KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN

MERKITYS ITSEHALLINTOALUEITA

MUODOSTETTAESSA

VALTIOTIETEEN TOHTORI TIMO ARO

@timoaro

13.01.2016

Sisältö

1.Tilannekuva kaupunkien ja kaupunkiseutujen

kansallisesta merkityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa

2.Perustelut kaupunkien ja kaupunkiseutujen

erityisasemalle itsehallintoalueita muodostettaessa

3.Ydinviestit

Historiallinen ratkaisu

Suurin muutos kuntaperustaiseen järjestelmään 150 vuoteen

Tulevaisuuspäätös kansantalouden kasvun, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Vaikuttaa alueiden tulevaan kehitykseen sekä alue- ja yhdyskuntarakenteeseen vuosikymmeniä eteenpäin

Ensimmäinen kunta- tai hallintouudistus pitkään aikaan, jossa kaupunkiseutujen sisällä keskuskaupunkien ja kehyskuntien intressit ovat aidosti yhteiset

Koko maan voimavarojen hyödyntäminen ja vahvojen kaupunkiseutujen kehittäminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita: kansallinen etu on yhdistää maakunta- ja kaupunkiseutulähtöisyyden parhaimmin toimivat mallit ja rakenteet alueiden kantokyky- ja olosuhde-erot huomioiden.

Uudistuksen hallintotasot

• Metropolialue:

– Helsingin seutu

• Suuret kaupunkiseudut: – Tampereen seutu

– Turun seutu

– Oulun seutu

• Keskisuuret kaupunkiseudut: – 10 yli 90 000

asukkaan seutua

Analyysin kohteet

Yli 90 000 asukkaan kaupunkiseudut (14)

6 ydinviestiä ja perustelut kaupunkien ja

kaupunkiseutujen erityisasemalle

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys

korostuu jatkossa entistäkin enemmän 1

Kaupunkialueiden väkiluku kasvoi Helsingin

väkiluvun verran 1990-2013

Neljä viidestä asuu 20 suurimmalla

kaupunkiseudulla (70)

Kolme viidestä asuu 10 suurimmalla

kaupunkiseudulla.

Neljä viidestä asuu taajamissa

• Alueiden väestöpohjassa

merkittävät erot: Uudenmaan

maakunnassa asuu 1,6 mil-

joonaa ja Keski-Pohjanmaalla

68 000 asukasta

• Uudenmaan asukasluku on yli

kolme kertaa enemmän kuin toi-

seksi suurimmassa maakun-

nassa Pirkanmaalla ja 23 kertaa

enemmän kuin asukasluvultaan

pienimmässä maakunnassa

• Esimerkiksi Tampereen, Oulun ja

Turun kaupungit ovat asukas-

luvultaan suurempia kuin puolet

nykyisistä maakunnista puhu-

mattakaan niiden kaupunkiseu-

duista

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen väestöosuus

vahvasti dominoiva kaikilla IH-alueilla

3/4 bkt:sta tuotetaan 14 (70) suurimmalla

kaupunkiseudulla.

90 % tutkimus- ja tuotekehitysmenoista

tuotetaan 14 suurimmalla kaupunkiseudulla

Kaupunkialueiden työpaikkojen määrä kasvoi

190 000:lla vuosien 1990-2013 välisenä aikana.

71,5 % kaikista työpaikoista sijaitsee 14

suurimmalla kaupunkiseudulla.

Työpaikat jakautuvat seuraavasti

kaupunkiseutujen välille

90 % korkeakouluopiskelijasta opiskeli 14 suurimman

kaupunkiseudun keskuskaupungissa

80 % uusista asunnoista valmistui 14

suurimmalle kaupunkiseudulle (2010–14)

Kaupunkiseutujen osuus (%) koko maasta

eräillä tunnusluvuilla

Tarvitaan alueellisesti eriytettyä

lainsäädäntöä

18 muodostettavaa IH-aluetta ovat kuntien tavoin erilaisia taloudellisen, väestöllisen ja toiminnallisen

kestävyyden sekä olosuhteiden näkökulmasta. Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen asema

poikkeaa niin paljon muista kunnista, että niiden roolista, erityisasemasta ja tulevista tehtävistä

pitäisi päättää eriytetyllä lainsäädännöllä

Alueiden väliset erot ovat pikemmin kasvussa kuin tasoittumassa. Tämä on merkittävä haaste

valtakunnallisen lainsäädännön näkökulmasta. Koko maahan yhtenäisenä sovellettava lainsäädäntö

johtaa helposti tilanteeseen, jossa lainsäädäntö palvelee huonosti sekä maaseutu- että kaupun-

kialueita. Yhden ja yhtenäisen mallin soveltaminen ei ole toimivin ratkaisu koko maassa, vaan

tulevien IH-alueiden heterogeenisyyden vuoksi niiden sisällä tarvitaan joustavuutta, toimivaa

työnjakoa ja liikkumavaraa erilaisille hallintoratkaisuille tehtävien hoidon suhteen. Ratkaisun

yhteydessä on huomioitava IH-alueiden sisäiset erot ja IH-alueiden väliset kantokyky- ja olosuhde-erot

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kaupunkispesifit, urbaanit erityispiirteet, on huomioitava IH-alueiden

muodostamiseen liittyvässä valmistelussa. Eriytettyjen toimenpiteiden tarve korostuu suurimmilla

kaupunkiseuduilla ja kansallisesti merkittävien liikenne- ja kasvukäytävien kohdalla

2

Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille

Suuret kaupungit vastaavat tällä hetkellä suuresta osasta alueellisista kehittämistehtävistä sekä

kansallisesta ja kansainvälisestä kilpailukyvystä omilla vaikutusalueillaan. On tarkoituksenmukaista

selvittää valmistelun yhteydessä a) mitä tehtäviä kaupungit/kaupunkiseudut voisivat vas-

taanottaa maakuntaliitoilta ja aluehallinnolta sekä b) mikä olisi toimivin työnjako IH-alueiden

sisällä kaupunkien ja itsehallintoalueiden välillä mm. kehittämisen ja valvonnan suhteen

Valitut kaupungit tai kaupunkiseudut voisivat toimia ns. kaupunki- tai aluekuntina, jossa ne

vastaisivat nykyisten tehtävien (pl. sosiaali- ja terveyspalvelut) lisäksi kokonaan tai osasta

maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon tehtävistä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla

pitäisi harkita lähisosiaalipalvelujen (so. kaupunkispesifit asiat) tehtävien ja vastuun jakamista

aluehallinnon kanssa. Valittu malli korostaisi suurten kaupunkiseutujen erityisluonnetta

suhteessa itsehallintoalueeseen ja koko maahan sekä niiden kansallista merkitystä koko maan

kasvun, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Saksan kaupunkikehittämisen mallit voisivat olla

yhtenä esimerkkinä.

Suurilla kaupungeilla ja kaupunkiseuduilla voisi olla erityisrooli kokeilualueena kansallisesti

merkittävissä kasvuun ja kilpailukyvyn uusissa avauksissa, normien ja velvoitteiden purun yhteydessä

sekä erityisesti urbaaneihin erityistekijöihin liittyvissä asioissa

3

Kaupunki- tai aluekunnan mahdollisia tehtäviä

Esimerkkinä Saksan kaupunkikehittämisen

hallintomalli

Saksan liittovaltio muodostuu 16 osavaltiosta, jonka kunta- ja aluehallinto muodostuu:

1. Peruskunnista (Städte, Gemeinden): vastaavat suomalaisia nykykuntia. Peruskunnat vastaavat yksilöihin kohdistuvista palveluista, kuten lasten päivähoidosta, sosiaalipalveluista, terveyspalveluista, koulutuksesta sekä paikallisesta infrastruktuurista (kaavoitus, liikenne, jätehuolto)

2. Piirikunnista (Landkreise): vastaavat suunniteltuja itsehallintoalueita. Piirikunnat vastaavat ylikunnallisista tehtävistä (teiden ylläpito, julkinen liikenne, vesihuolto, ympäristöasiat), peruskuntien toimintaa täydentävistä tehtävistä ja tasoittavista tehtävistä (valvontatehtävät, edunvalvonta)

3. Piirikuntaan kuulumattomattomista kaupungeista (Kreisfrei Städte): piirikun-nista/maakunnista vapaat kaupungit hoitavat sekä kunnille että piirikunnille kuuluvia tehtäviä. Kaupungit hoitavat alueellaan myös kaikki tai osan maakunnan tehtävistä. Piirikuntaan kuulumattomat kaupungit rahoittavat toimintansa paikallisilla veroilla ja valtionosuuksilla. Kaupunkien erityisasema on huomioitu valtionosuusjärjestelmässä

Kaupunkiseutujen erityispiirteet

huomioitava

Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen asema poikkeaa huomattavasti muista kunnista ja maakunnista,

jonka vuoksi niiden tuleva rooli, kasvava merkitys ja erityisasema pitäisi huomioida erityiskysymyksenä

kaikessa valmistelussa. Perustettavilla IH-alueilla on oltava riittävästi omaa päätäntävaltaa tehtävien

järjestämisen suhteen siten, että niiden olemassa olevia ja toimivaksi osoittautuneita malleja ja

rakenteita voidaan hyödyntää jatkossakin.

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kannalta on tärkeää, että tulevissa kuntien ja IH-alueiden “tasaus-

järjestelmien” laskennallisissa perusteissa tai nykyisen järjestelmän sisällä tehtävissä muutoksissa

huomioidaan kaupunkispesifit erityispiirteet. Tämä liittyy urbaaneihin erityistekijöihin, jotka liittyvät

esimerkiksi työllisyyteen, maahanmuuttoon, sosiaaliseen syrjäytymiseen, alueelliseen eriytymiseen ja

asumiseen. Kaikki em. tekijät lisäävät ensisijaisesti suurten kaupunkien kustannuksia ja palvelutarvetta

Kaupunkiseutujen riskit liittyvät a) rahoitusvastuun kasvamiseen, b) sosiaali- ja terveyspalveluiden ja

muiden peruspalvelujen rahoitusperiaatteisiin, c) elinvoiman heikkenemiseen aidosti elinvoimaisimmilla

alueilla ja d) moninkertaisiin tasausjärjestelmiin. Jos suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen

erityispiirteitä ei huomioida riittävästi valmistelussa, kasvaa riski siitä, etteivät uudistuksen isot

tavoitteet toteudu

4

Tulevan aluerakenteen muutoksiin

varauduttava ennakoivasti 5

Tuleva toiminnallisuuteen perustuva aluerakenne

ilman nykyisiä kunta- ja hallintorajoja

Pohjoisen suuralue

(ajoaika/väestö/vyöhyke Oulu):

30 minuuttia: 224.000 hlöä

60 minuuttia: 280.000 hlöä

90 minuuttia: 347.000 hlöä

Itäisen ja keskisen Suomen suuralueet

(ajoaika/väestö/vyöhyke Jyväskylä,

Kuopio, Joensuu ja Mikkeli):

30 minuuttia: 430.000 hlöä

60 minuuttia: 695.000 hlöä

Pohjanmaiden suuralue

(ajoaika/väestö/vyöhyke Vaasa, Seinäjoki

ja Kokkola):

30 minuuttia: 256.000 hlöä

60 minuuttia: 419.000 hlöä

Etelä- ja Lounais-Suomen suuralueet

(ajoaika/väestö/vyöhyke

Helsinki-Turku-Tampere):

30 minuuttia: 1.896.000 hlöä

60 minuuttia: 2.588.000 hlöä

90 minuuttia: 3.193.000 hlöä

Aluerakenteen neljän suuralueen

vaikutusalueet kolmella

ajoaikaetäisyysvyöhykkeellä

30 min

60 min

90 min

Moottoritie Rataverkko

Esimerkkinä Etelä- ja Lounais-Suomen

toiminnallinen suuralue/työssäkäyntialue

Kasvukolmion osuus (%) koko maasta

– 47,1 % väestöstä

– 50,5 % työpaikoista

– 53,6 % avoimen sektorin työpaik.

– 54,4 % BKT:sta

– 58 % korkea-asteen suorittaneista

– 68,7 tutkimus- ja tuokehitysmenoista

Helsingin, Tampereen ja Turun

90 minuutin ajoaikaetäisyydellä

asuu 3,2 miljoonaa ihmistä

Etelä- ja Lounais-Suomen suuralue

30 minuuttia: 1.896.000 hlöä

60 minuuttia: 2.588.000 hlöä

90 minuuttia: 3.193.000 hlöä

Moottoritie Rataverkko

Hallinnolliset rajat ylittävän kasvun

haasteisiin varautuminen

Hallittu varautuminen suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen tulevaan kasvuun

Nykyinen suunnittelujärjestelmä ei pysty täysimäärisesti vastaamaan kasvun aiheuttamiin haasteisiin varsinkaan asumis- ja liikennepolitiikan näkökulmasta. Suurimmille kaupunkiseuduille tarvitaan kuntia sitovat oikeusvaikutteiset yleiskaavat

Valtakunnallisesti tärkeimpien liikenne- ja kasvukäytävien ydinalueen maankäytön suunnittelun tulisi olla keskitysti johdettua ja organisoitua yleissuunnitelmien, korridoorikaavan, tai muun vastaavan juridisesti maakuntakaavaa vastaavan välineen avulla

6

Kaupunkiseutujen kasvu 2010-2014 ja

ennakoitavissa oleva väestölisäys 2015-2030

Summa summarum ydinviestit

1.Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys korostuu

jatkossa entistäkin enemmän

2.Tarvitaan alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä

3.Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille

4.Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava

5.Tulevan aluerakenteen muutoksiin varauduttava

ennakoivasti

6.Hallinnolliset rajat ylittävään kasvuun varautuminen

Lisätietoja:

Valtiotieteen tohtori Timo Aro

timokaro@gmail.com

www.timoaro.fi

@timoaro

045 6577890