Irtolainen_4_2012.indd 1 9.12.2012 18:45:19

Irtolainen 4/12

Irtolainen_4_2012.indd 2 9.12.2012 18:45:20

Sisällys

Vastaava päätoimittaja: Emma Ekdahl . Päätoimittajat: Emma Ekdahl ja Lauri Mikola Ulkoasu: Maarit Olkkola. Taitto: Emma Ekdahl, Venla Jallinoja. Irtolainen on talous- ja sosiaalihistorian opiskelijoiden Taso ry:n raajarikkoinen äpärälapsi. Julkaisemme neljä numeroa vuodessa. Painopaikka: Picaset Oy, Helsinki. Painos on 150 kpl. Yhteydenotot: emma.ekdahl@helsinki.fi. Irtolainen saa HYY:n järjestölehtitukea.

3 Pääkirjoitus4 Tasolaiset työelämässä7 Me olimme täällä8 Tsernobyl - katastrofista turistikohteeksi12 Yhisläisen taakka17 Kun pääoma luontoa raiskaa18 Myytit kumoon22 Maailma palaa!24 Vihreä vallankumous?27 Helppoa hilloa hetkessä

Lue pohjoisten heimojen erikoisista sit-sitavoista sivulla 12!

Toivo tilittää taas sivulla 17.

Varattomasta varalliseksi sivulla 27.

Irtolainen_4_2012.indd 1 9.12.2012 18:45:20

3

Pääkirjoitus

itelet käsissäsi vuoden viimeistä Irtolaista, samalla siis tämän toi-mituskunnan viimeistä tuotosta. Voin käsi sydämellä vannoa, että en ole koskaan ollut näin vakuuttunut

Irtolaisen sisällöstä: Tasohan on täynnä lahjakkaita kirjoittajia! Ainejärjestölehti edustaa pääaineensa opiskelijoita, ja sik-si on parempi, että yhä useampi opiske-lija antaa sanaisen arkkunsa aueta julki-sesti – eipähän sitten käy niin, että muu-tama tällainen pakkomielteinen ihminen päättää siitä, mitä täällä luetaan.Irtolaistahan on parin viime vuoden aikana välillä uudistettu, ja välillä on palattu takaisin entiseen; tekijät ovat vaihtuneet muutamaankin otteeseen, ja kaikenlaista hienoa on suunniteltu – usein täysin tuloksetta ja päätoimittaji-en suurten visioiden kariutuessa resurs-

sien puutteisiin. Jätän nyt omalta osalta-ni Irtolaisen Viivin ja Tanelin käsiin sekä kera suuren helpotuksen että viiltävän kaihon. Kantakaa ylpeydellä ja ennakko-luulottomuudella Irtolaista, tuota ram-paa äpärää, jonka taival on toisinaan tra-gikoomisenkin takkuinen.Toimituskunnan lisäksi hallitus vaihtuu vuoden alusta, ja uudet toimijat pääse-vät porukalla järjestämään entistä moni-puolisempia opiskelijatapahtumia, etsi-mään entistä mielenkiintoisempia kult-tuurielämyksiä tarjottavaksi ja tietysti pistämään pystyyn entistäkin hilpeäm-piä juhlia. Lisäksi he saavat toki kantaa satoja kiloja ruokaa ja satoja litroja juo-maa ympäri kyliä, kirjata kalenterinsa täyteen erinäisiä tapahtumia ja muistet-tavia asioita, sekä sitten lähetellä sähkö-posteja tuiki tuntemattomille ihmisille.

Siispä toivotankin onnea ja kauniita het-kiä uudelle Heikkilän hallitukselle vuosi-juhlavuoteen 2013! . Sekä hallitustoiminta että tämän lehden tekeminen ovat olleet korvaamattoman hienoja kokemuksia, ja nehän tietysti näyttävät myös hyviltä cv:ssä. Olen oppi-nut rutkasti niin järjestöjen toiminnan säännöistä ja käytännöistä kuin lehden tekemisen monivaiheisuuden ongelmista ja jopa niiden ratkaisuistakin. Olenpahan itsestänikin yhtä ja toista oppinut: tie-dän esimerkiksi nyt, että en ole kovin hyvä taitto- tai kirjanpito-ohjelmien käyttäjä, eivätkä hermoni sittenkään ole kaikenkestävät. Nyt minä teen sen, mitä olen säännöllisin väliajoin itselleni (ja ehkä joskus muillekin) luvannut jo tovi sitten: jätän sopat kokonaan muiden kei-tettäviksi. Maistiaisille saatan tulla.

P

Uusi lumi vanhan surma

Emma Ekdahl

Irtolainen_4_2012.indd 3 9.12.2012 18:45:20

4 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

Tasolaiset työelämässä

Tasoa työelämään

Tutkija, toimittaja, opettaja, diplomaatti, kunnallishallinnon virkamies, julkisen hal-linnon työntekijä, presidentin kanslian kv-avustaja… Entä Helsingin yliopiston ura-palveluiden uraohjaaja, Tiedeakatemiain neuvottelukunnan tiedottaja, koulukuraat-tori tai apulaisasiantuntija YK:n sihtee-ristön poliittisten asioiden osastolla New Yorkissa?

Neljä talous- ja sosiaa-lihistoriaN alumnia ker-toi ajatuksiaan työelämästä. Työllistyminen ei ehkä ole pääl-limmäinen ajatus fuksisyksyn päätteeksi. Tästä huolimatta tulee pitää mielessä, että olemme teh-neet ensimmäisen urapäätöksem-me jo kävellessämme talous- ja sosiaalihistorian pääsykoesaliin. Syytä ahdistukseen ei kuitenkaan ole. Haastattelemani alumnitkin ovat päätyneet nykyisiin tehtä-viinsä monien mutkien kautta.

Ymmärrys historiasta link-kinä työelämäänAlumnit Leena Itkonen, Heidi Laine, Sari Rauhamäki ja Juhana Urmas pitävät talous- ja sosiaali-historiaa erinomaisena pääaineva-lintana myös työelämän kannalta. Historiallinen näkökulma ja laaja-alainen yhteiskunnallinen ymmär-rys ovat arvokkaita työtehtävissä, jotka edellyttävät suurten koko-naisuuksien hallintaa.

‒ Talous- ja sosiaalihistoria tarjoaa mielestäni syvällisemmän

ymmärryksen yhteiskunnan toi-minnasta kuin monet muut valt-sikan oppiaineet. En tiedä, onko sen opiskeleminen tehnyt minus-ta parempaa työntekijää, mutta aavistuksen paremman ihmisen ehkä, pohtii Tiedeakatemiain neu-vottelukunnan tiedottaja Heidi Laine.

Tiedeakatemiain neuvottelu-kunta on neljän suomalaisen tie-deakatemian yhteistyöelin, jonka tavoitteena on edistää korkeata-soista tieteellistä tutkimusta kai-killa tieteenaloilla.

Koulukuraattori Sari Rauhamäki on löytänyt historias-ta konkreettisen linkin työhönsä:

‒ Historiallinen perspektii-vi sosiaalisiin ilmiöihin ja ongel-miin on tarpeellinen: voin väittää perustellusti suomalaista ydinper-hettä tai nykynuorisoa koskevia argumentteja vastaan. Kun tietää, miten esimerkiksi perhekäsite on muuttunut ja muuttuu, osaa suh-tautua kriittisesti siihen liitettyi-hin oletuksiin.

Juhana Urmas työskente-lee New Yorkissa YK:n sihteeris-tön poliittisten asioiden osas-

ton apulaisasiantuntijana. Hänen mukaansa on vahvuus ymmärtää, että taloudellis-sosiaalinen kehi-tys on merkittävä tekijä yhteis-kunnallisessa muutoksessa.

‒ Talous- ja sosiaalihistoria oppiaineena antaa hyvät eväät yhteiskunnallisen analyysin teke-miseen, erilaisten näkökulmien huomioimiseen ja kriittiseen tar-kasteluun.

Pääaineen merkitysTyöskennellessään yhteiskunnal-listen kysymysten ja kehityksen parissa Urmas kokee tekevänsä vahvasti oman alansa töitä.

‒ Työtehtäviini kuuluvat muun muassa Itä-Euroopan poliittis-yhteiskunnallisen tilanteen seu-raaminen ja analysointi, pääsih-teerin ja järjestön johtavien vir-kamiesten tukeminen esimerkik-si taustamateriaalien ja puheiden laatimisen muodossa sekä politiik-kasuositusten tekeminen.

Helsingin yliopiston urapalve-luiden uraohjaaja Leena Itkonen opettaa yliopistolla urasuunnitte-

Teksti ja kuvat Roosa Kokkonen

Irtolainen_4_2012.indd 4 9.12.2012 18:45:20

5

lua niin kandi-, maisteri- kuin toh-torivaiheen opiskelijoille ja tekee yhteistyötä myös yliopiston muun henkilökunnan kanssa. Hän pitää kysymystä oman alan töistä moni-mutkaisena.

‒ Teen kyllä koulutustasoani vastaavaa mutta en talous- ja sosi-aalihistorian koulutussisältöön liittyvää työtä. Olennaista on se, kuinka itse tulkitsee oman osaa-misensa ja oppiaineensa.

Laineen mukaan yhteiskun-tahistorian opiskelijoilla on erin-omaiset edellytykset esimerkik-si viestintätehtäviin laajan yleis-sivistyksen ja yhteiskunnallisen ymmärryksen ansiosta.

‒ Vaikka työskentelen tiedot-tajana, ei perustutkintooni kuu-lu viestinnän opintoja. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyväksi vies-tijäksi tai toimittajaksi ei tul-la viestintää opiskelemalla vaan hankkimalla vahva substanssi-osaaminen joltakin alalta.

Laine on saanut aikaisemmin työpaikan kaksi kertaa suoraan talous- ja sosiaalihistorian oppi-aineen avulla. Hän on työsken-nellyt Taloushistorian maailman-

kongressin kongressiorganisaati-on avustajana sekä tutkimusavus-tajana hankkeessa, joka tutki kan-san kirjallistumista 1800-luvun Suomessa.

‒ Luulen, että useimmille työn-antajille VTM-tutkinto on kuiten-kin tärkein asia. Omalle työnan-tajalleni merkitsee ylempi akatee-minen loppututkinto ylipäätään, summaa Laine.

Oppiminen ei myöskään pääty maisterintutkintoon. Tutkintoaan voi täydentää muissa tiedekun-nissa tai joustavan opinto-oikeu-den avulla muissa yliopistoissa. Itkonen on esimerkiksi suoritta-nut opettajan pedagogiset opin-not.

Hän pohtii, että tulevaisuu-dessa pääaineella on luultavasti yhä vähemmän merkitystä työn-haussa.

‒ Oma identiteettinikin on täl-lä hetkellä enemmän valtiotietei-lijän kuin talous- ja sosiaalihisto-rioitsijan. Historiallinen näkökul-ma ja historiantutkimuksen mene-telmien hallitseminen tuovat toki lisäarvoa, Itkonen miettii oman kokemuksensa perusteella.

Urmaksen mukaan pääaine kertoo työnantajalle, minkälaisis-ta teemoista työnhakija on kiin-nostunut.

‒ Näkisin, että kansainvälisil-le työnantajille pääaineella ei ole kovin suurta merkitystä. Oleellista on VTM-nimike sekä oma kiinnos-tus ja motivaatio työtehtävää koh-taan.

Kohtaavatko yliopistotutkin-to ja työelämä?Talous- ja sosiaalihistorian ylei-sopintoihin kuuluu 1‒5 opintopis-tettä työelämäorientaatio-opin-toja. Itkosen mielestä työelämä-orientaation ei kuitenkaan tulisi olla pelkästään ”kertaluontoinen interventio” erillisten kurssien muodossa vaan koko opintopolun mittainen prosessi.

Itkosen mukaan hyvään yli-opistotutkintoon sisältyy sekä tie-toja että taitoja, jotka ovat samal-la työelämävalmiuksia. Oman alan ymmärryksen ohelle kuulu-vat suulliset, kirjalliset, analyyt-tiset, tieteelliset ja viestinnälliset

”Oman alan ymmärryk-sen ohelle kuuluvat suulliset, kirjalliset, analyyttiset, tieteelliset ja viestinnäl-liset taidot, joiden pi-täisi tulla integroitu-na kaikkeen opetukseen”

Leena Itkonen

Irtolainen_4_2012.indd 5 9.12.2012 18:45:21

6 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

taidot, joiden pitäisi tulla integ-roituna kaikkeen opetukseen. Myös metakognitiiviset taidot ‒ tietoisuus omasta oppimises-ta ja ajattelusta ‒ ovat tärkeitä. Ohjaammehan itse itseämme niin opinnoissamme kuin työelämässä.

Muutkin alumnit painottavat työelämävalmiuksien merkitystä yliopistotutkinnossa.

‒ Oikeastaan koko keskuste-lu työelämäval-miuksista on aika absurdi. Mihin yliopisto sitten opiskeli-joita kouluttaa, ellei työelämään? Esimerkiksi esiintymistai-toja ja verkos-toitumista voi oppia osallistu-malla opiskeli-jatoimintaan. Tietotekniset taidot pitää pit-kälti hankkia itse yrittämällä ja erehtymällä, pohtii Laine.

Itkosen mukaan itsellä tulee olla näkemys oman osaamisen suhteesta työelämän tarjoamiin vaihtoehtoihin. On tärkeä muis-taa, että tutkintoaan pystyy suun-taamaan itseään kiinnostavia vaihtoehtoja kohti.

‒ Pää- ja sivuainevalinnat sekä työharjoittelupaikkojen ja gradu-aiheen valitseminen ovat kaikki urapäätöksiä.

Sekä Urmas että Rauhamäki kokevat, että heidän sivuaineva-linnoillaan on ollut positiivinen vaikutus työllistymiseen. Urmas opiskeli valtsikan ulkopuolella venäjän kieltä sekä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusta. Rauhamäki

luki sosiaalipsykologiaa ja sosiolo-giaa.

‒ Kansainvälisiin tehtäviin haluavien kannattaa panostaa vie-raisiin kieliin ja kulttuureihin sekä pyrkiä hankkimaan ulkomaanko-kemusta esimerkiksi vaihto-opis-kelijana, Urmas kehottaa.

Rauhamäki kertoo kuitenkin tehneensä varsinaisen päätök-sen sosiaalialalle suuntautumi-

sesta työkokemuk-sen perusteella. Hän kiinnostui sosiaali-sista kysymyksistä käynnistäessään tut-kijayhteistyötä nais-ten asemasta huu-mealakulttuureissa sekä työskennelles-sään päihdeongel-maisten ensikodissa.

Kaiken lisäk-si pitäisi itse uskoa omaan osaamiseen-sa ja pyrkimystensä onnistumiseen.

‒ Opetelkaa tun-nistamaan oma osaa-misenne ja kommu-

nikoimaan se eteenpäin. Olkaa itsevarmoja ja näyttäkää siltä, että tiedätte mitä teette, niin muut kyl-lä uskovat ‒ lopulta vakuutatte jopa itsenne, vinkkaa Laine.

Itkonen puhuu itsensä brän-däämisestä silläkin uhalla, että se nostaa joidenkin niskakarvat pys-tyyn.

‒ Sen sijaan, että vertailisit-te itseänne polholaisiin tai mui-hin valtsikalaisiin, olisi tärkeää, että ryhmän ‒ tasolaisten ‒ sisäl-tä nousee ymmärrys omista vah-vuuksista ja roolista, lisää Itkonen.

Harjoittelusta ensikosketus omaan alaanAlumnit kannustavat hakeutu-

maan oman alan töihin työhar-joittelujen ja kesätöiden avulla. Harjoitteluista saa tärkeitä verkos-toja ja uusia näkökulmia omaan alaan.

Laine on tehnyt töitä koko opiskeluaikansa ja päätyi nykyi-seenkin työhönsä työharjoittelun kautta.

‒ Opetusministeriön valmis-tumissuosituksista ei kannata murehtia, sillä ongelma on työn-antajien, ei opiskelijoiden. Jos val-mistumisaikoja halutaan lyhentää, on työnantajien oltava valmiimpia palkkaamaan kokemattomia mais-tereita.

Itkonen teki opiskeluaikana myös omaan alaansa liittymättö-miä töitä. Hän pitää kaikkea työ-kokemusta hyödyllisenä, mutta jos oman alan työkokemus puut-tuu kokonaan, saattaa valmistu-mishetki olla vaikea. Itkonenkin suosittelee työharjoittelua, erityi-sesti maisterivaiheeseen.

‒ Nuorten opiskelijoiden saat-taa olla vaikea liittää suuria työelä-mään liittyviä asioita vielä kandi-vaiheeseen.

Urmas keksi mahdollisuuden työskennellä kansainvälisissä jär-jestöissä vasta valmistumisen jäl-keen.

‒ En todellakaan tiennyt fuksi-na, mitä haluan tehdä valmistut-tuani. Mielestäni omat vahvuudet ja ammatilliset pyrkimykset selve-nevät kunnolla vasta työelämässä.

Kaikessa yksinkertaisuudes-saan yliopistolla kannattaa lukea kiinnostavia asioita ja etsiä kiin-nostava harjoittelupaikka. Aika näyttää loput ‒ kaikkien ei tarvit-se ahtautua samaan muottiin.

‒ Jokainen tallaa omaa polku-aan: kaikilla on mahdollisuudet, mutta myös oma vastuu, summaa Itkonen.

”Opetusministeriön valmistumissuosi-tuksista ei kannata murehtia, sillä ongel-ma on työnantajien, ei opiskelijoiden. Jos valmistumis-aikoja halutaan lyhentää, on työn-antajien oltava valmiimpia palkkaa-maan kokemattomia maistereita”

Irtolainen_4_2012.indd 6 9.12.2012 18:45:22

7

äestötieteeN johdaN-tokurssiN artikkeleita luki-essani sain idean etsiä lisää tie-

toa niitä käsittelleestä aiheesta - HIV:stä. Tai no jos totta puhutaan, aivoni olivat niin maitohapoilla kaikesta lukemises-ta, etten olisi kyennyt lukea yhden yhtä-kään tavua lisää. Tein siis niin kuin kuka tahansa muukin tunnollinen opiskeli-ja olisi tehnyt. Etsin You-Tubesta aihet-ta käsittelevän dokumentin. Tällä ker-taa eteeni tipahtikin oikea kultakimpa-le tavallisen roskan sijaan.

david Weissmanin dokumentti We were here (2011) esittää San Fransiscon HIV-epidemian tapahtumat kronologi-sessa järjestyksessä viiden haastatelta-van kautta. Tässä dokumentissa ei siis kuulla jäätävää kertojan ääntä tai pölyt-tyneitä tutkijoita laukomassa shokeeraa-via tilastoja vasten katsojien naamoja.

Haastateltavat, kukkakauppias, vapaaehtoistyöntekijä, feministi sai-raanhoitaja, järjestöaktivisti ja taiteilija, olivat kaikki homoyhteisössä mukana jo ennen epidemiaa ja sitäkin enemmän sen aikana. He eivät ehkä edusta asian-tuntijoita sanan virallisessa merkitykses-sä, mutta heidän kokemuksensa ja moni-puoliset näkökulmansa antavat katsojal-le syvän ja kattavan kuvan tapahtumista. Kerronta kulkee siis niin henkilö- kuin myös yhteiskunnallisellakin tasolla. On sinänsä ristiriitaista, kuinka vähän sitä lopulta tietää epidemiasta, jonka lop-putulos on värittänyt niin voimakkaas-ti koko homoyhteisön imagoa.

Kaikki alkoi miehistä, jotka piti-vät miehistä ja rennosta 70-luvusta. Ilmapiiri oli jo homomyönteisempi kuin

aiemmilla vuosikymmenillä, mutta vie-lä sen verran torjuva, että nämä miehet lähtivät kotikulmiltaan etsimään suvait-sevaisempia laidunmaita. Monet heistä suuntasivat San Fransiscon Castron alu-eelle, jossa paidat heitettiin ojaan, viik-sien annettiin rehottaa ja vanhat hou-sut päivitettiin astetta tiukempiin. Myös after work kaljan korvasi ”rentoutumis-hetki” höyryhuoneella. Tämä tilanne tuli kuitenkin lopulta kokemaan suuria mul-listuksia. Käärme luikerteli, tällä ker-taa viruksen muodossa, tähän uuteen Eedeniin ja teki vapaasta rakkaudesta hengenvaarallista puuhaa.

Se mikä aluksi näytti vain mitättö-mältä punaiselta läikältä silmässä, joh-ti lopulta joka toisen san fransiscolaisen homomiehen kuolemaan. Tätä yhteisöä vastaan oli kohdistunut hyökkäyksiä jo aiemmin, mutta tällä kertaa hyökkä-ys tuli tuntemattomalta ja hallitsemat-tomammalta taholta. Homojen oikeuk-sien puolesta oli voinut kapinoida ja harvey Milkin murhaa vuonna 1978 vastaan oli ”helppo” mennä marssimaan. Salaperäistä ”homoruttoa” vastaan eivät kuitenkaan tavalliset aseet kelvanneet. HIV-epidemia erosi aiemmista ihmisiä riivanneista epidemioista siinä mieles-sä, että se iski joukkoon ihmisiä, joilta monelta puuttui läheinen perhe. He oli-vat muuttaneet San Fransiscoon, ja eten-kin Castron alueelle , juuri näiden per-heiden ja läheisten tuomitsevia katseita pakoon. Alkajaisiksi olisi voinutkin luul-la yhteisön murenevan melko nopeasti taudin puhjetessa.

HIV-epidemian iskiessä tästä yhtei-söstä muodostui kuitenkin nopeas-

ti perhe. Sen jäsenet pitivät toisistaan huolta, vaikkei juuri mitään ollut tuol-loin tehtävissä. Ainut asia, mitä ihmi-sellä oli toiselle lajikumppanille tarjota, oli tuki ja rakkaus. Eräs haastateltavis-ta, HIV-potilaiden tukihenkilö ed Wolf, kertoo muun muassa liikuttuneena siitä, kuinka jopa lesbotkin, joita homot eivät olleet aiemmin juuri arvostaneet, tarjo-sivat tukensa ja aikansa HIV-asian hoi-tamiseen.

Heteroseksuaalinen väestö seurasi kuitenkin vielä kaukana lesbojen peräs-sä. Sairaanhoitaja eileen Gutzer ker-too sairaaloiden pelänneen, että ne lei-mattaisiin HIV-sairaaloiksi. Tällöin nii-hin ei olisi astunut jalallaan enää kukaan. Järjestöaktivisti Paul Bonebergin mukaan aluksi ehdotettiin jopa HIV-potilaiden merkitsemistä, ettei muun väestön tarvitsisi olla tekemisissä näi-den kanssa.

We were here käsittelee rankkaa aihetta, mutta ei sorru sillä yltiömäi-seen mässäilyyn. HIV-positiivinen tai-teilija daniel Goldstein, jonka kaikki ystävät epidemian ajalta ja kaksi rakas-tajaa kuolivat taudin seurauksena, tote-aa pystyvänsä vasta nyt kunnolla suun-nittelemaan elämäänsä tulevaisuuteen. On hurjaa edes ajatella, missä jamassa tämäkin herra olisi, ilman yhteisöltään ja perheeltään saamaansa tukea. HIV:n lisäksi We were here kertookin myös sii-tä, miten yhteisö voi toimia tuntematto-man ja uhkaavan vihollisen edessä. Tällä kertaa ihmiset kaivoivat miekkojen sijas-ta esiin, aitoa san fransiscolaista perin-nettä noudattaen, rauhan, rakkauden sekä kimpun kukkia.

V

Me olimme täälläVenla Jallinoja

Tarina yhteisöstä HIV-epidemian kurimuksessa

Irtolainen_4_2012.indd 7 9.12.2012 18:45:22

8 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

Irtolainen_4_2012.indd 8 9.12.2012 18:45:24

9

TSERNOBYL - katastrofista turistikohteeksi

Teksti: Miran HamidullaKuvat: Miran Hamidulla ja Jyri Lavikainen

sernobylin ydinvoimalassa tapahtui 26.4.1986 maailmanhistorian pahin ydinonnettomuus. Sen vaikutuk-sista kärsitään yhä, mutta samalla voi-mala-alueesta on tullut suosittu turis-tikohde.

Vladimir Leninin mukaan nimet-tyä voimalaa alettiin rakentaa1970-luvun alussa lähelle silloisten Valko-Venäjän ja Ukrainan neuvostotasavalto-jen rajalla sijaitsevaa Tsernobylin kau-punkia. Voimalan oli tarkoitus olla mer-kittävä työnantaja, ja niinpä aivan sen viereen alettiin rakentaa täysin uutta Prypjatin kaupunkia.

Kaupungista tulikin alati laajenevan voimalan myötä jatkuvassa kasvussa oleva nuorekas asuinpaikka. Vuoteen 1986 mennessä kaupungissa oli jo lähes 50 000 asukasta, joiden keski-ikä oli ainoastaan 26 vuotta, väestön muodos-tuessa lähinnä nuorista pariskunnista ja näiden lapsista. Tulevaisuus näytti valoisalta, sillä rakenteilla olevien vii-dennen ja kuudennen reaktorin uskot-tiin lisäävän voimalan tarjoamia työ-paikkoja entisestään.

Voimala loi tulevaisuudennäkymien ohella kuitenkin myös uhkakuvia nuo-relle kaupungille ja sen asukkaille. Sen kaikki neljä käytössä olevaa reaktoria olivat grafiittihidasteisia eli niin sanot-tuja RBMK-reaktoreita, jotka olivat alt-tiita onnettomuuksille. Länsimaisista kevytvesireaktoreista poiketen näissä

reaktoreissa käytettiin veden sijasta hidastinaineena paloherkkää grafiittia, ja ne olivat myös alttiita hallitsematto-mille tehopiikeille. Neuvostoliitto kui-tenkin suosi näitä reaktoreita, koska nämä mahdollistivat plutoniumin tuot-tamisen ydinaseteollisuuden tarpeisiin.

Vaaralle alttiiden reaktoreiden lisäksi maan ydinvoiman turvallisuuskulttuuri oli heikolla tasolla. Tsernobylin reakto-reiden ympäriltä esimerkiksi puuttui-vat kokonaan ilmatiiviit suojaraken-nukset. Voimalaitoksen suunnittelun ohella sen valvojien koulutuksessakaan ei oltu huomioitu tilanteita, joissa reak-toria käytetään normaalista poikkea-valla tavalla.

Yö joka toteutti pahimman painajaisen

Onnettomuusyötä edeltävänä iltana Tsernobylin neljännen reaktorin hen-kilökunta valmistautui edessä ole-vaan viikonloppuun sekä tiedossa ole-vaan reaktorin määräaikaishuoltoon. Miehitys oli pudotettu normaalia pie-nempään 150:een henkilöön. Silti ennen määräaikaishuoltoa oli aikomuk-sena tehdä koe, jolla oli tarkoitus selvit-tää reaktorin ja sen järjestelmien käyt-täytymistä alhaisella tehoalueella. Tätä varten reaktorin turvajärjestelmät kyt-

kettiin pois päältä. Tilannetta pahensi vielä kokeen valvojilta puuttunut tilan-teen vaatima koulutus.

Koe riistäytyikin pian käsistä ilman, että sen suorittajat pystyivät edes havaitsemaan reaktorin hallinnan menettämistä. Seurauksena oli voi-malaitoksen katon tuhonnut räjäh-dys, joka aloitti samalla suuren tuli-palon. Palokaasujen mukana ilmake-hään vapautui suuri määrä radioak-tiivista ainetta, joka kulkeutui tuul-ten mukana lähiympäristöön ja lopulta koko Euroopan alueelle.

Voimalan henkilökunnalla ei silti vielä tässäkään vaiheessa ollut täyttä kokonaiskuvaa tilanteesta, vaan tulipa-losta huolimatta he olettivat reaktorin silti olevan kunnossa. Näin ollen myös välittömät väestönsuojelutoimenpiteet jäivät tekemättä. Läheisen Prypjatin asukkaille ei annettu kehotusta pysyä sisätiloissa, puhumattakaan siitä, että kaupunki olisi evakuoitu.

Tulipalot saatiin pian aisoihin, mutta vähitellen alkoi selvitä onnetto-muuden todellinen laajuus. Reaktori, jonka ydin oli sulanut, paloi yhä levit-täen radioaktiivista ainetta ilmakehään. Vallitsevassa tilanteessa viranomaiset joutuivat vihdoin kohtaamaan todel-lisuuden, ja määräsivät Prypjatin sekä muut lähialueen asutuskeskukset eva-kuoitaviksi.

Prypjatin huvipuiston maailmanpyörä.

Irtolainen_4_2012.indd 9 9.12.2012 18:45:25

10 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

Tuhoutunutta reaktoriapeittäväsarkofagi.

Onnettomuudella oli kuitenkin vaara laajentua jo koettua pahemmaksi. Mikäli magmaksi sulannut ydinpolttoaine olisi päässyt kontaktiin veden kanssa, se olisi saattanut aiheuttaa massiivi-sen, toisen räjähdyksen. Tällöin Kiova, Minsk ja muut lähialueen suurkaupun-git olisi pitänyt evakuoida, ja säteilyn aiheuttamien välittömien kuolonuh-rien määrä olisi noussut jopa tuhansiin.Neuvostoliittolaiset palomiehet, kaivos-miehet ja sotilaat ponnistelivat kuiten-kin henkensä kaupalla hengenvaaralli-sissa säteilyolosuhteissa, ja saivat onnet-tomuuden laajenemisen estettyä, mutta moni pelastustyöntekijä menetti ter-veytensä työskennellessään vaarallisen säteilymäärän vaikutuksessa ilman riit-täviä suojautumisohjeita. Tuhoutuneen reaktorin suojaksi rakennettiin pelastus-työn ohessa sarkofagiksi kutsuttu raken-nelma, joka on peittänyt reaktorin näi-hin päiviin asti.

Onnettomuuden kallis hintalappuOnnettomuudella oli monia niin ter-

veydellisiä kuin poliittisiakin jälkivaiku-tuksia. Se vaati lukuisia välittömiä kuo-lonuhreja, mutta kiista uhrien lopulli-

sesta määrästä on säilynyt väittelyissä aina näihin päiviin saakka. Syynä tähän on ollut se, ettei vuosia myöhemmin esi-merkiksi syöpiin kuolleiden uhrien sai-rauden syytä ole kyetty suoraan liittä-mään onnettomuuteen. Arvio on vaih-dellut tuhansista aina lähes miljoonaan.

Maailman terveysjärjestö WHO on ollut omissa, joissakin tuhansissa liik-kuvissa arvioissaan hyvin varovainen, ja korostanut kuolinsyiden muitakin mahdollisuuksia kuin onnettomuutta. Tästä johtuen kiistan toiset osapuolet, suurempia arvioita tehneet tahot, ovat syyttäneet WHO:ta ydinvoimamyön-teisyydestä.Joka tapauksessa onnetto-muus on sen uhrien määrästä riippu-matta vaikuttanut koko maailman asen-teisiin. Tsernobyliin rakenteilla ollei-den viidennen ja kuudennen reaktorin sekä monien muiden uusien RBMK-reaktorihankkeiden työt keskeytyivät lähivuosien kuluessa. Jäljellä oleviin RBMK-reaktoreihin toteutettiin lukui-sia turvallisuusparannuksia, mutta silti niitä ylläpitäviin maihin kohdistuu yhä paineita sulkea niiden toiminta lopulli-sesti. Tsernobylin kolmesta jäljelle jää-neestä reaktorista yksi jouduttiin sul-kemaan vuonna 1991 sattuneen tulipa-lon myötä, ja lopulta vuonna 2000 myös kaksi viimeistä reaktoria suljettiin.

Vaikka länsimaissa ydinvoiman tur-vallisuustaso oli jo onnettomuuden aikaan korkeammalla tasolla, vaikutti onnettomuus myös lännen ydinvoima-hankkeisiin. Uusien ydinvoimaloiden rakennustyöt vähenivät maailmanlaajui-sesti. Esimerkiksi Suomessa vireillä ollut voimalahanke peruuntui, ja ydinvoiman kannatus laski useiden vuosien ajaksi.

Onnettomuus vaikutti myös Neuvostoliiton vakauteen. Onnettomuuden salailusta seurannut väestön altistuminen säteilylle vei luot-tamusta koko neuvostojärjestelmältä. Erityisesti ukrainalaiset kokivat tul-leensa petetyiksi, mikä kiihdytti valtion hajoamista. Neuvostoliitosta irronnut Ukraina sai perintönä onnettomuuden jälkikustannukset. Vuosien 1986-2000 välisenä aikana onnettomuuden on arvi-oitu maksaneen lähemmäs 150 miljardia dollaria, mikä vastaa noin 5-7%:ia koko valtion budjetista.

Osansa kustannuksista ovat saa-neet myös suomalaiset veronmaksa-jat. Tuhoutuneen reaktorin suojaksi kii-ressä kyhätyn ja huonokuntoisen sarko-fagin pelätään ennen pitkää romahta-van. Tällöin romahdus aiheuttaisi kitey-tyneen ydinpolttoaineen pöllähtämisen ilmakehään, mikä saisi aikaan uuden radioaktiivisen laskeuman eri puolille

Irtolainen_4_2012.indd 10 9.12.2012 18:45:26

11

Tuhoutunutta reaktoriapeittäväsarkofagi.

Hylätyssä päivä-kodissa turisti voi asetella lasten lelut mahdollisimmandramaattiseen asetelmaan.

Eurooppaa. Tämän torju-miseksi sarkofagin peitok-si ollaan rakentamassa val-tavaa kaarimaista raken-nelmaa, jota suomalaiset-kin ovat avokätisesti tuke-neet.Valmiina rakennelma mahdollistaisi myös tuhou-tuneen reaktorin vähittäi-sen purkamisen, ja onnet-tomuusalueen säteilyta-son laskemisen. Näin ollen onnettomuusalue tulee työl-listämään ihmisiä vielä jat-kossakin, vaikka voimalan sulkemisesta onkin jo aikaa.

Tuhoalueesta teemapuistoksi?

Vaikka onnettomuus on käynyt kalliiksi monen ukrainalaisen terveydelle ja kuk-karolle, on se saanut ympärilleen myös siitä taloudellisesti hyötyviä ihmisiä. Voimala-alueelle ja hylättyyn Prypjatin kaupunkiin vievät päiväretket ovat nousseet suosituksi turistibisnekseksi Ukrainassa. Retkiä alueelle järjestetään varsinkin kesäaikaan usean matkanjär-jestäjän voimin.Retkillä turisteille näytetään tuhoutu-nutta reaktoria peittävä sarkofagi sekä muut keskeisimmät nähtävyydet, kuten tv-dokumenteista tutuksitulleesta maa-

ilmanpyörästään kuuluisa Prypjatin huvipuisto. Retket saavat voimalaa 30 km säteel-lä ympäröivän suljetun tuho-alueenkin vaikuttamaan eräänlaiselta huvipuistolta.Ensimmäisten käyntikohtei-den joukossa turistit pääsevät hämmästelemään hylättyä päiväkotia, josta on löydet-tävissä kaikki tällaisen turis-tikohteen tarvitsemat sosi-aalipornahtavat elementit. Hylätyt nuket ja muut lelut on aiempien vierailijoiden toimesta aseteltu dramaatti-sen kuvaksellisiin paikkoihin, jotta niistä otettuja kuvia kel-

paa esitellä kavereille kotona tai sosiaali-sessa mediassa.Ei liene ihme, että autiotaloissa, sulje-tuissa tehtaisissa, luolissa ja kaivoksissa vierailuihin erikoistuneet, niin kutsutut urbaanilöytöretkeilijät, ovat jo aikoja sit-ten poistaneet Tsernobylin tuhoalueen vierailukohteidensa listalta. Nämä kun arvostavat kohteidensa säilymistä mah-dollisimman alkuperäisessä kunnossa.

Turisteille isketään vierailujen ajak-si käteen myös säteilymittarit. Näiden avulla voi etsiskellä tuhoalueen niin kut-suttuja kuumia pisteitä, joissa säteilyta-so on huomattavasti muuta aluetta kor-keampaa. Vierailujensa lopuksi turis-tit pääsevät laskemaan muistokukkia

yhdelle alueen monista muistomerkeis-tä, jotta vierailualueen synkkää histori-aakin tulisi kunnioittaneeksi. Toki turis-tibisneksen tarpeet puskevat esiin tässä-kin seremoniassa, koska jokainen mer-kille laskettava kukkapuska koristellaan matkanjärjestäjän mainostarralla ennen laskua.Onnettomuusalueturismi on tuo-nut mukanaan myös turistirihka-man. Paluumatkalla vierailijoille tar-jotaan kuvastoa, josta voi tilata itsel-leen mukeja, t-paitoja tai postikortteja. Näistä viimeksi mainittuja voidaan asi-akkaan halutessa antaa matkanjärjes-täjälle Tsernobylistä lähetettäväksi, jol-loin korttiin tulee kaupungin aito posti-leima. Mikäli matkanjärjestäjän turisti-hintainen rihkama ei kiinnosta, löytyy Kiovan kojuista myös halvempia piraat-tivaihtoehtoja.

Turismi alueelle tullee jatkumaan ainakin niin kauan kuin vähitellen rau-nioituvan Prypjatin turvallisuus sen vain sallii. Oman haasteensa turismil-le tuonee tulevaisuudessa myös voima-larakennuksen päälle liu’utettavan val-tavan kaarirakennelman valmistumi-nen, sillä tämä tulee peittämään onnet-tomuusvoimalan alleen kokonaisuu-dessaan. Laitosalueen johtajan mukaan tämä uusi suojakuorikin tulee toisaal-ta olemaan niin vaikuttava, että turis-tit saapuvat katsomaan sitä vielä sadan vuoden päästäkin.

”Turisteille isketään vierailujen ajaksi käteen myös säteily-mittarit. Näiden avulla voi etsiskellä tuhoalueen kuumia pisteitä.”

Irtolainen_4_2012.indd 11 9.12.2012 18:45:27

12 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

Yhisläisen taakka

ämän kirjoituksen ilmestyessä käsiinne on kulunut jo jonkinpitui-nen tovi tuosta kohta-

lokkaasta matkasta, jolle tusinan-suuruinen retkueemme Tasosta ja Polhosta osallistui. Vaikka epäi-lemättä monet ovat Yhiksessä ja laajemminkin valtsikassa kuulleet tästä koettelemuksesta, uskon ole-van otollinen aika antaa lukijoille seikkaperäinen ja kohua tavoitte-lematon kuvaus tuosta lähetys-matkasta, joka alkoi marraskuise-na lauantaina 10.11.12. Kyse oli Historian opiskelijain liiton syys-seminaarin yhteydessä järjeste-tyistä kansakoulusitseistä, jotka

olivat paikallisten historianopiske-lijoiden, osuvasti nimettyjen tosi-nistien, järjestämä tapahtuma.

Astuessamme junaan Helsingin päärautatieasemalla oli-simme tuskin voineetkaan arvata, mitä seikkailumme Jyväskylässä, pimeimmän sydänsuomen kor-vessa, tulisivat pitämään sisäl-lään. Tunnustan silti, että pelon-hiki nousi ohimoilleni seurates-sani kuinka junavaunut tyhjeni-vät saapuessamme Tampereelle. Silloin olisi viisaampi mies arvan-nut junan tulleen sivistyneen maa-ilman rajapyykille. Junan puk-suttaessa määränpäähämme yön hämärä oli jo laskeutunut.

Matkaamme sisältyi lukuisa määrä kommervenkkeja: jotkut niljakkaita, toiset palovaarallisia, mutta suurin osa seurueestamme oli tullut tähän jumalan hylkää-mään kaupunkiin – ei, pikemmin-kin kyläpahaseen – tutustumaan kantaväestön sitsikulttuuriin ja ennen kaikkea tekemään lähetys-työtä sivistyneen helsinkiläislaulu-perinteen nimissä. Emme kuiten-kaan olleet missään määrin val-mistautuneita siihen barbariaan, mikä meitä odotti.

Jo alku oli uhkaava. Pöytiä ja puitteita ei ollut kohennettu juu-ri lainkaan. Kelmeä valaistus kuin sairaalassa. Eikä virvoitusjuomi-

TReportaasi matkasta, joka alkoi Historian opiskelijoiden liiton seminaarina ja päättyi vaelluk-sena pimeyden sydämeen.

Henri S. Taneli

Irtolainen_4_2012.indd 12 9.12.2012 18:45:28

13

en myynnistä tietoakaan! Ja sitten se pelonvalahdus vatsani pohjassa nähdessäni kaksi toastmasteria! Kyseinen kaksikko näytti todelli-sen, akateemisenvartin vastaisen luonteensa jo alkajaisiksi vaaties-saan piinkovin sydämin, että joka ikisen vähääkään myöhästyneen tuli ilmoittaa julkisesti nimen-sä, paikkakuntansa ja myöhästyk-sensä syyn. Häväistysdebaakkelia johtanut hornanpari oli muu-tenkin perinpohjaisissa aikeis-sa pilata hyvä sitsitunnelma alku-kantaisilla häpeärangaistuksilla. Myöhästymisselittelyjen jälkeen kaikki ne, joilla ei ollut kansakou-luteemaan sopivaa pukeutumis-ta, käskytettiin hiihtämään ruo-kapöytien ympäri. Oma timo elorantamme, huppariin ver-houtunut sitsisaarnaajamme, esitti mitä sivistyneimmän vas-talauseen opettavaisesti esitel-möiden, kuinka hänen asusteen-sa oli täysin yhdenmukainen 70-luvun kansakoululaisen vaa-tetuksen kanssa. Paheellisen nat-sikaksikon kostonhimo ei kuiten-kaan ollut opettavaisesta läksy-tyksestä lainkaan laantunut, joten

Timon saarna kaikui kuuroille kor-ville. Suksimisrangaistuksen syyk-si annettiin nyt se, ettei hän ollut kertonut nimeään puheensa alus-sa. Murheellisen esityksen jälkeen nöyryytyskulttuuri painui hetki-seksi unholaan. Uskoin hetken jo sitsien olevan pelastettavissa, mutta uusi katastrofi oli aivan nur-kan takana.

Monet kasvissyöjät ovat jou-tuneet pimeissä maanosissa vie-raillessaan toteamaan kehitys-maalaisissa kasvisvaihtoehdois-sa olevan paljonkin parantamisen varaa, eikä Jyväskylä ollut asiassa mikään poikkeus. Kaikki vegaa-nit tai vegetaristit joutuivat tyy-tymään illan aikana kylmään lei-pään ja marmeladiin, koska pai-kalliset eivät olleet vaivautuneet varmistamaan pitopalvelunsa laa-tua ennen sitsien alkua. Tuloksena mitään, siis ei yhtikäs mitään, vaihtoehtoisruokavaliota ollut tar-jolla. Eivät kaikki lihansyöjätkään kylläisinä selvinneet illan loppuun asti, sillä heidänkin ateriansa lop-puivat huhujen mukaan kesken kaiken. Ylipäätänsä paikallisten päätös panna sitsaajat jonotta-

maan ruokaansa itseotosta ei ollut erityisen järkiperäinen tai vieraan-varainenkaan.

Täkäläisillä oli muutenkin omat eriskummalliset tapansa. Sitsien aikana oli rangaistuksen uhalla käytävä virtsaamassa vas-takkaisen sukupuolen käymäläs-sä. Epäselväksi jäi minne trans-sukupuoliset ohjattaisiin, mutta eipä tuollaisia muutenkaan ajatella noilla Perä-Härmälän kulmilla. Ja aivan järjettömästi fuksilaulukin laulettiin puolivälin aikoihin! Ja sitten helangoorin sijaan huudel-tiinkin helanskoolia ja sekä oms-tartit että tempohuudot hoilat-tiin järjestelmällisesti päin hevon persettä. Ylipäätänsä ihmetys-tä herätti sitsiläisten alun vaito-naisuus; tuskin kukaan lauloi lau-lun laulua ensimmäisen tunnin aikana. Lukijat varmasti tuntevat minut rehellisenä herrasmiehenä ja siten vannon teille Lukijat, että ainoa asia näiden sitsien ja perika-don välillä oli Yhis. Ja, oi Yhis oli.

Hetken ollessa pimeimmil-lään, Me taistelimme verellä ja hiellä illan kulun aamunsaras-tusta kohti. Sali täyttyi hartaas-

”Uskoin hetken jo sit-sien olevan pelastettavis-sa, mutta uusi katastrofi oli aivan nurkan takana”

Pukukoodia rikkoneita rankaistiin.

Irtolainen_4_2012.indd 13 9.12.2012 18:45:28

14 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

ta kuorolaulusta, kun verenpu-naiset virsikirjat vedettiin esille taskuista ja takeista. Lauloimme psalmit kekkosesta, jääkäreis-tä, isänmaasta, työväestä ja ties mistä. Täkäläiset panivat kenties henkisesti vastaan, mutta muis-tutan, että aina ovat sivistyneem-mät rodut väkivalloinkin riuhto-neet takapajuiset kansan sivis-tyksen pariin. Ja niin me totises-ti teimme tuolla sysimustassa poh-joisessa.

Nuo diktaattorin elkein hal-litsevat taantumukselliset toast-masterit olivat kuitenkin päättä-neet tehdä hyvät aikeemme tyh-jiksi ja vetää juhlallisuudet takai-sin pimeälle aikakaudelle. Näin juuri sitsitunnelman ollessa kuin katon rajassa nämä kaksi pakanaa, pahaista perkeleensikiötä, ilmoit-tivatkin, että sitsien päätöstä tuli-si edeltävä julkinen rangaistus ja kukin voisi ilmiantaa kenet vain säädyttömästä käytöksestä.

Näin ihmiskunnan synkän puolen seuratessani sitsien syök-

syn kohti väkivallan kierrettä. Yksi huusi, kuinka avec ei ollut kurtis-tanut suupieliään tarpeeksi tälle maljaa nostaessa, toinen vasikoi, kuinka kolmas oli kussut käymä-lässä luvattomaan aikaan ja nel-jäs oli tehnyt jotain, tuskin edes olankohautuksen arvoista. Sinä hetkenä ymmärsin, miten Stasi oli toiminut: epäluottamus ystävi-en, naapurien ja veljestenkin välil-lä oli vallannut salin kuin kuloval-kea. En voinut kuin ihmetellä, sai-vatko raa’an syntiset toastmaste-rit tästä murhenäytelmästä jotain sadistista tyydytystä vai seurasin-ko gradua varten tehtyä fascistis-ta yhteiskuntakokeilua pienois-koossa.

Seuranneissa näytösoikeuden-käynneissä meni niin pitkä tovi, ettei lauluihin hädin tuskin ollut aikaakaan. Epäilemättä koko illan pohjakohtia nähtiinkin juuri sen jälkeen, kun Tason HOL-vastaava, kasperi lavikainen, kutsui koko ihmisjoukon Tason vuosijuhlille. Mitä alhaisinta alhaisuutta osoit-

taen kavala paariakaksikko epäsi pyynnön laulaa Tason laulu, vaik-ka villeille oli perinteisiin kuuluen lahjoitettu tulijuomaakin. Syyksi tähän halpamaisuuteen tekais-tiin ajanpuute, mikä ei kuiten-kaan ollut ongelma hoilatessa seu-raavan kahdenkymmenenviiden minuutin aikana peräti kolmea eri laulua. Ja laulu, jota tosinistit niin päämäärätietoisesti pitivät fuksi-laulun sijasta sitsien viimeisen lau-lun arvoisena, oli Yogi Bear.

Rakkaat Lukijat, nämä olivat epäilemättä, kaiken kaikkiaan ja vilpittömästi elämäni paskimmat sitsit. Harvoin olen nähnyt tällais-ta taitamattomuutta kera tällaisen pahansuopuuden. Kuultuani kui-tenkin, ettei toastmastereita ollut demokraattisin menetelmin valit-tu, niin kuin alkukantaisten kan-sojen asianlaita valitettavan usein onkin, sydämeni pehmeni ajatel-lessani, kuinka tosinistit kärsivät diktatuurin ikeen alla. Henkilö kun toinenkin voi tietenkin väi-tellä toastmasterien julmuuden

”Mitä alhaisinta alhai-suutta osoittaen kavala paaria-kaksikko epäsi pyynnön laulaa Tason laulu”

Voiko leuka nousta enää tätä ylemmäs?

Irtolainen_4_2012.indd 14 9.12.2012 18:45:29

15

olleen tietoinen valinta, joka oli mitä parhaimmin yhteensopiva kansakouluteeman kanssa. En voi kuitenkaan tahtomallakaan yrit-tää ymmärtää tällaista perseile-vää käytöstä. Kaikesta mallasjuo-maisesta humaltumisesta ja van-hurskasta siveystajua rikkovista lauluista huolimatta, mitä omil-la sitseillämmekin tapaa, en kui-tenkaan muista juhlistamme ker-ran kertaakaan, jolloin olisi tieten tahtoen pyritty pilaamaan vieraan ilta. Jyväskylän sitseistä tällainen kristillinen hyväntahtoisuus tyys-tin uupui.

Kohtuutta ei noudatettu siinä-kään mielessä, että lähestulkoon puolet sitsaajista oli kokoontu-nut muualta Suomesta. Silti sit-sit oli järjestetty täysin täkäläi-sen häpeäkulttuurin ehdoilla. En tiedä kuinka moni vierailija sydä-messään nautti moisesta menosta, mutta kukaan helsinkiläinen ei sii-tä kyllä välittänyt. Harmillista onkin, että Historian opiskelijain liitto, joka ei edes itse järjestänyt koko kansakoulusit-sejä – ja jota en itse siten voikaan

pitää vastuussa tästä varsinaisesta helvetinkartanosta – tulee epäile-mättä kärsimään niiden tahratus-ta maineesta monen fuksisukupol-ven ajan. Kuinka moni jättääkään tulematta aikanaan järjestettäviin ja varmasti kunniallisiin juhlalli-suuksiin tämän mädän omenan vuoksi?

Lähetystyömme hedelmät jäi-vät siis urhoollisesta yritykses-tä huolimatta laihoiksi ja paluu-matkamme oli varmasti täyte-nään synkkiä ajatuksia. Hyvin pitkä aika kului ennen kuin kyke-nin olemaan sinut todistamamme pahuuden kanssa. Nyt oikeamie-lisen vihani laannuttua olen kui-tenkin oppinut arvostamaan tätä vaellusta pimeyden sydämeen ja takaisin aivan uutukaisella taval-la. Nyt näen, kuinka vähän olen-kaan arvostanut Yhistä ja sen sit-sejä. Täällä pidetään huolta siitä, että kasvissyöjät saavat kasvik-sensa, että Timo Elorannat saavat pukeutua miten parhaaksi näke-vät, ja että Kasperi Lavikaiset saa-vat laulaa ainejärjestöjensä laulut. Ja erityisesti sitä, että laulukult-

tuurin suurta saatanaa, sitsinatsis-mia, pidetään sinä luomakunnan erheenä, mitä se on. Olen onnelli-nen saatuani tämän mahdollisuu-den ymmärtää oman ylenkatseeni ja näin lupaan joka ikiselle yhisläi-selle, että tästä lähtien pidättäy-dyn lausumasta loukkauksen louk-kaustakaan sitseistämme.

Emme kuitenkaan saa lannis-tuen levätä laakereillamme, sillä lähetystyömme on vielä kesken. Vielä on korpimaita ja yliopisto-ja, joita ei ole sitsattu sivistyksen valoon! Ja kuin Luojan lykyllä, on Historian Opiskelijain Liitto päät-tänyt, että vuoden päästä syksyllä on Helsingin järjestettävä HOL:in syysseminaari. Näin herran vuo-den 2013 hallituksilla on edistyk-sen säätämä velvollisuus suunni-tella ja toteuttaa aidot sitsit, joil-la näytämme sysimustan pohjoi-sen barbaarikansoille, miten sivis-tyneet rodut juhlivat!

Julkaisemme tekstin poikkeuksel-lisesti nimimerkillä

”lupaan joka iki-selle yhisläiselle, että tästä lähtien pi-dättäydyn lausu-masta loukka-uksen loukkaus-takaan sitseis-tämme”

Irtolainen4 / 2010 Irtolainen1/2011

Oikeassa kansakoulussa oli hilpeämpi tunnelma kuin kansakoulusitseillä.

Irtolainen_4_2012.indd 15 9.12.2012 18:45:32

16 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

ota Yhisläisen taakka

Pois sitsaajat parhaimmatAlina-salista laita ja heistätee metsäkansain palvelijatjotka pöydän päällä laulaaeestä yliopistojen villienrankinglistoilla matalain, jörönpuoleksi kepun, puoleksi persujen.

Ota Yhisläisen taakka— Se on maltti ja taskumatti.Pois häivytä silmäpussitja hillitse vatsahapon maku.Sinun veisusi olkoon vakaa,sata kertaa se selväksi tee.Mitä laulat ja juot,siitä toinen iloitsee.

Ota Yhisläisen taakka— sodit sitsit raivoisat.Sinä käske puheen laata,rankaisut kumoa häpeävät.Ja kun laulukirjaas etsit,ja siintää jatkojen pää,näe: pakanain veltto hupsuustaas omaisuutes hävittää.

Ota Yhisläisen taakka,sen arkinen ryyppäys,josta kaukana on vujutja Casan prameus.Ne jatkot, joilla et allesi laske,lauteet joilla et istua saa,ne anna fuksiesi tehdäja munasillaan viuhahtaa

Ota Yhisläisen taakka,peri palkkansa ainainen:Sinun oppilaittes moite,selkien takana kaunaisen,Surkea vitutus laumain,jotka (vaivoin!) valoon veit:”Miksi pimeytemme poistit,sitsaajiksi meidät teit?”

Ota Yhisläisen taakka,älä mitään vähempää,äläkä jatkoista haasta,vaikka kuinka väsyttää.Mitä mongerrat tai laulat,mitä juot tai et juoda voi,sen mukaan äänetön avecci,sinut, Yhikses arvioi.

Ota Yhisläisen taakka:jätä pussikaljat lapsuudenpois hylkää siiderit, oluet halvatbaarimikon tyhjän kiitoksenMiten sitsaamasi vuodetmiehuutesi punnitsee,sen punaposkisina, kokeneinavertaisesi tuomitsee.

Pöytien korea tarjonta.

Kun pääoma luontoa raiskaa

Irtolainen_4_2012.indd 16 9.12.2012 18:45:33

17

ota Yhisläisen taakka

Pois sitsaajat parhaimmatAlina-salista laita ja heistätee metsäkansain palvelijatjotka pöydän päällä laulaaeestä yliopistojen villienrankinglistoilla matalain, jörönpuoleksi kepun, puoleksi persujen.

Ota Yhisläisen taakka— Se on maltti ja taskumatti.Pois häivytä silmäpussitja hillitse vatsahapon maku.Sinun veisusi olkoon vakaa,sata kertaa se selväksi tee.Mitä laulat ja juot,siitä toinen iloitsee.

Ota Yhisläisen taakka— sodit sitsit raivoisat.Sinä käske puheen laata,rankaisut kumoa häpeävät.Ja kun laulukirjaas etsit,ja siintää jatkojen pää,näe: pakanain veltto hupsuustaas omaisuutes hävittää.

Ota Yhisläisen taakka,sen arkinen ryyppäys,josta kaukana on vujutja Casan prameus.Ne jatkot, joilla et allesi laske,lauteet joilla et istua saa,ne anna fuksiesi tehdäja munasillaan viuhahtaa

Ota Yhisläisen taakka,peri palkkansa ainainen:Sinun oppilaittes moite,selkien takana kaunaisen,Surkea vitutus laumain,jotka (vaivoin!) valoon veit:”Miksi pimeytemme poistit,sitsaajiksi meidät teit?”

Ota Yhisläisen taakka,älä mitään vähempää,äläkä jatkoista haasta,vaikka kuinka väsyttää.Mitä mongerrat tai laulat,mitä juot tai et juoda voi,sen mukaan äänetön avecci,sinut, Yhikses arvioi.

Ota Yhisläisen taakka:jätä pussikaljat lapsuudenpois hylkää siiderit, oluet halvatbaarimikon tyhjän kiitoksenMiten sitsaamasi vuodetmiehuutesi punnitsee,sen punaposkisina, kokeneinavertaisesi tuomitsee.

uoMessa vuo-tavat kaivokset, Kanadassa käänne-tään maa ylösalaisin

ja Venäjällä poltetaan laitto-masti öljynporauksen sivu-tuotteita. Kansainväliset yritykset ja Venäjän halli-tus ovat toistuvasti ilmoit-taneet, että maakaasua ei enää polteta, vaan se ote-taan talteen. Kanadan hal-litus ja alkuperäiskanso-jen neuvostot ovat asetta-neet tavoitteeksi öljyhiekan jalostamisesta syntyvien ympäristövaurioiden mini-moimisen. Mitään ei ole tapahtunut. Suomessa hal-litus on toistuvasti ilmais-sut syvän järkytyksen-sä Talvivaara Oy:n ympä-ristölupien rikkomuksista. Paikallisella ELY-keskuksella on kaikki valta kaivoksen toiminnan hallittuun alas-ajoon. Surullisinta on se, että valtio on Talvivaara Oy:n merkittävä omistaja. Kansallisvaltiot ovat menet-täneet 1900-luvun jälkipuo-liskolla suuren osan vallas-taan ylikansallisille yhtei-söille, suuryrityksille ja Suomen tapauksessa hajau-tuneelle hallinnolle.

Mikä siinä on, kun kan-sallisvaltiot eivät saa alu-eillaan ympäristörikoksia tehneitä yrityksiä kuriin ja taloudelliseen vastuuseen?

Kanadassa merkittävä ulko-mainen energiantuonti ja pelko riippuvuudesta fos-siiliisiin polttoaineisiin ovat ajaneet hallituksen etsi-mään uusia keinoja tuot-taa kotimaisia energianläh-teitä. Venäjällä hallinnon investointivarojen puutteet ja oligarkkinen yrityskult-tuuri ovat yhdistelmä, joka ei toteuta tai vaadi ympäris-töystävällisemmän tekno-logian käyttöönottoa itsel-tään tai suuryrityksiltä.

Meillä Suomessa ympä-ristökatastrofi sattui puut-teellisen valvonnan ja hal-linnon törttöilyn vuoksi -- Talvivaaran tuhomylly läh-ti pyörimään hyvin mine-raaleja tuottavassa, mutta heikosti kannattavassa kai-voksessa, jonka ympäristö-lupa oli myönnetty väärin perustein.Talvivaara on pääasiassa nikkelikaivos, mutta tosiasi-assa myös Euroopan suurin uraanikaivos. Ministeriön nimetön virkamieskin tote-si että ”kaikkihan siitä uraa-nista tiesivät”. Kuitenkin jul-kisuudessa virkamiehistön puolelta on tullut moittei-ta yrityksen suuntaan lupa-prosessissa tapahtunees-ta tiedon pimittämisestä. Ympäristölupa myönnettiin kaivokselle, joka on maail-man suurin omassa jalos-

tustekniikan luokassaan, ja siten ympäristövaikutuksia arvioidessa oltiin vaikealla pohjalla. Luvatussa kehitty-vien maakuntien Suomessa onkin nyt sitten kokeellinen ydinvoimala ja suurkaivos.

Mutta kuten Karl Marx jo aikanaan totesi, pääoman valta yli kansallisvaltion rajojen johtaa eriarvoistu-misen lisäksi myös mittaviin ympäristötuhoihin kapita-listisen voitontavoittelun sivutuotteena. Talvivaaran tapauksesta vielä harmil-lisemman tekee loppujen lopuksi se, että ympäristöl-le koituneet vauriot maksa-tetaan tietysti verovarois-ta - joko suoraan paikkailta-essa yrityksen jälkiä, tai sit-ten yrityksen (ja siten myös merkittävän omistajan, val-tion) tappioina. Vahva val-tiollinen tuki alueelliselle kehittämiselle johtikin mie-lenkiintoiseen tilanteeseen, jossa istuva ympäristömi-nisteri omisti löyhin perus-tein ympäristöluvan saa-neen yrityksen osakkeita. Kepu pettää aina.

kirjoittaja toimii hYY:n vihreiden puheenjohta-jana vuonna 2013.

S

TOIVO TILITTÄÄ

Kun pääoma luontoa raiskaaToivo Laitinen

”Mikä sii-nä on, kun kansallisval-tiot eivät saa alueillaan ym-päristörikoksia tehneitä yri-tyksiä kuriin ja taloudelliseen vastuuseen?”

Irtolainen_4_2012.indd 17 9.12.2012 18:45:33

18 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

Myytit kumoon- Velka historiallisessa tarkastelussa

iime kesänä luin kirjan, joka todella jäi voimakkaasti mieleen niin sen argumentaation kuin

sanomankin takia. En pidennä jänni-tystä sen enempää, vaan paljastan tuon eeppisen teoksen. Tässä tekstissä esi-tellään antropologi (ja anarkisti) David Graeberin Debt: The First 5,000 Years. Nimensä mukaisesti kirjan asialistalla on tietysti velan historiaa, mutta ennen kaikkea se näyttää velan sosiaalisia suh-teita muokkaavana ja luovana tekijänä. Tarkoitan siis velkaa vallan välineenä ja yhteiskunnan dynaamisena voimana, joka jakaa väestön kahteen osaan, niin kutsuttuihin The Have’s- ja The Have not’s -luokkiin. Heti tähän alkuun sel-vennys, ettei teksti tule velan ja rahan funktioihin vähemmän perehtyneel-

le lukijalle epäselväksi: raha (money) on ennen kaikkea arvon mitta (ja toki myös vaihdannan väline) kun taas vel-ka (debt) on lupaus tai velvoite maksaa tietty, rahalla mitattu summa tavalla tai toisella joskus tulevaisuudessa takaisin. Virtuaaliraha tarkoittaa juuri velkara-haa, jota siis on myös esimerkiksi tilil-lämme pankissa. Jalometalleilla taas vii-tataan eri kolikkorahoihin.

Graeber pohtii kirjan aluksi, miksi kolmannen maailman velkoja – joihin tavallisilla kansalaisilla ei ole osaa eikä arpaa, sillä heidän entiset diktaattorinsa ottivat lainat – peritään IMF:n toimesta kynsin ja hampain. Mikä on tämä velan moottori, joka pitää toiset kyykyssä ja toiset pinnalla? Kyseessä on velkojien ja velallisten vuorovaikutus, joka on jatku-

nut jo tuhansia vuosia. Velalla orjuute-taan, tehdään riippuvaiseksi, ilmaistaan valtaa suhteessa toiseen, ja lopulta vie-dään toisen vaimo sekä tyttäret ikään kuin pantteina ja laitetaan heidät pai-kallisen kaivoksen bordelliin ”viivästys-korkoina”. Vallankumoukset usein alka-vat, ei vapautta vaatien, vaan rikkomal-la velkatositteet ja vaatimalla velkojen anteeksiantoa.

Vaihtokaupan myyttiKirja alkaa ytimekkäästi vaihtokau-pan (barter) myytin ampumisella alas. Historian opiskelijoille ja taloustieteili-jöille opetetaan rahan historiaa niin, että ensiksi oli vaihtokauppa, sitten tulivat kolikot ja lopuksi virtuaaliraha eli velka. Jokainen opiskelija, joka on käy

VVERNERI PULKKINEN

Tarina on sinänsä looginen, mutta se ei pidä

paikkaansa.

Irtolainen_4_2012.indd 18 9.12.2012 18:45:33

19

nyt taloustieteen johdantokurssin tai lukenut alan kirjallisuutta, on varmasti törmännyt tähän vaihtokaupan ihmeel-liseen ”smithiläiseen maailmaan”, kuten Graeber sitä kutsuu, jossa ihmiset onnel-lisesti tekevät kenkiä vaihtaakseen ne nauloihin tai olueen kuten adam smith ehdotti. Tämä vaihtokauppa on niin ko-vin kömpelöä, että raha (kolikot, coins) on ”keksitty” vaihdannan välineeksi hel-pottamaan taloudellisia kauppatoimia. Viimeiseksi on tullut siis virtuaaliraha eli velka.

Tarina on sinänsä looginen, mutta se ei pidä paikkaansa. Antropologit (tai muutkaan) eivät ole koskaan löytäneet yhteisöä, jossa vaihtokauppa olisi yleistä. Sitä on käyty, joskin harvoin, vieraiden ihmisten ja yhteisöjen välillä, ja silloin-kin vaihdoissa tehdyt rituaalimenot oli-vat useammin isompana osana kuin itse vaihdettava esine. Ihmisyhteisöt eivät toimiakseen tarvitse vaihdettavaa ra-haa, kuten monet ekonomistit tuntuvat luulevan, koska heille talousjärjestelmä on vaihtokauppaan perustuva, jos siitä puuttuu vaihdon väline – raha. Sen sijaan useimmat ihmisyhteisöt ovat jo tuhan-sia vuosia toimineet virtuaalirahalla: jos esimerkiksi Emma antaa minulle kengät, en välttämättä edes lupaa hänelle mi-tään, mutta rekisteröimme muistiimme silti ”velan”, ”ownaan hänelle vastapal-veluksen”. Tarjoan Emmalle vaikka hou-sut myöhemmin. Todellisuudessa ensin tuli virtuaaliraha, sitten kolikot, ja vaih-tokauppaa ilmenee useimmin tilanteissa, joissa luottamusta osapuolten välillä ei ole yhtään (romahtaneet yhteiskunnat, vankileirit, Economicum).

Rahan olemus

Kuten edellä todettu, rahan essenti-aalinen olemus on arvon mitta, ei en-sisijaisesti vaihdannan väline tai arvon

säilytyksen kohde, vaikka sitäkin se voi olla. Muinaisessa Mesopotamiassa, joka oli suurten temppeliyhteisöjen hallit-sema talousalue, käytettiin sofistikoi-tuneita ja yhtenäisiä kirjanpitojärjes-telmiä. Arvon mittana, rahayksikkönä, toimi hopeayksikkö hopeashekel. Yksi shekel vastasi noin yhtä vakkaa eli ko-rillista ohraa. Käytännössä taloudessa pyöri silti lähinnä tositteita olemassa olevista shekeleistä: itse hopeat pysyi-vät pääosin visusti temppeleissä. ”Raha” tässä muodossa ei ole siis kaupankäyn-nin väline, vaan byrokraattien luoma (ar-von) mittari resurssien hallitsemiseksi. Muinaisessa Irlannissa taas rahana toi-mivat orjanaiset ja lehmät. Systeemi meni umpisolmuun, kun varsin ymmär-rettävästi miesten mielestä ne kauneim-mat naiset kasaantuivat vain harvoille ja rikkaille, ja loput miehet jäivät nuole-maan näppejään.

Markkinat sodankäynnin sivutuotteena

Graeber pohtii teoksessa velkaa ja ra-haa hyvin monipuolisesti: teoksen alku-puoli on lähempänä antropologian op-pialaa, loppuosa taas enemmän histo-riaa. Graeber pohtii velkaa ihmisten vä-listen suhdehierarkioiden muodostuk-sessa (olet velkaa minulle, olet siten minun leirissäni ja alaiseni) sekä sen roo-lia monissa uskonnollisissa teksteissä, kuten esimerkiksi sanskritin kielisissä teoksissa, joissa elämää pohditaan vel-kana jumalalle. Velka ymmärretään sa-maksi asiaksi synnin kanssa, ja monissa rukoukissa pyydetään jumalalta armoa velkoihin. Indoeurooppalaisissa kielissä sana ”velka” on synonyymi sanojen synti ja syyllisyys kanssa. Esimerkiksi saksan geld = raha, vanhan englannin geild = hyvitys, ja guilt = syyllisyys. Velalla pe-

rustellaan usein myös sodankäyntiä: olet minulle velkaa, joten tuhoan sinut ja otan maasi korvaukseksi. Voimme jo-kainen itsekin pohtia, kuinka usein vaa-dimme joltain toiselta jotain, koska väit-tämme hänen olevan velkaa itsellemme – vaikkapa huonon kohtelun tai muun selkkauksen vuoksi.

Kolikkorahat (=jalometallit, bullion) alkoivat yleistyä Egeanmeren alueella n. 500 eaa. Graeber arvelee, että syinä oli-vat sodankäynnin logistiset haasteet eli kasvavat etäisyydet: armeijoiden huol-taminen kentällä oli kuninkaille on-gelma, joka piti jotenkin ratkaista. Muistakaamme, että tätä ennen maail-massa toimi lähinnä luonteeltaan lokaa-leja virtuaalirahajärjestelmiä. Hallitsijat ratkaisivat ongelman painamalla kolik-korahaa, jota voitiin jakaa sotilaille palk-koina. Hallitsijat pakottivat hallitsemil-laan alueilla ihmiset käyttämään yhte-näistä arvostandardia ja ainoastaan ko-likoita kaupankäynnissä. Täten sotilaat voisivat ostaa heiltä tavaroita ja palve-luita itsensä huoltamiseen. Kolikkorahat levisivätkin Lähi-itään voimalla etenkin Aleksanteri Suuren myötä. Hallitsijat painoivat rahoihin omat naamansa ja levittivät imperiumejaan niiden avulla. Yhtenäisen arvostandardin, joka usein piti pakottaa käyttöön paikallisasukkaille väkivalloin, myötä alkoi syntyä suurem-pia markkinoita. Ei niin hehkeä synty-tarina markkinoista, mutta opetuksen ydin on, että valtio edeltää markkinoita ja on niiden alullepanija sekä edellytys, ei toisinpäin. Monesti ajattelemme, että valtiot ja markkinat ovat oleellisesti eri asioita, mutta näin ei ole. Ne ovat osu-vasti kuin kolikon kaksi puolta. Valtiot verottavat kansalaisiaan, koska ne pitä-vät väkivaltakoneistollaan ihmisten vel-koja toisilleen yllä: ”velasta on tullut yh-teiskunnan essentiaalinen olemus itses-sään”.

Jää nähtäväksi, onko Kiinalla tälläkin kertaa

vanha strategiansa käytössä.

Irtolainen_4_2012.indd 19 9.12.2012 18:45:33

20 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

Luotto vastaan jalometallit ja historian syklit

Graeber havaitsee historian saatos-sa pitkiä syklejä, joissa virtuaaliraha ja jalometallit vuorottelevat keskenään. Jalometallit nousivat 600-500 eaa. käyt-töön Egeanmeren alueelle, Intiaan ja Pohjois-Kiinaan (tosin hyvin epätasai-sesti: vielä 1700-luvun Skotlannissa joil-lain alueilla virtuaaliraha oli pääväline, koska kolikoita ei edes riittänyt tarpeek-si talouden kiertoon. Alueellinen kehitys oli siis hyvin epätasaista ja heterogeenis-tä). Eniten tietoa löytyy Egeanmeren alu-eelta, kun taas Intiassa havainnot ovat vaatimattomia. Välimerellisellä alueel-la alkoi samaan aikaan muodostua suu-ria orjatalouksia, kuten Antiikin Kreikan kaupunkivaltiot ja myöhemmin Rooman imperiumi. Näissä toimi yhtenäinen jalo-metallirahajärjestelmä, jota hallitsijat käyttivät sotien ja byrokratian rahoitta-miseen ja markkinoiden ylläpitämiseen. Kun Rooman valta romahti, Euroopassa orjatalouskin laantui samaan aikaan jalometallijärjestelmän kanssa. Monesti annetaan ymmärtää, että ”pimeällä keskiajalla” palattiin vaihtokauppaan. Todellisuudessa ihmiset mittasivat vie-lä pitkään tavaroiden arvoa Rooman tuhoutuneessa valuutassa, vaikka kolikot olivat hävinneet kierrosta aikaa sitten. He hylkäsivät siis käteisen rahan ja pala-sivat virtuaalirahaan. Orjatalous palasi 1500-luvun jälkeen, samaan aikaan kun jalometalleihin pohjautuva rahajärjes-telmä alkoi levitä uudelleen Euroopassa,

mutta tällä kertaa se kohdistui enem-män afrikkalaisiin, intiaaneihin ja slaa-veihin kuin eurooppalaisiin talonpoikiin jotka eivät suostuneet orjiksi. Modernin rasismin synty on siis ironisesti osittain modernin velkatalouden taustalla, kun eurooppalaiset eivät mitenkään valis-tuksen hengessä voineet mieltää ihmisiä velan pantteina. Mutta 1600-luvun maa-ilmassa ei-kristityt eivät olleetkaan ihmi-siä, joten ”problem solved”

Kun Eurooppa eli vielä keskiaikaan-sa, oltiin Arabiassa ja Kiinassa siirryt-ty jo taloudessa renessanssikauteen. Islamin alueilla tuettiin täysin vapaata (markkinat ovat Allahin tahto) markki-nataloutta, mutta ei kapitalismia. Erona: markkinataloudessa rahalla vaihdetaan tavaroita, ja ehkä tehdään voitto, mut-ta vaihdon motivaationa on myös yhtei-nen hyvä (tarpeet ja mahdollisuus aut-taa -malli vs. länsimaissa taloustieteen kehittämä kysyntä ja tarjonta -mal-li). Kapitalismissa rahaa tehdään rahal-la. Euraasian toisella laidalla Kiinassa markkinatalous syntyi ensimmäise-nä, samoin puhdas paperirahatalous joka kaatui Mongolien sähellykseen ja Ming-dynastian tuomaan hopeakantaan 1400-luvulla (paperiraha meni muodista pois). Kiinassa valtio tuki markkinoiden syntyä, mutta hillitsi voittoja, siis erään-lainen ”keisarillinen kapitalismi”-malli. Euroopassa kehittyivät pankit ja finans-sitalous 1300-luvulta alkaen. Ne siis edelsivät teollisuuskapitalismia, jonka nykyään miellämme ”reaalitaloudeksi”.

Kapitalismin olemus on siis syvällä sisäl-lä pankkien toiminnassa, eikä mikään erillinen ilmiö: ilman velkaa eivät teh-taat nouse, eikä ilman velkaa liioin saada ihmisiä raatamaan töissä ja maksamaan asuntolainojaan 30 vuoden laina-ajalla... V. 1971 alkoi taas virtuaalirahan vaihe historiassa, kun USA jätti kultakannan (syntyi Fiat-rahajärjestelmä, jossa taas raha = velkaa). Virtuaalirahan aikakau-det ovat historiassa olleet rauhallisem-pia ajanjaksoja, koska jalometallijärjes-telmät sopivat tilanteisiin, joissa ei ole luottoa toisiin toimijoihin – tai toisin ilmaistuna soditaan paljon.

Velan logiikkaa ja Kiinan vanhat kepposetKirjan 400 sivua tiivistä tekstiä ja 100 sivua lähdeluetteloa päälle ovat tuh-ti pakkaus. Graeber ei pelkää laukoa kovaa kritiikkiä monia nykyajan käsi-tyksiä kohtaan rahan ja velan luonteesta. Velan logiikan negatiivisia voimia kuvan-nee parhaiten se, että esimerkiksi kon-kistadori Cortézin raa’at otteet ja kylty-mättömyys intiaanien tuhoamiseen saat-toi osin johtua siitä, että vaikka hän sai valtavan omaisuuden Amerikoista, hän oli tuhlaileva mies ja aina umpivelois-sa. Tämä koski myös hänen esimiestään, Espanjan kuningas Filip II:sta, mikä lisä-si motivaatiota intiaanien hopeoiden ja kultien mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen inhimillisistä kustan

Irtolainen_4_2012.indd 20 9.12.2012 18:45:34

21

nuksista välittämättä. Graeber myös rinnastaa modernia palkkatyötä orjuu-teen, mutta argumentaatio jää kesken kun hän siirtyykin jo seuraavaan aihee-seen. Kirja onkin joissain kohdissa hie-man sekava. Myös uskonnon, valtion ja velan suhteita käsittelevät kappaleet ovat vaikeaselkoisia ja vaativat syvempää keskittymistä.

Graeberin anarkistitausta tekee teks-tin tietysti todella kriittiseksi, ja tämä on hyvä pitää mielessä, kun lukee ko-vinta kritiikkiä talousjärjestelmää koh-taan. Taloustieteen pohja ei putoa, vaikka sen ensimmäiset teoreetikot kek-sivät fantasiamaailmoja vaihdannasta. Nykyjärjestelmässä kaikki ovat velkaa kaikille: velkojen nollaus johtaisi siihen, että opiskelijan pankkitilillä olleet rahat jäisivät pankille, koska pankkeihin ei tal-leteta rahaa: ne ovat lainoja.

Uusia malleja ja vaihtoehtoja läpi historian Graeber sen sijaan tuo esille. Velka on käsite, johon kaikki törmää-vät elämässään: harvemmilla on kui-tenkaan edes selvää käsitystä siitä, mitä se oikeastaan on. Usein vaadimme vel-kaisten maksamaan velkansa vaikka omasta nahastaan repien (kuten IMF), koska pidämme sitä moraalisesti oi-keana. Debt: The First 5,000 Years, jos mikä, tuo ilmi, että velka on sosiaali-nen järjestely, josta kaikilla on omat kä-sityksensä, ja ainakin demokratioissa velan järjestelyistä pitäisi pystyä puhu-maan laajasti ja avoimesti. Niin muinai-sessa Sumerissa, Mesopotamiassa kuin Antiikin Kreikassakin ihmisiä on vapau-tettu kulutusluotoistaan sosiaalisen rau-han ylläpitämiseksi (liiketoimintaan liit-tyneet velat jäivät).

Omasta mielestäni tämä on pakollista

luettavaa jokaiselle historian tai talous-tieteen opiskelijalle.

Loppupuolella on myös mielenkiintoi-nen huomautus siitä, miksi Kiinasta on tullut Yhdysvaltain velkakirjojen (U.S. treasury bonds) suurin haltija, vaikka iso osa USAn velasta menee muun muassa armeijan menoihin, joita suunnataan Kiinaa itseään vastaan (B. Obama on nostanut Tyynenmeren alueen 1. turval-lisuusprioriteetiksi). Graeber huomaut-taa, että Kiina on todistetusti jo Han-dynastian ajoilta maksanut ongelmalli-sille heimoille ja kansoille suuria lahjoja, jotta nämä hyväksyisivät Kiinan keisarin jumalaisen mandaatin hallita keskustan valtakuntaa (maailmaa). Kiinalaiset rah-tasivat parhaimmillaan Afrikkaan asti silkkiä ja posliinia näyttääkseen mahti-aan. Jää nähtäväksi, onko Kiinalla tällä-kin kertaa vanha strategiansa käytössä.

Irtolainen_4_2012.indd 21 9.12.2012 18:45:35

22 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

aailmanloppua odotetaan tulevak-si taas lähipäivi-nä. Mayakalenterin tulkitaan lupaile-

van kaiken päättymistä 21. jou-lukuuta 2012. ”Loppu lähestyy”-kylttejä heiluttelevat muutoksen airuet ovat lopunajan alkamispäi-vän lisäksi vähintään yhtä erimie-lisiä siitä, millaiseen pamaukseen maailma tarkkaan ottaen loppuu. Miksi maailman pitäisi siis juuri palaa?

Vaikka kirkon asema ei enää ole entisensä, on syntisten pala-minen kiirastulessa, ydinsodassa tai muussa vastaavassa tulitikku-leikissä yhä suosittu näkemys. Ei sillä, että palaminen olisi kovem-pi rangaistus. Ainakin Danten hel-vetin pohjimmainen, pahimmille pettureille varattu yhdeksäs taso oli jäätynyt joki. Kuitenkin infer-naalinen pätsi kuulostaa huo-mattavasti dramaattisemmalta. Pienen gallialaiskylän asukkien pelkäämä taivaan putoaminen oli-si kenties vielä eeppisempi loppu.

Onhan kunnon roihu myös visuaalisesti näyttävä. Tietysti joku saattaa pitää vesilasin juo-misen katselemista tulennielijän esitystä eksoottisempana. Monen

elokuvan trailerissa palaa tai räjäh-tää jotain, vedenpaisumukset ovat harvinaisempia. Jopa Nooan ark-ki -teemalla ratsastavaan, huo-noon 2012 -elokuvaan piti ympä-tä mukaan taivaalta satavia tuli-palloja ja sen sellaista. Game of Thrones – sarjassakin talvi on kuninkaan näkökulmasta tulossa sitten joskus. Kuningasperhettä polttamaan tulevat kapinalliset ovat akuutimpi uhka, lohikäär-meet seuraavat hyvänä kakkosena. Myös sotapropagandassa viholli-nen kuvataan yleensä raakalaise-na, joka tulee nimenomaan polt-tamaan kotisi. Lisäksi tuli näyttää hyvältä, vaikkei olisikaan pyro-maani. Miksi takoissa olisi muu-ten läpinäkyvät luukut?

”Tavallaan on ironis-ta odottaa maan, jonka pinta-alasta reilu 70 % on veden peitossa, palavan”

Maailman palamisen puolesta puhuvilla on muitakin hyviä syitä. He uskovat nykytilanteen muuttu-van. Kyynisempi voi epäillä motii-vien juontuvan jumalaisen johda-tuksen sijaan epätasaisen tulonja-on aiheuttamasta katkeruudesta.

Radikaalikaan muutos ei haittaa, jos itsellä ei ole mitään menetet-tävää. Keskiluokka kärsii tässäkin tapauksessa eniten. Oman tulovir-tansa tuomionpäivänennustuksil-la hankkivat saarnaajat ja kirjoit-tajat ovat oma lukunsa.

Syistä huolimatta pala-minen todella muuttaa asioi-ta. Palamisreaktiossa syntyy uusia aineita ja vapautuu energi-aa. Esimerkiksi vesi on vedyn ja hapen palamistuote. Itse asiassa veden teho tulen sammuttamises-sa perustuu siihen, että se on jo palanut kerran. Tavallaan on iro-nista odottaa maan, jonka pinta-alasta reilu 70 % on veden peitos-sa, palavan. Toisaalta oman jollan kannelta voi luoda viimeisen vil-kaisun vanhan maailman savua-viin raunioihin.

Tulella on harmillinen tapa levitä niin kauan kuin palavaa tavaraa riittää. Mikäli maailman-loppu ei tapahdukaan yhtäkkiä, niin ainakin Lähi-idässä kytee yhä arabikevään raunioilla. Niitä kat-sellessa kannattaa miettiä, onko siitä, kun viimeksi Eurooppa paloi, kulunut niin kauan, että tääl-lä saattaa leimahtaa uudestaan. Mikäli vastaus on ei, voi huoletta tulistua Lähi-idän ihmisoikeuson-

M

MaailMaPalaa!

Lauri Haikola

Irtolainen_4_2012.indd 22 9.12.2012 18:45:35

23

gelmille ja epätasa-arvolle ja lähteä polttamaan lippuja.

Euroopassa on myös ollut todellisia tulipaloja. Lontoo paloi 1666 ja Turussa roihusi 1827. Näillä tapahtumilla on omat merk-kipäivätkin. Sen sijaan lukemat-tomia meren pohjaan uponnei-ta laivoja ei muista kukaan. Paitsi ehkä Titanicin, joka tosin oli höy-rylaiva, jossa siis poltettiin hiiltä. Estoniallakin huhutaan räjähtä-neen ennen uppoamista, jos sitä kukaan enää 18 vuoden jälkeen muistaa. Tarujen Atlantis hukkui, mutta kukaan ei tunnu tietävän, missä ja milloin. Myös Lissabonin 1755 hävittänyt maanjäristys on niin 1700-lukua, ettei se jaksa kiinnostaa. Tulipalot muistetaan, veteen ja raunioihin hukkuneet unohdetaan. Kahdeksan vuotta sitten Thaimaan rannikolle iskenyt tsunamikin on luultavasti unohtu-nut, jos joku tuttu, tai itse, ei sat-tunut olemaan paikalla. Venäjällä sentään palaa joka kesä metsää

niin paljon, että välillä tämä mei-naa unohtua.

Maailman palaminen ei ole pel-kästään huono asia. Tulivuorten ympäristöt eivät ole suosittuja asuinalueita siksi, koska ne saat-tavat purkautua arvaamatta, vaan koska niiden syöksemä tuhka on hedelmällistä viljelysmaata. Toki sama koskee myös jokisuistoja, mutta jokavuotisiin tulviin tottuu. Tulva-aalto siirtää tavaroita, mut-ta ei varsinaisesti muuta mitään. Vähän sama juttu kuin vessan sei-nille piirtely. Ärsyttää siivoajia hetken, mutta kukaan ei huomaa sitä myöhemmin.

”Ennen poltettiin kirjo-ja, nykyään dvd-levyjä”

Ihmisillä tuntuu aina olleen tarve polttaa jotakin. Metsän kas-keaminen pelloksi oli aikanaan suosittu tapa muuttaa maail-maa omaksi ja lastenlastensa par-

haaksi. Tosin 2000-luvulla kaik-kinainen hiilipohjaisen materi-an käryttäminen nostattaa päin-vastaisia ajatuksia. Aatteen palon suuntauksissa on tapahtunut mui-takin täyskäännöksiä. Ennen pol-tettiin kirjoja, nykyään dvd-levyjä. Vapaan tiedonlevityksen ja sanan-vapauden puolustajat vastustivat ensimmäistä, jälkimmäisen miel-letään olevan taantumuksellisen vapaan tiedonsiirron vastustajien hampaissa.

Polttamista siis myös vastus-tetaan. Terveys- ja ympäristötie-toisten mielestä tupakan poltta-minen pitäisi lopettaa ja poltto-moottorilla toimivat ajoneuvot pitäisi korvata paremmilla rat-kaisuilla. Kuitenkin myös sähkö-auton toiminta perustuu osittain hiilivoimaan. Vetyautokin toimii polttokennolla. Kysymys on pit-kälti polttamisen oikeaoppisuu-desta ja ensi vuosisadalla yhä luul-tavasti poltetaan muutakin kuin kynttilöitä.

Irtolainen_4_2012.indd 23 9.12.2012 18:45:37

24 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

Vihreä

aNNaBis, Pilvi, paja-ri, hitti, möyhö - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rakastettavuudestaan,

monista nimistään ja suosiostaan huolimatta kannabis on kuitenkin tänä päivänä laitonta Suomessa, kuten suuressa osassa muutakin maailmaa.

Tosiasia on se, että kannabista käytetään ja tilastojakin katsomat-ta kuka tahansa, joka poistuu jos-kus kotoaan tietää, että pilvi palaa Suomessa. Kannabis ei toki ole aivan yhtä näkyvä Suomen katu-kuvassa, kuin joissakin muissa maailmankolkissa. Melko harvoin kukaan tulee myymään sitä kadul-la vastaantulijoille.

Paukun näkymättömyydestä huolimatta jokainen alle 35-vuo-tias kuitenkin tuntenee jonkun joka pajauttaa, jos ei säännölli-sesti, niin ainakin niin usein kuin hänellä vain on siihen mahdolli-suus. Jos joku alle 35-vuotias ei tiedä ketään kovaa hiisaajaa, kan-nattaa hänen laajentaa tuttavapii-riään seurakunnan ulkopuolelle. Monet ovat myös ”kaapissa” polt-teluidensa suhteen, eivätkä halua kertoa tuttavilleen huumeongel-mistaan. Se kaverisi, joka ei iki-nä lähde arki-iltaisin kaljalle kos-ka ”väsyttää liikaa”, on luultavas-ti aina vain pilvessä, eikä kehtaa näyttäytyä punaisine silmineen julkisilla paikoilla.

LakiMitä sitten jos kannabis on suosittua? Jos jotain lakia rikotaan usein, ei se tarkoita sitä, että se pitäisi kumota. Kaikki ajokortilliset ovat varmaan-

kin aja-neet joskus ylinopeutta, mut-ta ei se tarkoita, että nopeusrajoitukset pitäi-si poistaa. Kannabis eroaa kuitenkin ylinopeudesta siten, että kannabiksesta ei ole hait-taa ulkopuolisille. Vai eroaako? Läheskään jokainen ylinopeuden ajaminen ei johda onnettomuu-teen. Samaan tapaan jokainen, joka polttaa kannabista ei unohda hellaa päälle mennessään nukku-maan ja aiheuta tulipaloa.

Se, että jonkin lain rikkominen ei johda aina vahinkoon ei tarkoi-ta, että se olisi hyväksyttävä asia. Jos nopeusrajoitukset poistettai-siin, seuraukset olisivat luulta-vasti vakavat. Holtiton ajaminen yleistyisi ja siten negatiiviset seu-raukset yleistyisivät myös. Samoin kävisi kannabiksen kanssa. Lain ei ehkä aina ole tarkoitus hävittää rikoksia maan päältä, vaan rajoit-

vallankumous?Mobutu St. Jacques

K

Irtolainen_4_2012.indd 24 9.12.2012 18:45:39

25

taa niiden määrää.Jos kannabis laillistettaisiin,

niin millä tavalla se pitäisi laillis-taa? Tilanne, jossa käyttö, pien-ten määrien hallussapito ja omaan käyttöön kasvattaminen olisi-vat sallittuja, on yksi usein esitet-ty skenaario. Väitteet sen puoles-ta perustuvat siihen, että käyttä-jät voisivat nauttia pilvestä ilman vainoa. Järjestäytynyt rikollisuus menettäisi asemaansa, koska ihmisten ei tarvitsisi enää ostaa huumeitaan, vaan he voisivat kas-vattaa ne itse. Todellisuudessa dekriminali- sointi

luul-tavas-

ti joh-taisi laitto-

man huume-kaupan räjähdys-

mäiseen kasvuun. Kannabiksen kasvat-

taminen Suomen kal-taisessa arktisessa ympä-ristössä ei ole mitenkään

helppoa ja se vaatii niin paljon aikaa ja vaivaa, että

satunnaiskäyttäjät ehkä mieluummin ostaisivat

pilvensä. Jos kasvattaminen pie-nissä määrin olisi oikeasti laillis-ta, niin kannabiksen tarjonta kas-vaisi, mikä laskisi hintoja. Tämän seurauksena markkinat täyttyi-sivät halvalla hampulla. Lisäksi mikään ei estäisi järjestäytynyttä rikollisuutta hajauttamasta kan-nabisviljelmiään moneen pieneen, lailliseen osaan.

Kannabis voitaisiin

myös laillistaa täy-

sin. Sitä voisi verot-taa ja sitä voitaisiin myydä

vastuullisesti esimerkiksi Alkossa. Tämä aiheuttaa ongelman sen suhteen, että missä kannabis tuo-tetaan. Suomessa kasvi ei menes-ty luonnostaan ja tuottoisa kan-nabismaatalous edellyttäisi jo ennestään suurien maataloustu-kien paisuttamista. Kannabis voi-taisiin toki ostaa ulkomailta, mut-ta aineen globaalin laittomuuden ja vähäisen valvonnan vuoksi sen tuotanto on eteläisen pallonpuo-liskon maissa todennäköisesti epä-eettistä, eikä mitään reilun kau-pan huumetta. Lisäksi jos olete-taan, että kannabis aiheuttaa kan-santaloudelle ongelmia esimer-kiksi menetettyinä työtunteina ja

mielenterveyspalveluiden kysynnän kasvulla, pitäisi kannabiksen aiheut-tamat kulut kattaa aineen verotuk-sella. Kannabisvero saattaisi nousta niin korkeaksi, että aineesta tulisi lii-an kallista ja kannabismarkkinat toi-misivat edelleen pimeänä. Tällöinhän lakimuutos olisi aivan turha.

VaikutuksetEntä mitä ovat negatiiviset seuraukset kannabiksen käytöstä? Kannabista nautitaan usein polttamalla ja vaikka kannabiksen savu olisikin siitä ter-veellisimmästä päästä, niin minkään savun hengittäminen tuskin on ihmi-selle hyväksi. Toisaalta mikään laki ei kiellä ihmistä hengittämästä esimer-kiksi nuotion savuja sisäänsä, eli kan-nabiksen ongelma ei ole sen epäter-veellisyys.

Kannabiksen ongelmia ovat sen muut vaikutukset. Ensinnäkin, kuten jokainen kannabista joskus polttanut tietää, se passivoi. Pilvessä on hyvin vaikeaa olla yhteiskunnan rakentami-seen osallistuva kunnon kansalainen. Kun makaa sohvalla paukuissa, niin siitä on hyvin vaikeaa lähteä äänes-tysluukulle, työvoimatoimistoon, asukastoimikunnan kokoukseen tai yhtään mihinkään, mihin osallistu-van kansalaisen oletetaan menevän.

” Pilvessä on hyvin vai-keaa olla yhteiskunnan rakentamiseen osallistu-va kunnon kansalainen”

Pajarista sanotaan myös usein, että se ei aiheuta krapulaa, tai mitään muitakaan jälkiseurauksia seuraaval-le päivälle ja siksi se on hyvä tapa pae-ta todellisuutta myös arkisin. Asia ei todellakaan ole näin. Vaikka kanna-biksesta ei krapulaa tulekaan, kaik-ki ainetta joskus kunnolla nauttineet tietävät, että raskaan pajautusillan jälkeisenä aamuna on niin löysä olo, että on vaikeaa edes nousta sängys-tä. Se sängystä nouseminen on myös päivän helpoin homma - kaivinko-neen käyttäminen on paljon vaike-ampaa jos edellisillan pajauttamiset vielä hidastavat toimintaa. Jos kan-nabis laillistettaisiin ja sen käyttö lisääntyisi, niin vaikutukset yleiseen työn tuottavuuteen ja kansantalou-teen olisivat todennäköisesti tappiol-lisia. Kansantaloudellisessa mielessä amfetamiinin laillistaminen saattai-si olla kannabista kannattavampaa, amfetamiini aktivoisi ihmiset teke-mään asioita.

Mitkä ovat sitten kannabiksen

Irtolainen_4_2012.indd 25 9.12.2012 18:45:40

26 I r t o l a i n e n 4 / 2 0 1 2

vaikutukset muihin kuin sen käyttäjiin? Toki kanna-bis passivoi, eikä siten aiheuta samankaltaisia hait-toja sivullisille kuin kohtuuton alkoholinkäyttö. Suurimmat haitat tulisivat luultavasti sekakäytöstä juuri nimenomaan alkoholin kanssa. Sekakäytön hai-tat olisivat luultavasti lieviä häiriötekijöitä, bussei-hin nukahtamisia ja housuun virtsaamisia. Siis sellai-sia, jotka eivät varsinaisesti vahingoita muita ihmisiä, mutta ovat häiritseviä yhtäkaikki.

Lailliseksi vai ei?Kannabista on hyvä verrata muihin potentiaalises-ti haitallisiin asioihin, jotka ovat laillisia. Alkoholi on monesti ollut vertailukohteena. Useimmiten tuo-daankin esille, että viina on kannabista vahvem-pi päihde, joka aiheuttaa mielipahaa, rikollisuutta, masennusta ja muuta ikävää. Tästä huolimatta alko-holi on laillista. Jos on laillista juoda itsensä tajut-tomaksi, niin eikö pitäisi myös olla laillista polttaa kannabista? Tässä lähestymistavassa on ongelma-na se, että kannabis ei välttämättä korvaisi alkoho-lin käyttöä, vaan enemmänkin vain tulisi sen rinnal-le. Alkoholin käyttö keskittyy lähinnä viikonlopuil-le ja useat ihmiset ovat arkipäivänsä pitkälti selvin päin. Helposti saatavilla oleva pajari johtaisikin ehkä siihen, että kannabiksesta tulisi arkihuume, kun alko-holin käyttö keskittyisi viikonloppuihin. Kannabis ja alkoholi saatettaisiin toki yhdistää myös viikonlop-puina, mikä saattaisi lisätä aiemmin mainittuja hou-suunvirtsaamisia.

Se, että jokin on laillista ei toisaalta tarkoita, että sitä tehtäisiin kohtuuttomasti ja holtittomas-ti. Kannabista voi käyttää kohtuudella ja niin suu-rin osa ihmisistä luultavasti käyttäisikin. Aseet ovat myös laillisia, mutta kouluampumisia on tapahtunut Suomessa vain kaksi koko koulujärjestelmän his-torian aikana. Suurin osa aseiden omistajista käyt-

tää aseitaan kohtuudella ja vain ampumaradoilla. Luultavasti suurin osa kannabiksenkin käyttäjistä nauttisi ainetta kohtuudella ja omissa oloissaan.

”Jos nämä ahdistuneet ihmiset ren-toutuisivat kannabiksella alkoholin sijaan, ehkä he huomaisivat, ettei ti-lanne niin paha ole”

Oleellista on myös päihteen käytön syy. Alkoholia käytetään viikonloppujen ohella myös rentoutumi-seen viikolla ja ylipäänsä kaikesta stressaavasta pake-nemiseen. Tämä johtaa helposti alkoholiongelman kehittymiseen, kun ainoa toimiva tapa paeta kur-jaa todellisuutta on ottaa naukku. Kannabis saattai-si korvata alkoholin rentoutumiskäytössä huomatta-vasti miedommilla lieveilmiöillä.

Luultavasti yleisin suomalainen väkivaltarikos on humalassa tehty pahoinpitely. Traagisimmillaan per-heväkivaltana, kun perheen isä (usein toki äitikin) alkaa turruttaa itseään työviikon jälkeen muutamal-la annoksella. Kun alkoholi alkaa vaikuttaa, turhautu-minen elämän surkeutta kohtaan saattaa purkautua väkivaltaisena käytöksenä. Sitä, että 40-vuotiaana ihmiselle valkenee, että hänestä ei ikinä tule mitään suurta, muistettavaa tai kunnioitettavaa, ei voi muut-taa. Niin kauan, kun ihmiset unelmoivat päätyvän-sä filmitähdiksi, presidenteiksi ja rock-tähdiksi, tulee myös olemaan turhautumista. Jos nämä ahdistu-neet ihmiset rentoutuisivat kannabiksella alkoholin sijaan, ehkä he huomaisivat, ettei tilanne niin paha ole. Mukavaa voi olla, vaikka ei päätyisikään tähdek-si. Etenkin jos on reilusti pilveä ja iso pussi karkkeja.

Julkaisemme jutun poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Irtolainen_4_2012.indd 26 9.12.2012 18:45:41

27

ELPPOAILLOAETKESSÄH

Loppuivatko rahat? Eikö lisää ole tiedossa vähään aikaan? Ei hätää, Irtolainen kasasi par-haat rahanhankintavinkit joululahjaostoksia ja tammialeja varten!

10. osallistu. Ota osaa tutkimuksiin ja kil-pailuihin tai lähetä lukijaku-via Metroon. Jos et saa rahaa, pääsetpähän leffaan etkä aina-kaan vaikuta niin köyhältä.

1. MYY PolkuPYöräsi. Et tee sillä talvella yhtään mitään. Kun tarve tulee, uuden pyörän hankkiminen on sitten sen ajan murhe.

3. järjestä kotiBileet. Pyydä ihmisiä tuomaan omat ruoat ja juomat ja vedä niitä naamaasi häi-käilemättä. Vie aamulla pullot kaup-paan, mutta varmista, että bileruokaa jää krapulapäivälle, ettet tuhlaa kaik-kia tienestejäsi heti.

2. vie vaatteesi kirPPutorille. Iske myyntiin myös parhaat vaatekappaleesi tai käy puolison/ vanhempien/ kämppiksen kaapilla, jos tilanne on todella paha.

4.PiiPahdaaNtikvariaatissa. Vie sinne kaikki danbrownit sekä stieglars-sonit ja pääse yli niistä. Yliviivatuista ja kan-nettomista Verkottuneen ihmiskunnan jään-teistä ei saa mitään.

5. aloita ketjukirje. Siis sellainen pyramidihuijaus, joita lapsena sateli postiluukus-ta. Lähetä mahdollisimman use-alla vastaanottajalle ja vaadi heil-tä mitä tahansa mielesi tekee.

6.kokkaa kadulla. Mene myymään lämmitetty-jä mikroruokia/ euron juus-toja/ kahvia tms. kadulle. Jos joudut ongelmiin, selitä jotain nopeaa ravintolapäi-västä ja pakene.

7. alivuokraa asuNtosi. Muuta viikoksi kaverille tai peräkam-mariin ja vuokraa asuntosi kalliilla hinnalla matkailijoille. Vanhempien luona voit saada lisäksi ylläpidon ja säästää. Jos sinulla taas on asunnos-sasi peräkammari, muuta pienem-pään asuntoon.

8. MYY jotaiN eettisesti arveluttavaa. Pimeillä markkinoilla saat hyvät rahat munuaisista, kohdusta, sukusoluista tai vastaavasta.

9. MeNe kerjääMääN tai esiiNNY. Pistä tanssiksi tai näytä surkealta. Kyllä siel-tä jotain heruu, tosin talvella on kylmä.

Emma Ekdahl

Irtolainen_4_2012.indd 27 9.12.2012 18:45:42