Matkailukoulutuksen kehittäminen Itä-Lapin

ammattiopistossa Kaisa Mansikka

1

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO ...................................................................................................................................... 2

1.1 Kehittämistehtävän määrittely ja työn sisältö........................................................................ 2

1.2 Matkailukoulutuksen kehittäminen hankkeen aikana ................................................................ 4

1.3 TOP-malli ................................................................................................................................... 4

2 AIKUISKOULUTUS ........................................................................................................................... 6

2.1 Aikuiskoulutuksen palvelut Itä-Lapin ammattiopistossa ............................................................ 6

2.2 Matkailukoulutuksen painopistealueet ja opetussuunnitelman modulointi ............................... 8

2.3 Opintojaksojen verkkopedagoginen suunnittelu.......................................................................11

3 PALVELUMUOTOILU AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA ...............................................15

3.1 Palvelumuotoilu .........................................................................................................................15

3.2 Palvelumuotoilun sovellukset opetuksen kehittämisessä ........................................................16

4 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ.....................................................19

4.1 Palvelu- ja kehittämistehtävä ....................................................................................................19

4.2 Syvennetty yhteistyö ja erilaiset toimintamuodot .....................................................................21

4.3 Yritysten sparraus .....................................................................................................................30

5 POHDINTA.......................................................................................................................................33

6 LÄHTEET .........................................................................................................................................34

7 LIITTEET ..........................................................................................................................................35

2

1 JOHDANTO

1.1 Kehittämistehtävän määrittely ja työn sisältö

Omaa työtään tutkivalla ja kehittävällä ammatti-ihmisellä on tarve luoda teoriaa, joka

keskittyy samaan aikaan sekä systeemiin että sen relevantteihin osiin sekä siihen, miten

osat liittyvät toisiinsa. Jokainen on vastuussa oppimisestaan, ajattelustaan sekä

toiminnastaan ja rakentaa omaa integroivaa teoriaansa, eheyttävää teoriaa. Åhlberg 1997

määrittelee eheyttävän teorian lisäksi myös muuta kaksi teesiä, jotka olen ottanut

kehittämistyössäni punaiseksi langaksi.

1.Jatkuvan kriittisen koettelun ja parantamisen periaate, jonka mukaan inhimillinen tieto on

aina alustavaa ja oletuksiaan myöten alttiina koettelulle. Tietoa ja sen oletuksia kannattaa

koetella toisaalta empiirisesti oman työn käytännöissä ja toisaalta teoreettisesti

vertaamalla sitä oman alustavan teorian kannalta relevanttiin tieteelliseen kirjallisuuteen,

teorioihin ja tutkimustuloksiin. 2) Kaikkien teorioiden ja käytäntöjen tulee kestää jatkuva

koettelu. Silloin kun ne eivät kestä, niistä joko luovutaan tai kehitellään, kunnes ne taas

toistaiseksi kestävät jatkuvan kriittisen koettelun. Tämä avaa mahdollisuudet jatkuvaan

luovaan innovatiiviseen laadunparantamiseen.

Dillon 2006, 262 taas väittää, että aikamme suuret ja kompleksiset kysymykset, sekä

kasvatuksessa että yhteiskunnassa, eivät noudata oppiaineiden rajoja vaan vaativat

ajattelua, joka on laajempaa ja yleisempää. Oppiaineiden rajat ylittävä työskentely vaatii

”juuriin menevää”(rhizomic) ajattelua tiedon organisoinnissa ja sekä integroivaa että

yhdistävää (synthesise) ajattelua.

Kehittämistehtävässä on tartuttu ammatillisen opettajan oman työn kehittämiseen ja

ajankohtaisiin haasteisiin sekä koulutuspalvelujen laadun kehittämiseen. Ensimmäisessä

kappaleessa esitellään lyhyesti TravEd-Pyhä koulutuksen kehittämishankkeen aikana

myöhempään opetussuunnitelmatyöhön ja opetuksen suunnitteluun vaikuttavat

pedagogiset ratkaisut ja mallinnukset. Kappaleessa kaksi kerrotaan lyhyesti

aikuiskoulutuksen palveluista ja toiminnasta Itä-Lapin alueella sekä uuden

opetussuunnitelman kehittämistyöstä. Verkkopedagogiikka ja verkkokurssien laadun

kehittämisen osiossa uudistin markkinointiviestinnän opintojakson sisältöä ja didaktisia

3

ratkaisuja wiki-ympäristön avulla. Arkikielessä didaktiikka tarkoittaa opetussuunnitelman

tavoitteista nousevien sisältöjen opettamisen suunnittelua ja toteutusta eli mitä opetetaan

ja miten opetus suunnitellaan ja toteutetaan, millaisia oppimateriaaleja käytetään ja miten

arvioidaan. Didaktiikkaa sanana ei aikuiskoulutuksessa useinkaan käytetä, mikä johtunee

siitä, että didaktiikka on pitkälti opetussuunnitelmalähtöistä ja opettamiseen liitettävää

tekemisen suunnittelua, aikuiskoulutuksen taas perustuessa vahvemmin oppijalähtöiseen

oppimisen ohjaamisen ajatteluun. Opetuksen sijaan puhutaan valmennuksesta,

mentoroinnista ja ohjauksesta.

Matkailukoulutuksen painopistealueet ja opetussuunnitelman modulointityö esitellään

käyttäen palvelumuotoilun sovelluksia välineenä. Kolmannessa kappaleessa arvioidaan

palvelumuotoilun mahdollisuuksia opetuksen kehittämistyössä ja kerrotaan uusista

kokeiluista. Neljännessä kappaleessa esitellään Itä-Lapin ammattiopistossa käytössä

olevia työelämäyhteistyön muotoja, syvennettyä yhteistyötä, kehittämisprojekteja sekä

sparraustoimintaa. Työelämän kehittämistä tehdään TYKE hankkeessa, jossa kukin

mukana oleva oppilaitos luo oman strategian ja kehittämisen painopistealueet.

Työelämälähtöisen hanketoiminnan kehittämistä varten esittelen soveltuvia uusia

yhteistyön muotoja. Pohdinnassa langat sidotaan yhteen ja testataan teoriaa sekä tuodaan

organisaation käyttöön uusia, strategisia toimintamuotoja työelämäyhteistyön

kehittämiseen.

Kuvio 1. Kehittämistyön ajallinen vaiheistaminen. Mansikka 2014.

opintojaksojen

modulointi,

palvelutarinat,

at:n

järjestämissuunnite

lmat

Laadun kehittäminen v. 2010- 2014.

4

1.2 Matkailukoulutuksen kehittäminen hankkeen aikana

Pääsääntöisesti yhden opettajan vetämä matkailukoulutus on vaativa työ, jota kehittämään

lähdin heti hankkeen alussa. Hankkeen aikana tein opetussuunnitelma uudistuksen ja

useita muita pedagogisia ratkaisuja opetukseen sekä olin mukana uusien opintojaksojen

kehittämistyössä ja matkailualan koulutuksen työelämälähtöisyyttä edistämässä.

Matkailukoulutus on jalkautettu matkailukeskusten ympäristöön Pyhä-Luoston alueella ja

opiskelutilat on sijoitettu Metsähallituksen kulttuuri- ja luontokeskus Naavan tiloihin, jolloin

aito yhteistyö yritysten ja matkailuyhdistyksen kanssa on päivittäistä. TravEd –hankkeet;

Lapin yliopiston tutkimushanke ja TravEd-Pyhä koulutuksen kehittämishanke käynnistettiin

osana laajempaa strategista kehityssuunnitelmaa matkailun koulutuksen ja matkailualan

edistämiseksi etenkin Itä-Lapissa. Matkailukoulutuksen kehittämiseksi ja opetuksen

siirtämiseksi matkailukeskukseen haettiin hanketta TravEd- Pyhä matkailukoulutuksen

kehittämishanke, joka toteutettiin vuosina 2010- 2012. Itse olen toiminut matkailualan

opettajana ja hankkeen kehittämistyössä tuon ajan.

Lapin yliopisto toteutti vuosina 2008–2009 Älykkäät oppimisympäristöt -projektin, jossa

laadittiin Itä-Lapin matkailun kehittämissuunnitelma alueen matkailuliiketoiminnan ja

matkailualan koulutuksen kehittämiseksi. Yrittäjien, julkisen sektorin toimijoiden sekä

tutkijoiden yhteistyönä laaditussa suunnitelmassa määriteltiin viisi strategista painoalaa

koulutuksen, palveluiden ja alueen sekä uudenlaisen matkailukeskuksen tutkimiseksi ja

kehittämiseksi. Koulutusmallin keskeisenä ideana on juuri matkailukoulutuksen siirto Itä-

Lapin matkailun näköalapaikalle Pyhätunturiin, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus

kiinteään vuorovaikutukseen matkailijoiden, matkailuyrittäjien ja muiden matkailualan

työntekijöiden kanssa niin opintojen lomassa kuin vapaa-ajallakin.

1.3 TOP-malli

Vuosina 1999 – 2001 uudistettuihin opetussuunnitelmiin sisällytettiin vähintään 20

opintoviikon laajuinen työssäoppiminen. Kaikki työssäoppimisen järjestämisessä mukana

olevat osapuolet, koulutuksen järjestäjät, työelämän ja yritysten edustajat, opiskelijat ja

opetushenkilöstö, ovat varsin tyytyväisiä työssäoppimisen sisällyttämiseen osaksi

ammatillista peruskoulutusta (Peltomäki, Silvennoinen, OPH 2003, 3). Työssäoppiminen

5

ei ole vähentänyt työelämäyhteistyön tarvetta, vaan myönteisten kokemusten sekä

globaalien trendien myötä tarve erilaisten yhteistyömuotojen kehittämiselle on lisääntynyt.

Opiskelijoiden työssäoppimisen määrää on lisätty ja se on liittänyt koulutuksen yhä

suoremmin työelämään tarkoituksena lähentää ammatillista koulutusta ja työelämää sekä

vähentää koulumaisuutta ja opettajakeskeisyyttä.

Työelämälähtöisyydestä ja työelämäpainotteisuudesta onkin tulossa ammatillisessa

peruskoulutuksessa lähes itseisarvo. Samalla ammatillisen opettajan työnkuva on

laajentumassa ja muuttumassa. Opettajan rooli koulutuksen organisoijana ja

markkinoijana, opiskelijoiden työssäoppimisen järjestäjänä ja verkostojen ylläpitäjänä on

korostumassa, kun vastaavasti kasvattajana toimimisen merkitys on heikentymässä.

Lisäksi opettajan tulee ylittää ammattinsa perinteisiä raja-aitoja, kun hän siirtyy yhä

enemmän koulumaailman ulkopuolelle ja toimii samaan aikaan sekä koulutusinstituutioissa

että työelämässä. (Eteläpelto, Collin & Saarinen 2007, 156.)

TravEd-tutkimushankkeen tavoitteena oli luoda pedagoginen malli toisen asteen

matkailualan koulutuksen järjestämisestä matkailukeskuksessa. Ja koska noin yksi

kolmasosa matkailun koulutusohjelmasta koostuu työssäoppimisesta opiskelijan

valitsemissa matkailualan yrityksissä, tutkimushankkeessa päädyttiin tarkastelemaan

erityisesti myös työssäoppimisjaksojen (TOP-jaksojen) aikaisen opetuksen ja ohjauksen

toteuttamista ja opiskelijoiden itsereflektoinnin kehittämistä. Tutkimushankkeen tuloksena

kehitettiin kaksi pedagogista mallia: TravEd-malli koko koulutuksen järjestämistä varten

sekä erityisesti työssäoppimisjaksoja varten kehitetty TOP-malli.

Tutkimusmenetelmäksi valittiin opetuksen kehittämisessä viime vuosina paljon

hyödynnetty design-perustainen tutkimusmenetelmä (DBR) (Brown 1992; Design-Based

Research Collective 2003), jossa sekä tutkitaan että kehitetään toimintaa samanaikaisesti.

Tarkoituksena on ratkaista käytännön ongelmia, kehittää toimivaa teoriaa sekä luoda uusia

käytänteitä opetukseen. Tutkimus toteutetaan kokeiluina tai interventioina sykleissä (Kuvio

1. ), jolloin teoriaa, käytäntöjä ja oppimisympäristöä kehitetään ja tutkitaan vaiheittain

aiempien tulosten pohjalta. Tutkimuksen tuloksena saadaan uusi toimintamalli, jota

voidaan soveltaa muihin vastaavanlaisiin oppimisympäristöihin ja seuraavien kokeilujen ja

opetuksen suunnittelun pohjana.

6

Kuvio1. Design-perustaisen tutkimuksen syklit. ( Vuojärvi, Eriksson, 2012)

Oppilaitoksesta matkailukeskukseen siirretty opetus perustuu TravEd-mallissa

koulutusohjelmalle räätälöityyn opetussuunnitelmaan. Opiskelijat ovat aikuisia ja he

opiskelivat opetussuunnitelmaperusteisesti matkailupalvelujen tuottajiksi tai

matkailuvirkailijoiksi. Koulutus kesto on aiemmista opinnoista tai työkokemuksesta riippuen

1,5 – 2 v. Koulutus on sulautuvaa opetusta eli verkko-, etä ja kontaktiopetuksen

yhdistelmää. Koulutuksessa korostuu työssäoppiminen sekä yleensä jatkuva alan

toimintakäytännöistä, kulttuurista ja yritystoiminnasta oppiminen; matkailukeskus on

opiskelijoiden oppimisympäristö ja matkailukeskuksessa opiskelijat ovat näköalapaikalla

tulevaan ammattiinsa ja mahdolliseen työskentely-ympäristöönsä. Koulutuksen ja

opetuksen toteuttamisen kannalta keskeistä on hyödyntää alueen matkailukeskuksia

oppimisympäristönä mahdollisimman monipuolisesti.

2 AIKUISKOULUTUS

2.1 Aikuiskoulutuksen palvelut Itä-Lapin ammattiopistossa

Itä-Lapin ammattiopisto tuottaa ammatillisen koulutuksen palveluja Itä-Lapin seutukunnan

väestölle, yrityksille ja julkiselle palvelulle. Ammattiopisto vastaa muuttuviin

työvoimatarpeisiin tarjoamalla nuorten ja aikuisten ammatillista peruskoulutusta,

lisäkoulutuksena aikuisten ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin johtavaa koulutusta ja

muuta täydennyskoulutusta. Koulutussuunnittelussa, -tarjonnassa on otettu huomioon

ennakointitieto ja muutokset toimintaympäristön rakenteessa, sekä yksilölliset ja yritys- ja

7

työpaikkakohtaiset tarpeet. Aikuiskoulutusta oppilaitos järjestää matkailukoulutuksen

lisäksi myös luonnonvara- ja ympäristöalalla, sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan

aloilla; puualalla ja kone-ja metallitekniikan aloilla. Lisäksi oppilaitoksessa toimii

oppisopimustoimisto aikuisten oppijoiden tarpeita varten. Ammattiopistolla on

järjestämissopimukset kone- ja metallialan, puualan, rakennusalan, sosiaali- ja

terveysalan, luonnonvara- ja ympäristöalan sekä matkailualan perustutkintoihin ja

ohjelmapalvelutuottajan ja tapahtumatuottajan ammattitutkintoihin. Järjestämissopimusten

ja suunnitelmien laadinta oli minulla tehtävänä ja tutkintotoimikunta hyväksyi

järjestämissuunnitelmat ja antoi toistaiseksi voimassa olevan järjestämissopimuksen

matkailualalle perustutkintoon;, matkailupalvelujen tuottaja ja matkailuvirkailija sekä

ammattitutkintoon; ohjelmapalvelutuottaja ja tapahtumatuottaja.

Näyttötutkintojärjestelmä tarjoaa aikuisväestölle joustavan tavan osoittaa, uudistaa ja

ylläpitää ammatillista osaamistaan tai työtehtävien vaihtuessa valmistua myös uuteen

ammattiin. Näyttötutkinto suoritetaan osoittamalla hyväksytysti tutkinnon perusteissa

vaadittu osaaminen tutkintotilaisuuksissa käytännön työssä ja toiminnassa. Jokainen

tutkinnon osa arvioidaan erikseen. Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja

opetusalan edustajat yhdessä. Näyttötutkinnossa henkilön ammatillinen osaaminen

voidaan kansallisesti ja laadullisesti tunnustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt

työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Näyttötutkinnon perusteissa on

määritelty ammattitaito työelämässä tarvittavina osaamisvaatimuksina. Tutkinnot

rakentuvat osista, jotka vastaavat itsenäisiä työkokonaisuuksia.

Ammattitaito ja osaaminen voidaan määritellä useilla eri tavoilla. Helakorven (2000, 36)

mukaan ammatillinen osaaminen muodostuu ammatissa tarvittavista tiedoista ja taidoista

sekä henkilön persoonallisuuspiirteistä, joita perimä ja sosiaalinen toimintaympäristö

muokkaavat elämän aikana. Hätönen (2007, 21) lisää osaamisen määrittelyyn myös kyvyt

joustaa, mukautua ja arvioida sekä omaa että muiden toimintaa. Osaamista käytetään

luonnollisesti muissakin elämänalueissa kuin ammatissa toimiessa. Siksi tässä yhteydessä

osaamista pidetään yläkäsitteenä, ammattitaitoa ja asiantuntijuutta sen alakäsitteinä.

Osaaminen ja sen alakäsitteet eivät ole staattisia, vaan muovautuvat koko ajan ihmisen

kokemuksen kautta. Helakorven mukaan (Kuvio 2) osaamisen ja ammattitaidon perustana

on kyvykkyys. Kyvykkyys on seurausta peritystä lahjakkuudesta ja toisaalta koulutuksen ja

kokemuksen kautta opitusta. (Helakorpi 2009.)

8

2.2 Matkailukoulutuksen painopistealueet ja opetussuunnitelman modulointi

Uudessa opetussuunnitelmassa on otettu huomioon joustavaa hakeutumista edistäviä

toimia muun muassa laajentamalla ja yhdistämällä opintojaksoja isompiin kokonaisuuksiin,

moduleihin ja tuomalla työssäoppimista lisää opintojaksoihin.

Matkailukoulutuksen painopistealueina on näyttötutkintojärjestelmän periaatteiden

mukaisesti joustavuus ja asiakaslähtöisyys. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan

työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai

muun toiminnan kautta. Näyttötutkinto suoritetaan osoittamalla tutkinnon perusteissa

edellytetty ammattitaito ensisijaisesti aidoissa työelämän tuotanto- ja palvelutilanteissa.

(OPH, 2014.)

Koulutusta kehitettäessä näen tärkeänä myös matkailun trendien jatkuvan seuraamisen,

jotta koulutuksen ajantasaisuus ja laatu voidaan taata. Ajankohtaisia trendejä seuratessani

olen huomannut kaksi vastakkaista trendiä; yhtäältä matkailua ohjaavat humaanit arvot ja

nostalgian kaipuu, luonnon läheisyys ja ympäristön kunnioittaminen. Toisaalta taas nopea

teknologian kehittyminen ja sen soveltaminen kaikissa matkailuprosessin vaiheissa sekä

taloudellinen hyödyntäminen ohjaavat matkailuteollisuuden kehittämistä. Matkailuosaajan

ammattitaitovaatimuksena voidaan pitää muutoksessa mukana pysymistä myös siltä osin,

että osataan toimia samoin tietoteknisin ratkaisuin ja samoissa sosiaalisen median

foorumeissa kuin asiakkaammekin. Suomalaisista noin 70% oli vuonna 2011 ostanut

9

tuotteita verkkokaupasta ja tärkeimmäksi matkainspiraation lähteeksi on tutkimusten

mukaan noussut internetin hakukone (Sauvolainen, 2011).

Aiempi opetussuunnitelma oli tehty aiempien tutkintojen perusteiden mukaisesti ja se oli

suunnattu sovellettavaksi nuorten opetussuunnitelmaperusteiseen koulutukseen. Uusi

opetussuunnitelma noudattelee v. 2009 laadittuja valtakunnallisia tutkinnon perustei ta ja

on räätälöity aikuisten näyttötutkintoperusteiseen koulutukseen, jonka taustalla on

näyttötutkintojärjestelmä.

Tutkinnon osien järjestys ja aikataulu:

Kuvio 2. ILOn matkailualan opetussuunnitelman tutkinnon osat. ( Mansikka, 2012)

Tutkinto ja siihen valmistava koulutus koostuvat yhteisestä ja valinnaisista osioista.

Matkailun asiakaspalvelu ja matkailupalvelujen toteuttaminen ovat tutkinnon yhteisiä osia,

jotka suoritetaan, mikäli aiemmin hankittua osaamista ei ole tunnistettu

henkilökohtaistamisessa ja tunnustettu tutkintotoimikunnan toimesta. Muut opintojaksot

ovat kaikille valinnaisia opintoja, joista valitaan henkilökohtaisen opintosuunnitelman

mukaan tutkintoon suorittamiseen tarvittava määrä opintojakso moduuleita. Myös

paikallisesti tarjottavat tutkinnon osat suunniteltiin vastaamaan tämän hetkistä

todellisuutta. Paikallisesti tarjottaviin tutkinnon osiin tuotiin myös hankkeen tavoitteiden

mukaisesti enemmän kansainvälisyyttä ja venäjän kieli- ja kulttuuriopintoja.

Metsähallituksen kanssa yhdessä kehitetty Pyhä-Luosto kansallispuisto-opas vakiinnutti

paikkansa paikallisesti tarjottavissa tutkinnon osissa 5 opintoviikon mittaisena

Matkailualan

asiakaspalvelu

20 ov.

Matkailupalvelu

jen toteuttaminen

30 ov.

Markkinointi-viestintä

10 ov.

Tuotteistaminen

10 ov.

Yrittäjyys

10 ov.

Paikallisesti tarjottavat tutkinnon

osat

10 ov.

10

opintojaksona. Pyhä-Luosto kansallispuisto-opas koulutus arvioidaan näyttönä

opastuspalvelujen kriteereiden mukaisesti, mutta hyväksytty / hylätty asteikolla. Tämä

siksi, koska kansallispuisto-opas koulutus on kaikille avoin opintokokonaisuus ja siitä ei ole

erikseen tutkintotilaisuutta vaan ko. opintojakson hyväksytysti suorittaneille haetaan

osaamisen tunnustamista tutkintotoimikunnalta. Valmistavassa koulutuksessa

opetusmenetelminä kaikissa tutkinnon osissa käytetään lähiopetusta, etä- ja verkko-

opetusta, tieto- ja viestintätekniikan sekä sosiaalisen median sovelluksien aktiivista

hyödyntämistä.

Matkailukoulutukseen haettiin ja toivottiin entistä enemmän myös joustavuutta. Joustavaa

hakeutumista edistämään suunnittelin non-stop aloitusmallin, joka räätälöitiin

matkailusesonkien mukaisesti. Nonstop tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että valmistavaan

koulutukseen ja tutkintoa suorittamaan on mahdollista tulla missä tahansa koulutuksen

vaiheessa eikä aikuisen oppijan tarvitse odottaa perinteisen mallin mukaista lukukauden

tai –vuoden vaihtumista. Non-stopmallista matkailukoulutusta on sovellettu matkailun

ohjelmapalvelujen, hotellivirkailijan ja matkaoppaan ammattitutkintojen sekä matkailualan

perustutkinnon valmistavan koulutuksen sisältöihin aikuisen oppijan tarpeet ja toiveet

huomioiden.

Yksittäisiä moduuleita voidaan tarjota yritysmyyntinä matkailualan yrittäjille ja yksittäisille

matkailualan ammattilaisille osaamisen päivittämis- ja täydennyskoulutuksena. Moduloitu

koulutus yhdistää eri tutkintoihin suuntautuvat opiskelijat, alan ammattilaiset sekä

työnantajaedustajat jo koulutuksen aikana, auttaa saavuttamaan laajan näkemyksen

matkailualasta sekä luomaan verkostoja yli toimialojen. Opetuksen suunnittelussa ja

toteutuksessa on sovellettu yhteistoiminnallista, prosessioppimisen mallia, jossa

ongelmaperustainen pedagogiikka toimii oppimistavoitteiden määrittämisen ja

mielekkäiden yhteisten tiedonhankintakokonaisuuksien, ratkaistavien ongelmien

taustavaikuttimena.

Moduulimallinen non-stopkoulutus on matkailualan ammatillisiin tutkintoihin valmistavaa

monimuotokoulutusta, jota ohjataan myös verkkopedagogisin metodein. Kunkin moduulin

sisältö on kuvattu lyhyesti tässä mallissa tutkinnon perusteiden sisältöä noudattaen,

käytäntöön sovellettavuus ja ajankohtaiset painopisteet huomioiden. Moduulit

muodostavat kokonaisuudessa koko tutkinnon valmistavan koulutuksen sisällöt tutkinnon

osittain, mutta jokainen moduuli on mahdollista irrottaa omaksi oppimiskokonaisuudeksi.

11

2.3 Opintojaksojen verkkopedagoginen suunnittelu

Laatumestarikoulutuksen aikana kehittelin myös uusia toimintatapoja, joissa hyödynsin

verkkopedagogiikka ja yhteisöllistä oppimista. Kehittämiskohteeksi valitsin matkailualan

perustutkinnon, matkailupalvelujen tuottajakoulutuksen opintojakson, erityisesti

markkinointiviestinnän opintokokonaisuuden 10 ov. markkinatutkimuksen 2 ov., opinnot,

joiden ka toteutus on ollut kokonaisuudessaan verkko-opintoina. Verkko-opinnoiksi tämä

opintojakso on valikoitunut lukuvuoden jaksotuksen vuoksi ja sen takia, että opiskelijoilla

on keväisin matkailualan sesongilla pitkä työssäoppimisjakso jonka vuoksi lähiopetus ei

tule kyseeseen koska opiskelijat ovat töissä tai työssäoppimassa. Opintojaksolla on ollut

yksi lähiopetuspäivä jolloin työskentely-ympäristö, opintojakson sisältö, tavoitteet ja

arvioinnin kriteerit on esitelty ja toimivuus kokeiltu käytännössä. Aiemmin

markkinatutkimuksen opintojakso on suoritettu Optimassa. Olen laatinut

keskustelualustan, jossa on tehtäviä ja viikoittain vaihtuvia keskustelun aiheita. Opiskelijat

latasivat omia tehtäviään verkkoympäristöön ja niistä käytiin keskusteluja.

Haluaisin nyt kokeilla aiemmin esiteltyä markkinointitutkimuksen opintojakson toteutusta

toisella tavalla verkko-opetuksen asiantuntijoiden avulla. Markkinointitutkimuksen

opintojakson ajankohta on suunniteltu olevan 17.3.- 6.4. joten suunnittelu ja opintojakson

päivittäminen oli aloitettava heti. Aiemmin toteutetussa opintojaksossa kommentoinnille

annettiin kaksi viikkoa aikaa, jotta kaikki ehtisivät tehdä työn ohella tehtävät,

kommentoinnit. Kommentoinnissa halusin saada opiskelijat antamaan reilusti palautetta

toisten tehtäville, mikä onnistuikin hyvin ja keskusteluja käytiin minimiä enemmän myös

facebookissa ja opintojakson jälkeenkin. Optima-alusta sai sen sijaan ja saa edelleenkin

negatiivista palautetta opiskelijoilta sen jäykkyyden ja navigointipolkujen

monimutkaisuuden takia, joten tilausta muulla tavoin toteutettavalle opintojaksolle sen

takia on. Varsinkin aikuisopiskelijat, jotka opiskelevat työn ohessa turhautuvat

oppimisympäristöjen vaikeaselkoisuuteen ja antavat palautetta.

Haluaisin käyttää enemmän verkkopedagogisia menetelmiä ja erilaisia sovelluksia

kokeilemalla rohkeasti jotain itselle uutta sekä oppia uusia menetelmiä. Tavoitteet ja

sisältö on valtakunnallisen opetussuunnitelman mukainen ja osittain valmiina pieniä

päivityksiä lukuun ottamatta. Suunnittelin, että voisin luoda wiki ympäristön, jossa

12

osallistujat tuottavat yhdessä materiaalia, rakentavat tietoa ja oppivat

markkinointiviestinnän lisäksi myös kriittistä medianlukutaitoa kun ladattuja aineistoja

voidaan yhdessä tarkastella ja arvioida. Fokus opetuksessa siirtyisi tällä tavoin enemmän

opiskelijoille, minä ohjaisin tiedon rakentelua, seuraisin keskustelua ja kommentointia

taustalla, mutta aina tarvittaessa auttaisin. Matkailuala kasvavana kansainvälisenä

palvelualana antaa mielenkiintoisia, erilaisia näkökulmia myös maailmanlaajuisten

ilmiöiden tarkasteluun, jolloin voidaan päästä myös oppiainerajat ylittävään oppimiseen;

ilmiöpohjaiseen oppimiseen.

Mallina ja ohjenuorana työskentelyyn minulla oli verkko-opetuksen suunnittelun vaiheet ja

verkko-opetuksen tähtimalli. (kts.kuvat) Matkailualan opiskelijoilla on työskentelyn

tarvittavat valmiudet: yhteydenpitoon on oma salainen facebook-ryhmä, google- kalenteri

aikatauluihin ja oppimisen reflektointiiin blogit myös käsitekarttaohjelmia olen käyttänyt

opetuksessa. Wiki- työskentely tulee ainoana uutena asiana kaikille opiskeltavaksi. Wiki-

työskentelyyn ja wiki- työtilan perustamisen suunnittelu on seuraavana haasteena.

Kuva 1. Verkko-opetuksen suunnittelun vaiheet. Pönkä 2013

13

Kuva 2. Esimerkki tähtimallista. Pönkä 2013

Kehittämistyöstä hyötyvät minun itseni lisäksi opiskelijat, jotka toivoakseni pitävät

enemmän tämän tyyppisestä työskentelystä kuin aiemmin Optimassa toteutetusta

enemmän perinteisestä verkkokurssista kommentointipakkoineen. Välilliseksi

hyödynsaajaksi nimeäisin oppilaitoksen. Oppilaitoksessa on tällä hetkellä kaksi opettajaa

itseni lisäksi, jotka käyttävät sosiaalisen median sovelluksia opetuksessaan kuka missäkin

määrin ja kokeilevat joskus uuttakin; menetelmiä ja työskentelytapoja, myös Optima

ympäristö on valtaosalle ihan outo. Oppilaitos hyötyy kaikilla tasoilla jos/ kun palautteet

uusista kokeiluista ovat positiivisia niin ehkä muutkin opettajat rohkaistuvat kokeilemaan

uutta ja soveltamaan työskentelytapoja omiin opintojaksoihin.

Oppilaitoksessa opiskelevat opiskelijat ovat toivoneet palautteiden mukaan jo vuosia uusia

opetusmenetelmiä vanhojen rinnalle. Nykyaikana opiskelijatkin äänestävät jaloillaan, jos

opetus on vanhanaikaista ja joustamatonta, ei valita oppilaitosta opiskelupaikaksi

vaihtoehtoja kun on maailma pullollaan. Oppimisympäristöön, -menetelmiin ja

työskentelytapoihin sekä koulun hengen luomiseen panostamalla; opiskelijat viihtyvät,

henkilöstö viihtyy ja oppilaitoksen vetovoimaisuus hyvänä, opiskelijoita kuuntelevana

oppilaitoksena kasvaa. Taloudellisesti ajatellen hyvä verkko-opetusympäristö ja siinä

toteutettava opintojakso voi olla ilmaiseksi ladattava, toimiva sovellus, joka ei sido paljon

rahaa eikä henkilöstöä. Hyvin onnistuessaan verkkokurssi voidaan myydä myös

ulkopuolelle tai esim. Kemijärven lukiolle, jolla on koulutustarjontaa myös ammatillisella

14

puolella ja jotka ovat jo ilmaisseet kiinnostusta matkailualan opintoja ja opintojaksoja

kohtaan.

Kehittämistyö lähti käyntiin erilaisiin wiki- oppimisalustoihin tutustumisella ja omalla

valinnalla. Minua kiehtoo ajatus oppimisesta yhteisöllisinä prosesseina, wiki rakentuu kuin

ihmisen ajatus, ensin on itu, sitten siihen liittyy seuraava, seuraava ja seuraava ja

vähitellen kehkeytyy hahmo, joka on alati avoin uusille liitoksille.

Valintaani vaikutti helppokäyttöisyys, uusien kommentointien näkyvyys alustalla ja

taloudellisuus toisin sanoen valittavan wikialustan tuli olla ilmainen. Ohjeita wikialustan

tekemiseen löysin http://peda.net/veraja/kotka/vinkkiverkko/tools/opas/wikispaces

sivustolta, jossa oli videoklippejä ja selkeää ohjeistusta wikin perustamiseen. Näillä ohjeilla

perustin ILONmapawikin : http://ilonmapawiki.wikispaces.com/markkinointitutkimus

Kirjoitin materiaalia: kurssin esittelyn, markkinointitutkimuksen sanastoa,

internetmarkkinoinnin ABC. ja kutsuin opiskelijat mukaan wikityöskentelyyn. Ohjeistus

kehui myös projektin suunnittelutoimintoa, joten perustin opintomatkan suunnittelua varten

myös sivuston. Minusta wikialusta ei ollut kovin hankala käyttää, blogialustoja jos osaa

käyttää teknisesti; osaa myös wikialustankin. Aikaa perehtymiseen ja suunnitteluun käytin

8 tuntia, katsoin kaikki videoklipit ja luin ohjeet sekä kokeilin erilaisia toimintoja. Osallistuin

myös Digivallankumouksen verkkokurssien suunnittelu webinaariin 20.3. 1, 5 tuntia, josta

sain myös hyviä, käytännöllisiä vinkkejä kurssien suunnitteluun. Oppilaitokselle siis riittäisi

minimissään yhden työpäivän resurssointi jonkun opintojakson verkkopedagogisten

ratkaisujen uusiin kokeiluihin. Itse tein pohdintaa lukuun ottamatta suunnittelun ja kokeilut

vapaa-ajallani.

Alun perin ajatuksena oli, että opiskelijat olisivat pystyneet itsenäisesti ilmoittautumaan

opintojaksolle ja kirjoittamaan wikialustalle työssäoppimisjakson aikana. Heti alkumetreillä

saatuani kutsut lähtemään kävi selväksi, että jotkut opiskelijoista pitivät aivan liian

haasteellisena ja vaikeana alkaa opiskella uutta oppimisympäristöä; varsinkin kun töissä ja

top- paikoilla on kiireellisin sesonki päällä ja päivät venyvät pitkiksi. Koska aikataulutus

antoi myöten päädyinkin muuttamaan loppukevään suunnitelmaa ja jaksotusta siten, että

ehdimme ryhmän kanssa yhdessä käydä wikin ohjeistus läpi lähiopetustunneilla 28.4. alk.

ja luoda ryhmät sekä sopia työskentelyn pelisäännöt, jonka jälkeen wikityöskentely

aloitetaan. Näin ollen ehdimme rauhassa yhdessä perehtyä wikin ohjeistuksiin ja luoda

yhdessä ilonmapawikista hyvä ja yhteistoiminnallinen oppimisympäristö.

15

Moduloidussa mallissa yhteistoiminnallisuutta esiintyy erityisesti verkko-oppimisympäristöä

hyödyttävässä yhteisessä tekemisessä; projektitöitä tehdään joko yksin tai ryhmissä ja

näin tuotetut työt jaetaan kaikille avoimessa keskustelufoorumissa. Yhteistoiminnallinen

malli madaltaa kynnystä itse- ja vertaisarviointiin, jota voidaan hyödyntää ammatillisen

osaamisen jatkuvan kehittämisen ja laadun takaamisen menetelmissä.

3 PALVELUMUOTOILU AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA

3.1 Palvelumuotoilu

Palvelumuotoilu on tullut tutuksi käsitteenä 1990-luvulta lähtien. Palvelumuotoilu on

tutkimus- ja osaamisala, joka on kehittymässä palvelujen suunnitteluun ja innovointiin

muotoilulähtöisillä menetelmillä. Tärkeintä palvelumuotoilussa on palvelunkäyttäjä.

Palvelumuotoilu määrittelee muotoilun toiminta-alueen tuotantokeskeisyydestä

kokemusten, prosessien ja systeemien suunnitteluun. Palvelumuotoilun lähtökohtana

toimii ajatus siitä, että useammat ihmiset käyttävät parempia palveluita enemmän, ja ovat

myös valmiita maksamaan niistä enemmän (Tuulaniemi 2011, 29). Palvelun kehittäminen

ja suunnittelu on erilaista ja verrattain haastavampaa kuin tavaroiden suunnittelu (Koivisto

2007, 42). Koivisto (2007, 43) on erilaisia palveluprosessin suunnittelumalleja yhdistämällä

onnistunut kiteyttämään ansiokkaasti palvelusuunnittelun päävaiheet: ideointi ja ideoiden

karsinta, projektin käynnistys, palvelukonseptin suunnittelu, palvelumallin laadinta,

palvelun käyttöönotto ja testaus sekä palvelun lanseeraus.

Tuulaniemi on sen sijaan nimennyt palvelumuotoiluprosessin osat seuraavasti: määrittely,

tutkimus, suunnittelu, tuotanto ja arviointi. Tuulaniemen kuvaamaa palveluprosessia

voidaan hänen mukaansa käyttää täydessä mitassa, kun suunnitellaan uutta palvelua.

Olemassa olevan palvelun kehittämiseen prosessikuvausta voidaan käyttää soveltavasti.

(Tuulaniemi 2011, 127–129.)

16

3.2 Palvelumuotoilun sovellukset opetuksen kehittämisessä

Moduloidussa mallissa yhteistoiminnallisuutta esiintyy erityisesti verkko-oppimisympäristöä

hyödyttävässä yhteisessä tekemisessä; projektitöitä tehdään joko yksin tai ryhmissä ja

näin tuotetut työt jaetaan kaikille avoimessa keskustelufoorumissa.

Yksilöllistä oppimista ei kuitenkaan jätetä huomiotta aikuisen aikuiskoulutuksessa.

Yksilöllisyyden huomioiminen oppimisessa tarkoittaa aikaisemman osaamisen

huomioimista ja arvostamista oppimisprosessissa sekä henkilökohtaisten tarpeiden

mukaista ohjausta, esimerkiksi auttamalla aikuista valitsemaan sopivat ja tarpeelliset

moduulit tukemaan juuri hänen oppimistaan. Tutkintotavoitteisessa koulutuksessa yksilön

taustat ja tarpeet huomioivista toimista käytetään nimitystä henkilökohtaistaminen, mikä

pitää sisällään yksilön huomioimisen koko koulutuksen ajan hakuvaiheesta koulutuksen

päättymiseen ja jatkosuunnitelman tekemiseen. Tutkijat mm. Nylund 2013 toteaa

henkilökohtaistamisen olevan itse asiassa koulutuksen palvelumuotoilua

asiakaslähtöisesti.

Service BluePrinting - kaavio on prosessikuvaus, jossa visuaalisin keinoin

havainnollistetaan palveluprosessin eteneminen vaiheittain. Sen tarkoitus on selventää

miten asiakas kokee palvelun. BluePrinting kohdistaa huomion analysointia ja kehittämistä

tarvitseviin kohtiin palvelussa. Se havainnollistaa hetket, jolloin asiakkaan kokema laatu

todentuu ja havainnollistaa mahdolliset epäonnistumiset palveluprosessissa. Kaavio

esittää samanaikaisesti kuvauksen eri tahojen toiminnoista ja asiakkaan kokeman

palveluun liittyvistä asioista. BluePrinting -kaavion tarkoituksena on kuvata palveluprosessi

siten, että kaikki asianosaiset ymmärtävät palveluprosessin samalla tavalla. Service

BluePrinting -kaavio on erittäin hyödyllinen apuväline muotoiltaessa palvelua (Ojasalo,

Ojasalo 2008, 158 - 163; Zeithaml, Bitner, Gremler 2006, 267, Bitner, Ostrom & Morgan

2008, 87- 89.) Asiakaspalvelu on noussut tutkimuksissa koko matkailumaakuvan

kantavaksi sisällöksi. Matkailun edistämiskeskuksen ylijohtaja Jaakko Lehtonen

(henkilökohtainen tiedonanto 14.06.2012) nosti esille matkailun asiakaspalvelijan

koulutuksessa tärkeäksi osa-alueeksi asiakaspalvelun tarkastelun isona kokonaisuutena.

Lehtosen esittelemien matkailijatutkimusten mukaan suomalaisten taidoissa ja tiedoissa ei

17

ole moittimista, mutta asiakaspalveluasenteessa, käytöstavoissa ja ulkoisen

toimintaympäristön siisteydessä olisi parantamisen varaa.

Matkailuosaajien matkailumaakuvaa vahvistavan asiakaspalvelun ehdotetaan perustuvan

palvelumuotoilua noudattelevaan mallinnukseen, joka kuvataan alla olevassa kuviossa

(kuvio 3 ).

Matkailuosaajien palvelumuotoiltu asiakaspalvelu

Maailma on globaali, elämä on lokaali!

• Vastuullinen ammattilainen huomioi ekologisen, ekonomisen ja

sosiokulttuurisen kestävyyden + turvallisuuden ja eettisen toiminnan

• Jaetaan tietoa ja tehdään töitä yhdessä = lisäarvoa omaan työhön

Kuvio 3. Matkailuosaajien palvelumuotoilu asiakaspalvelu. Nylund 2013

3.3. Palvelumuotoilun uudet mahdollisuudet

Tarinallistaminen on palvelumuotoilua parhaimmillaan. Matkailualan ammattilaiset tietävät

että tänä päivänä pelkät palvelut eivät riitä. Meidän on tuotettava asiakkaillemme entistä

kokonaisvaltaisempia ja merkityksellisempiä palvelukokemuksia. Matka ja matkustaminen

Miltä matkailu-osaaja

näyttää ?

Miten matkailuosaaja

viesti i?

Mitä matkailuosaaja

kertoo?

Miten matkailuosaaja

toimii?

Miten matkailuosaaja

tekee yhteistyötä?

18

ovat tarkoittaneet alun pitäen seikkailua ja tutkimusta ympäristössä, josta on vähän tietoa

ja paljon luuloja. Matkailija on pitänyt aistinsa avoinna matkan kaikissa vaiheissa,

havainnoinut, tulkinnut ja tehnyt päätelmiä. Hän on nähnyt outoja asioita ja tapoja, joutunut

korjaamaan monia ennakkoluulojaan ja muuttamaan käsityksiään. Matkallaan hän on

oppinut paljon ihmisiltä ja ihmisistä mutta myös itsestään, suhteestaan ympäristöön ja

maailmaan. Matkailija myös tietää, että kotiin palattuaan hänen odotetaan kertovan

matkastaan, sillä muutkin haluavat tietää ja oppia. Parhaimmillaan matkailijan opastaja on

tarinan kertoja, joka hyvällä kertomuksella vangitsee kuulijaryhmän huomion, kohtaa

heidät ryhmänä ja yksilöinä sekä johdattaa osallistumaan ja kokeilemaan asioita ja toimia,

joista kertomus on rakennettu. (Poikela, Poikela. 2012.)

Tarina on enemmän kuin hyvän kertojan esitys. Osalliset huomioonottavasta tarinasta

muotoutuu ryhmäkertomus, jonka matkalaiset jakavat keskenään ja myötäelävät sen

vaiheet. Syntyy halu kokeilla ja kokea asioita, joista tarinassa kerrotaan.

Kuvio 1.Opastajan osaamisen koko kuva (Poikela, E. & Poikela, S. 2010

Myös palvelun elämyksellisyyttä ja kokemuksen arvoa asiakkaalle voidaan lisätä

tarinallistamisen avulla. Tarinalla luodaan palveluun punainen lanka eli juoni.

Tarinankerrontaa ja tarinallistamista opetetaan matkailualan opiskelijoille jo opintojen

19

alusta lähtien ja tarinankerrontaa opiskellaan ammattiopinnoissa muun muassa

kansallispuisto-opas koulutuksessa.

Palvelutarinoilla kerätään tietoa yrityksen asiakkaista. Asiakkaat kuvaavat kokemuksiaan

tarkasti kirjoitetun tarinan avulla. Tarina voidaan myös pyytää kertomaan suullisesti.

Palvelutarinassa kuvataan miten asiat liittyvät toisiinsa sekä ajallisesti että paikallisesti.

tarina kertoo asiakkaan odotuksista, toiveista, ihastuksista sekä mahdollisista

pettymyksistä. Palvelutarinat ovat usein yhdestä kolmeen sivun mittaisia kuvauksia

yrityksen ja asiakkaan kohtaamisesta. Strandvik on luonut palvelutarina-menetelmän jossa

tarinoissa on viisi T:tä: Tavoite, tilanne, tunne, teot, tulos. Ajallisesti tarinoissa kuvataan

aikaa ennen, kohtaamisissa sekä jälkeen tilanteen. (Strandvik, & Nyman 2010.) Ne tukevat

päätöksentekoprosessia, joka on aina omakohtainen, kuvitteellinen kertomus ja

kirjoitetaan koetun idean pohjalta. Kertomuksen järjestelmällinen ja vaiheittainen arviointi

ja kriittiset kysymykset lisäävät tarinan luotettavuutta.

4 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ

4.1 Palvelu- ja kehittämistehtävä

Opetusministeriö on asettanut ammatillisen koulutuksen tehtäväksi kehittää oppilaitosten

ja työelämän välistä yhteistyötä. Koulutuksen ja työelämän välisellä yhteistyöllä on

tarkoitus ratkaista ikärakenteen muutoksista johtuva työvoimapula, estää koulutuksen

keskeyttämistä sekä lisätä koulutuksen työelämävastaavuutta ja nuorten sijoittumista

työelämään valmistumisen jälkeen. (Opetusministeriö 2007a, 20.)

Ammatillisen koulutuksen suosio on elänyt vahvaa nousukautta viimeisten vuosien aikana.

Koulutuksen suosion kasvun takana on ollut nähtävissä ammatillisen koulutuksen laadun

kehitys, työmarkkinoiden voimakas nousukausi ja ennen kaikkea työelämän kiinnostus

tasavertaisena kumppanina kehittää erilaisia ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksia

vastata kasvavaan kysyntään. Kehitys on asettanut vaatimuksia myös henkilöstön

työelämäosaamisen kehittämiselle ja henkilöstön työelämäosaamisen kehittäminen ja

ylläpito on noussut entistä merkittävämpään asemaan (Koli 2009, 63).

20

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2011 tekemässä selvityksessä

opettajankoulutuksesta Suomessa ammatillisen koulutuksen kehittämisen keskeiseksi

painopisteeksi on koulutuksen työelämälähtöisyyden vahvistaminen. Perustan koulutuksen

laadulle ja vaikuttavuudelle luovat koulutuksen työelämäyhteydet ja opiskelun kytkeminen

aitoihin työympäristöihin. Ammatillisessa koulutuksessa turvataan opetushenkilöstön

mahdollisuudet osallistua määräajoin työelämäjaksoille. Lisäksi ammatillisen koulutuksen

kasvanut vetovoima on lisännyt taustaltaan, oppimisvalmiuksiltaan ja

opintomenestykseltään erilaisten opiskelijoiden määrää. Opiskelijoiden joukossa on sekä

huippuosaajia että erityisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita. Tämä lisää tarvetta

rakentaa opintopolkuja yksilöllisten tarpeiden ja lähtökohtien samoin kun työelämän

erilaistuvien osaamistarpeiden pohjalta. (Selvitys opettajankoulutuksesta 2011, 39.)

Ammatillisten oppilaitosten on ollut mahdollista hakea hankerahoitusta työelämän

erilaisten yhteistyömuotojen kehittämiseen painopisteenä alueellinen ja alakohtainen

kehittäminen. Globalisaation ongelmana on sen alueellisesti arvaamaton kohdentuminen.

Parhaiten globaalissa kilpailussa selviytyvät sellaiset alueet, joilla on riittävästi

monipuolista yritystoimintaa ja osaamista ja joilla on hyvä ja toimiva fyysinen

infrastruktuuri. Myös suurten keskusten lähialueet ja ydinmaaseudun alueet, joissa

onnistutaan hyödyntämään globalisaation ohella kasvavaa lähiruoan, matkailun ja

bioenergian arvostusta ja mahdollisuuksia, menestyvät. Selkeimmät uudet kasvualat

löytyvät palveluista. Kasvusektoreita ovat myös luonnonvarojen käyttöön, kuten

kaivostoimintaan ja bioenergiaan sekä hyvinvointiteknologiaan liittyvät alat. Niillä kaikilla

on suuri merkitys myös useille aluekeskusten ulkopuolisille alueille (Työ- ja

elinkeinoministeriö 2010, 79.)

Tätä TYKE rahoitusta oppilaitokset ovat voineet hakea vuodesta 2012 lähtien,

valitettavasti TYKE hankkeetkin ovat tulleet tiensä päähän ja tämä vuosi on viimeinen

vuosi jolloin TYKE rahaa voi hakea. Itä-Lapin ammattiopistossa on painopisteeksi otettu

pohjoisen luonnon raaka-aineiden hyödyntäminen oman kulttuurin pohjalta omaleimaisiksi

tuotteiksi ja palveluiksi elintarvike-, kauneudenhoito- ja virkistys- sekä matkailualojen

tarpeisiin. Kuviossa 4. mallinnetaan tämän vuoden TYKE hankkeen toimintaa.

21

4.2 Syvennetty yhteistyö ja erilaiset toimintamuodot

Ammatillisen opettajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on kouluttaa opiskelijoita työelämään.

Vaikka oppilaitoksessakin voidaan valmentaa työelämän vaatimaan ammattitaitoon,

todellisen työelämän kanssa tehtävä yhteistyö eri muodoissaan on olennainen osa

oppimisprosessia. Opettajien, työpaikkaohjaajien ja opiskelijoiden omien havaintojen

mukaan työssäoppimiskokemukset ovat olleet erittäin merkittäviä opintojen saralla.

Yhteistyö laajasti työelämän kanssa auttaa opettajia ammatillisella puolella ylläpitämään

omaa ammatillista osaamistaan. Tutustuminen, jopa "työharjoittelut" työelämässä,

opetettavan ammattialan parissa, edesauttavat opettajaa omassa työssään. Ammatillisen

opettajan työssä jatkuvana haasteena on teorian ja käytännön integrointi.

Kun muutostahti on vain kiihtynyt viime vuosina, ratkaistavaksi syntyy haasteellinen yhtälö:

miten on mahdollista pitää opetus ja opettajan osaaminen ja tiedot ajan tasalla, kun

oppilaitos toimintaympäristönä ei kuitenkaan voi olla täysin työelämää vastaava.

Tuotekehitys-tila

Hautomo

Luonnon raaka-aineet

Yritykset

Työssäoppi-minen

Aikuis- ja täydennys-koulutukset

LUONTO

HoReCa

Kauneudenhoito

Kone- ja metalli

Matkailu

Luonto- ja

ympäristöala

Puuala

Sosiaali-ja

terveysala

Rinnakkaistoimiala

t

Yritysten

osaamisen

kartoitus-

kehittämistarpeet

Tuotekehityspalvel

ut

Hautomon palvelut

Koulutuksen

palvelut

Yrityskontaktit, yritysten kehittäminen ohjauksessa ja arvioinnissa

työssäoppimisen järjestäminen,

tavoitetyöt, projektit,

Airi Pirttijärvi-Virtanen 2014.

22

Opettajien irrottautuminen koulutuksiin ja työelämään ei ole aina helppoa eikä voi olla

ainoa keino haasteen ratkaisemiseksi. (Majuri 2009, 89.)

Ammatillisen opettajan keskeinen osaamisalue on oman substanssinsa tunteminen ja

kyseessä olevan koulutusalan työelämän tuntemus, jotta koulutus voidaan suunnata

mahdollisimman reaaliseen käytäntöön. (Vertanen 2002, 235.) Keskeisessä asemassa

työelämäyhteistyön kehittämisessä ovat ammatin opettajat. Opettajan työnkuva muuttuu

opetuksen suunnittelijasta oppimismahdollisuuksien suunnittelijaksi. Tulevaisuudessa

ammatillisen opettajan työssä korostuvat dynaamisuus, joustavuus, kehittymishalu ja

verkostoitumisen taidot. Opettajan odotetaan kehittävän omaa alaansa saumattomassa

yhteistyössä työelämän kanssa. Uusien ammattilaisten kouluttamisen lisäksi opettajan

tulisi ennakoida työelämän tarpeita ja toteuttaa yritysten tarpeista kumpuavaa yri tys- ja

alakohtaista koulutusta.

Opettajan tehtävään nivoutuu jo nyt, mutta myös tulevaisuudessa, säännöllisiä

työelämäjaksoja sekä erilaisia työelämälähtöisiä projekteja yritysten kanssa. Teemme

oppilaitoksessa aktiivista yhteistyötä muiden ammattialojen kanssa esimerkiksi työelämän

toimeksi antamat palvelu, - ja tuote-kehitysprojektit. Moniammatillisuus korostuu

matkailualan työtehtävissä, siksi matkailualan ja luonto- ja ympäristöalan tutkinnon

suorittajat tekevät myös yhdessä yrittäjälähtöisiä tuotekehitys- ja palveluprojekteja oppien

laaja-alaisesti molemmista ammattialoista keskeisiä työtehtäviä ja työn kehittämistä sekä

hyödyntäen toistensa osaamista.

Syvennettyä yhteistyötä miettiessä kannattaa pohtia verkostosuhteitaan, haluaa jäsentää

niitä selkeämmin hallittavaksi kokonaisuudeksi. Keiden kanssa edetään strategiseen

kumppanuuteen, keiden kanssa tehdään löyhempää yhteistyötä? Mikä olisi yrityksen oma

verkostoitumistaktiikka, mitä verkostoitumisella haetaan? Mistä saisi eniten kilpailuetua?

Yritysverkoston strateginen kehittäminen työkirja luettelee syitä miksi yrityksen kannattaa

satsata resursseja syvennettyyn yhteistyöhön ja strategiseen kumppanuuteen:

Yksittäisellä yrityksellä on liikeidea, jonka toteuttamiseen se tarvitsee kumppaneita, joilla

on sen omaa osaamista täydentävää osaamista. Miten löytää sopivat kumppanit ja

muodostaa verkosto? Miten arvioidaan omaa sekä kumppanien

verkostoitumiskyvykkyyttä? Miten tehdä verkostoyhteistyöstä houkuttelevaa, miten

tunnistaa verkostoitumisen mahdollisuuksia yhdessä?

23

On löydetty sopivat kumppanit verkostoon, mutta yhteistyöneuvotteluihin tarvitaan tukea ja

runkoa– Miten löytää yhteiset strategiset toimintalinjat? Mitä kaikkea verkostostrategiassa

kannattaa ottaa huomioon?

Verkoston asiakas ulkoistaa toimintojaan ja verkoston pitäisi pystyä toimittamaan

suurempia tuote- ja palvelukokonaisuuksia. Miten vastataan asiakastarpeisiin verkostona?

Miten verkoston kokoonpanoa, työnjakoa ja osaamista pitää kehittää? Miten saisi

verkoston toimimaan yhä enemmän asiakaslähtöisesti?

Verkostossa on tunnistettu verkostomaisen toiminnan tuomat kilpailuedut, mutta miten

kehitystyötä voi tehostaa? Miten viedä kehitystyötä eteenpäin käytännössä ja millaisia

asioita missäkin vaiheissa kannattaa huomioida? Mitä kaikkea verkoston kehittäminen

pitää sisällään? Miten verkoston toiminta ja kehitystyö organisoidaan? (Valkokari,

Hakanen, Airola, 2007.)

Tein laatumestarikoulutuksen voimaa vertaisarviointiin osiossa kehittämishankkeen, jossa

selvitettiin työelämäyhteistyön laadunhallintaa asiakkuuksien johtamisen näkökulmasta.

Hankkeen tarkoituksena on vertailla MTI:n ja Itä-Lapin ammattiopiston työelämäyhteistyö-

ja kumppanuusyhteistyökäytänteitä, arvioida organisaatioiden hankkeiden toimintamalleja

ja mahdollisuuksia laaja-alaisen työelämäyhteistyöverkoston luomiseen sekä osaamisen

yhdistämiseen. Arvioitavana MTI/ RAMK Hyvinvointimatkailun ja sen osaamisen

edistäminen eurooppalaisena yhteistyönä – hanke. Projektipäällikkö Mari Vähäkuopus ja

Itä-Lapin ammattiopisto, hanketoimijat: luonnonvara-alan opettaja,luonnonvarahankkeen

koulutuksen kehittäjä Anu Tossavainen, projektisihteeri Marjo Hautala, hankkeiden

hallinnointi itsearvioinnin osalta sekä Kaisa Mansikka ko. hankkeen hallinnointi ja toteutus,

tiedon analysointi ja viestittäminen. Haastattelin ILON hanketoimijoita ja teetin heillä

itsearvioinnin CAF, osio 4:n kumppanuudet ja resurssit arviointikriteereiden mukaisesti.

Vertaisarvioinnissa sovelletaan CAF:n arviointikriteereiden kumppanuudet ja resurssit

osiota soveltuvin osin. Vertaisarviointi lähtee liikkeelle Itä-Lapin ammattiopiston

hankehenkilöstön suorittamasta itsearvioinnista. Itsearvioinnin tulosten perusteella

nostetaan esille kehittämiskohteita, joita voidaan MTI:n ja RAMK:n hanketoimijan kanssa

yhteistyössä kehittää.

24

Arvioitavan hankkeen toimijan haastattelu tehtiin RAMK:ssa projektipäällikön

työhuoneessa 9.12. klo10.30 alkaen. Lähetin arviointikriteerit ja CAF:n kohdan aiemmin

sähköpostilla kaikille haastateltaville tehtäväksi.

Haastattelukysymykset nousivat hankkeen tavoitteen ja tarkoituksen mukaisista

kehittämistä vaativista asioista itsearvioinnin jälkeen. Itsearvioinnista nousi esille

työelämäyhteistyön kehittäminen ja yhteistyön vakiinnuttaminen ja toimijoiden

sitouttaminen.

En lähettänyt haastattelukysymyksiä ennalta, vaan ne käytiin haastattelussa keskustellen

läpi. Neljänteen kysymykseen saatiin täysin riittävä vastaus keskustelun kuluessa ja

alussa tapahtuvan hyvinvointimatkailuhankkeen esittelyn aikana, joten sitä ei erikseen

analysoitu. Raportointi koostuu vastauksista taulukossa ja lyhyestä kommentoinnista millä

asteella CAF:n erinomaisuuden kriteeristöllä toiminnan on arvioitu olevan.

Haastattelukysymyksistä on taulukoitu hyviä käytänteitä, kehittämisehdotuksia ja

suosituksia omien hankkeiden tarpeita silmällä pitäen. Kehittämisehdotukset esiteltiin Itä-

Lapin ammattiopiston hankehenkilöstölle.

Haastattelukysymykset:

1.Miten työelämäyhteistyön laatua seurataan ja dokumentoidaan?

2.Mitä keinoja käytätte asiakkaiden ja sidosryhmien aktivoimiseen?

3.Miten osaamisen kehittämisen toimenpiteet näkyvät henkilöstön osaamisena?

4.Miten työelämäedustajat osallistuvat oppimisympäristöjen kehittämiseen?

Tavoiteena oli nostaa esiin työelämäyhteistyön kehittämiseen liittyviä tekijöitä ja

mahdollisuuksia.

Tulokset,Tuloksia hyödynnetään omassa hanketoiminnassa ja tulevissa hankkeissa .

1.Miten työelämäyhteistyön laatua seurataan ja dokumentoidaan?

Arvioinnit:

ILON arvioinnista nousee esille prosessien alkuvaihe, jolloin toimintatapa on vasta

käyttöönotettu, ymmärretty sen tarkoituksenmukaisuus tehtävän kontekstiin, mutta

suunnitelmallisuus ja dokumentointi puuttuvat.

Ramkissa ja MTI:ssä tehdään jo oikeita asioita ja arvioidaan niitä, mutta dokumentaatio on

puutteellista ja/tai se on hajallaan. Työelämäyhteistyötä tehdään hankkeen osatoteuttajien

25

kanssa ja huomion arvoista on toiminnan suunnitelmallisuus toteutettaessa bencmarking

matkoja.

Hyviä käytänteitä: Kehittämisehdotuksia: Suosituksia:

Bencmarking matkojen suunnitelmallinen toteuttaminen, matkalle

lähtijöiden hyvä ohjeistaminen.

Matkan osanottajat valitaan osatoteuttajien joukosta aidosti ammatillisen

osaamisen perusteella pitäen silmällä koko ajan hankkeen tavoitteet ja

tarkoitus. Matkaraportti, matkan

toteuma, asiantuntijat peilaavat ja reflektoivat osaamistaan. Osallistujat

miettivät omat kehityskohteensa ja niitä käsitellään myös yhdessä.

Hyviksi todettujen käytänteiden kirjaaminen ja jakaminen muillekin hanketoimijoille.

Benchmarkattavista kohteista vaihdetaan kumppanin kanssa informaatiota etukäteen, jotta benchmarking-vierailulla päästään

toiminnan esittelystä ja yleisluontoisen informaation jakamisesta tarkoituksenmukaisempaan ja

syvällisempään vertailuun.

matkoilla on huomattu, että kaivataan enemmän lappilainen- paikallinen vertailua ja näkökulmaa asiantuntijanäkökulman

sijasta.

Vertailukohteista hankitaan tietoa taustatutkimuksella ja

haastatteluilla benchmarkattavan organisaation toiminnasta

vastaavien kanssa. Ideoiden kirjaaminen ylös

heti. Tiedot jäsennellään esityslistoiksi, matriiseiksi tms. joihin benchmarking-

vierailun yhteydessä palataan.

4.2 Asiakkaiden ja sidosryhmien kuuleminen ja aktivointi

Arviointiasteikko

Erinomaisuuden tunnusmerkki 0 1 2 3 4 5

a) Työelämäkumppanit osallistuvat hankkeiden suunnitteluun.

b) Työelämäkumppanit osallistuvat arvioinnin kehittämiseen.

c) Työelämäkumppanit osallistuvat hankehenkilöstön osaamisen

kehittämisen suunnitteluun.

26

d) Työelämäkumppanit osallistuvat yhteisten, alaan liittyvien

tilaisuuksien ja tapahtumien suunnitteluun.

e) Työelämän edustajilta kerätään säännöllisesti palautetta ja sitä

hyödynnetään alan opetuksen ja muun toiminnan kehittämisessä

2.Mitä keinoja käytätte asiakkaiden ja sidosryhmien aktivoimiseen?

Arvioinnit:

ILON arvioinnista nousee esille kahdenlaista näkökantaa, riippuen työnkuvasta. Viestintä oppilaitoksen

sisällä on puutteellista. Asiakkaiden ja sidosryhmien aktivointityö ja sitouttaminen on alkuvaiheessa.

Sidosryhmäyhteistyö on aloitettava heti ja koko henkilöstö on otettava mukaan toimintaan.

Ramkissa ja MTI:ssä tehdään jo oikeita asioita ja arvioidaan niitä, mutta dokumentaatio on osin puutteellista

ja tieto on hajallaan. Osallistujien oppimisprosessin ja oppimisen syvempään reflektointiin on kiinnitettävä

vielä huomiota.

Hyviä käytänteitä: Kehittämisehdotuksia: Suosituksia:

Bencmarking matkat

aktivoivat kumppaneita Kumppanuusklubi, johon

kutsutaan mukaan sidosryhmiä, annetaan ajankohtaista infoa

toiminnasta. Osallistujat/ opettajat

kertovat osallistumisestaan opekahveilla, kokouksissa

( varataan aikaa tälle ja annetaan arvo osallistujalle tätä kautta)

Hanke antaa toimeksiantoja

henkilöstölle ja sidosryhmille- kaikki kokevat saavansa

hyötyä omaan toimintaansa.

Benchmarkkausta tekeville vapautetaan

aikaa ja resursseja heidän normaalista työstään niin, että he voivat osallistua täysivaltaisesti menetelmän kaikkiin

vaiheisiin ja raportoida niistä. Jos tämä ei ole mahdollista, niin

prosessiin palkataan ulkopuolinen konsultti, jolle asetetaan selkeä tulosvastuu. ( asiantuntijapalvelut)

Oppimisprosessiin vaikuttaa oppimisympäristön lisäksi myös ne tavat

joilla tietoa välitetään; ovatko tilanteet vapaamuotoisia vai strukturoituja, ryhmätyöskentelyä vai itsenäistä

oppimista, luentomaisia vai keskustelutilaisuuksia.

Benchmarking on omaehtoinen

oppimisprosessi, jossa vuorovaikutuksella ja havainnoinnilla on iso rooli.

Tiedon jakamiselle ja vastaanottamiselle on luotava sellaiset puitteet, että oppija pystyy

itsenäisesti jäsentämään, sisäistämään ja soveltamaan sitä jatkossakin.

Benchmarkingin kaltaisessa vuorovaikutteisessa

oppimisprosessissa sosiaalisilla tekijöillä on myös suuri vaikutus; millaiset vuorovaikutustaidot

osallisilla on, miten he suhtautuvat toisiinsa ja näkevät oman asemansa.

27

4.3 Periaatteiden selkeys ja resurssien kohdentaminen suhteessa tavoitteisiin

Arviointiasteikko

Erinomaisuuden tunnusmerkki 0 1 2 3 4 5

a) Alan työelämäyhteistyötä ohjaavat yhteiset periaatteet.

b) Alan työelämäyhteistyön vastuut on kiinnitetty asianmukaisesti.

c) Työelämäyhteistyöhön liittyvät prosessit on mallinnettu, kuvattu ja

ohjeistettu.

d) Työelämäyhteistyöhön liittyvä aineisto on helposti kaikkien toimijoiden

saatavilla.

e) Työelämäyhteistyön tavoitteita ja henkilöstön roolia kirkastetaan sekä

esimiesten että henkilöstön kehityskeskusteluiden yhteydessä.

f) Työelämäyhteistyön merkitystä ja tavoitteita tuodaan esiin opiskelijoiden

valmennuksessa.

Arvioinnit:

ILON arvioinnissa nousee esille monitasoista näkökantaa, riippuen työnkuvasta. Viestintä on puutteellista.

Alkuvaihe, jolloin toimintatapa on vasta käyttöönotettu, ymmärretty sen tarkoituksenmukaisuus tehtävän

kontekstiin, mutta suunnitelmallisuus ja dokumentointi puuttuvat. Haastattelussa tulee kuitenkin esille

hanketoiminnan hyvä yrittäjäyhteistyö ja – verkosto.

Ramkissa ja MTI:ssä tehdään jo oikeita asioita ja arvioidaan niitä, mutta dokumentaatio on puutteellista ja

tieto on hajallaan.

Hyviä

käytänteitä:

Kehittämisehdotuksia: Suosituksia:

etsitään hyviä käytänteitä ja

vertaillaan niiden toimivuutta

Toiminnan arviointi tehdään kokonaisvaltaisesti niin, että siihen

osallistuu organisaation kaikki toimintayksiköt. Näin voidaan hahmottaa millä tavoin eri toiminnot vaikuttavat

toisiinsa ja missä todelliset puutteet ja heikkoudet piilevät.

Arviointi tehdään ensin yksilötasolla (arviointilomakkeet ja kehityskeskustelut) ja

Osallistava arviointi luo edellytykset tehokkaalle muutosprosessille sillä:

Mikäli suorittavan tason henkilöstö itse tunnistaa näitä kehittämisen kohteita, se todennäköisesti myös sitoutuu

kehittämistoimintaan voimakkaammin kuin tilanteessa, jossa kehittämisen kohteista päättää esimerkiksi organisaation johto.

(Kulmala 1999, 171)

28

sitten tiimissä (fokusryhmät ja työpajat), missä luodaan vuorovaikutuksella asioiden

välille siltoja ja uusia näkökulmia.

4.4 Osaamisen kehittäminen

Arviointiasteikko

Erinomaisuuden tunnusmerkki 0 1 2 3 4 5

a) Työelämäyhteistyön suunnittelussa on otettu huomioon henkilöstön osaamisen

kehittämisen tavoitteet.

b) Työelämäkumppanit osallistuvat osaamisen kehittämistä koskevan suunnitelman

laadintaan.

c) Alan opettajat osallistuvat työelämän kanssa toteutettavaan hanketoimintaan.

d) Henkilöstön osallistuminen työelämäyhteistyöhön edistää alan kansain-

välistymistä.

e) Alan johtoryhmä kerää ja käsittelee säännöllisesti työelämäyhteistyötä koskevia

tuloksia ja kehittää niiden pohjalta henkilöstön osaamista.

f) Organisaatio jakaa hyviä käytäntöjä, vertaillee ja vertailukehittää toimintaansa

kumppaneiden kanssa.

3.Miten osaamisen kehittämisen toimenpiteet näkyvät henkilöstön osaamisena?

Arvioinnit:

ILOssa toimintatapa arvioidaan olevan suunniteltua, mutta järjestelmällisyys toiminnassa on puutteellista.

Osaamiskartoitukset olisi hyvä tapa kartoittaa henkilöstön kehittymistarpeet. Henkilöstön osaamisen

kehittäminen jää myös alkuvaiheen tasolle, jos tietoa kerätä ja analysoida

. Hanketoimintaan osallistetaan työelämäedustajia mukaan.

29

Ramkissa ja MTI:ssä tehdään jo oikeita asioita ja arvioidaan niitä, mutta dokumentaatio on puutteellista ja

tieto on hajallaan.

Hyviä käytänteitä: Kehittämisehdotuksia: Suosituksia:

Tiedon jakaminen ja

analysoiminen

Vertailukehittäminen, henkilöstön osaamisen tukeminen

syvemmän reflektiotason

saavuttaminen omasta osaamisesta ja oppimisesta, esim. matkan jälkeen sovittuna

aikana tehty reflektio oppimisesta. osaamisen kartoittaminen

käytänteiden kirjaaminen ja dokumentointi

kehityskeskustelut käyntiin ja

osaamiskartoitukset

Perustetaan benchmarking-tietokanta, jolla

vähennetään paperityötä ja helpotetaan tiedon jakamista. Tietokannan tulee olla sellainen, että sinne

on helppo päivittää uutta ja samaten etsiä vanhaa tietoa. Tietokanta toimii seuraavien

kehityshankkeiden pohjamateriaalina ja yleisenä vertailutyökaluna alan toimijoille.

Esim. näin :BENCHMARKING AMMATILLISESSÄ KEHITYKSESSÄ Koetko, että työsi on entistä vaativampaa

tai vastuullisempaa? Miksi? Muuttuuko/uudistuuko työnkuvasi

jatkuvasti? Onko se monipuolisempaa? Millälailla?

Tarvitaanko työssäsi lisää asiantuntijuutta? Millaista?

4.5 Oppimisympäristöt, niiden turvallisuus ja ergonomisuus

Arviointiasteikko

Erinomaisuuden tunnusmerkki 0 1 2 3 4 5

a) Oppimisympäristöjen kehittämistä ohjaavat yhteiset periaatteet ja ohjeet.

b) Oppimisympäristöjen kehittämisen tavoitteet on sovittu strategisten

kumppaneiden kanssa solmitussa sopimuksessa.

c) Työelämän edustajat osallistuvat alan oppimisympäristöjen kehittämiseen.

d) Oppimisympäristöjen turvallisuuteen ja ergonomiaan liittyvät roolit ja vastuut ovat

selkeät kaikille toimijoille.

30

e) Työelämän edustajat osallistuvat alan oppimisympäristöjen turvallisuuden ja

ergonomisuuden kehittämiseen.

f) Työelämältä kerätään säännöllisesti palautetta oppimisympäristöjen

kehittämiseen liittyen.

Muuta työelämäyhteistyöhön liittyvää:

Benchmarkkauksen toteuttaminen edellyttää järjestäjältä projektityöskentely - ja resurssienhallintataitoja sekä hyvää viestintä- ja yhteistyökykyä. Järjestäjän työ painottuu prosessin alkuvaiheisiin, mitkä ovat menetelmän kannalta myös ne kriittisimmät.

Järjestäjän tulee perehtyä riittävän hyvin benchmarkkaajien lähtökohtiin ja kehitystarpeisiin, jotta hän voi valita oikeat benchmarking kohteet. Hänen on myös tunnettava hyvin alan käytännöt ja trendit sekä osattava

hyödyntää kontaktejaan ja erilaisia lähteitä monipuolisesti löytääkseen sopivat benchmarking-kumppanit.

Tunnistetut vahvuudet: Tiedon merkitys organisaatiolle on nykyään yhä useammin suurempi

kuin taloudelliset voimavarat, markkina-asema tai käytössä oleva teknologia. Tietoa voidaan tarkastella organisaation tärkeimpänä voimavarana, jolla on yhteyksiä työsuorituksiin. Työntekijät tarvitsevat tietoa kyvykkyytensä kehittämiseksi. Kaikki oppiminen perustuu yksilön, tiimin tai organisaation kykyyn käsitellä

tietoa ja jalostaa sitä. (Kulmala 1999, 57).

4.3 Yritysten sparraus

Sparrauksen synonyymeinä on käytetty termiä coaching sekä suomenkielistä

vastinetta (johtajuus-/yritys-)valmennus. Myös Hirvihuhta käyttää kirjassaan Coaching

– Valmenna ja sparraa menestykseen kaikkia mainittuja termejä (Hirvihuhta 2006).

Ajatus yritysten sparraustoiminnan aloittamisesta on virinnyt tämän kevään aikana

työelämäyhteistyössä ja työssäoppimisen ohjaus – ja arviointikäynneillä myös

tutkintotilaisuuksien arviointikokouksissa kolmikanta-arvioinneissa sparraustoiminnan

aloittaminen on tullut pariin kertaan puheeksi. Yrityksissä ei usein ole aikaa tai resursseja

monimutkaisten ja aikaa vievien tutkimusten tekemiseen. Kun tieto on tuotu lähelle, ja se

on helposti sovellettavissa ja saatavissa, helpottaa se yritysten tulevaisuustyöskentelyä

siltä osin, kun se liittyy tiedon saamiseen. Tieto kohtaa kuitenkin jos monenmoista estettä,

kun sitä muutetaan käytännön toimiksi. Vaikka itse tieto tulisi yrityksiin edullisesti tai

ilmaiseksi, sen muuttaminen käytännön toimiksi voi tulla kalliiksi.

Tulevaisuuden ennustamisen matkailualalla tekevät haastavaksi se, että ala kuuluu niin

monien eri asioiden vaikutuspiiriin. Matkailualan kehitykseen vaikuttavat muun muassa

muoti-ilmiöt, sää, valuuttakurssit, luonnonkatastrofit, taloudellinen tilanne ja

31

turvallisuusasiat. (Goodwin 2008, 35.) Alttius vaihtelulle merkitsee matkailuyrittäjille

epävarmuutta, minkä vuoksi kaikin puolin toimiva ennakointi on matkailuelinkeinolle

elintärkeää. Hiltusen (2010, 25) mukaan vakiintuneet tiedonhankintatavat, kuten heikkojen

signaalien ja olemassa olevien trendien tarkkailu, ovat menestyvän organisaation kannalta

tärkeitä. Toimijoiden osallistumista voivat rajoittaa asenteet ja aika.

Hirvihuhtaa mukaillen sparrausprosessin rakentamisessa voidaan vaiheet jakaa

1) Osapuolten kartoitukseen

2) Valmennuksen sisältöön

3) Tavoitteisiin

4) Väliarviointiin ja korjauksiin

5) Loppuarviointiin.

Sisällöllisesti valmennuksessa on syytä ottaa huomioon muun muassa ajanjakso, jolla

tapaamiset toteutetaan, sekä yksittäisten tapaamisten lukumäärä ja kesto, tavoitteet,

arvioinnit ja salassapitoasiat. (Hirvihuhta 2006, 27–29.) Kuviossa alla näkyvät

valmennuksen osapuolet, jotka voidaan nähdä myös hankkeessa toteuttavissa

sparrausprosesseissa. Valmentajan rooli voi vaihdella suoria ohjeita antavasta konsultista

fasilitaattoriin, joka toimii työskentelyn mahdollistajana, käynnistäjänä tai prosessin

ohjaajana (Hirvihuhta 2006, 41–51). Hankkeessa sparraaja on fasilitaattorin roolissa, eli

hän huolehtii tilanteen etenemisestä antaen valmennettavien olla tilanteessa pääosassa.

32

Hirvihuhdan (2006, 35) mukaan väliarvioinnin tekemistä voidaan helpottaa muutamalla

perustavaa laatua olevalla kysymyksellä.

1. Ovatko tapaamisissa käsitellyt teemat sinulle tärkeitä?

2. Onko valmentaja ymmärtänyt sanomasi?

3. Ovatko alkuperäiset tavoitteet lähempänä kuin aiemmin?

4. Miten toimintaa voisi parantaa?

Sparrausprosessissa kaikki tilaisuudet eivät ole samanlaisia, eikä niiden tarvitsekaan olla.

On kuitenkin seikkoja, jotka on otettava huomioon tilaisuuksien suunnittelussa, jotta

tasalaatuisuus säilyisi koko prosessin ajan. Sparraus on hyvä kytkeä alueeseen, jotta se

ei jää vain sarjaksi irrallisia tilaisuuksia. Työelämäyhteistyössä on huomattu osaamisen

kartoituksissa ja kysellyissä toiveita tarpeita järjestää sparrausta asiakaspalveluun;

viestintään, myyntiin ja markkinointiin, tuotteistamiseen ja liiketoiminnan suunnitteluun eri

vaiheissa. Myös sparraus työpajoja järjestämällä ja yhdistelemällä eri teemoja on

mahdollista saada aikaan yhteisöllistä oppimista. Myös työelämän edustajien

hyödyntämistä opiskelijoiden ohjaamisessa tulisi hyödyntää entistä enemmän.

Oppilaitoksessa, jossa pääosa opiskelijoista suorittaa yrittäjyyden opinnot 10 opintoviikon

mittaisina, voitaisiin kokeneita yrittäjiä hyödyntää opiskelijoiden liiketoimintasuunnitelmien

ohjaamisessa.

33

5 POHDINTA

Opettaja joutuu pohtimaan valitsemiensa opetusmenetelmien lisäksi myös opetuksen

suuntaa. Opettajan työhön kuuluukin monia muita ammatteja voimakkaampi tarve oman

toiminnan motiivien ja päämäärien eettiseen pohdintaan ja arviointiin. Eettisten

periaatteiden taustalla vaikuttavat arvot, joiden selvittäminen ja tiedostaminen auttavat

vaikeiden valintojen tekemistä. Jokaisella työtä tekevällä ihmisellä on käsitys työnsä

tarpeellisuudesta, sen taustalla olevista arvoista ja osuudesta kokonaisuudessa. Meillä

kaikilla on siis eräänlainen oma ajatusmallimme työstämme. Tämä on käyttöteoria.

Tiedostava analyysi oman toiminnan perustasta ja omaksutuista toimintatavoista on

käyttöteorian ydin. Käyttöteoria elää ja muuttuu sitä mukaa, kun kokemus työstä lisääntyy,

tai kun luemme kirjoja tai kouluttaudumme. Ennen kaikkea se kehittyy reflektiivisessä

(itsearvioivassa) vuorovaikutuksessa omassa työyhteisössä. Tällainen arvopohjainen

tiivistys itselle omasta työstä auttaa jäsentämään toimintaa ja keskittymään oleelliseen.

Siksi jokainen opettaja tarvitsee oman käyttöteorian. Samasta syystä myös jokainen

opettajayhteisö tarvitsee oman käyttöteoriansa, toiminta-ajatuksen. (Luukkainen 2004,

310.)

Sydänmaanlakka (2009, 26) toteaa tiedon olevan nykyisessä uudenlaiseen

teknologiaan ja toimintatapoihin nojaavassa yhteiskunnassamme tärkeintä pääomaa.

34

6 LÄHTEET

Design-Based Research Collective 2003. Osoitteessa:

http://64.94.241.248/rivercityproject/documents/dedeICLS04.pdf

Goodwin, P. 2008. A quick tour of tourism forecasting. Foresight. The international journal of applied forecasting. 2008/10. Osoitteessa

http://www.forecasters.org/pdfs/foresight/free/Issue10_Goodwin.pdf

Hirvihuhta, H. 2006. Coaching – valmenna ja sparraamenestykseen. Helsinki: Tammi.

Koivisto, M. 2007. Mitä on palvelumuotoilu? Muotoilun hyödyntäminen palvelujen

suunnittelussa. Lopputyö. Taideteollinen korkeakoulu. Osoitteessa http://www.palvelumuotoi lu.fi/clientdata/file/Lopputyo_TaM_MikkoKoivisto_2007.pdf 3.5.2011

Koli, A. 2009. Työelämäkumppanuudet ammatillisen koulutuksen elinehtona. Teoksessa:

Laitinen-Väänänen, S., Nurminen, R., Pylkkä, O. & Turpeinen, V.(toim.). Osaamisen markkinoilla. Ajatuksia ammatillisen opettajan työhön. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Kulmala, Juhani, 1999. Benchmarking ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen toiminnan

kehittämisen välineenä. Tampere: Tampereen Yliopisto.

Leino, A-L., Leino, J. (1989). Kasvatustieteen perusteet. Helsinki: Kirjayhtymä

Leppilampi, A., Piekkari, U. (1998). Nappaa nipusta – aikuisopiskelua yhteistoiminnallisesti. Lahti: Aike

Majuri, M. 2009. Työssäoppiminen. Teoksessa: Ammatillisen opettajan käsikirja. Helander,

Jaakko (toim.). Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Matkailustrategia (2010). Suomen matkailustrategia 2020. Neljä hyvää syytäedistää matkailutoimialojen kehittymistä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Osoitteessa :http://www.tem.fi/index.phtml?s=2548.

MEK (2004). Matkailumaakuva päämarkkinamaissa. Yhteenveto.

(Matkailualanverkostoyliopisto). Matkailun edistämiskeskus julkaisuja A: 140. Menetelmäpolkuja humanisteille 2011.

Nylund, A. (2003). Matkalla moduulien maailmaan – lähtökuopissa. Hotellivirkailijan ja matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinnon opiskelijat. Opinnäytetyö. Hämeen

ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu.

OPETUSHALLITUS. 2014. Näyttötutkinnot. Osoitteessa: http://www.oph.fi/nayttotutkinnot

Poikela, E. (2012) Tarinamestari- opastaja matkalaisen kohtaamisen taito.

35

Sauvolainen, N. (2011). Google Finland Oy – hakukonemarkkinointi suunnan näyttäjänä. Mitä tulevaisuus Luentomateriaali alan yleistä materiaalia hyväksi käyttäen. SKÅL International ry:n Globaali On-line markkinointi ja sen tulevaisuus –seminaari. Helsinki

19.10.2011.Selvitys opettajankoulutuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011.

Sydänmaanlakka, P. 2009. Jatkuva uudistuminen. Luovuuden ja innovatiivisuuden

johtaminen. Helsinki: Talentum.

Tanttu, A. 2006. Työelämäjaksot ammatillisen opettajan osaamisen ylläpitäjinä. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kokeva Start -hanke.

Tehtävä Suomelle. Maabrändivaltuuskunnan loppuraportti 25.11.2010. osoitteesta

http://www.maakuva.fi

Tribe, J. (2009). Philosophical Issues in Tourism. Teoksessa J.Tribe (toim.), Philosphical

issues in Tourism (s. 3–21). Bristol: Channel View

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Hämeenlinna: Talentum.

Turpeinen, V. 2009. Ammatillinen osaaminen, asiantuntijuus ja huippuosaaminen.

Teoksessa: Laitinen-Väänänen, S., Nurminen, R., Pylkkä, O. & Turpeinen, V. (toim.). Osaamisen markkinoilla. Ajatuksia ammatillisen opettajan työhön. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Valkokari,K. Hakanen, K., Airola, M. Yritysverkoston strateginen kehittäminen. Työkirja. Julkaisija VTT. Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki 2007.

Vertanen I. 2002. Ammatillinen opettajuus vuonna 2010. Toisen asteen ammatillisen

koulutuksen opettajan työn muutokset vuoteen 2010 mennessä. HAMK & AKTK -julkaisuja 6/2000.

Vuojärvi, H., Eriksson M. J., & Ruokamo, H. (2012). Designing Pedagogical Models for Tourism Education: Focus on Work-Based Mobile Learning. International Journal of Mobile and Blended Learning, 4(3), 53-67.

Åhlberg, M. 1997. Jatkuva laadunparantaminen korkealaatuisena oppimisena. Joensuun

yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia N:o 68.

7 LIITTEET