SUOMEN KUVALEHTI | 15-16/200644

ohn Irvingin työhuoneen ikkunasta aukeaa nä-köala Uuden Englannin vaahterapuumaise-maan. Puut tosin ovat maaliskuun lopulla leh-dettömiä, ja taivaalta ripottelee hiljakseltaan lu-mihiutaleita.

Irving asuu yli 500-neliöisessä kodissaan kana-dalaisen kustannustoimittajavaimonsa, nuorim-man poikansa ja Dickens-koiransa kanssa. Kau-nis ruskeanharmaa talo sijaitsee vuoren rinteessäVermontissa, Yhdysvaltain itärannikolla.

Hänen uusin romaaninsa Kunnes löydän sinut (Tammi) on juu-ri ilmestynyt suomeksi. Se käsittelee tuttuja teemoja: vaikea lap-suus, pervertoitunut seksuaalisuus, painiminen ja karhut toistu-vat kaikissa Irvingin huippusuosituissa – ja osittain myös kriiti-koiden ylistämissä – kirjoissa kuten Garpin maailma, Kaikki isänihotellit, Oman elämänsä sankari ja Ystäväni Owen Meany.

JKirjailija John Irving ei koskaan tavannut biologistaisäänsä ja häntä käytettiin 11-vuotiaana seksuaalisestihyväksi. Silti hänen uudessa, omaelämäkerrallisessaromaanissaan on onnellinen loppu.

Hilpeämurhenäytelmä

Teksti Leena Sharma, VermontKuvat Petri Kaipiainen

�

15–16/2006 | SUOMEN KUVALEHTI 45

� 64-vuotias John Irving on myös Suomessa huippusuosittu.

46 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006

�

Kolmetuntiseksi venähtäneessä haastat-telussa Irving puhuu lähes tauotta isästäänja seksistä.

Itsevarmat suomalaisetAluksi Irving keskustelee kuitenkin hetkenaikaa kohteliaasti Suomesta: hänen uu-dessa romaanissaan piipahdetaan Helsin-gissä peräti kahteen otteeseen.

Kunnes löydän sinut on tarina Jack Burns-nimisestä pojasta, jolta on hukassa isä jaoma identiteetti. Kirjan alussa nelivuotiasJack ja hänen äitinsä etsivät karkuteille läh-tenyttä isää William Burnsia Itä- ja Pohjan-meren satamakaupungeista. Pohjois-Euroo-pan harmaissa satamissa kukoistaa 1960- ja70-lukujen taitteessa tatuointikulttuuri, jaWilliam haluaa peittää ihonsa tatuoinneilla.Hän on myös patologinen don juan, jokaviettelee naisia urkuja soittamalla. Tai näinAlice ainakin Jackille uskottelee.

Matka tuo Jackin ja Alicen Kööpenhami-nan, Tukholman ja Oslon kautta Helsin-kiin. He majoittuvat hotelli Torniin, jonkaaulabaarissa oleskelee »reippaita tyttöjä»,sellaisia, joilla saattaisi olla tietoa Willia-min liikkeistä. He käyvät Salvessa ja Jo-hanneksen kirkossa ja tapaavat selloa soit-tavan lesbopariskunnan Ritvan ja Hanne-len.

Yli 20 vuotta myöhemmin Jack, kuuluisafilmitähti ja naistenmies, palaa Helsinkiinyksin – tällä kertaa selvittämään äitinsä pe-toksen jälkiä. Hän asettuu jälleen Torniin,piipahtaa O’Malleys’-pubissa ja kuntoileeMotivuksessa, missä viimeisillään raskaanaoleva aerobic-ohjaaja iskee hänet. Hannelenja Ritvan hän tapaa tällä kertaa Temppe-liaukion kirkossa.

4715–16/2006 | SUOMEN KUVALEHTI

En ikinä pyyteleanteeksi sitä, ettäromaani on pitkä.”

”

� Irving kirjoitti yli 800-sivuistaKunnes löydän sinut -romaaniaan seit-semän vuotta. Hän muutti viime hetkel-lä kirjan kertojaäänen ensimmäisestäpersoonasta kolmanteen persoonaan.

John Irving on vieraillut Suomessa puo-len tusinaa kertaa. Kunnes löydän sinut -kirjaa varten hän kävi Helsingissä teke-mässä tutkimusta vuosina 1997 ja 2001.Kirjassa esiintyvä Diego-niminen tatuoijaon todellinen henkilö, jonka tatuointiliikeDuck’s Tattoo toimii Helsingin Itäkeskuk-sessa.

Irving kuvailee Suomen pääkaupunkiakirjassa näin: »Helsinki on paha paikka sel-laiselle, jolla on huono itsetunto.» Se ilah-duttanee kaikkia, jotka ovat väsyneitä nari-naan suomalaisten huonosta itsetunnosta.On kuitenkin pakko kysyä, kuinka hän tulitähän päätelmään?

»Kaikista skandinaaveista te suomalaisetvaikutatte mielestäni itsevarmimmilta jatoisaalta vähiten tiukkapipoisilta – teillänäyttäisi olevan hauskinta. Helsingin ra-vintoloissa ihmiset ovat rennompia kuinTukholmassa tai Oslossa. Te olette myöspäättäväisiä ettekä tuskaile, että pitäisikötehdä niin vai näin.»

Irving matkustaa taas kesäkuussa Suo-meen ja kertoo odottavansa innolla suo-sikkikustantajansa, Tammen entisen toi-mitusjohtajan Olli Arrakosken tapaamista.Valitettavasti siihen ei tule enää tilaisuutta:Arrakoski menehtyy kotonaan sairaskoh-taukseen samana päivänä kun haastatteluatehdään.

Pidempi on parempiOvikello soi. Dickens haukahtaa eteisessäkumeasti.

»Ah, posti tulee. Se on meille päivän pää-tapahtuma, suokaa anteeksi», Irving nau-rahtaa ja pomppaa ylös tuolista.

Työhuone ja koko talo ovat oudossa ris-tiriidassa arkisen oloisen Irvingin kanssa.Menestyskirjailija on tehnyt kodistaanoman elämänsä museon: kaikkialla minnesilmä osuu, näkyy hänen valokuviaan, hä-nen kirjoittamiaan kirjoja, seinälle kehys-tettyjä bestseller-listoja, joiden kärjessähän komeilee. Jopa wc on tapetoitu valo-kuvilla vuoden 2000 Oscar-juhlista, jolloinIrving palkittiin parhaasta käsikirjoituk-sesta. Itse patsas nököttää tosin melkohuomaamattomalla paikalla työhuoneenkirjahyllyssä.

64-vuotias Irving on lyhytkasvuinen,mutta säilyttänyt jäntevän painijavartalon-sa. Hän treenaa yhä useita urheilulajeja jaon rakennuttanut kotiinsa valtavan kun-tosalin (jonka seinät ovat täynnä kuvia hä-nen painijanuraltaan).

Hetken kuluttua hän palaa työhuonee-seen. Kintereillä kulkee henkilökohtainenassistentti Alicia, joka tuo teetä.

Irving asettuu työpöytänsä taakse, etsiihetken ajatusta ja alkaa sitten puhua ää-rimmäisen keskittyneesti Kunnes löydän

sinut -kirjan omaelämäkerrallisista tee-moista.

»Se on henkilökohtaisin ja synkin ro-maanini.»

Yli 800-sivuisen kirjan kirjoittamiseenkului seitsemän vuotta. Kriitikot ovat olleetvaltaosin ynseitä Irvingin ponnistukselle;he ovat haukkuneet kirjaa ylipitkäksi.

Irving ei kritiikistä piittaa, sillä hänen lu-kijakuntansa on laajaa ja uskollista, ja ro-maanit myyvät loistavasti – Vermontin ta-lon lisäksi hän omistaa asunnot Torontos-sa ja New Yorkissa. Menestys on vain kas-vanut lukuisien elokuvasovitusten myötä.Suomessa Irving on Tammen Keltaisenkirjaston suosituin kirjailija.

»En ikinä pyytele anteeksi sitä, että ro-maani on pitkä. Kirjat, jotka saivat minut

haluamaan kirjailijaksi, olivat kaikki pit-kiä: Moby Dick, David Copperfield, Tessin ta-rina, Karamazovin veljekset», hän kuittaa ar-vostelun.

Naisten miesAmerikkalaiset kriitikot ovat myös luonneh-tineet kirjaa rivoksi ja pornografiseksi.

Ja toki siinä puhutaankin paljon Jackin»pikkuveikasta». Irving kutsuu itsekin kir-jaansa humoristinen pilkahdus silmissäänpeniksenpitelysaagaksi.

Kunnes löydän sinut, kuten kaikki Irvin-gin romaanit, on perussävyltään koominen,mutta tarina on traaginen. Päähenkilö Jackjoutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksiensimmäisen kerran viisivuotiaana, ja vuo-sien myötä vanhemmat tytöt ja naiset ahdis-televat häntä entistä pahemmin. Tanakka,paksureisinen ja riippurintainen rouva Mac-hado riistää 10-vuotiaan Jackin poikuuden.

Irving itse oli 11-vuotias, kun yli kymme-nen vuotta vanhempi nainen vietteli hänet.

»Hän ei ollut mikään rouva Machado,mutta psykologiset seuraukset olivat aikalailla samanlaiset. Ja silti, aina kun kerrontästä toisille miehille, he iskevät silmää ja to-teavat, että sehän oli varmaan mahtavaa.Mahtavaa? 11-vuotiaalle? Kuka reagoisinoin, jos uhri olisi 11-vuotias tyttö?»

Tapahtuma-aikaan Irving ei kuitenkaanajatellut, että nainen ahdisteli tai käytti hän-tä hyväkseen.

»Vasta vanhempana tajusin, mitä hän olitehnyt ja miksi tunsin läpi teinivuosieni sa-lamyhkäistä, syyllisyyttä aiheuttavaa ja suo-rastaan sairasta vetoa huomattavasti van-hempia naisia kohtaan.»

Irvingin tärkeimmissä romaaneissa esiin-tyy lähes identtinen naishahmo: Oman elä-mänsä sankarin Melony, Owen Meanyn Hes-ter ja Kunnes löydän sinut -kirjan Emma.Suurikokoinen, seksuaalisesti aggressiivi-nen nainen. Ensi näkemältä vaikuttaa, ettähän uhkaisi nuorempaa, pienempää ja viat-tomampaa poikapäähenkilöä, mutta tari-nan edetessä hän osoittautuu tämän suoje-lijaksi. Emma esimerkiksi vetää rouva

48 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006

Pakkomielteitään ei voi kontrolloida”

”

Machadoa railakkaasti turpaan, kun kuuleemitä tämä on tehnyt Jackille.

»Olen sanonut monesti, ettei pakkomiel-teitään voi kontrolloida. Meitä lapsuudestaasti riivanneet asiat palaavat yhä uudestaan.Kun hahmottelin Emmaa, en ajatellut, ettähän on uusi Hester tai Melony. Huomasin yh-täläisyydet vasta myöhemmin. Tosielämässäen koskaan tuntenut ketään Emman kal-taista, mutta tavallaan toivon, että olisintuntenut. Toivon, että joku hänenlaisensaolisi huolehtinut minustakin.»

Irving tuli isäksi nuorena miehenä, keskenyliopisto-opintojen. Saman tien katosi »sai-ras» viehtymys vanhempiin naisiin.

»Mutta sen jälkeen aloin pelätä omienpoikieni puolesta. Ensimmäinen ihminen,jolle kerroin kokemuksestani oli vanhin

poikani. Hän oli silloin 10-vuotias, ja halu-sin varoittaa häntä.»

Puritaanien jälkeläinenOngelmallinen suhde seksiin paistaa läpiIrvingin kaikista kirjoista. Hänen kaksi py-himysmäisintä hahmoaan, Jenny Garp jaOman elämänsä sankarin tohtori Larchharrastavat seksiä vain kerran elämässään.Owen Meanyn kertojaääni John Wheel-wright päätyy poikuuttaan varjelevaksi van-haksipojaksi.

Irving on pitkään hiljaa, ennen kuin vas-taa, miksi teki näistä sympaattisista hah-moista niin seksikielteisiä.

»Ehkä siksi, että nuorena miehenä sek-sillä oli pääasiassa kielteisiä mielleyhtymiäminulle. Erosin ensimmäisestä vaimostani

vuonna 1981. Tapasin toisen vaimoni 1986.Siinä välissä elin jackburnsmaista elämää,paljon seksisuhteita, joilla ei ollut mitäänmerkitystä. Jenny Garpin, Johnny Wheel-wrightin ja Wilbur Larchin seksuaalinenpidättyvyys luultavasti heijastaa omaa kyy-nistä asennettani, että seksistä ei voi seu-rata mitään hyvää.»

Irving epäilee, että nuoruuden traumatsaivat hänet jatkamaan kilpapainijan uraa34-vuotiaaksi saakka, vaikka useimmat lo-

� Vermontin vuorilla sijaitsevassatalossa asuvat Irvingin lisäksi hänenvaimonsa, poikansa ja Dickens-koira.Se on nimetty isännän suosikkikirjai-lijan mukaan.

�

50 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006

John Irving suomeksi�Garpin maailma (1978, suom. 1980)�Kaikki isäni hotellit (1981, suom. 1981)�Välisarjan avioliitto (1974, suom. 1984)�Oman elämänsä sankari (1985, suom. 1985)�Ystäväni Owen Meany (1989, suom. 1989)�Vesimies (1972, suom. 1991)�Sirkuksen poika (1994, suom. 1994)�Tuulesta temmattu tyttöystävä (1996,suom. 1996)�Leski vuoden verran (1998, suom. 1998)�Elokuvaurani (1999, suom. 2000)�Neljäs käsi (2001, suom. 2001)�Hiiri joka rapisi seinän välissä (2003,suom. 2003)�Kunnes löydän sinut (2005, suom. 2006)Kaikki kirjat on kustantanut Tammi.

pettavat kymmenen vuotta aikaisemmin.»Viimeiset vuodet olivat aikamoista maso-kismia. Pidin siitä, että rankaisin itseänifyysisesti.»

Toisaalta kyse ei ole vain henkilökohtaises-ta ongelmasta. Uuden Englannin perustivatpuritaanit. Sen suurten romaanikirjailijoi-den kuten Nathaniel Hawthornen teoksetovat täynnä ajatusta, että seksissä pesii hul-luus.

Missään tuo kontrolloimattoman pelkoei näy niin selvästi kuin Garpin maailmankuuluisimmassa kohtauksessa. T. S. Gar-pin vaimo Helen istuu autossa nuoren ra-kastajansa Michaelin kanssa. Garp ja hä-nen kaksi poikaansa rysäyttävät Volvollaanauton perään: Helen puree vahingossaMichaelin peniksen poikki, toinen pojistasokeutuu ja toinen murtaa niskansa jakuolee.

»Kyllä. Kirjani heijastavat ehdottomastiUuden Englannin puritanismia ja seksi-kammoa. Mutta en tietenkään väitä, että jo-kainen nuoruuteni kokemus olisi olluthuono; olinhan melko hyvännäköinen jatapasin monenlaisia naisia. Jokin tuntuivain aina olevan pielessä.»

Kielletty puheenaiheJohn Irving ei ole kirjailijan alkuperäinen ni-mi. Hän syntyi John Wallace Blunt juniorik-si, mutta ei koskaan tavannut biologistaisäänsä, joka erosi hänen äidistään Helenis-tä virallisesti Irvingin ollessa kaksivuotias.Helen avioitui uudestaan neljä vuotta myö-hemmin, ja Irving sai tuolloin isäpuolensanimen.

Biologinen isä oli siitä eteen päin kiel-letty puheenaihe. Vasta kun Irving oli 39-vuotias, äiti jätti hänelle nipun isän kirjoit-

tamia kirjeitä. Tämä oli lähettänyt ne rin-tamalta toisesta maailmansodasta ja pyysiniissä lupaa saada pitää yhteyttä poikaan-sa. Helen ei suostunut pyyntöön.

»Koska en tuntenut isääni, kuvittelin hä-net hyväksi tyypiksi – jopa sankariksi – jaajattelin, että jonain päivänä hän saapuuluokseni. Toisaalta järkeilin, että hänentäytyy olla kamala mies, jonkinlainen hir-viö, koska kukaan ei suostu puhumaan hä-nestä minulle.»

Isä ei koskaan tullut tapaamaan Irvingiä.»Ehkä hän kävi katsomassa painiottelui-

tani, siitä on joitain todisteita. Ehkä hän tie-si, että olin kirjailija. Ehkä hän oli lukenutkirjojani», Irving kohauttaa harteitaan. Nä-mä kysymykset jäävät vaille vastausta.

Kunnes löydän sinut -kirjan isä osoittau-tuu mieheksi, jolla on sydän paikallaan. Ys-täväni Owen Meany ilmestyi 16 vuotta ai-

�

� John Irving jatkoi kilpapainimista 34-vuotiaaksi. Sen jälkeen hän on valmentanut kahta poikaansa.

kaisemmin: siinä kateissa ollut isä tuottaapojalleen karvaan pettymyksen.

»Owenin kirjoittaminen oli kenties vii-meinen yritys provosoida äitini puhumaanminulle isästä. Yritin saada hänet sano-maan, että ehei, ei isäsi ollut lainkaan tuol-lainen. Ja silloin olin myös pettynyt isääni.En voinut käsittää, miksei hän ottanut mi-nuun yhteyttä.»

Irving ehti jo alistua ajatukseen, että isä jäi-si hänelle ikuiseksi arvoitukseksi. Kun hänkirjoitti uusinta romaaniaan, isän perhe il-mestyi kuitenkin yllättäen hänen elämäänsä.

Kaksi sairastaChristopher Blunt -niminen newyorkilai-sen sijoitusfirman varapääjohtaja otti Ir-

vingiin yhteyttä joulukuussa 2001 ja kertoiolevansa hänen velipuolensa. Hän kertoimyös, että heidän isänsä, John WallaceBlunt, oli kuollut viisi vuotta aiemmin.

John Bluntin elämässä olisi aineksia mo-neen kirjaan. Hänen koneensa ammuttiintoisessa maailmansodassa alas, ja hän hyp-päsi laskuvarjolla Burman viidakkoon. Siel-lä hän joutui piileskelemään viikkokausiajapanilaisia sotilaita ja etsimään reittiäKiinaan. Irving epäilee, että isä teki tuollamatkalla jonkinlaisen sopimuksen juma-lansa kanssa. Muuta selitystä hän ei keksisille, miksi isä liittyi sodan jälkeen kristil-lisen tiede -liikkeeseen (Christian Science).

Blunt alkoi kärsiä vanhemmiten masen-nuksesta, mutta kieltäytyi lääkehoidosta.

5115–16/2006 | SUOMEN KUVALEHTI

Liikkeen jäsenet eivät hyväksy modernialääketiedettä, jota he pitävät sekaantumi-sena Jumalan suunnitelmiin. Kun Blunt oliyli 70-vuotias, hänen lapsensa määräsiväthänet pakkohoitoon, mutta kotiin pääs-tyään hän heitti taas lääkkeet menemään,ja sairaus uusiutui.

Hyvin erikoinen sattuma on, että myösIrvingin kirjaan luoma isä William Burnskärsii mielenterveysongelmista ja häneton suljettu laitokseen.

»Kyllä. Huh-huh. Siinä olikin sulattele-mista. Kuka tietää, mikä on sattumaa ja mi-kä... No, jotain muuta», Irving pudisteleepäätään.

»Totta kai olin surullinen, etten koskaantavannut isääni. Toisaalta olen iloinen, et-tä olen saanut tutustua neljään sisaruksee-ni, jotka pitivät isää hyvänä ja rakastavanamiehenä.»

Vuosikymmeniä jatkuneen isämysteerinratkeaminen on merkinnyt Irvingille suur-ta helpotusta, joka näkyy myös kirjan si-vuilla.

Kunnes löydän sinut on surullinen tari-na, Irvingin omin sanoin »häiriintynyt japerverssi». Siinä on roppakaupalla jul-muutta, hyväksikäyttöä ja lohdutonta sek-siä. Mutta siinä on onnellinen loppu.

»Olen kirjoittanut kirjoja, joissa on aivanpäinvastainen rakenne: komedia päättyymurhenäytelmään. Mutta kesti 63 vuottaennen kuin kykenin kirjoittamaan näinomaelämäkerrallisen romaanin ja halusinsiihen ylevän päätöksen.»

Niinpä kirjan lopussa jokainen henkilöpoistuu näyttämöltä urkumusiikin pau-hun saattelemana. Voitokkaana ja anteek-siantavana.SK� Ote John Irvingin uudesta kirjasta www.suomenkuvalehti.fi

Koska en tuntenutisääni, kuvittelinhänet hyväksi tyypiksi.”

”