Kym

en

la

aK

so

n o

sa

Ku

nn

an

jä

sen

leh

ti -

2/2

00

7

KyPsä

2

Julkaisija:Kymenlaakson osakuntaLiisankatu 17B 1300170 HelsinkiPuh & fax: 09 135 2429www.helsinki.fi/jarj/kyoPankkiyhteys:Nordea Hki - Ydinkeskusta127130-82804

Painpaikka: Domus Offset OyPainos: 200 kplPäätoimittajat: Antti Mänttäri ja Antti HaimiToimittajat: Antti Forsell, Maria Rämö Elisa Jahkola, Maiju Kettunen Jussi Rainamaa, Riku Neuvonen Taitto: Antti Mänttäri ja Antti Haimi

Kypsä Kymenlaakson osakunnan jäsenlehti

Pääkirjoitus 3Antti Mänttäri

Sukupuoli ja uskonto 4Jussi Rainamaa

Matkailun ABC 6Antti HaimiBärlin 2007 8 Maiju Kettunen Kas näin asuu Antti 10Elisa Jahkola, valokuvat Tero MuonaValokeilassa Mari 12Antti MänttäriTeijän keittiössä 14Antti MänttäriOsakunnan reissu Tallinnaan 16Maria Rämö

Kypsä - Kymenlaaksonosakunnan johtava pää-äänenkannattaja!

�

Pääkirjoitus

Kypsän sisältö jatkaa tänäkin vuonna totuttua linjaa: juttujen aiheet ja tyyli ovat yhtä erilaisia kuin osakuntalaisetkin. Tämäkin Kypsän matkailuaiheinen numero sisältää asiaa filosofiasta sisustukseen sekä hieman poikkeuksellisesti apellatiivisen pääkirjoi-tuksen. Tuuba on tällä kertaa kannessa.

Kuten aktiivisimmat osakuntalaiset jo tietävätkin vuosi 2007 on HYY:n vaalivuosi. Valmistautuminen syksyllä pidettäviin vaaleihin on jo käynnissä. Osakuntien vaali-päälliköt ja Unioni ovat palaveeranneet, ja meidänkin osakuntamme hallituksessa pohdittiin teemoja Osakuntien vaalirenkaan yhteiseen vaaliohjelmaan. Osakunnat haluavat olla mukana päättämässä HYY:n tulevaisuudesta ja vaaleissa menestyminen vaatii panostusta meidänkin osakunnaltamme. Haluamme että HYY:n edustajistos-sa ovat parhaat mahdolliset päättäjät ja uskomme osakuntien poikkitieteellisenä ja poliittisesti sitoutumattomana ryhmänä pystyvän edustamaan Helsingin yliopiston opiskelijoita parhaalla mahdollisella tavalla. HYY saattaa tuntua kaukaiselta orga-nisaatiolta, mitä se ei oikeasti suinkaan ole, vaan edustajistossa tehtävät päätökset vaikuttavat opiskelijoiden arkeen hyvinkin konkreettisesti esimerkiksi ruokailun ja terveydenhuollon yhteydessä.

Elleivät yleisesti opiskelijoita koskevat asiat riitä nostamaan vaalihenkeä, kannattaa pitää mielessä ojassa oleva oma lehmämme eli tilakysymys. Liisankadun osakunnille on korvamerkitty tilat rakenteilla olevalta uudelta ylioppilastalolta, mutta nykyisiin tilanjakoperiaatteisiin kuuluvien kahden vuoden mittaisten vuokrasopimusten takia asemamme muuttuu varsin epävakaaksi. HYY:n edustajistossa on menneinä vuosina ollut useita kymäläisiä vaikuttajia ja toivoa sopii, että tämä perinne jatkuu. Kulu-valla kaudella KyO:n näkökulmaa HYY:aan tuo Antti Palmu, joka kertoo mielellään edaattorin työstä ja HYY:sta, muttei valitettavasti muilta kiireiltään ehtinyt kirjoittaa Kypsään.

Valmistautuminen on käynnissä myös seuraavaan vuosijuhlaan, jolloin KyO täyttää pyöreät 75 vuotta. Juhlapaikaksi on jo varattu Vanha, joten kaikki varmasti mahtuvat. Juhlaan mennessä valmistuu uusi historiikki ja juhlaohjelmaa on luvassa koko viikok-si.

Antti Mänttäri ½ päätoimittaja

Antsun suusta

�

Sukupuolesta puhuminen tarkoittaa pu-humista uskonnosta. Unohda luonto; meille ei ole olemassa mitään “luontoa”. Nyt kun kaikki on meidän omissa käsis-sämme, voimme kysyä: miksi emme voi antaa naisen ja miehen seisoa vierekkäin samanvertaisina?

Kun nainen ja mies seisovat vierekkäin samanvertaisina, he katsovat ylös Juma-laan. Mutta Jumala on Yksi, ja kun Hän katsoo alas, on olemassa vain Yksi, ei kahta samanvertaista. Naisen on synnyt-täjänä astuttava syrjään, jotta ihminen saisi tunnustuksensa yhtenä Jumalan yk-seydessä.

Ja naisesta tehtiin miehen omaisuutta, uu-destaan ja uudestaan. Miehet kävelevät hiljaisuudessa, sillä tämä on heidän maa-taan. Naisten askeleiden täytyy kuulua, jotta heidän kävelynsä ei itsessään olisi mitään. Sen on viitattava itseensä, jotta miehet voivat omistaa sen, asettaa sen seinälle ja kutsua sitä kauneudeksi. Vain esittämällä nainen tällä tavoin tarpeetto-mana voidaan ykseys säilyttää kakseuden edessä.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään kerto-mus kehityksestä. Uskonto ei voi alkaa mistään, sillä Jumala on meidän jokaisessa sanassamme. Kieli ei voi alkaa mistään, ja Jumala on syy sil-le, miksi meidän sa-namme merkitsevät meille sitä, mitä ne merkitsevät. Merki-tyksissä ei ole kyse valinnasta.

Jumala on meidän jo-kaisessa sanassamme, ei Jumala, ja tämä on tärkeä ero. Me emme koskaan valinneet sitä, mitä tämä sana meille merkitsee, mutta se on nyt meidän, kun puhumme Jumalasta. Tämä ero pitää nähdä, sillä sitä ei voi lukea. Ja kun me näemme sen, voivat nainen ja mies seisoa vierekkäin tasavertaisina, sillä Jumala ei enää siirrä naista syrjään, vaan me.

Sukupuoli ja uskonto

Jussi Rainamaa

�

Kun me näemme eron Jumalan ja Jumalan välillä, politiikka loppuu. “Politiikka” on vain yksi nimi sille, miten ihmiset tässä kulttuurissa vihaavat toisiaan. Ihmiset vi-haavat toisiaan niin kauan, kuin Jumala ja Tiede pakottavat meidät näkemään toisen sanat ihmisen sanoina. Tästä vieraudesta syntyy yksilö, jolla on persoonallisuus sekä haluja ja arvoja ja joka puhuu jos-

takin vieraasta, jonka hän on itse sanoillaan nimennyt. Kun hän puhuu, hänelle ei voi vastata asettamatta koko hänen olemis-taan joka sanalla ky-seenalaiseksi. Val-miin yksilön suojaksi meillä on demokra-tia ja ihmisoikeudet. Tämä tyhjyys on meidän lahjamme maailmalle.

Jos politiikkaa ei tu-hota, naiset tulevat vihaamaan miehiä ja miehet tulevat vi-haamaan naisia riip-pumatta siitä, kuinka “tasa-arvoisia” he ovat. Kun me ym-märrämme, ettei mi-

tään ihmistä ole olemassa ja ettei meillä koskaan ollut tilaisuutta valita sanojem-me merkitystä, etiikka voi alkaa. Täl-löin myös tämä kulttuuri loppuu. Tällöin nainen ja mies voivat seisoa vierekkäin,

ja he voivat ymmärtää toisiaan, sillä he eivät enää puhu mistään vieraasta, joka heidät voisi erottaa, vaan toisistaan, sillä he ovat niissä sanoissa, joita he sanovat. Me emme enää puhu kieltä, niin kuin me ennen puhuimme Jumalasta, vaan kieli puhuu meissä, niin kuin me puhumme nyt Jumalasta.

”Mikä on filosofian tarkoitus? Osoittaa kärpäselle tie ulos kärpäsansasta”

-Ludwig Wittgenstein

�

Olen viettänyt päättyvän lukuvuoden ai-kana joitakin viikkoja Pariisissa. Oikein nautittuna tämä loistava kaupunki tarjo-aa kokonaisvaltaisen ja avartavan elä-myksen; kyseessähän on maailman epä-virallinen kulttuuripääkaupunki, johon miljoonat turistit ovat aikojen saatossa tulleet hengittämään toisaalta edistyk-sen, toisaalta historian suurten saavutus-ten kyllästämää ilmaa. Suuri kaupunki tarjoaa myös loputtomat mahdollisuudet viettää aikansa väärällä tavalla. Matkai-lu on huvittelua – ja huvittelu ei yllättäen ole niin helppoa kuin aluksi kuulostaa. Liika kunnianhimoisuus on turistin pe-risynti. Pariisin kokoisessa kaupungissa on täysin selvää, että kaikkia monument-teja ei kukaan kykene yhden lomamat-kan aikana näkemään. Monet kuitenkin yrittävät tutustua täsmälleen niin mo-neen kohteeseen kuin aikataulu suinkin antaa myöten. Nämä ihmiset ovat sitä joukkoa, jonka herätyskello on soimassa kukonlaulun aikaan ja jonka museokier-ros ei pääty minuuttiakaan ennen sulke-misaikaa. Tällainen matkailu on tietysti hyvin tehokasta. Tehoturistimme kysyy: miksi lorvia ulkomailla, sitähän voi teh-dä myös kotisohvalla?

Vastataksemme tehoturistille kysy-käämme, mikä ylipäätänsä on lomailun tarkoitus. Jokainen tietysti päättää sen itse, mutta melkeinpä kaikille meistä, jopa tehoturistille, päämääränä on yk-

sinkertaisesti viettää mahdollisimman mukavaa aikaa ja rentoutua arkielämää varten. Aikataulujaan optimoivan mat-kailijan toiminta tuntuukin olevan ris-tiriidassa hänen päämääriensä kanssa. Väitän nimittäin, että kirkosta kirkkoon

juokseminen on harvojen mielestä to-della nautinnollista ja varmastikaan tiu-kat aikataulut lomamatkalla eivät lataa paristoja. Tehomatkailijoiden ongelma on, että he eivät tunne kunnolla omia preferenssejään.

Antti Haimi

Matkailun ABC

7

Huvittelu on vaikeaa ja tehomatkailija epäonnistuu. Mikä on siis minun resep-tini? Kannatan kyllä museoelämää, mut-ta vaatimattomammissa mittasuhteissa kuin monet muut. Louvre siis kiinnos-taa, mutta tunnustan auliisti, että en koe huonoa omaatuntoa, jos ennemmin tai myöhemmin poistun vähin äänin. Liial-lisen sivistyksen sijaan suosittelen kah-viloissa ja puistoissa notkumista sekä kulinarismia. Katujen kävely ristiin rastiin ja kaupungin ilmapiirin tunnus-teleminen ovat loistavia aktiviteetteja jo sinällään. Jalkapallo-ottelu tai konsertti illalla tarjoavat mahdollisuuden nähdä muitakin ihmisiä kuin turisteja. Rahan tuhlaaminen mahdollisuuksien rajoissa

on vapauttavaa – ainakin Parii-sissa halvalla hy-vän saaminen on usein kovin han-kalaa.

Vaikka matkai-lija tuntisikin hyvin omat pre-ferenssinsä, voi ongelmaksi silti jäädä mielihalu-jen toteuttamisen vaikeus. Kuli-narismille omis-tautunut turisti voi yrityksistään huolimatta saada eteensä kelvo-tonta muonaa. Tämänkaltaiset vastoinkäymi-

set ovat mahdollisia ja jopa luultavia. Niistä selviäminen edellyttää joustavaa ja stressitöntä mielenlaatua, siis täysin päinvastaista kuin tehomatkailijalla.

Matkastressi on nykyään yleistä, mutta sen voi välttää antautumalla

laiskottelulle ja unohtamalla aikataulut. Ei ole häpeä esitellä kotimaassa vain lyhyehköä listaa tutustumisen kohteena olleista nähtävyyksistä. Tuttavien ihai-lua paljon suuremman mielihyvän antaa onnistunut matka.

�

Knut ei ole pelkästään 5.12.2006 Ber-liinin eläintarhassa syntynyt jääkarhun pentu vaan myös megajulkkis. Se houkut-telee enemmän turisteja päivittäin Berlii-niin kuin yksikään karhupatsas kaupungin katukuvassa. Ulkopaikkakuntalaisten ja ulkomaalaisten ohella Knut on valloitta-nut berliiniläisten sydämet, tosin ajoittain jopa Knutista, tarkemmin Knutista kerto-vista artikkeleista, radioreportaaseista ja matkamuistoista, voi saada yliannostuk-sen.

Osittain turistina, osittain paikallisena päätin pitää velvollisuutenani käydä oi-keasti katsomassa median luoman hälyn taustalla tallustelevaa karhunpoikaa. 8 euroa maailmankuulun henkilön kohtaa-misesta ei ollut liikaa edes opiskelijalle. Viikonloppuhuviksi saman suunnitelman olivat tehneet sadat muutkin, enkä siis saanut nauttia Knutista yksin. Helpotuk-sekseni eläintarhan portilla jonotus kesti vain muutaman minuutin ja taukoamat-toman ihmisvirran ohjaamana löysin hel-posti eläintarhan karhupuistoon. Helpotus muuttui kuitenkin jalkojen säryksi, lieväk-si auringonpistokseksi ja pakonomaisella hymyllä kohdattavaksi väsymykseksi varsinaisessa Knut-jonossa, johon olikin jo aamupäivän kuluessa ehtinyt kaikkien Berliinin pikkutyttöjen ja -poikien ohella, Kiina, Puola ja muutama muu kansakunta. Kaikesta huolimatta en muistele jonotusta pahalla; silmänkantamattomiin jatkuvan ihmisjonon yllä leijui historian tekemisen tuntu – ja minäkin siis sain osallistua jo-

Berliinin, Saksan 3,4-miljoonaisen pää-kaupungin, vaakunassa karjuu karhu (saksaksi der Bär). Vaakunaa leppoisam-min kaupunki esittelee nimikkoeläintään lukuisissa miehen mittaisissa karhupat-saissa, joita löytyy lähes jokaisen hotellin, viraston tai aukion edestä. Näiden kirja-vien nallejen tarkoitus lienee sekä ottaa vastaan kaupungin turistit että tervehtiä päivittäin paikallisia. Yksi karhu on kui-tenkin ylitse muiden. Knut.

Bärlin 2007

Maiju Kettunen

�

hinnä kameran ikkunasta, mutta saatoin silti hyvin mielin todeta, ettei jonotus ol-lut turhaa. Niin ihana, söpö, valkoinen, karvainen, leikkisä, hymyilevä, lupsakka, pehmolelumainen ja hurmaava tämä Ber-liinin pieni prinssi oli. Samassa näytös oli kuitenkin jo ohi, taisi olla elämäni lyhyin 5 minuuttia, ja jouduin tekemään tilaa seuraaville noin 50 ihailijalle.

Minäkin siis olen yksi niistä onnellisista, jotka ovat nähneet Knutin. Tämä toteamus kantaa itsensä, eikä kenelläkään pitäisi olla syytä kysyä, miksi se on lehtijutun arvoinen asia. Knut on tämän kevään (ja monen tulevan vuoden) Berliinin merkki-tuote ja lähettiläs. Berliinin näkemiseen eivät enää riitä televisiotorni tai Branden-burgin portti; Knut kuuluu nyt kaupungin keulaturistirysiin. Knut on Berliini 2007.

honkin ainutkertaiseen ja erikoiseen!

Berliinin eläintarha pyrkii takaamaan kai-kille kävijöille mahdollisuuden terveh-tiä pörssikurssinsa (konkreettisesti) tup-lannutta jääkarhua. Knut on vielä pieni, harjaantumaton viihdyttäjä, joten hänen esiintymisensä on jaettu tuntiin aamupäi-vällä ja tuntiin iltapäivällä. Nämä näytök-set on puolestaan pilkottu noin 5 minuu-tin pituisiksi yleisöosiksi; aidatun Knut-alueen sisään otetaan kerroittain sopiva määrä, kuitenkin kymmeniä, esittämään taitojaan pikavalokuvauksessa eli siinä, kuinka monta laadukasta kuvaa Knutista saa viidessä minuutissa ikuistettua näytet-täväksi sukulaisille, työkavereille, kave-reille ja osakuntalaisille.

Lopulta, noin 40 minuutin jonotuksen jäl-keen minäkin sain hetkeni valokeilassa. Kuvia tuli kyllä otettua kymmeniä; olin siis ainakin keskitasoa. Knutin näin lä-

10

Kas näin asuu Antti

Elisa Jahkola

Kuten me kaikki tiedämme, Antit ja ant-tismi ovat vallanneet yhä enemmän elin-tilaa rakkaassa osakunnassamme. Vaikka varsinkin uudet osakuntalaiset saattavat helposti erehtyä luulemaan kaikkien ky-mäläisanttien majailevan pysyvästi Lii-sankadulla, ovat heistä ainakin useimmat päätyneet mukavuussyistä hankkimaan itselleen myös toisen majapaikan. Jotta ymmärtäisimme tätä ainutlaatuista – jos-kaan ei millään lailla uhanalaista – lajia paremmin, tutustukaamme hieman tar-kemmin erään Antin elinolosuhteisiin. Antti* pitää päämajaansa haaga-

laissolussa jo neljättä vuotta ja on viih-tynyt huoneessaan oikein hyvin. – Pieni huonekoko ei sinällään haittaa, eipähän pääse eksymään, Antti toteaa positiivisel-le luonteelleen ominaisesti. Sisustuksessa Antti pyrkii mahdollisimman rentoon ja boheemiin tunnelmaan, sillä liika suun-nitelmallisuus tappaa hänen mukaansa kodin hengen. Antille on tärkeää myös se että kotona vallitsee kiireetön tunnelma, ja ainakin vierailuajankohdaksi valittuna sunnuntai-iltapäivänä kiireettömän une-lias tunnelma oli käsin kosketeltavissa.

Ikkunan edusta on selkeä ja hyvin sointuva. Harmahtavan vaalea sävy tuo lämpöä pintoihin.

Makuunurkkaus on moderni ja toimii pirteänä vastakohtana ikkunan-edustan hillitylle charmille.

11

Asiaankuuluvasti sekä Antin seinä- että herätyskello ovat jo aikoja sitten lakan-neet käymästä. – Kun siihen nyt on jo tottunut eikä enää refleksinomaisesti vil-kaise kelloa, niin en ole pitänyt niin väliä ostaa uusia pattereita, Antti toteaa. Kellot toimivatkin tätä nykyä lähinnä koristeina ja muistuttavat aika-käsitteen olemassa-olosta yleisellä tasolla. Antti ei ole pahemmin valikoinut tai nirsoillut huonekalujen suhteen, vaan tavarat ovat ilmestyneet huoneeseen kuin itsestään avuliaiden sukulaisten suosiol-lisella avustuksella. Antti on huomannut, että esineiden alkuperäistä käyttötarkoi-tusta muuttamalla voi päätyä mainioihin sisustusratkaisuihin: Ylimääräinen patja täyttää kaksinkerroin taitettuna yöpöydän virkaa ja ehkäisee Antin mukaan samal-la tehokkaasti huoneen kaikumista. Säi-lytystilaa huoneessa tarjoaa parin kaapin lisäksi lattiataso, mutta lattiasäilytyksen haittana on, että myös pölykoirat tapaavat liikkua samaisilla seuduilla. Siksipä ryh-tyessään esimerkiksi imuroimaan Antin täytyy aina ensin imuroida itse imuri, joka suurimman osan ajasta pölyyntyy sängyn alla.

* Jutun arkaluontoisuuden vuoksi emme poikkeuk-sellisesti erittele Antin sukuhaaraa sen tarkemmin vaan tyydymme käyttämään lajin yleisnimikettä.

Makuunurkkaus on moderni ja toimii pirteänä vastakohtana ikkunan-edustan hillitylle charmille.

Antin huoneessa vallitsee tällä hetkel-lä viidakkoteema.

Pöydän luonnonpuinen, klassi-sen elegantti pinta muodostaa astiaston kanssa harmonisen kokonaisuuden.

12

Valokeilassa Mari

Antti Mänttäri

Esittele itsesi lyhyesti Kypsän lukijoil-le.

Olen uusi kuraattori, Mari Heikkilä, elin-tarviketieteiden maisteri, 26 v., Elimäel-tä.

Miten tulit osakuntaan?

Heh. Oli toinen opiskeluvuoteni ja keräilin rohkeutta, kunnes vihdoin päätin mennä käymään osakunnalla. Fuksipäivystäjillä oli hirveä kiire samana päivänä Uudella järjestettyyn uusieniltaan, eikä osakun-nalle saatu hälytettyä yhtään kymäläistä. Tästä onkin muodostunut jo jonkinlainen legenda. Kaikki olivat varmoja, etten jää osakuntaan, mutta jäinpähän kumminkin. Seuraava tapahtuma olikin sitten jo ko-kous, mutta sitä ei ole tarkkaa muistiku-vaa.

Mitä teet työksesi?

Tittelini on tutkija. Käytännössä yritän selvittää, miten valo vaikuttaa elintar-vikkeisiin ja yritän kehittää uudenlaisia pakkauksia. Perustutkijantyötä: raporttien kirjoittamista ja labrassa työskentelyä.

Harrastatko muutakin kuin osakun-taa?

Erilaista urheilua vaihtelevalla aktiivisuu-della. Ruoanlaitonkin voi ehkä lukea har-rastukseksi.

Mitä ruokaa suosittelisit kesäksi?

Visainen kysymys. Uudet perunat ja silli ovat tieten-kin hyviä ja mansikat.

Mistä ammatista haavei-lit lapsena?

Hm. Minulla ei muistaak-seni ollut selkeää toiveam-mattia. Perinteiset eläinlää-kärit ja kokit olivat kyllä jossakin vaiheessa, mutta mikään ei jäänyt erityises-ti mieleen. Yläasteella ja lukiossa en tiennyt, mihin tähdätä.

Miten kuvailisit suhdet-tasi Helsinkiin?

Viihdyn ihan hyvin Hel-singissä, vaikka nykyään vietän vapaa-aikaa maa-kunnassakin. Helsingissä hyvää on joukkoliikenne ja se että tapahtumia on pal-jon. Kallis asuminen taas häiritsee. Toisaalta tykkään, toisaalta en.

Millaisena näet osakunnan tulevaisuu-den?

Tuleva muutto tulee muuttamaan toimin-nan edellytyksiä. Toiminta ei ole enää niin paljon riippuvaista tiloista ja rahas-

1�

ta, mikä on tietysti myönteistä. Haasteena tulee olemaan uusien fuksien saaminen, koska opintoaikojen rajaus saattaa vähen-tää aktiivisuutta. Uskon, että osakunnan tulevaisuus on hyvä. Näin perinteisellä järjestöllä on vakaa asema.

Mikä on kivoin osakuntavirka?

Niitä on monia. Tietysti kuraattori, kun siinä nyt on. Viroista, joissa olen ehtinyt olla pidempään, apuemäntä. Joku toinen huolehtii isoista linjoista, ja itse pääsee tekemään porukassa.

Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

Kissa. Kotikissa. Ruoka tulee valmiina eteen, saa nukkua ja touhuta milloin halu-aa. Ei tarvitse totella ketään.

Mikä saa sinut nau-ramaan?

Iloiset ihmiset, joista nauru tarttuu. Hyvät vitsit.

Mikä ärsyttää si-nua?

Tähän tulisi monta asi-aa… Töissä juuri pu-huimme, miten ärsyt-tävää on, kun ihmiset jäävät bussista nous-tessaan bussin oven eteen odottamaan ka-veria. Yleisesti ottaen olen suvaitsevainen ja ärsyttävät asiat ovat

lähinnä pieniä yksityiskohtia. Erityisen ärsyttävää on, jos joku lupaa tehdä jotain, muttei teekään kunnolla.

Kerro jokin hauska osakuntasattumus.

(Pitkä hiljaisuus) Voisiko tähän palata lo-puksi?

Ei. Se oli viimeinen kysymys.

Lonkalta on vaikea muistaa mitään so-pivaa. Kerran olimme leipomassa jota-kin kokoukseen, en enää muista mitä se oli, mutta rasva unohtui ja sokeri myös. Yleensä osakunnan keittiössä kaikki on-nistuu. Leivonnaiset menivät kuitenkin kokousvieraille täydestä ja kaikki kehui-vat. Silloin se ei ollut hauskaa, mutta jäl-keenpäin muistelen sitä lämmöllä.

1�

Monia lukijoitamme on varmasti askarruttanut, ovatko elokuvista tutut ja kalleudestaan kuuluisat osterit oikeasti hyviä. Kypsän uhrautuva ruokatoimitus päätti ottaa asiasta selvää.

Teijän keittiössä: Osterit

Ensimmäinen havainto oli, että os-tereita on vaikea saada ilman en-nakkotilausta. Ainoa paikka, josta testattavaa löytyi oli Stockmannin herkku. Näin ollen varsinaista os-terivertailua ei päästy tekemään. Ostetut viisi Ranskasta pyydettyä otusta aseteltiin kaupassa matkaa varten pahvirasian pohjalle muka-viin pehkuihin ja kanteen tehtiin vielä muutama hengitysreikä. Inter-netistä saatujen ohjeiden mukaisesti kyytipojaksi valittiin stout, merkki-nä Guinness.

Internetistä saatiin myös tieto, että kunnon nautiskelijat syövät osterin-sa sellaisenaan ja ehdottomasti elä-vänä. Tämä ilahdutti koehenkilöä, sillä kuolemaan asti hänkään ei oli-si suostunut uhrautumaan. Kuoren avaaminen osoittautui visaiseksi tehtäväksi. Yhden osterin kuori oli jo valmiiksi selvästi raollaan, mutta juuri siksi se piti hylätä. Se on ni-mittäin merkki osterin elottomuu-desta, joka taas aiheuttaa ruokamyr-kytysvaaran. Ellei keittiöstä satu löytymään osteriveistä, avaamiseen kannattaa varata runsaasti aikaa, ett-eivät vieraat joudu odottamaan vesi kielellä kovin kauaa. Joka tapauk-sessa käteen on syytä laittaa paksut hanskat haavojen välttämiseksi.

Antti Mänttäri

1�

Kun yksi poloinen oli viimein saatu kammettua auki, koehenkilö yllät-tyi. Mitään mörköä kuoren sisältä ei paljastunut, eikä osteri vaikuttanut edes vihaiselta, mutta sen rakenteen velttous ja sekavuus hämmästytti-vät. Osteri näytti raadellulta. Eri vä-risiä osia lillui kuoren sisällä hujan hajan. Hetken epäröinnin jälkeen se todettiin kuitenkin syömäkelpoi-seksi ja lirautettiin kuoren päältä suuhun.

Tuntuma pureskeltaessa oli kirjava. Osteri sisälsi monen tuntuisia osia kiinteistä, lähes kovista niljakkaan pehmeisiin. Kokonaisuudessaan se

oli sitkeähkö ja pureskelua vaativa. Elävän olennon syöminen oli koke-muksena sen verran hämmentävä, että itse maun havainnointi tahtoi unohtua. Maku oli melko mieto ja siinä maistui aluksi merivesi, jon-ka jälkeen esille alkoivat tulla ma-keahkot aromit, jotka muistuttivat vahvasti tavallisia simpukoita, joita laitetaan pitsan päälle pitserioissa. Jälkimaku viipyili suussa kohtalai-sen pitkään.

Avaamisvaiheessa ongelmaksi osoittautuneen ankaran vastarinnan takia jäljelle jääneet kolme osteria päätettiin keittää. Keittäminen rat-kaisi ongelman ja lisäksi ostereiden rakenne muuttui vähemmän niljak-kaaksi. Myös suolaveden maku vä-heni.

Koehenkilöä ei kaduta, mutta toi-saalta hänen ei myöskään tee mie-li lisää. Vaikkeivät osterit makunsa puolesta hassumpia olekaan, niiden korkea hinta suhteessa syötävän osan kokoon sekä suuhun saami-sen vaivalloisuus vähentävät niiden houkuttelevuutta huomattavasti.

Testin voittaja: Guinness

1�

Osakunnan varsin nopealla aikataululla edennyt ajatus laivareissusta toteutui huhti-kuussa seitsemän osakuntalaisen voimin. Matka eteni hyvässä hengessä ja ryhmä on-nistui saapumaan Tallinnaan suurempia häiriöitä aiheuttamatta. Liikkuminen oli help-poa nerokkaiden kartanlukijoiden ja viroa kadehdittavan sujuvasti puhuvien kymäläis-ten tehdessä suurimman työn. Allekirjoittanut tyytyi hymyilemään ja nyökkäilemään, koska eteläisen naapurin kieli ei taipunut aivan yhtä sujuvasti.

Osakunnan reissu Tallinnaan

Maria Rämö

17

Tallinnasta löytyi muutakin kuin pubeja: matka suuntautui ensin Kumu-museoon, jossa modernin taiteen lisäksi oli esillä myös vanhempaa virolaista taidetta. Museo muistutti silti hämmentävän paljon Kiasmaa. Museoreissun jälkeen ryhmä käyskenteli Tallinnan keskustassa hakeutuen vanhaan kaupunkiin. Tallinnan uutta ja vanhaa sumeilematta yhdistelevä arkkitehtuuri jaksoi ihastuttaa ja vihastuttaa. Pian olikin jo nälkä ja ruokapaikkana toimi itseään Tallinnan vanhimpana pubina mai-nostava ravintola. Tämän jälkeen ”kaljaa, kaljaa, kaljallallallaa”-huudot alkoivatkin jo kaikua ympäri Tallinnaa, ja pubikierroksen edetessä volyymi luonnollisesti voimistui. Erityisen mieleenpainuvana säilyy Depeche Mode-pubi, jossa osakunnan nuorempi polvi sai kattavia tietoiskuja yhtyeen historiasta. Yö laivassa sujui korttia iskien ja antoipa Kymenlaakso oman panoksensa myös karaokeen. Aamun merenkäynti oli menomatkaa huomattavasti vähäisempi, mutta kun-kin pään sisällä tilanne taisi olla toisin päin. Kaikki kykenivät kuitenkin ulos laivasta ja tiettävästi kukaan ei myöskään nuupahtanut jonnekin päin Katajanokkaa. Pahin toipu-misvaihekin ehti hellittää illan hallituksen kokoukseksi, jossa matkaa päästiin heti pui-

maan.

1�

75. vuosijuhla järjestetään 23.2.2008 Vanhalla ylioppilastalolla. Illalliskortteja myydään hyvin varustelluissa Kymenlaakson osakunnan myyn-tipisteissä lähempänä H-hetkeä.

Osakuntamme kuraattori on vaihtunut! Vanhan kuraattorin Riku Neuvosen ja uuden kuraattorin Mari Heikkilän vallanvaihtoa juhlittiin kuraattorinvaihtokaronkassa 12.5. Jatkoilla seurattiin Euroviisuja.

Inspehtori Esko Ukkoselle on myönnetty Helsingin kaupungin tiedepalkinto merkittä-västä Helsingissä tehdystä tieteellisestä työstä.

Osakunnalla vietettin herrapäivällisiä neuvostotunnelmissa. Puheiden määrän ja sävyn perusteella maidemme väliset suhteet ovat edelleen hyvällä tolalla.

Debatissa ei tällä kertaa tullut voittoa joukkueemme terävästä verbaliikasta ja säke-nöivästä älystä huolimatta. Myöskään yrjönpäivänä osakuntamme ei yltänyt parhaisiin suorituksiinsa.

Vappu-aattoa juhlittiin Liisankadulla kolmen osakunnan voimin. Jatkoille mentiin Hä-mäläis-osakunnalle. Vapunpäivän piknikille osakuntalaiset kokoontuivat Kaivopuis-toon.

AntinpäivätAntit juhlivat antteuttaan jälleen perjantaina 30.11.Ilmoittautumiset tähän syksyn kakkosjuhlaan viimeis-tään 2.6.

Kymmenen uutisia

1�

Kymenlaakson osakunnan virkailijat 2007

InspehtoriEsko Ukkonen puh. 09-191 44172 (työ),09-412 8524 (koti) esko.ukkonen ät helsinki.fi

KuraattoriRiku Neuvonen (Valkeala)puh. 040 750 0735kyo-q ät helsinki.fi

Hallituksen puheenjohtajaAntti Mänttäri (Kouvola)puh. 050-4125984kyo-pj ät helsinki.fi

TaloudenhoitajaRiku Nöjd (Kuusankoski)puh. 040-7766758kyo-taloudenhoitaja ät helsinki.fi

SihteeriMaiju Kettunen (Kouvola)puh. 040-5410410kyo-sihteeri ät helsinki.fi

EmäntäMari Häkkinen (Kotka)puh. 040-7461893kyo-emanta ät helsinki.fi

IsäntäVille Halkola (Kotka)puh. 0400-787793kyo-isanta ät helsinki.fi

ToiminnanohjaajaMaria Rämö (Kouvola)puh. 040-8471020kyo-toiminnanohjaaja ät helsinki.fi

TiedotussihteeriJussi Rainamaa (Kuusankoski)puh. 050-4629709kyo-tiedotussihteeri ät helsinki.fi

Kypsän päätoimittajatAntti Haimi (Kouvola)puh. 040-5152267 kyo-kypsa ät helsinki.fi

Antti Mänttäri (Kouvola)puh. 050-4125984kyo-kypsa ät helsinki.fi

UlkoasiansihteeriElisa Jahkola (Anjalankoski)puh. 040-7289097kyo-ulkoasiainsihteeri ät helsinki.fi

LiikuntasihteeriVille Halkola (Kotka)puh. 0400-787793kyo-liikuntasihteeri ät helsinki.fi

KulttuurisihteeritElisa Jahkola (Anjalankoski)puh. 040-7289097kyo-kulttuurisihteeri ät helsinki.fi

Maiju Talvisto (Anjalankoski)puh. 040-5753659kyo-kulttuurisihteeri ät helsinki.fi

SeniorisihteeriTarja Eerola (Kotka)puh. 044-298722kyo-senioirisihteeri ät helsinki.fi

KappalainenElisa Jahkola (Anjalankoski)puh. 040-7289097elisa.jahkola ät helsinki.fi

LaulunjohtajaAntti Haimi (Kouvola)puh. 040-5152267antti.haimi ät hut.fi

MusiikkivastaavaAntti Keikki(Kouvola)puh. 050-0634642ajkekki ät cc.hut.fi

ValokuvaajatHeikki KantolaMaiju KettunenKati LassiAntti Palmu

ArkistonhoitajatAntti Palmu (Kouvola)puh. 044-5723006 antti.palmu ät helsinki.fi

Kati Lassipuh. 040 574 3508kati.lassi ät helsinki.fi

ApuemännätTarja Eerola(Kotka)puh.044-298722tarja.eerola ät helsinki.fi

Laura Hirvisaari(Kuusankoski)puh. 040-5561019laura.hirisaari ät helsinki.fi

Antti Palmupuh. 044-5723006antti.palmu ät helsinki.fi

Jussi Rainamaapuh. 050-4629709jussi.rainamaa ät helsinki.fi

Saara Nurminenpuh. 050-5160424saara.nurmnen ät helsinki.fi

Ville Halkolapuh. 040 078 7793vhalkola ät cc.hut.fi

Lotta Mustamopuh. 0500 750 642lotta.mustamo ät helsinki.fi

Kati Lassipuh. 040 574 3508kati.lassi ät helsinki.fi

ApuisännätAntti Tanipuh. 040-7226864antti.tani ät helsinki.fi

Antti Haimipuh. 040 515 2267antti.haimi ät hut.fi

Antti Kekkipuh. 0500 634 642ajkekki ät cc.hut.fi

Jussi Rainamaapuh. 050-4629709jussi.rainamaa ät helsinki.fi

Pyry Kinnunen pyry.kinnunen ät helsinki.fi

Hallitus pj. Antti Mänttäri puh.050-4125984kyo-pj ät helsinki.fi

siht. Maiju Kettunenpuh. 040-5410410kyo-sihteeri@helsinki.fi

Antti Kekkipuh. 0500-634642ajkekki ät cc.hut.fi

Saara Nurminenpuh. 050-5160424saara.nurminen ät helsinki.fi

Riku Nöjdpuh. 040 776 6758riku.nojd ät helsinki.fi

Antti Haimipuh. 040 515 2267ahaimi ät cc.hut.fi

Maria Rämöpuh. 040 847 1020maria.ramo ät helsinki.fi

Elisa Jahkolapuh. 040-7289097elisa.jahkola ät helsinki.fi

Kesä- retki

Kesällä Kouvolassa