pointti. II/MMXIVPorin ylioppilaslehti

keho on kone / sakkolappuja / #herrala / hypnoosejaarvioita / kolumneja / sälää

2

pointti.opiskelijan asialla

3

Pääkirjoituksia 5Uutisia 6-7

Biohakkerointia 8-9#Herralaa 10-15

Lappuliisoja 16-18Paasausta 19

Hypnoosia 20-23Arvioita 24-25Sarjista 26Lopuksi 27

Toimitus: Pointer ry / Pointti (faniposti) PL 181 28100 PORI Vastaava päätoimittaja: Esa Keskinen / Päätoimittaja & AD: Aleksi Malinen

Taitto: Aleksi Malinen / Mainosmyynti: Anna HokkanenTekijät: Vilho Pirttijärvi, Harri Peltoniemi, Jukka Jokiranta, Annina Hietaranta,

Mikael Luotolahti, Tytti Wallenius, Linnea KotiniemiKansi: Aleksi Malinen

ISSN 1799-6627 / Painopaikka: Oriveden Kirjapaino PL 33, 35301 ORIVESI Julkaisija: Pointer ry

Pahoittelut Keskisen ja Malisen kandiohjaajalle, tyttöystäville ja Keskisen naapureille.

4

5

PÄÄKIRJOITUS\\

Määrittämättömän suuri määrä erilaisia asioita voi tapah-tua minä hetkenä hyvänsä. Tämä on looginen totuus ja retorinen tau-tologia.

Mutta entä jos huomenna koittaakin päivä, jolloin tapahtuminen lakkaa?

Kaiken olevan lopusta on laadittu lukuisia teorioita ja näkemyk-siä. Yhdessä niistä maailmankaikkeus jatkaa laajentumistaan, kunnes planeetat, tähdet ja muut kappaleet ovat niin kaukana toisistaan, että ne pysähtyvät. Kaikkeuden lämpötila putoaa pyörimisliikkeen loput-tua absoluuttiseen nollapisteeseen, ja jäätyneet planeetat jäh-mettyvät sijoilleen.

Erään näkemyksen mukaan samainen alati kiihtyvä leviäminen etenee lopulta niin rivakasti, että atomit irtoavat molekyyleistä, elektronit, protonit ja neutro-nit atomeista. Kvarkit ja muut pienimmät osaset kir-poavat edellä mainituista palasista ja sinkoituvat ties minne. Käytännössä siis kaikki, mitä maailmankaik-keudessa on, repeää, halkeaa ja murenee.

Kolmannen näkemyksen mukaan loppu ei koidu paisumalla. Jossain vaiheessa liikkeen suunta muuttuu, kap-paleet vetäytyvät kohti toisiaan ja maailma räjähtää.

Monia kosmisia teorioita yhdistää se, että jossain vaiheessa kaikki päättyy – ainakin hetkeksi. Voi myös olla, että tämän maailman kuol-tua syntyy uusi maailma. Vieläpä sellainen, joka on tismalleen sama kuin tämä nykyinen.

Ajatus kaiken loppumisesta on inhimillinen. Kaikki maallinen kun on katoavaa ja hetkellistä. Vuodet vierivät, ja vanhan kotipihan puut kaadetaan.

Maailma ei kysy lupaa, ei odota. Se vyöryy eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin kunnes ehkä jäähtyy tai hajoaa tai räjähtää. Lentokoneet

putoavat meriin, pörssikurssit romahtavat. Kasvat lapsesta aikuiseksi ja vanhukseksi ja luusi jauhetaan myllyssä.

Matkan varrelle mahtuu kuitenkin monia päätöksiä. Koska aika on rajallinen, kaikkea ei ole mahdollista toteuttaa. On tehtävä valin-toja.

Valitseminen on usein vaikeaa, mutta liika empiminen ja pohdin-ta ovat pelkoa tulevasta. Pelko tulevasta on usein epävarmuutta ja tur-vattomuuden tunnetta. Turvattomuus taas on oman mukavuusalueen ulkopuolella olemista, tuuliajoa, maailmalle antautumista.

Kun miettii kosmisia voimia, jotka pitävät planeetat, täh-det ja galaksit liikkeessä, meidän valinnoillamme ei ole

suuremmin väliä. Mitä yhdestä pienestä särkyneestä sy-dämestä, jos kaikki saattaa imeytyä supermassiiviseen mustaan aukkoon ja kadota iäisyyteen. Olemme vain salamatkustajia endotermisen planeetan pinnalla, verta imeviä syöpäläisiä, joiden hampaat on upotettu yhtä syvälle kuin mistä öljyä on taloudellisesti kannat-

tavaa pumpata.Mutta juuri sen takia päätöksillä on niin suunnatto-

masti merkitystä. Me määrittelemme tekojemme arvon itse. Määritämme olemisen merkityksen.

Vanhoihin ympyröihin on helppo sulkeutua. Yhdyntä suoritetaan vuorotellen kolmessa tutussa asennossa, jotka kuvastavat yhtä paljon kekseliäisyyttä kuin intohimoakin. Tuntemattomilla etiketeillä pääl-lystetyt pullot jätetään surutta maitokaupan hyllylle pölyttymään.

Kyllä mahtaa harmittaa, jos huomenna maailma murentuu, ja vii-meisimmän lähetyssaarnamisen jälkeen joit punaista Koffia. Ota nyt edes Mufloni ja paina takaa päin.

Tai valitse tällä kertaa jotain aivan muuta.

Aleksi

Mal

inen

...jatkuu

Päätösten tekeminen ahdistaa. Enkä viittaa mihinkään elämää suurempiin päätöksiin, vaan hermojen kiristystä aiheuttavat ihan sellaiset pienetkin päätökset, kuten uusien kenkien ostaminen. Tietoa on tarjolla aivan kaikesta ja se pitäisi hyödyntää asioiden laatua, eettisyyttä pohtiessa ja hyväksyntää hakiessa.

Ahdistus määrittelee nykyihmistä. On-line maailman ilmiöt ovat ohikiitäviä, eikä niihin kannata edes yrittää tarttua. Vähemmästäkin lan-nistuu.

Oman mielipiteeseen ankkuroituminen tuo turvaa postmodernissa valintaelämässä, jossa itsensä määrittely tapahtuu henkilökohtaisten va-lintojen kautta. Koulutukseen, politiikkaan, parisuhteisiin, har-rastuksiin ja ennen kaikkea kuluttamiseen liittyvät valinnat ovat kaikki kaikessa, olivat ne lopulta kuinka merkitykset-tömiä tahansa.

Empimistä tai ajatuksien vapaata ajelehtimista karsastetaan. Äärimmäisyydet ovat muotia. Kirkosta erotaan, mutta samalla elämään etsitään jotain uutta hengellistä sisältöä. Sitä etsitään perinteisistä turruttajista alkoholista ja huumeista, mutta yhä enemmän myös ruo-kavaliosta, treenaamisesta ja mietiskelystä. Tässäkin lehdessä käsitellään näitä kaikkia tavalla tai toisella.

Omalla kohdallani parhaimpia välineitä vaanivan ahdistuksen lynk-kaamiseen ovat olleet tyhmänrohkea ennakkoluulottomuus ja lapsen-omainen kiinnostus asiaan kuin asiaan. Mutta eihän nykyään ole aikaa kiinnostua kaikesta tai ottaa selvää ovatko ne kengät tai älypuhelimet las-ten veren tahrimia.

Kyllä muuten on. Kun jaksaa penkoa edes pieniä nurkkauksia maail-masta, yllättäen penkomisen tarve vähenee monen asian kohdalla. Enkä nyt tarkoita, että päätoimittajanne olisi jokin pyhimys, mutta se ainakin yrittää jotain.

Elämme mielenkiintoisia aikoja ystävät hyvät. Meillä on loputon määrä välineitä, jotka edistävät kiinnostumista. Internet, älypuhelimet, sanomalehdet, yleisöluennot, kirjastot ja Tinder! Niitä kannattaa käyttää, vai mitä?

Klikatkaa seuraa-nappia, kun törmäätte outoon Facebook-sivuun, vaihtakaa kotisivu satunnaiseksi Wikipedia-artikkeliksi, lukekaa tylsiä kirjoja, selailkaa lehtiä ala- ja ylähyllyltä, katsokaa leffoja, joista ette ole kos-kaan kuullutkaan ja kääntäkää televisio välillä FST:lle tai jollekin muulle hämärälle kanavalle.

Ääh. Ei jaksa, ei ehdi, salkkarit, kauppareissu ja pitäisi valmistuakin. Valmistua ehtii vanhanakin ja löhöillä voi lepokodissa pentele.

Keskustelu, kiistely ja väittely ovat upeita juttuja. Par-haimmillaan ne auttavat löytämään kompromisseja ja

lähentämään näkökantoja. Keskitie voi toki olla joskus se huonoin vaihtoehto, mutta ehdottomuutta tulisi silti viljellä varoen. Se häiritsee monesti sillan rakentamista mielten välille.

Uuteen törmääminen ja vanhan pöyhiminen pitävät mielen valmiina ottamaan irti enimmän kaikesta. Elämän

sisältö löytyy kai siinä jossain matkalla, eikä välttämättä tarvit-se onnistua täydellisesti kaikessa.

Näillä näkymin urani Pointissa on lopuillaan. Ehkä itse olen etsinyt mindfulnessia, tasapainoa, zeniä tai mitä vain kehonkepeyttä ja mielen-täyteyttä juuri näitä raapustuksia kirjoittamalla.

Kirjoittaminen auttaa jäsentämään hajanaisia ajatuksiani ja helpottaa maailman hahmottamista. Tekstin julkaisun jälkeen olen myös joutunut asettumaan jonkin kannan taakse, mikä ei ole aina ollut luonnollista mi-nulle. Mutta se ei tarkoita, etten voisi tarkentaa näkemyksiäni oppiessani asiasta jotain uutta.

Esa

Kes

kinen

Valitse valitseminen

PÄÄKIRJOITUS\\

6

Rullahulluutta

Kun menee seuraamaan roller der-bya, sitä odottaisi tyttöjä vähissä vaatteissa tönimässä ähisten toisiaan. Harjavallan liikuntahallissa touhu on hieman raadol-lisempaa. Porin roller derby -joukkue on ensin luistellut minuuttitolkulla salia ympäri, jonka jälkeen vuorossa on kymmeniä kyykkyliikkeitä rullaluistimien päällä huo-juen. Sitten luistellaan kenttää edes takaisin kaatuen aina välillä.

Tekemisestä huokuu aito innostus lajia kohtaan. Harjavallassa luistelevien innostus on erittäin tuoretta. Pori Rolling Brigade on nimittäin laitettu alulle viime vuoden lopul-la. Joukkueen takana ovat Sorje Harrison ja Tanja Paasi. Treenit ovat tiistaisin Harja-vallassa ja perjantaisin Porin suomalaisen lyseon tiloissa.

Kohti liigaa

Roller derby on harvoja lajeja, joissa hyökä-tään ja puolustetaan yhtä aikaa. Joukkueet ottavat toisistaan mittaa luistelemalla ympäri soikionmuotoista kenttää. Pisteen saa, kun joukkueen hyökkäävä luistelija ohittaa vastustajan puolustavat luistelijat. Puolus-tajat yrittävät pitää hyökkääjän takanaan estelemällä ja ottamalla kontaktia.

Porin joukkue ei vielä ottele ovaaliradal-

la, vaan harjoittelee tasotestien läpäisemistä varten. Liiton pitää varmentaa joukkueiden taso ennen otteluihin osallistumista. Ruhjei-ta tulee joka tapauksessa, mutta vajavaisilla taidoilla riskit ovat kohtalokkaita.

Vaikka roller derby on vasta rantautu-massa Suomeen, lajin juuret ovat 1920-lu-vun Yhdysvalloissa. Aluksi laji oli luonteel-taan viihteellinen ja suunnattu vain naisille, mikä näkyy edelleen elokuvissa ja toimitta-jan mielikuvissa. Suomeen ensimmäinen joukkue, Helsinki Roller Derby, perustettiin vuonna 2009. Edustusmaajoukkue matkasi MM-kisoihin ensi kerran vuonna 2011.

Perusluistimista eroavat luistimet voi hankkia verkosta melko vaivattomasti, mut-ta lajiin keskittyneitä kivijalkaliikkeitä löytyy Helsingistä. Laakereita, renkaita ja kypäriä voi löytää myös rullalautailuun erikoistu-neista kaupoista.

Rooleilla ei ole väliä, joten niillä voi leikkiä

Avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat roller der-byn laji-filosofian ytimessä. Jokainen saa olla oma itsensä ja tulla harjoituksiin sukupuo-lesta tai suuntautumisesta riippumatta. Lajin yhteydessä törmääkin usein sateenkaaritun-nukseen. Pelaajien puheissa on anarkistinen

ja feministinen vire. – Emme me kaikki ole kuitenkaan mi-

tään rekkalesboja, treenejä ensi kertaa vetävä Susanna Palomäki naurahtaa.

Roller derbyyn kuuluu oleellisena osana oman alter egon rakentaminen. Rooliin kuuluu joukkueen teemaa mukaileva nimi, kasvomaalaukset ja asenne.

Alter egot ovat roisin oivaltavia. Roller Brigadessa luistelevat armeijateeman mukaan nimetyt Rakuuna ja Suvi Sabotage. Kisatapahtumissa porilaiset ovat törmän-neet Rulla Taalasmaahan, Diapamillaan ja Revantuleen.

Harrastajat vaikuttavat puhaltavan yh-teen hiileen. Leppoisan asenteen lisäksi sitä selittää osaltaan nuori ja tiivis harrastaja- ja fanipohja.

– Vastakkain asetutaan vain kentällä. Suurempien paikkakuntien vakiintuneet toimijat suhtautuvat uusiin joukkueisiin positiivisesti ja auttavat toiminnan kehittä-misessä, Palomäki kertoo

Harjavallassa harjoitukset päättyvät hammassuojat paljastavaa nauruun ja puuhkutukseen. Roller Brigade on taas pari luistimenvetoa lähempänä kisaratoja.

Esa Keskinen

//UUTISET

Kuva: Esa Keskinen

7

@toniaalto:

Nyt se on historiaa. #pori ssa ei enää myydä mak-karaa tiskin alta. Tämä kuitti pääsee raameihin.

Somenosto #pori

Opiskelijatalo Saikku koki hurjan muodonmuutoksen viikkojen 14 ja 15 aikana, kun

noin kymmenen talkoolaisen voimin toteutettu kasvojenkohotusprojekti saatiin päätökseen. Uusiksi menivät lähes kaikki pinnat kattoa lukuun ottamatta. Samalla sisätilojen sisustusratkaisuja kehitettiin paremmin asiakkaiden tar-peita vastaaviksi. Saikku sai myös uuden ravintoloitsijan ja Ravintola Wanha-Ap-teekki aloitti toimintansa Saikun tiloissa 9.4.2014

Ravintola Wanha-Apteekki tarjoaa ruokaa opiskelijoiden lisäksi myös muille asiakkaille. Opiskelijoille ruokaa on luonnollisesti edelleen tarjolla opis-kelijahintaan ravintoloitsijan vaihdosta

huolimatta. Ruokaa on tarjolla 2,60€ hintaan sekä laajempana vaihtoehtona 4,95€ hintaan. Laajempaan vaihtoehtoon kuuluu mm. runsaampi salaattipöytä sekä jälkiruokakahvi/tee.

Juomapuolella Saikulla on nyt B-oikeudet C-oikeuksien sijaan. Tämän johdosta Saikulta saa siis jatkossa mm. viinejä ja erikoisoluita. Myös juomissa opiskelijahinnat ovat voimassa totuttuun tapaan. Avoinna Saikku on tällä hetkellä lounasaikaan sekä tapahtumien yhtey-dessä, mutta tilannetta katsotaan uudel-leen syksyn aikana, jolloin tarkoituksena olisi laajentaa aukioloaikoja tapahtumien ulkopuolelle.

Jukka Jokiranta

Synttärirundini aloitti perjantaina 4.4 Porkyn 11. vuosijuhlat. Tunnelma bussissa matkalla Yyteriin juhlapaikalle oli odottava, mutta myös hikinen. Paikan päällä Porkyn lupaus siitä, että tänä iltana miehet olisivat komeimmillaan ja naiset kauneimmillaan piti kuitenkin todella paikkansa; säihke oli silmiinpistävä. Vuosijuhlien ohjelma noudatti perinteistä kaavaa, ja positiivisen yllätyksen tuotti pääruoka, joka oli tarjoiltaessa läm-mintä! Hilpeätunnelmaisen illan aikana juomalaulut raikasivat useamman kerran. Yön tullen juhlijat siirtyivät jatkoille Somaan ja sitkeimmät tanssivat läpi yön. Seuraavana aamuna silliaamiainen johdatti juhlakansan matkalle maail-man ympäri. Matka sujui railakkaissa

tunnelmissa, mutta ei täysin ongelmitta. Onneksi kuitenkin Mr. Mallorca piti yllä Let’s gou -meininkiä ja pohatta Modab-berianilla oli varaa kaikkeen.Keskiviikkona synttärivuorossa oli Kulma, jolle tämän vuoden juhlat olivat jo kahdennettoista. Kulman synttäri-pippaloita vietettiin Saikulla saunaillan merkeissä. Tunnelma oli rento, eikä puheenjohtajan tervehdyssanojen lisäksi muita muodollisuuksia ollut. Tarjoilut olivat runsaat niin ruoan kuin juomankin osalta. Saunomisen ja seurustelun jälkeen juhlivalle joukolle tarjottiin vielä lähtös-napsit ja ilta jatkui Kinon parketilla viidakkotunnelmissa.Viimeinen etappi rundillani oli per-jantaina 11.4 Utopian 10-vuotisjuhlat.

Juhlat olivat pienet ja intiimit, sillä juhlijoita oli paikalla vain noin 30. Aikataulu oli rennon väljä, joten onnit-teluiden, puheiden ja kunniakirjojen jaon lisäksi vapaalle seurustelullekin jäi aikaa mukavasti. Juhlien tunnelma oli välitön ja iloinen. Hankaluudeksi juhlissa muodostui lauluvihkojen uupuminen pöydistä. Älypuhelinten ansiosta Google tarjosi kuitenkin avun tähänkin hätään ja juomalauluja päästiin laulamaan useam-man kerran. Juhlien loputtua ilta jatkui Kinossa, jossa Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu vetivät parastaan.

Annina Hietaranta

Yksi viikko - kolmet juhlat!

Uusittu Saikku

8

//AJASSA

Biohakkerointi on koonnut yh-teen hyvinvoinnista kiinnostuneen joukon ihmisiä. Ilmiö voidaan näh-dä ohikiitävänä trendinä kaikenlai-sine laitteineen ja sovelluksineen, mutta yhtä hyvin sitä voidaan pitää elämäntapana tai -asenteena, joka parantaa yksilöiden ja lopulta yhä isompien yhteisöjen hyvinvointia.

”Biohakkeri parantaa itsen-sä, niin teet pian sinäkin”, otsikoi Helsingin Sanomien Nyt-liite kesäkuussa 2013. ”Biohakkerointi enteilee terveysteknologian läpi-murtoa” oli otsikoitu puolestaan kirjoitus Ylen nettisivulla samaisen vuoden lopulla.

Aiheeseen keskittyvän Quanti-fied Self & Biohacking Finland -si-vuston mukaan biohakkerointi oli esillä suomalaisessa mediassa viime vuonna 17 kertaa. Sivuston taus-tatiimistä löytyy teknologiayrittäjä Teemu Arina. Häntä tituleerataan Suomen tunnetuimmaksi biohak-keriksi.

Arina ja lääkäri Olli Sovijärvi sekä ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja löivät viisaat päänsä

yhteen ja päättivät kirjoittaa kirjan biohakkeroinnista. Ketkä siis oli-sivat parempia kertomaan, mistä biohakkeroinnissa on kyse?

Mennään vuoteen 2008. Ari-na on puhumassa Amsterdamissa Mobile Monday -tapahtumassa. Siellä hän tutustuu mm. Maarten den Braberiin sekä muihin ihmi-siin, jotka myöhemmin perustavat Quantified Self Europen. Samaiset kaverit esittelevät Arinalle kehon-mittaukseen tarkoitettuja sensorei-ta. Arina kiinnostuu ja alkaa tilata vastaavia sensoreita käyttöönsä. Itsensä mittaaminen tunnetaan juu-ri käsitteellä Quantified Self. Sen kautta Arina päätyy myöhemmin biohakkeroinnin äärelle.

- Taustalla oli myös oman ter-veyden hetkellinen menettäminen. Kun en saanut apuja terveyden-huollosta, katsoin peiliin ja kysyin itseltäni, miten voisin ratkaista ongelman, mies kertoo.

Olli Sovijärvi tutustui puoles-taan vuonna 2008 Integral Life Practice -maailmaan. Siinä mieltä, henkeä ja kehoa ajatellaan koko-

naisuutena, myös kollektiivisella tasolla. Tätä kautta Sovijärvi päätyi biohakkeroinnin pariin.

- Aiemmin ei ole ollut tämän-kaltaista termiä tällaiselle holisti-selle katsomukselle. Se on syntynyt maailmankuvan kehittymisen myötä, Sovijärvi kertoo.

Bioterroristeja ja kyborgejaBiohakkerointi herättää uutena

ja tuntemattomana ilmiönä pelkoja sekä epäluuloja.

- Sana itsessään kuulostaa epäi-lyttävältä. Mieleen tulevat aluksi tietokonehakkerit tai bioterroristit, kertoo Arina.

Sovijärven mukaan ilmiön voi-daan kokea uhkana vanhan koulu-kunnan lääkärien joukossa.

- Koetaan uhkana se, kun potilas alkaa hoitaa itseään. Pahimmassa tapauksessa potilas potkitaan ulos hoitopaikasta.

Mitä biohakkerointi itse asiassa tarkoittaa?

- Elämän eri osa-alueiden opti-mointia biologisia ja teknologisia keinoja käyttämällä, tutkimusta ja asiantuntijatietoa hyödyntäen,

“Katu-uskottava tapa valaistumiseen”

Teksti: Jani Wahlman

9

toteaa Arina.Biohakkeroinnissa toistuu sama

ilmiö kuin aikanaan sosiaalisen median suhteen: Amatöörit alkavat ottaa näyttämöä haltuun ja ammat-tilaiset miettivät, mitä tapahtui, kertoo Arina ja jatkaa:

- Biohakkerointi on modernin, tietointensiivisen ajan ilmiö. Se on katu-uskottava tapa valaistumiseen.

Provosoidaanpa kaksikkoa hie-man kärjistetyillä väittämillä. Onko biohakkerointi kuitenkin vain omaan napaan tuijottamista, kun ympärillämme on paljon suurempia ongelmia?

- Muuttamalla itsensä muuttaa kaikkea muuta, kaksikko vastaa yhteen ääneen.

Arina tähdentää, että biohak-kerointi on itse asiassa sosiaalista toimintaa, kun yhteisö jakaa keske-nään havaintoja. Kaikki oppivat.

Entä olisiko ilmiö vain turhan vaikeaa hifistelyä?

- Tasapäistämisen kulttuurissa tällaiset asiat halutaan ampua alas. Hiemankin erikoisemmat jutut ovat aina hifistelyä, kommentoi Sovijär-

vi.Arinan mukaan biohakkerointi

on optimointia. Sitten kuuluu vas-takysymys:

- Onko hifistelyssä oikeastaan mitään vikaa?

Mutta ehkä biohakkerointi te-keekin meistä tunteettomia kybor-geja?

Sovijärvi toteaa, että tässä on kyse ehkä teknologiapelosta.

- Teknologian kehityksen pelko on aina ollut läsnä. Ajatellaan, että kehitys tuhoaa ihmisen. Onhan tämä jossakin määrin välineurhei-lua, toteaa Arina.

Sovijärvi huikkaa, että biohak-keroinnin ei kuitenkaan tarvitse olla välineurheilua. Esimerkiksi monia kansanviisauksia ja perin-teisiä oppeja voidaan yhtä lailla käyttää biohakkerointiin. Arina mainitsee esimerkiksi kiinalaisen qigongin, joka on oppi ruumiin energian ylläpidosta.

- Kaikki edellä esitetyt väittämät ovat uskomuksia. Omaa potenti-aaliaan voi saada esiin juuri usko-muksiaan muuttamalla, huomaut-

taa vielä Sovijärvi.Suomessa biohakkerointi tuntuu

olevan vahvasti esillä. Arina selittää ilmiötä.

- Yhdistimme Suomessa Quan-tified Self -ilmiön biohakkerointiin tarkoituksella, ja se on ottanut tuul-ta alleen paremmin kuin monissa muissa maissa. Quantified Self on usein miespainotteista ja muka-na on paljon teknologiatyyppejä. Biohakkerointipainotus taas tuo mukanaan pehmeämpiä arvoja.

Nähtiinpä ilmiö ohikiitävänä trendinä tai oltiinpa sen suhteen kuinka epäluuloisia tahansa, niin esimerkiksi Facebookin suljetus-sa ryhmässä lähes 1700 aiheesta kiinnostunutta jakaa päivittäin hyvinvointikokemuksiaan. Sitra on puhunut aktiivisen kansalaisuu-den edistämisestä terveydenhuol-lon kohdalla ja Euroopan johtava startup-tapahtuma Slush otsikoi taannoin uutisensa kysymyksellä ”onko digitaalinen terveys Suomen seuraava peliala?” Biohakkerointi on voinut tulla jäädäkseen.

Kuva: Vesa Rahkola

Kuva: DicoleTeemu Arina

Olli Sovajärvi

Teksti: Esa Keskinen Kuvat: Esa Keskinen ja Herralan arkistot

Teksti: Esa Keskinen Kuvat: Esa Keskinen ja Herralan arkistot

12

Pilkku on välähtänyt. Tanssi-lattian liepeiltä kuuluu tuttu huuto: jatkot Herralassa. Juhlijat suuntaavat narikan

kautta Viikkaria kohti. Herrala on siellä tönöttävän omakotitalon lem-pinimi.

Herrala on enemmänkin, se on mystinen kylterikommuuni. Porin versio jenkkielokuvien veljeskuntata-losta ja jo pala porilaista opiskeluhis-toriaa.

Talo sijaitsee Viidennessä kau-punginosassa, loogisesti Herralah-denkadulla. Jätettäköön tarkka osoite mainitsematta, riittävän moni sen jo tietää, ja paikalle löytää ilmankin.

Kaksikerroksisessa huushollissa asustaa 3-4 kauppatieteilijää kerral-laan. Talo on periytynyt vuosikurssil-ta toiselle jo lähes vuosikymmenen. Tavallisesti asukeiksi päätyvät sosiaal-isessa elämässä meritoituneet opis-kelijahahmot, sellaiset hyvät tyypit. Herralassa punkkaaminen on samalla eräänlainen kunniatehtävä kauppati-eteilijöille. Moni vitsailee lisänneensä Herrala-kauden ansioluetteloonsakin.

Asukkaiden kierto on noin neljä

vuotta ja sukupolvenvaihdos on useimmiten tuonut taloon sisälle pari vuotta nuoremman vuosikurs-sin opiskelijoita. Jos useampi joutuu muuttamaan pois talosta valmis-tumisen, parisuhteen tai jonkin muun traagisen tapahtuman vuoksi, tilalle etsitään pikaisesti uusia jäseniä jakamaan vuokrakustannuksia. Her-ralasta ei haluta luopua.

Naapuruston kuuluisuudet

Palataan jatkohuudon tietämille. Her-rala on se paikka, johon on turvallista siirtyä viettämään spontaaneja ja usein kovaäänisiä jatkoja. Tällä kertaa jatkot olivat tiedossa jo etukäteen, sillä käynnissä on Porin Kyltereiden vuosijuhlaviikonloppu.

Pirskeet kohteessa ovat tällä kertaa melko vaatimattomat. Huomenna pitää jaksaa silliaamiainen ja sunnun-taina vielä seuraavien vuosijuhlien etkot. Istumme keittiön pöydässä jauhaen paskaa ja isäntäväki tarjoaa Koffia. Joku kysyy missä voi vetää röökiä. Vastaus on, että parvek-keella. Herralan väellä ei nimittäin

ole enää pihankäyttöoikeutta, kuten kiinteistöhuollon termi kuuluu. Aina löytyy se yksi naapuri, joka on muita niuhompi.

”Naapurin mamma ei aina ym-märrä elämäntyyliämme.”, talossa parin lukuvuoden ajan asunut Kalle toteaa.

Nuorten opiskelijoiden asuttamaa talo lienee vain harvan naapuruston toivelistan kärjessä. Herrala on selvinnyt kuitenkin melko vähäi-sin konfliktein, eikä suoranaista häätöuhkaa ole näköpiirissä.

Jatkopöydässä kerrotaankin naapurisopuun liittyvä tarina. Eräs asukkaista erehtyi kerran pikkutun-neilla korttelin verran kotipihasta ja pyrki väkisin sisään väärään taloon. Asukkaat soittivat hädissään virkav-allan edustajat paikalle ottamaan eksyneen nuoren miehen talteen. Kaveri ehti kuitenkin pirauttamaan poliisiauton takaosasta Herralaan hätäviestin.

Aamukuudelta toinen her-ralalainen soittikin poliisiasemalle pyytäen kanssa-asujan vapauttamista. Rangaistus olisi varmasti jo kärsitty,

13

14

päästäkää opiskelijaparka pihalle. Asianomainen oli kuitenkin simahta-nut putkan perälle. Miekkonen heräili vasta myöhemin ja koputteli itsensä ulos kamarilta. Haalarit jalassa, totta kai.

Tarina päättyy hyväksyntää ja arvostusta osoittavaan naurunre-makkaan. Kyseessä on kuitenkin Herrala-tarina sieltä lievemmästä päästä. Toogabileet ja muut säännöl-lisesti järjestettävät juhlat kirvoittavat eeppisiin mittasuhteisiin paisuvia kaskuja.

Vaikuttaa siltä, että aina sattuu ja tapahtuu. Oma rauha voi olla välillä vähissä. Tällä hetkellä Herralaa kansoittaa kolme kylterisälliä ja yksi kylterimimmi, joka on virallisesti en-simmäinen vakituinen kauniimman sukupuolen edustaja talossa.

Onneksi talo on tilava. Urhei-luvälineiden täyttämästä eteisestä noustaan raput keittiöön. Ensim-mäisessä kerroksessa on baaritila (totta kai), olohuone, makuuhuoneita ja vessa. Kollaasimainen pohjaratkai-su heijastelee opiskelijakommuunin höveliä meininkiä. Labyrinttimaisuus

jatkuu yläkerrasssa. Käytävien ja komeroiden lisäksi toisessa ker-roksessa on kaksi makuuhuonetta, oleskelutila ja tietenkin saunatila porealtaineen.

Jossain vaiheessa yläkerrasta astelee Herralan naisasukas ih-mettelemään jatkotouhuja. Kalle on huolissaan. Emmehän herät-täneet? Paitsi, tämähän on taas niitä viikonloppuja, kun sillä ei ole väliä. Aamukuuteen vierivät jatkot pitää kestää, jos haluaa pitää Herralassa katon päällään. Kello, vaikka onkin talviajassa, näyttää jo aivan liian pal-jon. Nyt frakki nurkkaan, pari tuntia unta ja sillikselle.

Löyhiä sääntöjä ja huokeaa asumista

Lauantaiaamuna herralalaiset yrit-tävät houkutella mukaansa sillikselle kuokkimaan, mutta onnekseni ohitin ehdotuksen. Illansuussa talo on täyn-nä toisilleen tuntemattomia ihmisiä eri puolelta Suomea, joista osa jaksoi vielä siirtyä jatkobaariinkin.

Herralan nimi on kiirinyt kaup-

patieteilijöiden keskuudessa ylio-pistokaupunkeihin ympäri Suomea. Vastaavanlaisia kommuuneja löytyy toki muistakin pitäjistä, maailman suurista opiskelukaupungeista puhu-mattakaan. Suomessa Herrala painii kuitenkin vahvasti legendasarjassa.

Herrala on myös läsnä sosiaal-isessa mediassa ja #herrala-tunniste on vakiintunut myös talon logoon. Blogiin asukkaat kirjoittelevat sään-nöllisen epäsäännöllisesti.

Sunnuntaina saapuessani jälleen pääkallopaikalle, vuosijuhlavieraat ovat jo kaikonneet. Kalle ja Pete istu-vat keittiön pöydässä tyhjentämässä tequila-pulloa ja valmistautuvat lähtemään keskustaan saunailtaan. He menivät ajoissa nukkumaan ran-kan päivän jälkeen.

“Heräilin jossain välissä, ja koko talo oli täynnä joitain turkulaisia. Hyvät bileet”, Kalle heittää.

Juhlat jatkuvat vielä illalla, mutta puolet herralalaisista jättää viimeisen vuosijuhlaosan väliin.

Miten tällainen yhteisö käytän-nössä pyörii? Kalle kertoo taustoja seuraavalla viikolla riennoista toivut-

//OPISKELIJAELÄMÄÄ

15

tuaan. Silloin Herrala on hiljainen ja vaikuttaa mainettaan nössömmältä paikalta. Rauhoittuneen pytinkin vuokrataso on yllättävän matala.

“Neljältä asukkaalta vuokra on 260 euroa henkilöä kohti. Vuokra maksetaan itsenäisesti, ja siihen sisältyvät vesi sekä ajoittain toimiva verkkoyhteys”, Kalle kertoo.

Vuokralaiset päätetään asukkaiden kesken ja vuokrasopimukset vain käyvät vuokraisännällä allekirjoitet-tavana. Uudet naamat käyvät läpi vanhojen tiukan seulan.

”Ei tule kusipäitä.”, Kalle toteaa.Talon väki vaikuttaakin kaikesta

huolimatta skarpilta porukalta. Viini maistuu, mutta järjestys pysyy yllä, vaikkakin rennolla otteella. Ruoka-laskua tai jääkaapin sisältöä ei vahda-ta kovin tarkasti, eikä siivousvuoroi-hin ei ole mitään yleistä kaavaa.

“Ruokaa tehdään yhdessä, jos on aikaa. Usein kaikki kokkailevat jotain omaa. Siivotaan, kun siltä näyttää.”, Kalle luettelee.

Tulevat kauppatieteiden maisterit flirttailevat sosialismin kanssa yllät-tävän useassa asiassa.

Kaikki yleiset talousostokset kustannetaan pullorahoilla, eli ryyp-pääminen on säännöllisesti pakol-lista”, Kalle sanoo, ja toivottavasti liioittelee.

Miten naispuolinen opiskelija on pärjännyt velikultien kanssa? Teknis-esti hän on ensimmäinen naisasukas talossa, mutta Herralassa on majaillut neitoja ennenkin.

”Hyvin se on kotiutunut. Itse asiassa täällä on koettu perheiloa ja saatu lapsikin, kun yksi herralalainen asui tyttöystävänsä kanssa talossa”, Kalle sanailee.

Yhtä juhlaa?

Toogabileitä, beerpong-turnauksia, ainaisia jatkoja ja aloitteluita. Äk-kiseltään kuvittelisi, että kylterikom-muunin elämä on melkoisen kulutta-vaa, eikä ainakaan vauhdita opintojen etenemistä.

Kaikki nykyiset asukkaat ovat kuitenkin valmistuneet jo kan-didaatiksi tai ovat viimeistelemässä siihen vaadittavia opintoja.

“Olemme kaikki suunnilleen aika-

taulussa opintojemme kanssa.”, kertoo Kalle.

Ulkopuolisen silmin talon elämä näyttäytyy jokseenkin siltä kuin ihan-noivia high school -leffoja ja porilais-ta korkeakoululegendaa yhdistelevät odotukset antavat olettaa. Pientä kylteriylpeyttä lukuun ottamatta elit-ismiä ei Herralasta löydä. Ujo jenkki-imitointikin jää Heureka-kylttien, pääsiäisruohojen, lipunnostojen ja muiden tempausten varjoon.

Toisaalta talo on osoitus äärim-mäisestä halusta bailata ja hölmöillä läpi opiskeluvuotensa, mutta myös nuorten opiskelijoiden taidonnäyte yhteisöllisestä elämästä. Rymyämisen ohessa asiat hoituvat ja talo pysyy pystyssä.

Toivottavasti opiskelijat kan-soittavat taloa vielä seuraavankin vuosikymmenen, ja #herrala jatkaa vilahteluaan verkossa. Samanlaista elämäniloa ja yhteisymmärrystä sietäisi todistaa useamminkin.

Tekstissä esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu asianomaisten yksity-isyyden takaamiseksi.

16

Porilainen pysäköinninvalvon-ta on muodostunut jo lähes käsitteeksi, ainakin paikallisten

keskuudessa.Sakko rapsahtaa muutaman

minuutin ajanylityksestä, ja sel-laista aluetta ei Porissa ole, missä parkkipirkot eivät päivystäisi. Pysä-köinninvalvonta on tärkeää, mutta se saa ihmiset myös ärsyyntymään. Tuulilasiin kiinnitetty lappu voi saada rauhallisemman-kin kuskin menet-tämään malttinsa.

Sakon kirjoit-tajan manaaminen ei kuitenkaan auta, sillä siinä vaiheessa tarkastajat ovat yleensä jo kaukana.

Antinkatu kuudessa sijaitsee Porin pysäköinninvalvonnan toimisto. Toimiston taukohuoneessa on iloinen tunnelma. Pysäköinnintarkastajat ovat olleet tauolla ja ovat lähdössä takaisin töiden pariin.

Kaksi tarkastajaa on lupautunut haastateltavaksi. Marja Ikävalko ja

Päivi Viitala ovat molemmat työs-kennelleet Porissa pysäköinnintarkas-tajina jo useita vuosia.

Naiset kehuvat työtään. ”Yksikään päivä ei ole samanlainen”, he kertovat. Sakkojen kirjoittamisen ohessa pää-see myös juttelemaan kaupunkilaisten kanssa ja saa liikuntaa. Etenkin kesä on naisten mielestä mukavaa aikaa.

Vielä muutama vuosi sitten sakot kirjoitettiin käsin, nykyään tarkastaji-

en apuna ovat koneet. Sakon antami-nen käy siis nopeasti, eikä pysäköin-tivirheen tekijä yleensä kohtaa sakon antajaa. Joskus pysäköinnintarkastajat myöntävät kuulevansa ärräpäitä, mut-ta sakon saaja ja tarkastaja kohtaavat vain harvoin.

Haukkujen lisäksi Ikävalko ja Vii-tala kertovat saavansa myös kehuja. Lisäksi naiset pääsevät lähes päivit-

täin auttamaan ihmisiä pysäköin-titilanteissa. Parhaassa tapauksessa sakolta välttyy, kun tarkastajat huo-mauttavat virheestä jo parkkipaikalla.

Porin pysäköinninvalvonnan kah-deksan työntekijää eivät kuitenkaan voi olla aina ohjeistamassa kaikkia etukäteen. Paras tapa välttää sakko, on tarkistaa parkkialueen liikenne-merkit.

Provisioita ja muita uskomuk-sia

Vaikka naiset kehuvat työtään,

en malta olla kysymättä työn varjo-puolista.

Kyllä, toisinaan kuulee ihmisten huutelevan hävyttömyyksiä. Ei, se ei haittaa. ”Vuosien varrella sitä on oppinut sulkemaan korvansa tietyiltä kommenteilta”, Ikävalko ja Viitala vakuuttavat.

Mutta entäpä ne kaupunkile-gendat, joita ”lappuliisoista” Porissa

//HENKILÖ

TeksTi ja kuva: TyTTi Wallenius

Lappuliisat

”Vuosien varrella sitä on oppinut sulkemaan korvansa tietyiltä kommenteilta.”

17

18

liikkuu? Niin porilaiset kuin ulko-paikkakuntalaisetkin kuulevat usein ihmeteltävän porilaisen pysäköinnin-valvonnan tehokkuutta Onko tehok-kuuden taustalla provisiopalkka?

Vastaus yllättää: ei ole. Pysä-köinnintarkastajat saavat kuukau-sipalkkaa. ”Vaikka ei pieni ekstra pahitteeksi olisi”, Viitala naurahtaa. Pysäköinnin tarkastaminen on työ, siinä missä muutkin. Työn tarkoitus on mahdollistaa kaikille tasapuolinen pysäköinti ja sakkojen kirjoittaminen kuuluu siihen.

Entäpä järjestelmällisyyden salai-suus? Porin pysäköinninvalvonnassa työskentelee yhteensä kymmenen ihmistä, kaksi toimistolla ja loput kentällä.

Työntekijät kiertävät maanantaista

lauantaihin pysäköintialueita. Pori on jaettu neljään alueeseen, jonka sisällä tarkastajat saavat liikkua vapaasti. Mitään tiettyjä ”spotteja” Porissa ei ole, vaan rikkeitä tehdään tasaisesti ympäri kaupunkia. Yleisimpiä virhei-tä ovat parkkikiekon unohtaminen ja parkkimaksun maksamatta jättämi-nen.

Aktiivisen pysäköinninvalvonnan lisäksi Pori on tunnettu runsaasta mopoautokannastaan. Autokortit-tomuus ei kuitenkaan tee nuorista mopoautoilijoista huonoja pysäköijiä.

Ikävalko ja Viitala kertovat, että mopoautoilijat eivät tee rikkeitä sen enempää kuin autoilijatkaan. Rikkeet eivät kohdistu tiettyihin ryhmiin, vaan pysäköintivirheitä tekevät niin naiset kuin miehet, nuoret ja vanhat.

Viitala ja Ikävalko kehottavat autoilijoita tarkkaavaisuuteen. ”Pysä-köintialueilla on kyllä selkeät ohjeet, ja jos niitä noudattaa, ei voi mennä vikaan”, naiset vakuuttavat. Merkit saattavat kuitenkin joskus vaihtua, eli myös tutulla parkkialueella kannattaa olla tarkkana.

Naisten on palattava töihin. Vaik-ka työ vaikuttaa ulkopuolisen silmin yksitoikkoiselta ja hieman ikävältä, naiset lähtevät kaupungille hymyssä suin. ”Tämä on asiakaspalvelutyötä. Teemme tätä kaupunkilaisten omaksi parhaaksi”, Viitala ja Ikävalko sanovat ja lähtevät kiertämään aurinkoista Poria.

Lukuvuoden päättäjäiset

Porin yliopistokeskuksen lukuvuoden päättäjäisjuhlaa vietetään perjantaina 23.5. Juhlaan ovat tervetulleita kaikki yliopistokeskuksen opiskelijat ja

henkilökunta aveceineen.

Juhlan lyhyt virallinen osuus auditoriossa 126 klo 19-20, juhlapuhujana Porin kulttuurilähettiläs, koreografi, tanssitaiteilija Jorma Uotinen.

Juhlassa palkitaan myös Vuoden opetusteko, Vuoden opinnäytetyö ja Vuoden alumni.

Juhlan vapaamuotoinen osuus alkaa klo 20 ravintola Sofiassa, tarjolla on kevyttä iltapalaa ja taustamusiikkia

Ilmoittaudu ma 19.5. mennessä: ucpori.fi/lukuvuoden_paattajaiset

19

VANHA JA VIHAINEN\\

Riipii ajatellakin, että mitä kaikkea yliopistolle tulevaisuudessa tullaan tekemään, mutta pakko on. Siitä lähtien kun Lissabonin sopimuk-sen korkeakouluja koskevat pykälät astuivat Suomessa voimaan vuonna 2004 yliopistot ovat kovaa vauhtia syöksyneet kohti jonkinlaisia tuotan-tolaitoksia, joista opiskelijat syydetään pihalle mahdollisimman nopeassa tahdissa ja mahdollisimman erikois-tuneina. Tilaa vanhan sivistysyliopis-ton tarjoamalle monipuolisuudelle on karsittu karsimasta päästyäänkin.

Kun uusi yliopistolaki vuoden 2010 alussa astui voimaan otettiin yritykset mukaan yliopistojen päätök-sentekoon. Tämä on mielenkiintoinen muutos siitä näkökulmasta nähden, että perinteisesti yhteiskunnan kor-keimman tiedon on ajateltu löytyvän juuri yliopistoista, mutta nyt sen ikään kuin valtion toimesta nähtiin lopulta löytyvän yritysmaailmasta. Vaikutti siltä kuin olisi sanottu, että yritysmaa-ilman kaitseavalla ohjauksella yliopis-tot vihdoin löytävät tarkoituksensa, ne alkavat palvella talouden tarkoituspe-riä ja hylkäisivät epämääräisesti mää-riteltävän sivistyksen tavoittelun.

Hurmahenkisellä innolla perustet-tiin Suomeen uusia yliopistoja, joissa suuruuden ekonomian sääntöjä mu-kaillen opiskelijat, professorit, lehtorit ja muu henkilökunta runnottiin yh-teisen kattilaan ja maustettiin orga-

nisaatiomuutoksella, innovaatioilla ja pöhinällä. Sitten odoteltiin. Keitoksia oli kuitenkin toiselta suunnalta lai-mennettu vähentämällä jo satoja vuo-sia käytettyjä mausteita kuten tieteen vapaus, perustutkimus ja yliopistojen autonomia. Lisäksi monesta kattilasta poistamalla tai vähentämällä perintei-siä lisukkeita kuten filosofia, yhteis-kuntatieteellinen- ja humanistinen tutkimus. No, mitäs noista kun niistä jää useasti niin kitkerä makukin ja vaikuttaa siltä, että ne tuovat erittäin harvoin hilloa pöytään.

Yliopistouudistuksesta on nyt nel-jä vuotta ja yliopistojen henkilökunta tiedekuntiin ja tieteenaloihin katso-matta on lähes kaikkialla todennut uudistukset epäonnistuneiksi. Suu-ruuden ekonomia ei toiminutkaan sivistyksen vaalimiselle perustetussa instituutiossa. Mutta ei se mitään, ei hätä ole tämän näköinen. Pitää muut-taa lisää! Vanhat rakenteet on tuhot-tava perin juurin ja astuttava uuteen aikaan, jossa innovaatiot ja pöhinä voivat todella toteutua.

Muutaman vuoden sisällä yliopis-tojen ja ammattikorkeakoulujen duaa-limallin murentaminen tulee nouse-maan korkeakoulupolitiikan keskiöön ja siihen yliopistojen sekä yliopisto-opiskelijoiden tulee varautua. Sitä mitä duaalimallin murtaminen käy-tönnössä tarkoittaisia on vielä vaikea sanoa, mutta jos katsoo lähihistoriassa

toteutettuja korkeakoulu-uudistuksia, niin odotettavissa ei ainakaan ole suurta sivistyksen, tasa-arvon ja tie-teen vapauden ilotulitusta. Tällaisia uudistuksia tehdessä on helppo alkaa puuttua myös suomalaisen korkea-kouluopiskelun kulmakiveen, eli sen maksuttomuuteen. Tällaisilla erilaisil-la nopeilla shokkihoidoilla Britanni-assakin aikoinaan Tony Blairin aikaan yliopistoihin tuottiin lukukausimak-sut, jotka sittemmin ovat vain nous-seet nousemistaan.

Yliopistoissa tuleekin siis olla enemmän kuin valppaana mitä tu-levaisuus tuo tullessaan. Tässä myös opiskelijoilla on tärkeä rooli. Henkilö-kunta on jo tällä hetkellä ylityöllistet-tyä, professorit eivät enää kykene kes-kittymään tieteeseen juuri ollenkaan, vaan heidän täytyy olla eräänlaisia tieteenalansa mainosmiehiä, varain-hankkijoita ja managereja. Ajan her-molla pysyminen kaikesta siitä mitä yliopistokentällä tapahtuu on siis nyt tärkeämpää kuin koskaan. Järjestäkää siis hyvät opiskelijat yhteisiä tapaa-misia, kertokaa toisillenne millaisia uudistuksia omat yliopistonne ovat te-kemässä. Tutustukaa tarkkaan yliopis-tojenne rehtorien ja muiden korkeissa paikossa työskentelevien lausuntoi-hin.

Olkaa valppaana, sillä teitä tarvi-taan.

Yliopisto tarvitsee teitä!

20

Teksti: Linnea Kotiniemi Kuva: Esa Keskinen

21

Hypnoosiin törmää usein medi-assa lähinnä viihdeohjelmissa ja polii-sisarjoihin kätkettynä, mutta harvaa tietää sen enempää hypnoosista. Mikä on hypnoosin totuus? Onko hypnoosi jotain mystistä ja yliluonnollista, pelkkää huijausta vai jotain aivan muuta? Pointin toimitus päätti ottaa asiasta selvää.

Hypnoosiliikkeitä ei löydy Suomessa jokaiselta kulmalta, ja hypnoosihoitoja tarjoavat ammattilaiset ovat harvassa.

Marianne Kartano työskentelee Harjavallassa lastensuojelualan yrit-täjänä, mutta tekee ohessa terapeutin töitä sekä hypnoosihoitoja. Häntä oli jo pitkään kiinnostanut ihmisen mieli ja sen toiminta, joten 90-luvun puolessavälissä hän päätti lähteä hakemaan koulutusta hypnoosin saralta pohjanaan sosionomin ja lähihoitajan koulutukset.

”Oma mielemme vaikuttaa meihin monin tavoin. Luomme itse mielikuvia tiedostamattamme ja niillä on suuri merkitys kokemuksiimme”, Kartano pohjustaa.

Hypnotisoijan taitoja voi lähteä kehittämään Suomen hypnoosiyhdis-tyksen, Hypnoosiliiton sekä Tieteellinen hypnoosi ry:n tarjoamilla kursseilla ja

koulutuksilla.Monien käsitys hypnoosista ei aina

ole totuudenmukainen; erilaiset televisio-ohjelmat ja väärät uskomukset antavat hypnoosista yliluonnollisen kuvan.

”Hypnoosissa ei vastoin yleistä käsitystä ole mitään mystistä, ja se onkin ihmisille täysin luonnollinen tila”, Kartano korostaa. ”Ihminen on samanlaisessa vireystilassa vähintään kaksi kertaa päivässä; heräämisen ja nukahtamisen välimaastossa.”

Ping, olet kana?

Hypnoosin idea on yksinkertaisempi, kuin moni olettaa. Se ei ole mitään järjen vastaista vaan perustuu normaaleihin toimintoihin.

Hypnoosissa ihminen keskittyy vaikkapa annettuun kohteeseen, kuten palloon tai seinässä olevaan pisteeseen. Samalla, kun ihminen pyritään pitämään keskittyneenä ja rentoutuneena, hänelle annetaan erilaisia suggestioita. Suggesti-oilla tarkoitetaan puhetta, jolla vaikute-taan ihmisen mieleen. Suggestioita käyte-tään paljon esimerkiksi mainonnassa.

Hypnoositilassa ihminen on herkem-

pi vastaanottamaan hänelle annettuja suggestioita, näin päästään myös halut-tuun tavoitteeseen nopeammin. Mieli-kuvat ja suggestiot ovat lähellä toisiaan. Suggestoilla voidaan auttaa hypnotisoi-tavaa luomaan mielikuvia, jotka tukevat tavoitteena olevaa asiaa.

”Usein luullaan, että hypnoosissa mennään jonnekin, siirrytään toiseen todellisuuteen. Tämä ei pidä paikkaansa ja se tulee usein yllätyksenä monelle.”, Kartano täsmentää. ”Ihminen tiedostaa, kuulee ja aistii ympäristönsä, mutta ei reagoi kaikkiin ärsykkeisiin.”

Ensimmäisellä hoitokerralla Kartano pyrkiikin korjaaman asiakkaan mahdolli-set väärät odotukset ja luulot.

Tiedätkö tunteen, kun hiuspohjasi alkaa kutista jonkun puhuessa täistä? Loisten juoksennellessa mielikuvissasi vartalosi reagoi, kuin ne juoksentelisivat todellisuudessa myös ihollasi.

Hypnoosi perustuu samaiselle reaktiolle. Hypnoosihoidossa kuitenkin rakennetaan positiivisia, onnistumisen mielikuvia. Kun aivot ottavat vastaan sug-gestion ja luovat mielikuvan, mieli ja keho eivät tunnista, onko kyseessä todellinen tilanne vai ei. Kun mielikuva vaikuttaa

//AJASSA

Humpuukiahuvia

vaihyötyä?

22

aivoihin ja ne lähettävät komennon eteenpäin, mieli, keho ja tunteet toimivat mielikuvan mukaisesti ja suggestio on toiminut toivotusti.

Haastattelun aikana tehdyssä hypnoo-sitestissä (ns. heiluritesti) tuli kokemus, että itse ei tietoisesti toteuta mielikuvia eikä välttämättä tajua käyttävänsä lihaksi-aan toteuttaakseen annettuja suggestioita.

Kaikki eivät vaivu hypnoosiin

Hypnoosi ei ole toimiva hoitomuoto kaikille. Osaa väestöstä ei ole mahdollista saattaa hypnoosiin tai se saattaa olla hyvin vaikeaa. Hypnotisoitavan on itse halutta-va hypnoosiin pääsyä.

”On osattava luopua kontrollista ja päästää irti”, Kartano huomauttaa.

Luovat ja mielikuvitustaan paljon käyttävät ihmiset on yleensä helppo saattaa hypnoosiin – toisaalta myös esim. sotilasuralla olevat ihmiset ovat usein hyvin suggestioherkkiä - viimekädes-sä hypnoosin onnistuminen riippuu kuitenkin yksilöstä ja vuorovaikutuksen toimivuudesta hypnotisoijan kanssa. Lopputulosta on vaikea arvioida ennen kuin kokeilee.

Ihmistä on erittäin vaikea ohjata tekoihin tai ajatuksiin, jotka ovat hänelle epämieluisia tai oman moraalin vastaisia

”Ihminen on tajuissaan ja oma itsensä hypnoosin aikana. Mieli kyllä kieltäytyy tekemästä, jos antaa suggestion, joka on hypnotisoitavan omaa tahtoa vastaan”, Kartano sanoo.

Tämän takia onkin ensiarvoisen tärkeää, että asiakas on hypnoosihoidos-sa omasta tahdostaan eikä esimerkiksi puolison painostamana.

Kartano ei myöskään suostu teke-mään hypnoosihoitoja kaikille. Esi-merkiksi harhaisuuteen taipuvaisille henkilöille hypnoosi ei ole suositeltava hoitomuoto.

”Hypnoosi voi pahimmassa tapa-uksessa pahentaa oireita, jos psyyke ei ole tarpeeksi vahvalla pohjalla”, Kartano sanoo.

Lapsille Kartano ei myöskään ole koskaan tehnyt hypnoosia, sillä heille normaalit mielikuvaharjoitteet toimivat vielä mainiosti verrattuna aikuisiin.

Tv-hypnoosin totuus

Monissa televisio-ohjelmissa hypnoosia

käytetään viihdytystarkoituksiin. Tele-visiossa on nähty ihmisiä, jotka luulevat raajojensa painavan tonnin ja toisia, jotka luulevat itseään Juha Miedoksi.

Kartano paljastaa, että viihdehypnoo-siin valitaan yleensä suggestioherkkiä ihmisiä, jotka ottavat erilaisia mielikuvia helposti vastaan. Lisäksi viihdehypnoosis-sa tavoitteena on muiden viihdyttäminen. Tällöin hypnotisoitava ottaa avoimesti vastaan suggestioita, jotka poikkeavat normaalista käytöksestä, viihdyttääkseen muita.

Rikossarjoissa hypnoosiin vaivutetaan silminnäkijöitä, jotta totuus paljastui-si. Suomessakin hypnoosia käytetään jonkun verran poliisityössä ja sen avulla voidaan mennä muistissa menneisyyteen. Hypnoosi ei kuitenkaan ole kovin luotet-tava keino rikoksia ratkottaessa.

”Ihmisen mieli pyrkii täyttämään kohtia, joita ei löydy muistista. Mieli luo itse muistoja ja muistikuvia, eikä ihmi-nen aina tiedä, mikä on totta”, Kartano valottaa.

Hypnoosi apuna ongelmiin

Hypnoosia voi käyttää moneen eri vaivaan ja sillä on aina jokin tavoite kuten millä tahansa muulla ratkaisukeskeisellä terapiamuodolla.

Riippuvuudet, kuten tupakkariip-puvuus, ovat yksi yleisimpiä ongelmia, joihin apua haetaan. Lisäksi hypnoosi auttaa erilaisiin jännitys- ja pelkotiloihin. Yleensä Kartano pitää 3-6 kerran hoito-sarjoja, joskus vähempikin riittää.

”Viime kesänä eräs asiakkaani pääsi eroon pahasta ampiaispelosta yhden hyp-noosikerran jälkeen. Se on harvinaista, mutta mahdollista”, Kartano toteaa.

Jokaisen hoitokerran aikana Kartano pyrkii kohottamaan asiakkaan itsetuntoa ja uskoa onnistumiseen.

”Hypnoosissa pyrin antamaan asiak-kaalle hänen mieltään vahvistavia sugges-tioita. Esimerkiksi tupakkariippuvaiselle voin sanoa, että tupakoimisen lopettami-nen on helpompaa kuin kuvittelitkaan.”

Hypnoosi auttaa myös itsetunto-ongelmiin ja henkisiin lukkoihin. Urheilijoiden psyykkaaminen on yksi toimintamuoto. Hypnoosin keinoin on mahdollista oppia tuntemaan itsensä paremmin, tutustua omiin vahvuuksiinsa sekä kehittää itseään.

Kelakorvauksia ei irtoaVaikka hypnoosin tehoa on todis-

teltu jo moneen otteeseen ja sillä pystyy vaikuttamaan moneen eri ongelmaan, se on laajalti kiistelty hoitomuoto. Sillä on edelleen niin sanottu huuhaa -leima, josta eroon pääsy ei näytä olevan helppoa. Eri-laiset viihdeohjelmat eivät suoranaisesti auta asiaa ja stereotypiat ovat pinttyneitä.

Kelakorvauksia hoidoista on turha yrittää saada. Valvira ei ole toistaiseksi hyväksynyt hypnoosia Kelan korvauspii-rin sisälle. Tästä huolimatta useat hakevat apua hypnoosihoidosta.

”En aina pysty palvelemaan kaik-kia, koska aikaa ei yksinkertaisesti ole. Kysyntää hypnoosihoidolle löytyy, mutta Suomessa hypnoosihoito ja sen tarjonta ovat vasta lasten kengissä”, Kartano toteaa. ”Kehitettävää löytyy ja osaltaan vaikuttaa sekin, että Suomessa tarjottava hypnoosi-koulutus ei ole yhdenmukaista.”

Kartanolla on kuitenkin tarjota pieni porkkana opiskelijoille.

”Yhden hypnoosikerran hinta on 65 euroa, opiskelijoille olen antanut 10% alennuksen. Ensimmäiseen käyntiin menee aikaa n. 1,5 tuntia, muut käynnit kestävät tunnin verran”, Kartano kertoo.

Hypnoosi ei ole parantava ihme

Lopuksi Kartano haluaa painottaa, että hypnoosihoidot eivät toimi ongelmanrat-kojana yksinään.

”Hypnoosi ei ole hokkupokkus -taikaa, jonka avulla pääsee vaivatta eroon ongelmistaan. Toisinaan töitä pitää tehdä myös muilla keinoin.”

Hän antaakin asiakkailleen usein harjoitteita myös kotiin. Hypnoosi, kuten mikä tahansa muu terapiamuoto, vaatii asiakkaan omaa panostusta ja toimii parantumisen tukena, ei ihmetekijänä.

Hypnoosia ei sovi sekoittaa uskomus-taikoihin tai yliluonnollisiin taitoihin. Se on todellisuuteen pohjautuvaa hoitoa ja täysin luonnollinen tila, jossa työskennel-lään ihmisen mielen kanssa.

Ihmisen mielen vaikutusta, aivan kuten hypnoosiakin, aliarvioidaan eikä sen vahvuutta aina ymmärretä. Oma mielemme hämmentää meitä toistuvasti ja toimii yllättävällä tavalla.

Ehkä siksi myös hypnoosi vaikuttaa vieraalta ja mystiseltä, sillä se osoittaa, kuinka tuntematonta aluetta oma mie-lemme oikeastaan on.

23

24

Dominikaanisesta tasavallasta Amerikkaan kotiutunut Junot Diaz on kotimaassamme

tuntemattomuus. Uusimman kirjan suomennosta sai odottaa kaksi vuot-ta ja se jää todennäköisesti harvojen, uudesta amerikkalaisesta kirjallisuudes-ta kiinnostuneiden huviksi. Englantia puhuvassa maailman osassa mies on kuitenkin niittänyt mainetta ja pokan-nut esimerkiksi erään arvostetuimmista kirjallisuuspalkinnoista, Pulitzer-palkin-non fiktiosta.

Pulitzer–palkinnon saajat ovat eng-lanninkielisen kirjallisuuden modernia kärkikastia. Sinne kuuluvat Diazin lisäksi esimerkiksi Michael Chabon, Jennifer Egan, Jeffrey Eugenides, Cormac McCarthy, Michael Cunning-ham ja Annie Proulx. Varhaisempiin voittajiin lukeutuvat esimerkiksi sellaiset suurmiehet ja –naiset kuten William Faulkner, Toni Morrison ja Ernest Hemingway. Mistään satunnaisesta ja kevyestä pystistä ei siis ole kyse.

Vaikka Amerikassa palkinto siivittää kirjailijan myyntilistojen kärkeen, Suomessa se ei aiheuta havaittavaa liikehdintää. Syytä kuitenkin olisi. Esimerkiksi Junot Diaz kun on varsin mallikelpoinen esimerkki modernista kielellisestä ilmaisusta, jossa monikan-sallisuus sekä lukuisat ajalliset tasot ja henkilöt tulevat sointuisasti yhteen.

Tässä vaiheessa on kuitenkin sa-nottava, että odotukseni postiluukusta kolahtanutta uutukaista kohtaan eivät olleet neutraalit. Diazin aiempi, Pulitze-riin johtanut romaani Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä oli lukukokemukse-na merkittävä ja ikimuistoinen, sellainen nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden kynnykselle sopiva teos, joka ohimen-nen selitti myös omaa maailmaa ja sen ongelmia. Uuden teoksen suomennok-sen ilmestyessä kuola valui suupieliltä kuin ylikypsää possua repiessä.

Koska toiveeni olivat asettuneet jonnekin tähtien ja planeettojen lomaan, pettymys oli luontaista. Aiemman kirjan kaltaista, monikerroksista, moniulotteis-ta, värikästä ja koskettavaa teosta ei tällä kertaa ollut luvassa, vaan tyytyminen oli inhimilliseen heikkouden kuvauk-seen, joka parhaimmillaan oli herkkää ja uskottavaa, mutta joka pahimmillaan kääntyi ikävystyttävän tavanomaiseksi tilitykseksi.

Osasyyllinen kirjan heppoisuu-teen on sen väritön suomennos, joka ei tuo Diazille tyypillistä huumoria ja dominikaanista värikkyyttä kunnolla esiin. Vikaa on myös alkuperäisteoksen sanavalinnoissa, sillä esimerkiksi tietyt kirosanat eivät käänny äidinkielellemme kovinkaan notkeasti. Suomalaiset lukijat vierastavat varmasti myös runsasta es-panjalaisten lainasanojen käyttöä, jotka

alkuperäisen version tyyliin on tarkoi-tuksella jätetty kääntämättä.

Kuten Diazin aiemmissa kirjoissa, myös tällä kertaa henkilöt ovat maa-hanmuuttajia, dominikaaneja. Tarinat ovat tavanomaisia: kullanhohtoisessa Pohjois-Amerikassa arki on hankalaa, rahaa on vähän, naisia ja alkoholia paljon. Myös keskiössä olevat pettä-mistarinat ovat tuttuja, kuten ne usein tosielämässäkin ovat.

Kirjan alkuperäinen nimi, This is how you lose her, on virkkeenä hieno, surumielinen ja monitulkintainen. Suomennoksen titteliksi valittu Vierais-sakävijän opas rakkauteen taas kuulostaa auttavalta kioskikirjallisuudelta, joka ei tee teokselle millään tapaa kunniaa, vaan korkeintaan pitää potentiaaliset lukijat entistä kauempana. Myös kan-sikuva aiheuttaa hämmennystä, eikä se oikein sovi romaanin henkeen.

Kirjasta nauttisi varmasti enemmän alkuperäiskielisenä teoksena, mutta ei se huono ole nytkään. Novellimaisista kappaleista koostuvan opuksen viimei-nen osio on niin hieno, että sen halusi välttämättä lukea saman tien uudestaan. Siinä pettämiseen ajautuvan miehen epätoivo ja maanisuus tulee hienosti liki. Lyhyet virkkeet toimivat tehokkaasti kuin pirtu konsanaan.

Aleksi Malinen

//ARVIO

Kun dominikaani pettää

Junot Diaz: Vieraissakävijän opas rakkauteenLike230 s.

25

Suomen valtion hallinto perustuu edustukselliseen kansanvaltaan. Voiko äänestysinnon heikentyessä ja kansalais-ten politiikantuntemuksen rappeutuessa enää kuitenkaan puhua täysimittaisesta demokraattisesta järjestelmästä? Puolu-eiden ja hallituksen rooli on vahvistunut, mutta missä vallan ydin todellisesti on?

Eduskunta – Kansanvaltaa puolu-eiden ja hallituksen ehdoilla valottaa ansiokkaasti eduskunnan toimintaa ja avaa parlamenttivallassa viime vuosi-kymmeninä tapahtuneita kehityskaaria.

Professorit Matti Wiberg Turun yliopistosta ja Tapio Raunio Tampereen yliopistosta ovat toimittaneet eduskun-taa syväluotaavan teoksen, jonka kirjoit-tajina on suomalaisen politiikantutki-muksen kärkinimiä. Wiberg ja Raunio ovat kokeneita parlamenttitutkijoita, ja

Wiberg johtaa 250 eurooppalaisen parla-menttitutkijoiden pysyvää komiteaa.

Asiakokonaisuuksien taustoitus perustuu kylmiin tilastofaktoihin, joista kirjoittajat tekevät johtopäätöksiä muun muassa käytännön parlamentarismin tilasta, vaalirahoituksesta ja kansanedus-tajista itsestään. Tutkimuksiin nojaava teos onkin virkistävä järkäle lehdet täyt-tävän tunnepitoisen poliittisen analyysin rinnalla.

Kirja on tarpeellinen tietopaketti niille kaikille, jotka haluavat saada otteen suomalaisesta politiikasta ja parlamen-taarisesta vallankäytöstä.

Esa KeskinenTapio Raunio ja Matti Wiberg (toim.) Eduskunta - Kansanvaltaa puolueiden ja hallituksen ehdoillaGaudeamus 2014

EduskuntaARVIO\\

Harvoin tulee kuultua sellaisia le-vyjä, jotka jättävät minut niin pettyneeksi, kuin Sallan ja Miron matka maailman ympäri -yhtyeen debyyttialbumi Tari-noita. Ehkä on kyse vain omista henkilö-kohtaisista mielipiteistäni, kun en haluaisi kuulla enää yhtäkään kotimaista levyä, jolla on tanskalaisyhtye Mewin tuotan-nosta muistuttavia kitaravalleja. Olen vähän väsynyt kuulemaan myös sellaista ryppyotsaista urbaanimelankoliaa. Nämä molemmat ja monta muuta modernin suomirockin populaarimman laidan tuntomerkkiä ovat kuultavissa helsinki-läiskokoonpanon esikoisjulkaisulla.

Tyylillisesti tilkkutäkkimäinen levy kuulostaa koosteelta erilaisia suomen-kielisen popmusiikin trendivirtauksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Solisti Salla Hätisen lapsekasta ja persoo-

nallista ääntä lukuunottamatta levyltä oli vaikea löytää jotakin aivan ainutlaatuista. Albumin nimikappaleen tavasta käsitellä parisuhteen ensiaskeleita kuitenkin pidin. “En osaa sanoa, haluanko sun roikkuvan mukana” on ihastuttavan rehellinen ja samanaikaisesti epävarma lausunto.

Sallan ja Miron matka maailman ympäri on tehnyt levyn, jonka kappaleis-ta suurin osa on muotovalioita. Hyvin vähän levyltä jää kuitenkaan käteen. Kliininen ja persoonaton soundi syö kappaleiden tenhoa. Suomenkielinen rock- ja popmusiikki on tällä hetkellä vähän tylsää, ja tämä levy jatkaa samoilla laduilla.

**

Vilho Pirttijärvi

Sallan ja Miron matka maailman ympäri: Tarinoita(KHY Suomen Musiikki)

Sallan ja Miron matka maailman ympäri: Tarinoita

ARVIO\\

Esa ”Tarpeeks eboniikkaa” Keskinen: Mä pidän siitä taustasta, myönnän sen. Hitti.

Vilho ”Bilbo Flirttijärvi” Pirttijärvi: Hiilipaperikopio Sannin XO terkkuja kotiin -biisistä, mut ihan jees. Kehittelee tavaramerkkisaundia.

Aleksi “piehtaroi kulttuurielitismissään” Malinen: Miika Nousiaiseen viittaamis-esta ujo littipeukku.

Esa: Rämälämädingdong. Tämä on ihan rento ja hassu. Voisin kuvitella, että toimii kesäisenä kakkospäivänä klo 13:23, kun mökille on saatu lisää bisseä ja odotellaan saunan lämpiämistä.

Vilho: Cowa!

Aleksi: Kitaran takapotkut ja kesä menee yhteen kuin letut ja raparperikiisseli. Rehelliset ja hauskat lyriikat.

Esa: Aika pehmee. Ei lähde kuten pitäisi. Ei jatkoon.

Vilho: Kaveri Specialista ei tule uutta Valvomoa, vaikka ärsyttävyydessä “Mikä kesä?” -tasolla mennäänkin. Vähän tylsä biisi.

Aleksi: Geneeristä seurakuntanuorten pseudo-ska:ta, jonka olemassaololle ei löydy juuri perusteita.

KesähittipuntariKasmir - Vadelmavene Hätä-Miikka - Remu Kaveri Special - Pussikaljasää

26

Koko perheen henkeäsalpaava seikkailuUlvilan Massilla 13.6.–17.7.2014. Ohjaus Jyri Siimes. Katettu katsomo ja puffetti. Lisätiedot ja varaukset:teatteriulpu.fi tai 0440 585 495

Porin ylioppilaslehti hakee uutta päätoimittajaa syksyllä alkavaan pestiin. Tehtävästä on luvassa

palkkio.

Toimenukuvaan perehdytetään.

Ota yhteyttä pointti.lehti@gmail.com

27

LOPUKSI\\

Mitä Juxaa meille opettaa?”Eräänä päivänä Juxaa (jonka voi kirjoittaa myös Jeha tai Djuha), narri, kutsui ystäviään syömään, mutta huo-masi ettei hänellä ollut tarpeeksi isoa kat-tilaa ruuan valmistamiseen. Hän lainasi naapurilta ja lupasi palauttaa sen.

Seuraavana iltapäivänä Juxaa palautti valtavan padan, joka hänelle oli lainattu, mutta pani pienemmän kattilan sen sisään. Naapuri muistutti hänelle lainan-neensa vain isomman. Pieni pata oli lainassa toiselta naapurilta?

”Nyt kun ajattelen, niin sinun iso kattilasi synnytti yöllä pienemmän”, sanoi Juxaa. ”Ajattelin, että olisi epäreilua salata tämä ihmeellinen syntymä sinulta. Ot-taen huomioon tilanteen”, Juxaa vakuutti, ”iso ja pieni pata ovat sinun ja saat pitää ne.”

Naapuri hämmästyi ja sanoi, että Juxaa oli harvinaislaatuisen luotettava herrasmies. Loppujen lopuksi miehet erosivat, kumpikin ylistäen toista ja Al-lahia.

Noin kuukautta myöhemmin Juxaa lainasi isoa kattilaa samalta naapurilta samanlaiseen tarkoitukseen, pitääkseen juhlat. Kun Juxaa ei välittänyt palaut-taa valtavaa pataa, ei sovittuna päivänä eikä viikonkaan kuluttua, naapuri meni itse Juxaan luokse ja pyysi omaisuuttaan takaisin.

Juxaa riiputti epätoivoisena päätään ja sanoi: ”Anteeksi, että unohdin tulla loh-duttamaan sinua siitä, että valtava patasi kuoli ja me hautasimme sen.”

”Kuoli?” naapuri kysyi äärimmäisen epäuskoisesti.

”Aivan niin. Se kuoli ja me hauta-simme sen.” Naapuri puhkesi ilkeään nauruun. ”Onko kukaan ennen kuul-lut pronssikattilan kuolleen ja tulleen haudatuksi?”

”Nyt kun ajattelen sitä”, Juxaa vastasi, ei kukaan ollut koskaan kuullut sitäkään, että iso pronssikattila synnytti pienem-

män.”Lyötynä naapuri meni matkoihinsa,

eikä enää vaivannut Juxaata.”Muutettuani Poriin 1990-luvun alussa

luin somalialaisen kirjailijan Nuruddin Farahin siihen mennessä suomennetut teokset. Edellä oleva lainaus on Farahin romaanista Elämisen lahja (1990). Tuo-reena porilaisena olin päässyt mukaan pakolaisten vastaanottotyöhön, ja ensim-mäiset Porin kaupungin vastaanottamat pakolaiset olivat juuri Somaliasta. Pa-kolaisten vastaanotto oli silloin ihan uutta ja asenteet olivat sen mukaiset. Uuteen ilmiöön suhtauduttiin pelokkaasti ja jopa vihamielisesti.

Nyt tilanne on ihan toinen. Kansain-välisyys on arkipäivää. Tunnen paljon Porissa asuvia maahanmuuttajia ja täällä opiskelevia ulkomaalaisia. He eivät valita huonosta kohtelusta. Ihonvärillä tai syn-typerällä ei enää ole suurta väliä. Pori on kansainvälistynyt ja kaupungin henkinen ilmapiiri on raikastunut. Ketä tästä on kiittäminen? Uutta sukupolvea? Opiskeli-joita ja opiskelijakulttuuriako?

Porilainen opiskelijakulttuuri on mielenkiintoinen ilmiö. Pienellä poru-kalla saadaan paljon näkyvää, tuntuvaa ja vaikuttavaa aikaan. Nuori tulokas Porin ylioppilasteatteri PYT on tästä hyvä esimerkki. Sen oma tuotanto ja vieraile-vat esitykset eivät jätä kylmäksi eivätkä päästä yleisöään helpolla. Opiskelijatalo Saikulla tapahtuu paljon, ja kun ohjel-matietoja katsoo niin huomaa, että ei ole pelkkää biletystä porilaisen opiskelijan elämä.

Akateemista Wappua vietetään nyt 16. kertaa. Porin yliopistokeskuksen Akateemiset Laulajat esiintyy, Karhupat-sas pestään ja uudet opiskelijat kastetaan Kokemäenjokeen. En tiedä yhtään muuta opiskelijakaupunkia, jossa Vappuperin-teeseen kuuluu opiskelijoiden tarjoamana kuohuviini Vapun aattona ja silliaami-

ainen Vapun päivänä koko juhlivalle vappukansalle.

Opiskelijoita myös näkyy Porin taidemuseon ja Satakunnan museon sekä Poriginal-gallerian näyttelyjen avajaisissa ja Pori Sinfoniettan konserteissa, etenkin jos vieraina on Marzi Nymanin tai Leif Segerstamin kaltaisia kiinnostavia taiteili-joita. Vastineeksi opiskelijat järjestävät kaikille porilaisille mieleenpainuvia elämyksiä, joista esimerkkinä Aalto-ylio-piston opiskelijoiden ja yliopistokeskuk-sen humanistien monet tapahtumat ja näyttelyt.

Porin ylioppilaslehti Pointti taas antaa mielenkiintoisen läpileikkauksen ja syväluotauksen porilaisesta opiskeli-jaelämästä.

Vuoden MMXIV ensimmäisessä numerossa käsiteltiin minun ja mon-ien muiden porilaisten (ja luvialaisten) lempiharrastusta, talvi- eli avantouintia otsikolla: ”Vesi on talvella aivan vitun ky-lmää”. Otsikon luettuani tajusin, että juuri noin pelkistetysti ja kirkkaasti ajattelen, kun kävelen lämpimästä saunasta mereen ja ihmettelen, että miksi niin teen.

Mitä Juxaa meille opettaa: Ei mitään. Tuo tarina vain tuli mieleeni ajatellessani porilaista opiskelijaelämää ja –kulttuuria, jolle toivon yhtä oivaltavaa ja raikasta tulevaisuutta kuin mitä sen historia on ollut. Moniääninen ylioppilaslehti Pointti ja muut toimijat tarvitaan myös jatkossa.

Työnjakomme on selvä: Yliopis-tokeskuksen ja sen eri yliopistojen tehtävänä on taata, että meillä on riittävästi opiskelijoita. Opiskelijoiden tehtävänä on löytää sitten Karhupatsaalle pesijät, PYT:lle näyttelijät ja Pointille tekijät tästä innokkaasta opiskelijajouko-sta.

Harri Peltoniemikirjoittaja on Porin yliopistokeskuksen johtaja