KALEVALAN KULLERVOTimo Muurinen

2 3

Sinua yksin olen ajatellut Kullervo Kalervon poika tätä kirjoittaessani. Et sinä ole minulle ihminen, et pahantekijä. Vaikka muut eivät soisi sinua näkevänsä, niin juuri tänne minä toivoisin sinun tulevan. Vaikka itse en sinua näkisikään, sen ilon mielelläni muille soisin. Ihmiset eivät osaa sinua kaivata, koska eivät tunne sinua. He eivät tiedä, että olet ehtymätön onnen lähde. Sinussa on toivoni, sinuun luo-tan. Uskossani sinä olet elävä ja elävänä tänne murheiden laaksoon minä sinua kirjoituksellani kutsun. Ole siis tervetullut Kullervo Kalervon poika.

Pirkkalassa 27.2.1985 Timo Muurinen

Tekijän kustantama

Kansi: Matti Parkkali

2 3

Kalevalan Kullervo ja kristosofinen työ

Vanhan liiton pyhissä kirjoissa on läpitunkevana piirteenä vertauskuval-lisuus. Tosin vielä Uusi Testamenttikin noudattaa paljolti samaa vertaus-kuvallista linjaa. Jos noita pyhissä kirjoissa esiintyviä vertauskuvallisia kertomuksia otetaan sellaisenaan tosina, esiintyvät monet pyhien kirjojen kuvaukset pöyristyttävinä kauhukertomuksina. Kun esimerkiksi Vanhassa Testamentissa, joka on jonkinlainen kokoelma juutalaisten uskonnon pyhis-tä kirjoista, on kerrottuna jonkun profeetan suorittamasta joukkomurhasta tai eläinten veren vuodattamisesta, eivät tuollaiset kuvaukset nykypäivän ihmisestä varmaankaan vaikuta kovin jumalallisilta. Tällaiset kuvaukset ovatkin olleet antavinaan kristikunnalle oikeuden mitä raaimpaan toimin-taan. Ratkaiseva virhe pyhiä kirjoja luettaessa onkin tehty siinä, että kaikki kuvaukset on otettu sellaisenaan tosina, ”Jumalan sormella kirjoitettuina”, vaikka kyseessä onkin ollut puhtaasti vertauskuvallinen teksti.

Myös suomalaisilla on oma vanhan liiton uskontonsa, josta on kirjalli-sena merkkinä Kalevala. Luonnollisesti Kalevalankin runsas sisältö kätkey-tyy vertauskuvien taakse, mutta siinä Kalevala tekee poikkeuksen moniin vanhan liiton pyhiin kirjoihin nähden, että sen kertomukset on suorastaan pakko ottaa vertauskuvina. Ei kukaan saata ajatella fyysillisen maailman tositapahtumaksi esimerkiksi kuvausta, jossa Pohjan Akka muuttaa itsen-sä suureksi kotkaksi, ottaa sotaväkensä siipiensä alle ja pyrstönsä päälle, ja lähtee sotaan Sampo-retkeläisiä vastaan. Näin ollen Kalevala ei anna aihetta sellaisille käsityksille, että Kalevalan sankarit, ”profeetat”, olisivat sotaisia murhaajia.

Kalevalassa on kuitenkin eräs kertomus, joka antaa päähenkilön näyt-täytyä – jo kuvauksen ulkonaisessa muodossakin varsin todellisen tuntui-sesti – varsinaisena kauhuna. Kyseessä on kertomus Kullervosta. Tätä kertomusta voidaankin avata siten, että Kullervo edustaa jonkinlaista kos-tonhengen ruumistumaa. Tällä tavalla kertomusta onkin jo avattu Väinö Lehtosen kirjassa Kaksi maailmaa. Väinö Lehtonen sanoo, että Kuller-vo-taru on syvällinen psykologinen läpileikkaus monessa merkityksessä. Kullervo-tarua voidaan siis avata muillakin avaimilla kuin Väinö Lehtosen käyttämällä. Tämähän ei ole mitenkään yllättävää, sillä olemmehan saaneet opettajiltamme kuulla, että pyhiä kirjoja voidaan avata seitsemällä avaimella ja kutakin avainta voidaan vielä kiertää seitsemän kertaa. Jollakin avaimella avattuna Kullervo siis saattaakin näyttäytyä varsin henkiseksi ihmiseksi, ja tästä esimerkkinä voimme tarkastella Kullervo-tarua J. R. Hannulan elä-mäntyön yhteydessä.

4 5

Kullervo suoritti Untamon väen keskuudessa neljä työtä, ja jos lähdem-me siitä, että näitä töitä voidaan katsella henkisinä töinä, henkisinä opetuk-sina, voimme nähdä ne suoritetuiksi J. R. H:n opetustyössä. Ensimmäisenä työnään Kullervolla oli lapsen kaitseminen, mutta lasta tuutiessaan Kullervo puhkoi lapsen silmät ja poltti kehdon. Silmää on verrattu järkeen, ymmär-rykseen, sillä puhutaanhan järjen silmästä. J. R. H:n opetustyössä tämä näyttäytyy siten, että J. R. H. puhkoi lapsi-ihmisten ymmärryksen, silmät, käsittämään, että henkinen elämä ei ole kehdossa uinailua, vaan työtä, henkistä pyrkimystä.

Seuraavana työnään kaskea kaataessaan Kullervo kaatoi kaskeksi par-haan metsän. Parhaana metsänä tämä ihmiskunta pitää rahaa ja yleen-säkin ulkonaista menestystä, kunniaa, joita arvoja kaikkien tulisi tavoitella, kasvattaa. Omassa opetustyössään J. R. H. näytti, että henkisen elämän kannalta nämä arvot ovat ensimmäiseksi poltettavaa metsää.

Kolmantena työnään Kullervolla oli aidan rakentaminen, mutta Kuller-vo rakensi aidasta veräjättömän ja ylitsepääsemättömän. Tällaisen ylitse-pääsemättömän ja veräjättömän aidan J. R. H. rakensi omassa opetus-työssään ihmisen ruumiillisen ja sielullisen koskemattomuuden ympärille. Niinhän yhteiskuntamoraalistakin yleisesti ajatellaan, että se takaa suojan ihmisen ruumiilliselle ja sielulliselle koskemattomuudelle, mutta onko näin? Kun syttyy sota, ihmisten tappaminen, murhaaminen ei ole ainoastaan sal-littua, vaan se on pakollista. Myös rauhan aikana on saman kysymyksen ympärillä yhteiskunnalla oikeus harjoittaa sielullista väkivaltaa ainakin mies-puolisiin kansalaisiinsa nähden kouluttamalla heistä armeijoissa tappajia, vaikka kyseinen tappamisharjoittelu olisi ristiriidassa yksilön moraalisen näkemyksen kanssa. Jos joku on sitten vielä niin julkea, että kieltäytyy palvelemasta sotaa, armeijaa, on yhteiskunta oikeutettu harjoittamaan täl-laista yksilöä kohtaan sielullisen väkivallan lisäksi ruumiillista väkivaltaa, koska tuollainen ihminenhän on yhteiskuntamoraalimme mukaan rikollinen ja ansaitsee vankeusrangaistuksen.

Edellä esitetystä selviää, että yhteiskuntamoraalin aita ihmisen sielul-lisen ja ruumiillisen koskemattomuuden ympärillä on kovin matala ja suu-riveräjäinen. Kuten tunnettua, tällaista aidan mataluutta ja veräjäisyyttä ei ilmene J. R. H:n opetustyössä tämän asian ympärillä. J. R. H:n rakentama aita oli siis ylitsepääsemätön ja veräjätön, sillä hänhän tuo niin keskeisesti opetuksissaan esille, että jos ihminen tahtoo päästä henkisissä pyrkimyk-sissään eteenpäin, täytyy hänen luopua kaiken väkivallan harjoittamisesta, siis myös sotimisesta.

4 5

Viimeiseksi työkseen Untamon väen keskuudessa Kullervo sai viljan puimisen, mutta viljaa puidessaan hän hakkasi kaiken ruumeniksi. Tämä viimeinen Kullervon suorittama työ kuvaa sattuvasti J. R. H:n elämäntyötä yleensä, sillä omassa työssään J. R. H. ei erotellut ihmisiä jyviin ja aka-noihin, vaan puhui kaikille joilla oli korvat kuulla. J. R. H:n opetustyössä tämä viimeinen työ tuli suoritetuksi silloin, kun hän esitti Pekka Ervastin henkisen ja okkultisen aseman. Juuri tuollaisena kaiken viljan silppuami-sena Ruusu-Risti-seuran johto, Untamon väki, J. R. H:n opetustyön näki. Tämä seikka selviää tuonaikaisista Ruusu-Ristin jäsenlehdistä. Väitettiin, että J. R. H. tuhoaa omilla opetuksillaan kaiken jo Pekka Ervastin aikaan-saaman työn, viljan. Tämä jälkeen J. R. H. erotettiin Ruusu-Risti-seurasta, aivan kuten Kullervokin myytiin viimeisen työnsä jälkeen Ilmariselle orjaksi. Miksi J. R. H. myytiin juuri Ilmarisen orjaksi, selviää myös kyseisistä jäsen-lehdistä. J. R. Hannulasta luotiin sellainen kuva, että hän oli Ilmarisen orja, järjellinen spekuloija (Ilmarinen liitetään järkeen), joka ei itsekään tiennyt mitä opetti. Mutta kuten Kullervo-taru osoittaa, ei Kullervo edes joutunut tekemisiin Ilmarisen kanssa, ja samoin Ruusu-Risti-seuran johto erehtyi suhteessaan J. R. Hannulaan.

Vielä kerran Kullervo kuitenkin joutui tekemisiin Untamon väen kanssa, silloin kun hän toi sille tuhon. Miten tuho tuli Ruusu-Risti-seuralle Han-nulan kautta? Perustajansa Pekka Ervastin mukaan Ruusu-Risti-seura oli vapaan ajattelun temppeli. Juuri tämän Ruusu-Risti-seura kielsi käytän-nöllisesti suhteessaan J. R. Hannulaan. Kylläkin selitettiin seuran johdon taholta, että Ruusu-Risti on edelleenkin vapaan ajattelun temppeli, mutta ei suinkaan vapaan esittämisen temppeli. Tähän väitteeseen Hannula kirjoitti oman lyhyen vastineensa kirjassaan Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta. Hän kirjoitti, että jos vapaa ajatus ei sisällä vapaata esittämistä, niin silloin-han vankilatkin ovat vapaan ajattelun temppeleitä, sillä niissä saa vapaasti ajatella. Kun Ruusu-Risti-seura näin tuli kieltäneeksi tehtävänsä suhtees-saan J. R. H:aan, silloin se lausui myös kuolemantuomion itselleen. Jos jokin henkinen seura ei pysy uskollisena tehtävälleen, se tulee väistämättä silloin henkisesti kuolleeksi, eläköön se sitten muodollisesti vaikka tuhansia vuosia.

Kullervo-taru sopii siis varsin hyvin J. R. Hannulan elämäntyöhön, mutta jos ajattelemme, että Kullervo-taru kuvaa jonkun meidän aikamme ihmisen elämää, silloin täytyy todeta, että tämä henkilö ei ole J. R. Hannula. Tällainen olettamus, että Kullervo-taru voisi kuvata jotakin meidän aikamme ihmistä herättää luonnollisesti kysymyksen, että eikö Kullervo kuvaa jotakin kauan

6 7

aikaa sitten elänyttä ihmistä, oli hän sitten kauhu tai henkinen ihminen, sillä onhan taru syntynyt aikoja sitten? Saattaa hyvinkin olla, että Kuller-volla on kuvattu jotakin menneen ajan ihmistä, kuten yleensäkin Kalevalan sankareilla, mutta koska pyhiä kirjoja voi avata myös ennustavina teoksi-na, pätee se myös Kalevalaan. Ennustavana teoksena Kalevalaa onkin jo avattu Väinö Lehtosen kirjassa Kaksi maailmaa, mutta ei kovin pitkälle, sillä muuten Väinö Lehtonen olisi joutunut ennen pitkää puhumaan itsestään, ja sitähän henkiset opettajat eivät tee. Psykologisesti henkisen ihmisen tienä Kullervo-taru kuvaa Boddhisattvan tietä, mutta ennen kuin voimme ymmär-tää, kenelle tuollainen tie kuuluu, täytyy meidän tarkastella ensin Kalevalaa laajemmalti ja avata sitä historiallisesti ennustavana teoksena.

Menemme nyt ilman pitempiä puheita suoraan Kalevalassa kuvatulle Sammon-ryöstömatkalle. Kalevalassa kuvataan, miten Sampo ryöstetään pohjolan kivimäestä. Varsinaisena Sammon ryöstäjänä toimii Ilmarinen, vaikkakin Väinämöinen ja Lemminkäinen ovat häntä avustamassa. Kir-jassaan Kaksi Maailmaa Väinö Lehtonen viittaa myös Sammon ryöstöön, vaikkakaan ei avaa tätä Kalevalan kohtaa ennustavassa mielessä. Sel-laisenaan se kuitenkin on jo jonkinlainen viite siihen suuntaan, että tuota kohtaa voidaan ennustavassa merkityksessä avata. Aikaisemmin kristosofi-sen sanoman piirissä on ollut puhetta siitä, että Väinö Lehtosta ja Ilmarista voidaan rinnastaa toisiinsa, sillä Väinö Lehtosen opetuksissa kristosofinen sanoma ilmenee järkenä, Ilmarisena, jota järkeä Ilmarinen kuvastaa (itse olen kyseisen rinnastuksen tehnyt kirjassani Matka kristosofiaan). Luonnol-lisestikin Ilmarisen Sammon ryöstö liittyy Väinö Lehtosen työhön, ja juuri tästä syystä Väinö Lehtonen ei puhu kyseisestä Kalevalan kohdasta en-nustuksena. Kuitenkin saamme Väinö Lehtosen kirjasta Kaksi maailmaa sekä Sammon että pohjolan kivimäen merkityksen, joiden pohjalta kyseistä tapahtumaa on tarkasteltava. Sampo kuvaa syntynyttä Isän uskontoa, ja pohjolan kivimäki kuvaa ajatusmaailmaa. Sammon ryöstö kuvaa siis Isän uskonnon vapauttamista ajatusmaailman kahleista. Juuri tämän työnhän voimme nähdä suoritetuksi Väinö Lehtosen opetustyössä, sillä hänen ope-tuksissaan Isän uskonto ilmenee järkenä, ajatuksena.

Kyseinen asia on kuitenkin vain fyysillinen ilmennys Sammon-ryöstöta-pahtumasta, aivan kuten kristosofinen sanomakin opetuksena on fyysillinen ilmennys tulleelle Isän voimalle. Tuon tapahtuman syvempi merkitys selviää myös Väinö Lehtosen opetusten avulla. Eräässä kysymyksessä (Ongelmi-en seurassa 2/80) Väinö Lehtoselta kysyttiin mm. juurirotujen Manusta ja heidän tehtävästään. Väinö Lehtonen vastasi: ”Manu ajattelee rodun, joko

6 7

juurirodun tai vaikkapa jonkun luomispäivän perusvoimat esille.” Vastauk-sessaan Väinö Lehtonen antaa siis kaksi vaihtoehtoista Manun menettely-tapaa uuden juurirodun synnyttämiseksi. Jälkimmäinen vaihtoehto, Manu ajattelee jonkun luomispäivän perusvoimat esille, kuuluu kuudennen rodun luomiseen, joka opettajiemme mukaan on jo aloitettu. Tietenkin voimme ajatella, että aikaisempiakin juurirotuja on voitu synnyttää kyseisellä tavalla Manun toimesta, mutta silloin ei ole ollut kysymyksessä tämän luomispäivän perusvoima. Mikä on tämän luomispäivän perusvoima? Kaikki luominenhan lähtee Isästä, tahdosta ja siihen palaa. Luominen perustuu Isän voimalle. Se on voima, joka vetää tämän luomispäivän kehityksen kohti henkeä, ja palauttaa luomisen itseensä. Isän voima on syvin voima, joka tässä luomis-päivässä vaikuttaa. Kun nyt kristosofisen sanoman kautta olemme saaneet ymmärtää, on tämä Isän voima tullut aurinkokuntaamme vasta meidän päi-vinämme, ja näin ollen on selvää, ettei mitään aikaisempia juurirotuja kuin parhaillaan luotavaa kuudetta juurirotua ole voitu synnyttää Isän voiman kautta. Juuri kuudes juurirotu synnytetään siten. Kuten jo aikaisemmin tuli mainituksi, kristosofinen sanoma on fyysisesti nähtävissä oleva ilmennys Isän voimalle ja näin ollen Sammon eräs merkitys onkin juuri Isän voima. Voimme nähdä Väinö Lehtosen suorittamassa Sammon ryöstössä tulleen suoritetuksi kuudennen juurirodun Manulle kuuluvan tehtävän, sillä Väinö Lehtonen on opetuksissaan ajatellut Isän uskonnon, Isän voiman järkenä esille.

Jokaiselle historialliselle tapahtumalle on olemassa useampia syvyys-asteita ja vielä on käsittelemättä eräs niistä, joka näyttäytyy Sammon ryös-tössä. Sammolle saimme edellä jo toisen merkityksen, joka on Isän voima, ja nyt täytyy myös pohjolan kivimäelle antaa uusi merkitys. Kiven, fyysilli-sen aineen vastaavaisuus ylemmässä kolminaisuusmaailmassa on tahto. Aatman vastaavaisuus ihmisen alemmassa kolminaismaailmassa on fyy-sillinen ruumis. Pohjolan kivimäki kuvaa siis tahtoa, jota jo koko pohjolakin kuvaa, sillä pohjola on pimeä. Juuri tahto on tämän ihmiskunnan elämässä pimeä, sillä ihmisten toimintaa ei johda tahto vaan himo. Kalevalassa on kuvattuna, miten Ilmarinen avustajineen sai ryöstetyksi Sammon pohjolan kivimäestä vieden Sammon kotimatkalle. Kotimatka tehtiin vesiteitse. Vai-herikkaiden tapahtumien kautta Sampo rikkoutui veteen. Vesi on vanha symboli ja kuvaa tunnetta. Kalevalan kuvaus siis kertoo, miten Sampo eli Isän voima ryöstettiin tahdosta tunteeseen eli veteen. Kysymys on nyt vain siitä, mitä se merkitsee Väinö Lehtosen henkiseen työhön nähden. Meille on kristosofiassa opetettu, miten Isän uskonto on julistettu koko ihmiskun-

8 9

taa varten. Isän uskonnon työ tähtää koko ihmiskunnan lunastamiseen, koko ihmiskunnan henkeen palauttamiseen. Kuten jo aikaisemmin on ollut puhetta, Isän voima on se tekijä, joka vetää tämän ihmiskunnan takai-sin henkeen. Isän voimassa on siis tämän kristosofisen työn perusta. Isän voimalla on ja tulee tulevaisuudessa yhä enemmän olemaan vaikutusta tämän ihmiskunnan elämään. Mutta Isän voiman vaikutus ei tule tähän ihmiskuntaan itsestään, vaan se tarvitsee ”kanavansa”, jotta se saisi tä-män ihmiskunnan elämästä ”otteen”. Tämä seikka käy ymmärrettäväksi, kun palautamme mieliin J. R. H:n opetuksen: Jordankaste-kokemus tuo uuden luonnonvoiman aurinkokuntaamme ja Damaskos-kokemus järjestää jo tullutta voimaa tässä ihmiskunnassa. Uusi, aurinkokuntaamme tullut Isän voima tarvitsee siis järjestäjänsä tässä ihmiskunnassa. J. R. Hannula oli ensimmäinen Isän voiman järjestäjä tämän ihmiskunnan elämässä ja Väinö Lehtonen toinen. Sammon-ryöstökuvauksessa on kuvattuna se, miten Väi-nö Lehtonen henkisten saavutuksiensa kautta toi Isän voiman vaikutuksen tämän ihmiskunnan tunne-elämään.

Vielä voidaan kysyä: mitä tällä on tekemistä kuudennen juurirodun luo-mistyön kanssa? Viidennen juurirodun tehtävänä on kasvattaa ihmisissä järkeä. Viidennen juurirodun kehitys etenee siis järjen linjaa pitkin, kun sen sijaan kuudennen juurirodun kehitys tulee tapahtumaan tunteen linjalla, sillä kuudennessa juurirodussa ihmisissä tulee kasvaa rakkauskyky. Kun Väinö Lehtonen veti omilla henkisillä saavutuksillaan Isän voiman tämän ihmis-kunnan tunne-elämään, hän loi silloin pohjan sille henkiselle kehitykselle, joka tulee tapahtumaan koko kuudennessa juurirodussa tunteen linjalla. Edellä esitetyt asiat ovat siis tekemisissä keskenään, joten ne näyttäytyvät ennustuksina samassa Kalevalan kohdassa. Ne ovat saman tapahtuman kuvauksia eri syvyydessään.

Jotta voisimme ymmärtää Kalevalan ennustuksia jatkossa, on edellä esitetystä ymmärrettävä vähintäänkin, että uusi juurirotu, sen luomistyö on Manun toimesta käytännöllisesti aloitettu. Tämä on ymmärrettävä luonnol-lisesti siitä syystä, että tuleva henkinen työ pohjautuu edelliseen, jo suori-tettuun henkiseen työhön.

Nyt meidän tarvitsee vain löytää Kalevalasta se tai ne tarut, joita on käsiteltävä Sammon-ryöstöretken jälkeen. Vaikeus onkin siinä, että Kale-valan tarut eivät ole siinä luonnollisessa järjestyksessä, jossa niiden sisäl-tönsä puolesta täytyisi olla. Tästä seikasta jo Pekka Ervastkin mainitsee. Ongelmaan löytyy vastaus Pekka Ervastin kirjasta Kalevalan avain, sillä se on aivankuin uudelleen kirjoitettu Kalevala, jossa eri tarut ovat saaneet

8 9

luonnollisen paikkansa. Voimme vain siis katsoa Kalevalan avaimesta, mitä tarua on käsiteltävä Ilmarisen Sammon-ryöstömatkan jälkeen.

Sammon-ryöstökuvauksen jälkeen Pekka Ervast ottaa käsiteltäväksi Kalevalan avaimessaan tarun Ainosta, vaikkakin hän sitä ennen käsitte-leekin Kalevalaa laajemmin magian kannalta. Aino-tarun yhteyteen Pekka Ervast liittää tarun Marjatasta ja Marjatan pojasta, vaikka ne ovatkin Ka-levalassa aivan eri kohdissa. Nämä kaksi tarua kuuluvat P. E:n mukaan sisältönsä puolesta rinnatusten. P. E. käsittelee näitä taruja siten, että niissä kerrotaan uuden juurirodun luomistyöstä. Koska P. E. avaa kyseisiä taruja historiallisella avaimella, ne kertovat tällöin nykyisen viidennen juurirodun syntyvaiheista. Koska me tarkastelemme Kalevalaa historiallisesti ennusta-vana teoksena, on näissä kahdessa tarussa tällöin kerrottuna kuudennen juurirodun luomistyöstä. Tämä onkin aivan luonnollista, sillä kun Kalevala on aiemmin ennustanut, että uusi kuudes juurirotu pannaan Manun toimes-ta käytännöllisesti alulle, niin luonnollisesti seuraavat vaiheet koskettelevat sen juurirodun luomista. Meidän täytyy nyt tarkastella näitä kahta tarua kuudennen juurirodun luomistyön kannalta ja ottaa ensin käsiteltäväksi taru Ainosta.

Ennen kuin Väinämöinen joutuu tekemisiin Ainon kanssa, kohtaa hän Ainon veljen Joukahaisen. Joukahainen ryhtyy kilpalaulantaan Väinämöi-sen kanssa, ja kun Joukahainen on sitten laulunsa laulellut, selviää myös niiden laulujen alkuperä. Joukahaisen laulut ovat muistitietoa, kirjaviisaut-ta. Joukahainen on siis kuullut tai lukenut synnyistä syvistä, mutta oma tieto häneltä puuttuu. Näin ollen Joukahaista voidaan pitää eräänlaisena järjellisenä spekuloijana. Lopulta tietäjä, Väinämöinen, laulaa Joukahaisen suohon, ja hädissään Joukahainen viimein lupaa Väinämöiselle sisaren-sa Ainon päästäkseen itse pälkähästä. Kun ihmisessä tulee Joukahainen, järjellinen spekuloija, lauletuksi suohon, hän saattaa tällöin luovuttaa Väi-nämöiselle Ainon. Aino on tekemisissä ihmisen ymmärryksen kanssa, ja kuvaa intuitiota. Kun ihmiselle ei riitä enää pelkkä pohdiskelu, hänessä voi herätä intuitio, sisäinen totuudennäkemys. Lopulta vain intuition kautta saattaa Väinämöinen, Mestari, puhua ihmisen ymmärrykselle ja päästää hänet järkensä vankilasta, sillä eivät Väinämöisellekään kelvanneet muut Joukahaisen lupaamat lunnaat. Aino kuvaa täten ihmistä, jossa intuitio on tullut toimivaksi. Ihminen, jossa intuitio on herännyt, poikkeaa muista rotun-sa (viidennen juurirodun) edustajista siinä, että hän kykenee itsenäiseen asioiden tarkasteluun, kun sen sijaan muut ihmiset ovat enemmän tai vä-hemmän yleisen mielipiteen vankeja. Ihmisen itsenäistyminen ja intuition

10 11

herääminen on kuin ennustus tulevan kuudennen juurirodun syntymisestä. Tämä kehitys täytyy ihmisissä tapahtua matkalla kuudenteen juurirotuun.

Vähän samaan tapaan Pekka Ervast käsittelee Aino-tarua viidennen juurirodun syntymisen kannalta. Hänen mukaansa Aino oli itsenäistynyt, ajattelemaan herännyt ihminen, mutta siitä huolimatta Aino ei ollut enem-pää kuin ennustus uudesta juurirodusta, sillä Aino omaksui eräänlaisen fiks idean, joka vei Ainon itsemurhaan. Ainon fiks idea oli siinä, että hän kohdisti koko sielunsa voiman siihen, ettei kukaan saisi aavistaa, mitä hän on ym-märtänyt. Kun kukaan ei häntä itsessään ymmärrä, ei kukaan häntä ymmär-tää saakaan. Miten tämä fiks idea vie meidän Ainomme itsemurhaan? Kun ihmisessä on intuitio herännyt, niin tällöin hänen henkinen tiensä etenisi, jos hän oman sisäisen totuudennäkemyksensä kautta valaisisi muiden ih-misten ymmärrystä. Mutta koska Aino tästä kieltäytyi, hän katkaisi oman henkisen tiensä. Eikä ainoastaan katkaissut omaa henkistä tietään, vaan myös tukki itsessään jo avautuneen intuition kanavan. Heränneen ihmisen kohdalla tämä merkitsee henkistä kuolemaa, henkistä itsemurhaa.

Yleisesti saatetaan ajatella, että intuitio on verrattain vähäpätöinen asia, mutta tällainen käsitys johtuu vain siitä, että melko harvoilla ihmisillä on mitään kokemusta intuitiosta. Luomme omassa persoonassamme kaiken-laisia harhakuvia käsitteistä ja vieläpä Mestareistakin. Kuvittelemme, että tieto on sama kuin selitys, opetus, joita selityksiä Mestarit sitten onkivat jostakin kosmoksesta. Kuitenkin on niin, että tieto on eri asia kuin opetus. Opetukset synnytetään tiedosta ja opetuksia annetaan meidän ihmisten ehdoilla, sillä meillehän ne opetukset ovat tarkoitetut. Opettamisessa, kuten kristosofiankin yhteydessä, käytetään jotakin sovittua kieltä, joka on kotoi-sin ”tästä maailmasta”. Näin siksi, koska emme vajavaisen ymmärryksem-me vuoksi kykene asioita muuten käsittelemään. Meille tavallisille ihmisille täytyy Mestareidenkin selittää yksinkertaisia asioita perin monimutkaisesti, että voisimme edes luulla jotakin asioista ymmärtävämme. Näissä opetuk-sissa, selityksissä, voivat Mestaritkin tehdä virheitä, kuten ovat tehneetkin, sillä opetusten muoto täytyy synnyttää täällä muotojen maailmassa.

Mitä on tieto, jos se on eri asia kuin opetukset? Tieto on hengessä, Jumalassa. Tietää on sama kuin elää hengen elämää. Intuition herääminen ihmisessä on ensimmäinen askel lähestyttäessä tietämisen ongelmaa.

Nythän tässä eksyin puhumaan ihan jonnin joutavia, ja siksipä täytyy palata takaisin Kalevalaan ja Marjatta-taruun.

Ainon pyrkimys oli P. E:n mukaan haparoivaa, mutta Marjatassa pyrki-mys saavuttaa täyden itsetietoisuuden. Aino ei siis välttämättä ollut tietoi-

10 11

nen edes uuden juurirodun synnyttämistyöstä, vaikka ottikin siihen omal-la tavallaan osaa. Koska Marjatan pyrkimys oli täysin itsetietoista, täytyi hänen olla selvillä myös uuden juurirodun parhaillaan suoritettavasta luo-mistyöstä. Tämän seikan Marjatan pyrkimys myös aivan selvästi osoittaa. Marjatta pyrki ehdottomaan sukupuoliseen puhtauteen. Kuten on opetettu, tuleva kuudes juurirotu ei tule olemaan jakaantuneena kahteen eri suku-puoleen, vaan siinä juurirodussa ihmiset ovat kaksineuvoisia. Juuri tästä syystä ihmiskunnalla rupeaa olemaan kiire oman sukupuolisuutensa voitta-misessa. Marjatta pyrki sukupuolettomuuteen ja siten tulemaan kuudennen juurirodun ihmiseksi. Pyrkimyksessään ei Marjattakaan lopulta onnistunut, mutta synnytti kuitenkin pojan, josta odotetaan ensimmäistä uuden rodun ihmistä.

Ennen kuin Marjatan poika voidaan kastaa tehtävälleen, täytyi ensin tutkia, oliko poika todella jumalsyntyinen ja kestäisikö hän kohtalon kovas-sa koulussa. Kastajana esiintyy ukko Virokannas, joka P. E:n mukaan tar-koittaa uuden juurirodun Manua. Tutkijana esiintyy kuitenkin Väinämöinen. P. E. kuvailee Väinämöisen lähestymistä kovin monisanaisesti Kalevalan avaimessa. Kun Väinämöinen saa kuulla mistä poika on saatu ja miten siin-nyt, hän lausuu kovan tuomionsa, mm.: suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön. Marjatan poikapa ei tuomiota hyväksy, vaan ryhtyy sättimään Väinämöistä, joka taas puolestaan osoittaa, että Marjatan poika selviytyi tutkinnasta ja täten ukko Virokannas, kuudennen juurirodun Manu kastaa hänet tehtäväänsä.

Millä perusteella Marjatan poika kokeesta selviytyi? Marjatan pojan tehtävän suorittaminen tulee viemään hänet lopulta persoonallisen minän kuolemaan. Tältä pohjalta ajateltuna oli Väinämöisen kuolettava tuomio siis varsin oikeaan osunut. Väinämöinen siis eräällä tavalla kertoi Marjatan po-jan tehtävän. Kuten edellä sanottu osoittaa, ei Marjatan pojan tehtävä ole laadultaan persoonallinen, ja kun hän kieltäytyi sitä valitsemasta persoonal-lisesti, tällöin hänet voitiin kastaa tehtäväänsä henkisesti, siis todellisesti.

Tässä kohden Marjatta itse juuri epäonnistui, sillä hänen pyrkimyksensä kuudennen juurirodun synnyttämiseksi oli laadultaan persoonallista. Olihan Marjatta ehkä kuullut, että uutta kuudetta juurirotua synnytetään sisästä päin, mutta sitä hän ei ehkä täysin ymmärtänyt. Sisästä päin on sama kuin hengestä päin. Kuudetta juurirotua synnytetään hengestä käsin Isän voi-malla. Hengestä käsin Isän voima pyrkii vaikuttamaan ja muokkaamaan ih-misten ja ihmiskunnan sielullista elämää tässä kehitysvaiheessamme kohti kuudetta juurirotua.

12 13

Vielä saamme tietää P. E:n Kalevalan avaimesta, mikä tuli Marjatan pojalle nimeksi, sillä sitähän ei Kalevala kerro. P. E. viittaa kansanlauluun ja sanoo, että Marjatan pojan nimeksi ei tullut Kristus vaan Kullervo. Miksi rin-nastus Kristuksen ja Kullervon välillä? Ensiksikin siitä syystä, että Marjatta-taru kuvaa psykologisesti Kristus-syntymää ihmisessä. Toiseksi rinnastus viittaa siihen, että Kullervo on tehtävänsä mukaan eräänlainen vapahtaja-olento tämän ihmiskunnan suhteen. Kristus on myös vanha kreikkalainen nimitys, jota on rinnastettu Boddhisattvaan. Kuten kirjaseni alkupuolella mainitsin, Kullervo-tarussa on kuvattuna Boddhisattvan tie, joten rinnastus Kristuksen ja Kullervon välillä on tässäkin mielessä paikallaan. Tässä mer-kityksessä nimitystä Kristus ei vaan saa sotkea Jeesus Kristukseen, sen kummemmin kuin kosmiseen Kristukseenkaan.

Tältä pohjalta voimme nyt ryhtyä tarkastelemaan Kullervo-tarua, kun pi-dämme mielessämme hänen henkisen tehtävänsä, joka merkitsi tulemista ensimmäiseksi ihmiseksi uuteen kuudenteen juurirotuun, joka puolestaan taas merkitsee, että Kullervon tehtävänä on, vertauskuvallisesti sanottuna, ruumistuttaa itsessään kuudennen juurirodun ihanne.

Kullervo-tarun keskeiset pääkohdat taas saamme Väinö Lehtosen kirjas-ta Kaksi Maailmaa, ja noita annettuja pääkohtia nyt esityksessäni seuraan. Kullervo-tarussa on ensin kerrottu Untamon ja Kalervon välisistä sotaisista selkkauksista, mutta emme nyt puutu niihin. Kullervo syntyy Kalervon väes-tä orjaksi otetusta naisesta ja osoittautuu varsin merkilliseksi lapseksi, sil-lä kolmipäiväisenä Kullervo jo riistäytyy kapaloistaan. Tämän nähdessään Untamo kuvitteli Kullervosta tulevan oivan orjan. Luonnollisestikin tällai-sen henkisen tehtävän omaava ihminen on oikea voimasielu, ja kun tämä maailma, Untamon väki, sen näkee, niin ihmiset arvelevat hänestä tulevan oivallisen orjan tälle maailmalle. Mutta toisinpa kävi. Kolmikuisena Kullervo soisi kasvavansa suuremmaksi, jotta voisi kostaa isonsa kolhut ja maksaa emonsa mahlat. Ajatus kostosta esiintyy uskontojen pyhissä kirjoissa varsin yleisesti ja sillä on tällöin oma vertauskuvallinen merkityksensä. Kullervon kosto on itse asiassa hänen henkinen tehtävänsä tämän ihmiskunnan suh-teen, mutta siihen palaamme myöhemmin. Kun Kullervo näin lausui oman tulevan tehtävänsä, se ei merkitse sitä, että hän sitä sanoisi, sillä eihän hän voi sitä tänne maailmaan syntyessään edes tietää. Yhtä tietämättömänä hän syntyy kuin muutkin, mutta maailma tulee suhtautumaan häneen niin kuin se hänen tehtävänsä tietäisi. Kun Kullervosta ei tule maailman orjaa, niin rupeaa maailma häntä vainoamaan. Kullervo joutuu siis alusta asti kohtalonsa kovaan kouluun.

12 13

Ensin Untamo yrittää hukuttaa Kullervon, seuraavaksi polttaa ja viimei-seksi Kullervoa yritetään tappaa hirttämällä. Näissä tappamisyrityksissä näyttäytyy selvästi ns. vesi-, tuli- ja ilmakokeet, joihin Kullervo maailmalla tietämättömänä ollessaan joutuu. Näistä kokeista on jo niin paljon puhuttu teosofisessa ja kristosofisessa kirjallisuudessa, että emme nyt niihin sen lähemmin puutu. Kyseisistä kokeista selviytyminen kuvaa sitä, miten Kul-lervo jo maailmalla ollessaan on läpäissyt ne, ja nyt aloittaessaan henkisen työnsä eivät maailman arvot häntä enää vedä mukaansa.

Seuraavaksi Kullervo-tarussa esiintyvät ne neljä työtä, jotka Kullervo suorittaa Untamon väen keskuudessa. Niistähän oli jo aiemmin puhetta J. R. Hannulan elämäntyön yhteydessä. Näitä töitä voisi käsitellä järjellisten näkemysten heräämisenä, mutta se vain sotkisi esitystä, sillä nuo neljä työ-tä tulevat suoritetuiksi vasta Kullervon myöhempien vaiheiden yhteydessä, ja siksi emme varsinaisesti käsittele niitä vielä. Mutta koska kyseiset työt on liitetty Kullervo-tarussa peräkkäisinä tapahtumina tarun tähän kohtaan, on silläkin tahdottu kuvata jotakin seikkaa Kullervon henkisellä tiellä.

Ensinnäkin tarun järjestely osoittaa, että Kullervo kulkee tulevaa henkis-tä tietään Untamon väen keskuudessa eli ihmisten ilmoilla, omassa päiväta-junnassaan. Tämähän onkin aivan luonnollista, sillä vain vanhassa liitossa pyrkijä joutui tavoittelemaan Kristusta näkymättömän maailman kautta. Li-säksi Kullervon työt Untamon väen keskuudessa osoittavat hänen tapansa edetä henkistä tietään. Kullervon ainut pyrkimys on työn tekoon, henkiseen työhön, Mestareiden palvelemiseen. Juuri tätä suhdettamme henkiseen työhön Väinö Lehtonen opetuksissaan keskeisesti tuo esille. Pyrkimällä palvelevaan suhteeseen henkiseen työhön nähden voimme unohtaa itsem-me. Kullervon pyrkimys tähtää siihen, että hän aina vain syvemmin osaisi olla palvelija.

Menemme nyt näiden neljän työn jälkeiseen kohtaan, jossa Kullervo myydään Ilmariselle orjaksi. Ilmarinenhan kuvaa ihmisen korkeampaa jär-keä, manasta. Psykologisesti Ilmarisen orjaksi joutuminen merkitsee Kul-lervossa tapahtuvaa korkeamman järjen heräymystä. Sama asia näyttäytyy Kullervon ensimmäisessä Untamon väen keskuudessa suorittamassa työs-sä, joka tulee näin suoritettua. Lasta kaitsiessaan Kullervo puhkoi lapsen silmät ja poltti kehdon. Kullervo puhkoi omat lapsen silmänsä, ymmärryk-sensä, joka puolestaan vie hänet kehdossa uinailusta työhön. Mutta koska Kullervo joutui edelleen orjaksi, se osoittaa, että hän ei em. tapahtuman kautta saavuta henkistä vapautta. Kullervo ei joudukaan tekemisiin itse Ilmarisen kanssa, vaan Ilmarisen vaimon kanssa.

14 15

Tästä alkaa Kullervolle tapahtumasarja, jonka seurauksena hän tulee suorittaneeksi toisen työnsä ja siksi seuraavaa tapahtumasarjaa on käsi-teltävä kokonaisuutena. Kertaamme sen lyhyesti Kullervo-tarusta. Ilmari-sen emännällä on karjaa, kotieläimiä, joiden puolesta hän rukoilee monet rukouk set ja lukee monet loitsut. Kullervon hän laittaa karjaansa paimen-tamaan ja antaa Kullervolle evääksi leipomansa leivän, jonka sisälle hän on leiponut kiven. Paimenessa ollessaan, leipää leikatessaan isältään pe-rimällä perintöveitsellä, katkaisee Kullervo perintöveitsensä leivän sisällä olevaan kiveen. Aikansa itkettyään Kullervo kuunteli vanhan variksen neu-voa, ajoi karjan suohon susien ja karhujen ruuaksi ja loihti metsän pedot kotiin ajettavaksi karjaksi. Ilmarisen emäntä joutui petojen revittäväksi ja Kullervolle alkoi pakomatka tuntemattomaan erämaahan.

Ennen kuin tämä kohdan merkitys aukeaa, on selvitettävä Ilmarisen emännän merkitys. Se selviää, kun ajattelemme vaimon suhdetta mieheen-sä. Yleisesti ajatellaan, tai on ainakin ennen ajateltu, että vaimon tulee kunnioittaa miestään. Kunnioitusta Ilmarisen vaimo tässä nyt edustaakin. Kullervossa tuo kunnioitus kohdistuu luonnollisesti myös Ilmariseen. Kul-lervo ryhtyy kunnioittamaan itsessään tapahtunutta korkeamman järjen he-räymystä. Juuri tästä syystä Kullervo joutuukin Ilmarisen orjuuteen, hän ei vielä osaa käyttää korkeampaa järkeään palvelijana. Kullervo ryhtyy siis Ilmarisen vaimon ominaisuudessa ajattelemaan: ”Koska olen kokenut kor-keamman järjen heräymyksen, jota ei tunnu kovinkaan moni kokeneen, niin en minä voi olla henkisessä mielessä kovin kehittymätönkään, en voi olla sielullisilta ominaisuuksiltanikaan kovin huono.” Kun Kullervo ryhtyy tältä pohjalta itseään tarkastelemaan, löytää hän itsestään paljon Ilmarisen vaimon rakastamia kotieläimiä: ”Tuossa minulla on hyvä ominaisuus, ja tuossa. Tuolta ominaisuudeltani olen parempi kuin muut jne.” Näin Kullervo itseään tutkiessaan löytää monenmoista hyvettä, kotieläintä. Ja kun Kuller-vo näin paimentaa kotieläinkatrastaan, hän samalla Ilmarisen vaimon omi-naisuudessa leipoo itselleen leivän, jonka sisällä on kuitenkin kivi. Kullervo muovaa kyseisen leivän kaltaisen kuvan itsestään. Kullervo on mielestään ”kovasti kaunis kakku”, mutta todellisuudessa hän on sitä vain päältä, sillä sisus on syötäväksi kelpaamaton.

Koska Kullervo on ”vanha sielu”, ei hän orjuutukseenkaan kovin pitkäksi aikaa jää. Kullervolla on peritty totuuden veitsi menneistä ruumistuksistaan ja hän tahtoo nähdä totuuden myös itsestään. Totuuden veitsellä Kullervo leikkaa rikki kauniin kuvan itsestään, ja silloin karu totuus hänelle paljastuu. Valtava nöyryytys kohtaa nyt Kullervoa. Ei hän ollutkaan niin hyvä kuin

14 15

oli luullut olevansa, vaan aivan päinvastoin. Syvempi todellisuus paljastuu hänestä itsestään. Aikansa itkettyään Kullervo kuuntelee vanhan variksen, vanhan kokemusperäisen viisautensa, neuvoa ja upottaa hyveensä tuntee-seen eli ajaa karjan suolle, ja näin tulee Kullervon koko petomainen luonto näkyviin, eläin hänessä herää. Näin Kullervon kaitsema karja joutuu hänes-sä heränneen petoluonnon, susien ja karhujen syötäväksi, sillä ihmisessä oleva petoluonto on paljon voimakkaampi kuin hänen pinnalliset hyveensä. Luonnollisesi pedot tappavat myös Ilmarisen vaimon ominaisuuden hänes-sä, sillä eihän Kullervo enää saata pitää itseään hyvänä, kun hän nyt on nähnyt mikä hirvittävä peto hänessä raivoaa.

Leipävertauskuvassa on vielä selvittämätön symbolinen merkitys. Aikai-semmin on jo ilmennyt, että kivi symbolisoi tahtoa. Kun Kullervo löysi lei-västään, omasta itsestään, kiven, merkitsi se silloin hänessä olevan tahdon heräämistä. Juuri tästä syystä Kullervo itse ei joutunut petojensa kynsiin, himoluontonsa runtelemaksi. Jos ihmisessä sen sijaan tapahtuu vastaa-vanlainen petoluonnon herääminen ilman tahdon heräämistä, suistuu hän auttamattomasti mielisairauteen tai jää petojensa orjaksi. Tämä vaihe olikin vanhan liiton tiellä hyvin kriittinen ja monet siihen suistuivat.

Miksi Kullervon totuuden veitsi, joka on tekemisissä järjen kanssa, kat-kesi kiveen? Tämä seikka selviää Pekka Ervastin kirjasta Teosofia hengen uskontona, jossa hän sanoo, että järki on tahdon tappaja, ja tämä on si-veellinen varmuus. Kullervon totuuden veitsen oli mentävä poikki kiveen, tahtoon, sillä muussa tapauksessa Kullervon järki tappaisi hänessä olevan tahdon. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Kullervosta tuli järjetön olento vaan päinvastoin. Enää ei Kullervon tarvitse elää Ilmarisen, järjen, orjuu-dessa, vaan järki hänessä on alistunut palvelijaksi.

Näiden vaiherikkaiden tapahtumien kautta tai pikemminkin niiden yh-teydessä Kullervo tuli suorittaneeksi toisen työnsä Untamon väen keskuu-dessa, joka oli kasken kaataminen, mutta kuten muistamme, kaatoi Kuller-vo kaskeksi parhaan metsän. Ihmisessä pidämme yleensä parhaimpana metsänä hyveitä, joita tulisi vaalien kasvattaa, mutta kuten Kullervo-taru osoittaa, Kullervolle tuollainen pinnallinen hyveiden metsä oli ensimmäisek-si poltettavaa roinaa, ja vasta parhaan metsän polttamisen jälkeen alkaa todellisen himoluonnon polttopuuhat

Jos ihminen on etsinnässään päässyt vastaavanlaiseen kohtaan kuin edellä kuvattu eikä onnistu Kullervon tavalla sitä läpäisemään, tulee totuu-denetsijä silloin langenneeksi kiusaukseen, jonka Saatana esitti Jeesukselle erämaassa. Kiusaus kuului: tee kivistä leipää. Kiusauksen sanotaan merkit-

16 17

sevän sitä, että ihmistä houkutellaan tekemään kuolleista opeista ravintoa, joilla hän sitten rupeaisi toisia ruokkimaan. Jos ihminen tähän kiusaukseen lankeaa, tulee hänestä Ilmarisen vaimon kaltainen, joka on tarjoavinaan leipää, mutta todellisuudessa antaakin kiven. Kiusaukseen langennut ei itsekään tiedä erehtyneensä. Siksi täytyisi osata pitää varansa, sillä kiu-sauk sesta nouseminen on enemmän kuin epätodennäköistä, vaikka apua aina viimeisen hädän hetkenä tarjotaankin.

Milloin opit, opetus on kuollutta? Silloin, kun opetuksen antaja ei itse seiso opetustensa takana omalla olemuksellaan, omalla elämällään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi lainata Mestareiden opetuksia ja puhua niistä, mutta hänen täytyy muistaa, mistä ne opetukset ovat tulleet eikä itse esiintyä tietäjänä. Kaikki totuudenetsijät eivät koskaan tule tiellään tämän kiusauksen eteen, mutta ne jotka tulevat, eivät koskaan ole henkisesti ko-kemattomia. Jos kiusauksen eteen tullut totuudenetsijä lankeaa ja vaikka hänellä ei olekaan hallussaan tiedon avaimia, siitä huolimatta hän on järjes-sään erittäin kehittynyt. Jos tuollainen ihminen ei tahdo lankeemuksestaan nousta, hänestä tulee Mestareiden ankara vastustaja, ja vain kuolema voi enää hänet pelastaa muuten väistämättä tuottamastaan vahingosta. Tällai-nen ihminen, mikäli hän ottaa omat tavoitteensa päämääräkseen, saa hä-mätyksi monet kirkkaalla järjenjuoksullaan, ja onhan hän usein myös hyvin kaunis persoonallisuus. Tällaista on varmaankin tapahtunut aina silloin, kun joku Mestari on fyysisesti esiintynyt.

No nythän tässä lankesin kirjoittelemaan aivan jonnin joutavan jonnin joutavia, mutta kirjoitukset miehen mukaan. Tämän kirjasen painosta tultua olen varmaankin oikeutettu saamaan jonnin joutavan Joukahaisen arvoni-men.

No, Kultsumme on nyt kuitenkin päätynyt erämaahan, joka luonnollisesti on Kullervon sielullinen tila. Erämaassa hän on myös suhteessa ulkonai-seen maailmaan, sillä nyt Kullervo on varsinaisesti koditon vaeltaja, ihmisen poika, jolla ei ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisi. Tämä näyttäytyy selvästi Kullervon mietteistä, joita hän yöllä mättäällä ajattelee. Kova on Kullervon kohtalo; kun muut kotihinsa menevät, on Kullervolla korvessa koti. Kullervo rukoilee Jumalaltakin, ettei Jumala loisi luonnotointa, kuten hänet on luo-nut. Kullervo on täysin kohtaloonsa alistunut, ei rukoile pelastusta itselleen, vaikka ei tiedä tekijäänsä, ei tunne tuojoansa. Mistä tässä nyt on kyse?

Kullervo on suorittanut kaksi tarvittavista neljästä työstään, mutta kol-matta hän ei vielä ole aloittanut. Kullervo on siis omalla henkisellä tiellään puolimatkassa. Puolimatka on siitä erikoinen kohta, että vain siitä kohdas-

16 17

ta on yhtä pitkä matka sekä alkupisteeseen että loppupisteeseen. Puoli-matkassa ihminen joutuu väkisinkin valitsemaan kahden välillä. Vasta nyt Kullervo joutuu valitsemaan oman henkisen tehtävänsä. Nyt hän on kypsä sen tekemään, sillä Kullervo ei ole enää orja, mutta silti hänen vapautensa on puolinaista. Kullervoa ei enää mikään sido elämään maailmassa, mutta ei hänellä maailmassa ole mitään tehtävääkään. Sitä Kullervo erämaassa ollessaan juuri suree. Onko hän siksi totuutta etsinyt, että tulisi ihmisenä ai-van luonnottomaksi? Ei. Siksi Kullervo on totuutta etsinyt, että löytäisi oman paikkansa, löytäisi oman tehtävänsä. Koska Kullervo on syntymästään asti ollut leimattuna tehtävänsä merkillä, on hän elänyt jatkuvassa sielullises-sa orjuudessa. Hänen kaipuunsa ei ole tyhjentynyt maailman tarjoamaan hyvään. Hänen sielullinen ”neitseellisyytensä” on kestänyt suojassa ulko-naisilta ihanteilta.

Nyt erämaassa ollessaan koittaa Kullervolle käänteentekevä, kauan kaivattu hetki: Kullervo tulee vihityksi tehtävälleen! Tämä tehtävän valinta näyttäytyy Kullervo-tarussa siten, että Kullervo äkkiä herää kuoleman aja-tuksistaan, saa voimaa elääkseen, sillä ”puuttui Kullervon aivohon ajatus, käyä Untamon väelle kostamassa”. Kuten aiemmin jo pariinkin otteeseen on ollut puhetta, tuo kosto on Kullervon varsinainen tehtävä ja nyt hän tulee tehtävästään tietoiseksi. Koska Kullervo on heti valmis lähtemään Untamon kylähän, se seikka juuri osoittaa, että hän on valinnut tehtävänsä. Kuinka hän muuten olisikaan voinut valita?

Miksi Kalevala kuvaa Kullervon juhlahetkeä niin koruttomasti? Siksi, että tämä Kullervo-tarun kohta ei sitä todellisuudessa kuvaakaan. Miten tämä ristiriita on selitettävissä? Kullervon kaste, Damaskos-kokemus näyttäytyi jo Marjatan pojassa. Marjatan poika eli Kullervo tuli jo siinä ku vauk sessa kas-tetuksi Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartijaksi. Kullervo-taru kertoo tuon kokemuksen jälkeisestä Kullervon henkisestä tiestä. Damaskos-koke-muksessaan Kullervo voitti itselleen jo taivaat, mutta ei saanut niitä omaan päivätajuntaansa. Kullervo-taru kertoo Kullervon Damaskos-kokemuksen jälkeisestä kertailun tiestä, jolla Kullervo käy läpi Pojan vihkimyssarjan vih-kimyksiä psykologisina järkytyksinä. Se on samalla Kullervon puhdistuksen tie. Damaskos-kokemuksensa jälkeen Kullervo ei ole päivätajuisesti selvillä tehtävästään, vaikka hän sitä tavallaan tietämättään täyttääkin, mutta erä-maassa ollessaan hän tulee päivätajuisesti tietoiseksi tehtävästään. Edellä kuvatusta johtuen Kullervon henkinen tiekin on erikoinen.

Kullervo tapaa vastaan tulevan siniviitta viian eukon, haltian, jolta saa tietää vanhempiensa vielä elävän, ja heidän luokseen Kullervo suuntaakin

18 19

kulkunsa. Keitä ovat Kullervon vanhemmat? Luonnollisestikin vanhempia sieluja, Mestareita, jotka ovat hänet henkisesti synnyttäneet. Mestarit tulevat nyt Kullervoa vastaan siniviittaisen haltian ”muodossa”. Mestarit näyttävät Kullervolle hänen tiensä suunnan, joka käy heitä itseään kohti. Koska van-hempia on kaksi, on Mestareita myös kaksi. Tämä viittaa siihen seikkaan, että Kullervo on matkalla kohti Valkoista Veljeskuntaa, sillä kerrotaanhan, että vihittävällä täytyy olla kummeinaan kaksi Valkoisen Veljeskunnan Mes-taria.

Kuitenkin Kullervon vanhemmilla on varsinaisesti toinen merkitys. Van-hemmiltaanhan ihminen saa perityt ominaisuutensa, näin ainakin uskotaan, vaikka usein sellainen usko osoittautuukin vääräksi. Mestareilta olemme saaneet kuulla, että ihmisen todellinen perintö tulee hänen menneistä ruu-mistuksistaan, vaikkakin fyysiset vanhemmat jollakin tavalla menneisyyden perintöä edustavat. Kullervon vanhemmat kuvaavat juuri hänen menneitä ruumistuksiaan, jotka ovat olleet hänelle kuolleita, kadoksissa, mutta vir-koavat nyt eloon. Tarkoittaako se, että Kullervo näkisi menneitä ruumistuk-siaan? Ehkä, jos on tarpeen, mutta menneiden ruumistuksien eloon virkoa-misella on toinen merkitys: ne virkoavat eloon hänessä itsessään. Miten?

Kullervo-taru kertoo, että vanhempiensakin luona Kullervo ryhtyy heti työhön. Tämä merkitsee, että Kullervon menneisyys, menneet ruumistuk-set, tulevat nyt palvelemaan hänen työtään. Ne talentit, kyvyt, joita hän on menneisyydessään itselleen hankkinut, heräävät nyt toimiviksi hänen ny-kyisessä persoonallisuudessaan. Ei tietenkään itsestään, sillä ovathan ne ”tekemättömän työn lukkojen takana”. Mutta merkittävää on, että Kullervo ei pärjää vanhempiensa työssä. Se merkitsee, että hänen työnsä ei ole nyt samankaltaista kuin se on menneisyydessä, hänen menneissä ruumistuk-sissaan ollut. Kaiken kaikkiaan on Kullervon menneisyyskin nyt hänessä mukana palvelijana ja niin täytyykin olla, sillä hänen nykyinen ruumistuk-sensa on suunnattoman kehitysketjun huippu. Lopulta isä lähettää poikansa verojenkantomatkalle. Verojen kanto tuo luonnollisestikin mieleen karman ja sen lunastamisen. Kullervon olisi nyt siis lunastettava oma karmansa, vaikka tuskin hänellä on menneisyydestään mitään karmaa olemassa, mutta eihän tänne maailmaan kuitenkaan kukaan synny ilman karmallista painolastia. Vaikka ajatus karman lunastamisesta voikin pitää paikkansa, niin ei se kuitenkaan liity mitenkään Kullervon psykologiseen tiehen ja siksi täytyy verojen kantamisellakin olla joku psykologinen merkitys.

Koska Kullervon ainut todellinen tahto on palvella Mestareita ja heidän työtään, saa hän sitä myös tehdä. Kullervon työ on lähtöisin Mestareilta ja

18 19

hän saa suorittaakseen joitakin palveluksia, joihin hän ei kuitenkaan ole aivan kypsä sielullisten ominaisuuksiensa kannalta. Kun Kullervo kuitenkin tehtävänsä suorittaa, hän samalla aivankuin lausuu tuomion itsensä yli. Koska Kullervon työ on henkisellä pohjalla, hän velvoittaa siten itsensä olemaan opetustensa tasalla. Opetustensa tasalle Kullervo tulee kantamal-la verot omasta työstään. Tähän perustuukin Kullervon puhdistuksen tien suunnaton voima ja nopeus. Kuten P. E. opettaa, puhdistuksen tien kulke-miseen kului vanhan liiton pyrkijältä aikaa seitsemän ruumistusta, mutta Jeesus Kristuksen jälkeen tie voidaan kulkea seitsemässä vuodessa. Nyt P. E:n jälkeen voidaan puhdistuksen tie kulkea vieläkin nopeammin, mut-ta se edellyttää pyrkijältään Mestareiden työn palvelemista, kuten J. R. H. opettaa (esim. Kysymyksiä ja vastauksia 6/73).

Kullervolta ei siis välttämättä kulu aikaa puhdistuksen tiensä kulkemi-seen edes seitsemää vuotta, sillä täytyyhän hänen olla vanha korkea vihitty. Koska verojenkantomatka on liitetty juuri tähän Kullervo-tarun kohtaan, täy-tyy sillä olla vieläkin tarkempi merkityksensä. Se on siinä, että verojenkan-tomatkallaan Kullervo sitoo itsensä niin kiinni omaan tehtäväänsä, että ei saata sitä enää mitenkään paeta. Tämä seikka selviää, kun paneudumme verojenkantomatkan tapahtumiin. Kullervo tapaa metsätiellä sisarensa ja viettelee tämän, koska ei tätä tunne. Kullervon sisar katosi vanhemmiltaan, ja vaikka vanhemmat häntä etsivät, eivät he löytäneet. Myös Kullervon sisar oli etsinyt vanhempiaan. Kullervon sisaren merkityksen ymmärtäminen on melko vaikeatajuinen asia.

Kullervon sisar kuvaa ihmisen salatajunnassa olevaa toista persoonal-lisuutta, joka syntyy ihmiselle silloin, kun hän ottaa osaa pohjolan häihin eli vihkiytyy omalle korkeammalle minälleen. Tätä totuudenetsijän vaihetta P. E. on käsitellyt useammassakin kirjassaan, esim. Kalevalan avaimessa hän kertoo, että kun totuudenetsijä kokee pohjolan häät eli vihkimyksen alemman ja korkeamman minänsä välillä, sillä kokemuksella on pysyväi-nen vaikutus ajateltaessa tulevia ruumistuksia. Kokemuksen pysyväinen vaikutus on siinä, että ihminen saa salatajuntaansa kuolemattoman persoo-nallisuuden, joka salatajunnasta käsin vaikuttaa hänen päivätajuiseen per-soonallisuuteensa. Salatajunnassa oleva persoonallisuus pyrkii saamaan valtaa päivätajunnassa, aivan kuten Kullervon sisar oli etsinyt vanhem-piaan, Kullervon menneiden ruumistusten ”päivätajuntoja”. Vaikka ihminen ei päivätajuisesti muista menneisyydessä kokemiaan pohjolan häitä, siitä huolimatta hänellä on suunnaton kaipuu omassa salatajunnassaan elävää persoonallisuutta kohti, ja näin ollen hän sitä väkisinkin etsii, aivan kuten

20 21

Kullervon vanhemmat olivat etsineet tytärtään. Toisiaan he eivät olleet kui-tenkaan löytäneet.

Salatajunnassa elävän persoonallisuuden tarkoituksena olisi tulla ko-konaan ihmisen päivätajunnan omaksi eli yhtyä siihen, mutta tätä yhdis-tymistä ei ollut tapahtunut Kullervon menneissä ruumistuksissa. Nyt se tulee Kullervon osaksi. Nämä kaksi Kullervossa olevaa persoonallisuutta yhtyvät ja hänelle jää vain yksi persoonallisuus, sillä Kullervon sisar hu-kuttautuu. Merkitseekö hänen sisarensa hukuttautuminen sitä, että hänen salatajunnassaan oleva persoonallisuus kuolee? Ei, mutta Kullervo kadot-taa kuolemattoman persoonallisuutensa näkyvistään sen jälkeen, kun hän sen hetkellisesti itselleen voittaa. Kuolemattomaan persoonallisuuteensa yhtyminen merkitsi Kullervolle kirkastusta, kanteleen soittoa. Tuohon kir-kastukseen viittaa ulkonaisestikin se seikka, että Kullervo löysi kolmannen ihmisen, sisarensa, joka hänet ”tunsi”, kaksi muuta ”tuttuahan” olivat hänen vanhempansa. Kuten tiedämme, ihminen tarvitsee kirkastustaan varten kol-me ihmistä, jotka pääsevät selvyyteen kirkastettavansa asemasta ja työstä ja pystyvät olemaan kirkastettavan työssä mukana.

Kullervo tuli näin lopulta suorittaneeksi kolmannen työnsä Untamon väen keskuudessa. Hän on rakentanut oman henkisen tehtävänsä ympä-rille ylitsepääsemättömän ja veräjättömän aidan eikä näin ollen saata enää mitenkään paeta sitä. Minne tuo aita on rakennettu Kullervon psykologian kannalta? Se on rakennettu hänen persoonallisen minänsä ympärille, jonka auttamaton vanki hän nyt on. Persoonallisen minänsä vankilaan Kullervo joutui kadotettuaan sisarensa, sen ainoaksi tulleen persoonallisuutensa. Tuollaisesta vankilasta voi vapautua ainoastaan persoonallisen minän kuo-leman kautta ja siksi Kullervolle alkaa nyt Golgatan tie.

Nyt on enää turha puhua Kullervon omasta psykologiasta. Seuraava koskettelee jo tämän ihmiskunnan psykologiaa. Kullervo lähteekin kosta-maan Untamon väelle. Untamon joukot tuhottuaan hän palaa kotiinsa, jossa hänen vanhempansa ja sukulaisensa ovat kuolleet. Kotoaan Kullervo suun-taa matkansa vielä elossa olevan koiransa kanssa paikalle, jossa sisaren-sa vietteli. Siinä Kullervo lopettaa päivänsä lävistämällä miekalla rintansa. Kullervo kohtaa ensin omassa itsessään Untamon väen, tämän maailman hirvittävän, sotaisan itsekkyyden hirviön. Sen voitettuaan on hänen tehtä-vänsä jo oikeastaan täytetty. Kullervon kuolleet vanhemmat ja sukulaiset kertovat siitä, että se suunnattoman pitkä jälleensyntymien ketju, joka on tuonut hänet tähän ratkaisevaan ruumistukseen, on täyttänyt tehtävänsä. Koiransa kanssa Kullervo kulkee Golgataansa kohti. Koira, uskollisuuden

20 21

symboli kertoo: vain uskosi viemänä sinä ihminen voit kulkea Golgatalle. Kullervo päättää päivänsä vanhalla symbolisella tavalla, lävistää rintansa miekallaan. Persoonallinen minä on uhrattu. Entä nyt, mitä edessä? Kuka sen kertoisi? Mutta hienolla tavalla Kullervo-taru ylösnousemukseen viittaa. Koska Kullervo lopettaa päivänsä sillä paikalla, jossa sisarensa, kuolemat-toman persoonallisuutensa kadotti, se tahtoo varmaankin sanoa: Kullervo voittaa kuolemattoman persoonallisuutensa takaisin jollakin uudella taval-la.

Näin tuli psykologisessa merkityksessä suoritetuksi Kullervon viimei-nen työ Untamon väen keskuudessa. Kaikki se sato, vilja, mitä Kullervo oli menneissä ruumistuksissaan hankkinut oli koottuna hänen nykyiseen ruu-mistukseensa. Siitä sadosta Kullervo luopui, hakkasi sen ruumeniksi per-soonallisen minänsä kannalta. Kaikki sato tuli luovutetuksi Kristukselle.

Vielä on selvittämättä Kullervon varsinainen tehtävä tämän ihmiskun-nan suhteen. Jeesus Kristuksen työn yhteydessä puhutaan myös tuomios-ta. Jeesus Kristuksen tuoma tuomio ihmiskunnalle on siinä, että hänen työnsä kautta laki tuli kirjoitetuksi ihmisten sydämiin. Omatunto ihmisellä on Kristuksen laki hänen sydämessään. Jeesus Kristuksen työn ja henkis-ten saavutusten kautta ihmisten omattunnot herkistyivät. Omatunto kieltää tappamasta tai varastamasta. Vastoin omaatuntoaan toimiva ihminen ei voi välttää omantuntonsa tuomiota.

Kullervon tuoma kosto on samansuuntainen. Ensinnäkin, koska Kul-lervon tehtävänä on ruumistuttaa itsessään vertauskuvallisesti sanottuna kuudennen juurirodun ihanne, tulee hän sen työnsä kautta tuomaan kostoa, tuomiota, tälle viidennelle juurirodulle. Koska Kullervosta alkaa kuudennen juurirodun sielullinen syntyminen tässä ihmiskunnassa, on se seikka jo sel-laisenaan kosto viidennelle juurirodulle, sillä siitä hetkestä alkaa samalla viidennen juurirodun sielullinen kuolema.

Untamon väelle, viidennelle juurirodulle, tuleva kosto näyttäytyy Kul-lervo-tarussa yksityiskohtaisemminkin. Untamon toiminta edustaa tämän viidennen juurirodun elämäntapaa. Untamo on orjuuttaja, joka orjuuttaa väkensä sodalle. Untamon sotaisuus näyttäytyy jo Kullervo-tarun alussa. Tämän viidennen juurirodun elämässä on kaikki orjuutettu sodalle. Mille-kään muulle asialle ei ihmisiä orjuuteta kuin sodalle. Jos ihminen ei halua tehdä työtä, yhteiskunta hänet elättää, mutta jos joku kieltäytyy palvele-masta sotaa, armeijaa, sitä ei suvaita. Moinen menettely on rikos! Jo Suo-men perustuslaissakin velvoitetaan jokainen suomalainen osallistumaan sotaan, tappamiseen! Nämä seikat riittävät osoittamaan, että tämän vii-

22 23

dennen juurirodun elämäntapa on sodan orjuutus, aivan kuten Untamon väenkin elämäntapa on. Kullervon tuoma kosto tulee kohdistumaan tähän elämäntapaan. Miten? Aikaisemmin on ollut puhetta Isän voiman vaikutuk-sen lähestymisestä ihmiskunnan tunne-elämää. Nyt samaisen Isän voiman lähestyminen tulee kolmanteen vaiheeseensa. Kullervon kautta se lähestyy ihmisten ja ihmiskunnan järjellistä puolta. Isän voima tulee vaikuttamaan ihmisten ajatuselämään, järkeen ensin pienemmässä ihmisjoukossa ja sitä tietä Suomen kansaan jne. Tämä näyttäytyy kaiken viljan ruumeniksi hak-kaamisessa. Riiheen on koottu Untamon väen sato, sotainen koston henki, jonka Kullervo tuhoaa. Tulevaisuus riippuu siitä, saako tuleva Kullervo työl-leen käytännöllisiä ymmärtäjiä! Kullervon kosto olisi siis varsin toivottava asia!

Vaikka Kullervo-taru on psykologinen kuvaus Kullervon henkisestä ties-tä, on se myös historiallinen ennustus hänen elämästään. Sellaisena se ei ruusuista tulevaisuutta tulevalle Kullervolle lupaa. Vaikka Kullervolla tulee olemaan mukanaan henkinen tehtävä, jonka hän on saanut Valkoiselta Vel-jeskunnalta ja omalta Taivaalliselta Isältään, niin tietysti ihmiset osaavat hä-nelle sanoa, määrätä mitä hän saa tehdä, mistä puhua, miten ja milloin, ja mitä hän taas ei saa missään tapauksessa tehdä. Tässä orjuutuksessahan ei ole mitään uutta, sillä ainahan ihmiset ovat kohdelleet kaltoin todellisia auttajiaan.

Kullervon orjuuttaminen tulee olemaan suoraan tekemisissä hänen työnsä kanssa. Kuten meille on opetettu, tulisi kaamasta, himoluonnosta luoda manas, korkeampi järki. Koska Kullervossa Isän voima tulee järkenä keskuuteemme, siitä seuraa, että ihmisissä oleva kaama astuu esille ja Kul-lervo joutuu riepoteltavaksi. Tämä ilmiö saattaa saada jopa mielisairauteen vieviä muotoja, ensin pienemmässä piirissä, sitten laajemmaltikin. Tästä ei pidä pelästyä. Ilmiö tulee olemaan täysin luonnollinen seuraus Kullervon työstä ja menee aikanaan ohi. Tällöin muodostuu vain suuri kiusaus niille, jotka ehkä kykenevät ymmärtämään tulevan Kullervon työtä.

Kullervon kohtalo tulee luultavasti joka tapauksessa olemaan kova ja hänen riepottelunsa nähdessään hänen mahdolliset ymmärtäjänsä saat-tavat langeta häntä puolustamaan, ”sotimaan hänen puolestaan”. Se olisi suuri erehdys. Kullervon suoja tulee olemaan siinä, että löytyy ihmisiä, jotka ovat niin sulattaneet itseensä pahanvastustamattomuuden, että ”osaavat istua pahanvastustamattomuuden kivikuutiolla”. Positiiviselta puoleltaan tämä tarkoittaa, että on ihmisiä, jotka osaavat koko elämänsä voimalla ky-syä, mikä on Jumalan tahto, mikä on se jumalallinen luomissuunnitelma

22 23

ihmiskunnan suhteen, josta on puhuttu. Mikäli on silloin, kun ajan kello lyö, näitä ihmisiä, he voivat yhdessä tulla Isän voiman kanaviksi ja he voivat yhdessä ottaa osaa jumalalliseen luomistyöhön ja toteuttaa luomissuunni-telmaa tämän ihmiskunnan suhteen. Vain suhteessaan jumalalliseen luo-missuunnitelmaan voivat ihmiset yksilöinä olla yksimielisiä, sillä jumalallis-ta luomissuunnitelmaa ei ole kukaan keksinyt. Ihmisen ainoa mahdollinen suhde siihen on tulla sen palvelijaksi. Siinä työssä ei ole suurempia eikä pienempiä, vaan kaikki ovat yhtä osallisia kaikkeen ja kaikesta, kukin omal-la paikallaan. Sellainen palvelija ihminen ei voi olla, mikäli hän vastustaa jotakin. Vastustamalla ihminen toteuttaa persoonallisuuttaan, eikä näin ol-len voi olla Isän tahdon toteuttaja. Emme voi palvella kahta herraa.

Emme voi toisiamme arvostella, tuomita, emme voi toisiltamme vaatia mitään, emme edes toisiamme tarkastella, mikäli tahdomme Isän tahdon täyttää! Isä vuodattaa maailmaan täydellisen, itsensä unohtavan rakkauden ja vain itsemme unohtaen, valmiina elämää palvelemaan tulemme sille rak-kauden kanaviksi. Kun emme vastusta, silloin emme myöskään tuomitse tulevan Kullervon tuomitsijoita.

Jos Kullervo-taru on historiallinen ennustus tulevan Kullervon elämästä, on se sitä vain yksipuolisesti, kielteisesti. Myönteinen Kullervon elämän puoli on ennustettuna P. E:n kirjassa Suuri Seikkailu, eritoten kirjan kah-dessa viimeisessä luvussa.

Kullervon työ tulee luonnollisesti läheisesti liittymään Väinö Lehtosen työhön. Kullervo tulee omalla elämällään todistamaan, että puhdistuksen tie on kuljettavissa itsensä unohtavan henkisen työn kautta. Jos kukaan ei todistaisi omalla elämällään, että puhdistuksen tie on siten kuljettavissa, jäisivät sitä koskevat Väinö Lehtosen opetukset todistamatta käytännölli-sesti tosiksi.

Palatkaamme vielä Kalevalaan ja Marjatan poikaan. P. E. panee Väi-nämöisen mieliin mietteitä, hänen lähestyessään Marjatan poikaa eli Kul-lervoa: ”Onko uusi päivä todella valjennut? Kirkastatko isäsi työn?” Kul-lervon työssä on kyseessä Väinämöisen työn kirkastaminen! Siis ei ukko Virokannaksen. Kullervon työssä on kysymyksessä P. E:n alullepaneman työn kirkastaminen. Siihen tarvitaan kolme kirkastajaa. Kullervo tuleekin olemaan kolmas, joka pääsee tietoon Pekka Ervastin henkisestä ja okkul-tisesta asemasta, mutta ennen kaikkea on kyse Kullervossa tapahtuvasta Isän voiman kolmannesta ”jälleensyntymästä”.

Isän voimaa järjestetään tämän ihmiskunnan kannalta sen kolmessa puolessa. Ihminen ja ihmiskunta on kolminainen, sillä ihmisessä on tahto,

24 25

tunne ja järki. Kun Damaskos-kokemus järjestää aurinkokuntaan tullutta uut-ta voimaa tässä ihmiskunnassa, niin suurissa linjoissa sitä voidaan järjestää ihmiskunnan kolmen olemuspuolen mukaan. Työ etenee luonnollisestikin kolmessa vaiheessa ja Kullervon työssä se työ on tulossa viimeiseen vai-heeseensa. Kysymyksessä on siis todellisesti P. E:n työn kirkastaminen.

Kun Marjatan poika, Kullervo, selviytyi koetuksesta, Väinämöinen lauloi itselleen veneen ja purjehti veden taakse, mutta lupasi palata sitten kun häntä taas tarvittaisiin. Milloin Väinämöisen paluu tapahtuu? Rodullishisto-riallisesti Väinämöisen paluu tapahtuu silloin, kun ihmiskunta on kulkenut Kullervossa avautuneen kuudennen juurirodun, käynyt läpi tunteen mer-keissä avautuneen vesitien Väinämöisen asuinsijoille.

Lupauksella Väinämöisen paluusta, joka lupaus annettiin Kullervo-kau-den alussa, on paljon likeisempikin täyttymyksensä ajankohta. P. E:n kirjassa Suuri Seikkailu on kuvattuna Väinämöisen paluu. Versailles’n luolako kouk-sessa Väinämöinen joukkoineen palaa Suomen ylle. Tämän tapahtuman merkitys selviää Väinämöisen laulun sanoista: ”Jo näen ajan aukenevan, päivän pitkä pilkistävän. Silloin Suomessani suvi, ihmisillä ikionni, maassa rauha kullan kallis, sydämissä hyvä tahto...” Kysymyksessä on rauhan ja hyvän tahdon elämän palaaminen Suomeen.

Olen puhunut Kullervosta tulevaisuuden ihmisenä, sillä todellista Kuller-voa, kuudennen juurirodun ihanneihmistä, ei ole vielä syntynyt fyysilliseen maailmaan, ei fyysillisessä ruumiissa eläväksi ihmiseksi. Mutta kysymyk-sessä saattaa olla hyvinkin likeinen ajankohta.

Miksi puhun tulevaisuudesta, enkö ymmärrä, että nykyhetki on tärkein? Paljonko voin ymmärtää nykyhetkeä, jos en ensinnäkin ymmärrä mennei-syyttä, joka on luonut tämän nykyhetken mahdollisuudet ja rajoitukset? Sik-si menneisyydestä onkin puhuttu, että voisimme ymmärtää omat henkiset mahdollisuutemme nykyajassa. Juuri siksi on henkisten opettajien asemas-ta ja työstä kerrottu. Menneisyyden epäonnistumisista on taas puhuttu sen vuoksi, että ymmärtäisimme samojen ansojen olevan meitä uhkaamassa nykyhetkessä. Opi historiasta!

Menneisyydessä jo suoritettu henkinen työ kuvastuu meille vapautena, sillä jo tehtyä työtä ei tarvitse enää uudelleen tehdä. Menneisyys tarjoaa nykyhetkeen vapautta, mutta tulevaisuus vastuuta, sillä tulevaisuus kuvas-tuu meille vielä suorittamattomana työnä. Vapaus ja vastuu kulkevat aina rinta rinnan. Emme voi saavuttaa menneisyyden tarjoamaa henkistä va-pautta ilman vastuuta tulevaisuudesta, sillä vastuussa ja vapaudessa on kyse lopulta samasta asiasta. Jos emme ymmärrä menneisyyttä, emme voi

24 25

ymmärtää tulevaisuutta. Jos emme ole vapaita, emme voi ottaa vastuuta. Jos emme ole valmiit vastuuseen, ei meillä tule olemaan vapautta. Jos työn vapaus riistetään, silloin ei työllä ole myöskään vastuuta, tulevaisuutta. Jos työllä on vastuu, silloin sillä on tulevaisuus ja silloin sillä ja siinä työssä on vapaus. Jos tahdomme vapautta, täytyy etsiä vastuuta. Vapaus ei tule vaatimalla vaan palvelemalla. Tulevaisuutemme tulee olemaan sellainen, minkälaiseksi sen nykyhetkessä luomme. Ilman menneisyyden ymmärtä-mistä meillä ei voi olla vapautta palvella tulevaisuutta.

Siitäkö voimme Kullervon tulosta tietää, että Kalevala on hänestä en-nustanut? Ei, vaan siksi voimme siitä tietää, että Kullervon esiintyminen ja työ kuuluu jumalalliseen suunnitelmaan, jonka kautta ovat Kalevalan runo-jen laatijatkin siitä tienneet ennustaa, kuten kaikista muistakin ajallamme tapahtuneista ilmiöistä.

Olemme parhaillaan menneen Väinö Lehtosen työn ja tulevan Kullervon työn risteyskohdassa, puolimatkassa.

Vaikka Kalevalan kirjalliseen asuun saattamisesta on tänä vuonna tullut kuluneeksi 150 vuotta, siitä huolimatta Kalevala on täysin ajankohtainen.Kalevalan lausumia ennustuksia ei ole käyty vielä läpi, vaan elämme mur-roskaudessa, yhä syvenevästi. Käännekohta tulee tapahtumaan Kullervon työssä, jossa hengen ja aineen maailmat yhtyvät ja ihmiset saattavat löytää uuden Vuorisaarnan Mestarin johtoisen hengen elämän.

Mahatsoohan, Manu, Boddhisattva

Sanotaan, että työnjaon kannalta elämä esiintyy kolmena osastona: talous-, valtio- ja kulttuuriosastona. Vielä sanotaan, että kunkin osaston johdossa on kuningastietäjä. Mahatsoohan johtaa talousosastoa, Manu valtio-osastoa ja Boddhisattva kulttuuriosastoa. Näitä ”virkoja” ovat menneissä juuriroduissa hallinneet vierailta planeetoilta tulleet auttajat, jotka eivät siis ole kuuluneet meidän ihmiskuntaamme. Nyt oman ihmiskuntamme on kuitenkin otettava vastuu kehityksestään, ja siksi tulevassa kuudennessa juurirodussa em. johtopaikoilla on kolme meidän ihmiskuntamme kasvattia.

Olosuhteet ihmiskuntamme kehityksen kannalta ovat kovasti muuttu-neet. Ajallamme on aurinkokuntaamme tullut uusi voima, Isän voima, joka vetää ihmiskuntamme kehityksen takaisin henkeen. Juuri siksi kaikki ke-hitys, myöskin rodullinen kehitys, tulee tulevaisuudessa tapahtumaan Isän voiman kautta. Ihmiskunta on nyt siis astunut ratkaisevasti nousevalle ke-

26 27

hityskaarelleen. Koska ihmiskuntamme kehityksessä on tapahtunut aivan käänteentekeviä mullistuksia, on mullistus koskettanut myös edellä mai-nittua kolmea ”virkaa”. Kyseiset ”virat” ovat saaneet ajallamme syvenevän henkisen sisällön, ja siksi niitä ei voikaan tarkastella vanhalta pohjalta. Jos ”viranhaltijat” on ennen liitetty johonkin tiettyyn vihkimykseen, johtuu se vain siitä, että nuo muualta tulleet ”viranhaltijat” olivat aina seitsemännessä vihkimyksessä Melkisedekin järjestelmässä. Nykyisten kolmen ”viranhal-tijan” työtä voimme tarkastella vertaamalla niitä kuhunkin hallitsemaansa osastoon. Teemme tämän puhtaasti henkisessä merkityksessä.

Mahatsoohan johtaa talousosastoa. Kysymme: mikä on se talous, jota Mahatsoohan johtaa? Kristus on kaikkien kolmen tietäjän takana, ja häneltä he ovat myös virkansa saaneet. Kun kysymme Mahatsoohanin hoitamaa taloutta, kysymme samalla Kristuksen taloutta. Kristuksen talous on Pyhä Henki. Pyhää Henkeä ei ihmiseltä voi ottaa pois, mutta ihminen saattaa sitä kuitenkin antaa. Pyhä Henki on se, jonka kautta elämä, kehitys välittyy. Pyhän Hengen kautta jumalallinen suunnitelma täyttyy. Paavali jo aikoinaan viittaili sangen merkilliseen tehtäväänsä Kristuksen taloudenhoitajana. Kun tuomme asian nykypäivään ja lisäämme siihen Väinö Lehtosen opetukset J. R. H:n asemasta, saamme asiasta selvyyden. Väinö Lehtonen nimittää J. R. Hannulaa tämän ihmiskunnan Pyhän Hengen säiliöksi. Säiliö on talou-den varasto. Koska J. R. H. on Kristuksen talouden, Pyhän Hengen säiliö, tällöin hän on myös sen talouden haltija, hallitsija. Mahatsoohan ilmenee siis J. R. H:ssa.

Manu edustaa valtiollista johtoa ja lakia (vrt. Manun lait). Joudumme ky-symään: mikä on hengen, Kristuksen laki? Kristus on avunannossa itsensä uhraava elämä ja Kristuksen laki on avunannon laki. Tätä lakia Väinö Leh-tonen tuo aina opetuksissaan esille. Hän painottaa jatkuvasti, että meidän tulisi unohtaa itsemme auttavassa, palvelevassa henkisessä työssä. Pyhä Henki kanavoituu auttajasta auttajaan muodostaen täten hierarkian. Väinö Lehtosessa ilmenee kuudennen juurirodun Manun laki, avunannon laki.

Boddhisattvan osastona on kulttuuriosasto. Kulttuuriin liitetään kuulu-vaksi uskonnotkin ja siksi Boddhisattvaa pidetään varsinaisena henkisenä opettajana, hengen tuojana. Kullervo-tarun sanottiin edustavan Boddhi-sattvan tietä ja Kullervo tuleekin olemaan tuleva Boddhisattva. Mikä on Hengen, Kristuksen, kulttuuri tai uskonto? Kristuksen kulttuuri ja uskonto on siinä auttamistyössä, joka tapahtuu Pyhän Hengen kautta. Kaikki us-konnot ovat syntyneet palvelemaan tuota uskontoa, sillä kaikkien uskon-tojen kautta on pyritty viemään tämän ihmiskunnan kehitystä eteenpäin.

26 27

Miten Kullervossa ilmenee Boddhisattvan, henkisen johtajan työ? Oli jo aiemmin puhetta, että Kullervon kautta aineen ja hengen maailma pyrkivät yhtymään. Se silta, mitä on opettajiemme toimesta rakennettu aineen ja hengen maailman välille, tulee Kullervossa valmiiksi. Hänen kauttaan Isän voima pyrkii vuodattautumaan avattua kanavaa pitkin niihin ihmisiin, jotka ovat valmiita palvelijoiksi.

Tällainen puhe on tietenkin vertauskuvallista. Edellä sanottu kuitenkin osoittaa, että Kullervon tehtävä tähtää puhtaasti henkiseen sisältöön. Jos se toteutuu hänen työssään ja ihmiset osaavat tulla hänen avullaan henkisiksi kanaviksi, merkitsee se silloin samalla sen mysteriokoulun syntymistä, jon-ka tulisi olla näkyväisenä yhdyssiteenä aineen ja hengen maailman välillä. Aseettomuus taas olisi Suomen kansassa näkyvä seuraus, joka puolestaan mahdollistaisi mysteriokoulun syntymisen fyysiseen maailmaan, sillä aseet-tomuushan on asetettu mysteriokoulun syntymiselle ehdoksi. Kristosofinen työmuotomme tähtää mysteriokoulun synnyttämiseen!

Voimme tarkastella opettajien tehtävää vielä ulkonaisesti. Suuressa seikkailussa J. R. H:n synnyttämää työtä kuvataan Whitewaylla (tätä asiaa olen jo käsitellyt kirjasessani Matka kristosofiaan). Whiteway oli syntynyt talouden, Mr. Newbergin rahojen kautta. J. R. H:n kautta kristosofinen työm-me sai taloutensa, muotonsa. Väinö Lehtonen näyttäytyy Suuren seikkai-lun Garignanina. Ennen kuin hän voi noutaa totuudenetsijän Versailles’iin, täytyy totuudenetsijän sulattaa itseensä avunannon laki ja ymmärtää sen merkitys, sillä Versailles’ssa kaikki ovat palvelijoita, kukin omalla paikallaan. Tuleva Kullervo voi ilmetä useammassakin Versailles’n henkilössä, mutta ehkä parhaiten professori Batoryssa. Batory on kummallinen henkilö, eikä pidä edes nykyajasta. Hän on kuitenkin ainoa, joka on kutsunut Kotkan luokseen. Kotka kuvaa Isän voimaa, joka on lähtenyt matkalleen Suomesta, Kalevalan pimeästä pohjolasta. Luolakokouksessa, joka kuvaa Isän voiman lähestymistä, Kotka on ainoa, joka on eetteriruumiissaan. Isän voima on eetterivoima. Luolakokous on yksimielistä yhteistyötä ihmiskunnan autta-miseksi.

Isän uskonnon työ kulkee luonnollisesti edellä kuvatussa järjestykses-sä. Ensin on synnytettävä muoto, jossa työ tapahtuu, sillä Isän uskonnon työtähän tehdään täällä fyysisessä maailmassa ja vain täällä siitä voidaan päästä käytännöllisesti selvyyteen. Muodon synnyttämisen jälkeen näyte-tään tie lain kautta Isän uskonnon henkiseen, sen salattuun puoleen. Vii-meisenä vaiheena seuraa Isän uskonnon hengen ja sitä edustavan muodon yhtyminen. Jonkinasteisen yhtymisen tapahduttua voisi Isän uskonnon syn-

28

nytystyö ”vaihtaa suuntaa” siten, että henki pyrkisi muotoon. Ennen tätä yh-tymistä joutuvat totuudenetsijät ponnistamaan kohti henkeä. Tuleeko Isän uskonnon lopullinen laskeutuminen aineen maailmaan tapahtumaan vain mysteriokoulun kautta, sen aika näyttää.

J. R. H. käsittelee edellä mainittuja tietäjiä kirjassaan Ihminen mitä mietit. Ottakaamme siitä muutama lainaus ss. 70-71. ”Jos Mahatsoohan, tai hänen sijaisensa tsoohan, olisi talouselämän ja talousparlamentin joh-dossa, silloin siveellis-taloudellisia voimia käytettäisiin Vuorisaarnan elävän Mestarin ja hänen työnsä tukemiseen. Silloin Ihmisen Pojalla varmaankin olisi mihin päänsä kallistaisi. Silloin hänellä mahtaisi olla luentohuoneita. Varmaankin hänen esitelmänsä silloin nopeasti kirjoina julkaistaisiin.” Kun Mahatsoohan hallitsee, silloin mammona palvelee.

”Totuuden Pyhä Henki – joka samalla on puhdas järki – on se kulta, jota oikeus, eli valtioparlamentti Manun johdolla pitäisi osata etsiä, löytää ja kehittää.” Manun johdolla täytyisi totuuden Pyhää Henkeä osata etsiä, koska hän näyttää laillaan etsinnälle suuntaa.

”Jos tämä osasto kulttuuriparlamentteineen osaisi antaa sielullista mirhaa Korkeimmalle, täytyisi sen johdossa olla Boddhisattva, tai hänen pätevä sijaisensa. Mirha olisi tällöin puhdistava kunnioitus, uskollisuus ja kiinnostus itsekasvatukseen todellisen viisauden ilmapiirissä.” Pyhä Henki on todellinen viisaus ja itsekasvatus tapahtuu Pyhän Hengen ilmapiirissä. Pyhä Henki vie Pojan, Kristuksen luo. Jotta ihminen kasvaisi kohti Kristus-täydellisyyttä, täytyisi itsekasvatuksen lähtökohta olla hengessä. Muun-laisessa itsekasvatuksessa ihminen kasvaa kohti ajatuksellisia ihanteita ”kauniiksi persoonallisuudeksi”. Todelliseen itsekasvatukseen tarvittavaa henkeä saattaa Boddhisattva tarjota.