ANNA-KAISA KUUSISTO & KRISTIINA KORJONEN-KUUSIPURO

TIEKARTTA Yksin tulleiden alaikäisten maahanmuuttajien

kuulumisen tunteen tukeminen ja sosiaalisen tuen kehittäminen Suomessa.

TIEKARTTA Yksin tulleiden alaikäisten maahanmuuttajien kuulumisen tunteen tukeminen ja sosiaalisen tuen kehittäminen Suomessa Kirjoittajat: Anna-Kaisa Kuusisto ja Kristiina Korjonen-Kuusipuro ● Julkaisija: Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, Suomen Akatemian TRUST-kärkihanke ● Julkaisuvuosi: 2018 ● Julkaisijan kotipaikka: Tampere ● ISBN 978-952-03-0851-3 (pdf) ● Tiekartan valmistusta on tukenut Suomen Akatemia, TRUST-hanke, SA 304146, SA 266161

ILMAN HUOLTAJAA SUOMEEN SAAPUNEET ALAIKÄISET MAAHANMUUTTAJAT SIVU 3

PALVELUT NUORTEN ARJEN TUKIPILAREINA SIVU 7

ARJEN KUULUMISEN TUKEMINEN SIVU 5

SUUNTAVIIVOJA TULEVAISUUDEN POLITIIKKAOHJAUKSEEN SIVU 10

Sisältö

2 TIEKARTTA

AFGANISTANSUOMI

SOMALIA

SYYRIA

IRAK

Ilman huoltajaa Suomeen saapuneet alaikäiset maahanmuuttajat TÄMÄ TIEKARTTA PERUSTUU kahteen Suomen Akate-mian vuosina 2014–2018 rahoittamaan tutkimushank-keeseen, joissa tutkittiin yksin alaikäisinä saapuneiden maahanmuuttajanuorten kuulumisen tunnetta ja kehi-tettiin heille suunnattuja sosiaalisen tuen käytäntöjä¹.

Eurooppaan saapui vuoden 2015 aikana 95 000 alaikäis-tä yksin tullutta turvapaikanhakijaa, joista Suomeen päätyi hieman yli 3 000. Tämä hakijamäärä oli suurin, mitä Suomeen on koskaan saapunut. Yksin tulleiden määrä putosi huomattavasti jo seuraavana vuonna, mikä johtui Euroopan Unionin kiristyneestä maahanmuutto-politiikasta ja ulkorajavalvonnasta. Suomeen saapuvien alaikäisten lähtömaat ovat pääsääntöisesti Afganistan, Irak, Somalia, Iran ja Syyria.

1 Transcultural Memories of Childhood Displacement: Tracing the Emotive-Spatial Tactics of Belonging (SA 266161) ja Transcultural roadmap for supporting belonging among unaccompanied children and young people (SA 304146)

* Toukokuun loppuun mennessä 21 hakemusta, migri.fi/tilastot

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018*

98

706 557329

150 167 156 196

3024

401

14221

Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikkahakemukset (2007–2018)

...

TIEKARTTA ILMAN HUOLTAJAA SUOMEEN SAAPUNEET ALAIKÄISET MAAHANMUUTTAJAT 3

➀ Osoitamme monikielisyyden sallimisen ja tukemisen merkityksen nuorten oman toimijuuden rakentumisessa ja heidän yhteiskun­nallisen aseman vahvistamisessa. Lisäksi keskustelemme ystävyyden merkity ksestä kuulumisen ja kotoutumisen edistäjänä.

➁ Ehdotamme yksin tulleiden sosiaalisen tuen palvelu järjestelmän kehittämistä asumisen ja psykologisen vakauttamisen osalta.

➂ Esitämme, että tulevaisuuden politiikkaohjauksen pitää perustua kokemustiedon kautta rakentuvalle ymmärrykselle ja moniamma­tilliselle yhteistyölle.

Tässä tiekartassa keskitytään kolmeen osa-alueeseen:

Perheenyhdistäminen on nykyisen maahanmuut-topolitiikan seurauksena Suomessa lähes mahdotonta yksin tulleille nuorille. Perheen puuttuessa nämä lapset ja nuoret ovat pakotettuja elämään Suomessa instituti-onaalisen hoivan kohteina täysi-ikäistymiseensä asti. He kärsivät usein yksinäisyydestä ja ovat huolissaan perheen-sä kohtalosta entisessä kotimaassaan. Nuorten asuminen Suomessa on järjestetty pääsääntöisesti ryhmä- ja perhe-ryhmäkoti -mallin mukaisesti. Koska asumisen vaihtoeh-toja on toistaiseksi vähän, nuorten kotina on käytännössä useiden vuosien ajan laitosmainen ympäristö.

Nuoret toivovat löytävänsä erityisesti suomalaisia ystäviä. Tämä on kuitenkin vaikeaa muun muassa eriy-tettyjen koulutus- ja asumisratkaisuiden takia. Asumis-yksiköissä tekemämme kenttätyö osoitti, että nuoret tarvitsevat arjessaan runsaasti tukea aikuisilta. Nuoret kaipaavat enemmän luotettavia aikuisia arkeensa, ja toivo-vat, että aikuisilla olisi tarpeeksi aikaa kuunnella heidän asioitaan ja viettää aikaa heidän kanssaan..

...

TIEKARTTA ILMAN HUOLTAJAA SUOMEEN SAAPUNEET ALAIKÄISET MAAHANMUUTTAJAT 4

ARJEN KUULUMISEN TUKEMINEN

YKSIN MAAHAN TULLUT NUORI tarvitsee turvallisen ja sosiaalisesti hyväksyvän ympäristön, jotta kotoutumi-nen uuteen kotimaahan voi alkaa. Kuuluminen on hauras prosessi, jonka rakentumista on tuettava ja vahvistetta-va juuri näille nuorille suunnatuilla palveluilla. Kuulu-misen keskiössä ovat sujuva arki, nuoren elämänhallin-taa parantavat taidot sekä hänen fyysiset ja henkiset toimintamahdollisuutensa. Nuorten toimintamahdol-lisuuksien edistäminen tarkoittaa esimerkiksi kannus-tamista monikieliseen ilmaisuun, oman tulevaisuuden suunnitteluun sekä näiden kautta kehittyviä voima-varoja kohdata epävarmuutta ja hallita yksinäisyyden tunteita.

”Kuuluminen on hauras prosessi, jonka

rakentumista on tuettava ja vahvistettava.”

...5 TIEKARTTA ARJEN KUULUMISEN TUKEMINEN

kohtaamiseen luodaan aktiivisesti. Aktiivisen fasilitoin-nin merkitykseen ja laatuun tulee kiinnittää huomio-ta kouluissa, nuorisotaloilla ja eri kansalaisjärjestöjen toiminnassa.

Monikielisyys arjen voimavaranaMonikielisyys on ilmiö, jolla tarkoitetaan kahden tai useamman kielen osaamista ja käyttämistä rinnakkain arjessa. Useilla kielillä toimiminen on luontevaa yksin tulleille nuorille, jotka vasta opettelevat suomen kieltä. Suomenkielellä on perustellusti vahva asema kouluis-sa ja suomalaisilla työmarkkinoilla. Uuden maan kielen osaaminen ja opettelu sekä mahdollisuus saada opetus-ta omassa äidinkielessään ovat tärkeitä. Monikielisyys tulee kuitenkin ymmärtää voimavaraksi nuorten arjes-sa, sillä se edesauttaa kulttuurirajat ylittävien ystävyys-suhteiden syntymistä ja siten edistää yhteiskunnallista osallisuutta, pitkäjänteistä kotoutumista ja kuulumisen tunnetta.

Monikielisyyden tukemisessa kyse on ennen kaik-kea yhteiskunnan hyväksyvästä ilmapiiristä. Monikieli-syys rakentaa kuulumista, koska nuorella on kielellisen osaamisensa kautta mahdollisuus kuulua monenlaisiin ryhmiin ja osallistua yhtä aikaa erilaisiin keskustelui-hin. Kielellisessä ilmaisussa tulisi sallia useiden kielten käyttäminen ja jopa niiden yhdistely. Kuulumisen raken-tuminen ei voi perustua yksin omaan uuden kotimaan kielen opettelun varaan eikä sen täydellinen osaaminen voi olla kotoutumisen ehto..

Ystävyys kotoutumisen edistäjänäYstävät ovat kaikille nuorille tärkeä yhteisöllisyyden ja elämän ilon lähde. Yksin tulleet nuoret ovat menettäneet monia tärkeitä ystävyyssuhteita lähtiessään kotimaas-taan. Samoin perhesuhteet ovat hajonneet eri maiden tai jopa maanosien välille. Yhteys perheenjäseniin voi olla kokonaan katkennut tai katkonainen kotimaan poliittisesta tilanteesta riippuen. Myös pakomatkalla syntyneet ystävyydet ovat tärkeitä yksin matkanneille nuorille. Eri puolilla maailmaa oleviin ystäviin pidetään yhteyttä pääasiassa sosiaalisen median välityksellä. Nuor-ten oma toive on saada ystäviä uudesta kotimaastaan. Yksin tulleiden sosiaaliset verkostot muotoutuvat kuiten-kin pitkälti toisten maahanmuuttajanuorten kesken. Tällöin sosiaalinen verkosto on helposti yksipuoli-nen, mikä saattaa lisätä nuorten eristäytymistä yhteis- kunnasta.

Ylikulttuuristen ystävyyssuhteiden ja yhteisöllisyyden muotojen rakentaminen vaatii lisää tavallisia kohtaamisia arjessa. Arjen kohtaamisia on mahdollista tuottaa ja tukea ohjaamalla ja fasilitoimalla sosiaalisia tilanteita. Tällöin tarvitaan nuoria kuuntelevia aikuisia, jotka omalla esimer-killään ottavat kaikki mukaan toimintaan. Näillä aikuisil-la on myös oltava herkkyyttä antaa henkistä ja fyysistä tilaa sitä tarvitseville nuorille ilman, että heitä suljetaan pois yhdessä olemisesta. Yhteisöllisyyden ja vuorovaiku-tuksen rakentaminen ja tukeminen voi olla työlästä, eikä ole takeita siitä, lisääntyvätkö pitkäaikaiset ystävyyssuh-teet fasilitoimalla. Kuulumisen tunteen näkökulmasta on tärkeää, että mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja

...

6 TIEKARTTA ARJEN KUULUMISEN TUKEMINEN

PALVELUT NUORTEN ARJEN TUKIPILAREINA

...

YKSIN ALAIKÄISINÄ SUOMEEN TULLEET elävät vuosien ajan yhteiskunnan palveluiden varassa. Näiden palvelu-jen järjestäminen tulisi saada joustavammaksi ja tarve-perustaiseksi. Uhriuttavista käytännöistä, kuten lyhyis-tä oleskeluluvista ja sosiaalisesti eriyttävistä palveluista, tulee pyrkiä eroon. Nuoret tulee nähdä aktiivisina oman elämänsä toimijoina ja asiantuntijoina. Erityistä huomio-ta tulee kiinnittää 18 vuotta täyttävien itsenäistymisen tukemiseen, sillä alaikäisille suunnattu erityinen tuki päät-tyy monen nuoren osalta kotoutumisen näkökulmasta liian aikaisin. Jälkihuollon palveluiden vaihteleva saata-vuus eri kunnissa luo lisää epätasa-arvoa aikuistuville nuorille.

”Palveluja kehitettäessä on tärkeä kuulla

nuoria oman elämänsä asiantuntijoina.”

7 TIEKARTTA PALVELUT NUORTEN ARJEN TUKIPILAREINA

Sosiaalisen tuen palveluita ovat asumiseen, tervey-teen, koulutukseen, työelämävalmennukseen ja hyvin-vointiin liittyvät tuki- ja ohjauspalvelut. Toimivat ja laadukkaat palvelut tukevat nuorten itsenäistymistä ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja tuovat vakautta nuorten arkeen. Näitä palveluja kehitettäessä on tärkeä kuulla nuoria oman elämänsä asiantuntijoina. Kehitystyön tulisi kohdistua palveluiden selkeyttämi-seen ja palvelujärjestelmän parempaan koordinointiin. Palvelupolkujen luominen edellyttää nuorten tarpeiden tunnistamista yksilöllisesti. Tällaiset palvelut parantavat nuorten hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä ehkäisevät syrjäytymistä. Hyvinvoinnin lisääntyessä ja nuoren itse-näistymisen myötä palveluiden määrää voidaan asteittain vähentää.

Sosiaalisen tuen uudelleen järjestäminen edellyttää palvelupolkujen laaja-alaista koordinointia, johon erityi-sesti sisäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, ympä-ristöministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, ELY-kes-kusten (tulevaisuudessa maakuntahallinnon) ja kuntien tulee sitoutua. Yhteistyötä pitää lisätä myös kuntien sosiaalitoimen, maahanmuuttajatyön ja asuntotoimen viranhaltioiden kesken, jotta nuorten sosiaalisen tuen palvelut ovat tarveperustaisia ja oikea-aikaisia. Sosiaa-lisen tuen palveluita tulee viedä lähelle nuorten arkea, esimerkiksi asumisyksiköihin ja kouluihin, jotta ne ovat helposti saavutettavissa.

Asuminen arkeen kiinnittymisenäNuorten tarpeiden mukaisesti suunnitellut asumisratkaisut tukevat itsenäistymistä ja osallisuutta suomalaisessa yhteis-kunnassa. Tämä edellyttää nuorten kuulemista, erilaisten palveluiden selkeyttämistä ja palveluiden parempaa koor-dinointia. Nuoret itse toivovat asumisen suhteen vakaut-ta ja vähemmän siirtoja asumisyksiköiden välillä. Toisin sanoen väliaikaisista asumisratkaisuista on päästävä eroon ja asumisen yksiköitä tulisi sijoittaa paikkakunnille, joilla niille taataan riittävät edellytykset toimia. Asumisyksiköissä täytyy olla riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Henkilö-kuntamitoitus tulisi sitoa kaikkien asumisyksiköiden osalta lastensuojelulakiin (lastensuojelulain 58–60 §). Itsenäisty-mässä oleville nuorille tulee tarjota myös mahdollisuutta yhteisasumiseen omilla vuokrasopimuksilla.

Uuteen kulttuuriin ja maahan kotoutuminen vaatii paljon luotettavien aikuisten läsnäoloa ja asumisessa sekä arjessa ohjaamista. Jotta nuorten tarvitsema tukiverkko olisi ylipäätään helposti heidän saavutettavissa, tulisi jälkihuollon palvelut, sosiaalinen tuki, neuvonta sekä matalan kynnyksen psykologinen apu yhdistää entistä tiiviimmin asumiseen. Sosiaalinen tuki tulee nähdä laaja-kantoisemmin jatkuen vielä täysi-ikäistymisen jälkeen-kin. Tähän nivelvaiheeseen tulee sisältyä säännölliset tapaamiset nimetyn sosiaalityöntekijän ja jälkihuollon henkilöstön kanssa mieluiten nuoren omassa kodissa. Jälkihuollon palveluista ja niiden saatavuudesta tulee tehdä kansallisesti yhtenäinen käytäntö, joka ei ole riip-puvainen nuoren asuinkunnasta. ...

...

8 TIEKARTTA PALVELUT NUORTEN ARJEN TUKIPILAREINA

Psykologinen tuki ja arjen vakauttaminen Yksin tulleiden nuorten elämäntilanteen vakauttaminen ja arkirytmin luominen sekä matalankynnyksen psyko-loginen tuki ovat vastaanottovaiheessa alkavan uuteen kotimaahan kiinnittymisen peruspilareita. Esimerkiksi matalan kynnyksen psykologisen tuen TASA-ryhmämallissa vakauttava tuki tuodaan asumisyksiköihin. Tämä toimin-tamalli vähentää traumaperäisiä stressioireita turvapai-kanhakijanuorten keskuudessa ja sen avulla on mahdol-lista vahvistaa luottamuksen ja osallisuuden tunnetta asumisyksiköissä. Vakauttavan tuen avulla nuoret oppi-vat tunteiden käsittelyä, rauhoittumista ja asettumista, heidän jaksamisensa parantuu, ja he luovat luottamuk-sellisia suhteita muihin asumisyksikön nuoriin. Nämä seikat puolestaan lisäävät nuoren uskoa omaan itseen ja selviytymiseen uudessa kotimaassa.

Suomeen tulee luoda kansallinen toimintamalli, jossa kaikilla yksin tulleilla nuorilla on mahdollisuus osallistua asumisyksikköihin tuotuun matalankynnyksen psyko-logiseen tukeen ja saada vastaanottovaiheesta lähtien ohjausta elämänhallintaan. Kun nuori tarvitsee jatko-hoitoa vakauttavan vaiheen jälkeen, sinne ohjaaminen on oltava oikea-aikaista ja tarkoituksenmukaista. Tämä edellyttää yhtenäisten palvelupolkujen luomista erikois-sairaanhoidon palveluihin ja niitä tukeviin hoitomuotoi-hin, kuten traumaperäisen stressin säätelyä helpottavaan psykofyysiseen fysioterapiaan..

...

9 TIEKARTTA PALVELUT NUORTEN ARJEN TUKIPILAREINA

SUUNTAVIIVOJA TULEVAISUUDEN POLITIIKKAOHJAUKSEEN YKSIN TULLEIDEN NUORTEN kokonaistilanteen hahmot-tamista ja kehittämistä vaikeuttaa tempoileva maahan-muuttopolitiikka, palvelupolkujen hajanaisuus ja erityisesti kokemustiedon puute ja sen hyödyntämättömyys palve-luja kehitettäessä. Suomeen tulisi luoda lapsiystävällinen integraatiopolitiikka, joka mahdollistaa lasten ja nuorten kuulemisen ja luo toivoa heidän elämäänsä. Tällaisen poli-tiikan rakentaminen edellyttää yhteistä tahtotilaa, jonka perustalla on lasten ja nuorten kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen. Lapsiystävällisen integraatiopolitiikan luomista edesauttaa moniammatillinen yhteistyö, toimi-joiden välinen luottamus ja tiedonkulun parantaminen eri hallinnonalojen toimijoiden välillä. ...

”Suomeen tulisi luoda lapsiystävällinen

integraatiopolitiikka.”

10 TIEKARTTA SUUNTAVIIVOJA TULEVAISUUDEN POLITIIKKAOHJAUKSEEN

Kokemustieto nuorten tarpeiden kartoittamisessaSuomessa tarvitaan lisää systemaattisesti kerättyä tietoa yksin tulleiden nuorten hyvinvoinnista. Tutkimukses-samme ilmeni, että kokemustiedon kerääminen on yksi vaikuttava tapa saavuttaa ensikäden ymmärrystä nuorten tilanteesta. Kokemustiedon perusta on nuor-ten yksilöllisissä kokemuksissa ja havainnoissa, mutta siihen voi sisältyä myös muulla tavoin hankittua ja opit-tua tietoainesta. Kokemustieto tekee näkyväksi muun muassa sen, miten nuoret itse muodostavat kokonais-kuvan maahanmuuttopolitiikasta ja sen käytäntöjen kohteena elämisestä. Samalla se valottaa tapoja, joilla nuoret rakentavat omaa toimijuuttaan. Kokemustietoa voidaan kerätä esimerkiksi etnografisen toimintatutki-muksen avulla, joka mahdollistaa kaikkien osallistujien yhdessä oppimisen ja palvelujen tarvelähtöisen yhteis- kehittämisen.

Kokemustiedon hyödyntäminen on yksi lapsiystäväl-lisen ja -lähtöisen integraatiopolitiikan kulmakiviä. Yksin tulleiden lasten ja nuorten osalta painotamme erityises-ti systemaattisten tiedon keruu- ja analyysimenetelmien käytön ja kehittämisen tärkeyttä. Kokemustiedon käytön päämääränä on tuoda esille toimintakentän moniäänisyyt-tä, eikä päätyä yhteen ainoaan kehittämispolkuun. Koke-muksellinen tieto on otettava tärkeäksi osaksi lapsia ja nuoria koskevaa päätöksentekoa, sillä ainoastaan toimivat hoiva- ja tukikäytännöt voivat vahvistaa nuorten osalli-suutta yhteiskunnassa.

Moniammatillinen yhteistyö ja tiedonkulun lisääminenKokonaiskuvan muodostaminen yksin tulleiden lasten ja nuorten tilanteesta edellyttää moniammatillista yhteistyö-tä. Yhteistyö vaatii työn koordinointia ja johtamista yli hallintorajojen sekä ammattiryhmien välistä luottamusta. Jotta luottamusta syntyy ja yhteistyöstä tulee toimivaa, tarvitaan yhteisiä kohtaamiseen ja keskusteluun tarkoi-tettuja foorumeita eri alojen ammattilaisille. Nämä voivat olla paikkoja, joissa kohtaaminen tapahtuu kasvotusten tai digitaalisia alustoja hyödyntäen. TRUST-tutkimus-hankkeessa tuotetut konseptit ”Yhdessä – yksin tullei-den tukiverkko” sekä ”Selkeyttäminen – yksin tulleiden sosiaalinen tuki vastaanottovaiheessa” ovat esimerkkejä nuoren kokonaisvaltaisen tilanteen huomioivista moniam-matillisista toiminta-malleista.

Moniammatillisen yhteistyön lisääminen on tärkeää erityisesti tiedonkulun näkökulmasta. Jokaisen nuoren kanssa työskentelevän ammattilaisen tulisi saada riit-tävästi tietoa nuoren tilanteesta. Tiedonkulun esteitä toimijalta toiselle tulee poistaa. Lisäksi moniammatilli-selle yhteistyölle on taattava riittävät resurssit, sillä työ yksin tulleiden nuorten kanssa on vaativaa..

...

11 TIEKARTTA SUUNTAVIIVOJA TULEVAISUUDEN POLITIIKKAOHJAUKSEEN

KirjoittajatiedotDosentti, Anna-Kaisa Kuusisto, TRUST-hankkeen johtaja, Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu

FT, Kristiina Korjonen-Kuusipuro, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu

www.transculturaltrust.net

Lähteet• Pienimäki, Mari & Tuominen, Jaakko & Kuusisto, Anna-Kaisa (2018) #TRUST!

Kulttuurinen kohtaaminen kasvotusten ja mediassa. TRUST-oppimateriaali, Tampereen yliopisto, ISBN 978-952-03-0802-5 (pdf).

• Kuusisto, Anna-Kaisa & Korjonen-Kuusipuro, Kristiina (2018) Yksin tulleet nuoret hallinnan kohteena: suomalainen yhteiskunta näköalattomuuden vai toivon rakentajana? Janus 4/2018.

• Kuusisto, Anna-Kaisa & Korjonen-Kuusipuro, Kristiina (2018) Miten kokemuksellista tietoa käyttäen voidaan parantaa yksin Suomeen saapuneiden maahanmuuttajanuorten asumista? Tiede ja edistys, 2/2018, 152–158.

• Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa; Korjonen-Kuusipuro, Kristiina & Tuominen, Jaakko (2017). Yksin tulleiden maahanmuuttajanuorten asumisen ratkaisut. Politiikkasuositus.

• Kuusisto, Anna-Kaisa, Kaukko, Mervi, Korjonen-Kuusipuro, Kristiina, Pienimäki, Mari & Tuominen, Jaakko (2017) Building Transcultural Trust, University of Tampere, ISBN 978-952-03-0586-4.