HAAVANHOITOKANSIO

ESPOON ELÄKEKOTISÄÄTIÖLLE

Taija Anttila, Susanna Pellinen &

Suvi Suomi

Opinnäytetyö, syksy 2017

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Diak, Helsinki

Hoitotyön koulutusohjelma

Sairaanhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Anttila, Taija; Pellinen, Susanna & Suomi, Suvi. Haavanhoitokansio Espoon Eläkekotisäätiölle. Syksy 2017. 66 sivua, kolme liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Kriittisesti sairaan hoito, sai-raanhoitaja (AMK). Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä haavanhoitokansio Es-poon Eläkekotisäätiön hoitohenkilökunnalle, jotka työskentelevät päivittäin eri-laisten haavojen kanssa. Kansio oli tarkoitettu henkilökunnan käyttöön apuväli-neeksi käytännön hoitotyöhön. Kansion avulla työntekijät pystyvät syventämään ja kehittämään aikaisempaa haavanhoitotietouttaan ja yhtenäistämään hoito-henkilökunnan haavanhoitokäytäntöjä. Tarkoituksena oli tarjota työntekijöille uusimpia hoitokäytäntöjä, joilla he pystyvät toteuttamaan haavanhoitoa ammat-titaitoisesti ja moniammatillisesti. Hoitohenkilökunnalle tarkoitetun haavanhoitokansion tuli olla selkeä, tiivis ja käytännönläheinen opas. Opinnäytetyö koostui haavanhoitokansiosta sekä sen tekemiseen liittyvästä raportista. Teoriaosuus haavanhoitokansiossa pohjautui kirjallisuuteen, artikkeleihin sekä internetin kautta löydettyihin haavanhoitomateriaaleihin. Haavanhoitokansion laatiminen alkoi syksyllä 2016, jolloin jaettiin kysely henkilökunnalle selvittääk-semme heidän toiveitaan. Henkilökunnalle kohdistetun kyselyn kautta selvitet-tiin, minkälaista tietoa henkilökunta tunsi tarvitsevansa haavoista ja niiden hoi-dosta. Haavanhoitokansion sisältö koostui esiin nostetuista tarpeista. Kyselyitä jaettiin 16 kpl ja 13 kpl palautettiin täytettynä. Vastausten perusteella henkilö-kunta toivoi haavanhoitokansiossa ohjausta ja tietoa erilaisten haavojen puhdis-tuksesta, haavatuotteiden valinnasta sekä ihon hoitoon liittyvistä asioista ennal-taehkäisyn näkökulmasta. Haavanhoitokansiossa käsiteltiin ihon rakennetta ja ihonhoitoa, haavansynty-mekanismeja, haavaluokituksia, haavanhoidon periaatteita, haavan paranemis-prosessia ja siihen liittyviä asioita kuten ravitsemusta. Haavoista kansiossa kä-siteltiin onkalo-, paine- ja säärihaavoja sekä runsaasti erittäviä ja infektoituneita haavoja. Asiasanat: Avoin haava, haava, haavanhoitokansio, haavanhoito, haavanhoito-tuotteet, painehaava, säärihaava, infektoitunut haava.

ABSTRACT Anttila, Taija; Pellinen, Susanna & Suomi, Suvi. Wound care guidebook for Es-poo Retirement Home Foundation. 66 pages, 3 appendice. Language: Finnish. Autumn 2017. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing. Professional care of critically ill patients (degree title Nurse). The aim of this functional thesis was to produce a wound care guidebook for nurses who work in Espoo Retirement Home Foundation with different types of wounds. The wound care guidebook was meant to be a helpful tool for the prac-tical work and with it the nurses could deepen and develop their previous wound care knowledge and Espoo Retirement Home Foundation could standardize the wound care practices. This wound care guidebook could also provide the latest treatment practices for the staff for them to be able to provide professional wound care to their patients. The wound care guidebook aimed to be a clear, compact and practical guide. This thesis consists of the wound care guidebook and a report on making the wound care guidebook. The material was collected from literature, articles and the Internet on wound care. In the autumn 2016 a survey was sent to nursing staff to discover their requirements for knowledge on wounds and wound care. The wound care guidebook was made on the basis of staff responses and needs. 16 question-naires were sent and 13 answers were received. Based on what staff respond-ed to the survey this wound care guidebook concentrated on the methods of cleaning the wounds, choosing the right dressings, taking care of the skin and preventing new wounds. In this wound care guidebook following topics are covered: skin, wound causes, wound assessment tools, basics of wound care, wound healing process and other associated factors such as nutrition. In addition, the wound care guide-book handles pressure ulcers, cavity wounds, leg wounds, moist wounds and infected wounds. Key words: open wound, wound, wound care guidebook, wound care, dress-ings, pressure ulcer, leg wound, infected wound.

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ..................................................................................................... 4

2 HAAVANHOIDON PERIAATTEET JA HAAVAN ARVIOINTI ........................... 5

2.1 Haavan arviointi ......................................................................................... 6

2.2 Haavojen väriluokitus ja tuotevalinta ......................................................... 6

3 ERILAISIA HAAVATYYPPEJÄ ........................................................................ 9

3.1 Onkalohaava ............................................................................................. 9

3.2 Säärihaava .............................................................................................. 10

3.3 Runsaasti erittävä ja infektoitunut haava ................................................. 11

3.4 Painehaava ............................................................................................. 12

3.5 Painehaavojen asteet .............................................................................. 13

4 HAAVAN PARANEMINEN ............................................................................. 15

4.1 Inflammaatio eli tulehdusvaihe ................................................................ 15

4.2 Korjausvaihe eli proliferaatio ................................................................... 15

4.3 Maturaatiovaihe eli kypsymisvaihe .......................................................... 16

4.4 Paranemiseen vaikuttavat tekijät ............................................................. 16

4.5 Paikalliset tekijät ...................................................................................... 17

4.6 Systemaattiset tekijät .............................................................................. 17

4.7 Psykososiaaliset tekijät............................................................................ 18

5 MENETELMÄT JA PROSESSIN KUVAUS .................................................... 19

6 KANSION JULKAISEMINEN HOITOHENKILÖKUNNALLE........................... 21

7 POHDINTA JA EETTISYYS........................................................................... 23

LÄHTEET .......................................................................................................... 26

LIITE 1 Kyselylomake

LIITE 2 Tuotekäyttökysely

LIITE 3 Haavanhoitokansio

1 JOHDANTO

Opinnäytetyömme tarkoituksena on luoda selkeä ja tiivis kansio haavojen hoi-

dosta hoitohenkilökunnan käyttöön Espoon Eläkekotisäätiön palvelutalo Hopea-

kuuhun hoitohenkilökunnan käyttöön. Hoitohenkilökunnalle tarkoitetussa kansi-

ossa keskitymme onkalohaavaan ja painehaavaan hoitoon, eri paineluokka-

asteisiin, säärihaavaan sekä runsaasti erittävään haavaan hoitoon ja infektoitu-

neeseen haavaan. Kerromme myös haavojen syntymekanismista ja pa-

ranemisprosessista sekä, mitä tulisi ottaa huomioon haavojen hoidossa ja miten

valita oikeanlainen tuote haavalle. Tuotteet esittelemme kansiossa kauppanimil-

lä, mihin olemme saaneet luvan haavatuotteiden valmistajilta.

Espoon Eläkekotisäätiön palvelutalo Hopeakuussa on vanhuksille 45 palvelu-

asuntoa, 18–paikkainen dementiaryhmäkoti, sekä kolme 15-paikkaista ryhmä-

kotia. Hoitohenkilökunta koostuu sairaanhoitajista, lähihoitajista ja hoiva-

avustajista. Haavanhoitokansio tulee palvelemaan koko Espoon Eläkekotisääti-

ön henkilökuntaa, vaikka yhteistyömme alkoi palvelutalo Hopeakuun ryhmäkoti

Tähdenlennosta. Haavanhoito kuuluu hoitohenkilökunnan jokapäiväiseen työ-

hön hoitoalalla. On olemassa monia erilaisia haavanhoitotuotteita, joista hoita-

jan tulisi osata päättää, millainen tuote sopisi kyseisen haavanhoitoon. Jotta

haavanhoito toteutuisi hyvin, tulisi haava-arvio tehdä jokaisella hoitokerralla ja

sen pohjalta valita haavalle oikeanlainen tuote. Tätä ei kuitenkaan tehdä haavo-

ja hoidettaessa. Olemme työharjoitteluissa huomanneet, että on totuttu käyttä-

mään tiettyjä tuotteita enempää miettimättä, onko tuote haavan paranemiselle

perusteltu. Tästä saimme idean tuottaa haavanhoitokansio palvelutalo Hopea-

kuuhun. Kartoitimme hoitohenkilökunnan tietoutta haavanhoidosta ja vastauk-

seksi saimmekin hyvin kattavasti ehdotuksia kansion sisällöksi, mitä meidän

olisi hyvä käsitellä. Haavanhoitokansiomme on tehty hoitohenkilökunnan toivo-

musten pohjalta sekä kerromme oleellisia asioita, mitkä liittyvät haavojen hy-

vään hoitoon, kuten turvotuksen- ja kivunhoito. Kansio on tehty hoitohenkilö-

kunnalle. Kansio auttaa potilaita saamaan johdonmukaisen ja laadukkaan, ko-

konaisvaltaisen hoidon. Haavanhoitokansion tulee olla helposti saatavilla.

5

2 HAAVANHOIDON PERIAATTEET JA HAAVAN ARVIOINTI

Haavanhoidon tulee koostua yhteistyöstä, joka on moniammatillista yhteistyötä

eri ammattiryhmien välillä. Jokaisen ammattiryhmän roolit sekä vastuut tulisi olla

selkeästi eriteltyinä ja ne perustuvat olemassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja

suosituksiin. Potilaslähtöisyys, haavanhoidon kokonaisvaltaisuuden huomioimi-

nen sekä hoitolinjojen yhteneväisyys ja hoidon jatkuvuuden turvaaminen ohjaa-

vat moniammatillista yhteystyötä. Kun toteutamme haavanhoitoa, tulisi meidän

pyrkiä kokonaisuuteen, jossa huomioidaan aseptiikka, haavojen erilaiset paikal-

lishoidot, haavasidokset, ja yhtenä erittäin tärkeänä alueena, haavakipu ja kivun

arviointi. (Hietanen, Ivanainen, Seppänen & Juutilainen 2005, 27.) Annemarie

Brown mainitsee tutkielmassaan, että haavat tulevat tulevaisuudessakin aiheut-

tamaan potilaille kipua. Emme pysty poistamaan kokonaan potilaan tuntemaa

haavakipua, mutta pystymme vaikuttamaan kivun hoitoon. Tarkalla kivun alku-

hoidolla, jatkuvalla kivunhoidon arvioinnilla, hyvällä kivunhoidon valmistelulla,

kunnollisella lääkityksellä ja oikeanlaisilla sidoksilla voidaan parantaa potilaan

kykyä selviytyä kivusta. Vielä tänä päivänä haavakipua aliarvioidaan ja alihoide-

taan terveydenhuollon taholta. Brown mainitsee, että olennaista haavakivun

hoidossa on myös se, että henkilökunta on ammattitaitoista, osaavaa ja motivoi-

tunutta haavojen kivunhoitoon liittyvissä asioissa. (Brown 2014.)

Hoidon yhteydessä vaikutetaan etiologisiin tekijöihin, eli tekijöihin, jotka ovat

aiheuttaneet haavan mm. vajaaravitsemuksen, haava-alueen paineen poistoon

ym. Näiden poistamisella pystymme tukemaan haavan paikallishoitoa ja ennal-

taehkäisemään uusien haavojen syntyä tai vanhojen haavojen uusiutumista.

Haavanhoidon tarkoituksena on parantaa haava nopeasti huomioiden potilaan

tuntemukset, joita voivat olla mm. kipu, pelko, venytys, kutina ja psykososiaali-

set tuntemukset. Haavoja hoidettaessa tulee ymmärtää haavan normaali pa-

ranemisprosessi. Haavanhoidossa korostuu hoitotyön osaajan henkilökohtainen

mielenkiinto haavojen hoitoon, peruskoulutus sekä kokemus haavojen hoidosta.

Lisäksi jatkuva kouluttautuminen, tiedon lisääminen ja tutkitun tiedon käyttämi-

nen haavojen hoidossa on tärkeää. (Hietanen ym. 2005, 27.)

6

2.1 Haavan arviointi

Haavaa hoidettaessa tulee haava aina arvioida. Arviointia tehdään Time-mallin

mukaan. Time-toimintamallista on hyötyä sekä haavan hoidossa, että diagnos-

tiikassa. Jotta diagnoosiin päästään, tulee haavalta arvioida eri osa-alueet.

Huomiot eri osa-alueissa määrittelevät haavan oikeantyyppisen hoidon. Sana

Time muodostuu sanoista:

Tissue= Kudos

Infection= Tulehdus

Moisture= Kosteus

Edge= Reuna (Juutilainen & Hietanen 2013, 79.)

2.2 Haavojen väriluokitus ja tuotevalinta

Haavanhoitoa suunniteltaessa ja toteutettaessa olisi hyvä käyttää haavan väri-

luokitusta. Eri värit haavoilla kertovat haavakudoksesta ja kosteudesta. Haavo-

jen puhdistus, tuotevalinta ja hoitoväli määräytyvät haavan syvyyden, kudostyy-

pin ja erityksen mukaan. Sana VPKM tulee väreistä vaaleanpunainen, punai-

nen, keltainen ja musta. (Suomen Haavanhoitoyhdistys ry 2011.)

Vaaleanpunainen

Haavan iho on epitelisoitunut uudiskudos (uudistunut iho), joka on hyvin herkkä

vaurioille. Iho on ohutta. (Juutilainen & Hietanen 2013, 67.) Tälle haavaluokalle

sopivia tuotteita ovat mm. Polymem® (Steripolar 2014, 8). Sorbact® Foam,

Sorbact® Kirurginen sidos, Sorbact® Sidetaitos, Sorbact® Gel (Sorbact ®

2015, 16). Mepilex®, Mepilex® Transfer (Mölnlycke Health Care 2013a, 19, 33).

Punainen

Haavan iholla voi olla vähän epitelisoitunutta kudosta, mutta lisäksi granulaa-

tiokudosta eli haavaan kasvava sidekudosta. Haava voi olla väriltään tumman-

7

punainen tai jopa vaaleanpunakka. Eritys on vähäistä tai sitä ei ole laisinkaan.

Sidokseksi valitaan haavaympäristön kosteutta ja tasaista lämpöä ylläpitäviä,

tuoretta kudosta ja ympärysihoa suojaavia sidoksia. (Mölnlycke Health Care

2013a, 6.) Tälle haavaluokalle sopivia tuotteita ovat mm. PolyMem® (Steripolar

2014, 8). Sorbact® Foam, Sorbact® Sidetaitos, Sorbact® Gel, Sorbact® Haa-

vatyyny (Sorbact ® 2015, 16). Mepilex®, Mepilex®Lite, Mepilex® Transfer

(Mölnlycke Health Care 2013a,19, 23, 33).

Keltainen

Haava voi olla katteinen tai kuolleen kudoksen peitossa. Haava voi myös olla

kuiva tai erittävä, joskus jopa eritys voi olla hyvin runsasta (Mölnlycke Health

Care 2013a, 6.) Kudos voi olla sitkeää tai pehmeää. Katteen väristä voi päätellä

kosteustasapainon haavassa. Haavanhoidossa periaatteena on fibriinikatteen

poistaminen ja/tai pehmittäminen. (Suomen Haavanhoitoyhdistys ry 2011.) Si-

dokseksi valitaan sellaisia tuotteita, joissa on imukykyä, kuitenkin niin, että yllä-

pidetään haavaympäristön kosteutta. Lisäksi sidoksien tulisi olla mahdollisiin

onkaloihin muotoutuvia. (Mölnlycke Health Care 2013a, 6.) Tälle haavaluokalle

sopivia tuotteita ovat mm. PolyMem®, PolyMax®, PolyMax Silver® (Steripolar

2014, 3, 8). Sorbact® Foam, Sorbact® Gel (Sorbact® 2015, 16). Mepilex® XT

(Mölnlycke Health Care 2013b). Mepilex® Border, Mepilex® Transfer (Möln-

lycke Health Care 2013a, 25, 33). Exufiber® (Mölnlycke Health Care 2017).

Musta

Haavalla oleva kudos on pehmeää tai kovaa. Kosteustasapainon voi arvioida

nekroosin, eli kuolleen kudoksen, väristä. Haavanhoidossa periaatteena on nek-

roottisen kudoksen pehmittäminen ja/tai poisto. (Suomen Haavanhoitoyhdistys

ry 2011.) Ongelmia, joita esiintyy nekroosihaavalla, ovat infektioriskin kohoami-

nen sekä kokoaikainen tulehdustila. Haavassa on myös hajua sekä haavan sy-

vyyden määrittäminen on haasteellista nekroosin vuoksi. Tämä kaikki hidastaa

ja vaikeuttaa haavan paranemista. (Mölnlycke Health Care 2013a, 6.) Tälle

8

haavalle sopivia tuotteita ovat: PolyMem® (Steripolar 2014, 8). Sorbact® Gel

(Sorbact® 2015, 16). Hypergel® (Mölnlycke Health Care 2013a, 50).

9

3 ERILAISIA HAAVATYYPPEJÄ

Haavatyyppejä on erilaisia. Saamiemme vastausten perustella olemme valin-

neet käsiteltäviksi haavoiksi onkalohaavan, säärihaavan, runsaasti erittävän- ja

infektoituneen haavan sekä painehaavan. Käymme seuraavaksi läpi näiden

haavojen syntymekanismeja ja hoitoon liittyviä asioita sekä painehaavan asteet.

3.1 Onkalohaava

Onkalohaava on nimensä mukaisesti onkalo tai käytävä, joka ulottuu ihon pin-

nalta ihon muihin kudoksiin. Onkalohaavassa haavanpohjan voi tuntea. Syitä

onkalohaavan syntyyn on esimerkiksi pitkittynyt paine tai haavan tulehtuminen.

(Wallenius 2016, 2.) Haavaa hoidettaessa tavoitteena on saada haavanpohja

paranemaan. Tämä mahdollistuu siten, että haava puhdistetaan kuolleesta ku-

doksesta ja eritteestä sekä estetään haavan suuaukon liian aikainen sulkeutu-

minen. Onkalohaavaa hoidettaessa on hyvä tietää haavan synnyn syy sekä sy-

vyys. Mittaamalla haavan syvyys saadaan selville, onko haavanpohjaan koske-

tusyhteyttä. (Juutilainen & Hietanen 2013, 205–206.)

Haava puhdistetaan ruiskuttamalla haavanhuuhtelunestettä, keittosuola- tai ve-

typeroksidiliuosta, ruiskun ja katetrin avulla suoraan onkaloon, kunnes huuhte-

luneste on täysin kirkkaan väristä. Vetyperoksidia ei kuitenkaan saa käyttää

pitkäaikaisesti, varsinkaan puhtaalle haavalle, koska sen käytöllä on haittaa ter-

veisiin soluihin. Vetyperoksidin vaikutusmekanismi perustuu haavan desinfioin-

tiin. Jos kuitenkin päädytään vetyperoksidi huuhteluun, niin tämän jälkeen tulee

haava huuhdella keittosuolalla. Pienten onkaloiden puhdistamisen voi suorittaa

mekaanisesti esimerkiksi haavakauhalla. Onkalohaavaa huuhdeltaessa on tär-

keää saada kaikki huuhde pois haavasta. Jotta voidaan varmistua huuhteen

poistumisesta haavasta, voi potilasta esimerkiksi liikuttaa siten, että huuhde

valuisi pois haavasta tai huuhdetta voidaan myös imeä. Kuivaaminen voi tapah-

tua myös imeyttämällä huuhdetta kuitukankaaseen. Onkalohaavan erityksen

10

määrä ja koko määrittävät haavanhoitotuotteen valinnan. Haavanhoitotuotetta

laitetaan kevyesti onkaloon siten, että tuote koskettaa haavanpohjaan asti.

Tuotteen pään tulee aina jäädä onkalon ulkopuolelle, joka mahdollistaa tuotteen

poistamisen haavasta. Tuotetta ei myöskään saa laittaa onkaloon liian tiiviisti.

Kapeisiin ja lievästi/kohtalaisesti erittäviin onkalohaavoihin käytetään hoitona

nauhamaista kangastuotetta. Jos onkalo erittää runsaasti, on hoitona tällöin

vaahto- tai alginaattituote. Onkalohaavan arviointi on hyvin tärkeää. Hoitoker-

tomuksessa tulee näkyä myös haavaan laitettujen sidosten määrä ja pituus.

(Juutilainen & Hietanen 2013, 188–207.)

3.2 Säärihaava

Säärihaavat liittyvät yleensä valtimosairauksiin ja/tai diabetekseen ja ne reagoi-

vat huonosti hoitoihin. Yleensä syinä näihin haavoihin on korkea verenpaine,

valtimoiden kalkkeutuminen, diabetes, lihavuus tai sydämen vajaatoiminta. Ylei-

sempiä säärihaavoja ovat; laskimoperäiset ja valtimoperäiset haavat sekä dia-

betekseen liittyvät haavat.

Laskimoperäiset haavat sijaitsevat tavallisesti kehräsluun yläpuolella säären

sisäpuolella. Potilaalla on voinut olla esim. tukos syvässä laskimossa alaraajas-

sa ja laskimoiden läpät ovat tuhoutuneet ja/tai ihoon on kohdistunut painetta.

(Hannuksela 2012.) Haava on matala, kosteapohjainen, erittävä ja siinä on

yleensä kuollutta katetta (fibriinikatetta). Alaraajassa esiintyy turvotusta ja kuu-

motusta ja siinä voi esiintyä suonikohjuja. Ympäröivä iho on pigmentoitunutta ja

panssaroitua. Kun raajaa pidetään kohoasennossa, kipu hellittää. Parantumista

edistetään turvotuksen hoitamisella tukisukkien tai -sidosten avulla, jolloin las-

kimopaine pienenee, mutta ennen hoitoa tulee selvittää jalan riittävä valtimove-

renkierto. (Käypä hoito 2014.) Verenkierto mitataan dopplerlaitteella, josta las-

ketaan ABI-indeksi. Normaali ABI-arvo on 1,0–1,3. ABI-indeksi eli ankle-

brachial index tarkoittaa nilkka- olkavarsi painensuhdetta. (Ellonen 2010.)

11

Valtimoperäiset haavat esiintyvät jalkaterissä sekä myös säärissä. Diabetes

liittyy yleensä valtimoperäisen haavan syntyyn. Haavanpohja on kuiva ja kal-

vakka. Niissä on kuollutta mustaa kudosta, nekroottista katetta ja ihon ympärys

punoittaa ja iho on ohentunut. Perifeeriset sykkeet tuntuvat huonosti tai voivat

puuttua kokonaan. Verenkierron tila tulisi selvittää mahdollisten tukosten tai ah-

taumien varalta. Haavat ovat tavallisesti kivuliaita ja kun raajaa roikottaa, kipu

helpottaa. (Käypä hoito 2014.)

Diabeteshaavat syntyvät yleensä päkiöihin, kantapäihin ja joskus myös varpai-

siin. Haava voi syntyä pikku haavasta tai hiertymästä. Diabeetikoilla esiintyy

neuropatiaa ja he altistuvat tukkivalle ääreisvaltimotaudille. Neuropatiaa esiintyy

kahtena erilaisena tyyppinä, sensorinen- ja motorinen neuropatia. Sensorisessa

neuropatiassa potilaalla esiintyy tuntohäiriöitä, jotka jaloissa altistavat han-

kaumille esim. kengässä on vierasesine, jota diabeetikko ei tunne. Motorinen

neuropatia aiheuttaa asentovirheitä, esim. poikkeavan kävelytyylin, joka rasittaa

jalkoja. Tukkiva ääreisvaltimotauti taas altistaa iskeemisille haavoille ja pahim-

missa tapauksissa jopa kuolioille. Diabeteksen huono hoitotasapaino on merkit-

tävä syy haavojen syntymiseen. Diabeettiset haavat toimivat infektioportteina

(rikkonainen iho) tuntopuutosten vuoksi, jolloin herkästi tulee haavoja jalkapoh-

jiin ilman, että potilas sitä itse huomaa. Infektiot hidastavat haavojen paranemis-

ta entisestään. (Diabeetikon jalkaongelmat 2009.)

3.3 Runsaasti erittävä ja infektoitunut haava

Runsaasti erittävällä haavalla tarkoitetaan haavaa, jonka eritys on runsasta ja

toisinaan hallitsematonta. Hoidossa ja tuotevalinnassa on tärkeää saada eritys

hallintaan. Tulee myös ymmärtää eritystä lisäävät tekijät, kuten kudosturvotus,

paine tai infektio. Normaalisti eritteen tulisi olla nestemäistä ja väriltään kirkasta.

Eritteessä ei myöskään ole pahaa hajua. (Juutilainen & Hietanen 2013, 204.)

Runsaasti erittävälle haavalle valitaan haavanhoitotuotteeksi tarpeeksi imeväi-

nen sidos. Lisäksi sidoksen tulee sitoa erite itseensä ilman, että ympärysiholle

aiheutuu hautumista eli maseraatiota. (Käypä hoito 2014.)

12

Infektion yhteydessä haavalla esiintyy seuraavia asioita:

Kipua, kosketusarkuutta, punoitusta, kuumotusta ja turvotusta.

Haava alkaa erittää enemmän ja erite pahan hajuista.

Haavan paraneminen hidastuu ja/tai loppuu. Haava voi suurentua.

Vuotoherkkyys haavalla lisääntyy ja granuloiva kudos haavalla muuttuu

tummemmaksi. (Suomen Verisuonikirurginen yhdistys r.y.2017a.)

Jotta voidaan puhua haavainfektiosta, tulee yllämainituista infektion merkeistä

näkyä haavalla ainakin yksi kliininen löydös. Haavalla voi olla katetta ilman, että

infektiota on. Haavalta otetaan bakteeriviljely vain jos epäillään infektiota. En-

nen bakteeriviljelyn ottoa, tulee haava puhdistaa mekaanisesti katteesta ja kuol-

leesta kudoksesta. Näyte otetaan kyrettinäytteenä eli syvämärkänäytteenä puh-

distetulta haavanpohjalta. Myös ns. pintamärkänäyte voidaan ottaa näytteenot-

totikulla haavalta, mutta tutkimusnäytöillä on osoitettu olevan heikoimmat tulok-

set bakteeriviljely vertailututkimuksissa. (Saha 2014.) Haavoja hoidettaessa tu-

lee muistaa, että infektoituneet haavat hoidetaan aina viimeiseksi hoitotyön jär-

jestystä suunniteltaessa. Infektoituneen haavan hoidonperiaatteisiin kuuluu in-

fektoituneen ja kuolleen kudoksen poistaminen. Lisäksi aina tulee konsultoida

lääkäriä. (Juutilainen & Hietanen 2013, 202.) Aseptiikasta enemmän haavanhoi-

tokansiossa.

3.4 Painehaava

Painehaava syntyy pitkittyneestä paineesta, myös kitka, ihon venytys ja hanka-

us altistavat painehaavojen syntymiselle. Alttiimpia paikkoja painehaavoille ovat

kohdat, joissa luu on lähellä ihon pintaa, ulkonevat alueet, esim. kantapää ja

istuinluu. Painehaavat jaetaan neljään asteeseen ja paikallishoito määräytyy

asteiden mukaan. Lisäksi on otettava huomioon taustatekijät, jotka ovat vaikut-

taneet haavan syntyyn. (Juutilainen & Hietanen 2013, 300, 328.) Painehaavat

13

ovat maailmanlaajuisesti huolta aiheuttava ongelma ja niiden hoito vaatii monia-

laista lähestymistapaa (Baranoski & Ayello 2011, 324).

3.5 Painehaavojen asteet

European pressure ulcer advisory panel:n eli EPUAP:n mukaisesti painehaavat

luokitellaan neljään asteeseen. Ensimmäisen asteen painehaavassa on punoi-

tusta, joka ei häviä asentoa vaihtaessa. Myös ihon värin muutos, kuumotus,

turvotus sekä ihon ja ihonalaiskudoksen kovettuminen voivat olla merkkejä pai-

nevauriosta. (EPUAP 2014, 12–13.) Hoitona ensimmäisen asteen painehaavoi-

hin on kevyt rasvaus taputtelemalla, koska punoittavaa aluetta ei saa hieroa.

Hierominen voi pahentaa kudosvauriota. Alue suojataan haavakalvolla tai lä-

pinäkyvällä haavalevyllä hankautumisen ehkäisemiseksi. Ihoaluetta tulee tark-

kailla joka päivä, joka onnistuu hyvin läpinäkyvän kalvon läpi. Hoitoon kuuluu

myös oleellisesti paineen poisto ihoalueelta, joka tarkoittaa asentohoitoa. (Juuti-

lainen & Hietanen 2013, 328.)

Toisen asteen painehaavaksi voidaan kutsua haavaa, joka on pinnallinen ihon

tasossa oleva haava, joka ulottuu epidermikseen, dermikseen tai molempiin

asti. Haava on pinnallinen ja kliiniseltä kuvaltaan se edustaa nirhaumaa, rakku-

laa tai pinnallista punaista haavaa. (EPUAP 2014, 12–13.) Hoitona toisen as-

teen painehaavoihin on ensimmäisen asteen haavan tavoin paineen poisto. Li-

säksi haava suojataan kosteudelta. Tuotteina haavanhoidossa käytetään muo-

toiltuja hydrokolloidi- ja vaahtolevyjä. Hoitoperiaatteena haavan paikallishoito on

sama, kuin muidenkin pinnallisten epitelisoituvien haavojen hoito. (Juutilainen &

Hietanen 2013, 328.)

Kolmannen asteen painehaavalla tarkoitetaan haavaa, joka on jo ihon läpi

ihonalaiseen rasvaan ulottuva ja joka ei lävistä faskiaa. Ihon lävistää haava,

jossa ihonalainen rasvakudos voi olla nekroosissa. Haava saattaa ulottua alla

olevan lihaksen peitinkalvoon eli faskiaan saakka, mutta ei lihakseen. (EPUAP

2014, 12–13.) Hoito kolmannen asteen painehaavoihin on sama kuin erittävissä

14

ja syvissä haavoissa. Mahdollinen haavalla oleva nekroosi poistetaan, jotta pa-

raneminen voi alkaa. Haava myös suojataan kosteudelta. Kyseeseen tulee

myös toukka- ja alipaineimuhoidon hyödyn arviointi haavanhoidossa. Mikäli hoi-

doista huolimatta haavalla ei näy selviä paranemisen merkkejä kolmen viikon

aikana, on syytä ottaa yhteys lääkäriin ja arvioida hoitoa uudelleen. Kyseiset

haavat saattavat vaatia parantuakseen myös hoitoa kirurgisesti. (Juutilainen &

Hietanen 2013, 328–330.)

Neljännen asteen painehaavassa haava on syvä, lihakseen tai luuhun ulottuva

laaja kudostuho, jossa nekroosi tai vaurio ulottuu lihakseen, jänteisiin, luuhun tai

niveleen asti. Vaurion pinnalla oleva iho on vaurioitunut, mutta voi silti olla ehjä-

kin. (EPUAP 2014, 12–13.) Painehaava, joka kuuluu neljänteen asteeseen, hoi-

detaan samoin kuin runsaasti erittävät, syvät tai onkaloituneet haavat. Jos haa-

vanpohjalla on näkyvissä luu tai jänne, tulee ne pitää kosteina. Tähänkin haa-

vaan hoitona voidaan käyttää alipaineimuhoitoa ja toukkahoitoa. Usein neljän-

nen asteen haava vaatii parantuakseen kirurgisen toimenpiteen. Toimenpide

tulee kyseeseen vasta silloin, kun potilaan perusterveydentila sairauksineen ja

ravitsemuksineen on saatu tasapainoon. (Juutilainen & Hietanen 2013, 328–

331.)

15

4 HAAVAN PARANEMINEN

Haavan paranemisessa on kyse monimutkaisesta biologisesta tapahtumasta.

Haavan ja sen ympärysihon kudosten olosuhteet vaikuttavat oleellisesti para-

nemiseen. Paraneminen saavutetaan asteittain, ja jos jokin vaiheista estyy, hi-

dastuu tai pysähtyy jonkin asian vuoksi, esim. huonon verenkierron vuoksi,

haava voi kroonistua. Paranemisvaiheet ovat osin päällekkäisiä ja riippuvaisia

toisistaan. Haavojen paraneminen jaetaan kolmeen vaiheeseen; tulehdusreak-

tiovaihe eli inflammaatio, korjausvaihe eli proliferaatio ja kypsymisvaihe eli ma-

turaatio ja jokainen näistä vaiheista voidaan paranemisen aikana tunnistaa.

(Juutilainen & Hietanen 2013, 29–30, 49.)

4.1 Inflammaatio eli tulehdusvaihe

Inflammaatiovaihe saa käyntiin haavan paranemisprosessin ja se on elimistön

ensimmäinen reaktio kudosvauriolle, ja se kestää muutamia päiviä. Inflammaa-

tiovaihe suojelee elimistöä lisävaurioilta ja puhdistaa haavaa mm. kuolleesta

kudoksesta, mikrobeista ja vierasmateriaaleista, jos niitä haavassa on. Veren-

vuoto haavassa tyrehtyy vaiheen alussa ja vaihe muistuttaa ulkoisesti infektoi-

tunutta haavaa, joka kuuluu normaaliin paranemisprosessiin. Tulehdusvaihee-

seen kuuluu normaalit tulehduksesta kertovat tunnusmerkit. Tämä vaihe nor-

maalissa paranemisprosessissa rauhoittuu muutamassa päivässä, jos haavaan

ei synny infektiota. (Juutilainen & Hietanen 2013, 31.)

4.2 Korjausvaihe eli proliferaatio

Korjausvaiheessa haava täyttyy soluväliaineella, joka muodostuu verihyytymäs-

tä. Tähän soluväliaineeseen alkaa vähitellen kasvaa verisuonia ja kolla-

geenisäikeitä. Solujen muodostus lisääntyy, uusia verisuonia sekä uutta side-

kudosta (granulaatiokudos) alkaa muodostua. Haavan granuloituminen alkaa

16

yleensä 3-5 vrk kuluttua haavan synnystä. Lisäksi syntyy valkuaisaineita, pää-

asiassa kollageeneja (ihon tärkein sidekudosaine). Proliferaatiovaiheessa haa-

van reunat alkavat lähentyä (kontraktio). Samanaikaisesti kontraktion kanssa

tapahtuu epitelisaatio, jolloin uudisihoa muodostuu ja lopuksi uudisiho (epiteeli)

kasvaa haavan pinnalle. Tämä vaihe on käynnissä nopeimmillaan 48–72 h haa-

van syntymisestä. Ajoittain haavalla voi esiintyä hyperplasiaa, joka tarkoittaa

ihon liikakasvua. Liikakasvu johtuu solujen liian nopeasta jakaantumisesta.

(Juutilainen & Hietanen 2013, 33–36.)

4.3 Maturaatiovaihe eli kypsymisvaihe

Kun haava on täyttynyt sidekudoksella ja epitelisaatio on päättynyt, alkaa haa-

van kypsymisvaihe, yleensä 2-3vko kuluttua haavan synnystä. Jotta arpikudok-

sen soluväliainetta voi syntyä tulee granulaatiokudos poistaa haavalta. Poiston

toteuttavat matriksin metalloproteinaasit. Kollageenimolekyylien pilkkomisesta

huolehtivat kollagenaasientsyymit. Lopulta granulaatiokudoksen ympärille muo-

dostuu kollageeni- ja elastiinisäikeistä ”seinämät”, joka korvaavat granulaa-

tiokudoksen. Lopuksi haavan peittää arpikudos. Kudoksen vetolujuus palautuu

normaaliin vasta kolmen kuukauden kuluttua. (Juutilainen & Hietanen 2013,37.)

4.4 Paranemiseen vaikuttavat tekijät

Hoitajina meidän tulee tiedostaa, että haavojen paranemiseen liittyy erilaisia

asioita, jotka vaikuttavat haavojen paranemiseen. Näitä asioita ovat haavan

syntyyn vaikuttaneet tekijät, tekijät jotka vaikuttavat haavojen paranemiseen

sekä haavojen paranemista viivyttävät tekijät. Näiden asioiden tiedostaminen ja

osaaminen on hyvä edellytys haavan hoidon suunnittelulle, toteutukselle ja ar-

vioinnille. Sekä potilaan, että hoitajan sitoutuminen haavan hoitoon, on parane-

misen kannalta tärkeää. (Laaksonen ym. 2016.)

17

4.5 Paikalliset tekijät

Haavat jaetaan akuutteihin ja kroonisiin haavoihin ikänsä perusteella. Alle 6 tun-

tia vanha haava on tuore ja voidaan sulkea kirurgisesti. Krooniseksi haavaksi

luetaan haavat, jotka ovat n.1 kk vanhoja. Kroonisten haavojen etiologia tulee

selvittää. Se, missä haava sijaitsee, vaikuttaa haavan paranemiseen. Kehon

liikkuvissa osissa haavaa on vaikea pitää liikkumattomana ja paraneminen voi

vaikeutua esim. repeämisen vuoksi. Haavaan voi kohdistua myös painetta, jos

haava sijaitsee kuormitusalueella. Myös haavan laajuus ja syvyys vaikuttavat

haavan paranemiseen. Lisäksi haavan lämpötilalla on merkitystä, +37 astetta

on ihanteellinen lämpötila haavan paranemiselle. Jos lämpötila laskee alle tä-

män, mitoosi (solujen jakautuminen), granulaatio (uuden sidekudoksen muo-

dostus) ja epitelisaatio (uudisihon kasvu) häiriintyvät. Haava ei saa olla liian kui-

va, mutta eikä myöskään liian kostea. Haavasta erittyy kudosnestettä, joka si-

sältää ravintoaineita ja kasvutekijöitä. Nämä edistävät haavan paranemista ja

estävät haavaa infektoitumasta. Haavasta erittyvä, lievästi hapan kudosneste,

pitää haavan pH-arvon suotuisana paranemiselle ja vähentää riskiä infektioille.

Erittyvä kudosneste pitää yllä haavassa sopivaa kosteustilaa. Granulaatio, epi-

telisaatio ja haavareunojen kontraktio tapahtuvat parhaiten kosteassa haavassa

ja näin ollen haavalla on paremmat edellytykset parantua. Kudosnestettä erittyy

eniten inflammaatiovaiheessa. Toisaalta liiallinen eritys tai liian kosteiden sidos-

ten pitäminen haavalla aiheuttaa haavan reunojen ja ympärysihon maseroitu-

mista (vettyminen), tämä hidastaa paranemisprosessia. (Liimatainen & Vähätalo

2010.)

4.6 Systemaattiset tekijät

Potilaan ikä vaikuttaa haavan paranemiseen. Ikääntyneen ihmisen inflammato-

rinen vaste ja solujen uudelleen muodostus heikkenee. Kuitenkin enemmän

haavojen paranemiseen ikääntyneellä ihmisellä vaikuttaa perussairaudet kuin

ikä. Jotkin lääkeryhmät voivat heikentää haavan paranemisprosessia, näitä lää-

18

keaineita ovat mm. kortikosteroidit, immunosuppressiiviset lääkkeet ja syövän

hoidossa käytettävät solunsalpaajat. (Liimatainen & Vähätalo 2010.)

4.7 Psykososiaaliset tekijät

Haavanhoito vaatii potilaalta aikaa ja sitoutumista. Huonoon sitoutumiseen vai-

kuttavia asioita voi olla mm. tiedon ja motivaation puute, haavan kieltäminen,

taloudelliset vaikeudet tai vaikea elämäntilanne. Monimutkaiset ja pitkäkestoiset

haavanhoidot, vaihtuvat hoitomenetelmät ja tuotteet voivat myös olla este sitou-

tumiselle. Myös usein vaihdettavat sidokset, epämukavuus tai kipu, haavan hi-

das paraneminen, käytettävien tuotteiden kalleus ja henkilökunnan vaihtuvuus

vaikeuttaa potilaan sitoutumista. Elämäntavoilla on suuri merkitys haavojen pa-

ranemiselle. Tupakointi vaikuttaa nikotiinin vuoksi perifeeristen verisuonten su-

pistumiseen. Sen vuoksi varsinkin raajoissa olevien haavojen perfuusio vähe-

nee ja kudokset kärsivät hapenpuutoksesta. Alkoholi ja huumeet taas omalta

osaltaan vaikuttavat haavojen paranemiseen yleiskunnon ja infektioriskin kaut-

ta. Stressi myös vaikuttaa haavan paranemiseen heikentämällä immuunisys-

teemiä. Haavat voivat lisäksi rajoittaa ihmisen toimintakykyä sekä sosiaalista

elämää. Haavat voivat myös vaikeuttaa arjesta selviytymistä, jolloin haavapoti-

las voi kokea avuttomuuden tunnetta. Myös potilaan kehonkuvaa haavat voivat

muuttaa. Haava voi olla näkyvällä paikalla tai liittyä esim. syöpään. Tämä voi

osaltaan aiheuttaa potilaalle ahdistusta. (Liimatainen & Vähätalo 2010.) Ba-

ranoski ja Ayello sanovat teoksessaan Wound care essentials (2011), että poti-

lasta tulee hoitaa yhtä hyvin kuin haavaa.

19

5 MENETELMÄT JA PROSESSIN KUVAUS

Opinnäytetyötä suunniteltaessa pohdimme yhdessä, mikä aihe meitä kiinnostaa

sekä lähdimme kartoittamaan työpaikoilta, löytyisikö heiltä meille kehittämis-

hankkeita tai tarvetta ohjeistukselle. Espoon Eläkekotisäätiön henkilökunta koki

haavanhoidon haasteelliseksi ja he toivoivat siihen lisää ohjeistusta. Lähdimme

yhdessä kartoittamaan henkilökunnan kanssa, millainen ohjeistus palvelisi heitä

parhaiten. He toivoivat haavanhoitokansiota, niinpä aloimme suunnitella toimin-

nallisen opinnäytetyön tekoa.

Ammattikorkeakouluissa opinnäytetyö kuuluu osana tutkintoon (Kananen 2015,

16). Toiminnallinen opinnäytetyö on tutkimuksellisesta opinnäytetyöstä vaihto-

ehtoinen tapa. Tämän tyyppisissä opinnäytetöissä on tapana tavoitella käytän-

nön toiminnan ohjeistamista tai opastamista, joka voi olla ammatilliseen käyt-

töön suunnattu ohjeistus tai vaikka perehdyttämisopas. Kohderyhmästä ja toi-

veista riippuen toiminnallisen opinnäytetyön toteutustapa voi olla mm. vihko tai

opas. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.)

Toiminnallisen opinnäytetyön tärkeä toteuttamistapa on selvityksen tekeminen

(Vilkka & Airaksinen 2003, 51). Mietimme yhdessä henkilökunnan ja johtajien

kanssa, millainen työ palvelisi heitä parhaiten. Ehdotimme taskukokoista vihkoa

jokaiselle työntekijälle, josta olisi välitöntä apua käytännöntyössä, mutta henki-

lökunta koki muokattavan word-tiedoston hyödyllisemmäksi. Haavanhoito käsit-

teenä on laaja ja se pitää sisällään paljon asioita, niinpä meille kävi jo heti al-

kuun selväksi, että aihetta on jollain tavalla rajattava. Lähdimme kyselyllä kar-

toittamaan, millaista tietoutta haavoista ja niiden hoidosta juuri kyseisen palvelu-

talon hoitajat kokivat tarvitsevansa. Jotta kyselylomake tuottaa tulosta, on erit-

täin tärkeää, että kyselyn laatija ottaa laaja-alaisesti huomioon vastaajien halun,

ajan ja taidot vastata kyselyyn (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 187, 193).

Kyselylomakkeeseen olimme jo valmiiksi miettineet muutamia haavatyyppejä,

joista he saivat itse merkitä itselleen kiinnostavimmat haavat (3kpl). Lisäksi ky-

selyyn oli laitettu muun muassa haavojen ennaltaehkäisyyn liittyviä aiheita, joi-

20

hin työntekijät saivat vapaasti vastata, mihin he itse kokivat tarvitsevansa lisää

tietoa. Lomakkeita jaoimme 16 kpl, joista 13 henkilöä palautti lomakkeen ano-

nyymisti täytettynä. Kyselylomakkeisiin vastanneet hoitajat kokivat oikean haa-

vasidoksen valitsemisen tietyille haavatyypeille hyvin hankalaksi. He myös toi-

voivat tietoa haavojen ennaltaehkäisystä sekä yleistä tietoa haavoista. Yllätyk-

seksemme myös aseptiikasta toivottiin oma lukunsa ja sen oikeanmukainen

toteutus koettiin käytännössä vaikeaksi. Hoitajat toivoivat, että kertoisimme tar-

kemmin millaisia suojavälineitä heidän tulisi käyttää haavanhoitojen aikana.

Yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa päätimme luoda mahdollisimman moni-

puolisen kansion, jota palvelutalon haavahoitaja voi myöhemmin muokata ja

laajentaa lisää heidän omiin tarpeisiinsa nähden. Kun on valmiiksi luotu yksin-

kertainen paketti, sitä on helppo lähteä jatkossa työstämään työyksiköissä

oman näköiseksi. Työn tavoitteena oli luoda selkeä ja monipuolinen sekä käy-

tännöntyössä auttava haavanhoitokansio hoitohenkilökunnalle yksityiseen pal-

velutaloon.

Tietoa haavojen hoidosta löytyy runsaasti. Ongelmana taitaa enemmänkin olla

se, että haavanhoitotuotteet muuttuvat jatkuvasti parempaan suuntaan, joka

puolestaan aiheuttaa hämmennystä hoitajille. Lisäksi eri merkeillä on samankal-

taisia tuotteita, mutta tuotteita tulee käyttää ja käsitellä eri tavalla. Lähdimme

keräämään tietoa kirjallisuudesta sekä internetistä luotettavista lähteistä, mm.

Käypä hoidon ohjeista, terveysportin oppikirjoista, artikkeleista sekä Suomen

haavahoitoyhdistykseltä. Myös meidän oma työkokemus vanhuksista ja heidän

haavanhoidosta hieman auttoivat. Erityisosaamista ja -tietoutta lähti yksi kansio-

ta tehnyt opiskelija keräämään työharjoittelupaikkaan, ja siitä oli opinnäytetyön

kannalta suuri apu. Hän sai samalla myös kuvattua erilaisia haavoja luvan

kanssa.

21

6 KANSION JULKAISEMINEN HOITOHENKILÖKUNNALLE

Kun saimme haavanhoitokansion valmiiksi, sovimme kansion julkaisutilaisuu-

desta ja aikataulusta Espoon Eläkekotisäätiön palvelutalo Hopeakuun esimie-

hen kanssa. Teimme julkaisutilaisuutta varten power point esityksen, joka tuki

aihepiiriin kuuluvilla avainsanoilla keräämäämme haavanhoitokansion aineistoa

sekä teki esityksestämme selkeän. Julkaisutilaisuudessa oli läsnä sekä sai-

raanhoitajia ja lähihoitajia, yhteensä noin 10 hoitajaa, jotka tekevät haavanhoi-

dot asukkaille.

Aloitimme julkaisutilaisuuden kertomalla, että tulimme esittelemään tekemääm-

me haavanhoitokansiota, joka on toiminnallinen opinnäytetyömme. Kerroimme

hoitohenkilökunnalle ensin tulokset, jotka olimme saaneet heidän täyttämistään

kyselylomakkeista. Tulosten jälkeen keskityimme haavanhoitokansion sisällön

esittelyyn, tällöin julkaisutilaisuutta varten tulostettu haavanhoitokansio kiersi

yleisön joukossa, jotta hoitohenkilökunta voisi samalla tarkastella kansiota ja

sen sisältöä. Kerroimme esityksessämme tarkemmin myös haavan arvioinnista

Time-mallin mukaan sekä väriluokituksen käytöstä haavan hoidossa. Ajattelim-

me näin hoitohenkilökunnan saavan selkeämmän kuvan arvioinnin toteutukses-

ta, kuin vain lukemalla asiasta kansiosta. Myös lähteiden keruusta mainitsimme,

tällä osoitimme, että olemme perehtyneet aiheeseen monipuolisesti eri lähteitä

käyttäen. Esityksen aikana syntyi keskustelua. Hoitajat esittivät meille muutamia

kysymyksiä liittyen haavojen hoitoon ja tuotevalintaan, mitä he ovat nyt kohdan-

neet hoitotyössä. Haavojen kuvailut kuultuamme, ehdotimme heille mahdollisia

hyviä tuotteita Time-mallia ja VPKM luokitusta apuna käyttäen.

Saimme esityksen loputtua palautetta hoitajilta. He kertoivat olevansa hyvin tyy-

tyväisiä tekemäämme monipuoliseen, mutta selkeään haavanhoitokansioon.

Usea tilaisuuteen osallistunut hoitaja kuvaili kansion tulevan tarpeeseen ja var-

masti auttavan ja selkeyttävän haavojenhoitoa. Henkilökunta piti erityisesti kan-

siossa olevista eri väriluokkiin soveltuvista tuotteista ja kauppanimien käytöstä,

koska tähän asti tuotteiden valinta oli koettu hyvin haastavaksi. Etenkin kuvien

22

käytöstä saimme hyvää palautetta. Kuvien avulla hoitajat kokivat, että voivat

verrata haavoja eri väriluokkiin sopiviksi ja täten hoitaa haavoja oikein.

Mainitsimme esityksessämme myös kivunhoidon merkityksen haavojen hyväs-

sä hoidossa, ja että olimme tehneet siitä oman pienen lukunsa kansioon, vaikka

saamiemme tulosten perusteella ei kivunhoitoa erikseen toivottukaan. Kerroim-

me, että koimme kuitenkin itse ettei kivunhoitoa voinut jättää kansiosta pois.

Hoitohenkilökunta oli tyytyväinen lisäykseemme ja totesivat asian olevan myös

heille tärkeä.

Kaiken kaikkiaan julkaisutilaisuus meni hyvin ja yleisö sai uutta tietoa haavojen-

hoidosta. Sovimme, että lähetämme täysin valmiin ja viimeistellyn haavanhoito-

kansion palvelutalo Hopeakuun hoitotyön esimiehelle word-tiedostona sähkö-

postiin. Hoitotyön esimies jakaa kansion Espoon Eläkekotisäätiön ryhmäkotei-

hin ja palvelutaloon hoitajien käyttöön.

23

7 POHDINTA JA EETTISYYS

Opinnäytetyötä tehdessä oma ammattitaitomme kehittyi aiheen parissa huimasti

ja tietoa tuli lisää. Muun muassa väriluokitus on käytännönläheinen ja auttaa

jatkossa käytännöntyössä paljon haavojen hoidossa. Myös painehaavan luoki-

tus siirtyy varmasti käyttöön haavojen hoidoissa. Olemme oppineet arvioimaan

ja kirjaamaan haavaa Time-mallin mukaan, joka käytännössä sisältää kaiken

tarpeellisen tiedon haavan hoitoa varten. Olemme myös ymmärtäneet, että poti-

laan luvalla, haavoista voi ottaa valokuvia, joista voi seurata haavan kehitystä.

Lisäksi tämän jälkeen osaamme paremmin lähteä etsimään tietoutta haavoista

ja niiden hoidoista sekä potilaan ohjaus haavojen hoitoon muuttuu varmem-

maksi. Opimme arvioimaan eettisestä näkökulmasta, mitä on potilaan hyvä,

kokonaisvaltainen hoito. Eettisessä pohdiskelussa tulee miettiä, millä tavalla

voisi edistää terveysalaa, terveyspalveluiden käyttäjien ja potilaan hyvää. Hoito-

työntekijälle on tärkeää omata hyvä eettinen perusta ja toimia hoitotyön eettisen

laadun takaamiseksi. Eettisten ohjeiden opettaminen tulee kuulua osaksi hoito-

työn peruskoulutusta. (Leino-Kilpi & Välimäki 2010, 3, 350.)

Halusimme myös tuoda kansioon pienen tietoiskun turvotuksen hoidosta. Aihet-

ta ei käsitellä haavanhoitokansiossa paljoa, mutta asia oli mielestämme mainit-

semisen arvoinen. Kansion tekoon osallistunut, työharjoittelussa haavapoliklini-

kalla ollut opiskelija, huomasi, miten suuri merkitys turvotuksen hoidolla on haa-

vojen paranemiselle. Poliklinikalla lähes kaikilla potilailla oli pitkittyneet haavat

säärten alueella juurikin turvotuksen laiminlyönnin vuoksi. Usein hoitohenkilö-

kunnalla, tai asiakkailla on käsitys, ettei turvotusta voisi hoitaa yhtäaikaisesti,

kun on käytössä haavanhoitotuotteita tai turvotuksen hoito koetaan hankalaksi,

koska sidokset kastuvat päivän myötä eritteistä ja niitä tulee vaihtaa. Poliklini-

kalla kuitenkin painotettiin, että turvotuksen hoidon toteuttamisen tehostamisella

on suuri merkitys haavan paranemiselle. Turvotus itsessään suurentaa haavaa

ja heikentää raajan verenkiertoa, mikä puolestaan on suoranainen este haavan

paranemiselle. Mitä erityksestä kastuviin siteisiin tulee, niin jatkossa tiedämme,

että on vain valittava oikeantyyppinen sidos, joka saa eritteen hallintaan. Turvo-

24

tuksen väheneminen myös vähentää erityksen määrää, kun kudokset voivat olla

vapaammin. Sairaanhoitajan ammatillisissa kompetensseissa määritellään, että

sairaanhoitajan tulisi osata tunnistaa erilaisia toimintavajauksia ihmisessä. Tä-

män kansion teon aikana olemme oppineet tunnistamaan laajemmin, miten

haavat syntyvät ja mitkä seikat vaikuttavat niiden paranemiseen.

Haavat ja haavanhoidot aiheuttavat usein kipuja potilaille. Sitä henkilökunta ei

pyytänyt kansioon mukaan, mutta itse koimme sen erittäin tärkeäksi osaksi

haavanhoitoa. Kivunhoidon pitäisi kuulua oleellisesti myös potilaan perushoi-

toon. Vaikkakin haavan normaaliin paranemisprosessiin kuuluu normaali kipu,

ei haavanhoitojen tulisi aiheuttaa potilaalle turhaa kipua. Käytännön työssä

olemme valitettavasti joutuneet kohtaamaan potilaita, joille haavanhoito tuottaa

äärimmäistä kipua. Potilaan kokema kipu ja tuska heikentävät potilaan elämän-

laatua ja myös potilaan motivaatiota haavanhoitoa kohtaan. Jos potilas on jou-

tunut kokemaan kipua hoitojen yhteydessä, niin kynnys uusille hoidoille kasvaa

ja syntyy pelkotiloja, jotka voivat pahimmillaan entisestään rajoittaa potilaan

elämää. Potilaan kipu ja tuska voi aiheuttaa myös sairaanhoitajalle ahdistusta.

Mielestämme kivunhoitoon tulisikin kiinnittää enemmän huomiota haavoja hoi-

dettaessa. Eettisesti tarkasteltuna asiaa, hyvä kivunhoito kuuluu jokaisen pe-

rusoikeuteen. Sairaanhoitajan kompetensseissa mainitaan, että potilaan kivun

lievittäminen ja kivun hoito kuuluu hoitajan perusosaamiseen. Haavat aiheutta-

vat potilaille myös psyykkisiä ongelmia. Tässä työssä emme käsitelleet aihetta

yhtä kappaletta laajemmin, sillä se itsessään olisi jo yhden opinnäytetyön veroi-

nen aihe käsiteltäväksi. Sitä ei myöskään toivottu henkilökunnan puolelta, mutta

koimme, että siitä tulee mainita kansiossa.

Haavanhoitoon oppaita ja materiaaleja on paljon, joten ajoittain koimme, että on

vaikea rajata aihetta ja löytää hyvät, luotettavat lähteet. Potilaan haavanhoito

saattaa helposti jäädä vanhoihin tapoihin ja hoitoihin, vaikka näin ei saisi käydä.

Eettisesti pohdittuna, sairaanhoitajan tulee valita hoito, joka on potilaan tilan-

teen mukaan yksilöllisesti suunniteltu ja mahdollisesti hyväksi todettu. Potilasta

ja potilaan tahtoa pitää kuunnella sekä hoitajan tulee hankkia tutkittua tietoa.

Hoitajien tulee toimia eettisesti perustellen toimintaansa hyväksyttyjen toiminta-

25

tapojen mukaan. Sitoutuminen ja oman toiminnan perusteleminen kuuluu hy-

vään ammatilliseen toimintaan. (Leino-Kilpi & Välimäki 2010, 19.) Sairaanhoita-

jan kompetensseissa sanotaan, että tulisi hyödyntää tutkittua tietoa ja sitä kaut-

ta saatuja tutkimustuloksia hoidossa ja hoidon seurannassa. Haavanhoidossa

se on erittäin tärkeää, sillä mitä nopeammin löydetään oikea hoito, sitä parem-

mat mahdollisuudet on paranemiselle.

Tuimme toisiamme opinnäytetyöprosessin ajan ja etsimme yhdessä luotettavat

lähteet. Meillä oli selkeä ja toimiva työnjako. Tunnemme toisemme jo entuudes-

taan sekä työskentelytapamme, niinpä oli helppo lähteä suunnittelemaan työn-

jakoa. Tiesimme toistemme vahvuudet ja heikkoudet ja pyrimme hyödyntämään

niitä kansion ja raportin tekemisessä. Yritimme saada työstä selkeän ja niin sa-

notusti ytimekkään kansion. Kuitenkin lopussa huomasimme, että käsittelimme

ehkä liikaakin asioita, emmekä osanneet täysin rajata ja tiivistää. Jos kansiosta

olisi tullut taskuversio kaikille hoitajille, niin olisimme tiivistäneet ja karsineet kä-

siteltäviä aiheita ja keskittyneet vain muutamaan aiheeseen. Mutta koska meiltä

toivottiin word-tiedostoa, annoimme itsellemme luvan laajentaa kansiota ja ai-

heita. Halusimme tuottaa kansioon laadukasta ja nykyaikaista tietoutta tutki-

muksiin perustuen. Kansio on mielestämme hyvä pohja, jota Espoon Eläkeko-

tisäätiö pystyy muokkaamaan, joko poistamalla turhaa tietoa tai lisäämällä jotain

lisää. Toivomme, että tästä kansiosta on aidosti apua ja hyötyä hoitajille jatkos-

sa, jotta potilaat voivat saada laadukasta ja kivutonta haavanhoitoa.

26

LÄHTEET

Baranoski, Sharon & Ayello, Elizabeth A. 2011. Wound care essentials. Viitattu

23.11.2017 https://ebookcentral-proquest-

com.anna.diak.fi/lib/diak/reader.action?docID=3417865

Brown, Annemarie 2014. Stratiegies to reduce or eliminatewound pain. Nursing

Times NT, London Vol. 110, Iss 15, (Apr 9- Apr 15, 2014): 12-5. Vii-

tattu 30.10.2017 https://search-proquest-

com.anna.diak.fi/docview/1518509148/fulltext/778DE4C7A00D434

7PQ/20?accountid=27043

Diabeetikon jalkaongelmat 2009. Käypä hoito. Viitattu 14.11.2016.

http://www.terveysportti.fi.anna.diak.fi:2048/dtk/ltk/koti?p_haku=dia

beetikon%20jalkaongelmat

Ellonen, Markku 2010. Dopplerlaitteen käyttö perusterveydenhuollossa. Käypä

hoito. Viitattu 23.4.2017

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01500

European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP) 2014. Treatment of Pres-

sure Ulcers: Quick Reference Guide. Viitattu 16.11.2016

http://www.epuap.org/wp-content/uploads/2016/10/quick-reference-

guide-digital-npuap-epuap-pppia-jan2016.pdf

Hannuksela, Matti 2012. Säärihaava. Viitattu 15.11.2016

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00

511

Hietanen, Helvi; Iivanainen, Ansa; Seppänen, Salla & Juutilainen, Vesa 2005.

Haava. Porvoo: WSOY.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=67

7D38C72960F7A8147A476B12901879?id=hoi50058

Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2005. Tutki ja kirjoita. Hel-

sinki: Tammi.

Juutilainen, Vesa & Hietanen, Helvi 2013. Haavanhoidon periaatteet. Helsinki:

Sanoma Pro Oy.

27

Kananen, Jorma 2015. Opinnäytetyön kirjoittajan opas. Näin kirjoitan opinnäyte-

työn tai pro gradun alusta loppuun. Jyväskylä: Jyväskylän ammatti-

korkeakoulu.

Käypä hoito 2014. Krooninen alaraajahaava. Viitattu 18.10.2017.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50058

Laaksonen, Camilla; Kuukasjärvi, Anja & Ylönen, Minna. 2016. Tutkimusklubit

hoitotyötä kehittämässä. Viitattu 14.11.2016

http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166296.pdf

Leino-Kilpi, Helena & Välimäki, Maritta 2010. Etiikka hoitotyössä. Helsinki:

Wsoy.

Liimatainen, Katja & Vähätalo, Jenna 2010. Haavan paraneminen. Haavan seu-

rantakortin tuottaminen. Viitattu 16.11.2016

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23200/liimatainen_v

ahatalo.pdf?sequence=2

Mölnlycke Health Care 2013a. Haavanhoidon tuoteluettelo. Hellävaraista ja te-

hokasta hoitoa. Mölnlycke Health Care Oy. Helsinki. Viitattu

24.5.2017

http://www.molnlycke.fi/Documents/FIN/Wound%20Care/Haavanho

idon%20tuotekatalogi.pdf

Mölnlycke Health Care 2013b. Mepilex® XT. Mölnlycke Health Care Oy. Helsin-

ki. Viitattu 24.5.2017

http://www.molnlycke.fi/Documents/FIN/Wound%20Care/Mepilex%

20XT.pdf

Mölnlycke Health Care 2017. Geeliytyvä kuitusidos-Exufiber.Viitattu 24.5.2017

http://www.molnlycke.fi/edistykselliset-

haavanhoitotuotteet/alginaatit-geelit/exufiber/

Saha, Kerttu 2014. Bakteeriviljelynäyte kroonisesta haavasta. Ihmisen tervey-

den tähden. Viitattu 23.4.2017

http://www.epshp.fi/files/6511/Bakteeriviljelynayte_kroonisesta_haa

vasta_05-03-2014.pdf

Sairaanhoitajan kompetenssit eli osaamisvaatimukset. Diak.

Sorbact ® 2015. Green wound healing. Opas haavanhoitoon Sorbact ® haa-

vanhoitotuotteilla. Viitattu 24.5.2017 https://sorbact.fi/wp-

28

content/uploads/sites/4/2v_OPAShaavanhoitoon_Sorb_010316te-

1.pdf

Steripolar 2014. Kun hoitotulokset ratkaisevat. PolyMem käyttöohjeet. Viitattu

24.5.2017

http://www.steripolar.fi/images/PolyMem/polymem_kayttoohjevihko

_a5_e-versio.pdf

Steripolar. Haavahelpperi. Viitattu 24.5.2017

http://www.steripolar.fi/verkkokauppa/images/stories/polymem_qua

drafoam/Haavahelpperi_PolyMem.pdf

Suomen Haavanhoitoyhdistys ry 2010. Avoimen haavan VPKM- väriluokitus

helpperi. Viitattu 16.11.2016

http://www.shhy.fi/site/assets/files/1041/avoimen_haavan_helpperi.

pdf

Suomen Verisuonikirurginen yhdistys ry 2017a. Infektoitunut haava. Viitattu

23.4.2017 https://verisuonikirurgit.yhdistysavain.fi/hoito-

ohjelma/infektoitunut-haava/

Vilkka, Hanna & Airaksinen, Tiina 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Jyväskylä:

Tammi.

LIITE 1 Kyselylomake

Anttila Taija, Pellinen Susanna & Suomi Suvi

28.9.2016

HAAVANHOITO-OPPAAN

TIETOJEN KARTOITUS

Opinnäytetyönämme on luoda Espoon Eläkekotisäätiölle hoitohen-

kilökunnan käyttöön haavanhoito-opas. Oppaan tarkoituksena on

auttaa hoitohenkilökuntaa erityyppisten haavojen hoidossa ja ke-

hittää hoitajien ammattitaitoa. Teiltä saamiemme ehdotelmienne

pohjalta luomme oppaan käyttöönne. Palauta lomake välittömästi

täyttämisen jälkeen tai viimeistään 17.10.2016 Susanna Pellisen

lokeroon.

Haavanhoito-oppaan tietojen kartoi-

tus

Tarkoituksenamme olisi tuoda oppaalla tietoa haavojen ennal-

taehkäisystä sekä muutamien erityyppisten haavojen hoito-

ohjeista ja auttaa valitsemaan oikeanlainen tuote haavojen hoi-

toon.

1. Millaista tietoa koet tarvitsevasi haavojen ennaltaehkäisyyn

liittyen? Kirjoita seuraavien otsikoiden alle tarkennusta

ihon perushoito

asentohoito

ravitsemus

hygienia

muu, mitä?

2. Millaisten haavojen hoitoon haluat meidän oppaassa keskitty-

vän? Ympyröi kolme tärkeintä

säärihaavat

onkalohaavat

painehaavat

palkeenkielet

katteiset/infektoituneet haavat

runsaasti erittävät haavat

leikkaushaavat

muu, mikä?

3. Millaisia neuvoja tarvitset valitsemistasi haavatyypeistä? Kir-

jaa alle.

LIITE 2 Tuotekäyttökysely

Hei!

Olemme kolme sairaanhoitajaopiskelijaa Diakonia- ammattikorkeakoulusta Helsingin yksiköstä.

Teemme opinnäytetyönä haavanhoito-kansiota Espoon Eläkekotisäätiön hoitohenkilökunnan

käyttöön. Tarkoituksenamme on kansion muodossa esitellä mahdollisia haavanhoito tuotteita

erityyppisten haavojen hoitoon.

Lähestymmekin tällä viestillä teitä kysyäksemme voisimmeko käyttää tuotteidenne kauppanimiä

opinnäytetyössämme geneeristen nimien lisäksi?

Toivoisimme Teiltä mahdollisimman pikaista yhteydenottoa.

Ystävällisin terveisin

Taija Anttila, Susanna Pellinen & Suvi Suomi

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Helsingin toimipaikka

LIITE 3 Haavanhoitokansio

HAAVANHOITOKANSIO

Espoon Eläkekotisäätiö

Taija Anttila, Susanna Pellinen, Suvi Suomi

Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki

2017

1

SISÄLLYS

IHO ..................................................................................................................... 3

ERILAISIA HAAVATYYPPEJÄ ........................................................................... 4

Onkalohaava ................................................................................................... 4

Säärihaava ...................................................................................................... 5

Runsaasti erittävä ja infektoitunut haava ......................................................... 7

Painehaava ..................................................................................................... 8

Painehaavojen asteet ...................................................................................... 8

Haavojen väriluokitus ja tuotevalinta ............................................................. 11

HAAVAN PARANEMINEN ................................................................................ 13

Inflammaatio- eli tulehdusvaihe ..................................................................... 14

Korjausvaihe eli proliferaatio ......................................................................... 14

HAAVOJEN PARANEMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT ................................ 15

Paikalliset tekijät ............................................................................................ 15

Systemaattiset tekijät .................................................................................... 16

Psykososiaaliset tekijät ................................................................................. 16

KIPU HAAVANHOIDOSSA ............................................................................... 17

Akuutti kipu ............................................................................................. 17

Krooninen kipu ........................................................................................ 18

Nosiseptiivinen kipu (kudosvauriokipu) ................................................... 18

Neuropaattinen kipu (hermovauriokipu) .................................................. 18

Kivun arviointi.................................................................................................... 19

Kivunhoito ......................................................................................................... 20

MUUTA HAAVANHOITOON LIITTYVÄÄ ASIAA .............................................. 21

Aseptiikka ......................................................................................................... 21

Käsihygienia ja desinfektio ............................................................................ 22

Suojaimet ...................................................................................................... 23

Asentohoito ....................................................................................................... 24

Ihonhoito ........................................................................................................... 24

Ravitsemus ....................................................................................................... 26

Täydennysravintovalmisteet .................................................................... 27

LÄHTEET .......................................................................................................... 28

2

Tämä haavanhoitokansio on tehty opinnäytetyönä sairaanhoitaja AMK tutkin-

nossa yhteistyössä Espoon Eläkekotisäätiö palvelutalo Hopeakuun kanssa.

Kansiossa käytetyt väriluokituksiin sisältyvät kuvat on kuvattu itse hoitamiltam-

me potilailta ja olemme saaneet luvat kuvien julkaisuun.

Haavanhoitotuotteet on esitelty tuotteiden kauppanimillä. Olemme saaneet luvat

kauppanimien käyttöön tuoteyrityksiltä.

Opinnäytetyö kokonaisuudessaan löytyy Theseus tietokannasta hakusanoilla

avoin haava, haava, haavanhoitokansio, haavanhoito, haavanhoitotuotteet, pai-

nehaava, säärihaava, infektoitunut haava.

3

IHO

Iho on kehomme suurin elin ja se kattaa painostamme n.10 %. Iholla on eri teh-

täviä, mm; suojata (mikrobit, kemikaalit), tuntea (aistia), säädellä lämpöä, ai-

neenvaihdunta ja immuunipuolustus. Ikääntyessä ihon toiminta haurastuu ja

hidastuu, jonka takia ihon rakenne muuttuu. Ihon hyvä perushoito on paras en-

naltaehkäisymenetelmä haavojen syntymiselle.

Ihossa on kaksi kerrosta, epidermis (orvaskesi) ja dermis (verinahka).

Kuva 1. Ihon kerrokset

Epidermiksen tehtävä on suojata elimistöä ulkoisilta tekijöiltä eli kemikaaleilta,

infektioilta ja fysikaaliselta ärsytykseltä. Epidermiksen alin solukerros, tyvisolu-

kerros, tuottaa melaniinia. Tyvisolukerroksessa on tyvikalvo, joka pitää epider-

mistä tiukasti kiinni dermiksessä. Dermiksessä on sidekudosta, verisuonia, imu-

teitä, tuntohermoja ja tulehdussoluja. Myös dermiksen ansiosta, iho on joustava

ja luja siellä sijaitsevien kollageenien ja elastiinien takia.

Vanhetessa ihon verisuonitus vähenee, jonka takia haavan paranemiskyky

huonontuu. Myös ihotunto ja muut aistimukset heikkenevät, sillä ihon hermo-

päätteiden määrä vähenee. Ihon epidermis ohentuu jonkin verran, mutta

enemmän vasta 70. ikävuoden jälkeen. Ihossa on elastisia säikeitä, jotka pitävät

4

ihon kimmoisana. Nämä säikeet alkavat hajota noin 50–60. ikävuoden jälkeen,

jonka seurauksena ikääntynyt iho ei ole yhtä kimmoisaa kuin nuorena. Ikäänty-

essä ihon immuunivaste, solujen uusiutuminen, haavan paraneminen, talin ja

hien eritys, lämmönsäätely, tuntoaistimukset ja D-vitamiinin tuotto heikkenevät.

ERILAISIA HAAVATYYPPEJÄ

Onkalohaava

Onkalohaava on nimensä mukaisesti onkalo tai käytävä, joka ulottuu ihon pin-

nalta ihon muihin kudoksiin. Onkalohaavassa haavanpohjan voi tuntea. Syitä

onkalohaavan syntyyn on esimerkiksi pitkittynyt paine tai haavan tulehtuminen.

Haavaa hoidettaessa tavoitteena on saada haavanpohja paranemaan. Tämä

mahdollistuu siten, että haava puhdistetaan kuolleesta kudoksesta ja eritteestä

sekä estetään haavan suuaukon liian aikainen sulkeutuminen. Onkalohaavaa

hoidettaessa on hyvä tietää haavan synnyn syy sekä syvyys. Mittaamalla haa-

van syvyys saadaan selville, onko haavanpohjaan kosketusyhteyttä.

Haava puhdistetaan ruiskuttamalla haavanhuuhtelunestettä, keittosuola- tai ve-

typeroksidiliuosta, ruiskun ja katetrin avulla suoraan onkaloon, kunnes huuhte-

luneste on täysin kirkkaan väristä. Vetyperoksidia ei kuitenkaan saa käyttää

pitkäaikaisesti, varsinkaan puhtaalle haavalle, koska sen käytöllä on haittaa ter-

veisiin soluihin. Vetyperoksidin vaikutusmekanismi perustuu haavan desinfioin-

tiin. Jos kuitenkin päädytään vetyperoksidi huuhteluun, niin tämän jälkeen tulee

haava huuhdella keittosuolalla. Pienten onkaloiden puhdistamisen voi suorittaa

mekaanisesti esimerkiksi haavakauhalla. Onkalohaavaa huuhdeltaessa on tär-

keää saada kaikki huuhde pois haavasta. Jotta voidaan varmistua huuhteen

poistumisesta haavasta, voi potilasta esimerkiksi liikuttaa siten, että huuhde

valuisi pois haavasta tai huuhdetta voidaan myös imeä. Kuivaaminen voi tapah-

tua myös imeyttämällä huuhdetta kuitukankaaseen. Onkalohaavan erityksen

määrä ja koko määrittävät haavanhoitotuotteen valinnan. Haavanhoitotuotetta

5

laitetaan kevyesti onkaloon siten, että tuote koskettaa haavanpohjaan asti.

Tuotteen pään tulee aina jäädä onkalon ulkopuolelle, joka mahdollistaa tuotteen

poistamisen haavasta. Tuotetta ei myöskään saa laittaa onkaloon liian tiiviisti.

Kapeisiin ja lievästi/kohtalaisesti erittäviin onkalohaavoihin käytetään hoitona

nauhamaista kangastuotetta. Jos onkalo erittää runsaasti, on hoitona tällöin

vaahto- tai alginaattituote. Onkalohaavan arviointi on hyvin tärkeää. Hoitoker-

tomuksessa tulee näkyä myös haavaan laitettujen sidosten määrä ja pituus.

Säärihaava

Säärihaavat liittyvät yleensä valtimosairauksiin ja/tai diabetekseen ja ne reagoi-

vat huonosti hoitoihin. Useimmiten syinä näihin haavoihin on korkea verenpai-

ne, valtimoiden kalkkeutuminen, diabetes, lihavuus tai sydämen vajaatoiminta.

Yleisempiä säärihaavoja ovat laskimoperäiset ja valtimoperäiset haavat sekä

diabetekseen liittyvät haavat.

Laskimoperäiset haavat sijaitsevat tavallisesti kehräsluun yläpuolella säären

sisäpuolella. Potilaalla on voinut olla esim. tukos syvässä laskimossa alaraajas-

sa ja laskimoiden läpät ovat tuhoutuneet ja ihoon on kohdistunut painetta. Haa-

va on matala, kosteapohjainen, erittävä ja siinä on yleensä kuollutta katetta (fib-

riinikatetta). Alaraajassa esiintyy turvotusta ja kuumotusta ja siinä voi esiintyä

suonikohjuja. Ympäröivä iho on pigmentoitunutta ja panssaroitua. Kun raajaa

pidetään kohoasennossa, kipu hellittää. Parantumista edistetään turvotuksen

hoitamisella tukisukkien tai -sidosten avulla, jolloin laskimopaine pienenee, mut-

ta ennen hoitoa tulee selvittää jalan riittävä valtimoverenkierto. Verenkierto mi-

tataan dopplerlaitteella, josta lasketaan ABI-indeksi. Normaali ABI-arvo on 1,0–

1,3. ABI-indeksi eli ankle-brachial index tarkoittaa nilkka- olkavarsi painensuh-

detta.

6

Kuva 2. Laskimoperäinen säärihaava. ©Raimo Suhonen

Valtimoperäiset haavat esiintyvät jalkaterissä sekä myös säärissä. Diabetes

liittyy yleensä valtimoperäisen haavan syntyyn. Haavanpohja on kuiva ja kal-

vakka. Niissä on kuollutta mustaa kudosta, nekroottista katetta ja ihon ympärys

punoittaa ja iho on ohentunut. Perifeeriset sykkeet tuntuvat huonosti tai voivat

puuttua kokonaan. Verenkierron tila tulisi selvittää mahdollisten tukosten tai ah-

taumien varalta. Haavat ovat tavallisesti kivuliaita ja kun raajaa roikottaa, kipu

helpottaa.

Diabeteshaavat syntyvät yleensä päkiöihin, kantapäihin ja joskus myös varpai-

siin. Haava voi syntyä pikku haavasta tai hiertymästä. Diabeetikoilla esiintyy

neuropatiaa ja he altistuvat tukkivalle ääreisvaltimotaudille. Neuropatiaa esiintyy

kahtena erilaisena tyyppinä, sensorinen- ja motorinen neuropatia. Sensorisessa

neuropatiassa potilaalla esiintyy tuntohäiriöitä, jotka jaloissa altistavat han-

kaumille esim. kengässä on vierasesine, jota diabeetikko ei tunne. Motorinen

neuropatia aiheuttaa asentovirheitä, esim. poikkeavan kävelytyylin, joka rasittaa

jalkoja. Tukkiva ääreisvaltimotauti taas altistaa iskeemisille haavoille ja pahim-

missa tapauksissa jopa kuolioille. Diabeteksen huono hoitotasapaino on merkit-

tävä syy haavojen syntymiseen. Diabeettiset haavat toimivat infektioportteina

(rikkonainen iho) tuntopuutosten vuoksi, jolloin herkästi tulee haavoja jalkapoh-

jiin ilman että potilas sitä itse huomaa. Infektiot hidastavat haavojen paranemis-

ta entisestään.

7

Runsaasti erittävä ja infektoitunut haava

Runsaasti erittävällä haavalla tarkoitetaan haavaa, jonka eritys on runsasta ja

toisinaan hallitsematonta. Hoidossa ja tuotevalinnassa on tärkeää saada eritys

hallintaan. Tulee myös ymmärtää eritystä lisäävät tekijät, kuten kudosturvotus,

paine tai infektio. Normaalisti eritteen tulisi olla nestemäistä ja väriltään kirkasta.

Eritteessä ei myöskään ole pahaa hajua. Runsaasti erittävälle haavalle valitaan

haavanhoitotuotteeksi tarpeeksi imeväinen sidos. Lisäksi sidoksen tulee sitoa

erite itseensä ilman, että ympärysiholle aiheutuu hautumista eli maseraatiota.

Infektion yhteydessä haavalla esiintyy seuraavia asioita:

Kipua, kosketusarkuutta, punoitusta, kuumotusta ja turvotusta.

Haava alkaa erittää enemmän ja erite pahan hajuista.

Haavan paraneminen hidastuu/loppuu. Haava voi suurentua.

Vuotoherkkyys haavalla lisääntyy ja granuloiva kudos haavalla muuttuu

tummemmaksi.

Jotta voidaan puhua haavainfektiosta, tulee yllämainituista infektion merkeistä

näkyä haavalla ainakin yksi kliininen löydös. Haavalla voi olla katetta ilman, että

infektiota on. Haavalta otetaan bakteeriviljely vain jos epäillään infektiota. En-

nen bakteeriviljelyn ottoa, tulee haava puhdistaa mekaanisesti katteesta ja kuol-

leesta kudoksesta. Näyte otetaan kyrettinäytteenä eli syvämärkänäytteenä puh-

distetulta haavanpohjalta. Myös ns. pintamärkänäyte voidaan ottaa näytteenot-

totikulla haavalta, mutta tutkimusnäytöillä on osoitettu olevan heikoimmat tulok-

set bakteeriviljely vertailututkimuksissa.

Haavoja hoidettaessa tulee muistaa, että infektoituneet haavat hoidetaan aina

viimeiseksi. Infektoituneen haavan hoidonperiaatteisiin kuuluu infektoituneen ja

kuolleen kudoksen poistaminen. Lisäksi aina tulee konsultoida lääkäriä.

8

Painehaava

Painehaava syntyy pitkittyneestä paineesta, myös kitka, ihon venytys ja hanka-

us altistavat painehaavojen syntymiselle. Alttiimpia paikkoja painehaavoille ovat

kohdat, joissa luu on lähellä ihon pintaa, ulkonevat alueet, esim. kantapää ja

istuinluu. Painehaavat jaetaan neljään asteeseen ja paikallishoito määräytyy

asteiden mukaan. Lisäksi on otettava huomioon taustatekijät, jotka ovat vaikut-

taneet haavan syntyyn.

Painehaavojen asteet

European pressure ulcer advisory panel:n mukaisesti painehaavat luokitellaan

neljään asteeseen. Ensimmäisen asteen painehaavassa on punoitusta, joka ei

häviä asentoa vaihtaessa. Myös ihon värin muutos, kuumotus, turvotus sekä

ihoa ja ihonalaiskudoksen kovettuminen voivat olla merkkejä painevauriosta.

Hoitona ensimmäisen asteen painehaavoihin on kevyt rasvaus taputtelemalla,

koska punoittavaa aluetta ei saa hieroa. Hierominen voi pahentaa kudosvau-

riota. Alue suojataan haavakalvolla tai läpinäkyvällä haavalevyllä hankautumi-

sen ehkäisemiseksi. Ihoaluetta tulee tarkkailla joka päivä. Tarkkailu onnistuu

hyvin läpinäkyvän kalvon läpi. Hoitoon kuuluu myös oleellisesti paineen poisto

ihoalueelta, joka tarkoittaa asentohoitoa.

Kuva 3. Ensimmäisen asteen painehaava.

Toisen asteen painehaavaksi voidaan kutsua haavaa, joka on pinnallinen ihon

tasossa oleva haava, joka ulottuu epidermikseen, dermikseen tai molempiin

asti. Haava on pinnallinen ja kliiniseltä kuvaltaan se edustaa nirhaumaa, rakku-

9

laa tai pinnallista punaista haavaa. Hoitona toisen asteen painehaavoihin on

ensimmäisen asteen haavan tavoin paineen poisto. Lisäksi haava suojataan

kosteudelta. Tuotteina haavanhoidossa käytetään muotoiltuja hydrokolloidi- ja

vaahtolevyjä. Hoitoperiaatteena haavan paikallishoito on sama, kuin muidenkin

pinnallisten epitelisoituvien haavojen hoito.

Kuva 4. Toisen asteen painehaava.

Kolmannen asteen painehaavalla tarkoitetaan haavaa, joka on jo ihon läpi

ihonalaiseen rasvaan ulottuva ja joka ei lävistä faskiaa. Ihon lävistää haava,

jossa ihonalainen rasvakudos voi olla nekroosissa. Haava saattaa ulottua alla

olevan lihaksen peitinkalvoon eli faskiaan saakka, mutta ei lihakseen. Hoito

kolmannen asteen painehaavoihin on sama kuin erittävissä ja syvissä haavois-

sa. Mahdollinen haavalla oleva nekroosi poistetaan, jotta paraneminen voi al-

kaa. Haava myös suojataan kosteudelta. Kyseeseen tulee myös toukka- ja ali-

paineimuhoidon hyödyn arviointi haavanhoidossa. Mikäli hoidoista huolimatta

haavalla ei näy selviä paranemisen merkkejä kolmen viikon aikana, on syytä

ottaa yhteys lääkäriin ja arvioida hoitoa uudelleen. Kyseiset haavat saattavat

vaatia parantuakseen myös hoitoa kirurgisesti.

Kuva 5. Kolmannen asteen painehaava.

10

Neljännen asteen painehaavassa haava on syvä, lihakseen tai luuhun ulottuva

laaja kudostuho, jossa nekroosi tai vaurio ulottuu lihakseen, jänteisiin, luuhun tai

niveleen asti. Vaurion pinnalla oleva iho on vaurioitunut, mutta voi silti olla ehjä-

kin. Painehaava, joka kuuluu neljänteen asteeseen, hoidetaan samoin kuin run-

saasti erittävät, syvät tai onkaloituneet haavat. Jos haavanpohjalla on näkyvissä

luu tai jänne, tulee ne pitää kosteina. Tähänkin haavaan hoitona voidaan käyt-

tää alipaineimuhoitoa ja toukkahoitoa. Usein neljännen asteen haava vaatii pa-

rantuakseen kirurgisen toimenpiteen. Toimenpide tulee kyseeseen vasta silloin,

kun potilaan perusterveydentila sairauksineen ja ravitsemuksineen on saatu

tasapainoon.

Kuva 6. Neljännen asteen painehaava.

HAAVAN ARVIOINTI

Haavaa hoidettaessa tulee haava aina arvioida. Arviointia tehdään Time-mallin

mukaan. Time-toimintamallista on hyötyä sekä haavan hoidossa, että diagnos-

tiikassa. Jotta diagnoosiin päästään, tulee haavalta arvioida eri osa-alueet.

Huomiot eri osa-alueissa määrittelevät haavan oikeantyyppisen hoidon. Sana

Time muodostuu sanoista:

Tissue= Kudos

Infection= Tulehdus

Moisture= Kosteus

Edge= Reuna

11

Haavojen väriluokitus ja tuotevalinta

Haavanhoitoa suunniteltaessa ja toteutettaessa olisi hyvä käyttää haavan väri-

luokitusta. Eri värit haavoilla kertovat haavakudoksesta ja kosteudesta. Haavo-

jen puhdistus, tuotevalinta ja hoitoväli määräytyvät haavan syvyyden, kudostyy-

pin ja erityksen mukaan. Sana VPKM tulee väreistä vaaleanpunainen, punai-

nen, keltainen ja musta.

Vaaleanpunainen

Haavan iho on epitelisoitunut uudiskudos (uudistunut iho), joka on hyvin herkkä

vaurioille. Iho on ohutta. Tälle haavaluokalle sopivia tuotteita ovat mm. Poly-

mem®, Sorbact® Foam, Sorbact® Kirurginen sidos, Sorbact® Sidetaitos, Sor-

bact® Gel, Mepilex® tai Mepilex® Transfer.

Punainen

Haavan iholla voi olla vähän epitelisoitunutta kudosta (uudistunutta ihoa), mutta

lisäksi granulaatiokudosta (haavaan kasvava sidekudos). Haavan voi olla väril-

tään tummanpunainen tai jopa vaaleanpunakka. Eritys on vähäistä tai sitä ei ole

laisinkaan. Sidokseksi valitaan haavaympäristön kosteutta ja tasaista lämpöä

ylläpitäviä, tuoretta kudosta ja ympärysihoa suojaavia sidoksia. Tälle haavaluo-

kalle sopivia tuotteita ovat mm. PolyMem®, Sorbact® Foam, Sorbact® Sidetai-

tos, Sorbact® Gel, Sorbact® Haavatyyny, Mepilex®, Mepilex®Lite tai Mepilex®

Transfer.

12

Kuva 7. Punainen haava. ©Susanna Pellinen

Keltainen

Haava voi olla katteinen tai kuolleen kudoksen peitossa. Haava voi myös olla

kuiva tai kostea, joskus jopa erittää hyvin runsaasti. Kudos voi olla sitkeää tai

pehmeää. Katteen väristä voi päätellä kosteustasapainon haavassa. Haavan-

hoidossa periaatteena on fibriinikatteen poistaminen ja/tai pehmittäminen. Si-

dokseksi valitaan sellaisia tuotteita, joissa on imukykyä, kuitenkin niin, että yllä-

pidetään haavaympäristön kosteutta. Lisäksi sidoksien tulisi olla mahdollisiin

onkaloihin muotoutuvia. Tälle haavaluokalle sopivia tuotteita ovat mm. Poly-

Mem®, PolyMax®, PolyMax Silver®, Sorbact® Foam, Sorbact® Gel, Mepilex®

XT, Mepilex® Border, Mepilex® Transfer tai Exufiber®.

13

Kuva 8. Punainen/Keltainen/Musta haava. ©Susanna Pellinen

Musta

Haavalla oleva kudos on pehmeää tai kovaa. Kosteustasapainon voi arvioida

nekroosin (kuollut kudos) väristä. Haavanhoidossa periaatteena on nekroottisen

kudoksen pehmittäminen ja/tai poisto. Ongelmia, joita esiintyy nekroosihaavalla,

ovat infektioriskin kohoaminen sekä kokoaikainen tulehdustila. Haavassa on

myös hajua sekä haavan syvyyden määrittäminen on haasteellista nekroosin

vuoksi. Tämä kaikki hidastaa ja vaikeuttaa haavan paranemista. Tälle haavalle

sopivia tuotteita ovat: PolyMem®, Sorbact® Gel tai Hypergel®.

Kuva 9. Musta haava. ©Susanna Pellinen

HAAVAN PARANEMINEN

Haavan paranemisessa on kyse monimutkaisesta biologisesta tapahtumasta.

Paranemiseen vaikuttavat itse haava sekä haavan ympärysihon kudosten olo-

suhteet. Haavat paranevat asteittain ja jos paranemisprosessi jonkin syyn vuok-

si estyy, hidastuu tai pysähtyy, haava voi muuttua krooniseksi. Paranemispro-

sessin vaiheet ovat osittain päällekkäisiä ja toisistaan riippuvaisia. Nämä vai-

14

heet voidaan selkeästi tunnistaa paranemisen aikana. Paranemisen vaiheet

ovat; tulehdusreaktio eli inflammaatio, korjausvaihe eli proliferaatio ja maturaa-

tio eli kypsymisvaihe.

Kuva 10. Haavan paranemisen vaiheet.

Inflammaatio- eli tulehdusvaihe

Tämä vaihe aloittaa haavan paranemisprosessin ja se kestää muutamia päiviä.

Vaiheen tarkoitus on elimistön suojeleminen lisävaurioilta ja puhdistaa haava-

aluetta kuolleesta kudoksesta, mikrobeista ja vierasmateriaaleista. Inflammaa-

tiovaiheen alussa verenvuoto haavassa tyrehtyy. Vaihe muistuttaa ulkoisesti

tunnusmerkeiltään infektoitunutta haavaa, mutta se kuuluu normaaliin pa-

ranemisprosessiin. Mikäli haavaan ei synny infektiota niin normaali tulehdusre-

aktio helpottaa muutaman päivän aikana.

Korjausvaihe eli proliferaatio

Korjausvaiheessa haava täyttyy soluväliaineella, joka muodostuu verihyytymäs-

tä. Soluväliaineeseen kasvaa vähitellen verisuonia ja uutta sidekudosta (granu-

laatiokudos) muodostuu. Granuloituminen alkaa noin 3-5 vuorokauden kuluttua

haavan synnystä. Granulaatiokudoksen lisäksi haavaan muodostuu ihon tär-

keintä sidekudosainetta kollageeneja. Haavan reunat lähentyvät (kontraktio) ja

samanaikaisesti tapahtuu epitelisaatio, jolloin uudisihoa muodostuu ja epiteeli

kasvaa haavan pinnalle.

15

Maturaatiovaihe eli kypsymisvaihe

Kun haava on täyttynyt sidekudoksella, ja epitelisaatio on päättynyt, alkaa haa-

van kypsymisvaihe ja se voi kestää kuukausista vuosiin. Kollageeni ei enää li-

säänny vaan se vahvistuu ja kiinteytyy. Kypsymisvaiheen aikana haavan arpi-

kudos saa lopullisen vetolujuuden eikä haavakudoksessa ole ihokarvoja, hiki-

rauhasia tai talirauhasia.

HAAVOJEN PARANEMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

Hoitajina meidän tulee tiedostaa, että haavojen paranemiseen liittyy erilaisia

asioita, jotka vaikuttavat haavojen paranemiseen. Näitä asioita ovat haavan

syntyyn vaikuttaneet tekijät, tekijät jotka vaikuttavat haavojen paranemiseen

sekä haavojen paranemista viivyttävät tekijät. Näiden asioiden tiedostaminen ja

osaaminen ovat hyvä edellytys haavan hoidon suunnittelulle, toteutukselle ja

arvioinnille. Sekä potilaan, että hoitajan sitoutuminen haavan hoitoon, on para-

nemisen kannalta tärkeää.

Paikalliset tekijät

Haavat jaetaan akuutteihin ja kroonisiin haavoihin ikänsä perusteella. Alle 6 tun-

tia vanha haava on tuore ja voidaan sulkea kirurgisesti. Krooniseksi haavaksi

luetaan haavat, jotka ovat n.1 kk vanhoja. Kroonisten haavojen etiologia tulee

selvittää. Se, missä haava sijaitsee, vaikuttaa haavan paranemiseen. Kehon

liikkuvissa osissa haavaa on vaikea pitää liikkumattomana ja paraneminen voi

vaikeutua esim. repeämisen vuoksi. Haavaan voi kohdistua myös painetta, jos

haava sijaitsee kuormitusalueella. Myös haavan laajuus ja syvyys vaikuttavat

haavan paranemiseen. Haavan lämpötilalla on merkitystä paranemiseen, +37

astetta on ihanteellinen lämpötila haavan paranemiselle. Jos lämpötila laskee

alle tämän, mitoosi, granulaatio ja epitelisaatio häiriintyvät.

16

Haava ei saa olla liian kuiva, mutta eikä myöskään liian kostea. Haavasta erittyy

kudosnestettä, joka sisältää ravintoaineita ja kasvutekijöitä. Nämä edistävät

haavan paranemista ja estävät haavaa infektoitumasta. Haavasta erittyvä, lie-

västi hapan kudosneste, pitää haavan pH-arvon suotuisana paranemiselle ja

vähentää riskiä infektioille. Erittyvä kudosneste pitää yllä haavassa sopivaa kos-

teustilaa. Granulaatio, epitelisaatio ja haavareunojen kontraktio tapahtuvat par-

haiten kosteassa haavassa ja näin ollen haavalla on paremmat edellytykset pa-

rantua. Kudosnestettä erittyy eniten inflammaatiovaiheessa. Toisaalta liiallinen

eritys tai liian kosteiden sidosten pitäminen haavalla aiheuttaa haavan reunojen

ja ympärysihon maseroitumista (vettyminen), tämä hidastaa paranemisproses-

sia.

Systemaattiset tekijät

Potilaan ikä vaikuttaa haavojen paranemiseen, ikääntyneen ihmisen inflamma-

torinen vaste ja solujen uudelleen muodostus heikkenee ikääntyessä. Potilaan

perussairaudet vaikuttavat haavojen paranemiseen enemmän kuin ikä. Lääke-

aineista mm. kortikosterodit, immunosuppressiiviset lääkkeet ja jotkin syöpien

hoidossa käytettävät solunsalpaajat vaikuttavat haavojen paranemiseen.

Psykososiaaliset tekijät

Haavanhoito vaatii potilaalta aikaa ja sitoutumista. Huonoon sitoutumiseen vai-

kuttavia asioita voi olla mm. tiedon ja motivaation puute, haavan kieltäminen,

taloudelliset vaikeudet tai vaikea elämäntilanne. Monimutkaiset ja pitkäkestoiset

haavanhoidot, vaihtuvat hoitomenetelmät ja tuotteet voivat myös olla este sitou-

tumiselle. Myös usein vaihdettavat sidokset, epämukavuus tai kipu, haavan hi-

das paraneminen, käytettävien tuotteiden kalleus ja henkilökunnan vaihtuvuus

vaikeuttavat potilaan sitoutumista.

Elämäntavoilla on suuri merkitys haavojen paranemiselle. Tupakointi vaikuttaa

nikotiinin vuoksi perifeeristen verisuonten supistumiseen. Sen vuoksi varsinkin

raajoissa olevien haavojen perfuusio vähenee ja kudokset kärsivät hapenpuu-

17

toksesta. Haavat voivat lisäksi rajoittaa ihmisen toimintakykyä sekä sosiaalista

elämää. Haavat voivat myös vaikeuttaa arjesta selviytymistä, jolloin haavapoti-

las voi kokea avuttomuuden tunnetta.

KIPU HAAVANHOIDOSSA

Terveydenhuollonammattilaisen velvollisuuksiin kuuluu tarjota potilaille hyvää

kivunhoitoa ja näin lievittää potilaan kärsimyksiä. Kivunhoidon tavoitteena on

turvata potilaalle turvallinen ja tehokas kivunhoito. Tehokas kivunhoito mahdol-

listaa potilaan toipumisen edistymisen, haavan optimaalisen paranemisen ja

komplikaatioiden syntymisen vähentämisen. Kivun oikeanmukainen hoito koh-

distuu myös taloudellisuuteen positiivisesti. Hyvin toteutettu kivunhoito lisää po-

tilaan arjen toiminnoista selviämistä, unen mukavuutta, haavanhoidot onnistuvat

ja potilaan hoitomyöntyvyys lisääntyy.

Kivunhoitosuunnitelmassa tulisi olla potilaan peruslääkitys, tarvittaessa otettava

lääkitys ja toimenpidekivunhoito. Kivunhoidon lääkitystä suunniteltaessa tulisi

ottaa huomioon potilaan terveydentila (munuais- ja maksasairaudet), muu lääki-

tys, haavan koko ja sijainti.

Haavakivun luokittelu

Haavan paranemiseen kuuluu normaali haavasta aiheutuva kipu. Haavan para-

nemiseen kuuluu normaali haavasta aiheutuva kipu.

Akuutti kipu

Akuutti kipu on yleensä lyhytkestoista kipua ja voi johtua kipuärsykkeestä, ku-

dosvauriosta tai vammasta. Se suojaa elimistöä ja syyn selvittäminen ja pois-

taminen ovat tärkeitä. Akuutti kipu hoitamattomana johtaa kivun kroonistumi-

18

seen ja hidastaa haavan paranemisprosessia. Haavassa oleva pitkittynyt tuleh-

dus altistaa haavakivun kroonistumiselle.

Krooninen kipu

Akuutti ja krooninen kipu eroavat toisistaan ajallisesti. Jos kipu on kestänyt 3-6

kuukautta, on kipu kroonistunut. Kroonisessa kivussa kipua välittävät signaalit

vahvistuvat ja elimistön kipuaistimus herkistyy. Krooninen kipu voi olla kudos-

vauriosta johtuvaa tai hermoperäistä ja sen aiheuttajina voi olla mm. pitkittynyt

tulehdus haavassa, iskemia tai diabeteksen aiheuttamat hermomuutokset ja

psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Kroonisia haavoja yleensä ovat säärihaavat,

painehaavat ja diabeettiset haavat.

Nosiseptiivinen kipu (kudosvauriokipu)

Kudosvauriokipu johtuu ihon ja syvempien kudosten kipua aistivien sensoristen

hermopäätteiden ärsytyksestä, itse hermoradat kuitenkin toimivat normaalisti.

Kipureseptoreita on ihossa, ihonalaiskudoksessa, luukalvossa, nivelissä, lihak-

sissa ja sisäelimissä. Kudosvauriokipu paikallistuu kudosvaurioalueelle ja kipua

luonnehditaan tasaiseksi ja jatkuvaksi säryksi, potilas voi kuvata kipua teräväk-

si, pistäväksi ja repiväksi

Neuropaattinen kipu (hermovauriokipu)

Hermovauriokivussa potilaan tuntoaistimus on muuttunut, se voi voimistua tai

heikentyä. Hermovauriokipua aiheuttavat ääreishermojen vauriot (polyneuropa-

tia) esim. amputaation jälkeinen aavesärky. Hermovauriokipua potilaat luonneh-

tivat sietämättömäksi kivuksi ja se voi tuntua haavassa mm. pistelynä, sähköis-

kuina, puukoniskuilta tai hiirten vilistämiseltä iholla. Hermovauriokipu alkaa sekä

loppuu äkillisesti ja se tulee tunnistaa kudosvauriokivusta, koska sen hoito ero-

aa kudosvauriokivunhoidosta.

19

Kivun arviointi

Kivun arviointi haavanhoidossa on osa kokonaisvaltaista hoitotyötä ja sitä tulee

seurata monin erilaisin keinoin. Potilaan tuntema kipu on aina yksilöllistä ja tä-

hän vaikuttavat potilaan aikaisemmat kipukokemukset, myös potilaan tuntema

pelko ja ahdistus voivat vahvistaa potilaan kokemusta kivusta. Kun kipua arvioi-

daan, on lähtökohtana aina potilaan subjektiivinen kokemus kivusta. Jos potilas

ei jostain syystä pystyisi itse ilmaisemaan kokemaansa kipua, hoitajat arvioivat

sitä yhteistyössä moniammatillisen työryhmän kanssa ja tarkkailevat potilaan

kipukäyttäytymistä. Keskustelun ja erilaisten kysymysten kautta voidaan arvioi-

da potilaan kipua. Keskustelun tulee tapahtua rauhallisessa tilassa kiireettömäs-

ti ja tärkeää on antaa potilaan kuvata kipu tuntemuksiaan omin sanoin.

Kivun voimakkuuden mittaamisessa ja arvioinnissa voidaan käyttää apuvälineitä

esim.

Kipujanaa (VAS = visual analogue scale), kiputuntemus muute-

taan numeroiksi asteikolla 0-10 (0 tarkoittaa kivuttomuutta ja 10

pahin mahdollinen kipu)

Kasvoasteikkoa

Numeroasteikkoa (NRS =numeric rating scale)

Sanallista asteikkoa (VRS =verbal rating scale)

Kuva 11. Kipumittari

20

Kun asteikkoa valitaan, tulee ottaa huomioon potilaan kyky arvioida kipua ja

aikaisempia kokemuksia asteikoiden käytöstä.

Kipua arvioidaan jatkuvasti ja systemaattisesti ja sitä mitataan ja arvioidaan ai-

na ennen ja jälkeen toimenpiteen. Toimenpiteen jälkeen potilaan hoitokerto-

mukseen kirjataan toteutetut haavan hoidot sekä hoitoon liittyneet haitat. Tarkal-

la ja kuvaavalla kirjaamisella mahdollistetaan hyvä kivunhoidon jatkuvuus. Tär-

keää on myös arvioida ja kirjata kivunhoidon onnistumiset. Lääkehoidon onnis-

tumista voidaan mitata kysymällä potilaalta tyytyväisyyttä kivun hoitoon ja kipu-

lääkitykseen. Jos potilas ei pysty itse kertomaan edellä mainituista asioista, täy-

tyy hoitajan huomioida potilaan kipukäyttäytymistä haavanhoidon aikana. Lääki-

tyksen muuttamisesta tulee herkästi keskustella hoitavan lääkärin kanssa ja

lääkitystä tulee muuttaa, jos se on riittämätön, tai lääkitys aiheuttaa haittavaiku-

tuksia.

Kivunhoito

Haavaan tehtävät paikallishoidot aiheuttavat käsittelykipua, joten haavan riittävä

puhdistus vaatii tehokkaan kivunlievityksen. Tavoitteena on mahdollisimman

hyvä kivunhoito, joka mahdollistaa haavan paikallishoidon ja potilaan arkielä-

män sujumisen. Hyvällä kipulääkityksellä vähennetään myös potilaan ahdistusta

ja pelkoa, sekä kivusta johtuvia fysiologisia oireita mm. verenpaineen ja pulssin

nousua. Tehokas kivunlievitys parantaa tutkitusti myös keuhko-, kardiovasku-

laarista ja garstrointestinaalista toimintaa, jolloin haavan paraneminen on to-

dennäköisempää. Lääkityksen valinnassa ohjaava kriteeri on kivun voimakkuus,

WHO:n kipuportaikkoa apuna käyttämällä, voidaan potilaalle valita kivun hoi-

toon oikeanmukainen kipulääkitys. Haavoista johtuvaan kipuun käytetään

yleensä tulehduskipulääkkeitä ja parasetamolia, opioideja ja puudutusaineita.

Lääkitys tulee valita potilaalle yksilöllisesti, koska kaikilla kipulääkkeillä on vas-

ta-aiheita ja haittavaikutuksia. Haavapotilaan kivunhoito koostuu säännöllisestä

lääkityksestä ja rinnalla voidaan käyttää lääkkeettömiä hoitoja. Lääkkeettömiä

hoitokeinoja ovat mm. asentohoito, haavasidosten oikea valinta ja käyttö, haa-

21

van hellävarainen atraumaattinen käsittely, erilaiset fysikaaliset hoidot, fysiote-

rapia ja kylmä-, lämpö- ja hierontahoidot (lymfa).

MUUTA HAAVANHOITOON LIITTYVÄÄ ASIAA

Aseptiikka

Aseptiikan tarkoituksena on suojata haava tauteja aiheuttavilta mikrobeilta.

Haavojen hoidossa on tärkeää ymmärtää toimenpiteet, joilla voidaan ehkäistä

haavainfektioiden syntymistä ja infektioiden tarttumista. Henkilökunnalta asepti-

nen toiminta edellyttää tietoa, taitoa ja eettistä vastuuntuntoa toteuttaa suunni-

telmallista aseptista työskentelyä, jottei haavanhoitojen yhteydessä aiheuteta

tartuntoja. Hoitohenkilökunnan olisi hyvä omaksua aseptiset työskentelytavat

osaksi päivittäistä työskentelyä, ja aseptisia työskentelytapoja tulisi noudattaa

myös kiireen keskellä. Jokaisen haavanhoitoon osallistuvan henkilön tulee toi-

mia aseptisen työjärjestyksen mukaisesti ja omata aseptinen omatunto. Tällai-

sia toimenpiteitä on aseptiikka, hoitoympäristön siisteys ja potilaiden sijoittelu,

haavapotilaan eristys- ja varotoimet, haavasidosten ja instrumenttien jälkikäsit-

tely sekä käsien desinfektio ja suojainten oikeanlainen käyttö.

Aseptinen työjärjestys tulee suunnitella etukäteen, tarvittavat tavarat ja haavan-

hoitotuotteet kerätään valmiiksi ja edetään järjestelmällisesti puhtaasta likai-

seen. Infektoituneen haavan hoidossa aseptinen työskentely korostuu, sillä es-

tetään haavan lisäkontaminoituminen. Haavanhoitoympäristön tulee olla puh-

das, rauhallinen ja valoisa. Ovet ja ikkunat tulee sulkea ilmavirtojen kulkemisen

ehkäisemiseksi haavanhoidon aikana. Haavanhoitoon tulee varata tarpeeksi

aikaa, jotta potilas voidaan hoitaa kiireettömästi ja ilman turhia keskeytyksiä.

22

Käsihygienia ja desinfektio

Käsihygienialla tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, jolla pyritään ehkäisemään ja

vähentämään infektioita ja niitä aiheuttavien mikrobien siirtymistä henkilökun-

nan käsien välityksellä ympäristöstä tai potilaasta toiseen. Hyvin noudatettu kä-

sihygienia on tutkitusti tehokkain tapa vähentää infektioiden leviämistä. Haa-

vanhoidon aseptiikassa korostuu erityisesti hyvä käsihygienia ja suojakäsinei-

den oikeanlainen käyttö, ensimmäinen hoitoperiaate onkin hyvä käsihygienia

haavaa hoitavalta henkilöltä. Oikeaan käsihygieniaan kuuluu hyvä käsien pesu,

kynsien siisteys, käsien ihonhoito ja desinfektio sekä suojakäsineiden käyttö.

Hyvään käsihygieniaan kuuluu terve, ehjä ja kimmoisa iho, joka antaa suojan

mikrobeja vastaan. Ihottumat, ihorikot ja kynsivallintulehdukset voivat toimia

mikrobien kasvualustana ja näin ollen välittää infektioita potilaisiin. Pitkien kyn-

sien alustat (rakenne- ja geelikynnet) sekä käsikorut keräävät alleen kosteutta,

jonka vuoksi niissä esiintyy runsaasti mikrobikasvustoa, käsidesinfektioaineet

eivät pääse tuhoamaan kasvustoa näihin paikkoihin. Kynsilakkaa ei suositella

käytettävän, koska lohkeilevassa lakkapinnassa on mikrobeja enemmän kuin

tasapintaisessa lakassa.

Käsien desinfektion tarkoituksena on poistaa käsistä potilaan tai ympäristön

koskettamisesta käsiin joutunut väliaikainen mikrobifloora ja estää mikrobien

siirtyminen käsistä haavaan. Kädet tulee desinfioida riittävän usein työpäivän

aikana, koska monet mikrobit kestävät kuivumista hyvin ja voivat säilyä tartun-

takykyisinä pitkään. Tehokkainta, nopeampaa ja hoitajan käsille hellävaraisem-

paa tartuntojen ehkäisyssä on käyttää alkoholipohjaisia desinfektioaineita, kuin

pestä käsiä nestesaippualla ja vedellä. Käsihuuhdetta otetaan kuivalle kädelle

kaksi painallusta (3-5ml) ja hieromalla käsiä yhteen vähintään 30 sekunnin ajan.

Käsien tulee olla kosteat käsihuuhteesta. Huuhdetta hierotaan ensin sormen-

päihin ja peukaloon ja sitten kämmeniin ja ranteisiin.

23

Suojaimet

Suojakäsineiden käytöllä estetään kosketuksen ja veren välityksellä siirtyvien

mikrobien tarttuminen potilaasta tai työvälineestä hoitajan käsiin, näin estetään

tartuntojen leviäminen potilaasta tai ympäristöstä toiseen. Käsiin kertyviä mikro-

beita esiintyy esim. infektoituneessa haavassa. Suojakäsineitä tulee käyttää

aina, kun ollaan tekemisissä veren, eritteiden tai limakalvojen, rikkinäisen ihon

ja kosketuseristyksessä olevan potilaan hoidossa tai ympäristössä. Suojakäsi-

neitä käytetään työvaihekohtaisesti eli käsineet vaihdetaan useasti haavanhoi-

don aikana. Veritartuntojen ehkäisemiseksi voidaan pukea kahdet suojakäsi-

neet päällekkäin, jos haavan hoidon yhteydessä käsitellään teräviä apuvälineitä

esim. kyrettejä tai neuloja. Kaksoiskäsineet voivat viilto- tai pistotapaturman sat-

tuessa estää ihon lävistyksen. Suojakäsineet tulee pukea kuiviin, desinfioituihin

käsiin (mikrobit lisääntyvät nopeasti käsineiden sisällä) ja käsineiden riisumisen

jälkeen kädet desinfioidaan mikrobikontaminaation poistamiseksi. Jos käsineet

rikkoutuvat, tai niiden poistamisen yhteydessä kädet kontaminoituvat eritteisistä

käsineistä, tulee kädet pestä vedellä ja käsisaippualla.

Kertakäyttöistä suojatakkia tai esiliina käytetään suojaamaan ihoa ja työasua

kontaminaatiolta. Muovisella esiliinalla pienennetään huomattavasti hoitajan

työvaatteiden välityksellä tapahtuvaa tartuntariskiä. Jos hoitohenkilökunta hoi-

taa haavapotilasta, joka kantaa multiresistenttiä bakteeria, ja on kosketuseris-

tyshuoneessa, tulee silloin käyttää pitkähihaista kertakäyttöistä suojatakkia.

Suu- ja nenäsuojus suojaa työntekijää roiskeilta ja estää partikkelien pääsyn

haavaan työntekijästä. Suojusta käytetään kertaluonteisesti ja toimenpidekoh-

taisesti. Haavanhoidon aikana suu- ja nenäsuojainta käytettäessä vältetään

suojaimen turhaa koskettelua, jottei mikrobit kontaminoi käsineitä ja päinvas-

toin. Ennen suu- ja nenäsuojaimen pukemista ja riisumista kädet desinfioidaan.

Kun suojain poistetaan kasvoilta, kosketaan vain ja ainoastaan sen kiinnitys-

nauhoihin ja suojain laitetaan suoraan jätepussiin.

24

Asentohoito

Painehaava tunnettiin ennen nimeltä makuuhaava ja nämä haavat ovat yleisiä

vuodepotilailla, jotka joutuvat olemaan pitkiä aikoja vuoteessa eivätkä itsenäi-

sesti kykene vaihtamaan asentoa. Mitä vähemmän rasvakudosta potilaalla on,

sitä nopeammin painehaava saattaa syntyä. Painehaavojen ehkäisyllä on suuri

merkitys potilaan elämänlaatuun.

Jotta painehaavojen syntyminen voidaan ehkäistä, on tärkeää vaihtaa liikunta-

rajoitteisen potilaan asentoa riittävän usein, suositus on n. kahden tunnin välein.

Kuitenkaan tieteellistä taustaa kahden tunnin säännölle ei ole. Tärkeintä on poti-

laan säännöllinen asennonvaihto, eikä vaihtoväli saa venyä liian pitkäksi. Poti-

laan asentomuutokset tuleekin tehdä yksilöllisesti tarpeen mukaan ihoa tarkkail-

len. Ihon hoito sekä hyvä ravitsemus ovat tärkeitä tekijöitä painehaavojen ennal-

taehkäisyissä. Painehaavojen ehkäisy on potilaan laadukasta ja turvallista hoi-

toa ja vastuu ehkäisystä kuuluu kaikille.

Potilaan patjan tulee olla riskiluokkaan sopiva. On olemassa niin sanottuja ilma-

patjoja, jotka vaihtavat painetta patjan sisällä olevien kennojen avulla. Pehmus-

teita ja asentohoitotyynyjä suositellaan käytettäviksi, mutta liikaa lakanoita,

vaippoja ja tyynyjä ei saa olla ihon ja patjan välissä. Vaikka patja ja istuinalusta

olisi valittu potilaan tarpeen mukaan oikein, se ei kuitenkaan poista asentohoi-

don tarvetta. Kantapäät ovat erittäin tärkeä huomioida, sillä erikoispatjakaan ei

välttämättä suojaa kantapäitä riittävästi.

Ihonhoito

Inkontinenssi on yksi suurimmista syistä etenkin ikääntyneiden iho-ongelmiin.

Vaippa hauduttaa ihoa, joka ärsyyntyy ja sen seurauksena menee helposti rikki.

Paras ennaltaehkäisykeino inkontinenssin kanssa on ihon puhdistus säännölli-

sesti, käyttämällä ihoa suojaavia voiteita sekä kosteusvoiteita. Ihon pesu pois-

taa likaa, hikeä, hilsettä, haitallisia bakteereita ja voidejäämiä. Myös säännölli-

25

sen saippuan ja shampoon käyttöä kannustetaan ihottuma-alueilla. Jos iho on

kovin kuiva, voidaan sitä pestä perus- tai pesuvoiteella.

Perusvoiteita ennen käytettiin voiteina, joihin pystyttiin sekoittamaan lääkeainei-

ta, mutta nykyisin niitä käytetään pääasiassa kosteusvoiteina. Perusvoiteiden

tarkoitus nykypäivänä on tukea vaillinaisen sarveiskerroksen toimintaa ja samal-

la estää liiallisen veden haihtumista ihon kautta. Niiden käyttö saattaa helpottaa

potilaan kutinaa ja hilseilyä. Perusvoiteita löytyy erityyppisiä, rasvavoiteita ja

emulsiovoiteita. Kuitenkaan erityyppisten voiteiden hoitotuloksissa ei juuri ole

tutkimuksissa ollut eroa, niinpä voiteen voi valita mieltymyksen mukaan. Yleen-

sä rasvaisempia voiteita käytetään käsiin ja jalkapohjiin kuin taas päänahkaan

ja karvaisemmille alueille sopii paremmin vesiliukoiset öljy-vesi-emulsiot. Tuot-

teet tulee aina levittää puhtaalle iholle. Rasvojen imeytymistä tulee myös seura-

ta. Jos rasva ei imeydy kunnolla, se tulee vaihtaa kevyempään tuotteeseen.

Rasvan huono imeytyminen, tai jos pesemättömälle iholle laitetaan uutta ras-

vaa, synnyttää iholle rasvakarstaa, joka tulee poistaa ihon kunnossapidon

vuoksi esim. öljyhauteilla tai käyttämällä apuna papukaijapinsettejä. Toistuva

perusvoiteiden käyttö, enemmän kuin 1-2 kertaa päivässä saattaa kuitenkin al-

kaa lisätä veden haihtumista ihon läpi. Terveen ihon rasvausta tuleekin tehdä

harkiten.

On hyvä tiedostaa, että pitkäaikainen ekseema hoitamattomana vaurioittaa ihoa

enemmän, kuin paikallinen steroidivoidekuuri. Tarvittaessa, jos ekseema uusii

heti tauon alettua, on mahdollista hoitaa ekseema-aluetta voiteella hoitokuurien

välillä ylläpitoannoksella. Pitkittyneessä sekä kroonistuneessa ekseemassa hy-

vänä hoitona on koettu 0,1 % takrolimuusivoide. Etuna voiteessa on se, että sitä

voi käyttää pitkiä aikoja ilman, että iho ohentuisi. Voidetta käytetään mm.

atooppisen ihon hoidossa kortikosteroidivoiteiden sijaan. Hoidon alussa ensim-

mäisinä päivinä voi esiintyä kutinaa ja poltetta iholla. Oireet lievittyvät tai poistu-

vat kokonaan pidempään käytettynä.

26

Ravitsemus

Vanhuuteen liittyy monia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan,

mm. fysiologisia, psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia. Ikääntyes-

sä lihavuus ei niinkään enää ole ongelmana, vaan enemmänkin energian ja ra-

vintoaineiden riittävä saanti. Vanhetessa veden koostumus elimistössä vähe-

nee, luuston mineraalipitoisuus pienenee, rasvakudoksen suhteellinen osuus

lisääntyy ja lihaskudoksen määrä vähenee. Perusaineenvaihdunta pienenee ja

näin ollen vanhuksen energiantarve vähenee.

Hyvällä ravitsemuksella ja elämäntavoilla on suuri merkitys sairauksien ehkäi-

syssä sekä terveyden ylläpidossa. Tehostetulla ravitsemushoidolla voidaan eh-

käistä ja lievittää komplikaatioita. Myös haavojen paranemista voidaan edistää

hyvällä ravitsemuksella.

Jotta kudokset pystyvät uusiutumaan ja lisääntymään, riittävä energiansaanti on

ehdottoman tärkeää. Energialähteitä ovat hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit. Tär-

keimmät ravintoaineet ovat liha, kala, kananmuna, vilja- ja maitotuotteet sekä

rasvat. Olennaista on, että potilas saa riittävästi energiaa ja proteiinia tarvittaes-

sa pienistäkin annoksista. Jos energiansaanti on niukkaa, voidaan ruokavaliota

täydentää ravintolisillä tai vitamiini- ja kivennäisainevalmisteilla.

Nykyään ravitsemussuosituksissa todetaan, että yli 60-vuotiaiden aikuisten tulisi

syödä D-vitamiinilisää ympäri vuoden. Kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyvä-

valmisteita tulisi syödä joka päivä. Maitovalmisteita tulisi käyttää vähärasvaisina

tai rasvattomina. Lisäksi suositellaan, että kalaa syötäisiin ainakin kaksi kertaa

viikossa. Rasvan tulisi olla pehmeää ja näkyvää. Leivän päälle laitettavat levit-

teet ovat hyviä rasvan lähteitä. Janojuomana olisi hyvä juoda vettä. Nestettä

tulisi juoda päivittäin n. 1,5 litraa.

Vajaaravitsemusriskissä olevat potilaat tulisi tunnistaa. Haavapotilaat joiden

haavat eivät parane odotetussa ajassa, tulisi ravitsemustila arvioida. Lisäksi

arvio tulisi tehdä jos potilas kärsii suurikokoisesta, runsaasti erittävästä tai sy-

27

västä haavasta. Iäkkäillä potilailla ravitsemustilaa on helppo mitata käyttämällä

mm. Mini nutrional assessmentia eli MNA:ta.

Täydennysravintovalmisteet

Täydennysravintovalmisteita tulisi käyttää silloin, kun potilaan ravinnonsaanti on

riittämätöntä, mutta potilas kuitenkin pystyy syömään suun kautta 2/3 ravinnon-

tarpeestaan. Täydennysravintovalmisteita on paljon erilaisia ja ne sopivat eri

käyttötarpeisiin. Lusikoitavat vanukkaat ovat sopivia täydennysravintovalmistei-

ta esimerkiksi nielemishäiriöistä kärsivillä potilailla, kun taas jauhemaiset, ruo-

kaan sekoitettavat valmisteet sopivat vanhuksille ja potilaille, joilla on huono

ruokahalu.

Täydennysravintovalmisteista ja niiden hyödyistä eri potilasryhmissä on run-

saasti tutkimusnäyttöä. On todettu, että energian, proteiinin ja muiden ravintoai-

neiden saanti lisääntyy, sekä ne parantavat tai ylläpitävät potilaan ravitsemusti-

laa, toimintakykyä, lihasvoimaa, vastustuskykyä ja elämänlaatua. Täydennysra-

vintovalmisteiden käytön on todettu vaikuttavan myönteisesti esimerkiksi haavo-

jen parantumiseen. Parhaan tuloksen saamiseksi, täydennysravintovalmisteet

olisi hyvä aloittaa ennen kuin vajaaravitsemustila ehtii syntyä.

Potilaat, joille kerrotaan mitä hyötyä täydennysravintovalmisteista on, käyttävät

niitä parhaiten. Käytännössä hyviksi ajankohdiksi täydennysravintovalmisteiden

nauttimiselle on todettu varhainen aamu ennen aamupalaa, myöhäinen ilta ilta-

palan jälkeen ennen nukkumaanmenoa sekä aterioiden jälkeen jälkiruokana

nautittuna. Juotavia ja lusikoitavia valmisteita suositellaan käytettäväksi 1-3

pakkausta potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuotteita voidaan käyttää

kuuriluontoisesti (mm. painehaavapotilaat) tai pysyvänä osana ruokavaliota

(mm. vanhukset).

28

LÄHTEET

Aro, Antti; Mutanen, Marja & Uusitupa, Matti 2012. Ravitsemustiede. Lukijalle,

Ravitsemustiede. Viitattu 9.4.2017

http://www.oppiportti.fi/op/rvt00001/do

Brown, Annemarie 2014. Strategies to reduce or eliminate wound pain. Nursing

Times NT; London Vol.110, Iss 15, (Apr 9-Apr 15, 2014): 12-5. Vii-

tattu 30.10.2017 https://search-proquest-

com.anna.diak.fi/docview/1518509148/fulltext/778DE4C7A00D434

7PQ/20?accountid=27043

Castrén, Heidi; Dunder, Ulla & Hietanen, Helvi 2014, 12. Haavojen ABC. Duo-

decim verkkokurssi. Viitattu 19.4.2017

http://www.oppiportti.fi/op/dvk00006

Diabeetikon jalkaongelmat 2009. Käypä hoito. Viitattu 14.11.2016.

http://www.terveysportti.fi.anna.diak.fi:2048/dtk/ltk/koti?p_haku=dia

beetikon%20jalkaongelmat

Duncan, G & Brooks, M 2009. Chronic wound pain: a literature review. Viitattu

5.11.2017.

http://web.a.ebscohost.com.anna.diak.fi:2048/ehost/pdfviewer/pdfvi

ewer?vid=9&sid=087085f2-75a1-4ec5-8132-

4fc0b7fbc1b7%40sessionmgr4010

Ellonen, Markku 2010. Dopplerlaitteen käyttö perusterveydenhuollossa. Käypä

hoito. Viitattu 23.4.2017

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01500

EPUAP 2014. Treatment of Pressure Ulcers: Quick Reference Guide. Viitattu

16.11.2016 http://www.epuap.org/wp-

content/uploads/2016/10/quick-reference-guide-digital-npuap-

epuap-pppia-jan2016.pdf

Estä painehaava 2016. Duodecim verkkokurssi. Viitattu 6.4.2017

http://www.oppiportti.fi/op/dvk00056/avaa

29

Hannuksela, Matti 2012. Säärihaava. Viitattu 15.11.2016

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00

511

Hannuksela-Svahn, Anna & Hannuksela, Matti 2011a. Ihotaudit. Ihotautien pai-

kallishoito ja ultraviolettivalohoito –Ydintieto. Viitattu 6.4.2017

http://www.oppiportti.fi/op/iht00132/do

Hannuksela-Svahn, Anna & Hannuksela, Matti 2011b. Ihotaudit. Perusvoiteet.

Viitattu 6.4.2017 http://www.oppiportti.fi/op/iht00134/do

Hansaplast. Haavan paranemisen vaiheet. Haavanhoito- ja haavat. Viitattu

1.11.2017 https://www.hansaplast.fi/technology/haavanhoito-ja-

haavat?mode=content&t=

Hess, Cathy Thomas 2013. Clinical guide to skin and wound care. Viitattu

23.10.2016 http://ovidsp.uk.ovid.com.anna.diak.fi:2048/sp-

3.24.1b/ovidweb.cgi?QS2=434f4e1a73d37e8cd459dd3d39a28bad4

0791cb5299d81ef2828bc3aec84a67cee45e89a6da82e5d6f2cf5c1a

d00abd6530c2b68827b23e87ef8996868c93f8153b3b53793842269

736ce80599214d5cc0b9e52378f86f1c5c949f14f066399cad1656f58

1a38507b534240395562034e685e14e34db2e5f996939425cf81af0

b4e076b0572d8d462062558d25c25520b4751219d4db09179b53d2

abb349080989920504bc06efa9e9e51b1382902b7003b405ff43830

54b8d37841d2d2029716a553d18cff19b040e1c07bd9fb669a99738

94b2287004fa3b1610406baac04d

Hietanen, Helvi; Iivanainen, Ansa; Seppänen, Salla & Juutilainen, Vesa 2005.

Haava. Porvoo: WSOY.

Ihon rakenne. Cityklinikka 2014. Kollageenia, kollageenia - osa 1. Viitattu

1.11.2017

http://cityklinikkahelsinki.blogspot.fi/2014/11/kollageeni.html

Isoherranen, Kirsi & Dunder, Ulla 2016. Haavaympäristön ihon hoito. Suomen

haavanhoitoyhdistyksen ammattijulkaisu 19 (2), 16–19.

Juutilainen, Vesa & Hietanen, Helvi 2013. Haavanhoidon periaatteet. Helsinki:

Sanoma Pro Oy.

Käypä hoito 2014. Krooninen alaraajahaava. Viitattu 18.10.2017

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50058

30

Laaksonen, Camilla; Kuukasjärvi, Anja & Ylönen, Minna. 2016. Tutkimusklubit

hoitotyötä kehittämässä. Viitattu 14.11.2016

http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166296.pdf

Lahti-Koski, Marjaana & Rautavirta, Kaija 2012. Ravitsemustiede. Ravitsemus-

suositukset. Viitattu 9.4.2017 http://www.oppiportti.fi/op/rvt01401/do

Liimatainen, Katja & Vähätalo, Jenna 2010. Haavan paraneminen. Haavan seu-

rantakortin tuottaminen. Viitattu 16.11.2016

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23200/liimatainen_v

ahatalo.pdf?sequence=2

Mutanen, Marja & Voutilainen, Eeva 2012. Ravitsemustiede. Ruoan sisältämät

aineet. Viitattu 9.4.2017 http://www.oppiportti.fi/op/rvt00100/do

Mölnlycke Health Care 2013a. Haavanhoidon tuoteluettelo. Hellävaraista ja te-

hokasta hoitoa. Mölnlycke Health Care Oy. Helsinki. Viitattu

24.5.2017

http://www.molnlycke.fi/Documents/FIN/Wound%20Care/Haavanho

idon%20tuotekatalogi.pdf

Mölnlycke Health Care 2013b. Mepilex® XT. Mölnlycke Health Care Oy. Helsin-

ki. Viitattu 24.5.2017

http://www.molnlycke.fi/Documents/FIN/Wound%20Care/Mepilex%

20XT.pdf

Mölnlycke Health Care 2017. Geeliytyvä kuitusidos-Exufiber.Viitattu 24.5.2017

http://www.molnlycke.fi/edistykselliset-

haavanhoitotuotteet/alginaatit-geelit/exufiber/

Ojala, Anne 2014. Haavakipu. Viitattu 26.5.2017

http://www.ksshp.fi/download/noname/%7B5FED9470-F26C-4F5A-

8A2B-30F6E37949C1%7D/51262

Perttilä, Juha & Castrén, Maaret 2012. Täydennysravintovalmisteet. Viitattu

9.4.2017 http://www.oppiportti.fi/op/rvt04207/do

Raimo Suhonen Laskimoperäinen säärihaava.. Viitattu 23.4.2017

http://www.oppiportti.fi/op/ger02007/do#q=s%C3%A4%C3%A4riha

ava#proxy

Räihä, Ismo 2012a. Ravitsemustiede. Ikääntyneiden ravitsemus. Viitattu

9.4.2017 http://www.oppiportti.fi/op/rvt01800/do

31

Räihä, Ismo 2012b. Ravitsemustiede. Vanhenemiseen liittyvät muutokset kehon

koostumuksessa ja energiantarpeessa. Viitattu 9.4.2017

http://www.oppiportti.fi/op/rvt01801/do

Räihä, Ismo 2012c. Ravitsemustiede. Ikääntyneen ravitsemustilan arviointi. Vii-

tattu 9.4.2017 http://www.oppiportti.fi/op/rvt01804/do

Saha, Kerttu 2014. Bakteeriviljelynäyte kroonisesta haavasta. Ihmisen tervey-

den tähden. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Viitattu 23.4.2017

http://www.epshp.fi/files/6511/Bakteeriviljelynayte_kroonisesta_haa

vasta_05-03-2014.pdf

Soppi, Esa 2016. Painehaavan ehkäisy ja hoito. Viitattu 23.10.2016

http://www.terveysportti.fi.anna.diak.fi:2048/dtk/ltk/koti?p_artikkeli=y

kt00352&p_haku=haavan%20ennaltaehk%C3%A4isy

Sorbact ® 2015. Green wound healing. Opas haavanhoitoon Sorbact ® haa-

vanhoitotuotteilla. Viitattu 24.5.2017 https://sorbact.fi/wp-

content/uploads/sites/4/2v_OPAShaavanhoitoon_Sorb_010316te-

1.pdf

Steripolar 2014. Kun hoitotulokset ratkaisevat. PolyMem käyttöohjeet. Viitattu

24.5.2017

http://www.steripolar.fi/images/PolyMem/polymem_kayttoohjevihko

_a5_e-versio.pdf

Steripolar. Haavahelpperi. Viitattu 24.5.2017

http://www.steripolar.fi/verkkokauppa/images/stories/polymem_qua

drafoam/Haavahelpperi_PolyMem.pdf

Suomen Haavanhoitoyhdistys ry 2010. Avoimen haavan VPKM- väriluokitus

helpperi. Viitattu 16.11.2016

http://www.shhy.fi/site/assets/files/1041/avoimen_haavan_helpperi.

pdf

Suomen Verisuonikirurginen yhdistys ry. 2017a. Infektoitunut haava. Viitattu

23.4.2017 https://verisuonikirurgit.yhdistysavain.fi/hoito-

ohjelma/infektoitunut-haava/

Suomen Verisuonikirurginen yhdistys ry.2017b. Painehaava. Viitattu 27.4.2017

https://verisuonikirurgit.yhdistysavain.fi/hoito-ohjelma/painehaava/

Susanna Pellinen.Kuvat 6, 7 ja 8.

32

Tasanen-Määttä, Kaisa & Peltonen, Sirkku 2011a. Ihotaudit. Ihon rakenne, teh-

tävät ja toiminta –Ydintieto. Viitattu 23.4.2017

http://www.oppiportti.fi/op/iht00001/do#proxy

Tasanen-Määttä, Kaisa & Peltonen, Sirkku 2011b. Ihotaudit. Ikääntyvä iho. Vii-

tattu 6.4.2017 http://www.oppiportti.fi/op/iht00005/do

Wallenius, Helena 2016. Työkaluja haavanhoidon haasteisiin. Järvenpään ter-

veyskeskus. Viitattu 24.5.2017

http://www.hus.fi/ammattilaiselle/koulutus/koulutusmateriaalit/Tykal

uja%20haavahoidon%20haasteisiin%2027102016/Wallenius_sinus

%20pilonidaliksen%20ja%20fistelin%20hoitoty%C3%B6.pdf