Embed Size (px)
Citation preview
Sivuillamme
TÄNÄÄN mm.
Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 22-23 • Perjantaina 2. kesäkuuta 2006
Moskovan rauhanneuvottelujen1944 pöytäkirjat, osa 1 .......................4Marttojen Hyvän olon ilta ............. 4-5Heikinmaan muistelmat, osa 30 ........6Enteet ja kummitukset .......................7Mielipide TV-dokumentista ...............7
Tänä vuonna oli Pääkaupungin Karjalaiset Nuoretry:n vuoro järjestää Kaatuneiden muistopäivänseppeleenlasku Karjalaan jääneiden vainajienmuistomerkillä Helsingin Hietaniemessä. Tilaisuu-dessa puhuivat Isä Markku ja Isä Juha Helsinginortodoksisesta seurakunnasta ja Jari LeinonenTaivallahden evl. seurakunnasta.
Järjestäjän edustajana seppeleen laski SaaraPöyri, ja karjalaisia hengellisiä lauluja esitti laulu-
Kaatuneita kunnioitettiin Helsingissäkuoro Akkasikko. Suomen lippua kantoi Kurkijoki-Seuran edustaja Reijo Mälkiä (kolmas vasemmalta)airueinaan Irja Haili Suomen Säkkijärvi-seurasta jaKurkijoen kansallispukuun pukeutunut Anna SainioKurkijoki-Seurasta, minkä omaa lippua kantoipuolestaan Sami Saarnio (oikealla). Tilaisuudenpäätteeksi pidettiin kahvitilaisuus Karjalatalolla.Kuvat otti Pirkko Kaartinen.
Helsinkiläinen asian-ajaja Kari Silvennoinenon ryhtynyt valmistele-maan oikeustoimien käy-mistä Venäjän valtiotavastaan, kertoi 23.5. Hel-singin Sanomat JukkaHarjun laatimassa uuti-sessa. Silvennoinen yrit-tää saada oikeuden kauttasodissa menetetyn Karja-lan, Sallan, Petsamon jaSuomenlahden saarillaolleet kiinteistöt palaute-tuiksi niille omistajille,joilla oli niihin omistussodan alkaessa ja jotka
olivat niiden laillisiaomistajia 4.9.1944, jol-loin Suomi ja Neuvosto-liitto tekivät aselevon.
Silvennoisen mukaantilanne on muuttunutitänaapurissamme niinpaljon, että voidaan tode-ta Venäjän rikkovan ih-misoikeussopimuksenomaisuudensuojaa, ”kos-ka estää kiinteistöjen oi-keita omistajia käyttä-mästä kiinteistöjä”. Tä-hän prosessiin hän kaipaamuutamia kymmeniä asi-akkaikseen, jotta pääsisi
esittämään vaatimuksenVenäjän valtiolle. Seuraa-vana kohteena olisi Eu-roopan ihmisoikeustuo-mioistuin, koska olettaasopii, että Venäjä ei vaati-mukseen noin vain suos-tu.
Vaikka suurin osa kiin-teistöistä on tuhoutunut,niin maa on ainakin jäljel-lä, ja kiinnostus kohdis-tuu juuri siihen. ”Riittääkun saadaan sille todelli-nen omistaja, jotta hänvoi käyttää kiinteistön va-lintavaltaa, siis pystyy
esimerkiksi luovuttamaansen tai perimään vuok-raa”, toteaa Silvennoinenkyseisessä artikkelissa.
Varmaankin monet tu-hannet suomalaiset ovatlämpimästi kannattamas-sa Kari Silvennoisenaloittamaa prosessia jatoivoa sopii, että se tuot-taisi meidän evakkojen jaheidän perillistensä kan-nalta hyviä tuloksia.
Eino Vepsä
Karjalan kiinteistöjä yritetään saada oikeille omistajille
”Vain raja siirtyi 1944, eivätkiinteistöjen omistusoikeudet”
odotetaan Sinuakesäviikonloppuisin.Oletko jo tutustunut?Museolle matkaa n. 18 kmLoimaan keskustasta.
lla
Aukioloajat 3.6.-27.8.lauantaina klo 12-16sunnuntaina klo 12-16
Yhteydenotot puh. 050-403 6050
Kurkijoki-museo Kojonperäntie446, Kojonperä. Opasteet 2-tieltä(noin 20 km Humppilasta Porinsuuntaan) ja Loimaa-Alastaro–tieltä (lähellä Hirvikoskea)
Sivuillamme
TÄNÄÄN mm.
Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät16.6., 30.6., 7.7., 21.7., 4.8.
Toimitus on kiinni to 8.6. ja pe 9.6., jolloin toimittaja onKurkijoella, sekä pe 16.6., jolloin alkaa Karjalaiset
kesäjuhlat. Asioida voi muina päivinä.
Onnittelemme uusia ylioppilaitaElisenvaaran lukio
Pöytyältä Pauliina Aalto,Janina Arojoki, Laura Hau-taviita, Laura Hurme, Vee-ra Jussilainen, Elina Kanto-la, Aino Ketola, Elina Ke-
tola, Kimmo Kiiski, JariKnuutila, Sanna Koivusaa-ri, Johanna Kulmala, MaijaLahti, Tuomas Lampinen,Patrik Lehto, Pauliina Nie-mi, Suvi-Riikka Saarijoki,
Matti Sahla, Päivi Salmi-nen, Elisa Saura, Juho Sii-karla, Jaana Tamminen,Lauri Tilkanen, Tuomas To-riseva ja Ilona Viitasaari,Aurasta Mikko Hakala,
Antti Kulmala, MikkoLaakso, Lasse Pouru, Kat-riina Rauman, Minna Ruo-honen, Heini Varjonen jaLeena Vuori sekä Melliläs-tä Eveliina Rokka.
Perjantaina 2. kesäkuuta2 – 2006 – Nro 22-23
2.6.2006
Ajatukset kohti KurkijokeaHengentuulenhyväily
Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi
Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm
ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa
Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336
Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.
ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %
Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.
TILAUSHINNAT:
vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa
Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.
[email protected]: LSOP 523900-4897
Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki
ISSN 0782-5668
Hartaus sunnuntaiksi 4.6.Helluntai
MuistettavaaKuolleita
Kevättuuli hyväilee kasvojani. Tunnen väsymyksen sisälläni,onpa elämä jo piirtänyt muutaman uurteen otsalleni ja värjän-nyt harmaata hiuksiini. Tuuli ei siitä välitä, vaan tuo viestinuusista voimista. Korvani tavoittavat lintujen laulun. Katselenmyös vapaata vettä ja kuulen aaltojen liplatuksen. Jotain uuttapuhkeaa, ja kuiva maa sisälläni odottaa. Jotain melkein jounohtunutta, melkein kadonnutta tunkeutuu mieleni sopukoi-hin. Huokaisen ja ajattelen: ”Tätä en ansainnut, mutta kaikensen tarpeessa totisesti olen, Herra.”
Hengen tuuli puhuu hiljaa. Joskus on toki myrskyn aika.Mutta lempeä tuuli tavoittaa odottavan sydämen; sellaisenkin,joka ei enää odota. Voisiko vanhoista aineista vielä syntyä uut-ta, kun Henki muokkaa ja tekee työtään? Sillä vain on kovatyö, kun vastassa on näivettyneitä toiveita ja tunkkaisia asentei-ta. Mutta Hengen tuuli tulee kaukaa lähelle ja on täynnä vas-tustamatonta toivoa. Ennenkin on syntynyt ihmeitä. Kirkko onuudistunut, yksityiset ihmiset löytäneet valon ja jakaneet uu-den toivon. “Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitätuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” Se usko aukenee vasta,kun Pyhä Henki saa raottaa suljettuja ovia ja johdattaa var-joista valoon.
Mistä saisin Pietarin järkähtämättömyyden tai Paavalinvarmuuden, Abrahamin uskon tai Jeremian kutsumustietoisuu-den? En mistään, ellei Jumala sitä anna. Ja mitä sitten, vaikkaei antaisikaan. Saisinpa edes hetken olla Hengen tuulen hyväi-lemä, niin vapautuisin orjailemasta elämän kiihkeää rytmiä javaatimuksia, jotka tulevat yhtä hyvin arjesta ja sisimmästäni.Olen kuunnellut vaatimuksia, tehnyt sääntöjä, lokeroinut elä-män ja kadottanut armon. Ilman Hengen synnyttämää elämääolen eksyksissä.
Vanha helluntain kirkkorukous on mannaa sielulle:“Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän
sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Tule köyhäin apu, tulelahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sie-lun hyvä vieras ja suloinen lämpö. Töissä sinä olet lepo, hel-teessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirk-kaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun voimaasiei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se,mikä kuiva on, paranna mikä haavoitettu on, pehmitä, mikäkova on, lämmitä, mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Annauskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat pyhät lahjasi. Anna us-kon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo.”
Esa LöytömäkiKirjoittaja on Forssan kirkkoherra.
1. Kumpi aikakauslehti onvanhempi, Apu vai Seu-ra?
2. Mikä on maailman eni-ten viljelty vihannes?
3. Kuka piispa kirjoittikirjan ”Käännä kasvosi,Herra”?
4. Missä kaupungissa il-mestyy sanomalehtiKarjalainen?
5. Mikä sairaus aiheutuuvehnän, rukiin ja ohran
sisältämästä gluteenis-ta?
6. Mikä on Itä-Suomenläänin pääkaupunki?
7. Mitä suomalaisille tär-keää tapahtui 5.4.1932?
8. Missä ihmisellä on amo-rinkaari?
9. Mikä on sinisorsan koti-eläimenä pidettävämuoto?
10. Minkä niminen onSuomen pohjoisin kylä?
Rakkaamme
AunePATJAS
* 3.9.1927 Kurkijokit 3.5.2006 Koski TL
Kiittäen ja kaivaten
lapset perheineensukulaiset ja ystävät
Saapui hetki elon illan,iltana kauniin keväisen.
Siunattu haudan lepoon.Kiitämme osanotosta.
o.s. Vuorimäki
pe 2.6. Venlala 3.6. Orvokki, Violasu 4.6. Toivo, Hellun-
taipäivä, Puolus-tusvoimain lip-pujuhlan päivä
ma 5.6. Suleviti 6.6. Kustaa, Kustavi,
Kyöstike 7.6. Suvi, Roope,
Robertto 8.6. Salomon,
Salomope 9.6. Ensiola 10.6. Sepposu 11.6. Impi, Immima 12.6. Eskoti 13.6. Raili, Railake 14.6. Kielo, Pihlato 15.6. Vieno, Viena,
Moona ImuOn olemassa Karjalaanvetävä imu,ja sitä on vaikea vastustaa.
Imu panee tutkimaanajankohtaisia, muttamyöskin mennyt historiavetää puoleensa.
Imu koetaan vain siellä,missä ihmiselläon sisimmässäänmystiikkaminä.
Imu vie uuteen sekävanhaan, mutta ei oleIkuiselle Rakkaudelletuntematon.
Heimo Suontausta
Kurkijoki-museo avautuu jälleenkesäksi yleisölle. Aukioloajat 3.6.-27.8. välisenä aikana lauantaisin jasunnuntaisin klo 12-16. Ryhmienkanssa voidaan sopia myös muistaajoista.
Kurkijoen Marttayhdistyksen ret-ki ke 5.7., kohteina Torkville, kahvitKertunmäellä, Olkigalleria, PolarStrutsi, lounas Lasitornissa, HeljäLiukko-Sundströmin galleria AteljéHeljä. Sitova ilmoittautuminen 6.6.mennessä Arjalle puh. 040-7008957. Myös yhdistykseen kuulu-mattomat tervetulleita mukaan.
LukijamatkaKurkijokelaisen lukijamatkalle torstaina 8.6. läh-
tee puolisensataa iloista retkeläistä. Matkalle onkinsyytä ottaa mukaan reipas seikkailumieli. Kurkijoellaei suomalainen voi juoda hanavettä, joten muutamanvesipullon voisi sinne reppuun mukaan pakata.
Viisumin mukana matkalaisille tulee Venäjän vaa-tima minimivakuutus, mutta se ei kata muuta kuinvälttämättömimmän hoidon, jos jotain ikävää sattuu.Tavara- ja henkivakuutus on hyvä ottaa matka-ajaksi,jos sellaista ei vielä ole.
Euroja kannattaa olla mukana myös Venäjän puo-lella. Kaikki muut kuin Raholan koululla yöpyvätmaksavat itse majoitus- ja puolihoitokulunsa paikanpäällä euroilla. Ruplia saa vaihdettua matkalla. Raja-hovissa (ent. Aimo Annos) Vaalimaalla saa myös nos-tettua ja vaihdettua rahaa.
Kurkijoen matkalle ei kannata varata mukaan ”hie-noja” vaatteita tai arvoesineitä. Kunnon retkivarustusja mahdollisesti saappaat ovatkin parhaat vetimet. Vii-purin torilla poiketaan ostoksilla. Myös Kurkijoellaon kauppoja. Ladoilla kulkevat ”tavaratalot” tulevatmyös matkalla tutuiksi. Niistä voi ostaa nautintoai-neiden lisäksi mm. karttoja.
Toisena perillä olopäivänä tehdään yhteinen kier-tomatka eri kyliin ja hautausmaille ja muistomerkeil-le. Toinen päivä on omatoimista retkeilyä varten. Täs-sä vastauksia joihinkin kysymyksiin, joihin olen tör-männyt ensikertalaisten kanssa keskustellessani. Teh-dään matkasta yhdessä mukava.
Raija Hjelm
Kurkijokelaisen lukijamatka Kur-kijoelle to 8.6. - su 11.6., jona aika-na toimitus on kiinni. Lähtö 8.6. Tu-run linja-autoasemalta klo 4. Hel-singissä Kiasman pysäkillä ollaanklo 7.30.
Karjalaiset kesäjuhlat Haminassape 16.6. - su 18.6.
Loimaan Seudun Karjalaseurajärjestää teatterimatkan Ypäjälle pe4.8. klo 20.30 alkavaan Mustalais-leiri muuttaa taivaaseen -esityk-seen. Sitovat ilm. 3.7. mennessäMaijalle puh. (02) 763 1995 tai 040-582 4983.
Elämme nyt mielestäni vuodenkierron parasta ai-kaa. Luonto on juuri herännyt talviunestaan. Kaikki onvihreimmillään, puhtoisimmillaan, kauneimmillaan.Tämän alkukesän tekee vielä paremmaksi, kun pääsenkäymään Kurkijoella. Moni muukin minun laillani onpäättänyt käydä omalla tai sukunsa entisellä kotiseu-dulla. Mitkään naapurimaan tempaukset eivät ole saa-neet meitä jättämään Kurkijokea jamuutakaan Karjalaa paitsioon.
Karjalassa kukkivat kullerot,kukkuvat käet, lehtivät puut, tuu-hettuvat koivikot aivan kuin tääl-läkin, mutta jotenkin ne tuntuvatkuuluvan enemmän sinne Laato-kan rannoille. Odotan innolla näkeväni kulleroita pel-loilla. Niitä on kuin voikukkia täällä. Olin kymmenenvuotta sitten samaan aikaan käymässä Kurkijoella. Sil-loin näin ne ensi kertaa. Enkä unohda sitä näkyä.
Kirjoitan lukijamatkan jälkeen lehteemme kerto-muksen tai kertomuksia matkamme tapahtumista. Jul-kaisemme matkalta otettuja kuvia. Niitä lukijammeodottavat. Sen jälkeen odotamme myös kaikkien mui-den Kurkijoella ja Hiitolassa matkaavien kertomuksia.Jokaisella matkalla olleella on oma näkemyksensä ja
kokemuksensa, joista he voivat kirjoittaa omaan lehteen-sä/lehteemme. Ne julkaistaan varmasti.
Ennen kuin lähdemme Kurkijoelle, juhlimme koulun-sa päättäviä. Lähes 30 000 uutta ylioppilasta, suuri jouk-ko ammattiin valmistuvia tai peruskoulunsa päättäviäsaa olla lähiomaisten ja ystävien keskellä eräänä tärkeä-nä hetkenään. Ruusut, raha- ja muut lahjat kuuluvat
olennaisena osana päivän antiin. Toi-vottavasti jokainen juhlija muistaaheti tai myöhemmin kiittää tavalla taitoisella saamistaan lahjoista ja muistahuomionosoituksista. Vanhemmatvoivat tässäkin nuorta opastaa. Kau-niin kiitoksen lähettävästä nuoresta
jää hyvä vaikutelma, varsinkin jos näkee, että hän onitse ollut mukana kiitosta laatimassa.
Helluntai sattuu samaan viikonloppuun koulujenpäättymisen kanssa. Heleä helluntai on varmasti tänäkinvuonna. Helteitä me emme kuitenkaan taida saada -mutta juhla on juhla, vaikka vähän sataisikin. Se pitääjärjestäjien vain ottaa etukäteen huomioon.
Sydämellisesti Onnea kaikille juhliville!
Raija Hjelm
”Jo joutui armas aika ja suvisuloinen… Taas niitytvihannoivat ja laiho laaksossa.Puut metsän huminoivat taaslehtiverhossa.”
Perjantaina 2. kesäkuuta 2006 – Nro 22-23 – 3
Sanan Voimaa Murresanoja2.6. Herra on minun valoni
ja apuni, ketä minä pel-käisin? Herra on minunelämäni turva, ketä siissäikkyisin? Ps. 27: 1
3.6. Älä vihastu, älä torjupalvelijaasi, sinä olet ainaollut minun apuni. Älänytkään jätä minua, älähylkää, sinä Jumalani,sinä auttajani! Ps. 27: 9
4.6. Jumala on rakastanutmaailmaa niin paljon,että antoi ainoan Poikan-sa, jottei yksikään, jokahäneen uskoo, joutuisikadotukseen, vaan saisiiankaikkisen elämän.Joh. 3: 16
5.6. Sitä, joka uskoo häneen,ei tuomita, mutta se, jokaei usko, on jo tuomittu,koska hän ei uskonutJumalan ainoaan Poi-kaan. Joh. 3: 18
6.6. Tämän jälkeen on ta-pahtuva, että minä vuo-datan henkeni kaikkiinihmisiin. Ja niin teidänpoikanne ja tyttärenneprofetoivat, nuorukaisen-ne näkevät näkyjä, van-huksenne ennusunia.Joel 3: 1
7.6. Mutta jokainen, jokahuutaa avukseen Herrannimeä, pelastuu. Siioninvuori ja Jerusalem onturvapaikka, niin Herraon luvannut. Ne, jotkaHerra kutsuu, ne pelastu-vat. Joel 3: 5
8.6. Kun sitten koitti hellun-taipäivä, he olivat kaikkiyhdessä koolla. Yhtäkkiäkuului taivaalta kohah-dus, kuin olisi käynytraju tuulenpuuska, ja setäytti koko sen talon,jossa he olivat. Apt. 2: 1-2
9.6. He näkivät tulenliesko-ja, kuin kieliä, jotka ja-kautuivat ja laskeutuivat
itse kunkin päälle. Hetulivat täyteen PyhääHenkeä ja alkoivat puhuaeri kielillä sitä, mitä Hen-ki antoi heille puhutta-vaksi. Apt. 2: 3-4
10.6. Sinä, Jumala, annatrunsaat sateet, näänty-neen maasi sinä saatjälleen kukoistamaan.Sinun väkesi elääsiellä, hyvyydessäsi sinähuolehdit köyhistä, Ju-mala.Ps. 68: 10–11
11.6. Menkää siis ja tehkääkaikki kansat minunopetuslapsikseni: kasta-kaa heitä Isän ja Pojan jaPyhän Hengen nimeen jaopettakaa heitä noudatta-maan kaikkea, mitä minäolen käskenyt teidän nou-dattaa. Matt. 28: 19–20
12.6. Näin sanoo Herra:”Taivas on minun valtais-tuimeni, maa on korokeminun jalkojeni alla.Millaisen talon te minullerakentaisitte, millaisenasuinsijan?” Jes. 66: 1
13.6. Kaiken tämän on mi-nun käteni tehnyt, niinnämä ovat syntyneet,sanoo Herra. Köyhääminä katson, köyhää,hengeltään särkynyttä,sanani alla arkaa. Jes.66: 2
14.6. Ylistetty olkoon meidänHerramme JeesuksenKristuksen Jumala jaIsä! Hän on siunannutmeitä kaikella Hengensiunauksella, taivaallisil-la aarteilla Kristuksessa.Ef. 1: 3
15.6. Jo ennen maailmanluomista hän on valinnutmeidät Kristuksessa ole-maan edessään pyhiä januhteettomia Kristukses-ta osallisina. Ef. 1: 4
Viime numerossamme20-21/19.5.2006 kurkijoke-laisten murresanojen ja –il-maisujen vastaukset ovatPaulin muistin mukaan
1. sottuitii = yhteenvetotuloista ja menoista, 2. väät-tää = kusuu esim. lehmiäkotiveräjälle, 3. aitimus =eläin, joka ei pysy aitauk-sessa, 4. käntty = pullaletti,
Kurkijokelaisen 16.6. il-mestyvästä numerosta.
1. sarrain2. puhku3. yletaikaa4. kalakoitii5. liitta6. taasa7. raanta8. vemmel9. kulakka10. hapo-haina
Merkkipäivät
Perheuutisia
75 vuottaLämpimät Onnittelut
10.6.2006Olavi Ahokkaalle
Jyväskylään!
t. Anja ja VeikkoJarmo, Tuula, Niklas ja Aleksi
Haluan täällä IlomantsinKäenkoskella aloittaa pu-heeni kevään kauneutta jaJumalan ihmeellisiä lahjojaihaillen Psalmin 103:1-5sanoilla: “Kiitä Herraa, mi-nun sieluni, ja kaikki, mitäminussa on, hänen pyhäänimeänsä. Kiitä Herraa, mi-nun sieluni, äläkä unhota,mitä hyvää hän on sinulletehnyt, hän, joka antaakaikki sinun syntisi anteek-si ja parantaa kaikki sinunsairautesi, joka lunastaa si-nun henkesi tuonelasta jakruunaa sinut armolla jalaupeudella, joka sinun ha-lajamisesi tyydyttää hyvyy-dellään, niin että sinun nuo-ruutesi uudistuu kuin kot-kan.”
Teidän ensimmäinensuuri päivänne Olavinkanssa, 25.5.1947, oli myöskesäisen kaunis ja toivori-kas päivä. Silloin lähdittelaivalla vihille Puumalankirkkoon, johon en vieläsilloin päässyt mukaan,mutta muuten seurasin jän-nittyneenä tapahtumia. Sii-tä on nyt juuri kulunut 59vuotta, ensi keväänä kuusi-kymmentä vuotta. Paljon
Inkeri Orpana 80 v.
den, jota mitkään vastoin-käymisetkään eivät voi riis-tää meiltä pois.
Niinpä tahdomme toi-vottaa tänä juhlapäivänä Si-nulle, perheellesi, sukulai-sillesi ja koko juhlajoukolleTaivaan Isän siunausta jarakkautta elämän jokaiseenhetkeen.
Ilomantsissa 27.5.2006Eino Orpana
Inkeri Orpana täytti 80 vuotta 1.6. Juhlat pidettiin jo 27.5., jolloin Eino Orpana piti kälylleen oheisen onnittelupuheen.Kuva on 42 vuoden takaa Miika Orpanan ristiäisistä vuodelta 1964. Mukana serkkunsa ensimmäisessä juhlassa olivat In-kerin ja Olavin lapset Tuomo (vas.), Kari, Martti, Markku, Matti, Minna, Eija, Terttu ja Anne äidin sylissä sekä isä. Kuvas-ta puuttuu myöhemmin syntynyt perheen kuopus Ahti. Kuva on otettu Rääkkylän pappilassa.
on sinä aikana tapahtunut,mutta olette saaneet ihmeenreippaan mielen ja jopaerinomaisen terveyden. Eitarvitse siis vieläkään unoh-taa sitä, kuinka suuria lah-joja Jumala on teille jaka-nut.
Olet, Inkeri-kälymme,ollut alusta alkaen, niinkuin jo 75-vuotispuheessa-ni sanoin, koko perheen In-keri. Olemme saaneet ollamonella tavalla lähellä Si-nua. Monet meistä ovatviettäneet kesälomat kodis-sanne ja nauttineet vieraan-varaisuudestasi täysin rin-noin. Et koskaan valittanut,et osoittanut meille mieltä-si. Me saimme puhtaat la-kanat, hyvän ruoan ja kai-ken lisäksi Sinulla oli sanahallussasi - ei meille aikakäynyt koskaan pitkäksi.Olimme osa perhettäsi.
Tämä kaikki tapahtui senlisäksi, että Sinulla riitti ai-van tarpeeksi puuhaa 10lapsen kasvatuksessa jahoitamisessa. Olet hoitanutäidin roolin ja muun moni-tahoisen työn lasten parissa,muun muassa seurakunnas-sa, niin kunniakkaasti, että
tulit lopulta palkituksi har-vinaisella tunnustuksella,Tasavallan Presidentinojentamalla äitienpäivämi-talilla, Suomen ValkoisenRuusun Ritarikunnan I luo-kan mitalilla kultaristein.Olit saanut saman mitalin,tosin ilman kultaristiä, jopoliittisesta työstäsi, muttatuo äitienpäivämitali oliihan paikallaan.
Uskon kuitenkin, että
suurin ajallinen palkinto onlasten ja lastenlasten, vielä-pä lastenlastenlasten rak-kaudessa ja läheisyydessä.Elämässä on hyvin paljonkaunista ja hyödyllistä, pal-jon kiitettävää, mutta se voitulla sittenkin raskaaksi, josei löydä omaan elämäänsäsisäistä rauhaa ja iloa. Sinä,Inkeri, osaat varmasti joskuka, arvostaa sitä lahjaa,jota koet Jumalan rakkau-
den kohteena, Jumalan lap-sena joka päivä.
Teidän hääpäivänne oli25.5., tänä vuonna, hela-torstaina. Helatorstai hei-jastaa meille taivaallistaviestiä, Jeesus elää, hän onelävänä, rakastavana, toi-voa ja iloa antavana keskel-lämme. Hänen Sanansa jahelluntain sanoma, Hengenläsnäolosta, antaa sen kas-vun, sen elämän kauneu-
Kälymme Inkeri
Jo kolme vuotta Eevitäyttää -ja täydelliseltä pikkutytöltä näyttää.SydämellisetOnnittelumme 4.6.!
t. Kummitäti Nora jakaikki muut läheiset
Riekkalan ”kylämum-molas” lapsina käydessäm-me löytyi tietenkin lähita-loista kavereita, joidenkanssa oli mukavaa keksiäkaikenlaista puuhaa. Var-juksen Reino alkoi kerranhoukutella minua ja Anjaalähtemään Rastaan rantaan.Eikä meitä paljon tarvin-nutkaan houkutella, mehänoltiin valmiina lähtemään.
Siispä vain lastauduttiinveneeseen, ja Reino alkoisoutaa melskata Riekkalan-lahden ylitse. Siellä rannas-sa olivat Rastaan pojat, jamelkoinen vilske ja vilinäpihassa alkoi.
Sitten jossain vaiheessamenimme rantaan. Kun sii-nä matalassa kaislikkoran-nassa työnsimme venettä,tapahtui jotain erikoista:kuului vain melkoinenmolskaus, ja hauki hyppäsiveneeseen! Ettei menisiihan kalavaleen puolelle,
täytynee tunnustaa, ettei semikään jättiläiskokoinensuinkaan ollut. Lieneekö ol-lut ihan kilon painoinen-kaan. Ihmeellinen kalan-saalis se kuitenkin oli.
Tietenkin lähdimme sitäkamalalla meuhkeella ai-kuisille näyttämään. Ihmeettä kukaan mitään selvääselostuksestamme sai, silläjokainen puhua pärpättiyhtaikaa ja selitti, mitä oi-kein oli tapahtunut. Muttauskottavahan se aikuisten-kin lopulta oli, sillä meilläoli sätkyttelevä hauki todis-teena.
Reino teki erään kerran(en muista, oliko se tuollasamaisella kerralla) meilleAnjan kanssa varsinaisentempun. Keskellä Riekka-lanlahtea hän nousi venees-sä hajareisin seisomaan jaalkoi keikuttaa venettä puo-lelta toiselle niin, että semelkein ”hörppäsi” vettä
Juolaht mielehein…Ihmeellinen kalansaalis
reunasta.No, me tytöt emme voi-
neet muuta kuin istua ve-neen pohjassa kauhustakankeina ja huutaa täyttäkurkkua. Itse jo mietin, mi-ten ihmeessä jaksaisin uidarantaan, jos vene kaatuisi.Tulihan se Reinokin lopul-ta tolkkuihinsa ja alkoi sou-taa kunnolla kotiin päin jatoi lastin ehjänä rantaan.
Miten ihmeessä se Riek-kalanlahti silloin lapsen sil-missä näyttikään niin suu-relta? Nythän tuo on vainkapea soirake. Me kylläuhattiin, ettei ikinä enäämentäisi Reinon kyytiin.Mutta tuo uhkaus unohtuikuitenkin pian. Mummolas-sa emme asiasta hiiskuneetmitään. Kalajuttua kerroim-me kuitenkin aika ”polleinapoikina”.
Terttu Ketola
5. toistupa = asunnon toi-sessa päässä sijaitseva hel-lahuone, 6. järkinää = kii-reenvilkkaa, 7. jampsii =turhaa kinastelua, 8. välkki= tilava huone, 9. paljo hot-tuu = tilaa suuntaan tai toi-seen, 10. läkki = maitotonk-ka.
Seuraavien murreil-maisujen selitykset löytyvät
Perjantaina 2. kesäkuuta4 – 2006 – Nro 22-23
Maailma globalisoituu,joten me martatkin haluam-me pysyä mukana, etenkinmeitä lähellä olevissa asi-oissa, kuten eri maidenruoka- ja tapakulttuureistatiedottamisessa ja kaukanaolevien maiden ruuan val-mistustapojen oppimises-sa. Kurkijoen Marttayhdis-tyksen hallitus lähetti kak-si edustajaa (puheenjohta-jansa Arjan ja sihteerinsäEevin) Turun Ammatti-ins-tituutissa aprillipäivänäjärjestettyyn koulutustilai-suuteen nimeltä ”Aasialai-nen Taidelauantai”. Ainoa-na ehtona oli, että edustajatpuolestaan kouluttaisivatLoimaalla koko yhdistyk-sen porukan.
Turun koulutukseenosallistui myös Marja–Leena Raholan marttaker-hosta. Tilaisuuden järjesti-vät Varsinais-SuomenMartat yhdessä Kassandrary:n kanssa. Helsingissätoimiva Kassandra järjes-tää kulttuurirajat ylittäväätaidetoimintaa muiden jär-jestöjen kanssa naisille, tei-ni-ikäisille ja lapsille sekävälittää erilaisia taideohjel-mia.
Instituuttiin oli saapunutkolmisenkymmentä opin-haluista eri ikäistä naista,jotka olivat kiinnostuneitaaasialaisesta ruuanvalmis-tuksesta. Meidät jaettiinkahteen ryhmään. Toinenpuoli siirtyi toiseen keitti-öön valmistamaan filippii-niläisiä herkkuja ohjaajan-
vesi on kirkasta. Sitten lai-tetaan kannelliseen katti-laan 4 dl riisiä ja 4,5 dl kyl-mää vettä. Seosta kuumen-netaan kiehuvaksi ja keite-tään hämmentäen.
Lämpöä pienennetäänsiten, että seos juuri ja juurikiehuu. Laitetaan kansipäälle, keitetään n. 20-30minuuttia välillä hämmen-täen. Lopuksi levy sammu-tetaan ja riisin annetaan
Hyvän olon iltanalaitettiin aasialaista ruokaa
aan nykyisin Suomessaasuva Indonesiasta kotoi-sin oleva Teresita Ruutu.
Toinen ryhmä taas val-misti japanilaista sushiaAki Suzukin johdolla, jokaon myös maailmankuuluButo-tanssija. Itse kuuluinsushin valmistajiin, samoinArja ja Marja-Leena. Arjakävi kyllä välillä vähän va-koilemassa filippiiniläistenherkkujen valmistusta saa-dakseen niihinkin jonkin-laista tuntumaa.
Kun sushit ja muut her-kut olivat valmiina, aloitti-vat opettajat kaikille yhtei-sen aasialaisien ryhmätans-sien opetustuokion. Ilmei-sesti tanssit olivat aika vai-keat muistaa, kun en pystyohjaamaan yhtään tanssia.Mieleeni jäi vain SuzukinButo-esitys, joka kuvasikaiketi japanilaista elä-mänmenoa, niin rauhan ai-kana kuin taisteluissakin.
Koska meille oli annettutehtäväksi kouluttaa omatmarttamme aasialaisenkeittiön saloihin, järjestiyhdistys 23.5. Tuulensuunpalvelukeskukseen ”Hy-vän olon illan” jumpan jasushirullien teon merkeis-sä. Jokainen osanottaja saivalmistaa sushirullan taiainakin sai seurata läheltä,miten rulla kootaan, koskakaikille ei riittänyt merile-välevyä. Maistiaiset tokijokainen sai. Koska paikal-la ei ollut keittomahdolli-suutta, piti valmistavat työttehdä jo kotona, keittää
sushiriisi ja paistaa 15 mu-nan omeletit.
SushiSushiin käytetään aivan
siihen tarkoitukseen viljel-tyä japanilaista riisiä, muttajos sellaista ei ole satavilla,kelpaa riisi, joka on puuro-riisiä vähän irtonaisempaa,mutta ei kuitenkaan pitkääriisiä. Riisiä pestään niinkauan vettä vaihtaen, että
hautua 10 minuuttia.Keitetään etikkaliemi,
johon tarvitaan 7 rkl riisi-viinietikkaa (jos ei saatavil-la, käy myös omenaviini-etikka), 4 rkl sokeria, 0,5rkl ruokasuolaa. Liemi kie-hautetaan ja jäähdytetään jasekoitetaan riisin joukkoonriisiä hämmentäen ja esi-merkiksi viuhkalla löyhyt-ellen, jotta riisi jäähtyisihuoneenlämpöiseksi.
Omeletin munat rikotaankulhoon, sekoitetaan jouk-koon 4 rkl sokeria ja 1 rklsuolaa. Paistinpannulle lai-tetaan vähän öljyä, oikeinohut kerros munasekoitustaja kun se on hyytynyt, kää-ritään rullalle pannun toi-seen reunaan ja lisätäänpannulle uusi kerros muna-sekoitusta. Kun tämäkin onhyytynyt, kääritään se edel-lisen rullan päälle. Näintehdään kolme-neljä kertaakäärylettä kohden. Annok-sesta tulee 5-6 käärylettä,jotka leikataan pituussuun-nassa ohuiksi suikaleiksi.
Valmistukseen tarvitaanvielä kalaa (lohta tai tuoret-ta tonnikalaa), kevätsipulia,kurkkua ja wasabi-tahnaa.Myös kalat ja vihanneksetleikataan suikaleiksi.
Sushirullia ko-koamassa Rit-va. Sivusta seu-raa Soile.
JäljennösjäljennöksestäErittäin salainen
Pöytäkirja tehty Suomenja Neuvostoliiton edustaji-en neuvottelukokouksessa,joka pidettiin Moskovassamaaliskuun 27. päivänä1944. Saapuvilla olivatSuomen puolesta valtio-neuvos J. K. Paasikivi jaministeri Carl Enckell sekäsihteerinä varatuomari G.Enckell ja Neuvostoliitonpuolesta ulkoasiainkomis-saari V. M. Molotov, ulko-asiainkomissaarinapulai-nen herra Dekanosov, sih-teeri ja tulkki.
Kokous alkoi Kremlissä,kom. Molotovin virkahuo-neessa klo 16.00 ja päättyiklo 18.45. Keskustelu ta-pahtui venäjän kielellä.
Keskustelu alkaaPaasikivi: ”Käytän tilai-
suutta lausuakseni Suomenhallituksen kiitokset siitä,että Neuvostoliiton hallituson suostunut antamaan
meille selvityksiä välirau-hanehdoista. Rohkenemmetulkita tämän suostumuk-sen vahvistukseksi siitä,että tarkoitus on luodavankka pohja tulevalle rau-halliselle naapuruussuh-teellemme, joka pohjautuumolemminpuoliseen luotta-mukseen ja kunnioituk-seen.”
Molotov: ”Neuvostolii-ton hallituksen puolestapyydän saada tervehtiäSuomen hallituksen edusta-jia. Olen yhdessä apulais-kansankomissaari Deka-nosovin kanssa saanut val-tuudet antaa teille kaikki netarpeelliset selvitykset, joi-ta Suomen hallitus on pyy-tänyt.”
Paasikivi: ”MadameKollontayn välitykselläolemme saaneet Neuvosto-liiton välirauhanehdot,mutta tahtoisimme saadaselvityksiä niihin sekä sa-malla esittää Suomessa val-litsevan näkökannan.”
Molotov: ”Ovatko Suo-men edustajat saapuneet
tänne saadakseen vain tul-kinnan (”interprétation”),vai onko teillä mahdollises-ti valtuudet tehdä lopullisiasopimuksia kanssamme?”
Paasikivi: ”Valtuutemmekäsittävät ensiksikin väli-rauhanehtojen tulkinnan jatoiseksi omien näkökohti-emme esittämisen välirau-han tai lopullisen rauhansuhteen. Sitä vastoin emmeole valtuutettuja tekemäänmitään sopimuksia. Neu-vostoliiton meille ilmoitta-mat ehdot koskevat välirau-haa (peremirie) eikä lopul-lista rauhaa. Tämä kysymysolisi ensiksi selvitettävä.”
Molotov: ”Onko Suo-men hallituksella mitääntoivomuksia? Haluattekorauhaa vai ainoastaan väli-rauhaa?”
Paasikivi: ”Tämä asia onepäselvä, sillä te olettekoko ajan puhuneet vainvälirauhasta. HaluaakoNeuvostoliitto rauhaa vaivälirauhaa?”
Molotov: ”Haluan muis-tuttaa teitä siitä, että meillä
puhutaan välirauhanehdois-ta.”
Paasikivi: ”Olen kysynytmadame Kollontayltä, mut-ta hän ei ole voinut antaaminulle mitään vastaustatähän, mutta hän oletti, ettäjotkin kysymykset joka ta-pauksessa lykätään lopulli-siin rauhanneuvotteluihinsaakka.”
Molotov: ”Neuvostoliit-to on ehdottanut välirauhaa,mutta jos Suomen hallitusmieluummin haluaa rauhaa,niin Neuvostoliitto on val-mis keskustelemaan rau-hanehdoista.”
Paasikivi: ”Onko tarkoi-tuksenne, että sotatoimetlopetetaan ja että muut eh-dot lykätään suursodan lop-puun?”
Molotov: ”Molemmatvaihtoehdot ovat ajatelta-vissa.”
Paasikivi: ”Tätä kysy-mystä ei ole lopullisesti kä-sitelty Helsingissä.”
Molotov: ”Mehän olem-me toimittaneet teille kuusivälirauhanehtoa.”
Paasikivi: ”Käsitän siis,että nyt on kysymys vainvälirauhasta.”
Molotov: ”Jos nyt rat-kaistaan vain välirauhaneh-dot, niin lopullisen rauhanehdoista täytyy neuvotellamyöhemmin. Jos Suomenhallitus tahtoo, että me täs-sä tilaisuudessa keskusteli-simme rauhanehdoista, niinNeuvostoliitto voi mahdol-lisesti hyväksyä tämänkinvaihtoehdon. Me katsom-me, että jos kysymyksessäon välirauha, niin esimer-kiksi Neuvostoliiton sota-vangit ja muut Suomessaolevat kansalaiset luovute-taan Neuvostoliitolle; jostaas keskustelu koskee rau-hanehtoja, niin tulee kysy-mykseen molemminpuoli-nen sotavankien luovutus.”
Paasikivi: ”Entisenä ju-ristina katson, että välirau-ha solmitaan vain määrä-ajaksi. Miten esim. suoma-laisten joukkojen vetäyty-minen 1940 vuoden rajalleon sopusoinnussa välirau-hanehtojen kanssa?”
Enckell: ”Pyydän saadalausua tunnustukseni siitä,että Neuvostoliiton hallitusymmärtää asemamme eikävaadi sotaa Suomen ja Sak-san välillä, mutta meidäntäytyy olla valmiit siihen,että jos Suomen ja Saksansuhteet katkeavat, niin tämävoi mahdollisesti saksalais-ten toimesta aiheuttaa so-dan näiden maiden välillä.
Tässä yhteydessä pyy-dän huomauttaa, että olenjo nuoruudesta asti harras-tanut Suomen ja Venäjänvälisiä suhteita, olen ollutSuomen ensimmäinenedustaja Neuvostoliitossa jakäynyt v. 1922 Moskovas-sa. En ole ottanut osaa nytvireillä oleviin neuvottelui-hin Suomessa, mutta olensuostunut matkustamaantänne, koska hallituksemmepitää minua pätevänä käsit-telemään näitäkin kysy-myksiä.
Mielestäni olisi välttä-mätöntä heti ryhtyä neuvot-teluihin Saksan kanssa näh-däksemme, suostuuko Sak-
Suomen katkaistava suhteet SaksaanMoskovan neuvottelut keväällä 1944, osa 1
Hyvän olon iltanalaitettiin aasialaista ruokaa
Perjantaina 2. kesäkuuta 2006 – Nro 22-23 – 5
Loimaalainen Aune Pauna ja Kurkijoen Räihävaa-rasta kotoisin oleva Pentti Julku vihittiin 20.5.1956Kanta-Loimaan pappilassa, koska kirkko oli tuolloinvarattuna muihin tarkoituksiin. Hääjuhla jäikintuolloin pitämättä. Vahinko otettiin takaisin tasan 50vuotta myöhemmin, jolloin vietettiin kultahäitäLoimaan Veteraanituvalla omaisten ja ystävienkanssa.
Nuoren parin ensimmäinen koti oli LoimaanVirkasuolla. Vuonna 1975 he muuttivat LoimaanKoivusuolle, kun Pentin vanhempien talo jäi tyhjäk-si. Sen jälkeen pari viljeli molempia tiloja. Tilalla olikanoja ja sikoja. Pentti on käynyt myös vieraallatöissä toimien kuorma-autonkuljettajana. Eläkepäi-vien koittaessa vuonna 1994 Julun pariskunta muuttiomakotitaloon Loimaan kaupunkiin.
Virkasuolla asuu nykyään nuorin tyttäristä eliPäivi miehensä Heikki Järvisen kanssa. Heillä onlapset Niina, Joni ja Juuso. Poika Tapio asustaaKoivusuolla hoitaen kotitilaa vaimonsa kanssa.
Kaksostyttärillä Lilja Fernandezilla ja SiljaLaihisella on kummallakin poika ja tytär. SiljallaMika ja Outi ja Liljalla Tony ja Christina. Aunella jaPentillä on siis kolme tytärtä ja yksi poika sekäseitsemän lastenlasta.
Häät jäivät 50 vuotta sitten pitämättä, joten toukokuussaoli aihetta kaksinkertaiseen juhlaan. Kultahääpari Aune jaPentti Julku.
Perhepotretissa vasemmalta kaksi lastenlasten poikaystävää,Niina, Lilja-tytär, Mika, Outi, Silja-tytär, lapsenlapsen ystä-vä, kultahäämorsian Aune, vävy Heikki Järvinen, Joni, kul-tahääsulhanen Pentti, Tapio-poika, Juuso, Päivi-tytär, Tony,Christina ja lapsenlapsen ystävä.
Kultahääpari Aune ja Pentti Julku
Eevi kävi opissa Turussa, minkä jälkeen oli helppo opettaaKurkijoen Marttayhdistyksen porukkaa perinteisen japani-laisen ruuan, sushin saloihin.
Wasabi on vesikasvi,jota tavataan vain Japanis-sa. Kasvatus tapahtuu juok-sevan veden alla. Sushinvalmistuksessa käytettäväwasabi–tahna valmistetaankasvin juurista. Jos aitoawasabi–tahnaa ei ole saata-villa, voidaan se korvatamaultaan hyvin samanta-paisella piparjuurella.Kummankin kasvin makuon hyvin voimakas, jotenniitä tuleekin käyttää varo-vaisesti.
Pienenä vinkkinä näinsuomalaiseen makuun, sus-hissa voidaan lisänä käyttääpurjosta, tillistä ja ruohosi-pulista valmistettua pienek-si hienonnettua seosta.
Sushirullan valmistus ta-pahtuu siten, että merilevä-levy levitetään bambuma-tolle tai leivinpaperin pääl-le. Riisi annostellaan
ohueksi kerrokseksi merile-välevylle ja muut tarvikkeetasetellaan suikaleina päälle.Rullataan napakasti rullal-le, leikataan erittäin teräväl-lä veitsellä n. kolmen sen-tin paloiksi ja laitetaan pa-lat pystyyn tarjoiluvadille.
Kun sushirullat oli tehtyja syöty, Arja ohjasi aivanperisuomalaista tauko-jumppaa, huivia apunakäyttäen, sekä ilmankin, jaantoi vielä ohjeita kotonajatkamiseen. Tämän jump-pahuhkimisen jälkeensaimmekin sitten Hannelenkeittämää hyvää kahviaison ja maukkaan pullankera.
Kiitos Hannelelle kai-kesta tiski- ja siivoustyöstä,meidän kaikkien puolesta.
Eevi
sa vapaaehtoisesti vetä-mään pois joukkonsa Suo-mesta. Toivomme myöspiakkoin saavamme vasta-uksen Saksalta.”
Paasikivi: ”Voinemmesiis todeta, että Neuvosto-liitto on valmis solmimaanjoko rauhan tai välirauhanSuomen kanssa.”
Molotov: ”Suhteidenkatkaiseminen Saksaan onvälttämätöntä kummassa-kin tapauksessa. Ensin onsaatava aikaan sopimus täs-sä pääkysymyksessä.
Jos Suomen hallitus eisuostu katkaisemaan suh-teitaan Saksaan, mitkäänmuut keskustelut Neuvos-toliiton ja Suomen välilläeivät enää voi tulla kysy-mykseen. Näin ollen on tur-ha keskustella muista eh-doista. Korostan vielä ker-ran, että suhteiden katkaise-minen on pääkysymys.Meidän täytyy saada tietoSuomen hallituksen kan-nasta.”
Pääkysymys: Suomenkatkaistava suhteetSaksaan.
Molotov: ”Kysymys eiole juridiikasta. Onko Suo-mi valmis katkaisemaan so-tilaalliset, poliittiset ja ta-loudelliset suhteet Saksaan
vai ei? Tämä on pääkysy-mys.
Emme vaadi, että Suomijoutuisi sotaan Saksankanssa, vaikka tämä tieten-kin olisi meille mieluisa rat-kaisu. Pääkysymys on, ettäko. suhteet katkaistaan (ko-rosti tätä kolme kertaa).”
Paasikivi: ”Jos rauhasolmitaan Neuvostoliiton jaSuomen välillä, tulee Suo-mi puolueettomaksi ja kat-kaisee luonnollisesti suh-teet Saksaan.”
Molotov: ”Tuleva sopi-mus Neuvostoliiton ja Suo-men välillä perustuu ennenkaikkea siihen, että kaikkisuhteet Suomen ja Saksanvälillä katkeavat. Suomi eisaa ylläpitää mitään suhtei-ta Saksaan, niin kauan kuinsuursota kestää. Välirau-hanehdot perustuvat tä-hän.”
Paasikivi: ”Katkaisem-me suhteemme Saksaan,niin pian kuin rauha solmi-taan.”
Molotov: ”Toistan vieläkerran, että olemme valmiittekemään sekä rauhan ettävälirauhan kanssanne.”
Neuvottelupöytäkirjan 1.osa on aiemmin julkaistuKurkijokelaisessa9.1.1954.
Suomijäätikkösi on sydämeni liekkirakkauteni on suuri kuin etäisyysvälillämmeminulle kuulut, vaikka koskaanen luoksesi pääseäitini silmissä taivaasi näinisäni lahjaksi jätti Kalevalanviisaudet ja suomalaisen sisuntänään olen amerikkalainen,eilen olin lapsesitällä tunteen kielellälentäköön kaipuuni bandoneonin kerakasvoin kaukana, mutta olenhedelmäsi joka lastesi kanssamaailmalle lähti illuusiota tavoittamaansinun lapsesi, minun vanhempani,heille vuotavat kyyneleeni
Edellisessä Kurkijokelaisessa nro 20-21/19.5.2006 etusivultaalkaen Arja ja Urpo Heinonen kertoivat matkastaan Argen-tiinaan. Siellä paljastettiin suomalaisten siirtolaisten 100-vuotismuistolaatta, jonka suomenkielinen teksti ohessa.
1906-2006
100 vuottasuomalaisiaArgentiinassa
Perjantaina 2. kesäkuuta6 – 2006 – Nro 22-23
Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 30 Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.
Eino Heikinmaa
Kaiken työn ja touhunkeskeltä ajatukset menivätaivan toisiin asioihin. Mitämaailmalla tapahtui? Mitämeidän rajoillamme ta-pahtui? Pystyisikö Suomivaltaamaan Karjalan ta-kaisin vai kuinka oikeinkävisi?
Propagandahan oli val-tavaa: nyt tehtäisiin Suur-Suomi. Koko Itä-Karjalaotettaisiin Suomelle.
Tilanne rintamalla tuntuisuomalaisten kohdalta su-juvan myönteisesti. Jouk-komme jatkoivat etenemis-tään Laatokan pohjoispuo-lella, kannaksella rajaa eivielä tuossa vaiheessa oltujoka paikassa ylitetty. Vi-hollinenkin oli pysynytomissa asemissaan rajan ta-kana, mikäli radion tilanne-tiedotuksiin oli uskomista.
Kaunis ja lämmin kesäjatkui. Elettiin heinäkuunloppua. Aikaiset viljatkinkävivät kellastumaan. Olivalmistauduttava leikkaa-maan ohraa, joka oli jo sii-nä vaiheessa, että voitiinleikata ja laittaa seipäillekuivumaan.
Viljan niitto tehtiin niit-tokoneella, johon oli tehtysellainen lisälaite, että viljavoitiin niittää kasoille, jos-ta ne pantiin seipäille ilmansitomista. Se joudutti pal-jon viljan leikkuuta.
Koska oli kuiva ja läm-min kesä, viljan ei tar-vinnut olla kovinkaankauan seipäillä kuivu-massa, kun se voitiinjo ajaa latoon odotta-maan puintia. Latoonajaminen suoritettiinsamoilla jytyreilläkuin heinänkin ajo. Nyt sesujui vain paljon parem-min, kun oli opittu jytyrei-tä käyttämään.
Aika riensi, ja elettiin joelokuun alkua. Jännittynei-nä seurattiin, miten tilannerintamalla eteni. Itä-Karja-lassa joukot olivat jo aikakaukana Neuvostoliitonpuolella. Tilannetiedotuk-sissa ennusteltiin jo Petros-koin valtaamista ja pohdit-tiin, kuinkahan monta viik-koa tai päivää siihen meni-si.
Meitä ei niinkään kiin-nostanut, kuinka tilanneKannaksella kehittyi. Setuntui pysyvän vielä lähtö-asemissa: mitään suurem-paa etenemistä siellä ei ol-lut tapahtunut.
Viljan korjuuja puinti
Kun ohra oli saatu kor-jattua, alkoi pian jo kauranniitto. Kuivuus tuntui sitä-kin vaivanneen, koska kas-vustot olivat jääneet aikalyhyiksi. Sato ei siitä enää
lisääntyisi. Niinpä katsottiinparhaaksi niittää sekin pois,sillä ei tiennyt, vaikka olisisadekausi tulossa. Silloinolisi paljon hankalampaaniitä korjata ja olisi lisäävaivaa kuivaamisesta. Tilal-la oli kyllä kuivuri, jossaolisi saanut viljat kuivattua.Mutta tilanne oli sellainen,ettei tiennyt, mitä seuraava-na päivänä tapahtuisi. Niin-pä yritimme saada työt teh-tyä, niin kuin oli isännänkanssa sovittu.
Sattui vielä niin ikävästi,että niittokone hajosi ja ky-län seppä oli reservissä.Siispä ei auttanut muu, kuinottaa viikatteet esille ja käy-dä niittämään. Kävihän seniinkin, vaikka vähän hi-taammin, kun ei ollut vielämitään kiirettä. Eikä siinäkovin monta päivää men-nytkään, kun saimme kau-ran seipäille, sillä suurin osaoli kuitenkin saatu niitettyäkoneella.
Seuraava eteemme tullutpulma oli kauran puiminen.Isä kävi kysymässä Papin-ojasta, joka oli siinä naapu-rina, saisimmeko heidän ko-neillaan puida meidän vil-jat. Kyllähän se heille sopi,kun isä vielä lupasi, ettämeiltä tulisi työväkeä heillepuintipäiviksi. He eivät oli-sikaan pärjänneet omallaväellä. Koska moottorinpolttoainetta ei ollut saata-
vissa, olivat he saaneetvuokrattua Vuorenmaan Sy-sikorvesta lokomapiilin (lo-komobiilin), jonka naapu-rissa asuva autoilija MattiSalonpää oli heille tuonut.
(Kun höyrykone ja katti-la yhdistettiin toisiinsa, syn-tyi voimakone nimeltä lo-komobiili. Se saattoi ollakiinteä tai pyörillä varustet-tu, jolloin se soveltui kulje-tuksiin. Eniten lokomobiiliahyödynnettiin puimakoneenvoimanlähteenä. Suurenpainonsa ja kömpelyytensävuoksi höyryvoimaiset ve-tokoneet eivät kuitenkaanyleistyneet maatiloillammeliikkuvina vetokoneina.Toimituksen lisäys).
Tilanne Kannaksellakinalkoi käydä yhä jännittä-vämmäksi, kun suomalaisetjoukot olivat ylittäneet val-takunnan rajan ja edenneetjonkun verran. Mutta vastusoli ollut paljon kovempimitä Itä-Karjalassa, jotenjännitys nousi päivä päiväl-tä, etenkin silloin, kun ra-dion tilannekatsauksissa tulituttuja paikkoja esille. Niis-
sä mainittiin esimerkiksi Ii-järvi ja Tyrjä, missä käytiinerittäin kovia taisteluita.Kotikylääni Saarekselle oliTyrjältä matkaa kuusi kilo-metriä.
Usko siihen, että voitai-siin päästä kotiin, lisääntyija teki mielen paljon iloi-semmaksi ja toivorikkaam-maksi. Jospa sittenkin pää-sisimme takaisin Karjalaan.
Kaurat olivat kuivuneetseipäillä niin Papinojallakuin meilläkin, ja ne olisaatu ajettua suuliin, missäne olisivat puitavissa. Puin-nin aloituspäiväkin oli so-vittu. Ensin puitiin Papino-jalla ja sitten meillä. Puimi-sessa ei ollut eroa siihen,mihin me kotona olimmetottuneet. Ero oli vain siinä,että meillä voimakoneenaoli ollut Olympia-moottorija nyt oli haloilla lämmitet-tävä höyrykone, jota täytyiensin lämmittää muutamatunti, että sai höyrypaineentarpeeksi korkealle, että selähti pyörimään. Kun olilämmittäjä mukana, jokatiesi, kuinka sitä käytettiin,niin hyvinhän se toimi, japuinti sujui mainiosti.
Minun tehtävänäni oliolkien siirtäminen koneestakauemmaksi niille varat-tuun paikkaan. Se oli aikatomuista hommaa, muttaniin se oli kaikilla.
Ei niin kovaa hommaa,etteikö siihen leikkiäkin se-kaan mahtuisi. Siellä puin-tihommissa olivat myös Pa-pinojan omat pojat, taisiolla naapurinkin poikia mu-kana. Mennessään päivälläsyömään pojat vähän nipis-telivät ohi juostessaan Al-lia, joka oli Papinojan työ-mies, vaikka olikin nainen.Hän yritti ottaa pojat kiinnija antaa niille vähän opetus-ta.
Kai minäkin siihen vä-hän osallistuin, kun hän ta-voitteli minuakin, muttaminä en hypännytkään kar-kuun, vaan sieppasin Alliavyötäröltä kiinni ja vähänkeikautin. Ja kuinka sattui-kaan, kun ei arvannut pitäävaraansa, hän kaatua mät-kähti maahan. Silloin Allil-ta pääsi oikein ärräpäitä:”En olisi uskonut, että sinäminut tuohon kedolle kaa-dat. Mutta tämähän on vainleikkiä.” Tuon tapahtumanhän muisti vielä kymme-nien vuosien jälkeen, kunjälleen oltiin tultu Vampu-laan.
Iltaan mennessä saatiinpuinnit puitua. Sen verranjäi vielä aikaa, että kerittiinkoneet siirtää meidän riihi-suulille, niin kuin he sanoi-vat. Seuraavana päivänä olisitten meidän puintipäivä.
Masinisti eli lämmittäjätuli taas pari tuntia ennen
puinnin alkamista lämmit-tämään lokomobiilia, ettäsai höyryn päälle. Seurasinsilmä tarkkana tätä toimi-tusta, ja etenkin sitä, kuin-ka se saatiin pyörimään.Kierrosten noustua sopivik-si puinti voitiin aloittaa. Seoli rankka ja vähän pitkäkintyöpäivä. Mutta puinnitsaatiin joka tapauksessapuitua, vaikka sato jäikinaika heikoksi. Sille ei kui-tenkaan mitään voinut.
Kohtalokas matkaVuorenmaihin
Koska seuraavana päivä-nä piti kone viedä Vuoren-maalle takaisin ja matkaasinne kertyi lähes 20 kilo-metriä, niin liikkeelle olilähdettävä aamulla hyvissäajoin. Minä läksin meidänkahdella hevosella viemäänvarsinaista konetta. Lind-roosin Pappa toi Rintalanhevosella koneen savupii-pun ynnä muut varusteet.
Alkumatka sujui oikeinmainiosti, tuumailin siinähevosten rinnalla kävelles-säni, että olisi siinä kävele-mistä, mutta olihan minullaaikaa, kun viljat olivat tul-leet puitua ja kesän sato olitallessa. Kun saavuimmeLoimijoen ylittävälle Ta-mareen sillalle, niin alkoitapahtua. Minä kävelin ko-neen vasemmalla puolella,ja meidän hevonen Mirkkuoli oikealla puolella. Tilanomistajan hevonen oli va-semmalla. Mirkku oli sel-lainen arkaluonteinen javirkku, toinen hevonen olisitä vastoin hyvin rauhalli-nen ja vähän laiskanpuolei-nen.
Sillankannen kopistessaMirkku pelästyi sitä ääntäja ryntäsi kaikin voimineteenpäin. Yritin oikeallaohjaksella pidätellä Mirk-kua ja toisella hätistellätoista hevosta myös vetä-mään. Sitten, kun edelleenkiristin Mirkun ohjasta, sekatkesi, ja minä horjahdintaakse päin. Sitä ennenolimme ajautuneet aivansillan vasempaan reunaan.Sillankaiteen reunassa olisellainen paksu hirsi, jollakansi oli tuettu alapuolellaolevaan niskahirteen.
Hevoset olivat vapaatmenemään omin päin, enniitä voinut ohjailla miten-kään. Sillä hetkellä, kunhorjahdin taaksepäin, tun-sin, kuinka takana olevapyörä tönäisi sääriini jakaatoi minut siihen sillankannelle. Samalla huoma-sin, että housunlahkeeni olijäänyt rautaisen pyörän alleniin, etten päässyt siitä mi-hinkään. Tunsin, kuinkapyörä pyöri hitaasti eteen-päin, oli jo takapuolenikohdalla.
Yritin vetäytyä niin lä-helle hirttä, että se hellittäi-si kiristämästä ja niin pu-dottautuisin jokeen, muttaturha toivo. Koetin pidättäähengitystä mahdollisimmanpitkään, mutta turhaan, pu-ristus vain kiristyi vyötärönja sitten rinnan kohdalta.Sitten syttyi kuin kirkasvalo silmiini, ja minulle tulioikein hyvä olo. Ponnistel-lessa olin jo aiemmin sulke-nut silmäni.
Heräsin siitä hyvän olontunteesta, kun tunsin, ettäminua ravisteltiin. Avates-sani silmät, huomasin ettäLindroosin pappahan siinäoli kysellen, kuinka minul-le oli käynyt. ”Ei minullemitään ole käynyt. Muttakuinka minä tässä olen?””No, sinähän ajoit sitä Lo-komapiiliä. Etkö sinä muis-ta? Katso, hevoset ovattuolla toisella puolella sil-taa”, selitti pappa.
Kun nousin istumaan jakatsoin sinne hevosia, mi-nulle rupesi selviämään,mitä sillalla oli tapahtunut.Hetken siinä istuttuani nou-sin seisomaan ja venyttelinjäseniäni todeten, että kaik-ki liikkuivat. Suurempia ki-puja en tuntenut, ehkä vä-hän sellainen väsyneen tun-tuinen olo minulla kuiten-kin oli.
Pappa tuumaili: ”Kyllä-pä pojalla oli hengen menolähellä. Siltä se näytti, ettäjäät sen pyörän alle, muttaet sittenkään. Olipa sinullahyvä tuuri.”
Hetken ihmeteltyäm-me menimme sillan toises-sa päässä seisoneiden he-vosten luokse. Solmin oh-jasvarren, joka siinä sillallakatkesi, ja niin olimme taasvalmiit lähtemään eteen-päin. Pappa pyysi päästäajamaan hevosia vähänmatkaa, niin saisin istuakärryillä.
Niinpä Lindroosin pappalähti ajelemaan edessä, jaminä tulin rattailla perässä,sillä hän tiesi, mihin men-tiin. Kun olimme ohittaneetkirkonkylän ja käännyim-me Matkusjoen tietä Vuo-renmaalle, huutelin papalle:”Pysäytäs ne hevoset, minätulen ajamaan niitä. Tulesinä istumaan tänne kärryil-le. Minusta on paljon mu-kavampaa kävellä.”
Pappa suostui siihen, jame vaihdoimmepaikkoja. Sanoinhänelle: ”Huutelesitten, mitä tietämennään.” Silläolin ensi kertaa sil-lä seudulla, jotenen tiennyt yhtään,
mihin piti mennä.Matka jatkui sitten aivan
outoja maisemia, kunnespappa huuteli, että seuraa-vasta risteyksestä pitäisikääntyä pois Säkylään joh-tavalta tieltä. Sitä ei tarvin-nutkaan kulkea kuin kilo-metrin verran, kun oltiinperillä.
Ajoimme lokomapiilinsille osoitettuun paikkaan japurimme varusteet kärrystäpois. Laitoimme vetohe-vosten valjaat ja aisat tilalleja läksimme ajelemaan ko-tia kohti. Iltapäivä oli jo pit-källä, ennen kuin saavuim-me kotiin. Tulihan siitämatkaa yhteensä noin 40 ki-lometriä. Eikä silloisilla rat-tailla voinut paljon raviaajaa, mutta tehtävä, jonkaolimme saaneet, oli tulluttehdyksi, vaikka se hiuskar-van varassa olikin.
Niin oli saatu tärkeim-mät kesätyöt tehtyä. Jäljel-lä oli ainoastaan kyntämi-nen, joka jäi sitten minuntehtäväkseni. Vuokraehtoi-hin kuului, että viljalla ole-vat alueet oli syksyllä kyn-nettävä.
Isä, Aune ja Martta-tätiolivat luvanneet lähteä val-latulle alueelle järjestele-mään asioita siviilien palaa-mista varten. Aune ja tätitoimivat siivousryhmissä jaisä viljelyspäällikkönä taimikä hänen tittelinsä lieneeollut.
Tilannetiedotuksissaennusteltiin jo Petroskoinvaltaamista ja pohdittiin,kuinkahan monta viikkoatai päivää siihen menisi.”
Koetin pidättäähengitystä mahdollisimmanpitkään, mutta turhaan,puristus vain kiristyi vyötärönja sitten rinnan kohdalta.”
Suomalaiset joukotSuur-Suomea tekemässä
Tuttu tieNii monet, monet kerrattuota tuttuu tietä myötepaljai jalo kesäl kuljettii.Toisinaa männä marnittii,toisinaa taas juosta kipitettii.Mihi lie olt kiire?Kesäl uimaa kunnalliskoi rantaa,tai sit ortodoksisel hautuumaal.Tahe Suokantaa kyllää.Aina sitä ol mänemistämillo mihikii.
Terttu Ketola
Perjantaina 2. kesäkuuta 2006 – Nro 22-23 – 7
Olen odotellut, mitämieltä ollaan Elisenvaaranpommituksista kertovastaTV-dokumentista Vaiennutmurhenäytelmä. Hyvä kunsiitäkin viimein julkisestipuhuttiin, ainakin heille,jotka ovat sen katkerastikokeneet.
Ohjelma oli hyvä, muttakovin laimea. Kait sitä onteeveestä totuttu kamaliinräiskeisiin. Jotenkin en pi-tänyt siitä, kun niitä pom-mittajia esiteltiin siinä oh-jelmassa. Ei pitäisi olla si-
Mielipide
Laimea esitysnisilmäinen. Tehdään sitärauhankin aikana kaikenlai-sia kamaluuksia, jotka pai-netaan villaisella.
Otimme nauhalle senpommitusohjelman ja esi-timme vieraillemme. Ei senäyttänyt tekevän heihinvaikutusta: ”Siitä on pitkäaika. Sellaista se sota on.Jne.”
Vasta silloin reagoitiin,kun kerroin, mitä isäni olitapahtumista puhunut. Yksimies nousi ruokapöydässäseisomaan ja punaisena ja
vihaisena alkoi sättiä: ”Ute-liaita ihmisiä, mennäänkauhistelemaan toisten sur-keutta ja ympäriinsä kerro-taan kauhutarinoita.” Niin,että sellaista myötätuntoahänen taholtaan. Toinenvieraamme alkoi kertoa,miten kamalaa hänellä olilapsena, kun piti laittaa pei-tot ikkunoihin: ”Kyllä sil-loin pelotti.” Kerrottakoon,että hän asui Sisä-Suomes-sa, paikassa, josta oli 30 ki-lometriä kirkolle ja naapu-riinkin kilometri, eikä heil-lä ollut edes sähköä.
Kun lapsena muutimme,niin eräällä paikkakunnallakoulussa puhuttiin, kuka olilahtareiden pentu. Se olioutoa. Kait se katkeruussäilyi ja periytyi, kun koh-de oli lähellä.
Kaikilla evakoilla onvamma sielussaan, sodassaolleista puhumattakaan. Enusko, että evakkojen lapsetovat saaneet kantaakseenevakon vammaa. Monettunnetut henkilötkin ovatkertomansa mukaan synty-mäpaikkakuntalaisia, vaik-ka molemmat vanhemmatja suvut olisivat selviäevakkoja. Ja se on hyvä se.
Aika on parantaja. Minä-kin itkin ennen, kun kuulinKarjalan kunnailla jne. Olinhiljattain kuuntelemassaisoa poliisikuoroa, enkäkyyneltäkään heruttanutedes Laatokalle, vaikka oi-kein oopperalaulaja esittisoolon.
Anna
Vielä lapsuudessani oli-vat erilaiset ennusteet jakummitusjutut muodissa.Ennen kuin päästiin tele-visioaikaan, tarinat suustasuuhun kerrottuina saat-toivat vähän muuttaamuotoaankin, mutta ainane olivat yhtä jännittäviäkuulla.
Vanhan ajan kansa osa-si lukea luontoa kunnioit-tavasti, sillä hyödyllisetsääennusteetkin olivatkansantiedettä parhaim-millaan. Joskus ennusteetolivat vähän ristiriitaiset.Esimerkiksi, jos taivaan-ranta punoitti auringonlas-kun aikaan. voitiin sanoa:”Iltarusko, päivä paska taiiltarusko lämpimiks.”
Muurahaisten käyttäy-tymisestäkin ennustettiin.Käenkukunta ilmaisi elä-mänvuodet jne. Sammak-koennuste lienee enem-män nykyaikaa. Jos en-nuste ei aina täsmääkään,ei sovi moittia ennusteen-tekijää, sillä säätilahansaattaa nopeastikin muut-tua.
Ennen oli olemassa toi-senlaisiakin ennusteita.
Eräskin emäntä väitti, ettäjos musta lintu lensi päinikkunaruutua, se tiesi ainaläheisen kuolemaa. Sa-moin jos hammas lähtisuusta, oli sekin kuole-manenne. Joillakin oli”aavistus”, että jotain ikä-vää oli tulossa. Sitten onolemassa telepatia, johonitsekin olen taipuvainenuskomaan. Siinä kaksi ih-mistä ajattelee samaa asi-aa ja tuntee samoin, siisasia on läheinen molem-mille.
Halvaantunutmies seisoi
Entäs sitten enteet! Ne-kin olen kokenut isänikuoleman kautta. Olinisääni hoitamassa hänenkotonaan muutaman päi-vän ennen hänen kuole-maansa. Viimeisenä iltanahän pyysi hakemaan naa-purinsa Havut luokseen.Kun he olivat tulleet (Ani-ta elää ja muistaa vielä ta-pahtuman), nousi isäniseisomaan ja lausui testa-menttinsa todistajien läsnäollessa.
Kuinka halvaantunut
mies pystyi seisomaansänkynsä vieressä tuonajan ja todistamaan, ettäoli täysissä sielun ja ruu-miin voimissa? Sitten hänvielä pyysi meitä laula-maan virsiä, minkä teim-mekin. Me valvoimme hä-nen toivomansa mukaan,ja naapurit poistuivat vas-ta aamuaskareilleen.
Isällä oli aina liivit päi-vällä ja ”kirjan kokoinen”lompakko liivin sisätas-kussa sydämen puolella.Yöllä liivien paikkana oliseinään sängyn päädynkohdalle lyöty naula. Tas-ku sisälsi kaikki hänen ar-vopaperinsa.
Noustuaan seisomaanhän kehotti ainutta veljeä-ni Veikkoa ottamaan liivithaltuunsa sanoen: ”Minuaei saa mikään sitoa tännemaan päälle. Eikä kukaansaa pelätä: en jää kummit-telemaan kenellekään!”Me kaikki muistammenuo sanat kunnioittaen.
Me sisareni kanssakuulimme ikään kuin he-vonen olisi ajanut kova-pyöräisillä rattailla. Päät-telimme Huhtalan lähte-
neen rehun hakuun var-hain aamulla, kunnesmuistimme hänellä olleenkumipyöräiset rattaat. Jaolihan talviaika, ettei koli-na kuulunut senkään puo-lesta. Myös äitini lähtivanhimman sisareni kans-sa aamuaskareilleen. MeVeikon kanssa jäimmeisän luo.
En mielestäni nukku-nut, vaan istuimme hiljaaVeikon kanssa isän lähel-lä. Hiljaisuus oli tosi rau-kaisevaa, mutta tahdoim-me täyttää isän toiveenvalvomalla.
Sitten näin, kun ovestatuli harmaisiin vaatteisiinpukeutunut naapurinemäntä, joka oli kuollutjoitakin viikkoja aikai-semmin. Minulle ja Vei-kolle hän kumarsi terveh-dyksensä ja käveli suo-raan isän sängyn viereen,otti tätä kädestä kiinni, jasitten he poistuivat yhtähiljaisesti kuin emäntä olitullutkin.
Katsahdin nukkuvaaisääni, joka puhalsi juurimuutaman uloshengityk-sen. Juoksin navettaan
kertomaan äidille ja sis-kolle, että isän elämänkaa-ri oli päättymässä. Kun tu-limme sisälle, oli hänenevakkotiensä loppuun kul-jettu.
Mielestäni en ollutunessa, mutta en väitä, ett-eikö tietoisuus pieneksisekunniksi olisi kadonnut.Mutta miten selittää tuonhyvän, pois nukkuneennaapurin vierailu? Sille enole saanut selvitystä näi-den kuluneiden vuosikym-mentenkään aikana. Tässätapauksessa on pakko us-koa enneuniin!
Kukkapurkithajosivat
Toisena esimerkkinäolen saanut luvan kertoamieheni serkun vaimonkuolemasta. Pariskuntaasui kerrostalossa kahdes-taan. Mies oli rautateillätöissä. Vaimo oli jonkintuotteen edustaja, jotenkahe eivät aina tienneet,missä toinen oli. Matka-puhelimetkaan eivät sil-loin olleet vielä kovinyleisiä. Mies kotiutui tuo-na kyseisenä iltana aiem-
min, mutta ei ollut vai-mostaan huolissaan, koskahänen työtehtävänsä saat-toi olla kauempana.
Yhtäkkiä ilman mitäänmaanjäristystä, ampumistatai muuta ulkoista syytäkaikki kukat putoilivat ik-kunalaudalta ja menivätrikki. Vaimo oli taitavakukkien kasvattaja, jamieskin piti niistä. Nekaikki sinkoilivat lattialleja hajosivat pieniksi pirs-taleiksi. Mies kokosi sär-kyneet kukat roskikseen jaodotteli vaimoaan kotiinpieni outo tunne rinnassa.
Yöllä soitettiin sairaa-lasta ja kerrottiin, että vai-mo oli kuollut aivoveren-vuodon vuoksi. Kuolinai-ka täsmäsi kukkien pirs-toutumisen kanssa. Olikopääkipu ollut yhtä rajuakuin kukkapurkkien sär-kyminen? Niin ainakinmies tulkitsee asian.
Uskon monilla muilla-kin olevan samanlaisia”enteitä”, mutta he eivätvälttämättä uskalla puhuapeläten joutuvansa nau-runalaiseksi. Minulle saanauraa vapaasti, en siitäpahastu.
Aino Koppi
Enteet ja kummitukset
Tänään taas haltioiduinkrookuksen takia. Sitä nä-kyy kolme senttiä. Sininenkrookus. Keltaisia lesken-lehtiä tienpielessä ja reviiri-ään laulava mustarastas. Seon kevättä!
Lastenlapset ajavat pol-kupyörällä kouluun, kun tieon jo kuiva. Minulla oli ei-len ensimäistä kertaa pyyk-ki ulkona kuivamassa, tal-ven jälkeen. Siis kaikkeaniin tavallista ja arkista, jakuitenkin askeleissa on uusihilpeys. Mielessä läikähtääkummallisesti, ja silmätvettyvät väkisinkin, kunajattelee kevättä ja kesää.Kuinka luonto ja minä pon-nahdammekaan uuteen ku-koistukseen. Olemme va-paita ja iloisia.
Tottakai kesälläkin voiolla tuskaa ja sairautta. Asiathuonosti. Mutta kevään en-simmäisinä iltoina, kun kat-soo hitaasti tummuvaa mai-
Uusiihmeellinen
alkusemaa, on kuin se lupaisi...jotakin. Hipaisun taivasta.Sankaruutta talven taiste-luista tai ikuisen elämänmaassa, jossa talvea ei ole.
Tämä on elämän vaihe,jossa en enää himoitse jahalua oikein mitään, enedes keväältä. On hienoa,jos aurinko paistaa ja voinviedä aamukahvini ulos jajuoda sitä siellä. Mutta jossataa, voin istua sisällä jakatsoa, kuinka vesi putoaamaahan, kasvattaa lammi-koita ja purosia. Enkä minävie villatakkiani tai sukkiakovin kauas kesälläkään,että kun on koleaa, lämmik-keet löytyvät vikkelästi.
Kaikki suomalaiset tun-tevat sanan kevät. Kaikillese tuo mieleen uuden vai-heen, alun johonkin. Elä-män kevät, rakkauden ke-vät. Kasvamista, luopumis-ta vanhasta. Keväilkää!
Vieno Hovatta
LoordiLoordi meni ja voitti, hulluuden aika koitti.Oopperan mörkö uusi, ihmiset innosta huusi.
Loordi elää nyt kuvissa, toreilla, saleilla jatuvissa.Kaikki kiittävät kilpaa, ei pelätä näköä inhaa.
Mikään ei hyvää tai pahaa, mitä vielä,revitään rahaa.Loordistako pelastus tuli,katsotaan, kun ensi lumi suli.
Anna
Esk
on p
uum
erk
ki
Perjantaina 2. kesäkuuta8 – 2006 – Nro 22-23
Asianajajia
AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja
Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]
AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY
Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,
puh. (02) 762 4400, fax 763 [email protected]
www.heikman.com
ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.
Varatuomari
LAATUAEDULLISUUTTA
AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus
KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky
Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760
(Kaupungintaloa vastapäätä)
KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ
ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.
Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!
Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: [email protected]
MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ
ERLUND-talo
EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko
MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa
Ajanvaraus puh. (02) 763 1179
KukkaBoxPuh. 762 2669
Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa
Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU
Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700
Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547
ONKSTIETOOVASTAUKSET
MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA
Puh. 7622 950,Oikokatu 3
Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00
LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17
1. Apu (v. 1933,Seura v. 1934)
2. tomaatti3. Eero Huovinen4. Joensuussa5. keliakia6. Mikkeli7. alkoholiliikkeet avasi-
vat ovensa kieltolainpäättymisen jälkeen
8. ylähuulessa9. ankka10. Nuorgam
Tänä keväänä kuljin halki Karjalan.
Kuljin Vaalimaalta Säkkijärven kauttaViipuriin.Näin Mannerheimin linjan,kuljin Kyyrölästä Kivennavalle,ohi Lintulan luostarin Terijoen kauttavanhaan Pietariin.
Kuljin sen silloin kun omenapuutkukkivat.
Näin niin monen kodin rauniot.Näin kyliä, joissa ei ollut yhtään asujaa.Oli vain talojen kivijalkojaja omenapuut, jotka joka kevätpuhkeavat kukkaan,ovat yksin puhjenneet jo vuosikymmeniä,ja juhannusruusut ja akileijat,jotka yhä koristavat porraspieltä,joka kauan sitten raa’asti runneltiin.Aina keväisin ne kukkivat odottaen:
Miehet keittiössäTaitaa Teräväisen Irjalla olla edessään kissanpäivät keitti-ötöistä. Ainakin pääsiäinen näytti, ettei naisia tarvita keitti-össä, kun miehiltä sujui kaikki lampaanviulun leikkaami-seen asti. Pojanpoika Juha leikkauspuuhassa poika Ilkkaapulaisena.
Vielä kansamme tulee kerranja juuremme ravitaan.Ja pihojen ruohokentät, joista yhä näkee,että ne ovat olleet ihmisten asuinsijoina.Ja multavat maat, jotka keväisinodottavat siemenen kylväjää.Ja metsät, joissa kesäilloin käki kukkuuvarroten kuulijaa.
Vaikka omat juureni ovat tiukastiVarsinais-Suomen mullassa,en enää koskaan mene Karjalaanomenapuiden kukkimisen aikaan.Villiintyneiden omenapuiden kukatsaavat tuskan rintaani.
Ymmärrän Karjalan kansan kaipauksenkun se salaa rinnassaan kaipaaesi-isiensä Karjalaa.
Anja AaltonenYläne
Vaalimaalta Pietariin
SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21
RuokakauppaSinun makuusi
762 2848
LOP-Kultapiste
763 2150
040-765 7028
Ritvanja OilinEines-keittiö
76368520762 4432
762 2062
762 1413
Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle
Tarjoukset voimassa: perjantai - sunnuntai 2. -4.6.2006
pkt
KULTA KATRIINAKAHVI 500 g (3,78 kg)
189Tuoretta & raikasta
1/tal.
Eldorado kuoritutkatkaravut 500 g (11,98 kg)
599
Suomalainenkirsikka-tomaatti250 g (7,96 kg)199
rasia
Hollanninpaprikat 360
kg
HK Marinoitu porsaanulkofileepihvi n. 1,3 kg
kg7,95HK Kabanossit
400-500 g (6,23-4,98 kg)
249pkt
Frödinge Kakut400-565 g (12,38-8,76 kg)
495kpl
Saarioinen Iso VaaleaKarjalanpiirakka
630 g (3,00 kg)
189ps 299
pkt
Hartwall Jaffatai Jaffa light 2-pack
2 x 1,5 l (0,73 l)Sisältö 2,19 Pantit 0,80
Creme BonjourTuorejuustot 200 g (9,95 kg)
199rasia
