0

OPPILAS- JA OPISKELIJAHUOLLON KÄSIKIRJA

Päivitetty 9.6.2010

Matti Strömmer

Ylivieska Nivala

Alavieska Sievi

Kallio

1

OPPILAS- JA OPISKELIJAHUOLLON KÄSIKIRJA

Sisällys

1. Tausta ja tavoitteet 2

2. Oppilashuollon tehtävät 2

3. Ole hyvä kuuntelija 3

4. Esi- ja perusopetuksen alkaminen 3

5. Lapsen siirtyminen kuudennelta seitsemännelle luokalle 4

6. Nuoren siirtyminen yhdeksänneltä luokalta jatko-opiskeluun 5

7. Erilaisia selvityksiä ja järjestelyjä lapsen koulunkäynnissä 6

7.1. Koulukypsyyden arviointi 6 7.2. Oppimisvaikeudet 7 7.3. Lapsen tunne-elämän ja sosiaalisen kehityksen vaikeudet 8

8. Koulunkäynnin tukitoimintoja 11

8.1. Erityisopetus 12 8.2. Oppilaanohjaus 13 8.3. Tukioppilastoiminta 14 8.4. Oppilas- ja opiskelijakuntatoiminta 15 8.5. Kouluterveydenhoito 15 8.6. Koulupsykologi 16 8.7. Koulujen sosiaalityö 17 8.8. Salassapito ja lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus (lsl 25§) 17

9. Koulukiusaaminen 18

9.1. Mitä koulukiusaaminen on ja miten se näkyy 18 9.2. Toimintaohjeita koulukiusaamisessa (Kiva - koulu!) 19 9.3. Koulukiusaamisen merkityksestä 20

10. Päihteet 22

10.1.Päihteiden merkityksestä 23 10.2. Koulun tehtävistä suhteessa päihteisiin 23 11. Koulun kriisisuunnitelma 24

10.1. Kriisisuunnitelman toimintaperiaatteet 24 10.2. Kriisiryhmän tehtävät kriisitilanteessa 25

12. Kodin ja koulun välinen yhteistyö 26

12.1. Yleisesti yhteistyöstä 26 12.2. Vanhempainyhdistykset 26

13. Koulujen yhteistyö poliisilaitoksen ja pelastuslaitoksen kanssa 28

14. Tärkeitä puhelinnumeroita 29

2

1. Tausta ja tavoitteet

Oppilaalla ja lukion opiskelijalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Perusopetuskoulujen ja lukioiden tulee määritellä oppilashuollon opetussuunnitelma. Tämän käsikirjan tavoitteena on määritellä oppilashuoltoa ja antaa toimintaohjeita erilaisiin oppilashuoltoon liittyvissä tilanteissa. Perusopetuslaissa ja lukiolaissa sanotaan mitkä asiat ovat välttämätöntä huomioida kouluissa. Sen lisäksi tulee koulukohtaisesti miettiä omassa koulussa miten oppilashuoltoa toteutetaan.

2. Oppilas- ja opiskelijahuollon tehtävät

Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaan ja opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Oppilashuoltoon sisältyvät opetuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovat kansanterveyslaissa (66/1972) sekä lastensuojelulaissa (417/2007) tarkoitettu kasvatuksen tukeminen. Oppilashuoltotyö on moniammatillisesta yhteistyöstä kouluympäristössä. Myös erilaisissa kurinpitorangaistusten yhteydessä on huolehdittava tarvittava oppilashuolto ja lasta ei voi jättää ilman valvontaa. Kouluissa tulee yhteistyössä huoltajien sekä koulun toimintaa tukevien asiantuntijoiden kanssa tehdä oppilashuollon toimintamalleja. Toimintamalleilla turvataan lapsen turvallista kasvua, kehitystä ja koulunkäynnin onnistumista. Oppilashuolto on ennakointia, tukemista ja varhaista auttamista. Varsinaiset toimenpideratkaisut eri tilanteissa syntyvät sitten lähityössä kouluissa.

3

3. Ole hyvä kuuntelija

Usein hiljaisuus voi olla paras lahja – kuuntele vain. Ole

aktiivinen kuuntelija. Silloin toiselle tulee olo, että välität ja saat kuunnella hänen tarinansa.

Kysyminen on osa aktiivista kuuntelua. Kysymyksillä saa lisätietoa.

Varo syyttämästä. Älä kysy esim.: ”Miksi et tehnyt kotitehtäviäsi tällä viikolla?” Voit osoittaa huolesi kysymällä esim.: ”Olen huomannut, että olet viime aikoina vaikuttanut väsyneeltä. Vaivaako jokin asia sinua?"

Osa aktiivista kuuntelua osoittaa välittämistä. Nuoren on tärkeää kuulla, että hänestä välitetään.

Kun olet aloittanut keskustelun kuuntelemalla, voit myös puhua. Kerro huomioistasi. Kysy mistä on kyse, mitä nuori tuntee ja ajattelee. Kysy mitä ratkaisuja hän on miettinyt. Kysy osaisiko hän nimetä sen, mistä on kyse.

Nuoren puhe siitä, mikä on jo hänen mielessään, voi olla ensimmäinen ja isoin askel kohti ongelman ratkaisua. Sama koskee myös aikuisia.

4. Esi- ja perusopetuksen alkaminen

Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jolloin lapsi täyttää seitsemän vuotta. Perusopetus on laajuudeltaan yhdeksänvuotinen. Vapaaehtoinen esiopetus ja lisäopetus kestävät yhden vuoden. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien oppilaiden esiopetus kestää kaksi vuotta (=11-vuotinen oppivelvollisuus). Lapsen huoltaja vastaa ensisijaisesti lapsen oppivelvollisuuden toteutumisesta. Lapsi voi osallistua oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetukseen, joka voidaan järjestää päiväkodeissa tai koulun yhteydessä.

4

Esikoulussa kypsytään koulunkäyntiin. Sen aikana arvioidaan voiko lapsi aloittaa alkuopetuksen (1-2 luokat), vai tarvitseeko hän vielä yhden lisävuoden ennen varsinaisen koulunkäynnin aloittamista. Mikäli lapsen vanhemmat tai koulu arvioivat lapsen tarvitsevan koululykkäyksestä, niin siitä tulee keskustella yhdessä ja hankkia tarvittavat asiantuntijalausunnot. Lapsen huoltajat voivat tarvittaessa hakea koululykkäystä lapselleen. Ja vain erityistapauksissa kunta voi ratkaista asian toisin. Koulun toiminnan kannalta keskustelut päivähoidosta kouluun siirtymisestä on aloitettava jo syksyllä yhdessä vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden kanssa. Huolen tilanteessa myös tarpeenmukaisten asiatuntijoiden kanssa. Tällaisia asiantuntijoita ovat erityislastentarhanopettaja, erityisopettajat, kouluterveydenhoitajat, terapiakeskuksen työntekijät ja sosiaalityöntekijät. Vuoden alussa tulee vastaanottavan koulun pyytää mukaan siirtokeskusteluihin varhaiskasvatuksesta vastaavia henkilöitä. Kaikissa tilanteissa lasten huoltajien tulee olla mukana tai tietoisia heidän lapsensa asioiden hoidosta. Yhteiset keskustelut sitten ohjaavat mihin suuntaan edetään. Lapsen siirtyessä alkuopetukseen on mietittävä mihin opetusryhmään lapsi sijoittuu. Arvioidaan onko lapsella tarvetta esim. opetuksen osittaisen mukautukseen joissakin oppiaineissa, erityisopetuksen tarvetta laajemmin, onko lapselle tarpeen pienempi ryhmä tai tarvitseeko hän avustajapalveluita. Koulussa tarvitaan ne siirtymätiedot, mitä opettaja tarvitsee työssään. Siirtymätiedot sisältävät myös oppilashuollollisia tietoja. 5. Lapsen siirtyminen kuudennelta luokalta seitsemännelle luokalle

Yläkoulu järjestää alkuvuodesta kuudensien luokkien opettajille kuulemis- ja tiedotustilaisuuden. Keskusteluissa käsitellään myös siirtyvien oppilaiden erityistarpeet. Tätä ennen luokanopettaja on jo keskustellut lasten vanhempien kanssa siirtymätietojen välittämisestä eteenpäin seuraavaan kouluun. Kuudennen luokan opettaja on valmistanut myös kirjalliset

5

siirtymätiedot. Kirjallisena annetaan oppilaasta ne välttämättömät tiedot, joita myös seuraavassa koulussa tarvitaan opetustyössä ja yksilöllisessä ohjauksessa. Myöhemmin keväällä vastaanottavan koulun opinto-ohjaajat kutsuvat kuudensien luokkien oppilaat opettajineen tutustumaan yläkouluun. Tässä tilanteessa oppilaat saavat tietoa tulevasta uudesta koulustaan. Tukioppilaat ovat myös mukana opastamassa ja kertomassa koulukokemuksistaan. Kuudennen luokan oppilaat saavat myös opintoihin liittyvän 7-luokan oppilaskortin, joka viedään kotiin täytettäväksi. Tutustumistilaisuudessa kuudensien luokkien opettajat palauttavat aiemmin keväällä saamansa lomakkeen, jonka ovat tarpeen vaatiessa täyttäneet ja heille tarjotaan keskinäisen keskustelun mahdollisuus opinto-ohjaajan kanssa. Kuudensien luokkien vanhemmille järjestetään vanhempainilta yläkoulussa. Siinä yhteydessä vanhemmat palauttavat oppilaskortit koululle.

6. Nuoren siirtyminen yhdeksänneltä luokalta jatko-opiskeluun

Luokilla 7-9 opinto-ohjaajat valmistavat oppilaita vähitellen myös tuleviin jatko-opiskeluihin (koulutusnetti.fi). Kahdeksannella luokalla käsitellään ammattialoja ja ammatteja, yhdeksännellä luokalla perehdytään lisäksi jatkokoulutusvalintaan liittyviin asioihin. Peruskoulusta siirrytään toisen asteen koulutukseen, esim. lukioon, ammatilliseen koulutukseen, 10-luokalle tai kansanopistoon. Huoltajat ovat mukana jatko-opiskeluun hakemisen päätöksenteossa. Haku toisen asteen jatko-opintoihin tapahtuu maaliskuun alussa. Valintapisteet lasketaan päättötodistuksen arvosanoista. Valinnasta ilmoitetaan hakijalle kesäkuun puolessa välissä. Ammatilliseen koulutukseen valintaan vaikuttavat kaikkien aineiden keskiarvo (0-16 pist.), painotettavista arvosanoista liikunta, kuvataide, käsityö, kotitalous

6

ja musiikki (kolmen parhaan keskiarvo, 0-8 pist.), pääsykokeet (eräille aloille 1-10 pist.), sukupuoli (0-2 pist.), hakutoivejärjestys (3 tai 1 pist.). Lukioon valintaan vaikuttaa lukuaineiden keskiarvo. Lukuaineita ovat äidinkieli, englanti, ruotsi, matematiikka, biologia, maantiede, historia/yhteiskuntaoppi, fysiikka, kemia, uskonto ja valinnaiset kielet. Erikoislukioihin vaikuttavat lisäksi esim. muut arvosanat, harrastuneisuus tai testit. Kun nuori tulee valituksi johonkin oppilaitokseen, siirtymisen yhteydessä on tarpeen välittää opiskelussa välttämättömiä tietoja vastaanottavaan oppilaitokseen. Vastaanottava koulu ja nuoren lähettävä koulu vaihtavat keskenään nämä tiedot. Sillä varmistetaan, että mahdolliset tukitoimet eivät keskeydy vaan jatko-opiskelussakin voidaan huomioida nuoren tarvitsemat tukitoimet

7. Erilaisia selvityksiä ja järjestelyjä lapsen koulunkäynnissä

7.1. Koulukypsyyden arviointia

Koulunkäynnin aloittaminen on edelleen lapselle suuri askel siirtymisessä itsenäisenpään elämään ja suorituspainotteiseen yhteiskuntaan. Toivottavaa olisi, ettei siihen liikaa kiirehdittäisi. Koulunkäynnin aloittaminen sujuu kuitenkin luontevasti silloin, kun lapsi on henkisesti ja fyysisesti siihen valmis. Koulun aloitukseen valmiin esikouluikäisen on jo helppo irrottautua joksikin aikaa vanhemmistaan ja kavereiden merkitys on aiempaa suurempi. Esikoululaisen olemuksessa on tiettyä itseluottamusta ja varmuutta aiempaa enemmän. Hän pitää esikoulutehtävien tekemisestä ja suoritustilanteista ja näyttää mielellään osaamistaan. Hän sietää pettymyksiä aiempaa paremmin, ymmärtää sääntöjä ja haluaa toimia niiden mukaan. Leikki on edelleen tärkeää, mutta ei kaikkein tärkeintä. Lapsi osaa toimia ryhmässä ja tulee toisten ikäistensä kanssa toimeen. Opetustilanteissa esikouluikäinen osaa ottaa

7

yhteisesti annetut ohjeet vastaan ja toimia niiden mukaan. Esikoulussa opetettavat asiat kiinnostavat ja jäävät melko hyvin mieleen. Jos tuntuu, että leikki on lapselle vielä tärkeintä ja lapsi tekee esikouluun liittyviä asioita vain pyydettäessä, mutta ei muuten ole kiinnostunut niistä, on syytä miettiä, onko lapsi vielä valmis koulun haasteisiin. Varsinkin loppuvuodesta syntyneitten lasten kohdalla kannattaa erityisesti pysähtyä pohtimaan, onko lapsella jo riittävästi valmiuksia ja kypsyyttä kouluun. Koulukypsyyteen liittyviä asioita voidaan selvitellä yhdessä lapsen vanhempien, esikoulun opettajan ja terveyskeskuspsykologin kanssa. Psykologi tutkii lähinnä lapsen kehitystasoa, esikoulussa tulevat esille ryhmätaidot ja vanhemmat ovat kotielämän asiantuntijoita. Selvitys tehdään yhteistyössä, mutta lopullinen päätös on vanhempien. Koulunkäynnin aloittamisen siirtämiseen päädyttäessä vanhemmat tekevät asiasta lyhyen hakemuksen ja psykologi kirjoittaa suosituksen hakemuksen tueksi. Kunnan toimivaltainen viranomainen tekee asiasta päätöksen. Lykkäysvuonna lapsi käy esikoulua. Kokemukset koulunkäynnin aloittamisen siirtämisestä lapsen tarpeen mukaan ovat olleet myönteisiä. Vastaavasti lapsella on perusopetuslain mukaan oikeus aloittaa perusopetus vuotta säädettyä aikaisemmin, jos lapsella psykologisten ja tarvittaessa lääketieteellisten selvitysten perusteella on edellytykset suoriutua opiskelusta. 7.2. Oppimisvaikeudet

Noin 20 - 25 %:lla opiskelijoista arvellaan olevan jonkinasteisia hankaluuksia oppimisessa. Vaikka usein puhutaan vain lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista, oppimisvaikeuksia on hyvin monenlaisia ja ne ilmenevät myös monissa toiminnoissa. Hyvin monien opiskelijoiden keskittymis- ja tarkkaavaisuuskyky vaihtelee. Joillakin voi olla epätarkkuutta kuulemisen alueella. Toisilla on epätarkkuutta hahmottamisessa, jolloin suuntien, piirrosten tai kaavioiden ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia. Osalla hitaus ja kömpelyys ilmenevät liiketoiminnoissa ja käsien taidoissa.

8

Voi sanoa, että kahta samanlaista oppijaa ei ole. Kun ohjaaja ymmärtää, minkä tyyppisiä vaikeuksia opiskelijalla on, hän voi tukea opiskelijaa oppimisessa ja auttaa häntä löytämään apukeinoja oppimisen tueksi. Nk. erityisten oppimisen vaikeuksien (luki, tarkkaavaisuus, matematiikan oppimisen vaikeudet ym.) ohella oppimisvaikeudet voivat ilmetä monilla tavoilla. Ne voivat liittyä esimerkiksi:

neurologisiin vammoihin tai sairauksiin: CP, epilepsia, kromosomipoikkeavuudet, kasvaimet, traumat, ym. perinnölliset sairaudet.

lahjakkuustasoon eli älylliseen kehitykseen, esim. heikkolahjaisilla ja kehitysvammaisilla.

psykososiaaliseen sopeutumiseen: mielenterveyden ja sosiaalisen sopeutumisen ongelmiin kuten käytöshäiriöihin, pelkoihin, vetäytymiseen. Näissä tapauksissa kuitenkin on useimmiten kyse motivaation, keskittymisen tai jaksamisen ongelmista eikä varsinaisesti oppimisen vaikeudesta.

heikkoon suomen kielen taitoon, esimerkiksi maahanmuuttajilla Lapsen aloittaessa koulunkäynnin hänelle voidaan tehdä oppimiskykyä arvioivia testejä. Testit voidaan toistaa myös myöhemmin. Testien tarkoitus on alkuvaiheessa todeta tarvitseeko lapsi väliaikaisesti tukea oppimiseen, onko syytä jatkaa tukea pitempään tai tuleeko ryhmäjärjestelyillä tukea lapsen oppimista. Testit ovat siis yksi osa muuta arviota, mitä vanhemmat ja opettajat tekevät lapsen kasvusta. 7.3. Lapsen tunne-elämän ja sosiaalisen kehityksen vaikeudet

Tunne-elämän vaikeudet

Lasten tunne-elämän vaikeudet ilmenevät pelkoina, ahdistuneisuutena, univaikeuksina ja masentuneisuutena. Keskeisenä piirteenä on voimakas ahdistuneisuus.

9

Yksittäiset pelot ovat suhteellisen tavallisia ja ne ovat syntyneet usein tilannekohtaisesti johtaen tietyn tilanteen välttämiseen. Lapsuusiän pelko-ahdistushäiriöt liittyvät selvästi lapsen kehitysvaiheeseen, mutta oireet ovat tavallista voimakkaampia. Ala-asteikäiset saattavat pelätä pimeää, kummituksia, hirviöitä, videoista mieleen jääneitä hahmoja, kotiin tunkeutuvia vieraita henkilöitä, yksin olemista, tulipaloa, onnettomuutta, kuolemaa tai sitä, että vanhemmille tai itselle sattuu jotain pahaa. Koulumatkaan, opetustilanteisiin, kokeisiin, esiintymisiin ja ryhmätilanteisiin saattaa myös liittyä pelkoja. Lapset eivät välttämättä kerro peloistaan edes vanhemmilleen, vaan yrittävät selviytyä itse. Lapsen auttamisessa on tärkeää luoda turvallinen ilmapiiri asian käsittelyyn ja ottaa lapsen pelko vakavasti. Ammattiapu on tarpeen, jos lapsi kärsii tilanteestaan kovasti, koulunkäynti vaikeutuu ja oppiminen estyy. Lapset ilmaisevat ahdistustaan melko avoimesti: ovat ujoja ja takertuvia, emotionaalisesti kypsymättömiä ja voimakkaasti vanhemmistaan riippuvaisia. Usein esiintyy pelkoja vanhempien menettämisestä tai omasta kuolemasta. Ahdistuneisuuteen liittyy monesti fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä, vatsakipuja, ripulia ja oksentamista, sydämen tykytystä, huimausta ja hikoilua. Lapsi voi menettää ruokahalunsa ja olla pahoinvoiva. Olemukseltaan lapsi voi olla levoton tai jännittynyt. Joskus ahdistuneisuus ilmenee paniikkikohtauksena. Keskittyminen koulutyöhön on vaikeaa, joskus mahdotonta. Ahdistunut lapsi on avun tarpeessa.

Lasten univaikeudet ilmenevät siten, että on vaikea saada unta, lapsi heräilee yöllä tai näkee runsaasti painajaisia. Yöunet jäävät vähäisiksi ja univelkaa kertyy, joten seurauksena on väsymystä, ärtyneisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. Joskus painajaiset saattavat jäädä vahvasti mieleen ja tuntua pelottavilta päiväsaikaankin. Univaikeuksia ilmenee miltei kaikilla joskus, mutta pitempään jatkuessa tai usein toistuessa niihin on syytä puuttua. Lapsuusiän masentuneisuuden oireet riippuvat lapsen ikä- ja kehitystasosta. Lapsillakin voidaan erottaa lievä, keskivaikea ja vaikea masentuneisuus, joihin kaikkiin voi liittyä fyysisiä oireita. Ala-asteikäisten kohdalla masentuneisuus voi ilmetä siten, että lapsi on alakuloinen, ei innostu mistään eikä nauti

10

tekemisistään. Toisaalta lapsi voi olla vihainen, helposti suuttuva ja oikullinen. Masentunut lapsi tuntee usein toivottomuutta ja ajattelutapa voi olla hyvin pessimistinen. Itsearvostus on matalalla ja lapsen voi olla vaikea löytää itsestään mitään myönteistä. Jotkut masentuneet lapset vaikuttavat ikään kuin eksyksissä olevilta. Motoriikka saattaa olla hidastunutta, kiihtynyttä tai ylilevotonta. Masentuneen lapsen tarkkaavaisuus ja huomiokyky ovat heikentyneet eikä hän jaksa käyttää kykyjään, joten koulumenestys heikkenee. Valintatilanteet ja päätöksenteko saattavat tuntua ylivoimaisen vaikeilta. Syyllisyydentunteet, voimakas itsekritiikki ja epäonnistumisen pelko vaivaa mieltä. Masentuneet lapset vetäytyvät usein kaverisuhteista ja harrastuksista saattaen seurata etäältä muiden tekemistä ja toimintaa. Joskus ilmenee aggressiivisuutta ja tuhoavuutta ympäristöä ja muita kohtaan tai itsetuhoista käyttäytymistä. Toistuvat tapaturmat, vaaratilanteisiin joutuminen ja päihteiden käyttö voivat olla merkkejä masentuneisuudesta. Lievempiä masentuneisuuden oireita voi olla vaikea huomata. Ne ovat usein fyysisiä, kuten usein toistuva päänsärky, vatsakipu ja muut fyysiset vaivat. Ongelmia voi ilmetä syömisessä ja nukkumisessa. Ruokahalu saattaa heikentyä tai lapsi syö liikaa. Univaikeuksia voi esiintyä tai sitten lapsi nukkuu ylettömästi. Monet fyysisin oirein reagoivista lapsista käyvät usein terveydenhoitajalla tai ovat poissa koulusta. Masennus haittaa lapsen kehitystä, ihmissuhteita ja kykyä oppia. Hoitamaton lapsuusiän masennus lisää itsemurha-alttiutta sekä riskiä sairastua masennukseen nuoruus- ja aikuisiällä. Tämän vuoksi varhainen tunnistaminen ja hoito on tärkeää. Sosiaalisen kehityksen vaikeudet

Sosiaalisen kehityksen vaikeudet ilmenevät monella tavalla, keskeistä niissä on vaikeus tulla toimeen toisten kanssa ja säädellä omaa käyttäytymistä. Vaikeudet voivat tulla esiin vain koulussa tai vain kotona, mutta myös molemmissa. Ongelmakäyttäytymistä on jatkuva epäsosiaalinen, hyökkäävä tai uhmaava käytös, aggressiivisuus ja muiden kohteleminen huonosti. Lapsen kyky empaattiseen vuorovaikutukseen ikätovereiden kanssa voi olla huono, hän

11

ärsyyntyy herkästi ja joutuu tappeluun. Tämän vuoksi lapselta usein puuttuu läheinen ystävä. Suhde aikuisiin voi olla vihamielinen ja riitaisa ja totteleminen on vaikeaa. Ongelmakäyttäytyminen voi ilmetä myös varasteluna, tavaroiden rikkomisena tai tulen sytyttämisenä. Oman kiukun hallinta suuttumistilanteessa saattaa olla puutteellista, jolloin lapsi voi menettää kokonaan malttinsa. Uhmakkuus ilmenee tottelemattomuutena ja provokatorisena käytöksenä, mutta siihen ei liity aggressiivisuutta tai epäsosiaalista käyttäytymistä, joka loukkaisi muiden oikeuksia. Lapsen vastustava, vihamielinen ja uhmaava käytös tulee selvimmin esille suhteessa aikuisiin. Lapsen sosiaalisen kehityksen vaikeuksiin on syytä puuttua mahdollisimman varhain, sillä sen lisäksi että lapsi kärsii, hänen kokonaiskehityksensä vaarantuu ja tuloksena voi olla syrjäytyminen. Kun opettaja huolestuu lapsen tilanteesta, on tärkeää keskustella vanhempien kanssa. Yhteisneuvottelun pitäminen esim. vanhempien, opettajan, erityisopettajan, koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kesken antaa lisätietoa ja auttaa lapsen tilanteen kartoittamisessa. Opettaja voi myös konsultoida perheneuvolan työntekijöitä puhelimitse, jolloin hänen ei tarvitse kertoa lapsen henkilöllisyyttä. Mikäli lapsen tilanne on sellainen, että tarvitaan tutkimuksia ja hoitoa, vanhempia ohjataan varaamaan aika perheneuvolasta. Jatkotutkimustarpeen ja sairaalahoidon tarpeen arvioi aina lääkäri. 8. Koulukäynnin tukitoimintoja

8.1. Erityisopetus

Perusopetuskoulua käydään yleisopetuksen mukaisesti tai sen rinnalle voidaan järjestää tarpeen mukaisesti erityisopetusta. Erityisopetusta voidaan antaa myös kokonaan eriytettynä.

12

Erityisopetuksen tarkoituksena on auttaa ja tukea oppilasta siten, että hänellä on tasavertaiset mahdollisuudet suorittaa oppivelvollisuutensa edellytystensä mukaisesti yhdessä ikätovereidensa kanssa. Lähtökohtana ovat oppilaan vahvuudet sekä hänen yksilölliset oppimis- ja kehittymistarpeensa. Opetuksen tulee tukea oppilaan aloitekykyä ja itseluottamusta. Erityisopetus edellyttää opiskelupaikkaa, -tilaa, -aikaa ja eri toimintoja koskevia päätöksiä sekä resurssien varaamista niiden toteuttamiseen. Mikäli oppilaan opiskelu muun opetuksen yhteydessä ei ole mahdollista tai se ei ole oppilaan kehityksen kannalta tarkoituksenmukaista, opetus tulee järjestää osittain tai kokonaan erityisopetuksen ryhmissä. Ensisijaisena tarkoituksena on tukea oppilaan opiskelua siten, että yleisen oppimäärän mukaiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Jos oppilas ei tukitoimista huolimatta saavuta yleisen oppimäärän mukaisia tavoitteita, oppimäärä yksilöllistetään. Oppimäärän yksilöllistäminen on ensisijainen vaihtoehto ennen oppilaan vapauttamista oppimäärän suorittamisesta. Oppimäärän yksilöllistäminen edellyttää erityisopetukseen ottamisen tai siirtämisen päätöstä. Yksilöllistäminen voi koskea perusopetuksen koko oppimäärää tai vain yksittäisiä oppiaineita. Erityisopetukseen otetun tai siirretyn oppilaan opetus järjestetään joko yleisen tai pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä, siten kuin erityisopetukseen ottamista tai siirtämistä koskevassa päätöksessä on määrätty. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien oppilaiden opetuksessa oppiaineita voidaan yhdistää oppiainekokonaisuuksiksi. Jos oppilaalla ei ole enää tarvetta erityisopetukseen, tulee tehdä päätös hänen siirtämisestään yleisopetukseen.

13

8.2. Oppilaanohjaus

Luokilla 1-6 oppilaanohjausta antavat luokanopettajat sekä koulujen johtajat. Luokilla 7-9 opinto-ohjauksessa on tehtävään erikoistuneet opinto-ohjaajat. He ohjaavat yhdessä aineenopettajien kanssa. Oppilaanohjauksen tehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja kehitystä siten, että oppilas kykenee edistämään opiskeluvalmiuksiaan ja sosiaalista kypsymistään sekä kehittämään elämänsuunnittelun kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Ohjauksen tuella oppilas tekee omiin kykyihinsä ja kiinnostuksiinsa perustuvia opiskelua, koulutusta, arkielämää ja elämänuraa koskevia ratkaisuja. Oppilaanohjauksen tarkoituksena on edistää koulutyön tuloksellisuutta, lisätä hyvinvointia koulussa sekä ehkäistä syrjäytymistä. Sen avulla edistetään myös koulutuksellista, etnistä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ohjausta annetaan luokkaopetuksena sekä yksilö- ja pienryhmäohjauksena. Oppilaan turvallista siirtymistä opinpolun nivelvaiheessa tulee tukea oppilaanohjaajien ja toisen asteen oppilaitosten ohjauksesta vastaavien opinto-ohjaajien sekä opettajien välisellä yhteistyöllä. Oppilaanohjauksen tavoitteet perusopetuskoulussa

Oppilas

oppii itsenäisyyteen, vastuullisuuteen ja itsetuntemukseen

oppii yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja

oppii kehittämään oppimisvalmiuksiaan ja tunnistamaan oppimisvaikeuksiaan sekä etsimään apua ongelmatilanteissa

oppii tuntemaan erilaiset oppimistyylit

oppii kehittämään opiskelutaitojaan ja oman toiminnan arviointitaitojaan

saa tukea ja ohjausta koulutuksen eri nivelvaiheissa perusopetuksen sisällä ja perusopetuksen päättövaiheessa

oppii etsimään tietoja ja taitoja ja hankkimaan taitoja opiskelua, tulevaisuutta sekä elämää koskevia suunnitelmia ja valintoja

14

varten käyttäen myös tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia

oppii kehittämään päätöksentekotaitojaan sekä toteuttamaan ja arvioimaan tulevaisuudensuunnitelmiaan

saa tukea ja ohjausta ammatillisessa suuntautumisessa, myös sukupuolirajat ylittävissä oppiaine-, koulutus- ja ammatinvalinnoissa

oppii hankkimaan tietoja yhteiskunnasta, työelämästä ja yrittäjyydestä sekä kasvamaan monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen

8.3. Tukioppilastoiminta yläkoulussa

Tukioppilaan tehtävä on luoda yhteishenkeä kouluun. Hän aktivoi muita mukaan toimimaan ja antaa mahdollisuuden osallistua. Uudet tukioppilaat valitaan kahdeksannella luokalla. Tukioppilaat saavat toimintaan koulutusta. Yläkoulussa tukioppilaat kertovat koulusta uusille seitsemäsluokkalaisille ja järjestävät yhteistä toimintaa sekä erilaisia tapahtumia kaikille oppilaille.

8.4. Oppilas- ja opiskelijakuntatoiminta

Oppilas- ja opiskelijakuntatoimintaan kuuluvat kaikki koulun oppilaat ja opiskelijat. Se on koulun virallista toimintaa. Oppilas- ja opiskelijakunnat valitsevat keskuudestaan hallituksen. Hallitus käsittelee oppilaille ja opiskelijoille yhteisiä asioita. Hallitus tukee ja koordinoi oppilaiden, opiskelijoiden ja luokkien toimintaa. Hallitus pyrkii toiminnallaan edistämään koulun yhteishenkeä.

15

8.5. Kouluterveydenhoito

Kuntia velvoitetaan kansanterveyslain ja vuoden 2008 alussa voimaan tulleen lastensuojelulain nojalla seuraamaan väestön terveyttä ikäryhmittäin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee joka toinen vuosi kouluterveyskyselyn peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisille sekä lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoille. Tutkimustulokset ovat koulujen käytössä Kouluterveydenhuoltoon kuuluu kansanterveyslain mukaisesti perusopetusta ja lukiokoulutusta antavien koulujen ja oppilaitosten terveydellisten olojen valvonta sekä oppilaiden ja opiskelijoiden terveydenhoito. Perusopetuskoululaisille tehdään terveystarkastukset; 1lk. 5lk ja 8lk, joista kolmella kerralla arvioidaan koko perheen hyvinvointi moniammatillisesti. Samoina vuosina järjestetään suun terveystarkastus. Toisen asteen opiskelijoille järjestetään kerran terveydenhoitajan tarkastus, lääkärintarkastus ja suun terveystarkastus. Kouluyhteisön ja opiskeluympäristön työolot tarkastetaan joka kolmas vuosi. Kouluterveydenhuolto toteutuu koulun tiloissa ja pääosin koulupäivän aikana. Oppilaiden määräaikaistarkastukset ja muut käynnit kouluterveydenhuollossa ovat osa koulutyötä. Kouluterveydenhuollon tavoitteena on koko kouluyhteisön hyvinvointi ja oppilaiden terveyden edistäminen yhteistyössä oppilaan, vanhempien, opettajan ja muun oppilashuollon henkilöstön kanssa. Oppilaan henkilökohtaisen terveydentilan toteaminen on laajentunut hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisvaltaiseksi seuraamiseksi, arvioimiseksi ja tukemiseksi. Sairaanhoitovastaanotto on tärkeä osa kouluterveydenhuoltoa. Ongelmien mahdollisimman varhainen havaitseminen ja oppilaan viipymätön auttaminen, jatkotutkimusten ja hoidon järjestäminen ovat kouluterveydenhuollon keskeisiä tehtäviä. Kouluterveydenhuolto on jatkona lastenneuvolatyölle, jossa yhteistyössä vanhempien, terveyskeskuspsykologin, terveyskeskuksen erityistyöntekijöiden

16

(esim. mielenterveystyöntekijät, puheterapeutit, fysioterapian työntekijät, päihdetyöntekijät) ja päivähoidon esiopetuksen kanssa arvioidaan oppilaiden koulukypsyyttä. Tarvittaessa arvioidaan myös sopivaa koulumuotoa. Kouluterveydenhuolto osallistuu lasten koulunkäynnin eri vaiheissa oppimisedellytysten arviointiin ja erityisopetuksen tarpeen selvittämiseen. Jokaiselle koululle on nimetty kouluterveydenhoitaja. Syyskauden alussa vanhemmille ilmoitetaan hänen vastaanottoaikansa. 8.6. Koulupsykologi

Koulupsykologi tekee kouluvalmiustutkimukset, psykologiset tutkimukset ja arvioinnit oppimisvaikeuksista. Hän antaa lyhyet tukijaksot. Koulupsykogi esittää opettajille arvioitaan lapsen tukitoimista koulunkäyntiin. Koulupsykologi konsultoi lapsen kanssa työtä tekeviä työntekijöitä. Hän on myös yksi linkki erikoissairaanhoitoon. Koulupsykologi on tarvittaessa oppilas- ja opiskelijahuoltoryhmän jäsen. 8.7. Koulujen sosiaalityö

Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä. Hän toimii yhteistyössä vanhempien, lasten ja koulun henkilökunnan kanssa. Koulukuraattorin tehtävänä on yhtenä olla mukana varmistamassa että koulutyö onnistuu. Hän on mukana etsimässä ratkaisuja mahdollisiin lapsen/nuoren koulukäynnin esteisiin tai muihinkin huolen aiheisiin, joita lapsella tai lapsesta koulussa tai kotona esiintyy. Koulukuraattori on lastensuojelun asiantuntija koulussa. Yksi menetelmätapa on yhteiset keskustelut huoltajien, lapsen opettajan ja lapsen kanssa. Vaikka keskusteluissa saattaa olla useitakin eri asiantuntijoita, niin vasta yhteinen keskustelu tuo esille aloitteita, miten lapsen asiassa voidaan edetä. Koulukuraattori on myös mukana koulun toiminnan kehittämisessä oppilashuollon asioissa. Tämä oppilashuollon käsikirjan toimittaminen on esimerkiksi tähän alueeseen liittyvästä työstä.

17

8.8. Salassapito ja lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus

Salassapito

Kun toimitaan koulussa ja käsitellään toisen ihmisen yksityisyyteen liittyviä asioita, on aina muistettava lain säädökset salassapidosta, tiedonsaantioikeudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta. Moniammatillisessa, ammattikuntien rajat ylittävässä, toiminnassa nämä asiat korostuvat erityisesti. Että yhteistyötä voi tehdä ja samalla varmistaa yksityisyyden suoja, niin on tunnettava toimintaa ohjaajat lait. Koulun henkilökuntaa, sosiaaliviranomaisia ja terveydenhuollon henkilöstöä koskevat salassapitosäännökset. Perusopetuslain (628/1998) 40 §:n mukaan oppilashuollosta vastaavat henkilöt voivat kuitenkin antaa toisilleen tietoja, jotka ovat opetuksen asianmukaisen järjestämisen kannalta välttämättömiä. Keskeiset salassapitosäännökset kumoutuvat aina, jos lapsen huoltaja antaa viranomaisille luvan puhua lapsen asioista. Lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus ( Lsl 25§ )

" Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

18

Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä.” ( Lsl 25§ ) Alaikäiseen lapseen liittyvissä asioissa lastensuojelulaki on ensisijainen suhteessa muihin salassapitoa määritteleviin lakeihin. Velvoite havainnoida oppilaita sekä puuttua ongelmiin koskee kaikkia koulussa toimivia aikuisia. Samoin lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus kuuluu jokaiselle, joka työtehtävässään havaitsee ilmeisen lastensuojelun tarpeen. Ilmoitus on tehtävä jos syntyy edes epäily lapsen terveyden tai kehityksen vaarantumisesta hänen kasvuolojensa tai hänen oman käyttäytymisensä vuoksi. Täyttä näyttöä tai varmuutta siitä ei tarvita. Lastensuojeluilmoitus on tehtävä viipymättä. Lastensuojeluviranomaisen tehtävä on ilmoituksen saatuaan varmistaa asian laita sekä harkita tuen tarve ja muodot. Yksityisen henkilön lastensuojelullista huolen ilmoitusta sosiaalityöntekijälle on suojattu lailla: "Asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole oikeutta asiakirjaan (= ilmoittajan nimi), josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeää yksityistä etua."(L viranomaisen toiminnan julkisuudesta -99 /11§ 3. luku). Sen sijaan viranomaisten, myös koulun työntekijöiden, nimeä ei voida salata asiaa koskevalta henkilöltä. 9. Koulukiusaaminen

Koulujen on huolehdittava turvallisen ja terveellisen opiskeluympäristön luomista ja laadittava tähän liittyen mm. suunnitelmat oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Seuranta on oppilas- ja opiskelijahuollon tehtävä. 9.1. Mitä koulukiusaaminen on ja miten se näkyy

Koulukiusaaminen on väkivaltaa ja on rikos. Kiusaamisena pidetään toistuvaa, tahallista toimintaa, jonka tarkoituksena on loukata ja alistaa

19

oppilasta tai aikuista henkilöä. Usein koulukiusaaminen pysyy aikuisilta salassa ja tarvitaan tarkkaavaisuutta huomata asia. Koulukiusaaminen on ryhmätoimintaa. Lasta tulee rohkaista asian esille ottamisessa.

Koulukiusaamista ovat

fyysinen väkivalta (esim. lyöminen, potkiminen, töniminen, raapiminen ja hiuksista repiminen)

henkinen väkivalta (esim. nimittely, pakottaminen, juoruilu, syrjintä, kiristäminen, uhkailua ja nauraminen)

vahingonteko (esim. tavaroiden rikkominen ja piilottaminen)

Kiusatuksi joutuminen voi näkyä

lapsen muuttuneena käyttäytymisenä

alakuloisuutena, huonotuulisuutena

syrjään vetäytymisenä, paniikkihäiriöinä

syömishäiriöinä

haluttomuutena lähteä kouluun, viestejä myös koulumatkoilta

päänsärkynä, vatsavaivoina, ihottumana, tai muina fyysisinä vaivoina

naarmuina ja mustelmina

tavaroiden särkymisenä ja katoamisena

päihderiippuvuutena 9.2. Toimintaohjeita koulukiusaamisessa

Kiva-koulu ohjeet!

Keskustelun alussa kuullaan osapuolia erikseen.

Pyritään pääsemään osapuolien yhteiseen sovintotilanteeseen.

Mikäli kiusatuksi tullut ei ole heti valmis asian kohtaamiseen kiusaajan kanssa, niin annetaan lyhyt odotusaika (1-2vkoa). Huoltajiin ollaan yhteydessä. Mikäli tilanne ei ole muuttunut, niin asian hoitaja ottaa tilanteen hoitamisesta vastuun ja kokoaa osapuolet yhteen.

20

Keskustelussa edetään esim. seuraavasti: ”Vastuun portaat: myöntäminen-ymmärtäminen-anteeksipyyntö-sovittaminen-lupaaminen-vastuuntunto”.

Mikäli kiusaaminen on esim. väkivallan käyttö, niin asiasta tiedotetaan välittömästi puhelimitse oppilaiden huoltajille. Usein se tapahtuu niin, että oppilaat itse soittavat valvotusti huoltajilleen ja kertovat tapahtuneen. Sen jälkeen myös opettajalla on mahdollisuus keskustella huoltajan kanssa. Joissakin tapauksissa sovitaan eri osapuolten ja huoltajien kanssa yhteinen tapaaminen samana tai seuraavana päivänä. Keskustelussa sovitaan seurannasta.

Keskustelut ja sopimukset kirjataan ylös. Tapahtuman selvittelyssä vastuussa ollut henkilö yhdessä muiden osallisten kanssa seuraavat toimivatko osapuolet sopimuksen mukaisesti.

Jos kyseessä on vakava väkivallan käyttö, niin otetaan yhteys poliisiin, joka jatkaa asian käsittelyä.

Kaikki väkivaltatilanteet tulee päättää sovitteluun. Myös lapsen voimakeinoin luokasta poistaminen tulee jälkikäteen sovitella.

9.3. Koulukiusaamisen merkityksestä

On sitten kysymys koulukiusaamisesta tai muusta väkivallan kokemisesta, niin siihen on näkijän puututtava heti sen havaittuaan. Väkivalta on rikoksen lisäksi asia, joka saattaa vaikuttaa ihmisen elämässä kauan. Lapsi saattaa kohdata väkivaltaa myös muutoin. Kotona saattaa olla perheessä tilanne, jossa lapsi näkee tai kokee huoltajiensa välistä väkivaltaa. Lapsi tai nuori saattaa liikkua sellaisissa kaveripiireissä, joissa hän näkee tai kokee väkivaltaa. Lasta tulee kannustaa puhumaan kokemastaan väkivallasta, vrt. "ole hyvä kuuntelija". Tarvittaessa on pyydettävä tukea asian hoitamisessa esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, koulukuraattorilta, perheneuvolasta tai paikkakunnan lastensuojelutyöntekijältä. Asiaa ei saa jättää hoitamatta.

21

Koulukiusaaminen on väkivaltaista ryhmäkäyttäytymistä

s a l a i s u u s

??!!??

??????

??????

kiusattu

kiusaaja

AIKUISET

omat kokemukset

kiusaamisesta

toistuvaa

näkijät

kiusatun

tukija

kiusaajan

mukaan

menijät

näkijä, mutta

ei uskalla

kertoa muille

22

10. Päihteet

Päihteitä ovat tupakan lisäksi, nuuska, tietyt lääkkeet, alkoholi ja erilaiset huumeet. Tupakanpolton tiedetään olevan iso riskitekijä siirtymisessä muihin päihteisiin. Siksi erityisesti jo alaluokilla lapselle on korostettava erilaisista riskitekijöistä ja pyrittävä estämään aktiivisesti käytön aloittaminen tai jatkaminen. Päihteet ovat läsnä lasten elämässä halusivatpa heti sitä tai eivät. Joskus koulussa saattaa syntyä huoli lapsesta, että päihteet vaikuttavat hänen koulunkäyntiinsä. Huoli saattaa syntyä ikäänsä nähden nuoren lapsen omasta tupakanpoltosta, epäilystä lapsen huoltajien liiallisesta päihteiden käytöstä tai lapsen ystäväpiirissä käytetään päihteitä huolta aiheuttavasti. Päihteiden terveydelliset ja muut haitat on yleisesti todettu ja siksi niiden käyttöä pyritään myös lainsäädännön avulla rajoittamaan. Lait tuovat myös tukea aikuisille lapsensa kasvatuksessa, kun he joutuvat arvioimaan, voiko sallia lapselleen päihteitä. On helppo muistaa, että se raja tulee vastaan vasta lapsen täyttäessä 18-vuotta. Siihen asti lasta tulee suojella kaikilta päihteiltä. Lain mukaan tupakointi on kielletty päiväkotien lapsille ja oppilaitoksen oppilaille tarkoitetuissa sisätiloissa sekä pääasiassa 18-vuotta nuoremmille tarkoitetuilla ulkoalueilla. Tupakkatuotteen mainonta ja epäsuora mainonta on kielletty. Tupakkatuotetta tai tupakointivälinettä ei saa elinkeinotoiminnassa myydä eikä muutoin luovuttaa henkilölle, joka on 18- vuotta nuorempi. Suussa käytettävää tupakkaa (=nuuska) ei saa elinkeinotoiminnassa maahantuoda, myydä tai muutoin luovuttaa. Alkoholijuomien myynti ja tarjoilu on Suomessa sallittu 18-vuotta täyttäneille. Väkeviä juomia saa ostaa vasta 20-vuotiaana. Alaikäisille (alle 18v) alkoholin ostaminen on rangaistava teko.

23

10.1.Päihteiden merkityksestä

Lapselle merkitsee eniten se, mitä mieltä vanhemmat (aikuiset) ovat päihteistä ja juomisesta. Tiedetään, että vanhemman kielto ja salliminen merkitsevät enemmän kuin se, käyttääkö vanhempi itse tupakkaa tai alkoholia. Aikuisten tulee olla erityisen huolellisia siinä, miten käyttää ja käyttäytyy suhteessa päihteisiin. Nuorelle alkoholi ja hauskanpito merkitsevät usein samaa kuin tosi humalan hakeminen. Kotona saatetaan kuvitella, että vanhempien hankkima olut, viini tai siideripullo jää ainoaksi tai saatetaan ajatella "mieluummin näin kuin, että lapsi hankkii juomansa vierailta". Kuitenkin tulossa voi olla juhlat, joita yksikään vanhempi ei mielessään olisi ennakkoon kaavaillut. 10.2. Koulun tehtävistä suhteessa päihteisiin

Koulu tukee lapsia erilaisiin vapaa-ajan harrastuksiin. Harrastustoiminta osaltaan suojaa lasta päihteiltä. Silti lasten parissa toimivien aikuisten, sekä koulussa että vapaa-aikana, tekemisillä ja arvostuksilla on merkitystä lasten omaan suhtautumiseen. Aikuisten on siksi koko ajan arvioitava omaa suhtautumistaan päihteisiin. Kunta valvoo alueellaan lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista. Koulun toiminnassa se on koulunjohtajan ja henkilökunnan tehtävä. Kouluissa tulee avoimesti puuttua päihdeasioihin, koska se on lapsille selkein viesti ja vaikuttamistapa. Koulussa tulee luoda malli miten toimitaan suhteessa päihteiden käyttöön. Mikäli aikuisella syntyy huolta lapsen päihteiden käytöstä, hänen tulee tehdä yhteistyötä lapsen vanhempien, terveydenhuollon ja sosiaalityön kanssa. Kunnissa on laadittu ohjeistukset lasten ja nuorten ehkäiseväksi päihdetoimintamalliksi. Lisäksi 2009 on hyväksytty seudullinen päihdestrategia.

24

11. Koulun kriisisuunnitelma

11.1. Kriisisuunnitelman toimintaperiaatteet

Kriisiryhmä kokoontuu välittömästi, jos kouluyhteisöä tai jotain sen jäsentä kohtaa vakava kriisi. Sellaisia voivat olla esim. oppilaan tai koulun työntekijän kuolema, vakava onnettomuus, päihteet väkivalta tai fyysisen vahingoittumisen uhka. Kriisiryhmä vastaa kriisin selvittelystä ja ryhtymisestä toimenpiteisiin, joissa kriisin kaikki osapuolet otetaan huomioon. Kriisityön tavoitteet

Koulun kriisityön tavoitteena on tunnistaa kriisit ja toimia niissä nopeasti, tehokkaasti ja hallitusti. Kriisisuunnitelman avulla koulu vahvistaa yhteisön ja sen jäsenten kykyä selviytyä vaikeista tilanteista ja siten myös tukea koulun henkilöstön jaksamista. Kriisin selvittäminen koulutasolla on välttämätöntä, koska koulu on aina merkittävä paikka lasten ja nuorten elämässä. Kouluyhteisö ja sen jäsenet voivat muodostaa vahvan suojaa ja turvaa antavan tuen kriisin kohdanneelle. Kriisiryhmän kokoonpano

On tärkeää, että nimetyt henkilöt hoitavat ja vastaavat kriisitilanteista. Heidät tulee myös kouluttaa tehtävään. Koulussa tulee olla riittävä määrä kriisitilanteisiin perehtyneitä henkilöitä, ettei poissaolot tule esteeksi asianmukaiselle asioiden hoidolle. Koulun kriisiryhmään kuuluvat esim:

koulunjohtaja (hän tiedottaa tapahtuneesta muille!)

opettaja (alakoulu)

terveydenhoitaja

koulukuraattori

opinto-ohjaaja (yläkoulu)

erityisopettaja

muu henkilö, jonka kriisiryhmä kutsuu erikseen, esim. srk:n työntekijä

25

11.2. Kriisiryhmän tehtävät kriisitilanteessa on

ottaa selvää tosiasioista

sopia jatkotoimien organisoimisesta ja tiedottamisesta (koulunjohtaja)

miettiä tarvittavien toimien laajuus, delegointi ja koordinointi

harkita ulkopuolisen apu ja konsultointi - esim. jälkipuinnin tarpeellisuus

tiedottaa koulun henkilökunnalle asiasta (koulunjohtaja)

vastata tiedottamisesta koulun ulkopuolelle. Jos on kysymys henkilökriisistä, on tiedottamisesta ja asian käsittelytavasta sovittava asianosaisten ja perheen kanssa.

päättää, millä tavalla asiasta kerrotaan koulun oppilaille,

suunnitella, millä tavoin estetään tarpeettomien huhujen leviäminen

huolehtia, että kukaan ei jää yksin vaikeassa tilanteessa

vastata koulun kriisivalmiudesta ja järjestää tarvittaessa koulutusta asiasta

Oppilaan tarve ja mahdollisuus keskusteluun on otettava huomioon. Nuorten tarve toiminnallisuuteen ja konkreettiseen tekemiseen on hyödynnettävä. Oppilaita on autettava löytämään keinot asian käsittelemiseen, ja kriisin läpikäymiseen on annettava aikaa ja tilaa.

26

12. Kodin ja koulun välinen yhteistyö

2.1. Yleisesti yhteistyöstä

Lapsi elää samanaikaisesti sekä kodin että koulun vaikutuspiirissä. Tämä edellyttää näiden kasvatusyhteisöjen vuorovaikutusta ja yhteistyötä oppilaan kokonaisvaltaisen terveen kasvun ja hyvän oppimisen tukemisessa. Tätä tehtävää tukemaan kouluihin voidaan perustaa vanhempainyhdistyksiä tai -ryhmiä. Koulun tulee edesauttaa tällaisten ryhmien perustamisessa. Kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä tulee laatia koulun oma opetussuunnitelma. Huoltajille tulee antaa tietoa opetussuunnitelmista, opetuksen järjestämisestä, oppilashuollosta ja mahdollisuudesta osallistua kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Tämä edellyttää opettajien aktiivista aloitetta yhteistyöhön sekä keskustelua ja tiedottamista huoltajien, opettajien ja oppilaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Vanhempien keskinäistä vuorovaikutukselle tulee luoda pohjaa koko perusopetuksen ajan ja erityisesti siirryttäessä kouluasteelta toiselle tai muissa siirtymävaiheissa. 12.2. Vanhempainyhdistykset

Koulujen vanhempainyhdistysten tarkoitus on edistää kodin ja koulun välistä yhteistyötä sekä tukea koteja ja koulua niiden pyrkimyksessään luoda lapsille hyvä oppimis- ja kasvuympäristö. Yhdistys tuo esille vanhempien kannanottoja koulua ja kasvatusta koskevissa asioissa ja toimii oppilaiden vanhempien yhteistyöelimenä. Yhdistys pitää yllä yhteyksiä koulun hallintoelimiin ja koulun henkilöstöön sekä toimii yhteistyössä muiden koulun hyväksi toimivien yhteisöjen kanssa. Kaikki vanhemmat voivat osallistua vanhempainyhdistysten yleisiin ja johtokunnan kokouksiin huolimatta siitä, ovatko he johtokunnan jäseniä. Koulun opettajien ja muiden työntekijöiden edustus tulee olla mukana vanhempainyhdistysten kokoontumisissa, että yhteinen vuorovaikutus ja tiedonkulku toimivat.

27

13. Koulujen yhteistyö poliisilaitoksen ja pelastuslaitoksen kanssa

Jokilaaksojen poliisilaitoksen nimeämät koulupoliisit käyvät kouluilla pitämässä laillisuus- ja liikennevalistustunteja ja ovat muutenkin mukana koulun toiminnassa tarpeen mukaan. Jokaiseen kuntaan on nimetty pelastuslaitoksesta kouluyhdyshenkilö, jonka tehtävänä on tukea koululaisten turvallisuuskasvatusta ja kouluyhteisön turvallisuutta Pelastuslaitoksen vetämä Turvakanava hanke on tiivistänyt yhteistyötä eri turvallisuustoimijoiden välillä. Turvallisuussivuston kautta ihmiset saavat helpommin tietoja ja voivat antaa turvallisuuteen liittyvistä ongelmista palautetta. Tietopankissa mm. runsaasti turvallisuusaiheisia videomateriaaleja.

28

13. Tärkeitä puhelinnumeroita

* ks. Kallion nettisivut * yleinen hätänumero 112 (mm. poliisi, ensiapu,

sosiaalipäivystys) * lääkäripäivystys / tk * terveyskeskuksen kriisiryhmä * terapiakeskus

-perheneuvola -a-klinikka -mielenterveystyö

* nuorisopsyk. klinikka 08-4297 247 * sosiaalitoimisto * työterveyshuolto * seurakunnan nuorisotoimisto * kaupungin nuorisotoimisto * perhetukikeskus Apila 044-4196627 * myrkytystietokeskus 09-471977, 09-4711 * irti huumeista palveleva puhelin 0203-22388 * koulupoliisit, yleinen neuvonta 071-8765470 Lähteet Oppilas- ja opiskelijahuoltoon liittyvät materiaalit. Tässä

asiakirjassa lähteet linkitetty hyberlinkeillä.

Toimittanut Matti Strömmer Päivitetty 10.6.2010