Upload
others
View
2
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Alttius mäntypistiäiselle
Seppo Neuvonen et al.
Climforisk‐sidosryhmäseminaari 26.1.2012
Alttius mäntypistiäistuhoille Seppo Neuvonen, Mikko Peltoniemi ja Seppo Nevalainen; Metla
Tuhoalttiutta rajoittavien ja lisäävien tekijöiden luokittelu:
Alueeseen ja paikkaan liittyvät tekijät
kutakuinkin vakiona pysyvät
• maaperän laatu• maantieteellinen sijainti
(mm. pohjoisuus)• Sijainti paikallistopografiassa
(laakso vs. mäen laki)• ympäröivän alueen laatu (mm.
järvisyys)
vaihtelevat / muuttuvat
• sää- ja ilmastotekijät- talvilämpötilat- kesälämpötilat- sademäärät / kuivuus
Metsikön ominaisuuksiin liittyvät tekijät (muuttuvia)• metsikön ikä• puuston tiheys• puulajiston koostumus
Hyönteisten aiheuttamien tuhojen riskiä arvioitaessa on huomioitava sekä paikkaan että metsikön ominaisuuksiin liittyvät tekijät.
Climforisk’in tavoitteena on tuoda esille erityisesti paikkaan liittyviä tuhoalttiutta rajoittavia ja lisääviä tekijöitä – kokonaisriskiarvion tekemisessä tarvitaan myös metsänomistajan tarkempaa tietoa metsikkökohtaisista tekijöistä.
Joukkoesiintymän (tuhon) kehittyminen kestää normaalisti useita (tuholaisen kannalta suotuisia) vuosia.
Hyönteistuhon toteutumiseen vaikuttavat lisäksi kyseisen tuholaislajin ja sen luontaisten vihollisten kannankehityksen (lähi)historia sekä vaikeasti ennustettavissa olevat sääolot – aito tuhojen ennustaminen (ainakaan koko Suomen mittakaavassa) ei ole (vielä) näköpiirissä.
MÄNTYPISTIÄISET – lyhyt oppimääräRuskomäntypistiäinen on lajeista yleisin. Sen
toukat elävät kaikenikäisissä männyissä syöden vanhempia neulasia yleensä kesä‐heinäkuussa. Noin 5‐6 vuoden välein tavataan paikallisia joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä syödään lähes neulasettomiksi. Laajoja joukkoesiintymiä on sattunut 20‐30 vuoden välein.
Pilkkumäntypistiäinen on tuholaisena ruskomäntypistiäistä harvinaisempi laji. Toukat syövät sekä vanhoja että uusia neulas‐vuosikertoja yleensä heinä‐elokuussa.Toisinaan kehittyy joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä saatetaan syödä paljaaksi laajoilla alueilla.
Ruskomäntypistiäinen: Jäljellä vain
viimeinen neulasvuosikerta.
Valokuva: Ari Nikula Oireet Edellisten vuosien neulasia syöty kesäkuun ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana. Uusin neulasvuosikerta jää lähes syömättä.
Tuhonaiheuttaja Harmaanvihreä mustapäinen, pitkittäisjuovainen toukka. Toukat elävät
ryhmissä.
Oireet Kaikkia männyn neulasvuosikertoja syöty kesäkuun lopun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana.
Tuhonaiheuttaja Ruskea tai mustapäinen toukka, jonka kyljissä rivi mustia pilkkuja. Toukat
elävät ryhmissä.
Valokuva: Ari
Nikula
Pilkkumäntypistiäinen : Nakerrettuja, ruskettuneita, kihartuneita neulasia heinä‐elokuussa.
Valokuva: Erkki Oksanen
pine defoliation % vs stand age
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
0 50 100 150
stand age (years)
defo
liatio
n
N. sertifer D. pini
Lähteet: N. sertifer: Larsson & Tenow (1984) ‐ Holarctic Ecology 7: 81‐90. D. pini: Somviele et al. (2004) ‐ For. Ecol. & Manag. 194: 305‐317.
Nuoret männiköt ovat alttiimpia ruskomäntypistiäistuhoille, kun taas pilkkumäntypistiäistuhot vaivaavat vanhempia männiköitä.
Ruskomäntypistiäinen Pilkkumäntypistiäinen
Neodiprion sertifer, Ruskomäntypistiäinen
Tuhovuosien lukumäärä/kunta 1961‐1990
Seppo Nevalainen ∙ Martti Lindgren ∙ Antti Pouttu ∙ Jaakko Heinonen ∙ Marke Hongisto ∙ Seppo Neuvonen (2010) Extensive
tree health monitoring networks are useful in revealing the impacts of widespread biotic damage in boreal forests.Environ Monit Assess
Pilkkumänty‐pistiäistuhoja
Mäntypistiäistuhoille alttiit alueet
Climforisk‐hanke (2011‐2014; EU Life‐+)Miten ilmastonmuutos vaikuttaa metsien kasvuun ja metsätuhoihin?
Tavoitteet • Yhdistää metsistä kerättyjä maastoaineistoja sateelliittikuviinja luoda kattava käsitys biomassan ja lehtipinta‐alan jakautumisesta Suomessa.
• Yhdistää metsätietoa säätietoihin ja metsiä kuvaaviin malleihin, joiden avulla laaditaan ennusteita metsien hiili‐ ja vesitaseesta.
• Tunnistaa eri metsätuhotyyppien todennäköisyyttä korostavia ja vähentäviä tekijöitä ja arvioida miten nämä tekijät muuttuvat tulevaisuudessa.
• Kartoittaa alueet joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset metsien hiilinieluille ja metsätuhoalttiuksille ovat suurimpia.
0
1
2
1961
1963
1965
1967
1969
1971
1973
1975
1977
1979
1981
1983
1985
1987
1989
Rus
kom
änty
pist
iäis
en tu
hoin
deks
i
Etelä-Savon Itä-Savon Pohjois-Savon
Ruskomäntypistiäisen tuhoindeksi 1961‐1990
Ruskomäntypistiäistuhojen alueellisesta ja ajallisesta vaihtelusta
‐3,0
‐2,5
‐2,0
‐1,5
‐1,0
‐0,5
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990
Pohjois‐Savo / Maaninka
kuivuus
talvi‐LT
RMP tuho‐indeksi
‐2,5
‐2,0
‐1,5
‐1,0
‐0,5
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
2,5
1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990
Etelä‐Savo / Puumala
kuivuus
talvi‐LT
RMP tuho‐indeksi
Kiitos mielenkiinnosta!