Sara-Tiia Hietanen AMK SA9 IHANA, HURJA NUORUUS

Nuorten ura ja elämänpolun rakentaminen

Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Lokakuu 2007

KESKI-POHJANMAAN TIIVISTELMÄ AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Työntekijä: Sara-Tiia Hietanen Nimi: Ihana, hurja nuoruus: Nuorten ura ja elämänpolun rakentaminen Päivämäärä: 28.10.2007 Sivumäärä: 56 + 7 Työnohjaaja: FM Eila Passoja Työelämäohjaaja: Sanna Ylitalo Työntarkastaja: KT Pirjo Forss-Pennanen Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Sodankylässä vuonna 2003 alkaneen Tukikoh-ta-nimisen hankkeen antamaa tukea nuorten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemi-seen sekä sitä, miten nuorta ohjataan ammattiuralle. Tukikohta-hanke on osa valtakun-nallista nuorten osallisuushanketta, jossa rahoittajana on opetushallitus ja kunta. Hanke tuottaa ja kehittää nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja. Siinä tähdätään todellisiin ja pysyviin muutoksiin. Hankkeessa kehi-tetään muun muassa kunnan perustoimintoja nuoriin ja heidän elinoloihinsa liittyvissä asioissa eli pyritään turvaamaan koulutusmahdollisuudet kaikille. Kohderyhmänä oli Tukikohta-hankkeessa mukana olevia tai olleita nuoria. Haastatelta-via nuoria oli seitsemän. Tutkimusaineiston tutkija keräsi haastattelemalla nuoria teema-alueitten muodostetun haastattelurungon mukaan. Saatujen tutkimustulosten mukaan Tukikohta-hanke on onnistunut tukemaan nuoria elämänhallinnassa ja hyvinvoinnissa. Hankekoordinaattori on ollut suurena apuna nuo-rille tarjoamalla keskusteluapua sekä konkreettista apua koulunkäynnin mukanaan tuo-miin ongelmiin. Avainsanat: nuori, elämänhallinta, opintopolku

CENTRAL OSTROBOTHNIA ABSTRACT UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme of Social Work Author: Sara-Tiia Hietanen Title: A wonderful, wild youth: The Career of the Youth and the

Construction of the path of life Date: 28. October 2007 Number of pages 56 + 7 Supervisor: FM Eila Passoja Work Life Supervisor Sanna Ylitalo Inspector of Final Thesis: Ed. D. Pirjo Forss-Pennanen Purpose of this thesis was to explore Tukikohta-project started in year 2003 in Sodan-kylä. The coal from the project was gave help to young people in well- being and living control, and how young person will be lead in working life. Tukikohta- project is a part of a national campaign young implication project, which was support from National Board of Education and municipality. Project brings and advance young implication and well- being good practice and operations model. The goal was make the real and lasting changes. In the project advance among others municipality basic operations to young people and their living conditions related things and try to support potential of education for all. Target group was Tukikohta- project participation was young person who was in this project, and those who has been in this project earlier. There were seven interviewees. Research material was collected throughout the interviews. The interview was built up from theme areas, what was given in skeleton. From results we can see that Tukikohta- project have been supported young people from living control and well- being. Project coordinator has been big support for young people. She has offered possibility to communicate and concrete help in problems what education will bring. Key words: young people, living control, study path

SISÄLLYS JOHDANTO.....................................................................................................................1 1 NUORISOIKÄ .............................................................................................................2 1.1 Nuoruus elämänvaiheena Tukikohta-hankkeessa ....................................................3 2 TUKIKOHTA-HANKKEEN NUORTEN ELÄMÄNHALLINTA JA HYVINVOINTI................................................................................................................6 2.1 Elämänhallinta ja itsetunto...........................................................................................6 2.2 Hyvinvointi ja mielenterveys .......................................................................................8 2.2.1 Ihmissuhteet ............................................................................................................10 2.1.2 Asuminen ................................................................................................................11 2.2.3 Toimeentulo ja toimeentulotuki ..............................................................................12 3 HAASTEELLINEN NUORI TUKIKOHTA-HANKKEESSA..............................14 3.1 Syrjäytyminen yhteiskunnasta ja sen ehkäisy............................................................14 3.2 Päihteet.......................................................................................................................15 3.3 Koulupudokkaat tai ilman opiskelupaikkaa...............................................................17 3.4 Yhteiskunta- ja koulutustakuu ...................................................................................19 4 NUOREN OPINTOPOLKU TUKIKOHTA-HANKKEESSA ..............................20 4.1 Oppilaan ja opintojen ohjaus nivelvaiheessa .............................................................20 4.2 Sodankylässä nuoren apuna Tukikohta –hanke ja OmaOppi-luokka ........................22 4.3 Koulutuspaikka ..........................................................................................................24 4.3.1 Erityisopetus ja henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) ..........................................................................................................................24 4.3.2 Työssäoppiminen ja työpajatoiminta ......................................................................26 5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET ........................................................................28 Tutkimuksille yhteisiä piirteitä ........................................................................................30 6 TUTKIMUSKYSYMYKSET ...................................................................................31 7 KARTOITUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA JA TOTEUTTAMINEN........32 7.1 Tiedonhankintamenetelmän valinta ...........................................................................32 7.2 Aineiston keruu..........................................................................................................33 7.3 Aineiston käsittely ja analyysi ...................................................................................34 8 TUTKIMUKSEN EETTISYYDEN JA LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTIA .36 9 TUTKIMUSTULOKSET..........................................................................................37 9.1 Vastaajien taustatiedot ...............................................................................................37 9.2 Kuka suositteli Tukikohta –hanketta?........................................................................38 9.3 Hankkeessa saatu tuki ja kokemus ohjauksesta .........................................................39 9.4 Nuorten ammatilliset haaveet ja suunnitelmat ...........................................................41 10 JOHTOPÄÄTÖKSET TUTKIMUSTULOKSISTA ............................................43 11 POHDINTA ..............................................................................................................45 LÄHTEET ......................................................................................................................48 LIITTEE

JOHDANTO

Vuonna 2002 on kirjoitettu Opetushallituksen koordinoimaan osallisuushankkeeseen

toimenpideohjelma, jossa esitettiin ratkaisuja nuorten osallisuuden edistämiseksi. Siinä

määritettiin 14 keskeistä toimenpidesuositusta, joita päätettiin soveltaa käytäntöön val-

tion ja kuntien yhteistoimintakokeilussa. Paikalliset ja seudulliset hankkeet valitsivat

tietyt toimenpidesuositukset omiksi painopistealueikseen. Keskeiset painopistealueet

ovat koulun kehittäminen yhteisöllisellä ja yhteistyöllisellä työtavalla, toisen asteen

opintoihin ohjaaminen ja/tai työmarkkinoille poluttaminen sekä elinolojen ja -

ympäristöjen kehittäminen nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia paran-

tamalla. (Vehviläinen 2006, 7.)

Koulut ja oppilaitokset ovat myös kehityksen kohteena nuorten kasvu- ja oppimisympä-

ristöinä, joissa kehitetään oppilaskuntatoimintaa ja tutortoimintaa sekä rakennetaan kou-

lu lasten ja nuorten turvalliseksi työpaikaksi. Valtakunnallisessa Nuorten Osallisuus -

hankkeessa kehitetään lasten ja nuorten omia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuk-

sia, millä tarkoitetaan nuorten osallistumista päätöksentekoon vaikuttamalla nuorisoval-

tuustossa, nuorisofoorumeissa sekä nuorten parlamenteissa. Lisäksi kehitetään henkilö-

kohtaista ohjausta ja tukea ja yksilöllisiä koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia nuo-

rille tarjoamalla lisäopetusta, työpajatoimintaa ja henkilökohtaisen ohjauksen malleja

sekä seurantamalleja perusopetuksesta toiselle asteelle ja työelämään. Kodin ja koulun

yhteistyötä on tärkeää kehittää vanhempien kuulemisen, vuoropuhelun, tiedonkulun ja

yhteisen vastuun jakamisella sekä ongelmien varhaisella tunnistamisella ja niihin puut-

tumisella.

Hankekoordinaattorit vastaavat oman seudullisen hankkeensa toiminnasta ja kehittämi-

sestä sekä yhteistyön koordinoinnista. Heidän tukenaan on moniammatillinen ohjaus-

ryhmä. Seudullisissa hankkeissa ovat mukana kuntien opetustoimi, nuorisotoimi sekä

sosiaali- ja terveystoimi, työvoimaviranomaiset, työpaja, poliisi, kansalaisjärjestöt, seu-

rakunnat ja nuoret. Paikallinen elinkeinoelämä on myös edustettuna osassa hankkeita.

Valtakunnallisessa johtoryhmässä ovat edustettuina opetusministeriö, työministeriö, so-

siaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Nuorisoyhteistyö Allianssi ry ja Ope-

tushallitus.

2

Sodankylässä on vuonna 2003 alkanut Tukikohta-niminen hanke, joka on osa valtakun-

nallista nuorten osallisuushanketta. Rahoittajana siinä on opetushallitus ja kunta. Hanke

on jatkoa Rajala-hankkeelle, joka keskittyi tukemaan perhekodin nuoria yläasteella hei-

dän opiskelussaan ja elämänhallinnassaan.

Hanke tuottaa ja kehittää nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi hyviä käy-

täntöjä ja toimintamalleja. Siinä tähdätään todellisiin ja pysyviin muutoksiin. Hankkees-

sa kehitetään kunnan perustoimintoja nuoriin ja heidän elinoloihinsa liittyvissä asioissa

eli pyritään turvaamaan koulutusmahdollisuudet kaikille, hyvä palvelujen saatavuus se-

kä yhteistyö nuorten asioissa, lapsi- ja nuorisopolitiikkaa yli sektorirajojen eli lapsi- ja

nuorisopoliittisia strategioita, kunnan hyvinvointiohjelmia ja nuorisobudjettia.

Opinnäytetyön tekijä on ollut työharjoittelussa Sodankylässä toimivassa Valtakunnalli-

sessa Nuorten Osallisuus -hankkeessa, joka kantaa nimeä Tukikohta-hanke. Opinnäyte-

työn tekijällä oli mahdollisuus tutustua Tukikohta-hankkeen nuoriin, heidän opiskeluun-

sa ja elämäntilanteeseensa. Saadun kokemuksen pohjalta oli helpompi lähteä tekemään

aiheesta opinnäytetyötä. Tässä opinnäytetyössä kartoitetaan Sodankylässä toimivan Tu-

kikohta-hankkeen nuorten uran ja elämänpolun toteutumista.

1 NUORISOIKÄ

3

”Nuoruus on elämänvaihe ja mielentila:

rusottavia poskia, punaisia huulia,

norjia polvia, pitkiä sääriä ja kokeilua, etsimistä,

tahtoa, mielikuvitusta, tunteiden voimaa

elämän syvien lähteiden raikkautta.”

Nuoren aika (2003)

1.1 Nuoruus elämänvaiheena Tukikohta-hankkeessa

Tukikohta-hanke Sodankylässä keskittyy peruskoulunsa päättäneiden eli nivelvaiheessa

olevien nuorten sijoittumiseen toiselle asteelle ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Hanke ra-

kentuu poikkihallinnolliselle yhteistyölle, eri toimijoiden sitoutumiselle ja keskinäiselle

luottamukselle. Nuoret ohjautuvat hankkeeseen yläasteelta siirtolomakkeella (liite1),

jossa määritellään tuen tarve ja erityisopetuksen alueet. Yleensä opiskelijat ovat olleet

erityisoppilaita. Keväällä he ovat käyneet tutustumassa hankkeeseen opettajan kanssa.

Lisäksi hankekoordinaattori on käynyt tapaamassa perhettä nuoren kotona saadakseen

kokonaisvaltaisemman kuvan nuoren elinympäristöstä ja luodakseen yhteistyön van-

hempien kanssa. Myöhemmin vanhemmat kutsutaan tutustumaan oppilaitokseen ja Tu-

kikohtaan. Samalla on tehty henkilökohtainen opintojen järjestämistä koskeva suunni-

telma (HOJKS). Myöhemmin on ollut helppoa ottaa vanhempiin yhteyttä nuoren elä-

mänhallintaan ja opiskeluun liittyvissä asioissa, kun pohja vuorovaikutukselle on luotu.

Tukikohta-hankkeessa nuorelle annetaan riittävästi aikaa pohtiakseen omaa ammatinva-

lintaa ja työharjoitteluiden kautta nuori voi tutustua laajasti eri aloille. Harjoitteluiden

jälkeen nuorelle selkeytyy ala, joka häntä kiinnostaa ja sen jälkeen lähdetään hakemaan

sopiva opiskelulinja ja paikka. Jos omalla paikkakunnalla ei ole sopivaa linjaa, lähde-

tään lähikuntien oppilaitoksiin tutustumisjaksoille. Hankekoordinaattori sopii jakson oh-

jauksen ja käytännön asiat oppilaitoksen ohjaavan opettajan kanssa. Jaksolle suunnitel-

laan tavoitteet ja tehtävät, jotka nuori tekee jakson aikana. (Haastattelu Sanna Ylitalo:

hankekoordinaattori.)

4

”Keskeyttäminen ei ole epäonnistumista, vaan määrätietoista opintopolun rakentamis-

ta.”, sanoo hankekoordinaattori. Monet nuoret ovat keskeyttäneet opintonsa jopa neljä

kertaa ja opettajat tuomitsevat nuoren usein ”toivottomaksi tapaukseksi”, vaikka se vii-

des kerta olisi sitten se ammattiin valmistava linja. Mihin meillä on kiire? Kaksoistut-

kinto opiskelijat suorittavat kahta tutkintoa samaan aikaan ja ovat usein väsyneitä. Vaa-

rana on, että toisen tutkinnon suorittaminen jää vähemmälle tai jopa keskeytyy. On nuo-

ria joille kaksoistutkinto sopii hyvin, mutta lienee tästäkin tullut menestyvän nuoren

tunnusmerkki. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Turunen (2005, 113) kutsuu nuorisoiäksi 13/14 – 20/21 ikävuosia. Laajasti katsoen tämä

vaihe ihmisen elämässä päättää ensimmäisen kolmanneksen koko elämänkaarta tarkas-

tellen. Tässä vaiheessa maailma avartuu ja sielunelämä avautuu dramaattisesti: koke-

mukset ovat jo aidosti sisäistetyt. Nuoren ihmisen olemukseen ilmaantuu aikuisen tun-

ne-elämän, ajattelun ja käyttäytymisen piirteitä. Nuorisoiässä on siis paljon sellaisia asi-

oita, jotka ovat merkkejä aikuistumisesta, mutta tämän ikävaiheen jälkeen alkaa siirty-

minen aikuisuuteen.

Nuoruus eheyttää ja nuoruus haavoittaa, nuoruudessa on mahdollista paikata lapsuuden

kipeitä kokemuksia, mutta toisaalta myös haavoittua. Nuori ihminen hakee paikkaansa

ja muodostaa samalla kuvaa itsestään: minkälainen minä olen ja miten muut ihmiset

minut näkevät. (Helenius & Rautava & Tuovinen 1998, 8.) Nuoruutta on sanottu ihmi-

sen toiseksi mahdollisuudeksi sen sisäisten kehityshaasteiden vuoksi, sillä lapsuudessa

rakennettu persoonallisuus mullistuu nuoruuden voimakkaiden ja kokonaisvaltaisten

koskettavien muutosten vuoksi (Salo & Tuunainen 1996, 141).

Nuori on aktiivinen toimija ja oman elämänsä vaikuttaja. Nuorten elämänpiiri laajenee,

kun he tulevat murrosikään. Koti ja vanhemmat eivät ole enää ”koko maailma”, vaikka

yleensä ne säilyvätkin vielä nuoren elämän keskipisteenä. Nuori ponnistaa perheen

luomasta perustasta kohti itsenäisempää elämää. (Aaltonen & Ojanen & Vihunen &

Vilén 2003, 4.) Olennainen kehityspiirre nuorisoiässä on tunteiden esiintulo ja voimis-

tuminen, elämä muuttuu henkilökohtaisemmaksi. Nuorisoiän loppupuolella persoona

muuttuu enemmän itseohjautuvammaksi ja liittyminen maailman menoon on harkitse-

vampaa ja suunnitelmallisempaa. (Turunen 2005, 115 - 116.)

5

J. Ray Hopkinsin (1983) mukaan ihmisellä on kolme keskeistä tehtävää nuoruusiässä.

Oman identiteetin löytämisessä on ammatinvalinnan ja oman ammatin löytymisellä tär-

keä osa tässä kehitystehtävässä. Toinen kehitystehtävä on omavastuisen itsenäisen elä-

män rakentaminen, johon kuuluu myös vastuullisuus omasta toiminnasta: oikeus itse-

määräämiseen edellyttää, että ihminen oivaltaa ja näkee oman vastuunsa ja että hänellä

on riittävät valmiudet, kyvyt ja taidot, toimia itsenäisesti. Kolmantena kehitystehtävänä

on, että nuori pystyy päättämään omista elämän tavoitteistaan ja arvoistaan. Jotta nuori

pystyisi hoitamaan nämä kehitystehtävät, hän tarvitsee hyvää itsetuntemusta, vuorovai-

kutustaitoja sekä selviytymistaitoja arkielämän tehtävissä ja erilaisissa tilanteissa. (Ha-

kala & Haapala 2005, 8.)

Vesa Puurosen (1997) tutkimuksessa ”Nuorison ja nuoruuden reunaehtoja modernissa

yhteiskunnassa verrattuna maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan” keskeinen sisältö nuo-

ruudessa on uuden sukupolven liittäminen yhteiskunnan tehtävä- ja roolirakenteeseen ja

siitä edelleen yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi (Aaltonen ym. 2003, 30.) Vaike-

uksista selviytymistä vaikeuttaa usein vähäinen elämänkokemus, joka sitten keskellä

vaikeaa tilannetta voi aiheuttaa epäilyksiä omasta pärjäämisestä. Vaikeuksista selviyty-

minen toisaalta antaa luottamusta omaan itseen ja elämään. (Helenius ym. 1998, 8 - 9.)

Nuoruudessa sen eri ikävaiheisiin liittyy myös normaaleja kehityskriisejä. Varhais-

nuoruuden ihmissuhteiden kriisiin liittyy vanhempien ja muiden auktoriteettien vastus-

taminen sekä ystävyyssuhteiden solmiminen. Ystävyyssuhteet muuttuvat syvällisiksi,

kun nuori on kokenut identiteettikriisin ja sen aikana löytänyt suhteellisen pysyvän tun-

teen omasta minuudestaan. Identiteetti vahvistuu myöhäis- ja jälkinuoruuteen liittyvässä

kriisissä suhteessa yhteiskunnan arvoihin ja normeihin, jolloin nuori aloittaa omaa, itse-

näistä elämää pohdittuaan omaa paikkaansa maailmassa. (Laitinen & Nyholm 1995,

73.)

Nuorena käydään kouluja ja suunnitellaan tulevaa elämää muun muassa juuri tulevan

ammatin kautta ja aletaan elää omaa elämää. Nuoret tuntevat erilaisia etnisiä kulttuurei-

ta eivätkä ota vielä paineita aikuisuudesta ja sen mukanaan tuomista kehityskriiseistä.

Sanotaan, että nuoruus en elämän hulvattominta ja miksei myös onnellisinta aikaa. Nuo-

rena seurustellaan ja tutustutaan vastakkaiseen sukupuoleen. Nuoret siis nauttivat elä-

mästä!

6

Juuri siirtymävaiheessa nuori on ikään kuin eksyksissä. Opettajat, ystävät ja paikkakun-

ta voivat vaihtua. Uusien ystävien myötä nuoren elämä voi muuttua poikkeukselliseen

suuntaan, johon voivat kuulua esimerkiksi päihteet ja useat seurustelusuhteet. Ystävät ja

vapaa-ajan vietto ovat tällöin tärkeämpiä kuin opiskelu. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

2 TUKIKOHTA-HANKKEEN NUORTEN ELÄMÄNHALLINTA JA

HYVINVOINTI

2.1 Elämänhallinta ja itsetunto

7

Tukikohta-hanke tarjoaa nuorelle psykososiaalista tukea elämänhallintaan ja opiskeluun.

Alkuhaastattelussa jo selviävät nuoren elämänvaiheet, joissa hän voi tarvita tukea. Nuo-

ren on helppoa tulla koordinaattorin luo keskustelemaan ongelmistaan. Mielenterveys-

ja päihdeongelmat ovat olleet keskeiset keskustelun aiheet. Koululla on tehostettu oppi-

lashuoltotyöryhmä, johon koordinaattori kuuluu. Nuoria autetaan tämän ongelmissa ja

tarvittaessa nuori ohjataan kunnallisen sosiaali- ja terveystoimen palvelujen piiriin.

Nuorta tuetaan kokonaisvaltaisesti moniammatillisen työryhmän voimin, joka koostuu

eri hallintokuntien edustajista. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Ennaltaehkäisevän työn merkitys korostuu oppilashuoltotyössä, jossa jo varhaisessa

vaiheessa voidaan asioihin puuttua ja ohjata nuorta tukien hänet takaisin opintojen pa-

riin. Varhainen puuttuminen onkin tärkeää opettajien ja koulun henkilökunnan toimin-

taa. Sodankylä-instituutilla on tehty kriisi- ja päihdetyön käsikirja, jossa huolen harmaa

vyöhykkeistö on otettu käyttöön ja siitä on pidetty koulutusta koko henkilökunnalle.

Yhteisöllinen välittäminen ja vastuu luovat turvallisen ympäristön nuorille, jotka etsivät

vielä rajojaan ja kokeilevat henkilökunnan kestävyyttä ja välittämistä. (Haastattelu San-

na Ylitalo.)

Hyvään itsetuntoon kuuluu olennaisena osana itseluottamus, itsensä arvostaminen ja

omasta toiminnasta ja työstä saatu tyydytys. Vahvasta itsetunnosta kertoo omien tavoit-

teiden, päämäärien ja ihanteiden arvostaminen ja usko siihen, että pystyy ne saavutta-

maan. Terveellä itsetunnolla varustettu nuori kestää pettymyksiä, suvaitsee erilaisia ih-

misiä ja tuntee empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Nuori myös kykenee saattamaan lop-

puun sen minkä aloittaa ja harkitsemaan riittävän huolellisesti sitä, mitä haluaa aloittaa.

(Malinen 2003, 109; Kemppinen 1997b, 75.)

Yksilön elämänhallinta määräytyy siinä vuorovaikutuksessa, jossa hän on yhteiskunnas-

sa vallitsevien rakenteiden kanssa. Käytännössä yksilön ulkoiset ja sisäiset elämänhal-

linnan resurssit kytkeytyvät toisiinsa kiinteästi. (Ek, Saari, Viinamäki, Sovio & Järvelin

2004, 29.) Nuoren kuten muidenkin ihmisten elämä on kokonaisuus, johon itsenäinen

asuminen ja merkityksellinen tekeminen kuuluvat olennaisesti. Se asettaa vaatimuksia

sekä palveluja tuottaville järjestöille että koulu-, työvoima ja sosiaaliviranomaisille, joi-

den on kyettävä kohtaamaan nuorten elämän tarpeet ja etenkin puutteet. (Hassinen &

Maude 2004, 9.)

8

Nuoren aikuisen sosiaalista kehitystä suuntaavat muun muassa koulutus ja työ. Ne li-

säävät valinnanmahdollisuuksia elämässä ja luovat turvallisuutta. Ensimmäisenä heikko

työllisyystilanne koskettaa ammattikoulutusta ja työkokemusta vailla olevia nuoria.

Nuoren omaa tulevaisuutta koskeviin ratkaisuihin vaikuttaa oman elinympäristön koulu-

tus- ja työmahdollisuudet sekä käsitys hyväksyttävästä elämäntapahtumien aikataulusta

ja järjestyksestä. Hyvää elämänhallintaa vaatii valitseminen oikein työelämän tarjoamis-

ta vaihtoehdoista, sillä nuorisotyöttömyys ja siihen liittyvä syrjäytymisvaara työelämäs-

tä on yhteiskunnallinen ongelma. (Johansson 1997, 1.)

2.2 Hyvinvointi ja mielenterveys

Tukikohta-hankkeen nuorilla on usein heikko itsetunto ja moni kärsii paniikkihäiriöistä.

Varsinkin perhekodin nuoret tuntevat erilaisuutta taustansa vuoksi ja kulkevat usein yh-

dessä hakien turvaa toisistaan. Voimakkaat nuoret ohjaavat usein heikompia ja ujoja

nuoria. Itsetunnon vahvistaminen onkin ollut keskeisin kehittämisalue nuorten elämäs-

sä. Ettei virta veisi, vaan oma tahtokin olisi vaikuttamassa valintoihin. (Haastattelu San-

na Ylitalo.)

Sodankylä-instituutissa opiskelevat Tukikohta-hankkeen nuoret voivat kääntyä ongel-

missaan koordinaattorin puoleen, joka on nuoren kanssa keskustellen määritellyt avun

tarpeen tai antanut itse tukea mm. päihdeongelmiin / mielenterveysongelmiin. Tukikoh-

ta-hankkeen koordinaattori on myös psykiatrinen sairaanhoitaja. Joissakin tapauksissa

nuori on itse hakeutunut koulun yhteistyökumppaneiden puoleen, joita ovat terveyskes-

kuksen lisäksi mielenterveystoimisto, vapaa-aikatoimi, seurakunta sekä eri järjestöt ja

matalan kynnyksen paikka Jelppi. Erityisasiantuntijana Lapin läänissä on Lapin nuorten

päihde- ja huumeklinikka Romppu, joka sijaitsee Rovaniemellä. (Sodankylän Ammatti-

instituutti: Kriisitoiminnan ja päihdetyön käsikirja 2005, 18 - 19; Haastattelu Sanna Yli-

talo.)

Psyykkinen hyvinvointi oppimisen kannalta on olennaista. Jos nuoren energia kuluu

muihin asioihin kuin opetukseen, niin oppiminen on vaikeaa (Helenius ym. 1998, 9).

Psykososiaalisen tuen lähtökohtana ovat koulun oppilaiden tarvitsema tuki ja ohjaus, jo-

9

ta koulun oppilashuolto tulee järjestää tavalla, joka soveltuu paikallisiin olosuhteisiin

(Oppilaan monet auttajat 1992). Epävirallinen hoitoon ohjaaminen tarkoittaa sitä, kun

opiskelija hakeutuu omaehtoisesti hoito- ja tukipalveluihin. Opiskelijoita tulee ohjata

käyttämään omaehtoisesti yhteiskunnan tukipalveluita ongelmissaan sekä tarvittaessa

antaa tietoa näistä palveluista. (Sodankylän Ammatti-instituutti: Kriisitoiminnan ja

päihdetyön käsikirja 2005, 18.)

Nuoren hyvinvointi koostuu monenlaisista fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tar-

peista. Niiden tyydyttyessä nuori saa voimavaroja, joiden avulla hän voi elää tasapai-

noista elämää. (Aaltonen ym. 2003, 3.) Vapaus valita ja kohdata tilanteita, jotka vahvis-

tavat tai heikentävät elämänhallinnan tunnetta, kuuluu nuoruuteen. (Jaari 2003, 79.)

Tukikohta-hanke on tukenut oppilaskuntien ja nuorisovaltuuston toimintaa järjestämällä

koulutuksia ja tilaisuuksia, joissa nuorten ääni ja vaikuttaminen pääsevät esille. Omiin

ja toisten nuorten asioihin vaikuttaminen antaa nuorille tilaisuuden kasvaa yhteisöllisek-

si ja itsenäistyä aikuisuuteen ottaen huomioon muutkin ihmiset. (Haastattelu Sanna Yli-

talo.)

Nuoren myönteisen kasvun kannalta on toimiva perhe, koulu, urheiluseura tai harrastus-

järjestö suuri voimavara. Arvioitaessa nuoren kielteistä käyttäytymistä on kyettävä arvi-

oimaan käyttäytymisen kesto, jatkuvuus ja toistuvuus sekä nuoren kokema psyykkinen

tai sosiaalinen olotila. Vanhempien ja nuoren kanssa toimivien ammatti-ihmisten tulisi

yhdessä pohtia ja etsiä syitä nuoren kielteiseen käyttäytymiseen. (Kemppinen 1997b,

60.)

Tunteet hallitsevat ajatteluamme, mielikuvitustamme ja kaikkea toimintaamme. Nuoren

ymmärtäessä omat tunteensa hän toimii järkevästi ja kunnioittaa omia mielipiteitään ja

tunteitaan. Nuori pystyy ilmaisemaan tunteitaan ja persoonallisuus kestää vastoinkäymi-

siä, jos hän on tunne-elämältään tasapainossa. Myös pitkäaikaisten ihmissuhteiden luo-

minen onnistuu toisin kuin tunne-elämältään häiriintyneeltä nuorelta, jonka kanssa toi-

mittaessa kielteiset tunteet tulevat esiin vallitsevaa todellisuutta tulkittaessa. (Kemppi-

nen 1997b, 21.)

10

Normaaliin elämään kuuluu pettymykseen ja menetykseen liittyvät hetkelliset mielialan

alavireisyydet. Todellisesta masennustilasta puhutaan, kun mieliala on muuttunut pysy-

västi matalaksi ja johon liittyy muun muassa ruokahaluttomuutta, unettomuutta, arvot-

tomuudentunteita, keskittymiskyvyttömyyttä ja itsetuhoajatuksia. Masennuksen vaiku-

tukset ulottuvat ihmisen kokemukseen itsestä ja muista sekä ihmisen ajatteluun ja toi-

mintaan. (Malinen 2003, 179.)

Hyvä mielenterveys on opittavissa ja opetettavissa oleva kasvamisen alue, joka lisää

osaamista ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Se on suojatekijä, joka auttaa selviy-

tymään arkisessa elämässä, se antaa kestävyyttä sietää arkielämän pettymyksiä ja vas-

toinkäymisiä sekä joustavuutta ratkaista ristiriitoja. Hyvään mielenterveyteen vaikutta-

vat ihminen itse, muut ihmiset ja olosuhteet. (Heiskanen, Salonen & Sassi 2006; Han-

nukkala & Salonen 2005.)

Masennusta, syömishäiriöitä, unettomuutta, päihdeongelmaa, viiltelyä ja itsetuhoisuutta

on näiden vuosien varrella hoidettu, jotta opiskelulle saataisiin paremmat mahdollisuu-

det. Elämänhallinnan vahvistaminen onkin Tukikohta-hankkeen nuorille tärkein alue

heidän rakentaessaan opinto- ja urapolkuja eteenpäin. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

2.2.1 Ihmissuhteet

Sodankylä-instituutilla on järjestetty tukihenkilökoulutusta valinnaisena kaikille koulun

opiskelijoille. Tukihenkilönä voi toimia kuka tahansa nuori, joka on empaattinen ja jolla

on kyky tajuta miltä toisesta tuntuu. Tärkeää on nuoren sitoutuminen tukihenkilötoi-

minnan yleisiin tavoitteisiin ja järkevä suhtautuminen toisten odotuksiin omana itse-

nään. Nuoren tulee kuunnella toisia oppilaita, antaa kuuntelulle aikaa ja olla läsnä myös

ajatuksissa sekä hyväksyä monenlaiset elämisen mallit. Kukaan ei pysty ratkaisemaan

kaikkia ongelmia, joten tukihenkilötoiminnassa tulee olla mukana niin, ettei nuoren oma

koulutyö kärsi ja sopia asioita yhdessä toisten kanssa. Tukihenkilökoulutuksen järjestä-

minen vaatii innostuneen ja motivoituneen ohjaajan, joka pitää valmistuneista tukihen-

kilöistä huolta antaen heille ohjausta ja tukea tukihenkilötoimintaan. (Haastattelu Sanna

Ylitalo.)

11

Tukihenkilötoiminnassa nuori joutuu toimimaan erilaisten ihmisten kanssa uusien oppi-

laiden ryhmäytymisen tukemisessa. Siinä nuori kehittää samalla omia vuorovaikutustai-

tojaan ja vahvistaa elämänhallinnan taitojaan, saa uusia ystäviä ja haasteita ja ehkä kipi-

nän vapaaehtoistoimintaan ja muiden auttamiseen. Nuoren toimiessa tukihenkilönä hän

tarvittaessa ohjaa tuettavan henkilön muiden palvelujen piiriin ja tiedottaa oppilashuol-

toryhmälle vakavista ongelmista. Tulevaisuudessa nuori voi toimia vapaaehtoistyössä

muissakin yhteisöissä tai järjestöissä. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Me ihmiset opimme ja kehitymme yhdessä toisten kanssa. Hyvinvoinnille on tärkeää,

että kuulumme yhteisöön tai ihmisryhmään. Jotta ihminen tapaisi muita ihmisiä ja ystä-

vystyisi tai kuuluisi erilaisiin verkostoihin, hänellä tulee olla mahdollisuus tavata sosiaa-

lisissa ympäristöissä erilaisia henkilöitä, jotta hänelle kehittyisi sosiaaliset taidot. Yksilö

ei muuten opi käyttämään tehokkaasti kognitiivista ongelmanratkaisua, jos hänellä ei

ole sosiaalisia taitoja tai hän ei voi hyvin. Osallistuminen itseään kiinnostaviin aktiivi-

siin toimintoihin mahdollistaa itseohjautuvuuden, omista asioista huolehtimisen sekä

niiden säätelyn. (Ikonen & Virtanen 2001, 26.)

Koulussa opetus on perusluonteeltaan inhimillistä vuorovaikusta, jonka tavoitteena on

oppilaiden monipuolinen tukeminen oppimisessa ja kehittymisessä. Toimivat ihmissuh-

teet ovat opetus- ja oppimistapahtuman perustana ja keinona. Ihmissuhteet ovat myös

kasvatustehtävä, sillä koulun pitää kehittää oppilaiden sosiaalisia taitoja ja valmiuksia

kohdata toisia ihmisiä ja liittyä toisiin ihmisiin. (Hämäläinen & Sava 1989, 7.)

2.1.2 Asuminen

Asuntolassa asuessaan nuori joutuu toimimaan muiden nuorten kanssa ja ylläpitämään

siinä samalla omia sosiaalisia suhteitaan. Kotona asuva nuori voi hautautua yksinäisyy-

teen ja eristäytyä opiskelutovereistaan, koska näkee heitä vain koulussa. Joskus vapaa-

ajan viettäminen yhdessä opiskelukavereiden kanssa auttaa löytämään heistä uusia puo-

lia, jotka eivät koulussa tiukan opiskelun vuoksi pääse esille. Asuntolassa asuminen ei

maksa mitään opiskelijalle ja siinä samalla nuori voi kokeilla turvallisesti omien siipien

kantavuutta, sillä ruokailuista ja aamuheräämisistä pitää huolehtia itse. Kotona asumi-

12

sessa taas perhe ja vanhemmat ovat lähellä tukemassa, mutta he voivat myös tukahdut-

taa nuoren intoa irtautua lapsuudenkodistaan ja alkaa elää itsenäisesti.

Tukikohta nuoret saivat asua ympärivuorokauden valvotussa asuntolassa, jossa oli val-

voja aina paikalla. Nämä nuoret ovat arkoja ja he tarvitsivat vielä tukea oma-

aloitteisuudessa ja itsestä huolehtimisessa. Illat ja yöt varsinkin tuottivat ongelmia ylei-

sen asuntolan puolella, jossa muut nuoret selvisivät itsenäisemmin päivän askareista.

Aamuisin kouluunlähtö aiheuttaa usein ongelmia ja niinpä nuoria on käyty herättele-

mässä aamulla kouluun. Iltaohjelmaa ja harrastuksia on hyvä myös asuntolan puolesta

järjestää, mutta vähenevät resurssit eivät tähän antaneet myöten. Kaikki nuoret eivät ole

kasvaneet lapsuuden kodin turvasta vielä ulos ja tarvitsevat vielä aikuisen ihmisen tukea

ja huolenpitoa arkeensa ja opintojen tukemiseen. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Vapari-hankkeen tavoitteena Rovaniemellä on asuntolassa tai omassa asunnossa asuvi-

en syrjäytymisuhan alla olevien opiskelijoiden kokonaisvaltainen tukeminen tarjoamalla

vapaa-aikaan vaihtoehtoisia elämäntapoja. Toiminnan avulla halutaan lisätä nuorten

keskuudessa halukkuutta hakeutua ammatilliseen koulutukseen ja ennaltaehkäistä opin-

tojen keskeyttämistä ja sosiaalista syrjäytymistä. Hankkeessa tuetaan nuorten itsenäis-

tymistä, oman elämänhallinnan kehittymistä ja jokapäiväistä arjessa selviytymistä, jotka

ovat syrjäytymisvaarassa tai syrjäytymiskierteessä olevalla nuorella usein hukassa. (Va-

pari-hankkeen toimintakertomus, 2006.)

Oppilaan elämänhallinnan kehittämisessä asuntolat ovat osa oppilaitosten oppilashuol-

toverkostoa. Asuntolanhoitajat tekevät oppilaiden kanssa paljon töitä ja he tuntevat op-

pilaat eri tavoin kuin opettajat kouluympäristössä. Kaikki se toiminta, mitä asuntoloissa

vapaa-ajalla tarjotaan, perustuu oppilaille suunnattuun harrastustoivekyselyyn.

(Vapari-hankkeen toimintakertomus, 2006.)

2.2.3 Toimeentulo ja toimeentulotuki

Opiskelija saa opintotukea oppivelvollisuuden jälkeisiin päätoimisiin opintoihin, jotka

kestävät vähintään kaksi kuukautta. Opiskelijan omat tulot otetaan huomioon, kun hä-

nelle myönnetään opintotukea, joka koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan

13

valtiontakauksesta. Opintotuen tarkoituksena on turvata opiskeluaikaisen toimeentulon

rahoitus siltä osin, kun se ei ole vanhempien velvollisuus tai opiskelijan toimeentuloa ei

ole muulla tavoin turvattu. Opintoraha on veronalaista tuloa ja opiskelija on oikeutettu

opintorahaan seuraavasta kuukaudesta lukien, jona hän täyttää 17 vuotta. Opintotuen

myöntäminen edellyttää menestymistä opinnoissa. Opintojen edistymistä ei pidetä riit-

tävänä, jos opiskelija laiminlyö opintojaan tai opinnot viivästyvät niin, että opiskeluaika

ylittää kyseisten opintojen enimmäistukiajan. (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja

selvityksiä 2005:33, 33; Kela: Tunne perusturvasi 5, 2006. 2 - 4, 15.)

16 - 17-vuotiaiden Tukikohta-hankkeen nuorten taloudellinen tilanne on vanhempien

rahallisen tuen varassa ja usein se aiheuttaa ristiriitoja rahan käytön suhteen. Joissakin

tapauksissa nuori on joutunut hakemaan rahallista tukea sosiaalitoimistosta eli toimeen-

tulotukea. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Jokaisella, joka ei saa toimeentuloa ansiotyöllä, yrittäjätoiminnalla, toimeentuloa tur-

vaavien muiden etuuksien avulla, on oikeus saada toimeentulotukea. Toimeentulotuen

tarkoitus on turvata henkilön toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä ollen sosiaa-

lihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki ja henkilön ihmisarvoisen elämän

kannalta vähintään välttävä toimeentulo. 17 - 64–vuotias henkilö, joka ei muun muassa

ole työssä palkansaajana tai yrittäjänä tahi opiskele päätoimisesti, on velvollinen ilmoit-

tautumaan työvoimatoimistoon työttömänä työnhakijana. (Sosiaalipalvelujen ja -

etuuksien lainsäädäntö 2007, 103.)

Sodankylässä sosiaalitoimi ja työvoimatoimisto ovat tehneet hankkeen kanssa yhteis-

työtä nuorten ohjaamisessa opintojen tai työn pariin. Tiivis ja nopea yhteistyö on mah-

dollistanut nuoren keskeytyneiden opintojen jatkamisen tai sijoittumisen työpajalle tai

työelämään. Oppisopimuskoulutusta on myös mietitty nuorille, jotka oppivat parhaiten

tekemällä eikä istumalla koulun tunneilla. Usein näillä nuorilla on opiskeluun liittyviä

ongelmia, kuten keskeneräinen opinnäytetyö tai koulukammo. Oppimisongelmat ovat

myös voineet aiheuttaa syyn keskeyttämiseen ja ajautumiseen toimentulotuen piiriin.

Sosiaalityöntekijä soittaa hankekoordinaattorille nuoren läsnä ollessa ja sovitaan tapaa-

misaika, jolloin suunnitellaan Tukikohdassa opintojen jatkamista tai työharjoittelu, josta

saa merkinnät todistukseen. Työvoimatoimistossa nuorelle tehdään aktivointisuunnitel-

maa, jossa hankekoordinaattori on usein ollut kutsuttuna. Jollei hankekoordinaattori ole

14

ollut paikalla, on palaverista puhelimen avulla oltu yhteydessä hankekoordinaattoriin ja

sovittu nuorelle aika Tukikohtaan. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

3 HAASTEELLINEN NUORI TUKIKOHTA-HANKKEESSA

”Moniongelmaiset ja oirehtivat nuoret ovat negaatio

nykyaikaiselle, täydellisyyteen pyrkivälle kasvatusopti-

mismille, jonka mukaan nuori opetetaan peittämään

tehokkaasti virheensä ja heikkoutensa.”

Pertti Kemppinen

3.1 Syrjäytyminen yhteiskunnasta ja sen ehkäisy

Tukikohta-hankkeeseen on ohjautunut nuoria, joiden vanhemmat eivät ole kyenneet sai-

rautensa tai muun sellaisen vuoksi tukemaan ja ohjaamaan nuorta tarpeeksi hyvin, jol-

loin nuori ”ajelehtii” kodin ja koulun välillä. Poissaoloja on paljon ja motivaatio opiske-

15

luun on huonoa. Vanhemmat eivät puutu nuoren elämään, koska eivät hallitse hyvin

omaakaan elämää. Näiden nuorten kohdalla on ehdotettu asuntolassa asumista säännöl-

lisen rytmin aikaansaamiseksi. Nuorella on vaarana tässä tilanteessa syrjäytyä yhteis-

kunnasta niin kuin vanhempansakin ovat syrjäytyneet. Sosiaalihuolto ja työttömyys ovat

arkipäivää ja elämään kuuluvia elementtejä. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Nuoret eivät kehitä itselleen yhteiskunnallisia kvalifikaatioita ja siihen liittyy koulutta-

mattomuuden yhteys syrjäytymiseen (Paju & Vehviläinen 2001, 45). Suutari (2002a,

36) kirjoittaa syrjäytymisen käsitettä leimaavan lopullisuus ja se on yksilön ulkopuolelta

tuleva leima, jota sen kantaja ei tunne omakseen: se herättää mielikuvan passiivisesta

alistujasta, jolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin liikkua vain yhteen suuntaan keskus-

tasta reunoille eli normaalista poispäin.

Oirehtiva nuori on anonyymi tuntemattoman ulkopuolisen vastaantulijan silmissä. Nuori

muistuttaa vahinkoa tekevää kahlekoiraa. Nuoren oirehtiminen kertoo pahasta olosta ja

mitan täyttymisestä: oirehtivalla nuorella on syy oirehtimiseensa. (Kemppinen 1997b,

63.) Yksilön syrjäytyminen yhteiskunnasta on seurausta hänelle kasaantuneista erityyp-

pisistä hyvinvointipuutteista. Nuori toimii kulloisenkin elämäntilanteen ja yhteiskunnal-

lishistoriallisen tilanteen määrittämässä kontekstissa ja tekee sen rakenteistamia, elä-

mänkulkuaan ohjaavia päätöksiä muun muassa koulutuksen suhteen. Koulutus- ja työ-

markkinoilla tapahtuvat muutokset muokkaavat näitä reunaehtoja hänen elämänkulus-

saan. (Ek ym. 2004, 16 - 17.) Jos nuorella on ongelmia jo lapsena, ovat ne todennäköi-

siä aikuisuudessakin ja nuoren elämänkulkua pystytään ”ennustamaan” jo päiväkoti- ja

peruskouluaikaisen oireilun perusteella. (Vehviläinen 2002, 78.)

3.2 Päihteet

Tukikohta-hankkeen alusta, vuodesta 2003 saakka päihdeongelmat ovat olleet yksi kes-

keisin opiskelua häiritsevä tekijä, joka on myös heikentänyt nuoren elämänhallintaa.

Yläasteen jälkeen nuoret kokeilevat ja aloittavat päihteiden käytön. Ystävät ja vanhem-

pien välittäminen vaikuttavat siihen, miten käyttö jatkuu: kuinka usein ja paljonko ker-

ralla päihteitä käytetään. Asuntolassa asuvat nuoret voivat käyttää alkoholia vapaammin

vaikkakin asuntolassa päihteiden käyttö ei ole sallittua, mutta usein nuori tulee humal-

16

tuneena asuntolaan ja valvojan silmä ei ylety kaikki nuoria havaitsemaan. (Haastattelu

Sanna Ylitalo.)

Nuorten päihteidenkäyttöön liittyy erityispiirteinä sosiaalinen paine ja riippuvuus. Käyt-

töön liittyy tekijöitä, jotka osittain selittävät päihteiden kokeilua ja siirtymistä säännölli-

seen käyttöön. Alussa riippuvuus päihteidenkäytössä syntyy tilanteisiin, jossa päihteitä

käytetään. Niihin liittyy usein kaverit ja hauskanpito sekä rohkeus tehdä jotakin jännit-

tävää. (Kylmänen 2005, 23, 41.)

”Mennään juomaan” tai ”oltiin juomassa”, on monen nuoren kommentti, kun hän kuvaa

illan kulkua. Juominen on itsestäänselvyys ja sitä ei nähdä ongelmana, ainakaan nuori ei

näe. Vasta sitten kun alkoholin käyttö aiheuttaa ongelmia, sitä lähdetään miettimään

yhdessä nuoren kanssa. Monta kertaa viikossa juovat nuoret ovat 20-vuotiaina jo riip-

puvaisia ja tarvitsevat ohjausta ja neuvontaa vähentääkseen päihteiden käyttöä. Opiskelu

jää taka-alalle ja iltaohjelmat kiinnostavat enemmän. Juomisesta voi tulla tapa, jonka

kautta ollaan toisten seurassa ja elämä rakentuu hiljalleen juomisen ympärille. Alkoho-

lia runsaasti käyttävät nuoret eivät jaksa keskittyä opiskeluun ja tarvitsevat mukautettua

ja työpainotteista opiskelua. Jossain kohti juominen pitää saada vähenty-

mään/loppumaan, jotta nuori voi opiskella ammattiin ja sijoittautua työelämään. (Haas-

tattelu Sanna Ylitalo.)

Päihteiden tarjonta, kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet tasaisesti koko 1990-luvun ajan.

Alkoholi on edelleen suomalaisten valtapäihde, myös lappilaisten nuorten keskuudessa,

mutta myös huumeiden käyttö ja saatavuus ovat lisääntyneet muun maan kehityksen

mukaisesti. Ennaltaehkäisyssä päihteidenkäytössä on tärkeää, että kouluissa on selkeä

päihteidenkäytön vastainen linja ja henkilökunnan käyttäytyminen sekä asenne päihtei-

siin ovat mallina opiskelijoille. Nuorten kanssa toimijoiden on hyvä tietää, että mahdol-

lisimman varhaisessa vaiheessa puuttuminen nuoren päihteidenkäyttöön vaikuttaa en-

naltaehkäisevästi päihteidenkäyttöön liittyvän ongelman syntymiseen aikuisena. (So-

dankylän Ammatti-instituutti: Kriisitoiminnan ja päihdetyön käsikirja 2005, 10.)

Kaikki vanhemmat eivät seuraa nuoren alkoholin käyttöä ja sallivat sen alaikäisille nuo-

rilleen. Jotkut jopa käyvät ostamassa nuorelle alkoholia perustellen sitä sillä, että nuori

voi juoda turvallisemmin kotona kuin kadulla. Usein nuori ottaa ne lisäannokset kadulla

17

kuitenkin. Vanhempien sallivuus päihteiden käyttöön alkaa jo varhaisessa vaiheessa. On

vaikeaa puuttua päihteiden käyttöön myöhemmin, kun nuoren opiskelu ja elämänhallin-

ta heikentyvät. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Toisaalta nuoren alkoholinkäyttö voi johtua hänen kehitysvaiheestaan, ympäristön an-

tamista malleista ja lapsen subjektiivisista käyttökokemuksista. Juomiskokeilut nuori

oppii erilaisten mallien kautta ja hän voi haluta samaistua kavereihinsa. Lisäksi nuoruu-

teen kuuluu malttamattomuus ja tunne-elämän kypsymättömyys, jotka voivat usein lau-

kaista monia aggressiivisia ja hallitsemattomia tilanteita. (Kemppinen 1997, 20, 23.)

3.3 Koulupudokkaat tai ilman opiskelupaikkaa

Tukikohta-hankkeen ansiosta koulutuksen keskeyttäminen on Sodankylä-instituutissa

vähentynyt. Asiaa ei ole sen kummemmin tutkittu, että mistä keskeyttämisien vähene-

minen johtuu, mutta varmasti Tukikohta-hankkeella on ollut vaikutusta asiaan. Onhan

yksi hankkeen tavoitteista ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen ehkäiseminen.

Keskeyttämiseksi lasketaan kaikki keskeyttämiset, oli syy mikä tahansa, kuten äitiyslo-

ma tai varusmiespalvelus, vaikka opiskelija jatkaisi opintojaan jossakin muualla tai

myöhemmin vielä Sodankylä-instituutissa. (Haastattelu Jake Suopanki: Tukikohta-

hankkeen koordinaattori 1.4.2007 lähtien.)

Koulutukselliseen epäonnistumiseen liittyvät ongelmat ovat yhteydessä suomalaisten

nuorten huono-osaisuuteen, elintasoon ja elämänlaatuun. Yhteiskunnan taholta nuori

saattaa tulla määritellyksi syrjäytymisvaarassa olevaksi, jos hän peruskoulun päättymi-

sen tai jatko-opintojen keskeyttämisen jälkeen on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa

hänen täytyy selitellä tekemisiään esimerkiksi vanhemmille ja sukulaisille. Huonot ko-

kemukset peruskoulusta eivät ”kannusta” nuorta opiskelemaan lisää vaan erilaiset vai-

keudet ja ristiriidat jatkuvat, vaikkakin ympäristö olisi uusi. (Vehviläinen 2002, 78.)

Tällaisille nuorille pitäisi antaa kunnollista ammatinvalinnan ohjausta ja ohjata heidät

”oikealle tielle” tulevaisuuden suhteen.

Nuoreen, joka on ilman koulutuspaikkaa, liittyy moraalisia latauksia. Paheiden, kuten

alkoholin käyttö tai holtittomuus raha-asioissa, ajatellaan viestittävän koulutusyhteis-

18

kunnan normien vastaista sanomaa; pitkäjänteisen rationaalisuuden ja omaan itseen pa-

nostamisen sijasta antaudutaan hetkellisille houkutuksille. Mainitut ”paheet” ovat ikään

kuin koulutuksesta kieltäytyminen. Nuorta pidetään ongelmana, jos hän ei opiskele tai

jos hän tekee kaikkea muuta kuin opiskelee. Kun työtön nuori sijoittuu koulutukseen,

hän siirtyy luottamusta herättävään asemaan yhteiskunnallisesti. (Paju & Vehviläinen

2001, 44 - 45.)

Koulupudokkaat tai keskeyttämisuhan alaiset oppilaat / opiskelijat ohjautuvat opetuksen

/ koulutuksen järjestäjien kautta työpajoille. Myös ne oppilaat / opiskelijat, joille ei kou-

lu-/ oppilaitosmuotoinen opiskelu tunnu soveltuvan otetaan vastaan työpajoilla. (Ope-

tusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33, 39.)

Tukikohta-hankkeessa on seurattu opiskelijoiden keskeyttämisiä vuosikohtaisesti. Jos

tarkastellaan tilannetta vain niiden kannalta, jotka ovat keskeyttäneet ilman mitään syy-

tä, huomataan että keskeyttämisien määrä on tippunut vieläkin rajummin. Ilman syytä

tarkoittaa sitä, että poissaoloja on kertynyt jopa 100 tuntia eikä opiskelija ole ilmoittanut

mitään, jolloin hänen katsotaan eronneeksi. (Haastattelu Jake Suopanki.)

TAULUKKO 1. Sodankylä-instituutin opiskelijoiden opintojen keskeyttämiset vuosi-

kohtaisesti

Vuosi 2003 2004 2005 2006

Keskeyttäneet

(Opiskelijaa)

68 59 28 33

Keskeyttämisien vähenemisen syitä voi olla useita, kuten yhteiskunnalliset asiat, sattu-

ma, koulun ja opetuksen kehittyminen jne. Ei pidä kuitenkaan väheksyä sitä työtä ja nii-

tä tuloksia, mitä Tukikohta-hanke on saanut aikaiseksi ja miten sen avulla on pystytty

tukemaan nuoria kokonaisvaltaisesti. (Haastattelu Jake Suopanki.)

TAULUKKO 2. Sodankylä-instituutin opiskelijoiden ilman syytä keskeyttämiset vuosi-

kohtaisesti

19

Vuosi 2003 2004 2005 2006

Keskeyttäneet

(Opiskelijaa)

53 28 12 17

3.4 Yhteiskunta- ja koulutustakuu

Vuodesta 2005 alkaen on noudatettu nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpanon linjauk-

sia työhallinnon nuorille kohdistamissa työvoimapalveluissa ja aktiivitoimenpiteissä.

Sen tavoitteena on alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyyden pitkittymisen ehkäiseminen

kaikin käytettävissä olevin keinoin – ei ainoastaan nuorten työttömyyden katkaisu vaan

myös nuorten kestävien uraratkaisujen tukeminen. Keskeisenä kohderyhmänä nuorten

yhteiskuntatakuussa ovat alle 25-vuotiaat yhtäjaksoisesti kolme kuukautta työttömänä

olleet työnhakijat, jolloin nuorelle annetaan yksilöidyssä työnhakusuunnitelmassa lupa-

us, että hänelle tarjotaan työnhakukoulutusta, valmentavaa tai ammatillisesti työvoima-

poliittista koulutusta, työkokeilua, työharjoittelua, työelämävalmennusta, starttirahaa tai

tukityötä. (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33, 46-47.)

Yhteiskuntatakuu on toiminut hyvin Sodankylässä ja Tukikohta-hankkeeseen on ohjau-

tunut työvoimatoimiston kautta nuoria, joille on mietitty yhdessä sopiva työharjoittelu-,

opiskelu- tai työpaikka. Työpajalla nuorille on tehty yksilövalmennussuunnitelmia, jois-

sa nuoren tuen tarve on määritelty ja nuoren kanssa on mietitty jakson tavoitteet. Alussa

ne ovat olleet työpaikan pelisääntöjä ja työhön tutustumiseen liittyviä. Tukikohta-

hankkeen nuoret ovat olleet työpajajaksoilla aina, kun sopivaa harjoittelupaikkaa kylältä

ei ole löytynyt tai nuori on tarvinnut vahvaa tukea ja ohjausta työn tekemiseen. (Haas-

tattelu Sanna Ylitalo.)

Yhteiskuntatakuu ei tarkoita sitä, että nuori voi passiivisena odottaa työvoimatoimiston

järjestävän hänelle sovitun palvelun vaan palvelut edellyttävät myös nuoren omaa aktii-

visuutta ja myötävaikuttamista. Nuorten palveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä

tarvitaan erityisesti työnhakupalvelujen, ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelujen,

20

ammatti- ja koulutustietopalvelun sekä ammatillisen kuntoutuksen yhteistyötä. (Työmi-

nisteriö 22.6.2005: Nuorten yhteiskuntatakuu.)

Nuorten palveluiden tarjonnan tehostamisessa keskeistä on palvelutarpeen mahdolli-

simman nopea arvioiminen ja sen pohjalta palveluprosessin käynnistäminen. Työnhaku-

suunnitelmassa sovitut palvelut ja toimenpiteet perustuvat nuoren palvelutarpeeseen.

Palvelutarpeen arvioinnin sisältämä työnhakusuunnitelma laaditaan yhdessä työvoima-

toimiston ja työttömänä työnhakijana olevan nuoren kanssa mahdollisimman pian nuo-

ren ilmoittauduttua työttömäksi työnhakijaksi, kuitenkin viimeistään kuukauden kulues-

sa työnhaun alkamisesta. (Työministeriö 22.6.2005: Nuorten yhteiskuntatakuu.)

4 NUOREN OPINTOPOLKU TUKIKOHTA-HANKKEESSA

”Emme tiedä, mitä tulevaisuus

tuo tullessaan,

mutta voimme itse päättää,

mitä viemme tulevaisuuteen.”

Timo Lampikoski

4.1 Oppilaan ja opintojen ohjaus nivelvaiheessa

Nuori on niin kutsutussa nivel-vaiheessa silloin, kun hän siirtyy esikoulusta ensimmäi-

selle luokalle ja silloin, kun hän päättää peruskoulunsa. Moni perusopetuksen päättävä

nuori on ammatinvalintaan liittyvissä asioissa kypsymätön tai hän kokee uravalinnan

muuten vain vaikeaksi. Aloitettu koulutus päättyy herkästi keskeyttämiseen, jos nuori ei

21

tiedä lainkaan, että mille alalle hän haluaisi keskittyä. Tämä on siirtymävaihe, jossa

nuori tekee tärkeitä koulutusväyliä sekä ammattiuraa koskevia ratkaisuja ja alkaa asteit-

tain selkiyttää omaa suuntautumistaan ja pyrkimyksiään. (Opetusministeriön työryh-

mämuistioita ja selvityksiä 2005:33, 10.)

Useimmat ihmiset ajautuvat useiden yhteensattumien kautta opiskelemaan ja tietylle

uralle, he eivät siis tietoisesti valitse omaa urapolkuaan. He eivät ehkä tiedä, mikä työ

kiinnostaa ja miksi, sillä heillä ei välttämättä ole tietoa eri aloista ja ammateista. Joku

nuori voi valita tulevan uran esimerkiksi vanhempien tai kavereiden esimerkistä. (Lam-

pikoski 1998, 7.) Kavereiden mielipiteet jostakin ammattialasta voi aiheuttaa sen, että

vaikka nuori haluaisi opiskella jotakin tiettyä alaa, hän ei uskalla ilmaista omaa mielipi-

dettään peläten jäävänsä kaveriporukan ulkopuolelle. Siksi nuorille tuleekin järjestää

ammatinvalinnanohjausta jo peruskoulun viimeisillä luokilla ja painottaa vastuun otta-

mista omasta elämästään, sillä he kantavat myös valintojensa seuraukset.

Erityistä tukea tarvitsevat nuoret, joiden siirtymävaihe pitkittyy ja nuoret, jotka koko-

naan jättävät hakeutumatta toiseen asteen koulutukseen. Mitä pidempi siirtymävaihe on,

sitä ongelmallisempaa on opintojen uudelleen aloittaminen ja loppuunsaattaminen.

Kriittinen nivelvaihe on niille nuorille, jotka ovat syrjäytymisvaarassa ensin koulutuk-

sesta ja myöhemmin työelämästä. (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä

2005:33, 11.)

Nivel-luokka on suunniteltu yhden vuoden pituiseksi opetuskokonaisuudeksi, joka si-

joittuu peruskoulun ja ammattiopetuksen siirtymävaiheeseen. Tavoitteena on antaa nuo-

rille aikaa valmentautua ratkaisujen tekoon, jotka koskevat ammatillisia asioita sekä ot-

tamaan vastuuta omasta elämästään. Nivel-luokan opetussuunnitelman tulee vastata pe-

rusopetuksen lisäopetukselle asetettuja vaatimuksia, koostua sekä kaikille yhteisestä että

jokaiselle opiskelijalle laadittavasta henkilökohtaisesta opetussuunnitelmasta ja painot-

taa lähialueen muihin vastaaviin opetusohjelmiin verrattuna huomattavasti enemmän

käytännön työskentelyä ja tutustumista tekniikan ammatteihin. Lisäksi opetussuunni-

telman tulee antaa mahdollisuus yhdistellä eri oppiaineiden opetusta sekä käytännön

työskentelyä ja tietopuolista opetusta joustavasti tilanteen mukaan. (Hakala & Haapala

2005, 7, 10.)

22

Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus saada opinto-ohjausta ja se on kirjattu maamme

koululainsäädäntöön. Uudistuneessa koululainsäädännössä luetaan oppilaan ja opiskeli-

jan perusoikeuksiin kuuluvaksi saada opiskeluun ja uranvalintaan liittyvää ohjausta.

Suomalainen opinto-ohjaus on aikanaan rakennettu kansallisten tarpeiden pohjalta. Val-

litsevat koulutuspolitiikan trendit ovat vaikuttaneet sen institutionaaliseen kehitykseen.

(Onnismaa & Pasanen & Spangar 2000, 70 - 71, 78.)

Ammatillisessa koulutuksessa opiskeleville nuorille tulee tarjota tehokasta opintojen oh-

jausta, varsinkin silloin kun hän on aikeissa keskeyttää opintonsa. Opinto-ohjaajan

kanssa käydään läpi syitä keskeyttämiseen ja pohditaan uusia mahdollisuuksia opiskelu-

jen jatkamiseen joko samassa oppilaitoksessa eri linjalla tai toisessa oppilaitoksessa. Jos

opinnot eivät enää kiinnosta, on tärkeää ohjata nuori työharjoitteluun tai työmarkkinoil-

le. (Haastattelu Sanna Ylitalo.) Jos nivel-vaiheessa ei ole nuorten hyvinvoinnista huo-

lehtivaa verkostoitunutta toimintaa, tulee väkisinkin koulupudokkaita ja syrjäytyneitä

nuoria.

Tehostettu opintojen-ohjaus koulutuksen alkuvaiheessa on avuksi opiskelijalle tämän

kiinnitäytymisessä oppilaitokseen ja koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen aloittavat

nuoret ovat taustaltaan hyvinkin erilaisia muun muassa koulutuksen suhteen: on juuri

peruskoulun päättäneitä tai lukion tahi muun ammatillisen tutkinnon suorittaneita. (Ope-

tusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33, 27.)

Mielekäs työura tukee muitakin elämänalueita vahvasti ja muut elämän antoisat alueet

tukevat vastaavasti työuraa, nykyaikainen urasuunnittelu on kokonaisvaltaista uran ja

elämänsuunnittelua. Ei riitä, että ammatinvalinnan ohjaus lähtee yksilön osaamisen ja

kiinnostuksen arvioinnista, joiden pohjalta yksilölle pohditaan mahdollisia ammatteja.

Ohjauksen tulee olla ennakoivaa ja suunnan sekä tarkoituksen etsimistä: ensin arvioi-

daan nuoren arvot ja kiinnostuksen kohteet, sitten pohditaan nuoren ihannetyötä. Jotta

nuori voisi kehittää itseään kohti ihannetyötä, hänen pitää panostaa tuleviin opintoihin-

sa. (Lampikoski 1998, 12 - 13.)

4.2 Sodankylässä nuoren apuna Tukikohta –hanke ja OmaOppi-luokka

23

Tukikohta-hanke aloitti maaliskuussa 2003 Sodankylässä tukemaan erityistä tukea tar-

vitsevia nuoria kokonaisvaltaisesti heidän siirtyessään perusasteelta toiselle asteelle.

Erityisen tuen tarvitsemisella tarkoitetaan esimerkiksi oppimisvaikeuksista tai psy-

kososiaalisista ongelmista kärsiviä. Toisena kohderyhmänä ovat ammatilliset opintonsa

keskeyttäneet nuoret, jotka ovat vailla työpaikkaa ja erityisessä syrjäytymisvaarassa.

Kokonaisvaltainen tukeminen tarkoittaa tukemista sekä koulunkäynnissä, vapaa-ajassa

ja elämänhallinnassa yleensä, varsinkin kun eri hallintokuntien välille on rakennettu

verkosto, jolloin saadaan aikaiseksi moniammatillinen työryhmä. Kolmanteen kohde-

ryhmään kuuluu peruskoulun keskeyttäneet ja työpajalla työskentelevät nuoret. (Haas-

tattelu Jake Suopanki.)

OmaOppi–luokka on ESR-rahoitteinen projekti, joka on haettu tukemaan Tukikohta-

hankkeen opetusta ja on käynnistynyt vuonna 2006 päättyen lokakuussa 2007. Projektia

vetää erityisopettaja, joka toimii luokan opettajana. Projektissa ehkäistään nuorten syr-

jäytymistä ja koulutuksen keskeyttämistä. Projekti toimii yhteistyössä Tukikohta-

hankkeen, koulujen, työvoimahallinnon sekä sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Mukana

projektissa ovat Sodankylän ja Kittilän kunnat, mutta Omaoppi–luokkaan voivat hakea

myös muiden kuntien opiskelijat. (Haastattelu Irma Toivanen: Oma Oppi-luokan eri-

tyisopettaja.)

OmaOppi-luokassa laaditaan jokaiselle oppilaalle oma henkilökohtainen opetussuunni-

telma. Luokassa tehdään oppilaan kykyjen mukaan töitä, edetään oppilaan tahdissa eikä

hypitä minkään yli tai jätetä mitään tekemättä. Riippuu myös oppilaan elämäntilanteesta

ja aikaisemmista opintosuorituksista, miten lähdetään etenemään. OmaOppi-luokassa

ollaan yhden vuoden ajan, jona aikana voi korottaa yläasteen päättötodistuksen nume-

roita. Pienestä lähdetään ja lisätään pikkuhiljaa askelia suuremmiksi, edetään pitkin yk-

silöllisiä opintopolkuja. (Haastattelu Irma Toivanen.)

Osa Tukikohta-hankkeen nuorista on ollut useamman jakson vuoden aikana työharjoit-

telujaksoilla, kun opintolinja ei ole selkiytynyt. Yhteiset pakolliset aineet he ovat suorit-

taneet OmaOppi-luokassa tai integroituna muilla linjoilla. Hankekoordinaattori on opis-

kelijan toiveiden mukaisesti auttanut nuorta harjoittelupaikan hankinnassa. Työharjoit-

telusopimus on tehty ensimmäisellä tutustumiskerralla ja tarvittaessa koordinaattori on

käynyt työpaikalla keskustelemassa ja seuraamassa työharjoittelun edistymistä. Loppu-

24

arviointi on tehty työnantajan, opiskelijan ja koordinaattorin yhteiskeskustelun perus-

teella. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

4.3 Koulutuspaikka

On hyvä, että nuori saa olla koulun kirjoilla mahdollisimman pitkään vaikkakin hänen

motivaatio opiskeluun on heikentynyt. Tällöin oppilaitos voi järjestää nuorelle työssä-

harjoittelupaikan yksityiseltä sektorilta tai työpajalta. Tällöin nuori pysyy koulun ohja-

uksen piirissä ja ammatinvalinnan selkiydyttyä hän voi jatkaa opiskeluja valitsemallaan

opintolinjalla. Nuorelle korostetaan ammattitutkinnon merkitystä työelämään hakeudut-

taessa. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Nuorten itsetunnon ja minäkuvan kehittymiseen on koululla suuri vaikutus. Ensimmäi-

nen edellytys oman paikan löytämiselle yhteiskunnassa on koulun loppuun saattaminen

kunniallisesti, jonka jälkeen suuntaudutaan työelämään. Työelämässä tarvitaan sosiaali-

sia taitoja, muun muassa yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, ammatillisen osaamisen li-

säksi. Useat koulut ovat alkaneet asiatiedon opettamisen lisäksi vahvistaa nuorten itse-

tuntemusta, vuorovaikutustaitoja ja selviytymistaitoja. (Helenius ym. 1998, 9 - 10.)

Ammatillisessa koulutuksessa mukana olevaa nuorta pidetään kunnollisena ja hänen

elämänsä ajatellaan olevan hyvin hallinnassa. Koulutukseen osallistuminen tuo arkipäi-

vään ajallisesti rytmiä: kun nuori menee aamulla kouluun, hän integroituu samalla ai-

kuisten yhteiskunnan rytmiin ja työelämän asettamiin vaatimuksiin. Koulutus on myös

tapa panostaa itseen, sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia ajatellen nuoren omaa tulevai-

suutta ja tulevan perheen hyvinvointia. (Paju & Vehviläinen 2001, 44.)

4.3.1 Erityisopetus ja henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunni-

telma (HOJKS)

Ennen Tukikohta-hanketta oppilaitoksella eli Sodankylä-instituutilla ei tehty HOJKSeja,

mutta vuosien mittaan niiden tekeminen on tehostunut hankkeen kautta ja nyt niitä on

tehty noin 20 kpl. Opettajia on myös hankkeen kautta koulutettu HOJKSien tekemiseen

ja niissä sovittujen asioiden tietoon saattamiseksi luokan ohjaajille ja opettajille. Näin

25

he voivat tukea opiskelijaa opinnoissa paremmin, jos he tietävät opiskelijan elämänti-

lanteen ja opiskelua haittaavat tekijät. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

Tarvittaessa opiskelijalle laaditaan HOJKS ja sitä noudatetaan ja tarkennetaan tietyin

väliajoin. Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS)

tehdään, kun opiskelijalla on oppimiseen tai elämänhallintaan liittyviä ongelmia. Ne on

määritelty erityisopetuksen tarpeen mukaisesti (liite 2). HOJKSin suunnitteluun on Tu-

kikohta-hankkeessa osallistunut opiskelija, luokanohjaaja, opinto-ohjaaja, erityisopetta-

ja, vanhemmat ja tarvittaessa terveydenhoitaja sekä Tukikohta-hankkeen koordinaattori.

Aluksi nuori täyttää lomakkeen itse, jonka jälkeen yhdessä käydään läpi eri kohdat joi-

hin myös muut voivat ottaa kantaa. Yhteisesti sovitaan tarvittavat tukimuodot ja opinto-

jen jatkuvuuden varmistaminen. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

HOJKS tarkoittaa kokonaissuunnitelmaa erityistä tukea tarvitsevan erityisoppilaan op-

pimisessa, oppimaan ohjauksessa sekä tukipalveluissa, jotka ovat luonnollista seurausta

yksilöllistämisestä ja henkilökohtaistamisen vaatimuksesta. Tarkoituksena HOJKSin

laatimisessa on, että oppimisesta muodostuisi nuorelle elinikäinen prosessi pyrkimällä

omatoimisuuteen ja itseohjautuvuuteen mahdollisimman varhain. Perusopetuslaissa

(628/1998) on määrätty, että henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunni-

telma (HOJKS) tulee laatia jokaiselle opiskelijalle, joka on otettu tai siirretty erityisope-

tukseen. Sen, mitä HOJKS:n tulee sisältää, on määritelty opetussuunnitelman perusteis-

sa. Yleisesti hyväksyttyjä periaatteita tänä päivänä lähes jokaisessa koulussa on oppi-

laan ikäkauden ja edellytysten mukainen opetus, yksilölliset opetussuunnitelmat, tarvit-

tavat tukipalvelut, oppilaiden edistymisen ja kuntoutumisen arviointi, vähiten rajoittava

oppimisympäristö sekä oppilaiden asioiden asiallinen käsittely moniammatillisen tiimin

tuella. (Ikonen & Virtanen 2003, 7 - 9.)

Yksilöllisen opetussuunnitelman laatiminen sekä ylläpitäminen ovat prosessi. Opetus-

suunnitelmat ovat aina kirjallisia dokumentteja, selkeitä asiakirjoja ja tietolähteitä, jotka

antavat ajantasaista tietoa lapsen kasvun ja oppimisen vaiheista. Suunnitelmia tehdessä

tekevät koti, koulu, opettajat ja eri asiantuntijat yhteistyötä. Opiskelijalla on enemmän

omakohtaisia vaikuttamismahdollisuuksia hänen osallistuessa oman koulunkäyntinsä

suunnittelemiseen ja toteuttamiseen yksilöllisesti laaditun suunnitelman avulla. Opiske-

lijalla on oikeus saada hänen tarvitsemansa terveydenhoito- ja tukipalvelut, ohjaus am-

26

mattikoulutukseen ja virkistystoimintaan, jotka varmistavat hänen oppimistaan. Lisäksi

opiskelijan tulee saada muitakin tarvitsemiaan palveluja, jotka auttavat häntä kehittä-

mään kykyjään ja taitojaan mahdollisimman pitkälle ja helpottavan näin nuorten sijoit-

tumista yhteiskuntaan ja työelämään. Yksilöllisen opetussuunnitelman tavoitteena ovat

tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen mahdollistaminen turvaamalla oppilaitosten

toimintaedellytykset ja resurssit, mutta myös suuntaamalla niitä opetukseen ja ohjauk-

seen. (Ikonen & Virtanen 2003, 9 - 10.)

4.3.2 Työssäoppiminen ja työpajatoiminta

ESR Tavoite 3 –ohjelma määritteli vuosille 2000 – 2006 tärkeän tehtävän, jonka mu-

kaan nuorille tuli rakentaa yksilöllisiä palvelukokonaisuuksia parantamaan nuorten elä-

mänhallintaa ja mahdollisuuksia päästä jatkokoulutukseen tai saada työtä. Tämä polut-

taminen on keskeinen toimintaperiaate, jossa yhdistelemällä erilaisia työvoimapoliittisia

toimenpiteitä, kuten koulutusta, työharjoittelua, ammatinvalintaohjausta ja tukityöllis-

tämistä, pyritään nuorelle rakentamaan yksilöllinen polku työelämään. (Vehviläinen

2002, 81.)

Työpajatoiminta on keskeinen suomalaisen työvoimapolitiikan nuoriin suunnattu toimi.

Aluksi työpajoja perustettiin lähinnä vain syrjäytymisvaiheessa oleville ammattikoulut-

tamattomille työttömille nuorille. Työpajat tarjoavat koulutusta, työharjoittelua ja työ-

kokemusta työttömille nuorille. Yhä suurempi osa nuorista, jotka ohjautuvat työpajojen

asiakkaiksi, tarvitsee aikuisen apua oman elämäntilanteen parantamiseen, jotta saisi sii-

hen omaa otetta ja hallintaa, kykyyn liittyä työporukoihin sekä käsitellä työyhteisöihin

kuuluvia ristiriitoja. Työpajatoiminta rakentaa siltaa koulutuksen ja työelämän välille

tukemalla nuorten ammatillisia valmiuksia. (Takkunen 2003, 4, 7.)

Kiinteä ja sopimuksellinen yhteistyö ammatillisen koulutuksen ja työelämän välillä on

työn ja ammatillisen oppimisen lähtökohta. Kaikissa toisen asteen ammatillisissa perus-

opinnoissa on tavoitteellisia ja ohjattuja työssäoppimisjaksoja, sillä työssäoppiminen

ammatillisessa koulutuksessa on sekä koulutuksen järjestämismuoto että opiskelumene-

telmä. Sen tarkoituksena on edistää nuorten työssä oppimista, lisätä nuorten opiskelu- ja

työelämävalmiuksia sekä tukea nuorten tulevaisuuden suunnittelua ja ammatinvalinta-

prosessia sekä yleistä arjenhallintaa. Pajaopiskelun keskeinen idea on työpainotteisuus,

27

jolloin opiskelijat tutustuvat oman ammattialansa työtehtäviin oppilaitoksissa, työpai-

koilla tai tekemällä tilaustöitä asiakkaille. Tavoitteena työmuotoisessa opiskelussa on si-

touttaa ”teoriaa vieroksuvat” opiskelijat ammattiopintoihin ja opettaa työelämässä vaa-

dittavia valmiuksia. Pajajakson tavoitteena voi olla myös perusopetuksen päättötodis-

tuksen saaminen. (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005; Räkköläi-

nen & Uusitalo 2001.)

Asiakasvirrat työpajoissa koostuvat nuoriso-, sosiaali- ja opetustoimen sekä työhallin-

non lähettämistä nuorista. He tulevat pajoille yksilöllisten, eriasteisesti tunnistettujen

tarpeiden vuoksi: esimerkiksi normaaliin koulunkäyntiin liittyvät oppimisvaikeudet, ku-

ten lukihäiriöt tai hahmotus- ja keskittymisvaikeudet tai alisuoriutuminen ovat tyypilli-

siä pajalle ohjautumisen perusteita. Myös sosiaaliset vaikeudet, ongelmat ryhmässä toi-

mimisessa ja vuorovaikutussuhteen luomisessa lukeutuvat tyypillisiin syihin pajalle oh-

jautumisessa. Pajat tarjoavat nuorille palveluja siirtymävaiheisiin. Pajoilla käytetään

työmenetelminä työvalmennusta, jolla kehitetään paja-asiakkaan mahdollisuuksia osal-

listua työelämään ja lisätään työkokemusta. Myös yksilövalmennus tähtää asiakkaan

toimintakyvyn ja arjenhallintataitojen parantamiseen. (Opetusministeriön työryhmä-

muistioita ja selvityksiä 2005:33, 35.)

Työpajat tekevät yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten sekä opetuksen ja koulutuksen

järjestäjien kanssa. Yhteistyömuotoja on useita ja niitä määrittävät paikalliset piirteet.

Tavoitteena yhteistyössä on opiskelijan mahdollisimman lyhytaikainen työskentely työ-

pajalla ja sillä tavalla saada parannettua valmiuksiaan oppilaitoksessa opiskelun jatka-

miseen. Pajajakson pituus suunnitellaan oppilaan tarpeen mukaan yhdessä koulukuraat-

torin tai oppilaanohjaajan kanssa. (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä

2005:33, 35, 40.)

Työpaja tarjoaa nuorelle turvallisen ympäristön harjoittelun suorittamiseen. Hän voi

tarvita henkilökohtaista ohjausta ja perehdyttämistä työtehtäviin enemmän kuin normaa-

lissa työharjoittelupaikassa pystytään antamaan. Jotta nuori saa positiivisen kokemuksen

työelämästä, hänen tulee saada onnistumisen kokemuksia sekä työssä onnistumisessa ja

sopeutumisessa työyhteisöön. Koulu voi ostaa työpajalta työharjoittelujaksoja opiskeli-

jalle, jonka motivaatio opiskeluun on heikentynyt. Jakso on nuorelle mahdollisuus miet-

tiä opintopolkujaan ja uravalintaansa. (Haastattelu Sanna Ylitalo.)

28

5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET

Elsi Veijolan (2005) ”Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja Omaura. Seurantatutkimus

Omaura-toimintaan osallistuneiden nuorten elämänvaiheista 1995 - 2001.” - tutkimuk-

sessa selvitettiin Omaura-projektiin osallistuneiden nuorten kotitaustaa, opiskelua, elä-

mänhallintaa, työllistymistä, perheellistymistä sekä nuorten syrjäytymiskehityksen

mahdollista yhteyttä kotitaustaan. Tutkimukseen osallistui 28 peruskoulun viimeisellä

luokalla olevaa nuorta lukuvuonna 1995 - 1996. Viimeinen haastattelu tehtiin keväällä

2001 eli tutkimus kesti ajallisesti noin 5,5 vuotta. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmen

Itä-Suomessa toimivan Omaura-projektin oppilaiden, heidän vanhempien ja opettajien

haastatteluista.

Tutkimuksessa seurattiin keskeisenä asiana ammattikoulutuksen hankkimista. Nuorten

ohjatut työjaksot sisältyivät opetussuunnitelmaan. Omaura-toiminta on varteenotettava

mahdollisuus auttaa syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta peruskoulun viimeisen vuoden

aikana. Useimmilla nuorilla, jotka ovat tulleet mukaan Omaura-projektiin, on ollut kou-

lunkäyntivaikeuksia. Nuoret ovat muun muassa pinnanneet oppitunneilta ja osa oppi-

laista on siirtynyt projektiin tarkkailuluokalta (Veijola 2005.)

29

Omaura-projekti perustuu vastaaviin kokeiluihin Saksassa ja USA:ssa, joissa teoriajak-

sot koulussa ja työjaksot paikkakunnan yrityksissä ja muissa yhteisöissä vaihtelevat.

Suomen Omaura-malli on keino auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, eikä vain pe-

ruskoulun päättötodistusta vaille jääviä nuoria. Projektissa mukana olleet nuoret ovat

kokeneet, että Omaura-luokka on ollut ratkaiseva apu heidän kehityksessään parempaan

suuntaan (Veijola 2005.)

Katja Komosen (2001) tutkimuksessa ”Koulutusyhteiskunnan marginaalissa? Ammatil-

lisen koulutuksen keskeyttäneiden nuorten yhteiskunnallinen osallisuus.” kohdejoukko-

na oli ammatillisen koulutuksen keskeyttäneet, mutta myöhemmin uudelleen koulutuk-

sen aloittaneet nuoret. Tutkimuksen aineisto koostuu 34 itäsuomalaisen nuoren elämä-

kerrallisesta teemahaastattelusta.

Nuorten kouluttautumista tarkastellaan tässä tutkimuksessa osana yhteiskunnallisia ja

kulttuurisia muutoksia ja keskitytään nuorten koulutukseen osallistumiseen ja osallistu-

mattomuuteen paneutumalla erityisesti ammatillisen koulutuksen keskeyttämiseen kou-

lutuspolkua muovaavana ja suuntaavana tapahtumana. Tutkimuksessa on koulutusuran

päätepisteen sijasta tarkasteltu keskeyttämistä osana koulutukseen sijoittumisen polkua

yhtenä sen vaiheena tai valintana. Aineistoa laadullisesti analysoidessa tuli ilmi, että

keskeyttäminen sai erilaisia merkityksiä nuorten elämänkulussa. Keskeyttäminen näyt-

täytyi usein myönteisenä ratkaisuna, kun sitä tarkasteltiin nuorten arkielämän ja elä-

mänkulkujen tasolla. Toisaalta ammatillisen oppilaitoksen keskeyttäminen ei välttämät-

tä merkinnyt ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä kokonaan vaan siirtymistä kou-

lutuksesta toiseen (Komonen 2001.)

Elämänkertomus on aina eräänlainen ihmisen mielessä syntyvä rakennelma, joka on

riippuvainen kulttuurisista säännöistä ja kielen käytöstä, sen voi katsoa heijastavan teo-

rioita mahdollisista elämistä. Nuorten elämäkerrat, jotka ovat muodostaneet tutkimusai-

neiston, edustavat nuorten subjektiivisia kokemuksia ja yksilöllisiä merkityksiä ja ovat

aina haastattelutilanteessa rakennettuja konstruktioita; tapahtumien merkitysten jälkikä-

teinen tulkinta on luonut siitä toisenlaista todellisuutta. Tällä tutkimuksella ei pyritä en-

nustamaan nuorten tulevaisuutta vaan tarkastelemaan strategioita, joita nuoret ovat käyt-

täneet selviytyäkseen sekä havainnollistaa nuorten erilaisia suuntautumistapoja ja ko-

30

kemusten kerrostumista sekä vaikutusta nykyhetkeen. Tulosten siirrettävyys toiseen

kontekstiin riippuu siitä, minkälainen sovellusympäristö on ja onko tutkittu ympäristö

samankaltainen (Komonen 2001).

Vantaan kaupungin omassa toisen asteen ammatillista koulutusta tuottavassa oppilaitok-

sessa eli Vantaan ammatillisessa koulutuskeskuksessa Haavi 2 –projektissa (2003 -

2005) välittömänä kohteena olivat ammatillisissa opinnoissa aloittavat nuoret sekä hei-

kosti perusopetuksessa pärjäävät tai ”viihtyvät” yhdeksäsluokkalaiset. Pääasiallisesti

hanke koski niitä, jotka olivat eroamassa tai joilla sellainen uhkakuva oli olemassa. Tar-

koituksena projektissa oli poistaa VAKEsissa aloittaneiden opiskelijoiden osalta opiske-

lun esteitä sekä vaikuttaa perusopetuksen ja II-asteen tiedonsiirtoon, avoimuuteen ja yh-

teistyöhön. Yhtenä tärkeänä painopisteenä ja välitavoitteena oli poikkihallinnollisen yh-

teistyön kehittäminen opiskelijoiden ja työntekijöiden tueksi.

Haavi 2–projekti keskittyi syrjäytymisen ehkäisyyn ja jo syrjäytyneiden nuorten tilan-

teen korjaamiseen. Nuori saatettiin konkreettisesti palvelujen pariin, näin autettiin sekä

nuorta itseään että oppilaitosta laaja-alaisella verkostojen molemminpuolisella tuntemi-

sella ja työntekijöiden liikkuvalla työotteella. Hankkeessa työskenneltiin niin sanottuna

työparina viranomaisten, koulun henkilöstön ja huoltajien kanssa. Projektissa tehtiin yh-

teistyötä koulun ja kodin kanssa intensiivisesti, johon liittyi vanhempien vastuuttami-

nen. Jos nuoren opinnot eivät olleet edenneet suunnitelmien mukaisesti tai jos hänellä

oli sosiaalisia elämäntapa tai -tilanne ongelmia, teki vanhemmat ja Haavi-projekti usein

yhdessä lastensuojeluilmoituksia. Haavissa järjestettiin oppilaalle mahdollisuus tutustua

lähemmin ammatilliseen oppilaitokseen ja tulevaan opettajaan tai sitten järjestettiin pi-

dempiä koulutuskokeiluja, jos nuoren jatko-opintosuunnitelmat olivat kadoksissa (Haa-

vi 2003 - 2005.)

Tutkimuksille yhteisiä piirteitä

Näiden tutkimusten kohderyhmänä olivat nuoret, joilla on ollut ongelmia koulunkäyn-

nissä ja muussa henkilökohtaisessa elämässä. Ongelmat koulutuksessa, joko ammatilli-

sessa tai peruskoulutuksessa, liittyvät sen keskeyttämiseen, pelkoon sen keskeyttämises-

tä tai sitten nuori on huomannut olevansa ”väärällä” alalla ja on vaihtanut koulutusalaa.

31

Elsi Veijolan (2005) tekemää tutkimusta ja Haavi 2:sta (2003 - 2005) yhdistää nuoren

syrjäytymisen ehkäisy tai syrjäytymisen jälkien korjaaminen. Veijolan (2001) tutkimuk-

sen nuoria on autettu Omaura–projektin avulla, missä nuoret ovat saaneet hankittua it-

selleen ammatillisen koulutuksen muun muassa työssäoppimalla. Haavi 2:ssa (2003 -

2005) taas nuoria on autettu saattamalla heidät konkreettisesti saamaan apua ongelmiin-

sa sekä tekemällä yhteistyötä tiiviisti vanhempien ja koulun kanssa. Komosen (2001)

tutkimuksessa ei tutkittu nuorten auttamista vaan siinä keskityttiin nuorten kouluttautu-

misen keskeytykseen ja siihen, mitä hyvää se toi nuoren elämään tai miten se muutti

nuoren arkielämää ja elämänkulkua muovaamalla koulutuspolkua ja urasuunnitelmia

ratkaisevasti. Veijolan (2005) ja Komosen (2001) tutkimukset ovat pitkittäistutkimuk-

sia. Niissä on haluttu seurata nuorten syrjäytymistä ja sen yhteyttä kotitaustaan sekä

ammatillisen koulutuksen hankintaa välillä koulun keskeyttäen ja välillä alaa vaihtamal-

la.

6 TUTKIMUSKYSYMYKSET

Kartoituksen tavoitteena on selvittää Sodankylässä toimivan Tukikohta-hankkeen anta-

maa tukea nuorten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemiseen sekä miten nuorta ohja-

taan ammattiuralle. Tarkoituksena on kartoittaa Tukikohta-hankkeessa mukana olevien

tai olleiden nuorten kokemuksia Tukikohta-hankkeesta haastattelemalla heitä.

Kysymykset ovat:

1. Miten Tukikohta-hanke tukee siinä mukana olevien nuorten hyvinvointia ja

elämänhallintaa?

2. Miten nuoret kokevat Tukikohta-hankkeen tarjoaman ohjauksen?

32

7 KARTOITUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA JA TOTEUTTAMINEN

7.1 Tiedonhankintamenetelmän valinta

Kartoituksen tarkoituksena on selvittää, miten nuoria tuetaan ja ohjataan ammattiuralle

sekä mitä tehdään, jotta nuoret voivat hyvin. Tiedonhankintamenetelmäksi tutkija valitsi

esitietolomakkeen ja haastattelun. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (2005, 196 - 197) to-

teavat laadullisen tutkimusmenetelmän tutkimushaastattelumuotoja olevan lomakehaas-

tattelu ja teemahaastattelu, jolloin yksilöhaastattelu soveltuu henkilön omakohtaisten

kokemusten tutkimiseen. Laadullisessa tutkimuksessa tiedot kerätään pieneltä joukolta,

jossa keskeistä on tietojen analysointi.

Tuomen ja Sarajärven mukaan (2004, 75 - 76) etuna haastattelussa on joustavuus, jol-

loin haastattelijalla on mahdollisuus toistaa kysymys, oikaista väärinkäsityksiä, selven-

tää ilmausten sanamuotoja ja käydä keskustelua tiedonantajan kanssa sekä kysymysten

esittäminen siinä järjestyksessä kuin tutkija katsoo aiheelliseksi. Lisäksi haastattelun

etuna on se, että haastatteluun voidaan valita henkilöt, joilla on kokemusta tutkittavasta

ilmiöstä tai tietoa aiheesta. Hirsjärven ja Hurmeen mukaan (2001, 48) metodologisesti

33

teemahaastattelussa korostetaan ihmisen tulkintoja asioista, heidän asioilleen antamia

merkityksiä sekä sitä, miten merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa.

7.2 Aineiston keruu

Tiedonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelurunko muodostui kolmesta

pääteemasta, joita olivat nuoren pääsy mukaan Tukikohta-hankkeeseen (kuka suositteli).

Toinen teema kosketti hankkeessa annettavaa ohjausta. Kolmantena teemana olivat tu-

levaisuus ja nuoren ammatilliset haaveet ja suunnitelmat (liite 3).

Sodankylän kunnan sivistystoimenjohtaja Hilkka Orava myönsi tutkimusluvan (liite 4)

toukokuussa 2007 kartoitusta varten. Haastateltavat nuoret valittiin sen mukaan, miten

hankekoordinaattori arvioi Tukikohta-hankkeen vaikuttaneen nuorten elämään. Onko

nuori saanut tukea elämänhallintaan ja opiskeluun hankkeessa oloaikanaan ja missä

nuori mahdollisesti asui haastattelujen tekoaikana; osa heistä oli valmistunut aikaisem-

min ja muuttanut omalle kotipaikkakunnalleen takaisin.

Tutkija tapasi osan haastateltavista kasvotusten ja kysyi heidän kiinnostustaan osallistua

kartoitukseen Tukikohta-hankkeen puitteissa kertoen tehtävästä kartoituksesta ja kysyen

jo alustavasti lupaa haastattelun nauhoitukseen. Kartoituksen tekijä sopi haastateltavien

kanssa henkilökohtaisesti ajat haastatteluun ja paikaksi sovittiin luokkatila Tukikohdan

toimiston vierestä. Osaa haastateltavista tutkija ei kasvokkain tavannut kertaakaan, joten

yhteydenpito ja itse haastattelu sovittiin puhelimessa. Haastattelut tutkija suoritti touko-

kuussa ja elo-syyskuussa 2007.

Kaiken kaikkiaan tutkija haastatteli seitsemän nuorta. Haastateltava kieltäytyi tai haasta-

teltavat vaihtuivat, jolloin alkuperäisestä suunnitelmasta haastatella kahdeksaa nuorta

tutkija päätyi haastattelemaan seitsemää nuorta. Kasvokkain haastatteluissa tutkija jakoi

aluksi esitietolomakkeet ja kertoi tarkemmin kartoituksen tarkoituksesta; mikä merkitys

juuri haastateltavalla on kartoituksen onnistumisen kannalta sekä korosti saatujen tieto-

jen käsittelyä luotettavasti ja nimettömästi. Haastateltava täytti esitietolomakkeen kes-

kustelun aluksi, muuten esitietolomaketta ei käyty läpi. Haastattelut nauhoitettiin, joten

nuoret olivat aluksi hieman levottomia mutta nauhuri sai kuitenkin jäädä päälle ja pian

34

haastateltavat unohtivat nauhurin kokonaan. Tutkija piti kyselylomakkeen vain itsensä

nähtävänä, jotta haastateltavat eivät olisi nähneet kysymyksiä etukäteen ja poikenneet

asiasta.

Kaksi haastattelua tutkija teki puhelimessa syksyllä 2007. Puhelun alussa tutkija kertoi

samat asiat kuin ollessaan haastateltavien kanssa kasvokkain. Tällä kertaa vain haastat-

telujen nauhoittaminen ei onnistunut, mutta tutkija kirjoitti koko ajan koneella ja kysyi

haastateltavalta, jos jokin hänen kertoma asia jäi tutkijalta kuulematta.

Haastattelutilanteet kestivät 20 minuutista kokonaiseen tuntiin ja olivat rauhallisia; ul-

koisia häiriötekijöitä ei ollut, muun muassa kännykät suljettiin haastattelun ajaksi. Haas-

tattelun lopuksi tutkija kiitti nuoria ja kertoi, milloin lopputyö on valmis ja mistä sitä voi

kysyä luettavaksi. Osa haastateltavista oli koulussa, mutta osa oli juuri valmistumassa ja

syksyllä puhelimitse haastatelluista nuorista toinen valmistui keväällä ja toinen aikoi

syksyllä 2007 palata äitiyslomalta takaisin kouluun suorittamaan kesken jääneet opin-

tonsa loppuun.

7.3 Aineiston käsittely ja analyysi

Kvalitatiivisten aineistojen analyysitapoja on olemassa useita ja niitä myös kehitellään

jatkuvasti. Analyysitapojen tunteminen tai edes aavistus erilaisista mahdollisuuksista

analyysin tekemiseen auttaa eteenpäin oman laadullisen aineiston kanssa. (Eskola &

Suoranta 2000, 160.) Perusanalyysimenetelmä on sisällönanalyysi, jota voidaan käyttää

kaikissa laadullisen tutkimuksen perinteissä. Sisällönanalyysi voidaan liittää erilaisiin

analyysikokonaisuuksiin ja sitä voi pitää sekä yksittäisenä metodina että väljänä teoreet-

tisena kehyksenä. Myös useimmat eri nimillä kulkevat laadullisen tutkimuksen ana-

lyysimenetelmät perustuvat periaatteessa tavalla tai toisella sisällönanalyysiin. (Tuomi

& Sarajärvi 2004, 93.)

Aineiston keruun ja analysoinnin tutkimuksen tekijä teki laadullisesti eli kvalitatiivises-

ti. Pääosin haastattelut sujuivat teema-alueittain muodostetun haastattelurungon mu-

kaan, kuitenkin käsittelyjärjestys saattoi vaihdella eri haastatteluissa haastateltavan pu-

35

hetyylin mukaan; toiset olivat erittäin niukkasanaisia, kun taas toiset puhuivat spontaa-

nisti ja laajasti pysyen kuitenkin teemoihin liittyvissä asioissa.

Tutkimuksen tekijä kirjoitti nauhat auki heti haastattelun jälkeen sanasta sanaan niin

kuin haastateltava oli sanonut ja tutkija itse kysynyt. Yhden haastattelun aukikirjoitta-

minen vaati aikaa noin kaksi tuntia. Vaihe tuntui työläältä ja litteroinnin jälkeen tekstiä

puhelinhaastattelut mukaan lukien oli 17 sivua. Hirsjärven ja Hurmeen (1991) mukaan

aineiston käsittely ja analysointi tulee aloittaa mahdollisimman pian aineiston keräämi-

sen jälkeen, jotta tutkija innostuu aineistosta ja se on vielä tuoretta.

Tutkija oli tyytyväinen haastattelujen sujumiseen sekä saamaansa materiaaliin. Esitieto-

lomakkeen tietoja ei ole hyödynnetty tutkimuksessa, ne tiedot olivat vain tutkijalle itsel-

leen apuna aineistoon tutustumisessa. Esimerkiksi asumismuodon kysyminen helpotti

tutkijaa analysoimaan vastauksia haastattelukysymykseen yksi: miten pääsit mukaan

Tukikohta-hankkeeseen, suositteliko joku liittymistä hankkeeseen.

Tutkija aloitti analyysin lukemalla haastattelut moneen kertaan läpi. Lukemisen jälkeen

tutkija erivärisiä korostuskyniä apuna käyttäen teki tekstiin merkintöjä eri teema-

alueiden mukaisesti, jokaisella teemalla oli oma värinsä. Värit auttoivat tutkijaa hah-

mottelemaan ja poimimaan tekstistä tärkeitä ilmaisujen merkityksiä teemojen kannalta.

Tässä vaiheessa tutkija pohti haastateltavien ilmaisuja ja kokosi saman teeman alle kuu-

luvat yhteen.

36

8 TUTKIMUKSEN EETTISYYDEN JA LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTIA

Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi ei noudata tarkkoja sääntöjä, koska

jokainen tutkimus on ainutlaatuinen. Tutkimuksen luotettavuuden arviointiin kuuluu

koko tutkimusprosessi, sen eri vaiheiden ja raportoinnin arviointi. Luotettavuutta kohen-

taa tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteutuksesta. Tarkkuus koskee tutkimuksen

kaikkia osia. (Mikkonen ym. 2001, 72 - 73.)

On tärkeää huomioida eettisesti, että tutkimuksesta ei aiheudu haittaa tutkimukseen

osallistuneille. Tutkimus on tehty eettisesti oikein, kun sen toteuttamiseen on pyydetty

lupa kohteena olevalta organisaatiolta. Eettisyyden kannalta on myös tärkeää kertoa tut-

kimukseen osallistuville tutkimuksen taustasta ja sen tarkoituksesta, koska heillä on oi-

keus tietää mihin ovat osallistumassa. Tutkimukseen osallistuville on taattava anonymi-

teetti ja kerrottava, että heitä ei voi tunnistaa vastausten perusteella. (Hirsjärvi ym. 2004,

25 - 28.)

On tärkeää, että nuori tuntee olonsa turvalliseksi haastattelutilanteessa, koska siinä käy-

dään läpi hänen elämänhallintaansa ja opiskeluunsa liittyviä vaikeita ja kipeitäkin asioi-

ta. Tutkimus perustui luottamuksellisuuteen ja rehellisyyteen, joka kuuluu tutkimuksen

37

etiikkaan. Haastattelut tehtiin nimettöminä ja hävitettiin tutkimuksen tulosten ana-

lysoinnin jälkeen eikä haastateltavien henkilöllisyys tule ilmi tutkimuksen tuloksista.

Esihaastattelu on tärkeä osa teemahaastattelua, jotta sen pohjalta voi muuttaa haastatte-

lurunkoa. Tarkoituksena on testata aihepiirien järjestystä ja kysymysten muotoilua en-

nen oikeaa haastattelua. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 57.) Tutkija ei tässä tutkimuksessa

ottanut huomioon esihaastattelua, joten se voi vaikuttaa tutkimustulosten luotettavuu-

teen.

9 TUTKIMUSTULOKSET

9.1 Vastaajien taustatiedot

Taustatiedoissa kartoitettiin vastaajien sukupuolta ja ikää sekä asumistapaa. Lisäksi ky-

syttiin nykyistä opintolinjaa ja opintolinjaa tai –linjoja, joissa on opiskellut. Vastaajat

olivat haastatteluhetkellä 17 - 19-vuotiaita nuoria, jotka ovat olleet osallisena Tukikoh-

ta-hankkeessa.

Tutkija haastatteli seitsemän nuorta, joista viisi oli tyttöjä ja kaksi poikaa. Ikäjakauma

haastateltavilla oli 17 ikävuodesta 19 ikävuoteen. Asumismuodolla oli joissakin tapauk-

sissa merkitystä Tukikohta-hankkeeseen mukaan tulemisella. Opintolinjat olivat jakau-

tuneet haastateltavien kiinnostuksen mukaisesti.

TAULUKKO 3. Haastateltavien sukupuoli

Sukupuoli Tyttö Poika

5 2

TAULUKKO 4. Haastateltavien ikä

38

Ikä 17-vuotias 18-vuotias 19-vuotias

2 3 2

TAULUKKO 5. Haastateltavien asumismuoto

Asuminen Vanhempien luona Yksin Perhekoti Asuntola Muu

1 1 2 2 1

TAULUKKO 6. Haastateltavien opintolinja

Opintolinja Hotelli- ja ravintola-ala Vaatetusala Sähköala Liiketalous

3 2 1 1

9.2 Kuka suositteli Tukikohta-hanketta?

Nuoret ovat tulleet mukaan Tukikohta-hankkeeseen pääosin siksi, että heillä on mennyt

koulu huonosti ja elämä muutenkin ollut vähän rempallaan. Muutama nuori on perhe-

kodin kautta saanut tietoa tästä hankkeesta ja osalle hankekoordinaattori on itse suositel-

lut liittymistä Tukikohta-hankkeeseen. Myös koulu on ollut mukana ainakin osittain

suosittelemassa hanketta nuorille yhtenä avuntarjoajana.

Nuoret ovat menneet perhekotiin yleensä sen vuoksi, että heillä on ollut ongelmia omal-

la kotipaikkakunnallaan muun muassa koulunkäynnissä ja perhesuhteissa. Perhekoti

pyrkii omalta osaltaan tukemaan nuoren koulunkäyntiä ohjaamalla nuoret Tukikohta-

hankkeen avun piiriin.

”No perhekodin kautta… että sieltä ne suositteli… tai näin… tai siis jotenki au-

tomaattisesti.” (H 4)

”No mie olin tuola perhekodilla ja sielä sitte… ja sitä kautta… Korottelin nume-

roita ja tuommosta sitte.” (H 5)

39

Hankekoordinaattorille tulee aina tieto opiskelijasta, joka on keskeyttänyt opintonsa tai

vaihtamassa linjaa. Näin hän pystyy auttamaan opiskelijaa sopeutumaan uuteen opinto-

linjaan tai miettimään opiskelijan kanssa uusia vaihtoehtoja suorittaa opinnot loppuun.

Hankekoordinaattori on myös kiertänyt ammattikoululla luokissa kertomassa Tukikoh-

ta-hankkeesta.

”Sanna itte suositteli, että ois hyvä liittyä. …jättämällä edellisen linjan kesken. Ja

sitte oli vähän epävarmuus, että minne alalle sitten siirryn siitä. Ja näin niin, sitte

liityin tähän Tukikohta –hankkeeseen niinkö että se on vähän niinku tukena alan

vaihdossa.” (H 3)

”Sanna kävi itte kertomassa, että mitä siinä tehhään. ...opettajat neuvo sitte kään-

tymään Sannan puoleen ku tuli semmosia henkilökohtasia tilanteita...jokka sitte

vaikeutti koulunkäyntiä. (H 7)

Oppilaalla on mennyt yläaste huonosti ja yhdeksännellä luokalla tilanne on alkanut huo-

lestuttaa myös koulua ja opettajia.

”…Koulun puolelta siihen tuli… Meillä oli palaveri tuola koulun kanslias-

sa…...mulla meni ysi huonosti tai yleensäki koko yläaste huonosti niin tuota… en

päässy luokalle sieltä ni… …Ja sitte ne sumpli mulle tämmösen vähän epäviral-

semman jutun että mie sain täälä suorittaa vain ne aineet jokka tuota mulla oli

jääny…” (H 1)

9.3 Hankkeessa saatu tuki ja kokemus ohjauksesta

Tukikohta-hankkeessa on luotu luottamuksellinen vuorovaikutussuhde nuoren ja hanke-

koordinaattorin välille, jolloin on helpompi keskustella opiskeluun ja elämänhallintaan

liittyvistä asioista ja tarpeen vaatiessa suunnitella uusia ratkaisumalleja.

Mielenterveystoimiston ja sosiaalitoimiston palveluita on tarvittu opiskelijan tueksi tä-

män suorittaessa opintojaan. Toimeentulotukea ei kuitenkaan myönnetty.

40

”Kävin keskustelemassa Sannan kanssa ja Sanna sitte varas ajat psykologille ja

psykiatrille... tarvin apua, mutta en tienny mistä sitä saisin...” (H 7)

”Hain sossusta toimeentulotukea ja muita avustuksia, mutta mitään ei myönnetty.

... piti siis kitkutella...” (H 7)

Hankekoordinaattori on auttanut nuoria opintotuen hakemisessa ja siihen liittyvissä asi-

oissa muutenkin.

”…no mitä nyt opintotuesta joskus kysyny, jos on joku ollu epäselevää. Siihenki on

Sannalta tullu heti vastaus.” (H 1)

”…paitsi no, opintotuki. Niinku siihen liittyen on ehkä saanu avustusta siinä ha-

kemuksessa.” (H 3)

Hankekoordinaattori on auttanut ainakin yhtä haastatelluista opiskelijoista asuntolapai-

kan hakemisessa ja saamisessa.

”ymm…joo, asuntolahommissa. Että niinkö tän kautta myös järjesty se asuntola-

paikka ku niin myöhään alotin tän alan. Niin niin sitte se ku ne asuntolat oli vähän

niinku ummessa ja sitte tän Tukikohta-hankkeen kautta sai sitte järjestettyä asunto-

lapaikan.” (H 3)

Melkein kaikki haastatelluista nuorista sanoivat hankkeesta saadun avun olleen myös

henkistä: keskustelua koulunkäynnistä ja mieltä painavista asioista muutenkin.

”…ehkä se, että sai sillon avautua yhessä välissä justiin Sannalle niin tuota kaikis-

ta asioista mitä oli mielen päällä ja näin poispäin. Niin sillä tavalla se on meikä-

läistä auttanu.” (H 2)

”noo…ehkä ne…kaikki sellaset ohjaukset jonku alkoholin käytön…tai muun sella-

sen… ettäkö mullaon ollu masennusta ja paniikkihäiriöitä, niin…Mulla ois var-

maan asiat paljo huonommin, jos vaikka niinku Sannaa ei ois ollu täälä. Tai minua

ei olis muuten autettu…” (H 4)

41

Eräs nuori sanoi aikuistuneensa ja rauhoittuneensa ollessaan mukana hankkeessa: kes-

kustelut hankekoordinaattorin kanssa ovat auttaneet henkisessä kasvamisessa. Tätä

mieltä olivat myös muut haastateltavat, että elämä on jotenkin rauhoittunut Tukikohta-

hankkeeseen osallistumisen myötä, kun on tuttu ja turvallinen aikuinen kenen puoleen

voi kääntyä asiassa kuin asiassa. Nuoret ovat myös saaneet tietoa alkoholista, masen-

nuksesta ja paniikkihäiriöstä sekä luonnollisesti apua niihin mahdollisuuksien mukaan

joko hankekoordinaattorilta itseltään tai sitten tämä on ohjannut nuoret ammattiauttajan

puoleen saamaan apua.

9.4 Nuorten ammatilliset haaveet ja suunnitelmat

Kaikki nuoret ovat saaneet tietoa eri koulutusmahdollisuuksista ja opintolinjoista sekä

työelämätietoa, mutta jokainen heistä sanoi olevansa omalla alallaan. Toiset ovat tien-

neet jo lapsesta saakka, että mitä he haluavat sitten isona tehdä mutta toisille keskustelut

hankekoordinaattorin kanssa ja tutustuminen eri opintolinjoihin on saanut heidät innos-

tumaan koulunkäynnistä ja tuntemaan jonkin alan juuri omakseen.

”No ravintolatyöt totta kai… oikia ala muuten. …Paitsi siinä on vielä miettimistä,

että pittääkö sitä hakia sitte ravintolakokiksi vai hakisko sitä tarjoilijaksi… Jossaki

baarissa tai jossaki olla joku tarjoilija ja olla sielä tiskin takana. Se on mun juttu,

se on jotenki kauheen luontevaa, tietää kuitenki aika paljon siitä asiasta. … minä

kuitenki tiiän jo että mitä minä pääasiassa teen.” (H 1)

”Kyllä tää on mun ala, käsityöt ja kaikki kädellä tekeminen. Meillä on suvussa

moni…ihan oikeita ompelijoita.” (H 3)

Kaikki nuoret eivät mieti elämäänsä pitemmälle kuin että he saavat tämänhetkiset opin-

tonsa kunnialla suoritettua loppuun. Muuhun heillä ei nyt riitä energiaa eikä se kaikilla

ole edes ihan vielä ajankohtaista. Eräs haastateltu nuori kertoi elävänsä päivän kerral-

laan ilman suurempia tulevaisuuden suunnitelmia.

”…mutta sillonko mie alotin tämän koulun… ...ei mulla ollu mittään ajatusta tai

sellasta, että mie kävisin tämän loppuun... mie vain ajattelin, että pakko olla jos-

42

saki koulussa. …se, että tämän alan käy loppuun…et menee silleen päivä kerral-

laan…” (H 4)

Muutamalla nuorella taas on tarkat suunnitelmat mitä tehdä, kun opinnot on suoritettu.

Osa heistä haluaa ulkomaille töihin muutamaksi vuodeksi hankkimaan oman alansa

työkokemusta ja osa täällä kotimaassa vieraan palvelukseen ennen oman yrityksen pe-

rustamista.

”No sen jälkeen ku valmistun ni, jos nyt kolmessa vuodessa valmistun ni lähen

kierteleen vähän Eurooppaa ja hakeen kokemuksia sieltä ja… …ajattelin, että jos

oman ravintolan sais perustettua.” (H 2)

”...että sais niinkö jatkomahollisuuden korkeakouluun...vaikka menis vielä jatka-

maan. ...no se oma yritys on niinku aika korkee tavote mulle. Että ekana niinku

vois alottaa tälleen muitten alaisena ja sitte ehkä kohota sielä ylemmäs.” (H 3)

Kaikki kartoitukseen osallistuneet nuoret ovat tarvinneet apua ammatillisten opintojen

suorittamisessa. Hankekoordinaattorilla on ollut iso rooli nuorten auttajana ja tukijana

sekä nuorten saattamisessa annettavan avun piiriin. Nuoret ovat aikuistuneet ja alkaneet

ottaa vastuuta opinnoistaan ja omasta elämästään sekä tekemistään valinnoista.

43

10 JOHTOPÄÄTÖKSET TUTKIMUSTULOKSISTA

Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on tasaisesti vähentynyt viime vuosina, mut-

ta on edelleen suurempaa kuin muilla koulutussektoreilla. Osa nuorista kokee ammatil-

liset perustutkinnot teoreettisesti liian vaativiksi, vaikka työssäoppiminen onkin jo va-

kiintunut osaksi ammatillista koulutusta. Näille nuorille koulutuksen alkuvaiheessa on

tärkeää tarjota mahdollisuus toiminnalliseen oppimiseen, henkilökohtaisten opiskelu-

valmiuksien parantamiseen ja tarvittaessa myös perustietojen täydentämiseen, jotta kes-

keyttämistä ei tapahtuisi ainakaan sen vuoksi, että koulutuksen vaatimustaso opiskeli-

joiden edellytyksiin nähden tuntuu ylivoimaiselta.

Kartoitukseen osallistuneet nuoret ovat tulleet Tukikohta-hankkeen antaman tuen piiriin

kun koulu ei ole sujunut niin hyvin, että opettajat ovat olleet huolissaan nuoren koulun-

käynnistä ja siihen vaikuttaneista asioista. Osa nuorista on asunut perhekodilla, joka on

halunnut auttaa nuoren selviytymistä elämässä ja opinnoissa ohjaamalla tämän Tukikoh-

ta-hankkeeseen eli perhekodin nuoret ovat ikään kuin automaattisesti saaneet Tukikoh-

ta-hankkeen tuen. Hankekoordinaattori on myös ohjannut nuoria hankkeeseen kertomal-

la siitä ja sen antamasta tuesta opiskeluun ja elämänhallintaan liittyviin asioihin.

Tutkimuksesta käy ilmi, että nuorille tärkeintä on ollut keskustelumahdollisuus tutun ja

turvallisen aikuisen kanssa. Tukikohta-hankkeessa annettu apu on ollut yksilöllistä oh-

jausta ja tukea. Nuorta on myös autettu koulunkäynnin onnistumiseen liittyvissä asioissa

44

kuten opintotuen hakemisessa sekä koulun valvotun asuntolapaikan saamisessa ja sinne

muuttamisessa.

Kysyttäessä Tukikohta-hankkeessa annetusta ohjauksesta, jokainen haastateltu nuori

vastasi ohjauksen olleen keskustelua heitä vaivaavista asioista ja henkistä tukea, joka on

auttanut heitä elämänhallinnallisissa asioissa ja saamaan elämänsä siten parempaan jär-

jestykseen. Elämä on siis rauhoittunut ja nuoret ovat kasvaneet henkisesti. Hankekoor-

dinaattoriin on saanut ottaa yhteyttä milloin vain avun tarpeen iskiessä. Lisäksi nuoret

ovat saaneet tietoa alkoholista, sen käytöstä ja haittavaikutuksista.

Tukikohta-hanke kannustaa nuoria opiskelemaan ja vaikeuksien keskellä olevaa nuorta

pyritään auttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Nuorten kanssa on keskusteltu kahden

kesken tai työryhmän ollessa koossa heidän opinnoistaan ja niissä menestymisestä.

Opintonsa keskeyttäneille pyritään löytämään toinen, mielenkiintoisempi ja soveliaampi

ala, tai on keskusteltu ja löydetty yhdessä sellainen ratkaisu, että nuori menee välillä

työssäoppimisjaksolle. Veijolan (2005) tutkimuksessa keskeisenä asiana oli ammatti-

koulutuksen hankkiminen, jossa opetussuunnitelmaan sisältyivät nuorten ohjatut työjak-

sot. Komonen (2001) puolestaan totesi tutkimuksessaan, että ammatillisen oppilaitoksen

keskeyttäminen ei välttämättä merkinnyt ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä ko-

konaan vaan siirtymistä koulutuksesta toiseen.

Tukikohta-hankkeen nuorille on kerrottu eri koulutusmahdollisuuksista ja opintolinjois-

ta sekä ammattikoulussa että ammattikoulun jälkeisistä opinnoista mahdollisesti ammat-

tikorkeakoulussa. Nuoret ovat kuitenkin aika pitkälle tienneet olevansa juuri heille oike-

alla alalla tai tietävät mitä haluavat tehdä valmistuttuaan ensin nykyisistä ammatillisista

perusopinnoista.

Saatuja tutkimustuloksia lukemalla ja niihin kunnolla perehtymällä, löytyi ainakin yksi

yhteinen, aika tärkeäkin nimittäjä. Nimittäin se, että kaikki haastatellut nuoret pitävät

ammatin opiskelemista tärkeänä ja nykyisten opintojensa suorittamista kunnialla lop-

puun. Haastatellut nuoret eivät kuitenkaan jaksa miettiä tai olla kiinnostuneita jatko-

suunnitelmista, ne eivät ole vielä ajankohtaisia nuorelle, joka etenee nykyisissä opin-

noissaan päivän kerrallaan ja omien voimavarojensa mukaan. Veijolan (2005) Omaura-

45

projektin tutkimuksessa mukana olleet nuoret kokivat Omaura-luokan olleen ratkaise-

vana apuna heidän kehityksessään parempaan suuntaan.

Tutkija ei ole huomannut iällä olevan merkitystä haastateltavan vastauksiin. Kahden

haastateltavan pojan vastaukset olivat niukempia kuin haastateltavien tyttöjen, mutta ne

eivät ole yleistettävissä. Haastateltavien asumismuodolla tai opintolinjalla tahi opinto-

linjan vaihdolla ei myöskään ollut merkitystä tutkimuksen lopputuloksen kannalta. Tu-

kikohta-hanke on aina tukenut ”omia nuoriansa”. Mielikuva, mikä tutkijalle jäi haastat-

telujen ja niiden analyysin jälkeen on se, että Tukikohta-hankkeesta ja sen koordinaatto-

rista on ollut apua nuorille heidän oman elämänsä asioiden järjestämisessä sekä amma-

tillisen koulutuksen loppuun saattamisessa.

11 POHDINTA

Hanke on alkanut vuonna 2003 ja päättyy tämän vuoden lopussa eli joulukuussa 2007.

Kaiken kaikkiaan hankkeessa on ollut mukana noin viisikymmentä nuorta opiskelles-

saan Sodankylä-instituutilla tai ollessaan kirjoilla jollakin opintolinjalla, mutta olemalla

kuitenkin työssäoppimisjaksolla. Tällä hetkellä hankkeessa on kirjoilla noin parikym-

mentä nuorta, jotka opiskelevat Sodankylä-instituutilla erilaisilla opintolinjoilla.

Kartoituksen tavoitteena tässä opinnäytetyössä oli selvittää nuorten elämänhallintaan

liittyviä asioita sekä heidän urasuunnittelua ammattitutkintoon ja työelämään. Kartoitus

tehtiin Sodankylässä Tukikohta-hankkeessa mukana olleille nuorille, joista valittiin seit-

semän haastateltavaksi. Haastattelut tehtiin teemahaastattelua apuna käyttäen. Lisäksi

kartoituksessa kysyttiin Tukikohta-hankkeen antaman tuen vaikutuksia nuoren elämään.

Minä olen kiinnostunut nuorista ja olen halukas työskentelemään heidän parissaan. Pi-

dän tärkeänä myös Tukikohta-hankkeen toimintaa ja tuen antamista erityisesti juuri ni-

velvaiheessa oleville nuorille.

Esitietolomakkeen ja haastattelukysymysten miettimisen koin vaikeana. Ohjaava opetta-

ja antoi neuvoja ja ohjasi kysymysten laadintaa, mutta silti ne menivät uusiksi monen

monta kertaa. Näin jälkeenpäin haastattelut jo suoritettuna ja kartoituksen tulosten ana-

lysointi valmiina, voin todeta kysymysten voineen olla parempiakin, yksityiskohtaisem-

pia. Tai sitten kysymykset olisivat voineet olla eri tavalla esitettyjä. Haastattelutilan-

46

teessa sain kuitenkin tarkennettua kysymyksiä lisäkysymyksillä ja sain mielestäni hyvät

vastaukset kysyttyihin asioihin. Jälkeenpäinhän voi aina olla viisas, ja hyvä niin. Aina

voi ja tuleekin oppia uutta.

Koin erittäin haasteellisena myös teoreettisen viitekehyksen rajaamisen, mihin kyllä

sain apua Tukikohta-hankkeen koordinaattorilta. Teoriaosuuden kirjoittaminen oli haas-

tavaa ja mielenkiintoista, asiaa löytyi ihan mukavasti, mutta myös paljon teoreettisen

viitekehyksen vierestä. Kun kirjoittamiseen sai kipinän, tulosta syntyi kerralla paljon.

Sisällysluettelo meni myös uusiksi useasti ennen kuin muotoutui sekä minua itseäni että

Tukikohta-hankkeen koordinaattoria miellyttäväksi. Tässäkin ohjaava opettaja oli suu-

rena apuna.

Tämän päivän nuorilla on erilaisia ongelmia ihmissuhteissa ja muutenkin henkilökohtai-

sessa elämässä. Nämä ongelmat johtavat yleensä koulun ja opiskelujen kärsimiseen jopa

siinä määrin, että nuoret keskeyttävät ammatilliset opintonsa ja jäävät sitten ikään kuin

tyhjän päälle, syrjäytyvät ensin koulumaailmasta ja mikä pahinta, ehkä myös yhteiskun-

nasta. Sillä aika pitkälti ihmiset luokitellaan vielä heidän koulutuksensa perusteella. Sen

vuoksi Tukikohta-hanke Sodankylässä keskittyy juuri nivelvaiheessa oleviin nuoriin,

jotta he eivät lähtisi mukaan syrjäytymiskierteeseen. Minun mielestäni oli hyvä tämän

opinnäytetyön kannalta, että sain olla työharjoittelussa Tukikohta-hankkeessa tapaamas-

sa tällaisia nuoria saaden kokemusta hankkeessa tehtävästä työstä ja nuorille annettavas-

ta monipuolisesta tuesta.

Kartoituksen tekemisen aloittaminen oli hieman vaikeaa, sillä aluksi en tiennyt haasta-

teltaviksi valittujen nuorten opintolinjoja enkä sitä, mistä nuoret löytyisivät. Tässä

apuun tuli hankekoordinaattori, joka otti selville opintolinjat ja pyysi näiden lukujärjes-

tykset. Lukujärjestykset kädessä lähdin yhdessä hankekoordinaattorin kanssa ”metsäs-

tämään” nuoria Sodankylä-instituutin koulualueelta. Kaikki haastateltavaksi lupautuneet

nuoret sallivat nauhurin käytön ja haastattelun nauhoittamisen. Tästä oli minulle suuri

apu kartoitusta tehdessäni.

Kartoituksen tekeminen oli haastavaa ja ehkä työlästäkin, mutta mielenkiintoista. Asioi-

den laittaminen tärkeysjärjestykseen, priorisointi, onnistuu minulta nyt paremmin sillä

kartoituksen tekeminen vaati oman ajankäyttöni suunnittelemista ja suunnitelman nou-

dattamista. Mutta kaikki ei aina ole kiinni vain itsestä; suunnitelmiin tuli muutoksia,

47

mutta ne piti hyväksyä ja miettiä taas uudelleen yllättävän lisäajan käyttäminen kartoi-

tuksen ja koko opinnäytetyön tekemisen hyväksi.

Kartoituksen analysointivaiheessa olisin toivonut tapaamista Tukikohta-hankkeen koor-

dinaattorin kanssa, mutta se ei ollut mahdollista hankekoordinaattorin muiden töiden ta-

kia. Olisin tarvinnut tukea omille pohdinnoilleni ja niiden ”oikeellisuudelle”. Lisäksi

toivoin työelämän edustajan lukevan koko työn ja antavan siitä oman mielipiteensä.

Opinnäytetyö on hyvin pitkälle sen tekijän eli minun näköiseni.

Koska Tukikohta-hanke Sodankylässä päättyy kuluvan vuoden joulukuun lopussa, voisi

yhtenä jatkotutkimusaiheena tutkia hankkeessa mukana olleiden nuorten elämää muu-

taman vuoden päästä; heidän elämänhallintaa ja työuraa. Onko Tukikohta-hankkeen an-

tamasta yksilöllisestä ohjauksesta yksilöllisen opintopolun suunnittelussa ollut apua?

Onko Tukikohta-hankkeesta ollut apua nuorten urasuunnittelussa ammatillisen koulu-

tuksen päättymisen jälkeen? Miten nuorten elämänhallinnan laita on; ovatko he mukana

yhteiskunnan kehityksessä vai syrjäytyneet siitä kokonaan?

Opinnäytetyön tekeminen oli minulle yhdenlainen prosessi, projekti, jonka tiesin päät-

tyvän aikanaan opinnäytetyön valmistumiseen. Kokonaisuudessaan tämän työn tekemi-

nen oli haastavaa ja samalla kehityin itsekin: työn tekeminen opetti minulle kärsivälli-

syyttä ja joustavuutta, sillä sovitut asiat eivät aina mene niin kuin itse on ajatellut niiden

toteutuvan. Tutkimussuunnitelman tekeminen perusteellisesti, sen päivittäminen ja nou-

dattaminen on apuna kirjoittamisessa ja auttaa muutenkin työn eri tekovaiheissa. Strate-

gisen kehittämisen ja johtamisen ammattikielellä tutkimussuunnitelmasta käytetään ni-

mitystä projektisuunnitelma.

Tukikohta-hankkeen koordinaattori tulee käyttämään tekemääni opinnäytetyötä hank-

keen loppuraportissa. Sen vuoksi halusin työn tekijänä tehdä opinnäytetyön kuunnelleen

työelämäohjaajan mielipiteitä ja neuvoja.

48

LÄHTEET

Painettu kirja

Aaltonen, M, Ojanen, T, Vihunen, R & Vilén, M. 2003. Nuoren aika. Porvoo: WS Bookwell Oy. Dolto, F. 2002. Lapsuuden taitekohdat. Helsinki: Hakapaino Oy. Ek, E, Saari, E, Viinamäki, L, Sovio, U & Järvelin, M-R. 2004. Nuorten aikuisten työ-elämästä syrjäytyminen ja sosiaaliturvan käyttö. Sosiaali ja terveysturvan tutkimuksia. Helsinki: Edita Prima Oy. Hakala, L & Haapala, A. 2005. Nivel-luokka – oven avaus peruskoulusta ammattiopin-toihin. Toiminnan kuvaus ja kehittämisehdotuksia. Helsinki: Yliopistopaino.

Helenius, E, Rautava, M & Tuovinen, R. 1998. Eväitä elämään. Keinoja nuorten elä-mäntaitojen vahvistamiseksi. Porvoo: WSOY – Kirjapainoyksikkö. Hirsjärvi, S & Hurme, H. 1991. Teemahaastattelu. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, S, Remes, P & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. Tampere: Tammer-Paino Oy. Hirsjärvi, S & Remes, P & Sajavaara, P. 2005. Tutki ja kirjoita. 11. uudistettu painos. Teoksessa Vilkka, H. 2005. Tutki ja kehitä. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. Hämäläinen, K & Sava, I. 1989. Koulun ihmissuhteet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Ikonen, O & Virtanen, P (toim.) 2001. HOJKS: erilaisia oppijoita, erilaisia lähestymis-tapoja. Jyväskylä: PS-kustannus.

49

Ikonen, O & Virtanen, P (toim.) 2003. HOJKS II: yksilölliset opetussuunnitelmat ja opetus. Jyväskylä: PS-kustannus. Jaari, A. 2004. Itsetunto, elämänhallinta ja arvot. Helsinki: Helsingin yliopisto. Johansson, A, Loikkanen, E & Vuori, J. 1997. Nuorten työttömyys ja terveys –tutkimuskatsaus. Helsinki: Hakapaino Oy. Kemppinen, P.1997a. Nuori minänsä vankina. 1 osa: alkoholi, imppaaminen, lääkkeet, huumeet, kielteinen elämä. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy. Kemppinen, P. 1997b. Nuori minänsä vankina. 2 osa: poikkeava käyttäytyminen, tunne-elämän häiriöt, katuelämä, syrjäytyminen, terapiayhteiskunta. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy. Komonen, K. 2001. Koulutusyhteiskunnan marginaalissa? Ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden nuorten yhteiskunnallinen osallisuus. Joensuu: Joensuun yliopistopai-no. Kylmänen, P. 2005. Kun kaikki muutkin… Nuorten ehkäisevä päihdetyö. Tampere: Tammer-Paino Oy. Laitinen, A. & Nyholm, M-L. 1995. Luvaton nuoruus. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Lampikoski, T. 1998. Urasuunnittelun opas: tulevaisuus mahdollisuutena. Juva: WSOY Kirjapainoyksikkö. Malinen, B. 2003. Häpeän monet kasvot. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Mikkonen, M, Janhonen, S & Juntunen, A. 2001. Hoitokulttuurin tutkimuksesta: Etno-grafia hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Teoksessa Janhonen S. & Mikkonen M. (toim.) Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Juva: Ws Bookwell Oy. Onnismaa, J, Pasanen, H & Spangar, T. 2000. Ohjaus ammattina ja tieteenalana: ohja-uksen toimintakentät. Porvoo: WS Bookwell Oy. Paju, P & Vehviläinen, J. 2001. Valtavirran tuolla puolen. Nuorten yhteiskuntaan kiin-nittymisen kitkat 1990-luvulla. Helsinki: Yliopistopaino Oy. Palmgrén, M. 2006. Kadonneiden opiskelijoiden arvoitus? Kansalais- ja aluelähtöinen kehittämishanke Kemi-Tornion ammattiopistossa. Hamina: Oy Kotkan Kirjapaino Ab. Räkköläinen, M & Uusitalo, I. (toim.) 2001. Työssäoppiminen ja ohjaus ammatillisissa oppilaitoksissa. Helsinki: Tammi. Salo, O & Tuunainen, K. 1996. Da Capo – Alusta uudelleen. Kliininen psykologia. Hä-meenlinna: Karisto Oy. Sihvola, S. 2002. Voimaa vanhemmuuteen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

50

Suutari, M. 2002. Nuorten sosiaaliset verkostot palkkatyön marginaalissa. Nuorisotut-kimusverkosto / Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 26. Helsinki: Yliopistopaino Oy. Te-oksessa Hautala, T, Nenonen, S & Tanskanen, I. 2005. Turku: Turun kaupungin paina-tuspalvelukeskus. Takkunen, H (toim.). 2003. Tekemisen paikka: työpajojen nuoret ja heidän valmennus-tarpeensa. Edita Prima Oy. Tuomi, J & Sarajärvi, A. 2004. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Turunen, K.E. 2005. Ikävaiheiden kriisit. Juva: WS Bookwell Oy.

Vehviläinen, J. 2006. Nuorten osallisuushankkeen hyvät käytännöt. Helsinki: Hakapa-oino Oy. Vehviläinen, J. 2002. Moniammatillinen nuorisotyö. Yksinäisten sankareiden ajasta tii-mityöhön. Nykypaino Oy.

Sähköinen julkaisu Vapari hankkeen toimintakertomus, 2006. Rovaniemi. Saatavissa: http://www.tilapalvelu.roiakk.fi/?deptid=12816. Päivitetty 26.10.2006. Luettu 19.2.2007.

Julkaisut Hannukkala, M & Salonen, K. 2005. Hyvän mielen koulu. SMS. Teoksessa Mieli 2007: Kansallisten mielenterveyspäivien taustamateriaali, luennot ja posterit. Helsinki: Valo-paino Oy. Heiskanen, T & Salonen, K & Sassi, P. 2006. Mielenterveyden ensiapukirja. SMS. Te-oksessa Mieli 2007: Kansallisten mielenterveyspäivien taustamateriaali, luennot ja pos-terit. Helsinki: Valopaino Oy.

Oppilaan monet auttajat. Psykososiaalisen oppilashuollon yhteisvastuu ja kehittäminen. 1992. Sosiaali- ja terveyshallitus. Oppaita 13. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio; Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33. Yliopistopaino. Sosiaalipalvelujen ja –etuuksien lainsäädäntö. 2007. Asiantuntijat: Pajukoski, Rentola, Uotinen. Helsinki: Edita Prima Oy. Veijola, E. 2005. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja Omaura Seurantatutkimus Omaura-toimintaan osallistuneiden nuorten elämänvaiheista 1995-2001. Opetusministe-riön julkaisuja 2005:33. Helsinki: Yliopistopaino.

51

Julkaisemattomat lähteet Haavi 2: Tuettu siirtyminen perusopetuksesta toisen asteen ammatillisiin opintoihin. 1.8.2003 - 31.12.2005. Vantaan ammatillinen koulutuskeskus. Kela: Tunne perusturvasi 5, 2006. 2 - 4, 15. Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio; Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33. Sodankylän Ammatti-Instituutti: Kriisitoiminnan ja päihdetyön käsikirja 2005. Työministeriö 22.6.2005: Nuorten yhteiskuntatakuu. Painamattomat lähteet Suopanki, J. 2007. Haastattelu 13.8.2007. Sodankylä. / 8.10.2007 Kokkola. Toivanen, I. 2007. Haastattelu 13.8.2007. Sodankylä. Ylitalo, S. 2007. Haastattelu. 13.8.2007. Sodankylä. / 8.10.2007 Kokkola.

OHJ. A RVO ARVO SELITE LIITE 2

1 1 Hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet 2 2 Kielelliset vaikeudet 3 3 Vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriöt 4 4 Lievä kehityksen viivästyminen 5 5 Vaikea kehityksen viivästyminen: keskivaikea tai vaikea kehi 6 6 Psyykkiset pitkäaikaissairaudet 7 7 Fyysiset pitkäaikaissairaudet 8 8 Autismiin ja Aspergerin oireyhtymään liittyvät oppimisvai-

keudet 9 9 Liikkumisen ja motorististen toimintojen vaikeus 10 10 Kuulovamma 11 11 Näkövamma 12 12 Muu syy, joka edellyttää erityisopetusta

OHJ. A RVO ARVO SELITE LIITE 2

13 1 Hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet 14 2 Kielelliset vaikeudet 15 3 Vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriöt 16 4 Lievä kehityksen viivästyminen 17 5 Vaikea kehityksen viivästyminen: keskivaikea tai vaikea kehi 18 6 Psyykkiset pitkäaikaissairaudet 19 7 Fyysiset pitkäaikaissairaudet 20 8 Autismiin ja Aspergerin oireyhtymään liittyvät oppimisvai-

keudet 21 9 Liikkumisen ja motorististen toimintojen vaikeus 22 10 Kuulovamma 23 11 Näkövamma 24 12 Muu syy, joka edellyttää erityisopetusta

PÄÄTEEMAT LIITE 3 Teema 1 Miten nuori pääsi mukaan Tukikohta-hankkeeseen? Kuka suositteli hanketta nuorelle. Teema 2 Hankkeessa annettu tuki ja ohjaus; miten nuori on ne kokenut. Teema 3 Tulevaisuus; nuoren ammatilliset haaveet ja suunnitelmat.

Sara-Tiia Hietanen 10.4.2007 LIITE 4/1 Ranniotie 4 as 11 99600 Sodankylä puh. 040 – 86 101 73 Sodankylän kunta Johtava rehtori Hilkka Orava Arvoisa johtava rehtori Hilkka Orava,

Olen viimeisen vuoden sosionomi (AMK) –opiskelija Keski-Pohjanmaan ammatti-korkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan Kokkolan yksiköstä. Valmistun jouluna 2007. Opintoihini kuuluu yhtenä osana opinnäytetyön (15 op) tekeminen.

Tutkin Sodankylässä toimivaa Tukikohta –hanketta ja haastattelen siinä olevia tai ol-leita nuoria. Tavoitteenani on selvittää, miten hankkeessa tuetaan nuorten hyvinvointia ja elämänhallintaa ja miten nuorta ohjataan ammattiuralle. Tutkimus ei ole vain oma ideani vaan mukana on Tukikohta –hankkeen koordinaattori ideoimassa.

Tiedon hankinta menetelmänä tutkimuksessa on suullinen haastattelu sekä esikysely-lomake. Kyselyn ja haastattelun suoritan keväällä 2007. Tarkempi tutkimussuunnitel-ma löytyy liitteenä. Tutkimuksen ohjaajana työssäni toimii FM, Eila Passoja. Työelä-mäpartnerina on Tukikohta –hankkeen projektikoordinaattori Sanna Ylitalo.

Tutkimuksessa saatuja tietoja ja tuloksia tulen käsittelemään luottamuksellisesti ja tie-tosuojassa annettuja määräyksiä noudattaen.

Täten pyydän lupaa tutkimuksen suorittamiseen.

Ystävällisesti

Sara-Tiia Hietanen

IHANA, HURJA NUORUUS LIITE 6 Esitietolomake

Alleviivaa oikea vastaus tai kirjoita vastaus viivalle

1. Sukupuoli

Tyttö Poika

2. Ikä

____________

3. Asuminen

Vanhempien luona Asuntola Perhekoti Yksin Muu; missä, miten?

________________________________________________

4. Opintolinja, jossa opiskelet nyt

________________________________________________ 5. Opintolinja / linjat, joissa olet opiskellut

________________________________________________ ________________________________________________

KIITOS VASTAUKSISTASI !!!

IHANA, HURJA NUORUUS LIITE 7 Haastattelukysymykset

1. Miten pääsit mukaan Tukikohta –hankkeeseen?

- Kuka ohjasi hankkeeseen?

- Suositteliko joku?

2. Minkälaista tukea olet saanut?

- Asumispalvelut?

- Mielenterveystoimisto? Psykologi?

- Sosiaalitoimiston palvelut? Toimeentulotuki?

3. Miten olet kokenut hankkeen ohjauksen?

- Mitkä asiat ovat hyvin? Tai paremmin kuin ennen hanketta?

4. Oletko saanut tietoa eri koulutusmahdollisuuksista? Oletko saanut opiskelupai-

kan?

- Oletko ammatillisessa koulutuksessa? Vai korotatko peruskoulun numeroita?

- Oletko haluamallasi alalla?

5. Mitä toivot tulevaisuudeltasi? Millaisia tulevaisuuden urasuunnitelmia sinulla

on?

- Ammatillisia haaveita? Ammatillisia suunnitelmia?

- Onko hankkeesta ollut apua urasuunnittelussa?

KIITOS VASTAUKSISTASI !!!