1 ¢ 2015

”Kylässä oli ihanaa elää”Kai Lomma 35 vuotta lapsi kylän johtajana

Testamenttilahjoittaja Miksi halusin testamentata SOS-Lapsikylälle?

Koskettavaselviytymis-

tarina

1 ¢ 2015

Pääkirjoitus

Penni penniltä – tiili tiileltä

S uomen SOS-lapsikylät eivät olisi viisikymmentä vuotta sitten alkaneet rakentua ilman ihmisten halua auttaa menetyksiä kokeneita lapsia. Lahjoitusvaroilla ei ainoastaan rakennettu

koteja, vaan ensimmäisinä vuosikymmeninä myös maksettiin lapsien hoitamisesta aiheutuneet kulut. Jokaisella lahjoituksella oli talou-dellinen merkityksensä, mutta myös sosiaalinen jatkumo, mikä on auttanut lapsikylää vastaamaan aina uusiin haasteisiin.

Tämä lehti on tarkoitettu teille lahjoittajille, lastensuojelijoille. Uudistuneen lehden kautta toivomme välittävämme viestejä siitä, mitä tuellanne saadaan aikaan. Haluamme myös kertoa, miksi tukea tarvitaan ja missä tarve kulloinkin on suurin.

Voimme jokainen osaltamme edistää ja turvata lasten hyvin-vointia. Onnellisimpia ihmisiä ovat ne, jotka huomaavat olevansa osa suurempaa tarinaa. Tarinaa, jossa merkityksellistä on tukea heikompia ja tehdä tekoja, joista muut hyötyvät. Maailma olisi parempi paikka elää, jos oman edun tavoittelun sijaan muistaisimme kysyä useammin, miten minä voin auttaa muita.

Tänä päivänä lahjoituksilla mahdollistetaan edelleen kotien pe-rustaminen. Nyt myös lapsen edun ja kestävän kehityksen mukaisesti integroituina kaupunkialueille. Kehitämme myös toimintamalleja, joilla voimme ehkäistä lasten huostaanottoja ja tukea perheitä riittävän varhain. Biologisten vanhempien kuntouttamista ja perheen jälleenyh-distämistä tulee lisätä.

SOS-lapsikylä näkee lapset ja perheet erilaisina ja yksilöllistä tukea tarvitsevina. Siksi panostamme tuen räätälöintiin. Haluamme mahdollistaa pysyvät ihmissuhteet ja toimia pitkäjänteisesti lasten ja perheiden rinnalla kulkien. Visiostamme, että jokainen lapsi saa kasvaa rakastettuna, arvostettuna ja turvassa, emme tingi.

Mahdollistetaan yhdessä lapselle arvokas elämä.�

JARI KETOLA

Sisältö

FACEBOOK facebook.com/SOSLapsikylaKatso yhdessä yli 65 000 tykkääjämme kanssa uusimmat kuulumisemme ja osallistu keskusteluun!

TWITTER twitter.com/SOSLapsikylaPuheenaiheita meiltä ja maailmalta nopeampaa tempoa kaipaaville.

VIMEO vimeo.com/user9553418YOUTUBE youtube.com/user/SOSLapsikylaViimeiset kuulumisemme videomuotoisena.

INSTAGRAM instagram.com/soslapsikylaKuvia ja fi iliksiä kylistämme ja toiminnastamme ympäri maailman.

2 PÄÄKIRJOITUS

Penni penniltä – tiili tiileltä

3 UUTISIA

Tuija Brax SOS-lapsikyläsäätiön puheenjohtajaksi, 3xvastaus, Sandra Dovalo laulaa lasten maailmasta, talvisia tapahtumia.

5 PUHEENVUORO

Hyvinvointia lapsiperheisiin!

6 Lapsikylässä oli turvallista kasvaa. Kolmen sisaruksen selviytymistarina.

9 Kylä asuu sydämessä. Kai Lomma on johtanut Lapin SOS-lapsikylää yli 30 vuotta.

12 Haitin lapset uuden alun edessä. Kolmas SOS-lapsikylä avautui maanjäristyksestä toipuvalla Haitilla.

14 LAHJOITTAJA

Olen helpottunut ja iloinen. Elisa teki testamenttilahjoituksen.

15 Lapset tarvitsevat apuasi. Miten voit auttaa?

JULKAISIJA SOS-LapsikyläSnellmaninkatu 13, 00170 HELSINKI, puh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi , www.sos-lapsikyla.fi , www.sos-childrensvillages.org PÄÄTOIMITTAJA Jari KetolaTOIMITUSSIHTEERI Pirkko Soininen OS/G ViestintäTOIMINNANJOHTAJA Jari KetolaULKOASU JA TAITTO Mikko Koistinen OS/G ViestintäKANSIKUVA Riikka HurriPAINO Hansaprint, ISSN 1235-4996 OSOITTEENMUUTOKSET (09) 4257 9830, lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

2 KUULUMISIA

RUSETTI-LUISTELUA YSTÄVÄN-PÄIVÄNÄ

V ihannin SOS-lapsikylä järjesti helmi-kuussa jälleen perinteisen rusettiluis-telun.

– Idea rusettiluistelusta lähti aikoinaan siitä, että halusimme järjestää kylän lapsille mukavan tapahtuman, joka samalla tukisi heidän ystävyyssuhteitaan. Nyt ystävyyssuh-teiden merkitys vielä korostui, koska luistelu ajoittui ystävänpäivään, kertoo Vihannin lapsikylän vastaava ohjaaja NIINA POLOJÄRVI.

Kylän lapset saivat kutsua rusettiluistelu-tapahtumaan ystävien lisäksi myös vanhem-pansa.

– Luistelun lomassa kuuntelimme musiikkia, pelasimme jääkiekkoa, kisailimme ja leikimme. Lisäksi oli makkaranpaistoa kodalla, kertoo Niina.

Rusettiluistelu järjestettiin kahdessa osassa: ensin pienil-le lapsille ja heidän ystävilleen, sen jälkeen isommille lapsille ja heidän kave-reilleen.�

Ehkäisevien palvelujen vahvistami-sen tarpeesta on pu-huttu kauan. Nyt tähän tarpeeseen vihdoin vastataan. Sosiaali-huoltolain tavoitteena on mahdollisimman tehokas, lyhytaikainen tuki mahdollisimman varhaisessa vaiheessa”,

Peruspalveluministeri SUSANNA HUO-

VINEN uuden sosiaalihuoltolain koulu-tuskierroksella Porissa 27.1.2015.

Rusettiluistelu järjestettiin kahdessa osassa: ensin pienil-le lapsille ja heidän ystävilleen,

Uutisia

4 202lasta sijoitettiin kiireellisesti 2013.

Määrä kasvoi 6,6 % vuodesta 2012.

Tuija Brax SOS-lapsikyläsäätiön puheenjohtajaksi

SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi on valittu kansanedustaja Tuija Brax. Brax

tuntee aiemman kokemuksensa myötä hyvin lastensuojelua ja säätiöiden toimintaa sekä meneillään olevaa SOTE-uudistusta.

– Olin hyvin iloinen, kun minua pyydettiin tähän tehtävään. Toinen isoäideistäni oli niin sanottu huutolaislapsi, mikä saattaa olla yksi perussyy siihen, että lastensuojelu on aina ol-lut yksi mielenkiintoni kohde. Toinen isoäitini taas oli aktiivinen SOS-lapsikylän tukija, joten siltäkin osin tuntui kuin jokin ympyrä olisi sulkeutunut, toteaa Tuija Brax.

Uuden puheenjohtajan mukaan SOS-Lapsikylällä on monta tärkeää roolia, joista tunnetuin on kotimaan lapsikylätoi-minta. Sijoitetuille lapsille annetaan turvalli-nen kasvuympäristö, jossa sekä lapset että tärkeää työtä tekevät lapsikylän vanhemmat saavat tukea toisista kylän vanhemmista sekä laajemmin organisaatiosta.

– Olemme myös kansainvälinen toimija niin lastensuojelun edistäjänä kuin kehitys-yhteistyössä ja kummilapsitoiminnassa. Kummien avulla kymmenet tuhannet ilman vanhempiensa hoivaa jääneet lapset saavat mahdollisuuden asua lapsikyläperheissä yli sadassa maassa.

Viimeiset neljä vuotta Brax on johtanut eduskunnan tarkastusvaliokuntaa, joka teki lähes vuoden kestäneen suurtarkastuksen koskien lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisytoimia. Tarkastusvaliokunta teetti kattavan tutkimuksen ja kuuli lähemmäs sataa asiantuntijaa.

– Tarkastushavainnot olivat osittain surullisia muun muassa siksi, että meillä on merkittä-viä ryhmiä lapsia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etenkin mielenterveys- ja päihdeongelmaisessa ympäristössä kasvavien tai muutenkin rikkinäisissä olosuhteissa elävien lasten riskit päätyä koulutuksen ja työn ulkopuo-lelle ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna aivan liian suuria.

– Lohdullista sen sijaan oli se, että suurin osa lapsistamme voi paremmin kuin koskaan ennen. Tarkastuksessa kävi ilmi, että sillä rahalla, jonka yhteiskunta käyttää kokonai-suudessaan syrjäytymisen ehkäisyyn ja syr-jäytyneiden tukemiseen voitaisiin aivan hyvin saavuttaa nykyistä huomattavasti parempia tuloksia, jos tuki annettaisiin ajoissa ja riittä-vän konkreettisesti lapsen arjessa ollen.

Brax aloitti kautensa vuoden alussa, jolloin myös SOS-Lapsikylä ry:n palvelutoiminta siirtyi SOS-lapsikyläsäätiölle.�

KOONNEET Matti Liuhto, Tarja Rehnström ja Pirkko Soininen

Meillä on merkittäviä

ryhmiä lapsia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä.

KUULUMISIA 3

Uutisia

Rohkeasti lapsen puolesta -mitali todellisille selviytyjille

SOS-Lapsikylä jakoi viime vuoden lopussa kolme Rohkeasti lapsen puolesta -mitalia. Yksi tämän vuoden

mitaleista myönnettiin Pesäpuu ry:n kehittä-mispäällikkö JOHANNA BARKMANILLE ja hänen käynnistämälleen Selviytyjät-tiimille. Tiimin nuorilla on lastensuojelun sijaishuollosta omakohtaisia kokemuksia kolmelta eri vuosi-kymmeneltä. Toiminnassaan tiimi työstää ja tuo esiin kysymyksiä, sudenkuoppia ja poh-dintoja, joita nuoret elämässään kohtaavat ja välittää rohkeasti sekä omia että muiden nuorten viestejä työntekijöiden ja päättäjien kuultaville.

– Uskon lujasti, että jokainen lapsi ja nuori haluaa selviytyä. Meidän aikuisten tehtävänä on etsiä yhdessä lasten ja nuorten kanssa niitä voimavaroja ja keinoja, jotka avaavat ovia ja auttavat eteenpäin, Johanna Barkman Pesäpuusta sanoo.

Mitali myönnettiin myös FAZERILLE, joka on jo yli neljän vuosikymmenen ajan tukenut lapsikylien lasten ja nuorten elämää.

Lisäksi mitalin sai SOS-Lapsikylän perus-tajajäseniin kuuluva VEIKKO PÖYHÖNEN. Hän oli aktiivisena jäsenenä Kristillisissä Ylioppilais-sa, joka oli yksi kantavista voimista SOS-lap-sikylätoiminnan Suomeen saamisessa.�

ROHKEASTI LAPSEN PUOLESTA -mitali myönnetään vuosittain kor-keintaan kolmelle yksityishenkilölle tai yhteisölle, jotka ovat edistäneet yhdistyksen tarkoitusta tai rohkealla toiminnalla mahdollistaneet lasten paremman elämän.

Talvirieha Tampereella

T ampereen SOS-lapsikylä järjesti ystävänpäivänä talviriehan Vuores-talon puistossa ja pallokentällä. Ohjelmassa oli poniratsastusta, ohjattuja leikkejä, köydenvetoa, lumiveistos-kilpailu ja rusettiluistelua. Tapahtuma oli avoin kaikille Vuoreksen alueen lapsiperheille.

Pirkanmaan Osuuskauppa oli mukana talviriehassa ja tarjosi juhlijoille makkaraa ja mehua. Lisäksi juhlijoita ilahdutti onnenpyörä, jossa oli Fazerin, Dr.Oetkerin ja Pirkanmaan Osuuskau-pan lahjoittamia palkintoja.

– Taloudellisen tuen ohella yrityskumppanimme tukevat monella muullakin tavalla toimin-taamme. Olemme tästä erittäin kiitollisia, toteaa Tampereen SOS-lapsikylän ELISA MUURINEN.�

Länsirannikon upeat Orifl ame-edustajat keräsivät Porin hyvän-tekeväisyystilaisuudes-sa 3.2. huikean 2 000 euron potin SOS-Lapsikylälle. Lämmin kiitos osallistujille!

Ohjelmajohtaja HANNA HEINONEN

Lastensuojelun KeskusliittoLastensuojelujärjestelmä kai-paa kokonaisuudistusta, siksi on erittäin vaikeaa nimetä yhtä toimenpidet-tä, josta aloittaa lastensuojelun uudistami-nen. Lastensuojelun tulisi kehittyä suuntaan, jossa sen toiminta on entistä ennakoivampaa ja vastaa niihin palvelutarpeisiin, joita lapsilla ja perheillä on. Korostaisin myös perheiden kanssa tehtävän työn merkitystä ja mahdol-lisuutta.�

Lapsikylävanhempi MIMMU JÄÄSKELÄINEN

Tapiolan SOS-lapsikyläMielestäni lastensuojelussa pitäisi kuulla lasta myös silloin, kun lapsen on vaikea ilmaista itseään. Esi-merkiksi tapaamisiin liittyvissä asioissa lapsi on lojaali kaikkia osapuolia kohtaan, koska hän pelkää jonkun osapuolen loukkaantuvan. Aikuisten tehtävä on kuunnella ja ottaa huo-mioon lapsen psyykkisen kasvun kannalta tärkeät asiat.�

3xvastausKERRO YKSI TÄRKEÄ TOIMENPIDE, JOTA LASTENSUOJELUSSA PITÄISI TEHDÄ

Lapsiasiainvaltuutettu TUOMAS KURTTILA

Lastensuojeluntarve vähenee, kun pidetään huolta perhei-den jaksamisesta, tukemisesta ja voimavaroista. Tässä tehokas keino on lap-siperheiden kotipalvelu. Se aivan tavallinen apu arkeen. �

4 KUULUMISIA

PuheenvuoroPOROJA JA LASKETTELUA

SOS-LAPSIKYLÄN YSTÄVÄNPÄIVÄ KAMPANJA

Y stävänpäivänä 14.2. käynnistyi SOS-Lapsikylän kampanja, jossa huippulahjakas 11-vuo-tias laulaja SANDRA DOVALO laulaa koskettavasti lasten maailmasta. Kampanjan lähtö-kohtana on Sandran ymmärrys siitä, että kaikilla lapsilla asiat eivät ole läheskään niin

hyvin kuin niiden pitäisi olla. Yli 18 000 lasta ei voi asua omassa kodissaan. Lisäksi lähes 100 000 lasta tarvitsee muuta lastensuojelun apua ja tukea. Sandra muistuttaakin meitä aikuisia jokaisen lapsen oikeudesta turvalliseen lapsuuteen. Kampanjan aikana Sandra on kertonut ajatuksiaan videoblogeissa lapsille ja SOS-Lapsikylälle tärkeistä aiheista. Voit seurata kampanjaa SOS-Lapsi-kylän Facebookissa www.facebook.com/SOSLapsikyla.�

Sandra Dovalo tiedostaa, että

yli 18000 lasta

ei voi asua omassa kodissaan, ja että

lähes 100000 lasta

tarvitsee muuta lastensuojelun apua ja tukea.

T apiolan SOS-lapsikylä teki helmikuus-sa hiihtolomaretken SOS-Lapsikylän omaan leirikeskukseen Oravanpesälle

Pelloon.Matka taittui yöjunalla mennen tullen.

Riehakkaan viikon aikana lapset tutustuivat muun muassa porotilaan, pärisyttelivät moottorikelkoilla laavulle makkaranpaistoon, kävivät Ritavalkeassa ja Ruotsin puolella Svansteinin hiihtokeskuksessa laskettele-massa. Viikon kohokohta oli ehkä monen mielestä karkkiretki Ruotsin puolelle.

Perinteeksi on jo muodostunut, että lapsi-kylät vuorollaan käyvät Pellossa hiihtolomal-la. Nyt mukana oli 11 aikuista ja 26 lasta.�

Hyvinvointia lapsiperheisiin!

apsiperheitä tuetaan usein vasta sitten, kun jotakin ikävää on jo tapahtunut. Joskus avun saaminen vaatii paljon ikäviä tapahtumia, ennen kuin tarvit-

tava apu järjestyy. Tämä on tietenkin inhimillisesti ajatellen

ikävää, mutta myös taloudellisessa mielessä järjetöntä. Tämän ongelman ratkaisemiseen SOS-Lapsikylä on lähtenyt kehittämään uudenlaista toimintamallia, jossa ongelmien etsimisen sijaan keskityttäisiin lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen.

Haaste on suuri, mutta jo nyt tiedäm-me, mille ajattelulle uusien ratkaisujen tulisi perustua. Jotta perheet tulisivat autetuiksi riittävän varhain, on selvää, että auttamis-työn pitää perustua nykyistä joustavampiin ja ainutlaatuisempiin palveluihin. Lisäksi meidän pitää pystyä rakentamaan peruspal-veluista, kuten neuvolasta, varhaiskasvatuk-sesta ja kouluista selkäranka, johon erikois-tuneemmat palvelut ja auttamisen muodot tulevat kulloisenkin tilanteen mukaan avuksi. Kolmanneksi voisi nostaa esille paikallisyh-teisöjen vahvistamisen, jotta ihmisten välille syntyisi luonnollisesti kanssakäymistä ja vertaistuki mahdollistuisi nykyistä paremmin.

Samalla, kun SOS-Lapsikylä haluaa olla uudistamassa suomalaista yhteiskuntaa lapsiperheiden hyvinvointia edistäväksi, haluamme myös uudistaa SOS-Lapsikylää. Tulemme olemaan entistä enemmän luo-massa hyvinvoinnin edistämisen edellytyksiä suomalaisiin kuntiin uudenlaisten palveluiden ja yleishyödyllisen toiminnan muodossa.�

Kati PalsanenSOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö

UUSI VUOSI JUHLIEN VASTAAN

K aarinan SOS-lapsikylä järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa ohjelmallisen uudenvuo-den tapahtuman.

– Aloitimme illan kuudelta yhteisellä ruokailulla, jonne saapuivat oikeastaan kaikki kylän asukkaat. Lapset olivat yhdessä valmistaneet ruuan, muun muassa tortilloja, koristelleet tilan ja kattaneet, kertoo kylän ohjaaja SASKA LINTUNEN.

Ruokailun jälkeen valettiin yhdessä tinaa, kokemus oli monelle ensimmäinen. Sen jälkeen keräännyttiin ulos seuraamaan yli puoli tuntia kestänyttä ilotulitusta.

– Myös naapuruston väki tuli paikalle upeiden ilotulitteiden houkuttelemana.Kymmeneltä illalla alkoi vielä nuorille yökyläily. He kokoontuivat yhteistiloihin herkuttele-

maan, katsomaan leffoja ja pelaamaan salibandya.– Tapahtuma vahvisti yhteisöllisyyttä. Oli myös hienoa, että saimme houkuteltua nuoret

jäämään kylään koko yöksi sen sijaan, että he olisivat lähteneet kaupungille juhlimaan. Olemme luoneet uuden perinteen, jota varmasti jatketaan myös ensi vuonna, kertoo Saska.�

KUULUMISIA 5

unissa paistuu maailman paras pannukakku. Sillä google-haulla Maria on reseptin löytänyt ja ihan kohta voimme myös itse todeta, että näin on.

Tässä perheessä on rakkautta osoitettu aina tarjoamalla herkullista ruokaa. Näin tekivät aikoinaan sekä Marian, Angelinen ja Laurin mummi että lapsikylä-äiti SIRKKA. Nyt tapa on periytynyt sisaruksille.

– Sirkka opetti meidät tekemään kunnon perunamuusia, johon tulee kunnolla kermaa ja voita, Angeline nauraa.

TE

KS

TI P

irkko

Soin

inen

| K

UV

AT R

iikka

Hur

ri

Lapsikylässä oli turvallista kasvaaMaria, Angeline ja Lauri viettivät lapsuutensa ja nuoruutensa Punkaharjun SOS-lapsikylässä. Kodinomainen ympäristö tarjosi turvaa ja hyvät eväät elämään.

6 KUULUMISIA

– Eikä kukaan taatusti muuttanut pois Sirkan luota, ennen kuin osasi tehdä hyvää pullaa, Laurikin sanoo.

Olemme kokoontuneet Marian kauniiseen espoolaiskotiin kahville. Siskokset hääräävät keittiössä ja kantavat tarjolle karjalanpiirakoita, kinkkua, vihanneksia, pullapitkon, keksejä, hedelmiä, pähkinöitä ja pannukakun.

– Ketä me juhlimme, Lauri huikkaa.– Voimme juhlia uudestaan Angelinea,

joka valmistui muotoilijaksi viime keväänä, Maria nauraa.

Tai ehkä me juhlimme yhdessä tätä sisarus-parvea, joka sijoitettiin Punkaharjun SOS-lapsi-kylään 1983. Aina kodin ulkopuolelle sijoitettu-jen lasten elämä ei kulje onnellisia latuja, mutta nyt voimme onneksi muistella hyviä asioita.

MUMMI RAKASTI JA HOITIKukaan sisaruksista ei muista tarkasti päivää, jolloin he muuttivat lapsikylään, mutta häm-mennyksen he muistavat.

– Olimme käyneet kerran aikaisemmin tu-tustumassa lapsikylään, joten kun muutimme, luulin, että olimme jälleen vain kylässä, mutta sitten me jäimmekin sinne asumaan, muistelee Angeline, joka oli lapsikylään muuttaessaan 4-vuotias. Maria oli 9- ja Lauri 3-vuotias.

Ennen lapsikylää he asuivat vuoden Var-kaudessa lastenkodissa.

– Minä en olisi halunnut millään muuttaa pois kotoa, enkä varsinkaan Varkaudesta Punkaharjulle. Jouduimme jättämään rakkaan mummin ja hänen siskonsa sekä toki myös kaverit. Onneksi sentään me sisarukset saimme pysyä yhdessä, Maria sanoo.

Ennen huostaanottoa lapset asuivat mum-minsa luona Varkaudessa. Samassa taloudessa asui myös äiti, joka ei kyennyt huolehtimaan lapsistaan. Niinpä lasten hoitaminen jäikin iäkkään mummin ja hänen sisartensa harteille.

– Vietimme kaikki kesät mummin siskojen maatilalla: siellä oli lehmiä, hevosia ja lääniä leikkiä. Erityisesti maalta meillä on tosi hyviä muistoja.

– Muistan sen lämpimän maidon, joka maistui ihan kamalalta. Mutta herkkua oli se pullamössö, johon laitettiin pullan lisäksi vähän kahvia, maitoa ja sokeria, Angeline kertoo.

– Mummi oli niin iloinen ja rauhallinen ihminen. En muista, että hän olisi koskaan menettänyt hermojaan. Kyllä mummi oli ainakin minulle äiti, koska hän antoi turvaa ja rakkautta. Biologinen äitimme ei pystynyt epä-vakautensa takia kantamaan vastuuta meistä, toteaa Maria.

HUOSTAANOTTO HÄMMENSIMarialla ja Angelinella on yhteinen ulko-maalainen isä ja Laurilla suomalainen isä,

Lapsikylä on lapselle ehdotto-masti parempi vaihtoehto kuin lastenkoti. Elämä lapsikylässä on kodinomaista ja turvallista. Siinä on jatkuvuutta, iloa ja lämpöä, kertovat Angeline, Lauri ja Maria.

Sirkka opetti meidät

tekemään kunnon perunamuusia, johon tulee kunnolla kermaa ja voita.

jonka kautta hänellä on myös kaksi velipuolta. Marian ja Angelinen äiti ja isä olivat kahteen otteeseen naimisissa ja yrittävät asua Suomen lisäksi myös Ruotsissa, Saksassa ja Turkissa, mutta mistään ei oikein tullut mitään.

Monien sijoitettujen lasten taustalla on tosi raskaita kohtaloita, mutta näiden sisarten varhaislapsuuteen ei onneksi kuulunut päihtei-tä ja väkivaltaa.

Lopulta sosiaalitoimi kuitenkin päätti, että mummi oli liian iäkäs huolehtimaan kolmesta pienestä lapsesta ja heidät huostaanotettiin.

– Emmehän me sitä silloin ymmärtäneet. Tilanne hämmensi. Meidän näkökulmasta mummi pärjäsi ihan hyvin, rakasti ja huolehti.

RAJOJA JA RAKKAUTTAUudessa kodissa lapsikylä-äiti Sirkasta tuli lapsille vähitellen tärkeä äitihahmo.

– Sirkka oli tomera ja piti jöötä. Meillä lapsikyläkodissa oli tiukka kuri ja säännöt, mutta sehän oli tietysti ihan ymmärrettävää. Meitä oli kuusi sisarusta, joten ohjat piti pitää tiukasti käsissä.

Punkaharjun SOS-lapsikylässä oli silloin yhdeksän kotia, joissa kussakin asui noin viisi lasta. Se tarkoitti sitä, että pihapiirissä juoksen-teli aina viitisenkymmentä eri-ikäistä lasta.

– Se oli kaikista mahtavinta. Aina oli kavereita pihaleikkeihin: saatiin pesäpallo- tai futisjoukkue hetkessä kasaan.

Kaikilla lapsilla oli kavereita sekä lapsiky-lässä että sen ulkopuolella. Laurille lapsikylä-veljistä tuli hyvin läheisiä. Kukaan ei muista varsinaisesti kohdanneensa kiusaamista sen takia, että he asuivat lapsikylässä.

– Lapsikylästä saimme todella hyvät eväät elämään: opimme siivoamaan, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan muutenkin arkisista asioista.

Kaikki kolme pitävät lapsikylään sijoit-tamista parhaimpana vaihtoehtona vaikeassa tilanteessa.

– Kylässä oli ihanaa ja turvallista elää. Lapsikyläsisaret ovat meille ihan oikeita siskoja ja veljiä.

Lauri pitää eniten yhteyttä Sirkkaan ja lapsikyläsisaruksiin.

– Kun on kasvanut yhdessä, on helppoa ja vaivatonta jutella.

YHTEYS ÄITIIN LÄHES KATKESITuohon aikaan, 1980-luvulla, ei vielä pidetty tärkeänä sijoitettujen lasten yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin.

– Mummi, äiti ja mummin siskot kävivät meitä katsomassa muutaman kerran vuodessa ja kesällä matkustimme päiväksi mummin luokse.

Ajat ovat tässä suhteessa muuttuneet. Nyt SOS-Lapsikyläkin satsaa siihen, että yhteys

KUULUMISIA 7

biologisiin vanhempiin pyritään pitämään mahdollisimman tiiviinä. Tämä tukee lasten identiteetin muodostumista eikä ole niin raskasta biologisille vanhemmille.

– Nykyään soittelemme silloin tällöin biologiselle äidillemme.

Mummi kuoli joitakin vuosia sitten. Hä-neen ja hänen sisariinsa varsinkin Maria piti tiiviisti yhteyttä viimeiseen asti.

Viime vuosina sisarukset ovat ottaneet yhteyttä Facebookin kautta serkkuihinsa ja yksi ihka oikea sukukokouskin on pidetty.

JÄLKIHUOLLOLLA ON SUURI MERKITYSKun Maria täytti 16 vuotta, hän muutti Helsinkiin opiskelemaan ja asettui asumaan Mimmilään, silloiseen SOS-Lapsikylän oppilaskotiin.

– Se oli turvallinen paikka aloittaa itse-näistyminen. Työntekijät asuivat Mimmilässä meidän kanssamme. HILLEVI, HILKKA ja MINNA olivat valtavan ihania ihmisiä ja heistä tuli minulle tavattoman tärkeitä. Pidän edelleen tiiviistä yhteyttä Hilleviin ja hän on lasteni kummi. Minulle Mimmilässä asuminen oli sijoitukseni parasta aikaa. Harmi, ettei sitä enää ole olemassa, Maria muistelee.

Myös Angeline muutti peruskoulun jäl-keen isosiskon perässä Helsinkiin ja Laurikin sen jälkeen, kun oli opiskellut ravintola-alaa Savonlinnassa ja käynyt armeijan.

Sisarukset kiittävätkin SOS-Lapsikylän jälki- ja jatkohuoltoa eli tukea itsenäiseen elämään siirryttäessä. Jokaista nuorta tuetaan

siihen asti, kun he ovat opiskelleet ensimmäi-sen ammatin. Tuki tarkoittaa tukea asumisessa ja henkistä tukea esimerkiksi niin, että työnte-kijöiltä voi aina kysyä neuvoja.

– Myös lapsikylävanhempien jaksamisesta pidetään huolta ja heitä tuetaan tärkeässä työssään. Lapsen kannalta taas on merkit-tävää, että ihmiset eivät lapsikylässä vaihdu samalla tavalla kuin työntekijät esimerkiksi lastenkodeissa. Tämäkin luo turvaa, Maria sanoo.

VASTUULLINEN VANHEMMUUS Maria on naimisissa ja hänellä on lapsia. Lauri on kauppias ja hänelläkin on yksi lapsi. Angelinella ei ole vielä lapsia, mutta hänen perheensä on oma yritys Angeline Jae.

– Päätös lähteä opiskelemaan kenkäsuun-nittelijaksi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oma mallistoni on juuri nyt tulossa markki-noille ja olen asiasta hirvittävän innoissani, Angeline kertoo.

– Olemme tällä hetkellä onnellisia, kaikki toteavat hymy huulillaan.

Maria sai ensimmäisen lapsensa vasta 35-vuotiaana.

– Halusin ensin elää vapaasti ja vasta sitten sitoutua lapsiin. Minulle oli tärkeää, että löysin rinnalleni rakastavan kumppanin ja lapsilleni hienon isän. Lapset ovat ihania, mutta heidän hoitamisessaan on paljon työtä. Uskon, että kaikki vanhemmat tekevät parhaansa, mutta jotkut tarvitsevat lasten kasvatukseen myös ulkopuolista tukea ja apua. �

Lasten biologinen äiti otti paljon valokuvia silloin harvoin, kun tapasi lapsiaan. Kuvat tuovat mieleen monia hyviä muistoja mummin luota maalta ja lapsikylästä.

8 KUULUMISIA

Kylä asuu sydämessä

Lapin SOS-lapsikylän johtaja Kai Lomma on

tehnyt lastensuojelutyötä 35 vuotta. Yli sata lasta

maailmalle ohjannut Kai nauttii edelleen arjen

pienistä askelista, joilla saadaan nuori eteenpäin

elämässä.

KUULUMISIA 9

ai oli kolmilapsisen perheen nuorimmainen. Kun hän alkoi oireilla lapsena, osasivat vanhemmat hakea

tukea Tampereen lastensuojelusta. Apu kantoi perheen eteenpäin.

– Tämä tapahtumaketju käynnisti innostuksen lasten-suojelutyöhön. Opiskelin sosiaalipsykologiksi ja ensimmäinen

työpaikkani oli 70-luvun lopulla Raholan vastaanottokodissa ohjaajana.

Vastaanottokodissa töitä tehtiin vuoroissa, ja asiat ja tilanteet jäivät usein kesken työvuoron päättyessä. Kai halusi työhön kokonaisvaltai-

sempaa otetta, jolloin olisi mahdollisuus vaikuttaa enemmän. Tähän tuli mahdollisuus, kun vastavalmistuneessa Lapin SOS-lapsikylässä

Ylitorniolla tuli kasvattajan eli nykyisen ohjaajan paikka auki. – Olimme vaimon kanssa suunnitelleet Lappiin muuttoa,

joten ratkaisu oli selvä. Näin pääsin mukaan uuden paikan toi-mintaan ja sain olla alusta asti rakentamassa kyläyhteisöä.

Lomman perhe on toiminut myös lapsikylässä sijoitet-tujen lasten sijaisperheenä, kun keväällä 1980 oli yksi koti

vailla vanhempia. Johtajan talossa perhe asui vuoteen 2008 asti.

– Olimme sijaisperheenä muutaman kuukauden. Ratkaisu oli tilapäinen, koska siihen aikaan eivät

vielä avioparit saaneet toimia yhdessä lapsikylävan-hempina.

HYVÄ PAIKKA KASVAALapin SOS-lapsikylässä on kuusi taloa. Vuoden alussa kylässä asui sijoitettuna 20 nuorta tai las-ta. Muunlaista lastensuojelun tukea tarvitsevia lapsia käy kylässä viikonloppuisin ja leireillä 15 lasta. Niin sanotun avohuollon rooli on viime vuosina voimistunut. Kylään olisi tulossa enem-män lapsia, mitä voidaan ottaa vastaan.

– Meidän pitää arvioida resurssimme ja pohtia, kuinka paljon lapsia voi olla, jotta voimme vielä auttaa. Huostaanotoissa iso haas-te on, että löytyy paikka, joka vastaa parhaiten lapsen tarpeisiin. Jos hoitopaikka vaihtuu usein, eivät lapset pääse kiintymään, kun heitä siirretään paikasta toiseen.

Lastensuojelussa kartoitetaan ensin aina mahdollisuus tukea perhettä heidän omassa kodissaan. Kain mielestä ennaltaehkäisyyn panostava työ on hyvä kehityssuunta. Sijais-huoltopaikkaa valittaessa pohditaan, mikä on lapsen paras. Kai toteaa, että lapsikylän etu on, että se voi vastaanottaa isojakin sisarussarjoja. Lapsille ja vanhemmille on tärkeää, että sisa-rukset voivat olla yhdessä. Tämän myötä lapsi-kylän vanhemmat voivat olla myös luontevasti tekemisissä lasten perheen ja suvun kanssa.

RATKAISU SIJOITUSKIERTEESEENHuostaanottojen taustat ovat Kain mukaan pysyneet samoina. Tyypillisimmät syyt ovat päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat ja lapsen perustarpeiden laiminlyönti.

– Lapissa syyt ovat ihan samat kuin muuallakin Suomessa.

– Eniten on muuttunut se, että perheiden kanssa tehdään tiiviimpää yhteistyötä kuin esi-merkiksi 80-luvulla. Silloin lapsi saattoi käydä kotonaan ehkä kerran vuodessa ja vanhemmat kävivät lapsikylässä pari kertaa. Nyt perhei-den kanssa työskennellään tavoitteellisesti ja säännöllisesti.

Yli puolet lapsista sijoitetaan vastentah-toisesti, jolloin kunnan sosiaalitoimessa on arvioitu lapsikylän olevan paras paikka lapselle. Osa tulee lapsikylään jostakin muusta hoito-paikasta, esimerkiksi sijaisperheestä.

– Lapsikylä voi katkaista sijoituskierteen, koska meillä rakenne on joustava, ja lapselle

Lapsikylä voi katkaista

sijoituskierteen, koska meillä rakenne on joustava.

TE

KS

TI J

ohan

na P

elto-

Tim

peri

KU

VA

T L

apin

SO

S-lap

sikylä

Lapin SOS-lapsikylässä on kuusi kodikasta omakotitaloa. Lasten kanssa tehdään yhdessä paljon retkiä Lapin kauniiseen luontoon.

10 KUULUMISIA

Lapsi saattaa olla jo

kolmannessa polvessa huostaanotettu.

voidaan tarvelähtöisesti ja räätälöidysti antaa tukea. Lapsikylässä perhe saa yhteisön tukea lasten hoidossa. Usein sijaisperheet kokevat olevansa aika yksin. Lapsikylässä näin ei ole.

TYÖTÄ YLI SUKUPOLVIENKun Kai miettii, mitä 35 vuoden aikana on tapahtunut lastensuojelutyössä, hän nostaa suurimmaksi muutokseksi juuri lapsen perheen ja suvun kanssa tehtävän yhteistyön lisäänty-misen. Työ on nykyään myös monisukupolvis-ta. Lapsi saattaa olla jo kolmannessa polvessa huostaanotettu, kun syrjäytymisen kierrettä ei ole saatu katkeamaan.

– Tämä on asia, johon yhteiskunnan pitäisi tarttua ja miettiä, mitä tilanteelle voi tehdä. Enää ei voida rajata tukea vain lapselle ja aja-tella, että sijaishoito riittää. Pitää miettiä, miten vanhemmat, perhe ja suku voivat. Käänne tulee vain sitä kautta, että perhe voi hyvin.

– Yksi muutos SOS-lapsikyliin liittyen on se, että alkuaikoina ihmiset tulivat työhön mukaan hyväntekeväisyysajatuksella. Nyt työntekijöiltä vaaditaan alan koulutus. Par-haiten työssä onnistutaan, kun tieto ja sydän yhdistyvät, Kai pohtii.

Byrokratia on vuosikymmenien aikana lisääntynyt lastensuojelussa. Toisinaan eteen tulee tilanteita, jolloin täytyy ihmetellä, onko tärkeämpää täyttää lomakkeita vai kohdata lapsi oikeaan aikaan riittävillä resursseilla.

JÄLKIHUOLTO TUO TULOSTAKai kiinnittäisi nykyistä enemmän huomiota sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten tukemi-seen eli niin sanottuun jälkihuoltoon. Asia on kirjattu lakiin, mutta kunnissa tulkitaan sen sisältöä hyvin eri tavoin.

– Kun nuori täyttää 18 vuotta, hän ajatte-lee, ettei rajoja enää ole. Kunnollinen jälki-huolto takaa, että nuorella on opiskelupaikka tai työpaikka ja asunto. Ilman tukea nuorelta saattaa helposti vapauden huumassa jäädä esi-merkiksi koulu kesken. Lain mukaan nuoren perusasioiden toteutumista tulee seurata 21 ikävuoteen asti.

Jos ote herpaantuu tässä vaiheessa, se voi olla juuri se herkkä hetki koko tulevaisuuden kannalta. Tuen pitää olla riittävää, jotta nuori saa itse tartuttua elämän syrjästä kiinni.

– Jälkihuollon laiminlyönti on lyhytnä-köistä. Osin siitä syystä olemme ajautuneet monisukupolvisiin ongelmiin.

Itsenäistyvien nuorten tilanteeseen kes-kittyi myös kaksivuotinen Suomen, Norjan, Venäjän ja EU:n Kolarctic-kehityshanke, jossa mukana olivat Lapin SOS-lapsikylä ja Murmanskin Kantalahden SOS-lapsikylä. Projektiin osallistui Suomesta ja Lapista vajaat 20 nuorta ja Venäjältä 74 nuorta.

– Projekti onnistui niin hyvin, että meillä on tarkoitus hakea uutta rahaa. Projektin avulla nuoret ovat saaneet enemmän huomiota ja apua arkielämän pulmien ratkaisuihin, kuten koulu- ja opintoasioihin ja ammatillisen henkisen tuen järjestämiseen. Ja siihen, ettei nuori ole jäänyt tyhjän päälle, vaan asioihin on voitu tarttua välittömästi niiden ilmaannuttua. Aivan ylimääräisenä asiana on voitu luoda kansainvälisiä kontakteja samassa elämänti-lanteessa oleviin nuoriin. Tapaamisten jälkeen kotimatkalle lähtö on usein viivästynyt, kun hyvästijätöt ovat kestäneet niin pitkään.

AIKA ANTAA PERSPEKTIIVIÄKuinka voimia ja intoa on riittänyt 35 työvuo-teen samassa kylässä?

– Parasta on itsenäistyneiltä nuorilta saatu palaute. Kun he ovat saaneet perspektiiviä elämäänsä, alkaa lapsikylässä vietetty aika näyttää erilaiselta. Vaikka nuori on aikanaan protestoinut sijaiskodin toimintaa eikä ole ymmärtänyt huostaanottoa, loksauttaa aika palaset kohdilleen. Tämä palaute on keskeinen asia työssä jaksamisessa.

– Toinen asia on, että saa työskennellä sitoutuneen ja motivoituneen henkilökunnan kanssa.

Kain mielestä työssä on parasta, että saa ohjattua nuoria elämässä eteenpäin. Huos-

taanoton jälkeen arki pitää saada sujumaan. Myös lapsikylässä perusasioita ovat koulu ja harrastukset.

– Silloin työ voi tuntua raskaalta, jos ei päästä eteenpäin. Menetyksiltä ja surulta emme aina voi nuorten kanssa työskennellessä välttyä.

Toisinaan Kai miettii myös työntekijöiden sitoutumista vanhemmuuteen.

– Ihmettelen, mikä on ollut ihmisten motiivi hakeutua meille vanhemmiksi. Ne ovat surullisia tilanteista, kun on tultu vain kokeile-maan, millaista olisi asua lapsikylässä ja sitten huomataan, ettei tämä ole meidän paikkamme. Jätetään työ ja sitä kautta rakennettu perhe. Kun asiaa lähestyy lapsen näkökulmasta, on tilanne raskas. Lapsi on ehtinyt kiintyä kylä-vanhempiin, jotka yllättäen hylkäävät. Tämän jälkeen lapsen on vaikeaa alkaa rakentaa uutta luottamussuhdetta, kun hylkäämiskokemuk-sia on jo monia. Uusien vanhempien on aina vaikeampi aloittaa työtään.

LAPSIKYLIIN LUOTETAANLapsikylän toiminnan onnistumiselle Kai antaa arvosanan hyvä. Vuosikymmenten aikana toiminta on kehittynyt ja työn sekä kylien arvostus on kasvanut. Tavasta toimia on otettu mallia myös muuhun lastensuojelutyöhön.

– Saamme sijoittajakunnista viestiä, että meihin luotetaan.

Kai toivoo kuitenkin suuren yleisön mielipiteen muuttuvan niin, että lastensuojelu kokonaisuudessaan nähtäisiin positiivisena asiana. Vaikka julkisuudessa kerrotaan lasten-suojelutyön hyvistä tuloksista, ihmiset näkevät asiassa usein vain pimeän puolen.

– Sehän on iloinen asia, kun voidaan auttaa lapsi ja nuori ongelmien yli ja oman elämän alkuun.�

Lapin SOS-lapsikylä ja Murmanskin Kantalahden SOS-lapsikylä osallistuivat itsenäisty-vien nuorten tukemiseen tähdänneeseen EU:n Kolarctic-kehityshankkeeseen. Projektis-sa mietittiin muun muassa sitä, miten henkistä tukea voidaan nuorille järjestää.

KUULUMISIA 11

iisi vuotta sitten valtava maanjäris-

tys vavisutti Haitia. Maanjäristyksellä oli

tuhoisat seuraukset; yli 200 000 ihmistä kuoli ja

tuhannet lapset menet-tivät toisen tai molemmat

vanhempansa.Santon SOS-lapsikylään

saapui 400 lasta. SOS-äideil-lä oli jokaisella jo ennestään yhdeksän lasta huollettavanaan, mutta tästä huolimatta he ottivat vastaan 30 uutta kotia tarvitsevaa lasta. Hätäaputelttoja pystytettiin nopeasti, jotta lapset saivat mahdollisimman äkkiä tarvitse-maansa huolenpitoa.

ROHKEAT SOS-ÄIDIT AUTTOIVATKeinokukkia käsityönä tekevä EDLINE ei koskaan unohda päivää, jolloin maanjäristys

ENGLANNINKIELISESTÄ MATERIAALISTA EDITOINUT Elina Suhanko KUVAT SOS-Lapsikylä

Haitin lapset uuden alun edessä

Viisi vuotta sitten Haitia ravisutti kohtalokas maanjäristys. Monet hyväntekeväisyys-järjestöt riensivät paikalle auttamaan, näin myös SOS-Lapsikylä. Sittemmin moni avustusjärjestö on lähtenyt saarelta, mutta SOS-Lapsikylä on jatkanut jälleenrakentamista. Tammikuussa avautui uusi SOS-lapsikylä.

tapahtui. Hän oli kylpyhuoneessaan, kun jär-kyttyneet lapset juoksivat sisälle maan tärinän pelästyttäminä.

– Minulla on halu ja kyky auttaa lapsia. Pi-din maanjäristyksen jälkeen huolta 30 lapsesta, hän kertoo.

Myös LUIANESTA tuli 29 lapsen SOS-äiti tragedian jälkeen. Nuorin lapsista oli vasta kahdeksankuukautinen. Lapsikatraasta huo-lehtiminen vaati aikaa ja kovaa sitoutumista.

– Se oli erittäin uuvuttavaa aikaa, koska minulla ei ollut mahdollisuutta nukkua. Onnistuimme kuitenkin siinä yhteistyön ja tätiemme avulla, hän huokaisee.

NICOLEN SOS-perheen tarina alkoi maan-järistyksen jälkeen, jolloin 400 lasta saapui Santoon.

– Haitilla oli suuria ongelmia maanjäristyk-sen jälkeen. Lapsia asui kaduilla, koska heidän vanhempansa olivat menehtyneet. Jotkut heistä asuivat hyvin kriittisissä oloissa, hän kertoo.

LAPSET TARVITSIVAT VANHEMMUUTTAMaanjäristyksen jälkeen monilla lapsilla oli paljon mielenterveydellisiä ongelmia. Jälkijäris-tysten aikaan he pelkäsivät, että heidän uusikin kotinsa voisi romahtaa. SOS-äiti MARIE JOCE-

LYNE pystyi rauhoittamaan lapsia osoittamalla kattoa ja seiniä.

– Sanoin heille, että katsokaa, seinässä ei ole halkeamia. Voitte nukkua rauhassa, hän kertoo.

Marie Jocelyne opetti lapsia kunnioitta-maan kaikkia SOS-veljiä ja -siskoja. Lapset opettelivat rakastamaan toisiaan ja elämään yhdessä. Marie kertoi heille myös koulunkäyn-nin ja opiskelun tärkeydestä.

Marie Jocelyne on kasvattanut jo viisi su-kupolvea SOS-lapsia, ja nyt hän voi olla ylpeä heidän saavutuksistaan.

– Heistä on tullut asianajajia, kirjanpitäjiä, sähköteknikoita, putkimiehiä ja rakennus-miehiä.

SOS-äidit ovat antaneet lapsille tärkeitä

Asuttuaan siirtymävaiheen talossa Nicole ja hänen SOS-lapsensa muut-tivat upouusiin tiloihin Les Cayesiin.

12 KUULUMISIA

SOS-LAPSIKYLÄ HAITI • Haitissa on 3 SOS-lapsikylää ja ne huolehtivat 500 lapsesta.

• Port-au-Princessa on 26 SOS-lapsikylän yhteisökeskusta, joissa tuetaan 2300–3000 lasta.

• Santon SOS-lapsikylä vastaanotti maanjäristyksen jälkeen ilman huoltajaa olevat ja traumatisoituneet 400 lasta.

• Katastrofin jälkeen SOS-Lapsikylä tarjosi päivittäin aterian 24000 lapselle ruuanjakelupisteissään.

1968 SOS-Lapsikylä aloittaa aktiivisen toimintansa Haitilla.

1979 SOS-lapsikylään Santoon rakennetaan 19 taloa, joissa

pidetään huolta 180 lapsesta. Samana vuonna rakennetaan Santo Hermann Gmeiner School, jossa taataan näille lapsille ja yhteisön muille lapsille tasavertainen koulutus.

1989 SOS-Lapsikylä aloittaa toimintansa Cap Haitienissa.

Kylässä on 22 taloa ja 220 lasta.

2012 Santo Hermann Gmeiner School saa lisärakennuksen.

Koulussa opiskelee jo 1 300 lasta.

2012 SOS-lapsikylät tukevat yhteisön koulun rakentamista

Santossa. Koulua käy noin 490 koululaista.

2015 Viralliset SOS-lapsikylä Les Cayesin avajaiset.

MEKSIKO

YHDYSVALLAT

KOLUMBIA

VENEZUELA

BAHAMA

KUUBA

PANAMA

EL SALVADOR

GUATEMALA

BELIZE

HONDURAS

NICARAGUA

COSTARICA

JAMAIKA

HAITIDOMINIKAANINENTASAVALTA

PUERTORICO

Meksikon lahti

KARIBIAN MERI

avaimia elämään, ja äidit edustavat heille pysy-vyyttä ja toipumista. Tämä on ollut tärkeä osa koko maan uudelleenrakentamista.

UUSI LAPSIKYLÄ AVATTUVuosien kuluessa elämä Santon SOS-lapsi-kylässä on mennyt eteenpäin. Jotkut hätätilan aikana lapsikylään tulleista lapsista saavat edelleen apua SOS-lapsikylän pitkäaikaisten ohjelmien kautta. Tämän vuoden tammikuussa lapset pääsivät vihdoin muuttamaan väliaikai-sista kodeistaan hartaasti odotettuun uuteen lapsikylään.

Eteläisellä Haitilla, Les Cayesissa sijaitseva SOS-lapsikylä on ollut rakenteilla kolme vuot-ta. Kylän ensimmäiset seitsemän taloa otettiin käyttöön vuosi sitten. Loput seitsemän taloa valmistuivat vuoden 2014 lopussa.

Lapsikylään rakennettiin 14 perhetaloa, hallintorakennus, SOS-äitien talo ja vieraili-joille oma talo. Kylä nousi 26 000 neliömetrin

laajuiselle tontille, ja lapset saivat sinne jopa suuren virkistysalueen. Uusissa kodeissa on yhteensä 63 lasta, joista huolehtii 13 SOS-äitiä. Henkilökuntaan kuuluu myös sosiaalityönteki-jöitä, kaksi perhetyöntekijää, yksi sosiaaliohjaaja ja kyläpäällikkö VOLNY ETIENNEN sihteeri.

Uuden lapsikylän mahdollistivat yksityiset lahjoittajat, valtiolliset tuet sekä hyväntekeväi-syysjärjestön yhteistyökumppanit. Kansainväli-sen SOS-Lapsikylän operatiivinen johtaja HAN-

NE RASMUSSEN kiittää yhteistyökumppaneitaan.– SOS-lapsikylän valmistuminen korostaa

organisaatiomme pitkäaikaista sitoutumista sosiaaliseen kehitykseen Haitilla. Ennen kaik-kea se on esimerkki SOS-Lapsikylän arvoista ja horjumattomasta sitoutumisesta auttaa haa-voittuvaisia lapsia tarjoamalla heille kodin.�

HAITI:• väkiluku 10,32 miljoonaa (2013)• pääkaupunki Port-au-Prince• viralliset kielet Haitin kreoli, ranska• tasavalta• itsenäistyi 1.1.1804 Ranskasta

Nicole on toiminut SOS-äitinä Santo Port-au-Princen lapsikylässä viimei-set 13 vuotta.

KUULUMISIA 13

Lahjoittaja

Opettajan työstä eläkkeellä olevalla Elisalla oli tarve määrätä omaisuutensa kohtalosta testamentilla, koska hänellä ei ole omia lapsia eikä muita lähi-sukulaisia. Ei tuntunut järkevältä antaa perinnön

mennä valtiolle. Osan varoistaan hän oli testa-mentannut lähimmilleen jo aikaisemmin.

– Koska näillä läheisillä on jo aika paljon omaisuutta, katsoin, että elämäntyöstäni on enemmän hyötyä, jos testamenttaan loput muualle. SOS-Lapsikylä tuntui heti oikealta kohteelta. Yleensähän ihmiset haluavat perin-tönsä helpottavan ensisijaisesti lastensa elämää, ja tällä tavalla minullekin avautui mahdollisuus tukea nuorempaa sukupolvea, Elisa kertoo.

Sattumallakin oli osuutta asiaan. Elisan silmiin vain sattui osumaan lehti-ilmoitus, jossa SOS-Lapsikylä kutsui yleisöä tiedotus-tilaisuuteen tutustumaan toimintaansa. Tes-tamenttilahjoituksen mahdollisuus mainittiin

TESTAMENTTILAHJOITTAJA:

Olen helpottunut ja iloinenTestamentilla voi lahjoittaa lapsille mahdollisuuden turvalliseen kotiin ja pysyvään aikuissuhteeseen SOS-Lapsikylän kautta. Pääkaupunkiseudulla asuva Elisa, 65, on tyytyväinen löydettyään SOS-Lapsikylästä juuri itselleen sopivan lahjoituskohteen.

jo kutsussa. Elisa meni paikalle ja vakuuttui järjestön työn tärkeydestä.

– En tiennyt SOS-Lapsikylästä ennestään oikeastaan mitään, mutta huomasin, että tämä on juuri se konkreettinen auttamisen tapa, jota etsin. Tuen mielelläni sitä, että lapset saavat mahdollisuuden elää rauhallisessa kotiympä-ristössä, kasvaa turvassa ja kouluttautua. Myös tapaamieni ihmisten olemus vakuutti. Ymmär-sin, että he tekevät tärkeää työtä ja luotan, että he käyttävät lahjoituksen hyvin, hän jatkaa.

Elisa tutki saamaansa aineistoa kotona, mietti, millaisen testamentin halusi tehdä ja otti sitten yhteyttä SOS-Lapsikylän suosittelemaan lakimieheen. Muodollisuuksien hoitamiseen riitti yksi tapaaminen lakimiehen kanssa.

Testamentissa on mahdollista määrätä esi-merkiksi, käytetäänkö varat SOS-Lapsikylän toimintaan kotimaassa vai ulkomailla. Myös nimettyjen toimipisteiden tai tietynlaisten toi-mintojen tukeminen on mahdollista. Elisa jätti kuitenkin lahjoituksensa käytön SOS-Lapsi-kylän vapaaseen harkintaan.

TESTAMENTEILLA ON SAATU PALJON AIKAAN

T estamenttilahjoitukset ovat toiminnan alusta asti olleet erittäin tärkeitä SOS-Lapsikylälle. Niiden

turvin on rakennettu kyliä ja rahoitettu niiden toimintaa. Esimerkiksi vuonna 2003 avatun Kaarinan lapsikylän Kerttu- ja Paavo-koti saivat nimensä lahjoittajilta, joiden testamenttien avulla ne pystytettiin.

Moni on testamentannut lapsikylälle jopa koko omaisuutensa. Useimmat eivät kuitenkaan ole halunneet nimeään julki. Esimerkiksi vuonna 2011 testamenttilah-joitukset olivat SOS-Lapsikylän varain-hankinnan osalta erityisen merkittäviä.

Testamentatuissa asunnoissa asuu jälki- ja jatkohuollon parissa olevia nuoria. Niitä on myös työntekijöiden asuntoina, ja osa on vuokrattu ulkopuolisille.�

TEKSTI Maija Rauha KUVA Dreamstime

– Juristi oli selkeä, asiallinen ja perehtynyt asiaan, eikä minun tarvinnut miettiä mitään lakipykäliä. Kaikki kävi helposti, hän kertoo.

Elisaa miellytti myös se, ettei SOS-Lap-sikylän tarvitse maksaa perintöveroa, koska se on yleishyödyllinen järjestö. Hän rohkaisee testamentin tekoon kaikkia, jotka haluavat ohjata perintönsä tai osan siitä kohteeseen, jota pitävät arvokkaana.

– Testamentin tekoa ei kannata lykätä, koska koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua. Asia kannattaa hoitaa, kun on vielä tolkuissaan ja riittävän terve. Jos tietää, millaista toimintaa haluaa tukea, ei ole syytä enää miettiä, vaan ryhtyä toimeen, hän sanoo.

– Toivon, että elän vielä pitkään, mutta olin kyllä aika helpottunut ja iloinen, kun sain testamentin tehdyksi. Nyt tiedän, että omaisuuttani voidaan käyttää sellaisen asian hyväksi, jota arvostan.�

Haastateltavan nimi muutettu.

14 KUULUMISIA

Lapset tarvitsevat apuasi.TEE LAHJOITUS HETI SOS-LAPSIKYLÄLLENordea FI27 2386 1800 0100 66, NDEAFIHHLahjoita lasten hyväksi Suomessa viitenumerolla: 8015Lahjoita lasten hyväksi maailmalla: 9014

Puhelinlahjoitukset SOS-Lapsikylän työhön kotimaassa ja maailmalla:Soita numeroon: 0600 0 4235 (20 €+pvm) tai Lähetä tekstiviesti SOS numeroon: 16499 (10 €)

MERKKIPÄIVÄLAHJOITUSKun merkkipäivä lähestyy, mutta kaapit ovat jo ennestään täynnä tavaraa, voit halutessasi antaa juhlavieraille mahdollisuuden muistaa sinua pyytämällä heitä tekemään lahjoituksen apua tarvitsevien lasten hyväksi Suomessa tai maailmalla. Olethan yhteydessä lahjoittaja-palveluumme p. (09) 4257 9830, niin voimme antaa lisätietoa merk-kipäivälahjoittamisesta.

TESTAMENTTILAHJOITUSTestamenttilahjoitus on arvokas tapa varmistaa että myös tulevaisuu-dessa lapsilla on mahdollisuus turvalliseen kotiin SOS-Lapsikylässä. Kaipaatko tietoa testamentin tai lahjoituksen tekemisestä? Voit kysyä lisätietoja tai tilata testamentti-esitteemme numerosta (09) 4257 9830 tai sähköpostitse lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

RAHANKERÄYSLUVATSOS-Lapsikylä ry/Poliisihallitus 2020/2013/3089/1.1.2014–31.12.2015 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus 2020/2013/3132/1.1.2014–31.12.2015 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.

Lahjoittajapalvelu-koordinaattori Marianne Leppänen palvelee numerossa (09) 4257 9830 (ark. klo 10–15) ja sähköposti-osoitteessa lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

SOS-Lapsikylä ry

tunnus 5007966

00003 Vastauslähetys

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun

Elli haluaa turvallisen kodin.Ryhdy heti kuukausilahjoittajaksi ja autat Ellin kaltaisia lapsia.

Lähetä tekstiviesti soskk ilmaiseksi numeroon 16499 tai ilmoittadu osoitteessa sos-lapsikyla.fi/elli

Yhteystietoni:Etunimi ___________________________________Sukunimi __________________________________Osoite _____________________________________Postinumero________________________________Toimipaikka ________________________________ Puhelinnumero _____________________________Sähköposti _________________________________

Lähetä tämä sivu tiedoillasi täydennettynä osoitteeseen: SOS-Lapsikylä, Snellmaninkatu 13, 00170 Helsinki

Haluan tilata ilmaisen Kuulumisia-lehden vuodeksi 2015:

Haluan ryhtyä kuukausilahjoittajaksi. Minulle sopiva kuukausilahjoitus:

Päivämäärä ja allekirjoitus____________________________ ____________________________

Kiitos avustasi!

Annan suostumukseni siihen, että osoitetietoni rekisteröidään SOS-Lapsikylän rekisteriin. Tietojani käsitellään luottamuksellisesti eikä niitä luovuteta eteenpäin.

8 €/kk 12 €/kk 20 €/kk Muu:___