Impulsseja - Ilkka Vuorikuru, Kalevi Sorsa Säätiö

Impulsseja Kesäkuu 2012

Ilkka Vuorikuru

Maahanmuuttajajärjestöt

palveluntuottajina?

• Vuonna 2011 voimaan astuneen kotoutumislain arvellaan avaavan maahan-

muuttajajärjestöille mahdollisuuden toimia palveluntuottajana kunta-

asiakkaalle. Suuri kysymys on, mitkä ovat maahanmuuttajajärjestöjen mahdolli-

suudet ja halukkuus tuottaa palveluja. Haastavaksi koetaan resurssien vähyys ja vapaaehtoisvoimin pyörivän organisaation jatkuvuuden säilyttäminen. Suomessa

on vain kourallinen maahanmuuttajajärjestöjä, jotka tällä hetkellä harjoittavat

merkittävää liiketoimintaa.

• Myös kunta-asiakkaiden kyky avata palvelutuotanto maahanmuuttajajärjestöille

vaihtelee, vaikka on perusteltua olettaa kiinnostuksen olevan suhteellisen yleis-

tä. Maahanmuuttajajärjestöjen aktivoiminen elinkeinotoimintaan voi tulla osaksi

kunnallisia kotoutumisohjelmia.

• Kirjoitus perustuu Kalevi Sorsa -säätiö ja Suomen Pakolaisapu ry yhdessä toteut-tamaan kartoitukseen maahanmuuttajajärjestöjen palvelutuotannosta. Aineisto

kerättiin Vaasassa, Tampereella ja Helsingissä järjestetyissä tilaisuuksissa, joihin

oli kutsuttu maahanmuuttajajärjestöjen edustajia ja muita maahanmuuttaja-

alan asiantuntijoita.

VUORIKURU |MAAHANMUUTTAJAJÄRJESTÖT PALVELUNTUOTTAJINA? WWW.SORSAFOUNDATION.FI

2

Johdanto: Kuntien palvelutuotanto ja maahanmuuttajajär-

jestöt

Kunnallisten palvelujen kilpailuttaminen tuli osaksi kuntien palvelutuotantovali-

koimaa 1990-luvulla. Kilpailuttamisesta tai ulkoistamisesta toivottiin apua kun-

tasektorin kulutukselle ja sitä perusteltiin myös palvelujen saatavuuden ja laadun

kannalta. Käytännössä ulkoistaminen ei ole osoittautunut niin hyväksi järjestel-

mäksi kuin oli toivottu: palvelujen laatu on voinut heiketä ja kustannukset ovat

saattaneet karata kunnan hallinnasta. Sinänsä ajatus ostopalveluista ei ole huono,

mutta ilmeisesti kunnallisten markkinoiden avaaminen ei ole yksinkertainen

toimenpide. Ostopalvelut ovat joka tapauksessa yksi kuntien palvelunhankintain-

strumentti ja tässä artikkelissa keskitytään pohtimaan miten maahanmuuttaja-

järjestöjen erikoisosaaminen ja aktiivisuus saataisiin hyödynnettyä kuntalaisten

palveluja kehitettäessä.

Maahanmuuttajajärjestöjen palvelutuotannosta puhuttaessa painotetaan kunnal-

lista palvelukilpailua. Syytä on kuitenkin panna merkille, että maahanmuuttaja-

järjestöt ajattelevat mahdollisen liiketaloudellisen toiminnan koskevan mitä ta-

hansa asiakasta. Kunnille ajatellut palvelut ovat siten vain yksi osa mutta sellai-

nen, johon kunnat voivat suoraan itse vaikuttaa. Kunnilla on mahdollisuus tukea

maahanmuuttajajärjestöjen liiketoimintaosaamista esimerkiksi suuntaamalla

koulutusta ja toimenpiteitä tukemaan oma-aloitteista yritystoimintaa järjestöjen

piirissä.

Kuntien tilaaja-tuottaja-malli mahdollistaa periaatteessa maahanmuuttajajärjes-

töjen toimimisen palveluntuottajina. Kuntien hankintoja säädellään vuoden 2007

Hankintalaissa. Laki mahdollistaa järjestöjen osallistumisen palvelutuotantoon

joko rekisteröityneenä yhdistyksenä tai perustamalla yrityksen järjestön yhtey-

teen.

Laki velvoittaa valitsemaan tarjoajista joko halvimman tai kokonaistaloudellisesti

halvimman. Kokonaistaloudellisesti halvin tarkoittaa tilannetta, jossa palvelun

hankintahinta voi olla kilpailijoita korkeampi, mutta sen laadun katsotaan koko-

naisuudessa vähentävän hankkijaosapuolen kustannuksia. Tarjousten kriteerit

edellyttävät tarjoajalta vähintään kohtuullista osaamista. Tarjous on tehtävä kir-

jallisesti ja siinä on osoitettava lain vaatimat edellytykset palvelun järjestämisek-

si. Tarjoajien on osoitettava muun muassa palvelun tai tuotteen standardinmu-

kaisuus, palveluntarjoajan taloudellisesta tilanteesta ja ammatillisesta pätevyy-

destä todistavia dokumentteja ja selvityksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa tarjoa-

valta osapuolelta riittävää osaamista ja toiminnan uskottavuutta.1

1 Wuori & Löytty 2005, 6-7; 83.


3

Lähtökohtaisesti kunta voi järjestää palveluja kolmella tavalla: a) tuottamalla itse,

b) yhteistyössä toisten kuntien tai julkisyhteisöjen kanssa tai c) ostopalveluna

yksityisten tuottajien kanssa. Kilpailutus on järjestettävä, jos kunta hankkii palve-

lunsa yksityisiltä markkinoilta. Kilpailuttamisen järkeistämisen ehtona on se, että

kilpailuttamalla kunta voi realistisesti perustella palvelun tulevan näin edulli-

semmaksi tai tehokkaammaksi. Vuonna 2005 tehdyssä selvityksessä kiinnitettiin

huomiota siihen, että kuntien kilpailutusosaamisessa on parannettavaa ja osa

tutkituista tapauksista osoitti, että kilpailuttaminen oli tehty vain osittain tai kor-

vattu yksinkertaisesti palvelun ulkoistuksella.2

Kuntien niin sanottu tilaaja-tuottaja-malli on kyseessä silloin, kun kunta tai kun-

tayhtymä hankkii palveluntuottajan yksityiseltä toimijalta. Mallia on tarkasteltu

Kuntaliiton vuonna 2011 julkaisemassa selvityksessä. Selvitys koski neljästä

kunnasta muodostunutta kuntayhtymää Länsi-Suomessa. Tilaaja-tuottaja-mallin

hyvinä puolina nähtiin tilaajapuolen mahdollisuus päättää toiminnan yleisperi-

aatteet ja jättää tuottajan tehtäväksi käytännön ratkaisujen tekeminen. Vastaa-

vasti ongelmaksi koettiin tilaajan ja tuottajan roolien sekoittuminen. Selvitykses-

sä kävi ilmi, että tilaaja- ja tuottajapuoli puuttuivat toisen osapuolen alaan kuulu-

viin päätöksiin. Tämä vaikuttaa esimerkiksi siihen, että kuntalaisen on vaikea

kohdistaa palveluun liittyviä valituksia oikealle taholle.3

Millä asenteella kilpailuttamaan?

Vaikka kuntien palvelutuotantoa säädellään lailla, kunnat tekevät päätöksensä eri

tahojen yhteistyössä. Tähän liittyen on kuntien palvelunhankintamentaliteetteja

tarkasteltu ja päädytty kahteen toisistaan poikkeavaan näkökulmaan. Kunnissa

voi olla vallalla joko kilpailuttamismentaliteetti tai yhteistyömentaliteetti. Kilpai-

lutusmentaliteetit on nähtävä eräänlaisina vaihtoehtoisina tapoina mieltää kun-

nan perustehtävä. Rakenteellisesti tilaaja ja tuottaja ovat eri tahoja, jotka kuntien

ja yritysten tapauksessa nojaavat toisistaan poikkeaviin toiminnan- ja arvon-

muodostuksen malleihin. Yritysvetoisessa ajattelussa painopiste on tehokkuu-

dessa ja edullisuudessa. Sen vaihtoehtona voi nähdä kokonaistaloudellisen hyö-

dyn ajattelun, jolloin esimerkiksi sosiaaliset kriteerit voidaan lukea osaksi han-

kintapäätöstä.4

Näitä kahta mentaliteettia voi tarkastella yrityksen ja kunnan välisen vuorovaiku-

tuksen näkökulmasta. Kilpailutusmentaliteetti asettaa yrityksen enemmän sane-

lijan rooliin ja tällaisen mallin toiminnan katsotaan parhaiten sopivan esimerkik-

si tavarahankinnan kilpailuttamiseen. Kilpailuttamismallin vaihtoehdoksi on esi-

tetty niin sanottua Julkishallinnon yritys-yhteistyö (JYY) -mallia, jossa koroste-

taan kuntalainmukaista julkishallinnon ohjausta ja kuntalaisten palvelua. JYY-

mallia on perusteltu paremmin kunnalliseen palvelutuotantoon sopivaksi.5

2 Wuori & Löytty 2005, 6; 7; 83.

3 Airaksinen & Tolkki & Laine 2011, 34–35.

4 Karisto & Lohivesi 2007, 22.

5 Mts. 33.


4

Kilpailutusmentaliteettien näkökulmasta 2000-luvulla kehitetty arvojohtamisen

paradigma6edustaisi uudenlaista asennoitumista kilpailuttamiseen ja avaa uusia

kehitysmahdollisuuksia kuntien palvelutuotannon järjestämiselle. Arvojohtami-

sessa ei korostu kilpailu, vaan pyrkimys yhdistää pragmaattinen palvelutuontan-

tomallien valinta ja poliittisen intervention mahdollisuus. Arvojohtamisen malli

mahdollistaa julkisen palveluhankinnan johtamisen niin, että se palvelee kunta-

laisia. Lisäksi, jo hankintaa suunniteltaessa yhteistyöasenteiden (mentaliteettien)

vahvistaminen tukee kuntien palveluhankinnan kehittämistä suuntaan, joka syr-

jimättä palvelee kaikkia kunnan asukkaita.

Uusi kotoutumislaki korostaa maahanmuuttajajärjestöjen roolia

Vuonna 2011 voimaan tullut uusi kotoutumislaki (ennen kotouttamislaki) on

entisestään korostanut maahanmuuttajajärjestöjen mahdollista roolia toimia

palvelutarjoajina. Uudessa laissa keskeisiä uudistuksia ovat muun muassa ko-

touttamis- ja työllistämistoimien ulottaminen entistä laajemmin maahanmuutta-

javäestölle ja maahanmuuttajaväestön huomioiminen laaja-alaisesti kunnallises-

sa päätöksenteossa.

Uutta lakia voidaan tulkita palvelutuotannon mahdollistamiseksi. Laissa asia esi-

tetään kolmannessa luvussa, jossa käsitellään kotouttamisen edistämistä paikal-

listasolla. Laki ei suoraan puhu palvelutuotantomallien kehittämisestä, mutta

ilmaisee selkeästi mahdollisuuden siihen:

”Maahanmuuttajaväestön tarpeet on myös huomioitava perus- ja mui-

den julkisten palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tässä on

mahdollisuus tarkastella palveluja uudesta näkökulmasta”.7

ja

”Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan palvelut soveltuvat myös

maahanmuuttajille.”

ja

”Paikalliset maahanmuuttaja-, kansalais-, työntekijä- ja työnantajajärjes-

töt sekä uskonnolliset yhteisöt voivat tarvittavassa laajuudessa osallis-

tua kotouttamisohjelman laadintaan, toteutukseen ja toimeenpanon seu-

rantaan.”8

Laissa kotouttamisella tarkoitetaan:

”maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka

tavoitteena on antaa maahanmuuttajille yhteiskunnassa ja työelämässä

6 Rusko 2009, 305; 307-308.

7 Sisäasiainministeriö 2011.

8 Kotoutumislaki (1386/2010) 3. luku § 30, § 31. Kursiivi kirjoittajan.


5

tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksi-

aan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen.”9

Näin muotoiltuna maahanmuuttajajärjestöjen palvelutuotantoa voidaan ainakin

pitää kunnille avautuvana mahdollisuutena. Sen toteutuminen riippuu kuntien

halukkuudesta ja erityisesti maahanmuuttajajärjestöjen kyvystä toimia palvelun-

tuottajana avoimilla markkinoilla. Kyseessä on kokonaisvaltainen idea, johon

kaikkien osapuolien on aidosti sitouduttava.

Maahanmuuttajajärjestöt eivät ole Suomessa uusi ilmiö. Ensimmäiset perustettiin

jo 1917. Tuolloin kyse oli lähinnä venäläisten perustamista maahanmuuttajajär-

jestöistä. 1980-luvulta alkaen maahanmuuttajat ovat perustaneet noin 700 maa-

hanmuuttajajärjestöä. Järjestöjen perustamisaktiivisuuteen vaikuttaa esimerkiksi

muuttostatus. Suomeen esimerkiksi Kaukoidästä tulleet maahanmuuttajat ovat

pääosin muuttaneet työn perässä ja perustaneet varsin vähän maahanmuuttaja-

järjestöjä. Pakolaisina tai turvapaikanhakijoina Suomeen tulleet ovat puolestaan

kokeneet järjestäytymisen huomattavasti tärkeämmäksi.10

Otaksuttavasti tämä liittyy maahanmuuttajien kokemaan tarpeeseen. Maahan-

muuttajastatus-otaksuman mukaan maahan pysyvämmin asettuneet ulkomaalai-

set kokevat järjestäytymisen heidän arkea ja työllisyyttä helpottavaksi. Maassa

vain vähän aikaa työskentelevillä maahanmuuttajilla ei välttämättä tällaisia tar-

peita erityisesti ole, vaikka hekin varmasti viettävät suuren osan ajan omissa

ryhmissään. Vaikuttaisi siis siltä, että maahanmuuttajien järjestäytyminen luo

hyvän maahanmuuttajaverkoston, jonka varaan erilaiset kotoutumistoimenpiteet

on luonteva asettaa.

Maahanmuuttajajärjestöjen toimiminen palvelutuottajana edellyttää kunnilta

suunnittelua. Maahanmuuttajajärjestöjen kilpailu pelkästään hinnalla, ”täydelli-

sen kilpailun” ilmapiirissä, ajautuu vaikeuksiin. Esimerkiksi suurilla yrityksillä on

etulyöntiasema hintakilpailussa, nojaten yrityksen skaala-etuihin. Suomessa

kunnallinen kilpailutus toteutuu hyvin usein ”edullisimman vaihtoehdon” eduksi.

Poikkeuksena voidaan mainita Tampere, missä hintavertailun laajentamista sosi-

aalisten kriteerien (työllistävyys, elinolojen parantaminen, ja niin edelleen) suun-

taan tällä hetkellä suunnitellaan11. Kunnallisen yhteistyöelimen löytyminen hel-

pottaisi myös kunnan palvelusuunnittelua ja palvelutuotannon poliittista ohjaus-

ta. Maahanmuuttajien palvelutuotanto on itsessään suuri kehityshanke mutta

ilman kuntien myönteistä asennetta, ei maahanmuuttajajärjestöjen aktivoiminen

palvelutuotantoon ole mahdollista.

Millaisia palveluja maahanmuuttajajärjestöt sitten voivat tarjota? Yksi hyvä esi-

merkki on peräisin Vantaalta. R3 eli Rights, Respect and Responsibility on järjes-

täytynyt R3 Maahanmuuttajanuorten tuki -nimiseksi yhdistykseksi ja tarjoaa

työllistymistukea Vantaan alueen maahanmuuttajanuorille. Vuonna 2010 kokei-

luna käynnistynyt hanke osoittautui erittäin tehokkaaksi tavaksi työllistää ja tu-

9 Kotoutumislaki (1386/2010) 1. luku § 3. Kursiivi kirjoittajan.

10 Pyykkönen 2007, 72.

11 Puhelinkeskustelu, Nina Patanen, Pakolaisapu.


6

kea alle 25-vuotiaita maahanmuuttajanuoria. R3:n menestyksen salaisuutena

pidetään maahanmuuttajilta maahanmuuttajille toteutettua palvelua. Hankkeen

onnistuminen nojaa yhdistyksen aktiivisuuteen ja Suomen Pakolaisavun Järjes-

töhautomon tukitoimiin.12

Kuntien kilpailutusmentaliteetin voi yhdistää osaksi kuntien maahanmuutto-

ohjelmaa. Tällöin kunnissa selvitetään maahanmuuttajajärjestöiltä mahdollisesti

saatavia palveluja ja arvioidaan niiden soveltuvuutta. Päätös menettelystä on

tehtävä kunnassa jo ennen kilpailutustoimenpiteiden aloittamista, joten yleinen

keskustelu kilpailuttamisen ja ulkoistamisen merkityksestä tulisi sisältää myös

maahanmuuttajia koskevia selvityksiä. Uudessa kotoutumislaissa esitetään sel-

keästi, että maahanmuuttopolitiikka tulisi huomioida kaikilla politiikanaloilla.

Tiedonkeruu

Maahanmuuttajajärjestöjen näkökulmasta palvelutuotantoa lähdettiin tarkaste-

lemaan yleiskeskustelun ja ryhmätyöskentelyn keinoin, joissa lähestytään ennal-

ta annettua kysymystä. Workshopit toteutettiin Vaasassa, Tampereella ja Helsin-

gissä Suomen Pakolaisapu ry:n Järjestöhautomo-hankkeen koolle kutsumissa

tilaisuuksissa. Valtaosa osallistujista oli omien maahanmuuttajajärjestöjen avain-

henkilöitä tai muita maahanmuuttaja-asioiden parissa työskenteleviä asiantunti-

joita. Koottu aineisto on hyvin pieni näyte varsinaisesta aiheesta, mutta kuvastaa

hyvin siitä vallitsevia kysymyksiä.

Tilaisuuksien yleiskeskustelusta sekä pienempien ryhmien työskentelystä koot-

tiin muistiinpanoaineisto. Tämä toteutui Tampereella ja Vaasassa, mutta Helsin-

gissä osallistujaryhmä työskenteli yhtenä kokonaisuutena ja tilaisuuden vetäjä

toimi ikään kuin ryhmähaastattelijana. Keskusteluista kootuista muistiinpanoista

laadittiin puhtaaksikirjoitettu kommenttipaperi, johon osallistujat ja ulkopuoliset

asiantuntijat saivat lähettää jälkikäteen kommenttejaan.

Tilaisuudet onnistuivat kokonaisuudessaan hyvin ja keskustelut saatiin tallennet-

tua käyttökelpoiseksi aineistoksi. Jälkikäteen kommentointi sen sijaan ei ollut

erityisen aktiivista, joten sen painoarvoa vähennettiin prosessin aikana. Vain

muutama osallistuja ja ulkopuolinen, asiantuntijaksi luokiteltu henkilö, kommen-

toi käytyjä keskusteluja.

Prosessissa oli myös haasteita. Ensimmäinen haaste oli kielitaito, sillä esimerkik-

si ”kotouttaminen” tai ”kolmannen sektorin toimija” oli vaikeita kääntää niin, että

osallistujat ymmärtäisivät ne siinä merkityksessä kuin niitä yleensä käytetään.

Sen sijaan osallistujat mielsivät käsitteet vaihtelevasti. Tähän liittyen toinen haas-

te oli aika. Alun perin suunniteltu miniseminaari osoittautui turhan lyhyeksi

ajaksi perehtyä kysymyksenasetteluun ja käydä perusteellinen keskustelu.

Vaasan tilaisuudessa 3.9.2011 oli läsnä oli 11, enimmäkseen omien järjestöjensä

avainhenkilöitä. Paikalla oli myös muutama maahanmuuttajatyössä työskentele-

12

www.r3.fi.


7

vä henkilö. Tilaisuuden alussa Järjestöhautomo esitteli toimintaansa Vaasassa,

jossa Järjestöhautomon oman arvion mukaan toiminta vasta käynnistymässä.

Tampereella läsnä oli 16 ihmistä ja päivä oli rakennettu kaksiosaiseksi. Tilaisuus

järjestettiin 1.9.2011. Aamupäivällä järjestettiin workshop-työskentely ja ilta-

päivällä vuorossa oli uutta kotoutumislakia käsittelevä suurehko seminaaritapah-

tuma. Alustusten jälkeen kuultiin paneelikeskustelu, johon osallistui maahan-

muuttajajärjestöjen ja kaupungin edustajia.

Helsingissä 25.12.2012 läsnä oli 10 ihmistä. Tilaisuus järjestettiin Monihelin ti-

loissa Kalasatamassa. Toisin kuin Tampereella ja Vaasassa, Helsingissä suhteelli-

sen suuri osa ei itse kuuluneet maahanmuuttajajärjestöön tai ollut maahanmuut-

tajia, vaan työskenteli erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Keskustelu käytiin ryh-

mähaastattelun muodossa sen sijaan, että osallistujat olisi jaettu pienryhmiin

työstämään kysymyksiä. Ennen workshop-työskentelyä kuultiin kaksi alustusta

aiheeseen liittyen.

Maahanmuuttajajärjestöjen toiminnan rakentuminen

Järjestöjen suhde jäseniin ja ympäröivään yhteiskuntaan jäsentyy hyvin liukuvien

yhdyspintojen kautta. Järjestöjen muodollinen organisaatio, hallitus, työryhmät ja

jäsenet ovat vapaaehtoisia, joiden varassa järjestöjen aktiivisuus on. Askel muo-

dolliseen ja järjestäytyneeseen järjestötoimintaan voi olla vapaaehtoisille iso

harppaus. Osa järjestöistä toimii yksittäisten projektien ympärillä ja osa toistaa

säännöllistä toimintaa. Kalevi Sorsa -säätiön ja Järjestöhautomon tilaisuuksissa ei

käynyt riittävästi selväksi, miten järjestöt kykenisivät organisoimaan omaa jäse-

nistöään esimerkiksi palvelutuotannon taakse. Järjestöjen toimintaa voidaan tar-

kastella resurssien mobilisaation näkökulmasta, jolloin kyse on johtamistaidosta

ja tavoitteiden asettamisesta.

Eri tutkimuksissa maahanmuuttajajärjestöjä on typologisoitu sen perusteella,

mitä järjestö omille jäsenilleen tarjoaa. Yleisesti toistuvassa luokittelussa järjes-

töjen oletetaan auttavan maahanmuuttajia selviytymistä uudessa ympäristössä.

Maahanmuuttajajärjestöjen luokitteleminen on viranomaiskäytännöissä usein

pelkistettyä, ja toimintaa luonnehditaan tavalla tai toisella ”etniseksi”, mikä ko-

rostaa vain järjestöjen roolia oman kielen ja kulttuurin vaalijoina.13

Oheen on rakennettu yksinkertainen luokittelu järjestöjen yhteiskuntaan asemoi-

tumisesta. Luokittelu ei perustu mittaukseen vaan on peräisin tilaisuuksissa käy-

dyistä keskusteluista. Siinä ei arvioida maahanmuuttajajärjestöjä niiden typolo-

gian näkökulmasta vaan tarkoitus on kuvata järjestöjen suhdetta esimerkiksi

kunnalliseen toimijaan. Jäsennyksen pohjalta voidaan johtaa uusia kysymyksiä ja

osa-alueita, joissa maahanmuuttajajärjestöjen osallistumista suomalaiseen yh-

teiskuntaan voidaan parantaa.

13

Pyykkönen 2007, 75-76.


8

KAAVIO 1. Maahanmuuttajajärjestöjen suhteet yhteiskuntaan.

Tällaisella jaottelulla voidaan pohtia järjestöjen kykyä toimia esimerkiksi palve-

luntuotannossa. Palvelujen tuottaminen otaksuttavasti edellyttää monipuolista

osaamista sekä ulkosuhteiden hoidossa että oman organisaation hallinnassa. Sen

lisäksi, että jaottelu on muotoiltu tilaisuuksien yhteydessä syntyneestä aineistos-

sa, siinä huomioidaan uuden kotoutumislain tavoitteet. Järjestöjen ja maahan-

muuttajien osallisuus suomalaiseen yhteiskuntaan on uuden lain keskeinen kehi-

tysalue. Tällainen osallisuus ei otaksuttavasti rakennu pelkästään viranomaisten

rajapintaa kehittämällä vaan sen tueksi tarvitaan elävä ja toimiva maahanmuut-

tajien oma organisaatio. Maahanmuuttajajärjestöjen toiminta ja niihin osallistu-

minen voi olla merkittävässä roolissa kun maahanmuuttajille rakennetaan identi-

teettiä ”uusina suomalaisina”.

Maahanmuuttajajärjestöjen kokema rooli yhteiskunnassa

Maahanmuuttajajärjestöjen yhteiskunnallinen asema tai rooli voidaan ymmärtää

järjestön tunnettuuden ja toimintojen kautta. Tällöin itse järjestön ulkoinen ja

sisäinen toiminta, sekä tunnettuus ja toiminnan vakiintuneisuus ovat yksi tapa

jäsennellä järjestöjen toimintaa. Kun vertailussa huomioidaan järjestöjen tavoit-

teet, saadaan jonkinlainen käsitys siitä, mitä järjestöt voivat tehdä ja miten ne

toimivat.

Valtaosa suomalaisten maahanmuuttajajärjestöjen aktiivisuudesta keskittyy si-

säänpäin eli saman etnisen taustan omaavien henkilöiden toimintaan. Tämä on

tietysti luonnollista, mutta samaan aikaan järjestöissä ollaan vahvasti tietoisia

ulospäin suuntautuvan toiminnan tarpeellisuudesta. Kotouttamisen ymmärtämi-

Ulossuuntautuneisuus

- Kotoutumista tukeva ja yh-teiskuntaan integroiva toi-minta.

- Oman ryhmän ulkoisia jä-seniä.

- Tuen hakeminen järjestön ulkopuolelta.

Sisään suuntautuneisuus

- Oma etninen viiteryhmä - Oman kulttuurin edistämi-

nen - Omien arkisten ongelmien

ratkominen. - Itsenäinen ongelmanratkon-

ta.

Järjestön tunnettuus

- Oma etninen viiteryhmä tunnistaa.

- Yhteistyö eri tahojen kanssa. - Vaikuttaa ja tunnistetaan

julkisuudessa.

Toiminnan vakiintuneisuus

- Säännölliset toimintamuo-dot

- Muodollinen järjestäytymi-nen

- Ei vain muutaman aktiivin varassa.


9

nen toisaalta oman kulttuurin vaalimisena mutta myös suomalaiseen kulttuuriin

ja yhteiskuntaan integroitumisena on tiedostettu maahanmuuttajajärjestöissä.

Järjestöjen edustajien oli hankala mieltää kotouttamista muuna kuin järjestöjen

omana tekemisenä, jossa toimintaa järjestetään omalle etniselle ryhmälle. Tämä

tulos voi johtua myös aineiston keruun pintapuolisuudesta; toiminnan ja osallis-

tumisen syvempi analyysi mahdollisesti paljastaisi laajempia merkitysverkostoja

toiminnan taustalla. Suuri osa toiminnasta liittyi vapaa-ajan-viettoon tai erilais-

ten arjen ongelmien ratkaisemiseen, mikä on linjassa aiemman tutkimuksen

kanssa.14

Kokkauskerhot, urheilu- ja vapaa-ajantilaisuudet sekä erilaiset musiikkiin liitty-

vät toiminnot esiintyivät säännönmukaisesti kaikissa tilaisuuksissa. Muutamat

järjestöjen edustajat totesivat, että haluaisivat enemmän tehdä asioita yhdessä

suomalaisten kanssa, mutta toiminta on ollut lähinnä satunnaista, pois lukien

esimerkiksi musiikkikerhotoiminnan. Tässä yhteydessä mainittiin myös vaikeu-

det toteuttaa toimintaa yhdessä toisten maahanmuuttajajärjestöjen kanssa. Osas-

sa tapauksista kyse oli etnisiksi jännitteiksi tulkittavista asioista mutta yhtä yleis-

tä oli myös aktiivisuuden ja tahtotilan puuttuminen. Poikkeuksia oli toki olemas-

sa, mutta yhtenäistä linjaa ei järjestöjen yhdessä järjestämästä toiminnasta ollut.

Valtaosa kuitenkin piti tärkeänä, että maahanmuuttajajärjestöt kykenisivät vai-

vattomammin toimimaan yhdessä.

Tarkkaa mittausta järjestöjen ulos- tai sisään suuntautuneisuudesta ei ole saata-

villa ja samalla tavalla järjestöjen tunnettuus tai toiminnan vakiintuneisuus pe-

rustuvat prosessin aikana tehtyyn arviointiin. Tämä ei välttämättä ole negatiivi-

nen asia, sillä monet järjestöt ovat toimineet vasta hyvin lyhyen aikaa. Ilman Pa-

kolaisavun Järjestöhautomo-hanketta Suomessa ei todennäköisesti olisi edes

näin järjestäytynyttä maahanmuuttajajärjestöjen verkostoa.

Resurssien ja osallistujien puutteen ohella usein mainittiin vaikeudet hankkia

tietoa siitä, miten ja millaista toimintaa haluttaisiin järjestää. Tämä koski järjes-

tön toiminnan suunnittelua, mutta myös maahanmuuttajien arjessa selviytymis-

tä.

Usein jäsenille järjestetään urheilu-, kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Osa toimin-

nasta on suunnattu kaikille halukkailla ja osa oman etnisen ryhmän jäsenille. Yh-

dessä tekemisen lisäksi motiivina on erilaisten arjen ongelmien ratkaisemisen.

Järjestöissä ei toimintaa mielletty ”kotouttamisena” vaan ensisijaisesti tekemise-

nä, jolla on heille itselleen tärkeitä mutta myös yleisesti arvokkaita tarkoituspe-

riä.

Järjestöt kokivat tärkeäksi oppia suomen kieltä ja kulttuuria. Toisaalta heillä oli

vahva halu säilyttää oma kulttuuri ja oma kieli. Tässä yhteydessä useat järjestöt

totesivat suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisen vaikeaksi. Eräs järjestö oli

esimerkiksi kiinnittänyt huomiota siihen, että Afrikasta Suomeen tulevalla nuo-

rella on vastassaan melkoinen ”kulttuurishokki”, jota he toiminnallaan haluavat

keventää antamalla opetusta ja perehdytystä uusille tulokkaille. Lisäksi moni

14

Ks. Pyykkönen 2007, 75.


10

Afrikasta Suomeen tullut on kokenut sotaa ja muita kauheuksia, jotka ”seuraavat

perässä uuteen kotimaahan”. Esimerkiksi eri ryhmien väliset konfliktit lähtö-

maissa uusiutuvat Suomessa, ellei niihin puututa.

Integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan

On hankala ottaa kantaa siihen, mikä maahanmuuttajajärjestöjen toiminnassa

olisi integroivaa. Järjestöjen edustajat toivat tämän puolen esiin kuvailemalla

niitä vaikeuksia, mitä heillä oli toteuttaa toimintaa yhdessä suomalaisten kanssa.

Lähtökohtaisesti integraatiota voidaan karkeasti jaotella toiminnoiksi, jotka pyr-

kivät ”rakentamaan siltoja” suomalaiseen yhteiskuntaan, kuten useissa puheen-

vuoroissa ilmaistiin. Toisaalta, integraation sijasta järjestö voi toteuttaa eksklu-

soivaa toimintaa, jolloin toiminnan ilmeinen tai lausumaton sisältö keskittyy jär-

jestön oman etnisen ryhmän piirissä toimimiseen. Kotoutumisen kannalta eks-

kluusio katsotaan johtavan syrjäytymiseen tai yhteiskunnalliseen eriarvoisuu-

teen, mutta tällaista mekanismia ei voi pelkistää vain maahanmuuttajajärjestöjen

toiminnan arviointiin.

Mistä integraatio tai ekskluusio sitten syntyy? Kyse on kotouttamisen varsinai-

sesta sisällöstä. Integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan tarkoittaa kotoutumisen

näkökulmasta kielen- ja kulttuurin ymmärtämistä ja yhteiskunnan institutionaa-

lisen ja juridisen toimintaympäristön hahmottamisesta. Onnistunut kotoutumi-

nen ei ole pelkästään muodollinen taito vaan se pitää sisällään myös sisäistyneen,

ja tavallaan laajentuneen, identiteetin.

Maahanmuuttaja, joka sekä kokee että tietää itsensä osalliseksi Suomessa on näin

ollen kotoutunut ja kykenee toimimaan osana yhteiskuntaa. Sen sijaan ekskluusio

voi olla seuraus haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä osallistua yhteiskunnan

arkeen. Tässäkin yhteydessä useissa puheenvuoroissa mainittiin, että tiedon tai

yhteyden saaminen suomalaisiin ja viranomaisiin on hankalaa. Moni toivoi selkei-

tä ”tietolähteitä”, joiden kanssa toimintaa voisi kehittää ja josta saisi tukea oman

järjestön toiminnalle. Sisäänpäin kääntynyt toiminta ei sinänsä ole huono asia,

sillä omaa etnistä taustaa tukeva toiminta voi olla erittäin tärkeä kiinnekohta

elämään yleensä. Sen sijaan siirtyminen esimerkiksi työmarkkinoille tai vaikkapa

sosiaalisten suhteiden kautta suomalaisen yhteiskunnan arkeen voi olla vaikeaa.

Maahanmuuttajajärjestöt voivat vaikutta omalla toiminnallaan sekä mielikuviin

suomalaisesta yhteiskunnasta että erilaisten yhteisten toimitilojen syntyyn.

Kaikki järjestöjen edustajat olivat sitä mieltä, että integroituminen suomalaiseen

yhteiskuntaan on tärkeää. He halusivat järjestää toimintaa, jossa maahanmuutta-

jat kohtaisivat suomalaisia, sekä tilaisuuksia, joissa voisi oppia tärkeitä taitoja,

suomen kielestä työelämän käytäntöihin.

Resurssit ja yhdistysten toiminta

Integroivan työskentelyn toteuttaminen edellyttää järjestöiltä halukkuuden li-

säksi aineellisia ja henkisiä resursseja. Eri puheenvuoroissa kävi ilmi, että osallis-

tujien aktiivisuus ja resurssien, kuten toimitilojen tai varojen puute, koetaan toi-

mintaa estävänä tekijänä. Kotoutumisen kannalta toimivat järjestöt tarvitsevat

tukea toimiakseen kunnolla. Ongelmallista on, että esimerkiksi projektirahoja


11

jaettaessa on ensin pystyttävä osoittamaan toiminnan laatu sellaisella tasolla,

että tukea järjestön toiminnalle jaetaan. Lisäksi, kohdentamaton tuki voi yksin-

kertaisesti valua hukkaan osaamattomuuden takia.

Jotkin maahanmuuttajajärjestöt haluaisivat kursseja esimerkiksi kasvatusasioi-

hin liittyen ja myös siitä, ”miten Suomessa pitää elää”. Tilaisuudessa innostuttiin

myös ideasta järjestää kaupungin työntekijöille somalialaista ruoanvalmistusta ja

tätä ruokaa voitaisiin sitten tarjoilla ruokaloissa. Eräs pakolaisjärjestö vuoros-

taan toivoi apua jätehuoltoon, erityisesti jätteiden erotteluun. Toinen yhdistys

ideoi yhteistyötä partiolaisten kanssa, jotta maahanmuuttajanuoret oppisivat

Suomen luontoa.

Muutama osallistuja nosti esiin lastenkasvatusvalmennuksen tarpeen. Puheen-

vuoroista ei täsmällisesti selvinnyt tarpeen sisältöä, mutta lastenkasvatukseen

liittyvät kysymykset askarruttavat ”useita” maahanmuuttajia Suomessa. Ongel-

mana koettiin se, että maahanmuuttajat eivät välttämättä tiedä miten parhaiten

tukea lapsen kasvua ja tätä kautta kotiutumista. Lisäksi tiedontarvetta koettiin

esimerkiksi ruumiillisen kurittamisen asioissa.

Eräs järjestö on järjestänyt lähisuhdeväkivaltaan keskittyviä tapaamisia. Tapaa-

miset ovat olleet suosittuja kyseisen järjestön keskuudessa, ja aiheesta ei järjes-

tön mukaan keskustella riittävästi. Etenkin naisten asema saattaa joissain tapa-

uksissa olla hankalasti sovitettavissa suomalaiseen kulttuuriin. Puheenvuorosta

saattoi tulkita, että lähisuhdeväkivaltaan liittyvä tiedottaminen ja koulutus voisi-

vat olla tärkeitä toimintamuotoja. Tähän liittyen muutama järjestö toi ilmi tar-

peen tukea maahan muuttaneita perheitä. Tilanne, jossa lapset ja nuoret integroi-

tuvat esimerkiksi kielen oppimisen kautta helposti Suomeen, voi saada vanhem-

mat tuntemaan oman vanhemmuutensa olevan uhattuna. Syntyy tilanne, jossa

vanhemmat ovatkin riippuvaisia lastensa tuesta, mikä joissain kulttuureissa (ja

varmasti kulttuurista riippumatta) koetaan erittäin vaikeana.

Keskusteluksi nousi myös se, että maahanmuuttajat eivät aina koe olevansa tasa-

arvoisessa asemassa. Maahanmuuttajien on hankala saada tietoa asioista ja rat-

kaisuksi toivottiin jonkinlaista neuvontapalvelua, josta voisi kysyä erilaisia asioi-

ta. Ilmi tuli myös huoli maahanmuuttajanuorten syrjäytymisestä, mikäli he pu-

toavat yhteiskunnan ulkopuolelle.

Maahanmuuttajajärjestöjen palvelutuotannon kuva

Ohessa keskeisiä maahanmuuttajajärjestöjen edustajien mielipiteitä palvelutuo-

tantoon liittyen:

- Yhdistysten palveluntuotantoon suhtauduttiin kahtalaisesti. Toisaalta se näh-

tiin hyvänä mahdollisuutena toteuttaa palveluja, jotka maahanmuuttajille

ovat tärkeitä. Toisaalta se koettiin ikävänä, jos siitä muodostuu tavalla tai toi-

sella ”pakko”.

- Eräs järjestöedustaja mainitsi, että palvelutuotannolle voisi olla tilausta, sillä

hän oli kokenut viranomaispuolelta jopa kannustusta yrittäjyyteen. Eräs


12

osallistuja kertoikin, että hänen yhdistyksessään on pohdittu osuuskunta-

toiminnan aloittamista.

- Innostusta palvelutuotannon aloittamiseksi ei järjestöistä välttämättä löytyi-

si. Pieni osa on innostuneita, totesi eräs osallistuja järjestötoiminnasta. Jär-

jestöjen jäsenet jakautuvat, kuten on tavallista missä tahansa, aktiivisiin ja

muihin.

- Motivaation lähteiksi eri järjestöt totesivat kuitenkin sen, että mikäli palvelu-

ja olisi mahdollista tuottaa ja liiketoiminta pyörisi, tekijöitä kyllä löytyisi.

Eräs järjestö myös koki yrittäjyyden erinomaiseksi mahdollisuudeksi kehit-

tyä ja uskoi motivoituneita henkilöitä löytyvän.

- Toisessa puheenvuorossa sen sijaan pelättiin palvelutuotantoa pakkona, ”jos

rahoituskanavat muuten sulkeutuvat”.

Yllättävää kartoituksessa oli maahanmuuttajajärjestöjen yhdenmukainen käsitys

kotouttamisesta. Kotouttamisella järjestöjen edustajat tarkoittivat yleensä kielen

oppimista, oman kulttuurin vaalimista ja suomalaiseen yhteiskuntaan tutustu-

mista. Toimintamuotoina toistuivat ruoanlaittokurssit, urheilutoiminta, musiikki-

toiminta, kielenopiskelu ja erilaiset tukea-antavat sosiaalityön muodot. Tilaisuu-

dessa maahanmuuttajajärjestöt puhuivat järjestöjen tekemästä kotouttamistyös-

tä, jolloin heidän käsityksensä on olennaisesti suppeampi kuin mitä maahan-

muuttajien kotouttamista varten säädelty laki maahanmuuttajien kotouttamises-

ta ymmärtää kotouttamisen.

Kotoutumissuunnitelmassa sovitaan kunnan ja työvoimatoimiston ja maahan-

muuttajan kesken toimenpiteistä, jotka tukevat maahanmuuttajaa ja hänen per-

hettään yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimi-

sessa.

Kotoutumissuunnitelmassa voidaan sopia suomen tai ruotsin kielen opiskelun,

työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen, maahanmuuttajan omaehtoisen koulu-

tuksen, ammatinvalinnanohjauksen ja kuntoutuksen, työharjoittelun, valmista-

van opetuksen, lasten ja nuorten kotoutumisen tukemisesta sekä muiden niihin

rinnastettavien kohtuullisiksi katsottavien kotoutumista tukevien toimenpiteiden

järjestämisestä.15

Kun järjestöjen käsitystä verrataan esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin Kotout-

tamisen tukena -oppaaseen, näyttää järjestöjen toiminta noudattavan oppaassa

esitettyä kaavaa. Vapaa-ajan harrastukset, läksypiirit ja leiritoiminta, mainittiin

järjestöjen kuvatessa omaa kotouttamistyötään.16 Tämä antaa viitteitä siitä, että

kotoutuminen on urautunut yhdenlaiseksi ja suhteellisen kapeaksi käsitteeksi

sekä käytännössä että viranomaisajattelussa.

15

Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta (493/1999); 1 luku § 11.

16 SPR 2009.


13

Maahanmuuttajajärjestöt ymmärtävät yhdistystoiminnan mielen kulttuurien

välisten siltojen ylittämisenä ja omien yhteiskunnallisten valmiuksien parantami-

sena. Maahanmuuttajajärjestöjen toimintatyyppien on usein havaittu pyrkivän

vahvistamaan yhteisöllisyyttä, yhteiskunnallista integraatiota ja kielen ja vastaa-

vien taitojen opetusta.17

Tämä ei viittaa siihen, etteikö kotouttaminen laajemmassa merkityksessä toteu-

tuisi vaan kyse on pelkästään siitä, miten maahanmuuttajajärjestöt ymmärtävät

toimintansa. On ehkä hyvä myös huomioida se, että monet maahanmuuttajajär-

jestöjen toiminnat rahoitetaan erilaisilla tuilla, joiden hakukriteerit – esimerkiksi

järjestöjen usein mainitsema leiritoiminta – normittavat myös järjestöjen käsitys-

tä heiltä odotetusta toiminnasta.

Kun keskustelu käännettiin palvelutuotantoon, oli selvä, että järjestöjen edustajat

eivät kyenneet hahmottamaan oman järjestönsä roolia. Tästä poikkeuksena oli-

vat ne järjestöt, jotka olivat huomanneet tai jo toteuttivat esimerkiksi erilaisia

sosiaalityön tehtäviä vaikkapa vanhusten hoidossa. Monet myös ymmärsivät, että

juuri hoito- ja palvelualoilla maahanmuuttajia tarvittiin työvoimana. Tulkin teh-

tävistä osalla oli kokemusta. Eräs osallistuja kertoi siitä, kuinka heitä joskus kut-

suttiin konsultoimaan erilaisiin yrityksiin monikulttuurisuudesta, mutta oletuk-

sena oli aina, että maahanmuuttajat työskentelevät tällöin vapaaehtoisesti, eikä

työstä näin ollen maksettu lainkaan korvausta.

Halukkuutta palvelutuotantoon ilmeni laajalti. Ainoastaan Vaasassa, missä maa-

hanmuuttajajärjestöjen aktivointi on vasta aluillaan, harppaus palvelutuotantoon

koettiin vieraana ja vaikeana. Tampereella ja Helsingissä aihe oli helpompi ja

moni järjestö oli eri tavoin jo pohtinut esimerkiksi osuuskunnan tai yrityksen

perustamista.

Kuntaliiton hankintaohjeessa korostetaan kuntien jatkuvaa tarvetta ylläpitää

omaa hankintaosaamistaan. Kunnilla on hankintalain nojalla oikeus itse päättää,

mitkä toiminnot se tuottaa itse ja mitkä se hankkii ulkopuoliselta toimittajalta.

Järjestöjen kannalta yleisissä hankintaperiaatteissa mainitaan, että palvelun tar-

joajia ei saa syrjiä esimerkiksi koon puolesta ja hankinnan on oltava avointa, ellei

lain nojalla toiseen menettelyyn päädytä. 18

Kartoituksen tulosten perusteella maahanmuuttajajärjestön toiminta voidaan

jakaa karkeasti kotouttavaan toimintaan ja palvelunkaltaiseen toimintaan. Tilai-

suuksissa ei ollut läsnä yhtäkään tahoa, joka sillä hetkellä tarjoaisi palveluja.

Muutamassa tapauksessa osallistujat kertoivat tekevänsä ”talkootyönä” esimer-

kiksi kieliopetusta tai konsultointia.

17

Saksela-Bergholm 2009, 142.

18 Oksanen 2010, 9; 28.


14

Yhteenveto

Maahanmuuttajajärjestöjen kotouttava toiminta on laaja käsite. Integroivaa ja

ulospäin suuntautuvaa toimintaa voi yleisesti ottaen pitää kotouttavana ja palve-

lutuotannossa sillä on myös työllistävä ja hyvinvointia lisäävä vaikutus.

Kuntien palvelutuotannon kannalta mielenkiintoinen rajapinta sijaitsee järjestö-

jen toiminnan ja kuntien palvelujen yhteisellä alueella. Sitä ei tiettävästi ole eri-

tyisesti määritelty eikä sen sisältämiä työtehtäviä ole erikseen luokiteltu. Maa-

hanmuuttajajärjestöjen kyky toimia palvelutuotannossa edistyisi merkittävästi,

mikäli tämä rajapinta kyettäisiin huomioimaan ja aktivoimaan.

Kehityksen kannalta merkittävät alueet ovat maahanmuuttajajärjestöjen osaami-

sen kehittämisessä ja kuntien osalta poliittisen tahdon, maahanmuutto-ohjelmien

ja niihin perehtyneiden virkamiesten järjestämisessä.

Jotta tämä rajapinta toimisi, on kunnassa oltava tahtotila, joka hyväksyy maa-

hanmuuttajajärjestöjen tuottamat palvelut osaksi kunnan toimintaa. Tällainen

tahto voitaisiin ilmaista esimerkiksi laadittaessa kunnan maahanmuutto-

ohjelmaa. Maahanmuutto-ohjelmassa voisi olla erillinen elinkeinopoliittinen osio,

joka pyrkisi avaamaan mahdollisuuksia palvelutuotannon lisäksi myös maahan-

muuttajien muunlaiselle taloudelliselle toiminnalle. Varsinainen haaste kunnilla

on kuitenkin luoda toimivia käytäntöjä, joilla maahanmuuttajajärjestöjen palvelu-

tuotantoa voidaan aktivoida. Kyse ei ole pelkästään hallintokulttuurin elementis-

tä vaan myös sopivan henkilöstön ja osaamisen ulottamisesta kunnan palvelu-

hankintaan.

Ajatus merkittävistä vaikeuksista saada maahanmuuttajajärjestöt toimimaan

palveluntuottajina on yksipuolistava ja harhaanjohtava. Kyse on rakenteiden

luomisesta ja yhteistoimintamallien kehittämisestä. Esimerkiksi maahanmuutta-

jien kiinnostus yrittäjyyteen on havaittu ja Suomessa sekä Ruotsissa maahan-

muuttajien yrittäjyys on kantaväestöä huomattavasti yleisempää.19 Vastaava mo-

tivaatio voidaan saada käyttöön maahanmuuttajajärjestöissä.

Jotta maahanmuuttajajärjestöt voisivat tuottaa kunnille palveluja, olisi kuntien

huomioitava, että maahanmuuttajien erikoisosaaminen esimerkiksi oman kielen

ja kulttuurin alueella ovat merkittäviä. Näitä erikoisosaamisia voidaan lain puit-

teissa puoltaa kilpailutilanteessa, jolloin valinta voidaan tehdä kokonaistaloudel-

lisen hyödyn perusteella. Lisäksi nykyinen kotoutumislainsäädäntö velvoittaa

kuntia huomioimaan maahanmuuttajat osana kuntien palvelujen kehittämistä ja

tuottamista.

Pelkästään kuntien halukkuus tai osaaminen ei kuitenkaan riitä, sillä palvelukil-

pailuun osallistuminen edellyttää myös maahanmuuttajajärjestöiltä osaamista.

Tämän kartoituksen perusteella voidaan osoittaa ainakin kaksi kehitysaluetta.

Ensimmäinen koskee sitä, miten maahanmuuttajat mieltävät oman järjestönsä

toiminnan. Kuten edellä on mainittu, maahanmuuttajajärjestöt mieltävät kotout-

tavan toiminnan kuten se on viranomaissuunnitelmissa aikoinaan määrätty. Jär-

jestöt eivät toisin sanoen koe palvelutarjontaa omaksi alueekseen. Toiseksi, maa-

19

Heikkilä & Pikkarainen 2007, 11.


15

hanmuuttajajärjestöjen hallinnollinen rakenne edellyttää uudenlaisten järjestö-

roolien omaksumista. Järjestöjen olisi kehitettävä luottamustehtäviin rooleja,

jotka kykenevät osallistumaan kilpailuttamisiin ja tuottamaan palveluita. Kol-

manneksi, järjestöille olisi tarjottava tietoa liiketoiminnan käytännöistä samaan

tapaan kuin aloitteleville yrittäjille tarjotaan yritysvalmennusta.

Kehittäessään kotoutumis- ja työllistämispalvelujaan kunnat voivat huomioida

kehitystarpeen maahanmuuttajajärjestöissä. Kunnat voivat järjestää koulutusta

ja tukea maahanmuuttajajärjestöjen järjestäytymistä ja osaamista monessa suh-

teessa. Tämän lisäksi maahanmuuttajajärjestöille tarjottavan koulutuksen tulee

olla laadukasta ja sillä olisi hyvä olla kansallisesti määritelty strategia. Tällä het-

kellä Suomen maahanmuuttajajärjestöt toimivat muutaman koko valtakunnan

kattavan kattoliiton alaisuudessa ja näiden kattoliittojen toimintaa tulisi joka

tasolla tehostaa. Valtakunnallinen kattoliitto-rakenne heijastaa myös suomalai-

sen hallintokulttuurin tapaa organisoida toimintoja paikallis-, piiri-, ja valtakun-

nallisella tasolla. Pakolaisavun arvion mukaan maahanmuuttajajärjestöjen katto-

liitot eivät toimi näin organisoidusti, vaikka toiminta saattaa sinänsä kattaa koko

maan. Lisäksi vain murto-osa maahanmuuttajajärjestöistä kuuluu mihinkään

kattoliittoon. Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo-hankkeessa koetaan, että

juuri kattoliittotoiminnan tehostaminen on ratkaisevassa roolissa maahanmuut-

tajajärjestöjen organisoimisessa. Tätä varten voidaan järjestää koulutusta ja kon-

sultointipalveluja mutta ennen kaikkea olisi laadittava kattava strategia maa-

hanmuuttajien järjestäytymiselle ja sen hyödyntämiselle alueellisesti.

Mahdollisuus toimia palveluntuottajina maahanmuuttajajärjestöjen kautta välit-

tää myös myönteistä identiteettiä maahanmuuttajille. Maahanmuuttajajärjestö-

jen työllistävä vaikutus voi olla vähäisempi kuin tällaisen identiteetin merkitys

maahanmuuttajien kotoutumiselle ja integroitumiselle suomalaiseen yhteiskun-

taan.

Kirjallisuus ja lähteet Airaksinen, Jenni & Tolkki, Helena & Laine K., Toni (2011) Paras palvelutuotanto – perus-kunnasta peruskallioon? Tampereen yliopisto: Suomen Kuntaliitto, Acta nro 223.

ETNO (Etnisten suhteiden neuvottelukunta) (2008) Järjestöjen rooli hyvien etnisten suh-teiden edistämisessä ja kotouttamisen kehittämisessä. SM002:00/2008. Sisäasiainminis-teriö.

Heikkilä, Elli & Pikkarainen, Maria (2007) Maahanmuuttajat Suomen työmarkkinoilla. Terra 119: 1, 3-17.

Juntunen, Pekka (2010) Politikointia ja reviiri-intressejä – puolueiden hallintoideologiat ja virkamiesten hallintoajattelu aluehallintouudistuksessa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 55. Lapin yliopisto.

Kaljunen, Leena (2011) Johtamisopit kuntaorganisaatiossa. Diskursiivinen tutkimus sosi-aali- ja terveystoimesta 1980-luvulta 2000-luvulle. Acta Universitatis Lappeenrantaenesis 422. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Digipaino 2011.

Karisto, Petri & Lohivesi, Kari (2007) Hankintamentaliteetit julkisten palvelujen ulkois-tamisessa; sisältö ja seuraukset. Kunnallistieteellinen aikakauslehti 1/07.


16

TEM, Työ- ja elinkeinoministeriö (katsottu: 20.4.2012): http://www.tem.fi/index.phtml?s=4626.

Oksanen, Antero (2010) Kuntien yleiset hankintaohjeet. Suomen Kuntaliitto: Helsinki.

Pyykkönen, Miikka (2007) Järjestäytyvät diasporat. Etnisyys, kansalaisuus, integraatio ja hallinta maahanmuuttajien yhdistystoiminnassa. Jyväskylä Studies in Education, Psychol-ogy and Social Research 306. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.

Rusko, Rauno (2009) Johtamisparadigman kehitys julkishallinnossa. Perinteisestä jul-kishallinnosta uuden johtamisen kautta julkiseen arvojohtamiseen. Politiikka 51: 4 (300-309).

Saksela-Bergholm, Sanna (2009) Immigrant Associations in the Metropolitan Area of Finland. Forms of Mobilisation, Participation and Representation. Väitöskirja. Soc&Kom: 27.

Sisäasiainministeriö (2011) Uusi kotoutumislaki: Suomeen muuton alkuvaiheen ohjausta parannetaan. Taustatiedote. Sisäasiainministeriö. Maahanmuutto-osasto. (katsottu 27.6.2012): http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/5bad03a08cf60ecac22578fe003c9b70/$file/fact_sheet_kotolaki_1_9_2011.pdf.

SPR (2009) Kotoutumisen tukena –vapaaehtoisen opas. Suomen Punainen Risti.

Wuori, Olli & Löytty, Lasse (2005) Selvitys kuntien palvelutuotannon avaamisesta kilpai-lulle. Valtionvarainministeriö 6/2005.

Kirjoittaja

Ilkka Vuorikuru, VTM, on projektikoordinaattori Kalevi Sorsa -säätiön ’Työelä-

män keskeiset haasteet 2010-luvulla’ hankkeessa. Hanke keskittyy kahden kas-

vavan mutta työmarkkina-asemaltaan heikon ryhmän, eli maahanmuuttajien ja

mielenterveyskuntoutujien, työllistymiseen.

Kalevi Sorsa -säätiö on sosialidemokraattinen ajatushautomo,

jonka tarkoitus on ylläpitää yhteiskunnallista, tasa-arvoa ja

demokratiaa edistävää keskustelua.

www.sorsafoundation.fi

Documents

Impulsseja - Ilkka Vuorikuru, Kalevi Sorsa Säätiö