Varhaiskasvatuksen ammattilaisille 2.2014

Reggio Emilia ja lapsen sata kieltä 8

Varhaiskasvatuksen perhetyötä Nokialla 12

Alkuportaat ja varhaiset oppimispolut 16

Alaköökistä ympäristötietoutta 19

Taidekasvatusta Vantaan malliin 26

Haluatko Kasvun

työpaikallesi?

Tilaa maksutta

toimitus@talentia.fi

KUVAULJAS

vakiotSilput 4Kasvun kumppani 7Kolumni 15Varhaiskasvattajan Talentia 22Lukemista 30Lennä kuin lintu – uusi laulu 31

8Dokumentoinnilla lapsi näkyviin 8Joskus riittää pienikin tuki 12Motivaatio on oppimisen A ja O 16Kivijalkana oululaisuus ja kestävä kehitys 19Leikin voimaa 24Tukea kasvuun ja oppimiseen 26Familj i förvandling 28

Parivuotiaille lapsille Satakieli-pedagogiikka on valon ja värien tutkimusta. Ka-rolina Voronin ja Matti Rekolainen aurinkolomalla Malagassa.

Alakööki huolehtii luovasti lasten kotiseututuntemuksesta ja kasvattaa kestävään kehitykseen.

22

Kansi: Masha Jasafi ja Valtteri Kantinkoski aloittelevat tehtävää ”Ketkä olivat ensimmäiset ihmiset Suomessa?” Kuva: Harri Nurminen.

2.2014

HARRI NURMINEN

päätoimittajaltaTalentia-lehden erikoisnumero varhaiskasvatuksen ammattilaisille.

” 3 2.2014

3. vuosikertaISSN-L 2242-6868 ISSN:2242-6868 (Painettu)ISSN: 2242-6876 (Verkkojulkaisu)

Julkaisija Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry – Fackorganisationen för högutbildade inom socialbranschen Talentia rf

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma09 3158 6010

Toimittaja Helena Jaakkola040 592 2519

UlkoasuKinestasis Oy / Veikko Anttila040 501 6653

Toimituksen sähköpostitoimitus@talentia.fi

Verkkosivutwww.talentia-lehti.fi

Toimituksen osoite Talentia-lehti/KasvuRatamestarinkatu 1100520 Helsinki

Juttuideattoimitus@talentia.fi

IlmoitusmyyntiPakeMark / Pauli Keinänenpuh. 040 546 2162pauli.keinanen@pake.inet.fi

PainopaikkaPunaMusta Oy

Painos10 000

Jako kahteen?

Varhaiskasvatuslain uudistus näyttäisi olevan vastatuulessa, vaikka kaikki myöntävät, että 40 vuotta vanhaa lakia tulee uudistaa. Välillä näytti, että uudistus tyssää kokonaan, kun lain toteutukseen ei varattu rahaa valtion ensi vuoden bud-jettiin. Viimeiset uutiset kuitenkin kertovat, että lakiuudis-tusta työstetään jälleen sillä tavoitteella, että tämä hallitus

vielä veisi sen eduskuntaan.Lailla määritetään varhaiskasvatuksen sisällön lisäksi myös ammattilaisten

identiteettiä ja asemaa. Jälkimmäisestä ei ole puhuttu vielä tarpeeksi.Talentian mielestä olisi virhe puuttua lapsen subjetiiviseen oikeuteen

osallistua varhaiskasvatukseen. Paljon puhuttu ”turha” päivähoitopalvelui-den käyttö voidaan torjua palveluohjauksella. Vanhempien tulee saada tietää monista mahdollisuuksista, joita järjestelmällä on tarjota kokopäivähoidon rinnalla.

Talentian mielestä on välttämätöntä pienentää todellisia arkisin toteutuvia ryhmäkokoja ja taata riittävästi henkilöstöä päivän jokaisena hetkenä.

Yksi lakimuutoksen keskeinen kysymys koskee henkilöstöä. Talentian mielestä ei ole perusteltua jakaa päivähoidon kasvatushenkilöstöä kahteen kastiin, varhaiskasvatuksen kandidaateiksi ja varhaiskasvatuksen sosiono-meiksi. Raja-aitojen rakentaminen ja henkilöstörakenteen jäykistäminen ei ole tätä päivää.

Sosionomien (AMK) kannalta esitys on epäedullinen, sillä kahtiajako joh-taisi mitä todennäköisemmin kahden ryhmän eriytymiseen myös palkkahin-noittelussa ja työaikojen määrittelyssä. Turha varmaan vääntää rautalangasta, mitä tämä tarkoittaisi sosionomi (AMK) -taustaisten lastentarhanopettajien asemalle.

Varhaiskasvatuksen laadun ja varsinkaan päiväkotien käytännön arjen kan-nalta jako kahteen ei toisi mitään myönteistä. Kannattaa olla tarkkana, kuka varhaiskasvatuksen sosionomien (AMK) etua puolustaa.

Kristiina KoskiluomaPainotuote

Leikki on ihmismielen kannalta tärkein kehityshyppäys. Leikissä syntyy mielikuvitus, syntyy käsitys mielestä ja kyky kuvitella.Tuula Tamminen Koko Suomi leikkii -hankkeesta.

SUO

MEN

AKA

TEM

IA /

KA

RI L

IKO

NEN

4 2.2014

Sukupuoli päiväkodissa

Lapselle syntymässä määritelty su-kupuoli ohjaa enemmän tai vähem-män sitä, kuinka häntä kasvatetaan ja millaisia kuvia ja malleja muu

maailma sukupuolesta lapselle tarjoaa.Ohjaaminen lapsen sukupuolelle tyypil-

liseksi ajateltuun toimintaan ei aina edes ole tietoista. Siksi sukupuolisensitiivinen kasvatus haastaa ennen kaikkea aikui-sen itsensä kyseenalaistamaan totuttuja ajatusmalleja. Sukupuolisensitiivinen kasvattaja valitsee lapselle leikkiin nuken, rakennuspalikat tai auton sillä perusteella, mitä taitoja ne lapsen käytössä kehittävät, ei sukupuolen mukaan.

Naisunioni ry:n Sukupuolisensitiivi-syys varhaiskasvatuksessa -hankkeiden tarkoituksena on edistää sukupuolisensi-tiivistä varhaiskasvatusta, tarjota täyden-nyskoulutusta tasa-arvotyöstä päiväkotien henkilöstölle ja vaikuttaa varhaiskasvatusta ohjaaviin valtakunnallisiin linjoihin tasa-arvon huomioon ottamiseksi.

Hankkeet alkoivat vuonna 2010 ja päättyvät 2015. Niitä rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Huomaamatta toteutuvaaHankkeen alussa tehtiin yhteistyötä kolmen päiväkodin kanssa, ja videoitiin päiväkotien arkisia tilanteita. Videonau-hoilta tarkasteltiin erityisesti kasvattajien toimintaa ja vuorovaikutusta lasten kanssa tasa-arvonäkökulmasta.

silput 2.2014Toimitus: Helena Jaakkola

Videoiden havainnointi paljasti, että tytöt olivat poikia useammin kasvattajien epävirallisia apulaisia. Heitä pyydettiin viemään ja tuomaan erilaisia esineitä, toimimaan ”varamuistina” tai pitämään pienemmille lapsille seuraa.

Pojat saivat tyttöihin verrattuna jopa kaksinkertaisen määrän huomiota ohja-tuissa toimintatuokioissa. Lapsille annetun huomion määrä ei liittynyt tarkastelluissa tilanteissa häiriökäyttäytymiseen.

Tytöiltä odotettiin itsenäisyyttä ja omatoimisuutta, kun taas poikia saatettiin auttaa esimerkiksi pukeutumistilanteissa silloinkin, kun he eivät apua pyytäneet. Jo valmiiksi puheliaita ja sanavalmiita lapsia huomioitiin enemmän kuin hiljaisempia ja vetäytyviä lapsia.

Päiväkotien tilajärjestelyt eivät välttä-mättä tukeneet lasten leikkimistä sekaryh-missä, koska leikkipisteet oli useimmiten ryhmitelty leikin teeman mukaisesti. Tällainen tilaratkaisu ei tue moninaisten taitojen harjoittamista leikin avulla, jos lap-set ohjautuvat aina samojen leikkien pariin.

… ja mitä sitten tapahtui?Yhteistyöpäiväkodeissa saatujen havain-tojen pohjalta muutettiin toimintatapoja. Pojille alettiin antaa enemmän epävirallisia avustustehtäviä. Heitä kannustettiin tyttö-

Mitä tarkoittaa sukupuoli-

sensitiivisyys päiväkodissa?

Mitä tasa-arvotyö on? Millä

tavoin kahtiajakoa tyttöihin

ja poikiin tuotetaan yhteis-

kunnassa?

jen lailla omatoimisuuteen ja vuoron odot-tamiseen. Tytöille alettiin antaa enemmän kohdennettua huomiota: heidän itsetunto-aan vahvistettiin kehumalla ja toimintaan aktivoimalla.

Leikkituokioissa sukupuolirooleihin kiinnitettiin uudella tavalla huomiota, ja se johti perinteisten roolien rikastumiseen ja monipuolistumiseen. Leikit ja leikki-kokoonpanot monimuotoistuivat, kun lelujen järjestystä ja leikkipisteiden sijaintia muutettiin.

Havaintojen pohjalta suunniteltiin täydennyskoulutusohjelma, jota on tarjottu päiväkodeille. Täydennyskoulutus sisältää perustietoa sukupuolisensitiivisyydestä ja tasa-arvosta varhaiskasvatuksessa sekä antaa menetelmiä ja vinkkejä työyhteisön toiminnan kartoittamiseen ja kehittämi-seen.

Keväällä 2014 julkaistiin koulutus-sivusto tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi. Hankkeella on myös Facebook-sivut ryhmässä Tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa.

Varhaiskasvatuslain odottelua

Varhaiskasvatuslain valmistelu on ollut viime keväästä lähtien pysähdyksissä. Lakiuudistus junnaa paikoillaan tiukan

taloustilanteen vuoksi, eikä budjettiriihen valtion ensi vuoden talousarvioesityskään osoittanut rahaa, jolla varhaiskasvatuslain valmistelua ja tuloa olisi viety eteenpäin.

– Nyt asiasta on tietojemme mukaan keskusteltu ministerityöryhmässä. Tämä saattaa enteillä sitä, että lain valmistelua jatketaan etenkin, jos ensi vuoden budje-tissa uudelle laille kuitenkin osoitetaan rahoitusta, sanoo Talentian ammattiasioi-den päällikkö Marjo Varsa.

Varhaiskasvatuksen kentällä odotukset ja paineet jo 40 vuotta vanhan päivähoito-lain uudistamiselle ovat kovat. Lain uudista-mista on valmisteltu viimeiset viisitoista vuotta ja se on ollut mukana kolmessa eri hallitusohjelmassa.

– Ensi kevään eduskuntavaalit ovat nopeasti vastassa, joten kiire lainvalmiste-lulle tulee. Erittäin moni keskeinen asia on uudessa varhaiskasvatuslakiesityksessä yhä pahasti auki, ja meidän näkökulmastamme

tärkeää turvata jäsentemme asema varhais-kasvatuksessa, toteaa Varsa.Jos varhaiskasvatuslaki siirtyy yli eduskun-tavaalien, ollaan jälleen uudessa tilanteessa. Tuleeko varhaiskasvatuslain uudistaminen ylipäätään hallitusohjelmaan, edetäänkö valmistelussa vanhalta vai aloitetaanko kokonaan uudelta pohjalta.

Saa leikkiä

Lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta. Vakiin-tunut teemapäivä laajenee koko vii-

kon mittaiseksi lapsen oikeuksien viikok-si. Yhteisenä kansallisena teemana tänä vuonna on lapsen oikeus leikkiin. Kaikilla lapsilla on yhdenvertainen oikeus yhtei-seen osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä leikkiin ja harrastamiseen. Arvosta-kaa lapsia ja lapsuutta – nostakaa lippu päiväkodin salkoon lapsen oikeuksien päivän kunniaksi!

5 2.2014

HELOU, KISSA!

VR

D /

DO

LLA

R P

HO

TO C

LUB

Linkkiapajasta e-oppimateriaalia

Jos tietotekniikan käyttö esiopetuk-sessa kiinnostaa, kannattaa tutustua Linkkiapaja-sivustoon.

Oppimateriaalien hakupalvelu Link-kiapaja on tuotettu helpottamaan hajallaan eri palveluissa olevan kotimaisen e-oppima-teriaalin löytämistä verkosta. Tietokantaan on koottu tietoja valikoiduista aineistoista ja luokiteltu ne sen mukaan, miten niiden on arvioitu soveltuvan opetukseen ja oppi-miseen. Hakusanoja rajaamalla palvelusta löytyvät e-oppimateriaalit esiopetuksen käyttöön.

Suurin osa Linkkiapajasta käyttöön avau-tuvista linkeistä on maksutonta e-materiaa-lia. Tietokantaan on tarkoitus myöhemmin kerätä myös tietoja maksullisista materiaa-leista.

Linkkiapaja-palvelu on Opetushalli-tuksen ylläpitämä. Palvelu sisältää vain materiaa lien hakutietoja. Materiaalit sijaitsevat kunkin materiaalin tuottajan omalla palvelimella. Tietokannassa on myös Opetushallituksen tuottamia sisältöjä.

Oppimateriaaleja tuottavat organisaa-tiot voivat saada oikeuden syöttää omien aineistojensa luokittelutietoja tietokantaan ja päivittää niitä. Ylläpito-oikeuksista pääte-tään tapaus kerrallaan.

Vuorohoito ja lapset

dossa ja lapsia hoitivat useammin sukulai-set, ystävät tai joku muu epävirallinen taho.

Professori Anna Rönkä toivoo, että työvuorosuunnittelussa lapsiperheiden vanhempien kohdalla voitaisiin välttää pitkiä ketjutettuja työvuoroja ja ilmoittaa työvuorot hyvissä ajoin. Äkilliset muu-tokset vanhempien työajoissa aiheuttavat päänvaivaa erityisesti vuoropäiväkotien

johtajille. Lasten hoitoaikojen vaihtelevuus haastaa myös pedagogista suunnittelua.

Vanhemman työajalla ei ollut merkitystä sille, kuinka hyvin lapset viihtyivät päivä-kodissa. 85 prosenttia vastaajista kertoi, että lapsi on päivähoidossa mielellään. Myös vanhemmat itse olivat tyytyväisiä yhteistyöhön päivähoidon henkilöstön kanssa – työntekijöihin luotettiin ja heidän kanssaan voitiin keskustella avoimesti lasta koskevista asioista. Epätyypillistä työaikaa tekevät vanhemmat olivat säännöllistä päivätyötä tekeviä useammin huolissaan varhaiskasvatuksen laadusta.

Perheet 24/7 -tutkimus on Suomen Akatemian rahoittama ja sen aineisto kerättiin marraskuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana. Perheet 24/7-tutki-musta toteuttavat yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikkö, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Myös yksityishenkilöt voivat ehdottaa materiaaleja luokittelemalla ne alustavasti tietokantaan. Aloitussivulla on tätä varten painike Ehdota linkkiä. Opetushallitus päättää linkin julkaisemisesta.

Palvelun käyttäjät voivat antaa materi-aaleille tähdityksen siirtymällä materiaalin tarkempiin tietoihin, valitsemalla 1–5 täh-teä ja painamalla Arvioi-painiketta. Materi-aalin tiedoissa ja hakutuloksissa esitetään keskiarvo annetuista tähdityksistä.

Perheet 24/7 -tutkimuksessa on kerätty kokemuksia epätyypillistä työaikaa tekeviltä vanhemmilta, heidän lapsiltaan ja vuoropäiväko-

tien työntekijöiltä. Tarkoituksena on ollut muun muassa saada tietoa vuorohoidon toimivuudesta ja sen käytännöistä.

– Tulosten perusteella näyttäisi, että vuorohoidossa pystytään jopa paremmin ottamaan huomioon lapsen yksilöllisiä tarpeita kuin tavallisessa päiväkodissa. Näin etenkin ilta-aikaan, jolloin lapsia on kerral-laan ryhmässä vähän, Jyväskylän yliopiston professori Marja-Leena Laakso toteaa.

Toisin kuin usein ajatellaan, vuorohoito-lapset ovat keskimäärin vähemmän aikaa hoidossa kuin muut päivähoitolapset. Van-hempien vuorotyön takia lasten yhtäjak-soiset hoitoajat voivat kuitenkin toisinaan venyä pitkiksi ja olla hyvin epäsäännölliset. Toisaalta epätyypillistä työaikaa tekevien vanhempien lapset olivat päivätyötä teke-vien lapsia harvemmin julkisessa päivähoi-

6 2.2014

silput 2.2014

IMAGINE / DOLLAR PHOTO CLUB

”Lähivanhempi antoi luvan, että lapsi voi lähteä päiväkodin yhteiselle retkelle, mutta etävanhempi kielsi lapsen osallistumi-sen.”

Miten päiväkodin henkilöstö voi tukea lähi- ja etävanhempaa toimimaan niin, etteivät keskinäiset erokiistat siirry lapsen murheiksi päiväkodissa? Miessakit ry:n vastaava erotyöntekijä, psykoterapeutti Jouni Linnankoski kannustaa päiväkodin henkilöstöä rohkeasti ottamaan ongelma-tilanteet puheeksi ja olemaan molempien vanhempien tukena kohti toimivaa erovan-hemmuutta.

– Esimerkkitilanteessa voisi ensimmäi-seksi selvittää, mistä etävanhemman kielto

kasvun kumppani

johtuu? Liittyykö se lapseen vai miksi toinen vanhemmista haluaa hankaloittaa lapsensa osallistumista päiväkodin tapahtu-miin? Tai onko kyse jostain konkreettisesta esteestä, kuten siitä kuka maksaa retken.

Jos kyse on eronneiden vanhempien välisistä kommunikointiongelmista tai suo-ranaisesta kiusanteosta, joka siirtyy lapsen tilanteeseen päivähoidossa, kehottaa Lin-nankoski päiväkodin henkilöstöä olemaan aloitteellinen tilanteessa ja toimimaan lapsen parhaaksi.

– Jos vanhemmat eivät pysty yhdessä keskustelemaan pelisäännöistä, voidaan keskustelut käydä vanhempien kanssa erik-seen ja tarvittaessa konsultoida esimerkiksi perheneuvolaa tilanteessa.

– On tärkeää viestittää vanhemmille nollatoleranssista sen suhteen, ettei erosta aiheutuvia riitoja tuoda päiväkotiin. Lasta ei oteta kiistakapulaksi, toista vanhempaa ei moitita henkilökunnalle eikä lapsen kuullen.

– Tällainen teema voisi olla vaikkapa yh-tenä osana vanhempainiltaa ja tuoda esille sitä, miten päiväkoti voi toimia lapsen elä-mässä tasoittavana ja pysyvänä asiana kun kaikki muu on eron vuoksi myllerryksessä.

Esimerkkitapauksen taustalla voi olla myös turhautumista tai loukkaan-tumista, ettei etävanhempi saa kuulla lapseensa liittyviä asioita riittävän ajoissa tai lainkaan, pohtii Jouni Linnankoski.

– Voi käydä niin, että päiväkodin tiedot-teet lapsen lokerosta tai reppuvihossa kul-keutuvat lähivanhemmalle. Etävanhempi ei tietoja saa ja jää lastaan koskevissa asioissa ulkopuoliseksi.

– Etenkin kun lapsen vanhemmat ovat eroamassa, pitää miettiä uudelleen, miten yhteistyö muuttuneessa tilanteessa hoi-detaan lapsen kahden kodin kanssa. Kaksi tiedotetta lapsen lokerossa ei toimi, jos etävanhempi ei käy tai ei voi käydä päiväko-dissa päivittäin.

Erossa sovittua lapsen tapaamissopimus-ta tulee etävanhemman noudattaa, mutta Jouni Linnankoski toivoisi pientä joustoa, joka voi edistää yhteistoimintaa.

– Tapaan etävanhempia, usein juuri isiä, joilla on kova ikävä lastaan. He ovat ennen eroa olleet tiiviisti läsnä lapsen elämässä, ja eron jälkeen muutos voi olla iso. Siksi toi-voisin, että ei niin ankarasti suhtauduttaisi siihen, jos isä käy päiväkodin pihamaalla aidan takaa tervehtimässä lastaan.

Helena Jaakkola

7 2.2014

Dokumentoinnilla lapsi näkyviin

8 2.2014

Dokumentoinnista

on tullut tärkeä

työmenetelmä. Lapsen

näkyväksi tekeminen,

hänen rinnallaan

kulkeminen ja yhdessä

ihmetteleminen antavat

työhöni syvyyttä ja

intohimoa, kuvailee Marjo

Oksanen.

Teksti: Markku TasalaKuvat: Harri Nurminen

Hämeenlinnan varhais-kasvatuksessa on jo neljä vuotta ajettu sisään Reggio Emilia -pedago-giikkaan pohjautuvaa Satakieli-työmenetel-

mää. Muualla Suomessa vain yksittäisissä päiväkodeissa käytettävä italialainen peda-gogiikka on muuttanut hämeenlinnalaisten päiväkotien arkea.

– Se on myös mullistanut työntekijöiden lapsikäsitystä, toteaa Katuman päiväkodissa työskentelevä lastentarhanopettaja Marjo Oksanen.

Hän kertoo kuuluvansa siihen opetta-jasukupolveen, jonka ammattikäsityksen mukaan opettajan kuuluu opettaa ja lasten kuunnella.

– Nyt me kuuntelemme ja havainnoim-me. Mikä lapsia kiinnostaa ja ihmettele-vätkö he jotakin kovasti? Näihin me heti tartumme ja lähdemme rakentamaan toimintaa sen pohjalta.

Päiväkodin johtajan Eliisa Soirilan mu-kaan Satakieli-pedagogiikassa lapsi nähdään uteliaana ja tutkivana ihmisenä, joka raken-taa käsitystään maailmasta vuorovaikutuk-sessa niin lasten kuin aikuistenkin kanssa.

– Lapsella on sata kieltä ilmaista itseään ja sata tapaa oivaltaa. Meidän aikuisten tehtävä on tukea ja tarjota lapselle erilaisia mahdollisuuksia, Soirila korostaa. f

Lapset pohtivat en-simmäisten ihmisten saapumista Suomeen. Hautakätkön ihmisluut siirtyivät liimalla ja pum-pulipuikoilla mustalle paperille.

9 2.2014

Satakieli-pedagogiikassa on keskeistä oppia teematyöskentelyn kautta. Teemojen toteutuksessa käytetään hyväksi taideilmai-sua, leikkiä, tutkivaa oppimista ja lapsuu-den kulttuurin aineksia. Oppimisprosessit dokumentoidaan, minkä jälkeen dokumen-taatiot asetetaan kaikkien nähtäville.

– Se tekee lapsen maailman näkyväk-si. Dokumenttien kautta lapsi voi pohtia uudelleen tapahtumia yksin tai muiden kanssa. Lapsi näkee itsensä uudessa valossa ja identiteetti vahvistuu, Soirila sanoo.

Kuntaliitos sysäsi liikkeelleSatakieli-pedagogiikka syntyi pitkällisten keskustelujen ja erilaisten yhteistyökuvioi-den hedelmänä. Hämeenlinnaan liitettiin vuoden 2009 alussa viisi ympäryskuntaa.

– Virkamiehet pohtivat, kuinka puhal-taa yhteinen henki kuntaliitoksen myötä kasvaneeseen varhaiskasvattajien joukkoon ja miten otetaan huomioon lasten erilaiset elinympäristöt, muistelee Soirila.

Suomen varhaiskasvatus ry oli tehnyt edellisenä vuonna opintomatkan Reggio Emiliaan. Uusi pedagogiikka oli tehnyt

vaikutuksen nykyiseen palvelujohtajaan Marja-Liisa Akseliniin. Suomen Reggio Emilia -yhdistyksen silloinen puheenjoh-taja Elisse Heinimaa pyydettiin useaan otteeseen luennoimaan aiheesta.

Heti alusta lähtivät mukaan myös Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX ja taiteen perusopetusta lapsille tarjoava Aimokoulu. Näin taidekasvatus saatiin osaksi varhais-kasvatuksen arkea ylittämällä perinteiset organisaatiorajat.

Hämeenlinnasta tehtiin kaksi opinto-matkaa Italiaan, syksyllä 2012 ja 2013. Reg-gio Emilia -yhdistyksen kanssa järjestetyillä matkoilla oli parikymmentä osallistujaa, jotka edustivat kaikkia yhteistyökumppa-neita. Katuman päiväkodista matkoihin osallistuivat Eliisa Soirila ja Marjo Oksanen.

Jokaisen kuulemiseksi lapset jaetaan kah-teen ryhmään. Marjo Oksanen ja Inka Sal-mi tallentavat sanelukoneella ja kameralla Anni Heinon, Valtteri Kantinkosken, Iiris Aaltosen, Aura Koskisen ja Mahsa Jafarin ajatukset.

Reggio Emilia -pedagogiikka

Pohjois-Italiassa sijaitseva Reggio Emilia on kuuluisa varhaiskasva-tuksestaan. Ammattilaiset eri

puolilta maailmaa ovat käyneet siellä tutustumassa kaupungissa syntyneeseen ja sen nimeä kantavaan kasvatusfiloso-fiaan.

Reggio Emilia -pedagogiikka on sosiaalis-konstruktionistinen tapa hah-mottaa tietoa, oppimista ja koko elämää. Filosofia perustuu yhteisön arvoihin, joita ovat lasten ja aikuisten oikeus olla oman elämänsä tärkeitä toimijoita sekä moninaisuuden kunnioitus.

Näihin arvoihin kuuluvat myös demo-kratia ja osallisuus, oppiminen, leikki, ilo ja tunteet – elämän kaikki sadat kielet.

10 2.2014

– Emme halunneet kopioida italialaista pedagogiikkaa, vaikka samojen arvojen poh-jalle omamme rakensimmekin. Sitoumuk-semme mukaisesti jaoimme tietoa myös muille pienissä seminaareissa ja vierailuilla päiväkodeissa, Oksanen kertoo.

Satakieli palautti ilonKaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaan istutettu Satakieli-pedagogiikka on laadittu hämäläiseen kulttuuriin ja toimintaympä-ristöön sopivaksi. Tavoitteen mukaisesti kaikki päiväkodit siirtyvät viimeistään kuluvan talven aikana siihen, mutta ne etenevät tällä matkalla eri tahtiin.

– Vaatii paljon ajattelutyötä lähteä aidosti mukaan lapsilähtöiseen toimintaan, mutta se kannattaa. Satakielen mukana on työhömme palannut usko ja ilo, jotka olivat kireän kuntatalouden keskellä välillä kadoksissa, Soirila kehuu.

Katumalla on uudesta toimintatavasta karttunut jo vuosien kokemus. Päiväkodin kirjoilla on 70 lasta. Siellä työskentelee 7 lastentarhanopettajaa, 1 erityislastentar-hanopettaja, 10 lastenhoitajaa ja 2 ryhmä-avustajaa.

– Työskentelemme paljon pienryhmissä lasten kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Teemme vanhempien kanssa yhteistyös-sä jokaiselle lapselle oman vasun, Soirila toteaa.

Soirilan mukaan pedagoginen dokumen-tointi on tuonut kasvatuskumppanuuteen-kin uutta sisältöä. Yhteistyö vanhempien kanssa on tupannut painottua varainkeruu-seen. Nyt esille asetettujen dokumenttien kautta päästään yhdessä sisälle kunkin lapsen maailmaan. Vanhempien tuomaan muistitikkuun tallennetaan kaikki vuoden tuotokset.

Työntekijöitä on koulutettu kuvalliseen ilmaisuun, videokuvaukseen, digikameran käyttöön ja kuvankäsittelyyn tietokoneella. Heille dokumentointi tarjoaa mahdollisuu-den kehittää jatkuvasti omia työtapoja.

– Kun innostamme lapsia pohtimaan heitä kiinnostavia asioita, häiriökäyttäyty-minen ja ulkopuolisuuden tunne ryhmässä vähenevät selkeästi, Oksanen painottaa.

Oksasesta on tullut uuden työskente-lytavan myötä ”tietoisempi kasvattaja”. Hän haluaakin muistuttaa Reggio Emilia -pedagogiikan perustajan Loris Malaguzzin sanoista, jotka ovat hänelle tärkeä ohje-nuora: ”Lapsen aikaa ei pidä tuhlata, se pitää ottaa talteen.” ■

Iiris Aaltonen, Valtteri Kantinkoski ja Aura Koskinen ovat onnellisia siitä, että heidän sanomisensa ja tekemisensä on tärkeää ja tallentamisen arvoista.

– Satakieli on myös osoittanut työntekijöi-den tarpeen ammatillisiin keskusteluihin, Eliisa Soirila sanoo.

Hämeenlinnassa on varhaiskasvatus- ja opetuspalvelut sekä kasvua tuke-vat palvelut yhdistetty yhteiseksi

lasten ja nuorten palvelualueeksi vuoden alussa. Toimintamalli perustuu asiakasläh-töiseen, perinteisiä sektorirajoja ylittävään prosessijatteluun ja alueellisuuteen.

Kutakin päiväkotia johdetaan työparei-na. Toisella johtajalla on vastuualueenaan talous ja henkilöstö sekä toisella pedago-giikka ja asiakkuusprosessit.

Toimintamallilla tavoitellaan parem-paa laatua, sujuvuutta ja vaikuttavuutta kunnallisiin lapsiperheiden palveluihin. Samalla pyritään lisäämään toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta.

Maantieteellisesti jaetut alueet muo-dostavat lapsen ja nuoren polun päivä-hoidosta kouluun. Kuhunkin alueeseen kuuluu joukko päiväkoteja, alakouluja ja

yksi yläkoulu. Aluejohtotiimissä toimivat päiväkotien johtajat, rehtorit sekä keskitet-tyjen palveluiden edustus kuten neuvola ja lastensuojelu.

Palveluprosessit ovat se punainen lanka, joka sitoo eri alojen ammattilaisten työn yhteiseen asiakkaaseen.

Katuman päiväkodin pedagogiikkaa ja asiakkuusprosesseja johtaa Eliisa Soirila. Henkilöstön ja talouden johtaminen on taas Tiina Soinisen käsissä. Alueellinen työpari vastaa myös Rengon, Tarvasmäen ja Solvi-kin päiväkodeista. Näissä on lapsia yhteensä 260 ja työntekijöitä 66.

– Aiempi yksikkökoko oli pienempi, mutta hallinnolliset työt varastivat paljon aikaa toimintakulttuurin kehittämiseltä. Siihen voi nyt paneutua, Soirila kuvailee uudistuksen vaikutusta työhönsä.

Varhaiskasvatuksen uusi johtamismalli

11 2.2014

f

12 2.2014

Nokia on juureva teol-lisuuskaupunki, joka kasvoi alun perin voimakkaasti paperi- ja kumitehtaan ympärille. Pian kaupunkiin nousi

muutakin teollisuutta, jonka kukoistuskau-tena sinne virtasi työväkeä eri puolilta Suo-mea. Lamakausina on työttömyys koetellut kaupunkia kovin ottein. Tämä on näkynyt muun muassa miesten itsemurhatilastoissa ja erityisoppilaiden määrissä, jotka ovat olleet huomattavan korkeat.

− Myös huostaanottojen määrät ovat olleet Nokialla perinteisesti suuret, lisää varhaiskasvatuksen perhetyöntekijä Kaisa Suksi-Koivisto.

Viime vuosina Nokialle on muuttanut nuoria perheitä naapurikunnista, ja kau-punkiin on noussut uusia pientaloalueita. Kaisa Suksi-Koiviston toimisto sijaitsee pari vuotta sitten rakennetussa Harjuniityn päiväkodissa. Upean rakennuksen sydän on avara keskusaukio, jonka ympärille on sijoitettu erilaisia toimintatiloja. Suksi- Koivisto ei kuitenkaan ehdi viettää päiviään päiväkodissa, sillä hän on ainoa varhaiskasvatuksen perhetyöntekijä laajalle alueelle levinneessä kaupungissa.

− Viime vuonna minulla oli asiakkaina 35 perhettä, joita tapasin useammin kuin yhden kerran ja joitakin parinkin viikon välein, Suksi-Koivisto kertoo.

JOSKUS RIITTÄÄ PIENIKIN TUKI

Nokian varhaiskasvatuksen perhetyö on otettu hyvin

vastaan sen jälkeen, kun ennakkoluulot ja asenteet sitä

kohtaan hälvenivät.

f

13 2.2014

Teksti: Iita KettunenKuvat: Laura Vesa

Kaisa Suksi-Koivisto työskentelee kodeissa, työskentelyyn otettavat asiat nousevat esiin esimerkiksi vasu-keskusteluista.

– Vei muutamia vuosia ennen kuin perhetyö miellettiin varhaiskasvatuksen tukipalveluna perheille, kertoo Kaisa Suksi-Koivisto.

14 2.2014

TeinivanhempiaNokialla aloitettiin varhaiskasvatuksen per-hetyö vuonna 2006 Harjuniityn päiväkodin johtajan Päivi Saari-Vesan aloitteesta. Hän työskenteli tuolloin pienessä päiväkodissa ja teki työnsä ohessa lastensuojelun ja per-hetyön ammatillisia lisäopintoja.

− Siellä sain ajatuksen, että tällaista työtä tarvitaan meilläkin varhaiskasvatuksen maailmaan, koska päivähoitoon tuli aika paljon asiakkaita lastensuojelullisin tukitoi-min, kertoo Saari-Vesa.

Päiväkodin asiakkaina oli Saari-Vesan mukaan tuolloin paljon teinivanhempia, jotka saattoivat tuoda lapset päiväkotiin hoitoon siksi aikaa, kun lähtivät itse kau-pungille tapaamaan muita nuoria.

− Silloin ajattelin, että he tarvitsevat tu-kea vanhemmuuteen, koska monilta näytti puuttuvan lähiverkoston tuki.

Aluksi varhaiskasvatuksen perhetyö-hön osoitettiin määräaikainen työntekijä, kunnes vuonna 2009 toimi vakinaistet-tiin. Saari-Vesan mukaan toimintamalli oli hieman erilainen kuin nykyisin, sillä vanhemmat otettiin mukaan päiväkodin toimintaan, ja äiti tai isä sai siellä harjoitella arjen toimintoja.

− Silloin asiakkainamme oli pieni joukko vanhempia, jotka tulivat lastensuojelun, neuvolan ja muiden yhteistyötahojen − ei niinkään varhaiskasvatuksen − lähettämi-nä, ja toiminta oli enemmänkin korjaavaa.

Saadakseen ”tavallisetkin” perheet asiak-kaakseen varhaiskasvatuksen perhetyön piti murtaa vanhempien ennakkoluulot, sillä perhetyö yhdistettiin usein lastensuo-jeluun, jota kohtaan torjuvat asenteet ovat edelleen hyvin lujassa.

Avun oikea-aikaisuus tärkeääVanhemmat ovat hyvin tarkkoja siitä, että perhetyö on vapaaehtoista. Kaisa Suksi-Koi-visto kertoo painottavansa kotikäynneillä, että hänen tehtävänään ei ole viedä viestiä automaattisesti viranomaiselle, esimerkiksi sosiaalitoimelle siitä, kuinka asiat perheessä sujuvat. Viime aikoina vanhemmat ovat jo itse alkaneet ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä Suksi-Koivistoon, kun he ovat ymmärtäneet, että perhetyö ei ole viran-omaiskontrollia, vaan varhaiskasvatuksen palvelumuoto.

Suksi-Koiviston mukaan on helpoin-ta lähteä työskentelemään vanhempien kanssa, jos he itse tuovat huolensa esiin esimerkiksi vasu-keskusteluissa. Jos per-heellä ja vanhemmilla on halu muutokseen ja palvelua tarjotaan oikea-aikaisesti, he ottavat avun hyvin vastaan.

Noin kolmasosa Suksi-Koiviston asiak-kaista on yhden vanhemman perheitä. Työstä kuluu eniten aikaa kotikäynteihin, joilla hän keskustelee vanhempien kanssa jaksamisesta, vuorovaikutuksesta lapsen kanssa tai ohjaa lastenhoidossa ja kotitöis-sä. Lisäksi Suksi-Koivisto antaa palvelu-ohjausta asiakkailleen ja matalan kynnyk-sen konsultaatioapua varhaiskasvatuksen henkilöstölle.

Iltaisin järjestetään lapsille ja vanhem-mille erilaisia toiminnallisia ryhmiä, joissa harrastetaan yhdessä liikuntaa, maalataan, piirretään tai touhutaan muuten vain.

− Joskus vanhemmat ovat yllättyneitä siitä, mitä kaikkea lapsen kanssa voi tehdä yhdessä, Suksi-Koivisto sanoo.

Saatava lisää tekijöitäNokian varhaiskasvatuksen perhetyö tekee yhteistyötä perusturvan perhetyön, MLL:n ja muiden toimijoiden kanssa, sillä on tärkeää, että työtä ei tehdä päällekkäin vaan yhdessä.

Ehkäisevää perhetyötä tulisi Suksi-Koiviston mielestä tehdä Nokialla entistä enemmän. Siihen vain tarvittaisiin hänen lisäkseen muita toimijoita.

− Toki päiväkodeissakin tehdään paljon ehkäisevää työtä. Vanhempia tuetaan heidän kasvatustehtävässään päivittäisissä kohtaamisissa ja vasu-keskusteluissa.

Varhaiskasvatuksen lisäksi Nokialla tehdään ehkäisevää perhetyötä perusturvan puolella, mutta se on tarkoitettu lähinnä niille pienten lasten perheille, joissa tarvi-taan lastenhoitoapua vanhemman uupu-misen ehkäisemiseksi. Lisäksi neuvolassa on aloittanut perhetyö, mutta toimi on määräaikainen tämän vuoden loppuun asti. Jos se ei jatku, jää Suksi-Koiviston mielestä 32 000 asukkaan kaupunkiin liian vähän ehkäisevää perhetyötä tekeviä tahoja.

Suksi-Koivisto toivoo, että uuden sosi-aalihuoltolain myötä ymmärrettäisiin suun-nata konkreettisia resursseja enemmän ehkäisevään perhetyöhön.

− Olisi tärkeää mitata, paljonko tällaisen työn kustannukset ovat perhettä kohti ja miten se vaikuttaa lastensuojelun kustan-nuksiin. Joillekin vanhemmille kun riittää, että saa jutella muutaman kerran vanhem-muudestaan jonkun kanssa, ja sitten hän löytää omat keinonsa, Suksi-Koivisto sanoo. ■

ONKO KAIKKI HYVIN?

K ello on 8.45 eräänä tiis-tai-aamuna. Saavumme lapseni kanssa opeteltua reittiä pitkin käsi kädes-sä portille. Lapsi irrottaa vaistomaisesti otteensa

kädestäni.Kehotan häntä astumaan portista

sisään. Otan valokuvan tästä hetkestä, sillä hetki tuntuu hyvin merkityksekkäältä. Luovutan kalleimman aarteeni toisten aikuisten vaikutusvallan piiriin – kouluun.

Lapsi astuu muutaman askeleen eteen-päin ja näkee, että koulun piha on jo täyn-nä muita oppilaita. Hän pysähtyy, kääntyy katsomaan minua ja lipuu takaisin kyl-keeni. Kuljemme yhdessä pihalle, lapsen pysytellessä hyvin tiukasti vieressäni ja kuikuilemme näkyykö tuttuja kasvoja. Näkyyhän niitä. Lapsi rentoutuu silmin-nähden löytäessään kaverinsa. Täältä sitä nyt sitten tullaan, kouluun!

Yhdeksältä kellot soivat ja ihmispar-vi pyrähtää ovea kohti. Rehtori pitää nimenhuudon ja opettajat asettavat pikkuihmiset jonoihin. ”Hei, hei kulta!” Lähetän lentosuukon. Saan vastaukseksi kiusaantuneen, nyrpeän nyökkäyksen. Ymmärrän tehneeni virheen. Korjausliike! Näytän peukkua. Saan takaisin peukun ja jännittyneen hymyn. Sitten pieni nenän-pää katoaa ovesta.

Pihalle jää muitakin isejä ja äitejä pyyh-kimään silmiään. Hetki on hyvin emo-tionaalinen. Sinne meni. Meidän kuuluu poistua pihalta ja vain toivoa että kaikki menee hyvin. Sillä jos ei mene, emme voi asialle mitään.

Koko päiväkotiajan meidät on totu-tettu luksukseen. Joka päivä lasta tuodessa hänet on ottanut vastaan

joku aikuinen, jolle on voinut kertoa että lapsi nukkui viime yönä huonosti. Haki-essa hänet on luovuttanut joku aikuinen, joka kertoo että lapsi on sittenkin ollut ihan virkeä. Yhtäkkiä kaikki on toisin.

On pitkälti opettajasta kiinni, kiin-nostaako häntä esittäytyä vanhemmille tai olla ylipäätään tekemisissä perheiden kanssa. Vanhempainillatkin ovat vapaaeh-toisia. On vain käteen lätkäistyt kasvotto-mat Wilma-tunnukset ja joku kuvitelma siitä, että kyllä lapsi itse kertoo, jos kaikki ei olekaan hyvin.

Koulunaloitus on vanhemmille aika raju juttu!

Ensimmäinen koulupäivä loppuu kello 12. En uskonut alun perinkään, että lapsi muistaisi soittaa uutu-

kaisella kännykällään iltapäiväkerhoon päästyään. Kello 13 koitan itse soittaa hänelle, ei tietenkään vastausta. Laitan tekstiviestin

”HEI KULTA, ONKO KAIKKI HYVIN? T. ÄITI.”

Kello 15 pääsen töistä, enkä ole koskaan pyöräillyt niin kovaa kuin nyt kerhoon. Matkalla puhelin piippaa: ”hyvimmenee”

Poimin puistosta iloisen mutta hyvin uupuneen lapsen, joka pulppuaa kotimat-kalla kaikki päivän tapahtumat. Mitä oli ruokana, kenen vieressä istuin, saatiin matikankirja ja tuli läksyäkin! Ihanaa, hän on onnellinen!

Sanotaan, että ihminen aloittaa koulun vain kerran elämässään. Tämä oli päivä, joka ei koskaan unohdu. Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin.

kasvukipuja

Helena Vierikkohelsinkiläinen äiti ja freelance-näyttelijä

15 2.2014

Laaja seurantatutkimus

tarkastelee lapsen

varhaisia oppimispolkuja

ja akateemisten

valmiuksien kehittymistä.

Teksti: Iita Kettunen

MOTIVAATIO ON OPPIMISEN

Kymmenen vuoden seu-rantatutkimus Alkupor-taat selvittää, kuinka lapsen varhaiset vuodet ennustavat myöhempää oppimista ja erityisesti

luku-, kirjoitus- ja laskutaidon sekä moti-vaation kehittymistä. Lisäksi kerätään tieto-ja vanhempien ja opettajien ohjauskäytän-teistä ja yhteistyön muodoista sekä niiden vaikutuksesta lapsen oppimismotivaatioon. Tutkimus on Suomen Akatemian rahoitta-ma ja se toteutetaan Jyväskylän, Turun ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä.

Tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteu-tettiin vuosina 2006–2011, jolloin seurattiin 2 000 lasta neljältä eri paikkakunnalta esi-opetuksen alusta 4. luokalle. Tutkimuksen

toinen vaihe alkoi keväällä 2013 oppilaiden ollessa kuudennella luokalla ja jatkuu ke-vääseen 2016.

− Alkuportaissa tutkitaan varhaiskasva-tuksen vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä, täsmentää professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta.

Esiopetuksessa saatujen tulosten pohjal-ta valittiin kouluun lähtevistä 15 prosent-tia taidoiltaan heikoimpia lapsia, joiden oppimispolun rakentumista on seurattu tarkemmin. Lerkkasen mukaan näyttää siltä, että jos esiopetuksen ympäristö on ollut lasta hyvin tukeva ja huomioiva, voi niin sanotun oppimisvaikeuden riskin omaava lapsi koulussa pikkuhiljaa saavuttaa taidoissaan ikäryhmäänsä.

Noin 3 prosenttia lapsista jää taitojen kehityksessä kuitenkin koko ajan muista jälkeen varhaiskasvatuksen ja koulun tuki-muodoista huolimatta.

16 2.2014

f

A JA O− On kiinnostavaa, mitä tukea nämä

lapset tarvitsevat, jotta heillä olisi mahdol-lisuus opiskella ikäluokkansa mukana ja että he tuntisivat oppivansa, saavansa tukea ja apua ja olevansa hyväksyttyjä ryhmässä, Lerkkanen sanoo.

Opettajan toiminta vaikuttaa motivaatioonTutkimuksessa lähdettiin liikkeelle siitä, miten lapsen kognitiivinen kehitys ja akateemiset taidot lähtevät kehittymään ja millä tavalla esiopetusympäristö ja koti sekä myöhemmin myös kouluympäristö tukevat niiden kehittymistä. Lerkkanen toteaa, että akateemiset taidot alkavat ke-hittyä jo paljon ennen koulun alkamista, ja vähitellen motivaatiotekijät alkavat säädel-lä lapsen mielenkiinnon suuntautumista.

Alkuportaissa haluttiin selvittää, mikä merkitys motivaatiolla on pienten lasten

oppimisessa ja miksi jotkut lapset op-pivat jo esiopetuksessa paljon enem-

män kuin toiset. Lerkkasen mukaan 5–6-vuotiaat ovat yleensä kiinnos-tuneita kaikista asioista, mutta 2.–3.

luokalla kiinnostuksen kohteet selvästi vakiintuvat ja ovat melko pysyviä läpi

peruskoulun.− Jos lapsi lähtee esiopetukseen ja kou-

luun innoissaan, niin mihin oppimisen ilo ja into häviävät matkan varrella ja mitkä tekijät siihen ovat yhteydessä?

Kun esiopetuksessa tutkittiin, miksi jotkut ryhmät ovat kiinnostuneempia, aktiivisempia ja innostuneempia esiope-tuksen toimintatuokioista ja tehtävistä, löydettiin selittäväksi tekijäksi opettajien käytänteiden laatu.

− Näyttää siltä, että nimenomaan lap-silähtöinen toimintatapa, joka on samalla hyvin ja selkeästi organisoitua ryhmätoi-mintaa, ruokkii lasten innostusta, kiinnos-tusta ja sen ylläpitämistä.

OLL

Y /

DO

LLA

R P

HO

TO C

LUB

17 2.2014

Myös opettajan ohjauksen laatu vaikut-taa lapsen motivaatioon. Mitä paremmin opettajan ohjaus tuki lasten ajattelutaitoa ja kielen kehitystä ja jos opettajan palaute oli yksilöllistä oppimista tukevaa, sitä korke-ampaa oli lasten kiinnostus ja sitä aktiivi-sempia lapset olivat.

− Näyttää siltä, että motivaatio toimii moderaattorina opettajan toiminnan ja lasten taitojen kehityksen välillä, ja lapset oppivat erityisesti silloin, jos opettaja saa heidät innostumaan ja pitämään heidän kiinnostuksensa yllä.

Koti suuntaa lapsen kiinnostustaKotiympäristöllä on selkeä vaikutus lapsen taitojen ja motivaation kehittymiseen. Ne lapset, jotka jo tunsivat paljon kirjaimia ja olivat kiinnostuneita myös laskemisesta, ikään kuin kutsuivat omia vanhempiaan mukaan vuorovaikutukseen kyselemällä aktiivisesti mikä tämä kirjain on, mitä tässä lukee tai miten tämä lasku lasketaan.

Näin vanhemmat tavallaan huomaamat-taan opettivat ja tukivat lapsen kiinnos-tusta, ja näiden lasten taidot saattoivat ke-hittyä huomattavastikin esiopetusvuoden aikana. Lerkkasen mukaan nimenomaan varhaiskasvatusvaiheessa kodin kiinnostus ja tuki lapsen taitojen kehittymiselle ja kiinnostuksen kohteiden löytymiselle näyt-tääkin olevan tärkeää.

− Edelleen suuri osa vanhemmista kuitenkin pitää esiopetuksessa kaikkein tärkeimpänä lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä ja ryhmässä toimimista, Lerk-kanen sanoo.

Ensimmäisellä luokalla aktivoituivat myös ne vanhemmat, joiden lasten oli vaikea oppia lukemaan tai joidenka taidot olivat jäljessä ikäistensä taidoista. Erot lukutaidossa heikompien ja muiden lasten välillä kuitenkin pienenivät ensimmäisellä ja toisella luokalla ja lähes puolet hitaasti edistyvistä lapsista sai ikäluokkansa kiinni toisen luokan loppuun mennessä.

Näin ei kuitenkaan näytä käyvän mate-matiikassa, jossa ero heikkojen ja hyvien välillä edelleen kasvaa. Matematiikan valmiuksiin tulisikin Lerkkasen mielestä kiinnittää enemmän huomiota jo varhais-kasvatuksessa.

Esiopetusiässä tytöt ovat yleisesti ottaen edellä poikia luku- ja kirjoitustaitojen sekä kielellisten valmiuksien kehityksessä. Poi-

kien variaatio on kuitenkin suurempi kuin tytöillä. Esimerkiksi matematiikassa heik-kojen valmiuksien ryhmässä on enemmän poikia kuin tyttöjä, mutta heitä on enem-män myös hyvien valmiuksien ryhmässä. Lerkkasen mielestä onkin mielenkiintoista, että esiopetuksessa tytöt ovat yhtä kiinnos-tuneita matematiikasta kuin pojat, mutta koulussa tyttöjen kiinnostus matematiik-kaa kohtaan vähenee.

− Olemme yrittäneet miettiä, mistä se johtuu. Miksi tyttöjen kiinnostus mate-matiikkaan hiipuu koulussa? Johtuuko se mahdollisesti opetuskäytänteistä, tyttöjen saamasta palautteesta tai asenteista?

Hyvät vuorovaikutussuhteet suojaavat lastaJos lapsi ei ole oppinut esiopetuksessa kir-jaimia, eikä hän tunnista sanojen alkuään-teitä tai osaa tavuttaa sanoja, on hänellä myös myöhemmässä vaiheessa selvästi vaikeuksia lukutaidon oppimisessa. Luke-minen voi jäädä hitaaksi, takkuilevaksi ja virheelliseksi. Lapsella saattaa silti olla niin sanottuja suojaavia tekijöitä, jotka taitojen heikkoudesta ja riskeistä huolimatta tuke-vat hänen motivaatiotaan ja oppimistaan ja auttavat saavuttamaan muut neljänteen luokkaan mennessä.

Kaikki suojaavat tekijät liittyvät sosiaali-siin suhteisiin, kuten lapsen hyväksyttyyn asemaan ryhmässä ja toveripiirissä. Tärkeää

on myös, että lapsella on hyvä ja lämmin vuorovaikutussuhde opettajaansa ja että päiväkodin ja kodin sekä koulun ja kodin välinen yhteistyö toimii ja on luottamuk-sellinen.

− Jos kaikki nämä vuorovaikutussuhteet ovat kunnossa, ne kannattelevat lasta ja vie-vät eteenpäin, vaikka hänen kehityksessään olisi hitautta tai haasteita.

Alkuportaat on aloittanut tänä syksynä Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa yhteisen täydennyskoulutushank-keen, jossa paneudutaan erityisesti vuoro-vaikutussuhteisiin varhaiskasvatuksessa.

Hanke on osa yhteiseurooppalaista CARE-hanketta, jossa etsitään varhaiskas-vatuksen laadun indikaattoreita ja tuetaan lastentarhanopettajia löytämään hyviä käytänteitä toimia lasten kanssa.

Lastentarhanopettajat videoivat toimin-taansa lasten kanssa, ja videoiden avulla tutustutaan hyviin vuorovaikutustilantei-siin. Lisäksi koulutuksessa ja ryhmätapaa-misissa saadaan tietoa siitä, kuinka varhai-nen motivaatio rakentuu ja miten se on yhteydessä lasten taitojen kehittymiseen. Hankkeeseen osallistuu kolme Jyväskylän kaupungin päiväkotia. ■

Lisää tutkimuksesta:jyu.fi/ytk/laitokset/psykologia/huippututkimus/alkuportaat

AFR

ICA

STU

DIO

/ D

OLL

AR

PH

OTO

CLU

B

18 2.2014

Teksti: Iita KettunenKuvat: KuvaUljas

Kivijalkana oululaisuus ja kestävä kehitys

f

Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen

kehittämisyksikkö Alakööki huolehtii luovasti

lasten kotiseututuntemuksesta ja kestävään

kehitykseen kasvattamisesta.

19 2.2014

Vihreä lippu

Päiväkotien, koulujen, oppilaitosten sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimijoiden kestävän kehityksen ohjelma. Vihreä lippu on kansainvälinen kasvatus-

alan ympäristömerkki. Vihreä lippu on osa kansainvälistä Eco-Schools -ohjelmaa, joka toimii lähes kaikissa Euroopan maissa ja on laajenemassa muihin maanosiin.

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry on kehittänyt Vihreä lippu -ohjelmaan päivähoito- ja koulujärjestelmääm-me sopivat toimintatavat ja materiaalit. Ohjelman kriteerit täyttävä osallistuja saa ohjelman tunnuksena toimivan vihreän lipun käyttöoikeuden.

Vihreä lippu -ohjelman periaatteet:• Osallisuus, jolloin lapset ja nuoret ovat aktiivisia toimijoita

projektien suunnittelussa, toteutuksessa ja tulosten arvioinnissa.

• Ympäristökuormituksen vähentäminen.• Kestävän kehityksen kasvatus osana jokapäiväistä arkea.• Jatkuva parantaminen: pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen

kehitys.• Yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Pieni karjalaistyylinen raken-nus nököttää keskellä vehreää Hupisaarten kaupunginpuis-toa. Rakennusta ympäröi suuri lasten leikkikenttä. Talo on nimeltään Alakööki. Se oli

aikoinaan Ainolan lastentarhan piharaken-nus, mutta nykyisin siinä toimii Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen kehittämis-yksikkö. Ainolan lastentarhan päärakennus paloi talvisodan aikana ja alkuperäinen Alaköökin piharakennus tuhopoltossa vuonna 2011.

− Kaupunki rakennutti heti tuhopolton jälkeen uudelleen täsmälleen alkuperäisen näköisen piharakennuksen, joka valmistui vajaassa vuodessa, kertoo kehittämisyksi-kön työntekijä, lastentarhanopettaja Raija Saloranta.

Kodikas Alakööki ja sitä ympäröivä upea puisto ovat Raija Salorannan ja hänen kollegansa Hannele Makkosen työpaikka. Vuodesta 2004 lähtien toimineen Alaköö-kin tehtävänä on suunnitella ja toteut-taa kestävään kehitykseen pohjautuvaa elämyksellistä ympäristökasvatusta Oulun kaupungin varhaiskasvatusyksiköille ja oululaisille lapsiperheille.

Sadun maailmaan päästään parhaiten, kun asusteet ovat tarinaan sopivat – totta kai.

Kaikkien Alaköökin järjestämien tapahtumien kivijalkana ovat kaupungin varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmat, ympäristöohjelmat sekä kotiseutuperintei-den vaaliminen, ja lisäksi ohjekirjana toimii varhaiskasvatuksen kulttuurikasvatusopas.

Tehtävä vaatii poikkeuksellisen moni-puolisia taitoja ja vankkaa ammattitaitoa. Sekä Salorannalla että Makkosella on kah-denkymmenen vuoden kokemus päiväkoti-työstä. Makkosella on lisäksi draamakasvat-tajan ja Salorannalla ympäristökasvattajan koulutus.

Oululaista kotiseututietoutta museossaOulun päiväkotien kulttuurikasvatukseen ja kestävään kehitykseen liittyviä tapah-tumia ja toimintoja kehittelemään on perustettu työryhmät, joiden työrukkasina alaköökiläiset toimivat. Kulttuurikasva-tuksen työryhmä on nimeltään Kulttuuri-Kapsäkki, ja siihen kuuluu lastentarhan-opettajia, varhaiskasvatuspäällikkö, lasten kulttuurituottaja sekä Saloranta ja Mak-konen. Kestävän kehityksen kasvatusta varten taas on perustettu Reppu-työryhmä, johon kuuluu alaköökiläisten lisäksi lasten-

tarhanopettajia ja yksi varhaiskasvatuksen päälliköistä.

Kulttuurikasvatukseen liittyviä tapah-tumia ja elämyksellistä toimintaa päivä-kotiryhmille alaköökiläiset järjestävä joko itsenäisesti tai yhdessä oululaisten kulttuu-rilaitosten tai muiden kaupungin toimijoi-den kanssa.

– Oululaiset kulttuurilaitokset tekevät mielellään yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa, koska niilläkin on oma yleisön kas-vatustehtävänsä, Saloranta lisää.

Päiväkotiryhmien tapahtumia järjeste-tään usein esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan museossa, kaupunginteatterissa ja taide-museossa, jotka antavat päiväkotiryhmille tilansa käyttöön ja joiden henkilökunta opastaa alaköökiläisiä asiasisällöissä.

Esikouluryhmät pääsevät vierailemaan kaupunginteatteriin, jossa lapsille esitel-lään muun muassa lavastamoa, verstasta, kampaamoa ja maskeerausta. Museoissa henkilökunta avaa Salorannalle ja Makko-selle näyttelyiden sisältöjä tai kaupungin historiaa ja nämä miettivät sopivan tavan – leikkejä, lauluja tai tarinoita, joilla asia tuodaan pienille lapsille ymmärrettäväksi. Tarinoilla välitetään lapsille oululaista ko-tiseututietoutta ja opetetaan kulttuuria ja perinteitä, jotka kuuluvat vahvasti oululais-ten päiväkotien toimintakulttuuriin.

– Kun kerromme lapsille näyttelyyn liittyvän tarinan, voimme siinä hyödyntää museon esineistöä, Saloranta kertoo.

Pohjois-Pohjanmaan museon perusnäyt-telyn yhteyteen Saloranta ja Makkonen

20 2.2014

ovat itse suunnitelleet lapsille ”Elettiinpä ennen Oulussa” -nimisen ohjelman, jossa he kertovat tarinaa maalaispojasta Pietarista ja kaupunkilaistytöstä Hildasta. Heidän mu-kanaan lapset pääsevät helpommin tutus-tumaan sadan vuoden takaiseen elämään Oulun kaupungissa ja maaseudulla.

Museossa on myös edustava merenkul-kuosasto, jossa lapsille esitellään elämyk-sellisellä tavalla oululaista merenkulun historiaa. Vaakunaseikkailussa taas selvite-tään, miksi kaupungin vaakunassa on linna ja lohi, ja kuinka lohta on pyydetty ennen.

Ympäristökasvatusta nukketeatterissaLeijonan osan Alaköökin toiminnasta lohkaisee Salorannan mukaan ympäristö-kasvatus ja kestävään kehitykseen liitty-vät ohjelmat. Alaköökiläiset järjestävät muun muassa niihin liittyviä koulutuksia kaupungin varhaiskasvatushenkilöstölle ja lapsille Hupisaarten puistossa toiminnalli-sia luontopolkuja, linturetkiä tai draamal-lisia luontoseikkailuja, joissa nämä voivat tutkia eri vuodenaikoina luonnon ihmeitä leikkien tai tarinoita kuunnellen.

Elokuussa on perinteinen metsäseik-kailu, jossa polun varrella autetaan met-sätonttua tai -peikkoa metsän ongelmissa ja samalla tutustutaan metsäluontoon. Syksyisin lapset tapaavat kaupunginpuiston hyvän hengettären Hupisaarten Helemin,

jonka kanssa he pääsevät tutkimaan ja ihmettelemään luontoa ja ratkaisemaan He-lemin pieniä ongelmia. Talvisin järjestetään toimintapolkuja, joiden varrella seurataan, miten talvi vaikuttaa metsän eläinten elämään, ja keväällä tutkitaan liikkuen ja leikkien herääviä kevään merkkejä.

Ympäristökasvatusta toteutetaan paljon draamallisin keinoin. Päiväkodeissa kiertää nukketeatteriesityksiä, joissa oman kier-rätysastiansa löytänyt Matti Maitopurkki, rojupöhöstä kärsivä Ville Varis ja Olli Orava kertovat ympäristönsuojelusta, turhasta ku-luttamisesta tai hyötyjätteiden kierrättämi-sestä. Hannele Makkonen ja Raija Saloranta ovat itse laatineet nukketeatteriesitysten käsikirjoitukset ja myös näyttelevät ne.

Vihreä lippu -toimintaaOulun varhaiskasvatussuunnitelmassa nou-datetaan Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran Vihreä lippu -ohjelman periaatteita, ja Alakööki toimii ohjelman alueellisena edistäjänä päiväkodeille. Vihreä lippu -toi-mintaan osallistuu nyt jo 49 Oulun alueen päiväkotia ja koulua.

– Meillä on enemmän Vihreä lippu -päiväkoteja kuin Helsingissä. Valtakunnan tavoitehan oli, että vuoteen 2014 mennessä 15 prosentilla jokaisen kaupungin päivä-kodeista ja kouluista olisi ulkoinen tunnus kestävän kehityksen toiminnasta. Me olem-

Teatteri odottaa – oululaiset kulttuurilaitokset tekevät mielellään yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa.

me saavuttaneet nyt noin 25 prosenttia, Saloranta sanoo.

Syksy on värjännyt Hupisaarten puiston iloisin värein. Alaköökissä kääritään hihoja, sillä syksy on täällä aina tarmokasta aikaa: on luontopolkua, nukketeatteria ja museo-käyntejä. Niiden lisäksi Saloranta ja Makko-nen vetävät muun muassa perinnelauluja, -leikkejä, pöytäteatteria ja muuta toimintaa lapsiperheille Mannerheimin Lastensuojelu-liiton perhekahviloissa. Yhden viikon aikana saatetaan käydä kahdeksassa eri kahvilassa.

Alaköökin asiakaspiiriin kuuluu noin sata kaupungin ja noin viisikymmentä yksityistä päiväkotia. Palvelut ovat maksut-tomia kaikille, ja niistä ilmoitetaan kau-pungin päiväkodeille intrassa ja yksityisille sähköpostitse.

– Kaikki kaupungin päiväkodit ovat tervetulleita järjestämiimme tapahtumiin ja lähes kaikki osallistuvatkin niihin. Me pi-dämme niistä kirjaa, että voimme tasapuo-lisesti jakaa palvelujamme, Raija Saloranta sanoo. ■

21 2.2014

varhaiskasvattajan talentiaToimitus: Helena Jaakkola

Miten päiväkodissa

tulisi toimia, jos

henkilöstö joutuu

kohtaamaan

vanhempien taholta

epäasiallista käytöstä?

Vanhempien epäasiallinen käytös– Tällaisen ohjeen tulisi kertoa selkeästi,

kuinka toimia ja miten pidetään nolla-tolenranssi yllä epäasiallisen kohtelun ja väkivallan uhan tilanteissa, kertoo Marjo Varsa.

Reagointi vanhemman epäasialliseen toi-mintaan alkaa keskusteluista hänen kans-saan. Voi olla myös niin, ettei vanhempi edes tiedosta käytöstään ja sen vaikutuksia.

– Ensimmäinen asia on ilmoittaa van-hemmalle, että hänen menettelynsä tuntuu pahalta ja hänen täytyy muuttaa toimin-taansa. Jos työntekijä ei itse voi tätä tehdä, voi tässäkin kääntyä esimiehen puoleen.

– Olennaista on puuttua ja ottaa pu-heeksi. Tehdä epäasiallisesti käyttäytyvälle vanhemmalle selväksi, ettei esimerkiksi ”meidän päiväkodissa henkilökunnalle huudeta, kiroilla ja muutoinkin kielenkäy-tön ja käytöksen tulee olla asiallista”.

Vakavista väkivaltatilanteista tehdään tarvittaessa ilmoitus poliisille.

– Jokaisen työntekijän tulisi jo töihin tullessaan saada perehdytys siihen, miten työpaikalla toimitaan näissä tilanteissa, mitä työntekijänä saa sanoa ja mitä esimies tekee, mitä sanoo työsuojelulainsäädäntö.

Tieto-taitoa löytyyJos esimiehellä ei ole riittävästi osaamista toimia häirintä- tai uhkatilanteissa, käänny-tään työsuojelutoimijoiden tai työterveys-huollon puoleen. Tarvittaessa esimies voi kysyä neuvoa työsuojelutoimikunnalta, joka tulee olla kaikissa työpaikoissa, joissa työskentelee yli 20 työntekijää.

– Työterveyshuollon tuella työpaikalle tehdään työsuojelun toimintaohjelma, mitä epäasiallisen käytöksen tai fyysisen uhkien tilanteissa tehdään. Ohjelma auttaa siinä, että toimitaan ja on keinot puuttua eikä jäädä vain ”taas se räyhäsi ja puhui inhottavasti” mielipahan ja pelon vangiksi. Työnantajan puolelta asioita toimeenpanee työsuojelupäällikkö.

– Työntekijöiden edustajat eli työpaik-kojen työsuojeluvaltuutetut voivat myös aktiivisesti ajaa pelisääntöjen laadintaa, ja ammattijärjestö tukee omia työsuojeluval-tuutettujaan. Alle kymmenen työntekijän työpaikoilla ei tarvitse olla työntekijöitä edustavaa työsuojeluvaltuutettua, joten Ta-lentia on suoraan jäsentensä tukena, kertoo Marjo Varsa.

Tällaiset tilanteet ovat ikäviä, mutta toimintaohjeet ovat selkeät, sanoo Talentian ammattiasioiden pääl-likkö Marjo Varsa.

Jos päiväkodissa työtekijä itse tai työka-veri joutuu tilanteeseen, jossa vanhempi uhkaa väkivallalla tai muutoin käyttäytyy häiritsevästi tai epäasiallisesti, on asiasta ilmoitettava esimiehelle.

– Työntekijöiden turvana on työsuoje-lulainsäädäntö, ja työnantajan vastuulla on toimia niin, että päiväkodissa työntekijöi-den työturvallisuudesta on kaikin tavoin huolehdittu. Työnantajan on selvitettävä työn vaarat ja ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden poistamiseksi.

Epäasiallisen käytöksen ja suoranaisen väkivallan uhan julkituonti on tärkeää. Työnantajalla ei ole toimintavelvollisuutta, jos hän ei tiedä tapahtuneesta.

– Laissakin todetaan, että työnantajan on toimittava tiedon saatuaan.

Ei jätetä puheentasolleJokaisella yli kymmenen työntekijän työ-paikalla tulisi löytyä työsuojelun toiminta-ohjelma, johon toimintamalli on kirjattu.

22 2.2014

Työnantajan tietämys lastentarhan-opettajan kelpoisuusehdoista vaa-tii yhä valvontaa. Tässä esimerkki-tapauksessa Talentian jäseneltä

oltiin viemässä kelpoisuus lastentarhan-opettajan tehtävään. Jäsen otti yhteyttä Talentiaan, ja tilanteeseen saatiin kelpoi-suuslainsäädännön mukainen ratkaisu.

Jäsen on koulutukseltaan sosiaalialan ohjaaja ja hän on suuntautunut lapsi-, nuoriso- ja perhetyöhön. Hän oli toiminut vuosia lastentarhanopettajana.

Kelpoisuusongelmat tulivat vastaan, kun jäsen haki uutta paikkaa. Kunnan varhais-kasvatuksen johtajat totesivat, että hän ei ole kelpoinen lastentarhanopettajan tehtä-

viin. He hakivat tuekseen vielä henkilöstö-hallinnon lakimiehen lausunnon asiasta.

Lakimies ei tuntenut kelpoisuuslakia, kuten hän puhelimessa myönsi Talentian edustajalle, ja oli kirjoittanut lausunnon perustaen sen pelkästään sosiaaliohjaajan tutkintoon. Talentia teki kannanottonsa asiasta ja kehotti kuntaa kysymään asiaa vielä ministeriöstä. Opetus- ja kulttuurimi-nisteriön virkamies antoi oman kannanot-tonsa asiasta, joka oli lähes sanasta sanaan samanlainen kuin Talentian kannanotto.

Näin jäsen sai pitää lastentarhaopetta-jan kelpoisuuden, joka hänelle kuului ja jonka kunnan virkamiehet olivat häneltä viemässä.

Lto-kelpoisuus säilyi

Hae Tyk-kursseille

Sosiaalipedagogit Talentia

Ilmoita Talentiaan kun

Talentia, Verve Mikkeli ja Kela järjestävät ensi vuonna yhteistyös-sä kaksi Tyk-valmennuskurssia. Toinen kursseista on tarkoitettu

esimiehille ja johtajille. Toinen sosiaalityön-tekijöille ja sosionomeille (AMK).

Tyk-valmennus sosiaalialan esimiehille ja johtajille löytyy Kelan verkkosivuil-ta kurssinumerolla 60491, hae paikkaa

16.1.2015 mennessä. Tyk-valmennus sosiaali työntekijöille ja sosionomeille (AMK) löytyy kurssinumerolla: 60492, ja haku on 20.2.2015 mennessä. Lisätiedot kela.fi ja Pirjo Räsänen, p. 0400 442 521 pirjo.rasanen@verve.fi, Marjo Varsa p. 0440 789 569 marjo.varsa@talentia.fi tai Leena Penttinen p. 020 6343 205 leena.penttinen@kela.fi.

Tervetuloa yhdistyksen syys-kokoukseen lauantaina 22.11.2014 kello 15 alkaen. Kokouspaikkana on Talentian toimisto, Rata-

mestarinkatu 11 Helsinki. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntömääräiset asiat ja valitaan uusia hallituksen jäseniä.

Lounastarjoilun vuoksi pyydämme ilmoit-tautumaan 14.11. mennessä, toimisto@sosiaalipedagogit.fi. Muistathan ilmoittaa mahdolliset erityisruokavaliot ilmoittautu-misen yhteydessä.

• jäät äitiys- tai vanhempainlomalle

• yhteystietosi muuttuvat

• vaihdat työpaikkaa

• saat opinnot päätökseen.

talentia.fi > eAsiointi tai jasensihteerit@talentia.fi.

23 2.2014

Talentia-tietopaketti työpaikallesi

Joko Talentia näkyy ja tunnetaan työpaikallasi? Tai kaipaatko jäsen-hankintaa tai -pitoa tukevia materi-aaleja?

Talentia on tuottanut ammattijärjes-töä ja järjestäytymistä sekä työelämän pelisääntöjä esittelevän tietopaketin, jota voi tilata maksutta verkon kautta.

Tarjolla on jäsenetuesitteitä, erilaisia oppaita, jäsenlehtiä, julisteita, Talentia-kyniä ja -makeisia. Muistathan myös, että Kasvu-lehteä voi tilata maksutta irto-numeropostituksena työpaikallesi tai liittyä lehden postituslistalle toimitus@talentia.fi kautta.

Tilaa Talentia-tietopaketti: talentia.fi/materiaalit >Työelämäpaketti. Lisätietoja antaa Mia Penttinen, p. 09 3158 6005, mia.penttinen@talentia.fi.

24 2.2014

Teksti: Helena Jaakkola Kuva: Vesa-Matti Väärä

Leikin voimaaHanne Mustialalla on ihana työ. Hän saa työskennellä leikkilähettinä ja viedä leikin

iloista sanomaa eteenpäin.

Eri puolilla Suomea työskente-lee kymmenen leikkilähettiä, joiden tehtävänä on auttaa MLL:n paikallisyhdistyksiä ja SPR:n paikallisosastoja perustamaan Terhokerhoja ja

tukea vapaaehtoisia terho-ohjaajia. Sosio-nomi (AMK) Hanne Mustiala työskentelee Varsinais-Suomen alueella.

– Tehtävä leikkilähettinä on mieluisa, ja sosionomin (AMK) -koulutus sekä työko-kemukseni lastentarhanopettajan työstä ja lastensuojelusta sekä ikäihmisten parista antavat hyvän pohjan työlleni. Olen myös ollut aktiivinen järjestötoimija.

Leikkilähettiläät ovat toimineet viime keväästä lähtien. Hannen alueella Varsinais-Suomessa on perustettu jo kymmenkunta Terhokerhoa. Kaikkiaan lähemmäs sata kerhoa on aloittanut.

– Vapaaehtoiseksi kerhon ohjaajaksi sopii kuka tahansa luotettava aikuinen, joka haluaa käyttää aikaansa lasten ja seniori-ikäisten kanssa. Ohjaajalta ei vaadita erityis-taitoja, riittää että hän viihtyy eri-ikäisten ihmisten seurassa ja pitää leikkimisestä, kertoo Hanne Mustiala.

– Yhteistä Terhokerhoille on kiireetön yhdessäolo. Terhokerho on maksuton ja kaikille avoin leikkimi-sen areena, kertoo Hanne Mustiala.

Avointa ja helppoaTerhokerhot ovat maksuttomia ja kaikille avoimia kohtaamispaikkoja, jonne ovat tervetulleita niin lapset kuin eläkeläiset ja muut aikuiset viettämään kiireetöntä aikaa ja leikkimään yhdessä.

– Etukäteisilmoittautumista kerhoon ei tarvita. Kaikki kiinnostuneet voivat tulla mukaan yksin, yhdessä perheen tai vaikka kummi- tai lastenlasten kanssa. kertoo Hanne Mustiala.

– Ideana on ennen kaikkea yhdessä olon ja tekemisen helppous ja ilo. On paljon lapsiperheitä, joille säännöllinen ja usein kovin tavoitteellinen harrastaminen ei sovi, taloudellisesti tai sitten vaikkapa vanhem-pien työaikojen vuoksi.

Terhokerhoissa kaikenlainen leikkimi-nen on mahdollista. Kerho suunnitellaan osallistujien ja ohjaajien kanssa yhdessä. Tekemistä voi ideoida vapaasti ja kerhoissa voi olla hyvin monenlaista toimintaa. Eri puolilla Suomea aloittaneissa Terhokerhois-sa leikitään, pelataan, askarrellaan, ret-keillään, luetaan, lauletaan tai ollaan vaan yhdessä, sen mukaan mitä osallistujat ovat yhdessä suunnitelleet.

Terhokerhojen taustalla on Koko Suomi leikkii -hanke, joka sai Suomen Kulttuuri-rahaston rahoituksen vuosille 2014–2016. Hanketta toteuttavat Mannerheimin Lasten suojeluliitto ja Suomen Punainen Risti. Terhokerho-nimi tulee Suomen Kult-tuurirahaston tammi-logosta.

– Hankkeen tavoitteena on perustaa vuoden 2016 loppuun mennessä jokaiseen Suomen kuntaan sukupolvien kohtaamis-paikkoja, jotka jatkavat toimintaansa hank-keen päätyttyä itsenäisinä ja elinvoimaisina Terhokerhoina.

Ei enää yksin– Leikki tekee hyvää kaikenikäisille ja leikkiä voi hyvin monella tavalla. Lapsen kehitykselle leikki on erityisen tärkeää. Leikkiessä lapsen kyky kuvitella kehittyy, mikä on kaiken luovuuden lähtökohta. Mitä enemmän lapsi leikkii, sitä kestävämmäksi hän kasvaa, sanoo Hanne Mustiala.

Koko Suomi leikkii -hanke haluaa nostaa esille sen, miten tärkeää leikki on kaiken-ikäisten ihmisten hyvinvoinnille.

– Leikki on saanut uusia muotoja, mutta leikkiaika on myös lyhentynyt. Jotkut lap-set eivät leiki juuri lainkaan.

Tilastokeskuksen viimeisimmän ajan-käyttötutkimuksen mukaan yksin vietetty aika on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä. Myös vanhempien ja lasten yhdessä viettä-mä aika on vähentynyt. Terhokerhot voivat olla vastaisku tälle kehitykselle.

– Sukupolvien kohtaaminen rikastuttaa sekä lapsen että aikuisen elämää. Siksi on tärkeää löytää uusia tapoja lisätä sukupolvi-en välistä vuorovaikutusta. Parhaimmillaan sukupolvien kohtaaminen lisää kaikkien osapuolten onnellisuutta: lapset saavat aikuisen kiireetöntä aikaa, elämyksiä ja tur-vallisuutta, seniorit taas mielekästä sisältöä arkeen.

Leikki on tähän harvinaisen tasa-arvoinen aihe, sillä kaikki osapuolet ikään katsomatta ovat siinä yhtä asiantuntevia.

– Terhokerhoissa on myös hyvä mahdol-lisuus siirtää leikkiperinnettä sukupolvelta toiselle. Suunnittelun avuksi on kerätty ohjeita tuttuihin leikkeihin, peleihin ja muuhun yhteiseen puuhailuun. Eri-ikäis-ten ihmisten kohdatessa sekä lapset että aikuiset voivat oppia toisiltaan ja ideoida jotakin ihan uutta mukavaa tekemistä. ■

25 2.2014

Päiväkotilasten

hyvinvointia tuetaan

Vantaalla viemällä

taidekasvatus osaksi

päiväkotien arkea.

Kymmeneen päiväkotiin on

palkattu taidekasvattaja,

joka tuo uusia keinoja

ja menetelmiä lasten

oppimisen ja kasvun tueksi.

Tukea kasvuun ja oppimiseen

SOLOTRY / DOLLAR PHOTO CLUB

26 2.2014

Taidekasvattajien työskentely ryhmissä tukee lasten tasa-painoista kasvua, kehitystä ja hyvinvointia, toteaa Vantaan kulttuurijohtaja Annukka Larkio. Taiteen keinoin tarjo-

taan lapsille taidekeskeisiä ratkaisuja arjen tilanteisiin.

– Taide tuo ilon ja luovuuden, yhdessä tekemisen, jakamisen sekä mielikuvituksen osaksi päivittäistä elämää. Lisäksi taiteesta on todettu olevan apua niille lapsille, joiden oppimisessa ja kasvussa tarvitaan tukea.

Varhaiskasvatuksen johtaja Sole Askola-Vehviläinen kertoo, että taiteen kautta kokeminen ja tekeminen tuovat lapselle keinoja erilaisten tilanteiden ja ongelmien ratkaisuun.

– Päiväkodit ovat valikoituneet Taide-kasvattajat varhaiskasvatuksessa (Taikava) -hankkeeseen lasten tarpeiden ja henkilös-tön kiinnostuksen perusteella. Varhaiskas-vatuksen ja kulttuuripalveluiden yhteistyö-hankkeella tavoitellaan lasten tukemista henkilöstön monipuolista osaamista yhdis-telemällä.

– Kehittämishankkeen onnistuessa, se vakiinnutetaan pysyväksi käytännöksi ja laajennetaan koskemaan useampia päivä-koteja.

Kaksivuotisessa Taikava-hankkeessa tehdään yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa. Tutkimuksen avulla seurataan kehittämishankkeen vaikuttavuutta: miten kulttuurin, taiteen ja taidekasvatuksen avulla voidaan edistää lasten tasapainoista, kehitystä ja hyvinvointia. Tutkimusryh-mään kuuluu opinnäytetöitään tekeviä maisteriopiskelijoita Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta sekä Laurea ja Metropo-lia ammattikorkeakouluista.

Taidekasvattaja Y.E.S.-päiväkodissaVantaalle palkatut taidekasvattajat edusta-vat taiteen eri osa-alueita, kuten draamaa, musiikkia ja sirkustaidetta. Yksi hankkee-seen osallistuvista päiväkodeista on Vantaan Pakkalassa toimiva Y.E.S., joka on Suomen ainut kunnallinen englanninkielinen päi-väkoti.

– Halusimme palkata meille draamakas-vattajan, koska olemme kielipäiväkoti. Ajat-telimme, että draaman avulla myös kielen omaksuminen olisi helpompaa. Syyskuusta

lähtien yksikössämme on työskennellyt draamakasvattaja Pia Serkamo, joka on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK), kertoo päiväkodin johtaja Kirsi-marja Monto-Puusti.

Taidekasvattaja työskentelee 30 tuntia viikossa kahdessa esiopetusryhmässä. Hän ohjaa lapsia sekä pienryhmässä että koko esiopetusryhmässä. Pienryhmissä hän pys-tyy erityisesti varmistamaan sen, että tukea oppimisessa ja kasvussa tarvitsevat lapset saavat tilaa ja rauhaa työskennellä omassa tahdissaan. Taidekasvattajan työparina toi-mintaa suunnittelee lastentarhanopettaja Heidi Kononov.

– Pienryhmien työpajoissa paneudutaan esimerkiksi tarinateatterin ja improvisaa-tion avulla erilaisiin teemoihin kuten ystä-vyyteen, perheeseen, sosiaalisiin taitoihin, tunteisiin ja yhteistyöhön. Työpajoissa hyödynnetään muun muassa sadutusta, kertomista, liikuntaa, tanssia, musiikkia ja piirtämistä, kertoo Pia Serkamo.

– Ideana on, että draaman keinoin opi-taan vuorovaikutustaitoja, opitaan käsitte-lemään tunteita ja olemaan ihmisten parissa

sekä saadaan itseluottamusta. Samalla myös esiintymistaidot kehittyvät, jatkaa Serka-mo.

Draamakasvatuksessa prosessi on tär-keämpi kuin tuotos.

– Haluamme, että lapset hyötyvät pitkä-kestoisesta työskentelystä: he oppivat tun-nistamaan vahvuuksiaan ja heikkouk siaan, ymmärtämään tunteitaan sekä erilaisia luonteenpiirteitä.

Tavoite on, että lapset hyväksyvät itsensä ja alkavat luottaa itseensä ja toisiin.

– Uskon vahvasti, että draamalla ja teat-terimetodeilla sytytetään lapsissa sisäinen palo ja väylät, joilla oma ääni löytyy, jatkaa Serkamo.

Avustajat jäivät poisTaikava-hankkeesta ei aiheudu kaupungille lisäkustannuksia, sillä rahoitus on järjes-tetty henkilöstörakennetta muuttamalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kymmeneen päiväkotiin on palkattu taide-kasvattajia ja toisaalta avustajapalveluiden ostoa on vähennetty.

– Kun hanketta suunniteltiin, avusta-jien pois jäänti herätti epäilyjä. Pelättiin, että taidekasvattajat tulevat esittämään tai valmistelemaan esityksiä – lasten ongelmat peittyisivät ”taiteilun” alle eikä heistä olisi todellista hyötyä tukea tarvitseville lapsille, kertoo Monto-Puusti.

Y.E.S.:ssä nämä epäilyt ovat osoittautu-massa turhiksi.

– Olemme huomanneet, miten ihana mahdollisuus taidekasvatus on ja miten paljon tukea tarvitsevat lapset hyötyvät taidemenetelmistä.

Uuden ammattikunnan edustaja päivä-kodin työyhteisössä on lisännyt myönteistä ilmapiiriä ja sen huomaamista, että miten erilaisilla keinoilla lasta voidaan vahvistaa.

– Taidekasvatuksen keinoin lapsen vah-vuudet pääsevät esille, eikä hänen erityis-piirteitään nähdä ongelmana.

Y.E.S.:ssä on toiminnan edessä huomat-tu, että mielekäs ja kiinnostava tekeminen rauhoittaa levottomintakin lasta.

– Kuten leikkiprojekteissa, on taidekas-vatuksessakin aikuisen heittäytymisellä iso merkitys. Aikuinen on lapsen tasolla tekemässä; ohjaa, osallistuu ja asettaa rajoja. Sitä lapset arvostavat. ■

Helena Jaakkola

”Taidekasvatuksen

keinoin lapsen vahvuudet

pääsevät esille, eikä hänen

erityispiirteitään nähdä

ongelmana.

27 2.2014

A nna Moring doktorerade i fjol i genusvetenskap om regnbågsfamiljers ställning i Finland. Som projekt-ledare för nätverket Alla familjers Finland träffar

hon allt från politiker till daghemspersonal för att sprida information om och påverka lagstiftning som berör annorlunda familjer.

– Vår aktuella enkätundersökning visar att behovet av information är stort bland daghemspersonal och studerande i synner-het om regnbågsfamiljer och familjer där en familjemedlem har avlidit. Familjer kan se ut på så många olika sätt. Barnet identifie-rar sig långt via sin familj – därför är det så viktigt att barnet blir bekräftat när hen talar om sin familj, säger Anna Moring.

För att daghemspersonalen på rätt sätt ska tala med barnet om familjen och även bemöta andra barns frågor typ ”Lisa sa att hon har två mammor och det kan man ju inte ha. Eller?” ska personalen ha kunskap om familjen och ha diskuterat med föräld-rarna för att ta reda på vad barnet kallar de olika familjemedlemmarna.

Det kan också vara bra att till exempel inför farsdagen fråga föräldrarna till ett barn som inte har någon far i sin vardag, hur familjen vill att man ska göra. Ofta går det bra att fråga barnet självt. Svaret kan bli att barnet vill rita ett kort till sin morfar eller gudfar. Att lyssna på barnet som berättar om de olika familjemedlemmarna är en bra utgångspunkt.

FAMILJ I FÖRVANDLINGBarnet identifierar sig långt via sin familj. I daghemsarbetet syns mångfalden av

familjer i dagens Finland. Hur bemöter barnträdgårdslärarna annorlunda familjer?

I de böckerna skrivs inte budskapet på näsan på samma sätt som i böckerna om Kenta eller boken Malins mamma gifter sig med Lisa. Högklassig barnlitteratur kän-netecknas av att greppet om temat är lite annorlunda, boken får gärna vara rolig och lite spännande. På finska finns till exempel Todd Parrs från engelska översatta boken Perhekirja om många olika sorts familjer, alla är de lika kärleksfulla.

Familjelekar hör till barnens vardag och i de lekarna är det bäst att barnen själva får bestämma hurdana föräldrar de vill vara, hurdana vuxna som hör till familjen. Dag-hemspersonalen ska medvetandegöra för sig själv vilka könsroller man uppmuntrar till. Konceptet familj rekommenderar Anna att man kan leka med för att bejaka mång-falden. I diskussioner med barnen kan man hänvisa till de olika familjekonstellationer-na som finns representerade i gruppen.

Anna Moring har hört av daghemsper-sonal att de i sin vilja att inte stämplas som diskriminerande väntar i det längsta med att ta upp sin oro angående till exempel en regnbågsförälders välmående.

– Det kan också handla om att annorlun-da familjer har en tendens att omge sig med en lycklighetsmur vilket betyder att det kan vara svårt för en regnbågsförälder att medge att hen har svårt att orka med föräldrarollen och skulle behöva stöd. Föräldern kan ha jobbat länge för att få sitt barn och borde ju vara lyckligt när barnet väl är där men som vilken som helst förälder kan krafterna

– För barnets välbefinnande och utveck-ling är det ytterst viktigt att kommunika-tionen mellan daghem och hem fungerar. Familjen får inte bli ett tabubelagt ämne som barnträdgårdslärarna bemöter med tystnad. Om barnets familj inte får be-kräftelse på daghemmet och bemöts med respekt känner sig barnet otryggt.

Ibland kan till exempel treklöverfamil-jen stöta på byråkratiska problem i kommu-nikationen med daghemmet. Automatiskt skickas daghemmets e-post enbart till ena mamman, så om alla tre föräldrar vill ha e-postmeddelandena bör de säga till om det

Bilderböcker och diskussionerI daghemsgruppen kan det vara skäl att öppna upp för diskussioner om familjernas mångfald för att skapa ett tryggt, accepte-rande klimat och göra det lättare för barnen att välja hurdan familj de själva vill bilda i framtiden. Statistiken visar att en tredjedel av barnen som vuxna kommer vara föräld-rar i en familj som avviker från den vanliga kärnfamiljen. Bilderböcker som handlar om annorlunda familjer kan vara till stöd.

– Sverige ligger tio år före oss i den här diskussionen. Pekboken Stockholm, vim-melboken där barnet kan hitta en mängd olika personer, allt från Pippi till den andro-gyna flickan som gifter sig med en annan flicka rekommenderar jag. Fina är också Sti-na Wirséns norm- och genuskritiska böcker eller böckerna om Lill-Zlatan, pojkflickan vars farbror är bög, Anna Moring berättar.

28 2.2014

Text och foto: Sunniva Ekbom

– Intresset bland daghemspersonal är stort för hur man ska bemöta mångfalden av familjer, säger Anna Moring.

tryta och daghemspersonalen kan då vara till stöd, påpekar Anna.

Glöm inte papporna!Privat tillhör Anna Moring en treklöverfa-milj med två mammor och en pappa till två barn. Hon har goda erfarenheter av kom-munikationen med svenskspråkigt daghem och svenskspråkig skola. Hon har upplevt att barnens lekkompisar och deras familjer upplever det som lite ”coolt” att familjen är en treklöverfamilj.

– Hur personalen bemöter den annor-lunda familjen är individuellt betingat och en fråga om individens värdegrund och attityder. När viljan finns att kommunicera och samarbeta brukar det gå bra. Jag vet att de flesta regnbågsfamiljer inte upplever diskriminering, men det förekommer rädsla för diskriminering eftersom den offentliga diskussionen om familjerna kan vara minst sagt grym.

– Mitt bästa råd är att alltid ta reda på vilka roller de vuxna har i familjen. Ibland händer det att det endast är den biologiska mamman som daghemspersonalen upp-fattar som förälder, fastän det kan vara fråga om två mammor eller pappor och en pappa respektive en mamma. Den biologiska mamman har en sådan självklar föräldraroll, men det gäller att inte diskriminera pappan som ofta sker i vårt samhälle. ■

29 2.2014

lukemista Toimitus: Helena Jaakkola

”Tässä nämä ovat, tahdon että sinä otat nämä ja pidät näistä hyvää huolta. Nämä ovat kirjoja vain ja sitten eivät. Ne pyytä-vät sinua mukaansa, ja minä toivon että uskallat lähteä. Muista, jos joskus tuntuu liian oudolta tai jännittävältä, pane kirja vain kiinni ja avaa uudestaan seuraavana päivänä. Niin on heti helpompi olla.”

Kirjat ovat kirjoja, mutta kun Malla avaa yhden, hän joutuu mukaan seikkailuun, josta ei ole tulla loppua. Ja heti perään toiseen, ja sitten kolmanteen! Vaikka arkea sävyttävät koulunkäynti, ystävien seura ja kesäiset viikonloput maalla, eivät kirjat millään tahdo päästää Innaa otteestaan.

Pian ne eivät edes odota Innaa, vaan avautuvat itse ja kaappaavat hänet mukaan-

sa. Monien käänteiden jälkeen Inna kirjojen kautta lopulta tavoittaa myös Mallan. Inna ymmärtää, että jokainen ihminen elää niin kauan kuin hänet muistaa.Hannu Mäkelä: Olipa kerran – ja monta kertaa. Tammi 2014.

Perinneleikit ry:n missiona on ylläpitää vanhaa perinneleikkitraditiota ja kannustaa kaiken ikäisiä kokoontumaan yhteen ja leikkimään. Yhdistys on tuottanut uuden leikkikirjan Levosta lentoon, jossa on 23 perinneleikkiohjetta. Kirjan teemana on energiatasot. Matalimman energian leikki johtaa rauhoittumiseen ja korkeimman tason leikki juoksuun ja ilakointiin. Leik-kiohjeet on tavutettu, jotta kirjaan voivat tutusta vasta lukemaan harjoittelevat. Kirjaa voi tilata Perinneleikkiyhdistyksestä, perinneleikit.fi.Essi Sjöblom: Levosta leikkiin. Perinne-leikit ry 2014.

Jumppaa junnuille -korttipakan ansios-ta liikunta on mukavaa ja motivoivaa. Lap-sen pitää saada harjoitella ja kokeilla mo-torisia taitojaan monipuolisesti erilaisissa ympäristöissä sekä nauttia hengästyttävästä liikunnasta. Näiden heti käyttövalmiiden korttien avulla voi pieniä liikunnallisia vä-lipaloja sujauttaa päivän puuhiin helposti ja hauskasti. Ne tukevat paitsi lapsen karkea-motorista kehitystä myös lapsen itsetun-non, minäkuvan ja oppimisvalmiuksien kehitystä, rohkaisevat yhteistoimintaan ja rentouttavat.Anne Österberg ja Nina Kuusela: Jump-paa junnuille. PS-Kustannus 2014.

Kaikenlainen käsillä tekeminen tukee hienomotoriikan ja kirjoittamisval-miuksien kehittymistä. Hienomotoriset taidot vahvistuvat asteittain ja ne vaativat kasvaakseen yksilöllistä harjoittelua. Näp-pärät näpit -korttipakka sisältää innostavia, helposti toteutettavissa olevia toimintaeh-dotuksia karkeamotorisista käsittelytaidois-ta sorminäppäryyttä vaativiin harjoituksiin sekä kynänhallinnan ja saksilla leikkaami-sen taitotehtäviin.Anne Österberg ja Nina Kuusela: Näppä-rät näpit. PS-Kustannus 2014.

Kun ystävä kuoleeInnan paras ystävä on Malla,

mutta Malla sairastuu. Sitten tulee

päivä, jolloin Mallaa ei enää ole.

Tyttöjen koulussa Mallan pulpetti on tyhjä, ja tyhjä on myös Innan olo. Kunnes Mallan äiti tuo Innalle kirjat, jotka Malla on halunnut

lahjoittaa. Mukaan Malla on kirjoittanut kirjeen, oman testamenttinsa:

30 2.2014

31 2.2014

Uusi lastenlaulu