POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI POHJANPIIRI sislttyyppi... · 2017. 11. 9. · Harjoitus tekee mestarin. Eräiden toimenpiteiden ja lääkehoitojen käytön aiheista ja oikeutukses

POH

JAN

PIIR

I P O H J O I S - P O H J A N M A A N S A I R A A N H O I T O P I I R I

32 0 1 6

Asiakaslähtöisyydessä punnitaan asenne ja organisaation joustavuus s. 6

Uusi asiakaspalautejärjestelmä käyttöön alkusyksystä s. 10

Nyt kun kesä mennyt on s. 18

Avohoito vapauttaa resursseja osastohoitoon s. 6

Välinehuollon harjannostajaiset s. 11

Lääkehoito on sairaanhoitajan ydinosaamista s. 14

2 POHJANPIIRI 3/2016

i i ik l l i kk i �k l l i kk i �

KastellinApteekki

Apteekki lähelläsiKastellin apteekki sijaitsee kätevästi OYS:a vastapäätä Katrillin talossa.

Kattavat aukioloajatPalvelemme nyt myös iltaisin ja viikon loppuisin.

Meille on helppo tullaPoikkea meille OYS:n valoristeyksestä. Apteekkimme edessä on runsaasti ilmaista parkkitilaa. Myös liikunta - esteisillä on vaivaton pääsy apteekkiin.

KastellinApteekki

www.kastell inapteekki.f ii i ik ll i kki fik ll i kki fi

Oulun 11. Kastellin ApteekkiKumpulantie 190230 OULU040 3530033(08) 330033

[email protected]

PALVELEMME:Ma-La 8- 21Su 10-18

UUSI SIJAINTI!

www.kastellinapteekki.fi

K I V U S TAVO IPÄ ÄS TÄE R O O N

FYSIOS KASTELLI, Ranta-Kastellintie 4 B, puh 08 335 505FYSIOS KONTINKANGAS, Kiviharjunlenkki 7, puh 08 554 6252

Uusi nimi ja ilme, mutta samat tutut ammattilaiset auttavat sinua kaikissa kehon ongelmissa. Meille mikään vaiva ei ole meille liian iso tai liian pieni. Tervetuloa!

LUE LISÄÄ fysios.fi

Äkillinen kova kipu? 24/7 päivystävä puhelin 010 237 7900

Fysioteekki ja Fysiopalvelu Knuuttila & Sarias ovat nyt Fysios.

Tervetuloa asumaanOulun Medikiinteistöt Oy:n

vuokra-asuntoihin!

Oulun Medikiinteistöt OySairaalanrinne 4 G A 1

90220 [email protected]

TOIMISTOMME PALVELEE:MA–PE klo 8.00–12.00, 14.00–15.45

www.medikiinteistot.fi

Toivo amme hyvää ke ää!

POHJOIS-SUOMEN TERVEYDENHUOLLON TUKISÄÄTIÖ

Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiö on nyt Terttu. Terttu-säätiön lahjoittajana tuet erityisesti Pohjois-Suomen alueella tehtävää

tutkimusta ja kehitystyötä.

www.terttusaatio.fi

LAHJOITA JA TUE POHJOISSUOMALAISTATERVEYDENHUOLTOA JA TUTKIMUSTA

3POHJANPIIRI 3/2016

pääkirjoitus

Lopussa on aina kiire

Kari Haukipuro

K a r i Hau k ipu ro johtajaylilääkär i, vs.

K aikkien projektien loppuvaiheessa kiire yllättää kuin ensilumi. Tuoreet sote-päätök-set ja -luonnokset edellyttävät arviointia ja toimenpiteitä. Päätös kahdestatoista täyden palvelun päivystävästä sairaalasta ja asetusluonnos kiireellisen hoidon pe-rusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä sekä toinen luonnos

erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden hoitojen keskittämisestä vaikuttavat laajalti. Työnjakoesityksestä järjestetään kesäkuun aikana kuulemistilaisuudet operatiivisille ja kon-

servatiivisille aloille erityisvastuualueittain ja psykiatriassa valtakunnallisesti. Laaja lausunto-kierros päivystysasetuksesta ja luonnoksista terveydenhuoltolain ja sosiaalihuoltolain muutta-miseksi päättyy 10.09.2016.

Omalla alueella on samaan aikaan käynnissä hanke Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja tervey-denhuollon järjestämismallista (PoPSTer) sekä Tulevaisuuden sairaala -hanke. Nämä kaikki liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Merkittävä osa suunnitelmista tulisi toteuttaa vuoden 2018 loppuun mennessä, joten se oikeakin kiire tulee. Tänä aikana tarvitaan käytännön toimintaa, lähellä olevien ihmisten panosta ja kriittistä sparrausta.

Päätöksenteon tueksi olemassa olevaa, runsasta tilasto- ja tutkimustietoa ei ole hyödynnet-ty parhaalla tavalla. Tietoa on tuotu esiin mm. työnjakoasetuksen tausta-aineistossa ”Kirurgia Suomessa 2020-luvulla”. Ykkösvaatimus on annetun hoidon korkea laatu. Se on harvoin risti-riidassa muiden tavoitteiden kanssa. Oikein perustein ja hyväksytyin menetelmin asiantunte-

vien tiimien ja hoitoketjujen riittävällä potilasmäärällä antama hoito on kustan-nustehokkainta. Oleellista hoitotulosten ja -kustannusten kannalta on,

että komplikaatioita ja uusintahoitojen tarvetta ilmaantuu näin toimien vähemmän. Harjoitus tekee mestarin.

Eräiden toimenpiteiden ja lääkehoitojen käytön aiheista ja oikeutukses-ta käytävä keskustelu on vilkastunut. Tässä Pohjanpiirin numerossa on

muun ohella esimerkki lääkehoidon ja muun hoitokäytännön mul-listavasta, positiivisesta vaikutuksesta potilaiden vointiin ja ko-

konaiskustannuksiin reumataudeissa. Erityiskalliidenkaan lääk-keiden vaikuttavuutta, etenkin kustannusvaikuttavuutta, saat-taa kuitenkin olla vaikea osoittaa. Toisaalta käyttöön on otettu toimenpiteitä, joita ei ole riittävästi tutkittu ennen käyttöönottoa ja vaikuttavuus on jälkikäteen osoittautunut olemattomaksi. Jul-

kisuutta ovat saaneet mm. eräät päiväkirurgiset toimenpiteet. Muutos hoitokäytännöissä oli tosin alkanut jo aiemmin.

Lääketiede on hyvin pirstoutunutta, jolloin osaamisen ylläpito vaikeutuu Suomen pienessä väestöpohjassa. Yksiköiden ja erikois-alojen välillä esiintyy aina tervettä kilpailua, mutta myös taipu-musta monenmoiseen kilpavarusteluun, jolloin yhteistyö huono-nee, samoin kokonaisuus. Parannusta ja parempaa yhteistyötä tarvitaan niin terveydenhuollon yksiköiden sisällä kuin alueilla-kin. Eräiltä osin tarvitaan osaamiskeskittymiä mainittujen luon-nosten tapaan. Kun kilpailu nyt tulee mukaan, on tärkeää kysyä, millä kilpaillaan. Jossain saa jo konjakkia.

Järjestelmäämme ollaan tekemässä tarpeellista muutosta. Heikot kohdat on otettava esille unohtamatta ja hyödyntämät-

tä järjestelmän runsaita hyviä puolia. Terveydenhuollolle olisi eduksi, jos PPSHP:n henki-

lökunta harrastaisi alkaneena kesänä muun ohella ruu-miinkulttuuria. Ulkona pyöräilevät suosivat Kilometri-kisaa, mutta onhan muutakin. n

Pohjanpiir i numero 3 / kesäkuu 2016sisältö

3 Pääkirjoitus: Lopussa on aina kiire

5 Työ ja tekijä: Arabian kielen tulkki on myös kulttuurinsa tulkki

6 Avohoito vapauttaa resursseja osastohoitoon

10 Tuottavuuden kasvu edellytyksenä hyvinvointipalveluiden säilyttämiselle

11 Välinehuollon harjannostajaiset ajallaan

12 Tutkimuksen avulla välineitä palveluiden kehittämiseen

14 Lääkehoito on sairaanhoitajan ydinosaamista

15 Taistelutarinat – Perheitä, jotka taistelevat lapsen syöpää vastaan

16 Potilaskoti kodin korvikkeena

17 Valtaosa Kaste-ohjelman toimenpiteistä toteutui onnistuneesti

18 Sairaalalaitehuolto pitää sairaalan laitteet toimintakunnossa

20 Tohtorit ja dosentit kukitettiin

20 Fausto Biancari vuoden kliininen tutkija

21 Hankeapuraha neljälle tutkimusryhmälle

22 Seutulaboratorio toimii melko itsenäisesti

23 Ervan kuulumisia: Sote- ja aluehallintouudistus Kainuussa

25 Terveydenhuollon menetelmien arviointia uudistetaan

26 Väitöksiä Oulun yliopistossa

27 Puhutaanko palkasta?

28 Päivystysuudistus lähti lausuntokierrokselle

29 Kehitä omaa ja yksikkösi osaamista joustavasti Oppiportin avulla!

30 Unelmana sairaalatyö

31 Kiitokset

32 Medisiininen hoitajavetoinen päiväsairaala tuli jäädäkseen

33 Henkilöstöedustajan mietteitä: Pieni pyöreä nainen suurissa saappaissa

34 Jos minulta kysytään, niin... Lääkärikoulutuksen yhteistalkoot

35 Arvokas työ paremmin näkyville

POHJANPIIRI41. vuosikerta

Ilmestyy kuusi kertaa vuodessahttp://www.ppshp.fi

JULKAISIJAPohjois-Pohjanmaan

sairaanhoitopiirin kuntayhtymä08 315 2011

PÄÄTOIMITTAJAPasi Parkkila, kehitysjohtaja PPSHP

[email protected] 315 4173

TOIMITUSViestintätoimisto Verbi Oy

Liisa Ahlsté[email protected]

0400 582 588

Martti Ahlsté[email protected]

0500 582 588

VALOKUVAAJATPirjo Pyhäluoto, PPSHP


Sylvi Savolainen, [email protected]

08 315 3545

Tiina Mäki, [email protected]

08 315 3546

Antti Suistola, [email protected]

0400 305 613

Jukka Veijola, [email protected]

040 8474 263

SIVUNVALMISTUSMarika Määttä, Erweko (taitto) Ari Honkonen, Erweko (kuvat)

TOIMITUSNEUVOSTOPj. Hannu Leskinen

Kauko HalmetojaJuha Jääskeläinen

Pirjo KejonenJuha KorpelainenAino-Liisa Oukka

Pasi ParkkilaJarkko RaatikainenTuula Virsiheimo

Heikki Wiik

TOIMITUKSEN OSOITEPohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

Kajaanintie 50PL 10, 90029 OYS

OSOITTEEN [email protected]

08 315 4698

ILMOITUKSETOlavi Määttä


POHJANPIIRI ILMESTYY V. 2016 Nro 4 16.9. Nro 5 28.10. Nro 6 9.12.

PAINOPAIKKAErweko Oy

KANNEN KUVAAntti Suistola

kuva Päivi Pehkonen-Karinoja

12 6

kuva Antti Suistola

5POHJANPIIRI 3/2016

TEKSTI L i isa A h lstén KUVA Pek k a Huov i nen työ ja tekijä

Kun Nada Nabhani aloitti Oulussa tulkkaukset, tarvittiin niemenomaan

naistulkkia, joka pystyy hoitamaan tulkkauksen naisille aroissa terveysasioissa.

Syntyjään syyrialainen Nada Nabhani muut-ti Suomeen keväällä 1992. Hänen miehen-

sä oli jo paria vuotta aikaisem-min tullut Ouluun suorittamaan arkkitehtuurin jatko-opintoja. Nada Nabhani seurasi perässä perheen esikoistyttären kanssa. Toinen tytär syntyi myöhemmin Suomessa.

Jo kolme vuotta myöhemmin hän aloitti arabian kielen tulkki-na. Sitä ennen hän oli kuitenkin opiskellut suomea TE-keskuksen suomen kielen kurssilla, josta hä-net haluttiin lähettää tulkkikou-lutukseen opiskelemaan tulkka-uksen perusasioita Markkinointi Instituutissa.

Ouluun 90-luvun puolivälis-sä tulleet kiintiöpakolaiset oli-vat pääosin Irakista ja siksi hä-nen piti myös opiskella uusi ara-bian kielen murre. Oulussa kai-vattiin nimenomaan naistulkkia, koska mm. naisten vaivoista ira-kilaiset naiset voivat puhua vain naisten kesken.

Pysyäkseen ajan tasalla tulkin

pitää lukea paljon molemmilla kielillä tuotettua tekstiä. Ammat-titaitoaan Nada Nabhani pyrkii kehittämään jatkuvasti. Parhail-laan hän suorittaa tulkin ammat-titutkintoa Tampereella.

Tulkin käyttö vaatii totuttelua

”Alkuaikoina olin useinkin sellai-sessa tilanteessa, että lääkäri ha-lusi puhua suoraan potilaansa kanssa, mutta sitten oli pakko to-deta, että potilas oli aivan hukas-sa. Hän ei ymmärtänyt, mitä pu-hutaan”, Nada Nabhani kertaa tulkkauskokemuksiaan.

”Nykyisin, parikymmentä vuotta myöhemmin, tulkkausti-lanteet sujuvat jo paremmin. Hoitohenkilökunta on saanut kolutusta tällaisiin kohtaamisiin ja he tietävät jo etukäteen, mikä on tulkin rooli”, hän jatkaa.

Terveydenhuollossa tulkkaa-minen vaatii erityistä valmistau-tumista tulkkaustilanteisiin. Ter-veydenhuollon sanasto ja ternit pitää hallita molemmilla kielillä.

Potilailla on monenlaisia vaivoja ja sairauksia. Vuosien varrella hä-nellä on ollut asiakkaita, joilla on epilepsiaa, dialyysia, vaikeita syn-nytyksiä, munuaisten siirtoa, au-tismia, kehitysvammaisuutta jne.

Tulkin työn vastuullisuudesta hän kertoo esimerkin. Tulkin pi-tää pystyä välittämään esimer-kiksi sydänleikkauspotilaalle lääkärin antama lääkitys ynnä muu ohjeistus ennen ja jälkeen leikkauksen niin, että potilas sen ymmärtää.

Toinen esimerkki vaativasta tulkkauksesta on terapiatulkka-us, jota sotaa pakenevat ihmiset saattavat tarvita traumaattisten väkivaltakokemuksiensa käsitte-lyyn.

”Erityisen haastavina olen ko-kenut syöpäpotilaille ja heidän omaisilleen tulkkaamisen. Eräs-kin Suomeen tullut pakolaislapsi oli saanut syöpädiagnoosiin jo kotimaassaan mutta hoidosta huolimatta kuoli täällä Oulussa. Tulkkina olin tilanteessa, jossa jouduttiin käsittelemään lapsen kuolemaa”, hän kertoo.

Arabian kielen tulkki on myös KULTTUURINSA TULKKI

Suomalaisessa ja arabialai-sessa kulttuurissa on eroja mm. siinä miten vaikeista sairauksista potilaille kerrotaan. Suomessa on vallalla käsitys, että vaikeasta, parantumattomastakin sairau-desta pitää kertoa suoraan ja kiertelemättä. Arabialaisessa kulttuurissa potilasta halutaan säästää ja vaikeat asiat kerrotaan vain lähiomaisille.

”Aluksi murehdin potilaiden asioita vielä kotonakin. Monet-rassa on hyvä henki ja työnohja-us samoin kuin esimiehen ja työ-tovereiden tuki auttavat vaikei-den asioiden käsittelyssä. Se on tärkeää työssä jaksamisen kan-nalta”, hän toteaa.

Siitä huolimatta, että Nada Nabhanilla oli Oulussa alusta as-ti oma perhe, vaivasi häntä ajoit-tain koti-ikävä. Ikävän karkotta-miskeinona hän käytti itämaista tanssia, jota hän oli harrastanut aiemmin Syyriassa. Nykyisin hän opettaa itämaista tanssia myös oululaisille. n

5POHJANPIIRI 3/2016


Avohoitotalo, medisiininen päiväsairaala,

päiväkirurgia, leiko – sanoja, jotka kuvaavat

Oulun yliopistollisen sairaalaan avohoitoa.

Tilastot kertovat, miten hoitojaksojen keski-

pituus laskee, hoitopäivien määrä vähenee

ja samalla avohoitokäyntien määrä kasvaa.

Kaikista vaikeahoitoisimmat potilaat

ovat vuodeosastohoidossa.

paperilta konkretiaksi

TEKSTI L i isa A h lstén KUVA A nt t i Su is tola

vapauttaa resursseja

osastohoitoon

Avohoito


7POHJANPIIRI 3/2016

n Avohoitotalon leikkausosastolla tehtävistä leikkauksista 65 prosenttia on päiväkirurgisia toimenpiteitä.

7POHJANPIIRI 3/2016


A vohoitotalossa toimi-van reumayksikön toiminnan muutok-set kuvaavat hyvin si-

tä, miten avohoitopainotteisuus on vallannut alaa terveydenhuol-lossa.

”Vielä 90-luvulla sisätautien klinikassa oli 28-paikkainen vuodeosasto kirurgisille ja kon-servatiivisille reumapotilaille. Nykyisin avohoitotalon vuode-osastolla on kirurgisia reumapo-tilaita keskimäärin 3–5 ja kon-servatiivista hoitoa saavia 1–2. Välillä näitä potilaita ei ole yh-tään”, apulaisylilääkäri Anna Karjalainen kertoo.

”Alle viisi prosenttia reuma-potilaista on nykyään vuodeosas-tohoidossa. Tärkeää on varhai-nen diagnostiikka ja tehokas hoi-don aloitus. Myös pahenemisvai-heiden hoitoa on tehostettu. Hoidon toteutumisessa hyvä yh-teistyö perusterveydenhuollon kanssa on tärkeää. Näin pitkä-aikaismuutoksia ei pääse synty-mään. Hoidot, myös monilääke-hoidot, ja biologiset lääkehoidot, samoin kuin potilasohjaus anne-taan polikliinisesti”, hän toteaa.

Tehokas hoito pitää reuma-potilaat työ- ja toimintakuntoisi-na ja kirurgisen hoidon tarve on vähentynyt. Esimerkiksi nivelten

puhdistusleikkauksiin ei juuri enää ole tarvetta. Osa vaikeaa tu-lehduksellista reumatautia sai-rastavista potilaista tarvitsee kunnossa pysyäkseen kalliita biologisia lääkkeitä, mutta koli-kon toinen puoli on se, että näin potilaat voivat välttyä pitkäaikai-selta työkyvyttömyydeltä tai var-haiselta työkyvyttömyyseläk-keeltä. Toimintakyky säilyy ja operatiivista hoitoa tarvitaan vä-hemmän.

Reuman lääkehoitojen teho näkyy myös siinä, että reumapo-tilaiden tekonivelleikkausten määrä vähenee jatkuvasti. Ny-kyisin se jo lähentelee nivelrikos-ta johtuvien tekonivelleikkaus-ten määrää. Reumakirurgiassa kuten muutenkin kirurgiassa hoitoajat ovat huomattavasti ly-hentyneet ja päiväkirurgiaa käy-tetään monissa toimenpiteissä.

Medisiininen päiväsairaala on vakiinnuttanut paikkansa

Päiväsairaalatoiminta on poti-laan ennalta suunniteltua hoitoa, joka nimensä mukaisesti anne-

taan päivän aikana. Se on hoitoa, joka ei edellytä seurantaa illalla tai yöllä. Potilaat tulevat lähet-teellä jostakin erikoissairaanhoi-don yksiköstä, esimerkiksi toi-menpiteen jälkeiseen seurantaan tai vaikkapa saamaan sarjahoito-na toteutettavaa lääkehoitoa. OYS:ssa medisiinisen päiväsai-raalan toiminta on hoitajavetois-ta avohoitoa.

Kliinisen hoitotyön asian-tuntija, apulaisosastonhoitaja Anna-Kaisa Katiska-Riihi-aho kertoo esimerkin siitä, mi-ten suunnittelulla ja potilaan etukäteisvalmistelulla voidaan hoitoaikoihin vaikuttaa. Aivoval-timoiden varjoainetutkimukseen tulevat potilaat saapuivat aiem-min sairaalan jo päivää ennen tutkimusta ja pääsivät pois sai-raalasta vasta tutkimusta seuraa-vana päivänä. Päiväsairaalassa nämä potilaat ovat kolmen sijas-ta vain yhden päivän.

Päiväsairaalatoiminta on yksi kasvava avohoidon toimintamal-li. Medisiinisellä tulosalueella on toinenkin päiväsairaala. Se toimii syöpäpoliklinikan yhteydessä, mutta sen aukioloajat ovat sup-

Alle viisi prosenttia reumapotilaista on nykyään vuodeosastohoidossa. Tärkeää on varhainen diagnostiikka ja tehokas hoidon aloitus.

kuva Tiina Mäki

9POHJANPIIRI 3/2016

Sairaanhoitaja Liisa Schroderus ja kliinisen hoitotyön asiantuntija Anna-Kaisa Katiska-Riihiaho valmistelevat ja ohjaavat sydämen tahdistimen laittoon tullutta potilasta medisiinisessä päiväsairaalassa.

kuvat Tiina Mäki

peammat. Vähän toisentyyppi-sellä toimintakonseptilla toimi-via päiväsairaaloita on OYS:ssa myös kirurgisella tulosalueella sekä lasten ja naisten klinikalla.

Päiväsairaalassa hoidetaan yhä iäkkäämpiä potilaita, sellai-sia, jotka aiemmin hoidettiin vuodeosastoilla. Mutta kun avo-hoitotoiminta kasvaa, vapautuu vuodeosastoilla resursseja kai-kista huonokuntoisempien, vaa-tivaa hoitoa tarvitsevien potilai-den hoitoon.

Hyvällä hoidon suunnittelulla ja organisoinnilla medisiininen päiväsairaala voi hoitaa päivit-täin jopa 30 potilasta.

”Esimerkiksi lääkehoitoja an-netaan ilta-aikaan aina kello 20 asti. Potilaat ovat olleet tyyty-väisiä, kun lääkityksen voi hakea työpäivän päätyttyä”, Anna-Kai-sa Katiska-Riihiaho kertoo.

Päiväkirurgia ja leiko lyhentävät sairaalajaksoja

Päiväkirurgia hoitomuotona on pystynyt karsimaan kalliita sai-raalapäiviä sekä kirurgisen hoi-don alku- että loppupäästä.

”Avohoitotalon poliklinikka on kirurgian lähetepoliklinikka, jossa leikkauspäätös tehdään. Leikkaukset tehdään joko avo-hoitotalon leikkausosastolla tai keskusleikkausosastolla”, ylihoi-taja Anitta Tanhua kertoo.

Avohoitotalon leikkausosas-tolla tehtävistä leikkauksista 65 prosenttia on päiväkirurgisia toimenpiteitä. Päiväkirurginen potilas tulee sairaalaan leikkaus-päivänä ja hänet kotiutetaan jo samana päivänä, osastohoitoa ei tarvita. Tarvittaessa potilas voi viipyä heräämössä yhden yön ja kotiutuu aamulla. Toimenpide suoritetaan nukutuksessa tai puudutuksessa.

Avohoitotalon poliklinikalla toimivat kirurgian erikoisaloista ortopedia, trauma-, käsi-, jalka-, plastiikka-, verisuoni- ja yleiski-rurgia sekä neurokirurgia. Avo-hoitotalon poliklinikalle peruste-tussa selkäkeskuksessa työsken-telee ortopedin ja neurokirurgin lisäksi myös fysiatri. >>

kuva Tiina Mäki


kuva Juha Sarkkinen

Tuottavuuden kasvu edellytyksenä hyvinvointipalveluiden säilyttämiselle

Hallintotieteiden maisteri Sonja Petäjäjärven Pro Gradu -tutkielma Erikois-

sairaanhoidon tuottavuuden mittaus käsittelee aihetta Pohjois-Pohjan-maan sairaanhoitopiirin kuntayhty-män näkökulmasta.

Erikoissairaanhoidon palvelujen tarve kasvaa vuosittain. Väestön ikääntyminen, nopeasti kehittyvä teknologia ja terveydenhuollon kus-tannusten jatkuva nousu tekevät eri-koissairaanhoidon palvelujen tuotta-vuusilmiöstä yhä tärkeämmän. Tuot-tavuuden parantaminen nähdään yleisesti edellytyksenä tasapuolisten julkisten hyvinvointipalvelujen säi-lyttämiselle ja tuottamiselle.

Tutkimuksen mukaan Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin me-disiinisellä tulosalueella kokonais-tuottavuus laski vuodesta 2013 vuo-teen 2015, mutta vastuualuetasolla kokonaistuottavuus oli pääsääntöi-sesti noussut vastaavana aikana. Tut-kimuksen tuloksista nähtiin, että päi-väsairaalatoiminnan käynnistäminen oli parantanut kardiologian vastuu-alueen tuottavuutta vuonna 2015.

Päiväsairaalatoimintaa kehitetään koko ajan yhteistyössä muiden yksi-

Terveydenhuollon kustannusten kasvu pakottaa etsimään ratkaisuja, joilla kasvua voidaan hillitä. Silloin joudutaan myös tarkastelemaan terveyden - huollon tuottavuuskehitystä.

köiden kanssa. Päiväsairaala on vai-kuttanut positiivisesti medisiinisen tulosalueen toimintaan. Lyhyitä hoi-toja on siirretty poliklinikoilta ja vuo-deosastoilta päiväsairaalaan, jolloin muissa yksiköissä on saatu hoidettua vaikeahoitoisempia potilaita.

Potilastyytyväisyyden kannalta päiväsairaala on ollut erinomainen, potilaat ovat olleet tyytyväisiä hoi-toon ja hoidon nopeaan aloitukseen. Senja Salmelan opin näytetyö potilastyytyväisyydestä: https://www.theseus.fi/handle/ 10024/100685)

Tutkielmassa todetaan, että tuot-tavuuden aihe on ajankohtainen, sillä sosiaali- ja terveydenhuollossa on käynnissä historiallisen suuret raken-teelliset uudistukset. Kestävyysvajeen pienentäminen sekä hyvinvointiyh-teiskunnan sosiaali- ja terveyden-huoltopalvelujen tuottaminen ja säi-lyttäminen edellyttävät tuottavuus-kasvua.

”Tuottavuuden mittaaminen on hyödyllistä julkisissa palveluissa ja käsitykseni mukaan tuottavuusajat-telun merkitys päätöksenteossa tulee kasvamaan tulevaisuudessa”, toteaa Petäjäjärvi tutkielmassaan. n

kuva Tiina Mäki

Leikon kautta leikkaukseen

”Leikotoiminta on vähentänyt yhden vuodeosastohoitopäivän ennen leikkausta ja potilaat tule-vat leikkaukseen suoraan kotoa. Aiemmin vuodeosastoilla tehty työ on suuressa määrin siirtynyt prepoliklinikalle, jossa potilaat haastatellaan ja valmistellaan tu-levaa leikkausta tai toimenpidet-tä varten”, osastonhoitaja Tarja Lipponen kertoo.

Leiko-osasto toimii entisen osasto neljän tiloissa. Potilaat tu-levat aamulla leiko-osastolle, jossa heidät valmistellaan ja jos-

ta heidät saatetaan heille ennalta suunniteltuun leikkaukseen tai toimenpiteeseen. Toimenpiteen jälkeen, esimerkiksi vaativissa sydän-, keuhko tai suolistoleik-kauksissa olleet potilaat siirre-tään heräämöhoidosta varsinai-selle vuodeosastolle.

”Kun leikkausta edeltävästä osastohoidosta on vapautunut hoitajaresursseja, voivat hoitajat entistä paremmin keskittyä lei-kattujen potilaiden hoitoon”, Tarja Lipponen huomauttaa.

Sekä avohoitotalossa että kes-kusleikkausosastolla leikatut po-tilaat käyvät jälkiseurannassa avohoitotalossa. n

>>

kuva Tiina Mäki

Päiväkirurginen potilas tulee sairaalaan leikkauspäivänä ja hänet kotiutetaan josamana päivänä, osastohoitoa ei tarvita.

11POHJANPIIRI 3/2016

Osana tulevaisuuden sairaala 2030 -uudistamisohjelmaa PPSHP:n hallitus teki

hankintapäätöksen välinehuol-lon väistörakennuksen toteutta-jista lähes tarkalleen vuosi sitten, 20.4.2015. Rakennustyöt aloitet-tiin heti kesäkuun alussa 2015. Rakennus oli säältä suojassa, toi-sin sanoen vesikatto oli päällä, jo yhdeksän kuukautta töiden aloi-tuksesta”, ohjelmajohtaja Kari-Pekka Tampio sanoo.

Perinteen mukaan harjannos-tajaiset on rakentajien juhlatilai-suus, joka pidetään rakennuksen vesikattotöiden valmistuttua, kun rakennus on saatu suojatuk-si sateelta.

”Mikäli harjannostajaiset ovat työmaan rakennusväen mielestä myöhässä, on tapana naulata har-ja ylösalaisin rakennuksen vesi-katon päätyyn muistutukseksi ti-laajalle. Harjannostajaisten työ-maakierroksella ei nähty harjaa katolla, joten harjannostajaiset pidettiin ajallaan 21.4.2016”, hän tyytyväisenä kertoo.

Hankintojen valmisteluista vastasi tekniikan palvelut yhdes-sä välinehuollon käyttöhenkilö-kunnan kanssa. Projektin toteu-tusvaiheen johtamisesta on vas-tannut yhtymähallinnon uudis-rakentamisen vastuuyksikkö, projektipäällikkönä Juha Mä-kelä.

”Tulevaisuuden sairaala -uu-distamisohjelman historian kir-joittaminen aloitettiin - nyt konk-reettisesti. Välinehuollon raken-tajat ovat jättäneet pysyvän käsi-

työn jäljen Kontinkankaan alueen maastoon ja samalla käynnistäneet Tulevaisuuden sairaala -uudistamisohjelman”, Tampio toteaa.

Hanke on edennyt laaduk-kaasti ja aikataulussa, sekä myös muiden hankkeelle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Raken-nustöiden luovutus on noin kah-den kuukauden päästä, jonka jäl-keen päästään testaamaan lait-teita. Välinehuolto aloittaa tuo-tannollisen toiminnan uusissa tiloissa 1.1.2017 alkaen.

Kiitokset hankkeen sujuvasta valmistumisesta kuuluvat sen ra-kentajille. Oman kortensa tässä sairaanhoitopiirin ja Oulun kau-pungin hammashuollon kannalta merkittävässä projektissa kekoon ovat kantaneet päätoteuttajana toiminut SRV Rakennus Oy sekä LVI-urakoitsija Movitek Oy, Säh-köurakoitsija Are Oy, Rakennus-automaatiotoimittaja Siemens Oy sekä lukuisat aliurakoitsijana toimineet yritykset, joita hank-keessa on ollut lähes 70 yritystä.

Suurimat laitetoimittajat ovat olleet Getinge Finland Oy, Algol Technis Oy, Finstec Oy sekä Finess Energy Oy.

Hankkeen suunnittelijat ovat pää- ja arkkitehtisuunnittelija Arkkitehtitoimisto HML Oy, Rakennesuunnittelija Ramboll Finland Oy, LVI-Suunnittelija Optilan Oy, Sähkösuunnittelija Sweco Talotekniikka Oy sekä automaatiosuunnittelija Pöyry Finland Oy. Rakennuttajan val-vontatehtävistä on kantanut vas-tuun Prodeco Oy. n

TEKSTI L i isa A h lstén KUVAT Jaa k ko A h lstén

VÄLINEHUOLLON harjannostajaiset ajallaan

n Harjannostajaisten aluksi tutustuttiin välinehuollon väistörakennukseen tilakierroksella. Tervetuliaissanat lausui ohjelmajohtaja Kari-Pekka Tampio. PPSHP:n puheenvuoron käytti sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja Risto Säkkinen. Rakentajan puheenvuoron oli SRV Pohjois-Suomen aluepäällikkö Juha Huhtasella. Tilojen käyttäjienpuheenvuoron käytti sairanhoitopiirin sairaanhoidollistenpalveluiden tulosalueen johtaja Osmo Tervonen. Tilaisuu-dessa esiintyi Simodeus.

Välinehuollon harjannostajaisia juhlittiin

huhtikuussa. Uudet tilat saadaan käyttöön

aikataulun mukaisesti ensi vuoden alussa.

”


TEKSTI Ma r t t i A h lstén

H oitotiede on terveys-tieteisiin kuuluva tieteenala, jonka keskeisenä mielen-

kiinnon ja tutkimuksen kohteena ovat eri-ikäiset ihmiset erilaisis-sa elämäntilanteissa ja heidän terveytensä, terveyden edistämi-nen tai sairauksien hoitaminen erilaisissa hoitamisen ympäris-töissä. Hoitamista tarkastellaan laajasti sekä ammatillisen toi-minnan että itsensä hoitamisen näkökulmista. Terveyshallinto-tiede puolestaan tutkii johtamis-ta ja esimiestyötä sekä laaja-alai-sesti palvelujärjestelmän toimi-vuutta.

”Lääketieteessä kliininen tut-kimus keskittyy selvittämään

jonkin tietyn taudin syntyä ja te-hokkaita hoitomuotoja. Tämän tiedon perusteella sitten esimer-kiksi määrätään tiettyjä lääkkei-tä ja ohjeistetaan potilaita. Ihmi-set eivät kuitenkaan aina toimi ohjeiden mukaisesti. Hoitotiede tutkii muun muassa hoidon oh-jausta ja sen kehittämistä sekä ihmisten sitoutumista hoitoon-sa”, Pohjois-Pohjanmaan sai-raanhoitopiirin tutkimusylihoi-taja Merja Meriläinen kuvaa.

Hoitotieteellisessä tutkimuk-sessa pyritään yhdistämään tie-teellisyys ja konkreettiset hoito-työn tarpeet. Tutkimuksen suun-taamista ja tuloksia arvioidaan säännöllisesti sen perusteella, miten ne vastaavat väestön ter-

veydellisiä tarpeita ja miten kan-salaisten näkökulma on niissä otettu huomioon.

”Pohjois-Pohjanmaan sai-raanhoitopiirissä toimintayksiköt laativat vuosittain hoitotyön toi-mintasuunnitelman, jonka avulla myös tutkimustoimintaa pyritään ohjaamaan mahdollisimman hy-vin käytännön tarpeita vastaavak-si”, Meriläinen kertoo.

Tutkijaksi ammattitutkinnon pohjalta

Hoitotiede on suhteellisen nuori tieteenala. Sen juuret ovat 1900-luvun alkuvuosissa, mutta määrätietoisesti alaa alettiin ke-

hittää 1950-luvulla. Suomeen hoitotiede tuli 1970-luvulla ja Ouluun 1980-luvulla. Tällä het-kellä hoitotieteellisestä koulu-tusta ja tutkimusta on Suomessa Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa.

Oulun yliopistossa hoitotie-dettä ja terveyshallintotiedettä opiskellaan lääketieteellisessä tie-dekunnassa. Koulutus johtaa ter-veystieteiden kandidaatin ja ter-veystieteiden maisterin tutkin-toon. Jälkimmäinen on ylempi korkeakoulututkinto, jonka suo-rittaneilla on mahdollisuus ha-keutua tutkijaksi ja suorittaa ter-veystieteiden lisensiaatin ja terve-ystieteiden tohtorin tutkinnot.

TUTKIMUKSEN avulla välineitä palveluiden kehittämiseenHoitotieteellisessä ja terveyshallintotieteellisessä tutkimuksessa yhdistyvät

tieteellisyys ja hoitotyön käytännön kehittämisen tarpeet. Näiden tutkimus-

alojen merkitys kasvaa sote-uudistuksen myötä.

VAP-tutkimushankkeessa (ventilator associated pneumonia) on tavoitteena ehkäistä hengityslaite-hoitoon liittyvää keuhko-kuumetta. Vasemmalla kliinisen hoitotyön asian-tuntija Elina Karjula ja oikealla tutkija Miia Jansson.

kuva Päivi Pehkonen-Karinoja


”Valtaosalla ylemmän korkeakoulu-tutkinnon suorittaneista on pohjana ammattitutkinto, esimerkiksi sairaan-hoitaja, fysioterapeutti tai vastaava. Jatko-opiskelujen jälkeen he sijoittuvat usein johtotehtäviin kuten ylihoitajiksi, johtaviksi hoitajiksi tai osastonhoitajik-si tai muuhun asiantuntijatyöhön”, hal-lintoylihoitaja Pirjo Kejonen sanoo.

”Oulun yliopistollisessa sairaalassa on tällä hetkellä kymmenkunta aktiivis-ta näiden tieteenalojen tutkijaa. Tarvit-sisimme enemmän, mutta valitettavas-ti tutkijanura ei ole ollut kovin houkut-televa vaihtoehto korkeakoulusta val-mistuneille. Ongelma on yhteinen kaikelle tieteelliselle tutkimukselle. Pätkätöinä tehtävät tutkimusprojektit ja taistelu tutkijarahoituksesta eivät houkuttele vastavalmistuneita.”

Oulussa erikoistuttu potilasohjaukseen

Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimuksen painopisteet vaihtelevat eri puolilla Suomea. Oulussa hoitotie-teellisessä tutkimuksessa on keskitytty erityisesti potilasohjaukseen, hoitoon sitoutumiseen ja opiskelijoiden ohjauk-seen. Myös ikääntyvien hoitoon liittyvä tutkimus on vahvaa. Potilasohjaukselle on kehitetty erilaisia malleja ja tutkittu niiden toimivuutta sekä potilaiden ko-kemuksia saamastaan ohjauksesta.

”Yksi parhaillaan käynnissä olevista tutkimuksista koskee tekonivelleikattu-jen potilaiden ohjauksen vaikutusta hei-dän omahoitoonsa ja toimintakykyynsä. Kyseessä on interventiotutkimus, jossa verrataan jokaiselle potilaalle yksilölli-

sesti annettavaa ohjausta ryhmäohja-ukseen. Tutkimushypoteesi on, että ryhmäohjaus voi olla yhtä tehokasta kuin yksilöllinen ohjaus. Jos näin on, se muuttaa sairaalan toimintaprosesseja ja tehostaa toimintaa, koska hoitajien ja fysioterapeuttien aikaa voidaan vapaut-taa muihin tehtäviin”, Merja Meriläinen kertoo.

Toinen esimerkki käynnissä olevasta tutkimuksesta on hengityslaitehoitoon liittyvän keuhkokuumeen ennaltaeh-käisy. Tavoitteena on välttyä tehohoi-don pitkittymiseltä, mikä säästää kus-tannuksia ja ehkäisee inhimillistä kär-simystä. Lisäksi tuotetaan hoitoon liit-tyvää uutta kansallista tutkimustietoa hoidon laadun ja potilasturvallisuuden parantamiseksi.

”Tutkimustuloksia on jo hyödynnet-ty uusien, aikaisempia tehokkaampien toimenpiteiden suunnittelussa ja to-teuttamisessa. Malli on tulossa uuteen Teho- ja valvontahoitotyön oppaaseen”, Merja Meriläinen kertoo.

Terveyshallintotieteessä tutkimuk-sessa tutkittavina ilmiöinä ovat olleet muun muassa osaamisen kehittämisen, johtamisen ja ammatillisen työnjaon kysymykset. Näihin teemoihin liittyen on menossa ja suunnitteilla useampia tutkimushankkeita.

Tavoitteena monitieteelliset tutkimushankkeet

Pirjo Kejosen mielestä hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimuksen rooli kasvaa sote-uudistuksen myötä, kun haetaan uusia malleja potilaiden hoitoon, potilasohjaukseen ja palvelu-

järjestelmän rakenteisiin. Tieteellistä tutkimusta tarvitaan jo sekä valmiste-lussa että seurannassa, kun pitää arvi-oida, miten uudistus on onnistunut.

”Sairaanhoitopiirin strategiaan on kirjattu, että terveystieteellisen tutki-muksen avulla tuotetaan uutta tietoa ja osaamista, joiden avulla varmistetaan terveyspalveluiden vaikuttavuus ja ajanmukaisuus. Useamman tieteenalan integroitu tieto on tärkeää tulevaisuu-dessa”, Kejonen kertoo.

Hän näkee tulevaisuuden haasteena kehittää monitieteisiä tutkimushank-keita siten, että yhdistetään soveltuvin osin esimerkiksi lääketieteen, hoitotie-teen, terveyshallintotieteen, ravitse-mustieteen, psykologian ja kasvatustie-teen tutkimusosaamista hoidon ja pal-velujärjestelmän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.

”Tutkimusstrategiamme perää täl-laisia monitieteellisiä hankkeita ja isoja tutkimusryhmiä, mutta toistaiseksi sel-laisia ei ole juurikaan syntynyt. Tutki-musmaailma on ilmeisesti liian siilou-tunut emmekä tunne tarpeeksi hyvin toinen toisiamme”, hän pohtii.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoito-piirin tutkimustoiminnan visio on, että tutkimustoiminta on kansallisesti ja kansainvälisesti korkeatasoista ja ar-vostettua sekä vastaa alueen väestön muuttuviin terveystarpeisiin. Jatkossa on tärkeää, että hoitotieteellinen ja ter-veyshallintotieteellinen tutkimus ovat näkyvästi mukana monitieteisissä tut-kimushankkeissa. n

Ylihoitaja Päivi Lavander tutkii henkilökunnan työn-jaon kehittämistä. Kuvassa perushoitaja Maritta Paakkola ja ylihoitaja Päivi Lavander.

kuva Tiina Mäki


Turvallisen lääkehoidon toteuttaminen edellyt-tää sairaanhoitajilta monipuolista osaamis-

ta. Lääkehoito on todettu monis-sa tutkimuksissa erittäin riskialt-tiiksi tehtäväksi ja sen jatkuva ke-hittyminen lisää osaamisen vaa-timuksia. Jopa joka viidennessä lääkitystapahtumassa on havait-tu virheitä”, toteaa sh, TtT ja erva lääkehoidon koordinaattori Sa-mi Sneck väitöstutkimuksensa yhteenvedossa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on vuodesta 2006 vaatinut sai-raanhoitajien lääkehoidon osaa-misen säännöllistä varmistamis-ta viiden vuoden välein. Se ta-pahtuu monivalintatentin ja lää-kelaskennan tentin muodossa. Väitöstutkimuksen mukaan suu-rempia haasteita sairaanhoitajil-la oli lääkelaskennan tentissä. Lääkelaskuissa sairaanhoitajilla oli eniten vaikeuksia laimenta-miseen ja infuusionopeuksiin liittyvissä laskuissa.

Sami Sneckin väitöstutki-muksen mukaan sairaanhoitajat hallitsivat lääkehoidon sitä pa-remmin, mitä useammin he lää-kehoitoa työssään toteuttivat. Sairaanhoitajilla oli kuitenkin parannettavaa myös anatomian, fysiologian ja farmakologian tie-doissa. Vuoden 2006 aineistossa monivalintatentin oli läpäissyt 99,8 prosenttia sairaanhoitajista viimeistään kolmannella yrityk-sellä. Lääkelaskennan tentissä

hylättyjä suorituksia oli kolman-nenkin yrityksen jälkeen noin viidellä prosentilla sairaanhoita-jista.

Tehtäväkuva määritellään uudestaan ”Lääkelaskennan tentissä hyljä-tyksi tulleet eivät ole huonoja sai-raanhoitajia, mutta heidän las-kutaidoissaan on puutteita. Osa tulee autetuksi tukiopetuksen avulla, mutta pieni osa tästä vii-den prosentin ryhmästä joutuu potilasturvallisuuden vuoksi luo-vuttamaan lääkekaapin avaimet muille. Heidän tehtäväkuvansa määritellään tätä taustaa vas-ten”, Sami Sneck toteaa.

”Ongelman tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää, jotta siihen voidaan saada apua. Tä-hän asti on laskutaitopuutteista kärsiville sairaanhoitajille löyty-nyt työtehtäviä, joissa lääkehoi-don toteuttamiseen ei ole tar-peen osallistua.”

Lääkehoidon perusosaami-nen vaaditaan ministeriön vaati-musten mukaisesti kaikilta sa-manlaisena ja kun osaaminen varmistetaan kaikille samanlai-sella tentillä sen hetkisistä työ-tehtävistä riippumatta, voidaan luottaa siihen, että esimerkiksi ervan sisällä paikkakunnalta toi-selle siirtyvien sairaanhoitajien osaaminen on samantasoista. Verkkokurssi ja osaamisen var-mistaminen ovat siksikin tärkei-

tä, että ikä ja kokemus eivät vält-tämättä ole osaamisen tae.

Lääkehoidon dokumentoinnissa parantamisen varaa

”Toinen lääkehoidon turvalli-suuteen oleellisesti vaikuttava asia on lääkehoidon dokumen-tointi. Vaikka sähköinen potilas-tietojärjestelmä on ollut käytössä jo vuosikaudet, lääkehoito toteu-tetaan OYS:ssa pääosin edelleen paperisten tulosteiden perus-teella. Tässä piilee prosessiin kätkeytyvä virhemahdollisuus. Jos uutta lääkemääräystä ei suo-raan kirjata sähköisiin potilastie-toihin, voi lääkemääräys päätyä lopulta järjestelmään virheelli-senä tai jäädä kokonaan pois”, Sami Sneck toteaa.

Lääkehoidon turvallisuutta on mahdollista kehittää myös mm. älykkäillä elektronisilla lää-kekaapeilla. jotka on integroitu potilastietojärjestelmään. Niillä voidaan tehokkaasti eliminoida lääkkeen jakeluun liittyviä vir-heitä. Integraation ansiosta on mahdollista potilastietojärjestel-mästä hakea potilaalle kuuluvat lääkkeet ja kuitata saman tien

viivakoodilla lääkekuppiin ja sii-tä potilaalle jaetut lääkkeet.

Sami Sneck pitää osastofar-masiaa lääketurvallisuuden kan-nalta loistavana kehityskulkuna. Lisäkoulutuksella farmaseutit kykenevät tekemään lääkityksen kokonaisarviointeja. Farmaseut-tien perusosaamista on esimer-kiksi arvioida aiheuttaako uusi lääke interaktioita potilaalla jo aiemmin käytössä olevien lääk-keiden kanssa.

Myös Duodecimin on ollut mukana turvallisen lääkehoidon kehittämistyössä. Duodecimin sähköinen lääkehoidon arvioin-tijärjestelmä varoittaa potilaalle määrättyjen lääkkeiden interak-tiovaaroista. Se varoittaa, jos lää-kärin määräämä lääke esimer-kiksi aiheuttaa veronvuotoriskin lisääntymistä ja potilaalla on jo joku toinen lääke, jonka sivuvai-kutukset ovat samankaltaiset.

Duodecimin järjestelmä ei vielä ole OYS:ssa käytössä. Tar-vittavia hankintoja arvioidaan ja kehitystyötä tehdään koko ajan. Se työ, mitä OYS:ssa lääkehoi-don turvallisuuden eteen teh-dään hyödyttää koko erityisvas-tuualuetta. n

LÄÄKEHOITO on sairaanhoitajan ydinosaamista

TEKSTI L i i sa A h lstén KUVA A nt t i Su is tola

Sami Sneck TestLabin älykkäällä elektronisella lääkekaapilla, joka on mahdollista integroida potilastietojärjestelmään. Integraation ansiosta potilastietojärjestelmästä voidaan hakea potilaalle kuuluvat lääkkeet ja kuitata viivakoodilla potilaalle jaetut lääkkeet saman tien.

Lääkehoidon osaamisen varmistaminen ja

lääkehoidon sähköinen dokumentointi

parantavat potilasturvallisuutta.

”


L astenkirurgian poliklinikalla oli 6.– 31.5. valokuva-näyttely Taistelutarinat, joka voitti vuonna 2016 Fotofinlandia kilpailun yleisöäänestyksen. Valo

kuvanäyttelyyn kuuluu 9 kuvaa. Taistelutarinat on valokuvaaja Lari Järnefeltin kuva-

sarja perheistä, jotka taistelevat lapsen syöpää vastaan. Per-heitä on kuvattu loppuvuodesta 2014 ja alkuvuodesta 2015 ympäri Suomea. Jokaisen kuvan mukana on perheen itsen-sä kirjoittama tarina.

Lisätietoa näyttelystä löytyy osoitteesta www.taistelu-tarinat.fi n

TAISTELUTARINAT – Perheitä, jotka taistelevat lapsen syöpää vastaan

Valokuvanäyttely oli lastenkirurgian poliklinikan käytävällä L5.

TEKSTI L i i sa A h lstén KUVAT Ma r t t i A h lstén

Comp-Aid Oy, ORTOBotnia Oy, PT-keskus Oy, RehaMed Oy ja Suomen Proteesipalvelu Oy ovat nyt yhdessä

Haltija auttaa ihmisiä itsenäisessä elämisessä ja omien mahdollisuuksien saavuttamisessa rajoitteista huolimatta.

Tarjoamme apuvälineet kokonaisvaltaisesti parhaiden asiantuntijoiden toimesta.

Oulun toimipisteemme palvelee koko Pohjois-Suomen aluetta OYSin läheisyydessäosoitteessa Kiviharjunlenkki 1 C, 90220 Oulu.

Jaana JunnonenApuvälineet

[email protected]. 040 849 2248

Matti PikkuhookanaApuvälineet


Tommi AhonenProteesimestari


[email protected]

puh. 040 070 2207


Oys:n potilaskoti on tarkoitettu ensisijai-sesti hoidossa ja tut-kimuksissa käyville

potilaille, joiden koti on niin kau-kana, ettei ole järkevää tai mah-dollista esimerkiksi jonkun sar-jahoidon aikana käydä kotona. Hoito- tai tutkimusjaksolla on kuitenkin helpompi olla lähellä sairaalaa, vaikkei yöhoitoa tar-vitsekaan.

”Potilaille itselleenkin on mu-kavampi, kun voivat hoitojen vä-liajan olla kodinomaisessa ym-päristössä”, potilaskodin lähiesi-mies Marjatta Saarenpää sa-noo.

Potilaskodin tilat ovat Sairaa-larinteen kerrostaloissa A ja G, huoneistot ovat solukaksioita tai -kolmioita. Tiloja uusitaan koko

ajan tarpeen mukaan. Lähes kaikkiin asuntoihin on tehty pin-taremonttia.

Myös esteettömyys on otettu remonteissa huomioon poista-malla joistakin huoneistoista kynnyksiä. Kylpyhuoneisiin on rakennettu liuskoja ja lisätty tar-tuntakahvoja, jotta liikuntara-joitteisilla henkilöillä on turval-lisempaa liikkua.

”Piha-alueen viihtyvyyttä on jo muutamana kesänä saatu lisättyä ulkopuolisin voimin, kun Viher-harrastajat ovat tehneet kausi-is-tutuksia omista pistokkaista.”

Omaisille mahdollisuuksien mukaan

”Mikäli potilaskodissa on vapai-ta paikkoja, voidaan paikkoja va-

Potilaskoti kodin korvikkeena

TEKSTI L i i sa A h lstén

Potilaskodista on pyritty tekemään mahdollisimman kodin-omainen, potilaskodin lähiesimies Marjatta Saarenpää sanoo.

Osa potilaista tulee OYS:iin sairaalatutkimuksiin ja hoitoihin pitkän matkan päästä. Kaikki eivät tarvitse yöaikaan sairaalahoitoa tai valvontaa, vain yöpymispaikan Oulusta. Kodinomainen potilaskoti on juuri heitä varten.

kuva OYS arkisto

Potilaskodin käytävällä potilas kodinhoitajana alkuaikoina toiminut Liisa Kiiveri.

kuvat Martti Ahlsten


rata myös potilaiden omaisille. Esimerkiksi perheet, joissa lapsi on tutkimuksissa, saattavat ha-luta tulla sairaalaan niin, että mukana ovat molemmat van-hemmat tai jopa perheen muita lapsia”, Marjatta Saarenpää ker-too.

Etenkin perheitä ajatellen on hyvä, että huoneistojen keittiöi-den varustelutaso on hyvä. Jää-kaappi, kahvin- ja vedenkeitin ja tarvittavat astiat ovat kaikkien asukkaiden käytössä. Lasten vanhemmat voivat tosin ruokail-la osastolla lapsensa kanssa. Omaisten on mahdollista käydä syömässä myös henkilöstöravin-toloissa.

Kaikki liinavaatteet ja pyyh-keet kuuluvat myös asukkaiden käyttöön ja niitä voi vaihtaa tar-peen mukaan, vaikka päivittäin. Jokainen asunto siivotaan käy-tön jälkeen. Pitkäaikaisten asukkaiden asunnot siivotaan perjantaisin tai tarpeen mu-kaan.

Potilaskoti kodin korvikkeena

Osastolta kerrostaloon

Potilashotelli on aloittanut toi-mintansa jo 1992 osasto 17 tilois-sa. Sen jälkeen se on toiminut useammassakin eri paikassa. Vuonna 2002 nimi muutettiin potilaskodiksi, koska siellä ei ole tarjolla hotellipalveluita.

”Vuonna 2005 potilaskodin toiminta siirrettiin nykyisiin ti-loihin Sairaalarinteelle. Käyttö-aste on hyvä 70–75 prosenttia. Joka yö potilaskodissa yöpyy 35–40 henkilöä, mutta on aikoja jolloin kaikkia halukkaita ei voi-da tilanpuutteen vuoksi ottaa vastaan”, Marjatta Saarenpää kertoo.

Tulevaisuuden sairaala 2030 suunnitelmissa on potilashotel-lista kerrottu vain vähän. Suun-nitelman mukaan tilat kuitenkin tulisivat olemaan sairaalan välit-tömässä läheisyydessä, jotta pää-sy sairaalaan on helppoa. Poti-lashotellissa olisi tulevaisuudes-sa tarjolla myös ravintola- ja tukipalveluita. n

Vapaana PPSHP:n virkistysmajoja

heinä-syyskuulle 2016

Oulun Medikiinteistöt OyPuh: 08 315 4335, 08 315 4365

Email: [email protected]

Hakemukset PPSHP Intran kautta. Sovellukseen pääsee Intran alapalkista Työkalut-otsakkeesta tai Henkilöstöasiat/etuudet.

Eläkkeellä, työ- tai virkavapaalla olevat sairaan-hoitopiirin työntekijät tekevät anomuksen puhelimitse tai sähköpostitse.

S osiaali- ja terveyden-huollon kansallisen kehittämisohjelman eli Kaste-ohjelman

hankerahoitus auttoi kuntia ke-hittämään palvelukokonaisuuk-sia, joiden avulla lapset, nuoret ja lapsiperheet saavat avun entis-tä nopeammin entistä vähem-millä kustannuksilla. Kaste- ohjelman ansiosta myös jonot terveyskeskuksissa lyhenivät ja perusterveydenhuollon ja eri-koissairaanhoidon yhteistyö te-hostui. Tähän päästiin ottamalla

Valtaosa Kaste-ohjelman toimenpiteistä toteutui onnistuneesti

käyttöön hoitosuunnitelmat ja uusimalla työnjakoa, todetaan Kaste-ohjelman loppurapor-tissa.

Kaste-ohjelman tavoitteita to-teutettiin vuosina 2012–2015 kuudessa toisiaan täydentävässä osaohjelmassa. Ohjelman tavoit-teena oli kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja ja saada sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut järjestettyä asiakasläh-töisesti. Tällä pyrittiin siihen, et-tä sosiaali- ja terveydenhuollon painopistettä saataisiin siirrettyä

ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvin-voinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen ko-ko väestössä.

Kaste-ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi sosiaali- ja ter-veysministeriö myönsi vuosina 2012–2015 hankerahoitusta yh-teensä noin 46 miljoonaa euroa. Avustusta sai yhteensä 34 Kaste-ohjelman mukaista kehittämis-hanketta, joilla uudistettiin ja ke-hitettiin sosiaali- ja terveyden-huollon palveluja.

Kaste ohjelman viimeinen oh-jelmakausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kaste-ohjelmalla aloi-tettu kehittämistyö jatkuu nyt Si-pilän hallituksen kärkihankkeis-sa. Näitä ovat muun muassa lap-sija perhepalveluiden muutos-ohjelma ja sekä hanke ikäihmisten kotihoidon kehittämiseksi ja kai-kenikäisten omaishoidon vahvis-tamiseksi.

Kaikki Kaste-ohjelman hank-keet on kuvattu Innokylässä osoitteessa http://www.inno-kyla.fi/kaste n

STM


TEKSTI Ja a k ko A h lstén KUVAT T i i na Mä k i

O ulun yliopistollisen sairaalan (OYS) lää-kintätekniikan toi-mialueeseen kuuluu

seitsemän huoltoyksikköä - ATK-laitehuolto, elektroniikkahuolto, anestesia- ja mekaniikkahuolto, laboratoriohuolto, röntgenlaite-huolto ja sairaalalaitehuolto. Vuoden 2016 alusta yksikköön liittyi myös Oulun kaupungin lääkintälaitehuolto Hyve.

Lääkintätekniikassa työsken-telee 39 työntekijää, ja jokaisella huoltoyksiköllä on oma huolto-mestari. Sairaalalaitehuollon huoltomestari Aki Piirainen kertoo, että hänen toimenku-vaansa kuuluu esimies- ja asian-tuntijatehtävät, käytönopastuk-set ja laitteiden huoltotehtävät. Myös uusien laitteiden vastaan-ottotarkastus niiden saapuessa sairaalaan kuuluu lääkintätek-niikan huoltoyksikölle.

Potilasturvallisuus lääkintätekniikan lähtökohtana

Sairaanhoidon yhä teknistyessä ja potilaan hoidossa käytettävien laitteiden lisääntyessä potilas-turvallisuuden rooli korostuu en-tisestään. Piirainen sanoo, että juuri turvallisuus on lähtökohta lääkintätekniikassa.

”Oli sitten kyse suoraan poti-laan hoidossa käytettävistä tai

niin sanotuista välillisistä lait-teista, niiden oikea toiminta on oleellista potilasturvallisuuden kannalta. Huoltoyksiköiden teh-tävä on osaltaan varmistaa lait-teiden toiminta. Tämä sisältää laitteiden huollon lisäksi niiden käytön opastamisen hoitohenki-lökunnalle. On tärkeää, että me teemme työmme hyvin, silloin käyttäjäkin tulee tietämään, mi-ten oleellista laitteiden huolto on”, Piirainen toteaa.

Sairaalassa laitekirjo on laaja

Laboratoriolaitehuollossa huol-tomestarina työskentelevä Mar-kus Pulkkinen sanoo laitekir-jon olevan laajan eri huoltoyksi-köissä. ”Laboratoriolaitehuollos-sa on paljon vikakorjauksia mutta huomattavasti vähemmän ennakkohuoltoa, niin että päivät eivät toistu samanlaisina. Rapor-tointeja ja paperitöitä lukuun ot-tamatta työ on hyvin monipuo-lista ja vaihtelevaa”, hän sanoo.

Huoltoyksiköillä on tietty työnjako. Isot kuvantamislaitteet

Sairaalalaitehuolto pitää sairaalan laitteet

toimintakunnossaLääkintätekniikka pitää sairaalan laitteet

toiminnassa ja vastaa lääkintälaitteiden

huolloista, asennuksista ja käytönopas-

tukisista samoin kuin tukipalveluiden

laitteiden huolloista.

Aki Piirainen ja Janne Myllyaho käyvät

läpi leikkauspöydän määräaikaishuoltoja ja

tarkastuslistaa.


kuuluvat jollekin huoltoyksiköl-le, toiselle mm. defibrillaattorit ja potilasvalvontamonitorit, Pii-raisen vetämälle sairaalalaite-huollon huoltoyksikölle instru-menttipesukoneet.

Piirainen huomauttaa, että lääkintätekniikan vastuualueelle ei kuulu vain lääkintälaitteiden huolto. Ruokahuollon laitteet ja muut tukipalveluiden laitteet, kuten siivouskoneet, kuuluvat yhtä lailla huollon piiriin.”Ja jos-kus huollettavaksi tulee ihan vain kahvinkeitin”, Piirainen toteaa.

Piirainen ja Pulkkinen sano-vatkin, että tätä työtä tehdään yhteisen hyvän eteen siinä missä hoitohenkilökuntakin. Potilas-turvallisuus on yhtä tärkeää lait-teen käyttäjille kuin niiden huol-tajille. Siksi kaikista laitteista tu-leekin huolehtia yhtä lailla.

Tietyt rutiinit vaihtelevuuden vastapainona

Lääkintätekniikan pariin voi päätyä työskentelemään monta kautta. Piirainen on automaatio-tekniikan insinööri, kun taas Pulkkinen on tietotekniikan in-sinööri. Huoltomestarilla voi olla alaisena monenlaisia asentajia, mekaanikkoja, teknikkoja ja in-sinöörejä.

”Valmiiksi koulutettua henki-löä näihin töihin ei työmarkki-

noilta yleensä löydy. Tällä alalla pitää olla pätevä ja kehityskel-poinen, sillä suuri osa ammatti-taidosta tulee työssä oppimisen kautta. Hyvin täällä on opittukin. Oulussa teemme ehkä jopa mui-ta enemmän itse huoltoja ja kor-jauksia, koska tänne on pidem-mät välimatkat,” Piirainen tuu-mii.

”Jos laite täytyy saada kun-toon, emme voi odottaa huolto-miestä vuorokautta tai kahta. Jo-ku huoltoyhtiö voi luvata viiden päivän vasteajan, mutta meillä se voi olla jopa vain viisi minuut-tia”, Pulkkinen summaa.

Koska lääkintäteknisten lait-teiden kirjo on laaja, ei kumpi-kaan ole työhönsä rutinoitunut. Piirainen on ollut huoltomesta-rina sairaalalaitehuollossa viisi ja puoli vuotta, Pulkkinen labo-ratoriolaitehuollossa kolme kuu-kautta. Samanlaisia päiviä ei pal-jon tule, vaikka paperityöt tois-tuvatkin samanlaisina.

”Samanlaisia päiviä ei ole mi-nullakaan, mutta pyrin aloitta-maan päivät tietyillä toimilla. Työtilausten tarkistukset, töiden jako, paperityöt – niissä on tietty rutiini. Loput ajasta mennään ennalta sovittujen tehtävien puitteissa. Pitkään kun on töissä, niin törmää samanlaisiin asioi-hin, mutta niihin ei pidä rutinoi-tua”, Piirainen toteaa. n

n Aki Piirainen, Jani Raappana ja taustalla Vesa Tsurkin kalusto-korjaamolla. Käynnissä potilas-sängyn korjaus.

Markus Pulkkinen huoltamassa päivystys-laboratorion sentrifugia.


Fausto Biancari vuoden kliininen tutkijan Terttu-säätiön hallitus on päättänyt palkita professori Fausto Biancarin Vuoden kliinisenä tutkijana. Valinta tehtiin nyt ensimmäistä kertaa. Biancarilla on todella laaja kliinisen tutkimuksen tuotanto. Hän johtaa parhaillaan eurooppalaisia monikeskustutkimuksia koronaarikirurgiasta ja aorttaläppäkirurgiasta. Mukana on 16 sairaalaa ympäri Eurooppaa. Vuoden tutkija valittiin sairaanhoitopiirin työntekijöille suunnatun webropol-kyselyn perusteella.

Tohtorit ja dosentit kukitettiinn Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin palveluksessa olevat Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tohtorit ja dosentit vuosimallia 2015 kukitettiin jo perinteeksi muodostuneessa tilaisuudessa.

n Vuonna 2015 uusia dosentteja nimitettiin kuusi.

Kuvassa Michaela Bode ja Janne Hukkanen.

Kuvasta puuttuvat Pekka Hyvönen, Ritva Näpän-kangas, Päivi Olsén ja Sami Tetri.

Tohtorin tutkinnon suorittaneita oli 16. Tohtorit ja heidän tutkimuskohteensa vasemmalta: Mailis Mäkelä, potilaslain mukaiset muistutukset ja potilaan kokema hoito ja kohtelu. Antti Hakalahti, eteisvärinän katetriablaatio-hoito.Tuomas Holma, suomalaisten sotilaiden kuulo.Olli-Pekka Piira jännityksen vaikutus verenkierron säätelyyn. Timo Koskenkorva, nielurisaleikkauksen vaikutukset toistuviin nielutulehduksiin aikuispotilailla. Hilkka Ijäs, raskausdiabetes, sen hoito metformiinilla, ylipainon merkitys ja myöhäisennuste. Soili Kallio-Pulkkinen, näyttöjen suorituskyky hammaskuvauksissa. Iina Rissanen hermostoon vaikuttavat lääkkeet ja itsemurhat.

Kuvasta puuttuvat tohtorit Marjo Pylväs-Eerola, Johanna Puurunen, Hanna Kallankari, Paula Mikkonen, Hannele Pruikkonen, Marika Sipola-Leppänen, Jani Takatalo ja Tarja Tanner.

TEKSTI & KUVAT Ma r t t i A h lstén


Hankeapuraha neljälle tutkimusryhmällen Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiö Terttu on myöntänyt hankeapurahan neljälle tutkimusryhmälle, 30 000 euroa kullekin, vasemmalta seuraavasti:

Professori Riitta Kaarteenaho ja tutkimusryhmä: soluviljelymallit keuhkosairauksien tutkimisessa ja lääkehoitovasteen arviossa. Apurahan otti vastaan Terttu Harju.

Professori Hannu Martikainen, LL Outi Uimari (puuttuu kuvasta) ja työryhmä: Kohtumyomien ja endometrioosin assosiaatio. Endometrioosipotilai-den polikliinisen hoidon kehittäminen OYS:ssa.

Marjo Renko, lastentautiopin dosentti, lastentau-tien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri: Randomisoitu, kontrolloitu tutkimus tonsillotomian tehosta ja tulehdusvasteista PFAPA-syndroomassa verrattuna tavalliseen tonsillektomiaan.

Miia Turpeinen, lääketutkimuksen dosentti, kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri: Iäkkäiden potilaiden lääkehaittojen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy.

Apurahan otti vastaan Outi Laatikainen.


K liinisen työn kannal-ta katsottuna emme juuri eroa aluelabo-ratorioista. Meillä on

tietty tutkimusvalikoima ja viisi eri työpistettä eli kemian, hema-tologian, mikrobiologian, veri-keskuksen ja näytteenoton työ-pisteet”, sanoo laboratorion ve-tovastuussa vuoden alusta aloit-tanut ja osastonhoitajana jo kaksikymmentä vuotta toiminut Ulla Kiviniemi.

Kaikki 17 laboratoriohoitajaa kiertävät vuorollaan jokaisessa työpisteessä lukuun ottamatta mikrobiologian työpistettä. Alue-sairaalatasoisessa laboratoriossa tehdään kolmivuorotyötä 24/7 periaatteella. Sekä sairaala että perusterveydenhuollon yhteis-

päivystys tarvitsevat laboratorio-palveluita joka päivä ympäri vuo-rokauden. Tutkimuksia tehdään noin 400 000 vuodessa, niistä 95 prosenttia tehdään itse. Loput lähetetään Oulun aluelaboratori-oon, joka tutkimuspyynnöstä riippuen lähettää niitä Oulusta eteenpäin.

Tyytyväinen työyhteisö

Osastonhoitajan työ seutulabo-ratoriossa on laaja-alaista. Ou-laskankaalla osastonhoitajalla on vastuullaan koko laboratorion toiminta. Aluelaboratorioissa tehtäviä pystytään jakamaan useampien osastonhoitajien kes-ken. Eri osa-alueilla, esimerkiksi päivystyslaboratoriolla tai asia-

kaspalvelussa on omat toimin-nasta vastaavat osastonhoitajat.

”Myös seutulaboratorion lai-tehuollossa on omat haasteensa. Pitkät välimatkat vaikuttavat sii-hen, että laitteita joudutaan jos-sain määrin huoltamaan ja kor-jaamaan itse. Ennen kuin Hel-singistä tai Oulusta saadaan huolto paikalle, siihen saattaa mennä useita päiviä ja monesti tällaisiin odotusaikoihin ei toi-minnan sujuvuuden kannalta oi-kein ole varaa”, Ulla Kiviniemi kertoo.

”Haasteista huolimatta olem-me tyytyväisiä työyhteisöömme. Työilmapiiri on hyvä ja aina kun vakansseja on auki, on hakijoita ollut. Viime syksynä laboratorio-toiminta laajeni koskemaan

TEKSTI L i i sa A h lstén KUVA O u la sk a nga s

SEUTULABORATORIO toimii melko itsenäisestiOulaskankaan sairaalan laboratorio on NordLabin laboratorioista ainoa seutulaboratorio,

muut ovat aluelaboratorioita. Hallinnollisesti Oulaskangas kuuluu NordLab Ouluun.

” myös Helmen aluetta, johon kuuluu Haapaveden ja Pulkkilan laboratoriot. Lisäksi Rantsilan, Kestilän ja Pyhännän terveysase-milla toimii näytteenottopisteet kerran tai kaksi viikossa.”

Hyvät vasteajat

”Laboratorio on saanut päivys-tyksen lääkäreiltä kiitosta no-peasta toiminnasta. Olemme saaneet tehostettua toimintaam-me niin, että vasteajat ovat taval-lisia tavoiteaikoja lyhyemmät. Yleinen tavoiteaika päivystystut-kimuksille on 90 minuuttia, sii-hen pääsemme 95 prosenttisesti. 74 prosenttisesti meillä laborato-riotulokset ovat kuitenkin val-miina jo tunnin päästä näytteen otosta”, Ulla Kiviniemi sanoo.

Työvoimapula on sairaaloissa laboratorioalalla jo yleistä. Ou-laskankaalla ei tällä hetkellä ole omaa kemistiä. NordLab Oulun kemisti Hannele Ylipahkala hoitaa tehtävää oman työnsä ohessa.

”Tämä on haastava paikka myös kemistille. Kokonaistutki-musmäärät ovat tietenkin alue-laboratoriota pienemmät, mutta tutkimusvalikoiman pitää kui-tenkin kattaa kaikki erikoisalat. Aluelaboratorioissa kemistit voi-vat keskittyä pienelle osa-alueel-le, täällä heidän on hallittava ko-ko sairaalakemistin toimiala. Toiveena on, että saamme eläk-keelle siirtyneen kemistin tilalle uuden syksyyn mennessä”, hän lopuksi toteaa. n

Kliinisen työn kannalta katsot-tuna emme juuri eroa aluelabora-torioista, Ulla Kiviniemi sanoo.


OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAAN ERITYISVASTUUALUEESEEN ELI ERVAAN KUULUVAT Lapin sairaanhoitopiiri, Länsi-

Pohjan sairaanhoitopiiri, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja

Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja perus palvelukuntayhtymä Kiuru. OYS:n ervalla asuu noin 741 000 henkeä ja se

kattaa noin puolet Suomen pinta-alasta.

Sote- ja aluehallintouudistus Kainuussa

Ma i re A hopeltoKainuun sairaanhoitopiir in johtaja, kuntayhtymän johtaja

erva

ervan kuulumisia

S osiaali- ja terveydenhuollon uudistus eteni 5.4.2016, kun maan hallitus julkisti lin-jauksensa asiasta. Uudis-

tuksen yhteydessä perustetaan 18 uutta itsehallinnollista maakuntaa. Nykyisen linjauksen mukaan maakuntaliitot, sairaanhoitopiirit, sote-kuntayhtymät, kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto, Ely-keskukset, pelastuslaitos ja osa aluehallintovirastojen tehtävistä yhdis-tetään maakunnittain. Pohjois-Suo-messa on neljä maakuntaa, joista yksi on Kainuu.

Kainuussa oli jo maakuntahallinto maakuntavaaleineen vuodesta 2005 vuoteen 2012. Hallintokokeilussa olivat mukana sosiaali- ja terveydenhuolto, sairaanhoitopiiri, erityishuoltopiiri, toi-sen asteen koulutus, maakuntaliitto, ympäristöterveydenhuolto sekä kunnil-le tuotettavat talous-, henkilöstö- ja tietohallintopalvelut.

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuol-lon kuntayhtymä on tuottanut palvelut nykyisen uudistuslakiesityksen mukai-sena perusterveydenhuollon, erikoissai-raanhoidon ja sosiaalihuollon integroi-tuna kokonaisuutena jo yli kymmenen vuotta. Kuntayhtymässä on jo esityksen mukaisesti integroituna Kainuun sai-raanhoitopiiri, erityishuoltopiiri, täysjä-senkuntien sosiaali- ja terveydenhuolto sekä ympäristöterveydenhuolto.

Tarvittavasta erikoissairaanhoidosta 95 prosenttia tuotetaan Kainuun kes-kussairaalassa, joka on tulevassa uudis-tuksessakin ympärivuorokautisesti päi-vystävä keskussairaala. Päivystys vaatii päivystysasetuksen mukaan 9–10 eri-koisalan päivystäjät (mm. sisätaudit, pehmytkirurgia, ortopedia, radiologia,

anestesiologia, naistentaudit ja synny-tykset, lastentaudit, psykiatria, suun terveydenhuolto sekä sosiaalipäivys-tys). Päivystystoiminta vaatii myös ym-pärivuorokautisen leikkaustoiminnan. Virka-aikanakin puolet asukkaista käyt-tää perusterveydenhuollon ainoana päi-vystävänä yksikkönä keskussairaalan yhteispäivystystä.

Kuntiin on tullut lausunnolle luon-nos valtioneuvoston asetuksesta kiireel-lisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä. Laajan päivystyksen yksikössä tulisi ol-la esityksen mukaan 13 erikoisalan ym-pärivuorokautinen päivystys, joka sisäl-tää edellä mainittujen lisäksi myös kar-diologian, akuuttilääketieteen ja neuro-logian päivystykset. Keskussairaalat ovat tätä suppeampia päivystäviä yksi-köitä.

Pohjois-Suomessa tulee ottaa asias-ta päätettäessä huomioon potilastur-vallisuus ja asiakkaiden kannalta pitkät välimatkat. Matka Kuhmon terveyskes-kuksesta OYS:iin kestää 3 tuntia 45 mi-nuuttia, mikä on aivan liian pitkä mat-ka hätätilanteessa. Potilaan tulee pääs-tä hoitoon niin pian kuin mahdollista ja joka tapauksessa alle 2 tunnin. Kai-nuun sisälläkin matka Kuhmosta Kai-nuun keskussairaalaan kestää jo lähes 2 tuntia – turvallisesti sen pidemmälle ei ehdi.

Kainuun keskussairaalassa leikataan siis myös iltaisin, öisin ja viikonloppui-sin kiireellisiä potilaita. On myös osoi-tettavissa, että Kainuu toimii kustan-nustehokkaasti – THL:n sairaanhoito-piirien sairaaloiden tuottavuusvertai-lussa Kainuu oli vuonna 2014 valtakunnan kolmanneksi tehokkain. n

kuva

Mai

re A

hope

llon

albu

mi


Pohjanpiir i 3/2016ristikko



Pohjanpiiri-lehden 2/2016 ristikon ratkaisu:

Terveydenhuollon mene-telmien arviointitoiminta on tarkoitus uudistaa.

Kansallinen arviointitoiminta ja ohjaus on olennaisen tärkeää so-siaali- ja terveydenhuollon uudis-tuksen uusien toimintamallien toimeenpanossa. Se on tärkeää myös sote-palvelujen tehokkuu-den, laadun ja vaikuttavuu den varmistamisessa.

Osana Terveyden ja hyvin-voinnin laitoksen yt-toimenpi-teitä on loppumassa terveyden-huollon menetelmien arviointi-

Terveydenhuollon menetelmien arviointia uudistetaan

toiminta (ns. Finohta). Tämä on herättänyt huolta, sillä sote-uu-distuksen toimeenpano ja tiedol-la johtaminen edellyttävät vah-vaa uusien menetelmien arvioin-titoimintaa.

Osana uutta keskushallinnon ja tulevien maakuntien vuorovai-kutteista ohjausta tarvitaan kan-sallinen riippumaton uusien me-netelmien arviointitoiminto. Se hyödyntää maakuntien asian-tuntemusta ja ehdotuksia arvioi-tavista uusista teknologioista se-kä vanhoista menetelmistä luo-

pumisesta. Ministeriön ja maa-kuntien yhteistyötä tarvitaan myös kansallisen tieto-ohjauk-sen toimeenpanossa ja Suomen edustamisessa EU-tasolla.

THL:n irtisanomispäätösten tultua julkisuuteen ministeriöön on tullut runsaasti yhteydenotto-ja sairaanhoitopiireistä. Niissä on korostettu Finohtan toimin-nan kansallista tärkeyttä. Sosiaa-li- ja terveysministeriön ehdotus on, että Finohtan ydintoiminnot henkilöineen siirrettäisiin tois-taiseksi ministeriön yhteyteen.

Yliopistollisten sairaanhoito-piirien kanssa aloitetaan neuvot-telut uudesta verkostomaisesta toimintamallista terveydenhuol-lon menetelmien arvioinnissa. Siirtymäaikana mietitään, mikä osuus arviointitoiminnasta on jatkossa keskitettyä ja mikä alu-eellista, ja miten kansallinen oh-jaus suunnitellaan uuteen maa-kuntapohjaiseen sote-malliin. n

STM

Ilmoitusasioissa ota yhteys:

Olavi MäättäGSM 0400 881 [email protected]

Ilmoita Pohjanpiirissä!

Ilmoituksellasi tavoitat terveydenhuollon ja erikois-sairaanhoidon osaajat ja tekijät – päättäjät ja vaikuttajat

Pohjanpiiri on ammattilehti Pohjois-Pohjamaan sairaanhoito piirin henkilökunnalle, kuntayhtymän luottamushenkilöille, vastuu-alueen kuntien johdolle, terveyskeskuksille ja sairaaloille.

Lehti postitetaan myös maan kaikille sairaan-hoitopiireille, keskussairaaloille ja terveyden-huolto-alan keskusvirastoille sekä yrityksille.

Pohjanpiiri ilmestyy vuonna 2016

19.2. 22.4. 10.6. 16.9. 28.10. 9.12.


n Tupakointi ja terveys. Nuoret aikuiset Pohjois-Suomessa

Tupakointi liittyy nuorilla aikuisilla kasaumaan terveysris-kejä. Nuorten aikuisten tupakkariippuvuuden astetta ei tu-le vähätellä, sillä suurin osa on selvästi nikotiiniriippuvai-sia. Silti valtaosa heistä haluaa lopettaa tupakointinsa. Va-renikliini saattaa olla nikotiinilaastaria tehokkaampi tupa-kasta vieroituksessa myös nuorten aikuisten ikäryhmässä.

VÄITTELILJÄ: Lääketieteen lisensiaatti Anna TuiskuTIEDEKUNTA JA LAITOS: Lääketieteellinen tiedekunta, sisätautien tutkimusyksikkö

Väitöksiä Oulun yliopistossa

n Kämmenkalvon kuroumataudin histologiset ja geneettiset löydökset

Väitöstyössä voitiin todeta immunohistokemiallisilla vär-jäyksillä aggressiivisen sairastuneen kudoksen olevan so-luisampaa ja sisältävän tiettyjä kudosaineita enemmän kuin tavanomaisemmin etenevässä sairastuneessa kudok-sessa. Mikrosirututkimuksella voitiin todeta kämmen-kalvokurouman affisoiman kudoksen sisältävän runsaasti geenimuutoksia, ja muutoksia myös proteiinitasolla. Uu-tena löydettiin ROR2-proteiini, joka ottaa osaa monenlai-siin tapahtumiin solussa ja on mukana säätelemässä myös esimerkiksi solujen lisääntymistä ja jakautumista. ROR2 on mukana myös säätelemässä sidekudossairauksien ke-hittymistä, jollainen kämmenkalvon kuroumatautikin on.

VÄITTELIJÄ: Lääketieteen lisensiaatti, käsikirurgian erikoislääkäri Minna ForsmanTIEDEKUNTA JA LAITOS: Lääketieteellinen tiedekunta, kirurgia

n Akuutti akillesjänteen repeämä. Esiintyvyys ja hoito

Vertailtaessa kahta erilaista leikkauksen jälkeistä hoito-menetelmää todettiin, ettei potilaiden välillä ollut eroa klii-nisissä mittareissa tai voimissa 11 vuotta vamman jälkeen. Vertailtaessa leikkauksella ja ilman leikkausta hoidettuja potilaita ei myöskään todettu eroja kliinisissä mittareissa, mutta kirurgisella hoidolla voima palautui hiukan nope-ammin ja ero myös säilyi 18 kuukautta vammasta. Myös elämänlaatumittarilla mitattuna leikkauksella hoidetut olivat kivun ja fyysisen toiminnan osalta hiukan tyytyväi-sempiä. Suurimmalle osalle potilaista ilman leikkausta to-teutettava hoito sopii erinomaisesti, mutta jotkut fyysises-ti aktiiviset potilaat hyötynevät leikkaushoidosta.

VÄITTELIJÄ: Lääketieteen lisensiaatti Iikka Lantto TIEDEKUNTA JA LAITOS: Lääketieteellinen tiedekunta, kirurgia

n Elintapaohjaus vaikuttaa työikäisten aivoinfarkti-potilaiden elintapamuutokseen sitoutumiseen lyhyell ä aikavälillä

Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että sairaalavai-heen elintapaohjauksella on merkitystä aivoinfarktipoti-laiden elintapamuutokseen sitoutumisessa, mutta ohjauk-sen jatkuvuudelle on tarve kotiutumisen jälkeenkin. Tuloksia voidaan hyödyntää uudenlaisten innovatiivisten ohjausmenetelmien kehittämisessä.

VÄITTELIJÄ: Terveystieteiden maisteri Anne OikarinenTIEDEKUNTA JA LAITOS: Lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Medical Research Center

n Nivelruston magneettikuvauksen T2-relaksaatio-aikamittaus: normaali vaihtelu, toistettavuus ja pol vilumpion rustovaurioiden havaitseminen

Väitöskirjatyössä tutkittiin magneettikuvauksen T2-relak-saatioaikamittauksen soveltuvuutta polviruston arvioin-tiin. Ruston T2-relaksaatioajan on aiemmissa tutkimuk-sissa todettu pitenevän nivelrikossa jo varhaisvaiheessa. Tutkimuksessa T2-relaksaatioaikamittauksen avulla ha-vaittiin enemmän ja laajempia rustovaurioita kuin tavan-omaisella magneettikuvauksella. Tutkimuksen perusteel-la voidaan arvioida, että T2-relaksaatioaikamittaus voi osoittaa varhaisvaiheen rustovaurioita, joita ei vielä perin-teisillä magneettikuvausmenetelmillä havaita.

VÄITTELIJÄ: Lääketieteen lisensiaatti Ilkka HannilaTIEDEKUNTA JA LAITOS: Lääketieteellinen tiedekunta, radiologia

n Sydämen aorttaläpän ahtaumaan johtavien molekyylitason muutosten kartasto tarkentuu

Tutkimuksessa selvitettiin laaja-alaisesti geenien, mikro-RNA-molekyylien sekä erilaisten proteiinien ilmentymi-sen muutoksia ihmisen aorttaläpän ahtaumassa eli aort-tastenoosissa. Tutkimuksessa muodostettiin satoja erilai-sia molekyylejä kattava profiili josta nähdään läpän ahtau-tumisen eri vaiheissa tapahtuvia muutoksia. Valtaosa liittyi odotetusti tulehdusreaktioon ja tutkimuksessa pal-jastui entistäkin tarkemmin, mitkä nimenomaiset geeni-tuotteet aktivoituvat kaikkein voimakkaimmin. Merkittä-vä havainto oli myös se, että molekyyliprofiilin suurimmat muutokset tapahtuvat taudin alkuvaiheissa ennen kun merkittävää kalkkeutumista on vielä tapahtunut.

VÄITTELIJÄ: Filosofian maisteri Pauli OhukainenTIEDEKUNTA JA LAITOS: Lääketieteellinen tiedekunta, biolääketieteen tutkimusyksikkö



A rviointi- ja palkkaus-järjestelmä tehdään Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja

Oulun kaupungin yhteistyönä. Mukana ovat sekä työnantajan että työntekijäjärjestöjen edusta-jat. Tämä on tärkeä lähtökohta onnistumiselle.

”Työ on iso ja nyt tarvitaan kaikilta meiltä hyviä yhteistyötai-toja ja positiivista, mutta kriittis-tä otetta, jotta pääsemme parhaa-seen mahdolliseen lopputulok-seen”, kiteyttää ohjausryhmän puheenjohtaja, hallintoylihoitaja Pirjo Kejonen.

Yhteistyön ja sitä seuraavan sitoutumisen tärkeyttä korostaa myös projektin ohjausryhmän jäsen, Tehyn pääluottamusmies Juha Honkakoski. ”On tärke-ää, että järjestelmä luodaan ja ar-viointi suoritetaan yhteistoimin-

nallisesti ja että kaikki osapuolet sitoutuvat järjestelmään.”

Nykyisin sairaanhoitopiirissä käytössä oleva vaativien hoitoalan ammattitehtävien (03HOI030) työn vaativuuden arviointi on tehty vuonna 2006, ja se vaatii uusimista. ”Entinen tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmä on vanhentunut, eikä se enää tue riittävästi organisaation tavoittei-ta”, kertoo Kejonen.

Halutuin työpaikka

Palkkausjärjestelmän tulee tu-kea toimintastrategiaa ja vaikut-taa myönteisesti organisaation tavoitteisiin. Se on kiinteä osa johtamista.

”Jotta voimme olla paras ja halutuin terveydenhuollon työ-paikka, meillä tulee olla selkeät tehtävien vaativuuden arvioin-

nin kriteerit ja oikeudenmukai-nen tehtävien vaativuuteen pe-rustuva palkkausjärjestelmä”, korostaa Kejonen.

Palkkausjärjestelmän tulee motivoida henkilöstöä hyviin työsuorituksiin, tukea ja edistää toiminnan tuloksellisuutta sekä turvata palkkojen kilpailukyky. Kuntalaiset arvostavat kunnalli-sia palveluita, ja kuntatyölle kuu-luu sen mukainen arvo.

”Odotan, että koulutetun hoi-tohenkilöstön tehtäväkohtainen palkkaus jatkossa oikeasti perus-tuu tehtävän vaativuuteen. Täl-löin kenelle tahansa voidaan perustella ymmärrettävästi teh-tävän vaativuuden mukainen palkkataso. Odotan myös, että järjestelmä tuo koulutetulle hoi-tohenkilöstölle kilpailukykyisen palkkauksen sekä palkkakehi-tyksen, joka seuraa urakehitys-tä”, kertoo Honkakoski.

TEKSTI Tuu la V i r s i hei mo KUVA OYS

Toimintaterapeutti

Röntgenhoitaja Vaativat hoitotyön ammattitehtävät

Terveydenhoitaja

Sairaanhoitaja PPSHP & Oulun

kaupunki

Kätilö

Suuh

ygie

nist

i

Bioanalyytikko

Fysioterapeutti

Palkkahaitari

HOI030 TVA:

Puhutaanko palkasta?

Palkka

Ensihoitaja, hoitotaso

Kuntoutusohjaaja

Audionomi

Toimintaterapeutti Puhutaanko PALKASTA?Vaativien hoitoalan ammattitehtävien

tehtävän vaativuuden- ja palkkaus-

järjestelmän uudistaminen on alkanut.

Tavoitteena on tasavertainen, kannus-

tava ja objektiivisiin vaativuustekijöihin

perustuva palkkaus järjestelmä. Projekti

päättyy kesäkuun 2017 lopussa.

HOI030 TVA• HOI030 -palkkahinnoitteluryhmään kuuluvat mm.

sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, laboratorio-hoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, bioanalyy-tikko, suuhygienisti, ensihoitaja/hoitotaso sekä muita nimikkeitä

• Tehtävien vaativuuden arviointi perustuu tehtävä-kuvaukseen ja vaativuustekijöihin

• Vaativuustekijöitä ovat osaaminen, työn vaikutukset ja vastuu, yhteistyötaidot sekä työolosuhteet

Projekti• Projektia ohjaa ohjausryhmä• Projektia työstää projektiryhmä• Projektissa on kaksi työntekijää:

projektipäällikkö ja projektisihteeri• Tehtävien arvioinnissa käytetään

analyyttista mallia• Käytössä on Palkkahaitari -ohjelma

LUE LISÄÄ INTRANETISTÄ,

JA SEURAA PROJEKTIN

TIEDOSTUSTA.

Kohti tulevaisuutta

Tällä hetkellä Pohjois-Pohjan-maan sairaanhoitopiirillä ja Ou-lun kaupungilla on omat koko-naisarviointiin perustuvat tehtä-vänvaativuuden arviointi- ja palkkausjärjestelmät. Nyt järjes-telmä on tarkoitus harmonisoida ja ennakoida tulevaa itsehallin-toaluetta. ”Tulevaisuutta ajatel-len on hyvä, että teemme työn yhteistyössä Oulun kaupungin toimijoiden kanssa”, sanoo Pirjo Kejonen.

Eri tehtävien vaativuuden ar-viointi on vaativa ja aikaa vievä tehtävä. ”Asioita jumpataan niin kauan, että löydetään vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja saavute-taan yhteisymmärrys”, painottaa Juha Honkakoski. n


V aativin ympärivuoro-kautinen päivystys on tarkoitus koota 12 sairaalaan. Niistä

viisi on yliopistosairaaloita, jotka tarjoaisivat kaikkein vaativinta hoitoa. Lisäksi olisi seitsemän muuta laajan päivystyksen kes-kussairaalaa, joista yksi olisi Ro-vaniemellä.

Muissa keskussairaaloissa järjestettäisiin ympärivuorokau-tinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäi-vystys. Se sisältäisi tavallisimmin tarvittavien erikoisalojen päivys-tyksen ja sosiaalipäivystyksen sekä suun terveydenhuollon päi-vystyksen. Kokkolan, Kajaanin ja Kemin sairaala kuuluisivat tähän ryhmään.

Tietyt vaativat leikkaukset koottaisiin laajan päivystyksen sairaaloihin. Pienemmistä sai-raanhoidon yksiköistä, kuten aluesairaaloista lopetettaisiin joitakin toimintoja. OYS-ervalla tämä tarkoittaisi sitä, että Rova-niemen palvelutaso nousisi hie-man ja vastaavasti Kokkolan, Kajaanin ja Kemin palveluvali-koima supistuisi hieman.

Yliopistosairaaloiden välille työnjakoa

Erikoissairaanhoidon työnjako viiden yliopistollisen keskus-sairaalan välillä uudistuisi siten, että tiettyjä erikoissairaanhoi-don tehtäviä ei jatkossa hoidet-taisi kaikissa viidessä paikassa.

Osa yliopistollisista sairaaloista hoitaisi jatkossa tiettyjä erikois-sairaanhoidon tehtäviä valta-kunnallisesti.

Laajan ympärivuorokautisen päivystyksen päivystysyksiköi-den toiminta edellyttäisi, että väestölle tarjottaisiin nykyistä helpompi pääsy kiireelliseen hoitoon terveyskeskuksissa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kiirevastaanottojen ja sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalve-lujen tiiviimmän yhteistyön avulla voitaisiin vähentää yhteis-päivystysten ruuhkautumista ja siten parannettaisiin potilas- ja asiakastyytyväisyyttä.

Sosiaalipäivystystä olisi jär-jestettävä sekä laajan ympäri-vuorokautisen terveydenhuollon päivystysyksikön yhteydessä että erikoissairaanhoidon yhteispäi-vystyksen yhteydessä. Velvoitet-ta psykososiaalisen tuen järjestä-miseen sosiaali- ja terveyden-huollon yhteistyönä osana kii-reellistä hoitoa selkeytettäisiin.

Ervat voivat tehdä muutosesityksiä

Pohjois-Pohjanmaan sote-selvi-tysmies Hannu Leskinen luonnehtii uutta päivystysmallia välttämättömäksi ja oikeansuun-taiseksi. Hänen mukaansa järjes-telmän uudistamiseksi tarvittiin valtakunnallinen linjaus. Alueel-lisella päätöksenteolla ei näin suurta muutosta pystyttäisi to-teuttamaan.

Ehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi jatkos-sa myöntää poikkeusluvan ym-pärivuorokautiselle perustervey-denhuollon tai akuuttilääke-tieteen päivystykselle, mikäli erityisvastuualueen sairaanhoi-topiirit sitä perustellusti ja yksi-mielisesti esittävät. Tähän liitty-en perhe- ja peruspalveluminis-teri Juha Rehula on lähettänyt kaikkien sairaanhoitopiirien joh-tajille vetoomuksen, että nämä neuvottelisivat erityisvastuualu-eittain siitä, miten erikoissai-raanhoidon työnjakoa ja päivys-tyksen kokonaisuutta kehitetään alueilla.

”Meillä on siis mahdollisuus tehdä esityksiä, miten pohjoisen Suomen erityisolosuhteet voitai-siin ottaa mahdollisimman hyvin huomioon. Olemme OYS-ervalla tällaisia keskusteluja jo käyneet-kin, joten uskon, että pystymme laatimaan ministeriölle hyvin perustellun esityksen”, Leskinen sanoo.

Harva asutus ja pitkät väli-matkat ovat niitä erityisiä tekijöi-tä, jotka hänen mukaansa pitäisi ottaa huomioon. Ministeriön

lausuntopyynnössä todetaan, et-tä uudistuksen jälkeen puolella suomalaisista olisi alle 30 mi-nuutin matka lähimpään laajan päivystysyksikön sairaalaan ja 80 prosentilla alle 50 minuutin matka. Pohjoisessa Suomessa to-dellisuus olisi vähän toinen.

”Siksi ministeriön ehdotusta pitäisi säätää. Esimerkiksi Rova-niemellä pitäisi päivystystä vah-vistaa nykyisestä, mikä ei ehkä ole järkevää. Kainuussa ja Kok-kolassa olisi järkevää säilyttää synnytystoiminta. Kuusamossa taas ehkä olisi perusteltua olla pelkästään perusterveydenhuol-lon päivystys, vaikka ministeriön esityksen mukaan erikoissai-raanhoidon ja perusterveyden-huollon päivystyksen pitäisi olla yhdessä”, Leskinen pohtii.

Päivystyksen ja erikoissai-raanhoidon työnjaon uudistami-sen tavoitteena on parantaa pal-velujen laatua ja potilasturvalli-suutta ja saada osaajat riittä-mään eri puolilla maata. Uudistusten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017 ja siirtymä-ajaksi tulee 1–2 vuotta. n

PÄIVYSTYSUUDISTUS lähti lausuntokierrokselle

TEKSTI Ma r t t i A h lstén

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut päivystystoiminnan kehittämistä koskevat

lakiluonnokset ja lähettänyt ne lausuntokierrokselle. Esitys on, että keskussairaaloissa

päivystetään ympärivuorokautisesti jatkossakin. Lisäksi lähipalveluja vahvistetaan, kun

kiireelliseen hoitoon pääsee monessa terveyskeskuksessa jatkossa nykyistä useammin

myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Erikoissairaanhoidon työnjako viiden yliopistollisen keskussairaalan välillä uudistuisi siten, että tiettyjä erikoissairaanhoidon tehtäviä ei jatkossa hoidettaisi kaikissa viidessä paikassa.


D uodecim oppiportti sisältää verkkokurs-seja, sähköisiä oppi-kirjoja ja muita säh-

köisiä opiskelumateriaaleja sekä lääkäreille että hoitohenkilökun-nalle. Palvelun koulutuskokonai-suuksissa on koulutuksia muun muassa pientoimenpiteistä, EKG-tulkinnasta, lääkehoidosta sekä potilasturvallisuudesta.

Alkuvuoden 2016 suosituim-pia koulutuksia ovat olleet erityi-sesti hoitohenkilökunnalle sovel-tuvat kurssit Estä painehaava, Kaatumisten ehkäisy sekä Haa-vojen ABC ja Avoimen haavan paikallishoito. Palvelussa on uu-tuuskoulutuksia myös muun

muassa elinluovutuspotilaan tunnistamisesta, alaselkäpoti-laan anamneesista sekä lääkkei-den yhteisvaikutuksista.

Palvelee oman ammat-titaidon ja koko yksikön o saamisen kehittämistä

”Voimme hyödyntää Oppiportin verkkokursseja hoitohenkilökun-nan perehdytyksessä”, kertoo vs. apulaisosastonhoitaja Outi Perä-lä PPSHP:n medisiininen tulos-alueen vuodeosastolta 30.

”Esimerkiksi haavahoidon verkkokurssit kattavat jo melkoi-sen tietopaketin, joka palvelee erinomaisesti ihotaudeille pe-

rehtyvää hoitajaa. Osa kursseista sisältää tärkeää perustietoa, jota jokainen hoitoalan ammattilai-nen voi hyödyntää. Kurssit ovat ajallisesti tarpeeksi napakoita, ja tästä syystä niiden suorittami-nen työaikana ei vaadi suurem-pia erityisjärjestelyitä”, Perälä toteaa.

Hänen mukaansa hoitohenki-lökunta voi vahvistaa kurssien avulla omaa ammatillista osaa-mistaan. ”Jokainen voi suorittaa kursseja oman mielenkiinnon mukaan, mutta työyksiköissä va-litaan myös toiminnan kannalta keskeisiä kursseja, jotka kaikki suorittavat. Nämä koulutukset suoritetaan työajalla, ja kurssien suoritustiedot viedään työnteki-jän koulutustietoihin”, Perälä kertoo.

Oppiportti osana lääkäreiden erikoistumis- ja täydennyskoulutusta

Raahen seudun hyvinvointikun-tayhtymässä Oppiporttia on käy-tetty ryhmissä nuorten lääkärei-

den koulutuksen tukena. ”Lääkä-reitä kannustetaan myös itsenäi-seen Oppiportin hyödyntämiseen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja osaamisen kehittämiseksi”, ker-too avohoidon yksikön johtaja Ritva Kanervo.

”Oppikirjat ovat käytössä muun muassa erikoistuvien lää-käreiden valmistautuessa eri-koistumistenttiin. Kirjoista etsi-tään tietoa myös kliinisiin kysy-myksiin diagnostiikan ja potilai-den hoidon tueksi. Oppiportissa ammattikirjallisuuden uusim-mat suomenkieliset teokset ovat aina käytössä”, Kanervo jatkaa.

Ritva Kanervon mukaan mah-dollisuus tallentaa Oppiportin verkkokurssien suoritustiedot Taitoni.fipalveluun helpottaa koulutuksiin osallistumisen ja osaamisen seurantaa. ”Esimies-työn kannalta koen hyödyllisenä myös mahdollisuuden seurata miten laajasti ja monipuolisesti Raahen seudun kuntayhtymässä Oppiporttia käytetään”, toteaa Kanervo.

Miten palvelun saa käyttöön?Oppiportin kaikki sisällöt

avautuvat organisaatioiden ver-kossa olevilta tietokoneilta. Tä-män lisäksi jokainen työntekijä voi rekisteröityä eli luoda oman henkilökohtaisen käyttäjätilinsä palveluun työpaikkansa koneel-ta. Oman tilin avulla sisältöjä voi käyttää myös työpaikan ulko-puolella, esimerkiksi kotoa. Pal-veluun kirjautunut käyttäjä saa myös hyväksytysti suorittamis-taan verkkokoulutuksista todis-tuksen, voi tehdä oppikirjoihin omia muistiinpanoja ja alleviiva-uksia sekä hyödyntää monia muita Oppiportin työkaluja.

Käyttöön liittyvissä kysymyk-sissä voi olla yhteydessä Oppipor-tin asiakaspalveluun osoitteessa [email protected]. n

Kehitä omaa ja yksikkösi osaamista joustavasti OPPIPORTIN AVULLA! Medieco Oy on hankkinut Oppiportin moni-

puoliset verkko-oppimisaineistot nyt kaikkien

OYS:n erityisvastuualueen terveydenhuollon

työntekijöiden käyttöön. Palvelua hyödynne-

täänkin jo monipuolisesti eri yksiköissä.

TEKSTI Ma r i Ketola , Kust a nnus O y D uodec i m KUVA Heid i-Ha nna K a rhu

Rekisteröidy Oppiporttiin näin

1. Avaa työpaikallasi Oppiportti osoitteessa www.oppiportti.fi.2. Valitse Oma Oppiportti-näkymästä Uusi käyttäjä?, josta pääset rekisteröitymään.3. Täytä pyydetyt tiedot ja valitse oma salasanasi.4. Saat rekisteröitymisen vahvistuksen sähköpostiisi.

Huom. Jos sinulla on jo Duodecim-tili, kirjaudu sen tunnuksilla Oppiporttiin työpaikkasi verkossa olevalta koneelta. Tilillesi liitetään automaattisesti Oppiportin käyttöoikeudet.

Jos olet unohtanut salasanasi, voit vaihtaa sen kirjautumisnäkymän Unohtuiko salasana-toiminnon avulla.

Jos kohtaat ongelmia rekisteröitymisessä tai kirjautumisessa, ota yhteyttä Oppiportin asiakaspalveluun osoitteessa [email protected].

Ongelmatilanteessa voi löytää apua myös Oppiportin alareunan apulinkeistä ”Usein kysytyt kysymykset” ja ”Käyttöohje”.


Y li 40 vuotta sitten Leena Maria Lehto-nen aloitti toiminta-terapiaopinnot Hel-

singin Sairaanhoito-opistossa. Ala oli Suomessa uusi ja oppikir-jat englanninkielisiä. Siksi ennen opintojen aloittamista oli parasta lähteä opiskelemaan kieltä Eng-lantiin. Kieltä ja samalla myös ammattisanastoa hän sai oppia puolen vuoden apuhoitajan pes-tin aikana Lontoossa St. Mary´s Hospitalissa.

St. Mary´s Hospitalissa hän pääsi toteuttamaan unelmaansa sairaalatyöstä. Epävirallisesti sai-raalatyö oli kuitenkin alkanut jo Afrikassa, jossa hänen vanhem-pansa työskentelivät lähetystyön-tekijöinä. Jo alle kouluikäisenä Leena Maria sai nimittäin olla ambolaisen hoitajan valvonnassa pakkaamassa tabletteja pakkauk-siin, jotka jaettiin niitä jonottavil-le potilaille.

Kun toimintaterapian opin-not sitten alkoivat, hän tuli huo-maamaan miten monipuolinen opinto-ohjelma oli. Lääketieteel-listen, biologisten, sosiaalisten ja

psykologisten opintojen lisäksi opiskeltiin mm. terapeuttisia työmuotoja ja harjoiteltiin esi-merkiksi metalli- ja puutöitä se-kä kankaankudontaa. Näin toi-mintaterapeutti oppisi parem-min ymmärtämään erilaisten vammojen vaikutuksia potilaan elämään ja työhön.

”Koulutuksen aikana meille pyrittiin rakentamaan lujaa am-matti-identiteettiä. Osa opetta-jista oli valmistunut toimintate-rapeuteiksi ja alan opettajiksi Britanniassa. 1980-luvun loppu-puolelle asti kaikki halukkaat opiskelijat pääsivät Suomesta ul-komaille harjoittelemaan. Olin onnellinen, kun pääsin takaisin Lontooseen, tällä kertaa Lewis-ham Hospitaliin, nykyiseen Uni-versity Hospital Lewishamiin, jossa sain kerran seurata reuma-potilaan arviointia”, Leena Maria Lehtonen muistelee.

Tämän jälkeen harjoittelu jat-kui Hampurissa Berufsgenossen-schaftliches Unfallkrankenhau-sissa, jossa potilaat olivat lähinnä työtapaturmien uhreja.

”Ihailin ohjaajien ammattitai-

toa, anatomian ym. teoriatiedon lisäksi he hallitsivat erilaisia toi-minnallisia työtapoja, esimerkik-si rottinki töitä.”

Työtä reumapotilaiden kanssa

Valmistumisen jälkeen Leena Maria Lehtonen sai paikan Päi-värinteen sairaalasta, joka oli

muutettu keuhkotautiparanto-lasta osittain reumasairaalaksi. Moniammatillisessa työryhmäs-sä toimintaterapeutin tehtävissä korostui potilasohjaus pienapu-välineiden käytössä nivelten säästämiseksi ja päivittäisen elä-män helpottamiseksi.

Valmiita ortooseja ei ollut saatavilla ja apuvälineiden vali-koima oli rajallinen. Toimintate-

n Toimintaterapia oli vielä 70-luvun puolivälissä uutta, siksi työasun hihassa oli hyvä olla ammattinimike. Leena Maria Lehtosen toimintaterapeutin uran tähtihetkiä olivat sopeutumis-valmennuskurssit Rokualla 1980- luvun lopulla. Siellä kuntoutu-jat painoivat kangasta käytöstä poistettujen pussilakanoiden päällä. Kuvan puku on ommeltu tällaisesta lakanasta. Nimenä voisi olla ”kurkkua myöten rikasta elämää”. Kuvassa myös kuntou-tuspoliklinikan läksiäislahja.

Unelmana sairaalatyö

Leena Maria Lehtonen oli ensimmäinen

sairaalassa työskentelevä toimintaterapeutti

Pohjois-Suomessa. Uran alkuvaiheet olivat

pioneerityötä alan tunnettuuden lisäämiseksi.

TEKSTI L i i sa A h lstén KUVAT Mat t i Vedenoja

Leena Lehtosen keräilemää ”apu-välineiden antiik-kia” esimerkiksi reumaatikon arjen helottamiseen.


kuva OYS

TIESITHÄN, ETTÄ SINÄKIN OLET VAPARILAINEN!

Vaparin jäseniä ovat kaikki PPSHP:n työntekijät,

eläköityneetkin. Lisää tietoa toiminnasta ja eduista

löytyy intranetistä: henkilöstöasiat/Vapari kansio.

Vaparin seniorien työryhmä vuodelle 2016

Marja-Liisa Pylväs .................... pj 0400 297 396

Seija Haikola siht ...................... 0400 317 627

Päivyt Antikainen. .................... 040 737 6403

Maija Kuivalainen ..................... 040 772 3557

Marja-Leena Huoviala

Ritva Kärkkäinen ...................... 044 050 4451

Seija Raappana ......................... 0400 800 035

Laila Rantsi ............................... 040 506 4031

Paula Halonen .......................... 050 511 0686

Aulikki Inkamo ........................ 040 746 307

SEURAA ILMOITUKSIAMME

OULU-LEHDEN

SEURATOIMINTA-PALSTALTA.

kiitokset sähköpostilla: li [email protected] kiitokset

Ystävät, että osaisimme lentää yhdessä.Meillä on paljon opittavaa kurjilta…

Kurjet lentävät samaan suuntaan ja sovittua vauhtiaAura halkoo vastuksia paremmin kuin yksi lintu, eikä ole niin uhalle altis.

Johtajakurjella on oltava hyvä vaisto, reitti selvänä, vahvat siivet ja ilmaa halkova nokka.Kurjet vaihtavat auran johtajaa aika ajoin, siten kukaan ei väsy yli voimiensa.

Jos joku väsyy tai sairastuu, se laskeutuu lepäämään, mutta ei yksin.Kaksi kurkea saattaa toverinsa maahan ja taas levon jälkeen lauman luo.

Kurjet huutelevat toisilleen lennon aikana säilyttääkseen yhteyden ja yhteenkuuluvuuden.Huudoilla ne kannustavat edellä lentäviä ja perässä tulijoita. Sydänlämpöiset kiitokseni yhteisestä vuoden lennosta kaikille matkan varrella samassa kurkiaurassa lentäneille!

Siunausta, voimia ja myötätuulta koko kurkiauralle!

Työlentonsa päättänyt

Leena Maria Lehtonen

Lähes 30 vuotta sain palvella PPSHP:ssä. Kiitän teitä kaikkia

yhteistyökumppaneitani.1.6.2016 on alkanut uusi elämänvaihe ja suuntaan tarmoni muihin puuhiin.

Kaisu Suvanto

Muistitte somasti minuaylenmäärin aattelitte.

Siitä kiitoksen sanelenilon kannan kaunehimman.

Inkeri Sipola

Hei Te ihanat ihmiset siellä töissä.Suurkiitokset ihanasta eläkejuhlasta

ja lahjoista.43 vuotta vierähti ja nyt vapaus koitti.

Ireene

rapeutti sai käyttää koko luovuu-tensa ja kaikki taitonsa potilaan arjen helpottamiseksi. ”Silloin koin olevani todellinen rinnalla kulkija”.

Rinnalla kulkijaksi häntä on kaivattu myöhemminkin. Vuon-na 1985, eräs hänen potilaansa matkusti Oulusta Helsinkiin. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tämä pyörätuoli-potilas oli joutunut istumaan ko-ko pitkän matkan härkävaunus-sa joulukuun kylmyydessä.

”Kirjoittamani yleisöosasto-kirjoituksen jälkeen VR:ltä otet-tiin heti yhteyttä ja yhteisyössä päädyttiin järjestämään koemat-ka Oulusta Kokkolaan. Mukaan pyydettiin eritavalla vammautu-neita ihmisiä. Heidän tarpeitan-sa kuunnellen päästiin aloitta-maan suunnittelutyö esteettömi-en inva-vaunujen kehittämisek-si”, hän kertoo.

Antoisia kongressimatkoja

Leena Maria Lehtosen viimeisin työyhteisö OYS:ssa oli kuntoutus-tutkimuspoliklinikka. Pitempiai-kainen potilaan rinnalla kulkemi-nen vaihtui kertaluontoiseksi ta-paamiseksi arviointitilanteessa. ”Tutkittavan toimintakyvyn to-dellisen haitta-asteen arvioimi-nen oli haastavaa. Alkuvuosina sain tehdä yhteisarviointeja fysio-terapeutin kanssa. Se oli antoisaa ja opettavaista”, hän toteaa.

”Varsinaisen potilastyön li-säksi on ollut mielenkiintoista osallistua erilaisiin kongressei-hin. Mieleen painuvia ovat olleet mm. Euroopan kongressit Lon-toossa ja Hampurissa.”

Tasan 40 vuotta toimintatera-piaa Pohjois-Suomessa tuli Lee-na Marian kohdalla täyteen juuri kun hän jäi eläkkeelle. Työuran lopettamista helpotti tieto siitä, että parikymmentä kollegaa jat-kaa työtä somatiikan puolella.

”Nyt on aika unohtaa tunnuk-set ja salasanat, Eskot ja Obero-nit, Jamarit ja Pinchit, Box and Blockit sekä Pegboardit, nume-rosarjat, koodit ja kipukartat”, hän tyytyväisenä toteaa ja suun-taa ajatuksensa luovan kirjoitta-misen aaltopituudelle. n

Kiitokset hyvästä hoidosta

Kiitos ukin hyvästä hoidosta kirran teho os.lle.

Kultahippuja huuhdoin elämän vaskoolista.Löysin yhden muita kauniimman.Talteen laitoin salaiseen.Ettei aarretta löytää muut voi.(ukin oma runo)

Omaiset


K ehittämishankkeessa eri erikoisaloilta tule-ville päiväsairaalapo-tilaille laadittiin sel-

keä hoitoprosessi, jossa määritel-lään päiväsairaalan osuus po-tilaan hoidossa. Medisiinisen tulosalueen päiväsairaalatoimin-nan pilotointi osoitti, että päivä-sairaalalle on tarvetta, ja toimin-taa jatkettiin pilotointivaiheen jälkeen”, kertoo apulaisosaston-hoitaja, kliinisen hoitotyön asian-tuntija, YAMK Anna-Kaisa Katiska-Riihiaho.

Toiminnan vakiinnuttamis-vaiheen tavoitteena oli tarkastel-la eri erikoisalojen polikliinisten yksiköiden vallitsevia käytänteitä ja sovittaa niitä päiväsairaalatoi-mintaan. Uuden toimintamallin lähtökohdaksi määriteltiin hoita-javetoisuus. Potilasta hoitavat, poliklinikoilla työskentelevät lää-kärit työskentelevät omissa yksi-

köissään, mutta heillä on poti-laasta hoitovastuu silloin, kun tä-mä on päiväsairaalassa.

”Tavoitteena oli medisiinisen tulosalueen palvelutuotannon te-hostaminen ja avohoidon lisää-minen PPSHP:n strategian mu-kaisesti. Lisäksi tavoitteena oli tehdä sujuvaa yhteistyötä eri yksiköiden kanssa potilaiden parhaaksi sekä palvella sujuvien, etukäteen suunniteltujen hoito-prosessien avulla potilaita oikea-aikaisesti sekä turvallisesti”, hän sanoo.

Hoitoprosessien kehittämi-nen ja kirjaaminen toteutettiin moniammatillisena yhteistyönä ennen kuin päiväsairaalatoimin-ta aloitettiin syyskuussa 2014. Hoitohenkilökunta valittiin yk-sikköön eri erikoisaloilta työkier-toperiaatteella. Jokainen hoitaa kaikkien erikoisalojen potilaita riippumatta siitä, minkä erikois-

alan potilaita on aiemmin hoita-nut.

”Hoitajat ovat ottaneet haas-teen vastaan. On ollut huikeaa nähdä, miten hoitajien osaami-nen kasvaa työn haasteiden mu-kana. Heistä on tullut todellisia monialaosaajia”, Anna-Kaisa Ka-tiska-Riihiaho kehuu.

Työmallina on tiimi- ja pari-työskentely, joka mahdollistaa ohjaamisen ja tiedon jakamisen käytännön hoitotyössä. Työmalli edistää vastuunottamista eri eri-koisalojen potilaista, ja se vaatii hyviä yhteistyötaitoja.

”Selkeät, kirjalliset hoitopro-sessit ohjaavat hoitajien työsken-telyä ja parantavat potilasturval-lisuutta sekä työhyvinvointia. Hoitotyön yksinkertainen orga-nisointi, nopea hoidon aloitus ja potilaiden kohtaaminen tukevat asiakaslähtöisyyden periaatetta”, hän toteaa.

Päiväsairaalatoiminta on vaikuttavaa, tehokasta ja asiakaslähtöistä

Vertaileva katsaus medisiinisen vuodeosastojen toimintatilastoi-hin ajalla tammi-kesäkuu vuosi-na 2013 ja 2015 osoitti, että päi-väsairaalan pidennetty aukiolo-aika vähensi samana päivänä tul-leiden ja lähteneiden potilaiden määrää vuodeosastoilla. Muutos näkyy erityisesti ensihoidon ja päivystyksen vastuualueen tark-kailuosastolla.

”Medisiinisen päiväsairaalan ajanvarauspohjaan suunniteltiin runsaasti ilta-aikoja iv-lääkehoi-toa saaville potilaille. Tavoitteena oli, että potilaat tulisivat saa-maan lääkehoidon esimerkiksi työpäivän jälkeen. Lääkehoitopo-tilaiden kotiutusaikojen muutos osoittaa, että potilaat ovat pysty-neet vaikuttamaan hoitoaikoihin ja poliklinikat ovat muuttaneet

Medisiininen hoitajavetoinen PÄIVÄSAIRAALA TULI JÄÄDÄKSEENPäiväsairaalahoito tarkoittaa erikoissairaanhoidossa yhden päivän aikana toteutettavaa hoitoa, jolle rajataan etukäteisvarauksen perusteella tietty aika ja muut resurssit. Medisiinisen päiväsairaalan toimintamallia pohjustettiin vuosina 2011–2015 käynnissä olleella kehittämis hankkeella, jolle laatu-palkintokilpailussa myönnettiin jaettu kolmas sija.

”

TEKSTI L i i sa A h lstén KUVAT T i i na Mä k i


Pieni pyöreä nainen suurissa saappaissa Medisiininen hoitajavetoinen

PÄIVÄSAIRAALA TULI JÄÄDÄKSEEN

I stun hotellihuoneessa koulutus-päivän jälkeen kirjoittaen tätä jut-tua. On kulunut yhdeksän kuu-kautta, kun sain Liisalta suuret

työsuojeluvaltuutetun saappaat täytet-täviksi. Näillä saappailla olen nyt ope-tellut etenemään välillä hitaasti välillä nopeammin.

Työsuojelu on meidän kaikkien yh-teinen tärkeä asia, jotta voisimme tehdä työtämme turvallisessa ja terveellisessä työympäristössä. Tämä on satsausta myös tulevaisuuteen. Toivoisin että, jo-kainen voisi jäädä eläkkeelle nauttien eläkepäivistään ilman työperäisiä vam-moja tai sairauksia. Työsuojelutyötä pi-tää tehdä yhdessä niin työnantajan kuin työntekijänkin. Yhdessä kehittämällä ja parantamalla työolosuhteita ja työväli-neitä.

Näin uutena työsuojeluvaltuutettuna olen huomannut yhden työsuojelun tär-keistä painopisteistä olevan henkinen hyvinvointi. Henkilöstön ikääntyminen ja jaksaminen ovat olleet paljon esillä. Aikaa ja ymmärrystä on siirrettävä hen-kisten jaksamiskysymysten puolelle. Pe-rinteiset työsuojelutehtävät ovat tärkei-tä, ne ovat selkeitä ja siksi helpommin ratkaistavissa.

Yhtenä haastavimmista asioista joi-hin törmään on kiusaaminen. Tavoit-teena pidän tilanteen ennalleen saamis-ta ja työrauhan palauttamista. Asioista puhuminen ja tunteiden purkaminen

on usein vaikeaa. Kiistoilla on usein taustalla pitkä historia. Asianomaisten täytyy löytää yhteinen tahtotila, jotta asiat voidaan saada selvitetyiksi. Tulen voi aina sammuttaa, mutta se ei riitä, myös kytevät hiilet täytyy saada sam-mumaan. Tässä hommassa pitää olla rohkea ja herkkä yhtä aikaa.

Työntekijät kääntyvät työsuojeluval-tuutetun juttusille vasta sitten, kun hä-tä on suuri. Haluan omalla toiminnalla madaltaa kynnystä kääntyä työsuojelu-valtuutetun puoleen. Minunkin pitää it-se olla valppaana ja uskaltaa mennä työyhteisöihin, kun huoman jonkin ole-van vialla.

Lopuksi haluaisin esittää meille kai-kille mietittäväksi kuusi kysymystä, näiden pohjalta voimme etsiä työnimua ja motivaatiota jos ne ovat hukkuneet.• Mikä minua työssäni motivoi?• Miten itse vaikutan työhöni?• Miten itse vaikutan työyhteisössä?• Innostaako työni tällä hetkellä

minua?• Kuinka voisin löytää uusia haastei-

ta tai innostumisen kohteita?• Millaisissa tilanteissa haluan

palautetta, yhteistä keskustelua tai tukea?

Toivon kaikille lämmintä ja aurinkoista kesää. n

Anne Ojala

henkilöstöedustajan mietteitä A nne O ja la


toimintaansa asiakaslähtöisek-si”, Anna-Kaisa Katiska-Riihiaho kertoo.

Potilaat ovat olleet tyytyväisiä muutokseen, jossa lääkehoidon voi käydä hakemassa illalla. Oman elämän hallinta on helpot-tunut, kun he voivat itse vaikut-taa lääkehoidon toteutusaikaan. Onnistunut toiminnan muutos vaati henkilökunnan koulutusta, ohjausta ja vanhojen toimintata-pojen uudelleenarviointia.

Tulevaisuuden sairaalan suun-nittelussa päiväsairaala on selke-ästi linjattu. Hoitojen keskittämi-nen yhteen yksikköön on kannat-tavaa niin sairaalan tuottavuuden kuin potilasturvallisuuden ja tyy-tyväisyyden kannalta.

”Avohoidon lisääntyminen haastaa terveydenhuollon yksi-köitä arvioimaan omaa toimin-taansa sekä tekemään muutoksia palveluprosesseihin asiakasläh-töisyyden, laadukkaan potilasoh-jauksen ja tuottavuuden toteutta-miseksi”, hän lopuksi toteaa.

Työryhmään kuului ylihoitaja, TtM Tarja Hulkko, hallinnolli-nen apulaisylilääkäri Eija Elo-ranta ja apulaisosastonhoitaja, kliinisen hoitotyön asiantuntija, YAMK, Anna-Kaisa Katiska-Rii-hiaho. n

kuva

Ann

e O

jala

n al

bum

i


Lääkärikoulutuksen yhteistalkoot

kuva

Oul

un y

liopi

sto

Kyöst i Oi k a r i nenOulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaanijos minulta kysytään, niin...

L ääkäreitä koulutetaan viidessä ja hammaslääkäreitä neljässä yliopistossa. Sisäänotto on lääketieteen puolella nostettu

muutaman viime vuoden aikana kaikis-sa yliopistoissa ja on nyt noin 750. Hammaslääkäriopiskelijoita otetaan noin 180 vuodessa.

Näiden lisäksi Suomeen tulee yli 100 ulkomailla koulutettua lääkäriä ja yli 50 hammaslääkäriä vuosittain ja ulko-maisissa yliopistoissa opiskelee noin 600 suomalaista nuorta lääkäriksi. Olemme varmasti lähivuosina tilantees-sa, jossa lääkärikoulutuksen määriä tu-lee arvioida peilaten niitä esimerkiksi siihen, mitä tuleva sote-ratkaisu vaikut-taa työvoiman tarpeeseen.

Yliopisto vastaa koulutuksesta ja koordinoi kliinisen harjoittelun, mutta harjoittelu toteutetaan yliopistosairaa-lassa, keskussairaaloissa ja terveyskes-kuksissa. Yliopistosairaaloiden lakisää-teinen tehtävä olla mukana kliinisessä koulutuksessa ja tutkimuksessa kirjau-tunee myös uuteen sote-rakennelakiin. Kyse on siis jatkossakin yliopiston ja palvelujärjestelmän yhteistalkoista.

Lääkärikoulutuksen rahoitus tulee tällä hetkellä opetus- ja kulttuuriminis-teriön (OKM) mallilla yliopistolle ja

sosiaali- ja terveysministeriön erityis-valtionosuuden (Evo) kautta yliopistol-liselle sairaanhoitopiirille. OKM- rahoi-tus huomioi tutkinnot, tutkimuksen ja täydentävän rahoituksen. Evo-rahoitus perustuu aloittaneiden ja valmistunei-den lääkäreiden ja hammaslääkäreiden määrään. Erikoislääkärikoulutus on osa evo-rahoitusta mutta koulutusta ei vie-lä korvata yliopistolle, vaikka tiedekun-ta vastaa koulutuksesta.

Lääkärikoulutuksessa olemme eräänlaisessa tilaaja-tuottajamallissa. Valtio tilaa kahden rahoituskanavan kautta meiltä 150 lääkärin ja 50 ham-maslääkärin tutkintoa. Raha riittää tiet-tyyn tasoon, mutta täydellisyyteen ei päästä. Eikä pidäkään. Kyse on perus-tutkinnosta, jonka jälkeen siirrytään palvelujärjestelmään ja jatketaan siellä osaamisen kartuttamista tai siirrytään erikoistumaan.

Viidelle yliopistosairaaloita ylläpitä-ville kuntayhtymille on jäänyt kustan-nuksia koulutuksesta EVO-korvauksen jälkeenkin, mikä saattaa näyttää ongel-malta. Kuntayhtymän kotikaupunki ja maakunta, jossa on opetus- ja tutkimus-yksikkö, saavat kuitenkin mielestäni pa-noksensa takaisin epäsuorasti. Yliopis-tosairaalan imago ja alueen vetovoima

ovat korkeampia, vaativat hoidot saa-daan läheltä, rekrytointi helpottuu ja veronmaksajia on enemmän.

Tunnistettu ongelma koulutuksessa on se, että kliininen harjoittelu tapahtuu enimmäkseen yliopistosairaaloissa kun sen pitäisi tapahtua enemmän terveys-keskuksissa. Hammaslääkäriopiskeli-joiden potilastyö tapahtuu kaupungin opetusterveyskeskuksessa. Myös lääkä-rikoulutuksessa oli suunnitelmat perus-taa oppimisterveyskeskus Kontinkan-kaan hyvinvointikeskukseen. Tämä han-ke on harmillisesti viivästynyt, mutta syksyllä aloittaa pienimuotoinen diabe-tesopetuspoliklinikka moniammatillise-na yhteistyönä kaupungin, tiedekunnan ja ammattikorkeakoulun kanssa.

Kaikki tulee muuttumaan, kun sote saadaan valmiiksi, toivottavasti. Rahoi-tus valtiolta niin yliopistolle kuin palve-lujärjestelmällekin mahdollistaa aka-teemisen lääketieteen kampuksen ra-kentamisen. Visio on, että opetus-, tut-kimus-, hallinto- ja potilastyötä tehdään saman työnantajan palveluksessa tar-peen ja oman osaamisen lähtökohdista. Yhteistalkoot ovat uudessa järjestelyssä toivottavasti entistä sujuvampi toimin-tamalli. n



J ärjestöpiste avattiin tou-kokuun puolivälissä, ja se on kevään ajan avoin-na maanantaisin ja kes-

kiviikkoisin aamupäivällä. Mui-na aikoina pisteessä käyvät voi-vat tutustua paikalla olevaan esittelymateriaaliin ja ottaa sitä mukaansa. Ensi syksynä järjestöt alkavat päivystää myös tiistaisin.

Järjestöpiste on perustettu RAY:n rahoittamana kolmivuo-tisena hankkeena, jota hallinnoi Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys. Järjestöt sairaalassa -hankkeeseen osallis-tuvat Oulun yliopistollinen sai-raala, Oulun Ammattikorkea-koulu sekä yli 30 sosiaali- ja ter-veysalan järjestöä. Toimintaa on tarkoitus jatkaa RAY:n rahoituk-sen päättymisen jälkeen.

Järjestöt tarjoavat tietoa sekä potilaille ja heidän omaisilleen että sairaalan henkilökunnalle. Lisäksi tarjolla on vertaistukea ensi syksystä alkaen. Samalla järjestöpiste on paikka, jossa so-

siaali- ja terveysalan opiskelijat voivat perehtyä järjestötoimin-taan osana opintojaan. Pisteessä järjestetään tapahtumia ja tee-mapäiviä ja siellä on mahdolli-suus kahdenkeskiseen keskuste-luun.

Vapaaehtoiset perehdytetään

Järjestöt päivystävät pisteessä vuorotellen. Järjestöjen edusta-jien lisäksi paikalla on aina myös hankkeen työntekijä Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveys-turvayhdistyksestä. Avajaispäi-vän ensimmäisinä tunteina kä-vijöitä ei vielä ollut kovin run-saasti.

”Kävijöiden mielestä, on hy-vä, että on jokin tietty paikka, josta tietoa saa ja jonne on help-po tulla. Koska järjestöt päivys-tävät vuorollaan, paikalla ei vält-tämättä ole juuri sen järjestön edustaja, josta kävijä olisi kiin-nostunut. Autan tällöin samaan

yhteyden kyseiseen järjestöön”, neuvontatyöntekijä Terhi Nie-melä kertoo.

Joillakin järjestöillä on jo en-nestään vertaistukitoimintaa OYS:ssa. Järjestöpisteen tavoit-teena on tehdä se paremmin tun-netuksi. Lisäksi tavoitteena on saada käynnistettyä vertaistuki-toimintaa myös sellaisiin sai-rauksiin, joissa sitä ei vielä ole.

Vapaaehtoistoiminnan koor-dinaattori Katja Kuusela pai-nottaa, että kaikki hankkeen tu-ella sairaalassa toimivat vapaa-ehtoiset ja vertaistukijat pereh-dytetään sairaalan pelisääntöihin. Heille tarjotaan täydennyskoulu-tusta, virkistystapahtumia sekä työnohjauksellisia tapaamisia yhteistyössä järjestöjen ja sairaa-lan henkilökunnan kanssa.

Myös järjestöihin kuulumattomia palvellaan

Projektityöntekijä Miira Pelto-maa ja sihteeri Jonna Hela-

ARVOKAS TYÖ paremmin näkyvilleSosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat tehneet pitkään vapaaehtoistyötä sairaaloissa, mutta se

ei ole ollut kovin näkyvää. OYS:n B1-aulaan on nyt avattu järjestöpiste. Se palvelee potilaita,

heidän läheisiään ja henkilökuntaa ja tekee järjestöjen toiminnan entistä näkyvämmäksi.

virta Oulun invalidien yhdistyk-sestä olivat päivystämässä järjes-töpisteessä sen avajaispäivänä.

”Invalidien yhdistyksillä on käynnistynyt valtakunnallinen amputoitujen vertaistukihanke, ja tämä on yksi tapa levittää siitä tietoa. Tietysti kerromme myös muusta toiminnastamme ja vas-taamme kävijöiden kysymyk-siin”, he sanovat.

He pitävät järjestöpistettä mielekkäänä tapana viestiä, sillä yhdistyksen jäsenet käyttävät paljon sairaalapalveluita. Ihmi-set arvostavat sitä, että siellä missä he asioivat on paikka, jos-sa tavata ja puhua.

”Emme rajoita palvelua pel-kästään järjestön asiakkaisiin. Jaamme mielellämme tietoa ja opastamme ihan kaikkia kiin-nostuneita. Jäseneksi liittymisen pakkoa ei ole”, Peltomaa ja Hela-virta sanovat. n

Miira Peltomaa (vas.) ja Jonna Helavirta korostavat, että hoitohenkilökunta tekee sairaalassa hyvää työtä, mutta järjestöillä on tarjota potilaille sellaista vertais-toimintaa, jota muualta yhteiskunnasta ei saa.

TEKSTI & KUVAT Ma r t t i A h lstén

Terhi Niemelä (vas.) ja Katja Kuusela sanovat, että järjestöt eivät pelkästään päivystä vaan niiden vapaa-ehtoiset toimivat myös esimerkiksi sairaalaoppaina ja luku- tai juttukavereina.

KÄSIKIRJOITUSNEIL HARDWICKJUSSI TUOMINEN

OHJAUSOLKA HORILA

ROOLEISSARITVA OKSANEN, JUKKA RASILA,

MIKKO KIVINEN, MIKA RÄINÄ, KIRSI YLIJOKI, JANNE RAUDASKOSKI JA MONA LEHTOLA

14.7. 7.8.2016, 27,00/31,50€

www.oulu.fi/taydennyskoulutus

Uudella osaamisella

tulevaisuuteen

• Vakava traumatisoituminen ja sen hoito Oulu, 2016 – 2017. Haku 30.8.2016 mennessä.• Traumapsykoterapeuttikouluttajakoulutus Oulu, 2017 – 2019. Haku 30.9.2016 mennessä.• Ratkaisukeskeinen työnohjaaja – valmentaja Oulu, 2016 – 2018. Haku 15.9.2016 mennessä.• Ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus Oulu, 2017 – 2020. Haku avautuu syksyllä.• Ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikouluttajakoulutus Oulu, Helsinki, 2017 – 2018. Haku avautuu syksyllä.

Peräpuikkolääkkeiden asetinUUTUUS JOKA TEKEE EPÄMUKA-VASTA HIUKAN MUKAVAMPAAMedans Oy tuo Suomen markkinoille maailmanlaajuisesti merkittävän uutuuden, SEPHURE-peräpuikkoasettimen, joka mahdollistaa peräsuoleen annosteltavien lääkkeiden miellyttävämmän ja hygieenisemmän käytön.

SEPHURESEPHURE on patentoitu laite, jonka rakenteen ansiosta estetään lääk-keen asettamisen yhteydessä ilman pääsy peräsuoleen sekä taataan lääkkeen asettuminen ensimmäisellä kerralla optimaaliseen syvyyteen. Sephuren avulla voidaan välttyä lääkehoidon aiheuttamilta ilmavaivoilta sekä lääkkeen ulos työntymiseltä.

Sephuren tarjoaa:Medans Oy, Pihatörmä 1 A, 3. krs, 02240 ESPOO, FINLANDp. +358-10 322 5340 www.medans.fi [email protected]

SEPHURE on kertakäyttöinen ja sen käyttö on helppoa ja hygieenistä, juuri tästä syystä se sopii sekä koti -että ammattikäyttöön.

Hygieenisyytensä ansiosta SEPHURElla on ammatti-käytössä suuri merkitys tartuntojen vähentämisessä ja työpaikalla sairastumisriskin pienentämisessä. Erilaiset epidemiat osastoilla aiheuttavat vuosittain merkittäviä epidemiat osastoilla aiheuttavat vuosittain merkittäviä kustannuksia ja näiden kustannusten vähentämisessä SEPHURE voi olla yhtenä apuna.

helppo-käyttöinen,

säästääaikaa

tartuntojen riski

pieneneeFIKSU

RATKAISU!

Documents

POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI POHJANPIIRI sislttyyppi... · 2017. 11. 9. · Harjoitus tekee mestarin. Eräiden toimenpiteiden ja lääkehoitojen käytön aiheista ja oikeutukses