Jouni Kemppi

Kylmeni toisella kädellä

Cut In

“Niin narrimaista ja niin lapsimaista kirjaa kuin tämä

"romaani" on, lienee harvassa kirjallisuudessa.”

A. Oksanen

Kylmeni toisella kädellä© Jouni KemppiVantaalla 2010http://issuu.com/jonezo

A. Oksasen runoja ja Kiven Seitsemän

veljestä toisiinsa sotkettuna.

Kylmeni toisen kädellä eikä kuin rintansa etkö nurkkaan tai eräs mies mutta

puukon viiltämänä nytpä helvetissä Juhani ja puoleensa opetan hän kalvamaton

napisematta valju kieltäs aina ota on kanssa esimiehen surma näkönsä hoippuu

pysyväisyyttä yöt metsä tyttö hyötyä aina kevätaamu tai jalkain vallassa joukko

sotihin nyt viljelköön sytyttää päivää telkkien tämä kärsinyt siinä kielen Timo

pakanallinen yksin on pahaa etkö kyyneleen impivaaran aura isännyyteen on

sanoo seisoo jalkasi voimia ollut oma mulle kaikesta korvessa äiti käyden siipi-

eläimiä turva ja miesten tullessa motkottamaan laita enää se koota katselevat

sen että armaampi Eero että raa’asta ja pikku tietää kesät ja kuule joissa toteen

verinen toisen saat en opetan Eero ei visapäiseen rautaa otsoa se viimein aapisen

ensimmäistä siellä rinnassaan alkaa vuohenkalmasta vouti apajassahan tyynin

päällä Juhani aitan sun ahtaus leivonen ahkera te huikailematta asiaa männistön

on kuin sen suitsuttavi salaista ryyppää haarikosta ja taasen lauseet kallis tei-

dän piirittänyt sinun nousee luntusta kas sen ja meidän maalla pirstoilemaan

kurja oli miehuutensakin jouluk mutta ruoskasta Timo tämä manalan on sataa

heloittavat mitä sanotte Juhani tienoilla tavallinen teen leivän päivät Timo niin

ja mennä syys kerskuko alas etsijät jos ainahan pieni niin yön vastaa veliparvi

tässä päälle Juhani pahaa verta Juhani mi ei ihminen johonka kylvin lypsää

vääräsarvisia vahtoisen katto emme taitaisi vielä pitkä meillä pykälää Timo ja

koko toukolan kirves ja mies ja nähtiin aitan mut luovun yhä saa kovalla niin

häneen Aapo elämä emme kauan silloinpa on oliskin meidän teille apumuijia aina

niin emäntä metsään nauttimaan luulenpa tämäkö ottakaamme riennä merk-

itsivät alle tuommoinen nyt tokko ja asiassa Aapo leikistä ja enemmän huolta

peljästyneinä vanhaksi näkönsä huomatessaan järkevästi silmään muuta mennyt

tuumani on vihuria vaan niin metelöitsi möyrivät saunan mutta nuhteita Laurin

jos poikia teen kuin mutta metsään löi Aapo Juhani ei ei ja minua ja leikkuu-

aikana rakentaa en kuin löylytyksen kuonoa ja häntä että työssä voi ja toinen

on kettuja kanssa Juhani katsellessani on ja ja raatamiseen te mutta istuessaan

no tuonne verinen minua halut tok’ he olkoon poikia sukkelasti ja sitä aut-

taa Juhani niistä rakkaissa maata maamittarikustannuksilla käydä syljen uutta

kuin pannaan pitkänä vaikk’ tietä suomenmaan kuoloa ai teen hyvä lähestyy

4

ojapuita povehen hän alkaa suolaa vielä sanot töiden päivällinen ja aura heitä

pohjanlahti aina vaan vastus anteeksi ja sinä paratkoon muutoin voi on edest’

elättää ei mitä istuessaan kämmenpäistäni pieni imetään tosi mutta tarvitsee

aalloissas kohta siinä harmaaksi mieli kuulkaamme sen syys jaksain rakastelivat

esti varma paatunut nyt koskee asia kuitenkin ennustaa Aapo parhaaksi katsoo

minä aamusta ennustaa pakkasen viipymisensä sen rovastimme Tuomas Tuomas

oma toreli karkulaisia eteläisessä vai nuorimpaan vielä löydämme suden minä

on kuin teidän jos ethän pian omistajan kurittaa sotahan on lihaa valtakun-

nista talon ruokkii lypsämään kirjavan kas maan synkkä kerran no kiiltävän

kasvopa lähestyy oltiin ken minä on suojana pelto meitä tulee oma terva ne he

vielä viimeiseen paatunut kauhoja tunnon miekankalskeesen ja painavilla päivät

tuo niin jos isäntä ulostekoa miekallansa punnittaviksi niinkuin minä peijakas

näkyypä ja mutta luulenpa kukatiesi uljaita veljet ja sijaltansa polvihousuissa

sä mutta koska suomenmaan että isäntä käsin olivat saat menneeksi kuin kauan

elämä miellytellen vai jos kuusten humisten kerrottu kaikki eukko kutsuttu lai-

tumeksi leimuumaan mieli meitä etehen kimppuun kanssa molemmat itse oikein

ilman könistämistä kiellä maiden kieltäs aika rivi on pöydällä mutta katsonpa

puolelle et juuri silloin toista paitsi kalvamaton tuleepa elleivät ja saamme hän

tuon maailman kohtalainen ja suden hän salaista painaksen niin ehkä siitä härkiä

suuri toisena päivänä kun se ensiksihän siellä myös Tuomas hampaisinsa taitaisi

sanon Tuomas he miekallansa enää hän en tai kolme kansan pian omistajan

kaikessa ah no susista toiselle ja ylös vakuutti kylmeni tytön jahtivouti niin

mielihin sen veliparvi silmäs minä ja voi se vastakynttä saattoi varras elämä

etäältä ja sanantaito kuitenkaan mahtia pitää tuon nauriin kumminkin olisi met-

säretkiensä hillitä mieltäs sijalla katsellen toiminnan määrää ja ja yksimielisesti

Lauri puolelle perkeleitä itse nahkapeitturille on tekemättä vähän katsella maan

mutta puuhaa yön uskoines turvaan huolimatta häviöön mennyt mies mutta

kauhistunpa armo sillä käykäämme painoivat käsittelemään olla Juhani voimalli-

nen syyttäköön mut päälle ja tuossa laskiessa metsästä heinämaata ja rakkaissa

kuin niin keskinäiset syöksi maatansa aikaa voittain iloinen kuulkaamme rakensi-

vat ja ja aina tähän tule jynkästi liki paratkoon päälleen sammaleisen päivämme

5

leipoo täällä vieläkään vaimokseni Juhani uppiniskaisuutensa polttaman toiset

siihen isännyys vähänkin en noin mielit partaalla vastoin sotihin kiltisti aholle

etehen muille Aapo on katso on kasvopa herroina pyydellen että kylän en enhän

vaivan pois tahdon Aapo mielest’ Lauri se niin on minä muita vihoillisen kas

pirtti pyörii lämmintä nurkkaan no no savon tok’ torpistamme voi voi tuiman

hän tehdä pakoita elämä pienoista Tuomas Tuomas perheenpöydän hiiskuu soti-

hin ja etsimme ja sukuni parhaita aatellut peeveli kidastansa tulta talon Aapo

Juhani jo häntä kyllä Juhani kuin et Eero kohta taasen suinkaan pojat sen noh

Juhani no myykäämme pane kieli tytön mutta uusia se mullisaukon poudan ensi

saispa eikö kaksi muistelemaan koska silloinpa pojan tässä Aapo luulenpa loiste-

hen poikia harjoitella ole kuin heidän hän muuttakaamme mieli korkealle jaa-a

rakensivat tässä Lauri kunka noin te päättää viimein niinkuin talosta kuolo sie

päivän kuin päivän viisikymmentä äitin karhun heitä niin minun hätäpäivä hm

nyt isän ja ison-jaon käydessä tanterella kyljellä ja poski rakastaa minua emän-

tää ja huolimattomasti olemme mielit niin kirjainta meitä suuri sekä ja sanoin

mutta pilviin juuri kutkuttaa sen mies manalan joka kuolla aavistan johon aina-

han lähestyvän kaikki kristillisen kansalaisen tunto sinens’ sen pöydän ääressä

salaisen yksi ennen jää ei kasvoiltansa sinun niinkuin kädessä näljän alkaa hiki

ja pöyrykarvaisia haamu teen sekä ei annettukaan syntyissämme vähentyminen

oli nurin sekä kaikki vaan siis siitä emäntä nyt raivata taivaasen huoneet po-

hjallansa niin meille kiinni armo sillä koko järjestystä vaiti minä minun Aapo

et josta he taloa metsä oman sanot etehen tilaansa se kiitoksia ryssänkukla

kitahan ja kaupunkia me nyt arpa minä hävittää monta en itse kyyneleen on

kuin sompion sillä ja kekkurista Aapo kolisee niin käyden sinä itsellensä kuin

jahtivoudille unisena velvollisuuksiansa sekä minua silloin luun koska apajassa

kotomme käydä muille korkeat niin mielin liioin tehdään mutta veljekset kaikin

vie tavat muoriksi olkoon peräpenkin laulun karvaiset iloinen pitäen niin on

pimeässä kyntäneet heitä niin Aapo ilolla oli suihke omaa elämän valtakunnista

täällä jos joka koko Juhani kruununmaatani erään eihän on kankea kiekonlyömi-

nen lihaakaan pitkänä rivinä tarvitsee pimeät ammoittaen on herkut niin et

kuitenkin teljetyksi minulla jos nouse se Tuomas hyörii ja jo emännätön valta

6

mutta että ken kysymyksenä minun ilmi ahtaus tuossa minä vielä kettua rak-

entaa sepä ja pellot tuottakaamme puolta lakia ammentaa tuskin huomasivatpa

syksy-ilta mutta ja hänen ehkä joka kun ilman rupee hän sanaan isoisämme

turpeentuneessa sinne koreasti joukko laki seuraan niin tukkas kalliimpaa on

huuto kurilla Simeoni oivallinen toisensa ja jumala kiittäköön veljet kulovalkean

vuoripeikot Lauri iloinen karheus hänellä nyt pahaa vois meitä piimää unohda

tässä työhön Juhani se loukkuja niin ahkeroipi auran emäntä Juhani valju asiaa

sinulle kaikumaan niin nauriita varkaisin Simeoni enkeli minä meillä yksikään

velvollisuus äiti luikkarit tullut menneeksi on juuri kuin tulta pojan pala Sime-

oni isänmaalle vaan se oikeat kuluessa Juhani aseen kas niin vai suon seurasi

jalkain hirveä yksi etuin kaikki seurasi heitä maita eräs rakentaa taas Timo

kyytiinkin oi niin valta leipään hän valta tuossa vartijaa heitä poika ryysyihin

synnyttävät ovat jyräävät kohtalo minä painavilla saamme vastakynttä huoneet

luovuttaa pirstoilemaan äläppäs niin kohtuus p Juhanin uus’ hän laki ennenkin

kovalla humina ja pyörähtelee metsä noin sysikoijussa sen tien miksi kuolla

tilasta jonkun mitä maailman yhtä isäntä iässään ja mies mielit vaan toimet

luullakseni onpa väljyyttä muistelen hänellä uhkea te kovalla sun niin on kään-

tyy ja taivaalla kuitenkin se kuin on jos tulinuijan paukkeesta vastaan se iloinen

ja joukkoon tai on emäntää savu hoippuu jos seikkaa käskyjä nyt ellet ja kidas-

tansa tulta eihän uljaita ohhoo Juhani liha vaan ja mutta vaan kaapasivat mutta

elämä tule kovalla tok’ helvetissä Juhani toivomme vihaa et Eero itse miehet

kaikista ojan suorittaa perkeleitä meidän ryysyihin asia riita siellä kohtaa kaa-

tui Juhani silloin atriaa hänen pojille he niin itsensä jättää kuin häntä voima

myös Timo yhdisti ruton niin niistä parastani omalla voi ah metsän mutta ni-

inkuin se Tuomas ja taasen kiirehtii sanoi Aapo on muoriksi ei ja kului heidän

hiiskuu herää kartusta mieltäs nuorin pikku-Eeroni tulta-ottavaan mitä jos ei

hän astelee jos puulla lopulta sinä ja siirtymään juuri niin vaikka kieltää Simeoni

hän astelee huomaa ehkä tutisee on kuolla hän mutta leikistä sanoo kuin hu-

udoista meni millä sotkee taikinansa meidän vahvasti lävistämänä josta toivon

tulen mainesi hän sinua ääntäs kuin huomaan Lauri lauseet pian käydessämme

synninmerkkiä kirjassani ja kuinka yhden ja tukkansa jonka maanantaina Aapo

7

kansan täyttäessään se minä jo ja ryysyihin kirkas suinkaan pyörähteli ja ko-

htaloonsa kaiken halko kasat muistelemaan mutta yksi paatunut ja tuleppas sua

jukolan tai meitä ah jo veljensä Eero-poika oikein rakeita käsiksi sana näkemään

kolmen ja polskuroin suihkavat kieli veljeskunta siis vaativat karttunehen minä

isän ja kansaa sillä merkittömään vielä teitä voi tunto jo astua veljet satimia

Lauri mutta kuin tarvitaan Juhani nousemaan sodan päättää viimein kiiltävän

käyden sanoo pykälää Timo ken pedonkin meillä äänisjärvi kettuja asia ei men-

nessä mukaan Juhani tehden savikukkoja on kun juonesta leimuumaan kernaasti

olen ai syksy-ilta mutta niinkuin saapas ilman yöt mutta et ja ja halko saattaen

sammaleisen istu isältänsä paitsi korven yli summan sanottu mies sielun riita

hiiteen tämän tuuheat varjele suurusta tärisee kuonnuttaa vuoripeikot Lauri

useinpa tuntisi savon ja he kanssa Tuomas voi tynnyrin käydä nurkkia tuol-

loin ja siihen kiitoksia läksi hän ilmahan jos muori aina ja teitä syljen syhyy

Juhani ja lukkarin ja kiukkuisista ja päälleni luovun syksyn verta isänmaallesi

ympyriäisillä hankkimahan veliparvi karkutielle viisikymmentä sun talo yö sun

se mutta metsän miehuutensakin eikä heillä ruumiin ontuupa kuin lapset että

talvella juuri niin tästä joukkoon ei kuin ympärillä pysykäämme on myös kuinka

te katso ja ryöhää omalla hiljemmin asti Eero parhaaksi taas Juhani tiesivät ko-

totalonsa sinisen tupruuttaa hänen Juhani jonkunmoisen niittulohon lämmintä

tuota tämäkö luulen kuin kaapasivat useinpa kyllä ja pöyrykarvaisia oikeasta

he suvi karhealta mantereinesi pala Simeoni yksi on muuttaa pakkasen se ilman

laaksot emäntä muita Juhani katselkaamme heistä sinä liukkain hän astelee

alusta tahdoinkin Simeoni luikkarit entisinä sateessa poikansa joka muille vap-

puna tällä ja pystyssä kuin saipa noista laki poudan virtasi ensi hiirestä hirveen

siis niin myös luovuttaa ja vielä kieltää Simeoni vähän kautta Juhani jaloista pois

käy nuorimpaan aloitamme on ihmisten sittenkin otuksia leipään Lauri kunnes

parhaaksi keskinäiset rieska tuo povehen kasvoiltansa ja sukuni käykäämme vel-

jen esiin jos mitä pilkkaa jos emäntä työssä säästyköön se kuolleina toinen talo

täältä Juhani kieltää ensimmäisenä puut ja varras suomen hän anteeksi on

rauhan pistät joka korkealle parahinta viittauksen tuottakaamme tähden hän

ja vai hahaa ja tanssivat kurja tuolla estäisi pääsemästä antanut paitsi viimein

8

noakin rukoile vartalo ojalle kannalta ja täällä taikka käydessämme muodon ja

kerran heitin vappuna ikävyys peijakas merkillisiä seurasi meitä emme puhuttu

vielä pilkkaa vartoo ja turva huolit isäntä leikkiä kutkuttaa päivänä entisinä

isän heistä kiertäisi laita jos lähde en mennään hänen luulen jonka tosi elättää

Aapo Simeoni muuttakaamme hän on kuin jyrkkä leikistä äitin niin vastaan

osaksensa veljet metsäneito Lauri parin harjaksi kaikelle ruoka vasten ikänsä

aatamilla vaan en kotona ohjiin rakentamaan vihaa astua tässä matoisessa

mielisi ammentaa niin seinä toukolan rangaistusta niinpä ja luodin metsäneito

Lauri kaikin pieksiäis-saunalla nautojansa sodan paukahtelkoon ja on iloinen

kierrosta valkean tai toki kohentelee istuessaan ei suinkaan ken kaikki pakeni-

vat riippuu minä visapäiseen innon kieli meteli sinuunpa kädestä katso kiinni

etunenässä kyllä Juhani kasvoi vuosien koko ja lain metsät suomustettu ja vi-

hamiestäs ja parane Lauri hullut sudet huomatkaat koetti anna siihen veljetkin

vuosia ahdistavat paistumaan kihisevään joka hän kuin toista tai sepä on minua

tielleni vanhuus leiriä mantereilla ja mutta kuin armahin olette tuntisi vapahan

taistelivat ryntäs yömme havuisessa istu suruttomasti mi tavalla kuinka saat-

toi ja tuo laaksot saispa ja tai päässä meitä vaiti niinkuin alle olkoon taivas

harjaksi kaikelle lävillänsä maata kohdassa mutta katsellaanpas yli siipi-eläimiä

vielä äänisjärvi isäntä erään että metsään mutta on olkoon kannalta hartevin

kotoinen surmaksi variksenjalka uunin ja ulos Eero seisahtui se vasta isänmaa

jumalatonta he maittavan mörisette aina ensimmäisenä maastansa mutta että

luovun koska kussa tyytyväisinä päivinä laulun ladottuna vartaasen maanan-

taina tule napaa sukkelasti kesti sanottu ja toimet sinä ensimmäisen niin löyt-

tiin Juhanilla sinun morsiamikseen myös nurkan suloisemmasti sompion niskoin

ja kotoinen joka oikein riivannut kiekonlyöminen vuohenkalmasta mut jonka äi-

tiparka Tuomas ainakin pilkkaa myös on pyhkäisten pureskella koska silakkaan

siitä etsimme niin mikä että vanhoja täyttyy halkoni virtasi juuri on vaan on

rovastimme vastaan hänen meillä talo nuori ja ei myös hänen sotkee taikinansa

siimehet sitä ja sitten ja ja sitten koskaan ja voi karttuu pitkänä kannalta

taaskin mikä johon se yksin hän tuleppas paisuu kyenneet me makkarahalko

sekä löytämättä unohdetaan tämä mies Juhani se minä valaisee 5 närkästyn

9

Aapo likeynyt silmäs vaan jo parastani käykäämme mieli olette on veljeskunta

on noh Juhani vietävät hänelle mieli armahampi salojen enkeleinsä perusta-

maan ja niin minun onnettuus ja jäähyväiset joka säihkyellen käsi pauhasi par-

taalla ja lakia harjaksi kaikelle on ensiksi suolaa sanaan on häneen kuin ei toista

miehissä keskenänsä muistelen majassa kolkko umpisokeaksi ennenkuin ja vas-

ten maa paatunut ja te pyrkii käskyjä tarpeellinen niinkuin käydessämme vaan

ei aapiskirjat hiljemmin mäelle näkivät sylki en parastani poltti päivämme hal-

jennut Juhani niin kotia se nimittäin suomenmaan levottomaksi kuin mutta

edestäsi jo kuin kaikin hän päivämme mielensä kotiansa niin niin helvetissä

Juhani yhtään asun horjuen poika todistamaan tyhmän pääkalloni mahdollist’

verta taasen totta Juhani oli metsästä ja oli likeynyt ja poikaset on se miehiäkin

tyynin hiljaisuudessa iloinen koska ja poikaseni sanottu Eero Eero taas että ru-

ton kuitenkin luulen lähellä kehdossansa tämä luovuttaa käymme kaikki työhön

oli kuin pannaan menkäämme levolle vartioimaan pirtti jouduttakaa Juhani kar-

jalle kanssani poikihinkin kas jonk’ nallikkaa Tuomas meidän mutta minä kaikin

myhäillen että se täältä hän kehenkään ruoskaa Juhani voimallinen korvessa äiti

synnin asiaa tiedän sen jo älä vappuna edestä Timo lehto suvenaikainen tuosta

tehtävä ovella ja suomen minua mitä miehen ja pellot kuin ja vielä hohtaa

voimallinen ellei säkeniä tarpeellinen tulta hänelle säälin siellä pyydellen suolaa

on unessa harmaana hän meidän niin kuni suuri tehtyäni saunan isän Timo

ulos Eero joukko kohtasi emmehän ja on näin näkönsä katto hän se joka kuin

ja makkarahalko koske omantunnon-vaivainen ja kaupunkia aina hampain te

niin jonka kultainen hän sä minä tarvitsee tämä heitän kadotti minulle sorta-

jatas painaksen pitäen ankarasti näkemään rakastelivat vaan kuinka röhötellen

aina hiilen ja seuraavaan käsi oli nyt menosta kotiansa mitä rakentaa aivan on

rauhan loit peltojen tyttö tekemänä hän ja kaikista koettaa Aapo ovellesi ei

kuitenkin ja että minua ja muistuu ma’ata niin sun niin jouluk astelee yöt ja

oivallinen on yksi hämeenlinnasta taitaisi vaan rantoines elämää johtoa joutui

viettivät vastoin pirtti ja peljästyneinä iskivät kivinen tanner tapelkaamme ja

kuin läksi kuinka ollut tullessa miehen seison mielellä siis kruunun on ja että

heidän tekonsa ulos hampunkarvainen veliparvi karkutielle kone jo hartaalla

10

korvessa äiti toisen muistoksi teille tiellämme ja vallan sano mies Juhani perus-

tamaan viheliäinen vanhimmasta auran vai miehuutensakin loukkuja nyt koskee

varjele kuin kullekin puolen en pankaamme auringon lukkarin ovat ja Timo kuin

keväiset metsään täältä Juhani kiltisti hänen enkeli ennen anteeksi juhlapuvun

pistät seisoo likka ja nyt veljen kertaa hän veljensä tiedän Lauri etsijät nyt saat-

taa ja mutta täällä säkenenä edessäni Eero-poika taloa liian lauleskellen kuin

väinön kiulussa travia Juhani lämmintä kuitenkin Aapo Timo sissit minua hän

kaikki ruumiin veljekset vastus uskon-pykälä mutta sitähän huoneessa olkoon

muutoin joka ja tässä iskivät ehkä ja luullakseni ja niittu pyristät ruokkii ryn-

täs vihansa muuttui itsekin kristillisen kansalaisen kultainen kuni ja painav-

illa ikä on meitä lauloi ympärille mäelle näkivät maat’ vallan avion lapsuen

laineilles ennen kuin olivat jo karriainen ainahan vaan siirry niin näinpä pak-

enivat Lauri ollut ja vapauttas aseen kas niin päälle laaksot onnehensa ja on

tappelussa nyt ilman könistämistä suomalain jonka seuraavalla ja etsimme niin

vähän mies uppiniskaisuutensa pitkä huikea vakuutti kuritus tulispa kädessä kun

unohdetaan tämä ja ja ontuvaa mitkä kirkastaa sä ja lakia tunnustan ja vihan

jos ja saattaapa nyt minä Tuomas määrättäköön mennyt tuolla Timo kankea

hän ja povehen oikeat ulostekoa ympärille aavistan ennen mutta isännän isän-

nän että ja ja sitä emäntää otan laaksot pois rovastimme leivonen hänen hän

vinkuva ruoska elämää loppui kuonnuttaa saman antaa sinulle salaa vie lyhyt

pisin vaan kultainen työtä oikeus näistä vasten syltää ja sinun vielä valmis ei

mutta taasen tuota seikkaa fläätälä mikä metsä sitten olikin kaikumaan ko-

tia männistön kerran Tuomas Tuomas viholaispesä korvesta joukko pistä usein

tuima eivät ison-jaon käydessä nähnyt kuusistossa isoisämme turpeentuneessa

Laurin meitä se ja pieksiäis-löylystä enemmän huolta uunia heidän poikinensa

kaksi riitaa tuon nauriin ilman könistämistä hän muodon kerskuko kumahteli

tehtyäni yöhön käydessämme jumalan keikkuu ei ja mieleni pellot tuumaillut

joukko Lauri pyörii heitä kallis häneen kohdassa mutta katsellaanpas sun myös

metsässä Lauri sonnia maihin kylän kourassa miehissä otti häntä että ja luun

tarkan kankea täällä totisesti rahalla suolaa uuden hullut sudet huomatkaat

metsään korvessa se mutta tänne muori kädestä Simeoni ympäri teen niin sinun

11

on en ihmeitä kääntyy ja jouduttakaa vielä niin kesät vuoren meille niinkuin

hän missä tehdä ja tottelisitte eukko kutsuttu lausui seurassa äänisjärvi aika

norja olette mutta karhuja Juhani jonka ilma Eero katsahtelee ja välttämätön on

sylki kuritus peitota kylvöön kohtaa hoikka metsäneito Lauri tämä ottakaamme

toiset äänisjärvi sä kiivaasti kyllä heittäkäämme riitaa taivas te meitä kiiltävän

meidän tämä muoriksi sano virtana elon jo seisoo kieli ja sinä on minä Juhani

ensimmäisen kuullellen unessa silmään rakentaessaan kuokka toinen oli onko

talossa tavalla painaksen katsella tiellämme niin ehdittyä tok’ se tehty niin ja

hartaalla isketkö harkitsen uljas säihkyellen syljen tähdet päivältä siis saakeli

nyt jukolaa saipa itse tänne muori päivä joka ammentaa vaan pitkänä kaatui

uhkea armahin parhaaksi paukahtelkoon mörisette näiden nautojansa ja oikeu-

den vastusta Eero veljeni luulen nouset kerralla kupuumme ruumiin tapelka-

amme ruokossa huuto täytyvämme minä seitsemän Eero Eero tyttö ja he älä

oltiin tänne kädestä vuosittain valaisee on ja temmellys mies Lauri talvella hm

olkoon he syltää talvea se kukatiesi minä poikaparvessa kotomme sinun mutta

suolojakin oli jos Simeoni palkehilla lippunsa joukko niin teen poikaseni asia

napu minkä umpisokea ken lain meille kaikkia morsiusliinoikseen [tapahtui tal-

ven kerran siellä istuessaan mitä taasen täällä vähän myös Timo vaativat on

naapurinsa astukaa ilmoittanut omasta heidän kulon niin niinkuin heidän katso

tuntuupa kolkutan peeveli miekkoset mieli näköj’ yhtä kellastuu asioita jotka

yksin talvi salojen niinkauan ilma päivään kyllä omasta jos oivallinen nouse

laita mielest’ koreasti ilman ja tappelussa syys rieska karjansa joka siipi-eläimiä

jäykkä tarvitsee katsos mennessä ryysyihin myös nyt olkoon maata itsellensä

joka on hän minua talven paistikkaiksi kunnes on tyttö kuninkaan rakentaes-

saan vaan syystä pystyssä kuin rieskan sinulle suhteen kylläs Aapo ja ennus-

tanpa lapin korkealle kädestä kutkuttaa meill’ minunpa tutisee läksivät yöhön

hillitä mieltäs kelpo tässä lain nyt seinä joka mahdollist’ pitämään rikkaruoho

kaskessamme on kuinka vaan miekallansa oikea jussin-tukka Eero ihanan vähin-

täkin sen tässä meistä kädessä ja on leiväksi komeroissa on auringon saattoi

perkamaa ja ja ja jos halkos’ kaikin mutta leipään kypsyneet kukkaro anna

meidän vanhaksi ole niinkuin sieltä takaisin taivaan pakanallinen heille sen yön

12

kuullelleetkaan aaltoili veljelle ain’ syys sammuen syöksi ei ilman toimet maihin

jouluk joka piankin kiertäisi teen kun umpisokea ja suloinen pala Simeoni sen

kaadettiin elämä suinkaan hän siirtyvi mutta niinkuin ehkä taivaasen hän siirry

heistä viivymme vehnä meill’ silmä määrätyn muita Juhani ryyppää haarikosta

täällä heistä kiitosvirsi Simeoni kanssa ja kun vilpitön haasteltu ja ja huolimat-

tomasti olemme nouse veljet musta niin kun oikea jussin-tukka Eero leikkiä siellä

kuin ilmaan Juhani tarvitsee myös kuin ain’ ja talo sotkee taikinansa eukko kut-

suttu vapauttas Timo Timo kuusistossa aina jutelmiansa tullut kaiken heidän

aatellut kuin huhtoi estäisi pääsemästä valta etäältä kruununmiehiä kun lapset

häntä veljet vanhus ja joka keikkuu täällä lippunsa kellä koska voi pahaa ei ja

hedelmää kolmen hän tunsi poikia panna niin hänellä lastaan varsoja ja talo

tukkansa jonka muistelen nyt kuitenkin mies suomenmaan" kiusaa ihmeitä kuin

teenpä totisesti se kuin tuossa pyyntöön ette saman on heidän minä parin raken-

takaamme itsellemme ja mutta sanoa käyminen soinnuttaa ovat vauhdilla Juhani

käy syö tunkiolle o sopuisasti ja kekkurista Aapo iskua kuin silakan tarhaamme

sinä uus’ olettepa mennä heitä iltaan karja ja käy ilman anteeksi siipi-eläimiä

hahaa ja seppelöi kummitusten viisastua metsän haamu tässä tutisee soi vihansa

muuttui ja tavienki punaisissa liiveissä tähtes Juhani työhön Juhani ryssänkukla

tämä vaan tekemättä oikeast’ vanhat kurkku herra kalvamaton saaneen luulen

sen multahan tai päälle Juhani luulen kypsyneet siin se kuitenkin aitan silloin

jaettuina tavat sinne minä Juhani kuin sauna mä kuumuudessa mutta siirtykää

hänkin suloisemmasti etsimään etsi lapset kyydittäisivät peltojen kääntyy ja on

konstit suorittaa sano muuta oikein sitä joka vakuutti vimmatusti turhaan san-

ottu lypsämään kirjavan ahoviereni kirkastetut enää kristillisen kansalaisen tyttö

aikeessa on ollut poika Eero herran kylvö- tyhjensivät pesän liian ja niin huu-

tain toivoen jyrkkä takana astelevaa ja sen valkean et Eero hän hän jää jäniksiä

pesän tässä aholle kolkkoakin leivonen kultainen toisen että jonkunmoisen niit-

tulohon en rakkauden raitis sinun Juhani Juhani vartoo varjele veroa mätänee

parhaita tuumia ankarasti nyt jukolan se on yöt taitaisi naisia hillitön veljet

koreasti taloa niin sanoo onhan rauhassa saamme iässään edestäsi mutta emme

paratkoon kerran kelvon tänne häh Aapo milloinkin talven kerran heitin vap-

13

puna pelastus-keinoa kylki seista syöksi tulta on sanoi Aapo näkemään kädessä

kuin tanterella kaikki mutta taida syystä kyllä kulovalkean päivät parhaita sä

hoippuu taasen lyö ja Lauri on ruton muistelemaan kädessä hartaasti on vahvasti

säkenell’ meitä yhtä ja siipi-enkeliä ja hempeästi Simeoni pojat metsissä pöllyt-

tää kuultuansa kullekin puolen veljet teemme elämä maan määrätyn Juhani

Juhani kalkkehella näinpä likka on aina rinnalla jos tarkoitetaan olit mutta

peitota sopuisasti ihmisistä näinpä kotia nouse tuon kaikki hulluuksia Aapo it-

sellemme niin täällä kaatui siinä poltettiin itsekseni mutta Tuomas oli miksi

seuraava että röhötellen koetti sydämmensä mielenmukaisinta Aapo sen johon

tahto Tuomas Tuomas förpiiskatun pitää Juhani oikein sompiossa Timo mutta

vapahan tässä vielä jonka veroa Eero Eero muuttakaa peukalo siellä lyökääs

hän lannan vastoin kädessä ja jääsi Lauri uuninpäältä killistellen kaikista run-

saasti mä talo harjoitella kolkkoakin tulta toisen vietävät ja läksi tämä juuri

vaikkapa edestä osattomaksi sytyttää tukkas mutta niettää kellä on ja täy-

tyvämme maailman sitä ja onpa hiki ei oivallinen oli kiittäköön sen tiedän niiden

häntä niskaharjastemme mielii vuotta kuin osaksensa tulen takataloni hempeästi

Simeoni toivoen vaan ansalla pyyttyä on maas itsellemme kolisee niin lauseet

kynsi eihän voi kuolla joka mutta päättyi suomalainen takataloni ja lyö kivien

armo Eero jonka vallatoin pitkin hieman männistön jouduttuansa kuulivat hillit-

semään läheisin voisi härkä yhtään riihen olette mikä peukalo lakines tyhmän

pääkalloni enkä vaikka niin noita härkäpäivistä Juhani kuule asiaa meret vaan

sentähden mahdilla niistäpä mutta kiväärin kiusaa lämmin kirjainta huomaan

kaikin veljestä kyyneleiksi sanot soppa Lauri ryssänkukla ja lakeuden Aapo it-

seäs pehmitänpä päivät niin pää Aapo ja maassa silloin kylläpä itse sanantaito

siis poikaset vihoillinen ärhenteli sanasta ilman mitkä koto kiittäkäämme Eero

katsonpa suuruus ja hänellä vartoo poltettiin sekä impivaaran olen koettaa Aapo

sanoin kissaa kuin ryyppää haarikosta ota muuttaisimme lundin karjalle kuin

maan mulle nyt hän hämeenlinnasta mitä muille venla Juhani harkittavaksi

usein tuima illallinen he tilaansa ja ryöhää tämän jumalan ja parastani rauhan

heidän jotenkin napakassa uudellensa kuullelleetkaan toisena päivänä vartoo

nypistellä sitä pilkkaa voimalla päivätyöni lepään kerralla kupuumme onpa sin-

14

ulla häntä aina ajoissa verta mitä tahdon suomalaisen muurit niin emme kontio

piirittämään säihkyten keskenänsä asiaan näe siellä veisatkaamme lapsuen liha

ja kaupunkia niinkuin nokinen savu ja kiellä te näljän koettaa meidän kaikkia

varro vaan ja harjoitusta napaa ja seisoo ei salaa niinkuin mujua merkitsivät

kiulu yhteishuhta vihan Aapo kun sitä niiss’ parasta maa kyntäneet kova te

suolaa mutta on muutamme yli etuun periköön minäkin mielitehtoinen mutta

joukko kysymyksenä minun vasten Juhani maailman mutta näkönsä kuulte-

livat kettuja turva äläppäs oikein Juhani ensimmäinen sillä vähän voimia poika

Timo nyt sanoit on totta Juhani puut alle itsensä Aapo alta ensi eikä ruoskaa

Juhani onnehensa meidän pois kirkkolain kaikessa pyrinnöstään hän kalliimpaa

kohdastamme harrastelemme asia jos viholaispesä kuin millä kuin päin suomen

astelevaa halkos’ hän hän yht’aikaa alkaa leipää edest’ tästä lapsuen ympäri

puoleensa neuvo maakivelle ja synnin pois joka kukkulat haidjai kohtaa jälleen

tahto kuin elämään tehty ja sanon pieni on he hän niinkuin ei oravia yöhön yli-

malkaan härkäpäivistä Juhani huvituksia tai parhaastansa asia Simeoni seurasi

karhujen isketään jää tynnyrin naima-asiani mut ehkä tuossa on kolkkoakin jos

tulispa ja sanon Tuomas nuhteita meidän on tulevana simpulaksi jaa-a kodon

vartoo yli summan paatunut Simeoni ja kiusaa ja oikea jussin-tukka Eero Lauri

on ruskealta laita laulun paistaa ja tokko antakaa jos olen söit hän päivämme

savonmaa" halossa lauloi jukolan helvetistä kiitelin iskenyt omalla aatamilla mi

äkeän kaikumaan sen fläätälä mikä päälle peilin ja äänen Juhani tässä kaksi tekee

heloittavat vieraista sen sydämmeni lasken housunsa muu kuin annapas kun en

tulinuijaa mieli Juhani Juhani nousee turhaan kylvöön niin olen he mies on har-

jaksi kaikelle kaunis oltiin katso on rauha vuosittain alkaa olen on härkä rakentaa

nyt teitä täällä jos talvella harjaksi kaikelle alta miekkas silloinpa tunnustuksen

Juhani peeveli ajettuneena olen yksinään poltettiin jumalata tämä on täällä nyt

sanot valo sinun heitä tuo toiset lisäksi ole kautta Juhani kysyen iskenyt varmaan

ala näin atriaa teemme vaan puolestansa veitsi suden huolimatta katso huoli kuin

lausua ontuupa hiljaisuudessa talvi ilma kohden tuumailen on ja heistä he astui-

vat kavun toimessa peloittavan korkealle tulkoon estäisi pääsemästä kuin äsket-

täin senhän löylytyksen poskeltansa niin ja mutta parhaaksi katsoo minä toki

15

se jukolan käskeekin tuleepa käyt ennustaa jot’ ja heiniä ennenkuin näe pojat

rinnassaan kummitusten on kellastuu jo sen hän halut astelee ja kunnian erään

muita ryssänkukla Tuomas Tuomas kertoili tekemänä asiaansa hirren unohde-

taan tämä miks’ päänsä hänen siinä mutta puuhaa niin ollut katsella josta toivon

kallis nuorten karjansa kansan päätä no’etuilla mutta oli pääsi omantunnon-

vaivainen piirittämään se otti riennä täällä suomenmaan taloa pojille heitä van-

halla leivät ajellen tietysti heidän alle kiitämme järkevämmin halko koko miehel-

lensä oiva väärti ja herran jo kuolet kattotorvestaan tielleni astukaa tuhkaksi

ei vilpitön pieksiäis-saunalla mutta poikaseni lapsuen niin parhaaksi halkonne

henkesi on rakentaa lain silloin kurkku kuin ja sillä huikailematta on on sivulle

sua vaan luodin tuleppas se seisoi nyt ja koskaan tuikkavat rakentaessaan kaiken

näinpä lehdot kristillinen tuskittelematta ja leipää oikeus ja mene pihdillä ku-

ulkaamme sinä paljon mutta laulu kaskessamme hyvin kova pöytään sillä heistä

liioinkin ja mies Juhani poispäin ja talven vetoa ympärille kouraani veljeni kuin

meidän vahvasti sanonpa sanoi Aapo visapäiseen jukolan Juhani Eero kunnia

sen ajat täyttyy kynsiinsä joutuisimme Juhani ja harteva kaikki auringon sano

muuta paistavalle partaalta silloin iässään taivaalla tanterella leipä sitä kohden

emäntää Timo viimeinen pojalla Juhani minä he häntä hyötyä talvikin raken-

takaamme itsellemme omaa uusi vastusta Eero kiirehtii kohta kiinni uskoines

sellaiset järjen vapahan tulisen tyhmän pääkalloni ojan sylki vapauttas kaiku-

maan valkea yrityksillensä paistetut munat talon uus’ lapset teitä perustamaan

katsella veljet minä katso paratkoon kyllä synkkä metsään täällä siipi-enkeliä

kuokkalan Aapo ja vallassa tapahtuipa ei lähenemään luoja alas säkenet joka irti

vuotta yksimielisesti vaan tuumailen rannat eihän vilppahat saattoi Eero-poika

vaan päälle säihkyellen koota pakkasen talvet hän sitä joka voimin mies me puh-

das talvella heiniä ennenkuin tämän päänsä ma’ata että ja vasta hätäilette että

aattelee verisellä sarkojansa kelpo parhaaksi hämeenlinnasta on halkoni Timo

pyörtäjäkoski päivät huikailematta kasvopa hilloa ja joka ilman niin hikoilla

nousee antanut kaatui asiaa ja kädessä valju hiiliä hänen yhtä suorittaa nouse

tunnon hän tunsi mitä lapsiansa väärän lävillänsä maata kohtaa kauhistunpa

voi menen tuliluikkua ja päivät aavistan korvessa äiti kohentelee halkos Aapo

16

suttakin vähän ja kiusallinen miellytellen suolaa oivallinen jäniksille tappeli kip-

inöitsevän kumahteli takaisin Juhani olen oli ja köyhiks’ ole luojanansa eivätpä

eihän sikeimmässä pieni teenpä totisesti kylki ja sukuni näkisin sen oli minua

toiset ja siirtymään keppi aattelette muuttaa vaarat kuin köyhiks’ on mutta pu-

uhaa näkisin sen rangaistusta niinpä pitäen sylki rannat lihaa hätäilette tunne

kieli riistää povess’ hirveä muuttaisit kelpo viisaus Aapo sappea Juhani ot-

takaamme naisia esinettä painaksen jotakin liha päälle Juhani ilta tahdon sit-

ten joidenka mutta jos liioin jalkapuu he poikuutensa ahkeroipi kerrankaan virka

uunin jumalan asia niin ensiksihän siellä mutta isänmaallesi valkeat hillitsemään

taatoksi vilttihatussa on ja äitiparka Tuomas ken ja määrätyn kerrottu mei-

dän hän sonnia mutta se horjuttaa kesän rappiolle anteeksi täällä koettaisimme

kaikkia itse lehto pojat Juhanin metsäneito Lauri tuomiolla kuin paistavalle

varro herran hiottavassa nyt olit noidat vastaan tervehtivät o katsos pääkallo-

jen haljetessa aina tappelussa sinun etsivät koske sitä joka ja takan’ vaarat täältä

murehtisin Eero se silmällä heitä löi lapsuen minäkin riennä mitä lippunsa monta

tyhjensivät pesän rauhassa seisoo jos kuin syyttäköön ja äitinsä painaa kor-

vesta ruomin äiti makasi no nytpä yhtään levyyden riitaa vartoo joukko heidän

tokko maa nuoren muori ja kuinka muistoonsa miehestä paikalla Timo niska-

harjastemme paistetun meidän sekin taas levyyden ja mutta lapsuen ja Simeoni

todistamaan poistaaksensa täytyy ei koska lopulta vihansa joissa niin iltaan

karja karttunehen tunnustuksen Juhani se päänsä ihanan vuokralle rajaportin

nyt te omaa juoksemaan muuttaisit vastakynttä karhua mutta ei lennä keikah-

taa uuden mörisette se nurkissa nyt kyllä tässä kun ympärille kädestä tapaus ja

taivaalla kavun teemme viljelköön esiin jos mutta ja toisen sano muuta se nimit-

täin sysikoijussa isännyys tyytyen vastaa vaikka taivaasen mars niin sua kan-

nella en teen kun asukasta paratkoon loi jahtivoudille ja kattotorvestaan söivät

kiiskiä emäntä Juhani aavistan on näin se taipuvainen kierrosta Juhani sen luke-

maan Aapo kuin jo heidän ja sanoa no koko toukolan heidän hän viholaispesä

hänen suora minä Tuomas jonne tarvitsee oli kelvon määrättäköön pieksiäis-

saunalla kuntoon lapsesi ottakaamme tiesivät kototalonsa alkaa vaan viipymättä

moskaa tuolla täällä älä ja tulta ja nouskoon voimallinen ja lapsensa tämä kat-

17

selkaamme vaan tulevana kalliimpaa ilta on varro minun armo Eero suomen ei

mikä pykälää Timo parin kuin sanella saattaa pään naisia se tehkäämme sydä-

mensä vai me kaluja on Aapo Simeoni ja raatamiseen maan niinkuin aavistan

sinua mullisaukon piteiksi nouse häntä poika vielä olivatpa kovakorvaisia kat-

sos menen ja ah kohentelee koko tartun ruskealta ympäri kuin viisikymmentä

ja koijusta loimotti sinä maanantaina Aapo paistavalle pihdillä mieli Juhani

omituisuus konstit maanantaina itse työt niistäpä Tuomas ei parhaan kas et-

täs vielä lausua pääsi se ja säihkyten kuin hän käyttelet naarassutta teräinen

kotomme siellä painaa vaan männistön te käykäämme juoneen vallassa ei tu-

ulet hongikon korvesta tämän pieni valaisee hyvä myös leipoo sen siihen tämä

ja tämä sua myös on metsän ja sotkee katsellessani tästä poika pahoin kansaa

ja harteva maanantai förpiiskatun linnuille kantosen niin pistän nousee aatamin

rieskan tuo myös niin te olivatpa riippuu seisoo toukolan nyt nähnyt kahdeksan-

toista meillä roteva jot’ maata ja asioita mutta mutta vartoo oivallinen luulen

ei savua kerran maansa ja samoin nuhteilla kuin tuossa ja naarassutta suostuu

knääkkä Simeoni vai kuin puheesi myös kaikkia metsäretkiensä jossa juhlapuvun

yht’aikaa siellä emäntää Timo kolisee niin visapäisessä ja käskyjä salaista jää

osaksensa hämeenlinnasta lukkarin asiassa Aapo halkoja päitä koreasti sotkee

napaa aseeni tuohon hiki kerran heitin vappuna viisastua talvikin sitä ota meille

asiat impivaaran onpa jumalatonta siitä kiitosvirsi Simeoni vaikk’ mitä poika

lämmintä kynsiinsä joutuisimme Juhani kohtuus Lauri Lauri metsien kohtuun

ja tukkansa jonka nuori jos paatunut Simeoni tunkiolle tuota siellä toivottua

saattaakses veteen usein tuima joka kohta kiitelin ruskea hyvän uutena hiiskuu

ajellen olkoon suunne vieläkään saattaneet vuoro jukolan kaukaisiin näkemään

rupee meidän jokapäiväistä vuotta kirkas lyö käskyjä talolla itsellemme täällä

huomenna Juhani ahtaus hän yhtään kannalta saakoon valkean ja leikkuu-aikana

etehen olette halut verta-janoova enhän soramarssi mutta huolit kohta sai mielit

hänellä lintuja kohtalo tulisen kielen Timo ala näin haaleiss’ rahaa mutta ni-

inkuin huolit pois paljon huuto mutta mielest’ ja silmään Timo vallan häntä maa

seuraavalla kuinka olikin tottelisitte aatamilla kuin mitä pojat vertaa enemmän

ajellen on jukolan pois pojillensa ennenkuin mennä harkinnut siellä hulluuksia

18

Aapo kuin unohdetaan tämä päivänä Vilhelmi kuitenkaan toisen hän iskua suon

hiiskuu ja kylmeni otsoa pääsemästä perin äitinsä vanhat merkit niin perka-

maa että nimittäin sortajata säihkyellen aavistan sentähden yhden vai vuodeksi

yhteishuhta on ruton hän jos suomi kiväärin ojan äitillensä uljaana merimiehenä

mitä rinnassaan kuultelivat vahtoisen kirjainta nahkapeitturille pienoista kautta

Juhani pari hän kuolla ja olkoon ajellen vihansa siirtyivät tuuheat huhtoi seu-

raavaan ei viihdyttämään ennen olla Juhani kolkosta sinä suotta puolelle ja

lämmittää katso käskyjä sanoi Aapo toisen olette siis kaksikymmentä tosi he

ja ja kodon härkiä he läheisimmillä vartoo meiltä siihen tiedät Aapo muutan

ja karjalle koko saman ja yhdisti kuin se ei tunnustan Juhani noh Juhani tul-

tuansakaan tyytyä juurta halkoni irvistyksen kaksoispari niin tuvassa eräänä

laitoksines pienimpiä jaarittelet hän niin jo maata tehtävä on käydä kurkku

iskette kaikuvalla teen toivottu kaadettiin hartaalla olen vallitsee tokko se mais-

tuu seinät ruoskasta Timo kourassa niitä Aapo kulon he ahkeroipi loit vuosien

karkuretki sammuen tätä seikkaa seisoi männistössä saa ja kohotteiksi Simeoni

ilmestyi katossa sen metsässäkin tuota on ja mätänee häneen Aapo tulisen kyn-

töön niin kynsiinsä joutuisimme Juhani koirillesi röhötellen muita uutena he

rauhaa Juhani lailla Tuomas kuin saatana tok’ mutta on jonk’ rakastat Timo

se tehkäämme niistäpä ammentaa ketuista vaan sulla ah seikkoja jää näetkös

Tuomas sanoi Aapo kysymyksenä minun kipinöitsevän verinen elämänvaiheita

kaikki sillä ja tuuma sillä omantunnon-vaivainen ojan menneeksi villitty talvella

pelvoton on yhtä valaisee kelvon sekä mies ja taida ovat sekä viimeinkin nyt

poikia viljehen suolalle sinä etuun periköön vaan lapsuus löysään eukko uhaten

minunpa näistä vartioimaan myös saparollensa Lauri itsellemme mitkä josta

toivon kasvanut niin pistävä heidän he nyt kansan mäen käski mutta tuo kel-

lastuu heltii kynsistäsi Lauri puki keskinäiset mutta riistää suitsuttavi vuoteel-

lensa parasta teitä kuin virnistystä joukko som’ tuumailen puoleen paratkoon

mutta leikistä napu ja kuule vihoillinen toiselle liian asuu sinä se Tuomas kolisee

niin kaluja jos Lauri asetti liepeän kuin lähestyvänsä karkulaisten minua heillä

mielisi vaeltaa marjoja tuot muuttakaa jonka oikein kaikumaan vastaan metsään

tämä jälkimmäinen suhtasi lyhyt pisin ja kas tässä Tuomas heillä turmio itse

19

parhaastansa talolla muotoasi nyt edest’ hyörii riitaa ja jos pitkätakissa kasvopa

takkuheinä Juhani tuossa ois mutta synkkä hieman kevätaamu tytössä väärän

läksi ja koreasti hillitön jossa onpa suolojakin ole vietävät ja ja lähtekäämme

pirstoilemaan kuin jok’ Eero Eero velvollisuus meille ajelee hän pitkänä siihen

he impivaaran jyrkän niiden kiittäköön puulla ja ylös taas käsitänpä kiivaasti

imeä verta suloisemmasti nyt poistaaksensa veliparvi karkutielle minä kylän

rautaa tekemistä Juhani ja heistä ja annettukaan syntyissämme ovat sanonpa

seikkaa suojelevia kurittaa taas Juhani kiulu tunnette käyden Timokin Timo

kukkaro voimasi mennä surra nyt on Laurin ympyriäisillä elämä mutta tahdon

myös kanssa molemmat pilkkaa veli on hän vinkuva ruoska virtasi toiselle purje-

htinut on gurtius impivaaran käyminen on vasten Juhani kyyneleen tuon jokin

miekkain riennä siippansa kiväärin päivänsä valta vai karjalle tähden joka en-

simmäisen ja tuli savon koska mäyriä ahdistavat kansa ja mennä että niiss’ en

kunnian ja paitsi mutta puuhaa käskyn peilin ja vihaa ihmeitä ja silmä ajoissa

tonttusilla paistelivat niskoin tämä Eero mutta oli kohdastamme harrastelemme

olkoon on selvästipä näkisimme tuumani onhan mutta Tuomaskin partasi tuom-

moinen pojat että oikein nuoruudessaan sen heitä muistelemaan alkaa ole sit-

tenkin esikoisuutensa hän koijusta loimotti sielun mukahan on eläisimme kar-

tusta jäykkä mutta asia kultainen josta ottakaa vallan oli miehen armo Eero joka

on etäältä yli maan uuninpäältä killistellen suolaa lähestyy seison ei nimittäin

surmaksi rauhan taivas on ja hänen yöksi tulisia iskivät katsahtelee ja kertoili sis-

arensa polvihousuissa seppelöi otan ei alas Eero käärein tämä heidän pois verta

kun minua Eero hävittää munat etsijät heidän että pojillensa tutisee mut ja unit-

toman savottaren kuin mujua enkä minunpa hän ojan ensi syhyy Juhani nousee

salaa varro sieltä ja härkäparia Simeoni aattelette muuttaa ja ihanan en kuinka

kieli viimeiseen poltti anna rieskan kerran ja kirkkolain se veljeksille siinä juuri

katsonpa vaarat voimallisen kuin ja mars nouse valju jonka elämä kesänä mutta

ja pöyrykarvaisia kerran heitin vappuna leonidaskin niin sie kuitenkin nielköön

kiusansa kukatiesi ja ja jokapäiväistä vakaasti asiamme mutta niinkuin imeä

verta heistä kruununmaatani heittäkäämme mutta saa painaa kautta Juhani

mutta levyyden sauna mene valkeat nautojansa antaa sinulle minua elettiinpä

20

kuninkaan nyt miehen sammuen rikkaruoho voi jukolaa miehet näe mutta taas

syksytoiveita kotona hiki minä Juhani kuolla lähestyvänsä karkulaisten ja vasta

verta-janoova uljaita seisoi se ohdakkeisen ovat ei omasta ja uusi veli paljon pu-

utu maailmassa ja muita tahtoo alas päällemme koettaisimme veljet jalkapuun

armo Eero partaalta miksi kerran ilmahan kaikumaan ja ontuvaa seitsemän

emäntä on yhtä syltää mutta pyytäin kaukaiset hirmuinen kansan pyöri silloin

sydämmeni kohtasi olen korkealle miksi käsittelemään ja käskyn ja vai iloinen hä-

nen salmensuut en että ja lämmittää katso on ihmis-lapsi suomen kitahan tähtes

Juhani ja työtä kimppuun et meidän astelevata siis yhteishuhta kuin emäntä

Juhani vielä aivan halkoni Timo ja toisen sama kiiskiä minä loukkuja minä

etehen jos valtakunnista loi sen ja saattaa sanomme äkeän kuninkaan näenpä

ja minä ja jos muistakaamme kieli nyt jos ja vasta savolaisen karjani hyvä voi

suunnan salot hänen voimia käsin vaan pääsevät olkoon niin vaativat se liha

opetan näkisin sen mielisi kyydittäisivät nyt koskee kiväärin nuorin luoksensa

maastansa omasta lähestymästä järkevästi kusta kuinka asia peeveli ruokaa kon-

tio taasen suolalle lundin johon lävistämänä rukoile hänt’ kyllä Juhani muuta

jukolan lehdot kasvoilla sillä olivatpa tarvitsee vähän hänen esti vaimo verinen

kolkko jäljet opetan Eero kimpaleen meidän huomatessaan sinua on ja jo kulkee

olit asiaan niin rauha jälleen neitonen aina heitä katselkaamme vielä ja on syhyy

Juhani kielen Timo sen että nyt urkkimaan sekä henkemme voi maanantaina

Aapo tapauksia raamatusta sukkelasti niin mahtia pitää eihän pala tuossa veli.

21