SamuliPaulaharju

Kainuun mailta

%ieiosancsma~®saUt>Mo ifofoingtesa

SamuliPaulaharju

KainuunmailtaKansantietoutta Kajaanin kulmilta

Sinne mieleni tekewiAivoniajattelewi.

Tekijänpalkkio ja osa kuvituskustannuksia suoritettu»SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN EDISTÄMIS-

RAHASTON» varoilla

TietosanakirjasOsakeyhtiönKirjapaino, Helsinki 1922

SISÄLLYS:Siv.

Kuvainluettelo IVKertojainluettelo VIIAlkusanaksi IXAsutustarinoita 1Kulkuneuvoista 13Rakennuksista 22Yhteiskunnallisista ja oikeustavoista.... 31Suurperheitä 48Kun vanhat muistelevat muinaisia ... 57Päiväkausi pirtissä 63Mitä syötiin ja juotiin 71Metsästyksestä 77Karhunpyyntiä ja karhunpalvontaa ... 91Karhumiehiä 108Kalastuksesta 114Karjanhoidosta 123Niityistä 133Halmeenviljelyksestä 137Peltoviljelyksestä 150Tervanpoltosta 155Kotiteollisuutta , 167Juhla- ja merkkipäiviä 176Häätapoja 198Lapsesta aikuiseksi 209Leikkejä ja kisoja 220Tautia ja tuskaa . 225Tietäjiä ja taikuutta 237Haltioita ja väkeä 248Luonnontietoa ja eläinoppia 259Kuolema japeijaiset 270Hakusanasto 285

KUVIA:Maisemia:

SivullaHeinäjoen laakso Hepokönkään

alapuolella. Puolanka IXHepoköngäsPuolangalla XIJonkerinkivi, Kuhmo 1Miinuankivi 15Puolangan vaaroja 31Saaren talon ranta, Kuhmo .. 114Jokiniitty, Kuhmo 134Peltoa Mustanmaan harjulta,

Säräisniemi 150Tervasmetsää, Kuhmo 155

Rakennuksia ja rakennusryhmiä:Saaren aitta, Kuhmo 9Kota kuusen juurella, Sotkamo 22Metsämökki,Ristijärvi 23Änätinpään savupirtti, Kuhmo 24Varajoenluhtirakennus, Kuhmo 27Klemetin aittoja, Ristijärvi .. 28Hierinmylly, Hyrynsalmi .... 29Kotajärven talo, Kuhmo .... 32Polvelan asemapiirros, Kianta 34Kypärävaaran asemapiirros,

Hyrynsalmi 50Eteispirtin peränurkka, Kianta 63Metsäsauna, Kianta 77Verkkoaitta, Hyrynsalmi .... 119Kiekinniemen aittoja, Kuhmo 145Vanha halmeriihi, Sotkamo.. 147Tormuan vanha riihi, Kianta 151Hautasauna, Kuhmo 157Lentiiran kirkko 176Kiannan kirkko 183Kuhmon kirkonkylää 193Ylitalon vanha pirtti,Puolanka 198Kypärävaaranpiha,Hyrynsalmi 204Sauna, Kuhmo 212Hallan talo, Hyrynsalmi 220

SivullaKulkuneuvoja:

»Lapinvene», Säräisniemi .... 2»Lapinsuksi», » 3Hallan tieltä, Kianta 14Veneen jäännöksiä, Kuhmo .. 16Venelautojen taivutustapa,Ris-

tijärvi 17Rentut, Kuhmo 19Puukärryt » 19Sukset » 20Kokkareki, Kianta 21Tervaveneen purje, Kianta .. 165

Työtä ja toimintaa:Jauhojen noudannassa, Kianta 13Käräjäsalissa, Kuhmoniemi .. 41Heinäväkeä, Kianta 53Heinämiehet iltasella, Kuhmo 71Petäjän survoja, Kianta 72Erämies rakovalkealla 82Sumsanukko nuottakodassaan 120Lehmisavulla 123Karjapaimen, Kianta 127Heinäväkeä, Kuhmo 133Kaskiraade 137Tervahaudan poltossa, Kuhmo 159Tervoja vedetään paikkuussa

Kuhmo 162Tervoja järvenrannalla Kuhmo 163Tervavenettävarpehditaan » 164Oulunsoutajat levähtämässä .. 164Tervavenettä vedetään vasta-

virtaa 165Tuohiköyttä punotaan, Kuhmo 168Nahkojen muokkausta, Kianta 170Vanha muori »ajaa kiiraa» .. 187Hieromistoimintaa, Kianta.... 225

V

SivullaHenkilöitä:

Oilingin Hermanni, Ristijärvi 18Lauri Keränen, Ristijärvi.... 40JussiTauriainen, Kianta 42Jussi Kyllönen,Puolanka .... 42Kypäränsuurperhe,Hyrynsalmi 47Kypärävaaran ukko, » 52Aution kotiväkeä, Kianta .... 55Rimmin Ullaska, Kuhmo .... 57Kovanvaaran karhumiehiä,

Kianta 108Tuomas Haverinen, Kuhmo .. 110Jussi Heikkinen, » .... 111Mikko Piirainen, » .... 112Laamalan emäntä, Puolanka.. 172Antti Heikkinen, Kuhmo .... 175Puolangan tyttöjä 200Koivuniemen muori, Säräisnie-

mi 209Risto Kemppainen, Hyryn-

salmi 217Matti Kyllönen, Kuhmo 243Kuohari Pulkkinen, Kianta .. 243Salomon Huotari, Kuhmo .... 243Recta Keränen, Hyrynsalmi.. 244Hautamäen muori, Murto-

mäki 245

Työkaluja, pyydyksiä y. m.Tulukset, Kuhmo 00Pettuhuhmari, Kianta 19Suolahuhmari, Kianta 73Karhukeihäitä, Kuhmo 78Ruutikaulukset, Kianta 79Lisku ja loukas » 87Linnunansa, Kuhmo 87Poljin, » 89Karhuntalaat, Kianta 91Karhunloukku, Kuhmo 98Suippu, Säräisniemi 115Merta, » 116Nuotta ja veneitä, Kuhmo .. 117Auskari, Kianta 122Lehtinapa, Kuhmo 126Heinäsuova, Kianta 132Heinäpieles, » 135Viikatevarsia 135Haravoita 136Sirppejä, Kianta 154Tervaksien jatkamisrenkku

Kianta 156

SivullaKoukku, Ristijärvi 169Nahkojen lykkyylaudat, Kianta 171Nahan muokkaushaarukka » 171Tuulenhosuja ukko, Ristijärvi 217Tuuliviiri, Puolanka 219Tuuliviirejä 259Tuuliviiri, Kuhmo 262

Huonekaluja, astioita, huoneen sisus-tusta, ikkunoita, ovia y. m.

Savupirtin kiuas, Kianta .... 25Pirtin uuni, Ristijärvi 25Patakoukkuja 26Mustapenkki, bäräisniemi .... 44Kahvihuhmari, Hyrynsalmi .. 59Lampputuiju, Puolanka 61Tuohivirsu, Puolanka 62Piimäammeita, Kianta 63Pirtin uuni, Kianta 64Pankkopihti, » 64Pirtin pöytä, Hyrynsalmi .... 65Patapölkky, Puolanka 66Kuppikori, Puolanka 67Lusikkakori, Kianta 67Puukuppi, Puolanka 69Juuripytty, Kianta 75Aution maitohuone, Kianta .. 128Riihen uuni, Sotkamo 148Puu- ja tuohiteollisuutta .... 167Parkkiamme, Puolanka 178Viinalippejä 178Tuoppi,Puolanka 20Reikärahi, Kianta 216Tuohilippi, Puolanka 234Aitan ovi, Kuhmo 257Pirtin ikkuna, Lentiira 280

Vanhan kansan uskontoon liittyviäy. m.

Leikkauksia aitan seinästä,Kianta 11

Seinäpiirroksia Kiannalta jaKuhmosta 4?

Kovanvaaran kontiopetäjä,Kianta 104

Nuottivaaran kontiokuusikko,Kuhmo 105

Kaaneksen karhunkallo 106Karhunturpa y. m., Kuhmo .. 107»Juhannustarha», Ristijärvi .. 192Taikapussi, Hyrynsalmi 240Taikapussin sisältöä 247

VI

Pyhiä pihlajia, Sotkamo 248»Piru pihissä», Murtomäki.... 250Tursaansydän 251Osmansolmu 251Tapionpöytä, Kuhmo 252Käärmeen käräjäkiviä 266Hautaristejä, Puolanka 270Väisälän kalma-aitta, Hyryn-

salmi 272

Piirroksia kalma-aitan ovesta 273Kalmalauta aidassa, Kuhmo 274Kalmakuusi, Hyrynsalmi .... 275Kalmakoivuja, Puolanka 275Lahden vanha kalmisto, Sä-

räisniemi 276Kalmasaari, Puolanka 277Hautaristi, Puolanka 281Hautaristi, Hyrynsalmi 283

SELITYKSIÄ:

Taikojen, loitsujen, tapojen y. m. asiain muistiin panopaikat onmerkittypienellä numerolla. Siten on vältetty alituista samojen nimien uusiutu-mista reunamuistutuksena. Numerot merkitsevät:

1 = Kiantaeli Suomussalmi 6 = Sotkamo7 = Paltamo2 = Kuhmoniemi

3---

Hyrynsalmi 8 = Kajaanin maaseurak.9 = Säräisniemi4 = Ristijärvi

5 = Puolanka 10 = Vuolijoki

Esityksessä on käytetty tavallisesti nimeä Kianta Suomussalmen sijasta,samoin on puhuttu Kuhmosta Kuhmoniemen asemesta. Paitsi että maini-tut nimet ovat lyhyemmät ja kauniimmat, ovat ne yleisesti paikkakunnallakäytännössä.

KERTOJIA.Kianta:

Jeremias Seppänen, »Kovan Jeni»75-vuotias Kovanvaaran karhu-ukkoRuhtinansalmella.

Antti, Olli, Matti, 41— 45-vuotiaita

Jeremiaan veljenpoikia, karhumie-hiä.

Penna Heikkinen, 75 v. ent. met-sänvartija, Ruhtinansalmi.

Anna Tiikkaja, 75 v. mökin mum-mo, kirkonkylä.

Kylänmäen ukko, 82 v. sokea ta-lon vaari, Pesiö.

Wilkko Kyllönen, 70 v. Vuokinnapatalon isäntä.

Wappu Kyllönen, 55 v. »vanha-tyttö», edell. sisar.

Jussi Tauriainen, 70 v. ent. lauta-mies. »Vasaran ukko», Pispajärvi.

Polvelan ukko, Pesiö.Kajavan ukko n. 80 v. Ylivuokki.Aatu Moilanen, 40 v. tervanpolt-

taja, Pispajärvi.Eskolan ukko, veneseppä, Vuokki.Aution Hermannin emäntä, 40 v.

Saarivaara.Anna Reeta Mäkeläinen, Aution

emäntä 82 v. Saarivaara.Riitu Heikkinen, 81 v. Aution

vanha emäntä. Saarivaara.Mari Kyllönen, 40 v. Wuokki.

Kuhmoniemi:Tuomas Haverinen, IA v. »Levä-

vaaran ukko», ent. metsänvartija,karhunkaataja, Lammasperä.

Salomon Huotari, 70 v. »Kivikie-kin ukko», tietäjä, erämies.

Esko Huotari, 35 v. edell. poika,talonisäntä.

Esko Huotarin emäntä, 32 v.Lehtovaaran ukko, 75 v. Nie-

misjärvi.Matti Kyllönen, 78 v. »Lehmivaa-

ran ukko», tietäjä, Saunajärvi.Eerikka Kähkönen, 83 v. »Ukon-

vaaran ukko», Saunajärvi.Risto Kilpeläinen, 82 v. »Polve-

lan ukko», Lammasperä.Jussi Heikkinen, 60 v. karhumies.

Viiksimo.Antti Heikkinen, edell. veli.Mätti Klemetti, Kotajärven isäntä.Mikko Piirainen, 70 v. »Mato-

vaaran Mikko», tietäjä, hieroja, kar-humies, Jonkeri.

Matovaaran muori, Mikon emäntä.Hakolan ukko, 70. v. Jonkeri.Eljas A hionen »Rimmin Ullaska»,

lähes 90 v. Lentiira.Matti Heikkinen, 47 v. veneseppä,

Lentiira. *Jussi Kyllönen, »Petäjävaaran uk-

ko» 80 v. tuohiköyden punoja, Len-tiira.

Hyrynsalmi:

Eeva Oikarinen, 84 v. talon muori,Oravivaara.

Johanna Keränen, 79 v. mökinmuori, Oravivaara.

MattiKemppainen, 76 v. »Kypäränukko», Luvajärvi.

Risto Kemppainen, 89 v. »Rämsänukko», tietäjä, erämies, Moisionvaara.

Mari Kananen, 80 v. kansan-kätilö, mökin eukko, Moisionvaara.

Hiski Heikkinen, 52 v. mökinisäntä, Pöytävaara.

Niemen isäntä, 50 v. Luvajärvi.

VIII

Naurisahon ukko, 70 v. tietäjä,talonisäntä, Kytömäki.

Keräsen ukko, 74 v. veneseppä,kirkonkylä.

Reeta Keränen, 85 v. tietäjä, mö-kin muori, Kytömäki.

Sotkamo:

Jaakko Härkönen, 72 v. »Härkö-län ukko».

Juuso Partanen, 75 v. »Suovaaranukko», Juurikkakylä.

Juuso Partasen emäntä.Immosen muori, 78 v. mökin

mummo.Immosen mökin emäntä, 40 v.

Bistijärvi:Esko Kemppainen, 85 v. »Eskolan

ukko», Pyhäntä.Paavo Kemppainen, 84 v. siiman

punoja, Hiisijärvi.Klemettilän emäntä, 60 v.Pyhäntä.Liisa Mikkonen, 70 v. kansan-

kätilö.Pyhäntä.Vaaralan muori, 75 v. Pyhäntä.Vaaralan emäntä, 50 v.Eeli Härkönen n. 30— 40 v. vene-

seppä, Kirkonkylä.Herman Oikarinen, 78 v. »Oilin-

gin Hermanni», vene- ja rukkiseppä.

Fuolanka:Jussi Kyllönen, 70 v. asioitsija,

Kirkonkylä.Liisa Kyllönen, 64 v. edell. sisar.Antti Heikkinen, 70 v. Ylitalon

isäntä. Kuorevaara.

Paavo Tolonen, 78 v. »Latolanukko» Väyrylä.

Kaisa Heikkinen, 75 v. »Leppälänmuori», Suomussalmen »Jumalisten»jälkeläinen, Väyrylä.

Kaisa Hyttinen, 72 v. kulkuri-eukko, Väyrylä.

Laamalan emäntä, 60 v. hieroja,kansankätilö, Puokiovaara.

Kuivikonukko, 81 v. Puokiovaara.Sikalan ukko, 70 v. mökinisäntä,

Kuorevaara.Sikalan eukko, edell. emäntä.Wanhantalon ukko, 73 v. Leipi-

vaara.Uudentalon emäntä, 60 v. Leipi-

vaara.

Kajaanin maaseurak.:Kaisa-Reeta Tormulainen, 78 v.

»Aaron Kaisa-Reeta», »Hautamäenmuori», tietäjä, talon emäntä, Murto-mäki.

Tolopan Matti, 82 v. talon ukko,tervanpolttaja, Murtomäki.

Tolopan emäntä n. 30 v

Säräisniemi:Antti Wäisänen, 78 v. »Paatin

ukko», Oterma.Soppelon ukko, 70 v. kaihlasjärvi.Koivuniemen muori, 70 v. Kansan-

kätilö, Jaalanka.Wuolijoki:

Anna Pussinen, 45 v. talonemäntä, Saaresmäki.

Heinäjoen laakso Hepokönkään alapuolella. Puolanka.

ALKUSANAKSI.

ijaanin ja Oulujärven takaiset Kainuunkorpiseudut, jotka maanselän vedenjakajaerottaaValkeaanmereenkallistuvasta Vie=nan=Kar jalasta, ovat meidän suurimpia

1 sydänmaitamme. Täällä vielä äärettömätsydänmaitamme.

metsät ja selkoset ulottuvat silmän siintämättömiin ja yhtyvätkaukaiseen taivaanrantaan, ja vain pienoisina päivinä ovatihmiseläjäin raatamisen tulokset tässä metsien meressä.

Jylhä ja suurenmoinen on Kainuun erämaan luonto. Sa=dat toinen toistaan korkeammat komeat metsäiset vaarat täälläkohoavat, semmoiset kuin Hiisivaara ja Saukkovaara, Leipi=ja Lampovaarat, Kivesvaara, Myhkyri ja Teiriharju, puhumat=takaan valtavasta Naapurivaarasta ja mahtavasta Paljakasta,joka laajana »maanselkänä» ulottuu monin peninkulmin Risti=järven Uvalta Holstinjärven ohitse Hyrynsalmen Kytömäenkylille ja siitäkin sivuitse, sekä kuulusta Vuokatista, josta»alkaa tunturien juonto ja kulkee Lapinmaahan asti». Muuta=mille vaaroille sanotaan sydänyön auringonkin näkyvän, niin=kuin Kovallevaaralle Kiannan perukoilla. Kiannan rajaseutuonkin niin taivahista maata, etta siellä eletään »peninkulmaakorkeammalla» Oulun merimaita.

X

Vaarojen välissä levittäytyvät suuret, aukeat suot ja rää=syiset rämeet, taikka aukeavat siellä siintävät selät ja pilkoUtavat monilukuiset metsäjärvet ja sadat lampareet. Näistäkaukaisista ylimaan soista, järvistä ja hetteistä vetää mahtavaOulujoki vetensä. Pienoinen Sarvijärvikin, joka on synkässäsydänmaassa, kymmenkunta peninkulmaa Kiannan kirkoltapohjoiseen, Sarvikiven vierellä, Kiannan,Kuusamon ja Vienanrajakulmauksessa, vierittää vesipisaransa Merikosken kauttaPohjanlahden helmoihin. Kainuun soista saa myöskin Kii=minginjoki alkunsa sekä osaksi iso lijoki kokoo voimansa.Epälukuisten järvien kautta vierivät sydänmaiden vedet jamonissa sadoissa koskissa ne valkoisina vaahtopäinä pau=haavat.

Korpi on aina vanhoillinen, se vaalii huolellisesti vanhaaperintöä ja vartioi, etteivät uudet virtauksetpääsisi sen rauhaaturmelemaan. Se iloitsee kuullessaan Tapion haltioineen liik=kuvan selkosissa sekä Vetehisen veurehtivan järvissä, se ihansykähtää nähdessään vanhan erämiehen antavan uhrinsa ta=pionpöydälle, ja hyvillä mielin se kuuntelee, kun harmaapäUnen kalaukko sanelee isiltä oppimiaan lukuja taikka kunkoukkuselkäinen muori karjaa laskiessaan lukee ikivanhat kau=niit rukouksensa. Ymmärtävästi hymyillen se ohjailee naa=vaista äijää, joka virsut jalassa, tuohitarakka selässä köppyröikoivumetsässä tuohiköydenaineksia keräilemässä. Sillä korpirakastaa kaikkea vanhaa ja katoavaa ja kunnioittaa menneiUten polvien tapoja, se tietää, että ne, jotka isien opeissa elä=vät, osaavat myöskin antaa niille oikean arvon ja kunnian.

Niin Kainuun korpimaissakin. Täällä ylimäissä asuujäyhää vakavaa raatajakansaa, joka monissa asioissa vielä elääentisissä opeissa ja tavoissa. Täällä tapaa vielä vanhoja tie-täjiä, jotka laskettelevat jyhkeitä loitsuja ja manauksia, vanhojakarhumiehiä, jotka laulaen ovat hiihtäneet kontionpesälle,kala=ukkoja, jotka osaavatvaikka kamalan kalavalan vannoa. Täällävielä tervahauta korvessa haikuaa, täällä kesäilloin lehmisavusuitsuaa pellolla, ja savupirttikin sauhuaa sydänmailla. Täällävielä vanhaan tapaan hevonen talvisin pirtin ovinurkassa jars=kutiaa apettaan, ja rahvas nukkuu öitään pirtinlattialla, jarussakat pitävät öisiä kisojaan pirtinpöydällä. Kyöpelit jakeijulaiset täällä kummittelevat, pellonaidan takana kasvaakalmakoivu, jolle kalmanvihat viedään, ja mäellä kohoaa kon=tiokuusi, missä riippuu kaadetun karhun kallo.

Ken täällä avoimin silmin ja kuulevin korvin liikkuu javaivautuu haastelemaan vanhojen kanssa, hän saa ihmeekseen

XI

kuulla paljon—

uutta, uutta kuulijalle, mutta todellisuudessaikivanhaa tietoa, jota nuo kunnioitettavat erämaan asukkaatovat muistitietoinaan säilyttäneet polvi polvelta.

Vanhojen haastatteluista on seuraavien kuvaustenkin ai=heet kirjoitettu muistiin muutamilla korpivaelluksilla Kainuunerämaissa. Jo kesällä 1907, retkeillessäni Pohjois= ja Itä=Karjalassa, pistäysin Kajaanin kulmilla Sotkamossa, ja kesällä1910 sattui kulkuni Suomen ja Venäjän rajamaille Kuhmoonja Kiannalle. Syksyllä 1913 sain lyhyen käynninOulujärvenrannalle Säräisniemelle, ja syyskesällä 1914 tein pari=,kolmUviikkoisen retken Oulujärven pohjoisrannalle, Otermalle,Jaa=langalle ja Mieslahdelle. Mutta enimmät ainekset on kerättykahtena kesäkautena, 1915 ja 1916, jolloin kävin Kajaaninylimaan pitäjät Karjalan ja Vienan rajoja myöten ristiin jarastiin.

Näillä matkoilla monet vanhat ikäloput vaarit ja monetkatoovaikäiset muorit haastoivat parhaansa, useasti mieli hel-

Hepoköngäs Puolangalla.

XII

tyneenä, vanha silmä kirkkaana loistaen vaipuivat muinais=aikojen muisteluihin, ja veivät kuulijansakin mukanaan muis=tojen maille. Parhaimpia ja auliimpia kertojia olivat KovanJeru, Kylänmäen ukko ja Tiikkajan Anna Kian=nalla, Lev ävaaran ukko jaLehmivaar anukko Kuh=mossa, Kypärävaaran MattiKemppainen, Rämsän jaNauris ahon ukot Hyrynsalmella, Jussi ja Liisa Ky 1=lönen sekä Latoian ukko Puolangalla, Kemppais=Pa avo ja Oilingin HermanniRisti]arvella,Suovaaranukko Sotkamossa, Hautamäen muori Kajaanin Murto=mäellä ja Soppelon ukko Otermalla. Muutamilla vanhoillariitti jopa päiväkausiksi väsymätöntä tarinoimista, niinpä Ky=pärävaaran vaarin kanssa pidettiin neli=, viisipäiväinen istunto.

Kirjoituksiin liittyvät valokuvat japiirrokset, paitsi sivuilla15, 41, 120, 159, 164 (alakuva) 165 ja 193, ovat matkanvarrella otettuja.

Kainuun korpimaita on kyllä jo jonkun verran kirjalli=suudessa käsitelty, on pari pitäjänhistoriaakin sekä jokunenkansantapojen ja kansanelämän kuvaus. Mutta vanhankansanelämää, sellaisenakuin se esiintyy vanhojen muistannan aikanavanhoine omituisine tapoineen, epälukuisine taikatemppuineen,loitsuineen ja uskomuksineen sekä kotitoimissa että ulkotöissä,sekä arkisissa oloissa että juhlienvietossa, on vain vähäisenkosketeltu. Ehkä siis seuraavatkin korvenukkojen ja metsän=muorien hartaat muistelmat saanevat sijansa muiden Kainuutakäsittelevien kirjojen lisänä.

Oulussa kesäkuulla 1922.Samuli Paulaharju.

Jonkerinkivi Kuhmossa Jonkerinjärvessä

ASUTUSTARINOITA.»Hiisi korpi käymättömän,

korpi käynehen urohon.»

Joammoisista ajoista on Kai-nuun mailla ihmiseläjä liikus-kellut: metsänkävijä kierrel-lyt korpia, kalamies soudellutjärviä ja kaskenpolttaja sau-hutellut satoja vaaroja.

Mutta jo ennen etelästä tulleita eränkävijöitä ja korpienraivaajia eleli näillä mailla lappalainen, »kun koko Kainuu oliLapinmaana», jo niin aikaisin,»jottei siitä ole kirjoituksiakaan».Mutta suusanallisia tarinoita on kyllä vielä sekä paikannimiäettämuita muistomerkkejä seudun ensimmäisistä eläjistä. »Maa-kuopissa» tiedetään lapinlasten asustaneen ja niitä tulella läm-mittäneen.1' 9 Useissa paikoissa vielä tavataan järvienrannoilla»lappalaisten hautoja» sekä pyöreitäpalaneita kiviä, jotka ovat»lappalaisten kiuaskiviä». 1 Peuroja ovat lappalaiset pyytäneethaudoilla, joita ovat kaivaneet »semmoisten särkkien selille javähän kalien puolen vihiä tehneet, jotta peurat on sinne men-neet jahautaan puonneet».1 Kaloja he taas ovat pyydystelleetkatiskoilla ja kivipadoilla, joita vielä siellä täällä vesissä tava-

KAINUUN MAILTA2

taan. Metsämarjoja sekä hilloja soilta lappalaiset myöskeräsi-vät syötävikseen, ja siitä vieläkin sanotaan hillamarjaa »lapintouvoksi». Suolaa ei lappalaisilla ollut,vaankalojaanhe mausti-vat koivun- ja haavantuhalla.1» 4

Lappalaisten asuinsijoja tiedetään olleen esim. Hossan-jarven rannalla Kiannalla. Siellä on Lapinlahti ja Lapinsaari,saarella lappalaisten hautoja, jopalappalaisen jättämä aarrekin,mutta sitä ei saa muuten kuin ajamalla yksiöistä jäätä myötensuvikkovarsalla. Kuhmossa on lapinmuistoja monessa pai-kassa, on Lapinvaara, Lapinsalmd ja Lapinniemi, Kotajärvi jaKotaharju, ja lappalaisten hautoja tiedetään useoita, jopaoikein on Lappalaisten kirkko Vieksillä. Saarikiekinjärvensaarella kerrotaan ennen eläneen lapinukon, Peura-Paavon, japyydelleen peuroja aituuksilla Kuhmon kankailta. Puolan-galla sanotaan lappalaisia asuneen Lapinsalmella, Puutiojär-vien välissä, ja Puolankajarven rannalla oli asustellut Puo-lakka-nimmen lappi, nykyisen Puolangan talon mailla. Siitäsitten on järvi, talo ja koko pitäjä saanut nimensä. Talon pel-loilla näkyy vielä lappalaisten hautoja. Säräisniemen Oter-malla sanotaan lappalaisten majailleen Lapinniemellä, Lapin-salmen rannalla sekä Kaihlasjarven mailla, Hakokankaallaja Taninkankaalla ja taas Rokuanvaaran seuduilla. Oulujär-vellä on lappeja oleskellut esim. Tervolan saarella, Jaalan-gassa, ja on saarella vielä tiedossa neljä lappalaishautaa: Iso-Kämmen, Pieni-Kämmen, Harjunhauta ja Tikanpelto. Lappa-

»Lapinvene», löydettyjärven rantaliejusta Rokuanvaaran seuduilta.

ASUTUSTARINOITA 3

laisten kalapatoja mainitaan useasta pai-kasta. Niinpä Oterman Lapinsalmessa onkiviriuttoja, joita sanotaan lappalaisten pa-doiksi, samoin Tahkokoskessa, Kuhmonie-mellä, lähellä Venäjän rajaa sekä Katiska-lahdessa Lentualla. »Katiskanpato» tava-taan myös Aittojoen niskassa, Kaihlasjar-ven luusuassa, Otermalla. Siinä on poikkijoen lyötypystypuista vaajoitus, jossavielänäkyvät pyyntiaukotkin ja »semmoinenneliskulmainen kiehkerö, johon on aukkoäprään puolesta.» Lappalaisten sanotaansiinä kalastelleen, ja järven seuduilta onlöydetty »kivikapineita». Lapinpatoja mai-nitaan myös Puutiojärvien Lapinsalmessaolevan neljä sekä Puutiokoskessa viides jamuuan pato Rahasalmessa sekä muuanKoppelopuron suussa samoilla vesillä.

Yksipuisilla ruuhilla kerrotaan kota-kansan vesillä meloskelleen. Rokuanvaa-ran seutujen pikkujärvien pohjalietteistäon semmoisia aluksia löydetty useita, jakansa nimittää niitä »lapinveneiksi». Tal-visin lappi liukui liukkailla lylyillään.Kerrotaanpa vieläkin, miten lappalaiset jakarjalaiset kerran sattuivat peuranhiihdossasamoille yötulille. Vihamielisiä tietenkinolivat toisilleen, ja niin karjalainen polttilapinukon nukkuessa hänen lylynsä ja sit-ten naureskeli toverilleen:

»En usko minä, että enääviuhkanooko vauhkanookolylyliukas lappalainen.»

»Lapinsuksi», löydettyliejusta Oulujärven

rannalta, Nimis-joen suulta.

Mutta »lylyliukas» kuulikin sen, jopahannyt tosissaan nukkua,uskalsi, ja vuorostaan lylynpolttajan nukkuessa korvensi hänenkenkänsä. Sitten aamulla hän nousi, veisti petäjästä uudenlylyn, lähti liukoinaan ja huudahti:

»Hyvinköhän kilkkanoo, kalkkanootarovieronx) talloskenkä!»

Ja karjalaisen täytyi kengättömänä jäädä tulille istumaan.2

*) Karjalan vanhauskolainen, staroviera.

KAINUUN MAILTA4

Mutta eihän lappi aina päässyt vain lylyn polttamisella.Saapui rintamailta kintereillä vanha vainooja Kainuun kor-piinkm ja valtasi lappalaisen riistamaat ja kalavedet, jopapoltti poroksi satojen vaarojen ikivanhat metsät. Ja vähä-väkisen lapin, pienen metsien kiertolaisen, täytyi väistyä poh-joisemmaksi, lähemmäksi »Tuli-Lappia» ja sen tuntureita.

Uusia tulokkaita retkeili kaudeltakin suunnalta, sekä län-nen puolen merimaista vesireittejä myöten, Siikajokea, Oulu-ja Kiimingin]okia, että etelästä hiekkasärkkäisen vedenjakaja-erämaanpoikki. Aluksi he kävivät vain metsänriistan ja veden-viljan pyydystäjinä ja huhdanraatajina, mutta lopulta vähi-tellen jäivät korpiin asumaankin yhä syvemmälle ja syvem-mälle. Varsin kaukaisiltakin seuduilta kohottiin tänne sydän-maihin saalistamaan. Niinpä kerrotaan, että liminkalaisetkävivät aina Ristijarvella, korkealla Saukkovaaralla halmetta»nrakaamassa». Kun he tulivat kerran huhtaansa rovitsemaan,niin Oulujarvelle se jo tummana köyrynä taivaanrannallakomotti. »Niin paistaa mustana, niinkuin saukonselkä!» huu-dahtivat, ja siitä sai vaara nimensä'. Hyrynsalmen Paljakalla-kin kerrotaan liminkalaisten halmetta viljelleen sekä Holstin-vaaralla, jossa heillä oli ollut riihikin. MyöskinManamansalonasukkaiden, »salonsaarelaisten», sanotaan käyneen Ristijarvellahuhdan raadannassa sekä Säräisniemen venetheittolaistenHyrynsalmen Kalliojarven seuduilla ja Terva-aholla, Kypärä-vaaran tienoilla. Ristijärveläiset ja puolankalaiset niinikäänkävivät kaskeamassa Hyrynsalmen vaaroja. Muutamat nimetKainuun mailla viittaavat hyvinkin etäisille alkutaipaleille,semmoiset kuin Hämeenjärvi, Hänieensuo, Vepsänjärvi, Paja-rinvaara, Härmänmäki, Kyrö.

Varsin monen talon eläjät ovat tulleet Savosta, jopaetäältäkin. Niinpä kerrotaan, että Puolangan taloon, Puolan-gan kirkonkylässä, seudun vanhimpaan, on Savosta tullutVäyrysiä, kolme pitkää miestä. Samoin Askankylän Pyssy-vaaraan on Savosta saapunut kaksi veljestä, kovia työmiehiäja huhdan raatajia. Selvää viljaa olivat syöneet, paksua lei-pää leikanneet ja tuumanneet: »Kun sen tuon elämän laittaahyvälle kannalle, ei tarvitte muuta kun tuommoista pullaavain viilöö,viilöö.» Samoin Puolangan Puokiovaaralle on Sa-vosta saapunut eläjä, Laamanen lisalmesta, ja taloa ruvettusanomaan Laamalaksi. Siinä on Laamasia elänyt miespolvia,ja »siitä on sitten heitä kaikkeen maailmaan hajonnut». Risti-järven Isoon-Tololaan, joka ennen oli pappilan paikalla, tulikotivävyksi Tuomas Tolonen, »Vihtakaulaksi» sanottu, Leppä-

ASUTUSTARINOITA 5

virralta,»ja se oli ennen isoa vihaa, heti Lutheeruksen aikana».Tuomas oli lähtenyt piikojaan pakoon, oli äkkipäissäänpyöräyt-tänyt vastaan hangottelevan renkinsä päätä niin kovakourai-sesti, että se oli nyrjähtänyt sijoiltaan. Tuomas olikin vahvamies. Huhtaa karhitsemaan kun kerrankin meni Roukavaa-raan, niin tynnyrin ruissäkki oli nuoraviilekkeillä selässä, jamatkalla ukko vain marjoja poimiskeli. Suureksi sukeutuitalo Tolosilla, nelikymmenhenkiseksi kasvoi perhekin, ja kunsitten heimo hajosi, niin perhettä meni Aholaan, Pohjolaan,Putkolaan ja Pihlajavaavan Tololaan sekä Hyrynsalmelle,Luvanjarven Tolosennietnelle. Viimemainitusta paikasta haa-rautui taas toinen Tolosien ryhmä. Oli seitsemän veljestä ta-lossa, yksi niistä, Mikko Tolonen, jäi kotiin, muut lähtivätmaailmalle: muuan Moisionvaaran Romppalaan, toinen jakolmas saman vaarakylän Heikkilään ja Kokkolaan, neljäs javiides Luvanjarven Kyröönja Laitalaan,kuudes KerälänkylänLiep-paan. Mikon pojista taas Lassi muutti Kotilaan ja senpoika, Paavo, Puolangan Väyrylänkylän Latolaan, missä vieläelää. Kiannan Kinnuset ja Heikkiset »ovat kai tulleet etelästä-päin», ja Kyllöset ovat Kiannan Vuokille saapuneet Kuhmo-niemeltä.

Lännestä käsin, meren puolesta, taas sai eläjä esim. Oter-man Paatin]arvelle. Sinne tuli Meles Utajärvellä. SamoinKiannan Näljängälle, Polvelaan ja Parkkilaan, tuli PudasjärvenPuhokselta Timosen suku. Oli ensin tultu kalalle, kalasaunarakennettu ja siinä eletty, sitten huhtiakin hakattu ja jäätyviimein vakituisiksi asukkaiksi. Nyt on Polvela kahtena ta-lona samoilla Timosilla, toisessa elää Perttu perheineen, toi-sessa Matti joukkoineen.

Paikkakunnan vanhimmat talot kyllä muistetaan, vaikkaei kaikista enää tiedetä, mistä niihin ovat eläjät saapuneet,mutta toisista saadaan kuulla aika hupaisia tarinoita. Kuhmonseutujen vanhimpina mainitaan mahtava Kiekinniemi, Kater-man Piirola, Lentuan Timoniemi sekä Saaren talo, ja Lentii-rassa on Kuivata »niitä kaikkein vanhimpia taloja». KiannanRuhtinansalmen perukkain vanhoiksi sanotaan Tormuaa jaHossaa, sekä Röntylää Kiannan vesillä. Puolangan vanhimpiaovat Neulikko ja Askanmäki, Lylyjärven Hiltula sekä Leipi-vaaran Vanhatalo, Hovi ja Soppi. Vanhoja ovatmyösHyryn-salmella Kypärävaara ja Oravivaara, Oulujärven JaalangallaLassila ja Tervola, Otermalla Lapinsahni.

Vanhoista taloista taas raivautin asutus ympäristön sydän-maihin saaden aikaan pälven siellä, toisen täällä

6 KAINUUN MAILTA

Niin oli Kiekinniemeltä aikoinaan muuttanut Matti Kilpe-läinen — 83 vuotta vanhan, vielä elävän Risto-ukon ukkovaari— Polvelaan taloa pystyttämään. Paikalla oli silloin ollut vainaukea halmeaho ja aholla vanha lmhtasauna, Paavo Kettusenkyhäämä. Kontissaan oli Matti-ukko tuonut koko taloutensa,eukko astellut jäljessä ja eukon perässä kaksi lehmää. Sau-nassa oli alussa asuttu, kun ukko oli salvanut pirttiä. Kovatyönraataja, sitkeä mies oli Matti ollut, aamulla aikaisin, mui-den vielä maatessaoli tavannut käydä kalalla Raatetlammella,viiden virstan päässä ja työssä oli silti aina muiden mukanahäärinyt. Ukon jäyhää luonnetta kuvaa Risto-vaarin kasku:Öliv kerran Matin emäntä »hajonnut lapsisaunaan», piika len-nättänyt pirttiin: »Paras lehmä on parren perässä!» Ukko olihätäyksissään pöydän takaa tasajalkaa ponnahtanut yli pöy-dän lattialle ja aikonut juosta navettaan. Mutta kun piikaoli ehättänyt: »ei se navetassa olekaan, vaan saunassa», oliisäntä arvannut, jotta »millainen lehmä» ja astellut takaisinpirttiin. Mutta tyytymätön oli ukko ollut, kun oli kuullut,että saunassa olikin saatu vain tyttö. Kun sitten saunastaaikojen vieriessä tuotiin perättäin vielä kolme tyttöä,oli ukkoemännälle jo vihainen. »Siitä emäntä pani parhaansa ja tekineljä poikaa.» Samaa ukkoa oli sodan aikana venäläinen sota-herra nahkalätkällä pieksättänyt, mutta äijä ei ollut ääntä-kään päästänyt. Jäljestäkäsin oli kyllä miehilleen sanonut:»Voi piru, kun se sattu kipeästi!»

Kuhmon Kivikiekissä oli ensin asunut Kettus-ukko, kolmevuotta elänyt siinä lehmättä ja yhden pusun x) sillä ajalla nou-tanut maitoa naapurista. Oli sitten eksynyt isännätön va-sikka taloon, ja siitä oliukko hoitanut itselleen lehmän. Sit-temmin muutti Kivikiekkiin Huotari-ukko Hamarivaarasta,johon taasoli koitunut Lentuan Ohtolasta. Huotarin suku muu-ten oli saanut alkunsa venäjän-karjalaisesta sotamichestä, jokaoli elänyt yhdessä vihkimättä suomalaisen naisen kanssa.Sotamiestä oli sanottu »Tammipääksi», hän kun oli saanut so-dassa haavan päähänsä, ja»se oli tammella paikattu». »Tammi-pää» oli naisensa kanssa saanut pojan, josta tuli Huotarienkantaisä.

Kiannan Ruhtinansalmen perukoilla, Kovassavaarassa,Venäjän rajalla on Seppäsen karhumies- ja tietäjäsuku asunuttoistasataa vuotta. Kalasauna oli siinäkin vain ensin ollut jasiihen Pispajarven Kirsunietneslä muuttanut elelemään Sakari

') Tuohinen maitoastia.

ASUTUSTARINOITA 7

Naumanen, vanha ruotsinaikainen sotamies ja tietäjaukkotyttärineen ja eukkoineen. Ukolle sitten tuli Kiannalta Sep-pänen kotivävyksi.

Puokiovaaran Väisälässäoli ennen asunut Hyyrysiä, muttasitten oli siihen muuttanut Somevojärveltä Väisänen, 80-vuo-tiaan Antti Väisäsen ukkovaari, ja taloa oli ruvettu sanomaanVäisäläksi. Saman vaaran Riihelässä oli alkuaan, jo ruotsin-aikana, elänyt sotamies vanhassa halmeriihessä, ja siitä talosaanut nimensä. Heikkilä, joka myös on samalla vaaralla, oliensin rakennettu Utavaavalle, yksinäiseen sydänmaahan Utok-selle, mutta kun siellä oli jo karhulla olinsijansa, eikä se anta-nut karjalle rauhaa, täytyi heittää korpiraivio karhun haltuunja muuttaa muiden seuraan Puokiovaara!le.

Jaalangan Lassilaan oli tullut talontekijä Kivesniemelläuimalla, yli neljänneksen levyisen selän poikki oli melonut,välillä vain parilla saarella levähtänyt. Lassilasta taas lähtiTervolan tekijä. Se oli oikein ilkikurinen akka, jota ei saatettutalossa sietää, vaan ajettiin pois koko halmeilta, ja»syömmis-sään» lähti akka, kiersi vain ympäri lahden ja ilkeyksissäänalkoi tehdä taloa toiselle rannalle vastapäätä Lassilaa, ja »iso-pahan talo siihen lopulta on pohjastunut».

Hyrynsalmen Kypärävaaralle ovat Kemppaiset tulleetRistijärveltä, Nuottijärvenmäeltä, ja eläneet siinä miespolvia,jotta »ei ole vieras käynyt». Ensimmäinen Kemppainenoli ollutPerttu, kova halmeenviljelijä, sitten oli elänyt Paavo, sittenMatti ja taas Paavo ja taas Matti, joka vieläkin vaaraa hal-litsee. Talossa on vielä latona vaaran ensimmäinen pirtti, 4.5-metrinen, lautaikkunainen rakennus, sekäladossa talonensimäi-sen pöydänkansi, jota on »tallehittu mies mieheltä». Lopulleparisataa vuotta takaperin erosi talosta eläjä Eskolaan, samallevaaralle vainion reunaan, ja toiselle pojalle tehtiin talo Pih-lajalehloon, selkoseen, pari virstaa vaaralta etelään. MuttaPihlajalehto oli hallan paikka, ja siitä syystä omistaja senheitti autioksi — rakennukset tuotiin Kypärään, josta osa olivietykin — ja muutti Ristijärven Pohjolaan, jossa vielä samojaKemppaisia elää.

Puolangan Leipivaaran vanhin talo, Vanhatalo,oli alkuaanollut Ryyhtylänniemellä, josta sitten muutettiin korkealle vaa-ralle lämpöisempään ilmanalaan. Samoihin aikoihin saatiinvaaralle Sopen talo, myöhemmin tuli Hovikin. Sopessa asustiRikas-Kinnunen ja omisti laajat niittymaat. Mutta Vanhatalooli vaaran vaurain, jopa oikein upporikas, ainakin siihenaikaankun siinä isännöi Pekka Moilanen, joka kutsui itseäään »van-

8 KAINUUN MAILTA

hurskaaksi». Tapasi ukko kerskua aina kirkosta tultuaan:»Ei ollut kirkossa muita vanhurskaita kuin minä ja pappi jakenties lukkari » Rahojaansäilytteli ukkoenimmäkseen metsienkätköissä, ja sinne ne jäivätkin, kun »vanhurskas» äkkiä otet-tiin lepoonsa. Talossa on äijän v. 1784 rakentama eloaitta jasiinä nähdään jyvälaarin laidassa ukon merkinnöitä, puukollaleikattuja, esim.: »vo 1819 oli wilia wosi pm».

Niin levisi kiintonainen uutisasutus Kainuun korpiinkintyöntäen tieltään metsiä harhailevat lappalaiset.

Aluksi kuuluttiin Limingan suureen seurakuntaan, sittenOulunjärven pitäjään 1559, jonka kirkko oli Manamansalolla,sitten saatiin kirkko Paltaniemelle 1599, ja sen jälkeen vähi-tellen kaukaisillekin perukoille: Sotkamoon 1647, Kuhmonie-melle 1753, Hyrynsalmelle 1786, Suomussalmelle samoihinaikoihin, Puolangalle 1792, Ristijarvelle 1807, jopa Lentiiraan-kin 1812. Pieniä korpikyliä olivat alussa kirkonkylätkin, eipävarsin isoja nykyistenkään vanhojen muistannan aikana.Niinpä Hyrynsalmen kirkolla oli ennen vain Salmen, Tapionja Iston talot sekä pappila. Samoin Kuhmossa, jossa nykyäänon kokonainen kaupunki, oli ennen vain pappila ja Tuupolasekä etempänä Jaakkola, Sillankorva, Kettula ja Pääkkölä.

»Eivät ne olleet arkamaisia ukkoja, jotka ensiksi tännesyönmaannapaan ovat työntyneet», kuulee monesti vanhojensanovan. Eivät kylläkään. Hallaa, kontioita ja kaikkia kor-ven kauhuja vastaan saivat he yksinään rynnistää. Ja olikinsiellä kauhuja.

Pahimpia oli rapparisotien rajantakainen vainolainen.Se usein monet talot saattoi turmioon, tappoi kansan, ryöstikaikki taikka poltti poroksi, »tämä kun on neljä kertaa ollutItävallalla ja yhen kerran Kiinalla, tämä Suomi.» 8 Melkeinlukemattomat ovat ne talot, jotka ovat rajavainojen aikanahävitetyt, toiset niin tyystin, ettei ole muuta kuin tarina jäl-jellä. Ja yhtä lukemattomat ovat kertomukset karkumat-koista, karkusaunoista sekä kaikenlaisista yhteenotoista, joissarajaseudun rahvas sai kokea aina vainolaisen ensimmäiset javiimeiset vihanpurkaukset. Tuskin lienee sitä seutua, jolla eiolisi omaa karkusauna-muistoansa, taikka sitä vanhaa taloa,jolta puuttuisi rapparitarinaansa. Siellä täällä vanhoissa ta-loissa on vielä aittoja, »mehtäaittoja», jotka ovat ennen olleetselkosissa talojen leipäviljojen sekä muiden tavarain piilotus-paikkoina. Vanhimmat tämmöiset aitat ovat aina 1600-luvunlopulta, niinkuin esim. Saaren aitta Kuhmon Lentualta,komeaharmaa rakennus, johon on leikattu vuosiluku 1683.

A SUTUS TARINOITA 9

Saaren aitta Lentualla, rakennettu 1683.

Niinpä oli ennen, »kolmesataa vuotta sitten», suuriNiementalo Luvan jarven kylässä Hyrynsalmella, niin mahtava, ettäelätettiin 40 lypsävääkin, ja talossa eli seitsemän veljestä jayksi tytär. Mutta polttosotain aikana hävisi talo, ja miehetjoutuivat, minne joutuivatkaan. Tytärkin oli joutua vaino-laisten käsiin, mutta pääsi pakoon uimalla yli järven Lesken-niemeen. Talon raunioita näkyy vielä, ja kesällä 1915 löytyiraunioiden luota, mäenlaiteesta, peltoa kuokittaessa, talonvanha vesikaivo, jossa vesi oli kirkasta kuin hopea, ja neli-hirsinen salvos sen suojana. Kaivon peittona oli vahvan kuu-sen jo lahonnut kanto. Rapparisodissa hävisi myöskin Leipi-vaaran Sopesta »Rikas-Kinnunen». Vainolainen tuli, tappoikoko väen ja ryösti tavarat. Mutta Hovin ja Vanhantalonasukkaat ennättivät pakosalle Ahvenanvaaran karkusaunalle.Vanhatalo ehti kylvää toukonsa hangelle, mutta Hovin vilja-aitan rapparit ryöstivät ja polttivat. Vihajarvella, Puolan-galla, hävittivät vainolaiset suuren Valtalan talon. Hyryn-salmen Mikanmäessä oli myös vahva talo. Oli talossa viisivankkaa veljestä, yksi aina nelikyynäräinen koljatti. Veljetmenivät piiloon, kun huomasivat kerran vihannesten tulevan,ja nämä ihmettelemään, jotta missä miehet nyt. Tuli pirttiinsilloin yksi veli. »Jopahan yks' Mikkainen tultih!» ilostuivatrapparit. Tuli pian toinen ja sitten kohta kolmas, neljäskin,ja pirtissä olijat ihastelivat: »A toinen Mikkainen tultih. .a kolmas .neljäs. .» Mutta kun viimeisenä sukeltautui ovesta

10 KAINUUN MAILTA

suuri Mikkainen, niin jo vainolainen pelästyi. Pirtti joutuitoratantereksi, ja rapparit tapettiin. Mutta yksi pääsi kar-kuun, riensi kotiin, toi kostajat, ja muuanna yönä koko taloveljesjoukkoineen poltettiin ja hävitettiin.

Hullusti kävi vainolaisjoukon myös Kulohan pakopirtissä,Hyrynsalmella. Siellä asusteli kolmattasataa rapparia. Rau-daskosken Pekka ja Koskelan Kyösti tulivat yöllä kuusikym-menmiehisen suomalaisjoukon kanssa, pöngittivät pirtin ovenja tukehuttivat savuun koko joukon, laskivat uuninpiipustasavuavia aineita sisään. Pirtissä olijoilla oli kyllä katolla var-tija, joka nähdessään »metsän» lähenevän — hyökkääjät hiipi-vät närettä edessään kuljettaen — lauloi:

»Yö pimenee,sumu enenee,metsä lähenee!»

Mutta eihän siitä ymmärretty sen enempää, eikä luultu, ettäsieltä surma on saapumassa. Kuhmon Vcnähenvaavassakerro-taan vihollisia pirtin täysi poltetun pirttineen, kaikkineen.

Vihajärven seudut Puolangalla ovat myös rapparitarinainpaikkoja. Järvessä on Venäläissaari, johon joukko vainolaisiaon kerran yöpynyt, mutta yöllä ovat seudun asukkaat tulleetja varastaneet veneet ja jättäneet rajantakaiset saarelle kuole-maan. Samoin on tapahtunut Lylyjärven1) Venäläissaarella.Tuttu on näillä mailla myös Laurukais-tarina, tarina »valkia-pää-pojasta», joka vainolaiset heitti saareen kuolemaan Yksi-nään Tövisä-Paavokin Hyrynsalmella suoriutui vihollisjoukosta,joka ajoi häntä takaa, mutta väsyneenäyöpyinuotiolle. Siinäpahaa ennustaen vainolaisen jousi piuskahti ääneensä, muttaomistaja vain arveli:

»Jouskaha, mitä jouskahat,huomenna, jousi, jouskahatTörsäsPaavonhartioille!»

Mutta Paavo tulikin yöllä ja kolkki kuoliaaksi koko nuotiollanukkuvan joukon.

Vainolaisen uhatessa monesti kätkettiin talon rahavaratmetsään, ja useasti rapparitkin paluumatkaansa varten ras-kaita »loutuja» kasoittain piilottelivat. Mutta sitten mella-koissa saivat kätkijät surmansa, ja rahat jäivät metsiin. Sitensyntyivät aarteet. »Jo tämä olisikin mahottoman rikas, tämä

l)Lylyjärven saarelta on löytynyt kerran iso suksi, lyly, jossa oliuseampia varpaallisreikiä. Siitä järven nimi.

ASUTUSTARINOITA 11

Suomi, jos ei olisi isoa vihaa ollut.. . rahoja niin paljon jäi pii-loon.» 5 Onhan niitä joskus vähäisen löydettykin, mutta isom-pia aarteita ei ole saatu käsiin, sillä ne on kätketty piiloihinsakovilla uhreilla ja jätetty haltian hoitoon, joka niitä tarkastivartioi ja aina juhannusyönäpuhdistelee. Uhriksi pitäisi ollamilloin kastamattoman lapsen pää, milloin kätkijän »oma käsiottamassa, kanankynsi kaivamassa», milloin yksiöisen jäänyli-ajo yksiöisellä varsalla, milloin kolmiöisen miehen menokolmioista jäätä myöten. Sitten vasta aarre antautuisi. Sem-moisia aarteita kerrotaan olevan esim. Kiannalla Hossanlähellä, Poikkeusjarven Vasikkatörmässä, Haapovaaran lähelläPorttisalmessa, Puolangalla Kivarijärven saaressa ja VihajarvenRahasalmessa sekä Hyrynsalmella Seitenoikean alla saaressa.

Rapparien kuuluimpana johtajana oli voimakas Vorna,joka onniin monista tarinoista tunnettu, uros, joka vain istuenveneen perässä riihenparrella sauvoi ylös Pyhäkoskenkin, pu-hellen:

»Ei pojat puoletkaan,tuskin kolmannetkaan osat,jos ei voine Vornapäästä päälle Pällinkorvan.»

Kerran kotiin tullessaan sanotaan Vornan huutaneen: »Läm-mitä sie, akka, kyly, jotta mie soan ruotsin-veret itsestänipessä!» Mutta akka varoitteli: »Äläsie pura jenistäsi, mie näin pahanunen.. . mussat kotkat lennettihsiun päälles, tapettih.»

»Uo sie, akka, vait!» Vornavain naureskeli. »Ei vo Hailuotuomyöten kukkuo kurahtavaa, kanan-lasta laulavaa. Kaik' olen mietappan!

Mutta kun ukko meni saunaan,tulivatkin Suomen miehet kylynovelle. Silloin Vorna kahmaisi pai-tansa poroa täyteen, heilautti, niinettä miesten silmät sokenivat, jaukko roikaisi alastonna metsään.Mutta saunannurkan takaa paimen-poika jousellaan ampua piukauttipakenijan kantasuonen poikki, jasiihen selviytyivät jo toisetkin, jakuulu Vorna sai surmansa.2

Leikkauksia vanhan aitanseinästä Kiannalta. Aitta

on nykyään pappilanverkkohuoneena.

12 KAINUUN MAILTA

Alituisesti saivat rajaseutulaiset olla varuillaan, ja pelois-saan peltojaan muokkailla ja huhtiaan raataa, niin tällä kuintuollakin puolen rajamerkkien. Varsinkin silloin olivat ajatrauhattomat, kun julkinen sota oli valtakuntien välillä, vaikkavanhaan aikaan kyllä rauhankin vallitessa saattoivat rajalaisetlähteä vainonpolulle. Sodan aikana lienevät etuvartioina »sei-soneet» nekin henkilöt, jotka vanhan aitan seinään Kiannallaleikkasivat puukolla edellisellä sivulla olevan tunnusmerkkinsä.

Metsäpolulla jauhojennoudannassa

KULKUNEUVOISTA.»Tie käydä, hako levätä

hakovieri haukotella.»3

Tiettömissä erämaissa Kainuun kansaeleli jakäymättömiin korpiin kulkiyhä kauemmaksi. Kesäisiä kulku-teitä olivat vedet: jokia myötennoustiin ylös,laskettiin alas, ja jär-

via soudeltiin sinne ja tänne, ja niin päästiin syvimpiinkinsydänmaiden sopukkoihin,

Mutta selkosien kulkukeinoja olivat metsäpolut, joitamyöten taivallettiin veden ääreltä toiselle. Suot joko kierret-tiin kankaita kapsutellen taikka oiustettiin suoraan yli pitkos-puita myöten, suurimmat vaarat kierrettiin pysytellen laita-milla, korvet halkaistiin, purojen poikki päästiin porraspuitapitkin. Toiset polut olivat jo ylimuistoisina aikoina syntyneet,jo silloin kuin ensimmäiset eläjät puskeutuivat perukoille.Semmoinen ikivanha salopolku oli Hallantie, joka kuki Havu-kasta, Kiannalta,Hallan kautta Hyrynsalmelle. Se oli kianta-laisten »kirkko- ja käräjätie». jotamyötenvaellettiin Paltamonkirkkoniemelle. Useilla vanhoilla poluilla oli nimenä Papintie,niitä kun Paltamon papit »messumatkoillaan)) kulkivat. Ne

14 KAINUUN MAILTA

Suoporrastusta »Hallan tiellä» Kiannalla.

olivat oikein porrastettuja, »jotta papit mustilla kengilläänpääsivät kulkemaan». Tällainen porrastettu Papintie kulkiJaalangan Polvijärveltä Otermalle. Puolivälissä taivalta oliIstumakivenkangas, jossa oli kivistä tehty »rouvastin istuin»,ja sen vieressä suuri kuiva honka, mihin »kaikki herrat olivatleikanneet puumerkkinsä ja vuosiluvun». Porrastettu Papin-tie oli myös ollut aikoinaan Kiannan Näljängän perukoilla,samoin Ruhtinansalmen sydänmailla. Hossanjärvessä onPapinlahti, josta on kuljettu Pispajarvelle. Sielläkin on ennenollut iso honka puumerkkeineen ja vuosilukuineen. Rajantaaksekin johti joitakuita käymäteitä. Niinpä vei KuhmostaSumsan kautta ikivanha vesi- ja jalkatie kuulun Miinuanrajakiven vieritse Vienan puolelle Miinnaan, toinen tie kulkieteläisempiä suuntia Koukkulaan. Suomussalmelta taas pääs-tiin Kiantajarven seutuja pitkin Latvajarvelle, Vuokkinie-meen ja Vuonniseen, sekä Vuokin vesiltä Viiangin kauttaKivijärven tienoille. Näitä reittejä myöten rapparitkin ret-keilivät. Jopa oli rajalla Kiannan ja Lapukan välisillä sydän-mailla muinoin ollut Sotatiekin, poikkiteloin porrastettu korpi-tie. Siitä näky}/ vielä porrastuksia ainakin Lapukan läheisilläsaloilla.

Metsäteitä kun taivallettiin ja saavuttiin järven rannalle,huhuttiin takarannan talosta venettä taikka tulella ja savullakutsuttiin noutajaa. Useasti ohjasi polku kävelijän niemennokkaan, josta oli lyhyempi huhunta- ja saattomatka. Täm-

KULK(JNEUVOfSTA 15

Miinuankivi Kuhmon ja Vienan-Karjalan rajalla.

möisiä»Huutoniemiä» ja »Tuliniemiä» on usean järven rannalla.Kiannalla on esim. Polvijarvella, Naamangalla, -Suoli]arvellaja Kovallajarvella, kullakin Huutoniemensä, Otermalla jaRistijarvella taas Tuliniemensä.

Vesiä pitkin vaellettiin veneillä. Vanhaan aikaan olivatvaarit meloneet järviä purtiloveneillä. Semmoisella oli EskoPiirainen vielä vanhojen muistin aikana liikkunut KuhmossaKokkamonjarvella, olipa sillä jokia, Lammasjärveä ja muitavesiä pitkin lasketellut aina kirkolle asti. Purtilonraakki onvieläkin nähtävänä Kotajarven lähellä, Jyrkänkosken alla.Se on vahvasta hongasta koverrettu, lähes kuusi metriä pitkä,puolta leveä, suippoperäinen, teräväkeulainen kaukalo. Perä-puolessa on laitojen reunassa kolot, »ennen kun oli käytettysemmoisia siipiä, ettei vene päässyt keikahtamaan kumoon».Samanlainen, vielä suuremmasta hongasta ontettu, puolikol-matta syltä pitkä souturuuhi, oli ollut 50— 60 vuotta taka-perin Siivikonjarvella, Kuhmon Vieksillä. Siinä oli ollut sii-vet kahtapuolta, noin korttelia leveät laudat vitsastettu reu-noihin pitkin pituutta. Soutuhankoina oli ollut »tolpat» reu-noissa ja tolpissa oksakokkarat airoja varten.

16 KAINUUN MAILTA

Elimysjärveltä löydetynveneen jäännöksiä.Kappalekeulalaitaa, istuinkaari ja

tavallinen kaari.

Olivat vanhatennen tehneet ve-neensä myös halo-tuista petäjälaudois-ta, katajalla ompe-lemalla. KuhmonElimysjarvella, Ve-näjän rajamailla,vielä tavattiin ran-talietteestä semmoi-sen veneen jäännök-set: näreinen emä-puu,muutamiakaa-

rilynkiä ja laitalautoja. Laudat oli väännetyillä katajasiteillävähin välimatkoin kiristetty kiinni toisiinsa, ja kaanin oli neisketty puuvaarnoilla. Katajaside oli aina paikastaan neljä,viisi kertaa pistetty laitojen lävitse, ja pää kiilattu kiinni.Veneen pituus oli ollut noin kuusi metriä. Arvelivat ukot ve-nettä Polvis-Heikin peruiksi. Heikki-ukko, kuollut vanhanavaarina jo 70— 80 vuotta takaperin, oli aikoinaan kesäkaudetaivan päntiönä kalastellut Elimyksellä, asunut tuohikattoi-sessa majassa järven rannalla ja koonnut vedenviljaa kala-astioihinsa kuusen juurelle.

Nykyiset veneet ovat jo rautanauloin kootut ja muuten-kin mukavampia. Ennen olivat nykymallisetkin veneet kaitai-sia ja suppeita tönäköitä,semmoisia »heilakoita», jotta ei tah-tonut hirvitä niillä vesille mennä, mutta nyt ne ovat joukea-niskaisia, laajarintaisia, leveäpohjaisia, ja uivat kuin jout-senet.2>2 > *

Veneitä on kainuulaisella sekä tavallisia soutuveneitä ettäpitkiä tervaveneitä.

Tervavene on, ainakin nimeltään, kautta Suomen yhtätunnettu kuin sen soutajakin, Kainuun »tervakoura». Se onomituinen vene, pitkä, kapea suikelo, joka ylpeänä nostaapit-kää nokkaansa ja kopeana peräpuoltaan kohottaa. Joki jaterva, kuohuvat kosket jaukkojen äly ovat sen yhdessä keksi-neet ja kehittäneet.

Tavallisen tervaveneen pituus on kyynärää vaille kah-deksan syltä, eli noin 13.5 metriä, leveys pari kyynärää eli12 dm., syvyys noin puoli metriä. Sitä pitempi alus ei Ka-jaanin »hissistä» mahtuisi uimaan. Ennen ensimmäiset terva-purret olivat olleet vain viissylisiä purtilolta.4 Veneen runkonaon kankaan petäjästä juurineen hakattu emäpuu, jonka juuri-

KULKUNEUVOISTA 17

kokka käpertyykeulakippuraksi, javielä koko kokka-puoli sylen pituu-delta kohoutuuylöskäsin niskastaalkaen.»Hyvän ve-neen keula nouseehyvin keilavastijasitten puolen met-rinpäässä nokastavielä hurjasti ko-hahtaa ylös.»3 Pe- Veneen laitalautojen taivuttaminen. Ristijärvi.

räpuoleenon liitettypetäjäinenperijätkö,juurikkakoukerotaikkalengonpuunkappale. Nelisylisestä, vahvastapetäjätukistasaha-taan — ennen kirvein jakiiloin halottiin — veneen laitalaudatja liitetään niitä kaksi aina pääksytysten, pitkät limit keskikoh-dalle venettä. Kolme lautaa asetetaan reunatusten veneensyvyydeksi. Lautojen käyristämiseen on venemestarilla omatkeinonsa: asetetaan lautapari syrjittäin kentälle seiväsparienväliin, haudotaan värillä vedellä ja tulella lämmitellään jataivutetaan toinen laita toisaalle, toinen toisaalle, väännetäänpihteihin ja kiristetään tarpeeksi kieroiksi. Sitten tulella kuiva-taan laudat taivutuksiinsa. Siitä ne sovitetaan, limitetään,salvattimilla puristetaan ja naulataan paikoilleen. Kaarettehdään kuusien käyristä, jotka hautomalla, sujuttamallasovitetaan sijoilleen. Kaksikolmatta kaarta tarvitaan venee-seen ja vielä piestinkaaret erittäin perään ja keulaan.

Istuinsijoina on veneessä perälauta huopaajalla sekä teljotja lempilauta soutajilla, ja pohjassa on jalkuteljo.

Täydessä panoksessa, 25— 27:11ä tynnyrillä laskettuna,tarvitsee tervavene laitainsa korokkeiksi leveät varppeet, jotkakiinnitetään vitsoilla tiukasti parraspuihin. Kovissa koskissapitää vielä laitoja korottaa hattulaudoilla ja rapeilla, jotkavitsastetaan vuorostaan varppeisiin. Vielä kuuluu veneen tar-peisiin nelikyynäräiset airot, kolmikyynäräiset huoparimet sekäseitsen- ja puolikyynäräinen perämela. Sitten on 55— 6 sau-vointa ja nelisylinen rompsi sekä köysiä, joilla venettä koskissakiskotaan vastavirtaan. Myötätuulessa nostetaan pintanviereen 77— 8-kyynäräinen masto, johon levitetään iso nelis-kulmainen purje, ylhäältä raakuun sidottuna, alhaalta joikuunkiinnitettynä. Vettä viskataan veneestä auskarilla.2 — Kainuun mailta

18 KAINUUN MAILTA

Oilingin Hermanni, veneseppä Ristijärveltä.

Suuritöinen laitos on tervavene, parilta kolmelta mieheltäkuluu viikkokausi sitä rakentaessa.

Samaan tapaan kuin tervavene, tehdään muutkin veneet,ovat vain pienempiä, kolme-, neljäsviisiä soutu- ja nuotta-veneitä, sekä vähän liehkeämpilaitaisia, sivut eivät nouse niinjyrkästi kuin tervaveneen, joka on »purnumpi», mutta keula-puoli nousee samoin niskoiltaan ja perä samoin kipertyy.

Useissa taloissa tehdään veneet itse, mutta on jokakulma-kunnalla taitavia venemestareita, jotka kesäkaudet rakentele-vat pursia kotitanhuallaan. Semmoisia vanhankansan vene-seppiä oli ennen Kiannan Vuokilla Kinnulais-ukko ja KyllösenJussi, joista edellinen oli valmistanut satakunta tervavenettä;semmoisia oli äskettäin kuollut Oilingin Hermanni, Seitenoi-kean alla Ristijarvella, satojen tervaveneiden ja pikkupursienrakentaja; semmoisia oli Taneli Seppänen, Kalliolahden Heikkija Jonna Heikkinen Lentiirassa. Seppäs-Taneli oli koko ikänsätehnyt veneitä, jopa »tuhatsotalla», kulkenut rajan takanakinniitä rakentamassa. Nykyisiä veneseppiä on esim. Lassi To-lonen Hyrynsalmella, Matti Heikkinen Lentiirassa ja Härkös-ukko Ristijarvella.

Selkosien kesäpolkuja myöten kuljetettiin tavaroita ren-tuilla, ellei niitä selässään kannettu. Näreisten,puolikolmatta-sylisten aisojen käyrät, janhuksiset perät laahasivat jalaksinamaata myöten. Jalaksiin oli isketty kaplaspari, jotka oli yh-distetty poikkipajulla, samoinkuin käyrä häntäpääkin. Paju-

KULKUNEUVO JSTA 19

jenvarassaoli-vat liisteet, jaliisteillelasket-tiin kuorma.Jauhoja vedä-tettiin täm-möisellä kesä-

Rentut Kuhmosta.

reellä, ja tervahaudalle ajeltiin sillä murakuormia, ja »se olikaikkein paras reki mäteikköisellä tiellä». 2

Kotipihasilla koluuteltiin puukärryillä, lantaa vedätettiinpelloille taikka toimitettiin muuta kotiajoa. Paksusta mänty-lankusta oli parin pienan avulla koottu isot pyörät koivuisinerumpuineen. Paksu akselikin oli koivusta veistetty, rautakiskovain latvan alapuolessa. Kuusisten aisojen juurikkakokat olikiinnitetty akseliin, ja aisojen varassa oli erikseen tehty lava.Tällaisia sydänmaan ajopelejä käytetään vieläkin muutamissarajaseutujen taloissa.

Talvisin päästiin paljoa paremmin liikkumaan. Hypät-tiin suksille vain ja hiihdettiin halki lumisten erämaiden, eikäsilloin miehen matkaa estänyt mikään.

Entisaikaan tehtiin sukset eri pitkät. Pitempi suksi olilyly, se tehtiin lylystä, männynjanhuksesta tai honganlongosta,joka petäjän kyljestä oli irtautunut. Se oli pihkaista, kovaaja liukasta puuta.4 Tehtiin lyly joskus koivustakin. Lylynpituus oli viisi,kuusikin kyynärää, leveys noin neljä tuumaa,ja sen pohjassa oli ura, olas. Mutta lyhyempi suksi, sivakka,oli vain kolmea, neljää kyynärää pitkä, koivuinen olkahatonpotkaisuväline. Sen pohjaan oli ftälkään kohdalle uurrettu janaulattu kappale ftoronkoipea, jotta sivakka, taakse luiku-matta, paremmin kesti ponnistaa. Semmoisilla suksilla hiih-telivät ennen Murtomäen ukko ja Väyrys-Antti Ristijarvella.Oikealla jalalla vain potkaltelivat javasemmalla ottivat luikauk-

sia. Yksi sauvaoli ukoilla vainapuna ja sillähe potkaistessaanmolemmin käsinoikealta työnteli-vät. Sauvan varsioli koivun jan-teesta, sompa vit-sasta, ja yläpääs-sä oli kuusituu-Puukärryt Kuhmon Maanselänjärven Kannaksen talosta.

20 KAIXUUN MAILTA

Sukset vanhaakuhmolaista

mallia.

mainen litteä keihäs, jolla saattoi jäätyneenlumen kairata pois jalansijasta.

Nykyiset metsänkävijät jo hiihtelivät tasa-pitkillä suksilla, jotka kullakin paikkakunnallaolivat omaa vanhaa malliansa. Varsin omitui-set olivat vanhat kuhmolaiset hiihtoneuvot,»pit-käkaula-sukset», joiden tavattoman pitkä jaka-pea kärki suorana kohosi ylös ja sukelsi hel-posti pehmeässäkin kinoksessa pinnalle. Sem-moisten suksien pituus saattoi olla neljättä met-riä, josta kärkipuolen osalle tuli aina pari met-riä. Leveysoli gg— 10 cm.,'mutta saattoivat vah-vat karhumiehet pehmeillä hangilla hiihdelläi2:kin cm. leveillä lautasilla. Sellaisilla, tavat-toman jykevillä koivuliukoimilla Viiksimon Heik-kis-Jussi aikoinaan ajeli peuroja sekä karhuja.

Suksien alkeismuotoja olivat potakat? potas-kafi> 3 eli potasmat,2 lyhyet suksientapaiset kal-hut, joilla huhdan hakkaajat hiihtivät kevät-hangilla sekä heinämiehet laahustelivät veteliäsoita niittäessään. Ne metsässä vain kirveelläveiställettiin koivun, kuusen taikka hongan ty-vestä, semmoiset kyynärän, toista pituiset, kort-telin, puolentoistakin levyiset, urattomat lotikat,joissa vitsaraksi oli varpaallisena.

Jäljessään vetivät suksimiehet useasti ah-kiota. Sillä karhun- ja peuranlihat tuotiin met-sästä, sillä kuljetettiin eväitä ja aseita metsällesekä huhdanraantiin mentäessä. Ahkion emä-puuna oli korttelia leveä, toistakin syltä pitkäpetäjänlyly, johon oli kiinnitetty kolme, neljäkaariparia, ja kaariin sitten juurella taikka ka-tajalla nidottu petäjänliisteet laidoiksi. Varsinkeveästi liukui keveä ahkio pehmeälläkinkinok-sella, saattoi hiihtäjä siinä kyllä vetää kokonai-sen kontion taikka parikin peuraa. Vetohihnansilmukka oli vain heitetty yli olan, ympäri har-tioiden.

Hevosen jäljessä juoksi korkeanokkainen, leveäjalaksinentyöreki. Mutta kirkolle karautettiin kokkareella, komealla,siniseksi taikka keltaiseksi maalatulla kirkkoreellä, jonkalaitalaudat oli tehty halkaisemalla suuren kuusen juurikasta,niin että juurikokka ylpeästikohosi perän kuvelaudaksi. Sem-

KULKUNEUVOISTA 21

moisen reen näkee vieläjoskus vanhan talon re-kivajassa.

Nyt kyllä jo Kai-nuun kulmille voidaankulkeakesäpeleillä,pääs-tään Kiannan kirkollesekä sieltä rajapuoliamutkin Vuokin ja Len- Kokkareki Kiannan Saarivaaralta.

tiiran kautta Kuhmoon, josta takaisin Sotkamoon ja edel-leen muuhun maailmaan. Sitten päästään haarateitä myöt-en Puolangalta Näljängälle sekä Perangan perukoille, Vuo-kin tieltä Viiankiin, Venäjän rajalle, ja Kuhmosta syrjä-teitä Lammasperälle, Kotajarvelle sekä Saunajärvelle ja Jon-keriin. Samoin muissa pitäjissä on kesäisiä kulkusuuntia saatuisoimpiin asutuspaikkoihin. Mutta, varsinkin rajaseuduilla,on vielä kovin monet talot jakyläkunnat aivan tiettömien taipa-leiden takana. Porrastettu erämaan polku vain sinne saatte-lee, peninkulma-määriin kuljettelee suolta toiselle, vaaraltavaaralle, talolta talolle. Eikä kaikiste ole porraspolkuakaan,pahainen, sotkuinen käytävä vain, joka monesti katoaa kaner-vikkoon ja eksyy korpeen. Ja se on metsäneläjän ainoa yhdys-side asutunmaailman kanssa. Talvella tuisku lyösen tukkoon,kesällä kanerva ja suoheinä sotkevat.

Niinpä korven asukas yksinäisyydessään " usein elääkinaivan kokonaan muun maailman unohtamana jamuusta maail-masta tietämätönnä.

Hukka-Eeran eukon kesäasunto metsässä kuusen juurella.Sotkamon Juurikkalahti.

RAKENNUKSISTA.»Siitäpä isännän kiitän,

kun on suolta suojan saanuthirret hirmulta metältä,ruotehet ruojchikolta.» 3

uusen juurelle pystyttivät korpien raivaa-J at ensimmäisen elinsijansa, asettelivaiseipäitä tuuhean puun runkoa vasten pys-tyyn, kattoivat ne tuohilla jahavuilla, ja

niin oli tilapäinen suoja, hatara kota, valmis. Taikka tehtiinmatala kolmiseinäinen tuohikattoinen maja. Niin voitiin asuakoko kesä, raataa kontua vaaran rinteelle, rakentaa saunaa,vaaran laiteelle, kunnes syksyn saapuessa päästiin oman katonalle, savukiukaiseen saunaan ottamaan vastaan pimeää pak-kasen aikaa.

Vielä näkee sydänmailla näitä asumusten yksinkertai-simpia. Metsämajoissa vielä niittymiehet ja eränkävijät asus-tavat rakovalkean lämpöisissä, ja Sotkamon Juurikkalah-della tapaamme vanhan eukon, joka kesäkautensa viettäävapaana metsänerakkona kuusenjuurisessa kodassa, laitellenluutia, pesimiä ja tuohisia.

RAKENNUKSISTA 23

Metsämökki Ristijärveltä.

Metsäteiden varsilla näkee silloin tällöin vielä varsin vaati-mattomia uutisasumuksia: ahtaassa korvenaukeamassa onmatala pieni-ikkunainen sauna ihmisen tyyssijana, saunanvierellä puusuoja, taampana pieni navetta, aholla kesken-eräinen pirtinsalvos, ja kantoisessa kivikossa muutamia peruna-penkkejä, päivänpolttama ohratilkku sekä harvaan taiminut,poutinut naurismaan sirpale. Siinä korvenraivaajan raadan-nan tulos ja elämäntyö, ympäröitynä karkealla risuaidalla.

Saunasta päästiin savupirttiin, isoisempaan asuntoon, jokaentisaikaan oli kaikkien kotina.

Vielä nytkin salomaita kierrellessä tapaa pitkillä peru-koilla joissakuissa taloissa tällaisen nokisen isienpirtin. Har-maa honkainen savutorvi, joka harjan yli kuvastuu taivastavasten, viittaa heti muinaisiin aikoihin,pienet omituiset ikku-nat katselevat, kuin päivänkiloa sirristellen, nykyistä maail-maa, ja oven avattua tulvahtaa pirtistä savutuntuinen ko-toinen lämmin.

Hauskimman, muinaisaikaisimman haikupirtin tapaammeLentiiran Änätinpäässä. Vaikka ei pirtti olekaan sen van-hempi kuin vuodelta 1847, on sillä kuitenkin oma vanha lei-mansa. Pienet erimuotoiset ikkunat — kolmiruutua, neli- jakuusiruutua, neliötä sekä seisovaa ja makaavaa suorakai-detta — antavat näköä laajoille harmaille seinäpinnoille.Matalan puolitoistametrisen oven kautta käydään kyyristyenpirttiin. Siellä suuri harmaakivinen kiuas, korkea kurkiaisten

24 KAINUUN MAILTA

Anätinpään savupirttiLentiirasta.

ja pilaripalikkain kannattama kaartolaki, monilukuiset orretja leveät penkit sekä pitkä pöytä. Pirtissä on mustien seinienja karstaisen laen laatima rauhallinen hämäryys, johon pikkuikkunoista tulvehtiva aurinko luo kodikkaat kisapellot kepeä-jaikaisille tomutanssijoille sekä lattialle lämpöiset valotarhatkissavanhuksen loikoiltavaksi. Savupirtin hirsialustainenpatsaaton kiuas ei ole kovin vanhaa tekoa, mutta esim. Kian-nan Vuokilla, Kiholla, näemme hauskan muinaisaikaisen savu-kiukaan. Siinä on honkaisista pankonalasista ulkoneva liesija kyljessä luvaslaudat, kolkassa paksu puinen patsas ja pat-saasta seiniin ulottuvat orret, vielä kattilakoukut ja haahla-orret, kaikki vanhan savukiukaan osat.

Rajapitäjissä on vielä joitakuita muitakin savupirttejä.Niin Vuokin Saarivaaralla, Kyllölässä ja Kaariahossa, samoinPesiöllä jossakussa pikkutalossa sekä Kuhmon Maanselässä.Ja muutamissa sydänmaiden pienissä mökeissä näkee savu-kiukaan vielä Puolangallakin ja Hyrynsalmella, PaltamonKivesjarvella sekä Kajaanin Murtomäellä ja Sotkamon salo-mailla.

Suuria sukutupia ovat monet nykyisetkin ulos savuavatpirtit. Semmoisia kuin Ristijärven Pyhännällä Klemetin asuin-pirtti, joka on seiniltään yli yhdeksän metriä. Se onkin oikeinjuhlallisen laaja suurtupa, jossa on tilaa emännän ja isännänliikkua, talonväenkin työskennellä. On pirtissä korkeuttakin:laki on keskeltä lähes puoliviidettä metriä lattiasta. Pirtin

RAKENNUKSISTA 25

mukainen onuunikin,jokaon kuinpieni huone,neljämetriä sivuiltaan, ja sentulipesä on kolmatta met-riä pitkä, puolitoista leveä,yli puolta korkea. Sem-moisia ovat suurpirttienuunit, 40 isoa leipää sopiitähänkin kerralla paistu-maan. Uunionpirtin ikäi-nen — pirtti on rakennet-tu 1833 — ,paasista muu- Kikon savupirtinuuni Kiannan Vuokilta.

rattu ja Ristijärven ensimmäisiä savupiippu-uuneja. Nuorem-missa pirtinuuneissa on useasti holvaus lieden yläpuolella, jakiukaan ulkokolkassa on Länsi-Suomen takkaa muistuttavasyvennys, peräpohjolainen piisi, jossa talvi-iltasin poltetaanvalaisevaa lämmittävä pystyvalkeata.

Kovin vaatimaton on kainuulaisen pirtin sisustus,1 sem-moinen vain arkipäiväinen sydänmaan asunto, jossa kaikkikotoiset toimet tehdään: syödään ja juodaan, tupakoidaan jasyljeksitään lattialle, istutaan ja maataan, sairastetaan jakuollaan sekä kosteat vaatteet, sukat, kintaat ja kengät, kui-vaillaan, keitot kiehautetaan ja leivät, piirakat, kalakukotleivotaan ja paistetaan, kudotaan,kehrätään ja tehdään miehi-setkin pirttityöt, lapset liekutellaan, eläimet teurastetaan, ja

talvisin hevoset ovipuo-lessa käytetään appeellaja tarpeen tullen kengi-tetäänkin.

Leveät penkit ovatpitkin seinävieriä1) ja pe-ränurkassa pitkä jSöytä,toisinaan vanhaa sydän-maan mallia: jalkaparikuusenjuurakosta veistet-ty, kansi tukevasta hon-gantyvestä. Istuiminaonpitkäpöytärahi,nelijalka-jakkaroita, pyöreitähon-ganpölkkyjä ja puunjuu-Klemetin piriin uuni Ristijärvi. Pyhäntä.

*) Paltamon Mieslahden Heiskalassa on yli 6 m pitkä, 73 cm leveähonkainen sivuseinän penkki.

26 KAINUUN MAILTA

Patakoukkuja. 1Puolanka;2 Kianta; 3 Kuhmo.

ristakoverrettuja palleja, harvoin selkä-nojallisia tuoleja. Joskus onkarsinassataikka ovinurkassa tai uunin kupeellaleveä, laudoista naulattu sänky jonkunvanhuksen taikka sairaan leposijana.Talvipakkasilla useasti loikoillaan uunil-la, ja entisaikaan naiset toisinaan kii-pesivät kiukaalle kehräämään ja kart-taamaan.

Pirtin lukuisilla orsilla on kaikillatehtävänsä. Paksut orret oven yläpuo-lella ovat halko-orsia ja tarvispuidenkuivaustelineitä,päreorret karsinassa pä-reitä varten, koukkuorsi lieden päälläpatakoukunripustimena,kinnasorret kes-kipirtillä kintaiden kannattajina, sittenon vielä leipäortta, tupakkiortta sekämonia vaateorsia huiveille, esiliinoille,hameille jamuillekin pukineille. Lisäksipidetään vaatteita nauloissa seinillä:miesten takkia, puksua, lakkia, liiviä

sivuseinällä, naisten hametta, röijyä, esiliinaa karsinapuolessa.Peräseinällä pidetään leipomavehkeitä, peränurkassa ikkunan-korvallisissa miesten työkaluja. Kangaspuiden, väävistoolien,tilapäinen paikka on kesällä sivuseinän puolessa, talvella kar-sinassa.

Kukkiakin on toisinaan pirtin ikkunalla asuntoa ilahdut-tamassa. Useimmin nähdään punakukkainen palsami, useastimyös pippuri, taikka elämänlanka, joskus keisarinmyntti, kur-jenmiekka, pihlajaruusu, kaana, turnes ja nilja.

Entisaikaan pestiin pirtti vain kekriksi, jouluksi ja Maa-riaksi sekä kesäksi, keväällä kun miehet olivat menneet terva-haudalle.

Tavallinen kainuulainen asuinrakennus käsittää asuin-pirtin ja eteispirtin eli eteisen, joiden välissä on porstua. Pors-tuan perässä on kamari, peräinen, kaksikin, jolloin toinen onköökinä. Eteisen kyljessä on toisinaan kamari, johon käydäänporstuasta tai eteisestä.

Hyvin höllä on vanhan talon eri huoneitten yhteenliitty-minen, eri ajoilla rakennettuina ne saattavat olla tykkänääneri korkuisia. Pirtti on eteistä korkeampi taikka taas päin-vastoin, ja peräinen kaikkein pienimpänä suojana kyhjöttääyksinään poikittain, aivan irtaallaan porstuan takana. Sydän-

RAKENNUKSISTA 27

Kuhmon Varajoen luhtirakennus, v:lta 1831.

maiden taloja kierrellessä tulee huomaamaan asuinrakennus-ten eri kehitysasteet: näkee pirtin, jonka edessä on vain piste-porstua, talon, jossa eteisen sijalla on pikku aitta, taikka pors-tuan peräinen on aittana, tapaapa joskus asunnon, jossa pirttija sauna ovat vastakkain.

Sauna on pienellekin pirtin eläjälle yhtä tarpeellinenkuin asuinhuone. Vanhoissa taloissa se on useasti pihan pii-rissä, mutta myöhemmin on se saanut siirtyä etemmäksi jär-ven rannalle, puron partaalle taikka kaivon viereen. Se onvain tavallinen kotoinen kyly, nokiotsainen matala huonenokisine seinineen ja mustine kiukaineen, lautasineen, penk-keineen, orsineen. Kiukaansuu on länsisuomalaiseen tapaanperään käsin ja lautaset tavallisesti peräseinän vieressä. Sau-nan edessä on useasti keittokota.

Samoinkuin sauna on riihikin vanhoissa taloissa aivankartanon takana, yksinäinen rakennus vain, talon kolmastärkeä suoja, jossa jumalanviljat puidaan ja puhdistetaan.Syksyisin se lämpimissään hikoilee ja savuaa, taikka pitääse ahkeraa varstankolketta. Kesäisin ja talvisin onriihi toime-tonna, romusuojana taikka olkihuoneena.

Mutta pihamaan toisella puolella ovat navetat ja kujat,tallit kylkeisineen, lammasnavetat sekä karjakodat ja kontu-ladot. Navetat ovat puusiltaisia, parrellisia eläintensuojia,kujat patsasniekkaisia katoksia navettain ja latojen vaiheilla,tallit monesti vanhaa kammioniekkamallia pikku kylkeisi-

28 KAINUUN MAILTA

Klemetin aittoja Ristijärven Pyhännällä. Etumainen rakennettu 1798.

neen. Pihan jommallakummalla sivulla on toisinaan komeavanha luhtirakennus puoteineen, ulkonevine kammioineen,ja sitä vastapäätä kamarirustinki ruokakamarina, maitohuo-neena sekä jonkun perheenjäsenen makuusuojana.

Etäämmäksi kartanosta ovat asettautuneet aitat. Useinmuodostavat ne oman hauskan ryhmänsä, joskus viisilukui-senkin harmaan joukon, ja ne ovat melkein järjestään kaikkitalon vanhinta kantaa ja sukujuurta, jotkut ikävanhuksetpolveutuen aina 16. sataluvulta. Mutta niinkuin vanhan kan-san tervaskannot, ovat ne vieläkin vahvaa tervettä honkaa.Aitat ovat joko vilja- ja jauhoaittoja, taikka kala- jaliha-aittoja,romu-, verkko- sekäkalma-aittoja. Taikkaovat aitat vaatepuoteja,pieniä somia huoneita, jotka ovat samalla tyttärien ja piiko-jen, poikien jarenkien kesäisiä makuusuojia. Silloin on aitassaseinään kiinnitetty sänky, ja tyttärillä on orret ja seinät täyte-nään vaatetta, vaikka minkälaista ja minkäväristä: paitaa,lakanaa, huivia, vyöliinaa, hametta, röijyä, sukkaa, vantutta,kaikkea mitä toimekas talon tytär tarvitsee.

Paja, raution matala reppänäkattoinen kalkutteluhuone,on joissakuissa taloissa kartanon takana. Silloin tavallisestijoku talon miehistä osaa, ainakin omiksi tarpeiksi, käytelläpajakapineita. — Järven rannassa on talolla nuottikotansa.

Siellä täällä metsäjokien rannalla näkee joskus yksinäisenpikku myllyn, semmoisen hyvin yksinkertaisen hierinmyllyn,jonka pystyssä seisova siipitukki käydä kieputtaa, ja samalla

RAKENNUKSISTA 29

ilman rataslaitosta, vain navallaan pyörittää kiveäkin ja jau-haa salolaisen leipäviljat sekä puurokset. Parin kolmen talonyhteisiä pikku myllyt tavallisesti ovat, ja vuoron perään niissäjauhatellaan, jauhatetaan joskus naapureillekin, taikka anne-taan heidän itsensä jauhattaa. Myllyn luona on pieni sauna,jossa jauhattaja saa ajankulukseen lepäillä, kun mylly haltianhoidossa käydä kalkuttelee. Tavallisesti ollaan myllyä käyttä-mässä yöllä, ja silloin saatetaan helposti saunan lämpimissänukahtaakin. Mutta joskivet käyvät tyhjään, voi haltia kyllätulla herättämään nukkujan, jotta »mylly käy tyhjään!» Tuuli-mylly on harvinainen laitos, vain jokunen on koko kulmakun-nalla. Kuhmolainen on keksinyt hyvin yksinkertaisen tuu-lellakävijän: on ladon- tai aitankatolle laittanut siivekkäänkojeen, josta vähäiset hammasrattaat välittävät viepotuksenalas sijoitettuihin pieniin kiviin. Semmoisen kummannäköi-sen tuulessa-hosujan näemme esim. Sumsan kulmilla Polve-lassa, toisen Kuhmon Jonkerintien varrella.

Vielä yksinkertaisempia hierinmyllyjä ovat käsikivet, joitavielä siellä täällä tavataan, aittaan, saunaan, latoon taikkaporstuaan sijoitettuina. Puurojauhoja, ja talkkunaksi^ niillävieläkin tarpeen tullen pyöräytellään. Kivelän Taneli Puo-langalla oli ennen aina käsikivillä viljansa jauhanut ja ke-huskellut, jotta hän on parempi kehnoa myllyä'.

Harmaita, laudoittamattomia, maalaamattomia ovat ta-vallisesti Kainuun maiden talot, pitkille nurkille sarvettuja,maloilla päällystetyillä tuohikatoilla suojattuja. Pirtin uuniton muurattu harmaistapaasikivistä, laki vankoillekurkiaisille ladottu halo-tuista puolipyöreistä puis-ta, paksu pilarihirsi onlaen alla poikki pirtin, ik-kunat neli-, kuusi-, kah-deksanruutuisia. Aitat onuseasti salvettu pyöreistähirsistä, jopa vanhimmatpyöreälle salvaimelle, toi-set taas kuusikulmaisellesulkanurkalle. Aivan eri-koisen muodon antaa ai-toille ulkonevaotsakomero,kammio, sekä sen alaisetnurkkaveistokset, ja omi- Hierinmylly Kytömäenkylän sydänmailta

Hyrynsalmelta.

30 KA INUUN MAILTA

tuisen kohottavan keveyden hauskat pienet jalkapatsaat,jotka seisoen tukevalla hirsiperustuksella kannattavat kokoaittaa. Ominaisia ovat myöskin pihanperäiset patsaallisetkujakatokset sekä vanhat kammioniekkaiset tallit pieninekylkeissuojineen.

Harmaa, vaatimaton on Kainuun metsätalo, erämaantunnelma asuu sen seurassa vaaran laella. Se on juuri sellainenkuin yksinäisen hiljaisen korven kodin odottaisi olevankin.Niinkuin harmaa talo sopeutuu erämaahan, niin sopeutuu erä-maan harmaa sarkapukuinen kansakin taloonsa ja karuunkotiseutuunsa.

Korpi on kasvattanut kansan kaltaisekseen, ja kansa onluonut kaltaisensa korpitalon.

Puolangan vaaroja. Näköala Rasivaaran maantieltä.

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JAOIKEUSTAVOISTA.

»Maalla eletään maan tavalla,eikä maalta pois paeta.»

Aaroille rakennettuja ovat useat Kainuunkorpien vanhat talot. »Ne on kaikkinämä vaarojen selät ennen olleet hal-meina, ja ne on sitten tehty pelloksi,

ja sitten talot tehty.» 5 Korkealla vaaralla säilyi pellonvilja maahalloilta ja ylhäiseltä asemaltaan saattoi vaaranvaltias pitää silmällä suunnatonta salomaata: vainosotienaikoina voi sieltä, milloin mistäkin salaisesta korvestakohota vaarallisen rapparin nuotionsauhu. Kovin korkealleovatkin muutamat uutisraivaajat uskaltaneet kohottaa ko-tinsa. Niinpä Hotakkavaaran pihamaalta, Kuhmon Nur-meksen tien varrella, kantaa silmä joka suunnalle peninkul-mien päähän, näkee vaaroja ja vaaroja kymmenittäin: Kukko-vaarat kaukaa Ontojarven takaa, Kujanginvaarat etäältäNurmeksen kulmilta, vieläpä kuulun Vuokatinkin lännessätaivaanrannan komeana kumuna. Ja läheisempien vaarojenlaiteilla, harjuilla erottaa silmä ihmisasunnoita. Miltei yhtäsuunnaton salo on katseltavana Ylitalon Kuorevaaralta, Puo-

32 KAINUUN MAILTA

langalla, sekä saman pitäjän Puokio vaaralta ja Leipivaaralta,samoin Hyrynsalmen Oravivaaralta ja Sotkamon Naapuri-vaaralta. Kiannan Leinosenvaaralta voi kesäiltasin nähdäsavun kohoavan yli 3o:sta karjansuitsusta* toiset aina Puo-langan, Pudasjärven ja Taivalkosken puolelta.

On vanhoja taloja myös suurien selkien ranta-ahoilla.Yksinäisiä korpien valtiaita olivat alussa erämaiden talot.

Naapurieläjän saattoi nähdä vain etäisellä vaaran laella, taikkakohosi sen savu kaukaisen järven laaksosta. Ja niin vielä nyt-kin monet talot elävät aivan ypö yksinään salollaan. Toisillavaaroilla saattaa taas olla pari taloa, toisilla kolme ja neljä-kin, joskus viisi, kuusikin asukasta saman vaaran seutuvilla.Niinpä suurustaa Puolangan Leipivaaralla neljä taloa ja kolme,neljä mökkiä, Kiannan Saarivaaralla viisi taloa, Pyhällävaa-ralla Pispajarven kulmilla kuusi, Puolangan Puokiovaarallaon kymmenkunta eläjää, Hyrynsalmen Oravivaaralla samoin,samoin Kiannan perukoilla, Juntusrannalla. Mutta vaarojeneläjät asuvat enimmäkseen etäämpänä toisistaan, Länsi- jaEtelä-Suomen tiheitä suurkyliä ei Kainuun köyhä korpimaaole jaksanut kohottaa.

Vaaraksi kansa asuttua vaaraa useasti sanoo, niinpä saakuulla: »meiän vaaralla», »teiän vaaralla», »Leinosenvaaralla»,»Naapurivaaralla» j. n. e. Kuulee myös puhuttavan kylästä:»Pyhäkylästä», »Leinokylästä», »Tapanikylästä» .. Sillä »jossaon talot niinkuin yhessä kohti, niin se on kylä aina». 3 Mutta

Kotajärven talo Kuhmon Lammasperältä.

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUSTA VOISTA 33

»kylällä» tarkoitetaan nykyään myös suurempaakin yhteis-kuntaa, kinkeripiiriä, johon saattaa »vaaroja» ja »kyliä» kuuluauseampia, jopa kymmeniä »numerotaloja». Kaukaista kyläätaikka kylän kaukaista kulmaa sanotaan useasti perukaksi janurkaksi. Niin voidaan tulla »Jonkerin perukalta» tai »Viha-jarven perukalta» ja mennä »Vieksin», »Auhon» tai »Askan-nurkalle». Asukkaita nimitellään elinpaikkansa mukaan, jaollaan joko »leipivaaralaisia», »vuokkilaisia», »vihajärveläisiä»tai »kongasmäkeläisiä». Puolangan Väyrylän kylässä on toinenpää »somerolaisia», toinen »salmislaisia», Somero- ja Salmisen-järvien mukaan. Ja talon isäntä saattaa yksinäänkin olla»-lainen», esim. »Askalainen», »Kiekkiläinen».

Harvassa vielä nytkin on ihmiseläjää nälkämaiden ka-ruissa selkosissa. Niinpä esim. Puolangan kirkolta ajettaessauutta Näljängän tietä Pispajarvelle, sattuu tien varrelle vainneljätoista taloa ja taloryhmää sekä kymmenkunta mökkiä.1)Ja matkaa on kuitenkin seitsemän, kahdeksan pitkää penin-kulmaa.

Saman vaaran talot ovat tavallisesti saaneet asujansa vaa-ran alkutalosta. Perheen lisääntyessä siirrältyi joku pojistasyrjemmäksi ja asui oman kodin Monesti voi talosta eroavaasettua vain samoille pihoille elelemään yhteisillä tanhuvilla.Ajan vieriessä saattoivat talot toistamiseen jakautua, ja vaa-ralle syntyi useita saman suvun asumuksia, ja vaara ympäris-töineen joutui antamaan viljaa koko suvulle.

Talosta eroavalle annettiin hänen oma osansa. Jos poikaasettui samoille maille elämään, ja talo joutui jaettavaksi, osi-teltiin kaikki vain »ilman lantmeetaria». Kutsuttiin pari syr-jäistä todistajiksi ja arvostelijoiksi, ja siinä sovinnossa määri-teltiin, jotta »se pelto sille, ja se sille, se niitty sille, ja se sille.»Itsekun tiedettiin,missä voimassa pellot olivat jamiten paljonkuhunkin kylvettiin, ei tarvinnut niitä mittailla. Samoin tie-dettiin niityistä, miten paljon suunnilleen kullekin suovanpoh-jalle ja ladonalalle saatiin heiniä. Ei karttojaeikä rajapyykkejäkaivattu, miten oli ositeltu, se piti paikkansa. Samoin jaettiinsovinnossa kartanokin, yksi sai yhden huoneen, toinen toisen.Pois muuttavalle rakennettiin yhteisin voimin uusi asuinhuo-neusto. Jos se tuli etemmäksi emätalosta, muutettiin eroavansaamat ulkohuoneet sen luo, mutta jos asunto pysytettiin sa-

') Taloja: Ylitalo, Honkavaara,Lassila, Napikka, Korkeainen, Taltta(2 taloa), Kiehtäjä, Polvela (2 t.), Lehtovaara (3 t.), Korkeainen, Niva*vaara (4 t.), Leinokylä (5—6 taloa etäällä toisistaan), Huokausvaara jaPekkala. Mökkejä: Viiselä, Saari, Sänkelä, Siirtola, Timonen, Sakariaho.3 — Kainuun mailta

34 KAINUUATAT MAILTA

moilla pihoilla, saivat ulkohuoneet jäädä asemilleen. Niin saa-tettiin asustella pihasilla, jossa eri pirttien talli-, navetta-,lato- ja aittapolut kävivät ristiin ja rastiin. Saunat ja riihetolivat useasti yhteisiä: riihittiin vuoroin, ja saunoiteltiin yk-sissä. Mutta myöhemmin päästiin omiin riihiin ja saunoihin.Tämmöisen yksillä pihoilla asustavan pari-pi-rttisen veljestalonasemakuvan näemme vieressä olevassa piirroksessa, Timosientalon, Polvelan, Kiannan Näljängältä. Siinä kummallakinasujalla on omat pirttirakennuksensa saman pihamaan, karta-non, vierellä, mutta ulkohuoneet ovat sekaisin kahden puolenkujaa. Pertulla on tallinsa Matin puolella pihaa ja Matilla

Pertun huoneita:1. porstua. — 2. pirtti. — 3. peräinen. —4. kööki.— 5-6 huoneita. —

7. karjakota.—9. navetta.

—12. lammasnavetta. —

16. lato. — 17. talli. — 22. vanhatupa. —29. sauna. - 35. aitta.

—37. lato.

—38.

riihi. — 39. pikkuaitta. — 40. riihilato.

Matin huoneita :10. navetta. — 11. karjakota.

—13. lam-

masnavetta.— 14. lato. — 15. talli. —

20-21. vanhatupa. — 23. porstua.—

24.pirtti. — 25. kööki. 26-28. huoneita. —30-32. aittoja.

—33. sauna.

—34. sauna-

kota.—

36. aitta. - 42. riihi. - 43-44.riihilatoja.

Yhteisiä: 8. kaivo.—

18, 19. kuja.—

41. paja.—

46. kartano.—

47. sahapukit.—

48. veneranta.—

45. tie maantielle.

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUSTA VOISTA 35

navettansa, karjakotansa Pertun puolella kujaa. Saunat ovatomilla puolillaan, mutta riihet samoilla mailla. Paja, kuja jakaivo sekä veneranta ovat yhteisiä. Taloa ympäröivät pelloton ositeltu siten, että Perttu on saanut »Navettapellon» ja»Savikon», riihentakaisen »Suinisen» ja »Niemipellon» länsi-puolen, Matti taas »Hoikan» sekä itäpuolen »Niemipeltoa».

Mutta jos perheestä eroava asettui etemmäksi salolleuutiseläjäksi, tehtiin hänelle koko asumus yksin voimin. Niinesim. Hyrynsalmen Kypärävaaran miehet pystyttivät poismenevälle pojalle elinsijan Pihlajalehdon sydänmaahan, nel-jänneksen päähän talosta. Ainakin aitan ¦

— useasti omansalvamansa makuuaittansa — otti eroava poika talosta mat-kaansa.

Irtain omaisuus, maanpäällinen: työkalut,ajokalut, astiat,jyvät, eläimet ja kaikki, soviteltiin samanarvoisiin osiin jaka-jainluvun mukaan, ja sitten pantiin arvalla,kuka minkin osansai. Mutta metsiä, jotka ennen olivat yhteisiä, ei tarvinnut osi-tella. Ei myöskään vaatteita jaoteltu, jokainen piti omansa,mitä oli yhdessä elettäessä saanut.

Jos poika taas tykkänään erosi talosta ja tahtoi osuutensarahassa, maksettiin se hänelle sopimuksen mukaan.

Mutta tytär ei ison kodista erotessaan päässyt suurillesaamisille, eikä sitä juuri ansainnutkaan. Talot olivat kaikkitekemöisissä ja miesten raatamia, tyttäret eivät suuria saaneetaikaan. Sillä kun he täysi-ikäisiksi tultuaan olisivat jotakinkyenneet tekemään, jättivätkin he kodin ja menivät naimisiin.Maksa sitten heille vielä, kun muutenkin saat heidän eteensäraataa ja puskea, pojat manailivat.3'3' B Miehelään mennessäänsaivat tyttäret heti myötäjäisensä, jotka olivat »niinkuin alku-antoa». 5 Myötäjäistensuuruus riippui talon rikkaudesta, muttamakaukset ja pitovaatteet vaatearkkuineen sekä rukin sai milteijokainen tytär heti mukaansa ja sitten syksyllä Mikkelin jäl-jestä perintölehmän ja -lampaan. Niinkuin sanottiinkin:

»Turkit, veltit laitettiin,lehmät, lampaat annettiin.» 2

Isoisen talon tyttärellä oli myötäjäisiä aitan täysi: 5—65 — 6 höy-hentyynyä, 3—43

—4 alusraanua,2 takkia,päällysveltit, kymmeniä

lakanoita, hurstisia, piikkoisia ja liinaisia, pitkä turkki mus-tista lammasnahoista ommeltu, päällys »ruottinverkaa», 20hametta, 20 röijyä, 20 paitaa, so:iä huiveja, 4—54 — 5 silkkihuivia.Oli niissäkin jokoko omaisuus,mutta ne olivatkinenimmäkseentyttären omaa työtä, tyttöajan ahkerointia. Niinpä ei tarvin-

36 KAINUUN MAILTA

nut miniän mieheltään kymmeniin vuosiin nukutella vaateapua,tuli kyllä ominsa toimeen.5

Jos nuoret elivät talon yksissä pöydissä, joutui perintö-lehmä appelan karjaan, sen maidot ja voit anopin aittaan,vain perintölampaansa sai miniä keritä omiksi hyvikseen,mutta lampaan saamat karitsat omistettiin talon katraaseen.Yhteisestä pesästä erotessa miniä sai lehmänsä ja lampaansa,mutta ei lehmän eikä lampaan laittamia karjanlisiä, ne talonsuojissa ja ruoissa saatuina kuuluivat talolle. Mutta jos taasminiän piteille oli talon karjassa sattunut joku onnettomuus,vaikkapa »metsä» tuhonnut, oli se talon vahinko, ja talostatäytyi antaa samanarvoiset siivatat sijaan. Perinnönjaossasaivat talon miniät jokainen ennen jakoa »ottaa päältä poispiteensä». Jos miniä kuoli miehelässä lapsetonna, tulivattyttären vanhemmat ja veivät pois kaikki, mitä hän oli tuonutmyötäjäisinään. Sillä vaimo ei ennen mennyt miehen suvullemiehen mukaan, vaan oli edelleenkin omalla suvullaan ja käyttiomaa sukunimeään,5 Lapset vain saivat isän sukunimen.

Vasta isän kuoltua saivat tyttäret pienoisen perintöosansa,tavallisesti puolet siitä, mitä pojalle maksettiin, mutta voitiintytärtä joskus niinkin katsoa ylön, että annettiin hänelle vainsatanen, kun pojalle työnnettiin tuhat? Niinpä oli eräässävarakkaassa, omin viljoin toimeen tulevassa puolankalais-perheessä pojalle annettu talo, mutta tyttäret hyvitetty vain— sadalla markalla. Ja jaon jälkeen oli poika heti myynyttalonsa metsää 20,000 markasta!

Äidin kuoleman jälkeen saivat tyttäret mennä perimäänemonsa vaatteet. Ne kaikki kuuluivat heille, vaikka olisivatolleet vuosikausiakin poissa kotoa ja äiti ollut vuosikausia pojanhoidettavana. »Tyttäret ne on olleet aina äidin vaatteidenperilliset.» 5 Samoin taas pojat ovat perineet isäukon vaate-kerrat.

Perintölehmänsä ja -lampaansa saivat tyttäret siinäkintapauksessa, vaikka eivät menneet mieheläänkään, kunhanvain muuttivat pois kotoa.

Talo annettiin tavallisesti vanhimmalle pojalle taikkaluovutettiin sille,»kuka enimmin rakasti» 1,taikka pantiin tasan.Sillä, joka talon otti, oli »suuri vaiva vanhusten hoitamisessa»,kun sai heidät ruokkolaisikseen, siksi hän saikin talon kovinvähällä sisarusten suorittamisilla.

Ruoholle voitiin ruveta kahdella tavalla: juko pöytäruokolletaikka irtonaiselle. Pöytäruokollaeläjä sai syödätalon pöydästä,mitä siinä oli tarjottavana, hyvää tai huonoa Mutta jos ruok-

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUSTA VOISTA 37

kija hävisi talostaan, vaikkapa joutui metsäsaunaan kituroi-maan, täytyi ruokkolaisen seurata mukana ja tyytyä sauna-pöydän syötäviin. Toisin oli irtonaisessa ruokossa, se täytyimaksaa, mikä oli sovittu, vaikka maksaja olisi joutunutkuusenjuurelle kupsehtimaan. Ruokkokirja oli ankara kirja, siinä tar-koin lueteltiin kaikki maksettavat ja tehtävät. Niin piti ruok-kolaisille 1) vuosittain antaakolme tynnyriä jyviäkummallekin,puoleksi rukiita ja ohria, leiviskä lihaa kummallekin, samoinleiviskä suolakalaa, puoli leiviskää kapakalaa, tynnyri peru-noita taikka valmiiksi muokattu tynnyrin perunamaa, useitakappoja suoloja, pari lehmää lypsettäväksi, jopapari lammastakerittäväksi talon ruokossa, vielä joka toinen syksy lehmäteurastettavaksi, jopa tupakkiakin leiviskä ja viinaa 66— 7kannua, lisäksi tarverahaa 5—65 — 6 ruplaa joka vuosi. Sittenvaatteen puolta piti antaa alusvaatteet joka vuosi, päällys-vaatteita »sen mukaan kuin hajosivat», kintaat käteen ja kah-det kengät kummallekin vuosittain. Asuntona piti olla lämminhuone, kynttilöitä tarpeen mukaan, huone ruokia varten,vieläpä oma aittakin. Asuinhuone piti pitää puhtaana, ja kunruokkolainen joutui vanhaksi, oli palkattava piika hoitamaan.Myllyssä piti käyttää vanhojen viljat, jaheitä itsiä piti käyttäähevosella kirkossa sekä kinkereillä — olipa joillakuilla äijilläohjelmassa käyttö Kajaanin markkinoilla.3 Ja sitten lopuksipiti vanhat saattaa kunnialla hautaan.

Talon väkeä olivat myös palvelijat, jotka vuosipalkastatekivät talon töitä. Suuren suuri ei palvelijan palkka ollut,rengille maksettiin 3

—3o:een paperiruplaan vuodelta sekä

piialle kymmenkunta ruplaa, lisäksi vielä annettiin vuosi-värkit. Renki sai vuosivärkkeinä kahdet hurstihousut ja kaksihurstipaitaa, sukat, syylingät ja vanttuul, vasikannahkarukkaset,kengät ja kengäkset sekä lakin. Kotikasvuinen tupakka olivapaasti renginkin sauhuteltavana, taikka määrättiin hänellepiipun täytettä leiviskä vuodessa. Monet rengit ryypiskelivätsuuren osan palkastaan talon viinassa. Olivatpa jotkut isän-nät niin ovelia, etteivät huolineet semmoisesta rengistä, jolleci viina maistanut.5 Piian vuosivärkkejä olivat kengät ja ken-gäkset, sukat ja vanttuut ja huivi sekä kymmenen kyynäräätoimikaista hurstia- paidanylisiksi ja viisi kyynärää kaksi-vartista piikkoa paidanalasiksi, vielä neljä naulaa villoja, joitasai talvella, karjatöidenlomassa kehräillä jakutoa vaatteikseen.

') Tiedot eräästä varakkaasta Hyrynsalmen talosta n. 50—60 v. taka=perin.

38 KAINUUN MAILTA

Samassa pöydässä istuivat niin talonväki kuin palveli-jatkin, samassa pirtissä maattiin talvisin ja samoja töitä toimi-teltiin. Kaikissa kesätöissä, huhdan raannissa, kyntöpellolla,niittämässä,nuotanvedossa häärivät naiset niinkuin miehetkin.Juhannukseen asti piti päivä isäntäin puolta, mutta siitä läh-tien rupesi se olemaan palvelijain puolella.2

Silloin kun terva- ja halmetyöt olivat käynnissä, oli ta-lossa työtä, niin ettei aina ehditty niitä omin voimin,palveli*jainkaan avulla, toimittaa. Piti vielä palkata kasakoita, jotkaelivät talon leivissä ja talon tupakalla täyttivät piippunsa.Rahapalkkaa maksettiin kasakalle noin rupla viikolta. Useastitäytyi kasakka paran kesällä suoritella talvisia syönnöksiään,kun oli »kesätyön päähän» jo talvella vähennellyt talon vilja-varastoja. Kasakkoina työskentelivät huonemiehet sekä vähä-varaiset mäkitupalaiset, jotka pikku mökeissään talojen aidantakana ahertelivat omia aikojaan.

Huonemiehiä oli tavallisimmin pieniperheisissä taloissa.Pirtinnurkassa he asustivat, lattialla loukossaan makasivat,keittivät vähät syötävänsä talon liedellä tai kodassa, talonsaunassa kävivät muiden mukana vihtomassa, saivatpa kylvääjonkun kapan perunoitakin talon pellon nurkkaukseen, jopatilkkasen hamppuakin. Mitään varsinaista vuokraa ei huone-mies asunnostaan maksanut, mutta huonemiehen akan pitikantaa halot pirttiin, lakaista pirtin lattia joka päivä sekälauantaisin »luutut a» pirtin penkit, akkunat ja pöydät, joskuslämmittää saunakin vuoroonsa. Peruna- ja hampputilkastaanteki huonemies taloon jonkun päivätyön.

Rehelliset ja kunnolliset huonemiehet kyllä saivat talon-pirtistä nurkkansa, mutta epärehellisillä ja kelvottomilla eitahtonut olla sijaa missään. Talojen saunoihin he useasti hää-tyivät tuhrustelemaan taikka pahimmassa tapauksessa pake-nivat metsään ja tekivät sinne mökkinsä.

Pirtin asujina oli vielä silloin tällöin vuotilaisia eli holli-laisia 5 ja istukkaita. Ruotilaiset olivat jonkun aikaa talossaruokittavina,sitten ne hevosella saatettiin toisen talon vastuk-siksi, sieltä kolmanteen, neljänteen ja niin kierräteltiin ympärikylää. Saatiin myös istukkaita vuosikausiksi talon hoitoon:vanhoja ukkoja, ikäloppuja akkoja, vaivaisia ja hulluja. Työtäheillä teetettiin, minkä he kykenivät. Vanhat mummot kehräsi-vät hamppua, loukuttivatkin, punoivat kengänpaikkuurmoria,vaarit kutoivat verkkoa, kiskoivat pärettä, hakkasivat havuja.Vaatteissa piti vanhat pitää, ruoassa ja tupakassa. Tähde-ruokia heille tavallisesti annettiin, jopa toisissa taloissa vain

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUST'AVOISTA 39

sormipyyhkeitä, joita ruokakuppien pohjasta oli sormenkyl-jellä sivallettu. Penkki taikka pöydänalapää olinäiden kova-osaisten ruokailusijana.5

Toisinaan saatiin kutsumattomina vieraina kerjäläisiä,jotka myöskin vaativat osansa jumalanhyvistä. Mutta kunolivat kutsumatta tulleet, niin sen mukaan heitä kohdeltiinkin:karsinapenkille annettiin heille määräpalat syötäviksi, ruoan-tähteitä mitä sattui olemaan. »Ei kerjäläisille toki koskaanpöyälle ruokaa asetettu.» 5

Pitäjän parhaita oli pappi, joka sunnuntaisin piti kirkon-menoa ja kesin, talvin kierteli kinkerimatkoillaan. Kuunnel-tiinhan häntä mielellään ja pidettiin parhaana vieraana,muttasaatiin siitä maksaakin, jopa niin, jotta tultiin huomaamaan,että »pohjaton papin säkki». Luonnossa annettiin papillesaatavansa. Joulun aikana vietiin pappilaan hyvinvoivastatalosta3 24 kappaa jyviä, 30 leiviskää heiniä, kuorma halkoja,12 naulaa lihaa, 3—43 — 4 paksua ruisleipää sekä kynttilarahatkirkkoa varten. Perttulina piti saatella: naula voita joka*leh-mästä, naula villoja, 2 naulaa hamppuja ja vasikannahka sekäleiviskä kaloja nuottatalosta. Vielä vietiin papille nelikkonauriita, pari juustoa,1) oravannahka sekä pääsiäisrahaa 8 ko-pekkaa parikunnalta. Joka kolmas, neljäs vuosi täytyi viedälammas ja talonvanhuksen kuoleman jälkeen testamenttilehmä.6

Täytyipä vielä kesällä käydä pappilan leikkuupellolla päivä-töissä, ja paikoin piti papille raivata niitty ja pitää se aidassa.

Mutta toinen kirkonmies, lukkari, kävi joulun edellä itsesaatavansa perimässä.5 Hänen pussiinsa mitattiin talostaviisi kappaa jyviä, piställettiin kouraan lampaanlapa ja kaina-loon työnnettiinpaksu ruisleipä. Lampaalla kuitattiin lukkarisilloin, kun papille annettiin lehmä, ja vainajan veisuusta veihän vanttuut.

Tärkeä kirkollinen henkilö oli kirkonmieskin, jota aina pitiarvonimeltään mainita. Papille piti hänen kinkeritalossaesittää kinkerilista, johon oli merkitty seuraavan vuodenmessutalojen nimet, sitten oli hänen »kanneltava» papille, mitäpahaa elämää oli kinkerikunnassa vietetty. Vielä oli kirkon-miehen tehtävänä potkia ärisevät koirat pois messupirtistä,ja tätä tärkeää toimitusta varten piti hänen opetella potkai-semaan koiraa yhfaikaa molemmilla jaloillaan. Muuten ei

x)Askanmäestä oli kerran viety papille oikein suuri juusto. Siitäpappi kiitellyt: »Niin sitä isosta talosta pitääkin!» Mutta kun pappisit=ten oli maistanut juustoa, joka olikin tehty kuoritusta maidosta, oli hänmanannut: »Niin on sitkeää niinkuin jänönkääpä!»

40 KAINUUN MAILTA

»Tuliniemen ukko», Lauri Keränen,ent. valtiopäivämies Ristijärveltä.

kelvannut kirkonmieheksi.3 Sa-nottiin myös, että hänen oli kol-mesti suoritettava sama temppu,mikä pikku pojille useasti sattuu,kun he pitävät ensi päiviä ensi-mäisiä housujaan. Näin vaikeistakokeista huolimatta oli kirkon-miehen toimi palkaton, vaikkakinKylänmäen ukko-kekkuli pyrkisiihen virkaan, »jotta kapat sais». 3

Maallisia pitäjän kappaher-roja oli siltavouti, jolle maksettiinjyviä kappa talosta. Hänen toi-menaan oli »katella maantien sil-toja ja panna ylös, kun tielle so-meroa ve'ettiin».3 Toinen oli jah-livouti, jolle myös meni kappa,vaikka »hänellä kyllä ei ollut teh-tävää paljo mitään». Juoksutti,

niinkuin viimeksi Alankolainen, miehiä rintanaan pitkin selko-sia huudattaen ja ammuttaen, jotta muka kaikki karhut jasudet kaikkoaisivat pois paikkakunnalta.3

Oli myöskin kolmenkapanherra, pitäjäsriivaH* joka panipaperille kaikki, mitä kunnanasioissa tarvittiin, pyöräytteliukoille velkakirjatkin ja otti »lantin» joka paperista. Silloinei ollutkaan »pännämiehiä» joka kylässä. Paavo Juntunen,Hyrynsalmen Oravivaaralla oli pitäjänsä ensimmäinen kynän-käyttäjä. Hän oli oppinut siten, että pappi kinkereillä olipiirtänyt hidulla pirtinseinään kirjoituskirjaimet, ja niitä oliPaavo alkanut jäljitellä. Kiannan ensimäinen kynämies javelkakirjojen kokoonpanija oli siltavouti Eljas Moilanen,»Läkki-Topora». Ristijarvella taas oli pitäjänkuulu »Tuli-niemen ukko», valtiopäivämies Lauri Keränen, kaikissa kir-joitus- ja muissa asioissa kovin kaivattu ja kysytty.

Mutta lautamiehet ja herrastuomarit olivat ankaran lain jaoikeuden miehiä, joille itse tuomari maksoi kapoistaan il/2tynnyriä viljaa. Heidän toimenaan oli manailla kansaa kärä-jiin ja istua lautakuntana käräjäsalissa.

Vanhaan aikaan kerrotaan pidet3m kylänkäräjiä, joissaoli päämiehenä ollut kylätuomari. Semmoisena kylätuomarinaoli ollut Ristijärven Ison-Tololan Tuomas Tolonen, ennenmainittu »Vihtakaula», ja oh hänen kylänkäräjissään rat-kaistu pieniä rikoksia ja kylän yhteisiä asioita,oli sakotettu ja

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUSTAVOISTA 41

Kuhmoniemen käräjäsalissa.

muutenkin rangaistu. Limingassa oli ollut pääkäräjät, ja ainasiellä oli hyväksytty ukon tekemät päätökset.

Kihlakunnan käräjät kestivät entisaikaan paljoa kauemminkuin nykyään, kolme, neljäkin viikkoa, nyt- vain viikon, pari.Oli kyllä juttuja ennen käräjillä: maita kun ei ollut jaettu, rii-deltiin niityistä ja huhdista, oli ruununmetsäin hakkuujuttuja,tervaa kun ukot niissä polttivat ja huhtia raatoivat, oli vii-nankeitto- ja myöntijuttuja, velka/juttuja, porojuttuja, pe-rintöriitoja ja kunnianloukkaus]uttuja, oli joitakuita tappe-luksiakin sekä kaikenlaisia kinasteluja, mutta lapsen ruokko-juttuja ei juuri ollut. Joitakuita varkausjuttujakin sattui ainajoukkoon,porojen,perumiin, jyvien kähvellyksiä, sitten kalan-pyydyksien repimisiä, veneiden rikkomisia ja sen semmoisia,mutta törkeitä murhia ja miestappoja vain harvoin tuli esille.Vanhat ne useimmin olivat varkaudesta syytettyjä, nuorem-mat taas tappelivat. »Vaikka kansa oli ennen sivistymättö-mämpää, niin enemmän siinä oli totuutta kuin nyt. Nyt josmarkan antaa toiselle, niin pitää olla todistajat, mutta ennenei semmoisia tarvittu.» 1

Pelolla ja vapistuksella astui korven mies käräjäpirttiinja kunnioittaen kumarsi korkeaa oikeutta. Rättäri oli sisäänkutsumassa sekä neuvomassa niin altavastaajaa kuin päälle-kantajaakin, »miten piti olla». Tarvitsivatkin taitamattomatsydänmaan riitelijät ohjausta, ottivat useasti vulmahdinkin

42 KAINUUN MAILTA

Jussi Tauriainen, ent. lautamiesKiannan Pispajärveltä.

avukseen, yksikseen kun pelkäsi-vät puhuvansa asialleen tappion.Lautamiehet tavallisesti hoitivatkäräjöiväinasioita,niinkuin Kian-nan Pispajarven lautamies, JussiTauriainen, tuima käräjäpukari,joka jo iß:n ikäisenä »vannoi lau-tamiehen valan» ja joskus hoiteliyksillä käräjillä yli sataa juttua.Oli muitakin itseoppineita asian-ajajia, semmoisia kuin Jussi Kyl-lönen Puolangalla, taitava jutunjuoksuttaja, satojen käräjäseik-kojen selvittäjä, joka joskus höy-henteli itse ovelan Tauriaisenkin.Mutta hänellä olikin ohjeenaan:»Pitää pysyä totuuvessaniin pal-jon kuin suinkin, jasitä heikointakohtaa vain hilpasemalla mennä.»

Viidestä viiteentoista markkaan ottivat avustajat palkkaasuukovustaan.

Mutta jos käräjöivällä oli käärmeen-käräjäkivi suussa,mällinä sitä poskessaan hoiteli, kun oikeuden edessä ajoiasiaansa, ei tarvinnut pelätä puhuvansa tyhmyyksiä, eikäkaivata puolesta puhujia.

Rumimpia rikoksia oli var-kaus. Metsänvarkautta ei kylläpidetty minään pahana, metsät-hän olivat niinkuin yhteistä ta-varaa, sillä »Jumala on kasvatta-nut metän yhelle niinkuin toisel-lekin, eikä herrat ole sen suhteenenempää tehneet kuin talonpojat-kaan». 1' 5 Petos oli myös rumajuttu, mutta hevos- ja kellokau-poissa toisen jutkauttaminen olikyllä sallittua. Se mies, ken par-haiten pystyi jymäyttämään, »seoli kunnian asia saada toista pei-jata», 3 Sanansa syöjää pidettiinepärehellisenä ja halveksittiin, va-lehtelijan puheisiin ei luotettu,sanottiin vain: »Puhuipa tuossa, Jussi Kyllönen,puolankalainen

asianajaja.

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUSTAVOISTA 43

kumpi pää tahansa». 2 Avioliiton rikkojia naurettiin, tappeluaei pidetty niinkään pahana. Mutta ilmiantajaksi ei ruvettumuuten kuin kostonhalusta,» ottakoot herrat itse asiasta sel-vän!» arveltiin vain.1 Pelättiin sitäpaitsi jotta asiaan sekau-malla voitiin joutua vieraana miehenä käräjäpaikoilla, pitkienmatkojen päässä, juoksentelemaan.

Oli sitä entisajalla omat rangaistustapansa. Miesten kes-ken joskus käytettiin korpilakiakin: annettiin miestuumastayhteisesti selkään jotakuta ilkimystä, linnun- tai kalanpyy-dyksien varasta taikka muuta kiusallista pahantekijää.1

Selkäänhän annatti korkea laki ja oikeuskin, raippavit-soilla roiskutteli kaakinpuussa varkaita ja muita suuria pahan-tekijöitä, 40 paria lasketti pahimmille, niin että selkä käviverille. Kiannalla oli piiskuupaikkana Mannilan riihennurkkasekä Kanervakangas ja piiskurina muuan silmäpuoli ukko.Kuhmossa Korhosen Apsalon kylvetteli Jaakkolan huoneennurkassa, Sotkamossa oli viimeisenä vitsojana Heikki Tapperi.Hyrynsalmella oli Piiros-Mikko saahkarina ja toimitti vir-kaansa käräjäkartanolla, livautti peukalonsa aina vitsaltasyrjään kun löi,ettei vitsa olisi iskenyt niin kirpeästi. Risti-jarvella oli toimitus tapahtunut Mikkolan kujan pylväässä.Siinä on ropisteltu viimeksi puolankalaista tietäjää, Kilpa-Paavoa, joka oli vain arvellut: »Piiskathan mulle on selkääntuomittu, vaan suolarakeillako sinä mua nakkelet?» Ukko oliniin tehostanut selkänahkansa, ettei siihen vitsa pystynyt.Alle 18 vuoden ikäiselle pahantekijälle annettiin lastenpiis-koja, eikä silloin vitsa lyötäessä paljon ääntänyt.

Saahkarin toimena oli vitsojen valmiiksi laittaminen, jakelloon katsovan nimismiehen käskyn mukaan hän hutki.Kolme ruplaa sai saahkari virastaan vuosipalkkaa ja toimi-tuksista eri korvauksen. Mutta »siihen virkaan kyllä ei ruven-nut ei pojat puoletkana». 3

Vitsatut eivät vielä päässeet sillä, että selkä suomittiin,heidät lisäksi istutettiin kirkossa mustallapenkillä. Joka pitä-jässä on vielä muistonsa mustanpenkin istujista. Keskelläkirkon käytävää piti rangaistavan istua synkällä tuolillaan jakuunnella, kun pappi pani parastaan hänen manaamisekseen.Jopa Kettu-Paavokin Hyrynsalmella, kun oli mennä pöhlän-nyt juovuksissa kirkkoon, joutui tuhmuudestaan mustalle-penkille pa.pin manattavaksi: »Mitä vasten sinä olet rikkonutja millä tavalla?» Ja vielä, vannotettavaksi: »Ei vasta piatehä!» Sitten: »Luovutkos pois perkeleestä ja hänen menois-tansa?»

>44 KAINUUN MAILTA

MustapenkkiSäräisniemen kirkonporstuasta.

Mutta kirkon pors-tuassa irvisteli hirveäjalkapuu ja ammotteliviitta-kuutta julmaasil-määnsä huonoille luki-joille, rippikouluun saa-pumattomille, kinke-reillä käymättömille,rippikoulussa tappeli-joille ja ilkikurisille kir-konmenojen häiritsijöil-le. Kirkon luona, kirk-kotien vieressä, par-haalla paikalla, parhaa-nakirkkoaikana istutet-

tiin rangaistavia, jalkapahanen nilkasta kamalan puun silmääniskettynä, kaikkien kirkossa kävijäin naurettavana. Olipa Puo-langallakerransaalistettu jalkapuunistujiksikolme suurta kanal-jaa: Antti Junkkari,Nurmen Matti jaJoopi Hiltunen eli »Parta-Joopi». Vierekkäin olivat juuttaat yhfaikaa puulla istua kyköt-täneet kuin kukkopojat orrella. Huonoa lukutaitoaan olivat toi-set siinä kohennelleet, mutta »Parta- Joopi», kuulu voimamies,oli istunut sitä, kun ilkikureissaan oli kätellyt pappia niinkovakouraisesti, jotta papilta oli päässyt parku. Mutta eivätolleet puulla istujat ottaneet rangaistustaan oikein katumuk-sen ja parannuksen kannalta, olivat vain naureskelleet ja il-vehtineet ja kivillä viskelleet ohi kulkijoita. Olipa NurmenMatti kiskaissut pienen jalkarsa irti ja käväissyt »syönnistääntiliä tekemässä», tuonut koipensa reikään takaisin, jotta»raskin minä vielä tulla istumaan».

Kauppoja tehtiin ja »voitoilla elettiin». Enimmin tehtiinhevoskauppoja ja sitten kun taskukellot tulivat tavallisiksi,kellokauppoja. Kun kauppaa oli kylliksi hierottu ja kinasteltupuoleen ja toiseen, päätettiin se kättä lyömällä. »Kun minunsanalleni tullet,niin tuoss' on lämmin käsi!» saattoi toinen tar-jota, ja yhteen puristetut kourat erotti kaksi kuulijaa, toinensivalsi toisen, toinen toisen erilleen, ja kauppa oli lukossa.Erottajat olivat sitten vieraina miehinä, jos kaupasta sattuitulemaan oikeusjuttu. Mutta jos vain kaksi keskenään sopikaupan, niin »kolmannelle korvapuusti». 5 Kättä lyötäessähevoskauppaa tekevät hevoshuijarit samalla hirnuivat kuinhevonen, ja pyssyn vaihettajat paukauttivat suullaan pyssynpamausta matkien.1 Kaupan päättä)äisiksi pidettiin harja-

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUSTA VOISTA 45

kaiset. Jo kättä lyötäessä toinen tinkasi, että rahan puoleltaon harjäkäiset pidettävä, toinen taas: kalun puolelta, taikkavain, jotta kahda. Miten sitten sovittiin, useasti oli tapana»rahan puolelta» kustantaa harjäkäiset, ja yhdessä erottajainsekä muidenkin paikalle sattuneiden kanssa juotiin viinat jakahvit. Innostuttiin joskus pitämään kokopäiväiset juomin-git, jopa Kiannalla kerran pari miestä vaihtoivat äimiä ja ilos-tuivat kaupastaan, niin että joivat harjakaisia kaksi viikkoa.

Kauppaa hiereltäessä tavattiin, kun sitä ei voitu vieläsaattaa aivan lukkoon, antaa käsirahaa ja sopia, että silloinja silloin tullaan tekemään lopullinen kauppa. Siihen eivätsitten enää sivulliset saattaneet sotkeutua, kauppa pysyi lu-jana. Mutta jos käsirahan antaja ei määräaikana tullut kaup-paa päättämään, eikä mitään syytä ilmoittanut, meni kaupparikki, ja antaja menetti käsirahansa.

Purkaa saattoi kaupan se, ken luuli joutuneensa häviölle,kunhan kolmen vuorokauden kuluessa tuli asiaansa ajamaan,myöhemmin ei purkaminen enää tullut kysymykseen. Muttajoskus tehtiin kauppa sillä puheella, että »vaikka paikalla ...niin ei pureta!» Kellokauppa oli purkamaton heti, kun kellooli ennätetty pistää taskuun.

Vaihtokaupassa huonomman tavaran omistaja työnsipäällisiä. Mutta useasti tavaroita, hevosia,, pyssyjä ja var-sinkin kelloja pantiin vasiakkata eli suutakkata,1 vain hutkittiinkourasta kouraan, jotta »jos tahot, niin tuoss* on!» Pisteltiinkelloa väliin viisi, kuusikin kertaa samana päivänä.

Veikkaakin joskus riesauduttiin panemaan. »Minä tähänpanen, vaikka veikankin», voitiin väittää, ja veikkarahat an-nettiin syrjäisen hoitoon, lyötiin kättä ja erottiin. Se, jokaveikan voitti, sai pitää rahat.

Sattuipa väliin semmoinen onnentapaus, että löydettiinjotakin, mitä joku onneton oli kadottanut tai pudottanut.

»Oma löytty, vieras varastettu», muistettiin sanotun vanhoille.Mutta vain harvat, epärehelliset tätä ikivanhaa omistusohjettalöytöönsäsoveltivat. Useammin seurattiin uudempaa sääntöä:»Kahtia ve'estä, kolmasosa maasta» löydetystä kuuluu löytä-jälle, taikka tyydyttiin vain löytäjäisiin, taikka annettiintavara omistajalle löytökorvauksetta. Mutta jos.omistajaa eiilmaantunut, sai löytäjä pitää tavaran omina hyvinään.

Kaupoissa, myönneissä ja ostoissa, sekä muutenkin tuli-vat monesti mitat kysymykseen.1) Niitä olikin kaikenlaisia

')Seuraavat mitat Kuhmosta saatuja.

KAINUUN MAILTA46

vanhoja kansanomaisia mittoja sekä määrittelyjä. Jyviä mi-tattiin tynnyrillä, joka niinkuin ainakin veti 30 kappaa, mutta»kukkurikapan aikana oli tynnyri 32 kappaa». Ennen nimit-täin ei ryykikappaa käytetty. Tervatynnyri veti 50 kannua.Karpioonmahtui 8 kappaa,nelikkoon neljä, kappa oli 2kannua,kannu 4 hallia ja hallissa oli 2 korttelia. Epämääräisiä mittojaolivat vakat, joita tuohesta tehtiin sekä suuria että pieniä, sa-moin korvot, joilla vettä kannettiin.. Kourallinenkaan ei olluttarkoin määrätty, siinä saattoi olla suoloja, jauhoja, jyviähiukan enemmän tai vähemmän.

Olkien mittana oli mitta: se määrä, mikä mahtui olkianuoraan, jonka pituus oli kolme syltä, kolme pivon pituuttaja kolme kertaa peukalon ympäri. Semmoiseen nuoraan sopitavallisesti 20 olkikupoa. Heinäin määränä käytettiin häkkiä,joka poljettiin ja puskettiin niin tiukkaan kuin miesvoiminsaatiin. Mutta kun ei ollut häkkiä, köysitettiin heinät kuor-maan raipalla, nuoraraipalla, joka oli hampusta punottu 15-sylinen köysi. Se meni tarkoin heinäkuorman nuorittamiseen,kun kiinnitettiin kaplaista kolme kertaa poikki kuorman jasitten yhden kerran vetäistiin yli edestä taakse.

Halkoja mitattiin kolmikyynäräisellä sylellä, jonka ta-vallinen mies osasi levitetyin käsin jokseenkin tarkoin määrätä.Alamittaista syltä sanottiin nyrkkisyleksi. Sylen kolmasosaoli kyynärä, mutta käsikyynärä oli mitta miehen kyynäspäästäkeskisormen nenään. Vaaksa oli levitetyn kämmenen peuka-lon ja keskisormen taikka pikkusormen pään väli, tuuma peu-kalon leveys, pio oli kämmenen leveys, mutta pystykämme-nessä luettiin kämmenen leveyden lisäksi kohotetun peukalonmääräämä korkeus.1) Askel laskettiin puoleksi syleksi, jalkaoli puoli kyynärää. Suurempia pituusmittoja oli viittaväli,jonka laillinen pituus järven selällä oli 30 syltä. Suurilla järvenselillä piti joka kymmenennen viitan vieressä olla joitakuitavalmiita saverikkovitsoja siltä varalta, että matkamieheltäsattuisi selällä saverikko katkeamaan. Aivan yleinen matkanmitta Kainuussa on neljännes, penikulman neljäsosa. Sanotaanmatkan tiedustelijalle: »Sinne on puoli neljännestä, pari nel-jännestä, viisi, seitsemän, kymmenen, neljätoista neljän-nestä . ..

Lyhempiä matkanmittoja kuullaan keskusteluissa, esim.:Sinne oli pyssykuti, taikka olisiko ollut kivellä heittää. »Kivi-

')»Siinä talossa on pystykämmentä paksu leipä», kiiteltiin talon hy*vyyttä.

YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUSTA VOISTA 47

Seinäpiirroksia Kiannalta ja Kuhmosta

kiekistä ei ole kuin kirvesheitto helvettiin.» Ei se ole sen kauem-pana kuin, että hyvästi koiranhaukku kuuluu.. taikka taval-linen tarina kuuluu ... välillä on kyllä joki, mutta sen yli hy-västihyppäämällä pääsee . .sanovat kyllä, jotta sinne on silmä-siinto. — Matkan mitta on kielen pituuskin. Pahanmakuistaruokaa pisteltäessä arvellaan: »Eihän tuolla ole matkaakaankuin kielen pituus.»

Mutta kun aurinko rupeaa lähentelemään taivaanrantaa,niin että on vain korennon korkuisella, on ilta joovella japäiväntyöt loppumassa.

Kypärävaaran suurperhe Hyrynssalmelta

SUURPERHEITÄ.»Sitä kuusta kuuleminen

jonka juurellaasunto.»

ntisajan suuria sukutupia janiiden suurperheitä,muinaisten suurien sukuyhteisyyksien viimeisiärippeitä tapaamme vielä Kainuun takamailla,suurperheitä, jotka ovat miltei kuin muinais-

jäännöksiä näinä epäsovun, hajanaisuuden ja isien tapojenhalveksimisen aikoina.

Semmoinen suurperhe oli ennen, parhaina halmevilje-lyksen aikoina, elänyt Kuhmossa, Kiekinniemellä, mahtavanrikas Piiraisten suku. Iso oli ollut talossa perhe: seitsemänveljestä yhfaikaa yksissä elänyt, ja seitsemän kätkyttä yhta-ikaa keikkunut pirtin lattialla. Kahdessa pirtissä oli asuttu,toinen oli ollut 6-sylinen pääpirtti, toinen hiukan pienempieteispirtti. Niin kauan oli sama suku samoissa leivissä elä-nyt, että oli samoissa pirteissä jo keskenään menty naimi-siinkin.

Toinen suuri sukupirtti oli ollut Kuhmon Rastilla, Sauna-järven puolessa. Siinä olivat eläneet Immosten mahtavat,seudun suurimmat huhtien raatajat. Yhdessä pöydässä olisiinäkin monikymmenlukuinen perhe istunut Sitten kun

SUURPERHEITÄ 49

suku oli jakautunut, oli neljä veljestä mennyt Varajoelle, neljäAkonkoskelle, ja osa perhettä jäänyt Rastille.

Suuri perhe oli niinikään elänyt Ristijarvella, monestimainitussa Isossa-Tololassa. Siinä oli Tolosia sikeytynyt japolveutunut, niin että oli ollut nelisenkymmentä samannimistäsyöjää saman puuropadan ympärillä.

Suomussalmen Vuokilla, Jumalisten kylillä, Jumalisjar-ven rannalla, Jumalisten talossa eli, eikä varsin tavattomiaaikoja takaperin, Heikkisten suurperhe. Kymmenen vihittyäparikuntaa asui. talossa yhteen aikaan, ja neljäkymmentäHeikkistä pisteli samasta keittokattilasta. Olikin kattila per-heen mukainen, veti koko suuren saavillisen, ja keittokodassa»raasulla» sillä keitettiin. Suurten Jumalisten jälkeläinen,75-vuotias mummo, Kaisa Heikkinen, elää vielä PuolanganVäyrylänkylän Leppälässä, ja muorin ukkovaari, Antti Heik-kinen, oli ollut Jumalisten suurperheen isäntänä ja »ämmä-vainaa» emäntänä. Paitsi naimisissa olevia perheen vanhojajäseniä, oli talossa isännän veli, »Vanha-Matti», vanhapoika,sekä isännän veljentytär, vanhapiika. Emännäksi piti kaik-kien sanoa muoria, miniöitäkin huomautteli Vanha-Mattiuseasti: »Ei pia muoritella, se on emäntä!» Tervanpoltolla,halmeenviljelyksellä oli talossa eletty, ja viljaa oli saatu, niinettä pääsiäiseen asti oli riittänyt puimista. Iso riihi, 500— 600lyhdettä vetävä, oli talossa ollut, sen miehet olivat aamuru-peamassa tyhjentäneet, menneet sitten muihin töihin ja jät-täneet viljat naisväen selvitettäviksi. Parin vuoden leipä olivakituisesti ollut aitoissa varattuna, mutta silti oli aina joka-päiväiseen leipään sekoitettu petäjäistä taikka survottu olkea.Parikymmentä lypsävää oli seisonut navetassa, ja suolakalaaoli varattu talven särpimiksi 19 tynnyriä. .

Hyvin kirjantaitavaa väkeä oli Jumalisten rahvas ollut, jajumalisesti oli talossa eletty. Pitkien pyhäpäivien pitkiä ilta-puolia olivat naiset viettäneet virsiä veisaten, pimeänpäähän-kin, päretuletta olivat isossa sunnuntailakeassa pirtissä istu-neet ja veisanneet »niin komiasti, niinkuin kinkeriväki olisitalossa ollut.»

Nyt ei enää Heikkisten suku elä Jumalisissa, ovat sieltähajonneet mikä minnekin, Salmiselle, Laajaanmäkeen, Puq-langalle.

Mutta Hyrynsalmen jo useasti mainitulla Kypärävaaralla,Luvanjarven kylällä, tapaamme suurperheen vielä tänäpai-vänäkin. Siellä elää yli 20-henkinen joukko Kemppaisia yh-dessä pirtissä ja syö samasta kattilasta. Kypärävaara onkin

50 KAINUUN MAILTA

Kypärävaaran talon asemapiirros. Hyrynsalmi. Luvanjärvi.1. kartano.

— 2. porstua.— 3. pirtti.

—4. Ukon kamari. — 5. Eetun kamari. — 6. Joe-

lin kamari. — 7. Aatun kamari. — 8. yhteinen kamari.—

9. pirtin vanha sija.—

10.pirtin vanha eteinen. —

11. kööki.— 12. Kallen kamari. — 13. romuaitta. — 14. uusitalli. — 15. lammasnavetta.

—16. navetta.

—17. karjakota.

—18. kuja.

—19. vanha

talli. — 20. kylkeinen. — 21. takalato. — 22. kontuhuone.—

23. kylkeinen.—

24-26.kamarirakennus.

-27. keittokota. — 28. Kallen vaateaitta.

— 29. Eetun vaateaitta. —30. Joelin vaateaitta.

—31. verkkoaitta. — 32. autioaitta, (kalma-aitta tuotu Pihlaja-

lehdosta).—

33. jyväaitta.—

34. pottukuoppa. — 35. masiinahuone. — 36, 37. olki-lato. — Sauna talon pohjoispuolella, samoin toinen riihi. Toinen riihi itäpuolella,

samoin paja.

seudun vanhimpia taloja, ja sama suku on siinä asunut mies-polvia huhtia raataen, tervaa polttaen, kalastellen ja karhujakaataen. Ja aina on pysytty esi-isien opeissa ja tavoissa. Ko-dikas vanhankansan henki tuntuu viihtyvän talon pirtissä, javieraskin talossa oikein mielellään viivähtää. Talo on korkeanvaaran etelärinteellä, ja vaaran laelta leviävät joka suunnallesuunnattomat salot. Naapurina on samalla vaaralla Eskola,johon aikoinaan on Kypärästä Esko-niminen eläjä muuttanut,ja nytkin on siinä Kypärän tytär emäntänä.

Isäntänä Kypärävaaran Kemppais-talossa on 76-vuotiashupaisa vanhus, Matti Kemppainen, talon »äijä», jakotiväkenäukon viisi poikaa, joista neljä on perheellistä. Vanhin pojistaon yli 50-vuotias Joeli, sitten seuraa Kalle, sitten Eetu, Eeli jaAatu, viime mainittu nuorin, 30 vuotta vanha. Eeli on 40-vuotias ja naimaton. Ukon neljä tytärtä, Vappu, Anni, litaja Aliina ovat naimisissa muualla, nuorin Amerikassa. Joelin

SUURPERHEITÄ 51

ja Kalienkin tyttäristä on jo muuan viety miehelään, ja Kallenkaksi poikaa on vaeltanut valtameren taakse.

Talon isossa vanhassa pirtissä, rakennettu 1777, syöperheateriansa ja toimittaa jokapäiväiset työskentelynsä. Onkinpirtissä kokoa isonkin väen liikuskella, seinäin pituus on 8.6metriä, ja pirtin korkeutta on neljättä metriä. Suuri harmaa-kivinen uuni pitää pirtin lämpöisenä. Päivät vain pirtissä oles-kellaan, muttamakuusuojana on jokaperheelläoma kamarinsa,johon yöksivetäydytään. Niin on Joelilla, Aatulla ja Eetullaerikoishuoneensa asuinrakennuksen pohjoispäässä, Kallellakeittiön sivussa, ja äijällä on hallussaan porstuan peräinen.Eelillä ei ole varsinaista huonetta,nukkuu vain pirtissä samoin-kuin isohkot lapsetkin. Sitten on perheellisillä pojilla omatpienet vaateaittansa, joissa tyttäret kesäisin nukkuvat. Pojattaas viettävät kesäyönsä kylkeisessä, kontuhuoneessa ja pi-halla olevassa uunittomassa kamarirakennuksessa.

Niinkuin yksissä istutaan ruokapöydässä ja yhdestä katti-lasta ammennellaan,niin yksissä yhteisvoimin, vieraan avutta,kaikki talon työtkin toimitetaan, pellon muokkaukset, viljan-leikkuut, heinänteot, lehdentaitot, kaikissa sekä miehet ettänaiset yksituumaisina häärivät. Samoin syksyisin riihelläkinovat nuoremmat naiset, mutta emäntäväki puuhailee pirtissä.Kaksi riihtä on talossa, ne joka toinen päivä tyhjennetään jatäytetään, molemmat samana päivänä Talvitöissä taas toimi-vat vain miehet, toiset hevosenajajina, toiset kirvesmiehinä.Hevosmiehinä ovat tavallisesti Joeli, Aatu ja Kallen poika,Alpiini, ja he hoitavat ajokkaansa lepoaikoina sekä tarpeentullen kengittävät. Mutta ukko ei enää ota ulkotöihin osaa,häärii kotona vain lasten hoitajana, soudattelee parkuviapikkuKemppaisia taikka keikuttelee niitä polvellaan.

Kotihommissa on jokaisella määrätyt tehtävänsä. Vanhaukko kyllä johtaa kaiken ja on isäntänä, mutta Aatu, nuorinpoika, on kumminkin »eeskävijänä». Hän hoitaa talon raha-varat, toimittaa ostokset — käy kirkolta noutamassa suolat,raudat, emäntäväen tarpeet ja muut ¦

— ja suorittaa talostamenevät verot ja ajelee talon asioilla. Ainaisena kotona hääri-vänä emäntänä ja ruokahoidon hommaajana on Kallen vaimo.Hän keittää syötävät, laittaa pöytään ja huolehtii astiain-pesusta, saaden aina kumminkin toisiltakin apua. Mutta en-simmäisenä aamulla, jo neljältä, nousee ylös Joelin emäntäja keittää koko väelle riittävän kahvin. Hänen huolehditta-viaan ovat myös leipomiset, juustonteot ja voin valmistukset.Vuorovuotensa ovat Eetun ja Joelin eukot karjakkoina, huo-

52 KAINUUN MAILTA

lehtivat apulaisineen lehmien ruokinnasta, lypsystä, navetan-luonnista ja maidonhoidosta. Lammaspiikoina ovat tyttäretvuoron perään, kaksittain yhtaikaa. Pirtin »laasu» on pikkutyttöjen toimena, vuoroaamunsa aina kullakin.

Kaikki talon tarvekalut tehdään itse: ajopelit, veneet,työaseet ja astiat, huonekalutkin. Joka mies osaa tehdä jota-kin, mutta parhaita puuseppiä ovat Joeli ja Aatu, jotka pane-vat kokoon sänkyjä, pöytiä ja kaappejakin. Joeli osaa lisäksirautasepänkin töitä kotitarpeiksi. Ja vanha vaari on kokokanalja kelaamaan sianvillaköyttä, jota käytetään kalanpyy-dyksiin.

Jokapäiväiset jalkineetkin valmistetaan kotipirtissä, Joelija Eetu ovat talon kenkäseppiä. Anturakengät vain teetetäänsuutarilla. Samoin miesten vaatteita varten juoksaistaanräätälin puheille, mutta naisten puvut ja alusvaatteet kylläosataan itsekin ommella. Jokainen emäntä huolehtii omanperhekuntansa vaatetuksesta, ompelee,parsii japaikkaa, lisäksion Kallen tytär niin näppärä, että väliin kuraisee alusvaatteetkoko väelle. Jokaisella on omat pukunsa, mutta voidaan mo-nesti, asian niin sattuessa, vetäistä päälle jonkun toisen vaate-kappale, niinkuin ainakin omassa kotipirtissä.

Oman talon töissä aina hääritään, hyvin harvoin talvella-kaan joudetaan tukinvetoon tai muuhun rahdinajoon. Pysy-tään sen sijaan talvellakin vain maatöissä, vedätellään muraa

Matti Kemppainen, Kypärävaaran»äijä». Hyrynsalmi.

pellolle ja kohennetaan lantakasaakartanolla, ja kesällä kylvetäänruista ja toukoviljaa siksi, että»taikinapytty pysyy sulana».

Pyhäpäivä pyhitetään van-hoilta opitulla tavalla. Kello kym-menen aikana keräytyy isoonpirt-tiin koko talonväki saarnanlukuakuulemaan. Veisataan ensin virsi,sitten lukee Eeli vanhasta Wege-liuksen postillasta päivän saar-nan, jonka jälkeen taas veisataan.Pari tuntia kestää tällainen koti-hartaus, ja joka pyhä se toimi-tetaan.

Tuskin tarvinneemainita,ettätalo on velaton. Sillä onhan luon-nollista, että tällainen työteliäs,muurahaisten tavalla kaikin väin

SUURPERHEITÄ 53

Kyllölänkotiväki kotiniityllä,muiden ollessa metsäniityllä»viikkomoissa». Kianta.

yhteen kekoon vetävä joukko tulee toimeen omin varoin.»Jokainen jos niin paljon kimpuroisi kuin minä olen kimpu-roinnut,niin ei köyhiä olisi», tuumii talon äijäkin.

Edellistä isompi suurperhe elää Kiannan Yli-Vuokissa,Saarivaaran Autiolla. Siinä on saman pirtin eläjiä 24 henkeä,kaikki Mäkeläisiä, vanhasta muorista alkaen. Muorilla, 82vuotta vanhalla Anna-Reetalla, on hallittavinaan viisi perheel-listä poikaa — yksi on Amerikassa ja kaksi tytärtä miehelässä.Emäntänä ja isäntänäkin on vanha muori, hänen nimissäänon talo, hänen hallussaan talon raha-asiatkin, ja kaikissa »nuo-ret» vielä häntä, vanhaa kokenutta, kuulevat. Sillä »vosanase on vanha veneessä», ja tietää enemmän »kuin tämä rotikka-väki». Onkin muori vielä aika terhakka, lapsia kyllä yksinään-kin hoitelee ja huolehtii taloudesta, kun koko väki on ulko-töissä. Aapeli, 54-vuotias vanhin poika, on kyllä »asioissaisäntänä» ja hoitelee tehtävät, mutta joukolla, »rahvaan tuu-missa yhessä päätetään», mitä milloinkin on tehtävä.

Samoinkuin Kypärävaarassa on Autiollakin kotitoimetnaisten kesken jaettu. Pääkarjanhoitajana ovat naiset vuoro-tellen, talven,pari kerrallaan, samoin lammasemäntänä. Vanhamuori itse hoitelee maidot ja kirnuaa voit.

Hauskimmin ja monipuolisimmin ryhmittynyt suurperheon Kiannan Kyllölässä, Vuokin mahtavassa napatalossa. Siinäelää Kyllösten 23-henkinen voima, jonka päämiehenä on seit-

KAINUUN MAILTA54

semissäkymmenissä oleva Viikko, toimekas työmies, sukkela-sanainen huikeaääninen äijä, ja vanhimpana emäntänä on Vii-kon vaimo, Retriika Juntunen, Parvalasta. Joku aika taka-perin, oli perhettä 28 henkeä, kun vielä elivät emäntineenViikon vanhemmat veljet, Jussi ja Anteri, ensiksi mainittuisäntänä, taitava kirjoitusmies ja herrastuomari, joka »päivätmonet istu kamarissa ja kirjoitti myötäänsä, mitä lie kirjoitta-nut». Vanhempaa kantaa on talossa vielä Viikon veli, harva-puheinen Kalle, 67-vuotias ukko, jolla on emäntänä Mari,Hyrynsalmelta, »hyvänluontoinen ihminen, kova työntekijä»,joka tuli aikoinaan taloon piiaksi, naittui ja pääsi napatalonminiäksi, sitten vielä Viikon »siukku, semmoinen hulakulkkukuin Viikkokin», 55-vuotias Valpuri, vanhapiika, jota lapsetsanovat »ämmäksi, kun ei enää muutakaan ämmää talossa»,ja joka »leskikantturoita kyllä olisi saanut, jos olisi huolinut».Nuorempaa polvea, lapsia ja lastenlapsia on pirtin täydeltä.Viikko-isännällä on vain kaksi, kaksissakymmenissä olevaatytärtä, Aliina ja Anni, Viikko kunennätti naimisiin vasta 43:nikäisenä, ei useampaan perilliseen ehtinyt. Kallella on perhettäPetti, Jaakko, Eeno ja lita. Petti on 38-vuotias »rehellinenpoikamies, joka ei perusta tytöistä mitään», mutta nuorem-malla, Jaakolla, on emäntä sekä kaksi lasta. Herrastuomari-vainajan poikia on Aapeli, 36-vuotias, jolla on eukko ja pienitytär. Anteri-vainajan jälkeläisiä ovat taas Anteri, 43-vuotias,sekä Hemma, Janne ja Hilta-Retriika. Anterilla on emäntäja pikku tyttö,mutta Hemma on 38:nvuoden ikäinen »naima-ton poika, joka ei ole vielä ketään riijastellukkaa, jotta ei hä-nessä ole elättäjää». Samoin 33-vuotias Janne »ei ole vielä yri-tellykkää, jotta hänellä emäntä pitäis olla — se oli se iso mies,joka tässä kävellä jyrkilöi.» Naimaton on Hilta-Retriikakin,25-vuotias »komea tyttö, joka tässä pihalla käveli. Ei tämä olehalleja ollukkaa poikamiehiin — liekö tullut tätiinsä».

Samoinkuin edellisissä on Kyllölässäkin talontoimet rah-vasta myöten järjestetty. Viikko on rahapussin pitäjänä jaViikon vaimo pääemäntänä, maidon ja ruokatalouden hoita-jana. Karjaemäntinä ovat Jaakon vaimo ja Hilta-Retriikasekä tytär Aliina ja karjanhauteiden keittäjinä lita ja Anterinemäntä. Lampaiden kaitsijoina häärivät Valpuri ja Aapelineukko. Hevosmiehinä toimivat Janne, Hemma ja Eeno.

Talon pirtti on tavaton, isoimpia koko Kainuun kulmilla,seinäin pituus on aina 9.23 metriä. On talossa toinenkin pirtti,vanha savupirtti, aika suuri sukutupa sekin ja vielä asuttavassakunnossa, tavallisesti työtupana käytetty.

SUURPERHEITÄ 55

Mutta vaikka talossa on tällainen kansan paljous, tarvi-taan töissä vielä vierastakin väkeä. Onpa yletaikojaan palve-lustyttökin.

»Kylän pantu palkkalainenpiikatyttöpikkarainen.» *)

Ja heinätyössä joskus pidetään puolikymmentäkin kasakkaa,kyntötöissäkeväällä muuan kasakka, samoin leikkuuhommissasekä syksyllä »röhnän», mudan, nostossa ja talvella puidenajossa, kun käydään itse »savotassa».

Kuhmon Kankivaaralla elää niinikään suurperhe, 27henkeä. Neljä veljestä siellä kaikkineen yhdessä asuu ja aska-roi. Talo kyllä ei ole suinkaan mitään ikitaloja, vain kolmisen-kymmentä vuotta takaperin tapahtui, että veljesparvi menimetsään ja alkoi tehdä taloa ja raivata peltoa kylmään kor-peen. Ja nyt on talo koko paikkakunnan parhaita, ja asujatovat parasta vanhankansan väkeä.

Puolangan kuulussa napatalossa, jo rapparisotien ajoiltatunnetussa Askanmäessä, eli vielä aivan takavuosina yli 30-henkinen perhe yksillä tulilla, yksillä suuruksilla. Eläjiä olikyllä vain kolme, neljä perhekuntaa, mutta ne olivat kolmeaeri sukua, Moilasia, Holapoita ja Karvosia, naimisien kauttakeskenään heimolaistuneita. Isäntänä oli »Askan vanha Junna»,sukujaan Holappa, kotoisin Pudasjärven Korpisen Holapasta,josta oli aikoinaan tullut kotivävyksi Askanmäkeen. Muttakun Junna jäi lapsettomaksi, hankki hän ottopojakseen vel-jensäpojan, Aatu Holapan, joka nai ja sai perheen talon pöy-

Aution kotimiehiä,muun väen ollessaniityllä. Kianta.

tään. Sitten oli vanhaaAskan Moi/as-kantaaJanne Moilanen,vanhanJunnan emännän veljen-poika,perheineen, jakol-matta sukua oli JussiKarvonen, joka Puolan-gan Neulikostaoli lähte-nyt niinikään kotivä-vyksi ja nainut Jannensisaren. Mutta vaikkanämä kolme Jussia ¦

—eroitukseksi toisia »Jun-na»-teltiin ja »Janne»-teltiin — olivatkin eri

J)Kyllölän Valpurilta samoinkuin edellä olevat lauselmatkin

56 KAINUUN MAILTA

sukuja, sopivat he perheineen samoista kupeista lusikoimaan,kunnes vasta pari, kolme vuotta takaperin erosivat kolmeksipesueeksi. Holapat jäivät yhteen, Moilaset muuttivat toiseen,ja Karvoset saivat kolmannen pesän, niin että suuri Askan-mäki on nyt kolmena talona, kaksi jo ennen rakennettua onsamassa pihassa, kolmas, vasta valmistettu, hiukan erillään.

Niinkuin Puolangan Askanmäessä erottiin ja hajaannuttiinelämään kukin omissa oloissaan ja syömäänkukin omastapöy-dästään/niin ovat jo monet Kainuun suurperheet hajaantuneet,janiin ehkä hajaantuvat vasta nekin, jotka vielä elävät yksissä.Erotaan ensin eri leipäkuntiin, jaetaan maat miehiämyötenja tehdään työtä vain oman perheensä eduksi. Sitten jaetaankartanot, rakennetaan uusia asuinpirttejä sekä muita huoneitaja ruvetaan ponnistelemaan kukin vointinsa mukaan.

»Rimmin Ullaska», Eljas AhtonenLentiirasta.

KUN VANHAT MUISTELEVAT MUINAISIA.»Ei ole ajat

niikuin oli ennen.»

on alku, ja se on loppukin kaikkien van-liojen vaarien ja mummojen entisajanmuisteloissa. Ennen oli kaikki toisin,Paremmin, nyt on toisin jahuonommin.

Metsät olivat vapaat, hakkasi puun,mistä halusi, taikka raatoi huhtaa, mi-

hm tahtoi, ei ollut kieltoa, pyysi lintua, milloin tahansa, eisiitä sakotettu. Kalaakin sai pyytää, milloin vain halusi,eikäkukaan tullut kieltämään.

Ja työtäsilloin tehtiin. Ei joudettu narukengissä kävele-mään, ei vapriikin vaatteissa komeilemaan, eikä iltaseuroissaistumaan. Tuohikengissä kesäisin vain asteltiin, virsut, topsuttaikka poliot jalassa liikuttiin halmeilla, niityillä ja leikkuu-pelloilla. Käytiinpä virsut jalassa kirkkomatkallakin. Saap-paita taikka muita nahkakenkiä vain kannettiin kainalossa,kunnes ne kirkonkylillä vetäistiin jalkaan. Aitan orrella olikyllä kenkiä monet parit riippumassa, saappaita, pieksuja ja

58 KAINUUN MAILTA

ruojuskenkiä, mutta silti töpsöteltiin tuohisissa. Korkokenkiä,mustiakenkiä ei ollut kuin joillakuilla rikkailla, jotka olivatniitä »kaupunnista» tuoneet komeillakseen.

Jalkineiden mukainen oli muukin asu. Pilkkoa ja hurstiaolivat vaatteet, taikka kotilampaiden villoista valmistettuja.Naisilla oli kesällä pumpuliset — naiset itse karttasivat,kehrä-sivät ja kutoivat pumpulivilloista vaatetta — , talvella villa-kuteiset hameet ja »röijy oli ommeltu hameeseen kiinni». Se-lässä oli villainen saali, musta- tai ruunipohjainen, rantureu-nainen. Kirkkofaidat tehtiin pellavasta, jota tuotiin Kajaa-nin markkinoilta taikka ostettiin karjalaisilta laukkumiehiltä.Kirkkoröijyt1), lyhyet korkeakauluksiset miestenröijyt, joitapidettiin kymmeniä vuosia, tehtiin harmaasta sarasta, taikkamustasta tai sinisestä »ruottinverasta». Talvella pidettiin koti-kutoisia sarkavaatteita sekä sarkapäällystäisiä lammasnah-kaisia turkkeja. Päässä oli kesällä lippulakki, talvella ketun- tailampaannahkainen hilleri. »Nyt ei enää kelpaa hurstipuku.Nyt pitää naisilla olla merinat ja silkkivaatteet ja miehillävapriikin vaatteet, ja nyt pitää vielä olla nästyykit, ja niihinnenästä kerätään ja kotiin tuodaan. Raskittiin se ennen ken-tälle viskata.» 3

Kontti selässä kesäisin kirkkomatkat astuttiin perävilk-kaa metsäpolkuja pitkin, ja kontissa oli eväinä rieskat, piira-kat, kalakukot ja linnuntäkät, kapahauvet ja voirasiat. Eikyllä kaikilla ollut niin rikas eväskontti, toisilla oli vain kar-keaa petäjäistä sekä halpaista roppavoita. Ja Mustos-ukkoPuolangalla oli varannut kirkkomatkalle mukaansa vain suo-loja sekä piimää. Kourallisen oli pistältänyt suolaa suuhunsaja ryypännyt piimää painoksi. Voitiin kirkolle mennä myösveneellä, soudettiin monipeninkulmaiset järvenselät ja joen-uomat jakosket sauvottiin. Talvisin taaspäästeltiin hevosella,ja eväsarkku oli reessä mukana. Eikä ennen tarvinnut rahaaottaa mukaan kirkkomatkalle, mutta nyt ei penningeittä läh-detä. Siellä lanteilla juodaan kahvit ja syödään vehnäset, jasittenkin palataan voivotellen: »Nälkäinen on kirkonkylä, eilähe nälkä.» 1

Kahvista ei tiedettykään, vasta noin 50— 60 vuotta taka-

perin sitä ihmeeksi ilmestyi joidenkuiden keittiöihin. Pappi-

l) »Ei ollut ennen takkia koko Ristijärvellä. Mie kun teetin, niinherraksi sanoivat. Räätälikin, Jaakko Pyykkönen, sanoi, jotta en osaatehä. Mutta minä sanoin, jotta kun teet semmoisen, pitemmän kuinröijy,olethan nähnyt herroilla. Se teki sitten, ja se oli ensimmäinen takkiRistijärvellä, Penna Heikkisellä oli toinen.» (Oilingin Hermanni).

KUN VANHAT MUISTELEVAT MUINAISIA 59

lassa oli kyllä jo joku saanut sitä maistaa, ja»olipahan se semmoista karstavettä». Yli 70-ikäinen Tiikkajan muori Kiannalla oliparikym-menen-vuotisena saanut kahvia ensikerran Suo-mulan talossa, ja hiukan vanhempi Keräsenmuori oli samanikäisenä tutustunut siihen, kunVäisälän emäntä pannustaan sitä tarjosi. Puo-langalla oli pappilan jälkeen ruvennut kahvi-hommiin kiertokouluttaja, MattiKyllönen. Sot-kamossa Suonvaaran ukko oli kohta 3o:n vuo-den, kun tutustui kahviin, ja HyrynsalmellaKypärän ukko nuorra miessä ollessaan oli men-nyt naapuriin kekrinä ja saanut kuumat kahvi-ryypyt. Oli sitten Kypärän ukko tuonut kau-pungista »pööniä» ja sokeria vähäisen, ja kaup-pias oli neuvonut valmistuskonstit ja ennus-tanut: »Kun jouvut 8o:n ikään, niinkylläkahviajuuvaan siinä, missä vellipannukin on tulella».

Tarpeellisia olivatkin kahvin käyttöneuvot,etteiolisi tehty niinkuin muuan Kiannan emäntä.

KahvipörsyHyrynsalmelta.

Oli kmkenmatkalla oleva pappi antanut illalla emännälle pa-vut, että »keitähän minulle noista!» Ja jäänyt odottamaan.Vasta aamiaiseksi oli emäntä tuonut kahvipavut lautasella,hyvästi voilla sekoitettuina, päivitellen: »Olen monet ve'etkeittänyt kuiviin, eikä ne ole pehminnyt». ¦

— »No, annahanolla» kyllä ne välttää!» oli pappi kiitellyt.

Vähitellen uuteen juomaan totuttiin, mutta vähän sitäalussa käytettiin, puolitoista naulaa kun tervamiehet Oulustatoivat, riitti siitä jo koko vuodeksi. Pienessä puuhuhmaressa,kahvipörsyssä, pavut survottiin. Ja sen kahvipörsy teki —niinkuin vanha Kemppais-Matti Hyrynsalmella oli ennusta-nutkin — ,että ajoi petäjäpörsynpirtistä pois. Ne kun eivätsovi samassa seurassa olemaan, riitelevät, jotta toinen tai toi-nen pois.

Ei myöskään tupakkaan mennyt rahoja. Kylvettiin jakasvatettiin sitä itse, kessuja, nurkantakaisia, mehiläisen laulu-puita. Joka talossa oli huoneiden takana pienoinen kessupelto,ja syksyisin oli pirtinlaki täynnään kessukerppuja kuivamassa.Sitten kessut korjattiin aittaan taikka pirtinluhtiin tynnyriinja tarpeen tullen noudettiin vihkonen ja hakattiin hienoiksipetkeleellä tai kirveellä pikku huhmaressa tai hakkurissa.Hakut säilytettiin tuohipöntöissä ja mukana niitä kuljetettiineläinten rakosta muokatussa kukkarossa. Ahkerasti sauhutel-

60 KAINUUN MAILTA

/

tiin isoilla, itse koverretuilla visakopilla taikka pahkakänillä,joita imeskeltiin tuomenoksasta tai päreliistakosta tekaistullavarsikynällä. Isoiset pollauttelivat ylpeästi syöskummi- jahopeapeslaiflipuilla, joita olivat ostaneet Oulusta parilla,kolmella ruplalla. Jopa jotkut, niinkuin esim. HyvölänRenneja Purolan ukko Sotkamossa, olivat niinmahtavia isäntiä,ettähaiuttelivat »vaapenta».

Nyt enää vain joku vanhankansan ukko kehtaa kessujakäryyteliä. Ostotupakat pitää jo joka miehellä olla, jopanuorilla savukelaatikot taskussa. »Piippuni pilaupi, en panemaankasvuja», oli muuankin renki ylpeästi torjunut Kemppais-Matin kessujen tarjouksen. Mutta »teki mieleni sanoa, jottaisäs poltteli vanhana potunvarsia ja nauriinnaatteja». 3

Kauppiaita ei maakylissä ollut, tuotiin Oulusta, mitä tar-vittiin. Pari kertaa talven kuluessa käytiin merenrannalla,syyslumilla joulun edellä ja kevätkeleillä Maarian jäljestä teh-tiin matka. Vietiin lintua, voita, lihaa ja metsänriistan nah-koja, tuotiin suolaa ja rautaa. Pari viikkoa kesti matka. Ka-jaanissa käytiin markkinoilla joulu- ja helmikuussa, ja vietiinmetsäeläinten nahkoja, mutta ostoksia ei Kajaanista juuritehty, sillä siellä oli tavara paljon kalliimpaa kuin Oulussa.Taas »mitä lie räämäkalua tarvittu, sitä ostettiin laukkukaup-piailta». Mutta sitten rupesi tulemaan kauppiaita maallekin,»ja ne ne on, jokka maakunnasta rahan hävittää».

Tuluksilla vain lipsautettiin tuli. Mutta vanhan vaarinnuoruuden aikana jo nähtiin semmoinen kumma, että Hiltu-lan pojat Oulusta tullessaan toivat niin mokomia tikkuja, etteimuuta kuin housuihinsa pyyhkäisi, niin tuli tuiskahti tikunnokkaan.5 Ensimmäiset öljylamputolivat pieniä pahaisia lakki-sia tuijuja, jqiden nokassa pikkuruinen tulennokare tuhrusi.

Eikä ennen kouluilla ihmisiä rasitettu. Kiertokouluakaanei ollut kuin sanansi-jaksi, ja rippikoulussakäytiin vain parikolmeviikkoa. Sittenkin olisilti enemmän lukijoitakuinnyt,vaikka nytniinpaljon käydään koulua.Nälkä se opetti työtätekemään ja maata vil-jelemään, ei tarvinnutkouluista hakea mahtianiinkuin nyt. Ja sitten-Tulukset Kuhmosta.

KUN VANHAT MUISTELEVAT MUINAISIA 61

km nyt heitetään maat viljelemättä jamyydään yhtiöille. Kaikki parhaat talotovat yhtiöiden hallussa, niin ettei jaksakaikkia luetellakaan. »Metänjako» myöson yhtenä syynä nykyisiin oloihin. En-nen kun metsät olivat yhteisiä, ei ku-kaan saattanut hävittää metsiä niinkuinnyt. Nyt on ihminen joka puolelta niinkierroksessa, jotta et luulisi siinä kenen-kään elävän. Et saa mennä metsään-kään etkä kalaan muutakun määrätylläajalla.3

Paljon on vanhoilla myös haasta-mista entisistä nälkävuosista. Koviaaikoja on täällä koettu, monet »moru-

Lampputuiju Puolangalta.

vuodet», »kilo vuodet», ja kaikkein kovinta isona hallavuonna,josta on jo vierähtänyt yli puolisataa vuotta.

Se oli kamala vuosi jo heti alun pitäen. Kevät oli kylmäja pitkä, pari viikkoa jälkeen Eerikinpäivän oli vielä lumi-kinoksia maassa, ja kun juhannuksena soudettiin kirkolle, olijärvienselillä jäätä ja rantakaarteissa lumihankia. Ruis kas-voi vain kurjaa punaista uikeloa, ja senkin pani Perttulinhalla, niin ettei tullut muuta kuin kahuja- niinkuin kuusen-havuja. Ja ohrat menivät niin vähiin, jotta seulalla tuotiinpirttiin koko riihen elos, akanoineen kaikkineen. Niistä kunkeitettiin puuro, niin vesi valahti lusikan koloon, kunpistettiinpuuroa padasta. Perunat olivat niin voimattomia, jotta vedenpäällä lillivät.

Silloin syötiinpetäjäistä, aivan puhdasta silkkoakin pitkätajat monessa talossa. Suolaheiniä keräiltiin halmeahoilta, si-dottiin parilyhteittäin kuin ohrat, kuivattiin pirtin uunissa jasurvottiin petkeleellä huhmaressa, seulottiin, ja karkeammatrouheet jauhettiin käsikivillä. Olkia myös samoin survottiin.Niitä sitten yhdessä petäjän kanssa käytettiin leipään, suola-heinää kuin höystöksi. Koivunparkkiakin kokeiltiin leiväksi,mutta se olikovin pahaa,samoin jäkälää javalkeata suokuohua1),mutta petäjä oli parasta ja vannastaan jo koettua.

Oulusta, Joensuusta ja Kuopiosta asti vedätettiin kallistaviljaa, mikä saatiin, ja rahoja riitti, mutta harvalla oli kyl-liksi rahaa.

Silloin kuoli paljon ihmisiä nälkään ja nälän tuomiin tau-

l) Suosammalta.

62 KAINUUN MAILTA

Puolankalainen pollo.

teihin. Kaikki oikeinlaihtuivat ja kuihtui-vat, ja »ihminen kunlamaan oikein menee,niin se sitten on kos-tutettava». Niin run-teli ja kuihdutti nälkä

ihmiset, että »kun kirkastuksena meni kirkkoon, niin ei enäämontakaan tuntenut, mitä oli ennen tuntenut». Eikä niityllätahtonut nälkiytyneiden raukkojen viikate pystyä heinään,»jos kuin näpeä viikate oli».

Monet perheet rajaseuduilta silloin muuttivat Venäjänpuolelle. Jo taipaleelle nääntyi moni, ja moni kuoli perille,toiset jäivät iäkseen rajan taakse, Vienan-Karjalaan ja Aunuk-seen, naittuivat sinne ja perehtyivät.

Kajovan talon eteispirtin peränurkka. Nurkassa hapan-ammeita. Kianta.

PÄIVÄKAUSI PIRTISSÄ.»Ilta istuin tulee,

päivä maaten valkeaa.» s

iljaista oli elämä erämaiden yksinäisyy-dessä, hiljaisesti vieri lyhyt talvinenpäivä lumikenttien ympäröimässä sy-dänmaan talossa, yhtä hiljaisesti ku-

lnivat pitkän kesäisen päivän työrupeamat. Elämä oliainaista aherrusta, miltei yhtämittaista arkea, jossa toinenpäivä oli toisen kaltainen. Sillä karu maa ei ilmaiseksi, raata-matta lahjoitellut antimiaan.

Eipä ollut talvinen päivänkoitto vielä lähelläkään, kun jokorpitalon kansa havahtui yöunestaan. Emäntä ensinnä nousi,kävi katsomassa taivaan merkkejä, otti tulen päreeseenhiilok-sesta puhumalla taikka iski sen tuluksilla japistipirtinkiukaanlämpeämään sekä herätti muutkin nukkujat. Taikka jos olitalossa vanha ahkera muori, piti hän tarkan huolen nousen-nasta. Niinpä Leipivaarankin Vanhantalon Saara-muori ainaensiksi kavahti pystyyn, kävi ulkona taivastelemassa: »Voi,hyvänen aika, kun päivään nukuttiin! Kolmitähti on jo kujanpäällä.» Ja yöoli vasta juuri vierähtänyt sydänhetkensäohitse

64 KAINUUN MAILTA

KöTloa ei ollut monessatalossa sen parempaa kuinmitä taivaantähdet antoi-vat merkkiä.

Pian olipirtti jalkeillaja ahkerassa työn touhus-sa. Kahvitta ja muittaryypyittä — riihelle läh-dettäessä jotkut isännätantoivat työväelle aamu-ryypyt — ryhtyi jokainentoimeensa, naiset karsina-puoleen, miehet toisen si-vuseinän puoleen omiinpirttitöihinsä. Kohta kuu-

Lehtovaaraa pirtin uuni. Kianta.

lvikarsinasta rukkien hyrinä,karttain raaputus jakangaspuidenkalske, miespuolella niinikään ahkeroitiin. Kuka veistelikirves-vartta taikka lapiota, puutaikkoa, kuka laitteli korvoa kokoon,ken taas rakensi rekeä, muokkaili nahkoja, ompeli tai paikkasikenkiä. Vanhat ukot kiskoivatpärettä taikka kutoivat verkkoa.Päreitä kiskottiinkin ennen tavattomasti, suuret pinot oli niitäkasassa huoneitten perässä. Seuraavana vuonna niitä vastapoltettiin, eivät silloin niinkään enää savunneet. Ja se olitalon häpeä, jos oli tuore, vasta kiskottu päre poltettavana.6Ne miehet, jotka eivät kyenneet pirttitöihin, menivät aamu-puhteeksi tunkiolle turvetta pilkkomaan taikka havuja hak-kaamaan. Mutta hevosmiesten täytyi heti noustuaan lähteäpimeään pakkaseen. Kun olivat hevosen ensin suurustaneetja istuneet jonkun kessupiipullisen polttamassa, kopistivathe perät suuhunsa, vyöttivät turkit päällensä ja lähtivät »pa-julle istumaan», ajoivat selkoselle heinänhakuun taikka puun-noutoon taikka tervaksia ajamaan ko-koon. Niin aikaisin antautuivat miehettaipaleelle, jotta puolentoista peninkul-mankin heinämatkalta jopäivänkoittaes-sa ajoivat kotipihalle. Jotkut vanhan-kansan ukot olivat niin ahkeria, että va-rasivat käsityönhevosajoonkin. NiinTun-turin ukko Kuhmossa aina tapasi heinä-kuormallaan uurrella astiankimpiä, jaKähkölän äijä istui halkokuormalla verk-koa kudoskellen.

Aamiaiseen saakka istuttiin työsken- Tormuan pankkopihti.Kianta.

PÄIVÄKAUSI PIRTISSÄ 65

telemassa. Monta pä-rettä siinä jo ehdit-tiin polttaa loppuun,aina uusi ja uusi pis-tettiin pihtiin kiu-kaanpatsaassa, sekäpankkopihtiin ja jal-kapihtiin, joka seisoipöydänlatvalla javie-lä ikkunapielenrauta-hampaaseensekä joku PirtinpöytäHyrynsalmelta.

seinänrakoonkin. Tarkemman työn tekijöille saivat pikku po-jat seisoa päretulen näyttäjinä. Aivan täynnään oli pirtti sa-vua, kun ilta- ja aamukausi oli pärettä poltettu.

Emäntä laittoi syötävät pöytään. Naisten kanssa kantoihän suuren kalarokka-k&ttil&n keittokodasta, jossa talvellakintavallisesti keitettiin, pöydän päähän patapölkylle, siitä am-mensi kullekin kuppinsa täyteen, pisti lusikat viereen, latoipöydälle suuret leipätorot, kaksi, kolme isoa kasaa, toi suola-kalapurtilon ja vielä pari tuoppia hapanta juotavaksi. Ja niinoli aamunen valmis.

Isäntä asettui istumaan pöydän taakse, yläpäähän, sittenmiehet kahden puolen pöytää samaan päähän, naiset samoinpöydän latvapäähän. Jokaisella oli oma paikkansa ja oma ni-mikkokuppinsa ja lusikkansa, jotka emäntä tiesi asettaakun-kin kohdalleen. Keittokalaa, nauriita ja perunoita tuotiinkuitenkin pöytään vain parilla, kolmella isolla keittokupilla,joista vuoron jälkeen lusikalla pisteltiin. Herran pelvossaelävissä taloissa sekä »köyrettiläis»-perheissä oli tapana, ettänuorin lapsista, joka osasi lukea, asettui pöydän latvapuoleenseisomaan ja ristissä käsin luki isämeidän, siunauksen jaruokaravun,ennenkuin käytiin leipäänkäsiksi.0 Mutta kaikissaei niin menetelty, sai itsekseen siunata ken halusi.

Kuppinsa jokainen tyhjensi, kaapi lusikalla puhtaaksi,vieläpä nuolaisi lusikkansakin, ennenkuin asetti sen kupin vie-reen pöydälle. Miesten vellikupit vetivät tavallisesti kolme»halstoopia», naisten kaksi, mutta oikein vankka syömämiesvaati ja tyhjensi kannun kupin. Ohuita leipiä tärvääntyi kap-pale mieheen, mutta paksuja ruispullia riitti yksi kolmelle,neljälle haukkaajalle. Mutta olipa siellä täällä joitakuita syömi-sen taidon suurmiehiä, joiden mahtava mahalaukku ei ottanut-kaan täyttyäkseen tavallisen miehen annoksesta. Semmoisiaoli hyrynsalmelainen Karppis-Kalle, joka aina kerralla pureksi5

—Kainuun mailta

66 KAINUUN MAILTA

PatapölkkyPuolangalta.

huhta hevosen avuitta

puolitoista paksua »pullaa» — pulla pai-noi kolme naulaa — sekä ryyppi kan-nun piimää ja vielä väliin pisteli suvi-teiksi ison kasan suolakaloja. Semmoi-sia oli Leipivaaran Väisäs-ukko, »Kuja-tontiksi» nimitelty, hän tyhjensi puuro-veronaan kahden kannun keittokupin.Ja sellaisia oli Kiannan »Issi»-vaarikin,joka kerralla poskesikapan pottuja, sekävielä kuhmolainen »Pötsö-Lauri», vankkamiehen rumilas, joka halmeen raadan-nassa muun hyvän lisäksi hotkelsi kah-desta metsosta keitetyn rokan lihoineenliemineen. Mutta syöntinsä mukaanukko sitten raatoikin: huhdalle men-täessä kantoi selässään viikon eväätsekä puolen tynnyrin jyväsäkin, ja kar-hia hän veti itse, poika vain ohjailihäntäpuusta, ja niin karhittiin koko

Lapset söivät erikseen. Heille pantiin ruokaa tavallisestileveälle jakkaralle, rahipöydälle,6 jonka ympärille koko laumaasettui polvilleen. Emäntäkin joskus söilasten mukana, muttasaattoi istua väen pöydässäkin. Rintalapsi oli emännällä sy-lissään, ja vuoronsa sai pienoinenkin pitää: tuon tuostakinpisti äiti pieneen suuhun lusikan kärjellä kalarokkaa tai »pottu-purua».

Aamiainen syötiinniin aikaisin,että vielä sen jälkeenennä-tettiin tunniksi pariksikin köllähtää ettoneelle pitkin pirtinpenkkejä, ennenkuin päivän tultua lähdettiin ulkotöille. Ah-neet isännät kyllä syödä hotkaisivat hyvin sukkelasti, pylläh-tivat heti pitkälleen ja jo taasnousivat ylös ja kiirehtivät työ-hön,kun väki oli lopettanut syömisensä. Toisten täytyi astellajäljessä ja niin jäädä ettoneetta. Monenlaiset olivat talvenulkotoimet: joko mentiin suolta ajamaan muraa tunkioontaikka lantakasaa tekemään pellolle taikka vettä vetämään,heiniä noutamaan, puiden ajoon, taikka tervahaudalle kokoa-maan tervaksia. Sinne kirvesmiehetkin menivät tervaksiasärkemään, taikka jos oli puiden ajoa, menivät puun hakkuu-seen.

Mutta naiset jäivät kotipirttiin omiin toimiinsa, kehrää-mään, karttamaan, kutomaan, karjaa hoitamaan ja ruoanlai-tostahuolehtimaan. He korjasivat ruokapöydän,pesivät kupit

PÄ IVÄ KAUSI PIRTISSÄ 67

ja lusikat. Kupitladottiin isoonpä-revasuun, kuppi-koriin, jolla olipaikkansa penkil-lä pöydän taka-na, lusikat säily-tettiin lusikkako-rissa, jokariippuiorren päässätaik-ka oli kuppikorinvieressä penkillä.

Kuppikori Puolangalta.

Puolisille tulivat miehet siinä 12—

1paikoissa, hevonenkintuotiin pirttiin apetta ja lämmintä saamaan samoinkuin aamiais-aikanakin, samalla kun miehet saivat pottuvoinsa tai lihavel-linsä ja suolakalansa. Puolissyonnin päälle ei ehditty penkkiäpitkällään painaa, se vain istuttiin, jotta jokunen piipullinenehdittiin polttaa, sitten taas mentiin entisiin ulkotoimiin.

Pimeän saapuessa palattiin kotipirtin lämpöisiin, ja aamul-linen tupatyöskentely jatkui siksi, kunnes emäntä sai iltasenpöydälle, lihakeiton tai piimävellin. Kauvan ei sitä tarvittuodottaakaan, sillä heti kun karja oli illastettu janaiset palan-neet navetasta, saatiin käydä pöytään. Sitten, kun hevosmie-het olivat vieneet ajokkaansa pirtistä talliin ja siellä ne vieläheinillä illastaneet,oli päivän töistäpäästy.

Ja niin ruvettiin heti yöpuullehankkiutumaan, paneudut-tiin vain pitkälleen pirtin lattialle. Naiset toivat porstuastaolkikuvon, parikin isoa kupoa ¦

— aamulla oli ne sinne kor-jattu — , jotka levitettiin lattialle. Ennen kun ei ollut alus-

Kyllölänlusikkakori.Kianta.

mannukoita 5 eikä mökkänöilä,6 heit-täydyttiin vain oljille »kuin siat peh-kuun», paksu hamppuinen alusraanu 5

levitettiin pahnoille, polsteri eli tyynypaiskattiin pään alle, piikkolakanatyynypuolelle ja peitoksi halpaisistavilloista kudottu raanu taikka lam-masnahkaiset vellit. Siihen vain vieriviereen kellahdettiin, siihen heittäy-sivät nuoret, siihen vaipuivat vanhat,samaan perheeseen kuuluvat aina sa-malle kolkalle, pienet lapset vanhem-piensa vaiheille. Jotkut lepääjät pai-nautuivat pitkäkseen penkille, kää-

68 KA TNUUN MAILTA

räisten vaatemytyn päänalaisekseen, takkipahasen peitoksi.Lakeistorvi suljettiin, päretulet sammutettiin, ja kohta olikoko korven pirtti untenmailla. Ja talvinen ilta oli ehtinytvasta siihen kuuden, seitsemän seutuihin.

Kalpea kuu vain kurkisteli pienistä jäätyneistä, päreilläpaikatuista ikkunoista kuin valvoen raatajien puolesta, kul-jettaen tarkastelevaa valoläikkäänsä hiljalleen koko nukkuvanjoukon ylitse. Taikka valaisivat äänetöntä nukkuvaa taloapohjoisella taivaalla leimuavat revontulet.

Ja russakkain lukematon ruskeakaapuinen lauma pitipirtissä öisiä kisailujaan vilistellen pitkin kiukaan kylkeä,lattiata ja seiniä ja orsia sekä tyhjäksi korjattua pöytää.

Niin tuli illasta ja aamusta toinen päivä, päivä samankal-tainen kuin edellinenkin: samat työt, samat toimet, samatsyötävät ja milteipä samat tarinatkin, arkisen kansan arkisetpakinat. Ja sitten tuli taas ilta ja aamu ja talvisen päivänraatamiset, jasitten taas ja taas. Se vain vaihtelua, että syys-talvesta oli tervaspuiden ajoa, kevätpuoleen muranvetoa,sekä puiden, heinäin ja veden ajoa aina välillä vaihteeksi. Jakevättalvella, kun karja rupesi antamaan maitoa, tuli vähänvaihtelua ja eri makua ruokajärjestykseenkin.

Kevään ja auringon mukana pitenivät työpäivätkin,ulko-töiset päivät jatkuivat sekä aamusta että illasta.

Mutta kesällä työpäivät vasta oikein pitkiksi viruivat.Silloin otettiin päivä ihan täydestä, varsinkin kiireisenä hei-nänteon aikana oltiin kilpasilla itse auringon kanssa. Noustiinsilloin kuin päiväkin, ja vasta päivän kanssa käytiin levolle.Aamiaisettone vain otettiin sekä päivällisen jälkeen pienitupakkalevähdys, ja sitten taas rynnistettiin ihan iltaan asti.Kolmella syömisellä jaksettiin pitkä kesäinenkin päivä

Kesän lyhyet valoisat ja lämpöiset yöt levättiin hämärissäviileissä aitoissa ja kylkeisissä, ja jätettiin kuuma pirtti rus-sakkain haltuun.

Silloin oli elämä talossa hyvin hiljaista, kun työväki oliviikkokunnassa eli viikkomoissa,1 kesällä kaukaisilla niityillätaikka huhtamailla, talvella etäisellä tervassaunalla. Eväs-kontit selässä ja piimäleilitkin viilekkeissä mentiin aina vii-koksi salolle, ja jätettiin kotipirtti lasten ja vanhain haltuun.Silloin eikuultu pihasilla muuta kuin lasten mekastelua ja ilta-sella karjan ammuntaa ja karjankellon kalkatusta. Läheisem-millä työmaillakäytiin päiväseltään, vain puoliseväät mukana.

Pientä vaihtelua ikuiseen arkiseen elämään sekä loppu-mattomaan raatamiseen toi joka viikko palajava pyhänaika,

PÄIVÄKAUSI PIRTISSÄ 69

jolloin raatajakin sai ottaa vähän pitemmän levähdyksen. Jolauantaista huomasi, että on pyhä tulossa: leivottiin rieskat,kirnuttiin roppavoit, ja työväki palasi viikkoisesta raadan-nastaan. Viikatteet ja haravat kalahtivat tikapuiden poikki-puolille, kirveenterät sukeltautuivat porstuan reikälautaan,kontit ripustautuivat seinälle naulaan, leilit kolahtivat lat-tialle, liiat vaatteet joutuivat orsille, kengät kiukaalle taikkanaulahäkkäröihin, ja äidit kävivät hoitelemaan pieniä viikonvartoneita lapsiaan.

Sauna järven rannassa oli jo usean tunnin pyhäistä aatto-iltaa sauhnnut. Kohta se antoikin raatajille leppoiset löylyt.Sinne miehet ryhmä ryhmän perästä alusvaatteissaan astuivatja vähän ajan päästä palasivat alastomina, punoittaen ja höy-ryten, ja vaatemyttyä edessään pitäen astelivat pirttiin pu-keutumaan. Talon piika pikkarainen oli löylyn lyöjänä japäänpesijänä. Miesten jälkeen tuli naisten sekä lasten sauna-vuoro.

Ja sitten alkoi pyhäpäivän lepo ja rauha. Kotoisen kylyntuntu oli kulkeutunut kylpijäin seurassa pirttiinkin, istuskel-tiin puhtaissa alusvaatteissa punoittavin ihoin, kiiltävin, si-leiksi suittiin hiuksin, mielessä rauhallinen viihdyttävä lepo-päivän tuntu.

Hiljaisesti kului pyhäinenkin päivä. Lyhkäisten taipa-leiden takaa käytiin kirkossa, mutta kaukaisimmilta peru-koilta ani harvoin. Vietettiin päivä vain leväten kotipirtillä,korkeintaan pistäydyttiin naapuriin, istuskeltiin siellä, tupa-koitiin ja tarinoitiin ja syljeksittiin lattialle. Aamupäivällä,ennen puolista pidettiin kotihartaus. Kirjantaitava talonisäntä luki päivän saarnan, jota koko pirtti kuunteli. Sittenveisattiin virsiä Varsinkin köyrettiläistaloissa oli elämä har-rasta, niihin useasti kokoontui samanmielisiä viettämään hil-jaista seurustelua Sanan ääressä. Suuret eivät olleet salotalonkirjavarat. Saatoit tavata siinä Wegeliuksen postillan taikkaNohrborgin »Langenneen ihmisen autuuden järjestyksen»,Björkvistin »Uskonharjoituksen autuuteen», Hamnerin »Tienosottajan iankaikkiseen elämään», Bunyanin »Kristityn vael-luksen», Siionin virret ja jonkunuudentestamentin sekä »pitkän katkismuk-sen». Pirtin nurkassa, penkillä päre-korissa, russakkain tarkasteltavanapahasti pidetty, ruskettunut kirjako-koelma tavallisesti säilytettiin.

Yhtä hiljainen oli pyhäpäivän Puukuppi Puolangalta.

70 KAINUUN MAILTA

iltakin, hämärtyvää harmaata äänettömyyttä. Korven raata-jat lepäilivät pimeän pirtin penkeillä toinen siinä, toinen tässäkooten voimia huomista työpäivää varten ja miettien kukinomia asioitaan. Lapset vain tepastelivat ulkona ja juoksenteli-vat ovea paukautellen edestakaisin.

Sitten seurasi taas ankara työviikko, samanlainen kuinedellinenkin.

Heinämiehet illastavat Elimysjärven niittysaunalla. Kuhmo.

MITÄ SYÖTIIN JA JUOTIIN.»Leipä hyvä kumppaniksi,

hyvä vuosi vierahaksi.»

iollut sydänmaiden asukkailla niinerin-omaisia syötäviä eikä juotavia. Syö-tiin sitä mitä saatiin, ja saatiin mitäraadettiin. Raadettiin elääkseensä jaelettiin raataaksensa, se oli salolaisen

elämänkutsumus Maa kasvoi viljansa, karja tuotti viljansa,vesi ja metsäkin antoivat viljansa.

Leipä oli ensimmäinen ja viimeinenkin raatajain syötävä.Leveäksi ja paksuksi se paisuikin parhaana halmeaikana, jol-loin aitan purnut pullottivat rukiita täytenään. Leivottiinaina lähes parin korttelin levyisiä, puolen paksuisia pehmeitäpullia, mutta ohralla sekoitettuja kuivia reikäleipiä, joitanykyään jo paljon käytetään, ei ennen haluttu. Juuripytyssäkiukaan kupeella hapatettiin leivänaines, sotkettiin, vanutet-tiin ja pyöräytettiin leiviksi. Mutta pellonviljasta, ohrasta,taputeltiin ohuita leveitä rieskoja, kuorimattoman viljan kar-keita leipiä. Ne olivat pyhäpäivän syötäviä, lauantaina niitäleivottiin ja jo heti puolisiksi sekä iltaseksi haukattiin voinkanssa lämpimiltään. Leivänpuolta olivat myöskin teokset:

72 KAINUUN MAILTA

ryyni- y. m. piirakat, joita emännätlaativat juhlapäiviksi, sekä punaslei-vät ja mykyt,5 joita tehtiin teurastus-aikana, ja vielä laskiaispäivän rasvarieskat.

Paitsi leipää saatiin pellonviljastamyöskin puurot, vellit ja talkkunat.Talkkuna oli tavallinen talvisen pyhä-aamun suurus, paksu voisilmäinenpuuro talkkunajauhoistarasvallahöys-tettyyn veteen keitetty. Talkkuna-jauhot pyöräytettiin vain käsikivilläkeitetyistä,uunissakuivatuistaohrista.Velliä ja puuroa keitettiin tavallisestimetsäsaunalla viikkokunnissa oltaessasekä talvi-iltoina kotipirtissäkin. — Jakeittohierin piti olla »ristitty», ristileikattu haarukkapohjaan, eikä saa-

Petäjänsurvoja Kiannalla.

nut puuroa padasta syötäessä padansangan ylikurkotella, elleiensin pistetty puukapulaa sangan ja reunan väliin.2

Mutta kun sattui halla ennättämään halmeen korjuuseenennen sen raatajaa, tuli leivän muutos,silloin täytyikansan tur-vautua petäjäiseen, ikivanhaan pakkasien panemattomaan,mäellä ruskeana paistavaan metsäneloon.

Jopa joskuskaiken varalta pidettiin keväällä, pari viikkoaennen juhannusta, vakituiset petäjäpäivät,1 jolloin koko talonväki aamulla aikaisin lähti metsään laihon leikkuuseen. Lyö-tiin mäntyä mäkeen, ja katajaisella nylkimellä kiskottiin kuorineljän, viiden korttelin mittaisiin kaistaleisiin. Puolissa päi-vin palattiin, raskas surullinen elotaakka selässä, jailtarupea-malla kuoret silvittiin, puukolla rapattiin ruskea kaarna poissekä pyöräyteltiin pihka irti oksainreijistä. Sitten levitettiinkuoret päiväpaisteeseen kuivamaan, ja sen jälkeen ne uuninhiiloksella kepillä leuhutellen paahdettiin ruskeiksi »molle-r^iiksi». Isossa huhmaressa, pörsyssä* survottiin petäjät rau-taisella petkeleellä, kolmin,neljin petkelein akat väliin hakkasi-vat saman pörsynpetäjiä.4 Survotut rouheet seulottiin, ja seu-lalle jääneet petäjänperät petkelöitiinuudestaan taikka käytet-tiin ne käsikivissä.

Tavalliseen petäjäleipään tehtiin peIlonviljasta juuri, jaalustettiinkin jauhoilla, mutta sitten vastattiin petäjäisellä.Hyvin useasti pantiin puoleksi metsällistä,eikä se vielä vienytmiestä heikoksi. Mutta joskus jouduttiin niinkin puille pal-

MITÄ SYÖTIIN JA JUOTIIN 73

jaille, jotta täytyi leipoa silkkoa petä-jäistä. Tuohella taikka petäjänkuori-levyllä täytyi sellainen leipä työntääuuniin paistumaan, muuten ei pysynytkoossa. Ruskeaan ruisvelliin muren-nettiin tällaista mustaa metsänleipääja nälänpakolla saatiin menemään alas.

Leivottiin myöspeläjärieskoja. Teh-tiin ohrajauhoista imellus, joka petä-jällä sotkettiin, ja ohuet leivät paistet-tiin miedossa uuninkuumuudessa sekäroppavoin kanssa syötiinpyhärieskoina.Joskus keitettiin petäjäistä puuroakin,ja maitoon kiehautettiin karkeista »pe-täjänmokareista» petäjäjuustoa.

Mutta antoi metsä parempaakinsyötävää kuin mustaa petäjäistä, pyy-täjälle se soi kaikenlaista riistaa, kar-husta alkaen pahaiseen oravaansaakka.

Pettuhuhmari Kiannalta.

Lintukeitto oli metsämiestaloissa useasti pöydällä taikka lintu-levy: tuohipalasella paistettuja linnuntäkkiä. Pyyntiaikanasyötiin hyvinä lisäpaloina myösmonet oravannautteet. Heitet-

SuolahuhmariKiannalta

tiin oravat yöksilihan suolaveteen,sittenpais-tettiin petäjänkuorilevyllä uunissa, ja sem-moiset oravalevyt olivat oikein makeita. Seit-semän oravannautetta nälkäinen metsämiessaattoi kerralla pureskella.

Enemmän kuin metsänriistaa saatiin ve-denviljaa. Sitä nähtiin joka talon pöydässä.

Vanha ja huokea kalojen säilyttämistapaoli kuivaaminen. Syksyllä ja talvella kunnuo-talla saatiin paljon norssia jakiiskiä, laitettiinniitä uuniin petäjänkuorille kuivamaan ja saa-tiin kapuja. Norssit olivat parhaita kapaka-loiksi, hyviä olivat myös ahvenet, ja hauen-päät uunissa kavattuina olivat oikein mai-nioita. Joskus kuivattiin ahventa ja haukeakeväällä ulkonapäiväpaisteessa seinällärassiinpistettyinä.3 Aitan kammiolla pärevasuissasäi-lytettiin kapakaloja, ja talvella niistä naurii-den taikka pottujen kanssa keitettiin kala-rokkaa, joka oli tavallinen talvisen arkiaamunruoka.

74 KAINUUN MAILTA

Toisia kaloja, muikkua, ahventa, säynävää, siikaa, särkeä,haukea pantiin suolaan. Suolakalaa taikka tuorettakin pais-tettiin uunissa petäjänkuorilla ja sanottiin levykalaksi.3 Teh-tiin myös kalakukkoa, varsinkin kiiskestä tuli hyvä kukko,niinkuin sanottiinkin: »Ei heitä kiiskikukko maistamasta.» 3

Ja kalavelliin, nauriista ja jauhoista keitettyyn soppaan, pan-tiin kourantäysi muikkuja. Mutta kun nauris- taikka peruna-velliin pantiin höystöksiuunissa ruskeiksi paistettuja kalanruo-toja, että tuli keittoon kalanmakua, saatiin syötävä, jotasanot-tiin ruotakeitoksi. Sekin oli pitkän piimättömän talven ruokia.

Karja antoi leivälle parhaat särpimet. Rieska maito eikyllä monelle maittanut, mutta maitopuurot ja -vellit ja viilitolivat pyhäpäivän herkkuja samoin roppavoi, 5 höppävoi1'33' 6

eli piimävoi,* jota syötiin rieskan leivän kanssa. Roppavoitasaatiin siten, että kirnuusta vähäisen lämmitettiin, ja voi suo-lattiin puolipiimäisenä. Valmista voita raahdittiin vain harvoinsyödä. Mutta kun tahdottiin herkutella, keitettiin pyhä-aamuksi makujuusto: lypsylämpöiseen maitoon pantiin juoksu-tus, ja sittenkiehautettiin maito kokkareiksi. Arkisina aamuina,tyydyttiin vain piimäjuustoon: kiehuvaan maitopataan hul-¦jautettiin piimälmlikan sisällys, ja niin tuli juustokokkaa siitä-kin.5 Mutta leipäjuustoa kannatti tehdä vain isoisten karjan-emäntien joskus pyhäaamun eineeksi heinämiehille taikka tal-vella, kun lehmä poijittuaan lypsi juustomaitoa. Se juoksutet-tiin samoinkuin makujuustomaitokin lypsylämpymiltään. Hil-jaisella tulella koottiin juusto kattilassa kapustalla, nostettiinmaitopytyn pohjalle ja puristeltiin pyöreäksi, ja lopuksi tulenlekolla paistettiin. Juoksuttimena käytettiin pikkuvasikanjuomakohtua, joka hiukan huuhdottuna pistettiin suolavesi-pulloon, suolavettä sitten kulautettiin maitoastiaan. Isoonjuustoon meni maitoa kaksi, kolmekin kannua.

Mutta kun kuivia leipäpalasia keitettiin maidossa, oli semaitokeittoa. Maitopiimää syntyi, kun kerma kuoraistiin py-tystä pois, ja piimän sekaan lisättiin vastalypsettyä maitoa.Se oli monesti iltaruokana, varsinkin Kainuun länsipuolessa,jossa piimä syötiin siltaan. Mutta itäpuolessa, Kiannalla jaKuhmossa, käytettiin karjalaiseen tapaan piimää uunissa jasaatiin maitokokkaa eli kokkamaitoa. Kuumassa uunissa muo-dostui piimä kokkeliksi, hera kaadettiin pois ja sijaan pantiinmaitoa, toisinaan kermaakin. Köyhäkyllä ei saattanut maito-kokastella, pian »moitittiin, jotta se kuuluu herkuttelevan». 1

Pohjapiimää ei maitopyttyihin pantu, eikä piimää venytetty,semmoisenaan vain piimitettiin ja hapatettiin.

MITÄ SYÖTIIN JA JUOTIIN 75

Pitkin kesää koottiin piimää talven varaksi tavattomiinammeisiin, jotka olivat maitohuoneen tai eteispirtin loukossa.Kun maito oli pytyssä piiminyt, kaadettiin se ammeeseen,jossa pian mokat laskeutuivat pohjaan ja hera kohosi pinnalle.Hapatessakanneksi keräytynyt hanakka kuorittiin pois. Moniakuukausia kun piimä sai ammeissa seisoa ja käydä, tuli se niintulisen happameksi, »jotta oikein suuta karvasteli». Pitkinkesää ammeista aina janoissaan juotiin, ja talven selällä olivatammeet talon ainoina lypsylehminä. Siitä ammennettiinherat juomisiksi sekä pohjasakka vellinhöystöksi ja puuron-kastikkeeksi. Tehtiin ammepiimästä kopottiakin.6 Sekoitettiinsiihen kylmiltään rukiisia jauhoja paksuksi talkkunaksi, jotavain pärelastalla pisteltiin, kun ei tahdottu lusikkaa tuhria.Monen vanhan muorin iltastoimitus oli se, että tyhjensi ko-pottikupin, sitten kellahti pitkäkseen kiukaalle.

Paitsimaidonpuolta saatiin karjasta ruoan lisäksi lihaakin,niin ettävoitiin pyhäpäivän puolisiksi jauseasti arki-illoiksikinkeittää lihapotut taikka lihavellit. Lihat palvattiin saunassa,pidettiin ensin hiukan suolassa, sitten ripustettiin orsille sau-nan kuumuuteen, ja lyötiin vielä kova löyly. Ison talon aitanlihaorret oikein notkuivat palvattujen paistien ja lapojen pai-nosta. Makkarat ja punasleivät, punaset ja rasvat myöskarjaateurastettaessa saatiin ja talven vieriessä syötiin.makkara- japunaskeittona, punasleipäjankkina ja rasvarieskoina.

Ammepiimä, hapan, oli kesäntalven jokapäiväinen juo-tava. Sitä ryypättiin kotona, sitä otettiin mukaan päivä- javiikkokuntiinkin. Mutta osasivat emännät tehdä oluttakin,ainakin pidoiksi ja suureksi kekrijuhlaksi sitä valmistettiin.Tehtiin ensin maltaita — säkissä, vesiastiassa liotettiin viljaa,ne saunassa mallaslaudoilla kuivattiin ja imellytettiin, sittenkäsikivillä jauhettiin — ja maltaista tehtiin imellus, joka pan-tiin umpinaiseen tynny-riin, lisättiin vettä jakäy-tettiin, niin että vaahtokuohui. Humaloitakin —joissakuissa taloissaolihu-malikko huoneiden takana— pantiin sekaan ja pai-koin katajavettä, jota olikeitetty marjaisista kata-janlehvistä.

Makeiksi välipaloiksikeitettiin muuripadallisit- Kyllölänjuuripytty ja jauhoastia. Kianta.

76 Kainuun Mailta

tain taikka paistettiin uunin täysin nauriita hauvikkaiksi japaistikkaiksi. Työnnettiinuuninpohja nauriita täyteen,kun olihiilet lakaistu pois, jakun nauriit olivat kypsyneet,otettiin nepankolle vaatteen alle hautumaan. Varsin makeita olivathauvikkaat ja paistikkaat, kalan ja leivän särpimenä niitä syö-tiin. Kokonaisin vasuin niitä talvisin kannettiin illallispöytään.

Poimittiin ja käytettiin hiukan marjojakin. Lakkoja poi-mittiin soilta ja keitettiin niistä maitoon lakkajuustoa. Puolu-koita ja karpaloita kerättiin vellin höystöksi, samoin joskuskoiranjuolukoita. Mustikoita poimittiin ja sotkettiin suola-heinäjauhojen kanssa suolaheinähilloksi. Suolaheiniä kannis-keli vähävarainen kansa takoittain ahoilta.

Lasten makeaisia oli koivun jälttä ja mahala. Metsiä juok-sennellessaan he laskea lurittivat mahalaa sekä kiskoivatpetäjänkuoren alta jälttää.

Metsäsauna Kiannalta.

METSÄSTYKSESTÄ.»Tuolta se korpi kumottavi

salo siintävi siniiien,tuonne mieleni tekevi,aivoni ajattelevi,muien miesten metsimaille,urosten urisalolle,jossa kuusenoksat kuuna paistaa,hopeana honganoksat». 4

emmoisessa metsien maassa kuin Kainmi oliluonnollisesti metsästyksellä entisaikoina var-

k sm suuri arvo. Kainuun rannattomat erä-¦maat korpineen, kaikkineen olivat metsämies-p ten mieliseutuja. Vapaasti saatiin ennen met-

sästellä. Riistaa sai kaataa, kuka vain halusijamilloin tahansa ja mistä mieli teki. Kukaan e* tullut kieltä-mään. Ja silloin oli metsässä viljaa enemmän kuin nyt.

Syksyllä alkoi varsinainen metsästysaika. Jo vanhaltaPerttulilta jotkut virittivät pyytönsä riistamaille, mutta vastaMikkeliltä alkoi syöntilintujen ampuminen, ja kekriltä käytiinpyytämään kauppalintuja sekä oravia ja muuta metsänviljaa.

Oikealla metsämiehellä piti olla metsämiehen varukset,jopa vaatteista alkaen. Talvisilla metsäretkillä olipäällä valkeahurstiftaita, niin pitkä, että se ulottui kengänvarsiin saakka.

78 KAINUUN MAILTA

KarhunkeihäitäKuhmosta.

Päässä oli valkea lammasnahkainen reuh-ka taikka näätäreuhka, jonka päänahkakillisteli otsapuolella, jahäntä heittelehtitakana niskassa. Jaloissa oli harmaatsarkahousut ja polviin ulottuvat voidel-lut varsikengät. Tämmöisenä valkeanaerätonttuna voi metsämies jotenkinhuo-maamattomana hiiviskellä huurremet-sässä saalista »vääjäämässä». Muussa toi-messa ei pyhää eräpukna käytetty, seolisi pilautunut ja saanut vierasta hajua.

Vanhankansan »ampukeinoj a» oli jou-si, joka vielä vanhojen muistin aikaanoli joissakuissa taloissa tallella. Komea,raudoitettu ja luulevyillä silattu oli ollutsen tukki, ja sen teräksinen kaari, koti-seppien takoma, niin jäykkä, että seläntaitse kulkevalla remelillä ja rautakouk-kerolla oli se vartalovoimin vedetty iän-

teeseen. Kallis esine se oli ollut, 60 riksiä maksanutkin. 4

Kaksin miehin oli pitänyt jousen kanssa olla metsällä, toinennuolennoutajana; yksin ei tullut toimeen, niinkuin sanottiin:

»Ei nyt auta ampukeinot,kun ei ole nuolennoutajata.»

Toinen vanhanväen metsästysase oli karhukeihäs. Se olijulma ase, neljältä taholta teroitettu,litteähkö,paria kortteliapitkä putkiperäinen teräspistin, joka korvallisistaan oli nau-lattu pari-,kolmikyynäräiseen tuomivarteen. Korvalliset taikkakorvanaulojen päät oli kierretty renkaalle, muuten pistäessä»keihäs ja varsi olisi mennyt läpi, ja karhu syönyt miehen».Varren toisessa päässä oli suovero ja sompa, jotta hiihtomiessaattoi keihästä käyttää sauvana.

Nykyisen vanhan polven metsänkävntiaikoina oli aivantavallinen metsämiehen ase piilukkoinen luodikko: isoreikäinenpeura- eli karhupyssy, peuraväljäksi sanottu, sekä pienireikäinenoravaniuha ja vähän väljempi lintuharsu. Peurankoivista teh-dyssä nahkatupessa, hölstärissä eli hylskärissä,1 kannettiinpyssyä selässä, ja ruutikaulukset eli porohkat2 ruutisarvineen,luoti- ja piikukkaroineen, ruutimäärineen riippuivat kaulassa,hurstipaidan povessa. Vyössäkeikkui iso tuppipuukko, selässäoli vielä eväitä varten nahkalaukku ja taskussa tulukset. Jakoira juoksi jäljessä taikka laukkasi edellä saalista etsimässä.

METSÄSTYKSESTÄ 79

Näin varustettuna liikkuipyytömies eräretkillään, syksyi-sin lumettomina taikka vähänlumen aikoina jalkaisin, muttapaksulla lumikelillä hiihdellen javetäen perässäänpientä ahkiota,jossa kuljetti varuksiaan ja saa-listaan.

Varaten ja taiten oli erä-miehen metsällelähdettävä,ettei-vät kateiden pilaukset pystyisi,eikä talosta mikään paha tart-tuisi matkaan. Niinpäpiti pyy-täjänkaikkine varuksineen,koiri-neen pujottautua pellonaidanraosta, jotta siihen jäisi kaikki»paha puoli», 2 taikka tukkeutuakolmen leppäpehkonlävitse.3 Toi-set vielä veräjillä lakaisivat ha-vuilla jälkensä, taikka ottivattalosta uuninluudan ja vetivät

Ruutikaulukset Kiannalta.1. ruutisarvi. — 2. luotikukkaro. —3. ruuviveitsi,

—4. ruutimäärä.

—5. nallikukkaro. — 6.voidekukkaro.

sitä perässään aidan taakse,2 jotkut tekivät keihäällä ristinaskeliinsa taikka piirtelivät viiskantoja, muutamat manasivatjälkeensä katsoen

»Ken katein silmin kahtoo,sen silmät vettä vuotakoon,rasvaa rapattakoonI» :!

Usealla vanhalla metsämiehellä oli lisäksi vielä omat va-ransa. Niinpä Kivikiekin ukko Kuhmossa kantoi aina tuluksis-saan punaista langanpätkää ja ruumisarkunnaulaa sekä vyö-täisillään, paljaalla iholla, punaisella villarihmalla kierrettyäjäniksenlankaa. Muutamilla oli paidankauluksessaan linnun-kynä, jossa oli eläväähopeaa, toiset ukot taas nostivat takin-helmansa takaa vyönalle: siihen kummaan kun vieras ensinnäkatsahti, ei silmäys pystynytkään.2 Eihän sitä aina tietänyt,mistä oli »kateen silmä katsomassa, kehnon korva kuulemassa».

Helposti saattoivat kademieliset turmella toisen metsä-lykyn. Vaikkapa vain pyssynpaukauksenkin pahansuopakuuli, saattoi se jo siitäkin varattoman pyssyn pilata. Eihuolinut muuta,kuin siepata heti tuppensa, tähdätä sillä sinnekäsin, mistä ammunta kuului, ja huutaa »korjaa raato!», niinjo tuli pilat. Samoin kävi, jos kuulija katsoi vanhan tuohi-

80 KAINUUN MAILTA

pökkelön lävitse,taikka rupesi hyppimään petäjää vastenkuin koira, kynsimään sen kylkeä sekä raastamaan oksia ham-paillaan.2 Taikka saattoi pilaaja ampumisen kuullessaan heit-täytyä vatsalleen ja huutaa: »ammu kaikki porohkasi!» 4 taikkaseisoallaan vain parkaista: »ammu lintua, mie rupean saunantekoon, jossa palvataan raatoa!» taikka: »lisää ruutia, ei totel-lut, pieni oli loahinkis!» Silloin ei ampuja enää saanut mitään,vaikka olisi koko päivän pamautellut.3

Keinokkaat metsämiehet osasivat sentään päästää pys-synsä piljosta. Ajoivat käärmeen pihlajavitsoilla piiskatenliukasta kuusenkoskutta myöten pyssyyn ja ampuivat sittensen ilmaan,1-3 taikka työnsivät »koko pyssyhuushollin» kynnyk-sien kohdalle sillan alle,niin ettäsen ylitse tulivat kaikki kulke-maan,2 taikka purkivat pyssyn ja laskea juohottivat vettänsäsen lävitse pohjoista kohden.2

-3 Muutamat kuumensivat pii-

punperää tulessa,3 toiset pistivät piippuun luodiksi pihlajaisenpulikan,1 jotkut ottivat ja ampuivat rippileipää, niin jotta veriräiskähti ja voitivat sillä verellä pyssyään,2*2* 4 taikka pyysivätoravan keinolla millä tahansa ja hautasivat sen maahan, pääitäänpäin ja manasivat:

»Mene, konna, kotiis,ilkiä isäntihis,paha mailles pakene!»1

Mutta jos metsästäjä oli pyssynsä piipun ja tukin väliinkätkenyt käärmeennahkaa3 taikka käärmeenpään, taikka pan-nut pyssynperän voidelootaan viisihaaraisen raatteenlehden,ei pyssyä saanut niinkään vain pilatuksi. Ja jos metsästäjävoiteli pyssyn käärmeenrasvalla, taikka siveli sen käärmeen-verellä,2 taikka tallensi herheläisiä lukon ja piipun väliin,3tuli pyssy varmasti tappavaksi, eikä ollut pilattavissa.

Metsämiehen koirankin kateet useasti pilasivat haukku-mattomaksi. Silloin piti panna koiran nokkaan piipunporoja,niin että eläintä alkoi aivastuttaa, siitä heti parani. Toisetottivat kolmesta kuusesta kolminokkaisen, niinkuin kanan-jalan, ja niillä pyyhkivät koiran turpaa, ja siitä alkoi koirataas hakea saalista ja haukkua. Jotkut pitivät koiran kau-lassa jänislankaa, eivätkä silloin silmänteet koiraan pystyneet.3

Varoen ja salapuoluisin piti erämiehen saatella saalistaankotiin. Pirttiin ei sitä heti saanut tuoda, vaan piti se ensinheittää jonnekin syrjäpaikkaan, sitten vasta kantaa esiin. Jä-nikselle pistettiin pieni kolmihaarainen havulehvä vasempaankorvaan, ettei kukaan olisi saanut pyytöä pilatuksi.2 Lintu-

METSÄSTYKSESTÄ 81

keittoa syömään ruvettaessa ei saanut siunata, se kun oli met-sällistä, niin siunaus olisi vienyt onnen.*

Viikkomäärin metsämiehet toisinaan viipyivät eräretkil-lään, koluten kaukaisimmatkin korvet. Sillä »ei ne niin oleaijan takana viljat otettavana». Kuhmolaiset ja Kiannanmiehet monesti retkeilivät rajan takanakin. Tottuneita olivaterämiehet eksymättä samoilemaan suurimpiakin saloja. Ilmanmynttiä tarkkasivat he petäjästä, joka päivän puolelta piisilvetto ja pohjoispuolelta oksaisempi ja paksukaarnainen.Samoin näki ilmansuunnan muurahaispesästä, se kun etelä-puolelta on avonainen, pohjanpuolelta ruohottunut. Muttajos joskus sattui astumaan vereksien pirunjälkien ylitse, jottajoutui eksyksiin, täytyi kääntää vaatteensa nurin ja manatapaholaista. Siitä selviytyi sen jäljistä.2

Yötä vietettiin nuotiolla, rompsi- taikka rakovalkealla,ellei sattunut lähimailla olemaan metsäsaunaa, johon oli var-sin mieluisa pysähtyä saunanhaltian yövieraiksi. Rakoval-keaan hakattiin kaksi vahvaa tervashonkaa, jotka tuettiinpäällekkäin, ja tarvittiin siihen »vippa ja vaaja ja kaksi kanta-pallukkaa». 1 Kanta-pallukat asetettiin nuotiopölkkyjen väliin,vaaja eli nuotionaiäa lyötiin päällimmäisen pölkyn selkäänpystyyn, ja sen kärki tuettiin pitkällä riuvulla,vivulla. Niinpysyivät pölkyt palaessaankin päällekkäin, ja rakoon syty-tetty tuli paloi kohentamatta, niin kauan kuin honkaa riitti,isot pölkyt kestivät hehkua kyllä koko pitkän talvisen yön.Nuotiohonkaa hakkaamaan käydessä ei saanut sitä ensin kir-vespohjalla kopautella, kuten kaadettavaa puuta tunnustel-tiin, vaan piti heti iskeä terällä. Sitten se"ei palaessaan pauk-kanut. Kun rakovalkea oli saatu valmiiksi, piti se ristiä: kir-veellä kierrettiin kolmesti nuotionaula ja kolmesti sitä kopau-tettiin ja sanottiin:

»Nuotio on nimesi,Seppänen ') pappisi,pala äläkä pauku!» 1

Nuotion viereen tehtiin pakkasilla ja pahoilla ilmoillahavuista ja puunrungoista kolmiseinäinen katollinen suojus elimaja, jossa oli varsin lämmin tulen paisteessa levähdellä.Oravametsällä oltaessa siinä oravat »valkaistiin» ja vartaassapaistettiin iltaseksi. Leipää ja suolaa oli eväskontissa, ja niinsaatiin varsin hyvä ateria. Sen päälle vielä pantiin tupakat,vetäistiin sitten kengät jaloista nuotion lähelle kuivamaan,

*) Nuotion ristijä sanoi nimensä.

82 KAINUUN MAILTA

Erämies rakovalkealla.

kellahdettiin pitkälleen, sukkapeittoiset jalat tulta kohden jasiunattiin:

»Isän risti rinnalleni,Pojan risti polvelleni,Pyhän Hengen pääni päälle.» 1

Kaikenlaista metsänriistaa liikkui Kainuun erämaissa,ajeli ja surmasi toisiaan, ja suurimpana surmana samoili erä-mies. Mahtavin metsän liikkujista oli karhu, joka metsän-kuninkaana ansaitsee oman lukunsa.

Samoili saloilla suuri susikin, harmaaturkkinen hukka,jäykkäselkä. Sudenhautoihin olivat sitä entiset ukot narrailleet.Semmoinen oli ollut esim. Pitkälammenharjulla, Ristijarvella:havuilla peitetty hauta, keskellä hautaa puu pystyssä, japuussa haukkuvalla koiralla koppinsa. Elämöivä koira olihoukutellut nälkäisen pedon kuoppaan. Joku susi oli myösajamalla tavoitettu. Mutta miesmuistiin ei ole susia enää pal-jon liikkunut, parisen vain vanhojen ukkojen muistannanaikana Kuhmossakin tapettu.

METSÄSTYKSESTÄ 83

Ilveksiäkin aina jokunen vaaramailla ja louhikoissa hii-viskeli. Koiran kanssa ajamalla jaampumalla niitä silloin täl-löin tavoitettiin.

Ahmoja oli ennen, varsinkin rajaseutujen metsämaissa,useasti liikkeellä. Villipeurojen perässä ne retkeilivät Lapistaja kulkeutuivat toisinaan Hyrynsalmelle ja Puolangallekin.Mutta sitten kun peurat hävisivät, ovat ahmatkin vähenty-neet. Ajamalla ahdistettiin ahmaakin. Keväällä hiihdettiinsen tekemiä polkuja seuraten yli selkosten, ja yllätettiin petopesästään, ahma kun kevättalvella kaivoi kinokseen onkalon,lumisuimun,1 ja siihen tekipoikasparvensa. Pyydettiin ahmaamyös vidalla, lujalla loukulla, joka oli laitettu samaan tapaankuin karhun]oukkukin.2

Kettuja, repoja, ruskeita tuikeronokkia* kepsutteli Kainuunerämaissa kaikkialla, ja surmamies seuraili kintereillä. Van-hankansan pyyntineuvoja oli ovela käpykanto,3 käpylauta1 elikäpälälauta,2 kolmikourainen hanko, jonka pitkään keski-piikkiin pistettiin kissanraato tai lampaanpää syötiksi. Sitätavoittaessaan tartutti repo etukäpälänsä hangon ahtaa-seen haarukkaan. Surmasivat pyyntimiehet kettuja myösmyrkyllä, syöteillä ensin houkuttelivat niitä paikkakunnalle,sitten heittelivät sinne tänne surmanpaloja. Monet ovat pyy-täneet repoja sangoilla, Kissaniemen ukollakin ' Sotkamossaoli ollut joka talvi kahdeksat sangat mikkoja vaanimassa.Kanervavedessä oli saarnamies peseskellyt sankojaan, ja muu-tenkin niitä aina käsitellyt hyvin huolellisesti. Sillä ovela kettuon varsin varovainen, ja vaikea pyydettävä.

Saukkoja asusteli paljonkin sydänmailla, puroissa kalas-tellen, ja paljon niitä pyydettiin. Kun koira sattui löytämäänsaukon olinpaikan, tehtiin puroon kaksi tammea, toinen tiivis,vedenpitävä alapuolelle, toinen vettä laskeva, mutta saukon-pitävä yläpuolelle saukon piilopaikkaa. Vesi nousi, täyttikomut ja koperot ja pakotti piileskelijän esiin. Siitä hetikoi-rat hampaineen, miehet keihäineen eläimen kimppuun.

Näätääkin oli vanhaan aikaan, ainakin Kiannalla ja Kuh-mossa, ollut pyydettäväksi asti, sekä punertavaa lepikko- elihaavikkonäätää että musakkata korpinäätää. Ampumalla pudo-tettiin se puusta, johon oli koiran ahdistamana noussut; pii-loutui se toisinaan tikanliukkuunkin, ja kauan saivat,miehethääriä, ennenkuin saivat sen sieltä esiin. Väliin puikahti näätämurrokkoon puiden juurien alle. Silloin piiritettiin murtokeppien varaan potketuilla verkoilla, ja tulella ja savullasekä seipäillä kornaten ajettiin pakolainen piilostaan. Kar-

84 KAINUUN MAILTA

kuun yrittäessään sotkeutui näätä verkkoon ja sai surmansa.

Kärppää, talven valkeaa vilistäjää, pyydettiin killerolla.Pölkky vain halkaistiin kahtia, hakattiin sydänpuoliin hiukankoperoa, ja toinen puolikas tuettiin pienellä oksahankurallakuin arkunkansi toisen päälle, ja väliin asetettiin syöttipa-lanen. Pikku otus sipsutteli täkyä maistelemaan ja laukaisiarmottoman puolikkaan surmakseen. Ajettiin kärppää myöskoiran kanssa, saatiin ahdistetuksi johonkin komuun, lasket-tiin sinne savua ja pakotettiin eläin tulemaan ulos.

Villipeurojakin oli rajaseutujen suurilla sydänmailla suu-rin joukoin, jopa väliin kymmeniä, satojakin samassa laumassa,ja ne olivat eri komeita, niiden sarvetkin olivat koko juuri-koita, saattoivat painaa aina toista leiviskää.

Entisajan lappalaiset olivat pyytäneet peuroja aituuk-silla, peura-aidoilla, joita oli rakennettu soiden väliin, poikkikankaiden, peurat kun kankailla kävivät jäkälälaitumilla.Yksi taikka pari ortta vain oli asetettukantojen päihin, puidenoksien varaan, noin pari kyynärää korkealle. Aitaukseen oliheitetty »noin syltäi» leveät veräjät, ja veräjiin viritetty ansataikka kaivettu risuilla ja sammalilla peitetty salahauta.Monia semmoisia aituuksia mainitaan olleen Kuhmon kan-kailla, niin oli Viiksimossa Mahakkaanjoen takana ollut aituuskuoppineen, ja siinä oli »Peura-Paavo, lappalainen», pyydystä-nyt sarvipäitä.

Vielä nykyisetkin vanhat ukot ovat aikoinaan pyytäneetpeuroja, satakunnankin muutamat kaataneet. Villipeura olivaikea pyydettävä, se oli niin arka. Jos se sattui hiukankaankuulemaan ääntä, taikka vilaustakaan ihmisestä näkemään,niin »ei ollut kuin hui, kun se jo oli täyvessa menossa».

Syksyllä pyydettiin peuroja väijymällä, ja jo Perttuliltalähdettiin peurametsälle. Niihin aikoihin kokoontuivat peurattuulisina kirkkaina päivinä laumoittain soille kiimomaan. Lau-maa hallitsemassa oli aina komea hirvas, jane olivat »semmoisetvaltiakkaat», etteivät päästäneet toista hirvasta tokkaansa.Tappelu tuli, jos toinen yritti lähennellä. Tuulen alta hiipivätpyytäjät lähelle ja ampuivat niin monta kuin ennättivät,ennenkuin lauma pääsi pakoon.

Talvella ajettiin peuraa hiihtämällä. Kaksin, kolmin mie-hin lähdettiin metsälle ja etsittiin peuralauma, josta jokainenampui valitsemansa otuksen. Kohisten lähti lauma karkuun,niin että lumi sauhuna ryöppysi, ja miehet painoivat pyrynäperässä, ja kun saavutettiin pakenijat, ammuttiin taas. Jos

METSÄSTYKSESTÄ 85

lauma hajaantui, voivat miehetkin hajaantua kukin parveaanajamaan, taikka lähtivät kaikin saman joukon jälkeen. Peu-ranhiihto oli kovaa hiihtoa. Siinä ei tullut armoa, ei muutakuin hiihdä minkä jaksat, hiihdä, niin että veren syljet ilta-sella, kun väsyneenä vetäydyt yötulille. Vuorokausimäärinjoutuivat hiihtomiehet väliin peuraa ajamaan, ennenkuinsaivat sen kaadetuksi. Ja selässään kantoivat pyytäjät ras-kasta peuraväljää, eväslaukkua ja kirvestä, taikka oii heilläjäljessään ahkio, johon sitten nuorittivat saaliinsa.

Nyt ei enää ole vuosikausiin villipeuroja tavattu, pari-,kolmekymmentä vuotta on siitä jo, »kun kerran hävisivätselkosilta, niin ei ole enää nähty», joskus vain joku yksinäinenmetsän sarviniekka.2

Metsien ja ahojen koukkupolvista jänistä ahdisteltiinankarasti sekä vaskisilla langoilla että rautaisilla jänisräpsyilläja sangoilla, ynnä ampumallakin, ja saatiin monin kymmeninsamana talvena. Vaikka paltsasilmä olikin tyhmänlaatuinenlaukkailija, oli sillä kuitenkin siksi älyä, ettei juossut mihinlankaan tahansa. Havuilla piti langat pyyhkiä, samoin käsi-neensä, kun kosketteli lankoja. Eikä käynyt jänis ansaankuutamalla eikä huurremetsässä, vain mustan metsän pi-meässä yössä se siihen erehtyi. Vanhoilla tietäjaukoilla olijänisruija: keino vetää jänikset pyyntimailleen. ¦ He panivatjäniksenpapanoita säkkiin ja vetivät sitä jäljessään pitkinlumihankea. Ja koukkupolvet kyykkäilivät perässä.3 Sananvoimalla virittivät ukot jänislankansakin. Niinpä loihti KovanJeru Kiannalla:

»Juokse, pyyrä, pyyvykschen,juokse, riiviö,ritahan,kirkkoherran kieluksehen!Tuoss' on oksa purrakses,toinen oksa syyväkses,kolmantehcn kuollakses.Liskis!»

Ja Kypärän ukko pyyteli jäniksen ajajaa pelättämään arkaaajettavaansa:

»Komahuta hongan ontta,kamahuta kaukeroa!Joka laiska juoksemaan,sitä piiskalla sukaise,rautaruoskalla rapista,jottei henkeä heruisi,miehen vainua varoisi,pyyvyksehen juostessaan.»

86 KAINUUN MAILTA

Kuhmolainen jäniksenpyytäjä pujotti langat kolmesta vero-talosta varastettujen uuninluutien lävitse ja sanoi:

»Mää, vinttura, vipuun,pyöräsilmäpyyvykseen!

Pikkuista oravaa on aina »metätty kovasti», kolminsadoin-kin parhaat metsämiehet ampuivat samana syksynä. Kuusi,seitsemän oravaa oli vähin määrä lyhyimpänäkin päivänä,mutta hyvinä päivinä pudotettiin 20— 3o:kin.2 Pari viikkoaennen kekriä, kun vesipajusta alkoi lehti lähteä, rupesi orava-kin puhdistumaan kesäkarvastaan, varsinkin jos sillä oli vanhaleipä syötävänä. Mutta jos oravan piti nakertaa verestä leipää,uusia käpyjä, puhdistui se hitaammin. Hyvä pyssymies jatarkka luodikko piti oravametsällä olla yhteistoiminnassa,kun monesti täytyi satuttaa otukseen, joka piiloittelihe pitkänkorpikuusen latvassa. Useasti keksi pieni kiipeilijä kiusan:rupesi »puittamaan». Varsinkin lepikko-orava, jolla oli puna-ruskea häntä, oli ovela juoksuttamaan metsämiestä jäljessään,mutta musakkahäntäinen korpiorava oli jurempi, joskus niin-kin jura, ettei tullut ensinkään näkyville. Silloin iskettiinisokin oravikuusi maahan. Mäntymetsässä männynkäpyänakerrellessaan oli orava paljon arempi kuin tiheässä kuusi-kossa. Oravanpyytäjällä oli useasti kolkkamies mukana puutakolauttamassa, että ampuja saattoi huomata, missä piileskelijäkutjahti. Koiran palkkana oravan haukunnasta oli käpälätheti,kun otus saatiin käsiin, mutta metsämies söi muut lihat,joko yötulillaan taikka kotisärpiminään. »En yhtenä talvenasyönyt särpimeksi kekrin ja pääsiäisen välillä muuta kun ora-vaa, sitä söin leivän nesteeksi.»

Yhtä runsaasti kuin jäniksiä jaoravia, oli selkosilla metsä-lintujakin, ja yhtä ahkerasti niitä pyydettiin, ja saatiin sadoit-tain talvessa.

Vanhimpia metsälintujen pyyntineuvoja olivat ansat, lis-kut ja satimet sekä kahat. Ansoilla,hampuista ja jouhistapuno-tuilla rihmoilla pyydettiin kaikenlaista metsän kanalintua:metsoa, koppeloa, teertä, pyytä ja metsikanaa. Niitä viriteltiinmetsäpoluille, muurahaispesille, juurakkoperille sekä puidenjuurille rakennettuihin havukopperoihin, linnunkotasiin. Sel-kospuuhun sidottiin ansa korvallisvarpujen väliin ja vihit pysty-teltiin kahden puolen. Sadoittain oli ahkeralla pyytäjällä ansojapitkin selkosia, jopa muutamilla toista tuhatta surmansilm.uk-kaa kautta kankaiden. Yhtä päätä sai käydä niitä kokemassa,ja valtavan lintutaakan kanssa palattiin semmoiselta retkeltä.

METSÄSTYKSESTÄ 87

Linnunko tanen Kuhmosta.

Virkatieksi sanoi kuhmolainen ansojen virityspiiriä. Monellaoli niin laaja virkatie, ettei ennättänyt päivässä käydä katso-massa kaikkia rihmoja. Jos ei kerralla saatettukoko saalistaottaa mukaan, ripustettiin loput puuhun ja peitettiin havuilla,etteivät riettalinnut löytäisi raiskatakseen. Talvella viritel-tiin metsikanoille satamääräiset rihmat pajukkoihin ja koivu-vesakkoihin, joissa kuultiin kanojen ahkerasti käyvän urpaa-massa. Kaksihaaraiseen sorppaan rihma vain sidottiin ja pis-tettiin haarukka hankeen. Parisataakin metsän valkeatakanaa sillä tavalla talvessa petettiin.

Lisku, paikoin myös tokkapuu? oli varsin yksinkertainenvanhankansan pyyntineuvo. Siinä oli vain kynnyspuu alla japainopuu päällä; lukoilla ja kielivarvulla laitettiin se vireeseenmetsäpolulle poikkipuolin taikka vanhalle muurahaispesälle,missä linnut kävivät rypemässä. Lintu pyrki rangan alatse,työnsi varpaa ja pudotti painopuun selkäänsä.

Sadin eli loukas3 kyhättiin samanlaisille paikoille kuinlisV.ukin. Siinä taas oli tappavana puolena neljä, viisi pyöreäärankaa rinnakkain, yhdistetty toisiinsa päähän lyötyyn rakoonisketyllä poikkipuulla, ja alustana oli paljas maa. Tällainenkoko painava katos viritetiiin korvakoiden, selkosen, kirpan,kirppavitsan ja polkusen avulla kallalleen lintua odottelemaan.

Lisku ja loukas Kiannalta

88 KAINUUN MAILTA

Lintu tuli, astui polkuselle, ja siinä oli sen loppu. Ahkerastityöskentelivät liskut ja satimet lintumaailrnaa surmaten, yhtäpäätä sai niiden omistajaollaliikkeellä. Liskureissttksi sanottiinHyrynsalmella semmoista kokemiskäyntiä. »Onko sulia pitkäliskureissu?» pyydysmiehet toisiltaan tiedustelivat.

Ruishalmeille rakennettiin kahoja2 eli katiskoja? teerenpyydyksiksi. Noin sylenpituisista hirsistä salvettiin neliskul-mainen, pari k}/ynärää korkea kehikko, ja asetettiin sen pei-toksi tukien varaanruislyhteitä, niin ettäniiden latvat kahdeltasuunnalta vastakkain ulottuivat yhteen. Latvat olivat hiukanalaskäsin ja puolitiestä vapaina, tuetta. Kun lintu lensi lyh-teille suurustelemaan, putosikin se latvojen lomitse pimeäänkopperoon. Kymmenittäin sinne väliin erehtyi rukiin makuuntottuneita teeriä. Sitten tuli kahan rakentaja jasivuunhakatunaukon kautta kepakoi jyvien varkaat hengiltä. Kuhmossa olikerran saatu samalla kertaa 40 teertä ja huuhkaja, Hyrynsal-mella oli taas muutamasti erehtynyt kahaan kettu, olipa ker-ran käväissyt karhukin.

Teeriä petettiin myöskin lahtorihmalla,2 asetettiin noinkuusikorttelinen lauta koivun taikka kuusen latvaan — latvakarsittiin ja työnnettiin laudan keskessä olevaan reikään.Laudan molempiin päihin pystytettiin urpaisia koivunoksiaja viritettiin niiden välille ansa. Teeri tuli urpia syömäänja erehtyi ansaan.

Ampumalla otettiin lintua minkä saatiin. Oravametsälläkäytäessä rupesi koira monesti haukkumaan lintuakin,metsoa,teertä taikka koppeloa. Jo haukusta kuuli eränkävijä, ettäon lintu käsillä, lähestyi hiipien ja pamautti koiraa silmälläpitävän puussa-istujan alas. Piiskuttavalle pyylle vastailtiinpienellä metsonkynästä taikka, pyyn sääriluusta tehdyllä pyy-piiskulla. Pyy erehtyi, tuli piiskuttajaa tavoittelemaan jasai tappavan lyijymarjan.

Keväällä soitimen aikana toimitettiin oikein joukkosur-mat. Jo keväthangilla alkoi metso pitää soidintaan, »vitisoi-jinta», ja soitteli aina sulille maille, jolloin nousi puuhun laula-maan. Keväthölseiden aikana, kun maa oli kaksikarvalla, olisoiminen kiivaimmillaan, ja »silloin ei ukko paljon joutanutnukkumaan». Metsoilla oli varsinaiset soidinpaikkansa, nekokoontuivat aina samoille ahoille kisaamaan aikaisina valoi-sina kevätaamun hetkinä. Metsän kisakentälle metsämieskinpyssyineen hiipi ja salakavalasti ammuskeli varomattomialaulajia sen minkä sai. Metson tavoille tottunut pyssymiessaattoi samana aamuna ampua 15— i6:kin lintua. Silloin

METSÄSTYKSESTÄ 89

kun metso alkoi »hivoa: hssss, jotta pää jutai», ei se huomannutmitään, silloin piti aina laukata lähemmäksi jonkun puunsuojaan. Mutta kun laulaja alkoi kopsautella, piti ollahiljaa ja odotella hiontavuoroa. Ja sitten taasharpattiin likem-mäksi, ja niin päästiin ammuntamatkan päähän. Monia kym-meniä metsoja ampuivat ahkerimmat soitimessa kävijät kevät-kautena.

Vesilinnuista ei kainuulainen paljoa välittänyt. Olihanniitä sorsaa, hanhea, haapanaa, telkkää, tavia, joskus joutsenta-kin. Ammuttiin niitä, kun satuttiin käsittämään, muttaeri-tyisille pyyntiretkille ei lähdetty. Mutta jos löydettiin pesä,niin ryöstettiin munat ja syötiin munamaitona taikka muna-voina. Laitettiinpa vesien rannoille telkänpönttöjakin ja muni-tettiin tuhmaa lintua ja herkuteltiin. Viisikintoista munaalähti telkästä.

Pikkulintujakin pyydysteltiin huvikseen. Poikaset lait-telivat hangelle jouhilautoja: astianvanteeseen istuttivat ylt'-ympäri pieniä, yhdestä jouhesta silmukalle punaistuja jouhi-ansoja. Sen kun vei hangelle ja hampunsiemeniä tai ruumeniakaristeli syötiksi, sotkeutuivat nälkäiset pikkulinnut petolli-siin silmukkoihin. Närhille rakentelivat pojat poikimia. Kiin-nittivät seipään kylkeen sujakan varvan, jonka toisessa päässäoli hamppurihmainen silmukka, taivuttivat varvan ja pujotti-vat silmukan ylempänä seipäässä olevan reijan lävitse ja kiin-nittivät sen näpeästi pikku ristikolla, jossa oli rasvapalanentäkynä. Kun närhi tuli rasvapalalle, istahti se ristikolle, jokasamalla putosi alas ja laski silmukka-rihman irti. Vipu suoristui jasieppasisilmukan närhin nilkkoihin.

Itse syötiin pyydettyjä lintuja,mitä vain vatsa veti. »Tässäkin talossasyötiinsyksyllä aivan lintua... ei jak-settukaikkia syödäkään.. Ja keväälläoli linnunlihoja niin paljon, jotta kul-jeksimaan joutui.» 3 Pyyt, teeret jametsikanat keitettiin, mutta metson,koppelon ja ukkoteeren takat pantiinhienoon suolaan japaistettiin uunissa.Semmoisina niitä säilytettiin aitassa jasyötiin pitkin talvea pyhäpuolisina jamatkaeväinä. Syötyjen lintujen höy-henet käytettiin päänalaisien täyt-teiksi. Polin Kuhmosta

90 KAINUUN MAILTA

Paljon myös lintuja myötiin, vietiin Kajaaniin, Nurmek-seen ja Ouluun. Isosta parista* saatiin 60— 80 penniä. Isoonpariin luettiin metso ja koppelo, taikka kaksi teertä, taikkaneljä pyytä, taikka neljä valkeaa metsikanaa, taikka viisi,jos olivat kirjavia. Kajaaniin, Nurmekseen ja Ouluun metsän-riistan nahatkin kaupittiin. Mutta useasti myötiin metsänsaaliit jokotoa käsin välittäjille. Semmoisena välittäjänä toimim. m. Vuokin Kyllös-Viikko, joka liikkui laajalti Kainuunkulmilla, jopa rajan takanakin metsänriistaa ostellen.

Villipeurain lihat syötiin kotona, nahat myötiin taikkaparkittiin kinnasaineiksi tai karvaisena muokattiin makuu-alustoiksi.

Karhuntalaat Kiannalta.

KARHUNPYYNTIÄ JA KARHUN-PALVONTAA.

»Ei mies miestä koske!» 2

etsien merkillisin peto oli karhu, jonkasyntykin jo oli erikoisempi kuin mui-den metsän otusten. Näin se oli tapah-tunut:

»Miss* on ohto synnytetty,mesikämmen käännytetty:kuun luona, tykönä päivän,otavaisen olkapäillä.Sielt' on maahan laskettunarihmoissa hopeisissa,kultaisissa kätkyveissä,Neittyt^Maaria §mösj

92 KAINUUN MAILTA

visko villoja vesille,kapaloihti kuontalolta,joita tuuli tuuvitteli,ve'enhenki heiluttelimehtäisen niemen nenään.Siitä läksi astumaan,Pohjan maita polkemaan,Savoa samoilemaan.»1

Siksipä karhua, simrsyntyä, pelättiinkin ja pelonsekaisellakunnioituksella mainittiin silloinkin, kun se teki tuhojaantalon karjassa. Sitä eiuskallettu edes omalla nimellään sanoa,»karhuksi» haukkua, se olisi siitä suuttunut, äikeytynyt entis-tään pahemmaksi. Vaikka se ei nimittelemistä ollutkaankuulemassa, tiesi se sen kuitenkin, se oli semmoinen tietäjä,jolla oli joku salainen mahti, taikka ilmoitti sille sen haltiaasiasta. Niinpä mainittiinkin korpien valtiasta kaikenlaisillamielinkielisillä nimityksillä ja kuvaannollisilla sanoilla. Kon-tioksi kyllä uskallettiin sanoa, mutta kaikkein useimmin sanot-tiin metsäksi, metsäläiseksi ja metsähiseksi1 sekä pöpöksija mö-röksi. Vielä se olimetsänmörkö,metsänmyyrtäjä3 ja metsänvieri2,jopa metsänmieskin3 ja metsänukko1 sekä kouko,2 otso, otsonenja vihtahousu, raato 3 peto, tötötöö,3 mössi2 nallepoika 3 mesi-kämmen ja metsänkuningas.

Niinkuin kansa tiesi karhun suuren synnyn, niin se tiesisen elämäntavatkin ja korpivaelluksen. Muurahaispesiä sekaiveli kankailta ja kaapi karamättäitä, joissa viholaisia asus-teli, lahokannoista se etsi toukkia, taivutteli haapoja ja riipiniistä lehtiä, vielä raastoi putkenjuuria niityiltä sekä ampiais-pesistä söi toukkia ja mehiläiskennoista joi mettä; rannoillase herkutteli tuulen ajamilla kalanraadoilla. Mutta ristikansankarjaan ei kontio koskenut, ellei joku kademielinen sitä nosta-nut sotajalalle, taikka itse sitä suututettu.

Kesäkauden kun kontio salomaita liikuskeli, asettui -setalven tullen lepäämään. Oikeat siivot karhut heittäysivätlevolle jo»lehen alle», silloin kun lehti rupesikarisemaan, muttapahanelkiset olivat kulkeella siksi, kunnes, lumi tuli maahan,ja oikein pahat metsähiset eivät saaneet asettua talvilepoonsaensinkään,olivat tehneet niin paljon ilkeyttä, ettei maa suonutniille ollenkaan sijaa. Sellainen rauhaton pannahinen, jokaei enää sopinut maan suojiin, jota eimaa enää suvainnut,liik-kui parikymmentä vuotta takaperin Kiannan Ruhtinansalmenperukoilla,kuljeskeli pahuuden töissävielä joulurauhan aikana-kin, vasta uudenvuoden aattona saatiin ammutuksi. Siivotmetsänmyyrtäjät nukkuivat silloin jo parasta talviuntaan.

KARHUNPYYNTIA JA KARHUNPALVONTAA93

Heikinpäivän tienoissa käännähti nukkuja toiselle kyljelleen jaäännähti: »Yö puolessa!» Mutta huhtikuussa,kun tulivat suu-ret suvet, niin että vesi alkoi pesään kyljen alle kohota, tulinousunaika. Silloin saapui peippo lähipuuhun laulamaan:

»Lakki päästä lahoo,jos et ala nousta pois!»3

Ja ukko kuopahti päivää katsomaan, kävi ensi työkseenhon-gan luo ja puristeli sitä niin ankarasti, että peräsuoleen pikey-tynyt pihkatappi ajautui ulos. Sitten metsänmies kavahtihonkaan, katseli sieltä ympärilleen, jotta minne nyt ottaisilähteäkseen, ja karjahteli iloissaan Olihan kultainen kesäovella.

Kovin pelkäsivät emännät karjansa takia, kun kontioliikkui mailla. Siksipä he jo lehmiä ulos laskiessaan pyytelivät:

»Metän kultainen kuningas,metän ehtoinen emäntä,kun kuulet kullankulkevaksi,maitomuorin matkustavan,paina pääsi mättähälle,nurmehen nukahtamahan,kätke kynnet karvoihisi,niinkuin talkkunamykkyyn.» 2

Saikin emäntä maitomuorinsa varata, sillä kovin useastikontio äityi karjaa kaatamaan. Varsinkin Perttulin jälkeen,jolloin oli karhun kiima-aika, oli se tavallista villimpi. Silloinsen sai helposti suuttumaan sekä nousemaan kenen kimppuuntahansa. Nostamatta se ei kyllä silloinkaan pahaa tehnyt, eikarjalle eikä ihmiselle, vaan kun sitä kouhoteltiin, niin kylläse silloin osasi olla häijy ja ilkeä, syödä piteitä ja tehdä muutapahaa.

Hyvin monesti tietäjät sen tekivät, että nostivat karhunnaapurinsa karjaan tuhoja tuottamaan. Eikä siinä kovinsuuria taitoja tarvittu,ilkeyttä vain ja luonnokasta sisua. Menimetsään ja etsi vereksen karhunsonnan sekä verestä karjan-lantaa, ja ne sekoitti ja hieroi yhteen kolmihaaraisella leppä-hierimellä rannipaskaksi,1 taikka sotki niitä tuohitötteröön2tai putkeen3 ja viskasi metsään. Siitä kontio julmistui ja kävisen karjan kimppuun, jonka lantaa oli käytetty. Samoin saa-tiin kontio ihmistäkin ahdistelemaan, jos karjanlannan ase-mesta käytettiin ihmislantaa. Niin olivat Kuhmon myrrys-ukot juoksuttaneet metsänukkoa edestakaisin Kiekinkoskenja Murron väliä, toistensa kimppuun sitä yllyttivät. Ja Risti-

94 KAINUUN MAILTA

järvellä oli Kalmulainen syöttänyt karhulla Lehdon Pertunlehmän, ja Perttu siitä nostanut lehmänsyöjän itse Kalmulai-sen kimppuun. Karhu oli kyydinnyt äijän metsästä kotiin,kaksin jaloin käynyt jäljessä, olkapäitä käsin puristellut javiimeksi viskannut vaarin aidan ylitse kotipellolle. Mutta eiollut tappanut, kun Perttu oli pannut putkeen läntäin väliinhaavanlehden ja sanonut: »Ei rikkoa, mutta raskasta riippiäkotiin kannattaa».

Kovin äkäinen karhu olikin lannastaan. Menipä vainpilkaten sitä liikuttelemaan, heti sai pedon kimppuunsa.3

Yhtä vihainen se oli muurahaispesästä, joka oli ukon parhaitaruokapaikkoja. Jos sitä kontiota matkien myyrästi, sai metsä-hisen niskaansa, jos siihen vei karjanannetta, kävi karhu kar-jan kimppuun,2 jos meni ja heitti kuperikeikkaa muurahais-keolta, muuttui itse kontioksi.3 Vihainen oli otso vielä lepa-kosta, yölinnusta. Jos sitä kantoi muassaan, kouko heti yllät-teli päälle. Eikä suvainnut metsä itseään ilkuttavan, »se onotus semmoinen, jotta kun menee ampumaan, niin ei pia ilk-kua». 3 Romppalan Pekkakin Hyrynsalmella oli kerran ma-naillut halmeella: »Tulisipas nyt, niin katottaisiin peräsuoli!»Veli oli kyllä kiellellyt: »Älä sie manoa, jos tulee,niinkummansie näet!» Ja olipas kouko tullutkin halmeen aidan taakseräiskämään ja pannut Pekan pahaan pelkoon. Hätäyksissäänoli hän sentään hoksannut parkaista:

»Älä, jumalanvilja, päälle tule,ei minussa ole sinun vastustasi»

Ja oli karhulla ollut miehen mieli: oli heittänyt Pekan parku-maan ja lähtenyt pois.

Jos kontio kävi kovin villiksi,eikä saatu sitä pyydetyksi-kään, oli parasta ajaa se pois koko mailta halmeilta. Kulke-maan pantiin karhu kalmanvoimalla taikka tulenväellä. Otet-tiin hautuumaalta kolme kalmanaulaa ja polkaistiin ne vasem-malla kantapäällä kolmeen verekseen kontion vasemmanjalan jälkeen. Siitä kalmanväki ahdisti karhun menemäänyli soiden, poikki maiden, taakse suurien vesien. Rapaa vainsyyteli pakenija mennessään kalmanväen silmille. Kalman-väkeä karhu kovin kammosikin. Jos pyytömiehellä oli ruu-miinpaita päällään, ei tarvinnut hänen pelätäkontiota.2 Tulen-voimaa taas käytettiin niin, että käännettiin kolme karhunjäl-keä sydänmaalle käsin ja pantiin niihin tulikiveä, elävää-hopeaa ja puunpakkulaa sekä piiskattiin jälkiä yksikantaisenpihlajan vitsalla jamanattiin:

KARHUNPYYNTTÄ JA KARHUNPALVONTAA 95

»Takana olkoon vuoret, vaarat,eessä maat siliät!» 3

Taikka poltettiin karhnnjäijillä tuoreen koivun kääpiä jasanottiin:

»Pitää käyvä käyräkengän,sinisukan suikuttaa,tuolle puolen Lapinmaita!»1

Vaikka karhua pelättiinkin, ei sitä kuitenkaan jätettykostamatta, jos se karjalle rupesi tekemään pillomuksiaan.Ainakin koetettiin kostaa. Kontion menettämän elukan raa-dolle, haaskalle, laitettiin vahtuutalaat. Piiloiseen paikkaan,kymmenkunnan sylen päähän raadosta, rakennettiin kolmen,neljän kuusen varaan lava, paria, kolmea syltä korkeallemaasta. Sille nousi, siinä auringon mailleen mennessä, oksa-kärvästä myöten pari miestä pyssyineen yövartiolle. Silläkarhu tavallisesti tuli vielä jonakin toisena yönä saaliinsa luoherkuttelemaan. Silloin miehet pamauttivat, ja jos hyvin sat-tui, päättyivät karjan surmaajan retket ikipäiviksi. Muttasiinä oli monta mutkaa, ennenkuin niin hyvin onnistuttiin.Pimeähkönä yönä oli vaikea osata mustaan mörköön, jokakähvelehti mustassa korvessa. Asetettiin sentähden valkea-pintaisia halkoja taikka tuohilevyjä haaskan vastaiselle puo-lelle, että tumma, karhu niitä vasten kuvastuen " olisi selvem-pänä maalina. Tuhmat karhut tulivat kyllä jo auringon juurilaskiessa, mutta vanhat viisaat saapuivat vasta yöpimeällä.Mielevä metsällinen ei varsin varomatta tullut yölliselle ate-rialleen, nuuskien ja jälkiä vainuten se lähestyi. Siksi pitikintalasmiehiä olla saattamassa jäljenpaluuttaja, joka ampujainnoustua lavalle, karhakkaa perässään vetäen asteli kotiin.1

Karhu ajoi jälkiä taloon asti ja sitten vasta saapui haaskalle.Hiljaa, aivan äänettä piti miesten vartoa, ei saanut edes tu-pakkaa purra, sauhuttelemisesta puhumattakaan. Havuapiti pureksia ja havuun huokua, ettei olisi henki hajahtanutristitylle. Makuullaan taikka istuillaan varrottiin, pyssy am-pumaorrella valmiina, ja kun otus tuli määrättyyn paikkaan,piti vain kädellä tai jalalla antaa sovittu merkki toverille, mil-loin on yhfaikaa ammuttava.

Jo vähää ennen kontion tuloa miehet kyllä saivat merkinsen saapumisesta. Oli otsolla nimittäin sanantuoja, joku pikku-lintu,1' 3 sellainen »rastas», 2 joka lensi likelle talasta ja alkoiraksuttaa. Silloin kun »rastas räteytyi», kontiokin heti ilmestyi.Ja silloin unistenkin miesten silmä »oli kuin katajanmarja»tiukkana.1

96 KA TN UUN MATLTA

Mutta ei karhu aina niin vain kutsumatta tullut yöaterial-leen, saattoi olla tulematta, vaikka odotettiinkin. Silloin pitise kutsua tulemaan, nostaa, ärsyttää. Monenlaisia kutsumis-keinoja oli tietomiehillä. Niinpä he saattoivat tehdä ilvettäkarhun jäljille sekä haaskalle, kontion ruokapaikalle. Ottivatesim. haaskasta lihaa ja hierelivät sillä karhunjälkiä,3 taikkapanivat haaskalle suuhun karhun lävitse ammutun kuulansekä kalan, jonka toinen kala oli takaperin niellyt, jopa vieläasettivat haaskalle hauenpään selälleen, hampaat irvottamaan.Ja siitä karhu, joka on niin ärmäkkä, vasta oikein suuttui.3Muutamat tietäjät nostivat kalmanväen ajamaan karhua,panivat kirkonmultia sen jäljille, ja silloin väki ajoi, niin ettäkarhu karjuen laukkasi edellä.1 Vanhat velhot vielä heittäy-tyivät alasti ja kontiota matkien kontallaan raastoivat raatoa,ja niin yllyttivät karhua tulemaan.1' 3 Niin teki Kivikiekinukko Kuhmossa, mutta pani ensin haaskan suuhun yölinnunja hopearahan, joka oli ollut kolme yötä kastamatonna kuol-leen lapsen suussa, ja vannehti leppäpangalla turvan kiinni jakiilasi sen vielä kolmella leppänaulalla, sitten alastonna kolmekertaa hampain repäisi raatoa sekä heitti kolme häränpyllyä.Ja sen päälle äijä pukeutui, kapusi talaille ja sanoi: »Tulkoonnyt syöjä, täällä on saajat!»

Siihen kyllä tarvittiin miestä, joka näin uskalsi pelehtiäja sitten nousta taloille vartomaan. Sillä kun kontio kerranoli kutsuttu, niin sen täytyi tulla, vaikka ei olisihalunnut-kaan — tiesihän se, mikä häntä odotti — , ja siksisesilloin tuli-kin hirveänä, laukkasi ja karjui, niin että öinen korpi kaikui.Heikkoverisestä miehestä ei silloin ensinkään ollut talaillemenijäksi. Sillä kontiolla oli sellainen »soma luntio», että se panipainajaisen ihmiseen, niin jotta väkisinkin rupesi nukutta-maan, kunnostettu karhu lähestyi.3 Mutta oliniitä sellaisiakinäijiä, jotkaeivät pelänneet,eikä niihin metsänäijä saanut paina-jaista. Rimpi-Pekkakin Hyrynsalmella nosti karhun ja uskalsimennä ypö yksinään talaille odottelemaan. Mutta hänelläolikin ruumiinpaita päällään.

Mutta niin urheita eivät olleet Pispajarven miehet, vaikkasallivatkin Vasaran äijän kutsua karhun haaskalleen. Kunkontio kovalla ryminällä tulla tömähti, pelästyivät talasmie-het ja lähtivät huutaen laukkaamaan kotiin, ja karhu painalsikarjuen kintereillä aina pellon aidan taakse.

Mutta syyskesän kiireisenä aikana eivät aikaiset miehetoikein tahtoneet joutaa monia öitä haaskalla valvomaan.Sillä ei kontio saapumisestaan ollut mitään liittoa tehnyt, oli

KARHUNPYYNTIÄ JA KARHUMPALVONTAA 97

tulemattakin, jos tahtoi. Siksi toisinaan asetettiin haaskallevain pyssy yksinään kontiota odottelemaan, laitettiin pyssykankaalle* Haaskan ympärille rakennettiin kolmiseinäinenkatoton karsina,1 noin syltä leveä ja korkea, paria pitkä, jasen aukolle asetettiin sivulta käsin piilosta pyssy tähtäämään,joskus toinenkin toiselta sivulta. Rievälanka2 johdettiin pyssynliipasimesta kulkutielle,niin että kontio haaskalle pyrkiessääntyönsi rihmaa ja päästi panoksen kylkeensä.

Samaan tapaan oli Kuhmossa entisaikaan koetettu sur-mata kontiota vireeseen asetetulla keihäällä. Salvettiin samoinkarsina, saiho, jonka perään pantiin haaska ja saihon aukollesivulta käsin pantiin keihäs uhkaamaan. Kuivasta näreestätaivutettu vahva vipu potkaisi keihään, kun kontio koskettivirosinvitsaa.

Toisinaan rakennettiin haaskalle karhunloukku22> 3 eli sadin.Hirsistä kyhättiin neljättä syltä leveä raskas poikkitelainenlava, joka toisesta reunasta kohotettiin ylös noin pari syltäkorkealle kannon ja pitkän vivun varaan. Vivun nokastapujotettiin lavan lävitse virosinvitsa loukun alle kirppahoitoon,jossa oli syötti. Kun karhu nälissään kävi kiskomaan syöttiä,irtautui vitsa ja vipu, ja loukku laukesi ja rutisti kiskojan al-leen. Kuhmon Jonkerin puolessa on loukulla muistannanaikana surmattu 77— 8 karhua.

Jotkut pyysivät kontiota liskulla3 eli loukkaalla.1 Haaskanympärille tehtiin taas vahva kolmikulma-karsina, jaavoimellepuolelle laitettiin kuin linnunliskussa tukevien korvakkojenväliin kaksi vahvaa tukkia, toinen alas, odottamaan, toinenylös, uhkaamaan. Puiden kylkeen vielä toisinaan iskettiinpiikkejä, että saalis paremmin pysyisi pinteessään. Laukaisu-laitos oli samankaltainen kuin linnunloukussa. Kun karhumeni haaskaa tavoittamaan, putosi raskas pölkky varomatto-man selkään.

Väliin koetettiin koukoa narrata rihmalla. Väännettiinvankkaan honkaan reikä toista syltä korkealle, ja reijan läpipujotettiin vahva köysi, jonka toinen pää laskettiin maahanhongan juureen silmukalle, toinen taas kiinnitettiin etemmäksipuuhun, ja välille asetettiin raskaita pölkkyjäpainoksi. Muttasitä ennen iskettiin köysi silmukan puolelta reikään »nulakalla»naulalla, jossa oli lehmänlapa syöttinä. Köysi peitettiin maa-han sammalilla ja puunrungolle kätkettiin se tuohitorveen.Kun karhu meni syöttiä repimään, nurjahti naula lävestä, japölkkyjen painamana hujahti silmukka äkkiä ylös, kuraistenkontion ilmaan roikkumaan. Siinä kun peto piti hurjaa möli-

98 KAINUUN MAILTA

KarhunsadinKuhmon Jonkerista.

nää, niin kuultiin, että on vilja käynyt pyydykseen. Tekipärihma kerran Kesseliläis-ukollekin Kuhmossa saman karhun-tempun. Meni äijä, kun kaikki oli valmiina, vielä kirveelläänkoputtelemaan naulaa. Mutta se lipsahtikin irti, ja silmukkasieppasi koputtelijan koivista ylöspetäjän malloon. Siinä olisiäijä saanut, tiesi, kuinka kauvan roikkua, ellei olisi ollut mu-kana poikasta, joka nappasi nuoran poikki.

Olipa muutamasti keksitty karhun pyytimeksi kamalakäpälälauta, kolmea kyynärää pitkä, paria leveä lava, joka olitäpö täyteen isketty pitkiä teräviä väkäpäisiä rautanauloja,ja se sitten ovelasti peitetty haaskan viereen. Kun kontio tuliruokaverolleen, sattui se polkaisemaan lavaan: jalka tarttuinauloihin, siirsi toisen käpälän, että saisi edellisen kiskais-tuksi irti: siihenkin pureutuivat terävät piikit, samoin sittenkolmanteen ja neljänteen tallukkaan. Viimein hädissään saikarhu rukka piikkeihin karjuvan turpansakin — ja siihen täy-tyi jäädä odottamaan kurjaa kuolemaa.1

-3

Sangoillakin olivat vanhat kesäkarhuja pyydystelleet,3sekä joskus tarjoilleet myrkkyäkin. Yhdeksän ketunannosta

KARHUNPYYNTTA JA KARHUNPALVONTA A 99

oli kerran Kesseliläinen saanut karhulle narratuksi, mutta eiollut tehonnut metsänukkoon sen enempää kuin että vatsanoli vain pahasti pilannut.

Jopa olivat entisajan pyytäjät viinallakin yrittäneethoukutella metsänmiestä. Jokikylän Tuomas Seppänen Risti-jarvella oli haaskan luo kaivanut turpeeseen viiden kannuntäpötäytisen viinakattilan. Olikin otso sen latkinut, muttaei ollut tullut muuta kuin vähän ilotuulelle: vihellellyt vain,hypähdellyt ja kiljahdellut, paukutellut kämmeniään ja vis-kellyt kantoja. Ja niine hyvineen viimein kepsutellut mat-kaansa.

Talvella käytiin kontion kimppuun, kun se lepäili kor-jussaan hangen aija. Tavallisesti oli otus jo syksyllä kierrettypesäänsä, hiiviskelty jälkipuolilla silloin kun kontio samoiliselkosia etsien paikkaa, mihin karvaisen päänsä kallistaisi.Sitten kun oli erinäisistä merkeistä huomattu, että etsijä onlähimailla löytänyt leposijansa, tehtiin laaja kierros, jonkasisään makuupaikka joutui. Mutta kierrosta ei saanut ajaaumpeen, piti jättää muuan kohta käymättä. Jos olisi astunutumpeen, olisi makaajalta kadonnut uni, ja kontio karkonnutpois pesästään. Kierrosta käytiin sitten yhä uudelleen tar-kastamassa, ja samalla piiriä varovasti yhä pienennettiin,niinettä makuupaikka lopulta määrättiin jotenkin ahtaalle alalle.Jotkut kiertäjät kantoivat taskussaan yölintua, ja siitä kierrok-sesta ei kontio hevillä paennut.2

Sitten kevättalvella vahvimman lumen aikana, lähdettiinkarhuntappoon. Se oli vanhoilla ukoilla merkkipäivä jamerkki-toimi. Niin lähdettiin kuin suurtyöhönainakin, monin miehinja asestettuina. Karhukeihäät olivat mukana, piilukkoisetkarhuväljät ja kirveet, sekä ahkiot jäljessä juoksemassa.

Muutenkin olivat kaatomiehet varattuina. Viinaa oli mat-kassa, ja sillä nostettiin luontoa, olipa karhunsappiviinaakintilkkanen. Sitä kun maistoi, ei peto käynyt käsiksi, ei aina-kaan ruvennut puremaan. Taikka oli taskussa pienoinen kar-hunsappirieska, jota hiven otettiin suuhun ja pureksittiin javielä syljellä siveltiin pyssyä sekä keihästä.2

Laulaen lähtivät miehet metsälle. Niinpä saattoivat ukotjuorotella:

»Kun minä metälle lähen,otan kolme koiroani,viisi villahänteäni,seitsemän sepeliäni.Käyn mie korvet kolkutellen,metät synkät sylkytellen.» 3

KAINUUN MAILTA100

»Hiihata hihasta miestä,takin helmasta taluta,vejä verkakauluksesta,saata sauvan suoverosta,saata sille saarekkeelle,sille kummulle kuleta,joss' on kuuset kultavöissä,hopeoissa honganoksat.» 1

»Metän kultainen kuningasmetän ehtoinen emäntä,saata sille saarekselle,kuleta sille kunnarelle,josta saalis saataisihin,metän vilja vietäisihinaina akoille iloksi,kotiväelle kaunoseksi.» 2

Sitten, kun päästiin pesälle ja ruvettiin kontiota ylöskor-naamaan, laulettiin:

»Nouse pois, nokinen neiti,nokiselta nuotiolta,jalat allasi lahoo,pääsi päältä märkänöö!»1

Helposti nukkuja miltei aina heräsikin. Se tiesi jo surma-miehiä odottaa, sillä haltia oli hänelle tappopäivän aamunatuonut verimaljan juotavaksi. Vihaisesti ryöpsähti luminentanner, ja karvainen keko syöksähti esiin. Alkoi siinä ankarataistelu. Piilukot pamahtelivat, keihäät ja kirveetkin välähte-livät, ja karjuttiin molemmin puolin. Kun karhu yllättelikimppuun, karjaisi erämies: »Älä, jumalanvilja päälle tule!taikka: »Ei mies miestä koske!» 2 Silloin karhu jätti rauhaan,»se kun vielä, pakana, on semmoinen, että se ymmärtää pu-heen. Ja siitä se onhyvillään, kun sitä sanoo jumalanviljaksi.» 2

Tavallisesti päättyi tappelu siten, että otso yksinäisenä,huonommin asestettuna sortui toratantereelle. Ensi työkseenerämiehet leikkasivat kaatuneelta karhulta turvan eli huuli-Pannan.2 Oli nimittäin semmoinen tapa, että niinkauan kuinturpa oli leikkaamatta, saattoi sivullinen,kuka tahansa, tullaja vaikkapa vain pistältää kuollutta kontiota sompasauval-laan, ja sanoa: »Pitäisi minunkin saaha pistää jumalanviljaa», 1

ja niin päästä osalliseksi karhuntappoon. Mutta kun turpa olileikattu, ei sivullisilla ollut enää mitään sanomista koko asiaan.Voitiin hänelle ilmoittaa: »Ei sinulla karhusta osaa!» 1 Turpa-renkaan pani se, joka oli kuolemaniskun antanut, sauvansompaansa3 taikka kaulaansa.4

KARHUNPYYNTIÄ JA KARHUNPALVONTAA 101

Kaatunutta kontiota tervehtivät tappomiehet vuoron-perään kämmenestä puristaen ja sanoen:

»Terve, ohto, tultuasi,mesikämmen käytyäsi!»

Jopa kuin anteeksi pyydellen ja tappamisen syyn omilta nis-koilta pois vierittäen, saneltiin:

»En minä sinua pannut,eikä toiset kumppalini.Ite vierit vempeleltä,kaavuit koivunkonkelolta,lepänlengolta lipesit,puhki kultaisen kupusi,rikki maljaisen mahasi.»4

Tervasnuotio viritettiin metsään, ja sen vieressä kontiohavuille asetettuna nyljettiin, valkaistiin,x) Sitten ryypättiinviinaa »muistiaisiksi»

»metän kuululle kuninkaalle,mesikämmen källeröiselle.»1

Jotkut oikein metsähenkiset karhumiehet, niinkuin KuhmonJonkerin ukot, joivat verestä, höyryävää karhunleppää, jottaolisivat vasta sitä vihaisemmat käymään kontion kimppuun.Puuhun pesän luo leikattiin vuosiluku* sekä pantiin puuhunraha »uhriksi» ja sanottiin:

»Anna, mehtä, vastakin,viljojasi vierettele,lahjojasi laupiaasti!»1

Paikoin oli tapana levittää vasta nyljetty nahka hangellepesänsuulle siksi, kunnes päästiin kotimatkalle.1

Laulaen lähdettiin hiihtelemään kotia kohden:»Lähes, kulta, kulkemahan,hopio, vaeltamahankultaista kujoa myöten,vaskista vajoa myöten,vasten varvikkomäkeä,vasten vuorta korkeata.» 4

»Nyt on kuulu kulkemassa,maan varpa vaeltamassamiehisessä joukkiossa,urohoisessa väessä.»1

') Jos kaatopaikka oli lähellä, kannettiin kontio kotiin nyljettäväksi.

102 KAINUUN MAILTA

Ja ahkiossa metsänhavuilla leväten lähti »metsä» viimeisellematkalleen.

Mutta ei aina näin onnistuttu kontiota pesälleen kaata-maan. Useasti pääsi karhu miehiltä karkuun, eikä silloin aut-tanut muuta kuin lähteä jälkeen. Saivat siinä uroot toisinaanpäiväkaupoin painaltaa peräkkäin, ja oli siinä taas tietomies-tenkin mahti tarpeeseen. Hossanukko oli varannut taskuunsahevosen kenkänauloja, joita sitten paineli karhun]älkiin, jaKovan Jeru pisteli niihin leppäpalikoita, joita oli leikellyt koti-suon laidasta, ja sanoi: »Kyllä piätät nyt!» Mutta Kyröläinentapasi karjaista:

»Kiviriippa rinnoiksi,rautaharkko hartioilles,jottei selviä sinä ikänä,ennenkuin saahaan aitan parvelle1»

Ja vielä huutaa huilautti: »Levähäppäs! Äläpä mäne!» Taikkahönkäisi: »Älä revitä koiralla ittiäs . .. nousoohan puuhunsiitä!» Ja heti kuvahti kontio honkaan.3 Mutta kun hanki olipaksua ja pehmeätä, pidettiin pakenijan perässä kovaa rönky-mistä, huudettiin ja hoilattiin, jotta karhu oikein äkämystyija henkensä edestä yritti mennä hosaista. Siitä se pian uupui,ei jaksanut kuin puolisen virstaa, kun se jo tavoitettiin.

Laulaen palasivat karhumiehet kotiin saaliinsa kanssa.Niinpä he saattoivat nyreksiä:

»Ei tiijä naiset nuoret,missä miehet mellastavat,missä kulkovat urohot.» 3

Miesten juorottamisen kuullessaan naiset riensivät jo pi-halle vastaan ja lauloivat:

»Minkäs teille mehtä antoi,koska laulaen tuletta,hyreksien hiihtelettä?»1

Siihen miehet vastasivat:»Meton meille mehtä antoi,ilveksen salon isäntä,metän piian pikkaraisen,mesikämmen källeröisen.»1

Vieläpä he tiedustelivat:»Joko tääll' on penkit pesty,joko lattiat lakaistu,lusikat lukuhun pantu?» 1

KARHUNPYYNTIÄ JA KARHUNPALVONTAA 103

Kun naiset olivat myöntäen vastanneet, lähdettiin karhuaviemään pirttiin laulaen:

»Minnepä vienen vierahani,kunnepa kuuluni kuletan?Alle kuulun kurkihirren,alle kaunihin katoksen.Kynnykset alettakohon,kamanat ylettäköhön,ohon tullessa tupahan,karvaturvan kartanohon.»1

Ja naisväkeä varoitettiin pelästymästä:»Varokaatte, vaimoparat,varsinni hyvät emännättätä kuulua vierasta!» 1

Siitä alettiin pitää karhunpeijaisia, joihin naapureitakinkutsuttiin.

Ensi paloiksi keitettiin metsän saaliista pää jakämmenet,ja niistä saatiin hyvä peijaisrokka,2 lisäksi keitettiin vielä talk-kuna,'6 johon höystöksipantiin karhunrasvaa. Sillä voisilmääei käytetty, ei saanut karjanviljalla sotkea metsällistä,3 eikälehmänannetta ollut koko pitopöydässä,1 leipää vain ja talk-kunaa sekä karhunlihaa ja rasvaa oli syötävänä ja viinaa ryy-pättävänä.

Ja vanhat ukot, niinkuin kuulu Kissaniemeläinen Sotka-mossa, toivat metsästä pöydälle kimpun lepänvarpuja, ja niitäpiti jokaisen pureksia, ennenkuin maistoi lihakeittoa, ettei»metsä» tarttuisi. Ukko itse ensinnä näytti esimerkkiä.

Suuressa pahkamaljassa tuotiin karhukeitto pöydälle.Metsänkävijäin parhaat pyöräyttelivät maljaa ja lauloivat:

»Niinpä tuo ohto käänteleikse,kuin koppelo kotinsa luona,hanhi hautomuksillansa,teiri urpakoivullansa.»1

Leikkasivat sitten korvan kontiolta ja sanoivat»Otan korvan oholta,minun korvin kuultakseni,ohon kuulemattomaksi.»1

Sitten silmän kaivoivat:»Otan silmäsen oholta,minun silmin nahakseni,ohon näkemättömäksi,»1

104 KAINUUN MATLTA

Aukaisivat suunkin laulaen:»Tuloo tässä turvan turske,turvan turske, parran pärske,leukojen levitysvuoro.» 1

Ja viimein kiskaltivat hampaan leukapielestä:»Anna mulle ainoasi,heitä hempiät omasi,tuo mulle tora^aseesi,tahi kaiholla kapistan.»1

Kun näin laulaen nykäistiin, niin hammas helposti irtausi,mutta muuten karhu ei olisi antanut »ainoaansa». 1

Naisväellekin annettiin metsällistä ja sanottiin:»Annetaanpa tästäkäskijäinsä kämmenille,helmojensa hypistäjälle.»4

Mutta kuormilliset naiset eivät saaneet karhunlihaa syödä,siitä olisi sikiöstä tullut sydämikkö ja vihainen kuin karhu.

Kovanvaaran kontiopetäjä Kianta,

KARHUNPYYNTIÄ JA KARHUNPALVONTAA 105

Tyhjilliset vain saivat syödä. Karhun peijaistalkkunaa alettiinpistellä keskeltä kuppia silmästä reunaan käsin.10

Lopuksi vietiin karhunkallo puuhun, honkaan taikka kuu-seen, aidan taakse. Saamamiehet kävivät edellä kalloa kan-taen, »peij aisväki» perässä. Päätä puuhun ripustettaessa lau-lettiin:

»Ettehän pannehet pahasti?»»limmä pannehet pahasti,panimma puuta paksummalle,oksia olovimmalle,lehviä levehimmälle.emmekä kovin yläälle,otavien ouvostella,tähtien tähystellä.» 1

Viinaputeli oli viejillä mukana. Kallo pantiin silmänreijästäoksantynkään syltä, paria korkealle, »sitä niin suuressaarvossapiettiin metänkuningasta». 1 Ja lopuksi toivottiin:

Anna vastakin, Jumala,toistekin, totinen Luoja,talven maannutta talia,pikkusilmäisen pikiä!» 1

Semmoisia karhun kallo-puita, otsonmäntyjä ja otson-kuusia,oli ennenuseanmetsä-miestalon aidantakana, kuinmitäkin uhripuita uhrikalloi-neen. Niin oli Kiannan Kuus-tolassa, Kotiniemellä, lähellävenevalkamaa isohko otson-mänty kalloineen,samoin Ko-vassavaarassa, vaaran poh-joisrinteellä useita mäntyjä,joista vieläkinon joku jäljellä.Hyrynsalmen LuvanjarvellaoliNuottisaaressa suuri kallo-honka, ja Kuhmon JonkerinSepposessa oli iso petäjä vii-sine kalloineen, ja petäjässävuosiluku1842. Kuhmon Sau-najarven Kähkölässäoli aikoi-naan ollut iso otsonkuusi,komea uhripuu, jossa oli riip-punut neljästäkymmentä met-

Nuottivaaran karhukuusikkoKuhmon Jonkerista.

106 KAINUUN MAILTA

sänukon kalloa.Vuolijoen Saares-mäellä, Kaanek-sen pellonaidanvieressä,oli vielähiljakkoin kuusija siinä kallo.Mutta KuhmonJonkerin Nuotti-vaaralla on vieläkomea ukkovaa-

Karhunkallo Kaaneksen karhukuusesta. Vuolijoki.

rin kuusikko, kuusi tuuheata kuusta vaaran laiteella, talonlänsipuolella, ja kuusissa on pari kolme kontion vaalennuttakalloa, viimeisinä muistoina entisestä »metsän» kunnioitta-misesta.

Karhunnahka peidetliin, pingoitettiin neliskulmaiseen puu-kehikkoon, peidinpuihin, lapionterällä työnneltiin tiukalle,sitten nuoralla sidottiin, ja nostettiin koko laitos pirtin lakeenkuivamaan.2 Kontionliha pantiin suolaan, paistettiin ja syö-tiin.

Niinkuin ainakin suuresta mahtajasta, saatiin karhusta-kin varsin voimallisia taikavälineitä tauteja ja kaikenlaistapahaa vastaan, jopa itse karhuakin vastaan. Vanhoilla tietä-jillä oli niitä tallessaan, ja monessa vanhankansan talossa hoi-deltiin niitä parhaina esineinä. Rarhunkallolla kierrettiinkarjan laidunmaat, eikä siihen piiriin, mikä oli käyty, metsä-hinen tullut liikkumaan.1'3 Kiertäminen toimitettiin, ainakinKiannalla, pääsiäisaamuna. Karhun kämmenellä siveltiinkarjaa sekä hevosia keväällä laitumelle laskettaessa.3>3> 4 Käy-tettiin sitä myös ammustauteihin ja ajannaisiin.3 Kynsillä jahampailla poistettiin vihoja, kun karhu oli karjaa repinyt.Otettiin lepänlehtiä yhdeksiltä kannoilta ja muurahaisia peh-kuineen kolmesta pesästä, keitettiin niistä haude, jolla pestiinhaavoja, ja kynsillä sekä hampailla paineltiin:

»Suli tuo ennen voi sulaessarasva räyvyteltäessä,minkä sun vihasi.Nuole, koira, haavasi!» 1

Käytettiin kynsiä myös hevosen päitsiin, ettei ajokkaaseentullut pääntautia.3 Hampailla parannettiin hampaanpako-tustakin. Karhun turparengas, huulipanta, joka leikattiinjo metsässä, pidettiin tallessa aitan orren päässä.1 Sillä

KARHUNPYYNTIÄ JA KARHUNPALVONTAA 107

paineltiin paiseita,2 seii lä-vitse laskettiin vettä jaannettiin ammuksissa ole-valle elukalle.1 Kovanvaa-ran ukko oli sen vienytmetsään puuhun ja sano-nut: Karhunturpa, hammas ja kynsi.

Taikaesineitä Kuhmosta.

»Etelätuuli kuivakkoonei pohjatuuli!»1

Kontion kulkkutorven eli kerosen1 lävitse valutettiin vettä yh-deksät kerrat ja juotiin kulkkutaudeissa. Sappea pantiin vii-naan, jolla voideltiin karhunpuremia, käytettiin sitä myösmahakipeissä1 sekä sukupuolitaudeissa.2 Syääntäkin pantiinviinaan ja ryypättiin kaikenlaisissa sisällisissä vammoissa,sydänkipeissä,1 ja ilman vain terveydeksi.4 Kontion rasva,tali,3'3' i ylys,2 piki,1 oli hyvää kolotuksiin. Miehet voitelivaturoskarhun, naiset emäkarhun ylyksellä.2 Sillä siveltiin myöskaikenlaisia pykimiä, ajannaisia ja riidenvikoja sekä hevosenlängenlyöttymiä. Uroskarhun kivekset pantiin salaa metsä-mielien päänaluksiin, siitä ukko näki unissaan, mistä päin olikontioita tavattavissa. Käytettiin niitä myös sukupuolitau-deissa. Karhun suolet kierrettiin navetanoven ympäritse, kunkeväällä laskettiin karjaa laitumelle.1 Kontion konttiluunjos pisti varkaan jäljille, alkoi metsä vaivata varasta niin,että hänen täytyi tuoda tavara takaisin. Karhunnahastatehtiin suuria komeoita lankien harjuksia. Se ei ollut mies eikämikään, jolla ei semmoista ollut. Komeasti kosiomiehetkinajelivat, ja koko niskan peittävä karhunnahkaharjus oli lan-kien suojana.jana.

Aitan kammiolla säilyttivät vanhat karhunkompeitaan.Sieltä ne tarpeen tullen noudettiin, ja sinne ne taas vietiin tal-teen.

Kovanvaaran karhumiehiä, Oikealla Jeru-ukko. Kianta.

KARHUMIEHIÄ.»Ota, metsä, miehiksesi!»

etsänkävijöitä, erämiehiä, oli joka ta-lossa, ja ampumavehkeet nähtiinriippuvan joka pirtin seinällä yl-häällä laen rajassa. Mutta siellätäällä tavattiin aina joku muitamainiompi eränkävijä, suurmetsäs-

täjä, joka oli ollut kymmenissä kontioleikeissä sekä muutakinmetsänriistaa surmannut satamäärin. Ja niissä vanhan kan-san »mehtuumiehissä» oli oikea metsänhenki, metsä oli syöpy-nyt heidän veriinsä. Saattoivat he, niinkuin Romppas-MikkoHyrynsalmella, vielä vanhanakin kulkea yökaudet metson-soitimessa ja silti päivät raataa muiden mukana. Saattoivathe tuumia, kuten Kypärävaaran vanha metsänkävijä-ukko:»Pyynti se on, joka viehättää... ei sitä kuollutta otustalähtisi neljänneksenkään päästä hakemaan». Saattoi jollekullekäydä niinkin,kuin kävi Lehdon Erkille Hyrynsalmella, kym-menien saukkojen, satojen kettujen, satamäärien oravien jalintujen surmaajalle, että metsä otti hänet, satavuotiaan,lopulta ikimiehikseen: ukko kuoli korpeen, Tapion tanhuviakierrellessään paasikin autuaammille riistamaille,

KARHUMIEHIÄ 109

Kuumimpia entisajan karhumiehiä oli Sotkamon »Kissa-niemeläinen», Lauri Korhonen, neljänkymmenen karhun kaa-taja. Siinä oli mies metsänkävijä, joka kerran pyyntiin lähdet-tyään oli aina menossa, viikkokausittani viipyi eräretkillään,lepäili yönsä metsässä, makaili majoissa, sattui joskus sau-nallekin. Taloon pohjaksuessaan ei ukko käynyt pirttiineikä vienyt suksiaan kartanoon pilattaviksi, hiipi vain sau-naan, teki tulen kiukaaseen, nukahti yösydämen ja aamunkoittaessa taas lähti salolle. Tarkoin puristi ukko van-hasta ruhostaan sen, mikä siitä suinkin lähti. Niinpä oli äijäkerran ajaa hänkkäröinyt villiä peuraa koko päivän, jopa niintiukalle, että lopen uuvuksissa ja verta sylkien saapui illallakotiin ja paneutui pitkälleen ja puheli muorilleen: »jaksat nytistua siinä niin kauan, kun minä tästä lähen»; Siihen uupunutukko vaipuikin ja lähti toisille karhumetsille. Siitä on jo 50—60 vuotta, ja ukko oli kuollessaan kuusissakymmenissä.

Toinen kuulu karhumies oliKinnus-Lassi Kiannalla,Kera-lan kylässä, yli kolmenkymmenen kontion surma, joka elisamoihin aikoihin kuin Kissaniemeläinenkin. Kinnunen olirohkea ukko, jota ei metsä pelottanut. Kerrankin kulki äijäpoikineen oravametsällä ja sattui vereksille karhunjäijille.Ukko nosti kontion poikansa kimppuun, rakensi lujan majan,teki nuotion sen eteen, pani pojan majaan maata; ja itse aset-tui pyssyineen, kirveineen majan aukolle tulijaa odottelemaan.Mutta karhu tulla tomauttikin niin äkkiä, ettei Kinnunenehtinyt siepata edes asetta. Tulen taakse jäi otus irvistelemään,ei uskaltanut yli tulen hyökätä, mutta ei antanut Kinnusenaseisiinkaan tarttua, nosti heti julman mörinän, jos ukko vainaja11elikin asetta. Niin istuttiin vastatusten koko yö,ja aamulla kontio loikkasi korpeen. Uskalsi ukko yksinäänkäydä haaskallekin karhua vahtimaan, eikä edes tarvinnuttalaita, juurikkaperän koloon, lähelle raatoa vain heittäysimakaamaan ja siitä pamautti.

Hyrynsalmellakin, Luvanjarvella, eleli samoina aikoinamainittava karhupekka, Kyröläinen, joka ennätti olla kuuden-toista kontion tapossa. Kyröläinen oli suuri vankka uros,oikein karhu miehekseenkin, yksinäänkin vain kirves kou-rassa uskalsi hyökätäkontion kimppuun. Mutta vaari terästi-kin sisuaan joka kerta kun oli kontion kaatanut: latki sitäverta, joka valui kuolevan karhun sieraimista. Uniinsa saiukko useasti ilmoitukset, mistä käsin karhuja milloinkin olietsittävä.

Parikymmentä vuotta takaperin eli Kiannan Leinokylällä

110KA INUUN MAILTA

Tuomas Haverinen, karhun-kaataja Kuhmosta.

yhdentoista karhun mies, Rais-kion Tuomas, pikkuinen miehenkelleri, mutta sitä kiukkuisempikäymään kuin kiiliäinen kaiken-laisten metsänotusten kimppuun.Ei pelännyt pikku mies karhua,jopa väitti,ettei karhu tapakkaanmiestä. Mutta se olikovin pahoinsanottu. Sillä niin hullusti kävi,että ukko itse sai kontiolta sur-mansa. Oliukko karhua ajamassakaksin poikansa kanssa, kun kon-tio äkkiä syrjästä heittäysi kimp-puun. Poika syöksi keihäällään:tylsä keihäs ei tehonnut, ukkokiireissään pamautti: ei sattunuthengen paikalle. Silloin karhuukkoon käsiksi, heitti hankeen,puri päätä, runteli leukaa ja pi-

teli niin rumasti, että äijä viiden päivän perästä kuoli.Semmoisia olivat entisajan karhumiehet. Mutta on nyky-

polvenkin vanhoissa karhuvaareissa monia sitkeitä ja pelotto-mia korvenkiertäjiä. Kontioiden ja muunkin Tapion karjanvähentymisen takia eivät nykyajan karhupekat ole tietystiennättäneet suurmetsästäjiksi, mutta usean karhun kanssahekin ovat olleet toraisilla.

Mainioimpia vielä elävistä karhumiehistä on TuomasHaverinen, »Levävaaran ukko», Kuhmon Lammasperällä, Ve-näjän rajaseuduilla. Hän on entinen ruunun metsänvartija,74-vuotias hupaisa vanhus. Kuutta, seitsemääkontiota on Tuo-mas ollut hengiltä häätämässä, ja peuroja on hän hiihdellytsatakunnan, puhumattakaan saukoista, näädistä, ketuista jamuusta pienemmästä metsänriistasta.

Sitkeä on ukko ollut, ehkä yhtä sitkeänsinnikäs kuinkonsanaan Kissaniemeläinen. Hän on hiihdellyt rajaseutujenkorpimaat ristiin ja rastiin, milloin tällä, milloin tuolla puolenrajaviivaa, milloin kontion kintereillä, milloin pakenevanpeuran perässä. On erämies väliin viipynyt salolla parikinviikkoa, ettei ole ollut suuruksen hiventä matkassa, suolallaja metsänviljalla vain elänyt.

Pariin erään on Tuomas sattunut metsällisen kanssaaviisillekin. Niinpä kerrankin olivat viiksimolaisen, JussiHeikkisen, kanssa helmikuun hangilla metsänkarjaa hiihtä-

KARHUMlEHIÄ 111

mässälähellä Venäjänrajaa. Hiih-detään, hiihdetään hivutellaanvaaraa ylös, toista alas. Siellä onahon laidassa rytö semmoinen,jota epäillen katsellaan ja arvel-laan, jotta niin on kuin metsähi-sen makuupaikaksikasonnut. Men-nään lähemmin tutkimaan ja ron-kailemaan rytöä. Jo siinä samas-sa Heikkinen humahtaakin kaina-loita myöten jonnekin pohjatto-muuteen .. hätäytyy ja parahtaapahasti, kiroaa ja huutaa apua.Jussin jalkapuoli on joutunut kar-hun makuukammioon, ja kam-mion eläjä on käynyt vihaisinhampain häiritsijänsä kantapää-hän. Joutuu siihen Tuomaskin,ja saa kiskotuksi toverinsa ylös.

Jussi Heikkinen, kuhmolainenmetsänkävijä pajatöissä.

Mutta hirmuisena ryöpsähtää karvainen kuvatus hangen alta,hyökkää Tuomaan kimppuun ja paiskaa hänet alleen, ja pu-nainen kita iskee säälimättömät purimensa Haverisen pyssyn-tukkiin ja peukaloon ja käsivarteen ja otsakulmaan. Muttasiihen jo taas Jussikin ehättää apuun ja rupeaa sompakeihääl-lään pistelemään karvaturkin takaisia sillä menestyksellä, ettäpeto pelästyy ja laukkaa pakoon. Pakenijan jälkeen pamaut-taa Jussi vihaisen panoksen, mutta se vain uudelleen suutut-taa karhun, niin että se pyörähtäätakaisin ja toistamiseen käykimppuun. Vaan sillä välin on Tuomaskin taas kohonnutkinoksestaan ja pyyhkäissyt veren pois silmiltään, jahän vuo-rostaan ojentaa pyssyn ja ampaisee päälle yllättelijalle sem-moiset tuliaiset, että siihen sen vihat ja vaivat loppuvat.

Mutta pesästä kuuluu vielä murinaa. »Vieläköhän sielläon toinen paholainen?» arvelevat ukot, käyvät penkomaan jalöytävät pesästä pentupahasen. Tuomas tuumii, että otetaan,peijakas, elävänä matkaan, mutta Jussi murahtaa: »piru tuleepirun pojasta!» ja keihästää.emonsa vieressä vikisevän pörrö-turkin;

Saalistaan ahkiossa raahaten, toinen nilkuttaen, toisellapää ja käsi käärerepaleissa, saapuvat ukot ihmisten ilmoille.Vuosikauden saavat karhumiehet vammojaan potea, lääkäriäkun ei ole pahaksi turvonneita haavoja hoitamassa. Akon-lahdelta, rajan takaa, noudetaan Röhelönlivana tietäjöimään,

112 KAINKUN MAILTA

Mikko Piirainen, kuhmolainenkarhumies virsunteossa.

ja hän manaa metsänvihat poissekä hoitelee haavoja.

Eikä tämä ole ainoa kerta,kun Tuomas on karhun kanssaollut niin lähetyksin, kourakoe-tuksilla. Sattuu taas muuta-masti, kun ukko hiihtelee peuranjälkiä, että kontio yhtäkkiä syök-sähtää pensaan takaa kimppuun.Ei ennätä hiihtäjä edes ampua,mutta pyssyn perällä roimauttaa,niin että peto siitä »häpee» japake-nee metsään. Mutta Tuomas rien-tää jäljessä kyytimiehenä ja ajaa,kunnes saa kontion »kuorituksi».

Mutta kerran otti Tuomaanoikein tiukalle. Läksi ukko taaspeuranhiihtoon, vain päiväpalaleipää laukussa, ja peura, villi

menijä, hiihdätti häntä aina Venäjän rajoja myöten, hiih-dätti päivän, toisenkin, eikä sittenkään laskenut kunnon am-pumavälille. Yönmakasi ajomies nuotiolla, ja toisen päiväniltana saapui hän niin nälkäisenä ja niin uuvuksissa Kivikiekintaloon, ettei kieli ollut suussa liikkua,eikyennyt edes syömään,palasen leipää kun haukkasi,niin jo kellahti pitkälleen Muttajo aamulla oli äijä ennallaan, ajoi vielä senkin päivän ja saa-vutti saaliinsa Riihivaaralla, Roukkulan taipaleella. Sielläukko »valkaisi» peuran ja kantoi hiihtäen selässään Kivikiek-kiin, monen neljänneksen matkan.

Tätähiihtoaan kaiukko muistaa, kun kertoessaan peuran-ajon ankaruudesta sanoo: Kun näet peuran, niin ala hiihtää,jahiihä,niin, että veren syljet iltasella, etkä luulisi enää aamuanäkeväs».

Tyhjin käsin on Tuomas aloittanut elämänsä Levävaa-ralla. Pyssy ja koira, akka ja pata ja kolme lasta olimiehellävain elämisen alkua, kun vaaralle kapusi, ja asuntona olialussa vain kurja yksi-ikkunainen savupirtti. Nyt on vaarallajo hyvänpäiväinen salotalo, jossa ukko poikansa luona elelee.

Haverisen metsästystovereita oli jo mainittu Jussi Heik-kinen Viiksimosta, kymmenien peurojen hiihtäjä hänkin jakarhujen kaataja, miehevä ukko, totinen raudan takoja, syn-kän sydänmaan talon asuja. Toinen eränkäyntikumppani oliKivikiekin ukko, tietäjä, metsänväen nostaja, jolla aina oli

KARHUMIEHIÄ 113

»varat» mukanaan, ja lisäksi vielä teki muurahaiskeoissa temp-pujaan. Hän pyysikettua, kaatoi peuraa ja otti osaakarhun-kin tappoon.

Kuhmon Jonkerinperukan parhaita metsämiehiä on MikkoPiirainen, »Matovaaran Mikko», noin 70-vuotias puheliastietoniekka, kansan paranteli]a ja hierojaukko. Kahdeksankarhun surmatyössä on Mikko häärinyt, »kuorinut» nelisen-kymmentä peuraa, joukon kettuja, saukkoja sekä näätiä.Ensimmäisen karhuotteensa teki Mikko jo kuudennellatoistaikävuodellaan: kohtasi äkkiarvaamatta metsässä mörön jaampui sen ketturoimaan. Karhu selvisi siitä kuitenkin jalaukkasi metsään, ennenkuin poikanen sai pyssynsäuudestaanpanokseen, »ja sillä tiellä on se vieläkin». Korkealla vaarallaelää Mikko kuin mikäkin korpien valtias, ja äärettömät siintä-vät salot levittäytyvät peninkulmittain joka suunnalle kauasKarjalankin puolelle. Eipä ihme, että ne ovat vaaran eläjääpuoleensa houkutelleet.

Kiannan mainioita metsänkävijöitä taas ovat Kovan-vaaran Seppäset, kokonainen Kovan rykmentti, 75-vuotiasJeremias, kolmen veljenpoikansa, Antin, Ollin ja Matinkanssa.Kovalaiset ovat vanhaa karhunkaataja-sukua, miespolvia asu-neet karhumailla, korkealla Kovallavaaralla, Ruhtinansalmenperukoilla, lähellä Venäjän rajaa. He ovat olleet myöskinseutunsa parhaita myrrysmiehiä, jotka ovat osanneet kylläerämiehen temput ja erämiehen loitsut, vielä metsän nostaa,metsän asettaa, japanna metsän kulkemaankin. Niitä vanhan-väen erämiehiä on vielä Jeru-ukko, »Kovan Jeru», pienoinentuikeannäköinen äijänkääkkä, karhuvirsien laulaja ja seitse-män karhun surmaaja. Jeru kyllä vielä on karhunpesälle men-nessään muistanut loitsut, ryypännyt karhunsappiviinat sekäkimppuun yllättelevän kontion »häpäissyt» huutaen: »Älä,jumalanvilja, päälle tule!» Ja on ukko vielä ollut näkemässävanhankansan karhunpeijaisiakin.

Monissa karhutappeluissa ovat Kovanvaaran nuoremmatmiehetkin heiluneet, kuka parin, kolmen, kuka seitsemän,kuka kymmenenkin kontion kaadossa. ,Mutta vanhan Jeru-sedän tietoihin ja taitoihin he eivät enää usko, vaan luottavatenemmän uudenaikaisiin, takaa panostettaviin kivääreihinsä.

8 — Kainuunmailta

Saaren talon ranta. Rannalla nuottakota. Kuhmo, Lentua

KALASTUKSESTA.»Ota onki, niele neula

koppova kovera rauta!» 1

ärvekkäässä Kainuun maassa on kalastuksellaaina ollut elinkeinojen joukossa varsin suurimerkitys. Suolakala oli pitkän pirtinpöy-dän alituinen särvin, kapakeitto tavallinentalvisen ajan ruoka, ja tuoretta kalaa syö-tiin hyvin useasti, jopa kesäkautena harvase paiva

Viljavat kalavedet houkuttelivatkin monen erämiehenkorpeen järven rannalle elinijäkseen asettumaan. »Kalanpyynnin tähen on tälle paikalle tultu», kuulee usean ukon sano-van asuinpaikastaan.

Eipä silti, että järvenrannan eläjä olisi ollut sidottu pyytä-mään yksinomaan kotijärvestään. Kalavedet olivat yhteisiäjakalastus vapaata. Jokainen sai pyytää,mistä halusi jamissäjärven tapasi, kunhan ei vain mennyt heittämään pyydyksiäänihan toisen -pellon alle, »se kun oli vähän sitä rantaoikeuttaolevinaan». Peltojen lähimailla olevaa umpilampea myöskin»vähän omakseen rajoittelivat». 1

KALA STUKSESTA 115

Niin voitiin entisaikoina käydä kalaretkillä kaukaisillakinjärvillä. Ristijärven rikkaat Toloset tekivät syksyisin pyynti-retkiä aina Kiantajarvelle asti ja, jos eiKianta kylliksi antanutmujetta, palattiin pois ja mentiin kokemaan Oulujärveä, jossaTolosilla oli toinen syysnuotta. Suurilla Kiannan selillä kävi-vät koko laajan korpiseudun asukkaat kalalla. Niin Hyryn-salmen Kypärävaarasta oli siellä muinoin oltu sekä verkko-pyynnissä että nuotanvedossa. Sitten oli vielä erikoisia kala-vesiä »kylliksi ite kullekin seuvulle». Hyrynsalmen moision-vaaralaiset esim. kävivät kalalla Mikittä- ja Luvanjarvilla,Kuhmoniemen kirkonseutulaiset ja juttuanvaaralaiset souti-vat pyydystelemään Lentuanselille, Sauna- ja Lapinsalmille,Vuokinperukan saariVaaralaiset kävivät nuotalla Salmijär-vellä ja Kevättijarvella.

Ukkovaarien aikoina oli vielä pyydetty kalaa,katiskoita,ikivanhalla pyydyksellä, jota sanotaan jo lappalaistenkinkäyttäneen. Hyrynsalmella kerrotaan niitä rakennetun metsä-lampeihin, ja »ne oli kaikkein ensimmäisiä kalanpyydyksiä,niillä ovat esivanhemmat monta miespolvea takaperin jo pyy-täneet». Petäjästä kiskotuista liisteistä oli lyötyjärvenpohjaan,vähän matkan päähän rannasta, pyöreähköaulake, ja rannastarakennettu, samoin liisteistä, aitaus aulakkeen nieluun. Liis-teet oli vitsastettu toisiinsa. Ratiskoon joutuneet kalat olisitten ammennettu verkkokauhalla.

Vanhoilta periytynyt alkuperäinen kalastustapa oli kuri-koiminen. Syksyllä kierän jään aikana mentiin kirves kourassajärvelle ja, kun nähtiin kala jään alla, iskettiin kirvespohjallajäähän,niin että »kala meni tyrmään». Sitten kiireesti, ennen-kuin kala ehti selviytyä, hakattiin avanto ja korjattiin saalis.— Vanhanväen koukkupyyntejä oli nokkanen: suuri rauta-koukku vaskilankaisessa peräimessä. Siihen pantiin täyksikala, ja koukku kiinnitettiin rihmalla järvenpohjaan lyötyynvaajaan. Nokkasella oli entisaikoina Hyrynsalmen Luvanjär-vestä saatu oikein suuria haukejakin.

Suippu Säräisniemeltä.

116 KAINUUN MAILTA

Vanhankansanpyydyksiä olivatmyöskinpuisetmer-rat, joita vitsavar-voista taikka puu-suikaleista tuohi-tai juurisiteillä ni-dottiinkokoonsuip-poperäisiksisurma-säkeiksi. LeveästäMerta Säräisniemeltä.

suusta ohjasi sisään nielu, mutta ulospääsyn estivät nielunteräväkärkiset »piipukat». Pieniä mertoja sanottiin pyr-reiksi1 ja suiftuiksi* isompia pöhniksi.1 Kutuaikoina saatiinniillä siikaa, särkeä, madetta ja ahventa. Tehtiin järvenpoh-jaan, liejuisiin rantapuoliin, havustus, johon kalat uivat kute-maan ja siihen laskettiin pyydykset. Mateita varten laitettiinjään alle oikein pato: hakattiin jäähän rako, työnnettiin sei-päistä aitaus, ja aitauksen aukkoon laskettiin merta.

Tuohustuskin oli ikivanhoja pyyntikeinoja. Syksyn pi-meinä öinä, Mikkelin ja kekrin välillä, soudettiin koskelle.Veneen kokkaan oli vitsavaululla kiinnitetty puuvartinenrautakoura, parila, jossa tervasjuurikoita palaa loimotti.Toinen mies työnteli sauvoimella hiljalleen perästä, toinenkokassa väkäpiikkinen rautahaarukka, arina, kourassa var-toili kalaa. Kun kokkamies näki lohen jonkun kiven suo-jassa lepäilemässä, porautti hän äkkiä aseensa kalan niskaan.Monesti myös saatiin väkäpiikit kurauttaa pahaa aavistamat-toman hauen selkään taikka siian tai harrin niskaan.

Mutta kaikkein tavallisimpia ja parhaimpia kalanpyy-dyksiä oli nuotta, jota myöskinoli jo vanhoista ajoistakäytetty.Se oli suuri kallis pyydys, kymmenin, sadoin sylin »ympäriinsä»mitaten. Se valmistettiin kotona, itse kehrättiin liinaisetlangat ja talvikausina kudottiin ja köysitettiin. Iltaa aamuasitä pisteltiin, ja vanhat äijät istuivat yletaikojaan käpy jakalvoin kourassa.

Joka talossa tarvittiin ainakin pari nuottaa: syysnuottaja kesannotta. Syysnuotta oli isompi, satakin syltä pitkä,pitempikin sinloineen, kaikkineen, kesänuotta oli vain 60— 70syltä. Korkeuden eli alavuuden määräsi järven syvyys, suuriKiantajärvi esim. vaati yhdeksää kyynärää alavan nuotan,mutta Luvanjärvessä Hyrynsalmella riitti seitsemän kyynä-rää. Siuloissa oli ensin harvat, sitten kalimet, rinnat ja perän-hartiat, ja viimeksi seurasi perä, jonka pituus oli gg— 10 kyy-

KALASTUKSESTA 117

Nuotta uluilla ja nuottaveneitä. Kuhmo. Änättijärvi

närää. Nuottaköydet punottiin petäjänjuurista taikka tuohesta.

Kesällä käytiin iltasin nuotalla särvintä vetämässä jasaatiin kaikenlaista kalaa. Mutta Perttulilta alettiin vetääsyysnuottaa, ja sitä vedettiin niinkauankuin sulaa vettäriitti. Saatiin taas kalaa kaikenkaltaista, mutta ennenkaikkeasaatiin muikkua ja norssia. Niitä keitettiin japaistettiin, niitäkavattiin ja suolattiin talven tarpeiksi. Kaksin, kolmin neli-koin suolattiin pieneen perheeseen, mutta isossa väessä tar-vittiin tynnyrimäärin. Kuustolassakin, Kiannalla, oli talvenmittaan pohjattu 4.0:11 kapan suolakalatynnyri ja Kypärävaa-ralla puolitoista tynnyriä. Ahkerasti oltiinkin myöhäisinäsyys-päivinä nuottaa kiskomassa, väliin vetää kirmattiin aamustailtaan asti. Kuuteen apajaan ehdittiin päivässä, kun summa-vedolla heitettiin, mutta, jos saatiin käestää — kun oli kaloja,niin että heti voitiin heittää uusi apaja — ehdittiin kiskaistauseampiakin.1 Mutta päiväsydämen aikana ei nortta eikämuikkua saatu. Niillä oli silloin juuri haudanaika, pitivät etto-netta syvissä haudoissa ja vasta iltapuoleen kohosivat mata-lammille pohjille. Kaksin venein, kaksin miehin kummassakinveneessä, oltiin nuottaavetämässä. Toiset olivat nuottaahoita-massa, toiset soutu- ja apumiehinä. Viimemainittuun toimeenkykenivät kyllä naiset sekä puolikasvuiset pojat ja tytötkin.

118 KAINUUN MAILTA

Useasti oli kalamiehillä yhteinen nuotta, sehän oli kovinkallis yksin laittaa. Kaksi, kolmekin taloa saattoi kuulua sa-maan nuottueeseen, ja niin oli nuotta »kaksi»- taikka »kolmi-yhteinen». Kaksi osakasta voi omistaa nuotan, niinettä olivat»puoliskolla» kumpainenkin, taikka taas siten, että toisella olikolme neljännestä, toisella vain yksi. »Kolmiyhteisessä» pyy-dyksessä voitiin kaikin olla tasaväkisinä taikka oli isoisimmallayksinään puolisko, toisilla toinen tasan. Nuotanvedossa ol-tiin osansa mukaan: puoliskon omistaja varasi kaksi miestä,neljänneksen mies pääsi yhdellä. Sen mukaan jaettiin saaliskin.

Yhteisnuottia oli aikoinaan ollut Puolangan Puokiovaaran Väisäsillä, Puokiojärvestä olivat sillä pyydystelleet.Samoin olivat Kuirinniemeläiset ja Jylhäläiset vetäneet yhteis-nuottaa Vihajärvessa, niinikään Niskalaiset ja Ryyhtäläiset.

Toisinaan ottivat nuotanomistajat, kun ei oma väkisattunut joutamaan, kalalle apumieheksi jonkun sivullisen.Saaliin mukaan apulainen sitten palkittiin kaloilla. Joskusvielä nuotattomat pikkueläjät saivat luvan omin päinsä käyt-tää naapurin nuottaa. Saaliistaan tuli silloin lainaajien antaapuolet nuotan omistajalle.

Nuottaa ei kyllä sopinut lainata kenelle hyvänsä, ei aina-kaan kateelliselle naapurille: saattoi, hyväkäs, sen pilata. Sa-moin ei myöskään saanut saalistaan näyttää vieraalle, sala-puolisin piti se saatella kotiin, jopa saunassa siivotakin. Sa-nottiinkin:

»Kaippain kalaerät.»

Vielä vähemmin sai saalista antaa kateelliselle, pahansuovalle.Voi käydä niinkuin Kuustolassa Kiannalla: annettiin kulkuri-äijälle kalaa, ja äijä istui tallin kynnykselle sitä syömään.Miten siinä ukko lienee pelehtinytkään, talli kun oli kolman-nella sijallaan, mutta sen teki, jottapani »kauniinhevosenväen»nuottaapainamaan. Ja niin jykeä oli sitten nuotta, jotta eitahdottu saada millään ilveellä ylös. Eikä päässyt se piloista,ennenkuin etsittiin pilaaja-ukko, lyötiin verille, otettiin vertatappuroihin ja tappurat työnnettiin nuottaan. Mutta jos nuo-tan kitaskivessä oli käärmeenpää, sisiliskon pää, yösiivikko jahopearaha, taikka nuotanperään oli kätketty nyyttiin koski-kara, niinei saatusitä pilatuksi, eikä sen nuotan jäljiltä samanapäivänä toinen nuotta vetänyt kalaa.2

Verkkoja käytettiin myöspaljon. Keväällä kudun aikanapyydettiin harvoilla potkuilla haukea sekä hienommilla särys-verkoilla eli säryksillä särkeä rantasaraikoista ja pohjaan laite-

KALASTUKSESTA 119

Verkkoaitta HyrynsalmenMoisiovaaralta. Aitta rakennettuv. 1690, ja on ollut ennenmetsäaittana.

tuista havustuksista. Syksyisin saatiin tilleillä muikkuverkoillamuikkua mataloilta karikkorannoilta sekä siikaverkoilla siikaajärvistä ja jokiloista. Soutajan avustamana verkot laskettiinja koettiin, mutta tyynellä ilmalla saattoivat tottuneet kala-miehet hoitaa verkot yksinäänkin.

Rysä on nuorimpia kalanpyydyksiä, »se on vastamyöhem-min opittu». 3 Sillä pyydettiin keväisin haukea, ahventa, särkeä.Luhdille, rantaheinikkoihin, lahdenperien likapohjiin, lasket-tiin kevättulvilla rysiä aitaverkkoineen haukien surmaksi;purojen suista saatiin särkeä ja ahventa.

Onkea ei kovinkaan paljoa käytetty. Jotkut vanhat vaa-rit olivat kyllä ahkeria onkivapa kädessä istumaan sekä poika-set kartanpiistä käännetyllä koukullaan kaloja narrailemaan.Messinkineulasesta myös monesti onki taivutettiin. Parhaankoukun sai, jos pyhänä.papin saarnatessa istui kirkon kynnyk-sellä, ja sujautti neulasen koukuksi, ja sitten leikkasi vavansemmoisesta puusta, jossa oli yksiltä juurilta lähtenyt kolmevarpaa. Sitten kun meni ongelle ja sanoi:

»Kala minulle,minä pirulle!»

niin lähti Vetehisen karjaa sen kuin kehtasi ottaa.5Uistimia on jo kauvan aikaa käytetty. Itse niitä ennen

valmistettiin messinkilevyistä ja vanhoista kuparirahoista, jasaatiin niilläkin älyttömiä kaloja.

KAINUUN MAILTA120

Sumsan ukko nuottakodassaan.

Vanhat kalamiehet, ikänsä kalaa pyytäneet, ikänsä veden-viljalla eläneet, tunsivat kyllä Vetehisen karjan tavat ja tiesi-vät, mihin pyydykset milloinkin oli laskettava, mistä nuottaamilloinkin vedettävä, sekä senkin, milloin kala makasi hau-dassa, milloin taasoli liikkeellä, ja vielä,milloin jamissä mikä-kin kala kutupaikoillaan kisaili. Hartaina monet vanhat äijätmenivät kalajarvelle. Saattoivat he turvautua vanhoihinjumaliin ja pyydellä:

»Vellamo, veen äiti,anna mulle ahvenia,pistä piikkiselkäisiä!Souva, souva, soutajainen,vetele vetelijäinen,jotta hauki saataisihinkoskesta tulisen korvan,pyhän korvan pyörtehestä!»4

Tavallisimpia Kainuun vesien kaloja olivat ahven, hauki,särki ja muikku. Ahven, kyrmyniska, oli kutuhommissaankeväällä jo poreen aikana, ja silloin sitä ahkerimmin rysillä javerkoilla ahdisteltiin. Samaan aikaan kuin ahvenella oli hauel-lakin kutunsa, se nousi virtoihin ja kevättulvaisille rannoilleja joutui kalamiehen pyydyksiin. Särkikin kuti keväällä;silloin kun lehti oli hiirenkorvalla,oli se täydessä toimessaan.

KALASTUKSESTA 121

Mutta muikun kutuaika sattui vasta syksyllä kahtapuoltaMikkeliä. Silloin se parvittain nousi mataloille karikkoluo-doille, ja kalamieskin kiirehti sinne pyydyksineen.

Pyydettiin ja saatiin paljon muutakin kalaa: siikaa,säynäjää, lohta, hartia, madetta, nortta, kiiskeä, seipeä, salak-kaa. Siikaa saatiin enimmin syksyllä kutuaikana, pienempääkalikkasiikaa, mikä kuti järvissä Kaijanpäivän tienoissa, sekäisompaa lautasiikaa, joka kuti joissa Mikkelistä aina marras-kuun loppupuolelle. Samoihin aikoihin oli myöskin lohellakutuhommansa. Mutta keväällä, jäiden liikkuessa,hääri kutu-kalana harri, jota koskista pyydysteltiin, samoinkuin seipikin,joka koskipaikoissa toisinaan ihan puurokattilana poristeli.Keväisille sulille ennätti kiiskikin kutemaan ja joutui kala-miehen pyydyksiin rasvaisen kukon sekä kalakeiton ainek-siksi. Nuottaan se hätäytyi parhaiten iltahämärissä. Vielänorrellakin, kuoreella, oli keväinen kutunsa, aikaisin, jäidenvasta liikkuessa, ja salakka hääri yön aikoina koskella, muttapäiviksi lasketteli suvannolle lepäilemään. Mutta made pitiyksinään omat aikansa, se kutikylmillä sydänkuilla, kynttelinja Matinpäivän välimailla, nouseskellen silloin jokien suihin.

On sitten vielä joitakuita kaloja, joita vain aniharvoinsaadaan. Kuhaa tavataan vain Oulujärvessä ja Sotkamon ve-sissä sekä korkeimmillaan Puolangan Auholla,' Kolhaman-järvessä. Kuhmossa ja Kiannalla »ei sitä ole olemassakaan,eikoskaan». Ankeri on kerran saatu Lentuan selältä, Huotari-ukko sen sai, pari kyynärää pitkän loikertelijan. Toiset eivätuskaltaneet siihen koskeakaan, mutta ukko, joka oli ennenkinnähnyt semmoisen kaupungissa, nylki sen ja söi ja teki nahastatuppivyön. Lahna on harvinainen kala. Puolangalla sitä jos-kus tavataan Aulion Luppajärvessä ja Puokion seuduilla Pil-tungissa, Hyrynsalmella kirkonseuduilla, Mustassa]ärvessä, jaKuhmossa on lahnaa joskus saatu Lammasjärvestä, Lutjan-ja Ontojärvestä. Mutta Saunajärvessä ei sitä enää ole eikämyöskään Kiannan vesissä. Ennen on lahnaa kyllä joskus»imeeksi saatu» Lentuan järvistä sekä Kostamuksesta ja Viek-sillä Lahnasesta, jaon muuan Lahnasjärvi Kiannallakin,muttane ovat jo kaikki lahnattomia. Umpilammista käyvät poika-set joskus ongiskelemassa koureja. Niitä on tavattu esim. Puo-langan Puokion seuduilla Kapustalammessa.

Vanhaan hyväänaikaan oli joskus saatu oikein emäkaloja-kin, sellaisia kuin Luvanjarven kolmikyynäräiset hauet. Neljäoli niitä aikoinaan saatu: Kypärän äijä yhden, Ollilan Sih-vertti toisen ja Paavo Kemppainen kolmannen ja neljännen.

122 KAINUUN MAILTA

Vielä mokomamman hauenoli Pötky-vainaja tavoittanutPuolangan Kuorejärvestä. Seoli tarttunut koukkuun ja ve-tänyt ukkoa veneineen kolmekertaa ympäri järven, sittensyöksynyt jokeen ja äkämyk-sissään mennä hujauttanutkolmen myllyn lävitse ja vii-meksi tormannutmatalalle ka-Auskari Kiannalta.

rikkorannalle, johon oli tarttunut. Suuri oli ollut Ristijärvenkm hauki, niinkuin kerrotaan:

»Oli ennen Uittijärvess' suuri hauki,se ui lahesta lahteen,niemestä niemeen.Se saatiin,ja selkäluista tuli hyviä kampoja,nahasta hyviä rekiveltejä.»

Lehmisavu.

KARJANHOIDOSTA.»Pimputa, pamputa, paimenpoika,

tuo sinä lehmät kotiin.»*

arjanhoito oli parhaimpia elämänylläpitäjiä, karjanvilja pöydänparhaita syötäviä,sen avulla hal-

N lavuosinakin saatiin karkea petä-jäinen painumaan alas. Karjastasaatu liha oli metsänriistalle hy-

vana lisänä, kotilampaitten villoista valmistettiin sarat, jakotikarjan nahoista ommeltiin kengät ja turkit.

Lehmiä oli parhaissa taloissa parikymmentäkin, tavalli-sissa toimeen tulevissa seitsemän, kahdeksan, kymmenkunta-kin, mutta pikku taloissa elettiin viiden, neljän, kolmenkinkantturan varassa. Lisäksi kuului lehmäin seuraan vieläjoukko joutilaita: vasikkaa, hiehkonuorta ja sonnia. Tavalli-sesti oli talossa kolme sonnia, niistä vanhin,kolmannella oleva,joutui syksyllä teuraspenkkiin, toisella oleva syötettiin sonnin-toimia varten ja kolmas, viimevuotinen vasikka olikasvamassa.Teurastetun sijaan taas talvella varattiin uusi jälkeläinen.

Jo vasikkana olivat lehmän ristiäiset, annettiin nimi. jokosyntymäpäivän mukaan, taikka värin, ko'on, muodon, taikka

124 KAINUUN MAILTA

jonkun erikoisen tapauksen mukaan, taikka vain muutenmukava kutsuma keksittiin. Vanhoja hauskoja nimiä olivatuseimmat. Syntymäpäivästä johtuneita oli: Sunteri, Maa-tikki, Manteri, Tiistikki,Keslikki, Torslikki, Perjakka, Laakeri,Laukanen,Lauleri, Pyhikki, Juhlikki ja Aprilli. Värin mukaansaatiin nimiä: Hiilikki, Kirjo, Kyyttö, Lumikki, Maitopää,Musiikki, Pulmunen, Pulmikki, Pulmi, Punakorva, Punikki,Päivikki (valkea), Rusko, Räykönen (iso kirjava), Tiilikki,Tähikki, Valkuna, Valkupää, Valikki, Vallikki ja Yötikki.Ko'osta ja muodosta keksittiin esim.: Elehvantti, Ihana, Korea,Kaunikki, Nuppa ja Maanmuori. Sattuman aiheuttamanasaatiin esim. Erröös — , huonemies tappoi talon vasikan ereh-dyksestä, »errööksenä», omanaan ja antoi sitten omansa si-jaan — ,Reistikkiä »oli reistattu, jääpiköelämään». Sitten olitavaton paljous nimiä, joita oli vain ilman aikojaan annettu,lintujen ja hyönteisten, kasvien, kukkien, marjojen ja hedel-mien nimiä sekä kaikenlaisia somalta soinnahtavia nimityksiä,jotka osoittavat, miten hellästi kainuulaisemäntä olikarjaansakiintynyt. Semmoisia oli Lintunen, Kyyhkynen, Alli, Sirkku,Sirkka, Sirkuna, Mettinen, Mesikki, Palmu, Palmikki, Lehikki,Kumina, Kukkanen, Karjankukka, Onnenkukka, Ilokukka, Kuk-keri, Lemmikki, Ruusu, Kullanruusu, Helakruusu, Mansikki,Muurikki, Omena, Viikuna, Visku, Pomeranssi, Rusina, Vil-jakka, Vilkuna, Virkuna, Verkuna, Helmikki, Helinä, Heluna,Hertta, Kuulikki, Ristikki, Nyyrikki, Mielikki, Juhtikki, On-nikki, Ensikki, Piirikki, Muutikki, Pessakka, Lupukka,Pisara,Vimpele, Letkuna, Ruutana, Alku, Hilkku, Seikku, Tuisku,Leiju, Luppa, Vohla, Kuleri, Manijeri, Luto, Pomi, Pomppa,Vepsä ja Hopitenka.

Härkävasikallekin pidettiin jonkunlaiset ristiäiset, annet-tiin nimeksi esim. Jehu, Tellu.5

Paljon antoi karjan hoitaminen naisväelle työtä,varsinkintalviseen aikaan, kun »piteet» oli navettaan ruokittava.

Jo heti ylös noustua piti karjanhoitajan lennättää tulikarjakodan muurin alle haudevettä lämmittämään, sittenpäivän kielessä mentiin navettaan, jossa ensi työnäoli sonnanluominen. Puulapiolla työnnettiin loori puhtaaksi ja luomisetheiteltiin ikkunasta tunkiolle. Sen jälkeen vasta lehmät edus-tettiin,5 otettiin pois, mitä oli jäänyt heinistä ja oljista törkyälehmäin eteen, ja annettiin karjalle kuivaa ruokaa: rukiin olkiaja hiukan heiniä lypsämättömille, pelkkiä heiniä maidonanta-jille, taikka myös jäkälää ja lehtiä. Samalla pantiin lehmillevuoteiksi havuja sekä edestä otettuja törkyjä.

KARJA NHOIDOSTA 125

Lehmien syödessä einesannostaan toimitettiin aamulypsy.Oli lypsinkiulut, joihin maito vedeltiin, ja kiuluista kaadettiinisoon kannelliseen lypsinpönttööntai lypsinsaaviin, jolla maitokannettiin korennoksissa maitohuoneeseen. Kevätpuoleenkävi emäntä itse lypsämässä kellokkaan, ettei karja sittenkesällä niin vierastaisi, kun väen ollessa heinäniityllä kokotalous oli yksin emännän hoidossa.

Lypsämisen jälkeen annettiin karjalle haude. Ruumenta,lehteä, jäkälää, heiniä pantiin ammeeseen ja kynää myötenlaskettiin kodasta varia vettä päälle. Vesi vietiin sitten ämpä-reillä eläimille juotavaksi ja muu törky annettiin syötäväksi.Paikoin kuorittiin talven joutavina hetkinä »pihlaita» ja kuo-ret pantiin hauteeseen, jotta maitoon tulisihyvämaku. Suolaaei raahdittu käyttää eikä hiojin jauhojakaan. Mitä makualienee maitoon antanut ihmislailta, mutta hauteenhöystönäsitä aivan yleisesti käytettiin »yli koko tämän kihlakunnan jakoko maaherran läänin. Ihan joka talossa ja joka mökissä,kellä vain lehmä oli, keitettiin että ökisi.. Luultiin, jotta eilehmät elä, jos eivät sitä saa». 5 Talvella lapioitiin kylmetty-neet nurkantaukset ja väännettiin kodan muuripataan ja kei-tettiin, »että ökisi». Oikein mielissään lehmät söivät ja joivatja lypsivät hyvin, ja olivat komeita ja lihavia. »Kellä vain olihyvästi antaa, sillä komeimmat lehmät ja parhaimmat lypsä-mään.»5 Parikymmentä vuotta takaperin oli tällaista haudettavielä valmistettu, ja ehkä vieläkin jossakussa syrjäisessä pai-kassa Pellonhöystöksiei nurkantakaisia käytetty — eivätkäolisi riittäneetkään.

Hauteen päälle annettiin karjalle vielä olkitukko jaheinä-vihko, ja niin oli karjan aamuruokinta toimitettu. Siitä jou-tuivat lehmät lepäämään jamärepalaansapuremaanpuolillepäi-ville asti, ja naiset pääsivät pirttiin maitoa käsittelemään sekäaamiaiselle. Silläkaikki oli saatavavalmiiksienneneinesateriata.

Päivällä 12:ntienoissa käytiin karja puolistamassa. heiniäja ohranolkia annettiin kaikille sekä joutilaille että lypsäville.Ja taas kahta käydessä mentiin iltajuotolle, jolloin navetta luo-tiin, ja karjalle taas annettiin haude sekä samoinkuin aamulla»evustettiin». Illalla jo neljän paikkeilla navetan eläjät illas-tettiin orjilla ja heinillä, ja lehmäin syödessä toimitettiin ilta-lypsy. Sitten jätettiin karja pitkän talviyön haltuun,pimeänyön pimeään navettaan olkiaan, heiniään vääntämään.

Syksyllä, luin melkein koko karja oli »ummessa», syötet-tiin enemmän olkia, mutta kevätpuoleen tulivat hemäisemmätateriat, ainakin maidonantajille.

126 KAINUUN MAILTA

Lehtinapa Kuhmosta.

Syksypuoli olikin talossahyvin kuivaa, miltei ainoanalehmällisenä oli ammeitten »ha-panta». Mutta kevätpuoli olikarjanviljaisempi, silloin, aina-kin Matinpäivältä alkaen, leh-mät toinen toisensa jälkeen va-sikoivat ja rupesivat antamaanmaitoa. Silloin saatiin ruoka-pöytään viilit, voit, maitopii-mät, maitovellit, ja makujuus-tot. Lehmän poikiminen olitärkeä tapaus, ja lehmä oli,niinkuin ainakin synnyttäjä, tu-lella ja raudalla varattava kai-

kilta pahoilta. Ennenkuin lypsäminen toimitettiin, kiersiemäntä lehmän päresoihtu vasemmassa, kirves ja puukkooikeassa kädessään, teki kirveellä kolme ristiä lehmän selkäänja kärventeli utarien karvoja, sitten heitti kirveen ja puu-kon koko viikoksi parrenperään. Juomaveteen keitti emäntävelliä padallisen ja pyyhkäisi siihen luudalla navetankatostahämähäkinverkkoa ja antoi juoma-astian lehmälle »läpi lin-nan»: työnsi sen haarainsa välitse.5 Piertanoheiniä oli varattulehmälle poikiniisheiniksi.

Olkia, niittyheiniä, lehtiä, jäkäliäkin syötettiin karjalle.Lehtiä varattiin talveksi pari, kolme, jopa kuusikin tuhattakerppua. Monin päivin kävi koko talonväki niitä kesällä,ennen heinäntekoa taittamassa, toiset löivät puuta maahan,toiset katkoivat oksia kerpuille. Lehtikerput ladottiin viis-sataisiin haasioihin, riukusuoviin, taikka varrassuoviin, taikkapieniin pyöreisiin lehtinapoihin.2 Mikkelin aikoina kaavittiinharavalla kankailta jäkäliä ja kanniskeltiin vasulla viidenseipään varaan tukkuihin eli pantioihin.2

Mutta keväällä, talven pitkistyessä, kesän tulon hiljas-tuessa, rupesi monen navettaa jo ruo'anpuute ahdistamaan,kontu ja törky kun loppuivat. Neljä häkkiä heiniä ja mittaolkia piti varata joka lehmälle, mutta se ei aina riittänyt. Sil-loin täytyi lähteä kaapimaan sulilta kankailta kanervia jajäkäliä sekä raastamaan soilta heinäinkuloja, ja niillä nälkäistäkarjaa kostutella. Jopa täytyi joskus lehmätkin laskea laitu-melle, suon selille hyyhmän sekaan.

Kesällä ei karjanruokinnasta ollut kovinkaan paljonhuolta.Laskettiin vain hatasarvet, paimen perässään, metsien soilta

KARJA NHOTDOSTA 127

Karjapaimen Kiannan Vuokilta.

ja ahoilta itse hakemaan syötävänsä. Ja sitten odotettiinkarjaa illalla lehmisavulle, joka oli turpeista ja lasturoskastalaitettu kytöstämään kesantopellolle kyhättyyn aitaukseen.Siinä lehmät ottosien kanssa otettiin vastaan ja lypsettiin, siinäsaivat savun hengessä rauhassa syöpäläisiltä lepäillä kesäisenyönsä. Eivätkä elukat polttaneet jalkojaan savukytöksessä,jos vain savuntekijät pitivät varansa, etteivät koskaan paljainjaloin kävelleet savun luona.

Kaukaisistakin korvista kävi karja elantoansa etsimässä,ja sentähden se monesti viipyi metsäkäynnillään myöhäiseeniltaan,useasti sai emäntäodotella hoidokkejansapuoleen yöhönsaakka. Ja taas aamulla kolmelta, neljältä piti noustakarjaalaskemaan. Kellokkaaksi valittiin kyllä sellainen lehmä, jokaoli paras kotiin tulemaan ja »hyvin rakas emäntäänsä». Mo-nesti myös korpimailla kohtasi kontiokin karjan, kaatoi leh-män, kaatoi toisenkin, kopristeli kolmatta, ja surkeasti mölis-ten laukkasi karja metsästä kodin turviin.

Syksyllä kun piteet pantiin navettaan, pyyhittiin niitäyölinnulla myötäsukaan. Siitä karva pysyi talvella sukevana.2

Karjanviljaa käsiteltiin maitohuoneessa, joka oli tavalli-sesti porstuan perässä. Sinne kannettiin maito navetasta jasiivilöitiin havupohja-siivilän lävitse mataliin maitopyttyihin,joita vierekkäin ja päällekkäin asetettiin riveihin maitohuoneenhyllyille. Maitopytyt haudottiin katajavedellä ja pestiin koi-vunvarpuisella vispilällä taikka tuohisella virsulla eli huosie-

128 KAINUUN MAILTA

Aution talon maitohuoneen nurkka. Kiannan Vuokki.

mettä.1 Siitä tuli pyttyyn hyvä viili. Joillakuilla vanhoillaemännillä oli kuolleensormi, jolla hämmensivät maitopyttyäänja miten syvältä sekoittivat, niin paksulta kasosi viiliä.22' 5

Voita kirnuttiin pitkällä mäntäkimulla, jonka korvaanoli useasti leikattu vitsikanta varjelemaan kirnua kateensil-miltä. Mutta jos kirnuus oli pilattu, piti kirnu viedä hettee-seen, pestä siellä ja heittää sijaan eläväähopeaa.5 Voiastiapiti ristiä,kolme ristiä piirrettiin voihin,kun astia oli täytetty,samoin myös voilautanenkin kapustalla ristittiin. Kesälläkoottiin keltaista kesävoita maidottoman syystalven ajaksi.Kevättalvella jo riitti voita myytäväksikin, lähetettiin sitäsuolannoutajain mukana Ouluun. Siellä »pakhuusissa» katsot-tiin tynnyrit, merkittiin hyvä voi ristillä ja lähetettiin Ruot-siin.

Lampaita oli talossa viisintoista,kaksinkymmenin talvenyli elätettävinä. Mutta kevättalven ja kesän kuluessa karttuiniitä syksyiseksi vuodentuloksi moni kymmenlukuinen katras.Syysteurastuksissa lampaita sitten lyötiin penkkiin, niin etteitalven selälle jäänyt kuin entinen määrä. Erikoisessa lammas-navetassaniitä hoidettiin,mutta pienillä eläjillä oli muutamatlampaansa vain lehmänavetan karsinassa. Helppo olikin ennenelättää lammaslaumaa: lehtiä sai vapaasti taittaa metsästä jasydänmaiden soita niittää mielensä mukaan, ja halmeet kas-vattivat olkea. Lehdillä ja oljilla lampaita enimmäkseen elä-tettiin,annettiin myöshiukan heiniäkin sekä jäkälöitä, ja hätä-

KARJANHOIDOSTA 129

tilassa karsittiin kuusennaavoja. Juotavaksi annettiin lam-paille kattilain pesuvesiä solkkunelikosta, suurustettuina kei-tontähteillä sekä leipoma-aikoina pöydänpyyhkeillä.

Neljä kertaa vuodessa lampaat kerittiin. Kevättalvella,helmikuulla, leikattiin Matinvilla ja kesällä juhannuksenedellä, saatiin kevättakkuja eli Eerikin villa, sukkavilloiksi,sitten syyskesällä otettiin Perttulinvilla eli kierävilla ja joulunedellä Kaijanvilla, molemmat viimeiset hyviä ja puhtaitapitkiä villoja. Karitsoista kerittiin liemingoita. Lampaanlautaselle heitettiin leikkaamatta villatukku, tuutivilla6 elipurje.1 Siitä emälammas tunsi keritynkin karitsan omakseeneikä sitä vierastanut.

Kesällä saivat lampaat laukata vapaina ahoilla ja metsissätalojen ympäristöillä.

Sikoja oli vain varakkaimmissa taloissa, vanhanaikaisiapitkäkarvaisia »käärysikoj a», pieniä mataloita kärsäkkäitä.Talvellakin saivat siat kuljeskella ulkona, odotella nurkantaakse tulevia pirtineläjiä ja penkoa selkäharjaa myöten talli-tunkiossa. Kesät kaiket kävivät siat laitumella lähimetsissäitse etsimässä syötäväänsä. Joskus heitettiin niille purtiloonkalanperkkauksia ja sintuvesiä. Mutta syksyllä pantiin siatsaihoon syötteelle muutamaksi viikoksi, annettiin perunoitaja suuruksenpuolta ja sitten teurastettiin.

Vuohta ei tunnettu. »En ole nähnyt eläissäni koko sii-vattaa.. totta se on nelijalkainen.»1

Kanoja on aina joissakuissa taloissa ollut »pitkin maailmanaikaa .. elatuskanoja», pari, kolme, neljäkin navetanorrellaistumassa. Jyviä niille talvella annettiin, kesällä saivat itseruoastaanhuolehtia. Monesti oli talossa kanoja ilman kukkoa,ja silloin niitä »kylvetettiin uuninluuvalla», jane »munivat tuu-lille». Munat syötiin itse munavoina taikka munajuustona.Joskus pidettiin talossa vain kukkoa. Se nimittäin kaikottirumat henget pois navetasta; se kun yöllämonetkerrat huutaahuikahutti,eivät mitkään liiat eivätkä näkymättömät uskalta-neet tulla lähimaille. Kesällä kukko taas ajeli pihamaalta poiskäärmeet.

Hevosia oli toimeentulevassa talosssa kaksin, kolmin,joskus vielä varsa neljäntenä. Kesällä saivat hevoset kellokaulassa käydä metsälaitumella, monesti peninkulmani päässä,Kiannalla ja Kuhmossa etenivät usein rajan taaksekin. Tal-vella vietti hevonen yönsäja joutoaikansa tallissa. Mutta ainatyöstä tultua tuotiin ajokas sisään sulattamaan lumisia jäse-niään ja saamaan lämmintä apetta. Pirtin ovipielessä oli afie-9

—Kainuun mailta

130 KAINUUN MAILTA

astia ja sen vieressä juoma-amme, johon naisten piti huolehtiavesi. Kun hevonen oli lumesta sulanut ja kuivanut ja läm-mennyt, pantiin sen selkään loimi ja vietiin talliin sekä annet-tiin parhaita joki- ja raivioheiniä häkkiin.

Tallinoven yläpuolella pahojen pelottimena oli monestinaulattuna pöllön tai haukan taikka kuikanraato siivet le-vällään.

Poroja ei entisaikaan pidetty niinkään paljoakuinnykyään.Nyt on niitä useissa taloissa Kiannalla, Hossan ja Näljängänpaliskunnissa sekä Hyrynsalmella ja Puolangalla, Hallan palis-kunnassa, kaikkiaan noin kolme, neljä tuhatta. Karjanhoi-dolle sanotaan sen tekevän haittaa, kun porolaumat syövätja sotkevat laitumet ja niityt sekä polkevat jaraastavat heinä-suovat, »kun on pohjoiset syänmaat täynnä poroja».

Syksyllä lokakuussa koitti karjalle kamala tähtiaika.Isossa talossa teurastettiin härkää, lehmää ja »nuorta», sikaasekä vielä lampaitakin kymmenkunta, parikin. Isäntä itsehääri apumiehineen, ja veriset toimet tehtiin pirtissä pimeinäaikaisina aamuina. Sonnit ja vahvemmat eläimet nuoritettiinjaloista, sitten iskettiin kirvespohjalla niskaan, jotta könt-sähtivät kyljelleen, ja siitä heti sivallettiin kulkkusuonet poikkija valutettiin »punanen» astiaan. Lampaat, vasikat ja siatpistettiin tainnuttamatta, eikä sikaa nyljetty, ajeltiin vainkarva pois kiehuvalla vedellä kalttaamalla.

Lahtipäivänä keitettiin eläimestä ensi ateriaksi selkäkap-pale sekä maksa ja muita sisälmyksiä.1 Sitten tuli naisväellesuuritöinen makkarain valmistus. Suolet puhdistettiin ja lei-keltiin palasiksi, punastaikinaa valettiin sisään, ja makkaratensin kiehautettiin padassa, sitten paistettiin uunissa taikkapalvattiin saunassa. Makkaroita saatiinkin »väki iso läjä».Niitä syötiinsitten pyhäaamuisin Martista alkaen pitkin talvea.Punasesta, mikä ei mennyt makkaroihin, leivottiin punasleipiä,säilytettiin punasta myös semmoisenaan, suolaa vain pantiin,ettei pilautuisi.

Joskus tuli lehmä taikka muu kotieläin ammuksiin. Seoli kova tauti, ampui milloin kyljilta,milloin sydämen kautta,milloin mistäkin, niin että sisukset olivat vallan repaleina,mutta nahka silti ehyenä. Mikä lienee ollut se ampuja, muttasydämen kautta jos se ampui, niin heti kuoli. Ammuksissaolevalle annettiin markkulia, hämähäkinverkkoa, pirunpihkaa,eläväähopeaa ja lahopuun toukkia, jopa vesilutikoita, jos oliveden päällä ampunut. Leikattiin myöskorvasta verta ja sitäpantiin suuhun, taikka pistettiin tupakkaa sieraimiin ja puris-

KARJANHOIDOSTA 131

tettiin korvista ja turvasta, niin että eläin rupesi pärskymään.Joskus annettiin hevoselle ammustautiin karhunsappea, muttasiitä tuli hevonen vihaiseksi. Jos se silloin sai haistella ihmistä,tuli se ihmiselle äkäiseksi, mutta jos se sai haistella puuta, alkoise vihata sitä, ja rupesi puuta puremaan.12

Ilkeät ihmiset useasti pilasivat karjan, niin että se alkoilypsää verta, taikka maito tuli utarista piimänä. Silloin lypset-tiin ja vietiin maitoa yhdeksän varaseipään juureen.2 Otettiinmyös yhdeksältä juurelta lepänoksia vastaksi, sidottiin siihensammakko, ja haettiin lypsinkiululla hetteestä vettä, ja sillävedellä ja vastalla haudottiin utaret, ja vesi lennätettiin ta-kaisin hetteeseen.3

Useasti pahat kateelliset naapurit saattoivat lehmän kitu-maan. Ottivat sammakon, varastivat sen suuhun lehmästäkarvoja, sitoivat suun punaisella langalla, ja sitten solmivatsammakon punaisella langalla varaseipääseen karjaveräjänpieleen. Ja niin kauan lehmä kitui, kun sammakkoa siinä pi-dettiin.5

Eivät olleet eläimet silloinkaan enää oikein »lykyssään»,kun niihin ilmestyi permuja sekä väiveitä ja sonseria. Pen-nuista siivoutui eläin kesällä itsekseen, mutta valveisiin,samoinkuin syyhyyn ja kapeen, seulottiin tuhkaa, selkään sekäkärvennettiin karvoja tulella.

Joskus lehmä pudotti märepalansa, ja silloin siltä »loppuisyönti», ellei annettu suuhun uutta märepalaa. Otettiin japureksittiin heinistä pallero, taikka riistettiin toisen lehmänmärepalasta kappale, ja se työnnettiin palansa pudottaneenposkeen.

Pääntauti oli tavallisimpia hevosten tauteja, ja sitä kär-siessään hevonen köhi ja hoki, ja lopulta horkka syöpyikulk-kuuhkin. Mutta jos jo syksyllä antoi hevoselle kärpännautetta,kuivattua kärpänraatoa, appeessa, ei pääntauti tarttunut,taikka kesällä, kun järvi märki ja lykkäsi semmoisen keltaisenkuoren rannalle,otti japyyhki sillä kuorella hevosta.2 Lapautustuli sopimattomista längistä. Sitä parannettiin hieromalla,lämpöisellä vedellä haudeltiin ja puupaalikalla työnneltiin.Patti paisui useasti hevosen polveen. Sitä paineltiin itse kuol-leen luilla ja puunliioilla, ja siitä Uhaftatti heti painui takaisinsekä luupatti heitti kasvamisen. Kaviokuume tuli, jos kavioitapidettiin kovin kauvan vuolematta. Piti aikanaan aina veis-tellä, tervata ja tulella lämmittää kavionpohjia, sitten eikuu-metta tullut. Vielä piti valaa tärpättiä kavion pohjalle niinpaljon, jotta suoti kavion lävitse, sitten ei toukka s};rönyt ka-

132 KAINUUN MAILTA

viota, muuten se kaivoi sen ai-van valkealle jauholle. Pitimyös-kin sammakko- eli harakkalihaavuolla, niin ettei se saattanut kos-kea maahan.2

Aitonius hevonen parannettiinsiten, että se talutettiin yli akko-jen korennon kolme kertaa taka-perin ja taas etuperin, ja sanot-tiin: »Tuota korkeammasta älä ylimene!» Jos taas hevonen olipahakiinni antaumaan,piti viskata ko-vasti kintaansa sen selkään ja sa-noa: »Elä miestä pakene!» 2

Toisinaan sattui lehmän taik-ka hevosen panemaan talvikko,tah'iäinen? navettajainen eli navet-

Heinäsuova Kiannalta.

talintu.2 Se teki paljon pilojaan, ja sen jäljet olivat pahat,siihen kuolikin, ellei ollut »jälen kahtojaa». Piti vesipajuistaja hetteiden heinistä keittää haude,2' 3 taikka valkeista, alan-goista kootuista talviheinistä.1 Myöspaineltiin lämmitetylläauranluottimella, yhdeksännen navetanhirren raosta otetullasammalella,2 tammisella virsikirjan kannella ja saneltiin:

»Talvikko, pahantapainen,kesän heiluit hettehessä,talvet tallin sillan alla.»1

Taikka käytettiin vielä tehoisampaa keinoa: tapettiin talvikkoitse ja sen raadolla paineltiin puremia.3 Talvikko oli pieni val-kea eläin kuin hiiri,makaili ruohikossa ladon, navetan sekä rii-hen pahnoissa, laskeskeli niihin vettä,min ettäsiitäkin eläimiintarttui. Hyrynsalmen Hyttilässä talvikko puhaltui hevosensisään ja ajoi sisukset, niin että henki pois.

Pahempi talvikon panemaa oli metsänjälki. Metsänjälkikun oli paha, niin se oli niin paha, ettei sen pahempaa ollut,»eikä sen kahtojaa ollut monta». Siihen paikalla kuoli, elleiollut katsojaa, se kun niin ajettui ja märätti. Siihen piti tietääkarhun synnyt ja muut manausluvut, piti painella karhunhampailla ja kämmenillä sekä hautoa vesillä ja voidella voi-teilla. Vanhat tietäjät vain tämmöisiin toimiin pystyivät.

Heinäväki niitylläkotiin tulossa. Kuhmo

NIITYISTÄ.»Missä niitty?

Viikate vilahti!»

iityistä saatiin parhaat karjankonnut.Niitä oli sekä -maa- eli luhtaniittyjä ettäsuoniittyjä. Suoniityt olivat soiden selilläja rantapuolilla, maaniityt järvien, jo-kien ja purojen rannoilla, järvi-, joki-

ja puroniittyjä. Pitkin suuria selkosia oli niitä, aitaus siellä,toinen täällä, useasti peninkulman, parinkin päässä talosta.Maaniityt oli raivaamalla rantakorpiin saatuja perkkiöitä,suoniityt taas muuten vallattuja. Kuka vain ensinnä en-nätti mennä suota niittämään, se sitä vastakin piti heinä-maanaan, jotta »tämä on minun!» Maaniityt vallattiin pil-koittamalla. Minkä toinen oli varalleen pilkoittanut, siihen eitavallisesti toinen enää yritellyt, sillä »pilkat teki isäntäoikeu-den». Mutta tuli joskus riitaakin. Niin oli Puolangalla JokelanVäisänen syksyllä oravametsällä kolkkamiehineen kulkiessaanPirttijoen varrella löytänyt hyvän niittymaan ja merkinnytsen omakseen, veistänyt pilkat puihin poikki niemien tyvistä.Mutta muuan Auhonkylän mies oli mennyt japerkannut niityn

134 KAINUUN MAILTA

Jokiniittyjä Kuhmon Lentualta.

itselleen. Tuli siitä riitajuttu, mentiin Paltamon käräjille, jaoikeus tuomitsi niityn pilkoittajalle.

Itse kullakin talolla oli omat heinämaansa, pikku eläjillä-kin oli metsässä pienet aitauksensa, ja sekaisin, hujanhajansuurilla selkosilla olivat niityt. Niin oli esim. Puolangan Ki-varijarven vanhimmilla taloilla, Jokelalla ja Nurmella joki-niittyjä Viitajoella ja Kiiminginjoella — »Ylikiimingiksi» sa-nottiin — , Tulkkipurolla, Vääräpurolla, Pöytäjoella, Kärrys-purolla, Utospurolla ja vielä Auhonkylän lähellä Pirttijoella.Suoniittyjä oli heillä esim. Utoksella Häikiönsuo, Välisuo jaPuustisensuo, Viitajarven luona Viitasuo, Kiiminginjoen poh-joispuolella Luikonsuo. Mutta samoilla seuduilla oli myösPuolangan talon sekä pappilan heinämaita. Kiannan VuokinKyllösellä oli niittymaita yli peninkulman päässä Kuumussa,Naamajarven tienoilla, ja Kuhmon Lentuan Saaren talollaperkkiönsä Sumsan takana, toista peninkulmaa etäällä. Jopakymmenittäin voi talolla olla niittypalstoja. Niin esim. Leppä-lällä, Puolangan Väisälässä, kuulemme seuraavia hauskojanimiä: Saarilato, Välilato, Saunapuronkorpi, Sirppikorpi,Vanhalato, Pahakorpi, Kokonpesä, Hätävara, Pikkulato, Aro-lato, Perkkiönlato, Asikaisenlato, Könkäänlato, Uusilato,Matinmaha, Pajakansuo, Katajanlato, Harviainen ja Pettälä.Näiden nimet jo osaltaan selittävät paikan luonteen.

Maaniityt olivat ympäröidyt jonkunlaisella risu- taikkaorsiaidalla, mutta suoniityt olivat tavallisesti aidattomia.

-"NIITYISTÄ 135

Joskus näki jollakulla suolla aidaksenkappaleista hakkuloitua sorkka-aitaa.

Luonnonheinää vain perkkiötkasvoivat, sen minkä kasvoivat, jasuot taas työnsivät harvaa kuivah-koa suoheinää. Kovin kehnon kor-ren jotkut suot kasvattivatkin, jopaniin että niittäjän piti, kun lähtiruoalle, »viikate heittää merkiksi,mihin saakka oli niittänyt». Jokatoinen vuosi soita vain niitettiinkin,toisen kesän aina saivat olla kulolla,niitä ei raudalta niitetty niinkuinmaaniittyjä. Eikä maaniityissäkäänkovin kehuttava heinä kasvanut,jaksoi sitä mies viikatteella kat-kaista. Kannonjuuria ja mättäiköitäsai niittomies kalvaa ja pajukoita

Viikatevarsia.1, 2. Hyrynsalmi. — 3, 4. Kianta.— 5. Sotkamo. —

6- Kuhmo.

kierrellä taikka vetisiä rantalietteitä sotkea. Niinpä pitikinheinämaita, kun ne olivat niin huonoja, olla paljon, ja siitätaas seurasi, että heinänteko kesti kauan, useasti sivu leik-kuuajan, syksyyn saakka.

Koko voimin, eväät mukana, mentiin etäisille niityilleheinäntekoon, asuttiin siellä saunassa taikka majassa, ja minkämiehet niittivät, sen naiset haravoivat, vaikka niittivät entis-aikaan naisetkin. Kotiseppäin takomilla, oksavarsi-viikat-teilla niitettiin ja heiniä kannettiin selässä takkavitsalla.Heinät koottiin pitkiin pielessuoviin eli sauvoihin, taikka pyö-reisiin keko- eli napakkosuoviin, jotka ympäröitiin aitauksilla.

Latoja ei paljoa käy-tetty, joitakuita pieniäpahaisia röttelöitäyksi-lappeisine kattoineennäki metsäniittyjenkummituksina kyhjöt-tävän. Suovat ja pie-lekset ne enimmäkseensoilla ja niityillä seistätöröttivät ja talvellalumitonttuina odotteli-vat heinännoutajaa.

Sitten kun tuli loh-Heinäpieles Kiannalta.

KAINtJUN MAILTA136

kojako, »kun nil-joja ruvettiin aja-maan», ja metsäterotettiin ruunul-le, jäivät monetsuoniityt ruununmaille. »Lantmee-tari kysyi vain,että kenen niittytämä on... niinse merkittiin senniityksi, joka sitäHaravoita Kainuun kulmilla.

on niittänyt.» Ja niin ne tulivat vain nautintoniityiksi, joitasaatiin mielin määrin niittää. Mutta raivatut niityt merkitrtim raivaajan omiksi. Niin on vieläkin monella vanhalla talollamonia etäisiä ulkoniittyjä »tuolla eteläsyänmaalla monta, joissaei kaikissa ole käytykään». 3 Mutta monet pikkueläjien niit-typalstat, suot ja raivaukset, joutuivat talonomistajien sar-koihin ja heidän omikseen, vaan niitä, jotka jäivät ruununsaralle, saivat he edelleen niitellä.

Huhtaraade.

HALMEEN VILJELYKSESTÄ.»Tiijänhän mie tilkun maata,

syömätöntä, juomatonta,miehen miekan käymätöntä.»2

ahneen viljelys on metsänkäynnin ja kalastuk-sen rinnalla jo ikivanhoista ajoista ollut Kai-nuun tärkeimpiä elinkeinoja. »Sieltähän seleipä ennen saatiin metästä, ja halmeruuki on

tänne eläjät tuonut.»3 Joka talolla oli metsäraateensa, ja vielä40— 50 vuotta takaperin oli aivan tavallista, että parhaanapolttoaikana sankka kaskisavu kohosi yhtaikaa kymmenienvaarojen rinteiltä, ja kietoi harmajaan haikuunsa koko ympä-ristön.

Ennen, kun metsät »eivät olleet kenenkään», vaan olivat»kaiken maailman yhteisiä», sai ken tahansa mennä kirveskourassa salolle ja kysymättä keneltäkään lupaa, raataa huuh-dan, minne vain mieli teki. Syksyisillä metsästysretkillä kul-kiessaan erämiehet useasti tapasivat katsella kaskimaita jakun löysivät sopivan vaaran, veistivät pilkkoja puihin, ja silläoli paikka merkitty omaksi. Eikä siihen tavallisesti toinen

138 KAINUUN MAILTA

ruvennut tunkeilemaan. Myös »omia aikojaan kun pyhäiltoinatupakoitiin, tuumattiin miehissä, jotta minä aijon siihen, jaminä siihen halmeen teliä».

Sekametsäiset ruohoiset vaarat ja lempisammalikko-ahot,joilla kasvoi kuusta, koivua, leppää japihlajaa, olivat parhaitakaskimaita, mäntyperäiset vaarat olivat huonompia ja laihem-pia. Useasti kaadettiin kaskeksi koko vaara, aina suonrantojamyöten, ja »on ne ennen korvet jakaikki kaataneet huuhiksi2.suurtakin metsää, alempia petäjiköitä».5

Ensi töiksi,syksyllä Mikkelin jälkeen, kaskimetsä kirveilläja kassaroilla näröttiin eli kassaroiliin.3>3> 6 Kaikki pienet puutja vesat rapsittiin poikki, ja isommat puut karsittiin tyveltäänpaljaiksi. Sitten oli parempi hakata talvella, eivätkä pienetpuunnoikkelot olisi hangen alta yltäneetkään kirveen terään.

Sillä hangen aikana huhta käytiin hakkaamassa. Keväällähuuhtikuussa, jo Maarialtakin, kun lumi oli niin hangittunut,että kannatti suksimiestä, hiihdettiin salolle lyömään puutamaahan. Kaikki puut järjestään keikautettiin vieri viereenpitkinmaiseen, latva »vesietelään». Siinä asennossa ne parem-min kuivuivat, ja oli helpompi sitten rovita, kun eivät olleetristiin jarastiin. Mutta kaikkein isoimmat hongat, aarniopuul,1ja haavat jätettiin seisomaan, ne vain pyällettiin, hakattiinkolot tyven kahta puolta, että tuuli sai toimittaa kaatotyön,taikka kolottiin ympäri puuta korttelia leveä vanne, niin ettäpuu kuivui ja kuoli maata laihduttamasta. Sillä myöskinmaan piti hautua, turtua jakuolla, ennenkuin se saattoi kasvaahyvän viljan. Semmoisia kuivia tavattomia honkia jäikinusein huhtaan palvina,1kuivettoina2 eli keloina3 seisoa törröttä-mään, jopa väliin niin paljon, jotta orava pääsi puittamallahuhdan ylitse metsästä toiseen.1) Joskus jo vuosia edeltäkäsinisojen vaarojen isot hongat pyällettiin ja heitettiin tuulen kaa-dettavaksi odottamaan vastaista kaskenkaatajaa. Mutta kuu-set, isotkin, lyötiin maahan, sillä oksikkaina ne olivat hyviäpalamaan ja paloa kiihdyttämään. Kun hakkuuaikana olivahva hanki, jäivät kannot koko korkeiksi, parin kyynärän,jopa joskus mielien mittaisiksi. Semmoisina ne sitten kuinmitkäkin nokitontut jäivät halmeen vartijoina seisomaan.Vain pienet kannot hakattiin pois tieltä. Majavanhampaallahioivat kaatomiehet kirvestään, jottei teränjälki ottaisi vesaaenempää kuin majavankaan hampaan jälki. Huhtaa hakates-

J) Nykyään saadaan näiden kuivettoskelojen juurista »ylön hyväätervaa». 3

HALMEEN VILJELYKSESTÄ 139

saan liikkui kirvesmies puulta toiselle lyhyillä suksikalhuillaan;kömpelöilläpotakoilla.

Suuret huhdat pitivät hakkuumiehiä työssä aina kevät-puoleen, jotta lumi jo alkoi sulaa päiviin. Semmoisekseen sit-ten heitettiin koko maahan lyöty metsä. Kuivaperäiset maatpoltettiin samana kesänä ver(kaskesta,1 samoin koivikoita jahyötörnetsiä rieskattiin,3 mutta matalat lamuperäiset maat,vanhat metsät ja kuusikot jäivät hauduntamaina* vasta toi-sena kesänä poltettaviksi. Edellisiä sanottiin yksitulisiksi,jälkimäisiä kaksitulisiksi huhdiksi. 4

Juhannuksen edellä, kun touot oli tehty, kun oli tyynihyvä ilma, taikka kävi hiljainen tuulenhenki,huhta poltettiin;kovalla tuulella olisi helposti saattanut heittää tulen metsään.Vaikka vanhoilla oli kyllä siihen varansa: kiersivät huhdankuikankynnellä, kuikka kun on semmoinen vesilintu, niin seesti tulen lennähtämästä metsään. Iskntulella, tuluksista eihuhtaa sytytetty, se ei ollut niin voimakasta, vaan piti ottaavalkea kitkantulella, sillä se oli vihaisempi tuli ja äkäisempimaatakärventämään. Otettiin pari kuivaa tervaspalikkaa jaelävän puun kuivaksi paahdettua pakkulaa. Tehtiin sittentoiseen tervaspalikkaan rako, korttelia pitkä, puolta tuumaaleveä, rakoon pantiin pakkulaa ja toisen tervaspalikan päällähangattiin, kunnes savu alkoi tuuhahdella, ja viimein leimahtituli. Niin vanhat vaarit kouristaan vain hieraisivat valkeanja itse ensimmäisen pehkon sytyttivät. Sitten eivät kyenneetpahansuovatkaan pilaamaan.2 Tuohikäppyrään pistettiin tuli,se puupihtiin, ja sillä sytyteltiin huhdan reunoihin aseteltujalahoja sekä pehkoja. Tuulen yläpuolelta ja ympäriinsä pistet-tiin paloksi, huhta syttyi kuin tappurakuontalo, ja pian olikoko raivio yhtenä hirveänä roviona. Ryskyen ja rymistenrynnisti tohiseva tuli ryteikköön, ja sankka savu kohosi tai-vaille. Sukkelaan kirmaisi valtava palo yli murrokon kärven-täen viimeksi palamattoman keskustankin. Joskus sattuiniin,että suureen huhtaan hätäytyi itsekontio liekkien keskelle.Niin oli käynyt Kiannan Kerälänkylän Koukovaaralla. Suu-reenpatvihonkaan oli ukkoparka kaahaissut, siellä kiukuissaanja peloissaan kiljunut ja karjunut, viimein kurahtanut maahanja palanut.

Niin jätettiin huhta taas talveksi hangen alle, sitten seu-raavana kesänä siinä heinänteko-ajan edellä, se rovittiin. Pala-mattomat rungot kasattiin palamattomiin paikkoihin ja syty-tettiin tuleen, rovioihin. Viimeksi vielä Herettiin eli kekäleiden-neitiin,kepakolla vieriteltiin palavia kekäleitä pieltopaikkoihin,

140 KAINUUN MAILTA'

kun oli jäänyt semmoisia välkkypaikkoja, tulen käymättömiämaankenkiä. Tuulella kävi rovitseminen paremmin, alapuo-lelta tuulen lähdettiin kärventelemään, ettei tarvinnut niinpaljon hääriä savun seassa. Se oli nokista ja tulenpolttavaatyötä, pikimustina murjaaneina jametsäkyöpeleinäsiellä noki-pilvessä, savun ja tulen ääressä työmiehetkanki kourassa hei-luivat.

Mutta oli kevätkesäisessä huhdanraadannassa metsäelä-mää rakastavalla ja korven ääntä ymmärtävällä salolaisellahauskuutensakm. Niinpä vanha Kypärän ukko vieläkin oikeinkaipaillen muistelee niitä aikoja: Kyllä se oli ihanaa,kun oltiinsydänmaalla huhtaa polttamassa ja rovihtemassa.. kun lin-nut lauloivat, niin jotta helisi . . kun käetkin kukkuivat, niinjotta kävi yksi helinä. Kuuli niin monta laulunlajia, jotteitiedäkään. Mutta käet kaikkein kauneimmin kukkuivat, yönaikana ne kaikkialla oikein rujusivat. Ja kun leivo1) tulihuhti-maalle laulamaan,niin siitä vastaoikein ihastuttiin, se oli hyvämerkki, jotta leipää tulee. Ja tyyninä öinä laskettiin lampiinverkkoja, ja käytiin ongella ja pyydettiin rysillä ja saatiinkalaa. Ei jaksettu syödäkään, suolaan pantiin. Sai pyytää lin-tua ja kalaa niinkuin mieli teki, ei ollut vahtia . . kaikki oliomassa hallussa. Oli teerensoidin parhaillaan, viriteltiin rihmojateerille jasaatiin niinpaljon, niin paljon, jotta aivan lintua kei-tettiin, keitettiin lintua ja kalaa. Majassa asuttiin, ja tulipaloimajan edessä, siinä keitettiin linnut ja kalat ja muut syötävät,ja juotiin tuohilipillä vettä hetteestä. Jo oli hauskaa, ei tie-detty näitä aikoja... Se vain piti varata, ettei käki saanutpilata, siksi nukuttiin aina leipäpalanen päänpohjissa, ja hetiherättyä siitä haukattiin. Sillä jos käki sai pilata raatajat,kasvoi huhta huonon viljan, tähät tulivat mustapäitä.

Sitten seurasi viljanpano. Ennen heinäntekoa, jo etsingonpäivältä5 alettiin, ja Jaakoksi piti joutua valmiiksi, silloin ehtivilja hyvälle laiholle ennen talven tuloa. Maata ei ensinkäänkynnetty — Jonkerin puolessa ja Sotkamossa jotkut ovatkyntäneetkin — , kypenikköön vain kylvettiin vilja, sittenpäälle karhitliin, niin jotta multa nousi tuhan alta, ja jyvätpeittyivät. Kannonjuuret kaiveltiin kuusen koukkerostatekaistulla kuokalla. Karhi oli tehty vain kuusen oksikkaistarungoista, kuusi, kahdeksankin metrin pituista rungonpuoli-kasta vitsastettiin poikittaisten ruotopuiden väliin, sivuihinkiinnitettiin aisat ja peräpuoleenhäntäpuu, josta voitiin ohjata.

x) peipponen.

HA LMEEN VILJELYKSESTÄ 141

Joustavat, toista kyynärää pitkät oksat sujuivat jakarhosivatjoka juurenkin loman. Ruista palomaahan aina pantiin — pie-niin paloihin myös naurista, Sotkamossa mainitaan joskuskylvetyn ohraa — ja halme piti aina siementää halmerukiilla,sillä peltoruis ei siinä menestynyt. Mutta hyvin harvaksi kyl-vettiin kaski, paljoa harvemmaksi kotipeltoa, sillä voimakastulimultainen maa työnsi vahvasti kortta, ja juuri pensoileveäksi rykelmäksi. Se oli jo koko iso aho, joka vain tynny-rillä siemennettiin. Niinpä esim. Akanahon puolentoista tyn-nyrin halme Akanvaaran liepeellä, Puolangan Väyrylässä,oli niin laaja, että karhitsija saattoi sen kiertää vain kolmekertaa rupeamassa. Ja Särkimäkeläisen halme Rakennusleh-dossa, tynnyrin halme, oli noin sata syltä ristiinsä.

Lopuksi, jos huhta oli lähellä asuttuja maita, tehtiinsen ympärille aita, lyötiin metsästä puuta vain semmoise-naan maahan ja palopuita pantiin lisäksi. Murtoaidaksi, risu-aidaksi sellaista rytöstä kutsuttiin. Etäisillä selkosilla, missäei kylän karja liikkunut, ei halme kaivannut minkäänlaistaaitausta. — Paikoin laskettiin syksyisin hevonen halmelaihoasyömään, sillä »ei se pilau, kun hevonen syö,mutta lampaansyönnillä pilaupi». 1

Polttosotien aikoina oli vilja useasti kylvetty kaskeen jokeväthangille, jotta ei aitasta joutuisi rapparien haltuun.»Sieltähän menee maahan, kun lumi sulaa», arveltiin. Oikeinvanhaan aikaan ei huhtaa ollut ensinkään rovittu, oli viskattuvilja vain polttotuhkiin.5

Seuraavana kesänä halme leikattiin, ja hyvinä vuosinajoutui vilja joskus jo Jaakonpäivältä sirpille. Ja kun oikeinkauniisti kasvoi, niin oli vilja verissään »kuin veripurtilo, jasiitä se hyvä jauho lähti». 1 Sattui joskus tällaisen, verissäänolevan ihanan laihon kova pakkanen turmelemaan keskenleikkuutyötä,niin että kaikki meni karmiksi. Ahkerasti hääri-vätkin leikkuumiehet, mutta suurien halmeiden katkaiseminenkesti viikkomääriä, vaikka öilläkinpäiviä pyöristettiin. Kuuta-mailakin näki kyllä leikata, mutta jos eiollut kuudanta, toimit-tiin tulen valolla. Tulisoittoja, tervassoihhija, pitkiäkolmisylisiähongansäippiä, vitsastettiin pitkiin kaskikantoihin, ja senmukaan kuin leikkuu edistyi, siirrettiin valoneuvoja, ja ne pa-loivat kuin kynttilät, ja paikoin niitä sanottiin miiluiksi.2

Sekä miehet että naiset olivat leikkaamassa. Suuria lyhteitä,aina kuusi vaaksaa ympärimitaten,2 sideltiin kaksijatkoisillasiteillä — miehet sitoivat, naiset eivät kyenneet. Riiheen pan-taessa lyhteet sidottiin uudestaan kolmeenkin osaan. Lyhteet

142 KAINUUN MAILTA

aseteltiin kuivamaan kuhilaille oksikkaisiin puunrunkoihin,karvaisiin, taikka lyötiin kasken kantoihin neljä naulaa, janiihin ripustettiin lyhteet siteistä, latvat alaskäsin ja vieläkattolyhde kannon nokkaan. Tehtiin myös kymmenlyhteisiävarajalkoja. Karvailta ja kannoilta ladottiin lyhteet suuriinsuoviin? aumoihin^ 4 kykäille1 ja närtteisiin.'l> 2>2> 4 Tuhannen-kin lyhdettä pantiin samaan aumaan taikka närtteeseen, jaolivat ne kolmekin syltä korkeita, niin että piti anteluspuullakurotella lyhteitä ylös. ' Suurelle halmeaholle kohosi kokojoukko semmoisia komeita kekoja.

Talvella lumen tultua, kun järvet jäätyivät ja suot poh-jittuivat, ajettiin aumat kotiin japuitiin kotiriihissä.

Hyvin lähtikin halmeriihestä jumalanviljaa, jos oikeinotti lähteäkseen. Tavallisesta laihosta saatiin tynnyri sadastalyhteestä, ja useasti lähti sata lyhdettä kapan kylvöstä, jotensiis tynnyrin kylvöstä kasosi kolmekymmentä tynnyriä. Niinoli Ukonvaaran ukko Kuhmossa saanut Paloaholta 38: n kapansiemennyksestä 33 tynnyriä. Mutta joskus erkani viljaa vielä-kin enemmän. Hyrynsalmellaolisaatutynnyrin jakahden kapankylvöstä40 tynnyriä, ja Hiienvaaran ukko Puolangalla oli kor-jannut Kuirivaaran halmeesta kapan panokseta sata kappaa.

»Siitä viljan sai kaikkein helpoimmalla.» 3

Siksipä isoisten huhdanraatajien aitat olivatkin eloa täyn-nään.

Mutta yksi ainoa kerta vain samasta huhdasta otettiinviljaa, ja niin oli kärvennetty maa sekä poltettu metsä suo-rittanut veronsa. Suomussalmella mainitaan joskus jonkunkerran vielä palomaan entisillä puilla rovitun ja tierellyn sän-keen, sitten karhitun ja kylvetyn rukiille, samoin Sotkamossa.Mutta tavallisesti heitettiin aho heti ensi viljan jälkeen ruo-hottumaan ja metsittymään. Heinää kasvoivatkin halmeahotensi vuosina varsin kovasti ja olivat »mainion hyviä karjan-laitumia». Lähellä olevia ahoja käyttivätkin niiden raivaajataidattuina hakamainaan muutamia kesiä, jopa niitä niitti-vätkin ja saivat joskus vahvoista vaaranmaista kymmeniähäkkejä heiniä. Jo halmeen kasvuaikanakin niitettiin nummeamonet häkit viljan keskeen jääneistä palamattomista aulak-keista.3 Sitten jäivät entiset halmemaat yhteisiksi karjalaitu-miksi ja rupesivat työntämäänmetsää, koivikkoa, männikköä,haapaakin, sillä »se oli hyvin metänottavaa se halmeaho».Ahomeisiksi semmoisia vieläkin sanotaan.2

Mutta vuosia kesti, ennenkuin saman ahon voi uudestaanraataa huhdaksi. Vähintäänkin kolmekymmentä vuotta piti

HALMEEN VILJELYKSESTÄ 143

metsän kasvaa, neljä-, viisikinkymmentä vuotta,5 jopa kuusi-kymmentäkin.1 Jotkut vanhat ukot olivat ehtineet eläessäänkaksi kertaa käyttää saman ahon halmeena.1

Niinpä täytyikin joka vuosi aina etsiä uusi ja uusi huhta-vaara, ja niin tuli vähitellen kasketuiksi kaikki Kainuun kor-pien kelvolliset maat, ei lopulta ollut »ei yhtä saareketta, jossaei olisi halmetta käyty», 3 ja niin »ne on läpeensä huuhattunämä Pohjanmaat moni kertaan». 1 Ensinkaskettiin lähiseudutja siitä siirryttiin vaara vaaralta yhä syvemmille selkosille;ensin savusteltiin neljänneksen, parin päässä, siitä jo joudut-tiin peninkulmaiselle taipaleelle, parin, kolmenkin peninkul-man sydänmaalle ja lopulta neljä-, viisipeninkulmaisten kor-pien taakse. Niin oli puokiovaaralaisilla halmeensa kolmenneljänneksen päässä Utavaavalla, Lehtovaaralla ja Piltungissa.Utavaaralla oli myös Puolangan talolla halme parin, kolmenpeninkulman takana. Kypärävaaran ukolla oli raateensaparinpeninkulman matkassa Karisenvaaran laiteessa, ja vuokki-laiset raatoivat yhtä pitkän taipaleen takana Venäjän rajaseu-duilla,Murtovaaroilla, Jännevaavalla, Sakko- ja Luolavaaroilla,Aitto- ja Pirttivaaroilla sekä Koivukiiman ja Paksunoksanahoilla. Kuhmolaiset niinikään kaskesivat rajamailla parin,kolmen peninkulman päässä. Olipa Rastin talolla ollut raadeVenäjän rajalla Hutunsilmän vaaroilla, jonne tuli taivaltaviisin, kuusin peninkulmin. Ja rikkaat Ristijärven Tolosetkävivät HyrynsalmenPaljakalla huhtatöissä. Sinne tulimatkaa3—4 peninkulmaa, ja laskettiin veneellä lijärveä Uvajärveen,josta noustiin Latvajokea Latvajärveen ja edelleen LouhijokeaIlvespuron haaraan, mistä kontti selässä lähdettiin astumaanmetsäpolkuja myöten. Polkua sanottiinkin »Tolosen tieksi».Paljakan vaaroilla savustelivat myös Puolangan Leipivaaranukot, Vanhantalon ja Sopen isännät.

Kaukaisille kaskimaille vedätettiin siemenviljat jo tal-venaikana, vietiinpä suuri piirnäleilikm raadantapäivien särpi-meksi, havumajaan vain piilotettiin. Läheisille halmeille kan-natettiin ¦ siemenet hevosen selässä, ja omat eväät kannet-tiin kontissa. Hankien aikana kun hiihdettiin hakkuuseen,vedettiin eväitä ahkiossa, enimmäkseen leipää, jauhoja jasuolaa, sillä erämaa antoi kyllä lihaa ja kalaa. Rakennettiintuohikattoinen maja tai kota, jopa joskus saunakin, jossa olimukava asustella. Ja asusteltiinkin siellä viikko-, kuukausi-määriäkin. Kun saatiin tämä huhta hakatuksi, antoi työtätoinen, lähellä oleva edellisen kesän raivio. Ruvettiin sitäpalolle hankkimaan ja sitten polttatnaan. Sen jälkeenkäytiin

144 KAINUUN MAILTA

kolmatta huhtaa rovitsemaan ja laittamaan siemenelle. Kunse oli saatu kylvetyksi, päästiin kotiin ja ehdittiinhetkisenheilua heinätyössä, mutta sitten jo taas kiirehti neljäs halmeleikkuumiestä, ja kun sieltä jouduttiin kotipirtille, oli jo syksykäsissä.

Mutta rikkaat Kiekinniemen Piiraiset asustivat selkosillakoko kesän. Talossa kun oli tavaton perhe, jouti siitä kylläosa yletaikojaan huhtamailla raatamaan, ja silti jäi vielä väkeäkotitöihinkin. Saarikiekin ja Kaidankiekin selkosilla oli heilläsuuret halmeet. Keväthangilla muutti sinne osa miehistäeukkoineen ja lapsineen, pienet pahasetkin vietiin kätkyineen,kaikkineen. Metsäpirtissä salolla asuttiin, kaadettiin huhta,poltettiin toinen, rovittiin kolmas ja neljäs leikattiin, väli-töinä tehtiin heinää halmeitten aulakkeista ja pyydettiin kalaasekä lintua. Leipääkin salolla paistettiin. Jauhinkivet hakat-tiin paasista, ja pirtissä oli paistinuuni ja halmeen laidassaaitta, jossa oli kyllä leiväksiä. Oli vielä riihikin metsän reu-nassa, ja syksypuoleen kuului sieltä tuon tuostakin riusan-roime. Kaikki lähiahojen vilja siellä puitiin ja talletettiinaittaan, mutta oljet heitettiin ulos märkänemään taikka pis-tettiin ne tuleen. Sitten kun kaikki oli valmiina,palattiin ko-tiin Kiekinniemelle, josta oli oltu pois viisi, kuusi kuukautta.

Piiraiset olivatkin kaskikauden suurviljelijöitä. Paitsiedellä mainittuja Kiekkien halmeita, kerrotaan heillä olleenkuuden tynnyrin kylvön Valkeisvaaralla sekä vielä mokomam-man suurhalmeen Kukkosenvaaralla. Siihen oli kylvetty ainayhdeksän tynnyriä. Suuri raade oli ollut Määtänvaarallakin,jossa tiedetään myöskin seisoneen riihen sekä viisiseinäisenvilja-aitan. Olikin talossa ollut viljaa, neljä aittaa rinnankyhjöttänyt kotiniemen rantatöyrällä, ja ne halmerukiillatäytetty kattoon asti. Vieläkin seisoo talon autiolla niemellämuiden ajttojen joukossa Piiraisten vanhin aitta, rakennettujo 1667. Sanotaan sen alkuaan olleen halmeaittana.

Toinen suurviljelijä oli Rastivaaran eli Rastin Immostensuurperhe. Se raatoi aina Hutunsilmää myöten Venäjän ra-joilla, ja »se oli julma talo ennen ja mainio halmeenraataja jamaailman rikas paikka». Oli talolla kerran seitsemän tynnyrinhalme Vieksillä, Kiesonvaaralla, ja niin tuli rutosti viljaa, jottanärtteet jäivät puimatta yli vuosien. Monet aitat olivat viljaatäynnään, ja hinkalot olivat niin korkeat, että eloa »portailtapantiin ja portailta otettiin». Aina Kiannalle asti: käytiin ta-losta monin hevosin huhtarukiin siementä noutamassa, ja »sillärukiilla kun kylvettiin, niin ei lehmäkään liikkunut», ei märän-

HALMEEX VILJELYKSESTÄ 145

Kiekinniemen vanhoja vilja-aittoja. Kuhmo. Etumaisena vanhahalmeaitta, v:lta 1667.

nyt oras hangen alla. Mutta Rastin aittaan elot märkänivät.Monet vuodet Tain rukiit seisoivat ummehtuneissa hinkaloissa,pilautuivat ne, niin että kerrankin saatiin tyhjentää aittojensisus järveen. Ja siihen kohtaan kohosi sitten Rytisaari. Niinmahtavia olivat aikoinaan Rastin Immoset, etteivät suvain-neet toista eläjää lähelläkään, kielsivät, kun muuan aikoitehdä talonsa Kankivaaraan, puolen peninkulman päähän.Sitten kun tuli lohkojako, joutuivat useimmat huhtamaatruunulle, ja talo rupesi köyhtymään.

Suuria halmeita oli ollut Kiannan Kuuslolaisillakin Juntu-sen selkosilla. Olikerrankin —v. 1822 — saatu18,000 lyhdettä,ja niistä oli puitu niin paljon viljaa, että aitan hinkaloita olipitänyt korottaa. Myöskin Leipivaaran ennen mainittu »Van-hurskas» oli luettava suurviljelijäin seuraan. Häneltä olinou-dettu eloa aina Tyrnävää ja Ängeslevää myöten. Kerrankinoli toistakymmentä hevosmiestä ollut viljansaannissa, ja ukkooli vain arvellut: »Ei niin paljon tähän kartanoon sovi, etteikaikki saa». Ristijärven tutut Toloset olivat myös joka kevätsoutaneet venelastittain rukiita Ouluun, ja »jyvät oli suuriakuin kahvipööniä».

Vähäväkisemmät raatoivat pienempiä huhtia, parin, kol-men kapan, kymmenenkin kapan ahoja. Jotkut jaksoivattynnyriin, pariinkin kaataa metsää ja saada siementä.

Useasti yhtyivät raatajat yhteisvoimin raivaamaan yhteis-10 — Kainuun mailta

146 KA TNUUN MAILTA

huhtia, ja silloin saatiinkin toisinaan tavaton kaski,kokonaisenmetsän aukea ryteikkö. Semmoinen oli ollut VuokinkylänKyllölän, Kovalan, Heikkilän, Järvelän, Rimpilän ja Kinnu-lan miehillä Ison-Murron aholla, Vuokinjarven lähellä. Kaksi-toista tynnyriä oli ahoon heitetty siementä, mutta saatu vainmuutamia seulallisia kehnoja kahuja, kun oli halla niin pahointurmellut parhaillaan verissään olevan viljan. Yhtäsuuriyhteis-kaski olinoin satavuotta takaperin ollut Hyrynsalmen Kypärä-vaaran taloilla sekä Ristijärven Mustanvaaran Karppilalla,Kuljulla, Heikkilällä ja Myttylällä Syvännoron kankailla.Kylvön suuruuden mukaan ruvettiin ahoa sanomaan Kaks-toistatynnyriseksi. Toinen suurhalme oli ollut HyrynsalmenLuvankylän miehillä Lehtiaholla, Heinisuon selkosella, ja sii-hen oli kylvetty kahdeksan tynnyriä ja saatu 8,000 suurtalyhdettä. Puolangallakin mainitaan kerran raadetun kahden-toista tynnyrin huhta »siihen aikaan, kun ei ollut kirkkoamuualla kuin Paltamossa», ja Paljakan liepeellä, Jalkoaholla,oli ollut yhdeksän tynnyrin halme.

Suuri yhteishalme oli, noin 50 vuotta takaperin, ollut myösRistijärven Päsämällä ja Kilpelänvaaralla Riitavaaran-aholla.Halmeesta oli lähtenyt 9,000 lyhdettä ja aina sadasta lyhteestätynnyri eloa. Näljängän perukoillakin mainitaan Perangankolmella talolla olleen Nälkävaaralla yhteinen huhta, johon oliheitetty siementä kolme tynnyriä. Ja Puolangan Joukoky-lällä oli kesällä 1867 Äylönvaaran liepeellä hyvin iso halme,viiden talon raatama, mutta halmeesta ei saatu mitään, pak-kanen palelsi kaikki, ja siitä ruvettiin paikkaa kutsumaanHalla-ahoksi. Kuhmon Saunajarven Kähkölä ja Piiraalaraatoivat useasti yhteisiä suurhuhtia. Semmoinen oli heilläkerran Kuusikankaalla, Jonkerin puolessa, kuuden tynnyrinaho ja toinen iso halme Issakanvaaralla, Saunajarven takana.Viimemainitussa paikassa viljalyhteet varkaiden pelosta johalmeella ravattiin, pieksettiin jyvät irti lyhteistä ja korjattiinpois. Sitten vasta talven tultua vedettiin lyhteetkotiin riihit-täviksi.

Miehissä yhteishalmeet raadettiin. Saman verran olimiestä aina kustakin talosta joka työssä,6 taikka taas isom-masta talosta oli enemmän, pienemmästä vähemmän raata-jia, päivä-luvulla ja miesluvulla kun työskenneltiin.2'2' 3>3> G MuttaKiannan Vuokilla mainitaan käytetyn ikivanhaa kirves-mitt&ci.Niin oli voinut jostakusta talosta olla kasken kaadannassapari kirvestä, toisesta kolme, toisesta neljä, viisikin kirvestä,jopa jostakusta aidantauksen mökistäkin jokunen kirves jou-

HA LMEEN VIL]ELYKSESTA 147

Vanha halmeriihi Riihelehdon vaaralta Sotkamosta. Rakennettu 1746.

kon jatkona. Samoinkuin huuhtaa hakatessa, samoin sittenpolttamassa, roviossa ja tierelyssä sekä leikkuutyössä oltiinkirvesluvulla,naisetkin kävivät kirveestä roviolla ja leikkuussasekä hevonen ajotöissä. Oli sitten sottalauta, semmoinen nelis-kulmainen palikka, jossa jokaisella oli -puumerkkinsä ja senvieressä lovia merkkinä kirvespäivistä. Siitä selviytyivät rästi-päivätkin. Jos jollekulle oli jäänyt rästiä, oli se viimeistäänleikkuutyössä yhtä monella kirvespäivällä suoritettava. Kellätaas ei ollut hevosta antaa yhteistyöhön,hän korvasi sen kir-veellä. Siemenkin pantiin kirvesluvulla: kappa kirveestä, viisi,kymmenen, kaksikinkymmentä kappaa, huhdan suuruudenmukaan. Kirvesluvun mukaan jaettiin halmeen elotkin, lyhdeannettiin aumasta aina kutakin kirvestä kohden, niinkauan-kuin jakamista riitti. Sitten kukin sai itse puida omansa.Kaukaisilla kaskimailla oli entisaikaan omat metsäriihensä,joissa puitiin halmeen viljat, ja vietiin vain jyvät kotiin,muttaoljet heitettiin metsän hyviksi. Ne jäivät sinne maatumaanuseinkin suuriksi kummuiksi. Monilla vaaroilla ja ahoillakerrotaan ennen metsäriihen olleen. Kiannan Vuokin peru-koilla onmuuan tavaton aho, jotanimitetään Viisiriihiseksi, jasanotaan siinä toistasataa vuotta takaperin olleen viisimetsä-riihtä. Niiden kiukaanrauniotkin vielä näkyvät. SotkamonRiihilehdon talossa, korkealla vaaralla, tapaamme vielä vanhan,1746 rakennetun, halmeriihen, vankkahirsisen huoneen, jotaJäätiöläiset vaaralla halmetta viljellessään olivat käyttäneet.

KAINUUN MAILTA148

Joskus tuli huhtien raatajille salomailla tora ja tappelukin,kun satuttiin mielimään samaa kaskimaata. Niin olivat ker-ran Hyrynsalmen Honkajarven miehet ja Kuhmon Hiiren-niemeläiset pitäneet kovaa metakkaa Tappeluaholla, jopamiehenkin surmanneet. Mutta Hiirenniemen miehet olivatpitäneet puolensa, vallanneet ahon ja raataneet huhdan. Sekyllä on jo niin vanha asia, että sama aho ehdittiin aikoinaanjo toistamiseen raivata halmeeksi. Samoin kerrotaan entis-aikoina toratun myös Kuhmon Hatnaravaavalla. Roviossaolivat teutuneet, muuankin kirveellä uhkaillut, ja huutanut:»Hamarallako, vai terällä minä sua vetäisen?» Siitä vaarakinoli sitten perinyt nimensä.

Mutta vielä useammin tuli halmemaista riitoja rajaseu-duilla rajantakaisten karjalaisten kanssa. Rajantakaiset tup-pausivat tälle puolen huhtia raatamaan, ja tämän puolenmiehet taas monesti pakkausivat tuolle puolen. Ristiin niinpuolin ja toisin raadettiin ja riideltiin, kun ei valtain välilläollut selvää rajaviivaa.

Niin olivat vuokkilaiset kerran hakanneet kahdentoistatynnyrin huhdan Koukovaaralle, polttaneetkin sen ja rovin-neet. Mutta sitten tulivat rajan takaa vuokkiniemeläiset,karhitsivat huhdan ja kylvivät omalla jumalanviljallaan,vieläpä kerskuivat: »Mie kylvän nellikköni, vaikka honkiataivaasta satakkah!» Mutta kylvämispuuhiin joutuivat vuokki-laisetkin, pieksivät »nellikön» kylväjiä, niin että he vaivaisinaratsastivat hevosillaan omalle puolelleen, valitellen: »Voi miunluitain!» Toisen kerran taas rajantakaiset rovitsivat ja kylvi-vät vuokkilaisten raataman huhdan, leikkasivatkin ja kokosi-vat elot aumoihin. Sitten raatajat menivät kotiin, jättivätvain miehen saunalle vartijaksi. Vuokkilaiset, jotka eivätsiihen asti olleet edes näyttäytyneetkään, tulivatmiehen luo sau-

nalle muka sovinto-jakoja haastelemaan,juottivat miehen tol-kuttomaksi ja vei-vät omiin hoitoihinsakaikki halmeen elot.Samoin tuli Kiannanmiehille monesti riitalatvajärveläistenkin

kanssa, ja kuhmolai-set taas torailivat kol-vaasjärveläisten kera.Riihilehdon vanhan halmeriihen uuni. Sotkamo.

HALMEEN VILJELYKSESTÄ 149

Mutta sitten latvajärveläiset kerran menivät Vienaanvalittamaan, ja siitä tultiin rajaa käymään. Mutta paljonsiinä riideltiin, ennenkuin saatiin selväksi, mistä rajan pitikulkea, kuusi viikkoa kinailtiin Hutunsilmän seuduilla, jakaksi rajaakin hakattiin. Suomen insinöörit väittivät, jotta»tästä!» ja Venäjän, jotta »tästä!» Suomen miehet sanoivat,että »se pitää mennä meijän raja siihen kivenrakoon järvessä..ja siihen se sitten menikin». 2

Entisaikojen valtavasta halmeenviljelyksestä kertovatvielä monet paikkojen nimet. Puhumattakaan epälukuisista»ahoista», joita on Kainuun korvissa kaikkialla, LyhdeahostaMieronahoon asti, on vielä monia »raseja» sekä »paloja». Varsinlukuisia nimiä ovat myöskin Riihivaarat, Riihilehdot, Riihi-jarvet sekä Aittovaarat, Aittoniemet, Aittokorvet, jotka kaikkikertovat entisistä suurhalmeista. Onpa Otermalla Voudin-ahokin, josta tiedetään »vouvin» käyneen perimässä kymme-nyksiänsä, joka kymmenennen varajalan oli ottanut.

Oli silloin viljaa Kainuun nälkämaillakin, jopa aina Ou-luun vietäväksi. Ei puhuttu puutteesta eikä pyydetty hätä-apua. Vasta sitten, kun huhdanraadanta täytyi lopettaa,väheni vilja, ja nälkä rupesi ahdistamaan korven kansaa.

Peltoa Säräisniemen Mustanmaan harjulta.

PELTOVILJELYKSESTÄ.»Elo aitassa,

nauris kuopassa.»

ienet olivat korpimaiden pellot, vain koti-vaaran lähimmät ympäristöt oli viljelyk-selle raivattu. Ja vaaran juurelta, vainionaidan takaa alkoi kontioiden korpi, jossavain siellä täällä oli niittyperkkiöitä sekä

huhtaraateita ja halmeahoja. Kirveellä ja tulella uskalsi kai-nuulainen käydä korven kimppuun, mutta kuokkaansa ei hänrohjennut iskeä sen sitkeään maakamaraan, tyytyi vain möy-rimään kotoista ympäristöään. Eikä ennen niin paljon pel-toa tarvittukaan, kun halme antoi leivän.

Ja karujahan Kainuun erämaat ovat pelloiksi. Suot ovatenimmäkseen »kariperiä», savimaita on vain siellä täällä järvienrannoilla, jopa niin harvassa, että yksin muuraussavikin täy-tyy paikoin vedättää parinkin peninkulman päästä.1 Kivikko-vaaroilla ovat talot, taikka semmoisilla »jantovilla multa-ahoilla», ja niitä kivikkovaaroja ja ahoja on kainuulainenpelloikseen perkannut ja saanut kotinsa ympärille semmoisenpeltosarjan kuin »Rinnepelto, Kuusipelto, Kaivopelto. Na-vettapelto, Vaarapelto ja Vääräpelto». x)

') Hyrynsalmen Kypärävaaran peltojen nimiä.

PELTOVILJEL YKSESTÄ 151

Jo vanhoista ajoista on Kamuun ukko viljellyt kotipelto-jaan neljässä osassa, kasvattaen niissä vuoron ohraa, toisenruista. Muuan pelto makasi tänä kesänä mahona eli kesantona,toinen oli ohralla, kolmas kasvoi ruista, ja neljäs oli rukiillemuokattavana. Seuraavana kesänä mahopelto lannoitettiin japantiin ohralle, edellisen kesän ohrapelto kylvettiin rukiille,ja rukiin alta päässyt maa jäi mahoksi. Ja niin jatkettiiniankaikkista kiertoviljelystä: maho, ohra, ruis.. maho, ohra,ruis .. .Mutta kun ruis oli kaksikesäinen kasvi, vaati vuorot-telu nelipeltoisen kiekerön. Kesantoon, siemenettömän kesänjälkeen, kylvettiin aina ohra ja ohransänkecn seuraavanakesänä aina ruis, ja rukiinsänki heitettiin aina kesannoksi.Ohran alle maa lannoitettiin, vedettiin tunkiosta karjanlantaanoin sata kuormaa tynnyrinalalle, mutta rukiille ei lantaahaaskattu. Kesantopeltoon aidattiin karjalle lehmisavu, jakesannon kolkassa kasvatettiin peruna sekä hamppu.* Syksylläkynnettiin viljansänki peittoon talven alle, ja keväällä ennenviljan panoa kynnettiin vielä pari kertaa, Siemenkin peitettiinkyntämällä.

Puuperäisillä auroilla vain kynnettiin, puukarheilla ha-rattiin ja puutaddkoilla pisteltiin lantaa, puukuokilla nostettiinpottua, ja kaskikantojen juuria kaavittiin kuusenoksakoukke-roilla. Kotiriihissä kuivattiin ja puitiin vilja käyrillä varstoillataikka riusoilla, seulottiin tuomipohja-seulalla ja viskaimellakäsin viskattiin.

Ruis ja ohra olivat jo vanhastaan kasvatetut leipäviljat.Suurina halmeaikoina kylvettiin toisinaan ruista paljonkin,mutta sitten jälkeen pantiin sitä tavallisessa talossa peltoonnoin tynnyri, parikin. Ohraa kylvettiin suurtalossa kymme-nenkin tynnyriä, mutta tavallinen talo tyytyi neljään, viiteentynnyriin. Ohra kylvettiin paljon tiheämpää kuin ruis, ohra-tynnyrin maa siemennettiin kymmenellä, kahdeksalla, jopavain kuudellakin ruiska-palla. Kauraa ei entis-aikaan viljelty ensinkään,vähän kyllänytkin, jossa-kussa talossa tynnyrinverran heittävät peltoon.Suviruista on myös ko-keiltu, ja hyvinä kesinätuotti se hyvästi. Hetihankien lähdettyä, kunrouta oli sulanut, jotta Tormuan vanha riihi Kiannalta.

152 KAINUUN MAILTA

aura pystyi peltoon, heitettiin se maahan ja joutui Perttulinaikana leikattavaksi.

Syysruis kylvettiin kotipeltoihin heinä- ja elokuun vai-heilla, Ollinpäivältä alkaen, ja ohra pantiin hankien lähdettyä.Vuosia myöten oli sitten, miten vilja joutui leikattavaksi.

Vuosia myöten tuli satokin, vaikka eihän se koskaan,lukuun ottamattahalmeita,karussa korpien ja vaarojenmaassamikään kehuttava tullut. Hyvinä vuosina saatiin hyvästämaasta 5—65 — 6 jyvää, parhaista B:nkin, mutta ani harvoin 10.»Ne olivat lukukerrat ja lukumaat, joista niin viljaa lähti.» 2

Monesti saatiin tyytyä 3— 4_:ään jyvään, »näissä maissa,kun saisi neljä, viisi jyvää, niin se olisi hyvä, mutta meneeyhtä hyvin, ettei saa kun kahet siemenet», vain kaksi jyvää.Näin tapahtui silloin, kun halla kävi turmelemassa kasvavanlaihon, taikka satoi viljaan ruosteen, niin että jyvä jäi peh-meäksi, taikka turilaat turmelivat, taikka ilmestyi nokipäitä.Nokipäitä tuli varsinkin vanhaan ohraan, »kun siemen menihyvin vanhaksi.. kun yksi siemen oli kovin kauan samassatalossa, se otti ja semmoiseksi heittelehti.» 2 Silloin piti saadaverestä siemenalaa muualta. Auttoi myös nokipäistä, kunohransiemenen leikkasi vihantana. Sillä »ohransiemen kylläitää, kunhan on kaksi akanaa yhessä ja vähän syäntä välissä». 2

Leikatut viljalyhteet pantiin kuhilaille eli varajaloille.Ohria kuivattiin uluilla. Lyötiinpeltoon tolpat, joiden varaanasetettiin orsi, ulku, ja siihen ripustettiin ohralyhteet kaksit-tain, latvat alaskäsin. Pantiin neljä, viisikin lyhdettä yhteenkimppuun, ja sanottiin kimppua ohrapariksi.

Kolmas vanhan kansan tärkeä viljelyskasvi oli nauris.Sitä paljon viljeltiin syötäväksi, ja parhaiten se kasvoi hal-meessa. Joko jätettiin ruishalmeesta joku kolkka nauristavarten, taikka raadettiin erityinen pieni huhta, varsinkinlepikköaholle. Vedätettiin myös entiselle halmeelle, rukiin-sängelle, talvella havua ja murtoa ja mitä saatiin palavaapuuta, ja sitten kesällä poltettiin, tiereltiin ja kuokalla sekärautapiiharavalla perhosteltiin. Tuhkakypeneeseen kylvettiinnauris hypyllään, vedettiin sitkaimet ja niiden mukaan sirotel-tiin siemen. Jotkut sekoittivat siemenen tuhkaan taikka hiek-kaan, jotta saivat kylvön tasaisemmaksi. Kuiri-määrällä.1)naurista kylvettiin, puolenkymmentä kuiria kun halmeeseenheitti, tuli jo kyllä syötävää. Tuhkaperässä kasvoi naurishyvästi, ei tehnyt juuriainenkaan2) haittaa. Paikoin laskettiin

0 Kuiri4usikka. ") juurimato.

PELTO VILJELYKSESTÄ 153

nauriinkylvökselle lehmikarja yöksi, se kun siinä höystisiemen-nyksen,niin sitten kasvoi nauris hyvästi. Syksyllä viimeisinäviljoina käytiin nauris vetämässä ja listimässä. Maakuoppaanpeitettiin halmeen sato, kaalet heitettiin päälle ja luotiin vielämultaa peitoksi. Sitten talven tultua noudettiin nauriit kotiin.

Nauris olikin tärkeä raatajan ravintoaine. Siitä laitettiinmonet talven vellit, paistikkaat ja hauvikkaat. Pottua elipotakkaa2 »ei ennen ollutkaan», vasta vähitellen opittiin sitäviljelemään. Kesantopeltoon, rukiinsänkeen muokattiin sillemaa ja lannoitettiin »lammasnavetalla», pantiin lantaa, senminkä aura jaksoi peittää peltoon. Alussa ei perunaa kovin-kaan paljoa viljelty. Jokelassa Puolangalla oli saatu pottu-satona »tervatynnyrin kopallinen». Vain kekrinä oli niitäraahdittu syödä, ja loput heitetty siemeniksi. Totuttiin siitäsentään potakalle, niin että jo kylvettiin sitä tynnyri, pari,kolmekin, hyvissä taloissa viisin, kuusin tynnyrein. Jopaperuna lopulta ajoi nauriin ruokakupista pois. Mutta vanhatvaarit eivät olleet tulokkaalle suosiollisia. Niinpä Jokelankinäijä oli niille kovin vihainen, syömättä jätti ne aina kuppiinsa,jopa pahalla päällä ollessaan paiskeli lattialle,manaten: »Nuotaauringon karkulaisia kuppiini panevat».

Hamppukin oli niitä vanhankansan viljelyskasveja, joitaennen käytettiin paljoa enemmän kuin nykyään. Joka talonkesantopellossa oli hampulla oma alansa. Puolenkymmentäkappaa, nelikkokin, kymmenenkin kappaa sitä hyvässä ta-lossa kylvettiin, suurtalossa tynnyrikin. Juhannuksen edellis-viikolla pantiin hamppu peltoon, ja se vaati hyvin menestyäk-seen vahvaa maata, navetanlattian alle keräytynyttä lanta-vettä sille paikoin vedätettiin.3 Nyt ei hamppua enää viljelläkuin sanan sijaksi, eivätkä kaikki naiset edes osaa hamppuakehrätäkään, sillä »kansa menee niin tyhmäksi, ettei enää osaahamppua laitella». 5

Uudispeltoa, pellonlisää tehtiin kuokkimalla. Metsä kaa-dettiin ensin pois, sitten väännettiin rautakangeilla japuukal-juilla kannot ja kivet ylös ja maa kuokittiin. Kivet kasattiinraunioihin, ja syksykelillä vedätettiin ne pellon reunaan kivi-aidaksi. Monilla kivikkovaaroilla oli viikoiksi kivenajoa.Kannot ja puunrungot risuineen poltettiin. Ympärysojat kai-vettiin uudispeltoa piirittämään sekä niskaoja rinteen yläpuo-lelle, ettei vesi valuisi viljelykselle. Mutta mitään sarkaojia jasarkajakoa ei käytetty, pelto kuin pelto. Jos maa oli kuokittukevätkesällä, pantiin se jo seuraavana kesänä viljaa työntä-mään, mutta jos kuokkiminen oli toimitettu syksyllä, sai

154 KAINUUN MAILTA

Sirppejä Kiannalta.

kuokkainaa seuraavankesän semmoisenaan»märätä». Ensi viljaksipantiin kuokkamaakasvattamaan ohraa,vieläpä toiseksi ja kol-manneksikin sadoksi.Sitten heitettiin uudis-pelto mahoksi, ja senjälkeen kylvettiin ru-kiille, ja siitä alkoi ta-vallinen vuorottelu.

Suota ei entisaikaan viljelty, jotkut vain yrittelivät, muttaeivätpä tahtoneet kariperäiset raaat vetiset maat tottua viljaakasvattamaan. Niin oli Kuhmon Varajoella, Petäjäniemellä jaHarjulla jo noin 60 vuotta takaperin ollut ojitettuja suoraa-teitä, joita isännät olivat »kyetelleet» ja kylväneet rukiille,mutta saaneet hyvin huonon sadon palkakseen. Samoin olivatepäonnistuneet erään Kiannan ukonkin suonviljelyskokeet.

Tervasmetsää Kuhmosta.

TERVANPOLTOSTA.»Siellä vainen tervapurret

puhkoo vettä vellovaa,»

aikki ovat kyllä kuulleet puhuttavan Kai-nuun tervanpoltosta ja Kainuun terva-ukoista, jotka korpimaissaan kesäkaudettervahaudoilla rujusivat ja taas pitkillä

tervavene-suikeloillaan laskettelivat mustia korvenmujujaantuhansin tynnyrein maankuuluun Oulun tervahoviin.

Saivat silloin tervalikkojen kourissa Kainuun aarniometsätkohtalonsa: mikä huhtaa raadettaessa hylättiin, se tervaa tar-vittaessa tärvättiin. Huhtametsät uhrattiin tulena taivaalle,rukiinjumalalle, tervasmänniköt kyvennettiin maanuumenissaheliseviksi hiiliksi ja ruskeaksi sitkeäksi nesteeksi. Oli silloinerämaissa sauhuja: kun kaskiraateitten satamääräiset roviotlakkasivat ahoilla roihuamasta, alkoi korpien helmoista kohotamiltei vielä lukuisammat tervahautojen mustat pihkatuoksui-set haikupilvet.

Ennen yhteismetsien aikakaudella saatiin mielin määrintervaakin polttaa, mistä vain haluttiin ja miten paljon mieliteki. Mutta sitten, kun metsät lohottiin ruunulle ja kylille,saatiin ruununmetsistä ottaa tervaspuita vain nimismiehen

156 KAINUUN MAILTA

luvalla: lautamies tuli apulaisineen ja löimerkkinsä luvattuunmetsään.

Lihavilla ahomailla ja kallioroveikoilla kasvoivat par-haat tervasmänniköt, semmoiset oksaiset jampurat, ryhelöisetmännynkärväät. Hyviä olivat myös kumisevien kankaidenkomeat silvettepetäjät, mutta lamujen kangasmaiden ja lehto-metsien männyt olivat huonoja pihkaa pursuttamaan, samoinsuopetäjät olivat laihoja, helposti sinistyviä.

Paljon oli työtä, ennenkuin metsien nesteet saatiin ter-vaksi, ja suunnattomat määrät täytyi kaataa metsää, ennen-kuin tervaa lähti rahaksi asti.

Kevätkesällä, kun puu oli nilollaan, siinä kahta puoltajuhannusta, toimitettiin tervaksien kolominen. Niin korkealtakuin maasta yletyttiin, kiskaistiin kuori käyrällä koloraudallapois aina tyveen asti, pohjoispuolelle vain heitettiin pari-,kolmituumainen, kuorimaton selkä puuta, pitämään elossa.Jos itsellä ei ollut tarpeeksi miestä tervasmetsään, otettiinvierasta väkeä. Vanhat huonemiehet, ikä-äijät tavallisestityöskentelivät kolomiehinä, ja jos oikein ahkerasti kiskalteli-vat, kuoraisivat he sata, parikin sataasilvettorunkoa päivässä.Saikin siinä paljastaa puun jos toisenkin, sillä tuhansittainkuorittiin petäjiä, kokonaiset kankaat, ahot ja kalliot vetäis-tiin valkeiksi suviaurinkoa paistattamaan.

Kaksi, kolme, joskus neljäkin kesää saivat petäjät juuri-eli tyvikoloksella paistatella päivää ja kihotella pihkaa sisuksis-taan. Sitten toimitettiin jatkaminen. Noin metriä korkealtavenkulta kurotellen kuorittiin taaspuuta sen minkä kädet ylet-tyivät. Jatkettiin joko elätille, niin ettei selkää kuorittu,taikka kiskaistiin selkäkin puhtaaksi.3 Jatkoksella saivatkolopuut seistä kesän, parikin kesää.

Syksyllä marraskuussa, kun talven ensi kelit ennättivät,mentiin kolopuitahaudalle kokoamaan.Toiset miehet hakka-sivat puuta maahan,toiset vedättivät.Puut juurittiin, ha-kattiin poikki aivanmaan rajasta, sillätyvi oli kaikkein ter-vaisinta, ja latva-päästäkatkaistiinko-lotun jatkoksi vieläTervaksien jatkamisrenkku Kiannalla.

TERVANPOLTOSTA 157

kolmisen kortte-lia kuorimaton-ta runkoa, niinettä tervaspuunpituudeksi tulinoin pari syltä.Tervaksien lat-vat karsittiinpolttorangoiksi,mutta vanhaan

Hautasauna Kuhmon Jonkerista.

aikaan heitettiin ne siltaan metsään. Haudan ympärille kier-rokselle, kolmeen suureen lateeseen ajettiin kolopuut. Suurissahaudoissa täyttivät puut koko haudan ympärystän.

Viikkoja kesti kolonhakkuu ja vedätys. Jo aikaisin aamu-pimeissä lähtivät hevosmiehet toimeensa ja kirvesmiehetkinheti, kun päivä rupesi antamaan näköä. Mutta jos tervahautaoli kovin etäällä, oltiin tervassaunalla viikkomoissa, isostatalosta useasti toistakymmentä miestä. Kuutamoaikoina hää-rittiin siellä työssämiltei yötpäivät,ei jouduttupaljon nukku-maankaan. Tehtiin työtä saunallakin. Aamulla puhdetöiksikiskoivat kirvesmiehet päreitä, hevoskuormittain karttui niitäkotiin vietäviksi. Jotkut iskivät kokoon tervatynnyreitäkin.6

Tammikuussa kovilla tammipakkasilla toimitettiin kolo-puiden särkeminen. Kuta kovempi pakkanen oli, sitä helpom-min helähtelivät tervakset halki. Kaksin miehin häärittiinsamalla rantteella, jotta pahan puun sattuessa vieressä työs-kentelevä mies auttoi kirveellään kierojen suonien katkomi-sessa,3 taikka käytettiin halottaessa kahta kirvestä. Hienoiksipiti tervaspuut särkeä, särösftino aina jätettiin jälkipuolelle jauutta otettiin kolokasasta. Sylen särki kova ja ahkera miespäivässä, ja viikkomäärin taas.kesti särkemistyökin. Paljonolikin särjettävää puuta, kymmeniä syliä entisaikaan lasket-tiin samaan hautaan. Niin oli Sotkamon Kurikkaperällä,Laatikkalan ja Saijanlahden taloilla ollut yhteinen tervahauta,johon oli ladottu kolopuita toistasataa syltä. Kaikki Ronrmnja Pihlajakankaan petäjät oli hautaa varten paljastettu.

Jo syksyllä laitettiin tervan polttosija valmiiksi, elleiennestään ollut saatavilla vanhaa paikkaa. Viettävään mäen-rinteeseen, veden äärelle, kaivettiin suppilomainen kuoppa,jonka sisus luotiin ympärille korkeaksi kumpurarenkaaksi.Hautasuppilon pohjasta, silmästä, johdettiin pitkä puutorvi,kynä eli piippu, sivulle hiukan alemmaksi kaivettuun kuopan-teeseen, halsiin. Tervaksista salvettiin silmään, kynäaukon

158 KAINUUN MAILTA

ympärille, pieni neliskulmainen kehto, ja sen peitoksi vitsastet-tiin tiheä säleikkö, joka esti rikkojakarisemasta silmää tukkea-maan. Sitten silmän ympärys ja koko haudan pohja palttojamyöten peitettiin ja silattiin savella.

Keväällä, kun kirsi oli maasta sulanut ja touot tehty,jouduttiin taas tervatöihin,tervaksia hautaan latomaan. Hau-dan pohja katettiin ylt 'ympäriinsä tuohilla taikka koskuksillasilmästä alkaen suomustaen palttoon asti. Levyille ladottiinsärökset ripo rinnan ja toinen toisensa päälle. Naiset ja lapsetolivat kantamassa, miehet latomassa. Latominen aloitettiinsilmästä käsin, ja huolehdittiin,että kaikkipuut tulivat säteensuunnassa silmää kohti. Sitä varten olikin keskelle pystytettypitkä hieno petäjäriuku, sydäntikku, jota ladottaessa pidettiinsilmällä. Särökset asetettiin, niin että paksummat päät tuli-vat uloskäsin, joten palton puoli kohosi silmää sukkelammin,ja luisu tuli jyrkemmäksi, sillä »kuta syvemmäksi menisi silmä,sitä parempi». 3 Tavallisessa haudassa oli silmä niin syvä, jottakun mies seisoi pohjalla, oli hänen päänsä reunain tasalla.1Lopulta silmä nostettiin tasaiseksi kumpuraksi, ja koko haudan-laki peitettiin vahvasti sammalilla. Koskuksiakin pantiinsammalille, ja kumpuran laelle varattiin iso koko multaa pai-noksi ja hätävaraksi. Rinta peitettiin turpeilla, mutta rinnanalaosa maankengän rajassa jätettiin alussa avoimeksi, noinkorttelia korkeaksi sytytyspakoksi.1 Haudan laelle päästiinporraspuita, paria vierekkäistä riukua myöten.

Niin oli hauta valmis poltettavaksi. Odotettiin vain ihkatyyntä iltaa, sillä tuulella ei uskallettu sytytystoimeen ryhtyä:olisi pian ryöhäyttänyt koko haudan pilalle. Harvat rohkeni-vat omin päinsä ruveta hautaa sytyttämään ja polttamaan,vaan kutsuivat opastajakseen kokeneen tervanpolttajan, hauta-mestarin1eli hautalongin.6 Semmoisia vanhoja tottuneita »ter-vankokkia» oli joka perukalla, ja he olivat kuin mestareitaainakin, myötäänsä kuljetettiin heitä haudalta haudalle. Pa-perirupla päivältä sekä talon ruoka oli mestarin palkkana jahyvä ryyppy tuon tuostakin. Haitta-Junkka oli Näljängänparhaita hautamestareita, Erkki ja Kalle Heikkinen ristijärve-läisiä sekä sotkamolaisia Suovaaran ukko, Lassi Hiltunen jaHärkös-Paavo.

Silloin ei ollut hätää, kun itse mestari oli ohjissa, varsin-kaan jos hän oli oikeita vanhankansan tervankokkeja. Itse-tietoisena hän käski ja määräili sytyttäjäjoukkoa. Sytytys-palttoon, ympäri haudan pystyteltiin pieniä tervaksien silpoja,jotka helposti ottivat tulen. Tuohella, ei saanut tervahautaa

TERVANPOLTOSTA 159

Tervahauta Kuhmoniemeltä.

sytyttää, mestari itse nouti metsästä tervaskannosta kolmelastua, ja itse iski tuluksilla niihin valkean, ei kelvannut muutuli, vaikka se olisikin vieressä valmiina palanut. Ja itse pistimestari ensimmäisen tulen haudan kupeeseen,, sitten vastamuut saivat ryhtyä tulittelemaan. Kiire olikin,sillä koko hautapiti saada ympäriinsä yhtaikaa palamaan. Koko talonväkiolikin haudalla hommassa, vieläpä apulaisia naapureistakin.

Sitä mukaa kuin tuli rupesi tervaspuihin tarttumaan,lyötiin turvetta ja multaa sytytyspälttoon ja tukittiin tulipimettoon, jossa sai itsekseen pihistä ja korvennella. Muttapiti kuitenkin heittää ilmareikiä, joista tuli sai henkeään ve-täistä sekä ylemmäksi toisia, joista se saattoi huokua ulos.Paksun höyryisen savun hauta alussa työnsi; ellei olisi jätettyhuokumisaukkoja, olisi savu helposti saattanut pomauttaaturpeet ja sammalet ilmaan. Kävikin toisinaan, kuka lieneesaanut pilata puuhat, niin että tuli rietausi ja kerrassaan huo-kaisi peitteet pois ja säväytteli leiskuvia liekkejäkuusten latvo-jen tasalle. Silloin tuli miehille kiire lyömäänpeitoksi turvettajamultaa, joita aina piti olla vieressä varalla. Vanhoille mesta-reille ei kyllä tapahtunut tämmöistä kommellusta. Sillä he joetukäteen, heti kun tuli oli sytytetty, tehostivat haudan sil-mänteitä ja pilauksia vastaan. Toiset kiersivät tulella haudankolme kertaa,1 toiset viikate ja kirves kainalossa astuivat ym-päritse,2 toiset lennättivät kirveen kahdesti yli haudan, niin

160 KAINUUN MAILTA

että heitot sattuivat ristiin.1"3 Eivätkä mestarit antaneet ter-vaa tervaksi haukkua, vaan piti sanoa viljaksi.'2- Näin kunmeneteltiin, niin kävi kaikki hyvin, ja hauta alkoi tasaisestipalaa pihistä. Jos mistä liiaksi rupesi korventamaan, ja tuliyritteli pinnalle aikaista, siihen hautamestari käski heittäämultaa, taikka pahoin uhatessa hypähti sitä itse tukahdutta-maan ja sähähti

»Tukkiu turkkiisi,kätkey kypeniisi!»1

Sitten kun hauta oli kunnollisesti syttynyt ja alkanuttasaisesti palaa, jäi vain mestari parin apulaisen kanssa sitähoitelemaan, toinen niistä halsimiehenä, toinen mullanhiojana.xTasaisesti pitihaudan palaa, yhtänopeasti jokapuolelta,sydän-tikusta aina otettiin merkkiä tulen kulun ohjaamiseen. Tuulen-puoliselle rintilukselle lisättiin aina multapeittoa jaalta tuulenavattiin, että sekin puoli pysyi samassa menossa.

Muutaman päivän kuluttua saatiin jo vartoa tervantuloa.Ensin kyllä valui ruskeata tervankusta eli hässinkivetiä3 edellä-kävijänä, mutta kohta sen perässä rupesi puskeutumaan puh-dasta notkeata tervaa.

Ellei vain joku ilkiöollut käynyt hautaa silmantelemassa.Niinkuin kyllä monesti tapahtui. Joku pahansuopa oli pannutkynän tukkeuksiin taikka pistänyt vanhan virsikirjan haudan-silmään.4 Silloin ei tarvinnut tervaa odottaakaan, ellei hauta-mestarissa ollut avaajaa ja pilauksen poistajaa; terva saattoiruveta kuohumaan yli palteiden. Silloin vanhat hautamesta-rit kiersivät taikapussillaan, jossa oli hopearaha, käärmeen-pää ja sisilisko, haudan, ja kiertäjällä oli vielä viikate kaina-lossa. Viikatteen heittivät he yli haudan ja sitten yksikantai-sella pihlajaisella vitsalla piiskasivat tervakekoa ja manasivat.2Toiset panivat kynän suupuoleen eläväähopeaa,8 toiset ku-rauttivat hautakumpuun maitoa, ja siitä kyllä kynä hetiavausi, mutta lehmä vuorostaan pilautui: arvaahan sen, kunpantiin maitoa tuleen.3 Jotkut hautalongit hakkasivat petä-jänkyljestä ylöskäsin keikistyneen oksantyngän, hongankyrvän,jolla sohikoivat kynää, ja lähtipäs heti terva tulemaan. 3

Mutta jos ei mitään poikentoimista ollut tapahtunut, jaterva oli saanut tarpeeksi kypsyä ja kuumentua, valui se sie-västi torvestaan, ja tervahanikalla* eli purtilolla laskettiin sität3mnyriin. Kun yksi tynnyri täyttyi, varattiin toinen sijaan,ja isosta haudasta puskeutui tervaa toinenkin tynnyri. Oliollut aikoinaan .sellaisiakin mujukattiloita, joista oli kihonnut

TERVANPOLTOSTA 161

120— 150 tynnyriä,3» 4 jopapari sataakin4 ja vieläkin enemmän.6

Ronrmnkankaan haudasta oli puristettu kymmenen venelastiapuhdasta tervaa, lukuunottamatta tervavettä, jota toisinaansateisina kesinä tuli miltei kolmanneksi osaksi. Kaksi tynnyriälaskettiin tulevan aina yhdestä tervassylestä.

Valmiina piti haudalla olla jo kymmenlukuiset terva-tynnyrit, lujasti vannehdittuina ja turvotettuina. Jo kevät-talvella oli miehissä niitä tehty, kuivailtu kimpipuita pitkätajat pirtin orsilla. Palkkamiehilläkin monesti täytyi tynny-reitä teettää, kun ei itse kaikkiin ennätetty, ja tavattomansukkelia olivatkin jotkut niitä veistelemään. Niin Keräs-Jussi-kin, Puolangan Auholla,oli päivässä tekaissut kaksitoista tyn-nyriä. Mutta Jussi olikin tehnyt niitä ryyppypalkalla, olisaanut joka tynnyriltä, mikä valmistui,heti kaksi hyvää viina-ryyppyä.

Hyvällä ilmalla, tyynellä säällä paloi hauta hyvästi,»niinmeni kuin paistikas», 1 ja tervakin tuli paljon parempaa ja not-keampaa, kun saatiin pitää hautaa ohuemmassa multapei-tossa. Mutta tuulella täytyi peittoa paksunnella, ja terva tuliheti jäykempää.

Viikkokauden, kauemminkin saatiin suurta hautaa kyde-tellä. Yötäpäivää piti valvoa,ettei vain tuli pääsisi ominpäi-siin töihin. Tarkenikin siinä, päivällä varsinkin,kun tuli kuu-motti alla, ja päivä paahtoipäällä. Tervasavussa saivat hoita-jat hääriä, karkeaa katkua tuontuostakin vetäistä henkeensä.Mutta se huuhtoikin kaikki taudit pois rinnasta ja keuhkoista.Ei silloin tiedetty, jotta keuhkotautia on olemassakaan, eikätarvinnut juosta ostelemassa tohtoreilta lääkelappuja.

Sitten kun tervantulo tyrehtyi, tukehdutettiin tuli,peitet-tiin koko hauta mullalla ja poljettiin tiukkaan, jottapalo sam-mui. Siitä saatiin haudan sydämestä koko kasa hiiliä eli sysiä— jo polttaessa oli niitä useat erät otettuhaudan paltosta — ,ja pantiin ne säilöön katollisiin kopperoihin haudan luona.Tynnyreistä laskettiin erittynyt vesi pois ja sija täytettiintervalla ja tapit iskettiin lujasti kiinni. Niin olivat tynnyritmatkavalmiita. Monesti niillä olikin aika matka edessä, hautasaattoi olla salolla peninkulmain. päässä, pahojen taipaleidentakana, ennenkuin päästiin selville vesille, joilla saattoi terva-vene liikkua. Maata myöten kuljetettiin tei*vatynnyrit paik-kuussa, pantiin tynnyri jyränä pyöriä kopsottelemaan hevosenjäljessä. Tynnyrin pohjiin iskettiin palikat, palkuspuut, joi-den keskessä oli ulospäinen oksantynkä napana, mikä sopipyörimään aisojen päässä olevassa reiässä. Sileillä mailla11

— Kainuun mailta

162 KAINUUN MAILTA

Tervatynnyreitä vedätetään palkkuussa. Kuhmon Lammasperä.

sonnustettiin kaksikin tynnyriä peräkkäin, pantiin vain lisä-kappaleet, lyhyet-aisat, jatkoksi ja niiden väliin toinen tynnyri.Hyvin tehtyjä, vahvasti vannehdittuja piti tynnyrien olla,kestääkseen pitkien matkojen kovia koluutuksia. Useastikyllä vanne pimpahti poikki, taikka lohkesi uurre, mutta siitäei auttanut huolia,täytyi korjata ja taaskoettaa. Tervat täytyisaada selville selille. Soisilla mailla kierivät tynnyrit yhtenämutapölkkynä, ja järvien ylitse soudettiin ne lauttana.

Niinpä sitten monipäiväisen ponnistuksen perästä, monenuupumuksen ja hikoilun jälkeen saatiin tynnyrit kulkureitinvarrelle. Ja se oli siinä kesä- ja heinäkuun rajoilla.

Mutta tästä erämaan tuotteelle vasta taival alkoikin. Tyn-nyrit aseteltiin pitkiin, kapeisiin tervaveneisiin. Kaksikym-mentä, viisi- ja seitsemänkinkolmatta tynnyriä laskettiinveneeseen pääksytysten kolmeen riviin,kaksi vierekkäin poh-jalle, yksi päälle niiden jamaukseen. Vahvat varppeet vielävitsastettiin ja tilkittiin laitojen korokkeiksi, ettei vesi tuulellaselkiä laskettaessa läikähtelisi veneeseen. Varattiin vieläveneeseen räpeet ja hattulaudat, joita tarvittiin kovissa kos-kissa varpelautojen lisäksi. Eväsvakat, kirveet, vitsaraksejaja muita matkafarpeita heitettiin vielä mukaan.

Ja niin antauduttiin »Oulua soutamaan». Kolme henkeälähti tavallisesti matkaan, yksi perässä huopaajana, kaksikokkapuolessa soutajina. Useasti oli toisena soutajana nais-henkilö, ja kuhmolaiset monesti tekivät Oulun matkansa vain

TER VA NPOLTOSTA 163

Terva tynnyreitä vedätettyinä järven rannalle. Kuhmon Lentiira

kaksin miehin, jopa joskus vain nainen soutamassa. OlikinKuhmon etäisimmiltä kulmilta, Lammasjarven taikka Lentii-ran perukoilta, Toppilansalmen tervahoviin matkaa, samoinKiannan Juntusrannalta ja Vuokin syrjäisistä sopukoista,joista jo yksin omalle kirkolle karttui viisin,kuusin peninkul-min. Pari, kolme, neljäkin viikkoa tärvääntyi tervamatkalla.Oulujärvi teki useasti pahimmat viivytykset: vastatuulen josnosti, niin sai sitä päiväkaupoin kiskoa. Nostipa.se joskussemmoisen myräkän, ettei ollut selälle päiväkausiin lähtemistä.Mutta kun sattui myötäiset pnrjetuillet, silloin kelpasi menes-kellä. Airot vedettiin sisään ja neliskulma-purje nostettiinmastoon ja alettiin viilettää. Laulellen laskettiin vesiä, ettäkokka konisi.

Mutta koskissa vasta vauhti annettiin,kun oli semmoinenkoski, jota täysilleen saatettiin laskea. Monet kymmenet kos-ket olikin matkalla, toiset oikein äkäisiä ja pystyjä. Muutamatolivat niin vähävetisiä, että täytyi rahtiveneillä viettää osanlastia alas, ja kovimmissa paikoissa piti turvautua laskumie*-hen apuun. Niin varsinkin Oulujoenkuuluissa koskissa. Sielläkeräyt3äkin koskenniskalle väliin sadoittain tervaveneitä odot-tamaan vuoroansa, joka suunnalta kun oli tulijaa: Kuhmosta,Sotkamosta, Kiannalta, Hyrynsalmelta, Ristijärveltä, Puo-langalta, Paltamosta. Jotkut vanhat oulunkävijät uskalsivatlasketella omin neuvoinsa. ;

Oulussa saatiin sitten tervat rahaksi, mutta monesti meni

164 KAINUUN MAILTA

Tervavenettä varpehditaan Sumsan rannassa. Kuhmo.

suurin osa rahoista talvella otettujen tavarain maksuksi, vainvähäisen rippeitä jäi kotiin vietäväksi. Halvassa hinnassaosasivat tervaporvarit pitää korven kansan vaivannäöt,joskusmaksoivat vain yhdeksän markkaa tynnyristä.

Sitten alkoi ankara paluumatka: vastavirrat ja vastaisetäkeät kosket. Vene oli tosin tyhjä, mutta oli siinäkin puske-mista ja sauvomista. Kovissa koskissa täytyi kahden miehenrantoja kulkien kiskoa jukoköydestä, kun kolmas ohjasi romp-

sista rannalta käsintaikka sauvoi ve-neessä. Pyhäkoskenohitse piti veneet ve-dättäähevosellamaa-ta myöten, samoin,ennen »hissin» ra-kentamista, Ämmänohitse. Jopa alasmentäessäkin saivatKajaanin pikkukau-pungin hevosmiehetansiota kärrätessäänylimaan ukkojen ter-vatynnyreitä Koivu-kosken niskasta Ou-lujärven rantaan.Oulunsoutajatlevähtämässä.

TERVANPOLTOSTA 165

Kiannan miehet jamuut sen suunnantervaukot säästyivättästä, he kun kulki-vat Kiehimäjokea.

Vihdoin viimein-kin oltiin kotiran-nassa monen kovanponnistuksen peräs-tä, vene tyhjänä, jamelkeinpä kukkaro-kin tyhjänä. Suola-säkki oli kaupungintuomisina sekä ter-

Tervavenettä vedetään vastavirtaa.

vaporvarin lahjoittama savipiippu ja »musta-ankkuri» ja pala-nen Kokkolan pötkyä, naissoutajalla »rossi» rinnassa jakart-tuunihuivi päässä.

Ja niine hyvinesi sitten heti ala heilua raskaassa heinä-työssä!

Kolmetkin kerrat kesässä jotkut soutivat Oulussa. Kävi-vät jo ennen juhannusta viime kesän tervantähteitä kyyti-mässä, sitten heinäkuun alkupuolessa tekivät tavallisen terva-matkansa/, ja taas syksyllä Perttulin jälkeenkäväisivät saatta-massa kolmannen tervalastin. Polttivat nimittäin useastitoisenkin haudan, joskus kolmannenkin: kun yhden saivateräksi, niin toista rupesivat korventamaan.3

Olikin vanhoille tervaukoille tuttuja Oulun tiet, moni-kymmenikertaan edestakaisin vatvottuja. Niinpä Suovaaranukko, 75-vuotias Partas-Juuso Sotkamosta, on matkan tehnyt90 kertaa, samoin Kypärän ukko Hyrynsalmelta, ja Huotari-

äijäKuhmon perukoilta,Kama-rasta, on tehnyt tervamatkanyli sata kertaa. Huotarinukko on ollutkin vanhankan-san tervaskantoja, vielä 80-vuotiaanakin souti kyllä senminkä nuoremmatkin.

Mutta Näljängän ja Puo-langan Suolijarven tervaukotlaskivat tuotteensa lm Hami-naan. He lastasivat tervansalautoille ja laskettelivat Kor-vuan- ja Näljängänjokia myö-Tervaveneen purje Kiannalta.

166 KAINUUN MAILTA

ten lijokeen ja sitä alas merenrantaan, vaihtoivat siellä sekätervat että lautat rahaksi ja tulivat kahta kättä heittäentakaisin.

Vähiin on jo Kainuun korpien tervavirta juossut. Jokunenpienoinen hauta vain savuaa siellä, toinen täällä, ja jokunentervavene vielä silloin tällöin laskee myötävirtaa. Mutta nyton kokka Kajaania kohti, Ouluun asti nykyinen nuori kansatuskin millään ilveellä lähtisi.

Eikä ole enää ukoilla metsiä mistä polttaisikaan tervaa.

Puu- ja tuohiteollisuutta Kainuun kulmilla

KOTITEOLLISUUTTA.»Jota ci korjata

sitä hävitetään».3

hkerina häärittiin kotoisissa käsitöissä, pitkäntalven pitkinä puhteina oli päivisin niin hil-

1 jäinenkaimmlaispirtti muuttunutahertavaksiI työtuvaksi.Hyvässä talossa saattoivatkaikki" talon tarve-esineet olla omista kourista pv-

serrettuja. Siksi olikin kaikilla niin kotoi-nen leimansa, ja ylpeänä saattoi talo esiintyä vieraallekin:tämä näyttää kyllä yksinkertaiselta, mutta tämä on kaikkiomaa.

Ke'et ja ajokalut tehtiin kotona, sukset niinikään, työkalutja kaikki talossa tarvittavat astiat valmistettiin kotipirtissä.Koivunkäyristä vuoleksittiin lusikat ja kapustat, koivun- jakuusenpahkoista ¦') koverrettiin ruokapöydän puukufit sekäisot maljat. Kuusi- ja petäjäkimmeistä närevanteille koottiinsaavit, kiulut, ämpärit, tynnyrit ja ammeet, kirnut, maitopytytja pesupunkat, katajasta, koivusta ja lepästä tehtiin leilit jatuopit. Petäjästä kiskotuista päreistä kudottiin koreja, muttatuohesta taivuteltiin ja punottiin monet ropeet, tuohiset, tu-pakkapöntöt, kalatuijul, piimäpusut, tuohitupet, suolakopsat,vakkaset ja kontit sekä virsut, poliot, topsut ja tohvelit.

Tehtiin tuohesta köyttäkin, vahvaa miltei iänkaiken kestä-vää keveää nuoraa, joka nuottaköytenäkään ei miespolveen

') Puunpahkaa sanotaan paikoin jumiksi. Kun pakkanen räikää jasärkee puun, niin se jumettuu, tekee jumin.3

168 KAINUUN MAILTA

Petäjävaaran ukko punoo tuohiköyttä. Kuhmon Lentiira.

niahinut. Rauduskoivuista kiskottiin pitkiä tuohinauhoja,kääräistiin vyyhdelle ja sitten kotona ne puhdistettiin ja kier-rettiin kerälle, etteivät päässeet sykertymään. Tuohimesta-reilla oli usein isot kasat tuohikeriä varastossa ladonloukossa.Ennenkuin niistä voi kiertää köyttä, piti kerät kuumassavedessä pehmittää. Isolla, seinään kiinnitetyllä kelalla kehräsiköysimestari pitkät kelantäyteiset tuohisäikeet, joista sittenkaksin miehin iskettiin kolminkertaista köyttä. Köysimestaritoimitti itse punomisen, ja apulainen hääri edessä nakkaa-massa kelaa ympäri säikeen sen mukaan kuin mestari punoi,ensin kaksin, sitten kolminkertaiseksi. Rajaseuduilla, Kian-nalla ja Kuhmossa, vielä monesti nähdään tuohista nuotta-köyttä ja verkonpaulaa, ja Lentiiran Petäjävaaran80-vuotiäsvaari, Jussi Kyllönenkäpsyttelee »tuohimetsällä», tuo kannan-naiset tuohivyyhdet ladonloukkoonsa ja niistä sitten kelaileesitkeät mahimattomat köytensä.

Samalla tavalla kuin tuohiköyttä kelattiin juuriköyttäkin.Multamaista ja jäkälikkökankaista kiskottiin suuret kimputhienoja, sormenpaksuisiakin petäjänjuuria "— paikoin kuusen-juuriakin.3 Juuret halottiin hienommiksi ja keitettiin not-keiksi suurissa muurikattiloissa, ja sitten niistä kelattiin säi-keet ja iskettiin valmiiksi köydeksi. Joskus toimitti köyden-punoja iskemisen yksinäänkin, kiersi vain säikeen iskupaali-kalle ja sitä »nakaten» iski köydenensin kaksi-, sitten kolmisäi-keiseksi.4 Juuriköyttä käytetään paikoin vieläkin nuotta-

KOTITEOLLISUUTTA 169

köytenä,mutta se ei ole niin kestävää kuin tuohi-köysi,mahii paljoa nopeammin. Ristijärven Hiisi-järvenkylän Paavo Kemppainen on kelannut juuri-köyttä monet sadat sylet.

Nykyään käytetään nuottaköytenäpaljon sii-maa, lehmän ja hevosen häntäjouhista, sianvil-loista ja hevosen harjakarvoista kelattua sitkeäänuoraa. Vinoristimäisellä puisella koukulla kehrä-tään karvakuontalosta satoja syliä säiettä, joistasitten miesjoukolla kelataan kolminkertaista sii-mansäiettä. Kolme henkilöä hoitelee kukin säie-koukkuansa, neljäs kiertää seinäkelaa, ja niin las-kelaan kolmen- koukun rihma samaksi tasaiseksisäikeeksi. Tämä kolminkertainen punontainen iske-tään taas iskupaalikalla, samalla tavalla kuin juuri-köysikin, uudelleen kolminkertaiseksi, yhdeksän-

Koukku Risti-järveltä.

säikeiseksi siimaksi. Tällaista vahvaa, sormen-paksuista siimaa käytetään nuottaköytenä,mutta-* -J %s

käsiverkkojen ainaksi kelpaa hienompikin, vain kolmin-kertainen nuora. Karvoista punottu siima onmiltei vielä kes-tävämpää kuin tuohiköysi. Se ei vety, ei veny eikä vanu,ei märkäne eikä lopu muuten kuin kulumalla. On ¦ vieläjossakussa talossa aina ukkovaarin aikaista siimaa käytän-nössä. Monet vanhat ukot vieläkin vääntävät karvaköyttä.Kypärävaaran vanha Matti on sen taitava punoja, ja äskenmainittu Hiisijarven äijä on sadoin sylin kelannut siimaaympäri Ristijärven kyliä. Viisikolmattasylisen karvaköydensaa ahkera punoja viikossa väännetyksi.

Vanhoilta opitulla tavalla toimitettiin kotona nahkainkinmuokkaus, sekä kenkänahkain pajuaminen että turkkinahkainpaittoaminen.

Karva ajettiin nahasta vedessä liottamalla, laskettiinkarvainen vuota vain virtavaan jokeen taikka järven mata-laan rantaveteen pariksi kesäiseksi viikoksi, työnnettiin sittenpuulapukalla karva pois, ja nahka pantiin tuoreeltaan parkki-ammeeseen. Parkkeina käytettiin sekä pajun että kuusen, koi-vun ja haavankin kuoria. Parhaimpia ja enimmin käytettyjäolivat pajunparkit — siksi puhuttiinkin nahkojen »pajuami-sesta» — ja kun pantiin vielä sekaan kuusenkuoria, tuli nahkahyvin kuohkeata. Mutta koivunparkit, joita kiantalainenkäytti paljon, tekivät nahan punaiseksi, kovanluontoiseksi jahauraaksi. Vasikannahkoja parkittiin paikoin sianmarjanvar-vuilla* Kuusin, seitsemin viikoin saatiin nahkoja haudella

170 KAINUUN MAILTA

Pekkalan miehet ajavat karvoja nahasta. Kianta.

suuressa parkkiammeessa ja aina tuon tuostakin hämmennellä,väliin taas kaapia koloraudalla taikka viikatteenhamarallaniistä lihaa pois. Sitten kun nahat olivat kylliksi »kypsyneet»,huuhdottiin ne vedessä, kuivattiin orsilla, ja sen jälkeen hie-roskeltiin ja pehmiteltiin nokkain lykkyylaudoissa, kaksinmiehin kangissa kihnuteltiin. Silloin olivat nahat valmiitakäytettäviksi. Miltei joka talossa oli aina joku taitava piki-langan pistäjä, joka puhdetöinään kotipajuisesta nahastakuraisi kokoon pitkävartisia pieksuja koko talonväen tarpeiksi.

Lammasnahkojenpaittoaminen oli teuras-tusajan jälkeisiä syys-talvenpuhdetöitä. Pait-toaminen toimitettiinsuuruksella. Valmistet-tiin ohrainen velli, jo-hon sekoitettiin jauhet-tuja virnoja, »semmoisiavesiheinän siemeniä»,survottuja pottuja11' 3 se-kä hiukan suolaakin,1ja hapatettiin se oikeinParkkiamme Puolangalta.

KOTITEOLLISUUTTA 171

äkeäksi niinkuin leipäjuuri.Sitä siveltiinnahkojenliha-puolelle, kääräistiin nahatkokoon ja pantiin penkin-nurkalle kasaan. Kolme,neljä yötäkun siinä hau-tuivat, ja vielä pari ker-taa välillä uudistettiin vel-lisively, niin alkoi jo luot-taa. Nahat levitettiineteis-pirtin orsille kuivamaan.

Kuivuneita nahkojapehmitettiin sekä käsinhieroen että seinään kim

Nahkain lykkyylaudat Kuhmosta.

nitetyssä hankaraudassa edestakaisin vedellen. Koloraudallakaavittiin lihapuolta, taikka hangattiin nahanmuokkausrau-dalla, jonka oksahankuraan oli asetettu viikatteenterän kap-pale.2 Lopuksi valkaistiin nahat liidulla.

Useasti annettiin turkkinahkojen muokkaaminen ja hie-rely karjalanmiesten, turkkivenäläisten, tehtäväksi.He kulkivat talosta taloon ja päiväkausin hierelivätturkki- ja veltinahkoja, kaapivat niitä, raudassavenyttelivät ja liitusivat sekä lopuksi- leikkelivät jaompelivat niistä talonväelle turkkeja. Siltaan vain,vaatepäällyksettä niitä käytettiin. Kuulu Latva-jarven laulaja, Miihkali Arhippainen, oli Kiannallaollut joka syksyinen nahkojen piiskaaja sekä turkki-mestari. Hyvää työtä oli ahkera laatuisa laulaja-ukko tehnyt, kymmenen kopekkaaoli saanut nahalta,ja viisi, kuusi nahkaa oli päivässä pehmittänyt. —Nahkaveltejä ompelivat emännät itse.

Hamppu antoi naisväelle tavattoman talvityön.Parituhattakin roivajasta kun tuli taloon, niin olisiinä työmaa edessä.

Syyskesällä hamput nyhdettiin pellosta ja riivit-tiin tynnyrin laidassa sekä liotettiin lammikossa viisi,kuusikin viikkoa, sitten aidan selällä kuivattiin.Mutta jos tahdottiin kestävämpiä liinoja, jätettiinroivaat toiseen vuoteen ja vielä kevätahavassa niitäpuretettiin.1Nahkan-

muok-kaushaa-

rukkaKuh-

mosta.

Kekriltä alkoi naisten vuoro. Roivaita ahdettiinsaunan orret täyteen, satakin roivasta kerralla, sittentuli kiukaaseen, että ahdos kuivui. Illalla seitse-

KAINUUN MAILTA172

Laamalan emäntä harjaahamppuja.Puolangan Puokiovaara.

män, kahdeksan seuduissa, kunmuut panivat nukkumaan, kävi-vät naiset loukkusaunaan. Kiu-kaan päällä palaa lekotti päre-tuli, ja sen valossa naiset noki-sina saunatonttuina häärivät roi-vaiden kimpussa. Toiset isoillaloukuilla ruskuttelivat luita rikki,toiset pienemmillä, nelikielisillävetoloukuilla1 eli hamppulihdoillaraastoivat luita irtaalleen. Muu-tamat vielä puisella viiiinvetisellähakkasivat ja puistelivat, ettäpäistäret lentelivät. Roivajas ainakerrallaan käsiteltiin ja saatiinsiitä puhdistettuna sormajas, joitaparikymmentä kimputtiin vihkoon.Niin kauan viivyttiin saunassa,kunnes kaikki oli loukutettu ja

lihdattu, useasti aina aamupuoleen, kahteen, kolmeen asti.Mutta jo taas päivän saapuessa pistettiin saunaanuusipanos,ja illan joutuessa oli sama yötyöedessä. Ja sitä riitti siksi,kunnes kaikki roivaat oli säunoitettu. Ei ollut naisväelläkoko aikana paljon yön lepoa eikä päivänkään rauhaa. Silläpäivällä piti huolehtia karjanhoidosta jasaunanlämmityksestä.

Sitten kun hamput saatiin saunasta pois, alkoi niidenkanssa uusi työ:ne piti häklätä, ne piti harjata jasitten kehrätä.Pitkin talvea käärittiin kuontalolta ja kehrättiin, hyrrättiinmonella rukilla. Sitten langat keitettiin porossa, huuhdottiinvedessä ja kuivattiin tangoilla ulkona, ja kankaiksi ne piti ollakudottuina ennenkuin kesäiset kiireet joutuivat. Jo olikin ta-lossa hoppua: emännät kutoa helskyttivät, tyttäret ja palveli-jatkin paukuttivat, milloin vain ehtivät. Mutta joskus hää-dyttiin kylässäkin kehräyttämään, ja ruiskappa maksettiinkehrääjämuorille lankanaulasta.6 Rohtimista eli tappuroista,joita saatiin häklätessä, kehrättiin nelivartisen hurstin kuteita,mutta sydämistä pantiin siihen loimet. »Rouvimpaan», kaksi-vartiseen piikkoon pantiin loimet harjaustappuroista ja kuteetrohtimista, ja tehtiin siitä lakanoita, hantuukeja ja paidan-alasia sekä karkeammasta piikosta säkkejä. Hurstista ommel-tiin paitoja, paidanylisiä ja alushousuja, joita sinisiksi painet-tuina pidettiin kesällä vain siltaan.

Valmiiksi muokattuja pellavia, kuljettivat karjalaiset

KOTITEOLLISUVTTA 173

laukkumiehet Venäjältä. Niitä ostettiin kymmenestä kope-kasta naula, ja niistä naiset kehräsivät lankaa villakuteisiinpyhähameisiinsa sekä miesten kesävaatteisiin.

Paljon oli naisväellä myös työtä, ennenkuin lampaidenvilloista oli sarat kudottu. Siinä saatiin kartata, kehrätä jakutoa monet pitkät rupeamat. Parhaita villoja käytettiinsarkaan, mustia ja valkoisia kartattiin sekaluutta, että saatiinharmaata saranväriä. Vahvaksi kudottiin sarka, mutta vielävahvemmaksi tehtiin se tamppaanialla. Itse vain kotona sarkatampattiin: kasteltiin ensin kuumassa saippuavedessä, sittenvyyhdettiin ja kaksin naisin sitä penkillä vastakkain istuenpotkittiin, ja kun oli kylliksi potkittu ja vanutettu, käärittiinsarka pakalle ja leveän pöydän kannella kaulailtiin sitä lat-tialla, lapsijoukko vielä pantiin pöydälle painoksi ja neljinhengin kärräiltiin pöytää edestakaisin.1 Näin saatiin sarkaniin tukevaksi, jotta siitä kuraistut housut seisoivat lattiallakyllä tyhjiltaankin. Pari kolme talvea kestivät ne paikkaa-matta kulutella ja paikkaamalla vaikka miehen iän.1

Vanhoin kotoisin keinoin eukot värjäsivät lankansa javaatteensa. Mustaa väriä saatiin lepänkuorista, vain tuoreitakuoria keitettiin vesikattilassa, ja siihen pantiin langat, kun neoli ensin kasteltu kuparivedessä. Samalla tavalla myös käsi-ja nuottaverkkoja roukattiin, mutta silloin lisättiin leppäveteenkuusenkäpyjä, kuusenparkkia ja pihkaa, jopa vanhan terva-sangon palasia.1 Muutamat painoivat lankoja puromustalla,purojen pohjasta kaivetulla »ruosteella». 3'3' 4 Ruskeaa saatiinkun lankoja vuorotellen kasteltiin lämpöisessä liesituhkali-peässä ja kuparivedessä. Keltaisenruskeaa, rankuuria vär-jättiin kiventiiroillai ja lepänkuorilla, mutta kiventiiroilla yksi-nään tuli keltaista. Painettiin keltaista myöskin »mettävärillä»:*kerättiin kankailta kellanpaineita, ketunliekoja, keitettiin niitäja pantiin lisäksi tuoreita koivunlehtiä, sitten vielä kastettiinlangat lipeässä.2"5 Mutta kaunista sinenpainetta valmistivateukot, niin että laskivat vettänsä astiaan ja hapattivat sitäviikkokaudet uunilla lämpöisessäpeiton alla ja panivat sekaansinikiven, sinialunan, nokareita sekä hiukan suolaa. Siinäkasteltiin langat ja saatiin tavattoman kestävää siniväriä.Punaista ei osattu omilla neuvoilla painaa, vaan täytyi se toi-mittaa Oulussa, punertavaa kyllä paikoin painettiin variksen-marjoilla.3

Itse valmistettiin »valkoisenpainettakin», suopaa Tehtiinkoivun ja lepäntuhkista oikein äkäinen lipeä, niin että se leik-kasi luutkin, ja siinä keitettiin aitanloukkoon keräytyneistä

174 KAINUUN MAILTA

luista, suolista, höystöistä ja muista »rasvarosseloista» peh-meä ruskea pesuaine, jota talossa tarvittiin sekä pyykinpesussaettä saunankäynnissä ja monessa muussakin pesuhommassa.

Liimaa, liisteriä, jolla langat liiste?¦äitiin kovemmiksi,keitettiin niistä lammasnahkojen tilkkasista, joita jäi turk-kien ja vällyjen ompelijalta.

Viinankeittokin oli muuatta laatua kotiteollisuutta. Jokatalossa valmistettiin viinaa. Halmerukiista lähtikin oikeinhyvä ja väkevä neste,1 ja vielä makeampi tuli, josrukiit olivathiukan hallanpanemia, halliaisia.h Jotkut laskivat viinaaohristakin, ja niistä irtausikin niin tulinen aine, ettei pakka-nenkaan pystynyt sitä kylmäämään, vaikka ruisviinan kyl-mäsi.1

Viinankeitossakin oli paljon puuhaa. Valmistettiin sakeavelli, viinapanos, imeltymään isoon panosammeeseen, ja siihenlisättiin sitten kuumaa vettä ja »tööteillä» hämmennettiin,lopuksi pantiin varia vettä, jotta imellys kypsyi. Imellystähapatettiin sitten kolme vuorokautta, ja niin oli maski val-mista keitettäväksi.

Vanhaan aikaan keittää kuhistettiin viinaa vain tavalli-sella rautamuurilla, johon oli tekaistu puusta kansi ja vaskestatorvet. Mutta sitten piti laittaa kupariset viinakattilat, eikäsaanut olla keittohommissa muulloin kuin vain syksyin jakeväin. Syrjäkylissä kyllä edelleenkin vain poruutettiin1 pa-dalla.

Keittokota oli tavallisesti viinapolttimona, ja emäntäväkihääri keittohommissa. Kun maski oli pantu kattilaan, iskos-tettiin sekä hattu että piiput visusti kiinni taikinalla,iskoksella.Hiljaista tulta poltettiin alla, niinettä huurukin hiljalleen nousipiippuihin ja piipputynnyrin lävitse kuljettuaan valui astioihin.Ensi keitossa työnsi viinakattila katkeran sikunan, mutta sepantiin uudestaan pannuun ja keitettiin toinen kerta, kerros-tettiin.3 Kerrostusta keitettäessä tuli alussa, ennenkuin piiputlämpenivät, joku kortteli savuviinaa, pahanmakuista ja väke-vää, höyrynsekaista nestettä, josta emännät laittoivat tehoi-saa lääkettä, kansvärkkiviinaa. Mutta kohta alkoi tiristä kir-kasta viinaa, ja sitä valuikin monin kannuin. Tynnyrin panok-sesta juoksi 15 kannua, joskus io,:kin. Lopuksi laski kattilahuonoa pahanmakuista jälkiperää. Jotkut siivilöivät piipuistatippuvan viinan kuminavaatteen lävitse ja saivat väkevää jamakeaa kuminaviinaa?

Pari-, kolmekymmentä kannua keitettiin viinaa hyvässätalossa.1 Suurissa viiden kannun viinapotelleissa säilytettiin

KOTITEOLLJSUUTTA 175

sitä aitan jyvähinkalossakesänkin varoiksi. Mut-ta mitä ei itse jaksetturyypiskellä, se myötiinniille, joilla ei ollut keit-tolupaa. Vietiinpä vii-naa aina Ouluunkin jasaatiin kymmenen ko-pekkaa korttelista.

Kotiteollisuutta olientisaikainen, 50— 60vuotta takaperin harjoi-tettu, potaskan poltta-minenkin. Suuria kää-päisiä korpikoivuja ja

Antti Heikkinen, Kuhmon Viiksimosta, tekeetuohirovetta. Ukolla on päässä taulahattu.

koivupökkelöitä poltettiin metsässä tuhaksi, tuhka tuotiinkotiin ja uutettiin isoissa ammeissa, rapuleissa1 lipeäksi.Lipeä keitettiin kuiviin ja saatiin ruskeaa potaskaa, jokaulkona potaskauuneissa paistettiin valkeaksi. Potaska vietiinsitten Ouluun »lisakki Welmannille» ja saatiin rupla leivis-kästä.

Raudan takomisessa olivat kainuulaiset yhtä taitaviakuin muidenkin seutujen miehet. Seppiä oli joka kylässä japaja useassa talossa. On vieläkin siellä täällä joku taitavapyssyseppäkin, kuten Hyrynsalmen Luvankylässä ja Risti-järven Uvalla. Entisaikaan lienee ollut vielä mahdikkaampiarautioita, silloinkuin suurissa korpimaissa oli järvien ja soidenmudasta lietsottu rautaa. »Hyttejä» tiedetään olleen useissapaikoissa, »Hyttikankailla», »Hyttipuroissa», ja niissä vieläkinnäkyy jälkiä entisestä raudanvalmistuksesta.

Lentiiran kirkko. Rakennettu v. 1812.

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ.»On kekri köyhälläkin,

joulujuhla vaivaisella.»uoden vieriessä pyörähti esiin, milloin

suuri juhlapäivä,milloin taas jokumuumerkkipäivä antamaan yksitoikkoiselle,useinkin ilottoman arkiselle elämällemieluisaa vaihtelua. Päiväin viettoon

liittyi kaikenlaisia vanhoja tapoja, taikoja sekä pitämyksiä,monesti varsin merkillisiäkin, jo ammoisilta ajoilta polveutu-neita.

Kekri oli jo vanhastaan vuoden kaikista suu rinjuhla, jopa jouluakin jalompi. Sitä vietettiin myöhäänsyksyllä, kunkesä kaikkineen oli mennyt, ja pitkä pimeä talvioli tulossa. Se oli uuden vuoden alkujuhla, vanhan päätös-päivä, jolloin syötiin ja juotiin parasta, mitä hyvä vuosioli ta-loon tuonut ja sitten kylläisinä pidettiin iloa ja kisailtiin.

»Kerta kekriä pitää,toinen kerta kellistellä,»

olikin vanhojen ukkojen mieliohjeena.4» 9

Jo etukäteen varustauduttiin kekriä juhlana viettämään:keitettiin kekriviinat, pantiin kekrioluet ja varattiin ruokia

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 177

sekä laitettiin kekrilammaskin syötteelle. Pirtit, kamarit jaeteiset, peräiset ja porstuat pestiin ja puhdistettiin, vaatteet-kin pestiin ja siistittiin. Ja aattoiltana lämmitettiin sauna,käytiin kylyssä ja laittauduttiin pyhäisiin pukimiin: oltiinvalmiina vastassa, kun vuoden suuri juhla oli ovella.

Koko yönä jouduttiin tuskin ollenkaan lepäämään, silläaamulla ani varhain piti olla pystyällä. Noustiin ylös \o kellokolmelta, kahdeltakin, jopa joissakuissa vanhojen tapojentaloissa heti puolelta yöltä.9 Emännät pistivät pirtin lämpeä-mään ja leipoivat rieskat ja teokset, tekivät juustoleivät, keit-tivät ryynipuurot ja laittoivat talkkunat. Miesväki taas huo-lehti kekriteurastuksesta. Kun oli otettukotikeittoiset aamu-ryypyt, tuotiin ja teurastettiin kekrilammas, isoissa taloissakaksikin. Kekrilammas, useinkin musta,T oli jo aikaisemmin va-littu ja nimitetty, oli sattunut esim. lammas sairastumaan,niinoli luvattu: »kun elänet, niin kekriksi teurastetaan.»1 Lam-mas lyötiin semmoisenaan, paloittelematta, paineen, sorkki-neen pataan, vain nyljettiin ja puhdistettiin sisälmyksistä.Vielä piti olla liharuoan lisänä lehmänkylki1 tai sonninreisi5paistina, vieläpä metsämiestaloissa paistetut oravannautteetja linnuntäkät lisäpaloina.3'3' 4 Sillä lihaa piti kekripöydässäollayltäkyllin, isot kukkuraiset maljat ja kaukalot pitkin pöytää.Lisäksi vielä oli karjanviljaa, voita, maitoa ja viiliä,sitten lei-vänpuolta rieskat, limppuleivät, tavalliset leivät ja teoksetsekä keittoja ryynipuurot ja ennen kaikkea talkkuna. Kala-taloissa hankittiin vielä kalakeitotkin. Kaikkea laatua pitihyvän talon pöydässäolla: jumalanhyviä ja karjanantia, veden-viljaa ja metsänriistaa, ja ylinnä kaiken täysiaikainen kekri-lammas. »Komea oli ruokapöytä, saattoi siihen istua suuruk-selle.»

Semmoisena seisoi ruokapöytä koko juhlapäivän, lisättiinvain, minkä syöden hupenivat. Puolispöytä sai ryynipuuron,ja illalliseksi hankittiin maitopiimä, lihapotut,3 ryynipuuro4

tai ryynivelli." Ja useat kerrat istuttiin suurustamaan. Aamu-puhteen aikana ehdittiin käväistä pöydän ääressä jo kaksi,kolmekin kertaa. Heti kun joutui, haukattiin teoksia, juusto-leipää ja muuta kuivaa ruokaa karjanviljan kanssa, ja taasvähän ajan kuluttua puraistiin toinen erä kuivia syötäviä.Sitten päivän vasta valjetessa istuttiin talkkunalle, joka olivarsinainen aarniaisateria. Siihen jo joutuivat lihakeitot japaistitkin. Kotiolutta sekä kotikeittoviinaa oli pöydässä.Olutta juotiin kannuista ja tuopeista, viinaryypyt nakattiin pie-nistä p^iulipeistä. Pitkin päivää sitten syömistä jatkettiin,12 — Kainuun mailta

178 KAINUUN MAILTA

Viinalippejä Kainuun kulmilta.

»syötiin ja juotiin, jott' oi-kein turvottiin». 3 Vanhatukot istuivat jumalanviljanääressä miltei yhtä päätäkoko pitkän päivän, joivatjasöivät,söivät ja joivat jaturisivat päissään.3'3'B Josvieras tuli taloon, vaikkapavain naapurinkin väkeä,tarjottiin heti hänellekinpöydän parhaita.

Kotieläimiäkään ei kek-rinä saanut unohtaa, jopa

niitä piti silloin erityisesti muistaa ja ruokkia. Isäntä itse toiaamulla hevosen tallista pirtin ovipieleen apatettavaksi. Kapanohria antoi hänajokkaalleen jakuiskasikorvaan: »Nyt onkekri!»Murensipaukko vielä kärpännautetta apeastiaan, että hevonensäästyisi pääntaudilta.6 Muutamat äijät hämmentelivät apettalampaan leukaluulla, jotkut hammastivat pöydältä lihakimpa-leesta palasen ja murensivat sen appeeseen. Niin oli Ve-nähenvaaran ukko Kuhmossa varannut ajokastaan silmän-teiltä.

Emäntä taas vaali omia hoidokkejansa. Navettaan eikyllä saanut mennä, ennenkuin oli aamiainen syöty,1 muttasitten vei emäntä joka lehmälle vasta leivotun kekririeskaneli kekrikakun, puhalsi olkipillillä korvaan ja sanoi: »Nyt onsanttipäivä, kekri!» 3 »Tass' on teillekin kekriä!» 2 Samalla ottiemäntä kellon lehmän kaulasta ja toi pirtin naulaan. Sittenkoko päivä ruokittiin lehmiä paremmin kuin muulloin, annet-tiin heiniä, sekä juotava suurustettiin leivinjauhoilla, jotka olipyyhitty aamulliselta leivinpöydältä. Kekrinä, samoinkuinMikkelinä, jouluna, pääsiäisenä ja laskiaisena koottiin ottosiakarjan kesäistä suurustamista varten. Ruokapöydälle ripis-teltiin kolmeen kohtaan suoloja, ja ruokailun loputtua pyyhit-tiin ruoantähteet ja suolat vartavastiseen ottosluohiseen, jotasäilytettiin eteispirtissä kiukaanpatsaan korvalla.1 Ottosiaannettiin sitten kesällä lehmille, kun ne illalla saapuivat met-sästä kotisavulle. — Lampaitakin muistettiin kekrinä parem-malla ruokinnalla,pistettiin pakattavaan suuhun leipäpalanen.

Mitään arkipäivän töitä ei kekrinä tehty, oltiin kuinpyhäpäivänä ainakin, naiset korjasivat rukkinsakin pois pir-tistä. Vanhat ukot vain muutamakseen kävivät oravamet-sällä, olipa se joillakuilla varsinainen »mehtäpäivä» 1 ja »on-

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 179

nellinen otuksen saantipäivä». Palvelijatkin, »orjaväki», oli-vat vapaina, kun oli heiltä »rinnus katkennut».

Iltapuolella kokoontui nuori väki jonkun talon pirttiinkekrikisoihin. Pirtti »roikattiin autioksi», jotta oli tilaa tel-mätä. Siinä illan kuluksi oltiin sokkosilla, joka oli tavallinenkekrileikki. Vanhat istuivat pöydän luona juoden ja katsellennuorten kisaamista.

Mutta kekrin merkillisin puoli oli ikivanha henkien palvo-minen. Muutamissa vanhankansan taloissa oli vielä sitäkinvanhain muistannan aikaan toimitettu. Kekrin henget siihenaikaan vielä liikkuivat maatjalassa ja näkymättöminä vie-railivat taloissa. Aattoiltana, kun sauna oli joutunut, valmis-tettiin se ensin Kehrille* ja Kekrittärille, taikka, niinkuin pai-koin sanottiin, pyhille miehille,1' 3 keijtilaisille,* manalaisille3

kylvettäväksi. Vedet, vastat, kaikki laitettiin käsille, ja sittenkäytiin kylyn ovelta kutsumassa:

»Kekrittäret Kekrittäret,pyhät miehet kylpemään!» 9

Vasta sen jälkeen, kun vieraat olivat vihtoneet, otti talonväkisaunavuoronsa.

Vieläpä vieraita ruokittiinkin. Niinpä SuomussalmenJuntusrannalla, Päätalon vanhauskoinen vaari itse valmistipyhille miehille saunan ja sillä aikaa, kun he olivat kylyssä,hankki omaan vaarinkamariinsa heille hyvät ruoat, kynttilätvielä kahden puolen viritti palamaan. Tavallisesti laitettiinkekrivieraille ateria pirtin pitkälle pöydälle, jotta saivat suu-rustautua sillä aikaa, kun talonväki olikylpemässä. Oli tapanamyös kekriaamuna, kun oltiin murkinalla, asettaa pyhillemiehille pimeään fiöydänftääloukkoon viinalippi.1 Paikoinvarattiin ruoka-ateria aikaisin aamupuhteella saunaan rahilletaikka lauteille,2'4 paikoin vietiin »maanhaltialle» ruokia vieläriiheen ja talliin sekä navettaankin laipiolle,2"4 joskus kannettiinsyötäviä ja juotavia pihakoivujen juurelle.6 Parhaita ruokiapiti tarjota ja varsinkin lihaa. Jos oli lihaa niukasti, voivatKekrittäret pahastua ja ottaa talosta lehmän.2 Mutta josruokia oli runsaasti, olivat vieraat hyvillään, ja siitä oli talolleonnea. Kekrivieraiden syönnistä ennustettiin vuodentuloa:jos ne olivat nälkäisiä ja söivät kovin paljon, oli huono vuositulossa, mutta jos ne vain vähän maistelivat, saatiin odottaahyvää vuotta.

Joskus satuttiin kekrivieraita näkemäänkin. LentiiranSutelassa oli renki iltapimeissä pihalla äkännyt: »Ka, Kekritär

180 KAINUUN MAILTA

on valkeissa vaatteissa!» Renki oli heittää rytkännyt sitäpiilikirveellä, ja se oli sivujaan pidellen mennyt kirkkomaallepäin, talo kun oli aivan kirkkomaan lähellä. Kotaliesi ja sau-nankiukaan edus lakaistiin aattoiltana puhtaaksi ja sileäksi,ja aamulla käytiin katsomassa, onko Kekritär käynyt talossa.Jos oli käynyt, näkyi silitetyllä liedellä niinkuin vasikanjälkiä,ja siitä oltiin hyvillään: talon onneksi olivat liikkuneet.3 Näyt-täytyivät kekrin henget joskus linnunhaamussakin. Päätalonvaarin ikkunallekin, kun kekrivieraat olivat yhdeksän yötätalossa olleet, tuli illalla »niinkuin rnettikana istumaan ja rapis-telemaan>>. Siitä vaari arvasi: »Jo vierailla on nyt pois lähtö».Ja ukko vetäisi turkin päälleen ja lähti vieraitaan saattamaanmetsätielle, metsään käsin kun olivat menossa.

Kekrin »keijulaisilta» voitiin tiedustella tulevia asioitakin.Niinpä naiset »laasivat» aamupimeissä pirtin lattian ovestaperään käsin, peräikkunan alle, työnsivät rikat ikkunasta ulos,lennättivät helmassaan ne sitten kolmen tien risteykseen jahuppu korvissa asettuivat rikkakasalle kuuntelemaan »kuu-luuko kupsavaista». Saattoivat naiset siinä kuulla itkua,naurua, tiukuja ja kulkusia, virrenveisuuta,kirkonkelloja sekälautojen läiskettä, ja siitä arvasivat olevan tulossa, joko surua,iloa, häitä taikka kuolemaakin. Joskus itse isäntäkin lähti sa-moille asioille, otti talon kaikki avaimet poveensa ja pysähtyipeite päässä teiden risteykseen ja kuunteli ennustuksia vuoden-tulosta.3 Kekrin aattoiltana työnnettiinuuniin pyöreitä hal-koja, ja aamulla, ennenkuin tuli sytytettiin, katsottiin, onkohalkoja kadonnut tai lisäytynyt: »kekriämmät» olivat käyneetniitä koskettelemassa. Siitä taas ennustettiin vuodentuloa,4» 5

taikka kuolemaa -tai perheenlisäystä.3Monissa muissakin toimissa kekrin henkien palvonta ja

osallisuus ilmeni. Niin emäntä kekriaamuna pirtin uunin luu-dittuaan lähti uuniluutaa juoksuttamaan, navetan ympäritsekolme kertaa kierrätti, ja siitä oli karjalle menestystä.3 Kekri-päivänä pirtin lattialta laastut rikat vietiin lammaskarsinaanonnea tuomaan, ja kun uunia lämmitettiin, pantiin »peänalus-haloksi» oikein oksainen puu. Sillä kuinka monta oksaa olipuussa, niin monta karitsaa syntyi talven kuluessa lammas-karsinaan. Lammasonnea antoi sekin, että kekrilampaan luutpeitettiin lammaskarsinan pohjalle.1

Kekrin viettoon liittyi läheisesti sieluinpäivä, joka olikekrin jälkeisenä päivänä. Silloinkin noustiin hyvin aikaisinylös, ja heti pistettiin tulipirtin uuniin,että ehdittäisiin ennennaapuria saada savu kohoamaan lakeistorvesta. Siitä olisi

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 181

talolle onnea. Sieluinpäivänäkään ei arkitöihinpuututtu. Mie-het kulkivat vain korento olalla talosta toiseen, ja kun tulivatpirttiin, pistivät heti korennon uunin henkireikään, jotta muka»nyt kiuvas hajalle!» Vasta heittivät,kun isäntä viinan kanssahyvitteli: »Älkäähän nyt, saatte, ryypyt!» Ja saivat ryypyt,ruokaakin saivat, ja sitten lähtivät uunia uhkaamaan toiseentaloon.

Sieluinpäivänä jo jotkut saattelivat näkymättömät kekri-vieraansa pois talosta. Kiannalla muuan emäntä kaimasiKekritärtä eväitten kanssa, voilautaset ja leipäroviot käsi-varrella saatteli aidan taakse. Sieltä saattaja kääntyi takai-sin ja vielä helmantakaisiaan kohotti, sanoi: »Tuossa viimeisetevähät!»

Kekristä alkoi vanha kainuulainen juhla- ja merkkipäi-viensä viikkolaskun. Niinpä Puolangalla luettiin:

»Kekristä seittemän jouluun,joulusta kuusi kyntteliin,kynttelistä kolme Mattiin,Matista neljä Maariaan,Maariasta neljä Jyrkiin,Jyristä neljä Eerikkiin,Eerikistä viisi juhannukseen,juhannuksesta viisi Jaakoon,Jaakosta viisi Perttuliin,Perttulista viisi Mikkeliin,Mikkelistä viisi kekriin.»

Martti, makkarain päivä, marraskuun n:ntenä, oli kekriäseuraavamerkkipäivä. Vielä näihin aikoihin toimitettiin syys-teurastuksia, ja Martinpäivä oli varsinainen makkarain teko-ja syöntipäivä. Silloin valettiin »Martinpäivä makkaraa»,mitä vain isointa suolta oli, siitä tehtiin makkaroita, ja puoli-seksi niitä jo syötiin »ehotellen niin paljo kuin jaksettiin». a

Siitä olikin päivän nimenä Perso-Martti.1' 3

Kekrin ja Martin välisinä päivinä oli henkien liikunta-aika. Jopa aina Simunasta alkaen olivat kuolleet liikkeellä jatulivat koteihinsa käymään. Siihen aikaan myös pidettiinkuolleitten yönistujaisia.2 Pirtti lämmitettiin joka huomen,vielä Marttinakin, niin aikaisin, ettei savu näkynyt naapuri-taloon.5

Kaijanpäivä, marraskuun 25:ntenä, oli lammasten merkki-päivä, lammasten suojelijan, pyhän Katariinan, nimikkopäivä.Silloin kerittiin lampaista »Kaijan villa», ja iltaseksi keitettiinlihavelli lampaanpaistä. Puoli päätä — lampaanpäät oli teu-rastusaikana lyöty kirveellä halki, palvattu japantuaitan or-

182 KAINUUN MAILTA

relle Kaijaa odottamaan — aina henkeä kohden heitettiinkattilaan, ja sitten illastaessa sai kukin osansa kuppiinsa.Aamiaiseksi keitettiin, niinkuin ainakin pyhäpäivänä, talk-kuna.

Antista, marraskuun viimeisestä päivästä, tiedettiin»Antti aisoilla ajaa»11'

sekä:»Antcrus pyhäin alku,» 3> 5>

Silloin alkoi uusi kirkkovuosi, ja joulunpyhät rupesivat lähene-mään.

Annan-päivä, joulukuun (j:s, oli pimeän syystalven pi-meimpiä päiviä ja pisimpien öiden aikoja. Sanottiinkin:

»On kesäistä päivää,yötä Annan aikaista.» a> 5

Sitten jo kohta joutui joulukin, pimeimmän talven juhlaSitä kyllä ei vanha kainuulainen kovin suurena juhlana pitänyt,eikä sitä varten läheskään niin varustautunut kuin kekriksi.Muualta lienee myöhäisaikoina opittu, että

»Hyvä Tuomas joulun tuopi,paha Nuutti pois sen viepi».1'

Tavattiinkin sanoa:»Talonpojilla kckriherrain joulu.» 3

»Joulurauhaa» kuitenkin pidettiin, niin että jo Tuomaan päi-vältä naiset heittivät kehruun aina loppiaiseen asti,2 ja joulu-aattona käytiin kylpemässä. Mutta kaikki eivät edes pesseetpirtin lattiata jouluksi.3 Varakkaat kyllä varustivat jouluksi-kin yhtä ja toista hyvää, mutta köyhemmät tulivat toimeentavallisilla pyhäpäivän syötävillä. Jouluaattoiltana saunastatultua pistettiin tavallinen pyhäaattoillan rieskaleipä roppavoinkanssa ja jouluaamuna pyhäaamun talkkuna. Puolisena saa-tiin ryynipuuroa ja lihapottua, ja iltaseksi keitettiin lampaan-lihaa tai lehmänselkä. Kirkossa käytiin vain lyhyemmiltämatkoilta. Oltiin useinkin vain kotona ja kuunneltiin kotipöy-dän ääressä luettua saarnaa sekä veisattiin jouluvirsiä. Mutta»uskoton kansa ryyppäsi viinaa». 5 Viinaa juotiin varsinkinkirkkomatkalla ja kirkkomäellä. Siellä hevosia ja piippujavaihdeltiin ja ajeltiin.

Mutta kalliin karjansa menestykseksi toimi emäntä joulu-nakin Silloin ei saanut päivänaikana käydä navetassa, vaan

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 183

Kiannan kirkko. Rakennettu n. v. 1800.

piti lehmän ruokkiminen toimittaa aamu- ja iltapuhteidenajalla, samoin lannanluominenkin. Joulupäivän lanta oli li-säksi peitettävä tunkioon.5 Vielä varasi emäntä heinäkimpunnavetan ylisille laskiaisena lehmälle annettavaksi.1

Huolehdittiin vielä kylvönteostakin: leivottiin joulutaiki-nasta ruispulla, ja pantiin se talteen kylvöpäiväksi.5

Joulupahnoja ei lattialla käytetty, mutta niiden muistoaoli ainakin se, ettei jouluna vuodekupoja viety päiväksi ulos,kuten tavallisesti, vaan kasattiin ne penkin alle.5 Joulukuustaei korven pirteissä tunnettukaan, joulupukkeina joskuspoika-vesat, turkki nurin päälle kiskottuna, tulivat pirttiin kummit-telemaan.1

Tapanina ei tehty sen kummempaa kuin syötiin se iän-ikuinen aamutalkkuna, ja päivä vietettiin levossa ja rauhassaarkisilta askareilta. »Herrat ne vain ajoi Tapania.»

Uusivuosi oli vanhastaan tuttu tinan valamispäivä. Yölläuuttavuotta vasten valettiin tina jokaiselle talon eläjälle, jopaeläimille ja haltioillekin. Ensin porautettiin maanhaltialle,sitten isännälle, emännälle ja niin vanhimmasta nuorimpaanasti, viimeksi hevosille, lehmille, lampaillekin. Joku vanhajoukossa oli »semmoinen rohvessoori», joka osasi selittää, mitäkukin tinakuva merkitsi. Siinä tuli arkkua, ruunua, hevosta,lehmää, lammasta ja kaikkea. Jos maanhaltian tina tuli kir-kas, ennusti se hyvää vuotta, mutta musta ja samea aavistihuonoa vuodentuloa. Lopuksi vietiin tinan valuvesi kolmen

184 KAINUUN MAILTA

tien risteykseen, jasiinä kuunneltiin samoinkuin kekrinä rikka-kasalla tulevia tapahtumia. Uudenvuoden yönä myös tyttä-ret katsoivat salaa unnenpeiliin ja saattoivat nähdä siinä vas-taisen yrkämiehensä.

Loppiainen meni korvessa vain tavallisena pyhänä.Joulunajasta ennustettiin seuraavan kesän ilmoja. Jou-

lun edellä jos oli »suntailmat ja siitekelit», saatiin hyvät kesä-ilmat, mutta pakkaset ja pyryt olivat huonoksi kesäksi.3 Jakun talven selälle, sydänkuille, käännyttäessä oli sekehet säät,oli juhannuskesälläkin hyvät ilmat.3

Joululta alkoikin talven pitkä kylmä taival, jossa juhla-ja merkkipäivät olivat kuin peninkulma- ja virstapatsainamatkaa huventamassa.

Ensimäisenä oli Heikki, tammikuun io,:s, jolloin jo oli»Talven selkä poikki,karhulla yöpuolessa,»5

Silloin karhu käänsi toisen kylkensä ja, jahkaisi»Yö puolessa,pikipalli peräsuolessa.»8

Melkein Heikin kintereillä astui Paavali, tammikuun 25:ntenä,josta ruveten jo »päiväkultakin alkoi lämmittää». Vaikkakinkyllä Paavalina oli pakkasien pahin aika ja pitikin olla. Sillä:

»Kun ei kylmä kynttelinä,eikä palele Paavalina,niin on halla heinäkuussa,talvi keskellä kesää.» 5

Kylmyyttä piti olla kynttelinäkin, joka oli jo helmikuullatoisella sydänkuulla. Silloin kesä oli sitä lämpöisempi. Kyntte-liksi säästettiin lehmän ja lampaansorkat, »kynnet», ja keitet-tiin niistä iltaruuaksi kynsivelli, suolainen lihavelli. Paikoinvielä vietiin kalutut sorkkaluut metsään ja haudattiin puunjuurelle, »jotta karja sikiäisi paremmin».1 Kynsivellin keittoajatkettiin iltasin niin kauan kuin sorkkia riitti. Vellin pinnaltakuorittiin kiehuessa kuumaa kynsirasvaa, jolla m. m. »palon-jälkiä» paranneltiin. Kyntteliltä jo jotkut heittivät iltapihdinloukkoon,8 ja jotkut emännät koettivat siksi saada hampun-kehruunsa suoritetuksi.1

Kynttelin jäljessä kulki Matti, helmikuun 25:ntenä. Seoli ensimmäinen kevätpäivä, »Kevät-Matti», joka jo kaikkiallasammutti iltaiset päretulet ja lopetti iltapuhteet ja puhdetyöt.Vanhat sanoivatkin:

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 185

»Matilta iltapihti,aamupihti Maarialta.»1'5

Matin mielihyviksi keitettiin metsämies-taloissa »mehtikanoja»,kana mieheen, siitä paremmin luonnisti metsästys.1 Matistamyös ennustettiin ilmoja: millainen sää oli Mattina, sellainenkoko kesän.2 Lammasemännät keritsivät hoidokeistaan ke-vätvillat, »Matin villan».

Helmikuulla oli vuoden toinen suurjuhla, laskiainen,sydänkuiden ja talvenselän suuri merkkipäivä, jota koko Kai-nuu vietti syöden ja juoden sekä monin menoin. Laskiaiseksipiti varata varsinkin rasvaruokia, sillä:

»Jouluna oluen juonti,lihansyönti laskiaisna.»9

Ja olikin »toivottu päivä se laskiainen, jotta silloin sitä saaruokaa». 3

Aamulla tyydyttiin tavalliseen talkkunaan,muttapuolisiksijo piti olla miehekkäämpää muonaa. Leivottiin »laskiaisennimeen» rasvamämmit eli rasvarieskat, punasrieskat eli leppä-rieskat:1 Mämmi tehtiin ohrajauhoista ja »punasesta», jota olivarta vasten syysteurastuksista säästetty, ja pantiin runsaastivielä rasvaa mauksi. Petäjänkuorella taikka tuohilevyllä sepaistettiin uunissa, ja syötiin vastakirnutun roppavoin kanssa.Viiliäkin vielä piti pöydässäolla,5 jopapaikoinpantiin joukkoonkeitetty raavaanpää, jota oli kolmella kirveellä hakattu kappa-leiksi.2 Sitä parempi, jota rasvaisempia olivat ruoat. Silloinkarja lihoi kesällä hyvästi, mutta jos ei laskiaisena nautitturasvaa, pysyivät piteet laihoina.3 Siksipä syötiinkin vahvasti,jopa »jotta pyörtyä tahtoivat syyvessaan». 3 Saivat silloin

»Orjatkin olutta,palkollisetkinpanosta.»3

Päivää sanottiinkin leikillään rasvalaskiaiseksi 2>2> 3 ja rasvatiis-taiksi.1 Vielä iltaseksikin piti olla rasvanpuolta: lyötiin isolehmän- tai häränlautanenpataan jakeitettiin lihavelliksi. Mitäisompi oli häränlautanen,sitä isommaksi härkä kesällä paisui.2

Työtä tehtiin laskiaisena vain aamupuolella päivää, nai-set kehräsivät, miehet tekivät mitä vain, hevosta ajoivat,hakkasivat. Mutta puolisilta heitettiin työnteko,naiset nosti-vat rukkinsa karsinaan tai oviloukkoon9 »yhteen rojoon», japanivat seulan päälle kumolleen,3 keritsimet ruuviin,9 vieläpäheiniäl> 3 tai lehtikerpun1 eteen sekä lakanan koko rukkikasanpeitoksi. Sitten lampaat kesällä pysyivät hyvin yhdessä koossaja menestyivät, karitsoivat ja kasvattivat paksun villan.

186 KAINUUN MAILTA

Puolisiksi, mämmin syöntiajaksi, laitettiin kaikki kuntoonjapirtti siivottiin. Sitten »mammalta mäkkeen». Nuoret varsin-kin menivät läheisiltä mäkimailta ja vaarojen rinteiltä otta-maan luikuja, pitihän luistaa, »kun oli rasvattu vasta» ries-koilla ja mämmillä^ Suksilla ja kelkoilla laskettiin. Muttase piti varoa, ettei mäessä langennut; jos niin hullusti kävi,silloin hamppu kesällä sotkeusi, sen»tuuli särki ja sae huuhtoi»,vieläpä kaatuja menetti iltasosansa.

Iltapäivällä lämmitettiin sauna ja käytiin jo päivänäölläkylpemässä, samoin saunan päälle piti iltanen joutuapäivä-näölläsyötäväksi. Tulta, ei saanut ottaanavetassakaan lehmiähoidettaessa, jopa piti emännän ehtiä yötiloilleenniin aikaisin,että sai makuulta katsella auringonlaskua. Siitä lehmät kesällätulivat aikaisin kotiin. Piti vielä muistaa sekin, ettei saunassakäydessään, ei iltasvelliä syödessään, eikä koko laskiaisiltanapuhunut, ei puolta sanaa. Muuten mäkärät ja sääsket jasyöpäläiset kesällä kovin kiusaisivat.

Monet toimet teki emäntä laskiaisenakin karjansa menes-tykseksi, keräsi ottoset samoinkuin kekrinäkin, pani talteenlaskiaismämmiä karjanlaskupäiväksi1 sekä leipoi merkillisenkarvakakun. Käsiensä pesuveteen sotki hän rieskataikinan jasekoitti siihen joka lehmästä nyhdettyjä karvoja sekä laskiais-pöydältä pyyhittyjä ruoanmurusia ja leipoi, pirtin kynnyk-sellä istuen, paljaalla reidellään korean kakun, paistoi senuuninrupussa ja pani kevääksi talteen.5

-8 Lehmänkellon asetti

emäntä ruokailua]aksi pöydälle ruokien viereen, ja pöydänruokarrrurusilla syötti hän lampaitaan, että ne sitä enemmänkaritsoisivat.2

Helmikuun jälkeen seurasivat kevätkuut lukuisine merkki-päivineen ja pitkine paastoaikoineen, jolloin pidettiin »vähäniinkuin jumalanpelkoa ja luettiin postillaa». 1 Tuli ensinnäMaaria, joka kyllä ei ollut muuta pyhäpäivää merkillisempi,tavallinen kirkkopyhä vain, josta tiedettiin:

»Minkä Maaria katolta vicpi,sen Jyrki maalta viepi.» 3,5

Aamupuhteista ja aamupihdeistä saatiin joluopua, oli jo aamu-päivässäkin siksi pituutta.

Mutta pääsiäinen, kevättalven monipäiväinen juhla, olijo tärkeämpi ja toimeliaampi. Se oli suurimpia kirkkopyhiä,jolloin pitkän matkan perukkalaisetkin pistäysivät kirkolla.Se pyhitettiin siten, että keitettiin lehmän jahäränpäistä liha-velliä, syötiin rasvat ja lihat, mutta luut vietiin metsään kar-

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 187

Vanha muori »kiiraa ajamassa».

jan menestykseksi.1 Piinaviikon päivillä oli omat nimensä:maitomaanantai, tiukutiistai, kellokeskiviikko, kiristorstai —Kuhmossa kihlatorstai — -pitkäperjantai, lankalauantai japälkkä-pääsiäinen. Piinaviikko oli pyhä viikko, silloin eiensinkään saanut kehrätä, varsinkin piti varoa kiristorstaita.Kenpä silloin kehräsi tai kiersi lankaa, hänellä vasta olivatvaikeat hengenlähdön hetket, ja »sitkaat kuoleman siteet». 3

Kiristorstaina isäntä ja emäntä taikoen kiersivät kartanoa,2ja emännät ajoivat kiiraakin. Niin oli Salmijärven Juntulassa,Kajaanin seuduilla, vanha muori sinä päivänä kerännyt kelk-kansa täyteen kaikenlaista »ryönää»: lapiota, kuokkaa, kir-vestä, palavaa tervaämpäriä ja mitä lie roskaa keksinyt, javetänyt kelkkaa sitten ympäri kartanoa. Pitkänäperjantainamoniaat vanhat eivät syöneet mitään, ennenkuin vasta aurin-gonlaskun jälkeen. Jotkut olivat sairaana ollessaan tehneetlupauksen, jotta jos paranen, niin olen aina koko pitkän päi-vän syömättä.

Pääsiäisaamuna ani varhain, muiden vielä nukkuessa,muisti emäntä karjaansa, nousi, otti kellon, pani siihen suolojaja kiersi navetan kolme kertaa, meni sisään ja antoi suolojajoka lehmälle, sitoi kellon lehmän kaulaan ja sanoi:»Muistatulla kotiin!» Siitä kun väki heräsi, sai se ensi sanomikseen,suuruksettomin suin kuulla kellon kalahtelua navetasta. Janiin kello »pilasi» kuulijan, ellei se ollut muistanut viereensävarata leipäpalasta ja heti herättyään sitä haukata.

188 KAINUUN MAILTA

Pääsiäisöinä kahnustelivat pääsiäisämmät vieraissa nave-toissa »toisen elettä pilaamassa ja omaa elettään korjaamassa».He lypsivät lehmiä, leikkelivät lampaiden ja lehmien häntiä,korvia, karvoja, nahkaa ja sarvenoita, pilasivat toisen kar-jan syömättömäksi ja lypsämättömäksi ja ryöstivät onnenomille piteilleen. Ennen, vanhaan aikaan oli ollut semmoisia-kin pääsiäisämmiä, jotka olivat lentäneetkin. Niin mokomaoli ollut muuan emäntä Säräisniemellä. »Hiienvoiteella», sar-vesta uunin takaa, oli vain voitanut korennon nokan, pistänytkorennon ratsukseen ja kiljaissut: »Huis, lakkeisen kauttaHiitolaan!» Ja silloin oli akka lähtenyt.

Tipurtti, huhtikuun läntenä, oli ensimmäinen suvipäivä,ja sen edellinen yöensimmäinen suviyö,merkkiyö,jolioin eiolisipitänyt pakastaa. Jos silloin kylmäsi, tulipitkäkevät ja kylmäkesä.

Jyrki, huhtikuun 23:ntena, oli toinen suvipäivä, edellistävielä merkittävämpi. Silloin vielä vähemmän olisi suvaittupakkasta. Sillä jos Jyrin öinä äkeytyi pakkaseksi, niin kylmäsi»neljäkymmentä yötä, vaikka sulaan maahan». Jyrinpäivänäei saanut jyrytä eikä kovin meluta, siitä ukkonen kesällä pa-hemmin paukkasi. Muistettiin myös:

»Mikä Jyrkinä katolla,se Erkkinä maalla.» 2

Vappu oli valoisan toukokuun ensimmäinen päivä, tärkeämerkkipäivä sekin, lihakeitolla ja talkkunalla muistettava.Sillä Vapun »luulevat vanhat olleen semmoisen kateellisen,jotta on pitänyt lampaanlihaa keittää iltaseksi, jotta lampaatsikiäisivät... Jos ei Vappua pyhitetty, niin ei se antanuteleitten menestyä».1 Vappuna vanhain mielestä pitäisi ollahyvä sää ja suvituuli, silloin olisi kesäkin lämmin, mutta jostuuli onpohjoisessa, lietsoo se pohjoisesta koko kesän.

Ristinpäivä, toukokuun 3:ntena,oli taasmetsämiestenmerk-kipäivä. Silloin he kävivät kiertämässä lintujen »soijinmaat»ympäritse, että linnut siihen vakautuisivat. Lintujen höyheniähe kiertäessään pistelivät puihin ja pyysivät lintujumalaa:

»Tuopa lintu tuolta maalta,Lapinmaalta lennättele,miehen ehtivän etehen,pojan pyytävän povehen!»1

Eerikki, toukokuun iB:s, oli jo kesän tulopäiviä, silloin jokala kuti, ja käki kukkui »vaikka huurremetässä», ja kaikkilinnut lauloivat. Tiedettiinkin;

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 189

»Västistä vähän kesään,puoli kuuta peipposesta,pääskestä ei päivääkään.»3

Eerikkiin asti ainakin piti karjankonnun riittää, mutta saimonesti riittää kauemminkin, kun sattui pitkä kylmä kevät.Eerikkinä kerittiin lampaista »Eerikin villa».

Urpaanuksesta, toukokuun 25:nnesta, tiedettiin vain, jottasilloin pitäisi olla kylmä. Sillä kun on

»Urpaanus turkki päällä,kesä kaikki paita päällä.»5

Toukokuussa oli vielä pari merkkipäivää. Toinen olikeväinen karjanlaskupäivä, toinen tärkeä touonpano.

Varsin paljon oli emännillä huolta ja puuhaa karjaa ke-väällä ensi kerran ulos laskettaessa. Piti varata, että maidon-tuojat saisivat metsässä kulkea rauhassa kontiolta ja muiltaturman tuottajilta. Jo aamulla keitti emäntä väelle eineeksimaitopuuron, lehmänpäästö-puuron, ja karjansa suurusti hänottosilla, karvakakuilla, kekri-, laskiais- ja joulurieskoilla.Sitten ulos laskettaessa oli varsin monenlaisia temppuja. Kukakiersi lehmänkellolla navetan, kuka taas suoloilla ja ottosilla,ken palavalla päretulella. Aivan yleinen tapa oli terva.ristinvetäminen lehmän otsaan ja ristimille. Samoin se, ettänavetankynnyksen alle asetettiin vanha viikate, kirves ja patakoukkutai muu rautaesine, ja ympäri ovenpinnoitettiin punaisella lan-galla sidottu, renkaaksi halkaistu yksikantainen pihlaja, pyhäpuu, sekä ovipieliin asetettiin tervastulet ämpäriin. Monestiasettui emäntä kahdahaaroin oven yläpuolelle, niin että lehmätjoutuivat kulkemaan hänen alatseen, kellokas astellen edellä,toiset jäljessä. Ja kun kaikki olivat ulkona, otti emäntä oveltapihlajan ja kiersi sillä navetan kolmesti. Lehmiä laskettaessaemäntä saneli:

»Lasken lehmäni leholle,hatasarveni haavikolle,panen pajun paimeneksi,tuomen tuojaksi kotihin.» 1

»Kato. Jumala, katottomassa,kun katoit katollisessa!»'

Jos emäntä ei ollut itse tarpeeksi taitava karjaansa varaamaan,kutsui hän avukseen jonkun tietäjän, joka hänen puolestaanteki varaukset ja luki loitsut.

Paimen lähti karjan mukana metsään, seurasi lehmiäkoko päivän ympäri selkosia. Illalla, kun hän palasi, varasiemäntä vesikiulun orrelle ja lojautti sieltä sen sisällön pai-

190 KAINUUN MAILTA

menen niskaan. »Se tarkoitti sitä, jotta lehmät sitten kesällähyvin lypsää.» Mutta jos paimenelle oli päivällä satanut, eihäntä enää kotona tarvinnut kastella.3

Touonpano aloitettiin, jos vain kevät ja pellot sallivat,Eerikin päivänä,1 ellei se sattunut olemaan maanantaina,jolloin ei saanut mitään työtäpanna aloitteelle. Siinä tapauk-sessa pantiin vilja jo edellisenä lauantaina.5

Kylvöpäivän aamiaiseksi syötiin kylvöftuuro, joka oliohrajauhoista keitetty maitoon. Leipänä oli joulutaikinastaleivottu, aitan kammiolla säilytetty paksu kylvöpulla. Syö-mään ruvettaessa tarjosi isäntä joka miehelle viinaryypyn.Kylvöpuuroa annettiin koirallekin kokeillen, että millainentulee vuosi. Pantiin laudalle pöydänluo puuroa kolme kokoa:iso, pienempi ja pieni, ja kutsuttiin koira syömään. Jos koirahökälsi ensiksi isoimman ko'on, ennusti se hyvää vuotta,mutta jos se nappasi pienimmän, oli huono vuosi tulossa, josotti keskikokoisen, saatiin tavallinen sato. Paikoin veivätkylvöpuuroa riiheenkin haltian syötäväksi.1

Isäntä itse toimitti kylvämisen, ellei ollut sattunut käenpilattavaksi, sillä käen pilaama ei saanut kylvää. Joillakuillaukoilla oli ennen Eerikkiä pyydetyn hauen kuivattu pää,jonka auki pöngitetyn kidan lävitse valuttivat ensimmäisetjyväkouralliset, mitkä kylvötuohisestaan viskasivat peltoon.1Niitä heittäessä he pyytelivät:

»Nostappa noronen maasta,veännä veäntimen näköinen,kynnöstäni,kylvöstäni,vainpa vaivani näöstä!»1

Toiset isännät taas heittivät kourallisen kaikille eläimille, mitäoli talossa piteitä, ja sanoivat:

»Hevosille ... lehmille... lampaillekukoille .. .kanoille. . .

Sitten eleet eivät sotkeneet toukoja.3- Kylvöaikana kävi osattomia köyhiä taloissa »kysymässäsiemenenapua» pieniin nurkantaustilkkuihinsa. Heille annet-tiin kupponen, pari, kylväjäistä, ja sekin oli talon menestyk-seksi.

Sen jälkeen, kun vilja oli peltoonpeitetty, ei talossa saanutvaatteita pestä eikä muitakaan pesuja toimittaa, ennenkuinohra oli noussut oraalle.

Touko- ja kesäkuun vaiheilla oli helatorstai ja helluntai.Ne menivät melkein samoinkuin muutkin talkkuna-aamuiset

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 191

pyhäpäivät, helluntai oli vain suuri kirkkopyhä, jolloin kor-pien kansa tavallista lukuisampana saapui kirkolle. Helators-taita vasten jotkut emännät taapostelivat öiselle tunkiollehuppu korvissa kuuntelemaan, tuleeko karjalle rauhallinen,vaiko rauhaton kesä. Kuulivat siinä kovaa räikettä jakellon-pauketta, silloin kesällä »metsä liikkui», mutta jos kuului vainhiljaista kellon kalkattelua, antoi metsä piteille rauhan.1

Kesäkuun merkkipäiviä oliEsko, kuun I2:s. Se oli viimei-siä ohran kylvöpäiviä, siitä lähtien jo piti olla kylväjän kourakiinni. Eskeliltä aloitettiin kaskimaiden karhitseminen.1 Es-koakin käytettiin ilmatietä]änä: millä ilmalla hän piti tuulta,sieltä käsin tahtoi puhua koko kesän.4

Pietari, kesäkuun 20,:5, oli pieni merkkipäivä sekin, »kesä-Pietari», joka huolehti siitä, että nauris tuli halmeisiin kylve-tyksi.

Mutta kesäkuun, jopa kesän suurin juhlapäivä oli valoisajuhannus, jolloin aurinkokin melkein koko yön läpeensä pu-nersi korkeimpien vaarojen honganlatvoja ja taas kohotessaantaivaalle oli niin kesäniloissaan, että »oikein säisti». Silloinnälkämaiden kansakin oli hyvillään. Suurin laumoin se jokasuunnalta keräytyi kirkolle, selkien takaa veneillä soutaen,sydänmailta jalan kankaita ja soiden pitkospuita kontti se-lässä kapsutellen, maanteiden varsilta rataspeleillä ajellen.Juhannus olikin suurimpia kirkkopyhiä.

Juhannusaamuna juhlittiin juustoleivällä ja makujuus-tolla. Siitä »karja hyvin menestyi». 4 Puolispöytä tarjosi viiliä,ja iltaseksi saatiin maitopiimää. Rieskaa ja roppavoita jasuolakalaa oli kuten ainakin pyhäpäivänä.

Päivän kunnioiksi ja sydänkesän iloiksi pystytettiin joaattoiltana pirtin porrasten ympärille nuorista koivuista ju-hannustarha, ja tuomenkukkia tuotiin pirtinpöydälle vesi-pulloon tuoksumaan. Paikoin tuotiin pihamaalle isompikinkoivu, juhannuskoivu, ja se sai seisoa siinä koko kesän, kekri-aattoon asti, jolloin se hakattiin kekriaamupirtin lämmitys-puiksi. Heinänteon aikana pidettiin koivunoksalla viikatteita.3

Nuori väki vietti juhannusyötävalvoen. Käveltiin ulkona,katsottiin päivännousua, kisailtiin ja laulettiin. Juostiin piiriä,juostiin »enkkaa» ja kykittiin nauriisilla. Tytöt kävivät salai-sin puolin sitomassa rukiinolkiin ilolankoja: mustaa, punaista,sinistä ja valkeata. He leikkasivat rukiinkorren poikki, sitoi-vat siihen langan ja kolmen yönperästä kävivät katsomassa,mikä korsi oli kasvanut: mustako murheeksi, punainenkoiloksi, vai sininen naimisiksi, vaiko valkea kuolemaksi? Vielä

192 KAINUUN MAILTA

»Juhannustarha» Ristijärven Oilingissa.

salaisemmin toimivat tyttäret: riisuutuivat ilkosen alastomiksija kiersivät talon ruispellon kolmeen kertaan ja saivat, joshyvin kävi, vastaan tulijakseen tulevan yrkämiehensä.

Vanha väki kuunteli tulevia asioita aitan ovella.Avaimenreikään kun kallisti korvansa, saattoi aitasta kuulua sihinää,niinkuin jyviä olisi laskettu laariin, ja se ennusti hyvää vuotta,mutta jos ei kuulunut mitään, saatiin odottaa huonoa vuoden-tuloa.3

Juhannusyönäpaloivat maahan haudatut aarteet. Joskussatuttiin näkemään, kun savu nousi semmoisesta salaisestakätköstä.3 Mutta vielä ihmeellisempää oli se, että jonakunalyhyenä juhannusyön hetkenä hetteiden vesi saattoi muuttuaviinaksi, ja »se oli juuri siihen aikaan, kun Vapahtaja on ve'enmuuttanut viinaksi». Käytiinkin hetteillä lippimässä, ettäeikö satuttaisi ottamaan juuri oikealla, hetkellä. 5

Vanha juhannus, siinä heinäajan rinnassa, oli halmeen-pano-aika, jota riitti aina Jaakonpäivään asti. Rukiinkylvöäkinaloitettaessa pidettiin vähän parempaa murkinaa, syötiinaamiaiseksi talkkunaa ja juustoleipää. Ja kylvämään ruvetes-saan pani isäntä viljaa pikku nytykkään, leikkasi puukollahalmeen maankengästä rengaspyörykän, jonka lävitse pujottinytykän kolme kertaa. Näin varatut siemenet heitti kylväjäensi viljaksi halmeeseensa.

Heinäkuu muuten oli kiireistä heinänteko-aikaa, jolloinei jouduttu merkkipäiviä viettämään ja muistelemaan. Eikä

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 193

Kirkkoväkeä Kuhmoniemen kirkolla.

niitä näihin aikoihin juuri ollutkaan. Saara vain ja Marka-reeta, molemmat »vesihelmoiksi» tunnettuja, heinämiesten kii-reisimpiä työaikoja.

Ollin päivä, heinäkuun 20/s, oli parasta rukiin kylvöaikaakoti- ja rantapeltoihin. Ollia pyhitettiin paikoin, niin etteiuskallettu silloin kehrätä, ei heinää niittää, eikä leikkuutaaloittaa.5

Mutta elokuussa jo oli syksyn saattaja, Perttuli, suurikirkkopyhä, " juhannuksen vertainen. Silloin maksettiin pap-pien kesäsaatavat, ja senkin takia riensi kirkolle kaukaisinkinkulmakunta. Jo Perttuli-lauantaina alkoi muuten hiljainenkirkonkylä tuntua varsin väkirikkaalta ja eloisalta, japappilatolivat täytetyt voilla ja vasikannahoilla ja niiden saatteli-joilla.

Perttulina useinkin jo saapuva syksy näytti luontonsa,hiipi yöllä harmajana hallana, ei vain maahallana, vaan joskusoikein taivaisena viluna ja turmeli pottupellot, veipä joskusrieska- ja leipäviljatkin.

»Se on kylmä perä Perttulilla», sanottiin, ja:»Perttuli mustikoista ison hillon tekee.» 3 Perttulina kerit-

tiin lampaista »Perttulin villa». Ja Perttulilta alkoi metsän-kävijäin toiminta-aika, silloin jo voitiin lähteä metsälintujapyydystelemään.

Muuta merkillistä ei elokuullekaan riittänyt. Laurinpäivävain vielä oli, ja sekin oli opittu tuntemaan pahaksi vilu-peräksi, vieläpä vesiperäksikin. Silloin jo »kylmä kivi järveen13 — Kainuun mailla

194 KA TNUUN MAILTA

puotettiin». 3 Laurin halloja sanottiin paikoin kurnotuksenviluiksi.1 Lauri oli muutamilla ensimmäinen perunain ja nau-risten syöntipäivä.

Syyskuu kuului syksyn hengessä sen erikoisemmittamerkkipäivittä. Syys-Matti vain oli syyskuun 2i:ntena, jasilloin jo, ainakin vanhana Mattina, piti olla

»Potut kuopassa, nauriit kuopassa,vanha akka uunin perässä.»1

Mutta sitten syyskuun ja lokakuun rajamailla oli syksyntärkeä merkkipäivä, Mikkeli, vuoden kolmas suurjuhla ja kokoKainuun kulman suurimpia kirkkopyhiä, jolloin koko kirkko-mäki ja kirkonkylä oli täynnä takamaiden kansaa.

Kotonakin juhlittiin ja purtua pidettiin jo arki-Mikkelinä.Teurastettiin »karihtainen lammas» ja keitettiin kokonaisenamikkelilam-paana, kuten kekrilammaskin. Lammas piti ollavalkoinen, ja se oli jo keväällä »nimitetty» samoinkuin kekri-lammaskin: »kun elänet, niin Mikkelinä syyvään».1 Sitten syö-tiin^ ja juotiin mikkeliä, vaikka ei varsin niin vahvasti kuinkekrinä. Mikkelilampaan luut vietiin paikoin järveen, nuotta-veteen kalaonnea antamaan.1 Niinpä olivat ristijärveläisetkalamiehet tullessaan Kiannalle, Vuonnaniemeen nuotalle,tuoneet muassaan mikkelilampaan luut ja upottaneet apa-jaansa. Joskus haudattiin ne metsään puun juurelle,1Sotka-mon Kilpelässä oli ne kuopattu isojen pihakoivujen alle.

Mikkeliltä noudettiin hevoset metsälaitumilta kotipel-loille, japimeitäpirttejä piti jo iltapuhteilla päretulilla valaista.Oli saapunut jopimeä syksy pimeine pitkine öineen, jotka syn-kissä sydänmaissa olivat sitäkin mustemmat.

Vanhaan aikaan muistetaan paikoin, ainakin Puolangallaja Sotkamossa, Mikkelin jälkeen, eläinten teurastusaikanavietetyn juhlaa, jota oli nimitetty vuodenaika]aisiksi. Lammasoli silloinkin teurastettu ja syöty, olipa oikein virsi veisattusyömään ruvettaessa. Niin oli juhlittu Puolangan Poski-mäessä sekä Sotkamon Tikkalansalmessa. Niin tärkeänä olipidetty juhlaa, ettei talosta oltu mitään eläintä myyty, ennen-kuin oli vuodenalkajaiset vietetty. »Kun ei ole siunattu vielä,niin ei anneta», oli vain sanottu.

Ennen kekriä oli vielä muuan merkkipäivä, Simuna,lokakuun 28:ntena. Se oli sika-Simuna, joka kiljuvilta kärsä-niekoilta riisti hengen. Sehän tiedettiin, että

»Simuna sikaa tappaaHanna harjasta pitää,Pekka peräjouhista.»5

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 195

Kun sika oli teurastettu, leikattiin saparo, ja käskettiin jon-kun poikasen kantaa se sikopahnaan, jotta »se on kyllä raskas,mutta, reistaahan viijä!» Poikanen kantoi saparoa olallaan,selässään, niinkuin se olisi ollut hyvinkin painava ja vei pah-naan. Siitä siat vastakin kasvoivat isoiksi.5

Simunanpäivän aamuna syötiin talkkuna ja puolisiksikeitettiin sianselkä. Simunana jo jotkut vanhat miehet alkoivatpitää kekriä. Niin olivat Kilpelän ukko ja Nivalan vaari Puo-langalla varustaneet eväslaukkuunsa lampaanlavan, voita jarieskaa ja siitä peräkkäin astua kyökytelleet tuttavaan taloon,jossa tiesivät olevan viinaa. Siellä sitten talon äijän kanssakolmisin oli syöty ja juotu, laulaen ja turisten aloiteltu kekriäja arveltu: »Aatto juhlaa korkeampi».

Syksyn kuluessa oli vielä pari pientä merkkipäivää: leik-kuun ja riihenpumnin lopettaminen, jotka sattuivat, milloinmillekin päivälle. Sirpinkampiaiset pidettiin, kun leikkuu oliloppunut. Työväki tuli ja toi sirpit »emännälle kaulaan», jasilloin piti emännän hyvittää leikkuumiehiä juustoleivällä,ryynipuurolla, rieskalla ja roppavoilla, lihalla ja uutispotuilla.Annettiinpa viinaryypytkin. Niin säästyi emännän kaulasirpeistä, jotka sen sijaan pantiin pirtinseinälle naulaan »kuiva-maan». — Kun viimeinen viljakouraus oli leikattu, sanottiin:

»Nälkä soille, vilja maille,rikkaijen riihenparsillel»2

Riihen?vikajaiset eli ritisanroikaiset 2 parsiin- eli vartan-kolkkajaiset3'3' 4 eli vartankolkkaukset1 tapahtuivat viimeisenäriihipäivänä. Silloinkin työväkeä ravittiin erikoisilla ruoilla.Aamiaiseksi keitettiin ohrapuuro ja iltaseksi saatiin lihakeitto,ja ruokaryypyiksi tarjosi isäntä viinaa, jopa aamulla riiheenmentäessä antoi suunavausta. Yleinen ikivanha tapa oli jättääviimeisestä riihestä yksi lyhde puimatta. Sitä sanottiin alku-lyhteeksi3 eli elättilyhteeksi,2 ja heitettiin se parsille perisoppeenpystyyn. Siellä se sai seisoa seuraavaansyksyyn, jolloin joutuimuun viljan joukkoon, ja oli niinkuin siemenenä uudelle sa-dolle sekä hyvän vuodentulon saannille. Kuhmon Venähen-vaaran ukko oli heittänyt kokonaista kolme puimatonta lyh-dettä »eloparalle», jota hän oli palvellut.

Sitten oli vuoden varrella vielä muuan merkkipäivä, pelot-tava kinkeripäivä eli messuftäivä. Kaksittainkin niitä vuodessapidettiin, syksyllä, Mikkelin tienoissa, syysmessu ja kevättal-vella talvimessu. Syysmessussa luetetiin vainlapsia,mutta talvi-messussa kuulusteltiin kaikki kansa, nuoret ja vanhat

196 KAINUUN MAILTA

Jo illalla tulivat kinkerienpitäjät, papit ja Inkkari,kinkeri-taloon yöksi — hevosella oli heidät noudettava — ja pitivättalossa rahvaalle iltarukouksen. Sillä messuväkeä oli talonpirt-tiin jo koko joukko keräytynyt. Papeille tarjottiin parasta,mitä talo oli osannut hankkia, ja kylän kirkonmies sai suurenkunnian suurustella pappien pöydässä. Kinkeriväkeäkin ruo-kittiin varojen mukaan. Viinaakin tarjottiin sekä papeilleettä rahvaalle, sillä viinaa piti messutalossa olla. Jotkut papit-kin sitä aivan halusta jonkun naapun nakkasivat, puhumatta-kaan lukkareista, joista muutamat eivät oikein tienneet mää-räänsäkään.

Messuväkeä kuulusteltiin sekä sisäluvussa että katkis-muksen ulkoa osaamisessa, ja lopuksi piti pappi kyselykuu-lustelut. Kovin olivat muutamat seurakunnan jäsenet huoli-mattomia kristillisen lukemisen harjoituksessa. Varsinkinjotkut vanhat ukonkarilaat olivat niin itsepintaisia oppimaan,että papin täytyi heitä toisinaan kovistella, jopa pöydän alletyöntämällä. Niin hullusti oli käynyt Porkkalan ukolle Puo-langalla, jotta oli joutunut pöydän alle häpeämään. Oli siellääijä vain rauhassa istunut ison aikaa, kyököttänyt, jo k}^säis-syt: »Joko ma nousen? ... Joko ma nousen?» Mutta kun eipappi ollut kallistanut korvaansa, oli ukko arvellut: »nous-tappa taijan!» janoussut ja astellut ulos. Pöydänalle oli työn-netty kerran myöskin Kylänmäen ukko, huono hyrynsalme-lainen lukija. Mutta ei ollut hänkään ottanut papin rankaisuaoikein ojennuksekseen: oli vain askaroinut ahtaassa asemas-saan tulitikunpätkillä silmäluomensa ammolleen, ja niin pöy-dän alta killistellen keinotellut koko kinkerirahvaan naura-maan. Mutta Riitavaaran Eskoa ei pappi ollut uskaltanutruveta pöydän alle yrittämään. Äkäillyt oli kyllä kovasti jauhkaillut,mutta kun oli huomannut,kuinka Esko oli sivullaanisoa nyrkkiään puristellut, oli pappi lausunut toivovansa jauskovansa, että Esko ensi kerraksi ahkeroitsee lukutaitonsaparemmaksi.

Lopuksi pappi tiedusteli, millaista elämää kyläkunnanristirahvas viettää. Silloin tuli kirkonmiehen vuoro astuaesiin kylän »ilveitä» selittelemään. Tavallisesti ei kirkonmie-hellä ollut suuria valittamisia: rahvas eli Herran pelvossa,niinkuin oli ennenkin elänyt. Mutta kerran Puolangan Leipi-vaaralla oli muuan akka ruvennut »juoruamaan» papille ky-länsä synnillistä menoa: juovat kuin siat, tappelevat kuin sudet,lyövät korttia kuin pakanat, elävät kuin eläimet.. . »No,no, eikä kirkonmies tiedä mitään!» oli pappi kauhistunut.

JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ 197

Mutta Martin Paavo, kirkonmies, oli puolustautunut: »Oiskositä päälleen isäntä, jos menisi kaikkia kantelemaan».

Ennen vanhaan, kun kirkkoa ei ollut koko laajalla kulma-kunnalla lähempänä kuin Paltaniemellä,olivat Paltamon papitkierrelleet suunnattoman korpiseurakuntansa sydänmailla mes-suja pitämässä. Samalla olivat he toimittaneet muitakin kir-kollisia tehtäviä — - kuten monesti nytkin — ,olivat siunanneetkuolleita maahan, kastaneet lapsia, vihkineet aviopareja jajakaneet ehtoollista. Aika ankaroita olivat he toisinaan ol-leet huonoille lukijoille ja huonosti eläville seurakuntalaisilleen,kaakinpuussakin olivat joskus vitsoilla kylvetyttäneet. Muuan-kin vitsottava oli rukoillut: »Älä, hyvä Herr'-Eerikki rukka!»»Herr'-Eerikki» kun oli ollut se pappi.

Ylitalon vanha asuinrakennus. Puolangan Kuorevaara

HÄÄTAPOJA.»Jos tahot talohon naija

tuuva miniän minulle,elä kihlo kirkkotieltä,siell' on porsaskin punassa,sikai on silkki päässä.Ota olkihuonehesta,riusanvarresta valihte,kivenpuusta kiikkumasta»1.

uhlista ja merkkipäivistä puhuttaessa ei suinkaansovi unohtaa näitäkään, suuria ilojuhlia, joitamiltei joka talo ainakin jonkun kerran joutuiviettämään. Ne olivat nuorten juhlia, kahdentoivorikkaan nuoren onnenpäiviä.

Mutta ennenkuin päästiin häihin asti,oli nuo-rilla edessä pitkä ja monimutkainen taival.

Naimisiin joutuivat tyttäret tavallisimmin kolmattakym-mentä aloitellessaan, mutta jotkut tulivat valituiksi jo allekahdenkymmenen ikäisinä, jopa muuan tytär Hyrynsalmellaoli mennyt miehelään idillä ikävuodellaan, ja Kuhmossa olieräs vaimo jo samanikäisenä ennättänyt äidiksi. Mutta toisettaas saivat odottaa aikaansa aina lähemmä kolmeakymmentä,ylikin, miten milloinkin sattui. Mitään määrää ei tietysti ollut.

HÄÄTAPOJA 199

»Kuus naulaa kun menis suoloja hameeseen, niin silloin saatytär mennä naimisiin», oli leikillisenä määriönä.3

Miehen tavallisesti piti olla jonkun verran vanhemman,»se kun nainen ennen mukaa löysätä, niin sillähän ne valikoinaisen nuoremman.» 2 Jouduttiin tietysti joskus ottamaan vai-moksi itseänsä vanhempikin.

Vanhempi sisaruksista joutui tavallisesti naimisiin ennennuorempaa, mutta kävi joskus niinkin, että nuorempi ennättiedelle. Häpeähän se oli hylätylle, että häätyi kivikoniin kanta-jaksi, vaikkakin kontissa oli »silkkiset viilekkeet ja suu alas-päin.» 3 Vielä häpeällisempää oli jäädä vanhaksi piiaksi.

Aivan likeisiä sukulaisia ei juuri naitu. Ei »viittitty»mennä naimisiin esim. serkkujen eikä useasti pikkuserkkujen-kaan kanssa. »Se oli mieles, jotta kun suuret sukulaiset ollaan,niin ei se sovi»,3 jotta »pitää suku tulla muuttumaan».2 Jokuharva tapaus tiedetään, että veljen ja sisaren lapset ovat yhty-neet avioliittoon.

Tulevan kumppaninsa tapasivat toiset omilta kyliltä,mutta toiset taas saivat etsiä sitä etempääkin, jopa toisinaanaina naapuripitäjästä asti. Rajan takaa, Vienan-Karjalasta,eivät pojat juuri koskaan ole emäntää noutaneet, halveksivathiukan Vienan tyttöjä,eikä tyttäristäkään ole kuin joku harvamieltynyt rajantakaisiin »prihat suihin» siksi, että olisi uskalta-nut lähteä mukaan vienalaistalon miniäksi. Säätyerotus olijotenkin jyrkkä,eipä juuri talon poika saanutpiikatyttöäottaa,eikä hyvän talon tytär ruvennut renkimiehen kumppaniksi.

Tuttavuutta tehtiin pyhäiltaisissa kisoissa, varsinkin kesä-illoin, jolloin pojat ja tyttäret yhdessä »kävellä koppasivat»Etäisempiä taas tavattiin suurina kirkkopyhinä kirkkomäelläsekä Oulun tervansoutumatkoilla. Mutta lähemmin tutustui-vat nuoret toisiinsa, kun pojat kulkivat tyttöjen luona yö-jalassa. Kesäisin makasivat sekä tyttäret ettäpiikatytöt ai-toissa tai luhdeissa, joissa heillä oli joko seinään kiinnitetytsängyt tai lattialle laitetut vuoteet. Pyhäajan öinä hiipivätpojat aittoihin tyttärien luo yötä viettämään, kulkivat rii-juussa taikka, niinkuin vanhat sanoivat, luukalia. Tämmöinenluuhalla-käynti on Kainuunkin mailla aivan yleinen, ikivanhatapa, luuhapoikina ovat vanhatkin vaarit nuorina päivinäänhiiviskelleet, samoin myösheidän isäukkonsa ja ukkovaarinsa.Eikä sitä ole minään pahana eikä vikana pidetty, nuoret saivatsiten vain tutustua toisiinsa. Poika kun oli johonkuhun tyttä-reen mielistynyt, kävi hänen luonaan öitsimässä. Mutta josjollakulla tytölläoli niin hepsakka luonnonlaatu,ettälaski luok-

200 KAINUUN MAILTA

Puolangan tyttöjä.

seen tänään tämän, huomenna toi-sen,niin»sitä inhosivat vähä, jottase on jokaisen hyvä».2 Talvella-kin, kun kylmä ahdisti tyttäretpirttiin nukkumaan, pojat joskussinnekin yöpimeissä haamusivat,heittivät vainkenkänsäporstuaan.Makasihan pirtissä kyllä lapsia jamuitakin,mutta lapset nukkuivatsikeästi, eikä muille hiiviskelijantulo ollut niin outo asia. Luuha-poika otti vain ja lähti tiehensä,ennenkuin pirtti aamulla heräsi.Mutta talon poikaviikarit tekivätjoskus, jos kosiskelija ei heilleollut mieluinen, sen ilkeyden, ettälaskivat vettä hänen kenkiinsäja nostivat ne rappusille jääty-mään.2

Vaikka näin »luuhateltiinkin», ei siitä kuitenkaan sen pa-hempaa seurannut. ]aikalapsia ei ennen ollut niin määrättö-mästi kuin nykyään, vain joku harva sen häpeöikseenlaittoi.Sillä häpeä se oli, »niinkuin olis murhan tehnyt». 3 Semmoistatytärtä »ei pietty, ei ihmissää enää», 5 eikä se kelvannut kelle-kään emännäksi, »niin meni pilalle». 1 Itse saivat äiti rukathuolehtia lapsestaan, jota myöshalveksittiin,niin että useastihaukuttiin äpäräsikiöksi ja huorikakaraksi. Kirkon tervuu-rahoja sai jalkalapsen tekijä maksaa.1) Jos rippikoulu-ikäisetpojat ja tytöt luuhattelivat, panetti pappi heidät kirkkoonmustallepenkille jumalanpalveluksen ajaksi istumaan.

Jotkut tyttäret, jotka syystä tai toisesta heitettiin oheen,turvautuivat tietäjän apuun nostattaakseen poikien lemmenitseensä, samoinkuin taas pojat koettivat tyttöjen innostustakiehtoa puoleensa. Käytettiin kylvetyksiä ja loitsuja, syötet-tiin toiselle hikeään, anastettiin toiselta hiuksia, keitettiinhimoheinistä teetä ja monenlaisia muita keinoja kokeiltiin:kukonhöyheniä, oriin häntäjouhia, linnun lävitse ammuttujaluoteja, kutusammakon sääriluita, kaikki ne tavalla taikkatoisella olivat tarpeellisia.

Kun nuoret olivat tarpeeksi toisiinsa tutustuneet ja kiin-tyneet, rupesivat he puuhaamaan avioliittoa. Se tapahtui

') Vasta nainut parikunta, jos sai lapsen »ennen aikojaan», sai myös»kirkkoa tervauttaa».

HÄÄTAPOJA 201

syksypuolella vuotta. Kun Perttulin kirkolla etämatkaisem-matkin olivat vielä tavanneet toisiaan ja asioistaan varmuu-deksi keskustelleet sekä määräpäivästä sopineet, varustautuipoika naimoihin. Kysyttyään vanhemmiltaan lupaa, laittoihän eväitä matkaan, kahvia, sokeria, ja ennen kaikkea viinaa,ja puhemiehineen, jona oli joku sukulainen, naimisissa olevaveli, setä tai muu, lähti kysymään eli tahtomaan2 tyttöä. Mo-nesti talossa ei tiedetty sulhasia odottaakaan, tytär ei ollutilmoittanut, vaan arvattiin heti, millä asialla vieraat vaelta-vat. Ruokaa pantiin kohta pöytäänja tarjottiin kahvia,muttakosittavaa tytärtä ei näkynyt: oli ujouksissaan puikahtanutulos. Syönninjälkeen esittipuhemies: »Mitäs tykkää talonväki,me on lähetty sille asialle, jotta tästä talosta tahotaan ottaatyttöä mukaan?» Siihen vastattiin: »Mitä itse tehnee tytär,oman maksan päällä on mieli.» 2 Silloin sulhanen juoksaisi kut-sumaan tyttöä mieltänsä, myöntymystänsä sanomaan. Niinsai puhemies antaa hänelle kihlat: pari kihlasormusta, kihla-silkin ja lisäksi rahaa. Ennen ei käytetty kultaa, annettiinvain hopeasormus, rantuniekka ja niin leveä, jotta täytti mel-kein koko nivelen. Rahaa annettiin 10

—20 ruplaa, silkki oli

s—lo5— 10 ruplan hintainen. Kun asia oli näin hyvin päättynyt,keitätti onnellinen yrkämies iloissaan kahvit omista eväistään,tarjosi sitä talonväelle ja viinaakin juotti,niin ettäpäästiinvieläparemmalle ja iloisemmalle tuulelle. Yrkämiehet viipyivättalossa yötä, aamulla vasta, kun olivat syöneet ja juoneet,lähtivät he kotimatkalle.

Mutta ei aina kosijoita näin onnistanut. Sattui väliin,ettei tyttöä annettukaan, ja silloin sai sulhasiksi pyrkijänolona, tyhjin toimin palata takaisin. Oli saanut veden ken-kään taikka käynyt ruunanpäässä, sanottiin.2 Mutta olisipapoika hoksannut pitää sormuksia kolme torstaita pääskysenpesässä, ennenkuin meni tytölle tarjoamaan, niin ei olisi niitätakaisin työnnetty.2

Kihlauksen jälkeen mentiin kuulutuksille, sekä sulhanenettä morsian seurasivat puhemiestä pappilaan. Useimmatkuulutukset toimitettiin syksyllä Mikkelin ja kekrin välillä,»silloin niitä morsiamia enimmin tehtiin». 1 Sitten pidettiinmorsiamen kotona ratulat,naittajaiset1eli naittaiset.2 Sulhanenajoi sinne puhemiehineen, veipä mukanaan syötävääkin kai-kenlaista sekä kahvitarpeita ja viinaa. Morsiamen sukulai-set myös kokoutuivat taloon. Vieraita syötettiin ja juotettiinsekä talon että sulhasen puolesta lauantai-illasta aina maa-nantaiaamuun saakka. Sulhasen eväitä syötäessä ja viinaa

202 KAINUUN MAILTA

viljeltäessä sanoi puhemies: »Nyt on se päivä, jotta nämä nytaikovat naimisiin, jotta nämä on nyt niijen naittajaiset». 1

Ja senpäälle taas syötiin ja ryypättiin.Maanantaiaamuna lähti sulhanen pois ja vei morsiamen-

kin mukanaan, että »kotiväelleenkin näyttää sen saaliinsa».Koko viikon viipyi morsian siellä housuviikolla eli housunpaik-kuuviikolla,2 ja syötettiinhäntä ja hyvänä pidettiin. Pois läh-tiessä antoi anoppimuori miniänkokelaallensa nyytin villoja,ja vaari pisti kouraan rahaa, ja sulhanen antoi kyydin kotiin.

Kihlauksen jälkeen alkoi morsiamelle ankara työ:anteidenvalmistaminen. Ensiasioiksi piti lähteäkeruuseen. Joku vanha»muorin raja» 1 tai »ämmän koppero» 3 oli morsiamen mukanakaasona*) eli päistärsäkkinä,2 ja he kävivät joka talossa, suku-laisissa ja tuttavissa, sekä koti- että naapurikylissä, jopa toi-silla kirkkoaloillakin, sukulaistaloissa, vieläpä ventovieraissa-kin. Kihlasormukset oli morsiamen sormessa sekä sukan-kudelma aina käsillä, jotta niistä heti tunnettaistin keräilijä-morsiameksi. Hyviä tunnusmerkkejä olivat myös keräilijäinisot nyytit, vieläpä sekin, että he heti taloon päästyään laittoi-vat kahvipannun tulelle. Heillä oli nimittäin omat kahvieväätmukana. Niinpä tiedettiin anelijoille antaa pyytämättä, jaannit korvasi morsian kiitoksilla sekä kahvittamisella. Saivat-kin kahvittajat kaikenlaista tarpeellista: villoja, lankaa, suk-kia, lapasia, huiveja, kahvi- ja ruoka-astioita, rahaa ja hamp-pujakin. Heille karttui monesti niin jykeät kantamukset, ettätäytyi heittää matkanvarren taloihin hevosella noudettavaksi.Koko talven ajan kävi morsian aina tuon tuostakin keruussa,välillä taas oli kotona työhommissa.

Keräämistään aineista sekä omista varoistaan valmistelimorsian talven kuluessa hääantejaan. Oli hänellä puuhaa,pitisiinä käsikäydä ja jalka liikkua,kunpitikartata,kehrätä, kutoaja ommella, sekä saada valmiiksi vantutta, sukkaa, vyötä,lakanaa, paitaa, vyöliinaa, jos jotakin. Paljon niitä karttuikin:varakkailla taitavilla morsiamilla oli yksi aitta aivan anteillavarattu, siellä orsi sukkia täynnä, toinen vanttuita, sittenpaitoja, huiveja, vyöliinoja ynnä muita monet orret. Teke-mättä ne jäivät tyhmiltä ja taitamattomilta neitseiltä, taita-viltakin kului monet ajat, vaikka koettivat mökinakkojakinkäyttää kehruuapulaisina. Siksipä entisaikaan täytyi tyttärenolla morsiamena joskus kolmekin vuotta.1 Talvet sai hän ollaomissa hommissaan yletaikojaan, mutta kesällä piti käydä

J) Kiannalla: kaasi.

HÄÄTAPOJA 203

heinällä ja leikkuussa, halmetta kyntämässä ja tervahautaalaittamassa sekä Oulua soutamassa. Mutta sukan- tai vant-tuunkudin oli morsiamella aina matkassa, ja väliajoilla kotipir-tissä hän heti istahti kangaspuihin. Lopulta, jos kovin kii-rettä tahtoi tulla, oli koko talon naisväki apuna.1 — Omatvaatekerrat piti tyttärellä olla valmiina jo kihlottaessa.

Kihlausaikana pistäysi yrkämies luuhattelemassa kutenennenkin, ja jos hänellä oli hevonen, käytti hän mielitiettyäänjoskus kirkollakin. Mutta oli niitä semmoisiakin miehenjörri-köitä, jotka eivät vuosikauteen käyneet kihlattuaan katso-massa, siihen vain tyytyivät, kunhan kirkolla sattuivat näke-mään.1

Häät pidettiin, sitten kun morsian oli saanut anteet val-miiksi, kevättalvella Maarian tai pääsiäisen aikoina.

Sulhanen tuli puhemiehen sekä puhemiehen emännän,kaason,2 kanssa juohtomiehinä morsiamen kotiin noutamaankihlattuaan vihille. Tänne kutsuttiin morsiamen sukulaisetvieraiksi ja pidettiin lähtiäiset,3 antajaiset1 eli antaiset 2 Vie-raita kohdeltiin talossa yökausi, ja aamulla vielä syötettiin jajuotettiin, veisattiin virsi, ja puhemies sanoi: »Tämä on nytviime vero sen nimellä». 3 Sitten lähdettiin pappilaan kaksissahevosissa, puhemies emäntineen edellä, sulhanen morsiamineenjäljessä. Komeasti ajettiin kokkareella, komea karhunnahka-harjus lankien niskalla.1)

»Vihkireissulle» oli varaten lähdettävä, sillä kilpakosijat jakaikenlaiset kadehtijat voivat monesti tehdä elkeitään kiusaksija matkan estämiseksi: panivat painajaisen rekeen, taikkaistuttivat kirkonväen, niin ettei hevonen jaksanutkaan vetää.Keräsen Pentille Puolangalla oli käynyt kerran niin,että he-vonen oli saanut vaahdossa vetää, ja Salmen Sampan juohto-ori oli väsynyt järvenselälle. Eihän elkeisiin tarvittu muutakuin pistää salaa vanha ruumiinarkun naula rekeen,3 niin jotuli siihen painoa, taikka piiloittaa ruumiin mittakeppi poi-kittain tielle, niin ei hevonen päässyt ylitse.2 Siksi kotona jojuohtomiesten lähdettäessä, piti tehdä varat: panna siiven-kynään eläväähopeaa ja tapittaa se yrkämiehen aisannokkaanväännettyyn reikään. Silloin ei mikään voinut matkaa sei-sauttaa. Lisäksi vielä puhemies edellä ajaessaan sivalsi portillaruoskallaan maahan kolme kertaaristiin. Mutta jos varatolivatjääneet tekemättä, ja painajainen asettui, piti kääntää rekikumoon ja kopistella,3 taikka riisua hevonen ja valjastaa edes-

*) Jos morsiamen koti oli matkan varrella, käytiin ensin vihillä kir=kolia, sitten vasta palattaessa pidettiin antajaiset.

204 KAINUUN MAILTA

Kypärävaaran pihamaan tallinurkkaus. Hyrynsalmi.

takaisin aisoihin, sitten taas riisua ja valjastaa oikeinpäin jalähteä ajamaan.

Vihiltä, »tiaisen valalta»,5 ajoivat nuoret suoraa päätäsulhasen kotiin, jossa häät pidettiin. Pelimanni oli portillasoittamassa marssia, kun juohtojoukko eli juohtokansa ajoi pi-haan. Ja pari vahvaa miestä oliportilla vartioimassa,he hyök-käsivät keti sulhasen hevosen kimppuun sekä koettivat tem-paista luokin irti rahkeista, rinnusta avaamatta, hevosen vieläliikkuessa. Sulhanen puolestaan ajoi täyttä vauhtia ennät-taakseen ehjänä yli pihan, mutta kun valitut, »riskimmät» mie-het oikein riipaisivat, lähti luokki irti, Mutta useasti rahkeetrapsahtivat poikki, taikka aisat rätkähtivät kappaleiksi, jakarkaava hevonen tuuskahti turvalleen. Irti saatu luokkilennätettiin samaa vauhtia katolle, ja kolmas mies saattoihevosen talliin. Jos luokki jäi katolle, oli se merkkinä, ettäsuku pysyi talossa.10

Soittaen saatettiin nuori pari sisään.Pirtissä kysyi puhemies ensi asiakseen lämmintä:»Oisiko talossa lämmintä, jotta saisi jalkoja leväyttää ja

yötä olla, kun on niin pitkältä kulettu ja väsytty?»»Mitä matkustavia te olette?» kysyi isäntä. »Enpä mie

tiijä luvata, sopiiko tässä, kun on tässä vieraita muitaipaljo.»

»Emma me ole mitää ryöväreitä eikä muita vakoojia. Meolemma vain tavallisia matkustavaisia.»

HÄÄTAPOJA 205

»No, saapi tässä sitten olla, kun eipahennusta tee. Lakeamyöten on lämmintä.»

Siitä kysyi puhemies vielä: »Saapiko sitä lukea ja virren-värsyn veisata?»

»Saapi!» vastattiin.Puhemies veisasi esim.: »Vihollinen karkot' kauvas, jott'

sieluni sais' olla rauhass'».1"3

Tämän jälkeen vasta tervehdittiin ja kateltiin ja saatel-tiin vieraat istumaan kamarihuoneisiin kahviteltaviksi.

Hääväkeä, sekä yrkämiehen että morsiamen sukulaisia,oli keräytynyt talo täyteen. »Kuttu vieraita» voi olla isoistenoikeissa »ökähäissä» toistasataa henkeä.1 Sulhasen isä, ja sul-hanen itsekin, olivat käyneet kutsumassa: »Olkaa nyt hyvä jakäykää meillä kahtomassa, kun nämä nuoret tahtoo yhistyä,jotta pietään vähä niinkuin muistiaisia.»1

Parhaansa oli talo häiksi varannut. Isoissa pirteissä olimonta pöytää ruokia ihan täynnään. Oli leivottu leipää jarieskaa, tehty teoksia ja kalakukkoa, oli kapahaukea, lohta,säynäjää ja suolasiikaa, oli paistettua ja keitettyä lihaa sekämetsälinnun takkia — »nehän ne on ollutkin niitä paraitahääeväitä» 1 — , oli vielä ryynipuuroa sekä juustoa, maitoa,maitopiimää, viiliä ja voita. Viinaa oli viljalti jakotitekoistaolutta yltäkyllin.

Puhemiehen emäntä oli ensi päivänä talossa määrääjänäja ensi aterialle johtajana, ja puhemies muuten isäntänä.Kaikki suuremmat sukulaiset pantiin ensipöytään: morsiamenisä sulhasen isän viereen, samoin äidit vierekkäin ja heidänrinnalleen puhemiehen emäntä, sitten morsian. Sulhanen taasistui puhemiehen vieressä lattian puolella pöytää, »lavittalla»,vastapäätä morsianta. Sitten seurasivat muut sukulaisetniinkuin »Jaakopin lapset järjestyksessä esikoisuutta myöten.»1Sulhasen sisar oli kenkkärinä, ruokien kantajana.1

Ruoalle ruvettaessa julisti puhemies, minkä kumman hänoli äsken nähnyt:

»Kaksi ihmistä vasta vihittiin yheksi. Ne on nyt yheksitulleet, ja polvillaan ne oli papin eessä.»

»Valehtelet!» sanottiin.»Tosi on, ja tässä nyt sen nimeen pietään nämä piot. Ne

nyt ei enää ole morsian ja yrkämies, vaan nuori mies ja nuorivaimo.»3

Sitten luki puhemies ruokaluvut, ja syönninpäälle veisat-tiin virsi: »Kiittäkäämm' Jeesust' edest' näitten lahjain.» 1

Kaksi, kolme, jopa joskus neljäkin päivää pidettiin häitä,

206 KAINUUN MAILTA

pyhäiltana kuri aloitettiin,niin siitä viikkoa myötenjatkettiin.Syötiin ja juotiin, miehet joivat viinaa, jotta muutamat oli-vat aivan »päntiöinä». Ja tanssittiin, pyörittiin rinkiä, niinpaljon kuin pirttiin sopi, asetuttiin piiriin ja laulettiin, tans-sautettiin morsianta piirin sisässä ja annettiin hänelle rahaa.3Taikka pirtin täydeltä tanssittiin hääpolskaa, parittain pyörit-tiin kuin luomapuut, taikka taas vaihteeksi valssattiin. Soit-taja pöydän luona veti säveleitä parhaansa mukaan. Hyryn-salmelais-häissä esim. vingutteli viulua seppä Antti Kemp-painen ja Puolangalla pelaili Matti Väisänen sekä Massi-Matti,josta sanottiin:

»MassisMatti pelaa,Kaisa^Reeta tanssaa,Kopotti polkee tahtia.»

Toisinaan esiintyi morsian ruunu päässä, kirkonkylän»herrasrouvilta» oli sen lainannut.1"3 Muuten oli morsian koti-kutoisessa mustassa puvussa, joka oli Oulussa värjäytetty.Samoin sulhanen oli morsiamen laittamissa mustissa, jotkanekin olivat Oulussa »värjätyt, tampatut jarässätyt».

Illalla laitettiin nuori pari kamariin makuulle, ja samaanhuoneeseen, toiseen sänkyyn, paneutui puhemies emäntineen.Mutta kolme yötä vihkimisen jälkeen oli nuoren parin »pyhi-tettävä». 2 Aamulla toi kenkkäri makuuhuoneeseen viinaryypyt,ensin puhemies-makuukselle, sitten nuorelle parille. Ja kunnuoret astuivat pirttiin, toivottivat vieraat heille onnea »tässäuuvessa eesottamisessa». Etäisemmät vieraat viettivät yönhäätalossa.

Sitten juotiin huomenpikari. Laitettiin puumaljaan makeaajuotavaa, lämmintä vettä ja sokeria, sekä rommia tai konjak-kia sekaan, ja sitä morsian lautaselta puusarkalla tarjosi vie-raille. Puhemies kuulutti:

»Nyt tulee huomenpikari, ja siihen kelpaa neulaa, naulaa,mitä vaan panee, lehmää, lammasta, vaatekalua kanssa.» 3

Sarkan tyhjentäjä puolestaan sitten pani morsiamenlautaselle rahaa ruplan, pari, viisikin ruplaa, rikkaat isännätjoivat poikansa häissä viisikolmattakin ruplaa, ja emännätryypätä napsauttivat lampaan, jopa lehmänkin. Ken minkämitäkin antoi, rahaa tai tavaraa ja mitä oli huomenpikariatyhjentäen luvannut, se oli annettava myös. Rahaa karttuihyvissä häissä sata ja puolitoistasataakin ruplaa.3

Huomenpikarin jälkeen rupesi morsian vuorostaan jakele-maan anteitaan. Puhemiehen emäntä niitä kantoi koreillaesiin koko hääväen nähden, ja morsian itse anteli, kelle mitä-

HÄÄTAPOJA 207

kin, sulhasen sukulaisille ja puhemiehelleAppiukolle antoi hän paidan, alushousutja liivin, sukat, vanttuut ja vyön, anop-pimuorille röijyn, hameen, huivin, vyölii-nan ja paidan, sukat ja vanttuut sekä »ma-kauksia»: tyynyn, polsterin, lakanan japeit-totäkin. Yrkämiehen veljetkin saivat sukatja vanttuut, joskuspaidankin, samoin sisa-ret, joille vielä oli vyöliina ja huivi. Sedilleja tädeillekin oli varattu sukat ja vant-tuut, tädeille lisäksi vyöliina. Puhemiehensaanteja oli paita ja vyö sekä sukat ja Tuoppi Puolangalta.

vanttuut, ja puhemiehen emännän, huivi ja vyöliina, sukatja vanttuut. Papillekin oli morsiamen vihillä käytäessäannettava sukat ja vanttuut, ja sulhaselle oli hän valmis-tanut koko hääpuvun. Sitten oli määrä täynnä. Paidatolivat kotipalttinaa, hameet samoin kotikutoista villavaatettataikka puolivillaista, tyynyt japolsterit itse pyydettyjen metsä-lintujen höyhenillä täytettyjä, ja vyöt oli villalangasta sukka-puikoilla kudottuja, leveitä, parisylisiä, tuppupäisiä monikir-jaisia turkkien sitimiä.1

Sitten kun ruvettiin häitä lopettamaan, keitettiin maito-velli tai -puuro ja puhemies ilmoitti:

»Nyt nää piot loppuu, mutta pitää syyvä siihen nähen,jotta elää kolmen kynnyksen yli mennä!» 3

Silloin käytiin kiinni ja huutaen nostettiin nuori pariukoksi ja akaksi, ja samaa kyytiä hyökättiin ja kohotettiinsulhasen isä ja äiti vaariksi ja muoriksi. Sen päälle sitten syö-tiin viime vero, akanvelli tai akan-puuro.2 Lähtökahvia olilopuksi vasta nostettu »akka» itse tarjoamassa.

Vieraat lähtivät pois, ja nuorikko jäi elämään uudessakodissaan ja talon töitä tekemään niinkuin muukin talon työ-ihminen. Sai hän istua kangaspuihin, sai mennä navettaankarjaa hoitamaan, sai kehrätä ja kartata, sekä istua muidenmukana talon ruokapöytään. Myötäjäisensä, makuu- ja pito-vaatteensa toi morsian heti mukanaan arkussa japärekoreissa,lehmän ja lampaan sai vasta syksyllä. Entisessä kodissaan,jos se oli kovin etäällä, ei nuorikko joutanut käymään ennen-kuin vasta syksyllä perintölehmää noutaessaan. Miniänä elihän miehelässä ja vaimojen tapaan palmikoi päänsä jakauk-selle ja kahdelle letille, eikä saanut enää avopäin lukea »kir-jaa», kuten ennen tyttönä ollessaan. Piti huivin sitaista pää-hänsä, kun otti kirjan lukeakseen.2 Ikävä oli monesti nuoren

208 KAINUUN MAILTA

vaimon oudossa kodissa, varsinkin jos vanhat, kälyt, langotja sukkalinnut1) olivat pahansuopia, vielä enemmän, jos mies-kään ei ymmärtänyt nuorta vaimoaan oikein kohdella.

Voipa joskus sattua niinkin hullusti,että parikunnan välioli häissä pilatta. Oli saatettupanna vaikka kolme kuopastaotettua valkeata kiveä heidän häämakauksiensa päänpohjiin,ja niin rikottu heidän välinsä. Taikka oli samassa tarkoituk-sessa mustalla kissalla hännästä vetäen kynsitetty sitä tietä,jota he vihiltä palasivat. Heidän epäsopuaan ja rikottua vä-liään ei saatettu parantaa juuri muuten kuin siten, että otet-tiin kaksi kutusammakkoa ja sidottiin yhteen punaisella lan-galla ja pantiin muurahaispesään kaluttaviksi, ja sitten tuotiinniiden luurangot ja kätkettiin salaa riitaisen parikunnan ma-kauksien alle. Lastensa onneahuolehtiva anoppimuori saattoisen tehdä.2

Mutta kaikki eivät aviolliselle yhdyselämälleen halunneetpappilasta hakea vahvistusta, joko olivat ripillä käymättömiä»pakaroita» taikka muuten olivat vihkimisestä välinpitämättö-miä. Semmoisia koppapareja,5 susipareja1eli kristillisen seura-kunnan keskuudessa aina jokunen, ja lisäsivät he seurakuntaa,äidin nimissä kyllä vain. Saattoipa joskus vanha leski asuanuoren miehen kanssa, taikka toisen ukon akka mennä viettä-mään yhdyselämää toisen akan ukon kanssa, taikka voi jokuhyväkäs vallata miehen sisareltaan. Vieläpä voi joku vanhatalonäijä, muorinsa vielä eläessä, korottaa toimekkaan piika-tyttönsäemännäksi ja saada sen kanssa uuden lapsisarjanmuo-rin soudateltavaksi. Jalkavaimoksi ja leipäsudeksi2'2' 5 sanottiinvihkimätöntä vaimoa.

') Miehen sisaret (Kuhmo).

Koivuniemen muori Säräisniemen Jaalangalta.

LAPSESTA AIKUISEKSI.»Uni ulkoa kysyypi,

unenpoika porstuasta,onko lasta kätkyessä,pientä peittehen sisässä.» 8

äiden mukana seurasi aikaa myöten nuorilleuusia elämän tehtäviä, toimia ja huolia.Saatiin perheenlisäystä, ja sen seurassa tuli

P^R pienten perillisten hoitaminen ja kasvatta--_^B minen. Näihinkin seikkoihin liittyi vanhalla-gjCjtt kansalla mitä monituisimpia perintätietoja4gpr ja tapoja.

Jo raskaana, kuormillisena,ollessaan tuliäidin huolehtia vasta syntyvänpienokaisensa vastaisestamenes-tyksestä jaelää sen mukaan. Hän ei saanutistua kynnykselle, eiarkulle,kiululle eikä muulle onnelle esineelle,siitä voilapsi tullariisitautiseksi taialusvikaiseksi,eisaanutkantaarikkoja helmas-saan, ettei lapsesta tulisi kesakkoinen tai rokonrikkoma. Josäiti potkaisi sikaa taikka söi sianlihaa, sai pieni harjaksia sel-käänsä, jos leipoessaan pisteli suuhunsa taikinaa, tuliperilliseenruohdunnaisia, jos maisteli matikanpäitä, tuli lapsesta lika-nokka, vesileuka, Viiliäkään ei kuormillinen saanut syödä,siitä olisi sikiönihoon kasvanut »kopannetta». Piti äidin myös14

—Kainuun mailta

210 KAINUUN MAILTA

varoa vihastumasta, ettei lapsesta tulisi pahankurinen kiukut-telija. Pimeät yöt varsinkin olivat raskaalle vaimolle vaaralli-sia. Silloin saattoi tulla itse rumahenki ja riistää sikiönäidinrinnan alta. Niin oli kerran eräältä kuhmolaisäidiltä sikiöhävinnyt.

Pienien saantasijana oli saunaa totuttu jo ikivanhoistaajoista käyttämään. »Sieltähän ne saunan sillan alta sikiötkuokitaan», sanottiin uteleville lapsillekin. Hetken lähestyessäpistettiin sauna savuamaan, ja sinne leppoiseen lämpöiseensit-ten saatettiin synnyttäjä, talutettiin, taikka talvella joskustyönnettiin4 reellä, siellä kylvetettiin ja haudottiin. Ja apu-laisena oli vain joku vanha, päästötoimiin tottunut kylän-eukko. Semmoisia itseoppineita parmuskoja eli fioapoja3 onvieläkin joka kulmakunnalla, toiset niistä hyvinkin taitavia jakokeneita, kymmenien ihmistaimien maailmaan tuloa avusta-neita — eukkoja sellaisia kuin Koivuniemen muori Jaalangalla,Laamahan emäntä Puolangan Puokiovaaralla, Kanas-MariHyrynsalmen Luvankylillä, Piirais-Mikon emäntä KuhmonJonkerissa ja Leimun Liisa Hamarassa, Mikkos-Liisa Risti-järven Pyhännällä. Monet avustajamuorit turvautuivat hädäntullen vanhankansan tietoihin ja taitoihin.

Ja se olikin tarpeenuseatkerrat. Jos esiinastuva maailmanmatkalainen rupesi tuloaan kovin viivyttelemään, oli eukoillaapuna monet keinonsa. Yhdestä jos ei taikaa, turvauduttiintoiseen, toinen jos ei auttanut, koetettiin kolmatta ja niinedelleen miltei loppumattomiin. Niinpä laskettiin vettä sor-muksen lävitse, jolla oli kolme paria vihitty ja juotettiin syn-nyttäjälle.4 Sitten valutettiin vettä pyssyn,8 pirtin peräpenkinreijan,2 lakeistorven ja saunankiukaan,4 naapurin uuninluudansiteen3 sekä karhun kulkkutorven lävitse4 ja juotettiin vai-molle. Kaavittiin langista hevosenhikeä veteen ja juotettiin.33' 8

Pirhos-Reeta Hyrynsalmella kaatoi vettä vanhan kolmineuvoi-sen »tupenroavon» ynnä rukin rullien lävitse ja juotti vai-molle, sekä syötti murusia kuivatusta kalasta, jonka toinenkala oli pää edellä niellyt, jakun ei sekään auttanut, huljauttivaimon miehellä kolme suuntäyttä vettä ja antoi sen eukolle.Mutta jos toimitus yhä pitkistyi, täytyi keksiä uusia keinoja.Vaimo pujotettiin lankien lävitse, raastettiin aidan raosta,2riiputettiin käsistä saunanorsissa taikka miehensä kaulassa,2' 4

pantiin kuumia kiukaankiviä ja tuhkapusseja hänen vatsan-pohjilleen,2"4 jopa lopulta, keinojen puututtua, otettiin syn-nyttäjää sääristä ja nostettiin päälleen,2» 4 ja viimeksi pelästy-tettiin rojauttamalla kylmää vettä niskaan,2 taikka ampu-

LAPSESTA AIKUISEKSI 211

maila saunan ikkunasta sisään.2» 3 Loitsuja luettiin, minkäosattiin. Niin esim. Kuhmon eukko löi puukon saunanovenkamanaan ja sanoi:

»Päästä maalle matkamiestä,pienisormista pihalle,pihalle pirisemähän,pihaa pitkin juoksemahan.Tuo tuohon Luojan sormet,pistä pienetpeukalosi,avuksi avuttoman.»

Aivan yleinen tapa oli, että synnyttäjän hiuspalmikotpäästettiin hajalleen, solmut, napit ja nauhat avattiin sekäsormukset poistettiin. Siitä selviydyttiin asiasta helpommin.

Paljon oli eukoillapuuhaa vasta tulleen ihmislapsen kanssa.Ensi työksioli alaston raukka kolmesti tuikattava saunanovestaulos, jopa talvipakkaseenkin, »jotta tuli kylmänkestäväksi». 4

Sitten painettiin lapsen suuta kolmesti äidin kantapäätä vasten,että hänestä tulisi kuuliainen äidin sanalle. Pienoisen napasidottiin äidin hiuksilla ja sitten myöhemmin, kun se oli kat-kennut, pistettiin irroittunut tynkä uunin päälle seinänrakoon,ettei lapsesta tulisi alleen laskija. Isompana otettiin se »piir-räntäpuikoksi», kun lasta opetettiin lukemaan, se kun lisäsilukutaitoa.2 Lapsen ensimmäinen pesuvesikin oli erikoisestilaitettava. Sitä ei saanut kuumentaa kuohumaan asti, ja siihenoli pantava vihkisormus, hopearaha, äimä ja nuppineula, jopahiukan tervaakin. Silloin lapsi pysyi terveenä, säilyi silmäyk-siltä ja pistoksilta. Poikalasta pestäessä pantiin vettä ensinkolmesti hartioille, jotta hänestä tulisi väkevä ja leveähar-tiainen, mutta tyttölapselle läiskittiin vettä takasille, ettätulisi »leveäperäinen». Sanottiinkin:

»Poikalasta hartioille,tyttölasta perälihoille.» 5

Pestäessä puristeltiin lapsen päätä otsasta, takaa ja sivuilta,jotta »jos pää on särkynyt synnyttäessä»,2 niin »hyllyvä is]uumenöö paikoilleen päälaella».8 Silkkihuivi tai lakki sidottiinsitten päähän, että se vakautuisi sievemmäksi.

Pesty pienokainenkäärittiin ja kapaloitiin isän pesemättö-mään paitaan, jasiitä se suopeusi seuraamaan isää. Pärekoriinäidin viereen asetettiin käärö makaamaan, ja päänaluksienpohjalle pistettiin kirjan lehti sekä puukko — jotkut lisäksieläväähopeaa, tuuliajoa ja sianvilloja8 — , jotta lapsesta tulisikirjanlukija, eivätkä häneen pystyisi kirot, raiskat ja riesat

212 KAINUUN MAILTA

Sillä ristimättömään ihmisenalkuun olivat riesat kovinkärkkäitä tarttumaan. Jopa voi itse vanhakehno tulla ja vaih-taa, varsinkin jos lapsonen olisi yksinään taikka vain äidinkanssa kaksin heitetty saunaan. On tapahtunut, että ruma-henki on ottanut kastamattoman pikku raukan ja pistänytoman epäsikiönsäsijaan, mistälienee senpuupöliköstäveistänytja antanut sille hengen. Eikä sellainen riettaan tuoma vaihdo-kas ole koskaan kasvanut oikeaksi ihmiseksi.8' 9 Yhtä avutonja heikko pahaa vastaan oli äitikin,häneenkin voi tarttua riesaja joutava, jopa kuolleet henkilötkin saattoivat tulla saunan-kiukaan takaa häntä säikyttelemään.3 Siksi ei saannitkaan sau-naa jättää vain vaimon ja lapsen haltuun, vaan hoitajan pitiaina olla valvomassa. Vieläpä pantiin äidin vuoteen alle vii-kate, ja sitä hän ulkona pistäytyessään käytti keppinään.1

Saunassa makasivat entiset eukot lapsivuoteensa, kaksin,kolmin viikoin, jopa joskuskahdeksinkin.1 Saunaoli aivan kuinomansa lapsikammioksi, sillä »ei missänä ollut niin hyvä ollalapsivuoteessa kuin saunassa, siellä oli lämmin». 5 Lauteillataikka lattialla oli vaimolla vuoteensa, »olkimökkänät» peit-toineen. Sinne vaimolle kannettiin syötävät ja juotavat.Pilviviinaa — »pilveä» kun löydettiinnurmelta pantiin viinaan— ensiksi annettiin suuhun3 sekä savuviinaa, ja syötäväksitarjottiin keitettyä maitoa, johon oli voita sulatettu viiliksi,taikka voissa ja maidossa keitettyä juustoa, jotta äiti pianvahvistuisi.

Kohta tulivat naapurin emännätkin varpätsille ja toivatmukanaan saunaruokia: juustoa, lihaa, leipää, teoksia ja voitasekä lapselle vaatteita, jopa antoivat vastatulleelle rahaakin,varpajaisrahaa1eli hammasrahaa. »Sitä kun ei ruukata nime-töntä lasta katsoa, jottei jotakin anneta», sillä

»Alastonta autetaan,kuollutta pyyetään hautaan.»

Saastaisenapi-dettiin synnyttä-jää kuusi, seitse-män viikkoa, ja»se oli pakanakokoimmeinen». 2 Hänei saanut syödämuiden kanssa, eikäyttää samojaastioitakaan, eiSauna Kuhmosta.

LAPSESTA AIKUISEKSI 213

mennä kirkkoon eikä kinkeripaikkaan jumalansanaa kuule-maan, eikylään vieraisiin,eipäketään kätelläkään, eikä mennämiehensä viereen »salavuoteutta» 2 harjoittamaan. Vasta sit-ten, kun oli kirkoteltU; ja lapsikin kastettu, saattoi hän ollamuiden ihmisten arvoinen.

Ristille saatettiin lapsi, kun kyhöydyttiin, talvisaikaansäästettiin kaukaisilla perukoilla kastamistoimitus monestikinkeritilaisuuteen, jolloin pappi saatiin lähemmäksi. Kum-meiksi otettiin sukulaisia tai vennon vieraitakin, semmoisia,joilla oli »täysi kunnia» eikä kirkonkirjassa »rikkua». Kaksi,neljäkin kummia otettiin, isäkummi, äitikummi, piika- japoikakummit. Ristille vaatetettaessa pantiin pienen kapalok-siin kirjanlehti, ja ennenkuin lähdettiin, pistettiin käärönenhetkiseksi penkin alle ja itse istahdettiin penkille. Samoin taasristiltä palattaessa. Siitä eivät pahat silmäykset sattuneetpieneen.4'4' 8> 9 Jotkut pujottivat lapsen äidin jalkojen välitse.2Ukkovaareille ja mummuloille tehtiin ensimäisistä lapsistakaimoja: Mattia, Paavoa, Pekkaa, Eeroa, Jaakkoa jaJunnuasekä Annaa, Kaijaa, Maria, Vappua, Liisaa ja Kaisa-Reetaa.Nimeä ei ennen kastamista mainittu eikä pienoista nimeltäpuhuteltu, sanottiin vain lapseksi.2 Kastamistoimituksen jäl-keen kävi piikakummi heittämässä kasteveden ulos; sen huo-neen seinälle, jossa kastaminen toimitettiin,hän viskasi veden,korkealle jos heitti, tuli lapsesta »roihu ja rohkea», matalalle:tuli typerä, käden korkuiselle: tuli siivo ja tasaluontoinen.3'3' 10

Kumminlahjöiksi antoivat kummit vaatetta, rahaa, minkämitäkin, »jottei lapsi kaipaisi toisessa elämässä, ettei antanutmitään». 3 Poikakummi osti ristilapselleen aapisen, kun hän olijoutunut lukemisikään.

Kastamisen jälkeenkin oli kapalokääröä varoen ja tai-dolla hoidettava. Joka päivä piti pienoista käyttää pesussa,eikä pesuvettä saanut ottaa auringonlaskun jälkeen,2 eikä lap-sen päälle saanut panna ulkona kuivamassa olleita vaatteita,ennenkuin puettaja oli niitä puhaltanut ja nuolaissut. Ulkonakun kaikki raiskat jariesat kulkivat, voivat ne tarttua vaattei-siinkin ja niistä lapseen.3 Muutaman vuorokauden vanhana sailapsonen jo oman pienen paidan alastomuutensa verhoksi,sitten pikkuisen röijyn ja viimein sukatkin kiperiin jalkoi-hinsa. Koltun sai hän sitten vasta, kun kyhöytyi istumaan.Kapalokääröissä pidettiin pientä puolisen vuotta, vuosikin.4

Kätkyeen, lattialla keikuteltavaksi, pieni huutaja pian lai-tettiin lepäämään, jopa pahanjuoniset viikon ikäisenäkin. 9

Omilla rinnoillaan äiti parhaansa mukaan lasta ruokki.

214 KA fNUUN MAILTA

Se piti vain varoa, että aina antoi ensiksi oikeata rintaa,etteilapsesta tulisi vasenkätistä. Ja savupirtissä, jossa illalla monetpäreet palaa ratisivat, pisti äiti ruokkiessaan huivinnurkanlapsen sieraimiin,ettei niihin karkea savumenisi lapsen imiessä.Monet vuodet lasta imetettiin, kaksi ja kolme, neljä, viisikinvuotta saivat vesat verottaa äitiään, jopa muuan ristijärve-läinen miehen alku oli emoaan »nilkonut» kahdeksannelle vuo-delleen. Niin kauvan tavallisesti lasta ruokittiin rinnoilla,kun»toinen potki leuoille». Jopa »olen seittemän lasta tehnyt, jakaksi viikkoa olen sillä ajalla ollut ummessa... Usein olenläpi lypsänyt siksi, kun olen saanut toisen».8 Sillä »heruuhanse lehmäkin kun ruokkii». 1 Mutta se oli pienelle nilkojalle an-kara aika, kun häntä ruvettiin vieroittamaan. Töhrittiin suu-hunpantava tervalla jakarvoilla, noella ja tappuroilla, ja sittenvain ilkuttiin,jotta »otahan pois»! Eipä ihme siis, että syötävänetsijä suuttui ja nosti sellaisen menon, että emon täytyi särpi-mineen paeta kotoa pois joksikin aikaa, jotta asia unehtuisi.

Jo aikaisin ruvettiin lapselle antamaan vahvempaakinsyötävää. Joskus jo kolmen viikon vanhana työnnettiin pie-neenhampaattomaan suuhun ruskeaa kiiskivelliä,5 maitoa kei-tettiin ja sitä pisteltiin lusikalla taikka imetettiin rievun lä-vitse sarvesta, pottu-, leipä- ja kalapuruakin annettiin. Jakäteen pistettiin parkujalle lihanpalanen, päätön särki taisilakka, jota sai joutessaan aikansa kuluksi imeskellä. Näintäytyi monen äiti rukan pieniään ruveta ruokkimaan jo varsinvarhain, itse kun petäjäisellä ja olkileivällä elettiin, ei tullutrintaan ravintoa siksi, että olisi nälkäiselle lapselle riittänyt.

Kovin helposti saattoi vasta elämäänsä alotteleva ihmis-taimi joutua muutakin elämän kovuutta kokemaan, voi saadasairautta, milloin yhtä, milloin toista laatua: elttaa, riisiä, sam-paita, korvanpistosta, vatsani'äänteitä, ihon puhtiaisia, hampai-den puhkeamista, harjaksiakin, jopa itkettävänkin eli kiduttajan?Eltta, joka tuli vilusta, saattoi lapsen heikoksi ja vääräsääri-seksi, ja sitä koetettiin parantaa elttapussilla, joka ripustettiinlapsen kaulaan, sekä kylvyillä, mitkä tehtiin kaikenlaisien pui-den oksia vedessä keittämällä. Käytettiin myös suokanerva-kylpyjä ja temz/eÄiz-kapaloksia,1)1 vielä noudettiin yhdeksästätalosta kolme näpillistä jauhoja ja kolme voinnokaretta kusta-kin ja tehtiin niistä sairaalle puuro.2 Riisi taas »ytimissä jaJuijen sisässä ja suonissa kuljeksi», ja siihen käytettiin yhdeksän-syöjän voidetta2 jariisiheiniä* sekä näsiänmarjoja. Riisiheinistä

x) Tervalehdiksi sanottiin tuoreita nuoria koivunlehtiä.

LAPSESTA AIKUJSEKSI 215

leivottiin pieni ziidenkakku ohrajauhoihin, jasitä annettiin riisi-tautiselle.3 Sampaina ilmestyi veripahkoja leukaperiin taikkatuli samppa suuhun. Pahkoja paranneltiin puhkomalla ja suu-hun pistettiin poltettujen olkien kyventä.3 Korvanpistokseenkäytettiin rintamaitoa, tupakinsavua, pikiöljyä, puuöljyä, vii-naakin4 ja suolarakeita sekä saakelinpojan korvanvoidetta.8

Valkea kohva kohosi lapsen kieleen ja huuliin,kun oli vikaavatsassa, ja sekin oli riisitautia. Sitä paranneltiin siten, ettänäkinkynnellä annettiin lapselle äidinmaitoa. 9 Ihonpuhtiainenoli jokaisen ihmisen kärsittävä, punaisina kipeinä näppyinäse ilmestyi pinnalle. Tulikivijauhoa kun annettiin suuhun,niinpääsi siitä sukkelammin.3 Harjaksia tuli useinkin kymmen-viikkoisen lapsen hartioihin, ja nekovin itkettivät ja vaivasivat.Niitä ei kyllä pinnalla näkynyt, mutta ne otettiin esiin rinta-maidolla hieromalla, sitten nykittiin pois, niin että oikeinrapsahtelivat. Paljon kipuja tuotti pikkuiselle myöshammas-tenpuhkeaminen, vaikka kyllä ensimmäisen hampaan ilmesty-minen oli niin iloinen asia, että sen ensiksi keksijälle annettiinjoku pikku lahja, huivi, vyötai esiliina.4 Maitohampaiden läh-tiessä viskattiin irtautunut^ hammas uunille ja sanottiin:

»Kilkkaa, kalkkaa,rautahammas sijaan!»

Useasti vaivasi lasta itkettäjä, ja se oli joutava, joka niin kiu-sasi. Joku oli saanut jonkunlapsenrievun varastaa ja sen avullapahoa lapsen ja sattaa joutavan vaivattavaksi. Mutta kunlasta kylvetettiin lepänoksa-hauteella ja sitten pujotettiinkolme kertaa äidin säärien välitse, jätti itkettäjä pienokaisen.

Soudattamalla koetettiin itkeväälastaviihdytellä. Heilutet-tiin kätkyttä ja laulettiin tuudituslauluja, joita entiseen aikaanosattiin paljoa enemmän kuin nykyään. Niinpä tuuditeltiin:

»Tuuti, tuuti, tukkapäätä,hivuspäätä hiljalleen!» 1

»Tuuti lasta Tuonelahan,tuonne kirkonkamarihin,siell' on tupa turvekatto,hieno hiekka peltomaa».8

Viihdyteltiin lasta myös kiikussa. Orsiin ripustettiin nuorat,nuoriin lauta ja laudalle laitettiin kiikutettavalle istumasija,ja niin edestakaisin heilutettiin ja laulettiin:

»Poum, paum, papinkello,Kivijärven kirkonkello,lukkarin Lumikin kello.» 2

216 KAINUUN MAILTA

Reikärahi Kiannalta.

tuttu: »Äiti hoi, missä voi?»

Isohkoa, joälyävää pie-nokaista huviteltiinkai-kenlaisilla loruilla.Niin-pä lueteltiin sormia janimiteltiin: »Peukalo-piikki,tuomentukki,lek-kermanni, kultaralli japikkurilli». Ja toisessakädessä: »Peukalo, pau-kalo, talonpoika,pekka-pappi ja pikkutilli.» 2

Sitten osattiin moniahupaisia loruja. Esim.

Kävelemään totutettiin lasta reikärahilla. Siinä sai ensi-mäisten askelien yritteli]ä laahustella pitkin lattiata silläaikaa, kun hoitaja oli omissa hommissaan. Muttauseasti tahtoiheikkojaikainen olento unohtua kulkuneuvoonsa liian kauaksi.

Äidin hääriessä työnteossa oli nuorempien sisaruksienhoiteleminen vanhempien lasten toimena, Mutta ellei vanhem-pia sisaruksia ollut, täytyi ottaa hoitajaksi vieras likkatyttö.Monesti myösolivat talon muorit ja vaarit joskus kokonaisentelmääjäparven kaitsijoina, äitien ja muun väen ollessa työ-mailla taikka vain kotipirtilläkin puuhatessa. Mutta pienieneläjien, joilla ei ollut varoja pitää lapsentyttöä, täytyi heittäälapsensa kotipirttiin yksinään, jopa koko päiväksi, kun olimentävä etäisille niityille. Ovi vain pistettiin pönkään jakor-jattiin kaikki särkyvät tavarat ja teräkalut pois ja jätettiin syö-tävää käsille. Kolmivuotiaankin lapsi-pahasen voivat vanhem-mat näin päiväkaudeksi heittää pöngätynpirtin isäntänä ikä-vissään itkemään. Illalla kotiutuessaan tapasivat vanhemmatpienen raukkansa jossakin nurkassa väsyneenä kyhjöttämässä,löysivätpä hänet joskus pitkän etsinnän jälkeen poroisestauuninperästä.

Kun lapsi alkoi älytä, annettiin hänelle kaikenkaltaistakalua, jonka kanssa hän lattialla kontatessaan saattoi askar-rella ja juonittelematta viihtyä. Työnnettiin'konttaajalle,mitä milloinkin sattui pikku esinettä ja puukappaletta: kiveä,lusikkaa, kapustaa, kuppia, heitettiin joskus kirjakin repelöitä-väksi. Sitten isompana vuoleskeltiin pojalle päreitä tehtäessähevosia, poroja, lintuja, rekiä, villipyöriä, väkkäröitä, kyykky-venäläisiä1) ja tuulessa kieppuvia »ukkoja», ja »petäjänliinasta»,

0 sahaukko.

LAPSESTA AIKUISEKSI 217

mäihästä, punottiin hiirenpinoja, hii-renportaita, osmansolmuja ja sumpsan-solmuja. Tyttölapselle äidit sekä van-hemmat siskot laittoivat vaatetilkuistariepuvauvoja eli riepuäppöjä.iOulustatervaretkeltä tuotiin hauskoja läikky-viä lasipalloja.

Kesällä laukkasi lapsiparvi ulko-na, isommat pienempien paimenina.Hurstipaitasillaan vain juosta vilkutel-tiin, asuttiin »taloja», joissa puikko-jaikaiset, tikkusarvisetkuusen- jamän-nynkävyt olivat lehminä ja lampaina,putkenpalaset kirnuina, joilla vatuistavatkattiin voita. Savesta leivottiinleipiä, ja kahvikupin palasia käytet-tiin astioina.

Talvella taashiihtää kahnusteltiinsuksikalsuilla ja laskettiin mäkeä. Mo-net lapset saivat viettää talvensakinkesäketineissä, pelkässä hurstipaidassa

Tuulenhosuja»ukko»Ristijärveltä.

temmeltää pirtinlattialla. Mutta semmoisinakin useasti, joskotipirtti oli mäellä, juoksaistiin ulos, otettiin paljain kintuinsuksi- taikka kelkkahuilaus mäen alle, ja sitten kipitettiintakaisin pirttiin punaisia varpaita tulen ääressä uuninsuullapaistelemaan.5

Pahanjuonisia, tottelemattomia ja uppiniskaisia lapsiatäytyi rangaista ja kurittaa. Tavallisimpia rangaistuskeinojaoli vitsalla rayauttaminen sekä tukan pöläyttäminen taikka lyödämuksauttaminen. Jo pienelle, 3—4-vuotiaalle3— 4-vuotiaalle juonittelijallevoitiin antaa »teerenleipää» eli »metännennää», taikka lähe-tettiin »Koivuniemen herra Saparoniemeen kirjottamaan». 1' 2>2> 5

Koetettiin kyllä »hyvittelemällä ja houkuttelemalla pannaniin paljo kuin voitiin», ja sitten uhattiin: »Piiskoan, jos ettottele .. . vain minä roikasen, jos et tottele». Ja sitten roikais-tiin tottelematonta. »Puolikymmentä kertaa kun rasautettiin,niin se jo riitti.» Muutamat emot olivat niin ankaroita, ettärangaistavan piti itse tuoda vitsa, jopa »kuoria» vaatteensa,toiset taas tehostivat toimitustaan letittämällä vitsan kolmi-säiseksi. Sukkelammin kävi kurituksen antaminen, kun vainsivallettiin tukasta ja »puistettiin, jotta harjakset lähti», japäällisiksi paukautettiin takasille. Äiti useimmin joutui lap-sensa kanssa vitsatoimituksille, isä taas muuten mukiloitsi,

218 KAINUUN MAILTA

joskus roiski tuppiremelilläkin. Toiselle kymmenelle asti lastanäin käsiteltiin, mutta »is:lle kun alkoi joutua, niin se jo pitinahkansa».

Pieniä lapsia taivuteltiin myös pelottelemalla ja narraa-malla. Juonittelivatpa kovin, parkuivat, olivat pahankurisiataikka pyrkivät ulos, peloteltiin: »Kössi tuloo! Mörkölähtöömehtästä tulla kurnasemaan!» Pikku poikien kauhuna olikuoharin tuleminen. Mutta kun ei pelottelu tepsinyt, narrat-tiin: »Olehan nyt! Mennään kylään ... pääset kirkkoon». Joslapsi ei mielinyt antaa päätään etsiä, sanottiin: »Annahantäit karvaköyven teköö ja vie lampiin». Kiroilijaa, noitujaa,peloteltiin: »Jumala puottaa kuuman kiven taivaasta päähäs».Kiroilemasta kyllä lapsia kiellettiin, vaikka monesti itse myö-täänsä noiduttiin, lasten kuulienkin lasketeltiin karkeimpiakinkirosanoja. Samoin haikailematta puhuttiin siivottomia asioita.Siitä pienet perässä. Eivät vielä osanneet hevin puhuakaan,kun jo »noitua pollauttelivat» sekä yrittelivät rumia sanoja.Sitä vain naurettiin: »kun tuolla lailla osovaa jo». Valehtelemi-sestakin sanottiin samalla tavalla, vaikka siitä isompaa jo to-ruttiin,»se kun on ensimmäinen syntimaailmassa, vale». »Kan-telijoille» toisinaan annettiin kyytiä, jotta»sopia soutunsa keske-nään». Tupakan kanssa tuhrailemaan saivat monessa kodissapojat jo pienestä pitäen vapaasti totutella, toisissa taas oltiinsiitä kovin ankaroita. Varastaminen oli paheista pahin jahäpeällisin ja kovimmin kuritettava.

Joissakuissa kodeissa oli lapsilla omat korkonimensä, joillatoisiaan haukkua nalkuttivat, kun sattuivat riitautumaan.Vanhemmatkin niitä käyttivät lasta torvessaan, olivat toisi-naan vanhempienkeksimiäkin. Niinpä voitiinkuulla semmoisiaerikoisnimiä kuin: Köpiö,Jormo, Herhiläinen, Lössi, Hoilan-torvi, Nokonenä,1) Kierosilmä,Kus'laukeri, Röppöhuuli,Musta-harja,2) Korpimuna,3) Puurosuu, Linkura, Soopakuppi.

Jo varsin aikaisin totutettiin lasta työntekoon. Heti kunalkoivat kyhöytyä,saivat tyttöset totuttautua lattiata lakaise-maan, perunoita kuorimaan, astioita pesemään, nauhaa, suk-kaa, vantutta kutomaan, villoja karttamaan. Poikaset taassaivat puuhata puun kannossa, tallin luonnissa, kelkkojen jamuiden nikartelussa, lintujen, jänisten pyynnissä. Jo kymmen-vuotisina vietiin lapsia apulaisiksi halmeelle,niitylle ja lehden-taittoon, järvelle nuottaasekä verkonlasku-venettä soutamaan.Jotkut ahneet isät saattoivat io-vuotiaan pikku miehen panna

') isonenä. 2) mustapää. 3) mustaverinen.

LAPSESTA AIKUISEKSI 219

riihenpuintiinkin sekä talvella metsäänhalkojen sahuuseen.2

Lukemaan opetettiin lasta allekymmenvuotisena, joskus jo viiden,kuudenkin ikäisenä. Äidin toimenaenimmäkseen oli ensi alkeiden antami-nen, mutta opetti myöskin isä sekävanha mummu, ja vanhemmat lapsetohjailivat nuorempia. Pyhäpäivisin is-tuttiin puuntaimia tunnustelemassa sekätaville harjoittelemassa. Paukutettiin,jotta »ii, sano, ii» ja »00, sano,oo», niinettä »se puustain, mikä yksin äänenantoi, luettiin 'sanon' kanssa». Sittenkun lapsi oppi suoraan lukemaan, sai

Kukkoviiri Puolangalta.

hän istua työskentelevän äidin vieressä paukuttamassa, jaäiti kuunteli ja oikaisi väärin luetut. Piirräntäpuikolla pidet-tiin lukijaa rivillä. Aamupäivällä tavallisesti piti lukumiehenistua kirjan ääressä, pyhäaamuna ei annettu ruokaakaan,ennenkuin oli lukenut ainakin ruokaluvut ja isämeidän. Useatäidit olivat niin hartaita, että luettivat lapsellaan aina ilta-sella, ennen maatamenoa, isämeidän, siunauksen ja iltarukouk-sen, ulkoa opettivat jo, ennenkuin lapsi osasi kirjaakaan. Mo-nesti lapset olivat hyvin haluttomia ikävään aapisteluun, vit-saa käyttämälläkin täytyi heidän harrastustaan herättää sekämairittelemalla, kukon munimisilla ja muilla. Toiset jäivät,kun vanhemmatkaan eivät enempää huolehtineet, varsinkehnolukuisiksi, jotkut eivät oppineet ollenkaan, ei edes aapis-tansa. Rippikoulu jäi semmoisilta käymättä, ja joutuivat hehiukan halveksituiksi ruunankummeiksi. Tyttäretkin heitäpilkkailivat. »Isämeijän piirräntäpuikkoako sinä siitä revit?»ilvehtivät he, kun kuulivat »ruunankummin» aittansa oveakoputtelevan.

Mutta lukutaitoiset kävivät viiden-, kuuden-, seitsemän-toista ikäisinä rippikoulun ja niin pääsivät aikaihmisten kir-joihin, eivätkä heitä saattaneet tyttäretkään isämeidän piir-räntäpuikoilla pilkata.

Hallan talo. Hyrynsalmi.

LEIKKEJÄ JA KISOJA.

ksitoikkoisen arkisen elämän hauskoiksi vä-lihetkiksi nuoret toisinaan kisailivat jalöivät leikiksi.

Eivät ne niin erikoisia olleet, korvenraatajan leikit, eikä raskaan työn jäykis-tämä kansa, joka useasti sai petäjäistäpurra vaivainsa palkkioksi, kovin erikoi-siin leikkeihin ollut oppinutkaan. Huvi-

»Niinkö täss' on heikot hongat,niinköpehmivät petäjät,ettei kestä köyhän käyvä,rahattoman raskutella.»3

teltiin vain vanhalla totutulla tavalla, kun koreina kesäpäi-vinä yhteen yhdyttiin taikka pitkänä talvisena iltapuhteenasatuttiin isossa seurassa samaan savupirttiin.

Kesäisillä tanterilla olinuorella väellä vapaat leikkikentät.Oltiin milloin yhdessä, milloin toisessa puuhassa ja kisassa.Jopa lapsesta pitäen.

Tavallisimpia lapsisekojen leikkejä oli hippasilla 010,jossa muuan oli hippana, toisia, karkuilevia kiinni tavoittele-massa. Ennen leikin aloittamista määrättiin leikkiluvuilla,kuka ensinnä jää hipaksi. Luettiin esim.:

LEIKKEJÄ JA KISOJA 221

»Yksis, toksis,toravia, käräviä,käymään, näymään,niippuu, naappuu,sulavata suitsaa,valavata vaitsaa,kirjava käsi, koukkusormi,mene metsään,pukkaa tästä pää pois.»1

Pantiin myös arpaa kepillä sekä heinänkorrella, kuka ensiksialkaisi leikin.3 Samaan tapaan oltiin myös karhusilla. Yksikävi karhuksi, toiset olivat lampaita. Lampaat pakoilivatpäälle yllättelevää kontiota ja määkivät:

»Eipä se karhu kauvan juokseyhtä viittä neljännestä.» 5

Kenen karhu tavoitti kiinni, se vuorostaan häätyi karhuksi.Kun karhusilla oloon kyllästyttiin, ruvettiin kukkokuuro-

sille. Muuan meni nurkan taakse "kuurottamaan. Siellä kuurot-taja kolkutti ja saneli:

»Kukko kuuroa keittää,kana lieskoa lämmittää.Herejää...herejää!joko heräsit? Jo!» 3

Sillä aikaa toiset menivät piiloon, ja sitten kuurottaja etsi-mään. Kenen löysi, sen nimen »kävi panemassa kirjaan»,kolauttamassa nurkkaansa. Mutta jos toinen ehätti ennen, japani kuurottajan nimenkirjaan, joutuikuurottaja virattomaksi.Samalla lailla leikittiin kolkkasilla navetassa ja piilouduttiinnavetanparsiin. Hauskana kesäkenttien leikkinä oli myöskinenkan juokseminen, varsinkin silloinkuin oli tyttäriäkin par-vessa. Omin päinsä pojat taas löivät pallia taikka napsivatkirppua. Pallinlyönneistä oli huvittavin nelisuolasilla 010.Siinä tarvittiin neljä osanottajaa: kaksi seisoi keppi kädessävastakkain vähässä matkaa toisistaan, toinen jalka pikkukoperon, pesän, peittona, toiset kaksi seisoivat keppimiestenselän takana, mies kummassakin päässä, ja heittivät toiselleenpalloa heidän ylitseen. Jos keppimiehet osuivat palloa lyö-mään, piti heidän käydä suolasilla: kopauttamassa keppejäänyhteen, toiset silloin yrittivät saada pallon pesään. Jos saivat,pääsivät pesämiehiksi, samoin myös, jos saivat pallonilmastakiinni.

Kirppu oli vanha leikki, jo isien aikainen. Siinä oli ainayksi vuorostaan pesällä lyömässä korttelin pituista palikkaa,

222 KAINUUN MAILTA

kirppua. Kepillä tonkaisi lyöjä palikan maasta ylös ja sittensamasta lennosta lyömällä sinkautti sen menemään. Vas-tassa olijat koettivat vuorostaan tavata palikkaa ilmassa ke-pillään. Jos tapasivat, saivat siitä kymmenen iskua, maassajos saivat kopata, kunpalikka vielä liikkui, saivat viisi. Pesässäolija sai lennätyslyönnistäänaina kolme iskua, mutta jos ei ta-vannut palikkaa, vaan se putosi takaisin pesään, menetti hänentisetkin iskunsa, kaikki paloivat. Vastassa olijat koettivatviskaamalla saada palikkaa pesään, jos osuivat, pääsivät vuo-roonsa pesälle lyöjäksi. Sata oli tavallisesti iskujen päämää-ränä, ken siilien ensinnä ennätti, se oli etu, ken jäi viimeiseksi,se oli tervakalu.

Mutta kun kylläännyttiin kirppuun, alettiin heittää kiveä,kuka kauvimmaksi, kuka korkeimmalle lennättäisi. Koetel-tiin myös kourien voimaa vetämällä kissanhäntää sekä kokovartalon vahvuutta kiskomalla väkikarttua ja väkikiveä nosta-malla. Sormien jäykkyyttä reistailtiin koukkusta kirmaten jahyppysien tiukkuutta nä/ppikepillä. Notkeutta näyteltiin kä-sillään kävellen ja hurvelia heittäen, sekälopulta voimassa janot-keudessa kilpailtiin painimalla vanhaa suomalaista sylipainia.

Talvisista pirttileikeistä oli tavallisin sokkosilla 010, sitävarsinkin kekrinä juosta jyryttiin. Sokko asettui huppu silmilläpankon päähän ja k3?syi:

»Mikä tässä?»»Mesimätäs!» vastattiin.»Kelle tästä annetaan?»»Isännälle ja emännälle ja nuorimmille lapsille.»»Missä minun osa?»Siihen vastattiin hävyttömästi, josta sokko suuttui ja

ärjäisi:»Kitis lampaat laihoon!» Ja kenen sokko kiinni tavoitti,

sen vei penkille, kopsi päähän ja sanoi:»Riu, rau, risti päähän, penkkiin!» Kenen sokko ensin sai

kiinni, siitä tuli seuraava sokko.Sitten oltiin ukkokämppäsillä, pidettiin oikein häitä, sau-

noitettiin ja tanssautettiin. Taikka kätkettiin kiveä ja saneltiin:»Sotken savea, kätken kiveä».

Vielä kykittiin lattialla nauriisilla, jossa karkulainen oli ollut»Jumalan lehmiä paimenessa»,

ja saanut palkakseen»viisi, kuusi poikalasta»,

LAPSESTA AIKUISEKSI 223

joiden nimet olivat:»Tuutero, Tautero,Kemijärven suppiranssi».

Myytiin myöskin Hollangin liinaa, jotta»Ostakko Hollangin liinaa?»Ostan 1»»Paljonko?»»Paijakseni.»»Hienoako vai karkeaa?

Sen mukaan, tahtoiko ostaja hienoa tai karkeata, »repäisi»myyjä liinaa ja karautti kurkullaan sievemmin taikka kar-keammin. Sitten tuli myyjä toisen kerran:

»Minä tulin perimään hintaa, kuka sen maksaa?» Ja hänmääräsi maksajaksi jonkun pojan tytölle ja tytön taas pojalle.Jos ei sitten ostaja sanonut ääneen maksajan nimeä, taikka josnauroi sanoessaan, meni häneltä pantti. Lopuksi piti pantitlunastaa, tuomari aina määräsi ehdot. Niin piti esim. hakea»kolme. totta ja kolme valetta», »vetää seinähirsiä».

Talvi-iltojen pitkiä puhteita vietettiin useasti vanhallaisien tavalla. Leikkien taikka puhdetöiden lomassa kerrottiinsatuja, vainolaistarinoita ja kaameita kummitusjuttuja, arvoi-tuksilla koeteltiin älyn sukkeluutta, ja vanhat äijät laulelivatvanhoja runojakin. Satuja muistavat vieläkin vanhat vaaritjutella. Niinpä ikäloppu Rämsän ukko Hyrynsalmella tarinoipaholaisen ja Matin kilpailuista, ketusta ja kissasta, Kaisa-Liisasta, varkaan opin käyneestä miehestä, sekä monia pieniäkaskuja, karhujuttuja, kummitusjuttuja ja haltiatarinoita;

Vanhojen runojenkinkatkelmia, oikein kalevalaisia kappa-leita, vieläkin jotkut vanhat muistavat. Niin kuulemmeKiannalla:

»Lähin piennä paimenehen,lassa lammasten ajohon,lehmät kaivat lehtoloita,lampahat palomäkeä.Sieltäpä löysinmättähäisen,kopahutin koan ovea,sieltä neitonen pirahti,solki suussa, vyökäessä».

Ja Kuhmossa:»Itse vanha Väinämöinenvenettä veisti kalliolla,ei kirves kivehen kilko,eikä kalka kalliohon.Viimein lipsahti lihahan,Väinämöisen varpahaseen.

224 KAINUUN MAILTA

Ei ollut sitä mätästä,eikä vuorta korkeata,jok' ei tullut tulvilleenVäinämöisen varpahasta,polvesta pätösen pojan.»

Hyrynsalmella kuulemme Hämeen suuresta närästä:»Hämehessä härkä syntyi,sonni Suomessa sikisi,viikon lenti viirilintuhärän sarvien väliä,kuukauven orava juoksihärän päästä hännänpäähän».

Ja Ristijarvella saamme kuulla Aino-runon katkelman»Älä itke, pikkuseni,mene aittahan alasti,siell' on arkku arkun päällä,siell' on kirstu kirstun päällä,pane päällesi parasta.»

Hieroja Kiannalta.

TAUTIA JA TUSKAA.»Kust' on kulma puuttununna,

taimio tapahtununna,kivestäkö,kannostako,vaiko vatturauniosta,vaiko siitä seipähästä,joss' on korppi koitettuna?» 2

onet kivut ja tuskat, taudit ja sairaudetsaattoivat ihmisraiskaa kiusata. Milloinolivat ne pahojen ihmisten panemia »rik-keitä», milloin mitäkin »vihoja», »jälkiä»

ja tartunnaisia, taikka riettaeläinten puremia ja pistoksia,milloin taas oikeita jumalantauteja. Eikä niitä parantelemassaollut opinkäyneitä lääkäreitä, ci käytetty juuriapteekin rohto-jakaan, vaan tultiin toimeen kotoisilla valmisteilla ja käytet-tiin apuna oman kulmakunnan »tohtoreita», alussa kotikyläntietäjiä sekä sitten, jos ci heiltä saatu apua, etempänä eläviämahtimiehiä. Yhtä monet kuin olivat taudit ja raihnaisuu-det, yhtä monenlaiset olivat tietäjien taidot.

Vaikeimpia ja pelättävimpiä olivat kulkutaudit, jotkamaita kierrellessään monesti poikkesivat Kainuun kulmille-kin. Semmoisia oli isorokko, joka saattoi sairaan rokonrikko-maksi, ja rökelinaamaksi, ellei suorastaan surmannut. Sitäkoetettiin parantaa liinansiemenistä poltetulla öljyllä. Sieme-niä pantiin petäjänkuorisuppiloon ja poltettiin tulta sen ylä-puolella,niin etta öljy kihosi alla olevaan astiaan, ja sitä an-

226 KAINUUN MAILTA

nettiin rokkoa potevalle.2 Mutta tulirokkoa ja tuhkimustavastaan ei tiedetty keinoa, annettiin vain niiden polttaa jasyyhyttää aikansa, kunnes itsestään menivät pois, ja veivätmonesti, varsinkin ensin mainittu,potilaan muassaan. Samoinlavantautiakaan ei osattu lääkitä, täytyi katsoa vain ja kärsiäja kuoliakin. Punatauti raivosi toisinaan kamalasti, suurina»moruvuosina» se rasitti kokonaisia kyläkuntia, poltti sisuksiaja lasketti verta. Jotkut koettivat silloin ryypätä tärpättiä,ja »erosipahan moru siitä». Lieviä kulkutauteja oli sikatauti,jota sian leukaluilla paineltiin, sekä silmipasko, jota lääkittiinmarkkulivedellä ja »kansvärkillä».

Vaikeita olivat myös sisälliset taudit; mutta niillekin olihoitonsa. Rinnanpoltossa nuolaistiin kosteata hikikiveä kolmekertaa, taikka puraistiin vasta teurastetun ja nyljetyn eläimen»hykäjävää» ihoa. Ja rintataudissa oli tervavesi sekä pikiöljy-ryyppy hyvää rohtoa, vieläpä tuomenkuorista keitetty vesikin.Hengenahdistuksessahierottiin hartioita ja lääkittiin hikivedellä,jokaensimmäisenä tervahaudan piipusta tipahteli. Sydänvikojasekä sydänalan kipuja lievenneltiin juomalla kanervavettä jahartioita hieromalla ja lykkelemällä. Pistos oli kova tuska, jokatuntui joko sydänalassa taikka kainalon alla. Se aiheutui siitä,»kun suonilla veti vaikeista paikoista», ja sitä lääkittiinmonellatavalla: survottiin jauhoksi hauen leukaluu sekä kappale lasiaja sitä veden seassa ryypättiin, vuoleskeltiin naskaleista jaäimistä murusia ja niitä nieltiin, pyyhittiin pajanahjolta jaalasimelta pölyjä vesikuppiin ja ryypittiin. Mutta pajaan pitivuolla hopeasirusia ja sanoa:

»Minä pajalle palkan maksanhinnan hiilihuonehelle.»2

Käytettiin pistokseen myös pistosvettä ja pistossuoloja.5 Koh-taus oli myös sisällinen tauti, se veti toisen puolen ruumistatoista lyhyemmäksi ja myötäänsä oksennutti. Sairas pantiinsilloin lattialle lakeistorven alle selälleen, kädet pään taakseojennettuina, ja mitattiin piakalla kolme kertaa ristiin vasem-man koukkusormen nenästä oikean ukkovarpaan kärkeen jataas päinvastoin, ja sitten venytettiin, niin että molemmatpuolet tulivat samanpituisiksi.2 Kulkun jos puhalsi kipeäksi,haudottiin sitä karhunrasvalla, tupakinlehdillä ja tervatappu-roilla. Hyvä keino oli myös, kun lakeistorven alla seisoenhamppuharjalla siveltiin kulkkua alhaalta ylöskäsin ja luetel-tiin joka vetäisyllä aina jonkun eläimen karvat, mitä ikinätiedettiin karvaisia elikolta: »Lehmän karvat, lampaan karvat,

TAUTIA JA TUSKAA 227

hevosen karvat, koiran,kissan, hiiren, jäniksen j.n. e. karvat.»Umpitaudit olivat kamalia kipuja, sillä »jos ei tarve lähtenyt,niinhenki lähti». Niihin olihyvä lääke umpipuun lävitse, taikkalakeistorven kautta kolmesti laskettu vesi. Vatsanväänteetkinolivat melkein tappavia tuskia. Sattui ihmiseen semmoinenreväsin, jotta »napa rupesi liikkumaan ja alkoi hypätä niinkuineläjä syrjässä». Sitä piti hieroa ja koettaa asettaa jälleen ku-villeen, jasiitä se parani. Mutta piti varoa, ettei »kenen tahansaantanut napansa puolta hieroa... taitamaton hieroi pianpehkuksi suolet niin jotta kuoli». 2 Matoja oli jokaisella ihmi-sellä vatsassa, »mahtanevat olla luonnostaan» — heisimatoja,lettimatoja tai keträvarsimatoja. Jos ne kovin rupesivat äkäi-siksi, ajettiin niitä pois kamalajauholla ja väkevällä kan-värttiviinalla. Joskus käärmekin luikerteli nukkuessa ihmisenvatsaan, ja sitten tuotti kantajalle kamalat tuskat. Se ei läh-tenyt helposti pois, mutta jos hevosenvettä kulautti kuumil-taan, niin heti viskautui mato ulos.3

Sitten oli kaikenlaisia jäsenten vikoja ja ruumiin raihnai-suuksia. Raatajalta monesti kirvesti selän, yhtäkkiä rouhalsiselkäsuonet sivujen kohdalta, niin ettei saattanut ensinkääntehdä työtä,kovaa tuskaa tuntien vain varovasti liikkua. Sil-loin piti saada semmoinen kirves, jolla oli tapettu käärme; sitälämmitettiin ja sillä paineltiin kirvestävää selkää saunanlau-teilla lämpöisissä. Voitiin myös käyttää toistakin keinoa.Sairas asettui kolmesti muutetun huoneen kynnyksellepoikki-puolin vatsalleen, ja siinä toinen kirveellä paineli paljastaselkää, kolmas seisoi vieressä ja kysyi: »Mitä sinä hakkaat?»— »Kirvestystä!» vastasi kirvesmies. Yhdeksän kertaa painet-tiin, kysyttiin ja vastattiin, ja silloin kirvestys erosi. Jotkutvanhat ukot pitivät aina vyötäisillään käärmeennahkaa tai-kettua, eikä silloin selkää käynyt kirvestämäänkään.2 Hivelty-nyttä eli niukahtunutta jäsentä paineltiin luudantyngellä, sidot-tiin siihen myös venymälanka eli niukahduslanka,1pesemätöntäihvilankaa, johon oli kolmesti muutetunhuoneen kynnykselläistuen samalla vetäisyllä, selän takana, sidottu yhdeksänsolmua. Koi oli kiusallinen kärsittävä, se kolotti ja kulki kui-vien suonien lävitse ja nosti ihosta kuin hienon lampaan vil-lan, kun sitä ruvettiin ahdistelemaan. Se vaati omat menette-lynsä. Otettiin kolme yhdeksää rukiintähkää, poltettiin niistäsiikaset pois ja sidottiin tähät hamppuvaatteella kipeälle jäse-nelle ja valettiin sitä niin kuumalla vedellä kuin vain siedettiin.Ja valkeina karvasina kohosi koi tähkiin. Voideltiin koitamyös karhunrasvalla, käytettiin kointukkoja sekä tehtiin eri-

228 KAINUUN MAILTA

koista koinvoidetta. Pantiin padanpohjalle kaksi tuorettaleppäpalikkaa ja niiden varaan, peiton alle, vasta uunistaotettu puolikypsä leipä. Kun rupeama pataa pankolla kuu-mennettiin, valui sen pohjalle leivästä mehua, joka oli koilleaivan erinomaista voidetta, jopa tehokkaampaa »kuin mikäänaputeekin lääke». Ruusua oli ainakin yhdeksää laatua. Muuan-kin niistä vei ihon nahattomaksi ja pöhöttipunaiseksi. Siihentarvittiin ruususide, jossa oli yhdeksänlaista ainetta: saippuaa,kanvärttiä, tervaa, paperia, viinaa, tupakkaa, liitua, lampaan-papanoita; ja mustalla lampaannahalla sidottiin aineet kipeääpaikkaa parantamaan. Mutta kun pöhötautituli jäseniin, pai-sutti se koko ruumiin paksuksi kuin puhuttu rakko, ja sitähaudottiin kuumilla lepänlehtihauteilla. Jihtiä lievennettiinhieromisilla ja hauteilla. Mutta jihtiä julmempi oli hampaan-pakotus, jonka hammasmätä saattoi matkaan. Sitä lääkittiinmonella tavalla: tehtiin hammassuoloja ja sulateltiin niitäsuussa, tukittiin tupakkaa koloon, haudottiin näsiänmarjoillaja lopuksi mentiin metsään pikku näveri kainalossa, väännet-tiin kolme reikää haapaan ja kolmella leppäpuikolla kaivel-tiin hammasta, niin että veri kihosi, ja sitten iskettiin leppä-puikot näverin reikiin ja sanottiin:

»Himmenetkö hiienkoira,jutemasta, jäytämästä,syömästä, kaluamasta!»2

Siitä heitti, vaikka olisi väkihammasta kolottanut.Ihotauteja ja tarttumuksia oli monenlaisia, varsinkin

lapsissa, jotka lieden porossa ja ulkona jokarapakossa rypivätja sotkivat. Oli rupeja, rykelmiä, rokahduksia ja ruohunnaisia.Niitä paineltiin ja voideltiin milloin milläkin: maalla, savella,liidulla, tiilijauhoilla,8 saunankiukaan kivillä,2 keittokodan per-mantomullalla,5 rahkamättäillä,pestiin kivenkupuraan keräyty-neellä sadevedellä,8 huuhdottiin suolavedellä, haudeltiin ker-malla ja suolattomalla voilla. Paineltaessa sanottiin:

»Painu maihis, mainen lempo!» 5

Savipuoliin ja täintarhoihin piirrettiin viissoppisia kolmellaneulalla, silmä-, nuppi- ja toppineulalla, ja yhdellävetämälläoli aina viissoppinen piirrettävä. Mutta rupeja ja ryhelmiäilkeämpi oli syyhy, joka ei antanut elävää rauhaa, ei yölläeikäpäivällä, ja »se se oli piettävä, kun se oikein noitaantui». 2 Sau-nasta se useinkin tarttui, ellei osannut olla varoillaan: painellakämmenellään vastaa ja kylvettää ensin jalkapohjiaan. Monta

TA UT TA JA TUSKAA 229

keinoa oli keksitty syyhynkin karkoittamiseksi: tervattiin ihoja uunin edessä paahdettiin, lykättiin sammakonkudulla, vie-läpä keväällä kun järvi oli poreissa, mentiin jääkylmään ve-teen rypemään. Syyhy synnytti toisinaan ajoksiakin, vaikkakasvoi niitä muutenkin pahasta verestä. Niitä haudeltiin vesi-heinillä,1 paineltiin puunliioilla ja sanottiin:

»Painu alas, elä nouse ylös!» 3

Taikka puristeltiin kirveellä, jolla oli käärme tapettu ja ma-nattiin:

»Kun et pääse kolmen kirkon korkuiseksi,niin painu, jottei tunnukkaan!» 2

Mutta jos oikein jouduttiin ajosten valtaan, niin oli parasmennä metsään niinkuin Heikkis-äijä Hyrynsalmella, kiskoakuusesta miehen mittainen koskutlevy, siinä alastonna lyk-käytyä ja hierautella ja sitten pukeutua toisiin vaatteisiin,naulata kuusenkuori leppänauloilla jälleen sijoilleen ja lähteäpois. Kasvannaisia myös paineltiin puunliioilla, toisinaan itsekuolleen eläimen luilla. Naarannäppyä, mikä silmäluomeenistuutui, paineltiin vasemman käden nimettömällä sormella,jolla oli litomatoa hämmennelty. Syyliä ja käsniä puristeltiinpuunliioilla, lykättiin tuoreella lihalla ja kätkettiin liha maa-han alakiven alle, hiereltiin myös juhannusaattona, ennenauringonlaskua, vanhan huoneen seinästä kaavitulla jäkälällä,vieläpä hangattiin yhdeksäsolmuisella rukiinoljella ja viskat-tiin olki uuniin, huutaen:

»Sypläni palaa,sypläni palaa!» 8

Kesakoilla oli merkillinen syntynsä: nainen kun kuormillisenasöi linnukoita, tuli kesakoita lapseen. Mutta kesakot sai lähte-mään pois, jos heti kun keväällä ensikerran näki pääskysen,pesaisi kasvonsa ja heitti pesuveden pääskysen jälkeen. Huu-letkin toisinaan rokahtuivat. Silloin oli parasta ottaa pienisammakko, hivellä sillä huuliaan, vieläpä muklauttaa sitäsuussaankin. Luomet, joita oli usean ihossa, saivat alkunsa,jos isä, äidin raskaana ollessa, viskasi häntä marjalla taikkamuuten nyppäsi tai näppäsi. Kosketuskohtaan aina tuli lap-seen luomi.

Monesti saatiin kaikenlaisia ulkonaisia vammoja, sattautu-misia, puremisia ja pistoksia, jotka jättivät milloin vaikeam-mat, milloin lievemmät kivut, vihat ja jäljet. Tuli pääsi toisi-naan tekemään turmansa, tarttui vaatteisiin ja poltti ihon,

KAINUUN MAILTA230

taikka taas korvensi värillä vedellä tai punaisella raudallapuraisi. Ja tulenjälki oli julma, tulenvihat kovin tuskaiset,ellei osattu tulenväkeä asettaa. Tietäjät kuitenkin tunsivattehoisat loitsut, joilla manasivat vihoja pois, puhutellen tultamonin mairenimityksin. Se oli »tuttu», se oli »kulta», se oli»nuorin neitosista», sekä »auringon poika», ja sen säkenet oli-vat »pyhiä kypeneitä».

»Pyyhi pois pyhät kypenet,kultaisehen kuppisehen»,

loitsi puolankalainen.»Tuli nuorin neitosista,vesi vanhin veljeksistä»,

aloitti kuhmolainen lukunsa, ja Murtomäen tietäjämuorilytteli:

miel-»Tuli, kulta auringoinen,auringoisen pojan poika,auringottaren tekemä.»

Kiannan tietäjaukko puhutteli:»Umo valkean emue,hiilihinsä hiuvetkohon,kätkeös kypenihinsä.Miksi poltit poikoasi,turmelit tekijätäsi?»

Sekä jatkoi:»Tulee neiti, Pohjolasta,impi kylmästä kylästä,joir on nuttu hyytehessä,iho kaikki iljanteessa,paijankaulus kalkarossa,hyistä kelkkoa vetää,jäistä talloa taluttaa,keskellä kesäsyäntä,parahillapaistehilla.Tulkohon tulinen karhuTuonen mustasta tuvastasyömähän tätä kipua,tätä tultanielemähänrPohjahan parahtukohon!»

Veteen loitsittiin luvut, ja vettä otettiin ensinnä suuhun,etteivät tuskat painuisi sydämeen, sitten sillä valeltiin pala-nutta ihoa, ja vihat lähtivät pois.

Ruma oli raudankin jälki, jos rautaoikein pahasti puraisi,ja se sitten pääsi vihoille. Siinäkin tarvittiin monet loitsut:ensin piti veri tyrehdyttää, sitten tietää raudan synty ja peri-

TAUTIA JA TUSKAA 231

sanat, sitten voiteen luvut. Kuhmolainen Lehmivaaran ukkopysäytti veren äyskäisemällä:

»Seiso, veri, niinkuin meressä vesi,paasi pellon penkeressä,seiso, veri, niinkuin seinä,asu, hurme, niinkuin aita,lihan lämpöisen sisässä!»

Puolankalainen kutsui avukseen Neitsyt Maariaa, ja kianta-lainen pyyteli:

»Piäty, veri, vuotamasta,hurme huppelehtamasta!»

Raudansynnyn paljasti Kuhmon ukko:»Tiijän sukusi, tiijän syntysi:maa sinnäi, maa minnäi,musta multa kumpanenki!Et ollut suuri, etkä pieni,kun sinä suosta sotkettihin,vetelästä vellottihin.Ei se rauta paha olisi,ilman käärmehen kähyjä,ison mustan muojuvia.Herhiläinen, hiienlintu,kantoi käärmehen kähyjä,ison mustan muojuvia,rauvan karkaisuvesiksi.»

Voidetta tuotti Kovan Jeni mehiläisellä:»Mehiläinen, Luojan lintu,lennä sinne, kunne käsken,tuo simoa siivessäsi,kanna mettä kaulassasikipehille voitehiksi,vammoille valevesiksi!»

Rautaa, joka oli loukannut, piti puraista ja sitten sylkäistähaavaan. Rautaa myös kuumennettiin ja sillä kierreltiin ki-peätä kohtaa.3

Paha oli pakkasenkinpanema. Sitä pitihieroa ulkoa, ovenkamanasta otetulla kuuralla taikka painella kylmettyneellähevosenkakaralla ja sanella:

»Pakkanen, Pyhyrin poika,vilu ilman hyyhötyinen,koskas kylmät kynsiäni,paleletkos jalkojani,Kylmä soita, kylmä maita,kylmä kylmiä kiviä,pakota vesipajuja,älä riko ristittyäälä koa kastettua!»'

232 KAINUUN MAILTA

Lamppuöljyllä kun vielä päälle siveli taikka potunmäihällä,niin siitä tuskat hävisivät.1' 9

Saunan leppoisa löylykin voi tehdä tuhoja, jos oli haavatai muu kipeä ihossa eikä kylpyyn mennessä osannut löylyälumota. Piti vetäistä henkeä, sitten puhaltaa ja sanoa:

»Puun löyly,kivosen lämmin,henki vanhan Väinämöisen,mene saunan sammalihin,mene kiukahan kivihin!Älä sie, löyly, siihen mene,se on rauvan haava!» 2'3

Toisinaan saattoi puu satuttaa niin ankarasti, että jäsentuli kivuille,sai puunvihat. Silloin piti kuumentaa sitä puuta,mikä oli satuttanut, purra sitä, sekä sillä painella kipeätä jasanoa:

»Männyn tyvi jos pahoin teköö,latva mettä keittäköön,männyn latva jos pahoin teköö,tyvi mettä keittäköön.Puu puhas, Jumalan luoma,vesa, Jeesuksen vetämä,tule työsi tuntemaan,pahasi parantamaan,ennenkuin emollessanon,virkan valtavanhemmilles!»8

Jos taas kivi satutti, piti kivellä painella ja paljastaa kivensynty:

»Kivi, Kimmon, Kammonpoikamaan muna, pellon kakkara,Syöjättären syänkäpynen,Maattaren maan makunen.»s

Ja kun kenkä lyötti jalan rakolle, piti polttaa kipene sukkaa jakenkänahkaa sekä panna se kipeälle lyöttymälle.2 Riihellätaikka leikkuupellolla sattui väliin siikanenkin pirahtamaansilmään, ja syöpyise sisään,ellei saatu pois. Silloin piti »tuuli-ajolla» heti voitaa ja loihtia:

»Siikanen sinun nimesi,maanrikka, pellonrikka,nouse ylös!»2

Riettaeläimistä oli pelottavin käärme, jota tavallisestisanottiin vain madoksi. Sen panema pöhöttyitoisinaan vallankamalasti. Sitä paranneltiin vesiheinähauteilla, suolavedellä,paineltiin tammilautasella, kolmenlaisella vaskella, sidottiin

TAUTIA JA TUSKAA 233

pureman yläpuolelta vesipajulla, hampunkuidulla sekä madon-nahalla. Mutta tehoisin oli loitsiminen:

»Kuka sinun kulosta nosti,herätteli heinikosta,isäsikö, vai emosi,vaiko veikko vanhempasi?»

saneli kiantalainen. Ja Ristijärven tietomies manasi:»Mato musta, maanalainen,toukka tuonenkarvallinen,pihanrikka,pellonrikka,karva kanervannäköinen,karva taivahan yheksän,tule sinä työsi tuntemahan,pahasi parantamahan,ennenkuin sanon emollesi,isällesi ilmi soatan!Sulakoon sinun vihasi,niinkuin voi sulattaessa,rasva räyvyteltäessä,kesämaijon keltaiseksi,kalarasvan kaltaiseksi!»

Sisiliskokin kyllä puraisi, eikä sen »jälen kahtojaa» ollut monta.Sisiliskon puremaa paineltiin kolmenlaisella vaskella: kattila-vaskella, kuparivaskella ja messingillä, taikka haudottiin met-sänlehvillä,lepän- ja pajunoksilla ja niitynruohoilla jasaneltiin:

»Sisilisko sirkunrinta,jok' on vaskesta valettu,teräksestä temmattu,tuohitötteröon sinun kotisilahokanto kartanosi,tule työsi tuntemahan,pahasi parantamahan!»3

Sammakko niinikään saattoi vahingoittaa, ja sen pilaamallepiti keittää vesiheinistä hauteet. Ampiaisen ja herhiläisen pis-toksille oli taas omat lukunsa ja lääkkeensä. Koiran puraisemaparannettiin sillä lailla, että paineltiin sitä leipäpalasella, jokasitten syötettiinkoiralle, ja niin sai purija itse omat vihansa.Hevosen potkaisemaa paineltiin hevosenkavion vuoluilla. Jos-kus sattui syöjä saamaan kulkkuunsa kalanruodin. Silloinpiti polttaa kalanpää karreksi ja sillä hautoa kulkkua, ja siitäsyöjä hokaisi ruodin pois.

Mutta »mehtäläisen», karhun purennasta, jopa jos »metsä»sai säikäyttääkään, tarttui metsännenä, japani tuskille. Silloinpiti viedä sairas metsään, keittää muurahaispesässä vettä,

234 KAINUUN MAILTA

ja sitten sillä vedellä jaleppävas-talla kylvettää, kaataa vesimuu-rahaiskekoon ja sanoa:»Tuossa onomasi!» Muurahaispesä kun onmetsäläisen ruokaa, ja siinä onmetsännenä itsessään.2

Samoin myösvedestä voi tart-tua vesihiisi ja sairastuttaa ihmi-sen, vedessä kun on semmoinenhiimosti, ja se alkoikivistää,polt-taa ja turvottaa. Kosken vesiki-vellä oli semmoinen sairas pääs-tettävä levillä painelemalla, ja si-jaanpiti vuolaista hopeata. Vieläpahempihiimosti oli kalmassa. Sevoi tarttua hautausmailta ja kal-mapaikoista jakaikesta, mikä oliollut kuolioiden kanssa yhteydes-sä. Kalman voi toinenkin ihmi-nen tartuttaa kuolleitten luilla,TuohilippiPuolangalta.

kalman mullilla, ruumiin verellä, hiuksilla. Ja siitä päästä-jää ei ollut monta, kun se oikein otti tulille. Hetevedelläsairasta pestiin, leppävastalla kylvetettiin, ja vesi vietiinkalmasijaan ja sanottiin:

»Ota, Hiisi, hienot sukset,Lempo, leppäset sivakat,jolla hiihät Hiienvaaraan,Lemmonvaaraan leuhuttelet!»1

Niinkuin vedestä tarttui vesihiisi, niin myöskin maasta,vesirapakoista, tulisijoista y. m. rupeutui maahinen, ilkeä iho-tauti, jota oli yhdeksää laatua: vesimaahista, ja tulimaahista,savi-, kivi-, kapi-, sauna-, hevos-, sika- ja lammasmaahista,aina »ite kustakin loavusta». 1) Maahiset ruohduttivat ihon,toiset nostivat maralle näpylle ja panivat märättämällä, kutenvesi- ja sikamaahinen, toiset taas olivat kuivia ruohdunnaisia,semmoista törttänää, jotta iho halkeili, kuten kapi-, tuli- jakivimaahinen. Mutta kaikki ne »panivat ruohuttamalla»,jopa niin, että väliin oli sairaan naama, joskus koko ihokinpelkkänä rupena. Monilla keinoin niitä paranneltiin, kutakinlaatunsa jälkeen. Vesimaahista paineltiin hetteiden ja vesi-kivien »hyölällä», levillä, tulimaahista kiukaankivillä, savi-

') toisintonimiä: maa=, kuiva=, MUU, kalmamaahmen.

TAUTIA JA TUSKAA 235

maahista savella, kivimaahista kivillä, kapimaahista kuusen-koskuksella, saunamaahista saunanpehkuilla ja saunankiukaankivillä,hevosmaahista hevosen- sekä sikamaahista sianlannalla,ja lammasmaahista lampaanpapanoilla. Olisi pitänyt arvatapainella aina sillä aineella, mikä maahinen oli, muuten ei ollutapua, siksi »koeteltiin ite kuhunni loatuun,niin tottapa sattuivähän kohalleen». 2

Pahojen ihmisten rikkomisista saattoi tulla kovin kipeäksija surkeasti kitumaan. Silloin tietäjä vei sairaan metsäänisolle muurahaiskeolle ja teki kekoon ison läven puoltapäivääja puoltayötäkohti ja pujotti potilaansa reijasta kolme kertaapäivän puolelta yöpuolelle. Sitten teki äijä tulen ukonsärke-mistä puista ja kuljetti sairaan tulen lävitse ja loihti:

»Kotiinne, konnankoirat,heimoonne, hiienrakit,siell' on muutkin murhamiehet,ikuiset pahantekijät!»

Kun tietäjä vielä pois lähdettäessä piirsi veitsellä yhdeksänristiä jälkeensä, erosi kiduttaja ja meni lähettäjäänsä.2

Oli sitten vielä joitakuita onnettomia vikoja, jotka joskuskarkasivat ihmisen kimppuun. Semmoinen oli kopristustauti elivirma. Se voi tarttua vaikkapa vedestä, josesim. kalalla ollessakovasti säikähti, ja siitä alkoi ihminen pieksäytyä, puristaakätensä nyrkkiin, purra hammasta, niin että vaahto kuohuisuusta. Virma heittäytyi ikuiseksi ja ikää myöten aina vainpahentui, ellei heti, kun tauti ensi kerran kohtasi, joku heittä-nyt mustaa vaatetta pieksäytyjän päälle, jolloin tauti loppuisiihen.2

Hyvin useasti ihminen huimeni, tuli vähätaitoiseksi, niinettei älynyt mitään, jopa toisinaan raivosikin. Ei tiedetty»suonistako se heittäytyi», mutta kovasta säikähdyksestä seainakin tuli, ja joskus pahat ihmisetkin saattoivat rikkeillääntoisen huimaksi, raivohenkiseksi, ja päänvikaiseksi. Huimaakoetettiin parantaa syöttämällä karhunaivoja, miehelle uros-karhun,naiselle naaraskarhun, ja sen luultiin päätäselvittävän.2

Mutta rikkomisesta tulleesta raivohenkisyydestä ei ollut pääs-täjää.9

Paitsi tietäjiä oli terveydenhoitajina ja avunantajina sai-raustapuksissa sekä huonossa voinnissa myöskin hierojia, kup-pareita ja suoneniskijöitä. Monet vanhat eukot olivat taitaviakopeloimaan ja hieromaan jäykistyneitä jäseniä »kansvärkki-linjamentti»-voiteillaan ja monet kupparimuorit parantelivat

236 KAINUUN MAILTA

sarvillaan selän ja sivujen kipuja, »jalkojen katkasemista»,hampaanpakotusta, ja suonenlyöjä-ukot napsauttivat raudal-laan käsivarteen, sääreen taikka otsaan, laskivat verta ja pa-ransivat pyörrytystä. Useat näistäkin olivat pikku tietäjiä,jotka osasivat yhtä ja toista varsinaisen taitonsa lisäksi.

Risto Kemppainen, tietäjäukko Hyrynsalmelta

TIETÄJIÄ JA TAIKUUTTA.»Pirtti on täynnä tietäjiä

joka loukko loihtijoita.»3

anhaan hyvään aikaan oli tietäjiä jokakul-makunnalla, toiset kuuluja kautta kokoKainuun, toiset vain omalla perukallatunnettuja, muutamista taas ei omassakylässä paljoakaan tiedetty, mutta etem-pänä olivat he suuressa maineessa.

Tietäjä oli heidän arvokkain nimensä, mutta mainittiinheitä myös monella muullakin mainesanalla, milloin leikillään,milloin halveksien. Sellaisia nimiä oli taikuri, loihtija, velho,poppamies ja puoskija, maanmestari ja maajumala, jopa joskuspirukin.

Miltei kaikenkaltaisissa pulissa, mitä ikänä voi sattua,osasivat tietäjät antaa apuansa. He parantelivat tauteja sekäihmisistä että eläimistä,he selvittelivät huimia ja raivotautisia,poistivat rikkeitä, karkottivat painajaisia ja päästivät väkienvallasta, he saattoivat hyvän onnen pilata ja pahan onnen pa-rantaa, he voivat nostaa madon, »metsän» sekä muita metsänpetoja ja voivat ne asettaakin, jopa karkoittaa pois koko seu-dulta. Varastetun tavaran he taisivat hankkia takaisin, tuli-palonkin he saattoivat tukahduttaa, ja useasti he olivat apunakarjaa kevätlaitumelle laskettaessa sekä karjaa metsänpei-tosta päästettäessä. Kaikenkaltaista väkeä he käskivät ja

238 KAINUUN MAILTA

hallitsivat mielensä mukaan, parat ja tontut olivat heidänapulaisiaan, tuulet ja sateetkin olivat heille alamaisia.

Kotikulmillaan tietäjät tavallisesti olivat taitonsa saa-vuttaneet, monet olivat jo tietäjiksi syntyneet — muutamatoikein hammas suussa — ja perineet mahtinsa isältään taiäidiltään, jopa useassa polvessa. Toiset taas olivat muutentietonsa oppineet, toisilta tietäjiltä, etäisiltäkin, muutamatkäyneet Lapistakin mahtia hakemassa.

Sillä Lapissa uskottiin kaikkein mahtavimmat tietomiehetelävän, Tuli-Lapissa, jossa taivaantulet talvi-illoin loimottivat,suolattomassa Lapissa, jossa ei ollut ensinkään asuinhuoneita,maakuopissa vain oleskeltiin. Siellä oli mahtia, vaikka mihinasiaan. Siellä elivät semmoiset tietäjät, jotka saattoivat sukel-tautua palavaan honkaraasuunkin tietoja etsimään, ja taasmennä ammuksiin, tainnostilaan, saamaan selvää epätietoi-sesta asiasta. Tietäjän apulainen sitten laulamalla herättipäämiehensä »ummuksista». Pyörtävissä hurjissa tuuliais-fiäissä sekä tulisissa lapinnuolissa kulkea vuhkaisivat Lapintietäjät etelämpänäkin ja ajoivat täältä metsänviljaa, karjaaja muuta riistaa omaan tunturimaailmaansa.

Tuli-Lapista olivat ennen vanhaan useat tietäjät käyneetmahtia noutamassa. Niin oli Ristijärven Pyhännältä kuuluEskolainen siellä matkannut ja palannut takaisin noitakyydillä.Kekrille halusi ukko joutua omaan pöytäänsä, vaikka olikinjo kekriaatto, ja sitä hän valitteli tietäjälle. Sanoi lapinukkosilloin: »Ka, pääset, kun sen mustan sonnin perimmästäparrestaluvannet». Eskolainen lupasi ja sai semmoisen lennon, ettäaamulla löysi itsensä kotinsa kekripöydästä. Hattu vain olimatkalla pudonnut. Mutta kun akkaväki meni aamulla navet-taan, ei sonnia näkynytkään, pää vain oli jäänyt periparteen.Ja sitä päätä vieläkin kuulutaan aitanparvessa säilytettävänmerkkinä, ettäniin on asia tapahtunut.1) Samoin oli myöskinmuuan kuhmolaistietäjä käynyt Lapissa ja kovalla lentokyy-dillä tullut takaisin, niinikään eräs Paltamon ukko, jota olituotu oikein noidannuolella,niin että vain pari kertaa oli mat-kalla kolahtanut kirkontapuliin ja kolmannen kopsahtanutkotipihalle.

Lapinkävijä Eskolan ukko oli ollutkin suuria mahtajia.Veikaten oli hän kirkkoonkin mennyt yöllä, hevosellakin aja-nut ja hevostaan alttarin edessä apattanut. Juhannusyönäoliukko silloittanut leveätä suota, astunv t vain suota pitkin,

l) »Näin minäkin sen siellä», tiesi kertoja^ukko.

TIETÄJIÄ JA TAIKUUTTA 239

ja sitä myöten oli silta ihan itsekseen syntynyt. Väki, jotahän oli hallinnut,oli sillan rakentanut. Suuren Hiisijarven oliukko kuivannut ja siinäkin käyttänyt apuna lapinmahtiaan.Pienen ojan oli vain kuokkaissut kankaaseen ja sittennosta-nut vesihiiden, ja se kun oli alkanut riehkaista,niin koko järvioli ollut kiehuvana kattilana, ja hirmuisella voimalla se olihyökännyt umpinaiseen Tenkalampeen ja siitä taas murtautu-nut edelleen. Kalat vain olivat jääneet korvallisistaan puidenoksiin riippumaan. Yhdeksän syltä oli Hiisijärvi laskeutunut,ja ukko oli saanut suuret heinämaat. Järven kuivaus muutentiedetään tapahtuneen v. 1761, ja Eskolaan kerrotaan tulleeneläjä Hyrynsalmelta, »Pyhännän Pertuksi» sanottu. Ja ta-lossa on aina eletty vanhankansan apeissa ja tavoissa.

Oli sitten muitakin tietäjiä, toiset mahdikkaampia, toisetvähempitaitoisia. Semmoisia oli Lusin tietäjä, Hanna-velho jaHurtti-ukko Ristijarvella, käärmeiden hallitsijoita ja tautienparantajia. Semmoisia oli myösLassi Heikkinen Puolangalla,kuohari ja kova tietomies, pienoinen, mutta paksu ja pystyukko, joka jopuhuessaankin useasti kauhtui jakiivastui. Tuli-sella raudalla ja tervalla kärventäen hän kuohitsi hevosia, jalakkia kohautellen luki loitsujaan ja lopuksi viskaten vettähevosen selkään siunasi tekonsa:

»Puista pukusi puhtahaksivillasi visertäväksi,kukon laillakurkistele,kanan kaunihin tavalla!»

Mutta jos joku etempää, nurkan takaa toimitusta pilkisteli,karjaisi Lassi hänelle:

»Karsta kateen silmiin,noki noijan sieramiin!»

Taikka jos hän epäili jonkun katsojan aikovan pilata asian,meni hän, painalsi silmäilijän olkapäistä istualleen ja tiuskaisi:»Istu sinä tuossa, jotta minä saan työn tehä!» Eikä päässyttoinen paikaltaan Lassin päästämättä. Ei pelännyt kuoharipakkastakaan. Oli kerran viinahallin veikalla pilvettömänäpakkasyönä astuskellut avojaloin kahden neljänneksen taipa-leen Lyly-Hiltulasta Jalkaseen. Eivätkä paljaat jalat paleltu-neet. Toistakymmentä vuotta takaperin oli ukko kuollut noin70 vuoden ikäisenä. Vanhempia puolankalais-tietäjiä oli Van-hantalon JököLeipivaaralla. Hänmyösoli yölläkirkossa kulke-nut, avaimen reikään vain puhaltanut, niin että ovet olivat

240 KAINUUN MAILTA

Reeta Keräsen taikapussi.Hyrynsalmi.

auenneet. Olipa äijä hevosellakinajanut läpi kirkon. Suuri tietäjä,Käfiryhuuleksi haukuttu, oli asunutennen Puolangalla Jokelan luona,siinä missä nyt on Autiomännikkö.Oli ukko ollut niin luotehikas, jottakerran, kun talosta puuttui härkä,loitsi sen koskesta. Meni Käpry-huuli vain vesikivelle ja siinä jyh-keitä luoteitaan lasketteli. Nousipasiitä vaahtipalli vedenpinnalle,pyöri,pyöri kuin häränsilmässä, jo muu-taltihe metsikanaksi, lensi koskenrannalle, muutaltihe haraksi ja kävikarjaan, ja vähän ajan päästä taashävisikoskeen. Mutta karja tuli kan-tavaksi ja vasikoi.

Sotkamolaisia tietomiehiä oli ol-lut Hepolahden Antti ja AnsamäenPekka, kuolleitten luiden tallettelijat

ja öiset kirkonkävijät. Hepolehdon tietäjissä oli kuljettu ainaOulun seutuja myöten. Kajaanin seuduilla,Murtomäellä,olivateläneet Mulari,Kallion ukko, Karppinen ja Tervos-Jussi. Mula-rin kartanolla oli ollut palvontakoivukin, pyhä puu, jonka juu-relle oli viety lehmän ensimmäinen juustokuppinen sekä pala-nen pikkuvasikan paistia. Kallion ukon kanssa oli Mulariollut kiistoissa, karhua olivat laukoittaneet toistensa kimp-puun. Karppinen ja Tervos-Jussi taas olivat olleet kirkon-väen haltioita, kummallakin ollut hoidossaan kolmenkirkon-väki, jolla olivat »kaikenlaista» teettäneet. Kalmanväkeä hal-litsivatkin useat tietäjät, niinkuin Iso-Eljas ja Korpelan ukkoKiannalla, Louhiniemen piru Lentiirassa, Esko Kettunen jaPulkkis-Paavo Kuhmossa. Viimemainitulla oli ollut oikeinkokonainen ruumiinkopra kontissaan, ja niin oli kontti ollutkummallinen, että oli ruvennut itkemään, kun ukko pirttiinmennessään oli ripustanut sen räystäskokkaan. Muita mahti-miehiä oli vielä Vaaran kuohari ja Kuustolan ukko Kiannalla,edellinen teilinaulan omistaja, jälkimmäinen kauniinhevosen-väen hallitsija, sekä kuhmolaiset Selkävaaran ämmä ja Polvelanukko, jotkakäärmeitä lähettelivät toistensa päälle, vielä Keräs-Matti Hyrynsalmen Levävaaralla sekä Tuijolan Reeta Säräis-niemellä ja vasta kuollut Riviojan ukko Vuolijoella.

Mutta elää Kainuun erämaissa vieläkin joitakuita tietä-

TIETÄJIÄ JA TAIKUUTTA 241

jiä, vanhoja ukkoja ja eukkoja,vanhan tietäjäpolven viimeisiäkantoja. Semmoinen ikäloppu tie-tomies on Lehmivaaran ukko, 78vuottavanhaMattiKyllönenKuh-mossa, Saunajarven takaisilla sa-loilla, lähellä Venäjänrajaa. Hy-rynsalmen Särkkävaarasta on äijäkotoisin, mutta on jonelisenkym-mentä vuotta elänyt Lehmivaa-ran ruununtilalla. Ukon isä oliollut vuokkilaisia tietäjiä, ja hä-neltä on vaari oppinut enimmättaitonsa, mutta olipa saanut ker-ranlappalaistakin haastatella. So-keana on äijä ollut jouseita vuo-sia, mutta muuten on hyvissävoimissa vielä, onpa aika kär-säkkäkin ikälopuksi vanhukseksi.

Matti Kyllönen, kuhmolainentietäjä.

Pirtin peräpenkillä vaari vain istuu taikka loikoo päivät pääs-tään, mutta aikoinaan hän on ollut mahdikas mies, nostanutkontiot ja käärmeet, puoskinut taudit ja tehnyt kaikenlaisetmuut tietäjäntoimet, ei pelännyt mitään väkeä, ei itse paho-laistakaan. Olipa kerran Paha eksyttänyt ukon metsässä, niinettä hän oli tullut kaksi kertaa samaan paikkaan. Silloin oliäijä karmaissut: »Tuohan, piru, vielä kolmas kerta tähän, niinkatotaanhan, kuinka tässä käy!» Hyvin vielä vaari muistaamonet taikatemput ja loitsut, hyvin tietää taitonsakin. Hel-posti hän kehuskelee: »Kyllä sitä minä olen asioissa vielä jo-tain ukkoa parempi ollut tähän asti...vain nyt enole enää...Ei sitä voi mitään, kun ei nää.» Korkealla vaaralla on ukonyksinäinen korpitalo, sinne näkyvät kaukaisetkin vaarat,jarajan takana kohoaa korkea laaja Möntönvaara.

Hyrynsalmen Moisionvaaran ja Luvan välisellä salollaelelee Myllylän talossa kunnan elättinä 90-vuotias Rämsänukko, Risto Kemppainen, sokea ukko hänkin, kiukaan vieressäovipuolessa sängyssä loikoilee ja pureskelee alituisesti tupakka-mälliä, joita on pitkä rivi sängynlaidalla kuivamassa. Siinäon vanha tietäjä, jota eivät maailmalliset huolet näytä juurisurettavan: laulelee vain ja laskee leikkiä ja koirankuria kuinpahainenpoika. Sillä:

»Laulaa se laki lupasi,hyvät herrat helkytellä,

242 KAINUUN MAILTA

kun ei lakia laula,eikä herroja häpäise.-»

Ja sitten kehaisee tietäjä:»Kyllä meillä virsi juoksee!Kun saisin suulleni suloista,kesävettä kielelleni,laulaisin hyvänni virren,kauniin virren kaikuttaisin.»

Äijä, vanha metsänkävijä, »jänisr uijan» haltia, juttelee karhu-taiat, laulaa karhuvirret ja monet muut virret, lukee loitsutja kertoo tarinat. . Ja kesken kaikkea tokaisee ikäloppu: »Nytei auta muu tuuma, kun laulamaan nyt pitää ruveta», jalaskee lallatuksen:

»Kun mie näkisin nätin likan,niin karkoaisin kaulaan,palavallasyämellä,niinkuin tuli taulaan.»

Ja sitten taas tarinoi: »Olin mie ennen sanain seppä ja vallanviisas puhuja. Olin mie ennen mies... vain mikä nyt lienöö,kun on voimat mennyt.»

Suuren talon omistaja on ukko aikoinaan ollut, Honka-jarven Honka-Kemppaisessa syntynyt, mutta sitten kaupi-tellut talonsa ja ostanut toisen, taas kaupitellut ja ostanut,janiin viimein joutunut Rämsävaaran mökkiin ja siitä lopultakunnan elätiksi. Kova työmies on äijä nuorina päivinään ollut,mutta ryypiskelijä, ei juomari. Sillä »eihän tuota minun ko-halleni ole viinaa jv v va asti ollut,muttaaina mie r y yppa-sin,kun vain sain . . ja tappelinkin, kun tarve tuli.. jakirotaravautin, kun suuttumaan satuin».

Isältään on Rämsänkin ukko mahtinsa perinyt, ja lisäksivielä lappalaiselta hänkin hyötynyt tietoja, oli Puolangallakerran lappia saanut puhutella. Ja siitä oli ukko tullut seu-tunsa parhaaksi tietomieheksi, tautien ja kalman päästäjäksija kaikenlaiseksi avun antajaksi, jonka luona on aikoinaanetempääkin kuljettu. Kateet ja noidat ukko manasi:

»Minä laulan lappalaisensanansyöjäni sanelen,puhki leukani puhelen,rikki rintalastaseni.»

»Muita hän on auttanut, mutta ei voi itseään auttaa», puheleeukko muutamakseen ja kertoo, miten hän on monia kymme-

TIETÄJIÄ JA TAIKUUTTA 243

niäsilmäkipeitäparantanut,muttanyt on itse joutunut pimeyteen.»Mutta vanhuuven vika tämä mi-nulla jo onkin», lisää vaari vielä.Tarinoimisen lopuksi laukaisee äi-jä, itseään tarkoittaen: »Toinenpuhuu pöljysissään,mitä vesikie-lelle vetää.»

Hyrynsalmella,Kytömäenky-lillä,elää toinenkin tietomies, Nau-risahon ukko, pieni,mutta teerevääijä, seitsemissä,kahdeksissakym-menissä. Suvultaan on äijäkinsaanut tietonsa, isä sekä edellä-mainittu Keräs-Matti, ukon setä,ovat olleet mainittavia tietäjiä.Mutta niin on Keräs-ukko ovela,ettei hevillä ilmoittele salattujatietojaan, tekeytyy vain tuhmaksi

Kuohari Pulkkinen Kiannallavirkatamineissaan.

ja tietämättömäksi;saa olla kyselijä vielä ovelampi, ennenkuinlähtee sanat salasta ilmi.

Kiannan tietäjistä lienee Kovanvaaran ukko, jo useastimainittu »Kovan Jeru», etevin, karhumies, tietomiesten jälke-

Salomon Huotari, »Kivikiekinukko», tietäjä ja metsänkävijä

Kuhmosta.

lainen, pieni kiva ukko, karhu-virsien laulaja, loitsujen lukija,taikojen taitaja sekä tekijä. Näl-jängän perukoilla tapaamme Ke-tolaisen eli ennenmainitun JussiTauriaisen, joka myös tietää jaosaa tauteja käsitellä ja paran-nella. Kirkolta Pesiölle soudet-taessa kohtaamme Kylänmäenukon, tuonain mainitun Kuusto-lan ukon pojan, sokean vaarin,joka vielä muistaa joukon virsiä,loitsuja sekä taikatemppuja, vaik-ka ei enää niihin luotakaa.n. JaVuokille matkattaessa sattuu lä-himaille»tohtori» Pulkkinen,kuulukuohari, joka on virkatoimissaankierrellyt koko Kainuun kulman,useat erät retkeillyt rajan taka-nakin. — Puolangan Puokiovaa-

KAINUUN MAILTA244

Reeta Keränen, tietäjämuoriHyrynsalmelta.

ralla elää mökin ukko, SimppaOikarinen, jonka apuun useastiturvaudutaan, ja Väyrylässä asuuvanha Latolan vaari, monien tie-tojen omistaja, vaikka kirjamie-henä ja »sanan viljelijänä» ei tahdoenää »turhiin tietoihin» uskoa.Sitten vielä Kuhmon takamailla,Venäjän rajoilla, LammasperänKivikiekissä eli joku vuosi sittenvanha metsänkävijä, tietäjäsyn-tyinen tietomies, 70-vuotias ukko,Salomon Huotari, joka on aikoi-naan paljonkin tietäjöinyt sekämetsänkäynnissään että muuten-kin. Mutta ei ollut ukosta enäätietäjäksi,poti ankaraakivitautia,saunassa loikoili taikka pirtinlat-tialla penkkiä vasten ryntäilläänkykötti.j

On joitakuita naistietäjiäkin, semmoisia kuin vanha mökinmuori, Reeta Keränen, Kekkolanmäellä, Hyrynsalmen Kytö-mäen kylässä. Vieläkin, vaikka jo vanhuuden heikkona —muori on 85:nvuoden ikäinen — pirtissään makailee, säilytte-lee mummo taikapussissaan kalliita kompeitaan: puunliijcoja,maaninkoja, vaskenpalasia ja vanhoja avaimia, renkaita jarahoja, tärkeää »kolmenriikinrahaakin». 1) Uskoo niitä vanhusyhä tarvitsevansa, kun sattuu mikä kova paikka tulemaan,eikä henno muori monesti koetelluista kompeistaan toki luopua.

Mutta KajaaninMurtomäellä,kaukana, yksinäisessä metsä-talossa hallitsee Hautamäen muori, 78-vuotias leski, Kaisa-Reeta Tormulainen, »Aaron Kaisaksi» sanottu, oikein päätietäjäSiinä on muori, jonkalaista ei tapaakaan joka mökissä. Lyhytmuori, mutta tanakka ja terhakka, vaikkaonkin kohta kahdek-sissakymmenissään. Jo siinä äkkinäinen melkein pelästyy, kunpiippusuinen akka päästää äänen kuin torvesta, karjaiseeoikein, oikein karkeasti ja vielä terästää puhettaan epälukui-silla perhanoilla ja perkeleillä ja kaikilla mahdollisilla ruman-hengen nimityksillä, niin että melkein tulikiveltä kärähtelee,taikka sanoo arveluttavimmatkin asiat häikälemättä halki jaomalla suomalaisella nimellään. Eikä pelota muoria isot eikä

') Ruotsinaikainen raha, jossa on kolme kruununkuvaa.

TIETÄJIÄ JA TAIKUUTTA 245

pienet paholaiset, kerran kun oi-kein kirota säväyttää, niin peläs-tyä pitää karvaisimmankin kuva-tuksen. Oli muorin saunaan ker-ran tuotu »keikkaiset», jotta sielläalituisesti napsutti, napsutti jamöykkäsi. Muori etsimään; joäkkäsi, jotta kiukaaseen on kät-ketty, jo löysikin: »Täällä perke-lees ne saatanat on!» Ei muutakuin kiuas hajalle ja kalmanyty-kät pihalle tulirovioon, ja »voiperr-hana, minkä pamauksen nesaatanat antoi!» Ja paholaisentäytyi paeta. Sillä »sen minä olenaina sanonut, jotta ittiäni parem-paa en minä ole löytänyt!»

Isältään sekä mummoltaan,isänäidiltä, on Kaisa-Reeta oppi-

Hautamäen muori, tietäjäeukkoKajaaninMurtomäeltä.

nut useat taitonsa, mutta paljon on hän kuullut myösalussa mainituilta Murtomäen tietäjiltä, Karppiselta ja Mula-rilta, sekä Kiuruveden ja Sotkamon tietomiehiltä, Utriaiselta,Mustoselta ja Liepposen Lassilta. Voiteilla, 'kylvyillä, loit-suilla ja kaikenlaisilla välikappaleilla, maan- ja puunriioilla,»kolmenriikinrahoilla» toimittelee muori lääkityksiään. »Voije-kokelas olen ollut ikäni, eikä tiijä yksin Kaikkivaltiaskaan,miten minä. voiteeni keitän ja sekoitan.» Kaikenlaisia tautejaosaa muori parannella, hullujakin on hän selvitellyt. Hullunvie hän saunaan, kylvettelee ja valelee, ryypyttelee ja voitelee,ja »sitte kun sitä oikein alkaa oksettaa ja oksettaa ja p— ttaa,niin siitä se paranoo». Paljon muorin luona käydään apuahakemassa, useasti tullaan etäältäkin. Ja vaikka muori alussapelästyttää karkealla esiintymisellään, on hän silti hyvinkinsydämellinen. Jopa hyvästi viihtyy, vaikka viikommankinmuorin kanssa tarinoimassa, syöttää muori viilit ja voit, jamakauttaa savukiukaisessa eteispirtissä.

Kylässä ei Kaisa-Reeta juuri käy. »Saakeliako sieltähakoo? Tämmöisiltä syänmailta kun lähtis kylässä käymään,olis päästä pilalla . . Perhana!» 1)

Paitsi varsinaisia kaikenlaisiin asioihin kykeneviä suur-tietäjiä, on vielä siellä ja täällä yhden ja toisen pikku avun

l) Hautamäestä on peninkulmainenhuono polku Murtomäelle.

246 KAINUUN MAILTA

antajia, kointukon tekijöitä, ruusunvoiteen valmistajia, ve-nymälangan laatijoita, hammassuolain laittajia, ja sen sem-moisia, kukin omaan asiaansa päteviä.

Joissakuissa vähäisissä puuhissa tultiin toimeen ominvoiminkin, pikkuisien kipujen ja vammojen paranteluissasekä kaikenlaisten pikku temppujen teossa.

Mitä monilukuisimmissa asioissa tarvittiin isiltä perittyjätietoja sekä oppeja. Joka työllä ja työnaloituksella oli omataikansa, temppunsa ja taikansa. Metsästäjällä oli omat tai-kansa, kalastajalla niinikään, samoin maanmuokkaajalla jakarjanhoitajalla, tervanpoltossakin tarvittiin tietonsa. Ei ollutsitä seikkaa, jossa ei vanhojen oppia olisi kaivattu.

Varsinkin oman menestyksen ja hyvinvoinnin turvaami-nen tuotti paljon huolta. Pelättiin kovin pilauksia, kadehti-joita ja katein silmin katsojia, niitä vastaan täytyi aina ollavaruillaan. Jos pahasilmäinen kävi talossa, oli parasta heittääportille hänen jälkeensä tulista tuhkaa, taikka jos hän pistäysinavettaan emännän siellä puuhatessa taikka tuli maitohuonee-seen, oli hänet kieroon silmäten katsottava kahdeksi.5 Joskademielinen kävi kiittelemään emännän karjaa tai muutatalon hyvyyttä, piti antaa hänelle hyvin ruma vastaus. Iki-vanhoilla taikamerkeillä turvattiin talon astiat ja muut esi-neet pilauksilta, tehtiin astian pohjaan, työkalun varteen,laatikon laitaan viisikanta taikka tursaansydän1) taikka kah-deksakulmio. Voihin piirrettiin, kun se oli astiaan saatu, kolmeristiä ja hierimeen leikattiin risti sekä ylä- että alapäähän,tuohisen pohjaan piirrettiin risti ja aisojen nokkiin piti leikataristi. Aittaa illalla lukottaessa piirrettiin avaimella risti oveen.

Varkailta suojeltiin tavaroita monin keinoin. Mutta parasoli, kun otti kolmen ruumiin mittalangan — pestäessä oli vai-naja mitattu langalla ja vetäisty siihen pituussolmu — ja panisen tavaran viereen vartijaksi. Tulipa vain joku varastamaan,ei päässyt paikaltaan liikahtamaan, ennenkuin esineen omistajakävi päästämässä.2 Kalmanväki otti niin koville varastajan.Sama temppu tehtiin ruumiin mittakepillä esim. naurismaalle.2

Varastetun tavaran takaisin saamiseksikin oli keinonsa: Pan-tiin varkaan jäljiltä saatua rikkaa sammakon suuhun ja sidot-tiin suu kiinni punaisella langalla, jaheti joutui varas semmoi-seen vaivaan, että täytyi palauttaa ottamansatavara.5 Yhtäkova teho oli myös, jos pantiin varkaan jäljille rautanaula,jota oli kolme yötäpidetty ruumiin kantapäässä.3 Tekivät jot-kut vieläkin vahvemman taian: kaivoivat ristimättömän lapsen

0 Toisintonimiä: turskanisydän ja tapionkanta.

TIETÄJIÄ JA TAIKUUTTA 247

ruumiin haudasta,kiila-sivat leppänauloilla vit-sapannan sen päähänja laskivat sen jälleenhautaan. Siitä tuli va-ras hulluksi.1

-2 Mutta

jos varkaallakinolihiuk-kasen tietoa, vaikkapasiksi,että käytti varas-tamansa esineen tuli- Reeta Keräsen taikapussin sisältöä.

sijalla porossa, niin eivät tehonneet häneen toisen taiat.10

Monesti varkaat ja muut yökulkijaimet lumosivat taloavartioivan koiran, niin ettei se saattanut haukkua. Ottivattaloa lähestyessään aidasta, kolmesta varaseipäästä lastunsuuhunsa, ennenkuin koira oli huomannut. Silloin ei hallihaukkunut. Mutta jos koiran kaulaan oli sidottu naisten ha-meen helmapalletta, niin ei saattanut sitä haukkujaa lumota.5

Oli sitten joitakuita sellaisia tietäjäin salaisia oppeja jakeinoja, joiden avulla saattoi tekeytyänäkymättömäksi jakuulu-mattomaksi. Niinpä jos ken rohkeni mennä ja nylkeä ruumiinja vetäistä sen nahan päälleen, sai hän itsensä näkymättömäksi,taikka jos valoi ruumiin rasvasta kynttilän ja pisti sen yölläpalamaan pöydälle, eivät eläjät kuulleet, vaikka olisirosvonnutkoko talon.2 Kaikki-näkeväksi taas taikoivat tietäjät itsensäsiten, että kantoivat metsikanan takkaa kolme vuotta kaulas-saan, paljaalla povellaan. Siitä rupesivat näkemään piilossa-kin olevat asiat.3 Saattoivatpa vanhat tietomiehet valmistaa»itekseen kulkovan rejenkin». Kolmena pitkänä perjantainapiti rekeä rakennella, ja jokakaplaanreikäänoli pantava rippi-leipä, eikä reki vaatinut hevosta eikä muuta vetäjää, itse juoksivain että vilisi. Mutta semmoisen re'en tekijä oli jo Pahanvallassa, rumanhengen voima se oli, joka rekeä juoksutti.5

Mutta eihän ne vanhankansan mahtimiehet Rumaakaanpelänneet, eivätkä kammonneet, menivätpä häntä joskushaastattelemaankin. Juhannusyönä menivät ja kiersivätleppäkepillä kirkon kolme kertaa, ja silloin tuli itse Paha vas-taan. Mutta kiertäjä ei muuta kuin tervehti:

»Terve, perkele,oohan nimes väärti!»

Sitten sanoi hän asiansa, mitä vain tietoja ja neuvojahalusi.Paha oli kyllä kernas niitä antamaan, jopa rupeamaan vaikkakasakaksikin pahanteossa.2

Suonenvaaran Kilpelänpyhiä pihlajia. Sotkamo.

HALTIOITA JA VÄKEÄ.»Vesi vanhin veljeksistä

tuli nuorin tyttäristä.»2

aitioita oli kaikkialla, maassa, metsässä ja ve-dessä, kaikissa lämmitettävissä rakennuksissa,metsämajoissakin, samoin väkeä ja salaista voi-maaolimiltei jokapaikassa. Niin uskoivanha-kansa, uskoi ja eli epälukuisen haltiaseuranympäröimänä, palvoi niitä jaetsiniiltä apua.

Maassa asui maanhaltia, joka joskus nähtiinkin. Jossa-kussa talossa se näyttäytyi sarkatakkisena, nahkatakkisenaukkona, toisessa taas »isona akanhomerona», kolmannessatiukua helistelevänä »Tiuku-akkana». 8 Toisinaan oli maan-haltia pahanlainen möykkääjä ja rauhanhäiritsijä. NiinpäHyrynsalmen Toivolassa haltia aina yöllä piti röykettä, jaKaartilassa se pirtin pöydän takana usein kuorsasi taikkakämmenellään läjäytteli pöytään. Maanhaltian väkeä olimaahinen, jota asusti maassa kaikkialla ja saattoi tarttuaihmiseen yhdeksänlaatuisena rupena ja rokahduksena. Mo-nissa vannoissa taloissa oli elätti-puita, joiden juurelle vietiinmaanhaltialle uhria. Niin Murtomäen Mularissa isoa kartano-

HALTIOITA JA VÄKEÄ 249

koivua »piettiin niinkuin jumalana». Samoin Sotkamossa,Suonenvaaran Kilpelässä oli pihamaalla kolme isoa koivua japyhiä pihlajia, sen aikaisia kuin talokin ja niin pyhänä pidet-tyjä, ettei niistä oksaakaan saanut katkaista. Puiden juu-rille vietiin lehmästä ensi juustot ja maidot sekä kekrinä viinatja kaikenlaiset ruoat ja Mikkelinä mikkelipässin luut. Siitäkarja hyvästi »lykästi» ja talous menestyi. Nyt on koi-vuista vain kannot jäljellä. Sillä kun talon vanha äijä,90-vuotias Heikki Kilpeläinen, kolmattakymmentä vuottatakaperin kuoli, jäivät »elättipuut» hoitajatta ja palvojattaja kuolivat nekin. Vain pihlajat vielä seisovat aittojenluona. Pyhänä pidetty pihlaja oli myös Jonkerin Sepposenpihamaalla.

Metsässä asui metsänhaltia, joka toisinaan nähtiin esiinty-vän karvaisena ukkona, Heikkis-Juuso oli sen kerran hela-torstaina nähnyt pikku-ukkona metsolla ratsastamassa.2 Met-sänhaltia liikkui niitä polkuja pitkin, jotka sydänmailta toivattaloon, sentähden ei metsäpolulle saanut sytyttää tulta eikärakentaa taloa, eikä asettua niille makaamaan. Haltia eisallinut.4 Metsänhaltian alaista oli metsänväki, mikä »erinomat-tain asusti muurahaispesissä». 1 Metsänväessä oli semmoinenhiimosti, jotta kun metsänvarpukin vain sipaisi silmää, niinettä siitä hiukan häpsähti, silloin heti tarttui siitä metsännenäja teki silmän kipeäksi ja vaati parantuakseen havulla hauto-mista.3 Metsänväki oli vahvaa väkeä, ja sen apua käytettiinetupäässä karjanhoito- sekä metsästystaioissa. Metsänkävijätkaivoivat reiän ison muurahaiskeon lävitse etelästä pohjoiseenja pujotteliutuivat siitä kaikkine metsästysvehkeineen kolmekertaa. Varsin kärkästä oli metsänväki saattamaan ihmiselä-jäin piteet metsänpeittoon, jos pahat naapurit vain pyysivätsiihen sen apua. Niin saattoi se kätkeä karjan, ettei löydetty,vaikka karja oli vain »aivan aijan takana», 3 taikka taas sorkit-teli metsässä kiertäen yhtä puuta, niin että valtainen polkuhiertyi kankaaseen. Ei ollut tavallisissa ihmisissä metsänpei-tosta päästäjää, piti kutsua tietäjä, joka saattoi metsänväkeä-kin vallita. Tietäjälle metsä puhui, mihin karja oli kätkettynä,ja oikea tietäjä heti tiesi, onko karja metsänpeitossa, vai muu-ten vain hukassa.5 Muutamat tietäjät käyttivät apunaan kal-manväkeä, joka sitten pakotti metsänväen päästämään karjanvapaaksi. Ottivat kalmalaudan ja sillä mittasivat yhdeksänpituutta vainion veräjältä karjapolkua metsään käsin, kohotti-vat kolme närettä juurineen ylös ja vuolivat kolme hopeasilpa-retta juurien alle ja loitsivat:

250 KAINUUN MAILTA

»Päästä, mehtä, meijän elukat!Vuolen kullat kuunikuiset,hopeat iänikuisetnäreelle tammiselle,Mehtolan kuninkaalle.» 2

Toiset käyttivät saunan- ja riihenhaltian apua, ottivat kadon-neen lehmän kaulaimen ja veivät sen riihenkiukaalle sekä aset-tivat saunankiukaasta noudetun häkäkiven siihen painoksi.10

Jotkut »ottivat metän vangiksi, jotta sen täytyi päästää».Vanhalla tylsällä puukolla käänsivät he lehmän jalansijantoisinpäin, kotiin käsin ja pyöräyttivät puukon metsäveräjä-puun ympäri kolme kertaa sekä vetäisivät metsäpolun vieressäkolmihaaraisen katajan solmulle. Silloin oli metsä vankina jalaski lehmät vapaiksi, ennenkolmen päivän kuluttua.3 Muuta-mat taas panivat »pirun pihtiin». He sitoivat punaisella lan-galla metsäpolun yli kolme koivua latvoista yhteen, tekivätlankaan kolmisoppisen solmun ja panivat siihen kolme muura-haista,2 taikka panivat hamppuharjan kannonpäähän pystyynja sitoivat punaisella langalla ristiin harjanterälle asetetun,mutkalle +aivutetun leppävarvun, ja sitä hamppupunontai-sella tiukkasivat, jotta »päästäkkö pois!» 8 Muutamat tietäjättekivät selkänsä takana tuppivyöstään osmansolmun ja heitti-vät sen lehmänparteen,1 muutamat piirsivät leppäpalikkaantursaansydämen ja asettivat palikan metsäpolun ylitse latvois-taan sidottujen koivujen »vahvistukseksi». Jotkut taas vainkutsuivat lehmiä kotiin, kolme puunjuurta kun oli päällek-käin koholla yli polun, niin niiden alatse tpryityttivät:

»Tpry, tpry, Kirjo,tpry, tpry, Karjo,tpry, tpry, haikea Haluna!» 1

»Piru pihissä» KajaaninMurtomäki.

Mutta Hautamäen Kaisa-Reeta sivalsivainhameenpäältään, ruopsaisisilläkarja-polkua ja ärjäisi: »Se nyt on saatana...Mikä perhana on kun ei löyvy!» Sittenotti muori polulta kiven ja toi sen lehmänparteen. Ja löytyipäs heti lehmä!

Monesti mainitaan metsänhaltiaa ru-manhengen, metsänmörön, jopa pirun ni-mellä. Joskus tekivät metsämiehet pirunkanssa urkon, että saivat lintua niinpaljokuin vain halusivat, ja peuroja ajoi piruainaPyhältätunturilta astipyytäjänsaata-

HALTIOITA JA VÄKEÄ 251

ville. Mutta sitten määräpäivä-nä tuli piru noutamaanitsensäurkkomiehen.2 »Piru» oli itse-kin ahkeara erämies, koirineenkulki synkkiä korpia ja ampuimetsänviljaa. Kivikiekin ukkooli kerran kuullutkin pirunkoi-ran haukkuvan Metsästä kuu-lui kiihkeä viukutus, mutta einäkynyt mitään, ei jälkiä eiotusta. Ja sen mukaan kuinukko eteni metsään, kaikkosiviukutuskin ja vilja sen seu-rassa. Piru sitä itse ammuskeli. Osmansolmu Kiannalta.Mutta jos ukko olisi siunannut,ei piru olisi saanut mitään. Saarenpään äijä oli kerran am-punut oravan pirunkoiran haukusta, mutta kun oli sen kanssamennyt metsäsaunaan, ei äijä saanutkaan yörauhaa,niin olisaunassa räikätty. — Väliin kummitteli korvenhaltia metsäs-täjälle, niin että ajoi selkosen täyteen karhua, sutta, peuraa,mutta kun metsämies aikoi ruveta niitä ampumaan, muut-tuivat ne miehiksi ja sitten käärmeiksi, jotka rupesivat päälleyllättelemään. Silloin oli parasta ottaa jalat alleen.2

Metsänhaltian palvontapaikkoja oli, paitsi muurahaispesä,myöskin tapionftöytä eli taftionkämmen ja kesyen- eli kesion-kanto. Tapionpöytäoli lyhyehkönäre, jonka latva oli tasainenkuin pöytä tai kämmen, ja oksia oli rungossa »tuhansittain».Sille asetettiin metsälle annettavat lahjat. Metsänpeitonpääs-tössä sitä joskus käytettiin, ja syyhyä sekä ajoksia siihen ajet-tiin ja toisinaan taiteltiin siitä oksia maitopyttyjen pesuve-teen, joskus leikattiin sen latva puurohärkkimeksi. Vietiinmyös ennenkuin itsekään maistettiin, juustoa ja vasikanlihaa

Tursaansydän Väisälänkahma-aitan ovesta.

Hyrynsalmi.

sen juurelle »kaikille kateen silmille». 8

Kesyenkanto oli ikivanha kuiva tervas-kanto, joskus maailmassa palanut reikiinja koloihin, sydän vain jäänyt pystyyntikottamaan. Siitä emännät ottivat ter-vassäleitä karjaa keväällä ulos laskiessaan,siitä tietäjät kiskoivat kylvyn lämmitys-puuta, ja hautalonki hakkasi siitä pilk-keitä, kun tervahauta oli pileessä.

Läheistä sukua metsänväelle oli kal-lionväki, joka oli »kaikkein vahvinta vä-

252 KAINUUN MAILTA

TapionpöytäKuhmon Elimysjärven tienoilta.

keä», 8 ja kalliossa myösasui »se vanha piru», semmoinen ruma-henki, joka oli joskus vanhoille näytteliytynyt. Selkosissa kunoli paljon vaaroja, niin niissä se asusteli, ja ihmisiä pelotteli,niin että tarttui semmoinen nihkota, jonka vain oikein luja-luontoinen tietäjä saattoi ajaa pois.

Kivikiekin ukko taas karkoitti kalliolaisen asunnostaan,niin että ampua paukautti peuraväljällä pirtin sillan alle. —Taitavat tietäjät ottivat vuorestakallionväen avukseen, muttase oli »niippusampaa» hallita kuin metsänväki.2

Vesissä asui vedenhaltia, vesihiisi eli Veteinen, jonkaalaistaoli vedenväki. Veteinen oli joskus nähtykin järvessä, ja oli seollut »niinkuin lehmän rapamaha, köllöttänytveessä, mahan-alus kynsiä täynnä». Sitä oli ammuttukin, ja vesi vain oliräiskähtänyt korkealle, kun se oli kadonnut. Puolangalla setaas oli nähty isona koirana kohoavan vedestä, samoin Hyryn-salmella suurisilmäisenä, suurikorvaisena koirana. Uimassaolevan ihmisen saattoi se kynsiä ja puristella mustelmille,jopahukuttaakin, voipa joskus uivaa hevostakin kopristaa reidestä,niin että se upposi.1' 4 Siksi pitikin aina ennenkuin meni veteen,heittää siihen joku rauta taikka syytää kiviä, sitten ei Veteinenkoskenut.2 Joka järvessä oli oma Veteisensä, jopa eri järvienvesihiidet olivat toisilleen hyvin vihamielisiä. Vuoksissa olikerran toisesta järvestä laskettu vettä toiseen, ja silloin olijärvien Veteisten kesken, kun olivat sattuneet yhteen, syntynytvimmattu tappelu, vesi vain oli taivaalle räiskynyt. Vesi kyllä

HALTIOITA JA VÄKEÄ 253

ei lähtenyt järvestä juoksemaan, ellei osattu nostaa Veteistä,mutta kun Veteinen nostettiin,niin vesikin kohosi, aina kevät-tulvan tasalle — sitä ylemmäksi ei Veteinen voi kohota — jasitten kaivettua ojaa myöten lähti pauhaamaan, niinettä hon-gat ja vuoret vei matkassaan.2

Tietäjät saattoivat nostaa vedenväenkin avukseen, kos-kesta alakivestä sen ottivat taikka järvestä. 7Metsänkävijätsen monesti nostivat,etteivät kateelliset pystyneet heidän met-sästysonneansa pilaamaan. Vedenväki oli helpointa hallita,vaikka se olikin vahvinta ja vanhinta väkeä. Tiedettiinkin:

»Vesi vanhin veljeksistä.»2

Ken vain osasi oikein ottaa vedenväen ja oikein sen hallita,niin ei kukaan häntä saattanut pilata. Mutta jos ei osannutoikein menetellä, voi käydä niinkuin Kivikiekin ukon, jokaValkeaisjärvestä otti unteet ja panikenkäänsä jakengän päänsäalle, kun rupesi nukkumaan. Mutta pian alkoi ukkoa kohtitulla kankaan täydeltä »tyhjää näkymätöntä», niin että äijäntäytyi viedä »unteensa» jälleen järveen.2 Ovatpa joskus nosta-neet vedenväen toisen kimppuunkin, niin että vesillä liikkuessaon melalle noussut »kuin musta sonni». Eikä siitä ole päässyterilleen muuten kuin heittämällä hopearahan veteen.1

Veteisen sukua oli hetteenhaltiakin, pienempi vain, muttapaha, jos se pahaksi rupesi, eikä sitä kyllä osannut oikein pal-vella 2

Nuorinta »lohkoa» oli tulenväki. Sillä tiedettiin:»Tuli nuorin tyttäristä.» 8

Se oli väkevä väki ja paha ja teki pahan jäljen. Monella tietä-jällä oli tulenväki hallussaan, ja he teettivät sillä paljonpahaa,sillä kun ei saattanut ensinkään teettää hyvää.3 Tulenväkiei sopinut yksiin kirkonväen kanssa eipä samankatonkaan alle.Hautamäen muorilla oh' tulenväki hoidossaan, ja tuli kerranmies taloon, aikoi yöksi,mutta ei saanut rauhaa. Huone alkoiryskyä ja paukkua kuin pakkasella, ja miehen täytyi lähteäpois. »En sovi minä tässä ,olemaan», sanoi lähtiessään. Mie-hellä oli kirkonväki muassaan, ja tulenväki oli kirkonväkeävoimakkaampi, eikä suvainnut sitä lähellään.

Tulenväen sukua oli pajanväki, joka asui pajassa alasimenvieressä taikka tulihormin tienoilla ahjossa. Se oli niin vahvaaväkeä, että »sen eelle ei ole käynyttä». Mutta se oli hyvääväkeä, ja sen sai mukaansa, jos otti karstoja alasimen vierestäpölkyltä. Muutamat tietäjät pelehtivät pajassa karhunrakolla

254 KAINUUN MAILTA

ja nostivat pajanväen jonkun henkilön kimppuun. Niistä rik-keistä ei päässyt muuten kuin piti sairas viedä pajaan jahor-mista kolmesti paljaisiin takasiin palkeilla puhalluttaa.

Kirkkomailla, kalmistoissa, kalmaraunioissa ja kalmapui-den juurilla asusti kalmanväki eli kirkonväki. Siellä pitivätmajaansa myös manalaiset, joita mainittiin varsin monillanimillä. Ne olivat massilaisia,9 kalmalaisia, keijulaisia 2'2'3jakeikkaita,8 ruumiinhaltioita, hittusia,9 kyöfeleitä, rumia henkiäja riesoja* tyhjiä, joutavia ja näkymättömiä. Ne olivat semmoi-sia kuvatuksia, jotka liikkuivat suurissa lukemattomissa par-vissa niinkuin sääsket ilmassa, kun ne lähtivät kalmapaikois-taan vaeltamaan. Niitä oli kaikennäköisiä: jalkapuolia, käsi-puolia, silmäpuolia, isonokkia, valkolakkeja, semmoisiakin,joilla oli vain yksi silmä otsassa. Semmoisiin paikkoihin, joissakohta tapahtui kuolema, ne useinkin olivat menossa, ja kuolin-hetkellä olivat pahat hittuset kehnon kuolijan pääpuolessa,hyvät jalkopuolessa, hyvän kuolijan taas päinvastoin.9 Maitamatkatessaan ne hokivat: »Pois sokean tieltä!» Ja semmoisenihmisen, jokaniitä näki,oli väistyttävä syrjään, taikka ne heit-tivät hänet yli aidan pellolle. Niin tekivät Jänesahon LeenalleSäräisniemellä, ei äkännytkään hän astua sivuun, kun ruu-mista tuotiin vastaan, ja silloin heti lennätettiin akka pellolle.Mutta jos näkijä oli peloton tietäjä, joka uskalsi polkaista jal-kaa ja sanoa: »sivu syyttömistä!» niin kyllä heti aukeni kujahittusten parveen.

Niitä oli joitakuita semmoisia ihmisiä, näkijöitä, jotkasaattoivat nähdä kalmalaisia, kun ne olivat liikkeellä. Näki-jäksi tuli, paitsi ruumiinsaippualla silmänsä pesemällä, myös,jos säikähti kalmapaikassa taikka muuten vainajaa pelästyi,taikka jos tietäjä kalmanytyköillä sipaisi silmät,8 taikka työnsivainajaa vetämään valjastetun hevosen mahan alatse.9 Näke-misestä taas saattoivat tietäjät parantaa: pesivät, valoivat javeivät pesuveden kalmapaikkaan taikka heittivät kirkollekäsin. Kalmalaisten näkijä oli myöskinkukko, ja sitä kyöpelitpelkäsivät. Ennen vanhaan oli ihmisillä ollut kukko kaina-lossa, kun piti pimeissä mennä kirkkomaalle. Kukko oli hetiparkaissut, kun oli nähnyt kalmalaisen, ja silloin kyöpelitlähteneet pakoon.

Mutta tietäjät eivät pelänneet kyöpeleitä, he päinvastoinmenivät öisinkirkkomaalle ottamaan kalmanväkeä. He nosti-vat kuolleita haudoistaan, jopaniinettä ne ihan ilmihaamussaanesiintyivät niinkuin kuuna päivänä ennen eläessään.2 Kalman-väen saivat tietäjät mukaansa, kunottivat kirkkomaasta kuol-

HALTIOITA JA VÄKEÄ 255

leitten multaa — varsinkin pääkallosta karistettua — pikkunytykköihin, ja väki seurasi nytyköitä. Vanhat tietäjät oikeinavasivat haudan, avasivat arkunkin ja kolme kertaa hopea-rahalla nostivat multaa kolmeen nytykkäänsä ja sanoivat:

»Noskoot seittemän äitin lapsetyhellä kerralla!» 8

Hopeata vain vuolaisivat sijaan. Vieraasta navetastakävivättietäjät keritsemässä lampaista villoja nytykköihinsä, kiersi-vät villat riepuun, tuoheen ja nahkapussiin taikka punaisellalangalla sidottuun vaatemyttyyn. Nytykät kannettiin jokoliivintaskussa, taikka vyöhönasetettuna vatsan alla ohimossa.Oikein täydellisen ja lujan kalmanväen sai, kun otti multiakolmelta kirkkomaalta. Semmoinen vahva kolmenkirkonväkioli ollut Karppis-tietäjällä sekä Tervos-Jussilla Murtomäellä,samoin eräällä kuhmolaisella taikurilla. Silloin sai jo aikaanmelkein vaikka mitä. Mutta kalmanväki oli vaikeata hallita,se kun ei tahtonut pysyä alallaan, toimetonna, vaan sillä pitiaina teettää, mitä tahansa, hyvää taikka pahaa. Ja taas, josei sitä osannut oikein hoitaa, saattoi se ruveta itse isäntäänsäahdistelemaan. Varsinkin jos nytykät saivat kastua, joutuivatvedenväen kosketuksiin, hirmustui kalmanväki ja lennättikantajansa taivaalle.2

Monesti veivät tietäjät kalmanytykät jonkun vihaamansanaapurin huoneisiin,pirttiin, saunaan,riiheen,navettaan,kätki-vät jonnekin piilopaikkaan, uunin taakse lefipälootaan,1 taikkaportaiden alle, sillan alle, nurkkakomeroon. Silloin alkoi huo-neessa tyhjä möykätä, viskellä astioita,huonekaluja sekä pitääkaikenlaista pauketta. Niin oli laitettu möykkääjä Tivantii-ralla Haukilehdon navettaan sekä Lammasperällä Niemisenvanhaan pirttiin, samoin Hautamäen muorin saunaan. Muttajos toinen löysinytykät ja vei ne hetteeseen, kävi väki vaivaa-maan tuojaansa, jopa tappoi hänet, jos nytykät poltettiin ala-kivellä.

Painainen oli »yhtä luokkoo manalaisten kanssa». Sen olijoku pahansuopa nostanut ja saattanut ihmistä vaivaamaantaikka hevosta, lehmää rasittamaan. Tuli se myös siitä, kunsäikähti kuollutta, jotta »ruumis rupesi päälle pakkaamaan». 4

Sen saattoi tuimalla tulistumisella karkoittaa. Lehmivaaranukko sanoi paukauttaneensa kirveellä seinään ja kirmais-seensa: »Ootko sinä parempi minua? Jos luulet olevasi parempi,niin tule käsiin!» Mutta jos tiedettiin, että painajainen on tul-lut maan päällä olevasta kuolleesta, käytiin vuorostaan häntä

256 KAINUUN MAILTA

säikäyttämässä. Mentiin riiheen, viskattiin huppu vainajanpäältä pois ja kepillä säväytettiin häntä ja sanottiin: »Mitäsinulla on minun kanssani tekemistä?» 2

Ne tie t ja polut, jotka veivät talosta kirkollekäsin, olivat keijukaisten ja kalmalaisten kulkukeinoja, samoin-kuin selkosille vievät polut olivat metsänväen käymäteitä.Niillekään ei saanut asettua makaamaan, eikä sytyttää niilletulta. Määttä-Joopinkin, joka kerran nukahti kirkkopolulle,heittivät kyOpelit syrjään. Joopi ei kyllä siitä sen enempääsäikähtänyt, kysäisihän vain: »Oliko mies raskas?»

Oli sitten vielä joukko haltioita, jotka asuivat ahtaam-milla aloilla. Semmoisia olivat asuntojen, saunojen sekä mui-den rakennusten haltiat. Jokaisessa asunnossa oli oma hal-tiansa, pirtinhallia, mies tai nainen, aina sen henkilön mu-kaan ja näköön, joka oli ensimmäisen tulen virittänyt asuin-sijalle. Pirtinhaltia näytteliytyi tavallisesti erinäisten tapaus-ten edellä, tulipalon, kuoleman tai muun suuren onnettomuu-den uhatessa, mutta saattoi se vaaran lähestyessä herättäätalon väenkin: »Nouskaa, nouskaa ylös!»

Saunassa taas hallitsi saunan-haltia, joka oli varsin vihai-nen, jos käytiin lauantaina päivänlaskun jälkeen kylpemässä.Paakkolan vanhalta muoriltakin, Kuhmossa, oli haltia kis-kaissut nahan orteen, ja muuatta Jonkerin miestä oli se kokoyön kylvettänyt ja löylyyttänyt.

Pajassa eleli kova pajanhaltia, ja riihessä asuili tontti, japurojen pienissä hierinmyllyissäkin oli haltiansa, hyväntahtoi-nen äijä, joka huolehti,ettei mylly saanut tyhjään kieputtaa,tuli myllysaunan ovelle ja sanoi käyttäjälle: »Mylly tyhjäänjauhaa!» taikka: »Nietua mylly kitkuttaa!» Isona hakulipartai-sena ukkona oli myllynhaltia joskus nähty.3

Metsätulollakin ja metsämajoilla sekä metsäsaunoilla olioma haltiansa. Missä vain kolmekin yötäpidettiin tulta, sii-hen haltia suopeutui elämään ja paneutui sen haamuiseksi,ken viritti ensimmäisen tulen.1' 3>3> 5 Siksi aina, yksinpä metsä-majallekin asettautuessa, kysyttiin haltialta levähtämislupaa,ja taas pois lähdettäessä hyvästeltiin:

»Hyvä käyköön:kättään lämmittäköön,paha käyköön: kätensä polttakoon!»3

Mutta itse ihmisilläkin oli haltiansa. Varsinkin suurillamahtajilla, tietomiehillä se oli hyvin voimakas ilmiö, joka joetukäteen kulki isäntänsä tuloa ilmoittaen. Semmoinen edellä-kävijä ennustaja oli Vanhantalon JökölläLeipivaaralla. Kun

HALTIOITA JA VÄKEÄ 257

ukko oli yölläkin kotiin saapumassa, tuli hänen haltiansa joedellä herättämään emännän sytyttämään tulta. Jökökunkylästä kotiin lähtiessään aina kerskuen uhkaili: »Jos ei vain oletuli kotona päreessä, niin tuleen pistän koko talon!» Mahtavahaltia oli Venetheiton tietäjälläkin, Matti Pikkaraisella. Hir-veän melun ja pauhunkanssa se ukon edellä aina liikkui, vas-taan tulijat luulivat itse Pahan olevan tulossa,kun metsä niinvonkui ja ryski ja piti jyräkkää — ja tulikin vähän ajan kulut-tua vain tietäjaukon käriläs.

Ihmishaltian sukua olivat myös parat ja tontit, semmoisethaltia-apulaiset, joita ennen vanhaan tiedetään vauraissataloissa olleen. Para oli emännän apulainen, emännät senitse synnyttivät saunassa leppäpalikkaa puohtimessa hyssy-tellen ja laulaen

»Synny, para, synny, para,voita, maitoa kantamaan,ei lie korva kuulemassa,eikä silmä näkemässä.»

Ja puohtimesta kohosi »sellainen räpsäke», jolla oli pää kuinlankakerä, ja lähti lentämään. Oli erikoinen säntiaikansa,jolloin para oli synnytettävä, ja paralle oli emännän uhrattavapuoli omaa henkeänsä sekä puoli kellokaslehmän henkeä,niin että se oli osa emännästä, osa kellokkaasta.3 Navetassapara sitten hääri lehmien hoitajana, ja kantoi naapuriemäntienmaitohuoneista oman emäntänsä astioihin maitoa, kermaa javoita. Paraa oli vuorostaan lehmänannilla ruokittava, nave-tan ikkunasta viskattiin silleviiliä. Mutta jos sitä kohdel-tiin huonosti, herkesi se kan-tamasta, jos sen tappoi, kuolisekä emäntä että kellokas.

Vanhoilla, äveriäillä äijilläoli taas tonttinsa, joka kantoiheidän aittaansa viljaa sekälatoihinsa olkia. Vilja-aitoissaoli heillä oikein vartavastinentontinkontti, suuripuolentynny-rin vetoinen tuohikesseli, jokariippui seinällä sitä- varten hei-tetyssä luontaisessa seinähirrenoksanaulassa. Vanhana har-maana vaarina tontti joskusnähtiinkin, valkea pitkä sarka- Seppälän aitanovi. Lentiira.

Aitta rakennettu 1665.

258 KAINUUN MAILTA

takki päällä, liinapuksut jaloissa. Semmoisena oli Päätalontontti entisinä hyvinä aikoina liikkunut pitkin Kiantaa kan-niskellen kotiinsa kokonaisia olkimittoja selässään. Suoraanoli se vainhalki järvienkahlaillut ja järvien syvyyksiä sanellut:

»Akoss' oli alle polven,Pärsämössä päälle polven,vain Tormua syvä syvyys,siinä kastui kaationi,liinapuksuni likosi.»

Ahkera oli tontti toimissaan ollut. Laajankin tontista Hyryn-salmella tiedettiin:

»Ei ollut laiska Laajan tontti,teki tietä Teerelästä.»

Talon aitan ovea illalla lukittaessa ei saanut siunata eikäoveen piirtää avaimella ristiä, kuten oli tavallista. Silloin eitontti viljakontteineen päässyt sisään. Päätalossa oli kerrantontin täytynyt tunkeutua aittaan katon kautta, päivitellen:»kun piikahurtat siunaavat oven, jottei pääse oven kautta».Päätalossa olikin ollut viljaa aitassaaina yltäkyllin, eikä sekulu-nut paljon syömälläkään. Koko talven kun 15-henkinen perheoli sitä kuluttanut, oli jyvähinkaloon tullut vain semmoinenkolo kuin koiran makaus.

Aittaan, saunaan tai johonkuhun muuhunkinhuoneeseenoli tontille valmistettu ruoka-ateria, kekrinä oli ruokittu talonparhaimmilla ja pidetty kaikin puolin hyvänä.

Mutta sitten nuoren polven noustua, vanhan hautaan vai-vuttua, oli Päätalossakin vanha kotihaltia unohdettu, heitettysen ruokkimiset ja palvomiset. Siitä oli valkotakki vaari pa-hastunut, vihoissaan oli äiskännyt:

»Kannoin, hyörin,tein työtä yötä,päivääeikä anneta enää,ei olutta, ei viinaa.»

Tuuliviirejä Kainuusta. 1. 4. Lentiira. — 2. Kianta. —3. Sotkamo

LUONNONTIETOA JA ELÄINOPPIA.»Aika vanhin, avaruus suurin.»

uurien salomaiden eläjillä on aina tarkkaluonnon tuntemus. He elävät välittö-massa kosketuksessa suuren luonnonkanssa ja saavat monesti kuulla luon-non syvimpiäkin ääniä janähdä sydän-

maiden alkuperäistä elämää, vetää vereensä sen henkeä, niinettä itsekin muuttuvat renkaaksi erämaan elämän suuressaketjussa.

Kaikista luonnonilmiöistä ja toiminnoista, eläimistä jaesineistä oli Kainuunkin kansalla omat isiltä oppimansa,omien kokemuksien ja havaintojen vahvistamat tiedot, useasti-kin varsin mielenkiintoiset ja huvittavat vanhanväen viisau-det ja mielipiteet.

Valtavin luonnonilmiöistä, »karkeaääninen» ukkonen olivarsin pelättävä, pilvissä piilevä taivaan voima, jota ei ken-kään saanut kostamatta pilkata. Se sai alkunsa siitä, kun tai-vaan pilvissä lämmin jakylmä paukaisivat vastakkain. Pelätäsai sen paukauksia syntinen ihminen,hiljaa ja vakavina oltiinsilloin pirtissä ja lapsiakin kiellettiin meluamasta. Muttavielä enemmän kammoi ukkosta rumahenki. Sillä juuri häntäukkonen paukauksillaan ja tulinuolillaan tavoitteli. Pelois-saan syöksähteli Paha piiloisiin paikkoihin, yritti useasti kät-keytyä puihinkin, varsinkin onttoihin keloihin, ja silloin sin-kautti ukkonen nuolensa niihin ja iski puun säpäleiksi. Siksiei ollut turvallista mennä ukonilmalla isojen puiden alle suo-jaan, mutta jos puukolla piirsi ristin puun kylkeen, ei ruma-henki päässyt siihen, eikä ukkonenkaan iskenyt.2

Varsin komeina pimeän talven ilmiöinä leimusivat öiselläavaruudella taivaanvalot eli revontulet valaisten korpien autioita

260 KAINUUN MAILTA

lumikenttiä. Silloin tiedettiin Tuli-Lapissa Jäämeren lainehti-van ja räiskyttelevän vettä kallioihin,niin että höyry nousitaivaalle. Kun valot leiskahtelivat oikein korkealle, ennustivatne tuiskuisia ilmoja, mutta alhaalla ne paloivat pakkasiksi.Ei revontulienkaan kanssa saanut mennä pelehtimään, eikäniille viheltelemään. Siitä ne kiivastuisivat ja pahastuisivat,alkaisivat kovemmin sähistä, oikein korvissa kärähdellä.

Vesikaari eli taivaallinen kaari oli ukko Noakin päivistäasti tunnettu kaunis taivaan värivemmel. Se joi vettä järvistäja hetteistä sadesäiden varaksi, nielaisi useasti sammakoltakin,olipa joskus ahmaissut miehenkin veneineen taivaan avaruuk-sia soutelemaan.5

Taivaan pilvissä vesi sitten kierteli ja lankesi taas maahanniinhyville kuin pahoillekin. Joskus putosi taivaalta pilveäkin,ja se oli kuin sammakonkutua, sulavaa hyytelöä. Vanhatottivat sen talteen viinapulloon, käyttivät sitten pistoksiin,ammuksiin sekä lapsen synnytyksiin.2 Taikka leipoivat löytä-jät siitä pienen pilvirieskan, jolla saattoivat taltuttaa pahoilletöille pyrkivän tulen vallan.1

Tuuliaispää oli pirunpuuskien puhalluksia, ja se oli jokai-selle tunnettua, että siinä matkasi lapinnenä. Se pyöri väliinmyötäpäivin, väliin taas tohisti vastahankaan. Silloin kun sekiersi vastapäivään, kiersi se lämpöisiksi säiksi. Merkille pan-tuja taivaan tuulia olivat myös kevät- ja syysmyrskyt sekä itä-tormit ja Tapion riihenpuinnil. Ilmansuunnat olivat, pää- elipoikkipohjöinen, itäpohjoinen, itä, vesietelä, korkea- eli poikki-etelä, länsi, luet eli pääluet ja luetpohjöinen.

Taivaan monimuotoisella kuulla, joka oli »maailman ikui-nen, vain ei viien viikon vanhaksi elä»,1oli kumma vaikutusihmisen elämään ja maan kasvullisuuteen. Kuuton aika olipimeä aika, mutta mitä puuhasi silloin, kun näki ensi kerranuudenkuun, sitä hommaa riitti koko kuuksi. Tekivät nuoretmyös taikoja uudenkuun nähdessään, kiersivät puukolla sei-somasijansa. sitten vasemmalla sukallaan ja kengällään —vetäisivät ne jalastaan — kiersivät vasemman kantapäänsäja ottivat, veivät multaa päänsä alle sänkyyn ja sanoivat:

»Näytä, uusikuu, mun

Siitä kolmen yönperästä näytti.5 Yläkuulla kylvivät vanhatukot rukiinsa, jotta se paremmin säilyisi talven alla,kuun kan-nalla jos olisi kylvänyt, olisi hanki kadottanut laihon. Ylä-kuulla myös huoneenhirret ja veneen ainespuut hakattiin.

Kuun asennostaennustelivat entiset miehet jumalanilmoja.

LUONNONTIETOA JA ELÄINOPPIA 261

Jos uusikuu kiikkui kynsistään avaruudella ja näkyi kokohaa-mullaan, oli se huonoiksi ilmoiksi ja nöyriksi säiksi, mutta josse kelletti kyljellään ja piirtyi vain kapeana sirppinä, olettelise pakkasiksi. Kuun kehät taas olivat, milloin pakkasiksi,milloin leudoiksi ilmoiksi.

Kuun tervaaminenkin oli tuttu juttu. Se oli Rahko-Matti,joka tahtoi mennä rosvontöihin, ja aikoi ensin tervalla pimit-tää kuun, mutta tarttuikin siihen suteineen ja tervasankoi-neen.5

Päivä, kulta aurinkoinen, oh lämmön ja valon antaja,samoinkuin tulikin, »aurinkoisen pojan poika». Hyviksi säiksi,ihaniksi Umoiksi se hyvännäköisenä aamulla nousi, samoinillalla meni mailleen, mutta pahoiksi ilmoiksi se olipahannäköi-senä. Iltaruskot se loihti sekä aamuruskot:

»Syysruskot lämpimiksi,kevätruskot keliksi.» 2

Toisinaan se laati kehän ympärilleen, milloin sateiksi, milloinkylmiksi ilmoiksi, milloin suveksi ja kauniiksi päiviksi, varsin-kin jos se kehästä vielä kohotti ylöskäsin suvenveneen,»semmoi-sen keukulan», tiesi se suvisäätä. Toisinaan päivä vielä saisapen sivuilleen, »kahen puolen kehästä». Edellä oleva sappimuistutti ennemmäistä huonoa säätä, jäljessä kulkeva vasta-aikaista.

Tähdet olivat taivaanmerkkejä, joiden liikkeistä pitkinätalviöinä tarkattiin päivän tuloa sekä »yön merkkiä» sekä koti-pirtillä että silloin, kun metsiä käydessä maattiin hongalla.Merkillisin tähtiryhmä oli otava, seitsentähtinen taivaan kierto-lainen, joka päivän lähestyessä oikaisi pyrstönsäkoitetta kohti.Tunnettiin myös viisitähtinen lapinotava3 sekä tiheä ryhmä,seulajainen eli senlainen1 ja Mooseksen1 eli Maariansauva,2tuttu kolmdtähti,5 joka kiersi ympäri taivaan, tunnettiin poh-jantahtikin, taivaannapa, sekä kaunis ehtootähti, joka sittentaas kointähtenä vilkutti. Mutta linnunradasta, taivaan vaa-leasta vempelestä, tarkattiin talvenlaatua, ja pyrstötähtiilmestyi avaruudelle sota-aikoja sekä suuria hallavuosia en-nustamaan.

Ilmanlaadun ja vuodentulon ilmoitti luonto itse jo edeltä-käsin monella muullakin tavalla, kun vain ymmärrettiin ottaamerkeistä vaari. Sateen edellä tervapääskyt »ränkivät» ja mustatperhoset lentelivät, mutta poutailmaa tiesi sittiäisten pörrää-minen ja valkoisten perhosten lipattelu sekä kuikan, kurjenja kärjen laulaminen. Pakkasta ennusti veden pakeneminen

262 KAINUUN MAILTA

uveavantoihin. Lumen satami-nen lehteen tiesi kovaa talvea,ja lumetonta talvea seurasipoutakesä sekä paksulumistatalvea sateinen suvi. Jospihla-jissa oli paljon marjoja, tulirömpsyinen syksy. Kuusienrunsaat käpyvarastot ennusti-vat maamiehelle täysiä ruislaa-reja, mäntyjen taashyvää ohra-vuotta. Hyväksivuodentuloksiolimyöskinhyvähillavuosisekäsyksyiset jäänpesiäiset, kunhe-voskanto-jäät suvesi vesikalja-malle, samoin vielä, jos tal-Tuuliviiri Kuhmosta.

vella lumikinokset kiersivät seiniä etäältä. Mutta huonoavuotta saatiin odottaa, jos kinokset pakkautuivat seinienvieriin, jos käki tuli kukkumaan hangille, metsikanat nou-sivat havupuihin, ja hiiret syksyllä kovin töhersivät ja sot-kivat elokokoja. Ja vielä, jos sumu ennen Maariaa kohosihangista, niin tuli yhtä paljon ennen Perttulia halla, mitä kor-keammalle sumu kohosi, sitä korkeammalle nousi hallakin,vaarojen harjallekin, jos sumu nousi niin ylös. Mutta pienetlumikirput talven hangilla kertoivat kesällä toukoviljoihintulevasta ruosteesta; ja sitten heittikin ruosteenpohjatuulellahienossa sumusateessa.

Maaliskuussa Maarian tienoissa tutkivat vanhat ukottulevan kesän laatua. Päivän paistaessa tiirailivat äijät pitkinmaanpintaa aurinkoon päin. Jos hanki oli selvä ja kirkas, jaaurinko paistoi lämpöisesti, tuli hyvä kesä, mutta »jos maan-laita oli vaskenvärinen ja maanavaruus vaskenvärinen ja öl-läkkä kuin vaskikattila, tuli huono kesä».

Ilman ja sään sekä vuodentulon ennustajina toimivatlinnutkin, jotka olivatkin eläinryhmän tutuimpia olioita.

Puolikuuta peipposesta,västäräkistä ei vähääkään,»

laskettiin kesän tuloa. Mutta jo ennen niitä ilmestyi keväisillehangille isoina vilisevinä parvina pyrähtelevä pulmunen, jonkatulosta laskettiin viisi viikkoa kesään. Aikaisena kevätviestintuojana tuli myöskivenviha, ilmojen ylhäinen laulaja. Kun seoikein korkealle jaksoi kohota, silloin ilmat pian lämpenivät,mutta jos se vain alhaalla äystäsi, oli korkeuksissa kylmä jakesti vilua alhaallakin.

LUONNONTIETOA JA ELÄINOPPIA 263

Kesän suussa sitten tulivat muutkin kesälinnut, pääskyt,västäräkit, rauniotuntit,1) leppätertut, tiltaltit,2) urpiaiset, sirk-kuset, leivoset.5) Käkikin saapui ahoille kukkumaan ja kurjetsoille rallia pitämään sekä muut suo- ja vesilinnut. Käki olikumma lintu, ylpeä laulaja, joka liikkui aina palvelija, käen-piika, matkassaan. Siitä itsestä ei ollut minkään hommaajaa,piiallaan teetti kaiken, ja lauluaikansa loputtua heittäysihau-kaksi sekä ensi töikseen söi piikansa. Käen pesää harvoinlöydettiin, joskus oli tavattu hongasta, kärjenliukusta, ja olisiinä ollut viisi munaa, yksi hyvin pikkuruinen. Pesän löytäjäei kyllä ollut mielissään, sillä:

»Autuas käen ampuu,vaivainen pesän löytää.»

Käki saattoi pilata ihmisen, jos huomeneksella suuruksetto-malla suulla sai kuulla sen ensi kukkumisen. Piti sentähdenaina heti ylös noustua haukata leipää ennenkuin meni ulos.Voi pilauksen parantaa siten, että heti meni ja haukkasi haa-vankuorta, ja niin paha oli pilaus, jotta puraistu haapa kuivui.Mutta muuten käeltä tiedusteltiin elämän pituutta, sanottiinsen kukuntaa kuultaessa:

»Kuku, kuku, kultarinta,keltarinta keikuttele,minun pitkä ikäni määrä!» 1

Samoinkuin käki, saattoivat muutkin linnut pilata. Kuikanpilaus oli huonoksi onneksi kalamiehelle,kurjen pilaus muutenpahaksi. Sillä:

»Kurjen pilaus kuivovaakäen pilaus kääkistää.» 2

Pääskyn pilaama kovin päivettyi, ellei heti pessyt kasvojaanja viskannut vettä pilaajan jälkeen.

Oli kesällä parhaana aikana elämää ja ääntä ja iloista lau-lua kaikkialla. Metsissä oli vielä rasva- ja pakastiaisia, käpy-lintuja ja tervapääskyjä, tikkoja ja palokärkiä, laulu-, kulo-ja murarastaita, kuukkeleita, harakoita, korppeja, närhejä javariksia, pyitä, teeriä, metsoja ja metsikanoja sekä kaikenlaisiahavukoita ja iskulintuja: kokkoja, huuhkajia,koppelohavukoita,teeri- ja hih'{havukoita, pulliais- ja pöllöhavukoita. Ja soillaoli oma lintumaailmansa. Siellä riklatti suokurvi ja mäkätti

J) kivitasku.—

2) tynnyrilintu. — 3) peipponen.

264 KAINUUN MAILTA

taivaanmäkärä sekä heinikossa kärähteli päivänpiiliäinen,1)ja rantasipi huuteli »tsippitliitä», viidat viklattivat, ja lieju-kukot pöyhistelivät komeaa kaulustaansa. Järvissä ja lam-missa taas sorsat, telkät, koskelot, kuikat elämöivät.

Närhi oli kummallinen lintu. Se heti keväällä, kun käkituli, katosi, »hiiteenköhän katosikin», ja palasi vasta sitten,kun käki oli lähtenyt pois. Se pelkäsikäkeä, se kun oli ennenvanhaan saanut käeltä varastaen vaihtaa komean puvun jaoman huonon harmaan verhonsa heittänyt sijaan. Kummalintu oli korppikin eli koro. Se vahinkoja lonkkui, ja sillä olirinnassaan salattu sulka, joka jokeen höyhennettynä lipuivastavirtaan. Sen kunolisi saanut lakkiinsa,niin olisi ymmär-tänyt korpin ja kaikkien lintujen kielen. Palokärkikin olimerkillinen lintu: jos siltä elävänä tempaisi kielen ja kuivasisen, saattoi sillä kaivellen poistaa hampaanpakotuksen. Kuuk-kelia eli kuuskilaista sanottiin paikoin meisänemännäksi, koskatiedettiin, että se on vanhin linnuista.2 Sitä käytettiin monestitaikauksiin samoin myös koskikaraa. Kurkikin oli merkillinen,koska söi käärmeitä. Siksi ei siitä syöty muuta kuin oikeapuoli, vasen nimittäin oli myrkyllinen. Ja pyy pienenee yhämaailman lopun lähestyessä, vaikka »eipähän tuo minun muis-tini aikana ole pienennyt ei isonnut». 3

Mutta lintujen kielen saattoi ymmärtää korpinhöyhenet-täkin, kun vain kuulevalla korvalla tarkkasi. Jokainen lauloiomalla tavallaan, joko jutteli omia asioitaan, omiksi huvikseensirkutteli, taikka haasteli kumppanilleen taikka taas tarinoikuulijalle. Niin voi laulu- eli lahorastas ilvennellä tuluksiakäyttävälle metsämiehelle:

»Tulitikulla, tulitikulla!Puupiippu, puupiippu,luuvarsi!» 9

Ja pieni pääskynen viserteli räystään alla:»Minä pesin sormuksen,panin aijanseipääseen kuivamaan,siitä vietiin, varastettiin.» 9

Palokärki tpruitutti lehmiään:»Tprui, tprui, tprui, ylöös!»3

Taikka huikkaili se sateen edellä:»Minä oon mamman piika,mamman piika,sinä itte hormiperse!» 2

') Päivänpiiliäinen,harmaarastaankokoinen lintu.

LUONNONTIETOA JA ELÄINOPPIA 265

Kuuskilainen hoki metsässä:»Kuukinttu, kuukinttu!» 3

Ja varis keväällä toi terveisiä Raahesta,nyökytelien:»Raak, raak!»

»vaikkei ollut, pöljä, Raahessa käynytkään». 3jj Korppi taaslonkkui: »Koa, koa!» 3 Joskus korppi pääsi kehveltämäännuottamiesten kontista kalakukon, ja kun miehet tulivat syö-mään, tiedusteli varas honganlatvasta:

»Tokko onkaan kukkoa kontis?» 9

Metsikanat kun omia aikojaan viidassa liikkuivat,haastelivatkeskenään:

»Kopeik, kopeik,väkkäskäkä, keuvakko!» 2'9

Mutta jos sinne osui metsämies pyssyineen, kummasteli vä-kättäjä:

Kah, kah,veä peälle, veä peälle!»

Ja pyssyn pamahdettua noitaisi:»Ka, ampuu, perkele!»3

Pieni peltokana vihelteli:»Pyy pieni, pyy pieni,minä ite suuri !» 3 '

Vikla eli hykly »pani ihtejään»:»Hykly, hykly,hykly^vikla, hykly==viklaUU 3> 9

Ja taivaanmäkärä, vanhapiika, ketkutteli:»Ketkut, keikut,tökkää, tökkääl»3

Mutta suokuovi hirnui kuin hevonen, jakurki huusi »lellerkak-kua», johon toinen pani rallia perään, ja rantasipi valitteli:

»Kivi viivytti, kivi viivytti!»

Se kun oli laulunlaatua määrättäessä unehtunut kivelle istu-maan ja niin jäänyt laulunlahjatta.33> 9 Ja kuikka kaloja pyy-täessään kaipasi: »varrasta, varrasta!» 3 taikka lentäessäänlupasi sadetta:

»Kohtamaat, kohtamaat!» 9

266 KAINUUN MAILTA

Saattoi kuikka joskus käydä pakinoimaan kalamiehen kerällä,niinkuin Heikuran Jaakonkin kanssa, jota »Verkkosuuksi»haukuttiin. Oli Jaakko kerran kalassa Luvan järvellä, kuikkavähässä matkaa uiskenteli.

»Ka, Jaakko, ka, Jaakko!» pani lintu pakinaksi.»Mistä, sie tiijät, että olen Jaakko?» kalamies kysyi.»Heikuraa, Heikuraa!» vastasi lintu.»Ka, tunnethan, pakana!»»Verkkosuu, Verkkosuu!» rähähti kuikka ja sukelsi turvalli-

sen matkan päähän.3Mutta käärme oli kamalin ja pelätyin kaikista eläimistä

ja siksipä siitä kaikkein enimmin tiedettiin. Se oli kavalamyrkkymatelija, jota ei uskaltanut sanoa edes oikealla nimel-lään, vaan oli mainittava madoksi. Myrkyllisin kaikista olijoskusnähty vaskikäärme, jokaonneksi sentään oli sokea. Olipaväliin kohdattu oikein isokin madonvenkale, toista syltäpitkäja »paksu kuin miehen reisi». Kiannan Keralan kylän rämeilläoli semmoinen kerran asustellut, moni oli sen nähnyt, muttaei kukaan ollut uskaltanut tappaa, ei yrittääkään.

Käärmeen alkuperä oli tuttu: paholaisen palvelijan, Syö-jättären sikiö se oli, vaikkahan olikin

»Karva kanervan näköinen,karva taivahan yheksän.»

Mutta itse se synnytti sikiönsä siten, että kiipesi, hylky, puu-hun, ja sieltä pudotteli pentunsa, ne kun olivat niin vihaisia,että olisivat muuten syöneet emonsa.

Madellen mato kulki, vaikka sillä olikin pienet punaisetjalat, jotka sai nähdä, jos ryöttääkatajoilla taikka suvikunta-pajulla vitsoi, taikka ryvetti muurahaiskeossa taikka tulellakärventeli. Mutta väliin, joskäärmeen suututti,lähti se vihai-sena sähisten, luokkia nakaten heittelehtimään kiusaajansakintereillä. Tuli ensin viikatteenniteenä pyörien, sitten kiek-kona kierien, viimein vimmattuna luokkina lennähdellen. Var-

sinkin jos joku meni häi-ritsemään käärmeitten kä-räjiä, madot äkäisinänäinlähtivät häiritsijää lennät-tämään. Sillä käärmeetpitivät käräjiä, keväälläasuinpaikoillaanluolamail-la kokoontuivat suurinjoukoin yhteen, jakeskim-Käärmeen käräjäkiviä.

LUONNONTIETOA JA ELÄINOPPIA 267

maisena oli iso valkeakaula kuningas, joka piteli suussaankäräjäkiveä. Okkos-vainaja Kuhmossa oli kerran sattunutkäär-meiden käräjäpaikalle, ja kalliolta suuren kiven vieräyttänytalas, muka niiden päälle. Mutta sitä ei hänen olisi pitänyttehdä: koko laumaoli kimpautunut hänen kintereilleen, ja niinhätään oli ukko joutunut, että oli saanut sarkatakkinsa pääl-tään niille sivaltaa. Nukaksi olivat madot koko takin nyk-kineet. Jotkut rohkeat ja sukkelat henkilöt olivat sentäänsaaneet ryöstetyksi käärmeeltä käräjäkiven, pienen pyöreänkiven, sileän kuin muna. Ja se oli hyvä saalis. Sillä saattoipaiseet parannella, ja vielä parempi oli sitä pitää taskussaantaikka suussaan käräjillä: silloin aina voitti asiansa.

Käärmeen saattoi tietäjä manata paikoilleen tiuskaisten:»Piätä, piru, hevoses,jotta saisin suihtet suuhunja päihtet päähän!» 1

Ei päässyt käärme pakoon silloinkaan, jos kiersi sen ympäripiirin jollakin rauta-aseella, vaikkapa puukolla. Siihen kieke-röön täytyi sen kuolla, ellei sattunut sadetta, joka hävittijäljen.

Millään lehtipuulla ei saanut matoa tappaa, ettei se pääsisiviimeisellä tuomiolla sanomaan, jotta »se ei kun kylvettihäntä vain». Mutta kun havupuulla tappoi, niin se oli tapettujälkipuheitta.2

Kaksihaarainen kieli nähtiin käärmeellä olevan ja tiedet-tiin, että »kun se sillä äikkejää, niin keltaiseksi heti karahtaa».Veteen meni mato kohta saatuaan puraista, mutta jos purtuennätti ennen, niin käärme itse kuoli, halkesi.2

Varsin voimakkaita taikavälineitä olivat kaikki käär-meestä saadut kappaleet sekä käärmeen kosketuksissa olleetesineet. Niitä kaikkia piti olla hyvän tietäjän kompeissa.Käärmeen nahkaa -—

¦ elävänä nylkivät madon, jalallaan vainpainoivat pään maahan ja niskasta alkaen kuoraisivat nahantuppenaan -— käytettiin selän kirvestyksiin ja pistoksiin, sa-moin käärmeen kettua. Käärmeen rasvalla, jota otettiin ennenkäen kukkumaa, kun ei madolla vielä ollut myrkkyä, lääkit-tiin ammustauteja ja puhalluksia sekä käärmeen omia puremia— leivottiin käärmeenrasvarieska, jota purtu sai syödä.2 Pää-luuta käytettiin myös ammustauteihin3 ja kolotuksiin,1 janaurissiemenet valutettiin sen lävitse, ettei juuriainen sittentunkeutuisi nauriiseen.2 Metsästäjä kantoi käärmeen pääluutaruutisarvessaan * Keppi, jolla mato oli tapettu, pantiin nau-

268 KAINUUN MAILTA

rismaalle pystyyn peltoa varkailta varjelemaan. Keppi vai-kutti sen, että varkaankin hammasta alkoi mato kalvaa.

Joskus tietäjät nostivat käärmeitä toistensa kimppuun,tulipakkulat suussa lähettivät. Niin olivat Kuhmon LentuallaHetteilän ja Liimatan ukot pelanneet. Hetteilän ukko ensinlaittoi Liimatan kimppuun, mutta Liimatta otti riskun, soljen,rinnastaan, työnsi taulantuojan sen lävitse ja pani takaisinmatelemaan, ja pian alkoi Hetteilästä savu tupruta,paloikokotalo. Samoin Hyrynsalmella oli Pienenlehdon akka laittanutkäärmeen Riita-ahon emäntää ahdistelemaan, ikkunasta olise pyrkinyt pirttiin. »Pienenlehon Kaijapa se on!» emäntä olisanonut ja tappanut tulijan ja lisännyt: »Pitääpä panna pa-hempi!» Ja oh akka nostanutkarhun Pienenlehdon pirtin oventaakse, ja niin kauan oli karhu ämmää pirtissä vartioinut,kunnes oli sattunut tulemaan vieraita pelottamaan kontionpois

Ei käärme ihmisen kimppuun kyllä ensinkään yllättelisi,eikä ihmistä panisi, ellei sitä olisi joku nostanut jayllyttänytvihaan. Ja vaikka se olikin Pahan sikiö ja kirottu eläin,oli sesilti hyödyllinenkin olemassa. Sillä se söi maanvihat, ja maaolisi peräti myrkyllinen, ellei olisi matoa.2

Käärmeen kaltainen riettaeläin oli sisoliskokin,2 sikolisko3

eli sikilisko,1 joka oli»— vaskesta valettu,teräksestä temmattu.»

Harvoin se kyllä puri, mutta aina se joskus kielellään äikkäisi,jotta iho ajettui. Vikkelän sisiliskon jos näki keväällä ennenhidasta sammakkoa, pysyi siitä virkeänä koko kesän,mutta josonnettomuudekseen keksi ensin sammakon, niinnukutti ja pitivelttona.

Sammakkokin oli myrkyllinen, ja senpanema varsinpaha.Mutta se hyötysammakostakin oli, että se joi vedestä myrkyn,vedenvihat, jotta vesi ei ollut vaarallista ihmisten nauttia.2

Riettaeläimiä oli myös talvikko eli talviainen,s kärpän-kaltainen valkea eläin, »joka lie sama kuin lumihiiri», ja joka

»Kesät heilui hettehessä,talvet tallin sillan alla,» 1

taikka piileskeli navetassa piteitä pureksien ja hakaten.Ihmiseläjäin kiusana olivat myöskin ampiaiset. Mutta

tietäjät eivät niitä pelänneet, koska osasivat ne lumota, meni-vät vain pesälle japuhelivat:

LUONNONTIETOA JA ELÄINOPPIA 269

»Eipä ampi ammukkaa,tiironokka tiijäkkää.Suolla sinun soijinmaasi,aholla asuinsijasi,lahokanto kartanosi.»1

Samoin oli pelättävä pistäjä herheläinen, »Hiien lintu», joka söi»käärmeen kähyjä».

Joskus nähtiin liikkeellä litomato, omituinen pikkuistenmatojen kiertue, joka hiljalleen mateli maata myöten. Sejos talosta oli pois päin matkaamassa, oli asia talon häviöksi,mutta jos se mateli taloon käsin, oli se hyödyksi. Litomadontavatessaan hankkivat tietäjät itselleen litomatosormen: va-semmalla pikkusormellaan hämmentelivät matoa, ja sormellasaattoi sitten painella paiseita terveiksi sekä parantaa ham-paanpakotuksia.2

Puiden merkillisimpiä oli leppä, jota käytettiin mitä moni-naisimpiin taikauksiin. Pakkasen jälkiäkin sillä paranneltiin,sillä lepikössä pakkanen pahimmin rapsasi, ja siellä sillä »olioikein koti». Paljon käytetty puu oli myös pihlaja, pyhä puu,joka useasti kotipihallakin seisoi, paljon myös kuusi, jonkaliukasta koskutta tietäjät useasti kettivät. Katajaakin toisi-naan tarvittiin, joskus myös vesipajua, ja vaivaisenvarvuillahaudeltiin matojen ja sisiliskojen panemia. "

Ja monista maan kasveista ja ruohoista valmistelivattietäjät voiteitaan ja lääkkeitään, vesiään ja hauteitaan,sekoi-tellen niitä, niin että tuskin aina »Kaikkivaltiaskaan sen tiesi».

Hautaristejä Puolangalta

KUOLEMA JA PEIJAISET.»Lehti puuhun,ruoho maahan

minä marras maan rakohon.»

uolema oli kova ja kolkko vieras, joka löysitiensä tiettömäänkin sydänmaan mökkiin.Näkymättömien kalmalaisten seuraamana sesaapui taloon ja otti säälimättä omansa, jajätti jälkeensä kamalan kalman pelon. Har-valle se oli mielivieras, vain joku kurjuu-

dessa elävä ikäloppu vanhus saattoi sitä kaivaten odotella.Kuoleman vierailua voivat jo edeltäkäsin kaikenlaiset

merkilliset asiat ennustaa. Tikka voi tulla pirtin nurkkaanakuttamaan, teeri taikka metso lentää pirtin katolle taikkakäki pihan seipääseen kukkumaan, taikka saattoi toukkanapsuttaa seinähirressä, taikka koira ulvoa kovin surkeasti,taikka sattui pyydykseen outo kala. Siitä arvattiin jo ruvetaodottamaan ikäviä tapahtumia.

Vakava ja pelottava oli se hetki, jolloin kuolema talossavieraili. Kun nähtiin, että kohta oli loppu käsissä, ja sattuiolemaan yön aika, herätettiin koko talonväki hengenlähtöäkatsomaan, sillä »ei saisi ruumiin kanssa yhtaikaa maata».8

Kuoleva nostettiin tilaltaan lattialle levitetyille oljille ja vaate-resuille, lehtikerppu pään alle, ja lakeistorvi avattiin, jottalähtevä henki voisi sen kautta päästä ulos, ja kalmanhaju pois-tuisi pirtistä. Äänetönnä ja hiljaisesti piti olla juuri hengenheittyessä, eikä saanut kuolevaa kosketella. Jos silloin olisipahalla äänellä pelästyttänyt taikka mennyt lähtijää liikutte-lemaan, olisi kuoleminen keskeytynyt, ja sairas jäänyt kuolin-kamppailuunsa vuorokausiksi.

Toisilla kuolijoilla oli loppu hyvin helppo, huokaisivat

KUOLEMA JA PEJJÄISET 271

vain henkensä ja menivät kuin uneen, »totta heille oli kuole-mankirves terävämpi», 9 mutta toisilla oli kuolema sitkaampi.Varsinkin pahoilla ja jumalattomilla oli kova kuolema ja tietä-jillä pitkällinen hengenlähtö, eivät moneen päivään muutakuin huokuivat vain, niinkuin Lusin tietäjäkin Ristijarvella.Joskus koetettiin lähtöä auttaa siten, että nostettiin pirtinkatolla kaksi malkaa ristiin,4 taikka kohoteltiin kattolautoja,2»jotta henki katkiaisi», ja apua oli siitäkin, kun kuoleva muu-tettiin toiselle vuoteelle.1 Vanhojen velhojen kuollessa sattuitoisinaan nousemaan kova myrskyilma,1 samoin semmoistenihmisten, jotka olivat eläessään noituneet jumalansäätä.Myrsky sitten lennätti sielun kadotukseen. Toisinaan jäivätkuolleen silmät auki. »Se toisia jälkeensä vuottaa», sanottiin.

Lattialla avonaisen lakeistorven alla, oljilla kuollut hetipestiin. Lämmintä hulevettä pantiin astiaan — Uutelan ukkoPuolangalla pani pesuveteen rahan — ja saippualla sekä vas-talla tai vaatteella lykättiin puhtaaksi. Ne olivat kylässä »yhetpesijät», jotka tavallisesti aina noudettiin, semmoiset »raaka-maiset» vanhat eukot ja ukot, kalmakokit10 ja kollarit,9 jotkaeivät kalmaa pelänneet, muut eivät uskaltaneet koskea. Ei-vätkä sukulaiset edes saaneetkaan ruumista pestä, ei koskea,eikä kantaa, voi tarttua joku tauti vainajasta.10 Nainen pesi,ja mies oli nostelemassa ruumista sen mukaan kuin pesu vaati.Ja pesijaukkojen poskessa oli tupakkaa suun täydeltä, etteikalma menisi keuhkoihin,3 ja viinaa pesijöille myöspiti olla.Pesemättä ei vainajaa saanut jättää, piti olla puhtaana, kunmuutti toiseen elämään. Hiukset kammattiin, useasti partakinajettiin. Palkkaa eipesijä työstäänmäärännyt, eikä sitä myös-kään saanut kysyä, eikä rahalla maksaa.3 Annettiin vainvainajan vaatetta sekä muuta tavaraa.9

Sitten kun kuollut oli pesty, puettiin hänet heti puhtai-siin vaatteisiin. Paita pantiin päälle sekä miehille alushousut,naisille hame ja röijy,sukat jalkoihin, kintaat käsiin, liina- taisilkkihuivi taikka — miehille — kesähattu päähän. Toisetpesijät tekivät tikuista ristin vainajan rinnalle paidan alle,3toiset leikkasivat reikiä vaatteisiin.3 Kaulusta ei saanut pannakiinni,eikä mitään solmua tehdä vaateisiin.1 Mutta jalat sidot-tiin toisiinsa, että jäykistyisivät asemilleen. Tämmöisenä nos-tettiin vainaja kalma-laudalle, lepo-3 eli jäähdytyslaudalle,1lakanapantiin peitoksi sekä riepu silmille, ja vietiin riiheen kiukaalletaikka pölkkyjen varaan odottamaan arkun valmistumista.Voitiin ruumista säilyttää myösaitassa taikka ladossa. Muuta-missa vanhankansan taloissa oli oikein erityinen kalma-aitta,

272 KAINUUN MAILTA

Väisälän kalma-aitta Hyrynsalmella.

vanha aitta, jossa talon kuolijat saivat viimeiset kotonaolo-aikansa levätä. Kalma-aitta oli tavallisesti syrjässä, eikä sitäjuuri muuhun käytetty, kaikenlaisen joutavan romun säiliönävain, taikka verkkohuoneena. Semmoisen aitan tapaammevielä Hyrynsalmella Kypärävaaralla sekäMoisionvaaran Romp-palassa ja Kytömäen Väisälässä, semmoinen oli ennen myösKuhmon Saunajarven Piirolassa ja Kähkölässä.

Tarpeellista olikin tehdä risti vainajan rinnalle,sillä joskusvoi Paha tulla häntä ahdistelemaan, jopa viemään, ainakinsemmoisen, jolla oli ollut jotakin tekemistä paholaisen kanssa.Muuan tietäjä oli, pahaa aavistaen, jokuolintaudissaan puhu-tellut pesijäakkaa: »Jos peset minut ja vahtaat riihessä kolmeyötä, saat mustan lehmän palkakses». Eukko oli pessyt jamennyt riiheen yöksi, ottanut karttausvehkeensä mukaansa.Oli tullutkin näkymätön, ihan eteen tullut ja kysynyt:

»Villojako vitkuttelet,karvojako katkuttelet?»

»Niin teen!» oli karttaaja vastannut.»Mustan lehmänkö saat palkakses?»»Niin saan!»Kolme kertaa oli Häijy näin kysynyt ja sitten jälleen

poistunut, kun ei saanut akkaa pelkäämään.Heti kun jouduttiin, ruvettiin arkkua laittamaan. Kutsut-

tiin osaaja mies, mentiin metsään ja kaadettiin suora petäjä,

KUOLEMA JA PEIJÄISET 273

halottiin ja veistettiin laudoiksi,jotka sitten kotona höylättiin,sujutettiin ja naulattiin ar-kuksi. Ne olivat »yhet kirveet»,joilla arkkulautoja hakattiin,niillä oli pitänyt matokin tap-paa, ja jos sellaisella kirveelläerehtyi lyömään jalkaansa, eiollut sen jäljenkatsojaa.3 Sepällätaotettiin arkunnaulat,eikä saa-

Piirroksia Väisälän kalma-aitan ovesta.

nut nauloja paikalleenlyötäessäpäättää eikäkatkaista, jottanesitten tuomiopäivänä helpommin lähtisivät irti. Arkun pituustehtiin mittakepin mukaan, ja kansi rakennettiin harjalle, jottasiitä vesi paremmin valuisi pois. Tervalla ja noella tavalli-sesti vain mustattiin vainajan asunto, mutta hukkuneiden jametsään kuolleiden arkku jätettiin maalaamatta. Pienillekeskosille tehtiin arkku kuusesta kovertamalla, halkaistiinvain pölkky, koverrettiin sisästä ja veistettiin ulkoa arkunmuotoiseksi, koperoon pantiin pienonen ja puolikkaat naulat-tiin vastakkain. Jotkut vanhat ukot teettivät taikka tekivätitse arkun jo valmiiksi odottamaan. Moisionvaaran kirkon-miehellä, Hyrynsalmella, oli omatekoinen arkku 20 vuottavartomassa, samoin Hiidenvaaran Jaakolla sekä Heikkilänvaarilla Kuhmossa ja Rantalan muorilla Kiannalla. Aitanparvella ukot säilyttivät kuolinkomeroaan, ja siihen vaarisitten heti »lämminnä pantiin kuin roppa rasiaan». 3

Pehmikkeiksi pantiin arkkuun höylänlastuja, koivun-lehtiä, olkia sekä joitakuita »vaaterötköjä». Sitten vainajaarkkuun ja kateliina päälle sekä peitto silmille, »kun Moo-seskin peitti kasvonsa, niin peitetään kuolleenkin kasvot». 8

Pojille tehtiin varvusta papereilla koristeltu keppi käteen,vanhoillekin joskus asetettiin käteen varpu, »jotta saa poishäristellä tulijat». 8' 10 Kampa, jolla vainajan pää oli suittu,pantiin arkkuun sekä joku kirjanlehti, jossa oli virrenvärssy,1jaennen vanhaan olipantu viinapullokin, oli löydettyhaudasta,Niemelän ukkovainaa löytänyt.4 Eräälle köyhälle räätäli-paralle oli työnnettymukaan koko hänen omaisuutensa: rässi-rauta, sakset, rässitukki ja mittakeppi.4 Puolangalla oli muuanvanha vaari kehoitellut: »Kun minä kuolen, niin lepläterä1)pankaa arkkuuni, jotta jos vanhankehnon kanssa riita tulee,niin sillä saan hotaista.» Riihessä pantiin vainaja arkkuunja

*) kirves.18

—Kainuun mailta

274 KAINUUN MAILTA

siinä tilaisuudessa luet-tiin »kalliita ja sopivai-sia sanoja», esim.: »Au-ta, Herra, ettäminä tai-taisin tehdähyvää», sekäveisattiin: »Enkelis, Her-ra, lähetä», ja: »Nyt lop-puu surkeuteni» 3

Paikoin oli tapana,kun talossa oli lutikoita»liiemmäksi», ottaaniitäriepuun tai pulloon ja

Kahmalauta aidan selällä. Kuhmo.

pistää arkkuun. Siitä vainaja vei kaikki lutikat matkassaan.Vapaaksi joutunut kalmalauta vietiin jonkun aitan alle— kalma-aitan, jos semmoinen oli talossa, sinne myös mitta-

keppikin työnnettiin. Useasti kalmalauta nostettiin etäällekartanosta aidan selälle, jossa se sai ilman käsissä, tuulessa jasateessa pieksäytyä, kunnes taas tarvittiin. Vanhoissa taloissaolikin sama kalmalauta, »vanhat maailmanaikuiset lauvat»,1kymmeniä vuosia.

Varattavia olivat kaikki ne esineet, jotka olivat olleetvainajan kosketuksissa lopun hetkellä sekä sen jälkeen. Niistänimittäin saattoi tarttua kalma. Kaikki vainajan vuodeoljetja rievut ja kuolintaudissa päällä olleet vaatteet poltettiinsamoin ruumiinpesu-saippuat, vastat ja raasut, lusikat jaruoka-kupit, jopa sänkykin, jos sairas oli sänkyyn kuollut, vieläpäarkunteossa tulleet kalmalastutkin. Oli aidan takana, järven-rannalla tai metsänreunassa, tavallisesti talosta kirkolle käsin,mihin vainajaa lähdettiin viemään, kalmafiaikka eli kalmisto,jossapolttaminen tomitettiin. Pirtinuunissa jos olisi polttanut,olisi pirtti alkanut möykätä. Kalmistona oli vain joku siksivalittu maanpaikka taikka kiviraunio, kalmaraunio. Monissavanhoissa taloissa oli kalmasijalla isienaikainen puu, kalma-koivu, kalmakuusi, kalmapetäjä tai kalmapihlaja. Olipa toisi-naan kokonainen koivikkokin tai kuusikko taikka männikkökalmistona, jopa oli joskus kylällä tai useammalla talolla yh-teinen kalmapaikkansa, »esivanhempain asettama paikka».Kalmapuiden luona toimitettiin polttamiset ja puun juurellekaadettiin pesuvedet, ja pesuastiat, vanhat läkkitörpöt,ripus-tettiin puun oksille. Joskus kalmalautakin vietiin kalmistoonpuunjuurellejuurelle kyljelleen.

Semmoisia kalmapuita on vieläkin useassa vanhassa ta-lossa. Niinpä Puolangan Aittovaarassa on pajan takana kaksi

KUOLEMA JA PEIJÄISET 275

Vanhaa kalmakoivua, Hyrynsal-men Oravivaaralla riihen luonaiso uhkea kuusi ja JaalanganLahdessa komea vanha koivikkomaantien vieressä, koivikon ym-pärillä vielä vanha riihensalvai-men alaosa kuin mikäkin muinai-nen uhrilehdon aitaus. Kokonai-nen Kalmasaari on PuolanganVäyrylän kylässä Salmisen]arvenrantaniityllä, kylän yhteinenkal-mapaikka, metsäinen kumpuniit-tyjen keskellä. Ristijärven Joki-kylässä oli ennen pieni Kalma-saari joessa monen käyttämä kal-mojen vienti- ja polttopaikka.

Pelättäviä paikkoja olivatkalmistot, kalmasaaret ja kalma-puut. Lapsia kiellettiin niiden

Oravivaaran kalmakuusi.Hyrynsalmi.

luo poikkeamasta, eikä itsekään juuri uskallettu mennä.Voi tarttua helposti kalma, joko kolottajana jalkaan, kä-teen tai silmään, varsinkin jos olisi siellä avojaloin liik-kunut taikka sattunut säikähtämään. Siellä kun asuivatkyOpelit ja keijukaiset ja semmoiset olemattomat mö-

Kalmakoivuja PuolanganAittovaaralta.

röt.10 Kalmapuita vahingoitta-maan, vielä vähemmin kaata-maan, ei toki tohdittu ryhtyä, eipuusta varpuakaan ottamaan.Aittovaarankin koivua olivat po-jat kerran hakanneet, ja heti olikäsi tullut kipeäksi. Tietäjät vainuskalsivat mennä niiden luo kal-mojen paranteluvesiä viemääntaikka kalmaa nostamaan.

Pirtti, jossa sairas olikuollut,oli puhdistettava. Ruumiinpesijasenkin pesi ja vielä katajoilla sa-vusti, jatulittelikuolinsijan. Sillepaikalle, jossa vainaja oli pesty,lyödä »ääkästiin» rautanaula,mut-ta jos ei rautanaulaa sattunutole-maan, lyötiinkirveelläristiin*taik-ka tehiin viiskanta.3 Sitten ei pir-

276 KAINUUN MAILTA

Lahden vanha kalmisto Säräisniemen Jaalangalta.

tissä »möykännyt eikä öykännyt». Vanhojen pirttien lattiassasaattoi olla parikymmentäkin naulaa. Siinä huoneessa, jossakuolema oli tapahtunut, ei kyllä ensi yönäuskallettu nukkua,valvottiin, jos ei ollut »rääpyä» muuttaa toiseen suojaan.3

Vainajan vaatteet kaikki savustettiin saunassa ja sittenpuntarilla nurinpäin punnittiin, jotta ei niihin koi koskisi.Kylän köyhille jaettiin huonoimmat ja osa annettiin pesijälle.10

Puhdistettiin vaatteet myös pesemällä ja ulkoaidoilla tuu-lettamalla, taikka ripustettiin ne puiden oksille, ja huonoim-mat saivat jäädä sinne »ilmoseksi ijäksi». 2

Kovin pelättiin vainajaa, kun se riihessä taikka aitassamakasi, ja oli joskus syytä pelätäkin. Kuhmossakin muuanakkavainaja karkasi riihestä ja valkoisissa käveli yöllä koti-pihalla, ja ämmän sukka löydettiin aamulla portailta. Muttajos vain uskalsi kosketella kuollutta, kun se makasi laudalla,silittää kättä tai puristaa varvasta,8 taikka ottaa kuolleen va-semmasta kainalosta hikeä ja pyyhkiä kasvoihinsa,1niin heittipelottamasta. Hirveätä oli ruveta ruumista pilkkaamaan, sur-mikseen sen jokuajattelematon teki. Oli muuan poika mennytja kepillä koputtanut arkkua ja sanonut: »vrkko mi vrkko»,vainajalla kun oli ollut sellainen puheentapa. Mutta siitä olipoika tullut kipeäksi ja kuollut.8

Vaikka kalmalaudat, mittakepit ja ruumiin pesuvedetolivat pelättäviä esineitä, olivat ne taas toiselta puolen vah-voja taikavälineitä, sillä niissä asusti kalmanvoima. Kalma-

KUOLEMA JA PEIJÄISET 277

Kalmasaari Puolangan Väyrylänkylästä.

laudalla voitiin päästää metsänpeitosta, sillä paranneltiinruusua ja hampaanpakotusta, samoin tehtiin mittakepilläuseita taikoja. Ruumiin pesuvedellä ja saippualla, jos pesisilmänsä, tuli näkijäksi ja ennustajaksi?rupesi näkemään kyö-peleitä ja olemattomia, ja tiesi joedeltäpäin, minkälainen vie-ras milloinkin tulee taloon jamikä hänellä on asiana. Tietäjätnäin hankkivat itselleen näkemis- ja ennustuskyvyn.2*2* 10

Hautaan vietiin vainaja, konsa valmiiksi saatiin. Kuu-man kesän aikana täytyi maahanpanoa jouduttaa, ettei ruumismärkänisi, mutta talvella ei ollut niin kovaa kiirettä. Sunnun-taiksi joudutettiin kirkolle, jos alkuviikolla tapahtui kuolema,taikka vasta seuraavaksi pyhäksi, jos loppu tuli loppuviikolla.Mutta kaukaisilla perukoilla, joilta oli pitkä ja vaikea matkakirkolle, pantiin ruumis kesällä valehautaan, ja vasta talvellakelin tultua saatettiin kirkkomaahan. Metsään vain, jonnekinpehmeään rinteeseen, vainaja kätkettiin kelin aikaa odotta-maan. Ennen vanhaan, kun oli kuolleet pitänyt saattaa ainaPaltaniemelle saakka, kerrotaan arkku vainajineen joskusasetetun talaille puihin talvea odottamaan.1)

Peijaat ja lähtiäiset3 pidettiin talossa, ennenkuin vainajaalähdettiin viemään kirkolle. Pitkiltä perukoiltapiti joutua taipa-leelle jo perjantaina, jos lauantai-illaksi aijottiin perille. Suku-

*) Puolangalta saatu tieto. Samoin kerrottiin myösUtajärven Juorskunan kylässä.

278 KAINUUN MAILTA

laisia,naapureita ja tuttavia kutsuttiin kesteihin, ja he tulivatjo edellisenä iltana viettämään yön-istujaisia.2 Hyvässä ta-lossa oli pöydällä paistit, talkkunat, lihavellit, ryynikukot,kalakukot, potut, voit, juustot ja leivät, ja viinaa yltäkyllin.Ja syödä piti vierasten niin paljon, jotta »sääriluutkin olivattäynnä ruokaa», ettei tarvinnut nälissään toivottaa pahaa eikävalitella, ettei annettu ruokaa peijaisissa.3 Illalla syötäessäky-syi ruumiin vedättäjä.

»Tietävätkö vieraat,minkä nimeen nämä syönnit ja juon-nit on laitettu?»

»Emma myö tiijä!» sanottiin, kun vainajaa ei vielä oltusaatu näkyville. Mutta kun aamulla oli vainaja tuotu esille,vastattiin samaan kysymykseen:

»Jo myö tiijämmä!»Kahdessa pöydässä suurusteltiin, parhaat vieraat istuivatisossa pöydässä, tavalliset ihmiset alapöydässä.9

Mutta vanhan isännän tai emännän peijaisiin oli teuras-tettava lehmä tai härkä, ja se oli kokonaan syötävä peijais-pidoissa. Jos muorilla oli nimikkolehmä, niin se oli tapettava,taikka se, minkä kuoleva muori määräsi.1 Niitä kun oli ennensemmoisia kopperiukkoja ja -akkoja, jotta jos ei tappanutlehmää, niin ne kumminkin veivät sen matkassaan. Lehmärupesi kitumaan ja kuoli,2 jopa seurasi lehmärutto ja kaasiuseita sarvipäitä,10 taikka muu »kova lykky» tuli karjalle.5Voivatpa vainajat tulla kotiin kummittelemaankin. NiinpäHousuvaaran akka Puolangalla tuli ukkoa nykkimään, jottaniin halvasti haudattiin, ei tapettu edes lampaankaritsaa.Kiannan Saarivaaralla vanha muori tuli kesannolle lehmiäajelemaan, jopa pirtin kiukaankin takaa kurkistamaan. Kuh-mossa taas koetettiin vaari-vainajaa pettää, niin että jätettiinpää ja jalat syömättä, pantiin vain saaviin lakanan alle pii-loon. Mutta äijä tuli sanomaan:»Niinkö luuletta, jottapetättä,jotta ei näy sarvia eikä jalkoja?» Ja loukattu vainaja tappoitalvella lehmän navettaan. Joskus vainosivat vainajat niinkovasti, että täytyi pitää uudet peijaiset, ja ne vietettiin ta-vallisesti syksyllä Kekrin ja Martinpäivän välisellä ajalla, kunsilloin Simunasta Marttiin olivat kuolleet liikkeellä.2 NiinKiannan Juntusrannan Päätalossa täytyi pitää uudet peijai-set, kutsuttiin vieraita, tapettiin ja syötiin lehmä. PuolanganKurtossa, kun kuollut ei antanut rauhaa, pojat suuttuivat,löivät lehmän penkkiin ja vielä pari lammastakin, kutsuivatsukulaisia ja naapureita, ja syötiinkaikki puti puhtaiksi, päät,sorkat ja makkarat, talitkin lyötiintalkkunaan ja syötiinkaikki,

KUOLEMA JA PEIJÄISET 279

mitä vain elukoissa syötävää oli. Siitä vasta eläinten surmaloppui. ¦

— Joskus myös, kun kesän kiireissä ei ehditty hankkiapeijaisia, pidettiin ne vasta syksyllä kekrin aikana. Muttapitämättä niitä ei saanut jättää, sillä vainaja vaatimuistiaisia.1

Peijaispäivän aamulla, kun oli kirkolle lähdettävä,noudet-tiin vainaja pihalle rappusten eteen ajopeleille,uuniakkunankohdalle, arkunkansi avattuna. Paikoin tuotiin arkku jo illallasiihen,9 joskus tuotiin se pirttiin.22' 8 Ennen lähtöäsyötiinlähtö-vero,3 veisattiin vainajalle, ja hyvästeltiin häntä, kateliinanreunasta otettiin kiinni ja sanottiin hyvästit, käskettiinpäviedä terveisiä ennen kuolleille.9 Sitten lyötiin arkunkansikiinni. Arkuntekijä iskinaulat sijoihinsa, mutta arkunharjaan,ryntäidenkohdalle löijokuomaisista,viimeisen naulan1) jasanoi:

»Tuoss' on sulle perintös matkaan,älä kaipaa enempää!» 3*3* 5

Ruumiin vedättäjänä oli tavallisesti pesijä-ukko, hän olihevosniekka ja hoiti ruumiin hautaan asti.3 Pihasta oli taidollalähdettävä. Lähtövirttäkun veisattiin,niin jo kopautti viejäkolme kertaa ruoskanvarrella arkunkanteen ja sitten vetäisiruoskalla hevosta ja lähti liikkeelle virren vielä kaikuessa,9 »eikun kerran vilahti vain kun lähti». 8 Toiset tekivät samanruoskatempun ruumiin mittakepillä, sitten hyppäsivät rekeenja sanoivat hyvästi,5 muutamat rapsauttivat ruoskalla ristiinarkun kanteen sekä maahan hevosen eteen ja sitten lähtivät,9muutamat ajoivat ruumiin mittakepin ylitse ja veivät kepinmuassaan hautaan.1 Jotkut taasolivat niinkonstikkaita, jottavaljastivat hevosen edestakaisin aisoihin, sitten vastauudes-taan asettivat oikeinpäin, puhalsivat hevosen sieraimiin jakopauttivat arkunkantta, jotta »lähtö nyt tuli!» 9 Jopa joskustehtiin semmoiset temput, että pantiin vainajalle vaskilanttisuuhun joksikuksi aikaa, ja sitten se käytettiin vieraille tar-jottavassa maitokeitossa ja lopuksi asetettiin pöydänjalanalle,ja jalan vieressä istui ruumiin vedättäjä ruokaillessaan.10

Mutta väliin ei vainaja lähtenytkään liikkeelle, hevonenei jaksanutkaan vetää. Se oli semmoinen paha kuolija, taikkaoli joku pahansuopa pannut painajaisen rekeen, vaikkapaottanut salaa ruumiin vaatteuksesta nuppineulan ja työntä-nyt sen umpipäätään aisannenään.8 Joko silloin rekieipaikal-taan tikahtanut, taikka taas sai hevonen ihan valkeissa vaah-doissaan kiskoa, ja useasti vielä valjaatkin rämähtelivät auki.

x) Vuolijoellasukulaiset vuoron perään löivät viimeistä naulaa.

280 KAINUUN MAILTA

Jos silloin kävi katsomaanhevosen korvain välitse re-keen, niin näki millaista vä-keä arkulla istui: kyöpeleitäkansi täynnään.4 Ne piti ajaapois, ennenkuin päästiin kun-nolla kulkemaan. Otettiinruumiin mittakeppi ja vetäis-tiin sillä arkkua,5 taikka rä-mäytettiin lehmän kytkytpe-

Vanhan pirtin akkuna Lentiirasta.

rillä,9 taikka iskettiin tuluksilla tulta hevosen turvanedessä,8 taikka talutettiin hevonen arkkua nuuskimaan, jotta»tätä sun kyytitä pitää!» 8 Mutta paras keino oli kerrassaanrojauttaa koko arkku kumoon, ja kolme kertaa sivauttaa sitämittakepillä taikka leppä-piiskalla,*-5 niin kyllä liika painohävisi.

Kuolleen ja koko saaton jälkeen, kun se olipihasta päässytulos, heitti ruumiinpesijä-akka vettä kiulusta ja sanoi: »Tuoss'on perintösi» Talon emännän jälkeenkun näin vettärojautet-tiin, ei piimä tullut venyväksi,2 eikä liioin muutakaan ikäväätapahtunut, vaikka kuolija olisi ollut pahakin.5 Joskus porau-tettiin tulista tuhkaa, jotta »se menöö kaikkine moskineen,jotta ei kaipoa, kun saa vielä tuhkatkin jälkeen»,2"5'5' 9 joskustaas roikaistiin halolla, joku heitti rahankin vainajan perin-nöksi.8 Kotiin jääneet eivät saaneet pirtin akkunasta katsoavainajan jälkeen, siitä olisivat silmät kipeytyneet. »Jokamenöö, se menöö,ei pia kahtoo!» sanottiin. Eikä saanut ruu-miin vedättäjäkään kääntää päätään taakseen katsoakseen,piti koko ruumiillaan pyörähtää, etteivät silmät kipeytyisi.3Vielä piti varoa sekin, ettei laskettu karjaa menemään metsä-laitumelle, ennenkuin vainaja oli viety pihasta. Jos olisi kuol-lutta lähdetty viemään karjan jälkeen, olisi se pannut lehmätmetsänpeittoon.8

Vainajaa ajettiin edellä ja mureväki seurasi jäljessä.»Kahen reisin» istui vedättäjä arkunkannella, joskus toinenkinmies toverinaan.4'4' 9 Valkea luokkiliina heilui vempelessä,miehellä oikealla, naisella vasemmalla puolella. Siitä hetinähtiin, jotta oli vainaja vaeltamassa. Leveästi vain vastaantulijoita väistämättä ajettiin, sillä »ruumis on herra tiellä, senei tarvihte sivuta vastaan tulijaa». 3 Helyjä ei ruumiin vetäjälläsaanut olla.2 Mutta matkaviinat piti olla muassa, sillä vanhateivät kuolleitaan vesipäällä kuljettaneet. Isännällä oli pullotaskussa, ja viejälläkin oli viinahalli. Jo lähdettäessä otettiin

KUOLEMA JA PEIJÄISET 281

hyvät ryypyt, ja taipaleella tuontuostakin pysähdyttiin pullonääreen, vastaantulijoillekin tar-jottiin, »jotta eivät tekisi mitäänpahaa viejille». 8 Ja haudallaotettiin hautuusryypyt. Karsik-koja tehtiin vain Savoon jaKarjalaan rajoittuvissa seuduissa.Vuolijoella, Saaresmäeltä ajet-taessa Oulujarvelle, näkee tienvarrella, metsäkankaalla muuta-mia vainajien petäjiä puumerk-keineen ja vuosilukuineen. JaKuhmon Jonkerissa on joskusLieksan ja Nurmeksen tapaantehty vainajalle karsikko — oksiakyllä ei ole karsittu, vaan onpuuhun veistetty syntymä- jakuolemavuosi.

Haudalle vietäessä soitettiinVanha hautaristi Puolangan

hautausmaalla.

hautauskelloja, ja jos kellot sekä veisuu kaikuivat komeasti,oli vainaja taivaan valtakunnan perillisiä.10 Neljä, kuusi,joskus kahdeksankin henkeä oli kuollutta kantamassa, vento-vieraitakin, ketä vain satuttiin saamaan. Paareilla kannet-tiin hautaan, mutta kotipihoilla kuljetettiin vain karttujentaikka korennon varassa.9 Kantajat ja ruumiinviejat kaivoi-vat haudan ja taas sen peittivätkin. Arkku asetettiin niin,että vainaja tuli katsomaan itäänpäin. Hautaa peitettäessäpystytettiin kummulle puinen risti taikka taulu, joka oli ar-kuntekijän laatima. Tervattu se vain oli, ja puukolla oli sii-hen leikattu vainajan puumerkki ja kuolinvuosi, joskus kokonimikin.

Kirkolla vielä, kun ruumis oli saatu multiin, pidettiinjossakussa tuttavassa talossa maahanpaniaiset eli kantaiset.Vietiin mukana ruoka-aineita ja viinoja, syötettiin ja juotet-tiin kantajia, vedättäjiä, haudankaivajia, kellonsoittajia sekäsaattoväkeä, kutsuttiin pappikin ja parhaana pidettiin.

Itkettiin ja surtiin kuollutta toisinaan kovastikin, vaikkaei se ollut oikein hyväksi, ei vainajalle eikä itkijälle. Vainajaei saanut silloin rauhaa, vaan tuli yölläunissa itkijää pelottele-maan, jopa voi häneen tarttua painajainenkin.8 Maan päälläollessaan vainaja vielä saattoi kuulla kaiken, mitä ympärillätapahtui, kuuli siihen asti, kunnes kirkonkellolla särjettiin

282 KAINUUN MAILTA

korvat9 sekä pappi heitti mullat päälle. Siitä vasta muuttuimaaksi.1"4 Samoin voi vainaja laudalla maatessaan vielä tun-teakin, koska painajaisen ahdistaessa käytiin häntä kepilläkurittamassa.

Joskus sattui, ettei vainaja pysynytkään haudassaan.Ellei häntä oikein varaten osattu saattaa matkaan, voi hänpalata kotiin kummittelemaan ja möykkäämään, varsinkinjos häneltä oli iäänyt jotakin toimittamatta, taikka oli hänpahoin elänyt, taikka taas kotiväki oli häneen nähden jotakinlyönyt laimiin. Niin Puolangalla muuan ukkovainaja monenvuorokauden päästä tuli takaisin ja seisoa kojottiporstuanpihtipielessä, mutta kaikkosipas, kun oikein karjaistiin: »Johansm' oot viety! Mitä sinä siihen tulet?» Kuhmossa samoin,Venähenvaarassa vaari ja vielä muorikin kotona möykkäsivät,muori käpsehti kamarissa ja uuninrintaa kapisti laipiolle, javaari kopsehti pirtin ylisillä. Olivatkin molemmat eläessäänolleet »paavin palvelijoita»; muorilla oli ollut hallussaan kuol-leenkoura ja ukolla apulaisena elopara. Kiannalla niinikäänentisaikoina Päätalon muorivainaja kulki kotonaan, oikeinkulkusissa ja helyissä ajoi pihaan, sitten tuli pirttiin ovia auko-maan. Lehmää muori persoili, kun ei sitä tapettu peijaisiin.Muutamat vainajat taas kävivät valittamassa ikävää ja keh-noa oloaan tuolla ilmalla.8 Monesti piti tietäjiä kutsua avuksimöykkääjää karkottamaan. Ammuttiin möykkääjän jälkeen,5kirveellä paukauteltiin, ja heitettiin tulta,8 iskettiin puukkoovipieleen,8 ja juostiin »appo lesuksen alasti» kolme kertaapirtin ympäritse,5 ja vainajan haudalle peitettiin multaanvanhoja vaateresuja, jotta »ei tartte perinnöitään kaivata». 1

Manalassa eli Tuonelassa, tuolla ilmalla2 sanottiin vaina-jien oleskelevan. Mutta kaikki eivät siellä saaneet lepoa,koska entisiä tämänilmaisia eloksiaan kävivät vielä tietele-mässä ja täällä eläviä häiritsemässä.

Hautausmaat eli kirkkomaat — joskus tuonenmäki8 — ovattavallisesti kirkon luona tai kirkon tienoilla hiekkakankaalla,joen taikka järven rannalla, joskus saarella, kuten Kiannalla,Kirkkosaarella. Kaukaisilla perukkalaisilla on omalla kulmal-laan oma kalmismaansa, johonkuolleensa kätkevät. Niin esim.Kiannan Pesiöllä on vainajiensa leposija järvensaaressa, Näl-jängällä ja Vuokinkylällä järven rantakankaalla.

Vihittyä, siunattua, pyhää maata on vainajien haltuunannettukenttä. Vahinkoa siellä ei saa kostamatta tehdä, eikäsieltä mitään omin luvin rankaisematta ottaa. Voi kalmatarttua. Tietäjät ja mahtimiehet vain uskalsivat ottaa, mitä

KUOLEMA JA PEIJÄISET 283

milloinkin olivat vailla, mutta heillä oli oma ottamistaitonsa,ja he maksoivat, minkä ottivat. Mutta hautausmaan poh-joiskolkassa oli siunaamaton maakappale. Siihen, pahojenvaltaan, joutuivat haudatuiksi ne, jotka olivat itsekin jopahojen vallassa, olivat itsensä surmanneet taikka viinallaitsensä menettäneet.

Pelättäviä paikkoja olivat kuolleitten leposijat. Siellävainajien henget saattoivat kummitella ja tulla joskus ohikulkijaakin ahdistelemaan. Sieltä kaikenlaisia kyöpeleitä jakeijulaisia saattoi lähteä tämänilmaisia eläjiä pelottelemaan.Siksipä olikin, jotta sai rauhassa vaeltaa, vainajien lepopai-kan ohi kuljettaessa aina tervehdittävä ja sanottava:

»Rauha eläville,lepo kuollehille!»

Hautaristi Hyrynsalmenhautausmaalta.

HAKUSANASTO.Aamiainen 65, 73, 177 js. 182, 189,

191 js. 195.aamupihti 185 js.— -puhde 186.— -rusko 261.aapinen 213, 219.aarniopuu 138.aarre 2, 10 js. 192.ahkio 20, 85, 99, 102, 111, 143.ahma 83.ahven 74, 116, 119 js.aisa 204, 246, 279aita 141, 210, 247, 274, 276.—

murto- 141.— orsi- 134.— risu- 134, 141.— sorkka- 135.aitta 8 js. 11, 28, 34 js. 50 js. 57,

73, 102, 106 js. 142, 144 js. 199,202, 246, 257, 271-274, 276.— kalma- 28, 271, 273.

ovi 192, 246, 258.aitomus 132.ajannainen 107.ajos 229, 251.akanpuuro t. -velli 207.alakivi 229, 253, 255.alasin 226, 253.alkulyhde 195.alttari 238.alusvika 209.ammustauti 106 js. 130, 260, 267.ampiainen 233, 268.ankerias 121.Annanpäivä 182.ansa 86-89, 140.Ansamäen Pekka 240.antajäiset 203.anteet 202, 206 js.anteluspuu 142.Antinpäivä 182.

apaja 117, 194.ape 97, 129, 131, 178arina 116.arkku 35, 207, 209.arpa 35, 221.Askanmäki 5, 55askel 46.auma 142.aura 132, 151.auringonlasku 95, 186, 213, 229

261.auringonkehä 261.aurinko 261.auskari 17, 122.avain 244, 246.

reikä 192, 239.

Eerikinpäivä 61, 181, 188-190villa 129, 189.

ehtootähti 261.eksyminen 81.elopara 195, 282.eltta 214.— -pussi 214.elättilyhde 195.

puu 248 jselävähopea 79, 94, 128, 130,

203, 211.emäpuu 16, 20.enkka 191, 221.Eskolan ukko 238 jEskonpäivä 191.eteinen 26.ettone 66.etu 222.

Haapa 228.haapana 89.haasia 126.haaska 95-97, 109.haavankuori 169, 263.

256

160

286

-lehti 94.hakamaa 142.halko-orret 26.Hallan tie 13.halli 46, 280.halme t. huhta 4 js. 20, 48 js. 57,

66, 94, 137, 152/153, 191 js. 203,218.

halmeaho 6, 142.— -aitta 144 js.¦ riihi 4, 7, 144, 147.

ruis 141, 144, js. 174.— -sauna 6.hameenhelma 247.hammasmato 228, 268.

raha 212.— -suolat 228, 246.hampaan lähteminen 215.

pakotus 106, 228, 236, 264, 268,269, 277.— -puhkeaminen 215.

hamppu 86, 89, 116, 151, 153, 171js. 184, 186, 202, 227, 233.

harja 226, 250.hangas 97.hanhi 89.hankarauta 171.Hanna-velho 239.hapan 63, 65, 75, 126harakka 263.harjakaiset 44 js.harjakset 209, 214 js.harjus 107, 203.Harri 116, 121.hattulauta 17.haudanaika 117.haude 125, 132.hauen leukaluu 226.— -pää 96, 190.hauki 74, 115 js. 119 js.hautajaiset 281.hautamestari 158-160.Hautamäen muori 244, 245, 250.hauvikas 76, 153.Haverinen, Tuomas 110 js.havu 79 js. 85, 87, 95, 101, 124, 127.havupuu 267.havustus 116, 119.Heikinpäivä 93, 184.Heikkinen, Jumalisten suurperhe, 49.— Jussi 20, 110 js.— Lassi 239.heisimato 227.helatorstai 190, 249.

helluntai 190.hengenahdistus 226.

lähtö 187, 270.Hepolehdon Antti 240.herheläinen 80, 231, 238, 269.hete 128, 131, 132, 140, 192, 234,

255.hetteenhaltia 253.

182255.

hevonen 44, 67, 129, 141, 178js. 194, 203, 233, 235, 239,

hevosen vesi 227.— -kauppa 44.kakara 231.— -kengännaula 102.

hevosenväki 118, 240hierin 72, 251.hieroja 235.hiienkoira 228.

rakki 235.—-vaara 234.voide 188.

hiimosti 234, 249hiirenpino 217.

porras 217.hiiri 262.

havukka 263.Hiisijärvi 239.Hiitola 188.hiki 200, 210, 276.

kivi 226.vesi 226.

hillavuosi 262.himoheinä 200hippaset 220.hirren hakkuu 260.hittunen 264.hiukset 200, 207, 211, 234, 271.niveltyminen 227.Hollanginliina 223.honkaraasu 238.hopea 266, 234, 249,

234, 253,raha 96, 118, 160, 211255.— -sormus 201.

horkka 131.housuviikko 202.huhmari 59, 72 js.huhta ks. halme,huhtikuu 138.huikkiminen 45.huima 235.hullu 235. 245. 247.humala 75.huomenpikari 206.

287

huoparin 17.huorikakara 200.huosiain 127.hursti 58, 77, 172.

paita 77.Hurtti-ukko 239.hurveli 222.huuhkaja 263.huulipanta 100, 106.huulten rokahdus 229.Huutoniemi 15.hykly 264, 265.häkki 46.häkäkivi 250.Hämeenjärvi 4.

-suo 4.hämähäkinverkko 126, 130.Härmänmäki 4.hässinkivesi 160.hääpolska 206.häät 203.

Ihmisen haltia 256.ihmislanta 93, 125.

vesi 80, 173.ihon puhtiainen 214 js.ihvilanka 227.lm Hamina 165.ilmansuunnat 260.ilolanka 191.iltanen 67, 72, 74, js. 81, 177, 181 js.

185 js. 195.iltajuotto 125.

lypsy 125.pihti 185.puhde 184.— -rusko 216.

ilves 83.Immonen 48, 144.iskupaalikka 168.

tuli 139.Iso-Eljas 240.iso pari 90.

rokko 225.itkettäjä 214 js.

Jaakonpäivä 140 js. 181, 192.jahtivouti 40.jalanjälki 250.jalka 46, 271, 275.

-lapsi 200.-puu 44.vaimo 208

jalku 17.

janhus 19.jihti 228.Joensuu 61.jouhiansa 89.

lauta 89.joulu 26, 39, 178, 181-184.— -rieska 189.

taikina 183, 190.jousi 10, 78.joutava 215.juhannus 153. 165, 181, 191 js. 229.

238, 247.— -koivu 191.tarha 191.

jumi 167.juohtokansa 204.

mies 203.ori 203.

juuriainen 152, 267.juuriköysi 168.juusto 73 js. 76, 177, 191, 195, 205,

212, 240, 249, 251, 278.— -maito 74.Jyrinpäivä 181, 186, 188.jäkälä 61, 124-126, 128.jälttä 76.jäniksenpapana 85.jänis 80, 85, 218.

lanka 79 js. 85 js.Ruija 85, 242.

Jäämeri 260.jään pesiäiset 262.jää, kolmiöinen 2, 11

Kaaso 202 js.kade 79, 92, 118, 128, 131, 188, 203,

239, 246, 251, 253.kaha 86, 88.kahdeksakulmio 246, 273.kahvi 58 is. 64.Kaijanpäivä 121, 129, 181.kaikkinäkevä 247.Kajaani 16, 60, 90, 164, 166.kalakukko 74, 121, 205, 265, 278.— levy- 74.

rokka 1. -velli 65, 73, 74, 121.kapa 74, 117.— kuivaaminen 73.onni 194.pato 1, 3, 115.—-sauna 5, 6.vala 119.

kalanpää 233.ruoto 233.

288

Kallion ukko 240.kallionväki 251.kalliolainen 252.kalma 94, 234, 406, 410, 412, 422.

aitta 251, 271 js.lauta 271, 274, 276.lastu 274.— -maahinen 234.— -naula 94.kokki 271.

~ -paikka 410, 254, 274.- -puita 274 js.— -raunio 274.saari 275, 277.

kalmanhaju 270.väki 94, 240, 245, 254-25G.

kalmisto 274.kamana 211, 231kammio 29, 190, 273kampa 273.kana 129.kanervavesi 83, 226.kansvärkki viina 174, 226 js. 235.kannu 46, 65.kantapää 94, 211, 246, 260.kapi 131.kappa 46, 142, 145, 147.kapusta 128, 167.karhitseminen 140.karhu 7, 82, 88, 91-113, 127, 132,

139, 221, 240, 268.keihäs 78, 97, 99, 111.keitto 103.— kulkemaan 94, 113.

karhunaivot 235.hammas 104, 132.jälki 96, 99, 102kallo 105 js.— -kiertäminen 99.kivekset 107.konttiluu 107.kulkkutorvi 107, 313.— kutsuminen 96, 109.— -kynsi 106.kämmen 106, 132.lanta 93 js.— -leppä 101, 109.loukku 97.— nimiä 92.peijaiset 103, 113.rakko 253.— -rihma 97.sadin 97, 98.sappi 107, 131.

sappiviina 99, 113.— -sappirieska99.suolet 107.sydän 107.— -synty 91.tali 107, 226 js.vihat 107.

karhun nahkaharjus 107, 203.Karhuset 221.karja, lehmät 6, 35 js. 39, 52-54, 67

74, 93, 121-132, 160, 178, 182186-189, 194, 206, 240. 250, 255257, 278, 280.

karjakko 51.karjanlanta 93, 183.

laskupäivä 186, 189karjapolku 249.karkusauna 8.karpalo 76.karpio 46.Karppinen 240, 245.karsikko 281.karvakakku 186.kasakka 38, 55.kassara 138.kastamaton lapsi 11, 96, 212, 246.kastevesi 213.kasvannainen 229kataja 75, 127, 250, 266, 275.kateliina 273, 279.katisko 1, 88, 115.kattolauta 271.kauniinhevosenväki 118, 240.kauppa 44, 45.kauppias 60.kaura 151.kaviokuume 131.kehrääminen 182, 185, 187, 202.keihäs 20, 78, 97.keijulainen 179 js. 254, 275.keikkainen 245, 254.keittokuppi 65.kekri 26, 77, 86, 153, 171, 176-181

184, 191, 195, 222. 238, 249, 258278.

kakku 178, 189.kekrilammas 177, 194.

olut 176.rieska 178, 189.— -viina 176.— -ämmä 180.

Kekri, Kekritär 179.kela 168.keilanpaine 173.

289

kellokas 125, 127, 187, 189, 257kellokauppa 44 js.kellokeskiviikko 187.kelo 138, 259.Kemppainen7, 49, 60, 108, 140, 121.kengänlyöttämä 232.kenkkäri 205.kerjäläinen 39.kerma 228, 257.Keränen, Matti 240, 243.— Reeta 244.kesakot 209, 229.kesanto 127, 151, 153.keskonen 273.kesyenkanto 251.keppi vainajalle 273.keritsimet 185.Ketolainen 42, 243.keträvarsimato 227.kettu 83, 88, 110.Kettunen, Esko 240.keuhkot 161.kevätkuut 186.

päivä 184.takut 129, 185.

Kiekinniemi 5, 48, 144.kierävilla 129.kihlat 201.kihlasilkki 201.—

-sormus 201.raha 201.

kihlatorstai 187.kihlausaika 203.kiikku 215.kiiranajo 187.kiiski 73, 74, 121.

velli 214.killero 84.Kilpeläinen 6.kinkerit 39, 49, 59, 195, 196, 213,

317.Kinnunen, Lassi 168.kiristorstai 187.kirjanlehti 211, 213, 273.kirkko 8, 13, 15, 58, 119, 182, 186,

191, 193, 197, 203, 229, 238, 239,247, 257, 274, 277, 281, 282.— -maa 180, 254, 277, 281-283.

pyhä 186, 191, 193, 194.kirkonkello 180, 281.

mies 39, 196.multa 96, 234, 255.tervuu 200.väki 203, 240, 253, 255.

kirkottelu 213.kirnu 128, 217.kirppu 221.kirves 81, 99, 115, 126, 130

146 js. 159, 181, 185, 187,227, 229, 255, 271, 273, 275,

138189282— -luku 146 js.

kirvestys 227, 267.kissa 83, 208.kissanhäntä 222.kitkantuli 139.kiukaanpatsas 24, 178.kiukaankivi 235.kiulu 209.kiven kätkeminen 222.— kupuran vesi 228.

synty 232.tiira 173.vika 262.

kivi 232, 235.kontti 199.—

-pato 1.Kivikiekki 6, 79, 96, 112, 244

253.251

kohtaus 226.koi 227, 276.kointukko 227, 246.

tähti 261.voide 228.

koira 80, 83 js. 86, 88, 112233, 247, .251, 270.

190

kokkareki 20 js. 203kokko 263.kolkkamies 86.kolkkaset 221.kolmenkirkonväki 240, 255.

riikinraha 244, 245.— tien risteys 180, 184.kolmisoppinen 250.

tähti 63, 261.kolorauta 156, 170 js.kontti 58, 68 js. 143, 257.kopanne 209.koppapari 208.koppelo 86.

havukka 263.kopperi 278.kopristus 235.korento 47, 132, 181, 188.Korhonen, Lauri 109.korkonimi 218.Korpelan ukko 240.korpilaki 43.korppi,koro 264 js.

290

korvanpistos, 214 jskoskelo 264.koski 234, 240, 253.

kara 118, 264.koskut 80, 158, 169, 173, 229, 235,

269.kota22, 27, 50, 65, 143,174, 180, 228.Kotaharju 2.— -järvi 2.kotihartaus 49, 52, 69, 182.koukku 169.Koukkunen 222.koulu 60.kouri 121.kuha 121.kuhilas 142, 152.kuikankynsi 139.

pilaus 263.kuikka 261, 264-266kuiri 152.kukko 129, 200, 221, 254.

kuuroset 221.kulkutauti 226.kulo 135.kuminaviina 174.kummi 213.

lahja 213.kuohari 218, 239, 240, 243.kuokka 140. 151, 153, 187.—

-maa 154.kuolemankirves 271.kuolleenkoura 240, 282.

luu 131, 229, 234, 240.sormi 128.

kuontalo 169, 172.Kuopio 61.kuormillinen 104, 209, 229.'kuparivesi 173.kupo 46.kuppari 235.kuppi 65.

kori 67.kurikoiminen (kalan k.) 115.kurjenpilaus 263.kurki 261, 263, 265.kurnotuksenvilut 194.kutusammakko 200, 208.kuu 260 js.kuunkanta 260.¦ kehä 261.kuukkeli 264 js.kuulutukset 201kuuma kivi 210, 218.kuura 231.

kuusenkävyt 262.Kuustolan ukko 240, 243.kuuton aika 260.kylkeinen 27, 50 js. 68.Kyllönen (Vuokin) 5, 18, 24, 53 js

90, 146.— Matti 241.kylä 32.kylänkäräjät 40.kylätuomari 40.Kylänmäen ukko 40, 243kylväjäiset 190.kylvöpulla 190.—

-puuro 190.— -päivä 190.— -tuohinen 190.kymmenykset 149.kynnys 80, 118, 119, 189, 209, 227kynsirasva 184.

velli 184.kyntteli 121. 181, 184.kynttilä 247.Kypärävaara 7, 35, 49 js. 59, 109

115, 140, 143, 150, 165, 169.Kyrö 4.Kyröläinen 109.kysyminen (kosioiminen) 201.kytkytperät 280.kyykkyvenäläinen 216.kjrynärä 46.— käsi- 46.kyäs 142.kyöpeli 254, 275, 280.käenpiika 263.

pilaus 206, 282, 263.käki 140, 188, 263, 270.Käpryhuuli 240.käpylauta 83.käpälälauta 83, 98.kärjenliukku 263.kärki ks. palokärki,kärppä 84.kärpännaute 131, 178.karvas 142.käräjät 41 js. 267.käsikivet 29, 61, 73, 75, 144.— -kyynärä 46.— -raha 45.käsillään kävely 222.käsnä 229.kätkyt 48, 144, 213, 215kääpä 95.Käärme 80, 129, 227, 232, 239, 240

251, 264, 266 js.

291

— kuningas- 267.käärmeenkettu 227, 267.

käräjät 266.käräjäkivi 42, 267.nahka 80, 227, 233, 267.—

-purema 232.pää 80, 118, 160, 267.—

-rasva 80, 267.— -rasvarieska 267.— -tappokeppi 267.veri 80.

köhä 131.

Lahna 121.lahopuun toukka 130.lahtiaika 130.lahtorihma 88lakana 35, 67, 172, 185, 202, 207,

278.lakeistorvi 23, 210, 226, 270.lakka 76.lammas 35 js. 128-130, 141, 173,

177, 178, 180 js. 185, 193, 194,206, 217, 221, 255, 278.

karsina 180.lampaan leukaluu 178.

nahka 228.papeno 228, 235.pää 83, 181.

lamppu 61.öljy 232.

lankakerä 257.lauantai 187

lapautus 131.Lapinlahti 2.

nenä 260.— -niemi 2.nuoli 238.Otava 261.

¦

— -saari 2.— -salmi 2.— -suksi 3.touko 2.vaara 2.vene 2, 3.

lapio 187.lappalainen 1-4, 8, 238, 241, 242.lappalaisten asuinsija 1, 2.¦ hauta 2.— -kalapato 3.

kirkko 2.Lappi 238.lapsensynnytys 210, 260.

vaatteet"213.

lapsisauna 6.lasi 226.laskiainen 178, 183, 185 js.laskiaisrieska 189.Latolan vaari 244.lattiarikat 180, 209.Laurinpäivä 193 js.Laurukainen 10.lautaikkuna 7.— -mies 40, 42.lavantauti 226.Lehdon Erkki 108.lehmisavu 127, 151, 178.Lehmivaaran ukko 241.lehmänkaulain 250.

kello 178, 187, 189.—-päästöpuuro 189.

lehmärutto 278.lehti 124-126, 128, 273.

kerppu 126, 185, 270.—-napa 126.puu 267.

leikkiluku 221.leipä 65 js. 71/ 228.— petäjä- 72.—

punas- 72, 75, 130.— reikä- 71.susi 208. "

leivo 140, 263.lemmennosto 200.Lemmonvaara 234.lempilauta 17.— -sammal 138.Lempo 234.leppä 79, 131, 138, 173, 215, 228 js

247, 250, 255, 257, 269.hierin 93.loota 255.naula 96, 102.— -panka 96.— -rieska (verir.) 185.terttu 263.varpu 103, 280.vasta 234.

lepänkuori 173.lehti 106, 228, 233.

lettimato 227.levä 234.liejukukko 264.liemingat 129.lihakeitto, -velli 67, 75, 177, 182, 185

205, 278.lihta 172.liima 174.

292

liitu 171, 228.likkatyttö 216.Unnukka 229.linnunhaamu 180.— -kotanen 86 js.

kynä 79, 203.pyynti 188, 218.rata 261.takka 89, 177, 265.

lintukeitto 73, 89, 140.levy 73.

lipeä 173, 175.lisku 86, 97.— -reissu 88.litomato 229, 269lohi 116, 121, 205.lohkojako 135, 145.loihti ja 237.loppiainen182, 184.Louhiniemen piru 240.loukas 87, 97.loukku 172.loveen lankeaminen 238.luhti 28, 199.lukkari 39, 196.lumikirppu 262.

hiiri 268.luntio 96.luokki 204, 266.

liina 280.luomi 229.luoti, linnun läpi ammuttu 297.lusikkakori 67.Lusin tietäjä 239, 271.lutikka 274.luuha 199.

poika 199.lyly 3, 10, 19.lypsy 125, 188.lähtiäiset 203, 277.lähtövero 279länget 210.löyly 232.löytö 45.

Maahalla 193.maahanpaniaiset 281.maahinen 234 js. 248, hevos-, kapi-

kivi-, lammas-, sauna-,savi-, sika-tuli-, vesi-.

maajumala 237.mestari 237.— -kuoppa 1, 153.

maankenkä 140, 158, 192.

— -haltia 179, 183, 248.liika 244, 245.vihat 268.

maanantai 190.Maarianpäivä 26, 138, 181, 186, 262

sauva 261.Maatar 232.made 116, 121.mahakipeä 107.mahala 76.maho 151, 154.maito 74, 76, 126 js. 160, 177 js

249, 257.huone 127keitto 74.kokka 74.— -maanantai 187puuro 74, 189.pytty 127.velli 74.

Majavanhammas 138.makkara 75, 130, 181, 272.makujuusto 74, 126, 191.malka 271.maltaat 75.Manala 282.Manalainen 179, 254.Markareetanpäivä 193.markkuli 83, 130, 226.Martinpäivä 130, 181, 278.massilainen 254.matikanpää 209.Matinpäivä 121, 126, 129, 181, 184 js

194.matkaviina 280.mato 266.mehiläinen 92, 231.merta 116.messupäivä 195.metsikana 86, 90, 180, 185, 240

247, 262, 263, 265.metso 86, 88, 90, 249, 263, 270.metsä 35, 41, 57, 61, 106, 137, 154— aho- 142, 149.

aitta 8, 119.lykky 79, 178, 188, 253.maja 16, 22, 81, 109, 135, 140

143, 256.polku 13, 18, 21, 86, 143, 249

256.— -riihi 147— -sauna 68, 71, 81, 109, 135, 143148, 251, 256.

metsätuli 256.

293

— vangiksi 250.metsänemäntä 264.

haltia 249 js.lehvä 233. .— -mörkö 250.nenä 217, 233, 249.peitto 249-251, 277, 280.— puhuminen 249.väki 249 js.

»metsä» 36, 92, 132, 191, 233.miesluku 146.miilu 141.Mikkeli 77, 116, 121, 126, 138, 178,

181, 194, 201, 249.lammas 194, 249.

mitat 46.mitta 46, 126, 258.Mooseksensauva 261.moruvuosi 226.muikku 74, 117-120.muistiaiset 101, 279.Mulari 240, 245.multa 260.munajuusto 129.— -maito 89.

voi 89, 129.mureväki 280.murtoaita 141.mustapenkki 43, 200.— vaate 235.— väri 173.mustikka 76.muurahainen 250.muurahaiskeko 81, 86, 92, 94, 106,

113, 208, 234, 235, 249, 266.mylly 28 js.

sauna 29, 256.— tuuli- 29.myllynhaltia 29, 256.myrkky ks. markkuli.myötäjäiset 35, 207.mämmi 185.märepala 125, 131.maski 174.mörkö 92, 113, 218, 250, 275.

Naarannäppy 229.nahan lykkyylaudat 170.

muokkuuhaarukka 171.paittoaminen 169 js.— parkitseminen 169 js.

naimat 201.naittajaiset 201.napa 211, 227.

naskali 226.Naumanen 7.nauriiset 191, 222.nauris 65, 74, 76, 141, 152 js.

194, 246, 267.Naurisahon ukko 243.nautintoniitty 136navetta 27, 178 js. 182, 186-189,

255, 268.nelikko 46, 148.nelisuolaiset 221.neljännes 46.neula 228.— nuppi- 211, 228, 279.— silmä- 228— toppi- 228nihkota 252.niukahdus 227.

lanka 227, 246.noidannuoli 238.noituja 218.nokipää 152.nokkanen 115.norssi 73, 117, 121.nuotiohonka 81nuotta 115-118, 173, 218.

kota 28.köysi 117..

nuottue 118.Nurmes 90.nyljin 72.nytykkä 192, 245, 255.näkijä 254, 277näkinkynsi 215.näkymättömäksi 247.näppikeppi 222.näre 249.närhi 89, 263.närte 142, 144.näsiänmarja 214, 228.näätä 83, 113.

reuhka 78.

Ohra 141, 151, 152, 154, 170,178, 185, 190, 195, 215, 262

pari 152.Oikarinen, Simppa 244olki 49, 61, 270.— -kupo 46, 67.

leipä 61.pilli 178.

Ollinpäivä 152, 193.olut 75, 176, 185, 205, 258.onki 119, 121.

191

246

174

294

onnenpeili 184.orava 73, 80, 81, 86, 88, 109, 177.

levy 73.oravannaute 73, 177.ori 200, 203.osmansolmu 217, 250otava 261.otsonkuusi 105

mänty 105.ottoset 127, 178.Oulu, Oulunmatka 60, 61, 128, 145,

149, 162-166, 173, 199 203, 206,217.

outa kala 270.

Paarit 281.paastonaika 186.Paavalin päivä 184.paimen 189.painajainen 96, 203, 255, 279, 281.paini 222.paise 107, 269.paita 58, 79, 172, 202, 207, 211, 213.paittoaminen 169.paja 28, 226, 253, 256.pajanahjo 226, 253

haltia 256.väki 253.

Pajarinvaara 4.paju 132, 169, 233, 266, 269.— -aminen 169.pakkanen 184, 211, 231, 239, 260,

261, 269.pakkula 94, 139, 268.Paljakka 4, 143, 146.palkus 161.palli 221.palokärki 261, 263, 264.palonjälki 184pantti 223.paperi 228.Papinlahti 14.

tie 13 js.pappi 39, 44, 119, 193, 196 js. 281.para 195, 257, 282.parila 116.parkkiamme 169.parmuska 210.parta 271.patakoukku 189.pato 116.patti 131.patvi 138.peijaiset 103, 113, 277.

peijaisrokka 103.väki 105.

peidinpuut 106peipponen 140, 189, 263.pelimanni 204, 206pellava 172.pellonaita 79.— -veräjä 79.peltokana 265.— -ruis 141.perhonen 261perijätkö 17.

penkki 210.sanat 230.

perintö 35, 279, 280, 282.perintölammas 35 js. 207

lehmä 35 js. 207.perkele 247.permantomulta 228.permu 131.Perttuli 77, 84, 93, 117, 129

181, 193, 201, 262.peruna 38, 74, 151, 153, 170

193, 232, 278.peräinen 26.perämela 17.pesuvesi 211, 213.petkele 72.petäjäinen 49, 58, 61, 72 js.

214.petäjäjuusto 73.

levy 73, 274, 338.¦

— -päivät 72.rieska 73.

petäjänliina 216.peura-aita 1, 84.

hauta 1, 84.väljä 78.

piakka 226.pieles 135.piestinkaari 17Pietari 191.pihakoiva 179, 194, 240, 249.pihlaja 80, 81, 94, 125 138, 160

249, 262, 269, 274.piikko 37, 58, 67, 172.piimä 58, 67, 131, 143, 280.piinaviikko 187.piippu 60, 80, 182.Piirainen, Mikko 113.piirräntäpuikko 211, 219.piiskuri 43.pikiöljy 215, 226.piljo 80.

152

177

123

189-

295

pilkoitus 133, 137.pilvi 212, 260.— -rieska 260.

viina 212.pintta 17.pio 46pirtinhaltia 256

uuni 23-25, 180, 181.pirtti 23 js. 50, 63 js. 167.

työt 64, 167.piru 81, 237, 240, 250, 251.— pihtiin 250.pirunjäljet 81.— -koira 251.

pihka 130.pistos, 214, 226, 260, 267.

suolat 226.vesi 226.

pitkäperjantai 187, 247.pitäjäsriivali 40.pohjantähti 261.Pohjola 230.poljin 89.polku ks. metsäpolku.Polvelan ukko 240.poppamies 237.poro 130.potakat 20, 139.potaska 175.puhemies 201, 203 js.Pulkkinen, Paavo 240.— »tohtori» 243pulliaishavukka 263.pulmunen 262.punainen, väri 173.— lanka 79, 131. 189, 208, 246,

250, 255.punanen, ks. veri.punasrieska 72, 130, 185.punatauti 226.punontainen 250.puntari 276.puohdin 257.Puolakka 2.puolukka 76.puoskija 237.purje 17, 129, 163puromusta 173.pusu 6, 167.putki 93.puu 232.puukko 211. 235, 250, 259, 267.puukuppi 65, 167.

kärryt 19.

puulippi 177.merkki 14, 147, 281öljy 215.

puunliika 131, 229, 244, 245.— -purija 131vihat 232.

pyhäpäivä 49, 52, 69, 72, 74130, 182, 199, 219.

pyhätmiehet 179.Pyhätunturi 250.pyrri 116.pyrstötähti 261.pyssy 78-80, 97, 112, 113,

282.pystykämmen 46.pyy 86, 88, 263 js— -piisku 88.pyykinpesu 177, 190.pyällys 138.päistäret 172.päistärsäkki 202päiväluku 146.päivänsappi 261päre 64, 157, 184, 189, 194, 214

orret 26.— -pihti 65.¦ soihtu 126.pääkallo 255.,pään puristelu 211

tauti 107, 131, 178.vikainen 235.

pääsiäinen 106, 178, 186.pääsiäisämmä 188.pääsky 189, 229, 263, 264.pääskynpesä 201.

pilaus 263.Päätalo 179, 180, 258, 278, 282pöhnä 116.pöhötauti 228.pörsy 59, 61.

Raahe 265.raanu 67.raatteenlehti 80.raavaanpää 185.raaku 17.raha 101, 201, 206, 213, 244

279, 280.rahkamätäs 228.Rahko-Matti 261.raippa 46.

vitsat 43.Raiskion Tuomas 110.raivohenkinen 235.

89

210

271

296

rakovalkea 81, 112. Romppas-Mikko 108.rantasipi 264 js. rompsi 17, 164.rappari 8-12, 25, 49. roppavoi 58, 74, 182. 185,

195.191

rastas 95, 263 js.Rasti 48, 113-145. roukaaminen 173.rasvamämmi 185. ravitseminen 139, 141 js

rieska 72, 185. ruis 141, 144, 151, 154, 262.— -tiistai 185. — halme- 141, 174.ratulat 201. — pelto- 141.raudansynty 231. pelto 192.raunioruntti 263 pulla 183.rauta 126, 135, 189, 230 js. 239

246, 252, 267, 275.— suvi- 151.rukiinkorsi 191, 229.— -hammas 215 rukinrulla 210.

ravata 146. rukki 35, 185.reikärahi 216. rumahenki 210, 212, 247, 250

259.254

reki, itsekseen kulkeva 247.rentut 18. ruohunnainen 228.repo 83. ruokkolainen 36 js.revontulet 259. ruoska 279.reväsin 227. ruoste 152, 173, 262riepuvauva 217. ruotakeitto 74.

äppö 251. ruotilainen 38.riesa 254. rupi 228.rieska 58, 71, 177, 182, 185, 191,

195, 205.ruskea (väri) 173ruuhi 2, 3, 15.

rasva- 72. ruumiinarkku 255, 272 jsrieskata 139. arkunnaula 79, 203, 279.riidenkakku 215. — -hauta 254, 277 js.riihenhaltia 190.

roikajaiset 195.hiukset 234, 271.— kantapää 246.

riihi 27, 34, 50, 51, 132, 144, 147,179, 190, 195, 232, 250, 256, 271js. 276.

koura 240, 282lauta 249, 271, 274, 276.— mittakeppi 203, 246, 273,

279 js.276

riisiheinä 214.tauti 209, 214. — mittalanka 246.

rikkominen 235. — -nahka 247.rinnananto 214. paita 94, 96, 271rintamaito 215. — -pesijä 271 js.

tauti 226. — -rasva 247.rippikoulu 60, 200, 219.

leipä 80, 247.ruumiinsaippua 254, 271, 274 275

vedättäjä 279 js.risku 268. veri 234.risti 72, 79, 81, 126, 128, 160, 179,

189, 203, 235, 246, 250, 259, 271js. 275, 279, 281.

ruunankummi 219pää 201.

ruusu 228, 277.Ristinpäivä 188. side 228.risuaita 134, 141. ruuti 78, 267.Rita 83, 85. ryhelmä 228.Riviojan ukko 240 rysä 119.roivajas 171 js. Rämsän ukko 223, 237, 241-243.rokahdus 228. räpeet 17, 162.rokko 209, 225. räpsyt 85.rokonrikkoma 209, 225. rättäri 41.

297

Saahkari 43.saakelinpojan korvanvoide 215.Saaranpäivä 193.Saarikiekki 2.sadin 86 js. 97.saiho 97, 129.saippua 405, 228.salakka 121.salavuoteus 213.sammakko 131, 200, 208, 229, 233,

246, 260, 268.liha 132.

sammakonkutu 229.sampaat 214 js.sangat 83, 85, 98.sarka 58, 173, 267sato 142, 152.saukko 83, 113.—

-vaara 4sauna 22 js. 29, 34, 38, 69, 109, 118,

143, 157, 171 js. 177, 179 js. 182,210, 212, 227, 228, 245, 251, 257,276.

saunanhaltia 256.kiuas 210, 228, 235, 245, 250.

saunaruoka 212.saura 135.sauvoin 17, 164.savi 228, 235.

maa 150.puoli 228.

savu 181, 275.-pirtti 23, 54, 112, 245.-viina 174, 212.

seinäjäkälä 229.seipi 121.Selkävaaran ämmä 240.seppä 52, 111, 112, 175.Seppänen 6, 85, 102, 107, 113,

231.seula 72, 185.— -jäinen 261.sianmarjanvarpu 169.¦ saparo 195.

villa 211.sieluinpäivä 180.siika 74, 116, 119, 121, 205.

nen 232.siima 52, 169sika 129, 194, 234 js.

tauti 226.sikuna 174.silkko 73.silmä 271, 280.

pasko 226.siltavouti 40.Simuna 181, 194, 278.sinenpaine 173.sinikivi 173.sirkkunen 263.sirpinkampiaiset 195.sirppi 154, 195.sisilisko 160, 233, 268sisiliskonpää 118.sitkain 152.sittiäinen 261.sivakka 19.soidin 88, 108, 140.sokkoset 179, 222.solmu 211, 250, 271.sonni 123, 124, 130, 177, 185,sonser 131.sormajas 172.sormus 210.sorsa 89, 264.sotatie 14.sottalauta 147.sukka 260.sukset 3, 19 js. 109, 186, 217sumu 262.sumpsansolmu 217.suokanerva 214.— -kuohu 61.

kurvi 263, 265.suola 2, 58, 125, 165, 170, 178

189, 215, 226, 228, 232heinä 61, 76.

suoneniskijä 235.suoni 226, 227, 236.suopa 173.suova 126, 135, 142.susi 82.

pari 208.suvenvene 261.suvikkovarsa 2.suvipäivä 188.— -ruis 151.

-yö 188.sydänkipu 107.

kuut 184.vika 226.

syli 46.syyhy 131, 228, 251.syylä 229.Syöjätär 232, 266.säikähdys 235, 254, 255, 275.säntiaika 257.särki 74, 161, 120.

240

187

298

säynäjä 118, 121, 205.sääski 186.

Taikapussi 160, 244.taikina 209.taikuri 237.taivaallinen kaari 260.taivaanmäkärä 264 js.

valot 259.taivainen vilu 193.takinhelma 79.talaat 95 js. 277.talkkuna 72, 103, 177, 182, 190, 195,

278.talli 2.7, 118, 129 js. 179, 268.talloskenkä 3.talvikko 132, 268tammi 83, 132.

lautanen 232.Tapaninpäivä 183.Tapionkämmen 251.

pöytä 251.— riihenpuinti 260tappurat 118, 172, 214, 226.taula 268.tavi 89.tavi (tavaus) 219teerenleipä 217.teeri 86, 88, 263, 270.teilinaula 240.teljo 17.— jalku- 17.telkkä 89, 264.telkänpönttö 89.teokset 71, 177, 205Tervos-Jussi 240.terva 131, 187, 189, 211, 214, 226,

229, 239, 273.— -hanikka 160.— -kalu 222.lehti 214.pääsky 261, 263risti 189.

-tynnyri 46, 161 js.-vene 16 js. 162 js.-vesi 160 js. 226.

tervakset 64, 68, 116, 139, 156.tervaskanto 159, 251

sauna 68, 157.testamenttilehmä 39.tiainen 263.»tiaisen vala» 204.tierely 139, 152.tietäjä 6, 79, 96, 102, 113, 114, 118,

132, 158 js. 189, 200, 210, 225 js235 js. 249 js. 271, 275, 282.

tiilijauho 228.tikka 263, 270.tiltaltti 263.tinan valaminen 183.Tipurttiuksenpäivä 188.tiukutiistai 187.Tolonen 4, 40, 49, 115, 143, 145.tontinkontti 257.tontti 257 js.toukka 131, 270.touonpano 189.tuhka 2, 131, 152, 173, 175, 180

210, 246, 280.Tuhkimus 226.Tuijolan Reeta 240.tulensynty 230.

vihat 230.väki 230, 253.

tuli 126, 139, 160, 180, 187, 189, 229:235, 239, 245, 253, 256, 266, 268275, 282.

hormi 253.kivi 94, 215.rokko 226.soihtu 141, 189.

Tuli-Lappi 4, 238, 260.Tuliniemi 15.tulukset 60, 78, 139, 159, 280.tunkio 183, 191.tuohi 73, 117, 158, 167 js. 255. 257

köysi 167 js.levy 185.lippi 140.pökkelö 80.tötterö93.

tuohinen 246.tuohustus 116.Tuomaanpäivä 182.tuomi 151, 191.Tuonela 282.Tuonenmäki 282.tupakka 59, 66, 67, 69, 81, 130, 215,

218, 226, 228, 241, 271tuppi 79, 210.

vyö 121, 250. .turilas 152.turkki 58, 169, 171.turskansydän 246, 250, 251.tuuliajo 211, 232.

mylly 29.viila 129.

tuuliaispää 238, 260.

299

tuuma 46.tyhjä 253, 254.tynnyri 46, 49.tähti 62, 261.täintarha 228.tärpätti 226.

Uiminen 252.uistin 119.ukkokämppäiset 222.ukkonen 188, 259.ukon särkemä puu 235.ulkoniitty 136.ulut 152.ummuksiin meno 238.umpilampi 114, 121.

puu 227.tauti 227.

unteet 253.Urpaanuksenpäivä 189.urpiainen 263.uuninluuta 79, 86, 180, 210.uusikuu 260.

vuosi 183.uveavanto 262

Vaaksa 46.vaara 32.Vaaran kuohari 240.vaihdokas 212.vaihtokauppa 45.vainaja 39, 181, 212, 255, 282.vainajan keppi 273.— säikäyttäminen 256.—

vaatteet 271, 276, 279, 282.vaivaisenvarpu269.vakka 46.valehauta 277.valkea kivi 208.vanhapiika 199.Vanhatalo 7, 9, 63, 143, 239, 256Vanhantalon Jökö 239, 256.Vappu 188.varajalka 142, 149, 152.

seiväs 131, 247.variksenmarja 173.varis 263, 265.varkaus 42, 107, 246 js 268.varpaiset 212.varpajaisraha 212.varppeet 17, 162.varsa, suvikko 2.

yksiöinen 11.vasenkätinen 214.

vaski 232, 233, 244, 262.— kattila- 233.— kupari- 233.käärme 266.— messinki- 233.raha 279.

vasta 228, 271, 274vatsanväänteet 214.vedenhaltia 252.

vihat 268.väki 252, 255.

veikka 45.velho 237, 271.veltit 67, 171.vene ks. tervavene— -puun hakkuu 260venymälanka 227.Venähenvaara 10, 178, 282.Vepsänjarvi 4.verenlypsy 131.— -sanat 231.veri 75, 118, 130, 141, 146, 185, 230.

kaski 139.— -malja 100.— -pahka 215.verkko 83, 115, 118 js. 218, 272.verotalo 86.veräjä 79, 249-.vesi 126, 127, 130 js. 189, 210 js.

213, 226, 234, 240, 245, 252 js.260, 263, 267, 268, 271, 274, 676,280.

vesietelä 138.heinä 132, 229, 232, 233.hiisi 234, 239, 252.kaari 260.kiulu 189.kivi 234, 240lutikka 130.paju 86, 132, 233, 269.

Veteinen 352 js.Vienan-Karjala 8 js. 14, 62, 90, 112,

148, 149, 171, 199, 243.vihkireissu 203.— '

-sormus 210, 211vihko 172'.viikate 135, 159 js. 160, 170, 189,

191, 212.viikkokunta 68, 135, 140, 144, 157.viina99, 101, 103, 105, 131, 161, 174,

176-179, 181, 190, 192, 194-196,201 js. 205, 212, 215, 228, 249,258, 260, 271, 273, 278, 280.

lippi 177, 179.

300

195viinankeitto 174.viiskanta 79, 128, 228, 246, 273, 275.viittaväli 46.vikla 264, 265.villa 202, 255, 272.— Eerikin- 129, 189.— Kaijan- 129, 181.— kevät- 129, 185.— Matin- 129, 185.— Perttulin- 129, 193.villipeura1, 83-85, 90, 109, 112, 251.virkatie 87.virma 235.virna 170virsikirja 160.

kirjan kansi 132.virsu 57, 127, 167.vispilä 127.vitiinveitsi 172.vitsa 217, 219, 247.voiteenluku 231.Vorna 11.

vuoden alkajaiset 194.tulo 180, 183, 190, 192,

261, 262.vuosivärkit 37.Väinämöinen 223, 232.väive 131.väkihammas 228.

karttu 222.kivi 222.

Yhdeksän syöjän voide 214.yhteishuhta 145 js.— -nuotta 118.yläkuu 260.yrkämies 201 js.yöjalka 199.— -lintu 94, 96, 99, 118, 127yönistujaiset 181, 278.

Äimä 45, 211, 226.äpäräsikiö 200.

Kajaaninkihlakunta

UUSIMPIA KOTISEUTU.JA HEIMOKIRJOJA:

SUOMENMAA.Laaja ja sisällysrikas, maantieteellis=taloudellinen ja historiallis

nen, läänittäin ryhmitetty oman maan tuntemuksenerikoistietokirja,joka sisältää tarkan esityksen jokaisesta Suomen kaupungista japitäjästä. Kuvitus on aivan omaperäinen ja erittäinrunsas;kuhunkinlääniin liittyy suurikokoinen, monella värillä painettu lääninkarttaynnä hyvin tarkka paikannimiluettelo. Suomenmaa on yksimielisestitunnustettu olevan suurisuuntaisimpia kirjallisuutemme tuotteita, jollatulee olemaan pysyvä arvonsa tietokirjallisuutemmehuomattavinapien suurteosten joukossa.

—Suomenmaa ilmestyy osittain, kukin

osa käsittäen yhden läänin, 3 vuoden kuluessa. Jo valmiina:I.Uudenmaanlääni 32 mk., sid. 50mk. 11. Ahvenanmaanlääni20 mk., sid. 35 mk. ja 50 mk. 111. TurunjaPorin lääni 125 mk.,sid. 160 mk. IV.Hämeenlääni 115 mk.,sid. 150 mk.

—Suomen=

maan lääninkartat,suurikokoiset, teosta varten erikoisestivalmistetut(mittakaavassa 1: 300,000), monella värillä painetut, ovat myös eriksseen ostettavissa. Uudenmaan ja Ahvenanmaan lääninkarttojenhinta a 8 mk., sid. paikannimihakemiston kera 12 mk., Turun jaPorin ja Hämeen lääninkarttojen 16 mk., paikannimihakemistonkera sid. 24 mk.

KALEVALAN LAULUMAILTA.Elias Lönnrotinpoluilla Vienan Karjalassa,kirj. I.K.Inha.

430 siv. 177 kuv. ja kartta. 2 painos. 50 mk., sid. 65 mk. — »Suur*teos, joka ensi availemilta tempaa mielen mukaansa ja sytyttääsydämen. Kaunis, arvokas kansallisteos, joka jokaisella lehdelläpuhuu lämmöllä ja vilpittömällärakkaudella suoritetusta työstä,

—joka täyttää jokaisen kotoisen kirjallisuutemme ystävän rinnanilolla.» (Uusi Suometar).

SUOMENSUKUISET KANSAT.Tohtori T. I. Itkosen kauan odotettu heimoteos, jossa

erittäin mielenkiintoisella tavalla ja runsaasti kuvitettuina esitetäänmuinaisajan suomalaiset,karjalaiset, vepsäläiset,vatjalaiset,virolaiset,liiviläiset, lappalaiset, mordvalaiset, t§eremissit, votjakit, syrjäänit,ostjakit, vogulit ja unkarilaiset, heidän asuma-alansa, elinkeinonsa,tapansa, uskontonsa, sivistyssaavutuksensa, runoutensa y.m. Teok*sessa on 154 onnistunutta kuvaa ja suomalaisugrilaistenkansojenasuma*alojen kartta. 25 mk., sid. 35 mk.