Iida Kukkavuori & Petra Roiha

”Ei yhtäkään kommenttia eikä tykkäystä, havahdun

mielessäni ja haluan vajota maan alle.” -Sosiaalisen

median merkitys nuorten minäkuvaan

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Filosofinen tiedekunta

Kasvatustieteen pro gradu – tutkielma

Syksy 2019

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Filosofinen tiedekunta

Osasto

Ohjauksen koulutus

Tekijät

Iida Kukkavuori & Petra Roiha

Työn nimi

”Ei yhtäkään kommenttia eikä tykkäystä, havahdun mielessäni ja haluan vajota maan alle.” -So-

siaalisen median merkitys nuorten minäkuvaan Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä

Kasvatustiede,

Ohjaus

Pro gradu -tutkielma X 31.10.2019

57

Sivuainetutkielma

Kandidaatintutkielma

Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä

Tämän ohjausalan tutkielman tavoitteena on ymmärtää, millä tavalla nuoret kokevat sosiaalisen median ja

millaisia merkityksiä sosiaalisella medialla on nuorten minäkuvaan. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena

oleva sosiaalisen median kanava on Instagram ja kohdejoukkona 18-vuotiaat nuoret lukiolaiset.

Sosiaalisen median rooli nuorten elämässä on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja sosiaalisessa medi-

assa vietetään useita tunteja päivässä. Kiinnostus tähän tutkielmaan nousi halusta ymmärtää tätä maailmaa,

jossa nuoret viettävät ison osan päivästään ja pyrkiä ymmärtämään, millaisia merkityksiä sillä voi olla

nuorten minäkuvaan.

Aineisto tutkielmaan on kerätty nuorilta itseltään eläytymismenetelmän keinoin kehyskertomuksia käyttä-

mällä. Aineisto on kerätty erään Pirkanmaan lukion abiturienteilta OPO2-tunneilla keväällä 2019. Aineisto

koostuu yhteensä 88 kehyskertomuksesta ja on analysoitu sisällönanalyysillä sen mukaan, saiko nuori li-

säämänsä kuvan perusteella ihailua vai arvostelua.

Tutkielman tulosten perusteella nuorten suhteet sosiaaliseen mediaan ovat yksilöllisiä ja moninaisia. Sosi-

aalinen media nähdään osittain epäaitona paikkana ja omana maailmanaan, joka ei määrittele sitä, kuka

ihminen on sen ulkopuolella. Ihailun ei koettu yltävän sosiaalista mediaa pidemmälle, kun taas arvostelu ja

kiusaaminen koettiin yhtä lailla vahvoina sosiaalisessa mediassa kuin oikeassa elämässä. Nuoret kaipaavat

tulosten perusteella paljon palautetta sosiaalisen median kautta ja tämä palaute on merkityksellistä minä-

kuvan kannalta. Sosiaalisen median käytön motiivit ovat pitkälle sosiaalisia ja sosiaalisesta mediasta kai-

vataan palautetta tykkäysten, kommenttien ja reaktioiden perusteella.

Tutkielman tulokset antavat hyödyllistä tietoa siitä, millä tavoin sosiaalisessa mediassa tapahtuvat asiat koe-

taan nuorena. Tutkielma tuo esille sosiaalisen median monenlaiset merkitykset nuorille nuorten omalla ää-

nellä ja toivomme tutkielman avaavan nuorten kanssa työskenteleville sosiaalisen median maailmaa.

Avainsanat

Sosiaalinen media, Instagram, Nuoret, Minäkuva

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty

Philosophical Faculty

School

School of Educational Sciences and Psychology

Author

Iida Kukkavuori & Petra Roiha

Title

”No comments or likes, I realize and I want to sink underground” -Significance of social media to young

people’s self-image

Main subject Level Date Number of pages

Education,

Counseling

Pro gradu -tutkielma x 31.10.2019 57

Sivuainetutkielma

Kandidaatintutkielma

Aineopintojen tut-

kielma

Abstract

This master’s thesis examines the significance of social media to young people’s lives and in their self-image.

The social media channel studied in this thesis was Instagram and the data to this thesis has been collected

from high school seniors. The thesis stems from the increased role of social media in young people’s lives.

This study yields understanding of the world of social media in people’s lives and attempts to connect the

impact of social media to young people’s self-image. The data to this thesis has been collected in spring 2019

from high school seniors. The aim of this research is to give a voice to the young people themselves, thus the

data was gathered by using the method of empathy-based stories. The high school seniors were asked to an-

swer two short frame stories based on a situation where they get admiration or judgement regarding an imag-

inary picture they posted on Instagram. The data consists of 88 stories written by high school seniors. The

theoretical framework to this thesis is based on social media and self-image.

This study clarifies how young people’s attitudes towards social media are diverse and individual. The mo-

tives to use social media are social. Social media is seen as a partially fake place and it is own world that

doesn’t determine who the person actually is. Young people in this study did not feel that admiration in social

media affected their real life, whereas judgement and bullying were experienced as strongly in social media

as in real life. Based on the results of this study, young people need continuous feedback about their posts on

Instagram and this feedback is meaningful to their self-concept.

Keywords

Social media, Instagram, Young people, Self-image, Self-concept

Sisällys 1 JOHDANTO .................................................................................................................................... 1

2 MIKÄ TEKEE MINUSTA MINUT? .............................................................................................. 3

2.1 Minä ja minäkuva ..................................................................................................................... 3

2.1.1 Minäkäsitys ja minäpystyvyys ........................................................................................... 4

2.1.2 Minäkuvan kolme eri ulottuvuutta ......................................................................................... 5

2.2 Itsetunto..................................................................................................................................... 6

2.2 Minäkuva ja ympäristö ............................................................................................................. 8

3 MIKÄ SOSIAALINEN MEDIA? .................................................................................................. 10

3.1 Sosiaalinen media käsitteenä .................................................................................................. 10

3.3 Sosiaalisen median monenlaiset kasvot .................................................................................. 12

3.4 Instagram sosiaalisena verkostona ja tutkimuksen kohteena .................................................. 16

4 TUTKIELMAN TOTEUTUS ........................................................................................................ 18

4.1 Tutkielman tavoite ja tutkimuskysymykset ............................................................................ 18

4.2 Eläytymismenetelmä ............................................................................................................... 19

4.2.1 Kehyskertomus ................................................................................................................ 20

4.3 Tutkimuksen kulku ja aineistonkeruu ..................................................................................... 21

4.4 Eettisyys ja luotettavuus ......................................................................................................... 24

5 SOSIAALINEN MEDIA NUORTEN ELÄMÄSSÄ..................................................................... 26

5.1 Motiivit sosiaalisessa mediassa ............................................................................................... 27

5.1.1 Somekäyttäytyminen ........................................................................................................ 30

5.2 Ihailu ....................................................................................................................................... 33

5.2.1 Ulkonäkö .......................................................................................................................... 35

5.2.2 Ihailu ei ulotu sosiaalisen median ulkopuolelle ............................................................... 37

5.2.3 Miten ihailu koettiin vastauksissa .................................................................................... 38

5.3 Arvostelu ................................................................................................................................. 40

5.3.1 Ulkonäkö arvostelun kohteena ......................................................................................... 41

5.3.2 Kiusaaminen .................................................................................................................... 42

5.3.3 Miten arvostelu koettiin vastauksissa............................................................................... 44

5.5 Vastausten variaatio ................................................................................................................ 46

6 JOHTOPÄÄTÖKSET .................................................................................................................... 48

LÄHTEET......................................................................................................................................... 53

LIITTEET ......................................................................................................................................... 56

Liite 1 ............................................................................................................................................ 56

Liite 2 ............................................................................................................................................ 57

1

1 JOHDANTO

Nuoret käyttävät internettiä ja sosiaalista mediaa yhä enemmän. Keskimäärin 18-vuotias

nuori käyttää internettiä 31-40 tuntia viikossa, josta sosiaaliseen mediaan käytetään 15-20

tuntia. (Ebrand 2019.) Tämä tarkoittaa karkeasti noin viittä tuntia internettiä päivässä, josta

noin kolme tuntia sosiaalisessa mediassa. Nuoria on enää vaikea nähdä ilman älypuhelinta

kädessään. Ebrandin tutkimuksen mukaan sosiaalisen median palveluita käytetään pääosin,

97%, älypuhelimella (ebrand 2019.) Nuorten someviestittely onkin usein ihmetystä ja mie-

lipiteitä jakava aihe. Yle julkaisi syyskuussa 2019 Hilla Vuorisen kirjoittaman artikkelin,

jossa hän sanoittaa nuorten sosiaalisen median maailmaa ja käyttäytymistä. Vuorisen mu-

kaan sosiaalisesta mediasta tulviva informaatio on koukuttavaa ja kännykästä on tullut käden

jatke, jonka hetkellinen puuttuminen aiheuttaa suurta levottomuutta. Artikkelissa mainitaan

sosiaalisen median maailman olevan pullollaan erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä sekä tul-

kintoja esimerkiksi emojien merkityksestä, ja sosiaalisesta mediasta eristäytyminen aiheut-

taisi väistämättä monien kontaktien katkeamista. Toimiminen sosiaalisessa mediassa on so-

siaalista toimintaa ja yhdistää ihmisiä, mutta aiheuttaa kuitenkin samalla yksinäisyyden tun-

netta. (Yle 2019.)

Koulussa sekä nuorten kanssa tekemisissä ollessa huomaa usein puhelimen olevan nuorelle

käden jatke ja siihen uppoudutaan helposti. Työskennellessämme nuorten kanssa olemme

huomanneet, miten haastavaa on saada nuoret pois puhelimen ääreltä. Vaikka olemme itse

myös sosiaalisen median käyttäjiä tällä hetkellä, emme kuitenkaan ole kokeneet, millaista

on kasvaa sosiaalisen median jatkuvan läsnäolon ympäröimänä ja miten moninaisia asioita

2

sosiaalinen media pitääkään sisällään. Sosiaalisen median kentällä kiinnostus heräsi erityi-

sesti siitä, miten monella tapaa sosiaalinen media voi olla tekemisissä nuoren minäkuvaan.

Kiinnostuimme erityisesti aiemman tutkimuksen äärellä sosiaalisen median voimasta vai-

kuttaa nuorten kehonkuvaan, ulkonäköön ja sosiaaliseen hyväksyntään (Matikainen 2011;

Perfloff 2014; Burnette et al 2017). Nämä kaikki ovat liitettävissä kokonaisvaltaiseen nuoren

minäkuvaan, ja koimme kiinnostavana avata tämän tutkielman avulla kyseisiä aihepiirejä

yhä syvemmältä.

Nuoret käyttävät tutkimusten mukaan useita tunteja päivästä sosiaaliseen mediaan ja tämän

tutkielman avulla pyrimme ymmärtämään sitä sosiaalisen median todellisuutta, jossa nuoret

käyttävät aikaansa. Haluamme tutkielman avulla lisätä ymmärrystä sille, miten nuoret itse

kokevat sosiaalisen median omassa elämässään. Heijastamme näitä merkityksiä minäkuvan

käsitteeseen ja pohdimme minäkuvan ja sosiaalisen median yhteyttä nuorilla. Sosiaalinen

media ja sen tuomat palvelut ovat yleisesti ottaen katsottu hyödyllisiksi helpottamaan nuor-

ten arkea, sillä niiden avulla nuoret voivat pitää yhteyttä toisiinsa ja sosiaalisen median mer-

kitys esimerkiksi työnhaussa ja itsensä ilmaisemisessa on viime aikoina korostunut. Palve-

luiden sisältö saattaa kuitenkin jossain määrin tuoda nuorten elämään riippuvuuksia, itse-

tunto-ongelmia, vertailua, kateutta, kiusaamista tai muita negatiivisia vaikutuksia. (Schurgin

O'Keeffe et al. 2011, 800.)

Tässä tutkielmassa aineisto kerätään nuorilta eläytymismenetelmällä käyttäen kehyskerto-

muksia, joissa vastaajat eläytyvät Instagramin käyttäjälle mahdolliseen, mutta kuvitteelli-

seen tilanteeseen. Näiden vastausten pohjalta tarkastelemme nuorten kuvaamana Instagra-

mia ja sen merkityksiä nuorille. Instagram on yksi nuorten eniten suosimista sovelluksista.

Instagramia käyttää ebrandin (2019) teettämän kyselyn mukaan 79% nuorista ja se on nuor-

ten kolmanneksi käytetyin sosiaalisen median kanava Whatsapin ja Youtuben ohella. In-

stagram on myös tämän tutkielman kohteena oleva sosiaalinen media, sillä Instagramissa

kiteytyy sosiaalisen median mahdollisuudet yhteydenpitoon, itsensä ilmaisemiseen sekä

muiden ihmisten julkaisujen seurantaan yhdessä sovelluksessa (Instagram Inc 2019).

Tämä tutkielma lisää tietoisuutta siitä, miten nuoret kokevat sosiaalisen median ja lisää ym-

märrystä nuorten kanssa työskenteleville ja toimiville aikuisille, siitä mikä nuoria kiehtoo

viettämään aikaa sosiaalisessa mediassa ja miten tämä mahdollisesti voi heijastua nuoriin ja

heidän minäkuvaansa. Tarkoituksenamme on selvittää, mikä merkitys sosiaalisella medialla

on nuorelle ja miten se näkyy minäkuvassa.

3

2 MIKÄ TEKEE MINUSTA MINUT?

2.1 Minä ja minäkuva

Ihmisen persoonallisuus on Ahon ja Laineen mukaan kokonaiskuva yksilöstä. Persoonalli-

suuden ydin on yksilön minä ja ihmisen koko elämä pyörii tämän minän ympärillä. Minä

toimii erilaisissa tilanteissa eri tavalla ja minä toimii osaltaan tiedostamattomasti. (Aho &

Laine 1997, 16-17.) Mikä sitten erottaa persoonallisuuden minästä? Aho ja Laine (1997)

kuvailevat eroa siten, että kaiken sen, mitä muut näkevät ja kokevat voidaan luokitella per-

soonallisuudeksi, mutta yksilön oma kokemus ja näkemys itsestään on minä. Minä on sub-

jektiivinen kokemus ja yksilöä voidaan pyrkiä ymmärtämään samaistumalla hänen koke-

muksiinsa, tunteisiinsa ja toimintaansa.

Minä sisältää yksilön todenmukaisen kokonaisuuden siitä, kuka hän on ja toimii ikään kuin

yläkäsitteenä. Minä sisältää paljon tiedostamattomia ja torjuttuja alueita, jotka vaikuttavat

yksilön käytökseen. Minäkäsitys puolestaan kuvaa yksilölle kokemuksen itsestään. Myös

minäkäsitys voi sisältää epärealistisia käsityksiä omista ominaisuuksista. Nämä käsitykset

rakentuvat aina suhteessa ympäristöön. (Aho & Laine 1997, 18.)

4

Minä jaetaan kahteen ulottuvuuteen; subjektiminään ja objektiminään. Subjektiminä on ak-

tiivinen kokija, tekijä, se on jotain minussa. Se on läsnä ihmisen kaikessa käyttäytymisessä.

Sen voidaan ajatella olevan hallitsija, jota on vaikea arvioida tai mitata. Toinen minän ulot-

tuvuus on objektiminä. Se on tekemisen kohteena olemista, jota voidaan tutkia, tarkastella

ja analysoida. Minästä tulee objekti silloin, kun esimerkiksi muistellaan omaa käyttäytymistä

tai toimintaa. Objektiminästä voidaan myös puhua silloin, kun ihminen tunnistaa muiden

ihmisten asenteet itseään kohtaan tai muodostaa muiden ihmisten asenteiden perustella ob-

jektiminän. Tämän vuoksi objektiminä korostuu vahvasti vuorovaikutus- ja ryhmätilan-

teissa. (Aho & Laine 1997, 16-17.)

2.1.1 Minäkäsitys ja minäpystyvyys

Kun puhutaan yksilön kokemuksesta siitä, millaisena hän näkee itsensä, puhutaan minäku-

vasta tai minäkäsityksestä. Minäkäsitys ja minäkuva liitetään useissa tutkimuksissa samaksi

asiaksi. (Aho & Laine 1997, 18.) Myös tässä tutkielmassa nämä käsitteet ymmärretään sy-

nonyymeinä toisistaan ja käytämmekin minäkuvaa kuvaamaan molempia. Minäkuva on yk-

silön oma kokonaisnäkemys itsestään. (Aho & Laine 1997, 18.) Tämä tarkoittaa niitä erilai-

sia ominaisuuksia, toimintoja ja päämääriä, joiden kokonaisuutena ihminen kuvaa itseään.

Minäkuvan käsite kuvaa ja selittää ihmisen kokemuksia, toimia, päätöksiä ja ratkaisuja.

(Keltikangas-Järvinen 1994, 97.)

Minäkuvaan liittyy vahvasti minäpystyvyyden käsite. Minäpystyvyys on käsitys siitä, mihin

henkilö on kykeneväinen. Tutkimusten mukaan ihmisten tapa uskoa itseensä ja mahdolli-

suuksiinsa vaikuttaa omaan elämään koskeviin tapahtumiin, auttaa saavuttamaan oman po-

tentiaalinsa. Vahva käsitys minäpystyvyydestä suojaa myös stressiltä, ahdistukselta, masen-

nukselta ja tukee pärjäämistä hankalissa tilanteissa. (Côté & James 2016, 12). Minäkuva on

siis ihmisen pysyvä käsitys itsestä, siitä millainen hän on, eikä esimerkiksi hetkelliset mie-

lialan vaihtelut tai huono päivä horjuta käsitystä itsestään.

Minää ympäröivä käsitteistö on tutkijoiden keskuudessa ollut haastavaa määritellä ja ja-

otella, sillä käsitteissä on päällekkäisyyksiä ja ne ovat toisilleen synonyymejä. Taulukko 1

5

kuvaa käsitteiden jaottelua ja avaa sitä, millä tavalla ne eroavat toisistaan, jotta tämän tutki-

muksen kannalta keskeinen minäkuva-termi olisi helpommin ymmärrettävissä.

Taulukko 1.

Minä (self) Minäkuva/ mi-

näkäsitys (self-

concept / self-

image)

Minäpystyvyys

(self-aware-

ness)

Itsetunto/ itse-

luottamus (self-

esteem)

Identiteetti

(identity)

Yläkäsite, joka

sisältää koko-

naisvaltaisen

käsityksen it-

sestä

Mieltämys

omasta itses-

tään, siitä mil-

lainen on sisäi-

sesti ja ulkoi-

sesti

Käsitys omista

kyvyistä ja siitä,

mihin on kyke-

neväinen

Kyky luottaa it-

seensä, ky-

kyihinsä, arvos-

taa itseään ja pi-

tää elämäänsä

arvokkaana

Yksilöllinen kä-

sitys omista

persoonallisista

ominaisuuk-

sista

(Cote, James E., Levine, Charles 2015. & Aho ja Laine 1997)

2.1.2 Minäkuvan kolme eri ulottuvuutta

Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on lukion viimeistä vuotta viettävät nuoret. Lu-

kioikäinen nuori elää siirtymävaihetta aikuisuuteen ja ominaista tälle elämänvaiheelle on

oman elämäntilanteen kyseenalaistaminen ja uudelleenarviointi. Nuori tutkailee minää suh-

teessa maailmaansa ja pyrkii säilyttämään oman minäkuvansa ehjänä. Loevingerin minäteo-

rian mukaisesti lukioikäiselle nuorelle on tyypillistä stereotyyppinen ajattelu. Myös ryhmään

kuulumisen tunne on nuorelle tärkeimpiä edellytyksiä. (Aho & Laine 1997, 29.) Tässä ikä-

vaiheessa minäkuvaan liittyvät sosiaaliset tekijät kuten maine ja sosiaalinen hyväksyntä ovat

erityisen tärkeitä nuorelle. Lukioikäisen nuoren minäkuvaa reunustaa vahva kriittisyys ja

ankaruus sekä itsensä vähättely, johon nuori kaipaa hyväksyntää ympäristöstään. (Aho &

Laine 1997, 30.)

6

Minäkuva on siis moniulotteinen käsitys itsestä. Minäkuva erotellaan Ahon ja Laineen

(1997) sekä Keltikangas-Järvisen (1994) mukaan tavallisesti kolmeen eri ulottuvuuteen.

Nämä ulottuvuudet ovat läsnä lapsuudesta saakka. Ne vain kehittyvät sekä muuttuvat kehi-

tyksen myötä (Keltikangas-Järvinen 1994, 98-99).

Reaaliminäkuva on todellinen ja tiedostettu ymmärrys siitä, millainen yksilö on. Reaali-

minäkuvassa on ulkoinen, vuorovaikutuksessa näkyvä minäkuva sekä henkilökohtainen,

muilta mahdollisesti piilossa pidettävä minäkuva, joka kattaa esimerkiksi käsityksen omista

luonteenpiirteistä. (Aho & Laine 1997, 19.)

Ihanneminäkuva on yksilön mielikuva omasta ihanteesta siitä millainen haluaisi olla. Ihan-

neminään vaikuttaa yksilön ympäristö ja siellä arvossa pidetyt odotukset ja vaatimukset sekä

moraaliset normit ja arvot. Ihanneminäkuvaan liittyy tavoitteita ja ihanteita siitä millainen

ihmisyys on hyvää ja arvostettavaa. Ihanneminäkuvan tavoitteet voivat olla epärealistisia

sekä realistisia ja usein ihmisellä onkin osittain tiedossa millaiset tavoitteet oman itsensä

ihanteesta ovat mahdollisia saavuttaa ja mitkä jäävät haaveeksi. (Aho & Laine 1997, 19.)

Normatiivinen minäkuva tarkastelee minäkuvaa suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön.

Normatiivisessa minäkuvassa yksilöllä on jonkinlainen käsitys siitä, millaisena häntä pide-

tään tai millainen hänen halutaan olevan. Normatiiviseen minäkuvaan vaikuttaa yksilön nä-

kemys ympäristöstä kohdistuvista odotuksista itseen. (Aho & Laine 1997, 19.)

2.2 Itsetunto

Itsetunto on osa minäkuvaa. Itsetunto on Keltikangas-Järvisen (1994) määrityksen mukaan

ihmisen toiminnan ja hyvinvoinnin mittarina. Se on vaihtuvaa, eikä pysy koko ajan saman-

laisena. Elämän tuomat kokemukset, ristiriidat ja onnistumiset vaikuttavat vahvasti itsetun-

non ja -luottamuksen vaihteluun. Itsetunto nähdään yksilön kykynä luottaa itseensä, omaan

toimintaansa, arvostaa itseään sekä pitää elämäänsä ainutlaatuisena. Itsetunto on myös it-

sensä pitämistä, omien heikkouksien ymmärtämistä ja hyväksymistä ja kykyä arvostaa itse-

ään kaikkien puitteidenkin varjossa. Itsetunto on kuin oravanpyörä- se vaikuttaa yksilön toi-

7

mintaan, päätöksentekoon sekä ratkaisuihin, ja näiden seuraukset taas vaikuttavat itsetun-

toon. Itsetunto ikään kuin ruokkii itseään, niin hyvässä kuin pahassa. (Keltikangas-Järvinen

1994, 16.) Se miten paljon tai helposti itsetunto vaihtelee erilaisten kokemusten jälkeen, on

hyvin yksilöllistä, johon aikaisemmat kokemukset vaikuttavat. Keltikangas-Järvisen (1994,

16) mukaan itsetunto käsitteenä on eräänlainen muoti-ilmiö, sillä hyvän itsetunnon nähdään

olevan menestyvän ihmisen yksi tavaramerkeistä.

Itsetunnon mittarina voisi ajatella sitä kuinka paljon hyviä ominaisuuksia ihminen pystyy

näkemään itsessään. Hyvänä itsetuntona voidaan pitää sitä, että minäkäsityksessä on enem-

män positiivisia asioita ja vastaavasti huonona itsetuntona taas sitä, kun listattavat asiat ovat

enemmän negatiivisia. Tulee kuitenkin muistaa, että hyvän itsetunnon omaavalla ihmisellä

minäkuva on totuudenmukainen. Hyvän itsetunnon mittari ei ole kyky nimetä hyviä ominai-

suuksia, joita itsellään ei edes ole. Hyvään itsetuntoon kuuluu hyvien ominaisuuksien lisäksi

kyky nähdä omat heikkoutensa ja hyväksyä ne. Ei kuitenkaan niin, että oma tekeminen ver-

houtuu näiden heikkouksien alle ja oma käyttäytyminen kuitataan vain omilla heikkouksilla.

Hyvään itsetuntoon kuuluu myös pyrkimys kehittää itseään ja työstää omia heikkouksiaan

ilman, että siitä tulisi pakonomaista täydellisyyden tavoittelua. (Keltikangas-Järvinen 1994,

17.)

Keltikangas-Järvinen puhuu myös itsearvostuksesta, joka liitetään hyvään itsetuntoon. It-

searvostuksella tarkoitetaan omista oikeuksistaan kiinni pitämistä, itsensä puolustamista

sekä ristiriitatilanteissa omien arvojen ja päämäärien takana seisomista. Itsearvostuksen li-

säksi itsetunto määritellään itseluottamuksella. Harvoin itsetuntoon liitetään kykyä arvostaa

myös muita. Hyvään itsetuntoon kuuluu kyky nähdä muissa ihmisissä potentiaalia, osaa-

mista ja kykyä kunnioittaa muiden mielipiteitä. Toisaalta yksilö voi saada tukea itsetun-

toonsa valikoivalla vertaamisella, joka tarkoittaa karkeasti sitä, että ihminen onnistuttuaan

tai epäonnistuttuaan etsii itsestään hyviä puolia ja muista huonoja. Tällä tavoin ihminen on

aina yhtä hyvä kuin muut, oli kyseessä onnistuminen tai epäonnistuminen. Huonon itsetun-

non omaava ei osaa toimia samalla tavalla vaan onnistuttuaan vähättelee omia saavutuksiaan

ja on varma siitä, että kuka tahansa olisi pystynyt samaan. Tällöin epäonnistuttuaan henkilön

oma käsitys itsestään laskee ja toisten onnistuminen nähdään suurempana. (Keltikangas-Jär-

vinen 1994, 46-47.)

8

2.2 Minäkuva ja ympäristö

Sosiaaliset suhteet, niiden kautta saatu kokemus sekä vuorovaikutus määräävät ihmisen mi-

näkuvaa ja itsetuntoa. Tärkeimpiä minäkuvaan vaikuttavia kasvuympäristötekijöitä ovat

koulu, koti ja ystäväpiiri. Kasvava lapsi tarvitsee auktoriteetin ja samaistumisen kohteen.

Hän omaksuu itselleen lähipiirissä olevien ihmisten arvot, asenteet, ihanteet ja toimintamal-

lit. Normaali samaistuminen auttaa lasta voimaantumaan. (Aho & Laine 1997, 39.) Kehitys-

vaiheen jälkeinen tai liian voimakas samaistuminen voi myös estää yksilön itsetunnon ja

minäkäsityksen kehittymistä. Jos samaistuminen tapahtuu taitavampaan ihmiseen, saattaa

huonommuuden tunne vallata yksilön, jolloin odotukset ja vaatimukset itseä kohtaan kasva-

vat kohtuuttomasti. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että yksilön oma persoona ei kehity

ja hän jää elämään toiseen varjoon. (Keltikangas-Järvinen 1994, 156.) Yhteisöllisyys, tarve

kuulua johonkin ryhmään kasvaa eritoten murrosiässä. Sosiaalisen statuksen merkitys on

suuri ja ulkopuolelle jäämisen pelko nousee vahvasti pintaan omissa kaveriporukoissa. Ha-

lutaan samaistua muihin ryhmän jäseniin ja tarve hyväksynnän hakemiselle kasvaa, jotta ei

jouduttaisi ryhmän ulkopuolelle. Tutkimuksien mukaan sosiaalinen status eli asema esimer-

kiksi omassa koulussa on tärkeämpää kuin sosiaalinen suosio, joka tässä kontekstissa tar-

koittaa ystävien lukumäärää. Korkealla statuksella on myös suurempi merkitys kehityksen

kannalta kuin esimerkiksi ystävällisten ja empaattisten ystävien määrällä. (Keltikangas-Jär-

vinen 2010, 192-193.)

Kääriäisen (1988) mukaan minäkuva syntyy yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa ja se

koostuu asenteista, arvostuksista ja havainnoista, joita yksilö on tehnyt ympäristöstä saatujen

vihjeiden perusteella. Minäkuva kertoo lähinnä sen, millaisena ihminen pitää itseään van-

hempien, toverien ja esimerkiksi opettajien tai harrastuksissa valmentajien heijastamana.

(Kääriäinen 1988, 12.) Nurmen (2015) mukaan keskeinen tekijä nuoren minäkuvan määrit-

tymisessä on esimerkiksi muilta ihmisiltä saatu palaute ulkonäöstä, vertaisten hyväksyntä

sekä menestys koulussa ja harrastuksissa (Nurmi 2015).

9

Nuoren minäkuvan rakentumiseen vaikuttaa vahvasti vertaisilta, läheisiltä ja korkeassa ar-

vossa pidetyiltä henkilöiltä kuten opettajilta ja valmentajilta saatu palaute. Näihin henkilöi-

hin halutaan tehdä vaikutus ja keinot vaikutuksen tekemiseen ovat moninaiset, jokaisen ih-

misen omassa ympäristössään sosiaalisesti hyväksyttävät. (Côté & James 2016, 11). Nuoren

minäkuva on haavoittuvaisessa tilassa ja janoaa palautetta ja hyväksyntää vertaisiltaan. Eri-

tyisesti ulkoiset ominaisuudet ja fyysisen viehättävyyden kokemukset vertaisilta koetaan tär-

keinä minäkuvan rakennuspalikoina. (Cote, James E., Levine, Charles 2015, 141)

Symbolisen vuorovaikutuksen teorian mukaisesti kohtaamiset muiden ihmisten kanssa luo-

vat symboleita, kuten eleitä sekä kieltä, jotka muokkaavat minää. Teorian mukaisesti ihmiset

tarkkailevat vuorovaikutuksessa tulevaa palautetta ja sisäistävät nämä havainnot osaksi mi-

nän rakenteita. Teorian mukaan symbolinen vuorovaikutus on tärkeä osa minäkuvan proses-

seja ja ihminen omaksuu palautteen mukaisia elementtejä minäkuvaansa. (Côté & James

2016, 10). Pienet lapset esimerkiksi omaksuvat leikin kautta erilaisia rooleja kuten opettaja,

lääkäri, palomies ym. ja leikin kautta opettelevat sitä, miten heidät nähdään suhteessa ym-

päristöön. Symbolisen vuorovaikutuksen kokemukset ovat keskeisiä ihmisen elämässä, sillä

niiden avulla jäsennetään käsitystä maailmasta ja omasta paikasta ympäristössä. (Côté &

James 2016, 11.)

Sosiaalinen minä syntyy yhteenkuuluvuuden tunteesta, kun lapsi ensimmäisen kerran huo-

maa olevansa ryhmän jäsen tai kuuluvansa johonkin yhteisöön. Sosiaalinen minä on laa-

jempi kuin muut minät, sillä yksilöllä on niin monta sosiaalista minää kuin on ryhmää tai

yhteisöä, johon kuulua. Esimerkiksi harrastuspiireissä kuvaus itsestään saattaa olla ihan eri-

lainen kuin kouluyhteisössä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen esittäisi erilaista

eri tilanteissa vaan ihminen painottaa eri asioita eri yhteyksissä. (Keltikangas-Järvinen 1994,

99.) Minän eri muodot ovat tämän tutkielman kannalta keskeisiä, sillä ihmisen antamat mer-

kitykset erilaisille asioille riippuu pitkälti siitä millaiseksi eri minät ovat muokkaantuneet.

(Keltikangas-Järvinen 1994, 99).

10

3 MIKÄ SOSIAALINEN MEDIA?

3.1 Sosiaalinen media käsitteenä

Leino ym. (2016) mukaan 1990-luvun alkupuolella alettiin kiinnostua internetin mahdollis-

tamista erilaisista verkko- tai virtuaaliyhteisöistä. Nämä yhteisöt eivät olleet suuren suosion

omaavia ja niihin pääsi sisälle yleensä erillisen kutsun saaneena. Yhteisöissä oli tietynlainen

teema tai mielenkiinnon kohde, joka auttoi rajaamaan yhteisöön pääsyä. (Leino & Kallion-

pää 2016, 116.)

Verkkoyhteisöjen tutkimusta, niiden lyhytaikaiseen olemassa oloon nähden, on tutkittu pal-

jon. Alun alkaen erilaiset tutkimukset perustuivat lähinnä vain käytännön kokemuksiin, joko

verkkoyhteisön jäsenenä tai ylläpitäjinä eikä varsinaista akateemista taustaa tutkimukselle

ollut. Toisaalta myöhempi tutkimus on perustunut juuri näihin alkuvaiheen tutkimuksiin.

Verkkoyhteisö käsite on noussut mediajulkisuuden pinnalle viime vuosina sosiaalisen me-

dian myötä. Esimerkkinä tästä yhteisöpalvelu Facebook, jossa käyttäjät sekoittavat työn- ja

vapaa-ajan keskenään, osallistuvat mielenosoituksiin nappia painamalla ja perustavat erilai-

sia ryhmiä, joihin voi liittyä ryhmän teeman omaava. Tämän ajan uutisyhteisö käytännössä

olettaa, että termit sosiaalinen media ja siihen liittyvät yleisimmät kanavat kuten Facebook,

Instagram ja Snapchat ovat yleisesti hallussa. Samaan aikaan verkkoyhteisön käsite on muut-

tunut, sillä nykyään se näyttäisi kattavan vain sosiaalisen median. (Leino & Kallionpää 2016,

114-117.)

11

Leinon ym. (2016) mukaan sosiaalisella medialla on monia määrityksiä. Laajemmin levit-

täytynein määrittely on, että sosiaalinen media koostuu kolmesta erilaisesta osatekijästä.

Nämä osatekijät ovat sisältö, ihmiset ja Internet-teknologia. Tämän kolmikantaisen määrit-

telyn on esittänyt ensimmäisenä vuonna 2007 ryhmä VTT:n tutkijoita. Myöhemmin se on

laajasti lainattu ja selkein määrittely. TSK sanastokeskus, joka tarjoaa erilaisille kohderyh-

mille esimerkiksi luokitus-, sanasto-, ontologia ja käsitemallinnustyöhön liittyvää asiantun-

tijuutta sekä tietoa, julkaisi vuonna 2010 sosiaalisen median sanaston, jossa käsitellään so-

siaalisen median sisällä olevia käsitteitä. Tämän mukaan sosiaalisen median määrittely on

“tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovai-

kutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä

suhteita.” (Sanastokeskus TSK ry.fi.) Huomionarvoista tässä määritelmässä on, että sosiaa-

linen media on pääasiassa viestinnän muoto eikä esimerkiksi mikään tietyntyyppinen ohjel-

misto. Tällainen määrittely on kuitenkin vain pintaraapaisu siitä, mitä kaikkea sosiaalisessa

mediassa voidaan tuottaa. Käytännössä sosiaalinen media on julkaisemista, muiden tekemi-

sen täydentämistä tai muokkaamista, yhteismuokkaamista, keskustelua, verkostoitumista,

suosittelua sekä muiden käyttäjien julkaisujen kommentointia, reagointia ja uudelleenjaka-

mista. Näitä tapahtuu monissa eri palveluissa. (Leino & Kallionpää 2016, 96.)

O`Reillyn (2005) lanseeraama käsite ”Web.2.0” kattaa tehokkaat verkossa toimivat sovel-

lukset ja joukkoistaa käyttäjät jonkin yhteisen tai jossain määrin jaetun tavoitteen saavutta-

miseksi. Käsite on oleellinen sosiaalisen median maailmassa. Web 2.0 auttaa verkkosovel-

lusten käyttäjiä tuottamaan erilaisia sisältöjä kuten esimerkiksi videoita, tekstejä, valokuvia

tai metadataa muiden käyttäjien nähtäväksi, joten käyttäjien keskeinen rooli onkin arvos-

tella, kommentoida, suositella tai kertoa mielipiteensä tuotetusta sisällöstä. Näin ollen sosi-

aalinen media on tuottamista sekä tuotettujen sisältöjen arviointia ja järjestämistä.

Sosiaalisen median oleellisin asia on siis ihmiset ja sitä kautta heidän toimintansa verkossa,

sosiaalinen konteksti ja siihen liittyvä osallistava toimintakulttuuri. Pelkkää kuvan lisäämistä

ei voida vielä määritellä sosiaaliseksi mediaksi, mutta kun siihen luodaan jokin sosiaalinen

merkitys esimerkiksi vastaamalla toisen viestipyyntöön tai kommentoimalla toisen käyttäjän

lisäämää kuvaa, voidaan jo puhua sosiaalisen median käytöstä. Puhekielessä sosiaalinen me-

dia on saanut käsitteen some ja se onkin hyvin yleisesti käytössä etenkin nuorilla. (Leino &

Kallionpää 2016, 96.)

12

Kun puhutaan sosiaalisen median hyödyistä, ensimmäisenä mieleen tulee viestintä ja yhtey-

denpito pitkienkin etäisyyksien päähän. Sosiaalinen media mahdollistaa eri käyttötarkoituk-

siin sisältyvän yhteydenpidon erilaisten palveluiden sisällä ja 84% nuorten internetin käy-

töstä kommunikointia ja pyrkimystä keskustella (ebrand 2019). Sosiaalisen median yhtey-

denpitovälineenä ja sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä yhdenvertaistaa mahdollisuuk-

sia kommunikointiin sosioekonomisesta asemasta sekä vammaisuudesta riippumatta (Sisä-

ministeriö 2019, 48). Sosiaalinen media mahdollistaa esimerkiksi sen, että toisen elämää

pääsee seuraamaan kotisohvalta erilaisten julkaisujen muodossa ja yhteydenpito helpottuu,

kun toisen kanssa voi keskustella videoyhteydellä. Myös koulumaailmassa sosiaalinen me-

dia on tänä päivänä läsnä. Esimerkiksi koululla saattaa olla käytössä oma Instagram-tili, blo-

gisivut tai opinto-ohjaajalla saattaa olla tiedotusasioissa käytössä Snapchat-palvelin tai yh-

teisöpalvelin Facebook, joista nuoret näkevät ajankohtaisimmat ja heitä koskettavat julkai-

sut. Vanhempien ja koulun välinen yhteydenpito tapahtuu nykypäivänä verkossa. Myös van-

hemmat pääsevät seuraamaan yhteisöpalveluista koulun menoa ja entinen reissuvihko on

muuttunut sähköiseksi palvelimeksi kuten Wilma. Sosiaalisen median palvelut auttavat löy-

tämään muita käyttäjiä, joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet sekä parhaimmassa ta-

pauksessa yksinäinen käyttäjä voi löytää ystävän verkosta. Kun taas ajatellaan hyötyjä op-

pimisen kannalta sosiaalinen media antaa laajemmat mahdollisuudet tavoittaa erilaisia oppi-

misaineistoja, oppimisympäristöjä, muita oppijoita, erilaisia ryhmiä, tutkimustuloksia ja uu-

tisia. Oppija voi myös osallistua kaiken edellä mainitun tuottamiseen pelkän kuluttamisen

sijaan. (Toikkanen 2012:5, 25.) Matikaisen (2008) mukaan sosiaalinen media on siis jokai-

selle meistä oma paikkamme ja se nimensä mukaisesti sisältää sosiaalista toimintaa (Mati-

kainen 2008, 25).

3.3 Sosiaalisen median monenlaiset kasvot

Vaikka sosiaalisesta mediasta puhutaan paljon sen hyödyllisyyden ja moniulotteisuuden

vuoksi, sisältää se myös eräänlaisia kulmakiviä. Kulmakiviä saattavat olla Fred Cavazzan

(2015) jaottelussa olevat sosiaalisen median kategoriat julkaiseminen, verkostoituminen, ja-

kaminen ja keskustelu. (Leino & Kallionpää 2016, 97.) Näihin kategorioihin saattaa liittyä

13

kiusaamista, hiljaista hyväksyntää tai sanatonta paheksuntaa. Jokainen on vastuussa omista

sanoistaan ja teoistaan niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin. On kuitenkin helpompi il-

maista oma mielipide anonyymisti verkossa kuin kohdistaa mielipide omana persoonana

suoraan kohteeseen. Tämä aiheuttaa helposti nettikiusaamisen kierteen, jota on hankala ra-

joittaa, sillä välttämättä kiusaamisen aloittajaa ei koskaan saada selville. Myös pienen ryh-

män pila saattaa vahingossa levitä verkossa suuremmaksi ilmiöksi ja riistäytyä käsistä.

(Nuorten netti 2018). Ebrandin (2019) tekemän kyselyn mukaan 25% vastaajista on koh-

dannut netissä jonkinasteista kiusaamista ja 60% on huomannut kiusaamista sosiaalisessa

mediassa. Kiusaamisen määritelmän rajaa aina kiusaamisen kohteeksi joutuneen oma koke-

mus siitä, kokeeko hän joutuneensa kiusatuksi ja verkossa tapahtuvaa kiusaamista onkin

hankala valvoa ja kiusaamisen kohteeksi joutuneiden tuntemuksia on haastava kartoittaa.

(Aho 1997, 228). Kiusaamisen seuraukset ovat pitkäaikaisia ja ne vaikuttavat merkittävästi

nuoren omaan kokemukseen itsestään, minäkuvan ja itsetunnon muodostumiseen, jonka ta-

kia kiusaamisen ehkäisy sosiaalisessa mediassa on erityisen tärkeää (Sisäministeriö 2019,

44).

Aivotutkija Katri Saarikivi on tutkinut verkossa ilmenevää ja ilmenevättä jäävää empatiaa.

Verkossa on helpompi olla ilkeä toiselle, kun vastaanottajan reaktiota ei näe. Myös ilmeiden

ja eleiden puuttuminen jättää viestin tunnetilan sen vastaanottajan tulkinnan varaan, jolloin

väärinymmärryksiä tapahtuu väistämättä. Saarikiven mukaan somessa eletään eräänlaisessa

kuplassa, jossa ei edes yritetä ymmärtää vastapuolta. (Pastila 2018.) Empatian ja vastapuolen

reaktion näkymättömyys heijastelevat sosiaaliseen mediaan toisenlaista käytöskulttuuria

kuin mihin on kasvotusten tottunut. Microsoftin ja kasvatusalan järjestöjen käynnistämä Em-

patia nettiin-hankkeen kyselyn mukaan 61% opettajista ovat havainneet oppilaisiin kohdis-

tuvaa kiusaamista netissä. Samaan kyselyyn vastanneista vanhemmista vain 17% tiesi, että

lastaan oli kiusattu netissä. Hankkeen avulla pyritään tuomaan teknologia osaksi nettikiusaa-

misen ehkäisyä ja empatiataitojen kasvattamista netissä. Verkossa voi tapahtua eräänlaista

empatiavajetta, joka tarkoittaa tunneyhteyden katoamista ihmisten välillä. (Empatiapakkaus

2019.) Empatiavaje on myös verkossa yleistyneen vihapuheen taustalla. Verkossa sanottujen

asioiden valvonta ja rajoittaminen on vähäisempää, kuin verkon ulkopuolella sillä verkon ja

anonymiteetin suojassa voi sanoa asioita, joita ei kehtaisi kasvotusten sanoa. Euroopan neu-

voston Ei vihapuheelle – liikkeen verkkokyselyn mukaan 78% vastanneista nuorista kertoi

kohdanneensa vihapuhetta säännöllisesti verkossa. Ikäryhmänä eniten vihapuhetta interne-

14

tissä kohtaavat 16-24-vuotiaat. Erityisesti vihapuhetta kohtaa seksuaali- ja sukupuolivähem-

mistöihin kuuluvat sekä eri etnisiin ryhmiin ja uskontoihin kuuluvat. (Keen et al. 2014, 9-

11: Sisäministeriö 2019, 33) Vihapuhe ja kiusaaminen ovat keskeisiä sosiaalisen median

ongelmia. Keinoja niiden puuttumiseen pyritään kehittämään valtiotasolla lainsäädännön

nojalla sekä erilaisten järjestöjen kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimesta. (Sisä-

ministeriö 2019, 51-58.)

Nuorten suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on yksilöllistä ja hyvin moninaista (Rahja

2013, 22). Kankaan ym. (2008, 17) mukaan nuorten mediamaailma jakautuu neljään osa-

alueeseen. Ensimmäinen alue on internet sosiaalisena verkostona, joka sisältää aktiivisen

kommunikoinnin, yhdessä tekemisen ja osallisuuden. Tätä kommunikointia ohjaa sosiaaliset

normit ja asenteet sekä mukautuminen toisiin ihmisiin (Matikainen 2008, 25). Toinen osa-

alue on vanhempien rooli nuorten nettikäyttäytymisessä. Tällä tarkoitetaan kasvanutta kuilua

ja roolin ottamista oman nuoren mediakulttuurissa. Kolmas osa-alue on vaikuttamisen muut-

tuminen ja vallan jakautuminen mediassa. Nykyään kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa

ja mediaan tuotettua sisältöä saatetaan pitää naiivisti totena. Myös netissä tutustuttuihin niin

kutsuttuihin virtuaaliystäviin luotetaan pyyteettömästi. Viimeinen osa-alue on ajankäytön

hallinta, sillä vapaa-aika ja kouluaika sulautetaan yhteen, kun monia asioita tehdään saman-

aikaisesti esimerkiksi viestimällä monessa eri sovelluksessa tai yhteisössä. (Kangas et al.

2008, 17.)

Etenkin nuorten sosiaalisen median käyttöä voidaan kuvata osallisena toimintana. Sosiaali-

sen median palvelut 2010-luvulla tukevat erityisesti omaa tuottamista. Omalla tuottamisella

tarkoitetaan tässä kontekstissa kirjoittamista, kuvaamista, kuvan muokkaamista ja somiste-

lua. Nuorten käyttämissä sosiaalisen median kanavissa omien tuotosten julkaiseminen on

hyvin matalan kynnyksen toimintaa. Näissä kanavissa nuori rakentaa tietynlaista kuvaa it-

sestään muille omien kuviensa ja tekstiensä kautta. Yleisesti kanavilla tuodaan oma minä

esille kiillotellusti ja omaksi edukseen. Tämän vuoksi keskeinen osa tätä kaikkea on kave-

reiden kommentit sekä kuvien ja päivitysten kautta saatu palaute. (Noppari & Uusitalo 2011,

143-145, 154) Helsingin Sanomien toimittajat Pölkki ja Vähäsarja (2013) kirjoittavat, että

nuoret kokevat sosiaalisesta mediasta saadun palautteen sekä tykkääjämäärien nostattavan

itsetuntoa, mutta ulkonäkökeskeisyys voi koitua varjopuoliksi, sillä paineet omasta riittä-

vyydestä kasvaa.

15

Tutkimuksia sosiaalisen median haitoista on tehty paljon esimerkiksi Australiassa ja Yhdys-

valloissa. Monissa poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimuksissa on havaittu sosiaalisen median

käytön olevan yhteydessä heikentyneeseen minä- ja kehokuvaan (Burnette et al. 2017, 114-

125.) Vaikutukset ovat kuitenkin yksilöllisiä. (Perrlof 2014, 363.) Sosiaalinen media voi

myös toimia väylänä hyväksynnän hakemiselle. Nuori saattaa kokea kuvapalveluiden sisällä

olevien kuvien tykkääjä- sekä seuraajamäärien vuoksi itsensä hyväksytyksi. (Jin et al. 2018,

224-225.) Feltmannin ym. (2018) mukaan sosiaalisen median kanavat toimivat paikkana ra-

kentaa itsensä ideaalin identiteettiä verkossa (Feltman et al. 2018, 312). Julkaisujen kom-

mentit saattavat siis olla avaintekijä siihen, miten nuori arvottaa ja näkee itsensä- mitä enem-

män positiivisia kommentteja, sitä hyväksytympi nuori kokee olevansa. Sosiaalisen median

sisältö saattaa joissain tapauksissa myös ahdistaa. Esimerkiksi Instagramissa suuri joukko

käyttäjistä kuuluu kategoriaan, jossa oma elämä maalataan kuvien perusteella näyttämään

paremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Valitettavan usein kuvien alla on suuri määrä

muokkauksia ja variaatioita, joiden avulla kuvasta saadaan sen parhaat puolet esiin. (Jin et

al. 2018, 224-225.) Myös Helsingin Sanomat ovat teettäneet tutkimuksen, jonka mukaan

nuoret aikuiset tuntevat jatkuvasti enemmän painetta täydellisyyteen. Tässä tutkimuksessa

kuvataan, miten täydellisyyden tavoittelu on kasvanut viimeisen 27-vuoden aikana. Syy tä-

hän oli omat sekä toisten luomat tavoitteet ja odotukset. (Kettunen 2018.) Myös Lenny ym.

(2013) vahvistavat edellä mainittuja tutkimuksia. Tutkimuksessa selvitettiin sosiaalisessa

mediassa tapahtuvan vertailun yhteyksiä kehonkuvaan. Vastauksissa kävi ilmi, että mitä

enemmän vertailua tapahtui, sitä negatiivisemmin se vaikutti omaan kehonkuvaan ja loi jopa

vääristymiä omasta kehosta. (Lenny et al. 2013, 495-500.)

Ridgway & Claytonin (2016) artikkelin mukaan ne, jotka ovat tyytyväisiä omaan kehoonsa

tai ulkonäköönsä julkaisevat enemmän niin kutsuttaja selfieitä eli naamakuvia. Tämä kertoo

myös siitä, että itsestään epävarmemmat käyttäjät saattavat kokea, etteivät riitä siihen kate-

goriaan, johon kehopositiivisemmat käyttäjät yltävät ja jättävät näin julkaisematta kuvia.

Tutkimus osoitti myös, että omien naamakuvien julkaiseminen saattaa vaikuttaa jopa pari-

tai ystävyyssuhteisiin kateuden tai mustasukkaisuuden muodossa sekä kärjistyneimmissä ta-

pauksissa parisuhteen päättymiseen. (Ridgway & Clayton 2016, 6.)

16

3.4 Instagram sosiaalisena verkostona ja tutkimuksen kohteena

Instagram on yksi nuorten käytetyimmistä sosiaalisen median palveluista. Ebrandin teettä-

män kyselyn mukaan suomalaisnuorista 79% käyttää Instagramia. Eniten käytetty sovellus

oli WhatsApp 89% jossa viestitellään ja ollaan erilaisissa WhatsApp ryhmissä. Toiseksi suo-

situin oli Youtube 88%, jonne voi lisätä videoita tai vain katsella niitä. (Ebrand 2019.) Tä-

män tutkimuksen kiinnostus on Instagramissa, joka on vuonna 2010 julkaistu ilmainen ku-

vienjakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Instagramissa on tällä hetkellä yli miljardi käyttäjää.

Instagramiin lisätään kuvia, videoita ja tarinoita omasta elämästä seuraajille. Instagram toi-

mii ”seuraajatykkääjä”-periaatteella ja sen julkaisusisältö on ainoastaan kuvat, videot ja nii-

den alla tai kuvassa kirjoitettu teksti. Puhekielellä Instagramiin lisätystä kuvasta puhutaan

nimellä “postaus”, mutta tässä tutkielmassa käytämme termiä “julkaisu”. Instagramissa voi

olla yksityisenä käyttäjänä, jolloin kaikki seuraajat tulee hyväksyä erikseen tai ylläpitää jul-

kista profiilia, jonka näkevät kaikki. Epämiellyttävän sisällön sekä vihapuheen ja kiusaami-

sen torjumiseksi Instagramissa on mahdollisuus poistaa kommentteja sekä “blokata” eli es-

tää sellaiset käyttäjätilit, jos käyttäjänä kokee sen tarpeelliseksi. Omista julkaisuista on myös

mahdollista poistaa kommentointimahdollisuus kokonaan. (Instagram Inc. 2019.) Instagram

on tammikuussa 2018 ilmoittanut, että sitoutuu Euroopan komission 2016 laatimiin käytän-

nesääntöihin verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi (Sisäministeriö 2019,

79). Sovelluksessa voi keskustella muiden käyttäjien kanssa ja vaikka käyttäjätili olisi yksi-

tyinen voi silti saada viestipyyntöjä keneltä tahansa käyttäjänimen tavoittaneelta. Instagram

on kehittänyt sovellustaan jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2016 Instagramiin lisättiin Tarina-

osio (stories), johon voi jakaa hetkiä elämästään näkyville 24 tunnin ajaksi. (Instagram Inc.,

2019.)

Instagramin suosion takia se on ollut usean tutkimusten kiinnostuksen kohteena. Frisonin &

Eggermontin (2017) teettämän tutkimuksen mukaan Instagramin selailu (browsing) oli yh-

teydessä myöhempään masentuneisuuteen nuorilla. Aiempi masentuneisuus oli taas yhtey-

dessä aktiivisempaan Instagramiin julkaiseminen (posting) myöhemmin. (Frison & Egger-

mont 2017, 605). Selailun aiheuttaman masentuneisuuden yhtenä syynä voi olla tuntematto-

mien ihmisten seuraaminen ja tutkailu Instagramissa, josta aiheutuu riittämättömyyden ko-

kemuksia omaan elämään peilatessa. Tutkimuksen mukaan mitä enemmän tuntemattomia

17

ihmisiä käyttäjä seuraa Instagramissa, sitä yleisempiä masennusoireet käyttäjällä olivat. (Fri-

son & Eggermont 2017, 606.) Myös Australissa Murdochin yliopistossa teetetyn tutkimuk-

sen mukaan aktiivisempi sosiaaliseen mediaan (social networking site, SNS) panostaminen

oli yhteydessä matalampaan itsetuntoon ja korkeampaan masentuneisuuteen. Myös masen-

tuneisuuden yhteys sosiaalisen median profiileihin olemassa oloon näkyi tutkimuksessa.

Nuoret, joilla ei ollut ollenkaan profiilia sosiaalisen median kanavissa eivät kokeneet ma-

sentuneisuutta yhtä paljon kuin nuoret, joilta profiili löytyi. (Corey, Blomfield & Barber

2014, 56-64).

Toisen tutkimuksen mukaan Instagram tarjoaa matalan itsetunnon omaaville nuorille kentän

vertailla itseään muihin ja hakea muilta hyväksyntää. Tämä vertailu voi kuitenkin käydä

kohtalokkaaksi, sillä nuori tulee riippuvaiseksi kyseisestä palautteesta, eikä mikään tunnu

olevan tarpeeksi ja vertailusta sekä hyväksymisen hakemisesta tulee kierre. Tutkimuksen

mukaan, mitä aktiivisempaa Instagramin käyttö oli, sitä vahvempaa itsensä vertaaminen

muihin oli. (Stapleton, Luiz & Chatwin 2017, 145-146.) Myös Fardouly ym. tutkivat sosi-

aalisessa mediassa tapahtuvaa vertailua ja totesivat sosiaalisessa mediassa tapahtuvan ver-

tailun alentavan käsitystä omasta kehonkuvasta (2016, 31-39).

Kehopositiivisuus on kasvava sosiaalisen median trendi, joka tarkoittaa positiivisen kehoku-

van rakentamista ja kauneusihanteiden rajojen rikkomista sosiaalisessa mediassa. Erilaiset

sosiaalisen median käyttäjätilit lisääntyvät Instagramissa vastapainona epärealistisia kehoja

ja klassisia kauneusihanteita esitteleville tileille. Sidneyn yliopistossa (2018) tehdyssä tutki-

muksessa tarkasteltiin erilaisia kehopositiivisia Instagram tilejä ja niiden sisältöjä. Näiden

tilien julkaisut sisälsivät kuvia sellaisista vartaloista, joita ei perinteisesti julkisuudessa ole

totuttu näkemään. Näihin kuviin oli usein liitetty viestejä ja teoreettisia määritteitä positiivi-

selle kehonkuvalle. (Cohen et al. 2019. 49.)

18

4 TUTKIELMAN TOTEUTUS

Tässä luvussa kerromme tutkielman tavoitteet, tutkimuskysymykset, eläytymismenetelmän

metodologiaa sekä kehyskertomuksista aineistonkeruumenetelmänä. Tarkastelemme tutki-

musprosessin toteutumista ja loppupuolella keskitymme tutkielman luotettavuuteen ja eetti-

syyteen.

4.1 Tutkielman tavoite ja tutkimuskysymykset

Tutkimuskysymyksiksi valikoitui

1. Millaisia merkityksiä abiturientit antavat sosiaaliselle medialle heidän itsensä arvi-

oimana?

2. Millä tavalla sosiaalinen media on yhteydessä nuorten minäkuvaan?

Tutkielman tavoitteena on siis luoda ymmärrystä nuorten kokemuksille sosiaalisesta medi-

asta sekä heijastaa näitä merkityksiä minäkuvaan.

19

4.2 Eläytymismenetelmä

Eläytymismenetelmä on tiedonhankintamenetelmä, jossa aineisto kerätään lyhyinä tarinoina

tutkijan antamien ohjeistusten mukaisesti. Tarinan kirjoittaja eläytyy mielikuvituksensa mu-

kaan tilanteeseen, joka hänelle on kehyskertomuksessa annettu. (Eskola et al. 56, 2018)

Eläytymismenetelmätarinat eivät ole suoria kuvauksia todellisuudesta sillä tarinat on kirjoi-

tettu jokaisen vastaajan mielikuvituksen tuotoksena, mutta ne kertovat siitä, mitä eri asiat

merkitsevät vastaajalle ja millä lailla ilmiö voidaan käsittää. (Eskola et al. 56, 2018.) Eläy-

tymismenetelmän etuna on se, että se konstruoi todellisuutta ihmiselle itselleen tyypillisellä

tavalla tuoden esiin luontaisen tavan ajatella, käyttää kieltä ja punnita tilanteita. Kerätyistä

tarinoista ja kertomuksista voi nähdä, miten tutkittavat ajattelevat kyseisestä aiheesta ja mi-

ten he kokisivat eläydyttävän tilanteen. (Eskola et al. 2017, 267-268).

Eläytymismenetelmää on käytetty 1980-luvulta lähtien eri tieteenaloilla, etenkin kasvatus-

tieteissä ja sosiaalitieteissä. Eläytymismenetelmän monikäyttöisyys perustuu sen joustavuu-

teen ja muunneltavuuteen sekä kykyyn hankkia kerralla suuri määrä aineistoa. Eläytymis-

menetelmän käyttö ei kuitenkaan ole vaivatonta. Etenkin aineiston keräämisen vaiheessa

menetelmän käyttämiseen liittyy paljon päätettävää ja tarkkaa pohdintaa. (Eskola et al. 2017,

6.)

Kiinnostuimme eläytymismenetelmästä aineistonkeruumenetelmänä, sillä tutkimuksen koh-

teena ovat nuoret ja tarkoituksena on ymmärtää sosiaalisen median kirjoa ja sen yhteyksiä

minäkuvaan. Minäkuvan erilaiset ulottuvuudet ovat ihmiselle osittain tiedostamatonta alu-

etta, jolloin tarinan avulla voi tulla esille sellaisia tekijöitä, joita muutoin voisi olla vaikea

sanoittaa (Aho & Laine 1997, 18). Eläytymismenetelmällä hankittua aineistoa voi tulkita

hyvin monesta eri näkökulmasta, ja kiinnostuimmekin sen mahdollistamasta rikkaudesta ja

hedelmällisyydestä luoda ymmärrystä tästä aiheesta. (Eskola et al. 2017, 6, 267-268.)

20

4.2.1 Kehyskertomus

Eläytymismenetelmässä tarkoituksena on luoda kaksi samaa kehyskertomusta, joissa yhtä

muuttujaa on varioitu. Kehyskertomuksia tulee olla vähintään kaksi, jotta menetelmän avulla

pystytään tarkastelemaan sitä, millä tavalla variaatio vaikuttaa vastauksiin. Aineistoa myös

analysoidaan kahdella tavalla- normaalina laadullisena aineistona, jossa tarkastellaan tutki-

muksen tematiikkaa sekä kokeellisena tutkimuksena, jossa tarkastellaan, mikä tarinassa

muuttuu, kun variaatio muuttuu. (Eskola et al. 2017, 83, 271).

Tässä tutkimuksessa kehyskertomuksen variaatio kohdistui siihen, saako nuori osakseen

ihailua vai arvostelua muiden kertomuksen elementtien pysyessä samoina. Varioitava ele-

mentti suuntautuu sen mukaan, mikä on tutkimusongelma. (Eskola et al. 2017, 273.)

Käytetyt kehyskertomukset:

1. Kuvittele tilanne, jossa olet lisännyt itsestäsi kuvan Instagramiin ennen koulua.

Saavut koululle ja saat osaksesi ihailua. Mitä on tapahtunut? (Liite 1.)

2. Kuvittele tilanne, jossa olet lisännyt itsestäsi kuvan Instagramiin ennen koulua.

Saavut koululle ja saat käytävällä arvostelevia katseita. Mitä on tapahtunut? (Liite

2.)

Kehyskertomuksia laatiessa halusimme kehyskertomuksien olevan mahdollisimman lyhyitä,

muutaman lauseen mittaisia, ja selkeitä. Pyrimme kysymyksen olevan sellainen, että se

suuntaa vastaamaan tutkimusongelmaan (Eskola et al. 2017, 275). Kehyskertomuksessa ku-

vattu tilanne on kuitenkin rajattu ja pelkistetty niin, että kyseinen tilanne on helposti ymmär-

rettävissä kohderyhmän ikäisille nuorille ja tilanne on kuviteltu heidän tyypilliseen arkeensa

(Eskola et al. 2017, 276). Kehyskertomuksen laadinnassa tulee huomioida, kenelle kehys-

kertomus on suunnattu, sillä vastaajan ikä ja muut kirjoittamisvalmiudet vaikuttavat kehys-

kertomusten tulkintaan (Eskola et al. 2017, 270). Myös sanavalintoja miettiessä on tärkeää

21

ottaa huomioon, millaisia merkityksiä jotkin sanat saattavat herättää eri ikäisissä vastaajissa

(Eskola et al. 2017, 276). Tässä tutkimuksessa vastaukset kehyskertomuksiin tulivat lukion

abiturienteilta, jotka ovat tutkimuksen kiinnostuksen kohteena oleva ryhmä.

Kehyskertomuksia laatiessa pohdimme kertomuksen minämuodossa kirjoittamista. Halu-

simme saada vastauksia suoraan vastaajan omasta elämysmaailmasta, jolloin minämuoto on

sopiva muoto kirjoittaa kehyskertomukset. Minämuodossa kirjoittamisen riskinä kuitenkin

on, että vastaaja alkaa kertoa omasta elämästään tapahtunutta tilannetta, jonka kertoo vas-

tauksessaan. (Eskola et al. 2017, 274.) Tämän takia kertomuksen alussa on sana ”kuvittele”,

joka antaa tilaa kirjoittaa fiktiivistä tarinaa, sisältäen kuitenkin omia ajatuksia tutkittavasta

aiheesta. Tutkimuksen kannalta, emme kuitenkaan koe ongelmaksi sitäkään, jos vastaajat

kertoivat tarinoita omasta elämästään, sillä tarkoituksena on päästä tarkastelemaan myös

nuorten suhdetta sosiaaliseen mediaan.

Kehyskertomuksia muotoilimme useita ennen päätymistä valitsemaamme muotoon. Testa-

simme valitut kehyskertomukset etukäteen saman ikäisillä nuorilla. Vastauksiksi saimme

hyvin tutkimusongelmaan istuvia kertomuksia, joten päädyimme pitämään kehyskertomuk-

sen kyseisen muodon.

4.3 Tutkimuksen kulku ja aineistonkeruu

Tämän tutkielman aineisto on kerätty erään Pirkanmaan lukion abiturienteilta. Vastaajista

kaikki olivat 18-vuotiaita ja vastaaminen oli vapaaehtoista. Valitsimme 18-vuotiaat nuoret

vastaajiksi, sillä halusimme tietää, millä tavalla viimeistä lukiovuottaan, juuri täysi-ikäänty-

nyt nuori kokee sosiaalisen median ja millaisia merkityksiä hän sille tarinoissa antaa. Tut-

kielman aineisto koostuu yhteensä 88 kehyskertomuksesta molemmat variaatiot yhteen las-

kettuna.

Eläytymismenetelmässä pätee elämänkertatutkimuksessa oleellinen saturaation eli kyllään-

tymisen logiikka. Tarkoittaen sitä, että noin 20 vastausta yhtä kehyskertomuksen variaatiota

kohden riittää, sillä tämän jälkeen vastausten peruslogiikka alkaa toistaa itseään. (Valli &

Aaltola; Eskola & Wallin 2015, 50.) Tässä tutkielmassa kehyskertomuksien vastauksien

22

määrä on suurempi kuin yleensä eläytymismenetelmän aineistossa vaaditaan, sillä toteu-

timme aineistonkeruun oppitunnin yhteydessä ja jokainen opiskelija oli halukas vastaamaan

kehyskertomuksiin.

Keräsimme aineiston abiturienttien OPO2-tunneilla. Luokassa jokainen opiskelija oli halu-

kas osallistumaan aineistonkeruuseen. Vastaukset kehyskertomuksiin kirjoitettiin käsin val-

miiksi tulostetulle A4-arkille, jossa kysymys oli kirjoitettu arkin ylälaitaan. Vastausaika oli

määritelty etukäteen, 20 minuuttia vastausta kohden ja aineisto kerättiin kerralla, joka var-

misti sen, että vastauksia tuli oletettavasti suurimmalta osalta aineistonkeruutilanteeseen

osallistuneelta (Eskola ym. 2017, 277). Pohdimme vastauksien keräämistä käsinkirjoitettuna

vaiko tietokoneella kirjoitettuna, ja päädyimme käsin kirjoitettujen tarinoiden keräämiseen,

sillä se mahdollisti aineiston keruun samalla kertaa, eikä vaatinut sähköisten tablettien tai

tietokoneiden kanssa esivalmisteluja.

Aineistonkeruutilanteessa sovellettiin Eskolan ym. (2017) esittämää alkuorientaation run-

koa, jossa huomioidaan vastaustilanteeseen orientoituminen. Runko on hyvä ottaa käyttöön

etenkin silloin, jos on syytä olettaa, että aineistonkeruumenetelmä on vastaajille vieras ja

saattaisi aiheuttaa vaikeuksia vastauksien kirjoittamisessa. Alkuorientaatiossa otimme esille

seuraavat asiat:

1. Esittäytyminen.

2. Ohjeistus kehyskertomuksen jatkamiseen ja mahdollisten taustatietojen

täyttämiseen; Tarkoituksena on eläytyä tilanteeseen, kertomus voi olla

kuviteltu. Vastauksen ei myöskään tarvitse olla harkittu, vaan sitä voi

lähteä kirjoittamaan intuitiivisesti.

3. Käytettävissä oleva aika oli 20 minuuttia yhtä kehyskertomusta kohden.

4. Lomakkeiden kerääminen; Keräsimme kaikki vastauspaperit lopuksi

yhtä aikaa pois, jotta jokainen sai varmasti saman verran aikaa kirjoittaa

vastauksia.

(Eskola et al. 2017, 279)

23

Aineisto kerättiin anonyymisti, eli vastaaja ei kirjoittanut omia tietojaan paperiin, emmekä

näin ollen tienneet, kuka oli kirjoittanut vastauksen. Vastausaikaa oli 40 minuuttia eli 20

minuuttia yhtä vastausta kohden ja kaikki vastaajat olivat samaan aikaan samassa tilassa

kirjoittamassa vastauksiaan. Jokainen vastaaja sai kaksi A4-paperia, joissa oli erikseen ke-

hyskertomukset 1. & 2. Kehyskertomuksia saatiin kaikkiaan yhteensä 88 kappaletta. Kehys-

kertomukseen 1. vastauksia tuli 45 ja kertomukseen 2. 43 vastausta.

Olemme tuloksissa viitanneet kehyskertomuksiin lainaamalla osuvia sitaatteja tulosten tu-

eksi. Nämä sitaatit on kirjoitettu kursiivilla, jotta ne erottuvat tekstistä omiksi osikseen. Si-

taattien loppuun olemme merkinneet, kumpi kehyskertomus on kyseessä merkitsemällä

eteen numeron 1(ihailu) tai 2(arvostelu) ja kaksoispilkun jälkeen numeron kuvaamaan vas-

tauspaperin numeroa, sillä numeroimme kehyskertomukset niiden analyysin helpotta-

miseksi. Kehyskertomukset on siis numeroitu tyylillä 1:6 tai 2:6.

Tutkielman aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä soveltaen erilaisia teoreettisia lähtö-

kohtia (Tuomi & Sarajärvi 2002, 103). Tarkemmin kuvattuna sisällönanalyysimme oli ai-

neistolähtöinen analyysi. Sen pyrkimys on luoda tutkimusaineistosta teoreettinen koko-

naisuus. Tarkoitus on valita aineistosta nousseet analyysiyksiköt tutkimukseen tarkoituksen

mukaisesti. Teoria, joka tutkimuksessa liitetään analyysiin ja analyysin lopputulokseen, kos-

kee vain analyysin toteuttamista siitä syystä, että analyysin oletetaan olevan vain aineisto-

lähtöistä. Tässä tutkielmassa käytimme kuitenkin teoriaohjaavaa analyysiä ratkaisemaan ai-

neistolähtöisen analyysin ongelmia. Tarkoittaen sitä, että poimimme tutkielmaamme teoreet-

tisia kytkentöjä siten, että teoria toimi meillä apuna, mutta analyysi ei suoraan pohjautunut

teoriaan. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 108-109.)

24

4.4 Eettisyys ja luotettavuus

Tutkielman teon alussa perehdyimme Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK 2012) hy-

vään tieteelliseen käytäntöön ja noudatimme niitä koko tutkielman teon ajan. Olemme säi-

lyttäneet tutkimusaineistoa luottamuksellisesti, eikä sitä ole annettu kolmansille osapuolille.

Kehyskertomuksien analysointivaiheen jälkeen, hävitimme kehyskertomukset.

Eettisestä näkökulmasta tutkimuksen yksi tärkeimpiä tekijöitä on yksityisyydensuoja. Tässä

tutkimuksessa lähtökohtana on, että vastaajat vastaavat anonyymisti, jolloin heidän henkilö-

tietonsa ovat suojattuja. Tutkittavien itsemääräämisoikeus toteutuu tutkimuksessa siten, että

he saavat itse vastausvaiheessa päättää vastaavatko he kehyskertomuksiin ja mitä vastaavat.

(Kuula 2006, 124.) Vastauspaperi on täysin anonyymi, eikä siihen kirjoiteta muuta kuin ke-

hyskertomuksessa pyydettävä vastaus. Tällöin vastaajien henkilöllisyys ei ole edes tutkijoi-

den tiedossa, joten vastaukset käsitellään ja analysoidaan anonyymisti. Tulosten raportoin-

nissa vastauksiin viitataankin vain kehyskertomuksissa esille tulleisiin teemoihin ja vastauk-

siin.

Eläytymismenetelmässä ongelmana saattaa olla sen mahdollinen tapa tuottaa stereotypioita

kyseisestä eläydyttävästä tilanteesta. Menetelmän avulla saadaan usein tyypillisiä ja yleisiä

vastauksia kuviteltuun tilanteeseen, sillä tässäkin tutkimuksessa vastaajat ovat samasta kult-

tuurista ja kokevat ympäristönsä samojen lainalaisuuksien mukaan. (Eskola et al. 2017, 85.)

Tässä tutkimuksessa eläytymismenetelmässä käytetyt kehyskertomukset on kirjoitettu mi-

nämuodossa, joka saattaa aiheuttaa vastaajille sen, että he kirjoittavat omista kokemuksis-

taan, kun tarkoitus on kirjoittaa intuitiivinen tarina. Huomioimme tämän kuitenkin ohjeis-

tuksen aikana.

Pohdimme paljon teoriassa käyttämiämme lähteitä siitä näkökulmasta ovatko ne valideja

enää, kun ottaa huomioon, milloin ne ovat julkaistu. Tulimme kuitenkin siihen lopputulok-

seen, että uudempaa teoriaa oli vaikea löytää eivätkä termistö ja käsitteet ole muuttuneet

tuosta ajasta tähän päivään. Tämän vuoksi koimme ne luotettavuudeltaan päteviksi. Laadul-

lisessa tutkimuksessa lähtökohtana on tutkija itse, tutkijan avoin subjektiviteetti sekä sen

myöntäminen. Myös luotettavuuden kannalta tärkein kriteeri on tutkija itse. On tärkeää, että

tutkija pysyy rehellisenä, johdonmukaisena ja tarkkana koko tutkimusprosessin ajan, jotta

tutkimuksesta saadaan mahdollisimman kattava sekä luotettava. (Eskola & Suoranta 1998,

25

211-213.) Tässä tutkimuksessa tutkijoita on kaksi, joka lisää tutkimuksen luotettavuutta esi-

merkiksi kehyskertomuksia laatiessa ja analysointivaiheessa kriittisesti tutkielmaa tarkastel-

taessa.

26

5 SOSIAALINEN MEDIA NUORTEN ELÄMÄSSÄ

Tässä luvussa tarkastelemme kehyskertomuksista nousseita keskeisiä teemoja ja vastaamme

tutkimuskysymyksiin. Tulokset muodostuivat eläytymismenetelmällä teetettyjen kehysker-

tomuksien 1 (ihailun kohteeksi joutuminen) ja 2 (arvostelun kohteeksi joutuminen) perus-

teella saatujen vastauksien pohjalta. Eläytymismenetelmän avulla pystytään saamaan käsi-

tyksiä siitä, millaisia käsityksiä nuorilla on sosiaalisen median kautta saadusta ihailusta tai

arvostelusta. Kehyskertomusten vastauksissa voidaan nähdä sellaisia käsityksiä, joita nuoret

pitävät keskeisinä. Vastauksia kehystää myös ajankohtaisuus sekä tiedostamattomat ajatuk-

set, sillä tarinankerrontaa ohjaa ensimmäisinä mieleen juolahtaneet ajatukset kyseisestä ai-

heesta. (Eskola et al. 2017, 85.)

Eläytymismenetelmän vastaukset antoivat kattavan kuvauksen siitä, millaisena tutkimuksen

kohteena olevat nuoret kokevat sosiaalisen median. Nuorten mediasuhteet ovat Rahjan

(2013, 22) mukaan hyvinkin yksilöllisiä ja moninaisia ja saman huomasi myös siitä, miten

monipuolisia vastaukset olivat. Vastauksissa näkyi vahvasti erilaiset suhteet sosiaaliseen

mediaan. Kuten aikaisemmin mainitsimme, jokaisella meistä on oma yksilöllinen suhtautu-

misemme sosiaaliseen mediaan. Sosiaalinen media nimensä mukaisesti sisältää sosiaalista

toimintaa ja sosiaalisuuden perustana nähdäänkin sosiaaliset normit ja asenteet, mukautumi-

nen toisiin ihmisiin sekä vuorovaikutteisuus (Matikainen 2008, 25).

Ebrandin (2019) teettämän tutkimuksen mukaan 84% nuorten internetin käytöstä on halua

keskustella ystävien kanssa. Samassa tutkimuksessa 74% nuorista kertoi internetin käytön

tulleen vain tavaksi, minkä takia siellä kuluukin niin paljon aikaa. Iso osa tästä ajasta kuluu

27

sosiaaliseen mediaan. 18-vuotias nuori käyttää internettiä keskimäärin 31-40 tuntia viikossa,

josta sosiaalisen median palveluita 15-20 tuntia viikossa. Ebrandin tutkimuksen mukaan esi-

merkiksi Instagramia saatetaan tylsyyden iskiessä selata tunteja. (Ebrand 2019).

5.1 Motiivit sosiaalisessa mediassa

Oleellista sosiaalisessa mediassa on se, mikä motivoi osallistumaan sosiaaliseen mediaan.

Motiivit voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan; identiteetin luomiseen sekä yhteisölli-

syyden luomiseen. Identiteetin luomisen motiivin mukaan sosiaalinen media voidaan nähdä

esimerkiksi Maslown tarvehierarkian mukaisesti paikkana ilmaista itseään ja toteuttaa itse-

ään eri tavoin. Identiteetin luomisen motiivin mukaan sosiaalisessa mediassa voi itseil-

maista, olla luova, luoda mainetta, saada pystyvyyden kokemuksia ja kehittää taitoja. (Ma-

tikainen 2008, 28-29.) Sosiaalisen median alustat ovat nuorille paikkoja rakentaa identiteet-

tiään ja minuuttaan. Sosiaalisen median alustoilla on mahdollisuus tuoda esille moninaisin

keinoin sitä, millaiseksi itsensä kokee. (Sisäministeriö 2019, 45.) Yhteisöllisyyden luomisen

motiivi liittyy sosiaalisuuteen ja sille keskeistä on sosiaalisen median keinot jakaa asioita,

saada vastavuoroisuuden kokemuksia, olla yhteistyössä ja samaistua muihin käyttäjiin. Osal-

listumismotiivit ovat vahvasti sosiaalisia ja riippuvat muista ihmisistä ja siitä, että oma sosi-

aalisen median käyttö on näkyvää sosiaalisessa mediassa. (Matikainen 2008, 28-29.)

Samankaltaisia motiiveja oli nähtävissä nuorten vastauksissa. Sosiaalisen median motiivit

olivat lähinnä tulkittavissa vastauksissa nuorten pohdinnoista siitä, kun nuoret kuvailivat,

millaisen kuvan he Instagramiin olisivat julkaisseet ja millaisia vaikutuksia kyseisellä ku-

valla on muihin ihmisiin. Vastauksissa huomasi, että Instagramiin julkaisemisen luonne on

sosiaalinen, sillä kuvaan haluttiin jonkinlaista reaktiota. Huonona asiana pidettiin sitä, jos

kukaan ei reagoisi kuvaan mitenkään.

”Ei yhtäkään kommenttia – eikä tykkäystä, havahdun mielessäni ja haluan vajota

maan alle.” (2:4)

28

Tämä kertoo sosiaalisen median sosiaalisesta luonteesta, jossa nuoret kaipaavat reaktiota

julkaisemiinsa kuviin. Ebrandin (2019) kyselyn mukaan sosiaalinen media luo vahvasti ha-

lua tietää, mitä jo itselle tutut ihmiset tekevät päivittäin. Instagram on tähän tarkoitukseen

hyvin soveltuva, sillä sinne voi kuka tahansa julkaista omasta päivästään. Kehyskertomusten

vastauksissa moni kuitenkin toivoi vastaavaa kiinnostusta myös muilta omia tekemisiä koh-

taan. Jotta lisätty kuva olisi jollain tapaa huomionarvoinen, kaipaa sen lisääjä edes jonkin-

laista tykkäilyä tai kommentointia kuvaansa. Aineiston vastauksista ison osan nuorista voi

päätellä käyttävän Instagramia, tai ainakin tietävän millainen paikka Instagram, sillä kaikki

osasivat helposti vastata kysymyksiin. Vain kaksi vastaajaa kirjoitti, ettei heillä ole Instagra-

mia, eivätkä vastanneet kysymykseen tai eläytyneet tilanteeseen. Loput vastaajista joko eläy-

tyivät tilanteeseen, tai sitten voi olettaa heillä olevan tili Instagramissa, jonka pohjalta he

eläytyivät kirjoittamaan tarinan kehyskertomuksiin.

Normatiivinen minäkuva liittyy sosiaaliseen minäkuvaan, eli siihen, millainen käsitys yksi-

löllä on siitä, millaisena häntä pidetään (Keltikangas-Järvinen 1994, 99). Yhteisöllisyyden

motiivi ja halu olla muiden kanssa sosiaalisessa mediassa tekemisissä heijastuu tähän nor-

matiiviseen minäkuvaan ja muiden tapa reagoida julkaistuihin kuviin voi vaikuttaa minäku-

vaan.

Sosiaalisen median sosiaalinen luonne kiteytyy saatuun palautteeseen sosiaalisessa mediassa

(Noppari & Uusitalo 2011, 143-145). Palaute tässä kohtaa tarkoittaa erilaisia keinoja vies-

tittää, että on nähnyt sosiaaliseen mediaan julkaistun kuvan ja reagoi siihen sekä kertoo mah-

dollisesti mielipiteensä kuvasta, joko sosiaalisen median kanavassa tai kasvokkain. Moni

koki hyvinkin vahvasti erilaiset somen kautta muilta saadut palautteet, kun toiset taas mai-

nitsivat, ettei sosiaalisen median kanavissa tehdyt asiat juuri kiinnosta muita, joten myös-

kään sosiaalisesta mediasta saatua palautetta ei pidetty suuressa arvossa. Vastaukset kehys-

kertomuksissa jakautuivat niin, että enemmistö reagoi palautteisiin vahvasti ja loput ei välit-

tänyt palautteesta. Muutamassa kommentissa pohdittiin sitä, että ellei ole julkisuuden hen-

kilö, jonka elämää seurataan jo muutenkin, ei kovin monia kiinnosta mitä sosiaalisessa me-

diassa julkaistaan.

”Vaikea kuvitella tapahtuma (jossa saa ihailua), sillä ei muita kiinnosta mitä julkaiset

Instagramiin, ellet ole julkisuuden henkilö.” (1:12)

29

Muutamissa vastauksissa mainittiin myös, että muita kiinnostaa sellaiset julkaisut, joista on

tykännyt tai joihin on kommentoinut joku kuuluisuuden henkilö. ”Tavallisten” ihmisten jul-

kaisut, kommentit ja tekemiset eivät siis aiheuta suuria reaktioita usean vastaajan mielestä

muissa. Iso osa vastaajista kuitenkin koki saadun palautteen hyvin vahvasti. Se, oliko palaute

positiivista tai negatiivista ei vaikuttanut siihen, miten huomio koettiin, sillä monissa kom-

menteissa ylimääräinen itseen kohdistunut huomio koettiin ahdistavana, etenkin kun sitä ei

suoraan haettu tai se tuli yllättäen ja sen alkuperää epäiltiin. Erilaiset palautteet koettiin kui-

tenkin joko voimaannuttavina tai ahdistavina kokemuksina.

“Mietin, että mitä on tapahtunut koska ei koulussa normaalisti kukaan saa erityisesti

ihailua osakseen. En ajattele ihailun johtuvan Instagram-kuvastani, koska tuskin se

olisi mitenkään ihmeellinen ja eivät Instagramiin laitetut kuvat aiheuta yleensä jul-

kista ihailua tai ihmiset eivät tuo ihailuaan ainakaan mitenkään esille. Saatan ohimen-

nen miettiä, oliko kuva niin hyvä, mutta en silti usko katseiden johtuvan siitä” (1:1)

Vastauksista sai vaikutteen, että sosiaalinen media koetaan omana maailmanaan ja yksilöi-

den identiteetti voi olla hyvin erilainen sosiaalisessa mediassa kuin arkena. Joissain vastauk-

sissa painottui sosiaalisen median luomat illuusiot elämästä ja elämäntyyleistä.

”Some on some ja minun maailmassani se ei määritä todellista ihmistä.” (1:9)

”Todellinen ihminen” on jokin muu, kuin minkä näyttää sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisen

median kautta voidaankin tuoda näkyville vain osia omasta elämästä, tai niitä jaetaan tietty-

jen näkökulmien ja kiiltokuvien kautta. Instagram voi vastauksista päätellen toimia esimer-

kiksi paikkana toteuttaa ja kokeilla ihanneminää eli omaan itseen liitettyjä tavoitteita siitä,

millainen pitäisi olla (Keltikangas-Järvinen 1994, 98).

Instagramin luonteen vuoksi sinne voidaan heijastaa sellaisia puolia itsestä ja omasta elä-

mästä, joita pitää esimerkiksi ihannoitavana. Useissa vastauksissa mainittiinkin, että sosiaa-

linen media ei vastaa todellisuutta. Näissä vastauksissa mainittiin esimerkiksi Instagramin

pinnallisuus ja epäaitous yhtenä Instagramia leimaavana piirteenä. Viehättävien kuvien nä-

keminen Instagramissa on todettu tutkimusten mukaan alentavan oman kehon pitämistä vie-

hättävänä. Sosiaalisen median käyttäjät saattavat siis verrata omaa kehoaan tarkasti rajattui-

hin, muokattuihin ja kuvattuihin kuviin Instagramissa täysin sisäistämättä sitä, että monet

kuvista ovat yhtä muokattuja kuin muotilehtien kuvat. (Feltman ym. 2018, 313.) Jatkuva

itsensä vertaileminen muihin, ja välillä epärealistisiin ulkomuotoihin onkin todettu heiken-

tävän jo valmiiksi heikon itsetunnon omaavan nuoren itsetuntoa (Stapleton ym. 2017, 145-

30

146). Se miten itsetunto kullakin nuorella vaihtelee ja kehittyy, on hyvin yksilöllistä ja yk-

silön aikaisemmat kokemukset vaikuttavat tähän vahvasti ja epäonnistumiset tai onnistumi-

set koettelevat tätä itsetuntoa (Keltikangas-Järvinen 1994, 16, 46). Useissa vastauksissa mai-

nittiinkin ihailun nostattavan itsetuntoa ja arvostelun laskevan sitä. Keltikangas-Järvisen

(1994) mukaan ”hyvä itsetunto” on rakentunut niin, että esimerkiksi kehyskertomuksessa

kuvailtu tilanne arvostelusta ei romuttaisi sitä.

IHAILU ARVOSTELU

”Muiden ”ihannoiva” reaktio boostaisi itse-

tuntoa ja rohkaisisi julkaisemaan kuvia itsestä

useammin.” (1:28)

”Illalla poistan kuvan. Seuraavana päivänä ti-

lanne on vain pahempi. Kuvan poistaminen pa-

hensi tilannetta. Itsetuntoni on taas roskaa.”

(2:31)

5.1.1 Somekäyttäytyminen

”Päätin lisätä kuvan Instagramiin, sillä olen aina pyrkinyt lisäämään sinne kuvia it-

selleni tärkeistä hetkistä.” (1:16)

”En halua postata kuvia, joista en ole varma. Haluan, että jokainen kuva on täydelli-

nen ja ne muodostavat Instagram seinälleni yhtenäisen kokonaisuuden. ” (1:39)

Useassa tarinassa kuvan lisäämistä pohdittiin paljon. Tarinoissa tulee esille se, että Instagra-

miin ei julkaista kuvia hetken mielijohteesta, vaan monet miettivät tarkkaan, millaisen kuvan

lisäävät, milloin sen lisäävät ja onko kuva niin sanotusti ”täydellinen”. Instagramiin lisätyt

kuvat tulisi olla suurimmaksi osaksi nuorten mielestä täydellisiä kuvia esimerkiksi itsestään

uudet vaatteet päällä tai kuva, joka on otettu täydellisestä maisemasta. Helsingin Sanomien

teettämän tutkimuksen mukaan nuoret aikuiset tunsivat jatkuvasti enemmän painetta täydel-

lisyyteen omien sekä muiden luomien odotuksien ja tavoitteiden vuoksi. (Kettunen 2018.)

31

”Julkaisen aamulla kuvan itsestäni. Olen yrittänyt ottaa itsestäni täydellistä kuvaa, ja

tunnen ”syyllisyyttä” etten ole julkaissut kuvia itsestäni tai juuri mistään pitkään ai-

kaan. Saan otettua kuvan, johon koen itse olevani suht. tyytyväinen. Tunnen painetta

siitä, että onko kuvani hyvä ja näytänkö siinä itseltäni. Pohdin kauan kuvan julkaisua

ja tarkastelen sitä useamman kerran miettien ”Onko tämä nyt hyvä”. Lopulta olisin

kerännyt rohkeuteni ja tuntisin itseni varmaksi ja postaisin kuvan.” (1:17)

”Pidän sitä (kuvaa) pari sekuntia ja poistan. Alkoi heti ahdistamaan, eikä kukaan ke-

rennyt tykkäämään.” (2:24)

Instagramiin julkaisemisesta koetaan aika ajoin painetta ja jopa syyllisuuden tunteita. Jul-

kaisutahdin tulisi olla sopiva, eli ei liian väljä eikä liian tiheä. Muutamassa vastauksissa mai-

nittiin vastaavanlaisia tilanteita, joissa vastaaja on pitkään pohtinut, että tulisi lisätä jokin

kuva Instagramiin ja kerää siihen rohkeutta tai odottaa oikeaa hetkeä julkaista kuvan. Kuvien

julkaisuhetkellä vastaajat kokivat painetta siitä, onko kuva hyvä ja kuvan lisäämiseen haet-

tiin myös ystäviltä tukea ja kannustusta sekä hyväksyntää. Näissä vastauksissa kuvaa käytiin

useaan otteeseen tarkistamassa, ja katsomassa onko kuva saanut tykkäyksiä tai kommentteja,

joka on myös Nopparin ja Uusitalon (2011, 143-145) mukaan keskeinen osa tämän kaltaisia

sosiaalisen median palveluita. Nuorten vastauksissa kokema syyllisyys on kuitenkin ristirii-

dassa Noppari & Uusitalon (2011, 143-145) toteamuksessa siitä, että tällaisiin palveluihin

julkaistaan kuvia matalalla kynnyksellä. Osittain syyllisyyden voidaan pohtia liittyvän myös

sosiaalisen aseman ylläpitoon sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa voi saavuttaa

tietynlaisia statuksia ja näkyvyyttä julkaisemalla sinne esimerkiksi usein kuvia itsestään.

Jotta omaa sosiaalisen median statusta ja oman itsen näkyvyyttä ja osallisuutta sosiaalisessa

mediassa voidaan ylläpitää, tulee sinne julkaista ja julkaisujen avulla tehdä itseään sosiaali-

sessa mediassa näkyväksi. Syyllisyyden tunne siitä, ettei kuvia ole hetkeen julkaissut voi-

daankin vastauksissa nähdä tosin sanoen ulkopuolisuuden tunteena.

Instagramin luonne on osittain vertaileva ja mitä useammin Instagramiin kuvia julkaisee,

sitä vertailevampaa toiminta tutkimusten mukaan on (Stapleton et al. 2017, 145). Instagra-

min käyttö aiheuttaa siis kuvapalveluna paljon itsensä vertaamista muihin. Liian voimakas

vertailu voi hankaloittaa oman minäkuvan rakentumista ja yksilön itsetunnon kehittymistä

toivottuun suuntaan (Keltikangas-Järvinen 1994, 156). Näissä vastauksissa vertailu ei johta-

nut kuitenkaan välttämättä huonoon lopputulemaan, sillä erilaiset positiiviset palauteet ko-

32

ettiin myös itsevarmuutta lisäävinä, sillä muilta saatiin hyväksyntää. Jos taas palaute oli ne-

gatiivista tai kuva ei saanut ollenkaan palautetta, saatettiin kuvan poistamista pohtia. In-

stagram toimii siis monelle vastaajalle paikkana tulla nähdyksi muille miellyttävällä tavalla.

Tämä voi olla heijastusta siitä, että kasvaessaan omaksumme ympäristömme ja lähipiirimme

arvot, asenteet, ihanteet ja toimintamallit (Aho & Laine 1997, 39). Nämä toimintamallit nä-

kyvät myös sosiaalisessa mediassa ja nuori haluaa hyväksyntää ryhmältä, jotta ei joutuisi

ryhmän ulkopuolelle (Keltikangas-Järvinen 2010, 192-193).

”Kuva on omasta mielestäni hyvä, mutta jos sitä ei kehuta, ehkä se olisi parasta pois-

taa.” (2:40)

”Jos näyttää siltä, että paheksuvat katseet oikeasti johtuu siitä (kuvasta), pitää alkaa

miettimään tarkemmin postauksia.” (2:13)

” Tästä lähtien ainakaan haluisi laittaa mitään ikinä sosiaaliseen mediaan elämäs-

täni.” (2:14)

Vastapainona tälle, osassa vastauksista julkaisun jälkeen saadut huonot palautteet eivät vai-

kuttaneet vastaajiin. Muutamissa vastauksissa oman kuvan tai mielipiteen takana seisottiin

ja muiden palautteella ei ollut vaikutusta siihen, miten lisäämä kuva nähtiin. Näissä vastauk-

sissa ei pohdittu kuvan poistamista toisin kuin vastauksissa, joissa kuvan saama vastaanotto

aiheutti epävarmuutta. Oman julkaisun takana seisominen voi liittyä siihen, että nuorella on

hyvä itsearvostus. Keltikangas-Järvinen (1994, 17) kuvailee hyvään itsearvostukseen liitty-

vän sen, että hyväksyy itsensä ja pitää kiinni omista arvoistaan.

”Katseet eivät kuitenkaan häiritse minua, sillä seison mielipiteeni takana ja olen yl-

peä, että uskalsin olla avoin asiasta.” (2:25)

Se, miten paljon kuvan lisääminen Instagramiin aiheuttaa kuvan lisääjässä monenlaisia tun-

teita, voidaan pohtia, millainen vaikutus tällä on nuoren elämään ja minäkuvaan. Monissa

vastauksissa tuotiin esille sitä, miten paljon kuvan lisääjä pohtii kuvan lisäämistä, julkaisu-

tahtia ja kuvan julkaisun jälkeen saamaansa palautetta. Stapleton ym. (2014) tutkimukses-

saan kuvasi sitä, miten aktiivinen Instagramin käyttö on yhteydessä itsetunnon huonontumi-

seen sekä vertailun lisääntymiseen. (Stapleton, Luiz & Chatwin 2017, 145-146). Huolestut-

tavaa on, miten tällaisia yhteyksiä Instagramin käytöllä ja minäkuvalla on myös tässä tut-

kielmassa. Jos nuori jää koukkuun palautteen saamiseen ja vertailuun, voi Instagramista

33

saatu palaute olla merkittävässä asemassa nuoren minäkuvaan. Kuitenkaan kaikista vastauk-

sista ei löytynyt samanlaisia elementtejä. Osassa vastauksista oltiin ylpeitä siitä, miten oman

mielipiteen takana uskallettiin seisoa. Tämä voi osittain kertoa Instagramin sisällön luon-

teesta ja toimintatavoista, jossa suurimmaksi osaksi haetaan hyväksyntää omilla kuvilla.

5.2 Ihailu

Ensimmäisessä kehyskertomuksessa eläydyttiin tilanteeseen, jossa aamulla Instagramiin jul-

kaistu kuva saa aikaan ihailua koulussa.

Useissa vastauksissa pohdittiin, millainen kuva saa aikaan sen, että kyseistä henkilöä ihail-

laan myöhemmin koulussa. Hieman alle puolet vastauksista koski ulkonäön vaikutuksia

ihailuun. Muissa vastauksissa painotettiin taas luonnollisuuden ja aitouden vaikutusta ihai-

luun. Osa vastauksista otti esille taas jonkin tapahtuman, julkisuuden henkilön, kilpailussa

voittamisen tai rahan olevan syy ihailulle.

“Tarkkaan harkitut värit sopivat yhteen—haluan, että jokainen kuva on täydellinen”

(1:26)

Muissakin vastauksissa koettiin että, jos Instagramin kautta olisi mahdollista saada ihailua,

tulisi sinne lisätyn kuvan olla mahdollisimman onnistunut tai hieno. Vastauksissa myös poh-

dittiin, että kuvan täytyy olla muulla tavalla muita miellyttävä eikä herätä sen näkijöissä

negatiivisia tunteita, että se saisi aikaan ihailua; ”en loukannut ketään” (1:2). Onnistuneen

kuvan elementtejä olivat kuvan miellyttävyys, tarkoittaen sitä, että kuva ei aiheuttanut nega-

tiivisia tunteita kuvan katsojassa eikä ottanut kantaa mihinkään. Itse kuvan lisääjä saattoi

kokea kuvan olevan erittäin onnistunut hyvän maiseman, täydellisen valotuksen tai konteks-

tin vuoksi, jonka takia se sai ihailua osakseen myös muilta.

Kuten vastauksistakin huomaa Instagramiin lisätyt kuvat tulisi olla suurimmaksi osaksi

nuorten mielestä täydellisiä- usein kuvat ovat itsestään jossain kauniissa maisemassa tai kuva

on otettu täydellisestä maisemasta. Helsingin Sanomissa ilmestynyt tutkimus: Nuoret aikui-

set tuntevat jatkuvasti enemmän painetta täydellisyyteen, kuvaa täydellisyyden tavoittelun

34

kasvaneen viimeisen 27-vuoden aikana. Syy tähän oli omat sekä toisten luomat tavoitteet ja

odotukset. (Kettunen 2018.) Myös yksi syy miksi sosiaalisessa mediassa täydennetään omaa

profiilia toinen toistaan hienoimmilla kuvilla, jotta oma elämä saataisiin näyttämään lähes

täydelliseltä, voi olla tässä. Tässäkin tutkielmassa vastauksista paistoi se, että vain onnistu-

neesta otoksesta ja täydellisestä kuvasta saa ihailua osakseen.

”Istun aamubussissa kuulokkeet korvilla vähän jännittyneenä. Mietin sopivaa kuva-

tekstiä valokuvalle, jonka aion julkaista. – Kuvateksti on valmis ja epäröin hetken

ennen kuin julkaisen kuvan. En voi olla täysin varma seurauksista ja muiden mielipi-

teistä, sitten päätän, ettei minua kiinnosta.” (1:32)

Instagram nähtiin vastauksissa myös paikkana ilmaista ajatuksia ja mielipiteitä sekä kertoa

jostakin vaikeasta asiasta. Useassa vastauksissa ajateltiin, että rohkeus, kantaaottavuus sekä

aitouden välittäminen saisivat aikaan ihailua. Osittain tämän ihailun voidaan ajatella johtu-

van siitä, että ns. tehdään vastoin Instagramille tyypillisiä normeja eikä julkaista vain silo-

teltuja kuvia. Osassa vastauksia kannanottaminen tapahtui kuvan avulla ja osassa tärkeät

aiheet tuotiin esille kuvatekstin avulla, jossa avattiin itselle tärkeitä aiheita muille.

”Olen kamppaillut vuosien varrella huonon itsetunnon ja kauneusihanteiden kanssa.

Minulla oli todella paha akne, jota peitin jatkuvasti peite- ja meikkivoiteella. Nyky-

ään ihoni on jo paljon paremmassa kunnossa, joten laitan Instagramiin kuvan ilman

meikkiä, jossa näkyy aknearpeni.” (1:41)

Kuvapalveluna Instagram antaa mahdollisuuden myös muokata kuvia ja ladata vain sellaisia

kuvia, joihin on itse tyytyväinen. Kuvien muokkaaminen mahdollistaa sellaisten ominai-

suuksien peittämisen ja piilottamisen, joita ei halua näyttää muille. Vastapainona vastauk-

sissa korostettiinkin myös autenttisuutta sekä aitoutta osana Instagramia. Myös kehyskerto-

muksissa otettiin esille tämänlaisen aitouden ihailun ja arvostuksen keskellä Instagramin

”filtteröityä” maailmaa. Aitous koettiin vastauksissa rohkeana ja jopa poikkeavana tekona

näyttää itseään muulle maailmalle.

”Olen sitä miltä, että some ja mainonta ovat aivopesseet mielikuvamme siitä, miltä

ihmiskehon kuuluu näyttää. Nyt aion julkaista kantaaottavan kuvan itsestäni hymyile-

mässä ja iloitsemassa itsevarmana siitä, että minulla on ihana ja terve kroppa, josta

minun tulee olla ylpeää – sopi se sitten ”yleisiin kauneusihanteisiin” tai ei. --- Tätä

asiaa nimittäin haluan puoltaa, koska se on minusta tärkeää. Ihan sama mitä muut

ajattelevat!” (1:15)

35

Sosiaalisessa mediassa vastakaikuna ”yleisiin kauneusihanteisiin” on viimevuosien aikana

syntynyt kehopositiivisuuden käsite, joka kiistää suppean kehoihanteen. Kehopositiivisuu-

den ajaminen näkyy vahvasti Instagramissa erilaisten #bodypositive merkintöjen alla on yli

11 miljoonaa julkaisua ja Suomessa #kehopositiivisuus merkinnällä 7 451 julkaisua (In-

stagram, lokakuu 2019). Instagramin tarjoama alusta kehopositiivisuuden puoltajille vähen-

tää kuulumattomuuden tunteita ja syrjinnän kokemuksia. Kehopositiivisuus toimii vastais-

kuna laihuuden ihannoinnille, jonka yhteyksiä syömishäiriöihin on havaittu tutkimuksissa.

(Cohen et al. 2019, 48). Vastauksissa on huomattavissa samankaltaista kehopositiivisuus-

ajattelua. Omaa kehoa ja oikeutta näyttää miltä haluaa, käytetään kannanottona kaikelle In-

stagramin sisältämälle epäaitoudelle myös vastauksissa. Instagramissa aitoutta tuodaan vas-

tauksissa esille myös esimerkiksi julkaisemalla kuva aknearvista, jotka on aiemmin pyrkinyt

peittämään. Samankaltaisia ihon ja kehon ”virheitä” on näkyvillä kehopositiivisilla In-

stagram tileillä ja -merkintöjen alla (Cohen et al. 2019, 52).

Osa vastaajista korosti sitä, miten Instagramissa oleva sisältö saattaa ajoittain olla hyvin pin-

nallista ja kuvien tulisi olla täydellisiä. Tämän vuoksi vastaajat olivat päättäneet rohkeasti

lisätä kuvia, joita ei oltu siloteltu vaan niin sanottu todellisuus paistoi kuvista. Tällaista toi-

mintaa voidaan tässä tutkielmassa peilata Ahon ja Laineen (1997) kuvailemaan objektimi-

nään, jossa omaa toimintaa tarkastellaan ikään kuin ulkoapäin itse. (Aho & Laine 1997, 16-

17). Omaa toimintaa tässä tutkielmassa pohdittiin kuvan lisäämisellä- osassa vastauksissa

uskallettiin tehdä jotain valtaväestöstä poikkeavaa.

5.2.1 Ulkonäkö

Yksi merkittävimmistä tekijöistä, jonka perusteella vastauksissa saadaan ihailua, liittyi ul-

konäöllisiin seikkoihin kuten sopivaan vaatetukseen, kroppaan, kauneuteen, luonnonmukai-

suuteen ja aitouteen. Osassa vastauksia painotettiin, että kuva olisi sellainen, josta välittyy

luonnollisuus sekä ”kuvaa mun persoonaa hyvin, enkä esitä mitään muuta.” (1:43). Aitous

ja luonnollisuus tässä kontekstissa tarkoittaa kauneusihanteiden purkamista, jonkun vaikean

asian esille tuomista, joka ei ole tavallista sosiaalisessa mediassa sekä niin kutsutun täydel-

36

lisen elämän - ja pinnallisuuden illuusion puhkaisemista. Perloffin (2014) mukaan sosiaali-

nen media on täynnä erilaisten vaikuttajien tuomia sen hetkisiä kauneustrendejä, treenaami-

seen liittyviä vinkkejä, erilaisia asukuvia sekä meikkaamiseen ja hiustenlaittoon liittyviä oh-

jeita, joista muodostuu tavoittelemisen arvoisia ihanteita. Näitä tarjoillaan sekä miehille että

naisille, mutta usein unohtuu todellisuus kuvien ja reaalimaailman välillä. (Perloff 2014,

363-365.)

“Tällä kertaa photoshoppasin sitä (kuvaa) kevyemmällä otteella, koska tahdon olla

rohkea. Kaikki arvet ja selluliitti esillä. Olen nähnyt julkkisten tekevän samaa ja se

rohkaisi minuakin. Kuvateksti oli pitkä ja kerroin kaikki ajatukseni tilanteeseen liit-

tyen.” (1:14)

Kuten Perloffin (2014) tutkimuksessa niin myös tässäkin vastauksessa puhutaan sosiaali-

sessa mediassa toimivien vaikuttajien toiminnasta, jota heijastetaan myös omaan toimintaan.

Toimintatapa, joka vaikuttajien kesken on hyväksyttyä ei näytä yltävän kuitenkaan valtavä-

estön toimintatapoihin suotavaksi. Kuten vastauksessa kävi ilmi, tällaisella reagointitavalla

saattaa olla suurikin vaikutus nuorten toimintaan ja sitä kautta siihen, miten nuori suhtautuu

itseensä.

Eniten mainintoja sai kuitenkin ulkonäkö, josta vastaajat kokivat itse ylpeyttä ja onnistu-

mista. Vastaukset ulkonäköön ja ihailuun liittyen koskivat vaatetusta, meikkiä, hiuksia, ku-

van laatua- joka korostaa omaa ulkonäköä tai muodonmuutosta, esimerkiksi painonpudo-

tusta. Arvosteluun ja ulkonäköön liittyen vastaukset koskivat usein vaatetusta, joka oli ollut

jollain tavalla ”liian paljastava” tai kuvan ulkonäköä oli muokattu liikaa.

“Lisään kuvan pitkän tauon jälkeen. Olen treenannut ja laihduttanut huomattavasti

tänä aikana” (1:6)

Vastauksista nousee esille joissain kulttuureissa arvostetut kauneusihanteet kuten laihuus,

joita pidetään tavoittelemisen arvoisina. Näissä vastauksissa ihailua saadaan osakseen vain

siinä tapauksessa, jos kuvassa esiintyi joku yleisesti hyväksytty tämän hetkinen kauneus-

ihanne kuten treenaamisella hankittu vartalo tai vaatetus, joka vastaa nuorten ihanteita.

Perloff (2014) tutki sosiaalisen median vaikutuksia nuorten naisten kehonkuvaan. Sosiaali-

sen median eri kanavilla näkyy hoikkia ja jopa alipainoisia kehonkuvia, joita nuoret tytöt

saattavat ihannoida ja ottaa vaikutteita. Myös erilaisilla vaikuttajilla, jotka työskentelevät

37

sosiaalisen median sovelluksissa on vaikutusta siihen, mitä pidetään tällä hetkellä ihailemi-

sen ja tavoittelemisen arvoisena. Esimerkiksi muoti-ikoni Kate Mossin lausahdus ”mikään

ei maistu paremmalta, kuin laihuus tuntuu”- kertoo jotain tämän hetken ajasta. (Perloff

2014, 366.) Tällainen ihannointi voi vaikuttaa negatiivisesti nuoren käsitykseen omasta ke-

hosta sekä siitä, mitä pitää kauniina ja istuuko itse näihin kauneusihanteisiin.

5.2.2 Ihailu ei ulotu sosiaalisen median ulkopuolelle

“Olisiko syy lisäämässäni kuvassa? En usko, syy ihaileviin katseisiin on joku muu.”

(1:8)

Muutamissa vastauksissa kyseenalaistettiin ihailun liittyminen Instagramissa julkaistuun ku-

vaan. Näissä vastauksissa koettiin, että ihailu yltää ainoastaan sosiaaliseen mediaan, eikä

laajene sen ulkopuolelle, etenkin ns. tavallisten, ei julkisuuden henkilöiden keskuudessa.

Vastauksissa koettiin, että jos ihailua saa osakseen, näkyisi se ainoastaan kommenteissa. Oli

syy kuitenkin mikä tahansa, siitä seurasi hyvää mieltä ja onnistumisen kokemuksia.

”Toisaalta en välttämättä uskoisi ihailun johtuvan kuvastani. Olen kuitenkin koulussa

saman näköinen kuin ennenkin, eikä kuvan julkaiseminen ole muuttanut ulkonäköäni.

Ajattelisin, että kuvasta johtuva ihailu näkyisi ehkä enemmän sen kommenteissa. Ihai-

lusta saattasin kuitenkin saada lisää itsetuntoa.” (1:10)

Vastaajista moni oli myös sitä mieltä, että ihailua saadaan silloin, kun kuva koskee jollain

tapaa muiden auttamista tai hyväntekeväisyyttä. Tätä perusteltiin sillä, että sosiaalisessa me-

diassa tapahtuvalle ihailulle täytyy olla jokin “kunnon” syy. Kuitenkaan vastaajat eivät pitä-

neet ihailua aitona, sillä auttaminen tapahtui omasta tahdosta, ei ihailun kohteeksi pääsemi-

sen toivossa.

“Olen ollut köyhässä maassa auttamassa lapsia. – kuvatekstissä kerron kokemukses-

tani ja lasten oloista.” (1:36)

38

Muutama vastaus käsitteli ihailun liittyvän esimerkiksi voittamiseen. Näissä vastauksissa

yleisin syy ihailun ja voittamisen välillä oli jonkin merkittävän kilpailun tai rahan voittami-

nen. Näiden vastaajien mielestä ihailua ei voinut saada sosiaalisessa mediassa muuten kuin

saavuttamalla jotain.

“Selviää, että olen voittanut päävoiton 90milj.€- Siitä innoissani julkaisen kuvan In-

stagramiin, missä minulla on voittava kuponki kädessä. Kouluun saapuessani ihmiset

ihailevat minua ja haluavat olla kavereitani rahan takia.” (1:12)

Myös näissä vastauksissa pohdittiin, että ihailun kohteena oleva huomioidaan ainoastaan

voiton tai rahan takia, eikä niinkään omana itsenään. Ihailu johtui vastauksissa täysin saavu-

tuksien ihailusta tai sattuman aiheuttamasta ihailusta, johon liittyy jokin palkkio. Vastauk-

sissa ei suoranaisesti nouse ilmi minäkuvaa vahvistavia tai heikentäviä tekijöitä. Vastauk-

sista voidaan kuitenkin nostaa esille se, miten ihailua aiheuttaa vain jonkin asian saavutta-

minen. Jos ihailua saadaan vain silloin, kun saavutetaan jotain muiden mielestä ihailemisen

arvoista, voi nuorelle syntyä halu tavoitella asioita, jotka saattavat olla epärealistisia tai va-

hingoittavia nuorelle.

5.2.3 Miten ihailu koettiin vastauksissa

Ihailun kokemista hyvänä tai huonona asiana pohdittiin tarinoissa paljon. Useissa vastauk-

sissa listattiinkin syitä sille, miksi ihailua ilmenee. Osassa vastauksia kuvan kautta saatu

ihailu koettiin miellyttävänä ja siitä nautittiin. Osassa pohdittiin ihailun todenperäisyyttä ja

epäaitoutta sekä pinnallisuutta eikä sitä koettu mukavana asiana. Useissa vastauksissa koet-

tiin, että saatu ihailu yltää vain sosiaaliseen mediaan, ei sen ulkopuolelle.

”En pitänyt ajatuksesta, että ihmiset huomioivat minua sen takia, että he pitivät ku-

vastani muttei ennen ollut ottanut kontaktia kanssani. Joko he ovat huomanneet minut

vasta kuvan tultua tai vain verenimijämäisesti hyötyy sosiaalisesta näkyvyydestäni

tällä hetkellä. Syystä tai toisesta ihmisten halukkuus ihailla ja tulla hyväksytyksi tällä

tavoin tuntui pinnalliselta ja huijaamiselta. Ilman sitä kuvaa olisiko kukaan heistä kos-

kaan tullut puhumaan minulle edes?” (1:18)

39

”En tykkää olla huomion keskipisteenä, varsinkaan tuijotuksien keskipisteenä, joten

tilanne alkaisi ahdistamaan. En luultavasti ajattelisi, että ihailut olisivat aitoja, koska

joskus nuoret upottavat keskusteluihin sarkasmia, jota on vaikea huomata.” (1:32)

Muutamissa vastauksissa todettiin, että sosiaalisen median kautta saatu ihailu tuntuu epäai-

dolta, huijaamiselta ja pinnalliselta. Näissä vastauksissa tunnettiin epävarmuutta muiden ke-

huista eikä niitä näin sisäistetty osaksi omaa itseä.

”Päästyäni koululle, saan monilta kavereiltani kehuja uudesta kuvastani. Tulen

iloiseksi ja tunnen itsevarmuutta. En lisää juuri koskaan kuvia itsestäni Instagramiin

ja nyt, kun lisäsin, huomaan, että minua todella pidetään kauniina.” (1:15)

”Olen ehkä pinnallinen, mutta huomio tuntuu kivalta. Olisi kyllä kiva tietää mistä se

(huomio) johtuu, mutta ei sillä niin väliä. Saihan aamuni piristystä ja hymy nousi huu-

lille.” (1:15)

Sosiaalisen median kautta voidaan hakea hyväksyntää itselleen ja ulkonäölleen. Nuorelle

18-vuotiaalle on ominaista hakea itselleen hyväksyntää sosiaalisesti, jotta käsitys siitä, miten

muut näkevät hänet selkeytyisi (Aho & Laine 1997, 30). Tämän takia on ymmärrettävää,

että tarinoissa ihailun saaminen tuntuu nuoresta hyvältä ja nostattaa itsetuntoa sekä selkeyt-

tää minäkuvaa. Nuori voi kokea epävarmuutta siitä, näkevätkö muut saman mitä hän näkee.

”Huomaan, että minua todella pidetään kauniina.” Tämän lauseen tyyppisiä vastauksia oli

monia. Näissä vastauksissa monet nuoret kokivat hyvänä ihailun saamisen sosiaalisen me-

dian kautta. Ulkonäköön liittyvä kehuminen vahvisti niitä ulkoisiin ominaisuuksiin liittyviä

positiivisia käsityksiä itsestä, joita nuori tyypillisesti kaipaa (Aho & Laine 1997, 30). Huo-

lestuttavaa tässä oli se, että vastaajat todennäköisesti pitivät itseään kauniina vasta sen jäl-

keen, kun Instagramista saatu hyväksyntä ja lisätyn kuvan kommentit olivat oikeanlaisia.

Jäimme kuitenkin pohtimaan, millaisia merkityksiä kuvan lisääjälle toisi se, jos kuvaan saatu

palaute ei olisi toivotunlainen tai, jos tykkääjämäärät kuvassa eivät vastaisi omia odotuksia.

40

5.3 Arvostelu

Toisessa kehyskertomuksessa eläydyttiin tilanteeseen, jossa Instagramiin aamulla julkaistu

kuva saa aikaan arvostelua koulussa. Syitä kuvan aiheuttamalle arvostelulle tuli vastauksissa

monia. Kaikki vastaukset liittyivät siihen, että kuva ei ole sen lisääjälle tavanomainen ja

aiheuttanut sen näkijässä negatiivisia tunteita tai pahaa mieltä. Kuvan ollessa epäonnistunut,

sai se osakseen arvostelevia katseita. Vastaajien mielestä epäonnistunut otos sisälsi kuvan

katsojissa negatiivisia tunteita tai kuva oli ottanut kantaa johonkin pinnalla olevaan asiaan,

ja sen vuoksi loukannut kuvan katsojia. Kuva saattoi myös olla jollain tapaa provosoiva tai

erottua ”massasta”, jonka vuoksi se sai arvostelua osakseen.

”Ehkä jaoin jotain negatiivista, mikä pilasi jonkun aamun? Somessa kun on tapana

jakaa vain niitä positiivisia hetkiä, mikä on tavallaan säälittävää” (2:18)

Monet vastaukset olivat edellä mainitun kaltaisia. Osasta vastauksista paistoi pieni sarkasmi,

viitaten siihen, miten sosiaaliseen mediaan tuotettu sisältö tulisi olla tietynlaista ja, jos kaa-

vaa rikottaisiin, toisi se arvostelua osakseen. Muutamissa vastauksissa lisääjän arvomaail-

man esille tuominen sosiaalisessa mediassa oli tarinoissa arvostelun syynä. Arvopohjaisista

kuvista arvostelun kohteena koettiin olevan uskontoon liittyvät vastaukset tai osallistuminen

johonkin uskonnolliseen tapahtumaan ja sieltä kuvan lisääminen.

”Olen uskova tyttö, joka käy aktiivisesti seurakunnassa. Niinpä yksi päivä päätän lait-

taa kuvan Instagramiin, jonka kuvatekstissä puhun uskostani ja siitä, kuinka tärkeä

Jumala on minulle. Jostain kumman syystä monet eivät tästä pidä, vaikka se ei vaikuta

heidän henkilökohtaiseen elämäänsä millään lailla. Siksi saan koulun käytävillä ar-

vostelevia katseita; minut on leimattu hihhuliksi, joka uskoo vanhaan ’satukirjaan’ ja

’näkymättömiin olentoihin’.” (2:8)

”Lisään itsestäni iloisen kuvan Instagramiin, ja kuvassa minulla sattuu olemaan pääl-

läni paita, jossa on islaminuskon symboli.” (2:28)

41

Matikaisen (2011) mukaan sosiaalisella medialla ei sinällään ole arvopohjaa, vaan arvopohja

on sosiaalisen median käyttäjillä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että käyttäjien arvot vaihtelevat

kulttuurin, iän, sukupuolen ja elämäntilanteen myötä. (Matikainen 2011, 58.) Tämän vuoksi

sosiaaliseen mediaan julkaistu sisältö voi aiheuttaa erilaisia reaktioita, vaikka edellä maini-

tuissa tilanteissa tarkoitus oli puoltaa itselleen tärkeää asiaa, joka nähtiin kuitenkin useam-

massa tilanteessa ihailun kohteena. Mielenkiintoista vastauksissa oli se, että vaikka uskon-

topohjaisia vastauksia oli vain noin kolme kappaletta koko aineistosta, liittyivät ne kaikki

arvostelun kohteena olemiseen. Ihailuun liittyvissä vastauksista yksikään ei koskenut uskon-

non esille tuomista ihailun aiheuttajana. Matikaisen (2011) mukaan sosiaalisen median arvot

ovat heijastusta ajassamme arvokkaana pidettävistä asioista. Voi olla, että nuoret kokevat,

että uskontoon ja uskonnollisuuteen liittyvät teemat eivät ole tällä hetkellä trendikkäitä so-

siaalisessa mediassa.

5.3.1 Ulkonäkö arvostelun kohteena

“Ei olisi pitänyt lisätä sitä pirun kuvaa” (2:5)

Suurin osa vastaajista olivat sitä mieltä, että arvostelun kohteeksi jouduttiin, jos kuva oli

jollain tapaa paljastava tai vaatetus oli vääränlainen. Osassa vastauksia kuva on ollut provo-

soiva, loukkaava tai muulla tavalla radikaali. Se on jollain tavalla erottunut negatiivisella

tavalla massasta ja ollut sopimaton. Esimerkiksi liian paljastavan pukeutumisen ajateltiin

vastauksissa aiheuttavan arvostelevia katseita. Kuitenkin arvostelua aiheuttavan kuvan vas-

tauksissa paljon mainintoja sai ulkonäköön liittyvät seikat.

”Tarkistan kuvan ja huomaan lisänneeni vahingossa eri kuvan, mitä oli tarkoitus. Ku-

vat ovat muuten samanlaiset, mutta julkaisemassani kuvassa näytän erittäin liha-

valta.” (2:23)

Burnette ym. (2017) toteavat, että sosiaalisella medialla on negatiivisia vaikutuksia nuorten

kehonkuvaan (Burnette et al. 2017, 114-125). Saman ilmiön ovat huomioineet Fardouly ym.

(2016) tutkimuksessaan, jossa he tutkivat sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa vertailua. Vas-

42

tauksista kävi ilmi, että sosiaalisessa mediassa tapahtuva vertailu liittyivät negatiivisiin tu-

loksiin kehonkuvassa. (Fardouly et al. 2016, 31-39.) Myös tässä tutkielmassa voidaan huo-

mata samankaltaisuutta edellä mainittuihin tutkimuksiin. Arvostelu kohdistettiin kuvissa

epäonnistumiseen- tässä tapauksessa kuvan lisääjä näytti liian lihavalta. Tutkimuksissa käy

ilmi myös se, miten suuri vaikutus on sillä, mitä sosiaalisessa mediassa selataan. Jo pelkäs-

tään muutamien positiivisten sisältöjen kuten esimerkiksi kehopositiivisten sivujen seuraa-

minen saattoi vaikuttaa käyttäjien mieleen huomattavasti positiivisemmin kuin pelkästään

rasvattomien naiskehojen ja lihasta täynnä olevien miesten salikuvia. (Fardouly et al. 2016,

31-39; ks. Burnette et al. 2017, 114-125.)

5.3.2 Kiusaaminen

”Luulin sen jo loppuneen. Nimittäin kiusaamisen. Mutta ei, ehkä se on vain siirtynyt

nettiin.” (2:29)

Nettikiusaaminen on netin ja sosiaalisen median myötä tullut hankala kiusaamisen laji, jota

käsiteltiin myös vastauksissa. Ebrandin tekemän kyselyn mukaan 25% vastaajista oli koke-

nut jonkinlaista kiusaamista sosiaalisen median palveluissa ja 60% oli nähnyt sosiaalisessa

mediassa kiusaamista. (Ebrand 2019.) Enemmän kiusaamista ilmenee yhä netin ulkopuo-

lella, mutta sosiaalisen median myötä kasvotusten tapahtuva kiusaaminen jatkuu usein ne-

tissä tai nettiin lisätty kuva voi aiheuttaa myöhemmin kiusaamista koulussa. (Rahja 2013,

15.)

Kiusaamisen muotoja oli vastauksissa monia, kuten kuiskuttelu, arvostelu, vilkuilu, huutelu,

halveksuminen sekä ilkkuminen ja huhujen levitteleminen. Kiusaamiskokemusten määritte-

lyssä lähtökohta on aina kiusaamisen kohteeksi joutuvan oma yksilöllinen kokemus kiusaa-

misesta (Aho 1997, 228). Usein halveksunta sekä ilkkuminen liitettiin ulkonäköön- pukeu-

tumiseen, kehoon tai kasvoihin. Myös kuvalle naureskelu ja kuvakaappauksien ottaminen

kuvista sekä niiden levittely määriteltiin kiusaamiseksi. Joissain vastauksissa pelkkä kuvan

43

lisääminen saattoi aiheuttaa valheellisten juorujen levittämistä kuvan lisääjästä. Osassa vas-

tauksista tuli myös ilmi se, miten kiusaaminen oli jatkunut jo pitkään ja miten kiusaajat luo-

kiteltiin useimmiten ”koulun suosituiksi tytöiksi” tai porukaksi, johon ei tunne kuuluvansa.

”Koulun suosituimmat tytöt kävelevät edelläni, ja huomaan heidän katsovan lisää-

määni kuvaa nauraen.” (2:16)

”Kysyn kaveriltani, miksi muut ovat tuomitsevan näköisiä. Hän kertoo, että joku ka-

veriporukka ei pitänyt kuvastani ja alkoi levittelemään valheellisia huhuja minusta.”

(2:27)

”Myöhemmin, kun pääsen kouluun, kaikki katsovat minua arvostelevasti. Kuvastani

on otettu lukuisia kuvankaappauksia ja se on lähtenyt leviämään” (2:14)

Instagram tarjoaa mahdollisuuden toimia anonyymisti, sillä erilaisia käyttäjätilejä voi va-

paasti luoda kuka vain. Verkossa kiusaaminen yltää psyykkiseen kiusaamiseen ja toisin kuin

fyysinen kiusaaminen, sitä on vaikeampi valvoa (Aho 1997, 228). Verkkokiusaaminen voit

tapahtua helpommin myös ikään kuin piilossa, sillä kommentointi voi olla yksityistä eli nä-

kyy ainoastaan kiusaamisen kohteena olevalle. Verkkokiusaamiseen puuttumista hankaloit-

taa siis se, että se ei ole yhtä näkyvillä, jolloin kiusatulle jää suurin vastuu kiusaamiseen

puuttumisesta.

Kiusaamisen on tutkimusten mukaan suoraan todettu heikentävän minäkäsitystä ja itsetun-

toa. (Birto et al. 2013, 603-604: Sisäministeriö 2019, 44). Kiusaamiseen liittyvissä vastauk-

sissa kouluun meneminen koettiin epämiellyttävänä ilmenneen kiusaamisen takia tai kou-

lusta haluttiin lähteä kotiin. Myös tässä tutkielmassa voidaan tehdä huomioita, joissa kiusaa-

minen vaikuttaa minäkäsitykseen ja itsetuntoon heikentävästi, jos vastaajat olivat sitä mieltä,

että kouluun tuleminen koettiin vaikeana tai kuvalle naureskeltiin, joka voidaan katsoa liit-

tyvän toisaalta siihen, ettei kuvan lisääjä kokenut olevan tarpeeksi hyväksytty, jos kuva ai-

heutti ilkkumista ja naurua. Keltikangas-Järvisen (1997, 46) mukaan erilaiset hyväksytyksi

tulemisen kokemukset heijastuvat minäkuvaan. Tämän tutkielman vastauksissa kiusaaminen

mainittiin olevan arvostelun syynä ja näissä vastauksissa tätä kiusaamista seurasi pelko tulla

kouluun. Pidämme tätä pelkoa erittäin hälyttävänä. Nuori viettää koulussa valtaosan elämäs-

tään, joten kouluviihtyvyys on todella tärkeää. Myös lukiolain (40 §) mukaan jokaisella on

oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, jossa opiskelija suojataan kiusaamiselta (Lukiolaki

2018/714).

44

”Kouluun tulemisen ajatus kammotti, tai kavereiden kohtaaminen tietäen heidän ilk-

kuen kustannuksellani ja hymyillen heidän naamoilleen joka päivä.” (2:7)

”Istuessani vatsani kääntyi ympäri, kun kuulin tyttöjen luokan perällä ilkkuen eilistä

julkaisuani.” (2:21)

Nuoren kokema nettikiusaaminen on hyvin usein osa jo alkanutta kiusaamisongelmaa, joka

ainoastaan jatkuu netissä. Nettikiusaamisen yhtenä inhottavana piirteenä on myös sen näky-

vyys isommalle yleisölle sekä helppo levitettävyys. (Sisäministeriö 2019, 45.) Myös tämän

tutkielman vastauksissa kiusaamista oli se, jos kuvaa lähdettiin levittelemään tai kuvan

myötä jokin juoru on lähtenyt leviämään. Internetissä leviämään lähtenyt kuva on lähes mah-

doton poistaa (Sisäministeriö 2019, 45). Myös kuviin liittyvät kommentit jäävät internetissä

elämään, jolloin kyseinen ahdistava kiusaamistilanne kohdataan haluamatta netin välityk-

sellä useita kertoja.

5.3.3 Miten arvostelu koettiin vastauksissa

”Halusin vain pois, tunsin oloni haavoitetuksi ja heikoksi. Ahdistus kasvoi ja en tiennyt

mitä tehdä. Juoksin tunnin loputtua ja suoraan vessan syövereihin ja tunsin, kuinka

kyyneleet valuivat poskiltani.” (2:37)

Arvostelu aiheutti vastaajissa monenlaisten tunteiden kirjon. Vastauksissa arvostelu koettiin

ahdistavana, nolona, epämukavana, epävarmuutta lisäävänä, raivostuttavana, pelottavana ja

arvostelu sai aikaan punastumista, avuttomuuden tunnetta, katumusta, itkua ja heikkouden

tunnetta. Näissä vastauksissa iso osa liittyi siihen, että kuvan myötä saadun arvostelun lisäksi

vastaaja saa osakseen myös pilkkaamista, haukkumista tai naureskelua lisäämäänsä kuvaan

liittyen.

Vastauksissa ihailun kohdalla koettiin useimmiten, ettei se yllä aidosti sosiaalisesta mediasta

reaalimaailmaan. Arvostelun kohdalla vastaavaa ilmiötä ei kuitenkaan ollut. Arvostelu näh-

tiin siis jatkuvan myös sosiaalisen median ulkopuolelle ja se koettiin aitona toisin kuin ihailu.

Perloff (2014) tutkimuksessaan selitti asiaa siitä näkökulmasta, että sosiaalinen media luo

45

sosiaalista vertailua käyttäjien kesken. Vertailu tuo harvoin osapuolille positiivisia koke-

muksia, jonka vuoksi sosiaalisen median kautta tulleet negatiiviset kokemukset koetaan

usein aidompina kuin positiiviset. (Perloff 2014, 363.) Myöskin tässä tutkielmassa voidaan

nähdä samanlainen ilmiö kehyskertomuksien variaation muuttuessa. Mielenkiintoista oli

huomata, että kehyskertomuksissa saatua ihailua ei pidetty aitona, eikä somen ulkopuolella

tapahtuvaa ihailua osattu liittää koskemaan Instagramiin lisättyä kuvaa, mutta arvostelun

kohteeksi joutuminen saatettiin liittää heti Instagramiin ja omiin kuviin. Myös Szymanski ja

Feltman (2017) toteaa, että sosiaalisesta mediasta saatetaan kokea paineita, jonka vuoksi

epävarmuus itseään kohtaan saattaa kasvaa. Tämän vuoksi on helpompaa uskoa, että arvos-

telun kohteeksi joutuneena syy on lisäämässä kuvassa.

”Jos olisin lisännyt kuvan itsestäni sosiaaliseen mediaan ja koulussa kaikki katsoisivat

arvostellen, tuntuisi siltä, kuin kuvassa olisi jotain noloa ja siitä keskusteltaisiin. Toi-

saalta voi olla, että minusta olisi joku huhu lähtenyt leviämään ja ihmiset katsoisivat

senkin takia vinoon. Tilanne olisi erittäin ahdistava, enkä luultavasti haluaisi jatkaa

päivää koulussa.” (2:21)

Yllä olevasta sitaatista voi huomata, miten epävarma kuvan lisääjä saattaa olla itsestään.

Vastaaja luo heti merkityksen koskemaan Instagram kuvaan, vaikkei tiedäkään sen todellista

alkuperää. Tämän ilmiön huomasi myös Szymanski ja Feltman (2017) tutkimuksessaan.

Ahon ja Laineen (1997) jaottelu objektiminästä voidaan nähdä tässä vastauksessa, sillä ob-

jektiminästä puhutaan silloin, kun muiden mielipiteet vaikuttavat omaan toimintaan.

”Saavuttuani koululle minusta tuntuu, että kaikki tuijottavat minua, kehoani ja kasvo-

jani. --- Tuokin tyttö varmasti arvostelee minua, miettii miksi näytän tältä, pukeudun

näin.” (2:7)

”Saatan itse kuvitella katseet arvosteleviksi. Ehkä kuvan julkaisu teki minusta vaino-

harjaisen. Some aiheuttaa epävarmuutta itselleni, vaikka kuvat ja tekstit ovat normaa-

leja.” (2:19)

Keltikangas-Järvinen (1994, 99) puhuu normatiivisesta minäkuvasta, joka liittyy siihen, mil-

lainen käsitys yksilöllä on itsestään muiden silmin. Normatiivisen minäkuvan näkökulmasta

yllä olevan sitaatin mukaisesti voidaan tehdä tulkintoja siitä, millaisena muut pitävät yksilöä.

Jos normatiivinen minäkuva on ikään kuin vaurioitunut, saattavat nämä tulkinnat olla nor-

maalia negatiivissävytteisempiä. Normatiivisen minäkuvan pohja on sosiaalisessa kanssa-

käymisessä tarkoittaen sitä, että sen myötä pyritään olemaan hyväksyttyjä ja osallisia omissa

46

yhteisöissään. Tätä hyväksyntää haetaan kuuluvuuden tunteen avulla, joka saattaa nuorella

olla ulkonäköön tai pukeutumiseen liittyvää hyväksyntää.

5.5 Vastausten variaatio

Kehyskertomuksia analysoidaan sen mukaan millä tavalla vastaukset muuttuvat, kun kerto-

muksissa on varioitu yhtä muuttujaa. Tässä tutkimuksessa variaatio koskee sitä, saako nuori

osakseen ihailua vai arvostelua. Mielenkiintoinen muutos vastausten variaatioissa liittyi sii-

hen, että ihailun koettiin tapahtuvan ainoastaan sosiaalisen median sisällä, kun taas arvostelu

nähtiin jatkuvan myös sosiaalisen median ulkopuolelle kuten koulun käytävälle. Arvostelu

nähtiin siis jatkuvan myös sosiaalisen median ulkopuolelle ja se koettiin aitona toisin kuin

ihailu. Ainoastaan ihailuun liittyvissä tarinoissa projisoitiin ihailu koskemaan jotakin muuta

asiaa kuin henkilöä itseään. Tällaisia asioita oli esimerkiksi se, että julkisuuden henkilö liittyi

jotenkin ihailuun, rahasumman voittaminen tai muiden auttaminen. Arvosteluun liittyvissä

vastauksissa puolestaan kaikissa pohdittiin, että syy on henkilössä itsessään, hän joko näyt-

tää kuvissa jotenkin arvosteltavalta tai sitten on tehnyt jotakin, joka aiheuttaa arvostelua.

Molemmissa kategorioissa osassa tarinoissa kuvien lisääminen aiheutti kuvan lisääjässä jän-

nitystä tai ahdistuksen tunteita. Kuvien lisääminen saattaa aiheuttaa ahdistusta esimerkiksi

siitä syystä, että muiden reaktiota jännitettiin, vaikka kuva ei olisikaan ollut erityisen huo-

miota herättävä. Jännitys kuvan lisäämisestä saattoi tulla, vaikka kuva olisi ollut saman tyy-

linen kuin aikaisemmat kuvat Instagramissa tai samalainen kuin muidenkin lisäämät kuvat.

Tämä voi olla pääteltävissä esimerkiksi siitä, että näissä tarinoissa kuvien kommentteja ja

tykkäysmääriä käytiin useaan otteeseen tarkistamassa ja muiden reaktiota koulussa jännitet-

tiin ja ihmeteltiin. Molempien kategorioiden kohdalla useissa vastauksissa mietittiin, tark-

kaan millainen kuva lisätään ylipäätään Instagramiin. Tästä herää kysymys siitä, onko vain

tietynlaisten kuvien lisääminen hyväksyttävää nuorten keskuudessa, ja onko muiden mieli-

pide aina punnitsemisen arvoinen kuvaa lisätessä? Instagramin vuorovaikutuksellinen

luonne ja palautteen eli tykkäysten ja kommenttien saaminen voi aiheuttaa sitä, että kuvia

lisätään vain sellaisia, joista arvioidaan muiden pitävän. Kuitenkin vastauksista löytyi myös

47

sellaisia, joissa vähät välitettiin muiden mielipiteistä ja julkaistiin juuri se kuva, jonka itse

haluaa.

Se, millaisen tunteen ihailu tai arvostus sai aikaan, muuttui merkittävästi vastausten variaa-

tioissa. Ihailun kohdalla ihailun alkuperää pohdittiin vahvasti, mutta ihailu tuntui kuitenkin

hyvältä ja siitä nautittiin. Useissa vastauksissa mainittiin, että ihailu nostatti itsetuntoa ja sen

kautta sai vahvistusta sille, että itsensä koettiin kauniiksi tai hyvännäköiseksi. Arvostelun

kohdalla taas negatiivisten tunteiden kirjo oli laajempi ja sen mainittiin aiheuttavan ahdis-

tusta, epävarmuutta, epämukavuutta, pelkoa, heikkouden tunnetta, itsetunnon laskua, haa-

voittuvaisuutta, ulkopuolisuuden pelkoa ja sosiaalisten tilanteiden välttelyä. Erityisen mer-

kittävänä muutamassa vastauksissa mainittiin, että arvostelun aiheuttaman tunteen takia ei

uskalleta mennä kouluun tai koulusta halutaan lähteä kotiin.

48

6 JOHTOPÄÄTÖKSET

Tässä tutkielmassa olemme olleet kiinnostuneita siitä, miten nuoret kokevat sosiaalisen me-

dian ja millä tavalla se heijastuu minäkuvaan. Keräsimme nuorten kokemuksia eläytymis-

menetelmällä kehyskertomuksia käyttäen. Tässä tutkielmassa tutkimuskysymyksiä oli kaksi.

Millaisia merkityksiä abiturientit antavat sosiaaliselle medialle heidän itsensä arvioimana

sekä millä tavalla sosiaalinen media on yhteydessä nuorten minäkuvaan? Tutkielman tavoite

on luoda ymmärrystä näiden tutkimuskysymysten ympärille sosiaalisen median ja nuorten

minäkuvan yhteyksiin.

Sosiaalisen median merkitykset abiturienteille ovat niin aiemman tutkimuksen kuin tä-

mänkin tutkielman mukaan todella moninaisia ja yksilöllisiä. Keskeisimpänä merkityksenä

tuloksissa näkyy se, että sosiaalinen media mielletään omana kuplanaan, jossa yksilöillä on

erilainen kuva toisistaan, kuin mitä ns. todellisessa elämässä. Sosiaalinen media merkkaa

nuorille ennen kaikkea keinoja ilmaista itseään sekä keinoja pitää yhteyttä ja seurata muiden

tekemisiä. Keinot ilmaista itseään ovat tulosten mukaan sitä, että jaetaan itselle tärkeitä het-

kiä, kuvia itsestä, joissa kokee itsensä viehättävänä tai itselleen tärkeän tekemisen parissa

sekä omien mielipiteiden ilmaisemista ja arvojen takana seisomista. Sosiaaliset merkitykset

tuloksissa liittyvät sosiaalisen median kautta saatuun hyväksyntään ja kuuluvuuden tuntee-

seen. Tulosten mukaan nämä hyväksynnän ja kuuluvuuden tunteet ovat kuitenkin yksilölli-

siä, sillä osa koki ulkopuolelle jäämisen ja huonon palautteen todella vahvasti ja osa ei vä-

littänyt näistä ollenkaan. Myös ihailun kohdalla positiiviset palautteet olivat osalle merkkejä

saamastaan hyväksynnästä, kun taas osaan ihailu ei juurikaan vaikuttanut tai aiheuttanut sen

49

suurempia tuntemuksia. Tulosten mukaan kuitenkin valtaosa vastaajista koki nämä erilaiset

sosiaaliset palautteet somen kautta itselleen tärkeinä.

Sosiaalisen median kautta tapahtuva kiusaaminen nousi tuloksissa esille. Tämä kiusaaminen

koettiin tapahtuvan sekä sosiaalisessa mediassa kuin kasvotusten. Kiusaaminen liittyi tulok-

sissa vahvasti oman kuvan levittämiseen tai kuvan myötä juorujen leviämiseen. Kiusaamis-

kokemus vaikuttaa tulosten mukaan kouluviihtyvyyteen. Tulosten mukaan kiusaamista il-

mentävissä vastauksissa koettiin turvattomuutta kouluun menemistä sekä koulussa olemista

kohtaan. Erinäiset koulunkäyntivaikeudet sekä poissaolot juontavatkin usein juurensa usein

kiusaamistilanteisiin, joissa levitellään valheellista tietoa tai kuvia kiusatusta (Sisäministeriö

2019, 47). Tuloksissa kiusaamista koettiin ensisijaisesti koulun suosituimmilta tytöiltä tai

joltain kaveriporukalta, johon ei tuntenut kuuluvansa. Kiusaamiskokemuksessa on nähtä-

vissä empatiavajetta, eli verkon välityksellä katoavaa tunneyhteyttä ihmisten välillä (Empa-

tiapakkaus 2019). Näissä tuloksissa kiusaaminen ei ollut luonteeltaan anonyymiä, vaikka

kiusaajia ei vastauksissa nimetty. Tuloksissa nettikiusaaminen ja kiusaaminen kulkivat kä-

sikädessä eli kiusaaminen joko alkoi tai jatkui netissä ja se seurasi kouluun. Erilaiset nega-

tiiviset ja vihaa sisältävät kommentit ja mielipiteet tuodaan helpommin sosiaalisessa medi-

assa esille (Sisäministeriö 2019, 44). Kiusaamiskokemuksissa kiusaaminen ei ollut päin kas-

voja tapahtuvaa, vaan tapahtui nimenomaan levittämällä kiusatun selän takana valheita tai

kiusatun lisäämästä kuvasta otettua kuvakaappausta. Kiusaajat olivat oman koulun opiskeli-

joita ja kiusatulle tuttuja henkilöitä. Myös kiusaamisessa voidaan nähdä sosiaalinen ulottu-

vuus, jonka myötä kiusattu kokee, ettei ole hyväksytty omana itsenään tässä yhteisössä.

Sosiaalisen median yhteys nuorten minäkuvaan näkyi tulosten mukaan nuorten rohkeu-

dessa julkaista sosiaaliseen mediaan materiaalia. Aitous ja ulkonäköön liittyvät seikat olivat

vastauksissa esillä ja nämä ovat molemmat osa minäkuvaa. Minäkuvan näkökulmasta sosi-

aalinen media on paikka, jossa itseä voidaan ilmaista, ihanneminää voidaan toteuttaa ja re-

aaliminää tuoda esille aitouden kautta. Instagramissa saatu palaute voi heikentää tai vahvis-

taa nuoren käsityksiä itsestään ulkonäön sekä itsensä ilmaisemisen keinoin. Normatiivinen

minäkuva liittyy Instagramin liittyvään sosiaaliseen hyväksymiseen ja siihen, millä lailla

nuoret tuntevat kuuluvansa omaan yhteisöönsä ja saavansa vahvistusta omalle itselleen tyk-

käyksillä, seuraajilla ja kommenteilla instagramissa.

50

Minäkuvan ulkonäköön liittyvä ulottuvuus oli tuloksissa vahvasti esillä. Perloff (2014, 363-

365) puhuu sosiaalisen median tarjoamista kauneusihanteista sekä täydellisen elämän il-

luusiosta. Vastaukset keskittyivätkin ulkonäköön etenkin siitä näkökulmasta, näyttääkö ul-

konäköihanteisiin istuvalta vaiko ei. Se, miten ulkonäköihanteisiin sovitaan, vaikutti siihen,

koettiinko saavan arvostelua vai ihailua. Tuloksissa näkyi kuitenkin tiettyjä ulkonäköihan-

teita vastaan ”kapinoivia” vastauksia, joissa ihailua saatiin, kun tuotiin esille kehopositiivi-

suutta ja aitoutta ja erilaisuutta. Kehopositiiviset julkaisut, jotka tuovat esille kehon ja ulko-

näön monimuotoisuutta ovat viime aikoina lisääntyneen Instagramissa (Cohen et al. 2019,

47-57). Kehopositiivisuus on kykyä hyväksyä itsensä sellaisena, kun on. Nuorille on pidetty

tyypillisenä kriittisyys, ankaruus ja itsensä vähättely (Aho & Laine 1997, 30). Tulosten mu-

kaan nuoret ymmärtävät ulkonäölleen ja olemiselleen asetettuja ihanteita ja määreitä, mutta

valitsevat olemaan elämättä niiden mukaisesti. Keho- ja ulkonäköpositiivisuus ajaa samaa

asiaa ja on vahvistunut sosiaalisen median kautta, mikä näkyy myös nuorten vastauksissa.

Kiusaamiskokemus tuloksissa on heijastettavissa nuorten minäkuvaan. Aiempien tutkimus-

ten mukaan kiusaaminen heikentää itsetuntoa ja käsitystä itsestään (Birto et al. 2013, 603-

604: Sisäministeriö 2019, 44). Kiusaamiskokemus voi heikentää hyväksytyksi tulemisen ko-

kemusta, jolloin normatiivinen minäkuva, eli yksilön käsitykset ympäristönsä ajatuksista it-

sestään saattavat vääristyä negatiivissävytteisiksi (Aho et al 1997, 19: Keltikangas-Järvinen

1997, 46).

Vastausten variaatioiden keskeisimpänä tuloksena oli ihailun ja arvostelun laajeneminen so-

siaalisen median ulkopuolelle. Molempien kategorioiden kohdalla syyt arvosteluun ja ihai-

luun löytyivät vahvasti ulkonäöllisistä seikoista tai siitä, oliko kuva muille miellyttävä vai

muissa närkästystä herättävä. Ihailuun liittyvät vastaukset olivat enemmän positiivisia mie-

likuvia ja tunteita herättäviä, kun taas arvosteluun liittyvissä vastauksissa kuvailtiin laajem-

min negatiivisia tunteita sekä pelkoa. Instagramissa itsensä vertaamista muihin tapahtuu pal-

jon (Stapleton et al. 2017, 145-146). Vertailu harvoin tuo osapuolille positiivisia kokemuk-

sia, jonka vuoksi sosiaalisen median kautta tulleet negatiiviset kokemukset koetaan usein

aidompina kuin positiiviset. (Perloff 2014, 363.) Negatiivisten tunteiden aitous voi olla

syynä sille, miksi negatiivisten tunteiden kirjo oli suurempi.

Kyseistä aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu eläytymismenetelmän keinoin. Tämän takia tut-

kielma tuo uutta mielenkiintoista näkökulmaa aiheeseen. Erityisesti nuorten kertomana täl-

51

laiset tilanteet antavat ainutlaatuisen kosketuspinnan suoraan nuoren omaan maailmaan. Ke-

hyskertomusten käyttö tässä tutkimuksessa ei ollut kuitenkaan ongelmatonta. Kehyskerto-

muksissa riskinä voi olla, että ne johdattelevat johonkin tiettyyn lopputulemaan. Johdattelun

minimoimiseksi kysymyksenasettelu on hyvin tärkeää kehyskertomusten luomisessa. Tässä

tutkimuksessa kehyskertomukset luotiin niin, että vastaajien tuli eläytyä tilanteeseen, jossa

he saavat osakseen joko ihailua tai arvostelua sen jälkeen, kun ovat julkaisseet Instagramiin

kuvan. Kuvan sisältöä tai muita ominaisuuksia ei kysymyksessä määritelty, joten jokainen

vastaaja loi oman käsityksensä siitä, millainen on kuva, joka saa osakseen reaktioita. Kysy-

myksessä oletetaan myös suoraan, että vastaaja julkaisee jonkin kuvan Instagramiin, niinpä

vastaajille ei annettu mahdollisuutta kuvitella tilannetta, jossa he eivät julkaisisi kuvaa ol-

lenkaan. Tällainen asettelu saattaa vääristää käsitystä nuorten somekäyttäytymisestä ja siitä,

miten he julkaisevat kuvia Instagramiin, sillä oletuksena on jo, että nuori julkaisee kuvan.

Kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa on kuitenkin enemmän se, millä tavalla sosiaalisessa

mediassa oleminen ja sieltä saatu palaute on merkityksellistä nuorille, joten emme koe, että

kyseinen muotoilu vaikuttaa tuloksiin.

Tässä tutkimuksessa saatuja tuloksia ei ole tarkoitus yleistää, vaikka tutkimuksen aineisto

onkin laaja. Kuten tuloksista ilmenee, sosiaalinen media voidaan kokea monin tavoin ja on

hyvin yksilöllistä, millaisia merkityksiä sosiaaliselle medialle antaa. Tätä tutkielmaa voi kui-

tenkin hyödyntää lisätäkseen ymmärrystä siitä, miten tärkeä sosiaalinen media on nuorelle

ja millaisia merkityksiä ja seurauksia sosiaalisen median käyttämisellä voi olla nuorelle. Esi-

merkiksi kiusaamista kohdatessa netissä on tärkeää ymmärtää, millaiset tekijät nuorten mie-

lestä voivat aiheuttaa tätä kiusaamista ja miltä se heistä tuntuu. Koska koulumaailma on ny-

kyään omaksunut erilaista tietoteknistä materiaalia oppitunneille, ovat myös kännykät ja tie-

tokoneet sekä tabletit oppitunneilla usein arkipäiväinen näky. On tärkeää, että koulun toimi-

jat ovat kartalla siitä, mitä puhelimen välityksellä usein tehdään ja miten merkittävää kän-

nykän käyttö on nuorelle.

Erityisen mielekkään tästä tutkimuksesta teki sen ajankohtaisuus ja kiinnostavuus. Sosiaali-

nen media on tulevaisuudessa yhä merkittävämmässä roolissa, ja se kehittyy jatkuvasti,

minkä takia ymmärrys kyseisiä aiheita kohtaan on oleellista. Aiemman tutkimuksen sekä

tämän tutkimusten tulosten pohjalta koemme erityisen tärkeänä ymmärtää sosiaalista mediaa

nuorten elämässä, sillä tutkimusten pohjalta myös sosiaalinen media aiheuttaa nuorille pai-

neita ja vaikuttaa nuorten hyvinvointiin. Nuorten sosiaaliset-, suoritus- ja ulkonäköpaineet

52

ovat yhtä lailla sosiaalisessa mediassa kuin heidän jokapäiväisessä elämässään. Tämän tut-

kimuksen avulla voimme ymmärtää lisää, mitkä tekijät aiheuttavat näitä paineita nuorelle.

Tässä tutkimuksessa ei kartoitettu vastaajien sukupuolta tai perehdytty tarkemmin siihen,

millä tavalla vastaukset olisivat muuttuneet, jos tarkastellaan sukupuolen merkitystä. Suku-

puolen kartoitusta mietittiin kehyskertomuksia laatiessa, mutta päädyimme kartoittamaan

aihetta yleisellä tasolla, ilmiönä, joka koskee kaikkia nuoria sukupuolesta riippumatta. Jat-

kotutkimuksen kannalta mielenkiintoista olisi pureutua etenkin ulkonäköseikkoihin suku-

puolinäkökulmasta. Esimerkiksi kehonkuvaa tutkiessa tulokset voivat vaihdella hyvinkin

paljon riippuen sukupuolesta. Ulkonäköihanteita tarjotaan sekä miehille että naisille (Perloff

2014, 363-365). Nämä ulkonäköihanteet ovat kuitenkin useimmiten tietynlaisia rajauksia,

joita tehdään naiselliselle kauneudelle (Cohen et al. 2019, 47-57). Jatkotutkimuksen kannalta

olisi tärkeää kartoittaa erilaiset sukupuoleen kohdistuvat ulkonäköpaineet nuorilla ja niiden

vaikutukset minäkuvaan.

53

LÄHTEET

Aaltonen-Ogbeide T., Saastamoinen P., Rainio H. & Vartiainen T. (toim.) 2011. Silmät

auki sosiaaliseen mediaan. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2011

Aho, S., & Laine, K. 1997. Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Helsinki: Otava

Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Vastapaino. Tampere.

Birto, C. & Oliveira, M. 2013. Bullying and Self-Esteem in adolescents from public

schools. Jornal de Pediatria. Rio J. Vol. 89(6). pp. 601-607.

Burnette CB, Kwitowski MA, Mazzeo SE. 2017. I don´t need people to tell me I´m pretty

in social media: ” A qualitative study of social media an body images in early adoles-

cent girls. Body Image.

Carr, C., Vitak, J. & McLaughlin, C. 2011. Strength of Social Cues in Online Impression

Formation: Expanding SIDE Research. Sagepub Journals.

Cohen, R., Irwin, L., Newton-John, T. & Slater, A. 2019 #bodypositivity: A content analy-

sis of body positive accounts on Instagram. Body Image 29. Elsevier Ltd.

Corey, J., Blomfield, N. & Barber, B. 2014. Social networking site use: Linked to adoles-

cents’ social self-concept, self-esteem, and depressed mood. School of Psychology

and Exercise Science, Murdoch University, Perth, Western Australia, Australia.

Australian Journal of Psychology 2014; 66: 56–64 doi: 10.1111/ajpy.12034

Ebrand 2019. Nuoret ja ajan käyttö. https://www.ebrand.fi/somejanuoret2019/1-nuoret-ja-

ajankaytto/

Empatia nettiin – hanke. 2019. https://empatiapakkaus.fi/ Luettu 28.10.2019

Eskola, J. 1991. Eläytymismenetelmän käyttö sosiaalitutkimuksessa – tekninen opas aloit-

telijoille. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Tampereen yliopisto. Tampere.

Eskola, J. Karayilan, S. Kaski, T. Lehtola, T. Mäenpää, T. Nishimura-Sahi, O. Oede, A.

Rantanen, M. Saarinen, S. Toivokko, P. Valtonen, M. Wallin, A. 2017. Eläytymis-

menetelmä 2017. Ohjeita ja kokemuksia menetelmästä kiinnostuneille. Teoksessa

Eläytymismenetelmä 2017. Perusteema ja 11 muunnelmaa. Toim. Eskola, J. Mäen-

pää, T. Wallin, A. Tampereen Yliopistopaino Py – Juvenes Print. Tampere.

Eskola, J., Karayilan, S., Kaski, T., Lehtola, T., Mäenpää, T., Nishimura-Sahi, O., Oede,

A., Rantanen, A., Saarinen, S., Toivikko, P., Valtonen, M. & Wallin, A. 2017. Oh-

jeita ja kokemuksia menetelmästä kiinnostuneille. Teoksessa Eskola, J., Mäenpää, T.

& Wallin, A (toim.) Eläytymismenetelmä 2017. Tampere: Suomen Yliopistopaino

Oy – Juvenes Print. 266 – 293.

Eskola J. & Suoranta J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino

1998.

54

Frison, E. & Eggermont, S. 2017. Browsing, Posting and Liking on Instagram: The Recip-

rocal Relationships Between Different Types on Instagram Use and Adolescents’

Depression Mood. Julkaisussa: Cyberpsychology, Behavior and Social Networking.

Volume 20, Number 10. http://web.b.ebsco-

host.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=0&sid=3a49592e-

8f6b-4c50-855a-10e1d73b06fb%40pdc-v-sessmgr02

Fardouly J. & Vartian LR. 2016. The impact of appearance comparisons made through so-

cial media, traditional media, and in person in women’s everyday lives. Body Image.

Feltman, C. & Szymanski, D. 2018. Instagram Use and Self-Objectification: The Roles of

Internalization, Comparison, Appearance Commentary, and Feminsm. Julkaisussa:

Sex Roles 78: 311-324. https://link-springer-com.ezproxy.uef.fi:2443/con-

tent/pdf/10.1007%2Fs11199-017-0796-1.pdf

Hakala, J. 2017. Tulevan maisterin graduopas. Gaudeamus.

Hallamaa J., Launis V., Lötjönen S., & Sorvali I. 2006. Etiikkaa ihmistieteille. Hakapaino

Oy, Helsinki.

Ilomäki L. (toim.) 2012. LAATUA E-OPPIMATERIAALEIHIN, e-oppimateriaalit ope-

tuksessa ja oppimisessa. Oppaat ja käsikirja 2012:5. Juvenes Print – Suomen Yliopis-

topaino Oy, Tampere. http://www.utbildningsstyrelsen.fi/download/144415_Laa-

tua_e-oppimateriaaleihin_2.pdf#page=25 (Luettu 26.11.2018)

Keen, E. & Georgescu M. 2014. Kirjanmerkit. Käsikirja verkon vihapuheen torjumiseen

ihmisoikeuskasvatuksen avulla. Council of Europe.

Keltikangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. WSOY. Helsinki.

Kettunen, N. 2018. Tutkimus: Nuoret aikuiset tuntevat jatkuvasti enemmän painetta täydel-

lisyyteen. Julkaistu: 6.1.2018. Helsingin Sanomat.

Leino K. & Kallionpää O. 2016. Monilukutaitoa digiaikaan-lukemisen ja kirjoittamisen uu-

det haasteet ja mahdollisuudet. Äidinkielen opettajan liitto. Helsinki.

Lenny R. Vartanian & Dey S. 2013. Self-concept clarity, thin-ideal internalization, and ap-

pearance-related social comparison as predictors of body dissatisfaction. Volume 10,

Issue 4, September 2013, Pages 495-500

Matikainen, J. 2008. Sosiaalinen media – millaista sosiaalisuutta? Tiedontutkimus.

Noppari E. & Uusitalo M. 2011. Kavereita verkossa ja sen ulkopuolella: näkökulmia nuor-

ten verkkoyhteisöllisyyteen. Tampere University Press.

Nuorten netti, 2018. Nettikiusaaminen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

https://www.nuortennetti.fi/netti-ja-media/nettikiusaaminen/ (Luettu 26.11.2018)

Nurmi, J. Ahonen, T. Lyytinen, H. Lyytinen, P. Pulkkinen, L. & Ruoppala, R. 2014. Ihmi-

sen psykologinen kehitys. PS-kustannus. Jyväskylä.

ebrand Suomi Oy. 2013. SOME: Sosiaalinen media ja nuoret 2013.

http://www.ebrand.fi/somejanuoret2013/ (Luettu 20.11.2018)

James E. Cote and Charles G Levine. 2015. Identity formation, youth and development. A

simplified approach. https://uef.finna.fi/Record/josku.1087492

55

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Lukiolaki. 10.8.2018/714. Finlex.

O’Reilly, T. 2007: What is Web 2.0: Design Patterns and Business Models for the Next

Generation of Software.

Pastila K. 2018. Ovatko empatiataidot rapistumassa? Lapsen maailma. Lastensuojelun

Keskusliiton kuukausijulkaisu https://lapsenmaailma.fi/teemat/kasvu/ovatko-empa-

tiataidot-rapistumassa/ Luettu 28.10.2019

Perloff, R. 2014. Social Media Effects on Young Women's Body Image Concerns: Theo-

retical Perspectives and an Agenda for Research. Sex Roles, 71(11-12), 363-377.

Rahja, R. 2013. Nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Mediakasvatusseura Ry.

Ridgway J. & Clayton R. 2016. Instagram Unfiltered: Exploring Associations of Body Im-

age Satisfaction, Instagram #Selfie Posting, and Negative Romantic Relationship

Outcomes. CYBERPSYCHOLOGY, BEHAVIOR, AND SOCIAL NETWORKING

Volume 19, Number 1, 2016 ª Mary Ann Liebert, Inc. DOI: 10.1089/cy-

ber.2015.0433. https://www.liebertpub.com/doi/pdf/10.1089/cyber.2015.0433 (Lu-

ettu 26.11.2018)

Sanastokeskus TSK ry 2019 http://www.tsk.fi/tsk/fi/sanastokeskus_tsk_ry-29.html (luettu

15.6.2019)

Schurgin O'Keeffe G, Clarke-Pearson K, Council on Communications and Media. 2011.

The Impact of Social Media on Children, Adolescents, and Families

Sisäministeriö. 2019. Sanat ovat tekoja. Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien

tehostaminen. Sisäinen turvallisuus. Sisäministeriön julkaisuja 2019:23. Helsinki

Stapleton, P., Luiz, G., Chatwin H. 2017. Generation Validation: The Role of Social Com-

parison in Use of Instagram Among Emerging Adults. Julkaisussa Cyberpsychology,

Behavior and Social Networking. Volume 20, Number 3.

Tuomi J. & Sarajärvi A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi.

Yle Uutiset. 2014. Voiko nuori muodostaa minäkuvansa netin perusteella? https://yle.fi/uu-

tiset/3-7026804 (Luettu 23.11.2018)

Valli R. & Aaltola J. (toim.) 2015. Ikkunoita tutkimusmetodeihin. 1, Metodin valinta ja ai-

neistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle.

56

LIITTEET

Liite 1

Kehyskertomus 1

Kuvittele tilanne, jossa olet lisännyt itsestäsi kuvan Instagramiin ennen koulua. Saavut kou-

lulle ja saat osaksesi ihailua. Mitä on tapahtunut?

57

Liite 2

Kehyskertomus 2

Kuvittele tilanne, jossa olet lisännyt itsestäsi kuvan Instagramiin ennen koulua. Saavut kou-

lulle ja saat käytävällä arvostelevia katseita. Mitä on tapahtunut?