JYSSÄYS OULUN OPKOn JÄSENLEHTI 3/ 2013

2 JYSSÄYS 3/2013

Pietarin tuntevat kaikki, samoin Johanneksen ja tämän veljen

Jaakobin. Tuomas on useimmille tuttu ja kukaan ei voi pääsiäisen aikoihin välttyä tapaamasta Juudas

Iskariotia. Jeesuksen opetuslapsijoukkoon kuului monenmoista värikästä tyyppiä, joista osasta Raamattu

maalaa hyvinkin tarkan kuvan, osasta hieman suurpiirteisemmän.

Mutta kuka muistaa Juudas Taddeuksen? Entä Jaakobin, Alfeuksen pojan? Kuka tietää Simon Kananeuksesta mitään muuta kuin

kuulumisen juutalaisiin separatisteihin? Värikkäiden, karismaattisten hahmojen taakse jäävät niistä kahdestatoista vähemmän värikkäät. Voisko heillä olla meille jotain sanottavaa – näillä miehillä, jotka ovat

pelkkiä nimiä luettelossa? Olen yrittänyt maalata heistä itselleni mielikuvaa. Kenties kyse oli tavallisen tasaisista puurtajista, hiljaisista

miehistä, joiden persoona ei herättänyt huomiota tai joiden sanavalmius ei tuottanut kuolemattomia lausahduksia. Saattaa olla

mahdollista, ettei heistä puhuta Raamatussa enempää juuri siksi, ettei heistä ollut jäänyt mitään kovin kertomisen arvoista mieleen edes evankeliumien kirjoittajille, jotka sentään olivat heidät tunteneet.

Ja sittenkin Jeesus kutsui juuri heidät. Hän näki potentiaalia siellä, missä muut ehkä kohauttivat olkapäitään ja siirtyivät eteenpäin. Hän

näki tuiki tavallisen olemuksen ja ohuen CV:n takaa sydämeen asti, ja halusi kutsua juuri nämä ihmiset samaan joukkoon kauas

näkyvien ja kuuluvien Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Ja toisaalta hän valitsi kirkkonsa johtoon oppimattoman miehen,

joka heilutti miekkaan ennen kuin ajatteli, kun tarjolla olisi varmasti ollut luonteeltaan vakaita teologeja. Samalla tavalla

Hän toimii edelleen: rakkaudessaan hän kutsuu seuraansa sen, joka jää ulkopuolelle, ja armossaan valtuuttaa

tärkeälle paikalle työhönsä sen, jonka muut valitsevat syystä tai toisesta

joukkueeseen viimeisenä. Se mikä ihmiselle on epätodennäköistä, on Jumalalle mahdollisuuksia

täynnä.

Kaisa

Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan... (Mark. 3:14)

jyssäys 3/2013 3

Esko Juutinen pohti myös, miksi Juudas myös katui tekoaan: Kun hän oli kavaltanut Jeesuksen ja Jeesus oli vangittu, Juudas ymmärsi yhtäkkiä, miten tärkeä Jeesus hänelle oli.- Oivalsin asian, jota pystyn soveltamaan myös omaan elämääni: Juudas tajusi, että se mitä Jeesus oli hänelle antanut, oli vielä paljon tärkeämpää kuin se, millaiseksi hän oli kuvitellut Jeesuksen merkityksen.- Meille nykyajan kristityille on mahdollista kokea Jeesuksen läsnäöolo hiukan samalla tavalla kuin opetuslapset sen kokivat aikanaan. Saatoin päästä hyvin lähelle Juudaksen tunnemaailmaa.

Sanan toimitus, www.seurakuntalainen.fi, 15.03.2013

Juttu kertoo amerikkalaisesta saarnaajasta, joka halusi todistaa uskonsa määrän kävelemällä veden päällä. Seurakuntalaistensa nähden hän astui uima-altaaseen, mutta vajosi saman tien veteen. Miestä hävetti niin, että hän hädin tuskin kehtasi kömpiä ylös altaasta.Pietari pystyi kävelemään veden päällä hetken, ennen kuin vajosi aaltoihin. Miksi Pietari onnistui, mutta amerikkalaissaarnaaja ei? Oliko kysymys uskon määrästä?Mitä asiasta ajattelee teologian tohtori Eero Junkkaala?- Toisen tarinan mukaan joku saarnaaja järjesti näytöksen, jossa nosteli myrkkykäärmeitä, koska Raamattu lupaa, etteivät ne vahingoita. Purivat kuitenkin. Molemmissa tapauksissa on sama vika. Jumalan lahjoja ja ihmeitä ei ole tarkoitettu näytöksiä varten.- Eihän Pietarinkaan yrityksestä tullut juuri mitään, kun pulahti veteen heti ensi askelen jälkeen. Näin ollen ainoa, joka kesäaikaan on kävellyt järven pinnalla, on Jeesus.- Uskon määrä on muutenkin vaikeasti mitattava asia. Suuri usko ei ole uskottelua vaan sitä, että heikkona turvaudun Jeesuksen uskoon. Näin Pietari teki muutaman sekunnin.

Kristiina Miettinen, Sana.fi, 27.01.2011

JYSSÄYS 3/2013

Jyssäys on Oulun ev.lut. Opiskelija- ja koululaislähe-tys ry:n (Oulun OPKO) jul-

kaisu. Lehdestä on ilmestynyt ainakin 39 vuosi-kertaa. Jyssäys ilmastyy 7 kertaa lukuvuoden aika-na, ja painoksen koko on noin 400. Lehti jaetaan il-maiseksi kaikille kiinnostu-neille, tilauksen voi tehdä puhelimella tai sähköpos-

titse.

Toimituksen osoite:Torikatu 9 A 32, 90500 Oulu

www.opko.fi/oulu jasenlehti. toimitus@

gmail.com

Lehden painopaikka:Oulun Kopiokeskus

Yhdistyksen työntekijä:Antti Leinonen

antti.leinonen@opko.fi

Vast. päätoimittaja:Antti Leinonen

Päätoimittaja:Kaisa Niemi

Taitto:Anne Leskelä

Kansikuva:Suvi-Anne Saarivesi

Kiitokset:Marjukka Saarelainen, Niilo Väätäinen, Satu Sinikumpu, Suvi-Anne

Saarivesi, Tuomo Ruottinen, Saara

Kalliopuska, Maria Hietaharju, Pyhä Jumala

SIELTÄ TÄÄLTÄ

4 JYSSÄYS 3/2013

Kolumni: Niilo Väätäinen

Johanneksen evankeliumista: ”Et kai sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia? En ole. Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan? En ole. Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan.” Tässä kolumnissa ei pohdita ajankohtaisia ilmiöitä yhteiskunnassa. Niitä voi lukea hesarista. Ja niitä piisaakin siellä opiskelijan päänsärkyyn asti. Sen sijaan pohditaan ajattomia ilmiöitä uskonelämässä: kallion lujaa uskoa, kalastajan yksinkertaisuutta, kukkojen kiekumista, lupausten rikkomista, mahtipontista varmuutta, Hengen rohkeutta, tekopyhyyttä, kärsimystä ja lopulta häpeällistä kuolemaa.

Vanhat kristityt opettavat, että ihmisellä on olemassa kaksi vaaraa: ulkokultaisuus ja suruttomuus. Suruttomuus on sitä, että synti ei tuota surua ja ulkokultaisuus sitä, että pyritään korjaamaan omat synnit omilla hyvillä teoilla. Toisin ilmaisten suruttomuudessa lain tunto vaimenee ja ulkokultaisuudessa voimistuu. Tästä seuraa molemmissa tapauksissa evankeliumin eli armon eli Jeesuksen työn kadottaminen ja sitä myötä uskon elämän haaksirikko. Pyhän Pietarin maallinen vaellus kalastajasta apostoliksi käsitti selkeästi molemmat vaarat kuten kolumnistin ja lukijoidenkin vaellus käsittää. Siksi on rohkaisevaa lukea evankeliumeja, Pietarin kirjeitä ja apostolien tekoja, joissa pääapostoli painiskelee itsensä, toisten ja Jeesuksen kanssa.

Kaikista maailman ihmisistä Pietari tunsi Jeesuksen ehkä parhaiten. Jeesus antoi Pietarille ylennyksen, koulutuksen, aseman, elämäntehtävän, ystäviä, yhteyden, Pyhän Hengen, ilon, vapauden, oikeuden, oppilaita, anteeksiantamuksen, ylösnousemuksen ja anopin terveyden. Se on käsittämättömän paljon. Kaikkien kärsimysten, nöyryytysten ja erehdysten vastapainona oli lähimmäisenrakkaus seurakunnassa, kokemukset kirkastusvuorella ja ennen kaikkea Jeesuksen ja siten Jumalan henkilökohtainen tunteminen. Se on enemmän kuin kukaan ihminen voi maallisen vaelluksen aikana saada.

jyssäys 3/2013 5

Uskallan arvella, että oppilaan kohtalo ei ole herraansa parempi eikä huonompi. Jeesuksen Pietarille antamat aarteet ovat meidänkin aarteina, ehkä anopin terveyttä lukuun ottamatta. Kirkkaimmat timantit syntyvät puristuksessa mikä tarkoittaa, että omien lupausten rikkomisen jälkeen Jumalan rakkaus tuntuu kohtuuttoman hyvältä, jonka Pietarin kanssa saamme havaita. Toisaalta Pietarin kokemat vastoinkäymiset siirtyvät nekin kristikunnan perintönä. Kirjeissään seurakunnille Pietari puhuu paljon kärsimisestä, sen merkityksestä ja siihen suostumisesta. Nykyajalle kaikki kärsimys on patologista, vältettävää ja poikkeavaa. Raamatun mukaan maailma on rikki ja kärsimys on ihmisen kohdalla yhtä totta kuin ranskanperunat. Miksi siis yrittää torjua sitä? Kärsimykseen suostuessa löydämme levon Jeesuksen haavoista, kuten uskomme opettaa. En tietenkään tarkoita, että koko ajan olisi kärsittävä. Siinä ei ole mitään tolkkua vaikka joillekin se on totta tai tuntuu siltä.

Jumala piti Pietarista huolta. Hän kannatteli vetten päällä, antoi Pyhän Hengen rohkeuden, viisauden ja voiman jaksaa kärsimyksissä. Samoin Jumala pitää huolen Pietarin oppilaista eli meistä. Johanneksen evankeliumista: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset? Rakastan Herra. Sinä tiedät että olet minulle rakas. Rakastatko minua? Rakastan Herra sinä tiedät että olet minulle rakas. Olenko minä sinulle rakas? Herra sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät että olet minulle rakas.”

6 JYSSÄYS 3/2013

Saimme osallistua viime kesänä pienen suomalaisen ryhmän kanssa OPKO:n jordanialaisen sisarjärjestön evankelioivalle leirille. Leiri järjestettiin Raamatussakin esiintyvillä Gileadin kukkuloilla. Jordanian väestöstä noin 92 % on sunnimuslimeita ja vain noin 6 % on kristittyjä. Kuten Suomessakin osa kristityistä on niin sanottuja nimikristittyjä ja heiltä saattaa puuttua henkilökohtainen usko Jumalaan.

Opiskelijat saivat kuulla leiristä uskovien ystäviensä kautta ja he saattoivat lähteä mukaan hauskanpidon houkuttelemina. Leirillä osa sai kuitenkin kuulla ensimmäistä kertaa Jeesuksesta pelastajana, osa tuli uskoon ja osa sai kasvaa uskossaan. Leirillä kuultiin opetusta muun muassa Raamatun uskottavuudesta, anteeksiannosta ja ihmissuhteista. Vapaa-aikaa vietettiin erilaisten pelien ja yliopistojen välisten kiihkeiden ja kovaäänisten kilpailujen parissa. Iltaisin auringonlaskun aikaan kokoonnuttiin amfiteatterille iltahartauteen ja ylistyshetkeen, joka jatkui vielä teltassa.

Jordanian aktio

jyssäys 3/2013 7

Aikaisempina vuosina leireillä olleet vain 23 -vuotiaat opiskelijat osallistuivat leirin järjestelyihin ja halusivat näin antaa vastavuoroisesti takaisin sitä kaikkea mitä he olivat itse saaneet siellä ollessaan. On hienoa, että Jordaniassa on niin paljon rohkeita nuoria, jotka haluavat elää uskossa, vaikka ympärillä vallitseva kulttuuri ja ihmiset elävätkin aivan toisenlaista elämää.

Kielimuurin takia oli haasteellista osallistua kaikkeen ohjelmaan ja kommunikointi muiden kanssa ei aina sujunut vaikeuksitta, mutta meille tulkattiin opetukset englanniksi ja jos kaikille asioille ei löydetty englannin kielisiä sanoja niin elekielen avulla pystyttiin naurun kera viestittämään loput. Oli hienoa huomata, kuinka eri kulttuurissa elävien kristittyjen kanssa vallitsi yhteys. En tiedä kuinka paljon pystyin antamaan tuolla leirillä muun muassa kielihaasteiden takia, mutta matka avarsi näkökulmaa ja antoi aiheen rukoilla muslimien keskellä opiskelevien puolesta.

Room. 1:16 ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.”

Jenny Kurttila

8 JYSSÄYS 3/2013

USKOVA TUOMAS”Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."” (Joh. 20:24-29).

Johanneksen evankeliumin viimeistä edellinen luku päättyy huikeaan uskontunnustukseen. Johanneksen evankeliumista on totuttu sanomaan, että siinä Jeesus esitetään Jumalana selvemmin kuin muissa evankeliumeissa. Kuitenkin vasta ylösnousemuksen jälkeen tapaamme ensimmäisen todistajan, joka pukee tämän todellisuuden sanoiksi. Jeesus on Herra ja Jumala. Mutta kuka onkaan tämä suuri tunnustuja? Hän on Tuomas, yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Väärin siis on Tuomasta nimitetty epäileväksi Tuomaaksi. Hän on paremminkin Tunnustaja Tuomas, Uskova Tuomas.

On niin kovin fiksua epäillä kaikkea, etenkin kristinuskon totuuksia. Tuomas toimiikin löytämisen väheksyjien keppihevosena. On toki lupa etsiä ja kysellä. Mutta parasta on

löytää ja saada vastaus. Tähän Tuomas meitä ohjaa; löytämään, uskomaan ja tunnustamaan.

Yksi kahdestatoistaTuomas tulee meitä vastaan kaikissa evankeliumeissa sekä Apostolien teoissa. Johanneksella hänestä kerrotaan hiukan enemmänkin. Muutoin hän on mukana vain Jeesuksen kahdentoista opetuslapsen luettelossa. Hän on yksi noista alusta lähtien Jeesuksen kanssa kulkeneista lähimmistä oppilaista. Hän on kulkenut kolme vuotta mestarinsa kanssa. Tuomas on ollut läsnä Jeesuksen luennoilla, käynyt keskusteluja, nähnyt Jeesuksen toiminnan, suorittanut käytännön harjoittelun ja valmistunut Jumalan valtakunnan apostoliksi, sanan ja sakramenttien hoitajaksi, seurakunnan kaitsijaksi.

Tuomaksen nimi ei oikeastaan ole nimi, vaan lempinimi. Sana on arameaa ja tarkoittaa kaksosta (sanalla voi olla muitakin merkityksiä, mutta tämä on todennäköisimmin oikea). Niinpä Johannes onkin evankeliumissaan kreikantanut Tuomaksen nimen. Tuomas on siis ollut kaksonen. Lempinimensä hän on saattanut saada jo paljon ennen Jeesuksen kohtaamista. Saattaa kuitenkin olla niin, että hänestä käytettiin Jeesuksenkin joukossa liikkuessaan tätä lempinimeä, koska hänen varsinainen nimensä oli sama kuin jollakin muulla opetuslapsella. Tai ehkä hänen oikea etunimensä oli Jeesus. Eräässä traditiossa tämä opetuslapsi kulkee nimellä Juudas Tuomas. Kun joukossa oli jo kaksi Juudasta (Luuk. 6:16), piti saman nimiset erottaa toisistaan.

jyssäys 3/2013 9

Ylösnousseen todistajaJohanneksen evankeliumissa kohtaamme Tuomaksen neljässä eri tilanteessa. Ensin hän avaa sanaisen arkkunsa, kun Jeesus on lähdössä Jerusalemin lähelle Betaniaan herättämään kuollutta Lasarusta (Joh. 11). Jeesus oli aiemmin vetäytynyt opetuslapsineen Jerusalemista kivitysuhka niskassaan Jordan joen toiselle puolen. Jeesus ilmaisee kohti Betaniaa lähtiessään, että Lasarus on jo kuollut. Tuomas ihmetteleekin, miksi pitäisi mennä kuolleen luokse, kun Jerusalemin lähellä omakin henki on vaarassa (11:16). Tässä ensimmäisessä Tuomaksen esiintymisessä nostetaan esiin elämän ja kuoleman teema. Tuomas näkee, että Jeesuksen tie vie kohti kuolemaa. Mutta hän ei vielä tiedä sitä, että Jeesus on kuoleman voittaja, joka nousee ylös kolmantena päivänä. Tästä hän saa näytteen jo Jeesuksen temmatessa Lasaruksen kuoleman otteesta itselleen.

Matkan seuraava etappi on torstai yönä yläsalissa. Pääsiäisaterian opetuspuheissa Jeesus piirtää opetuslastensa silmien eteen oman pääsiäisensä, oman eksoduksensa

merkityksen. Hän on valmistamassa tietä orjuudesta vapauteen. Se tie kulkee veripunaisen meren lävitse, kuoleman aaltojen syleilyn halki. Mutta se tie vie lopulta elämään. Tämä tie oli Jeesuksen mukaan kaikille tuttu. Mutta Tuomas oli eri mieltä. Mistä ihmeen tiestä Jeesus oikein puhui (Joh. 14:5)? Jeesus antaa käytännössä saman vastauksen kuin Lasaruksen haudan äärellä. Siellä hän sanoi itse olevansa ylösnousemus ja elämä. Opetuslasten pitää pysyä hänessä. Sama on viesti myös yläsalissa. Jeesus on itse tuo tie. Hänessä pysymällä pysytään kiinni elämän lähteessä.

Näistä kahdesta opetuksesta huolimatta Jeesuksen kuolema surmasi kaiken toivon. Tämä on aivan normaalia. Kukaan ei koskaan ollut noussut kuolleista. Messiaskandidaatteja oli aiemminkin teloitettu. Tuomasta eivät myöskään vakuuttaneet kuulopuheet. Tiesihän hän, että moni ihminen oli nähnyt haamuja ja henkiä. Se taas oli kokonaan eri asia kuin ruumiin ylösnousemus. Hän halusi pitävät todisteet; lihaa ja verta, naulanreiät ja keihään jäljen. Vasta huolellisen tutkimuksen jälkeen, asia oli todistettu. Jeesus oli Elämä itse. Kuolema ei voinut pidätellä uuden luomakunnan esiin murtautumista. Johanneksen evankeliumissa Tuomas sai ensimmäisenä pukea sanoiksi kirkon uskon Jeesukseen Herrana ja Jumalana. Hän oli läsnä vielä Jeesuksen ilmestyessä Tiberiaanjärvellä (21:2). Siellä Pietari otti vastaan kirkon kaitsentatehtävän. Johannes puolestaan sai kuulla kryptisen lausahduksen, jossa Jeesus vihjasi, että hän olisi läsnä todistamassa Jeesuksen paluuseen asti. Lausahdus ei kuitenkaan tarkoittanut Johanneksen persoonan läsnäoloa, vaan sitä todistusta, jonka hänen kirjoittamansa evankeliumi yhä antaa. Siinä myös asioita

1 0 JYSSÄYS 3/2013

Sählyä torstaisin klo 21-22 Ritaharjun monitoimisalissa (Rita-aukiontie 9)

Oulun OPKOn kirkkopyhä su 6.3. Oulujoen kirkossa

Antti Leinonen

19.2. Nyt tulkitaan - kysy mitä vain RaamatustaAntti Leinonen26.2. Tämä on suuri salaisuus - avioliittoAki Lautamo5.3. Maailma muuttuu - mitä me teemme?Jussi Miettinen12.3. Apologia - puolustanko vai puolostelenko?Antti Leinonen

tutkinut Tuomas todistaa meille Jeesuksen todella nousseen kuolleista.

Mitä tapahtui Tuomakselle?Perimätieto kertoo Tuomaksen todistaneen Jeesuksesta 50-luvulla Intiassa asti. Apostolien teoista näemme, että kristinusko levisi jo aivan varhaisina vuosina Rooman valtakunnan suuriin keskuksiin sekä Etiopiaan. Tiedämme, että juutalaisia asui myös valtakunnan rajojen ulkopuolella idässä. Niinpä on aivan loogista ajatella, että moni evankeliumin lähettiläs suuntasi kulkunsa kohti itää. Tätä ennen Tuomas on kuitenkin vaikuttanut lähempänä Palestiinaa. Apostolit eivät heti

ylösnousemuksen jälkeen hävinneet mihinkään. Nämä silminnäkijät johtivat seurakuntia ja omalta osaltaan varmistivat, että Jeesuksen opetukset ja kertomukset hänen elämästään välitettiin eteen päin sellaisina, kuin ne tapahtuivat.

Tuomas onkin saanut jatkaa ylösnousseen Jeesuksen tunnustamista seurakunnan keskellä. Joka sunnuntai hän on rukoillut seurakunnan kanssa: tule Herra Jeesus. Ja Jeesus on tullut ehtoollisen leivässä ja viinissä, lihassaan ja veressään. Näin mekin saamme tänään koskettaa ylösnoussutta ja sanoa Tuomaksen ja kaikkien taivaaseen päässeiden pyhien kanssa: Minun Herrani ja Jumalani!

13.4. Valitkaa elämä!Marjo Koskela

20.4. Minä uskon Pyhään HenkeenJanne Koskela

27.4. Taistelu syntiä ja lihaa vastaan Tapio Pokka

4.5. Herran päivää jouduttamassa - Pietarin kirjeetAntti Leinonen

Opiskelijaseurakunnan yhteinen vappujuhla tiistaina 30.4.

Sählyä torstaisin klo 20.30-22 Ritaharjun monitoimisalissa (Rita-aukiontie 9)

jyssäys 3/2013 11

Sarja

kuva

: Suv

i-Ann

e Sa

ariv

esi

1 2 JYSSÄYS 3/2013

Vuosi sitten laitoin hakupaperit Oulun ja Jyväskylän yliopistoihin. Tavoitteena oli päästä opiskelemaan joko tietojenkäsittelytieteiden tai tietojärjestelmätieteen maisterikoulutusohjelmaan. Olin ollut melko pitkään työttömänä, joten päätös pyrkiä jatkamaan opiskelua omalla alalla oli ehtinyt kypsyä. Opiskelupaikkakuntana Oulu tuntui vaihtoehdoista houkuttelevammalta, vaikka olin valmis muuttamaan myös Jyväskylään. Myöhemmin keväällä sain tietää, että olin tullut valituksi opiskelijaksi kumpaankin yliopistoon. Yllätys oli melkoinen, sillä tiesin muita hakijoita olleen paljon, enkä ollut olleenkaan varma riittäisivätkö valintapisteeni jatkoon kummassakaan paikassa. Otin opiskelupaikan vastaan Oulusta.

Ennen muuttoa otin selvää, minkälaista opiskelijoille ja nuorille aikuisille suunnattua seurakuntatoimintaa Oulusta löytyy. Olin jo opiskelupaikan varmistuttua päättänyt mennä mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan, vaikka päätös tuntuikin aikamoiselta hypyltä tuntemattomaan, koska en ollut aiemmin ollut mukana oikeastaan missään hengellisissä piireissä ja kirkossa käyntikin oli hyvin satunnaista. Rukoilin sitä, että löytäisin Oulusta paitsi maallisen, myös hengellisen kodin, ja ehkä jonkin opiskelijaillan kerran tai pari viikossa, missä voisi käydä. Kauaa ei seurakunnan toimintaa tarvinnut etsiä, sillä pian löysin paitsi OPKO:n, myös Sley:n ja 3K:n järjestämät illat, joita näytti olevan melkein viikon jokaiselle illalle. Syksyllä eräänä päivänä pienen harkinnan jälkeen päätin sitten mennä käymään nuorten aikuisten illassa.

”Ja sillä tiellä ollaan edelleen…”, voisi todeta, sillä muun muassa OPKO:n illoista on viimeisen reilun puolen vuoden aikana muodostunut melkein vakio, ja sopiva vastapaino muuten opiskelujen täyttämälle kiireiselle arjelle. Opiskelija- ja nuorten aikuisten iltojen ja tapahtumien kautta olen löytänyt paljon uusia uskovia tuttuja ja kavereita, paitsi Oulusta myös muualta Suomesta. Opetukset ja keskustelut ovat auttaneet kasvamaan uskossa ja Jumalan sanan tuntemisessa. OPKO:n kautta päädyin myös raamattupiiriin, joka on innostanut lukemaan Raamattua aktiivisesti, ja jossa käydyt keskustelut ovat tuottaneet monta oivallusta eri kertomusten äärellä. Olen löytänyt oman paikkani seurakuntayhteydessä, mikä on ollut itselleni konkreettinen todistus Jumalan johdatuksesta ja ehtymättömästä armosta minua kohtaan.

Tuomo Ruottinen

jyssäys 3/2013 13

Veritas Forum saatiin pidettyä ja palaute on ollut kauttaaltaan rohkaisevaa. Saimme järjestelyt hoidettua kerrassaan oivallisesti. Mainonta toteutui enimmäkseen s-postilistojen ja facebookin kautta. Toki julisteita ja flyereitäkin käytettiin. Saimmepa Forum-päiväksi vielä aularavintolaan mainosdiatkin pyörimään. Tarjoilupuoli toimi loistavasti, kun saliin tulijat saivat heti ottaa leivän sekä pullan ja kahvin. Forumin avasi humanistisen tiedekunnan koulutusdekaani Kuisma Korhonen. Alustukset olivat hyviä. Itse otsikkoon: ”Science and Christianity: World Views in Conflict?” liittyen sekä Ari Helo (Oulun yliopisto) että Peter Payne (fil.tri., USA) olivat siltä osin yhtä mieltä, ettei tiede ole maailmankatsomus. Paynen mukaan emme tarvitse fysiikan aukkoja tunkeaksemme Jumalan niihin. Jumala on tehnyt fysiikan lainalaisuudet. Helo kuitenkin oli siirtämässä Jumalaa tieteen ulkopuolelle, kun taas Paynen mukaan tällöin on tehty tieteellisesti perustelematon sokea valinta naturalistisen maailmankatsomuksen puoleen. Tapahtuman parasta antia olivat erinomaiset yleisökysymykset. Paikalla oli väkeä oman laskuni mukaan 109. Tilaisuus videoitiin ja toiveissa on, että saamme tallenteen julkaistua.

Oulun OPKOn jäsenkokous pidettiin 12.3. Itse kokousasiat saatiin hoidettua tyylikkäästi. Viime vuoden alijäämä oli 1000 euron luokkaa. Edelliseltä vuodelta ylijäämää oli kuitenkin saman verran, joten tilanne ei ole mitenkään hälyttävä. Tarkoituksemme on kuitenkin edelleen kehittää talouttamme järjestämällä tänäkin keväänä puhelinkampanja. Talouteen liittyen kannattaa käydä vilkaisemissa OPKOn uusia lahjoitussivuja: lahja.opko.fi. Kokouksessa myös päätimme kehittää iltoja hieman vaihtelevampaan suuntaan. Toisinaan on tulevaisuudessa luvassa iltoja, joissa on vain lyhyt alustus ja suurin osa ”opetusajasta” käytetään illan teeman työstämiseen ryhmissä.

Jo nyt on hyvä merkitä kalentereihin Oulun OPKOn kirkkopyhä 12.5. Pyhä alkaa messulla klo 10 Oulujoen kirkossa ja jatkuu kirkkokahvien sekä seurojen merkeissä pappilassa. Saarnaamassa on OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Vielä loppuun iloiset uutiset kotirintamalta: Saimme Annan kanssa tyttövauvan 17.3.! Maija Annikki kastettiin pääsiäisenä Jeesuksen opetuslapseksi. Ja syntymämitat olivat 3220g sekä 48,5 cm.

Antti

Rukouksiinne jääden

1 4 JYSSÄYS 3/2013

Lähetyslapsen mietteitäVartuin kristityssä perheessä. Vanhemmistani erityisesti äiti oli ollut aina hyvin avoin kristinuskostaan, hän innoitti minuakin häpeilemättä kertomaan uskostani koulutovereilleni. Oman uskoni lisäksi halusin tietysti jakaa heille myös kokemuksiani lähetyslapsena olemisesta. Ala-asteen esitelmäni usein käsittelivätkin perheemme lähetyskohdetta Bangladeshia. Nautin tuolloin myös esiintymisestä koulun tilaisuuksissa. Pidin paljon Pekka Simojoen tuotannosta ja soitin ja lauloin hänen kappaleitaan niin kevät- kuin joulujuhlissakin.

Tuolloin vielä mitään tietämättä aloin vähitellen leimautua uskovaiseksi, olinhan jo monesti myös ilmoittautunut jättäytyväni pois monista ikäisteni nuorten riennoista kuten kouludiskoista ja tietyistä elokuvareissuista. Koska halusin lähteä opiskelemaan latinaa, päädyin eri yläasteelle, toisin kuin suurin osa aikaisemmista ala-asteen luokkakavereistani. Milloinkaan en ole halunnut kieltää Jeesuksen merkitystä elämässäni: mikäli ihmiset kysyvät uskonelämästäni, vastaan heille

mielelläni. Yläasteella uskonasioista ei kuitenkaan ollut enää niin yksinkertaista puhua oma-aloitteisesti; leimautuminen oli jättänyt jälkensä. Minusta tuli monella muullakin tavalla entistä pidättäytyväisempi.

Lukion toisena vuonna muiden perheenjäsenten tavoin lähdin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Vuosi Chicagossa kuulosti toiveikkaalta: siellä minua odottaisi kristitty isäntäperhe ja opiskelijamäärältään sopivan pieni, kristinuskon arvoihin pohjautuva Chicago Christian high-school. Uskoin tuolloin, että jokainen, joka lähtee Yhdysvaltoihin vuodeksi asumaan, tulee sieltä stereotyyppisenä, luonteeltaan hyvin ulospäinsuuntautuneena amerikkalaisena takaisin. Halusin todella löytää kadottamani avoimuuteni uudelleen.

Vuosi oli minulle rakas, mutta jouduin sen aikana myös pettymään. Monet high-schoolin oppilaat elivät täysin kristinuskon arvojen vastaisesti juopotellen, varastaen ja huumeita käyttäen. Luottamukseni horjui: kunnollisten, kristittyjen ystävien löytäminen kristitystä high-schoolista osoittautuikin paljon haasteellisemmaksi,

jyssäys 3/2013 15

kuin olin kuvitellut. Onnekseni high-schoolista löytyi lopulta myös niitä oikeita ystäviä, joihin suhteet ovat edelleenkin säilyneet lujina.

Yhdysvalloista palattuani oloni oli ristiriitainen: Vuoden aikana sosiaaliset taitoni olivat kehittyneet huimasti, mutta sosiaalinen puoleni tuntui pääsevän oikeuksiinsa ainoastaan silloin, kun saisin puhua englanniksi. Se on asia, jonka kanssa kamppailen edelleen. Haaveissani on ollut lähteä lähetystyöhön uudelleen, mutta päädyn usein epäilemään suullisia kykyjäni. En toivoisi tämän kuitenkaan koituvan esteeksi lähetystyön tekemiselle: haluan tehdä lähetystyötä Jumalan kunniaksi. Palo siihen minulla on ollut jo pienestä pitäen ja se on vain kasvanut saatuani opiskelupaikan hammaslääketieteellisestä tiedekunnasta.

Olen edelleen saanut ihmetellä saamaani opiskelupaikkaa. En vielä vuosi sitten uskonut pääseväni näin pian opiskelemaan unelma-alaani, sillä pääsykokeisiin luku tuntui tuolloin

aikamoiselta kamppailulta. Kaiken voimattomuuden keskellä rukoilin kuitenkin kovasti, että Jumala johdattaisi minulle oikean opiskelupaikan. Olen todella kiitollinen Jumalalle siitä, että saan nyt olla tässä.

Minulta usein kysytään, mikä hammaslääkärin ammatissa minua kiehtoo. Osa-alueena suu on mielestäni aina ollut hvyin kiehtova. On mielenkiintoista oppia, miten suun sairaudet saattavat heijastua myös muualle elimistöön. Itse työssä pidän käsityön tuomasta haasteellisuudesta mutta toisaalta myös työn liukuhihnamaisesta luonteesta. Olen myös perusolemukseltani esteetikko, enkä usko, että tällä alalla se tulee olemaan pahitteeksi! Ennen kaikkea haluan kuitenkin auttaa työlläni ihmisiä.

Lähetystyö tuntuu tällä hetkellä minulle oikealta tavalta osoittaa kiitostani Herralle saamastani opiskelupaikasta. En tiedä vielä, mihin maahan tulen myöhemmin lähtemään, mutta toisaalta, en usko, että minun tarvitseekaan. Luotan, että Jumala tässäkin asiassa tulee johdattamaan minua, kuin myös sosiaalisten tilanteiden kohtaamisessa. Tähän jaksan aina turvautua luettuani Mooseksen toisesta kirjasta, neljännestä luvusta jakeet 10-11: “Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli." Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?”.

Maria Hietaharju (Toimittanut Saara Kalliopuska)

- Kesätöiden ja lom

ien selkiytymistä parhaalla m

ahdollisella tavalla.

- Siunausta läheisille, ja itsellemm

e rakkautta heitä kohtaan.- Johd

atusta oman palvelupaikan löytym

iseen jokaiselle kristitylle.

Kiitos- Talven taittum

isesta.- Jum

alan hyvistä ja viisaista suunnitelmista.

- Ylösnousemuksen ihm

eestä ja kahleiden katkeam

isesta.

Pyydämm

e