Tiimi • 1/2013 • 1

Päihdetyön erikoislehti 1/2013

Häpeän HäkissäKuka käy leipäjonossa?

Kriisin vaiheet tanssin muodossa

2 • Tiimi • 1/2013

Tiimi Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi

• 49. vuosikerta • Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936 • Julkaisija A-klinikkasäätiö, Paasivuorenkatu 2 A, 00530 Helsinki, www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276

• Päätoimittaja Aino Majava, aino.majava@a-klinikka.fi • Toimitussihteeri Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi • Ulkoasu Katriina Iho • Toimitusneuvosto Pekka Heinälä, Marja Holmila, Olavi Kaukonen, Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Katriina Pajupuro, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Tapani Sarvanti (pj.) Kaija Seppä, Teemu Tiensuu

• Tilaukset & osoitteenmuutokset A-klinikkasäätiön keskustoimisto, toimistosihteeri, p. (09) 6220 290, tilaukset@a-klinikka.fi • Tilaushinta 25 euroa/vuosi

• Ilmoitukset Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi

• Painopaikka Esa Print

• Kannen kuva: Rodeo

1/2013Päihdetyön erikoislehti

PääKIrJoITUs: Tappiin saakka Aino Majava 3

LYHYEsTI 4

Häpeän tunne alkoholiongelmaisen naisen elämässä Eija Väyrynen 6

ryhdy uteliaaksi, tutustu huumeriippuvuuteen 10

HEInonEn: Hoitoa aivosairauteen Jukka Heinonen 11

Alkoholiriippuvuus on sairaus 12Järjestöt haluavat tiukennuksia alkoholilakiin 12

Terveisiä leipäjonosta Auli Saukkonen 13

TYö JA TEKIJä: Hannu Ylönen Auli Saukkonen 16

A-klinikat historiaan Helsingissä 20Päihdeasiakkaita yhä enemmän terveyskeskuksissa 20

sImPUrA: Päihteitä ja riippeitä Jussi Simpura 21

Katri Hernesniemen tanssillinen lopputyö Hannu Lehtonen 22

TIETEEn KEnTILTä: Lumelääke oli yhtä tehokas kuin lääke 25Korvaushoitopotilailla paljon psyykkistä oirehdintaa 25

TUTKITTUA: Päihdekuntoutusohjelmat vankilassa – menestystarina?Jouni Tourunen, Antti Weckroth, Teemu Kaskela 26 Fattaluuta luotsaa palveluissa Sanna Ihalainen 28

KIrJAT: Kirje viinalle – vihaava rakkaus, rakastava viha Pekka Pakarinen 29Yhden promillen juttuja Anu Pärssinen 30

HEnKIrEIKä: Voiman lähteellä Ville-Veikko Lampinen 31

naisen Häpeä Hannu Ylönen

Toivon Tuoja

16

6

Tiimi • 1/2013 • 3

Tappiin saakka

pääkiRjoiTusAINO MAJAVA • aino.majava@a-klinikka.fi

• Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

l Päihdetyöntekijöiltä kysellään usein, paljonko alkoholia saa juoda. Keskustelu kääntyy riskirajoihin, jotka ovat viikossa miehille 24 ja naisille 17 ravintola-annos-ta. Riskirajat perustuvat laajaan epidemiologiseen väestötutkimukseen. Päihdelää-kärien viesti on selkeä: riskirajan ylittyessä syntyy terveyshaittoja sekä tarve hakea neuvontaa alkoholinkäytön vähentämiseksi. Arkiymmärryksessä riskirajat käänty-vät kuitenkin helposti mittaamaan sitä, kuinka paljon voi ottaa.

Ulkomailla alkoholinkäytön rajat on asetettu alemmaksi, vähäisen riskin tasol-le. Ruotsissa ovat käytössä niin sanotut turvarajat, käytännössä muutama alkoho-liannos viikossa. Turvarajan ajatus on kuitenkin hämäävä, sillä alkoholinkäyttäjät eivät ole samanlaisia. Nuoret, ikääntyneet ja sairaat joutuvat ottamaan huomioon eri asioita. Raskaana olevien alkoholinkäytölle on viime vuosikymmenen aikana vakiintunut nollatoleranssi. Lasinen lapsuus -toiminnan monsterivideo muistutti lasten näkökulmasta vanhempien arkijuomiseen.

TipaTon Tammikuu tarjoaa tilaisuuden olla juomatta lainkaan. Raja on siis nolla. Suosittu tempaus herättää voimakkaita tunteita joka vuosi: kriitikkojen mielestä nenänvalkaisukuukausi suorastaan yllyttää ottamaan menetetyt promil-let takaisin korkojen kera. Perusteluna toimii ilmeisesti sama logiikka kuin siinä, että juoda saa ja täytyy riskirajaan saakka – kun kerran on lupa.

Tukeudummeko me päihdeasiantuntijat turhan-kin helposti raja-arvoihin? Ja onko siitä hyötyä? Liikenne-suunnittelija Hans monderman poisti nopeusrajoituk-set, kaistat ja töyssyt hollantilaisessa paikallisliikenteessä. Tuloksena sekä autoilijat että jalankulkijat alkoivat kiinnit-tää huomiota ympäristöönsä ja liikenne oli rauhallisem-paa. Samalla matkustusajat lyhenivät.

Riskirajojen seuraaminen nopeusrajoitusten tavoin on houkuttelevaa, mutta se voi altistaa terveydellisille ja sosiaalisille alkoholihai-toille. On toki hyvä seurata, montako lasillista on juonut. Toisaalta nautittuja an-nosmääriä aliarvioidaan. Rajoja mekaanisesti seuraamalla vastuu juomisesta siirtyy ikään kuin ulkoiselle auktoriteetille. Sen sijaan, että tarkkailisi omaa kuntoa ja ympäröivää tilannetta, huomio kiinnittyy laskutoimituksiin. Näin monta voi vielä ottaa.

Tipattomuutta kannattaa muuten kokeilla muulloinkin kuin sydäntalvella. Sen hyödyt voivat olla ennalta arvaamattomat.

Arkiymmärryksessä riskirajat kääntyvät helposti mittaamaan sitä, kuinka paljon voi ottaa.

4 • Tiimi • 1/2013

Alkoholi tappaa työikäisiä ■ Alkoholisyyt olivat vuonna 2011 edelleen suomalaisten työikäisten yleisin kuolemansyy, kertoo Tilastokeskuksen kuolemansyytilasto.

Alkoholiperäiset kuolemat kuitenkin vähenivät vuonna 2011 neljä pro-senttia edellisestä vuodesta. Lasku johtuu suurelta osin miesten alkoholi-kuolleisuuden vähenemisestä. Alkoholisyihin kuoli 2011 yhteensä 1 890 henkeä, joista miehiä oli 1 450 ja naisia 440.

Naisten alkoholiperäisten kuolemien määrä on yli kaksinkertaistunut 30 vuodessa.

Työikäisten miesten alkoholiperäiset sairaudet ja alkoholimyrkytykset ovat kaksinkertaistuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Sepel-valtimotautikuolemien määrä on samaan aikaan puolittunut.

Suomessa kuoli vuonna 2011 noin 10 000 työikäistä eli 15-64-vuotiasta. Joka viides kuollut oli työikäinen.

Alkoholinkäytön riskiraja ylittyi viidenneksellä ikämiehistä

■ Runsaat 20 prosenttia mie-histä ja 4 prosenttia naisista ylitti alkoholin riskikäytön rajan kyselyssä, jonka TtM sirpa Im-monen teki väitöstutkimus-taan varten. Kysely lähetettiin satunnaisotannalla väestöre-kisteristä poimituille vähintään 65-vuotiaille espoolaisille. Vas-tanneita oli lähes 1 400 ja vas-tausprosentiksi tuli 71,6.

Alkoholin riskikäytön raja määriteltiin Amerikan geriat-riyhdistyksen suositusten mu-kaiseksi. Sen mukaan sään-nöllinen viikoittainen käyttö ei saisi ylittää seitsemää annosta.

Ikäihmiset – varsinkin vas-taajien nuoremmat ikäryhmät – ilmoittivat alkoholinkäytön yleisimmiksi syiksi hauskan-pidon ja juhlimisen (59 %) ja sosiaaliset tilanteet (54 %). Alkoholia lääkkeenä käyttä-vien osuus kasvoi iän myötä. Yleisimmät alkoholilla lääkityt vaivat olivat sydän- ja verisuo-nisairaudet, unihäiriöt, vilustu-minen ja ruoansulatusvaivat.

Sirpa Immonen: Perspectives on alcohol consumption in older adults. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta 2012.

Noste aloitti■ Huoltaja-säätiön ja Soste ry:n julkaisema hyvin-voinnin aikakauslehti Noste on aloittanut ilmestymi-sensä. Lehden ensimmäisessä, 25.1. ilmestyneessä numerossa kerrotaan muun muassa vankilasta va-pautuneen ensimmäisistä päivistä vapaudessa ja Vi-ron sosiaalipolitiikasta.

Nosteen päätoimittajana on Ilkka Karisto. Nos-teen perustamisen myötä Sosiaalitieto-, Sosiaali- ja

terveysviesti- ja Promo-lehdet ovat jääneet historiaan. Noste ilmestyy tänä vuonna viisi kertaa.

15–64-vuoTiaiden miesTen yleisimmät kuolemansyyt 2011 (%). Lähde: Tilastokeskuksen kuolemansyytilasto.

15–64-vuoTiaiden naisTen yleisimmät kuolemansyyt 2011 (%). Lähde: Tilastokeskuksen kuolemansyytilasto.

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20

Alkoholiperäiset kuolemansyyt

Sepelvaltimotauti (iskeemiset sydäntaudit)

Tapaturmat

Itsemurhat

Kurkunpään, henkitorven ja keuhkon syöpä

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20

Alkoholiperäiset kuolemansyyt

Rintasyöpä

Tapaturmat

Kurkunpään, henkitorven ja keuhkon syöpä

Itsemurhat

Tiimi • 1/2013 • 5

Ulkoasu uudistui, päätoimittaja vaihtui■ Pidät käsissäsi ulkoasultaan uudistunutta Tiimiä. Uudistuksen tavoitteena on ollut selkeyttää ja nykyaikaistaa lehden ulkoasua sekä parantaa kuvituksen käyttöä ja visuaalisuutta sekä lehden typografiaa. Päämääränä on ollut entistä selkeämpi ja helpom-min luettava Tiimi.

Ulkoasu-uudistuksen on toteuttanut graafinen suunnittelija Katriina Iho, joka myös taittaa lehden tästä numerosta alkaen. Tiimin ulkoasusta vuodesta 1997 lähtien vastannut Kaija savola siirtyy viettämään Tiimistä ansaittuja eläkepäiviä.

Myös Tiimin päätoimittaja on vaihtunut. olavi Kaukonen keskittyy jatkossa A-klinikkasäätiön toimitusjohtajan töihin. Uu-deksi päätoimittajaksi on nimitetty A-klinikkasäätiön viestintä-päällikkö Aino majava.

Haluatko antaa palautetta uusitusta Tiimistä? Sitä voi lähettää esimerkiksi netin kautta: www.a-klinikka.fi/tiimi/palaute.

Kokemusasiantuntijoille oma yhdistys■ Suomeen on perustettu oma yhdistys sosiaali- ja terveysalalla toi-miville koulutetuille kokemusasiantuntijoille. Yhdistys on nimeltään KoKoA - Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry.

”Toimimme kokemusasiantuntijatyön edistäjänä, ennakkoluulo-jen murtajana ja olemme mukana sosiaali- ja terveyspalvelujen ke-hittämistyössä yhdessä virkamiesten kanssa”, määrittelee KoKoAn puheenjohtaja maj-Lis Jusslin.

Yhdistyksen kotisivut löytyvät osoitteesta www.kokemusasian-tuntija.fi.

lYHYesTi

Hiv-tartunnat todetaan liian myöhään

■ Suomessa joka toinen hiv-tapaus todetaan vasta usean vuoden kulut-tua tartunnan saamisesta. Hiv-tar-tunta on lääkehoidon myötä muut-tunut tappavasta taudista hoitoa ja seurantaa vaativaksi krooniseksi in-fektioksi, mutta tartunnan myöhäi-nen toteaminen voi pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan.

Suomen hiv-strategiassa tuo-daan esiin hiv-tartuntojen epätasai-nen jakautumista eri väestöryhmiin ja hiv-testauksen tärkeyttä. Strate-giassa linjataan, että hiv-työ pitää kohdentaa miehiin, joilla on seksiä miesten kanssa, korkean esiintyvyy-den alueilta lähtöisin oleviin, mat-kailijoihin, seksityöntekijöihin, ruis-kuhuumeita käyttäviin, vankeihin ja hiv-tartunnan saaneisiin.

Strategiassa korostetaan helppoa ja maksutonta hiv-testausta. Hoito onnistuu parhaiten, kun tartunnan saanut pääsee mahdollisimman var-hain hoitoon. Lisäksi hiv-testauk-sella ehkäistään uusia tartuntoja.

Suomen hiv-strategia 2013–2016 internetissä: www.thl.fi.

■ Valtakunnallisia Päihde- ja mie-lenterveyspäiviä vietetään 9.-10.10. Helsingin Messukeskuksessa jo 20. kertaa, mutta tapahtuma jää tässä muodossa viimeiseksi.

”Päihde- ja mielenterveyspäivät on osoittanut tarpeellisuutensa. Sil-le on ollut vahvasti kysyntää, eikä kiinnostus päivien ympärillä ole ol-lut mitenkään laskeva”, sanoo joh-taja Janne Juvakka Sostesta. Soste

on ollut päivien järjestelyvastuussa tänä ja viime vuonna.

”Kun Sostea perustettiin, myös sen profiilia mietittiin. Terveyden edistämisen keskuksella oli ollut päihdehaittojen ehkäisyn koordi-naatio, mutta Sostesta todettiin, että sen on vaikea ottaa mitään yhtä tiettyä asiaa omakseen. Vähän hassulta tuntuisi, jos järjestäisimme esimerkiksi vanhustyön päiviä.”

Päihde- ja mielenterveyspäivät on kerännyt parhaimmillaan noin 1 500 osallistujaa. Tämän vuoden tapahtuman ohjelma on tekeillä, ja se ilmestyy huhti-toukokuun vaih-teessa.

Soste suunnittelee vuodelle 2014 isoa valtakunnallista tapah-tumaa, jossa osana koko sosiaali- ja terveysalaa käsitellään myös kan-santerveyskysymyksiä.

Päihde- ja mielenterveyspäivät päättyy nykymuodossaan

6 • Tiimi • 1/2013

EIJA VÄYRYNENeija.vayrynen@ouka.fi

Häpeän tunne alkoholiongelmaisen naisen elämässä

Mistä häpeän tunne tulee

alkoholiongelmaisen naisen elämään?

Miten häpeä ilmenee ja kuinka se vaikuttaa?

Päivi Karjalainen

Tiimi • 1/2013 • 7

Päihdeongelmat yhdistetään monesti häpeän tunteeseen. Väitetään, että häpeästä on vaikea puhua, sitä on vaikea lähestyä ja että se voi olla

vaikeasti tunnistettavissa. Sanotaan myös, että häpeän tunne vaikeuttaa avun hakemista.

Mikä häpeän tunne oikein on? Mistä häpeän tunne syntyy? Miltä se tuntuu? Mitä siitä seuraa? Päätin kysyä asiasta heiltä, joista paljon puhutaan mutta joiden ään-tä ja kokemuksia ei välttämättä aina kuulla. Nämä ky-

symykset ja pohdinnat mielessäni haastattelin pro gra-du -tutkielmaani viittä suomalaista naista, jotka kokivat suhteensa alkoholiin ongelmallisena.

Häpeän juuret naiseudessa ja äitiydessäHäpeän tunteen synnyttää se, että on päihdeongelmai-nen nainen. Häpeä liittyy oman ongelman ja poikkea-vuuden tiedostamiseen. Naiseus häpeän lähteenä viittaa myös niihin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin myyttisiin arvoihin, normeihin ja uskomuksiin, joiden ristipainees-sa päihdeongelmainen nainen kamppailee. Kamppailu syntyy, kun nainen yrittää mahduttaa itseään tietynlai-seen normitettuun hyvän naiseuden raamiin. Kun nai-nen päihdeongelmansa vuoksi ei asetu oikealla tavalla raamiin, hän kokee häpeää.

Häpeän tunne syntyy äitiydestä. Sen syntyyn vaikut-tavat paineet toimia ”normaalin” äidin tavoin. Häpeän lähteenä toimivat äitien tulkinnat lastensa lapsuuden kokemuksista. Äidit kokivat häpeää alkoholinkäytön värittämästä perhe-elämästä: riidoista, juomisesta ja kokemuksesta, että alkoholin käyttö saattoi mennä las-ten edelle. Häpeän tunne syntyi myös, kun äiti kohtaa aikuistuneen lapsensa. Silloin nainen joutuu uudelleen vastakkain oman päihdeongelman sävyttämän äitiyden kanssa. Lapsi toimii tuossa tilanteessa naiselle eräänlai-sena häpeän peilinä, josta heijastuneena nainen tulkitsee kuvaa itsestään.

Raittiin jakson jälkeen juomaan retkahtaminen syn-nyttää häpeän suhteessa lapsiin. Nainen koki tuottavan-sa pettymyksen lapsilleen. Häpeän tunne syntyi lisäksi lastensuojeluviranomaisten kautta. Viranomaiskontakti saattoi olla häpeällinen kokemus tarkkailun alla olemi-sesta vailla sananvaltaa, puheoikeutta tai kuulluksi tule-mista. Itsen vertaaminen yleisesti ajateltuun ja kulttuuri-sesti sisäistettyyn hyvän äidin ideaaliin synnytti naisissa häpeän tunteita. Naiset tietävät, millä tavoin suomalai-sen äidin oletetaan toteuttavan äitiyttä, mutta päihdeon-gelma tuo siihen mukanaan oman haasteensa.

Läheiset ja työelämä häpeän synnyssäAlkoholiongelmaisen naisen häpeän tunne syntyy suh-teessa läheisiin: puolisoon, ystäviin ja sukuun. Lähei-siltään nainen saa tukea ja kannustusta, mutta ne eivät ole välttämättä vapaita häpeästä. Nainen kokee, että hän

8 • Tiimi • 1/2013

Häpeä on minää arvioiva tunne, joka sai naisten kertomuksissa arvottomuuden, huonouden ja minuut-ta rikkovan ilmiasun. Vihan tunne puolestaan näyttäytyi raivokohtauksina ja sanallisena aggressiivisuutena.

Häpeän kehollisuus ja ajallisuusHäpeän tunne kytkeytyy yksilön kehoon. Sisälle sidot-tu häpeä ilmeni kokemuksena kehon sisälle juuttuneesta tunteesta, josta ei pääse eroon. Ulkoisesti näkyvä hä-peän tunne puolestaan näyttäytyi erilaisina kehollisina reaktioina, kuten punastumisena ja käsien tärinänä. Ke-hollisesti havaittavissa olevana häpeä on muiden ihmis-ten katseille alttiina.

Häpeän tunne paikallistuu ajallisella ulottuvuudella kokemuksiin tunteen vaihtelevuudesta ja kausittaisuu-desta. Häpeä liikkuu yhtä lailla menneisyys-nykyisyys-akselilla. Tällöin häpeän tunne ei ole läsnä tämän päi-vän tapahtumissa, vaan se ilmenee tarkasteltaessa men-neisyyttä. Se saatetaan myöhemmin elämässä tulkita myönteisenä, jos se motivoinut naista elämänmuutok-siin. Häpeä ja sen merkitys voi muuttaa muotoaan ajan myötä.

Häpeä nostaa kynnystä sosiaaliseen elämäänHäpeän vaikutuksesta yksilön sosiaalinen kanssakäymi-nen vähenee ja yksilö voi eristyä. Sosiaalisuuden vähe-

pilaa omalla juomisellaan puolisonsa elämän. Tämän li-säksi häpeän tunne syntyi puolison kieltäessä naista juo-masta tai huomauttaessa naisen runsaasta juomisesta. Huomauttelu koettiin häpäisevänä. Nainen myös verta-si omaa alkoholinkäyttöään puolison alkoholinkäyttöön ja koki häpeää havaittuaan oman erilaisuutensa. Puo-lison ehdottama ero naisen alkoholiongelman vuoksi synnytti myös häpeän tunteen. Tässä häpeä yhdistyi naisen kokemukseen poikkeavuudestaan suhteessa nor-maaliin naiseuteen ja puolisona olemiseen.

Myöskään ystävyys- ja sukulaissuhteet eivät olleet vapaita häpeän tunteiden synnyltä. Ajatus siitä, että joku itselle merkityksellinen ihminen tietäisi päihdeongel-masta, synnytti häpeän tunteen. Sukulaissuhteista oli myös tarkoituksella etäännytty, jotta oma häpeällinen salaisuus ei tulisi tietoon. Oma humalainen käytös esi-merkiksi sukujuhlissa synnytti häpeän jälkikäteen, vaik-ka itse tapahtumahetkellä tunne ei ollut läsnä. Naiset kokivat häpeän tunteita katkenneista ihmissuhteista, joiden päättymisen he yhdistivät omaan alkoholinkäyt-töönsä.

Työelämä häpeän tunteen synnyssä liittyi naisen kokemukseen päihdeongelmaa kokeneista huomau-tuksista ja hoitoonohjauksesta. Ne merkitsivät naiselle oman päihdeongelman paljastumista heille tärkeässä

työelämän kontekstissa. Merkityksellistä häpeän synnyssä oli lisäksi se, että ongelman määritel-mä tuli joltain toiselta, ulkopuoliselta. Hoitoon-ohjauksen jälkeen nainen oli määritelty ongelmal-

liseksi tai poikkeavaksi ainakin työpaikan kontekstissa tarkasteltuna.

Häpeä lamauttaa ja tuottaa pelkoaKertomuksissaan naiset kuvasivat sitä, miltä häpeän tunne tuntuu sekä sitä, minkälaisen ilmiasun tunne hei-dän kokemuksissaan saa. Häpeä näyttäytyi naisten ker-tomuksissa lamaannuttavana kokemuksena, jolloin se pysäyttää kokijansa ja estää toiminnan. Lisäksi häpeä näyttäytyi pelkona päihdeongelman paljastumisesta ja tätä kautta leimautumisesta päihdeongelmaisten kate-goriaan.

Häpeän lähteitä alkoholiongelmaisen naisen elämässä

• ristiriita hyvän naiseuden normin kanssa• ristiriita hyvän äitiyden normin kanssa• lapsille tuotetut pettymykset• puolison huomauttelu juomisesta• oma käytös humalassa• päihdeongelman paljastuminen• juomaan retkahtaminen • rikkoutuneet ihmissuhteet• päihdehoitoon ohjaus• leimautuminen päihdeongelmaiseksi

Väitetään, että häpeää on vaikea lähestyä.

Itsen vertaaminen kulttuurisesti sisäistettyyn hyvän äidin ihannekuvaan synnytti häpeää.

Tiimi • 1/2013 • 9

LÄHDE:eija väyrynen: Häpeän tunne alkoholiongelmaisen naisen elämässä. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto 2011.

YTM Eija Väyrynen työskentelee sosiaalityöntekijänä Oulun kaupungin nuorten päihdeasemalla.

neminen näyttäytyi kotoa lähtemisen vaikeutena ja vält-televänä käytöksenä sekä luottamuspulana muihin ih-misiin. Nainen on korostuneen tietoinen häpeämästään päihdeongelmasta ja se saa hänet välttelemään ihmisiä. Yhteydenotot ystäviin vähenevät ja kynnys sosiaaliseen vuorovaikutukseen kasvaa. Nainen kokee, ettei hän elä elämäänsä täydellä teholla.

Eristäytyminen ilmenee irtautumisena ihmissuh-teista ja oman kodin ulkopuolella liikkumisesta mutta myös ihmisten kohtaamisesta tunnetasolla. Ulkona liik-kuminen ja muiden katseille altistuminen käyvät häpe-än tunteen johdosta hankaliksi ja ahdistaviksi. Eristäy-tyminen näyttäytyi naisen elämässä kokemuksena siitä, että hänen sisimpänsä ympärillä olisi vahva panssari tai muuri, joka toisaalta suojaa naista häpeältä mutta sa-malla eristää hänet. Lisäksi eristäytyminen ilmeni koke-muksena silmiin katsomisen vaikeudesta, erakoitumises-

ta ja näkymättömyyden toiveena. Häpeän tunne vaikutti myös hoitoon hakeutumisessa. Hakeu-tuminen päihdehoitoon saattoi hidastua paljonkin häpeän vuoksi.

Häpeän tunne näyt-täytyy tunteena, joka ta-

pahtuu yksilön ja tämän sosiaalisen todellisuuden väli-sessä vuorovaikutuksessa mutta jonka seurauksena on eristyneisyys. Yksilö eristyy konkreettisesti kotinsa sei-nien sisälle mutta myös henkisellä tasolla muista ihmi-sistä ja vuorovaikutuksesta. Päihdeongelmasta juontuva häpeän tunne eristää yksilön, kun tämä rikkoo niitä yh-teiskunnassa vallitsevia normeja ja arvoja, joiden kautta normaaliutta rakennetaan.

Häpeän vaikutukset itsetuntoon ja juomiseenHäpeä alentaa naisen itsetuntoa. Nainen kokee masen-nusta ja huonommuutta. Nainen vertaa tämänhetkistä päihdeongelman kanssa kipuilevaa minäänsä entiseen minäänsä ja kokee huonommuutta tässä vertailussa. Hän muodostaa identiteettiään käyttäen rakennusainee-na menneisyyden identiteettiään.

Häpeän tunteella on myös juomista lisäävä vaikutus. Alkoholin käytöstä ja häpeästä tulee eräänlainen kierre: nainen kokee häpeää päihdeongelmastaan ja siitä seu-ranneista asioista ja käyttää alkoholia irrottautuakseen

häpeästä. Juomisen seurauksena tuo tunne kuitenkin li-sääntyy. Päihdeongelmasta juontuvalla häpeällä on siten myös päihdeongelmaa ylläpitävä merkitys.

Häpeän monimuotoisuusAlkoholiongelmaisen naisen häpeän tunteen synty liit-tyy hänen elämänsä kokonaisuuteen: yksityiseen eli omaan itseen naisena ja mahdollisesti äitinä ja ihmis-suhteisiin mutta myös julkiseen eli työelämään ja viran-omaiskontakteihin. Häpeä kumpuaa hyvän naiseuden ja äitiyden sekä normaaliuden käsityksistä. Häpeä ilmenee naisen kokemuksissa tunteiden, kehon ja ajallisuuden ulottuvuuksilla, jotka ovat kytkeytyneet toisiinsa. Tunne vaikuttaa naisen elämään kokonaisvaltaisesti ohjaamalla vuorovaikutusta, madaltamalla itsetuntoa sekä lisäämäl-lä juomista.

Häpeän tunteesta on löydettävissä sekä sosiaalisia että yksilön sisäiseen maailmaan liittyviä elementtejä. Häpeän tunne tapahtuu suhteissa: suhteessa mennei-syyden minään, suhteessa minään nyt, suhteessa lähim-mäisiin sekä suhteessa tuntemattomiin. Häpeä on mo-niulotteinen ilmiö, joka paikallistuu sekä yksilön sisäisiin kokemuksiin että yksi-lön vuorovaikutukseen ympäröivän yhteisön kanssa. Häpeän tunne on yhteiskunnallinen, järjestyksen ylläpitämiseen pyrkivä, vuoro-vaikutuksessa syntyvä, sisäisesti koettu ja eletty tunne. Se ulottaa itsensä yksilöiden välisestä vuoro-vaikutuksesta myös yksilön ja ym-päröivän yhteiskunnan sekä kult-tuurin väliseen suhteeseen.

Lapsi toimii häpeän peilinä.

Häpeän vaikutuksesta ihminen voi eristäytyä.

10 • Tiimi • 1/2013

■ Suomalaisessa huumehoi-dossa on tapahtunut paljon 15 vuodessa, mietti päihdelääke-tieteen professori Kaija seppä Duodecimin uutuuskirjan Huu-me- ja lääkeriippuvuudet julkis-tustilaisuudessa.

Hän muisteli vuonna 1997 käyneensä Lontoossa tutustu-massa sikäläisiin korvaushoito-palveluihin. Hän kysyi paikal-liselta korvaushoitoa pitkään tehneeltä ammattilaiselta, mitä sanoisit, jos kertoisin käyttäväni opioideja. Hän vastasi: jos sanoi-sit, että käytät metadonia sata milligrammaa tai vähemmän, määräisin saman annoksen korvaushoitona. Jos sanoisit, että käytät enemmän, kyselisin vähän enemmän. Jos olisit nuori ihminen, arvioisin tilannetta tar-kemmin.

Suomalaista vastaus häm-mensi. Samaan aikaan Suo-messa yksityislääkäri määräsi vastaanotollaan buprenorfiinia huumeriippuvuuden hoitoon, tapauksesta nousi kohu ja lää-käri tuomittiin vankilaan.

Tällä hetkellä Suomessa on opioidikorvaushoidossa noin 2 200 ihmistä, ja hoitoja sääte-lee sosiaali- ja terveysministe-riön asetus. Ongelmia on, sillä hoitoon pääsy ja hoidon sisältö vaihtelee suuresti paikkakun-nittain. Kuitenkin korvaushoito on tehokkain kuolleisuutta vähentävä hoitomuoto, sanoi korvaushoidon nykytilannetta kirjan julkistustilaisuudessa esi-tellyt Kaarinan mielenterveys- ja

päihdeyksikön ylilääkäri Antti mikkonen.

”Hoidon ulkopuolella olevien opioidiriippuvaisten kuolleisuus on 20-kertainen verrattuna yleisväestöön. Korvaushoidossa kuolleisuus tippuu viidesosaan tästä.”

Kaija Sepän mielestä huu-mehoidossa suurin haaste on tänä päivänä, miten saada ter-veydenhuolto kiinnostumaan huumeongelmaisten hoidosta. Hän toivoi, että kirjan potilas-tapaukset osaltaan tekisivät huumeongelmaisuutta ilmiönä lähestyttävämmäksi ja herättäi-sivät uteliaisuutta.

Julkisuudessa suurimpia otsi-koita keräävät muuntohuu-meet, joita tulee markkinoille vuosittain kiihtyvällä vauhdilla. Niitä markkinoidaan tyypillisesti internetissä laillisina huumeina. Kohderyhmänä ovat kokeilun-haluiset nuoret, jotka tulkitsevat laillisen tarkoittavan myös tur-vallista.

”Muuntohuumetta käy-tetään yleensä vuoden tai kaksi, minkä jälkeen tilalle tulee uusia muunto-huumeita. Niihin suh-taudutaan aluksi aika myönteisesti, kun-nes ne aiheuttavat kuolemantapauk-sia. Muuntohuu-meet ovat ar-vaamattomia ja vaarallisia. Ei voi tietää, kuinka voimakkaita ne

ovat tai mitä niiden sekaan on laitettu. Niiden käyttäminen on kuin lähtisi sokeana sienimet-sään ja maistelisi mistä hyvänsä sienestä, joka vastaan tulee”, vertasi dosentti Timo seppälä.

Huume- ja lääkeriippu-vuudet -kirja on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle Alkoholiriippuvuus-kirjalle. Kir-jat kuuluvat Duodecimin Hyvä hoito -sarjaan, jossa esitellään käytännönläheisesti tietoa eri sairauksista ja niiden hoidosta. Kirja on tarkoitettu paitsi alan ammattilaisille ja opiskelijoille, myös huumeidenkäyttäjille ja heidän läheisilleen. Kirjassa on kaikkiaan 29 kirjoittajaa. – AS

Kaija Seppä, Mauri Aalto, Hannu Alho & Kalervo Kiianmaa (toim.): Huume- ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim 2012.

Ryhdy uteliaaksi, tutustu huumeriippuvuuteen

Tiimi • 1/2013 • 11

HeinonenJUKKA HEINONEN • jukka.heinonen@takuu-saatio.fi

suhtaudun epäillen eri vaivojen lisääntyvään medikalisoimiseen.

suomalainen Biotie Therapies -pörssiyhtiö julkaisi joulukuussa tiedot-teen, jossa se kertoi odottavansa EU:n laajuista myyntilupaa alkoho-lismin hoitoon tarkoitetulle Selincro-tuotenimellä (nalmefeeni) markki-noitavalle lääkkeelle. Se poikkeaa nykyisin markkinoilla olevista lääk-keistä pyrkiessään vähentämään alkoholin liikakäyttöä muiden tähdä-tessä täysraittiuden ylläpitämiseen.

Tie uusien lääkkeiden markkinoille tuloon on pitkä. Biotie tiedotti jo vuoden 2004 lopulla nalmefeenin osoittaneen tehonsa alkoholismin hoidossa. Tuolloin yhtiö kertoi sillä hoidettavan hillitsemishäiriöitä, alkoholin liikakäyttöä ja ni-kotiiniriippuvuutta. Valmistetta oli tarkoitus kehittää myös pelihimon ja ylenmääräisen shop-pailun hoitoon.

Yhtiö on sittemmin lisensoinut Selincron valmistuksen ja markkinoinnin Lundbeck-lääke-jätille. Biotie on toki ylpeä kehitystyöstään: ”Tämä on järisyttävän suuri asia koko Suomelle.”

TiedoTTeessaan Biotie ohimennen toteaa myös selvittäneensä alkoholismin etiologi-an: se on etenevä aivosairaus. Näkemyksensä se perustaa kahteen 90-luvulla julkaistuun ar-tikkeliin, joita ei ole tutkijapiireissä kummemmin noteerattu. Artikkelien kirjoittajat eivät myös-kään ole meritoituneet alkoholismin tutkijoina.

Biotien mukaan Selincron teho on osoitettu satunnaistetuissa tutkimuksissa, joissa koe-ryhmäläisten alkoholinkäyttö väheni lumelääkityksen saaneita merkittävästi enemmän. Häm-mentävää on se, että tutkimuksia on esitelty joissain kongresseissa, mutta niitä ei ole tiettävästi julkaistu. Kohtuullisen kaivelun jälkeen selvisi, että tutkimukset ovat Lundbeckin itsensä rahoittamia, ja niiltä puuttuu toistaiseksi tiedeyhteisön vertaisarviointi.

Käsiini saamassa artikkelissa kerrotaan alkoholinkäytön vä-hentyneen koeryhmässä seuranta-aikana peräti 60 prosenttia. Tulos olisi huikea, ellei samassa lauseessa todettaisi käytön vä-hentyneen lumelääkitystä saaneessa ryhmässäkin 47 prosenttia. Kontrolloidussa koetilantees-sa ryhmien välinen ero on vain 13 prosenttia. Kun käyttö laajenee vakioimattomaan reaalimaa-ilmaan, erotus tulee vielä pienenemään.

Lundbeck kertoo, että Selincron käyttöön yhdistetään psykososiaalinen hoito, joka keskit-tyy alkoholinkäytön vähentämiseen ja hoitomyöntyvyyteen. Lääkettä varmaan aikanaan hae-taan, mutta miten tukitoiminta käytännössä mahtaa toteutua?

en vasTusTa alkoholismin lääkehoitoa, mutta nalmefeenin kohdalla ollaan vasta op-timistisen ja epämääräisen markkinointipuheen asteella. Tulokset saattavat olla käytännössä aika vaatimattomia.

Vanhana jääränä suhtaudun epäillen eri vaivojen lisääntyvään medikalisoimiseen. Ihmisen toiminta ei pelkisty solutason kemiaksi. Ihminen on jo yksilötasolla monikerroksinen kokonai-suus, jonka toimintaa mutkistavat ne lukuisat siteet, joiden välityksellä hän on yhteydessä ym-päröivään maailmaansa.

Hoitoa aivosairauteen

• Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee järjestöpäällikkönä Takuu-Säätiössä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

12 • Tiimi • 1/2013

■ Jukka Heinonen käsittelee kolumnissaan Hoitoa aivosairauteen Tiimissä 1/2013 Biotien ja Lundbeckin nalmefeenivalmistetta, joka on vastikään saanut myyntilupasuosituksen Euroopan lääkeviraston lääkevalmistekomitealta. Haluan Biotie Therapies Oyj:n puolesta esittää kolumnin johdosta seuraavat tarkennukset:

Myyntilupaa hakenut lääkeyhtiö Lundbeck on tehnyt nalmefeenilla laajan, yli 2 000 potilasta ja kolme 6–12 kuukauden pituista vertailevaa tutkimusta kattavan ohjelman, joka antaa van-kan tieteellisen näytön nalmefeenin tehosta ja turvallisuudesta alkoholiriippuvuuden hoidossa.

Tutkimusten tulokset on esitetty vuoden 2012 aikana European Psychiatric Association- ja Research Society on Alcoholism -yhdistysten vuosikokouksissa. Ensimmäinen tutkimus on jul-kaistu erittäin arvostetussa Biological Psychiatry -lehdessä vuoden 2012 lopulla. Käsitykseni on, että loputkin tutkimukset tullaan julkaisemaan kuluvan vuoden aikana, jolloin ohjelman tulok-set ovat kokonaisuudessaan tiedeyhteisön arvioitavissa. Koko ohjelma on niin ikään esitetty Euroopan lääkevirastolle myyntilupahakemuksessa, josta viraston lääkevalmistekomitea viime joulukuussa antoi myönteisen lausunnon ja suositteli myyntiluvan myöntämistä.

Alkoholiriippuvuus ei ole medikalisoitu vaiva vaan merkittävä lääketieteellinen kansanterve-ysongelma. Se on luokiteltu sairaudeksi ja nimenomaan keskushermostosairaudeksi, josta on runsaasti tietoa jo alan oppikirjatasolla. Tämä etiologinen näkemys on laajasti hyväksytty myös tiedeyhteisötasolla, ja arvostetuista lehdistä löytyy lukuisia sitä tukevia viitteitä.

Kirjoittaja myös pohtii, miten lääkehoitoon liittyvä tukitoiminta toteutuu käytännössä. Ky-symys on aiheellinen, sillä suuri osa alkoholiriippuvaisista on tähän mennessä jäänyt hoidotta. Lisäksi annettu hoito saavuttaa potilaan usein liian myöhään. Kaikki hoitomuodot – niin uudet kuin vanhat – ovat enemmän kuin tarpeen. Kaikkien hoitoa tarjoavien tahojen yhteistyötä tarvi-taan myös jatkossa alkoholiongelman vähentämiseksi.

Antero Kallio johtaja, kliininen lääkekehitys

Biotie Therapies Oyj

Alkoholiriippuvuus on sairaus

Järjestöt haluavat tiukennuksia alkoholilakiin ■ 21 sosiaali- ja terveysalalla toimivaa järjestöä on laatinut yhteiset tavoitteet alkoholilain kokonaisuudistukselle. Sosiaali- ja terveysministeriölle toimitetun tavoitepaperin ovat allekir-joittaneet muun muassa A-klinikkasäätiö, A-kiltojen liitto ja Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry.Järjestöt pitävät tärkeänä, että kokonaisuudistuksella vahvistetaan toimia, jotka tähtäävät alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseen sekä lasten ja nuorten suojelemiseen alkoho-lihaitoilta.

Esimerkiksi ruokakaupassa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden enimmäisrajaa pitäisi laskea nykyisestä 4,7 prosentista 3,5 prosenttiin. Järjestöt myös antaisivat kunnille mahdollisuuden rajoittaa alkoholin nauttimista yleisillä paikoilla.

Muina toimina järjestöt peräävät alkoholiverotuottojen ohjaamista päihdehaittojen ehkäi-syyn ja hoitoon, ikärajakontrollin tiukentamista sekä muun muassa alkoholijuomien sijoitta-mista ruokakaupassa rajatulle alueelle rahapeliautomaattien tapaan.

Tiimi • 1/2013 • 13

Kuka käy leipäjonossa, kysyttiin pääkaupunkiseudun ruoka-apututkimuksessa. Selville saatiin,

että leipäjonossa pääkaupunkiseudulla käy tyypillisesti työtön tai lomautettu,

vuokralla asuva keski-ikäinen tai sitä vanhempi mies tai nainen.

Terveisiä leipäjonosta

Antero Aaltonen

14 • Tiimi • 1/2013

Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä huhti-syyskuussa 2012 kuudessa Helsingin, Espoon ja Vantaan leipäjonossa. Vastaajia oli kaikkiaan

905. Valtaosin lomakkeet täytettiin ulkona jonotustilan-teissa.

Nuoret ihmiset ovat leipäjonoissa vähemmistönä: melkein kolme vastaajaa neljästä oli täyttänyt vähintään 46 vuotta. Vastaajista 67 prosenttia kertoi elävänsä ta-loudessa, jossa ei ole yhtään lasta. Lapsiperheitä oli 33 prosenttia.

Ihmisiltä kysyttiin myös, kuinka tiheään he käyvät ruuanjakopisteissä. Noin puolet kertoi hakevansa il-maista ruokaa joka viikko ja vähän alle kolmannes keski-määrin joka toinen viikko. Vastaajista 40 prosenttia koki leipäjonoissa käymisen nöyryyttäväksi. Tästä huolimat-ta jopa 92 prosenttia katsoi, että ruoka-apu on heille välttämätöntä. Vastanneista puolet koki itsensä huono-osaisiksi.

Jonoissa paljon maahanmuuttajiaYleinen havainto loppuvuonna 2012 oli, että leipäjonot ovat pidentyneet. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeuden-työ ry:n ruuanjakelussa Helsingin Kalliossa kävi loppu-vuonna enimmillään 2 000 ihmistä päivässä ja Hertto-niemen seurakunnan Myllypuron ruuanjakelussa tuhat ihmistä päivässä. Irtisanomiset ja lomautukset näkyvät.

”Meillä asiakaskunta on kasvanut yli 20 prosentilla kesästä 2012 lähtien”, kertoi Espoossa ruuanjakoa jär-jestävän Manna-apu ry:n toiminnanjohtaja Liisa Aalto tutkimustulosten julkistustilaisuudessa. Hän muistut-

Vastaajat katsoivat ruoka-avun välttämättömäksi.

sosiaalivirkailijoiden puheille pääsy koettiin hankalaksi.

Sosiaalityötä leipäjonoissaKyselyssä noin puolet vastanneista katsoi, ettei saa kau-pungilta riittävästi tukea, apua eikä palveluita. Seura-kunta sai selvästi paremmat arviot. Helsingin sosiaali-virasto on maaliskuusta 2012 jalkauttanut kaksi sosiaali-työn työntekijää leipäjonoihin muun muassa auttamaan sosiaalietuuksien ja palvelujen hakemisessa. He ovat ta-vattavissa ruuanjakopaikoissa kolmena päivänä viikossa ja muina aikoina heille voi varata aikoja asioiden selvit-telyä varten.

Ihmisten tyypillisiä murheita jonoissa on, että sosi-aaliviranomaisia ei tavoiteta eikä käytäntöjä sosiaalitoi-mistoissa pidetä asiakas- vaan enemmänkin byrokratia-lähtöisinä. Lomakkeiden täyttöön kaivataan apua. Myös asuntojen korkeasta vuokratasosta kuulee usein.

”Toimeentulotuki on ajateltu tilapäiseksi avuksi, mutta joku on saattanut saada sitä jopa 30 vuotta. Osalle ihmisistä normaalit työmarkkinat eivät ole vaihtoehto”, sanoi sosiaalityöntekijä Teija Tanska, joka on Helsingin sosiaaliviraston jalkautuvan sosiaalityön työntekijöitä.

”Lisäksi kun ihmiset kokevat saavansa jossakin huo-noa kohtelua, he loukkaantuvat ja sanovat, että sinne en mene enää ikinä. Sitten yritetään puhua, että jos kuiten-kin menisit.”

Uusi alku keskusteluunTutkimustuloksia kommentoinut vihreiden kansan-edustaja Outi Alanko-Kahiluoto muisteli eduskunnan köyhyysryhmän järjestämää aikuissosiaalityön seminaa-ria, jossa niin ikään kävi ilmi, että sosiaalivirkailijoiden puheille koettiin olevan vaikea päästä. Vastaanotolla on myös liian vähän aikaa asiakasta kohden.

”Koettiin, että aika ei riitä asiakkaan tilanteen sel-vittämiseen, minkä takia harkinnanvaraista toimeentu-lotukea ei pystytä myöntämään. Työntekijät pitivät tätä ongelmana”, Alanko-Kahiluoto sanoi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pitkän linjan köyhyystutkija Jouko Karjalainen kommentoi pohdin-toja perusturvan riittämättömyydestä, ennaltaehkäise-

ti, että jonossa on ihmisiä, jotka putosivat kyydistä jo 1990-luvun laman aikaan.

Leipäjonotutkimuksen tutkimuslomakkeiden kieli-vaihtoehdot olivat suomi, englanti ja venäjä. Liisa Aalto arvioi, että tuloksista olisi saattanut tulla jossain määrin erilaisia, jos esimerkiksi arabia olisi ollut kielivaihtoeh-tona.

”Meillä asiakaskunnasta 30 prosenttia on maahan-muuttajia, ja monella heistä on iso perhe.”

Tutkimukseen vastanneista 73 prosenttia kertoi ole-vansa Suomen kansalaisia.

Tiimi • 1/2013 • 15

saija Turunen ym.: Kuka käy leipäjonossa? Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimuksen tuloksia. Socca, Työpapereita 2012:1. Myös internetissä: www.socca.fi.Kommentoi juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimuksen tuloksia

Lomakkeiden täyttöön kaivataan apua.

Työmarkkina-asema

Kyselyyn vastanneista runsas kolmannes on eläkeläisiä ja lähes puolet joko työttömänä tai lomautettuna.

vän ja harkinnanvaraisen toimeentulotuen jakamisen ongelmista ja sosiaaliturvan ja ansiotyön yhteensovitta-misen pulmista keskusteluksi, jota on käyty jo pitkään.

”Jos taas perustetaan työryhmä tai neuvottelukunta, sieltä tulee samat tulokset kuin aiemmiltakin työryhmil-tä. Jostain, esimerkiksi leipäjonoissa olevien tosielämän asiantuntijoiden kautta, pitäisi etsiä uusi alku. Virka-miesten ja tutkijoiden neuvottelukunnat kannattaa heit-tää roskikseen.”

Karjalainen myös ilmoitti, ettei ole riemastunut köyhyyskeskustelussa toisinaan kuultavista käsitteis-tä ”leipäjonoriippuvuus” ja ”ongelmien ylisukupolvi-suus”. Ylisukupolvisuuden sijasta voitaisiin Karjalaisen mukaan miettiä kysymystä, miten suomalaisessa yhteis-kunnassa on epäonnistuttu niin, että huono-osaisuuden kehiä ei onnistuta purkamaan. – AS

Eläkkeellä

Kotona

3 %9 %

5 %

7 %

35 %

45 % Opiskelija

Työtön tai lomautettu

Määräaikainen tai osa-aikainen työsuhde

Toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsuhde

Käyttörahat

Viidesosa kyselyyn vastanneista kertoi, että rahaa ei jää kuukaudessa yhtään käyttöön pakollisten menojen jälkeen.

Koettu tyytyväisyys elämään

Valtaosa ruokaa jonottaneista koki olevansa vähintään melko usein tyytyväinen elämäänsä.

Yli 500 euroa

301-500 euroa

101-300 euroa

1-100 euroa

0 euroa

0

21 %

24 %

32 %

14 %

10 %

Hyvin harvoin

Joskus

Melko usein

Jatkuvasti

18 %

42 %29 %

11 %

16 • Tiimi • 1/2013

Teksti & kuvat:AULI SAUKKONENauli.saukkonen@a-klinikka.fi

Tiimi • 1/2013 • 17

TYö ja Tekijä

Hannu Ylönen tekee uraa uurtavaa työtä. Kokemusasiantuntijan vastaanotto Kor-son terveysasemalla Vantaalla on tiettä-västi ainoa laatuaan koko maassa. Vas-

taanotto on kokeiluluontoinen ja kestää näillä näkymin yhdeksän kuukautta kesäkuun 2013 loppuun.

Ylösellä on työstä kaikin puolin hyvät kokemukset. Terveysaseman henkilökunta on ottanut hänet hyvin vastaan. Suurin osa hänen asiakkaistaan on tullut vas-taanotolle lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoita-jan ohjaamana.

”Asiakkaiden ikähaitari on ollut 35–78 vuotta, ja on-gelmana on ollut lähes kaikilla alkoholi. Itseäni on yllät-tänyt, että omaisia on ollut joukossa niin paljon, arviolta joka viides. Kaikki omaisasiakkaat ovat olleet naisia, joil-la on ollut huoli aikuisen lapsensa päihteidenkäytöstä.”

Kokemusasiantuntijuus on puolipäivätyö. Hannu Ylönen pitää vastaanottoa tiistaisin ja torstaisin, keski-viikot on varattu paperitöille.

Vinkkejä ja uskoa vertaistuestaHannu Ylönen naurahtaa, ettei ole mikään Äiti Tere-sa. Mutta toivoa hän haluaa välittää ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen.

Toivon tuojaAlkoholismista voi toipua. Toivoa on

aina. Tämä on Korson terveysasemalla

kokemusasiantuntijana toimivan

Hannu Ylösen pääviesti asiakkailleen.

18 • Tiimi • 1/2013

”On tilanne mikä hyvänsä, toivoa ei pidä heittää. It-sekin olen maannut kippurassa oksennusämpäri vieressä ja ajatellut, että näin kurjaa ihmistä ei ole toista.”

Kokeilulla halutaan saada kokemuksia kokemusasi-antuntijuuden soveltuvuudesta terveysaseman arkeen ja ympäristöön. Ajatuksena on, että asiakkailla olisi 1–6 käyntikertaa kokemusasiantuntijan vastaanotolla. Ylö-nen sanoo satsaavansa varsinkin ensimmäiseen käyntiin, jolle on varattu aikaa peräti tunti.

”Itseään on pitänyt opetella toppuuttelemaan, että oppisi kuuntelemaan ihmisiä. Tilanteeseen pitää mennä nöyrästi, kuunnella, mitä ihminen kertoo tilanteestaan ja myötäillä sitä mitä hän kertoo. Pitää asettua asiakkaan asemaan. Pyrin saamaan selville, mikä asiakasta kiin-nostaisi ja minkä hän arvelisi parantavan omaa tilannet-taan.”

Hannu Ylönen sanoo luottavansa vertaistukeen ”kuin pässi sarviin”. Vertaistuesta – AA-ryhmistä, A-kil-tatoiminnasta ja seurakunnan päihdetyöstä – hän puhuu myös asiakkailleen.

”Vertaistuki auttaa monia. Se pitäisi myös saada sau-mattomammin liitettyä ammattilaispalveluihin. Tarvit-taessa lähden myös mukaan tutustuttamaan toimintaan, ihmisiin ja paikkoihin. Itse kävin ensimmäisen kerran AA-ryhmässä vuonna 1998, ja minua tuli silloin pari ka-veria kotoa hakemaan. En usko, että olisi tullut muuten lähdettyä. Kynnys ryhmiin on korkea.”

Laitoshoidossa pystyi rauhoittumaanHannu Ylösestä tekee kokemusasiantuntijan oma koke-mus alkoholiriippuvuudesta. Nyt 55-vuotiaana hän on kuivilla viidettä vuotta.

Hän kertoo päihdekokeilujensa alkaneen 13–14-vuotiaana. Mieleen on jäänyt se vahva mielihyvä, jonka alkoholista sai. Jonkin aikaa juomista pysyi rajaa-maan viikonloppuihin ja arki-iltoihin, mutta 1980-lu-vulla sammumisten ja muistinmenetysten myötä piti tunnustaa itselle, että alkoholinkäyttö ei pysy enää mis-sään rajoissa. Ensimmäinen hoitoonohjaus työpaikalta tuli 1980-luvun lopulla, mutta se ei juuri menoa hai-tannut. Mies saattoi lähteä kaljalle suoraan A-klinikan ryhmästä.

Lamavuosina 1990-luvulla Ylönen joutui työttö-mäksi ja hän menetti samalla työsuhdeasuntonsa. Siitä alkoi todellinen alamäki. Hän on ollut lukuisia kertoja laitoskuntoutuksessa. Mieleen on jäänyt etenkin ensim-

mäinen laitoshoitojakso vuonna 1998 Järvenpään sosi-aalisairaalassa.

”Se neljän viikon jakso oli tärkeä. Olin mennyt kuin pässi narussa, mutta hoidossa pystyi rauhoittumaan. Raittiutta kesti yli vuoden ajan sen jälkeen”, Ylönen muistelee ja pahoittelee laitoskuntoutuksen alasajoa.

Raittius loppui, kun mies lähti kaverinsa kanssa lai-vamatkalle Tallinnaan, ”kokeilemaan, pystyisikö juo-maan niin kuin tavalliset ihmiset”. Seurauksena oli jäl-leen muistinmenetys ja elämän pahin juomaputki.

Hannu Ylönen muistelee olleensa 1990-luvulla lä-hellä kuolemaa ainakin neljä kertaa: kerran hän puto-si jäihin ja melkein hukkui. Toisen kerran hän paleltui kovalla pakkasella ja pelastui, kun kaveri raahasi hänet lämmittelemään ja tilasi ambulanssin. Kerran hän sytyt-ti vahingossa tupakalla patjansa tuleen. Hän oli joutua myös keräysauton prässiin vietettyään yönsä paperinke-räyslaatikossa.

Ylönen on hiljaa vähän aikaa. Muistot pysähdyttävät edelleen. Kaikesta huolimatta miehellä on säilynyt mie-lenrauha ja kiitollinen asenne elämään.

”Olen iloinen pienistä asioista. Jos voisi, tietysti elä-mästään pyyhkisi pois tiettyjä hetkiä, mutta en ole kat-keroitunut. Vaikeistakin kokemuksista huolimatta elä-määnsä voi jatkaa onnellisena eteenpäin.”

Tärkeintä vilpitön halu auttaaYlönen ajattelee, että alkoholiriippuvuudesta toipumi-sessa oleellista on myöntää itselleen olevansa vakavasti sairas. Parhaassa tapauksessa siitä syntyy vilpitön halu muutokseen. Jos omat voimat eivät riitä, pitää nöyrtyä ottamaan apua vastaan. Lopuksi pitää olla kärsivällinen: muutos ei synny hetkessä.

Hannu Ylönen ei ole kokemusasiantuntijana min-kään tietyn hoitomuodon markkinamies. Ei ole väliä sil-lä, irtautuuko ihminen päihdeongelmista omaehtoisesti,

”Vaikeistakin kokemuksista huolimatta elämäänsä voi jatkaa onnellisena eteenpäin.”

Tiimi • 1/2013 • 19

Hannu YlönenTyössäPäihdetyön kokemusasiantuntija Vantaan Korson terveysasemalla.

koulutusSähköinsinööri, merkonomi ja pitkä elämän-koulu. Kävin 2012 kokemusasiantuntijan työ-tehtäviin pätevöittävän kahdeksan kuukautta kestäneen Mielen avain -hankkeen järjestä-män koulutuksen.

kotoisinEtelä-Savosta, Pieksämäeltä.

Työssäni palkitseeTyytyväinen asiakas. Ja sen kyllä vaistoaa, milloin jokin asia kolahtaa asiakkaaseen.

Rakkain työkaluOnko työkalu koskaan rakas? No, tietokone.

paras saamani palauteAito ja vilpitön kiitos. Tyytyväisyyden voi osoittaa monella tavalla.

vapaallaHarrastan kuntoliikuntaa ja penkkiurheilua. Luonnosta saan voimia arkeen. Hengelliset asiat kiinnostavat. ”Rakkauden hoito” parisuhteessa. Aktiivinen toimija A-killassa.

mottoElä ja anna toisten elää – päivä kerrallaan.

ammatillisen avun, kahdentoista askeleen, myllyhoidon, uskonnon tai jonkin muun avulla. Jos asiakkaalla on jo valmiiksi myönteinen asenne jotakin hoitomuotoa koh-taan, hän pyrkii vahvistamaan sitä.

Tärkeintä on, että auttajalla on vilpitön halu auttaa. Omalta taipaleeltaan Hannu Ylönen muistaa etenkin kaksi ihmistä. Toinen oli Tikkurilan seurakunnan päih-detyön diakoni, joka rukoili hänen puolestaan. Toinen oli työttömien palvelupisteen työntekijä, joka sanoi, että kuolet tähän, ellet lopeta, ja hommasi lähetteen sosiaa-lisairaalaan.

”On sattumien summa, että hetki tekee vaikutuk-sen. Tilanteen pitää olla otollinen ja henkilökemioiden osua yhteen. Silloin jotain saattaa jäädä mieleen. Olen koettanut muistaa tämän itsekin.”

Mitä Hannu Ylönen on oppinut alkoholiriippuvuu-desta, jota myös alkoholismiksi kutsutaan?

”Alkoholismi on salakavala, hitaasti etenevä saira-us. Toleranssi alkoholiin kasvaa pikku hiljaa. Ihmisten pitäisi paljon aikaisemmin havahtua runsaaseen alkoho-linkäyttöönsä, silloin toipuminen olisi paljon helpom-paa. Tämä pätee tietysti moneen muuhunkin sairau-teen. Itselleni työterveyshoitaja ehdotti ensimmäisen kerran päihdekuntoutusta jo 1980-luvun lopulla. Meni kymmenen vuotta, ennen kuin sinne lähdin”, Ylönen hymähtää.

Hän näkee, että päihdetyötä pitää tuoda peruster-veydenhuoltoon. Jokaisella siellä työskentelevällä pitää olla valmiudet ottaa päihdekäyttö puheeksi potilaan kanssa.

20 • Tiimi • 1/2013

■ Helsingin kaupungin neljän A-klinikan toi-minta on yhdistynyt vuoden 2013 alusta lähtien toimintansa aloittaneisiin kaupungin psykiatria- ja päihdekeskuksiin. Psykiatria- ja päihdekes-kuksia toimii Helsingissä neljä: etelän, idän, län-nen ja pohjoisen keskukset. A-klinikoiden lisäksi keskusten toimintaan on liitetty psykiatrisen avohoidon toimintoja sekä perusterveydenhuol-lon että erikoissairaanhoidon puolelta.

”A-klinikoiden toiminta on psykiatria- ja päihdekeskuksissa pääosin ennallaan. Yhdistä-misen tarkoitus on mahdollistaa lähempi toi-minnallinen yhteistyö päihde- ja mielenterveys-sektorien välillä. Pidemmällä tähtäimellä mieti-tään, mitä niiden toiminta samassa toiminnalli-sessa kokonaisuudessa merkitsee ja kuinka sen avulla mielenterveys- ja päihdehoitoa voidaan kehittää”, sanoo Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston terveys- ja päihdepalvelujen osastopäällikkö Hannu Juvonen.

Juvonen on tullut tehtävään Savonlinnan

keskussairaalan johtajaylilääkärin virasta, mitä ennen hän työskenteli Savonlinnan keskus-sairaalan psykiatrian tulosyksikön päällikkönä. Työhistoriasta löytyy myös lyhyt rupeama A-klinikan lääkärinä Helsingissä.

Psykiatria- ja päihdekeskusten lisäksi on pe-rustettu erillinen Psykiatrian ja päihdehuollon erityispalvelut -yksikkö, joka pitää sisällään muun muassa päihdepsykiatrian, korvaushoi-don tarpeen arvioinnin ja ympärivuorokautisen vieroitushoidon toiminnot. Asumisen tuen yk-sikköön kuuluvat tuetun asumisen palvelut niin päihde- kuin mielenterveyspuolelta.

Muutokset liittyvät Helsingin kaupungin sosi-aali- ja terveystoimen yhdistämiseen. Sosiaali- ja terveysvirasto aloitti toimintansa 1.1.2013.

Helsingin kaupungin psykiatriset ja päihde-palvelut työllistävät noin 1 500 työntekijää. Psykiatria- ja päihdekeskuksissa on sadasta kah-teen sataan työntekijää.

A-klinikat historiaan Helsingissä

■ Päihdeasiakkaiden määrä on lisääntynyt erityisesti terveyskeskuksissa ja vähentynyt päihdehuollon erityispalveluissa, kertovat THL:n tuoreimman valtakunnallisen päihdetapauslas-kennan tulokset.

Päihdeasiakkaita kävi vuonna 2011 sosiaa-li- ja terveydenhuollon palveluissa laskenta-vuorokauden aikana lähes 12 000. Asiointien kokonaismäärä oli suunnilleen kahden edellisen päihdetapauslaskennan tasolla.

Sekä terveydenhuollon palveluihin että päih-dehuollon erityispalveluihin kohdistui asioinneis-ta 32 prosenttia. Päihdehuollon erityispalveluis-sa asiakasmäärä väheni 10 prosenttia verrattu-na edelliseen laskentavuoteen 2007.

Päihdetapauslaskentoja on tehty vuodesta

1987 lähtien neljän vuoden välein. Tietoja kerä-tään lasten päivähoitoa lukuun ottamatta kai-kista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista.

Laskennassa kootaan tietoja asioinneista, joissa henkilökunta arvioi asiakkaan olevan päihtynyt tai päihteiden ongelmakäyttäjä. Mu-kaan tulevat myös asioinnit, joissa asiakas asioi jonkin päihteiden kertakäyttöön liittyvän haitan takia. Tiedot kerätään asioinneista yhtenä päi-vänä. Vuonna 2011 päivä oli 11.10.

Päihdeasiakkaita yhä enemmän terveyskeskuksissa

Kristiina Kuussaari ym.: Kuntoutuksesta katkaisuun – Päihdetapauslaskenta palvelujärjestelmän kuvaajana. Yhteiskuntapolitiikka 6/2012.

Tiimi • 1/2013 • 21

simpuRaJUSSI SIMPURA • jussi.simpura@thl.fi

Päihteitä ja riippeitä

Auttaisiko, jos meillä olisi käytössä riippuvuuden tuottamiskykyyn viittaava uudissana ”riipe”?

• Dosentti Jussi Simpura työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

mikä Tekee joistakin aineista niin haitallisia, että niiden käyttöä halutaan säädel-lä julkisen vallan toimin? Tämä kysymys on taas esillä kotimaisessa keskustelussa.

THL:n tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa julkaisi syksyllä 2012 Neuvoa-antavat -sivustolla blogikirjoituksen Ovatko kofeiini ja nikotiini päihteitä? Hän eh-dotti, että aineiden tarkastelun lähtökohdaksi sopisi päihdyttävyyden sijasta niihin kehittyvä riippuvuus, koska useimmat aineiden käytöstä syntyvät haitat tulevat esiin riippuvuuden kehittymisen seurauksena. Tämä näkemys herättää varmasti keskustelua, mutta nostaa tehokkaasti esiin päihtymyksen ja riippuvuuden mut-kikkaita suhteita.

Tätä kolumnia kirjoitettaessa ilmestyi pääkaupungin valtalehdessä koko aukeaman juttu lääkeaineriippuvuudesta. Siinä haastateltu lääkäri Kaarlo simojoki näyttäisi ajattelevan, että lääkeriippuvuus on päihderiippuvuutta. Hän lausuu: ”Suurin osa lääkeriippuvaisista on kenen tahansa naapureita, 25–70-vuotiai-ta, joilla ei ole muita päihdeongelmia.” Sana ”muita” saa ajat-telemaan, että lääkeriippuvuus on päihdeongelma ja lääkkeiden tuottama päihtymys yksi sen ytimistä.

Kiianmaa vastaa otsikkonsa kysymykseen kofeiinista ja ni-kotiinista päihteinä farmakologisen määritelmän perusteella: Ne ovat päihteitä, jos niitä sisältäviä kahvia tai tupakkaa nautitaan näiden aineiden piristävien ominaisuuksien vuoksi. Maallikkona ymmärrän tämän tarkoittavan sitä, että piriste on päihde, jos piristettä nautitaan sen piristävien ominaisuuksien vuoksi. Toi-saalla terveyspiireissä kuulee toistettavan, että tupakka ei ole päihde.

LaajaLLe yLeisöLLe ymmärrettävä yksimielisyys on kaukana tässäkin asiassa. Tulee helposti samanlainen tunnelma kuin seuratessa hiihtopiirien doping-keskustelua.

voisimme pääsTä vähän eteenpäin, jos meillä olisi käytössä riippuvuuden tuottamis-kykyyn viittaava uudissana ”riipe”. Riipe on mitä tahansa ainetta tai toimintaa, joka tuottaa riippuvuutta. Mitä selkeyttä tästä voisi seurata? Katsotaanpa: On riippeitä, jotka eivät ole päih-teitä, tärkeimpänä esimerkkinä monien mielestä tupakka. On myös riippeitä, jotka eivät ole edes aineita, esimerkkinä peliriippuvuus.

Ovatko sitten kaikki päihteet riippeitä? Vai olisiko päihtymystä tuottavia aineita, jotka eivät aiheuta riippuvuutta? Tästä käydään ymmärtääkseni jatkuvasti keskustelua. Tämäntyyppisen pohdinnan seurauksena riippeet jakautuisivat alaryhmiin ja ne edelleen alaryhmiin: aineelliset ja ei-aineelliset riippeet (kuten peliriippuvuus ja nettiriippuvuus), aineellisten riippeiden alaryh-minä päihteet ja ei-päihteet, kuten ehkä tupakka. Vähintään teoreettisena vaihtoehtona oli-sivat vielä päihteet, jotka eivät olisi riippeitä. Kun puhuttaisiin sopivasti rinnakkain ja erillään päihteistä ja riippeistä sekä niiden osittaisesta mutta ei täydellisestä päällekkäisyydestä, maal-likkokin voisi pysyä helpommin mukana.

22 • Tiimi • 1/2013

Katri Hernesniemen

tanssillinen lopputyö

Teksti & kuvat:HANNU LEHTONEN hannu.lehtonen@saunalahti.fi

Pitkän ja kivisen tien kulkenut Katri Hernesniemi ei enää kuulu

”meikäläisiin”. Hän kutsuu itseään nyt ”tavikseksi”.

T anssi- ja liiketerapiaa ei juuri käytetä päihde-työssä. Salon A-klinikalla nähtiin yhden asiak-kaan onnistuneen kuntoutuksen lopputulok-

sena tanssin muotoon puettu esitys kriisin vaiheista ja hoidon riemastuttavasta lopputuloksesta.

Musiikki soi. Lea Lavenin Rotunainen on loppu-

Hernesniemi työsti tanssiesi-tyksen päihde-kuntoutuksen-sa lopputyöksi.

Matkalaukku kuvaa paitsi Hernesniemen toipumista, myös hänen ”kulissimat-kojaan” Turkuun ja Helsinkiin.

maisillaan. Katri Hernesniemen käsivarsi pyörii villisti heiluttaen suurta aniliininpunaista huivia, joka lentää korkealle ilmaan laulun viimeisen sävelen soidessa. Her-nesniemi on saanut päätökseen päihdekuntoutuksensa lopputyöksi kutsumansa tanssiesityksen.

1980-luvun lopussa silloin 41-vuotias Heimo Her-

Tiimi • 1/2013 • 23

Miehensä kuoleman jälkeen Katri Hernesniemi oli yrittänyt ylläpitää säädyllistä kulissia lähtemällä joka aamu kotoaan matkalaukku kädessä rautatieasemalle ja matkustamalla Turkuun tai Helsinkiin. Päivät kuluivat asemaravintoloissa ja junien ravintolavaunuissa alkoho-lia tissutellen.

Välillä hän pelkäsi menettävänsä järkensäkin.

Raitistuminen alkoiSyksyllä 2008 hänen elämänsä muuttui. Katri oli taas kerran todella huonossa kunnossa ja hakeutui lääkäriin. Kahden terveyskeskuksen kautta hänet lopulta vietiin ambulanssilla TYKS:iin, jossa hän sai asiaankuuluvan hoidon ja toipui.

”Lääkäri sanoi, että henkeni oli ollut hiuskarvan va-rassa. Silloin tajusin, millaisessa tilanteessa olin, ja sain

”musiikista sain apua erityisesti ahdistuneisuuteen.”

Värien käyttö antaa lisäsävyä tanssiterapiaan. Katri Hernesniemi ja Salon A-klinikan sosiaaliterapeutti Merja Rintamaa-Lehtonen tulkitsemassa Hernesniemen kuntoutumistarinaa.

nesniemi sairastui syöpään, johon hän menehtyi kah-deksan kuukautta myöhemmin. Heimon vaimon Katrin vastuulle jäivät heidän kolme lastaan, 15- ja 16-vuotiaat pojat ja 6-vuotias tytär. Arki kävi yksinhuoltajaäidin voi-mille niin paljon, että hän alkoi etsiä helpotusta alko-holista.

Sitten Katri sairastui paniikkihäiriöön ja menetti työpaikkansa työnantajan myytyä yrityksensä Ruotsiin. Sairauteen saatu lääkitys yhdessä alkoholin kanssa aihe-utti lähes 20 vuoden rajun syöksykierteen Hernesnie-men elämään.

Vähitellen lapset erkaantuivat äidistään, jonka koko elämä siinä vaiheessa pyöri alkoholin ympärillä.

24 • Tiimi • 1/2013

Hannu lehtonen on freelance-toimittaja.

voimaa päättää, että tästä alkaa minun raitistumiseni”, Katri Hernesniemi muistelee.

Vaikka hän oli ollut A-klinikan asiakkaana jo vuo-sikausia, vasta kuoleman rajan lähestyminen sai hänet muuttamaan elämäänsä. Hän oli aiemminkin useita kertoja pystynyt lyhyisiin raittiusjaksoihin mutta kerta toisensa jälkeen retkahtanut.

”A-klinikalla minut oli aina otettu vastaan ihmisenä. Hoitomuodoista rakastuin erityisesti ryhmiin”, Hernes-niemi sanoo.

”Vertaistuki oli tärkeää vielä ensimmäisenä rait-tiina vuonna. Sen jälkeen kaipasin toisenlaisia ryhmiä. Louhelan musiikkiryhmät olivat minulle antoisia, koska musiikki on minulle muutenkin tärkeää. Sain siitä apua erityisesti ahdistuneisuuteen.”

Hernesniemi osallistui myös Salon A-klinikan ru-noryhmään. Sen myötä hän ryhtyi kirjoittamaan runoja, joihin hän sai purkaa kaikkia tunteitaan.

Tanssi ja värit toivat ilon elämäänSalon A-klinikan sosiaaliterapeutti Merja Rintamaa-Lehtonen oli opiskellut tanssi- ja liiketerapiaa. Hän otti oppimiaan menetelmiä käyttöön ensin Someron sivu-vastaanotolle syntyneen naistenryhmän kanssa. Ensi-esiintyminen oli toukokuussa 2010 Somerolla kokoon-tuneessa tanssi- ja liiketerapian opiskelijaryhmän work-shopissa.

Rintamaa-Lehtonen pyysi asiakkaanaan olleen Kat-ri Hernesniemen mukaan esitykseen, vaikka tämä ei kuulunutkaan Someron naistenryhmän vakikaartiin. Se oli Hernesniemen ensi kosketus tanssin ja liikkeen käyt-töön päihdekuntoutuksessa.

Keskusteluterapialla on pitkät perinteet päihdetyös-sä. Tanssiterapiaa ei ollut ainakaan Salon A-klinikalla ai-emmin kokeiltu.

”Monilla asiakkailla on varauksellinen suhtautumi-nen tanssiterapian menetelmiin. Heillä on usein paljon estoja ja sisäisiä tunnelukkoja, joita on vaikea purkaa pu-humalla. Ensimmäisillä tanssiin ja liikkeeseen pohjautu-villa terapiakerroilla liikkeet ovat varovaisia ja vähäelei-siä. Vähitellen liikkeet laajenevat, ja sisälle patoutunut tunnelukko alkaa avautua”, Rintamaa-Lehtonen kertoo.

”Katrin kanssa on ollut mukava tehdä tanssiterapi-aan pohjaavaa työtä. Hän on rohkea heittäytymään”, Merja Rintamaa-Lehtonen antaa tunnustusta.

Katri Hernesniemi oli saanut paljon apua jo Lou-

”Vaikeudet olen ottanut koettelemuksina, jotka ovat antaneet lisää vahvuutta.”

Peilillä on tärkeä symbolinen osansa esityksessä.

helan musiikkiryhmistä. Silti tanssi antoi hänelle vielä lisää.

”Erityisesti koin tanssiin käytettyjen huivien värin antavan lisää energiaa. Olisin suonut, että tanssiterapiaa olisi ollut enemmänkin.”

Kohti uutta elämää”Itsetuntoni alkoi kohota Merjan antamien itsensä hy-väksyntä- ja muiden kirjallisten harjoitusten sekä tans-siharjoitteiden avulla. Lopulta päädyimme ’lopputyöni’ päätöskappaleena olleeseen lauluun Rotunainen, jonka sanoman omaksuin myös itselleni”, Hernesniemi sanoo ylpeyttä äänessään.

Hän voi olla syystäkin ylpeä. Pitkän ja kivisen tien jälkeen hän voi kutsua itseään ”tavikseksi”, kun hän ai-emmin on puhunut itsestään osana ”meikäläisten” jouk-koa.

Nykyään Muurlassa asuva Katri Hernesniemi ei enää tarvitse lääkkeitäkään.

”Olen saanut valtavan sisäisen rauhan. Kohtaamani vaikeudet olen ottanut koettelemuksina, jotka ovat kas-vattaneet minua ihmisenä ja antaneet lisää vahvuutta.”

Hän iloitsee myös siitä, että henkinen läheisyys lap-siin on palautunut. Vaikka kaikki lapset ovat jo aikuisia ja kukin tahollaan onnellisesti työelämässä, he muodosta-vat kuitenkin taas perheen. Tästä on hyvä jatkaa elämää. Tai oikeampaa on sanoa, että tästä on hyvä aloittaa uusi elämä.

Tiimi • 1/2013 • 25

TuTkimuksen tavoitteena oli arvioida Pro-meta-hoito-ohjelman vaikuttavuutta ja turval-lisuutta. Prometa-lääkkeen vaikuttavat aineet ovat flumatseniili, gabapentiini ja hydroksit-siini. Lääkkeen lisäksi hoito sisälsi kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Tutkimuksen rahoitti Prometaa markkinoiva amerikkalaisyritys.

Tutkimus toteutettiin kolmella kalifornialai-sella päihdeklinikalla. Koehenkilöinä oli 120 metamfetamiinin käyttäjää, jotka satunnais-tettiin koe- ja kontrolliryhmään. Tutkimukses-sa Prometa ei eronnut vaikutukseltaan lume-lääkityksestä.

Tutkimuksen aikoihin Prometaa mainostet-tiin Kaliforniassa aggressiivisesti muun mu-assa paikallisradioissa ja sanomalehdissä. Tu-

losta arvioidessaan tutkijat päätyivät käsityk-seen, että lääkkeen kovalla markkinoinnilla oli merkittävä lumelääkettä saaneen ryhmän tuloksia parantanut vaikutus.

Yhdysvalloissa metamfetamiinin käyttö on lisääntynyt rajusti 2000-luvulla. Prometa-lääkeainetta markkinoitiin ratkaisuna ongel-maan. Lupaavaksi mainostetun hoitomuodon osoittautuminen melko tehottomaksi aiheutti hämmennystä ja keskustelua huumehoitojen ja kaupallisten pyrkimysten yhteyksistä.

Suomessa metamfetamiini on toistaiseksi vielä melko tuntematon, mutta sen käytön le-viämistä Pohjoismaihin on ennusteltu jo jon-kin aikaa.

TieTeen kenTilTäTieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät.

korvaushoiTopoTiLaiden itse kokema psyykkinen oireilu oli erittäin yleistä, ja heil-lä diagnosoitiin useita psykiatrisia häiriöitä. Tämä selvisi suomalaisten korvaushoitopoti-laiden psykiatrista sairastavuutta koskeneessa kartoituksessa. Tutkimuksessa oli mukana 32 korvaushoitopotilasta.

Puolella potilaista diagnosoitiin jokin psy-koosi- tai mielialahäiriö, ja kahdella kolmas-osalla jokin persoonallisuushäiriö.

Kiinnostavaa tutkimuksessa olivat erot po-tilaiden päihteidenkäytöstä riippumattoman koetun oirehdinnan ja heille diagnosoitujen

psykiatristen häiriöiden välillä. Monet ihmi-set, joilla ei diagnosoitu psykiatrisia häiriöitä, olivat kokeneet niitä. Toisaalta osa diagnoo-sin saaneista potilaista ei ollut kokenut oireh-dintaa.

Potilaiden keski-ikä oli noin 30 vuotta. Suu-rin osa heistä oli monipäihdeongelmaisia, useamman päihteen käyttö oli alkanut vii-meistään 15-vuotiaana.

Potilaat kokivat elämäntilanteensa parem-maksi haastatteluhetkellä kuin ennen hoitoa. He myös arvioivat hoidon vastanneen odo-tuksiaan.

Lumelääke oli yhtä tehokas kuin lääke

Korvaushoitopotilailla paljon psyykkistä oirehdintaa

Walter Ling et al.: Double-blind placebo-controlled evaluation of the Prometa protocol for methamphetamine. Addiction 2/2012.

Jonna Levola ym.: Korvaushoitopotilaiden psykiatrinen sairastavuus ja koettu psyykkinen terveys.

Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 4/2012.

26 • Tiimi • 1/2013

JOUNI TOURUNEN, ANTTI WECKROTH & TEEMU KASKELAetunimi.sukunimi@a-klinikka.fi

vankeinhoidon ensimmäi-nen päihdestrategia laadittiin 1990-luvun lopussa, kun suo-

malaista ”kaksiraiteista” huumepoli-tiikkaa kehiteltiin. Huumausainepoliit-tisen toimikunnan mietinnössä vuonna 1997 ehdotettiin aktivoivia ohjelmia, joilla haluttiin tukea vankien kykyä vas-tustaa huumeita ja vapautua riippuvuu-desta. Vankeinhoitolaitoksen päihde- strategiassa vuosiksi 1999–2001 koros-tettiin sekä päihdevalvonnan tehosta-mista että hoidon – kuten päihdekun-toutusohjelmien – kehittämistä.

Vankien päihde- ja mielenterveys-ongelmat ovat huomattavasti lisäänty-neet 20 vuodessa. Vuoden 2006 van-kien terveystutkimuksen mukaan noin 70 prosentilla vangeista voitiin todeta

Päihdekuntoutusohjelmat vankilassa – menestystarina?Yksittäisistä vankiloiden päihdekuntoutusohjelmista on edetty

tavoitteelliseen ohjelmatyöhön. Päihdekuntoutusta on kuiten-

kin kehitetty irrallaan vankeinhoidon terveydenhuollosta ja pa-

nostus päihdehaittojen vähentämiseen on jäänyt vähäiseksi.

lä ja päihteiden yhteydellä vankeuteen johtaviin rikoksiin. Lisäksi päihdekun-toutus tukee vankeinhoidon perusta-voitteita: vankiluvun ja uusintarikolli-suuden vähentämistä.

Kuvaamme tässä artikkelissa päihde-kuntoutusohjelmien historiaa suoma-laisessa vankeinhoidossa. Artikkeli pe-rustuu pohjoismaiseen tutkimushank-keeseen Prison-based drug treatment in the Nordic countries: Control and re-habilitation in welfare state institutions.

•Aikaennen päihdeohjelmiaPäihdetyöllä on vankiloissa pitkä histo-ria. Esimerkiksi AA-ryhmiä on kokoon-tunut vankiloissa 1950-luvulta lähtien. Päihdetyöstä ei kuitenkaan puhuttu erityisenä vankeinhoidon osana. Päih-detyö perustui terveydenhuoltohenki-löstön, psykologien, sosiaalityöntekijöi-den ja diakonien antamaan ohjaukseen ja neuvontaan sekä lääkehoitoon. Päih-detyötä sisältyi myös erilaisiin vangeille järjestettyihin kuntouttaviin, työkykyä ylläpitäviin, perhekeskeisiin tai vapau-teen valmentaviin kursseihin.

Huumekysymystä käsiteltiin vankein-hoitoasiain neuvottelukunnan rapor-tissa vuonna 1984. Raportin mukaan huumeet eivät olleet iso ongelma van-kiloissa. Vangeista vain alle prosentti oli

tuomittu huumerikoksesta. Päihteiden käyttö oli lähinnä erilaisten lääkeainei-den käyttöä ”huumaavassa tarkoituk-sessa”.

Neuvottelukunnan mukaan vanki-loiden oli syytä valmistautua koulut-tamaan henkilökuntaa, vahvistamaan huumekontrollia ja kehittämään yhteis-työtä poliisin ja päihdehuollon kanssa. Vankeusaika nähtiin luontevaksi mah-dollisuudeksi katkaisuhoitoon, fyysisen ja henkisen kunnon kohentamiseen sekä vapaaseen yhteiskuntaan sopeu-tumisen edistämiseen. Huumekont-rollin tehostaminen ei kuitenkaan saisi johtaa ”vankien oikeusturvan järkkymi-seen eikä myöskään henkilökunnan ja vankien välisten suhteiden kärjistymi-seen”.

•1986–1994: ensimmäiset päihdeohjelmakokeilutPäihdekuntoutusohjelmat mainitaan vankeinhoidon vuosikertomuksissa ensi kerran vuonna 1993 ja päihteettö-mät osastot vuonna 1994. Ensimmäi-set ohjelmakokeilut oli käynnistetty jo 1980-luvun lopulla. Keravan nuoriso-vankilassa aloitettiin yhteisöhoidollinen osasto. Hämeenlinnan vankisairaalan 32-paikkaisella kuntoutumisosastolla hoidettiin psyykkisistä ja päihdeongel-mista kärsineitä vankeja.

Vuonna 1993 päihteetön osasto toi-mi neljässä vankilassa. Päihdekuntou-tusohjelmia toteutettiin 16 vankilassa, ja niihin osallistui 136 vankia.

Vankeinhoidon työryhmän raportis-sa vuonna 1991 vankiloiden päihde-

Päihdekuntoutus tukee vankeinhoidon perustavoitteita.

elämänaikainen alkoholiriippuvuus tai huumeriippuvuus. Yli puolet mies- ja kaksi kolmasosaa naisvangeista kertoi käyttäneensä huumeita suonensisäi-sesti. Päihteiden sekakäyttö on yleistä.

Päihdekuntoutusta onkin perusteltu vankien päihdeongelmien yleisyydel-

Tiimi • 1/2013 • 27

TuTkiTTuaTutkittua-palstalla A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät

kertovat ajankohtaisista hankkeista ja aiheista.

ongelmien arvioitiin lisääntyneen mo-nin tavoin. Huumerikoksista tuomittu-jen vankien määrä oli kasvanut. Kovat huumeet olivat ilmaantuneet Etelä-Suomen suuriin vankiloihin. Huumevel-koihin liittyvä väkivalta oli lisääntynyt ja huumeiden aiheuttamat terveyshaitat olivat yleistyneet.

Työryhmän mielestä päihteiden käyt-tö oli ymmärrettävä tapa yrittää lievit-tää ahdistusta. Vankilaoloissa huumei-den ja lääkkeiden käyttö korvasi hel-posti alkoholin. Työryhmä ehdotti eri-laisen tarkastamisen ja valvonnan lisää-mistä, päihdehuollon kehittämistä sekä henkilökunnan valvonta- ja kuntoutus-koulutuksen lisäämistä. Työryhmä ko-rosti, että päihdekuntoutusta on toteu-tettava ainoastaan vapaaehtoisuuden pohjalta ja vankien omaa motivaatiota vahvistaen.

•1995–2001: aktiivisen kehittämisen kausiToisen huumeaallon myötä 1990-luvun puolivälissä päihdeongelmaisille van-geille suunnattujen kuntoutusohjelmi-en kehittäminen aktivoitui. Taustalla vaikuttivat huumeongelmien lisäänty-misen tuottamat haitat, erityisesti huoli hiv-epidemian leviämisestä vankiloissa.

Oppia ja esimerkkejä kehittämiseen haettiin erityisesti Kanadasta ja ”what works” -ajattelun mukaisista vaikutta-viksi todetuista menetelmistä, kuten kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvista ohjelmista. Kuntoutus-ohjelmia edistivät merkittävästi Anja Koski-Jänneksen vuonna 1995 jul-kaisema raportti Huppu silmiltä ja neli-vuotinen Vankien päihdehuoltoprojekti (VP-projekti).

Koski-Jänneksen raportissa tehtiin myös lukuisia toimenpide-ehdotuk-sia, joiden mukaisesti vankeinhoidon päihdekuntoutusta ryhdyttiin kehittä-

mään. Myös päihdeohjaajien määrää vankiloissa lisättiin. VP-projektissa taas tuotteistettiin vankiloiden käyttöön 10 päihdeohjelmaa, joista kolme on edel-leen ollut aktiivisessa käytössä.

Päihdekuntoutukseen vuosittain osallistuneiden vankien määrä saavutti huippunsa 2002, jolloin niihin osallistui yli 1 300 vankia.

•Nykytilanne: ohjelmatyön linjausten kausi Vuonna 2002 asetettiin asiantuntija-ryhmä arvioimaan ja hyväksymään van-keinhoidossa käytettävät ohjelmat. Hy-väksymismenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että ohjelmat täyttävät tietyt laatukriteerit ja vaikuttavat siihen mihin on tarkoitus.

Vuonna 2009 nimitettiin ohjelma-työn ohjausryhmä, jonka tehtävänä on arvioida ohjelmia ja suunnitella laa-dukasta ja vaikuttavaa toimintaa. Oh-jelmien tulee olla strukturoituja, aika-taulutettuja, käsikirjan mukaisesti to-teutettuja ja määritellyin kriteerein va-likoiduille asiakkaille kohdennettuja. Ohjelmatyön keskeisiä periaatteita ovat rikoksen uusimisriskin ja vangin tarpei-den ja vastaanottavuuden arvioiminen.

Päihdetyön linjaukset on laadittu vuonna 2012. Vuonna 2010 vankilois-sa oli käytössä 13 hyväksymismenette-lyn läpikäynyttä ohjelmaa, joista kah-deksan oli päihdekuntoutusohjelmia. Ohjelmatyön alaiseen kuntouttavaan toimintaan osallistui yli 1 200 vankia, joista 440 varsinaisiin päihdekuntou-tusohjelmiin.

•Kuntoutusta vankilaympäristössäVankiloiden päihdekuntoutuksen kehi-tystä on joskus kutsuttu menestystari-naksi. 2000-luvun alussa vankeinhoito-laitoksen ylijohtaja korosti, että nykyai-kainen vankila ei voi olla vain rangais-tuslaitos, vaan sen tulee tarjota myös apua, tukea ja hoitoa. Viimeisten vuo-sien aikana päihdekuntoutukseen osal-listuneiden vankien määrä on kuitenkin vähentynyt. Päihdekuntoutuksen sijas-ta huomio on kiinnittynyt esimerkiksi organisaatiouudistuksiin, valtion tuot-tavuusohjelman vaatimiin säästöihin ja uusien rangaistusmuotojen, kuten val-votun koevapauden, kehittämiseen.

Kuntoutuksen kehittämisen rinnalla on koko ajan kulkenut huumekontrol-lin tehostaminen. Päihdekuntoutusoh-jelmat ovat osana rangaistusajan suun-nitelmallisuutta myös vaikuttaneet tuo-mion suorittamisen luonteeseen. Tuo-mio ei enää perustu pelkästään ran-gaistavaan tekoon vaan myös vangin yksilöllisiin ominaisuuksiin ja käyttäyty-miseen, kuten esimerkiksi päihdekun-toutukseen osallistumiseen vankeuden aikana.

Päihdekuntoutuksen kehitys van-kiloissa eroaa vankilan ulkopuolisesta kehityksestä kahdessa suhteessa. En-sinnäkin päihdekuntoutusohjelmien toteutusta vankiloissa leimaa niiden erillisyys vankeinhoidon terveydenhuol-losta. Toiseksi korvaushoidon ja haitto-ja vähentävän toiminnan kehittäminen on vankiloissa jäänyt vähäiseksi.

jouni Tourunen, antti Weckroth & Teemu kaskela: Prison-based drug treatment in Finland: History, shifts in policy making and current status. Nordic Studies on Alcohol and Drugs6/2012.

Jouni Tourunen ja Teemu Kaskela työskentelevät tutkijoina A-klinikkasäätiön kehittämisyksi-kön tutkimusryhmässä. Antti Weckroth työskentelee Järvenpään sosiaalisairaalan kehittämis-päällikkönä.

28 • Tiimi • 1/2013

sanna ihalainen on freelancer-kirjoittaja ja koulutettu fattaluuta. Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-hankkeessa koulutetaan vapaaehtoisia tukihenkilöitä – fattaluutia – ihmisille, jotka tarvitsevat apua palveluissa.

Stop Huumeille ry:n päihteettömissä olohuoneissa on vuosien varrella kuultu moneen ker-taan sama tarina: asiakkaan virastoasiointi meni pieleen, koska puuttui papereita tai ei ym-märretty, mitä siellä sanottiin. Meni hermot tai ei saatu sitä, mitä lähdettiin hakemaan.

Stop Huumeille ry:ssä ongelmaa ei pelkästään kuultu, vaan siihen tahdottiin myös rea-goida. Oli selvää, että vertaistoimijoiden jo olemassa olevaa tietotaitoa pitäisi hyödyntää ja antaa heille lisäksi tarvittavia työkaluja käyttää tietojaan. Järjestön työntekijät aloittivatkin Fattaluudan kehittelyn yhdessä vertaisten kans-sa.

Mitä Fattaluuta-toiminta käytännössä pitää sisällään? Fattaluudille eli koulutetuille vertaistukihenkilöille se on koulutuksia, jotka eivät vie-lä itsessään sido toimimaan kenenkään tukihenkilönä. Koulutuksissa on käyty läpi tarpeellisia asioita laidasta laitaan, vierailtu muutamassa palvelussa sekä luotu kontakteja eri toimijoihin, kuten poliisiin ja sosi-aalivirastoon.

Koulutuksiin osallistuvat vertaiset saavat tiedon ja kontaktien lisäksi sisältöä päiviinsä, jotka voivat usein olla hyvinkin tyhjiä päihteidenkäytön loputtua. Monet fattaluudat ovat toimineet tukihenkilöinä koulutuksista saamiensa tietojen turvin. Tukea on tarvittu useiden eri palveluiden asioissa, neuvoa kysytään useimmiten toimeentulotuki-, työttömyystuki- ja asuntoasioissa.

Koska fattaluudat tekevät merkittävää tukihenkilötyötä, heidän jaksamistaan on tuet-tava ja heidän tekemäänsä työtä arvostettava. Fattaluutien jaksamista tuetaan seurantaryh-män ja työnohjauksen avulla. Lisäksi tarjolla on erilaista virkistystoimintaa, kuten improvisaa-tiota. Fattaluudat saavat myös ahkeruusrahaa tekemästään työstä. Kaikki tarjolla oleva toi-

minta on vapaaehtoista. Toiminnan kehittelyssä onkin olennaista ottaa huomioon fattaluutien tarpeet ja kiinnostuksen kohteet.

Toukokuussa 2011 käynnistynyt Fattaluuta-projekti on toki vie-lä lapsenkengissä, kun ajattelee, mihin kaikkeen toiminnalla voisi olla mahdollisuudet. Tällaisen tuen tarpeesta kertonee myös se, että Turun A-kilta aloittaa omalla tahollaan Luukkukaveri-toiminnan, joka pohjau-tuu Fattaluuta-malliin.

Vertaisissa piilee paljon sellaista käytännön osaamista, jota ei löy-dä kirjoista, tutkimuksista eikä koulunpenkiltä. Miksi sitä ei arvostettaisi ja käytettäisi? Se on vertaisillekin voimaannuttavaa. Ikävät kokemukset voidaan kääntää voimavaraksi ja fattaluuta voi antaa takaisin yhteiskun-

nalle edes osan siitä, mitä siltä on joskus itse saanut. Tukea tarvitseville se puolestaan tarkoit-taa matalampaa kynnystä lähteä hoitamaan ja selvittämään asioitaan, kun tietää kohtaavan-sa ihmisen, joka puhuu niin sanotusti samaa kieltä.

Fattaluuta luotsaa palveluissa

FaTTaluuTaSANNA IHALAINEN • sannaihalainen8@gmail.com Tiimin Fattaluuta-palstalla kerrotaan projektin kokemuksista: mikä palveluissa käyttäjien näkökulmasta toimii ja missä on parantamisen varaa?

Fattaluuta-koulutuksissa käydään läpi tarpeellisia asioita laidasta laitaan.

Tiimi • 1/2013 • 29

kiRjaT

markku ”mato” Valtonen (s. 1955), muusikko, mediapersoona, bisnesmies ja bailaaja, muistetaan Sleepy Sleepers- ja Le-ningrad Cowboys -yhtyeistä. Valtonen tutkii suhdettaan alkoholiin ja itseensä kirjemuo-toisessa romaanissa Rakkaani alkoholi. Vii-nan rooli elämässä pohdituttaa Valtosta. Jo-kin dokaamisessa pykii, vaikka sisuskumi on kunnossa eikä hermo ole mennyt. Tuliliemi ei ole keski-iässä enää ehdoton itsestäänsel-vyys. Kuin kauniista morsiamesta olisi tullut räksyttävä akka.

Sleepy Sleepers, jossa Valtonen vaikut-ti melkein 20 vuotta, oli kostea yhtye. Sen kulttuurisiin teemoihin kuuluivat kova do-kaaminen, mokailu, Kekkoslandian pilkkaa-minen ja hassujen ilmiöiden esiintuonti kar-nevalistisessa muodossa. Yhtyeen kolmen soinnun rokeista ei ole pitkä matka vanhaan kuplettiperinteeseen. Jos mikko Alatalo on levyttänyt kuvia 1970-luvun siirtomaa-Suomen surullisista kohtaloista, Sleepy Slee-pers teki saman jätkämäisesti. Kun Hector lyö pahvit ikkunoihin ja Alatalo suree tulvaa, Sliippari avaa uuden Carillon, pieraisee ja kertoo vanhan mutta toimivan vitsin sukue-limistä, ulosteesta – tai viinasta.

Tärkeä avain Rakkaani alkoholin ym-märtämiseksi on kovan dokaajan käsite. Viina itsessään on arvo ja sen suurkäyttä-jä kova jätkä. Tämä suomalaiskansallinen ’arvo’ lienee jo vähän katoamassa, mut-ta vielä 70–90-luvuilla kova ryyppääjä oli usein myös kova ja arvostettu mies – aina-kin alan marginaaleissa. Useat kirjassa ker-rotut anekdootit ja episodit tukevat tätä linjaa, mutta jotenkin Valtonen esittää ne kuin väkisin. Lukiessa ’hauskoista töppäyk-sistä’ kirjan hiukan kulmikas kerronta kysyy ikään kuin rivien välissä, oliko tämä oikeasti hauskaa.

Rakkaani alko-holi -kirjassa Valto-sen suhde viinaan on muuttunut. En-nen kuvaan itses-tään selvästi kuu-lunut nautintoaine aiheuttaa ristiriito-ja, kavereita kuolee vierestä eikä itse dokaaminenkaan ole aina hauskaa, saati sitten sessi-oiden jälkeiset aa-mut. Viinan kanssa oli kiva pelleillä 40 vuotta, mutta ikääntyvä Valtonen haluaa kävellä tuetta. Hänellä kui-tenkin on perhe, oma elämä, harrastuksia ja töitä ”luovuusasioihin keskittyneenä luen-noitsijana”. Hyvät, turvatut puitteet.

Muuttunut (käyttö)suhde viinaan vai-kuttaa Rakkaani alkoholissa kertomukselta luopumisesta ja ikääntymisestä. Tätä Mato ei alleviivaa, mutta sen verran hän rimpui-lee koukussa, että ristiriita tulee ilmeiseksi. Juomisen lopettaminen ja/tai vähentäminen on luopumista siinä kuin vanheneminenkin. Tämän hyväksyminen on vain kovin vaikean oloista. Pahimmillaan se näkyy Rakkaani al-koholissa tahattoman koomisena ”Aake, Markus, Jari ja mä” -muistelorallina, pojilla oli hauskaa -pohjalta. Tulee mieleen, että Valtosella olisi ollut mielessä myös mehe-vämpiä ja hauskempia tarinoita, mutta ehkä ne eivät sovi selvään päätyyn?

Heikkouksistaan huolimatta – Valtonen on parempi puhuja kuin kirjoittaja – Rakkaa-ni alkoholi on mielenkiintoinen dokumentti siitä, kuinka suurkuluttajan suhde rakkaa-seen alkoholiin muuttuu, ehkä jopa menet-tämisen iloksi tai peloksi.

Kirje viinalle – vihaava rakkaus, rakastava viha

PEKKA PAKARINEN • pjpakarinen@hotmail.comFM Pekka Pakarinen on kulttuurintutkija ja toimittaja.

Mato Valtonen: Rakkaani alkoholi. Tammi 2011.

30 • Tiimi • 1/2013

kiRjaT

Yhden promillen juttuja

ANU PÄRSSINEN • anu.parssinen@a-klinikka.fi Anu Pärssinen työskentelee Lasinen lapsuus -toiminnan projektikoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.

Terhi rannelan kirja Yhden promillen juttu-ja kertoo virkistävällä tavalla tarinoita nuorten elämästä. Kirja sisältää 20 helppolukuista ta-rinaa, joissa Rannela kuvailee monipuolisesti aikuiseksi kasvamisen haasteita. Yhden pro-millen jutuissa keskeisessä roolissa on alko-holi. Nuorten elämää haastavat myös netti-häiriköt, pikavippikierteet, shoppailu, ulko-näköpaineet, panttivankina pitävä ujous ja ihastukset, joille ei uskalleta sanoa sanaakaan ilman hyvin harjoiteltuja repliikkejä – jos edes silloin.

Kun nuori käy elämän tylsyyttä vastaan shoppaillen ja bilettäen, postissa tulevia las-kuja ei aina uskalleta avata. Isonveljen avus-tamana löytyy hetken helpotukseksi ujouteen humala. Kirja kertoo, kuinka tämän päivän Suomessa myös tytöt osaavat lyödä kunnolla, humalan sitä estämättä. Nuorten juominen saattaa vaikeuksiin ja läheisten päihteiden-käyttö satuttaa.

Nuoret selviytyvät tilanteista vaihtelevasti. Joku päätyy suojelusenkelin saattamana va-loon, kun toisella poikki menee vain parisuh-de ryyppyillan päätteeksi. Kolmas alkaa setviä pikavippipinoa äidin avulla. Todellinen autta-mistyön helmi on kertomus sosiaaliterapeutin ja nuoren miehen kohtaamisesta, jossa nuo-ri päättää näyttää, ettei hän ole luuseri ku-ten väitetään. Terapeutti opettaa aina ennen juomista seisomaan päällä jooga-asennossa. Nuorimies päätyykin marketissa päälläseison-taan mäyräkoiraa tarjoavan äitinsä häpeäksi. Samalla hän myös päättää olla ottamatta vas-taan äidin ehdottamaa mäyräkoiraa.

Surullista luettavaa ovat nuorten tarinat alkoholisoituneista vanhemmistaan. Yhden tarinan nuori nainen irtisanoutuu omaishoi-tajuudesta vasta äidin kuoltua. Isäänsä hän ei enää aio hoitaa. Huumorin keinoin lasista lapsuutta lähestyy tarina Huoneentaulu irti-leikattavaksi: kuinka jaksaa täysi-ikäiseksi al-koholisti-isän kanssa. Huoneentaulu muistut-taa, ettei kotiin kannata tuoda kavereita eikä

isää muutenkaan saa mitenkään ärsyttää. Ta-rinan lopetus saa henkäisemään helpotukses-ta, kun paljastuu, että muistisäännöt on kir-joitettu muuttolaatikoiden keskellä, nuoren uudessa omassa kodissa. Nuori aikuinen on päättänyt selviytyä itse elämänsä seikkailusta.

Kirja on täynnä päihteitä ja niiden vaiku-tuksen alaisena tehtyjä tekoja. Ylilyönnit kaik-kine kauheuksineen ovat arkista luettavaa suomalaiselle. Kirjan mainostetaankin kerto-van tositapahtumiin perustuvia tarinoita fiktii-visessä muodossa. Vastuullisuus on kirjan kes-keinen teema. Osa nuorista pyrkii tehokkaasti välttelemään vastuuta, kun taas monet nuo-rista osoittavat suurta vastuullisuutta. Tarina tytöistä, jotka virittävät ansoja seksuaalirikol-lisille internetissä, on puistattava esimerkki si-viilirohkeudesta.

Vaikeissakin tilanteissa nuorista löytyy taistelutahtoa ja kykyä nähdä vanhempiaan pidemmälle. Useampi tarina kertoo nuoren kantavan vastuuta alkoholismiin sairastu-neen vanhempansa puolesta. Rannelan kirja on myös muistutus siitä, etteivät aikuiset aina osaa huomata lasten läsnäoloa tai kokemuk-sia.

Pidin kirjan yllätyksellisyydestä. Pikkuhil-jaa Rannela antaa vinkkejä siitä, minkä ikäi-nen tarinan ”minä” kullakin kertaa on. Tari-nat ovat myös koskettavia ja kuvailevat nuor-ten tilanteita onnistuneesti ja todentuntuisesti. Ne ovat suomalaisia kasvutarinoita ja kertomuksia nuorten nä-kökulmasta, mutta samalla kirja on viihdyttävä ja haus-ka lukukokemus myös aikui-selle. Vähintäänkin Yhden promillen juttuja on tarpeelli-nen muistutus meille huono-muistisille vanhemmille siitä, millaista on olla nuori kaikki-ne ihanuuksineen ja kama-luuksineen.

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja. Otava 2012.

Tiimi • 1/2013 • 31

Ensimmäiset kilometrini olivat suurta juhlaa. Tie oli avoin, ja aurinko paistoi uutuuttaan kiiltäväl-le pinnalleni. Jos mahdollista, pyrin aina olemaan joka paikassa ensimmäisenä. Pidin huolen siitä, että minut huomattiin. Sisäänajon olisin voinut tietysti suorittaa käyttöohjekirjan ohjeiden mukai-sesti, mutta tietenkään en malttanut. Vauhtia riit-ti, eikä siinä ehtinyt väistellä kaikkia kuoppia. Vuo-det kuluivat rattoisasti. Pitkiä matkoja tuli taitet-tua niin yksin kuin ystävien kanssa. Elämä hymyili.

Jossain vaiheessa vauhtini ja voimani alkoivat hiipua. Kaikessa kiireessä määräaikaishuoltoni oli-vat jääneet tekemättä, sytytyksen säädöistä puhu-mattakaan. Yhä useammin aurinko tuntui painu-van tummenevien pilvien taakse.

Eräänä pimeänä ja sateisena iltana vauhti lopulta pysähtyi ja jäin tien sivuun. Olin toki jäänyt tien varteen ennenkin, mutta aina joku oli hinannut kotikorjaamolle ja meno oli pääs-syt jatkumaan. Tällä kertaa pysähdys oli erilainen. Olin ajautunut niin syrjäisen sivutien var-teen, että siellä ei näkynyt muuta liikennettä. Siinä sitten ihmettelin ja mietin, miten tässä näin pääsi käymään. Mieleeni alkoi hiipiä jopa epäilys siitä, että ajoni olisi ajettu.

Lopulta näin mutkan takaa lähestyvät valot. Oli suuri ihme, että jonkun muunkin kulku oli osunut tälle syrjäiselle tienpätkälle. Vielä suurempi ihme oli, että valot pysähtyivät kohdal-leni. Vastaantulija olisi aivan hyvin voinut jatkaa matkaa huomaamatta minua.

Ilmeisesti hän näki, että jotain olisi tehtävissä ja että minulle voisi olla vielä käyttöä. Ei tuntunut haittaavan, että ruoste oli alkanut tarttua ja lommoja oli tullut sinne tänne. Voi olla, että sain mahdollisuuden juuri niiden takia. Hän otti minut hinaukseen ja veti minut pellon laitaan. Sinne oli päätynyt useita muitakin tien varteen jääneitä.

Täällä on ollut yhdessä aikaa pohtia taakse jääneitä kalliita kilometrejä, oppia tunte-maan itseään ja muita kaltaisiaan paremmin sekä huomata, että erilaisista vioistamme huoli-matta olemme lopulta hyvin samanlaisia. Eletyn elämän kuluttaman ulkokuoren alta meistä jokaisesta löytyy yksinkertaista ja vankkaa tekoa oleva runko, jonka varaan voi vielä raken-taa.

Kokemukset ovat kasvattaneet kärsivällisyyttä. Meillä ei ole enää kiire minnekään. Et-simme yhdessä sieltä täältä tarvittavia varaosia, pultteja ja muttereita. Jokaiselle löytyy var-masti aikanaan kaikki tarvittava. Emme siis turhaan murehdi tulevaa. Hitaasti, kohta koh-dalta menemme eteenpäin. Muistamme myös välillä laittaa verstaan ovet kiinni ja kerätä voimia uuteen päivään.

Aika näyttää, saadaanko kaikki lommot oiottua ja palautuuko kiilto. Näyttelytasosta emme haaveile, mutta hyvä käyttökunto on aivan mahdollinen. Varmaa on kuitenkin, että matka jatkuu: risteyksiin hiljentäen ja kuoppaisia sivuteitä vältellen.

HenkiReikäVILLE-VEIKKO LAMPINEN • ville-veikko lampinen@jklkl.fi

Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään.

Voiman lähteellä

ville-veikko lampinen työskentelee Jyväskylän Katulähetys ry:n Ensiaskel-toimintayksikön vastaavana. Hän haastaa seuraavaksi sosiaalineuvos Jorma Soinin kertomaan omasta henkireiästään.

Ville-VeikkoLampisen kotialbumi