Anne-Mari Hakamäki

Ilmajokisia kansanlauluja - Eedla Saarenpään ja Juho Uddin laulutyylit

Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Musiikin koulutusohjelma Marraskuu 2007

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 ILMAJOEN KANSANLAULUPERINNE 2 2.1 Ilmajoen kunta 2 2.2 Etelä-pohjalaisesta kansanlauluperinteestä 2 2.3 Kansanlauluaineiston alkuperä ja kartoitus 3 2.4 Ilmajoelta kerätty kansanlauluaineisto ja laulajat 3 2.5 Tarkasteltavien laulajien valinta 5 2.6 Laulujen nuotintamisesta 6 3 EEDLA SAARENPÄÄ 9 3.1 Äänitetty aineisto 9 3.2 Tarkasteltavien kappaleiden valinta 9 3.3 Laulutyylin analyysi ja havainnolistaminen 9

3.3.1 Melodian käyttö 9 3.3.2 Rytmiikka 12 3.3.3 Asteikot ja sävellajit 14 3.3.4 Laulujen sanat 15 3.3.5 Äänenkäyttö 17

4 JUHO UDD 18 4.1 Äänitetty aineisto 18 4.2 Tarkasteltavien kappaleiden valinta 18 4.3 Laulutyylin analyysi ja havainnollistaminen 19

4.3.1 Melodian käyttö 19 4.3.2 Rytmiikka 22 4.3.3 Asteikot ja sävellajit 23 4.3.4 Laulujen sanat 24 4.3.5 Äänenkäyttö 26

5 LAULAJIEN TARKASTELU JA VERTAILU 27 5.1 Laulajilta äänitetty kokonaisaineisto 27

5.1.1 Laululajit 27 5.1.2 Laulujen oppiminen 28

5.2 Laulutyylit 29 6 LOPUKSI 31 LÄHTEET 32 LIITTEET

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ  Yksikkö Taiteen yksikkö 

Aika Marraskuu 2007           

Tekijä/tekijät Anne‐Mari Hakamäki           

Koulutusohjelma Musiikkipedagogi           Kansanmusiikkipedagogin sv. Työn nimi Ilmajokisia kansanlauluja – Eedla Saarenpään ja Juho Uddin laulutyylit  Työn ohjaaja Minna Raskinen           

Sivumäärä 33 + 24 liites.           

Työelämäohjaaja            Opinnäytetyöni käsittelee kahden ilmajokisen kansanlaulajan, Eedla Saarenpään ja Juho Uddin lauluja. Tarkastelen työssäni heidän laulutyylejään sekä vertailen niitä keskenään. Tarkastelussa huomioin melodiikan, rytmiikan sekä asteikoiden ja sävellajien käyttöä. Käyn läpi myöskin lauletun tekstin rakenteita sekä äänenkäyttöä. Tarkastelemani aineisto osoittautui eri piirteidensä osalta hyvin monivivahteiseksi ja rikkaaksi. Laulajilla on omat erikoisuutensa, mutta vertailussa löytyi myös joitain yhtymäkohtia. Tarkastelemani aineisto on työssäni nuotiiliitteenä.                                                Asiasanat Kansanlaulu, Eedla Saarenpää, Juho Udd, Ilmajoen kansanlauluperinne, kansanlaulutyyli, kansanmusiikki            

ABSTRACT    CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES            

Date  November 2007 

Author            Anne‐Mari Hakamäki 

Degree Programme Music Pedagogue   Folk Music Pedagogue            Name of the thesis Traditional Folksongs from Ilmajoki – Singing Styles of Eedla Saarenpää and Juho Udd            Instructor Minna Raskinen 

Pages 33 + Appendices 24 p.            

Supervisor             My Degree Work deals with the repertoires of folksingers Eedla Saarenpää and Juho Udd.  Their singing styles have been studied and comparisons between these singers have been made.  Their use of melody, rhythm, scales and keys have been analysed.  Their singing techniques have also been observed and how the lyrics are used.  The material of this Degree Work turned out to be very versatile and rich. Singers have their own specialities, but there are also similarities between them. Transcriptions of the songs are  attached as appendices.                                             Key words Folksong, Eedla Saarenpää, Juho Udd, traditional folk singing in Ilmajoki, traditional folk singing style, folk music             

1

JOHDANTO

Opinnäytetyöni perustuu kahden ilmajokisen kansanlaulajan ja heidän materiaalinsa

lähempään tarkasteluun ja vertailuun. Kansanlaulun opiskelijalle perusteellinen

laulutyylien tutkiminen on tärkeää oman tyylin muodostamisen kannalta. Kansanmusiikin

opiskeluun tulisi saada perspektiiviä historiasta, sieltä, mihin koko musiikkityyli perustuu.

Yksi keino siihen on vanhojen arkistonauhojen ahkera käyttö opiskelun apuna ja tyylien

perusteellinen analysointi.

Edelliseen opinnäytetyöhöni kartoittama runsas kansanlaulumateriaali innosti minua

miettimään sen julkaisua. Päätin tulevaisuudessa kasata kaikki ilmajokiset laulut yhteen ja

näin alkuajatus Ilmajoen laulukirjasta lähti kytemään. Kotikunnastani lauluja on kerätty

jonkun verran sekä äänitallenteille että kirjalliseen muotoon. Suurin osa kirjallisesta

materiaalista on kuitenkin sanoja ilman melodiaa. Olen vuosien mittaan opettanut

oppilailleni näitä äänitteiltä keräämiäni lauluja ja mielenkiinto niiden esittäjien lähempään

tarkasteluun on sen myötä kasvanut koko ajan. Analysoiva työ nuotinnoksineen veisi myös

laulukirjan tekemistä eteenpäin, koska materiaali tulisi olemaan osittain samaa.

Tähän työhöni olen valinnut kaksi laulajaa, joilta on taltioitu suunnilleen yhtä paljon

lauluja. Olen nuotintanut puolet tästä materiaalista. Nämä nuotit eivät kuitenkaan kerro

lauluista ja niiden esittäjistä koko totuutta, koska halusin pitää nuotit helppolukuisina ja

laulettavina. Kuvailen laulutyylejä tarkemmin tekstiosuuksissa. Kaikkein paras vaihtoehto

lauluja opeteltaessa olisi aidon kuulokuvan saaminen. Koska tätä ei ollut mahdollista

toteuttaa työssäni julkaisulupien vuoksi, olen pyrkinyt kuvailemaan esimerkiksi tempon

käsittelyä, äänenkäyttöä ja tyylillisiä maneereja tekstissä mahdollisimman tarkasti.

Tavoitteinani oli saada selkeä kokonaiskuva laulajista ja heidän laulamiensa laulujen

sisällöstä. Halusin kehittää omia kansanlaulajan taitojani ja saada selville, mihin

tyyliseikkoihin voisin kansanlauluja laulaessa kiinnittää huomiota. Olen tehnyt vertailua

laulajien tyylien ja heidän materiaaliensa välillä. Lisäksi olen halunnut tuoda esiin

nauhoilla kuultavaa aitoa keskustelua äänittäjän ja äänitetävän välillä, sillä siitä huokuva

tunnelma on vaikuttanut myös merkittävästi omaan innostukseeni työn tekemisessä.

2

2 ILMAJOEN KANSANLAULUPERINNE

2.1 Ilmajoen kunta

Ilmajoki on lähes 12 000:n asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaalla. Sen halki kulkee

Kyrönjoki, jonka ansiosta Ilmajoen asutus on vakiintunut jo 1200-luvun kuluessa.

Kappeliseurakunta, josta Ilmajoen kunta on saanut alkunsa, perustettiin vuonna 1516.

Tuolloin vielä Suur-Ilmajokeen kuului Alavus, Jalasjärvi, Kauhajoki, Kurikka,

Peräseinäjoki ja Seinäjoki. Nykyisen laajuinen Ilmajoen kunta perustettiin vuonna 1865.

(Ilmajoki 23.10.2007)

Ilmajoki on kulttuuriltaan rikas pitäjä ja vielä tänäkin päivänä toiminta on hyvin aktiivista.

Ilmajoen 125-vuotias nuorisoseura näytelmä- ja kansantanssiryhmineen sekä Ilmajoen

musiikkijuhlat monipuolisine konsertteineen ja vuosittain vaihtuvine kotimaisine

oopperoineen osoittavat vahvaa osaamista kulttuurin alalla. Ilmajokisista

kansanmusiikkivaikuttajista voidaan mainita Samuel Rinta-Nikkola ja Erkki Ala-Könni.

Viime vuosikymmeninä maakuntaoltermanni ja opettaja Lasse Peltonen on tehnyt

merkittävää työtä perustamalla pelimanniryhmiä Ilmajoen Peuralan kylässä, sekä

innostanut oppilaitaan musiikin pariin. Ilmajoella toimii myös mm. musiikkiopisto,

laulukoulu sekä useita tunnettuja ja tasokkaita kuoroja.

2.2 Etelä-Pohjanmaan kansanlauluperinne

Musiikin perinne Etelä-Pohjanmaalla on vanha ja syvä. Sen lakeus on gregoriaanisen

rauhallinen ja dominikaani-isien aikoja sitten sammunut messu on jättänyt melodisen

ytimensä sen kansan lauluun, niin heränneiden kivenharmaaseen virteen, kuin

suruttomain punakirjavaan rekilauluun. (Marvia 1966, 489)

Näin kuvailee omaa näkemystään eteläpohjalaisen kansanlaulun juurista sukujuuriltaan

ilmajokinen säveltäjäprofessori Eino Juhani Rautavaara.

Seuraavat Etelä-Pohjanmaan lauluperinnettä koskevat tiedot perustuvat Timo Leisiön

artikkeliin Runoin virsistä Syrjälän Kaappoon polskaan, näkymiä Etelä-Pohjalaisten

kansanmusiikkiin kirjassa Etelä-Pohjanmaan historia IV, autonomian kausi 1809-1917

3

(Leisiö, 1987, 318-442). Etelä-Pohjanmaalla kansanlaulun kehittyminen on tapahtunut

muun Suomen tavoin vaiheittain aina kalevalaiselta aikakaudelta tähän päivään. 1000-

luvulla musiikkia on pääosin ollut ihmisen tuottama laulu sekä käytännön elämää

palvelevat äänimerkit. Ennen katolista keskiaikaa on Ilmajoella laulettu kalevalamittaisia

runoja. Tuon ajan melodioiden epäillään olleen enimmäkseen neli- tai viisijakoisia ja

enintään viisisävelisiä. Keskiajalla papisto alkoi muokata kalevalaista laulustoa lisäämällä

teksteihin kristillisiä motiiveja. Pikkuhiljaa myöskin sävelmistö muuntui kun

virsisävelmien perusrakenteita lainattiin suoraan Keski-Euroopasta. Keskiajan jälkeen

papiston aiheuttama suuri muutos oli säkeistöllisyyden tuominen kansan keskuuteen

arkkiveisujen muodossa. Sävelala laajeni ja musiikki muuttui modaalisesta tonaalisempaan

suuntaan. Säkeistöllisyys juurtui vähitellen Suomeen ja sen pohjalta alettiin tuottamaan

omaa lauluperinnettä, joka piti sisällään esimerkiksi reki-, piirileikki- ja polskalauluja.

2.3 Kansanlauluaineiston alkuperä ja kartoitus

Olen kartoittanut eri arkistoja ilmajokisten kansanlaulujen osalta vuosina 2003-2007.

Pääasiassa kartoitus tapahtui vuonna 2003 Joensuun konservatorioon Matti Hakamäen

kanssa tekemääni opinnäytetyötä varten. Työmme käsitteli Ilmajokista

kansanlauluperinnettä. Kokosimme aineistoa Tampereen yliopiston etnomusikologian

laitokselta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta, Suomalaisen

Kirjallisuuden Seuran äänitearkistosta sekä Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin

äänitearkistosta. Myöhemmin olen käynyt läpi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran

äänitearkiston tarkistaakseni ilmajokisen aineiston uudelleen. Olen näiden lisäksi käynyt

haastattelemassa Ilmajoella kahta paikallisen kansanmusiikkikentän tuntevaa henkilöä.

2.4 Ilmajoelta kerätty kansanlauluaineisto ja laulajat

Tämän opinnäytetyön primaariaineisto koostuu Ilmajoella syntyneen Erkki Ala-könnin

kenttänauhoituksista, jotka hän on nauhoittanut vuosina 1954-1972. Ala-Könnin lisäksi

lauluja on taltioinut Matti Peltoniemi. Näiltä Tampereen yliopiston etnomusikologian

laitoksen äänitteiltä löytyy kuuden eri ilmajokisen laulajan lauluja. Nauhoilla laulavat Viljo

Loukasmäki (s. 1899), Elina Niemelä (s. 1907), Jussi Niemelä (s. 1894), Eedla Saarenpää

(s. 1876), Hilma Udd (s.1890) sekä Juho Udd (s. 1886). Lauluja on yhteensä 114 ja

ääniteaineiston kokonaiskesto on 2 tuntia ja 58 minuuttia. Kaikki laulut ovat uudempaa

4

säkeistöllistä kansanlaulukerrostumaa, eikä esimerkiksi kalevalamittaisia lauluja ole

aineistossa lainkaan. Kenttänauhoituksista löytyvän Eedla Saarenpään esittämän

karjankutsun olen jättänyt primaariaineiston ulkopuolelle.

TAULUKKO 1.

Balladit Piirileikki-

laulut Masurkka- rytm.laulut

Rallatukset Refrengejä sis. laulut

Rekilaulut Muut laulut

Polska- laulut

Valssi- laulut

Yht.

Loukasmäki, Viljo

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Niemelä, Elina

-

-

2

-

1

-

-

1

-

4

Niemalä, Jussi

6

26

11

4

13

14

-

2

1

77

Saarenpää, Eedla

1

1

1

1

-

5

3

-

2

14

Udd, Hilma - - 1 - - - 1 - - 2

Udd, Juho 2 - - - 1 4 4 1 4 16

Yhteensä: 8 1 15 5 15 23 1 4 7 114

Taulukko pitää sisällään suomalaisessa kansanmusiikin tutkimuksessa yleisesti käytettyjä

laulun lajeja. Nämä lajityypit eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään, sillä niitä

määrittävät eri kriteerit. Rekilaulun määritelmä liittyy runomittaan, piirileikkilaulun

käyttötilanteeseen ja polskalaulun musiikin rytmiin. Jotkut laulut voivat kuulua myös

moneen lajityyppiin.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta löytyy ilmajokisia lauluja

käsikirjoitusten muodossa. Olen tutustunut tähän aineistoon Joensuun perinnearkistossa,

jonne on kopioitu kansanrunousarkiston materiaali mikrofilmeiksi ja -korteiksi. Ilmajokisia

lauluja löytyi runsaasti, yhteensä 29 eri henkilön tai tahon kerääminä. Suurimmassa osassa

käsikirjoituksia ei ole lainkaan mainittu laulajan tai lausujan nimeä, ainoastaan kerääjä on

tiedossa. Opinnäytetyössä käyttämäni aineisto ei pidä sisällään kaikkien kerääjien lauluja:

kerääjiä on yhteensä 29, mutta aineistoni koostuu vain 19 kerääjästä. Uskon kuitenkin

aineistoni antavan kattavan yleiskuvan kansanrunousarkiston ilmajokista

kansanlauluperinnettä koskevasta materiaalista.

Kaiken kaikkiaan ilmajokisia lauluja on kirjallisena yhteensä 918 perinneyksikköä, joista

riimillistä kansanlaulua on 872 ja kalevalamittaista laulua tai hokua 26 perinneyksikköä.

Perinneyksikkö tarkoittaa yhtä laulua ja laulu voi olla joko yksisäkeistöinen rekilaulu tai

5

monen kymmenen säkeistön balladi. Kuten primaariaineistossa, myös tässä uusi

kansanlaulukerrostuma eli riimilliset laulut ovat vahvemmin edustettuna.

Kansanrunousarkiston aineistosta löytyy myös kalevalamittaisia lauluja. Suurin osa näistä

vanhemman kerrostuman lauluista on kehto- tai ketjulauluja. Ketjulaulut ovat enemmänkin

hokemien kaltaisia. Ne ovat usein hyvin yksinkertaisella melodialla laulettuja tai

pelkästään lausuttuja runoja.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran äänitearkistosta löytyy ilmajokisia kansanlauluja kolme

kappaletta: kaksi laulettuna ja yksi saneltuna. Lauluista ensimmäisen ovat äänittäneet

Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri 10.6.1955 Toini Heikkilältä (os. Pojanluoma). Heikkilä

laulaa nauhalla kalevalamittaisen kehtolaulun Nuku nuku nurmilintu, jonka sävelmä on

tyypiltään kalevalasävelmä. (A 317/21, II 123-150)

Kaksi muuta laulua on nauhoitettu Hilda Hedvig Nurmelalta (s. 1891) 3.3.1968. Laulut

ovat nauhoittaneet Pekka Laaksonen ja Leena Koivu. Molemmat laulut ovat pilalauluja ja

niistä ensimmäisen, laulun Tohniosta, on Nurmela sanellut nauhalle. Nevalan Kaisa se

miniäksi muutti -laulun hän esittää laulaen. Nämä molemmat laulut edustavat uudempaa

kansanlaulukerrostumaa, sillä laulut ovat riimillisiä.

Kansanmusiikki-instituutin äänitearkiston aineisto koostuu pääosin Kaustisen

kansanmusiikkijuhlilla nauhoitetuista esityksistä. Esityksissä on pääasiassa ryhmiä, eikä

niinkään hakemiani soolonumeroita. Nämä ryhmät esittävät uutta sovitettua

kansanmusiikkia ja myös tästä syystä Kansanmusiikki-instituutin aineisto ei ole merkittävä

tämän työni osalta.

2.5 Lähemmin tarkasteltujen laulajien valinta

Olen tutustunut tähän Tampereen etnomusikologianlaitokselta kartoittamaani Erkki Ala-

Könnin kenttänauhoituksista koostuvaan äänitemateriaaliin vuosien saatossa. Kun

huomasin aineistosta löytyvän ilmajokista laulumateriaalia runsaasti, päätin että lauluja

tulisi myös julkaista. Ilmajokisia kansanlauluja on julkaistu tähän mennessa vain muutamia

kappaleita. Ajatus Kansanlauluja Ilmajoelta -kirjasta lähti kytemään. Kun vuosien mittaan

olen opettanut omille oppilailleni joitain nauhoilla esiintyvistä lauluista, on kiinnostus

herännyt myös esittäjien laulutyyliä kohtaan. Eedlan materiaali on ollut kaikkein eniten

6

käytössäni, koska hänen tapansa laulaa poikkeaa tämän päivän populaarisesta ihanteesta ja

se on toiminut erilaisen äänenkäyttötavan esimerkkinä. Suurin osa oppilaistani ovat olleet

naispuolisia ja koska tällöin lauluja on helpompi opetella kuulonvaraisesti toisen naisen

laulusta saman ambituksen vuoksi, oli Eedlan valinta yhdeksi tutkimuskohteekseni

luonnollinen. Vertailuun halusin laulajan, jolta oli nauhoitettu suurinpiirtein saman verran

lauluja ja näin Juho Udd valikoitui työhöni mukaan. Mies- ja naislaulajan vertaileminen

keskenään on mielenkiintoista. Tarkastelun näkökulmina tulevat olemaan mm.

äänenkäytön ja materiaalin eroavaisuudet sekä suhtautuminen äänittäjään.

2.6 Laulujen nuotintamisesta

Timo Leisiön mukaan nuotintaminen eli transkribointi musiikintutkimuksessa tarkoittaa

musiikin siirtämistä nuottimerkkien avulla nuottikirjoitukseksi. Transkriptio voi Leisiön

mukaan olla vain viitteellinen, jos visuaalinen nuottikuva vastaa vain pääpiirteissään

kuulohavaintoa. Tätä kutsutaan runkonotaatioksi. Jos nuotinnokseen halutaan sisällyttää

tarkasti kaikki kuullut piirteet, tarvitaan joukko selventäviä merkkejä ja ne

monimutkaistavat notaation tulkintaa. Tällaista nuotinnusta kutsutaan tarkenotaatioksi.

(Leisiö 1988, 117.)

Olen nuotintanut tämän opinnäytetyöni aineiston pääasiassa runkonotaatioina ja

transkribointi on tehty perinteisellä länsimaisella nuotinnostavalla. Nuotinnoksieni

tarkkuus kuitenkin hieman vaihtelee laulajan mukaan riippuen analysoinnissa

tarkasteltavien asioiden painopisteistä. Pidän tärkeänä sitä, että nuotit ovat selkeitä ja

helposti luettavissa. Analysointia varten tehdyissä notaatiomerkinnöissä olen myös

painottanut melodisen muuntelun, sävellajista poikkeavien erikoisuuksien sekä

äänenmuodostuksen kuvaamista. Rytmiikassa tapahtuvia esim. hengityksestä johtuvia

”onnahduksia” en ole pitänyt tarpeellisena transkriboida kovin tarkasti. Seuraavissa

esimerkeissä havainnollistan miten rytmin täydellinen oikeinkirjoitus vaikuttaa

nuottikuvaan. Kyseessä on valssilaulu jonka tahtiosoitus on selvästi ¾, mutta Eedla laulaa

sen joissain kohdissa lyhentäen viimeistä nuottia. Toisinaan hän kuitenkin laulaa tahdit

täysin ¾-tahdin mittaisina.

7

ESIM. 1 18

Ruu

sut

- ja lil

jat

- sun hau

dal

- ta- si,

- ne

22

kuih

tuu

- ja la

kas

- tu- vat.

-

Vaan

se

ESIM. 2

Ruu

sut-

ja lil

jat-

sun hau

dal

- la- si,

- ne

5 kuih

tuu-

ja la

kas-

tu- vat.

-

Vaan se

Jos laulussa on tapahtunut melodian variointia, olen nuotintanut laulun kokonaisuudessaan.

Olen nuotintanut sävelmät korkeudelle, jolla ne ovat nauhoilla. Jos säveltaso on muuttunut

loppua kohden, määräytyy korkeus alkutahtien sävellajin mukaan. Tempomerkinnät ovat

niin ikään merkitty muutaman ensimmäisen tahdin nopeuden mukaan.

Olen käyttänyt transkriptioissani seuraavia erikoismerkintöjä:

ohenne o

niekku tai

hengitys

glissando tai

fermaatti

osoittaa mikrointervallin tai

Leisiön määritelmässä nuotintamisesta ilmenee hyvin, että nuotintaja voi valita notaation

tarkkuuden käyttöyhteyden mukaan. Laulamiseen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä

nuottikuva ja laulajan täydellistä tyylin jäljittelyä varten täytyisi saada alkuperäisestä

8

versiosta kuulokuva. Kuulokuvan saaminen ei tietenkään aina ole mahdollista ja tästä

syystä nuottien kirjoittaminen on usein tarpeellista.

9

3 EEDLA SAARENPÄÄ

Eedla Elisabeth Saarenpää, o.s. Mäenpää (s. 1876) Ilmajoen Huissinkylästä.

3.1 Äänitetty aineisto

Eedla Saarenpään aineiston professori Erkki Ala-Könni on äänittänyt v. 1954. Ala-Könni

sai tallennettua Eedlalta kaikkiaan 15 laulua.

3.2 Analysoitavien kappaleiden valinta

Eedlan 15:sta laulusta oli suhteellisen helppo valita analysoitavat kappaleet. Halusin että

aineistostani tulee mahdollisimman monipuolinen ja kattava, joten valitsin mukaan eri

laululajien edustajia: balladin, polskarallatukset ja reki- sekä valssilauluja. Työssäni olen

halunnut keskittyä julkaisemattomaan materiaaliin ja tästä syystä jätin analysoitavien

laulujen ulkopuolelle aineiston ainoan kehtolaulun. Ainoan piirileikkilaulun jätin pois sen

vuoksi, että se loppuu nauhalla kesken.

3.3 Laulutyylin analyysi ja havainnollistaminen

Eedlan tyyli laulaa on hyvin ponteva ja selkeä. Puheääneen verrattuna hänen lauluäänensä

on hyvin kuuluva, mihin vaikuttanee se että hän laulaa pääosin rintarekisterillä. Eedlalla on

selvästi hyvä muisti ja tämä vaikuttaa laulujen säerakenteiden selkeyteen sekä sanojen

muodostamiseen.

3.3.1 Melodian käyttö

Eedlalla on hyvin selkeä ääni ja melodiat ovat helposti kuultavissa hänen lauluissaan.

Peilatakseni sävelikköä tämän päivän puhtauskriteereihin länsimaisen säveljärjestelmän

mukaan, on Eedlan laulu pääosin erittäin puhdasta. Toisinaan myös sävelien puhtauteen

vaikuttaa rekisterinvaihdos, joka monessa laulussa tulee sävelten d1-a1 välillä.

10

ESIM. 3

Pla

- si

- rai

ron

- tra

Pros

pe

- rol- rent

to

-

Re

ni

- pe

- ar la- ple

par

ket

- ta

- mi a.

-

Ennen tämän esimerkin ensimmäistä säveltä, on Eedla laulanut f1-sävelen rintarekisterillä

ja siitä syystä ensimmäinen ohenteella laulettu sävel on hieman a1:stä korkeampi.

Rintarekisteristä ohenteeseen siirryttäessä ja päinvastoin, ja vaihdoskohdan ollessa selkeä,

on äänen sävelkorkeus vaikeammin hallittavissa. Tämä sama asia vaikuttaa siihen, että

toisen rivin ensimmäinen g1 on puolestaan hieman matalampi ja siinä ääni vaihtuu

ohenteelta rintarekisteriin.

ESIM. 4

lutai

pava

--

sithan

--

olher

lara,

--

munhän

yskos

täta

--

väko

--

ni,hon

--

olviel

la-

rak

ka

- us

- jol

la

- mi

nä- ra

kas

- tin- sua,

ei

Esimerkki 4:ssa rekisterinvaihdoskohta vaikuttaa melodiaan tuottamalla siihen

kromatiikkaa. Ylemmän rivin melodiakulku on aivan identtinen vaihdoskohtineen ja

sävelineen kahdessa eri säkeistössä, ja myös alemman rivin kulku toistuu yhteesä kolme

kertaa. Vaikutustekijöinä tällaisten erikoisten sävelkulkujen muodostumiseen voi olla

äänen hallitsemisen vaikeuden lisäksi myös äänitystilanteessa jännittäminen ja tällöin

äänen täydellinen kontrollointi voi olla vielä hankalampaa. Myöskin ns. vauhtiin

pääseminen ottaa aikansa: jos laulua lähdetään laulamaan kylmiltään, voi helposti viedä

hetken ennenkuin melodia muistuu kunnolla mieleen ja sen saa tuotettua haluamallaan

tavalla.

11

Eedlan laulussa esiintyy usein seuraavalle sävelelle vievä niekku, joka rytmittää laulua ja

antaa siitä runkomelodiaan verrattuna pontevamman kuulokuvan. Kyseessä ei ole koru tai

melisma, vaan runkomelodian päänuotti jakautuu aika-arvoltaan kahtia: yhdestä

neljäsosanuotista tulee kaksi kahdeksasosanuottia jne. Niekun huomaa kaaresta, jolla se on

sidottu melodian pääsäveleen (ESIM. 5). Silloin kun niekku on selvästi lyhyempi ja aika-

arvoltaan epäselkeämpi, olen merkinnyt sen pienellä nuotilla ja sitonut sen kaarella jälleen

pääsäveleen (ESIM. 6).

ESIM. 5

I kä- vä- om mam

ma- ni- ma

ta- las- sa- ma

jas- sa- vuo

si- a- ku

lu- tel

- la.-

ESIM. 6

Tuu

dit- te

- le- tuu

li

-

mun

pien

tä

- ven

ho

- a,

-

niin

et

tä- mur

he- kau

as

- pois tui

- si- rin

nas- tas.

-

Lauluissa esiintyy melodista muuntelua. Lähes kaikki muuntelu liittyy sanoihin, jotka

rytmittävät melodiaa eri tavalla eri säkeistöissä. Tavuja tai säveliä voi toisessa säkeistössä

olla enemmän tai vähemmän kuin vaikka edellisessä.

ESIM. 7

ot

ti

- sor

muk- sen- sor

mes

- taan

- ja se o

li- kul

tai- nen.

-

"Kat sos-

o ta- mi nä- ou

rol- ta- sor

mus

- ta,

- mu a- kiel

ti- äi

ti- ni."

-

"O ta,-

12

Esimerkki 8:ssa laulun sävelikkö kulkee e-doorisessa, eli kyseessä on molliasteikko jossa

on kuudes sävel korotettu. Tässä laulussa Eedlalla kuudes sävel (c#1) on välillä c:n ja c#:n

väliltä. Haastatellessani maaseutuoltermanni Lasse Peltosta, kertoo hän doorisen sekstin

kuuluneen omasta mielestään Etelä-Pohjalaiseen pelimannisävelikköön alkuperäisesti.

Olettaa saattaa että viuluperinne, jossa ylennettyä kuudetta säveltä on paljon käytetty, on

vaikuttanut myös lauluperinteeseen. Vanhoja viulusoitteita kuunnellessa arkistoäänitteiltä,

voi siellä usein huomata kuudennen sävelen ollessa korkean ja matalan väliltä, kuten

Eedlallakin tässä esimerkissä. Peltonen veikkasi ilmiön johtuvan siitä, että sävelten

puhtauskäsitys on tuolloin luultavasti ollut erilainen kuin tänä päivänä. Myös käden ja

sormien asettelu viulun kaulalla on voinut joillakin soittajilla vaikuttaa sävelkorkeuteen.

Huomattavin vaikutus sillä on ollut juuri tuohon kuudenteen säveleen, sillä se usein

soitetaan nelossormella eli pikkurillillä, joka on kaikkein heikoin soittosormi.

ESIM. 8

Synk

kä

- met

tä- ja kir

kas

- tai vas- ne tun

te- vat- huo

li

- a

- ni.

-

Kirkkosävellajeista doorinen on kaikkein yleisin. Esimerkissä yhdeksän laulun asteikko on

fryyginen eli siinä on alennettu toinen aste. Fryygisen asteikon esiintyminen on melko

harvinaista valtaväestön kansanlauluissa, kun taas romanisävelmistössä se on hyvinkin

yleistä.

ESIM. 9

aal lot- jot ka- suu

te- li- vat- san

taa,

- haas taa- ei

hän tä- o

le- tääl.

Ja ne

3.3.2 Rytmiikka

Eedlan laulun ponnekkuus ilmenee selvimmin sen rytmikkyydessä. Hän laulaa sävelet

napakasti ja painokkaasti usein ilman liukuja ja venytyksiä. Niiden vähyyteen vaikuttanee

se, että laulujen tempot ovat kauttaaltaan nopeampia kuin millä niitä tanssittaisiin. Rytmin

13

jäntevyyteen vaikuttaa myöskin runsas niekutus, mikä tässä työssä tarkoittaa nuottiarvon

puolitusta (ks. ESIM. 5).

Nopeuden vaikutuksen huomaa selvimmin valssilauluissa, joissa osa tahdeista jää hieman

vajaiksi. Useimmin tahti on vajaa silloin kun tulee säkeen tai säkeistön taitekohta. Vaikka

Eedla laulaisikin viimeisen sävelen tarpeeksi pitkäksi, voi hengittäminen tapahtua niin

nopeasti, että seuraava säe alkaa ennemmin kuin tahtiosoitus antaisi myöden.

Rytminen muuntelu liittyy sanojen vaihtumiseen ja on näin ollen hyvin luontevan

kuuloista. Kuitenkin poikkeavuuksia luontevuuden suhteen löytyy. Joissain lauluissa

tahdin mitta voi lyhentyä jopa yhden iskun verran, jos sanoista jää yksi tavu pois (ESIM.

10). Viides tahti on 2/4, eli yhden iskun normaalia lyhempi ja tämä ilmiö tapahtuu

kertauksessakin, joten se ei luultavasti ole vahinko.

ESIM. 10

mur

het

- ta

- täyn

nä

- ja rau

ha

- toin,- on

mi

-

1.

2.

nun

kin- rin

tai

- se

- ni.

-

Nyt

ni.

Eedlan lauluissa rytmisiä vivahteita on paljon. Työssä käyttämäni runkonotaatiotavan

vuoksi, pääosa niistä havainnollistuu kuitenkin vasta kuuntelemalla nauhoja. Esimerkissä

11 Eedla laulaa kuudestoistaosanuotit enimmäkseen hieman kolmimuunteisina tai sitten

tasarytmisinä. Selkeästi pisteelliset rytmit olen nuottiin kuitenkin merkinnyt. Lisäksi

kirjoitin nuotin 4/8 tahtiosoitukseen, koska laulussa tapahtuvaa rytmistä pidennystä olisi

2/4 tahtiosoituksella ollut vaikea havainnollistaa.

ESIM. 11

puut,

jot ka- tuu len- hu

mi- nas- ta- huis

kaa,- met sä- myrs

ky- niis tä- su

hi-

-

14

Rytmiikan tarkempaan notaatioon en ole katsonut olevan tarvetta seuraavista syistä: yksin

esittäessä kappaleissa on usein sen tasoista hienorytmiikkaa, jota ei voi oppia kuin

kuulonvaraisesti. Nauhoitustilanne voi vaikuttaa laulajan olotilaan luomalla siihen

jännityksiä ja oman kokemukseni pohjalta tiedän, että se vaikuttaa helposti juuri rytmin

käsittelyyn. Jännittäessä usein hengitys on pintapuolista ja nopeaa, ja näin ollen tauoista

voi tulla lyhyempiä. Jännitys vaikuttaa joskus myös laulun tempoihin siten, että ne ovat

nopempia kuin normaalitilanteissa.

3.3.3 Asteikot ja sävellajit

Eedlan sävellajit vaihtelevat paljon. Ainoastaan kaksi laulua on samassa sävellajissa:

Kuljin pitkin Näsijärven rantaa ja Tuudittele tuuli. Eedlan kokonaisambitus on g-d2 eli

lähes kaksi oktaavia.

TAULUKKO 2

ambitus

A-duuri a-c#2

B-duuri b-d2

Es-duuri as-c2

F-duuri g-a1

h-molli (luon.) h-g1

c#-molli (luon.) c#1-c#2

c#-fryyginen c1-c2

e-doorinen h-g1

Eedlan laulamien laulujen sävellajeista neljä on duureja, kaksi molleja ja kaksi on

kirkkosävellajeja. Taidemusiikkiin verratessa kansanmusikin molliasteikossa on erona

asteikon seitsemäs sävel. Kansanmusiikissa se on useimmiten matala ja näin ollen sillä ei

ole samalla tavalla johtosävelen asemaa kuin korotettuna. Kirkkosävellajit viittaavat taas

vanhakantaisempaan sävelkerrostumaan. Gregoriaanisen kirkkolaulun uskotaan

vaikuttaneen näihin erikoisiin sävellajeihin. Tutkijat ovat yrittäneet selvittää fryygisyyden

alkuperää romanimusiikissa, jossa se on hyvin yleinen. Sen joko epäillään olevan peräisin

15

suomalaisesta modaalisesta talonpoikaismusiikista tai jäänne vanhoista itäisistä

musiikkikulttuureista (Blomster 2006, 122.).

3.3.2 Laulujen sanat

Sanojen tarkasteluun olen ottanut vertailevan näkökulman. Useimmat lauluista löytyvät

olemassa olevasta kansanlaulumateriaalista ja näin ollen voin verrata mm. niiden

säkeistöjen rakenteita. Eedla laulaa laulut ulkomuistista ja laulujen metrinen rakenne säilyy

kauttaaltaan. Riimit ovat oikeaoppisia. Ensimmäisenä tarkastelussani on balladi Minä

seisoin korkialla vuorella. Siinä neljännessä säkeistössä Eedla kertaa B-osan melodian,

mutta kuitenkin uusilla sanoilla. Eli sanoissa jää yksi säe ilman paria, joka muodostaisi

riimin. Tässä tapauksessa se on ensimmäinen säe, vaikka muiden toisintojen mukaan sen

pitäisi olla kolmas säe.

ESIM 12.

o

4.

ta- mi nä- ou

rol- ta- sor

mus

- ta,

- mu a- kiel

ti

-

äi

ti- ni."

-

"O ta,-

pa ne- tä mä- sor

mus

- sor mee- si,

- si tä- äi

ti- si- ei

sun nää.

Sa no:-

laak

sos- sa- tuol

la- ku kä

ve- lin,

- tä män- sor

muk- sen- löy

sin

- mä."

"Ä lä-

Iida Häppölän laulamassa toisinnossa (Asplund 1994, 120-121), joka muistuttaa Eedlan

versiota suuresti, sanat menevät näin:

4. ”En ota minä oudoilta sormusta, 5. ”Mihin kätken nyt tämän sormuksen,

sitä kielsi mun aitini.” ettei sitä äitini nää?”

”Ota pois tämä sormus sormeesi, ”Sano: laaksossa tuolla kun kävelin,

sitä ei näje äitisi.” tämän sormuksen löysin ma.”

16

Häppölän versioon verrattuna Eedlan versiosta puuttuu viimeiset säkeistöt, joissa tyttö

vietti yön kreivin kanssa ja aamulla tytön herättyä oli laiva lähtenyt kreivi mukanaan. Tyttö

harmittelee omaa onnettomuuttaan ja heittää sormuksen mereen. Monista muistakin

Balladeja ja arkkiveisuja -kirjan toisinnoista puuttuu nuo samat säkeistöt. Siihen voi

vaikuttaa tietenkin sanojen unohtuminen, mutta sanoja on joskus myös karsittu

häveliäisyyssyistä.

Etelä-Pohjanmaan murre vilahtelee Eedlan lauluissa aina välillä. Suurimman osan hän

laulaa kuitenkin kirjakielellä. Olen kirjoittanut sanat niin kuin olen ne kuullut ja olen myös

halunnut tuoda kaiken murteeseen viittavan esille. Murteen määrä vaihtelee sitä

sisältävissäkin lauluissa ja suurinta se on Mammani maja on matala -laulussa ja Melloon

laulussa (ESIM. 13).

ESIM. 13

Mammani maja ommatala

ei se tarvitte portahia.

Niin palijo kun mettäs on pitkiä puita,

niin ommulla sortajia.

Eedla on oppinut italian kielisen laulun posetiivarilta Vaasan kaupungissa. Eedla on ollut

ilmiömäinen oppija ja hyvämuistinen, jos olettaa ettei hän ole tuntitolkulla opetellut laulua

esittäjien mukana tai kirjoittanut sanoja ylös.

Eedlan laulujen joukossa on myös polskarallattelua. Polska on ollut suosittu tanssi ja kun

joka pitäjästä ei soittajaa löytynyt, niin tansiijat itse säestivät tanssiaan laulamalla näitä

soittomelodioita. Suomessa polskia on yleensä laulettu tavuilla kuten ral-la tai tral-la,

mutta Eedlan käyttämät tavut kuten dil-la ovat olleet yleisempiä Ruotsissa. Tänäpäivänä

kansanmusiikin kentällä termiä kutsutaan dillatteluksi. Eedlan pohjalaisuudesta johtuen d:t

ovat enemmänkin pehmeitä r-äänteitä. Laulutyyleihin on saatu vaikutteita Ruotsista

samalla tavalla kuin soitinmusiikkiinkin.

17

3.3.5 Äänenkäyttö

Edlan puheääni on nauhoilta kuultuna hieman hiljainen, mutta lauluääni on verraten

voimakas, varsinkin kun hän laulaa rintarekisterillä. Ohennettu ääni on hieman hiljaisempi.

Eedlan äänestä erikoisen tekee rekisterinvaihdoskohdan selkeys. Rekisterinvaihdos on

kohta, jossa äänihuulten värähtelytapa muuttuu siirryttäessä matalalta rintarekisteristä

korkeammalle ns. ohenteelle tai pää-äänelle ja siinä värähtely lakkaa hetkeksi (Eerola

2002, 26). Joillain äänihuulten muoto tai toiminta on sellainen että vaihdos kuuluu

selkeästi.

Eedlan rintarekisterin ääni on myös hiukan pistävä ja nasaalinen. Nasaalisuus vaikuttaa

artikulaatioon, jolloin esimerkikai p-äänne on lähempänä b:tä ja k-äänne g:tä. Näin

tapahtuu vain vähäisessä määrin ja hieman hitaammissa kappaleissa selvemmin. Joitain

sanoja Eedla ääntää hieman pyöreästi ja selkeimmin tämä tulee esille polskarallatuksissa,

joissa sekä kaikki vokaalit että konsonantit tuntuvat sulavan yhdeksi.

18

4 JUHO UDD

Juho Udd (s.18.2.1886) Ilmajoen Ujaistenkylästä.

4.1 Äänitetty aineisto

Juho Uddin aineiston professori Ala-Könni on äänittänyt vuosina 1955-60. Lauluja on

yhteensä 16, mutta koska jotkut lauluista on laulettu useampaan kertaan, on tämä luku vain

viitteellinen. Nauhan vaihtuminen ja Juhon tapa käyttää samaa melodiaa eri sanojen kanssa

ja samalla yhdistelemällä aikaisemmin käyttämiään sanoja uusien kanssa on vaikeuttanut

laulujen lukumäärän laskemista. Pääasiassa Juhon laulut jakautuvat tyyliltään tasaisesti

reki-, valssi- ja muiden laulujen kesken. Muut laulut ovat uudempia riimillisiä

kansanlauluja, joissa ei ole kuitenkaan tietyn lajin kuten rekilaulun tai balladin

ominaispiirteitä.

ESIM. 14 ESIM. 15

Ku Mattilan Santran hiukset on kammattu Tuuli on tuima

vasimelle puolen päätä. ja pimeä on taivo.

Ku Hallin Jannen rautikko travasi Suuri on ulapalla

Kuorasjärven jäätä. aaltojen raivo.

Esimerkki 14 on rekilaulu, koska siinä rekimitan tärkein tunnusmerkki täyttyy (ks. 5.1.1):

toisen ja neljännen säkeen lopusta löytyvät riimijalat, päätä-jäätä. Esimerkissä 15 on

vahvaa riimillisyyttä, mutta se ei ole rekilaulu eikä myöskään valssilauluksi luokiteltava.

4.2 Analysoitavien kappaleiden valinta

Juhon laulujen kohdalla analysoitavien kappaleiden valinnassa pyrin mahdollisimman

monipuoliseen otantaan: polska, balladi, refrengin sisältävä laulu sekä loput tasaisesti

jäljelle jääneiden tyylien edustajista. Balladeita aineistossa oli kaksi kappaletta ja kyseessä

on yksi ja sama laulu. Valitsin nuotinnettavan sillä perusteella, että jälkimmäinen oli

selkeämmin laulettu ja ensimmäisessä versiossa melodia oli lähes kauttaaltaan

19

yksisäkeinen. Tämän lisäksi Juhon tapauksessa on laulujen valintaan vaikuttanut arkiston

käyttäjän vaitiolovelvollisuus, koska kaikki materiaali ei ole julkaistavaksi kelpaavaa.

4.3 Laulutyylin anayysi ja havainnollistaminen

Juho laulaa hyvin legatomaisesti. Hän sitoo laulaessaan sävelet toisiinsa ja laulaa jokaisen

nuotin täysimittaisena. Ylipäänsä hänen lauluissaan on hidas poljento. Puhtaus vaihtelee

huomattavasti. Silloin kun hän tuntuu olevan varma siitä mitä hän laulaa, laulun melodia

on selkeämmin erotettavissa. Varmuuden huomaa siitä, että hän laulaa oikeaoppisia

säkeistörakenteita ja riimit muodostuvat oikein. Silloin kun hän joutuu enemmän

muistelemaan sanoja, on laulussa mukana runsaasti täytesanoja, riimit eivät aina ole oikeita

ja säkeistöjen järjestys ja kertailu on epäjohdonmukaista. Tällöin myöskin melodia on

epäselvempi ja hieman vaikeammin tulkittavissa nuotinnoksia ajatellen. Edellä mainituista

syistä huomaa myös, että Juho laulaa laulut täysin muistinvaraisesti. Tarinat ovat välillä

tekstirakenteeltaan hyvinkin vapaamuotoisia. Juho saattaa usein jäädä kertaamaan

melodialinjan neljästä säkeestä vain kahta viimeistä. Kuunnellessa näitä lauluja tulee

mieleen, että hän ehkä keskittyy sanojen muisteluun ja tarinan kerrontaan ja melodia vain

vahingossa vakiintuu paikoilleen. Tämä tekee lauluista erikoisia kokonaisuuksia ja

laulutyylistä omalaatuisen.

4.3.1 Melodian käyttö

Varsinkin Juhon lauluja koskevissa nuotinnoksissa runkonotaation tarpeellisuus on

huomattava, koska joissain lauluissa länsimaiseen puhtauskäsitykseen verrattuna melodiat

ovat hyvinkin epäpuhtaita. Nuotinnoksissani olen tehnyt kompromisseja korostaen

runkomelodiaa. Olen kuitenkin poiminut mukaan selkeimpiä linjassa tapahtuvia muutoksia

ja pyöristänyt sävelet sävellajin mukaisiksi. Seuraavissa esimerkeissä huomaa, miten

melodiasta tehty tarkempi notaatio vaikuttaa nuottikuvaan.

20

ESIM. 16

Työ si tä- lop

pui- pär

mä- reil- tä,- an

si- o- poi

jil- ta,- ku

lu- ku- reil

- ta,- ku

ta la- vi- se uh

ka- si- jäi

nen- ja tuo pak

ka- nen- har

maa- päi

nen.

-3

ESIM. 17

Työ si tä- lop

pui- pär

mä- reil- tä,- an

si- o- poi

jil- ta,- ku

lu

- ku- reil

- ta,- ku

ta la- vi- se uh

ka- si- jäi

nen- ja tuo pak

ka- nen- har

maa

- päi

nen.

-

3

Useimmat Juhon lauluista on transkriboitu kokonaan, siitä syystä että melodia ei vakiinnu

täysin lainkaan. Hän muuntelee joissain lauluissa melodiaa jatkuvasti, mutta vain pienin

vivahtein ja välillä se voi jopa kuulostaa tahattomalta. Vaikka näin osittain olisikin, tekee

Juho muuntelua suurimmaksi osaksi kuitenkin tarkoituksella ja se on hänelle luontevaa.

Vaikka puhtaus ja melodialinjat eivät ole tämän päivän kuulijalle kaikkein selkeimpiä,

Juhoa paljon kuunnelleena voin todeta, että hän on hyvin musikaalinen ja hyvä laulaja.

Hänestä kuulee, että hän on laulanut paljon ja pitää siitä. Melodian, rytmin sekä sanojen

spontaani tuottaminen ja muuntelu ovat osoitusta vahvasta osaamisesta.

Juhon laulussa on toisinaan kuultavissa glissandoja (ESIM. 18) eli liu´utuksia säveleltä

toiselle sekä niekkuja, jotka puolittavat aika-arvon. Nämä tunnusmerkit ovat hyvä osoitus

hänen tavastaan laulaa intensiivisesti, ”sitkeästi”.

ESIM. 18

o

tan- ky

nän- kä

tee- ni,

- mi nä- lau

lun- kir

joi- tan.

-

Kun

21

Juholla tapahtuu kahdessa laulussa modulaatio, eli sävellajin vaihdos. Tuuli on tuima -

laulu alkaa d-mollissa, josta se moduloi g-molliin (ESIM. 19). Modulaatio tapahtuu niin,

että kolmas säkeistö alkaakin alkuperäisen sävellajin perussäveleltä, eli säveleltä mille

jäätiin toisen säkeistön päätteeksi. Ja koska säkeistö alkaa alapuoliselta kvintiltä, on näin

ollen edellinen perussävel uuden sävellajin alakvintti.

ESIM. 19

lah

2.

ti- on tyyn

ny- ja se

le- ke

- ä- vaan,

kun las

ke- sä lah

te- si- val

ka

- maan.

-

Kun

jou

3.

ru- jo ko

ti- hin- ja len

- to

si- hei

tä,

- taik ka- mi nä- a

jat- te

- lin- kin- aal

to- jen- tei

tä.

-

Laulussa Kulkuripoikana maailmalla (ESIM. 20) 5. säkeistössä Juho laulaa kolmannessa

tahdissa ja kolmannella iskulla normaalin kvintin sijaan oktaavin. Neljännen tahdin ajan

sävelsuhteet säilyvät samoina verrattuna aikaisempiin säkeistöihin eli modulaatio on

tapahtunut g-mollista c-molliin. Seuraavassa säkeistössä ja aivan samassa tahdissa, hän

moduloi melodian takaisin g-molliin tekemällä juuri päinvastoin kuin edellisessä

säkeistössä.

ESIM. 20

Ta

5.

los- ta- kuu

lu- se ja rys

ket- ja lui

ke,- rys

ket- ja nau

ru- ja lui

ke,-

ai na-

kar ta- nol- len- as

ti,- hei Ruot

sin- soin

tu- vas

- ti.

-

Ko

6.

pu- tin- mä o

ve- hen- syh

kym mät- syö

vit,- eh

kä- mä raa

vin- ja eh

kä- pä- lyön

niin ku-

vet tä- mä o

li- sin- vail

la,- ku ja

no- on niin he

lek- ka- rin- lail

la.

-

22

Näissä sävellajin vaihdoksissa on selkeä logiikka, koska melodialinja jatkuu kuitenkin

muuttumattomana modulaation jälkeenkin. Mielestäni se että pystyy vaihtamaan noin

huomaamattomasti toiseen sävellajiin sekoittamatta sävelten suhteita, osoittaa

musikaalisuutta. On epäselvää miksi modulaatioita tapahtuu. Ehkä Juho on niin kiinni

tarinan kerronnassa, että melodian kontrolli herpaantuu.

4.3.2 Rytmiikka

Kuten jo edellä mainitsin, Juho laulaa laulunsa hyvin sitkeästi ja tempot ovat kauttaaltaan

melko hitaita. Rytmiikaltaan Juhon laulu on niin vivahteikasta, että sitä on lähes

mahdotonta nuotein kuvata. Joissain lauluissa fraasit ovat kuin lauseita, jotka vain

puhutaan kukin omaan rytmiinsä.

Monessa laulussa Juho aloittaa säkeen fermaatilla, eli hän venyttää ensimmäistä säveltä.

Tällaista aluketta olen tavannut joskus viulun soittajilla, kun he ”polkaisevat” kappaleensa

käyntiin. Juho käyttää fermaattia laulun alussa ja sen lisäksi myös joidenkin yksittäisten

säkeistöjen alussa.

ESIM. 21

Kei

sa- ri- Mat

ti- ja Mai

ja,- maa

her- ra- Jus

si- ja San

na,-

Juho pyrkii laulamaan laulut rytmisesti oikein, mutta joskus sanojen muistelu,

hengitystauko ja tunnelmointi vaikuttavat rytmin venymiseen. Juhon lauluissa

hengityspilkku tarkoittaa melkein poikkeuksetta sitä, että siihen kohtaan tulee pieni tauko,

mutta muuten nuotit ovat kuitenkin kirjoitetun mittaisia.

23

ESIM. 22

se

2.

pän

- säl

li- mä o

li

- sin,

- niin

vas

kes- ta- hei

lan

- va

lai

- sin.

- Ra ti-

ril

la- la- lei,

- ra ti-

la lei,

- niin

vas

kes- ta- hei

lan

- va

lai

- sin.

- Vaan

Sitkeän laulutyylin, sanojen muistelun tai hengityksen vuoksi, Juhon laulujen rytmiikka

elää kokoajan. Hänellä on laulaessaan aivan omanlaisensa poljento.

4.3.3 Asteikot ja sävellajit

Juholla ei sävellajien skaala ole kovin laaja. Taulukon ambitus -sarakkeesta huomaa, että

sävelikkö matalimmasta korkeimpaan on melkein kaikissa lauluissa suurinpiirtein saman

laajuinen. Poikkeuksen tekee toinen es-molliasteikko. Siinä korkein sävel ulottuu lähes

kaksiviivaiseen ces-säveleen. Nauhaa kuunnellessa kuitenkin voi huomioida selvästi, että

Ala-Könnin puheääni on myös normaalia korkeampi tämän laulun alkaessa. Luulen että

tässä kohden nauha on nopeutunut ja tällöin äänen sävelkorkeus on myös noussut.

Nopeutus kestää hetken aikaa ja tämän aineiston osalta se koskee kolmea laulua: Tuuli on

tuima, Kulkuripoikana maailmalla ja Nyt otan kynän käteeni. Nauhaa hidastamalla voi

arvioida alkuperäisen säveltason olleen noin kokosävelaskelta matalampi. Korkein Juhon

laulama ääni (joka on nopeutetussa versiossa ces2) jää jokatapauksessa esiintyessään

nuottiin nähden hieman alavireiseksi. Juhon lauluissa myöskin säveltason muuttuminen ja

hienovireen eloisuus vaikuttaa säveliin ja niiden soiviin korkeuksiin.

TAULUKKO 3

ambitus

a-molli E-g

c-molli (luonn.) c-d1

es-molli(luonn.)* es-ces2

es-molli (luonn.) d-es1

24

e-molli d-e1

e-molli (luonn.) e-e1

g-molli * d-g1

f#-molli(luonn.)* f#-a1

* nopeutettu

Molleista luonnollisia on viisi ja lopuissa lauluista esiintyy sekä matala että korkea

seitsemäs sävel. Se on korkea aina silloin, kun se esiintyy alimman perussävelen

alapuolella. Tällöin korotettu seitsemäs sävel toimii alajohtosävelenä länsimaisen

sävelopin mukaan. Huomioitavaa on, että Juholla mikään kappale ei mene duurissa, vaan

kaikki ovat molleja. Anneli Asplund kuvailee teoksessa Kansanmusiikki rekisävelmien

vanhakantaisuutta näin:

Vanhakantaisuuden tuntomerkkejä on iskualoissa tasasävelien (trokee)

runsaus, kaksi- (daktyyli) tai nelisävelisyys on tasasäveliä niukempaa.

Mollisävellajiakin pidetään ominaisena juuri vanhemmalle

sävelkerrostumalle. (Asplund 2006, 149)

4.3.4 Laulujen sanat

Juholla on laulujen tarinat selkeinä muistissaan, mutta joissain lauluissa metrinen rakenne

ei perustu mihinkään kaavaan. Hän kertoo lauluissaan tarinoita omin sanoin.

Juho kertailee samoja sanoja läpi laulun, kuten Hallin Jannen laulussa, jossa yksi

riimillinen säepari esiintyy laulussa kolme kertaa, yksi säe ilman paria kaksi kertaa ja yksi

säepari kerran. Mahdolliseksi tämän tyylisen säerakenteen käytön tekee melodian

yksisäkeisyys. Melodia kulkee samalla neljän tahdin kaavalla kokoajan. Samaa ilmiötä

tapaa useissa Juhon lauluissa.

Silloin kun Juho osaa laulun hyvin ja muistaa sanat rakenteeltaan oikein, ovat myöskin

riimit oikeaoppisia ja luontevia. Sanat vaikuttavat lauluun kokonaisuudessaan esimerkiksi

silloin kun yksi säe jää sanoista laulamatta. Kun säkeistössä on normaalisti neljä tahtia niin

yhden säkeen jäädessä pois, jää tahtien määräksi enää kolme (ESIM. 23).

25

ESIM. 23

I

8.

sän- tä- is

tui- kei

nu- tuo

- lis- sa,- kum

ma- kum ma- kei

nu- tuo

- lis- sa,-

tar jo- ten- kau

hal- la- vii

naa,- kyl lä- täl

lä- poi

jal- la- pii

saa.

-

Tans

9.

si- tin- e

män- tää- ja tans

si- tin- pii

kaa,- tans

si- tin- ai

ka- lail

la,- hei jär

ke- ä- miel

tä- ni- vail

la.

-

Tällainen kyky muunnella laulua osoittaa vahvaa osaamista ja luovuutta. Yhden tahdin

poisjättäminen vaatii melodian muuttamista, jotta laulu loppuisi tunnistettavasti. Juho

lopettaa esimerkin 23 laulun modulaatioon, joka tapahtuu toisessa eli juuri muuntuvassa

tahdissa. Siinä hän laulaa normaalin kolmannen tahdin rytmisellä rakenteella, mutta toisen

tahdin melodialinjalla. Kolmannen tahdin hän laulaa normaalin viimeisen tahdin tapaan,

mutta kun edellisen tahdin viimeiset sävelet ovat vaihtuneet, niin viimeisessä tahdissa

tapahtuu modulaatio kuin itsestään.

Juhon laulama balladi Nyt otan kynän käteeni on hyvä esimerkki hänen sanojen käytöstään.

Lähes jokainen lause alkaa sanalla ”kun” riippumatta siitä, miten sanat jatkuvat.

Verrattaessa säkeiden tavumääriä toisiinsa, on vaihtelu huomattavaa ja siksi laulu

kuulostaa hallitsemattomalta omin sanoin tarinoinnilta. Juho laulaa kyseisen balladin

nauhoilla kahteen kertaan. Sanat ovat lähes identtiset, mutta tästä nuotintamastani versiosta

puuttuu yksi säe: ”Sillä arvonimi lääkäri oli hänellä itsellään”.

On myös tapauksia, joissa sanat tulevat oikein tyylinmukaisesti ja harkitusti. Tule

huomenna meille meillä leivotahan -laulu on Juholla hyvin muistissa ja riimit eivät

onnahtele. Kaikkia sanoja hän ei kuitenkaan muista, jonka vuoksi säkeistörakenne

muuntuu laulussa taajaan. Laulussa on kolme-, neljä- ja kuusi säettä sisältäviä säkeistöjä

(ESIM. 24). On mielenkiintoista, miten joillain laulajilla laulaminen on voinut olla

kaavoihin kangistumatonta ja elävää.

26

ESIM. 24

se

2.

pän

- säl

li- mä o

li

- sin,

- niin

vas

kes- ta- hei

lan

- va

lai

- sin.

- Ra ti-

ril

la- la- lei,

- ra ti-

la lei,

- niin

vas

kes- ta- hei

lan

- va

lai

- sin.

- Vaan

jo

3.

kai

- sel

ta- sen sa

lai

- sin

- ra ti- ril

la- la- lei

- ra ti- ril

la- la- lei,

- niin

jo

kai

- sel

ta- sen sa

lai

- sin.

- Jos

4.3.5 Äänenkäyttö

Juhon lauluääni ei eroa puheäänestä kovinkaan paljoa, eli laulutyyli on puheenomaista.

Tähän vaikuttaa myös se, että Juhon puheääni on aika korkea ja laulut menevät

puheäänelle sopivalta korkeudelta. Mitä korkeammalta Juho laulaa, sen kiristyneemmäksi

hänen äänensä kuitenkin käy. Hänellä on hyvin kiinteä ääni ja hän laulaa rintarekisterillä,

eikä käytä lainkaan ohennetta.

Rekisterin vaihdoskohdan yli lauletaan raskaalla melanismilla ja

äänihuulilihas jää päävastuuseen alueella, jolla korkeutta säätelevien lihasten

aktiiviteetin pitäisi olla suurempi. Äänihuulilihasten pitäisi venyä ja ohentua

korkeammalle laulettaessa, mutta liiallisen jännityksen takia näin ei pääse

tapahtumaan ja tästä syystä äänentuotto tuntuu sitä työläämmältä mitä

korkeammalle lauletaan. (Eerola 2002, 25)

27

5 LAULAJIEN VERTAILU JA TARKASTELU

Olen tarkastellut kahta hyvin erilaista laulajaa. Sen lisäksi että eroavaisuuksia ovat

sukupuoli ja ikä (tallennustilanteessa Eedla on ollut 78 vuotias ja Juho 70 vuotias), myös

heidän käyttämistään asteikoista ja muista musiikillisista tyylipiirteistä löytyy eroja.

Kuitenkin löydettävissä on myös yhtäläisyyksiä kuten hienorytmiikka.

5.1 Laulajilta äänitetty kokonaisaineisto

Eedlalta äänitettyjä lauluja on yhteensä 15 ja Juholla 16. Olen valinnut kummaltakin

kahdeksan laulua analysoitavaksi edellä mainituin perustein.

5.1.1 Laulun lajit

Kummallakin laulajalla laulun lajit jakautuvat monipuolisesti eri tyyleihin. Rekilauluja on

molemmilla kaksi kappaletta. Juhon laulama Hallin Jannen laulu on myös arkkiveisu,

mutta luokittelen sen tässä mittansa mukaan rekilauluksi.

Uusimittaisen kansanlaulun yleisin muoto on riimillinen rekilaulu, jonka varsinaista

kukoistusaikaa oli 1800-luku. Rekilaulun perusmuodossa on kaksi keskenään riimillistä

säeparia, jotka kumpikin sisältävät seitsemän painollista tavua, runojalkaa. Rekilaulut on

jaettavissa vanhempaan ja nuorempaan kerrostumaan sävelmistön perusteella.

Vanhakantaisuuden tuntomerkkejä ovat iskualoissa tasasävelien runsaus, mollisävellajit

sekä säeparien melodinen samankaltaisuus. Selkeämmin vanhakantaisuutta osoittavat

kuitenkin kirkkosävellajeihin viittaavat tonaaliset tekijät, joista tunnusomaisin on doorinen

seksti, mollin korotettu kuudes aste. (Asplund 2006, 146-149)

Arkkiveisuja tai balladeja on Eedlalla kaksi kappaletta ja Juholla yksi. Arkkiveisu on

painoarkille painettu runo, jota on varhemmin myyty laulettavaksi. Kirkollisaiheisten

laulujen myynti ei enää kannattanut virsikirjan julkaisun jälkeen ja opettavaiset, uutisoivat

sekä viihdyttävät arkkiveisut alkoivat käydä kaupaksi. Arkkiveisujen suosion kasvuun

vaikuttivat laulun aiheiden kiinnostavuuden lisäksi myös lukutaidon lisääntyminen. (Leisiö

1988, 4.)

28

Suomessa balladit ovat aiheeltaan kertovia lauluja, jotka on muokattu johonkin riimilliseen

mittaan. Kansanballadien keskeisiä aiheita ovat olleet rakkaus ja kuolema. Laulut ovat

esittäneet tapahtumat varsin ulkokohtaisesti ja pelkistetysti. (Leisiö 1988, 11.)

Polskia kummallakin laulajalla on yksi kappale. Polska on ollut pelimannimusiikin

keskeisin muoto aina 1800-luvulle saakka ja polskia on myös laulettu sekä sanoin että

ilman sanoja sopivin tavuin rallattamalla. Polskasäkeistölle on ominaista, että kaksi

säeparia ovat keskenään riimilliset ja sen lisäksi kummassakin säeparissa on sisäsointu,

joka on loppusoinnullinen. (Asplund 2006, 141-142)

Tämän työn aineistossa piirileikkilauluja Juholla on kaksi kappaletta ja Eedlalla niitä ei ole

lainkaan. Muita riimillisiä kansanlauluja Juholla on kolme ja Eedlalla kaksi kappaletta.

Näistä Eedlan kappaleista toinen on italiankielinen. Eedlalla on lisäksi yksi valssirytminen

laulu, joita puolestaan Juholla ei ole lainkaan. Eedlalla puolet lauluista on kolmijakoisia tai

-tasaisia, kun Juholla niitä on vain kaksi: kolmijakoinen balladi Villestä ja Bertasta sekä

kolmitasainen polska.

Eedlan ja Juhon laulujen aiheet poikkeavat toisistaan. Eedlan laulut ovat kauttaalataan aika

lempeitä ja siveitä. Mammani maja on matala -laulussa esiintyy hieman

”kevytkenkäisyyttä”, mutta yleisesti laulut ovat tunneilmaisuiltaan neutraaleja. Juhon

laulut ovat huomattavasti maskuliinisempia. Niissä on aiheita, jotka viittaavat esimerkiksi

vankilaan, viinan juontiin ja ilon pitoon. Juhon lauluista löytyy myös traagisia

rakkaustarinoita ja petetyn tuntoja kuvaavia lauluja, joissa tunnetilat ovat syvällisiä.

5.1.2 Laulujen oppiminen

Eedla ja Juho ovat oppineet laulunsa kuulonvaraisesti. Eedlan oppiminen nauhojen tietojen

perusteella on usein tapahtunut ympäristöä tarkkailemalla. Lauluja on opittu mm. oman

kylän miehiltä ja posetiivarilta. Laulun oppimisesta tansseissa mainitaan vain kerran

polskarallatusten yhteydessä.

Juhon kohdalla puolestaan viittaus tanssitapahtumaan laulun oppimisen yhteydessä tulee

esiin polskan ja piirileikkilaulujen yhteydessä. Aineistoni ulkopuolella olevassa

materiaalissa Juho mainitsee sepittäneensä yhden laulun erään toisen miehen kanssa.

29

Koska toisintoja useistakaan Juhon laulamista lauluista en ole löytänyt, voi hyvin olla, että

jotkut muutkin laulut ovat hänen itsensä tekemiä. Juhon lauluissa esiintyvät henkilöt ovat

usein hänelle tuttuja. Juho on oppinut lauluja myös kansalaissodan aikana ollessaan noin

kolmekymmentä vuotias.

5.2 Laulutyylit

Eedlan laulutyyliin verrattuna, Juhon laulutyyli on paljon vapaampaa ja muuntelultaan

rikkaampaa. Eedla pitäytyy runkomelodiassa hyvinkin vahvasti, vaikka niekkujen runsaus

ja sanarytmeistä johtuvat melodiakulun pienet muunnelmat rikastuttavatkin kuulokuvaa.

Juho puolestaan laulaa harvoin esimerkiksi säkeen laskevaa, eli päätökseen vievää linjaa

montaa kertaa samalla tavalla. Juholle melodian muuntelu on helppoa ja pieniä variaatioita

on jatkuvasti kuultavissa. En usko että hän on laulua aloittaessaan etukäteen päättänyt

miten melodialinja rakentuu, vaan asiat tapahtuvat spontaanisti. Myös sävellajin vaihtelut

kesken kappaleen tapahtuvat luonnollisesti ja melodialinja säilyy siitä huolimatta selkeänä.

Tällainen kaavoihin kangistumattomuus osoittaa mielestäni luovuutta, jollaista tämän

päivän laulajalta usein puuttuu.

Eedla käyttää niekkuja Juhoa useammin. Omaperäiset niekut kuuluvat olennaisena osana

Eedlan laulutyyliin. Juhon tunnusomainen laulutyyli tulee puolestaan esiin venyvien

sävelten ja glissandojen kautta. Juholta voi myös löytää Eedlalla esiintyvää niekkua, mutta

ne korostuvat lauluissa eri tavalla. Juhon lauluissa tempot ovat hitaampia.

Kun näiden laulajien esitysten rytmiikkaa vertailee, nousee päällimmäisenä esiin tempojen

suuret erot, mutta lähemmässä tarkastelussa rytmin käsittelystä löytyy myös paljon

yhtäläisyyksiä. Eedla laulaa laulut nopeasti – nopeammin kuin esimerkiksi tanssitilanteessa

niitä laulettaisiin. Juholla tilanne on päinvastoin. Hän laulaa piirileikkilaulutkin niin

hitaasti, että tanssiminen niiden tahtiin olisi vaikeaa. Juhon laulut ovat myös pääosin

vapaarytmisiä.

Rytmiikan osalta yhdistävä tekijä Eedlan ja Juho lauluissa on hienorytmiikan käyttö.

Kansanlaulajille ominainen rytminen eloisuus kuuluu kummankin lauluissa selkeästi.

Hienorytmiikan voi huomata pienistä venytyksistä, kiihdytyksistä ja pysähdyksistä. Laulun

poljento muistuttaa usein puheen poljentoa.

30

Laulajien käyttämissä asteikoissa on paljon eroavaisuuksia. Eedlalla puolet lauluista ovat

duureja, kun Juholla duureja ei ole lainkaan. Myöskään Eedlan lauluissa tavattavia

kirkkosävellajeja ei Juhon lauluista löydy. Kaiken kaikkiaan Juho käyttää Eedlaan

verrattuna vähemmän eri asteikoita. Arkistonauhoilta ei selviä mistä johtuu molliasteikon

yleisyys Juhon lauluissa. Kenties hän muistaa paremmin lauluja, joissa on molliasteikko tai

ehkä ne ovat hänelle vain mieluisampia. Kansanlaulajille totutusta poikkeava

nauhoitustilanne vaikuttaa myös osaltaan äänitettäviksi valikoituviin lauluihin. Näin toteaa

tallennustilanteesta Heikki Laitinen väitöskirjassaan:

Tallennukset ovat enemmänkin raportteja tallentajan ja tallennettavan

kohtaamisesta. Tämä on tapahtunut useimmiten suljetuissa olosuhteissa,

kahden kesken. Tallennettava on esiintynyt tallentajalle. Se on ollut usein

hänelle usein ensimmäinen tälläinen tilanne. Äänitteissä tunnelma on

mukana. (Laitinen 2003, 327)

Ambituksia vertailtaessa täytyy Juhon lauluista jättää nopeutetut laulut kokonaan pois,

koska niissä sävellajit eivät ole totuuden mukaisia. Juhon ambitukseksi muodostuu kuuden

laulun perusteella siis E-e1 eli tarkalleen kaksi oktaavia. Eedlalla kokonaisambitus on g-

d2. Kummallakin laulajalla ambitus on lähes saman laajuinen, mutta Eedlalla ääniala jää

Juhoa hieman suppeammaksi.

Molemmilla sanojen merkitys lauluissa on tärkeä. Juholla tarinointi on Eedlaa vapaampaa

ja hän muodostaa lauseet muistinsa mukaan. Sanajärjestykset, riimit ja lauserakenteet

unohtuvat tämän tästä. Pääasia tuntuu olevan, että asia tulee selväksi. Eedlalla taas sanat

ovat hieman tarkemmin muistissa ja hänellä säkeiden rakenteet muodostuvat

oikeaoppisesti. Laulaessaan Eedlalla ei ole tarvetta sanojen muistelemiseen. Juho taas

välillä selvästi keskittyy muistelemaan sanoja ja laulu myös tästä syystä katkeaa.

31

6 LOPUKSI

On ollut mielenkiintoista miettiä syitä tietyille lauluissa tapahtuville ilmiöille. Olen

oivaltanut runsaasti uusia asioita laulamisesta ja kansanlauluista tätä työtä tehdessäni.

Kappaleiden perusteellinen tarkastelu on opettanut laulutyylien tulkintaa ja laulussa

esiintyvien äänenkäyttöön sekä laulutekniikkaan liittyvien yksityiskohtien havainnointia.

Työn tekeminen on perehdyttänyt minut hyvin Eedla Saarenpään ja Juho Uddin

laulurepertoaariin ja tätä kautta myös tiedot ilmajokisesta kansanlauluperinteestä ovat

tarkentuneet. Nuotinnosten tekeminen on myös opettanut minua nuotinnosohjelman

käytössä. Työtä varten tekemiäni nuotinnoksia pyrin käyttämään tulevaisuudessa eri

julkaisuissa sekä opetusmateriaalina.

Nykypäivänä kansanlaulajien tulisi mielestäni kehittää laulutyyliään enemmän

arkistoäänitteiden pohjalta. Vanhan ajan kansanlaulussa on sellaisia tyylivivahteita, joita ei

voi oppia muuten kuin kuuntelemalla laulajia nauhoilta. Näitä tyylien vivahteita ja syitä

niille, olen tässä työssäni käynyt nyt läpi. Toivon tämän työni innostavan muitakin laulajia

tai muita aiheesta kiinnostuneita vanhan ajan laulajien tyylien tarkasteluun. Arkistonauhoja

on julkaistu runsaasti ja äänitearkistoista julkaisematonta materiaalia löytyy vielä paljon,

eli materiaalista ei ainakaan ole puutetta.

Kansanlaulutyyli muokkautukoon kuitenkin jokaisella omanlaisekseen. Tallenteet ja nuotit

antavat vain pienen häivähdyksen siitä rikkaasta perinteestä, joka aikoinaan kansanlaulussa

on vallinnut.

32

LÄHTEET

Ala-Könni, Erkki. 1970. Karjalaisia kansanlauluja Kivennavalta. Pieksämäki: Karjalaisen

kulttuurin edistämissäätiö.

Ala-Könni, Erkki. 1978. Alavuden laulukirja. Tampereen yliopiston kansanperinteen

laitoksen julkaisu 5. Alavus:Alavuden seura.

Ala-Könni, Erkki. 1979. Lapuan laulukirja. Tampereen yliopiston kansanperinteen

laitoksen julkaisu 6. Vammala.

Asplund, Anneli. 1994. Balladeja ja arkkiveisuja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran

Toimituksia 563. Tampere: Suomalaisen kirjallisuuden Seura.

Asplund, Anneli. 2006. Runolaulusta rekilauluun. Teoksessa Anneli Asplund, Petri Hoppu,

Heikki Laitinen, Timo Leisiö, Hannu Saha ja Simo Westerholm, Kansanmusiikki.

Helsinki: WSOY.

Blomster, Risto. 2006. Suomen romanien perinnelaulujen melodiikka. Teoksessa Kai

Åberg & Risto Blomster (toim.), Suomen romanimusiikki. Suomalaisen Kirjallisuuden

Seuran Toimituksia 1058. Tampere: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Eerola, Ritva. 2002. Lauluäänen toiminnallisista häiriöistä ja ääneen vaikuttavista

tekijöistä. Teoksessa Tarja Hautamäki (toim.), Laulajan opas. 4. painos. Rytmi-instituutin

julkaisuja A4. Seinäjoki: Rytmi-instituutti.

Ilmajoki. 2007. Lyhyt kuvaus historiasta nykypäivään. Www-dokumentti. Saatavissa:

http://www.ilmajoki.fi/historia.asp . Luettu: 23.10.2007.

Laitinen, Heikki. 2003. Matkoja musiikkiin 1800-luvun Suomessa. Acta Universitatis

Tamperensis 943. Tampere: Tampere UniversityPress.

33

Leisiö, Timo. 1987. Runoin virsistä Syrjälän Kaappoon polskaan. Teoksessa Etelä-

Pohjanmaan historia IV, Autonomian kausi 1809-1917. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan

maakuntaliitto.

Leisiö, Timo. 1988. Kansanmusiikin tutkijan perussanastoa. Tampereen yliopiston

kansanperinteen laitos Julkaisuja 12. Tampere: Tampereen yliopisto.

Marvia Einari (toim.). 1966. Einojuhani Rautavaara. Suomen säveltäjiä. Toinen osa, Heino

Kaskesta Leif Segerstamiin. Toinen uusittu ja täydennetty painos. Helsinki: Werner

Söderström osakeyhtiö.

Valo, Liisa ja Wirkkala, Jussi (toim.). 1989. Kaustisen laulukirja 1. Kansanmusiikki-

instituutin julkaisuja 29. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.

Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitoksen ääninauhat:

A-K 61 ja 62. 1954. Erkki Ala-Könni. Eedla Saarenpää.

A-K 130, 131, 181 ja 182. 1955-57. Erkki Ala-Könni. Juho Udd.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran äänitearkiston ääninauhat:

A 317/21, II 123-150. 1955. Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri. Toini Heikkilä

SKSÄ 16.1968. 1968. Pekka Laaksonen ja Leena Koivu. Hilda Hedvig Nurmela.

LIITE 1 : Nuotit

EEDLA SAARENPÄÄ Sivut

Enkä minä muillen ilmoita 1

Kuljin pitkin Näsijärven rantaa 2

Mammani maja ja Melloon laulu 3

Minä seisoin korkialla vuorella (Kreivin sylissä istunut) 4

Sinä uhriksi saatoit mun sydämeni 5

Tuudittele tuuli 6

Polska rallatukset 7

Sul mare Lucika 8

JUHO UDD

Hallin Jannen rautikkovarsa 9

Kun aivanpa se nuoren poijan kesäinen aika 10

Kulkuripoikana maailmalla 11-12

Neito nuori hulivili 13-14

Tule huomenna meille meillä leivotahan 15

Nyt otan kynän käteeni (Ville ja Bertta) 16-17

Tuuli on tuima 18

Keisari Matti ja Maija 19

LIITE 2

Taustatietoa kappaleista:

EEDLA SAARENPÄÄ

1. Enkä minä muillen ilmoita on rekilaulu. Eedla vastaa Ala-Könnille hänen kysyessä

minkä sortin laulu tämä on, näin: no se ovvain sellaanen kans kun emminä niistä

palijo mitään ymmärrä, muutakun se jotta oon kuullu laulettavan vain. Toisintoa en

ole tavannut.

2. Kuljin pitkin Näsijärven rantaa on riimillinen kansanlaulu. Laulun jälkeen jälleen

Ala-Könni kysyy keneltä Eedla on laulun oppinut ja hän vastaa: emminä tierä,

nuorilta miehiltä joiltakin ennen maailmas.. .kyllä ne oman kylääsiä oli.

Löytämässäni toisinnossa on sama runkomelodia, mutta fryygistä toista astetta ei

laulussa esiinny. Toisinto on Kaustisen laulukirjasta (Valo & Wirkkala 1989, 95) ja

se on laulanut Mari Josefiina Benjamintytär Valo (s. 1886). Lisäksi laulu on

löydetty Hilda Puumalan (s. 1889) lauluvihosta kirjoitettuna.

3. Mammani maja ja Melloon laulu ovat myös rekilauluja. Tämän laulun melodia on

hyvin erikoinen, koska ensimmäisen iskun seksti- ja kolmannen iskun kvarttihypyt

voisivat viitata perussävelen olevan h:n sijaan e. Tällöin ensimmäisen tahdin aikana

oltaisiin vahvasti I-asteella ja melodia loppuisi dominantille. H-mollissa sen sijaan

ensimmäinen tahti on subdominanttitehoinen eli IV- tai VI-aste ja kappale loppuu

perussävelelle. Toisintoa en ole tavannut.

4. Minä seisoin korkialla vuorella on arkkiballadi joka tunnetaan nimellä Kreivin

sylissä istunut. Laulun painaminen arkeille ja laulukirjoihin on johtanut laulun

vahvaan tunnettavuuteen ja levinneisyyteen. Seuraavat tiedot tästä laulusta

perustuvat Anneli Asplundin teokseen Balladeja ja arkkiveisuja (Asplund 1994,

113-115). Kreivin sylissä istunut on niitä lauluja, jotka 1800-luvulta lähtien lähes

viime vuosisadan loppuun asti on kuulunut melkein jokaisen suomalaisen

repertoaariin. Kerääjät jopa jättivät merkitsemättä sitä muistiin koska pitivät sitä

liian tavallisena. Sitä oli julkaistu sekä arkkiveisuina että monissa laulukirjoissa ja

julkaiseminen heijastuu selvästi suullisesta perinteestä tallennetuissa toisinnoissa,

sillä on vain muutamia, jotka ovat osoittautuneet painetusta tekstistä

riippumattomiksi. Keräyksissä on kuitenkin tullut suullisena perimätietona

kulkemisesta todisteita, koska jokin toisinto on ollut hyvinkin erilainen. Tämän

laulun kohdalla julkaisemisella on ollut voimakas yhtenäistämisen vaikutus.

Kantelettaressa julkaistu sävelmä on toisinto, jonka laulukirjoihin kulkeutumisen

jälkeen ei tietoa muista melodiatyypeistä juurikaan ole.

5. Sinä uhriksi saatoit mun sydämeni eli Hyljätyn laulu. Olen tavannut tämän laulun

toisinnon Alavuden laulukirjassa (Ala-Könni1978, 383) Jaakko Kivirinnan

laulamana, mutta melodia on aivan erilainen ja säkeistöjäkin on hiukan enemmän.

6. Tuudittele tuuli on valssilaulu. Toisinto löytyy Karjalaisia kansanlauluja

Kivannavalta (Ala-Könni 1970, 154-155) Lydia Häyrysen (s. 1900) laulamana.

Melodia on rungoltaan erilainen ja säkeistöjä on viisi enemmän.

7. Polskarallatukset ovat hieno erikoisuus laulujen joukossa. Ala-Könni yrittää saada

keskustelua aiheesta:

A-K: Kuinkan sitte kun ei oo pelimannia paikalla, kuinkas sitte tanssittihin?

E: Laulettihin vaij ja tanssittihin.

A-K: Jaha laulettihin, no rallattakaapas ny sitte polskaa

Ja niin lähtee dillatus käyntiin. Eedla lopettaa lyhyen pätkän jälkeen ja Ala-Könni

vaatii vielä lisää. Eedla aloittaa kuin samaa laulua, mutta melodia onkin aivan

toinen. Uskon että aikoinaan kun on tanssittu, niin kappaleita on vain tällä tavoin

lennossa vaihdettu toiseen.

8. Sul Mare Lucika tunnetaan Suomessa nimellä Pyhä Lusia. Laulun oppimisesta

Eedla kertoo näin:

E: Minä opiin sen kaupungin karuulla, kun sielä oli posetiivi, joka soitti sitä ja

lauloo tälläästä laulua...Vaasan kaupungis oikeen tuola, kummin´olin siä

palavelukses jollaki.... oli yksi mies ja pieni poika kulukaa, tälläänen poika joka

soitti fiulia ja se mies soitti sitte sitä...mikä se ny oli...posetiivia.

JUHO UDD

1. Hallin Jannen rautikkovarsa on rekimittainen laulu ja alkuperältään se on

arkkiveisu, joka liittyi Hallin Janneen. Hän oli tunnettu v.1867 tekemästään

ryöstömurhasta. Toisintoja Hallin Jannen laulusta olen löytänyt mm. Lapuan

laulukirjasta (Ala-Könni 1979, 69) Kustaa Vesalan (s. 1886) laulamana, sekä Ala-

Könnin nauhoilta (A-K 1880) Jussi Niemelän laulamana.

2. Kun aivanpa se nuoren poijan kesäinen aika on rekilaulu. Toisintoa en ole tavannut.

3. Kulkuripoikana maailmalla on riimillinen kansanlaulu. Lisäksi Ala-Könnin

arkistoluettelossa on merkintä että kyseessä on ”Jätkien laulu”. Se ei ole rekilaulu,

koska säeparissa on kahdeksan painollista tavua ja säkeistössä on neljä säettä, joista

ensimmäinen ja toinen sekä kolmas ja neljäs ovat keskenään riimillisiä. Toisintoa

en ole tavannut.

4. Neito nuori hulivili on piirileikkilaulu. Tätä ei uskoisi, sillä laulussa on hyvin vahva

tarina ja Juho laulaa laulun aika hitaassa tempossa. Kuitenkin Ala-Könni sanoo

laulun aluksi että kyseessä on piirileikkilaulu. Laulun lopuksi käytiin keskutelua:

A-K: Missäs tätä piirileikkiä hypeltihin teirän nuoruusaikana?

J: sielä Könnillä välihi sielä trenkituvas..joo

A-K: no eikös sollu kiukkunen se vanha isäntä?

J: Ei se.. kyllä se toisinaan oli, mutta toisinaan taas niin, ei se piitannu mitää.

A-K: no mihinäs muualla hypeltihin sitte?

J: täälä tierristiillä ja sellaasis

A-K: millä tien ristiillä?

J: täs Kujatuvan plassis ja.

A-K: No tapeltihinko siinä joskus?

J: kyllä ne joskus tappeliki.

Toisintoa en ole tavannut.

5. Tule huomenna meille meillä leivotahan -riimillisen refrengin sisältävän

kansanlaulun on Juho oppinut piirileikkiä tanssittaessa: tuoloon oppinu, ku sitä

piirileikkiä ennen mentihin, jottei sitä palijo muuta tanssittukkaa ku piirileikkiä,

sitä vanhaa lajia ennen...siinoon oppinu kun sitä..

Toisintoa en ole tavannut.

6. Nyt otan kynän käteeni (Ville ja Bertta). Itsemurha onnettoman rakkuden vuoksi on

Tehtaantytön kosto -nimisen, yleisesti myös Vilho ja Bertta -nimisenä tunnetun

laulun pääteema. Monien arkkiballadien normaalikaavasta tämä laulu poikkeaa

sikäli, että tapahtumia ei ole sijoitettu mihinkään ajallisesti tai paikallisesti

epämääräiseen romanttiseen ympäristöön, vaan laulun puitteet ovat modernissa

suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuosisadanvaihteen yhteiskunnalle tyypilliset arvot

ja asenteet tulevat selkeästi esiin. Laulussa lähtökohtana on vahva sosiaalinen

konflikti ja protesti säätyeroja vastaa. (Asplund 1994, 460.)

7. Tuuli on tuima on riimillinen kansanlaulu, jonka oppimisesta Juho kertoo näin:

minoon oppinu sen vapaussoran aikana... tuola Seinäjoella. Toisintoa en ole

tavannut.

8. Keisari Matti ja Maija on polskalaulu, jonka melodia on toisinto Kirkonkyläs oli

tanssit -polskasta. Juho kertoo laulun oppimisesta: täälä Harijummäes päin kun sitä

ennen hyppe...tanssittihin. Laulun jälkeen Ala-Könni utelee keitä laulun henkilöt

olivat ja Juho vastaa: se oli se Raumanni Harijummäestä ja ennen täs... niin

sanottihin Keisari Matiksi sellaanen vanha pariskunta, siinä mihinon se... Kristarus

Erkkikin ennen... elikkä mikä se oli... Saunamäki.

q = 160

Enkä minä muillen ilimoita

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

1

En kä- mi

nä- muil

len- i

li- moi

- ta- mun sy

rän

- su

- ru

- ja

- ni.

-

Synk

kä

- met

tä- ja kir

kas

- tai vas- ne tun

te- vat- huo

li

- a

- ni.

-

Synk

kä

- met

tä- ja kir

kas

- tai vas- ne tun

te- vat- huo

li

- a

- ni.

-

q = 90

Kuljin pitkin Näsijärven rantaa

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

2

Kul

1.

jin- pit kin- Nä

si- jär- ven- ran

taa,

- ys tä- vä

- tä- ni- kai

pai- len.

-

Ja ne

aal lot- jot ka- suu

te- li- vat- san

taa,

- haas taa- ei

hän tä- o

le- tääl.

Ja ne

puut,

2.

jot ka- tuu len- hu

mi- nas- ta- huis

kaa,- met sä- myrs

ky- niis tä- su

hi-

-

naa

* (kertauksessa)

ja ne aa

*( )

vis- tuk- set- kor

vis

( )

- sa- ni- kuis

kaa:- ys tä- vää

- ei mul o

le- kaa.

-

q = 100

Mammani maja on matala

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

3

1.Mam ma- ni- ma

ja- om ma

ta- la,

- ei se tar

vit- te- por

ta- hi

- a.-

pa li- jo- ku met

säs- on pit

ki- ä- pui

ta,- niin on

mul la- sor

ta- ji

- a.-

Niin

pa li- jo- ku met

säs- on pit

ki- ä- pui

ta,- niin on

mul la- sor

ta- ji

- a.-

2.I kä- vä- om mam

ma- ni- ma

ta- las- sa- ma

jas- sa- vuo

si- a- ku

lu- tel

- la.-

Pa rem- pi- on ree

ke- li- luk

3. :,: Lahti on leviä, eik`ole paattiajolla yli soutaa :,::,: Tottahan näiki huliviliflikallapoikia olla joutaa :,:

4. Poijat ne loikkii maantien poikkija lakit on kallellansa.:,: Flikat ne kantaa krinulinutanttuahoikalla varrellansa :,:

MELLOON LAULU

1. Mello se meni merelleja Maijunsa tänne jätti.Kaksitoista aijast`aikaaorotella käski.

2. Kuusi vuott`on kulunuja siit`on vasta puoli.:,: Vaikk`olis kuusikymmentäniin muista emminä huoli :,:

ku- jen- ta

ka- na- poi

ki- a- pu

hu- tel

- la.-

q = 175

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

Minä seisoin korkialla vuorella4

Mi

1.

nä- sei

soin- kor

ki- al

- la- vuo

rel

- la,

- vi hi- ri- äi

- ses

- sä

- laak

sos

- sa.

-

Näin

näin

mi nä- lai

van

- sei laa- vaan,

- kol me- krei

vi- ä- lai

- val

la.

-

He

las

2.

ki- vat- lai

van- sa- ran

nal

- len,

- kä viit- maal

le

-

as

tu

-

maan

-

ja se

nuo

rem- pi- krei

viis- tä- kai

kis- ta

- tu li- mi

nu- a- ki

hi- laa- maan.

-

Hän

ot

3.

ti

- sor

muk- sen- sor

mes

- taan

- ja se o

li

-

kul

tai

- nen.

-

"Kat sos-

nyt

mi nun- pii

ka- ni- i

ha- na,

- si nä- saat

tä män- sor

muk

- sen."

-

"En

o

4.

ta- mi nä- ou

rol- ta- sor

mus

- ta,

- mu a- kiel

ti

-

äi

ti- ni."

-

"O ta,-

pa ne- tä mä- sor

mus

- sor mee- si,

- si tä- äi

ti- si- ei

sun nää.

Sa no:-

laak

sos- sa- tuol

la- ku kä

ve- lin,

- tä män- sor

muk- sen- löy

sin

- mä."

"Ä lä-

val

5.

het- ta- pyy

dä- pu

hu

- a,

- kyl lä- äi

ti

- sen

ym

mär

-

tää.

-

Pal jo

1.

pa

rem- pi- on

mi nun- sa

no- a:

- krei vin- sy

lis- sä- is

tuin

-

2.

mä.

Pal jo- sy

lis- sä- is

tuin

- mä."

q = 160

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

5Sinä uhriksi saatoit mun sydämeni

SiVaan

nä- uhpe

riktos

--

sise

- saao

toitli

--

munsun

symie

dämles

--

mesä

--

ni,si,

--

silkun

lä-

hallem

p`ope

--

liä

--

rakvan

kaunoit

--

tesä

- si.mul`.

-

SiVaan

nä

-

lutai

pava

--

sithan

--

olher

lara,

--

munhän

yskos

täta

--

väko

--

ni,hon

--

olviel

la-

i

ker

ä

ran

--

tisun

- uspe

koltok

--

lises

--

nen.sul`.

-

Ruu

sut

- ja lil

jat

- sun hau

dal

- ta- si,

- ne

kuih

tuu

- ja la

kas

- tu- vat.

-

Vaan

se

rak

ka

- us

- jol

la

- mi

nä- ra

kas

- tin- sua,

ei

mil

loin

- kaan- rau

e

- ta- voi.

Voi

rak

ka

- us,

- kuink´

o

lit- pe

tol

- li- nen

- ja

val

loi

- tit

- sy

dä

- me- ni.

-

Nyt

mur

het

- ta

- täyn

nä

- ja rau

ha

- toin,- on

mi

-

1. 2.

nun

kin- rin

tai

- se- ni.

-

Nyt

ni.

Tuudittele tuuli

= 67

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

6

Tuu

dit- te

- le- tuu

li

-

mun

pien

tä

- ven

ho

- a,

-

niin

et

tä- mur

he- kau

as

- pois tui

- si- rin

nas- tas.

-

Tuu

dit- te

- le- tuon

ne

-

mis

sä

- myrs

ky

- käy,

mis

sä

- aal

lot

- pau

haa,

- ei

kä- maa

ta- näy,

mis

sä- aal

- lot pau

haa,

- ei

kä- maa

ta- näy.

7

q = 130

Polskarallatus 1

Dii da- di- lii

daa- dal

la- ti- dal

la- ti- lal

la- daa

dii- dal

la- ti- dal

la- duu

ii- al

lal- laa

-

tuu

dii daa- dii

daa- dil

la- di- dil

la- di- lii

da- tuu

dii- dal

la- di- jal

la- dal

lal- lil

- lal- laa

-

laa

lal lal- la

- la- lil

la- li- lil

la- li- lal

la- tuu

dii- dal

la- di- dal

la- duu

ii dal

lal- laal

- la

-

q = 130

Polskarallatus 2

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

Daadii al

la- didal

la daa

diidal

ladidal

la lii

didldii

a-

dii- aa

daadil

lallaa

duu didaa

dida il

la-

il la- lil

la- didil

la il

la- didal

la lil

la- lal

la lal

la.-

Daadiidii

dadilii

daa daa

diidii

dadilii

daa

dii da- di- jal

la- lal

la- dil

la- lal

lal- laa

- daa di- jal

la- di- jal

la-

daa dii- jal

la- di- jal

la,-

jal

la- di- jal

la- lal

la- il

la- laal

la.

-

q = 180

Sul mare lucika

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

8

Sul

ma

re

- lu ci- ka

- last

ro- rar

ken- - to.

Pla

- si

- rai

ron

- tra

Pros

pe

- rol- rent

to

-

Re

ni

- pe

- ar la- ple

par

ket

- ta

- mi a.

-

Sant - ta

lu

si

- a,

- sant

ta

- lu si

- a.

-

Sul

ma

re

- lu ci- ka

- last

ro- rar

ken- to.

-

Pla si

- rai

- ron

- - tra

pros

pe

- rol- rent

to.

-

Re

ni

- pe

ar la- plö

par

ket

- ta

- mi a,

-

sanc - ta

lu

- ci- a,

- sanc

ta

- lu ci

- a.

-

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

9

q = 40

Hallin Jannen laulu

Ja Hal

lin- Jan

nen- rau

tik- ko- var

- sa- ja Ans

sin- Jus

sin- suo

ti.-

Ku

kor vat- ne sil

lon- ki- sei

soi- vat,

- kun kä

rä- jil

- len- tuo

tiin.-

Kun

pois o men

nyt- se Hal

lin- Jan

ne- lau

le- le- mas

- ta tääl

tä.-

Ku

Hal lin- Jan

nen- rau

tik- ko- var

- sa- ja Ans

sin- Jus

sin- suo

ti.-

Ku

kor vat- ne sil

loin- ki- sei

soi- vat

- kun kä

rä- jil

- len- tuo

tiin.-

Ku

Mat ti- lan- Sant

ran hiuk

set- on kam

mat- tu- va

si- mel- len- puo

len pää

tä.-

Ku

Hal lin- Jan

nen- rau

tik- ko- tra

va- si- Kuo

ras- jär

- ven- jää

tä.-

Kun

pois on men

ny- se Hal

lin- Jan

ne- lau

le- le- mas

- ta- tääl

tä.-

Ku

Hal lin- Jan

nen- rau

tik- ko- var

- sa- ja Ans

sin- Jus

sin- suo

ti-

ku

kor vat- ne sil

loin- ki- sei

soi- vak

kun kä

rä- jil

- len- tuo

tiin-

q = 110

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

Kun aivanpa sen nuoren poijan kesäinen aika10

Kun ai

van- pa- sen nuo

ren- poi jan- ke

säi- nen- ai

ka- on lin

nas- sa- men

ny- huk

kaan.

-

Kun

leh ti- o li- puus

sa- ja ruo

ho- o li- maas

sa- ja hei

la- kun ruu

sun

- kuk

ka.

-

Kun

ai van- pa- sen nuo

ren- poi jan- ke

säi- nen- ai

ka- on lin

nas- sa- men

ny

- huk

kaan.

-

Kun

leh ti- o li- puus

sa- ja ruo

ho- o li- maas

sa- ja hei

la- kun ruu

sun- kuk

ka.

-

Ja

min

kä- hän- lai

nen- sen ty

tön- nyt on ol

la,- jo ka- lin

nas- ta- hei

laa- mei

naa.

-

2x

q = 60

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

Kulkuripoikana maailmalla11

Kul

1.

ku- ri- poi

- ka- na- maa

il- mal

- la- kä

vin- mä en

nen- Jep

rat- sal,

- oi

syk syl- lä- hil

jai- - sel

la,- hei pie

nel- lä- pak

kai- sel

- la.

-

Pär

2.

mä- ri- u

kol- ta- ky

se- lin- mä töi

tä,- tal

lin- vin

til- lä- le

pä- sin- mä öi

tä,- se

län ket- ti- rie

pu- ni- al

la,- hei mie

lel- lä- kai

ho- a- val

- la.

-

Työ

3.

si tä- lop

pui- pär

mä- reil- tä,- an

si- o- poi

jil- ta,- ku

lu- ku- reil

- ta,- ku

ta la- vi- se uh

ka- si- jäi

nen- ja tuo pak

ka- nen- har

maa- päi

nen.

-3

Ta

4.

los- sa- o

li- vaan jo

ku- nen- hen

ki,- o li- i

sän- tä- ja e

män- tä- ja pii

ka- ja ren

ki- ja

kaik ki- ne hu

ma- - las

sa,- hei kän

nis- sä- pa

ra- has

- sa.

-

Ta

5.

los- ta- kuu

lu- se ja rys

ket- ja lui

ke,- rys

ket- ja nau

ru- ja lui

ke,-

ai na-

kar ta- nol- len- as

ti,- hei Ruot

sin- soin

tu- vas

- ti.

-

Ko

6.

pu- tin- mä o

ve- hen- syh

kym mät- syö

vit,- eh

kä- mä raa

vin- ja eh

kä- pä- lyön

niin ku

12

-

vet tä- mä o

li- sin- vail

la,- ku ja

no- on niin he

lek- ka- rin- lail

la.

-

O

7.

vi- se au

ki- sy

sät- ti- hin,- ruot

sin- kie

lel- tä- ky

syt- ti- hin:-

"vas ta- ru- a

- re- kom

mers?"- mi nä- ym

mär- sin- sen oi

kein.

-

I

8.

sän- tä- is

tui- kei

nu- tuo

- lis- sa,- kum

ma- kum ma- kei

nu- tuo

- lis- sa,-

tar jo- ten- kau

hal- la- vii

naa,- kyl lä- täl

lä- poi

jal- la- pii

saa.

-

Tans

9.

si- tin- e

män- tää- ja tans

si- tin- pii

kaa,- tans

si- tin- ai

ka- lail

la,- hei jär

ke- ä- miel

tä- ni vail

la.

-

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

13

q = 70

Neito nuori hulivili

Nei to- nuo

ri

- hu li- vi

- li,

- nau ru- sui

- nen

vei tik- ka.

-

Poi mi-

ruu

sun

- rin taa- ni

- ja kiin

nit- ti

- sen

neu lal- la.

-

Ei kä-

neu

la

- pit kä- ol

lu,

- o li- puo

len- tuu

man

- mit ta- nen.

-

Sil ti-

kaik

ki

- kär ki- tun

ki

- lä pi- po

jan

- sy rä- meen.

-

Kun ruu

su-

kuih

tui

- rin nas- sa

- ni,- vaan neu

la- o

tet

- tiin- jo pois.

Kun ai

na-

tun

tui

- rin nas- sa

- ni,

- niin kun neu

la

- sie lä- ois.

Ja ei

kä-

tie

rä

- poi ka- nuo

ri

- kel len- us

kol

- li- nen- ois.

Ei kä-

tie

rä- se ke

ron- kuk

ka,

- kos ka- hä

net

- tal la- taan.

-

Ei kä-

tie

rä

- nei to- nuo

ri,

- kos ka- hä

net

- nar ra- taan.

-

Hy väs-

-

ti

ny

nei to- nuo

ri,

- hy väs- ti

- nyt

ar maa- ni.

-

Kun sa

no-

-

vat

si nun- o

le- van

- niin

mo nen- po

jan

- ys tä- vä.

-

Ku hyl

jät

14

-

-

ty

on

poi ka- nuo

ri,

- hyl jä- tyl

- lä- on i

kä- vä,

-

ja kui

ten-

-

kin

sen

kaik ki- tie

tää,- et tä- hyl

jä- tyl

- lä- on i

kä- vä.

-

3

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

15

q = 140

Tule huomenna meille meillä leivotahan

Tu

1.

le- huo

men- na

Sävellaji nauhalla Es-molli.

- meil

le meil lä- lei

vo- ta han,

- saat

läm

min- tä- lei

pää,- jos an

ne- ta- han.

- Jos

yk

sin

- tuut

niin

var

maan

- saat,

jos

toi

sen

- kans

ä lä- toi

vok

- kaa.

- Ra ti-

ril

la- la- lei,

- ra ti- ril

la- la- lei

- jos

toi

sen

- kans

ä lä- toi

vok

- kaa.

- Jos

se

2.

pän

- säl

li- mä o

li

- sin,

- niin

vas

kes- ta- hei

lan

- va

lai

- sin.

- Ra ti-

ril

la- la- lei,

- ra ti-

la lei,

- niin

vas

kes- ta- hei

lan

- va

lai

- sin.

- Vaan

jo

3.

kai

- sel

- ta- sen sa

lai

- sin

- ra ti- ril

la- la- lei

- ra ti- ril

la- la- lei,

- niin

jo

kai

- sel

- ta- sen sa

lai

- sin.

- Jos

met

4.

sä

- mies

- mi nä- o

li

- sin,

- niin

huo

men- na- ke

tun- mä tap

pai

- sin.

- Ra ti-

ril

la- la- lei

ra ti- ril

la- la- lei

- niin

huo

men- na- ke

tun- mi nä- tap

pai

- sin.

- Ei

pys

5.

syl

- lä

- ei kä-

myr

lyl

- lä

vaan

rau

rat

- maa

han- mä lait

tai

- sin.

- Ra ti- ril

la- la- lei

-

ti

ril

la- la- lei

- nii

rau

rat- mä maa

han

- lait

tai

- sin.

-

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

16

q = 80

Nyt otan kynän käteeni (Ville ja Bertta)

Nyt

1.

o

tan- ky

nän- kä

tee- ni,

- mi nä- lau

lun- kir

joi- tan.

-

Kun

kan

san- ta

- run- mui

nai- sen

- tu len- tän

ne- ker

to- maan.

-

O li-

e

2. räs- ta

lo- va

ra- kas

- sie lä- Kes

ki- Suo

- mes- sa.

-

Kun

Vil

le- siell

o li- po

jan- ni

mi,- vi

li- kas- luon

teel- - taan.

Kun

Vil

3. le- se jat

koi- op

pi- a

- kä vi- kan

sa- kou

- lus- sa,

-

kun

siel lä- hän tu

li- tun

te- maan

- tuon Ber

tan- i

ha- nan.

-

Kun

yh

4. res- sä

- he leik

ki- vät,

- kun kou

lu- a- kä

vi- vät,

-

kun

Vil

le- se jat

koi- op

pi- a

- ai na- y

li- o

- pis- toon.

-

Miks

Bert

ta- si

tä- vas

toin- kä

vi- työs

sä- teh

taas- sa.

-

Kun

Vil

5. le- se pa

la- si- rei

sul- tan

- sa- suu

re- na- her

ra- na,

-

kun

ei

hän e

nää- tun

te- nu

- si tä- ra

kas- ta- Bert

taan- sa.

-

Kun

aa

6. mul- la- var

hain- kau

pun- kil

- ta- sa

no- ma- kuul

ti- hin,

-

et tä-

17

yh

ren- nuo

ren- nai

sen- ruu

mis- kos

kes- ta- löy

ret- ty- on.

Kun

Vil

7. le- se kut

sut- tiin- pai

kal- len,

- lie nee

- kö- it

se- mur

- han- syy

tä- Bert

taan- sa- ha

vai- ta.

-

Ku

Vil

8. le- nä

ki- Ber

tan- kas

vot- he

ti- hän vaa

le- ni,

-

ja

Ber

tan- paa

rein- vie

rel- len

- hän heit

ti- hen

ken- sä.

-

q = 60

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

Tuuli on tuima18

Tuu

1.

li- on

Sävellaji nauhalla Es- molli.

tui

ma- ja pi

me- ä

- on tai

vo,

- suu

ri- on u

la- pal

- la- aal

to- jen- rai

vo.-

Kun

lah

2.

ti- on tyyn

ny- ja se

le- ke

- ä- vaan,

kun las

ke- sä lah

te- si- val

ka

- maan.

-

Kun

jou

3.

ru- jo ko

ti- hin- ja len

- to

si- hei

tä,

- taik ka- mi nä- a

jat- te

- lin- kin- aal

to- jen- tei

tä.

-

Poi

4.

ka- ni- pie

ni- ja hen

toi- - nen,

lah

ti- on tyy

ny- ja rau

hai

- nen.

Ul

5.

ko- na- u

la- pal- la-

myrs

kyt- se pau

haa,

- tääl

lä- oo läm

min- tä,- tää

lä- on lau

haa.-

Ku

lah

6.

ti- on tyyn

ny- ja se

le- ke

- ä- vaan,

ku las

ke- sä lah

te- si- val

ka

- maan.

-

q = 80

Keisari Matti ja Maija

19

Copyright © Anne-Mari Hakamäki

Kei

sa- ri- Mat

ti- ja Mai

ja,- maa

her- ra- Jus

si- ja San

na,-

siin ´o li- kaik

ki- pie

net- her

rat- koos

sa.-

Ku

heip pa- ti- rie

tu- a- saa

ke- li,- Har

jun- mä

- es- o li- naa

ke- li- ja

ät tä- rin- kir

kon- mäes

- on pi

run- pe

sä.

-