Embed Size (px)
DESCRIPTION
Keskustan Opiskelijaliiton kaksi kertaa vuodessa julkaisema lehti.
Citation preview
07
Äänestäminen on vaikuttamisen väline yhteisössä ja tapa saada oma äänensä kuuluviin. Vuosi toisensa jälkeen äänestäneiden määrä on su-rullista katseltavaa ja äkkiseltään voisi tehdä
päätelmän, että kyseessä olevan yhteisön – Euroopan uni-onin, valtion, kunnan, opiskeluyhteisön - asiat eivät kiin-nosta. Näin asia ei suinkaan ole. Kahvipöytäkeskusteluita seuraamalla on helppoa huomata, että kahvin juomisen ja pullan syömisen välissä mielipiteitä löytyy yhteen jos toi-seenkin asiaan. Jotkin päätökset japäätöksentekijät ovat syystä tai toisesta huonoja ja ratkaisuja löytyy vai-keimpaankin pulmaan kahvikupin ääressä - säästökohteita ja rahan-keruutapoja kyllä löytyisi. Tästä huolimatta asioihin vaikuttaminen ainakaan äänestämisen muodossa ei tunnu kiin-nostavan. Ratkaisua tähän ongel-maan on pyritty löytämään esimerkiksi sähköisen äänestämisen mahdolli-suudesta - eipähän ih-misten tarvitse huonossa säässä raahautua koti-sohvaaltaan mihinkään! Tämä epäilemättä lisäisi äänestäjien määrää ja alen-taisi kynnystä äänestää, mutta ei poistaisi perimmäistä ongelmaa: välinpitämättömyyttä. Mitäpä se yksi ääni vaikuttaisi. Niinpä, eihän se yksi ääni vaikuttaisikaan mikäli näin ajattelisi vain yksi ihminen. Ongelma onkin se, että näin ajattelevat niin suuret ihmismassat, että he voisivat äänestämällä muuttaa päätök-senteon tuulet täysin - halutessaan. Miten ihmiset sitten saadaan äänestämään? Jotta vaaliuurnille saataisiin vipinää, on ainakin yksi tapa muistuttaa äänioikeutet-tuja siitä, että heidän mielipiteillään ja ideoillaan on merkitystä. Totuushan on, että monet tärkeät päätökset tehdään - niin meillä kuin maailmallakin – juuri siellä kahvipöydässä.
Noora Hammar, päätoimittaja
Vuosi 2014 voi olla keskustaopiskel i-joille erinomainen vuosi. Uudet ja van-
hat toimijamme opiskelijapolitii-kan vaikuttamisen paikoilla voivat voimakkaasti ajaa eteen-päin yhteisiä tavoitteitamme, op-pia uutta ja kasvaa vaikuttajina. Keskustan ohjelmatyö ja puo-luekokous tarjoavat mahdollisuu-den muuttaa keskustan suuntaa paremmin näkemystämme vas-taavaksi, ja saada Suomen suosi-tuin puolue edistämään tavoittei-tamme tekemässään politiikassa entistäkin paremmin. Oma toimintamme sekä syksyn amk-vaalit ja HYY:n edustajis-tovaalit tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet innostaa ihmisiä
yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, demokratiaan ja politiikkaan. Nouseva profiilimme ja kiinnostus keskustaa kohtaan luo pohjan viime vuottakin onnistuneemmalle jäsenhankinnalle ja opiske-lijoiden aktivoinnille. Mahdollisuutemme oppia ja vaikuttaa ovat erinomaiset. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Meidän on tärkeää kannustaa, tukea ja opettaa toisiamme ollaksemme aktii-visia ja osaavia. Paikallisosastoissa tulee herättää, järjestää ja mah-dollistaa innostavaa ja opettavaa poliittista keskustelua, joiden kautta tavoitteet löytyvät ja vaikuttamisen kipinä syttyy. Edustajis-toryhmien, luottamushenkilöiden ja kaikkien kol-vaikuttajien on kysyttävä itseltään, mitkä ovat ne suuret ja pienet tavoitteet joihin keskitytään, ja mikä on toimintasuunnitelma tavoitteiden saavut-tamiseksi ja tiimikavereiden innostamiseksi. Poliittinen vaikuttaminen vaatii niin ajatus- kuin jalkatyötäkin. Aloitteita on kirjoitettava, tavoitteita lobattava ja argumentteja hiottava. Hyvässä osastoporukka ja tiimihenki tekevät kuitenkin kaikesta tästä hauskaa ja antoisaa. Päämäärätietoisuus, toistemme kannustaminen ja aito yhdessä tekemisen meininki ovat onnis-tumisen kivijalka. Minut valittiin Vaasan liittokokouksessa toiselle yksi-vuotiskaudelle johtamaan Keskustan Opiskelijaliittoa ja edis-tämään tavoitteitamme valtakunnallisella areenalla. Yhdessä tekemisen henki ja toimintamme monet mahdollisuudet puhutte-levat minua ja aktiivejamme: KOL:n toiminta koukuttaa, innostaa ja kasvattaa yhä useampia, yhä paremmin. Tehdään tästä yhdessä loistava keskustalaisen opiskelijatoiminnan vuosi.
Jirka Hakala, puheenjohtaja
KOL:n vuoden ensimmäinen valtakun-nallinen tapahtuma on Opiskelijavaikut-tajatapaaminen 22.helmikuuta Helsingissä. Tapahtuman päätteeksi järjestetään KOL-sitsit.
Huhtikuun 11.päivä järjestämme Organi-saatiovierailun Helsingissä, jossa tutustu-taan useampaan organisaatioon. Touko-kuun lopulla KOL suuntaa Suomen rajojen ulkopuolelle toistaiseksi tuntemattomaan kohteeseen.
Lisätietoa tapahtumista löytyy KOL:n net-tisivuilta www.kol.fi kevään edetessä.
Tervetuloa mukaan!
Minulla oli alkuvuodesta tilaisuus osallistua esikoiseni RUK:n kurssin juhlaan Hami-nassa. Poikani asuu Haminassa lähes samassa päärakennuksen tuvassa, jossa itse vietin puoli vuotta 1980-luvun puo-livälissä.
Päärakennusta oli ehostettu, mutta muuten meno oli kuin 28 vuotta sitten, sänkypeittoa ja sen petausta myöten. Vaikka Hamina näyttää päällisin puolin elävän entistä aikaa, maailma on perusteellisesti muuttunut – myös toiminta RUK:n seinien sisällä. Kun itse opettelin sotimista Haminan metsissä, kaupungin itäpuolelle kulki melko tyhjä tie. Naapurissa oli Neuvostoliitto, josta ei ollut paljon kulkijoita. Tänään ihmisten ja autojen virta Venäjän rajan yli on valtaisa. Suhteet ovat normalisoituneet, raja on ylittämistä varten. Euroopan jakanut rautaesirippu on hävinnyt isolta osin. Jopa sen jykevin symboli, Berliinin muuri, on kadonnut. Suomi on kiinteä osa läntistä arvoyhteisöä. Muutos parempaan on ollut merkittävä. Suuri on myös isomman maailman muutos. Maailmasta on tul-lut yksi, jossa keskinäinen riippuvuus on merkittävästi lisääntynyt. Jos jotain tapahtuu toisella puolella maailmaa, laineet tuntuvat myös meillä. Tähän vaikuttavat ympäristöongelmat, globalisaatio, teknologin-en kehitys, erityisesti uusi internettalous ja digitaalinen media, ja muuttoliike. Jo 1980-luvulla oli nähtävissä, että maapallomme ei käy hyvin, jos meno ei muutu. Saman voi sanoa tänään, valitettavasti. Jat-kamme yhteisen maapallomme tuhoamista. Tämän päivän tilanteessa on kuitenkin myös hyvää: tämä suku-polvi on tieteen ansiosta perillä siitä, että toimettomuus ei ole vaihtoehto. Muutos on vielä mahdollinen. Tänä päivänä maailma on myös yksi markkina, jossa monet yritykset tekevät tuotteita siellä, missä se on halvinta, ja myyvät sinne, mistä saavat suurimmat tuotot. Globalisaation edistämä kasvu on nostanut monia köyhyydestä. Sadat miljoonat ovat vaurastuneet. Myös kehitysmaissa absoluut-tinen köyhyys on merkittävästi vähentynyt, vaikka on yhä suuri ongelma. Globaalin talouden varjot näkyvät työttömyytenä suomalaisissa kodeissa, koska suomalaisen työn kilpailukyky on merkittävästi heikentynyt. Paluuta vanhaan ei ole. Pitää tukea kestävää kasvua läpi maail-man mutta samalla vahvistaa suomalaista osaamista ja kilpai-lukykyä, jotta täällä olisi vastakin työtä ja voimavaroja huolehtia kaikista.
Uusi internettalous on muuttanut myös liiketoimintaa. Se on laskenut kuluja, nopeuttanut toimintaa ja avannut markkinoita. Se mahdollistaa ennen näkemättömän nopeita kasvuja ja arvonnou-suja. Tästä on Suomessakin esimerkkejä.
Merkittävä on myös median muutos. Uusi media on lisännyt läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja tuonut sosiaalisen median myötä va-paata sanaa myös maihin, joista se on puuttunut. Moni äänetön on saanut äänen ja vallanpitäjä vahdin. Internetin myötä pystymme tänään reaaliajassa kommunikoimaan mihin vain, jos osaamme kieliä ja olemme toimivien yhteyksien äärellä. Tämäkin on tehnyt maailmasta entistä enemmän yhden. Onko maailma sitten parempi tänään kuin oman RUK-kurssini aikana? Se on parempi mutta ei ole valmis. Meillä on erittäin paljon tehtävää kestävän kehityksen, rauhan ja reiluuden hyväksi. Tarvi-taan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää politiikkaa, jonka lähtö-kohta on yksi ja yhteinen maailma.
Mikael Pentikäinen
[email protected]@jmpentikainen
Kirjoittaja toimi keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana 1988 ja pyrkii EU-parlamenttiin.
Tänä vuonna Tampereen Opiskelevat Kes-kustalaiset (TOK) sekä Oulun Keskusta-opiskelijat (OKO) juhlivat tasavuosiaan.
Tampereen keskustaopiskelijat täyttää tänä vuonna 50-vuotta. Osasto juhlii pyöreitä vuosiaan 22.maaliskuuta. Ennen varsinaisia juhlia KOL järjestää yhdessä Tampereen Opiskelevien Keskustalaisten kanssa Eu-rooppapoliittisen seminaarin Tampereen yliopistolla, jonne ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet.
Oulun Keskustaopiskelijat taasen juhlivat 55-vuotis taivaltaan lokakuussa.
Seuraa ilmoittelua juhlista ja juhlaseminaa-reista KOL:n nettisivuilla osoitteessa www.kol.fi.
Keskustan puoluekokous järjestetään tänä vuonna Suomen Turussa kesäkuun 13.-15. päivä.
Puoluekokous aloitteita on mahdollisuus jättää 13.maaliskuuta asti.
Lähde mukaan vaikuttamaan!
Tänä vuonna KOL laatii sekä kaupunkipoliittisen sekä kansainväli-sen ohjelman Ohjelmat hyväksytään KOL:n liittokokouksessa 14.-16.11.2014.
Kaupunkipoliittisessa ohjelmassa linjataan, millaisia ovat tulevai-suuden kaupungit.
Kansainvälisessä ohjelmassa otetaan kantaa ulko-, turvallisuus-, ke-hitys- ja EU-politiikkaan.
Sinulla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan ohjelmien sisältöön. Jos ohjelmatyö ja linjaaminen kiinnostaa joko kaupunkipolitiikan tai kansainvälisen politiikan, tai vaikka molempien, saralta. Ota yhteyttä ohjelmatyön vetäjiin.
Kaupunkipoliittista ohjelmaa vetää varapuheenjohtaja Sakari Tuomisto ([email protected]) ja kv-poliittista ohjelmaa liittohallituksen jäsen Kenneth Sundberg ([email protected].)
Tule mukaan vaikuttamaan Keskustaopiskelijoiden linjoihin!
Perustulosta puhutaan paljon, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Tarkoittaako perustulo eri puolueille sa-maa vai eri asiaa? Perustulon perusteet tehdään nyt selväksi.
Perustulolla tarkoitetaan kaikille täysi-ikäisille vas-tikkeetta ja ilman ehtoja kuukausittain makset-tavaa etuutta. Perustulon on nähty olevan sosiaa-liturvabyrokratiaa purkava, helposti ymmärrettävä ja erityisesti pienituloisten asemaa parantava tapa järjestää kansalaisten perustoimeentulo.
Keskustaopiskelijat hyväksyivät liittokokouksessaan 17.11.2013.kannanoton jonka keskeinen vaatimus on ”vaiheittainen siirtymi-nen perusetuuksia yhdistävään ja työhön kannustavaan perustulo-malliin”. Keskustan puoluekokouksessa 2010 hyväksymä tavoiteon ”työntekoon kannustava ja yksinkertainen sosiaaliturva, joka voidaan toteuttaa negatiivisen tuloveron tai perustulon keinoin.” Erityisesti vihreävasemmisto on profiloitunut voimakkaasti pe-rustulomyönteiseksi, mutta kannatusta erilaisille perustulomalleille löytyy myös oikeiston suunnalta, erityisesti nuorten kansanedusta-jien osalta. Jos perustulolla näyttäisi ratkaisevan useita ongelmia samanai-kaisesti ja sillä on kannatusta useissa puolueissa, niin miksi se ei ole jo käytössä tai edes nostettu laajemmin vakavaan julkiseen kes-kusteluun?
Erilaiset ajatukset perustulostaOn helppo sanoa kannattavansa perustuloa, mutta jos tarkastellaan minkälaista perustulomallia puhuja tarkoittaa, niin perustuloa kan-nattavien eri tahojen ideologiset erot sekä mielipide-erot yksityis-kohdista alkavat nousta esiin. Karkeasti arvioituna perustulosta puhutaan vasemmistossa sen työstä vapauttavassa vaikutuksessa, kun oikeistossa se nähdään työhön aktivoivana. Ero on pääosin suunnitellussa perustulon tasossa: onko sen tason tarkoituksena parantaa toimeentuloa ja itsemääräämisoikeutta vai turvata ainoastaan minimitoimeentulo, jota olisi tarkoituskin täydentää työnteolla. Luonnollisestikin eri näkemykset perustulon riittävästä tasosta aiheuttavat eri malleissa eri suuruiset kustannukset, mutta myös
mallien rahoitukseen ei ole vain yhtä ratkaisua. Jos perustulon tarkoituksena on korvata muita sosiaalietuuksia, niin sillä voidaan haluta jopa pienentää sosiaaliturvasta valtiolle koituvia kustannuk-sia. Lisäksi valtiontalouteen voidaan nähdä haettavan säästöä by-rokratian vähentyessä ja julkisen sektorin resurssien vapautuessa muihin tarkoituksiin. Useissa malleissa perustulon kustannukset katettaisiin pääasiassa verotulojen kautta, joko korkealla tasaverolla verovapaan perustulon kansa tai erilaisia haittaveroja kasvattamal-la, esimerkiksi ympäristöveron kautta. Keskustankin ajama negatiivinen tulovero, eli ennakkoon saata-va veroetu, vaikuttaisi pitkälti perustulon kaltaisesti. Keskustalaisen sosiaalipolitiikan ytimessä on köyhimmässä ja heikoimmassa asemassa olevan ihmisen auttaminen, ja tähän aja-tus perustulosta vetoaa. Sosiaaliturvan tulisi aina tehdä myös työn tekeminen kannattavaksi.
Pyrkiminen kohti perustuloa on askel eteenpäinOnko pyrkiminen kohti perustuloa tärkeää tavoitteen toteutumi-sen takia vai korjaavatko askeleet kohti perustuloa itsessään sosiaa-liturvajärjestelmämme suurimpia sudenkuoppia? Kaikki uudistukset työhön kannustavamman ja vastikkeettoman sosiaaliturvajärjestelmän luomiseksi vaativat yhteistyötä yli puolue-rajojen. Istuvien hallituspuolueiden avaukset vastikkeellisuuden lisäämiseksi eivät asiaa ainakaan edistä.
Lauri Jurvanen
Euroopan unioni näyttäytyy monelle vaikeana ja etäisenä, vaikka se on kiinni arjessamme tiukemmin kuin mitä ehkä ajattelemme-kaan - euron kolikot taskuissamme, puhtaan ruoan hinta ostoskoreissamme ja nyt myös mahdollisuus hakea terveyspalveluita va-
paasti Euroopan unionin alueella. Myös meille nuorille ja opiskelijoille EU näyttäytyy merkit-tävänä tekijänä halki maanosan. Olemme koko Eurooppa vakavan kriisin silmässä tarkas-tellessa nuorten koulutusta ja työllisyyttä. Nuorisotyöttömyys Euroopan tasolla on keskimäärin 23,1 prosenttia ja nuorten työllistyminen on useimmiten tilapäistä. Euroopassa on laajat ja potentiaaliset koti- eli sisämark-kinat, joita ei saa ohittaa. Meillä on ennenkokematon mah-dollisuus niin matkustaa, opiskella kuin työskennelläkin ul-komailla ja näiden oikeuksien puolesta työn on jatkuttava. Euroopan tulee tehdä politiikkaa, joka motivoi työhön ja kannustaa rakentamaan yhteiskuntaa, koska meillä ei ole varaa jäädä jälkeen nousun käynnistyttyä. Euroopan laajuinen nuorisotakuu ja koulutusmarkkinat tulisi muo-kata joustavimmiksi ja erityisesti oppisopimuskoulutuk-sen yhä laajempi hyödyntäminen pitäisi olla arkea. Parlamentissa positiivisia tuulahduksianuorten kannaltaSynkästäkin tilanteesta huolimatta on parlamentissa tapahtunut nuorten kannalta positiivisia tuulahduksia. Vaikka EU:lla ei ole toimivaltaa esimerkiksi työelämä kysymyksissä ja nuorisopolitiikassa, niin vahvalla yhteisellä näkemyksellä ja tahtotilalla on saatu paljon aikaan. Parlamentti hyväksyi marraskuussa EU:n uuden Erasmus+ -ohjelman, joka tarjoaa apurahoja toises-sa EU-maassa suoritettavia opintoja tai työharjoitte-luita varten. Uusi vaihto-ohjelma ottaa huomioon niin opis-kelijat, opettajat kuin harjoittelijatkin ja jatkossa myös nuoriso- ja vapaaehtoistyöntekijöillä sekä ur-heilijoilla on mahdollisuus hakea apurahoja. Myös uuden lainatakuujärjestelmän avuin opis-kelijat voivat saada edullista lainaa opintoihinsa toisessa EU-maassa. Vuosittain kymmenet tu-hannet nuoret ihmiset voivat työskennellä ja matkustaa kaikkialla Euroopassa ja tähän men-nessä jo miljoonat nuoret ovat päässeet osal-lisiksi näitä liikkuvuutta edistäviä ohjelmia. Toinen koulutuspoliittisesti merkittävä päätös oli menneen vuoden aikana parlamentin siunauksen saanut ammattipätevyysdirektiivi, joka kattaa säänneltyihin ammatteihin pääsyyn liittyvät rajoitukset. Näitä ovat pätevyysvaa-timukset ja kyseisten vaatimusten haltijoille varatut toimet.
Tarkoituksena on myös luoda uusi virtuaalinen liikkuvuutta edistävä eurooppalainen ammattikortti, jolla halutaan nopeuttaa pätevyyden tunnustamista.
Euroopan rajat ovat rakkauttaEuroopassa tehdään työtä meidän jokapäiväisen arkemme puo-lesta. Uskallan väittää ja vaatiakin, että Keskustan Opiskelijaliitolla olisi ryhdin parantamisen paikka EU-vaikuttamisessa ja edunval-vojan asemassaan. EU-politiikka ei ole ydinfysiikkaa, se ei ole ylit-sepääsemättömän vaikeita suorituksia - se on toisenlaisten lasien päähän asettamista, asioihin perehtymistä, päätöksentekoa ja vai-kuttamista laajoilla hartioilla. Euroopan rajat ovat rakkautta, joiden sisällä meidän pitää yh-dessä tehdä työtä paremman huomisen puolesta. Kuten tiedettyä, EU-vaaleissa äänestäminen on ollut jopa hävettävän alhaista. Vuo-den 2009 vaaleissa jopa alle 50 prosenttia äänioikeutetuista käytti valtaansa. Tänä keväänä uskon asian olevan toisin - EU:n puolusta-jat ja kritisoijat, avautunut keskustelu sekä parlamentin kasvanut valta ovat luoneet uuden asetelman ja omalta osaltaan olleet vai-kuttamassa siihen, että syntyneet jännitteet varmasti nostavat ak-tiivisuutta.
Miksi suosittelen raahautumaan toukokuussa uurnille?No jo siksikin, että äänestäminen on meidän jokaisen perusoikeus ja kansalaisvelvollisuus! Toinen fakta on se, että EU:n päätök-senteko koskettaa meidän jokaista päivää merkittävästi, sillä erään tutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia kansallisesta lainsäädän-nöstä pohjautuu EU-päätöksentekoon. Ja siihen me äänestämällä vaikutamme. Usein kuulee myös purinaa edustajiemme pienestä määrästä. Meppiemme työtä vierestä seuranneena, en voi yhtyä kritiikkiin, ettei Suomen ääntä saataisi kuuluviin. Mepin työ koostuu verkos-toitumisesta, oman maan näkemysten esiintuonnista, luottamuk-sen voittamisesta, vakuuttamisesta, perehtymisestä. Ja kun sen työn hoitaa hyvin, kantaa se hedelmää. Tulevat eurovaalit ovat merkittävämmät kuin aiemmat, sillä näis-sä vaaleissa otetaan äänestäen kantaa, mihin suuntaan unionia läh-detään viemään ja rakentamaan talouskriisin jälkeen. Keskustalai-seen henkeen meidän tulee rakentaa kevään keskustelu osaltamme rakentavan kriittisesti - meidän tulee olla niin korvana kuin suu-nakin, meidän tulee osata haastaa ja ottaa haasteita vastaan, meidän tulee kritisoida ja osata puolustaakin tarvittaessa. Tulevaisuutemme tarvitsee Eurooppaa ja Eurooppa tarvitsee Keskustaa.
Sallamaarit MarkkanenMEP Riikka Pakarisen erityisavustaja, Bryssel
Euroopan parlamEntin vaalit 2014:
varsinainEn vaalipäivä 25.5.
EnnakkoäänEstys kotimaassa 14.-20.5. ja ulkomailla 14.-17.5
- Petri Honkonen (s. 1987)- Eurovaaliehdokkaana Keskustan listalla.- Humanististen tieteiden kandidaatti, pääaineena Suomen historia (Jyväskylän yliopisto). Opinnot graduvaiheessa.- Työskennellyt hankekoordinaatto- rina, eduskunta-avustajana, opet- tajan sijaisena ja museotyöntekijänä sekä kesätöissä maatalouslomit- tajana.- Tällä hetkellä Saarijärven kaupun- ginvaltuuston 1. vpj. ja Keski- Suomen maakuntavaltuutetettu. Lisäksi runsas määrä muita kau- pungin ja keskustajärjestöjen luottamustehtäviä. Keskustan Opiskelijaliiton pj. 2012.- Kielitaito: suomi, englanti, ranska ja pienen lämmittelyn jälkeen ruotsi.- Harrastukset: ”Vaikuttamishar- rastuksen ohella ei tahdo juuri jäädä aikaa kuin liikuntaan.”
Elokuu 13
Seison keskellä mutaista pihamaata ja tuijotan mokkai-sia talvikenkiäni. Se niistä kengistä ja se siitä talvesta. Muistan lapsuudesta lumen ja kylmät talvet, mutta nyt on toppatakkini sisällä vähintäänkin tukala olo. Katson viereiseen pensaaseen ja huomaan sen oksilla silmuja, vaikka vuodenajasta päätellen koko pensaan
kuuluisi olla lumen peitossa. Ihmisten teot vaikuttavat ympäristöön, siitä ei voi kiistellä. Ihmiset ovat tehneet – ja varmasti tekevät yhä – päätöksiä, jotka vaikuttavat haitallisesti luontoon. Kuitenkin mutaisia talviken-kiä tuijotellessa ymmärtää, että jotain on tehtävä. On aika tehdä ympäristön kannalta oikeita päätöksiä. Mitä nämä päätökset sitten ovat? Ensinnäkin on muistettava luonnonvarojen rajallisuus ja se, että luonnolla on kantokykynsä, jota pitäisi kunnioittaa. Tärkeää olisi luonnonvaroja käytettäessä käyttää niitä tehokkaasti eikä välttää monella tapaa ongelmallista jätettä – keinoja sen hyötykäyttöön löytyy. Vihreän teollisuuden edistäminen tarvitsee tukea ja myöskään tutkimus- ja kehitystoi-mintaa ei sovi unohtaa. Myös yhdyskuntasuunnittelulla voidaan pyrkiä parempaan. Ra-kentamisessa olisi hyvä pitää mielessä energiatehokkuus, ja toi-miva julkinen liikenne on keskeinen pyrittäessä yksityisautoilun vähentämiseen. Yksityisautoilu pitää varmasti pintansa, joten siinä taas kehitys kohti päästötöntä – ainakin vähäpäästöistä – autoilua on tärkeää. Suuri ja kiistelty kysymys on energia, mutta yhtä mieltä voidaan kenties olla ainakin siitä, että energiantuotannon tulisi nojautua uusiutuviin energianlähteisiin. Bioenergia, tuulivoima ja jätteenpoltto ovat konkreettisina vaihtoehtoina fossiilisille polt-toaineille ja niihin tulisi panostaa. Energian ollessa niin suuri osa jokapäiväistä elämäämme ovat sen suhteet tehtävät ratkaisut kes-keisiä. Tärkeää olisi saada myös meidät ihmiset tekemään niitä pie-niä tekoja, joilla on merkitystä: lajittelemaan roskia, nappaamaan pyörän auton sijaan ja miettimään kulutustottumuksiamme. Ome-nan kuoret kädessä ei välttämättä tunnu kovinkaan tärkeältä asialta pohtia mihin roskikseen ne tulisi laittaa. Totuus kuitenkin on, että jos edes puolet omenankuoria sekajätteeseen heittävistä innostuisi biojätteestä, sillä olisi vaikutusta. Pienet teot merkitsevät paljon.
Noora Hammar
K aupunki on fyy-sisenä ja sosiaalisena ympäristönä erilainen kuin maaseutu. Maa-seudulla käytettävä aluepolitiikka ei toi-
mikaan enää, kun asumistiheys kasvaa ja välimatkat lyhenevät. Kaupunkien nopeasti kasvava väkiluku ja suuri vaihtuvuus asuk-kaissa luovat aivan erilaisia haasteita kuin haja-asutusalueiden harveneva väestönti-heys ja vakaasti kasvava ikääntyvien määrä.
Vaarana syrjäytyminenTärkeimpänä ratkaistavana ongelmana koko Suomessa on kuitenkin syrjäytymisen ehkäisy jokaisessa ikäluokassa ja väestöryh-mässä. Syrjäytymisvaarassa voivat olla sekä yläkerran mummo että tomera opiskelu-kaveri – tai sinä itse. Ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa ainakin kestävällä kau-punkisuunnittelulla ja kannustamalla eri-laisten yhteisöjen, kuten asukasyhdistysten luomiseen. Ihmisillä on asuinpaikasta riippumatta samanlaisia tarpeita yhteisölle. Muuttovoit-toisella alueella perinteinen naapurijengi jää monesti muodostumatta suuren vaih-tuvuuden takia, joten on löydettävä myös muunlaisia vaihtoehtoja, jotka voivat muo-dostua opiskelu-, työ- tai harrastuskave-reista. Naapuriyhteisön tulisi muodostua vähintään sille tasolle, että rappukäytävässä myöhäisillan bilettäjä sanoo aamulenkkeili-jälle hyvää huomenta. Miten bilettäjä ja lenkkeilijä ovat edes päätyneet samaan taloon asumaan? Asuin-alueen mahdollisimman suuri monimuo-toisuus on todella hyvä keino syrjäytymi-sen ehkäisemiseksi. Kun pienelle alueelle kerääntyy paljon samassa tilanteessa eläviä ihmisiä, kyseisen väestöryhmän ongelmat kasaantuvat suhteettomasti. Esimerkiksi lapsiperheille suunnattujen omakotitalo-alueiden tulevaisuus voi olla ongelmal-linen: onko alueella 30 vuoden kuluttua enää pelkästään eläkeläisiä? Muodostuuko pienelle alueelle ikinä sen asukkaiden tar-vitsemia palveluita?
Kaikkia koskevien palvelujen säilyttäminen on tärkeääYhteisöllisyyden lisäksi kaikkia koskettavis-ta palveluista, kuten joukkoliikenteestä, ei pidä karsia. Joukkoliikenne ei ole vain opis-kelijoiden käyttämä väline, vaan se on ikään kuin kaupungin toimivuuden mittari. Rik-kautta ei ole se, että kaikilla on oma auto, vaan se, että kaikki käyttävät joukkoliiken-nettä. Joukkoliikenne vaatii toimiakseen suu-ren määrän käyttäjiä. Taloudellinen- ja ympäristöhaitta olisivat melkoiset, jos jokainen käyttäjistä suosisi mieluummin yksityisautoilua. Väkimäärän lisääntyessä myös ympäristöhaitat moninkertaistuvat. Tämän takia on tärkeää, että asukastihey-den kasvaessa myös ympäristöystäväl-lisemmän vaihtoehdon käyttäminen on helpompaa. Kaupunkikeskusten suuren rakentamismäärän takia on myös erityisen tärkeää tukea ekologisia rakentamistapoja ja auttaa esimerkiksi puurakentamisen kehittymisessä suosimalla puurakenteisia asuinalueita. Näistä lähtökohdista ryhdymme pohti-maan, minkälainen olisi meidän näke-myksemme hyvinvoivasta ja toimivasta keskuksesta, johon kaikkien olisi mukava tulla – asumaan tai asioimaan. Keskus voi olla pääkaupunki, kaupunkikeskus tai vaikka kotikunnan kylänraitti. Niiden mit-takaava vaihtelee, ja näin ollen myös niissä vaadittavien rakenteiden mittakaava voi vaihdella kaupasta ja kirkosta metropoliin.Kaupunkipoliittisen ohjelman laatimiseen voi osallistua olemalla yhteydessä KOL:n hallitukseen. Minkälainen on sinun visiosi hyvästä kaupungista?
Tuija Patana
Tampereen yliopistossa yhteiskuntatieteitä opis-keleva, 22-vuotias Laura Tolkkinen kaipasi toi-sen opintovuoden jälkeen konkreettisia, alaansa liittyviä kokemuksia. Kiinnostus perhepolitiik-kaan ja lastensuojeluun ohjasivat hänet etsimään vapaaehtoistyöpaikkoja alueilta, joilla hänen os-
aamiselleen ja kiinnostukselleen todella olisi käyttöä. Ajatus totaal-isesta maisemanvaihdoksesta syntyi kesätöitä tehdessä, mutta jo parin kuukauden ja muutamien sähköpostikeskustelujen jälkeen syksyllä 2012 Tolkkinen suuntasi kolmeksi kuukaudeksi Egyptin pääkaupunkiin Kairoon suorittamaan opintoihinsa kuuluvan korkeakouluharjoittelun Kulttuurikameleontit ry:n Kairon katu-lapset –kehitysyhteistyöhankkeessa.
”Lapset tarvitsevat syliä, äidit hyväksyntää””Henkilökohtaisena kokemuksena arabikeväästä toipuvassa Egyptissä olivat vastassa stressitön elämänasenne, loputon ihmisvirta ja kaoottinen liikenne,” Tolkkinen kuvaa vapaaeh-toistyöjaksonsa alun tunnelmia. ”Hetkessä Afrikan helteiset syyspäivät täyttyivät lasten ja minareettien äänistä, nuorten katuäitien temperamenttisesta touhuamisesta ja arabiankie-lisen arjen jakamisesta.” Tolkkinen kertoo saapuneensa Kairoon keskelle egyptiläisten katulasten maailmaa vailla tuntemusta paikallisesta kielestä. Kommunikointi sujui ke-honkielellä, sekä englanniksi, jota hankkeen auttamat lapset ja äidit osasivat heikosti. Tolkkinen ryhtyi kuitenkin itse opiskelemaan arabiaa töidensä lomassa. Kulttuurikameleontit ry:n vuosien 2010 ja 2013 välisenä aikana toteuttaman hankkeen tarkoituksena oli egyp-tiläisen kansalaisjärjestön, Hope Village Societyn toimin-nan tukeminen ja vahvistaminen. Hope Village Society ylläpitää eri puolilla Egyptiä monenlaista kansalaistoi-mintaa, kuten katulapsille ja nuorille äidille tarkoitettuja turvakoteja. Tolkkinen kertoo toimineensa pääsääntöi-sesti yhdessä Kairon turvakodissa yhteistyössä tois-ten Kulttuurikameleontit ry:n vapaaehtoisten kanssa. Turvakodit tarjoavat asukkaille niin turvallisen kodin, sosiaalisia palveluita kuin koulutustakin. Niissä järjes-tetään nuorille äideille työpajatoimintaa, jossa asuk-kaat pääsevät oppimaan kädentaitoja. Työpajoissa opetellaan muun muassa valmistamaan koruja, joita myymällä nuoret saavat mahdollisuuden parantaa toimeentuloaan.
”Nuoret suhtautuivat työhönsä innokkaasti ja osa koki kädentai-tojen kohentumisen lisäksi mahtavana mahdollisuuden tienata itsenäisesti,” Tolkkinen kertoo. Hänen mukaansa Kulttuurikame-leontit ry:n näkökulmasta tärkeä osa turvakodeissa järjestettyä työ-pajatoimintaa on saada nuoret ymmärtämään rahan arvo ja kun-nioittamaan työtä sekä työhön sitoutumista. Vapaaehtoisen työtehtäviä turvakodissa Tolkkinen luonnehtii hyvin monipuolisiksi: ”Tehtäviini kuuluivat muun muassa ohjatun toiminnan järjestäminen, hygienia- ja terveysvalistus, Suomesta lähetettävien kierrätystavaroiden koordinointi, katuäitien korupa-jatoiminta sekä vapaa kirjoitustyö.” Tolkkinen kertoo tehtävänku-vansa muodostuneen niin fyysisen kuin sosiaalisen ja psyykkisen läsnäolon tarjoamisesta. ”Köyhyyden sijaan katulasten suurin puu-te oli sylioikeuden vaillinainen toteutuminen. Hellyydenosoituksil-la oli suuri kysyntä. Lasten kohdalla vaihtoehdot olivat yleensä olla kadulla tai turvakodilla, joten he olivat kiitollisia ruuasta, lämmöstä ja pedistä.”
Vapaaehtoistyö jättää jälkensä”Syksyllä 2012 Egyptin Kairo sekavine sisäpoliittisine tilanteineen oli jännittävä ympäristö kansainväliselle korkeakouluharjoittelulle”, Tolkkinen kertoo. Kulttuurikameleontit ry:n mukaan katulapset ovat kauan olleet vaiettu tai ainakin vähätelty ongelma Egyptissä. Katulapsia on pidätetty säännöllisesti, minkä yhteydessä he ovat joutuneet psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteek-si. Arabikevättä seurannut Egyptin vallankumous nosti katulap-siongelman kuitenkin esiin ja nyt lapsia näkee Kaironkin kaduilla yhä enemmän. Katulapsityötä ja Tolkkisen kaltaisia vapaaehtoisia siis tarvitaan. Tolkkinen kertoo matkan jättäneen jälkensä häneen-kin. Hän kuvaa oppineensa harjoittelujaksollaan paljon lastensuo-jelutyöstä ja kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä, sekä, kuten hän itse ilmaisee, ”ennen kaikkea elämästä”. ”Korkeakouluharjoitteluni Kairossa oli eräänlainen ammatillinen avainkokemus, opettava elä-mys. Suomeen palattuani olen jatkanut elämää ja sosiaalipolitii-kan opintojani avartunein silmälasein. Tällä hetkellä työskentelen opiskelujen ohessa yksityisessä lasten-suojeluyksikössä ja työni parissa koen konkreettisesti hyötyneeni harjoittelu-jaksosta”, Tolkkinen iloitsee.
Hanna Toppi
Lähde:
http://www.kulttuurikameleontit.com/18
Suomessa poliittisten opiskelija- ja nuori-sojärjestöjen toiminta on vakiintunutta, mutta samalla nuorten houkuttelu mu-kaan toimintaan – tai edes äänestämään – koetaan vaikeaksi. Tässä onkin yksi demokratian paradokseista: hyvin toimi-
vassa järjestelmässä osallistumisinto ei ole järin suuri. Nuorissa demokratioissa tilanne on usein toi-nen: intoa riittää, mutta tietoa ja taitoa puuttuu tai järjestelmä sorsii nuorempia sukupolvia ja väyliä vaikuttamiseen ei ole. Esimerkiksi käy arabikevään jälkimainingeissa suuntaansa etsivä Tunisia, jossa nuorilla – tai sen paremmin muillakaan – ei ole minkään-laista kokemusta demokraattisessa monipuo-luejärjestelmässä toimimisesta. Nuoret ja opiskelijat olivat eturintamassa kaatamassa vuosikymmenten mittaista diktatuuria, mutta sittemmin heidät on jätetty syrjään päätöksenteosta. Hieman toisella suunnalla Nepa-lissa sisällissodan jälkeinen toipuminen ja perustuslain uudistusprosessi ovat jatkuneet kohta jo vuosikymmenen. Aikaisemmin poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt toimivat lähin-nä emopuolueidensa massiivisina väkivalta- ja mielenosoituskoneis-toina, mutta nyt ne ovat kasva-massa merkittäviksi kansallisen tason poliittisiksi toimijoiksi. Tunisiassa vallankumous ei ole tuonut nuorille lupauksia paremmasta, kuten työstä tai turvallisuudesta. Nyt kysymys kuuluukin, kuinka turhau-tuminen saataisiin purettua rauhanomaisesti ja kaikkien osallistumista tukien?
Yhdessä toimi-misen merkitys ja kokemusten-vaihtoa yli rajojenSuomen ja Nepalin esimerkit osoittavat, että opiskelijat, nuo-ret, kuten muutkin politiikassa per-inteisesti aliedus-tetut ryhmät ovat
vahvempia yhdessä yli puoluerajojen toimien. Tähän ajatukseen perustuu myös Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry:n toiminta. Nepalissa Demon tuella vuodesta 2007 toiminut poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen yhteistyö-foorumi Joint Youth and Students Platform oli keskeisessä roolissa takaamassa sitä, että viime mar-raskuussa järjestetyt vaalit sujuivat ilman laajoja le-vottomuuksia ja väkivaltaisuuksia. Samalla kun nuoret poliitikot ovat oppineet toimimaan yhdessä vuoro-puhelun kautta ja väkivaltaa vastaan, ovat useat heistä saaneet pontta poliittiselle uralleen ja nousseet perus-tuslakia säätävään kokoukseen saakka. Tunisiassa on samoihin periaatteisiin nojaten pe-rustettu politiikkakoulu, joka kokoaa eri puolueissa toimivia nuoria yhteen oppimaan demokraattisessa järjestelmässä toimimisesta ja keskustelemaan omista huolistaan, näkökulmistaan ja tarpeistaan. Toimintaan kuuluu oleellisena osana muun muassa opintomatkoja Suomeen. Suomalaisen järjestelmän toimivuus ja tasa-ar-voisuus vakuuttaa vierailijat kerta toisensa jälkeen. Suomalaisten nuoriso- ja opiskelijapoliitikkojen ta-paaminen ja heidän kanssaan käyty ajatustenvaihto on aina vierailujen kohokohtia. Tässä myös suomalaisilla riittää kuultavaa ja opittavaa kollegoiltaan, muun muassa siitä täällä paljon kaivatusta innosta osallistua! Nuorten poliitikkojen voimaannuttamisen sekä tietojen ja taitojen vahvistamisen lisäksi toiminnalla on tietenkin myös laajempi konteksti. Moniarvoisen demokratian tukeminen on nimittäin kustannuste-hokkainta konfliktinehkäisyä ja rauhanrakennusta. Kansainväliset toimijat ovat varoneet puolueiden tukemista peläten sitä liian poliittiseksi. Viimein on kuitenkin ymmärretty, että toimivaa monipuo-luedemokratiaa ei voida saavuttaa ilman yhteisiin peri-aatteisiin nojaavia yhteistyöhön kykeneviä puolueita. Tuetaan siis heitä, jotka ovat tulevaisuuden politiikan keskiössä – nuoria poliitikkoja!
Tiina Kukkamaa-Bah, toiminnanjohtaja, Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyöDemo ry
Lassi Härmälä, ohjelmasuunnittelija, Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyöDemo ry
Elokuu 13
Opiskelu on aikaa, jolla on yllättävän paljon yhteistä vaippaiän kanssa. Esimerkiksi mietit-täessä 18 kuukauden ikäistä vaippasankaria on opiskelijalla paljonkin yhteistä: itsenäisyys lisääntyy, minäkuva kehittyy ja mielipiteitä asi-oista alkaa syntyä.
Yhteneväisyydet eivät suinkaan jää tähän: kyky ajatella monimut-kaisia projekteja ja tehtäviä etukäteen paranee sekä vastuu omista valinnoista kasvaa. Siis kaksivuotiaalla ainakin. Vaippaiän pukeutumisessa on yksi hitti, joka toistuu uudel-leen opiskeluaikana: haalarit. Opiskeluaikaan haalarit kuuluvat kuin nenä päähän - haalarimerkeistä puhumattakaan. Haalarimerkkejä taas ansaitaan usein jälleen vaippaiästä tutuilla metodeilla: kont-taamalla, ryömimällä, leikkimällä ja laulamalla siansaksaksi. Lisäksi vaippaiässä toisten puhe on täysi mysteeri ja uusia sa-noja tulee toistuvasti vastaan. Tämä sama voi olla hyvinkin edessä opiskelijoilla uuden murteen kanssa. Eipä sitä aivan heti ymmärrä, että lausahdus ”mulkutisuu” tarkoittaa, että ”minulla kutiaa suu”.Sitkeästi oppien niin lapsi kuin opiskelijakin oppii puheen salat. Piiloleikit ovat suosittuja yksivuotiailla ja niin myös opiskeli-joillakin. Molemmissa ryhmissä lisäksi mennään yleensä piiloon samoilta ihmisiltä – vanhemmilta. Siinä missä vaippaikäiset pii-loutuvat verhon taakse piiloutuvat opiskelijat ”koulukiireidensä” taakse. Myös syy tulla esille piilosta on usein sama: tulee ikävä tai vanhemmilta tarvitsee jotakin. Vaippaiässä syöminen on usein jokseenkin yksitoikkoista, ruokaan vasta totutellaan. Opiskeluaikana erilaiset ruuat kyllä maistuisivat, mutta kukkaron keveys pakottaa herkästi hieman yksipuoliselle nuudeli –ruokavaliolle. Myös opiskelijoiden olisi syytä muistaa, ettäkiinteään ruokaan on hyvä siirtyä viimeistään puolen vuoden jäl-keen, pelkällä nesteellä ei pitkälle pötkitä! Myös samat metodit sopivat vaippaikäisille ja opiskelijoille kirjo-jen lukemiseen: pitää olla sopivalla tuulella, muttei yliväsynyt, sekä pitää valita mielentilaan sopiva kirja. Vinkit lukemiseen eläytymi-sestä saattavat olla jokseenkin haastavia sovellettavia, mutta kutenohjeet kaksivuotiaan vanhemmille sanovat, lukemisen täytyy olla hauskaa!
Noora Hammar
Lähteenä www.vau.fi
HEKO (Helsinki)Markus Saarinen [email protected]
OKE (Aalto yliopisto)Johanna Tikanmäkijohanna.tikanmä[email protected]
TUKO (Turku)Kenneth Sundberg
TOK (Tampere)Lauri Heikkilä
JOK (Jyväskylä)Arttu [email protected]
LOK (Lappeenranta)Miina [email protected]
JOKE (Joensuu)Marie [email protected]
KUKO (Kuopio)Juho [email protected]
KAKO (Kajaani)Jussi Tikkanen
VAKO (Vaasa)Sirma Raivio
SEKO (Seinäjoki)Eemeli Porthén
RAKE (Koko Suomi)Nico Mesiä[email protected]
ROKE (Rovaniemi)Pekka Alakoski
OKO (Oulu)Anne Hyyryläinen
liittotoimisto
Jirka Hakalapuheenjohtaja050-3897260jirka.hakala@keskustaopiskelijat.fi
Elina Helmanenpää[email protected]
löydät mEidät myös:
Syksyn alussa saapui Lappeenrannan asemalle juna täynnä val-takunnallisestikin tunnettuja vieraita, kun kunnianarvoisa puheen-johtaja Hakala ja pääsihteeri Helmanen päättivät poistua junasta juuri tärkeällä hetkellä ennen raja-asemaa. Hätähuuto Karjalasta oli kuultu ja apujoukot saapuneet paikalle. Pelastusoperaatio suomi-neidon helmassa oli aloitettu. Lappeenrannan Keskustan piiritoimistolla kävi kuhina kun LOKin – Lappeenrannan Opiskelevien Keskustalaisten - ensim-mäinen virallinen kokous aikoihin saatiin käynnistettyä. Vuosien hiljaiselo oli vihdoin saatu kukistettua. Kunniavieraamme olivat saapuneet jakamaan vinkkejä sekä kullanarvoisia kokemuksiaan kanssamme. Mukana olivat myös niin LOKin entinen puheejohta-ja kuin Etelä-Karjalan keskustanuorten johtokunnan edustusta. Rennon tunnelman keskellä keskustelu kävi kiivaana. Nälkääkään ei vieraidemme onneksi tarvinnut nähdä, sillä tarjolle oli laitettu jos jonkinlaista pientä purtavaa. Lopulta kokonaisuus alkoi muodostua – uusi puheenjohtajisto oli saatu valittua, yhteistyöstä paikallisten Keskustanuorten kanssa sovittua ja tulevista toimenpiteistä päätet-tyä. Vihdoin palaset tuntuivat loksahtavan paikalleen. Hyvillä mielillä ja täynnä uutta puhtia kokous lyötiin lukkoon. Vieraamme päättivät (ainakin toistaiseksi) palata vielä takaisin pääkaupunkiseudun hulinaan, vaikka idän ihmemaa varmasti lähtemättömän vaikutuksen jättikin, ja tyytyväinen uusi puheen-johtajisto koteihinsa. Näyttääkin siltä, että Lokin suku- puutto on toistaiseksi saatu estettyä. Joten kyllä vain, uskokaa tai älkää, Kar-jalasta kajahtaa vielä... ja kovaa.
Miina Hurskainen, LOK:n puheenjohtaja 2014
Rajattomat Keskustaopiskelijat (RaKe) perustettiin hyvinkin yksinkertaisesta, mutta erittäin tärkeästä syystä syksyllä 2012. Ha-luamme tarjota jokaiselle keskustahenkiselle aateveljellemme/sisarellemme mahdollisuuden osallistua opiskelijapolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun maantieteellisestä sijainnista riip-pumatta. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenistöömme kuuluu niin ulkomailla opiskelevia kuin niitäkin, jotka opiskelevat suurten yli-opistopaikkakuntien ulkopuolella. Olemme se silta joka yhdistää, johdattaa ja vaikuttaa. Olemme silta joka ulottuu Mikkelistä, Etelä-Savon kiistattomasta timantista, aina Iso-Britanniaan asti. Roomaa ei rakennettu päivässä, ei osastoammekaan. Siitä huoli-matta uskomme, että pääsemme opiskelijapolitiikassa vähintäänkin samalle kukoistuksen asteelle, olemmehan ajatuksellisesti suo-rastaan vallankumouksellinen mitä tulee politiikkaan. Kokous-tamme ja toimimme pääasiassa sähköpostin välityksellä sekä so-siaalisessa mediassa sen sijaan, että jokaisen olisi raahauduttava useasta eri maasta yhteen pieneen piiritoimistoon, jossa kahvikin on ehtinyt kylmetä ennen kuin kaikki pääsisivät paikalle. Haluamme toiminnassamme ylipäätänsä olla tehokkaita ja välttää turhaa by-rokratiaa, mutta sosiaalinen kanssakäyminen on silti toimintamme ydin - verkostoituminen, edunvalvonta ja itsemme sivistäminen toistemme avulla ovat avainsanoja. Tulemme muun muassa tais-telemaan sen puolesta, että ulkomailla opiskelevat suomalaiset olisivat oikeutettuja hakemaan valtion harjoittelupaikkoja ja että syrjäisintäkään korkeakoulukuntaa ei sorreta. RaKe tulee näkymään, kuulumaan ja vaikuttamaan!
Nico Mesiäinen, RaKe:n puheenjohtaja 2014
