Kyllä me yhdessä · • Monet omaiset kohtaava vaikean menetyksen kuten läheisen itse-murhan, väkivaltaisen kuoleman tai lapsen menetyksen. Ryhmissä ja kuntoutuskursseilla haetaan

Kyllä me yhdessäselvitään

voimauttavaa vertaistukea kriisitilanteissa

varhaiskuntoutus

Suomen MielenterveysseuraVarhaiskuntoutus

© Tekijät ja Suomen Mielenterveysseura

Valokuvat: Varhaiskuntoutuksen työryhmä Taitto: Mainostoimisto Visuviestintä Oy, Taina StåhlPaino: Star-Offset Oy, Helsinki 2010

ISBN 978-952-5513-77-6 (nid.)ISBN 978-952-5513-78-3 (pdf)

Lukijalle … …………………………………………………… 5

1. Ammatillisesti ohjatut vertaistukiryhmät kriisistä selviytymisen tukena … ……………………… 7

2. Kun läheinen ei jaksanut elää Itsemurhan tehneiden läheisten kuntoutusryhmät … … …15

3. ”Onks sunkin isä kuollut?” Lasten ja nuorten ryhmät perhekurssilla… ………… …25

4. Henkirikoksen uhrien läheisten kuntoutuskurssit … …………………………………… 31

5. Löydä oma tarinasi® -ryhmät nuorten mielen tukena … …………………………… …37

6. Hyvä mieli® -ryhmät ikäihmisille … ………………… …47

7. Vieraalla maalla kaukana Tukea maahanmuuttajille … ………………………… …53

8. Mitä on varhaiskuntoutus Suomen Mielenterveysseurassa? … ………………… …61

9. Varhaiskuntoutus vaikuttaa Arviointitutkimuksen havaintoja … ………………… …67

sisältö

44

5

Jokainen ihminen voi joutua yllät-täen tilanteeseen, jossa kohtaa elä-män arvaamattomuuden ja hau-

rauden. Elämässämme tapahtuu asioi-ta, jotka hetkeksi tai pidemmäksi aikaa rikkovat kaikkivoipaisuuden harhan, ja kärsimys muuttuu tarinasta todeksi.

Päämäärätietoisinkaan ihminen ei voi täysin hallita elämäänsä. Viimeis-tään suuret luonnonmullistukset ovat osoittaneet, ettei myöskään tieteen tai teknologian avulla voi poistaa maail-masta kipua ja kärsimystä, vaikka osa-taan luoda ja kehittää järjestelmiä, jot-ka tukevat ihmisiä suuressakin hädässä.

Me kapinoimme ymmärrettävästi kärsimystä ja menetyksiä vastaan. Kapi-nointi on kuitenkin vain osa laajempaa prosessia, jonka tavoitteena on sisäinen sopeutuminen siihen, minkä muuttami-nen on mahdotonta ulkoisesti. Omista kokemuksistamme tiedämme, että luo-puminen rakkaasta ihmisestä, terveydes-tä, perheestä, työstä tai tulevaisuudesta on usein katkeraa ja vie kohti yksinäi-syyttä. Periksi antaminen houkuttelee.

Mielenterveysseuran varhaiskun-toutuksessa on nähtävissä ja kuulta-vissa suomalaisen yhteiskunnan kyky tukea ja auttaa hädässä olevia yksittäi-siä ihmisiä ja perheitä. Yhä useammat ihmiset ottavat Mielenterveysseuraan yhteyttä äkillisissä, vaikeissa kriisiti-lanteissa, kun heiltä puuttuvat tukevat turvaverkot, kun heillä ei ole diagno-soitavissa olevaa sairautta tai kun lä-heisiä ei rohjeta rasittaa. Joskus pelä-tään myös muiden tuomiota kykene-mättömäksi ja huonoksi. Kriisissä il-luusio omasta haavoittumattomuudes-ta murtuu: minullekin voi tapahtua täl-laista. Turvallisuudentunne katoaa.

Miten erilaisten traumaattisten me-netysten tai elämän solmukohtien yli voi päästä? Mielenterveysseuran var-haiskuntoutus on kehittänyt vuosien ajan erilaisia ihmisten omasta koke-muksesta lähteviä auttamis- ja tukemis-muotoja, joissa on oleellista inhimilli-nen, kokonaisvaltainen ja kunnioittava kohtaaminen.

lukijalle

”Kyllä me yhdessä selvitään” voimauttavaa vertaistukea kriisitilanteissa

6

Mielenterveysseuran varhaiskun-toutustyö kohdentuu ryhmille, jotka jäävät helposti vaille muuta apua:• Monet omaiset kohtaava vaikean

menetyksen kuten läheisen itse-murhan, väkivaltaisen kuoleman tai lapsen menetyksen. Ryhmissä ja kuntoutuskursseilla haetaan ammattilaisten ja vertaisten kanssa suuntaa eteenpäin surun, syyllisyyden ja häpeän hetteiköstä, johon ihminen helposti joutuu tällaisessa tilanteessa.

• Lapset ja nuoret joutuvat joskus elämäntilanteisiin, joihin siihen-astinen elämänkokemus ei anna eväitä. Ryhmissä selvitellään yhdessä umpikujia ja jaetaan kokemuksia toisten kurssilaisten ja osaavien ryhmänohjaajien kanssa.

• Ikääntyminen ei ole yhteiskunnas-samme aina helppoa. Monet puhu-vat tarpeettomuuden tragediasta ja jopa kyseenalaistetusta oikeudesta olla vanha. Hyvän mielen ryhmis-sä vahvistetaan vanhenevan ihmisen identiteettiä ja haetaan mielihyvän lähteitä samaa elämänvaihetta elävien kanssa.

• Maahanmuuttajien on joskus vaikea löytää tukea ja apua kriisitilanteissa, koska järjestelmäkeskeisissä yhteisöissämme jää niin helposti yksin. Mielenterveysseura on pitkään tehnyt yhteistyötä maahan-

muuttajien kanssa, ja näiden kokemusten pohjalta tarjotaan tukea ja apua myös heille.

Mielenterveysseura on ollut edelläkävijä ihmisten auttamisessa silloin, kun omat keinot eivät riitä. Vaikka kysymys on usein normaaleista elämään kuuluvista tilanteista, surun ja ahdistuksen taak-ka on joskus liian raskas kohdattavak-si. Tällaisessa tilanteessa ei auta asian rationaalinen määrittely patologiseksi tai sopeutumishäiriöksi. Mikä on nor-maalia tai tervettä, jos oma lapsi on kuollut tai joku on tappanut läheisen?

Joskus on niin, että lohdutus löy-tyy ajan kanssa, kun on oikeus ilmaista ja purkaa omaa henkilökohtaista koke-musta toisten saman kokeiden kanssa luotettavien ja osaavien ohjaajien avulla.

Mielenterveysseuran tehtävä on kuunnella ihmisiä, seurata ajan ilmiöi-tä ja maailmantapahtumia. Ennen kaik-kea tulee kuulla niitä hiljaisia signaaleja, jotka kertovat ihmisten kokemuksista elämäntapahtumissa, jotka katkaisevat elämänkyvyn ja ihmissuhteet. Seuran työn kautta meillä on vankka kokemus siitä, että vaikeistakin kriiseistä ja trau-maattisista tapahtumista voi selvitä.

Liisa SaaristoKehittämisjohtaja

lukijalle

7

1.Ammatillisesti ohjatut

vertaistukiryhmät kriisistä selviytymisen tukena

Reija Narumo

8

Kun on vaikeaa, sitä haluaisi ensin

poistaa vaikeuden, sitten vasta

elää. Vaikka olisi opittava elämään

samalla, kun on vaikeaa.

Markku Envall

9

1. Ammatillisesti ohjatut vertaistukiryhmät kriisistä selviytymisen tukena

Suomen Mielenterveysseuran var-haiskuntoutus on vuodesta 1995 järjestänyt ammatillisesti ohjat-

tuja vertaistukiryhmiä traumaattisia ta-pahtumia ja vaikeita elämäntilanteita kohdanneille ihmisille. Jo tätä aiemmin Mielenterveysseuran SOS-palvelu jär-jesti ryhmiä muun muassa itsemurhan tehneiden läheisille. Vuosittain eri koh-deryhmille suunnattuja 6–12 osallis-tujan ryhmiä on järjestetty sekä usean päivän pituisina kursseina että viikoit-tain kokoontuvina ryhminä.

Ryhmä samantyyppisen kokemuk-sen jakavia ihmisiä muodostaa amma-tillisesti ohjattuna varsin eheyttävän toipumisympäristön. Ohjaajien tehtä-vä on ensisijaisesti rakentaa puitteet toimivan vertaistuen kehittymiselle. Keskeistä on turvallisen ilmapiirin luo-minen sekä rauhallisen ajan ja paikan tarjoaminen. Lisäksi ohjaajien tulee huolehtia siitä, että keskustelu pysyy teemassa ja että jokainen ryhmän jäsen voi kertoa ajatuksistaan tai halutessaan olla puhumatta. Sallivuus, kaikenlais-ten tunteiden hyväksyntä ja avoin kes-kustelu ovat avainasioita toimivan ryh-män luomisessa.

Mitä vertaistukiryhmissä tehdään?

Ryhmissä ei ole tärkeintä tarkasti suun-niteltu ohjelma tai kuinka paljon teh-dään erilaisia harjoitteita tai käsitel-lään eri teemoja. Tärkeintä on, että juu-ri kyseisen ryhmän osallistujille oleelli-set asiat tulevat yhdessä käsitellyiksi ja että niille löytyy peilauspintaa toisten kokemuksista. Useimmiten pääpaino on ryhmäkeskusteluissa, joissa puhu-taan jokaisen osallistujan kokemuksis-ta, tunteista ja näkökulmista. Toisinaan ryhmissä voidaan käyttää keskustelun lisäksi parityöskentelyä ja kirjallisia tai toiminnallisia harjoituksia uusien oival-lusten ja näkökulmien tuottamiseksi. Ryhmissä on kaksi ohjaajaa ja heidän toimintansa on oleellinen osatekijä ryhmän toimivuuden kannalta. Ohjaa-jien hyvä yhteistyö heijastuu ryhmän toimintaan ja auttaa luottamuksen syntymisessä osallistujien välille. Oh-jaajien tehtävä on myös rajata, mihin asioihin voidaan tarttua ja mitkä eivät kuulu kyseisen ryhmän käsiteltäviksi.

Ihmisen kokonaisvaltainen huo-mioiminen on yksi varhaiskuntoutus-


10

ryhmien tavoitteista ja samalla niiden kehittämisen haaste. Yhä enenevässä määrin on alettu, etenkin traumaat-tisten tapahtumien yhteydessä, puhua kehollisuuden huomioimisesta. Ryh-missä on myös varattu hetkiä ohjatul-le rentoutumiselle, yhdessä ulkoilemi-selle tai ohjatulle liikunnalle. Monissa ryhmissä on kokeiltu fyysisiä harjoit-teita ja opeteltu rentoutusmenetelmiä. Mielen ja kehon yhteistyötä ei tulisi unohtaa. Monet traumat elävät kehon muistissa ja tulevat ilmi erilaisina li-hasjännitystiloina tai fyysisenä oirei-luna. Myös niiden purkaminen on osa rankoista tapahtumista toipumista.

Asiakaslähtöisyydestä vastavuoroisuuteen

Nykyään puhutaan paljon asiakasläh-töisyydestä. Vertaistukiryhmien koh-

dalla voidaan puhua ryhmälähtöisyy-destä ja toisaalta myös vastavuoroisuu-desta. Ryhmän toiminta etenee alus-ta asti osallistujien toiveita ja tarpeita kuunnellen. Ryhmän jäsenten välinen kanssakäyminen on dialogista. Keskus-teluissa määritellään yhdessä asioita ja suhteutetaan niitä omaan elämään. Näissä keskusteluissa ei ole tarkoituk-sena opettaa tai neuvoa, mitä asioista pitäisi ajatella. Sekä osallistujat että oh-jaajat pyrkivät yhdessä kohti selkeäm-pää näkemystä siitä, miten osallistujat voivat selviytyä psyykkisesti raskaista tilanteista.

Myös ohjaaja on osa ryhmän pro-sessia. Ryhmä haastaa aina ohjaajan-sa tavalla tai toisella. Osallistujien ran-kat tunteet kohdistetaan osin ohjaa-jiin. Sen vastaanottaminen ja käsitte-ly vaatii kokemusta ja ammattitaitoa. Seurauksena voi olla myötätuntouu-pumista ja stressiä vahvojen tunteiden

11


keskellä toimimisesta. Tämän vuoksi ohjaajien keskinäinen tuki on tärkeää samoin kuin säännöllinen työnoh-jaus. Ohjaajien työssä jaksamista vas-taavasti lisää osallistujissa usein näky-vä muutos: rauhoittuminen, eheytymi-nen ja huojentuminen. Ryhmän pää-tyttyä ryhmän herättämien ajatusten huolellinen purkaminen toisen ohjaa-jan kanssa on tärkeä osa ohjaajana toi-mimista. Sen myötä saa paitsi päätettyä omaa prosessiaan osana ryhmää, myös tehtyä arviointia toiminnasta ja sen mahdollisesta kehittämisestä.

Ryhmien ajallinen kaari

Internaattimuotoisia ryhmiä järjeste-tään eri puolilla maata kuntoutus- tai

kurssikeskuksissa ja ne koostuvat kah-desta tai kolmesta kurssijaksosta vuo-den aikana. Paikalliset ryhmät ko-koontuvat viikoittain ja ne koostuvat 10–15 tapaamiskerrasta ja jatkotapaa-misesta joitakin kuukausia säännöllis-ten kokoontumisten jälkeen.

Ryhmän alussa käydään läpi, mil-laisesta tilanteesta kukin on tullut ryh-mään. Ryhmän puolivälissä siirrytään pohtimaan omaa jaksamista sekä lä-heisten tukemista ja tuen saamista heil-tä. Lopuksi mietitään tulevaisuuden näkymiä ja elämän jatkumista nykyi-sessä elämäntilanteessa. Myös jatkotu-en mahdollisuuksia esitellään ja mie-titään, onko sille tarvetta. Esimerkiksi useilla läheisen menetyksen eri tavoin kokeneilla on nykyään omat järjestön-sä, jotka järjestävät avoimia ryhmiä ja

Kohderyhmät

• itsemurhan tehneiden läheiset• henkirikoksen uhrien läheiset• äkillisesti läheisensä

menettäneet• lapset, joiden läheinen

on kuollut• tukea tarvitsevat nuoret

ja nuoret aikuiset• traumaattisen kriisin

kokeneet maahanmuuttajat

tAvoitteet

• ehkäistä kriisin pitkittymistä ja sairastumista

• mahdollistaa tunteiden ja kokemusten jakamista vertaisten kesken

• tukea osallistujien toiminta-kykyä ja selviytymiskeinoja

• kehittää ryhmäkuntoutusta niille, joille ei ole tarjolla riittävästi psykososiaalista tukea


12

jatkuvaa vertaistukitoimintaa pitkälti vapaaehtoisvoimin. Jotkut haluavat ta-vata vertaisia vielä pitkään kuntoutus-kurssin jälkeen, kun taas toiset halua-vat irrottautua saman kokeneiden pii-ristä saatuaan työstää kokemuksiaan vertaistuen avulla.

Tuen tarvitsijoiden löytämisen haaste

Varhaiskuntoutuksen jatkuva haaste on saada tieto näiden ryhmien olemassa-olosta niitä tarvitseville. Tiedottami-sella halutaan myös helpottaa ryhmään osallistumista. Moni osallistuja on ker-tonut pohtineensa pitkään ja jännittä-neensä ryhmään tulemista. Ryhmiin osallistuneet ovat olleet hyvin sitou-tuneita ja tuoneet esiin tyytyväisyyt-tään siitä, että päättivät kuitenkin läh-teä mukaan.

Vertaistuen mysteeri

Vertaistuen vaikuttavuus on ryhmien ohjaajille joka kerta yhtä suuri ihme. Usein osallistujat lähtevät heti ryhmän ensihetkistä lähtien eläytymään vah-vasti toistensa tarinoihin. He tavoitta-vat puolesta sanasta toistensa tunneti-loja ja kokevat erilaisten tuntemusten ja näkemysten kirjon rikastavan omaa ajatusmaailmaansa. Kokeneella ohjaa-jalla voi olla tunne, että vähättelemät-tä omaa ammattitaitoaan ja rooliaan ryhmän ilmapiirin ja rakenteiden luo-jina sekä ylläpitäjinä, hän yksinkertai-simmillaan on läsnä, tuo esiin joitain asioita ja kysymyksiä, jakaa puheen-vuoroja ja huolehtii aikatauluista. Yh-teenkuuluvuuden tunne on käsin kos-keteltava ja keskinäisen tuen tunne on vahva. Tällaisen vertaistuen syntymi-sen mysteeri yllättää joka kerta ja saa miettimään, miksi tätä toimintatapaa ei hyödynnetä laajemmin.

13


ryhmissä Käytetyt menetelmät

• ohjatut ryhmäkeskustelut• pienryhmätyöskentely• yksilölliset tehtävät• alustukset/psykoedukaatio• toiminnalliset menetelmät• palveluohjaus• rentoutus- ja mielikuva-

harjoitukset• fyysiset harjoitteet ja

ohjattu liikunta• yksilölliset ohjauskeskustelut• verkkokeskustelut tuki-

netissä

osAllistujien vAlintA

osallistujat valitaan ohjaajien tekemien haastattelujen perusteella. valinnoissa huomioidaan: • traumaattisen kriisin

kohdanneilla tapahtumasta kulunut aika (vähintään puoli vuotta)

• tuen tarve • psyykkinen ja fyysinen kunto• mahdollisuus sitoutua

ryhmään sen keston ajan• valmius käsitellä asioita

ryhmässä

toteutus

• 6–12 osallistujaa, 2 ohjaajaa• ryhmiä myös perheille ja paris-

kunnille• valtakunnallisilla internaatti-

kursseilla 2–3 jaksoa vuoden aikana

• paikalliset ryhmät kokoontuvat viikoittain 10–15 kertaa

ryhmän pArAntAviA elementtejä

• avoin keskustelu ja omien kokemuksien jakaminen

• vertaistuki hälventää eristäytymisen tunnetta ja yksinäisyyttä

• ryhmä auttaa hahmottamaan asioita uudella tavalla

• ryhmä auttaa löytämään uusia puolia itsestään

• ryhmä mahdollistaa tuen antamista ja sen vastaan- ottamista

• ryhmässä vahvistuu oikeus ja lupa pitää itsestään huolta

• yhdessä luodaan toivoa paremmasta huomisesta

1414

15

2.Kun läheinen ei jaksanut elää

Itsemurhan tehneiden läheisten kuntoutusryhmät

Elina Mäenpää ja Elisa Lehtonen

16

Tällaiset kurssit ovat pelastusrengas, kun

on surun ja kauhun murtama. Olen saanut

rehellisesti ja häpeilemättä sanoa, mitä

ajattelen ja koen. Parasta on ollut toisten

tuki ja ymmärtäminen ja hyväksyminen

sellaisena kuin olen.

17

2. Kun läheinen ei jaksanut elää Itsemurhan tehneiden läheisten kuntoutusryhmät

Suomessa tehdään vuosittain noin 1 000 itsemurhaa. Itsemurhayri-tyksiä on vähintään kymmen-

kertainen määrä. Itsemurhan arvioi-daan koskettavan noin kymmentä lä-heistä; siten tämä traumaattinen kuo-lema koskettaisi päivittäin lähes 30 suomalaista. Itsemurha on läheisille henkisesti musertava ja kuluttaa pit-kään voimavaroja. Sen vaikutusta voi kuvata kivellä, joka heitetään veteen; renkaat levittäytyvät yhä laajemmalle, jopa sukupolvien päähän.

Itsemurha käynnistää läheisissä pit-kän selviytymiskamppailun. Koko elä-män mielekkyys saattaa kyseenalaistua. Akuutti kriisiapu tunnetaan jo melko hyvin, ja se on ollut monille läheisille tärkeää ja välttämätöntä – mutta usein riittämätöntä. Jatkoavun tarvetta ei riit-tävästi tunnisteta palveluissa. Pitkäjän-teisemmän avun ja kuntoutuksen saa-minen on ollut sattumanvaraista. Ko-kemuksemme mukaan itsemurhan teh-neiden läheisillä on liian vähän todelli-sia kuulijoita ja tukijoita. Monet läheiset ovat kokeneet jääneensä vihan, häpeän ja pettymyksen valtaan, mikä aiheuttaa psyykkistä kipua, tunteiden ali- tai yli-virittyneisyyttä.

Itsemurhan tehneiden läheisten kuntoutuksen tavoitteet

Itsemurhan tehneiden läheisten kurs-sien tarkoitus on tukea osallistujien yk-silöllistä kuntoutumista traumaattisen menetyksen ja sitä seuranneiden elä-mänmuutosten jälkeen. Menetyksen kokeneet tarvitsevat tukea, koska itse-murha vaikeuttaa huomattavasti lähi-piirin arjen sujumista ja aiheuttaa lä-hes poikkeuksetta suurta tunnerasitusta ja uupumista. Keskeistä on elämänha-lun palauttaminen ja kiinnostuksen he-rättäminen omaan selviytymiseen sekä uusien keinojen löytäminen ongelmien ratkaisemiseksi. Turvallisessa ryhmässä läheisiä autetaan työstämään tapahtu-nutta, jäsentämään elämäntilannettaan ja käynnistämään omaa sopeutumis-prosessiaan.

Ammatillisesti ohjatussa vertais-ryhmässä rakennetaan omaa selviyty-mispolkua ja etsitään uusia tulevaisuu-den näkymiä. Ohjaajina pyrimme vah-vistamaan ryhmäläisten omaa toimi-juutta ja ohjaamme tarvittaessa jatkotu-en piiriin. Kuolema muuttaa perheen-jäsenten rooleja ja sen takia on tärkeää


18

tukea perheen rakenteita. Usein omas-sa lähipiirissä ei löydy keinoja ja voima-varoja käsitellä tapahtunutta. Perheen-jäsenten toipuminen ja surun käsitte-ly etenee usein eri tahtia, mikä saattaa tuottaa ongelmia. Jokainen suree ja kä-sittelee menetystä omalla tavallaan ja omien voimavarojensa mukaan.

Erilaisia ryhmämalleja

Mielenterveysseura on kehittänyt ja to-teuttanut itsemurhan tehneiden lähei-sille erilaisia ryhmämalleja. Lapsensa menettäneille vanhemmille ja paris-kunnille on räätälöity omia kursseja, samoin nuorille, lapsille ja perheille. Jatkossa tavoitteena on järjestää enem-män perhekursseja, joihin lapset ja muut perheenjäsenet voivat osallistua yhdessä. Myös itsemurhaa yrittänei-den läheisille on suunnitteilla ryhmiä.

Ryhmämuotoina ovat viikoittain kokoontuvat ryhmät ja internaattikurs-sit. Kuntoutus on aina prosessiluon-teista. Psyykkinen työ vaatii riittävästi aikaa ja sopivan välin. Alussa prosessi avataan, keskellä työskennellään ja lo-pussa prosessi päätetään. Viikoittain kokoontuvat ryhmät tapaavat 15 ker-taa. Internaattikurssi on pitkäkestoi-sempi ja intensiivisempi ja se koostuu yleensä kolmesta jaksosta vuoden sisäl-lä (yhteensä 10–12 päivää). Kurssit py-ritään toteuttamaan rauhallisessa luon-nonläheisessä paikassa, jossa on mah-dollista kuntoutua kokonaisvaltaisesti.

Noidankehästä muutoksen kehään Itsemurhaan päätymisen voi ymmär-tää prosessina. Myös läheisten selviy-tyminen on pitkä ja monivaiheinen ta-pahtumaketju. Pintaan nouseville tun-teille, niiden voimakkuudelle ja kestol-le ei ole yksiselitteistä kaavaa. Niihin vaikuttavat elämänhistoria, ympäris-tö, oma tulkinta ja olosuhteet. Kykyyn muuttua ja sopeutua vaikuttaa ratkai-sevasti se, miten kykenemme luopu-maan vanhasta ja suremaan sitä. Muu-toksen kehä on yksi tapa kuvata luopu-misen prosessia. Se on osoittautunut mielekkääksi, hahmottamista helpot-tavaksi työkaluksi. Usein sureva hah-mottaa vasta jälkikäteen prosessin eri ulottuvuudet.

Muutoksen kehän avulla ei ole tar-koitus normittaa surua vaan tarjota peilauspinta ryhmäläisten omien koke-musten tutkimiselle ja jakamiselle. Toi-puminen on prosessi, jossa elämän pe-rusteet järkkyvät ja rakentuvat uudel-leen. Ensijärkytyksen jälkeen todelli-suuden tajuaa vähitellen, ajan myötä ti-lanteen hyväksyy ja aktivoituu ja suun-tautuu vahvempana uuteen elämään.

”Tyypillinen” prosessi alkaa seka-sortoisista tunnelmista, shokista ja ta-pahtuneen kieltämisestä. Ihminen ei voi käsittää, että itsemurha on todella tapahtunut, eikä ole valmis näkemään tapahtuneen lopullisuutta. Kun todel-lisuuden viimein ymmärtää, iskua vai-mentaa kaikin keinoin. Ihminen aset-

19


tuu passiiviseen vastarintaan ja puolus-tautuu. Yleisiä puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi torjuminen, rationali-sointi ja syyllistäminen, joka kohdistuu sekä itseen että muihin. Tätä vaihetta pidetään raskaimpana; vaarana on vajo-ta ratkaisemattomien kysymysten poh-jattomaan suohon. Mitä tein väärin? Miksi en tajunnut selviä merkkejä? Vä-

hitellen vaimenevia itsesyytöksiä seu-raavat monesti väsymys ja lamaannus, jolloin vain ollaan ja eletään, ajelehdi-taan ilman selkeää päämäärää. Ihminen suorittaa arkea rutiininomaisesti, ”la-taa akkujaan”. Alitajunta työstää uutta elämää, arvomaailma usein muuttuu ja toipumisprosessissa otetaan ratkaiseva askel eteenpäin.


20

Lamaannuksen jälkeen on vuoros-sa suostuminen, asian passiivinen hy-väksyminen. Sitä seuraa aktiivinen hy-väksyminen, jolle on tyypillistä tapah-tuneen ja oman tilanteen tutkiminen ja arviointi. Kuka minä olen? Millainen minä olen? Mitä minä haluan ja mihin pystyn? Mitä elämällä olisi vielä an-nettavana? Prosessin edetessä mieles-sä alkaa kyteä ajatus todellisesta akti-voitumisesta, ja katse kääntyy varovas-ti kohti tulevaisuutta. Huomataan, että asiat näyttäytyvät eri valossa kuin en-nen. Menetys ja sen käsitteleminen voi kääntää perimmäiset arvot päälaelleen ja elämään kaivataan erilaisia asioi-ta kuin ennen. Usko itseen ja tulevai-suuteen on ehkä palannut ja traumaat-tinen tapahtuma on kaikessa kohtuut-tomuudessaankin onnistuttu kääntä-mään selviytymiskokemukseksi ja in-tegroimaan menetys osaksi omaa elä-mäntarinaa.

Luopuminen on sarja sisäisiä ta-pahtumia ja ulottuvuuksia ja sen teh-tävä on auttaa ihmistä suostumaan si-säisesti siihen, mikä on ulkoisesti tul-lut pakolliseksi. Eteneminen ei ole kaa-vamaista kohdasta toiseen siirtymistä vaan pikemminkin kuin heilurin lii-kettä. Juuri kun ajattelee hyväksyneen-sä tapahtuneen, vajoaakin taas hetkek-si surun ja ahdistuksen syövereihin kunnes tilanne jälleen tasaantuu.

Tarpeet nousevat ryhmästä

Lähipiirissä tapahtunut itsemurha murtaa illuusion elämän haavoittu-mattomuudesta. Syyllisyyden tunne, häpeä ja eristäytyminen voivat johtaa sekä fyysiseen että psyykkiseen sai-rastumiseen. Saman kokeneiden ryh-mässä kenenkään ei tarvitse pelätä tai jännittää oman menetyksen kertomis-ta. Erään osallistujan sanoin: ”Täällä kokee olevansa vielä ihminen ihmis-ten joukossa. Muualla tuntuu etten ole enää ihminenkään.” Vaikka itsemur-haa ei pidetä enää samalla lailla tabu-na kuin aiemmin, läheiset kokevat yhä paljon häpeää ja syyllisyyttä. Ryhmäs-sä jaetun kokemuksen myötä he voivat tuntea olevansa yhtä hyviä ja tavallisia ihmisiä kuin muutkin. Kokemus yh-distää ja auttaa.

Läheisen itsemurhasta selviyty-minen edellyttää erilaisten tunteiden kohtaamista ja läpikäymistä. Ei ole vääriä tai sopimattomia tunteita. Su-russa on vain oikeutettuja tunteita, ja niitä on hyvä ja tarpeellista työstää, jos ne vaikeuttavat uuteen elämäntilantee-seen sopeutumista. Oikea-aikainen, riittävän pitkäkestoinen ja intensiivi-nen kuntoutusryhmä tarjoaa mahdol-lisuuden elää oman prosessinsa turval-lisesti ohjaajan tuella.

Kursseilla on keskeisintä osallis-tuja ja hänen selviytymisensä tukemi-nen. Sen edellytyksenä on turvallinen ilmapiiri, häiriötön ympäristö ja sopi-va ryhmäkoko, joka kokemuksemme

21


mukaan on 6–10 henkilöä. Luottamuk-sellinen ryhmä mahdollistaa tapahtu-neen jäsentämisen ja kokemusten jaka-misen sekä auttaa särkemään myytte-jä itsemurhan häpeällisestä luonteesta. Yhteistä kaikille on menetys, suru, kai-paus ja monenlaisten tunteiden kirjo sekä kysymys: miksi? Tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä oikeita vastauksia, kii-reetön asioiden äärellä läsnä oleminen koetaan kuntouttavaksi. Suurin tarve on puhua ja taas puhua. Alkuahdistuk-sen ja jännityksen lieventämiseksi käy-tetään toisinaan toiminnallisia mene-telmiä.

Keho ja tunteet liittyvät toisiinsa: tuska ja suru voivat kanavoitua myös fyysisenä kipuna. Siksi kehon tarpeita ei voi ohittaa traumaattisia menetyksiä kokeneiden kursseilla. Psyykkinen työ näin suuren menetyksen jälkeen vaatii sekä puhumista että kehollisuutta. In-ternaattikursseilla ohjelmaan on sisäl-lytetty myös ulkoilua, rentoutusharjoi-tuksia ja/tai fysioterapeutin ohjaamaa liikuntaa. Olennaista on oivaltaa ke-hon ja mielen tiivis yhteys ja herättää osallistujien kiinnostus omasta hyvin-voinnista huolehtimiseen.

Välineinä voidaan käyttää myös kirjallisuutta, taidetta ja musiikkia. Traumaattisia menetyksiä kokeneiden kurssit eivät voi olla suoritteita, joissa on tiukat rakenteet ja tehtävät. Tarpeet nousevat aina ryhmästä, jossa vuoro-vaikutuksen avulla nostetaan esiin käsi-teltäviä ajatuksia, tunteita ja kokemuk-sia. Huomionarvoista on, että ennen

kuin ihminen pystyy ottamaan vastaan tukea, tilanne pitää vakauttaa. Hänelle tulee antaa tilaisuus jäsentää ja tutkia eri puolilta muuttunutta elämäänsä.

Reflektio ja dialogisuus avaintekijöitä

Itsemurhan tehneiden läheiset tarvit-sevat rauhallisesti etenevää vuorovai-kutusta, kuulemista ja ennen kaikkea turvallisuutta, jonka luomisessa ohjaa-jilla on keskeinen rooli. Ohjaajien yh-tenä perustehtävänä on toivon ylläpi-täminen niin, että osallistujat kykene-vät näkemään vielä mahdollisuuden hyvään elämään äärimmäisen vaikeas-sakin elämäntilanteessa. Ohjaajat ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoalan am-mattilaisia ja toimivat aina työparina. Heiltä edellytetään hyvää vuorovaiku-tus- ja ryhmänohjaustaitoa, kokemus-ta kriisien hoitamisesta, avuttomuu-den ja ahdistuksen sietokykyä, erilais-ten teorioiden ja menetelmien ymmär-tämistä ja integratiivista hallintaa. Oh-jaajien tehtävä on antaa tila ryhmässä tapahtuvalle prosessille ja luoda ryh-mään turvallisuuden tunne. Ilman sitä ei synny muutakaan.

Ohjaajat varmistavat, ettei ku-kaan jää ulkopuoliseksi seurailijak-si tai ettei kukaan pääse hallitsemaan liikaa ja viemään tilaa toisilta. Ohjaa-jat varmistavat myös, ettei keskuste-lu jumiudu tai rönsyile. Menetys opi-taan näkemään osana omaa muutos-


22

prosessia. Vertaisryhmässä voi raken-taa yhdessä uudenlaista elämäntarinaa järkyttävän menetyksen jälkeen. On aika ennen ja aika jälkeen läheisen itse-murhan.

Ohjaajat säätelevät ryhmän proses-sia siten, ettei ilmapiiri muodostu lii-an ahdistavaksi, eikä ahdistus jää yk-sittäisen ryhmäläisen kannettavaksi. Myönteinen muutos edellyttää dialogi-sia suhteita ihmisten kesken ja toisten myötätuntoista, aktiivista kuulemista sekä spontaania vastaamista. Uusille merkityksille syntyy tilaa ja mahdol-lisuuksia, kun ihmiset yhdessä tietoi-sesti tarkastelevat omia ajatuksiaan, tunteitaan, suhteitaan ja toimintaansa. Ohjaajat luovat reflektiolle ja dialogi-suudelle edellytyksiä ja ylläpitävät nii-tä. Ne ovat tärkeitä elementtejä onnis-tuneelle ryhmäkokemukselle.

Halu ja usko selviytymiseen herää

Itsemurhan tehneiden läheisten kun-toutusryhmä herättää osallistujien kiinnostuksen ja uskon selviytymiseen sekä antaa tilaisuuden löytää yhdessä uusia voimavaroja ja selviytymiskeino-ja. Traumaattisessa surussa ihminen voi helposti sekä eristäytyä että tuntea jou-tuvansa eristyksiin. Mahdollisuus tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyk-si on siten ensiarvoisen tärkeää. Eteen-päin kantaa myös sen oivaltaminen, että muillekin tavallisille perheille voi sattua samanlainen menetys ja että sii-tä voi selviytyä tai ainakin asian kans-sa voi oppia elämään. Yhteisen avutto-muuden jakaminen koetaan eheyttä-väksi, kun samalla voi tuntea vertais-ten myötätunnon ja rohkaisun: ”Kyllä

23


me yhdessä selvitään.” Usein kuuleekin, että vain toinen samassa tilanteessa ol-lut voi ymmärtää.

Luottamuksellisessa ryhmässä pu-hutaan aidosti ja rehellisesti ja uskal-letaan ilmaista tunteita avoimesti. Oh-jaajina olemme kokeneet, että keskus-telut ovat olleet osallistujille merkityk-sellisiä ja käsitelleet niitä asioita, jotka ovat heidän suruprosessinsa kannalta olennaisia. Suru on pitkä matka tun-temattomaan. Moni huomaa vasta jäl-keen päin, miten kauan on joutunut kulkemaan ennen elämänuskon palau-tumista. Vähitellen läheisen kuolema ja oma suru eivät enää koko ajan hallitse elämää, vaan pystytään keskittymään myös muihin asioihin. Osallistujat ovat kuvanneet muutosprosessia kuntou-tuksen aikana muun muassa näin:

”Sain häkin oven auki, oikeuden surra aidosti.”

”Suru ja kipu on muuttunut haikeudek-si, helläksi kaipaukseksi. Se ei ole enää samanlaista sietämätöntä pahaa tun-netta kuin alussa.”

”Ilman kuntoutuskurssia en olisi sel-vinnyt tai ainakin elämäni olisi mennyt pirstaleiksi.”

”Perhe-elämäni lähimpien kanssa olisi kärsinyt huomattavasti. Kurssi on kan-natellut minua nauttimaan taas elä-mästä ja sen mukana tuomista iloista, vaikka suru kulkeekin yhä mukanani.”

”Anna surulle sanat

murhe, joka ei puhu

kuiskaa pakahtuneelle

sydämelle pyytäen

sitä murtumaan.”

Shakespeare: Macbeth


24

itsemurhAn tehneiden läheisten ryhmiä

• vanhemmille ja pariskunnille, joiden lapsi on tehnyt itsemurhan

• perhekurssi leskille ja lapsille• niille, joiden omainen, ystävä

tai muu läheinen on tehnyt itsemurhan

KesKeiset teemAt

• traumaattinen kriisi, surutyö ja traumatyö

• menetyksen merkityksen jäsentäminen ja työstäminen

• traumaattisen menetyksen vaikutukset

• menetykseen liittyvät tunteet (kuten suru, viha, helpotus, syyllisyys, häpeä)

• kehon reaktiot, oman fyysisen hyvinvoinnin edistäminen

• omien voimavarojen ja selviytymiskeinojen tunnistaminen ja lisääminen

• sosiaalinen tukiverkosto, muut perheenjäsenet

• turvallisuuden ja luottamuksen kokeminen

• itsearvostus – oikeus hyvään oloon, tulevaisuuteen

rAKenne

• 6–10 osallistujaa (perhekurssilla 6 –10 perhettä)

• valtakunnallisia 2- tai 3-jaksoisia kuntoutuskursseja eri puolella suomea, joiden kokonaiskesto on 8–12 päivää

• viikoittain kokoontuvia ryhmiä, joissa on 15 kokoontumista 2 tuntia kerrallaan ja jatko-tapaaminen

24

25

3.”onks sunkin isä kuollut?”

Lasten ja nuorten ryhmät perhekurssilla

Tapio Moilasheimo ja Mika Terävä

26

Me ollaan lapsia.

Ei meidän tartte

koko ajan surra,

meidän täytyy

leikkiäkin välillä.

27

3. ”onks sunkin isä kuollut?” Lasten ja nuorten ryhmät perhekurssilla

Edellisessä luvussa kuvatut peri-aatteet ja tavoitteet toteutuvat myös kuntoutuskursseilla per-

heille, joissa toinen vanhemmista on kuollut. Näillä kursseilla aikuisille ja lapsille on omat surutyöskentelyä tu-kevat ohjelmansa. Ensimmäiset perhe-kuntoutuskurssit toteutettiin osana Jy-väskylän seudun mielenterveysseuran Tuettu suru -projektia (2001–2006). Vuoteen 2010 mennessä kursseja on järjestetty 10 kertaa. Kurssi koostuu kesällä toteutettavasta viikon jaksosta sekä viikonloppujaksosta puolen vuo-den kuluttua.

Perhekursseille on osallistunut noin sata 30–50-vuotiasta aikuista ja yli 180 lasta, jotka ovat olleet iältään 1–16-vuo-tiaita. Kymmenesosa aikuisista on ollut miehiä. Suurin osa kursseista on suun-nattu perheille, joissa toinen vanhem-mista on tehnyt itsemurhan. Muutamia kursseja on järjestetty perheille, joissa vanhempi on kuollut muulla tavalla.

Kurssille voidaan ottaa kahdeksas-ta kymmeneen perhettä, joissa kussa-kin on useimmiten kahdesta kolmeen lasta. Työntekijöitä kurssilla on lasten lukumäärästä riippuen enintään kah-deksan. Aikuisten ryhmässä on kak-si ohjaajaa ja lasten ryhmissä kussakin yksi tai kaksi ohjaajaa. Lisäksi usein

tarvitaan lastenhoitajia pienimmille lapsille.

Sekä aikuisten että lasten ryhmis-sä keskeistä on kohdata ja käsitellä me-netystä ja siihen liittyviä tunteita avoi-mesti. Asioista puhutaan niiden oi-keilla nimillä. Ryhmä antaa jokaiselle mahdollisuuden käsitellä asiaa omalla tavallaan.

Itsemurhan tehneiden läheisensä menettäneiden kurssipaikan tulee tun-tua osallistujista turvalliselta. Luotta-muksen syntymiseen vaikuttavat myös paikan ilmapiiri ja ympäristö. Perheil-lä täytyy olla tilaa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, suojassa uteliailta katseilta.

Kurssilaisten odotukset

Kurssille hakeudutaan, koska toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa on helppo puhua asiasta; ei tar-vitse selitellä. Omien kokemusten jaka-minen auttaa. Kurssi lta etsitään keino-ja oman surun käsittelemiseen, haetaan uusia voimavaroja ja selviytymiskeinoja elämään. Vanhemmat tulevat kurssille usein lasten takia. Kurssin päätyttyä he kokevat saaneensa paljon myös itselleen ja tukea omaan suruprosessiinsa.


28

Vanhemmat hakevat kurssilta kei-noja käsitellä lasten kanssa toisen van-hemman itsemurhaa ja surua. Kurssil-la käydään läpi muun muassa, miten säilyttää hyvät muistot puolisosta ja millaisen kuvan haluaa lasten muista-van kuolleesta vanhemmastaan, tapah-tunutta unohtamatta tai kieltämättä.

Kurssilaisten palautteessa vertais-tuki nousee esille kurssin tärkeimpänä tuen muotona niin lasten kuin aikuis-tenkin ryhmissä.

Lasten ja nuorten ryhmät

Perhekurssilla lapset jaetaan iän perus-teella useimmiten kolmeen ryhmään. Lasten ja nuorten ohjelman rakenne muistuttaa aikuisten ohjelmaa, mutta asiat käsitellään ryhmän ikätason mu-kaisesti. Lapsille on päivittäisen ryh-mätyöskentelyn lisäksi järjestetty myös

ohjattua leikkiä. Alle neljävuotiaat viettävät päivät lastenohjaajien kanssa.

Pienten lasten ryhmässä (4–7-vuo-tiaat) vanhemman menetystä käsitel-lään satudraaman avulla. Draaman maailma antaa lapsille etäisyyttä ja mahdollisuuden tutkia heidän omassa kokemusmaailmassaan olevia aiheita turvallisesti ja ikätason mukaisesti las-ten omalla kielellä: leikin ja sadun kaut-ta. Ryhmää ohjaa draamakasvattaja, jonka kanssa traumaattista menetystä ja surua käsitellään draaman sekä mui-den luovien ja toiminnallisten menetel-mien avulla. Tavoitteena on suuntau-tua kohti selviytymistä sekä omien vah-vuuksien tutkimista ja tiedostamista.

Prosessidraama on osallistavan draamakasvatuksen muoto, jossa to-dellisen elämän ilmiöitä ja ongelmia tarkastellaan fiktiivisen tarinan ja eri-laisten roolien kautta. Draamassa käy-tetty satu kertoo pienestä ketusta, jonka

pAlAutteiden muKAAn KurssillA Auttoi eniten

• yhteiset keskustelut• vertaistuki ja kokemusten

vaihtaminen• ohjaajien tuki• on saatu voimia siitä, että

on nähty toisten selviytyneen• vihan ja surun käsittely,

iloakin löytyi

29

3. ”onks sunkin isä kuollut?” Lasten ja nuorten ryhmät perhekurssilla

isä tekee itsemurhan. Isän kuoleman jälkeen pieni kettu joutuu opettele-maan suremista ja omien vahvuuksien tiedostamista metsän muiden eläin-hahmojen avustuksella, niitä välillä itse opettaen ja vastustaenkin.

Kaikki teemat käsitellään ensin pikkuketun ja muiden sadun hahmo-jen näkökulmasta lopuksi palaten las-ten omiin kokemuksiin ja mahdolli-suuteen jakaa sanallisesti ja toiminnal-lisesti omia ajatuksia ja kokemuksia.

Teemat, joita alle kouluikäisten ryhmä käsittelee sadun avulla:1. ryhmäkerta: menetys ja

ensireaktiot menetykseen2. ryhmäkerta: hautajaiset,

jäähyväiset ja lohdutus3. ryhmäkerta: sureva perhe, eri-

laiset tavat surra ja ilmaista surua4. ryhmäkerta: muistot,

vanhemman muistot itsessä (fyysiset, luonteenpiirteet jne.)

5. ryhmäkerta: mikä auttaa surussa? 6. ryhmäkerta: seikkailu

kodalle, jossa sadun peikko ja menninkäinen antoivat lasten esittämille hahmoille voimaannuttavat tähdet, joiden avulla ohjaaja antaa jokaiselle lapselle yksilöllisen palautteen heidän vahvuuksistaan.

7. ryhmäkerta: prosessidraaman sekä ryhmän lopettelua, sadun vaiheiden läpikäyntiä

Ryhmäkerran lopussa on aikaa työs-tää ajatuksia ja tunteita itsekseen maa-

laamalla, muovaamalla tai piirtämällä. Rentoutus rankkojen ryhmäkertojen lopussa luo turvallisuuden tunnetta ja lohduttaa lapsia sanattomalla tasolla.

Alakouluikäisten ryhmä pohjaa luoviin toimintoihin ja sitä ohjaa toi-mintaterapeutti. Menetystä ja sen he-rättämiä tunteita työstetään eri mate-riaalien avulla. Toiminnassa voidaan käyttää esimerkiksi savea, kankaita tai maalaamista. Aluksi asiaa lähestytään esimerkiksi muovailemalla savesta su-rua kuvaava teos. Näiden teosten äärel-lä lapset käsittelevät tapahtunutta oh-jaajan tuella. Tavoitteena on myös saa-da aikaan sellaisia onnistumisen elä-myksiä, jotka tukevat myönteisen mi-näkuvan ja itsetunnon kehitystä.

Nuorten ryhmässä päämenetelmä-nä on musiikki ja ohjaajana on musiik-kiterapeutti. Musiikkia hyödynnetään ohjauksessa monin eri tavoin. Musiik-kia kuunnellaan ja sen pohjalta kes-kustellaan. Musiikkia tehdään myös itse. Nuoret kirjoittavat tekstin omasta surustaan sekä luovat sille musiikin ja kuvataustan. Työt nauhoitetaan ja tal-lennetaan. Työskentelyssä käytetään myös muita menetelmiä, kuten savea ja tunnepelejä.

Lasten ja nuorten ryhmien tavoitteista

Lapsilla on suuri tarve käsitellä surua ja menetystä. Lasten lausahdukset, esi-merkiksi: ”Onks sunkin isä kuollut?”


30

kertovat siitä, kuinka tärkeätä lapsille on tavata toisia lapsia, jotka ovat me-nettäneet vanhemman. Kuoleman ja itsemurhan käsitteleminen on tärkeää lapsen selviytymisen kannalta. Las-ten kanssa tehty surutyö on ehkäisevää työtä, jotta lapsuuden murhe ei seuraa käsittelemättömänä aikuisuuteen. Per-heenjäsenen itsemurhan käsittely eh-käisee itsemurhan periytymistä yli su-kupolvien. Tämä on keskeinen tavoite perhekuntoutuskursseilla lasten osalta.

Lapset saavat ryhmässä eväitä su-run käsittelyyn. Kun aikuisten ja lasten ohjelmat kulkevat rinnakkain, tukee se perheen sisäistä yhteenkuuluvuutta ja selviytymistä. Se antaa välineitä yhtei-siin, perheen sisäisiin keskusteluihin ryhmäkokoontumisten jälkeen.

Lastenohjaajien kokemusten mu-kaan lasten työskentely on avointa, pohtivaa ja toiminnallista. Moni lapsi toteaa kurssin alussa, että on tottunut ratkaisemaan omat ongelmansa itse. Ryhmän aikana ohjaajat pitävät esillä avun pyytämisen ja saamisen tärkeyttä vaikeissa elämäntilanteissa.

Perhekurssin jälkimmäisellä jak-solla käsitellään sekä aikuisten että las-ten ryhmissä jo tulevaisuuteen suun-taavia asioita kuten mahdollista uuden puolison liittymistä perheeseen. Ohes-sa on muutamia esimerkkejä lasten mietteistä.

Jos uusi mies tulee taloon, niin• pitää ottaa lapset syliin• pitää olla kiltti lapsille• pitää olla mukava ja hassu

• pitää peitellä lapset• pitää viedä lapsia ulos leikki-

puistoon• pitää tehdä hyviä pannukakkuja• ei saa tehdä pahaa itselleen,

äidille eikä meille (lapsille)• pitää tykätä lapsista• häntä pitää kutsua nimeltä, ei

isäpuoleksi, koska se puoli-sana kuulostaa pelottavalta

• mikäli ehdot eivät täyty, jompi-kumpi meistä lähtee

Perhekurssin lopussa käsitellään lasten ja nuorten kysymyksiä vanhempien ja ohjaajien kanssa. Lapset voivat kirjoit-taa nimettömästi kysymyksensä ja ai-kuiset vastaavat. Muutamia esimerkke-jä lasten ja nuorten mieltä askarrutta-neista kysymyksistä:• Miksi joku voi tehdä itsemurhan?• Mitä järkeä on itsemurhassa?• Miten ihmiset masentuvat?• Voiko masentumisesta parantua?

Kauanko se kestää?• Meneeköhän ihminen eli jos

on kuollut niin taivaaseen vai pimeyteen?

• Onko isällä uusi elämä ja uusi perhe taivaassa?

• Näenkö hänet vielä?• Mitä jos kummatkin vanhemmat

kuolevat, niin minne lapsi joutuu? • Voiko aikuinen mennä naimisiin

miehen/naisen kanssa, josta lapset eivät pidä?

• Onko uuden mies/naisystävän tehtävä korvata menetetty henkilö?

31

4.henkirikoksen

uhrien läheisten kuntoutuskurssit

Tapio Moilasheimo

32

Kun poliisi tuli kertomaan poikani

murhasta, tunsin syvän kouraisun

kehossani ja aloin täristä aivan valtavasti.

Jälkeenpäin en muista

tuosta tapaamisesta mitään muuta.

33

4. henkirikoksen uhrien läheisten kuntoutuskurssit

Suomessa tapahtuu vuosittain noin 125 henkirikosta. Vähin-tään puolet uhrien läheisistä kär-

sii tapahtuman jälkeen unihäiriöistä ja depressiosta. Lähes 40 prosentilla on pitkittyneen surun aiheuttamia psyyk-kisiä ja fyysisiä oireita. Usein tapah-tunut on läheisten mielessä päivittäin monen vuoden ajan.

Kaikkien Suomen Mielenterveys-seuran traumaattisen kriisin kohdan-neiden vertaistukiryhmien tavoitteena on tukea osallistujien toipumista ja toi-minta- ja työkyvyn palautumista yht-äkkiä muuttuneen elämäntilanteen jäl-keen. Kuntoutuskurssit antavat mah-dollisuuden jakaa kokemuksia, ajatuk-sia ja tuntemuksia muiden samankal-taisen tapahtuman kokeneiden kanssa.

Millaisesta tilanteesta kurssille tullaan?

Oman puolison, lapsen tai muun lä-heisen murha tai tappo aiheuttaa lähei-sille trauman, jonka vaikutukset ovat moninaiset. Surun ja menetyksen tun-teiden ohella järkkyy luottamus koko

elämään. Henkirikos tapahtuu ilman ennakkovaroitusta ja se murtaa perus-luottamuksen elämään ja tulevaisuu-teen. Kaipuu turvallisuudentunteen pa-lautumiseen on suuri.

KesKeiset teemAt

• kokemuksen ja menetyksen vaikutusten pohtiminen

• psyykkisten ja fyysisten seurausten tunnistaminen

• surun ja trauman erilaisten ilmenemismuotojen käsitteleminen

• lapsen surun käsitteleminen• omien voimavarojen ja

selviytymiskeinojen tunnistaminen ja uusien näkökulmien löytäminen

• turvallisuudentunteen ja luottamuksen kokeminen ja lisääminen

• oman fyysisen hyvinvoinnin edistäminen ja rentoutuminen


34

Henkirikoksen uhrien läheiset ko-kevat, että vain harva ihminen jak-saa ja kykenee kuuntelemaan ja aidos-ti kuulemaan heidän tuskaansa ja su-ruaan. Heti tapahtuman jälkeen omai-set eivät osaa eivätkä jaksa hakea apua, ja toisaalta avun saaminen on monella paikkakunnalla epävarmaa. Tästä seu-raa kokemus, että on jäänyt yksin vai-keiden tunteiden kanssa.

Traumaattinen tapahtuma palaa voimakkaasti mieleen oikeudenkäyn-neissä. Tekijän kohtaaminen oikeus-salissa ja yksityiskohtien kertaaminen laukaisevat uudelleen tapahtuneeseen liittyvät muistot ja tunteet. Moni hen-kirikoksen uhreista kokee epäoikeu-denmukaisuutta. Erään kurssilaisen sanoin: ”En saa oikeutta, tekijä pääsee koevapauteen, enkä ole ehtinyt käy-dä edes tätä kurssia loppuun.” Tässä vaiheessa on luonnollista ja tavallista, että pinnalle nousevat vihan, katke-ruuden ja kostonhimon tunteet. Myös keho saattaa reagoida monin eri tavoin ja kehon reaktiot ovat hyvin tavallisia. Monet kokevat epämääräisiä kipuja: ”Rinnassani on musta aukko. Kehoni on kuin jännittynyt jousi, olen koko-ajan varuillani ja ärtyisä.”

Miten mahdottoman yli voi päästä?

Kurssilla on mahdollisuus läsnäole-miseen ja rauhaan; jokaisella on ryh-mässä aikaa ja tilaa jakaa tapahtunutta.

Ohjaaja ottaa ryhmäläisten tunteet vastaan ja kuuntelee. Näistä tekijöistä syntyy turvallisuuden tunne ja luotta-mus. Kurssilaisten yhteinen kokemus-tausta auttaa ymmärtämään pienestä-kin vinkistä, miltä toisesta tuntuu. Oh-jaaja auttaa kurssilaisia ymmärtämään, mitä heille on tapahtunut. Yhdessä käydään läpi sitä, miten traumaattinen tapahtuma vaikuttaa psyykkisesti ja fyysisesti. Yhteinen jakaminen auttaa ymmärtämään, että omat reaktiot ovat normaaleja. On lupa tuntea vihaa ja katkeruutta, miettiä kostoa, kokea sär-kyvänsä, itkeä ja voida pahoin. Tunteil-le on lupa juuri nyt, eikä niitä tarvit-se hävetä. Tunteille annetaan nimet ja epämääräiset tuntemukset pyritään sa-noittamaan. Reaktioiden normalisoin-nin ja sallimisen kautta pitkän tunne-lin päässä alkaa näkyä valoa.

Kurssilla keskitytään kokemuk-seen ja kokemiseen, ei merkitysten et-simiseen. Murhaan tai tappoon liittyy paljon miksi-kysymyksiä. Niihin kysy-myksiin ei koskaan löydy vastauksia. Miksi-kysymysten sijaan keskusteluis-sa keskitytään siihen, miten menetys on itseen ja omaan lähipiiriin vaikut-tanut. Se auttaa surutyössä eteenpäin.

Läsnäolo synnyttää muutoksen. Se näkyy ja vaikuttaa myös kehossa. Ryh-mätilanteissa niin ryhmäläinen kuin ohjaajat ottavat tunteiden tasolla vas-taan informaatiota muilta. Jokainen aistii alitajuisesti, milloin joku on vi-hainen, huolissaan tai peloissaan. Kun vaietut asiat sanotaan ääneen, erilaisia

35

4. henkirikoksen uhrien läheisten kuntoutuskurssit

tunteita nousee pintaan. Samalla jo-tain kadoksissa ollutta palaa takaisin ja osallistujat voivat tavoittaa osan enti-sestä tunteesta. Siitä että elää, tuntee ja kokee – on ihminen.

Ohjaajan tehtävä ei ole olla opetta-ja. Tärkeämpää on olla läsnä ja yhtey-dessä kurssilaisen kanssa kuin yrittää tietää, mikä heille on parasta. Ohjaa-ja kulkee kurssilaisen rinnalla auttaen pysymään sillä polulla, jonka hän on itse valinnut selviytymistiekseen. Yh-teinen matka kestää vähän aikaa. Kun rinnalla kulkeminen päättyy, on luotet-tava siihen, että elämä jatkuu ja kantaa. Kun ohjaaja luottaa siihen, että kurssi-lainen on oman elämänsä paras asian-tuntija ja toimija, kurssilainen voi ottaa vastuun omasta selviytymisestään.

Kehollisuus kuntoutuskurssilla

Henkirikoksen uhrien kuntoutuskurs-seilla järjestetään joka päivä liikun-nallinen osio. Menetelminä käytetään muun muassa Pilates -tyyppisiä harjoituksia, joogaa, hengitysharjoituksia ja rentoutusta. Tavoitteena on lisätä ke-hotietoisuutta, huoltaa lihaksia sekä opetella rentoutumaan ja keskittymään tähän hetkeen. Harjoitukset ovat sel-laisia, että niitä voi tehdä myös koto-na. Tavoitteena on herättää kiinnostus oman kehon huoltamiseen.

Traumaattisen tapahtuman jälkeen kehoon syntyy helposti yli- tai alivirit-täytymisen tila, johon on hankala itse vaikuttaa. Kehoterapeuttien mukaan kyseessä on sympaattisen tai parasym-


36

paattisen hermoston krooninen kaa-ostila, joka ei ole tahdolla hallittavissa. Lihasten venyttäminen hitaasti ja rau-hallisesti auttaa ankkuroitumaan ai-kaan ja paikkaan, pysymään nykyhet-kessä sekä tunnistamaan, mitä lihak-sessa tapahtuu. Harjoitteiden aikana on myös mahdollista tunnistaa omia rajoja: pariharjoituksissa koskettami-nen saattaa synnyttää läheisyyden ja luottamuksen tai epäluottamuksen ko-kemuksia.

Mikä tuntuu auttavan?

Kuten muillakin kuntoutuskursseilla, vertaistuella on merkittävä rooli osal-listujien kuntoutumisessa. Kurssilaiset

voivat puhua keskenään asioista, joista on vaikea puhua kotona. Myös paris-kunnilla on internaattikurssilla mah-dollisuus keskittyä vain itseensä ja it-sensä huoltamiseen. Kodin arkiaska-reet ja huolet ovat vähän aikaa syrjässä.

Kurssiohjaajan koulutussuuntauk-sella ei näytä olevan suurtakaan merki-tystä henkirikoksen uhrien kuntoutu-misessa. Sen sijaan merkitystä on oh-jaajan asenteella. Tietenkin on tärkeää hallita menetelmät ja ryhmädynamii-kan lainalaisuudet, mutta persoonalli-suus vaikuttaa teoriatietoa enemmän. Jokainen ryhmä on luonteeltaan eri-lainen, eikä ohjaaja voi koskaan tietää etukäteen, mitä ryhmässä tapahtuu. Saati sitä, mikä auttaa kutakin osallis-tujaa eniten.

37

5.löydä oma tarinasi® -ryhmät

nuorten mielen tukena

Camilla Djupsund

38

Halusin saada keinoja ymmärtää

itseäni ja jäsentää elämääni.

Olen matkalla näiden asioiden

löytämisessä. Kurssilta sain voimaa

matkalleni.

39

5. löydä oma tarinasi® -ryhmät nuorten mielen tukena

Nuoruus on elämänvaihe, jossa ollaan toistuvasti ensimmäis-tä kertaa uusien asioiden ja

kokemusten äärellä. Psyykkisen jaksa-misen, mielenterveyden ja selviytymi-sen kannalta on merkityksellistä, et-teivät nuoret jää tässä vaiheessa yksin. Tarjolla tulisi olla riittävää tukea, mah-dollisuus keskustella mieltä painavista asioista ja saada neuvoja. Itsenäistymi-sen ja kasvun vaiheeseen liittyy usein ahdistusta, vaihtoehtoja ja valintoja sekä kasvua ja kipua. Suorituspaineita koetaan monella osa-alueella. Nuoret eivät halua ajautua päämäärättömäs-ti eteenpäin vaan ohjata itse elämään-sä. Nuoruudessa etsitään itselle oikei-ta päämääriä, ihmissuhteita, arvoja ja malleja sekä keinoja rakentaa itsensä näköistä elämää ja tulevaisuutta. Taus-talla voi olla vaikeita käsittelemättömiä kokemuksia, jotka vaikuttavat jaksa-miseen ja koko elämään. Nuorten voi olla vaikeaa itse tunnistaa ja arvioida, milloin hakea apua, minkälaista apua ja mistä.

Yhä useammin Löydä oma tari-nasi® -ryhmään hakemisen syy liittyy siihen, että nuori kokee yksinäisyyttä omien kokemustensa kanssa. Omas-

sa lähiverkostossa ei ole ketään, kenen kanssa tuntuisi hyvältä tai mahdol-liselta jakaa omia ajatuksia. Sosiaali-sen tuen puute on merkittävä riskite-kijä nuorten syrjäytymiselle ja pitkäai-kaiselle masennukselle. Ryhmään ha-keutumisen syitä ovat sosiaalisen tuen puutteen lisäksi ahdistus, alakulo ja elämäntilanteen vaikeus. Monet halua-vat kuulla, miten muut nuoret kokevat elämää ja erilaisia ilmiöitä. Halutaan löytää keinoja päästä eteenpäin ja voi-da psyykkisesti paremmin.

Kynnys tulla ryhmään keskustele-maan henkilökohtaisista kokemuksis-ta ja ajatuksista voi tuntua korkealta. Ensikohtaamisten, vaitiolovelvollisuu-desta sopimisen ja luottamuksen ra-kentumisen jälkeen puhumisen kyn-nys madaltuu ja yhteinen jakaminen alkaa. Nuorta huojentaa huomata, että muilla on samankaltaisia ajatuksia ja murheita kuin itsellä. Se vahvistaa ko-kemusta siitä, että omat ajatukset ovat normaaleja ja yleisiä, mikä vuorostaan helpottaa niistä puhumista. Keskuste-luryhmät luovat mahdollisuuden nuo-rille pysähtyä elämäntarinoiden ääreen pohtimaan yksin ja yhdessä mennyttä, nykyistä ja tulevaa.


4040

ryhmän tAvoitteet

• omaan elämään liittyvien kokemusten, ajatusten ja tunteiden käsitteleminen

• masennuksen, ahdistuneisuuden, yksinäisyyden ehkäiseminen

• itsetuntemuksen ja voima-varojen tukeminen

• elämänotteen ja arjenhallinnan vahvistaminen

ryhmän rAKenne

malli i 10 tapaamista viikoittain 2,5 h ja jatkotapaaminen

malli ii 9 tapaamista viikoittain 2 ,5 h toimintapäivä ja jatko-tapaaminen

• 8–10 osallistujaa, 2 ohjaajaa• mahdollisuus yksilö-

keskusteluun ohjaajan kanssa 3–5 kertaa/osallistuja

KesKeiset teemAt

• oma elämäntarina ja minäkuva• elämänkokemukset ja niiden

vaikutus • itsetuntemus ja itseluottamus • jaksaminen ja mieliala• suorituspaineet• yksinäisyys ja ihmissuhteet• masennus ja ahdistus• erilaiset tunteet• omat voimavarat ja selviytymis-

keinot

41


Löydä oma tarinasi® -ryhmämalli

Löydä oma tarinasi® on Suomen Mie-lenterveysseuran rekisteröimä mal-li nuorten ja nuorten aikuisten jaksa-misen tukemiseksi. Ryhmiä on toteu-tettu nuorille ja nuorille aikuisille yli kymmenen vuoden ajan. Ryhmiä jär-jestetään 16–29-vuotiaille ikäryhmit-täin, esimerkiksi 16–20-vuotiaille ja 21–25-vuotiaille, jotta osallistujat oli-sivat sosiaalisesti, emotionaalisesti, ke-hityksellisesti ja elämäntilanteellisesti samankaltaisessa vaiheessa.

Löydä oma tarinasi® -ryhmät pe-rustuvat keskusteluun, vertaisuuteen ja voimavarakeskeisyyteen. Tavoittee-na toiminnassa on vakavien ongelmien ennaltaehkäisy. Tarkoituksena on ta-voittaa nuoret ja nuoret aikuiset sil-loin, kun masennukseen, yksinäisyy-teen ja ongelmien syvenemiseen pysty-tään vaikuttamaan ehkäisevästi tämän tyyppisellä toiminnalla. Ryhmien myö-tä pyritään tarjoamaan laajalle kohde-ryhmälle matalan kynnyksen tukea varhaisessa vaiheessa. Ryhmään ha-keutumisen syyksi riittää oma koke-mus tuen tarpeesta.

Toiminta on ammatillisesti ohjat-tua ja ryhmien sisältö ja rakenne on pääosin ennalta määritelty. Ryhmäy-tymistä ja tutustumista tuetaan luovin ja toiminnallisin menetelmin. Ryhmän käynnistyttyä sisältöä ja käsiteltäviä ai-heita räätälöidään osallistujien tarpei-den ja toiveiden pohjalta, jotta keskus-

telut tukisivat mahdollisimman hyvin osallistujien tilanteita ja jotta he hyö-tyisivät osallistumisesta mahdollisim-man paljon.

Ryhmän rakenne, säännöllisten tapaa-misten tiheys ja kesto sekä useamman kuukauden kestävä prosessi pitävät psyykkistä työstämistä yllä. Tämä ei sido kuitenkaan liikaa aikaa ja voimia nuorten arjesta. Nuorten on useimmi-ten helppo sitoutua tällaiseen ryhmä-toimintaan.

Nuorten tuen tarve voi liittyä myös käytännön asioihin ja kysymyksiin ku-ten arjen- ja taloudenhallintaan, etui-hin, opiskeluun, työllistymiseen tai yk-silöllisen psykososiaalisen tuen hake-miseen. Erilaisista palveluista tiedon saaminen ja palveluiden tai tuen pariin ohjaaminen voi auttaa nuorta huoleh-timaan omista eduistaan ja edistämään arjen hallintaa. Mikäli jatkotuen tar-vetta on, nuorta autetaan sen löytämi-sessä. Ryhmään osallistuminen voi toi-mia myös täydentävänä tukena jo ole-massa olevan yksilötuen lisäksi.

Luottamusta itseen ja omaan sel-viytymiseen tuetaan ohjaamalla osal-listujia tunnistamaan olemassa olevia omia voimavaroja ja vahvuuksia. Uu-sien näkökulmien ja ajattelutapojen

”Opin puhumaan

omista mielipiteistä”


42

sekä ongelman ratkaisukeinojen löy-tämisen myötä vahvistuu kyky näh-dä mahdollisuuksia ja tehdä ratkaisuja oman elämän ja itsen hyväksi. Elämä-nodotuksiin, suunnitelmiin ja hyvän elämän rakentamisen keinoihin keski-tytään erityisesti ryhmän loppupuolella.

Ryhmässä osallistujat tekevät sekä elämäntarinaansa että omaa sisäistä ta-rinaansa näkyväksi ryhmälle. Elämän-janan ja tarinan avulla osallistujat poh-tivat sitä, mitkä kokemukset ovat vai-kuttaneet itseen ja elämään, millä ta-valla ne ovat vaikuttaneet ja mitä he nyt ajattelevat elämästä ja itsestään. Kun ryhmässä voi käydä läpi koettu-ja vastoinkäymisiä ja kokemuksia, tu-lee tilaa hahmottaa ja keskittyä siihen, miten oman elämäntarinan toivoisi jat-kuvan.

Ryhmissä ei anneta oikeita vas-tauksia tai totuuksia. Esille otettavat kysymykset liittyvät nuorten arkeen ja sen haasteisiin, kuten ihmissuhtei-siin ja omaan jaksamiseen. Myös laa-jemmista kysymyksistä keskustellaan, siitä kuka olen ja miksi haluan tulla, mitä on rakkaus, mitä synkkiä asioita elämään sisältyy, mitä tapahtuu nuo-ruuden jälkeen. Ohjaajat hyödyntävät myös psykoedukaatiota erilaisten ilmi-öiden ja asioiden ymmärtämisen hel-pottamiseksi esimerkiksi masennuk-seen liittyen.

Voimaantumista ja eteenpäin pää-semistä tukevat jo ryhmän alussa ase-tetut omat henkilökohtaiset tavoit-teet, joihin palataan ryhmän aikana. Ryhmästä saatu anti ja tuki kannatte-lee nuorta elämänpolulla eteenpäin.

43


Tavoitteena on, että asioiden käsitte-lyn myötä vahvistuisi nuorten subjek-tius eli toimijuuden tunne ja sen myötä usko omaan selviytymiseen ja tulevai-suuteen. Kun kokemus hallinnan tun-teesta vahvistuu, nuorten on helpom-paa nähdä myös oma vastuullisuus ja vaikuttamismahdollisuus elämäänsä.

Mikä nuorten ryhmissä auttaa?

Ryhmään osallistumisen vaikutukset ovat yksilöllisiä ja ne voivat olla sekä välittömiä että epäsuoria. Nuoret ovat usein kokeneet ryhmän tukevan jaksa-mista ja henkistä hyvinvointia, omaa sosiaalista aktiivisuutta sekä toimin-takykyä. Myönteiseksi osallistujat ovat kokeneet ryhmien luottamuksellisen ja keskustelua tukevan ilmapiirin ja vuo-rovaikutuksen ja sen, että ryhmässä on sekä naisia että miehiä.

Osallistujien kuvaamia ryhmän myönteisiä vaikutuksia: • avoimuuden lisääntyminen• toivon vahvistuminen tulevaisuuden

suhteen• asioiden syvällisen pohdiskelun

lisääntyminen• ahdistuksen vähentyminen• itsetuntemuksen vahvistuminen• otteen saaminen asioiden

hoitamiseen• luottamuksen vahvistuminen itseen

ja omaan selviytymiseen

Osallistujat ovat nimenneet yhtenä merkittävänä ryhmään osallistumisen seurauksena kynnyksen madaltumi-sen keskustelemiseen ja puheeksi otta-miseen. Ryhmä toimii forumina, jossa on mahdollisuus harjoitella uusia tapo-ja ottaa puheeksi, käsitellä, ylläpitää tai rakentaa vuorovaikutusta. Tämän seu-rauksena avoimemman keskusteluta-van jatkaminen omassa verkostossa voi tuntua helpommalta. Omien ajatus-ten ja tunteiden puheeksi ottaminen, niiden käsittelemiseen tottuminen ja rohkaistuminen ovat muutoksia, jot-ka edesauttavat kommunikointia lä-heisten kanssa sekä heidän mahdolli-suuttaan ymmärtää nuoren tilannetta ja olla tukena. Muita kuuntelemalla ja ryhmässä asioita käsittelemällä myös omat ajatukset ja asiat selkeytyvät.

”Asioista puhuminen auttoi

eniten, että pienen ryhmän

kanssa sai keskustella

sellaisista asioista, joista

ei yleensä tule keskusteltua

kenenkään kanssa”

4444

45


Ohjaajien kokemuksia nuorten ryhmistä

Ohjaajien vastuulla on tukea luotta-muksen, ryhmäytymisen, yhteisen kes-kustelun ja työskentelyn syntymistä sekä huolehtia siitä, että jokainen osal-listuja pääsee mukaan ryhmän keskus-teluihin. Nuoret toivovat, että ryhmäs-sä käsitellään asioita henkilökohtaisella tasolla eikä vain yleisesti. Ohjaajien on mietittävä, miten ohjata ja tukea osal-listujia yksilöinä ja yhdessä sillä tavalla, että se tukee heidän asioidensa aktiivis-ta käsittelemistä ja palvelee sekä yksi-löllistä että ryhmän prosessia. Ohjaajat paneutuvat yksilöllisiin tarinoihin voi-dakseen ohjata prosessia rakentavasti. Ohjaajat arvioivat pitkin matkaa sitä, minkälaisten asioiden käsittely kannat-telisi, vahvistaisi ja tukisi juuri kyseisen ryhmän osallistujia. Merkityksellistä on myös osallistujien itsensä nimeämi-en tarpeellisten ja hyödyllisten aiheiden nostaminen ryhmän keskusteluihin.

Ohjaajien läsnäolo sekä hyväksyvä ja arvostava kohtaaminen tukevat tur-vallisen ja keskustelua tukevan ilma-piirin muodostumista ryhmässä. Jo-kaiselle on merkityksellistä kokea, että juuri hän ja hänen asiat ovat tärkeitä ja että niistä välitetään.

Ryhmässä pohditaan minkälaiset tekijät arjessa kantavat nuorten jaksa-mista ja hyvinvointia ja mitkä niitä ku-luttavat. Miten kannattaisi ajatella ja elää, jotta se tukisi omaa hyvinvointia, mielenterveyttä ja selviytymistä?

Osallistujien erilaiset persoonat, koke-mukset, elämäntilanteet ja ajatukset ei-vät sulje pois jakamista ja mahdollisuut-ta saada uusia näkökulmia. Jokainen tuo ryhmään oman tarinansa myötä ar-vokkaita ja ainutlaatuisia mielipiteitä, kokemuksia ja oivalluksia. Erilaisuudet ja samankaltaisuudet on koettu voima-varoiksi ryhmässä.

Tukea ja ennaltaehkäisyä oikeassa vaiheessa

Ryhmien toteuttamiseen liittyy myös haasteita. Haasteena on tukea tarvitse-vien nuorten ja nuorten aikuisten ta-voittaminen. Lisäksi pyritään madalta-maan tuen hakemisen kynnystä, siten että tukea haettaisiin riittävän varhain ja yhä useampi tarttuisi tilaisuuteen osallistua ryhmään.

Nuorten parissa on tarvetta sekä yksilölliselle että ryhmämuotoiselle kes-kustelutuelle. Etenkään yksilötuen tar-ve ja tarjonta eivät kohtaa. Esimerkiksi

”Pienenpieni

suunnanmuutos

tänään johtaa aivan

erilaiseen huomiseen”.

Richard Bach


46

masennuksen haittojen ja niistä seu-ranneiden sairauspoissaolojen nähdään kasvaneen nuorten aikuisten parissa. Harvat saavat riittävän ajoissa tarvit-semaansa riittävää tukea. Olisi tärkeää kohdistaa enemmän resursseja varhai-sen tuen järjestämiseen muun muassa kouluissa ja oppilaitoksissa, jotta nuor-ten ongelmat ja oireet voitaisiin tunnis-taa varhaisemmin tilanteiden pitkitty-misen ja huonontumisen ehkäisemi-seksi. Tämä nopeuttaisi myös nuorten ohjautumista tarvittaessa muun tuen pariin.

Varhaiskuntoutus pyrkii vastaa-maan varhaisen tuen tarpeeseen järjes-tämällä ryhmämuotoista tukea. Am-matillisesti ohjatut vertaistukiryhmät voivat oikeassa vaiheessa olla nuorelle riittävä tuki ja ehkäistä tilanteen heik-kenemistä. Ajoittain nuoret voivat tar-vita enemmän tukea kuin ryhmä tar-joaa. Syynä tähän on useimmiten ti-lanteiden pitkittyminen, tuen puuttu-minen tai taustalla olevat kokemukset, joiden käsitteleminen vaatisi terapiaa, toisenlaista apua ja enemmän aikaa. Tämän tyyppiset vaikeat kokemukset liittyvät useimmiten traumaattisiin ko-kemuksiin, masennukseen, koulukiu-

saamiseen, perhesuhteisiin tai muihin ihmissuhteisiin.

Ryhmään osallistumisen vaikutus-ta pyritään tukemaan ohjaamalla nuo-ria tulevaisuuteen suuntautuneeseen ajatteluun. Tavoitteiden asettaminen ohjaa nuorta arvioimaan omia tarpei-taan, toiveitaan ja keinojaan huolehtia itsestään. Tavoitteellisuus tukee myös nuorten osallisuutta ja vastuun otta-mista. Osallistujat nimeävät ryhmän alussa myös yhteisiä tavoitteita omien ja yhteisten odotusten pohjalta. Koh-distamalla ajattelua nykyhetkestä tule-vaan nuorta tuetaan miettimään omien valintojensa ja tekojensa seurauksia tu-levaisuutensa rakentumiseen.

Yhteinen tarina – yhteys perheen ja nuoren välille

Löydä oma tarinasi® -ryhmätoimintaa kehitetään jatkossa niin, että voidaan tukea myös nuorten perhettä ja lähi-piiriä. Tämä toteutetaan esimerkik-si järjestämällä läheisten päivä, jonka aikana keskustellaan vanhempien ja nuorten kanssa tilanteesta, tarpeista ja mahdollisuuksista. Läheisten päivänä voitaisiin ottaa puheeksi myös perheen jaksamiseen ja selviytymiseen liitty-viä haasteita ja keinoja. Tavoitteena on tukea perheiden sisäisen keskustelun jatkumista niin, että perheenjäsenet oppisivat jakamaan arkea ja tukemaan toisiaan jatkossakin.

”Jokainen oli hyväksytty

ryhmässä juuri

sellaisena kuin on”

47

6.hyvä mieli® -ryhmät

ikäihmisille

Elina Mäenpää

47

48

Vuosikausia elin yksin neljän

seinän sisällä mutta nyt tunnen

olevani kuin eri ihminen – olen

saanut paljon voimavaroja ja

jopa ystäviä ryhmästä.

49

6. hyvä mieli® -ryhmät ikäihmisille

Vanhuus ei ole sairaus vaan elä-mään luonnollisena kuulu-va vaihe. Sen tulisi olla myös

mielekäs elämänvaihe, jossa ketään ei jätetä yksin ilman sosiaalisia kontak-teja ja yhteyttä ympäröivään maail-maan. Vanhuspsykiatri Pirjo Juhela on kuvannut vanhenemista kasvu- tai ke-hitysprosessiksi. Englannin kielen ter-min ”to grow old” mukaisesti kyse voi-si olla siitä, miten ”kasvamme vanhak-si” tai sopeudummeko aktiivisesti van-henemiseen. Samoin tulisi huomioida ikäihmisten ainutlaatuisuus ja yksilöl-lisyys; ikäihmiset ovat hyvin hetero-geeninen joukko.

Suomen Mielenterveysseuran var-haiskuntoutus on kehittänyt ikäihmis-ten mielen hyvinvoinnin tueksi valta-kunnallista ryhmämuotoista toimintaa. Jo 1990-luvun lopussa ryhdyttiin kehit-tämään vanhusten mielikoulu-ryhmiä, joiden pohjalta nykyiset Hyvä mieli® -ryhmät toimivat. Hyvä mieli® -ryh-mien kohdejoukkona ovat alakuloa tai yksinäisyyttä kokevat ikäihmiset (yli 65-vuotiaat). Kyseessä on Suomen Mie-lenterveysseuran psykososiaalinen var-haiskuntoutusmalli, jonka avulla osal-listujat ovat saaneet voimia muun muas-

sa kotona asumiseen. Turvallisessa ver-taisryhmässä jaetaan kokemuksia ikäto-vereiden kesken. Ohjaajana ovat toimi-neet sosiaali- ja terveydenhuollon am-mattilaiset. Yhdessä ryhmässä on ollut 6–10 ikäihmistä, jotka on valittu haas-tattelun kautta.

Omaa elämää jäsennetään voimavarojen valossa

Hyvä mieli® -ryhmän päämenetelmänä on keskustelu mutta ajatusten virittä-jänä toimivat myös runot, valokuvat, tarinat ja musiikki. Ulkopuolisuuden ja tarpeettomuuden tunne ovat yleisiä ikäihmisillä eikä tätä teemaa voi ryh-missä ohittaa. Kokemus siitä, että ei ole enää tärkeä tai elämän merkityksettö-myys voivat nousta isoiksi kysymyk-siksi. Yksi tärkeä menetelmä on myös muistelu, oman elämän roolien ja elä-mänpolun kartoittaminen. Ryhmässä autetaan jäsentämään omaa elämään-sä uudelleen ja pyritään rakentamaan siitä ehyt tarina. Antoisaksi on koet-tu juuri ”erilaisten elämänkokemusten pohdiskelu hamasta lapsuudesta senio-ri-ikään”.


50

Ytimenä toiminnassa on voima-varakeskeinen ajattelu, joka ei tarkoi-ta elämänongelmien ohittamista vaan niiden näkemistä ensisijaisesti olemas-sa olevien voimavarojen valossa. Esi-merkiksi menetysten käsittelyssä pai-notetaan sitä, miten osallistujat ovat selviytyneet omista karikoistaan. Yksi osallistuja kommentoi: ”Kipuja ja luo-pumisia on niin paljon mutta oli hyvä, että keskityttiin positiivisempiin, nos-taviin ja kantaviin seikkoihin”.

Toiminnassa tuetaan selviytymis-keinojen ja uusien näkökulmien löyty-miseen ja toiveikkuuteen tulevaisuuden

suhteen. Palveluohjauksellinen ote on myös tärkeä, jolloin asiakkaita autetaan tarvittaessa löytämään lisä- tai jatkotu-kea omalta lähialueeltaan.

Hyvä mieli® -ryhmiin kuuluu 10 kokoontumista kerran viikossa sekä jatkotapaaminen. Lisäksi toteutetaan retkipäiviä tai internaattijakso kurs-sikeskuksessa. Ryhmiä on toteutettu niillä paikkakunnilla, joissa on Suo-men Mielenterveysseuran kriisikeskus. Tarvittaessa olemme voineet ohjata osallistujan myös yksilökeskusteluihin kriisikeskukseen.

51

6. hyvä mieli® -ryhmät ikäihmisille

”Tunsin että kuuluin joukkoon”

Hyvä mieli® -ryhmien tavoit-teena on tukea yksilöllistä kun-toutumista ja ehkäistä masen-nuksen ja yksinäisyyden syvenemistä ja sitä kautta toimintakyvyn heikkene-mistä. Tavoitteena on erityisesti vahvis-taa osallistujien osallisuutta ja voimava-roja sekä parantaa mielialaa vertaistuen avulla. Ikätovereitten kanssa etsitään yhdessä keinoja yksinäisyyden ja alaku-lon taltuttamiseen. Ryhmä pyrkii anta-maan tukea vaikeuksien ja ristiriitojen kohtaamiseen.

Ihmiset saavat ryhmästä vertais-kontakteja arjen tueksi. Ryhmäläiset ovat antaneet seuraavanlaista palautetta: • ”Tästä tuli meidän ryhmä, tunsin

että kuuluin joukkoon.” • ”Se oli ihmisten puhetta ihmisille

ja sain voimaa, iloa arkeen ettei tarvitse yksin olla.”

• ”Yhdessäolo piristi”.

Ahdistava yksinäisyyden kokemus voi lievittyä, kun kokee että on muita-kin ”alakuloa potevia senioreita, jotka ymmärtävät”. Ryhmäläiset ovat kuvanneet hyötyjä konkreet-tisiksi. Paitsi että kurssilta on saatu uusia tuttavuuksia, osal-listujille on voinut myös herä-tä mielenkiinto oman kun-non kohentamiseen. Usein on saatu muitakin hyödynnet-täviä ideoita ja vinkkejä vertaisilta.

tAvoitteet

• vahvistaa osallistujien toiminta-kykyä ja voimavaroja

• jakaa kokemuksia turvallisessa vertaisryhmässä ikätovereiden kesken

• antaa tukea vaikeuksien ja ristiriitojen kohtaamiseen

• etsiä keinoja yksinäisyyden ja alakulon taltuttamiseen

• ehkäistä sairastumista ja syrjäytymistä

KesKeiset teemAt

• oma elämänpolku• mieliala ja mielenterveys• yksinäisyys ja sosiaaliset suhteet• menetykset ja suru• turvallisuus• vanheneminen• terveydestä huolehtiminen• voimavarat ja ilo

rAKenne

• tarkoitettu- yli 65-vuotiaille- kotona asuville- alakuloa ja yksinäisyyttä kokeneille

• 6–10 osallistujaa• 10 kokoontumista kerran

viikossa 2, 5 h ja jatkotapaaminen • 1–2 retkipäivää tai internaatti-

jakso kurssikeskuksessa


52

vinvointitreenit®-kursseja, jotka ovat toiminnallisempia ryhmiä. Hyvin-vointitreenit® auttavat löytämään it-selle mielekästä, omaa toimintakykyä vastaavaa toimintaa ja toimintayhtei-söjä. Tarkoitus on, että hyvinvointitreenien avulla jokainen osallistuja voi-si rakentaa omanlaisen ”hyvinvointi- polun.” Hyvinvointitreenien keskeisiin teemoihin kuuluvat liikunta, kulttuuri, ravinto, hyvinvointia tukevat valinnat sekä oman lähialueen toimintamahdol- lisuuksien löytäminen ja niihin kiin-nittyminen. Ryhmien ohjaajat voivat olla koulutettuja vapaaehtoisia. Ikäih-misten hyvinvointitreenejä järjestetään eri puolilla Suomea paikallisten mie-lenterveysseurojen toimesta.

Hyvinvointia edistävissä palveluissa on syytä painottaa ehkäisevää toimintaa koko elämänkaaren ajalle. Haasteena on kehitettyjen toimintamallien juurrutta-minen ja hyödyntäminen jatkossa sekä toiminnan taloudellinen turvaaminen ja koordinointi.

Keskustelua ja kokemusten vaih-toa tarvitaan lisää, kuten myös konk-reettista moniammatillista yhteistyö-tä. Matalan kynnyksen paikkoina jär-jestöillä on hyvä mahdollisuus tu-kea ikäihmisten kokonaisvaltaista hy-vinvointia ja osallisuutta sekä edistää mahdollisuuksia mielekkääseen elä-mään. Jokaisella on oikeus osallisuu-teen ja sosiaalisiin suhteisiin sekä oi-keus kokea itsensä tärkeäksi ja arvok-kaaksi – myös vanhana.

Ohjauksessa on tasapainoiltava toisaalta raskaiden menetysten ja risti-riitojen jakamisen tarpeen sekä voimia ja virkistystä tuovien asioiden kans-sa. Ohjaajina ovat toimineet sosiaa-li- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Heidän yhtenä perustehtävänä on toi-von ylläpitäminen; on pyrittävä toi-veikkuuden lisäämiseen ja siihen että ikäihminen voisi elää mahdollisuuk-siensa rajoissa omasta mielestään tyy-dyttävää elämää. Ohjaajien tulee myös suhtautua ryhmäläisiin persoonalli-suuksien kirjona.

Ideat ja kokemukset eteenpäin

Yhteistyökumppaneina Hyvä mieli® -ryhmissä ovat olleet paikalliset mie-lenterveysseurat ja niiden ylläpitämät kriisikeskukset, seurakunnat, kunnalli-nen vanhustyö, järjestöt ja muut tahot, jotka järjestävät toimintaa yli 65-vuo-tiaille. Ikäihmisten ryhmätoimintaa on ollut mahdollista monipuolistaa ja laa-jentaa Osuuskunta Tradeka-yhtymän lahjoitusvarojen turvin. Hyvä mieli-ryhmätoiminta on varhaiskuntoutuk-sen toteuttamana tältä erää loppumassa mutta yhteistyökumppanimme voivat hyödyntää mallia ja siitä saatuja koke-muksia ja ideoita.

Hyvä mieli® -ryhmien lisäksi on Suomen Mielenterveysseurassa järjes- tetty viime vuosina ikäihmisille Hy-

53

7.vieraalla maalla kaukana Tukea maahanmuuttajille

Reija Narumo

54

Kuinka hautasi kestää sen, että olet siellä. Jos hauta sen tietäisi, maa järisisi, hauta hajoaisi.Isäni haudassaan muuttaa maaperän ravitsevaksi kukille.Haudassa olen minä, ei isäni.Taivas itkee sinua surren. Ei itkijää saa vaientaa.Enkelit iloitsevat tuloasi. Kysyvät, kuka tämä onnellinen on.Sinut pyhyys täyttää, hurskaus ei sinua hylännyt.Paikkasi on aina sydämissämme. Ei eloton ruumis tarkoita kuolemaa.Maan päällä hautajaisissa surraan. Taivaassa juhlitaan ilon juhlaa.Kiveesi kirjoitan, jos voisin palvoa jumalan lisäksi muuta, olisit sinä se.

(arabiankielisen runoryhmän osallistujan käännetty runo)

55

7. vieraalla maalla kaukana Tukea maahanmuuttajille

Maahanmuuttajat ovat hete-rogeeninen ryhmä ja maa-hanmuuttoa tapahtuu mitä

erilaisimmista elämäntilanteista joh-tuen. Mielenterveysseurassa on jo pa-rinkymmenen vuoden ajan kriisivas-taanotossa kohdattu vaikeissa elämän-tilanteissa olevia maahanmuuttajataus-taisia ihmisiä. Monilla asiakkailla on ollut kotimaan jättämistä edeltävään aikaan liittyviä traumaattisia tapah-tumia ja Suomeen tultaessa maahan-muuttokriisi on edessä. Maahanmuut-tajien elämässä tapahtuu luonnollisesti samanlaisia kriisejä kuin kantaväestöl-lekin. Ammatillisesti ohjattu vertais-tuki on näissä tilanteissa hyvä keino kohti sopeutumista, kotoutumista ja selviytymistä.

Mielenterveys on monissa maahan-muuttajayhteisöissä aihepiiri, josta ei puhuta tai joka värittyy vahvasti mie-len sairauksien kautta. Leimautumi-nen mieleltään sairaaksi estää usein omassa yhteisössä mielenterveysaiheis-ten asioiden käsittelyn. Tähän on vä-hitellen tulossa muutos, kun esimer-kiksi maahanmuuttajien omat yhdis-tykset ovat ottaneet mielenterveystee-

man mukaan toimintaansa. Esimer-kiksi Mielenterveysseuran toimesta on pohdittu yhdessä eri maahanmuutta-jayhdistysten kanssa, miten ja millaisin käsittein ja sanoin tätä aihepiiriä kan-nattaa lähestyä, jotta se puhuttelisi eri maahanmuuttajaryhmiä. Monet asiat uudessa elämäntilanteessa ja uudessa maassa tuottavat tunnekuormaa ja ris-tiriitoja. Maahanmuuttajataustaiset elä-vät myös jatkuvasti kahden kulttuurin välissä. Tämä voi tuottaa monenlaista ristiriitaa vanhempien ja lasten väliseen kanssakäymiseen.

Kaikki Mielenterveysseuran var-haiskuntoutuksen ryhmät ovat tar-jolla myös maahanmuuttajataustaisil-le hakijoille, mikäli heillä on riittävä suomen kielen taito. Tarvitaan mah-dollisuus käsitellä asioita myös omal-la äidinkielellä. Omalla kielellä jaetaan tuntoja, vahvistetaan omaa identiteet-tiä sekä luodaan todellisuutta. Mie-lenterveysseura on usean vuoden ajan järjestänyt arabiankielisten maahan-muuttajien sekä somalialaisten isien ryhmiä. Suuresta tarpeesta näille ryh-mille kertoo se, että ryhmäkokoja on pitänyt rajoittaa.


56

Arabiankielinen runoryhmä

Arabiankielinen ryhmä on kokoontu-nut arabialaiseen kulttuuriin keskeise-nä kuuluvan runouden ympärille vuo-desta 2006 lähtien. Runo on voima-kas ilmaisun väline, joita kirjoittaessa ja lukiessa voi jäsentää vaikeita koke-muksia sekä käsitellä ja purkaa niiden aiheuttamaa tunnekuormaa. Runojen kirjoittamisen kautta voi lisätä ymmär-rystä omasta itsestä ja saada välimat-kaa vaikeisiin kokemuksiin. Toisaalta niiden avulla voidaan myös käsitellä uuteen kulttuuriin asettumista.

Uudessa kulttuurissa oman kieli-maailman säilyttäminen ja mahdolli-suus ilmaista syvimpiä tuntoja omal-la äidinkielellä on merkittävä hyvin-voinnin edellytys. Mielenterveysseu-

”Keskustelut ovat ihania.

Kehitämme kieltämme,

tunteet kuohuvat.

Puhdistaudun täällä,

koska ohjaaja antaa

tilaisuuden siihen.”

ran arabiankielinen runoryhmä on ko-koontunut usean vuoden ajan kulttuu-rikeskus Caisan tiloissa ja sen ohjaaja-na on toiminut viestinnän ja draaman opettaja, jonka omat juuret ovat Egyp-tissä. Hän on luonnehtinut runouden keskeistä merkitystä arabiankielisessä

57


kulttuurissa siten, että runous on esi-merkiksi yhtä merkittävässä roolissa kuin saunan puhdistava vaikutus suo-malaisessa kulttuurissa.

Arabiankielisessä runoryhmässä on ol-lut osallistujia seitsemästä arabiaa pu-huvasta maasta eri puolilta maailmaa, miehiä ja naisia iältään 18–75 vuotta. On harvinainen tilanne, että useasta toisilleen vieraasta maasta tulevaa yh-distää sama kieliperinne ja keskenään hyvinkin erilaisten maiden kansalaiset voivat jakaa äidinkielellään esimerkik-si maahanmuuttoon liittyviä vertaisko-kemuksia. Ryhmään osallistuminen ei edellytä erityisiä kirjoittamisen lahjoja vaan oma kiinnostus runoutta ja omien vaikeiden kokemusten käsittelyä koh-taan riittää.

Koska runot ovat henkilökohtaisia, on tärkeää että ryhmäläiset sitoutu-vat vaitiolovelvollisuuteen, joka mah-dollistaa luottamuksellisen ilmapiirin syntymisen. Osallistujat ovat voineet tuoda läheisiään kuuntelemaan itse te-

kemiään runoja. On koettu merkityk-sellisiä hetkiä, kun esimerkiksi lapset ovat kuulleet vanhempiensa tulkitse-van omia runojaan ja tuoneet itses-tään erilaisia puolia esiin kuin arjessa on mahdollista. Runotaiteen avulla on myös mahdollista luoda arkikokemuk-sen yläpuolelle nousevia hetkiä ja täl-lä on koettu olevan eheyttävä vaikutus. Mitä eheämpi oma identiteetti on, sitä valmiimpi ihminen on myös ottamaan uutta kulttuuria vastaan, kun suojautu-misen tarve vähenee.

Somalialaisten isien ryhmä

Somalialaisten isien ryhmä järjestet-tiin ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Ryhmän idea lähti tarpeesta käsitellä vanhemmuuden uutta roolia sekä per-heenjäsenten välisiä suhteita uudessa kulttuurissa. Taustalla on aina myös jo-kaisen osallistujan oma maahanmuut-toprosessi sekä kotimaan traumaattiset tapahtumat. Sotatila on jatkuvasti läs-nä arjessa, koska syntymämaan tilan-netta seurataan ja siellä asuvien läheis-ten puolesta ollaan huolissaan.

Somalialaisten isien ryhmässä on ollut 8–12 Suomeen 1–20 vuotta sitten muuttaneita miehiä, jotka jakavat ko-kemuksiaan uudesta kotimaasta sekä uuden kulttuurin ja oman yhteisön vä-listen ristiriitojen herättämiä ajatuksia. Pidempään maassa asuneet voivat ja-kaa arvokasta tietoa ja kokemuksia niil-le, jotka ovat asuneet Suomessa vasta

”Runot ovat ihana

asia, joka käsittelee

kulttuuriamme syvästi.

On erinomaista, että tämä

ryhmä on olemassa.”


58

vähän aikaa. Oman maan perinteiset arvot tulevat uudessa kulttuurissa haas-tetuiksi monella tavalla. Ryhmän tavoit-teena on keskustella vertaisryhmässä syvällisesti somalialaisen isän roolista, pärjäämisestä ja tulevaisuudesta Suo-messa. Ohjaajilla on aiheeseen liitty-viä teemoja, joista he alustavat lyhyesti kunkin tapaamisen alussa. Tämän poh-jalta ryhmä käy keskustelua aiheesta. Ryhmässä on ollut mukana tulkki ja sitä ovat ohjanneet somalialaistaustainen psykoterapeutti ja suomalainen psyko-logi. Kummatkin ohjaajat ovat miehiä.

” On hyvä

kommunikoida

äidinkielellä.”

Kukin ryhmä on tavannut kahdeksan viikon ajan ja lisäksi on pidetty toi-mintapäivä tai viikonlopputapaami-nen. Niissä on toteutettu ryhmä- ja parityöskentelyä sekä erilaisia tehtä-viä keskusteluineen. Yksi merkittäväk-si koettu tapa on ollut tulevaisuusteh-tävän toteuttaminen. Siinä isät kehit-tävät pareittain vision siitä, minkälai-sessa tilanteessa he näkevät itsensä ja perheensä viiden vuoden kuluttua. Isät pohtivat, miten he voisivat omalla toi-minnallaan vaikuttaa isän roolin ra-kentamiseen ja vahvistamiseen tämän ajanjakson kuluessa. He pohtivat kuin-ka realistinen asetettu tavoite on, mitä esteitä tiellä on ja miten tavoitteen voi-si saavuttaa. Tehtävässä kartoitetaan miehillä jo olevia taitoja ja tietoja yh-teiskunnassa pärjäämiseen liittyen ja yritetään identifioida mahdollisia on-gelmia ja keinoja puuttua niihin. Li-säksi toimintapäivissä on ollut toimin-nallisia ja liikunnallisia osioita muun muassa kuntosalin, uinnin ja saunomi-sen merkeissä. Myös terveitä elämän-tapoja käsitellään, kuten kuntoliikun-nan merkitystä omalle jaksamiselle.

KesKeiset teemAt

• kotimaan jättäminen• suomeen tulo ja alkushokki• isyyden kulttuuriset erot• isä-roolin muutos

elämäntilanteen muuttuessa• tasa-arvo perheissä• tukijärjestelmät ja niiden

vaikutus isän rooliin• nuorisokulttuurin eroavaisuudet• kasvatustapojen muuttumiseen

sopeutuminen• somalialaiset mediassa,

työnhaussa ja opiskelemassa• vanhan tietotaidon

soveltaminen suomessa

59


Ryhmään osallistuneiden palaut-teet ovat olleet erittäin positiivisia. Monet ovat kuitenkin todenneet, että tällaiseen ryhmään olisi hyvä osallis-tua aikaisemmin, melkein heti maahan tultua, koska se tukisi maahanmuutto-kriisissä ja antaisi heti vertaistukea ko-toutumisen tueksi.

Maahanmuuttajataustaisten nuorten ryhmät

Uutena kohderyhmänä 2009 alkaen ovat olleet maahanmuuttajataustaiset nuoret aikuiset, jotka kaipaavat tukea elämäänsä. Ryhmämuotoinen tapa kä-sitellä keskustelemalla elämän haas-teellisia tilanteita ja mielenterveyson-gelmia ei ole useille maahanmuuttaja-taustaisille nuorille tuttua tai luonte-vaa. Vertaistukea kaipaavia nuoria on kouluissa, oppilaitoksissa sekä sosiaali- palvelujen parissa, mutta ryhmiin on ollut vaikea saada osallistujia. Löydä oma tarinasi® -ryhmää on järjestetty masennukseen sairastuneille nuorille siten, että siihen voi osallistua sekä maahanmuuttajataustaiset että kanta-väestön nuoret. Tämä ryhmä on toteutettu Kelan kuntoutuksena. Mielen- terveysseuran ja Kelan tavoitteena on tavoittaa yhä useampi mielenterveys-kuntoutusta tarvitseva maahanmuut-taja.

Löydä oma tarinasi® -ryhmiä jär-jestetään myös englanniksi, jotta tavoit-

taisimme laajemmin maahanmuuttaja-taustaisia nuoria. Joillekin englannin-kieliseen ryhmään on helpompi osal-listua kuin suomenkieliseen. Find your own story -ryhmässä tavoitteena on eh-käistä masennusta, ahdistusta ja yk-sinäisyyttä. Näitä teemoja käsitellään paitsi keskustelemalla myös toiminnal-lisin menetelmin.

Pakolaistaustaisten traumojen vakauttamisryhmät

Suunnitteilla on käynnistää pakolais-taustaisille suunnatut traumojen va-kauttamisryhmät. Tavoitteena on ke-hittää ryhmämuotoista tukea kotoutta-misvaiheessa oleville pakolaisille, jotta he oppisivat tunnistamaan, ymmärtä-mään ja hoitamaan itse traumaperäi-siä oireitaan. Monen traumatisoitu-neen pakolaisen kotoutuminen epäon-nistuu hoitamattomien psyykkisten oi-reiden takia. Maahanmuuttoa seuraa-vat arvokkaat vuodet, jolloin motivaa-tio uuden oppimiseen ja uuden elämän luomiseen on korkeimmillaan, voivat mennä elämää vaikeuttavien trauma-oireiden vuoksi hukkaan. Syrjäytymis-riski kasvaa, mitä kauemmin trauma-peräiset oireet häiritsevät uuden oppi-mista ja sitä kautta muun muassa työl-listyminen vaikeutuu. Ryhmien on tar-koitus olla tietyille kieliryhmille suun-nattuja siten, että ohjaajien lisäksi niis-sä työskentelee kyseisen kielen tulkki.

6060

61

8.mitä on varhaiskuntoutus suomen mielenterveys-

seurassa?

Reija Narumo


62

Keväällä 1994 valmistui valtio-neuvoston selonteko eduskun-nalle, jossa selvitettiin muun

muassa kuntoutusjärjestelmän kehit-tämistarpeita. Siinä korostettiin psyko-sosiaalisesti vaikeissa elämäntilanteissa olevien voimavarojen tukemista. Vas-tatakseen tähän haasteeseen Suomen Mielenterveysseura käynnisti keväällä 1995 Kokeilevan ja kehittävän kuntou-tusprojektin, jonka toiminta suunnitel-tiin viisivuotiseksi. Hanke käynnistyi keväällä 1.4.1995 RAYn rahoittamana. Vuonna 1997 tämä hanke pääsi RAYn jatkuvan avustuksen piiriin ja kuntou-tusyksikkö muodostui osaksi Mielen-terveysseuran pysyviä toimintoja. Ny-kyään yksikössä työskentelee viiden henkilön tiimi ja lisäksi mukana toi-minnassa on vuosittain 30–40 ryhmän- ohjaajaa, jotka ovat joko freelancereita, yhteistyökumppaneiden työntekijöitä tai koulutettuja vapaaehtoisia. Ryh-miin osallistuu vuositasolla noin 450 henkilöä.

Varhaiskuntoutuksen yksikkö kuu-luu nykyään Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen palveluketjuun. SOS-kriisikeskuksessa matalan kynnyksen tukea voi saada kriisivastaanotosta, val-

takunnallisesta kriisipuhelimesta, Tuki-netistä, rikosuhripäivystyksestä ja var-haiskuntoutuksen ryhmistä. Ammatil-lisesti ohjatut vertaistukiryhmät trau-maattisen tapahtuman kohdanneille ei-vät ole akuuttia kriisiapua vaan kriisin myöhempää työstämistä varten. Suosi-teltu ryhmään osallistumisajankohta on menetyksen kokeneilla noin puoli vuot-ta tapahtuneesta. Myös muihin ryhmiin voi tulla akuutin kriisitilanteen jälkeen. Monet ryhmät toteutetaan noin viikon mittaisina, intensiivisinä kursseina ja niihin voi osallistua ympäri maan paik-kakunnasta riippumatta.

Ryhmien toteuttamista on koko toi-minta-ajan rahoittanut pääsääntöisesti RAY. Lisäksi Kelan rahoituksella on to-teutettu muutamia ryhmiä. Lahjoitus-varoilla on voitu toteuttaa vuosien var-rella useita lasten ja nuorten sekä ikä-ihmisten ryhmiä.

Suomen Mielenterveysseuranvarhaiskuntoutus

Mielenterveysseuran ryhmämuotoisesta kuntoutustoiminnasta käytetään sanaa varhaiskuntoutus. Kaikkien ryhmien

63

8. mitä on varhaiskuntoutus suomen mielenterveysseurassa?

tavoitteena on auttaa osallistujia orien-toitumaan johonkin muuttuneeseen elämäntilanteeseen, tukea toiminta-kykyä ja ehkäistä sairastumista. Edel-lä mainitut ovat kaiken kuntoutuksen yleisiä tavoitteita. Varhaiskuntoutus on käsitteenä kuvaavampi kuin pelkkä kuntoutus eli sillä on toiminnan luon-netta vastaavampi merkitys, kun paino-tetaan sairastumisen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyä. Toiminnasta tiedotet-taessa voidaan puhua myös ohjatusta vertaisryhmätoiminnasta, sillä esimer-kiksi nuoret vierastavat varhaiskuntou-tusta toiminnan nimenä.

Kuntoutus mielletään usein hoi-don jälkeiseksi toiminnaksi, mutta sitä voidaan järjestää myös ennen hoidon tarvetta. Varhaiskuntoutus voi ennalta-ehkäistä muun muassa yksinäisyyden syvenemisestä ja kriisin pitkittymistä. Varhaiskuntoutus pyrkii tavoittamaan ihmiset ennen kuin vaikeat tilanteet kehittyvät vakaviksi mielenterveyson-gelmiksi tai lääketieteellistä diagnoosia vaativiksi.

Varhaiskuntoutuksen viitekehys on psykososiaalinen. Toisin sanoen ei haluta medikalisoida esimerkiksi su-rua vaan pyritään pikemmin menetys-ten jälkeisten tunteiden normalisoin-tiin, muutoksen mahdollisuuksien ha-kemiseen sekä osallisuuden vahvista-miseen. Toiminta on matalankynnyk-sen auttamista. Kurssille ei esimerkik-si tarvita lähetettä vaan oma kokemus tuen tarpeesta riittää hakeutumiseen. Kursseja vetävät ammattitaitoiset ryh-

mänohjaajat, jotka ovat perehtyneet kohderyhmien sisältökysymyksiin.

Kursseja halutaan tarjota eri puo-lilla Suomea asuville. Se edellyttää toi-minnan toteuttamista internaattimuo-toisena. Useiden traumaattisten kriisien kohderyhmien asiakasmäärät ovat myös niin pieniä, että yksittäisellä paik-kakunnalla ei onnistuisi vertaistuki-ryhmien kokoaminen.

Varhaiskuntoutuksen kohderyhmät

Varhaiskuntoutuksen yksikön perus- tehtävä on järjestää ammatillisesti ohjattuja vertaistukiryhmiä vakavaa psyykkistä kuormitusta kokeville. Näi-tä voidaan kutsua myös, niin sanotuik-si katveryhmiksi, joille mikään muu taho ei järjestä vastaavaa toimintaa tai sitä järjestetään tarpeeseen nähden lii-an vähän. Ensimmäisenä kuntoutuk-sen kohderyhmänä olivat itsemurhan tehneiden läheiset ja tämä on edelleen suurin kohderyhmä. Traumaattisen kriisin kohdanneiden ryhmät ovat pää-asiassa suunnattu lähiomaisen mene-tyksen kokeneille. Menetys on tapah-tunut joko itsemurhan, henkirikoksen, onnettomuuden tai sairastumisen myö-tä. Jokaiselle menetystavalle on omat ryhmänsä. Omia ryhmiä on järjestet-ty lapsille, vanhemmille, pariskunnille sekä perheille.

Vuosien myötä kohderyhmät ovat vaihdelleet ajankuvan mukaan ja mo-


64

nille erilaisille katveryhmille on orga-nisoitu ryhmämuotoista tukea. Kohde-ryhmiä ovat olleet esimerkiksi 1990-lu-vun laman aikaan järjestetyt työttö-mien ja ylivelkaantuneiden ryhmät.

Psyykkisen sairastamisen nous-tessa enemmän yhteiskunnallisen kes-kustelun aiheeksi aloitettiin kuntoutus-kurssit yhteistyössä Kelan ja kuntoutus-laitosten kanssa psyykkisesti sairasta-ville. Vanhusten yksinäisyyden tullessa yhteiskunnalliseen keskusteluun perus-tettiin ikäihmisten Hyvä mieli® -ryh-miä. Tukea kaipaavien nuorten ryhmät ovat nousseet 2000-luvun alussa suu-resta tarpeesta. Samoin työssä uupu-neiden ryhmätoiminta alkoi tuen tar-peen kasvaessa. Traumaattisia kriisejä kokeneille maahanmuuttajille aloitet-tiin ryhmätoiminta 2000-luvulla. Uute-na kohderyhmänä 2010 on lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneet miehet. Jatkossa pyritään järjestämään ryhmiä enemmän perhekursseina, jois-sa voitaisiin käsitellä asioita sekä ikäta-soisesti omissa ryhmissä että yhdessä. Joidenkin ryhmien toteuttamisesta on luovuttu, kun on nähty että muut tahot järjestävät kyseessä olevalle kohderyh-mälle kuntoutustoimintaa. Päättynei-tä toimintoja ovat olleet muun muassa työssä uupuneiden ja psyykkisesti sai-rastavien ryhmät.

Katveryhmiä on runsaasti eikä kaikkeen tarpeeseen voida vastata. Siksi toiminta on tällä hetkellä linjat-tu kohdistuvan pääsääntöisesti trau-maattisen lähiomaisen menetyksen

kokeneisiin, traumaattisen kriisin ko-keneisiin maahanmuuttajiin ja erityis-tä tukea tarvitseviin nuoriin ja nuo-riin aikuisiin. Kaikkien näiden ryh-mien kanssa työskentely on perustel-tua myös itsemurhien ehkäisytyön nä-kökulmasta.

Yhteistyö ja tiedotus

Varhaiskuntoutuksen yksikölle on koko toiminnan ajan ollut luonteen-omaista yhteistyö ja verkottuminen muiden sosiaali- ja terveysalan toimi-joiden kanssa. Useiden järjestöjen ja julkisen sektorin yksiköiden kanssa on järjestetty yhteisiä kursseja siten, että toinen ohjaaja on yhteistyökumppanin ja toinen varhaiskuntoutuksen työnte-kijä. Toimintaa on toteutettu myös yh-teistyössä paikallisten mielenterveys-seurojen ylläpitämien kriisikeskus-ten kanssa. Yhteistyötä tehdään myös palveluista tiedottamisen ja asiakasoh- jauksen saralla. Työnjakoa tehdään eri järjestöjen kanssa ja seurataan, että ei järjestetä päällekkäistä toimintaa.

Toiminnan haasteena on saada tie-to oikea-aikaisesti potentiaalisille ryh-miin osallistujille.

Miten tavoittaa pieniin katveryh-miin kuuluvat ihmiset eri puolilla maa-ta kaiken aikaa? Tämä on kysymys jo-hon pienillä resursseilla koetetaan vastata. Tiedotustyötä tehdään osa-na perustyötä ja sen osuus on vuosien myötä jatkuvasti kasvanut.

65

8. mitä on varhaiskuntoutus suomen mielenterveysseurassa?

Toiminnan arviointi ja kehittäminen

Jokaisen ryhmän päättyessä pyydetään osallistujilta sekä suullista että kirjal-lista palautetta, jonka pohjalta toimin-taa arvioidaan ja kehitetään. Jo ryhmän aikana toimintaa räätälöidään kurssille osallistujien mukaan eri teemoja pai-nottaen osallistujien palautteen mu-kaan. Ohjaajat pitävät keskenään ryh-män aikana useita neuvotteluita ohjel-man toteutumisesta ryhmälle sopivalla tavalla.

Kuntoutussäätiön Inno-tutkimus on toteuttanut Mielenterveysseuran varhaiskuntoutuksen arviointitutkimuksen

2009–2010. Arviointitutkimuksen ai-kana varhaiskuntoutuksen työntekijät työstivät tutkijoiden johdolla uudet toi-minnan arviointivälineet: ohjaajien it-searviointilomakkeen sekä osallistujien palautelomakkeen. Näiden välineiden avulla saadaan entistä paremmin selvil-le osallistujien kokemuksia toiminnas-ta sekä ohjaajien näkemyksiä ryhmien toteutumisesta. Arviointitutkimuksesta kerrotaan seuraavassa luvussa.

Varhaiskuntoutusyksikön tiimi ja kurssiohjaajat arvioivat ryhmien si-sältöjä, toteuttamista ja tuloksellisuut-ta. Arviointia tehdään kurssiraporteis-sa, yksikön kokouksissa ja kehittämis-päivillä sekä ohjaajien suunnittelupala-


66

KuntouttAjAmitAli 2010

Kuntoutussäätiön hallituksen vuosittain jakama kuntoutta-jamitali myönnettiin vuonna 2010 suomen mielenterveys-seuran varhaiskuntoutukselle.

Kuntouttajamitali myönnetään vuosittain tunnustuksena kuntoutuksen hyväksi tehdystä merkittävästä toiminnasta.

mitalin saajan toiminnan on oltava ainutlaatuisuudeltaan, esimerkillisyydeltään sekä toiminnan laajuuden, vaikutta-vuuden tai uutuuden suhteen merkitsevästi suomen kuntou-tustoimintaa edistävää. mitali jaettiin vuonna 2010 yhdeksännentoista kerran.

vereissa. Toimintaa seurataan tilasto-jen, kurssiarviointien sekä asiakkaiden palautteiden valossa.

Lopuksi

Varhaiskuntoutuksen toiminta-aikana on syntynyt useita ryhmien toteutta-mismalleja, joita muut organisaatiot voivat halutessaan hyödyntää. Ryh-mien toimintaperiaatteita, tavoittei-ta ja toteuttamistapoja on dokumen-toitu raportein ja arvioinnein – muun muassa tässä julkaisussa. Näitä toteut-tamismalleja ovat esimerkiksi erilaiset tavat toteuttaa traumaattisen kriisin kohdanneiden ryhmiä, Hyvä mieli® -ryhmät ikäihmisille ja Löydä oma ta-rinasi® -nuorten ryhmät. Mallejamme saa tiedustella ja ottaa käyttöön. Katve-ryhmiä riittää!

Akuuttiin kriisiapuun osataan yh-teiskunnassa jo julkisen sektorin osal-takin vastata mutta ihmiset jäävät usein vakavan kriisin akuuttivaiheen jälkeen ilman tukea. Nämä väliinpu-toajaryhmät eivät juuri saa julkisen so-siaali- ja terveydenhuollon tukea ei-vätkä Kelan kuntoutuspalveluja, koska kyseessä ei ole sairaudesta kun-toutuminen. Tämä katvealue tulee autetuksi RAYn rahoitta-man järjestölähtöisen, ammatilli-sesti ohjatun vertaistuen turvin toivottavasti jatkossakin entistä kattavammin.

67

Janne Jalava

67

9.varhaiskuntoutus vaikuttaa

Arviointitutkimuksen havaintoja


68

Johdanto

Mielenterveysseura järjestää varhais-kuntoutusta ihmisille, jotka ovat vai-keassa elämäntilanteessa tai joiden elä-mää on järkyttänyt kriisi. Tavoitteena on tukea näitä ihmisiä heidän elämän-tilanteissaan siten, että he eivät syrjäy-dy tai sairastu vakavammin. Varhais-kuntoutus on joko internaatti- tai avo-muotoista. Keskeistä varhaiskuntou-tuksessa on ryhmädynamiikka, luot-tamus, vertaistuki ja ammattitaitoisten ohjaajien läsnäolo sekä luonteva toi-minta. Ryhmien tavoite on Mielenter-veysseuran mukaan:• auttaa jaksamaan ja selviytymään

muuttuneen elämäntilanteen jälkeen• ehkäistä kriisin pitkittymistä

ja tukea sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen

• tukea työ-, opiskelu- ja toimintakykyä

Kuntoutussäätiön Innokuntoutus-yk-sikkö sai vuoden 2009 alussa tehtäväk-seen arvioida Mielenterveysseuran var-haiskuntoutuksen ryhmiä. Arvioinnin

tulokset julkaistaan vuoden 2010 lo-pussa. Tässä artikkelissa valotan jo hieman alustavia tuloksia. Ennen var-sinaisten arviointitulosten analyysiä pohdin varhaiskuntoutuksen käsitettä. Millainen on suomalaisen varhaiskun-toutuksen historia ja mitä varhaiskun-toutuksella nykyään tarkoitetaan? Ar-viointitulosten jälkeen analysoin sitä, onko Mielenterveysseuran kuntoutus varhaiskuntoutusta vai jotain muuta. Artikkelin lopuksi pohdin vielä Mie-lenterveysseuran varhaiskuntoutuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta.

Varhaiskuntoutuksen keskeiset piirteet

Kuntoutusta on ollut varmasti yhtä kau-an kuin sairaita, vammaisia ja yhteisös-tään syrjään joutuneita ihmisiä. Suo-messa virallisen kuntoutusjärjestelmän syntyminen voidaan ulottaa 1940-lu-vulle, jolloin valtio ryhtyi vastaamaan talvi- ja jatkosodassa vammautuneista ja sääti invalidihuoltoa koskevan lain (Puumalainen & Vilkkumaa 2003, 16.)

69

varhaiskuntoutus vaikuttaa Arviointitutkimuksen havaintoja

Kuntoutus nähtiin alkuaan korjaavana ja palauttava toimintana. Se kohdistui vajaakuntoiseen henkilöön, jonka työ- ja toimintakyky oli selvästi heikentynyt. Tämän ei kuitenkaan nähty riittävän, vaan yhä enemmän alettiin korostaa ehkäisevän kuntoutuksen merkitystä.

Keskustelu ehkäisevän kuntou-tuksen tarpeesta alkoi Suomessa jo 1950-luvulla. Yllykkeenä sille olivat etenkin käytännön työstä saadut koke-mukset ja hyödyt (Järvikoski & Vilk-kumaa 1995, 264). Konkreettisesti eh-käisevä tavoite esiintyi 1960-luvun puolivälissä kuntoutuskomitean mie-tinnössä (1966), jossa todetaan, että kuntoutusta olisi ”pyrittävä järjestä-mään myös ehkäisevän luonteisesti ta-pauksissa, joissa työkyvyn menetys on uhkaamassa, ellei kuntoutukseen ryh-dytä”. Varhaiskuntoutuksen voidaan todeta kehittyneen työelämän raken-nemuutoksen tuomien haasteiden ja ongelmien vanavedessä. Vuosien 1960-1975 välillä palkkatyötä tekevän keski-luokan määrä lähes kaksinkertaistui samaan aikaan kun teollisuustyöväes-tön kasvu pysähtyi ja maanviljelijöiden osuus putosi neljänneksestä kymme-nekseen. Varhaiskuntoutuksen keskei-seksi sanomaksi muotoutui se, että var-haisella interventiolla voidaan puuttua tehokkaimmin yksilön vajaakuntoistu-misprosessiin. Mitä aiemmin toimen-piteisiin ryhdytään, sitä paremmin voi-daan ehkäistä suoritustason alentumis-ta ja ylläpitää työhön tarvittavia taitoja ja valmiuksia. Pelkän hoidon ei katsot-

tu riittävän, vaan korostettiin sitä, että tarvitaan myös laajempia toimenpitei-tä, joiden kautta vaikutetaan vajaakun-toutumista aiheuttaviin ympäristöteki-jöihin. Varhaiskuntoutuksen tarpeen nähtiin siis syntyvän sekä ympäristö-tekijöiden että yksilön vaikutuksista. (Ks. Jalava 2008.) 1980-luvun lopulla varhaiskuntoutuksen toimintaperiaate kiteytettiin seuraavalla tavalla:

Varhaiskuntoutuksen johtoaja-tuksena on sairauden, vamman tai muun syyn aiheuttaman toi-minnanvajavuuden ja sosiaali-sen haitan ennakointi ja pyrki-mys niiden ehkäisyyn heti siinä vaiheessa, kun vajaakuntoisuutta tai työkyvyttömyyttä ennakoivat tekijät tai oireet havaitaan (Järvi-koski ym. 1988, 5).

Suomalainen työelämä koki lisää rajuja muutoksia 1990-luvulla. Laman jälkeen suomalainen liiketoimintajärjestelmä on siirtynyt aikaan, jossa korostuu voima-kas kansainvälistyminen. Vuosikymme-nen loppupuolen voimakas talouskasvu viittaa siihen, että muutokset tuottivat monessa suhteessa hyvää tulosta. Kas-vun kääntöpuolena muutos kuitenkin terävöitti myös yhteiskunnallisia jako-ja ja aiheutti suurehkojen väestöryhmi-en syrjäytymistä (korkeaksi jäänyt työt-tömyys, ylimpien ja alimpien tuloluok-kien eron kasvu ja alueelliset erot) sekä julkisella sektorilla koettua työtaakkojen kohtuutonta kasvua muun muassa ter-


70

veydenhoito-organisaatioissa (Heiskala 2006, 39). Muita keskeisiä työelämän haasteita ovat olleet esimerkiksi työvoi-man ikääntyminen, epätyypillisten työ-suhteiden yleistyminen, määrä- ja osa-aikaisten työsuhteiden kasvaminen, yli- ja etätöiden lisääntyminen ja tietoyh-teiskuntaan olennaisena osana kuuluvan e-työn merkityksen korostuminen. Te-hokkuuden ja nopeuden korostukset ei-vät siis suinkaan ole kadonneet, vaan nii-den lisäksi ovat kasvaneet työtaakat ja työn luomat uudet teknologiset vaati-mukset. Työn nähdään olevan yhä use-ammin muutakin kuin pelkkää mekaa-nista suorittamista, siitä on tullut entis-täkin yksilöllisempää, henkisempää ja it-senäisempää. Toisin sanoen, työntekijän persoonallisuus ja hänen henkilökohtai-set ominaisuutensa nähdään yhä merki-tyksellisimmiksi työelämälle ja tuotanto-prosesseille. (Suikkanen & Lindh 2007, 4). Viimeaikaiset työn muutokset luo-vat lisää haasteita myös varhaiskuntou-tukselle. Ei riitä, että kuntoutus pureu-tuu vain yksilön vajaakuntoisuuteen. Sekään ei riitä, että se keskittyisi yksi-lön vajaakuntoisuuden lisäksi myös hä-nen ympäristössään vaikuttaviin, va-jaakuntoisuutta aiheuttaviin tekijöihin. Suikkanen ja Lindh (2007, 8) ovat sitä mieltä, että ”tulevaisuudessa kuntou-tuksen merkitys muotoutuu pitkälti sen perusteella, miten se kyetään integ-roimaan työn uusiin sisältöihin ja vaa-timuksiin, verkostoimaan työpaikkojen kehittämiseen ja ottamaan huomioon varhaisen puuttumisen politiikassa.”

Varhaiskuntoutus on kansainväli-sesti tarkastellen perin tyypillinen suo-malainen toimintatapa. Lyhyen his-toriakatsauksen perusteella voi tode-ta varhaiskuntoutus-käsitteen liittyvän etenkin ammatilliseen kuntoutukseen ja työelämään. Toisessa, harvinaisem-massa, merkityksessä sanaa käytetään vammaisten lasten lääkinnällisestä kun-toutuksesta, jonka tavoitteena on kou-lunkäynnin ja kasvun perusedellytys-ten tehostettu tukeminen. Mielenter-veysseuran varhaiskuntoutus ei suora-naisesti liity työelämään, eli se ei ole ammatillista kuntoutusta. Se ei myös-kään ole vain ja ainoastaan ehkäisevää, vaan pyrkii selkeästi estämään masen-nuksen tai kriisiytymisen pahenemi-sen. Tästä huolimatta Mielenterveys-seuraa voidaan pitää merkittävänä kol-mannen sektorin varhaiskuntoutustoi-mijana.

Millaista on seuran varhaiskun-toutus ja miten olemme arvioineet sen toimivuutta?

Arvioinnin alustavia tuloksia

Kuntoutussäätiön Innokuntoutus-yk-sikkö on vuoden 2009 alusta arvioinut Mielenterveysseuran varhaiskuntou-tuksen toimintaa. Arviointi kohdistet-tiin kymmeneen ryhmään, jotka olivat kaikki lähes täysin erilaisia. Erilaisuus liittyy ikään, sukupuoleen, koettuun kriisiin ja henkilökohtaisen ahdistuk-

71


sen yksilöllisiin kokemuksiin. Arvioin-nin kohteena olivat seuraavat ryhmät:1. Itsemurhan kautta puolisonsa,

sisaruksensa, vanhempansa tai muun läheisensä menettäneet (internaatti).

2. Henkirikoksen uhrien läheiset (internaatti).

3. Pariskunnat, joiden lapsi on tehnyt itsemurhan (internaatti).

4. Hyvä mieli® -ryhmä ikäihmisille (viikoittain kokoontuva ryhmä).

5. Perheet joissa toinen puoliso on tehnyt itsemurhan, lesket ja heidän lapsensa (internaatti).

6. Hyvä mieli® -ryhmä ikäihmisille (viikoittain kokoontuva ryhmä).

7. Voimia työhön (viikoittain ko-koontuva ryhmä työuupuneille).

8. Löydä oma tarinasi® -ryhmä 16–20-vuotiaille (viikoittain kokoontuva ryhmä).

9. Nuoret aikuiset joiden läheinen on tehnyt itsemurhan (viikoittain kokoontuva ryhmä).

10. Mielen voimaa (internaatti nuorille masentuneille).

Arviointi vastaa erityisesti seuraaviin kysymyksiin:• Minkälaisia vaikutuksia tutkimuk-

seen valituilla varhaiskuntoutusmal-leilla, menetelmillä, kestolla ja ohjaa-jien vuorovaikutuksella on osallistu-jien toimintakykyyn, elämänlaatuun ja koettuun terveyteen sekä hyvin-vointiin?

• Minkälaisia merkityksiä osallistujat antavat kokemukselleen käydystä var-haiskuntoutuksesta?

• Miten erilaiset varhaiskuntoutusmuo-dot (internaatti- ja avomallit) eroavat vaikutuksiltaan?

• Millaisia varhaiskuntoutustoiminnan itsearvioinnin välineet ovat toimi-vuudeltaan, riittävyydeltään, ja miten niitä voisi kehittää?

Yli puolitoista vuotta kiersin kollego-jen kanssa näitä kymmentä ryhmää siten, että tapasimme viikoittain ko-koontuvat ryhmät yleensä kolman-nen tapaamiskerran jälkeen ja inter-naattimuotoiset ryhmät ensimmäisen kurssijakson viimeisenä päivänä. Pi-dimme heille vajaan tunnin alkuhaas-tattelun, ja jokainen osallistuja täyt-ti myös strukturoidun kyselylomak-keen. Lomakkeessa kysyimme osallis-tujien mielipiteitä koetusta toiminta-kyvystä, elämänlaadusta ja terveydestä sekä hyvinvoinnista. Toistimme saman kaavan avomuotoisten ryhmien vii-meisellä kerralla sekä internaattien lo-pussa. Näin saimme vertailukelpoista tietoa siitä, miten toiminta on vaikut-tanut osallistujiin, millaisia kokemuk-sia heillä on kuntoutuksesta ja millais-ta hyötyä he ovat siitä saaneet. Lisäksi haastattelimme ohjaajat ryhmän alussa ja lopussa.

Alustavien tulosten mukaan var-haiskuntoutus on ollut todella onnis-tunutta. Tuloksissa näkyvät niin Mie-lenterveysseuran pitkä kokemus kuin


72

ohjaajien ammattitaito. Ohjaajat ovat kuntoutujien mielipiteiden mukaan erittäin ammattitaitoisia ja kykenevät huomioimaan hyvin kaikkien kuntou-tujien tarpeet ja elämäntilanteen. On myös ollut varsin häkellyttävää, ettei kukaan kurssien osallistujista ole suo-raan kritisoinut yhdenkään ohjaajan toimintaa tai persoonaa. Suurimmal-la osalla kursseista toimii kokenut oh-jaajapari. Perhekurssilla on omat oh-jaajat sekä aikuisille että lapsille. Kaik-kien ohjaajien keskinäinen vuorovai-kutus tuntuisi arviointitulosten mu-kaan olevan kunnossa – mikä osaltaan on vahvasti tukenut osallistujien kun-toutumisprosessia. Internaattimuotoi-set ryhmät ovat havaintojemme perus-teella tuottaneet merkittävämpiä tu-loksia osallistujien kokonaisvaltaisen kuntoutumisprosessin kannalta kuin viikoittain kokoontuvat ryhmät. Tästä esimerkkeinä muun muassa seuraavat seikat:• ryhmäytyminen on keskimäärin

syvällisempää• vertaistuki vaikuttaa olevan

selkeästi kokonaisvaltaisempaa• keskusteluissa ohjaajien ja kuntoutu-

jien välillä on päästy pidemmälle ja luottamus on korkealla tasolla

• kuntoutujien keskinäinen yhteyden-pito on jatkunut kuntoutuksen ulko-puolella tai kurssin päätyttyä

Mielenterveysseuran varhaiskuntou-tuksen arvoa lisää, että kuntoutujat ei-vät omien sanojensa mukaan olisi saa-

neet mistään muualta vastaavanlaista apua. Itsemurhan tehneiden läheiset ja varsinkin lapset eivät kohtaa kohtalo-tovereitaan normaalissa kanssakäymi-sessä, eikä virallinen kuntoutusjärjes-telmä tarjoa heille juuri mitään apua. Sama koskee pariskuntia, joiden lapsi on tehnyt itsemurhan tai henkirikos-ten uhrien läheisiä. Monet olivat ongel-miensa ja ahdistuksensa kanssa jo niin vaikeassa tilanteessa, että pelkkä tieto avun saamisesta auttoi.

Toki kritiikkiäkin pitää esittää. Ar-vioiduista ryhmistä osaa voitaneen pi-tää sellaisina, joiden auttaminen kuu-luu normaalin kuntoutusjärjestelmän harteille, kuten työikäiset ihmiset. Li-säksi voi hieman aprikoida masentu-neiden tai syrjäytyneiden ikäihmisten ryhmien kuulumista seuran varhais-kuntoutuksen piiriin. Näitä ryhmiä Mielenterveysseura on ohjannut muun muassa seurakuntien ammattilaisten kanssa. Väkisin herää kysymys, voisi-ko vastuuta ikäihmisten ryhmistä siir-tää seurakunnille ja eläkejärjestöille? Mielenterveysseuran olisi ehkä mie-lekkäämpää toimia ikäihmisten kohde-ryhmän suhteen asiantuntijana, mutta ei vetovastuullisena toimijana. Kun-toutuksella oli myönteisiä vaikutuksia myös työikäisin ja ikäihmisiin. Mie-lessä on kuitenkin pidettävä resurssien rajallisuus. Voimavarat pitäisi suunna-ta niille ryhmille, jotka kipeimmin tar-vitsevat Mielenterveysseuran profes-sionaalista apua. Ne on helppo nime-tä: vaikeissa elämäntilanteissa olevat

73


nuoret ja erittäin raskaista ja vaikeis-ta henkilökohtaisista kriiseistä kärsivät ihmiset, jotka eivät saa vastaavaa apua mistään muualta.

Onko Mielenterveysseuran varhaiskuntoutus varhaiskuntoutusta?

Mielenterveysseuran varhaiskuntoutus ei suoranaisesti liity työelämään, eli se ei ole ammatillista kuntoutusta. Se ei myöskään ole vain ja ainoastaan ehkäi-sevää, vaan pyrkii selkeästi estämään masennuksen tai kriisiytymisen pahe-nemisen. Tämän takia on syytä pohtia, voidaanko seuran kuntoutusta pitää varhaiskuntoutuksena.

Mikäli varhaiskuntoutuksen kä-sitettä tarkastellaan terveyspolitiikan klassisen preventio-opin kontekstissa, voi sanoa kyseessä olevan erittäin ai-kainen sekundaaripreventio. Primaa-ripreventio estää sairaudet ja vammat, sekundaaripreventio niiden pahene-misen ja tertiaaripreventio minimoi kroonistuneiden sairauksien ja pysy-vien vammojen haitat. Tässä suhteessa Mielenterveysseuran harjoittama kun-toutustoiminta on varsin selvästi lu-ettavissa sekundaariprevention, joten sitä voi hyvällä syyllä kutsua varhais-kuntoutukseksi. Silloin ei välttämättä voida puhua kuntoutuksesta sen lääke-tieteellisessä paradigmassa, joka nojaa siihen, että kuntoutus on luonteeltaan korjaavaa (vrt. Tola 2007, 28). Kuntou-

tuksen masennuksen tai kriisiytymisen pahenemista ehkäisevästä paradigmas-ta puhuminen sopii paremmin sosiaa-litieteiden kontekstiin.

Sosiaalitieteiden kontekstissa mer-kittävään rooliin nousevat osallistujien itsensä antamat kokemukset oman ti-lanteensa paranemisesta ja osallisuu-den merkitys. Mielenterveysseuran varhaiskuntoutuksessa kuntoutusosal-lisuuden käsite tulee nähdä varsin laa-jana (vrt. Mattila-Aalto 2009). Kuntou-tuminen tapahtuu sekä ammattikoulu-tuksen saaneiden ohjaajien että pitkälti myös toisten kuntoutujien vertaistuen avulla. Kuntoutus on tässäkin suhteessa siis varhaista. Se ei tapahdu pelkästään professionaalisen järjestelmän kaut-ta, vaan myös lähimmäistuen tai perä-ti kokemuksellisen yhteisyyden avulla.

Varhaiskuntoutus-nimikkeen puo-lesta puhuu myös se, että kuntoutu-jat hakevat ja tulevat kursseille vapaa-ehtoisesti. Toisin sanoen he hakevat kursseille joko omasta aloitteesta tai tutun tai terveydenhoidon ammatti-laisen suosituksesta. Vapaaehtoisuus myös varmasti osaltaan vahvistaa kun-toutusosallisuutta ja toimii ainakin va-kaana motivaation tukena. Mielenter-veysseuran varhaiskuntoutuksessa ole-vat henkilöt eivät ole asiakkaita, vaan kuntoutusta itse haluavia kansalaisia. Voitaneen jopa todeta tämän toimin-nan perustuvan ekologisen kuntou-tusparadigman mukaiseen ajatteluun, jossa kuntoutujan osallisuus ymmär-retään jakamattomaksi ja luovuttamat-


74

tomaksi ihmisoikeudeksi (vrt. Mattila-Aalto 2009). Kuntoutujat antavat kun-toutusprosessille omanlaisensa ilmeen, pystyvät vaikuttamaan kuntoutuksen sisältöön ja luovat lopulliset pelisään-nöt ryhmän toiminnalle. Mielenter-veysseuran työntekijät haastattelevat ja valitsevat hakijat. Tämän seulonnan avulla pystytään takaamaan se, ettei kursseille osallistu kuntoutujia, jotka olisivat ensisijaisesti tertiaaripreventi-on tarpeessa, vaan niitä, joiden kun-toutusosallisuus toteutuu oman itsen-sä kautta.

Näiden seikkojen valossa voi tode-ta Mielenterveysseuran varhaiskuntou-tuksen olevan varhaista sanan perim-mäisessä merkityksessä. Se on omiaan laajentamaan suomalaisen kuntoutus-järjestelmän käsitystä varhaisesta puut-tumisesta mielenterveyden saralla. Mi-ten varhain sitten on riittävän varhain? Milloin varhaiskuntoutus oikeasti vai-kuttaa? Siinä kysymyksiä, joihin onkin vaikeampi vastata.

Vaikuttavuutta vai vaikutuksia?

Tekemämme varhaiskuntoutuksen ar-viointi edustaa suomalaisessa mitta-kaavassa varsin perinteistä arviontikaa-vaa. Kyseessä on kvasikokeellinen ase-telma, jossa tehdään perin yksinker-taista seurantatutkimusta: kuntoutus-prosessissa olleiden tilannetta on ver-rattu prosessin alussa ja lopussa. Toi-

saalta mukaan on otettu myös ohjaajien mielipiteet. Lisäksi olemme havainnoi-neet myös niitä paikkoja, joissa kun-toutus tapahtuu fyysisesti. Arviointiot-teemme ei ole mittaavaa, vaan pyrim-me pattonilaiseen hyötykeskeiseen ar-viointiin, jossa tulosten avulla pyritään koko ajan kehittämään kuntoutuksen sisältöä. Arvioinnin tarkoitus on tuot-taa systemaattista informaatiota niin, että tietoa voidaan käyttää ohjaamaan Mielenterveysseuran varhaiskuntou-tuksen toimintaa yhä paremmaksi ja tehokkaammaksi. Keskeistä on myös kriittisyys sekä dialogi seuran työnte-kijöiden kanssa. Kehittäminen tapah-tuu yhdessä vahvan vuorovaikutuksen kautta.

On selvää, että arviointimme on keskittynyt ennen kaikkea varhaiskun-toutuksen vaikutuksiin – vaikuttavuu-den mittaaminen olisi näin lyhyiden (maksimissaan noin vuosi) kuntou-tusperiodien aikana perin mahdoton ajatus. Todellinen vaikuttavuus näkyy kuntoutujien elämässä ja heidän elin-ympäristössään vasta muutaman vuo-den, ehkä vuosien päästä. Koska tarkoi-tus oli kuntoutuksen analysoinnin li-säksi myös kehittää sitä, keskeiseksi tu-lee juuri vaikutusten analysointi. Edellä olen jo esitellyt keskeiset tulokset, jot-ka ovat vaikuttaneet mielipiteisiimme kurssien sisällöstä ja toiminnasta. Seu-raavassa on muutama kuvaus siitä, mil-laisia henkilökohtaisia vaikutuskoke-muksia kuntoutuksella on ollut. Ne ei-vät ole suoria lainauksia, vaan pelkäs-

75


tään verbaalisia kuvauksia ja kokemuk-sia siitä, mitä meille on haastattelutilan-teissa sanottu. Ne lukemalla voi pohtia, miten koetut vaikutukset korreloituvat vuosien varrella ja mikä on niiden yh-teiskunnallinen vaikuttavuus.

Kurssilla on hyvä olla, koska tääl-lä on muita saman ikäisiä nuoria, joiden läheinen on myös tehnyt itsemurhan. Kuka muu voisi mi-nua paremmin ymmärtää? Vii-kon tapaamista odottaa tosi pal-jon – täällä parasta on vertaistu-ki ja hyvä tunnelma. Tää auttaa paljon paremmin kuin istuminen psykiatrin tuolissa yksin.

En enää ajattele että meitä on olemassa minä ja lapset. Ajatte-len, että tämä on meidän perhe. Puolison menettämisen alkaa hy-väksyä. Me ollaan istuttu suun-nilleen samanikäisten leskien kanssa yhdessä pöydän ympärillä ja joskus jatkettu istumista epävi-rallisesti vielä iltaisin nuotion ää-ressä. On itketty ja naurettu yh-dessä. Kurssin loppua kohti nau-ru on selkeästi voittanut itkun. Kuntoutujista on tullut saman kohtalon jakavia ystäviä. Me ol-laan näkemässä porukalla täällä samassa paikassa myös ensi kesä-nä, suunnitellaan yhteisiä matko-ja ja visiittejä toisten luokse. Me ollaan saatu kurssilta aimo annos itsevarmuutta ja luottavaisuutta.

Kiva myös nähdä, että lapset ovat kuntoutuneet. Nyt tunnelma nii-denkin kanssa on kepeämpi ja ne puhuu isästä iloisia muistoja.

Lopuksi on myös ehkä syytä analysoida parilla sanalla sitä, miten arviointi on vaikuttanut minuun itseeni. Kun olen tehnyt paljon arviointeja, jossa analy-soidaan hanketoimintaa tai palvelujen vaikutuksia sekä vaikuttavuutta, en juu-ri osannut aavistaa, mitä tuleman piti. Nyt jälkeenpäin on helppo sanoa, ett-en ole oppinut mistään muusta arvioin-nista yhtä paljon kuin tästä. Olen kuul-lut monta tarinaa, nähnyt kuinka syviä haavoja pystytään paikkaamaan lähei-syydellä, ymmärryksellä ja vertaistuel-la. Olen nähnyt osallisuuden ja elämän-halun kasvavan lähes silmissä. Mieleen on jäänyt monta kohtaloa, ulkopuoli-senakin on käynyt läpi lukuisia tuntei-ta ja tunnetiloja. Tärkein oma tunne on lähes jokaisen kerran jälkeen ollut hel-potus – helpotus ja hyvä olo siitä, että kuntoutujat ovat oikeasti saaneet apua. Olen myös ajatellut sitä, kuinka turhaa loppupeleissä on kiistellä jonkun kun-toutusmuodon vaikuttavuudesta ja teh-dä laajoja kvantitatiivisia tai kvalitatii-visia tutkimuksia kuntoutuksen vaiku-tuksista tai vaikuttavuudesta. Joskus yk-sinkertainen vain on kaunista: Antaa toiselle tilaa ja aikaa puhua sekä jaksaa kuunnella häntä. Tässä on varmasti kes-keisin syy siihen, että tutkijanakin voin sanoa: Mielenterveysseuran varhais-kuntoutus vaikuttaa.


76

Kirjallisuus

Heiskala, Risto (2006) Kansainvälisen toimintaympäristön muutos ja Suomen yhteiskunnallinen murros. Teoksessa Risto Heiskala & Eeva Luhtakallio (toim.) Uusi jako. Miten Suomesta tuli kilpailu-kyky-yhteiskunta? Gaudeamus. 14–43.

Jalava, Janne (2008) Tavoitteena työssä jaksamisen tukeminen ja sairauspoissa-olojen hallinta. Varhaisen reagoinnin ja tuen malli kommunikatiivisena kunou-tusinnovaationa. Kuntoutus 31, 1, 3–20.

Järvikoski, Aila & Vilkkumaa Ilpo. (1995) Kuntoutus hyvinvointivaltiossa. Kuntoutussäätiö.

Järvikoski Aila, Puumalainen Jou-ni, Karjula Jouko & Tuunainen Kirs-ti (1988) Työssä esiintyvät ongelmat, työsuoriutuvuus ja varhaiskuntoutuk-sen tarve eräissä valtionhallinnon yk-siköissä. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 21/1988.

Kuntoutuskomitean mietintö (1966) KM: A8.

Mattila-Aalto, Minna (2009) Kuntou-tusosallisuuden diagnoosi. Tutkimus entisten rappiokäyttäjien kuntoutumi-sen muodoista, mekanismeista ja mah-dollisuuksista. Kuntoutussäätiön tutki-muksia 81/2009.

Puumalainen, Jouni & Vilkkumaa, Ilpo (2003) Kuntoutuksen historia, nyky-päivä ja tulevaisuus. teoksessa Tapani Kallanranta, Paavo Rissanen & Ilpo Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus. Helsinki: Duodecim, 16–29.

Suikkanen, Asko & Lindh, Jari (2007) Rehabsaurus – lajinsa viimeinen? Kes-kustelun avauksia kuntoutuksen tule-vaisuuden haasteisiin. Kuntoutus 30, 2, 4–8.

Tola, Sakari (2007) Työeläkekuntoutus integroituu työelämään. Kuntoutus 30 (4), 27–28.

Suomen Mielenterveysseuran Varhaiskuntoutus järjestää

ja kehittää ryhmämuotoista kuntoutusta traumaattisia

kriisejä kokeneille ja vaikeissa elämäntilanteissa oleville.

Tässä julkaisussa esitellään Mielenterveysseuran varhais-kuntoutuksen tavoitteet, toimintaperiaatteet ja esitellään hyviksi koettuja ryhmämalleja. Lisäksi pohditaan var-

haiskuntoutuksen vaikutuksia. Toiminnan lähtökohtana on in-himillinen, kokonaisvaltainen ja kunnioittava kohtaaminen sekä vertaistuki eli kokemusten jakaminen samaa kokeneiden kanssa.

Toimintakyvyn palautumisen ja säilymisen näkökulmasta on tärkeää, että elämän järkkyessä, esimerkiksi läheisen itsemurhan tai väkivaltaisen kuoleman vuoksi, on mahdollista saada tukea matalan kynnyksen periaatteella.

Varhaiskuntoutus on osa Mielenterveysseuran SOS-kriisi-keskuksen järjestölähtöistä auttamista. Annamme mielellämme kokemuksemme ja ideamme yleiseen käyttöön. Varhainen tuki kantaa ja kannattaa!

Suomen MielenterveysseuraVarhaiskuntoutusMaistraatinportti 4 A, 00240 HelSinkiPuhelin (09) 615 516www.mielenterveysseura.fi

ISBN 978-952-5513-78-3 (pdf)

Kyllä me yhdessäselvitään

voimauttavaa vertaistukea kriisitilanteissa

Documents

Kyllä me yhdessä · • Monet omaiset kohtaava vaikean menetyksen kuten läheisen itse-murhan, väkivaltaisen kuoleman tai lapsen menetyksen. Ryhmissä ja kuntoutuskursseilla haetaan