S U

K U TEEMA: SUKUPOLVI

P O

L V I

1/13

Debatti. Miekkaa terävämpi.Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edel­täjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.

Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.Vuonna 2013 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen, 22.

Löydät meidät myös netistä!facebook.com/debatti.lehtisonk.fi/politiikka/debatti

Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16

Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta,paasihteeri@sonk.fisiiri.saastamoinen@gmail.com

SISÄLLYSPääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Siiri Saastamoinen

Anteeksi pyytämättä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

Debatti ennen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Teema: Sukupolvi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 We need an inter-generational social contract in Europe . . . . . 8 Kaisa Penny

Oleskelevatko opiskelijat tukien avulla yhteiskunnassa? . . . . . 10 Samuli Kyllästinen

Maailman suurin vaihtoehtoliike? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Tiina Vesa

Ympäristö pelastetaan nyt! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Noora Luukka

Työväenliikkeen aarreaitta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Pauliina Painilainen Meitä ei ole . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Otto Köngäs

Teemaseminaari 23 .2 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

Opiskelijoiden aatteen paloa puoli vuosisataa . . . . . . . . . . . . . . . 20Anette Karlsson

Puheenjohtajan palsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21Anette Karlsson

Liittohallituksen ystäväkirja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22Tiina Vesa

Yhteystiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

Toimintakalenteri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

PäätoimittajaSiiri Saastamoinen

ToimitussihteeriAnni Lahtinen

KirjoittajatAnette KarlssonSamuli KyllästinenOtto KöngäsNoora LuukkaPauliina PainilainenKaisa PennySiiri SaastamoinenTiina Vesa

YhteystiedotSosialidemokraattisetOpiskelijat SONK rySaariniemenkatu 600530 Helsinkiwww.sonk.fi

Graafinen ulkoasuFredrik Bäckwww.fredrikback.fi

PainoErweko Oywww.erweko.fi

Ilmoitusten myyntiAnni LahtinenPuh. 045 277 5070paasihteeri@sonk.fi

PÄÄKIrjOItUS ram

i lin

dst

röm

4 | PÄÄKIRJOITUS

ELItIStInEn SUKUPOLVI

Vaikka biologinen sukupolvi on melko yksiselitteisesti todennettavissa, ei sosiaalinen sukupolvi ole niin helppo­tulkintainen asia. Sosiaaliseen suku­polveen kuuluminen vaatii tietoisuu­den sukupolven olemassaolosta ja yhteiset sukupolvi kokemukset.

Sukupolvi on sana, joka pyörii niin arkikielessä kuin tieteellisessä­kin diskurssissa varsin tiuhaan. ”No mutta sinähän olet sitä sukupolvea, joka ei muista vinyyliä/c­kasettia/cd­levyä.” Sukupolvi siis yhdistää ja erottaa.

Mikä yhdistää nykyisiä sukupol­via? Suurten mullistusten on sanottu erottelevan sukupolvia. Sota ja lama ovat sellaisia. Mutta mikä on meidän sukupolvemme, y­sukupolven, yhtei­

nen sukupolvikokemus ja yhteiskun­nallinen mullistus?

Ja voidaanko y­sukupolvea edes pitää yhtenäisenä joukkona? Osa su­kupolvesta opiskelee menestyksel­lisesti korkeakoulussa, osa syrjäytyy ja jämähtää elämään toimeentulo­tuella. Sukupolviasia tuskin edes kiinnostaa syrjäytyneiden nuorten joukkoa.

Mannheimin mukaan sukupolvi­kokemus koetaan noin 17­vuotiaana aikuisuuden kynnyksellä. Se on ikään kuin jonkinlainen (yhteiskunnalli­nen) valaistuminen, ja oma paikka tässä maailmassa aletaan hahmot­taa. Heikompiosaisten 17­vuotiaiden nuorten sukupolvikokemus taitaa olla yhteiskunnan ulkopuolelle jää­

minen. Yritä siinä sitten kokea yhteen­kuuluvuutta.

Ehkä me voimme tulevaisuuden mahdollisina vaikuttajina tehdä jo­tain sen eteen, että nykyiset ja tulevat nuoret aikuiset saisivat kokea posi­tiivisen sukupolvikokemuksen.

Siiri Saastamoinenpäätoimittaja

AntEEKSI PYYtÄMÄttÄ

Avioon aikovilta ei kysytä seksuaalista suuntautumista missään yhteydessä. Jos homoseksuaali haluaa solmia avioliiton vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa, lainsäädäntö ei aseta estettä sille. Oikeudet ovat siis samat seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.Soili Haverinen (kd), Helsingin Sanomien mielipidepalsta

Toimenpidealoite:UKK­kansallispuistosta rajatun alueen varaamiseksi vihreiden eduskuntaryh­mälle suurpetojen toimintoihin pereh­tymistä varten sekä koppakuoriaisten paimentamisalueeksi.Kansanedustaja Pentti Kettusen (ps) 21 .12 . jättämä toimenpidealoite edus-kunnalle

Voisiko joku kertoa mikä on Euroopan äärioikeiston ja ­vasemmiston ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please.Alexander Stubb (kok) Twitterissä

Abortti on yksi yleisimpiä kuolinsyitä maassamme. Se on myös yksi vaietuim­mista ihmisoikeusrikkomuksista.Suomen Laillisuuspuolueen perustaja Jouko Piho Uuden Suomen blogissaan

Miksi nuori, jolla ei ole työtä, opiskelu­paikkaa tai muuta kykyä huolehtia itsestään on ylipäätään oikeutettu minkäänlaiseen itsenäiseen elämään?Henri Heikkinen (kok) Uuden Suomen blogissaan

Raportti: Paskoimme housuun bussissa Turkuun.Ylioppilaslehden päätoimittaja Vappu Kaarenoja, toimittaja Aurora Rämö ja tutkiva journalismi

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

James Hirvisaari huolestui eduskunnan vessojen jarrujäljistä.Otsikko Helsingin Sanomissa

Pariskunnalle 9100€/kk käteen: ”Ei näillä tuloilla rahassa piehtaroida.”Juttu Ilta-Sanomissa

6 | DEBATTI ENNEN

DEbAttI EnnEn

Päätoimittajana voin vain ihailla nii­tä entisiä päätoimittajia, jotka ovat aikoinaan uskaltaneet valita Debatin teemaksi seksin. Teema on toistunut ainakin kahdesti; numeroissa 1/99 ja 1/02.

Numeroiden artikkelit käsitte­levät seksiä monesta näkökulmas­ta. Asialliset artikkelit käsittelivät muun muassa Afrikan AIDS­ongel­maa ja homoseksuaalisuutta, ja li­säksi eriteltiin demariopiskelijoiden seksikyselyn tuloksia. Myös seksin harrastamista ja siihen liittyvää vas­tuuta pohdittiin; eräs artikkeli oli päiväkirjamuotoon kirjoitettu juttu siitä, kuinka artikkelin kirjoittaja kävi ensi kertaa AIDS­testissä.

Molemmissa numeroissa oli jut­tua sadomasokismista, ja artikkelei­den kirjoittajat esiintyivät rohkeasti omilla nimillään. Kirjoittajat, jotka tarttuivat aiheisiin moniavioisuu­desta ja pettämisestä sen sijaan kät­keytyivät nimimerkkien taakse.

”Minun mielestäni hyvien ystävien kesken voi harrastaa hyvää seksiä, eikä se ole moraalisesti sen tuomittavampaa kuin mikään muukaan harrastus.”

”Vaihtuvat seksisuhteet takaavat jatkuvan jännityksen ja elämysmatkat milloin minkäkin näköisen ihmisen vierestä heräten. Myös suku-puolitautien vaara tuo jännitystä.”

”Debatissa ei ole varsinaista pariutumispalstaa, mutta vetoan nyt luotettaviin sm-henkisiin miehiin: ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.”

Jokainen voi tahollaan miettiä, onko niin liberaali, että voisi julkisesti kir­joittaa tuleviin Debatteihin kyseisen kaltaisia artikkeleita. Vaikka eikö meidän kuuluisi olla se tähänastisin liberaalein sukupolvi?

tEEMA:

SUKUPOLVIWiki:

Sukupolvella tarkoitetaan yleisesti niitä ketjun jäseniä, jonka muodostavat isovanhemmat, vanhemmat sekä lapset. Jokainen näistä kuuluu omaan eri sukupolveensa. Sukupolvien välinen aika on useimpien määrittelyjen mukaan noin 25–30 vuotta, eli vuosisadan aikana ehtii syntyä noin kolme–neljä uutta sukupolvea. Tunnetuimmat viimeisimmät sukupolvet lienevät x­, y­ ja z­sukupolvet. Tieteessä sukupolviasiaa tutkii lähinnä sosiologia, ja tunnetuimpia sukupolvimäärittelyjä on laatinut Karl Mannheim. Hänen mukaansa pelkkä samanikäisyys ei itsessään ole riittävä kriteeri sukupolven määrittämiseksi, vaan tarvitaan myös yhteisiä sukupolvikokemuksia ja tietoisuutta yhteenkuuluvuudesta.

TEEMA | 7

8 | TEEMA

“Pension systems are unsustainable”

“Pension contributions won’t cover fu­ture pensions”

“Over 50% of Greek youth is unemp­loyed”

“Young Europeans are more than twice as likely to be unemployed than adults”

If the first two statements should be worrying for anyone who might want to retire one day, then the last two statements should be terrifying for anyone thinking of retiring one day. Unless Europe saves its young generation, it won’t be able to fulfil its pension – and other social securi­ty – commitments in the future. The costs of youth unemployment fall most heavily on young people. But they affect everyone in society too.

At the end of 2012 5.7 million un­der 25­year­olds were out of work or education in Europe. This is more than the entire population of Fin­land, or twice all of the Slovenians. Adding those under 30­years­old

We need an inter- generational social contract in Europe

and unemployed, the figure doubles. And worryingly, the periods of un­employment amongst young people have grown in length in the past few years.

YOUth UnEMPLOYMEnt IS nOthIng nEw

Youth unemployment has exploded during the current crisis, but its roots go back further than that. Youth unemployment has been double that of the adult unemployment from the mid­1990’s in many European states – Germany and the Nordic countries included. According to a Friedrich Ebert Stiftung study the roots lie in the re­structuring of the labour markets in the aftermath of the collapse of the Soviet Union and the economic crisis of early 1990’s. During this time the way we worked changed. Full­time, life­long emplo­yment changed to short­term, fixed contract and part­time jobs. And this brought with it unemployment peri­ods of different lengths for those who enter labour markets. 20 years on, and nothing has changed, except that

those young people in the 1990’s ne­ver “grew out” of the work patterns of bits and bobs.

thEn cAME thE crISIS, AnD MULtIPLIED EVErYthIng …

The youth unemployment is a long lasting legacy of the current econo­mic crisis. It is also a legacy, that will keep costing the European states. According to a Eurofond study, youth unemployment currently costs European states more than 100 billion euros a year in increased un­employment and social expenditure and lost revenue. In other words, in comparison the sovereign debt cri­sis is peanuts. Therefore it makes economic sense, as well as being hu­manely essential, that we find solu­tions to youth unemployment crisis and soon.

In December 2012 the European Commission published their pro­posal for the recommendation of a Youth Guarantee, an initiative ECOSY has been campaigning for since 2009. The proposal is a great victory for the socialist movement in

TEEMA | 9

Europe. It calls for a guarantee that promises each young person a place in either education, employment or further training within four months of the start of their unemployment, or graduation.

It shows that Europe, which des­perately needs concrete measure from the European institutions to tackle the consequences that the economic crisis, is taking the issue seriously. The message must be that the young generations cannot be the ones to pay the highest price of the failure of the markets.

The Multi­Annual Financing Framework (MFF), the European budget deal reached at the start of February, includes 6 billion euros for creation of the Youth Guarantee and for youth unemployment reduction. This also is good news, although not at all enough.

wE nEED An IntEr-gEnErA-tIOnAL SOcIAL cOntrAct

What we need is a new social cont­ract between the generations in Eu­rope. We need the young people in the labour markets, paying taxes and contributing to pensions desperate­ly, everywhere. The youth of today lack the opportunities their parents had in the previous decades to make their own life, because of the crisis that cripples our societies. Together we can over­come these hurdles.

What is needed now is a strong commitment from the EU Member States on eradicating youth unem­ployment. We don’t need fine words and some euros to pay lip service for benefit of media coverage, but we need real implementation of youth guarantee everywhere. We need growth and jobs through invest­

ment and innovation, and we need the young people in labour markets giving their contribution to the soci­eties that have nursed and educated them.

Our generation is likely to be the first one in modern history that is worse off than its parents’ genera­tion was. We lack the opportunities to build our own future and con­tribute to the society the previous generations had. We don’t ask to be given anything for free, only for a fair starting point. We need to ensure that every young person in Europe has an equal and fair start in life, as well as the responsibility to contrib­ute back to the society through work and taxation.

text: Kaisa PennyPresident of ECOSY – Young Europe­an Socialists.

Ateena, heinäkuu 2011

geo

rgio

s gia

nn

opo

ulo

s

10 | 10 | TEEMA

Oleskelevatko opiskelijat tukien avulla yhteiskunnassa?

Sanana oleskeluyhteiskunta tuskin herättää kenessäkään kovin mukavia tuntemuksia. Se saa välittömästi ne­gatiivisen leiman, joka kertoo mah­dollisista vapaamatkustajista muun yhteiskunnan kustannuksella. Onko asia kuitenkaan näin? Elämmekö todella oleskeluyhteiskunnassa, joka elättää muiden kustannuksella ne, jotka eivät viitsi kantaa korsiaan yh­teiseen kekoon?

Asiahan on tietenkin nähtävä si­ten, että yhteiskunnalla on todella­kin oltava pelisäännöt. Ilman näitä sääntöjä yhteiskunta ei elä ja hen­gitä. Elinvoimainen yhteiskunta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokai­sella on mahdollisuus pärjätä keino­ja kaihtamatta. Jos niin ei käy, on se jokaisen oma ongelma. Ei, tämä on kituvan yhteiskunnan malli.

Elinvoimainen yhteiskunta on sel­lainen, joka takaa turvan myös niil­le, jotka eivät sitä ilman pärjäisi tai joilla ei syystä tai toisesta ole mah­dollisuutta pärjätä. Elinvoimainen yhteiskunta kuitenkin huolehtii, että

se on reilu myös niitä, joilla on enem­män, kohtaan. Samalla se kuitenkin velvoittaa näitä jäseniään kantamaan yhteisen vastuun. Tämän lisäksi elin­voimainen yhteiskunta panostaa tulevaisuuteen. Tulevaisuus on tur­vattava siten, että nuorille annetaan mahdollisuus opiskella tutkinto, sa­malla, kun työssäkävijöiden ansiot turvataan. Näin yhteiskuntaa voisi verrata ihmiskehon toimintaan. Jos yksi osa alkaa reistailla, se heijastaa pian kipua muihinkin osiin.

Viime eduskuntavaalien alla tämä vapaamatkustaminen koskien maa­hanmuuttopolitiikkaa on saanut aikaan tietynlaista, hyvinkin suvait­sematonta eripuraa. Katsomatta tällä kertaa siihen suuntaan, on hyvä kääntyä nuorten pariin. Nuorten, joiden syrjäytymisestä puhutaan jatkuvasti. Nuorten, joiden opiskelu­aikoja pyritään lyhentämään nopean työllistymisen toivossa. Nuorten, joiden opintojensa sijaan väitetään jopa loisivan muun yhteiskunnan piikkiin.

SYrjÄYtYnYt VAI SYrjÄYtEttY

Syrjäytynyt nuori tuskin on syrjäyty­nyt omasta tahdostaan. Kuinka tässä tilanteessa voimme puhua henkilös­tä, joka käyttää hyödyksi muuta yh­teiskuntaa, jonka piikkiin hän elää? Emme voi.

Syrjäytymisen taustalla on esi­merkiksi se, että mahdollisuutta opiskeluun tai työpaikkaan ei ole.

Saammekin kiittää hallitusta sen viimeaikaisista toimista, joilla pyri­tään lisäämään ja parantamaan kou­lutusta sekä mahdollisuuksia tarttua työelämään. Toki syrjäytyneisyyttä on muistakin syistä, mutta on turhaa puhua, että nämä syrjäytyneet kulut­tavat vain yhteiskuntamme varoja. Tilanne voisi olla monin verroin pa­hempi ilman maamme heikommista huolta kantavaa järjestelmää.

Opintojaan jo suorittava nuori sen sijaan on aivan eri asia. Hän on oi­keutettu saamaan opintotukea, mikä on toisinaan ärsyttänyt erittäinkin

| 11 TEEMA | 11

pahasti joitakin oikeistolaispoliiti­koita. Toisinaan tämä ärtyneisyys on johtanut jopa jonkinlaisen sosiaali­darwinismin muotoon, jota Schubak joitakin kuukausia takaperin maa­laili koskien kaikkea ”heikkoa, tukea saavaa ainesta”. Tietenkään asia ei ole näin, ja opintotuki onkin aivan upea asia. Sääli vain, että sen uudis­taminen ja sitominen indeksiin ovat venyneet liian pitkälle, mikä osittain on varmasti lisännyt kritiikkiä.

Opintotuen pitäisi olla opiskele­van nuoren pääsääntöistä tuloa. Riit­tääkö se? Useimmissa tapauksissa ei. Helsingissä vuokra­asuntojen hin­nat ovat kohonneet pilviin ja opis­kelija­asunnoista on huutava pula. Jyväskylässäkin asuntojen suhteen on ongelmia. Tampereella tilanne on jonkin verran parempi. Mielestäni on harhaa kuvitella, että opiskelijat elävät loistokkaasti kuin kermaviik­siset kissat. Tätä varten otin yhteyt­tä juuri Jyväskylässä ja Tampereella opiskeleviin ystäviini. On käsittämä­töntä, miten joku kehtaa edes väittää opiskelijoiden elävän tukien varassa.

Jyväskylässä opiskelija­asuntojen puute aiheuttaa tietenkin sen, että asunto on haettava vapailta markki­noilta. Kuitenkaan opintotukea ei ole saatavilla tarpeeksi edes siihen, että vuokran saisi katettua täysin. Per­heen tuki korostuu edelleen, mikäli opintolainaa ei haluta ottaa. Kuka edes haluaisi ostaa ruokansa lainal­la? Saati kattaa muita elinkustan­nuksia kuten sähkön, veden, vakuu­tukset sekä matkakortin – perusasiat – lainalla. Ei kukaan. Töitä on vaikea

saada, mikäli haluaa toimia pääsään­töisenä opiskelijana.

Tampereella tilanne on hieman parempi. Mikäli saa opiskelija­asun­non, tuet riittävät jonkintasoiseen elämään, joka ei siltikään ole run­sasta. Eihän valtion tietenkään tulisi kattaa kaikkia menoja ja iloja, mutta opintojen etenemisen etuna on aina se, että opiskelijallakin olisi mahdol­lisuus joskus hieman ottaa aikaa it­selleen ja rentoutua vaikkapa hyvän ruoan äärellä ystävien kanssa.

Täällä Helsingissä kuvailisin ti­lannetta melko samanlaiseksi kuin Jyväskylässä. Työvoimaa on tarjol­la paljon. Jos opiskelija ei ota työ­tä siksi, että haluaa keskittyä juuri opiskeluihin, joustoa tuskin löytyy paljoakaan. Työ annetaan sille, joka sitä tekee annetuilla ehdoilla. Eikö tämä juuri jarruta opintoja? Omalla kohdallani ikävä asia tietenkin on, että aktiivisuuteni yhteiskunnallisis­sa asioissa kunnallispolitiikan kautta on evännyt minulta mahdollisuuden esimerkiksi opiskelija­alennettuun matkakorttiin, jonka tarvitsen. Noh, aina ei voi voittaa.

PUhEEt VAPAAMAt-KUStAjIStA PAKEttIIn jA ArKIStOOn

Opiskelijanuori tuskin siis elää va­paamatkustajana. Useimmissa tapa­uksissa hän ei elä oleskeluyhteiskun­nassa. Mikäli tutkintojen loppuun saaminen viivästyy, taustalla on yleensä se, että ei haluta ottaa opin­tolainaa tai perheen tuki ei ole mah­

dollinen – halutaan pärjätä juuri itse eikä vapaamatkustellen.

Perustulo, josta viime aikoina on puhuttu, ei välttämättä kuitenkaan ole ratkaisu. Mielestäni tämä pe­rustulo vaarantaisi rehellisen työn arvostamisen. Jos tuloja saisi työtä tekemättä, liian monelle houkutus jättäytyä pois työelämästä saattaisi olla liian suuri. Ehkäpä jopa jonkin­laista kauhuskenaariota maalaillen, pelkään, että jo opintonsa loppuun saattaneet nuoret tarttuisivat tähän syöttiin. Pitkien ja ehkä jopa kituut­telutäyteisten opintovuosien jälkeen jokainen haluaa varmastikin ottaa lunkisti.

Opiskelijanuoret eivät oleske­le, oikeastaan toimeentulo voi olla jopa miltei kiven alla. Jotta puheet oleskelusta, verorahojen haaskauk­sesta sekä valmistumattomista tut­kinnoista saataisiin loppumaan, on tärkeää juuri muuttaa opintotukea, kuten luvattu on. Kun tuen uudistus tapahtuu, olisi syytä muistaa opis­kelijoidenkin mielipiteet. Tuesta on tultava sellainen, joka mahdollistaa nopean valmistumisen, mutta takaa myös kattavan tutkinnon suoritta­misen, mikäli opiskelija sitä itse ha­luaisi. On varmistettava, että puheet nuorista ja oleskeluyhteiskunnasta saataisiin näiltä osiin pakettiin ja ar­kistoon.

teksti: Samuli KyllästinenKirjoittaja opiskelee Helsingin yliopistossa uskontotiedettä ja on Jämsän sivistysvaltuuston jäsen.

”Mielestäni on harhaa kuvitella, että opiskelijat elävät loistokkaasti

kuin kermaviiksiset kissat.”

12 | 12 | TEEMA

Korostamme usein sosialidemo­kraattisessa liikkeessä sitä, että olemme maailman suurin vaih­toehtoliike ja demokratia jossain muodossa toteutuu suurimpana po­liittisena liikkeenä eri maissa. Mik­si liikettä ei kuitenkaan Suomessa nähdä hyvänä vaihtoehtona nuorten tai opiskelijoiden keskuudessa? Hel­mikuun alussa julkaistussa YLE:n tutkimuksessa selvisi, että vain 12,2 prosenttia 18–24­vuotiaista äänes­täisi sosialidemokraatteja. Kokoo­musta sen sijaan äänestäisi 30,6 prosenttia samasta ikäryhmästä. Ky­selyssä SDP:n taakse jäi suurimmista puolueista vain perussuomalaiset. Missä vika?

Miten nuoret saadaan kiinnos­tumaan sosialidemokratiasta? Ar­vomme työ, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus ovat varmasti kaikille tärkeitä, mutta nuorten kannatus valuu muiden puolueiden laareihin. Nähdäänkö SDP vanhojen tanttojen ja patujen puolueena, joka ei saa it­sestään mediaseksikästä Jutta Ur-pilaisen avullakaan?

Katseet tulee kääntää tulevaan syksyyn ja kaikki paukut pitää pistää tuleviin edustajistovaaleihin. Muu­ten vaalittomana vuonna on vihdoin aikaa tehdä kunnon pohjatyötä kor­

keakoulupolitiikan parissa. Edusta­jistovaalien aikaan SONKin ja sosia­lidemokraattisen pitää olla kaikkien huulilla!

Usein kun puhutaan sosialidemo­kraattisesta opiskelijaliikkeestä, on unohdettu enemmistö, eli 140 000 ammattikorkeakouluopiskelijan joukko. Parempaan suuntaan SONK­issakin on menty, kun viime syksyn liittokokous valitsi ensimmäisen am­mattikorkeakoulutaustaisen opis­kelijan johtoonsa. Olihan jo aikakin, onhan duaalimallin nuorempi puo­lisko ollut Suomessa arkipäivää jo vajaa 20 vuotta. SONKin leimautu­minen elitistiseksi ylioppilaskunta­liikkeeksi on varmasti ajanut opiske­lijoita myös Demarinuorten piiriin.

Nyt jos koska voidaan tehdä sosia­lidemokraattinen liike varteenotet­tavaksi vaihtoehdoksi. Sosialidemo­kraattisten nuorten ja opiskelijoiden liittojen pitää yhdistää voimansa ja ottaa haltuun nuorten äänet! Jo pel­kästään SAMOKista ja SYL:sta voi ottaa esimerkkiä, että massoilla on suurempi vaikutus ajaa myös yhtei­siä asioita eteenpäin.

Yhteistyön tekeminen paikallises­ti opiskelijoiden ja nuorten osasto­jen kesken on kätevimpiä yhteistyön muotoja saada liikkeellemme näky­

vyyttä. Kampanjat, jalkautumiset ja yhteiset kannanotot tuovat näky­vyyttä ja antavat demareista nuorek­kaamman kuvan. Tosiasia on se, että harmittavan usein toreilla jaksaa pu­naisessa teltassa kampanjoida eläke­ikään päässyt ensimmäisen sukupol­ven demari.

Tällä hetkellä politiikassa pär­jäävät persoonat, mutta sosialide­mokratiassa niitä ei näy. Annetaan opiskelijoina sosialidemokratialle vihdoinkin kasvot sekä persoona, joilla pärjätään. Mennään, näytään, tuetaan, huudetaan ja vaaditaan! Sen voi jokainen meistä tehdä omalla paikkakunnallaan, netissä, sosiaali­sessa mediassa, korkeakoulussa. Ol­laan ylpeitä demareita ja annetaan nuorille oikeasti maailman suurin vaihtoehtoliike!

teksti: Tiina VesaKirjoittaja on SONKin liittohallituk­sen varajäsen ja ylpeä Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijakun­nan edustajiston demari.

Lähde: yle.fi/uutiset/ylen_ puoluemittaus_paljastaa_ perussuomalaiset_on_miesten_ suosikkipuolue/6476989

Maailman suurin

vaihtoehtoliike?

| 13 TEEMA | 13

Ympäristö pelastetaan nyt!Ilmaston lämpenemisestä tai il­mastonmuutoksesta puhuttaessa tarkoitetaan viimeisten vuosikym­menten aikana tapahtunutta maa­pallon alailmakehän ja merien kes­kilämpötilan historiallisen nopeaa nousua ja sen arvioitua kasvua. Il­mastonmuutokseen voidaan nähdä kaksi erilaista suhtautumistapaa; ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutumi­nen. Sopeutuminen on odotettavissa oleviin vaikutuksiin varautumista ja hillitseminen on yleisen lämpötilan nousun tasoittamista tai jopa pysäyt­tämistä. Mahdollisia toimenpiteitä arvioidaan yleisesti aina hinnan, kannattavuuden, kiireellisyyden tai vastaavien näkökulmasta, mutta harvoin sukupolvien välisen oikeu­denmukaisuuden näkökulmasta pu­hutaan muissa kuin viherpiipertäjä­ympyröissä.

Uusiutuvan energian tutkimuk­seen ei panosteta tarpeeksi rahalli­sesti ja uusiutuvan energian asian­tuntijuuteen tähtäävää koulutusta ei ole tarjolla kovinkaan monessa yli­opistossa. Suomessa on kuitenkin esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa uusiutuvan energian maisteriohjel­ma, jossa tarkoituksena on kehittää nimenomaan uusiutuvan energian teknologiaa ja kouluttaa asiantunti­joita tälle sektorille.

UUSIUtUVAn EnErgIAn KYSYMYSMErKIt

Suurin kysymysmerkki uusiutuvan energian kehittämisessä on tällä het­kellä se, minkä alan kehittämiseen ryhdytään panostamaan ja tästä on tiedeyhteisössä edelleen monia eriä­viä näkemyksiä. Kaikille uusiutuvan energian muodoille on jo nyt olemas­sa kaksi yhteistä tekijää: kaikissa tek­

nologia on niin vaiheessa, että se ei ole valmis yhteiskunnan tarpeisiin ja kaikkiin uusiutuvan energian muo­toihin liittyy jokin sijoitusongelma.

Kyselin tuttavaltani, joka opiske­lee alaa, minkälaisena nähdään uu­siutuvan energian tilanne Suomessa tällä hetkellä. Vesivoimaan ei yleises­ti ottaen enää kannata panostaa, kos­ka suurimmat voimavarat on jo käy­ty loppuun. Tuulivoimassa on aina sijoitusongelma, eikä Suomessa ole tarpeeksi maaperää, jotta tuulivoima olisi itsessään kannattavaa. Aurin­kovoimapuistojen pioneerit Espanja ja Portugali sijaitsevat Suomea huo­mattavasti lähempänä päiväntasaa­jaa ja sielläkin on ongelmana, että aurinko ei paista ympäri vuorokau­den, vaikka energiankulutus on kui­tenkin ympäri vuorokautista.

Biomassan poltto on ennen kaik­kea eettinen kysymys, koska niillä samoilla peltoalueilla, joilla kasva­tettaisiin biomassaa, voitaisiin myös kasvattaa ravintoa niille miljoonille ihmisille, jotka näkevät nälkää. Bio­jätteistä tietysti saa biomassaa ja bio­kaasua, mutta haluammeko ruokkia maailman ihmiset vai ajella länsi­maissa hienoilla autoilla?

Syy, miksi uusiutuvan energian ympärillä ei vielä pyöri paljoa rahaa, on se, että tutkijayhteisössä ei olla päästy yksimielisyyteen siitä, mitä muotoa aletaan kehittää. Ratkaisu tulee kuitenkin varmasti olemaan kombo näistä monista muodoista. Mielestäni kuitenkin tärkein rat­kaisemattomista kysymyksistä on se, miten liikenteen ja teollisuuden päästöt saadaan ratkaisevasti pie­nennettyä.

Tiedeyhteisössä pystytään työs­kentelemään ja luomaan tutkimusta, vaikka kaikista asioista ei oltaisikaan yhtä mieltä. Ilmastonmuutoksesta

ja sen seurauksista vallitsee harvi­naisen laaja yksimielisyys; ympäris­tömme pelastamiseen tarvitaan sekä julkisia että yksityisiä toimenpiteitä ja niitä tarvitaan nyt. Siksi onkin turhauttavaa seurata, kuinka valkoi­set pukumiehet kerääntyvät ympäri maailmaa konferensseihin saamat­ta mitään konkreettisia tai asioita edistäviä päätöksiä tai sitoumuksia aikaan. Ratkaisevia toimenpiteitä tarvitaan nyt, tai voimme jättää lap­sillemme perinnöksi maailman, jon­ka pilasimme.

teksti: Noora LuukkaKirjoittaja on jyväskyläläinen SONK­in liittohallituksen jäsen, joka on kyllästynyt odottamaan.

”Mutta haluammeko ruokkia maailman ihmiset vai ajella länsimaissa hienoilla autoilla?”

14 | 14 | TEEMA

Suomessa on paikka, joka on sosia­lidemokraattisen työväenliikkeen historian aarreaitta. Työväen Arkisto on yksi Suomessa toimivista yhdes­tätoista yksityisarkistosta.   Työväen Arkisto keskittyy sosialidemokraat­tisen työväenliikkeen ja sen ympä­rillä olevien järjestöjen ja henkilöi­den sekä ammattiyhdistysliikkeen aineiston keruuseen. Aineistoa Arkistolle luovuttavat esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen ammatti­osastot, puolueosastot, puolue sekä puolueen lähiyhteistyöjärjestöt, ku­ten Naisliitto, nuoret, opiskelijat ja Nuoret Kotkat. Viime vuosina Arkis­ton toiminta­alue on kansainvälisen kehityksen mukaisesti laajentunut sosiaali­ ja yhteiskuntahistorian alueille. Arkisto ottaa nykyään säily­tettäväkseen esimerkiksi kuluttaja­liikkeen ja seksuaalisten vähemmis­töjen arkistoja.

Päätös Työväen Arkiston perus­tamisesta tehtiin vuonna 1909 Kot­kan puoluekokouksessa. Tämä tekee siitä Suomen vanhimman kansan­liikearkiston. Esikuvana pidettiin Ruotsiin vuonna 1902 perustettua työväenliikkeen arkistoa. Arkiston tehtäväksi määriteltiin työhön, työ­väenliikkeeseen ja niin sanottuun työväenkysymykseen liittyvien ai­neistojen kokoamien sekä säilyttä­minen.  Työväen Arkisto keräsi vielä 1980­luvulle saakka myös kirjoja, painotuotteita sekä esineistöä. Ny­kyään Arkisto on keskittynyt vain ar­kistotoimintaan: kirjastotoiminnas­

Työväenliikkeen aarreaitta

ta huolehtii Työväenliikkeen kirjasto ja museotoiminnasta Tampereella toimiva Työväenmuseo Werstas. Ar­kisto toimi perustamisestaan asti Paasivuorenkadulla Helsingin Haka­niemessä aina vuoden 2009 loppuun, jonka jälkeen eteen tuli muutto Hel­singin Sörnäisiin.

Työväen Arkistoa ylläpitää Työ­väen Arkiston Säätiö. Käytännös­sä Suomen Sosialidemokraattinen Puolue vastaa edelleen arkiston ta­loudesta. SDP:n puoluetoimikunta nimeää säätiön hallitukseen jäsenet viideksi vuodeksi kerrallaan. Työvä­en Arkisto saa lakisääteistä valtion­apua ja laissa määritellään kriteerit, joiden puitteissa Arkiston on toimit­tava. Valvovana viranomaisena toi­mii Kansallisarkisto.

tÄrKEÄ hIStOrIALLInEn PErInnE

Työväen Arkiston johtaja Petri Tanskanen vaikuttaa innostuneel­ta. Ennen arkistonjohtajaksi tulo­aan Petri toimi Työväen Arkistossa audiovisuaalisten kokoelmien eri­koistutkijana. Arkisto on selkeästi lähellä hänen sydäntään. Tanskanen vastaa esittämiini kysymyksiin lave­asti, hänen vastaksensa ovat todellis­ta ajatusten virtaa, joskus ne päätty­vät jopa filosofiseen pohdiskeluun. Kun kysyn Arkiston merkityksistä sukupolville, Tanskanen toteaa, että ”täältä löytyy tärkeä, historiallinen perinne, jota säilytetään… historian perinne auttaa ymmärtämään men­neiden sukupolvien toimintaa. Jos ei

pau

liin

a pa

inil

ain

en

| 15 TEEMA | 15

ymmärrä historiaa, ei voi ymmärtää nykyisyyttä.”

Haastattelun jälkeen minut vie­dään kierrokselle arkistoon. Kier­rämme ensin läpi Arkiston toi­mistotilat. Yhdestä työhuoneesta löydämme tutkimussihteeri Jani Kaunismäen skannerin ja työn­sä äärestä. Arkistosta löytyy myös kattava valokuvakokoelma, joka vii­meisimmän arvion mukaan sisältää yli miljoona kuvaa. Kuvakokoelma koostuu eri työväenyhdistyksistä, raittiusosastoista, eri ammattiosas­toista sekä osuuskaupoista ja yksityi­siltä henkilöiltä saaduista kuvista.

Pysähdymme vielä Muistitoimi­kunnan työhuoneeseen. Muistitoi­mikunta toimii Työväen Arkiston yhteydessä ja kerää aihealueeseen liittyvää muistitietoa, muistelmia sekä elämäkertoja. Muistitietoa on koottu vuodesta 1960. Kokoelmasta löytyy tuhansien työväenliikkeen veteraanien haastatteluja sekä muis­telmakäsikirjoituksia.

Kävelemme arkiston puolelle. Ny­kyisin Arkistossa on noin 7,5 hylly­kilometriä arkistoaineistoa. Pitkän käytävän varrella olevien arkistohyl­lyjen päädyissä näkyy tuttuja nimiä. On ammattiliittoja, ammattiliittojen paikallisosastoja ja puolueosastoja.

Esillä olevia julisteita ei voi myös­kään olla ihailematta. Osa julisteiden iskulauseista hymyilyttää, mutta tee­mat ovat pohjimmiltaan tuttuja.  Ar­kiston julistekokoelmassa on yli 10 000 julistetta, jotka on saatu sosia­lidemokraattisilta ja ammatillisilta

järjestöiltä. Joukosta löytyy myös lukuisia osuusliikkeen julisteita, eri­tyisesti 1940­ ja 1950­luvuilta.

YMMÄrrYKSEn AVAIMIA

Arkisto on myös ahkerasti sukutut­kijoiden käytössä. Erityisesti suku­tutkijoita kiinnostavat vuosien 1917 ja 1918 kokoelmat. Vuoden 1918 ko­koelma sisältää niin sanotun terrori­tilaston eli paikalliset tilastot pu­naisten menetyksistä sisällissodassa. Tanskasen mukaan näitä asioita on alettu tutkia vasta viime vuosina, ai­emmin niistä vaiettiin. Tanskasen mukaan ”historiallinen aineisto aut­taa ymmärtämään itseään ja paik­kaansa maailmassa”. Aineisto on sukututkijoille tärkeä, vaikka suku­tutkimukseen sisältyy toki paljon muutakin kuin arkistoaineiston läpi­käyntiä. Mieleeni tulee, että mitähän kaikkea omasta suvustani ja taustois­tani voisin oppia, jos uskaltaisin joku päivä ottaa asioista selvää.

Työväen Arkisto tekee tiivistä yhteistyötä esimerkiksi muiden yk­sityisten arkistojen sekä Työväen­museo Werstaan kanssa. Kansain­välisestä yhteistyöstä mainittakoon IALHI:n (International Associati­on of Labour History Institutions) puitteissa järjestetty HOPE­projekti (Heritage of the People’s Europe), joka on EU­rahoitteinen ja tähtää hankkeeseen osallistuvien 11:n arkis­ton digitoitujen aineistojen metada­tan yhtenäistämiseen ja tiedostojen konvertoimiseen yhteiseen portaaliin.

Entä muuttuuko aineisto, kun sukupolvet vaihtuvat? Tähän kysy­mykseen Tanskanen vastaa: ”Sisäl­löllisesti ei välttämättä. Toki his­toriallista aineistoa tuotetaan yhä enemmän ja enemmän. Muutos nä­kyy siinä, että siirrymme paperisesta aineistosta digitaaliseen aineistoon. Määrä kylläkin kasvaa.”

Perinteisemmän aineiston digi­tointi onkin pitkäkestoinen projekti, joka aloitettiin Työväen Arkistossa äänitteiden osalta vuonna 2005, vi­deoiden osalta vuonna 2006 sekä vuoden 2007 lopulla painettujen asiakirjojen osalta, vaikka kunnolla vauhtiin päästiin vasta vuonna 2009, kun hankkeelle saatiin rahoitusta. Aineiston digitointi jatkuu edelleen. Digitoinnin lisäksi aikaa kuluu pal­jon aineistojen metatietojen täyden­tämiseen, yhtenäistämiseen ja tar­kistamiseen.

Aineiston digitointi mahdollistaa sen, että arvokas tieto on myös tu­levien sukupolvien tutkittavissa ja tulkittavissa. Ennen kuin pääsen läh­temään, minun pitää vielä kirjoittaa nimeni vieraskirjaan.

hYöDYLLISIÄ LInKKEjÄ:

www.arjenhistoria.fi  Työväen Arkiston, Työväenmuseo Werstaan, Kansan Arkiston, Teknii­kan museon, Sähkömuseo Elektran, Helsingin yliopistomuseon, Suomen siirtolaisuusmuseon ja Kultamuseon yhteinenverkkoportaali, jossa pää­see tutustumaan näiden organisaa­tioiden digitaalisiin kuva­ ja juliste­ kokoelmiin.

http://www.tyark.fiTyöväen Arkiston omat verkkosivut.

http://www.tyovaenmuseo.fiTampereella Finlaysonin historialli­sella tehdasalueella toimivan Työvä­enmuseo Werstaan verkkosivut.

teksti: Pauliina Painilainen

Petri Tanskanen, Työväen Arkiston johtaja

”Historiallinen aineisto auttaa ymmärtämään itseään ja paikkaansa maailmassa.”

16 | 16 | TEEMA

Meitä ei ole

Olen laman lapsi . Elin lapsuuteni nousukauden jälkeisen niukkuuden Suomessa, jossa vaatteet hankittiin kirppareilta ja tarhassa syötiin vel­liä. Kuulemma tämä kokemus on lyönyt minuun ja koko ikäluokkaani lähtemättömän leiman, muovaten myöhempää elämäämme ja tehden meistä sukupolven.

Sukupolven käsite keksittiin 1800­luvun lopulla, yhtä jalkaa so­siologian tieteenalan kanssa. Sattu­maako? Tokko. Sosiologia, 1900­lu­vun akateemisen kulttuurin suuri itsetyydytysrinki, on ennen kaikkea yritys kuvata, mikä juuri tietystä ajanhetkestä ja siinä elävistä ihmisis­tä tekee erityisiä ja poikkeuksellisia. Tähän missioon sukupolvi istuu kuin nenä päähän, onhan käsitteen ainoa tehtävä erotella tietty ajallisesti ra­jattu ihmisjoukko muista.

Vauhtia ajatukselle toisistaan eroavista sukupolvista antoi 1800­ ja 1900­lukujen taitteen nopea tekni­nen kehitys yhteiskunnallisine sivu­tuotteineen. Euroopassa törmättiin jotakuinkin ensimmäistä kertaa ti­lanteeseen, jossa nuoret omaksuivat uutta tekniikkaa riippumattomina vanhempiensa tiedoista ja taidoista. Samaan aikaan sanomalehdistön ke­

hitys, levikkien kasvu ja lukutaidon yleistyminen mahdollistivat omaa kylää tai naapurustoa laajempaan yhteisöön samastumisen. Nuoret lu­kivat samoja uutisia, tunsivat enem­män hengenheimolaisuutta toisiinsa kuin vanhempiinsa ja keksivät uuden tieteenalan tutkimaan omaa erityi­syyttään. Sukupolvikokemus oli val­mis.

Näiden nuorten lapset teurastet­tiin joukolla ensimmäisen maail­mansodan juoksuhautoihin, hieman nuoremmat onnistuivat välttämään koko roskan, seuraava ikäpolvi lah­dattiin jälleen uudessa maailman­sodassa, ja rytinän jälkeen kaikki lisääntyivät kuin kanit. Näin erotel­laan 1900­luvun merkittävät suku­polvet, joita puolestaan seuraa se­kava joukko aakkosten loppupään kirjaimia. Me kuulumme sukupol­veen Y, ettäs tiedätte.

PErUStAnA SUKU-POLVIKOKEMUS

Sukupolven perusta on yhteinen su­kupolvikokemus, jonka kaikki tiet­tynä hetkenä tietyssä samassa iässä olleet ovat jakaneet. Sota, nälänhätä tai vapaa seksi ja vuosikymmenen

mittainen huumetrippailu ovat epäi­lemättä päteviä kandidaatteja su­kupolvikokemukseksi. Macarenan tanssiminen ala­asteen diskossa ei ole.

Koska länsimaissa ei toisen maail­mansodan jälkeen ole tapahtunut mitään todella järisyttävää, suku­polvikokemuksia on pitänyt ryhtyä keksimään. Populaarikulttuurin brän­däyskoneisto on tässä rikollisen tai­tava. Meitä 1980­luvun puolivälin kieppeillä syntyneitä yhdistävät Spi­ce Girls ja Adidaksen nappiverkkarit, muutaman vuoden vanhempia ka­saripop, ja nuorempiamme Smurffi­hitit.

Kun Ultra Bra heitti presidentin­vaalien alla keikan, monet kolme­kymppiset kuulemma kokivat syvän sukupolvikokemuksen. Vuonna ­85 puolestaan on tämän hetken viisi­kymppisten joukkopyhiinvaellus omaan nuoruuteensa, jossa manse­rock oli juuri heidän juttunsa. Hal­valla lähtee.

Kapitalistinen kulutustalous pe­rustuu siihen, että ihmiset saadaan rakentamaan identiteettejään kulu­tuksen kautta. Ostamillamme tuot­teilla kerromme itsellemme ja muil­le, keitä olemme. Tavoittelemme

”Sosiologia, 1900-luvun akateemisen kulttuurin suuri itsetyydytysrinki.”

Vuoden 2013 ensimmäisessä Deba­tissa on lähestytty sukupolvea suo­malaisten, noin 20–30­vuotiaiden nuorten aikuisten (demariopiskeli­joiden) näkökulmasta käsin. Toisin sanottuna x­sukupolven näkökul­masta.

Artikkeleissa on hahmoteltu sosia­lidemokraattisten opiskelija­ ja nuo­risoliikkeiden paikkaa sukupolvia muovaavina tekijöinä sekä pohdittu tämän päivän suuria kysymyksiä sukupolven ja etenkin sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkö­kulmasta.

Keskustelussa sukupolvien väli­sestä oikeudenmukaisuudesta voi­daan havaita kaksi puolta. Missä asioissa nykyistä sukupolvea on koh­deltu kohtuuttoman ankarasti edel­listen sukupolvien tekemien virhei­den takia ja toisaalta missä asioissa me voimme koettaa välttää tekemästä itse näitä virheitä.

Pääsemmekö eläkkeelle ennen 70–vuotispäiväämme? Jätämmekö maa­pallon luonnonvaroista vain ripauk­sen tuleville sukupolville? Entä kuka säilöö sukupolvemme ja ajan hengen muiston tuleville sukupolville?

Yhteiskunnallisessa päätöksente­ossa tulisi aina ottaa huomioon seu­raava sukupolvi, jota päätökset tule­vat myös koskemaan. Useimmiten valitaan se helpoin tie; jos päätöksel­lä saadaan nykyhetkeen nykyihmi­sille paremmat oltavat, on se silloin oikea. Tulevat sukupolvet keksikööt omat ratkaisunsa tulevaisuuden on­gelmiin. Niin globaalisti kuin kansalli­sestikin.

Vähemmän ahnetta päätöksen­tekoa toivoen,

Siiri Saastamoinenpäätoimittaja

Jälkipääkirjoitus

TEEMA | 17

erityisyyttä ja ainutlaatuisuutta ni­menomaan kulutuksella ja pop­kult­tuurin symboleilla. Sisäistettyämme esimerkiksi Macarenan tanssimisen olevan jotain juuri meille ominaista, retkutamme sitä takuulla innois­samme vielä vanhainkodissakin.

Kun meidät on kerran saatu ko­kemaan kuuluvamme tiettyyn suku­polveen ja tekevämme näin nimen­omaan kaupallisten hyödykkeiden kautta, voi tätä lehmää lypsää maail­man tappiin. Vartokaa vaan, kyllä se meidänkin sukupolvellemme räätä­löity Vuonna ­85 vielä tulee.

Ryystäessäni päiväkodissa hel­mivelliä en kokenut huikeita su­kupolvivärinöitä, tai sen puoleen tajunnut lamasta hölkäsen pöläys­tä. Suuri sukupolvikokemus antaa edelleen odottaa itseään, vaikka olen lähes kolmekymppinen. Kenties aito jaettu kokemus voi syntyä merkittä­vissä murroksissa, mutta sellaisten puutteessa puhe sukupolvista on vain yritys saada sinut ostamaan seu­raavan Best of the 90’s –kokoelman.

teksti: Otto KöngäsKirjoittaja on SONKin varapuheen­johtaja.

18 | SONK

tEEMASEMInAArI 23.2.

SONK | 19

Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlavuoden aikana järjestetään viisi teemaseminaaria sekä vuosijuhla. Ensimmäinen teemaseminaari: Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus järjestettiin lauantaina 23.2. ja se oli menestys. Paikalla oli yli 40 henkilöä. Osallistujat keskustelivat aktiivisesti vaikeistakin sukupolvi-kysymyksistä.

Kuvat: Tiina Vesa

20 | SONK

Marraskuussa vuonna 1963 Tampe­reella perustettiin yhteiskokouksen tuloksena Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliitto eli SONK. Ensimmäinen SONKin liit­tokokous järjestettiin seuraavana vuonna Forssassa. Silloin liittokoko­uksen julkilausumassa vaadittiin va­semmiston eheytymistä. Sama linja jatkui vuoden 1965 liittokokoukses­sa, jolloin myös linjattiin seksuaali­valistuksen ja seksuaalisten vähem­mistöjen suvaitsemisen puolesta.

SONK vakiinnutti oman asemansa sosialidemokraattisessa järjestöken­tässä vuosien 1970–73 aikana. Vuon­na 1970 SONK muuttui yleispoliitti­sesta toimijasta opiskelijajärjestöksi. Samoihin aikoihin poliittiset opiske­lijajärjestöt valtasivat Suomen yli­oppilaskuntien liiton. SONKilla oli vuoteen 1995 asti ollut hyvä edustus SYL:ssa pois lukien poikkeusvuodet kuten 1980, jolloin SONK boikotoi SYL:a eikä asettanut ehdokasta hal­litukseen. Vuonna 1995 SONK ei saanut edustusta SYL:on hyvistä eh­dokkaista huolimatta. Vuonna 1999 SONK teki paluun SYL:n hallituk­seen, tämä ei kuitenkaan taannut SONKille jatkuvaa edustusta SYL:n hallituksessa kuten ennen.

Vuonna 1996 perustettiin Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakun­tien liitto – SAMOK ry, jonka halli­tukseen SONK sai heti edustuksen. SONK kannatti ehdotonta tasa­ar­voisuutta, jonka johdosta liitto halusi ottaa huomioon ammattikorkeakou­lun ja korkeakoulujärjestelmän suh­teen. Yhteistyö SAMOKin kanssa on

vahvistunut vuosien varrella. Vuon­na 2012 SONKilla oli edustus sekä SYL:n että SAMOKin hallituksessa ja vuonna 2013 SONKilla on puheen­johtaja SAMOKissa.

SONK muutti nimensä vuonna 1994 muotoon Sosialidemokraatti­set Opiskelijat – SONK ry, tuttavalli­semmin Demariopiskelijat. SONKin suhteet puolueeseen ovat aina olleet hyvät, vaikka opiskelijaliitto onkin kritisoinut puoletta ja sen yksittäis­ten henkilöiden toimintaa. 2010­lu­vulla tämä SONKin värikäs historia jatkuu hyvällä yhteistyöllä monien intressiryhmien kanssa.

Palatakseni vielä hetkeksi histori­aan, eli SONKin vuoden 1986 opiske­lijasosiaalisiin budjettitavoitteisiin. Nämä tavoitteet ovat tänä päivänä­kin melko samoja. Katso ja vertaa:

Yhtä suuri opintotuki kaikilleKoulumatkakorvausperusteet kuriinVR:n opiskelija­alennus laajemmaksiKorkotuki pidemmäksiRahaa opiskelija­asuntojen perus­korjaukseenAsumislisä ympärivuotiseksiRuokailutukea korotettava

SONKin 50­vuotisjuhlavuotta juh­listetaan koko vuoden ajan. Luvassa on viisi erilaista teemaseminaaria sekä vuosijuhla. Vuosijuhla järjes­tetään Tampereella liittokokouksen yhteydessä samana viikonloppuna, jolloin SONK on 50 vuotta sitten pe­rustettu, eli 16.–17.11.2013.

teksti: Anette Karlsson

tEEMASEMInAArIt:

I Sukupolvien välinen oikeuden­mukaisuus23.2.2013, Helsinki

II Hyvinvointivaltio?13.4.2013, Helsinki

III Sivistyskö suuntana?18.5.2013, Turku

IV SONK & SDP7.9.2013, TamperePuolueen ensimmäisestä liitto­kokouksesta Forssassa 110 vuotta

V Solidaarisuus ja eettisyys28.9.2013, Vaasa

OPISKELIjOIDEn AAttEEn PALOA PUOLI VUOSISAtAA

PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 21

SONKin vuosi alkoi huimalla vauh­dilla. Poliittisiin keskusteluihin on osallistuttu lukukausimaksujen, opin­totuen, ammattikorkeakoulu­uudis­tuksen, terveydenhuollon, koulurau­han ja asuntotuotannon tiimoilta. Vuoden ensimmäiset tapahtumat ovat jo takana. Järjestöpäivät jär­jestettiin yhdessä Demarinuorten kanssa Nurmijärvellä. Päivillä in­nostettiin toimijoita ja tutustuttiin järjestötoiminnan monimuotoiseen kenttään.

Tänä vuonna SONK täyttää 50 vuotta. Liittomme perustettiin mar­raskuussa vuonna 1963 Tampereel­la. Liittomme syntymäpäivää onkin tarkoitus juhlistaa koko vuoden ajan. Juhlavuonna järjestetään viisi tee­maseminaaria sekä vuosijuhla. En­simmäinen teemaseminaari, Suku­polvien välinen oikeudenmukaisuus, järjestettiin 23.2. Helsingissä. Semi­naarissa juteltiin siitä, kuka kantaa vastuun tulevaisuudesta. Seuraava

hYVÄÄ ALKAnUttA VUOttA KAIKILLE

teemaseminaari on huhtikuussa Helsingissä. Seminaarissa pohditaan hyvinvointivaltion tulevaisuutta.

Teemaseminaarien yhteydessä järjestetään vapaamuotoisia iltata­pahtumia. Helmikuun teemasemi­naarin yhteydessä vietettiin iltaa 60­luvun hengessä SDP:n varapu­heenjohtaja Eero Vainion johdolla. Tule sinäkin mukaan SONKin tapah­tumiin ja löydä uusia ystäviä.

Aurinko lämmittää ja kevät on täällä. Suuntana oikeudenmukai­nen, solidaarinen ja tasa­arvoinen tulevaisuus – suuntana sosialidemo­kraattisempi yhteiskunta. Vi ses!

ystävällisin terveisin, anette

22 | 22 | SONK

SONK valitsi liittokokokuksessaan Turussa 1.–2.12.2012 uuden liitto­hallituksen. Jäsen Tiina Vesa koosti uusista jäsenistä esittelyn.

1. Tuoksusi?2. Mikä supersankari olisit?3. Mistä aistia ilman et voisi elää?4. Suurin vanhemman sukupol-ven idolisi?

Puheenjohtaja Anette Karlsson (SOMA): 1. Polo Sport2. Pallas Athene3. Näköä4. Jutta Urpilainen

LIIttOhALLItUKSEn YStÄVÄKIrjA

I varapuheenjohtaja Hanna Hylkilä (JOSY):1.Pidän meren tuoksusta varsinkin ulkomailla, sillä se herättää hienoja muistoja mahtavista kokemuksista . 2. Oman elämän supersankari, joka tekee duunia tasa­arvoisemman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. 3. En voisi elää ilman näköaistia. 4. Tarja Halonen

II varapuheenjohtaja Otto Köngäs (OSY):1. Sikarilaatikko2. Thanos3. Näkö4. Keisari Markus Aurelius

Artturi Jyrkkänen (TOSY)1. Sitruuna2. MASK3. Kuuloa4. Yrjö Kallinen

Milla Granlund (TASY)1. Kahvi2. Muumimamma3. Kuuloa4. Mummi

Noora Luukka, (JSDN)1. Myski2. Martti Ahtisaari3. Kuuloa 4. Miina Sillanpää

Otto Köngäs (vas.), Tiina Vesa, Artturi Jyrkkänen, Milla Granlund, Lauri Hietala, Hanna Hylkilä, Kai Alajoki, Anette Karlsson, Tuulia Pitkänen, Noora Luukkaalarivissä Nelli Nurminen (vas.), Heidi Keränen, Noora Kettunen

an

ni l

ah

tin

en

Heidi Keränen (OOSY)1. Ihmisten ominaistuoksut2. Kissanainen3. Tunto4. Aira Samulin

Nelli Nurminen (TUS)1. Hermesin parfyymit2. Xena3. Näkö4. Tarja Halonen

Kai Alajoki (ÅSS)1. Kahvi2. Arkielämän sankari3. Maku4. Erkki Tuomioja

I varajäsen Tiina Vesa (SOMA)1. Kielo2. Tehotyttöjen Papu3. Haju4. Isoäiti

II varajäsen Noora Kettunen (JOSY)1. Mansikkalimesiideri2.Äitini3. Tuntoaistia4.Tarja Halonen

III varajäsen Lauri Hietala (OOSY)1. Savusauna2. Teräsmies3. Kuulo4. Väinö Tanner

IV varajäsen Tuulia Pitkänen (OSY)1. Croissanttien tuoksu sunnuntai­aamuna2. Kissanainen3. Tasapainoaistia4. Tarja Halonen

toimittanut: Tiina Vesa

SEUrAAVA DEbAttI ILMEStYY tOUKOKUUSSA!

SOnKin toimisto

Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.Saariniemenkatu 600530 Helsinkisonk@sonk.fiwww.sonk.fi

Puheenjohtaja Anette Karlsson045 112 9299puheenjohtaja@sonk.fi

Pääsihteeri Anni Lahtinen045 277 5070paasihteeri@sonk.fi

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiattoimisto@sonk.fi

joensuun Sosialidemokraattiset Opiskelijat jOSY

Sosialidemokratia on meidän tapamme pelastaa maailma ja tähän me haluamme sinut mukaan. Sivus­takatsojat eivät muuta maailmaa, mutta Demariopiskelijoiden jou­koissa sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa niin kansainvälisellä kuin paikallisella tasollakin. Joensuussa pääset kanssamme väittelemään politiikasta, pohtimaan arvojasi kupposen ääressä, tai vaikkapa marssimaan punalipun alla.

Puheenjohtaja Noora Kettunennoora.kettunen1@gmail.comwww.facebook.com/JoensuunDemariopiskelijat

jyväskylän sosialidemokraatti­set nuoret ja opiskelijat jSDn

JSDN:ssä toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat

ja nuoret. Tule mukaan aktiiviseen joukkoomme!

Puheenjohtaja Riikka Jauhiainenriikkajauh@gmail.comwww.jsdn.fi

Opiskelijoiden sosialidemo­kraattinen yhdistys OSY

OSYn jäsenet ovat pääosin Helsin­gin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki so­sialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.

Puheenjohtaja Tuulia Pitkänentuulia.pitkanen@gmail.comwww.osy.fi

Otaniemen Opiskelijademarit OODI

Oodi kokoaa yhteen Aalto­yliopiston teknillisen korkeakoulun demari­henkiset ylioppilaat.

Puheenjohtaja Eetu Ahoneneetu.ahonen@aalto.fioodi.ayy.fi

Oulun opiskelijoiden sosialidemo­kraattinen yhdistys OOSY

OOSY on iloisen värikäs joukko nuoria ja nuorehkoja opiskelijoita Oulusta sekä lähialueilta.

Puheenjohtaja Lauri Hietalaoosy.laurihie@gmail.com050 5576600

Jäsenvastaava Jaakko Huukijaakko.huuki@gmail.comoosy.sdp.fi

rovaniemen Sosialidemokraatti­nen Opiskelijayhdistys rOSO

Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta.

Puheenjohtaja Hannu Mällinenhmalline@ulapland.firosolaiset.blogspot.fi

Sosialidemokraattiset ammatti­korkeakouluopiskelijat SOMA

SOMA on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demari­henkisille amk­opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amk­taustaisia nuoria demarivaikuttajia. Tule mukaan verkostoon!

Puheenjohtaja Antti Elolähde aelolahde@gmail.comsoma.sdp.fi

tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys tASY

TASY on eräs SONKin perinteik­käimmistä osastoista. TASYssa toimii Tampereen yliopiston opiske­lijoiden lisäksi teekkareita, ammat­tikorkeakouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta.

Puheenjohtaja Olavi Säkkinenolavi.sakkinen@uta.fitasyry.blogspot.com

turun opiskelijoiden sosiali­demokraattinen yhdistys tOSY

TOSY on turkulaisten korkeakoulu­opiskelijoiden aktiivinen edunvalvo­

YhtEYStIEDOt

24 | DEBATTI

tOIMIntA- KALEntErI

Maaliskuu:7.–10.3. ECOSY:n kongressi, Bommersvik22.–24.3. Kevätpäivät, Nedergård24.3. Liittohallituksen kokous

Huhtikuu:6.4. Yhteispoliittinen seminaari, Helsinki7.–11.4. ECOSY:n talviyliopisto, Bryssel11.4. Politiikan sisäänmarssi ammattikorkeakouluihin13.4. Teemaseminaari II: Hyvinvointivaltio? Helsinki14.4. Liittohallituksen kokous20.–21.4. Suomen sosiaalifoorumi, Helsinki23.4. Kansan ääni: Eettinen markkinatalous, Jyväskylä30.4. Vapun paikallistapahtumat

Toukokuu:1.5. Vappu7.5. Kansan ääni: Eettinen markkinatalous, Joensuu9.5. IUSY Council9.–12.5. Workers Youth Festival, Dortmund18.5. Teemaseminaari III: Sivistyskö suuntana? Turku19.5. Liittohallituksen kokous25.–26.5. Maailma kylässä ­festivaali, Helsinki31.5.–2.6. FNSU:n konferenssi, Kööpenhamina

Lisätietoa tapahtumista ja toiminnasta www.sonk.fi.

ja. Vaikutamme sekä yliopistolla että ammattikorkeakoulussa. Järjes­tämme runsaasti tapahtumia, joista osa on asiapitoisia ja osa keskittyy rentoon yhdessäoloon hyvässä tove­riseurassa.  Puheenjohtaja Essi Virtanen ess.virtanen@gmail.comwww.tosy.fi

Vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat VSDO

Pohjanmaan alueen demariopiskeli­jatoiminta on keskittynyt Vaasaan.

Puheenjohtaja Pekka Tuurituuri.pekka@gmail.comwww.facebook.com/VSDOry

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS

ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdel­ning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi i Åbo och Vasa. ÅSS verksamhet baserar sig på socialdemokratiska värde­ringar. Socialdemokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva gott liv. Frihet för alla merborgare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för stu­denternas välmående, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteter­nas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad? Kom med!

Ordförande Kai Alajokikai.alajoki@abo.fiwww.facebook.com/ SocialdemokratiskaStuderande

DEBATTI | 25

www.pau.fi

Lahjoitus lapsille on lahja tulevaisuudelle

Merkittävä osa Osuuskunnan yleishyödyllisistä lah-

joituksista on kohdistettu lasten hyväksi tehtävään

työhön. Olemme tukeneet jo vuosien ajan sekä Ensi- ja

turvakotien liiton että Parasta Lapsille ry:n toimintaa. Koh-

teina ovat olleet niin perheväkivaltaa kokeneiden lasten

aseman parantaminen kuin vähävaraisten lasten leirikes-

kustoiminnan tukeminen. Tällä tiellä jatkamme edelleen.

28 | D

EBATTI 1/2013 S

OS

IALID

EMO

KR

AATTIN

EN M

IELIPID

ELEHTI

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry

Tunnus 500310500003 Vastauslähetys

POSTIMAKSUMAKSETTU

A7 W1

OtA YhtEYttÄ!

Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms.

Nimi ja syntymäaika

Lähiosoite

Puhelinnumero

Sähköposti

Oppilaitos

Päiväys ja allekirjoitus

JÄSENEKSI

TIETOA

TILAUS

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.

Tilaan Debatin 30 euroa / vuosi.

En halua, että minulle lähetetään enää Debattia.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Haluan liittyä SONKin jäseneksi.

Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi.

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa SONKista.

Postinumero ja toimipaikka