Upload
others
View
6
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Suuntia – Isotalo & Ringman
1
Panu Isotalo
Miikka Ringman
SUUNTIA
Digitaalinen portfolio syrjäytymisvaarassa olevien ja
syrjäytyneiden nuorten voimaantumisen välineenä
NäytönPaikka ry:n
Yhteistoiminnallisen Kehittämisen Paikka -projekti
toteutettiin vuosina 2006–2011
RAY:n rahoittamana
Suuntia – Isotalo & Ringman
2
NäytönPaikka ry
Hallituskatu 4 B 11
13100 HÄMEENLINNA
www.naytonpaikka.fi
Kirjoittajat: Panu Isotalo & Miikka Ringman
Kansi ja valokuvat: Mari Isotalo
Julkaisija: NäytönPaikka ry, Hämeenlinna (2012)
Paino: Painosalama Oy, Turku
ISBN 978-952-93-0410-3 (sid.)
ISBN 978-952-93-0411-0 (PDF)
Suuntia – Isotalo & Ringman
3
Suuntia – Isotalo & Ringman
4
TIIVISTELMÄ
Isotalo, P. & Ringman, M. 2012. Suuntia. Digitaalinen portfolio syrjäytymisvaarassa
olevien ja syrjäytyneiden nuorten voimaantumisen välineenä. Hämeenlinna: Näytön-
Paikka ry. 140 sivua.
Suomalaisten keskimääräinen hyvinvointi on lisääntynyt 90-luvun laman jälkeen
merkittävästi, ainakin talousmittareiden mukaan. Samalla yksilöiden väliset hyvin-
vointi-, terveys- ja tuloerot ovat kasvaneet huolestuttavasti, minkä seurauksena ihmiset
jakautuvat yhä selvemmin hyvä- ja huono-osaisiin. Tämä polarisoituminen on näkynyt
esimerkiksi nopeasta talouskasvusta ja hyvinvointivaltion rakentamisesta hyötyneiden
suurten ikäluokkien sekä ylösalaisin kääntyvän huoltosuhteen, valtavan kestävyys-
vajeen ja jatkuvan epävarmuuden perivien tuoreempien sukupolvien välillä, mutta
myös nuorten keskuudessa: vaikka enemmistö nuorista voi hyvin, osalle on kasautunut
henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia muidenkin edestä.
Yksi haastavimmista nuorten ongelmista on syrjäytyminen, johon on pyritty puuttu-
maan eri tahojen toimesta. Yksi näistä on ollut hämeenlinnalainen NäytönPaikka ry,
joka pyrkii asiakaslähtöisellä, poikkisektorisella ja sosiaalipedagogisella työotteella
parantamaan syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuorten mahdollisuuksia
voimaantua ja kiinnittyä takaisin yhteiskuntaan.
Tässä raportissa esitellään NäytönPaikka ry:n hallinnoimaa ja RAY:n rahoittamaa,
vuosina 2006–2011 toteutettua nuorten syrjäytymisen vastaista Yhteistoiminnallisen
Kehittämisen Paikka (YTKP) -projektia. Aluksi, vuosina 2006–2008 hankkeen
toiminta-alueena oli Hämeenlinnan seutu, tämän jälkeen Kanta-Häme ja lopuksi,
vuosina 2010–2011 koko Suomi. Projektin edellisessä raportissa Eteenpäin (Isotalo &
Ringman 2008) on jo kuvailtu ajanjaksoa 2006–2008, joten tässä keskitytään vuosiin
2009–2011.
Hankkeen missiona oli vahvistaa nuorten kansalaisuutta ja osallisuutta, ehkäistä heidän
syrjäytymistään, kuntouttaa sivuun ajautuneita nuoria takaisin yhteiskuntaan ja vahvis-
taa ajattelutapaa asiakkaasta oman elämänsä parhaana asiantuntijana. Näihin pyrittiin
projektin aikana kehitetyn uudenlaisen, käyttäjille ilmaisen Internet-pohjaisen työväli-
neen, digitaalisen portfolion avulla. Kyseessä on voimavaroja korostava, nuorta osallis-
tava ja tulevaisuuteen suuntaava työväline, joka auttaa häntä hahmottamaan ja
hallinnoimaan omaa elämäänsä. Portfolioon sisältyvien työkalujen, kuten verkosto-
kartan, aikajanan ja elämäntilannekartoituksen, avulla nuori voi pohtia elämäänsä ja
tehdä sen halutessaan ja haluamiltaan osin näkyväksi myös tukiverkostolleen. Portfolio
tarjoaa siis samalla työntekijöille valmiin ja monipuolisen tavan tehdä asiakas-
lähtöisesti syrjäytymisen vastaista työtä ja tukea nuorten voimaantumista. Työvälineen
sisällöt luotiin yhdessä nuorten ja hyvinvointialan työntekijöiden kanssa ja sen tekni-
sestä toteutuksesta vastasi Hämeen ammattikorkeakoulun Mediatekniikan Verstas.
Suuntia – Isotalo & Ringman
5
YTKP-projektin tavoitteena oli vuosina 2009–2011 digitaalisen portfolion
1) sisällöllinen ja tekninen kehittäminen sekä vaikuttavuuden arvioiminen yhteis-
työssä nuorten ja yhteistyökumppaneiden kanssa
2) tunnetuksi tekeminen sekä asiakas- ja tarvelähtöinen käyttöönottaminen yhteis-
työkumppaneiden toiminnassa
3) vakiinnuttaminen kiinteäksi osaksi sitä työtä, jolla tuetaan nuorten osallisuutta,
oman elämän hallintaa ja aktiivista kansalaisuutta.
Näihin tavoitteisiin päästiin projektin aikana, sillä portfoliosta hioutui työntekijöiltä ja
nuorilta saadun palautteen ja useiden päivitysten ansiosta helppo- ja monikäyttöinen,
toimiva ja konkreettinen työväline. Portfolio sai laajaa valtakunnallista tunnettuutta,
sillä hanketyöntekijät esittelivät sitä 181 esittelytilaisuudessa 1.545 nuorelle ja hyvin-
vointialan työntekijälle. Lisäksi esittelyihin osallistuneet ihmiset kertoivat työväli-
neestä muille. Portfolion käyttäjätunnuksia jaettiin tarveperustaisesti 1.748, joista 1.201
oli asiakas- ja 547 työntekijätunnuksia. Asetettuihin tavoitteisiin päästiin myös siinä
mielessä, että portfoliota testattiin ja otettiin käyttöön yli 200 hyvinvointialan palvelun-
tarjoajan toiminnassa ympäri Suomen.
Hyvistä tuloksista huolimatta portfolion kehittymisen, levittäytymisen, juurtumisen ja
tulevaisuuden eteen pitää tehdä edelleen töitä. Portfolion olemassaolo on kuitenkin
onneksi turvattu lähivuosiksi, sillä RAY on päättänyt tukea NäytönPaikka ry:n uutta,
työvälineen edistämiseen tähtäävää Oma Elämä Näkyväksi (OEN) -projektia vuosina
2012–2014. Tämän jälkeen ylläpito onnistunee parhaiten osana jonkin laaja-alaisen ja
sitoutumattoman yhteistyökumppanin toimintaa. Vielä suotavampaa olisi, että port-
folion ylläpidosta ja kehittämisestä huolehtisi jatkossa usean erilaisen tahon yhdessä
muodostama tiimi. Tämä on tärkeää, ettei portfolio surkastuisi aikaa myöten vain tietyn
palvelun, ihmisryhmän tai ongelman mukaiseksi työvälineeksi.
Tulevaisuudessa portfoliota jalkautetaan valtakunnallisesti entistä luontevammaksi
osaksi nuorten kanssa tehtävää työtä. Samalla jatketaan työvälineen tunnetuksi teke-
mistä ja kehittämistä sekä tietysti aidosti asiakaslähtöisen ja poikkisektorisen toiminta-
kulttuurin vahvistamista nuorten syrjäytymisen vastaisen työn kentällä.
Asiasanat: digitaalinen portfolio, hyvinvointiala, kansalaisuus, kolmas sektori, nuoret,
osallisuus, projekti, sosiaalipedagogiikka, syrjäytyminen, voimaantuminen
Suuntia – Isotalo & Ringman
6
ABSTRACT Translated by Tiina Laakkonen
Isotalo, P. & Ringman, M. 2012. Directions. Social Excluded Adolescents Empowered
by Digital Portfolio. Hämeenlinna: NäytönPaikka ry. 140 pages.
The approximate well-being of the Finnish people has considerably increased after the
recession of the 1990s, at least according to financial measures. At the same time,
however, differences in well-being, health and income rates have worryingly escalated.
The gap between the well-off and the poor is bigger. For example, the baby-boomers
have benefitted from the fast economic growth and the re-building of the welfare state,
while the younger generations have inherited a constant feeling of insecurity as well as
the obligation of taking care of the elderly. This polarisation can also be seen among
the youth: although the majority of adolescents are doing just fine, some of them have
to bear more than their fair share of emotional, social and financial problems.
One of the most challenging problems among the adolescents is that of social
exclusion. Many measures have been taken to try to solve it. One of those measures
has been NäytönPaikka ry, originated in Hämeenlinna. It attempts to help adolescents
who are, or who are in danger of becoming socially excluded, become empowered and
re-attach to the society. The approach is customer-oriented, cross-sectorial and social
pedagogical.
This report explains the YTKP-project executed during 2006–2011, administrated by
NäytönPaikka ry and funded by RAY (Finland’s Slot Machine Association). The
project originally operated within the Hämeenlinna area finally expanding to whole
Finland, aiming to fight social exclusion among adolescents. The period of years 2006–
2008 has been discussed in the previous report of the project, “Eteenpäin” (Isotalo &
Ringman 2008), so here the focus is on years 2009–2011.
The mission of the project was to strengthen adolescents’ citizenship and participation,
prevent their social exclusion and rehabilitate socially excluded adolescents back to the
society, as well as enhance the idea of the client as the best expert on their own life. A
new tool, the digital portfolio, was developed during the project to help reach these
goals. It is internet-based and free to the user. The tool is future- and resource-oriented
and helps the young client to participate and outline their life. With the help of the
tools included in the portfolio (such as a map of networks, timeline and charting of
one’s situation in life) the adolescent will be able to reflect on their life and also, if
preferred, share it on selected parts with their supporting network. At the same time the
portfolio gives the workers a ready and versatile, client-oriented way to fight social
exclusion and support the empowerment of the young. The elements of the tool were
created in co-operation with the adolescents and the welfare sector. It was executed
technically by the University Of Applied Sciences Of Häme’s Workshop of Media
Technology.
Suuntia – Isotalo & Ringman
7
The goals of the YTKP-project during 2009–2011 were
1) developing the elements of the digital portfolio as well as developing it
technically, and evaluating its affectivity together with the adolescents and
partners
2) making the digital portfolio known and introducing it in the partners’ work
meeting the clients’ needs
3) making the digital portfolio an integral part of the work that supports
participation, control over one’s own life and active citizenship among
adolescents.
These goals were met during the project. Feedback from workers and adolescents alike,
as well as several updates helped make the tool concrete, versatile, functional and easy
to use. The digital portfolio became well known nationally. The project workers
presented it on 181 occasions to 1.545 adolescents and welfare workers. In addition,
the people participating in the presentations spread the information onwards. 1.748
passwords to use the portfolio were distributed, 1.201 of which were for clients and
547 for workers. The set goals were also met in the sense that the portfolio was tested
and deployed by over 200 operators of the welfare sector all over Finland.
More work needs to be done to secure the future, further developing and spreading of
the digital portfolio. Its existence in the next couple of years is safe, because RAY has
decided to support the new project of NäytönPaikka ry, the OEN in 2012–2014, which
is set to further develop the tool. After this it should probably be made a part of some
independent partner’s operation. An even better option would be that a team made of
several different operators will sustain and develop the digital portfolio in the future.
This ensures that the portfolio will not fade into a tool for only one specific advantage,
group of people or problem.
In the future the portfolio will be made an established part of the work done with
adolescents. The tool will be further developed, and a genuinely client-oriented and
cross-sectorial approach to the work against the social exclusion of adolescents will be
reinforced.
Keywords: adolescent, citizenship, digital portfolio, empowerment, participation,
project, social exclusion, social pedagogy, third sector, welfare sector
Suuntia – Isotalo & Ringman
8
SISÄLLYS
1 JOHDANTO…………………………………………………………………...
2 NÄKÖKULMIA NUORUUTEEN.................................…………………….
2.1 Kriisistä kriisiin…………………………………………………………..
2.2 Nuoruus kulttuurisidonnaisena ilmiönä…………………………………..
3 NUORTEN SYRJÄYTYMINEN ILMIÖNÄ..................................................
3.1 Syrjäytyminen laaja-alaisena käsitteenä………………………….............
3.2 Syrjäytymisen ulottuvuuksia ja taustatekijöitä....………………………...
3.3 Syrjäytyneet keskellämme …………………..…………………………...
3.4 Syrjäytymisen seuraukset puuttumisen taustalla…………………………
3.5 Syrjäytyminen prosessina……....………………………………………...
3.6 Olennaista syrjäytymisessä……………………………………….............
4 YTKP-PROJEKTI – SUUNTANA NUORTEN VOIMAANTUMINEN….
4.1 Taustavoimana NäytönPaikka ry………………………………………...
4.2 YTKP-projektin tavoitteet……………………………………………….
4.2.1 Tavoitteena poikkisektorisen yhteistyön kehittäminen…………...
4.2.2 Tavoitteena nuorten voimaantuminen digitaalisen
portfolion avulla…………………………………………………..
4.3 YTKP-projektin rahoitus, hallinnointi ja ohjaus………………………...
4.4 YTKP-projektin resurssit………………………………………………...
4.5 Voimavarana yhteistyö………………………………..............................
5 JATKUVA ARVIOINTI KEHITTÄMISTYÖN TAUSTALLA…………...
5.1 Itsereflektointi ja spontaani palaute kehittämisen välineenä…………….
5.2 Työpajat kehittämisen välineenä………………………………………...
5.3 Systemaattinen aineistonkeruu kehittämisen välineenä…………………
5.4 Tilastot kehittämisen välineenä………………………………………….
10
14
15
16
18
19
25
27
29
32
34
38
38
39
43
46
48
49
51
55
56
57
58
63
Suuntia – Isotalo & Ringman
9
6 DIGITAALINEN PORTFOLIO – OMA ELÄMÄ NÄKYVÄKSI...………
6.1 Digitaalisen portfolion kehittäminen prosessina..……………………….
6.1.1 Digitaalisen portfolion tekninen rakentaminen…………………..
6.1.2 Digitaalisen portfolion sisältöjen rakentaminen………………….
6.2 Nuoren työkalut – näkökulmia omaan elämään…………………………
6.2.1 Elämäntilannekartoitus……………………………………………
6.2.2 Ansioluettelopohja………………………………………………...
6.2.3 Aikajana…………………………………………………………...
6.2.4 Verkostokartta……………………………………………………..
6.2.5 Yhteystietopankki…………………………………………………
6.2.6 Päiväkirjat ja lisätyökalut…………………………………………
6.2.7 Käyttäjätunnukset ja tietoturva……………………………………
6.3 Työntekijän työkalut – kohti voimaantunutta asiantuntijuutta…………..
6.4 Digitaalisen portfolion markkinoiminen ja juurruttaminen……………..
6.5 Digitaalisen portfolion käyttäjät………………………………………....
6.6 Digitaalisen portfolion arviointia………………………………………...
6.6.1 Nuorten ja työntekijöiden näkemyksiä digitaalisesta portfoliosta..
6.6.2 Digitaalinen portfolio uraauurtavana ja hyödyllisenä työvälineenä
7 UUSIA SUUNTIA ETSIMÄSSÄ…………………………………………......
LÄHTEET……………………………………………………………………..…..
LIITTEET………………………………………………………………………….
Liite 1. Poikkisektorista yhteistyötä tukevat seminaarit………………………..
Liite 2. Esimerkki aiesopimuksesta…………………………………………….
Liite 3. Avoin kyselylomake työntekijöille digitaalisesta portfoliosta…………
Liite 4. Avoin kyselylomake nuorille digitaalisen portfoliosta………………...
Liite 5. Digitaalisen portfolion rekisteriseloste………………………………...
65
65
68
69
74
75
77
78
80
81
82
85
87
91
99
106
106
115
118
123
133
133
135
137
138
139
Suuntia – Isotalo & Ringman
10
1 JOHDANTO
Korkea elinajanodote, koulutustaso ja asukaskohtainen BKT. Matala lapsikuolleisuus,
työttömyysaste ja valtionvelka. Keskimääräistä tasa-arvoisempi, turvallisempi ja va-
kaampi yhteiskunta. Jo nämä seikat osoittavat, että suomalaiset voivat keskimäärin var-
sin mukavasti iästä, sukupuolesta ja sosio-ekonomisesta asemasta riippumatta.
Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että yhteiskunnassamme on edelleen myös monen-
laisia vakavia, puuttumista kipeästi kaipaavia ongelmia, kuten köyhyyttä, elintaso-
sairauksia, päihde- ja mielenterveysongelmia sekä työttömyyttä. Onkin suorastaan
irvokasta, että maatamme lanseerataan paremminvointivaltioksi, vaikka tosiasiassa
tulo-, terveys- ja hyvinvointierot ovat vain kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden
aikana (Laaksola 2012, 3; Nurmi 2009, 13), eikä niskaan huohottava talous- ja
suoranainen systeemikriisi tule taatusti parantamaan tilannetta. Vaikka onkin turhan
dramaattista sanoa, että suomalaiset ovat lopullisesti jakautumassa A- ja B-luokan
kansalaisiin (Raunio 2000), Sosiaalikehitys oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja Juha
Kaakinen (2009) on silti oikeassa todetessaan, että myös leipäjonot ja köyhyys kuu-
luvat tiiviisti aivan liian monen suomalaisen elämään. Keskellämme, mutta samalla
turvallisen hajuraon päässä vuokrakasarmeissa, kaduilla, laitoksissa, muuttotappio-
alueilla ja matalapalkka-aloilla elää nimittäin sivuun siirrettyinä ja unohdettuina jopa
viidesosan kansastamme kattava hiljainen, voimaton ja vallaton varjokansa: köyhät,
huono-osaiset, syrjäytyneet.
Edellä mainitut ongelmat koskevat yhtälailla nuoria, sillä olisi melkoinen ihme, jos
hyvin- ja pahoinvoinnin epätasainen jakautuminen ei näkyisi myös heidän elämässään
(Laaksola 2012, 3; Relander 2007, 144–148). Itse asiassa tällaisilla yhteiskunnallisilla
ongelmilla on taipumusta kasautua juuri lapsille ja nuorille. Vaikka suomalaisnuoret
voivat kansainvälisesti vertaillen hyvin (Joutulainen & Ruokanen 2008, 21), tutkimuk-
set osoittavat samalla, että aikuisten tavoin myös osalle nuorista on kasautunut ongel-
mia toistenkin edestä (Linnossuo 2004, 18). Viitteenä nuorten ongelmista on se, että
pienituloisissa talouksissa elää 136.000 ja kodin ulkopuolelle sijoitettuna 15.000 lasta
(Hemming 2006; Kaakinen 2009), 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli vuonna 2011
keskimäärin 20,1 prosenttia eli 2,5-kertaisesti yleiseen tasoon verrattuna (Työvoima-
tutkimus 2011b) ja 6–10 prosenttia nuorista ei jatka kouluttautumista peruskoulun
jälkeen tai sitten he jättävät opiskelunsa kesken (Nurmi 2009; Vertanen 2008; Änges-
levä 2009). Varusmies- ja siviilipalveluksen ulkopuolelle jää kutsunnoissa viidennes
miehistä ja palveluksen aloittaneistakin armeijan keskeyttää 15 prosenttia ja siviili-
palveluksen lähes kolmannes (Liiten 2010). 15–24-vuotiaista nuorista vähintään 40.000
on viranomaisten ulottumattomissa, sillä heitä ei löydy oppilaitoksista, työpaikoilta tai
asevelvollisten parista (Häggman & Walldén 2007; Myrskylä 2011). Kaiken tämän
päälle on olemassa lisäksi määrittelemätön määrä sellaisia nuoria, jotka ovat nuorten
arkitodellisuuden näkökulmasta syrjässä ja yksinäisiä, mutta jotka eivät kuitenkaan
sovi vallalla oleviin syrjäytymisen määrittelyihin tai tartu viranomaisten ylläpitämiin
turvaverkkoihin ja tilastoihin (Myllyniemi, Suurpää & Hoikkala 2012). Niin tai näin,
nämä yksittäiset tilastotiedot osoittavat joka tapauksessa, että kaikesta yltäkylläisyy-
Suuntia – Isotalo & Ringman
11
destä ja paremmin voinnista huolimatta iso joukko nuoria on todellisessa vaarassa
ajautua syrjään yhteiskuntamme rakenteista, inkluusion piiristä – ainakin jos heitä ei
auteta ajoissa.
Onneksi kuitenkin syrjäytymisvaarassa olevien ja jo syrjäytymään päästettyjen nuorten
hyväksi työskentelevät lukuisat tahot, kuten koulu-, sosiaali-, nuoriso-, terveys- ja
poliisitoimi, oikeuslaitos, kriminaalihuolto, puolustusvoimat, työvoimahallinto, seura-
kunnat sekä lukemattomat yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat (Huhtanen 1999,
243; Kuorelahti & Viitanen 1999, 5; Linnossuo 2004, 19; Raunio 2000, 14). Erityisesti
jo sivuun luisuneiden, moniongelmaisten nuorten eteen tehdään kovasti arvokasta työtä
tälläkin hetkellä. Nuorten ongelmiin puuttuminen nähdään tärkeäksi sen vuoksi, että
jos syrjäytymisuhan alaisia ja syrjäytyneitä nuoria ei onnistuta palauttamaan yhteis-
kunnan toivomille raiteille, heidän ja sitä kautta koko yhteiskunnan ongelmat tulevat
vain pahenemaan (Kemppinen 1997, 131; Linnossuo 2004, 18; Lämsä 1999, 54; Noke-
lainen & Toikander 2006, 12–13). Nykyään pyritäänkin erityisesti siihen, että varhai-
sella puuttumisella ja vielä mieluummin ennakoivalla työotteella onnistuttaisiin katkai-
semaan syrjäytymisen vaivihkainen syöksykierre heti alkuunsa.
Koska nuorten syrjäytyminen on toimenpiteistä huolimatta edelleen yleinen ja vakava
ongelma, tarvetta uusille interventio- ja etenkin preventiomalleille on valtavasti. Ti-
lausta löytyy nimenomaan sellaiselle nuoria tukevalle työlle, joka ei ole pelkästään
oireita hoitavaa ja korjaavaa, vaan ennaltaehkäisevää, varhaisessa vaiheessa
tapahtuvaa ja todellisiin syihin porautuvaa
ongelmia ja menneisyyttä vatvovaa, vaan voimavarakeskeistä ja tulevaisuuteen
suuntautuvaa
sektoroitunutta ja keskenään kilpailevaa, vaan poikkisektoriselle ja moni-
ammatilliselle yhteistyölle rakentuvaa
amatöörimäisyyteen ja tuttuihin toimintatapoihin tyytyvää, vaan hyviin koke-
muksiin ja tutkittuun tietoon perustuvaa sekä itsekriittisyyteen ja muutokseen
kykenevää
autoritaarisuuden suojissa lymyävää ja minuutta riistävää, vaan nuorten pariin
etsiytyvää sekä heitä itseään osallistavaa, kunnioittavaa ja voimaannuttavaa
lyhytnäköistä ja poikkileikkaavaa, vaan pitkäjänteistä sekä elämän prosessi-
maisuuden ja nuoreen jo kohdennetut toimenpiteet huomioon ottavaa
organisaatioita ja työntekijöitä palvelevaa, vaan nuoren elämästä ja tarpeista
kumpuavaa (Harrikari 2008; Huttunen ym. 2008; Isotalo & Ringman 2008;
Kuure ym. 2008; Myllyniemi ym. 2012; Ängeslevä 2009.)
Näiden tarpeiden pohjalta perustettiin vuonna 2003 Hämeenlinnassa NäytönPaikka ry
(jatkossa NäytönPaikka). Kyseessä on hyvinvointialalla poikkisektorisesti toimiva,
verkostoyhteistyöstä ja moniammatillisuudesta voimansa ammentava sitoutumaton
yhdistys, joka pyrkii asiakaslähtöisellä, kokonaisvaltaisella ja sosiaalipedagogisella
työotteella edistämään nuorten voimaantumista ja parantamaan heidän mahdollisuuk-
siaan kiinnittyä takaisin yhteiskuntaan. Alusta alkaen nähtiin tärkeäksi ensinnäkin se,
että yhdistyksessä toimitaan nuorten voimavarojen ja tarpeiden mukaisesti, heitä
Suuntia – Isotalo & Ringman
12
tukien ja heidän rinnallaan kulkien. Toisaalta tärkeänä on pidetty sitä, että ko. toiminta
on ollut kautta linjan todellisille tarpeille perustuvaa ja keinotekoiset, nuorten arki-
todellisuudelle vieraat sektorirajat ylittävää.
Em. muutostarpeisiin lähdettiin vastaamaan NäytönPaikan hallinnoimalla ja Raha-
automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittamalla Yhteistoiminnallisen Kehittämisen Paikka
-projektilla (YTKP-projekti).1 Aluksi, vuosina 2006–2008, tavoitteena oli
1) poikkisektorisen yhteistyön kehittäminen Hämeenlinnan seudulla
2) uuden työvälineen, digitaalisen portfolion rakentaminen.
Sitä, miten poikkisektorisuuden kehittämisessä onnistuttiin ja syitä, miksi tämä tavoite
jätettiin onnistumisista huolimatta vähemmälle huomiolle jatkohankkeen aikana, käsi-
teltiin jo hankkeen edellisessä raportissa Eteenpäin (Isotalo & Ringman 2008). Tässä
yhteydessä voidaan kuitenkin todeta, että poikkisektorisen yhteistyön edistämistä han-
kaloitti merkittävästi samaan aikaan tapahtunut elämänkaari- ja tilaaja-tuottaja -malliin
siirtyminen sekä Hämeenlinnan ja viiden lähikunnan yhä edelleen etsikkoaikaansa elä-
vä yhdistyminen yhdeksi kunnaksi.
Vuosina 2009–2011 toteutetun, valtakunnalliseksi laajentuneen jatkohankkeen aikana
keskityttiin digitaaliseen portfolioon. Tavoitteena oli tällöin työvälineen
1) sisällöllinen ja tekninen kehittäminen sekä vaikuttavuuden arvioiminen yhteis-
työssä nuorten ja yhteistyökumppaneiden kanssa
2) tunnetuksi tekeminen sekä asiakas- ja tarvelähtöinen käyttöönottaminen yhteis-
työkumppaneiden toiminnassa
3) vakiinnuttaminen kiinteäksi osaksi sitä työtä, jolla tuetaan nuorten osallisuutta,
oman elämän hallintaa ja aktiivista kansalaisuutta.
Tässä raportissa paneudutaan siihen, miten näihin kolmeen päivitettyyn tavoitteeseen
pyrittiin vuosina 2009–2011 ja miten siinä käytännössä onnistuttiin.
Raportti rakentuu siten, että johdantoluvun jälkeen tarkastellaan nuoruuden (luku 2) ja
syrjäytymisen (luku 3) käsitettä, sillä ilman niiden tarkkaa määrittelyä koko hanke ja
sen aikana kehitetty työväline jäävät ikään kuin ilmaan leijumaan. Erityisesti syrjäy-
tymiskäsitteen monipuoliselle, analyyttiselle ja kriittiselle, mutta samalla kansan-
tajuiselle käsittelylle on paljon tilausta nimenomaan hyvinvointialan työntekijöiden ja
opiskelijoiden keskuudessa. Käsitteenmäärittelyn jälkeen tarkastellaan projektin taus-
toja, tavoitteita, hallinnointia, resursseja ja yhteistyökuvioita (luku 4) sekä sitä, millä
tavoin hanketta ja työvälinettä arvioitiin (luku 5). Projektille asetettujen tavoitteiden
kannalta kiinnostavimman ja samalla laajimman osan raportista muodostaa luku 6.
1 Projektin nimellä viitattiin siihen, että hyvinvointialalla on tarvetta tehdä entistä tiiviimpää
yhteistyötä niiden tahojen kesken, joilla on yhteinen intressi: tukea syrjäytymisvaarassa olevia
ja syrjäytyneitä nuoria. Toisaalta nimi viittasi siihen, että kehittämisen paikkoja löytyy aina ja
että projekti tarjoaa osaltaan vakiintuneiden rakenteiden ja menetelmien painolastista vapaita
mahdollisuuksia yhteisille kohtaamisille ja ponnistuksille.
Suuntia – Isotalo & Ringman
13
Siinä käydään läpi ensinnäkin portfolion rakentamisprosessia, toisaalta työvälineestä
löytyviä nuoren ja työntekijän työkaluja ja kolmanneksi sen markkinointia, juurrut-
tamista ja konkreettista käyttöä. Luvun 6 lopussa portfoliota arvioidaan vielä nuorten ja
työntekijöiden näkökulmasta. Raportin viimeisessä luvussa 7 pohditaan puolestaan sitä,
miten projekti onnistui kokonaisuutena, mitä olisi kannattanut tehdä toisin ja mitä
suuntia tulevaisuudella on tarjottavanaan yhdistykselle, hankkeelle, työvälineelle ja tie-
tysti nuorille.
Projektien onnistuminen on kiinni paitsi hanketyöntekijöistä, myös heidän ympärillään
olevista ihmisistä. Yksinäiset sudet eivät nimittäin ihmis- ja järjestötyön saralla pitkälle
pääse. Onneksi YTKP-projektin ja sen kahden työntekijän tukena oli erittäin kattava,
osaava ja motivoitunut valtakunnallinen verkosto, jota ilman hankkeessa ei olisi saavu-
tettu sille asetettuja tavoitteita, portfolio ei olisi kehittynyt nykyiseen muotoonsa, eivät-
kä työntekijät ja nuoret olisi saaneet mahdollisuutta ottaa tätä askelta syrjäytymisen
vastaisen työn rintamalla.
Projektin onnistumisesta kuuluu kiitos ensinnäkin NäytönPaikan uudistusmieliselle ja
avarakatseiselle hallitukselle, toisaalta hankkeen moniammatilliselle ohjausryhmälle,
kolmanneksi portfolion teknisestä toteutuksesta ammattitaitoisesti vastanneelle
Hämeen ammattikorkeakoulun Mediatekniikan Verstaalle, neljänneksi hanketta rahoit-
taneelle RAY:lle ja viidenneksi tietysti kaikille niille nuorille, työntekijöille ja organi-
saatioille, jotka olivat aktiivisesti mukana portfolion ideoimisessa, luomisessa, kehittä-
misessä, käyttöönottamisessa ja juurruttamisessa. Raportista tulee selviämään, että
yhteistyötä tehtiin kuuden vuoden aikana satojen toimijoiden ja tuhansien ihmisten
kanssa, joten kaikkia ei ole mahdollista kiittää henkilökohtaisesti tässä yhteydessä.
Seuraaville henkilöille haluamme kuitenkin lausua erityiskiitokset saamastamme
tuesta: Ari Mattilalle, Ilkka Revolle ja tiimille toimintaedellytysten tarjoamisesta, Katja
Lahdelle ja kumppaneille hyvästä hankejohtamisesta, Kauko Ojaselle ja opiskelijoille
teknisestä taitavuudesta, Mari Isotalolle raportin ulkoasusta, Tiina Laakkoselle tiivis-
telmän kääntämisestä kunnolliselle englanninkielelle sekä Anna Riitta Mylläriselle ja
Petri Isotalolle hyödyllisistä kommenteista raportin käsikirjoitukseen liittyen.
Etelä-Suomen läänin pääkaupungissa maaliskuussa 2012
Panu Isotalo Miikka Ringman
projektikoordinaattori projektinjohtaja
YTKP-projekti YTKP-projekti
Suuntia – Isotalo & Ringman
14
2 NÄKÖKULMIA NUORUUTEEN
Edeltä selvisi, että YTKP-projektin tavoitteena oli tukea ja voimaannuttaa digitaalisen
portfolion avulla syrjäytymisvaarassa olevia ja syrjäytyneitä nuoria. Ennen raportin
varsinaiseen aiheeseen – portfolion kehittämiseen, juurruttamiseen ja arviointiin – siir-
tymistä onkin syytä määritellä, mitä tässä hankkeessa itse asiassa tarkoitettiin nuo-
ruuden ja syrjäytymisen käsitteellä. Näistä ensimmäistä tarkastellaan tässä ja jälkim-
mäistä seuraavassa pääluvussa.
Ajallemme on tyypillistä, että markkinavoimien annetaan houkutella lapsia kuluttamis-
haluisiksi nuoriksi, keski-ikäiset pitävät rakennekynsin ja valkaistuin hampain kiinni
nuoruutensa rippeistä ja vanhukset myhäilevät tyytyväisinä, jos heitä kehutaan nuorek-
kaiksi. Nuoruus on siis kiinteä osa nyky-yhteiskuntaa, mutta tiedämmekö silti kovin-
kaan tarkasti, mistä siinä lopulta on kyse? Laajasti ymmärrettynä kyseessä on kulttuuri-
sidonnainen ja aikuisten maailmasta tulevia määrittely- ja hallintayrityksiä väistelevä
käsite, jonka sisällöt elävät reaaliajassa ja jopa tulevaa ennakoiden. Kyseessä on myös
käsite, joka ymmärretään eri yhteyksissä hyvin eri tavoin. Nuoruuden monenkirjavat
määrittelyt riippuvatkin pitkälti siitä, mistä viitekehyksestä käsin sitä kulloinkin
tarkastellaan (Nokelainen & Toikander 2006, 31). Esimerkiksi psykologia-, lääke-,
historia-, yhteiskunta- ja taloustieteellinen teoriaperusta avaavat kukin aivan omanlai-
siaan näkökulmia nuoruuden ilmiöön.
Nuoruuden käsitettä tarkastelevan kirjallisuuden (Hoikkala 1993; Isotalo 2011a;
Nieminen 2007; Nivala & Saastamoinen 2007; Puuronen 2006) pohjalta on erotetta-
vissa ainakin kolme, toisistaan selvästi poikkeavaa näkemystä nuoruudesta:
1) biologis-fysiologinen
2) psykologis-sosiologinen
3) historiallis-sosiologinen.
Biologis-fysiologinen näkemys nuoruudesta on näistä konkreettisin ja tutuin. Sille on
ominaista, että nuoruus nähdään ensisijaisesti biologisena, hormonaalisten muutosten
aikaansaamana prosessina, johon kuuluu fysiologisia muutoksia, kuten äänenmurros,
pituuskasvu ja sukupuolinen kypsyminen. Ratkaisevana seikkana pidetään ihmisen
fyysistä ikää, jolloin nuoruus asettuu kutakuinkin ikävuosien 10 ja 25 välille. Jos
mukaan otetaan lisäksi henkisiä ja kulttuurisia ominaisuuksia, nuoruus ulottuu nykyään
jopa 35–40 ikävuoteen asti (Ek ym. 2004, 13; Nurmi 2000, 256; Paju & Vehviläinen
2001, 85). Kuten laaja vaihteluväli paljastaa, yksilölliset erot biologis-fysiologisessa
kehityksessä ovat huomattavia; kun yksi saavuttaa maksimipituutensa 12-vuotiaana,
toisen kasvupyrähdys osuu vasta armeija-aikaan. Vaikka usein ajatellaan, että fyysistä
kehitystä ohjaa nimenomaan perimä, myös ympäristötekijöillä, kuten elintavoilla,
ravinnolla, kemikaaleilla ja ympäristömyrkyillä, saattaa olla suurikin merkitys.
YTKP-projektin virallisena kohderyhmänä olivat 18–29-vuotiaat nuoret. Koska
hankkeen aikana kuitenkin huomattiin, että portfolion työstäminen sopii yhtä hyvin
Suuntia – Isotalo & Ringman
15
tulevaisuuttaan miettivälle 16-vuotiaalle koulupudokkaalle kuin pitkän työuran teh-
neelle eläköityjälle, fyysinen ikä osoittautui lopulta melko epäolennaiseksi seikaksi
hankkeen, työvälineen ja auttamisen näkökulmasta. Portfoliota käyttäneet ”nuoret”
olivatkin käytännössä 15–35-vuotiaita ja jopa vanhempia, sillä hanketyöntekijät eivät
halunneet omalta osaltaan luoda työvälineen käytölle tiukkoja ikärajoja, jos vain
syrjäytymisen vastaisen työn kentällä ajateltiin, että joku asiakkaista hyötyy – ikään
katsomatta – oman elämänsä reflektoinnista portfolion avulla. 2
2.1 Kriisistä kriisiin
Toisaalta nuoruutta voidaan tarkastella psykologis-sosiologisena ilmiönä (Isotalo
2011a). Tämän näkemyksen mukaan olennaista on mm. se, että ihmisellä on elämän
eri vaiheissa kriisejä, jotka pitäisi pystyä ratkaisemaan rakentavalla ja persoonallisuu-
den kehittymistä tukevalla tavalla. Mikäli yksilö selviää näistä koettelemuksista kunni-
alla, hän on luultavasti entistä vahvempi ja viisaampi kohtaamaan elämän mukanaan
tuomat uudet haasteet. Koska kriisit ovat kiinteä osa ihmisen elämää ja kasvua,
portfolion toivottiin osaltaan tukevan nuoria niiden käsittelemisessä ja ratkaisemisessa.
Nuoruudessa on omat kriisinsä, jotka ovat usein seurausta ympäristön ja omien odotus-
ten sekä vallitsevien edellytysten välisistä ristiriidoista. Esimerkkinä ovat eri aika-
kausien kauneusihanteet, joihin tytöt ovat yrittäneet ahdistuneina mukautua: 1800-
luvulla pyöreys ja kauneus kulkivat käsikkäin, kun taas 1920-luvulla tuli olla poika-
maisen laiha, sota- ja pula-aikana hyvälihainen ja 70-luvulle tultaessa langanlaiha
Twiggy. Tällä hetkellä pitäisi puolestaan olla rintava, mutta samalla barbiemaisen ano-
rektinen pitkäkinttu. (Isotalo 2011a.)
Nuoruuden kriisit liittyvät nimenomaan kolmeen asiaan:
ihmissuhteiden monimutkaistumiseen
oman identiteetin rakentumiseen
lapsuuden perheestä irtaantumiseen.
Ihmissuhteet muuttuvat perusteellisesti nuoruudessa, koska silloin tapahtuu irtaantu-
mista vanhemmista ja toisaalta kiinnittymistä kodin ulkopuolisiin ihmisiin. Vaiheen
repivyyttä lisää nuoren tietoisuus autonomisuutensa tiukoista rajoista ja se, että lapsuu-
den ihannekuvat vanhemmista murenevat kuin suomalainen hyvinvointivaltio.
Toisaalta nuoruus on identiteetin rakentumisen aikaa. Jos nuori selviää identiteetti-
kriisistä, tuloksena on itsenäisyyteen, huolenpitoon ja vastuullisuuteen kykenevä aikui-
nen. Identiteettikriisiin kuuluu kolme vaihetta: Aluksi nuoren pitäisi luopua lapsen
minäkuvastaan, joka perustuu ennen kaikkea vanhemmilta, mutta myös sisaruksilta ja
lähipiiriltä, kuten koulusta ja kavereilta, saatuun malliin sekä ympäristön odotuksiin.
2 Suomessa on 15–29-vuotiaita noin miljoona ja 15–34-vuotiaita peräti 1.345.000 (Meskanen &
Ylä-Sulkava 2002; Myllyniemi 2009, 12; Työvoimatutkimus 2011a).
Suuntia – Isotalo & Ringman
16
Tämän jälkeen tulisi rakentaa itsenäinen ja tasapainoinen, mutta samalla ympäristön
vaatimukset täyttävä kokonaispersoonallisuus kokeilemalla erilaisia rooleja ja rajoja.
Oman persoonallisuuden aineksia haetaan paitsi lapsuudenkodista, myös perheen
ulkopuolisista suhteista, sillä ne auttavat etääntymisessä ja uusien samaistumiskoh-
teiden löytämisessä. Lisäksi pitäisi saada sosiaalinen hyväksyntä omalle identiteetille.
Ongelmia saattaa koitua siitä, että vaikka ihmisen sisäinen minä olisi pitkälle työstetty
ja ehjä, sosiaalinen minä voi jäädä keinotekoiseksi, sosiaaliselle suotavuudelle rakentu-
neeksi. Esimerkkinä tästä on poikkeava sukupuoli-identiteetti tai ylilahjakkuus; vaikka
ihminen olisikin hyväksynyt sisäisesti itsensä ja erilaisuutensa, vapauttava ”kaapista
tuleminen” jää monelta tekemättä. Koska ihmisen on hyvä olla sinut itsensä kanssa,
hankkeen aikana uskottiin, että digitaalisen portfolion kaltainen työkalu voi tarjota
ainakin yhden kanavan oman elämän jäsentelylle ja näin ollen eheämmän identiteetin
rakentamiselle. (Isotalo 2011a.)
Kolmas nuoruuden kriisi liittyy fyysiseen ja emotionaaliseen irtaantumiseen lapsuuden
perheestä. Tämä voi tapahtua professori Tor-Björn Hägglundin (1985) mukaan kol-
mella tavalla: Alloplastisessa, toista muokkaavassa irtaantumisessa nuori pyrkii muut-
tamaan vanhempansa ja lapsuudenkotinsa itselleen sopiviksi. Kodista tulee helposti
nuoren viihdekeskus, jossa hän päättää esimerkiksi perheen elämänrytmistä, ruokai-
lusta ja television katselusta. Etuna alloplastisessa irtaantumisessa on se, että nuoren
kanssa ei muodostu ristiriitoja vanhempien joustaessa jatkuvasti. Ongelmana on kuiten-
kin se, että näin ei tapahdu myöskään aitoa itsenäistymistä. Toisaalta irtaantuminen voi
tapahtua liian rajusti mm. pakenemalla tai siirtymällä kertaheitolla toiseen ympäristöön
esimerkiksi niin, että 17-vuotias muuttaa yllättäen eri puolelle maata opiskelemaan.
Myös tässä on riskinsä, sillä hätäisen ja liian varhaisen irtirepäisyn vuoksi nuoren ja
vanhempien surutyö saattaa jäädä tekemättä ja mahdolliset taustalla olevat ongelmat
käsittelemättä. Kolmas irtaantumisen tapa on autoplastinen, itsestään muotoutuva ja
yhdessä työstetty irtaantuminen. Sille on ominaista vanhempien ja nuoren yhteinen
uuteen tilanteeseen totutteleminen ja rauhallinen identiteetti- ja surutyön tekeminen.
Autoplastisessa irtaantumisessa hyväksytään yhdessä, että lapsuus ja lapsen vanhem-
muus ovat ohi. Tämän seurauksena on paitsi itsenäinen nuori, myös itsenäinen van-
hempi.
2.2 Nuoruus kulttuurisidonnaisena ilmiönä
Kokonaisvaltaisin tapa lähestyä nuoruutta on tarkastella sitä historiallis-sosiologisena
ilmiönä, kulttuurisena rakenteena. Olennaista on tällöin tiedostaa, että nuoruus on koko
ikäluokalle kuuluvana ja selvästi erottuvana elämänvaiheena varsin uusi ”keksintö”,
joka on syntynyt vasta teollistumisen, kaupungistumisen, elintason nousemisen, työn ja
vapaa-ajan eriytymisen, ydinperheen muodostumisen ja nuoruuden pedagogisoitu-
misen myötä. Aikaisemminhan nuoruuden kaltaisiin haihatuksiin oli varaa vain hyvä-
osaisilla, joutilailla ja koulua käyvillä nuorilla. Sen sijaan valtaväestön siirtyminen
lapsuudesta aikuisuuteen kuitattiin monesti vain siirtymäriiteillä, kuten erilaisilla
miehuuskokeilla, ripille pääsyllä tai avioitumisella. Länsimaisesta nuoruudesta onkin
tullut jokamiehen- ja vähitellen myös jokanaisenoikeus vasta 1900-luvun jälkipuolis-
Suuntia – Isotalo & Ringman
17
kolla, kun nuorten enemmistöllä alkoi olla riittävästi omaa aikaa ja rahaa. Nuoruuden
läpimurtoa ovat Suomessa edistäneet erityisesti jälleenrakennuksen ajan suuret ikä-
luokat, joilla oli mahdollisuus istua massan suomalla voimalla ja varmuudella edel-
listen sukupolvien kattamaan sekä hyvinvointia, tulevaisuuden uskoa ja ennennäke-
mättömiä mahdollisuuksia lupailevaan pöytään. Ikävä vain, tuoreemmat nuorisosuku-
polvet ovatkin sitten saaneet tyytyä eritoten 90-luvun laman jälkeen enimmäkseen
rääppiäisiin ja viulujen maksamiseen.
Kun nuoruutta tarkastellaan historiallis-sosiologisena ilmiönä, olennaista on sen tiedos-
taminen, että nuoruus on erilaista eri aikoina ja erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa.
Todisteeksi riittää, kun vertaa toisiinsa 50-luvun tanssilavakulttuuria ja nykyistä klubi-
kulttuuria tai suomalaisia ja japanilaisia nuoria lukemattomine alakulttuureineen.
Koska eroja löytyy yhtä paljon kuin yhtäläisyyksiä, nuorten niputtamisella yhdeksi
homogeeniseksi ryhmäksi tehdään vääryyttä ihmiselämän, nuoruuden ja kulttuurien
monimuotoisuudelle. Tämän vuoksi onkin syytä olla tarkkana myös silloin, kun puhu-
taan mutkia oikoen esimerkiksi syrjäytyneistä ja tavallisista nuorista.
Digitaalisen portfolion kannalta on lisäksi tärkeä huomata, että nuoruuteen liittyy
tutkimusprofessori Tommi Hoikkalan (1993) mukaan kaksi ilmiötä, jotka sekä tukevat
toisiaan että aiheuttavat ristiriitoja: Yhtäältä nuoruuteen kuuluu kasvatuksellisuus, joka
pitää sisällään ajatuksen nuoruudesta kehityksellisenä välivaiheena matkalla kohti
jotain parempaa, aikuisuuden täysivaltaisuutta. Nuori mielletäänkin keskeneräiseksi ja
houkutuksille alttiiksi ihmisaihioksi, joka tarvitsee kasvatusta, ohjausta ja sosiaalista-
mista, joista vastaavat esimerkiksi vanhemmat, koulujärjestelmä ja lukemattomat nuo-
rille suunnatut palvelut. Samalla nuoruuteen liitetään kuitenkin kapinallisuus, kuten
tietoinen marginaaliin hakeutuminen ja rajojen kokeileminen, jota pidetään saman-
aikaisesti huonona ja hyvänä asiana. Nuoret nimittäin nähdään vakavana uhkana vallit-
sevalle yhteiskuntajärjestykselle ja valtaapitäville ikäluokille, mutta myös kaivattuina
muutoksen airuina. Nuorten epäkiitollisena tehtävänä onkin uusintaa hyvänä pidettyjä
rakenteita oikealla ja korjata yhteiskunnallisia epäkohtia vasemmalla kädellä.
Kuten edeltä on tullut ilmi, ihmisen kronologinen ikä, tässä tapauksessa nuoruus, oli
oikeastaan vain sivuseikka hankkeen ja portolion kannalta. Sen sijaan nuoruus itses-
sään miellettiin tärkeäksi elämänvaiheeksi, keskeiseksi identiteetin rakentamisen ikä-
kaudeksi sekä inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeäksi kulttuuriseksi rakenteeksi.
Mikäli hanketyöntekijät pystyivät auttamaan hankkeen aikana edes pientä osaa nuorista
tulemaan paremmin sinuiksi itsensä kanssa ja edistämään heidän kasvuaan aktiivisiksi
kansalaisiksi, YTKP-projekti täytti sille asetetut tavoitteet paremmin kuin hyvin.
Suuntia – Isotalo & Ringman
18
3 NUORTEN SYRJÄYTYMINEN ILMIÖNÄ
Piti ajatuksesta tai ei, hyvinvointialan toimijoista todella merkittävän osan perimmäi-
senä tehtävänä on pyrkiä palauttamaan joukostamme harhautuneet takaisin normaa-
liuden piiriin – vaikka sitten väkisin. Hyvinvointipalveluiden tehtävänä onkin kurotella
ulkopuolisuuden alueille ja patistella sivuraiteille ajautuneita takaisin ruotuun; työhön,
koulutukseen, kuntoutukseen sekä säälliseen ja tuottavaan kansalaisuuteen. Tästä
autoritaarisesta, normatiivisesta ja utilitaristisesta perusvireestä huolimatta syrjäyty-
misen vastainen työ on kuitenkin arvokasta ja jopa välttämätöntä, sillä raaka tosiasia
on, että vakaudestaan ja jatkuvuudestaan piittaavalla yhteiskunnalla ei ole varaa pääs-
tää liian monia jäseniään lipeämään järjestelmän, sovinnaisuuden ja kontrollin ulko-
puolelle. (Ängeslevä 2009, 39; ks. myös Kurki & Nivala 2006; Nivala 2008.)
Vaikka erityisesti lasten ja nuorten syrjäytymiseen puuttumisen välttämättömyydestä
hurskastellaan januksenkasvoisesti johtavia poliitikkoja ja tuoretta hallitusohjelmaa
myöten, syrjäytymisen käsite on kuitenkin jäänyt monille toimijoille ilmeisen hämä-
räksi abstraktioksi tai sitten se on näivettynyt pelkäksi populistiseksi iskusanaksi. Ku-
vaavana esimerkkinä käsitteen epätarkasta ja pelkästään oman työn suppeasta viite-
kehyksestä kumpuavasta käytöstä jopa hyvinvointialan työntekijöiden keskuudessa on
eräs tilaisuus, jossa hanketyöntekijät tiedustelivat yhden arvostetun nuorisotyön toimi-
jan työntekijöiltä, millaiseen tausta-ajatukseen heidän syrjäytymisen vastainen työnsä
nojautui. Pitkän hiljaisuuden ja ankaran pohdinnan jälkeen vastaukseksi saatiin, että
ei me oikeestaan olla koskaan juteltu tollasista asioista, me vaan ollaan ruvettu
tekeen näin.
Koska syrjäytymisen käsite on käyttötaajuudestaan huolimatta huolestuttavan vieras
jopa monille alan työntekijöille, tässä luvussa avataan yksityiskohtaisesti sitä, miten se
ymmärrettiin YTKP-projektissa. Se, että raportissa on panostettu tavallista syvällisem-
min ja moniulotteisemmin syrjäytymisen käsitteen määrittelyyn lienee seurausta
hanketyöntekijöiden yhteiskunta- ja kasvatustieteellisestä koulutuksesta sekä moni-
puolisesta alan työkokemuksesta. Näiden lisäksi syynä oli itse YTKP-projekti, jonka
aikana hanketyöntekijöiden oli mahdollista käydä mieltä avartanutta ja omia ennakko-
käsityksiä armotta moukaroinutta vuoropuhelua syrjäytymisen ilmiöstä satojen työn-
tekijöiden ja nuorten kanssa.
Tämä luku rakentuu niin, että aluksi kiinnitetään huomiota syrjäytymisen käsitteen
kompleksisuuteen (alaluku 3.1) sekä tarkastellaan sen ulottuvuuksia ja taustatekijöitä
(alaluku 3.2). Tämän jälkeen haarukoidaan syrjäytymisen yleisyyttä (alaluku 3.3) ja
pohditaan ilmiön kielteisiä, mutta myös myönteisiä seurauksia (alaluku 3.4). Lopuksi
tarkastellaan syrjäytymisen prosessimaisuutta (alaluku 3.5) ja nostetaan esille seikkoja,
jotka unohtuvat helposti, kun puhutaan syrjäytymisestä (3.6).
Suuntia – Isotalo & Ringman
19
3.1 Syrjäytyminen laaja-alaisena käsitteenä
Jopa hyvinvointialan työntekijät ovat taipuvaisia käyttämään syrjäytymisen käsitettä
varsin huolettomasti ja yksioikoisesti, vaikka tosiasiassa kyseessä on moniulotteinen
termi, jolle ei ole vakiintunutta määritelmää arkielämässä tai edes tiedemaailmassa
(Linnossuo 2004, 16; Savioja 2007, 142). Kuten sosiaalipolitiikan professori Kyösti
Raunio (2006, 6) toteaa, voidaan jopa väittää, että kyseessä on suorastaan ”epäselvä,
sekava, hämärä, epämääräinen, epäanalyyttinen ja mitäänsanomaton” käsite.
Käsitteen moniulotteisuus ilmenee hyvin siinä, että syrjäytymistä voidaan tarkastella
mitä moninaisimmista näkökulmista, kuten
yksilöiden hyvinvoinnin ongelmina
yksilöä ja yhteiskuntaa yhdistävien siteiden heikkoutena
normaaliuteen, marginaalisuuteen ja syrjäyttämiseen liittyvänä ilmiönä
syrjäytymisen vastaisten toimenpiteiden näkökulmasta
ongelmista voimavaroihin etenevänä kehityskulkuna (Raunio 2006, 19).
Käsitteen kompleksisuus ja sitä myöden sekavuus johtuu pitkälti siitä, että se liitetään
huolettomasti mitä erilaisimpiin sosiaalisiin ongelmiin ja toisaalta siitä, että ilmiön
moniulotteisuutta jaksetaan korostaa kyllästymiseen asti (Raunio 2006, 24). Vaikka
kyseessä on heiveröinen käsite, josta on vaikea saada otetta, sosiaaligerontologian
professori Antti Karisto (1986, 35) kuitenkin muistuttaa, että se kuvaa kaikesta huoli-
matta erittäin osuvasti inhimillisten ongelmien luonnetta yhteisöissä ja yhteiskunnissa.
Syrjäytyminen on moniselitteinen ja jopa kiistanalainen käsite (Kuorelahti & Viitanen
1999, 5; Nokelainen & Toikander 2006, 12), jonka eri tieteenalat ja toimijat ymmär-
tävät kukin omalla tavallaan, omista intresseistään käsin (Linnossuo 2004, 17).
Jokaisen syrjäytymistä koskevaan keskusteluun osallistuvan olisikin hyvä tehdä
selväksi edes itselleen
mitä syrjäytymisen käsitteellä tarkoitetaan ko. yhteydessä?
missä kulkee syrjäytymisen (ekskluusio) ja normaaliuden (inkluusio) raja?
mitkä elämänalueet ovat syrjäytymisen kannalta avainasemassa?
mistä syrjäytyminen johtuu?
miten yleistä syrjäytyminen on?
millaisia seurauksia syrjäytymisellä on?
kenellä on oikeus, velvollisuus ja mahdollisuus puuttua syrjäytymiseen?
miten syrjäytymisen prosessi rakentuu?
mikä tekee syrjäytymisestä ongelman, johon pitää puuttua ja kenelle se lopulta
on ongelma?
Tässä luvussa käydään läpi sitä, miten näihin kysymyksiin vastattiin YTKP-projektin
aikana.
Suuntia – Isotalo & Ringman
20
Usein esitetään, että syrjäytyminen on mm. teollistumisen, kaupungistumisen, työnjaon
eriytymisen, nuoruuden pedagogisoitumisen ja jopa hyvinvointipalveluiden ja tieteel-
lisen diskurssin itsensä mukanaan tuoma (jälki)modernin yhteiskunnan ilmiö (Isotalo
2010; Isotalo 2011b; Ritakallio 1992). Tosiasiassa syrjäytymistä on kuitenkin ollut
olemassa aina, vaikka sitä onkin tutkittu luotettavasti ja siitä on käyty kriittistä debattia
vasta edellisen vuosituhannen viimeisiltä vuosikymmeniltä lähtien (Linnossuo 2004,
16).3 Historiantunneilla hereillä pysyneet tietävät kyllä, että jokaiselta aikakaudelta
löytyvät omat ulkopuolisensa; irtolaisensa, kulkurinsa, kylähullunsa, häjynsä, lättä-
hattunsa, pudokkaansa ja elämän eri nivelvaiheissa notkujansa.
Syrjäytymisen käsitteen nouseminen yhteiskunnallisen mielenkiinnon, keskustelun ja
tutkimuksen keskiöön on arveltu johtuneen mm. siitä, että ns. länsimaiset sivistys-
valtiot, kuten Iso-Britannia ja Saksa, ovat olleet haluttomia myöntämään sitä arjessa
kuitenkin selvästi näkyvää tosiasiaa, että myös heillä esiintyy edelleen paitsi syrjäyty-
mistä, myös suoranaista köyhyyttä. (Joutulainen & Ruokanen 2008; Ruotsalainen
2005, 33.) Voikin hyvin kuvitella, että hyvinvointivaltioiden lippulaivoina viime vuosi-
kymmenet purjeet pulleina seilanneiden Pohjoismaiden on ollut vielä tuskallisempaa
tunnustaa, että myös meiltä löytyy roppakaupalla samanlaisia ongelmia. Epäkohtien
rehellinen myöntäminen on ollut hankalaa siitäkin huolimatta, että Suomessa esi-
merkiksi elää köyhyysrajan alapuolella useita satojatuhansia ihmisiä. Vaikka köyhyys
ja muut vastaavat ilmiöt eivät siis ole kadonneet Euroopastakaan mihinkään, syrjäyty-
minen on korvannut pehmeämpänä ja mediaseksikkäämpänä käsitteenä monet perin-
teiset ja historian painolastista raskaat termit, kuten köyhyyden, rikollisuuden, irtolai-
suuden ja juoppouden. Syrjäytyminen on sopivan vellova ja abstrakti käsite, jonka alle
voi vaivihkaa sysätä kaikenlaisia inhimillisiä ongelmia ja jonka harteille on huojen-
tavaa ulkoistaa yhteiskunnalliset epäkohdat ja varsinkin vastuukysymykset.
On totta, että syrjäytyminen on hankala ja heiveröinen termi, jolle löytyy yhtä monta
määritelmää kuin määrittelijää (Isotalo 2010; Kuorelahti & Viitanen 1999; Nokelainen
& Toikander 2006). Käsitteen hahmottamista häiritsee entisestään se, että pohjimmil-
taan samalla ilmiöllä on monia synonyymejä ja lähikäsitteitä: Kun yksi käyttää syrjäy-
tymisen käsitettä, toinen puhuu marginaalisuudesta, kolmas toiseudesta ja neljäs ulko-
puolisuudesta (Helne 2002a; Häggman & Walldén 2007).4 Asiaa ei helpota myöskään
se, että syrjäytymisestä puhuttaessa viitataan monesti tosiasiassa johonkin sitä rajatum-
paan sosiaaliseen ongelmaan, kuten asunnottomuuteen, pudokkuuteen, työttömyyteen
tai syrjäytyneiden akanvirtaan5. (Isotalo & Ringman 2008, 9; Linnossuo 2004, 16).
3 Toisaalta on muistettava, että mm. alkoholismin, asunnottomuuden, työttömyyden ja rikolli-
suuden aiheuttamat ongelmat ovat olleet eurooppalaisen yhteiskuntatieteellisen keskustelun ja
tutkimuksen keskeisinä teemoina jo 1800-luvulta lähtien (Ek ym. 2004, 16). 4 Esimerkiksi Jaana Walldén opetusministeriöstä puhuu nuorten kohdalla mieluummin ulko-
puolisuudesta kuin syrjäytymisestä, sillä esimerkiksi koulutuksen ulkopuolelle jäämisestä on
vielä pitkä matka syrjäytymiseen (Ängeslevä 2009, 39). 5 Syrjäytyneiden akanvirta on vähän tutkittu ilmiö, jossa on kyse siitä, että syrjäytyneet muut-
tavat mm. taloudellisista syistä ja jopa päättäjien suotuisalla avustuksella vallitsevan muutto-
liikkeen vastaisesti alueille, jotka ovat rakennemuutoksen, joukkoirtisanomisten tai imago-
ongelmien vuoksi kärsineet muuttotappiosta ja jotka ovat näin ollen edullisempia asua.
Suuntia – Isotalo & Ringman
21
Koska syrjäytymis-käsite on lähtöisin alkujaan työmarkkinatutkimuksen piiristä, missä
sillä on tarkoitettu erityisesti työelämän ulkopuolelle joutumista, se liitetään edelleen
voimakkaasti työttömyyteen. Tätä yhteyttä vahvistaa entisestään se, että Suomi on ollut
perinteisesti protestanttisen etiikan läpitunkema, työorientoitunut yhteiskunta (Raunio
2006, 11; 2009, 274–276). Itse asiassa vasta viime vuosina – ehkä juuri nuorten työtä
koskevissa asenteissa tapahtuneen pehmenemisen myötä (Mehine 2012) – syrjäytymi-
nen on liitetty avarakatseisemmin myös muuhun huono-osaisuuteen kuin työttömyy-
teen. (Joutulainen & Ruokanen 2008; Karisto, Takala & Haapola 2003, 108.)
Sen lisäksi, että syrjäytymistä voidaan tarkastella synonyymien ja sitä lähellä olevien
ilmiöiden kautta, syrjäytymistä voidaan hahmotella myös sen pohjalta, mitä se ei ole.
Raunion (2006, 9; 2009, 273) mukaan syrjäytymisen vastakohtia ovatkin mm.
osallistuminen, sosiaalinen integraatio ja sosiaalinen osallisuus.
Syrjäytymisen sekä siihen liittyvän marginaalisuuden ja toiseuden välisiä suhteita on
tarkastellut tutkija Tuula Helne (2002b), jonka teksteissä nousevat olennaiseen ase-
maan inkluusion ja ekskluusion käsitteet. Sosiaalipolitiikan professori Risto Eräsaaren
(2005) mukaan inkluusio viittaa siihen, että yksilöllä tai ryhmällä on pääsy
yhteiskunnan instituutioihin ja järjestelmiin, kun taas ekskluusiolle on ominaista osal-
listumattomuus ja ulkopuolisuus. Syrjäytymistä käsittelevässä kirjallisuudessa käyte-
tään paljon juuri Helneen (2002a) kuvausta ekskluusion yhteiskunnasta (ks. myös
Joutulainen & Ruokanen 2008; Piikkilä & Savitie 2010; Raunio 2006). Hänen
mukaansa inkluusion ja ekskluusion sekä normaaliuden ja marginaalisuuden käsitteet
nivoutuvat toisiinsa seuraavan kuvion mukaisesti:
KUVIO 1. Ekskluusion yhteiskunta (Helne 2002a)
Suuntia – Isotalo & Ringman
22
Helnen (2002b) mukaan syrjäytyneet paikantuvat inkluusion ulkopiirille, marginaaliin,
saattaen kuitenkin palata takaisin normaaliuden piiriin tai sitten lipua entistä enemmän
sivuun, ekskluusion puolelle. Samalla Helne (2002a) kuitenkin korostaa, ettei mikään
piiri, ei myöskään ekskluusio, ole lopullinen ja että myös ulossuljetuilla on aina jonkin-
lainen suhde yhteiskuntaan, vaikka sitten negaatioiden kautta.
Helne (2002a) kutoo inkluusion, marginaalin, ekskluusion ja syrjäytymisen käsitteet
kiinnostavasti ja uskottavasti toisiinsa. YTKP-projektin aikana kallistuttiin kuitenkin
enemmän Raunion (2000) kannalle, joka ehdottaa, että ainoastaan riittävän pitkälle
menevää marginalisaatiota kutsuttaisiin syrjäytymiseksi (ks. myös Vähätalo 1998, 40).
Kuten kuviosta 2 näkyy, hanketyöntekijät katsoivatkin tarpeelliseksi terävöittää hieman
Helneen (2002a) sinällään erinomaista tarkastelua:
KUVIO 2. Normaalius, marginaalisuus, syrjäytyminen ja syrjäyttäminen Tuula Helneä
(2002a) vapaasti mukaillen
Inkluusion sisäpiiriin kuuluvat sellaiset ihmiset, jotka täyttävät yhteiskunnan normit ja
jotka edustavat ns. keskivertokansalaista, mitä se sitten tarkoittaakaan. Inkluusion sisä-
piiriin kuulumista pidetään tavoitetilana, johon yhteiskuntamme reunoille ajautuneet
jäsenet nähdään tarpeelliseksi palauttaa (Helne 2002a; Ängeslevä 2009). Inkluusion
sisäpiiri on marginalisoitumisen, syrjäytymisen ja syrjäyttämisen kannalta olennainen
nimenomaan siksi, että normaaliuden kautta määrittyy, kuka kuuluu eri aikoina, pai-
koissa ja tilanteissa enemmistöön, ”meihin”, ja kuka ei. Kuten alaluvusta 2.1 tuli ilmi,
kauneusihanteiden mukaiset normaali- ja ihannepaino ovat tiukasti sidoksissa vallitse-
Suuntia – Isotalo & Ringman
23
vaan kontekstiin. Normaaliuden kannalta on tärkeää tilastollinen keskivertoisuus, ei
niinkään se, mikä on todellista, oikein ja järkevää tai onko inkluusion sisäpiiri auto-
maattisesti ihmiselämän taivas ja kaikki sen ulkopuolelle asemoituva maanpäällinen
helvetti (Helne 2002a, 175). Näitä perustavaa laatua olevia kysymyksiä, kuten sitä,
miksi lapsista halutaan pakonomaisesti muovata massasta erottumattomia ja järjestel-
mään kyselemättä sujahtavia sopeutujia, tarkastellaan ajatuksia herättelevästi Jukka
Laajarinteen kirjassa Leikkiminen kielletty! Kontrolliyhteiskunnan lapset (2011).
Syrjäytymisen kannalta on ratkaisevaa myös se, ketkä kuuluvat inkluusion ulkopiiriin,
marginaaliin, ”heihin”. Matti Kortteisen ja Hannu Tuomikosken (1998) mukaan mar-
ginaalissa, valtavirrasta sivussa olijoita ovat mm. pitkäaikaistyöttömät, joille on kasau-
tunut huono-osaisuutta. Raunion (2000, 222) mielestä marginaalisuudesta on kuitenkin
mahdollista muodostaa edellistä vivahteikkaampi ja armollisempi käsitys. Sen mukaan
marginaalissa eläminen ei merkitse automaattisesti ongelmia ja vaikea-asteista sivuun
joutumista normaalista toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Raunio (2000) katsookin, että
marginaalisuudessa ei ole kyse yksioikoisesti taloudellisten resurssien niukkuudesta,
köyhyydestä sellaisenaan, vaan laajemmin elinoloissa ja erityisesti täysimittaisen
kansalaisuuden mahdollistavissa olosuhteissa esiintyvistä puutteista. Varsinaisesta syr-
jäytymisestä voidaankin puhua vasta kun erilaisia ongelmia ja marginaalisuuksia ka-
sautuu riittävästi, yli vaikeasti määriteltävän kriittisen pisteen. (Raunio 2000.) 6
Helne (2002b) käyttää marginaalisuutta syrjäytymisen rinnakkaiskäsitteenä. Se on pe-
rusteltua siinä mielessä, että marginaalisuus on neutraalimpi, lempeämpi ja vähemmän
leimaava ilmaisu, joka ei liitä ihmistä niin armottomasti huono-osaisuuteen ja yhteis-
kunnan ulkopuolisuuteen (Joutulainen & Ruokanen 2008, 19). Kuten kuviosta 2 näkyi,
YTKP-projektissa marginaalisuus nähtiin kuitenkin selkeästi eri ilmiöksi kuin syrjäyty-
minen. Tämä johtui ensinnäkin siitä, että toisin kuin syrjäytyminen, marginaalisuus on
usein itse valittua. Toisaalta marginaalisuuden mieltäminen eri asiaksi johtui siitä, että
vaikka ihminen kuuluu joiltain osin marginaaliin, hän voi olla muuten yhteiskunnan
keskiössä ja jopa sen ytimessä. Itse asiassa voidaan jopa väittää, että jokainen meistä
kuuluu marginaaliin ainakin joillain elämänalueilla. Tästä on esimerkkinä ihminen,
jolla on vammasta tai poikkeavasta sukupuoli-identiteetistä huolimatta merkittävä
yhteiskunnallinen asema. Marginaalisuus ei siis ole musta-valkoinen on/off-tila, vaan
siinä on Helneen (2002a) ja Raunion (2006) mukaan kyse dynaamisesta, elävästä ja
aaltoilevasta liikkeestä yhteiskunnalliseen normaaliuteen ja sieltä pois.
Vaikka marginaalisuus ei itsessään merkitse syrjäytymistä, siihen voi siis sisältyä
syrjäytymisen riski. Samalla tavoin normaaliuteen palaaminen ja palauttaminen on hel-
pompaa marginaalista kuin ulossuljettujen ja varsinkin omaehtoisesti sivuun heittäyty-
neiden piiristä (Raunio 2006, 55–56). Tämä johtuu siitä, että marginaalissa elävät
6 Ruotsalaisen Henrik Thamin (1994, 220–222) mukaan marginalisoituminen edellyttää ongel-
mia vähintään kolmessa elintasotekijässä: terveydessä, taloudellisissa resursseissa, sosiaalisissa
suhteissa, asuinolosuhteissa, vapaa-ajan aktiviteeteissa, poliittisissa resursseissa, työolosuhteissa
tai elämän ja omaisuuden turvassa. Kullekin tekijälle määritellään erikseen, milloin tilanne on
yhteiskunnan täysimääräisen jäsenyyden kannalta ongelmallinen. (Raunio 2000.)
Suuntia – Isotalo & Ringman
24
ihmiset eivät ole vielä syrjäytyneitä, vaan ainoastaan osittain yhteiskunnallisen nor-
maaliuden, inkluusion ulkopiiriläisiä (Raunio 2006, 56).
Marginaalisuudelle on tyypillistä, että se voi olla yksilön tietoinen valinta – toisin kuin
syrjäytyminen, johon ihminen useimmiten ajautuu tai ajetaan tahtomattaan, olosuhtei-
den pakosta (Raunio 2006, 56). Syrjäytyminen ja marginaalisuus eroavat myös siinä
mielessä, että syrjäytyminen paikantuu usein yhteiskunnan alempiin sosiaalisiin kerros-
tumiin, kun taas marginaalisuuden voi valita kuka tahansa (Järvinen & Jahnukainen
2001, 142–145). On jopa niin, että tiettyihin marginaaliryhmiin, kuten poliittiseen,
taloudelliseen tai kulttuuriseen eliittiin, pääseminen on mahdollista vain harvoille ja
valituille. Raunio (2006, 57) muistuttaa lisäksi siitä, että toisin kuin syrjäytymiseen,
marginaalisuuteen liitetään usein myös myönteisiä merkityksiä: marginaali on
parhaimmillaan elämää rikastuttava ja yksilöä voimaannuttava näköalapaikka, emansi-
poitumisen temmellyskenttä, josta voi havaita uusia ja aikaisemmasta poikkeavia
mahdollisuuksia. Esimerkkinä tästä ovat Pentti Linkolan kaltaiset eksentrikot, oman
tiensä kulkijat, jotka ovat tietoisesti syrjäyttäneet itsensä monista yhteiskunnallisista
rakenteista pyrkien näin saavuttamaan aseman, josta on mahdollista nähdä asioita
laajemmin tai ainakin eri tavoin kuin inkluusion sisäpiiristä katsottuna.
Samalla pitää muistaa, että on olemassa myös sellainen ilmiö kuin normaaliuden
marginaalisuus. Tästä on kysymys esimerkiksi silloin, kun palvelujärjestelmässä
mielenkiinto ja voimavarat kohdistetaan voimallisesti poikkeavuuteen, jolloin ns. nor-
maalius jää ikään kuin huomaamatta lapsipuolen asemaan. Kuvaava ja arkipäiväinen
esimerkki on se, että koululuokan 22 normi(!)oppilasta unohtuvat oman onnensa no-
jaan, kun valtaosa opettajan voimavaroista kuluu kahden erityishuomiota vaativan,
puolipakolla ja hyvien aikeiden ryydittäminä luokkaan integroidun oppilaan kaitsemi-
seen. Onneksi viime aikoina on sentään käyty edes jonkin tasoista, vaikkakin melko
ontuvaa keskustelua ja eettistä pohdintaa mm. positiivisen diskriminaation perusteista,
oikeutuksesta ja lopullisesta hinnasta.
Helne (2002a) puhuu yhdestä ekskluusion piiristä; ulossuljetuista, toisista. YTKP-pro-
jektin aikana tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että tosiasiassa ekskluusion piiri on
jaettavissa ainakin kahteen osaan:
ekskluusion sisäpiiriin
ekskluusion ulkopiiriin.
Ekskluusion sisäpiirillä, ”niillä”, viitataan tässä syrjäytyneiden enemmistöön; ihmisiin
jotka ovat syystä tai toisesta, usein kenenkään haluamatta, ajautuneet sivuun yhteiskun-
nan rakenteista (ks. Eräsaari 2005). Syrjäytyneet määritelläänkin usein ”heiksi, joille
meidän tulee tehdä jotain, jotta he tulevat meidän kaltaisiksi”. Uskomme, että ”heidän
tulisi liittyä meihin, tavoitella meidän elämäntapaamme”. (Granfelt 2004, 140–141.)
Tosin samalla on hyvä pitää mielessä, mitä Mia Hemming (2006, 661) on todennut:
puhe syrjäytyneistä on oikeastaan harhaanjohtavaa, sillä tosiasiassa juuri nämä ihmiset
ovat usein vuosien ja jopa sukupolvien ajan lukemattomien yhteiskunnallisten toimen-
piteiden kohteina, joista vastaa kymmenien tuhansien ammattiauttajien armeija.
Suuntia – Isotalo & Ringman
25
Ekskluusion ulkopiirillä taas tarkoitetaan ihmisiä ja ryhmiä, jotka ovat omasta syystään
jättäytyneet tai jotka ovat muiden ihmisten toimesta ajettu pois inkluusion piiristä ja
jopa syrjäytyneiden joukosta. Esimerkkinä ”niistä, joita ei edes nimeltä mainita” ovat
mm. pedofiili vankien keskinäisessä hierarkiassa, narkomaani alkoholistien joukossa
tai ns. puoliverinen etnisen vähemmistön keskuudessa. Syrjäytynyt – tai syrjäytetty –
voi siis olla paitsi suhteessa ”meihin” (Helne 2002a; Joutulainen & Ruokanen 2008),
myös toisiin syrjäytyneisiin, ”niihin”.
3.2 Syrjäytymisen ulottuvuuksia ja taustatekijöitä
Syrjäytymisen ratkaisevina ulottuvuuksina pidetään nimenomaan
työmarkkinoilta syrjäytymistä
koulutuksellista syrjäytymistä
taloudellista syrjäytymistä
sosiaalista syrjäytymistä
normatiivista syrjäytymistä, normatiivisuuden rikkomista
vallan ulkopuolelle jäämistä, kyvyttömyyttä vaikuttaa itseä koskeviin asioihin
terveydellistä syrjäytymistä (Isotalo 2010; Kuure 2001; Lehtonen & Lehkonen
2008; Ängeslevä 2009).
Suomalaisessa yhteiskunnassa ihminen integroituu toisiin ihmisiin ja pyrkii vaikutta-
maan asioihin ja omaan elämänkulkuunsa pitkälti työn kautta. Voidaan jopa väittää,
että kokonaisvaltainen kiinnittyminen yhteiskuntaamme on yhä suorastaan mahdotonta
ilman työtä ja siihen johtavaa koulutusta (Nurmi 2009, 13). Tämän vuoksi erityisesti
työelämästä ja koulutuksesta syrjäytymistä pidetään ratkaisevina syrjäytymisen perus-
teina (Raunio 2006, 11; Myrskylä 2012). Lisäksi laaja-alaista työttömyyttä pidetään
vakavana uhka hyvinvointivaltiolle, yhteiskuntajärjestykselle, yhteiskunnan solidaari-
suudelle ja sosiaaliselle kiinteydelle (Raunio 2009, 275–276). Vaikka ulkopuolisuus,
kuten työttömyys tai kouluttamattomuus, ei ole automaattisesti ongelma yksilölle itsel-
leen, syrjäytymisen riski kasvaa, jos ulkopuolisuus laajenee useammille em. alueista
(Ängeslevä 2009, 39).
Kuten jo edellisessä hankeraportissa (Isotalo & Ringman 2008, 10) todettiin,
syrjäytyminen ei ole kuitenkaan vain esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan puuttu-
mista, vaan se on monissa tapauksissa seurausta lukuisista, yhdelle ihmiselle tai
ihmisryhmälle pitkällä aikavälillä kasautuneista hyvinvointipuutteista kulttuurisen,
sosiaalisen, henkisen, fyysisen ja taloudellisen pääoman suhteen.
Syrjäytymisen tyypillisiä, toisiinsa nivoutuvia ja kasautumaan taipuvaisia, pääasiassa
yksilötason taustatekijöitä saattavat olla esimerkiksi:
päihdeongelmat
terveysongelmat ja epäterveelliset elämäntavat
Suuntia – Isotalo & Ringman
26
mielenterveysongelmat, psyykkiset häiriöt ja itsetunto-ongelmat
erilaiset kehityshäiriöt ja pitkäaikaissairaudet
koulu- ja oppimisvaikeudet, koulupudokkuus
sosio-emotionaaliset ongelmat
normatiivinen poikkeavuus, lainrikkojuus
sosioekonominen tausta ja tilanne
persoonallisuustekijät, vähälahjaisuus ja jopa ylilahjakkuus (Fjällström & Tuu-
sa 2005, 6; Isotalo 2010; Launonen & Pulkkinen 2004; Lehtonen & Lehkonen
2008, 53; Linnossuo 2004, 17–18; Rintanen 2000; Vertanen 2008, 14).
Kuvaavia esimerkkejä tällaisten yksilötason ongelmien kasautumistaipumuksesta ja tu-
hovoimaisuudesta löytyy mm. Rikosseuraamuslaitoksen tutkimuksesta (Joukamaa ym.
2010; Vähäsarja 2010). Sen mukaan tutkituista vangeista ja yhdyskuntapalvelua suo-
rittavista henkilöistä mielenterveyden ongelmia oli 93,8 prosentilla, päihdehäiriöitä
88,2 prosentilla ja pitkäaikaisen hoidon tarvetta 87,1 prosentilla. Samainen tutkimus
osoitti, että ainoastaan 22 prosenttia vastaajista oli ollut ansiotyössä ennen vankilaan
joutumistaan ja vain 52,5 prosenttia oli todettu täysin työkykyisiksi.
Kooten voidaan todeta, että erityisen haavoittuvia ryhmiä marginalisoitumisen ja näin
ollen syrjäytymisen kannalta näyttävät olevan esimerkiksi
lainrikkojat
päihde- ja mielenterveysongelmaiset
yksinhuoltajat
nuoret, kouluttamattomat ja ammattitaidottomat miehet
työttömät ja eritoten pitkäaikaistyöttömät
toimeentulotuen saajat
pienituloiset, yksinäiset ja huonokuntoiset vanhukset
maahanmuuttajat (Ks. Raunio 2000, 224–225; Tham 1994).
Koska syrjäytymisen käsite on siinä määrin kompleksinen, nuorisotutkimusverkoston
tilastotutkija Sami Myllyniemi (2009, 125) on oikeassa todetessaan, että edellä maini-
tun kaltaisten yksilötason syiden esiin nostaminen on kuitenkin arveluttavaa ja riskaa-
belia. Hän muistuttaakin, että asiat, jotka nähdään syrjäytymisen syiksi kertovat
samalla yhtä paljon siitä, miten syrjäytyminen määritellään. Voidaankin ajatella, että
jos määrittelijän viitekehyksenä on päihde- ja mielenterveystyö, päihteiden liikakäyttö
ja mielenterveyden ongelmat nähdään luultavasti erityisen painaviksi tekijöiksi syrjäy-
tymiskierteen taustalla. Ihmisellä kun on taipumus kiinnittää huomiota seikkoihin,
jotka tukevat hänen omaa maailmankuvaansa ja vastaavat hänen kokemuksiaan.
Pirkko Nurmi (2009, 14), Kyösti Raunio (2006, 128) sekä Juhani Laurinkari ja Pauli
Niemelä (1999), huomauttavat, että epäkohdistaan ja omaan viitekehykseen fiksoitu-
misen riskeistä huolimatta syrjäytymisen syiden selvittäminen saattaa auttaa puuttu-
maan syrjäytymiseen ja pienentämään sen riskiä: taloudelliseen syrjäytymiseen voi-
daan usein vastata huolehtimalla toimeentuloturvasta, terveydellisiin ongelmiin edistä-
Suuntia – Isotalo & Ringman
27
mällä terveyttä ja hyvinvointia, työmarkkinoilta syrjäytymistä poistamalla työmarkki-
noille pääsyn esteitä, asunnottomuutta vahvistamalla asuntomarkkinoiden toimivuutta
sekä kouluttamattomuutta turvaamalla erilaisia kouluttautumismahdollisuuksia.
Vaikka syrjäytyminen näyttäytyy ja jopa halutaan nähdä nimenomaan yksilötason ilmi-
önä, sillä on myös yhteisölliset, yhteiskunnalliset ja rakenteelliset taustatekijänsä, joita
ei voi, eikä pidä erottaa yksilötason tekijöistä (Isotalo 2010, 8–11; Raunio 2009, 273).7
Näistä makrotason tekijöistä mainittakoon yksittäisinä, mutta keskeisinä esimerkkeinä
yleinen talous- ja työllisyystilanne
vallitsevat arvot ja arvostukset
muuttuvat ja kiristyvät vaatimukset yksilön taloudellisen, sosiaalisen ja kult-
tuurisen kompetenssiin suhteen. (Fjällström & Tuusa 2005; Helne 2002b;
Isotalo 2010; Isotalo & Ringman 2008; Linnossuo 2004; Raunio 2000, 2009.)
Traagisuudestaan huolimatta yksilötason syyt ovat yhteiskunnalle kuitenkin vähemmän
kiusallisia ja hankalia kuin rakenteelliset epäkohdat. YTKP-projektissa oltiin kuitenkin
samaa mieltä kuin Raunio (2009, 274), joka korostaa, että jos syrjäytymiseen halutaan
todella puuttua, tarvitaan yksilötason kuntouttavien toimien ohella myös yleisiä yhteis-
kunta- ja talouspoliittisia toimenpiteitä ja ennaltaehkäisevää työotetta.
3.3 Syrjäytyneet keskellämme
Itse käsitteen lisäksi myös syrjäytymisen yleisyydestä on vallalla hyvin erilaisia ja jopa
ristiriitaisia käsityksiä. Tämä johtuu paitsi käsitteen epätarkkuudesta, myös mm.
tutkijoiden erilaisista viitekehyksistä ja intresseistä, tehtyjen tutkimusten käytännön
toteutuksesta sekä käytettyjen mittareiden erilaisuudesta (Isotalo 2010; Myllyniemi
2010; Myrskylä 2012). Näkemyserot syrjäytymisen laajuudesta johtuvat myös siitä,
että vaikka syrjäytyminen on ilmiönä konkreettinen ja arkipäiväinen, käsitteenä se on
teoreettinen. Yleisyyden tarkka mittaaminen edellyttäisikin napakkaa mallintamista ja
käsitteellistämistä, joista taas ei vallitse yksimielisyyttä (Myllyniemi 2010, 124).
Ilmiön laajuudesta voitaisiin tietysti kysyä suoraan ihmisiltä itseltään, mutta siinäkin
on ongelmansa: syrjäytyminen on ulkoapäin annettu määre, johon ihmisten on vaikea
samaistua ja identifioitua. Toisena ongelmana on se, että syrjäytyneet – keitä sitten
ovatkaan – osallistuvat tutkimuksiin epätodennäköisemmin kuin inkluusion piiriin
asemoituneet. (Helne 2002b; Myllyniemi 2010). Ainoita mahdollisuuksia saada kuta-
kuinkin objektiivista tietoa syrjäytyneiden lukumäärästä olisi haalia kokoon eri tavoin
kerättyä dataa useista lähteistä, pyrkien samalla poistamaan päällekkäisyyksiä. Kuten
voi kuvitella, se olisi kuitenkin erittäin työlästä ja ainoastaan suppean näytteen muo-
dossa mahdollista. (Myllyniemi 2010, 124).
7 Dosentti Sakari Kainulainen (2006, 373) on todennut, että syrjäytymisen ja huono-osaisuuden
empiirinen arviointi on usein yksilökeskeistä, jolloin yhteisölliset ja nimenomaan yhteiskunnal-
liset syyt jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Samalla pitää kuitenkin muistaa myös yksilön
oma vastuu ja se, ettei yhteiskuntaakaan voi kaikista vastoinkäymisistä syyttää.
Suuntia – Isotalo & Ringman
28
Vaikka kyse ei ole syrjäytymisestä käsitteen varsinaisessa merkityksessä, jotain voi
kuitenkin päätellä muista syrjäytymistä lähellä olevista ja siihen nivoutuvista ilmiöistä,
kuten työttömyydestä, asunnottomuudesta, päihteiden käytöstä tai ystävien ja harras-
tusten puutteesta (Isotalo 2010; Myllyniemi 2010, 124; vrt. alaluku 3.1). Nuorten
syrjäytymisen yleisyydestä antaakin osviittaa esimerkiksi se, että Suomessa
pienituloisiksi luokiteltuja ihmisiä on 694.000 mikä on 300.000 enemmän kuin
vuonna 1990 (Lohikoski 2010)
pienituloisissa talouksissa elää 136.000 ja kodin ulkopuolelle sijoitettuna
15.000 lasta (Hemming 2006, 662; Kaakinen 2009, 2)
nuorten tulot ovat kasvaneet muita ikäryhmiä hitaammin, tuloköyhyys on
kasautunut eniten alle 23-vuotiaisiin ja nuorten kotitalouksien köyhyysriski on
kolminkertaistunut vuodesta 1990 vuoteen 2005 (Ylitalo 2009)
8 prosentilla aikuisista on vähintään yksi voimassa oleva maksuhäiriömerkintä
(Törnudd 2012, 10)
suljetuissa vankiloissa ja avolaitoksissa on noin 3.500 henkilöä (Yhdistymisen
aika 2009, 35)
15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 20,1 prosenttia vuonna 2011 (Työvoima-
tutkimus 2011b)
peruskoulun päästötodistusta vaille jää vuosittain kolmisensataa nuorta (Num-
minen & Ouakrim-Soivio 2007)
6–10 prosenttia nuorista ei jatka peruskoulun jälkeen kouluttautumista tai
heidän opiskelunsa jäävät kesken (Nurmi 2009, 13; Vertanen 2008, 13; Änges-
levä 2009, 39)
ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 10 prosenttia (12.300) ja lukiolaisista
4 prosenttia (4.400) keskeyttää opintonsa (Liiten 2010, 5)
kutsunnoissa varusmies- ja siviilipalveluksen ulkopuolelle jää viidennes mie-
histä ja palvelukseen astuneistakin armeijan keskeyttää 15 prosenttia ja siviili-
palveluksen 30 prosenttia (Liiten 2010, 5).
Kun tarkastelee näitä pirstaleisia, ajassa eläviä, tulkinnanvaraisia ja jopa ristiriitaisia
tiedonjyväsiä, ei ole ihme, että myös arviot syrjäytyneiden nuorten määrästä vaihtele-
vat 10.000–29.000:sta (Kaukonen 2007; Myllyniemi 2010; Ängeslevä 2009) yli
50.000:een (Myrskylä 2012). Esimerkiksi Erik Häggman (2007) on laskenut, että 15–
24-vuotiaista on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella lähes 100.000, mikä vastaa
joka seitsemättä nuorta (ks. myös Häggman & Walldén 2007; Vertanen 2008). Heistä
yli puolet oli työnhakijoiksi ilmoittautuneita, mutta loput, noin 40.000 nuorta, ainakin
viranomaisten näkökulmasta tarkasteltuna teillä tietymättömillä. (Häggman & Walldén
2007, 27–35.)8 Eikä tämän joukon, jota ei löydy oppilaitoksista, työpaikoilta tai ase-
velvollisten parista, tilanne ole viime aikoina muuttunut Myrskylän (2011) mukaan
yhtään paremmaksi. Itse asiassa voidaan olla varmoja, että tiedossa olevat valtion-,
8 Myös tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylän (2012) selvityksestä ilmenee,
että vuonna 2010 syrjäytymisen kovassa ytimessä oli 32.500 nuorta, jotka eivät olleet rekisteröi-
tyneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Hänen mukaansa he ovat nuoria, jotka eivät näy tilas-
toissa, eikä kukaan tiedä tarkkaan, keitä he ovat ja mitä he tekevät.
Suuntia – Isotalo & Ringman
29
kunta- ja yksityistalouden leikkaukset sekä veronkorotukset tulevat hankaloittamaan
tilannetta entisestään. Varovasti voidaan siis sanoa, että vähintään viidelle prosentille
nuorista on annettu kasautua ongelmia siinä määrin, että voidaan puhua syrjäytymi-
sestä. Surullisinta on se, että viiden vuoden päästä näistä nuorista arviolta 40 prosenttia
on edelleen luokiteltavissa syrjäytyneiksi (Myrskylä 2012.)
On syytä huomata, että em. luvuissa on kyse vain niistä, joita ongelmat koskevat suo-
raan, henkilökohtaisesti. Epäsuorat vaikutukset, kuten palveluiden ruuhkautuminen,
verotulojen menetykset ja läheisten pahoinvointi, ovatkin sitten huomattavasti laajem-
mat. Siksi ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että syrjäytyminen lyö tavalla tai toisella
leimansa jopa satojentuhansien suomalaisten elämään (Isotalo 2010).
3.4 Syrjäytymisen seuraukset puuttumisen taustalla
Syrjäytymisen määritelmät elävät jatkuvasti, mutta yksi asia pysyy samana: se mielle-
tään yksilöiden hyvinvointia ja yhteiskunnan harmoniaa uhkaavaksi ongelmaksi, johon
pitää puuttua ja josta tulee pyrkiä pois kaikin keinoin (Hemming 2006, 661; Isotalo &
Ringman 2008, 9; Raunio 2006, 44). Yhteiskuntamme kiinteänä, sisään rakentuneena
missiona onkin, että kaikki syrjäteille harhautuneet pitää palauttaa yhteisyytemme
piiriin (Helne 2002a, 169; Isotalo & Ringman 2008, 9).
Samalla kun toteamme syrjäytymisen kielteiseksi ilmiöksi, oletamme, ettei kukaan pyri
tarkoituksella syrjäytyneeksi (Raunio 2006, 44). Tämän oletetun tahattomuuden, uhri-
maisuuden vuoksi syrjäytymiseen puuttuminen katsotaan entistä perustellummaksi,
sillä pitäähän muiden auttaa parhaansa mukaan olosuhteiden viattomia uhreja.
Puuttumisen näkyvinä ja markkinoituina ilmisyinä ovat nimenomaan syrjäytymisen
kielteiset seuraukset yksilölle ja hänen lähipiirilleen. Syrjäytymisen nähdään nimittäin
aiheuttavan yksilö- ja yhteisötasolla mm. toivottomuutta, päihde- ja mielenterveys-
ongelmia, taloudellista ahdinkoa, rikollisuutta, itsetunto-ongelmia, epäonnistumisen
kierteen syvenemistä ja ongelmien kasautumista (Raunio 2009, 273; Vertanen 2008,
15). On selvää, että yksilö- ja lähiyhteisötason haitoilla on suhteellisen helppo perus-
tella syrjäytymiseen puuttumisen välttämättömyyttä; viranomaisethan haluavat vain
helpottaa, silkkaa hyvyyttään, inhimillistä kärsimystä – ja tehdä samalla itsensä tarpeel-
lisiksi ja arvonantoa ansaitseviksi.
Kriittistä keskustelua on sen sijaan käyty niukasti siitä, että syrjäytymiseen puuttumi-
sen julkilausumattomina ja vähemmän mainostettuina motiiveina ovat yhtä usein syr-
jäytymisen kielteiset seuraukset instituutioille ja koko yhteiskunnalle. Puuttumisen
todellisena, vaikkakin tiedostamattomana pontimena onkin usein se, että syrjäytyminen
aiheuttaa huomattavia kustannuksia yhteiskunnalle
uhkaa vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä.
Suuntia – Isotalo & Ringman
30
Syrjäytyneet näyttäytyvätkin yhteiskunnan näkökulmasta usein hankaluuksia aiheutta-
vina, tuottamattomina ja resursseja haaskaavina kuluerinä. Vai mistä kertovat mm.
Valtiontalouden tarkastusviraston laskelmat, joiden mukaan jokainen syrjäytynyt nuori
maksaa yhteiskunnalle 27.500 euroa vuodessa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että koko työ-
uransa ajaksi syrjäytynyt aiheuttaa 700.000 euron loven kansantuloon. (Kortteinen &
Tuomikoski 1998; Liiten 2010; Ängeslevä 2009.) Vaikka nämä luvut vaikuttavat jo
kyllin massiivisilta tavallisen veronmaksajan näkökulmasta, Jouko Kajanoja (2000)
huomauttaa, että ne ovat tosiasiassa alakanttiin, sillä niissä ei ole otettu huomioon esi-
merkiksi epäsuoria kustannuksia, sosiaalisia ongelmia ja toimintakyvyn menetystä. On-
kin esitetty, että työelämän ulkopuolelle jäänyt nuori aiheuttaa 60-vuotiaaksi mennessä
jopa 1,2 miljoonan euron kustannukset pelkästään menetettyinä verotuloina. Päälle
tulevat vielä yksilötason kärsimykset, henkinen ja sosiaalinen pahoinvointi, sosiaalisen
turvattomuuden lisääntyminen ja muut vastaavat seikat, joita on vaikea mitata rahassa.
Kun nämä luvut kertoo hukkateille joutuneiden nuorten lukumäärällä, ei ole ihme, että
päättäjät ja virkamiehet ovat syvästi huolissaan nuorten syrjäytymisestä.
Raunion (2009, 273) mukaan yhteiskunta on sosiaalinen kooste, joukko yhteisöjä, joita
sitovat toisiinsa yhteisesti hyväksytyt oikeudet ja velvollisuudet, jotka puolestaan pe-
rustuvat laajempaan moraaliseen järjestykseen. Sosiaalinen syrjäytyminen, yhteisyy-
destä irtautuminen taas merkitsee uhkaa tälle moraaliselle järjestykselle (Heikkilä
2000, 168–169). Esimerkiksi sisäministeriö ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero ovat
todenneet syrjäytymisen olevan peräti sisäisen turvallisuutemme suurin uhka tällä het-
kellä (Hemming 2006; Myllyniemi 2010). Koska syrjäytyminen uhkaa yhteiskunnan
harmoniaa, erilaisten instituutioiden, hyvinvointipalveluiden ja niiden edustajien tehtä-
vänä on palauttaa syrjäytyneet takaisin ennustettavissa ja hallittavissa olevaan inkluu-
sion piiriin (Raunio 2009, 273). Tämä syrjäytymiseen puuttuminen, kadonneen lam-
paan palauttaminen laumaan kietoutuu Helneen (2000, 182) mukaan pitkälti moraalin
käsitteeseen, sillä ensinnäkin se on humaania ja toisaalta sillä luodaan ja ylläpidetään
yhteiskuntamoraalia. Se kun ei vain sovi, että osa kansalaisista elää kuin siat vatukossa.
Samalla on kuitenkin syytä kysyä, miten vakavasta asiasta todella on kysymys yhteis-
kuntarauhan ja -moraalin kannalta. Vaikka syrjäytyminen lisää yksilötason tyytymättö-
myyttä yhteiskuntaa, viranomaisia ja vallitsevaa poliittista järjestelmää kohtaan,
Raunion (2006, 40) mielestä syrjäytyminen ei ole siltikään merkittävä uhka suomalai-
selle yhteiskuntajärjestykselle. Tämä johtuu siitä, että syrjäytyneet ovat melko hetero-
geeninen, hajanainen ja jo sisäisen logiikkansa pohjalta järjestäytymätön ja sitoutu-
maton ihmisryhmä, johon suurin osa ihmisistä ei edes halua tulla yhdistetyksi.
(Myllyniemi 2010, 124; Raunio 2006, 40.) Syrjäytyneet eivät ole myöskään keskitty-
neet Suomessa – ainakaan toistaiseksi – vain tietyille asuinalueille, vaan he ovat hajau-
tuneet ja heidät on myös hajautettu ympäriinsä.9 Sitä paitsi Raunio (2006) on luulta-
9 Vrt. kuitenkin myös Suomessa viime aikoina päätään nostaneet ilmiöt, kuten syrjäytyneiden
akanvirta, slummiutuminen ja ns. white flight. Näistä ilmiöistä viimeksi mainittu on Yhdys-
valloissa syntynyt termi sisäiselle muuttoliikkeelle, joka syntyy kun keski- ja yläluokkaa edus-
tavan kantaväestön asuinalueelle alkaa muuttaa parempana pidetyn elämän toivossa mm. etnis-
ten vähemmistöjen edustajia ja alhaisemman sosio-ekonomisen statuksen omaavia muuttajia,
mikä puolestaan aiheuttaa pakenemisreaktion kantaväestön keskuudessa.
Suuntia – Isotalo & Ringman
31
vasti oikeassa todetessaan, että barrikadeille nousemisen sijasta suomalaisten syrjäyty-
neiden todennäköisempi reaktio on itsesääliin vajoaminen ja sisäänpäin kääntynyt
pahanolontunne. Päihteiden liikakäytön ryydittämästä jupinasta ja kitkerästä Facebook-
mielenilmauksesta on pitkä matka kadulla mellakointiin.
Syrjäytyminen mielletään siis vakavaksi ja puuttumista vaativaksi ongelmaksi. Samalla
unohdetaan kuitenkin pohtia sitä, kenelle se itse asiassa on ongelma: syrjäytyneille vai
muille. Syrjäytymiseen puuttumisen hankaluus piileekin usein siinä, että ne, joita syr-
jäytyminen eniten verottaa, siis syrjäytyneitä itseään, eivät yleensä näe tilanteessaan
mitään huolestuttavaa. Syrjäytyneistä ovatkin usein enemmän huolissaan heidän lähei-
sensä, viranomaiset ja päättäjät. Toisaalta puuttumista hankaloittaa se, että syrjäytymi-
sellä on tai ainakin sillä kuvitellaan olevan myös myönteisiä seurauksia. (Isotalo &
Ringman 2008, 11.) Voidaan esimerkiksi ajatella, että syrjäytyminen tarjoaa mahdolli-
suuden paeta nykyelämän hektisyyttä, ryhtyä downshiftaajaksi. Tai sitten se saattaa
olla ainoa kaikkien ulottuvilla oleva väylä riippumattomuuteen yhteiskunnan rakenteis-
ta. Onkin muistettava, että ekskluusion piiriin kuuluminen voi parhaimmillaan tarjota
marginaalisuuden tavoin elämää rikastuttavan ja uusia näkökulmia avaavan näköala-
paikan (Raunio 2006, 57). Lisäksi voidaan ajatella sosiologian klassikoiden (mm.
Émile Durkheim, Robert K. Merton ja Talcott Parsons) tapaan, että kaikesta näennäi-
sestä huolestuneisuudestamme huolimatta me itse asiassa tarvitsemme myös rikolli-
suuden, poikkeavuuden ja syrjäytymisen kaltaisia ”instituutioita” sekä vertailukohdak-
si normaaliudelle että tunteaksemme itsemme kelpo kansalaisiksi (Isotalo 2011b, 16).
Syrjäytymistä ei ollakaan Raunion (2006, 63) mukaan analysoitu mainittavasti posi-
tiivisten funktioiden näkökulmasta, sillä koko ajatusta on pidetty yhteiskuntapoliitti-
sesti mahdottomana ja muutenkin sopimattomana. Samanlaista osatotuuteen tyytymistä
on nähtävissä myös muiden vastaavien ilmiöiden, kuten köyhyyden, poikkeavuuden ja
kiusaamisen (Isotalo 2006), kohdalla. Silmien sulkeminen syrjäytymisen myönteisiltä
ulottuvuuksilta johtuu ensinnäkin vallitsevasta ajattelutavasta, jonka mukaan inkluu-
sion piiri, normaalius on itsestään selvä ihmiselämän tavoitetila ja ekskluusion piiri
puolestaan jotain sellaista, mihin kukaan järkevä ihminen ei halua joutua (Helne 2002a,
175; ks. alaluku 3.1). Toisaalta silmien ummistaminen johtunee siitä, että positiivisten
funktioiden myöntäminen tarkoittaa samalla sen ikävän tosiseikan tunnustamista, että
jotkut tahot yhteiskunnassa saattavat jopa hyötyä toisten ihmisten syrjäyttämisestä,
syrjäytymisestä tai ainakin niillä pelottelusta (Raunio 2006, 63; ks. Gans 1972; Merton
1968). Kuvaava esimerkki tästä on keskiverto nykysuomalainen, joka muuttuu – kuten
sanotaan – alta aikayksikön korskeasta oriista lauhkeaksi ja kuuliaiseksi ruunaksi, kun
hänet on saatu yhtäältä hirttäytymään jopa koko työuran kestävään asuntolainaan ja toi-
saalta peloteltua puolikuoliaaksi työttömyyden ja syrjäytymisen kauhuilla. Se, että
syrjäytymisen positiivisista funktioista vaietaan, ei siis tarkoita sitä, ettei niitä ole ole-
massa. Itse asiassa niiden tarkempi selvittäminen auttaisi ymmärtämään paljon syvälli-
semmin, miksi syrjäytymiseen puuttuminen on niin vaikeaa ja tulokset niin laihoja.
Vaikka syrjäytymisen myönteisiä ulottuvuuksia ei ole liiemmin tutkittu, voidaan olet-
taa, että syrjäytymiselle löytyy yhteiskunnallista tilausta ensinnäkin inkluusion vasta-
poolina ja varoittavana esimerkkinä. Syrjäytyminen auttaakin omalta osaltaan pitä-
Suuntia – Isotalo & Ringman
32
mään yllä vallitsevaa arvojärjestelmää, jossa kovalla työllä, yksilöllisellä pärjäämisellä
ja hyvinvointipalveluista riippumattomuudella on keskeinen asemansa. (Raunio 2006,
65.) Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suomalaisen yhteiskunnan lisääntynyt arvo-
konservatiivisuus ja markkinaliberalismin sokea ihannointi tulevat tässä mielessä
johtamaan. Toisaalta suomalaisesta hyvinvointivaltiosta löytyy lukemattomia toimi-
joita, joiden olemassaolo ja ansaintamekanismit perustuvat siihen, että ympäriltämme
löytyy apua tarvitsevia ihmisiä. Vaikka syrjäytyneiden hyväksi tehdään upeaa työtä,
pitäisi samalla uskaltaa kysyä, ovatko syrjäytyneiden asioita hoitavan palvelujärjes-
telmän auttamisyritykset kokonaisuutena – ei niinkään yksilötasolla – aitoja. Kummit-
teleeko kollektiivisessa takaraivossamme sittenkin epäilys, että jos autamme syrjäyty-
neitä riittävästi, luovummeko samalla lypsävästä lehmästä ja teemmekö itsemme
tarpeettomiksi? Tähän kysymykseen linkittyy se, että syrjäytymisen ympärillä pyörii
kokonaisuutena todella isot rahat, jos otetaan huomioon kaikki julkisen, yksityisen ja
kolmannen sektorin toimijat, erilaiset projektit – tämä mukaan lukien – koulutukset ja
paljon kritisoidut tempputyöllistämistoimenpiteet. Ei pidä myöskään unohtaa, että
kaikki ne miljardit, jotka uppoavat hyvinvointipalveluiden menopuolelle, näkyvät
BKT:ssa taloudellisena toimeliaisuutena. Asia voidaan nimittäin kääntää jopa niin
päin, että mitä enemmän nuori rikkoo ikkunoita ja mitä pontevammin me häntä
autamme, sitä lujempaa meillä menee kansantaloutena. Kajanoja (2000, 233) muistut-
taakin, että syrjäytyminen ei ole talouden kannalta pelkästään kielteinen ilmiö, vaan se
saattaa olla välttämätön osa kehitystä. Syrjäytyminen nimittäin saattaa esimerkiksi
havahduttaa yhteisön näkemään normaalin toimintatavan epäkohdat, jolloin syrjäyty-
minen voi edistää taloutta estäessään pysähtyneisyyttä.
3.5 Syrjäytyminen prosessina
Harva muuttuu syrjäytyneeksi yhdessä yössä, pelkästään jonkin yksittäisen tapahtu-
man, kuten työttömyyden, päihdeongelman tai sairastumisen, seurauksena. Sen sijaan
syrjäytyminen on useimmissa tapauksissa seurausta lukuisista, yhdelle ihmiselle tai
ihmisryhmälle pitkällä aikavälillä kasautuneista, kumuloitumaan taipuvaisista ja toi-
siinsa herkästi nivoutuvista hyvinvointipuutteista kulttuurisen, sosiaalisen, henkisen,
fyysisen ja taloudellisen pääoman suhteen (Ek ym. 2007; Halleröd & Heikkilä 1999;
Lehtonen & Lehkonen 2008; Raunio 2009). Syrjäytyminen ei ole myöskään pysyvä tila,
elinkautinen tuomio, johon ei voi hakea armahdusta. (Isotalo 2010.) Tosiasiassa syrjäy-
tyminen on jatkuvasti muuttuva, usein asteittain ja huomaamattomasti syvenevä tai
auki keriytyvä prosessi (Hänninen 2007, 5; Isotalo & Ringman 2008, 10; Linnossuo
2004, 16; Savioja 2007, 142), jonka on huomattu etenevän periaatteessa viiden vaiheen
kautta:
Suuntia – Isotalo & Ringman
33
KUVIO 3. Syrjäytymisen prosessi ja siihen puuttuminen
10
Kuten kuviosta 3 ilmenee, keskeisiltä yhteiskunnallisilta foorumeilta ulos ajautuminen
alkaa usein jo kotoa ja koulusta, jolloin kyse saattaa olla esimerkiksi ylisukupolvisesta
huono-osaisuuden kasautumista tai koulunkäyntiin tarvittavan kompetenssin vähyy-
destä. Siitä on puolestaan seurauksena koulutusurille pääsyn valikoitumista ja edelleen
työmarkkinamahdollisuuksien kapenemista ja työmarkkinoilta syrjäytymistä. Tämä
taas johtaa taloudelliseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, kuten yhteiskunnallisen vai-
kutusvallan heikkenemiseen, perhesiteiden murenemiseen ja sosiaalisten kontaktien
rajautumiseen. (Lehtonen & Lehkonen 2008, 53; Vertanen 2008, 14.)
Kuviosta näkyy myös, että syrjäytymiseen puututaan yleensä vasta silloin, kun ihmisen
elämä on jo ajautunut umpikujaan ja hän aiheuttaa näkyviä ja tuntuvia ongelmia lähi-
ympäristölleen ja kustannuksia yhteiskunnalle. Näin toimitaan siitä huolimatta, että
varhaisen puuttumisen ja eritoten ongelmien ennaltaehkäisyn tiedetään olevan paljon
helpompaa, tuloksellisempaa, halvempaa ja – mikä tärkeintä – inhimillisesti kestä-
vämpää. (Isotalo 2010, 2011a; Nurmi 2009, 15.) Kuten prosessin vaiheista voi huoma-
ta, erityisesti koti-, varhais- ja koulukasvatuksella on tärkeä rooli ongelmien ehkäise-
misessä sekä syrjäytymiskierteen varhaisessa havaitsemisessa ja katkaisemisessa.
10
Prosessista tarkemmin Alatupa (2007), Isotalo ja Ringman (2008), Järvinen ja Jahnukainen
(2001), Nokelainen ja Toikander (2006), Takala (1992) sekä Timonen ja Tuuteri (2009).
Vaikeudet koulussa, kotona tai
sosiaalisessa ympäristössä
Epäonnistuminen koulussa ja
koulun keskeyttäminen
Huonoon työmarkkina-asemaan
ajautuminen
Taloudelliset ongelmat ja riippuvuus
hyvinvointivaltiosta
Elämänhallinnan ongelmat:
päihde- ja mielenterveysongelmat,
rikollisuus, laitostuminen, totaalinen
yhteiskunnasta vieraantuminen
SYRJÄYTYMISEEN
KANNATTAISI
PUUTTUA
JO…
SYRJÄYTYMISEEN
PUUTUTAAN
YLEENSÄ
VASTA…
Suuntia – Isotalo & Ringman
34
Syrjäytymisen ongelmaa ratkottaessa tulisikin pitää mielessään sanonta, jonka mukaan
on viisaampaa rakentaa aita kallionkielekkeelle kuin sairaala jyrkänteen pohjalle.
(Isotalo 2010, 2011a; Myrskylä 2012.) Missään nimessä ei siis pitäisi toimia kuten 90-
luvun lamassa, kun leikkaukset kohdistettiin lyhytnäköisesti nimenomaan lapsiin, nuo-
riin, lapsiperheisiin ja ennaltaehkäisevään työhön ja joiden aiheuttamia vahinkoja me
maksamme vielä tänäkin päivänä, korkojen kera.
3.6 Olennaista syrjäytymisessä
Kuten edellä on todettu, syrjäytymiselle löytyy yhtä monta määritelmää kuin määritte-
lijää (Isotalo 2010, 2011a). Syrjäytymistä kuvataankin alan kirjallisuudessa esimerkiksi
yhteiskunnan normaalitilan, työelämän ja tärkeiden sosiaalisten areenoiden
ulkopuolelle joutumiseksi
vallan puuttumisen kokemukseksi
hyvinvointipuutteiden kasautumiseksi yksilölle
yksilöä ja yhteiskuntaa yhdistävien siteiden heikkoudeksi.11
Näiden kuvailujen sekä kaiken luvussa 3 esitetyn pohjalta voidaan sanoa, että YTKP-
projektin aikana syrjäytyminen määriteltiin
lukuisista epäedullisista tekijöistä koostuvaksi, hitaasti ja huomaamattomasti ete-
neväksi, usein jo lapsuudessa alkaneeksi ja jopa ylisukupolviseksi prosessiksi, jon-
ka seurauksena yksilön siteet ympäröivään yhteiskuntaan murenevat, hänen henki-
lökohtainen ja hänen lähellään olevien ihmisten hyvinvointi vaarantuu ja vallitseva
yhteiskuntajärjestys tulee uhatuksi (Isotalo & Ringman 2008, 10; ks. myös Fjäll-
ström & Tuusa 2005, 3; Kokko 1999, 34; Rönkä 1999, 10; Ylänen 1997, 7).
Lukemattomista määrittely-yrityksistä huolimatta syrjäytyminen on kompleksinen il-
miö, jota ei voida, eikä oikeastaan edes pitäisi sulloa yksinkertaisen määritelmän aset-
tamiin raameihin. Ettei liian kompakteilla määrittelyillä tehtäisi vääryyttä käsitteen
monimuotoisuudelle, ainakin seuraavat seikat on syytä pitää mielessä syrjäytymisen
ilmiötä tarkasteltaessa:
Syrjäytymiseen liittyy myös onnistumistarinoita.
Inkluusion ja ekskluusion piiriin kuuluminen eivät ole muuttumattomia olo-
tiloja.
Harva määrittelee itsensä syrjäytyneeksi.
Jokainen syrjäytymis- ja selviytymistarina on omanlaisensa.
Syrjäytyneitä käsitellään usein homogeenisena massana, ”niinä toisina”; paatuneina
rikollisina, alkoholisteina, asunnottomina, koulupudokkaina ja pitkäaikaistyöttöminä.
11
Ks. tarkemmin esimerkiksi Alatupa (2007), Ek ym. (2004), Kuula (2000, 35), Raunio (2006,
9; 2009, 273), Ritakallio (1992) ja Savioja (2007, 142).
Suuntia – Isotalo & Ringman
35
Kyseessä on kuitenkin huomattavasti moniportaisempi ja -tahoisempi prosessi, joka ei
etene lineaarisesti (Nurmi 2009, 15) ja jossa ei ole kysymys yksinomaan nopeasta
vajoamisesta, vaan hitaasta, edestakaisesta liikkeestä inkluusion ja ekskluusion välillä
ja jopa selviytymistarinoista. (Isotalo 2010, 8–11.) Esimerkiksi moni pohjalla ollut on
jättänyt taakseen entisen elämänsä ja pyrkii nyttemmin auttamaan muita yhteiskunnan
rakenteista syrjään ajautuneita ihmisiä.
Edelliseen liittyen on toisaalta hyvä pitää mielessä, että inkluusion ja ekskluusion pii-
riin kuuluminen eivät ole pysyviä, kiveen hakattuja olotiloja. Kenen tahansa elämä
saattaa nimittäin muuttua täysin milloin vain, jopa silmänräpäyksessä, esimerkiksi
vammautumisen, paranemisen, avioeron, rakastumisen, konkurssin, työttömyyden,
työllistymisen tai uskoontulon myötä. Siltojen ja veneiden alta löytyykin paitsi lapsesta
saakka päähän potkittuja ihmisiä, myös entisiä toimitusjohtajia, lääkäreitä, opettajia,
tuomareita ja päihdetyöntekijöitä. Ja kuten edellä jo todettiin, myös moni yhteiskun-
tamme reuna-alueille livennyt on palannut takaisin yhteisyytemme piiriin.
Kolmanneksi on tärkeä muistaa, että vain harva kutsuu itseään syrjäytyneeksi ja haluaa
tietoisesti ottaa syrjäytyneen kielteisesti värittyneen polttomerkin kantaakseen. (Isotalo
& Ringman 2008, 11; Mannila & Peltoniemi 1997, 4; Myllyniemi 2010, 124). Tämä
taas kertoo Raunion (2006, 16) mukaan siitä, että inkluusion piiriin kuuluminen, nor-
maali elämä, ei ole syrjäytyneille automaattisesti vastenmielinen asia, jota tietoisesti ja
silkkaa laiskuuttaan pakoillaan. Koska yksilön subjektiivinen kuva omasta elämän-
tilanteesta ja syrjäytyneisyyden asteesta voi poiketa huomattavasti jonkun toisen tahon,
kuten viranomaisen, tutkijan tai kanssaihmisen näkemyksestä (Linnossuo 2004, 21),
auttamisen kannalta on tärkeää, että ihmisen tilanteesta päästään aitoon yhteisymmär-
rykseen (Fjällström & Tuusa 2005, 3).
Yhteisymmärryksen löytäminen ja olemassa olevien ongelmien yhteinen tunnistaminen
ja tunnustaminen ovat ensimmäisiä, ratkaisevia askeleita syrjäytymiseen puuttumi-
sessa. Eri asia sitten on, kenellä on loppujen lopuksi oikeus nimetä toinen ihminen syr-
jäytyneeksi, normaalista poikkeavaksi (Helne 2002b; 2003) – varsinkaan lapsista ja
nuorista puhuttaessa (Ritakallio 1993) – ja missä määrin syrjäytyneeksi määrittely voi
itsessään olla ihmisen lopullisesti sivuun sysäävä tekijä (Fjällström & Tuusa 2005, 4).12
Kun käytämme huolettomasti tai ylimielisesti syrjäytymisen käsitettä, saatammekin
samalla pystyttää lasiseinän, jonka toiselle puolelle syrjäytyneet paikantuvat (Helne
2002b). Käsitteen käyttö ja syrjäytyneeksi määrittely onkin hienovaraista peliä, jonka
tulisi perustua tarkkanäköisyydelle, vahvalle asiantuntijuudelle, tahdikkuudelle ja ai-
dolle asiakaslähtöisyydelle. (Isotalo & Ringman 2008, 11.)
12
Nykyään ajatellaan, että lasten ja nuorten kohdalla ei edes pitäisi puhua syrjäytymisestä vaan
syrjäytymisriskistä tai syrjäytymisvaaraan joutumisesta, sillä vasta kroonistunut huono-osaisuus
aikuisella oikeuttaa käyttämään syrjäytymisen käsitettä (Järvinen & Jahnukainen 2001; Rita-
kallio 1993; Savioja 2007). YTKP-projekti kohdistui kuitenkin niin laaja-alaiseen, monenikäi-
seen ja heterogeeniseen asiakasryhmään, että sen aikana oli perusteltua puhua syrjäytymis-
vaarassa olevista ja syrjäytyneistä nuorista, kuten näkyy jo raportin nimestä.
Suuntia – Isotalo & Ringman
36
Neljänneksi on hyvä tiedostaa, että jokainen syrjäytymis- ja selviytymistarina on
omanlaisensa. Prosessin kannalta on merkitystä mm. sillä, mitkä tekijät ja olosuhteet
ovat johtaneet syrjäytymiseen tai valtaistumiseen ja millä painoarvolla. Merkitystä on
myös sillä, mikä rooli ihmisellä itsellään on ollut omassa elämäntarinassaan. Kuten
tästä luvusta on tullut ilmi, suurin osa syrjäytyneistä on ajautunut inkluusion piiristä
pois ikään kuin huomaamatta, olosuhteiden johdosta, kenenkään sitä tarkoittamatta.
Toisaalta mukana on myös niitä, jotka ovat siirtyneet syrjään yhteiskunnallisista
rakenteista – ainakin näennäisesti – omasta halustaan. Raunio (2006, 16) muistuttaa-
kin, että eritoten vaikeasti syrjäytyneiden joukossa on myös niitä, jotka ovat vapaa-
ehtoisesti valinneet syrjäytyneen – tai sivustaseuraajan – paikan yhteiskunnassa. He
pitävät usein tietoisesti yllä yhteiskunnan normien vastaista elämäntapaa, halveksivat
näkyvästi valtakulttuuria ja inhoavat viranomaisia. Juuri tämä syrjäytyneiden vapaa-
ehtoinen joukko kokee helposti kaikki yhteiskunnan heihin kohdistamat toimenpiteet
pakkointegraatioksi, jolloin heidän auttamisensa on erityisen haastavaa ja jopa mahdo-
tonta ja tarpeetonta. (Granfelt 2004, 141–142.) Hämeenlinnalaisen Holstilan kuntou-
tumisyksikön yksikkövastaava Jaakko Vesterberg osuu oikeaan todetessaan Hämeen
Sanomien haastattelussa, että
on ihmisiä, jotka eivät halua elämäänsä mitään kontrollia --- [ja jotka] eivät halua
sitoutua mihinkään. Kaikista ei vain tule ns. normaaleja. (Antila-Andersson 2010,
14.)
Tämän lisäksi, kautta ihmiskunnan historian, on ollut ihmisiä, jotka on työnnetty syr-
jään yhteiskunnallisista rakenteista tietoisesti ja jopa väkivaltaa käyttäen.13
Sen lisäksi,
että ihmiset joutuvat sivuun yhteiskunnallisen osallisuuden valtavirrasta mykkien pak-
kojen sekä yhteiskunnan rakenteellisten ja institutionaalisten muutosten myötä, yhteis-
kunnassa tapahtuu myös tarkoituksellista ulossulkemista, syrjäyttämistä (Raunio 2006,
62). Jälkimodernin, kaikkea jopa liiankin löysästi ja piittaamattomasti suvaitsevan
yhteiskuntamme näkökulmasta ehkä hieman liian provokatiivisia, mutta kuitenkin var-
sin kuvaavia ja ajatuksia herättäviä esimerkkejä tällaisesta vallan väärinkäytöstä ja
suoranaisesta väkivallasta löytyy mm. kanadalais-yhdysvaltalaisen sosiologi Erving
Goffmanin klassikkoteoksesta Minuuden riistäjät (1961/1997).
Vaikka syrjäytymisen ei yleensä ajatella olevan kenenkään syy, voidaan kuitenkin
puhua myös diversiosta, poiskäännyttämisestä, sosiaalisen syrjäytymisen aktiivisesta
muodosta (Hänninen 2007, 6–7). Matti Heikkilä (2000), Sakari Hänninen (2007) ja
Kyösti Raunio (2006) toteavat, että itse asiassa on olemassa kahdenlaista syrjäyttä-
mistä:
1) poistoa
2) torjuntaa.
13
Näkyvä, aktiivinen ja konkreettinen väkivalta on vain yksi, suhteellisen marginaalinen vallan
väärinkäytön muoto (Isotalo 2006).
Suuntia – Isotalo & Ringman
37
Poisto liittyy läheisesti siihen, miten syrjäytyminen tavallisesti ymmärretään: se viittaa
persoonattomaan syrjäyttämiseen, kasvottomaan vallankäyttöön ilman tarkoituksellista
syrjäyttämisen ajatusta (Raunio 2006, 63). Poisto perustuu makrotason prosesseihin,
kuten markkinatalouden lainalaisuuksiin, poliittisiin päätöksiin ja yhteiskunnallisiin
rakennemuutoksiin. Vaikka kyse on syrjäyttämisestä, poistolle on ominaista, että tosi-
asiallista syrjäyttäjää on vaikea tunnistaa ja varsinkaan saattaa vastuuseen teoistaan.
Tämä johtuu siitä, että syrjäyttäjä, joka yleensä tekee mielestään vain olosuhteiden
vaatimat velvollisuutensa, voi usein vedota esimerkiksi yhteiskunnallisiin ja taloudel-
lisiin välttämättömyyksiin, kuten globaalien markkinavoimien asettamiin vaatimuksiin,
valtiontalouden kestävyysvajeeseen ja tuottavuusohjelmaan sekä yhteiseen tai ainakin
osakkeenomistajien etuun. Voi jopa olla, ettei syrjäyttäjä aina edes tiedosta olevansa
syrjäyttäjä. Vaikka poisto on yksilön kannalta yhtä traagista, traumatisoivaa ja
konkreettista kuin asteittainen syrjään hivuttautuminen, erona on kuitenkin se, että
poisto nähdään useammin yhteiskunnan, instituution tai vaikka yksittäisen konsernin
kannalta jopa tarkoituksenmukaisena ja hyödyllisenä. Kuvaavana esimerkkinä poiston
kautta tapahtuvasta syrjäyttämisestä ovat YT-neuvottelut ja rakennetyöttömyys. (Heik-
kilä 2000, 167–168; Raunio 2006, 63–67.)
Torjunta taas on poistoa selkeämmin avointa ja tietoista syrjintää esimerkiksi
etnisyyden, uskonnon, sukupuolen, poikkeavuuden tai jopa normaaliuden perusteella
(Heikkilä 2000, 167–168). Torjunnasta puhuttaessa liikutaan usein sellaisten ilmiöiden
rajapinnassa, kuten sukupuolinen diskriminaatio, kiusaaminen ja rasismi. Tämä taas
osoittaa jälleen kerran, kuinka väljärajaisesta ja epämääräisestä käsitteestä syrjäytymi-
sessä on kysymys (Karisto 1986; Raunio 2006). Toisin kuin poistossa, torjunnan koh-
dalla on suhteellisen helposti tunnistettavissa paitsi syrjäytetty, myös hänen syrjäyttä-
jänsä (Raunio 2006, 68). Vaikka torjunta on todellista – ainakin pinnan alla kytien –
myös jälkimodernissa yhteiskunnassa, voidaan kuitenkin todeta, että onneksi syrjäyty-
misen suuri yhteiskunnallinen linja on kulkenut suomalaisessa yhteiskunnassa torjun-
nasta poistoon ja tarkoituksellisuudesta tahattomuuteen (Heikkilä 2000).
Tapahtui syrjäytyminen sitten tiedostamattomien yhteiskunnallisten prosessien kautta
tai tarkoituksella, oman valinnan tai torjunnan kautta, olennaista on se, että syrjäyty-
minen on siinä määrin tuhoisaa yksilöille ja yhteiskunnalle, että siihen puuttuminen on
välttämätöntä. Erityisen tärkeäksi on huomattu varhainen ja mieluusti ennakoiva
puuttuminen lasten, nuorten ja lapsiperheiden ongelmiin. Seuraavassa luvussa tarkas-
tellaankin lähemmin sitä, miten NäytönPaikka ja YTKP-projekti pyrkivät omalta osal-
taan tekemään nuorten syrjäytymisen vastaista työtä.
Suuntia – Isotalo & Ringman
38
4 YTKP-PROJEKTI – SUUNTANA NUORTEN VOIMAANTUMINEN
4.1 Taustavoimana NäytönPaikka ry
Syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuorten hyväksi työskentelevät useat
tahot omien tavoitteidensa ja mahdollisuuksiensa puitteissa: koulu-, nuoriso-, sosiaali-,
terveys- ja poliisitoimi, oikeuslaitos, kriminaalihuolto, puolustusvoimat, työvoima-
hallinto, seurakunnat sekä useat muut julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin
toimijat palveluineen ja projekteineen (Helne 2002, 20; Huhtanen 1999, 243; Isotalo &
Ringman 2008, 14; Kuorelahti & Viitanen 1999, 5; Linnossuo 2004, 19; Raunio 2000,
14; Ängeslevä 2009, 39). Eikä ainoastaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, sillä
syrjäytyminen ei ole sidoksissa vain länsimaiseen postmoderniin yhteiskuntaan (Rau-
nio 2006, 9). Esimerkiksi Johanna Pohjola (2011, 3) on raportoinut, että Brasiliassa
ollaan valtion ylintä johtoa myöten huolissaan siitä, että peräti viidesosa maan 140
miljoonasta nuoresta ei opiskele tai käy töissä. Vähintään yhtä pysäyttäviä lukuja löy-
tyy myös lähempää, Euroopan finanssikriisin pesäkkeistä, kuten Espanjasta, Irlannista,
Italiasta, Kreikasta, Latviasta, Liettuasta ja Portugalista.
Koska nuorten syrjäytyminen on ratkaisuyrityksistä huolimatta edelleen todellinen
ongelma, tarvetta uusille puuttumisen ja ennaltaehkäisyn malleille on jatkuvasti. Eniten
tilausta löytyy sellaiselle nuoria tukevalle työlle, joka ei ole pelkästään
oireita hoitavaa ja korjaavaa, vaan ennaltaehkäisevää, varhaisessa vaiheessa
tapahtuvaa ja todellisiin syihin porautuvaa
ongelmia ja menneisyyttä vatvovaa, vaan voimavarakeskeistä ja tulevaisuuteen
suuntautuvaa
sektoroitunutta ja keskenään kilpailevaa, vaan poikkisektoriselle ja moni-
ammatilliselle yhteistyölle rakentuvaa
amatöörimäisyyteen ja tuttuihin toimintatapoihin tyytyvää, vaan hyviin koke-
muksiin ja tutkittuun tietoon perustuvaa sekä itsekriittisyyteen ja muutokseen
kykenevää
autoritaarisuuden suojissa lymyävää ja minuutta riistävää, vaan nuorten pariin
etsiytyvää sekä heitä itseään osallistavaa, kunnioittavaa ja voimaannuttavaa
lyhytnäköistä ja poikkileikkaavaa, vaan pitkäjänteistä sekä elämän prosessi-
maisuuden ja nuoreen jo kohdennetut toimenpiteet huomioon ottavaa
organisaatioita ja työntekijöitä palvelevaa, vaan nuoren elämästä ja tarpeista
kumpuavaa. (Huttunen ym. 2008; Isotalo & Ringman 2008; Kuure ym. 2008;
Ängeslevä 2009.)
Näiden haasteiden pohjalta joukko hämeenlinnalaisia hyvinvointialan ammattilaisia
perusti vuonna 2003 NäytönPaikka ry:n. Kyseessä on poikkisektorisesti toimiva, ver-
kostoyhteistyöstä ja moniammatillisuudesta voimansa ammentava sitoutumaton yhdis-
tys, joka pyrkii asiakaslähtöisellä, kokonaisvaltaisella ja sosiaalipedagogisella työ-
otteella edistämään nuorten voimaantumista sekä parantamaan heidän mahdollisuuk-
siaan työllistyä ja kuntoutua takaisin yhteiskuntaan. Alusta alkaen on nähty tärkeäksi,
Suuntia – Isotalo & Ringman
39
että yhdistyksessä toimitaan asiakkaan voimavarojen ja tarpeiden mukaisesti, häntä
tukien ja rinnalla kulkien. Koska ihmisen elämä on monimutkainen, ainutlaatuinen ja
jatkuvasti muuttuva kokonaisuus – ei esimerkiksi pelkkää päihdeongelmaa, työttö-
myyttä tai asunnottomuutta – NäytönPaikassa on toisaalta pidetty kiinni moniammatil-
lisuudesta ja poikkisektorisuudesta.
NäytönPaikan toiminta perustuu pitkälti sosiaalipedagogiikkaan, joka on edelleen mel-
ko uusi ajattelu- ja toimintatapa Suomessa. Näin siitä huolimatta, että se on ollut aina
ikään kuin tiedostamattomasti sisään kirjoitettuna ajatusrakennelmana monenlaisessa
kasvatus- ja yhteiskuntatieteellisessä toiminnassa. (Ranne 2005; Rautiainen 2005.) Val-
litsevan näkemyksen mukaan sosiaalipedagogiikka on käytännöllinen toimintatiede,
joka on syntynyt tarpeesta jäsentää ja kehittää toimintaa, joka suuntautuu sosiaalisten
ongelmien ehkäisyyn ja lievittämiseen sekä hyvinvoinnin edistämiseen. (Hämäläinen
1999; Rautiainen 2005.) Lyhyesti ilmaistuna kyse on sosiaalisten ongelmien, kuten
köyhyyden ja syrjäytymisen, tunnistamisesta, lievittämisestä ja ehkäisemisestä kasva-
tuksen keinoin. Juha Hämäläisen ja Leena Kurjen (1997) sekä Asta Rautiaisen (2005)
mukaan sosiaalipedagogiikan tavoitteena on
yksilön elämänhallinnan, subjektiuden ja autonomisuuden tukeminen
yksilön sosiaalisen toimintakyvyn palauttaminen ja vahvistaminen
itsekasvatuksellisten prosessien käynnistäminen ja tukeminen
yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen oma-apuun kannustaminen
yhteisöllisyyden vahvistaminen.
Kuten seuraavasta alaluvusta selviää, YTKP-projektin tavoitteet olivat monin tavoin
yhtenevät näiden perusprinsiippien kanssa. Sosiaalipedagoginen orientaatio kulki ni-
mittäin läpi koko hankkeen erityisesti siinä mielessä, että molemmissa ihminen näh-
dään aktiivisena toimijana ja oman elämänsä parhaana asiantuntijana. Kummassakin
on tärkeää myös se, että ihminen itse huomaa, vaikkapa digitaalisen portfolion avulla,
muutoksen tarpeen elämässään, minkä jälkeen häntä rohkaistaan ongelmien realistiseen
kohtaamiseen ja ratkaisemiseen. Lisäksi yhteistä on se, että voimaantuminen ja toimin-
ta, kuten portfolion käyttö, lähtee ihmisen omista kokemuksista, todellisuudesta,
voimavaroista ja tarpeista. Ihmistä ei siis pyritä diagnosoimaan, holhoamaan ja mani-
puloimaan, vaan hänelle tarjotaan uusia näkökulmia ja edellytyksiä rakentaa itse omaa
elämää ja parempaa huomista. (Hämäläinen & Kurki 1997.) Portfolio ei kerro, onko
ihmisen elämä hyvää tai huonoa, eikä se myöskään sanele, mitä hänen pitäisi sille
tehdä. Sen sijaan portfolio saattaa helpottaa oman elämäntilanteen hahmottamisessa,
mikä taas auttaa muuttamaan elämänkulun suuntaa.
4.2 YTKP-projektin tavoitteet
NäytönPaikan ja YTKP-projektin perimmäisenä päämääränä on ollut alusta asti 1)
vahvistaa nuorten kansalaisuutta ja osallisuutta, 2) ehkäistä nuorten syrjäytymistä, 3)
kuntouttaa syrjäytyneitä nuoria takaisin yhteiskuntaan ja työelämään sekä 4) vahvistaa
ajattelutapaa asiakkaasta oman elämänsä parhaana asiantuntijana.
Suuntia – Isotalo & Ringman
40
Yhdistyksen ja hankkeen johtotähtenä on siis ollut syrjäytymisvaarassa olevien ja syr-
jäytyneiden nuorten emansipoitumisen tukeminen, voimaannuttaminen sosiaalipedago-
gisella työotteella.14
Kasvatustieteen tohtori Juha Siitosen (1999) mukaan voimaantu-
minen on ihmisestä itsestään lähtevä henkilökohtainen prosessi, jonka ansiosta hän
kasvaa passiivisesta ja ulkoisten toimenpiteiden kohteena olevasta objektista aktiivi-
seksi, luovaksi ja vapaaksi subjektiksi. Voimaantunut ihminen päättää omasta elämäs-
tään, hallitsee itseään ja asettaa elämälleen tavoitteita. Vaikka yksilön aito voimaantu-
minen nousee hänestä itsestään, ei ulkoisen pakon ohjaamana, toiset ihmiset voivat
kuitenkin kannustaa ja tukea häntä tässä prosessissa. (Siitonen 1999; ks. Huolman &
Takala 2008; Kivipelto 2008; Kuronen 2004; Rautiainen 2005.) Kuten tästä raportista
ilmenee, digitaalinen portfolio on yksi varteenotettava ja toimivaksi havaittu, yhäti val-
lalla olevan työntekijäkeskeisen toimintakulttuurin myönteisesti haastava keino nuo-
relle heittäytyä voimaantumisen virtaan. Toisaalta se antaa myös työntekijälle keinoja
ja ideoita tukea omia asiakkaitaan heidän voimaantumisessaan. Samalla on kuitenkin
hyväksyttävä ajatus, ettei mikään yksittäinen työväline ole autuaaksitekevä ja ongelmia
kerralla poispyyhkivä.
NäytönPaikan toiminnan pääpaino oli vuosituhannen alkupuolella matalakynnyksisessä
ja kuntouttavassa asiakastyössä. Yhteistyökumppaneina oli keskeisiä julkisen ja kol-
mannen sektorin toimijoita Hämeenlinnan seudulta ja asiakkaina päihde-, talous- ja
mielenterveysongelmaisia, usein lainrikkojataustaisia nuoria. Käytännössä työ oli yksi-
löllistä asiakastyötä ja keskustelua, epävirallista talousneuvontaa sekä asiakkaiden
opastamista sekavassa, ahdistavassa ja voimavaroja syövässä palveluviidakossa. (Fjäll-
ström & Tuusa 2005; Isotalo & Ringman 2008; Niuta & Puhtila 2006.) Yleisen asenne-
ilmaston muuttumisen ja yhteistyökumppaneiden esittämien toiveiden myötä Näytön-
Paikan fokus on kuitenkin siirtynyt viime vuosina yhä enemmän korjaavasta ja
konkreettisesta asiakastyöstä laaja-alaiseen, poikkisektoriseen ja monia vaikuttamis-
kanavia pitkin tapahtuvaan syrjäytymisen ehkäisyyn. Myös tutkimus- ja kehittämis-
toiminta ovat saaneet yhä vahvemmin jalansijaa yhdistyksen strategiassa. (Kouhia,
Mäntylä, Pälä & Röntynen 2009.) Samalla yhdistyksen kohderyhmäksi ja kontakti-
pinnaksi hyvinvointialan kenttään ovat tulleet asiakkaiden ohella myös nuorten hyväksi
toimivat, asiakkaiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja ongelmien ehkäisystä kiin-
nostuneet työntekijät. NäytönPaikka on kurssinmuutoksessaan ajan hermolla, sillä nuo-
risotyön asiantuntijoiden, kuten tutkimusprofessori Tommi Hoikkalan (Seppälä 2008,
10) ja tutkija Timo Harrikarin (2008), mielestä onkin jo aika siirtyä 90-luvun laman
ajoilta peräisin olevasta kontrolloivasta, holhoavasta ja korjaavasta työstä nuorten
ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Hämeen Sanomien artikke-
lissa (Huuhtanen 2008, 10) todetaan osuvasti Harrikariin viitaten:
Hyvinvoinnista huolehtimisesta on siirrytty enenevässä määrin kohti lasten ja
nuorten kontrollointia. Julkista keskustelua leimaavat nyt huoli ja pelko, jopa pa-
niikki lapsiperheiden tilasta. - - . Hyvinvointipolitiikan vetovastuu on enenevässä
määrin siirtynyt sisäasiain- ja oikeusministeriön puolelle, kun se aiemmin oli
14
Minna Kivipellon (2008, 29) mukaan voidaan puhua myös valtaistumisesta, valtautumisesta,
voimavaraistumisesta ja toimintavoiman lisääntymistä sekä tietysti empowermentistä, mikä on
kylläkin vierasperäisyydessään ja konsulttimaisuudessaan melko teennäinen termi.
Suuntia – Isotalo & Ringman
41
enemmän sosiaali- ja terveys- sekä opetusministeriön heiniä. - - . Ei voi olla niin,
että hyvinvoinnin lisäämisen tavoite käännetään kokonaan vain pahoinvoinnin ja
syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kyllä pääpainon tulisi olla taas itse hyvinvoinnin
lisäämisessä.
Vaikka muutoksen suunta kohti ongelmien ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin lisäänty-
mistä on ollut viime vuosina lupaava – ainakin puheiden tasolla – valtion, kuntien ja
kansalaisten velkaantuminen, kestävyysvajeen kasvaminen huolestuttaviin mittoihin,
palveluiden tuottaminen lainarahalla sekä toistuvasti maton alle lakaistujen globaalien
talousriskien ja nurinpäin kääntymässä olevan huoltosuhteen realisoituminen tulevat
lyömään kapuloita rattaisiin jo lähitulevaisuudessa tämän kehityksen osalta. Näin mm.
siitä syystä, että väistämättä edessä olevat veronkorotukset ja ankarat leikkaukset
tullevat kohdistumaan tälläkin kertaa kaikkein heikoimpiin, inkluusion ja geronto-
kratisoituvan yhteiskunnan ulkopuolisiin ryhmiin: lapsiin, nuoriin, sairaisiin, vajaa-
kuntoisiin, köyhyysrajan alapuolella eläviin, pienituloisiin ja syrjäytyneisiin.15
Kuviosta 4 ilmenee syrjäytymisen vastaisen työn kolme perusmuotoa suhteessa toimin-
takentän ja haetun vaikuttavuuden laajuuteen sekä kyseisen työmuodon vaatimiin
resursseihin: mitä isompi alue, sitä laajemmalla kentällä toimitaan ja mitä tummempi
taustaväri, sitä enemmän toiminta syö voimavaroja suhteessa saatuihin tuloksiin.
KUVIO 4. Syrjäytymisen vastaisen työn perusmuodot Reijo Väärälää (2000) mukaillen
Vaikka kaikkia näitä työmuotoja tarvitaan kiistatta, voidaan kuitenkin väittää, että
ennaltaehkäisyyn panostamalla pystytään puuttumaan syrjäytymisen problematiikkaan
15
Gerontokratialla, vanhusvallalla viitataan siihen, että koko aikuisikänsä inkluusion ytimessä
olleet suuret ikäluokat tulevat varmasti pitämään nykyisen ja tulevan valta-asemansa ja volyy-
minsä voimin huolta siitä, ettei heidän saavuttamiinsa etuihin tulla kajoamaan. Yksittäisinä
esimerkkeinä tästä ovat eläkkeiden superkertymä viimeisiltä työvuosilta sekä eläkeiän noston ja
eläkekaton kiihkeä vastustaminen.
ENNALTAEHKÄISY: Hyvin toimiva kansalaisyhteiskunta ja arjen rakenteet, jotka
luovat elämään turvaa ja ennustettavuutta
VARHAINEN PUUTTUMINEN: Hyvin toimivat palvelut,
sosiaaliturva ja turvaverkosto, jotka auttavat elämän riskeissä
KORJAAVA TOIMINTA: Valikoidut ja kohdistetut
toimet suurimmassa vaarassa oleville sekä jo
syrjäytymään päässeille
Suuntia – Isotalo & Ringman
42
nykyistä vaikuttavammin, kustannustehokkaammin ja vähemmän inhimillistä kärsi-
mystä sallien. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä tästä on kantahämäläisessä Janak-
kalan kunnassa vuonna 2010 käynnistynyt, Suomessa ainutlaatuinen ennaltaehkäisevä
perhetyö, jonka tulokset ovat olleet erittäin hyvät (Lehtinen 2011, 7). Tämän vuoksi
NäytönPaikassa, jolla on käytössään varsin rajalliset, viime vuosina vain RAY:n
projektirahoituksen suomat taloudelliset resurssit, on katsottu järkeväksi siirtyä korjaa-
vasta ja ongelmakeskeisestä toiminnasta ongelmien moniammatilliseen ehkäisemiseen
ja ihmisten voimaantumisen tukemiseen. Vuotavan veneen toivoton äyskäröinti myrs-
kynsilmässä on siis vaihdettu kokonaistilanteen rauhalliseen arviointiin, vaikeuksien
ennakointiin ja kadoksissa olevan pohjatulpan etsimiseen.
Osoituksena NäytönPaikan profiloitumisesta syrjäytymisen ehkäisyyn ja varhaiseen
puuttumiseen on kolmannen sektorin toimijoiden yhdessä ideoima ja NäytönPaikan
hallinnoima YTKP-projekti, joka toteutettiin vuosina 2006–2011 RAY:n myöntämän
rahoituksen turvin. Tavoitteena oli aluksi, vuosina 2006–2008 poikkisektorisen yhteis-
työn kehittäminen ja digitaalisen portfolion luominen (ks. tarkemmin luku 1). Sen
sijaan vuosina 2009–2011, joita tämä raportti pääasiassa koskee, projekti keskittyi
digitaaliseen portfolioon. Taulukkoon 1 on koottu yhteen YTKP-projektin vuosien saa-
tossa laajentunut toiminta-alue ja tarkentuneet tavoitteet.
TAULUKKO 1. YTKP-projektin toiminta-alueet ja tavoitteet vuosina 2006–2011
VUODET
TOIMINTA-
ALUE
TAVOITTEET
2006–2008
Hämeenlinnan
seutu
1) poikkisektorisen yhteistyön kehittäminen
2) digitaalisen portfolion luominen
2009–2010
2010–2011
Kanta-Häme
Koko Suomi
Digitaalisen portfolion
1) sisällöllinen ja tekninen kehittäminen sekä vai-
kuttavuuden arvioiminen yhteistyössä nuorten
ja yhteistyökumppaneiden kanssa
2) tunnetuksi tekeminen sekä asiakas- ja tarve-
lähtöinen käyttöönottaminen yhteistyökump-
paneiden toiminnassa
3) vakiinnuttaminen kiinteäksi osaksi sitä työtä,
jolla tuetaan nuorten osallisuutta, oman elä-
män hallintaa ja aktiivista kansalaisuutta.
Tässä raportissa keskitytään digitaaliseen portfolioon, joten seuraavassa alaluvussa
käydään läpi vain pintapuolisesti poikkisektorisen yhteistyön rakentamista vuosina
2006–2011. Näin tehdään siksi, että kyseistä tavoitetta ja sen saavuttamista on käsitelty
yksityiskohtaisesti jo projektin edellisessä raportissa (Isotalo & Ringman 2008). Toi-
saalta taas sen vuoksi, että vuosina 2009–2011 poikkisektorisuuden kehittäminen jätet-
Suuntia – Isotalo & Ringman
43
tiin tietoisesti taka-alalle johtuen mm. samaan aikaan tapahtuneesta kuntauudistuksesta
sekä elämänkaari- ja tilaaja-tuottaja -malliin siirtymisestä.
4.2.1 Tavoitteena poikkisektorisen yhteistyön kehittäminen
Projektin ensimmäisenä tavoitteena oli vuosina 2006–2008 kehittää Hämeenlinnan
seudulla uusia käytäntöjä ja toimintamalleja, jotka parantavat yhteistyötä asiakkaiden
sekä julkisen ja kolmannen sektorin palveluiden välillä. Projektin aikana haluttiin
rakentaa usein toisistaan erillään työskentelevien kolmannen sektorin toimijoiden
yhteinen monituottajamalli, joka parantaa syrjäytymisvaarassa oleville ja syrjäytyneille
nuorille tarkoitettujen palveluiden laatua ja saatavuutta (Isotalo & Ringman 2008; ks.
myös Mahlamäki-Kultanen 2007, 44). Poikkisektorisen yhteistyön kehittämisellä ja
palvelujärjestelmän toimivuuden parantamisella haluttiin valmistella syrjäytymisongel-
man kanssa painivia kolmannen sektorin toimijoita vuoden 2009 alusta voimaan tullee-
seen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sekä sen tuomiin haasteisiin. Hämeenlinnan
kaupunginvaltuusto sekä Hauhon, Kalvolan, Lammin, Rengon ja Tuuloksen kunnan-
valtuustot olivat nimittäin päättäneet, että kyseiset kunnat yhdistyivät vuoden 2009
alusta Hämeenlinnan kaupungiksi. Tämän muutoksen seurauksena ns. Uudistuvan
Hämeenlinnan oli tarkoitus siirtyä vuosina 2009–2012 uuteen toimintamalliin, joka
perustuu tilaaja-tuottaja -malliin, elämänkaari-ajatteluun ja isäntäkuntamalliin (Organi-
saatio ja johtotehtävät päätöksentekoon 2008).
Poikkisektorisen yhteistyön kehittämisellä ja palvelujärjestelmän toimivuuden paranta-
misella haluttiin vastata nykyisen palvelujärjestelmän epäkohtiin.16
Projektin uskottiin
tuovan parannusta siihen, että myös syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden
nuorten kohdalla saattaa juhlapuheista, yksittäisten työntekijöiden aidosta auttamisen
halusta ja kovasta yrittämisestä huolimatta käydä niin, että
palvelut ovat joustamattomia ja yksilöllisiin erityistarpeisiin vastaamattomia
kaikki tarvitsevat eivät saa apua ongelmiinsa, sillä etenkin julkinen sektori toi-
mii usein rakenne- ja tarjontakeskeisesti, asiakas ei täytä määrättyjä kriteereitä
tai palvelujärjestelmä ei osaa reagoida riittävän tarkasti kaikkiin merkkeihin,
kuten tytöille ominaiseen hiljaiseen oireiluun
palvelut eivät kohdistu niitä eniten tarvitseville tai sellaisille, jotka niistä eniten
hyötyisivät, kun taas vähemmän apua tarvitsevat mutta profiiliin sopivat,
kompetentit ja vaateliaat asiakkaat saavat palveluita suhteellisesti enemmän
palvelujärjestelmä on pirstaleinen, koska palveluita järjestävät lukuisat, usein
pitkälle erikoistuneet tahot, jotka eivät tunne tai ota riittävästi huomioon tois-
tensa toimintaa, tavoitteita, lainsäädäntöä, asiakkaita ja heidän kanssaan jo
tehtyä työtä
16
Palvelujärjestelmällä tarkoitetaan tässä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin järjestämiä,
eri ikäryhmien erilaisissa elämäntilanteissa tarvitsemia sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalve-
luja (Fjällström & Tuusa 2005, 3).
Suuntia – Isotalo & Ringman
44
palvelutarpeiden muutoksia ei seurata, eikä tarjontaa mukauteta riittävästi,
vaikka todellinen tarve jollekin palveluille lisääntyisi, saisi uusia muotoja,
vähentyisi tai loppuisi
yksittäisten palveluntarjoajien näkökulma asiakkaan elämään on usein varsin
ongelmakeskeinen ja rajallinen, vaikka tosiasiassa palvelun käyttäjä on vain
pieneltä osin tietyn ongelman kanssa painiva asiakas ja suurimmaksi osaksi
jotain muuta
palvelujärjestelmä on lähete-ketju -luonteinen, siinä on päällekkäisyyksiä,
umpikujia, väliinputoamisia ja katkoksia, eikä mikään nimenomainen taho ole
välttämättä vastuussa asiakkaan palvelukokonaisuudesta
palveluiden rahoittaja ei aina käytä niukkoja resursseja harkitusti, eikä välttä-
mättä ole selvillä vaihtoehtojen todellisista kustannuksista, sisällöistä, laadusta
tai edes siitä, mitä oikeastaan pitäisi tilata.17
Samat epäkohdat koskevat pitkälti myös syrjäytymisen vastaista työtä. Outi Linnos-
suon (2004) mukaan syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuorten kohdalla
toimitaankin usein eriytyneesti ja mustasukkaisesti, toisten lainsäädäntöä, työmuotoja,
tavoitteita ja tehtyä työtä tuntematta ja huomioon ottamatta.
Näihin palvelujärjestelmän kompastuskiviin pyrittiin puuttumaan paitsi YTKP-projek-
tin ensimmäisellä tavoitteella, myös laajemmassa mittakaavassa Hämeenlinnassa uu-
teen tilaaja-tuottaja -malliin ja elämänkaariajatteluun siirtymällä. Kaikkinensa projektin
aikana oli haastavaa saattaa yhteen tahoja, joilla on usein melko rajatut tausta- ja
toimintafilosofiat, toiminta-alueet, kohderyhmät ja tehtävät, ja jotka ovat lisäksi tottu-
neet työskentelemään omillaan. Poikkisektorista yhteistyötä pyrittiin siitä huolimatta
edistämään Hämeenlinnan seudulla vuosina 2006–20011 mm.
rakentamalla avaintyöntekijämallia
verkostoitumalla
järjestämällä seminaareja, joihin kutsuttiin mahdollisimman laaja-alaisesti syr-
jäytymisen vastaista työtä tekeviä ja ihmisten voimaantumista edistäviä yhteis-
työkumppaneita. (Isotalo & Ringman 2008, 30–35.)
Edellisessä raportissa (emt. 2008) käsiteltiin jo avaintyöntekijämallia ja verkostoitu-
mista, joten niihin ei puututa enää tässä yhteydessä.
Vuosina 2006–2011 järjestettiin kaikkiaan 11 seminaaria, joiden teemat tukivat poikki-
sektorisen yhteistyön rakentamista. Osa niistä järjestettiin projektin omin voimin
(seminaarit 1–3 ja 6), osa taas moniammatillisuuden ja verkostoitumisen hengessä yh-
dessä hämeenlinnalaisista sosiaalialan yhdistyksistä koostuvan vaikuttamisryhmän
17
Ks. palvelujärjestelmän kritiikistä tarkemmin Ala-Nikkola ja Valokivi (1997), Fjällström ja
Tuusa (2005), Helminen, Hämäläinen ja Mäkinen (2010), Isotalo ja Ringman (2008), Karja-
lainen (1996), Linnossuo (2004) sekä Metteri (1996).
Suuntia – Isotalo & Ringman
45
kanssa (seminaarit 4–5 ja 7–11).18
Liitteeseen 1 on koottu nämä seminaarit ajankohti-
neen, paikkoineen, kohderyhmineen, tavoitteineen ja osallistujamäärineen.
Vaikka seminaarien teemat vaihtelivat, perustavoite pysyi kuitenkin samana: foorumin
tarjoaminen hyvinvointialan toimijoille, jotta heille avautui mahdollisuus
tavata muita, oman toiminnan kannalta tärkeitä yhteistyökumppaneita
saada päivitettyä tietoa muista toimijoista ja uusista työkäytännöistä
reflektoida olemassa olevan verkoston vahvuuksia, heikkouksia, haasteita ja
mahdollisuuksia
arvioida omaa osaamista, toimintaa, vaikuttavuutta ja asemaa verkostossa
parantaa ja järkiperäistää omaa toimintaa ja yhteistyötä muiden kanssa
rakentaa yhdessä asiakas-, tarve- ja voimavarakeskeistä tulevaisuutta
sopeutua yhdessä tulevaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, tilaaja-tuot-
taja -malliin ja elämänkaariajatteluun.
Seminaarien käytännön toteutuksessa noudatettiin toimintafilosofiaa, joka perustui
autoritaarisen tiedonvälittämisen sijasta vuorovaikutuksellisuuteen ja kyseenalaistami-
seen, kokemusten, osaamisen ja näkemysten jakamiseen, yhdessä olemiseen, tekemi-
seen ja oppimiseen sekä tulevaisuuden yhteiseen rakentamiseen. On myönteistä, että
vuosina 2009–2011 Hämeenlinnan kaupungin kiinnostus kolmannen sektorin kanssa
tehtävää yhteistyötä kohtaan lisääntyi suuresti. Tästä kuului kiitos paitsi aktiiviselle ja
osaavalle vaikuttamisryhmälle, myös mm. ajan hermolla olevalle Hämeenlinnan kau-
pungin hyvinvointipalvelujen kehittämisyksikölle.
Kuten liitteestä 1 näkyy, seminaareihin osallistui kaikkiaan 478 hyvinvointialan asian-
tuntijaa. Heiltä saadun palautteen mukaan seminaareissa oli parasta se, että ne tarjo-
sivat työntekijöille tilaisuuden päivittää omia tietojaan, taitojaan ja näkemyksiään,
tavata muita asiantuntijoita, vaihtaa kuulumisia, tutustua toistensa työhön sekä pysäh-
tyä avoimin mielin ja rakentavan kriittisesti työstämään hyvinvointialan tulevaisuutta.
Vaikuttamisryhmän toiminnan myötä kaikille osapuolille tuli entistä vahvemmin sel-
väksi, että poikkisektorista yhteistyötä pitää ja kannattaa tehdä.
Seminaarien järjestämistä, järjestöyhteistyötä ja poikkisektorisuuden rakentamista
Hämeenlinnan seudulla on käsitelty tätä raporttia yksityiskohtaisemmin mm. hankkeen
edellisessä raportissa (Isotalo & Ringman 2008) sekä Heli Laurikaisen kirjassa ”Rajan-
ylittäminen paikallisyhdistysten yhteistyöverkostossa” (2009).
18
Esimerkiksi vuonna 2011 vaikuttamisryhmässä olivat mukana Hämeenlinnan Setlementti ry,
Hämeenlinnan Seudun Nuorisoasunnot ry, Hämeenlinna-Seura ry, Hämeen Sininauha ry,
Kanta-Hämeen Osteoporoosiyhdistys ry, Kanta-Hämeen Perhetyön Kehittämisyhdistys ry,
NäytönPaikka ry ja Omaiset Mielenterveystyön Tukena Kanta-Häme ry. Kiinteänä yhteistyö-
kumppanina oli myös mm. Hämeenlinnan kaupunki.
Suuntia – Isotalo & Ringman
46
4.2.2 Tavoitteena nuorten voimaantuminen digitaalisen portfolion avulla
Projektin toisena tavoitteena oli luoda uutta teknologiaa hyödyntäen nuorille tarkoitettu
www-pohjainen, voimavarakeskeinen, ilmainen, voimaantumista tukeva ja tulevaisuu-
teen tähyävä työväline, digitaalinen portfolio. Perimmäisenä ajatuksena oli, että sen
avulla syrjäytymisvaarassa olevat ja syrjäytyneet nuoret voivat pysähtyä pohtimaan
elämäänsä ja työstämään tulevaisuuttansa. Samalla portfolion katsottiin tarjoavan nuor-
ten kanssa toimiville työntekijöille yhteistyötyöhön kannustavan, omaan työhön struk-
tuuria tuovan, monipuolisen ja aidosti asiakaslähtöisen tavan tehdä syrjäytymisen vas-
taista työtä. Portfolion suunnittelua, kehittämistä, sisältöä ja käyttöä tullaan tarkaste-
lemaan yksityiskohtaisesti luvussa 6.
Projektin alkaessa vuonna 2006 hankkeen ensimmäiselle työntekijälle, projektinjohtaja
Miikka Ringmanille annettiin tehtäväksi luoda ”jonkinlainen sähköinen työväline, jon-
ka avulla työntekijät voivat tukea syrjäytymisriskissä elävien ja syrjäytyneiden nuorten
elämänhallintaa”. Koska ohjeistus oli suuntaa antava ja työvälineen sisältöjä ja
teknistä toteutusta koskevat ideat yleisluonteisia, projektissa piti lähteä liikkeelle sen
määrittelystä, mihin digitaalisen portfolion käsitteellä ylipäätään viitataan.
Yleisesti ottaen portfoliolla tarkoitetaan professori Anneli Niikkon (2000) mukaan eri
yhteyksissä hyvin erilaisia asioita. Portfolio voidaan ymmärtää esimerkiksi 1) doku-
menttien ja kirjoitusten kokoelmaksi, 2) monenlaisia käyttömahdollisuuksia sisältä-
väksi välineeksi ja menetelmäksi, 3) omaa osaamista kuvaavaksi tuotokseksi tai 4) pro-
sessiksi. YTKP-projektissa portfolio haluttiin nähdä laajemmin kuin pelkkänä sisältönä
tai tuotoksena. Siksi portfolio-käsitteellä viitattiin koko hankkeen ajan kokonais-
valtaiseen uuden luomisen, kehittämisen ja kasvun prosessiin, jossa itse toiminta ja
tekeminen ovat yhtä tärkeitä kuin näkyvä lopputulos. (Niikko 2000, 13–19.)
Muodoltaan portfolio voi olla tekstikeskeinen, kuvakeskeinen tai niitä molempia yh-
distävä (Hankala 1999, 66–73). YTKP-projektin alkumetreiltä asti oli selvää, että digi-
taalisessa portfoliossa tullaan yhdistämään kuvaa ja tekstiä, koska tietotekniikka antaa
siihen mitä parhaimmat edellytykset. Toiminnan ja vaikuttavuuden kannalta vielä tär-
keämpi syy oli kuitenkin se, että ensinnäkin nuorille haluttiin tarjota erilaiset ihmiset
sekä hahmottamis- ja ilmaisutavat huomioon ottavia keinoja työstää omaa elämää ja
toisaalta työtekijöille vaihtoehtoisia välineitä tukea nuoria tässä prosessissa. Hyvin-
vointialalle tyypillinen puhuminen kun ei ole kaikille asiakkaille tai edes työntekijöille
luontevin ja helpoin tapa työstää asioita ja ilmaista itseään.
Digitaalisen portfolion luomisen taustalta voidaan löytää mm. seuraavia portfoliotoi-
mintaan muutenkin liitettyjä teoreettisia käsitteitä:
oppijakeskeisyys, elämänläheisyys, kokemuksellisuus, reflektiivisyys
itseohjautuvuus, motivoituneisuus, sitoutuneisuus, vastuuntuntoisuus
projektiopiskelu, oppiminen, kasvaminen
tekeminen, toimiminen
kokonaisvaltaisuus, kontekstuaalisuus (Niikko 2000, 23).
Suuntia – Isotalo & Ringman
47
Kuten alaluvusta 4.1 saattoi jo nähdä, nämä kaikki käsitteet nivoutuvat luontevasti sekä
NäytönPaikan taustafilosofiaan että laajemminkin sosiaalipedagogiseen ajattelutapaan.
Digitaalisen portfolion käyttöä syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuorten
tukemisessa voidaan perustella monilla tutkimuksin19
todennetuilla seikoilla:
Tietotekniikalla on tärkeä rooli nykynuorten elämässä; monille tietotekniikka
on arkipäiväinen, luonteva ja kiinnostava vuorovaikutuksen, työskentelyn ja
itsereflektion väline. Osalle taas tietotekninen osaamattomuus saattaa olla jopa
yksi syrjäytymisen syy ja seuraus. Näille nuorille digitaalisen portfolion käyt-
täminen tarjoaa paitsi pysähtymisen ja kasvamisen välineen, myös helpon,
turvallisen ja mielenkiintoisen tavan päästä sisälle tietotekniikan maailmaan.
Tietotekniikka on monipuolisia vaihtoehtoja tarjoava, erilaisten työskentely-,
hahmottamis- ja oppimistapojen sekä niissä olevien ongelmien huomioon otta-
misen mahdollistava, mutta vähän käytetty työväline hyvinvointialalla. Näin
siitä huolimatta, että mm. digitaalisen portfolion edellyttämä, sinällään vaati-
maton tekniikka on ollut kaikkien ulottuvilla jo 10–15 vuoden ajan.
Portfolio tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä tarkastelemaan elettyä elämää,
pohtimaan tulevaisuutta ja asettamaan tavoitteita.
Portfolio auttaa havaitsemaan, arvioimaan ja organisoimaan itseä, lähiympäris-
töä ja yhteiskuntaa koskevia asioita sekä niiden välisiä suhteita.
Portfolio auttaa hahmottamaan, visualisoimaan, pukemaan sanoiksi ja myöntä-
mään omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat.
Portfolio auttaa lisäämään itsetuntemusta, kehittämään omaa persoonallisuutta
ja rakentamaan omaa elämänfilosofiaa.
Portfolion kautta oppii ymmärtämään kasvua ja muutosta sekä elämän histo-
riallisuutta ja kontekstuaalisuutta; oma elämä on kokonaisuus, jossa asiat
nivoutuvat toisiinsa.
Portfolio rohkaisee ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tulevaisuudesta.
Portfolio tarjoaa helpon, ekonomisen ja ekologisen tavan tuottaa, muokata,
säilyttää, esittää ja kuljettaa mukana materiaalia sekä yhdistää sitä muihin
tietoihin ja tietokantoihin.
Kuten portfolion eduista voi huomata, on hämmästyttävää ja jopa surullista, että tieto-
tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia on käytetty ylipäätään niin vähän hyödyksi syrjäy-
tymisen vastaisessa työssä. Syitä tälle vastahankaisuudelle ja ignoroinnille, hyljeksin-
nälle tullaan tarkastelemaan lähemmin luvussa 6.
19
Portfolion etuja ovat tarkastelleet mm. Awouters ym. (2007), Härkönen (1999), Kankaanranta
ja Linnakylä (1999), Linnakylä, Kankaanranta ja Bopry (1999), Linnakylä, Kankaanranta ja
Grant (2007), Niikko (2000), Stefani, Mason ja Pegler (2007), Stenman (2005) sekä Vikstedt
(2007).
Suuntia – Isotalo & Ringman
48
4.3 YTKP-projektin rahoitus, hallinnointi ja ohjaus
NäytönPaikka sai rahoituksen RAY:ltä aluksi huhtikuusta 2006 vuoden 2008 loppuun.
Tälle ajalle asetettiin tavoitteeksi poikkisektorisen yhteistyön rakentaminen sekä
digitaalisen portfolion luominen ja tunnetuksi tekeminen Hämeenlinnan seudulla.
Koska syksyllä 2007 valmistunut ensimmäinen versio portfoliosta herätti konkreet-
tisena työvälineenä ja laajempana nuorisotyön ajattelu- ja lähestymistapana suurta kiin-
nostusta, yhdistys haki jatkorahoitusta vuosille 2009–2010. Uuden rahoituksen myötä
poikkisektorisen yhteistyön rakentaminen jäi sivujuonteeksi ja voimavarat kohdistettiin
sen raudan takomiseen, joka hehkui tulikuumana: portfolion työstämiseen ja jalkautta-
miseen aiempaa laajemmalla alueella, Kanta-Hämeessä. Koska työvälineelle ja sen
mukanaan tuomalle ideologiselle muutokselle löytyi yhä enemmän tilausta ja vastaan-
ottavaisuutta nuorten ja työntekijöiden keskuudesta, yhdistys haki ja sai täydennys-
rahoitusta syksyksi 2010 ja vuodeksi 2011. Kahtena viimeisenä vuonna toiminta-alue
laajeni kasvaneen kiinnostuksen myötä koko maata koskevaksi.
Hanketta rahoitti RAY, mutta lisäksi NäytönPaikka sai yhdistyksenä lähes joka vuosi
noin tuhannen euron erillisen toiminta-avustuksen tai tilasetelin Hämeenlinnan kaupun-
gilta hallinto- ja toimitilakulujen kattamiseksi.
Rahoituksen lisäksi projektissa tarvitaan jäntevää koordinointia ja viisasta johtamista.
NäytönPaikan hallitus arvioi ja suuntasi yhdistyksen ja sitä kautta myös sen vuosina
2006–2011 tärkeimmän toiminnon, YTKP-projektin päälinjauksia. Yhdistys seurasi
projektin etenemistä kokonaisuutena ja oli päävastuussa projektin taloushallinnosta.
NäytönPaikan hallituksen kokoonpano vaihtui vuosien saatossa jonkin verran, mutta
enimmän osan ajasta siihen kuuluivat samat jäsenet. Vuosina 2009–2011 hallituksessa
olivat seuraavat henkilöt:
diakoni Katja Lahti, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta (puheenjohtaja 2009–)
koulutusohjelmajohtaja Anna Riitta Myllärinen, Hamk, sosiaaliala (puheen-
johtaja 2008–2009)
kehityspäällikkö Raili Virta, Rikosseuraamuslaitos (puheenjohtaja 2006–2008)
tukipartio-ohjaaja Mervi Kallio, Rikosseuraamuslaitos (sihteeri)
lehtori Heikki Autere, Hamk, sosiaaliala
johtava diakoniatyöntekijä Airi Raitaranta, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta
päätoiminen tuntiopettaja Saija Silvennoinen, Hamk, sosiaaliala.
YTKP-projektin ohjausryhmällä oli puolestaan päävastuu hankkeen strategisesta johta-
misesta – toisin sanoen projektin käytännön seurannasta, toiminnan arvioinnista, sisäl-
töjen kehittämisestä ja tulevien toimenpiteiden visioinnista. Vuonna 2006 itselleen
asettamiensa tavoitteiden mukaan ohjausryhmän tehtävänä oli koko hankkeen ajan
tarjota projektin käyttöön asiantuntemusta, resursseja ja valmiita verkostoja
kehittää eri osapuolten välistä yhteistyötä
ohjata ja tukea projektin työntekijöitä
seurata projektin toteutumista ja tavoitteiden saavuttamista
Suuntia – Isotalo & Ringman
49
tukea työntekijöitä projektia koskevassa dokumentoinnissa ja raportoinnissa
tiedottaa projektista.
Projektin ohjausryhmään kuuluivat vuosina 2009–2011 seuraavat henkilöt:
toiminnanjohtaja (vs.) Maija Jokinen, Hämeenlinnan Setlementti
erityisopetuksen koordinaattori Hilkka Seppänen, Koulutuskeskus Tavastia
toimitusjohtaja Liisa Tiilikkala, työvalmennussäätiö Luotsi.
projektityöntekijä Kaisa Tuuteri, Nuorisoasuntoliitto
kasvatusjohtaja Tapio Vesa, Harvialan koulukoti.
Ohjausryhmä kokoontui pari kertaa vuodessa. Kokouksissa edettiin hanketyönteki-
jöiden laatiman esityslistan mukaisesti ja niistä kaikista kirjoitettiin muistiot. Kokouk-
sissa käytiin läpi kunkin hetken tilannetta ja pohdittiin tulevia linjanvetoja projektin ja
työvälineen suhteen. Erityisen paljon ryhmässä panostettiin portfolion arviointiin ja
juurtumisen tukemiseen sekä uusien työkalujen ideointiin. Vaikka virallisia kokouksia
pidettiin tarkoituksella harvakseltaan, antoi ohjausryhmä kuitenkin merkittävää tukea
projektille ja hanketyöntekijöille.
Projektille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa auttoi siis huomattavasti kaksi
moniammatillista ryhmää, joista molempien toimintaan hanketyöntekijät osallistuivat
poikkeuksetta. Tavoitteisiin pääsemisen kannalta molemmat ryhmät olivat hyödyllisiä,
sillä niiden kautta oli mahdollista ensinnäkin luoda kontakteja tärkeisiin yhteistyö-
kumppaneihin ja sitä kautta syrjäytymisvaarassa oleviin ja syrjäytyneisiin nuoriin,
toisaalta saada asiantuntevaa, ajankohtaista ja eri viitekehyksistä kumpuavaa tietoa
nuorista, heidän kanssaan tehtävästä työstä ja kentän tarpeista sekä tiedottaa projektiin
liittyvistä asioista yhteistyökumppaneille ja nuorille.
4.4 YTKP-projektin resurssit
RAY:n myöntämä rahoitus antoi tarvittavat edellytykset kehittää digitaalista portfoliota
nuorten ja heidän hyväkseen työskentelevien toimijoiden käyttöön. Taloudellisen tuen
ansiosta oli mahdollista ensinnäkin hankkia tarkoituksenmukaiset työtilat ja -välineet.
Toimitilat vuokrattiin Hämeenlinnan keskustasta, helposti löytyvältä paikalta. Tavalli-
nen kerrostalokaksio ei ollut suureellinen, mutta sieltä löytyi kaikki tarvittava: tilaa
kahdelle työntekijälle sekä kokousten ja työvälineen esittelyjen pitämiselle. Tarpeel-
liset kalusteet, astiat ja sisustustarvikkeet saatiin pääasiassa lahjoituksina tai haettiin
kierrätyksestä. Tavoitteiden kannalta välttämättömimmät työvälineet – tietokoneet
oheislaitteineen – saatiin osittain lahjoituksena Hämeen ammattikorkeakoululta. Joitain
laitteita ja esimerkiksi jatkuvasti kuluvia toimistotarvikkeita jouduttiin toki hankki-
maan uutena. Yhteistyökumppaneilta saadun palautteen mukaan projektin työtilat oli-
vat kodikkaat ja luontevaan yhdessäoloon motivoivat. Osa projektin varoista kului
paitsi työtiloihin ja -välineisiin, myös muihin välttämättömiin menoihin, joista maitta-
koon suurimpina matka-, kokous-, markkinointi- ja raportointikulut. Mitä pitemmälle
projekti eteni ja mitä suuremmaksi toiminta-alue laajeni, sitä enemmän mm. matka-
Suuntia – Isotalo & Ringman
50
kulut lohkaisivat myönnetystä avustussummasta, joka oli aluksi 60.000 ja myöhemmin
98.000 euroa vuodessa. Esimerkiksi vuonna 2008 matkakustannuksiin käytettiin 1.700
euroa ja vuonna 2011, kun toiminta oli laajentunut valtakunnalliseksi, 4.700 euroa.
Onneksi osa yhteistyökumppaneista tuli vastaan matkakulujen osalta, sillä saivathan he
vastineeksi ilmaisen ja ajan hermolla olevan työvälineen koulutuksineen.
Kuten syrjäytymisen vastaisessa työssä yleensä, myös YTKP-projektin suurin menoerä
oli kahden työntekijän aiheuttamat henkilöstökulut, joihin hupeni sivukuluineen vuosi-
budjetista kolme neljäsosaa. Projektinjohtajana oli koko hankkeen ajan (2006–2011)
sosionomi (amk) Miikka Ringman. Hänen tehtävänkuvaansa kuului päävastuu
projektin operatiivisesta johtamisesta ja päätöksenteosta
projektin kokonaisvaltaisesta koordinoinnista, arvioinnista ja kehittämisestä
tiedottamisesta, markkinoinnista ja verkostojen luomisesta
toiminnan juurruttamisesta.
Projektin onnistumisen ja digitaalisen portfolion juurtumisen kannalta oli ratkaisevaa,
että projektinjohtajan verkostoitumis- ja viestintätaidot olivat vertaansa vailla.
Projektissa oli valtaosan ajasta myös toinen työntekijä. Projektityöntekijän tehtävää
hoiti vuosina 2006–2011 kolme eri henkilöä: Kesästä 2006 seuraavaan kesään osa-
aikaisena projektityöntekijänä oli merkonomi Mervi Kallio. Hän työskenteli projektissa
vain kolmasosan työajalla ollen enimmäkseen NäytönPaikan palkkalistoilla. Vuoden
2007 lopulla kolmen kuukauden ajan hankkeen kokopäiväisenä työntekijänä käväisi
artenomi (amk) Pirjo Kannisto. Suurimman osan ajasta, vuodet 2008–2011, koko-
päiväisenä projektityöntekijänä ja sittemmin projektikoordinaattorina oli kasvatus-
tieteen tohtori Panu Isotalo. Kukin näistä kolmesta työntekijästä toi oman työ- ja
elämänkokemuksensa sekä koulutuksensa mukaista osaamista, näkemystä ja lisäväriä
projektiin. Projektityöntekijä vastasi puolestaan, yhdessä projektinjohtajan kanssa,
käytännön työtehtävistä, kuten
digitaalisen portfolion ylläpidosta, tunnetuksi tekemisestä ja kehittämisestä
verkostojen luomisesta
dokumentoinnista ja raportoinnista.
Lisäksi viimeisimmällä projektityöntekijällä oli koulutuksensa sekä tutkija- ja opettaja-
kokemuksensa vuoksi päävastuu projektin tavoitteiden saavuttamista tukevasta tutki-
mus- ja kehittämistyöstä, opiskelijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä erilaisten
hakemusten, artikkelien, raporttien ja selvitysten laatimisesta (ks. Isotalo 2010; Isotalo
2011a; Isotalo 2011b; Isotalo & Ringman 2008).
Vaikka työtehtävät oli virallisesti jaettu projektinjohtajan ja projektityöntekijän kesken,
hanketta vietiin käytännössä eteenpäin yhteisvoimin kiinteänä ja keskustelevana pari-
työnä. Siten pystyttiin parhaiten ottamaan käyttöön työntekijöiden erityistaidot ja vah-
vuudet, välttämään päällekkäistä työtä, reagoimaan nopeasti eteen tulleisiin haasteisiin,
kuten sairastumisen tai loman aiheuttamiin poissaoloihin, sekä toimimaan joustavasti.
Suuntia – Isotalo & Ringman
51
4.5 Voimavarana yhteistyö
YTKP-projektin tavoitteena oli kehittää nuorille uusi itsereflektioon, henkilökohtaiseen
kasvuun ja aktiiviseen kansalaisuuteen kannustava työväline, digitaalinen portfolio.
Kuten olettaa saattaa, tavoitteeseen pääseminen edellytti paitsi resursseja, kuten riit-
tävää rahoitusta, vahvaa johtamista ja osaavia tekijöitä, myös aktiivista, ennakkoluulo-
tonta ja tarkoin harkittua verkostoitumista sekä kiinteää yhteistyötä muiden samaan
suuntaan pyrkivien toimijoiden kanssa (ks. Mahlamäki-Kultanen 2007). Sitä, miten
verkostoa käytännössä rakennettiin portfolion markkinoinnin ja esittelyjen kautta,
tarkastellaan lähemmin luvussa 6.
Tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi nousivat taulu-
kosta 2 löytyvät hyvinvointialan toimijat ympäri Suomen.
TAULUKKO 2. YTKP-projektin yhteistyötahot (Aiesopimukset lihavoidusti)
VALTAKUNNALLISET TOIMIJAT
A-klinikkasäätiö
Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry
Kriminaalihuollon tukisäätiö
Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry
Mielenterveyden keskusliitto ry
Nuorisoasuntoliitto
Nuorten Tuetun Asumisen Kansallinen hanke
Pelastakaa Lapset ry
Potku-hanke
Samaria ry
Sininauhaliitto
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry
Suomen Setlementtiliitto
Terveyden edistämisen keskus
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Työ- ja elinkeinoministeriö
Valtakunnallinen Työpajayhdistys ry
Välittäjä 2009 –hanke
OPPILAITOKSET
Ahlmanin ammattiopisto, Tampere
Diakonia ammattikorkeakoulu
Espoon Seudun Koulutuskuntayhtymä Omnia
Forssan ammatti-instituutti
Helsingin diakonissalaitos
Hyria koulutus Oy
Hämeen ammattikorkeakoulu
Kanneljärven opisto, Lohja
Keski-Uudenmaan Koulutuskuntayhtymä
Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskus
Koulutuskeskus Salpaus
Koulutuskeskus Tavastia
Lahden ammattikorkeakoulu
Lounais-Suomen Koulutuskuntayhtymä
Nuorten Akatemia, Helsinki
Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä
Saimaan ammattikorkeakoulu
Tampereen ammattikorkeakoulu
Tampereen ammattiopisto
Tampereen yliopisto
Vanajaveden opisto
Suuntia – Isotalo & Ringman
52
KOLMAS SEKTORI
Ahjola Setlementti, Tampere
Auralan Setlementti ry, Turku
Avain-säätiö, Hämeenlinna ja Lahti
Erilaiset oppijat ry, Hämeenlinna
Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry
Espoon Mielenterveysyhdistys EMY ry
Espoon Nuorisoasunnot ry
Forssan Seudun Mielenterveysseura ry
Harjulan Setlementti ry, Lahti
Hausjärven Työmylly, Hyria
Helsingin ensikoti ry
Hyvinkään nuorisoasuntoyhdistys ry
Hyvinkään Työmylly, Hyria
Hämeenlinnan A-klinikkatoimi
Hämeenlinnan Erityisasuntosäätiö
Hämeenlinnan Seudun Nuorisoasunnot ry
Hämeenlinnan Setlementti ry
Hämeenlinnan Seudun Kehitysvammaisten
tuki ry
Hämeenlinnan Seudun Omaishoitajat ja
Läheiset ry
Hämeenlinnan Seudun Työvalmennussäätiö
Luotsi
Hämeenlinnan Työsilta HäTy ry
Hämeen Sininauha ry, Hämeenlinna
Joensuun seudun nuorisoasuntoyhdistys ry
Joensuun Nuorisoverstas ry
Joensuun Pelastakaa Lapset - Nuoret ry
Jyränkölän Setlementti ry, Heinola
Jyvälän Setlementti ry, Jyväskylä
Jyväskylän Katulähetys ry
Jyväskylän Nuoriso- ja Palveluasunnot Oy
Kalliolan Setlementti ry, Helsinki
Kanta-Hämeen erilaiset oppijat ry
Kanta-Hämeen Muistiyhdistys ry
Kanta-Hämeen perhetyön kehittämisyhdistys
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry
Keski-Uudenmaan Sopimuskoti ry, Kerava
KRIS-Lahti ry
KRIS-Tampere ry
Laitilan Nuorisoverstas ry
Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry, Helsinki
Lasten Liikunnan Tuki ry, Hämeenlinna
Lopen Työmylly, Hyria
Luotolan Nuoret ry, Kemi
Matarin nuorisokoti, Vantaa
Mielenterveysyhdistys HÄMI ry,
Hämeenlinna
Mielenterveysyhdistys Mielikki ry, Forssa
Mäkirinteen nuorisokoti, Hausjärvi
Nokian ja Pirkkalan Seudun Nuorisoasunnot
ry
Nuoret Asujat Stadissa ry
Nurmijärven Työmylly, Hyria
Omaiset Mielenterveystyön Tukena Kanta-
Häme ry
Omapolku ry, Tampere
Oskelakoti, Helsinki
Oulun Seudun Setlementti ry
Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki ry,
Joensuu
Päihdekuntoutusyksikkö Hämeen Mokia ry,
Hauho
Rauman Seudun Katulähetys ry
Rikosuhripäivystys, Hämeenlinna
Riihimäen seudun nuorisoasunnot ry
Riihimäen Työmylly, Hyria
Rovalan Setlementti ry, Rovaniemi
S-Asunnot, Helsinki
Setlementti Naapuri ry, Tampere
Silta-Valmennus ry, Tampere
Sopimusvuori ry, Tampere
SPR, Jyväskylä
Tampereen Seudun Nuorisoasunnot ry
Tampereen seudun Työllistämisyhdistys
Etappi ry
Tampereen Vuokratalosäätiö
Tukeva-työvalmennussäätiö
Tyttöjen Talo, Helsinki
Tyttöjen Talo, Turku
Tyttöjen Tupa, Tampere
Työvalmennuskeskus Työsilta, Kuhmo
Uudenmaan Sijaiskotiyhdistys ry, Lohja
Vailla Vakinaista Asuntoa ry, Helsinki
Vantaan Nuoret Asujat ry
Vastuunkantajat ry, Sipoo
Visio-säätiö, Saarijärvi
Voimanpesä-hanke, Espoo
Väentupa ry, Laukaa
Yhteiset Lapsemme ry, Hyvinkää
Suuntia – Isotalo & Ringman
53
JULKINEN SEKTORI
Akseli, Lahden kaupungin nuorisotoimi
Asunnottomien palvelut, Helsingin kaupunki
Dynamo, Lahden kaupungin nuorisotoimi
Etsivä nuorisotyö, Hämeenlinnan kaupunki
Etsivä nuorisotyö, Lahden kaupunki
Etsivä nuorisotyö, Tampereen kaupunki
Forssan nuorisotoimi
Forssan nuorten työpaja
Harvialan koulukoti, Hämeenlinna
Helsingin kaupungin opetusvirasto
Helsingin kaupungin TYP
Hyvinkään kaupungin nuorisopalvelut
Hämeenlinnan Itäinen Lähiökeskus
Hämeenlinnan Läntinen Lähiökeskus
Hämeenlinnan kaupunki
Hämeenlinnan kaupungin nuorisopalvelut
Hämeenlinnan seudun TYP
Hämeenlinnan seudun TE-toimisto
Hämeenlinnan vankila
Hämeenlinna-Vanajan srk
Joensuun kaupungin nuorisotoimi
Joensuun nuorisoverstas
Jämsän kaupungin nuorisopalvelut
Järvenpään kaupungin nuorisopalvelut
Kaira-hanke, Kainuu
Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri, Nuorten
terveysneuvontapiste
Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri, psykiatria
Keravan kaupunki
Keski-Uudenmaan Päihdepysäkki
Kiimingin kunnan työpajatoiminta
Kivikon nuorisotalo, Helsingin kaupunki
Kontiolahden kunnan nuorisopalvelut
Kuntayhtymä Kaksineuvoinen
Kuntouttava työtoiminta, Kajaanin kaupunki
Kuntouttava työtoiminta, Kuhmon kaupunki
Kuntouttava työtoiminta, Puolangan kunta
Kuntouttava työtoiminta, Ristijärven kunta
Kuntouttava työtoiminta, Sotkamon kaupunki
Kuntouttava työtoiminta, Suomussalmen
kunta
Kuntouttava työtoiminta, Vaalan kunta
Kuopion Yhdyskuntaseuraamustoimisto
Kuopion kaupunki
Maahanmuuttajien palvelupiste,
Hämeenlinnan kaupunki
Lempäälän kaupungin työvoimapalvelut
Mainiemen kuntoutumiskeskus
Mikkelin kaupungin nuorisotoimi
Mäntyharjun kunnan perusturva
Nuorisoasema Klaara, Vaasan kaupunki
Nuorisoasiainkeskus, Helsingin kaupunki
Nuorten palvelupiste, Helsingin kaupunki
Nuorten työpaja, Loimaa kaupunki
Nuorten työpaja, Nivalan kaupunki
Nuorten monipalvelukeskus Domino,
Lahden kaupunki
Nuorten työharjoitteluyksikkö Horisontti,
Lahden kaupunki
Nuorten työpaja, Helsingin kaupunki
Nuortenpaja Apaja, Nurmeksen kaupunki
Nuorten Verkostotyöpaja -projekti,
Tampereen kaupunki
Oulaisten kaupungin nuorisotoimi
Oulun kaupunki
Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus
Oulun seudun nuorten palveluohjaus
Oulun seudun välityömarkkinat -hanke,
Oulun kaupunki
Palvelukeskus Virvelinranta, Hämeenlinna
Pietarsaaren kaupungin nuorisotoimisto
Päijät-Hämeen TE-toimisto
Rikosseuraamuslaitos, Hämeenlinna
Rikosseuraamuslaitos, Tampere
Tulevaisuustiski, Helsingin kaupunki
Tuusulan nuorisopalvelut
Vaahteramäen perhetyö, Hämeenlinnan kaup.
Valkeakosken kaupungin nuorisotoimi
Vanajan vankila, Hämeenlinna
Lisäksi hankkeessa tehtiin yhteistyötä muutamien hyvinvointialan yritysten kanssa,
jotka operoivat mm. lastensuojelun alalla. Näistä mainittakoon Active Life Village,
Dumela koulutus, Elämänhallintapalvelu Visio, Kannonkosken OIVA, Kuntoutuskoti
Tarpoila, Lehmuskolo, Maisonkoti, Mansikkavuoren Perhekoti, Merikratos lasten-
Suuntia – Isotalo & Ringman
54
suojelu, Nuorisokoti Hopo ja Pienryhmäkoti Helmiina. Kokemukset yksityiseltä sekto-
rilta olivat samansuuntaisia kuin julkiselta ja kolmannelta sektorilta, joten voidaan
sanoa, että toiminnallisesti ja varsinkaan nuorten kannalta sillä ei ollut käytännön mer-
kitystä, mille sektorille kukin palvelu virallisesti kuului.
Projektilla oli siis yli 200 yhteistyökumppania, jotka edustivat kattavasti käytännössä
kaikkia sektoreita, nuorille suunnattuja palveluita ja maakuntia. Tosin merkittävä osa
kumppaneista löytyi Kanta-Hämeestä ja lähitienoolta, sillä projekti toimi aluksi vain
kyseisellä alueella. Lienee selvää, että osan kanssa yhteistyö oli intensiivistä ja jatku-
vaa, osan taas kokeiluluonteista. Osan kanssa oltiin samalla taajuudella alusta asti, osan
kanssa yhteisen sävelen löytäminen vei pidempään. Vaikka edellä ollut luettelo on
mittava, on huomattava, että yhteistyökumppaneita oli käytännössä paljon enemmän,
sillä siitä on jätetty pois mm. monia sellaisia toimijoita, joiden kanssa yhteistyö jäi
lopulta vähäiseksi tai se kuivui kasaan mm. hankkeiden päättymisen tai työntekijä-
vaihdosten myötä. Taulukko on siis ennemminkin vain suuntaa antava hahmotelma
siitä verkostosta, jollainen YTKP-projektin ympärillä eli hankkeen aikana.
Toisaalta taulukosta 2 selviää, että aiesopimuksia solmittiin yhteensä 22 keskeisen,
työvälineestä ja sen hengestä innostuneen toimijan kanssa. Osa sopimuksista on ollut
voimassa vuosia ja osa taas astuu virallisesti voimaan vasta uuden OEN-projektin
myötä. Aiesopimuksissa oli kyse siitä, että osapuolet sitoutuivat edistämään omalta
osaltaan portfolion kehittämistä, käyttöönottoa ja juurtumista sekä toistensa toimintaa
syrjäytyneiden nuorten hyväksi. Aiesopimuksesta löytyy esimerkki liitteestä 2.
Toiminta kohdistui nimenomaan sellaisiin hyvinvointialan valtakunnallisiin järjestöi-
hin ja kolmannen sektorin toimijoihin, jotka tekevät työtä syrjäytymisvaarassa olevien
ja syrjäytyneiden nuorten hyväksi. Näin toimittiin siksi, että niiden kautta oli helpom-
paa ja voimavarojen kannalta järkevämpää tehdä tunnetuksi ja juurruttaa työvälinettä.
Vaikka mukana oli runsaasti myös julkisen sektorin palveluita, käytännössä toiminta
oli kuitenkin aktiivisempaa järjestöjen ja yhdistysten suuntaan myös siitä syystä, että se
on paitsi tutkimusten (Blomfelt 2010), myös projektista saatujen kokemusten mukaan
paljon joustavampi ja vastaanottavaisempi yhteistyökumppani kuin julkinen sektori.
Niin surullista kuin se onkin, julkisen sektorin toimijat – eräitä toivoa antavia, usein
nuorempaa ikäpolvea edustavia poikkeuksia lukuun ottamatta – perustelivat nihkeää
suhtautumistaan uusiin ajattelu- ja toimintatapoihin ennen kaikkea kiireellä, resurssien
riittämättömyydellä, virkamiehen velvollisuuksilla ja perinteillä. Vaikka kolmannen
sektorin toimintaedellytykset ja puitteet ovat usein virkamiehiä niukemmat, heillä ei
kuitenkaan ollut hankaluuksia pysähtyä tarkastelemaan kriittisesti ja tarvittaessa päivit-
tämään omia asenteitaan ja toimintatapojaan.
Poikkisektorisuutta edistämään pyrkivän YTKP-projektin verkostossa oli mukana
myös useita oppilaitoksia ja julkisen sektorin toimijoita. Yhteistyö niiden suuntaan
lepäsi pitkälti yksittäisten työntekijöiden ja heidän aktiivisuutensa varassa. Oli hienoa,
että näitäkin tahoja saatiin hankkeeseen mukaan, sillä kuten edeltä on jo tullut ilmi,
projektin tehtävänä oli rakentaa yhteistyötä ja vuoropuhelua, ei vahvistaa entisestään
eri sektoreiden välillä olevia muureja.
Suuntia – Isotalo & Ringman
55
5 JATKUVA ARVIOINTI KEHITTÄMISTYÖN TAUSTALLA
Projektien arviointi jää usein ohueksi ja yksipuoliseksi, vaikka se olisikin ensiarvoisen
tärkeää (Linnossuo 2004, 13). Sen vuoksi YTKP-projektissa panostettiin tietoisesti
1) hankkeen
2) hankkeelle asetettujen tavoitteiden
3) hankkeen tuotoksen, digitaalisen portfolion jatkuvaan ja kriittiseen arviointiin.
Kelan johtava tutkija Marketta Rajavaara (2006, 32) muistuttaa, ettei ole olemassa vain
yhtä oikeaa arvioinnin ideaa, vaan käytettävissä on lukemattomia tapoja järkeillä vai-
kutuksia. Vaihtoehtojen moninaisuus tulee ilmi professori Pentti Meklinin (2001, 108–
110) luokittelusta, jonka mukaan mm. toimenpiteitä, menetelmiä ja projekteja voidaan
arvioida sen pohjalta, mitkä ovat niiden 1) asiakasvaikutukset ja yhteiskunnalliset
vaikutukset, 2) määrälliset ja laadulliset vaikutukset, 3) subjektiiviset ja objektiiviset
vaikutukset, 4) lyhyt- ja pitkäkestoiset vaikutukset, 5) ulkoisvaikutukset, 6) myönteiset
ja kielteiset vaikutukset sekä 7) odotetut ja odottamattomat vaikutukset.
Tästä ja seuraavista luvuista 6–7 tulee ilmenemään, että YTKP-projektin arvioinnissa
pyrittiin ottamaan huomioon em. arvioinnin ulottuvuudet mahdollisimman monipuoli-
sesti. Tarkastelu kohdistettiin erityisesti portfolion sisällölliseen ja tekniseen toteutuk-
seen, mutta myös koko hankkeen asiakas-, työntekijä- ja organisaatiovaikutuksiin, laa-
dullisiin ja määrällisiin vaikutuksiin sekä myönteisiin ja kielteisiin vaikutuksiin. Koska
kyse oli nuorille suunnatusta, aidosti asiakaslähtöisestä ja henkilökohtaisesta työväli-
neestä, arvioinnissa korostettiin nimenomaan ihmisten omia, subjektiivisia kokemuksia.
Käytännössä projektia ja portfoliota arvioitiin viidellä tavalla:
1) harjoittamalla systemaattista itsearviointia
2) keräämällä spontaania palautetta yhteistyökumppaneilta ja nuorilta
3) järjestämällä työpajoja yhteistyökumppaneiden kanssa
4) testaamalla ja kehittämällä digitaalista portfoliota sen teknisestä toteutuksesta
vastanneen Mediatekniikan Verstaan kanssa
5) keräämällä systemaattista palautetta yhteistyökumppaneilta ja nuorilta.
Voi nähdä, että hanketyöntekijät käyttivät arvioinnissa apunaan myös ulkopuolisia ta-
hoja, kuten asiakkaita. Apuvoimiin turvauduttiin ensinnäkin sen vuoksi, että niin saa-
tiin moniulotteisempi ja luotettavampi kuva tarkasteltavasta ilmiöstä ja toisaalta siksi,
että kyseessä oli taloudellisesti pieni kehittämis-, ei varsinainen tutkimushanke. Koska
uskottavaan ja perusteelliseen tutkimustyöhön nojautuvaa arviointia oli mahdollista
tehdä vain sivutoimisesti, varsinaisten hanketehtävien ohella, projektissa luotettiin
myös siksi yhteistyön voimaan.
Tässä luvussa käydään läpi sitä, millä tavoin projektin aikana kerättiin ja työstettiin
aineistoa tämän arviointi- ja kehittämistyön tueksi.
Suuntia – Isotalo & Ringman
56
5.1 Itsereflektointi ja spontaani palaute kehittämisen välineenä
Kuten alaluvusta 4.3 selvisi, projektin hallinnoinnista ja tulevaisuuden visioinnista
vastasivat NäytönPaikan hallitus ja hankkeen ohjausryhmä. Sen sijaan monet käytän-
nön toimet, kuten verkoston rakentaminen, portfolion sisältöjen ideoiminen ja työväli-
neen jalkauttaminen, jäivät paljolti kahden projektityöntekijän vastuulle. Jotta hanke
eteni oikeaan, käyttäjiä todenteolla hyödyttävään suuntaan, projektityöntekijät arvioi-
vat jatkuvasti itse hanketta ja työvälinettä. Koska portfolio oli tarkoitettu aidosti
asiakaslähtöiseksi ja käyttökelpoiseksi työvälineeksi, he pysähtyivät toistuvasti pohti-
maan seuraavia kysymyksiä:
miten voi parhaiten tukea syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuor-
ten voimaantumista ja vahvistaa heidän elämänhallintaansa?
millaiset portfolion sisällöt palvelevat parhaiten nuoria ja heidän kanssaan
työskenteleviä työntekijöitä?
mitä hyötyä portfoliosta on nuorille sekä alan työtekijöille ja organisaatioille?
millainen rooli portfolion kaltaisilla asiakaslähtöisillä ja nykyteknologiaa hyö-
dyntävillä työvälineillä on syrjäytymisen vastaisessa työssä?
Koska projekti oli taloudellisessa mielessä pienehkö ja sen taustalla oleva yhdistys
monille entuudestaan vieras, vastausten saaminen näihin kysymyksiin oli haastavaa.
Toisaalta juuri pienimuotoisuuden mukanaan tuoma autonomisuus ja joustavuus mah-
dollistivat sen, että projekti pystyi reagoimaan välittömästi muuttuneisiin olosuhteisiin,
tarttumaan viivytyksettä erilaisiin mahdollisuuksiin ja muuttamaan hankkeen kurssia
tarvittaessa radikaalistikin. Suuri, kankea ja perinteidensä raskasta painolastia muka-
naan raahaava organisaatio olisi sen sijaan ollut kuin valtamerilaiva, joka ehkä herättää
kunnioitusta, mutta jonka kääntäminen on hidasta ja vaivanloista.
Molemmilla hanketyöntekijöillä oli laaja-alaista tietoa, kokemusta ja näkemystä hyvin-
vointialan työtehtävistä sekä yhdenmukainen visio portfolion kehittämisestä. Vaikka
heillä oli hyvät edellytykset arvioida ja muuttaa projektin suuntaa, muiden toimijoiden
näkemykset hankkeen eteenpäin viemiseksi ja työvälineen muovaamiseksi olivat silti
korvaamattoman arvokkaita. On nimittäin selvää, että myös tämän projektin työn-
tekijöillä oli jatkuvana vaarana urautua, kuin huomaamatta, totunnaisiin ajattelu- ja
toimintatapoihin. Sen vuoksi projektissa kerättiin aina tilaisuuden tullen spontaanisti
työntekijöiden ja nuorten näkemyksiä portfolion vahvuuksista, heikkouksista ja kehit-
tämistarpeista sekä tietysti itse projektista. Erityisen antoisiksi kehittämistyön kannalta
muodostuivat portfolion esittelytilaisuudet,
joita pidettiin yhteensä 181 kappaletta
joihin osallistui 1.545 työntekijää ja nuorta
jotka toteutettiin mahdollisimman avoimina ja keskustelunomaisina.
Näitä esittelytilaisuuksia käsitellään yksityiskohtaisesti alaluvussa 6.4.
Suuntia – Isotalo & Ringman
57
Vaikka hanketyöntekijöillä oli oma tärkeä roolinsa projektin koordinoinnissa ja eteen-
päin viemisessä, portfolion sisältöjen ideoiminen, rakentaminen ja muokkaaminen
kumpusivat kuitenkin suurimmaksi osaksi nuorten ja työntekijöiden esiin nostamista
tarpeista, toiveista ja visioista. Projektin alusta asti oli selvää, ettei kehitteillä ollut
työväline voinut rakentua pelkästään kahden hanketyöntekijän näkemyksille, vaan
heidän tehtävänään oli toimia ennemminkin syrjäytymisen vastaista työtä käsittelevien
keskustelufoorumien tarjoajina ja esiin tulleiden ideoiden vastaanottajina, suodattajina
ja jatkojalostajina. Hanketyöntekijät olivatkin eräänlaisia katalysaattoreita, jotka koko-
sivat yhteen kentän näkemyksiä ja siivilöivät niistä kriittisen synteesin yhteistyössä
teknisestä toteutuksesta vastanneen Mediatekniikan Verstaan kanssa.
5.2 Työpajat kehittämisen välineenä
Työvälineen kehittämiseksi pidettiin kerran tai pari vuodessa erilaisia vaihtuvajäsenisiä
työpajoja yhteistyökumppaneiden kanssa. Näihin vapaamuotoisiin ideariihiin kutsuttiin
poikkisektorisesti muutamia sellaisia ihmisiä, joiden tiedettiin olevan yhtäältä rakenta-
van kriittisiä realisteja, mutta toisaalta myös avarakatseisia ja tulevaisuuteen suuntau-
tuneita innovaattoreita. Mukaan pyydettiin tarkoituksella myös henkilöitä, joiden tie-
dettiin suhtautuvan varsin skeptisesti portfolion kaltaisiin välineisiin. Katsantokantojen
laaja-alaisuuden varmistamiseksi oli tärkeää myös se, että osa työpajojen osallistujista
oli syrjäytymisilmiön rautaisia asiantuntijoita ja osa taas sellaisia, jotka eivät olleet niin
sanotusti liian syvällä kyseisessä ilmiössä.
Työpajoja järjestettiin siksi, että hanketyöntekijät saivat niiden avulla uusia ideoita työ-
välineen kehittämiseksi. Pajojen tavoitteena oli paitsi arvioida analyyttisesti kyseisellä
hetkellä käytössä olevaa portfolion versiota, myös innovoida kokonaan uusia työkaluja,
edistää verkostoitumista ja luoda pohjaa työvälineen jatkuvuudelle. Työpajojen aikana
nousi esiin paljon ehdotuksia projektin ja työvälineen eteenpäin viemiseksi. Hanke-
työntekijöiden tehtäväksi jäi tarjota tilaisuus ideoinnille, toisaalta oksastaa liian lennok-
kaat ja turhan spesifit visiot sekä työstää eteenpäin toteuttamiskelpoisia, riittävän moni-
käyttöisiä ja tavoitteiden mukaisia ideoita. Varteenotettavia ehdotuksia sateli pitkin
matkaa eri puolilta, mutta erityisen antoisiksi osoittautuivat tapaamiset, joita pidettiin
mm. Espoon Järjestöjen Yhteisön, Hyria koulutuksen, Setlementtiliiton, Mediateknii-
kan Verstaan sekä Hämeenlinnan järjestötyöntekijöistä koostuvan vertaistyönohjaus-
ryhmän kanssa. Luonnollisesti myös säännöllinen vuoropuhelu hanketta rahoittaneen
RAY:n kanssa vaikutti ratkaisevasti työvälinettä koskeviin linjanvetoihin, kuten siihen,
että projektin aikana keskityttiin nuorten työkalujen kehittämiseen ja siirrettiin työn-
tekijöiden ammatillista itsereflektointia ja voimaantumista tukevien välineiden työstä-
minen tuonnemmaksi.
Projektissa keskityttiin vuosina 2009–2011 portfolion kehittämiseen, jalkauttamiseen ja
juurruttamiseen. Sen vuoksi työvälineen teknisestä rakentamisesta vastanneen Media-
tekniikan Verstaan kanssa tehty yhteistyö muodostui tärkeäksi osaksi projektin koko-
naisarviointia. Verstaalla oli luonnollisesti eniten merkitystä työvälineen teknisen to-
teutuksen ja toimivuuden arvioinnissa. Työskentely näissä yhteisissä tapaamisissa eteni
Suuntia – Isotalo & Ringman
58
usein niin, että hanketyöntekijät esittelivät uusia, kentältä kummunneita ideoita port-
folion sisältöjen suhteen ja Mediatekniikan väki nosti tai laski peukalonsa sen mukaan,
olivatko ne teknisesti toteutettavissa olemassa olevien resurssien puitteissa. Verstaalai-
set myös testasivat joka kehittämiskierroksella, että portfolio todella toimi ja kesti
kaatumatta kaikenlaista, myös osaamatonta ja tahallisen epäasiallista käyttöä. Lisäksi
verstaan työntekijät korjasivat mahdolliset virheet sitä mukaan, kun he itse, hanketyön-
tekijät tai asiakkaat niitä havaitsivat.
5.3 Systemaattinen aineistonkeruu kehittämisen välineenä
Spontaanin ja vapaamuotoisen palautteen keräämiseen liittyi kuitenkin omat ongel-
mansa, kuten se, että aineisto saattoi olla epärelevanttia ja jopa -luotettavaa. On myös
selvää, ettei ex tempore -palautteen asiallinen dokumentointi ollut aina mahdollista esi-
merkiksi intensiivisten esittelytilaisuuksien yhteydessä, vaikka tärkeimmät ideat saa-
tiinkin toki painetuksi mieleen ja joskus jopa kirjatuksi ylös.
Spontaanin palautteen epätieteellisyyden vuoksi portfoliota käyttäneiden nuorten ja
työntekijöiden näkemyksiä kerättiin myös systemaattisesti ja suunnitellusti. Koska
toiminnan kehittäminen perustuu hyvinvointialalla edelleen pitkälti työntekijöiden nä-
kemyksiin (asiakkaiden näkemyksistä), projektin aikana haluttiin nostaa esiin myös
asiakkaiden omia ajatuksia. Nuorten näkökulmaa painotettiin siksi, että heiltä löytyy
paljon sellaista hiljaista ja vähän hyödynnettyä tietoa, joka on arvokasta ja jopa välttä-
mätöntä kehittämistyön kannalta. (Koivisto 2007; Krogstrup 2004.) Nuorten näkemys-
ten selvittäminen oli tarpeen nimenomaan siksi, että portfolion haluttiin olevan vah-
vasti nuorten itsensä näköinen sekä heidän kasvuaan aidosti tukeva työväline.
Systemaattista aineistoa kerättiin nuorilta ja työntekijöiltä neljällä tavalla:
1) Opiskelijat keräsivät nuorilta ja työntekijöiltä kvalitatiivisin menetelmin
laadullista aineistoa, joka koski yhdistystä, projektia ja portfoliota.
2) Projektityöntekijät keräsivät avoimella kyselylomakkeella nuorilta ja työn-
tekijöiltä laadullista aineistoa, joka koski portfoliota.
3) Projektityöntekijät kokosivat määrällistä aineistoa, joka koski portfolion
esittelytilaisuuksia ja käyttäjätunnuksia.
4) Projektityöntekijät poimivat palvelimelta anonyymejä määrällisiä tilastoja,
jotka koskivat portfolion käyttöä.
Yhdistyksen, hankkeen ja työvälineen arvioinnin kannalta oli suurta apua Hämeen
ammattikorkeakoulun sosionomi- ja medianomiopiskelijoista, jotka tekivät vuosina
2005–2011 seitsemän projekti- ja opinnäytetyötä NäytönPaikalle. Taulukkoon 3 on
koottu kaikki nämä tutkimukset lyhyine kuvauksineen. Parissa niistä projektikoordi-
naattori toimi ohjaavana opettajana Hamk:n opettajan roolista käsin ja muuten molem-
mat hanketyöntekijät olivat työpaikkaohjaajia.
Suuntia – Isotalo & Ringman
59
TAULUKKO 3. NäytönPaikalle ja projektille vuosina 2005–2011 tehdyt opiskelijatyöt
TEKIJÄ(T)
OPINNOT
TYÖN NIMI
KUVAUS
Fjällström, E.
Tuusa, M.
Sosiaaliala,
opinnäytetyö
(2005)
”Ettei mee taas
sukellusvene pohjaan”.
Asiakkaiden koke-
muksia NäytönPaikka
ry:n epävirallisesta
velkaneuvonnasta ja
palvelujärjestelmästä.
Asiakkaiden kokemuk-
sia NäytönPaikan
tarjoamasta epäviralli-
sesta velkaneuvonnasta.
Niuta, P.
Puhtila, P.
Sosiaaliala,
opinnäytetyö
(2006)
”…Toivookin, et joku
sitten löytää ittensä
noista kuvista”. Valo-
kuvaus asiakastyön
menetelmänä.
Voimauttavan valo-
kuvan mahdollisuudet
asiakastyön menetel-
mänä NäytönPaikassa.
Javanainen, J.
Mäkinen, T.
Ristolainen, E.
Vuorio, H.-K.
Sosiaaliala,
toiminta-
tutkimuksellinen
projektityö
(2007)
Digitaalinen portfolio
päihdekuntoutujille.
Suunnitteilla olleen
portfolion soveltuvuus
päihdekuntoutujille.
Ikonen, A.-L.
Karilainen, K.
Laaksonen, H.
Salmivaara, J.
Uusitalo, E.
Sosiaaliala,
toiminta-
tutkimuksellinen
projektityö
(2008)
Yhteistoiminnallisen
kehittämisen paikka.
Portfolion toimivuus,
kehittämismahdolli-
suudet ja potentiaaliset
kohderyhmät.
Huolman, L.
Takala, S.
Sosiaaliala,
opinnäytetyö
(2008)
”Ei se oo koskaan niin-
ku turhaa työskennellä
itsensä kanssa”. Digi-
taalisen portfolion mer-
kitys Harvialan koulu-
kodin jälkihuollossa.
Portfolion soveltuvuus
koulukodin jälki-
huoltoon.
Kouhia, K.
Mäntylä, M.
Pälä, K.
Röntynen, S.
Sosiaaliala,
toiminta-
tutkimuksellinen
projektityö
(2009)
NäytönPaikkaa etsimäs-
sä. NäytönPaikka ry:n
tehtävä yhteistyökump-
paneiden verkostossa
nyt ja tulevaisuudessa.
NäytönPaikan tehtävät
palveluverkostossa tällä
hetkellä ja tulevaisuu-
dessa.
Pelttari, M.
Mediatekniikka,
opinnäytetyö
(2010)
Tietokantalähtöisen
PHP-ohjelmoinnin
tietoturvaoptimointi
Portfolion tietoturva.
Opiskelijatöiden tärkein anti liittyi siihen, että niiden kautta saatiin – projektin resurs-
seja säästäen ja suhteellisen helposti – avattua uusia näkökulmia yhdistyksen, hank-
Suuntia – Isotalo & Ringman
60
keen ja työvälineen kehittämiseksi. Opiskelijoiden raporteista oli nimittäin mahdollista
poimia mm. omien näkemysten kanssa ristiriitaisia ja uusia ajatuksia herättäneitä
ideoita projektin käyttöön ilman aineistonkeruun ja analysoinnin vaivaa. Samalla opis-
kelijoiden saamat tulokset lisäsivät myönteisyydessään hanketyöntekijöiden uskoa
siihen, että projektissa oltiin oikeilla jäljillä: luomassa uudenlaista, hyvinvointialan
kipeästi tarvitsemaa ja aidosti asiakaslähtöistä työvälinettä. Vaikka opiskelijat helpotti-
vatkin monilta osin projektityöntekijöiden työtaakkaa, täytyy myös muistaa, että opis-
kelijoita piti ajoittain tukea melkoisesti heidän tutkimustyössään ja oppimisprosessis-
saan, mikä ei aina ollut helppo tehtävä.
Luotettavaa ja vertailukelpoista aineistoa kehittämistyön tueksi saatiin toisaalta siten,
että hanketyöntekijät keräsivät itse, avoimen kyselylomakkeen avulla kvalitatiivista ai-
neistoa portfoliota käyttäviltä
työntekijöiltä
nuorilta.
Aineistonkeruussa pyrittiin laadullisuuteen siksi, että niin pystyttiin paremmin takaa-
maan portfolion käyttäjien oman äänen kuuluminen. Tavoitteena ei nimittäin ollut vah-
vistuksen saaminen hanketyöntekijöiden näkemyksille ja asetettujen hypoteesien tes-
taaminen, vaan käyttäjien itsensä näköisen ja heitä oikeasti hyödyttävän työvälineen
rakentaminen.20
Laadullista aineistoa kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi 7–9 avointa kysymystä.
Lomake lähetettiin vuosina 2008–2010 yhteensä 93 työntekijälle aluksi sähköpostin
liitetiedostona ja sittemmin – mm. tiukkojen roskapostisuodattimien ja yleisen virus-
pelon takia – vain sähköpostin runkoon liitettynä. Työntekijöiden sähköpostiosoitteet
poimittiin digitaalisesta portfoliosta, johon ne oli syötetty työntekijätunnuksia luotaessa
ja joihin hanketyöntekijöillä oli mahdollisuus päästä käsiksi järjestelmän pääkäyttäjinä.
Kyselylomakkeessa tiedusteltiin työntekijöiltä seuraavia asioita portfolioon liittyen:
Millaisia kokemuksia sinulla on portfolion käytöstä?
Mikä on parasta portfoliossa?
Miten portfoliota pitäisi kehittää?
Mitkä seikat estävät portfolion käyttöönottoa ja käyttöä?
Millaisille asiakasryhmille portfolio soveltuu parhaiten? Miksi juuri heille?
Millaisille asiakasryhmille portfolio ei sovellu? Miksi ei?
Mitä haittaa portfoliosta on asiakkaille ja työntekijöille?
Mitä hyötyä portfoliosta on?
Millaisia vaikutuksia portfoliolla on asiakkaisiin ja työntekijöihin?
Työntekijöille tarkoitetun lomakkeen viimeisin versio saatesanoineen, suostutteluineen
ja kysymyksineen löytyy liitteestä 3. Työntekijöiltä olisi toki voinut kysyä samalla mo-
20
Ks. kvalitatiivisesta tutkimusotteesta tarkemmin Jari Eskola ja Juha Suoranta (1998), Tarja
Heikkilä (2004), Sirkka Hirsjärvi ja Helena Hurme (2008) sekä Michael Quinn Patton (2002).
Suuntia – Isotalo & Ringman
61
nia muitakin asioita, mutta tästä kuitenkin pidättäydyttiin, ettei vastaaminen olisi muo-
dostunut liian aikaa vieväksi ja näin ollen epähoukuttelevaksi. Lomakkeessa keskityt-
tiin siis portfolion arvioinnin ja kehittämisen kannalta vain olennaisimpiin seikkoihin.
Lomake lähetettiin vuonna 2008 yhteensä 23:lle, seuraavana vuonna 14:lle ja vuonna
2010 peräti 56 työntekijälle, joille oli luotu portfolion käyttäjätunnukset kyseisen vuo-
den aikana. Tämä 93 henkilön otos vastasi 17 %:ia työntekijöiden perusjoukosta, joka
oli 547 henkilöä. Vaikka kaikki havaintoyksiköt sisältävä kokonaistutkimus olisi ollut
mahdollista toteuttaa perusjoukon maltillisen koon vuoksi, aineiston keräämisessä pää-
dyttiin kuitenkin – leikkisästi ilmaisten – harkinnanvaraiseen satunnaisnäytteeseen.
Kysely nimittäin toteutettiin kyllä satunnaisotannalla, mutta lomaketta ei kuitenkaan
lähetetty suotta kaikille perusjoukon jäsenille, sillä hanketyöntekijät tiesivät, että osa
potentiaalisista vastaajista oli tutkimushetkellä lomalla tai työtehtävien kuormittamia,
ja osalla oli vaihtunut työpaikka tai toimenkuva käyttäjätunnusten saamisen jälkeen.
Osa työntekijöistä oli taas sellaisia, joille oli luotu tunnukset esimerkiksi työkaverin tai
esimiehen pyynnöstä, mutta joiden oletettiin jättäneen tunnuksensa käyttämättä. (Ks.
Gall, Borg & Gall 1996; Heikkilä 2004; Nummenmaa 2009.) Lisäksi on myönnettävä,
että eräät yksittäiset työntekijät olivat tehneet tavalla tai toisella tiettäväksi jo aiemmin,
ettei yhteistyö YTKP-projektin kaltaisen pienen ja lisäksi vielä hyvinvointialan vallit-
sevia rakenteita, ajatusmalleja ja toimintatapoja voimakkaasti kyseenalaistavan toimi-
jan kanssa kiinnostanut heitä.
Aivan kuten kyselytutkimuksissa yleensä (Heikkilä 2004), vastausprosentti jäi 2–3
muistutuksesta huolimatta 25,8:aan, sillä lomakkeen palautti täytettynä 24 työntekijää.
Tuloksia arvioitaessa onkin syytä pitää mielessä, että kyselyyn vastasivat luultavasti
sellaiset työntekijät, joita portfolio ja sen taustalla oleva ajatusmaailma puhuttelivat
keskivertoa enemmän – joko hyvässä tai pahassa. Syitä, miksi vastausprosentti jäi
alhaiseksi, on pohdittu jo hankkeen edellisessä raportissa (Isotalo & Ringman 2008,
26–27). Joka tapauksessa on perusteltua olettaa, että katoa ovat aiheuttaneet mm. ylei-
nen tutkimus- ja projektikyllästyneisyys, avoimiin kysymyksiin vastaamisen työläys,
työntekijöiden kiireisyys ja se, että sähköpostitse toteutettu kysely ei havaintojen
mukaan tavoittanut kaikkia otokseen kuuluvia henkilöitä esimerkiksi roskaposti-
suodattimien, muuttuneiden sähköpostiosoitteiden ja poissaolojen vuoksi. On myös
selvää, että sähköpostikyselyyn on ylipäätään helppoa ja anonymiteetin puuttumisen
vuoksi jopa houkuttelevaa olla vastaamatta. (Ks. Gall ym. 1996; Heikkilä 2004; Isotalo
& Ringman 2008.)
Nuorille suunnattu kyselylomake löytyy puolestaan liitteestä 4. Vaikka lomaketta muo-
kattiin projektin edetessä jonkin verran mm. tilanteen ja kohderyhmän mukaan, pysyi
se perusrakenteeltaan ja -sisällöltään samanlaisena. Nuorille suunnatusta lomakkeesta
näkee, että myös heiltä kysyttiin käytännössä samoja asioita kuin työntekijöiltä: mitkä
ovat portfolion parhaita puolia, mitä hyötyä siitä on ja miten sitä tulisi kehittää? Vaikka
lomaketta olisi voinut ja varmasti pitänytkin parannella projektin edetessä, suurista
muutoksista pidättäydyttiin siksi, että vastausten käsittely ja analysointi sekä tulosten
vertailu oli näin helpompaa ja luotettavampaa.
Suuntia – Isotalo & Ringman
62
Koska kato olisi luultavasti ollut vielä työntekijöitäkin suurempi syrjäytymisvaarassa
olevien ja syrjäytyneiden nuorten kohdalla, lomake toimitettiin heille täytettäväksi joko
henkilökohtaisesti tai sitten työntekijöiden välityksellä. Lisäksi katoa pyrittiin ehkäise-
mään tarjoamalla mahdollisimman suotuisat puitteet vastaamiselle sekä ohjeistamalla
työntekijät motivoimaan nuoria vastaamaan ja keräämään vastaukset talteen hetimiten.
Kaikkiaan kyselyyn vastasi 27 nuorta. Vaikka potentiaalisten vastaajien määrästä ei
nuorten kohdalla ole toissijaisten tiedonkerääjien käytön vuoksi täsmällistä kuvaa, saa-
tujen tietojen mukaan valtaosa lomakkeen käsiinsä saaneista nuorista vastasi kyselyyn.
Yhteensä lomakkeeseen saatiin siis vastaus 51 ihmiseltä, joista työntekijöitä oli 24 ja
nuoria 27. Nuoret kirjoittivat vastauksensa käsin lomakkeelle, kun taas työntekijät pa-
lauttivat vastauksensa sähköpostin kautta, mikä helpotti huomattavasti hankkeen työn-
tekijöiden litterointiurakkaa. Vaikka nuorten ja työntekijöiden vastaukset olivat perus-
vireeltään samansuuntaisia, erona oli se, että nuorten vastaukset olivat pääasiassa muu-
taman sanan mittaisia, kun taas työntekijöiden hyvinkin monisanaisia ja -ulotteisia.
Hyvinvointialan eri toiminnot tulivat kattavasti otetuksi huomioon aineistonkeruussa,
sillä kyselyyn vastanneet 24 työntekijää edustivat seuraavia palveluita:
koulutus-, tutkimus- ja kehittämispalvelut (6 vastaajaa)
asumispalvelut (4)
työllistymispalvelut (4)
rikosseuraamusalan palvelut (3)
muut palvelut (2)
nuorisopalvelut (2)
päihde- ja mielenterveyspalvelut (2)
lastensuojelupalvelut (1).21
Nuoret puolestaan edustivat kolmea palvelualaa: vajaa puolet heistä oli vastaushetkellä
kiinnittyneenä työllistymispalveluihin (12 vastaajaa), lähes yhtä moni koulutus-, tutki-
mus- ja kehittämispalveluihin (9) ja loput muihin, mm. moniammatillisiin palveluihin
(6). Erilaisten viitekehysten ja niistä kumpuavien näkemysten esiin saaminen nähtiin
tärkeäksi, sillä jos aineistonkeruulla olisi tavoitettu vain tiettyihin palveluihin linkitty-
viä ihmisiä, näkemysten ja kehittämisideoiden kirjo olisi todennäköisesti ollut sup-
peampi ja tiettyyn suuntaan painottunut.
Työntekijöiltä ja nuorilta kerätty aineisto litteroitiin ja koottiin alkajaisiksi yhdeksi, lo-
makkeessa esitettyjen kysymysten mukaan järjestellyksi tiedostoksi. Tällaista esikäsi-
teltyä, pistekoolla 12 ja rivivälillä 1 puhtaaksi kirjoitettua raakadataa oli yhteensä 19
sivua. Tämä oli varsin hyvin, kun ottaa huomioon, että kyseessä oli laadullinen aineisto
ja hanketyöntekijät pystyivät keskittymään tutkimustyöhön ainoastaan sivutoimisesti,
varsinaisten työtehtäviensä ohella.
21
Hyvinvointialan palveluiden luokittelua käsitellään tarkemmin luvussa 6 sekä Terttu Kettu-
sen, Jarmo Ihalaisen ja Hannele Heikkisen (2001) sekä Juha Niemisen (2007) kirjoissa.
Suuntia – Isotalo & Ringman
63
Aineiston analysointi eteni siten, että ensin hanketyöntekijät tutustuivat raakadataan
lukemalla sen läpi useaan kertaan ja keskustelemalla sen keskeisistä sisällöistä. Pereh-
tymisen seurauksena aineistosta nousi esiin mm. usein toistuvia, ristiriitaisia ja ennen
kaikkea portfolion arvioinnin ja kehittämisen kannalta tärkeitä teemoja. Niiden pohjalta
aineistoa ryhdyttiin järjestelemään uudelleen eli teemoittelemaan yhdistelemällä
autenttisia tekstikatkelmia. Näitä teemojen mukaan rakentuvia aineistokokonaisuuksia
alettiin puolestaan tiivistää ja kuoria niistä esiin olennaista sanomaa. Vaikka analysoin-
nissa käytettiin ensisijaisesti teemoittelua (Eskola & Suoranta 1998; Hirsjärvi & Hurme
2008), vaikutteita otettiin myös fenomenografisesta analyysistä. Jos teemoittelussa on
tarkoitus nostaa esiin tutkittavan ilmiön perusrakenteet, fenomenografisessa analyy-
sissä pyritään ottamaan huomioon mahdollisimman kattavasti tutkittavien erilaiset,
myös tavallisesta poikkeavat käsitykset kiinnostuksen kohteena olevasta ilmiöstä.22
Kerätyn aineiston pohjalta oli siis tarkoitus saada sekä yleiskuva siitä, miten digitaa-
linen portfolio näyttäytyi työntekijöiden ja nuorten arkisessa käytössä että nostaa moni-
puolisesti esiin sitä koskevia näkemyksiä ja kehittämisideoita.
Se, millaisia kokemuksia ja käsityksiä työntekijöillä ja nuorilla oli portfoliosta, käy-
dään läpi luvussa 6. Jotta lukija pystyy tekemään samalla omia johtopäätöksiään ja
arvioimaan tutkimuksen luotettavuutta, tuloksia esiteltäessä käytetään myös autenttisia
sitaatteja. Anonymiteetin turvaamiseksi lainausten yhteydessä ei ilmoiteta vastaajan
nimeä tai edes palvelua, johon hän oli vastaushetkellä kiinnittyneenä joko asiakkaana
tai työntekijänä. Sen sijaan jokainen vastaaja ja sitaatti on yksilöity omalla koodilla,
kuten T2 tai N18. T-kirjain tarkoittaa työntekijää ja N-kirjain nuorta, kun taas kirjai-
men perässä oleva numero viittaa kullekin tutkittavalle annettuun numeroon. Sitaattien
esittäjät olisi toki voitu yksilöidä tarkemminkin, mutta katsottiin, ettei esimerkiksi sen
tietäminen, mitä hyvinvointialan palvelua tai kumpaa sukupuolta kyseinen vastaaja
edustaa, olisi tuonut kovinkaan merkittävää lisäarvoa vastausten tulkinnalle. Lisäksi on
muistettava, etteivät hanketyöntekijät edes tienneet kaikkien vastaajien nimiä, saati
muita tietoja, sillä osa lomakkeista palautettiin nimettöminä paperiversioina. Tarkasta
yksilöinnistä luopuminen oli perusteltua myös siinä mielessä, että – esittämästään kri-
tiikistä huolimatta – NäytönPaikan ja projektin yhtenä tehtävänä oli madaltaa eri toimi-
joiden välisiä raja-aitoja, ei korostaa ja korottaa niitä. Tiukkaa anonymiteettiä puolsi
myös se seikka, että vastaukset riippuivat lopulta huomattavasti enemmän vastaajien
persoonasta kuin siitä, mihin palveluihin he sattuivat olemaan kiinnittyneenä.
5.4 Tilastot kehittämisen välineenä
Vaikuttavuuden arvioinnissa oli apua myös siitä, että projektin aikana pidettiin tarkkaa
kirjaa digitaalisen portfolion 1) esittelytilaisuuksista ja 2) käyttäjätunnuksista. Hanke-
työntekijät kirjasivat ylös tietoja portfolion esittelytilaisuuksista sen osalta,
22
Fenomenografista tutkimusotetta ovat käsitelleet mm. Sirkka Ahonen (1994), Kirsti Häkkinen
(1996), Panu Isotalo (2006), Pertti ja Annikki Järvinen (2004), Annikki Järvinen ja Päivi Kart-
tunen (1997), Ference Marton (1997), Anneli Niikko (2003) sekä Renata Tesch (1995).
Suuntia – Isotalo & Ringman
64
millä paikkakunnalla esittely oli pidetty
montako osallistujaa tilaisuudessa oli ollut
mikä hyvinvointialan palvelu oli ollut kyseessä.
Esittelyjä käydään läpi alaluvussa 6.4, kun taas alaluvussa 6.5 tarkastellaan portfolion
käyttäjiä, sillä työvälineen pääkäyttäjillä oli mahdollisuus paitsi luoda, muokata ja
poistaa käyttäjätunnuksia, myös päästä listaamaan seuraavat tiedot käyttäjistä:
käyttäjänimi (ja sukupuoli)
käyttäjätunnusryhmä (asiakas vai työntekijä)
sähköpostiosoite
maantieteellinen toiminta-alue
käyttäjäryhmä (organisaatio).
On tärkeä muistaa, ettei edes pääkäyttäjillä ollut mahdollisuutta päästä näkemään, kuka
portfoliota oli käyttänyt, saati mitä hän oli sinne kirjoittanut. Kaikki asiat, jotka sinne
syötettiin, olivat ja ovat edelleen vain nuorten itsensä nähtävissä ja hallinnoitavissa.
Neljäs tapa, jolla hankittiin aineistoa arviointityön tueksi, oli portfolion käyttöä koske-
vat anonyymit tilastot, joita pääkäyttäjät pystyivät hakemaan palvelimelta. Nämä ni-
mettömät tilastot koskivat mm. sitä, miten monta uniikkia vierailijaa palvelimella oli
käynyt ja mihin vuorokaudenaikaan portfoliota oli käytetty. Myös näitä työvälineen
vaikuttavuutta valaisevia tietoja analysoidaan ja pohditaan lähemmin luvussa 6.
Kuten tästä luvusta on ilmennyt, yhdistyksen, hankkeen ja työvälineen arvioinnissa
pyrittiin kattavuuteen ja luotettavuuteen
ottamalla huomioon eri tahojen näkemyksiä
hajauttamalla aineistonkeruuta ajallisesti projektin eri vaiheisiin
käyttämällä aineistonkerääjinä eri toimijoita
turvautumalla erilaisiin aineistoihin ja analysoinnin menetelmiin.
Voi huomata, että arvioinnissa turvauduttiin monessa mielessä triangulaatioon, moni-
menetelmällisyyteen.23
Käytännössä tämä toteutui hankkeen aikana ensinnäkin tutkija-
triangulaationa, sillä aineistonkeruuseen osallistui hanketyöntekijöiden lisäksi myös
yhteistyökumppaneita ja opiskelijoita. Toisaalta menetelmätriangulaationa, koska tie-
toa kerättiin eri tahoilta, kuten nuorilta ja työntekijöiltä, ja vaihtelevin menetelmin,
kuten haastattelemalla ja käyttämällä kyselylomakkeita ja tilastoja. Triangulaation
käyttöä voidaan perustella sillä, että sen avulla pystyttiin parantamaan huomattavasti
arvioinnin luotettavuutta ja tuomaan esille näkemysten ja kehittämisideoiden moni-
muotoisuutta. Seuraavassa luvussa esitelläänkin tarkemmin näiden moninaisten näke-
mysten pohjalta rakennetun portfolion sisältöjä ja käyttöä sekä sitä, miten työvälinettä
on kehitetty jatkuvasti kentän muuttuvien tarpeiden ja toiveiden mukaiseksi.
23
Triangulaatiota ovat käsitelleet mm. Louis Cohen, Lawrence Manion ja Keith Morrison
(2011), Jari Eskola ja Juha Suoranta (1998) sekä Jouni Tuomi ja Anneli Sarajärvi (2009).
Suuntia – Isotalo & Ringman
65
6 DIGITAALINEN PORTFOLIO – OMA ELÄMÄ NÄKYVÄKSI
NäytönPaikan päämääränä on parantaa syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden
nuorten mahdollisuuksia kiinnittyä ja osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan. Samaan py-
rittiin myös yhdistyksen hallinnoiman YTKP-projektin aikana kahta, projektin tavoit-
teiksikin alkujaan (vuosina 2006–2008) asetettua strategiaa käyttäen:
1) parantamalla hyvinvointialan toimijoiden keskinäistä, loppujen lopuksi nuorten
hyväksi koituvaa poikkisektorista yhteistyötä
2) tarjoamalla nuorille ja työntekijöille asiakaslähtöinen, voimavarakeskeinen ja
poikkisektorisuuteen kannustava työväline, digitaalinen portfolio.
Tässä luvussa keskitytään näistä jälkimmäiseen, vuosina 2009–2011 kolmeksi täsmälli-
semmäksi alatavoitteeksi jakautuneeseen tavoitteeseen. Luku muodostuu siten, että
aluksi käydään läpi portfolion sisältöjen ideointia ja teknistä toteutusta (alaluku 6.1)
sekä esitellään nuoren ja työntekijän työkaluja (alaluvut 6.2–6.3). Tämän jälkeen ku-
vaillaan portfolion markkinointia ja juurruttamista (alaluku 6.4) sekä sen käyttöä ja
vaikuttavuutta (alaluku 6.5). Lopuksi arvioidaan portfolion käytöstä saatuja kokemuk-
sia ja tulevaisuuden näkymiä (alaluku 6.6).
6.1 Digitaalisen portfolion kehittäminen prosessina
Poikkisektorisen yhteistyön kehittäminen osoittautui luutuneiden toimintatapojen ja
asenteiden sekä tuolloin käynnistyneen Hämeenlinnan seudun kunta- ja palveluraken-
neuudistuksen vuoksi vaikeaksi saavuttaa yksittäisen projektin resursseilla ja vaikutus-
mahdollisuuksilla. Hankaluudet eivät suinkaan koskeneet vain YTKP-projektia, sillä
luonteva yhteistyö ei ole tuntunut sujuvan käsikirjoituksen mukaan edes kunnilta itsel-
tään. (Isotalo & Ringman 2008, 58–59; Pelto-Huikko & Säkäjärvi 2007.) Sen vuoksi
projektin voimavarat kohdistettiin vuosina 2009–2011 digitaalisen portfolion kehittä-
miseen ja valtakunnalliseen juurruttamiseen. Tähän linjaukseen vaikutti kokemukset
siitä, että nuoret ja hyvinvointialan toimijat olivat ottaneet työvälineen innostuneesti
vastaan (Isotalo & Ringman 2008). Hyvin alkanutta kehittämistyötä kannatti jatkaa,
sillä nuoret ja työntekijät näkivät portfolion ja sen tulevaisuuden ”hyvänä ja [että] se
tulee kehittymään ja leviämään” (T6). Valtaosa kenttäväestä oli samoilla linjoilla kuin
eräs työntekijä, joka totesi ottavansa portfolion ”käyttöön ja uskon monen muunkin niin
tekevän” (T2).
Projektin aikana rakennettu digitaalinen portfolio voidaan määritellä
nuoren kokonaistilanteen, ongelmien moniulotteisuuden ja elämän prosessimai-
suuden huomioon ottavaksi, osallistavaksi, tarve- ja voimavarakeskeiseksi sekä
tulevaisuuteen suuntaavaksi Internet-pohjaiseksi työvälineeksi, joka auttaa hah-
mottamaan omaa elämäntilannetta ja parantamaan sitä työntekijän tuella.
Suuntia – Isotalo & Ringman
66
Portfolion perusolemusta kuvasivat osuvasti myös kaksi työntekijää, joista toinen näki
sen ”tulevaisuuden työpöytänä asiakkaan ja työntekijän välillä” (T5) ja toinen taas
neutraalina asiakastietopakettina ja identiteettityökaluna, jonka hallinnasta vastaa
asiakas, mutta myös tärkeänä kommunikaation sekä itsearvioinnin työkaluna
asiakkaan ja ohjaajan yhteisessä työskentelyssä (T3).
Portfolion käytössä on olennaista se, että ihmiselle annetaan henkilökohtainen väline
pohtia omaa elämää ja ottaa siitä vastuuta, mutta toisaalta myös asiantuntevaa tukea
tämän voimaantumisprosessin läpikäymiseen. Toisin sanoen ihmistä motivoidaan ja
vastuutetaan, mutta ei kuitenkaan jätetä yksin virtuaalitodellisuuteen vaikeiden asioi-
den kanssa. Portfolio on siis asiakkaan oma työväline ja kasvunkansio, joka tarjoaa
samalla työntekijöille valmiin, monikäyttöisen ja ajan hengen mukaisen työ- ja apu-
välineen. Sen avulla työntekijät pystyvät konkreettisesti, asiakaslähtöisesti ja hyväksi
havaittuja työkaluja käyttäen
tukemaan nuorten itsereflektointia, kasvua ja voimaantumista
kohtaamaan nuoret uudella tavalla virtuaalisessa toimintaympäristössä
saamaan monipuolista ja asiakkaiden itsensä näköistä, sosiokulttuurista todel-
lisuutta kuvaavaa tietoa nuorista
päivittämään omia työmenetelmiä, tietoja ja asenteita sekä verkostoitumaan
entistä tiiviimmin muiden työntekijöiden kanssa.
Portfolio on RAY:n rahoituksen ansiosta kaikille ilmainen ja avoin Internet-palvelu. Se
on myös helposti saatavilla, sillä sitä voi käyttää henkilökohtaiset käyttäjätunnukset
saatuaan miltä tahansa tietokoneelta, jossa on Internet-yhteys, kuten nuoren koti-
koneelta, työntekijän työkoneelta tai kirjaston yleisökoneelta. Portfolio nimittäin
sijaitsee palvelimella, jonne myös kaikki portfolion käyttäjien tiedot ovat tallennetta-
vissa. Portfolio on siis aina nuoren ja työntekijän käytettävissä, täytettävissä ja näytet-
tävissä. Tämä on tärkeää, sillä niillä portfolioilla, joita nuorten kanssa yleensä kootaan
esimerkiksi tavalliseen kansioon, on tapana olla väärässä paikassa, kuten auton taka-
penkillä, työntekijän hallussa tai tyystin hukassa. Lisäksi portfolioita laaditaan tavalli-
sesti vain tietyn palveluntarjoajan intressien mukaisesti ja johonkin yksittäiseen ongel-
maan tai elämänalueeseen linkittyen, ei suinkaan nuoren kokonaistilanteen pohjalta,
saati sellaiseksi, että se kulkisi hänen itsensä mukana paikasta toiseen.
Välinettä kutsuttiin alusta asti digitaaliseksi portfolioksi, koska nimi kuvaa osuvasti sen
perusluonnetta ja toteutustapaa: nuoret kokoavat tietotekniikkaa, digitaalisuutta hyö-
dyntäen itseään koskevia asioita yhteen paikkaan, portfolioon. Vaikka digitaalinen
portfolio on käsiteparina suhteellisen ymmärrettävä alan työntekijöille, sitä voidaan
myös kritisoida mm. markkinoinnin ja nuorten näkökulmasta, kuten näkyy seuraavista
kommenteista:
Selkeyttäkää itse tuotteen ja palvelun nimi, joka on nyt ”Digitaalinen portfolio” ja
keksikää sille helppo nimi (T24).
Suuntia – Isotalo & Ringman
67
Nimen kyllä muuttaisin: digitaalinen portfolio kuulostaa kovin teennäiseltä ja
viralliselta (ja vähän hienostelevalta). Ei oikein houkuttele käyttämään, jos asia-
kasnäkökulmasta tätä pohtii. Joku kiva ja silti kuvaava lyhyt nimi olisi paljon
parempi! (T1.)
Tähän on pakko sanoa, että onko mietitty mitään muuta nimeä? Nimi on ehkäpä
vähän harhaanjohtava ja voi sellaisenaan saada hylkäämään koko tuotteen, vaikka
ei tietäisi siitä mitään. (T13.)
On myönnettävä, että nimi kalskahtaa hieman viralliselta ja työntekijälähtöiseltä, eikä
se välttämättä avaudu heti kaikille tai anna houkuttelevinta ensivaikutelmaa. Vaikka
vaihtoehtoisia nimiä mietittiin nuorten ja yhteistyökumppaneiden kanssa monissa eri
yhteyksissä, ko. ilmauksesta päätettiin kuitenkin pitää kiinni. Näin toimittiin siksi, että
nimi oli jo saanut tunnettuutta ympäri maan ja toisaalta siksi, että toisin kuin työn-
tekijät, nuoret eivät nähneet nimessä mitään ongelmallista, hankalaa tai keinotekoista.
Sen sijaan he olivat päinvastoin sitä mieltä, että esimerkiksi keksimällä keksitty ja
nuoria kosiskeleva nimi olisi ollut pahimmillaan alentuva ja myötähäpeää aiheuttava,
kääntyen lopulta itseään vastaan. Myös tämä tapaus osoitti, jälleen kerran, että nuoret
ovat paljon fiksumpia kuin me hyvinvointialan ammattilaiset (olemme taipuvaisia
ajattelemaan). Vaikka alkuperäisestä nimestä pidettiin kiinni, sen verran hanketyön-
tekijät kuitenkin myöntyivät, että tilanteen niin vaatiessa työvälinettä kutsuttiin mm.
NäytönPaikka -nettipalveluksi.
Ajatus portfolion rakentamisesta virisi vuonna 2005 syrjäytyneiden nuorten kanssa
toimivien työntekijöiden havainnosta, että hyvinvointialalla hyödynnetään edelleen
liian vähän nykyteknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Vanhakantaisuus johtunee
työntekijöiden huonoista kokemuksista ja tietämättömyydestä, resurssien vähyydestä
sekä kalliiksi ja toimimattomiksi osoittautuneista, jatkuvia päivityksiä ja koulutuksia
vaatineista tietoteknisistä ratkaisuista. Vielä niukemmin alalta löytyy tietoteknisiä so-
velluksia, jotka on tarkoitettu organisaatioiden ja työntekijöiden sijasta asiakkaille.
Koska tarvittava tekniikka, ts. tietokone ja Internet-yhteys, on ollut käytännössä kaik-
kien ulottuvilla jo 10–15 vuoden ajan (vrt. Awouters, Bongaerts & Schrooten 2007),
todelliset esteet löytynevät asennepuolelta: monet työntekijät selvästi pelkäävät edel-
leen, että persoonattomaksi, tehokkuuteen pakottavaksi ja välineellistäväksi mielletty
teknologia eristää asiakkaat lopullisesti toisista ihmisistä, karsii inhimillistä vuorovai-
kutusta ja – mikä pahinta – vähentää työntekijöiden tarvetta. Uusien toimintatapojen ja
välineiden pelätään myös kuormittavan lisää muutenkin kovilla olevia työntekijöitä.
Huoli on kuitenkin turha, sillä portfolion kaltaiset työvälineet päinvastoin helpottavat
työntekijöiden työsarkaa mm. siten, että ne vastuuttavat asiakkaita omasta kuntou-
tumisprosessista, tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja oman elämän reflektoinnille sekä aut-
tavat havaitsemaan palveluverkoston puutteita ja päällekkäisyyksiä.
Vaikka ennakkoluulot teknologiaa kohtaan ovat edelleen voimissaan, on ollut lohdul-
lista huomata, että työntekijöiden asenteet ovat lientyneet huomattavasti parin vuoden
aikana. Asiaa pitäisi tutkia nykyistä tarkemmin, mutta saattaa olla, että selkeä murros
työntekijöiden asenteissa on seurausta monista yhtaikaisista tekijöistä, kuten tietotek-
Suuntia – Isotalo & Ringman
68
niikan arkipäiväistymisestä, teknologian kehittymisestä käyttäjäystävällisempään suun-
taan ja tietyn kulminaatiopisteen saavuttaneesta sukupolvenvaihdoksesta työntekijöi-
den keskuudessa. Samalla on todettava, että uudet ajattelu- ja toimintatavat eivät ole
aiheuttaneet nuorille missään vaiheessa hankaluuksia. He nimittäin tulevat sinuiksi
portfolion kanssa puolen tunnin tutustumisen jälkeen. Inkluusion sisäpiirille itsensä
paikantavilta työntekijöiltä välineen omaksuminen vaatii sen sijaan puolitoista tuntia,
osalta vielä pidempään.
Koska pelot jopa näin yksinkertaista ja arkista teknologiaa kohtaan ovat useimmiten
perusteettomia, NäytönPaikka päätti vastata ajanmukaisiin, todellisiin ja nimenomaan
asiakkailta ja kehitysorientoituneilta työntekijöiltä nousseisiin tarpeisiin ja hakea
rahoitusta YTKP-projektille. Sen puitteissa oli tarkoitus ryhtyä suunnittelemaan uuden-
laisia, tietotekniikkaan kevyesti nojautuvia tapoja tehdä töitä ihmisten kanssa sekä
tukea ja voimaannuttaa syrjäytymisvaarassa olevia ja syrjäytyneitä nuoria. Tältä poh-
jalta lähdettiin vuonna 2006 suunnittelemaan digitaalista portfoliota.
Työvälineen rakentamisen kannalta ratkaisevat kysymykset liittyivät läpi koko hank-
keen (2006–2011) nimenomaan digitaalisen portfolion 1) tekniseen toteutukseen ja 2)
sisältöihin. Näitä seikkoja käydään läpi kahdessa seuraavassa alaluvussa 6.1.1–6.1.2.
6.1.1 Digitaalisen portfolion tekninen rakentaminen
Yhdistykseltä, hanketyöntekijöiltä tai läheisiltä yhteistyötahoilta ei löytynyt riittävästi
tietoteknistä osaamista, joten portfolion teknisessä toteutuksessa päätettiin turvautua
suosiolla ict-alan ammattilaisiin. Koska palveluiden ostaminen yksityiseltä yritykseltä
olisi tullut kalliiksi, konsultaatioapua pyydettiin Hämeen ammattikorkeakoululta. Neu-
vottelujen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että portfolion tekninen toteutus kannatti
tilata sekä taloudellisessa, teknisessä, pedagogisessa että sisällöllisessä mielessä
Hamk:n Riihimäen yksikön Teknologiateollisuuden KT-keskukselta. Siellä, mediatek-
niikan koulutusohjelman puitteissa, toimii nimittäin Mediatekniikan Verstas, joka on
erikoistunut juuri digitaalisen median projekteihin.
Hamk:n kanssa solmittiin vuonna 2006 sopimus, minkä pohjalta digitaalisen portfolion
teknisestä rakentamisesta ja tarvittavista päivityksistä tuli huolehtimaan pääasiassa
opiskelijavoimin pyörivä Mediatekniikan Verstas. Käydännössä portfolion teknisestä
rakentamisesta ja kehittämisestä vastasivat vuosina 2007–2011 seuraavat henkilöt
Mediatekniikan Verstaalta: Tero Aitta-Aho, Rosa Kuusipalo, Matti Laakso, Noora
Lindholm, Matti Niemelä, Martti Pelttari, Petri Sainio ja Hanne Voittonen. Jokaisella
heistä oli oma tärkeä roolinsa teknisessä toteutuksessa, kuten graafisen ilmeen suunnit-
telussa, flash-koostamisessa ja www-ohjelmoinnissa, mutta erityisesti Rosa Kuusipalo
ja Noora Lindholm sekä ennen kaikkea Martti Pelttari ja Hanne Voittonen osallistuivat
portfolion teknisen alustan rakentamiseen ja työstämiseen todella merkittävällä ja
osaavalla työpanoksella.
Suuntia – Isotalo & Ringman
69
Koska teknisestä toteutuksesta vastasi vuosien saatossa monilukuinen ja vaihtuva
joukko ihmisiä Mediatekniikan Verstaalta, toiminnan napakka koordinointi oli välttä-
mätöntä. Erityiskiitos tästä kuuluu koko hankkeen ajan mukana olleelle lehtori Kauko
Ojaselle, joka piti huolta siitä, että kehittämistyö eteni Verstaan osalta säntillisesti ja
että hankkeen käytössä oli aina osaavia ja asiasta innostuneita opiskelijoita, jotka
ymmärsivät paitsi tekniikkaa, myös nykynuorten todellisuutta ja hyvinvointialan viite-
kehyksestä näkemyksensä ammentaneita hanketyöntekijöitä. Ilman verstaalaisten osaa-
vaa panosta, asiakaslähtöistä työotetta ja motivoituneisuutta portfolion tekninen toteu-
tus olisi taatusti jäänyt huomattavasti vaatimattomammaksi.
Alkusyksyllä 2007 valmistuneesta ensimmäisestä versiosta ja vuodesta 2008 eteenpäin
toteutetuista päivityksistä (näistä tarkemmin alaluvussa 6.1.2) vastattiin kiinteässä
yhteistyössä tilaajan (YTKP) ja toimittajan (Mediatekniikan Verstas) kesken. YTKP-
projektin vastuulla oli yhdessä laadittujen projektisopimusten mukaan
osallistua portfolion sisällön ja rakenteen suunnitteluun
toimittaa kaikki portfolion rakentamisessa ja päivittämisessä tarvittavat teksti-
sisällöt sovitun aikataulun mukaan
varmistaa, että NäytönPaikalla on tekijänoikeudet toimitettuihin materiaaleihin
varmistaa, että portfolion luomisessa ja käytössä noudatetaan vallitsevia sään-
töjä ja tapoja.
Mediatekniikan Verstaan tehtävänä oli puolestaan
suunnitella ja kehittää portfoliota yhdessä hanketyöntekijöiden kanssa
määritellä portfolion tekniset ratkaisut
muokata toivotut sisällöt sivustolle soveltuvaan muotoon
toteuttaa portfolion tekninen luominen (2007) ja päivitykset (2008–)
varmistaa testaamalla portfolion tekninen toimivuus.
Portfolion rakentamisesta ja päivityksistä laadittiin joka kerta erillinen sopimus sisäl-
töineen ja aikatauluineen, jotka pitivät erinomaisesti kautta linjan. Verstas oli viralli-
sesti velvollinen tekemään ainoastaan sovitut sisällöt ja muutokset, joten myöhemmin
esiin tulleista muutostarpeista piti, periaatteessa, sopia aina erikseen. Käytännössä
Verstas oli kuitenkin todella joviaali yhteistyökumppani, jonka kanssa asiat hoituivat
luontevasti ja nopeasti, terveen kaupunkilaisjärjen mukaisesti.
6.1.2 Digitaalisen portfolion sisältöjen rakentaminen
Projektin päämääränä oli parantaa syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytymään pääs-
tettyjen nuorten mahdollisuuksia voimaantua ja kiinnittyä takaisin yhteiskuntaan. Sen
vuoksi portfoliota rakennettaessa haluttiin panostaa erityisesti siihen, että siitä tuli
paitsi tekniseltä toteutukseltaan ja ulkonäöltään, myös sisällöltään mahdollisimman
kiinnostava, toimiva, hyödyllinen sekä monipuolinen ja -käyttöinen työväline.
Suuntia – Isotalo & Ringman
70
Portfoliota ryhdyttiin suunnittelemaan heti, kun projekti käynnistyi huhtikuussa 2006.
Hanketyöntekijät saivat tällöin tukea erityisesti kentän työntekijöiltä, NäytönPaikan
hallitukselta ja projektin ohjausryhmältä. Heidän avullaan portfolioon luotiin sen alku-
peräiset sisällöt, joita esiteltiin hankkeen edellisessä raportissa (Isotalo & Ringman
2008) ja joita on muokattu sen jälkeen melkoisesti käyttäjäpalautteen perusteella. Nuo-
ret otettiin mukaan suunnittelutyöhön heti alusta lähtien, sillä yhdistyksen ja projektin
mielestä heidän ei pitäisi olla vain toimenpiteiden kohteita, passiivisia asiakkaita, vaan
aktiivisia toimijoita ja kehittämisen moottoreita (Kurki & Nivala 2006; Nordlund 2009;
Toivonen 2010). Käytännössä työnjako portfolion luomisessa olikin sellainen, että
1) nuoret ja työntekijät ideoivat työvälineen perussisällöt
2) hanketyöntekijät muokkasivat ideoiden pohjalta toteuttamiskelpoisen, eri näkö-
kulmat huomioon ottavan ja projektin tavoitteiden mukaisen synteesin
3) Mediatekniikan Verstas huolehti työvälineen teknisestä kokoamisesta.
Alusta asti pidettiin välttämättömänä, että portfoliossa otetaan huomioon ihmiselämän
moniulotteisuus ja prosessimaisuus, sillä elämä on paljon muutakin kuin mitä yksittäi-
set, usein ongelmakeskeiset ja sektoroituneet palveluntarjoajat siitä näkevät (Toivonen
2010). Siksi portfolio rakennettiin perus-, näyte- ja arviointiportfolion sijasta prosessi-
portfolion muotoon (Niikko 2000). Elämän moniulotteisuus ja prosessimaisuus näky-
vät portfoliossa siinä, että sen ansiosta
nuori saa tilaisuuden pohtia ja työstää itse omaa elämäänsä
nuorella on käytössään useita erilaisia itsereflektoinnin välineitä
nuori saa mahdollisuuden tarkastella menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä enna-
koida odotettavissa olevia muutoksia
työntekijät voivat ottaa monipuolisesti huomioon nuoren ominaispiirteet ja
kokemukset
työntekijät pystyvät seuraamaan ja edistämään nuoren kasvua. (Ks. myös
Niikko 2000, 55–58).
Nämä seikat tulevat konkreettisesti esiin alaluvussa 6.2, jossa esitellään portfoliosta
löytyvää, nuoren kasvua ja voimaantumista tukevaa nuoren työkaluvalikoimaa.
Portfolion rakentaminen, muokkaaminen, markkinoiminen ja juurruttaminen etenivät
vuosina 2007–2011 kuvion 5 mukaisesti. Siitä ilmenee myös, millä maantieteellisellä
alueella projektissa operoitiin eri vuosina.
Suuntia – Isotalo & Ringman
71
KUVIO 5. YTKP-projekti ja digitaalisen portfolion kehittäminen vuosina 2007–2011
YTKP-PROJEKTI 2006–2008
1) Syksy 2007: Versio 1.0:n
valmistuminen
2) Syksy 2007: 23 versio
1.0:n esittelytilaisuutta
3) Syksy 2007: Versio 1.0:n
testaaminen ja palautteen
kerääminen
YTKP-PROJEKTIN
JATKOHANKE 2009–2010
1) Kevät 2009: 19 versio
1.1:n esittelytilaisuutta
2) Syksy 2009: Versio
2.0:n valmistuminen
3) Syksy 2009: 20 versio
2.0:n esittelytilaisuutta
YTKP-PROJEKTI 2006–2008
1) Kevät 2008: 29 versio
1.0:n esittelytilaisuutta
2) Kesä 2008: Versio 1.0:n
päivittäminen 1.1:ksi
3) Syksy 2008: 20 versio
1.1:n esittelytilaisuutta
Hämeenlinnan seutu Kanta-Häme ja
valtakunnalliset pilotit
Koko Suomi
YTKP-PROJEKTIN
JATKOHANKE 2009–2010
1) Kevät 2010: 10 versio
2.0:n esittelytilaisuutta
2) Kevät 2010: Versio
2.0:n testaaminen ja
palautteen kerääminen
3) Kesä 2010: Versio 2.0:n
päivittäminen 2.1:ksi
4) Syksy 2010: 18 versio
2.1:n esittelytilaisuutta
2007
2008
2009
2010
2011
PROJEKTIN TOIMINTA-ALUE
YTKP-PROJEKTIN
TÄYD.RAHOITUS
2010–2011
1) Syksy 2010: Versio
2.1:n päivittäminen
2.2:ksi
2) Kevät 2011: 20
versio 2.2:n
esittelytilaisuutta
3) Syksy 2011: 22
versio 2.2:n
esittelytilaisuutta
P
RO
JE
KT
IVU
OS
I
Suuntia – Isotalo & Ringman
72
Kun portfolion ensimmäinen versio 1.0 saatiin valmiiksi syksyllä 2007, reilun vuoden
päästä projektin käynnistymisestä, hanketyöntekijät ryhtyivät markkinoimaan sitä
Hämeenlinnan seudulla. Vaikka esittelemisessä ja testaamisessa keskityttiin syrjäy-
tymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuorten hyväksi työskenteleviin toimijoihin,
samalla haluttiin ottaa huomioon myös muita näkökulmia. Hanketyöntekijät ottivatkin
yhteyttä mahdollisimman erityylisiin ja -kokoisiin tahoihin, kuten yhdistyksiin, seura-
kuntiin, oppilaitoksiin sekä valtion ja kuntien edustajiin. Kaikki, joita lähestyttiin,
pitivät nuorten hyväksi tehtävää työtä tärkeänä ja portfoliota kaivattuna työvälineenä.
Vain pari tahoa kieltäytyi yhteistyöstä ja nekin useimmiten ko. organisaatiossa vallit-
sevaan hierarkkiseen työkulttuuriin, kiireisiin sekä vakiintuneisiin työmenetelmiin ja -
välineisiin vedoten. Kuten arvata saattaa, kolmannen sektorin toimijat suhtautuivat
portfolioon alusta asti ennakkoluulottomammin ja kannustavammin kuin monet muut
tahot (ks. luku 4).
Kaikkiaan portfoliota esiteltiin syksyllä 2007 ja keväällä 2008 yhteensä 229 nuorelle ja
työntekijälle, jotka edustivat 52:ta hyvinvointialan toimijaa pääasiassa Hämeenlinnan
seudulla. Näiden esittelyjen yhteydessä tiedusteltiin ihmisten näkemyksiä versio 1.0:n
sisällöistä ja toimivuudesta. Koska he pitivät kyseistä versiota toimivana, monikäyttöi-
senä ja hyödyllisenä työvälineenä, sen perusrakenteeseen, logiikkaan, teknisiin ratkai-
suihin ja sisältöihin ei katsottu tarpeelliseksi puuttua kovalla kädellä vielä siinä vai-
heessa. Hienosäädölle löytyi toki tarvetta, kuten ilmenee seuraavista kommenteista:
Mikään ei ole ikinä täydellistä missään, joten en voi kuitenkaan antaa [arvosanaa]
10 (N3)
Parantamista löytyy aina, vaikka ohjelma on jo sinänsä hieno (N11)
Täydellinen ei voi koskaan olla, mutta suunta on kuitenkin oikea (N17).
Ensimmäisen version arvioinnissa oli apua lomakkein ja haastatteluin kerätystä aineis-
tosta, käyttäjien antamasta suullisesta palautteesta ja hanketyöntekijöiden omista ha-
vainnoista. Palautteen pohjalta toteutettiin kesällä 2008 portfolion ensimmäinen päi-
vitys yhdessä Mediatekniikan Verstaan kanssa. Tähän versio 1.1:een tehtiin lisäyksiä,
tarkennuksia ja parannuksia mm. työvälineen
visuaaliseen ja kielelliseen ulkoasuun
asiakaskeskeisyyteen
interaktiivisuuteen
rakenteelliseen selkeyteen ja loogisuuteen
tietotekniseen toimintavarmuuteen
tietoturvallisuuteen.
Vaikka nämä parannukset teettivät teknisesti paljon työtä, suurin osa niistä näyttäytyi
portfolion käyttäjille melko pieninä muutoksina. Uusittua versiota esiteltiin syksyn
2008 aikana kahdessakymmenessä tilaisuudessa 101 työntekijälle ja nuorelle.
Suuntia – Isotalo & Ringman
73
Kuten kuviosta 5 ilmeni, portfolion rakentaminen, kehittäminen ja markkinoiminen
olivat vasta päässeet kunnolla käyntiin, kun projekti uhkasi jo päättyä vuoden 2008
lopussa. Koska työväline oli saatu viimein valmiiksi ja kentän kiinnostus oli käsin
kosketeltavaa, NäytönPaikka haki rahoitusta vuosille 2009–2010. RAY jatkoi hank-
keen tukemista, joten portfoliota päästiin tarjoamaan konkreettiseksi työvälineeksi
entistä laajemmalla alueella Kanta-Hämeessä ja kokeilumuotoisina pilotteina myös
isoimmissa kaupungeissa, kuten Espoossa, Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla.
Versio 1.1:tä esiteltiin kevään 2009 aikana 144 ihmiselle, jotka edustivat 19:ää hyvin-
vointialan toimijaa. Samalla kerättiin lisää palautetta ja kehittämisideoita, joiden perus-
teella ryhdyttiin työstämään totaalisen muodonmuutoksen kokevaa uutta versiota.
Versio 2.0 valmistui syksyllä 2009 ja se poikkesi aikaisemmasta huomattavasti niin
ulkonäöltään, sisällöltään kuin toiminnaltaan. Muutoksia tuli mm. siihen, että
portfolion visuaalinen maailma, graafiset ratkaisut ja kuvitus uudistettiin täysin
portfolion tekstiosuudet muokattiin perusteellisesti
portfolion alueelliset (Kanta-Häme) viittaukset muutettiin valtakunnallisiksi
portfolion etusivulle lisättiin Eteenpäin -raportti PDF-tiedostona
asiakkaalle luotiin mahdollisuus yksilöidä, mitä tietoja hän jakaa työntekijöille
työntekijän työkaluvalikoimaan lisättiin asiakashallinnan työkalu ja tilastointi-
järjestelmä, joiden katsottiin palvelevan erityisesti pieniä toimijoita
portfolioon jätettiin tekninen optio myös muille, mahdollisesti tulossa oleville
työntekijän ammatillista itsereflektointia ja kasvua tukeville työkaluille.
Versio 2.0:aa esiteltiin syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana 30 tilaisuudessa 246 ihmi-
selle ja samalla kerättiin uutta palautetta portfolion käyttäjiltä. Tämän pohjalta raken-
nettiin kesällä 2010 uudistettu versio 2.1, johon tehtiin pieniä parannuksia. Esimerk-
kinä näistä mainittakoon ”Tilaa tunnukset” -painikkeen lisääminen palvelun etusivulle.
Suurin osa muutoksista oli kuitenkin luonteeltaan teknisiä, kuten selainyhteensopi-
vuuden laajentaminen ja palvelintilan kasvattaminen, joten ne eivät näkyneet käyttäjillä
kuin korkeintaan sovelluksen käytettävyyden paranemisena. Versio 2.1:een tehdyistä
muokkauksista näkyvimmät ja konkreettisimmat koskivat nimenomaan portfolion pää-
käyttäjiä eli kahta hanketyöntekijää. He pystyivät päivityksen jälkeen ensinnäkin
muokkaamaan ja listaamaan käyttäjiä monipuolisemmin, toisaalta yksilöimään heistä
jokaiselle myös maantieteellisen toiminta-alueen ja käyttäjäryhmän sekä kolmanneksi
hakemaan palvelimelta entistä paremmin portfolion yleistä käyttöä koskevia anonyy-
mejä tilastoja. Versio 2.1:tä esiteltiin syksyllä 2010 yhteensä 18 tilaisuudessa peräti
287 ihmiselle.
Syksyn 2010 aikana huomattiin portfoliossa joitain yksittäisiä epäkohtia, jotka kor-
jattiin, kun siihen tehtiin vielä yksi päivitys 2.2 loppusyksystä 2010. Tämä toistaiseksi
viimeisin versio oli jo muodostunut tekniikaltaan ja sisällöltään sen verran toimivaksi
ja kehittyneeksi, ettei siihen katsottu välttämättömäksi tehdä muutoksia projektin vii-
meisen vuoden aikana.
Suuntia – Isotalo & Ringman
74
Portfolion viimeisintä versiota 2.2 esiteltiin vuonna 2011 kaikkiaan 44 tilaisuudessa eri
puolilla Suomea, kuten Helsingin, Hämeenlinnan, Jyväskylän, Lahden, Oulun, Tampe-
reen ja Vaasan seudulla. Esittelyihin osallistui viimeisenä vuonna ennätykselliset 538
ihmistä. Myös tämä osoittaa, että portfolion kaltaisille, aidosti asiakaslähtöisille ja nuo-
ria valtaistaville työvälineille on yhä enemmän tilausta hyvinvointialan kentällä. Ulko-
kultaisen pinnan alla edelleen vahvana elävä työntekijä-, organisaatio- ja tarjontakes-
keisyys ovat siis tulossa hitaasti, mutta varmasti tiensä päähän myös hyvinvointialalla.
6.2 Nuoren työkalut – näkökulmia omaan elämään
Kuten edeltä ilmeni, portfolion sisältöjen rakentaminen ja hiominen oli koko hankkeen
ajan kestänyt, jatkuvalle arvioinnille ja avoimelle vuoropuhelulle perustunut prosessi.
Kehittämistyön onnistumisen kannalta oli tärkeää se, että teknisestä toteutuksesta huo-
lehti osaavasti Mediatekniikan Verstas ja toisaalta se, että työvälineen sisällöt kumpu-
sivat suoraan hyvinvointiala kentältä; työntekijöiden ja varsinkin nuorten tarpeista,
toiveista ja näkemyksistä.
Portfoliosta löytyy sekä nuorille että työntekijöille omat työkalut, joita pääsee käyttä-
mään asiakas- ja työntekijätunnusten avulla. Nuorten työkalupakki alkaa olla useiden
päivityskierrosten myötä hyvässä kunnossa, vaikka hienosäätöä tullaankin vielä teke-
mään. Työntekijöiden repertuaarista löytyy sen sijaan vasta kaksi työkalua, joten niitä
tullaan luultavasti ja toivottavasti rakentamaan lisää joskus tulevaisuudessa, jos vain
työntekijöiden ammatillisen kasvun ja voimaantumisen tukemiseen löytyy tarpeeksi
tahtoa. Se, että työntekijät ovat nykyistä paremmin selvillä omasta elämästään ja am-
matillisuudestaan koituu nimittäin esimerkiksi hiljaisen tiedon näkyväksi tulemisen ja
työntekijän voimaantumisen myötä myös asiakkaiden ja organisaatioiden eduksi. Li-
säksi on huomattava, että työntekijöiden jaksamisen tukeminen on linjassa mm. työ-
uran pidentämispyrkimysten kanssa.
Nuorten työkalut muovautuivat saadun palautteen ja tehtyjen päivitysten myötä monin
tavoin vuosien saatossa. Tällä hetkellä, vuoden 2012 alkupuolella heillä on käytössään
seuraavat, kuvan 1 mukaiset työkalut:
Suuntia – Isotalo & Ringman
75
KUVA 1. Nuoren työkalut
Seuraavissa luvuissa 6.2.1–6.2.6 käydään läpi näitä nuorten työkaluja, kun taas luvussa
6.3 tarkastellaan työntekijän jo olemassa olevia ja suunnitteilla olevia työkaluja.
6.2.1 Elämäntilannekartoitus
Työkaluista ensimmäisessä, elämäntilannekartoituksessa, nuori voi nopeasti ja hel-
posti, mutta samalla monipuolisesti ja herättelevästi tarkastella tämän hetkistä elämän-
tilannettaan. Tälle työkalulle katsottiin olevan tilausta siitä syystä, että nuorten kanssa
työskentely on usein varsin ongelmakeskeistä ja olemassa oleviin sektoroituneisiin
palveluihin, ei niinkään nuoren kokonaistilanteeseen, nojautuvaa. Nuoren yksittäisiin
ongelmiin, kuten työttömyyteen, velkaantumiseen, lainrikkojuuteen tai päihteiden
liikakäyttöön, kiinnitetään kyllä asianmukaista ja osaavaa huomiota omina erillisinä
seikkoina, mutta hänen kokonaistilanteensa ja varsinkin voimavaransa jäävät herkästi
hämärän peittoon työntekijöiltä ja jopa nuorelta itseltään.
Suuntia – Isotalo & Ringman
76
Elämäntilannekartoitus sisältää muutamista kysymyksistä koostuvia kysymyssarjoja
liittyen seuraaviin elämän osa-alueisiin:
ihmissuhteeni
koulutukseni ja työkokemukseni
terveydentilani
asumistilanteeni
taloudellinen tilanteeni
voimavarani
harrastukseni ja vapaa-ajankäyttöni
tulevaisuuteni.
Kartoitukseen sisältyvät kysymykset ovat joko strukturoituja, puolistrukturoituja tai
strukturoimattomia. Osa strukturoiduista kysymyksistä on vaihtoehto- ja osa moni-
valintakysymyksiä. Puolistrukturoituihin ja strukturoimattomiin kysymyksiin voi taas
vastata niin lyhyesti tai monisanaisesti kuin haluaa – vaikka pienen romaanin verran.
Kysymyksiin voi myös jättää vastaamatta ilman, että ohjelma kehottaa palaamaan
takaisin. Ylipäätään portfolion jokaista työkalua voi käyttää vain siltä osin, siinä järjes-
tyksessä ja sillä intensiteetillä kuin itselle sopii. Olennaista ei nimittäin ole, käyttääkö
ihminen portfoliota, vaan se, mitä hän saa selville itsestään ja elämästään.
Kysymykset on esitetty kaunistelemattomaan, mutta samalla kannustavaan sävyyn
muistuttaen, tilaisuuden niin salliessa, vastaajaa olemassa olevista voimavaroista. Kos-
ka ihmisten mieltymykset ovat erilaisia, on selvää, että osa kysymyksistä oli joidenkin
portfolion käyttäjien mielestä turhan suorasukaisia ja toisten taas liian myönteisiä,
kuten seuraavat kaksi, täysin erisävyistä kommenttia osoittavat:
– – tylyhköä, että heti ensimmäisenä on kysymys: Olenko huolissani alkoholin-
käytöstäni? (T24).
Eniten kiinnitti huomiotani se, että (ehkä tarkoituksella?) kysymyksillä ohjattiin
myönteisiin asioihin ja tukeutumaan omia voimavaroja kohti, mutta voisiko
kuitenkin jossain kysyä myös niitä vaikeita tilanteita. Uskoisin, että nuori vastaa
kysymyksiin juuri siten kuin ne on esitetty, mutta kirjoittaa tuskin mitään
ylimääräistä; ei ainakaan silloin, jos ei osaa/halua tilannettaan käsitellä, kokee
tilanteensa muutenkin hankalaksi ja puhumisen vaikeaksi. (T21).
Kysymykset on muotoiltu niin, että nuori kysyy asioita itseltään ja vastaa itselleen, ei
vallitsevaan tapaan työntekijälle, kuten näkyy seuraavista esimerkeistä:
Mitä harrastan?
Miten vietän vapaa-aikaani?
Mitä harrastuksia haluaisin kokeilla?
Suuntia – Isotalo & Ringman
77
Yksikön ensimmäistä persoonaa käyttämällä voidaan häivyttää työntekijän läsnäoloa ja
ulkoisen kontrollin tunnetta. Samalla pystytään lisäämään nuoren elämänhallinnan ja
osallisuuden tunnetta sekä rohkaisemaan häntä pohtimaan omaa rooliaan ja vastuutaan.
Kaikki vastaukset voi tallentaa suoraan palvelimelle Tallenna-painikkeen avulla, joten
nuori voi muokata, täydentää ja poistaa niitä milloin vain ja miltä koneelta tahansa. Jo-
kaisen portfolion näkymän pystyy myös tulostamaan sellaisenaan hiiren oikean painik-
keen avulla, ilman palkkeja ja marginaalimerkintöjä. Jatkossa on tarkoitus, että kulle-
kin sivulle tulee valmis tulosta-painike. Nämä tallennus- ja tulostusominaisuudet löyty-
vät luonnollisesti portfolion jokaisesta osiosta.
Elämäntilannetta koskevat kysymykset auttavat nuorta rakentamaan kokonaiskuvaa
paitsi oman elämän kipupisteistä, uhkatekijöistä ja tuen tarpeista, myös toiveista,
mahdollisuuksista ja vahvuuksista. Työntekijät ja nuoret tiedostivat hyvin kokonai-
suuden hahmottamisen tärkeyden, kuten ilmenee seuraavista lainauksista:
Sen [digitaalisen portfolion] avulla voidaan laajasti käsitellä elämänhallintaan ja
työhön sekä opiskeluun liittyviä aihealueita (T3).
Omaa elämää on joiltain alueilta helpompi funtsia, kun asiat näkee näytölle kirjo-
tettuna (N1).
Mun mielestä tosi mielenkiintonen paikka. Löytyy kaikkee mietittävää ja pohdit-
tavaa elämästä ja itsestä (N3).
Siihen oli osattu ajatella niin monipuolisesti kaikkea, mikä voi liittyä ihmisen elä-
mään (N17).
On kuitenkin muistettava, että portfolio auttaa hahmottamaan omaa elämää, tuen tar-
peita ja voimavaroja ainoastaan päällisin puolin, sillä siinä raapaistaan – tosin täysin
tietoisesti ja asiakasta uuvuttamatta – vain pintaa. Vaikka portfolioon olisi voitu lisätä
kymmenittäin erilaisia hyväksi havaittuja työkaluja ja nykyistä ”monipuolisempia ja
’syvemmälle’ meneviä kysymyksiä, [jotka] antaisivat monipuolisemmin tietoa kokonais-
tilanteesta” (T1), on hyvä pitää mielessä myös se, että yksittäisten ongelmien syvälli-
seen kartoittamiseen ja työstämiseen on saatavilla viljalti muita, kyseiseen teemaan
profiloituneita palveluita ja välineitä. Portfolion etu moniin muihin verrattuna onkin se,
että nuori pysähtyy itse miettimään elämäänsä kokonaisuutena.
6.2.2 Ansioluettelopohja
Portfoliosta löytyy toisaalta valmis ansioluettelopohja. Sen avulla nuori voi laatia itsel-
leen helposti CV:n esimerkiksi työ- tai harjoittelupaikan hakemista varten. Henkilön
perustietojen, kuten yhteystietojen, koulutuksen ja työkokemuksen, lisäksi nuori voi
lisätä ansioluetteloon oman kuvansa sekä vapaasti valitsemiaan otsikoita ja hyödylli-
seksi katsomiaan ansioita kielitaidosta luottamustehtäviin ja sotilasarvosta harrastuk-
Suuntia – Isotalo & Ringman
78
siin. Sähköinen, milloin vain muokattavissa ja tulostettavissa oleva ansioluettelo saat-
taa osoittautua hyödylliseksi mm. tilanteissa, joissa avoinna oleva työpaikka täytetään
heti, kun sopiva henkilö löytyy. Myös sen seikan tiedostaminen, että on sittenkin
saanut elämässään aikaiseksi myös monia hyviä asioita, voi olla monelle ”lyödylle”
ihmiselle yllättävä ja jo itsessään voimaannuttava havainto. Vaikka aikuisista valmis
CV-pohja saattaa tuntua triviaalilta, monet nuoret ja työntekijät näkevät sen kuitenkin
tarpeelliseksi, kuten seuraavat sitaatit osoittavat:
Kunnon CV-pohja on tärkee mulle (N3).
Ansioluettelo on hyödyllinen, josta voi olla hyötyä jatkossakin (N4).
Kuvittelisin ansioluettelon mallin olevan monille nuorille tarpeellinen ja hyödyl-
linen (T19).
Tällä hetkellä ansioluettelosta pystyy tekemään yhden version, mutta voisi olla hyvä,
että niitä olisi mahdollista työstää jatkossa useita erilaisia, eri tarkoituksia varten.
6.2.3 Aikajana
Kolmas työkalu, aikajana auttaa nuorta hahmottamaan oman elämän historiallisuutta ja
prosessimaisuutta, sillä sen avulla voi käydä läpi mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Aika-
janaa työstetään siten, että nuori poimii vetovalikosta haluamansa vuoden ja kirjoittaa
sen kohdalle itselleen ja läheisilleen, kuten ystävilleen, vanhemmilleen, isovanhemmil-
leen tai omille lapsilleen, merkittäviä myönteisiä ja kielteisiä tapahtumia, muistoja ja
odotuksia. Nuori voi käydä laaja-alaisesti läpi koko elämäänsä, muistella paria viime
vuotta tai tarkastella vain jotain tiettyä teemaa, kuten ihmissuhteita, asumishistoriaa tai
harrastuksia. Ohjelma asettaa tapahtumat automaattisesti vuosien mukaiseen järjestyk-
seen. Lisäksi jokaiselle vuodelle voi antaa arvosanan yhdestä kymmeneen. Tämän
pohjalta portfolio piirtää viivadiagrammin, josta näkyvät elämän ylä- ja alamäet ja mitä
silloin on tapahtunut. Tulevaisuudessa on toivottavasti mahdollista antaa oma arvosana
usealle eri teemalle. Siitä olisi nimittäin huomattavaa apua, kun nuori vertailee keske-
nään elämän eri osa-alueilla, kuten ihmissuhteissa, päihteidenkäytössä ja velkaantumi-
sessa, tapahtuneita muutoksia ja niiden keskinäisiä kausaalisuhteita.
Aikajanan työstäminen nuorten kanssa osoitti hanketyöntekijöille kouriintuntuvasti,
että osalle nuorista kirjoittaminen ja visualisointi on luontevampi tapa ilmaista itseään
kuin hyvinvointialalla voimakkaasti painottunut puhuminen. Aikajanatyöskentely
nuorten kanssa antoi samalla muistutuksen siitä, että jokaisen työntekijän tulee varoa
tekemästä pitkälle meneviä johtopäätöksiä toisista ihmisistä pelkästään lyhyen tutustu-
misen perusteella, korskeasti omaan ammattitaitoon ja näkemykseen luottaen. Puhumi-
sen ylikorostumisesta puheeksi ottamisen menetelmänä (ks. Eriksson & Arnkil 2005),
kirjoittamisen tarjoamista mahdollisuuksista (Ilonen 2012) ja hätäisten tulkintojen teke-
misen karikoista on kuvaavana esimerkkinä seuraava tapaus projektin ajalta:
Suuntia – Isotalo & Ringman
79
Olimme esittelemässä portfoliota erään päihdetyötä tekevän yhteistyökumppanim-
me luona. Tilaisuudessa oli meidän lisäksemme läsnä neljä työntekijää ja saman
verran heidän asiakkaitaan, ns. katkolla olevia nuoria.
Leppoisasti sujuneen esittelyn loppupuolella loimme ihmisille käyttäjätunnukset
portfolioon ja jäimme juttelemaan heidän kanssaan työvälineen soveltuvuudesta
päihdekuntoutukseen. Joukon jatkona, hieman sivummalla istui yksi karunnäköi-
nen, arviolta 25-vuotias nuorimies, jolla oli takanaan todella rankka, lähes puolet
hänen elämästään kestänyt päihdehistoria. Koska me molemmat projektityöntekijät
olemme gramofoninneulalla rokotettuja sosiaali- ja kasvatusalan moottoriturpia,
koetimme tietysti keskustella myös hänen kanssaan. Yritys oli kuitenkin turha, sillä
saimme vastaukseksi korkeintaan yksisanaisia murahduksia.
Kun lähdimme esittelytilaisuuden jälkeen ajamaan kohti Hämeenlinnaa, totesimme
yhteen ääneen, että ”Ei kyllä ollut mikään Runeberg se iso kaveri, joten tuskinpa
vaan rupeaa käyttämään portfoliota ja kirjoittamaan sinne elämästään!”
Pari päivää myöhemmin olimme NäytönPaikan toimistolla ja kirjauduimme työn-
tekijätunnuksilla portfolioon. Yllätyksemme oli suuri, kun huomasimme, että tuo
vaitonainen nuorimies oli antanut meille työntekijöinä luvan päästä katsomaan
hänen tietojaan. Esimerkiksi aikajana oli todella vaikuttavaa ja informatiivista
luettavaa, sillä hän oli kirjoittanut elämänsä jokaisesta vuodesta vähintään pari
A4-arkkia, yhteensä yli viisikymmentä sivua. Vaikka emme olleet saaneet hänestä
keskustelun avulla irti mitään, aikajanasta löytyi yksityiskohtaisia, selkeää kielel-
listä lahjakkuutta osoittavia kuvauksia harrastuksista, koulunkäynnistä, kavereista,
tyttöystävistä, vanhempien ongelmista ja avioerosta, ensimmäisistä päihdekokei-
luista, kovempiin aineisiin siirtymisestä sekä elämän ylä- ja alamäistä. Mukana oli,
totta kai, kieli poskessa kirjoittelua, mutta myös paljon vakavaa, selvästi pures-
keltua asiaa. Ulkoisesta habituksestaan, rankoista kokemuksistaan ja harvasanai-
suudestaan huolimatta kirjoittaminen – ei suinkaan meidän hyvinvointialan am-
mattilaisten kovasti suitsuttama puhuminen – oli siis hänen tapansa ilmaista
itseään ja tunteitaan.
Kylmä hiki nousi pintaan kun pohdimme, miten monta vuotta häntäkin tullaan vie-
lä puolipakolla istuttamaan erilaisissa sohvaryhmissä ja terapiasessioissa pullaa
ja kahvia tarjoten, kun hänestä yritetään saada jääräpäisesti keskustelun avulla
selville edes puolet siitä, mitkä hän teki kirjoittamalla näkyväksi parissa päivässä.
Tämä tapaus osoittaa, miten tärkeää ihmisille on tarjota puhumisen rinnalla myös muita
tapoja käsitellä ja ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan. Kirjallisuusterapeutti Satu Niemi-
nen onkin oikeassa todetessaan omasta työstään saamiensa kokemusten pohjalta, että
”joskus puheen keinot eivät riitä” (Ilonen 2012, 16).
Suuntia – Isotalo & Ringman
80
6.2.4 Verkostokartta
Digitaaliseen portfolioon kuuluu kiinteänä ja suurta kiinnostusta herättäneenä osana
myös sähköinen verkostokartta, josta löytyy fiktiivinen esimerkki kuvasta 2.
KUVA 2. Esimerkki sähköisestä verkostokartasta
Verkostokarttaa, sosiogrammia on käytetty ihmistyön menetelmänä ahkerasti ja hyväl-
lä menestyksellä jo vuosikymmeniä, mutta edelleen se tehdään pääsääntöisesti pape-
Suuntia – Isotalo & Ringman
81
rille (Niemistö 2007; Seikkula 1994). Vaikka perinteinen paperiversio ajaa sisällölli-
sesti ja toiminnallisesti sekä yksittäisen asiakassuhteen ja työntekijän kannalta saman
asian kuin sähköinen verkostokartta, ongelmana on se, että paperisilla kartoilla on ikä-
vä taipumus kadota tai jäädä työntekijöiden ja organisaatioiden, ei suinkaan nuoren
itsensä haltuun. Sähköisen verkostokartan etuna onkin, että se on helposti muokatta-
vissa ja se kulkee nuoren itsensä mukana palvelusta toiseen siirryttäessä.
Sähköisestä muodosta ja erilaisista muokkausmahdollisuuksista huolimatta kyseessä on
varsin tyypillinen verkostokartta, kuten näkyy kuvasta 2: Nuori on verkoston keskellä
pystyen lisäämään ympärilleen tahtomansa määrän muita ihmisiä ja tahoja haluamal-
leen etäisyydelle itsestään ja toisistaan. Nuori voi nimetä jokaisen toimijan ja kuvata
symbolien värivalinnoilla, onko suhteen laatu parempi (vihreä symboli) vai heikompi
(punainen symboli). Verkostoon on mahdollista ottaa mukaan myös reaalisesti tai aja-
tuksellisesti edesmenneitä henkilöitä, kuten isovanhemmat, päihteidenkäyttäjän edes-
menneet ystävät tai vihamieliset velkojat. Lisäksi nuori voi antaa oman verkostonsa ih-
misille erilaisia myönteisiä tai kielteisiä ominaisuuksia, minkä ansiosta hän pystyy laa-
timaan elämästään verkostokartan mm. sen suhteen, kuinka moni hänen lähipiiristään
on työelämässä, suomenkielinen tai ylivelkaantunut. Lisäksi nuori voi kuvailla ihmis-
ten välisiä suhteita punaisten (huonot välit) ja vihreiden (hyvät välit) viivojen avulla.
Näiden toimintojen lisäksi käyttäjät ovat toivoneet mm. sitä, että verkostokartan ulko-
kehälle lisätään tulevaisuudessa jonkinlainen harmaa sektori, jonne voi sijoittaa ne toi-
mijat, jotka eivät enää tai vielä kuulu henkilön elämänpiiriin, mutta joilla on hänelle
merkitystä hyvässä tai pahassa. Käyttäjät ovat kaivanneet myös toimintoa, jolla voisi
osoittaa mm. erilaisten nuolten avulla, mihin suuntaan kukin suhde on kehittymässä.
Jokainen käyttäjä pystyy tallentamaan palvelimelle 14 erilaista, eri konteksteissa tai eri
muuttujien suhteen laadittua verkostokarttaa. Vertailemalla näitä karttoja keskenään
nuori voi seurata ihmissuhteissaan tapahtuneita ja tapahtumassa olevia muutoksia. Kar-
tat voi nimetä sen mukaan, missä ja milloin ne on tehty, kenen työntekijän tuella ja
mikä teema oli kyseessä. Nuori voi esimerkiksi tehdä uuden verkostokartan parin kuu-
kauden välein, tulostaa ne kaikki vuoden päästä, asettaa pöydälle aikajärjestykseen ja
ryhtyä keskustelemaan tukihenkilön kanssa siitä, miten ihmissuhteet ovat muuttuneet ja
mihin suuntaan elämä näyttäisi olevan menossa. Verkostokartta onkin erinomainen pu-
heeksi ottamisen metodi mm. silloin, kun keskustelu on lukkiutunut tai halutaan saada
myös aikaulottuvuuden sisältävä kokonaiskuva vaikkapa itsenäiseen asumiseen siirty-
neen, vankilasta vapautuneen tai opiskelunsa aloittaneen nuoren elämäntilanteesta.
6.2.5 Yhteystietopankki
Yhteystietopankki on päällisin puolin yksinkertainen, mutta piilofunktioiltaan moni-
ulotteinen työkalu. Sen avulla nuori voi ensinnäkin koota yhteen kaikkien hänen hy-
väkseen työskentelevien tai muuten hänelle tärkeiden henkilöiden ja tahojen yhteys-
tiedot. Kun tärkeät tiedot löytyvät keskitetysti portfoliosta, ne ovat aina saatavilla. Yh-
teystietojen kokoamisen helpottamiseksi ja samalla olemassa olevasta palvelutarjon-
Suuntia – Isotalo & Ringman
82
nasta tiedottamiseksi portfolioon on otsikoitu valmiiksi seuraavat, todennäköisimmät
palveluntuottajat:
A-klinikkasäätiö
Asumispalvelut
Avain-säätiö
Koulut ja oppilaitokset
Kriminaalihuollon tukisäätiö
Kriminaalihuoltolaitos
Nuorisoasunnot
Nuorisotyö
Psykiatriset palvelut
Päihdepalvelut
Setlementti
Seurakunta / Diakoniatyö
Sininauha
Sosiaalipalvelut
Terveyspalvelut
Työpajat
Työvoimatoimisto / Työvoiman
palvelukeskus
Vankeinhoitolaitos
Vertaistuki / Tukiryhmät
Virastot (esim. Kela)
Muut henkilöt / Tukipalvelut / Yhdistykset.
Kuten luettelosta voi havaita, organisaatiomuutokset ovat nykyään siinä määrin vauh-
dikkaita, että listaa pitäisi muokata ja täydentää seuraavan portfolion päivityksen yh-
teydessä. Lisäksi on huomattava, että kyseiset otsikot on luotu siinä vaiheessa, kun pro-
jektin toimialueena oli vielä Kanta-Häme. Valtakunnan tasolla tarkasteltuna palvelun-
tuottajista koostuva luettelo on hieman toisen näköinen.
Toisaalta yhteystietopankkia voi perustella sillä, että yhteystietojen kokoaminen yhteen
paikkaan auttaa nuorta ja työntekijää arvioimaan yhdessä tukiverkon kattavuutta, pääl-
lekkäisyyksiä ja puutteita sekä kehittämään kaikkien eduksi koituvaa yhteistyötä. Niin-
kin yksinkertaisen seikan kuin päällekkäisen työn ja tukitoimissa olevien aukkojen ha-
vaitseminen auttaa sekä säästämään vähäisiä voimavaroja että kohdentamaan ne tar-
kemmin. Vaikka portfolion päämääränä ei ollut toiminnan rationalisoiminen ja ihmis-
työn vähentäminen sinällään, ei siitä haittaakaan ole, jos edes osa pysähtyy harkitse-
maan niukkojen resurssien käyttöä hieman tarkemmin. Esimerkiksi sen seikan näky-
väksi tekeminen, että nuoren hyväksi työskentelee toisistaan tietämättä neljä päihde-
työntekijää ja kymmenen muuta toimijaa, joista kukaan ei kuitenkaan puutu varsinai-
sesti nuoren velkaongelmaan, voi olla pysäyttävä havainto sekä työntekijöille että
nuorelle. Työntekijöiden osalta tämä kaikki edellyttää tietysti sitä, että nuori on antanut
luvan päästä katsomaan niitä tietoja, joita hän on tallettanut yhteystietopankkiinsa.
6.2.6 Päiväkirjat ja lisätyökalut
Portfolion työkalupakista löytyy myös seuraavat päiväkirjapohjat:
henkilökohtainen päiväkirjani
liikunta- ja ravintopäiväkirjani
rahankäyttöpäiväkirjani
nukkumispäiväkirjani
oppimispäiväkirjani.
Suuntia – Isotalo & Ringman
83
Henkilökohtainen päiväkirja noudattaa muodoltaan tavallista päiväkirjaa: nuori voi
kirjoittaa valitsemansa päivämäärän kohdalle mistä asiasta tahansa ja niin pitkästi kuin
haluaa. Päiväkirjaa voi käyttää esimerkiksi henkilökohtaisten kokemusten reflektointi-
välineenä tai muistikirjana kuntoutumis- tai harjoittelujakson yhteydessä. Käyttötavasta
riippumatta tämä päiväkirja on tarkoitettu portfolion käyttäjän yksityiseksi työkaluksi,
sillä se on ainoa työkalu, jota ei ole edes mahdollista jakaa työntekijöiden kanssa. Ai-
van kuten aikajanatyöskentelyn kohdalla tapahtui, myös päiväkirjan käyttäminen nuor-
ten kanssa pakotti hanketyöntekijät heittämään omat ennakko-oletuksensa romukop-
paan. Tästä on osoituksena seuraava tapaus parin vuoden takaa:
Halusimme kerätä nuorten näkemyksiä portfoliosta myös niiltä nuorilta, joiden
asiat ovat ihan kunnossa, sillä onhan portfolio tarkoitettu ongelmia ehkäiseväksi ja
valtaistavaksi työvälineeksi kaikille nuorille. Niinpä otimme yhteyttä erääseen
entuudestaan tuttuun, työlleen omistautuneeseen, opiskelijoidensa parasta ajattele-
vaan ja uusiin ideoihin avoimesti suhtautuvaan ammatilliseen opettajaan. Esitte-
limme portfoliota ensin hänelle ja parille muulle opettajalle, ja muutaman päivän
päästä eräälle opiskelijaryhmälle. Kun esittely oli ohi ja opiskelijat olivat tutus-
tuneet rauhassa työvälineeseen, kyselimme heidän näkemyksiään portfoliosta ja
siitä, mikä oli heidän mielestään kiinnostavin työkalu. Yksi nahkatakkipoika, jolle
oli selvästi langennut ryhmän koviksen rooli, mietti pitkään, rykäisi ja totesi
lopulta lähes kuiskaten: ”Mun mielestä se on toi päiväkirja”.
Liikunta- ja ravintopäiväkirja, rahankäyttöpäiväkirja ja nukkumispäiväkirja ovat toi-
minnaltaan ja ulkonäöltään samanlaisia kuin henkilökohtainen päiväkirja. Erona on
kuitenkin se, että ne voi jakaa työntekijöiden kanssa. Nämä päiväkirjapohjat on raken-
nettu puhtaasti nuorten ja työntekijöiden esittämien toiveiden ja tarpeiden pohjalta.
Oppimispäiväkirja on sen sijaan hieman erilainen kuin muut päiväkirjat. Se on tarkoi-
tettu apuvälineeksi tilanteisiin, joissa nuoren on hyvä pysähtyä pohtimaan ja tekemään
muillekin ihmisille näkyväksi sitä, missä hän on menossa omassa kasvuprosessissaan.
Oppimispäiväkirjan on huomattu soveltuvan mm. tilanteeseen, jossa nuori on aloittanut
uudessa työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikassa, muuttanut ensimmäiseen omaan asun-
toon tai harjoittelee päihteettömyyttä.
Oppimispäiväkirjassa tiedustellaan tapahtuman paikkaa, ajanjaksoa, yhdyshenkilöä ja
tavoitetta sekä annetaan vapaata tilaa omille merkinnöille. Tärkeintä tässä työkalussa
on se, että nuori konkretisoi ja näin ollen hahmottaa ehkä hieman paremmin asioissa ja
hänessä itsessään tapahtuneita muutoksia.
Kuten kuvasta 1 (s. 75) näkyi, varsinaisten työkalujen lisäksi portfoliosta löytyy myös
tallennustilaa omille tiedostoille
viestit -osio
hankkeen ja yhdistyksen yhteystiedot
valmis linkkipaketti
rekisteriseloste.
Suuntia – Isotalo & Ringman
84
Järjestelmässä on 30 MB:n käyttäjäkohtainen tallennustila omille tiedostoille, kuten
opinto- ja työtodistuksille, mielimusiikille, kuntoutussuunnitelmalle, valokuville ja
työhakemuksille. Tällaisellekin työkalulle on tarvetta, sillä hankkeen kohderyhmänä
olevilla nuorilla on suunnan lisäksi usein hukassa myös paperit.
Portfolion sisäisen viestijärjestelmän avulla nuori voi olla yhteydessä niihin työntekijä-
tunnukset omaaviin henkilöihin, joille hän on antanut luvan päästä katsomaan tietojaan.
Viestit-osio muistuttaa yksinkertaista sähköpostiohjelmaa, joten se tarjoaa samalla
tietotekniikkaan vihkiytymättömille nuorille helpon tavan harjoitella sähköpostin
käyttöä. Toisin kuin yleensä ajatellaan, myös sellaisia nuoria on olemassa, joiden ict-
taidot ovat jääneet puutteellisiksi mm. varhain alkaneen päihteiden käytön, oppimis-
vaikeuksien tai sosio-ekonomisen taustan vuoksi. Olikin varsin kannustavaa kuulla,
kun eräs vahvasti tietokoneallerginen pitkäaikaistyötön totesi, että
Kiitti jätkät, oli muuten eka kerta, ku meikäläiseltä ei lentäny näppis seinään!
Viestijärjestelmä eroaa tavallisesta sähköpostista siten, että nuori voi viestiä ainoastaan
niiden työntekijöiden kanssa, joilla on portfolion työntekijätunnukset ja joille hän on
antanut luvan katsoa tietojaan. On tärkeä huomata, että työntekijät eivät voi viestiä
toistensa kanssa, eivätkä asiakkaat keskenään. Portfolioon aiottiin alun perin luoda
myös kaikille käyttäjille yhteinen, vertaistuen mahdollistava keskustelufoorumi. Tästä
pohjimmiltaan hyvästä ideasta kuitenkin luovuttiin, sillä ilman jatkuvaa valvontaa täl-
laiset areenat saattavat johtaa väärinkäytöksiin. Moderoimattoman keskustelufoorumin
tarjoaminen esimerkiksi tietyn kaupungin lainrikkojataustaisille ja päihdeongelmaisille
nuorille sisältää useita riskejä, kuten arvata saattaa.
Portfoliosta löytyy myös kattava määrä valmiita linkkejä erilaisiin nuorille hyödyllisiin
palveluihin. Niiden kautta pääsee mm. kirjastojen, työnhakupalveluiden, pankkien,
järjestöjen ja monien muiden nuorten kasvua, arkea ja elämänhallintaa tukevien pal-
veluntarjoajien ja toimijoiden verkkosivuille. Ainakin ne nuoret, joille portfoliota esi-
teltiin, yllättyivät myönteisesti, miten paljon hyödyllistä tietoa ja esimerkiksi erilaisia
lomakkeita, laskureita ja testejä netistä on saatavilla. Ihmisiltä kun helposti unohtuu,
että verkosta löytyy tyhjäpäisen viihteen lisäksi myös paljon tarpeellista. Portfoliosta
löytyy lisäksi perustietoa hankkeesta ja yhdistyksestä, molempien yhteystiedot sekä
henkilötietolain mukainen rekisteriseloste, jossa todetaan mm. seuraavat asiat:
Portfolion ylläpidosta huolehtivat NäytönPaikka ry ja YTKP-projekti.
Pääkäyttäjien saatavilla on vain portfolion käyttäjien käyttäjänimet, sähköpos-
tiosoitteet, toiminta-alueet ja käyttäjäryhmät. Kaikki muut käyttäjien syöttämät
tiedot on suojattu kunkin käyttäjän henkilökohtaisen käyttäjätunnuksen ja vaih-
dettavissa olevan salasanan avulla ja näin ollen ne ovat ainoastaan heidän
itsensä nähtävissä.
Pääkäyttäjä ei luovuta hallussaan olevia tietoja kolmannelle osapuolelle mis-
sään olosuhteissa.
Rekisteriseloste on nähtävissä myös raportin liitteessä 5.
Suuntia – Isotalo & Ringman
85
6.2.7 Käyttäjätunnukset ja tietoturva
Käyttäjätunnuksen (ts. käyttäjänimen ja salasanan) portfolioon saa tilaamalla sen port-
folion pääkäyttäjiltä. Tunnuksen luomiseksi tarvitaan seuraavat tiedot:
käyttäjänimi (etu- ja sukunimi)
käyttäjätunnusryhmä (asiakas vai työtekijä)
sähköpostiosoite
maantieteellinen toiminta-alue
käyttäjäryhmä.
Tilastoinnin ja raportoinnin vuoksi portfolion käyttäjistä tultaneen tulevaisuudessa
syöttämään em. tietojen pohjalta myös tiedot käyttäjän sukupuolesta sekä siitä, mikä
maakunta ja hyvinvointialan sektori on kyseessä. Nämä uudet tiedot tulevat vain tutki-
mukselliseen ja portfolion ylläpitäjien käyttöön, eivätkä ne näy mitenkään käyttäjien
suuntaan tai edellytä heiltä toimenpiteitä.
Tunnistamisen helpottamiseksi ja sekaannusten välttämiseksi käyttäjänimeksi suositel-
laan etu- ja sukunimeä. Myös muunlaiset käyttäjänimet, kuten lempinimi tai organi-
saation nimi, ovat toki mahdollisia, jos se on perusteltua esimerkiksi asian arkuuden tai
ryhmäkäytön vuoksi. Samalla tarvitaan tieto siitä, onko kyseessä asiakas- vai työn-
tekijätunnus. Sähköpostiosoitteeksi tulee oma osoite tai sitten työntekijän sähköposti-
osoite, mikäli tämä tilaa tunnukset asiakkaittensa puolesta tai sellaisille asiakkaille,
joilla ei ole omaa sähköpostiosoitetta. Maantieteelliseksi toiminta-alueeksi voi ilmoit-
taa omien toimintarajojen puitteissa ja haluamassaan muodossa esimerkiksi kunnan,
kaupungin, maakunnan tai koko maan. Käyttäjäryhmän nimeksi suositellaan riittävän
virallista ja informatiivista, mutta kuitenkin lyhyttä sekä asiakkaille ja yhteistyökump-
paneille tuttua nimeä, kuten Koulutuskeskus Tavastia tai Hyvinkään Työmylly. Edellä
luetelluista tiedoista vain käyttäjänimi, käyttäjätunnusryhmä ja sähköpostiosoite ovat
pakollisia, kun taas maantieteellinen toiminta-alue ja käyttäjäryhmä ovat suotavia.
Tunnuksen voi tilata itselleen puhelimitse, sähköpostitse tai käyttämällä portfoliosta
löytyvää ”tilaa käyttäjätunnus” -painiketta. Tunnuksia hankittiin projektin aikana pal-
jon myös esittelytilaisuuksien yhteydessä, jolloin käyttäjätunnuksen halunneet kuun-
telijat kirjoittivat em. tiedot hanketyöntekijöiden kierrättämään tilauslistaan.
Valtaosa, arviolta 90 prosenttia tunnusten tilaajista oli työntekijöitä, jotka hankkivat
tunnukset sekä itselleen että muutamalle, tarkoin harkitsemalleen asiakkaalle tai
asiakasryhmälle. Työntekijöitä oli kannustettu tarkoituksella kyseiseen marssijärjestyk-
seen, sillä portfolio on tarkoitettu nimenomaan nuoren ja työntekijän yhteiseksi, nuoren
kasvua tukevaksi työvälineeksi. Nuorta ei siis haluta sysätä yksinään Internetiin ongel-
mineen. Käyttäjätunnusten jakaminen ensisijaisesti työntekijöiden kautta oli perustel-
tua myös siksi, että heidän uskottiin ja luotettiin osaavan parhaiten markkinoida työ-
välinettä omille asiakkailleen, joihin heillä oli jo valmiiksi luottamuksellinen suhde.
Hanketyöntekijät kun olisivat saattaneet näyttäytyä joidenkin nuorten silmissä vieraina,
arastelua aiheuttavina viranomaisina.
Suuntia – Isotalo & Ringman
86
Osalle työntekijöistä ja työyhteisöistä luotiin myös ns. demoasiakastunnukset. Niiden
avulla heidän oli mahdollista tutustua ensin itse nuorten työkaluihin ja esitellä niitä sen
jälkeen omille työtoveilleen, yhteistyökumppaneilleen ja tietysti asiakkailleen.
Kun hanketyöntekijät saivat käyttäjätunnustilauksen, he loivat tunnukset useimmiten
samana päivänä. Kiireisimpinä aikoina tunnusten luominen saattoi tosin siirtyä seuraa-
vaan tai korkeintaan sitä seuraavaan päivään. Hanketyöntekijät tarkistivat sähköpostin
säännöllisesti myös loma-aikoina ja viikonloppuisin, joten tilaajat saivat tunnukset
itselleen yleensä melko nopeasti. Joitakin kertoja kävi tosin niin, että tunnustilaus ei
tullut perille esimerkiksi virheellisestä sähköpostiosoitteesta johtuen tai sitten luodut
tunnukset eivät päässeet läpi vastaanottajien sähköpostisuodattimista. Nämäkin ongel-
mat ratkesivat kuitenkin pienen selvittelyn jälkeen.
Käyttäjänimi ja -ryhmä sekä maantieteellinen toiminta-alue kirjoitettiin useimmiten
samassa muodossa, jossa ne oli tilattu. Tosin joissain tapauksissa hanketyöntekijät jou-
tuivat tarkistamaan tietojen oikeellisuuden ja tarkan muodon puhelimitse, kyseisen
toimijan www-sivuilta tai aikaisempien käyttäjien antamien tietojen pohjalta. Salasana,
jonka käyttäjät saivat, oli järjestelmän automaattisesti lähettämä pitkä ja hankala
kirjain–numero-yhdistelmä. Hanketyöntekijät neuvoivatkin käyttäjiä muuttamaan sen
heti ensimmäisen kirjautumisen yhteydessä helpommin muistettavaksi.
Kaikki portfolioon tallennetut tiedot ovat yksinomaan käyttäjän itsensä takana, eikä
muilla, ei edes pääkäyttäjillä ole niihin pääsyä. Edeltä on tullut ilmi, että nuori voi tosin
halutessaan antaa omille työntekijöilleen, kuten tukihenkilölleen tai ohjaajalleen, luvan
päästä katsomaan tietojaan valituilta osin. Nuori siis pystyy itse päättämään, mitä asioi-
ta hän jakaa tänään esimerkiksi työnantajalleen ja mitä terapeutilleen ja mitä taas huo-
menna. Kysymys on siis pitkälti nuoren ja työntekijän välisestä luottamuksesta. Nuoret
eivät sen sijaan pysty jakamaan tietojaan toisten nuorten kanssa, vaikka haluaisivatkin.
Vaikka edes pääkäyttäjät eivät pääse katsomaan ihmisten tietoja, he pystyvät kuitenkin
näkemään, keillä kaikilla on käyttäjätunnus portfolioon, onko se vielä aktiivinen (pal-
velintilan säästämiseksi tunnus on voimassa vuoden kerrallaan) ja antamaan järjestel-
mälle käskyn palauttaa unohtunut salasana käyttäjän sähköpostiin. Ylläpitäjät pystyvät
tarvittaessa myös poistamaan – mm. portfolion väärinkäytöstä johtuen tai nuoren
omasta pyynnöstä – käyttäjän ja samalla hänen tietonsa palvelimelta. Vaikka tällainen
mahdollisuus olikin, yhtään käyttäjää ei tarvinnut poistaa hankkeen aikana. Sen sijaan
unohtuneita salasanoja palautettiin käyttäjien pyynnöstä vähintään satakunta kertaa.
Portfolion tietoturvan taso on erinomainen, sillä siihen panostettiin paljon työvälineen
teknisen rakentamisen ja päivitysten yhteydessä. Tietoturvasta huolehdittiin mm. estä-
mällä haitalliset syötteet sivuille ja tietokantaan, sijoittamalla lähdekoodi suojattuun
sijaintiin ja käyttämällä SuPHP:tä, joka mahdollistaa suojautumisen myös niiltä, jolla
on pääsy palvelimelle (Pelttari 2010). Tietoturvan kannalta kaikkein olennaisin tekijä
on kuitenkin loppujen lopuksi se, että jokaisen käyttäjän tulisi pitää huolta omasta sala-
sanastaan. Tästä seikasta muistutettiin esittelyjen yhteydessä sekä työntekijöitä että
nuoria. Sitä, että valtaosa järjestelmistä – portfolio mukaan lukien – perustuu henkilö-
Suuntia – Isotalo & Ringman
87
kohtaiseen käyttäjänimeen ja salasanaan, voidaan myös kritisoida aiheesta, sillä ne
eivät ole tietoturvaltaan suinkaan aukottomia. Vaikka salasanat alkavatkin olla ict-alan
asiantuntijoiden mukaan jo eilispäivän tietotekniikkaa, täytyy kuitenkin muistaa, että
muut vaihtoehdot, kuten helppo ja luotettava mobiilitunnistaminen, ovat vasta kehit-
teillä ja muutenkin vielä pienten toimijoiden ulottumattomissa. (Järvinen 2011.)
Portfolion tietoturvan on arvioitu olevan tavallisten verkkopankkien ja sähköpostien
luokkaa, joten palveluun ja sitä kautta ihmisten tietoihin käsiksi pääseminen edellyttää
melkoisia taitoja. Jos joltakulta kuitenkin löytyy tarvittava osaaminen ja – tekijöiden
kuvailun mukaan – ”tuhansia tunteja aikaa hakata koodia”, hän luultavasti pyrkii mie-
luummin jonkin pankin sivuille siirtämään pilkkua. Lisäksi on vaikea kuvitella, millä
tavoin joku ulkopuolinen voisi oikeasti käyttää hyväkseen portfolioon tallennettuja,
vieraalle ihmiselle varsin epäkiinnostavia tietoja. Tarkempi kuvaus tietosuojasta löytyy
projektin www-sivuilta, tämän raportin liitteenä olevasta rekisteriselosteesta ja ennen
kaikkea portfolion teknisestä rakentamisesta pitkälti huolehtineen Martti Pelttarin opin-
näytetyöstä vuodelta 2010.
6.3 Työntekijän työkalut – kohti voimaantunutta asiantuntijuutta
Edellä on tarkasteltu nuoren työkaluja, joita hän pääsee käyttämään oman asiakastun-
nuksen avulla. Työntekijällä taas on käytössään työntekijätunnus, jonka avulla hän voi
käyttää yksinkertaista asiakashallintajärjestelmää
katsoa omien asiakkaiden niitä tietoja, joihin hänelle on myönnetty valtuudet.
Asiakashallintajärjestelmässä työntekijä pystyy tallentamaan yhteen paikkaan omista
asiakkaistaan niitä tietoja, joita hänellä on muutenkin lupa kerätä. Kyseinen työkalu on
tarkoitettu apuvälineeksi nimenomaan niille toimijoille, joilla ei ole varaa käyttää ole-
massa olevia, usein melko kalliita järjestelmiä, ja jotka joutuvat näin ollen kirjaamaan
asiakastietonsa perinteiseen tapaan esimerkiksi paperille. Työntekijän on mahdollista
syöttää järjestelmään tarpeellisiksi katsomiaan perustietoja asiakkaistaan, kuten heidän
nimensä, yhteystietonsa, syntymäaikansa ja sukupuolensa, sekä tietoja tapaamisista,
niihin käytetystä ajasta ja asiakkaiden statuksesta eri aikoina. Asiakkaista voi myös ha-
kea tilastoja syötettyjen ja haluttujen muuttujien, kuten iän, sukupuolen tai asiakkaan
lähtömaan, mukaan. Näistä tilastoista saattaa olla paljonkin hyötyä mm. vaikuttavuu-
den arvioimisessa, raportoimisessa ja rahoituksen hakemisessa.
Toinen työntekijän käytössä oleva työkalu, portfolion käyttäjät, liittyy tietojen jakami-
seen. Sen avulla hän pääsee nimittäin näkemään asiakkaidensa portfolioon tallentamia
tietoja, mutta vain siltä osin kuin he ovat antaneet niitä luvan katsoa. Asiakkaat saavat
siis valita, keille työntekijöistä he tietojaan jakavat ja miltä osin. Työntekijä pääsee
vain katsomaan nuoren tietoja, mutta ei muokkaamaan tai siirtämään niitä eteenpäin.
Lienee selvää, että portfolion kautta asiakkaista saatuihin tietoihin pätevät samat vaiti-
oloa koskevat periaatteet kuin muutenkin.
Suuntia – Isotalo & Ringman
88
Portfolio on ennen kaikkea nuorille suunnattu työväline, jonka avulla he voivat pysäh-
tyä miettimään elämäänsä ja rakentamaan tulevaisuuttansa. Kysyntä tällaisille nuorta
vastuuttaville ja aktivoiville välineille on kouriintuntuvan suurta hyvinvointialan ken-
tällä, sillä asiakkaan elämänhallinnan tiedostetaan olevan edelleen aivan liian vahvasti
toisistaan irrallaan operoivien ja ongelmakeskeisten työntekijöiden, ei hänen itsensä
käsissä. Portfolion perimmäisenä päämääränä onkin vahvistaa nuoren tunnetta siitä,
että lopulta hän itse, ei kukaan muu, määrää hänen elämästään.
Hankkeen aikana tuli kuitenkin toistuvasti esiin, että asiakkaiden ohella myös työnteki-
jöiden olisi hyvä pohtia omatoimisesti ja nykyistä analyyttisemmin omaa elämäänsä,
työtänsä ja ammatillisuuttansa. Vaikka kiinnostusta ja erityisesti tarvetta tällaiselle
reflektoinnille on esimerkiksi järjestötyöntekijöiden keskuudessa valtavasti, ikävä tosi-
asia on, ettei heillä ole vaihtelevanlaatuista työnohjausta ja satunnaisia kehityskeskus-
teluja lukuun ottamatta käytössään kummoisiakaan välineitä. Sekin vähä, mitä työn-
tekijöille on tarjolla, pohjautuu ensisijaisesti työnantajan ja organisaation, ei suinkaan
yksittäisen ammattilaisen yksilöllisille ja kokonaisvaltaisille tarpeille. Asiakkaiden ta-
paan myös työntekijöiden kohdalla käy nimittäin usein niin, että valtaosa pohdinnasta
ja tiedonkeruusta on sidoksissa tiettyyn toimenkuvaan ja työtehtäviin, ei tekijään ja
hänen elämäänsä kokonaisuutena. Se, että työntekijä on asiakkaan tavoin liian usein
vain sivustaseuraajana omassa – toisistaan irrallaan olevista episodeista ja työsuhteista
muodostuvassa – elämässään, saattaa johtaa siihen, että hänen ammatillinen identiteet-
tinsä jää ohueksi ja hajanaiseksi sekä kasvunsa torsoksi. Onkin sääli, etteivät edes
ammattilaiset itse tunnu olevan kovinkaan hyvin perillä omista vahvuuksistaan, kehit-
tymistarpeistaan, mahdollisuuksistaan ja heitä koskevista uhista. Organisaatiolle nimit-
täin välttää monesti se, että työntekijät hoitavat tietyt työtehtävät jotensakin, sen enem-
piä miettimättä tai kyselemättä. Eräs englantilainen tutkimus jopa väittää, että työn-
tekijä pystyy säilyttämään työpaikkansa pelkästään 20–30 prosentin työpanoksella ja
omistautumisella. (Isotalo 2006.)
Projektin aikana tulikin selväksi, että myös työntekijällä pitäisi olla henkilökohtaiseen
käyttöön tarkoitettuja ja laaja-alaiseen reflektointiin kannustavia työkaluja, jotka tuke-
vat hänen kasvuaan niin työntekijänä kuin yksityishenkilönä. Nämä elämän osa-alueet
kun voivat paitsi tukea, myös kampittaa toisiaan. Se, että työntekijällä on käytössään
itsearviointia ja voimaantumista edistäviä välineitä on tärkeää, sillä omasta elämästään
selvillä oleva ja ammatti-identiteetiltään eheä työntekijä paitsi jaksaa ja onnistuu työs-
sään, myös kykenee auttamaan ja tukeman omia asiakkaitaan ja työtovereitaan entistä
paremmin. Lisäksi se, että työntekijällä on käytössään kattava valikoima omia työka-
luja, kannustanee häntä tarjoamaan portfoliota entistä enemmän myös asiakkaille.
Hankkeen viimeisenä vuonna ideoitiin alustavasti eräiden yhteistyökumppaneiden,
kuten Hyria koulutuksen, YTKP-projektin ohjausryhmän ja Espoon Järjestöjen Yhtei-
sön, edustajien kanssa kuvion 6 mukaiset työkalut, jotka voisi olla monessa mielessä
viisasta lisätä joskus hamassa tulevaisuudessa työntekijöiden työkaluvalikoimaan:
Suuntia – Isotalo & Ringman
89
KUVIO 6. Visio työntekijän työkaluvalikoimasta
Edellä esiteltiin asiakkaani ja portfolion käyttäjäni -työkalut, jotka ovat ainoat tällä
hetkellä käytössä olevat työntekijän välineet. Suunnitteilla olevista työkaluista ansio-
luetteloni, aikajanani, verkostokarttani, yhteystietopankkini ja päiväkirjani voisivat
olla pääpiirteissään samanlaisia kuin nuorten vastaavat. Erona olisi kuitenkin esimer-
kiksi se, että verkostokartasta voisi luoda erikseen yksityiselämän ja työelämän kartan;
yksityiselämän kartta olisi muodoltaan samanlainen kuin nuorilla, kun taas työelämän
kartan sektorit voisivat jakautua mm. ensimmäiseen, julkiseen ja kolmanteen sektoriin
sekä muihin tahoihin, kuten rahoittajiin ja päättäjiin. Omien tukiverkostojen näkyväksi
tekeminen ja kriittinen tarkastelu kun voivat olla silmiä avaava kokemus myös monelle
työntekijälle. Työntekijöille tarkoitettu päiväkirjani eroaisi puolestaan nuorten vastaa-
vasta siten, että sieltä löytyisi paitsi oma päiväkirja, myös valmiit pohjat esimerkiksi
työ- ja projektipäiväkirjalle. Samaan yhteyteen voisi liittää myös vuosikellon, johon
olisi mahdollista merkitä kaikki tärkeimmät tapahtumat ja aikarajat.
Täysin uudenlainen työkalu olisi sen sijaan työnkuvani. Sen avulla työntekijä voi tehdä
näkyväksi itselleen, työtovereilleen ja yhteistyökumppaneilleen sen, mitkä tehtävät hä-
nelle kuuluvat ja mitä hän konkreettisesti tekee. Samalla jokainen työntekijä saa mah-
dollisuuden hahmotella myös muiden työyhteisön jäsenten ja miksei jopa keskeisten
kumppaneiden roolia perustehtävän, tavoitteiden, organisaation, työyhteisön ja asiak-
kaiden kannalta. Idea tämän työkalun luomiseksi nousi havainnosta, jonka mukaan
yksittäisillä työyhteisön jäsenillä on usein yllättävän rajallinen ja jopa vääristynyt kuva
organisaation perustehtävästä ja toisten työntekijöiden toimenkuvasta. Se, että työn-
PORTFOLION
KÄYTTÄJÄNI
AIKAJANANI
YHTEYSTIETO-
PANKKINI
ASIAKKAANI
PÄIVÄKIRJANI
OMA
TILANI
TYÖNKUVANI
VERKOSTO-
KARTTANI
IDEA-
PANKKINI
ANSIO-
LUETTELONI
Suuntia – Isotalo & Ringman
90
tekijät ovat nykyistä paremmin tietoisia mm. yhteisestä olemassaolon tarkoituksesta
sekä toistensa työtehtävistä, vahvuuksista ja tuen tarpeista, vähentää tutkitusti päällek-
käistä työtä, väärinkäsityksiä ja työntekijöiden välisiä konflikteja, edistää tehtävien
hoitamista ja helpottaa resurssien kohdentamista. Vaikka tätä työkalua voi käyttää
yksinään, vielä suotavampaa on, että näitä asioita käydään rakentavasti läpi koko työ-
yhteisön voimin. (Isotalo 2006.)
Samalla tavoin kuin nuorella, myös työntekijällä olisi hyvä olla käytössään ajasta, pai-
kasta ja tietystä organisaatiosta riippumaton oma tila, jonne hän voi laittaa turvaan
esimerkiksi tärkeimmät työtä ja omaa elämää koskevat tiedostot, lomakkeet ja todis-
tukset, ja jonne hän pääsee helposti milloin vain ja miltä tahansa koneelta. Jo pelkäs-
tään YTKP-projektin aikana tuli nimittäin ilmi monta tapausta yhteistyökumppaneiden
keskuudessa, joissa tärkeät tiedostot olivat hukkateillä työntekijän vaihduttua tai tieto-
koneen hajottua.
Työntekijän työkalupakkiin olisi hyvä sisällyttää myös ideapankki, jonne voi kirjata
uusia ajatuksia ja kehittämisideoita. Sen kohdalla olisi erityisen hyödyllistä, että sen
pystyy jakamaan haluamiltaan osin valitsemilleen työtovereille ja yhteistyökumppa-
neille. Parhaimmillaan ideapankki voi toimia yhteisenä poikkisektorisena ajatushauto-
mona, joka kannustaa työntekijöitä rakentavaan kriittisyyteen ja kehittämiseen, lisää
heidän vaikuttamismahdollisuuksiaan ja ehkäisee sitä, ettei pyörää keksitä ja rakenneta
yhä uudestaan. Lisäksi – vaikka ajatus saattaa kuulostaa radikaalilta ja työntekijöiden
vaalimaa ammatillista suojapanssaria nakertavalta – kannattaa pohtia samalla sitä, voi-
siko ideoita ja muita tietoja jakaa yhteisökuntoutuksen periaatteiden mukaisesti myös
asiakkaiden nähtäväksi. Vaikka siinä on toki omat ongelmansa mm. tietosuojan ja
rooliristiriitojen kannalta, parhaimmillaan tällainen työntekijöiden harkittu ammatil-
linen avautuminen asiakkaiden suuntaan voi johtaa liiallisen vastakkainasettelun lie-
ventymiseen, asiakkaan ja työntekijän välisen luottamuksen lisääntymiseen, kumman-
kin osapuolen valtaistumiseen sekä siihen, että molemmat saavat lopulta enemmän
kuin antavat.
Edellisten lisäksi on toivottu, että portfoliosta löytyisi tulevaisuudessa myös esimer-
kiksi seuraavat arjen työtä konkreettisesti helpottavat ja jäntevöittävät apuvälineet, jot-
ka auttavat työntekijää oman työn hallinnassa ja tukevat hänen ammatillista kasvuaan:
oma työajanseurantajärjestelmä, jaettava kalenteri, työyhteisön yhteinen SWOT-
analyysi sekä tulevaisuuden muistelun työnkalu.
Se, millainen työntekijän työkalupakki tulee joskus tulevaisuudessa konkreettisesti ole-
maan sisällöltään ja tekniseltä toteutukseltaan, riippuu mm. työntekijöiden toiveista,
portfolion sen hetkisestä versiosta ja asiakkaan työkaluista sekä siitä muodollisesta
pikkuseikasta, löytyykö työntekijöiden ammatillista kasvua tukevien työvälineiden ke-
hittämiseksi ylipäätään kiinnostusta ja sopivia rahoituskanavia.
Suuntia – Isotalo & Ringman
91
6.4 Digitaalisen portfolion markkinoiminen ja juurruttaminen
Edellä on tarkasteltu työkaluja, joita on jo tarjolla nuorille ja työntekijöille. Samalla
nostettiin esiin ideoita, joiden suuntaan työvälinettä kannattaisi kehittää. Erityisen
tarpeellista olisi panostaa työntekijän työkalujen lisäämiseen, sillä ainoastaan ammatti-
identiteetistään perillä oleva työntekijä kykenee kehittämään itseään ja auttamaan näin
entistä osaavammin myös asiakkaitaan. Samalla työvälineen omakohtaiseksi kokeva
työntekijä tarjoaa sitä herkemmin myös asiakkailleen.
Tässä alaluvussa käsitellään puolestaan sitä, miten portfoliota markkinoitiin ja juurru-
tettiin syrjäytymisen vastaisen työn kentällä ympäri Suomen. Liike-elämän puolelta
tiedetään, että markkinointi kannattaa suunnata tarkasti harkittuihin segmentteihin
käyttäen hyödyksi eri kanavia (Kotler & Armstrong 2010; Rope 2005). Tämän vuoksi
portfoliota markkinoitiin tarkoituksella eritoten sosiaalipedagogisen viitekehyksen
suuntaisesti toimiville tahoille sekä niille avainasemassa oleville ammattilaisille, joiden
tiedettiin olevan avarakatseisia sekä kehitys- ja tulevaisuusorientoituneita.
Markkinoinnissa edettiin usein niin, että 1) hanketyöntekijät selvittivät kontaktiensa ja
saatavilla olevien tietojen avulla kunkin alueen ja organisaation avainhenkilöt, 2) otti-
vat heihin yhteyttä ja esittelivät projektin ja työvälineen lyhyesti sekä 3) lupautuivat
kertomaan asiasta tarkemmin koko työyhteisölle tai laajemmallekin verkostolle. Tämä
etenemisjärjestys johtui siitä, että uusien ajattelu- ja toimintatapojen juurtumisen tiedet-
tiin vaativan sekä johdon siunausta että työntekijöiden omakohtaista, omasta arjen
työstä ja asiakkaista kumpuavaa hyväksyntää (Pelto-Huikko & Säkäjärvi 2007). Johta-
jat kun eivät yleensä pidä siitä, että heidän ohitetaan, eikä suorittava porras tunnu
nauttivan siitä, että heitä tullaan mestaroimaan ylä- tai ulkopuolelta käsin. Pyrkimyk-
senä oli siis esitellä portfoliota johdon suosiollisella myötävaikutuksella suoraan työn-
tekijöille. Hankkeen aikana opittiin samalla, että yhteyttä kannattaa ottaa empimättä
tarpeeksi korkeassa asemassa olevaan henkilöön, jolla on todellista päätäntävaltaa
organisaatiossaan, joka pystyy itse tekemään päätöksiä nopeasti ja jonka ei ole niin
helppoa luimistella esimiesarmeijan selän takana.
Perinteiset ajattelu- ja toimintatavat kyseenalaistavaa ja kentän työntekijöille entuu-
destaan vierasta työvälinettä piti markkinoida hankkeen alkuaikoina aktiivisesti ja jopa
maanitella toimijoita yhteistyöhön. Mitä enemmän tunnettuutta ja arvostusta portfolio
saavutti esittelyjen, seminaarien, opinnäytetöiden (ks. sivu 59), artikkeleiden ja raport-
tien (Isotalo 2010, 2011a, 2011b; Isotalo & Ringman 2008; Taivassalo 2009) sekä ver-
kostoitumisen myötä, sitä enemmän hyvinvointialan toimijat alkoivat itse lähestyä
hanketyöntekijöitä, kutsua esittelemään työvälinettä ja tilata tunnuksia. Tyypillinen esi-
merkki tästä prosessista on tapaus, jossa hanketyöntekijät ottivat yhteyttä erään kau-
pungin työllistymispalveluverkoston johtohenkilöön, jonka olivat kuulleet olevan kiin-
nostunut portfoliosta. Yhteydenoton seurauksena hanketyöntekijät kävivät esittelemäs-
sä työvälinettä verkoston keskeisille esimiehille, joista osa taas kutsui hanketyöntekijät
kertomaan asiasta oman vastuu- ja toiminta-alueensa rivityöntekijöille. Portfolioon tu-
tustuneet työntekijät puolestaan esittelivät työvälinettä omille yhteistyökumppaneilleen
ja asiakkailleen sekä tilasivat tarvitsemansa määrän tunnuksia asiakkaidensa käyttöön.
Suuntia – Isotalo & Ringman
92
Harkittu, sitkeä ja raja-aitoja kumartelematon markkinointi eri kanavia pitkin johti
lopulta lumipallo-efektiin: vaikka hanketyöntekijät olivat aluksi joutuneet toimimaan
liikkeelle panevana voimana, portfolio alkoi vähitellen puhua omasta puolestaan ja
markkinoida itse itseään. Tämä ilmeni mm. siinä, että projektin viimeisenä vuonna yli
puolet uusista tunnuspyynnöistä tuli alan toimijoilta, jotka olivat hanketyöntekijöille
entuudestaan vieraita.
Vaikka hanketyöntekijät esittelivät portfoliota toisinaan, noin joka kymmenes kerta,
myös suoraan nuorille, vastuu heidän perehdyttämisestään pyrittiin tarkoituksella dele-
goimaan nuorten omille työntekijöille. Näin toimittiin siksi, että työntekijöillä tiedettiin
olevan omiin asiakkaisiinsa jo valmiiksi luottamukselliset välit ja he osasivat markki-
noida työvälinettä nuorille oikeista naruista vetäen. Toisaalta vetovastuuta esittelyistä
ohjattiin työntekijöille siitä raadollisesta syystä, että näin säästettiin huomattavasti
hankkeen resursseja. Koska kentän työntekijät vastasivat pitkälti omien asiakkaidensa
koulutuksesta, hanketyöntekijät saattoivat keskittyä markkinoimaan portfoliota työn-
tekijöille, työvälineen taustoja ja ammatillisia funktioita tarkemmin avaten.
Esittelytilaisuudet sinällään olivat suhteellisen helppoja toteuttaa, sillä kiinnostuneen
kuulijakunnan lisäksi tarvittiin vain rauhallinen tila, Internet-yhteys, tietokone ja data-
projektori – ainakin jos esittelyä oli seuraamassa isompi ryhmä. Sopiva tila löytyi
poikkeuksetta, mutta koska välillä tuli kiusallisia ongelmia monenkirjavien ja jopa
toimimattomien laitteiden kanssa, katsottiin viisaimmaksi hankkia projektin käyttöön
kannettava tietokone ja matkaprojektori. Esittelyihin otettiin lisäksi mukaan tarvittava
määrä projektiesitteitä, valmis käyttäjätunnustilauslomake ja usein myös jommankum-
man hanketyöntekijän henkilökohtainen USB-modeemi, nettitikku.
Portfolion 181 esittelystä suurin osa järjestettiin yhteistyökumppaneiden luona. Varsin-
kin pienempiä tilaisuuksia pidettiin tarpeen vaatiessa myös YTKP-projektin toimi-
tiloissa Hämeenlinnassa. Yhteen esittelyyn osallistui keskimäärin yhdeksän ihmistä,
vaikkakin käytännössä osallistujamäärät vaihtelivat yhden ja 63:n välillä. Koska esitte-
lyjä ja muita työtehtäviä oli runsaasti, molempien hanketyöntekijöiden ei ollut aina
mahdollista osallistua jokaiseen esittelyyn, vaikka siihen pyrittiinkin.
Koska osallistujia oli useimmiten muutama, tilaisuudet olivat luonteeltaan hyvin va-
paamuotoisia ja keskustelunomaisia. Avoimeen vuorovaikutukseen pyrittiin siksi, että
työntekijät olisivat tunteneet portfolion heti omakseen, omaa työtään ja asiakkaitaan
konkreettisesti tukevaksi apuvälineeksi. Vapaata keskustelua syntyi paljon erityisesti
silloin, kun aikaa oli riittävästi, 1,5–2 tuntia, vaikka perusidean pystyi toki esittelemään
lyhyemmässäkin ajassa, hätäpäissään jopa varttitunnissa. Pitempi aika oli kuitenkin
toivottava, koska silloin ehti käymään perusteellisesti läpi kaikki työkalut, kertomaan
hankkeen taustoista ja portfolion käyttökokemuksista sekä keskustelemaan laajemmin
syrjäytymisen vastaisesta työstä, poikkisektorisesta ja asiakaslähtöisestä työotteesta
sekä tietysti portfolion soveltuvuudesta ko. palveluntarjoajan toimintaan. Avoimuuteen
liittyi myös se, että hanketyöntekijät tunnustivat kuulijoille suoraan, että he olivat paitsi
konkreettisen työvälineen esittelijöitä ja tarjoajia, yhtä paljon myös syrjäytymis-
tietoisuuden, asiakaslähtöisyyden ja sosiaalipedagogisen työotteen kauppamiehiä.
Suuntia – Isotalo & Ringman
93
Vaikka onnistunut esittely vaati sitä, että koolla oli motivoitunut kuulijakunta, tarjolla
innostava työväline sekä käytössä toimiva tekniikka ja sopivasti aikaa, portfolion vas-
taanottaminen ja juurtuminen riippuivat paljon myös kahdesta muusta seikasta: 1) esit-
telijöistä ja 2) kuulijoiden esimiehestä.
Hanketyöntekijät olivat kokeneita esiintyjiä, jotka olivat olleet projektissa mukana jo
vuosia, joten esittelytilaisuudet etenivät saadun palautteen mukaan sujuvasti ja innosta-
vasti. Tosin on myönnettävä, että lähes kahdensadan esittelyn ja tuhansien ajokilomet-
rien jälkeen hanketyöntekijöissä ilmeni toisinaan pientä, mutta onneksi vain ohimene-
vää taisteluväsymystä nimenomaan luutuneita asenteita ja rakenteita kohtaan. Tämä ei
kuitenkaan tainnut välittyä kuulijoille asti kuin ajoittaisena sarkastisuutena, johon myös
yllättävän monet kuulijoista yhtyivät täysin omien kokemustensa pohjalta. Sitä paitsi
tiettyjen tahojen vetäytyminen välittömästi omiin poteroihinsa ja vallitseviin toiminta-
tapoihin oli vain omiaan lisäämään hanketyöntekijöiden sisuuntuneisuutta ja vankkaa
uskoa siihen, että portfolion kaltaisia aidosti asiakaskeskeisiä työvälineitä ja varsinkin
niiden mukanaan kantamia uudenlaisia ajattelutapoja tullaan tarvitsemaan vielä paljon.
Työnjako kahden hanketyöntekijän välillä muovautui esittelyjen myötä sellaiseksi, että
useimmiten projektinjohtaja aloitti tilaisuuden kertomalla hankkeen, työvälineen ja
työntekijöiden taustoista. Tämän jälkeen molemmat esittelivät työvälinettä yhdessä,
toinen toisiaan täydentäen ja melko lailla spontaanisti, nimenomaan kuulijakunnan
ominaispiirteet ja toiveet sekä tilaisuuden luonteen huomioon ottaen. Projektityöntekijä
piti lisäksi kirjaa esittelyistä, mistä oli myöhemmin apua mm. raportoinnin suhteen.
Esittelytilaisuuksien onnistuminen ja työvälineen juurtuminen olivat pitkälti kiinni
myös johdon asenteista: Mikäli esimies oli innostunut toiminnan kehittämisestä, port-
foliosta ja sen mukanaan tuomista ajatuksista, myös työntekijöiden suhtautuminen oli
pääsääntöisesti myönteistä. Jos taas johto oli jo lähtökohtaisesti orientoinut asiaan nui-
vasti ja skeptisesti, myös se tarttui helposti kuulijakuntaan. Onneksi valtaosa vastaan
tulleista esimiehistä oli ensiksi mainitun kaltaisia avarakatseisia ja rakentavia oman
alansa kehittäjiä. Portfolioon suopeasti suhtautuvien esimiesten osumista kohdalle
edisti tosin merkittävästi se, mistä oli puhetta jo edellä: markkinoinnissa lähdettiin
tunnustellen liikkeelle kentän todellisista tarpeista ja avainasemassa olevista henki-
löistä.
Kuviosta 7 ilmenee, että portfoliota esiteltiin vuosina 2007–2011 yhteensä 181 tilai-
suudessa, joihin osallistui 1.545 nuorta ja työntekijää. Vaikka kaikenkattavia tilastoja
osallistujista oli mahdotonta kerätä, voidaan kuitenkin sanoa, että valtaosa osallistujista
oli hyvinvointialan työntekijöitä, kuten nuorisotyöntekijöitä, tukihenkilöitä, kuraatto-
reita, päihdetyöntekijöitä, työpajaohjaajia ja heidän esimiehiään.
Suuntia – Isotalo & Ringman
94
18115913912111191725223
1198
1007
720
603
474
330
229
127
1545
0
200
400
600
800
1000
1200
1400
1600
1800
Syksy
2007
Kevät
2008
Syksy
2008
Kevät
2009
Syksy
2009
Kevät
2010
Syksy
2010
Kevät
2011
Syksy
2011
Esittelyjen ajankohta
Ku
mu
lati
ivin
en l
uk
um
ää
rä
Esittelyjen kumulatiivinen lkmEsittelyihin osallistuneiden kumulatiivinen lkm
KUVIO 7. Digitaalisen portfolion esittelyjen ja niihin osallistuneiden henkilöiden ku-
mulatiivinen kertymä vuosina 2007–2011
Kuviosta 8 näkyy puolestaan se, miten esittelyjen ja niihin osallistuneiden henkilöiden
lukumäärät jakautuivat puolivuosittain tarkasteltuna ja toisaalta se, miten näiden luku-
määrien trendit muuttuivat aikaa myöten. Suurena linjana oli se, että esittelyjen määrä
säilyi käytännössä samana, mutta esittelytilaisuuksiin osallistuneiden määrä kasvoi aal-
toillen projektin edetessä.
Suuntia – Isotalo & Ringman
95
287
2220182019202923 10
127102 101
129117
191
347
144
0
50
100
150
200
250
300
350
400
Syksy
2007
Kevät
2008
Syksy
2008
Kevät
2009
Syksy
2009
Kevät
2010
Syksy
2010
Kevät
2011
Syksy
2011
Esittelyjen ajankohta
Lu
ku
mä
ärä
Esittelyjen lkmEsittelyihin osallistuneiden lkmTrendi (Esittelyjen lkm)Trendi (Esittelyihin osallistuneiden lkm)
KUVIO 8. Digitaalisen portfolion esittelyjen (n = 181) ja niihin osallistuneiden henki-
löiden (n = 1.545) lukumäärien jakautuminen ja niiden trendit vuosina 2007–2011
Jos trendejä tarkastelee lähemmin, voi huomata, että esittelyjen lukumäärä laski aavis-
tuksen verran, vaikka samalla esittelyihin osallistuneiden määrä kasvoi huomattavasti.
Näiden kahden trendin eriytyminen oli seurausta tietoisesta strategisesta linjauksesta,
jolla pyrittiin yhtäältä hankkeen vaikuttavuuden parantamiseen ja toisaalta resurssien
säästämiseen: Tavoitteiden kannalta relevantit yhteistyökumppanit ja esittelypaikat
haarukoitiin entistä tarkemmin ja samalla hyödynnettiin aikaisempaa suurempien osal-
listujajoukkojen kutsumisessa valmiita verkostoja, kuten valtakunnallisten järjestöjen
yhteistyöelimiä ja poikkisektorisia seminaareja. Hankkeen alkumetreillä, kun port-
foliota vasta rakennettiin ja sen istuvuutta soviteltiin syrjäytymisen vastaisen työn ken-
tälle, jouduttiin usein toimimaan yrityksen ja erehdyksen kautta ja etenemään sinne
suuntaan, missä ovi sattui olemaan raollaan. Vaikka tämän hakuammunnan seurauk-
sena portfoliolle saatiin todellisia käyttäjiä ja arvokasta palautetta toiminnan kehittämi-
seksi, esittelyjen huomattiin olleen liian sattumanvaraisia, panos-hyöty -suhteeltaan
vaatimattomia ja perinteisiä sektorirajoja mukailevia. Hyvänä esimerkkinä tästä alku-
aikojen kompuroinnista on syksy 2008, jolloin esittelyjä oli pelkästään Hämeenlinnan
seudulla kaksikymmentä, mutta osallistuja vain 101. Toista ääripäätä edustaa taas
hankkeen viimeinen syksy, jolloin esittelyjä oli lähes saman verran, mutta osallistujia
huomattavasti enemmän, 347. Tämä kehitys johtui mm. siitä, että syksyllä 2008 työ-
välinettä esiteltiin kokeilumielessä ja turhan arkaillen yksi kerrallaan pienille toimijoil-
le, joilla oli muutama työntekijä. Sen sijaan kolme vuotta myöhemmin markkinointia
Suuntia – Isotalo & Ringman
96
tehtiin voimavaroja säästellen huomattavasti isommilla foorumeilla, kuten Sosiaali- ja
terveysturvan päivillä Hämeenlinnassa, Setlementtiliiton nuorisotyön neuvottelupäi-
villä Oulussa ja Nuorten tuetun asumisen kansallisen hankkeen loppuseminaarissa
Vantaalla, joista jokaiseen osallistui kymmeniä ammattilaisia ympäri Suomen. Vaikut-
tavuuden, tavoittamisen ja tavoitteellisuuden kannalta merkitystä oli siis sillä, että
kokemusten karttuessa markkinointia osattiin kohdentaa entistä paremmin työvälineen
kannalta relevantteihin kumppaneihin.
Kuviosta 8 nousee siis esiin erityisesti polveillen kasvanut osallistujamäärä ja toisistaan
myönteisellä tavalla eriytyneet trendit. Samalla kuviossa pistää silmään kevään 2010
keskivertoa vaatimattomampi esittelyjen määrä. Niitä olisi todennäköisesti ollut muu-
ten saman verran kuin yleensä, mutta hanketyöntekijöistä toinen oli pitkään poissa töis-
tä alkuvuodesta ja toinen myöhemmin keväällä. Tämä osoittaa, miten haavoittuva pieni
hanke voi olla jopa tällaisten varsin tavanomaisten epävarmuustekijöiden edessä. On-
neksi projektilla oli kuitenkin kaksi työntekijää, joten hanke eteni sentään perus-
tehtävien osalta myös yhden miehen voimin. Projektin pyörittämisessä ilman toista
työntekijää auttoi kylläkin huomattavasti se, ettei työntekijöiden kesken ollut tiukkaa
työnjakoa, vaan kaikki tehtävät verkostoitumista, raportointia ja taloushallintoa myöten
oli totuttu hoitamaan yhdessä (ks. tarkemmin alaluku 4.4). Tällaista parityöskentelyä
voikin suositella myös muille pienille toimijoille ja hankkeille, ettei toiminta vaarannu
suotta mm. työntekijävaihdosten tai poissaolojen seurauksena.
Projektin toiminta-alueena oli vuosina 2006–2008 Hämeenlinnan seutu, tämän jälkeen
Kanta-Häme ja vuoden 2010 alusta koko Suomi. Kuten kuviosta 9 näkyy, toiminta-
alueen rajaus vaikutti niukkojen matkaresurssien ohella siihen, että portfolion 181 esit-
telystä 111 (61,3 %) pidettiin Kanta-Hämeessä ja 59 (32,6 %) Pirkanmaalla, Päijät-
Hämeessä ja Uudellamaalla. Ainoastaan 11 esittelyä ehdittiin järjestää muualla Suo-
messa; Etelä-Savossa, Kainuussa, Keski-Suomessa, Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa,
Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Portfoliota esiteltiin kokeilumielessä
myös parillekymmenelle ruotsalaiselle ja parille virolaiselle hyvinvointialan työn-
tekijälle kahdessa eri tilaisuudessa, jotka pidettiin Suomessa. Heiltä saatu palaute työ-
välineestä oli yhtä kannustavaa kuin muiden antama, vaikkakin he tietysti toivoivat,
että portfoliosta olisi olemassa myös mm. ruotsin-, venäjän-, viron- ja englannin-
kielinen versio. Erityisen paljon käyttöä katsottiin muutenkin olevan ruotsinkieliselle
sovellukselle mm. pääkaupunkiseudulla, Pohjanmaan rannikolla ja Ruotsissa, jossa
tehdään hyvin samankaltaista työtä syrjäytyneiden nuorten hyväksi kuin Suomessa.
Suuntia – Isotalo & Ringman
97
2
3
10
13
36
1
1
1
1
2
111
0 20 40 60 80 100 120
Varsinais-Suomi
Pohjanmaa
Kainuu
Etelä-Savo
Pohjois-Karjala
Keski-Suomi
Pohjois-Pohjanmaa
Päijät-Häme
Pirkanmaa
Uusimaa
Kanta-HämeM
aa
ku
nta
Esittelyjen lukumäärä
KUVIO 9. Digitaalisen portfolion esittelyjen (n = 181) jakautuminen maakunnittain
Vaikka kuviosta 9 ei selviä yksittäiset paikkakunnat, voidaan paljastaa, että valtaosa
esittelyistä pidettiin isoissa kaupungeissa, joihin myös palvelut keskittyvät. Tulevan
kuntaremontin myötä myös nuortenpalveluiden keskittyminen suuriin keskuksiin tulee
arvatenkin olemaan vielä voimakkaampaa. Hankkeen kannalta tärkeimpiä kaupunkeja
olivat monessa mielessä Espoo, Helsinki, Joensuu, Jyväskylä, Oulu ja Vantaa sekä tie-
tysti Hämeenlinna ja sen lähikaupungit Forssa, Hyvinkää, Lahti, Riihimäki ja Tampere.
Myös Rovaniemen suuntaan aloiteltiin yhteistyötä, mutta se ei ehtinyt toteutua tällä
aikataululla. Sen sijaan on myönnettävä, että esimerkiksi Kotka, Kuopio, Lappeen-
ranta, Pori ja Turku jäivät esittelyjen osalta liian vähälle huomiolle.
Esittelyjen painottuminen tietyille alueille johtui paitsi (havaittujen ja diagnosoitujen)
ongelmien ja palveluiden kasautumisesta, myös siitä, että markkinoinnissa turvaudut-
tiin pitkälti valmiisiin verkostoihin ja että markkinointi oli itseään ruokkiva, myöntei-
nen kehä; kun portfoliota esiteltiin mm. Oulussa, kyseiselle seudulle tuli asiasta kuul-
leiden yhteistyökumppaneiden toimesta kohta uusi kutsu.
Kuviosta 9 voi nähdä myös, että Suomessa on vielä monta maakuntaa, joissa port-
foliota ei ole esitelty lainkaan, vaikka näiltäkin alueilta löytyy jo käyttäjätunnusten hal-
tijoita. Koska portfolion levittämistyö tulee jatkumaan uuden OEN-projektin myötä,
toimintaa laajennetaan myös näille alueille ja erityisesti tähän asti vähemmälle huo-
miolle jääneisiin lähimaakuntiin, kuten Etelä-Pohjanmaalle, Satakuntaan ja Varsinais-
Suomeen.
Suuntia – Isotalo & Ringman
98
Hankkeen vaikuttavuuden kannalta on tärkeää tarkastella myös sitä, millaisten palve-
luiden puitteissa portfoliota esiteltiin. Ongelmana tällaisessa tarkastelussa on kuitenkin
se, että olemassa olevat hyvinvointialan palveluluokittelut ovat usein mustavalkoisia,
arkielämälle vieraita, teknisiä, lainkirjainta orjallisesti noudattavia, sektoriajatteluun
urautuneita tai muuten vain liian karkeita, minkä vuoksi ne eivät sellaisenaan istuneet
hankkeen poikkisektorisuutta ja asiakaslähtöisyyttä korostavaan henkeen. Projektin ai-
kana laadittiinkin alan kirjallisuuden (mm. Kettunen, Ihalainen & Heikkinen 2001;
Nieminen 2007) ja arkikokemusten pohjalta oma, nuorten syrjäytymisen vastaista työtä
kokonaisuutena kuvaava luokittelu. Se, miten työvälineen 181 esittelyä jakautuivat näi-
den nuorille suunnattujen palveluiden kesken, selviää kuviosta 10.
3
3
5
5
6
7
11
14
15
22
23
33
34
0 5 10 15 20 25 30 35 40
Vammaispalvelut
Seurakuntien palvelut
Terveyspalvelut
Monikulttuuriset palvelut
Kunnalliset sosiaalipalvelut
Lastensuojelupalvelut
Rikosseuraamusalan palvelut
Nuorisopalvelut
Asumispalvelut
Päihde- ja mielenterveyspalv.
Koulutus-, tutk.- ja kehitt.palv.
Työllistymispalvelut
Muut palvelut*
Nu
oril
le s
uu
nn
atu
t p
alv
elu
t
Esittelyjen lukumäärä
* Esimerkiksi poikkisektoriset ja muihin ryhmiin kuulumattomat palvelut
KUVIO 10. Digitaalisen portfolion esittelyjen (n = 181) jakautuminen palveluittain
Portfolio herätti parhaiten vastakaikua niissä palveluissa, joissa 1) operoi suhteellisesti
eniten toimijoita, 2) syrjäytymisongelma ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen ovat toi-
minnan keskiössä ja 3) työskentely nuorten kanssa on jo lähtökohtaisesti ongelmia
ehkäisevää, voimavaroja hyödyntävää, moniammatillista ja tulevaisuusorientoitunutta.
Tällaisia olivat eritoten työllistymispalvelut, koulutus-, tutkimus- ja kehittämispalvelut
sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut. Eniten portfoliota esiteltiin kuitenkin ns. muiden
Suuntia – Isotalo & Ringman
99
palveluiden piirissä, joista mainittakoon esimerkkeinä poikkisektoriset toimijat, kuten
Setlementtiliitto, monialaiset seminaarit sekä yhteen marginaaliseen ilmiöön, kuten
oppimisvaikeuksiin, profiloituneet yhdistykset.
Jo hankkeen keskeisiä kumppaneita kuvanneesta taulukosta 2 (ks. sivut 51–53) voi
päätellä, että iso osa esittelyistä pidettiin kolmannen sektorin palveluiden piirissä. Sen
sijaan monet julkisen puolen toimijat ja seurakunnat suhtautuivat vielä ennakoituakin
kalseammin uudenlaiseen työvälineeseen. Nuiva suhtautuminen johtunee siitä, että ko.
tahoilla on usein hierarkkinen johtamismalli, vakiintuneet rakenteet, viranhaltijat ja
työmuodot sekä vahvat perinteet ja ns. virkamiehen velvollisuus, joiden taakse on
myös helppo piiloutua (Isotalo 2006). Järjestötoimijat ovat sen sijaan tottuneet kuulos-
telemaan herkällä korvalla kansalaisten todellisia tarpeita ja ympäröivän maailman
muutoksia sekä tarttumaan uusiin haasteisiin. Vaikka erilaisten palveluntarjoajien suh-
tautumisessa hanketta ja työvälinettä kohtaan oli silmiinpistäviä eroja, täytyy muistaa,
että vastaanotto oli kuitenkin todella paljon kiinni yksittäisten työntekijöiden asen-
teista. Samalla on myönnettävä, että myös hanketyöntekijöiden suhtautuminen mm.
kuntien virkamiehiin olisi toki voinut olla vieläkin pitkämielisempi.
Portfoliota kannattanee markkinoida myös jatkossa erityisesti työllistymispalveluiden,
päihde- ja mielenterveyspalveluiden, koulutus-, tutkimus- ja kehittämispalveluiden
sekä isojen valtakunnallisten järjestöjen suuntaan. Näin siitä syystä, että niillä on saatu-
jen kokemusten mukaan sekä aitoa mielenkiintoa asiaa kohtaan että käyttöä portfolion
kaltaisille työvälineille. Portfolioon sisältyvät työkalut kun vastaavat pitkälti sitä, mitä
nuorten kanssa käydään joka tapauksessa läpi näiden palveluiden piirissä. Tämä entistä
vahvempi profiloituminen suopeaksi havaittuihin kumppaneihin – ankkuroituminen
markkinoille heidän kauttaan – ei kuitenkaan poista sitä, että juurruttamista pitää tehdä
vieläkin pontevammin myös muiden palveluiden piirissä. Suurimmat haasteet tulevat-
kin jatkossa liittymään siihen, miten esimerkiksi lastensuojelu, kunnalliset sosiaalipal-
velut, seurakunnat ja terveyspalvelut saadaan innostumaan myös arjessa oikeasti näky-
vällä tavalla portfoliosta tai ainakin sen sisältämästä ajatuksesta, jonka mukaan asiakas
on moniulotteinen yksilö, aktiivinen subjekti ja oman elämänsä paras asiantuntija.
6.5 Digitaalisen portfolion käyttäjät
Hankkeen tavoitteena oli lisätä portfolion tunnettuutta yhteistyökumppaneiden keskuu-
dessa ja muistuttaa heitä syrjäytymisilmiön kompleksisuudesta ja asiakaslähtöisen työ-
otteen tärkeydestä. Vaikuttavuuden ja tulevaisuuden kannalta oli kuitenkin välttämä-
töntä pyrkiä samalla vakiinnuttamaan työväline kiinteäksi osaksi sitä työtä, jolla Suo-
messa tuetaan nuorten osallisuutta, oman elämän hallintaa ja aktiivista kansalaisuutta.
Siksi ei riittänyt, että portfoliota pelkästään markkinoitiin; sitä piti myös istuttaa
konkreettiseksi asiakastyön menetelmäksi hyvinvointialalle.
Juurtumisen kannalta oli tärkeää, että mahdollisimman monelle portfolioon tutustu-
neelle sekä asiasta kiinnostuneelle nuorelle ja työntekijälle annettiin oma käyttäjä-
tunnus. Alaluvussa 6.2.6 kerrottiin, että tunnuksia tilasivat itselleen ja asiakkailleen
Suuntia – Isotalo & Ringman
100
pääasiassa työntekijät. Tämä oli tarkoituskin, sillä näin varmistettiin, että portfoliota
käyttävät nuoret olivat jo kiinnittyneenä johonkin palveluun, eivätkä siis jääneet yksin
ongelmiensa kanssa. Käytännössä tunnuksia tilattiin yhtä paljon esittelyjen yhteydessä,
ottamalla suoraan yhteyttä hanketyöntekijöihin ja portfolion etusivulta löytyvän ”tilaa
käyttäjätunnus” -painikkeen avulla.
Kuviosta 11 selviää, että käyttäjätunnuksia jaettiin vuosina 2007–2011 yhteensä 1.748.
Kuriositeettina todettakoon, että helmikuun loppuun 2012 mennessä tunnuksia oli käy-
tössä jo 1.910, joten käyttäjäkunta laajeni vauhdilla. Tämä on varsin kunnioitettava
määrä, kun ottaa huomioon, että 1) syrjäytyneet nuoret ovat lopulta pieni, vaikeasti
tavoitettava ja interventioyrityksiä aktiivisesti väistelevä kohderyhmä, 2) hyvinvointi-
alan kenttä on melko vahvasti perinteisiin, sektoroituneisiin ja ongelmalähtöisiin toi-
mintatapoihin urautunut ja 3) kyseessä oli kuitenkin vain pienen yhdistyksen hallin-
noima ja kahden työntekijän vetämä määräaikainen hanke.
139
402
654
6
72
475
0 100 200 300 400 500 600 700
Työntekijätunnus (547)
Asiakastunnus (1201)
Kä
ytt
äjä
tun
nu
sry
hm
ä
Käyttäjätunnusten lukumäärä
NainenMiesEi tietoa
KUVIO 11. Digitaalisen portfolion käyttäjätunnusten (n = 1.748) jakautuminen käyt-
täjätunnusryhmittäin ja sukupuolittain
Tunnusten haltijoista asiakkaita oli 1.201 (68,7 %) ja työntekijöitä 547 (31,3 %). Tosin
asiakastunnuksista noin parisataa oli työntekijöiden ja organisaatioiden demokäytössä
nuorten työkaluihin tutustumista ja työvälineen esittelyä varten, joten todellisia nuoria
oli käyttäjistä tuhatkunta. Koska portfolio on nimenomaan nuorille tarkoitettu itse-
reflektoinnin ja valtaistumisen työväline, on selvä, että enemmistö käyttäjistä oli asiak-
kaita. Jos työntekijälle suunnattuja ammatillisen reflektoinnin työkaluja lisätään tule-
vaisuudessa, työntekijätunnusten määrä ja suhteellinen osuus tulevat todennäköisesti
kasvamaan huomattavasti. Työntekijätunnusten määrä oli kuitenkin näinkin suuri, lä-
hes kolmasosa, siksi, että uudenlaista työvälinettä ja ajattelutapaa juurrutettiin kentälle
nimenomaan työntekijöiden kautta. Toisaalta työntekijöiden määrä oli korkea siksi,
että asiakkaita ei haluttu jättää yksinään pohtimaan elämäänsä ja sen kipupisteitä.
Suuntia – Isotalo & Ringman
101
Portfolio onkin paitsi yksilön henkilökohtainen itsepohdinnan väline, yhtälailla myös
asiakkaan ja työntekijän yhteinen foorumi, ihmistyön välikappale.
Kaikista käyttäjistä naisia oli selvä enemmistö eli 1.056 (60,4 %), kun taas miehiä oli
614 (35,1 %). Loppujen 78:n (4,5 %) sukupuolta ei ollut mahdollista määritellä mm.
siksi, että asiakas oli halunnut operoida portfoliossa nimimerkillä anonymiteetin tur-
vaamiseksi. Vielä suurempi syy oli se, että demokäytössä olleiden asiakastunnusten
haltijoina oli erilaisia sukupuolettomia toimijoita, kuten työyhteisöjä.
Kuviosta 11 selviää myös, että portfoliota käyttävistä työntekijöistä (n = 547) peräti
73,5 prosenttia oli naisia, kun taas asiakkaista heitä oli huomattavasti vähemmän, 54,5
prosenttia. Miesten vastaavat osuudet olivat aivan toisenlaiset, sillä työntekijöistä oli
miehiä ainoastaan neljäsosa ja asiakkaista kuitenkin 39,6 prosenttia. Tämä ero suku-
puolten välillä johtunee ensinnäkin siitä, että hyvinvointiala on selkeästi naisvaltainen;
miehiä on esimerkiksi terveyspalveluiden työntekijöistä 14 ja sosiaalipalveluiden vain
yhdeksän prosenttia (Ailasmaa 2011, Outakoski 2009). Onkin kiintoisa yksityiskohta,
että ainakin tämän aineiston pohjalta näyttää siltä, että sosiaalialan harvoista miehistä
varsin monet työskentelevät juuri syrjäytyneiden ja muiden haastavien asiakkaiden
parissa. Toisaalta miesten suhteellinen yliedustus asiakkaista on seurausta siitä tasa-
arvovaateiden ulkopuolelle ”unohtuneesta” seikasta, että syrjäytyminen ja siihen ni-
voutuvat ongelmat, kuten lainrikkojuus, asunnottomuus, pitkäaikaistyöttömyys, päih-
deongelmat, ylivelkaantuminen sekä väkivallan uhriksi ja tekijäksi päätyminen, koh-
distuvat voittopuolisesti miehiin. (Kotro & Sepponen 2007; Laasanen 2008; Malmi
2008; Taipale 2007; Törnudd 2012). Esimerkiksi Myrskylän (2012, 3–4) laaja tutkimus
osoittaa, että 15–29-vuotiaista syrjäytyneistä kaksi kolmasosaa on miehiä. Se on sitten
toinen kysymys, miten sukupuolittuneita mm. erilaiset syrjäytymismääritelmät, tutki-
mukset ja palvelut puolestaan ovat.
Edeltä on ilmennyt, että portfoliota esiteltiin enimmäkseen työllistymis-, päihde-,
mielenterveys-, koulutus-, tutkimus- ja kehittämispalveluissa sekä moniammatillisten
toimijoiden keskuudessa. Vähemmälle huomiolle jäivät sen sijaan vammais-, terveys-,
seurakunta-, lastensuojelu- ja kunnalliset sosiaalipalvelut. Tämä oli seurausta paitsi
kyseisten palveluntarjoajien yleisestä asennoitumisesta, vallitsevista toimintatavoista ja
vähäisestä lukumäärästä, varmasti myös hanketyöntekijöiden omista asenteista ja aikai-
semmista kokemuksista. Tässä mielessä myös hanketyöntekijöiden olisi hyvä katsoa
kriittisin silmin peiliin tulevaa markkinointistrategiaa rakentaessaan.
Markkinoinnin painottuminen tiettyihin palveluihin aiheutti sen, että myös työvälineen
käyttäjiä löytyi eniten näiltä samoilta aloilta, kuten kuvio 12 osoittaa.
Suuntia – Isotalo & Ringman
102
10
3
9
12
78
82
119
42
40
76
61
41
34
11
9
3
125
55
40
236
78
49
13
8
53
315
146
0 50 100 150 200 250 300 350
Seurakuntien palvelut (3)
Vammaispalvelut (12)
Monikult.palvelut (18)
Rikosseur.alan palvelut (21)
Terveyspalvelut (24)
Kunnalliset sos.palvelut (87)
Lastensuojelupalvelut (89)
Asumispalvelut (119)
Nuorisopalvelut (143)
Päihde- ja mielenterv.palv. (154)
Muut palvelut* (174)
Ei tietoa palvelusta (186)
Koulutus-, tutk.- ja kehitt.palv. (278)
Työllistymispalvelut (440)
Nu
oril
le s
uu
nn
atu
t p
alv
elu
t
Käyttäjätunnusten lukumäärä
AsiakastunnuksetTyöntekijätunnukset
* Esimerkiksi poikkisektoriset ja muihin ryhmiin kuulumattomat palvelut
KUVIO 12. Digitaalisen portfolion käyttäjätunnusten (n = 1.748) jakautuminen käyt-
täjätunnusryhmittäin ja palveluittain
Samalla voi huomata, etteivät esittelyjen ja käyttäjien palvelukohtaiset lukumäärät
kulkeneet täysin käsi kädessä. Esimerkiksi lastensuojelusta ja kunnallisista sosiaali-
palveluista löytyi monia portfolion käyttäjiä, vaikka työvälinettä ei heille pahemmin
markkinoitukaan. Käyttöönotto olikin paljon kiinni paitsi pidetyistä esittelyistä, myös
palveluntarjoajien omasta aktiivisuudesta ja halusta omaksua uusia työskentelytapoja.
Mitä pidemmälle hanke eteni, sitä enemmän hanketyöntekijät saivat tunnuspyyntöjä
sellaisilta toimijoilta, joita eivät olleet aikaisemmin tavanneet. Ihmiset ottivat itse yh-
teyttä hanketyöntekijöihin, sillä he olivat kuulleet työvälineestä jotakin muuta kautta.
Vaikka hajonta eri palveluiden kesken oli tasaisempaa käytön kuin esittelyjen osalta,
kuviosta 12 voi silti nähdä, että portfoliota pitäisi istuttaa tulevaisuudessa enemmän
esimerkiksi maahanmuuttajatyöhön ja erityisryhmien palveluihin, vaikka ne ovatkin
volyymiltään marginaalisia palveluita.
Suuntia – Isotalo & Ringman
103
Alaluvusta 6.4 ilmeni, että portfoliota markkinoitiin mm. hankkeen aluerajauksen ja
niukkojen matkaresurssien vuoksi pääasiassa Etelä-Suomessa. Kuviosta 13 sen sijaan
näkyy, että käyttäjät jakautuivat esittelyjä tasaisemmin ympäri Suomen.
4
3
13
13
2
5
3
6
8
8
13
9
17
18
49
76
150
321
425114
131
77
50
45
37
24
14
7
8
7
48
43
0 50 100 150 200 250 300 350 400 450
Etelä-Karjala (2)
Ulkomaat (5)
Etelä-Savo (7)
Satakunta (9)
Lappi (15)
Pohjanmaa (21)
Pohjois-Savo (21)
Etelä-Pohjanmaa (22)
Varsinais-Suomi (24)
Kainuu (32)
Pohjois-Karjala (73)
Päijät-Häme (80)
Pohjois-Pohjanmaa (93)
Keski-Suomi (126)
Pirkanmaa (227)
Uusimaa (452)
Kanta-Häme (539)
Ma
ak
un
ta
Käyttäjätunnusten lukumäärä
Asiakastunnukset
Työntekijätunnukset
KUVIO 13. Digitaalisen portfolion käyttäjätunnusten (n = 1.748) jakautuminen käyt-
täjätunnusryhmittäin ja maakunnittain
Käyttäjiä löytyi siis kaikista maakunnista Ahvenanmaata, Keski-Pohjanmaata ja Ky-
menlaaksoa lukuun ottamatta. Lienee selvää, että tunnuksia oli eniten käytössä niillä
Suuntia – Isotalo & Ringman
104
alueilla, joilla työvälinettä etupäässä markkinoitiin eli Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla,
Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla. Kiinnostava seikka oli sen sijaan se, että harvoista
esittelyistä huolimatta työvälineen käyttäjiä oli yllättävän paljon mm. Keski-Suomessa,
Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tämä johtunee osittain siitä yksinkertai-
sesta syystä, että toisilla alueilla ollaan avoimempia uusille ideoille kuin toisilla.
Luvusta 5 ilmeni, että hanketyöntekijät keräsivät kehittämistyötä, markkinointia ja ra-
portointia varten tietoja esittelyistä ja käyttäjätunnuksen haltijoista. Niiden lisäksi oli
mahdollista hyödyntää palvelimelta saatavia, portfolion käyttöä koskevia tilastoja
vuosilta 2009–2011. Vanhempia tilastoja ei ollut saatavilla tai ainakaan hanketyön-
tekijöillä ei ollut tietoa niiden olemassa olosta.
Kuten edellä on korostettu, kukaan ulkopuolinen, eivät edes järjestelmän pääkäyttäjät,
pääse näkemään, kuka portfoliota käyttää, milloin ja miten. Pääkäyttäjätkin pääsevät
omilla tunnuksillaan käsiksi vain työvälineen käyttöä koskeviin anonyymeihin palve-
lintilastoihin. Vaikka niiden pohjalta ei pääse tarkastelemaan yksittäisten käyttäjien
tietoja tai edes käyttöaktiivisuutta, tilastojen ansiosta portfolion käytöstä tiedetään kui-
tenkin seuraavat, taulukosta 4 näkyvät seikat vuosilta 2009–2011:
TAULUKKO 4. Digitaalisen portfolion käyttö vuosina 2009–2011 palvelintilastojen
mukaan
VUOSI
2009
2010
2011
Hakusanat,
joilla haettiin
portfolioon
NäytönPaikka
portfolio
syrjäytyneet nuoret
Digitaalinen portfolio
NäytönPaikka
NäytönPaikka
Digitaalinen portfolio
Uniikkeja
vierailijoita
koko vuonna*
1.413
1.806
2.182
Käytetyimmät
sivut
Eteenpäin-raportti
aikajana
ansioluettelo
elämäntilannekartoitus
Eteenpäin-raportti
elämäntilannekartoitus
ansioluettelo
aikajana
päiväkirja
verkostokartta
Eteenpäin-raportti
elämäntilannekartoitus
aikajana
päiväkirja
ansioluettelo
verkostokartta
Yleisimmät
käyttöpäivät
MA–KE (70,6 %)
SU (26,6 %)
TI–TO (89,5 %)
KE, PE (78,1 %)
Yleisimmät
käyttökellonajat
8.00–14.00 (26,2 %)
18.00–24.00 (53,3 %)
10.00–14.00 (67,4 %)
20.00–22.00 (12,0 %)
9.00–16.00 (81,1 %)
Suuntia – Isotalo & Ringman
105
Vierailuja
koko vuonna*
3.264
4.561
6.890
Sivulatauksia
koko vuonna*
19.037
39.471
43.413
Osumia
koko vuonna*
71.653
125.679
127.067
* Koko vuosi = tammikuun alusta tilastojen ajopäivään marras-joulukuun vaihteessa
Portfolioon hakeuduttiin tarkan www-osoitteen, valmiin linkin ja muutaman yleisim-
män hakusanan, kuten ”NäytönPaikka” tai ”digitaalinen portfolio”, avulla. Portfolioon
kirjautuneiden uniikkien kävijöiden24
lukumäärän kasvu 54,4 prosentilla vuosina 2009–
2011 mukaili käyttäjätunnusten lukumäärässä tapahtunutta muutosta. Se, että uniikkien
kävijöiden määrä oli joka vuosi suurempi kuin käyttäjätunnusten haltijoiden määrä,
antaa viitteitä kahdesta seikasta: merkittävä osa käyttäjätunnusten haltijoista on käyt-
tänyt saamiaan tunnuksia oikeasti ja lisäksi eri IP-osoitteista, kuten työ- ja kotikoneel-
ta. On myös todennäköistä, että www-sivuihin on tutustunut muitakin kuin käyttäjä-
tunnusten haltijoita.
Kuten taulukon kolmannesta varsinaisesta sarakkeesta näkyy, vierailijat tutustuivat
eniten palvelun etusivuun ja siellä olevaan ”Eteenpäin” -raporttiin. Havainto raportin
taajasta lataamisesta vahvisti hanketyöntekijöiden näkemystä siitä, että myös tämän
”Suuntia”-raportin kaltaiselle, syrjäytymistä ja portfoliota analyyttisesti, mutta käytän-
nönläheisesti käsittelevälle kirjalle löytyy tilausta. Ongelmana kun on monesti se, että
syrjäytymistä käsittelevät tekstit ovat monilukuisuudestaan ja viitekehystensä moni-
puolisuudesta huolimatta usein joko kovin teoreettista, vaikeatajuista ja elitististä tie-
teellistä saivartelua tai sitten vahvasti tunteisiin nojautuvaa, epäanalyyttistä ja irrele-
vantteihin yksityiskohtiin kompuroivaa käytännön kuvausta.
Itse työvälineen kannalta on kiinnostavaa, että palvelintilastojen mukaan käyttäjätun-
nusten haltijat käyttivät portfolion työkaluista eniten
elämäntilannekartoitusta
aikajanaa
valmista ansioluettelopohjaa
erilaisia päiväkirjoja
verkostokarttaa.
Vaikka suosituimmuusjärjestys onkin eri, seuraavasta alaluvusta 6.6 tulee ilmenemään,
että nämä samat työkalut olivat myös nuorilta ja työntekijöiltä kerätyn aineiston mu-
kaan hyödyllisimpiä ja kiinnostavimpia.
24
Kävijät olivat eri IP-osoitteista. Samalla on muistettava, että yhdessä IP-osoitteessa voi olla
useita eri käyttäjiä ja että yksi käyttäjä voi kirjautua portfolioon monista eri IP-osoitteista.
Suuntia – Isotalo & Ringman
106
Koska portfolio on tarkoitettu ennen kaikkea ihmistyön apuvälineeksi, on selvää, että
sitä käytettiin pääasiassa arkipäivisin ja virka-aikaan. Erityisen paljon se oli käytössä
tiistaista torstaihin, jolloin monissa palveluissa olivat jo takana alkuviikon kiireet, eikä
viikonloppu kuitenkaan painanut vielä päälle. Kiinnostavana yksityiskohtana mainitta-
koon, että työvälineen käyttö oli hyvin vähäistä lauantaisin, mutta sunnuntai-iltaisin
ihmisten ajatukset alkoivat jo selvästi pyöriä tulevan viikon töissä. Sama ilmiö näkyi
myös siinä, mihin vuorokaudenaikoihin portfoliota käytettiin: sitä työstettiin virka-
aikana, jonka jälkeen tuli muutaman tunnin tauko. Tämän jälkeen käyttäjät palasivat
työvälineen pariin rauhallisina myöhäisillan tunteina. Yöaikaan ja aamutuimaan port-
folion käyttö oli sen sijaan vain satunnaista. Tästä kaikesta voidaan päätellä varovasti,
että portfoliota käytettiin juuri siihen, mihin se oli rakennettu: yhtäältä asiakastyön te-
kemiseen ja toisaalta oman elämän kokonaisvaltaiseen ja rauhalliseen reflektoimiseen.
Taulukosta 4 selviää myös, että vierailujen ja sivulatausten lukumäärät yli kaksin-
kertaistuivat vuosina 2009–2011: vierailut lisääntyivät 111,1 ja lataukset 128,0 pro-
senttia. Myös osumat kasvoivat merkittävästi, 77,4 prosenttia. Nämä luvut ovat objek-
tiivisuudessaan validi osoitus paitsi siitä, että portfolion juurtuminen eteni tavoitteiden
mukaisesti, myös siitä, että sitä todella käytettiin syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäy-
tyneiden nuorten osallistamisen ja voimaannuttamisen välineenä.
6.6 Digitaalisen portfolion arviointia
Luvussa 6 on käyty läpi portfolion teknistä ja sisällöllistä rakentamista (alaluku 6.1),
nuoren ja työntekijän työkaluja (6.2–6.3) sekä työvälineen markkinointia, käyttöä ja
juurtumista (6.4–6.5). Lopuksi tarkastellaan vielä portfolion käyttäjien kokemuksia ja
kehittämisideoita työvälineeseen liittyen. Projektin ja sille asetettujen tavoitteiden to-
teutumista sekä työvälinettä kokonaisuutena arvioidaan puolestaan luvussa 7.
6.6.1 Nuorten ja työntekijöiden näkemyksiä digitaalisesta portfoliosta
Hankkeen tavoitteena oli luoda nuoren todellisuutta monipuolisesti ja realistisesti
mukaileva työväline, jonka avulla hän voi pysähtyä pohtimaan elämää eri näkökulmis-
ta. Samalla sen haluttiin tarjoavan työntekijälle moniammatilliseen yhteistyöhön kan-
nustavan ja konkreettisen tavan tehdä ammattimaisesti syrjäytymisen vastaista ja nuo-
ria tukevaa työtä. Portfoliota lähdettiin rakentamaan asiakkuuden kautta ja ihmisen
itsemääräämisoikeutta kunnioittaen, jättäen työntekijöiden ja organisaatioiden tarpeet
tarkoituksella vähemmälle huomiolle. Ilmeisesti tästä triviaalista, mutta samalla suoras-
taan vallankumouksellisesta perusasetelmasta johtuen työväline otettiin myönteisesti
vastaan tavallisten käyttäjien parissa, kuten näkyy seuraavista kommenteista:
– – olen erittäin kiinnostunut siitä järjestöni toimijoiden työvälineenä (T9).
Ja muuten vain fanittanut koko portfolion olemassa oloa ja sen tausta-ajatusta
nuoren oman elämän osallisuudesta ja asiantuntijuudesta (T14).
Suuntia – Isotalo & Ringman
107
Portfolion käyttäjät arvostivat sitä, että kyseessä on helppokäyttöinen, asiakkaan ja
työntekijän aitoa kohtaamista edistävä sekä asioiden omatoimiseen työstämiseen sel-
keää rakennetta tuova työväline, joka antaa elämän hallinnan ohjakset nuorelle itsel-
leen. Nämä myönteiset näkemykset välittyvät hyvin seuraavista sitaateista:
Olen käyttänyt sitä työskentelyyn muutamien asiakkaiden kanssa. Asiakkaat ovat
olleet nuoria, joilla on ongelmia monilla elämänalueilla. Se on helppokäyttöinen ja
looginen, ja asiakkaat ovat oppineet sen käytön nopeasti. (T3.)
– – se toimii lähinnä alussa ”keskustelunavaajana”, ja hyvänä runkona edetä ja
nuorelle kertoa itsestään (T13).
Tämä antoi asiakkaalle mahdollisuuden jatkaa asioiden työstämistä myös tapaa-
mistemme ulkopuolella. Minulle valkeni myös asioita, joita muuten ehkä olisin jou-
tunut utelemaan useammankin kerran (kun en olisi osannut esittää juuri sellaisia
kysymyksiä, [joita] nyt asiakas pystyi itse tuottamaan). (T16.)
Olemme vasta kokeiluasteella, mutta alku on ollut positiivinen. Olemme jo pitem-
pään etsineet yksilönohjaukseen soveltuvaa työkalua ja tämä on paras mitä olem-
me tähän mennessä löytäneet. (T7.)
Itse asiassa koko hankkeen ajan tuli toistuvasti esiin, että juhlapuheista ja hyvistä ai-
keista huolimatta muita vastaavia, selkeästi asiakaslähtöisiä, ilmaisia, monikäyttöisiä ja
sektorirajat ylittäviä sähköisiä työvälineitä ei ole pahemmin, jos ollenkaan, tarjolla. To-
sin on ollut ilo huomata, että nyt aletaan olla selvästi jonkinlaisella vedenjakajalla sekä
kulttuurisen muutoksen, asenteiden päivittymisen että aitojen pyrkimysten suhteen.
Mainintojen yleisyydestä ja autenttisista sitaateista näkee, että käyttäjät arvostivat
eritoten portfolion teknistä toimivuutta (27 mainintaa). Työntekijät ja nuoret olivat yhtä
mieltä siitä, että portfolio ”tuntui toimivalta, sillä se onnistui tumpulaltakin” (T18) ja
että kyseessä on kaikkinensa ”asiallisesti rakennettu ja auttava sivusto” (N2).
Toisaalta käyttäjät olivat mieltyneet työvälineen helppokäyttöisyyteen (16 mainintaa).
Kyseessä on nimittäin ”hyvä, selkeä ja hallittava” (T20) väline, jossa ei ole ”liikaa ala-
toimintoja” (T20). Vaikka tarjolla on käytännössä rajattomat tietotekniset mahdolli-
suudet portfolion kaltaisten työvälineiden kehittämiselle ja jopa audio-visuaaliselle
irrottelulle, tavoitteena ei ollut rakentaa portfoliosta koko maailmaa syleilevää ja ulko-
asultaan mykistävää työvälinettä syvällisine päihde- ja asumiskartoituksineen, oppimis-
tyylitesteineen, henkilökohtaisine muokkausmahdollisuuksineen, taustalla soivine lem-
pikappaleineen ja vilkkuvaloineen. Päinvastoin se haluttiin pitää kaikista houkutuksista
ja yksittäisistä toiveista huolimatta yksinkertaisena, helppokäyttöisenä ja mahdollisim-
man monenlaisille ihmisille sopivana työvälineenä. Hyvinvointialan ongelmakeskei-
sessä ja sektoroituneessa palvelukentässä kun on tarvetta nimenomaan ihmisen voima-
varat ja elämän moniulotteisuuden huomioiville, mutta kuitenkin yksinkertaisille työ-
välineille. Hanketyöntekijät olivatkin tyytyväisiä saadessaan runsaasti seuraavan-
tyylistä palautetta:
Suuntia – Isotalo & Ringman
108
Luotettavan oloinen. Helppo käyttää. Ei vaadi liikoja, voisin käyttää jatkossakin.
(N13.)
Vaikka käyttäjät arvostivat portfolion yksinkertaisuutta ja selkeyttä, he pitivät samalla
sen monipuolisuudesta (15 mainintaa), kuten tulee ilmi mm. seuraavista sitaateista:
Siinä on paljon eri osia ja juuri sellaisia mitä on todettu meidän asiakkaiden tar-
vitsevan ja pystyvän tekemään (T15).
Hyvin ajateltu kaikkia ihmisen osa-alueita, runsas ja monipuolinen (N17).
Hankkeen yhtenä suurimmista haasteista olikin löytää kultainen keskitie rajattomien
mahdollisuuksien ja liiallisen yksinkertaisuuden välimaastosta. Portfolion haluttiin ni-
mittäin tarjoavan käyttäjilleen riittävästi, mutta ei kuitenkaan ylitsevuotavasti.
Käyttäjät tykästyivät myös erääseen portfolion kulmakiveen, asiakaslähtöisyyteen (8
mainintaa). Nuoret arvostivat erityisesti sitä, että ”sen saa muokattua oman näköisek-
seen (N16)”, kun taas työntekijät näkivät asiakaslähtöisyyden nuoria syvällisemmin.
Heidän mielestään portfolio nimittäin
vähentää ihmisten pallottelua viranomaiselta toiselle, tekee ihmisestä oman elä-
mänsä vastuullisen tekijän, auttaa ihmistä itseänsä hahmottamaan elämäänsä ja
syy-seuraus-mekanismeja (T9).
Edellä mainittuihin ominaisuuksiin linkittyen käyttäjiä miellytti myös mm. portfolion
”selkeys ja keveys” (T7), ”nuorten vastuuttaminen ja osallistaminen omaan elämään-
sä” (T14), ”nuoren elämän näkeminen kokonaisuutena” (T14) sekä voimavarakeskei-
syys. Tämä tulee hyvin näkyviin erään työntekijän vastauksesta:
Työväline ei ole ongelmakeskeinen, vaan painottaa ennemminkin voimavaroja.
Vaikka olisi ongelmia jollain elämänalueella, voi hyvin löytyä vahvuuksia jollain
toisella. (T11.)
Yhteenvetona edellä esitetyn ja muun kerätyn aineiston pohjalta voidaan todeta, että
nuoret ja työntekijät pitivät portfolion parhaina puolina sitä, että se on
asiakaslähtöinen ja asiakkaan osallisuutta vahvistava
asiakkaan elämäntilannetta selkiyttävä
monipuolinen ja -käyttöinen
motivoiva ja kannustava
toiminnallisesti yhtenäinen ja looginen
helppokäyttöinen ja nopeasti omaksuttava
esteettisesti kiinnostava
tiedonkulkua ja vuorovaikutusta edistävä
aikaa ja vaivaa säästävä
lukuisille kohderyhmille soveltuva työväline.
Suuntia – Isotalo & Ringman
109
Käyttäjät suhtautuivat myönteisesti myös portfolion yksittäisiin työkaluihin, joita esi-
teltiin alaluvuissa 6.2–6.3. Monet valitsivat suosikikseen tietyn työkalun, kun taas osa,
erityisesti työntekijät, olivat sitä mieltä, että kaikki ovat omalla tavallaan kiinnostavia
tai ainakin hyödyllisiä. Toisten mielestä mielenkiintoisimpia olivat ”verkostokartta,
päiväkirja ja oppimispäiväkirja” (N3), kun taas toiset nostivat esiin ”valmiin CV-
pohjan, aikajanan ja elämäntilanne-kohdat” (N1). Vaikka vastauksissa oli melkoisesti
hajontaa, seuraavia työkaluja kiiteltiin varta vasten:
verkostokartta (10 mainintaa)
ansioluettelopohja (6)
elämäntilannekartoitus (5)
aikajana (3)
päiväkirja (3).
Kuten portfolion käyttöä kuvanneesta taulukosta 4 (s. 104–105) ilmeni, nuoret ja työn-
tekijät myös vierailivat näissä samaisissa osioissa eniten. Mieltymyksissä ei siis ollut
kyse vain käyttäjien mielipiteistä, vaan myös työkalujen todellisesta käytöstä.
Koska kohderyhmänä olivat syrjäytymisvaarassa olevat ja syrjäytyneet nuoret, mukana
oli, totta kai, myös niitä, jotka eivät oikeastaan välittäneet koko portfoliosta. Tämä
näkyy hyvin eräästä kursailemattomasta vastauksesta: ”Mikään ei kiinnostanut” (N12).
Koska portfolion tahdottiin olevan nuoria aidosti inspiroiva, valtaistava ja hyödyttävä
työväline, heiltä haluttiin kysyä kiertelemättä, miltä osin työväline oli heistä epäkiin-
nostava ja toimimaton. Vaikka enemmistö oli sitä mieltä, että ”kaikki asiat olivat mie-
lenkiintoisia” (N26), eivätkä he osanneet ”erotella, mikä olisi vähiten kiinnostavaa”
(N25), portfoliosta löydettiin myös paljon kehitettävää. Kuten nuorten vastauksista nä-
kyy, jotkut heistä suhtautuivat karsastaen etenkin seuraaviin työkaluihin:
Aikajana [on] melko hankala/epäselvä (N8).
Päiväkirjat, koska itse en niistä oikein pidä (N17).
Verkostokartta, [sillä] se melkein pakottaa valehteluun, jos on tyyppi, jolla ei ole
paljon tuttavia (N11).
Työntekijät eivät sen sijaan kritisoineet liiemmin yksittäisiä työkaluja, vaikka jotkut
heistä olivat, varsinkin aluksi, epäluuloisia uutta työskentelytapaa kohtaan, jossa elä-
män hallinnointi siirretään poikkeuksellisesti asiakkaalle itselleen. Myötämielisyys työ-
kaluja kohtaan saattoi johtua osittain siitä, että työntekijät olivat työkokemuksensa,
korkeatasoisen koulutuksensa (Ailasmaa 2011) ja kulttuuristen piireiden, kuten protes-
tanttisen ja individualistisuutta korostavan ihmiskäsityksen, myötä tottuneet vastaaviin
yksilökeskeisiin ja omatoimisuutta arvostaviin työskentelytapoihin, vaikkakaan eivät
ehkä sähköisessä muodossa. Toisaalta työntekijöiden tyytyväisyys saattoi johtua siitä,
että heidät oli perehdytetty etukäteen työkalujen taustoihin, käyttötapoihin ja ammatil-
lisiin funktioihin. Samalla voidaan varovasti olettaa, että nuorten kriittisyys oli vastaa-
vasti seurausta paitsi syrjäytymisen sisäisestä logiikasta ja nuoruuteen kuuluvasta kapi-
Suuntia – Isotalo & Ringman
110
nallisuudesta (Hoikkala 1993; ks. luku 2), myös siitä, että heitä ei ilmeisesti tutustutettu
aina tarpeeksi syvällisesti työvälineeseen. Portfolion käyttöä omassa työssään harkit-
sevan työntekijän kannattaakin pitää huolta siitä, että nuori todella ymmärtää, mistä
siinä on kysymys, miksi sitä tehdään ja mitä hyötyä siitä on hänelle itselleen.
Erilaisten portfolioiden hyödyllisyydestä välitetään yleensä varsin myönteistä kuvaa
(Niikko 2000, 112), vaikka tosiasiassa epäkohtia on yhtä paljon kuin etuja (Awouters
ym. 2007, 89; Kankaanranta & Linnakylä 1999, 3; Stefani ym. 2007, 38). Onkin sel-
vää, että myös digitaalisesta portfoliosta löytyy omat ongelmansa ja kehittämisen paik-
kansa. Käyttäjien mielestä ”parantamista löytyy” (N11) etenkin siitä, että
portfolion toimivuutta ja ulkonäköä pitäisi kehittää edelleen
portfolioon tulisi lisätä uusia työkaluja.
Joistain kriittisistä kannanotoista huolimatta portfolion tekniseen toimivuuteen ja sel-
keään, myös mm. erilaiset hahmotus-, luki- ja keskittymisvaikeudet huomioon ottavaan
ulkonäköön oltiin voittopuolisesti tyytyväisiä. Apua toimivuuden ja ulkoasun suhteen
oli siitä, että portfolion rakennetta, etenemislogiikkaa, sisältöjä ja graafista ilmiasua
suunniteltaessa noudatettiin Mari Hankalan (1999, 64–65) sähköisten portfolioiden te-
kijöille antamia ohjeita:
Portfolion on oltava kokonaisuutena selkeä, harmoninen, nopeasti haltuun otet-
tava ja helppokäyttöinen.
Portfolion rakenteen pitää olla looginen sekä navigoinnin nopeaa ja helppoa,
ilman umpikujaan päätymisen tai eksymisen mahdollisuutta.
Portfolion yleisilmeen, tekstien, kuvien ja värimaailman tulee olla esteettisesti
miellyttäviä ja sopusointuisia.
Informaatiota on oltava riittävästi, muttei liikaa.
Saadun palautteen perusteella näiden ohjeiden noudattamisessa onnistuttiin hyvin; itse
asiassa sitä paremmin, mitä useampia päivityksiä portfolioon tehtiin. Hyvänä esimerk-
kinä tästä on se, kun työvälineen graafinen ulkoasu uudistettiin värimaailmaan myöten
täysin vuonna 2009 käyttäjien toiveita entistä paremmin vastaavaksi. (Ks. alaluku 6.1.)
Vaikka enemmistö käyttäjistä ”ei huomannut portfoliossa korjaamista tarvitsevia epä-
kohtia” (N19), osa kaipasi mm. sitä, että ”portfoliota voisi muokata enemmän itsensä
näköiseksi” (T7) siten, että ”omalla profiililla sais vaikuttaa siihen, miltä oma sivu
näyttää mm. värin suhteen” (N3). Vaikka portfolio varmasti ”voisikin olla pikkuisen
’taiteellisempi’, jottei se hukkuisi muiden sekaan” (N11), samalla täytyy muistaa, mitä
erityisesti nuoret itse korostivat: Portfoliolla on tarkoitus tehdä töitä, ei viihdyttää itseä.
Paljon toivottiin myös sitä, että työvälineen ”ohjeistusta voisi parantaa” (N27). Vaikka
portfoliosta löytyy jo nyt monenlaisia ohjeita ja lisäksi käyttäjät tutustutetaan – tai ai-
nakin pitäisi tutustuttaa – sen käyttöön, kansantajuisia ohjeita voisi toki olla nykyistä
enemmän ja helpommin saatavilla esimerkiksi tunnusten tilaamiseen ja poistamiseen,
tietoturvaan, tietojen jakamiseen sekä asiakashallintaan liittyen.
Suuntia – Isotalo & Ringman
111
Portfolioon ehdotettiin vuosien saatossa lukemattomia muutoksia ja lisäyksiä, joista
osaan tartuttiin hanakasti ja osaan ei lainkaan. Valikoiva reagoimattomuus johtui siitä,
että joitain ideoita ei ollut mahdollista toteuttaa nykyisillä resursseilla ja toisaalta siitä,
että monet toiveista olivat kovin spesifejä, sektoroituneita, työntekijän tarpeista kum-
puavia tai ongelmakeskeisiä. Esimerkiksi nykyistä syvällisempien, mm. päihde-
ongelmaan tai asunnottomuuteen liittyvien työkalujen lisääminen portfolioon saattaa
tuntua äkkiseltään välttämättömältä, mutta lopulta ongelmaksi muodostuisi se, että
työvälineen syventäminen joka saralla tekisi siitä samalla raskaamman ja jälleen kerran
epäonnistumisia korostavan. Sitä paitsi se olisi myös turhaa työtä, sillä eri palvelun-
tarjoajilla on jo valmiiksi käytössään eksaktit välineet oman työn tueksi. Portfolion
tehtävänä kun ei ole astua muiden toimijoiden reviirille, eikä varsinkaan laulaa nuorta
erilaisten, jopa puoliväkisin esiin pengottujen ja diagnosoitujen ongelmien pohjatto-
maan suohon, vaan antaa hänelle mahdollisuus hahmottaa itse omaa elämää kokonai-
suutena vastoinkäymisineen, onnistumisineen ja voimavaroineen. Vaikka on ymmär-
rettävää, että eri toimijat, kuten työpajaohjaajat ja päihdetyöntekijät, toivovat erityisesti
juuri omaa työtään ja asiakkaitaan tukevia välineitä, kaikkiin toiveisiin vastaaminen
olisi tehnyt portfoliosta lopulta liian monimutkaisen, vaikeakäyttöisen ja raskaan appa-
raatin, joka pahimmillaan vain kuormittaisi ja hämmentäisi työntekijää ja asiakasta
entisestään. Pahimmillaan kaikkia miellyttämään pyrkivästä portfoliosta olisi muodos-
tunut juuri päinvastaista kuin Hankalan (1999) ohjeistuksessa edellä suositeltiin.
Toisaalta käyttäjät toivoivat, että portfoliosta löytyisi nykyistä enemmän työkaluja nuo-
rille ja ennen kaikkea työntekijöille. Ajatuksia työntekijöiden lisätyökaluista on tarkas-
teltu jo edellä, joten siihen ei palata enää tässä yhteydessä. Koska nuorten käytössä on
jo nyt monipuolinen ja laajasti testattu työkaluvalikoima, sen osalta käyttäjät olivat
varsin tyytyväisiä. On kuitenkin mahdollista, että nuorille on – käyttäjien toiveiden
mukaisesti – tulevaisuudessa tarjolla myös esimerkiksi seuraavat työkalut:
mielialakartta tunteiden käsittelyä varten
valmis, tarvittaessa yhdessä täytettävä kalenteripohja
julkinen ilmoitustaulu
valmiita työhakemuspohjia ja -malleja
testejä rahankäyttöön, nukkumiseen, oppimiseen, riippuvuuksiin jne. liittyen.
Lisäksi toivottiin, että palvelimelle tallennettu materiaali olisi nykyistä helpommin
tulostettavissa, siirrettävissä, tallennettavissa eri tiedostomuodoissa ja lähetettävissä
esimerkiksi sähköpostin liitetiedostona. Nämä ovat erittäin perusteltuja toiveita, joihin
pyritään vastaamaan teknisten ja taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa tulevan
OEN-projektin aikana.
Portfolio sai nuorilta kouluarvosanaksi 8,4. Se on varsin hyvin, kun ottaa huomioon,
että arvioijina olivat syrjäytymisvaarassa olevat ja syrjäytyneet nuoret, joita ei tunne-
tusti kiinnosta – ainakaan aikuisten ja viranomaisten näkövinkkelistä – mikään suosi-
teltava asia.
Suuntia – Isotalo & Ringman
112
Hyvästä arvosanasta huolimatta on muistettava, että edellä mainittujen kehittämis-
kohteiden lisäksi portfoliota arvosteltiin muistakin seikoista. Käyttäjät kritisoivat en-
sinnäkin siitä, että portfolio edellyttää nuorilta sekä ajallista panostusta että motivaa-
tiota, sitoutuneisuutta, pitkäjänteisyyttä ja itseohjautuvuutta – siis juuri niitä ominai-
suuksia, jotka ovat usein kadoksissa syrjäytyneiltä. Lisäksi työvälineen käyttäminen ja
juurruttaminen vaativat myös työntekijöiden omistautumista asialle, sillä monet
asiakkaat tarvitsevat käyttöönottovaiheessa ohjausta, ennen kuin käytöstä tulee
’rutiini’, [sillä] asiakkaiden sitoutuminen ja itseohjautuvuus portfolio-työsken-
telyyn on heikkoa (T3).
Portfolion käyttöönottoon kannattaa silti uhrata voimavaroja, sillä työntekijöiden mie-
lestä se on joka tapauksessa työväline, joka ”pysäyttää edes hetkeksi nuoria - - pohti-
maan omaan elämään liittyviä asioita, joita ei muuten tulisi mietittyä” (T5).
Toisaalta sähköisiä portfolioita voidaan arvostella siitä, että ne edellyttävät sopivaa
laitteistoa ja riittävästi tietoteknisiä taitoja (Awouters ym. 2007, 89; Stefani ym. 2007,
32–33), mikä saattaa aiheuttaa tavallista enemmän ongelmia juuri syrjäytyneiden koh-
dalla. Työntekijät pelkäsivätkin, että portfolion ”käyttöönoton esteenä voi olla esimer-
kiksi tietokoneen käyttö, jos se pelottaa” (T4) tai se, että ”asiakkailla ei ole käytössään
tietokonetta, suurimmalla osalla ei ole edes atk-taitoja” (T16). Nämä kuitenkin osoit-
tautuivat hankkeen aikana marginaalisiksi, usein vain yksittäisiä ihmisryhmiä koske-
viksi ongelmiksi, sillä kokonaisuutena nykynuoret ovat erittäin osaavia tässäkin asias-
sa, eikä tietokoneen puuttuminenkaan ole nykyään mikään kynnyskysymys. Samalla
on kuitenkin todettava, että vaikka valtaosa nykynuorista hallitsee tietotekniikan käy-
tön, myös niitä nuoria löytyy, joiden ict-taidot ovat jääneet kehittymättä esimerkiksi
laitoskierteen, oppimisvaikeuksien tai rankan päihteidenkäytön seurauksena. Heille di-
gitaaliseen portfolioon tutustuminen tarjoaakin hyvän, helpon ja turvallisen tavan pääs-
tä sinuiksi tietotekniikan kanssa.
Tietoteknistä uusavuttomuutta enemmän hankaluuksia aiheutunee sen sijaan mm. siitä,
että myös nuorten keskuudesta löytyy peli- ja Internet-riippuvaisia.
Meillä on muutama nuori, joita ei ole hyvä päästää koneelle, koska he ovat kone- /
peliriippuvaisia (T3).
Joku nettiaddikti saattaa saada siitä sähköpostin, Facebookin yms. lisäksi yhden
”päivittäin tarkasteltavan” asian lisää (T17).
Portfolioita ja tietotekniikkaa ylipäätään kritisoidaan kolmanneksi siitä, että ihmisten
välinen henkilökohtainen vuorovaikutus saattaa jäädä vähäiseksi, etäiseksi ja välineel-
liseksi (Stefani ym. 2007, 7). Vaikka tämä riski on olemassa myös digitaalisen port-
folion kohdalla, hankkeen aikana ilmeni, että tällainen vaihtoehtoinen työskentelytapa
saattaa olla samalla esimerkiksi introverteille ihmisille jopa parempi, luontevampi ja
turvallisempi tapa ilmaista itseään ja käydä vuoropuhelua muiden kanssa kuin tavalliset
puheeksi ottamisen menetelmät. Tietotekniikan käyttö – istuminen hiljaa vierekkäin il-
Suuntia – Isotalo & Ringman
113
man suoraa katsekontaktia – voikin olla yhtä käyttökelpoinen, mutta samalla jopa sisäl-
töpitoisempi ja funktionaalisempi kontaktinluomisväline kuin ruuanlaitto, liikunta tai
muu vastaava yhdessä tekeminen. Tästä on hyvänä esimerkkinä seuraava tapaus pro-
jektin ajalta:
Portfolioon oli tehty uusi päivitys ja halusimme päästä testaamaan, mitä mieltä
nuoret siitä ovat. Saimmekin sovittua erään ammatillisen opettajan kanssa, että
kaksi fiksua, mutta eri syistä useaan otteeseen opiskelunsa keskeyttänyttä nuorta
miestä tulisivat toimistollemme tutustumaan työvälineeseen ja antamaan siitä
palautetta.
Oli perjantai-iltapäivä ja kello jo hieman yli yksi, kun pojat saapuivat. Olimme
ehtineet hädin tuskin tervehtiä heitä, kun he jo totesivat: ”Me tultiin, ku päästiin
samalla häippäseen etuajassa harjoittelupaikalta. Mutta me ei sitten ehitä oleen
kauaa, kun meillä on illalla kaverin synttärit”. Ajattelimme mielessämme, että
mitähän tästä tulee, mutta pyysimme pojat silti peremmälle.
Aloitimme kahvittelemalla ja yritimme samalla jutella jännityksen laukaisemiseksi
niitä näitä musiikista jääkiekkoon ja opiskelusta autoihin, mutta poikien ajatukset
taisivat olla jo tulevassa illassa. Koska kahvi, limu, munkit ja jutustelu eivät sulat-
taneet jäätä ja avanneet kielenkantoja, siirryimme suosiolla tietokoneiden ääreen.
Esittelimme pojille pääpiirteittäin, miten portfolio toimii ja päästimme heidät työ-
hön. Itse siirryimme vaivihkaa syrjään omien työpöytiemme ääreen, mutta kuiten-
kin niin, että olisimme tarvittaessa heidän käytettävissään. Aluksi pojat eivät pu-
kahtaneet tai kirjoittaneet juuri mitään, mutta vähitellen puhe ja näppäimistön
nakutus alkoivat kiihtyä. Ensin pojat juttelivat keskenään, mutta pikkuhiljaa he
rohkaistuivat kertomaan myös meille elämästään ja kyselemään kaikenlaista mm.
oman asunnon hankkimisesta, jatko-opinnoista ja armeijasta.
Lopulta tilanne oli sellainen, että pojat juttelivat, naureskelivat ja täyttivät port-
folioitaan niin innokkaasti, että me työntekijät aloimme jo hermostuneina muistu-
tella heitä siitä, että kello on kohta viisi, meillä molemmilla odottavat lapset ko-
tona ja heilläkin on ne syntymäpäivät alkamassa. Koska pojat innostuivat siinä
määrin mm. elämäntilannekartoituksen ja verkostokartan tekemisestä, sovimme,
että he voivat tulla uudestaan seuraavalla viikolla ja jatkaa siitä mihin jäivät.
Kun pojat viimein lähtivät, saatoimme vain naureskellen todeta, että nykynuorille
tietokone on selvästi kotoisampi ja turvallisempi vuorovaikutuksen ja yhdessä
olemisen väline kuin meille futikseen ja Kirkonrottaan tottuneille 70-luvun lapsille.
Vaikka portfolio soveltuu hyvin myös omatoimisesti käytettäväksi, projektin aikana
tehtiin siitä huolimatta periaatepäätös, jonka mukaan käyttäjätunnuksia ei jaettu kerral-
laan suurina, kontrolloimattomina määrinä, eikä mielellään suoraan nuorille. Nähtiin
nimittäin välttämättömäksi, että nuoren rinnalla kulkee joka tapauksessa osaava ja luo-
Suuntia – Isotalo & Ringman
114
tettava aikuinen. Siksi tunnuksia jaettiin hankkeen aikana käytännössä vain työnteki-
jöiden kautta ja sellaisille nuorille, jotka olivat jo kiinnittyneinä johonkin palveluun.
Portfolioita arvostellaan neljänneksi siitä, että asioihin pureudutaan pinta- ja yksi-
puolisesti tai sitten niissä keskitytään liiaksi epäolennaisuuksiin (Niikko 2000). Myös
tämä kritiikki pitää osittain paikkansa digitaalisen portfolion kohdalla, sillä on selvää,
että nykyistä laaja-alaisemmat ja syvällisemmät kysymykset antaisivat monipuoli-
semmin tietoa nuoren tilanteesta. Voidaan kuitenkin todeta samoin kuin aikaisemmin,
että portfolion tehtävänä on auttaa nuorta hahmottamaan omaa elämäänsä ja tulevai-
suuttansa kokonaisvaltaisesti, ei niinkään yksittäisten elämänalueiden, saati ongelmien
kautta. Niiden syvälliseen ja analyyttiseen kartoittamiseen ja ratkaisemiseen kun on jo
saatavilla lukemattomia muita, yleensä tiettyyn teemaan profiloituneita palveluita ja
välineitä. Lisäksi on muistettava, että ulkopuolisten henkilöiden on vaikeaa, tarpeetonta
ja jopa vahingollista määritellä, mitkä asiat toisen ihmisen elämässä ovat olennaisia ja
mitkä epäolennaisia. Esimerkiksi se, että työntekijät kokevat nuoren työttömyyden tai
koulupudokkuuden ongelmaksi, ei välttämättä tarkoita sitä, että kyseinen asia haittaisi
nuorta itseään. Sen vuoksi digitaalinen portfolio tarjoaakin vain asiakkuudesta itsestään
kumpuavan ja rakentavan tavan tarkastella omaa elämää eri näkökulmista.
Vaikka portfolion katsottiin mukautuvan monenlaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin, erityi-
sen hyvin sen nähtiin istuvan
Nuorille, jotka ovat jokseenkin omatoimisia ja kiinnostuneita kehittämään elä-
määnsä (T19).
Pitkäkestoiseen asiakassuhteeseen, jossa nuorella on oma lähityöntekijä, jolla on
aikaa paneutua nuoren kanssa portfolioon ja käyttää sitä nuoren tukitoimien yh-
tenä välineenä. Ajankäytön mahdollisuus (+lähityöntekijä) nuoren kanssa on olen-
naista, koska paneutuminen asioihin ja niiden prosessointi portfoliota hyödyntäen
vievät aikaa. Hätäillen portfolion käyttö muuttuu helposti itsearvoksi, eikä niin saa
tapahtua. (T8.)
Nuorille, jotka vasta etsivät paikkaansa yhteiskunnassa ja tarvitsevat apua työn-
hakuun tai opiskelujen suhteen tai hankalissa perhetilanteissa [sillä se] havainnol-
listaa nuorelle itselleen hyvin, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa. Parhaiten
erityisesti tilanteisiin, joissa vuorovaikutuksen aikaansaaminen ei onnistu keskus-
telemalla tai tilanteisiin, joissa luottamussuhteen rakentaminen on vasta alku-
vaiheessa tai luottamussuhteeseen on jostain syystä tullut katkos. Tutustuminen vie
aikansa ja uskoisin, että nuorille kaikki tilanteet, joissa ollaan vieraan aikuisen
kanssa kasvotusten, ovat aina aluksi hankalia. (T21.)
Vastauksista voi päätellä, että portfolion käyttäjien mielestä se taipuu monenlaiseen
käyttöön. Erityisesti sen katsotaan istuvan niille, joilla on monia ongelmia, mutta kui-
tenkin myös motivaatiota niiden ratkaisemiseen ja joiden kanssa on aikaa työskennellä
pitkäjänteisesti.
Suuntia – Isotalo & Ringman
115
Vaikka portfolio mukautuu moniin tarpeisiin, työntekijät muistuttivat samalla, että ihan
kaikille se ei välttämättä sovi, ainakaan sellaisenaan. Erityisen tarkkana kannattaakin
olla esimerkiksi niiden kanssa,
joilla on esimerkiksi selkeä psyykkinen tai fyysinen rajoite (T21)
joilla on puutteelliset resurssit ylipäätään hahmottaa tai ymmärtää (T9) [tai] joilla
on suuria keskittymisvaikeuksia (T10)
jotka eivät ole kiinnostuneita tietokoneista (T19) [tai] jotka eivät halua oppia käyt-
tämään tietokonetta (T14)
joilla ei ole halua prosessoida asioita (T8).
Se, miten hyvin näihin rajoitteisiin ja haasteisiin onnistutaan vastaamaan, riippuu pit-
kälti tietysti työntekijän omasta motivaatiosta, näkemyksestä ja ohjauskyvyistä. Koska
hanketyötekijöiden kokemuksen mukaan portfolion käyttämisen suurimmat esteet liit-
tyvät nuoria ja heidän oletettuja rajoitteitansa enemmän työntekijöiden asenteisiin ja
vallitsevaan, betoniin valettuun työkulttuuriin, työntekijöitä rohkaistiin unohtamaan
ennakko-oletuksensa ja yksinkertaisesti kokeilemaan portfoliota erilaisten nuorten
kanssa. Vasta sen jälkeen he nimittäin pystyvät oikeasti sanomaan, kenelle portfolio
todella sopii ja kenelle ei. Kuvaava esimerkki tästä on tapaus, jossa erään erityisoppi-
laitoksen opettajat olivat aluksi täysin vakuuttuneita siitä, etteivät heidän nuorensa osaa
käyttää tarpeeksi hyvin tietokonetta. Pari opettajaa kuitenkin uskaltautui testaamaan
työvälinettä omien oppilaidensa kanssa, minkä seurauksena he huomasivat itsekin, että
”eihän niillä mitään ongelmia ollutkaan, vaan nehän oli kuin kalat vedessä!”
6.6.2 Digitaalinen portfolio uraauurtavana ja hyödyllisenä työvälineenä
Voidaan kysyä kriittisesti, mitä uutta annettavaa digitaalisella portfoliolla lopulta on
verrattuna jo käytössä oleviin työvälineisiin. Portfoliohan ei ole itsekään uusi keksintö,
sillä moni muukin on ennen YTKP-projektia rakennellut erilaisia tietokonepohjaisia,
elektronisia tai monimediaisia portfolioita (Kankaanranta & Linnakylä 1999, 5). Vaik-
ka portfolioon sisällytetyt työkalut saattavat olla jo entuudestaan tuttuja monille hyvin-
vointialan työntekijöille, digitaalisessa portfoliossa on kuitenkin aikaisemmasta poik-
keavaa ja jopa uraauurtavaa työvälineen
monipuolisuus ja kattavuus
digitaalisuus
asiakaslähtöisyys ja voimavarakeskeisyys.
Uutta luovaa on ensinnäkin se, että siihen on koottu monipuolisesti ja kattavasti yhteen
useita itsereflektointia ja voimaantumista tukevia työkaluja, joita yleensä käytetään toi-
sistaan irrallaan. Ehdottomana etuna onkin se, että portfolion avulla nuori saa kattavan
kuvan elämästään hyvine ja huonoine puolineen. Vaikka portfoliosta on kokonaisuute-
Suuntia – Isotalo & Ringman
116
na rakennettu mahdollisimman laajasti elämän eri ulottuvuudet huomioon ottava työvä-
line, on muistettava, että sitä voi halutessaan käyttää myös suppeammin, vain tarvit-
tavin ja kuhunkin tilanteeseen soveltuvin osin. Yksi käyttäjä voi mm. tehdä vain elä-
mäntilannekartoituksen ja toinen keskittyä pohtimaan ympärillään olevaa verkostoa.
Toisaalta portfoliossa on uutta tietojen käsittely sähköisessä muodossa. Se puolestaan
helpottaa asioiden hahmottamista ja tietojen prosessimaista muokkaamista, tallenta-
mista, yhdistämistä, säilyttämistä ja löytämistä. Enää ei tarvitse etsiä paperille laadittua
verkostokarttaa työntekijän mapeista tai selvittää elämänhistoriaansa, harrastuksiansa
tai päihteidenkäyttöänsä erikseen jokaiselle kohdalle sattuvalle palveluntarjoajalle, sillä
tärkeimmät asiat ovat jo tallessa portfoliossa, jonne pääsee käytännössä miltä tahansa
koneelta. Portfoliota voidaankin verrata tässä mielessä perinteiseen kasvunkansioon tai
oppimispäiväkirjaan, joka on kuitenkin aina nuoren ulottuvilla hänen kulkiessaan pal-
velusta toiseen (Linnakylä ym. 1999, 4–5; Stenman 2005, 2). Itse asiassa vaikuttaa
siltä, että monet työkalut ovat ensimmäistä kertaa vapaasti käytettävissä suomenkielellä
ja sähköisessä muodossa. Eräs nuorista totesikin:
Aika mielenkiintoinen, kun aikaisemmin ei ole tällaiseen törmännyt ja aikas kätevä
(N6).
Kolmas ja inhimillisessä mielessä tärkein uutta luova ulottuvuus on portfolion asiakas-
lähtöisyys ja voimavarakeskeisyys: ihmisten todellisten tarpeiden pohjalta rakennetussa
ja niihin mukautuvassa portfoliossa nuori – ei siis perinteiseen tapaan työntekijä – ky-
syy itse itseltään, mistä hän on tulossa, missä hän on tällä hetkellä ja mihin suuntaan
elämänpolku näyttäisi johtavan. Kun syrjäytymisvaarassa oleva tai syrjäytynyt nuori
saadaan omaehtoisesti pohtimaan näitä kysymyksiä ja miettimään omaa elämäänsä
joko yksinään tai mieluusti jonkun aikuisen kanssa, on otettu melkoinen harppaus yh-
teiskuntaan kiinnittymisen ja oman paikan löytymisen suuntaan. Työntekijöiden mie-
lestä parasta onkin se, että portfolio ”selkeyttää sekä asiakkaalle itselleen että verkos-
tolle asiakkaan tilannetta” (T3). Työväline kun mahdollistaa sen, että
kaikki saavat työstää asioita omaan tahtiinsa, tieto tulee jaetuksi asiakkaan tahdon
mukaisesti verkossa, eikä hänen tarvitse kerrata kaikkea jokaisen toimijan kanssa
(T2).
tarvittaessa nuoren tilanteen näkee helposti myös verkostotapaamisissa ja lisäksi
eri yhteistyökumppanit näkevät omissa tapaamisissaan nuorten kanssa sen työn,
jota tämä on tehnyt muiden kanssa (T1).
Voi siis nähdä, että portfolion myönteiset vaikutukset ulottuvat ennen kaikkea
syrjäytymisvaarassa oleviin ja syrjäytyneisiin nuoriin
nuorten hyväksi työskenteleviin työntekijöihin ja sitä kautta koko syrjäytymi-
sen vastaisen työn pirstaleiseen kenttään
syrjäytymisen käsitteeseen, syrjäytymisen ilmiöön ja vallitseviin asenteisiin.
Suuntia – Isotalo & Ringman
117
Oli heillä ongelmia tai ei, suurimpia hyötyjiä ovat nuoret. Portfolio nimittäin tarjoaa
heille pysäyttävän, mielekkään, luotettavan, omannäköisen, tulevaisuuteen suuntaavan
ja tavoitteellisen välineen oman elämän tarkastelulle, identiteetin työstämiselle (ks.
luku 2), ihmisenä kasvamiselle, tulevaisuuden rakentamiselle sekä viime kädessä osal-
listumiselle ja yhteiskuntaan integroitumiselle. Koska ekskluusion yhtenä konkreettise-
na syynä ja seurauksena on tietotekninen syrjäytyneisyys, digitaalinen portfolio tarjoaa
tarvittaessa myös matalakynnyksisen tavan hankkia tietoteknistä rohkeutta ja osaamis-
ta. Tämä on tärkeää, sillä nyky-yhteiskunnassa tällaista osaamista tarvitaan yhä enem-
män kirjastolainojen uusimisesta laskunmaksuun, koulujen yhteishakuun osallistumi-
sesta avointen työpaikkojen etsimiseen, työhakemusten lähettämisestä vaalikoneen
käyttämiseen ja tuotteiden tilaamisesta uudenlaisen yhteisöllisyyden rakentamiseen
sosiaalisen median kautta.
Toisaalta digitaalinen portfolio vaikuttaa myönteisesti nuorten kanssa työskenteleviin
työntekijöihin. Tämä tapahtuu siten, että portfolio luo entistä tukevampaa pohjaa asia-
kaslähtöiselle toimintakulttuurille, tarjoaa työntekijöille konkreettisen ja monipuolisen
työvälineen, valmistaa heitä tietoyhteiskunnan haasteisiin, uusien toimintatapoihin tu-
lemiseen ja virtuaaliolemisen muotoihin sekä tarjoaa tietysti uuden, reflektiivisen tavan
nykyistä systemaattisemman, tavoitehakuisemman ja intensiivisemmän yhteistyön te-
kemiselle nuorten ja muiden palveluntarjoajien kanssa.
Lisäksi portfolion käyttö vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteisöön, kulttuuriin ja
niin ollen myös yksittäisiin ihmisiin. Tämä tapahtuu siten, että sen ansiosta syrjäyty-
misen ilmiö nostetaan avoimesti ja kiihkottomasti tarkasteltavaksi ja ratkaistavaksi.
Voi myös olla, että YTKP-projekti ja portfolio toimivat osaltaan jonkinlaisina tien-
raivaajina, kun nuorten syrjäytymisen vastaisen työn kentällä mietitään uudenlaisia
tulokulmia ja tapoja lähteä ratkaisemaan syrjäytymisen ongelmaa.
Vaikka hankkeen kohteina ja hyötyjinä olivat ennen kaikkea syrjäytymisvaarassa ole-
vat ja syrjäytyneet nuoret, yhteistyökumppaneilta saadun palautteen mukaan portfolios-
ta voi olla hyötyä myös monille muille. Se on nimittäin osoittautunut käytännön kokei-
luissa oivaksi pysähtymisen, pohtimisen, voimavarojen ja kipupisteiden arvioimisen,
kasvamisen ja tulevaisuuteen suuntautumisen välineeksi kenelle tahansa: tulevaisuutta
miettivälle koululaiselle, välivuotta pitävälle ylioppilaalle, itsenäiseen asumiseen siirty-
välle nuorelle, juuri eronneelle yksinhuoltajalle, takaisin työelämään hakeutuvalle pit-
käaikaistyöttömälle, alan vaihtoa pohtivalle aikuisopiskelijalle, pitkän työuran teh-
neelle tuoreelle eläkeläiselle tai leskeksi jääneelle ikääntyneelle. Portfolion nimittäin
huomattiin olevan kuin peili, jonka avulla ihminen voi iästä, elämäntilanteesta ja on-
gelmien luonteesta riippumatta tarkastella itseään eri suunnista, katsella taaksepäin
elettyä elämää ja jopa kurkata hieman tulevaisuuden nurkan taakse. Vaikka digitaali-
nen portfolio tai mikään muukaan yksittäinen menetelmä ei yksinään tee autuaaksi tai
pyyhi pois ongelmia, voidaan kuitenkin todeta, että se on joka tapauksessa saatujen ko-
kemusten mukaan todella käyttökelpoinen, omaa ajattelua ja elämäntilannetta jäsen-
tämään auttava työkalu mitä moninaisimmissa elämän kriisitilanteissa ja siirtymä-
vaiheissa.
Suuntia – Isotalo & Ringman
118
7 UUSIA SUUNTIA ETSIMÄSSÄ
Hyvinvointivaltion näivettyminen pala palalta ja feodaaliyhteiskuntaa muistuttavaa
paremminvointivaltiota kohti hivuttautuminen on tarkoittanut tilastojen ja arkirealiteet-
tien valossa sitä, että valikoitu osa kansasta voi entistä paksummin, suuri enemmistö
maksaa vöitään ja hampaitaan kiristellen lystin ja pahnanpohjimmaiset joutuvat tyyty-
mään armopaloihin. Tämä polarisaatiokehitys on näkynyt luonnollisesti myös nuorten
kohdalla esimerkiksi köyhyytenä, työttömyytenä, koulupudokkuutena ja ylipäätään
syrjäytymisenä. Onneksi kuitenkin lukuisat julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin
toimijat tekevät hartiavoimin töitä syrjäytymisvaarassa olevien ja jo syrjäytymään
päästettyjen nuorten hyväksi.
Vaikka jokainen palveluntuottaja vastaa omasta leiviskästään suurella sydämellä ja
ammattitaidolla, palvelukokonaisuuden ja nimenomaan autettavien nuorten kannalta
ongelmana on kuitenkin se, että olemassa olevat palvelut ovat monissa tapauksissa
korjaavia, toisistaan irrallisia ja yksittäiseen ongelmaan, kuten työttömyyteen, päihtei-
den väärinkäyttöön tai mielenterveysongelmiin, yksipuolisesti keskittyviä – mistä kuu-
luu kiitos mm. ammattien professionalisoitumiselle ja yhteiskunnan byrokratisoitumi-
selle. Toisaalta epäkohtana on se, että nuori jää näissä auttamis-, kelvollistamis- ja jopa
tilastojensiivoamistoimenpiteissä liian usein vain passiiviseksi vastaanottajaksi, oman
elämän statistiksi.
Vuoden 2006 keväällä käynnistyneen YTKP-projektin tarkoituksena oli tuoda omalta
osaltaan parannusta näihin kahteen ongelmaan. Hankkeen tavoitteena kun oli aluksi,
vuosina 2006–2008, ensinnäkin kehittää hyvinvointialan eri palveluntarjoajien keski-
näistä yhteistyötä Hämeenlinnan alueella ja toisaalta rakentaa uudenlainen, syrjäyty-
misvaarassa oleville ja syrjäytyneille nuorille suunnattu työväline, digitaalinen port-
folio. Projektin edellisestä raportista (Isotalo & Ringman 2008) ilmenee, että toimijoi-
den välinen yhteistyö parantui lupaavasti esimerkiksi YTKP-projektin, Hämeenlinnan
Setlementin Osuma-hankkeen ja kolmannen sektorin paikallisista työntekijöistä koos-
tuvan vaikuttamisryhmän toiminnan myötä (Laurikainen 2009). Siitä huolimatta poik-
kisektorisen yhteistyön kehittämisestä päätettiin luopua hankkeen tavoitteena, sillä sa-
manaikainen kuntauudistus, taloudellinen notkahdus sekä elämänkaari- ja tilaaja–tuot-
taja-mallia kohti hapuilu löivät pahasti kapuloita hyvin alkaneen muutoksen rattaisiin.
Sen sijaan vuosina 2006–2008 ideoitu ja rakennettu digitaalinen portfolio sai todella
innostuneen vastaanoton sekä Hämeenlinnan seudulla ja Kanta-Hämeessä että nimen-
omaan valtakunnallisesti. Portfolio kun oli paitsi konkreettisena työvälineenä, myös
perinteiset toiminta- ja ajattelutavat ylösalaisin kääntävänä ajatusrakennelmana jotain
sellaista, mille oli ollut jo pitkään tilausta syrjäytymisen vastaisen työn kentällä.
Vaikka projektin rahoitus loppui alun alkaen jo vuonna 2008, portfolion kehittämisen
tukemista kuitenkin jatkettiin ensin kahdella ja sitten vielä yhdellä vuodella, sillä
RAY:ssä nähtiin, että tällaiset työvälineet ja varsinkin niiden mukanaan tuomat ajat-
telutapojen muutokset tarjoavat uusia ja kipeästi kaivattuja tuulahduksia perinteisten
Suuntia – Isotalo & Ringman
119
työntekijävetoisten ja nykyteknologian tarjoamia mahdollisuuksia karsastaneiden toi-
mintamallien rinnalle. Hyvinvointialan rakenteissa yhä edelleen salakavalasti piileksivä
ajattelutapa, jonka mukaan asiakas on lähtökohtaisesti aina väärässä, ei vain ole enää
tätä päivää. YTKP-projektin jatkohankkeen, joka toteutettiin vuosina 2009–2011,
tavoitteena olikin hyväksi ja toimivaksi havaitun työvälineen, digitaalisen portfolion
1) sisällöllinen ja tekninen kehittäminen sekä vaikuttavuuden arvioiminen yhteis-
työssä nuorten ja yhteistyökumppaneiden kanssa
2) tunnetuksi tekeminen sekä asiakas- ja tarvelähtöinen käyttöönottaminen yhteis-
työkumppaneiden toiminnassa
3) vakiinnuttaminen kiinteäksi osaksi sitä työtä, jolla tuetaan nuorten osallisuutta,
oman elämän hallintaa ja aktiivista kansalaisuutta.
Tästä raportista, jossa on keskitytty pääasiassa vuosiin 2009–2011, on tullut ilmi, että
nämä tavoitteet myös saavutettiin projektin aikana: Portfoliosta nimittäin muovautui
käyttäjiltä kerätyn palautteen ja eri päivitysten ansiosta moni- ja helppokäyttöinen, toi-
miva ja konkreettinen työväline. Portfolio sai laajaa valtakunnallista tunnettuutta, sillä
sitä esiteltiin 181 tilaisuudessa 1.545 nuorelle ja työntekijälle. Lisäksi esittelyihin osal-
listuneet kertoivat asiasta ystävilleen, työtovereilleen ja asiakkailleen. Samalla port-
folion käyttäjätunnuksia jaettiin 1.748 kappaletta, joista 1.201 oli asiakas- ja 547 työn-
tekijätunnuksia. Tavoitteisiin päästiin myös siinä mielessä, että portfoliota testattiin ja
otettiin käyttöön yli 200 hyvinvointialan palveluntarjoajan toiminnassa ympäri maata.
Raportissa on kuvailtu ja arvioitu asetettujen tavoitteiden pohjalta yksityiskohtaisesti
portfolion rakentamista, siihen sisältyviä työkaluja, työvälineen markkinointia ja juur-
ruttamista sekä tietysti portfolion käyttöä syrjäytymisen vastaisen työn kentällä. On
kuitenkin tärkeää, että lopuksi noustaan vielä yksittäisten tavoitteiden yläpuolelle ja
tarkastellaan kriittisesti myös
projektin tavoitteita laajemmissa asiayhteyksissään
projektin arvioinnin taustalla ollutta tutkimustyötä
projektin ja portfolion laajempia vaikutuksia
projektin ja portfolion tulevaisuutta, huomispäivän suuntia.
YTKP-projektin tavoitteet nousivat alun alkaen kentän todellisista tarpeista: ensinnäkin
syrjäytymisen vastaista työtä pitäisi organisoida ja järkiperäistää kovalla kädellä ja
toisaalta kentällä on tilausta nykyteknologiaa arkisesti hyödyntäville, asiakkaille itsel-
leen suunnatuille työvälineille. Vaikka poikkisektorisen yhteistyön kehittäminen jätet-
tiin olosuhteiden vuoksi vähemmälle painotukselle vuosina 2009–2011, se ei suinkaan
tarkoita sitä, ettei syrjäytymisen vastaisen työn perinpohjainen ruoppaaminen ja uudis-
taminen olisi enemmän kuin tarpeen tälläkin hetkellä niin Hämeenlinnassa kuin muu-
alla. Päinvastoin se on suorastaan välttämätöntä, kun otetaan huomioon, miten valta-
vasti upeaa työtä nuorten hyväksi tehdään ja miten vähän sillä lopulta saadaan aikai-
seksi. Riittää, kun katsoo ympärilleen ja toteaa, että samat asiakkaat ovat kiinnittyneinä
samoihin palveluihin vuodesta ja jopa sukupolvesta toiseen. Vaikka se on helpommin
sanottu kuin tehty, auttajien pitäisi keskittää huomio omista rakenteista asiakkaiden tar-
Suuntia – Isotalo & Ringman
120
peisiin, ottaa laput pois silmiltä, siirtää katse menneisyydestä ja ongelmista tulevaisuu-
teen ja voimavaroihin, ryhtyä tekemään todenteolla yhteistyötä ja pitää mielessä seu-
raava sanonta:
Anna miehelle kala, niin ruokit hänet päiväksi. Opeta hänet kalastamaan, niin ruo-
kit hänet loppuelämäksi.
Projektin kahdesta alkuperäisestä tavoitteesta jälkimmäiseen, digitaalisen portfolion
kehittämiseen ja juurruttamiseen, paneuduttiin vuosina 2009–2011 intensiivisesti. Jat-
kohankkeelle asetetut tavoitteet onnistuttiin saavuttamaan odotusten mukaisesti, mutta
koska syrjäytymisen vastaisen työn kenttä on laaja ja Suomi vielä laajempi, paljon jäi
yhä tekemättä. Sen vuoksi portfolion kehittämistä, arviointia ja juurruttamista jatketaan
myös tulevina vuosina OEN-projektin myötä. Koska tavoitteet ovat eläneet olosuhtei-
den mukaan jo vuosien ajan, on selvää, että myös OEN-projektin tavoitteet tulevat to-
dennäköisesti muuttumaan tai ainakin tarkentumaan aikaa myöten.
Tavoitteet ja nimenomaan itse työväline muovautuivat pitkälti sen perusteella, millaista
palautetta nuorilta ja työntekijöiltä saatiin hankkeen aikana. Jos YTKP-projektin ai-
kaista aineistonkeruuta ja -käsittelyä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, voidaan sanoa,
että erityisen hyvin onnistuttiin siinä, että käyttäjien todelliset näkemykset ja kokemuk-
set, myös kielteiset sellaiset, saatiin monipuolisesti ja luotettavasti näkyviin nimen-
omaan triangulaation ansiosta: 1) aineistoa hankittiin eri lähteistä, 2) sitä kerättiin ja
käsiteltiin eri aikoina ja erilaisilla menetelmillä, 3) tutkijoita ja tulkitsijoita oli useita ja
4) asioita myös lähestyttiin erilaisista viitekehyksistä käsin (ks. luku 5). Sitä, mitä miel-
tä nuoret ja työntekijät sitten olivat portfoliosta ja mihin suuntaan sitä kehitettiin, on
käsitelty yksityiskohtaisesti jo luvussa 6. Vaikka arvioinnin taustalla ollut tutkimustyö
oli monipuolista ja tieteellisessä mielessä uskottavaa, parantamisen varaa on aina. Jos
vain aikaresursseja olisi ollut enemmän ja kyseessä olisi ollut nimenomaan tutkimus-
eikä niinkään käytännönläheinen kehittämishanke, luotettavuutta olisi voitu parantaa
nykyistä laajemmalla ja monipuolisemmalla aineistolla sekä syvällisemmillä ja katta-
vammilla laadullisilla tutkimuksilla. Myös erilaisilla käyttö- ja varsinkin pitkittäis-
tutkimuksilla olisi voitu tuoda lisää uskottavuutta ja syvyyttä työvälineen ja koko hank-
keen arviointiin.
Luvussa 6 tarkasteltiin projektin ja portfolion vaikuttavuutta nimenomaan markkinoin-
tia ja käyttöä koskevien tilastojen sekä käyttäjäkokemusten avulla. Kuten ilmeni, vai-
kuttavuutta pyrittiin edistämään ennakkoluulottomalla verkostoitumisella ja jatkuvalla
markkinoinnilla, panostamalla www-sivuihin, kirjoittamalla artikkeleita ja raportteja,
esittelemällä työvälinettä ja hanketta aktiivisesti sekä jakamalla käyttäjätunnuksia. Tä-
män lisäksi on tärkeä pohtia myös hankkeen ja työvälineen laajempia vaikutuksia syr-
jäytymisen vastaisen työn kentällä. Ensinnäkin voidaan sanoa, että projektista hyötyi-
vät nimenomaan ne 1.201 nuorta, jotka käyttivät portfoliota, sillä se tarjosi heille mie-
lekkään, luotettavan, pysäyttävän, omannäköisen, tarpeisiin mukautuvan, tulevaisuu-
teen suuntaavan ja tavoitteellisen välineen identiteetin työstämiselle, oman elämän tar-
kastelulle, ihmisenä kasvamiselle ja yhteiskuntaan integroitumiselle. Koska syrjäyty-
misen yhtenä muotona on tietotekninen syrjäytyneisyys ja osaamattomuus, portfolio
Suuntia – Isotalo & Ringman
121
tarjosi varsinkin tällaisille nuorille myös helpon ja matalakynnyksisen tavan hankkia
tietoteknistä rohkeutta ja osaamista.
On kuitenkin selvää, ettei yksikään työväline tai -menetelmä voi korvata ihmistyötä,
saati ratkaista ihmisyydestä ja yhteiskunnallisista rakenteista kumpuavia ongelmia het-
kessä heidän puolestaan. Sen vuoksi portfoliota käyttävien nuorten oli hyvä olla jo
valmiiksi kiinnittyneenä johonkin palveluun, sillä sen piirissä hän pystyi omien val-
miuksiensa, voimiensa ja tarpeidensa mukaan työstämään portfoliota joko omatoimi-
sesti tai sitten työntekijän tuella. Tärkeintä oli joka tapauksessa se, että nuorta ei jätetty
missään vaiheessa yksin ongelmiensa kanssa, ilman mahdollisuutta kääntyä luotettavan
ja osaavan aikuisen puoleen. Portfolio ei siis ollut, eikä tule olemaan itseisarvo, vaan
nimenomaan auttamisen apuväline, joka tuo toimintaan struktuuria ja professionaa-
lista sisältöä sekä tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja työstää omaa elämää. Luvussa 6 oli
useita esimerkkejä siitä, miten hyvinvointialalla tarvitaan kipeästi muitakin puheeksi
ottamisen tapoja kuin perinteinen puhuminen.
Vaikuttavuus ilmeni myös siten, että nuorten tukena olevilla työntekijöillä oli käytös-
sään työväline, jonka avulla he pystyivät
edistämään nuorten kasvua ja vahvistamaan heidän elämänhallintansa tunnetta
tavoittamaan ja kohtaamaan paremmin nuoret, jotka ovat siirtyneet perintei-
sistä vuorovaikutusverkostoista sähköisiin
saamaan monipuolista ja nuorten itsensä konstruoimaa, dekonstruoimaa ja re-
konstruoimaa sosiokulttuurista todellisuutta vastaavaa tietoa nuorista
päivittämään omaa osaamistaan, kartuttamaan työvälinevalikoimaansa ja saa-
maan uusia näkökulmia asiakaslähtöisen työn tekemiseen
saamaan tietoa muista nuorten hyväksi työskentelevistä toimijoista ja sitä kaut-
ta vahvistamaan heidän kanssaan tehtävää, palvelujärjestelmän ja nuorten hy-
väksi koituvaa yhteistyötä.
Digitaalinen portfolio vaikuttikin työntekijöihin siten, että se
herätteli ja loi pohjaa asiakaslähtöiselle toimintakulttuurille
tarjosi heille kouriintuntuvan ja monipuolisen työvälineen
valmisti heitä tietoyhteiskunnan tuleviin haasteisiin, virtuaaliolemisen tapoihin
ja uusien työvälineiden tulemiseen
tarjosi heille uuden, reflektiivisen tavan intensiivisen, systemaattisen ja tavoite-
hakuisen yhteistyön tekemiselle muiden työntekijöiden kanssa.
Lisäksi portfolioon sisältyvä pienimuotoinen asiakashallinnan työkalu tilastointimah-
dollisuuksineen tarjosi etenkin pienille ja heikosti resursoiduille toimijoille ilmaisen,
perinteistä ruutuvihkoa luotettavamman ja monipuolisemman tavan oman työn tekemi-
seen. Se, että nuorelle tarjotaan omia työkaluja, ei nimittäin poista sitä, että useimmat
työntekijät ja organisaatiot tarvitsevat edelleen omaa työntekoaan tukevia työkaluja,
jotka auttavat esimerkiksi asiakkuuksien hallinnoinnissa ja tilastoinnissa.
Suuntia – Isotalo & Ringman
122
Projekti ja portfolion käyttö vaikuttivat myönteisesti myös ympäröivään yhteisöön ja
kulttuuriin ja niin ollen myös yksittäisiin ihmisiin ja heidän asenteisiinsa. Tämä tapah-
tui siten, että niiden ansiosta syrjäytymisen ilmiö oli mahdollista nostaa avoimesti, rea-
listisesti ja kiihkottomasti tarkasteltavaksi ja ratkaistavaksi.
Vaikka projektin pääasiallisina kohteina ja hyötyjinä olivat syrjäytymisvaarassa olevat
ja syrjäytyneet nuoret sekä heidän tukenaan olevat työntekijät, portfoliosta oli hyötyä
laajemmallekin kohderyhmälle. Tämä yksilöä osallistava ja aktivoiva työväline osoit-
tautui nimittäin käytännön kokeiluissa oivaksi pysähtymisen, itsereflektoinnin, voima-
varojen ja kipupisteiden arvioimisen, kasvamisen ja tulevaisuuteen suuntautumisen
välineeksi kenelle tahansa ihmiselle: tulevaisuutta aprikoivalle koululaiselle, välivuotta
viettävälle ylioppilaalle, itsenäiseen asumiseen siirtyvälle nuorelle, vankilasta vapautu-
valle äidille, juuri eronneelle isälle, takaisin työelämään siirtyvälle pitkäaikaistyöt-
tömälle, alan vaihtoa miettivälle aikuisopiskelijalle, pitkän työuran tehneelle eläköity-
jälle tai leskeksi jääneelle ikääntyneelle. Voidaankin sanoa, että portfolio oli omaa
ajattelua ja elämäntilannetta jäsentämään auttava työkalu mitä erilaisimmissa elämän
nivelvaiheissa, kriisitilanteissa ja kasvunpaikoissa. Koska näiden erilaisten ihmisten
kokemukset portfoliosta olivat lupaavia, sen käyttöönottoon, kehittämiseen ja juurrut-
tamiseen aiotaan panostaa myös jatkossa, OEN-projektin aikana. Satsaaminen port-
folioon on tärkeää myös siksi, että ilman tällaisia kehittämishankkeita ja välineitä kuilu
nuorten todellisen elämismaailman, teknologian tarjoamien mahdollisuuksien ja hyvin-
vointialan arkikäytänteiden välillä kasvaa muuten entistä vaikeammin ylitettäväksi.
Vaikka YTKP-projekti loppui, työskentely nuorten hyväksi jatkuu: portfolion kehittä-
minen ja juurruttaminen jatkuvat OEN-projektin myötä, NäytönPaikka ry on valmiina
tarttumaan uusiin haasteisiin (ks. Kouhia ym. 2009) ja syrjäytymisen vastainen työkin
hakee hitaasti, mutta varmasti uusia, entistä asiakaslähtöisempiä ja moniammatilli-
sempia uomia. Sitä, miten hyvin nämä seikat tulevat etenemään ja kohtaamaan toisen-
sa, tultaneen pohtimaan hankkeen seuraavassa raportissa muutaman vuoden kuluttua.
Tätä odotellessa on vain tartuttava rivakasti työhön ja lohduttauduttava sillä, mitä
Buddha on sanonut: ”Onneen ei ole tietä, onni on tie itse”.
Suuntia – Isotalo & Ringman
123
LÄHTEET
Ahonen, S. 1994. Fenomenografinen tutkimus. Teoksessa L. Syrjälä, S. Ahonen, E.
Syrjäläinen & S. Saari. Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Helsinki: Kirjayhtymä,
113–160.
Ailasmaa, R. 2011. Sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstö 2008. Tilastoraportti
13/2011. Helsinki: THL.
Ala-Nikkola, M. & Valokivi, H. 1997. Yksilökohtainen palveluohjaus käytäntönä.
Loppuraportti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja yksilökohtaista
palveluohjausta (case management) koskeneesta tutkimuksesta Hämeenkyrössä ja
Tampereella. Raportteja 215. Helsinki: Stakes.
Alatupa, S. (toim.) 2007. Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma – löytyykö
huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta? Raportteja 75. Helsinki: Sitra.
Antila-Andersson, H. 2010. Kaikki eivät halua normielämää. Hämeen Sanomat
17.10.2010, Sunnuntai, 14.
Awouters, V., Bongaerts, K. & Schrooten, J. 2007. e-Portfolios as an instrument for
assessment and a technigue for learning. Teoksessa M. Kankaanranta, A. Grant &
P. Linnakylä (toim.) e-Portfolio. Adding value to lifelong learning. Jyväskylä:
Institute for Educational Research, 83–103.
Blomfelt, T. 2010. ”Jos ei sit järjestykään mitään”. Asiakkaiden näkemyksiä Syväpuro-
yhteisön toiminnan päättymisestä. Opinnäytetyö. Hämeenlinna: Hamk.
Cohen, L., Manion, L. & Morrison, K. 2011. Research Methods in Education. 7. pai-
nos. Abingdon, VA: Routledge.
Ek, E., Saari, E., Viinamäki, L., Soivio, U. & Järvelin, M.-R. 2004. Nuorten aikuisten
työelämästä syrjäytyminen ja sosiaaliturvan käyttö. Sosiaali- ja terveysturvan tutki-
muksia 76. Helsinki: Kela.
Eriksson, E. & Arnkil, T. 2005. Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. Oppaita
60. Helsinki: Stakes.
Eräsaari, R. 2005. Inkluusio, ekskluusio ja integraatio sosiaalipolitiikassa. Kiistakysy-
mysten kartoitusta. Janus 13 (3), 252–267.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vasta-
paino.
Fjällström, E. & Tuusa, E. 2005. ”Ettei mee taas sukellusvene pohjaan”. Asiakkaiden
kokemuksia NäytönPaikka ry:n epävirallisesta velkaneuvonnasta ja palvelujärjes-
telmästä. Opinnäytetyö. Hämeenlinna: Hamk.
Gall, M. D., Borg, W. R. & Gall, J. P. 1996. Educational research. An introduction. 6.
painos. New York, NY: Longman.
Gans, H. J. 1972. The positive funktions of poverty. American Journal of Sociology 78
(2), 275–289.
Goffman, E. 1961/1997. Minuuden riistäjät. Tutkielma totaalisista laitoksista. Suom.
A. Tarkka & R. Suominen. 2. painos. Helsinki: Mielenterveyden keskusliitto.
Granfelt, R. 2004. Hetkeksi jaetut maailmat? Kokemuksia vankilasta ja tuetun asumi-
sen yhteisöstä. Janus 12 (2), 134–154.
Suuntia – Isotalo & Ringman
124
Halleröd, B. & Heikkilä, M. 1999. Poverty and social exclusion in the nordic countries.
Teoksessa M. Kautto, M. Heikkilä, B. Hvinden, S. Marklund & N. Ploug (toim.)
Nordic social policy. Changing welfare states. London: Routledge, 185–214.
Hankala, M. 1999. Verkkoportfolioiden visuaalisuuden tarkastelua. Teoksessa P.
Linnakylä, M. Kankaanranta & J. Bopry (toim.) Portfolioita verkossa – Portfolios
on the web. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, 54–76.
Harrikari, T. 2008. Riskillä merkityt. Lapset ja nuoret huolen ja puuttumisen politii-
kassa. Julkaisuja 87. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto.
Heikkilä, M. 2000. Syrjäytymisen tutkimus 1990-luvulla. Teoksessa M. Heikkilä & J.
Karjalainen (toim.) Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros. Helsinki: Gaudeamus,
167–181.
Heikkilä, T. 2004. Tilastollinen tutkimus. 5. uudistettu painos. Helsinki: Edita.
Helminen, P., Hämäläinen, M. & Mäkinen, S. 2010. Redefining user perception – A
method for fully capturing the user perspective of a product concept. Proceeding of
the ASME 2010 international design engineering, technical conferences and
computers and information in engineerin conference DETC2010. 15–18.8.2010,
Montreal, Quebec.
Helne, T. 2000. Toiseudesta yhteisyyteen? Kysymyksiä syrjäytymiskeskustelun oletuk-
sista. Teoksessa M. Heikkilä & J. Karjalainen (toim.) Köyhyys ja hyvinvointi-
valtion murros. Helsinki: Gaudeamus, 182–200.
Helne, T. 2002a. Sisällä, reunalla, ulkona? Kohti relationaalista syrjäytymisen tarkaste-
lua. Teoksessa K. Juhila, H. Forsberg & I. Roivainen (toim.) Marginaalit ja
sosiaalityö. SoPhi 65. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 20–43.
Helne, T. 2002b. Syrjäytymisen yhteiskunta. Tutkimuksia 123. Helsinki: Stakes.
Hemming, M. 2006. Syrjäytyneet ja syrjäytyvät miehet ja lapset. Yhteiskuntapolitiikka
71(6), 661–662.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2008. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käy-
täntö. Helsinki: Gaudeamus.
Hoikkala, T. 1993. Katoaako kasvatus, himmeneekö aikuisuus? Aikuistumisen puhe ja
kulttuurimallit. Jyväskylä: Gaudeamus.
Huhtanen, K. 1999. Kunnan omat voimavarat syrjäytymisen ehkäisemisessä. Teokses-
sa M. Kuorelahti & R. Viitanen (toim.) Holtittomasta hortoilusta hallittuun harhai-
luun. Nuorten syrjäytymisen riskit ja selviytymiskeinot. NUORAn julkaisuja 14.
Helsinki: OPM, Nuorisoasiain neuvottelukunta, 241–250.
Huolman, L. & Takala, S. 2008. ”Ei se oo koskaan niinku turhaa työskennellä itsensä
kanssa.” Digitaalisen portfolion merkitys Harvialan koulukodin jälkihuollossa.
Opinnäytetyö. Hämeenlinna: Hamk.
Huttunen, M., Ilonen, M., Karttunen, K., Korppinen, S., Koste, A., Maude, S., Salo-
vaara, R. & Wenzell, C. (toim.) 2008. Nuorista Suomessa 2008–2009. Helsinki:
Allianssi. Saatavilla www-muodossa <URL: http://www.alli.fi/binary/file/-/id/665
/fid/831/>. Viitattu 20.6.2011.
Huuhtanen, H. 2008. Kun pihalta on pakko tulla kotiin. Lasten hyvinvoinnista huoleh-
timinen on kääntynyt riskien ehkäisemiseksi. Hämeen Sanomat 10.10.2008, Koti-
maa, 10.
Hägglund, T.-B. 1985. Psyyken synty ja kehitys. Teoksessa T.-B. Hägglund (toim.)
Nuoruusiän psykiatria. Jyväskylä: Tammi, 13–22.
Suuntia – Isotalo & Ringman
125
Häggman, E. 2007. Polarisaatio-muistio. 95 000 nuorta koulutuksen ja työelämän
ulkopuolella 2004. Länsi-Suomen lääninhallitus.
Häggman, E. & Walldén, J. 2007. Nuoret ja ulkopuolisuus. Teoksessa T. Tarvainen, V.
Pietiläinen & T. Kuure (toim.) Nuoret eivät odota. Palvelurakenteen muutos nyt.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:61. Helsinki: STM, 27–35.
Häkkinen, K. 1996. Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä. Teoreettinen kat-
saus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Opetuksen perusteita ja käytän-
teitä 21. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos.
Hämäläinen, J. 1999. Johdatus sosiaalipedagogiikkaan. Opetusjulkaisuja 1/1999.
Kuopio: Kuopion yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus.
Hämäläinen, J. & Kurki, L. 1997. Sosiaalipedagogiikka. Helsinki: WSOY.
Hänninen, S. 2007. Johdanto. Teoksessa S. Hänninen, J. Karjalainen & K.-M. Lehtelä
(toim.) Pääsy kielletty! Poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturva. Helsinki:
Stakes, 5–19.
Härkönen, P. 1999. Portfolio-käsikirja. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden ammatil-
linen kasvu. Helsinki: Samok.
Ikonen, A.-L., Karilainen, K., Laaksonen, H., Salmivaara, J. & Uusitalo, E. 2008.
Yhteistoiminnallisen kehittämisen paikka. Toimintatutkimuksellinen projektityö.
Hämeenlinna: Hamk.
Ilonen, M. 2012. Kun puhe ei riitä. Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 18.1.2012, 16.
Isotalo, P. 2006. Lehtori Janssonin kiusaus. Fenomenografinen näkökulma opettajien
käsityksiin opettajien välisen työpaikkakiusaamisen syistä, seurauksista ja ennalta-
ehkäisystä. Turun yliopisto. Annales Universitatis Turkuensis. Scripta Lingua Fen-
nica Edita C 243.
Isotalo, P. 2010. Koulu syrjäytymisen keskellä. Soolibooli 4/2010, 8–11.
Isotalo, P. 2011a. Nuoruuden monet kasvot. Näkemyksiä nuoruudesta. Soolibooli
2/2011, 10–12.
Isotalo, P. 2011b. Syrjäytyneet keskellämme. Hämeen Sanomat 1.5.2011, Sunnuntai,
16.
Isotalo, P. & Ringman, M. 2008. Eteenpäin. Syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa
olevien nuorten tukeminen Hämeenlinnan seudulla poikkisektorisen yhteistyön ja
digitaalisen portfolion avulla. Hämeenlinna: NäytönPaikka. Saatavilla myös www-
muodossa: <URL: http://www.naytonpaikka.fi/Eteenpain.pdf>. Viitattu 9.1.2012.
Jaskari, H. 2007. Suomalainen köyhyys – oma syy vai yhteiskunnan vika. Teoksessa S.
Hintikka-Varis (toim.) Sisällä vai ulkona – kohti perustuloa? Helsinki: Kansallinen
Sivistysliitto, 73–121.
Javanainen, J., Mäkinen, T., Ristolainen, E. & Vuorio, H.-K. 2007. Digitaalinen port-
folio päihdekuntoutujille. Toimintatutkimuksellinen projektityö. Hämeenlinna:
Hamk.
Joukamaa, M., Aarnio, J., von Gruenewaldt, V., Hakamäki, S., Hypén, K., Lauerma,
H., Lintonen, T., Mattila, A., Tyni, S., Vartiainen, H., Viitanen, P. & Wuolijoki, T.
2010. Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve. Rikosseuraa-
muslaitoksen julkaisuja 1/2010. Tampere: Tampereen yliopisto ja Rikosseuraamus-
laitos.
Suuntia – Isotalo & Ringman
126
Joutulainen, M. & Ruokanen, P. 2008. Nuorten elämää yhteiskunnan reunalla. Kou-
lusta ja työelämästä syrjäytymisen tarkastelua. Opinnäytetyö. Kemi: Kemi-Tornion
amk.
Järvinen, A. & Karttunen, P. 1997. Fenomenografia – käsitysten kirjon kuvaaja. Teok-
sessa M. Paunonen & K. Vehviläinen-Julkunen (toim.) Hoitotieteen tutkimus-
metodiikka. Juva: WSOY, 164–173.
Järvinen, P. 2011. Salasanat joutavat mennä. Saatavilla www-muodossa: <URL:
http://petterijarvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88461-salasanat-joutavat-menna>.
Viitattu 14.11.2011.
Järvinen, P. & Järvinen, A. 2004. Tutkimustyön metodeista. Uudistettu painos.
Tampere: Opinpajan kirja.
Järvinen, T. & Jahnukainen, M. 2001. Kuka meistä onkaan syrjäytynyt? Marginalisaa-
tion ja syrjäytymisen käsitteellistä tarkastelua. Teoksessa M. Suutari (toim.) Vallat-
tomat marginaalit. Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla. Jul-
kaisuja 20. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, 125–151.
Kaakinen, J. 2009. Yhteiskunta on halkeamassa kahtia. Hämeen Sanomat 21.2.2009,
Kotimaa, 2.
Kainulainen, S. 2006. Huono-osaisuuden kasautuminen ja pitkittyminen Suomessa
1970–2000. Yhteiskuntapolitiikka 71 (4), 373–386.
Kajanoja, J. 2000. Syrjäytymisen hinta. Teoksessa M. Heikkilä & J. Karjalainen (toim.)
Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros. Helsinki: Gaudeamus, 233–247.
Kankaanranta, M. & Linnakylä, P. 1999. Verkkoportfolioita kokemassa. Teoksessa P.
Linnakylä, M. Kankaanranta & J. Bopry (toim.) Portfolioita verkossa – Portfolios
on the web. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, 2–13.
Karisto, A. 1986. Sosiaaliset ongelmat ja sosiaalityö. Teoksessa A. Karisto & T. Purola
(toim.) Sosiaalityön kehittäminen: taustoja, reunaehtoja, näkökulmia. Oppimate-
riaaleja 1. Helsingin yliopiston Lahden koulutus- ja tutkimuskeskus, 21–41.
Karisto, A., Takala, P. & Haapola, I. 2003. Matkalla nykyaikaan. Elintason, elämän-
tavan ja sosiaalipolitiikan muutos Suomessa. 3. painos. Porvoo: WSOY.
Karjalainen, V. 1996. Verkoston lupaus. Tutkimus aikuisasiakkaan palveluverkoston
rakentumisesta. Tutkimuksia 68. Helsinki: Stakes.
Kaukonen, R. 2007. Tilastoista syrjäytyneitä nuoria on noin 14.000. Tieto&Trendit
7/2007. URL: <http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-11-07_002.html>. Vii-
tattu 5.7.2011.
Kemppinen, P. 1997. Nuori minänsä vankina. II osa: poikkeava käyttäytyminen, tunne-
elämän häiriöt, katuelämä, syrjäytyminen, terapiayhteiskunta. Vantaa: Kannustus-
valmennus.
Kettunen, T., Ihalainen, J. & Heikkinen, H. 2001. Monimuotoinen sosiaaliturva. 3.
uudistettu painos. Helsinki: WSOY.
Kivipelto, M. 2008. Osallistava ja valtaistava arviointi. Johdatus periaatteisiin ja
käytäntöihin. Stakesin työpapereita 17/2008. Helsinki: Stakes.
Koivisto, J. 2007. Kuinka paljon asiakkaan sana painaa? Bikva-menetelmän relationaa-
linen arviointi. Stakesin raportteja 21. Helsinki: Stakes. Saatavilla www-muodossa:
<URL: http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R21-2007-VERKKO.pdf>.
Viitattu 31.1.2012.
Suuntia – Isotalo & Ringman
127
Kokko, K. 1999. Lapsuuden aggressiivisuus ja aikuisiän pitkäaikaistyöttömyys – riski-
tekijät ja suojaavat vaikutukset. Teoksessa M. Kuorelahti & R. Viitanen (toim.)
Holtittomasta hortoilusta hallittuun harhailuun – nuorten syrjäytymisen riskit ja
selviytymiskeinot. NUORAn julkaisija 14. Helsinki: OPM, Nuorisoasiain
neuvottelukunta, 31–35.
Kortteinen, M. & Tuomikoski, H. 1998. Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien
selviytymisestä. Helsinki: Tammi.
Kotler, P. & Armstrong, G. 2010. Principles of marketing: Global edition. 13. painos.
Upper Saddle River, NJ: Pearson Prentice Hall.
Kotro, A. & Sepponen, H. T. (toim.) 2007. Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.
Kouhia, K., Mäntylä, M., Pälä, K. & Röntynen, S. 2009. NäytönPaikkaa etsimässä.
NäytönPaikka ry:n tehtävä yhteistyökumppaneiden verkostossa nyt ja tulevaisuu-
dessa. Toimintatutkimuksellinen projektityö. Hämeenlinna: Hamk.
Krogstrup, H. K. 2004. Asiakaslähtöinen arviointi. Bikva-malli. FinSoc-arviointi-
raportteja 1. Helsinki: Stakes.
Kuorelahti, M. & Viitanen, R. 1999. Esipuhe. Teoksessa M. Kuorelahti & R. Viitanen
(toim.) Holtittomasta hortoilusta hallittuun harhailuun – nuorten syrjäytymisen ris-
kit ja selviytymiskeinot. NUORAn julkaisuja 14. Helsinki: OPM, Nuorisoasiain
neuvottelukunta, 5.
Kurki, L. & Nivala, E. (toim.) 2006. Hyvä ihminen ja kunnon kansalainen – Johdatus
kansalaisuuden sosiaalipedagogiikkaan. Tampere: University Press.
Kuronen, M. 2004. Valtaistumista vai voimavaraistumista – Feministisiä näkökulmia
empowermentiin sosiaalityön käsitteenä ja käytäntönä. Teoksessa M. Kuronen, R.
Granfelt, L. Nyqvist & P. Petrelius (toim.) Sukupuoli ja sosiaalityö. Sosiaalityön
tutkimuksen 3. vuosikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 277–296.
Kuure, T. 2001. Perustilastoaineisto. Teoksessa T. Kuure (toim.) Aikuistumisen
pullonkaulat. Nuorten elinolot -vuosikirja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 11–50.
Kuure, T., Tarvainen, T., Pelto-Huikko, A. & Säkäjärvi, M. 2008. ”Kaikki kymmenen
tikkua laudalla!”. Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen loppuraportti. Sosiaali- ja
terveysministeriön selvityksiä 2008:21. Helsinki: STM.
Laajarinne, J. 2011. Leikkiminen kielletty! Kontrolliyhteiskunnan lapset. Helsinki:
Atena.
Laaksola, H. 2012. Syrjäytymisen ehkäisystä kärkihanke. Opettaja 107 (8–9), 3.
Laasanen, H. 2008. Naisten seksuaalinen valta. Jyväskylä: Multikustannus.
Launonen, L. & Pulkkinen, L. (toim.) 2004. Koulu kasvattajayhteisönä. Jyväskylä: PS-
kustannus.
Laurikainen, H. 2009. ”Me voidaan jopa keksii jotain uutta toimintaa, kun me tehään
vähän yli rajojen.” Rajanylittäminen paikallisyhdistysten yhteistyöverkostossa.
Sarja D. Opinnäytetyöt 8. Helsinki: Humak.
Laurinkari, J. & Niemelä, P. 1999. Elämänhallinta ja syrjäytyminen Suomussalmella.
Tutkimus ennaltaehkäisevän sosiaalipolitiikan toimintaohjelman toteuttamiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 1999:28. Helsinki: STM.
Lehtinen, I. 2011. Ennaltaehkäisevä perhetyö voi vähentää lasten sijoittumista kodin
ulkopuolelle. Hämeen Sanomat 9.8.2011, Kotimaa, 7.
Suuntia – Isotalo & Ringman
128
Lehtonen, H. & Lehkonen, H. 2008. Avauksia perusopetuksen yrittäjyyskasvatukseen.
Teoksessa H. Lehtonen (toim.) Sytykkeitä syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hämeen-
linna: Tampereen yliopisto, 48–67.
Liiten, M. 2010. Yhtäkään nuorta ei jätetä. Helsingin Sanomat 5.2.2010, Kotimaa, A5.
Linnakylä, P., Kankaanranta, M. & Bopry, J. (Toim.) 1999. Portfolioita verkossa –
Portfolios on the web. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Linnakylä, P., Kankaanranta, M. & Grant, A. 2007. e-Portfolios for personal and
professional development. Teoksessa M. Kankaanranta, A. Grant & P. Linnakylä
(toim.) e-Portfolio. Adding value to lifelong learning. Jyväskylä: Institute for
Educational Research, 3–12.
Linnossuo, O. 2004. Syrjäytymisestä selviytymiseen? Arviointitutkimus työttömien
nuorten palveluohjauksesta. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 61. Helsinki:
Kela.
Lohikoski, L. 2010. Suuri osa pienituloisista elää perusturvan varassa. Hyvinvointi-
katsaus 4/2010. Helsinki: Tilastokeskus.
Lämsä, A.-L. 1999. Nuorten elämänpiirit syrjäytymisen ja selviytymisen näyttämönä.
Teoksessa M. Kuorelahti & R. Viitanen (toim.) Holtittomasta hortoilusta hallittuun
harhailuun – nuorten syrjäytymisen riskit ja selviytymiskeinot. NUORAn julkai-
suja 14. Helsinki: OPM, Nuorisoasiain neuvottelukunta, 49–59.
Mahlamäki-Kultanen, S. 2007. Syrjäytymisen ehkäisy -projektin johtamisen ja juurrut-
tamisen kysymyksiä. Teoksessa L. Nikander & J. Lahtinen (toim.) Projekti tuli
taloon – käymään vai asumaan. Kokemuksia syrjäytymisen ehkäisy -projektien
tuloksista ja toteuttamisesta ammatillisissa oppilaitoksissa. Ammatillisen opettaja-
korkeakoulun julkaisuja 7. Hämeenlinna: Hamk, 40–57.
Malmi, P. 2009. Discrimination against men. Appearance and causes in the context of
modern welfare state. Lapin yliopisto. Acta Universitatis Lapponiensis 157. Mannila, S. & Peltoniemi, J. 1997. Köyhiä ja kipeitä. Terveydentila ja syrjäytyminen.
Tutkimuksia 57/97. Helsinki: Kuntoutussäätiö.
Marton, F. 1997. Phenomenography. A research approach to investigating different
understanding of reality. Teoksessa R. R. Sherman & R. B. Webb (toim.) Quali-
tative research in education. Focus and methods. 4. painos. New York, NY: Falmer
Press, 141–161.
Mehine, M. 2012. Miten voidaan tukea nuorten valmiuksia siirtyä työelämään ehjinä ja
hyvinvoivina? Nuorten arjen- ja elämänhallinnan -keskustelutilaisuus 14.3.2012.
Helsinki.
Meklin, P. 2001. Tavoitteiden saavuttamisen arviointi kuntataloudessa. Teoksessa A.
Myllymäki & J. Vakkuri (toim.) Tulos, normi, tilivelvollisuus. Tampere: Tampere
University Press, 91–117.
Merton, R. K. 1969. Social Theory and Social Structure. New York, NY: Free Press.
Meskanen, S. & Ylä-Sulkava, O. 2002. Nuorten aikuisten toiminta ja sen kehittäminen
Järvenpään seurakunnassa. Selvitys nuorten aikuisten toiminnan aloittamisesta ja
sen kehittämisestä Järvenpään seurakunnassa. Opinnäytetyö. Järvenpää: Diak.
Metteri, A. (toim.) 1996. Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Sosiaalityön vuosikirja.
Helsinki: Edita.
Myllyniemi, S. 2009. Taidekohtia. Nuorisobarometri 2009. Julkaisuja 97. Helsinki:
Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura.
Suuntia – Isotalo & Ringman
129
Myllyniemi, S. 2010. Nuorten hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Teoksessa N. Koivisto, K.
Lehikoinen, R. Pasanen-Willberg, M. Ruusuvirta, P. Saukkonen, P. Tolvanen & A.
Veikkolainen (toim.) Kolmannella lähteellä. Hyvinvointipalveluja kulttuurin, lii-
kunnan ja nuorisotyön aloilta. Kokos julkaisuja 1. Helsinki: Teatterikorkeakoulu,
47–55.
Myllyniemi, S., Suurpää, L. & Hoikkala, T. 2012. Nuorten äänen on kuuluttava tilas-
tojen alta. Helsingin Sanomat 10.2.2012, Mielipide, C8.
Myrskylä, P. 2011. Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elin-
keinoministeriön julkaisuja 12/2011. Helsinki: TEM.
Myrskylä, P. 2012. Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA:n analyysi 19. Hel-
sinki: EVA. Saatavilla www-muodossa: <URL : http://www.eva.fi/wp-content/
uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf>. Viitattu 2.2.2012.
Nieminen, J. 2007. Vastavoiman hahmo – Nuorisotyön yleiset tehtävät, oppimisympä-
ristöt ja eetos. Teoksessa T. Hoikkala & A. Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä.
Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Julkaisuja 76. Helsinki: Nuoriso-
tutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, 21–43.
Niemistö, R. 2007. Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. 7. painos. Helsinki: Palmenia.
Niikko, A. 2000. Portfolio oppimisen avartajana. Helsinki: Tammi.
Niikko, A. 2003. Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuun yli-
opisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 85.
Niuta, P. & Puhtila, P. 2006. ”…Toivookin, et joku sitten löytää ittensä noista kuvista”.
Valokuvaus asiakastyön menetelmänä. Opinnäytetyö. Hämeenlinna: Hamk.
Nivala, E. 2008. Kansalaiskasvatus globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnassa. Kansa-
laiskasvatuksen sosiaalipedagoginen viitekehys. Jyväskylä: Gummerus.
Nivala, E. & Saastamoinen, M. 2007. Nuorisokasvatuksen teoria – perusteita ja
puheenvuoroja. Julkaisuja 73. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimus-
verkosto.
Nokelainen, E. & Toikander, T. (toim.) 2006. Ohjattu pienryhmätoiminta osana nuori-
sotyötä. Perusteluita toiminnan tehokkuudelle. Sarja D. Opinnäytetyöt 2. Helsinki:
Humak.
Nordlund, H. 2009. Constructing customer understanding in front end of innovation.
Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 1478.
Nummenmaa, L. 2009. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Helsinki:
Tammi.
Numminen, U. & Ouakrim-Soivio, N. 2007. Joustava perusopetus. JOPO-toiminnan
aloittaminen ja vakiinnuttaminen. Opetusministeriön julkaisuja 15. Helsinki: OPM.
Nurmi, J.-E. 2000. Nuoruusiän kehitys: etsintää, valintoja ja noidankehiä. Teoksessa P.
Lyytikäinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen (toim.) Näkökulmia kehitys-
psykologiaan. Kehitys kontekstissaan. Helsinki: WSOY, 256–274.
Nurmi, P. 2009. Opettaja kouluhyvinvoinnin edistäjänä. Toisen asteen opettajat
dialogisuutensa ja autenttisuutensa sääntelijöinä. Kuopion yliopiston julkaisuja E.
Yhteiskuntatieteet 170.
Organisaatio ja johtotehtävät päätöksentekoon 2008. Uudistuvan Hämeenlinnan leh-
distötiedote 14.3.2008.
Outakoski, O. 2009. Nuoret miehet sosiaalialalle – kokemuksia sosiaalialan mies-
työntekijöiltä Pohjanmaalta. Opinnäytetyö. Seinäjoki: Seamk.
Suuntia – Isotalo & Ringman
130
Paju, P. & Vehviläinen, J. 2001. Valtavirran tuolla puolen. Nuorten yhteiskuntaan kiin-
nittymisen kitkat 1990-luvulla. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 18. Helsinki:
Nuorisotutkimusseura.
Patton, M. Q. 2002. Qualitative research & evaluation methods. 3. painos. Thousands
Oaks, CA: Sage.
Pelto-Huikko, A. & Säkäjärvi, M. 2007. Kehittämistyön tulokset pysyviksi nuorten
tukipalveluiden juurruttamisessa. Teoksessa T. Tarvainen, V. Pietiläinen & T.
Kuure (toim.) Nuoret eivät odota. Palvelurakenteen muutos nyt. Sosiaali- ja
terveysministeriön julkaisuja 2007: 61. Helsinki: STM, 123–141.
Pelttari, M. 2010. Tietokantalähtöisen PHP-ohjelmoinnin tietoturvaoptimointi. Opin-
näytetyö. Riihimäki: Hamk.
Piikkilä, K. & Savitie, P. 2010. Avainsäätiön työhönvalmennusasiakkaiden työelämä-
valmiuksien kartoitus. Erityistyöllistymisen ammatillisten erikoistumisopintojen
opinnäytetyö. Hämeenlinna: Hamk.
Pohjola, J. 2011. Nuorten väkivalta jäytää Brasiliaa. Helsingin Sanomat 6.5.2011,
Ulkomaat, B3.
Puuronen, V. 2006. Nuorisotutkimus. Tampere: Vastapaino.
Rajavaara, M. 2006. Yhteiskuntaan vaikuttava Kela. Katsaus vaikuttavuuden käsit-
teisiin ja arviointiin. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 69. Helsinki: Kela
Ranne, K. 2005. Sosiaalipedagogiikka koulutuksessa ja työelämän kehittämisessä.
Teoksessa K. Ranne, A. Sankari, T. Rouhiainen-Valo & T. Ruusunen (toim.)
Sosiaalipedagoginen ammatillisuus. Madsenin kukasta toiminnan tulppaaniksi.
Sarja D. Muut julkaisut 1/2005. Pori: Samk, 14–19.
Rauhala, P.-L. 1998. Mistä ehkäisevässä sosiaalipolitiikassa on kysymys? Käsitteellistä
ja historiallista tarkastelua. Tutkimuksia 90. Helsinki: Stakes.
Raunio, K. 2000. Sosiaalityö murroksessa. Helsinki: Gaudeamus.
Raunio, K. 2006. Syrjäytyminen. Sosiaalityötä kiinnostavia näkökulmia. Helsinki:
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.
Raunio, K. 2009. Olennainen sosiaalityössä. 2., uudistettu laitos. Helsinki: Gaudeamus.
Rautiainen, A. (Toim.) 2005. Koulu yhteisöllisenä toimijana. Stadian julkaisuja. Sarja
B: Oppimateriaalit 4. Helsinki: Helsingin amk.
Relander, J. 2007. Aikuisuus – uusiutumaton luonnonvara. Teoksessa T. Tarvainen, V.
Pietiläinen & T. Kuure (toim.) Nuoret eivät odota. Palvelurakenteen muutos nyt.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:61. Helsinki: STM, 145–148.
Rintanen, H. 2000. Terveys ja koulutuksellinen syrjäytyminen nuoren miehen elämän-
kulussa. Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 740.
Ritakallio, V.-M. 1992. Johdatus sosiaalipoliittiseen tutkimukseen. Opas sosiaali-
poliittisen tutkimuksen perusteisiin, menetelmiin ja käytäntöihin. Turun yliopisto.
Sosiaalipolitiikan julkaisuja C7.
Ritakallio, V.-M. 1993. Köyhyyden monet kasvot. Puun ja kuoren välistä? Turun
opetussosiaalikeskuksen julkaisuja 4.
Rope, T. 2005. Suuri markkinointikirja. 2. painos. Helsinki: Kauppakaari.
Ruotsalainen, S. 2005. Syrjäytyminen – syrjäyttäminen. Syrjäytymisen tarkastelua
talouden, yhteiskunnallisten toimijoiden ja sosiaaliturvan näkökulmasta. Helsinki:
TA-tieto.
Suuntia – Isotalo & Ringman
131
Rönkä, A. 1999. Sosiaalinen selviytyminen lapsuudesta aikuisuuteen – ongelmien ka-
sautumisen kolme väylää. Teoksessa M. Kuorelahti & R. Viitanen (toim.)
Holtittomasta hortoilusta hallittuun harhailuun – nuorten syrjäytymisen riskit ja
selviytymiskeinot. NUORAn julkaisuja 14. Helsinki: Opetusministeriö, Nuoriso-
asiain neuvottelukunta, 9–15.
Savioja, H. 2007. Koulutekijät nuorten syrjäytymisriskiä selittämässä. Teoksessa S.
Alatupa (toim.) Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma. Sitran raportteja 75.
Helsinki: Edita, 140–144.
Seikkula, J. 1996. Sosiaaliset verkostot – ammattiauttajan voimavara kriiseissä. 1.–2.
painos. Helsinki: Kirjayhtymä.
Seppälä, P. 2008. Nuorisotutkija perää kunnon kasvatuskeskustelua. Nuorten nykyinen
kasvuympäristö ei pysty ehkäisemään väkivaltaa. Hämeen Sanomat 10.10.2008,
Kotimaa, 10.
Siitonen, J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun yliopisto.
Acta Universitatis Ouluensis. Series E. Scientiae rerum socialium 37.
Stefani, L., Mason, R. & Pegler, C. 2007. The educational potential of e-portfolios.
Supporting personal development and reflective learning. New York, NY:
Routledge.
Stenman, P. 2005. Digitaalinen portfolio kasvatuskumppanien silmin. Opinnäytetyö.
Hämeenlinna: Hamk.
Taipale, I. 2007. Hylättyjä vai hylkiöitä? Teoksessa A. Kotro & H. T. Sepponen (toim.)
Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi, 145–152.
Taivassalo, L. 2009. Ehkä vika ei ollutkaan naapureissa. Hämeen Sanomat 20.4.2009,
Kotimaa, 8.
Tesch, R. 1995. Qualitative research: Analysis types and software tools. 3. painos. New
York; NY: Falmer Press.
Tham, H. 1994. Ökar marginaliseringen i Sverige? Teoksessa J. Fritzell & O. Lund-
berg (toim.) Vardagens vilkor. Levnadförhållanden I Sverige under tre decennier.
Stockholm: Brombergs, 215–234.
Timonen, S. & Tuuteri, K. 2009. Mitä voimme tehdä vuoden 2010 teemavuoden eteen?
NAL-päivät 19.–20.11.2009. Tampere.
Toivonen, M. 2010. Asiakastarpeet ja asiakasyhteistyö palveluinnovaatiotoiminnassa.
Uusien kehittämishankkeiden ja ideoiden ilta 27.10.2010. Hämeenlinna.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5. uudistettu
laitos. Helsinki: Tammi.
Työvoimatutkimus. 2011a. Marraskuu. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla www-muo-
dossa: <URL: http://www.stat.fi/til/tyti/2011/11/tyti_2011_11_2011-12-20_fi.
pdf>. Viitattu 11.1.2012.
Työvoimatutkimus. 2011b. Työttömyys väheni vuonna 2011. Helsinki: Tilastokeskus.
Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.stat.fi/til/tyti/2011/tyti_2011_2012-
01-26_tie_001_fi.html>. Viitattu 13.2.2012.
Törnudd, N. 2012. Maksuhäiriöt kasvavat edelleen. Hämeen Sanomat 13.1.2012,
Talous, 10.
Vertanen, I. 2008. Yrittäjyyskasvatus syrjäytymisen ehkäisemisessä. Teoksessa H.
Lehtonen (toim.) Sytykkeitä syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hämeenlinna: Tampe-
reen yliopisto, 10–47.
Suuntia – Isotalo & Ringman
132
Vikstedt, H. 2007. e-Portfolios supporting the development of teachership. Teoksessa
M. Kankaanranta, A. Grant & P. Linnakylä (toim.) e-Portfolio. Adding value to
lifelong learning. Jyväskylä: Institute for Educational Research, 71–81.
Vähäsarja, I. 2010. Yhä useampi vanki sairastaa. Helsingin Sanomat 18.6.2010,
Kotimaa, A6.
Vähätalo, K. 1998. Työttömyys ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus.
Väärälä, R. 2000. Tarvitseeko Suomi syrjäytymisen vastaista ohjelmaa? Teoksessa M.
Heikkilä & J. Karjalainen (toim.) Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros. Helsinki:
Gaudeamus, 74–85.
Yhdistymisen aika. 2009. Rikosseuraamuslaitoksen vuosikertomus 2009. Helsinki:
Rikosseuraamuslaitos. Saatavilla www-muodossa: URL: <http://www.rikosseuraa-
mus.fi/uploads/hdieo2.pdf>. Viitattu 16.8.2011.
Ylitalo, M. 2009. Nuorten kotitalouksien asema kulutuksessa. NAL-päivät 19.11.2009.
Tampere.
Ylänen, T. 1997. Koulu ja syrjäytyminen. Kuraattoreiden näkemyksiä. Kandidaatin
tutkielma. Tampereen yliopisto.
Ängeslevä, M. 2009. Kuinka koppi otetaan. Opettaja 37 (104), 38–42.
Suuntia – Isotalo & Ringman
133
LIITTEET
Liite 1. Poikkisektorista yhteistyötä tukevat seminaarit
Seminaari
Ajankohta
ja paikka
Kohderyhmä ja
tavoite
Osall.
määrä
1.
Kehittämisen paikka –
avausseminaari
27.11.2006
klo 13–16
Hämeenlinna,
HAMK
Kohderyhmä: Nuorten kanssa toimivat
kolmannen sektorin palveluntuottajat.
Tavoite: Avata näkökulmia kolmannen
sektorin toimijuuteen osana seudullista
palveluntuottajien verkostoa. Nostaa esille
nuorten kanssa työtä tekevien toimijoiden
ajankohtaisia haasteita ja odotuksia.
23
2.
YTKP-projektin
II
koulutusiltapäivä
5.3.2007
klo 12–16
Hämeenlinna,
HAMK
Kohderyhmä: Nuorten kanssa toimivat
kolmannen sektorin palveluntuottajat.
Tavoite: Lisätä tietoutta ja antaa käytännön
ohjeistusta omien palvelujen tuotteistamisesta.
Tarjota kolmannen sektorin palveluntuottajille
mahdollisuus vaihtaa kokemuksia ja kehittää
omaa toimintaansa.
25
3.
YTKP-projektin
III
koulutusiltapäivä
5.11.2007
klo 12–16
Hämeenlinna,
HAMK
Kohderyhmä: Nuorten kanssa toimivat
kolmannen sektorin palveluntuottajat.
Tavoite: Herättää keskustelua ja antaa tietoa
palvelunohjauksesta ja verkostotyöstä. Esitellä
digitaalisen portfolion mahdollisuuksia.
21
4.
Tulevaisuusfoorumi –
yhteistyön
mahdollisuudet
7.4.2008
klo 12–16
Hämeenlinna,
HAMK
Kohderyhmä: Syrjäytyneiden ja
syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa
toimivat palveluntuottajat.
Tavoite: Osaamisen ja asiantuntijuuden
jakaminen sekä yhteistyön kehittäminen.
29
5.
Järjestöt voimavarana
uudistuvassa
Hämeenlinnassa
23.10.2008
klo 13–16
Hämeenlinna,
Raatihuone
Kohderyhmä: Hyvinvointialan virkamiehet ja
järjestöt sekä poliittiset päättäjät.
Tavoite: Järjestöjen roolin, toiminnan ja
merkityksen kartoittaminen sekä
tulevaisuuden rakentaminen uudessa
kunnassa.
66
6.
YTKP-projektin
IV
koulutusiltapäivä
7.4.2009
klo 13–15
Hämeenlinna,
Seurakuntatalo
Kohderyhmä: Syrjäytyneiden ja
syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa
työskentelevät toimijat.
Tavoite: YTKP-projektin jatkohankkeen
esitteleminen
24
Suuntia – Isotalo & Ringman
134
7.
Sosiaali- ja
terveysalan
järjestöfoorumi:
Arjen asiantuntijuus
22.10.2009
klo 13–16
Hämeenlinna,
Koulutuskeskus
Tavastia
Kohderyhmä: Hyvinvointialan virkamiehet ja
järjestöt sekä poliittiset päättäjät.
Tavoite: Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen
toiminnan, tulevaisuuden ja voimavarojen
sekä uusien yhteistyömahdollisuuksien
käsitteleminen
85
8.
Sosiaali- ja
terveysalan
järjestöfoorumi:
Yhdessä parempaan
16.4.2010
klo 12–16
Hämeenlinna,
Wetteri
Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan
yhdistysten työntekijät ja vapaaehtoiset sekä
kaupungin työntekijät ja luottamushenkilöt.
Tavoite: Sosiaali- ja terveysalan toimijoiden
yhteistyön kehittäminen.
86
9.
Uusien
kehittämishankkeiden
ja ideoiden ilta I
27.10.2010
klo 16–19
Hämeenlinna,
Virvelinranta
Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan
yhdistykset.
Tavoite: Uusien kehittämishankkeiden ja
ideoiden yhteinen työstäminen ja
voimavarojen yhdistäminen.
22
10.
Sosiaali- ja
terveysalan
järjestöfoorumi:
Yhdessä sopimalla
8.4.2011
klo 9–15
Hämeenlinna,
Koulutuskeskus
Tavastia
Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan
yhdistysten työntekijät ja vapaaehtoiset.
Tavoite: Kuntien, kylien ja järjestöjen välisen
yhteistyön edistäminen sekä vapaaehtoistyön
ja palkkatyön välisten rajapintojen
tarkasteleminen.
80
11.
Uusien
kehittämishankkeiden
ja ideoiden ilta II
9.11.2011
klo 17–20
Hämeenlinna,
Virvelinranta
Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan
yhdistykset.
Tavoite: Uusien kehittämishankkeiden ja
ideoiden yhteinen työstäminen ja
voimavarojen yhdistäminen.
17
Yhteensä
478
Suuntia – Isotalo & Ringman
135
Liite 2. Esimerkki aiesopimuksesta
AIESOPIMUS
Tässä aiesopimuksessa sovitaan sopijaosapuolten osallistumisesta suunniteltuun hankkeeseen. 1. SOPIJAOSAPUOLET
NäytönPaikka ry ja Yhteistoiminnallisen Kehittämisen Paikka -projekti Hallituskatu 4 B 11, 13100 Hämeenlinna Katja Lahti - puheenjohtaja Miikka Ringman - projektinjohtaja ja Suomen Setlementtiliitto Läntinen Brahenkatu 2, 00510 Helsinki Pentti Lemmetyinen – pääsihteeri
2. SOPIMUKSEN KOHDE
Tämän aiesopimuksen kohteena on hanke nimeltään Yhteistoiminnallisen Kehittämisen Paikka (jatkossa "Hanke"), johon kuuluvat keskeiset toimenpiteet on esitetty kohdassa 5 ja joka on yksilöidymmin selostettu liitteenä olevassa hankesuunnitelmassa (liite 1). Aiesopimus liittyy hankkeen toteutukseen.
3. SOPIMUKSEN VOIMASSAOLO
Tämä aiesopimus astuu voimaan, mikäli hankkeelle myönnetään haettu rahoitus ja on voimassa tulevan hankkeen ajan. Kielteisen rahoituspäätöksen seurauksena sopimuksen voimassaolo päättyy.
4. SOPIMUKSEN EHDOT
Tämän aiesopimuksen sopijaosapuolet vakuuttavat, että hanke siihen kuuluvine osioineen tukee sopijaosapuolen oman organisaation kehittämistavoitteita ja että sopijaosapuolet osaltaan sitoutuvat liitteenä 1 olevan hankesuunnitelman mukaiseen toteuttamiseen. Hankkeen hakijana toimii NäytönPaikka ry.
Suuntia – Isotalo & Ringman
136
Mikäli hankkeen toteuttaminen tai rahoittajaviranomaisten päätökset edellyttävät muutoksia liitteenä 1 olevaan hankesuunnitelmaan ml. esitettyyn rahoituksen kokonaismäärään, rahoituksen jakaumaan tai työsuunnitelmaan, muutoksista neuvotellaan sopijaosapuolten kesken ennen täydentävän hankehakemuksen jättämistä rahoitusviranomaisille.
Kaikki se tieto, jonka sopijaosapuoli luovuttaa muulle tai muille sopijaosapuolille ja joka on selvästi merkitty luottamukselliseksi, on luottamuksellisesti käsiteltävää. Sopijaosapuolet sitoutuvat siihen, etteivät he käytä tätä tietoa ilman sopijaosapuolelta saamaansa lupaa muuhun tarkoitukseen kuin tässä aiesopimuksessa tarkoitettujen velvoitteidensa täyttämiseen. Tämä ehto on voimassa aiesopimuksen päättyessä tai purkautuessa 5 vuotta päättymisen tai purkautumisen jälkeen. Aiesopimusta voidaan tarkistaa tai se voidaan purkaa sopijaosapuolen aloitteesta, jos edellytykset hankkeen toteuttamiseksi oleellisesti muuttuvat. Aiesopimus purkautuu ilman erillistä irtisanomista hankehakemuksen saadessa kielteisen rahoituspäätöksen.
5. HANKKEEN OSAPUOLTEN KESKEISET TEHTÄVÄT
Projektin yhteistyökumppanit sitoutuvat markkinoimaan digitaalista portfoliota omassa toiminnassaan sekä osallistumaan työvälineen arviointiin ja kehittämiseen.
6. SOPIMUKSEN ALLEKIRJOITUKSET
Tätä sopimusta on laadittu kaksi samansisältöistä kappaletta, yksi kullekin sopijaosapuolelle.
Hämeenlinna 26.8.2009
_____________________ _____________________ Katja Lahti Miikka Ringman puheenjohtaja projektinjohtaja NäytönPaikka ry YTKP-projekti
_____________________ Pentti Lemmetyinen Pääsihteeri Suomen Setlementtiliitto
Suuntia – Isotalo & Ringman
137
Liite 3. Avoin kyselylomake työntekijöille digitaalisesta portfoliosta
Arvoisa yhteistyökumppanimme!
Alustavan ehdotuksen mukaan Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt YTKP-projektille
jatkorahoitusta vuosiksi 2010–2011.
Sen vuoksi olemme nyt keräämässä yhteistyökumppaneiltamme palautetta YTKP-projektin
aikana kehitetystä digitaalisesta portfoliosta. Portfoliosta on valmistunut juuri ennen
vuodenvaihdetta uusi, monin tavoin paranneltu versio 3.0, johon kannattaa käydä tutustumassa
www-sivuillamme. Jos salasanasi on päässyt katoamaan tai tarvitset lisää käyttäjätunnuksia, ota
rohkeasti yhteyttä ([email protected]). Tarvitsemme vain nimen, sähköposti-
osoitteen ja tiedon, onko kyseessä asiakas vai työntekijä.
Toivomme, että vastaat omin sanoin ja mieluusti oman työsi näkökulmasta alapuolella oleviin
kysymyksiin. Vastaaminen ei vie aikaasi kuin muutaman minuutin.
Näkemyksesi ovat meille erittäin tärkeitä, kun arvioimme ja kehitämme digitaalista portfoliota.
Vastauksesi käsitellään nimettömästi ja ehdottoman luottamuksellisesti.
Pyydämme lähettämään vastaukset sähköpostitse tiistaihin 9.2. mennessä.
Ystävällisin terveisin,
Panu Isotalo
KYSYMYKSET:
1) Millaisia kokemuksia sinulla on digitaalisesta portfoliosta?
2) Mikä digitaalisessa portfoliossa on parasta?
3) Miten digitaalista portfoliota tulisi kehittää?
4) Mitkä seikat estävät digitaalisen portfolion käyttöönottoa ja käyttöä omassa työssäsi?
5) Millaisille asiakasryhmille digitaalinen portfolio soveltuu parhaiten? Miksi juuri heille?
6) Millaisille asiakasryhmille digitaalinen portfolio EI sovellu? Miksi ei?
7) Mitä haittaa digitaalisesta portfoliosta on asiakkaille ja työntekijöille?
8) Mitä hyötyä digitaalisesta portfoliosta on asiakkaille ja työntekijöille?
9) Millaisia vaikutuksia digitaalisella portfoliolla on asiakkaisiin ja työntekijöihin?
KIITOS VASTAUKSISTASI!
Suuntia – Isotalo & Ringman
138
Liite 4. Avoin kyselylomake nuorille digitaalisesta portfoliosta
PALAUTE
Keräämme käyttäjiltä palautetta digitaalisesta portfoliosta. Toivomme, että vastaat
omin sanoin, rehellisesti ja rakentavasti alapuolella oleviin kysymyksiin.
Näkemyksesi ovat meille tärkeitä, kun kehitämme digitaalista portfoliota. Voit vastata
kysymyksiin nimettömästi. Annetut vastaukset käsitellään nimettömästi ja ehdottoman
luottamuksellisesti.
Panu Isotalo ja Miikka Ringman
YTKP-projekti
1) Mitä mieltä olet digitaalisen portfolion sisällöstä?
2) Mitä mieltä olet digitaalisen portfolion (tieto)teknisestä toimivuudesta?
3) Mikä oli mielestäsi kiinnostavinta digitaalisessa portfoliossa?
4) Mikä oli mielestäsi vähiten kiinnostavaa digitaalisessa portfoliossa?
5) Mitä digitaalisen portfolion käyttö on antanut / opettanut sinulle?
6) Miten digitaalista portfoliota voisi mielestäsi muuttaa / parantaa?
7) Minkä kouluarvosanan (4–10) antaisit digitaaliselle portfoliolle kokonaisuutena?
Perustele lyhyesti antamasi arvosana.
Suuntia – Isotalo & Ringman
139
Liite 5. Digitaalisen portfolion rekisteriseloste
Rekisteriseloste
Henkilötietolain (523/1999) 10§:n mukainen rekisteriseloste.
Laatimispäivä: 24.8.2010
Rekisterinpitäjä
NäytönPaikka ry, YTKP-projekti
Hallituskatu 4 B 11
13100 Hämeenlinna
Rekisteriasioista vastaava henkilö
YTKP-projektin pääkäyttäjä, projektinjohtaja Miikka Ringman
Hallituskatu 4 B 11
3100 Hämeenlinna
Puhelin: 050 511 9179
Sähköposti: miikka.ringman(at)wlanmail.com
Rekisterin nimi
YTKP-projekti – digitaalinen portfolio
Rekisterin käyttötarkoitus
Digitaalisen portfolion käyttäjien käyttäjätietojen (käyttäjänimi, sähköpostiosoite, toi-
minta-alue ja käyttäjäryhmä) ylläpito (käyttäjien lisääminen ja poistaminen).
Rekisterin sisältämät tiedot
Digitaalisen portfolion pääkäyttäjän saatavilla ovat ainoastaan seuraavat käyttäjien an-
tamat tiedot:
Digitaalisen portfolion käyttäjän käyttäjänimi
Digitaalisen portfolion käyttäjän sähköpostiosoite
Digitaalisen portfolion käyttäjän toiminta-alue
Digitaalisen portfolion käyttäjän käyttäjäryhmä
Digitaalisen portfolion käyttäjien ilmoittamat muut tiedot ovat ainoastaan käyttäjien
itsensä saatavilla ja muokattavissa.
Suuntia – Isotalo & Ringman
140
Säännönmukaiset tietolähteet
Käyttäjien antamat tiedot.
Tietojen luovuttaminen
Rekisterin käyttöoikeus on ainoastaan digitaalisen portfolion pääkäyttäjällä. Rekis-
terissä olevia tietoja (käyttäjänimi, sähköpostiosoite, toiminta-alue ja käyttäjäryhmä) ei
luovuteta sivullisille. Digitaalisen portfolion käyttäjät voivat halutessaan luovuttaa it-
seään koskevia tietoja muille digitaalisen portfolion käyttäjille.
Rekisterin suojaus
Digitaalisen portfolion käyttäjätiedot (käyttäjänimi, sähköpostiosoite, toiminta-alue ja
käyttäjäryhmä) ovat pääkäyttäjän selattavissa www-selaimen avulla. Digitaalisen port-
folion käyttäjien muut tiedot eivät ole pääkäyttäjän saatavissa. Digitaalisen portfolion
käyttäjien muut tiedot on suojattu kunkin käyttäjän henkilökohtaisen käyttäjätunnuksen
ja vaihdettavissa olevan salasanan avulla.