Embed Size (px)
Citation preview
Media on päättyvän kesän aikana raportoinut kyllästymiseen asti rahasta, miljoonista ja kymme-
nistä, jopa sadoista miljardeista euroista. On velkarahaa ja lainarahaa, sinne ja tänne. Maailma pyörii rahan voimalla ja rahan ym-pärillä.
Seurakunnassakin meidän on pakko pu-hua rahasta. Vanhimmisto ja erityisesti Ru-koushuoneyhdistys Elim ry:n hallitus kanta-vat jatkuvasti huolta talouden luvuista.
Viime aikoina olemme miettineet, miten voisimme nykyaikaistaa lahjoitusten eli ko-lehtien keräämistä.
Seurakunnalla ei ole muuta rahaa kuin se, minkä ihmiset lahjoittavat kymmenys-ten, kolehtien ja testamenttien muodossa. Me emme myy juuri mitään, lounaat, kahvit, kirjamyynnin tuotot ja myyjäiset ovat vain pieniä tulovirtoja kokonaisuudessa.
Yhä useampi kulkee nykyisin pankkikortti kukkarossaan. Monilla ei ole enää kukkaroa ollenkaan, vaan pankkikortit ovat älypuheli-men suojakotelon taskuissa. Siispä uhrikop-pa menköön ohi.
Monet ovat ottaneet tavaksi kymme-nysten lahjoittamisen säännöllisesti verk-kopankissa. Sieltä tulee se tärkein tasainen
tulovirta, joka on välttämätön seurakunnan talouden hoidossa.
Monissa tapahtumissa on jo otettu käyt-töön maksupäätekolehti. Sellaista ryhdytään kokeilemaan myös meillä jumalanpalveluk-sissa sunnuntaisin. Tekstiviestilahjoitusmah-dollisuuttakin selvitetään.
Temppelimme vihkiäisistä tulee tammi-kuussa kuluneeksi 30 vuotta. Suurta taloa on huollettu hyvin, mutta kiinteistönhuolto on jatkuvaa ja tulevaisuudessa yhä enemmän varoja vievää. Hallituksen kiinteistötiimin listoilla on sekä välttämättömiä remontteja että sellaisia, jotka lisäisivät temppelin käyt-tömukavuutta ja viihtyisyyttä.
Niiden priorisointia hallitus joutuu mietti-mään huolellisesti pitäen koko ajan mielessä sen, että kuukausittaisiin välttämättömiin menoihin, muun muassa työntekijöiden palk-koihin, on joka tapauksessa aina oltava varat.
Hallitus suhtautuu jokaiseen käytössään olevaan euroon kunnioittavasti ja vakavasti. Ovathan ne lahjoitettuja ja uhrattuja varoja.
Äärettömän tärkeitä ovat myös ne henki-löt, jotka uhraavat omaa aikaansa seurakun-nan hyväksi. Ilman suurta vapaaehtoisten joukkoa monet seurakunnan toiminnoista halvaantuisivat.
Esimerkiksi siivousta ei ole koskaan os-tettu ulkopuolelta, vaan se on aina ollut va-paaehtoisten harteilla. Se ei ole mikään pieni urakka.
Vapaaehtoiset ovat myös pitkiä aikoja pyörittäneet seurakunnan keittiön toimintaa. Viime syksystä meillä on ollut pitkästä aikaa emäntä. Siitä olemme hallituksessa olleet hyvin kiitollisia. Yksin emäntä ei kuitenkaan voi tehdä kaikkea, vaan hänen rinnalleen tar-vitaan lisää vapaaehtoisia, sekä nuoria että kokeneempia.
Toki olemme hallituksessa keskustelleet myös siitä, miksi me tätä kaikkea teemme. Eihän seurakunnan tehtävä ole kiinteistön ylläpito ja hengellisen viihdytystoiminnan pyörittäminen.
Kaukana siitä. Meillä on oltava näky. Toi-saalla tässä lehdessä nuoret kirjoittavat hie-nolla tavalla omasta näystään.
Seurakunnan tehtävä on evankeliumin levittäminen kotikaupungissamme ja maa-ilmanlaajuisesti. Se ei ole sitä, että kokoon-numme temppelissä ja pidämme herätysko-kouksia kuten menneinä vuosikymmeninä.
Aika on nyt toinen. Meidän on mentävä ulos ihmisten luokse. Voimme kutsua heitä kotiin, seurakuntaperheen jäsenyyteen.
”Tavoitteemme on olla turvallinen hen-gellinen koti niille, jotka etsivät vastauksia elämänsä suuriin kysymyksiin. Haluamme olla rakastava ja luotettava seurakuntaperhe, joka yhdistää erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä.”
Seurakuntamme uusien nettisivujen etu-sivulta tuon voi lukea. Siinä on tiivistettynä se, miksi olemme olemassa.
Pirjo ronkainen
Rukoushuoneyhdistys ry:n hallituksen sihteeri
Rahat ja näky
Elokuu 2015
Ku
VA
AjA
: AR
I V
IIK
IlÄ
PÄÄKIRJOITUS
Suzette Hattingh tulkkinaan Rauno Karmitsa sytytti seurakuntaamme ja kauempaakin tulleita kuulijoita heinä-elokuun vaihteessa pidetyssä Minä uskon -kokoussarjassa. Seurakuntana rukoilemme, ettei tapahtuma pääsisi unohtumaan jälkiä jättämättä, vaan syttyisimme yhä voimallisemmin evankelioimaan kotikaupunkiamme.
Lähdetään!– He l enaK–
Marjatta ja Martti Kallionpää kantoivat suur-ta vastuuta temppelimme rakennusaikana.
Kauniin temppelimme vihkiäi-sistä tulee tammikuussa ku-luneeksi 30 vuotta.
Raskaat rakentamisvuodet seura-kunnan pastoreina toimivat jo edes-mennyt Toivo Marttala ja hiljattain Seinäjoen helluntaiseurakunnan joh-tavan pastorin tehtävästä eläkkeelle jäänyt Martti Kallionpää.
Hän vieraili pitkästä aikaa Kuopi-ossa heinä-elokuun vaihteessa Su-zette Hattinghin kampanjatiimissä puolisonsa Marjatan kanssa.
Istuimme torikahvilassa ja muis-telimme menneitä. Yhteisiä muistoja vuosikymmenten takaa löytyy mo-niakin.
Vaikka yksinKalllionpäät lähtivät jumalan valta-kunnan työhön lähetysseurakunnas-ta, missä Martti oli Eino Variksen opissa. Helsingistä hänet kutsuttiin lahteen, missä niinikään oppi-isänä oli kokenut helluntaipastori, Mauri Viksten. Se oli vahvaa Niilo Yli-Vai-nion aikaa, Suomen yli oli pyyhkäis-syt herätyksen aalto.
Kuopioon Kallionpäät muuttivat kesäkuussa 1982. Vastaanotto oli lämmin, vaikka kesäkuu oli talvinen ja ensimmäistä telttakokoussarjaa val-kaisi lumisade.
– Siitä se työ lähti vahvasti käyn-tiin, se oli hienoa aikaa. Heti oli sel-keänä tavoitteena, että uusi kirkko pitää saada. Siitä oli puhuttu monta vuotta etukäteen. Saimme olla roh-kaisemassa ihmisiä, että tartutaan kiinni, Martti muistelee.
– Taloudellinen vastuu ei pelotta-nut yhtään. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen, vaikka täällähän eivät ul-kopuoliset paljon uskoneet hankkee-seen. jotkut povasivat, että konkurssi voi tulla. Hakaa (temppelin urakoitsi-
Tähti muistuttaa Kuopiosta
jaa) ei enää ole, mutta seurakunta on edelleen.
Rakennustöiden ajan seurakun-nan tilaisuudet pidettiin Savon Sa-nomien entisessä paperivarastossa Kirjastokadun ja Puusepänkadun kul-mauksessa.
Vanhasta Eelimistä Kallionpäiden kotona on muistona tähti, jollaisilla salin katto oli koristettu. Tähtiä on monessa muussakin kodissa. Niitä myytiin rakennusrahaston hyväksi 50 markalla kappale.
Kuopion rakennusprojektin koke-mukset olivat hyvässä muistissa, kun Martin siirryttyä Seinäjoelle sielläkin oli uuden temppelin rakentaminen edessä.
– Seison vaikka yksin tämän kans-sa, Martti muistaa ajatelleensa.
Hienoa aikaaMartin aloitteesta nuorisopastorik-
si kutsuttiin pian Niilo Närhi, jonka aikana Aaron Ibrahim tuli uskoon. Yhdessä Närhi ja Ibrahim avasivat myöhemmin suuren ja kasvavan muslimityön.
Intensiivisen rakennusvaiheen ai-kana Kallionpäiden pojat olivat mur-rosiässä ja nuorimmainen Heidi vas-ta muutaman vuoden ikäinen. Perhe asui jynkässä.
– Se oli haastavaa aikaa koko mei-dän perheelle. Minulla ei ollut autoa ja joskus piti käydä kahdesti päivässä ruokakaupassa, että sain kaiken tar-vittavan tuotua. Aina ei ollut pulkka-keli, Marjatta puolestaan muistelee.
Vaikka perhe vaati paljon aikaa, Marjatta muistaa monet erilaiset myyjäiset, joita hän oli mukana jär-jestämässä. Vanhan Eelimin vintiltä löytyi vanhaa tavaraa, jota ryhdyttiin myymään. lisää pyydettiin ja saatiin seurakuntalaisilta, muun muassa
– On sydämen ilo olla Kuopiossa, Kallionpäät sanovat.
oli kuitenkin niin ilmeinen, ettei vaih-toehtoa jäänyt.
– Emme olisi mielellään lähteneet Seinäjoelle, asia oli meille erityisen vaikea, Marjatta kertoo.
Syyskuun ensimmäinen päivä 1989 Martti aloitti Seinäjoen hel-luntaiseurakunnan palveluksessa. Sielläkin uusien tilojen tarve oli heti ilmeinen. Martin kokemus rakennus-hankkeesta pääsi taas käyttöön. Seu-rakunnan voimakas kasvu on vaatinut jo siihenkin laajennuksen.
Kallionpään vuodet Seinäjoella ovat Suomen, jopa Euroopan, hel-luntaiherätyksen historiaa. Kun Kal-lionpäät aloittivat työn, seurakunnan jäsenmäärä oli 600, nyt se on 1450.
useat nimekkäät evankelistat ovat vierailleet säännöllisesti Seinäjoel-la, muun muassa Suzette Hattingh kymmenkunta kertaa.
– Evankelista Steve Hillin vierailu sai aikaan ”puhkeamisen”, rukousko-kouksissa kävijöiden määrä alkoi kas-vaa, se paisui kuin pullataikina. Sama jatkuu edelleen.
– Kun menimme Seinäjoelle, seu-rakunnan palveluksessa oli 2,5 työn-tekijää, nyt on 12, Martti luettelee.
On kuoroja, ylistysryhmiä, talkoo-laisia. Marjatta on ollut vetämässä naisten työtä ja sielunhoitotiimiä.
– Näen ainoana ratkaisuna seura-kunnassa, että se on karismaattista toimintaa. uskon että tänne Kuopi-oon on tulossa uutta aikaa, väreilyä on ilmassa, Martti sanoo.
– Nyt me vain odotamme, min-ne jumala vie, Kallionpäät toteavat. Ainakin kolme lastenlasta näkevät jatkossa isovanhempiaan aiempaa enemmän.
Pirjo ronkainen
vanhoja Arabian astioita.– Ei näistä jää mitään ikäviä muis-
toja, vaan syvä kiitollisuus jumalalle. Olen tosi onnellinen, että olen saanut elää tämän ajan ja olla mukana, hän jatkaa.
– Ei näitä hommia pysty ilman puolison tukea tekemään. Kyllä sä, Marjatta, lujille jouduit, Martti myön-telee vierestä.
jälkeenpäin molemmat toteavat, että ”oikealla paikalla oltiin, se oli hie-noa aikaa kaiken kaikkiaan”.
Seinäjoki kutsuiKun rakennusurakka oli saatu maaliin ja seurakunta siirtynyt uusiin tiloihin, Kallionpäät jättivät Kuopion. Kotikau-pungiksi tuli uudelleen lahti ja Martti aloitti kiertävänä evankelistana.
Sitten kutsui Seinäjoki, molem-pien kotikaupunki. Siitä huolimatta lähtöajatus tuntui vaikealta. johdatus
326. elokuuta 2015eelimeili2 26. elokuuta 2015 eelimeili
Aloimme käydä tässä seurakunnas-sa syksyllä 2002. En vielä silloin ym-märtänyt, että on viisasta ottaa koko-ukseen muistilehtiö mukaan, ja olen raapustanut ensimmäiset muistiin-panoni Raamattuni tyhjille lehdille.
7.11.2002 jari saarnasi Matteuk-sen evankeliumin kohdasta, joka on uudessa käännöksessä otsikoitu: ju-malan huolenpito (Matt. 6:25–34). Olen kirjoittanut Raamattuuni: Us-kalla opetella luottamaan Jumalaan. Muistiinpanoissani olen tiivistänyt saarnan ytimen näin: Säilytä luon-teesi valoisa puoli. Katso vahvuuk-siasi. Älä elä niiden asioiden kanssa, joita sinulla ei ole. Hyväksy kesken-eräisyytesi. Älä vaadi kohtuuttomia itseltä ja muilta. Rukoile ja ajattele, mitä luet. Ole oma itsesi.
Rakastin jarin saarnoja. En vie-railevien tähtien, vaan nimenomaan jarin. (Sama jatkuu yhä. Anteeksi vain Suzette ja kumppanit mutta kuuntelen Heimoa mieluummin.) Niistä sai sekä syvällistä että käy-tännöllistä evästä arkeen. Niitten ääreen palasin, kun elämä riepoi. ja kun kaikkein syvimmissä vesissä kahlasin, oli lohduttavaa tietää, että paimenkin rukoili puolestani.
jarilla oli aito paimenen mieli. Hän kulki rinnalla, mutta antoi myös viisaita neuvoja. Alkuaikoina kipuilin esimerkiksi, voinko säilyttää luteri-laisen kirkon jäsenyyden ja minulle tärkeät juureni. jari suhtautui ym-märtäväisesti ja sain rauhan.
Minulla on ollut muutama hen-gellinen isä ja tukipilari. jari oli yksi
tärkeimmistä. Voin ainoastaan aa-vistaa, miten rankkaa seurakunnan johtajan työ oli. Monet tunsivat jarin esimiehenä ja työtoverina. Minun näkökulmani on tavallisen seura-kuntalaisen.
Kyyneleet valuivat valtoimenaan, kun elokuun ehtoolliskokouksessa niin kauniisti sanoin ja sävelin ker-rottiin jarin lähdöstä taivaan kotiin. Miksi-kysymystä on vaikea välttää, kun jarilla olisi ollut vielä niin paljon annettavaa, sekä jumalan valtakun-nan työssä että omassa perhees-sään.
Sari Malkamäki kirjoittaa yhdes-sä novellissaan näin: Eräänä iltana hän katsoo televisiosta neuvostodoku-menttia avaruustutkimuksesta, miettii samalla Jeesusta ristillä: jos Jeesus
kerran kuoli siinä koko syntisen ihmis-kunnan stunttina, mitä pähkäiltävää kuolemisessa oli, siihenhän saisi suh-tautua kuin Juri Gagarin raketin lau-kaisuun: ”Lähdetään!”
Vaikka ikävä on kova, kuolemaa ei enää ole, vain ohut verho tämän ja tuonpuoleisen välillä. Pidetäänhän huoli siitä, että kerran tapaamme rakkaamme jeesuksen luona!
Helena kantanen [email protected]
KuVAAjA:ARI VIIKIlÄ
Joka on minut tavannut, tietää lempisanontani: Iso meininki.
Iso ei välttämättä tarkoita olo-suhteita eikä meininki pin-nallista tuulettamista. Sanat
voivat edustaa niitä, mutta käytän-nössä niiden merkitys on aika eri-lainen.
Olen oppinut, että seurakunnan työtä tehdään persoonina. jokainen yrittää omasta mielestään keskittyä olennaiseen. Nuorena kuulin Mark-ku Tuppuraiselta paljon puitteista ja kuvioista. Nykyään se on kuulem-ma kääntynyt vaikutusalaksi. Edes-mennyt kunnioitettu kollegani Jari Sjöstrand puhui paljon määrätyistä asioista.
joskus kysäisinkin häneltä mitä ovat nämä määrätyt asiat. Hän myös toisti meille nuoremmille työntekijöille, että mitä teettekin, minä olen teidän tukenanne.
Keväällä rukoillessamme Hei-mon kanssa koin hengellisen ahaa-elämyksen. Sitä voisi kutsua jopa jumalan antamaksi taivaalliseksi inspiraatioksi.
Seurakuntamme tulisi olla kuin
jumalan kanssa tasa-painossa siihen, missä palvelemme.
Tänä syksynä haluamme kaikessa keskittyä olennaiseen. Mittapuuksi laitoimme nuorisotii-missä varustamisen. Kaikki tekemi-semme ja toimintamme perustuu kysymykseen: varustaako se meitä?
Ajattelen, että olemme tällä het-kellä ison viljapellon edessä. Paljon kysymyksiä on ilmassa ja vaihto-ehtoja, miten veisimme työtämme eteenpäin. Mutta onneksi kaikkiin löytyy vastaus, kun keskitymme olen-naiseen.
Olen monesti pohtinut, miten nuortenillat eroavat ”aikuisten” koko-uksista? Rukoukset, puhujat, puhei-den aiheet, jopa musiikki voivat olla samankaltaisia.
Onko kysymys pelkästään viikon-päivästä vai mistä? Pohjimmiltaan kysymys on painotuksesta. Keski-tymme illoissa kolmeen asiaan. Vah-vaan jumalan Sanaan, rukoukseen ja ylistykseen.
Pyrimme kertomaan asiat niin, että ne koskettavat nuoren senhet-kistä elämän tilannetta. jokaisessa illassa rohkaisemme kävijöitä uskon-ratkaisuun.
Palatakseni takaisin lempihoke-maani. Iso meininki ei olekaan ul-konaista tekemistä vaan sydämen asennetta. Kun saa olla jumalan käytössä niin arjessa kuin pyhäs-sä, on se kaikista isointa meininkiä mitä voi olla.
Rukoilen sinulle viisautta kes-kittyä olennaiseen.
jyrki liukkonen
Pikkutyttö oli perheen-sä kanssa aurinko-rannalla. Hän otti uimarenkaan ja meni rannan läheisyyteen kellumaan meressä.
jonkin ajan kuluttua toinen van-hemmista havahtui siihen, ettei tyttöä näkynyt. Onneksi hän löytyi jonkin matkan päästä seurueesta, jolloin vanhempi kysyi, miten tyttö oli ajautunut kauemmaksi. Tähän hän vain iloisesti tokaisi: ”lämmin etelätuuli kuljetti minut tänne.”
Seurakunta ilman näkyä voi jou-tua samankaltaiseen tilanteeseen. Ilman selkeää näkyä miellyttävä etelätuuli saattaa viedä meitä kau-emmaksi siitä suunnitelmasta, jon-ka jumala alunperin on tarkoittanut seurakunnalle toteutettavaksi.
”Etelätuuli” ei vaikuta vaaralli-selta, mutta se ei aina vie oikeaan suuntaan.
”Kirjoita näky niin selväs-ti tauluihin, että sen voi vaivatta lukea.”(Habakukin kirja 2:2)
Koimme nuorisotiimissä, että jumala alkoi puhua meille näyn tärkeydestä. Asia nousi pintaan monessa tilanteessa kevään aikana ja päätimme, että alamme rukoilla, mikä meidän nuorisotoimintamme näky on.
Mitä jumala on kutsunut meidät tekemään tässä kaupungissa ja mil-laisilla työkaluilla? Mikä saa juma-lan sydämen särkymään, kun hän katsoo Kuopion nuoria?
jokainen uskova ymmärtää, että olemme saaneet tehtäväksemme tehdä kaikesta kansasta jeesuksen opetuslapsia, mutta kysymys kuu-luukin, miten toteutamme tätä käs-kyä Kuopiossa.
Aloimme ottaa selvää siitä, mikä näky on ja miten voimme löy-tää sen hengellisen työn parissa.
Näyn täytyy saada meidät liik-keelle! Se motivoi ja sytyttää ja joka näyn sisäistää, ei malta olla kerto-matta sitä eteenpäin.
liiketoiminnassa puhutaan visi-oista. Hyvä visio on selkeä, uskot-tava, vaikuttava ja johdonmukai-nen. Ilman visiota toiminta ei voi menestyä. uskomme, että sama pätee myös uskonelämään ja hen-gelliseen kasvuun.
jos emme koskaan pysähdy kuuntelemaan sitä, mitä Taivaalli-nen Isämme haluaa meille puhua, emme myöskään pysty keskitty-mään olennaiseen.
Kirjoittaessamme mieleemme nousi ajatus siitä, kun jeesus näki kaksi venettä Genesaretinjärven rannalla. Kalastajat olivat kalasta-neet koko yön ilman saalista ja oli-vat jo putsaamassa verkkoja.
Sen jälkeen kun jeesus oli opet-tanut kansaa, hän kehotti kalastajia vielä kerran soutamaan syvemmäl-le ja heittämään verkkonsa veteen. Tähän yksi opetuslapsista vastasi: ”Opettaja, olemme jo tehneet työ-tä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Tämän jäl-keen Raamattu kertoo, kuinka ka-lastajat saivat niin suuren saaliin, että heidän veneensä olivat upota. (luukas 5:1-11)
Päällimmäiseksi mieleemme nousi ajatus siitä, että joskus seu-rakuntatyön junnatessa tekee mieli luovuttaa ja heittää hanskat tiskiin.
Silloin seurakunnan tulisi ”ran-tautua” ja puhdistaa ”välineensä”, jotta voidaan lähteä uudelleen ka-
laan. Vasta jeesuksen ohjeilla saa-daan valtava saalis.
Päätimme nuorisotiimissä, että haluamme tehdä juuri sitä, mitä jumala haluaa meidän kaut-tamme tehdä. Aloimme rukoilla, että jumala voisi avata meidän silmiämme näkemään, mitä hän haluaa keskellämme tehdä.
Olemme alkaneet ymmärtää, mitä jumala haluaa juuri nyt kaut-tamme tehdä. jumala haluaa va-rustaa nuoria, jotta he selviäisivät tässä ajassa ja ”kykenisivät pahan päivän tullen tekemään vastarin-taa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen”.
Seurakunnan tulee pystyä vastaamaan muuttuvaan ympä-ristöön ja kulttuuriin niin, ettei ju-mala ole vain ”kakkosvaihtoehto” vaan jeesuksen tunteminen on parasta, mitä ihminen voi omistaa.
uskomme, että jumalalla on suunnitelma jokaisen nuoren elämään ja tuota suunnitelmaa haluamme olla edesauttamassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan varustaminen on tämän hetkinen näkymme.
Toimimmeko me tässä ajassa niin kuin jeesus oikeasti toimisi? Minkälaisen kuvan me uskovina luomme ympärillemme omien asenteidemme kautta rakastavas-ta ja armahtavasta Isästämme? Voisimmeko jokainen omalla koh-dallamme kysyä useammin itsel-tämme, mitä jeesus tekisi?
riikka ulmanen ja jonna toivainen
Pysähdy, varustaudu ja lähde
Nuoret
lähetyskoti. lähetyskotiin tullaan ra-kentumaan ja varustautumaan, jotta voidaan lähteä eteenpäin. On etuoi-keus kasvaa yhdessä jumalan Sanas-ta ja lähettää lähtijät jumalan johda-tuksessa matkaan. Parasta tällaisessa liikehdinnässä on keskittyminen olen-naiseen: tulla siunatuksi, jotta voi olla siunaukseksi.
MINÄ uSKON -tapahtuma Mart-ti Kallionpään ja Suzette Hatting-hin puheineen jätti minuun suuren
vaikutuksen. Rukoukset torilla ja sen läheisyydessä ihmisten puolesta, ti-laisuuksissa rukousvastaukset ja pro-fetaaliset puheet suuntasivat minua keskittymään olennaiseen. Suzette puhui balanssin löytämisestä rukouk-sen ja toiminnan välillä.
Tekemisen takana on oma henki-lökohtainen aika jumalan kanssa. Il-man sitä elämämme muuttuu suorit-tamiseksi. Silloin tällöin tarvitsemme muistutuksen siitä, onko suhteemme
Keskitytkö olennaiseen?Keskitytkö olennaiseen?
Juttukokonaisuus jatkuu seuraavalla sivulla....
RENGASPARI OYItkonniemenkatu 2570500 KuopioPuh. (017) 261 4203, 263 2755
Renkaat ja vanteet henkilö japakettiautoihin, myösmatkailuautoihin ja vaunuihin.Tutustu kaupungin laajimpaanvalikoimaan.
ASENNUKSET TULOJÄRJESTYKSESSÄ, AIKAA VARAAMATTA!
rengaspari.fi
KUOPION HELLUNTAISEURAKUNTAVuorikatu 29, 70100 KUOPIOPuhelin: 050 373 3543
Sähköposti: [email protected] Kotisivu: www.eelim.net Toimisto: avoinna ti ja ke 9-13
johtava pastori Heimo Enbuska050 433 [email protected]
Pastori Jyrki Liukkonen 050 302 7655 [email protected]
Musiikki-, lapsi- ja varkkityövastaava Hannele Voutilainen 044 349 7116 [email protected]
Toimisto Marjaana Enbuska050 553 [email protected]
lähimmäistyö Raija Räsänen050 372 [email protected]
Talonmies Markku Hämäläinen 044 334 0425 [email protected]
Emäntä Maarit Vuorenniemi044 971 [email protected]
Pankkiyhteys: Rukoushuoneyhdistys Elim ry Kuopion Nordea FI 13 1078 3000 2508 51
Viitenumerot:Seurakunta 3010lähetystyö 4200Kiinteistöt 5500RV-lehden maksut 6350Diakonia 6431Muista käyttää viitenumeroita!
Eelimeilin työryhmä:
Helena Kantanen 050 534 5014
Pirjo Ronkainen 044 083 2358
Seuraava Eelimeili ilmestyy 28.10.2015.
Aineistot 5.10.2015 mennessä
NISSAN – SUBARUAutoja Väänäseltä jo yli 50 vuoden ajan!
Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta!
Käenkuja 1, Kuopio, puh. 017 - 266 66 00
4 26. elokuuta 2015 eelimeili
Jari on perilläyksi seurakuntamme pitkäaikai-simmista työntekijöistä, Jari Sjö-strand sai kutsun Taivaan kotiin heinäkuun 26. päivänä.
Taistelu monet vuodet piinan-nutta vaikeaa sairautta vastaan oli päättynyt ja tuskat poissa.
jari oli syntynyt huhtikuun 7.päivänä 1953 Vaasassa, missä sijaitsee myös hänen viimeinen maallinen lepopaikkansa.
jari tuli seurakunnan työnteki-jäksi elokuun alussa vuonna 1995 ja jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vuoden 2013 lopussa.
jarilla oli unelmansa, näkynsä hengellisestä läpimurrosta, herä-
Seurakuntana haluamme ottaa osaa Eijan ja koko perheen suureen suruun. Taivaan Isän lohdutus ja siunaus olkoon kanssanne.
tyksestä niin Kuopiossa kuin koko Savossa. Se leimasi hänen puhei-taan ja toimiaan.
unelma eli loppuun asti eikä eläkeaika suinkaan merkinnyt pysähtymistä, vaan jari sai vielä voimiensa mukaan toteuttaa kut-sumustaan ja palvella monia seu-rakuntia vierailevana julistajana.
TeijA TissAri Nuorisotiimin aja-tuksissa ja puheissa on jo pitkään ollut nuorten yhteys. Ilman toimi-vaa yhteyttä on hankalaa pysyä uskon tiellä. jeesuksenkin suurena rukousaiheena oli opetuslasten ja kaikkien Häntä seuraavien yhteys.
Seuralla, jossa aikamme vie-tämme, on todella suuri merkitys siihen, millaisia ovat asenteemme ja tärkeinä pitämämme asiat. Niin on meillä kaikilla, mutta erityisesti nuorilla. Sen vuoksi yhteys onkin ollut nuorisotiimin rukouksissa, ja sen edistämiseksi on alettu toimia.
Viime kevätkaudella alkaneet Fabe-illat ovat yksi esimerkki näis-tä toimista. Ne ovat myötävaikut-taneet rennompaan yhdessäoloon ja toisten kohtaamiseen.
Illat oli suunniteltu matalan kynnyksen tilaisuuksiksi, joihin olisi helppo tuoda omia kavereita mukaan ja tutustua uusiin ihmisiin. Tähän tavoitteeseen päästiinkin todella hienosti.
Fabe-iltojen rento meininki siir-tyi luontevasti myös nuorteniltoi-hin, joissa iltapalaa nautittiin poru-kassa pelaillen ja iltaa viettäen.
Nuorten parissa on nähty uu-
denlaista yhdessä tekemisen mei-ninkiä. On ulkona pelailua, leffail-toja ja muuta yhdessä oleskelua. Hienointa tässä kaikessa on se, että kyse ei ole vain tietyn porukan sisä-piiristä, vaan kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan.
Tästä esimerkkinä on nuorten yhteinen WhatsApp-ryhmä, jossa on 78 osallistujaa. Siinä sovitaan menoista ja yhteisestä tekemises-tä. Ryhmään lisätään aina uudet halukkaat mukaan ja kuka tahansa voi ehdottaa siellä yhteistä teke-mistä.
Seuraavana vaiheena ja rukous-aiheena voisimme pitää Hengen yhteyttä ja jumalan läsnäolon etsi-mistä yhdessä. Toiveenamme on, että nuoret saisivat syttyä ju-malalle ja alkaa etsiä Hänen val-takuntaansa ja tahtoaan omassa elämässään.
Tämän puolesta toivomme koko seurakunnalta rukousta. uskomme, että herätys lähtee seurakunnasta, ja nuorten osuus on siinä tärkeä, muita ikäluokkia unohtamatta.
jonkin verran nuorten parissa on kokoonnuttu yhdessä rukoi-lemaan ja jalkautumaan kaduille.
Seurakuntaan on myös helpompi tuoda uskosta osattomia kaverei-ta, kun siellä on hyvä ilmapiiri ja rakkaus koskettaa.
Saakoon jumala vaikuttaa meissä jokaisessa armollisuutta ja rakkautta sekä anteeksiantoa toisiamme kohtaan. Iso meininki tarkoittaa myös isompia haastei-ta, mutta jumalan Hengen avulla niistäkin selvitään.
upeaa olisi myös saada koko seurakunta toimimaan yhtenä perheenä. Nuorten ja vanhem-pien ei tarvitse olla aina erikseen omissa jutuissaan ja ajatella, ettei johonkin kokoukseen voi mennä iän vuoksi.
Nuoret tarvitsevat hengelli-siä vanhempia ja tukea uskossa kasvamisessa. Vanhemmat taas saavat nuorista virtaa ja toivoa tu-levaan. Me tarvitsemme kaikki toi-siamme. Siunatkaamme siis koko seurakuntaa yhdessä ja etsikääm-me tilaisuutta osoittaa rakkautta puolin ja toisin.
teija tissari
Nuorten yhteys kasvaaNuorten yhteys kasvaa
