EURAN KUNNAN

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

2014

Kasvatus- ja opetuslautakunta 18.6.2014

2

SISÄLLYS

Johdanto 5

1. Varhaiskasvatus HOITAA, KASVATTAA, OPETTAA 7

2. Kasvatuskumppanuus LÄSNÄOLOA, KUUNTELUA, KANNATTELUA 10

3. Hyvinvoiva lapsi NAUTTII, NAURAA, HÄMMÄSTELEE 11

3.1 Perustarpeet 11

3.2 Yksilöllisyys ja oppiminen 12

3.3 Hyväksyntä ja yhdenvertaisuus 12

3.4 Osallisuus 12

3.5 Turvallisuus 13

4. Kasvatuspäämäärät VAALII, OHJAA, VAHVISTAA 14

4.1 Kasvattajana toimiminen 14

4.2 Havainnointi 15

4.3 Tiimityö 16

5. Lapselle ominainen tapa toimia LEIKKII, LIIKKUU, KOKEE, TUTKII 17

5.1 Varhaiskasvatusympäristö 17

5.2 Leikin merkitys, tukeminen ja mahdollistaminen 17

5.3 Liikkuminen 17

5.4 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen 18

5.5 Tutkiminen 18

5.6 Pienryhmätoiminta 18

6. Sisällölliset orientaatiot JÄSENTÄÄ, KOKOAA, EHEYTTÄÄ 19

6.1 Kieli ja vuorovaikutus 19

6.2 Matematiikka 19

6.3 Ympäristö, luonto ja kestävä kehitys 20

6.4 Kotiseutu ja kulttuurihistoria 20

3

6.5 Taide ja estetiikka 20

6.6 Etiikka 21

6.7 Uskonto ja katsomus 21

7. Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessa RIKKAUTTA ELÄMÄÄN 22

7.1 Maahanmuuttajalapsi varhaiskasvatuksessa 22

7.2 Viittomakielinen lapsi varhaiskasvatuksessa 22

8. Päivähoito, esiopetus ja koulu –kasvatuksellinen jatkumo

LAPSI KASVAA ELÄMÄÄN

24

9. Varhainen tuki OIKEAAN AIKAAN, HYVÄLLÄ YHTEISTYÖLLÄ 25

9.1 Lapsen tuen tarpeen arviointi 25

9.2 Tuen järjestämisen periaatteet 26

9.3 Kasvun ja oppimisen tuki 26

10. Moniammatillisuus YHDESSÄ YHTEISEN ASIAN YMPÄRILLÄ 28

Liitteet:

Liite 1. Tervetuloa päivähoitoon. ”Lapsen käyttöohje”

Liite 2. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

Liite 3. 4-vuotiaan havainnointilomake

Liite 4. Kyselylomake 4-vuotiaan huoltajille

Liite 5. Ohjeita 4-v. lomakkeen täyttäjälle

Liite 6. Tiedote vanhemmille

Liite 7. Huolen puheeksi ottamisen lomake

Liite 8. Tiimisopimus

Liite 9. Eväspussi -lomake

Liite 10. Tiedonsiirtolomake

Liite 11. Varhaisen tuen -muistio

Liite 12. Yhteydenotto varhaiskasvatuksen erityisopettajaan

4

Liite 13. Kasvun ja oppimisen tukiryhmä (lupa huoltajilta)

Liite 14. Varhaisen tuen –lomake (henkilöstö)

Liite 15. Tehostetun tuen suunnitelma

Liite 16. Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS)

Liite 17. Varhaiskasvatuksen moniammatillisia työryhmiä

Liite 18. Varhaiskasvatuksen moniammatillisia toimijoita

Liite 19. Lastensuojelun toimintamalli huolen herätessä

5

JOHDANTO

Euran kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaa on päivitetty viimeksi vuonna 2006. Euran ja Kiukais-ten kunnat tekivät kuntaliitoksen vuoden 2009 alussa, jonka jälkeen suunnitelman päivittämistä pohdittiin käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Tällöin suunnitteilla oli kuitenkin Euran, Säkylän ja Köyliön kuntaliitos, minkä johdosta päivityksen aloittamista päätettiin siirtää.

Euran varhaiskasvatuspalvelut siirtyivät vuoden 2011 alussa perusturvapalveluista sivistyspalve-luihin ja ovat nyt osa kasvatus- ja opetuspalvelujen kokonaisuutta. Muutoksen yhteydessä muo-kattiin organisaatiorakennetta muodostaen neljä varhaiskasvatusaluetta; Pohjois-Eura, Keskustan Kirkonkylä, Keskustan Kauttua sekä Etelä-Eura.

”Varhaiskasvatuspalvelujen kehittämisvaihtoehtoja 2011-2020” -suunnitelma linjasi varhaiskasva-tuspalveluihin liittyviä selkeitä muutostarpeita sekä esitteli alueittain erilaisia vaihtoehtoja. Näitä muutoksia on viime vuosien aikana lähdetty toteuttamaan. Osa muutoksista on toteutunut ja osa odottaa vielä toteutumistaan. Suunnitelman painopiste oli palvelurakenteessa ja organisaatiossa.

Esiopetussuunnitelma päivitettiin Opetushallituksen esiopetussuunnitelman perusteiden (2010) mukaiseksi vuoden 2011 aikana. Esiopetukseen tuli uusia asioita mm. kolmiportaisen tuen ja oppi-lashuollon osalta.

Keväällä 2012 käynnisteltiin varhaiskasvatussuunnitelman päivitysprosessia. Toteutusta varten muodostettiin ”vasutiimi”, joka koostui varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien edustajista sekä yksityisen sektorin edustajista. Varhaiskasvatussuunnitelman pohjalla on käytetty asiakirjaa Var-haiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2005) sekä Stakesin opasta ”Varhaiskasvatus –tietoa pienten lasten vanhemmille” (2006). Vasutiimi tutustui myös muiden kuntien varhaiskasvatus-suunnitelmiin.

Syksyllä 2012 toteutettiin alkukartoitus kyselylomakkein koko henkilöstölle sekä otokselle huoltajis-ta. Joillekin lapsille tehtiin haastatteluja päivähoitopäivän aikana. Tarkoituksena oli selvittää miten nykyinen varhaiskasvatussuunnitelma toimii henkilöstön työvälineenä ja miten sitä tulisi muuttaa, sekä millaisia asioita huoltajat ja lapset pitävät tärkeimpinä. Näin saatiin vasutiimiä laajempaa nä-kemystä tärkeille asioille ja sitoutettiin koko henkilöstöä omien mielipiteiden kautta tulevaan päivi-tysprosessiin. Henkilöstön, huoltajien ja lasten vastaukset kulkevat ”punaisena lankana” mukana suunnitelmassa. Kappaleiden väliin on lainausmerkein erotettu suoria lainauksia vastauksista.

Kyselyjen ja haastattelujen tuloksia analysoitiin alkuvuonna 2013, jonka jälkeen varsinainen luo-mis- ja kirjoitustyö pääsi vauhtiin. Vasutiimissä jakauduttiin vielä pienryhmiin, joille jaettiin omat vastuualueensa. Syksy 2013 ja alkuvuosi 2014 on keskitytty kappaleiden sisällön sekä sisältöä tukevien kuvioiden muokkaamiseen. Myös tarvittavien liitteiden työstäminen on vaatinut oman aikansa.

Suunnitelman tarkoituksena on luoda asiakirja joka toimii varhaiskasvatuksen arjessa henkilöstön työvälineenä ja apuna. Suunnitelma yhdenmukaistaa käytäntöjä koko kunnan alueella sekä eri hoitomuotojen välillä. Se tuo yhtenäisyyttä varhaiskasvatuspalvelujen kokonaisuuteen. Suunni-telmassa korostetaan mm. henkilöstön ja huoltajien välistä kasvatuskumppanuutta, henkilöstön toimintaa kasvattajina, kasvu- ja oppimisympäristön merkitystä sekä erityisesti lapsen kohtaamista,

6

kuulluksi tulemista ja osallisuutta. Varhaiskasvatussuunnitelma painottaa myös lapsen oikeutta saada tukea kasvuunsa, kehitykseensä ja oppimiseensa.

Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta yksiköt sekä perhepäivähoito luovat omat varhais-kasvatuslinjauksensa ja suunnitelmansa. Varhaiskasvatussuunnitelma luo pohjan myös ryhmissä tehtäviin toimintakauden suunnitelmiin (ryhmävasut). Jokaiselle lapselle tehtävässä varhaiskasva-tussuunnitelmassa (liite 2) yhdistetään lapsen, huoltajien ja henkilöstön näkemykset, tieto ja toiveet yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

7

1. VARHAISKASVATUS Hoitaa, kasvattaa, opettaaHoitaa, kasvattaa, opettaaHoitaa, kasvattaa, opettaaHoitaa, kasvattaa, opettaa

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2005) mukaan varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan vanhempien ja kas-vatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä, kasvatuskumppanuutta, jotta perheiden ja kasvattaji-en yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden. Ensisijainen kasvatusoikeus ja kasvatusvastuu kuuluvat vanhemmille ja kodeille. Varhaiskasvatus on suunni-telmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. Yhteiskunnan järjestämä, valvoma ja tukema varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin.

� Lapsen ihmisarvo: syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoisen kohtelun vaatimus lapsen etu lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen lapsen mielipiteen huomioiminen

Muita lapsen oikeuksia konkretisoivia varhaiskasvatuksen keskeisiä periaatteita ovat

� Oikeus turvallisiin ihmissuhteisiin � Oikeus turvattuun kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen � Oikeus turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuo- lisesti � Oikeus tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti � Oikeus saada tarvitsemaansa erityistukea � Oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen

Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä, lapsen ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Lapsen päivään kuuluvat hoito- ja muut vuorovaikutustilanteet, sekä leikki, arjen pienet työtehtävät ja muu lapselle ominainen toiminta ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen tilanteita. Pienelle lapselle päivittäiset hoitoti-lanteet ovat hyvän vuorovaikutuksen ja kohtaamisen tärkeitä hetkiä. Kiireettömässä ja kasvokkai-sessa vuorovaikutuksessa lapsi saa peilin olemassa ololleen ja itselleen. VARHAISKASVATUSTA OHJAAVAT ARVOT EURAN KUNNASSA:

� turvallisuus/rajat, säännöt � kasvatuskumppanuus � tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus � aito vuorovaikutus ja läsnäolo/henkilöstön osaaminen ja välittäminen � leikki, kaverit ja yhteenkuuluvuus

Euran kunnassa varhaiskasvatusta järjestetään päiväkotihoitona, ryhmäperhepäivähoitona sekä perhepäivähoitona. Edellisten lisäksi kunnassa toimii myös avoin päiväkoti, jossa järjestetään ker-

8

hotoimintaa kotihoidossa oleville lapsille sekä heidän huoltajilleen. Kunnallisen varhaiskasvatuk-sen lisäksi tarjolla on myös yksityisiä sekä seurakunnnan varhaiskasvatuspalveluja. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta. Esiopetus on perusopetuslain alaista, vuotta ennen oppivel-vollisuuden alkamista tarjottavaa suunnitelmallista opetusta ja kasvatusta. Varhaiskasvatus, esi-opetus ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän jatku-mon. Esiopetusta järjestetään Euran kunnassa päiväkotien yhteydessä sekä erillisissä esiopetusyksi-köissä. Esiopetuksen toimintaa ja perusteita määrittelee Euran kunnan esiopetussuunnitelma (2010). Varhaiskasvatuksen palvelukokonaisuuteen kuuluu myös koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta. Toimintaa ohjaa aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet.

9

EURAN KUNNAN

VARHAISKASVATUS-

PALVELUT

10

2. KASVATUSKUMPPANUUS Läsnäoloa, kuuntelua, kannatteluaLäsnäoloa, kuuntelua, kannatteluaLäsnäoloa, kuuntelua, kannatteluaLäsnäoloa, kuuntelua, kannattelua

Kasvatuskumppanuus on yhteistyötä lasten vanhempien ja kasvattajien välillä. Hyvä yhteistyö on kaiken hoito- ja kasvatustyön perusta, se rakentuu ajan kanssa ja myönteisellä asenteella. Toisen ihmisen kunnioittaminen, kuuleminen, luottamus ja avoin keskustelu arjesta ovat aidon kumppa-nuuden rakennusaineet. Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja kasvattajan tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa.

Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista ja sitä ohjaa lapsen etu ja oikeudet. Kasvatuskump-panuudessa yhdistyvät lapselle kahden tärkeän tahon, vanhempien ja varhaiskasvatuksen kasvat-tajien tiedot ja kokemukset. Tärkeänä tavoitteena on luoda henkilöstön ja vanhempien väliselle yhteistyölle kumppanuuden ilmapiiri. Lapsen päivittäisten kokemusten jakaminen on ensiarvoisen tärkeää kasvattajien ja vanhempien välillä. Tutustumisen prosessin alussa perhe täyttää Tervetu-loa päivähoitoon (”Lapsen käyttöohje”) – lomakkeen (liite 1).

Kasvatuskumppanuuden toteutuminen (THL:n mallin mukaisesti):

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (liite 2) tehdään jokaiselle lapselle yhteistyössä vanhempien ja henkilöstön kanssa. Jos lapsi tarvitsee tukea kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen, osallistuvat myös varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja mahdolliset terapeutit tarpeen mukaan yhteistyöhön tuen järjestämiseksi. Varhaiskasvatussuunnitelmassa kuvataan lapsen kasvua, kehitystä ja oppi-mista kokonaisvaltaisesti sekä kirjataan lapsen tuen tarve ja konkreetit keinot sen järjestämiseen. Lapsen kehitystä seurataan säännöllisesti yhdessä vanhempien kanssa. Kaikissa siirtymävaiheis-sa huolehditaan tietojen siirtämisestä ja tuen jatkuvuudesta vanhempien kanssa sovitulla tavalla Euran kunnan suunnitelmien mukaisesti.

”Kasvatuskumppanuus on hyvä asia. Vanhempien ja kasvattajien yhteinen

saavutus.”

11

3. HYVINVOIVA LAPSI Nauttii, nauraa, hämmästeleeNauttii, nauraa, hämmästeleeNauttii, nauraa, hämmästeleeNauttii, nauraa, hämmästelee

Lapsen henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen, toiset huomioonottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen sekä itsenäisyyden asteittainen lisääminen kasvatuspäämäärinä luovat perustaa lasten elinikäiselle hyvinvoinnille. Varhaiskasvatuksen kaiken toiminnan tulisi edis-tää näiden päämäärien toteutumista. Lasten hyvinvoinnin kokonaisuutta voidaan tarkastella hyvin-vointiympyrän avulla.

3.1 Perustarpeet (lepo, liikunta, leikki, huolenpito, ravinto, ulkoilu)

Lapsi voi hyvin, kun lapsen perustarpeista (lepo, liikunta, leikki, huolenpito, ravinto, ulkoilu) huoleh-ditaan. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan lapselle myönteisen kasvu- ja oppimisympäristön luo-misesta. Myönteinen kasvu- ja oppimisympäristö tarjoaa lapselle tilaa, aikaa, virikkeitä ja välineitä. Se herättää lapsessa myös mielenkiintoa ja kokeilunhalua sekä kannustaa häntä toimimaan ja ilmaisemaan itseään.

”Lapsi, joka nukkuu tarpeeksi, ulkoilee, syö hyvin, juttelee, leikkii yksin ja

muiden kanssa, uskaltaa koittaa tahtoaan läpi, voi hyvin”

12

3.2 Yksilöllisyys ja oppiminen Lapsi voi hyvin, kun lapsen yksilöllisyys otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti. Varhaiskasvatuk-sessa kartoitetaan yhdessä vanhempien kanssa lapsen mielenkiinnon kohteita, vahvuuksia, tarpei-ta, tulevaisuuden näkymiä ja mahdollista tuen tarvetta. Lapsella on oikeus kasvaa, kehittyä ja op-pia omaan tahtiinsa omien edellytystensä mukaisesti. Jokaiselle lapselle annetaan myös oikea-aikaista tukea ja ohjausta siten, että hänen taitonsa ja itseluottamuksensa kasvavat. 3.3 Hyväksyntä, yhdenvertaisuus Lapsi voi hyvin, kun hän saa elää hyväksyvässä ilmapiirissä. Lapselle kuuluu monenlainen tuntei-den kirjo, ilosta ikävään ja mielipahasta riemuun. Kasvattajan tehtävänä on toimia lapsen tunteet huomioiden ja vastaanottaen. Lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Jokaisella lapsella on oikeus yhdenvertaiseen ja oikeudenmukaiseen kasvatukseen ja kohteluun riippumatta hänen taustastaan. 3.4 Osallisuus Osallisuus on lapsen oikeus. Hän on oman elämänsä asiantuntija ja sen vuoksi hänellä tulee olla oikeus mielipiteen ilmaisuun ja ne on myös huomioitava häntä koskevissa asioissa. Osallisuus on lapsen mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja näkemyksensä, vaikuttaa päätöksentekoon ja saada aikaan muutoksia. Lapsen osallisuus on kaikkien lasten, ikään tai kehitystasoon katsomatta, va-paaehtoista ja omaan tahtoon perustuvaa osallistumista kaikissa asioissa, jotka liittyvät häneen suorasti tai epäsuorasti. Lapsen osallisuus on tapa työskennellä. Mitä paremmin osaamme lasta osallistaa, toimia ja tehdä päätöksiä lapsen näkökulmasta, sitä varmemmin turvaamme lapsen hyvinvoinnin ja täysipainoisen varhaiskasvatuksen. Lapsi voi hyvin, kun häntä rohkaistaan ja kannustetaan kaikin tavoin omaan ja ohjattuun toimintaan. Varhaiskasvatuksessa lasta ei nähdä aikuisten toimenpiteiden kohteena, vaan toiminta perustuu lasta osallistavaan työtapaan. Lasta osallistavassa työtavassa lapsi voi olla mukana määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa omaa toimintaansa. Näin lapsi tulee kuul-luksi ja saa kokemuksen, että hänen mielipidettään arvostetaan. Osallisuus on enemmän kuin lapsen mielipiteen kysymistä. Lapsen osallisuudella huomioidaan kokonaisvaltaisesti lapsen asema, oikeudet ja tarpeet. Lapsen oma osallisuus vahvistaa hänen itseluottamustaan, itsearvostustaan ja vastuullisuuttaan, antaa mahdollisuuden vaikuttaa asioihin, kehittää hänen vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelytaitojaan, laajentaa hänen kokemus- ja ajatte-lumaailmaansa jne. Jokaiselle lapselle tehdään oma henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma (VASU), jota suun-niteltaessa, toteutettaessa ja arvioidessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla.

”Saa tehdä iloa tuottavia asioita”

13

3.5 Turvallisuus Lapsi voi hyvin, kun hänen fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta huolehditaan jokaisena päivänä ja kaikissa tilanteissa. Varhaiskasvatuksen leikki- ja toimintaympäristöt ovat asianmukaisesti suunniteltuja. Ristiriitatilanteisiin yms. puututaan välittömästi ja ne selvitetään. Varhaiskasvatuksessa noudatetaan Euran kunnan ” Kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmaa”.

”Uskaltaa kertoa aikuiselle asioista.”

Hyvinvoivalla lapsella on hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Hän voi turvallisesti kokea kuuluvansa lasten ja kasvattajien yhteisöön ja kokea iloa ja toimimisen vapautta kiireettö-mässä ilmapiirissä. Varhaiskasvatuksessa vaalitaan lapselle tärkeitä ihmissuhteita. Hyvä suhde vanhempiin, sisaruksiin, kasvattajiin ja muihin lapselle tärkeisiin henkilöihin luo turvallisuutta. Van-hemmat ovat oman lapsensa parhaita asiantuntijoita. Yhdessä käydyt avoimet ja rehelliset luotta-mukseen perustuvat keskustelut ja varhaiskasvatussuunnitelman (VASU) teko auttavat varhais-kasvatuksen henkilöstöä toimimaan lapsen parhaaksi.

14

4. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT Vaalii, ohjaa, vahvistaaVaalii, ohjaa, vahvistaaVaalii, ohjaa, vahvistaaVaalii, ohjaa, vahvistaa

4.1. Kasvattajana toimiminen

Lapsuus on itseisarvo, jota tulee kunnioittaa. Varhaiskasvatuksessa kasvattajan tehtävänä on vaa-lia lapsuutta ja tukea lasta ihmisenä kasvamisessa sekä edesauttaa lapsen kasvua kumppanuus-suhteessa vanhempien kanssa. Päämääränä on toiminnallinen, utelias, tasapainoinen, itseään arvostava, hyväkäytöksinen, toiset ihmiset ja ympäristön huomioon ottava ainutlaatuinen yksilö.

Varhaiskasvatuksessa kasvattajan keskeisenä tehtävänä on edistää lapsen suotuisia kasvu-, kehi-tys- ja oppimisedellytyksiä sekä ennaltaehkäistä ja kuntouttaa riittävän varhain. Tavoitteena on vaikuttaa lapsen oppimisympäristöön siten, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus kehittyä ja oppia omilla tavoillaan yhteisessä ympäristössä. Kasvattajan ja lapsen välinen kanssakäyminen on laa-dukkaan varhaiskasvatuksen tärkein kriteeri: lämmin vuorovaikutus, lapsen arvostaminen yksilönä, myönteisen tuen antaminen ja herkkyys lapsen reaktioille kuuluvat kiistatta tavoiteltavaan aikuis-rooliin.

Varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön luodaan lasta kuunteleva, kunnioittava ja lapsen yksilölli-syyden huomioiva ilmapiiri. Sensitiivinen aikuinen osoittaa eläytyvää ymmärrystä lapsen perustar-peita kohtaan: kasvattaja vastaa lapsen tunteisiin, turvallisuuden, huomion, emotionaalisen tuen, vahvistamisen ja selkeyden tarpeeseen. Kasvattaja tukee ja rohkaisee lasta ilmaisemaan itseään. Hän antaa lapselle tilaa, aikaa ja aitoa aikuisen läsnäoloa huomioiden myös lapsen ei-kielellisen ilmaisun antamat vihjeet. Kasvattaja huomioi arjessa lapsen tarpeen niin omaan rauhaan ja fyysi-sen jännityksen purkuun, kuin tarpeen omien mielenkiinnonkohteiden tutkimiseen ja ideoidensa toteuttamiseen. Kasvattaja rikastuttaa toimintaa kannattelemalla lapsen mielikuvia, tuomalla uutta tietoa ja opastamalla uuden taidon omaksumisessa. Näin lapsi saa aineksia kommunikaatioonsa, ajatteluunsa ja toimintaansa.

15

Kasvattaja, joka tunnistaa herkästi lapsen tunnetilan, vahvistaa lapsen emotionaalista hyvinvointia; tämä puolestaan rohkaisee lapsen tutkivaa käyttäytymistä ja sitoutuneisuutta toimintaan. Varhais-kasvatuksessa jokaisen kasvattajan vastuulla on edistää lasten emotionaalista hyvinvointia ja vah-vistaa sosiaalisten taitojen kehittymistä. Arjen selkiyttäminen, vertaisryhmän hyödyntäminen, pien-ryhmätoiminta ja kaikki arjen luonnolliset tilanteet ovat hyviä oppimisen tilanteita, joita taitava kas-vattaja hyödyntää lapsilähtöisesti. Keskeistä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa ovat osaavat, omaa ammattitaitoaan kehittävät, ajan haasteisiin ja uusiin tuuliin perehtyneet kasvattajat. Hyvä vuorovaikutus ja avoin kohtaaminen niin aikuisten kuin aikuisten ja lasten välillä sekä hyvä yhteis-työ vanhempien ja muiden ammattilaisten kesken on tärkeää.

Kehittävä työote on osa laadukasta varhaiskasvatusta. Se on sosiaalinen prosessi, jossa kasvatta-jat ovat aktiivisia toimijoita ja jossa yhdistyy yksilön ja yhteisön osaamisen kasvu osana työyhteisön kehittämisprosessia. Toiminnan suunnittelun ja arvioinnin kirjaaminen etukäteen sovituista tilan-teista tukee kehittävän työotteen edistämistä. Dokumentointi helpottaa asioihin palaamista ja kir-jattujen asioiden yhteinen tarkastelu avaa kasvatukseen ja lasten oppimiseen uusia ratkaisuja. Hyvien käytänteiden jakaminen ja jatkuva arviointi kuuluvat kehittävään työotteeseen.

4.2. Havainnointi

Varhaiskasvatuksessa lasta havainnoidaan kokonaisvaltaisesti lapselle luonnollisissa arjen eri toi-minnoissa: perustoiminnoissa, leikeissä, ohjatuissa tilanteissa, aikuisen ja lapsen välisissä vuoro-vaikutustilanteissa sekä lasten keskinäisissä vuorovaikutustilanteissa. Tarpeen vaatiessa voidaan havainnoinnin kohteeksi ottaa myös joku tietty kehityksen osa- alue.

Havainnoinnin avulla saadaan tietoa lapsen kehityksestä, vahvuuksista, tarpeista, kiinnostuksen kohteista, toiveista sekä tuen tarpeesta. Saadun tiedon pohjalta voidaan suunnitella ja toteuttaa lapselle ja lapsiryhmälle sopivaa toimintaa sekä tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista yksi-lönä ja ryhmän jäsenenä.

Havaintoja kirjataan vapaasti ylös paperille. Havainnoinnissa voidaan käyttää apuna myös valoku-vausta ja videointia sekä erilaisia arviointimenetelmiä ja lomakkeita. Havaintojen ylöskirjaamisen ja taltioinnin tarkoituksena on tiedon säilyminen muuttumattomana. Se toimii myös yhteisten keskus-telujen pohjana ja on myös pohjana lapsen yksilöllisen varhaiskasvatussuunnitelman (VASU) teos-sa. Se antaa lapsesta tietoa vanhemmille ja muille yhteistyökumppaneille. Lapsen vanhemmilla tai muilla huoltajilla on oikeus saada tieto lapsesta tehdyistä havainnoista ja merkinnöistä.

Neuvola-asetuksen mukaisesti neljävuotiaalle lapselle tehdään ”4-v. havainnointi” yhteistyössä kodin, varhaiskasvatuksen ja neuvolan kesken. Tarkoituksena on, että varhaiskasvatuksessa teh-dyt havainnot lapsesta ovat terveydenhoitajan tekemän arvioinnin tukena. Näin tuetaan lapsen myönteistä kasvua, kehitystä ja oppimista (liitteet 3-6).

Lapsen kokonaisvaltaisen myönteisen kehityksen turvaamiseksi on Euran varhaiskasvatuksessa toimintatapana mahdollisen huolen puheeksi ottaminen jo varhaisessa vaiheessa. Huoltajien ja varhaiskasvatuksen yhteisissä keskusteluissa pohditaan kodin voimavaroja sekä varhaiskasvatuk-sen tarjoamia mahdollisia tukitoimia. Huolen puheeksi ottamisen tukena voidaan käyttää HUPU –lomaketta (liite 7).

16

”Yhdessä tehty suunnitelma luo pohjan lapsen hyvälle arjelle ja elämän

kokonaisuudelle” 4.3. Tiimityö

Varhaiskasvatuksessa tiimissä toimiva kasvattaja huolehtii omalta osaltaan kasvattajatiiminsä toi-mivuudesta ja yhteisön hyvinvoinnista. Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytyksenä tiimissä on tiimisopimuksen tekeminen toimintakauden alussa. Tiimisopimuksen tarkoituksena on työn teke-minen yhdessä lasten hyvinvoinnin, terveen itsetunnon ja kasvun tukemiseksi. Jokainen tiimin jäsen on mukana tekemässä sopimusta, jossa sovitaan

� kunkin kasvattajan perustehtävä ja tiimin toiminnan tavoitteet

� ammatillisuus, toimintatavat kussakin kasvatustilanteessa

� kunkin vastuualueet tiimissä

� tiedonkulku ja päätöksenteko tiimissä

� ristiriitojen ratkaisu, palautteen antaminen ja vastaanottaminen tiimissä

� tiimiarviointi

Jokainen tiimin jäsen allekirjoittaa tiimisopimuksen. (liite 8) Tiimi arvioi toimintaansa jatkuvasti tii-mipalavereissa. Tiimisopimuksen kopio annetaan lähiesimiehelle, joka käy sen pohjalta vähintään kerran vuodessa tiimin jäsenten kanssa arviointikeskustelun tiimin toimivuudesta.

Tiimityö on käytössä perhepäivähoidossa sekä joissakin yksiköissä. Koko varhaiskasvatushenki-löstö tullaan perehdyttämään tiimityömalliin, ja toteuttamiseen siirrytään koko varhaiskasvatuksen osalta mahdollisimman nopealla aikataululla viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä.

”Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa lapsen ja ympäristön, erityisesti lapsesta

huolehtivien aikuisten, kanssa”.

17

5. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA Leikkii, liikkuu, kokee, Leikkii, liikkuu, kokee, Leikkii, liikkuu, kokee, Leikkii, liikkuu, kokee, tutkiitutkiitutkiitutkii 5.1 Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuu-desta. Varhaiskasvatusympäristöön kuuluvat rakennetut tilat, luonto, lähiympäristö sekä toiminnal-lisesti eri tilanteisiin liittyvät psyykkiset ja sosiaaliset ympäristöt sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Oppimiseen innostava monipuolinen ja joustava ympäristö herättää lapsissa mielenkiintoa, kokei-lunhalua ja uteliaisuutta ja kannustaa lasta leikkimään, tutkimaan, liikkumaan, toimimaan ja ilmai-semaan itseään monin eri tavoin. Lapset otetaan mukaan toimintaympäristön suunnitteluun. Varhaiskasvatusympäristön ilmapiirin tulee olla myönteinen ja kannustava. Lapsen tulee kokea olevansa tärkeä ja hyväksytty. Ympäristön tulee olla turvallinen ja ottaa huomioon lasten tervey-teen ja muuhun hyvinvointiin liittyvät tekijät. Tilojen suunnittelulla voidaan edesauttaa erilaisten ja erikokoisten vertaisryhmien toimintaa sekä vaikuttaa lasten ja kasvattajien väliseen vuorovaikutukseen. 5.2 Leikin merkitys, tukeminen ja mahdollistaminen Lapset leikkivät leikkimisen itsensä vuoksi ja parhaimmillaan se tuottaa heille syvää tyydytystä. Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Koska leikki on luonteeltaan sosiaalista, vertaisryhmä vaikuttaa merkittävästi leikin kulkuun. Lapset käyttävät leikkinsä eväinä elettyä elä-määnsä ja kokemuksiaan. Leikissään lapset hassuttelevat, jäljittelevät, pohtivat ja luovat uutta. Kasvattajan tulee antaa leikkiville lapsille vapautta, aikaa ja tilaa. Leikin tukeminen vaatii huolellis-ta havainnointia ja kykyä eritellä leikkitilanteita. Onnistunut leikki vaatii usein ohjausta, jolloin kas-vattajan tehtävä on luoda rakenteita ja olla osallinen leikin toteutuksessa. Leikkiympäristön luomi-nen, ylläpitäminen ja uudistaminen ovat olennainen osa varhaiskasvatusta. Kasvattajat osaavat eritellä leikkejä myös oppimisen näkökulmasta. He ymmärtävät leikin merki-tyksen esimerkiksi kuvittelun kyvyn, toisen asemaan asettumisen, sosiaalisten taitojen, kielen op-pimisen ja liikunnallisten taitojen kannalta. 5.3 Liikkuminen Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta. Liikkuminen on myös vauhtia, elämyksiä, hikeä ja hengästymistä. Pieni lapsi tutustuu oman kehonsa rajoihin liikkeen kautta. Lapsen tietoisuus omasta kehostaan ja sen hallinnasta luo pohjaa terveelle itsetunnolle. Kasvattajan tulee antaa mahdollisuus lapselle päivittäiseen liikkumiseen ja luoda siihen liikkumaan kutsuva ja virittävä ympäristö. Kasvattajien yhteinen pohdinta liikunnan merkityksestä lasten op-pimiselle luo perustan laadukkaalle liikunta- ja terveyskasvatuksen toteutukselle ja liikuntamyöntei-selle toimintakulttuurille.

18

5.4 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Taiteessa on mahdollisuus kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta. Lapselle merkityksellisiä kokemuksia syntyy musiikista, taiteesta, tanssista, draamasta, kädentai-doista ja kirjallisuudesta. Lapsi nauttii taiteista, taidoista ja ilmaisusta, siitä mikä virittää lapsen toi-minnallisuuden ja osallisuuden kokemuksen, tempaa mukaansa kokemaan ja itse luomaan. Henkilöstön tehtävä on tarjota lapselle tämä taiteellisen kokemisen paletti, joka sisältää muotoja, ääniä, värejä, tuoksuja ja tuntemuksia, eri aistialueiden kokemusten yhdistelmiä. Henkilöstö antaa tilaa, aikaa ja rauhaa lapsen omalle mielikuvitukselle ja luovuudelle. Lasten taiteellista toimintaa dokumentoidaan ja asetetaan esille mahdollisuuksien mukaan. Taiteellisen asiantuntemuksen laatua voidaan rikastuttaa yhteistyöllä paikallisen kulttuuritoimen tai muiden lastenkulttuuria edistävien asiantuntijoiden kanssa. 5.5 Tutkiminen Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä saakka luontaista. Tutkiessaan lapsi tyydyttää uteliai-suuttaan ja kokee osallisuutta ympärillään olevaan maailmaan ja yhteisöön. Yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kokemukset ylläpitävät ja vahvistavat lapsessa oppimisen iloa. Henkilöstön tehtävä on avata ikkuna pienille tutkijoille suureen maailmaan, seikkailuun ja mahdolli-suuksiin. Yhdessä ihmettely elämän monenlaisten asioiden äärellä on arvokkainta yhdessäoloa, mitä lapselle voi tarjota. Tällöin lapsi kokee, että hänen tutkiva ihmettelynsä, kysymyksensä, poh-dintansa ja toimintansa on merkityksellistä. Tutkimiseen innostava varhaiskasvatusympäristö on monipuolinen. Lähiympäristö ja luonto ovat oleellinen osa tutkimisen ympäristöä. 5.6 Pienryhmätoiminta Hyvin suunniteltu varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa pienryhmätoiminnan sekä ohjatuissa että vapaan toiminnan tilanteissa. Pienryhmissä jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua keskuste-luun ja vuorovaikutukseen. Ohjatuissa tilanteissa ryhmä jaetaan aina kun se toiminnan ja käytännön kannalta on mahdollista. Lapsiryhmän tuntemus auttaa henkilöstöä jakamaan ryhmän toiminnan ja lasten oppimisen kannal-ta tarkoituksenmukaisiin ryhmiin. Ryhmäjakoa voidaan varioida tai se voi toimintakauden aikana myös pysyä lähes samana. Pienryhmätyöskentely mahdollistaa lapsen yksilöllisen kohtaamisen, lasten osallisuuden, lasten havainnoimisen sekä rauhallisemman toimintaympäristön. Leikkiympäristö tulee muokata pienryhmäleikkiin soveltuvaksi, jolloin lapsella on mahdollisuus vali-ta kiinnostava leikki siihen soveltuvassa ympäristössä. Leikkipisteet ja –nurkkaukset auttavat lasta hahmottamaan erilaisia leikkimahdollisuuksia, rauhoittavat toimintaympäristöä sekä mahdollistavat leikin kehittämisen ja rikastamisen.

19

6. SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT Jäsentää, kokoaa, eheyttääJäsentää, kokoaa, eheyttääJäsentää, kokoaa, eheyttääJäsentää, kokoaa, eheyttää

Pieni lapsi oppii kokonaisvaltaisesti. Varhaiskasvattajan tehtävä on tukea lapsen oppimista ja kas-vua pikemminkin ohjaamalla kuin opettamalla. Kaikki toiminta tapahtuu vuorovaikutuksessa aikuis-ten ja lasten välillä. Lapsi on aktiivinen toimija, joka ratkoo omia ja aikuisten esittämiä ongelmia sekä etsii uusia haasteita. Lapsi pitää käytännönläheisistä tehtävistä, joissa toimitaan oikeilla väli-neillä. Näin lapselle mahdollistetaan omien kokemusten kartoittaminen, erilaisten asioiden oivalta-minen, tietojen syventäminen ja opitun asian soveltaminen.

6.1 Kieli ja vuorovaikutus

Kieli on tärkein ajattelun, tunteiden, itseilmaisun ja oppimisen väline. Kielelliset taidot ja valmiudet kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kielellisen tukemisen perustana ovat perushoi-totilanteet ja arjen päivittäiset toimet. Aikuinen on näissä tilanteissa lapselle tärkeä kielenkäytön malli, kuuntelija ja keskustelukumppani. Kielellä leikkiminen; laulaminen, loruttelu, riimittely, hoke-mat ja sanaleikit kehittävät parhaiten kielellistä tietoisuutta. Vähitellen lapsi omaksuu kielen sana-rytmiä ja sen säännönmukaisuuksia sekä oppii erottamaan sanoista äänteitä.

Kielellisen tietoisuuden karttuessa lapsen suhtautuminen ympäristöön muuttuu. Oppimisympäris-tön suvaitsevassa ja kannustavassa ilmapiirissä lapsi rohkaistuu kertomaan ajatuksistaan, mielipi-teistään ja tunteistaan. Samalla hän oppii olemaan vuorovaikutuksessa ja kuuntelemaan toisia. Kielellisten taitojen kehittymisen edellytyksenä on jatkuva vuorovaikutus puhutun ja kirjoitetun kie-len kanssa, jolloin lapsia kuunnellaan, heillä on mahdollisuus keskusteluun ja tunteiden ilmaisemi-seen sekä kielellä leikkimiseen.

Lapset ovat luontaisessa vuorovaikutuksessa omaehtoisissa leikeissä samoin kuin ohjatuissa lei-keissä, sääntöleikeissä ja peleissä, jossa vertaisryhmä tukee kielellisen ilmaisun kehittymistä. Sadut, kirjallisuus, lorut ja draama rikastuttavat mielikuvitusta ja laajentavat sanavarastoa. Lasten haastattelujen ja tarinoiden muistiin kirjaaminen ja lukeminen antavat monia mahdollisuuksia kirjoi-tetun kielen ominaisuuksien havainnoimiseen. Vuorovaikutustilanteita seuraamalla kasvattaja saa tietoa lapsen kielellisestä kehityksestä ja mahdollisesta tuen tarpeesta. Vuorovaikutuksessa oleminen ja kuulluksi tuleminen on kaikkien oikeus. Tilanteissa, joissa lapsella on kielen kehitykseen liittyviä vaikeuksia, otetaan avuksi puhetta tukevat ja korvaavat kommuni-kointimenetelmät kuten kuvat ja viittomat.

6.2 Matematiikka

Matematiikka on osa lapsen jokapäiväistä elämää. Kasvatushenkilöstön rooli on luoda innostava ja haasteellinen oppimisympäristö, mikä on oleellista lapsen matemaattisen ajattelun kehittymiselle. Matemaattiset toimintatavat kuten ongelmien ratkominen, mittaaminen ja laskeminen toteutuvat pääsääntöisesti arkielämän tilanteissa, kuten leikeissä, peleissä ja perushoitotilanteissa. Tiedosta-van aikuisen ohjauksella on suuri merkitys lapsen oppimisen kannalta.

20

6.3 Ympäristö, luonto ja kestävä kehitys

Lapsi on luontaisesti kiinnostunut ympäristöstä, luonnosta ja sen ilmiöistä. Lapsi harjoittelee yh-dessä kasvattajan kanssa arvostamaan ja ottamaan vastuuta luonnon ja ympäristön hyvinvoinnis-ta. Tavoitteena on, että lapsi oppii kokemusten ja elämyksien kautta tiedostamaan itsensä osaksi ympäristöä. Luonnossa liikkumalla lapsi oppii huomaamaan luonnon rauhan, kauneuden ja sen monimuotoisuuden. Rakennetussa ympäristössä lapsi oppii vähitellen huomioimaan myös toisia ihmisiä, liikennettä ja niiden tuomia vaaratekijöitä. Kasvattaja huolehtii siitä, että lapsi saa riittävästi mahdollisuuksia omassa lähiympäristössään liikkumiseen.

Kestävä kehitys on kehitystä, joka huomioi nykyhetken tarpeet unohtamatta tulevia sukupolvia. Valinnat paremman ympäristön puolesta vaativat toteutuakseen vastuuta meiltä jokaiselta. Kasva-tuksellisen vastuunsa tiedostava aikuinen välittää lapselle ekologisen elämäntavan ja kestävän kehityksen mallin omalla esimerkillään. Lasta tulee rohkaista omiin havaintoihin, tutkimuksiin ja oivalluksiin, jolloin esimerkiksi kierrätyksellä ja kirpputorien suosimisella lapsi voi tuntea luovuuden ja kekseliäisyyden mukanaan tuomaa löytämisen iloa. Vastuullisuus ympäristöstä on lapselle en-nen kaikkea pieniä arkipäivän tekoja ja luonnosta ja ympäristöstä nauttimista. 6.4 Kotiseutu ja kulttuurihistoria Historiallisessa sisältöalueessa perehdytään menneeseen aikaan mm. tutustumalla Euralaisiin kulttuurihistoriallisiin kohteisiin. Viikinki-kulttuuri, Alvar Aallon arkkitehtuuri sekä Kauttuan Ruukki-alue ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja kotiseutuumme liittyviä kohteita. Yksi Euran ja koko Suo-men merkittävimmistä muinaisjäännösalueista sijaitsee Kauttuan Luistarin alueella. Kivi-, rauta ja pronssikausiin liittyviä arkeologisia löytöjä on laajalti koko kunnan alueella. Historiallisesti arvok-kaan aarteiston vaaliminen mahdollistaa sen, että muinaisajat ovat ”käsin kosketeltavissa” myös nykypolville. Kasvattajan tehtävänä on tukea lapsen kulttuurista identiteettiä omaan kotiseutuun ja sen nykypäivään. Tavoitteena on auttaa lasta ymmärtämään oma arkipäivä osana historiaa; miten elettiin ”ennen vanhaan” ja miten yhteiskunta toimii nykyisiin. Juhla- ja kalenteripyhiin liittyvien viet-totapojen myötä kasvattaja siirtää perinnetietoutta uusille sukupolville.

6.5 Taide ja estetiikka

Leikki on yksi lapsen tapa tehdä taidetta. Erilaiset taiteelliset kokemukset - musiikilliset, kuvataiteel-liset, liikunnalliset, kielelliset ja draamalliset - ovat lähisukua sadulle ja leikille. Taiteen ja leikin avul-la lapsella on mahdollisuus löytää lumottu mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja lei-kisti totta. Tavoitteena on, että lapsen töissä näkyy lapsen oman käden jälki ja tekemisen ilo. Kas-vattajan rooli on luoda salliva ja kannustava ilmapiiri, jossa lapsella on mahdollisuus ilmaista itse-ään eri taiteenlajien keinoin. Luovuuteen lasta voidaan houkutella tutustuttamalla hänet erilaisiin taiteen tekemisen työtapoihin ja materiaaleihin. Taidenäyttelyt, lastenkonsertit ja teatteriesitykset avaavat lapselle ikkunoita erilaisiin esittävän taiteen muotoihin.

21

6.6 Etiikka

Euran kunnan kasvatus- ja opetuspalveluiden noudattamat arvot ovat oikeudenmukaisuus, oppi-minen ja ihmisenä kasvaminen, oman itsensä ja toisen kunnioittaminen, välittäminen. Eettiseen kasvatukseen kuuluu vastuullisuuteen kasvattaminen. Tämä sisältää vastuun itsestä, toisesta ih-misestä ja ympäristöstä. Aikuinen on malli lapselle ja välittää hänelle toiminnallaan ja suhtautumis-tavoillaan arvoja ja arvostuksia. Tätä kautta lapsi omaksuu myös yhteisön arvot ja toimintatavat. Parhaimmillaan eettinen kasvatus toteutuu arjen elämässä silloin, kun lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus toimii ja lapsi saa tuntea olevansa rakastettu. Tavoitteena on lapsen minäkuvan ja terveen itsetunnon kehittäminen, sosiaalisten taitojen hallinta sekä elinympäristön kunnioitus. Omien tunteiden tunnistamista ja hallintaa sekä vastuun ottamista omista teoista ja tekojen seurauksista opetellaan lapsen kehitystaso huomioiden. 6.7 Uskonto ja katsomus Sisältöalueen tavoitteena on tarjota lapselle mahdollisuus hiljaisuuteen, ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan turvallisessa ja lämpimässä ilmapiirissä. Kasvattaja välittää evankelisluterilaisen nä-kemyksen perinnettä ja kulttuuria – perheen mahdollisen erilaisen uskonnon tai katsomuksen huomioiden ja sen hienotunteisen kunnioittamisen. Tavoitteena on antaa lapselle mahdollisuus kohdata uskontoon liittyviä asioita ja tutustua uskonnollisiin juhliin, traditioihin ja kirkkopyhiin. Us-kontokasvatuksen toteuttamisessa tehdään yhteistyötä seurakunnan kanssa.

22

7. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA

Rikkautta elämäänRikkautta elämäänRikkautta elämäänRikkautta elämään

Eri kieli – ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan saamelaisia, romaneja, viittomakielisiä sekä maahanmuuttajataustaisia lapsia. 7.1. Maahanmuuttajalapsi varhaiskasvatuksessa

Kun maahanmuuttajataustaista lasta haetaan vanhempiensa tai jonkin muun tahon aloitteesta var-haiskasvatuspalvelujen piiriin, ohjataan heidät palveluesimiehelle, joka osallistuu hakemuksen täyt-tämiseen. Vanhemmat keskustelevat palveluesimiehen kanssa lapsen tulevasta varhaiskasvatus-paikasta. Samalla suunnitellaan ensimmäinen tutustumiskäynti, johon myös palveluesimies voi osallistua. Lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa keskustellaan perheen tavoista ja kulttuurista lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa. Perheitä kannustetaan vaalimaan kodeissa omaa kiel-tään ja kulttuuriaan. Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Myös suomalaisen varhaiskasvatuksen tavat ja periaatteet tuodaan keskustelussa esille. Onnistuneen kasvatuskumppanuuden edellytyksenä on, että perheen kanssa keskusteltaessa käytetään tulkkia, jotta molemmat osapuolet tuntevat tulleensa ymmärretyksi. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tulee olla mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa yhteis-kunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi. Varhaiskasvatus järjeste-tään tavallisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi kuuluu lapsiryhmään ja hä-nen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Lapsen identiteetin kehitykselle on merkityksellis-tä, että hänen omaan kulttuuriinsa kuuluvat asiat näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa ja niitä ar-vostetaan. Kun lapsi tulee varhaiskasvatuksen palvelujen piiriin, kielen kehittymiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Lasta autetaan ja ohjataan suomen kielen omaksumiseen, oppimiseen ja käyt-tämiseen. Osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten mahdol-lisuutta oppia suomea toisena kielenä luonnollisissa arjen tilanteissa ryhmässä tapahtuvan toimin-nan lisäksi. Lapsi tarvitsee lisäksi järjestelmällistä ohjausta kielen omaksumiseen ja käyttöön, mahdollisuuksien mukaan voidaan järjestää ohjattua pienryhmätoimintaa tai yksilöopetusta. Tavoit-teena on, että lapsi saavuttaa mahdollisimman toimivan suomen kielen taidon kaikilla kielen osa-alueilla. Materiaalia maahanmuuttajataustaisen lapsen kielen arviointiin ja tukemiseen löytyy kun-nan sisäisestä tietokannasta (R-asema). Tarvittaessa henkilökunta voi olla yhteydessä varhaiskas-vatuksen erityisopettajaan. Hyvän suomen kielen hallinnan keskeisenä edellytyksenä on lapsen oman äidinkielen hallinta. Varhaiskasvatuksessa lasta rohkaistaan käyttämään myös omaa äidinkieltään. Ryhmässä käytet-tyjä kieliä voidaan tuoda esille esimerkiksi arjen sanoina ja ilmaisuina sekä kirjoitetussa muodossa. Samalla, kun edistetään lasten suomen kielen omaksumista, painotetaan lapsen oman äidinkielen säilymistä ja kehittämistä. Lapsen oman äidinkielen kehittymisestä voidaan keskustella vanhempi-en kanssa käyttämällä ”Eväspussi”-lomaketta (liite 9).

23

7.2. Viittomakielinen lapsi varhaiskasvatuksessa

Eurassa lapselle, jonka äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli on viittomakieli, järjestetään varhaiskas-vatus mahdollisuuksien mukaan lähipäiväkodissa ryhmässä, joka koostuu pääasiallisesti puhuttua kieltä sekä viittomakommunikaatiota käyttävistä lapsista tai pienennetyissä ryhmissä. Tavoitteena on, että viittomakielinen lapsi voi osallistua ryhmän toimintaan mahdollisimman täysipainoisesti. On tärkeää vahvistaa viittovan lapsen itsetuntoa. Varhaiskasvatuksen toteuttamisessa edellytetään mahdollisuuksien mukaan työntekijöiden viittomakielen tai puhetta korvaavien symbolien käyttötai-toja (viittomakieli, tukiviittomat, kuvien käyttö ym.), varhaiskasvatuksen erityisopettajan aktiivista konsultointia sekä tulkkauspalveluja.

24

8. PÄIVÄHOITO, ESIOPETUS JA KOULU

- KASVATUKSELLINEN JA OPETUKSELLINEN JATKUMO Lapsi kasvaa elämäänLapsi kasvaa elämäänLapsi kasvaa elämäänLapsi kasvaa elämään

Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen on tärkeätä muodostaa lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus. Lähtökohtana on se, että eri toimijat tuntevat tämän polun eri vaiheet sekä käytännöt hyvin ja siirtymävaiheet suunnitel-laan yhdessä. Kotien ja muiden toimijoiden kesken tehtävä luottamuksellinen yhteistyö on kasva-tuksen ja opetuksen laadun perusta. On tärkeää, että varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja al-kuopetuksen henkilöstöllä on mahdollisuus tutustua toistensa toimintaan, pedagogisiin menetelmiin sekä oppimisympäristöihin, joiden tulee olla mahdollisimman yhteneväisiä.

Varhaiskasvatuksessa vanhempien kanssa keskustellaan lapsen tavasta toimia ja oppia lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä. Kun lapsi siirtyy esiopetukseen, on tärkeää, että näitä tietoja hänen polullaan voidaan edelleenkin hyödyntää uuden oppimisen pohjana. Varhaiskasva-tuksessa ennen lasten esiopetukseen siirtymistä kasvattaja täyttää tiedonsiirtolomakkeen (liite 10), joka käydään keskustellen läpi vanhempien kanssa ja jonka vanhemmat allekirjoittavat. Keväällä pidetään alueelliset moniammatilliset Varhaisen tuen - palaverit (VarTu-palaveri), joissa ovat läsnä lapsen ja perheen oma terveydenhoitaja, varhaiskasvatuksen edustajat (perhepäivähoitaja, ryh-män henkilöstön edustus ja esimies), varhaiskasvatuksen erityisopettaja sekä esiopettaja. Palave-rissa siirretään oleellinen tieto lapsesta em. lomakkeen avulla ja sanallisen arvion muodossa esi-opettajalle. VarTu-palaverin sanallinen osuus kirjataan Varhaisen tuen - muistioon (liite 11) ja van-hemmilla on oikeus niin halutessaan tutustua omaa lastaan koskevaan kirjaukseen. Myös lapsesta kirjatut varhaiskasvatussuunnitelmat siirretään tässä palaverissa esiopettajille.

Esi- ja perusopetuksen nivelvaiheen yhteistyö on kirjattu Euran kunnan esiopetussuunnitelmaan.

25

9. VARHAINEN TUKI Oikeaan aikaan, hyvällä yhteistyölläOikeaan aikaan, hyvällä yhteistyölläOikeaan aikaan, hyvällä yhteistyölläOikeaan aikaan, hyvällä yhteistyöllä

Jokaisella lapsella on oikeus osallistua varhaiskasvatukseen ja jokaisella lapsella on oikeus kas-vaa ja kehittyä, leikkiä ja osallistua, iloita oppimisesta, elää rikasta ja ainutlaatuista lapsuuttaan! Hänellä voi olla myös tarvetta ja oikeus tukeen jollakin kehityksen osa-alueella tai oppimisympäris-tössään. Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu ja luottamuksellinen keskustelu tai lapsella aiemmin todettu tuen tarve. 9.1 Lapsen tuen tarpeen arviointi Tuen suunnittelun pohjaksi on tärkeää muodostaa kokonaiskuva lapsesta, hänen vahvuuksistaan ja mielenkiinnon kohteista. Tärkeää on myös tunnistaa ja määritellä lapsen kasvussa, kehityksessä ja oppimisessa ne yksilölliset piirteet, joiden vuoksi lapsi tarvitsee tukea. Tavoitteena on estää lap-sen tuen tarpeen kasautuminen ja pitkittyminen.

Kun kasvattajalla herää huoli lapsen tuen tarpeesta, on hänen mietittävä omaa työskentelyään ja havaintojaan sekä koettaa yhteistyössä muiden kasvattajien ja vanhempien kanssa tukea lasta. Huolen puheeksi ottamisen lomake (liite 4) on konkreetti apuväline henkilöstölle pohtia omaa huol-taan ja sen puheeksi ottamista. Tarvittaessa voidaan konsultoida vanhempien kanssa sovitulla tavalla varhaiskasvatuksen omia tai muiden yhteistyötahojen asiantuntijoita. Jos kasvattaja päätyy yhteistyössä vanhempien kanssa ottamaan yhteyttä varhaiskasvatuksen erityisopettajaan, hän voi havaintojensa tukena käyttää yhteydenotto-lomaketta (liite 12).

Lapsen tuen tarvetta koskevista asioista vastaavat varhaiskasvatuksen henkilöstön lisäksi varhais-kasvatuksen erityisopettajat. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja (VEO) on varhaiskasvatuksen työntekijä, joka tukee henkilökuntaa seuraamalla lapsiryhmien toimintaa ja konsultoimalla henkilös-töä sekä tekee yhteistyötä lasten vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat antavat myös kasvun ja oppimisen tukeen liittyvää neuvontaa ja ohjausta. Jos lapsen tuen tarve on tiedos-sa päivähoitopaikkaa haettaessa, toivotaan vanhempien olevan yhteydessä oman alueen varhais-kasvatuksen erityisopettajaan. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden ja vanhempien tukena toimii Kasvun ja oppimisen tukiryhmä (VarTu-palaveri), joka pääsääntöisesti kokoontuu kerran syksyllä ja kerran keväällä. Vanhemmilta pyydetään kirjallinen lupa, jotta lapsesta voidaan keskustella (liite 13). Tukiryhmään kuuluu henki-löstön edustuksen lisäksi lastenneuvolan terveydenhoitaja sekä varhaiskasvatuksen erityisopetta-ja. Henkilökunnalla on mahdollisuus työstää omaa huoltaan huolen vyöhykkeistön, Varhaisen tuen - lomakkeen (liite 14), avulla. Ryhmässä käsitellään lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita, tarkoituksena edistää lapsen tasapainoista ja tervettä kasvua, kehitystä sekä oppimista. Ryhmän toiminta on ennaltaehkäisevää ja lasten kasvatusta tukevaa. Vanhemmilla on tieto palaverin ajan-kohdasta. Lapsen mahdollisesta tuen tarpeesta on keskusteltu vanhempien kanssa ennen palave-ria, myös vanhemmat voivat tuoda asioita käsiteltäväksi. Palaverista laaditaan muistio (liite 11).

26

9.2 Tuen järjestämisen periaatteet Varhaiskasvatuksen tukitoimet aloitetaan heti, kun tuen tarve on havaittu. Lasten kasvun ja kehi-tyksen tukeminen toteutuu varhaiskasvatuksen arjessa laadukkaan pedagogiikan ja lapsen tarpeet huomioivan kasvu- ja oppimisympäristön keinoin. Tuki tuodaan sinne, missä lapsi on ja se ulote-taan luontevasti niin toistuviin perushoidon tilanteisiin kuin vuorovaikutustilanteisiinkin, leikkeihin ja lauluihin sekä muihin arjen säännöllisesti toistuviin tilanteisiin. Tällöin lapsen kuntoutus tulee luon-tevaksi ja systemaattiseksi osaksi hänen arkipäiväänsä. Varhaiskasvatuksen henkilöstöltä tämä edellyttää lapsen kasvun ja kehityksen tuntemista, vahvuuksien sekä tuen tarpeen varhaista tun-nistamista. Tukea tarvitsevan lapsen osallisuus tulee huomioida arjen eri tilanteissa.

9.3 Kasvun ja oppimisen tuki Lapsella on oikeus saada tukea heti tuen tarpeen ilmetessä, tavoitteena vaikuttaa tilanteeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yksittäisillä ja lyhytaikaisilla tukitoimilla. Tuen aloittaminen ei edellytä erityisiä tutkimuksia tai päätöksiä, mutta asiasta on keskusteltava vanhempien kanssa. Lapsen saama tuki toteutuu parhaiten niin, että varhaiskasvatuksessa kiinnitetään erityistä huomio-ta oppimis- ja toimintaympäristöön. Tuen tarpeeseen vastataan myös käyttämällä arjessa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvia materiaaleja, välineitä ja menetelmiä sekä järjestämällä paljon mahdollisuuksia oppia leikin kautta. Pienryhmätoiminnan avulla mahdollistetaan yksilöllisempi huomio sekä aikuisen tuki ja ohjaus. Myös kuvien käyttö tukee lapsen oppimista monella tapaa. Tärkeää on lapsen kannustaminen ja myönteinen palaute. Lapselle annettava tuki on osa henkilös-tön perustehtävää ja henkilöstön osaamista vahvistetaan täydennyskoulutuksen avulla. Henkilös-tön työskentelyn tukena toimivat tarvittaessa varhaiskasvatuksen erityisopettajat, sillä moniamma-tillinen yhteistyö ja mahdollisuus konsultaatioon edistävät tuen suunnittelua ja toteuttamista. Van-hempien kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Tukimuodot kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunni-telmaan. Tehostettu tuki – arjen käytännöt joustavampia ja yksilöllisempiä lapsen tarpeiden mukaisesti Mikäli em. tuki ei riitä lapsen tuen tarpeeseen nähden, tehostetaan tukea kehittämällä ja resurs-soimalla arjen käytäntöjä. Tehostettu tuki on yksilöllisempää, pitkäjänteisempää ja tavoitteiltaan eriytyneempää. Lapsi voi tarvita myös useampia tukimuotoja. Työtapoina käytetään hyväksi koettu-ja pedagogisia ja erityispedagogisia menetelmiä. Tukitoimien käyttö edellyttää ja vaatii koko työyh-teisöltä sitoutuvaa työotetta, jolloin arjen toiminnoissa näkyy suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus. Työotetta vahvistavat varhaiskasvatuksen erityisopettajan monipuolinen tuki (mm. teemalliset pien-ryhmät ja konsultaatiot ajankohtaisista aiheista) sekä muiden erityistyöntekijöiden (esim. psykologi, terapeutit, lastensuojelu) konsultatiivinen tuki ja niiden liittäminen luontevaksi osaksi lapsen arkea. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöä muokataan lapselle ja vertaisryhmälle suotuisaksi. On tärkeää huolehtia lapsen mahdollisuuksista saada onnistumisen kokemuksia sekä tukea lapsen myönteistä käsitystä itsestään. Kyseeseen voivat tulla myös ryhmäkoon tilapäinen pienentäminen ja tarvittaessa avustajapalvelut. Ryhmäkoon pienentämiseen tarvitaan asiantuntijalausunto. Tehos-tetun tuen tarve merkitään varhaiskasvatussuunnitelmaan, jonka jälkeen tehostetun tuen muodot, kesto ja seuranta kirjataan tehostetun tuen suunnitelmaan (liite 15) yhdessä vanhempien ja muiden mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

27

Erityinen tuki – intensiivisesti toteutettua, yksilöllisiä ja joustavia käytänteitä

Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tuen tarve saattaa olla edellistä kokonaisvaltaisempaa, säännöllisempää tai kehityksen osa-alueittain eriytyneempää, jolloin tehostettu tuki ei ole enää riittävää. Tällöin lapsella on oikeus saada erityistä tukea. Erityinen tuki sisältää jo käytössä olleita menetelmiä, esim. pienryhmätoimintaa, yksilöllistä ohjausta, varhaiskasvatuksen erityisopettajan vahvaa konsultaatiota, mahdollisesti avustajapalveluita yms. Moniammatillinen yhteistyö on vah-vaa. Tuki koostuu joustavista ja yksilöllisistä käytännöistä niin kauan kuin on tarve. Erityisen tuen toteutumiseen liittyy tiivis ja riittävän pitkäkestoinen seuranta ja arvio tuen kohdentumisesta. Erityi-nen tuki voi toteutua käytännössä lähipalveluperiaatteella tai integroituna pienennetyssä ryhmässä. Henkilöstön koulutus ja lukumäärä mahdollistavat vahvan erityispedagogisen työotteen toteuttami-sen sekä varhaiskasvatus- ja oppimisympäristön joustavat järjestelyt. Erityisen tuen etenemisestä ja muodoista sovitaan yhteistyössä vanhempien, kasvatushenkilöstön, varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä muiden mahdollisten asiantuntijoiden kanssa. Erityisen tuen antamiseksi varhaiskasvatuksen järjestäjän on tehtävä kirjallinen päätös. Ennen päätöksen tekemistä on hankittava kasvatushenkilöstöltä sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajalta selvitys lapsen kokonaistilanteesta ja jo saamasta tuesta. Tiedot kirjataan pedagogiseen selvitykseen (liite 16), jota voidaan tarvittaessa täydentää moniammatillisella asiantuntijalausunnolla. Kokonaisselvi-tyksen perusteella tehdään arvio erityisen tuen tarpeesta ja käytettävistä tukimuodoista. Pedagogi-nen selvitys vastaa kunnassa ennen käytössä ollutta oppimis- ja kuntoutussuunnitelmaa. Mikäli lapsi kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, hänelle laaditaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS (liite 17).

Kuvio: Mukaeltu Heinämäki, L. 2005. Varhaista tukea lapselle – työvälineenä kehittämisvalikko. Stakes. Oppaita 62.

Varhaiskasvatuksen (ja esiopetuksen) laadukas perusta

HYVÄ ARKI ja KASVATUSKUMPPANUUS - positiivinen vuorovaikutus, lapsen kohtaaminen, iloa, läheisyyttä ja turvallisuutta, luonteva kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa, monipuolinen ja lapsen tarpeisiin vastaava oppimisympäristö, leikki, pienryhmätoiminnot, varhaiskasvatussuunnitelma

Tehostettu tuki

-tehostetun tuen suunnitelma

Erityinen tuki

-pedagoginen selvitys, HOJKS Muut tukipalvelut

28

10. MONIAMMATILLISUUS Yhdessä yhteisen asian ympärilläYhdessä yhteisen asian ympärilläYhdessä yhteisen asian ympärilläYhdessä yhteisen asian ympärillä

Moniammatillinen yhteistyö on eri ammattiryhmiin kuuluvien asiantuntijoiden työskentelyä yhdessä siten, että tieto ja osaaminen jaetaan. Jokaisen yhteistyöhön osallistuvan osaaminen, kokemus ja ammattitaito edistävät lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Yhteistyön keskeisenä tavoitteena on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen yhdessä vanhempien kanssa ja myös taata lapsen ja perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi sekä tarvittaessa toimia ennaltaehkäisevästi riskiti-lanteissa. Yhteistyön tarve voi tulla esiin jo päivähoitoon haku- tai tulovaiheessa, mutta mikäli tarve ilmenee myöhemmin, otetaan asia aina ensin puheeksi lapsen vanhempien kanssa. Tällöin sovi-taan mm. yhteydenottoon liittyvistä kysymyksistä. Moniammatillista yhteistyötä tehdään avoimesti vanhempien ollessa tietoisia työskentelystä.

Alla olevissa kuvioissa näkyvät moniammatilliset toimijat ja työryhmät varhaiskasvatuksessa. Yh-teistyön tavoitteet ja muodot on kuvattu varhaiskasvatussuunnitelman liitteissä (liitteet 18 ja 19). Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelman liitteenä on lastensuojelun toimintamalli huolen herätessä (liite 20).

29

Eurassa on lähtenyt liikkeelle Perhekeskuksen kehittämistyö vuoden 2014 alussa. Perhekeskus on palvelukokonaisuus, joka tarjoaa palveluja euralaisille lapsille, nuorille ja perheille sekä heidän kanssaan työskenteleville tahoille entistä oikea-aikaisemmin ja matalalla kynnyksellä. Palveluja annetaan viiveettä niitä tarvitseville ilman lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojeluasiakkuuden vaa-timusta. Kyse on ennaltaehkäisevästä toiminnasta, jota lastensuojelulaissa kutsutaan ehkäiseväk-si lastensuojeluksi. Perhekeskus tarjoaa myös muille lasten, nuorten ja perheiden kanssa työsken-televille tahoille konsultaatiota.

Perhekeskuksen palveluista laaditaan palvelukuvaukset vuoden 2014 alkupuolella. Vaihe vaiheel-ta edetään uudistaen nykyistä palvelukulttuuria sekä etsien ja luoden uusia palvelumalleja ja toi-mintoja. Perhekeskuksen työntekijät sijaitsevat osoitteessa Satakunnankatu 12, mutta toiminnot hakeutuvat myös muualle eri puolille kuntaa, paikkoihin, joissa perheet asioivat ja tapaavat toisi-aan.

Varhaiskasvatuspalvelut tulevat tekemään yhteistyötä perhekeskuksen palvelujen ja toimijoiden kanssa. Erityisesti avoimen päiväkoti Ompun toimintaa voidaan osittain kehittää yhteistyössä per-hekeskuksen toimijoiden kanssa. Myös koko monialainen yhteistyö tulee saamaan uusia vaikuttei-ta ja uusia yhteistyömuotoja perhekeskuksen muotoutumisen ja yhteisen suunnittelun kautta.

30

”Kaiken, mitä todella tarvitsen tietääkseni miten elää ja mitä tehdä ja miten olla,

opin lastentarhassa.

Viisaus ei ole ylioppilastutkintovuorenhuipulla, vaan tarhan hiekkalaatikossa.

Opin siellä nämä asiat:

Jaa kaikki

Pelaa reilua peliä Älä lyö ihmisiä

Pane tavarat takaisin sinne, mistä otit Siivoa omat sotkusi

Älä ota tavaroita, jotka eivät ole sinun Pyydä anteeksi, kun loukkaat jotakuta Pese kätesi, ennen kuin rupeat syömään

Vedä vessa Pikkuleivät ja kylmä maito tekevät hyvää

Elä tasapainoista elämää - opi jotakin ja ajattele jotakin

ja piirrä ja maalaa ja laula ja tanssi ja leiki ja tee työtä vähän joka päivä

Ota nokkaunet iltapäivisin Kun lähdet ulos maailmaan,

varo liikennettä, pidä toista ihmistä kädestä

ja pysyttele yhdessä muiden ihmisten kanssa

Tajua ihme.

(Robert Fulghum)