N:o9-10-128 KARJALAN HEIMO 2003

Miikul Pahomov

Salaperainen lyydilaisten heimoLyydin synty

Kantasuomea puhuneenitamerensuomalaisen vaes-ton asuinalue ulottui ensim-maisella vuosituhannellaeKr. Itameren rannoilta kau-as Peipsenjarven itapuolelle.Pohjoisessa muinaissuoma-laisten naapureina olivatkantasaamelaiset, idassavolgalaiset muinaisheimot,etelassa liettualaisten ja lat-vialaisten esi-isat. Joskus500-700-luvulla sloveenit(tulevat novgorodilaiset)laskeuduttuaan etelasta Lo-vattia alas saavuttivat

Ilmajarven ja Mustajoen.Siella sloveenit tapasivat en-simmaisia itamerensuoma-laisia, joita he rupesivat ni-mittamaan tsuudeiksi. Myo-hemmin sana kulkeutui nov-gorodilaisilta lappalaisille,jotka alkoivat kayttaa sitaetelampana asuvia itameren-suomalaisia naapureitaantarkoittaen.

Tsuudeja taas alkoi vael-taa Olhavanjokea pitkinpohjoiseen, jonka muistonaon sailynyt mm. joen keski-juoksussa sijaitsevan Tsu-dovon kaupungin nimi. Nai-ta siirtolaisia asettui Laato-kan kaakkoisrannikolle, jos-sa 800-luvulla muotoutuimuinaisvepsalaisten heimo.Sen jalkelaisia ovat nykyisetvepsalaiset, lyydilaiset jaaunuksenkarjalaiset eli li-vvikot. Muinaisvepsanydinalue sijaitsi Olhavan jaSyvarin muodostamassanurkkauksessa, josta se le-vittaytyi Laatokan itaranni-kolle aina vanhan raj an tun-tumaan, Rajakontuun, saak-ka. Sen takana sijaitsivatmuinaisen Korelan eli Kar-jalan maat.

Muinaisvepsalaistennautinta-alueet ulottuivatpaljon laajemmalle ja ka'sit-tivat mittaamattomia korpi-maita Laatokalta Vienanme-relle saakka ja Pinega-joel-ta (kantasuomeksi

Peenijoki) Valkeajarvel-

V E N A J A

SuojSrvi

iVitele

Aunus

Syvan

Lotinanpelto

Lyydilaisten asuinalue ulottuu keskisesta Aunuksesta etelaan Syvarille saakka.

le (vepsaksi Vougedar'). Sy-varia pitkin muinaisvepsa-laiset paasivat Aaniselle,josta vesitiet kulkivat Vie-nanmerelle ja Zavolotsjeen,jonne he perustivat kroni-koissa TaipaleentakaisenTsuudin nimella mainitunkoloniansa. Viikingit kutsui-

vat sita Bjarmalandiksi, jon-ka nimi palautuu alkumuo-toon Perdmaa samoin kuinvenalainen Perem', myo-hemmin Perm'. Toinen siir-tokunta, joka sai omaperai-sen nimen Ves' eli Vepsa,muodostui Valkeajarvenseudulle, josta se kavi kaup-

paa Volgan bulgarien kans-sa. Usein kronikoissa Ves'mainitaankin volgalaistenheimojen joukossa, merja-laisten ja muromalaisten rin-nalla: "Ensimmaisia asuk-kaita olivat Novgorodissasloveenit, Polotskissa kri-vitsit, Rostovissa Merja,

2003 KARJALAN HEIMO N:o9-10-129

Valkeajarvella Ves', Muro-missa Muroma" (862).

Olhavan suussa muinais-vepsan heimopesan lahei-syydessa syntyi viikinkienensimmainen asutus nykyi-sen Venajan alueella. Nailleseuduille viikinkeja houkuttitulemaan sloveenien avaa-ma kauppatie VarjageistaKreikkaan, jonka varrelleperustettiin Aldeigjuborg,Vanhan Laatokan linna.Kronikan mukaan VanhastaLaatokasta tuli 862 varjagi-ruhtinas Rurikin ensimmai-nen paakaupunki. Rurikinkuoleman jalkeen (879) uu-den valtakunnan keskus siir-tyi Novgorodiin eli Uuteen-kaupunkiin, ja sitten vuonna882 Kiovaan. Siihen saakkakronikat tavallisesti mainit-sevatkin tsuudeja heti varja-gien eli rusien perassa:"Paattivat Rus' ja Tsud' jasloveenit ja krivitsit ja kaik-ki..." (862).

Varjageilta muinaisvep-salaiset omaksuivat kur-gaanikulttuurin, joka vallit-si heidan asuinsijoillaanLaatokkaan kaakosta jaidasta laskevien jokien var-silla 900-1200-luvulla. Pa-kanallisen hautaustavan lo-petti kristinuskon tulo Laa-tokan rannoille. Kronikanmukaan 1227 Novgorodinruhtinas Jaroslav Vsevolo-dovits oli kastanut paljonLaatokan rannikon pakanoi-ta. Juuri sina murrosaikanalyydilaisten esi-isat alkoi-vatkin muuttaa pois kanta-vepsan ydinalueelta Kaak-kois-Laatokalta. He kulkivatSyvarilta pohjoiseen Uslan-koin- ja Vaaseninjokea sekaAanisen lansirantaa pitkin jaulottuivat Aunuksen kan-naksen koillisosiin. SentakiaKarjalan kartalla lyydilais-kylien ketju, joka muistuttaailmassa liitavan linnun sii-pia, on pitka mutta kapea.Naiden asutusten nimia lu-kee mm. Aanisen viiden-neksen kirjurinkirjassa vuo-delta 1563. Siina esimerkik-si mainitaan kyla Giz navo-lok -niemella, joka on Kuu-jarven lyydiksi Hid'n'iem,Hiidenniemi.

Aanisen luoteisrannikonlisaksi lyydilaiset asuttivatmyos Aanisniemimaan,minka todistaa mm. Kizin

(Kisasaaren) nimi. Myo-hemmin tama alue, samoinkuin Petroskoin seutu, vena-laistyi taydellisesti, vaikkaviela 1800-luvulla Jallah-dessa ja 1940-luvulla Loh-mojassa tavattiin omaa eri-koista kieltaan osaavia lyy-dilaisia. Lyydi on jattanytselvan jalkensa naiden seu-tujen paikannimistoon jaAanisniemen venalaismur-teiden sanastoon, joissamyos paino lankeaa ensim-maiselle tavulle.

Lyydilaisten asuttamienmaiden ensimmaisia asuk-kaita olivat kantasaamelai-set. Sellaiset paikannimetkuin Vaaseninjoki, lyydiksiVuazn 'end'ogi, ja muut vuaz-kantaiset paikannimet juon-tuvat selvasti saamen sanas-ta vaadz, vaadin. Tosinna'ma seudut olivat ikiajois-ta tuttuja lyydilaisten esi-isille, jotka kayttivat hyvak-seen nykyisten Vienanme-ren-Itameren ja Volgan-Ita-meren kanavien vesireitteja.Niin Karjalasta kuin naapu-rialueiltakin loytyy paljonkantavepsalaisperaisia pai-kannimia: Segozero (Sees-jarvi), Puudosi (pudas), Vo-logda (valkea) ym.

Kaakkois-Laatokalta tul-leet muinaisvepsalaiset jatti-vat Syvarin ja pohjoisen Aa-nisen rannikolle kurgaanit,jotka ajoittuvat 900-1000-luvulle. Niina aikoina Aa-nisjarven Tsolmuzin lahdes-sa sijaitsi kokonainentsuudilaissiirtokunta, jostakahdentoista arkeologientunteman kurgaanin lisaksikertovat myos paikannimet:Hemina-joki (niemi, nie-men), Hiz-maki (hiisi). Mut-ta vanhin paikannimistonkerros on lappalaista perua:Tsolmuzi palautuu saamensanaan coalme, salmi.

Aunuksenkarj alaistenmuinaisvepsalaiset esi-isat,jotka loivat Laatokan itaisenrannan kurgaanikulttuurin,asuttivat Aunuksen kannak-sen lansiosat ennen lyydi-laisten muuttoa nykyisilleasuinseuduilleen. Heidankielensa jo 1000-luvulta al-kaen muuttui vahitellen kar-jalaisvoittoiseksi luoteisestavaikuttaneen varsinais-kar-jalan painostamana. Juuri li-vvikot olivatkin ensimmai-

sia karjalaisen vaikutuksenlevittajia, joka tuli Karjalankannakselta seka Laatokanpohjoisrannoilta, ja jonka hevalittivat edelleen lyydilais-ten muinaisvepsalaiseen pu-heeseen. Novgorodin jaRuotsin valisen Pahkinasaa-ren rauhan (1323) solmimi-sen jalkeen osa varsinais-karjalaisia muutti ruotsalai-sille jaaneilta seuduilta Kes-ki-Karjalaan, Sununjoen jaSeesjarven valiseen maas-toon. Naiden tulokkaidenvaikutuksesta muodostuivatpohjoislyydilaiset murteet,joiden puhujat joutuivat la-heisiin kosketuksiin varsi-nais-karjalaisten kanssa.

Samanaikaisesti nykyi-seen Karjalaan, Aanisjarvenlounaisrannikolle, tulivatAanisen vepsalaiset, muttajouduttuaan hyvin varhaineristykseen lyydilaisaluees-ta he eivat saaneet tunteamitaa'n merkittavaa karjalanvaikutusta ja sailyttivat kie-lensa melkein alkuperaises-sa muodossa.

Nain ollen lyydilaistenpuhuma kielimuoto, joka pa-lautuu Laatokan kaakkois-rannikon 800-1200-luvunkantavepsaan, oli muodostu-nut lannesta ja pohjoisestaAunuksen kannaksen ita-osaan ulottuneen karjalais-vaikutuksen tuloksena, mikaalkoi 1200-1300-luvulla.

Lyydin kieli

Lyydilaisten kielta, jostahe itse kayttavat nimityksia(translatiivi) I'uud'iks jaI'uud'ikiel', puhutaan Karja-lan tasavallassa Aunuksenkannaksen itaosissa. Lyydinkieliasemasta ei ole ta'ydel-lista yksimielisyytta. Taval-lisesti puhutaan lyydilais-murteista pitaen niita karja-lan ja vepsan sekamurteisto-na, mika kasitys perustuusiihen, etta lyydi on synty-nyt karjalan vaikuttaessamuinaisvepsaan. Toisaaltalyydia pidetaan myos karja-lan kielen kolmantena paa-murteena.

Olisi kuitenkin osuvam-paa kasitella lyydilaismur-teita erillisena itamerensuo-malaisena kielena sen kieli-opillisten ominaisuuksienperasteella, joita ei siina ko-

konaisuudessa tavata karja-la-aunuksessa eika vepsassa.Sellaisia lyydin aanneopilli-sia ominaisuuksia ovat mm.diftongisaatio ensimmaises-sa tavussa (esim. mua'maa', pia 'paa"), kvantita-tiivinen astevaihtelu (esim.hukkad : hukad 'sutta, su-det'), kvalitatiivinen aste-vaihteluttomuus (esim. pada:padan 'pata, padan') sekasoinnillisten klusiilien esiin-tyminen kolmannen tavunalussa (esim. magedad ,ma-keaa, makeat').

Lyydin kieli koostuukolmesta paamurteesta:Kuujarven lyydista (Aunuk-sen piirissa), keskilyydista(Praasan piirissa) ja pohjois-lyydista (Kontupohjan pii-rissa) seka kolmesta murre-saarekkeesta, jotka ovat ny-kyaan jo kuolleita: Jarventa-kuisesta, Lohmojasta ja Saa-van Praasasta. Murre-erotjohtuvat suureksi osaksikumpaankin paamurteeseenvaikuttaneen karjalaisen kie-limuodon laadusta ja riip-puivat sen vaikutuksen voi-makkuudesta. Nain pohjois-lyydi on saanut vaikutteitaetelakarjalasta, kun taas kes-kilyydilaiset murteet aunuk-sesta eli livvista. Kuujarvenlyydissa, johon aunukselais-murteiden vaikuttaminen olisuhteellisen lieva, on vepsa-laispohja sailynyt parhaiten.Varsinkin pohjoislyydissaon myos runsaasti alamur-teita.

Tarkkojen tilastotietojenpuutteesta on lyydin kielenpuhujamaara vaikeasti arvi-oitavissa, mutta se ei toden-nakoisesti ylita 3 000 hen-gen rajaa, joka on noin 30pros. Karjalassa asuvienlyydilaisten maarasta.

Vanhin tunnettu lyydin-kielinen muistomerkki on1600-luvun alulle ajoitetunkasikirjoituksen yksitoistaloitsua. Tekstien kirjoittajinapidetaan Jallahden kuuluisiakansanparantajia GrigoriMerkuljevia ja Kuzma Feo-dorovia. Nama lyydilaisetshamaanit ovat onnistunees-ti parantaneet Venajan tsaa-reja. Palkkioksi he ja heidanjalkelaisensa saivat vapau-tuksen maaveroista. Eraanperimatiedon mukaan kan-sanparantajat ovat hoitaneet

N:o9-10-130 KARJALAN HEIMO 2003

Boris Godunovin jalkahaa-voja, joka voi jotenkin liit-tya heidan kotikylansa ni-meen D'allaht', Jalkalahti.Kielellisesti loitsut kuvasta-vat etelakarjalan vaikutustalyydin vepsalaispohjaan.Yksittaisia lyydilaisia pai-kan- ja henkilonimia loytyymyos vanhoista venalaisistaasiapapereista.

1908 Pietarissa oli pai-nettu ensimmainen lyydinkielen sanakirja, jonka opet-taja Mihail Georgijevski onlaatinut keskilyydin Pyha-jarven murteesta. Sanakirjantoimittajana oli akateemikkoFilipp Fortunatov, joka kir-joitti myos sen alkusanat.Fortunatov, jota pidetaanVenajan indoeurooppalaisenvertailevan kielentutkimuk-sen perastajana, sai viimei-sen leposijansa lyydilaises-sa Kossalmen kylassa. Ge-orgijevskin sanakirjaan si-saltyva rippikysymystenkaannos on ollut samalla en-simmainen hengellisen teks-tin lyydinnos, mutta vasta1999 lyydilaiset saivat en-simmaisen omakielisen hen-gellisen kirjan. D'umalanPoig (Jumalan Poika) -nimi-nen lukemisto sisaltaa raa-matun kertomuksia, rukouk-sia, jumalankaskyja ja hen-gellisia runoja, joidenryydintaessaan ja kirjoittaes-saan kirjan tekija on yhdis-tanyt lyydin kolme paamur-retta yhtenaisen kirjakielenluomiseksi.

Lyydin kielen tutkimuk-sen alkuviehkana pidetaanvuotta 1845, jolloin D. E. D.Europaeus runon- ja sanas-tonkeraumatkallansa tutus-tui Paljarven ja Praasan lyy-dilaisiin. Praasassa Europa-eus merkitsi muistiin "Sep-poi Ilmorin starinan" eli sa-dun, jonka han julkaisi Suo-mettaressa 1847. Pertti Vir-tarannan mukaan se on var-haisin julkaistu lyydinkieli-nen nayte. 1872-1873 Kie-lettaressa oli julkaistu en-simmainen tutkielma lyydi-laismurteista siihen liittyvi-ne kielennaytteineen Wep-san pohjoiset etujoukot. Sentekijana oli Arvid Genetz,joka 1871 kerasi kieliaines-ta Pyhajarvelta, Viitanalta,Munjarvelta ja Sununsuusta.Lyydilainen kielialue on tul-

lut tarkemmin tunnetuksimyohemmin, jolloin 1909Juho Kujola suoritti perus-teellisen tutkimusmatkanlyydilaisiin kyliin. Kujolankuvauksia lyydilaisista jaheidan kielestaan oli julkais-tu mm. Karjalan kirja jaSuomen suku -julkaisuissa.Lyydin kieliaineiston karttu-essa seuraavina vuosikym-menina ilmestyivat Lyydi-laisia kielennaytteita -koko-elma (1934) ja Kujolan toi-mittama laaja Lyydilaismur-teiden sakirja (1944).

Vuosina 1946 ja 1950naki valon hyvin merkittavaAimo Turusen kaksiosainenLyydilaismurteiden a'a'nne-historia, jonka aineiston te-kija kerasi 1942-1944. Sa-moin viime sodan aikanalyydilaisalueelta saivat tut-kimusaineistonsa poimituk-si mm. paikannimiston tut-kija Viljo Nissila ja kansan-runouden tutkija Lauri Si-monsuuri (ent. Laiho). Myo-hemmin ilmestyivat PerttiVirtarannan laaja sarja Lyy-dilaisia teksteja (1963-1984)ja Haljarven lyydilaismur-teen muoto-oppia (1986),joiden aineiston tekija tal-lensi Ruotsissa Haljarvenlyydilaiselta Stefan Huotari-selta. Feodor Pahomoviltaeli Obraman Fedjuulta 1958Petroskoissa aanitettyja en-simmaisia Kuujarven kie-lennaytteita Virtaranta jul-kaisi Lahisukukielten luke-mistossa (1967).

NL:n tiedeakatemianKarjalan filiaalissa Petros-koissa lyydia on tutkinutmm. Nikolai Bogdanov, jol-ta mm. 1947 ilmestyi artik-keli Kuujarven refleksiivi-konjugaatiosta, jossa hankertoo suunnittelevansa mo-nografiaa tasta mielenkiin-toisesta murteesta. Bogda-novin aikomus ei ole kuiten-kaan toteutunut, mutta hanon kerannyt edustavan ai-neiston Kuujarven murtees-ta: sanastoaj a kielennayttei-ta. Samassa laitoksessa ontoiminut lyydilaismurteidentutkija Aleksandr Barantsev,jonka tunnetuimpia teoksiaovat lyydin fonologiaa ka-sitteleva Fonologitseskijesredstva ljudikovskoi retsi(1975) ja Peltoisen tekstiko-koelma Obraztsy ljudikovs-

koi retsi (1978), jonka ai-neiston tutkija nauhoitti ai-diltaan.

Barantsevin keraamatKuujarven ja Tiudian kielen-naytteet julkaistiin Karjalantiedekeskuksen ja Joensuunyliopiston yhteisessa kokoel-massa Naytteita karjalan kie-lesta 1994. Lyydilaisalueellakeratty sanastoaineisto kuu-luu mm. ns. Bubrihin kartas-toon ja Itamerensuomalai-seen kielikartastoon. Lukui-sista petroskoilaisten tutkijoi-den matkoista mainittakoonmm. Maija Pahomovan jaUnelma Konkan produktiivi-sen kansanrunouden keruu-matkan Kuujarvelle 1964.

Rakkaus omaan aidin-kieleen on inspiroinut myositse lyydilaisia tallentamaanerilaista kiehaineistoa. Praa-salainen Anna Samsonovaoli tallentanut ja lahettanytlahes 1 000 lyydilaista sa-nanlaskua ja sanontaa NL:ntiedeakatemian Karjalan fi-liaalin kokoelmiin. TutkijaGrigori Makarov julkaisi1971 Samsonovan keraamiasananlaskuja Suomalais-Ug-rilaisen Seuran Aikakauskir-jassa. Kuujarven Joensuunkylassa syntynyt ObramanFedjuu kirjoitti muistelmiaomalla murteella ja panimuistiin kuujarvelaisia sa-

nanlaskuja, joita on julkais-tu Karjalan Heimo -lehdes-sa 1993. Obraman Fedjuuntytar, kemian insinoori Lil-ja Pahomova laati vv. 1961-1964 Kuujarven sanakirjaa(A-K -kirjaimet), joka teki-jan kuoleman jalkeen vali-tettavasti katosi. Lyydilaistakansanrunoutta kerasi myosKuujarven koulun opettajaLidia Potasova. 1995 han onlaatinut Zaitsevan - Mullo-sen vepsan kielen Abekir-jaan (Petroskoi 1991) poh-jautuvan Kuujarven lyydinaapisen, joka on ja'anyt jul-kaisematta. Kirjoituksia, ru-noja ja kansanrunoutta lyy-diksi julkaistiin mm. karja-lankielisessa lehdessa OmaMua (vuodesta 1990 alkaen).

"Lyydilaistenlintukoto"

Lyydilaiset eli lyydikotovat asuneet noin 200 kmpitkalla ja enintaan noin 30km levealla alueella Aunuk-sen kannaksen itaosassa.Lyydilaisalueen etelaisessakolkassa sijaitsee KuujarvenPaloniemi ja pohjoisessa Pa-lolampi. Hajanainen sijaintija eristyneisyys heimolaisil-taan ovat olleet syyna, etteilyydin heimo kohonnut tii-viseksi itsenaiseksi kansak-

Viisi erilaista kuosalia eli kehrapuuta.

2003 KARJALAN HEIMO N:o9-10-131

si, vaikka viela viime vuo-sisadan alussa (1905) heitaasui yli 10 000 henkea Au-nuksen kuvernementin Vaa-senin, Pyhajarven, Suojun,Munjarven ja Kontupohjankunnan 79 kylassa kaupun-kilaisia lukuun ottamatta.

Sota, repressiot, siirtokolhooseista sovhooseihinja sita seurannut kehityskel-vottomiksi katsottujen kyli-en tyhjentaminen johti lyy-dilaiskylien haviamiseen jalyydilaisten joukkomuut-toon uusiin asutuskeskuk-siin ja kaupunkeihin. Tamaja myos se, etta "venalainenkansallisuustilasto on ainayhdistanyt lyydilaiset karja-laisiin" (E. V. Ahtia), vai-keuttaa heidan tarkan luku-maaransa laskemista. Vv.1963-1966 lyydilaiskylissakieliaineistoa keratessaanBarantsev laski lyydin pu-hujia olevan enintaan 6 000-7 000 henkea.

Nyt tamakin lukumaaraon vahentynyt ainakin puo-leen, mutta mukaan laskienmyos ne, jotka eiva't osaalyydin kielta, lyydikoita'asuu Karjalan tasavallassanoin 10 000. Ta'ma'n luvunon aikoinaan esittanyt Pert-ti Virtaranta ja sen hyvaksyymyos Barantsev. Synnyin-

seudullaan lyydikoita tava-taan tasavallan Aunuksen,Praasan ja Kontupohjan pii-rien kylissa. Jokin maaralyydilaisperaisia asuu Karja-lan ulkopuolella: entisenNL:n muilla alueilla, Suo-messa ja Ruotsissa.

Kysyttaessa kansalli-suutta lyydilaiset vastaavateri tavalla kysyjan kaytta-man kielen mukaan. Kunkysytaan venajan kielella,jota tavallisesti kaytetaan ti-lastokyselyissa, vastaus onkarel, karjalainen, muttaomalla kielella I'uud'ikoi taiI'tttid'ilain'e. Kansan kasi-tyksen mukaan nimityksetovat synonyymeja, vaikkakarjala-sanue, jonka ase-mesta kaytetaan lyydi-sanu-etta osoittamaan omaa kan-sallisuutta ja kielta, on mo-nissa lyydilaismurteissa tun-tematon. Pohjoisnaapurei-taan etelakarjalaisia lyydi-laiset nimittivat lappalaisiksija lannessa asuvia livvikoi-ta aunukselaisiksi. Karjalai-set taas kutsuvat lyydilaisiavepsalaisiksi ja heidan kiel-tansa vepsaksi, josta itselyydilaiset eiva't paljon pida,vaikka lyydin kieli polveu-tuukin muinaisvepsasta.Lyydilaisalueen etela- ja ita-puolella asunut venalaisva-

Metsomniemi •

PitkSjitrvi

Kaarnisjarvi

esto on aikoinaan nimittanytlyydikoita kaivanoiksi jatsuudeiksi kuten myos vep-salaisia. Nain eraassa Au-nuksen kuvernementin

kanslian Kuujarven pogos-tan lyydilaisia koskevassaasiakirjassa vuodelta 1856lukee, etta sen asukkaat"syntyperaltaan kuuluvat

Kuujarven pieni museo - kaymisen arvoinen kohdeKuujarven keskuskylas-

sa toimi pieni kansatieteelli-nen kotiseutumuseo, joka onperustettu runsaat kymme-nen vuotta sitten. Sen ko-koelmiin kuuluu varsinedustava valikoima vanhaantalonpoikaiskulttuuriin kuu-luvaa esineistoa, rukeistamaataloustyokaluihin saak-ka. Museossa on myos esil-la kasitoita, kirjallista mate-riaalia seka valokuvia.

Museo sijaitsee kylanpohjoispaassa entisen paiva-kodin tiloissa. Entinen mu-seo, paljonkin nykyista suu-rempi, oli aiemmin Syrjan jaPaloniemen valilla vanhassakoulussa. Rakennus paloi janain tuhoutuivat myos ar-vokkaat museoesineet, Vai-no Pahomov kertoo.

Museota Kuujarvellesuunniteltiin jo suomalaisai-

kana. Kiertokirjeessaan alu-een kantasuomalaisille loka-kuun lopussa 1942 aluepaal-likko, luutnantti K. O. Ko-lehmainen ilmoitti, etta tar-koituksena on perustaa Jo-ensuun kylaan Kuujarvenlyydien kotiseutumuseo, jatoivoi, etta sotilashallinnonvirkailijat kansan keskuu-dessa liikkuessaan pitaisivatsilmalla soveliaita esineita.

Erikoisesti kysymyk-seen tulivat mm. lyydienkotiteollisuuteen kuuluvatesineet, kuten varttinat, ru-kit, kangaspuut jne., vanhattyokalut, kudonnaiset ja ka-sityot seka kalastukseen jametsastykseen liittyvat esi-neet kuten verkot, nuotat,tuulastimet, aseet, ansat,loukut. Myos maatalouteenkuuluvia tyokaluja, auroja,kuokkia, lapioita ym. toi-

vottiin uuden museon ko-koelmiin.

Kirjelmassa todettiinviela, etta museon perusta-misella on epailematta suurimerkitys Suomen heimonuloimpana etuvarustuksena

elaville lyydeille. - Kunsota viela jatkui puolisen-toista vuotta, esineita saatiinkokoon, mutta museo jaivaille virallista perustamis-ta. - SV

Vanhojen samovaarien rivistoa.

N:o9-10-132 KARJALAN HEIMO 2003

tsuudilaiseen heimoon, jon-ka kieli huomattavasti erot-tuu aunuksenkarjalaistenkielesta." Vanhat lyydilaisettajusivat kielensa erikoisuut-ta karjalaismurteiden ja vep-san suhteen, kun sanoivat:"En puhu vepsaa enka kar-jalaa, puhun lyydia".

Lyydikkojen heimoalue,Lyydinmaa, on kaunis mai-semiltaan eika syytta MarttiHaavio kutsunut sita "lyydi-laisten lintukodoksi" ja Lau-lun Kuujarvesta runoillutYrjo Jylha suunnitteli in-noissaan taiteilijasiirtolanperustamista Kuujarven Pa-loniemeen. Sama Paloniemimyos pilvisena marraskuunpaivana kuullosti Olavi Paa-volaisesta "harmaan varinsinfonialta". Sodan jalkeenKenjarven rannoilla kuvat-tiin Sampo-elokuva, jonkakunniaksi yksi Kossalmenkallioista sai nimekseenSampovuori.

Luonnonkaunis kotiseu-tu ei voinut olla inspiroimat-ta lyydilaisia runouteen.Heidan keskuudessa ei ai-nostaan sepitetty "pitkia" ja"lyhyita" pajoja eli lauluja,vaan myos laulettiin aitojakalevalanaiheisia runoja.Sellaisen sepuoi Ilmallises-ta kertovan runon Partanie-men runonlaulaja KateriinaTuru esitti Nikolai Leskovil-le. 1893 Leskov julkaisi ta-man ranon, joka osoittautuikaikista tunnetuista kaleva-lamittaisista runoista pisim-maksi. Peltoisessa asui kuu-luisa Gordejevien runonlau-lajasuku, jonka patriarkkaKostin Gordii Ha'kki lauloi1871 Boreniukselle.

Yha elava loitsu- ja itku-virsiperinne kertoo lyydilai-sen kansanrunouden mui-naisista juurista. Tunnetuim-pia lyydilaisia itkija'naisiaoli Anna Tsesnakova Pyha-jarvelta. 1966 ja 1968 aka-teemikko Pertti Virtarantakavi nauhoittamassa ha'nentarinoitaan ja itkuvirsiaan,jotka julkaistiin 1994 Virta-rannan Lyydilaisia teksteja -sarjan 6. osana. Anna Tses-nakova oli ensimmainen ita-karjalainen perinteentaitaja,jolle 1967 myonnettiin Kale-valaseuran tunnustuspalkinto.Myos Suopohjan kyla'ssa syn-tyneelta Anisja Vattsijevalta

on tallennettu paljon laulu-ja, tarinoita, itkuvirsia ja sa-nanparsia. Toukokuussa1939 Anisja Vattsijeva, jokaoli itse luova runonlaulaja,hyvaksyttiin SNTL:n Kirjai-lijaliitonjaseneksi.

Jos katsotaan Karjalantasavallan turistikarttaa, niinkohta huomataan, etta mel-koinen osa sen tunnettujanahta'vyyksia sijaitsee lyydi-la'isten historiallisilla mailla.Siella nousivat Petroskoin jaKontupohjan kaupungit.Siella kuohuu Kivatsun kos-ki, jota ylisti runoissaankuuluisa Gavrila Derzavin.Kivatsun kuva aikoinaankoristi Karjalais-suomalai-sen SNT:n virallista vaaku-naa. Siella oli Pietari Suurenkaskysta avattu Venajan en-simmainen MartsyalnyjeVody -parantola 1719, jonkaparantavasta mineraalilah-teesta ilmoitti viranomaisil-le Viitanan lyydilainen livanRebojev. Talvipalatsiin, lisa-kin kirkkoon ynna muihinPietarin kauneimpiin raken-nuksiin kaytettiin Tiudianlyydilaista marmoria. Kizinsaaren kirkot ilmestyivat py-halle saarelle, jolla muinais-aikoina "kizasivat" lyydik-kojen pakanalliset esi-isatpuhumattakaan siniaaltojenja valkopurjeiden peraankutsuvasta valtavasta Aani-sesta, Lyydin meresta...

l\iohuzikkunas

Ensimmainen lyydinkie-linen kaunokirjallinen kirja,joka ilmestyi Petroskoissa1993, sai toiveikkaan nimenTuohuz ikkunas (Tuohus ik-kunalla). Se merkitsee sita,etta lyydilaiset eiva't menet-taneet uskoaan heimonsa jauhanalaisen kielensa tule-vaisuuteen. Tosin lyydilais-ten tahanastisiin kulttuuri-saavutuksiin kuuluu vainmuutaman kirjan julkaise-minen. Pitk Randaane -pe-rinneryhman toiminta ja va-paaehtoinen lyydin kielenopetus, joka on aloitettu ai-noastaan Kuujarven koulus-sa. Aidinkielensa puoltajaLidia Potasova joutuu opet-tamaan lyydilaisia lapsia il-man tarvittavaa opetusmate-riaalia. Kun Arizonan yli-

opistossa Euroopan uhan-alaisten kielten opetusta jaeloonjaamista tutkiva UldisBalodis kyseli lyydin kielenopettamisesta Karjalan tasa-vallassa, ei Lidialla ollutpaljon kerrottavaa...

Lyydin kieli ja lyydilai-nen kulttuuri ovat jaaneetkokonaan pois Karjalankansallisten vahemmistojenelvyttamisen ohjelmista,vaikka tata tyota ohjataantasavallan paakaupungistaPetroskoista, jonka alueenalkuasukkaita ovat nimen-omaan lyydilaiset. Lyydinkieli on jatetty syrjaan sekaopetuksesta etta kulttuurinkehityksesta siita huolimat-ta, etta jo kymmenisen vuot-ta sitten on julistettu, ettaKarjalassa asuvien kansal-listen vahemmistojen kehit-tamisen tulee tapahtua kai-killa suomensukuisilla kieli-muodoilla. Kun toisia suku-kielia elvytetaan, lyydi tekeekuolemaa.

Lyydin kieli ei kuuluPetroskoin yliopiston, opet-tajakorkeakoulun eika lyy-dilaisalueella toimivien pe-ruskoulujen opetusohjel-miin. Lyydin kielen oppikir-joja ei ole laisinkaan. Aapi-sen tekeminen seka kauno-kirjallisuuden kirjoittaminenja hengellisen kirjallisuudenkaantamistyo eiva't saa mi-taan tukea. Lyydia ei myos-ka'an kayteta Karjalan kan-sallisessa lehdistossa, radi-ossa eika televisiossa. Lyy-din kielta ja kansanperinnet-ta ei enaa tutkita Karjalantutkimuslaitoksissa.

"Ovatko lyydikot toisensortin karjalaiskansaa..?"kysyvat myos rehelliset au-nuksenkarjalaiset (ks. Care-lia 7/97, s. 70). Silta tuntuu,koska 1995 laadittu lyydin-kielinen aapinen ABC-kird'on jaanyt pois julkaisuluet-teloista. Silta tuntuu, kunVenajan etevin lyydin kielentutkija on saatettu liian kii-reesti elakkeelle. Han opet-taa nyt suomea peruskoulus-sa, ja ha'nen arvokkaat tut-kielmansa ja kielennaytteen-sa ovat julkaisematta. Siltatuntuu, kun lyydila'isissakouluissa a'idinkielen ase-mesta opetetaan joko vierai-ta karjalaismurteita tai eiopeteta lainkaan suomensu-

kuisia kielia. Tai sitten ke-hotetaan opettajaa lopetta-maan kymmenen vuottakestanyt lyydikielinen ope-tus.

Kun Raamatunkaan-nosinstituuttille (RKI) ehdo-tettiin 1997 Jeesuksen ela-ma'n kaannosversiota lyydinkielella (lyydiksi ei aikai-semmin ollut kaannetty hen-gellisia teksteja), RKI kavisiihen tutustumatta puhelin-neuvotteluja Petroskoissatoimivan kaannosryhmankanssa, minka jalkeen se an-toi kielteisen vastauksen.RKI perusteli sen "mahdot-tomuudella syventya ekse-geettiseen tarkistukseen voi-mavarojen puutteessa".Pipliaseura ei antanut mi-taan vastausta. Nama jarjes-tot kuitenkin avustavatevankeliumien ka'annostyo-ta suositulla aunukselais-murteella, jolle hengellisiateksteja on kaannetty vuo-desta 1804 ja jolla kaikkinelja evankeliumia oli jul-kaistu jo 1900-luvun alussa:Matteus - 1913, Markus -1919, Luukas - 1912, Johan-nes - 1914 ja 1921.

Jos nain jatkuu, lyydin

>

2003 KARJALAN HEIMO N:o9-10-133

Nakoala Syrjan kylalta Kuujarvelle, taustalla Tuosla. (kuva: SV)

kieli voi kuolla jo lahitule-vaisuudessa. Jonkin vuosi-kymmenen kuluttua voivain selailla Juho KujolanLyydilaismurteiden sanakir-jan ja Pertti VirtarannanLyydilaisten tekstien sivujaja ajatella itsekseen: "Merja,muroma, lyydi - sammuneetsukukielemme..."

Haviaminen vakavastiuhkaa myos lyydilaista kult-tuuria, jonka tilanne syrja-seudulla sijaitsevissa lyydi-laiskylissa vain pahenee.1990-luvun alussa Kuuja'r-vella silloisen vieraspaikka-kuntalaisista - "tulentahisis-ta" - koostuneen pitajan joh-don paatoksesta oli trakto-reiden telaketjuin tasoitettuja kynnetty pelloksi 1500-luvulta tunnettu Syrjan kal-mismaa. Kuolleiden lyydi-laisten patriarkkojen luuran-got oli barbaarisesti kaivet-tu maasta ja havaisty. Ri-kollisessa teossa ei ollutedes jarkea, koska kaksikolmannesta Kuujarvensovhoosin entista peltomaa-ta oli silloin kayttamattomi-na. Samalla Syrjan kalmis-maalla vanhastaan sijaitsiAanisen viidenneksen kirju-

Syrjan kylan tuhotulla kalmismaalla kesalla 1994. Toimittaja Yrjo Rouhe tutkimas-sa lyydilaispatriarkkojen havaistyja maallisia jaanteita; opettaja Lidia Potasova su-ree tapahtunutta. (kuva: Miikul Pahomov).

N:o9-10-134 KARJALAN HEIMO 2003

rinkirjassa vuodelta 1563mainittu suurmarttyyri py-ha'n Georgioksen kirkonpaikka ja Yrjo Jylhan runos-sa Laulu Kuujarvesta yliste-tyt karsikkokuuset. 1823Kuujarven seurakunnan va-roilla rakennettu viimeinenGeorgioksen kirkon raken-nus on tuhoutunut tulipalos-sa jo ennen viime sotia.

Nykyaan Kuujarvella eiole pienen pientakaan toimi-vaa rukoushuonetta. Muuta-ma vuosi sitten poltettiinviimeinenkin tsasouna, jokaseisoi viitisen kilometrinpa'assa pitajan keskustastaautioituneessa Agvehen ky-lassa. Tama puusta raken-nettu Sviisoin eli Ristin

Ylentamisen tsasouna kuu-lui Karjalan arkkitehtuuri-siin muistomerkkeihin. 1845Kuujarven seurakunnan kir-konkirjan kirjoittaja ei osan-nut edes kertoa sen raken-tamisvuotta.

Lyydilaiset ovat Karja-lan tasavallan kansallinenvahemmisto, jonka oikeudetoman kielen ja kulttuurinsailyttamiseen kuuluvat hei-dan ihmisoikeuksiinsa. Nai-den toteuttamiseksi Lyy-dilainen Seura ry on kehit-tanyt seuraavan suunnitel-man, joka esitettiin mm.Suomalais-ugrilaisten kan-sojen III Maailmankongres-sissa.

Uhanalaisen lyydin kielen jalyydilaisen kulttuurin sailyttamisenja kehittamisen suunnitelma

1. Lyydilaisia tulee kasitella kansallisena vahemmisto-na, jonka kieli on kaikista Karjalan tasavallan alkuasukkai-den puhumista kielista uhanalaisin. Nykyajan oloissa lyy-din kieli ei voi sailya ilman virallisten jarjestb'jen tukea.

2. Lyydilaisalueella sijaitseviin kouluihin on otettavasaannollinen lyydin kielen opetus. Lyydin kielta on opetet-tava myos paivakodeissa.

3. Petroskoin yliopistossaja opettajakorkeakoulussa onopetettava lyydin kielta opettajien, tutkijoiden ynna muidenlyydin kielen asiantuntijoiden valmistamiseksi.

4. Lyydin kielta ja lyydilaista perinnekulttuuria on tut-kittava Karjalan tiedekeskuksessa, minka vuoksi sinne onsaatava asianomaiset spesialistit.

5. Lyydin kielta on kaytettava Karjalan kansallisessalehdistossa ja radiossa. Taman aloittamiseksi pitaisi saadavapaaehtoisia kirjeenvaihtajia lyydilaisalueen suurimmistaasuinpaikoista, esim. Kuujarvelta, Pyhajarvelta ja Munjar-ven Lahdesta.

6. On tehtava ja julkaistava lyydin kielen aapinen, sa-nakirja ja oppikirjat.

7. On tuettava lyydinkielisen kaunokirjallisuuden teke-mista ja julkaisutoimintaa.

8. On annettava tukea lyydilaisten kulttuuriselle harras-tustoiminnalle. Karjalan tasavallan kulttuuritapahtumiasuunniteltaessa on otettava huomioon maa- seudulla toimi-vat lyydilaiset perinneryhmat.

9. On autettava lyydilaisten hengellisen ela'ma'n elpy-mista, jonka vuoksi pitaa jarjestaa Raamatun kaantamis- jajulkaisutoimintaa seka kirkollisten rakennusten rakentamistaja kunnostamista lyydilaisissa kylissa.

10. Kansallisena kielivahemmistona lyydilaisille on taat-tava oma edustusto kaikissa huomattavissa suomalais-ug-rilaisten kansojen foorumeissa. Valitettavasti tahan kongres-siin yksikaan lyydilainen ei ole saanut virallista kutsua.

11. Pyydamme kunnioittavasti Suomalais-ugrilaistenkansojen Maailmankongressia valvomaan lyydinkielisen va-hemmiston oikeuksien toteuttamista.

Voiko pienelld tuohuksella virittda lyydilaiskulttuurinahjon tulen, ndyttda tulevaisuus.

It'ku tlitres(Aleksandra Fomina (s. 1889, Sjola)

Sula sia d'o minun tiitrut,Kuoliid sia d'o aigaazesti,Kaks'kiiment d'o vuodutt oli.Vuotiin mia sinus i d'o leibad palaazen,Vuotiin mia sinus d'o sobaazen.En i d'o voinu mia sinus da vuotta,Kuoliid sia d'o aigaazesti.Olnob ku sinun i d'o vol'aane,Tule d'o sia minun ke paginale,Roskazid sia omad d'o obidaazed.Kut i mia d'o sinun ke da en.Kaik d'o mia silii roskazin,Kaik d'o mia silii da sanun,Kaik d'o kracinaazed da abidaazed.Spruaviin mia silii d'o i murginaazen,Kut d'o silii da prijatno liinob.

10

15

20

Hiiviinik mia silii zagotoviinHi mia d'o pahuun silii?Sia d'o roskazid d'o sille ilmale,Mida silii d'o mia sanuin,Mida mia silii d'o lugiin.

Aanittaneet Maija Pahomova ja Unelma Konkkakesakuussa 1964 Kuujarvella. Litteroinut Miikul Pahomov

LUUDIN KIEL'

Kirj. Miikul Paho-mov

Oma armaz LUUDIN KIEL',Sia oled hengiis meil,Kuulud vahnas derein 'asRistikanzan paginas.

Hat'ken sindaa piekstihe,Vilus vedes pestihe.Ka ed ole kulunu,Ve ed ole sulanu.

Lapsed! LUUDIKS pagiskat,Algat vaa unohtagat:Kuni kuulub oma kiel',Sini eldb rahvhan miel'l

Runo on lyydilaisaapi-sesta ABC-kird' (Lyydilai-nen Seura, Helsinki 2003)