Repolainen5/2011 Lounais-Suomen Partiopiiri

2

Repolainen

KansiPinkkipicnicissä tämä tuomari ei kelpuuttanutkaan mitä tahansa mössöä. Lue lisää si-kamaisesta ja elämyksellisestä kisasta sivuilta 12-13. Kuva: Juho Vainio, Jokikylän Pojat

Pro projektitPartiossa tehdään paljon erilaisia projekteja. Sivuilta 24–25 voit lukea, millaisia pro-jekteja L-SP:ssä tehdään, mitä kaikkea kuuluu piirin projektitoiminnanalaan sekä pro-jektin tekoon ja mitä yllättävää Napaketun leirinjohtaja oppi oman projektinsa aikana.

Repolainen5/2011 (22.)2.9.2011Lounais-Suomen Partiopiirin jäsen lehtiISSN 1797-9390

PäätoimittajaLaura Rantanen

Toimitussihteeri ja taittajaOlli Välke

ToimitusPetri HakosaloJaana KetolaVille LaasonenMaija-Liisa LaukkanenSaara LeinoSanni LöflundSari MantereTuuli SeppäläJohannes VahtorantaNiko Vähäsarja

PainopaikkaForssa Print 2011

Toimituksen yhteystiedotRepolainenLounais-Suomen Partiopiiri ryLäntinen Pitkäkatu 1320100 Turkupuh. 050 312 9428repolainen@partio.fiwww.lounaissuomenpartiopiiri.fi

ReposteluMistä partiossa saa – tai ei saa – puhua? Onko partiossa hyvä veli -kerhoja, joiden ohi uudemmat naamat eivät pääse vaikuttamaan asioihin? Onko partio jymähtänyt omiin perinteisiinsä. Repostelussa sivulla 31 kehotetaan ravistelemaan partiota aroil-lakin puheenaiheilla, jotta harrastuksemme tuulettuisi.

Johtaja partiossa ja partion ulkopuolellaHenkilöhaastattelussa sivuilla 6–8 Kari ”Gori” Heinistö kiittelee partiota monista hyvistä asioista elämässään saatuaan Hopeasuden toukokuussa. Gori on muun muas-sa edistänyt nuorten johtajien koulutusta Suomessa. Hän kehuu suomalaisen partio-koulutuksen laatua, mutta toivoo lisää harjoitusta vaikuttamistaitoihin.

Elisasta tuli Senegalissa BoussoSeneglailaisen perinteen mukaan leiriläisten on saatava paikallinen nimi omalta bi-nomiltaan eli leiripariltaan. Tämän ja monta muutta uutta asiaa Karoliina Koski ko-ki Suomen ja Senegalin partiolaisten välisellä kehitysyhteistyöleirillä. Lue mieltä avar-tavasta partiomatkasta lisää sivuilta 28–30.

Viljo Mannerjoki, Jokikylän Pojat

Ruotsin jamboreen avajaisissa yleisölle todettiin yksioikoisesti: ”Se mikä ei ole

hauskaa, ei ole partiota.” Tähän on parasta yhtyä vasta leirin jälkeen, sillä aina kovim-massa ja hektisimmässä leirielämässä ei ai-na huomaa elävänsä. Ajan täytyy kullata muistot.

Partio on juhlimista. Jamboreen päät-täjäisissä Ruotsin kuningas leikitti yli 40 000 ihmistä ja Europe-yhtye sekä Kate Ry-an soittivat meille keikat. Enkä toden totta ole koskaan nähnyt niin suurta ilotulitusta – näkökenttäni ei riittänyt näkemään kaikkia ilotulitteita kerralla.

Jamboree ja kansainväliset ystävyydet ovat erilaisia kuin kotimaiset partiotutta-vuudet. Monet kulttuurit ovat välittömiä suomalaisuuteen verrattuna. Home Hos-

pitalityn aikana monet ovat varmasti huo-manneet miten hienoa erilaisuus on. Eri-laisuus mahdollistaa erittäin voimakkaat muistot. Juuri ihmisten ystävällisyys pai-nautuu mieliimme ja heidän tapansa välit-tää itseään.

Voin ylpeänä sanoa, että mahdollistin johtamani Home Hospitality -tiimin kans-sa yhteensä noin 850 ulkomaisen partiolai-sen vierailun Suomeen ennen jamboreeta ja sen jälkeen. Mahdollistin satoja uusia kan-sainvälisiä partiotuttavuuksia. Tein osalta-ni maailmasta pienemmän ja taas vähän pa-remman paikan olla. Tiedän, että suurelta osin Home Hospitalityyn osallistujat ovat kokeneet positiivisia asioita ja olen onnelli-nen siitä. Tästä huolimatta perheet tai vie-raat eivät tiedä edes nimeäni, eikä sillä ole väliäkään.

3

Repolainen

Kliseitä partiosyKsyn aluKsi

Kultaiset muistot

Kirjoittaja on Jokikylän Poikien lippukunnanjohtaja.

Kirjoittaja on partiopiirin viestintäministeri.

Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit

Kaikenlaisia suomalaisten laulujen sano-ja pyörii tällä hetkellä mielessä. Tekisi

mieli ajatella, että vielä on kesää jäljellä, ja varmaan joitakin auringonpaahteisia päiviä saattaa ollakin edessä. Toisaalta voisi ihme-tellä, minne katosivat päivät. Oma kesäni ai-nakin hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä ja melkein elämättä. Kohta partion pyörteissä huomaakin, että metsään on tullut jo syys. Eikä sekään ole välttämättä huono juttu.

Tähän aikaan vuodesta kaikki puheenai-heet ja kirjoitukset ovat samanlaisia. Kou-lussa täytyy kirjoittaa aine kesäloman kulus-ta – ainakin neljällä kielellä. Sanomalehdissä varoitellaan pienistä tielläkulkijoista. Par-tiomedioissa ihastellaan huippua leirikesää, lasketaan sademääriä, kampanjoidaan uusi-

en jäsenten saamiseksi ja mainostetaan syk-syn tulevaa toimintaa.

Kuulostaa vähän tylsältä ja ennalta ar-vattavalta. Kuitenkin, joka vuosi, uuden syksyn aloittaminen on yhtä jännittävää ja uutta riemua täynnä – niin koulussa, elä-mässä kuin partiossakin. Jutut syksyn alus-sa kuulostavat samalta, mutta koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä syksy todella tuo tullessaan. Partiossa se voi olla mitä tahansa pitkien kokousten, uskomattomien elämyk-sien ja uusien taitojen tai kavereiden väliltä. Ja vaikka kesä meni ohi nopeasti, vietin ai-nakin itse koko kesän parhaimpia päiviä lip-pukunnan kesäleirillä – ja vielä maakrapuna merellä.

Kliseistä, satunnaisesta väsymyksestä ja kaikenkarvaisista kokemuksista huolimatta syty partioon taas tänäkin syksynä.

4

Repolainen

ReportitLippukunnat uusivat jolliaan

Teksti: Johannes Vahtoranta • Kuva: Eero Ämmälä

Piirimme meripartiolippukunnat ovat kesän aikana saaneet uusia RS Vision -jollia vesille.

Turussa jollia on nyt Turun Partio-Sisseillä neljä se-kä Auran Tytöillä ja Mikaelin Sinisillä molemmilla yk-si. Raumalla Myrskypojat ovat myös hankkineet ensim-mäisen uuden jollansa.

RS Vision valittiin vuonna 2010 SP:n meripartioyh-män Jolla 2011 -projektissa uudeksi meripartiojollaksi, joiden hankintaan lippukuntia kannustetaan vanhaa kalustoa uusittaessa. Projektin yhtenä tavoitteena on, että kesän 2013 Satahangalla nähtäisiin jo mahdollisim-man monta RS Visionia.

Niin Turussa kuin Raumallakin aiotaan kuluvana ke-sänä saada jollat aktiiviseen käyttöön tarpeellisten kou-lutusten myötä. Ensikokemukset koepurjehduksilta ovat olleet positiivisia.

Alli, Myrskypoikien ensimmäinen RS Vision koepurjeh-duksella.

Partiolaiset apuna Tall Ships RegatassaTeksti: Kaisa Mäkikangas,Kuusiston Linnanyrjänät

The Culture 2011 Tall Ships Regattaan osallistui Tu-russa yli 30 purjealusta ja järjestäjän arvion mukaan noin 320 000 katsojaa. Tapahtumaa mahdollistivat ”ku-lissien takana” toimineet vapaaehtoiset, joista moni oli partiolainen. Regatassa purjehti myös kaksi meripartio-laisten koulutusalusta.

Tall Ships Regatan Turun osuus päättyi sunnuntai-na 28.8. purjeiden paraatiin, jota seurasivat tuhannet ihmiset niin rannoilta kuin omista veneistäänkin. Kym-menet tuhannet vierailijat olivat tutustuneet Aurajoen suuhun saapuneisiin aluksiin ja nauttineet niiden luo-masta merellisestä tunnelmasta.

Suurin osa partiolaisista työskenteli Support teamis-sa, joka hoiti monenlaisia juoksevia asioita. Viikon ai-kana supportteamiläiset vartioivat suihkuja, keittivät litrakaupalla kahvia, opastivat ihmisiä eri paikkoihin, nostivat lippuja ja selvittivät monia pikkuasioita. Myös laivojen yhteyshenkilöistä eli yhteysupseereista osa oli partiolaisia.

Theialla kisan nuorin miehistö

Tapahtuman tärkein osa olivat tietysti kymmenet laivat ja veneet. Niihinkin lounaissuomalaiset olivat antaneet oman panoksensa: kilpailussa oli mukana kaksi meri-partiolaisen koulutusalusta ja lisäksi partiolaisia oli mo-nien muiden alusten miehistöissä.

Meripartioveneet s/y Theia ja s/y Henrika sijoittuivat kilpailun lopputuloksissa hienosti huonoista tuuliolo-suhteista huolimatta. Virallisessa palkintojenjakotilai-suudessa meripartiolaisten välisen tiukan kisan vei ni-miinsä kokonaiskilpailussa sijalle 11 sijoittunut Henrika Theian jäädessä sijalle 12. Theia puolestaan sai keski-iäl-tään nuorimman miehistön palkinnon.

5

Repolainen

Reportoi uutisista ja tapahtumistaReportit on ajankohtaisten tai alueellisten pikkuraporttien palsta. Lähetä omat partiouutisesi osoitteeseen repolainen@partio.fi.

Partiovakuutuksen vahinko-ilmoitukset siirtyivät verkkoonVahinkoilmoitukset on voinut tehdä sähköisesti kesäkuusta alkaen.

Vahinkoilmoitusten muutoksella pyritään nopeuttamaan korvaus-ten käsittelyaikaa. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n par-tiovakuutus on If Vahinkovakuutusosakeyhtiö Oy:ssä.

If:n kanssa on sovittu, että 1.6.2011 alkaen vahinkoilmoituk-set tehdään suoraan osoitteeseen www.if.fi/partio. Sivuilta löyty-vät omat lomakkeet henkilö-, esine- ja vastuuvakuutustapausten il-moittamista varten.

Kaikissa tapauksissa vahinkoilmoituksen tekeminen aloitetaan ottamalla yhteys Suomen Partiolaisten infoon, p. 09 8865 1100. Täl-löin tarkistetaan, että vahingon kärsijä tai aiheuttaja on partiolai-nen ja että vahinko on sattunut partiotoiminnassa.

Paperilla kaikki hyvin – entäs se todellisuus?

Teksti: Emilia Frantsi

Partion tavoitteena on olla harrastus, joka houkuttelee mukaansa lapsia kaikista taustoista, yhteiskuntaluokista ja alueilta. Avoimen partion pyöreän pöydän osallistujat pohtivat lauantaina 27.8., onko tavoite toteutunut. Yleinen näkemys osallistujien parissa oli vahva ei.

Avoimen partion pyöreässä pöydässä käytiin värikästä keskustelua siitä, onko partio oikeasti avoin harrastus. Ajatusten herättäjänä toimi mm. ruotsalaisen partiojär-jestön edustaja Max Agebjörn.

– Kuinka monta ei-suomalaistaustaista meillä on täällä tänään läsnä? haastoi Agebjörn yleisöä.

Vaikka maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuor-ten osallistuminen ei olekaan ainut avoimuuden mit-tari, on se silti osa kokonaisuutta. Avoimuus on myös maantieteellistä, sosiaalista ja aatteellista. Se on myös konkreettisimmillaan sitä, että kololle pääsee muuten-kin kuin jyrkkiä portaita ylös nousemalla.

Päivän keskeisenä teemana oli Suomen Partiolaisten valmisteilla olevat monimuotoisuuslinjaukset. Työryh-missä oltiin yhtä mieltä siitä että peruskirja sekä ihan-teet kannustavat partiolaisia toimimaan avoimuuden ja esteettömyyden eteen. Kuitenkaan arki ei aina vastaa ihanteita, ja siksi toimenpiteitä tarvitaan.

Monimuotoisuuslinjauksien ensimmäinen luonnos valmistuu partioneuvoston kokoukseen 17.9, jonka jäl-keen luonnoksesta avataan kaikille avoin keskustelu. Lopullinen linjaus hyväksytään marraskuun neuvostos-sa. Kommentointimahdollisuudesta tiedotetaan laajasti, kun sen aika on.

Kuva: Tuuli Seppälä.

6

Repolainen

7

Repolainen

Kari Heinistö saattaa olla jäänyt nuorem-mille partiolaisille tuntemattomaksi, mut-ta järjestötasolla hänen työnsä tunnetaan ja sitä arvostetaan. Hän on toiminut Suomen Partiolaisten talousasioiden parissa jo kaksi täyttä vuosikymmentä, ensin SP:n hallituk-sen talousministerinä, sen jälkeen Partio-säätiön hallituksen puheenjohtajana ja edel-leen sen hallituksen jäsenenä.

Hopeasusi myönnettiin hänelle ennen kaikkea partiotalouden ansioista. Heinistön tullessa järjestön luottamustehtäviin järjes-tön talous oli vaikeuksissa. Hän oli mukana uudistamassa rakenteita toisinaan tiukalla-kin otteella.

Hän pitää tärkeimpänä saavutuksenaan talouden pitkäjänteistä tasapainottamista 1990-luvun alusta lähtien.

– Uskon, että järjestön talous on hyvin organisoitu tänä päivänä. Varainhoito ja ta-lousperiaatteet ovat terveellä pohjalla, Hei-nistö toteaa.

Harrastukselle antaminen ja siltä saami-nen ovat teemoja, joihin Heinistö palaa use-asti. Hän kokee saaneensa nuorempana par-tiolta paljon ja myöhemmin on ollut hänen vuoronsa tarjota osaamistaan nuorisojärjes-tölle.

– Partiolla on ollut kiistaton vaikutus sii-hen, millainen minä olen.

Ystävät kuvailevat Goria aktiiviseksi toi-mijaksi, lojaaliksi, eteenpäin katsovaksi ja aikaansa uhraavaksi.

– Olen levoton sielu, on vaikea olla osal-listumatta.

Hyvä johtaja uskoo asiaansa

Nuorten johtamistaidot ovat lähellä Gorin sydäntä. Kysyttäessä hän nostaa sekä työ-elämän puolelta että partiosta esiin omia esikuviaan, joilla on ollut ominaisuuksia,

Partiotalouden pitkä-jänteinen vaikuttajaTeksti: Stefan Stjärnstedt, Turun Metsänkävijät • Kuvat: Tatu Lertola, Turun Metsänkävijät ja Matti Kreivilä, Nousiaisten Henrikin Lippukunta

Kari ”Gori” Heinistölle luovutettiin toukokuussa järjestön 113. hopeasusi. Turun Metsänkävijöihin kuuluvan Heinistön mukaan partio on yksi ratkaisu siihen, mikä tätä maailmaa tällä hetkellä vaivaa.

jotka ovat herättäneet nuoremman huomi-on.

– Työelämässä minulla on ollut useita hy-viä esimiehiä, ja ihailen heissä heidän kyky-ään johtaa erilaisia ihmisiä. Nuoruuden esi-mieheni oli samaan aikaan ammatillisesti pätevä, hyvä coach, reilu ja suorapuheinen.

Kokemuksen karttuessa näkemys johta-jalta vaadittavista taidoista on saanut lisää sävyjä.

– Olen oppinut arvostamaan laajakatsei-suutta, sitoutuneisuutta, innostuneisuutta ja aitoa kiinnostusta asiaan.

Heinistö on edistänyt aktiivisesti Ruot-sin kuninkaan perustaman Stiftelsen för Ungt Ledarskap -säätiön koulutusohjelmaa Suomessa. Hän hankkii yrityksiltä mento-reita ja stipendejä nuorten johtajien koulut-tamiseen. Heinistö on työelämässä kokenut johtaja ja käyttää osaamistaan ja verkosto-jaan mielellään partion asian edistämiseen. Tämä panos tunnustetaan myös keskusjär-jestössä.

Johtajuuteen kasvetaan oppimalla vir-heistä ja tulemalla toimeen erilaisten ihmis-ten kanssa.

– Johtajalla pitää olla tahtotila ja se pitää pystyä kommunikoimaan.

Vapaaehtoistyössä vaaditaan jopa työelä-mää parempia ihmissuhdetaitoja, sillä alai-siaan ei voi vaihtaa.

– Partiossa raha tai työsuhde ei ole argu-mentti, ja sieltä saakin hyvää tilannejohta-misen mallia.

Partiokoulutusta Gori arvostaa erityi-sesti. Se on laadukasta, eikä pyörää kanna-ta keksiä uudelleen. Suomalaiseen koulutus-järjestelmään hänellä on parannusehdotus.

– Tarvitaan vaikuttamistaitoja ryhmässä ja joukossa toimimiseen. Suomessa osataan asiat, mutta asioita ei osata esittää.

– Partiolla on ollut kiistaton vaikutus siihen, millainen minä olen.

8

Repolainen

Partion korvaamaton arvoperusta

Viime aikojen tapahtumat ovat he-rättäneet keskustelua yhteiskunnan ja sen yksilöiden arvomaailmasta. Heinistö katsoo partion kasvatta-van vastuuntuntoisia kansalaisia yli maiden rajojen. Erityisesti hän nos-taa esiin yhdessä toimimisen taidot, vastuun kantamisen ja muiden ih-misten kunnioittamisen.

– Partiossa on tärkeää, että ihan-teet ja aatteet opetetaan jo nuorella iällä. Partio on yksi ratkaisu siihen, mikä tätä maailmaa tällä hetkellä vaivaa.

Hänen käsityksensä partion vah-vasta aatteellisesta pohjasta tulee hyvin esille hänen kuvaillessaan partion vahvuuksia kasvattajana. Partio pystyy jo nuoresta lähtien kasvattamaan ihmisestä yhteistyö-taitoisen.

– Partio ja partion kaltaiset nuo-risojärjestöt ovat vastavoima ääri-liikkeille.

Myös partioliikkeen on mukau-duttava maailman muuttumiseen. Keskustelua erilaisista kulttuureis-ta on helpompi tuoda partioon kuin esimerkiksi urheiluseuroihin.

– Nuoret näkevät maailman laa-jempana kuin minun ikäpolveni. Tarvitaan enemmän kansainvälistä ulottuvuutta.

Partio on osa tulevaisuutta

Suomalainen partioliike on viime vuosina kamppaillut jäsenmäärän laskua vastaan. Partio ei ole kuiten-kaan menneen maailman harrastus. Gori näkee partion aina katsoneen tulevaisuutta kohti.

– Partion oma uudistumisvoima on niin vahva, että se jatkossakin hakee toimivat lähtökohdat.

Haasteista hän nostaa esille eri-tyisesti yhteydenpidon tapojen muutoksen ja sosiaalisen median. Se voi tarkoittaa esimerkiksi uusia tapoja kokoontumisiin.

– Yhteydenpito on aiemmin vaa-

tinut fyysistä yhdessäoloa, nyt kom-munikaatio tapahtuu monella eri foorumilla. Kavereiden kanssa ol-laan yhteydessä koko ajan.

Vaikka Gori on saanut kokemus-tensa kautta osakseen myös aimo annoksen paperipartiolaisuutta, ovat hänen mieluisimmat muiston-sa eräpoikavaellukselta Paras-tuntu-rille 1970-luvun lopulla.

– Se oli tosi vaellus, ja sieltä on jäänyt hyviä ystäviä.

Hän ei lähde kertomaan, viih-tyykö oikea partiolainen paremmin metsässä vai muualla, mutta hän korostaa oikeaa arvomaailmaa.

– Partiolainen voi olla, vaikka ei kävisi metsässä. On kuitenkin vai-keaa olla partiolainen, jos vastustaa luonnon kunnioittamista.

Ehkä menestyksen taustalla on jotain ystävien kuvailemasta aidos-ta partiopojasta. Hän antaa nuo-remmilleen vinkin.

– Mitä ikinä teetkin, niin tee se aidosti ja innostuneesti. Miksi teh-dä asioita, joista ei oikeastaan pidä?

9

Repolainen

Valikoivaa suvaitsevaisuuttaTeksti: Minna Ala-Orvola

Viime aikoina media on ollut pullollaan keskustelua vihasta. On yritet-ty määritellä vihapuhetta ja on pyritty irtisanoutumaan siitä. Viha-

puheen vastavoimaksi on peräänkuulutettu suvaitsevaisuutta. Monet yh-teiskunnan merkkihenkilötkin ovat vaatineet suvaitsevaisempaa Suomea. Suvaitsevaisuus tuntuu olevan taas in, eikä kuuluvan ainoastaan meidän

”monikulttuurisuusintoilijoiden” sanavarastoon. Mutta mitä suvaitsevai-suus oikeastaan on? Mitä suvaitsevaisen suomalaisen tulisi suvaita?

Mietin asiaa omalle kohdalleni. Koen, että olen melko suvaitsevainen ih-minen. Mutta kuinka vaikeaa onkaan lopulta hyväksyä aatteiltaan ja mie-lipiteiltään aivan erilainen ihminen. On kovin paljon helpompaa tulla toi-meen samanmielisten ihmisten kanssa! Omaa suvaitsevaisuutta onkin tervehdyttävää haastaa silloin tällöin ja ottaa tietoisesti kontaktia aivan eri-laisten ihmisten kanssa.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon mukaan suvaitsevai-suudessa on kyse kulttuurien, ilmaisutapojen ja inhimillisten elämänmuo-tojen moninaisuuden kunnioittamisesta, hyväksymisestä ja arvostamisesta. Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan merkitse epäoikeudenmukaisuuden sietä-mistä.

Suvaitsevaisuus onkin käsitteenä aika ongelmallinen, koska se pitää si-sällään myös ajatuksen jonkun sellaisen sietämisestä, jota ei itse hyväksy. Suvaitsevaisuus on valikoivaa, koska kaikkea ei tule sietää eikä hyväksyä. Moniarvoisessa yhteiskunnassa suvaitsevaisuuden rajojen asettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Jotta suvaitsevaisuus ei jäisi sanahelinäksi mo-nikulttuurisuudesta ja sen ihannoimisesta, tarvitaan avointa keskustelua, myös partion sisällä.

Kirjoittaja asuu Tampereella ja on SP:n monikulttuurisuushanke Avauksen projektiryhmän jäsen.

10

Repolainen

Jokikylän Poikien täyttä-essä 60 vuotta järjestettiin kahdeksas sikamainen PinkkiPicnic-kilpailu. Kisassa on rastihenkilö-kunnan lahjonta aina ollut vahvasti suositeltavaa ja huumori tärkeässä osassa.

Mikä se on sellainen kisa, jossa ei olisi bändiä soittamassa yörastilla eikä biletystä arvosteltaisi? Tai jossa koirat arvostelevat ruokarastin tuo-toksen tai vartio joutuu etenemään konttaamalla kuin siat ja tekemään

järjestäjiä ylistävän puheen kiritai-paleella?

PinkkiPicnic räjäytti jälleen pan-kin toteuttamalla kaikki yllä olevat asiat ja paljon muita sikamakeita ja

-nokkelia tehtäviä. Juhlavuoden kil-pailu järjestettiin 28.–29.5. Raisiossa city-sikailuna.

Kaiken kaikkiaan 20 kisaan saa-punutta vartiota laitettiin talutus-hihnaan, ja niitä vedettiin koko ki-san läpi kuin sikaa säkissä. Toisin sanoen yksikään vartio ei eksynyt ja etenemisaikataulu piti 20 minuutin tarkkuudella koko kisan ajan. Kär-kivartiolle tämä tosin tuotti paljon odottamista.

Tehtävät 16-vuotaiden tasolla, lippukunnan keski-ikä 15 vuotta

Kisan tehtävissä testattiin jossain määrin partiotaitoja, mutta huumo-ri oli aina päällimmäisenä. Taustal-la toki pyörivät myös lippukunnan jäsenten partiokasvatukselliset ta-voitteet.

Tehtävät suunnitteli lippukun-nan vanhin samoajaporukka Sinet-tijengi. Kisan luonteen takia tehtä-viä ei piiskattu ylemmältä taholta täysin normaalille pt-kisatasolle. Tehtävissä oli jonkin verran epäloo-gisuuksia, ja jos tehtäviä verrataan

PinkkiPicnic 2011 – elämyksien pt-kilpailuTeksti: Viljo Mannerjoki, Jokikylän Pojat • Kuvat: Juho Vainio, Jokikylän Pojat

11

Repolainen

PinkkiPicnicissä possutkin kokkasivat.

Pinkkiä sen olla pitää, sanottiin jo varusteluettelossa.

Pinkkiä tunnelmaa yörastilla.

oikeisiin kisoihin, olisi tehtävien monipuolisuutta pitänyt lisätä. Pis-teytysperusteitakin olisi voinut hie-man miettiä.

Yksi tehtävistä oli suunnattu myös ei-partiolaisille. Ikiliikkuja-rastilla tuotiin esiin partion näky-vyyttä aivan Raision keskustassa. Jokainen vartio sai täällä tehtäväk-seen herättää ei-partiolaisten huo-miota liikkuessaan ohjeistetun ra-dan läpi. Yhden vartiolaisista tuli kantaa pään yli laitettavaa isoa mai-nosta, jossa kehuttiin – luonnolli-sesti – Jokikylän Poikia.

Kaikista pienistä tehtävä-epätarkkuuksista huolimatta kisa-

kokonaisuus irrotti kisaajat totutus-ta poikkeavaan pt-kisamaailmaan. Valitusoikeus luonnollisesti evättiin tuloksien julkistamisen yhteydessä.

Lahjontaa vai sydämellisyyttä?

Jokainen vartio taisi lahjoa kisan eri vaiheissa pyytteettömästi(?) henki-lökuntaa. Kisassa lahjontaa oli ha-jautettu myös tehtäviin. Ennakko-tehtävänä oli tuoda kisakeskukseen mahdollisimman hyvä syötävä tai juotava lahjontatuote. Tuskin mo-nikaan arvasi tuovansa kisakeskuk-seen oman biletysruokansa. Pöydät

notkuivat kakkuja, ja jopa pinkit naisten pitsialushousut päätyivät buffet-pöytään kisaajien toimesta kun Auntie Mary aloitti kolme tun-tia kestävän keikkansa eli yörastin.

Suureksi salaisuudeksi kuiten-kin jää tulevissakin kisoissa, miten rastihenkilökunta pisteyttää lah-jonnan. Joskus jollain tärppää, jos-kus ei... Poikalippukuntaa nyt luulisi olevan helppo lahjoa.

12

Repolainen

Kisojen kulisseissaSuomen Partiolaisten oranssin ja vihreän sarjan Suomen mestaruuksista kisattiin 21.5. Porissa, Yyterin Dyyneillä ja lähimaastossa.

Kilpailuun osallistui 43 vartiota ympäri Suomea. Lounais-Suomen Partiopiirin alueelta kisavartioita oli mukana kahdeksan. Mitä vartiot tekivät ollakseen mu-kana voittotaistelussa Mitä kisoissa oikein tapahtui ja kannattaako uusienkin ki-saajien lähteä kisaamaan?

”Mikä ihme on kakko..?” ”No, sekoita ne aineet, mitä käsketään. Katsotaan sit.”

Perjantai alkuilta, kisakeskus on valmis vastaanotta-

maan ensimmäisen kilpailuvartion, joka on vihreän

sarjan vartio Musta lilja Kaarinan Ristiritareista, sa-

maan aikaan, kun rastipäälliköt vielä käyvät läpi vii-

mehetken asioita, huolto huoltaa autoja ja ihmisiä

ja ensiaputiimillä on ensiapulaukut jo tarkastettuina.

Mellilän Menninkäisten vartio Einesteinit lähtö-

tehtävän kimpussa

Nigerin pystytys, ja vielä mahdollisimman nopeasti.

Kisatoimiston pikalähetti vauhdissa.

13

Repolainen

Lintujen tunnistusrastin jälkeen tunnistettiin biisejä

mankasta, mukana oli mm. porilainen bändi, Dingo.

Noin 25 hengen huoltajajoukko kiersi rasteilla. Reimarit vesillä -rastilla piti kiertää merimerk-kejä oikealla tavalla.

Salon Leirisiskojen Prinsessoja ja Porin Tulitikkujen Wakawakoja kakonpaistopuuhissa.

Ojan ylitystä A-pukin kanssa. Tällä rastilla kuului taatusti eniten kirkunaa.

Pilvien tunnistuksen jälkeen arvioitiin lintujen pai-

noa. Linnut tosin olivat ulkoisesti kovin samanlaisia.

Lapsenohjeita, suunnistusta ja lokikirjan täyttöä. Nii-den lisäksi piti kisoissa selvitä iloisesta kilpailunjohta-jasta ja tyytyväisen oloisista valvojista.

14

Repolainen

Kaksitoista päivää, 31 000 leiriläistä, 8000 IST:iä eli palveluleiriläistä ja 18 alaleiriä. Tätä ja paljon muuta oli 22. maail-manjamboree Ruotsin Rinkabyssä.

Maanantai 25.7.Leirilippukunta Korte koostui yh-teensä 36 leiriläisestä ja 4 leirilippu-kunnanjohtajasta joiden kotipaik-koja ovat Kankaanpää, Pori, Luvia, Rauma, Laitila, Masku ja Kaarina. Bussi kohti Turun satamaa lähti Po-rista kello 16.30, ja se poimi ihmisiä matkan varrelta kyytiin. Satamas-sa bussi lastattiin laivan ruumaan ja leiriläiset siirtyivät hyttijaon jäl-keen laivaan. Bufee-ruokailu oli kel-lo 21 jonka jälkeen kello 23.00 koitti

hiljaisuus. Hytti, joka sijaitsee auto-kannen alapuolella ja konehuoneen yläpuolella ja jossa ilmastointi ei pe-lannut, ei tarjonnut järin hyviä unia.

Tiistai 26.7.

Aamulla aivan liian aikainen he-rätys kello kuudelta. Laivasta pur-kauduttuamme bussi kyyditsi mei-dät kuninkaanlinnan pihalle, jossa söimme aamupalaa ja kuuntelim-me selitykset päivän kulusta. Tästä matka jatkui kävellen Vasa-museol-le. Sieltä lähdimme yhtenä joukko-na kohti keskustaa ja ruokapaikkaa. Ruuan jälkeen koitti vapaa-aika kel-lo 12–20. Itse en ostanut muuta kuin ruokaa ja jäätelöä koko Tukholma-päivän aikana. Kuninkaanlinnan pi-halla pakkauduimme pienen odot-telun jälkeen taas linja-autoihin ja matka kohti Rinkabytä saattoi jat-kua.

keskiviikko 27.7.

Saapuminen sumuiselle ja autiolle leirialueelle kello kuusi. Korte ma-joittui Winter-kylässä ja Jukkasjär-vi-alaleirissä. Päivän ohjelma koos-tui telttojen ja ruokailukatoksen pystytyksestä, veden kannosta ja kaupassa käynnistä. Muista suurlei-reistä poiketen jokainen vartio kok-kasi omat ruokansa savuissa, jois-sa oli jokaiselle kymmenen hengen vartiolle omat Priimus-keittimet ja, koska olimmehan Ruotsissa, Ikeas-ta hankitut keittiötarvikkeet. Pian sovimme kuitenkin, että yksi var-tio vuorollaan hoitaa yhtenä päivä-nä ruuanlaiton.

Torstai 28.7.

Ensimmäinen varsinainen leiripäivä. Ohjelmassa leiriportin ja -aidan ra-kennusta sekä leirialueeseen tutus-

Jamboree päivästä päivään22nd World Scout Jamboree Sweden 2011

Teksti ja kuvat: Juuso Vuorinen, Luvian Loukke

Väkeä matkalla Cultural Festival Dayn iltaohjelmaan.

15

Repolainen

tumista. Kortteen leiriporttiin kuu-luva vallihautakin saatiin kaivettua nopeasti ystävällisten ohikulkijoi-den toimesta. Sateisissa tunnelmis-sa vietetyn päivän jälkeen siirryttiin kohti päälavaa ja avajaisia. Avajai-set aloitti lippuparaati, jossa esitel-tiin kaikki Jamboreelle osallistuvat maat. Ilta jatkui musiikkiesitysten siivittämänä. Leirinjohtajien viralli-sesti avattua leirin, ilta päättyi akro-baattiseen tulishow’hun.

Perjantai 29.7.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa en-simmäinen moduuliaktiviteetti: Earth. Earthissä mm. rakennettiin tuulimylly, tutkittiin veden virtaa-mista eri maalajien läpi sekä laa-dittiin julisteita omaa maata koh-danneista luonnonkatastrofeista muiden luettavaksi ja kommen-toitavaksi. Ohjelman päätyttyä oli

vapaa-aikaa 23:een asti, jolloin al-koi yöaktiviteetti Dream, jossa käy-tiin matka lapsuudesta vanhuuteen. Dream oli aktiviteeteistä ainoa, joka vaati enemmän henkistä kuin fyy-sistä osallistumista. Jamboreella oli viisi moduuliaktiviteettiä, jotka kes-tivät kymmenestä kolmeen, paitsi Dream joka alkoi yhdeltätoista illal-la ja päättyi kahdelta yöllä. Dream oli sekava ja hivenen heikosti opas-tettu joten en saanut siitä juuri mi-tään irti.

Lauantai 30.7.

Vapaapäivä johtuen osallistumisesta Dreamiin. Aamulla myöhäinen he-rätys kymmeneltä ja aamupala. Päi-vä kului kierrellen eri maiden Food Houseja, joista sai kullekin maalle tyypillistä ruokaa, sekä Jamboreen kauppaa, joka oli valtava. Parasta kahvia sai Liechtensteinin kahvila-

ravintolasta. Sieltä sai myös loista-vaa pitsaa.

Sunnuntai 31.7.

Ohjelmassa oli GDV (Global Develo-pement Village), joka jakautui kuu-teen eri teemaa käsittelevään alu-eeseen. Näistä teemoista valittiin ensin yksi ja vartiot sijoitettiin tä-hän teemaan liittyvään ohjelmaan, joka kesti kaksi tuntia. Välissä oli tunnin ruokatauko, jonka jälkeen sama kaava toistui. Oma vartioni osallistui lasten oikeuksia ja syrjin-tää käsitteleviin pisteisiin.

Maanantai 1.8.

Vuorossa oli joko Camp in Camp tai Hike in Camp. Camp in Campiin, jossa vartiot viettivät päivän poh-joismaalaisten lippukuntien kesä-leireillä neljän muun vartion kans-

Cultural Festival Dayn iltaohjelma päälavalla. Kuva: Liinu Perämäki

Lippuja Time Avenuella.

Unkarin Food Housen sisäänkäynti. Näköalatorni.

16

Repolainen

sa, osallistui noin kaksi kolmasosaa leiriläisistä. Loput, toisin sanoen pohjoismaalaiset ja joitain leirilip-pukuntia muista maista, osallistui-vat Hike in Campiin, jossa yksi var-tio vaelsi muunmaalaisen vartion kanssa 6–16 kilometrin lenkin. Siel-tä palattiin viideksi takaisin leirialu-eelle. Viiden tunnin kävelyaika tun-tui kuitenkin liioitellulta kymmenen kilometrin matkaa varten, joten vie-timme pari tuntia brittien kanssa ruotsalaisten rannalla heitellen lei-piä ja pelaten korttia.

Tiistai 2.8.

Taas vapaapäivä johtuen Camp in Campistä. Päivän ohjelma saman-laista kuin muinakin vapaapäivinä. Swoppasin merkkejä amerikkalais-ten ja japanilaisten kanssa

Keskiviikko 3.8.

Ohjelmassa oli vuorossa moduu-li nimeltä People. Peoplessa muun muassa painettiin kasseja erilaisilla teksteillä ja pelattiin Rafa Rafa -ni-mistä peliä. Iltapäivällä oli vihdoin ja viimein kärsivällisyyttä jonottaa 30 metriä korkeaan näköalatorniin, joka oli rakennettu kokonaan puus-ta. Vaihdoin takkini espanjalaiseen toppatakkiin, joka oli lämmin kuin saunassa olisi istunut.

Torstai 4.8.

Cultural Festival Day! Jokainen lei-rilippukunta esitteli oman maansa

kulttuuria, perinneruokia ja pelejä. Suomalaisten pisteistä löytyi salmi-akkia, ksylitolipurukumia, mölkky sekä tietenkin joulupukki. Itse vie-tin kolme tuntia hiostava, villainen joulupukinpuku päälläni kierrellen leirialuetta. Eikä muuten ollut nii-tä leirin viileimpiä päiviä. Camp in Camp -lippukunnat viettivät päivän jamboreella samaan aikaan, joten kuhinaa riitti. Huikea iltaohjelma tarjosi laskuvarjohyppyjä yleisön yllä, temppuilua bmx-pyörällä ja moottoripyörällä sekä pienlentoko-neen ylilennon katsojien päiden ylä-puolelta.

Perjantai 5.8.

Viimeinen ja yleisen mielipiteen mu-kaan paras aktiviteetti oli vielä edes-sä: Guest! Se jakaantui neljään eri pisteeseen, jotka kuvastivat eri aika-kausia. Muista aktiviteeteistä poike-ten Guest vaati fyysistä toimintaa, ei pohdiskelua. Alueista eniten odo-tettu ja eniten hehkutettu oli ram-borata. Ruokatauolla söin elämä-ni parhaan hotdogin tanskalaisten Food Housessa.

Lauantai 6.8.

Viimeinen varsinainen leiripäivä. It-selleni saapui vieraita, mutta valitet-tavasti monessa paikassa oli aloitet-tu purkaminen, joten täyttä kuvaa leiristä ei välttämättä saanut. Illal-la järjestettiin tietysti päättäjäiset, jotka tarjosivat leirilaulun rallatusta ja puheita. Kahden ruotsalaisen ja

yhden belgialaisen artistin jälkeen oli yllätysesiintyjän aika räjäyttää pankki: Europe ja Final countdown! Mahtava ilotulitus päätti mahtavan leirin mahtavat päättäjäiset! Ikävä kyllä en ollut älynnyt ottaa sadeva-rusteita mukaan päättäjäisiin, joten kastuin läpimäräksi!

Sunnuntai 7.8.

Viimeinen leirialueella vietetty päi-vä koostui roskien viennistä, pui-den viemisestä takaisin, tavaroiden palauttelusta ja pakkaamisesta. Toi-sin sanoen täysin tavallinen pur-kupäivä. Bussimme lähti kuudel-ta illalla kohti Tukholmaa. Bussissa järjestettiin arpajaiset lippukunnan yhteisistä tavaroista ja, ihme kyllä, jopa itsekin voitin jotain. Matkal-la pysähdyimme pitämään pienen vessa- ja ruokatauon. Myyjä sai vai-voin pidettyä pokkansa, kun ilmes-tyin kassajonoon väiskiin vaihdettu pinkki sombrero päässä. Sama tois-tui McDonaldsissa. Noh tulipa aina-kin piristettyä jonkun päivää

Maanantai 8.8.

Matkustusta ensin laivassa, sitten taas bussissa. Takaisin lähtöpis-teessä puoli yhdeltätoista maanan-tai-illalla. Kotiin päästyäni vaihdoin nopeat kuulumiset kotijoukkojen kanssa, ja sen jälkeen suoraa tietä saunaan!

23. Maailmanjamboree järjeste-tään vuonna 2015 Kirara-hamassa, Japanissa. Ole paikalla!

Iso-Britannian Food House, The Castle. Laskuvarjohyppyä Cultural Festival Dayn ohjelmassa.

17

Repolainen

Turun partiotoimiston sisäpihalla vallitsee hallittu kaaos yli kolmenkym-menen tulevan Explorer Belt -vaeltajan taivaltaessa portista sisään rinkkoineen Jesper Toivolan johdolla.

Seikkailunjanoinen ja intoa täynnä oleva joukko on het-keä aiemmin kokoontunut linja-autoasemalla toista kertaa yhteen. Matkakuume leijuu ilmassa, vaikka suu-rimmat hiet ihmisistä taitaakin puristaa helteinen kesä-kuun lopun iltapäivä. Mitenkäs sitä nyt malttaa Suomen suven jättää taakseen? Kolme sanavalmista partiolaista kertoo mitä tuleman pitää, ehkä...

Reetta Valkosella, Yöveden Waeltajat, Ristiina, ja Ville Verkkosella, Helsingin Versoveikot ja -siskot, Helsinki, on vatsanpohjassa samankaltaisia tuntemuk-sia. Mielissä liikkuu odotusta matkan ollessa vihdoin to-della alkamassa ja toisaalta jännitystä, sillä kaikki tuleva on vaeltajilta hämärän peitossa. Vain yksi asia on var-ma: Saksaan ollaan menossa. Ella Bruunilla, Sampo-set, Oulu, on lisäksi varmasti kaikille reissanneille tut-tu huoli:

– Onkohan kaikki tavarat mukana?Ella on ollut oman lippukuntansa Norjan reissulla,

mutta Reetta ja Ville kertovat kumpikin olevansa en-simmäistä kertaa kansainvälisellä partiomatkalla. He ovat innostuneet Explorer Belt:istä viidakkorummun perusteella.

– Veli oli Itävallan EB:llä vuonna 2005 ja hehkutti reis-sua. Halusin itsekin kokea yhtä mahtavan tapahtuman. Eniten odotan 200 kilometrin vaellusta. Saa nähdä mi-ten koville joutuu, mutta samalla on mahdollisuus voit-taa itsensä, Ville kertoo.

Kaikki irti reissusta

Reetta odottaa hyötyvänsä kokemuksesta kotiinpaluun jälkeenkin.

– Pari tuttua on ollut aiemmin Explorer Belt:illä ja he ovat kehuneet kokemusta erityisesti siitä, että se repäi-see tehokkaasti irti partioarjesta omassa lippukunnassa. Reissun jälkeen on toivottavasti taas uutta puhtia ja ide-oita kotilippukunnassa toimimiseen.

Ellan mukaan Reetta vei sanat hänenkin suustaan. Lisäksi hekin odottavat Villen lailla erityisesti itse vael-lusta, mutta lisäksi sen jälkeen koko joukkueen voimin tapahtuvaa kiertomatkaa ympäri Saksaa. Ella uskoo

Sanavalmiin kolmikon lähtötunnelmia Turussa. Kuva: Ville Verkkonen.

Explorer Belt suuntasi Turusta saksaanTeksti: Johannes Vahtoranta, Myrskypojat

myös, että yksi EB:n huippuhetki tulee olemaan kun vaellus päättyy ja pääsee takaisin koko joukkueen pariin.

Reettakin uskoo, että matkalla koettava yhteishenki ja yhteen hiileen puhaltaminen tulee olemaan parhaita kokemuksia. Paikallisten suhtautuminen ja EB-projek-tien onnistuminen jännittävät.

– Odotan kuitenkin ihmisiltä auttavaista ja ystävällis-tä asennetta meitä kohtaan, Ella sanoo.

Reissussa useimmiten rähjääntyy. Villen pahin uhka-kuva on hyvin käytännönläheinen, hän pohtii kestävät-kö omat jalat ja varusteet ehjinä.

– Olen miettinyt miten kemiat pelaavat yhteen oman vaellusparin kanssa. Tähän asti kaikki on sujunut oikein hyvin. Toisaalta emme tunne toisiamme ennestään ja

18

Repolainen

olemme tavanneet vain lyhyesti en-nakkotapaamisessa. Nyt edessä on kuitenkin pitkä aika kahdestaan pär-jäämistä vieraissa oloissa, Ella pohtii.

Jokainen kolmikosta tunnistaa itsestään sellaisen vahvuuden, jon-ka avulla pahastakin paikasta var-masti selviää. Ellan mukaan hänen asenteensa on positiivisen sisun vä-rittämä.

– Mennään vaan vaikka mikä olisi, periksi ei anneta.

Reettakin uskoo pärjäävänsä myönteisellä ajattelulla. Lisäksi hän luottaa huumorin voimaan, jota kuu-lemma löytyy runsain mitoin. Villen-kin ajatukset kuulostavat tutuilta.

– Minulla on vahva kilpailuvietti, joka kyllä kannustaa jatkamaan vas-tuksista huolimatta. Sisulla paine-taan eikä periksi anneta.

Kaikki kolme ovat sitä mieltä, et-tä saksaan on lähdössä kokonaisuu-dessaan hyvä porukka. Joukkoa ku-vaaviksi adjektiiveiksi valikoituvat ainakin iloisia, nauravaisia, hymyi-leväisiä ja positiivisia. Ville tiivistää tuntemukset ytimekkäästi:

– Ketään en vaihtaisi pois.

Kevyin kantamuksin

Partiomatka ulkomaille vaatii ai-na huolellisia valmisteluja. Explo-rer Beltillä suurin osa niistä on kui-tenkin joukkueen johtajien harteilla ja varsinainen suorittava porras on

keskittynyt henkilökohtaisiin val-misteluihin. Kaikki ovat tietysti pa-kanneet ja hankkineet osin uusia varusteita tai päivittäneet vanhoja. Villen mukaan EB:llä ei kuitenkaan tarvita kovin ihmeellisiä varusteita, kunhan ne ovat kevyitä kantaa.

– Aika samoilla pitäisi pärjätä kuin Suomessakin leirillä tai vael-luksella. Tosin kumisaappaat jäävät nyt kotiin, Ville kertoo.

Samaan ratkaisuun olivat pääty-neet Ella ja Reettakin. Reetta toteaa myös, että Suomen oloista poiketen sahat ja kirveet jäävät tällä kertaa kotiin. Puukkojakin tarvitaan vain yksi vaellusparia kohti. Myöskään ruokaa ei tarvitse kantaa mukana, joten tilaa muille varusteille jää sitä-kin enemmän.

Kaikki valmistelut eivät rajoitu vain varusteisiin.

– Olen valmistellut vaelluksel-la täytettävää lokikirjaa ja googlet-tanut vähän yleistä tietoa Saksasta, Reetta kertoo.

Ella on huomannut tehdä erään hyvin tärkeän kotiläksyn.

– Selvitin miten saksaksi pyyde-tään kohteliaasti lupaa pystyttää teltta takapihalle.

Haasteita Ellalla, Reetalla ja Mi-kolla on kuitenkin varmasti edessään. Ella on ainoana opiskellut peruskou-lussa saksaa, mutta kielitaito on kuu-lemma pahasti ruosteessa. Eikä ku-kaan heistä aio syödä hapankaalia

kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa ja silloinkin kohteliaisuudesta.

Kuinkas sitten kävikään

Elokuun ensimmäiset hämärtyvät illat on koettu ja kolmikko on ehti-nyt sulatella tuoreita kokemuksiaan muutaman päivän ajan. Oli mat-ka odotusten kaltainen, kestivätkö kengät, paloiko pinna?

Kaikki kolme ovat vankasti sitä mieltä, että parasta Explorer Beltil-lä on kokonaisuus. Sen ylle ei mi-kään yksittäinen juttu tai hetki nou-se. Yhteishenki, itsensä voittaminen ja osin mystinenkin yllätyksiä täyn-nä oleva ilmapiiri sekä pääseminen suuren ja samat perinteet jakavan EB-perheen jäseneksi toistuvat jo-kaisen muistellessa kulunutta hei-näkuuta. Paikallisten suhtautu-minen taivaltajiin on myös tehnyt vaikutuksen Ellaan:

– Yllättävää olivat saksalaiset iha-nat ihmiset, jotka auttoivat meitä vaelluksen varrella. Keneltäkään en olisi odottanut niin valtavaa ystäväl-lisyyttä ja vieraanvaraisuutta meitä kohtaan, kuin jollaista saimme ko-kea. Myös Reetta on samoilla jäljillä:

– Positiiviseen fiilikseen vaikutti tosi paljo paikalliset ihmiset, jotka oli tosi auttavaisia ja sydämmellisiä!

Ennakko-odotusten täyttymisen suhteen vastaukset eivät olekaan enää täysin yhteneväisiä. Ville ja El-

Ella pääsi ihastelemaan saduno-maista Neuschwansteinin linnaa. Kuva: Ella Bruun.

Reetta maaseudun rauhassa. Kuva: Reetta Valkonen.

19

Repolainen

la nimittäin ilmoittavat, ettei heillä kummallakaan ollut varsinaisia en-nakko-odotuksia.

– Olin asennoitunut jo etukäteen niin, etten yritäkään turhaan arvail-la, mitä tulemaan pitää, kertoo Ville.

Molemmat kuitenkin kehuvat odottaneensa yllätyksiä ja niitä riit-ti jokaiselle päivällä, joten siltä osin odotusten voidaan katsoa täytty-neen. Reetta oli etukäteen toivonut pääsevänsä käymään Europe Park

-huvipuistossa. Tämä kohde jäi kui-tenkin koettavaksi jollain toisella kertaa. Muuten hänen odotuksensa kyllä sitten täyttyivätkin!

– Kielimuuri oli vaelluksella suu-rin este. Elekielestä oli melkeinpä enemmän hyötyä kuin englannista, ja saksaa emme ymmärtäneet, ker-too Ville suurimmasta vastoinkäy-misestä.

Ella ja Reetta olivat kokeneet enemmän ja fyysisempää tuskaa omiin jalkoihinsa liittyen. Toisaalta sisu ei mennyt kummaltakaan kau-laan. Reetta muistelee synkimpiä hetkiään reissulla:

– Vaelluksen aikana miun jalat meni enemmä rakkuloille ku kos-kaan enne. Kävely oli aika tuskaa muutaman päivän ajan. Sillo tuli mietittyä et onko täs mitää järkeä ja miks ihmessä maksan tästä lys-tistä et miuhun sattuu. Mutta aina ku päivän kilsat tuli täyteen ja jalat sai huollettuu ni fiilis oli taas hyvä ja hyvien yöunien jälkee jakso taas seuraavana päivänä.

Ennen lähtöä henkilökemioiden toimiminen pitkällä reissulla arve-lutti kolmikkoa. Mutta jälkeen päin kaikki ovat sitä mieltä, että niiden

osalta kaikki sujui loistavasti ilman ainuttakaan vastoinkäymistä. Muu-tenkin odotukset ovat toteutuneet yhteishengen osalta loistavasti, jo-kaisen kolmen mielestä se vain tii-vistyi ja parantui matkan edetessä.

Varusteista on opittu uutta ja niitä on ollut matkassa tarpeek-si, jopa liikaa. Ville ja Reetta totea-vat molemmat, että nopeasti kui-vuvat ja kosteutta iholta siirtävät tekniset t-paidat ja muut vaellus-vaatteet toimivat paljon alati hikisiä puuvillapaitoja paremmin. Jälkim-mäisistäkin on kokemuksia reissul-la karttunut... Tällä reissulla myös lenkkarit ovat osoittautuneet vael-luskenkiä paremmiksi jalkineiksi, sillä alustana on ollut lähes pelkäs-tään asvalttia tai kovapintaista hiek-katietä. Reetta suosittelee myös kai-kille vaeltamaan aikoville rinkkaan sujautettavaa kätevää juomapussia, josta virvoketta saa suoraan letkua myöten ilman pullon räpläämistä. Myös Ville antaa varmasti pätevän vinkin kaikille henkilökohtaista hy-gieniaansa arvostaville.

– Makuupussin lakana on suosi-teltava, niin ei haise pussi kuolemal-ta reissun jälkeen.

Explorer Belt jättää jälkensä sen suorittaneeseen. Kokemuksia on karttunut ja uutta opittu. Kaikkea ei voi kuitenkaan noin vain hyödyntää suomalaisessa partioarjessa.

– EB:lle kuuluu paljon perinteitä, joiden on tarkoitus jäädä EB:lle, eli kaikkea ei voi viedä kottiin jaetta-vaksi, Ella toteaa.

Jokainen on kuitenkin varma, et-tä ainakin uusia lauluja ja leikkejä tul-laan vielä näkemään ja kuulemaan ko-

timaassakin. Lisäksi yhteishengessä ja yhteistyössä piilevät voimavarat sekä niiden hyödyntäminen päämäärien tavoittamiseksi ovat kirkastuneet kai-kille entisestään.

– Ois hienoa saaha omaan lippu-kuntaan sama ilmapiiri kun EB:llä, täytyy alkaa työstämään, muotoilee Reetta.

Ellaa, Reettaa ja Villeä tullaan näillä näkymin näkemään toistekin kansainvälisillä partiomatkoilla.

Jokaiseen on selvästi purrut KV-kärpänen. Reetta pohtii jo mahdol-lisuutta järjestää tulevaisuudessa ai-van omatoimisestikin jonkinlainen ulkomaan partioreissu. Ella puoles-taan pohtii, että tästä olisi hyvä jat-kaa johtajaksi jollekin tulevalla Exp-lorer Beltille.

Vaan miten kävi pahamaineisen hapankaalin kanssa? Ella osoittau-tuu poikkeuksellisen ennakkoluu-lottomaksi ja rohkeaksi.

– Söin, ainakin kahteen otteeseen. Se on muuten lämpimänä parempaa kuin kylmänä.

Villekään ei ole jäänyt osatto-maksi tästä maitohappokäyneestä kasviksesta. Hän on kokannut sitä vaelluksella trangialla yhdessä brat-wurstin kanssa. Jälkimmäinen on kuulemma erinomaista, ensin mai-nittu ei niinkään. Tiukasta nollato-leranssista on onnistunut pitämään kiinni vain Reetta.

– Vaelluksella siihen törmät-tiin, tosin suljetussa peltipurkissa. Ja purkkia ei avattu, koska kerroin oman mielipiteeni kaalista ja se oli sama kun peltipurkin omistajalla. Eivät kaikki saksalaisetkaan siis tyk-kää hapankaalista.

Villen vaellus vei myös Kotkanpesän jylhiin maisemiin. Kuva: Ville Verkkonen.

20

Repolainen

Neljä brittiläistä tyttöä pääsivät viettämään Ruot-sin Jamboreen jälkeistä aikaa raisiolaiseen Home Hospitalityyn. Pikainen vierailu Raisiossa ja sen lähiympäristössä jätti jälkensä niin vieraisiin kuin isäntiinkin.

Olimme valmistautuneet britti-vieraidemme tuloon jo etukäteen suunnittelemalla heille ohjelmaa. Suunnittelemista hankaloitti se, ett-emme tienneet heistä muuta kuin sen, että he ovat Englannista ja he ovat suunnilleen ikäisiämme tyttö-

jä. He saapuivat Suomeen maanan-taiaamuna ruotsinlaivalla. Olimme heitä vastassa terminaalissa. Mei-tä vähän jännitti, että uskallamme-ko puhua heille englantia ja millaisia he ovat.

Tunnistimme partiolaiset sini-keltaisista Jamboree-kasseista ja lei-rihuiveista. Lopulta löysimme omat-kin vieraamme ja lähdimme kotia kohti. Autossa vaihdettiinkin jo en-simmäiset leirikuulumiset.

Vieraiden levättyä ja syötyä läh-dimme pyöräilemään ympäri Rai-siota. Kävimme mm. Raision Killi-Nallien kololla, Vaisaaren koululla, keskustassa ja lopuksi menimme ostoksille Myllyyn. Loppuillan vie-timme leffaa katsellen, toisiimme

tutustuen ja totta kai syöden! Napa-piirin sankarit osoittautui oikeaksi leffavalinnaksi.

Hyvin nukutun yön jälkeen läh-dimme pirteinä kohti ei-niin-aurin-koista Naantalia. Kävelimme ympä-ri vanhaa kaupunkia ja vierailimme myös Muumikaupassa, josta ty-töt ostivat tuliaisia kotiin vietäväk-si. Matkamme jatkui Kultarantaan. Tytöt arvostivat erityisesti kielitai-toista opasta, joka esitteli Kulta-rantaa mielenkiintoisesti. Sateisen sään vuoksi päätimme mennä kei-laamaan Flowparkin sijaan. Keilaa-minen oli oiva valinta ja kaikilla oli varmasti hauskaa, vaikkemme ol-leetkaan mestareita.

Keskiviikkona sää oli jo parempi,

English girls in Lounais-SuomiTeksti Roosa Turunen ja Sanni Koskinen, Raision KilliNallit • Kuvat Iida Turunen, Raision KilliNallit

Kaupunkisuunnistuksen tiimellyksessä ehti poseerata Suomen-sinisen hylkeen kanssa.

21

Repolainen

Kaupungissa suunnistettiin hyvällä vauhdilla kakkosiksi.

ja suuntasimme Turkuun. Kävim-me hieman tylsällä sightseeing-kier-roksella, jonka opas ei saanut yhtä paljon kiitosta kuin edellinen. Kier-ros osoittautui kuitenkin hyödylli-seksi myöhemmin illalla. Kävimme syömässä Hesburgerilla, jossa tytöt testasivat suomalaista versiota fish and chipsistä. Illalla osallistuimme kaikkien britti-vieraiden yhteiseen kaupunkisuunnistukseen. Aiemmin päivällä käydyn kaupunkikierroksen ansiosta meillä oli etulyöntiasema ja olimmekin toinen joukkue perillä.

Viimeistä iltaa lähdimme viettä-mään Kesärantaan, Naantaliin. Nyt tytöillä oli vielä viimeinen mahdol-lisuus kokea suomalainen sauna, jo-ta olimme kokeilleet myös aiemmin

viikolla. Kaikki neljä tyttöä kuiten-kin pitivät saunomisesta, vaikka olivatkin luulleet sen olevan kivuli-aampaa. Kävimme myös meressä ui-massa, ja vähäsuolainen vesi ihme-tytti tyttöjä.

Saunottuamme grillailimme makkaraa ja maistelimme suomalai-sia karkkeja. Mariannet maistuivat, mutta salmiakki ei. Tyttöjen ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun he maistoivat suolaista lakritsia. Mui-ta vieraillemme maistuneita suoma-laisia ruokia olivat mm. karjalanpii-rakat, ruisleipä, Fazerin sininen ja mustikkapiirakka.

Torstaiaamuna ehdimme vain katsoa Jamboree-valokuvia sekä pe-lata Tatun ja Patun Suomi -peliä.

Vaihdoimme myös partiomerk-kejä. Vieraiden matkaan lähtivät mm. RaKiNan huivimerkki ja pari taitomerkkiä.

Lähdön aika tuli aivan liian äkkiä, ja huomasimme jännittäneemme tyttöjen tuloa aivan turhaan. Viik-ko oli erittäin onnistunut, ja tytöt olivat oikein mukavia. Muutamia kyyneliäkin vuodatettiin linja-auto-asemalla, ja viimeiset yhteiskuvat otettiin ennen bussin lähtöä. Tämä oli ainutlaatuinen kokemus, josta jäi monta ihanaa muistoa – ja uusia ys-täviä. Toivottavasti tapaamme hei-dät vielä uudestaan.

Keilailu onnistui kaikilta moit-teettomasti – jopa taaksepäin.

22

Repolainen

Meripartio näkyy piirissämme vahvasti. Osaltaan tämän selittää maantiede, toisaalta myös innokkaiden tekijöiden ja tukijoiden suuri määrä. Puitteet ja resurssit ovat vasta pe-rustus, jolle aktiivista ja tasokasta toimintaa on hyvä rakentaa. Piirim-me meripartiolaiset tekevät aktiivis-ta yhteistyötä, jotta jokaisella lippu-kunnalla ja meripartiolaisella olisi hyvät mahdollisuudet toimia.

Maantieteellisesti meripartiotoi-mintamme jakautuu selkeästi kah-delle erilaiselle alueelle. Lippukun-ta- ja venemäärältään ylivoimaisesti suurempi näistä on Turku ympäris-töineen. Toinen pienempi, mutta pitkän ja katkeamattoman vahvan meripartioperinteen omaava alue on Selkämeren rannikkokaista-le. Jotta maantieteelliset etäisyy-det ja erilaiset toimintaympäristöt eivät turhaan vaikeuttaisi yhteis-toimintaa piirin sisällä, on meillä Meripartiojaoston ja lippukuntien välissä kaksi omanlaistaan laivuet-

ta: Saaristo meren laivue ja Selkäme-ren laivue.

Selkämeren laivueen ensimmäinen kokoontumispurjehdusSelkämeren laivue avasi purjehdus-kautensa ensimmäisen oman ko-koontumispurjehduksensa myötä. Laivueen alueelta on osallistunut aiempina vuosina säännöllisen epä-säännöllisesti veneitä piirin vuotui-sille kokoontumispurjehduksille ja yhteistoimintaa Turun suuntaan on ollut toisinaan ainakin lippukunta-kohtaisesti myös entisten piirien ai-kana. Pitkistä välimatkoista johtuen ei Selkämeren laivueen veneitä ole kuitenkaan usein yhtä aikaa samoil-la vesillä nähty.

Viime vuonna meripartiojaos-tossa päätettiin, että koko piirin yhteisiä kokoontumispurjehduksia järjestetään vain joka kolmas vuo-si. Tällöin kokoontumissataman ei tarvitse aina olla Saaristomeren pohjoislaidalla, jonne Selkämeren laivueenkin alueelta pääosin ehtii ainakin pitkän viikonlopun aika-

na. Nyt molemmat laivueet voivat suunnitella aina kahtena vuotena omat kokoontumispurjehduksensa vapaammin.

Kokoontumispurjehdus on hie-no tapahtuma. Tällaisella purjeh-duksella pääsee näkemään muita partioveneitä ja tutustumaan par-tiotovereihin lippukuntarajojen yli. Näin on mahdollisuus oppia uusia tai ainakin erilaisia tapoja tehdä asi-oita sekä kehitellä ideoita tulevaa toimintaa ajatellen. Ylipäätään par-tio-ohjelman henkeen sopii hyvin se, että kaikkea ei tehdä aina vain oman joukon kesken, vaan tutustutaan rohkeasti uusiin ihmisiin ja asioihin.

Selkämeren laivueella ei ole pit-kää historiaa tukenaan, vaan laivu-een toimintaa on lähdetty kehittä-mään aktiivisesti Lounais-Suomen Partiopiirin aikana. Laivueen koko-uksissa on oltu liikuttavan yksimie-lisiä siitä, että jos laivue haluaa olla muutakin kuin laatikko meripartio-jaoston organisaatiokaaviossa, tulee sillä olla laadukasta käytännön toi-mintaa, joka on lippukunnille osal-listumisen arvoista. Tämä mielessä toteutettiin viime maaliskuussa lai-

Lady Olave Laitakarin edustalla.

Liljalippuja SelkämerelläTeksti: Johannes Vahtoranta, Myrskypojat • Kuvat: Matti Hautero, Myrskypojat

23

Repolainen

vueen talvipäivä ja nyt ensimmäi-nen oma kokoontumispurjehdus, joka samalla toimi mukavasti pur-jehduskauden avajaisina.

Kesäkuun toisena perjantaina Myrskypoikien Meripurakk ja Rau-man Partiotyttöjen Lady Olave ir-rottivat Raumalta ja suuntasivat pohjoiseen kohti Luvian Laitakaria. Samaan aikaan reitin määränpäässä oli käynnissä Luvian Loukken lippu-kuntaleiri.

Kokoontumispurjehduksen oh-jelma toteutettiin niin, että osallis-tuminen oli mahdollista joustavasti eikä paikalle tarvinnut saapua vält-tämättä vesitse. Kohokohtana oli tutustuminen Laitakarissa raken-nettuun ja vuosi sitten vesille las-kettuun kaljaasi Ihanaan. Perinne-alusta ihailtiin kolmen lippukunnan voimin, sillä paikalle saapui myös Käppäräpartion ryhmä Porista. Lu-vian Loukke oli osallistunut suden-pentujensa voimin aiemmin aamu-päivällä tutustumalla molempiin partioveneisiin läpikotaisin. Nuo-remmat loukkelaiset myös seilasivat ahkerasti lippukuntaleiriinsä liit-tyen scout-jollillaan, jotka yhdessä paikalla sattumalta samaan aikaan käydyn H-venekisan kanssa pitivät yllä merellistä tunnelmaa.

Iltapäivällä ohjelmassa oli kou-lutusta eli paukkuliiviharjoitus lai-valaiturilta käsin. Käytössä oli pa-rikymmentä huoltokelvottamaksi ikääntynyttä mutta toimivaa liiviä, joten jokainen halukas pääsi hyp-päämään sellaiset yllään veteen, in-

nokkaimmat useaan kertaan. Kaikki kokivat ainakin automaattilaukai-sun ja puhaltamalla täyttämisen. Osa pääsi myös kokeilemaan manu-aalilaukaisua eli liivien täyttöä vedä narusta, nauti kesästä -periaatteella.

Tapahtuman tärkeät tavoitteet täyttyivät; osallistujat tapasivat uu-sia kasvoja, näkivät mielenkiintoi-sen kappaleen elävää merihistoriaa ja harjoittelivat käytännön taitoja. Mi-kä tärkeintä, kokoontumispurjehdus houkutteli veneet täyteen innokkai-ta purjehtijoita erittäin onnistunutta viikonloppua viettämään.

Odotettavissa Selkämerellä: navakkaa myötätuulta

Selkämeren laivuetta on nykyisen piirin aikana haluttu kehittää aktii-visesti. Työ on käynnistynyt hyvin ja lippukunnat ovat ottaneet sen innokkaasti vastaan. Laivueen alue ulottuu Pyhärannasta piirin poh-joisrajalle. Aktiivisia lippukuntia on Pyhärannassa, Raumalla, Luvialla ja Porissa.

Eri paikkakuntien lippukuntien välinen yhteistyö on ollut aiemmin satunnaista, koska esimerkiksi ve-neiden telakointiin ja talvisäilytyk-seen ei voi liittyä sellaista usean lippukunnan säännöllistä yhteistoi-mintaa, jota Heinänokan partiove-nesatama Turussa edustaa.

Selkämeren alueella kaikki lip-pukunnat ovat hyvin erilaisia. Joukkoon mahtuu niin vanhoja toimintansa vakiinnuttaneita lip-

pukuntia kuin meripartiossa en-simmäisiä aironvetojaan ottavakin. Kalusto ulottuu avomeriluokitel-luista partiokäyttöön rakennetuis-ta matkaveneistä erittäin hyvin yl-läpidettyihin scout-jolliin. Alusten ikähaitari on ainakin kolmesta-kymmenestä vuodesta aivan tuli-terään. Toki yhdistäviäkin tekijöitä on, etenkin toimintaympäristössä. Selkämeren rannikon vedet ovat matalia, karikkoisia ja suojatto-mia. Useimmiten reittivaihtoehtoja ei juuri ole ja paikallistuntemus on kullanarvoista, mikäli haluaa liik-kua väylien ulkopuolella tai käyttää luonnonsatamia.

Selkämeren laivue tukee alu-eensa lippukuntia parhaiten hyvin yksinkertaisin keinoin. Se vastaa omalta osaltaan koulutuksen järjes-tämisestä ja koulutusmahdollisuuk-sista tiedottamisesta. Paljon saavu-tetaan jo sillä, että mahdollisimman moni nuori suorittaa veneenohjaa-jakurssin. Yhteisiä tapahtumia jär-jestämällä pidetään yllä tekemisen meininkiä ja luodaan yhteyksiä lip-pukuntien välille. Lisäksi nyt ja eri-tyisesti tulevaisuudessa tavoitteena on tarjota mahdollisimman monel-le mahdollisimman usein tilaisuus purjehtia. On sääli jos toisaalla vene jää rantaan kippari- tai miehistöpu-lan takia ja samaan aikaan toisaalla seilataan puolityhjällä veneellä. Ko-kemus tuo itseluottamusta ja osaa-mista, joiden turvin veneet viettävät mahdollisimman paljon aikaansa paikassa jonne ne kuuluvat: merellä.

Kastliina lensi komeassa kaaressa.

Meripurakk ja Lady Olave tiiviissä tunnelmissa perinne sataman laiturissa.

24

Repolainen

Urheilukielessä pro tarkoittaa ammattilaista. Lounaissuomalaisessa partioslangissa pro on vakiintunut projektitoi-minnanalan lyhenteeksi.

Pro kuvaa loistavasti piirin projek-tien vapaaehtoisten tekijöiden osaa-mista ja asennetta. Kaikki projektit suurleireistä kehitysyhteistyöhank-keisiin tehdään asiantuntemuksella ja ammattitaidolla.

Projektitoiminnanalan tukee lippukuntia monipuolisen ja laa-dukkaan partio-ohjelman toteut-tamisessa järjestämällä toimin-taa tukevia suurtapahtumia ja muita projekteja. Projektitoimin-nanala vastaa myös Suomen par-tiolaisten projektien piirikohtaises-ta toteuttamisesta. Käytännössä projekteina toteutetaan suurleirejä kuten Reila ja Napakettu, Kasvun kaltaisia kehityshankkeita tai Woo-malin tapaisia kehitysyhteistyö-hankkeita.

Projekteja voivat ehdottaa piiri-hallitukselle lippukunnat tai yksit-täiset partiojohtajat. Pienemmis-tä projekteista päättää piirihallitus ja suuremmista taas päätetään yh-dessä piirin vuosikokouksessa toi-minnan suunnittelun yhteydessä. Projektien toteuttamisesta vastaa piirihallitukseen kuuluva projekti-ministeri. Hänen vastuullaan on esi-tellä uusia projekteja hallitukselle ja vuosikokoukselle, laatia projektien toimeksiannot, pestata projekti-päälliköt, ohjata ja tukea projektien toteuttamista, toimia viestinviejänä piirihallituksen ja projektiryhmän välillä sekä huolehtia siitä, että pro-jekti päätyttyään raportoidaan pii-rihallitukselle. Suurille projekteille voidaan myös asettaa erillinen oh-jausryhmä, jonka tehtävänä on oh-jata ja tukea projektin edistymis-

Asenne on proTeksti: Timo Sirén, Tavastin liljat

Reilan voimakaksikko: leirinjohtajat Elina Pekkarinen ja Jukka Tulivuori. Kuva Mari Kousa.

tä. Jokaiselle projektille määrätään piiritoimistosta oma yhteyshenkilö ja suurimmille projekteille voidaan tarvittaessa palkata oma projekti-työntekijä.

Projektin onnistumisen kannal-ta on olennaista, että projektipääl-likön tehtävään löytyy kokenut ja osaava henkilö. Haku on avoin ja tieto siitä julkaistaan Repolaisessa ja piirin nettisivuilla. Monesti pro-jektipäällikön löytyminen kuiten-kin vaatii jonkin verran etsimistä ja potentiaalisten partiolaisten mo-tivointia tehtävään. Projektipäälli-kön pesti on erittäin vastuullinen, sillä hän vastaa projektin kokonai-suudesta. Tehtävä sisältää projekti-ryhmän rekrytoinnin ja suunnitte-lutyön lisäksi esimerkiksi viestintää, markkinointia sekä talous- ja tur-vallisuusasioita. Yleensä projekti-päällikkö kokoaa avukseen projekti-ryhmän. Pienemmissä projekteissa organisaatiossa voi olla vain muuta-mia henkilöitä, suurleireillä taas te-kijöitä on satoja. Projekteissa moni partiolainen voi löytää itselleen ajal-lisesti selkeästi rajatun partiopestin,

joka mahdollistaa omaan ajankäyt-töön juuri sopivan kokoisen haas-teen. Piirissä ei projektien tekijöistä yleensä olekaan pulaa.

L-SP:n kolmivuotisen historian aikana on käynnissä ollut kuusi pro-jektia. Piirin ensimmäinen piirilei-ri Reila -09 kokosi kaikki ikäkaudet uuden ohjelman pariin. Osallistu-jia leirillä oli noin 3500. Kehitysyh-teistyöhanke Woomal on käynnis-sä jo kolmatta vuotta. Sen avulla on kerätty tuhansia euroja rahaa Senegaliin. Keväällä 2010 toteutet-tu Partioseikkailu oli päivän mittai-nen markkinointitempaus kohtee-naan ei-partiolaiset. Tapahtumaan osallistui satoja lapsia vanhempien-sa kanssa. Piiritalvileiri Napakettu ja sen yhteydessä järjestetty Napa-kettupäivä kokosivat liki tuhat pak-kasta pelkäämättömiä partiolaisia Raasinkorpeen helmikuussa 2011. Kasvu taas on kehityshanke, jonka puitteissa pyritään tukemaan lippu-kuntia jäsenmäärän kasvattamises-sa. Perinteikäs samoaja- ja vaeltaja-leiri Huhu käynnistyy kesällä 2012 Sauvon Ahtelassa.

25

Repolainen

Napaketun johtoa leiritunnelmis-sa. Vasemmalla ohjelmapäällikkö Pekka Aalto, keskellä leirinjohtaja Paavo ja oikealla varajohtaja Jaana Eronen. Kuva: Tero Kuusisto.

Katja Jäntti virallisena. Kuva: Olli Välke. Huhun leirinjohtajat Matti ja Maria iloisissa tunnelmissa pestikeskuste-lun jälkeen Porin (vanhalla) toimis-tolla. Kuva Timo Sirén.

Projektitoiminnanalan tärkeimpiä ihmisiä ovat projektien tekijät. Ilman heidän panostaan monet suuret ja pienet partioko-kekmukset olisivat jääneet kokematta. Muutamat L-SP:n projektipäälliköt kertovat kokemuksistaan.

– Miten päädyit projektipäällikön pestiin?– Mitä uutta olet oppinut projek-tin aikana?– Mikä oli tai on projektissasi haastavinta?

Elina Pekkarinen, Kuusen-kävyt, Reilan leirinjohtaja

– Vähän niin kuin vahingossa. Kun rekrytointi ei tuottanut tulosta, niin partioystävä yllytti tehtävään. Halusin haastavan pestin.

– Opin nimenomaan projekti-luontoista työskentelyä, organisoin-tia ja sinnikkyyttä sekä millaista on olla esimies.

– Kaiken yhteensovittaminen: kodin ja harrastuksen. Myös rekry-tointi ja ihmisten sitouttaminen oli haastavaa.

Paavo Kaija, Harjavallan Pir-kat, Napaketun leirinjohtaja

– Piirin varajohtaja soitti ja kysyi.– Oli yllättävää, että lapset ja

nuoret eivät osanneet varautua kyl-mään tarpeeksi.

– Projektiorganisaation hallinta ja sen kokonaisvaltainen johtami-nen oli haastavinta.

Katja Jäntti, Auran Tytöt, Kasvun projektipäällikkö

– Entisenä alueministerinä olin ollut asiaa jo valmistelemassa, joten mi-nulla oli kiinnostusta projektia koh-taan.

– Olen saanut uusia ideoita ja aja-tuksia projektin aikana sekä saanut viedä omaa kokemustani lippukun-tien avuksi.

– Monet lippukunnat tarvitsevat tukea ja resurssit eivät aina riitä aut-tamaan kaikkia.

Matti Väätäinen, Jokikylän Po-jat, ja Maria ”Kerttu” Nikkari, Kaarinan Sädetytöt, Huhun leirinjohtajatMiten päädyitte projektipäälli-köiksi?

– Sekä omasta halusta ja suures-ta kiinnostuksesta kehittää mahta-vaa HuHu-konseptia että partioys-

täviemme suostuttelun tuloksena. Ilman heidän tukeaan emme olisi varmastikaan uskaltaneet leikkiin ryhtyä.

– Vaikka projektimme onkin vas-ta todenteolla alkamassa, olemme oppineet monia asioita esimerkik-si pestaamisesta. Lisäksi näin suu-ri pesti on saanut meidät kartoit-tamaan omia vahvuuksiamme sekä heikkouksiamme ja hyödyntämään tätä tietoa leirinjohtajien työnjakoa ja rekrytointeja tehdessämme.

– Projektissamme varmasti haas-tavinta on innokkaiden tekijöiden löytäminen jokaiseen pestiin. Tär-keä osa projektipäällikön toimenku-vaa on vastuun jakaminen tasapuo-lisesti ja se, ettei voi olla itse mukana tekemässä konkreettisesti jokaista leirin valmisteluun liittyvää asiaa. L-SP:n projektipäälliköille tarjoutuu ainutlaatuinen näköalapaikka kehit-tyä ja kehittää toimintaa motivoitu-neessa porukassa!

26

Repolainen

Kesän 2011 piti olla minulle par-tiourani ensimmäinen leiriva-

paa kesä. Reilan ja Kilkkeen jälkeen alkoi tuntua, että nyt olisi oikea het-ki pitää leiritauko. Pitkin talvea ja kevättä harjoittelin mielessäni kiel-täytymistä erilaisista leiripesteistä ja keksin uskottavia syitä leireiltä pois jäämiselle.

Oli loppukevät ja olin onnistu-nut jättäytymään pois tulevan ke-sän leirien suunnittelusta. Kaikki näytti etenevän toiveideni mukaan, kunnes lippukuntamme aktiivipuu-hastelija Riitta Kuosmanen kysyi, olenko tulossa alueemme yhteiselle Jambo-kesäleirille. Kaikesta harjoit-telustani huolimatta onnistuin so-pertamaan vastaukseksi vain jotain

epämääräistä siitä, että en ollut aja-tellut asiaa. Silloin tapahtui nakitus. En ehtinyt sanoa ”B-P”, kun jo huo-masin olevani edellä mainitun leirin johtaja.

Leiri oli oikein onnistunut ja vas-toinkäymisistä selvittiin kunnialla. Leiriläiset olivat innokkaita ja lei-rin toteuttamiseen osallistunut joh-tajaporukka täysin vertaansa vailla. Ilman heidän työpanostaan en olisi voinut johtaa leiriä tavalla, jolla si-tä lopulta johdin: katsomalla, että kaikki tekevät työnsä ja että aika-taulu pitää. Ahkerien johtajien ansi-osta saatoin keskittyä kokonaisuu-den hallitsemiseen – ja siinä sivussa leiritapahtumien kuvaamiseen.

Jambo linssin läpiTeksti ja kuvat: Tommi Aho, Siikaisten Karhunveikot

Norsujuoksu oli yksi leiriolympia-laisten lajeista.

Kun partioperheen pienimmät saapuivat leirille, tuli leiriväkeä viihdyttämään itse Peppi Pitkätossu.

27

Repolainen

Lavian Eränkävijöiden pojat huusivat iltanuotiolla desi-belimittariin paremmat lukemat kuin moni suurempi-lukuisena leirille saapunut lippukunta.

Pomarkun Polunkävijöiden kehittelemä tosielämän sovellus Angry Birds -pelistä vaati leirivartioilta hyvää tiimityötä. Pelissä linnuiksi maalattuja palloja singot-tiin pyyheliinalla kohti ämpäreitä, jotka ajoivat sikojen virkaa.

Tuleva partiolainen Eero oli kaikessa mukana, ja saikin leirin epävirallisen maskotin tittelin omakseen. Tässä kuvassa isot pojat ovat löytäneet pienen sammakon, mikä saa Eeron innostumaan.

Siikaisten Karhunveikot järjesti leiriversion tunnetusta Afrikan tähti -pelistä. Pelin halutuin timantti, Afrikan tähti, löytyi odottamattomasta paikasta, Heli Harjun poninhännän alta.

28

Repolainen

Huhtikuun viimeiset lumikinokset vaihtuivat Länsi-Afrikan lämpöön, kun Woomal-projektin leiri pääsi aluilleen Sene-galissa. Karoliina Kaski pääsi Suomen ja Senega-lin partiolaisten välisellä kehitysyhteistyöleirillä 16 muun suomalaisen par-tiolaisen kanssa kokemaan palan aitoa ja peittelemä-töntä Afrikkaa.

Tuttuihin leiriohjelmiin tuli kerta-heitolla lisää väriä, kun ne höystet-tiin Senegalin kulttuurilla.

Ensimmäinen aamu kului totu-tellessa uusiin kasvoihin ja auringon-paisteeseen Rufisquen partiokeskuk-sessa, Dakarin lähistöllä. Leiriläiset jaettiin kahteen alaleiriin, Sisuun ja Gaindèen. Leiriläiset saivat myös bin-omiltaan, eli leiripariltaan, Senegali-

laisen perinteen mukaan uuden, pai-kallisen nimen. Elisasta tuli Bousso, Annikasta Aminata, Amadousta Heikki, ja Seydousta Pietari. Loppu-leiristä nimet olivat jo kaikille tutut ja Suomi-Senegal-cocktail hyvin sekoi-tettu.

Kun Rufisquessa sijaitseva par-tiokeskus oli jäänyt taakse ja pää-simme itse leirialueelle Mboroon, alkoi olo olla huomattavasti ko-toisampi. Telttamajoitus, leirikeittiö ja yhteiset iltanuotiot olivat tuttuja elementtejä, jotka rauhoittivat täy-sin vieraan ympäristön ja kulttuurin aiheuttaman lievän järkytystilan. Aktiviteetit olivat luonteeltaan sa-mankaltaisia kuin oman lippukun-nan leireillä. Oli paitojen värjäystä, roskien siivoamista, keittiövuoroja ja jalkapalloa. Tavallisista asioista tuli eksoottisia, kun värjäysaineena toimivat kola-pähkinät, roskia sii-vottiin savannilta ja jalkapalloilun saattoi estää villinä vaeltava lehmä. Lipunnosto tuntui hieman nurinku-riselta, kun lippuaukiolle saavuttiin

djembe-rummut päristen ja raiku-vasti lauleskellen. Suomi-päivän pe-lit ja leikit otettiin riemulla vastaan

– Senegalilaiset tuntuvat viihtyvän liikkeessä.

Hilpeyttä ja hämmennystä he-rättivät lähes päivittäiset evaluaa-tiot, joita Senegalilaiset mielellään järjestivät. Evaluaatioissa käytiin läpi päivän tapahtumia ja sattumia, kuultiin jokaisen mielipide ja pyrit-tiin saamaan virhekohtiin paran-nusta. Koska asioiden suoraan tök-säyttäminen ei ollut sopivaa, tuli evaluaatioista useimmille pelkkää sanahelinää ja väkinäistä nyökytte-lyä. Hieman jalostettuna tällainen palautekeskustelu olisi erittäin toi-miva myös omilla leireillä.

Ympäristön apuna

Yksi Woomal-hankkeen pääsuunta-uksista on ollut Senegalin luonnon-ympäristön parantaminen. Roskaa-minen ja luonnon saastuminen on suurempi ongelma, kuin mitä sitä

Woomal-leirin tuliaisiaTeksti ja kuvat: Karoliina Kaski, Leirisiskot

Jalkoja polttava laatoitus toi vaihtelua ainaiselle hie-kalla Touban moskeijassa (kuvassa: Karoliina Kaski ja Sira Barry)

29

Repolainen

itse näkemättä voi käsittää. Pieneh-köjä kaatopaikkoja on joka puolella, kun ihmiset heittävät muovipussin-sa ja muut roskat toimivan jätehuol-tojärjestelmän puutteessa lähim-pään ojaan. Halpaa muovitavaraa tuodaan maahan hyvinkin kaukaa, ja kun tuote ei ole kestävä, se hylä-tään surutta heti lyhyen käyttöiän päätyttyä.

Woomal-leiriläiset osallistuivat kouluissa järjestettyihin valistus-kampanjoihin, roskien siivoamiseen ja uusien taimien istutukseen. Py-rimme myös päivittäisissä toimis-samme valitsemaan mahdollisim-man pienen ympäristönkulutuksen,

joka näkyi jo ennen leiriä hankituis-sa varusteissa. Omasta hygieniaves-kasta löytyi esimerkiksi biohajoavaa saippuaa ja pyykinpesunestettä.

Kouluissa järjestetyissä tilai-suuksissa kerroimme oppilaille kier-rätyksen tärkeydestä, kehotimme välttämään ylimääräisten muovi-pussien hankkimista ja laittamaan roskat roskikseen aina kun mah-dollista. Useimmat oppilaista osa-sivat vastata kierrätystä koskeviin kysymyksiin ja tiesivät roskaamisen haittaavan ympäristöä. Näin ollen voidaan ainakin olettaa, että nuoris-ta kasvaa vielä vastuullisia vanhem-pia, jotka ajavat asiaa eteenpäin.

Ystävyyttä yli useiden rajojen

Pelkät valtiolliset rajat eivät olleet ainoita, joita matkan aika tuli yli-tettyä. Konkreettisin ja yleisin muu-ri tuli vastaan kommunikoinnissa; kun itse en puhu ranskaa eikä pari-ni Sira puhunut englantia, tulimme huomattavan hyvin toimeen suo-meksi ja wolofiksi. Yksi monista op-pimistani asioista onkin se, että asi-at saa sujumaan paremmin omalla esimerkillään kuin rautalangasta vääntämällä.

Rajoista vaikein oli kuitenkin kulttuuriraja. Onko kohteliasta kat-

Jäteongelma oli nähtävissä kaikkialla.

Amadou Dianor (vas.) ja Leo Jäppinen murskasivat kolapähkinöi-tä paitojen värjäystä varten.

Ruokailua senegalilaisittain.

Ensimmäinen aamu vieraalla maalla.

30

Repolainen

soa, kun toinen rukoilee, jos se ta-pahtuu samassa tilassa, jossa itse katsoo tv:stä kansallislajia painia? Jos jaan sokeripähkinöitä vierusto-verilleni, pitäiskö niitä jakaa kaikil-le? Mitä tarkoittaa tummansinisellä tussilla väritettu kaunis simpukka? Näihin, ja moniin muihin kysymyk-siin ei aina löytynyt vastausta, ja Si-mo tiivisti viimeisinä päivinä kaik-kien ajatukset erittäin osuvasti:

– Tässä maassa on paljon kum-mallisia asioita.

Se simpukka oli muuten ilmei-sesti kosinta.

Mahtavia muistoja ja maailmankuvan muutos

Vaikka matka tuntui välillä raskaal-ta, olen nyt iloinen jokaisesta hei-luvan bussin aiheuttamasta valvo-

tusta tunnista ja kokeilusta syödä ruokaa käsin. Missä muualla olisin oppinut pyydystämään rapuja hie-kan avulla? Paikallisten naisten vil-li heimotanssi Fimelan yön pimey-dessä jätti lähtemättömät jälkensä, kuten pienten lasten nauru yrittäes-sämme itse tanssia yuzaa. Partiolai-sina olimme myös etuoikeutettuja tutustumaan Touban pyhään mos-keijaan, jonne harva turisti pääsee vierailulle.

Matka Senegaliin herätti monia tunteita. Se ihastutti, ärsytti, val-loitti ja hämmensi. Itse en tuntenut sopeutuvani maahan oikein ollen-kaan, mutta reissu todella avasi sil-miä monella tavalla. Arvostan nyt enemmän Suomessa elämisen help-poutta, maan vihreyttä ja hiljaisuut-ta. Tuntuu hullulta, miten ihmiset valittavat itselleen suurista asiois-

ta, kuten maidon litrahinnasta, kun sen merkitys minulle on nykyään häviävän pieni. Supermarkettien valikoimat tuntuivat ensimmäisi-nä kotiinpaluun jälkeisinä päivinä käsittämättömän valtavilta; kuka tarvitsee kolmeakymmentä erima-kuista jogurttia, kun jossain päin maailmaa sitä ei ole edes yhtä?

Mieltä kutkuttaa myös ajatus 45 minuutin sähkökatkoksesta valtioi-den pääkaupungeissa. Helsinki jou-tuisi shokkiin, paniikkiin, ja kan-salaiset olisivat hätääntyineitä ja ärtyneitä. Mitä teke Dakar? Se ei ole moksiskaan.

Matkailu avartaa – partiomatkai-lu avartaa enemmän.

Jäähyväisseremoniassa Suomen par-tiolaiset lahjoitti useamman läppärin Senegalilaisille.

Fimelan koulun pihan ”woomalisointi” – taimien istu-tus osana ympäristöaktiviteetteja.

Karoliina Kaski, Sira Barry ja Simo Ortamo perhevie-railulla.

31

Repolainen

Repostelu

Meillä partiossa on puheenaiheita, jopa tabuja, joita ei sovi nostaa esille kahvipöytäkeskustelussa. Varmaa on, että jos uskallat kajota tällai-siin teemoihin, joudut mustalle listalle tai jopa kirkonkirousta verratta-vaan pannaan.Partiossa on niin valtakunnallisia, piirikohtaisia kuin paikallisia ta-buja. Kielletyt puheenaiheet voivat koskettaa koko liikettä tai vain sen pientä osaa. Tässä en nosta esille historiallisia tai politiikkaan liitty-viä kiellettyjä puheenaiheita – niis-tä saisi koottua jo ihan oman repos-telunsa.

Hyvä veli -kerho

Taas on takana kokous, jossa päätet-tiin sekä luottamushenkilöistä että tulevista teemoista. Mitä korkeim-mista pesteistä on kyse, voi melkein olla varma siitä, ettei yllätyksiä ni-milistalle tule. Kulissien takana on jo käyty valmistelevia keskusteluja siitä, kuka valitaan ja ketä ei. Hyvä veli-kerho takaa sen, että valinnat myös toteutetaan.

Sama kerho on asialla myös muista tärkeistä aiheista päätettä-essä. Jopa uusien asioiden saami-nen kokouslistalle voi olla mahdo-tonta, jos kerho ei hyväksy esitettyä teemaa. Aitoa keskustelua uusis-

ta näkemyksistä on turha odottaa – kokouksessa päätettävät asiat on jo sovittu. Hyvä veli-kerho on erityi-sen suosittu järjestö- ja piiritasol-la, mutta törmää siihen myös lippu-kunnissa.

Raha vai hyväntekeväisyys

Hyväntekeväisyys kuuluu partio-laisten hyveisiin ja on ”itsestään-selvyys”. Käsi sydämellä, kuinka monessa lippukunnassa hyvänteke-väisyyttä harjoitetaan oikein tosis-saan?

Jos esim. kotikaupunkisi seura-kunta pyytää partiolaisia apuun jou-lun kolehdinkannossa, jäävät autta-jien joukosta ensimmäiseksi pois ne, jotka eivät saa vuosittaista avustus-ta kirkolta. Viis veisataan kirkolli-siin perinteisiin osallistumisesta ja niiden opettamisesta lippukuntalai-sille tai hyvästä näkyvyydestä par-tion ulkopuolisten edessä. Vilpitön auttaminen saa väistyä eurojen tiel-tä – ei rahaa, ei apua.

Perinteiden vankilassa

Oma lukunsa tabujen keskellä ovat perinteet, ovat ne sitten tapoja, ta-pahtumia tai käytäntöjä. ”Näin meillä on aina ennekin tehty ja niin tehdään vastaisuudessa”. Mitään perusteluja tämä ei vaadi – ei vaik-ka aika olisi ajanut esim. perinteisen tapahtuman ohi eikä oikeasti löydy enää resursseja järjestämiseen.

Perinteiden kohdalla sellaiset termit kuin uudistaminen, ajan-

Partion kielletyt puheenaiheetTeksti: Sari Mantere, Karimo • Kuva: Hanna Alin, Partio-Puhurit

kohtaistaminen ja muutos ovat kiel-lettyjä käyttää. Kukaan ei uskal-la nostaa kissaa pöydälle ja katsoa perinnettä joka kantilta ja miettiä, onko tämä sitä mitä partio oikeasti 2000-luvulla haluaa esitellä.

Perinteet voivat myös muodos-tua turhaksi painolastiksi ja kääntyä itseään vastaan. Lippukuntatasolla on väsytetty aivan liian monta joh-tajaa periteiden pakottavalla ylläpi-tämisellä.

Mihin kiellettyihin puheenaihei-siin sinä olet törmännyt? Oletko yrittänyt ravistella ympärilläsi ole-via herättämällä keskustelua arois-ta aiheista?

Tabuihin tarttuvia tarvitaan yhä enemmän, jotta partioliike pysyy elinvoimaisena ja jaksaa uudistua ajanhengen mukaisena. Ole roh-kea äläkä välitä puukoniskuista, joi-ta kiellettyihin aiheisiin puuttuva-na tulet varmasti saamaan osaksesi. Jos oikein harmittaa, voit aina ryh-tyä Repolaisen toimittajaksi ja tuoda omat näkemyksesi esiin lehdessä.

32

Repolainen

Ketä?

Ketä olet ja mistä tulet?– Iida Vartila Rauman Karimois-

ta. Toimin neljättä vuotta Samoajana.Milloin liityit partioon?

– Liityin partioon mennessäni en-simmäiselle luokalle.

Mikä on ollut parasta partiossa?– Parasta partiossa on leirit ja

kaikki uudet kaverit.Olit mukana Ruotsin Jambo-

reella. Mikä sai sinut lähtemään noin isolle leirille?

– En ole ennen ollut ulkomailla partioleirillä ja muutenkin on tul-lut aika vähän matkusteltua. Jos on mahdollisuus yhdistää partio ja matkustelu niin mitä muuta voisi

tulla kuin hieno reissu.Minkälaisin odotuksin lähdit

leirille?– Innoissani. Olin kesäkuusta läh-

tien laskenut päiviä lähtöön.Minkälainen 39 000 partiolai-

sen leiri oli, mitä jäi päällimmäi-senä mieleen?

– Hieno kokemus. Parhaiten jäi mieleen leirin tunnelma, kaikki tun-temattomat vastaantulijat vaikutti-vat niin ystävällisiltä ja hymyilivät. Avajaiset jäivät myös mieleen ihmis-määrän takia. Vasta siinä vaiheessa ymmärsi, montako ihmistä 39 000 oikeasti on.

Miten sää suosi leiriä?– Muutamana ensimmäisenä päi-

vänä satoi ihan kunnolla, mutta muuten oli lämmintä. Sateen ja kai-ken kävelymäärän takia tiet muut-tuivat mutavelliksi. Oli hauskaa kat-soa ulkomaalaisten mutasotaa.

Suurilla leirillä ruokahuollon järjestäminen on aina haastavaa – minkälaista ruokaa Ruotsissa saitte?

– Ruoka tehtiin itse leirilippukun-nan alueella, meidän lippukunnassa yksi vartio vastasi päivän kaikista aterioista, jolloin oli kolme päivää vapaata keittiöhommista. Ruoka os-tettiin pisteillä kaupasta, joten ryh-

Tämän kesän huippujuttu oli monelle Ruotsin maail-manjamboree. Partiolaisia kokoontui kansainväli-selle leirille noin 39 000 ja suomalaisiakin 1400. Näiden joukossa oli myös liuta lounaissuomalaisia partiolaisia. Ida Vartila vietti Ruotsissa ikimuistoisen Jamboree-leirin.

Kesän kohokohta oli JamboreeTeksti: Sari Mantere, Karimo • Kuva: Meeri Ihalin

33

Repolainen

Kui

Partiolaisten kokoontumistilaa kutsutaan ylei-simmin koloksi. Kyseessä ei ole partiotermi, vaan koloja löytyy muualtakin kuin vain partiosta. Miksi kutsumme kokoustilojamme juuri partiokoloiksi?

Kolo-nimitystä käytetään ehkä kaikkein yleisimmin eläinten kodeista. Pienet nisäkkäät, esimerkiksi hiiri, myyrä ja kettu, asustavat koloissa. Onpa jollain linnullakin pesänään kolo. Eläimen kolo voi sijaita metsän lisäksi kaupungissa, rakennuksessa, maastossa tai vaikka pelolla. Kolo voi olla myös kauneusvirhe esi-merkiksi seinässä. Tällöinkään kolo ei ole koolla pilattu, vaan kyse on useimmiten pienestä reiästä tai lohkeamasta.

Näille edellä mainituille ko-loille yhteistä on pieni koko – ovatko partiolaisetkin pieniä, minikokoisia maahisia, jotka mahtuvat kokoontumaan ahta-aseen tilaan? Ehkä parempi seli-tys kolo-nimityksen käytölle on luonnonläheisyys. Kolo mielle-tään luontoon ja metsään liit-tyväksi sanaksi, ja meille par-tiolaisille nämä ovat tuttuja elementtejä. Partioliikkeen perustaja B-P nimesi vartiot eläinten mu-kaan ja tässä listassa on lukuisa joukko koloissa asustavia otuksia.

Yksi selitys kololle voi olla partion kokoontumistilojen luonnon-läheinen sisustus. Harva meistä on vieraillut hiirenkolossa, mutta veik-kaisin sen olevan maanläheisen näköinen. Ulkopuolelta rakennus jossa partiolaisten kolo sijaitsee, voi olla minkälainen tahansa. Kolo voi si-jaita esim. seurakunnan tai kunnan nuorisotilojen yhteydessä, kerros-talon kellarissa tai omassa rakennuksessaan. Ulkoa ei välttämättä he-ti tiedä mitä talo sisälleen kätkee, mutta sisällä se viimeistään selviää. Partiokolot muistuttavat usein sisältä toisiaan. Sisustuksesta on turha etsiä nykyaikaista stailausta, vaan ennemminkin luonnonläheisiä ma-teriaaleja, värejä ja esineitä. Seiniltä voit löytää leirijulisteita, partioe-sineitä, muistoja ja valokuvia. Ulkopuolinenkin tunnistaa heti minkä harrastuspiirin tiloissa ollaan.

Kui kolo?Teksti: Sari Mantere, Karimo • Kuva: Tuuli Seppälä, Luvian Loukke

mä sai vapaat kädet aterioiden to-teutukseen, vain pääruoka-aine oli päätetty. Hyvää oli.

Miten Suomi näkyi mielestäsi jamboreella?

– Suomalaiset erottuivat määräl-lään sekä pukeutumisellaan. Jouk-kueen takit taisivat olla muidenkin mielestä hienoja, sillä leirin loppu-puolella useita ihmisiä päivässä kävi kysymässä swoppaisiko joku takki-aan. Cultural Festival Dayn iltaohjel-massa suomalaiset saivat huomiota Facebook inspiroituneillä kylteillä, joissa tykättiin muun muassa muu-meista ja Angry Birdsistä. Ja tietysti väiskistä tunnisti suomalaisen.

Monelle tärkeä osa jamboree-ta on swoppaaminen eli partioon liittyvien tavaroiden vaihtaminen, swoppasitko sinäkin?

– Olin ostanut ylimääräisiä Suo-men joukkueen merkkejä sekä muu-tamia muita merkkejä swopatta-vaksi. Swoppasin lähinnä muiden maiden jamboreemerkkeihin, erityi-sesti aasialaisiin, sillä heillä oli mie-lestäni hienoimmat merkit. Korean erikoisjamboreemerkki on kaikkein hienoin. Vaihdoin myös toisen t-pai-tani japanilaisen pojan kanssa. Väis-kiä en swopannut, eikä kukaan tul-lut kysymään suomalaisten hatusta mitään.

Aiotko tulevaisuudessa osallis-tua kansainvälisille leirille?

– Ehdottomasti.Oletko ollut aiemmin muilla

isoilla leireillä?– Kilke on jamboreen jälkeen

isoin leiri, jolla olen ollut.Valitse näistä mieluisin:Suomalainen suurleiri vai ul-

komailla järjestetty suurleiri?– Ulkomainen suurleiri.Kupoliteltta vai nigerteltta?– Niger. Uimapaikkana meri vai järvi?– Järvi.

34

Repolainen

Pistä postia!Repolainen julkaisee mielel-lään sivuillaan lukijapostia, kommentteja ja mielipide-kirjoituksia. Juttuvinkitkin ovat tervetulleita. Lehti toki varaa itselleen oikeuden valita julkais-tavat kirjoitukset ja tarvittaessa lyhentää saami-aan tekstejä.

Lehden toimituksen tavoittaa osoitteesta repolainen@partio.fi.

Partiotoimisto palveleePartiotoimisto palvelee Turussa ja Porissa arkisin kello 9–16, paitsi torstaisin kello 11–18.

Keskuksen numero on 050 312 9420.

Turun partiotoimistoLäntinen Pitkäkatu 13, 20100 TURKUpartiotoimisto.turku(at)partio.fi•toiminnanjohtaja Nils Grönberg, 050 312 9421•koulutussihteeri Riitta Suomi, 050 312 9424•viestintäsuunnittelija Olli Välke, 050 312 9428•järjestösihteeri Leena Hongell, 050 312 9427•taloussihteeri Tiina Suominen, 050 312 9426•taloussihteeri Ami Heikkinen, 050 312 9426(20.9. alkaen)

Porin partiotoimistoAntinkatu 6, 28100 PORIpartiotoimisto.pori(at)partio.fi•aluesihteeri Tarja Hellanmaa, 050 312 9423•ohjelmasihteeri Riikka Hosiosto, 050 312 9425

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etu nimi.sukunimi(at)partio.fi.

www.lounaissuomenpartiopiiri.fi

Julkaisuaikataulunumero aineistot (ke) ilmestyy (pe)6/2011 14.9. 7.10.7/2011 (jn) 19.10. 11.11.8/2011 23.11. 16.12.

jn: jäsennumero, joka jaetaan kaikille piirin partio laisille. Muut lehdet jaetaan 15 vuotta täyt-täneille.

Repolainen on aina kokonaan nelivärinen.

Ohjeet lehteen kirjoittamisesta saat piirin netti-sivuilta tai toimitussihteeri Olli Välkkeeltä, p. 050 312 9428, olli.valke@partio.fi.

Repolainen

Osallistu ja vaikuta partiopiirimme tulevaisuuteen!Lounais-Suomen Partiopiirin syyskokous valit-see sunnuntaina 6.11.2011 piirihallitukseen kaudelle 2012–2013 seuraavista toiminnanaloista vastaavat jäsenet:• koulutustoiminta• ohjelmatoiminta• taloustoiminta• aluetoiminta• projektit

Kiinnostaako pesti itseäsi tai tiedätkö hommaan sopivan partiokaverin? Kysy lisätietoja tai ilmi-anna ystäväsi!

VaalitoimikuntaMarikki Impivaara, p. 050 564 0116, marikki@impivaara.fiAleksi HeikkiläMika KuusistoUlla Värre

35

Repolainen

Pt-kilpailujen johtajakurssi jŠrjestetŠŠn 4.-6.11.2011 Kaarinan Papinholmassa.

Kurssin pŠŠasiallisena tavoitteena on antaa kokonaisnŠkemys partiotaitojen SM-kilpailuista ja antaa valmiudet suunnittelun ja jŠrjestelyjen soveltamiseen. Kurssi on edellytyksenŠ 1. lk maastotuomarikortin saamiseen. Kurssia suositellaan kaikille suurten kilpailujen jŠrjeste-lytoimikuntien jŠsenille.

Ilmoittautumiset viimeistŠŠn sunnuntaina 23.10.2011 nettiosoitteeseen https://spfs.clubonweb.com/book/ptkisa Ilmoittautuessa tarvitset jŠsenkorttiin painetun ilmoittautumistunnuksen.

Kurssikirje lŠhetetŠŠn ilmoittautuneille viikolla 44. Kurssin hinta on 55 euroa.

LisŠtietoja Elina KonsŽn, elina.konsen@gmail.com, p. 040 701 1107

PT-KILPAILUJEN JOHTAJAKURSSI!

ARKTINEN HYSTERIA!

!

!

!!

!"#$%&'"(&')*+,!*-.#(*(%)/00&!!!"#$%&'&()*+$'"%!(

"#!$%&'()&'*+,-!+./#)+)%*011&!+20+,1#,#22-!3456375335899:!;))0&-)11)5!!!;*011&-!(22)1&)''&1,-)!#)<.&##,,-)!.-!)-#))!%.%.-)&1-2%,=>1!()0#&.#)&#.+,-!?@$%&'()&'*&1#)!+)!<)'=&*A,#!1**--&#$#,'*-!+)!+20+,1#,'>+,-!1.<,'#)=&1,,-5!;*011&!.-!,A,''>#>%1,-2!35!'%!=))1#.#*.=)0&%.0#&-!1))=&1,,-5!;*011&)!1*.1&$#,''))-!%)&%&'',!1**0#,-!%&'()&'*+,-!+20+,1#,'>#.&=&%*-#&,-!+21,-&'',5!!!B'=.&##)*#*=&1,#!<&&=,&1#22-!1*--*-#)&-)!35335899:!-,##&.1.&##,,1,,-!/##(CDD1(E15F'*G.-H,G5F.=DG..%D%&1)+./#)+)899:!!!B'=.&##)*#*,11)!#)0<&#1,#!+21,-%.0##&&-!()&-,#*-!&'=.&##)*#*=&1#*--*%1,-5!!;*011&%&0+,!'2/,#,#22-!&'=.&##)*#*-,&'',!<&&%.'')!I75!;*011&-!/&-#)!.-!77!,*0.)5!!J&12#&,#.+)! K'&-)!L;.-1#)L!;.-1M-N!,'&-)5%.-1,-OP=)&'5F.=N!(5!9I9!Q93!339Q5!

")0#&.)1,=)'')C!@)&+)!R)*/&)&-,-N!=)&+)5+)*/&)&-,-O()0#&.5E&N!(5!9:$SST7!338T!!!!!

!"#$%&'"(&')*+,!*-.#(*(%)/00&!!!"#$%&'&()*+$'"%!(

"#!$%&'()&'*+,-!+./#)+)%*011&!+20+,1#,#22-!3456375335899:!;))0&-)11)5!!!;*011&-!(22)1&)''&1,-)!#)<.&##,,-)!.-!)-#))!%.%.-)&1-2%,=>1!()0#&.#)&#.+,-!?@$%&'()&'*&1#)!+)!<)'=&*A,#!1**--&#$#,'*-!+)!+20+,1#,'>+,-!1.<,'#)=&1,,-5!;*011&!.-!,A,''>#>%1,-2!35!'%!=))1#.#*.=)0&%.0#&-!1))=&1,,-5!;*011&)!1*.1&$#,''))-!%)&%&'',!1**0#,-!%&'()&'*+,-!+20+,1#,'>#.&=&%*-#&,-!+21,-&'',5!!!B'=.&##)*#*=&1,#!<&&=,&1#22-!1*--*-#)&-)!35335899:!-,##&.1.&##,,1,,-!/##(CDD1(E15F'*G.-H,G5F.=DG..%D%&1)+./#)+)899:!!!B'=.&##)*#*,11)!#)0<&#1,#!+21,-%.0##&&-!()&-,#*-!&'=.&##)*#*=&1#*--*%1,-5!!;*011&%&0+,!'2/,#,#22-!&'=.&##)*#*-,&'',!<&&%.'')!I75!;*011&-!/&-#)!.-!77!,*0.)5!!J&12#&,#.+)! K'&-)!L;.-1#)L!;.-1M-N!,'&-)5%.-1,-OP=)&'5F.=N!(5!9I9!Q93!339Q5!

")0#&.)1,=)'')C!@)&+)!R)*/&)&-,-N!=)&+)5+)*/&)&-,-O()0#&.5E&N!(5!9:$SST7!338T !

!

!

!!

!"#$%&'"(&')*+,!*-.#(*(%)/00&!!!"#$%&'&()*+$'"%!(

"#!$%&'()&'*+,-!+./#)+)%*011&!+20+,1#,#22-!3456375335899:!;))0&-)11)5!!!;*011&-!(22)1&)''&1,-)!#)<.&##,,-)!.-!)-#))!%.%.-)&1-2%,=>1!()0#&.#)&#.+,-!?@$%&'()&'*&1#)!+)!<)'=&*A,#!1**--&#$#,'*-!+)!+20+,1#,'>+,-!1.<,'#)=&1,,-5!;*011&!.-!,A,''>#>%1,-2!35!'%!=))1#.#*.=)0&%.0#&-!1))=&1,,-5!;*011&)!1*.1&$#,''))-!%)&%&'',!1**0#,-!%&'()&'*+,-!+20+,1#,'>#.&=&%*-#&,-!+21,-&'',5!!!B'=.&##)*#*=&1,#!<&&=,&1#22-!1*--*-#)&-)!35335899:!-,##&.1.&##,,1,,-!/##(CDD1(E15F'*G.-H,G5F.=DG..%D%&1)+./#)+)899:!!!B'=.&##)*#*,11)!#)0<&#1,#!+21,-%.0##&&-!()&-,#*-!&'=.&##)*#*=&1#*--*%1,-5!!;*011&%&0+,!'2/,#,#22-!&'=.&##)*#*-,&'',!<&&%.'')!I75!;*011&-!/&-#)!.-!77!,*0.)5!!J&12#&,#.+)! K'&-)!L;.-1#)L!;.-1M-N!,'&-)5%.-1,-OP=)&'5F.=N!(5!9I9!Q93!339Q5!

")0#&.)1,=)'')C!@)&+)!R)*/&)&-,-N!=)&+)5+)*/&)&-,-O()0#&.5E&N!(5!9:$SST7!338T!!!!!

!"#$%&'"(&')*+,!*-.#(*(%)/00&!!!"#$%&'&()*+$'"%!(

"#!$%&'()&'*+,-!+./#)+)%*011&!+20+,1#,#22-!3456375335899:!;))0&-)11)5!!!;*011&-!(22)1&)''&1,-)!#)<.&##,,-)!.-!)-#))!%.%.-)&1-2%,=>1!()0#&.#)&#.+,-!?@$%&'()&'*&1#)!+)!<)'=&*A,#!1**--&#$#,'*-!+)!+20+,1#,'>+,-!1.<,'#)=&1,,-5!;*011&!.-!,A,''>#>%1,-2!35!'%!=))1#.#*.=)0&%.0#&-!1))=&1,,-5!;*011&)!1*.1&$#,''))-!%)&%&'',!1**0#,-!%&'()&'*+,-!+20+,1#,'>#.&=&%*-#&,-!+21,-&'',5!!!B'=.&##)*#*=&1,#!<&&=,&1#22-!1*--*-#)&-)!35335899:!-,##&.1.&##,,1,,-!/##(CDD1(E15F'*G.-H,G5F.=DG..%D%&1)+./#)+)899:!!!B'=.&##)*#*,11)!#)0<&#1,#!+21,-%.0##&&-!()&-,#*-!&'=.&##)*#*=&1#*--*%1,-5!!;*011&%&0+,!'2/,#,#22-!&'=.&##)*#*-,&'',!<&&%.'')!I75!;*011&-!/&-#)!.-!77!,*0.)5!!J&12#&,#.+)! K'&-)!L;.-1#)L!;.-1M-N!,'&-)5%.-1,-OP=)&'5F.=N!(5!9I9!Q93!339Q5!

")0#&.)1,=)'')C!@)&+)!R)*/&)&-,-N!=)&+)5+)*/&)&-,-O()0#&.5E&N!(5!9:$SST7!338T !

Kilpailussa kilpaillaan sinisessä, punaisessa, ruskeas-sa ja harmaassa sarjassa. Kilpailukutsu sekä tehtä-vä- ja pisteluettelo on julkaistu Partio-lehden numerossa 2/2011, se on luettavissa myös kisan kotisivuilta www.papa.partio.fi/partio.nyt

Piiri saa ilmoittaa kilpailuun kiin-tiöiden mukaisen määrän vartioita. Kaikkien kilpailuun haluavien lounais-suomalaisten vartioiden tulee ilmoit-tautua kilpailuun osoitteessa <https://spfs.clubonweb.com/book/partio-nyt2011> tai kirjallisesti Porin partiotoi-mistoon, Antinkatu 6, 28100 Pori tai riikka.ho-siosto@partio.fi, torstaihin 15.9. mennessä.

Osallistumismaksu 90 euroa/vartio ja mahdolli-nen yhteiskuljetusmaksu laskutetaan lippukunnilta jälkikäteen. Piiri tukee kilpailuun lähtijöitä piirin ki-soissa sijoittumisen perusteella.

Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista kaksin-

SP:n syysmestaruuskilpailut

Partio.nyt.2.0111.-2.10. Espoossa ja Kauniaisissa

kertaisella osallistumismaksulla 22.9. saakka. Jälki-il-moittautumiset Partiotoimistoon Riikalle, p. 050 312 9425, riikka.hosiosto@partio.fi

Ilmoittautumisessa on mainittava vartion nimi, lippukunta, lippukuntalyhenne, kieli (suomi/ruotsi), vartionjohtajan nimi, postiosoite, sähköpostiosoite, puhelinnumero, saapumisaika ja -tapa kilpailukes-kukseen, osallistuminen piirin mahdolliseen yhteis-

kuljetukseen, erityisruokavaliot sekä tilattavi-en ruokalippujen määrä. Ilta- ja aamupalat

maksavat 3 e/hlö. Osallistumismaksuun sisältyy yksi lämmin ateria kilpailun jäl-keen.

Piiri järjestää kilpailuihin mak-sullisen yhteiskuljetuksen jos osal-listujia on riittävästi. Aikataulu ja

matkareitti ilmoitetaan myöhemmin yhteiskuljetukseen ilmoittautuneille. Yh-

teiskuljetukseen ilmoittaudutaan sitovasti ilmoittautumisen yhteydessä.

Jos Lounais-Suomen Partiopiirin kilpailukiintiö ylittyy, suorittaa kilpailujaosto karsinnan. Karsina-taperusteena käytettävän piirinmestaruuskilpailun järjestäjille varataan kohtuullinen osuus piirin perus-kiintiöstä.

Lisätietoja kilpailusta saa Partiotoimistolta Riikalta.

36

Repolainen

Hyvä bra, kiva bra antaa tulla lisää vaan...Kiitos kaikille 20 -vuotista työvuosi-merkkipäivääni eri tavoin ja viestein muistaneille partiosisarille ja veljille, työkavereille, ystäville ja yhteistyö-kumppaneille.

Kiitos kaikille entistäkin paremman partion toteuttamiseksi nyt ja tulevai-suudessa.

Yhteistyössä on voimaa.

NipaNils GrönbergSäätiön asiamies, toiminnanjohtaja Lounais-Suomen Partiosäätiö, Lounais-Suomen Partio-piiri ja Turun Partiolaiset – Scouterna I Åbo

Tarpojien luovuusmajakka 25.–26.11.Lähtekää vartionne kanssa hämmästyttämään koko piirin tarpojakansa häkellyttävällä luovuu-dellanne. Luovuusmajakassa on luvassa säihket-tä, glamouria ja norsuja.

Majakka on koko tarpon huipentuma, jossa tarpojavartio pääsee pistämään tar-pon aikana opitut uudet taidot käyttöön. Täl-lä kertaa vartio valmistautuu syksyn mit-taan tapahtumaan, jossa tuotokset pääsevät ilahduttamaan muita osallistujia. Mikäli lip-pukuntasi ei vielä koe olevansa kokenut maja-kanjärjestäjä, voi oppia ja mallia tulla hakemaan piirimajakasta, jossa nyt siis tarjolla luovuus. Tapahtuma on tarkoitettu tarpojavartioille.

Ilmoittautumiset 14.10. mennessä Pol-kuun https://spfs.clubonweb.com/book/luovuus-majakka2011

Osallistumismaksu 40 e/osallistuja laskute-taan lippukunnilta jälkikäteen.

Lisätietoja: Jaakko Vainio, jrjvai@utu.fi, p. 050 302 5321, tarpojajaosto

L-SP:n talvimestaruuskisat 2012lauantaina 11.2.2012 Laitilassa

Järjestäjinä Uudenkaupungin Merihait ja Laitilan Eräsissit

Partiomuseo laulattaaVanhan Laulajatytön laulut kaiku-vat Suomen Partiomuseossa, Län-tinen Pitkäkatu 13 B, Turku, sun-nuntaina 2.10. klo 15 alkaen.

Parhaiten laulut ovat 40-, 50- ja 60-luvuilla partioineiden tyt-töjen muistissa. Toki nuorem-matkin ovat tervetulleita. Ota mukaan Laulajatyttö, jos sellaisen omistat, ja muki kahvittelua var-ten. Suomen Partiomuseoyhdis-tys ry.

37

Repolainen

Erätaitoperuskurssi 18.–20.11.Erätaitoperuskurssilla saat tietopaketin retkei-lyn perusteista: majoittumisesta, retkiruoanlai-tosta, luonnossa liikkumisesta - ja kaiken tämän hyvässä seurassa. Viikonloppu sopii hyvin myös tarpojaryhmän vetäjille jotka kaipaavat vinkke-jä siihen mitä uutta retkillä voisi tehdä? Jos siis olet 12-vuotias tai varttuneempi retkistä ja leireis-tä kiinnostunut partiolainen, olet enemmän kuin tervetullut mukaan. Kurssilla painotetaan suun-nistusta ja tarvittaessa järjestämme ennen kurs-sia suunnistamiseen perehdyttävän koulutuksen, ilmoita halukkuudestasi siihen ilmoittautumisen yhteydessä.

Kurssi on tarkoitettu tarpojille ja samoajille. Ilmoittaudu viimeistään 3.10. mennessä Pol-kuun osoitteessa https://spfs.clubonweb.com/book/erataitoperusII2011

Osallistumismaksu 35 e / hlö laskutetaan lippu-kunnilta jälkikäteen.

Lisätietoja: Paavo Kaija, 0444 253443, paavon-paja@gmail.com, Retkeilyjaosto

Suomen laadukkaimpien takka- ja nuohous-luukkujen sekä muiden tulisijatarvikkeiden valmistaja. Mittatilaustyönä tarpeen mu-kaan.

Takkaluukkuja – värivaihtoehdot: kulta, mes-sinki, antiikkikupari ja kromi. Erikoisvalmis-teet, muut tuotteet: umpiluukut, tuhkalaati-kot, edustuspellit ja ritilät.

Tapani Puosi OyYdinkuja 3

21420 LIETOp. 02 488 6900 ja 0400 828 268 tapani.puosi@tapanipuosi.fi

www.tapanipuosi.fi

Erätaitokurssi vaeltajille 14.–16.10.Jos olet jo mielestäsi kokenut kaiken metsään liittyvän, on aika lähteä todelliselle viikonloppu-reissulle. Täällä pääset kokemaan sellaisia asioita joista eräjoukot ja -jaanat kertovat tarinoita kei-nutuolissa. Kurssi räätälöidään osallistujien kiin-nostuksen ja taitojen mukaan. Nyt siis vauhdilla ilmoittautumaan todelliseen seikkailuun!

Kurssi on tarkoitettu vaeltajille. Ilmoittaudu viimeistään 12.9. Polkuun osoitteessa https://spfs.clubonweb.com/book/erataitovaeltajille2011

Osallistumismaksu 35 e / hlö laskutetaan lippu-kunnilta jälkikäteen.

Lisätietoja: Paavo Kaija, p. 044 425 3443, paa-vonpaja@gmail.com, retkeilyjaosto

38

Repolainen

Osallistumisoikeus on kaikilla Lounais-Suomen Partio-piirin alueella toimivien lippukuntien jäsenillä. Kilpai-lussa noudatetaan L-SP:n suunnistusmestaruuskilpai-lujen sääntöjä.

Kilpailussa käytetään Emit-leimausjärjestelmää ja kil-pailija voi tarvittaessa lainata järjestäjiltä Emit-kortin.

Sarjat ja enimmäismatkatTytötD11–12 täyttää 2011 enintään 12 v.: 2 kmD13–14 täyttää 2011 enintään 14 v.: 2,5 kmD15–16 täyttää 2011 enintään 16 v.: 2,5 kmD17–18 täyttää 2011 enintään 18 v.: 3 kmD19–20 täyttää 2011 enintään 20 v.: 4 kmD21 yleinen: 4 kmD35 täyttää 2011 vähintään 35 v.: 3 kmD45 täyttää 2011 vähintään 45 v.: 3 kmPojatH11–12 täyttää 2011 enintään 12 v.: 2 kmH13–14 täyttää 2011 enintään 14 v.: 2,5 kmH15–16 täyttää 2011 enintään 16 v.: 3 kmH17–18 täyttää 2011 enintään 18 v.: 4 kmH19–20 täyttää 2011 enintään 20 v.: 5,5 kmH21 yleinen: 5,5 kmH35 täyttää 2011 vähintään 35 v.: 4 kmH45 täyttää 2011 vähintään 45 v.: 4 kmEi-mestaruussarjatParisarja 3 km, avoin sarja, ei ikärajoja.Samoajavartio 2,5 km, samoajaikäisille.Tarpojavartio 2 km, tarpojaikäisille.

Sudenpennut ja seikkailijat kiertävät helpohkon 1,5 km radan, jossa ryhmät voivat edetä oman johtajansa johdolla ja kokea rastien löytämisen iloa yhdessä.

LähtöLähdöt tapahtuvat klo 17.00–19.00 kilpailukeskukses-sa (iltarastityyliin, mutta kontrolloidusti). Kukin kilpai-lija saapuu tuolloin haluamanaan ajankohtana lähtöön ja saa oman lähtöajan lähdön toimitsijoilta. Toimitsijat valvovat, että samalle radalle ei ole yhtäaikaisia lähtöjä.

KilpailukarttaKilpailukartta on suunnistuskartta, jonka mittakaava on 1:5 000 ja käyräväli on 2,5 m.

IlmoittautuminenKaikkien osallistujien tulee olla SP:n voimassaolevan jä-senmaksun maksaneita.

Ilmoittautuminen ensisijaisesti Polku-järjestel-mään osoitteessa https://spfs.clubonweb.com/book/suunn2011 viimeistään tiistaina 13.9.2011 klo 15.00.

Ilmoittautuminen on mahdollista tehdä kirjallisesti Turun partiotoimistoon, Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 Turku. Kirjallisen ilmoittautumisen oltava perillä vii-meistään tiistaina 13.9.2011 klo 15.00.

Ilmoittautuessa tulee mainita kilpailijan nimi, lippu-kunta ja kilpailusarja sekä mahdollisen oman Emit -kortin numero tai tarve lainakortille. Sudenpentujen, seikkailijoi-den, tarpojien ja samoajien sekä parisarjan kohdalla riittää ryhmänjohtajan nimi ja ryhmän arvioitu vahvuus.

Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista kilpailukes-kuksessa klo 16.30–19.00.

OsallistumismaksuOsallistumismaksu on mestaruussarjoissa 3 euroa/hen-kilö. Ei-mestaruussarjat ovat maksuttomia. Kilpailu-paikalla jälki-ilmoittautuneiden osallistumismaksu on sama 3 euroa/henkilö. Ennakkoilmoittautuminen on erittäin toivottavaa karttatarpeen selvittämistä varten!

Kaikki osallistumismaksut laskutetaan lippukunnil-ta jälkikäteen.

KilpailukeskusKilpailukeskuksena toimii Raision Kerttulan liikunta-keskus, Kisakatu 3, Raisio. Opastus rastilipuilla Raision Kerttulantieltä. Kilpailukeskus aukeaa klo 16.30.

Kaikkien osallistujien on ilmoittauduttava kilpailu-keskukseen saapuneiksi kilpailupäivänä klo 16.30–19.00. Kilpailuohjeet ovat luettavissa kilpailukeskuksen ilmoi-tustauluilla.

Kilpailukeskuksessa on käytössä pukeutumis-, pesu- ja wc-tilat. Auringonlaskun jälkeen pimeys alkaa kilpai-luiltana vasta klo 20.38. Kilpailun maalissa on sääntö-määräinen mehutarjoilu.

Tulokset ja mestaruusmitalitTulokset julkaistaan kilpailun jälkeen kilpailun netti-

sivuilla. Palkintojenjako tapahtuu partiopiirin joulukah-vitilaisuudessa 13.12.2011. Partiopiirin mestaruusmitalit jaetaan kunkin mestaruussarjan kolmelle parhaalle.

LisätiedotKisasivusto: http://www.tume.fi/suunn2011Hannu Arki, hannu.arki(ät)tume.fi, p. 040 732 0586.

Tervetuloa Kerttulaan!Turun Metsänkävijät

Kilpailukutsu

Lounais-Suomen Partiopiirin Suunnistusmestaruuskilpailutorstaina 15.9.2011 Raision Kerttulassa

39

Repolainen

Kilpailukutsu

Lounais-Suomen Partiopiirin yösuunnistusmestaruuskilpailutTiistaina 11.10.2011 Turussa, Impivaara-Runosmäen alueella

Osanotto-oikeus on kaikilla SP:n vuoden 2011 jäsen-maksun maksaneilla L-SP:n alueella toimivien lippu-kuntien jäsenillä. Kilpailussa noudatetaan L-SP:n yö-suunnistusmestaruuskilpailujen sääntöjä. Kilpailussa käytetään Emit-leimausjärjestelmää ja kilpailija voi tarvittaessa lainata järjestäjiltä Emit -kortin.

Sarjat ja alustavat matkatNaiset:D11–12 täyttää 2011 enintään 12 v.: 2 kmD13–14 täyttää 2011 enintään 14 v.: 2,5 kmD15–16 täyttää 2011 enintään 16 v.: 2,5 kmD17–18 täyttää 2011 enintään 18 v.: 3 kmD19–20 täyttää 2011 enintään 20 v.: 4 kmD21 yleinen: 4 kmD35 täyttää 2011 vähintään 35 v.: 3 kmD45 täyttää 2011 vähintään 45 v.: 3 kmMiehet:H11–12 täyttää 2011 enintään 12 v.: 2 kmH13–14 täyttää 2011 enintään 14 v.: 2,5 kmH15–16 täyttää 2011 enintään 16 v.: 3 kmH17–18 täyttää 2011 enintään 18 v.: 4 kmH19–20 täyttää 2011 enintään 20 v.: 5,5 kmH21 yleinen: 5,5 kmH35 täyttää 2011 vähintään 35 v.: 4 kmH45 täyttää 2011 vähintään 45 v.: 4 kmEi-mestaruussarjat:Parisarja 2,5 km, avoin sarja, ei ikärajoja.Samoaja-vartio 2,5 km, samoaja-ikäisille.Tarpoja-vartio 2 km, tarpoja-ikäisille.

Sudenpennuille ja seikkailijoille on tarjolla viitoi-tettu rastirata, jossa ryhmät voivat edetä oman joh-tajansa johdolla ja tutustua pimeässä metsässä liikku-miseen.

Pari- ja vartiosarjoissa joukkueiden jäsenet voivat olla eri lippukunnista. Kaikkien osallistujien tulee ol-la SP:n vuoden 2011 jäsenmaksun maksaneita.

LähtöEnsimmäinen lähtö tapahtuu klo 19.30. Lähtöpaik-ka on kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydes-sä. Lähtöajat ovat nähtävillä osoitteessa http://www.maariankammekat.fi/index.php/yosuunnistusmes-taruuskilpailut-2011 viimeistään maanantaina 10.10. kello 20.00

IlmoittautuminenIlmoittautuminen ensisijaisesti Polku-järjestelmään osoitteessa https://spfs.clubonweb.com/book/yo-suunnistus2011 viimeistään maanantaina 3.10.2011 klo 15.00.

Ilmoittautuminen on mahdollista tehdä kirjalli-sesti Porin partiotoimistoon, Antinkatu 6, 28100 Pori. Kirjallisen ilmoittautumisen on oltava perillä viimeis-tään maanantaina 3.10.2011 kello 15.00

Ilmoittautuessa tulee mainita kilpailijan nimi, lip-pukunta ja kilpailusarja sekä mahdollisen oman Emit

-kortin numero tai tarve lainakortille. Sudenpentu-jen, seikkailijoiden, tarpojien ja samoajien kohdalla ilmoittautuessa riittää ryhmänjohtajan nimi ja arvi-oitu vahvuus. Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista kilpailukeskuksessa klo 17.30-18.30.

OsanottomaksuMestaruussarjoissa osanottomaksu on 5 euroa/henkilö. Jälki-ilmoittautuneille osanottomaksu on 7 euroa/henkilö. Ei-mestaruussarjoissa kisataan veloituksetta. Osanottomaksuun sisältyy peseyty-mismahdollisuus ja mehu. Osanottomaksut laskute-taan lippukunnilta jälkikäteen.

KilpailukeskusKilpailukeskuksena toimii Impivaaran jalkapallohalli, Eskonkatu 1, Turku. Kilpailukeskus aukeaa klo 17.30. Kilpailukeskuksen vieressä sijaitsevassa jäähallissa on kanttiini.

Kaikkien osallistujien on ilmoittauduttava kilpai-lukeskukseen kilpailupäivänä viimeistään klo 19.00.

PalkintojenjakoPalkintojenjako on kilpailukeskuksessa välittömästi tulosten selvittyä. Mestaruussarjoissa jaetaan L-SP:n mestaruusmitalit 3:lle parhaalle.

Lisätiedothttp://www.maariankammekat.fi/index.php/yo-suunnistusmestaruuskilpailut-2011

Hanna Heino, p. 050 082 4239, heino.hanna@gmail.com

Tervetuloa!Maarian Kämmekät

numero aineistot ilmestyy6/2011 14.9. 7.10.7/2011jn 19.10. 11.11.Repolainen

OMPPU-PÄÄRYNÄOMPPU-PÄÄRYNÄMETSÄMARJAMETSÄMARJAVILLIVADELMAVILLIVADELMA

Maista Mehukatti pillijuomia!Maista Mehukatti pillijuomia!

+kALSIUMIA JA C-ja D-VITAMIINIA