MDS

2/2016

Yliopiston farmasiakunnan äänenkannattaja vuodesta 1901

Proviisoripäivä 19.3.2016

4

PäätoimittajaHeli Parviainen

IlmoituspäällikkoJonna Hautala

TilausvastaavaTerhi Henttonen

ToimitusMartta AaltoSamuli AunoLauri ElsiläJoel HaverinenKonsta MäenpääLaura KenttäSamuel KohtalaErika KuosaArto MerivaaraJaakko TeppoEmilia Ängeslevä

OikolukuEmilia Ängeslevä

Taitto ja grafiikkaHeli Parviainen

MDS on yleishyödyllinen sitoutumaton Yliopiston farmasiakunnan äänenkannattaja, joka on perustettu vuonna 1901. Vuonna 2016 ilmestyy lehden 105. vuosikerta. MDS:n kaikki tulot käytetään toimitus-, julkaisu-, ja jakelukustannuksiin sekä Yliopiston far-masiakunnan toiminnan tukemiseen.

KuvatHeli ParviainenNera BeciroskiPerttu HietanenTuomas Puumalainen

PainopaikkaPainotalo Casper, Espoo

Toimituksen yhteystiedotMDSYliopiston farmasiakuntaPL 5600014 Helsingin Yliopistomds@yfk.fi

Tilauksetmds@yfk.fiTilauksen hinta on 20€ vuodeltaVuonna 2016 ilmestyy neljä nume-roa

Tämä lehti saa HYY:n järjestötukeaISSN 0024-8045

5

Sisältö6 Pääkirjoitus: Ai sä oot opiskelija8 Kuraattorin palsta12 Koulutuspoliittisen valiokunnan puheenjohtajan palsta: Unelma-ammatit ja farmasian porttiteoria14 Farmasiakilta maailmalla23 SFaOn palsta: Alkuomavastuu on vasta alkua29 All Right, Gentlemen! -meemi30 Q testaa Siwan opiskelija-alennukset32 FLOp ry:n palsta: Tarkkana työelämään36 HiLIFE ja farmasia elotieteenä40 Farmasian opiskelijoiden lääkevalmistustaidot laboratorioasetelman ulkopuolella46 Apteekkaripalsta: Ei ikinä -mantra ja intuitio

6

PääkirjoitusAi sä oot opiskelija“Hei voisitsä neuvoo- Ai ei ku sä oot opiskelija, et sä sitten mitään osaa.” “Saisinko mä tähän jonkun, joka on elänyt vähän kauemmin kuin sinä.” “Tiekkö, just tän takia ihmiset yrittää vältellä opiskelijoita reseptitiskissä.” Tätä osasin apteek-kiharjoittelultani odottaa. Turhau-tuneita asiakkaita, jotka eivät oikein ymmärrä miksi tämä toistaiseksi toistaitoinen töhö sattuu juuri hei-dän kohdalleen. Ihmisiä, jotka an-tavat tyytymättömyytensä kuulua.

Yllätyksenä tuli se, kuinka har-voin näitä kohtaamisia tapahtuu. Päinvastoin silloin kun palautetta asiakkailta kuuluu, se on lähinnä positiivista. Monet heittävät läh-tiessään merkitsevän katseen “Op-pilas”-pinssiin rinnallani ja hyväs-tien sijaan toteavat: “Hyvin meni!” Jotkut huomioivat ääneen asemani opiskelijana heti alussa ja tsemp-paavat reseptintoimituksen läpi hy-väksyvä hymy huulillaan.

Ennen harjoittelun alkua eräs ystä-vä uhkasi tulla hakemaan kaikki re-septinsä minulta. “Ai ajattelit oikein osallistua kansalaistalkoisiin, että muovataan musta ihka aito tervey- denhuollon ammattihenkilö?” Ir-vailuni taisi kuitenkin osua naulan

kantaan. Vastuu koulutuksestani voi nimellisesti olla vain yliopistol-la ja harjoittelupaikan tarjonneel-la apteekilla, mutta moni asiakas tuntuu hilpein mielin astuvan rem-miin mukaan. Pieni ja suurempikin hitaus sulatetaan hellän hyväksy-vin katsein ja vastaus on yleensä “Höpsis, ei se mitään”, kun pyydän anteeksi sanoissani sotkeutuessa-ni. Roolit menevät joskus niinkin iloisesti sekaisin, että saan kiitosta ystävällisestä asiakaspalvelusta ja kärsivällisyydestä, kun tuntuu, että olen itse jumittanut asiakkaan lä-hemmäs kymmentä reseptiä miet-tiessäni kauemmin kuin on säädyl-listäkään.

Apteekkarit ja työtoverit saavat usein kiitosta harjoittelun onnistu-misesta, mutta muistetaan nyt ker-rankin heitä, joita ilman harjoitte-lusta ei tulisi mitään. Kaikkia niitä asiakkaita, jotka uskaltavat luottaa edes pienen palasen lääkehoitoaan oppilaan vielä haparoiviin pikku tassuihin. Unohdetaan nyt hetkek-si kaikki ne vaikeat asiakaskohtaa-miset, joissa opiskelija saa kuulla olevansa toistaitoinen tolvana, jon-ka pitäisi ymmärtää vaihtaa alaa. Nämä tarinat saavat aivan tarpeeksi aikaa kahvipöytäkeskusteluissam-me muutenkin. Ja ehkä siksi en-simmäiseen apteekkiharjoitteluun

astuminen oli ainakin allekirjoitta-neelle alkuun pelottava kokemus. Ei sitä olisi tarvinnutkaan niin jän-nittää. Apteekissa odotti kuitenkin asiakasjoukko, joka pääsääntöisesti on valmis ottamaan opiskelijan vas-taan avosylin. Tai jos ei aivan avoi-men kannustavasti ja aktiivisesti, niin ainakin olemalla valittamatta tiskin takana tunaroivasta oppilaas-ta kuin tuskaisella tuhahduksella tai silmienpyöräytyksellä. Sydämellinen kiitos teille, asiakkaat!

Heli Parviainenpäätoimittaja

8

Kuraattorin palsta

Aloitan kirjoitukseni lainauksel-la, koska tämän ytimekkäämmin en kykene asiaa ilmaisemaan (kii-tos, Wikipedia): ”Strategia (kreik. στρατός ’sotaväki’) tarkoittaa suun-nitelmaa, jolla pyritään saavutta-maan tavoiteltu päämäärä.” Sähkö-postiaan seuraavat lukijat lienevät jo tietoisia siitä, että YFK:n strate-giaa muotoilemaan on koottu toi-mikunta, jonka puheenjohtajana allekirjoittanut kuraattorin omi-naisuudessa toimii. Toimikunta käynnistelee toimintaansa melko tarkasti samalla hetkellä, kun ar-voisat lukijat pitelevät käsissään tätä MDS:n numeroa. Mutta miksi YFK:lla pitää olla strategia?

Ensiksi, YFK:n toimintaa määrit-televät seuraavat asiakirjat tai asiat,

merkittävimmästä alkaen: yhdistys-laki, YFK:n säännöt, YFK:n ohje-säännöt sekä moninaiset perinteet ja tavat. Pykäläviidakko jättää yl-lättävän paljon liikkumavaraa, jopa perinteet, jotka luonnollisesti liit-tyvät ennemminkin asioiden teke-miseen kuin tekemättä jättämiseen. Lakien ja sääntöjen puitteissa järjes-tömme voisi siis toimia hyvin mo-nella eri tavalla, ja tämänhetkinen tapa on paitsi istuvan hallituksen ja muiden nykyisten aktiivien, myös menneiden vuosien YFK-toimijoi-den tekojen ja päätösten tulosta.

Toiseksi, vuoden mittainen hallitus- tai virkailijakausi on lyhyt, ja usean vuoden järjestöuraputket ovat har-vinaisia. Myös toimijoiden vaih-tuvuus on Kunnassa suurempaa verrattuna moniin muihin opiske-lijajärjestöihin, johtuen siitä, että valtaosa farmasian opiskelijoista viipyy Viikissä vain kolmisen vuot-ta. Nämä syyt luovat haasteita pit-käjänteiselle toiminnalle: hallituk-sen ja valiokuntien kollektiivinen muisti on lyhyt, ja asioita unohtuu, kun hiljainen tieto siirtyy väistyvien toimijoiden mukana työelämään.

Edellä mainitut lait ja säännöt sel-laisinaan määrittelevät YFK:n toi-mintaa ad infinitum (kunnes niitä

9

ennemmin tai myöhemmin tulee tarve muuttaa), perinteet ja tavat niin kauan kuin ne sattuvat kukois-tamaan, ja hallituksen koostama toimintasuunnitelma vuoden ajan kerrallaan. Keskipitkällä aikavälil-lä Kunnan toimintaa määrittelee strategia, kunhan sellainen saadaan valmiiksi ja asiaankuuluvissa ko-kouksissa hyväksytyksi. YFK on jär-jestönä kunnostautunut monellakin tapaa, ja monet hienot asiat vaativat useamman vuoden kestävää, ak-tiivista ja koordinoitua toimintaa. Strategian määritteleminen helpot-taa tällaisten asioiden toteuttamista.

Hienoista asioista puheen ollen, järjestömme historiassa ja nykyi-syydessä niitä riittää. Ohessa mai-nitsen joitakin esimerkkejä; tie-donjanoisimpia lukijoita kehotan tutustumaan vaikkapa Kunnan his-toriikkiin. YFK on vuosien varrella onnistunut kartuttamaan merkit-tävän määrän maallista mammo-naa, osin avokätisten lahjoitusten ja osin onnistuneen sijoitustoiminnan avulla. Vaikka rahastoissa ja Käär-meenpesässä kiinni oleva valuutta ei luonnollisestikaan ole itseisarvo, taloudellinen vakavaraisuus antaa hyvät edellytykset monenlaiselle toiminnalle, kuten opintopalkinto-jen jakamiselle ja kohtuuhintaisten tapahtumien järjestämiselle. Käy-

tännössä hallitus, lähinnä talousva-liokunnan puheenjohtaja, huolehtii varallisuuden hallinnoinnista (toki kaikki lopulliset päätökset pikku-summia lukuun ottamatta tehdään kunnankokouksissa). Tietoni mu-kaan YFK on muuten ainoa Hel-singin yliopiston opiskelijoiden järjestö, joka on lahjoittanut yli-opistollemme professuurin. Tätä pestiä hoitaa nykyään inspehtorim-me, biofarmasian professori Marjo Yliperttula.

YFK:n ”se jokin” piilee kuitenkin jossain aivan muussa kuin nume-roissa tilillä, nimittäin ihmisissä. On hienoa, että opiskelijat opinto-kiireistä huolimatta jaksavat, ehtivät ja haluavat käyttää vapaa-aikaansa parantaakseen opiskelijoiden olo-ja yliopistolla sekä kehittääkseen järjestömme toimintaa ja koko far-masian alaa aina vain paremmaksi. Hiljattain päätökseen saatu farma-seutin koulutusohjelman sisällön uudistaminen alkoi opiskelijoiden toiveesta saada haastavampia ja pal-kitsevampia opintoja. Uudistuksen toteuttamisvaiheessa opiskelija-edustus oli vahvaa alusta loppuun. Myös edunvalvonta on nostanut päätään YFK:n toiminnassa: mui-den farmasian alan opiskelijajärjes-töjen kanssa yhteistyössä on tehtail-tu kannanottoja alaamme koskeviin

valtakunnallisiin kysymyksiin. Täs-sä auttavat hyvin ylläpidetyt suhteet sekä opiskelijajärjestöihin että mui-hin alamme toimijoihin.

Ei YFK:n tarjoamaa vapaa-ajan toimintaakaan sovi unohtaa. Tiivis yhteisö täynnä tulevia kollegoita on ihanteellinen paikka vaihtaa aja-tuksia asiaa puhuen tai niitä näitä jutellen, rentoutua ja toteuttaa eri-laisia opintoihin liittyviä tai liitty-mättömiä projekteja. Akkujen la-taamisen ja opintojen ulkopuolisen sivistyksen merkitys korostuu, kun päivän poliittisten tuulten myötä opiskelu muuttunee entistä kuor-mittavammaksi.

Kannustan kaikkia lukijoita osal-listumaan järjestömme toimintaan rohkeasti ja aktiivisesti. Jättäkääm-me YFK tuleville opiskelijasuku-polville yhtä hyvässä tai parem-massa kunnossa kuin sen saimme vastaanottaa, ja tehkäämme tämä yhteen hiileen puhaltaen.

Keväisin terveisin,

Jaakko TeppoKuraattori

MITÄ IHOSI TARVITSEE OIKEASTI?TURVALLINEN KAIKILLE IHOTYYPEILLE

Täysin säilöntäaineeton ja steriili uutuussarja! Puhdasta ja luotettavaa. Sinun ihollesi.

Avène Tolérance Cream 50 ml – täyteläinen kosteusvoideAvène Tolérance Emulsion 50 ml – kevyt kosteusvoide Avène Tolérance Cleansing lotion 200 ml – hellävarainen puhdistusaineAvène Tolérance Mask 50 ml – kosteuttava naamio

Suomi Night 15.2.2016

12

Koulutuspoliittisen valiokunnanpuheenjohtajan palsta

Unelma-ammatit ja farmasian porttiteoriaJokaisella meistä on varmasti ollut joskus jonkinlainen unelma-am-matti. Tyypillisiä, stereotyyppisiä esimerkkejä ovat muun muassa poliisin, palomiehen, lääkärin ja opettajan ammatit. Toisen asteen opintojen aikana sen sijaan vallit-see valitettavan kapeakatseinen ja kliseeksikin muodostunut kolmija-ko: kauppis, lääkis ja oikis. Useim-mat luopuvat unelma-ammateis-taan varttuessaan (ei minustakaan maanviljelijää tullut), mutta toi-sille lapsuuden unelma-ammatis-ta muodostuu ihan oikea ammatti aikuisena. Monet lääkärit lienevät leikkineet lapsena stetoskoopin ja laastareiden kanssa.

Entä ammatit, joista kukaan ei lap-sena haaveile? En usko, että mo-nikaan voi myöntää haaveilleensa taaperoikäisenä farmaseutin am-matista. Farmaseuttien osalta tilan-ne on melko ymmärrettävä; harva lapsi edes tietää, millaisia ihmisiä apteekissa työskentelee. Ainakin itse olen aina istunut kiltisti autossa odottamassa, kun vanhempani ovat hakeneet minulle antibioottimiks-tuuraa korvatulehdukseen. Olisiko farmasia alana toisenlainen, jos lap-

set haaveilisivat antavansa ”isona” lääkeneuvontaa asiakkaille? Aivan varmasti.

Nykymaailmassa farmasia lähinnä kärsii unelma-ammattien olemas-saolosta. Monet opiskelutoverini ovat joko jo vaihtaneet alaa tai aiko-vat tehdä niin viimeistään valmis-tuttuaan farmaseutiksi. Farmasialta haetaan vauhtia erityisesti lääketie-teellisiin opintoihin, mutta myös ai-van muualle, kuten teknisille aloil-le. Näille ihmisille farmasia saattaa olla pelkkä välipysähdys matkalla ”parempiin” ammatteihin, mutta on toki ihmisiä, jotka toteavat alanvaih-don olevan välttämätön. Farmasian

13

tiedekunnassa vietetyn vuoden jäl-keen ainakin fysiologian ja kemian tiedot ovat vahvistuneet, mikä lisää valmiuksia menestyä pääsykokeis-sa. Jos vaihtoehto opiskelulle on välivuosi lukien ja/tai töitä tehden, ei opiskelijaelämä vaikuta yksilön kantilta mitenkään huonolta vaih-toehdolta, päinvastoin.

Viime vuosina lääketieteellisen ja farmasian tiedekuntien pääsyko-keet ovat olleet samana päivänä, mikä on vähentänyt vain vuoden opiskelua varten hakemista. Lisäksi äskettäin lisätyt ensikertalaiskiin-tiöt kannustavat miettimään tar-kemmin, mitä alaa opiskella. Opin-tojen järjestäminen yksinkertaistuu huomattavasti, kun voidaan olettaa lähes jokaisen opiskelemaan hy-väksytyn myös valmistuvan. Myös opiskeluilmapiiri paranee opiske-lijoiden asennoituessa siihen, että ympärillä olevien ihmisten kanssa tehdään töitä seuraavat vuodet.

Pitäisikö farmasian alan tehdä jo-tain houkuttelevuutensa paran-tamiseksi? Apteekit, virastot sekä lääketeollisuus tarjoavat nykyisel-läänkin töitä lähes jokaiselle, eivät-kä työt, monesta muusta ammatista poiketen, keskity vain muutamiin kasvukeskuksiin. Apteekkien hen-kilökunta kuuluu Suomen luote-

tuimpiin ammattikuntiin (Valitut Palat 2012) eikä palkkauskaan ole hassumpi. Puitteet ovat siis kunnos-sa. Ongelmat houkuttelevuudessa lienevät siis muualla, kuten koulu-tuksen tieteellisessä painotuksessa. Varmasti jokainen alaa opiskellut on kuullut keskusteluja, joiden mu-kaan muun muassa kemiaa pai-notetaan liikaa farmaseutin kou-lutuksessa. Juuri tämä tieteellinen osaaminen on sitä, mitä yliopistolla peräänkuulutetaan ja mikä on yli-opistolle tärkeää, eikä näitä taitoja kavahdeta apteekissakaan.

Loppuun vielä maininta siitä, että alanvaihto todella kannattaa, mikäli yksilö niin kokee. Olen itsekin sitä mieltä, että on parempi tehdä työtä josta pitää ja joka kiinnostaa kuin sitä, jonka opiskelun sattui teini-nä aloittamaan. Toisaalta ainakaan omasta mielestäni farmasistin am-matissa ei ole mitään niin perusta-vanlaatuisesti pielessä, etteikö omaa työuraansa voisi lääkealalle luoda.

Hyvää kesää kaikille!Samuli AunoKopo 2016

14

Farmasiakilta maailmallaTeksti ja kuvat: Martta Aalto, Maija Raatikainen ja Sandra KontolaKuinka monta kollegaa tiedät, jotka ovat olleet ulkomailla vaihto-opis-kelemassa tai tekemässä tutkintoon kuuluvaa harjoittelua? Vastaus on luultavasti se, ettet hirveän monta, ellet satu juuri kuulumaan vaih-to-opiskeluista innostuneeseen kaveriporukkaan. Farmasistit ovat valitettavan ujoja lähtemään opis-kelemaan maailmalle. Helsingin yliopistolla alamme edustajat ovat tilastojen mukaan koko yliopis-ton heikoimpia vaihtoon lähtijöitä, vaikka mahdollisuuksia olisi vaikka muille jakaa.

Toisaalta taas Suomi on suosittu vaihtokohde muiden maiden far-masistien joukossa, eli kyseinen piirre näyttää olevan juurruksissa vain suomalaisen farmasistin luon-teeseen. Hyvänä puolena tässä on, että Suomen suosio mahdollistaa kokemuksien kartuttamisen läh-temättä Pesää kauemmaksi. Tilai-suuksiin pitää vain tarttua niitä tarjottaessa! Esimerkiksi SFaO:n toimintaan mukaan lähteminen ja YFK:n ulkoasiainvaliokuntaan liit-tyminen ovat hyviä väyliä kotikan-sainvälisyyteen.

Alan kansainvälisyyden ja samoin suomalaisen lääketeollisuuden tu-levaisuuden kannalta rohkeus läh-

teä ulkomaille ja kiinnostus muita maita kohtaan olisi hienoa löytää tulevaisuuden tekijöistä jo opiske-luaikoina. Puhumattakaan muis-toista, unohtumattomista koke-muksista ja uusista ystävistä ympäri maailman, joita vaihtoaika tarjoaa!

Tämän jutun tarkoitus on rohkaista niitä, jotka vielä epäröivät vaihtoon lähtöä ja antaa vastauksia niille, jotka palavat halusta tietää, miten meillä meni noin niinku omasta mielestä (mutta eivät kehtaa kysyä). Lähdimme vaihto-opiskelemaan lähes yhtä aikaa, tammikuussa 2016, kukin eri vaihtokohteeseen eri maissa. Haastattelukysymykset ovat laatineet hallituksen naiset vuosimallia 2015.

Haastattelukysymykset:1. Missä olet?2. Mitä teet siellä?3. Miten opiskelu siellä eroaa opis-kelusta Suomessa?4. Miksi lähdit sinne?5. Millaista on paikallinen opiskeli-jakulttuuri?6. Kivoin kokemus vaihdon aikana?7. Pahin kulttuurishokki?8. Kohdemaasi suosituin juoma?9. Tärkein opittu sana/lause?10. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Sandra:1. Englannissa, Nottinghamissa yliopistossa nimeltä University of Nottingham.

2. Erasmus-ohjelman kautta opis-kelijavaihdossa. Toimin tutkijaryh-mässä, jossa tutkimme lääkkeiden 3D-tulostamista. lisäksi käyn kahta kaupallista kurssia johdon lasken-tatoimesta ja kansainvälisestä yrit-täjyydestä.

3. Labratöihin sisältyy paljon enem-män byrokratiaa kuin Suomessa. Kaikkeen pitää olla koko ajan pyy-tämässä kuittauksia ja ennen lab-raan pääsyä jouduin suorittamaan laboratorioturvallisuudesta laajan tentin. Lisäksi hämmentävää on, että lähes kukaan ei siivoa jälkiään kunnolla labrassa ja tilat ovat sot-

kuisemmat kuin mihin Helsingissä on tottunut. Mitä tahansa aloittaes-sa joutuu pesemään ja puunaamaan kaikki käytettävät astiat ja pöydät ja ohjenuorana kulkee, että älä ikinä luota muiden siivoamiseen. Yhtei-siä keitinlaseja sun muita välineitä on myös hyvin vähän. Jos tarvitset jotain, käyt ostamassa sen projekti-koodillasi alakerran “kaupasta”.

4. Vaihdosta olen haaveillut jo ylä-asteesta lähtien mutta vaihtokoh-teen valinta... Voi veljet, se vasta olikin prosessi. Piti löytää maa/kaupunki, joka kiinnostaa kulttuu-riltaan, on sopivan kokoinen, ter-rorismin uhka ei ole liian suuri ja aluksi haaveena oli myös lämmin sää (tämähän kyllä jäi pitkälti toi-veajatteluksi). Yliopiston piti olla hyvä, kurssivalikoiman kiinnostava

ja opiskelija- ja vaihtaritoiminnan aktiivista. Kieliasioitakin piti poh-tia, kun alun perin luulin käyväni ihan normaalisti muiden tavoin kursseja. Nottingham täytti aika pitkälti kaikki ennakkotoiveet!

5. Tykkään! Opiskelijatoiminta on tosi aktiivista. Opiskelijajärjestöjä on vain yksi, johon kaikki kuuluvat opiskeltavasta alasta riippumatta. Hallitukseen kuuluvat keskittyvät hallitusvuotensa ajan vain hallitus-toimintaan ja opinnot jäävät tänä aikana kakkoseksi. Kerhoja löytyy ihan kaikkeen mikä vain voi kiin-nostaa, esimerkiksi etniseen al-kuperään, vapaaehtoistyöhön tai eläinsuojeluun liittyen. Samoin urheilukerhoja on todella paljon, harrastamaan pääsee käytännössä mitä tahansa lajia taistelulajeista ja palloilulajeista surffaukseen!

Opiskelijatapahtumista merkittä-vimpiä lienee melkein joka keski-viikko järjestettävät opiskelijabileet (Crisis), joissa kaikki opiskelijat

käyvät. Baari (On the Rocks), jossa bileet järjestetään, vetää noin 2500 henkilöä ja on käytännössä joka kerta loppuunmyyty. Ennakkoliput menevät lähes samaa tahtia kuin YFK:n sitsipaikat. Kaikki eri kerhot pitävät etkot eri teemoilla yleensä jonkun kotona, ja sieltä ilta sitten jatkuu On the Rocksissa.

6. Kevätlukukauteen kuuluu kuu-kauden loma! Matkusteltiin koko loma vaihtarikavereiden kanssa, oli ihan mahtavaa! Irlanti, Skotlanti, Italia!

7. Englannista ei saa normaalia ruokakermaa!!!!! Ja vääränpuolei-nen liikenne.

8. Ainakin äkkiseltään sanottuna näyttäisi olevan jekkupommi.

9. Pardon ja Excuse me (anteeksi pyydetään, jos edes katsoo jonkun päälle)

10. Pirun hyvin!

17

Maija: 1. Espanjassa, Zaragozassa. 2. Erasmus-opiskelijavaihto Uni-versidad San Jorgessa, joka on pie-ni yksityinen yliopisto Zaragozan kaupungin ulkopuolella. Opiske-len täällä valinnaisia kursseja far-masian tutkinnosta terveystietei-den tiedekunnassa.

3. Opiskelu on täällä lievästi sa-nottuna hyvin erilaista Helsingin yliopistoon verrattuna. Luokassa on keskimäärin 15-20 opiskelijaa, eikä massaluennoista tietoakaan. Kursseilla on 80% läsnäolopakko, ja iso osa tehtävistä myös tehdään tunneilla ainakin osittain. Ryhmä-töitä on kaikilla kursseilla, oppi-tunnit paljon monipuolisempia ja opettajat tietävät kaikkien nimet jo ensimmäisellä tunnilla. Opiskelu on todella interaktiivista ja tehtävät toisistaan poikkeavia, videoiden tekoa, väittelyjä, käytännön tapaus-ten tutkimista, dokumentteja yms.

4. Vaihtoa harkitsin jo lukiossa, jolloin päätin, että lähden sinne yliopistossa. Kohteeksi valitsin heti Espanjan, sillä halusin oppia uuden kielen ja olin opiskellut sitä jo hiu-kan lukiossa. Madridista, Barcelo-nasta ja Zaragozasta valitsin tämän sen takia, että alun perin täällä piti pystyä opiskelemaan myös englan-niksi, ja ajattelin sen helpottavan opintoja. Tämä osoittautui täysin vääräksi tiedoksi, ja pääasiassa siis opiskelen espanjaksi kaikki kurssi-ni. Haastetta siis riittää!

5. Ainakin meidän pienessä 2000 opiskelijan yliopistossa kohtalaisen olematonta paikallisille opiskelijoil-le. Mutta vaihtarina ei voi valittaa! Yliopistolla on yksi opiskelijajär-jestö, jonka kaikki jäsenet toimi-vat tuutoreina meille vaihtareille. He ovat olleet ihan korvaamaton apu paikkaan tutustumisessa ja ovat järjestäneet ties mitä ohjelmaa kuluneena aikana. Myös ESN eli Erasmus student network järjestää

18

ohjelmaa vaihtareille vähintään vii-tenä iltana viikossa. Monet paikal-liset ryhtyvätkin ESN-tuutoreiksi ihan vain päästäkseen mukaan vaihtaribileisiin ja -reissuille, jotka kuulemani mukaan ovat parhaita. Ohjelmaa siis kyllä riittää vähän liiaksikin asti! Myös urheilumah-dollisuudet yliopistolla ovat erittäin hyvät, ja joukkueita joihin voisi liit-tyä on lähes joka lajissa.

6. Huikeet viikonloppumatkat! Za-ragoza sijaitsee sen verran keskellä Espanjaa, että tästä on kätevä mat-kustaa. Esimerkiksi San Sebastian isolla vaihtariporukalla, laskette-lureissu lumi-ikävää helpottamaan Pyreneille ja vesiputouspuisto Ca-latayudissa.

7. No näitä voisin luetella aika pit-kän listan. Pahin on siesta. Täällä ihan oikeasti on puolet päivää sekä ravintolat että kaupat kiinni, mitä on aivan mahdoton käsittää. Toi-nen on ruokakulttuuri, tapakset ovat käsittämättömän pieniä ja niil-lä muka pitäisi elää! Lisäksi kaupas-sa olevat peruselintarvikkeet mais-tuvat lähes poikkeuksetta vähän erilaisilta. Täällä sitä tajuaa kuinka paljon eri kulttuurit eroavat toisis-taan ja kuinka kummallisia tapoja meillä suomalaisilla on etelä-eu-rooppalaisten mielestä (esimerkiksi saunomiskulttuuri on aivan usko-

maton juttu). Vaihtariporukassa on kuitenkin se hyvä puoli, että kaik-kien kanssa voi päivitellä kuinka erikoisia tapoja näillä täällä espan-jassa onkaan.  Kaikkeen kuitenkin tottuu ja paikallisia tapoja oppii pikkuhiljaa, vaikka poskisuudelmat tervehdyksenä tuntuu kyllä edel-leen omituiselta.

8. Zaragozassa ehdottomasti pai-kallinen Ambar-olut, koko Espan-jassa varmaan silti se sangria.

9. Vale (espanjan okei), jota hoetaan kaikissa tilanteissa. Valevalevalella pärjää pitkälle, vaikka ei ihan joka sanaa ymmärtäisikään, heh.

10. ¡Todo bien aqui!

19

Martta:1. Vaihto-opiskelemassa Uppsalas-sa, Ruotsissa.

2. Olen vaihdossa Nordplus-ohjel-man kautta, teen vapaavalintaisia kursseja farmasialta sekä ruotsin puhekurssia.

3. Opiskelu täällä eroaa Helsingin yliopistosta siten, että kurssien ryh-mäkoot ovat pienemmät ja kursseja käydään yksi kerrallaan, eli kurssit ovat paljon intensiivisempiä. Lisäk-si olen huomannut, että Ruotsissa opiskellaan usein ryhmässä ja kurs-seilla ryhmätöitä on paljon.

4. En ollut koskaan ennen kolmat-ta opiskeluvuottani ajatellut lähteä vaihtoon, joten päätös lähteä tuli

niin sanotusti puskista. Olen aina ollut kiinnostunut ruotsin kielestä, joten heti oli selvää, että vaihto-kohteen tulee löytyä Pohjoismaista. Päädyin Uppsalaan, koska kursseja oli tarjolla hyvin myös englanniksi ja opiskelijakulttuuri vaikutti täällä monipuoliselta ja mukaansa tem-paavalta.

5. Uppsalassa opiskelijatoiminta pyörii pitkälti 13 eri osakunnan ympärillä. Jokaisella osakunnal-la on kaupungin keskustassa oma talo, ja osa taloista on oikeastaan upeita linnoja. Osakunnilla on mo-nenlaista erilaista toimintaa: kah-viloita, pubeja, ravintoloita sekä klubeja, joita pyörittävät osakun-tien jäsenet, eli osakunnat toimivat periaatteella ”opiskelijoilta opiskeli-joille”. Lisäksi Uppsalassa on monia suomalaisille tuttuja opiskelijape-rinteitä, kuten sitsejä, speksejä ja tanssiaisia (~vujut). Osakunnilla on myös monenlaisia kerhoja, kuo-roja ja bändejä. Myös ainejärjestöjä on jonkin verran, mutta ne eivät ole niin iso juttu Uppsalassa kuin Suo-messa. Upsalassa farmasian opiske-lijoilla on oma ylioppilaskunta, Far-macevtiska Studentkåren, joilla on myös oma talo Biomedicinskt cent-rumin (BMC) lähettyvillä. Heillä on samankaltaista toimintaa kuin osakunnilla mutta pienemmässä mittakaavassa.

20

6. Uskon, että kivoin kokemus on itseasiassa vielä edessä tätä jut-tua kirjoittaessa eli vapaaehtoinen kurssimatka Taiwaniin. Olemme siellä kaksi viikkoa Kaohsiung Me-dical Universityssa tutustumassa paikalliseen farmasian opetukseen. Lisäksi Uppsalassa kivointa on ol-lut päästä osakunnan kahvilaan töihin, siellä töitä tehdessä on rento meininki ja samalla pääsee treenaa-maan ruotsin kielen taitoja. Kolme kertaa työskenneltyäni pääsin myös mukaan pers(onal)festiin!

7. Ruotsissa ehkä pahin kulttuu-rishokki oli se, ettei kulttuuri-shokkia tullutkaan. Aluksi tietysti riikinruotsin ymmärtäminen oli haastavaa, vaikka olinkin ottanut valinnaisia ruotsin kursseja ennen vaihtoon lähtöä. Ääntäminen on kuitenkin niin erilaista verrattu-na suomenruotsiin, ettei kaupan kassallakaan tahtonut aluksi myy-jää ymmärtää. Ruotsissa kuitenkin kaikki toimii lähes samalla tavalla, joten varsinaisesta kulttuurisho-kista ei voi puhua. Eniten harmaita hiuksia on ehkä aiheuttanut se, ettei Ruotsissa ole kohtuuhintaisia opis-kelijaruokaloita, joten lähes kaikki ruoka laitetaan itse. Koululla on kuitenkin ruokailuhuoneita, jossa on kymmeniä mikroautouuneja, joissa jokainen lämmittää lounaan-sa eväsrasiassa. Ruoanlaitto vie

kuitenkin yllättävän paljon aikaa opiskelijan arjesta. Aluksi kulttuu-rishokki oli myös se, että yhdessä corridorissa asuu kummankin su-kupuolen edustajia sekaisin. Asiaan kuitenkin tottuu nopeasti, ja ny-kyään tuntuu täysin normaalilta jakaa wc ja keittiö intialaisen ja ruotsalaisen miehen kanssa neljän naisen lisäksi.

8. Vaikea sanoa, kun täällä juodaan kaikkea... Sanon siis oman osakun-tani suosikkijuoman, eli ÖG snaps, joka taitaa olla akvaviittia.

9. ”Hur är läget?” on käytännölli-nen fraasi kiusallisissa small talk-ti-lanteissa ja tack on hyvä lisätä mah-dollisimman usein lauseen perään.

10. Väldigt bra!

Viikki GP 16.3.2016

23

SFaO:n palstaAlkuomavastuu onvasta alkuaAsiakas näyttää yllättyneeltä. Miten lääkkeet voivat maksaa niin paljon enemmän kuin ties kuinka mone-na aikaisempana ostokertana? Eikö Kela korvaakaan lääkkeitä enää? Hämmennys häipyy lompakkoaan kaivavan naisen kasvoilta, kun ap-teekinhoitaja selittää ”Sipilän vii-sikymppisestä” olevan jäljellä vielä muutaman euron verran maksetta-vaa ensi kerralle.

Ai niin – se Sipilän viisikymppinen.Kupletin juoni lienee jo valtaosalle farmasian alan nykyisistä ja tule-vista ammattilaisista varsin tut-tu. Alkuvuodesta 2016 on astunut voimaan 50 euron vuosikohtai-nen alkuomavastuu, joka jokaisen mattimeikäläisen täytyy maksaa korvaukseen oikeuttavista resep-tilääkkeistä ennen minkäänlaisten lääkekorvausten toimeenpanoa. Muutos on varmasti läpikotaisin puitu sekä Salen kahvipöydissä että Ylen keskusteluohjelmissa sekä hy-

vine että huonoine puolineen. Kyl-lä, paljon lääkkeitä vuoden aikana kuluttavia järjestelmä saattaa jopa hyödyttää uuden 40 % peruskor-vauksen ja lääkekaton kertymisen myötä, ja kyllä, muun muassa vä-hätuloisille diabeetikoille ja epilep-tikoille kyseinen menoerä on aina ruokarahasta pois. Uusi käytäntö herättänee kysymyksiä ja tarvetta tarkennuksille reseptitiskillä vielä hyvän aikaa – ja hyvä niin, sillä ai-heeseen liittyvälle neuvonnalle on apteekki juuri oikea paikka.

Menoerä voi kuitenkin olla yllättä-vä, jos uutinen on laajasta media-

24

näkyvyydestä huolimatta mennyt jostain syystä vähänkään sivu suun. Tällöinkös se ylemmän erityiskor-vauksen piiriin kuuluvia lääkkeitä vuoden ympäri käyttäneiden pieni-tuloisten asiakkaiden mielestä vasta melkoinen temppu onkin. Alkuo-mavastuun perittäväkseen saava apteekki saattaa helposti näyttää maksajan silmissä ahneelta, Bura-nalla ratsastavalta belsebubilta, jon-ka taukohuoneessa syöpäpotilaiden sytostaateista saadut tulot valuvat kuohuviininä apteekkarin vaahto-kylpyyn. Vaikka reseptilääkkeiden hinta on todellisuudessa lain mu-kaan kaikissa Suomen apteekeissa sama, saattaa äkillisesti vähintään viidenkymmenen euron edestä köyhtynyt asiakas saattaa jopa epä-huomiossa tehdä periaatteellisen päätöksen olla astumatta enää jalal-laankaan siihen kiskuriapteekkiin, jossa kerran sai maksaa lääkkeistä itsensä kipeäksi. Tai entistä kipeäm-mäksi. Yhden viisikymppisen aiheuttaman paikoittaisen hämmennyksen alta paljastuu kuitenkin se sama ikui-suusongelma, jonka vuoksi esimer-kiksi Ruotsin lääkevirasto päätti Helsingin Sanomien mukaan vuon-na 2015 jälleen kieltää tablettimuo-toisen parasetamolin myymisen muualla kuin apteekeissa. Ihmisten puutteellinen lääketiedon tuntemus

aiheutti sen, että vakavien paraseta-molimyrkytysten määrän raportoi-tiin kasvaneen 40 prosenttiyksikköä sen jälkeen, kun lääke vapautettiin vuonna 2009 myyntiin myös ruoka-kauppoihin ja huoltoasemille (HS 1.3.2015). Jos suomalaisessa medi-assa laajaa näkyvyyttä saanut lää-kekorvausuudistus ei koko kansalle ole selvää kauraa, niin miten hyvin mahtaa esimerkiksi SSRI-lääkkei-den ja mäkikuismavalmisteiden yh-teiskäytön hieman vähemmän me-diaseksikäs potentiaali haitallisille yhteisvaikutuksille olla ihmisillä hallussa? Suuren yleisön epätietoisuus lääk-keiden ja lääkehoidon ihmeellisen maailman makuuasennosta onkin haaste, jonka taistelutantereeksi apteekin monipäinen muumilaak-somaisen heterogeeninen asia-kaskunta ei välttämättä aina edes tunnista itseään. Tästä syystä esi-merkiksi Lääketietokeskus on pyr-kinyt vuosien saatossa edistämään lääketietoisuutta näkyvällä media-kampanjallaan ”Vain otettu lääke auttaa”, ja Apteekkariliitto muistut-taa tänäkin vuonna ihmisiä ”kysy-mään ensin apteekista”. Vaikka tie-tämättömyyttä, perimmäistä syytä kaikkiin maailman sotiin, ei yksin sosiaalifarmasian keinoin ratkaista, täytyy se pitää aisoissa niin hyvin kuin mahdollista. Tällä rintamalla

varsin hyödyllisiä ovat valkoinen takki, tilannetaju ja halu ajatella vaikeimmankin asiakkaan parasta. Suosikkiyhtyeeni Poets of the Fal-lin laulussa Roses lauletaan mie-hestä, joka saa elämänohjeita muun muassa mystiseltä ”lääkemieheltä”. Laulun kontekstia tarkastelematta voidaan todeta, että sama skenaa-rio tapahtuu yhteensä 815 apteek-kitoimipisteessä ympäri Suomen joka päivä. Pidetään me, arvon lääkemiehet, lääkenaiset ja jaotte-lun ulkopuolelle jäävät farmasistit, asiakas kärryillä niin yhteiskunnan ja apteekkimaailman risteyskoh-dissa kuin lääkealan pomppuisella

taksabaanalla, niin sopii ehkä jopa toivoa, ettei lompakkoaan kaivele-va asiakas tulevaisuudessa näyttäi-sikään niin yllättyneeltä.

Turussa lääkehoidon päivänä 17.3.2016,

Kauri LaineTiedotusvastaava ja Pharmaca Stu-dentican päätoimittajaSuomen Farmasian Opiskelijajär-jestöt r.y.

Vuosijuhlat 14.2.2016

29

Konsta Mäenpää ja Heli ParviainenAlkuperäinen kuva: Livejournalin käyttäjä Hiimdaisy

30

Q testaa Siwan opiskelija-alennuksetJuttuvaihto Q-kautisen kanssa.Teksti: Minna Lehtisalo, Q-kautisen päätoimittajaSuomen Lähikauppa päätti vuoden alussa kohentaa imagoaan opiskelijoiden keskuu-dessa ja lanseerasi opiskelija-alennukset kaikkiin Siwoihin ja Valintataloihin. Kauan ei ehditty hykerrellä ennen kuin kyynisim-mät jo huomauttivat, etteivät alennukset vielä riitä laskemaan Siwan hintatasoa edes muiden kauppojen tasolle. Päätimme tes-tata, pitääkö väite paikkaansa - ja jos pitää, kuinka paljon lähi-Siwassa piipahtava lais-ka opiskelija häviää?

Vertailuun otimme Ruskeasuon Siwan sekä Tilkan K-Supermarket Fortunan. Esimerk-kiostoskori on koottu opiskelijan perustar-peet sekä toimittajan mieliteot huomioiden. Suurimmasta osasta tuotteita valitsimme halvimman vaihtoehdon, kauppaketjun omat halpismerkit mukaan lukien, mutta mukana on myös muutamia kalliimpia ta-varamerkkejä.

Kokonaisuutena Siwa pääsee siis alennus-ten avulla melko lähelle K-kaupan hintoja. Pääsääntöisesti hinnat ovat kuitenkin alen-nuksineenkin kalliimpia kuin K-kaupassa. Fortunaa halvempiakin kauppoja toki löy-tyy, joten hintaero voi hyvin kasvaa isom-maksikin.

Tuotteita, jotka olivat Siwassa halvempia kuin Fortunassa, oli yllättävän paljon, mut-ta moni niistä on selitettävissä inhimillisillä

tekijöillä. Monessa tapauksessa ei löytynyt täysin vastaavaa pakkauskokoa, vaan jou-duttiin valitsemaan hieman pienempi.

Sitten jää enää yksi kysymys: miten alennus toimii käytännössä?

Ensimmäinen kokemukseni oli erittäin po-sitiivinen. Ostin Meilahden Siwasta parilla eurolla juotavaa automatkalle ja olin jo eh-tinyt unohtaa koko opiskelija-alennuksen. Turhautti, että jouduin oman pullon puut-teessa ostamaan lähdevettä hävyttömän kalliilla. Ystävällinen kassahenkilö kysyi oma-aloitteisesti minulta opiskelijakort-tia siinä, missä yleensä kysellään S-kortin, Plussan tai Pins-kortin perään. Ärtymys vaihtui 20snt alennuksen myötä valheelli-sen suloiseen tunteeseen siitä, että tein juuri viisaan kulutuspäätöksen.

Tämän jälkeen kokemukset ovat olleet vä-hemmän ruusuisia. Ruskeasuon Siwassa korttia täytyy itse tyrkyttää, tai alennukset jäävät saamatta. Tätä juttua tehdessäni os-tin hämäykseksi itselleni hammastahnaa, purkkaa ja purkin tonnikalaa. Heiluteltua-ni opiskelijakorttia aggressiivisesti kassalla sain hammastahna mukaan lukien koko pa-ketista alennusta 5%. Joko ruokien ja käyt-tötavaran erittely oli liian raskasta, tai sitten kassa arveli minun käyttävän hammastah-naa ravinnokseni. Olkaa skarppeina.

Siwoista ja Valintataloista on 6.1. alkaen saanut opiskelijakorttia näyttämällä 5% alennuksen kaikista ruokaostoksista ja 15% alennuksen kaikista käyttötavaroista. Alennus ei koske alkoho-li- tai tupakkatuotteita, äidinmaitokorvikkeita, lehtiä, pullonpantteja, eikä Veikkauksen, Pos-tin, Matkahuollon tai muiden ulkopuolisten palveluntarjoajien tuotteita.

31

Fortuna:Suomalainen ruokaperuna 2kg 1,86€Sipuli 1,09€/kgSuomalainen tomaatti 5,35€/kgSuomalainen kurkku 4,19€/kgOmena (Granny Smith) 1,99€/kgOltermanni 500g 4,59€Avokado 250g 1,75€Oivariini vähärasvainen 400g 2,39€Arla Rae 400g 2,65€Rasvaton maito 0,85€/lVaasa Ruispalat 12 kpl 1,79€Snellman savukinkku 150g 2,99€Sika-nauta-jauheliha 400g 2,79€Jalostajan hernekeitto 1,25€Tonnikalapalat öljyssä 200g 1,79€Spagetti 1kg 2,89€Heinz ketsuppi 2,89€Pakastepizza 3,49€Coca-Cola Zero 2x1,5l 2,99€Sandels olut iso tölkki 3,29€Crowmoor iso tölkki 3,49€Estrella Broadway sipsit 2,79€Fazerin sininen levy 2,35€Jenkki Peppermint -purukumi 2,75€Pepsodent vihreä hammastahna 1,25€WC-paperi 12 rullaa 4,85€Talouspaperi 4 rullaa 1,95€Tampax regular tamponit 3,69€Astianpesuaine 500ml 1,30€Omo Sensitive Color 3,60€/lCIF kylpyhuoneen puhdistusaine 2,85€Tulppaanikimppu (15kpl) 6,99€

Yht. 89,79€

Siwa:Suomalainen ruokaperuna 2,08€Sipuli 1,70€/kgSuomalainen tomaatti 5,50€/kgSuomalainen kurkku 4,36€/kgOmena Golden Delicious(ei ollut Granny Smithiä) 1,89€/kgOltermanni 500g 4,74€Avokado 250g 2,90€Oivariini vähärasvainen 400g 2,84€Arla Rae 400g 2,75€Rasvaton maito 1,04€/lVaasa Ruispalat 2x6kpl 2,83€Snellman savukinkku 150g 2,84€Sika-nauta-jauheliha 400g 2,65€Jalostajan hernekeitto 1,51€Tonnikalapalat öljyssä 185g 1,61€Spagetti 1kg 2,18€Heinz ketsuppi 2,65€Pakastepizza 3,22€/kpl Coca-Cola Zero 2x1,5l 5,87€Sandels olut iso tölkki 3,49€’Crowmoor iso tölkki 3,99€’Estrella Broadway sipsit 2,84€Fazerin sininen levy 2,46€Jenkki Peppermint -purukumi 3,03€’’Pepsodent vihreä hammastahna 1,69€WC-paperi 2x6 rullaa 4,57€Talouspaperi 4 rullaa 2,03€Tampax regular tamponit 3,73€Astianpesuaine 500ml 1,96€Omo Sensitive Color 3,99€/lCIF yleispuhdistusaine 1,66€Tulppaanikimppu (14kpl) 6,00€’’’Yht 96,77€

Esimerkkiostoskorit

Kursiivi = halvempi Siwassa Lihavointi = merkittävästi kalliimpi Siwassa*Alkoholia alennus ei koske, mutta sitähän ei kukaan muistele, jos ennakoimaton puutostila yllättää bileissä klo 20.56 ja on kipaistava lähimpään kauppaan täydentämään olutvarastoja.**Oletettiin, että purkka on ennemmin ruokaostos kuin käyttötavara.***No näitä ei ainakaan voi syödä. En laskisi myöskään käyttötavaraksi. Henkilökunnalta ei kysytty, saako alennusta.

32

Onnittelut keväällä valmistuneille tai valmistuville farmaseuteille ja proviisoreille! Teille työsopimuksen tekeminen on hyvinkin ajankohtai-nen aihe ja niin on myös kesätöihin meneville opiskelijoille. Tässä vai-heessa suurimmalla osalla onkin jo kesätyöpaikka valmiina. Työso-pimus voi olla tehty tai se on pian allekirjoitettavana. On muutamia asioita, jotka on hyvä pitää mieles-sä, kun aloittaa työnteon. Ensinnäkin, työsopimus pitää aina tehdä kirjallisena! Vaikka suulli-nenkin sopimus on yhtä lailla pä-tevä, niin kirjallisen sopimuksen merkitys on sen konkreettisuudes-sa. Sopimus on dokumentti, jon-ka perusteella niin työntekijä kuin työnantaja voivat olla yksimielisiä siitä mitä on sovittu. Silloin epä-selvyyksiä työstä ja palkkauksesta ei pitäisi jälkikäteen tulla, kun voi vedota siihen, mitä paperilla lukee. Varsinkin riitatilanteissa kirjallinen sopimus on tärkeä todiste.

Työtehtävistä ja työajasta kannat-taa sopia kirjallisesti, ettei tule yl-

lätyksiä. Jos työsopimuksessa ei ole esimerkiksi mainittu työpaikan olevan pääapteekissa, niin apteek-kari voi antaa työvuoroja myös naapurikunnan sivuapteekissa. Jos tarjotaan sellaisia työtehtäviä, joista ei ole etukäteen sovittu, pitää tie-tää millaista korvausta niistä saa.

FLOp ry:n palstaTarkkana työelämään

33

Esimerkiksi apteekkari voi pyytää avustamaan apteekin remontissa varsinaisen aukioloajan ulkopuolel-la, ja jos työsopimuksessa on sovit-tu vain farmaseuttisista tehtävistä, ei remonttiavusta ole pakko mak-saa palkkaa tai työehtosopimuksen mukaisia lisiä.

Palkalle on asetettu työehtosopi-muksessa minimit, mutta palkka on aina neuvoteltavissa. Kannattaa siis arvostaa itseään ja pyytää tarpeek-si hyvää palkkaa! Opiskelijoiden avuksi liitolla on palkkasuositukset, mutta niitäkään ei kannata katsoa orjallisesti. On hyvinkin mahdol-lista neuvotella itselleen suositusta parempi palkka. Myös luontoi-seduista on hyvä neuvotella. Ei ole lainkaan mahdotonta saada esimer-kiksi työmatkoista korvausta.

TES:n sisältö kannattaa tuntea, jot-ta tietää esimerkiksi palkan lisien määräytymisperusteet. Apteekeissa noudatetaan farmaseuttisen hen-kilöstön työehtosopimusta, paitsi teknisen työntekijän tehtävissä tai harjoittelun ulkopuolella oppilaa-na työskennellessä noudatetaan apteekin työntekijöiden työehtoso-pimusta. Sairaaloissa on lähes aina käytössä KVTES, ja virkamiestyös-sä esim. Kelalla tai Fimealla VTES. Teollisuudessa noudatettava työeh-

tosopimus riippuu työnantajasta ja tehtävästä.

Entä sitten, jos työpaikka ei vastaa odotuksia ja työnteko on tuskaa? Ei kannata silti haukkua työnantajaa pystyyn ja lähteä ovet paukkuen. Tai vielä pahempaa: haukkua työ-paikkaa somessa. Niin tekemällä saattaa polttaa vahingossa muita-kin siltoja. Farmasia on pieni ala ja työnantajienkin keskuudessa leviää kyllä puhe henkilöstä, jota ei kan-nata palkata. Mieluummin laskee aamut loppuun ja lähtee hyvässä hengessä.

Vaikka näitä kauhuapteekkeja on-kin, niin ne ovat pieni vähemmistö. Suurimmalle osalle kesätyöstä jää positiivinen kokemus ja mahdolli-set ongelmatkin kannattaa ajatella oppina tulevaa uraa varten. Itselläni on jäänyt hyvä mieli kaikista työ-paikoista, joissa olen ollut. FLOpin ja itseni puolesta toivotan työn iloa kaikille!

Alpo TurunenPuheenjohtajaSuomen Farmasialiiton opiskelijat FLOp ry

YFK <3 BiosfääriYlösnousemussitsit 25.3.2016

Viikki International Sitsit 1.4.2016

36

HiLIFE ja farmasia elotieteenäTeksti ja kuvat: Lauri Elsilä

Helsingin yliopistossa on puuhattu nyt reilun vuoden ajan life science –alan huippututkimukseen keskit-tyvää organisaatiota, joka on saa-nut nimekseen HiLIFE, tai Helsinki Institute of Life Science. Tutkimus-keskuksen kehittämisvaiheiden lomassa life science on kääntynyt suomeksi elotieteiksi, mikä hel-pottaa jonkin verran aihepiiristä puhumista, joskin tuntuu ainakin näin alkuun hieman kömpelöl-tä käännökseltä. Mutta mitä ovat nämä elotieteet, ja miten HiLIFEn kokoamisessa aktiivisesti mukana ollut Farmasian tiedekunta sopii joukkoon?

Merriam-Websterin sanakirjan mukaan life sciences -termi kuvaa tieteenaloja, jotka tutkivat eläviä olentoja ja elämän kehityskulkua. Samankaltaisesti sanakirja kuvaa myös biologiaa, joka onkin sel-keästi elotieteiden keskiössä, mutta jälkimmäistä on totuttu pitämään laajempana kattokäsitteenä, jon-ka alle myös biologia useine eri-koisaloineen kuuluu. Mitkä tieteet kuuluvat elotieteisiin on kysymys, johon kaikki määrittelijät kui-tenkin tuntuvat vastaavan omien tarkoitusperiensä ja arvojensa mukaan. Lääketiede ja biologiset

tieteenalat kuuluvat pääsääntöisesti aina mukaan määrittelyyn, mutta verkkokursseja tarjoava Coursera esimerkiksi listaa kaikki kliinisiin tutkimuksiin liittyvät kurssinsa, kuten epidemiologian ja sovelta-vat tilastotieteet, myös elotieteisiin. Toisinaan myös psykologia otetaan mukaan puhuttaessa elotieteistä, mutta tutkiihan psykologia elävien ihmisten käyttäytymistä ja osittain myös tämän käyttäytymisen taus-talla olevia biologisia toimintoja.

Mitä toisaalta on farmasia? Useissa ulkomaisissa yliopistoissa on ai-nakin tutkintojen tasolla erotettu farmasia, jolla usein tarkoitetaan juurikin kliiniseen työhön, apteek-kien ja sairaaloiden lääkehuollos-ta ja -informaatiosta vastaamaan koulutettavien linja, ja selkeästi enemmän luonnontieteisiin ja tek-niikkaan painottuvat farmaseutti-set tieteet, josta valmistuvien opis-kelijoiden odotetaan työllistyvän tutkimuksen ja teollisuuden teh-täviin. Suomessa, kuten tiedäm-me, tällaista jakoa ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole, joitakin yksit-täisiä, usein farmasian koulutuk-sen kanssa yhteistyössä toimivien farmaseuttisen biotekniikan tut-kinto-ohjelmia lukuun ottamatta.

37

Kaikki farmasialta valmistuvat ovat laillistettuja farmaseutteja ja pro-viisoreja, vaikka olisivat opiskelleet pääaineenaan farmaseuttista tek-nologiaa ja keskittyneet esimerkiksi jauheteknologiaan. Farmasia onkin monitieteinen ja soveltava ala, jossa perusluonnontieteisiin pohjaavaa tietoa sovelletaan ja sekoitetaan niin sosiaali-, käyttäytymis- ja ta-loustieteiden kuin erilaisten bio-tieteellisten alojen yksityiskohdilla ja menetelmillä. Kuitenkin keskiös-sä ovat lääkkeet, jotka ovat kemial-lisia yhdisteitä ja pidemmälle kehi-tettyjä valmisteita, joiden tarkoitus on muuttaa biologisia toimintoja. Siis elotieteitä.

Sopiiko helsinkiläinen farmasian tutkimus Life Sciencen kenttään ja aloittavaan HiLIFE-organisaa-tioon? ”Ehdottomasti,” toteaa Far-masian tiedekunnan tutkimukses-ta vastaava varadekaani, HiLIFEn infrastruktuuria valmistelevassa ryhmässä mukana oleva professori Risto Kostiainen. ”Farmasian eri-tyisosaaminen prekliinisessä tutki-muksessa sijoittuu biotieteiden ja lääketieteen väliin ja on ainutlaa-tuinen Helsingin yliopistossa, joten meillä on paljon annettavaa Life Science alueen tutkimuksessa. ”

HiLIFEn on tarkoitus olla nimen-omaisesti huippututkimusta tukeva ja elotieteitä eri kampuksilla yhdis-tävä organisaatio. Tarkoituksena olisi, että tutkimusryhmät ja mah-dollisesti erilaiset tutkimusohjelmat olisivat osa HiLIFE-organisaatiota, joka puolestaan tarjoaisi kohden-nettuja verkostoitumis-, rahoi-tus- ja tutkimusinfratruktuuripal-veluita. Farmasian tiedekunnassa tehdään jo nyt useissa ryhmissä hy-vin laadukasta soveltavaa luonnon-tieteellistä tutkimusta, mikä näkyy myös arvostettujen ja suurien yli-opiston ulkopuolisten rahoitusten saamisessa tiedekuntaan. ”Tästä on osoituksena myös tiedekunnan kolme ERC (European Research Council) tutkijaa Hélder Santos, Tiina Sikanen ja Vincenzo Cerul-

38

lo, sekä ja farmasian tiedekunnan koordinoima 3i Regeneration pro-jekti, joka on Tekesin rahoittama iso strateginen tutkimusavaus,” Kostiainen havainnollistaa. Hyvä ulkopuolinen rahoitus mahdollis-taa myös laadukkaan tutkimuksen tekemisen jatkuvuuden erityisesti valtioneuvoston vähentäessä voi-makkaasti yliopistojen perusrahoi-tusta. Farmasian tiedekunnan tut-kijat toteuttavat toki myös osaltaan jo nyt HiLIFEn toistakin päätehtä-vää aktiivisella tiedekunta- ja myös kampusrajat ylittävällä yhteistyöllä, kaupunkien ja maiden rajoja ylittä-vää toimintaa unohtamatta.

Tiedekunnan tutkimuksen strate-ginen painopiste on prekliinisessä lääketutkimuksessa, mutta useille - niin opiskelijoille, jo valmistuneille kuin alalla kouluttautumattomille-kin – farmasian arkipäiväinen ole-mus näyttäytyy hyvin muunlaisena. Samaan viittaa Suomen Farmasia-liiton tiedekunnalle osoittama kan-nanotto proviisorin koulutuksen sisällöstä, jossa toivottiin muun muassa juurikin prekliinisen tut-kimuksen painopistealueen asian-tuntemusta kaikille proviisoreille antavan opintokokonaisuuden, Lääkekehityskaaren, koon pienen-tämistä ja uudelleenpainottamis-

ta terveystaloustieteen suuntaan. ”Työelämän puolelta haluttaisiin monen farmasian tutkimusalu-een kehittyvän edelleen Suomessa. Lääkkeiden käyttöön ja talouteen liittyvää tutkimusta halutaan lisää, kuten myös terveysteknologiaan ja lääketutkimukseen liittyvää tutki-musta. Lääketeollisuus on tälläkin hetkellä merkittävä yhteistyökump-pani ja tutkimuksen rahoittaja far-masian tiedekunnassa,” Kostiainen huomauttaa ja jatkaa: ” Tutkimusta tulee lisätä kaikilla Farmasian tut-kimuksen alueilla, ja tämän edelly-tyksenä on aktiivinen ulkopuolisen rahoituksen hakeminen.”

Helsingin yliopiston farmasian tutkimus on selkeästi jo nykyisel-lään varsin laadukasta Life Science –alan tutkimusta ja sopinee hyvin vuoden 2017 alussa aloittamaan kaavaillun HiLIFEn toimintaan mukaan. Vaikka tämä toteamus pitääkin tällä hetkellä paikkansa pitkälti luonnontieteellisemmillä farmasian tutkimusaloilla, on turha lähteä rajaamaan sosiaalifarmasian ja lääketaloustieteen tutkimusta mitenkään erilliseksi saarekkeek-seen: kuten aikaisemmin todettiin, voidaan nämäkin alat nähdä olevan kosketuksissa elotieteisiin. Kosti-ainen jakaa näkemyksen: ” Sosi-aalifarmasia ja farmakoekonomia mielestäni voivat hyvin kuulua Hi-LIFEeen.”

40

JohdantoTerveydenhuoltoalan ammateista vapaalle pääseminen on tunnetusti vaikeaa, sillä aina jostain puskista loikkaa tuttu tai sukulainen kysele-mään hassusta luomestaan tai kum-mallisista vatsatuntemuksistaan. Eräänä kauniina iltana Sörnäisissä päätti päätoimittaja selvittää, kuin-ka hyvin farmasiakuntalaiset ovat valmiita tähän haasteeseen. Onko farmasisti läpeensä farmasisti viih-teelläkin? Katsotaan, miten ihmis-kokeen uhriksi antautuneet kunta-laiset pärjäsivät.

TutkimusasetelmaTehtäväMummusi Voltaren on päässyt lop-pumaan, ja tuppukylän pieni ap-teekki on koko viikonlopun kiinni.

Avuliaana farmasistina sinulla olisi tarjota tablettimuotoista ibupro-feenia, mutta mummuhan ”ei sel-laisia myrkkyjä kroppaansa pistä”. Et tiedä, miten tämä suhtautuu mummun ”jos siinä on alkoholia, juo se”-filosofiaan, muttet jaksa sii-tä nyt keskustella. Mummu alkaa käydä kireäksi ja äitisi käskee sinut nyt niillä korkeakoulutetun farma-sistin taidoillasi loihtimaan jotain Mummun kotoa löytyvin aineksin. Koska ”kuinka vaikeaa se voi olla?” Onnea matkaan.

Materiaalit ja välineet: Kuva 1

Koehenkilöiden valinta:Satunnaisotanta Käärmeenpesällä beer pong -turnauksen jatkoja viet-tävistä opiskelijoista.

Farmasian opiskelijoiden lääkevalmistustaidot laboratorioasetelman ulkopuolella

Kuva 1: Käytettävissä olleet materiaalit ja välineet.

Tutkija: Heli Parviainen

41

Tulokset:

Marsu 1Koehenkilö viettää huomattavan kauan aikaa lukien tehtävänantoa, mahdollisesti useamman kerran. Lopulta kysyy: ”Siis laitanks mä tän ibuprofeenin tänne?” Alku ei ole rohkaiseva. Tabletin hiertäminen kah-den lusikan välissä ei suju kovin-kaan hyvin ja jälki oli kokkareista. (Kuva 2) Valmisteen viskositeettia kohottamaan marsu käyttää jauho-ja. Kuiva-aineiden sekoittaminen unohtuu ennen kuin seokseen lisä-tään öljy ja vesi. Silmämääräisesti katsottuna seos on kuitenkin melko tasainen. Tehtävänantoa konsultoi-tuaan marsu murentaa seokseen kisskiss-karkin. Kokeen valvoja ei kysy, minkälaista voidetta marsu oikein on mummulle tekemässä. Seokseen livahtaa myös suhteellisen vapaalla kädellä vii-naa. ”Sekotusastia ei oo oikein ideaali tähän!” kuuluu marsun ar-vio tilanteesta lusikan vispatessa. Lopputulos näyttää kovin ohuelta, mutta sitä selittää hieman marsun kommentti omasta tuotoksestaan. ”Mitä enemmän sen antaa liueta, sitä paremmalta se maistuu!” Jaa. Ei tämä nyt ihan... No jaa. Otetaanpa seuraava koehenkilö syyniin.

Kuva 2: Marsu 1 murskaa tabletin.

Marsu 2Ohjeiden lukeminen käy suhteel-lisen nopeasti ja marsu ottaa roh-keasti viinapullon käteensä. Kaato on ronski, mutta ibuprofeenin suh-teen iskeekin epäilys. ”Onks sulla mortteli jossain?” Eipä ole ei. ”Sit tää on vähän p*****stä.” Käyttöön otetaan röyhkeästi tarvelistan ulko-puolinen kulho. Kokeen valvoja ei pysäytä tilannetta, koska kulho ei ole menossa illan aikana käyttöön ja kokeenvalvojaa huvittaa. Ibuprofeeni jää kulhoon ja liuokseen lisätään ”noin 2 cl” olut-ta, ripaus suolaa ja hieman öljyä-kin. ”Näin saadaan emulsiovoi- ei, liuos.” Marsu tulee itse tulokseen ”Ei tää ibuprofeeni mee tänne.” To-teamus taitaa olla tahtotilasta, sillä yksi tabletti todennäköisesti liuke-nisi puoleen mukilliseen nestettä. Ibuprofeenin sijaan marsu lisää vettä. Kaadettuaan hieman mukiin

42

pysähtyy marsu katsomaan läpi-näkyvää pulloa. ”Onko tää vettä? Tässä pitäis etiketin mukaan olla appelsiinimehua.” Hetken empimisen ja muu-taman lusikanpyöräytyksen jälkeen marsu on kuitenkin valmis totea-maan: ”Ja näin tehtiin lasten kos-sua. Jos ei toimi, sit kannattaa ottaa tuo pöydälle jäänyt ibuprofeeni.” (Kuva 3) Kokeen valvoja kastaa kie-lensä nenänsä alle innokkaasti tyr-kytettyyn mukiin, eikä voi olla tote-amatta ääneen ”Hyi v****”

Marsu 3Luettuaan ohjeet tarkasti, marsu to-teaa: ”Jaa mummolle vähän settiä.” Käytössä olevat tarvikkeet ja väli-neet marsu inventoi tarkasti ja tulee lopputulokseen: ”Tää on se muki, jossa tapahtuu taikaa.” Seokseen lisätään ensin ibuprofeeni, leivinjauhetta ja olii-viöljyä. ”Mummo vaan tykkää ma-keesta”, sanoo marsu ja heittää kiss-kiss-karkin mukiin. Sekaan menee

myös kossua. (Kuva 4) ”Totta kai että saa vähän liukenemaan.” Kisskissin kolahdellessa se-koituksen tahdissa mukissa toteaa marsu: ”Ei ihan omaan makuun sopiva, mut eihän tää mulle tuuk-kaan.” Jotain pitäisi joukkoon vie-lä lisätä. Olisiko se nyt jokin emul-gaattorina toimiva tai viskositeettia lisäävä aine? Soodapurkki valikoi-tuu kuitenkin syyniin ja marsun pitää oikein pysähtyä lukemaan purkin kyljestä mikä tämä mysti-nen aine on. ”Sooda. Nostatusaine. Emmä tiiä mitä se nostattaa. Toi-vottavasti hyvän mielen.” Ja löytyyhän se jauhopa-kettikin, vaikkakin marsu on sen verran arka lisäämään jauhoa, että tuotos jää kovin liuosmaiseksi. Syy saattaa selvitä marsun seuraavasta kysymyksestä: ”Pitääks tää nyt sit-ten juoda?” Ei. Hyvä luoja, ei. ”Mä oisin kyllä vielä juonu ton.” Voi, marsuseni, kyllä me sen uskomme. Mutta menehän siitä. Eiköhän Sör-näisten rantatie 33 pidä sisällään si-nulle jotain muuta juotavaa.

Kuva 3: Marsu 2:n ibuprofeeni. Kuva 4: Marsu 3 mittaa alkoholia.

43

Marsu 4Ohjeet luettuaan marsu pitää pie-nen tauon tuijottaakseen tyhjyy-teen. ”... Joo.” Ibuprofeeni lennähtää lusi-kan ja pöydän välistä raketin lailla ensimmäisellä yrityksellä, mutta jo toinen kerta toden sanoo ja murs-kaa alkaa syntyä varsin näppärästi. Tablettifoliota marsu käyttää kek-seliäästi korttina. (Kuva 5) Tämän marsun suoritukselle ominaista nä-kyy olevan tyyni rauhallisuus. Mukiin lorahtaa viinaa ja liuos syntyy näppärästi. Marsun kä-teen valikoituu liivatepurkki kuin asiaa ei tarvitsisi ollenkaan miet-tiä. Ensimmäistä kertaa joku mar-suista ei tyydykään ensiyrittämällä mukiin tuiskahtaneeseen määrään, vaan sekoittelee välissä ja lisää ge-latiinia tarpeen mukaan. Koostu-muksen ollessa suhteellisen kiinteä, otetaan öljy käyttöön. Mitattu mää-rä on huomattavan vähäinen, muu-taman millin luokkaa. Suolakaan ilmeisesti ei olisi pahitteeksi, sillä sitäkin sirotellaan mukaan mukava hippunen.

Marsu nostaa mukin ja haistaa tuotostaan. Hetken poh-tivasti hypisteltyään jauhopussin kulmaa ja öljypullon kaulaa pää-see marsu lopputulokseen: ”Lisää viinaa.” Tämän jälkeen gelatiinin määrä seoksessa ei tyydytäkään marsua ja sitä pitää taas lisätä. No-pean sekoituksen jälkeen mukaan lisätään hieman jauhoa ja varmuu-den vuoksi hieman lisää liivatetta. Seoksen koostumus testataan nos-telemalla ja lusikasta valuttamalla kuin marsu olisi kenties harrasteli-jakokki. Kokeenvalvojakin katsoo hyväksyvästi melkeinpä voiteek-si kelpaavaa koostumusta. Siispä tulee hieman puskan takaa, kun marsu nostaa lusikan huulilleen ja maistaa tekelettään. Lyhyen mietin-nän jälkeen marsu toteaa suorituk-sen olevan siinä. Kiitos hänelle.

Marsu 5 Viimeisenä kokeen suorit-taa selvä konkari. Virhelähteenä kokeeseen pääsee kokeenvalvojan tässä vaiheessa iltaa hieman epätoi-voinen: ”Kai sä tiiät, että tässä on ihan oikee vastaus se kolmen se-kunnin ratkaisu?” ”Joo. Mutta ei se oo hauskaa.” ”Okei.” Suurta kekseliäisyyttä näh-dään, kun marsu heittää ibupro-feenin mukiin ja murskaa sen käyttäen apunaan liivatejauheen Kuva 5: Tablettifolio korttina.

44

purkkia. (Kuva 6) Tuloksena on varsin mainio jauhe, joka liukenee helposti viinaan. Perunajauhoa lisätään marsun omien sanojen mukaan geometrisessä sarjassa. Tuloksena on lopulta kuiva ja kok-kareinen massa, joten sekaan jou-dutaan lisäämään viinaa ennen kuin marsu on tyytyväinen tähän työvaiheeseen. Öljyn lisäyksen ja kunnol-lisen sekoituksen jälkeen marsulla on käsissään kokkareinen mössö. Gelatiinipurkin korkki saa jälleen töitä, tällä kertaa murskataan kiss-kiss-karkki pöytää vasten. Kark-kijauhe antaa mössölle hieman väriä ja luultavasti jännittävän sivu- maunkin. Tähän marsu toteaa ole-vansa tyytyväinen ja kirjoittaapa työvaiheensakin muistikirjaan ko-keen valvojan puolesta nimeten tuotoksensa Oh God -Voltareniksi.

Pohdintaa:Koeasetelma paljastui pahasti vir-heelliseksi. Äiti saa esittää asiansa vaikka miten epäselvästi, mutta tieteellisen tutkimuksen järjestäjä ei tähän saisi koskaan sortua. Epä-selvän ”jotakin” ilmaisun sijaan olisi pitänyt tehdä selväksi, että ha-kusessa oli ulkoisesti käytettävä val-miste. Tai ibuprofeeni vodkashotin pohjalla. Tilanne oli myös kovin kei-notekoinen, marsuilla oli hyvin vähän pelissä kiinni ja mieliala oli huomattavan leikkimielinen. Olisi-vatko marsumme valmiita kotiku-toiseen lääkevalmistukseen aivan tositilanteessa? Paha sanoa. Paikoin joukossa näkyi ilahduttavaa kekse-liäisyyttä, muistissa näyttivät olevan lääkevalmistuskurssin opit ainakin paikoitellen ja suurin osa koehen-kilöiden suorituksista meni rau-hallisella hartaudella. Toisin kuin tutkija oli ajatellut, suoritukseen käytettävistä tarpeista Koskenkor-vakin tulkittiin lähinnä lääkeval-misteen apuaineena eikä lääkkeen valmistajan apuaineena. Silti taitaa olla onni, että näistä taidoista tus-kin on kenenkään hengissä pysymi-nen koskaan akuutisti kiinni.

Kuva 6: Liivatepurkki survimena.

YFK:n Beer pong -turnaus 2016ja törkytorstai

46

ApteekkaripalstaEi ikinä -mantraja intuitioMinulla on tapana tietää, etten ikinä tule tekemään mitään tiettyjä juttu-ja. Hoen sitä kuin mantraa ja se on osoittautunut oikein luotettavak-si tavaksi toteuttaa intuitiota, jota vastaan kynsin hampain taistelen ja joka silti aina on oikeassa. Olen vuosien saatossa opetellut kuunte-lemaan intuitiota herkemmällä kor-valla, koska monet väärät päätökset ovat olleet intuition vastaisia. Tosin se on tehokas tapa oppia, kun vir-heistään oppii. Olen samalla yrittä-nyt päästä irti ”ei ikinä”-ajattelusta.

Minun isäni opetti minulle joskus ollessani kolmevuotias, että ihmi-nen saa ihan mitä haluaa, jos vain yritystä, halua ja motivaatiota on riittävästi. Se on punainen lanka, joka kuljettaa läpi elämän ja joka kerta toisensa jälkeen osoittautuu todeksi.

No se ei ikinä sitten?

Sanoin kun valmistuin, etten ikinä enää jaksa opiskella mitään. Ei sii-nä mennytkään kuin kaksi viikkoa

ja lääketehdas, johon olin päässyt töihin, pisti minut pänttäämään ekstra-annoksia mikrobiologiaa ja tautioppia, jotta pärjäisin an-tibiootteihin, astmalääkkeisiin ja gastroenterologiaan erikoistunee-na lääke-edustajana. Opin muuta-massa kuukaudessa enemmän kuin olin viitsinyt Farmasian laitoksel-la päntätä vuoden aikana. Että ei ikinä opiskelua. Jälkeenpäin olen huomannut, että alamme on elini-käiseen oppimiseen erikoistunut. Koko ajan on joku kurssi takana-päin, työn alla ja uusia pukkaa nä-kökentässä, kunhan vain saa raivat-tua aivokapasiteettiä lisää.

Toinen ei-ikinä tuli samassa rytä-

47

kässä. Totesin, että ikinä en lähde markkinointihommista pois, enkä muuten muuta Helsingistä min-nekään. Olin tosin käynyt yhden kerran ihan Oulussa asti, kun työ-haastattelu oli siellä. Kierreltyäni Helsingin yliopistosairaalan vaiku-tusalueella parisen vuotta olin jo oppinut sen verran, etten vieläkään jännitä pitää luentoa satapäiselle yleisölle. Olen jo lähes unohtanut miten jännitin pitäessäni seminaa-riesitelmää opiskelun loppuvaihees-sa. Siis piti ihan luntata paperista, vaikka osasin kaikki ulkoa. Silti va-pisutti ja olo oli kuin porolla, kun se maantiellä laukkoo menemään. Onneksi auton ajovalot valaisevat sille reitin.

Oppi ei kaatanut ojaan, mutta se vei minut väkisin kaukaiseen Ou-luun, jossa vielä muutaman vuoden puuhastelin markkinoinnissa kont-toripuolella ja tylsistyin, koska työ-määrä ei vastannut kapasiteettiani. Halusin enemmän, annoin periksi ja siirryin tuotantopuolelle, jossa työ oli hektistä ja töitä oli hirveästi. Niitä tulvi koko ajan lisää ja ihmi-nen oli onnellinen. Ei ikinä pitänyt lähteä sieltä pois ja varsinkaan ei ikinä apteekkiin.

Joten oltuani melkein 20 vuotta lääketehtaassa huomasi olevani ap-teekkiproviisori. Se oli kyllä hieman nopea päätös. Menin erääseen ap-teekkiin ja sanoin leikilläni tiskissä olevalle apteekkarille, että olisiko proviisorille töitä. Oli. Koska teh-taasta oli kahden kuukauden irtisa-nomisaika ja kesälomakin juuri ta-kanapäin, niin jouduin odottamaan hetken, ennen kuin pääsin aloitta-maan. Heti ensimmäisellä viikolla ilmoitin, että en sitten aio hakea omaa apteekkia ikinä. Apteekkari katsoi minua hitaasti, eikä ilmekään värähtänyt. Eikä se hirveästi väräh-tänyt siinäkään vaiheessa kun run-saat kolme vuotta myöhemmin sa-noin itseni irti. Kyllähän apteekkari tietenkin viisaampana oli arvannut, että meikäläinen melko pian on omassa pikku putiikissaan.

Se oli pikkuinen apteekki, jossa apteekkari sai tehdä ihan kaikkia hommia siivouksesta lähtien. Tosi hyvä paikka ensimmäiseksi omaksi. Työmatka 2 x 80 km kuutena päi-vänä viikossa, eikä ikinä voinut olla ihan sataprosenttisen varma että apteekki pyörii kun itse on lomalla. Puolentoista farmaseutin varassa on hieman riskaabelia tietenkin.

48

Minut kuitenkin opetettiin hyvälle, koska farmaseutti on yli-ihminen, jolle on ominaista olla aina terve ja töissä ja jäädä sairaslomalle vasta jos pää irtoaa, eikä sitä ehdi saada paikoilleen ennen työvuoron alka-mista. Asiakkaat olivat keski-iältään yli kuusikymppisiä, eli tosi vanhoja (hmm, siis kuusikymppinen on vie-lä nuori, sanon minä) ja he tulivat apteekkiin ilman ostopakkoa. Ap-teekissa kun oli kiva vain käydä is-tumassa ja rupattelemassa. Ei ollut kellään kiire. Ja apteekkari oli mu-kava, leipoi yleisökahvitukseen 300 korvapuustia ja oli sitoutunut ole-maan siellä eläkeikään asti. Ei ikinä enää muualle, kun tämä oli onnen kukkula.

Kolmen ja puolen vuoden kulut-tua pullantuoksuinen, elinikäinen maaseutuapteekkari löysi kuiten-kin apteekiksi muutettavan sivuap-teekin lähempää kotoaan. Tottakai hän poti hetken aikaa huonoa oma-tuntoa siitä, että työmatkaa ei ollut enää kuin 20 km, että reipas ihmi-nen vaikka juoksee sen alta kahden tunnin. En minä jaksa juosta töihin, nippanappa ehdin autolla klo 9:ksi, kun aamulla on herätys 6.50. Otan

nyt ja vastaisuudessa takaisin ne aa-mun tunnit, joista olen jäänyt pait-si. Syntymästäni edellä mainittuun ikään asti olen joutunut nousemaan aamuisin vaihtelevasti klo 5-6 välil-lä, mikä on eläimellistä.

Niin että eläkeapteekki oli vihdoin minun ja projektia toisen perään oli, ettei tarvinnut pyöritellä peuka-loita paikallisen nivelrikon pelossa. Oli putkiremontti, ATK-ohjelman vaihto Linneasta Salixiin, pari serti-fiointia, apteekkitilan rakentamista ja apteekin muutto sekä suurimpa-na projektina, joka ei ikinä tule tois-tumaan, Salix-järjestelmän vaihto upouuteen pd3-järjestelmään.

pd3-projekti loppui ja ihmisellä tuli tyhjän pesän syndrooma, jo-ten omassa talossa alkoi remontti ja saa nähdä tuleeko se ikinä valmiik-si. Sillä ei sinänsä ole kiire, koska en ikinä myy sitä taloa, enkä ikinä muuta Oulusta pois. Ja apteekkia on nyt pidetty yli kahdeksan vuotta ja siitä on mukava jäädä eläkkeelle joskus 10 vuoden kuluttua valitus-rumban jälkeen.

Olin lokakuun alussa kurssilla Hel-

49

singissä. Oli keskiviikko ja Fimeal-la on tapana laittaa apteekkeja auki noin kerran kuukaudessa keski-viikkoisin. Minulla vastaavasti on tapana katsoa nuo apteekit ihan vain sen takia, että on kiva nähdä että apteekkimaailmassa on elämää. Samasta syystä katson myös ap-teekkilupapäätökset, joista ilmenee ovatko kollegani ja minä osanneet arvata, kuka hakijoista minkäkin apteekin saa.

Sinä aurinkoisena aamupäivänä avasin siis kesken luennon iPadini ja Fimean sivuston ja mitä näin? Juu siellä luki että Tikkurilan apteekki on julistettu haettavaksi ja intuitio kiljaisi, että tuo on minun apteekki-ni. En ymmärrä mitä tapahtui, mut-ta haittaako? Kävin äkkiä apteek-kikalenterin puolella ja huomasin, että kyseisen apteekin reseptuuri menee alaspäin noin 10000 reseptiä per vuosi. Koin tämän mielenkiin-toisena ilmiönä, koska oman ap-teekkini reseptuuri vastaavasti nou-see 10000 per vuosi. Ymmärsin, että minua tarvitaan ja tiesin intuitiivi-sesti, että saan tuon apteekin, vaik-ka Etelä-Suomi on päteviä hakijoita pullollaan. Että kun apteekkilupa-

päätös tuli joulukuussa, niin olin jo päättänyt, että vähän remontintyn-kää pitää Tikkurilassa tehdä ja kyl-lähän Salix vaihdetaan pd3:een ihan melkein heti.

Pienenä yksityiskohtana vielä tähän ja sokerina pohjalla voin mainita, että kaksi vuotta sitten toukokuus-sa sanoin eräälle kaverille, että olisi kiva asua Hesassa, vaikka en ikinä aiokaan muuttaa takaisin. Tämä kommentti pulpahti maailmalle vain sen takia, että silmieni edessä oli ihana Suomenlahti ja keväinen auringonlasku.

Kun laitoin hakupaperit Fimeaan, löysin vuokra-asunnon. Sopivan kokoinen, kuudes kerros, kohtuu-vuokra ja merinäköala. Paratiisi keskellä kaupunkia. Ensimmäinen asunto jonka bongasin Oikotie.fi:s-tä ja vuokrasopimuksen tein heti, koska intuitio sanoi, että riski kan-nattaa ottaa.

Että nyt herään joka aamu aurin-gonnousuun, näkymä on aina eri-lainen ja ihmettelen kahden vuoden takaista intuitiota. Minusta on sikä-li mukava tuo näköala, että ikku-

50

noistani näkyy sekä Katajanokalle että Korkeasaareen. Molemmissa minulla on sukulaisia, vanhemmat Katajanokalla ja apinat Korkeasaa-ressa.

Luulin, ettei Kastellia ikinä julisteta haettavaksi, mutta ennen pääsiäistä sain tiedon, että se laitetaan parin viikon kuluttua. Toivottavasti sin-ne tulee apteekkari, joka ymmär-tää miten ihana työporukka siellä on vastassa, miten kiva apteekki se on ja että se on elämäntyöni, johon olen työkavereideni lisäksi laittanut itseni likoon. Toivottavasti siihen tulee apteekkari, joka ymmärtää, että sitä pitää kehittää, eikä sitä saa jättää minun elämätyökseni.Oikeasti minun elämäntyöhän on vielä edessä, en ikinä osannut aa-vistaa.

Mitä opimme tästä kaikesta? In-tuitiota kannattaa kuunnella sen lisäksi, että tekee motivoituneena ja iloisin mielin työtä ja tietää, mitä aidosti haluaa. Ja kannattaa hokea systemaattisesti, että ei ikinä, eten-kin jos haluaa että joskus joku tietty asia toteutuu.” Ei ikinää” voi käyttää positiiviseen tulokseen johtavana mantrana.

Hienoa kevättä teille kaikille! Ja muistakaa, että ei ikinä voi tietää miten paljon mahdollisuuksia on edessä, kun vain uskoo itseensä ja uskaltaa kuunnella intuitiota!

Terveisin

Christel Monniapteekkari

Oulun 11. Kastellin apteekkiTikkurilan Ykkösapteekki

Tavallaan niin kuin konsernijohta-ja, että.