4H-teemakerhoLemmikit

Ohjaajan opasLemmikit-teema-

kerhon tavoitteena on esitellä erilaisia

lemmikkejä ja saada tietoa niiden

hoitamisesta.

Lemmikkit-teemakerho

Teksti: Irene Honkanen Toimitus: Virpi Skippari, Satu Mellanen Taitto: Tiina Rinne Kannen kuva: Rodeo, Eric IsseleeKuvitus: Petra Peuhu Paino: Latvala-ReilatSuomen 4H-liitto 2010 IBBN 978-952-9868-25-4

Kiitos yhteistyöstä Köyliön ja Säkylän 4H-yhdistykselle.

Sisällysluettelo

Ensimmäinen kerhokerta, KANI Toinen kerhokerta, MARSU Kolmas kerhokerta, GERBIILI Neljäs kerhokerta, HAMSTERI Viides kerhokerta, HIIRI Kuudes kerhokerta, KESYROTTA Seitsemäs kerhokerta, CHINCHILLA Kahdeksas kerhokerta, FRETTI Yhdeksäs kerhokerta, DEGU Kymmenes kerhokerta, MAAORAVA

Lähteet ja lisätietoja:Alderton, David: Pienet lemmikkieläimet-omistajan opas. 2009. Gummerus.www-sivut: Suomen Kaniyhdistys ry, Suomen Marsuyhdistys ry, Suomen Gerbiiliyhdistys ry, Suomen Hamste-riyhdistys ry, Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret ry, Suomen Kesyrottayhdistys ry, Suomen Lemmikkichin-chillat ry, Suomen Frettiyhdistys ry, Suomen Lemmikkioravayhdistys ry

Tämä Lemmikkit-teemakerhoaineisto on tarkoitettu tukimateriaaliksi kerhon ohjaajalle. Kerhossa tutustu-taan kymmeneen lemmikkieläimeen. Tavoitteena on, että kerholaiset oppivat ymmärtämään, kuinka paljon vastuuta oman lemmikin pitämiseen liittyy. Kerhos-sa saa myös paljon tietoa erilaisista eläimistä ja niiden hoitamisesta. Lisäksi kerhossa askarrellaan, leikitään ja pidetään hauskaa!

Kerho on tarkoitettu alakouluikäisille lapsille. Kerho kokoontuu kymmenen kertaa, ja jokainen kerta kestää noin kaksi tuntia. Ohjaajalla tulee olla riittävä osaami-nen aihepiiristä. Aineistossa on ohjelma kymmenelle kerhokerralle, mutta kerhoa voi jatkaa itse suunnitel-lun ohjelman avulla eteenpäin.

Jokaiselle kerhokerralle on tehty esimerkkiohjelma, jossa on kerrottu yhdestä eläimestä ja sen hoitamises-ta. Lisäksi ohjelmassa on määritelty kerhokerran ta-voitteet, tarvittavat välineet ja materiaalit sekä aihe-piiriin sopiva TOP-tehtävä. Kerhokerta alkaa aloituk-sella, jossa perehdytään aiheeseen keskustellen tai lei-kin avulla.

Ohjaaja laatii kerholle turvallisuussuunnitelman etu-käteen 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajan kanssa. Turvallisuussuunnitelmassa pohditaan toiminnan ris-kejä, niiden ennaltaehkäisyä sekä hätätilanteessa tar-vittavia toimenpiteitä. Ensimmäisellä kokoontumis-kerralla laaditaan kerhon säännöt.

Iloisia kerhohetkiä!

3

Ensimmäinen kerhokertaKANI

TavoiteTutustua toisiin kerholaisiin, luoda yhteiset säännöt, tutus-tua kaniin lemmikkieläimenä ja oppia kanin hoitorutiineista.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• kirjoitusvälineet• pahvia/ paperia• värikyniä

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: PikkulemmikitA-taso g Kanin hoitorutiinit kuntoon

AloitusKukin kerholainen askartelee ni-mikyltin, johon kirjoittaa etuni-mensä. Nimikylttiin voi myös halutessaan piirtää suosikki lemmikkieläimensä, mikäli sel-lainen jo on.Kerhon säännöt: laaditaan kerholle yhteiset säännöt, kirja-taan ne paperille ja laitetaan ker-hotilaan esille.

TeemaKani: Ohjaaja kertoo kanista lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysy-myksiä liittyen eläintä koskeviin

aihepiireihin ja näin avata va-paata keskustelua aiheesta. Esi-merkiksi: Minkä näköisiä kaneja on olemassa? Tietääkö kukaan, mitä kanit syövät? Osaako joku kuvailla kanien agilityä?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Kanin hoitorutiinit kuntoon.

Kesykani polveutuu villikanii-neista, jotka elivät alun perin Välimeren seudulla. Alkujaan kanit kesytettiin lihan ja nah-kojen tuotantoon, mutta nyky-ään kanit tunnetaan enimmäk-seen lemmikkieläiminä. Kanin elinaika on noin 6–8 vuotta, mutta oikein hoidettuna kani voi elää jopa yli 10-vuotiaaksi.

Vastoin yleistä käsitystä kani ei ole jyrsijä, vaan kuu-luu kaniinieläimiin. Kaneis-ta on jalostettu erikokoisia – aina kääpiöroduista jättiro-tuihin. Paino vaihtelee rodus-ta riippuen yhden ja seitsemän kilon välillä. Isoimmat kaniro-dut voivat kasvaa yli 10-kiloi-siksikin. Eri kanirotujen ulko-näköä on myös jalostettu vaih-televaksi muun muassa turkin värin, kuvion ja pituuden osal-ta. Suurimmalla osalla kaneista on pystykorvat, mutta on myös luppakorvaisia kanirotuja.

HankintaLaumaeläimenä kani tarvitsee seu-rakseen joko ihmisen tai lajitove-rin. Mikäli omistajalla ei ole tar-peeksi aikaa seurustella kanin kanssa, on suositeltavaa ottaa kak-si kania. Kastroimattomat uroska-nit tulevat harvoin toimeen kes-

kenään, joten pääsääntöisesti on kannattavaa hankkia kaksi naaras-ta tai eri sukupuolta edustavat yk-silöt. Tällöin on kuitenkin huomi-oitava, että vähintään toinen kani on leikattava ei-toivottujen poikas-ten välttämiseksi.

Kaneja myyvät kanin kasvattajat ja eläinkaupat. Eläinkaupoissa ka-nit eivät useimmiten ole rotukane-ja, puhdasrotuisen kanin saa var-mimmin kasvattajalta. Kani voi-daan rekisteröidä, kun sillä on ul-komuotoluokan hyväksyttävä ar-vostelu ja se on vähintään kuuden kuukauden ikäinen. Kanilla tulee olla myös kaksi kappaletta suku-tauluja. Rekisteröinnin eli rekiste-rinumeron tatuoinnin oikeaan kor-vaan suorittaa Suomen Kaniyhdis-tyksen hyväksymä rekisteritatuoi-ja.

Sopiva luovutusikä kaneille on 8–10 viikkoa. Vaikka kani on vie-roitettu emosta 6–8 viikon iässä, se ei vielä ole valmis lähtemään uu-teen kotiin. Kania hankittaessa on oltava tarkka siitä, ettei sitä ole vie-roitettu sisaruksistaan liian aikai-sin, koska kanin sosiaalistumisen kannalta on tärkeää, että se saa olla vielä emosta vieroituksen jäl-keen sisarustensa kanssa. Oikein sosiaalistettu kani tottuu hyvin uusiin perheenjäseniinsä muutta-essaan uuteen kotiin.

Tarvikkeet Häkin minimikoko pienille roduil-le on noin 50 x 100 senttimetriä. Mitä suurempi häkki on, sen pa-rempi kanille. Häkkiin tarvitaan pesäkoppi, ruokakuppi, juomapul-lo, vessalaatikko, heinää sekä mi-neraali- ja kalkkikiviä. Kuivikkeek-si soveltuu parhaiten kutterinpuru. Alusina ei saa käyttää sanomaleh-tiä, koska niistä irtoaa kanille myr-kyllistä painomustetta. Häkki sii-votaan noin kerran viikossa, vessa-laatikko on hyvä siivota mahdolli-simman usein. Myös juomapullo ja ruokakuppi on pestävä päivittäin.

Kani tarvitsee liikuntaa päivit-täin. Parasta kanille olisi, että se pääsisi liikkumaan sisätiloissa va-paana, ja häkki toimisi sille vain nukkuma- ja turvapaikkana. Jos tämä ei ole mahdollista, on kanille hankittava mahdollisimman suu-ri häkki ja päästettävä se silloinkin päivittäin liikkumaan häkin ulko-puolelle.

Häkki kannattaa sijoittaa rau-halliseen paikkaan. Huonouni-sen on hyvä ottaa huomioon, että kani liikkuu ja rapistelee häkissään myös öisin. Lisäksi kania itseään häiritsevät esimerkiksi tv:n kor-keat äänet. Mikäli lattiatasossa on vetoista, häkki tulisi sijoittaa noin 10–20 senttimetrin korkeudelle lattiatasosta.

4

Kani

5

Käsittely ja hoitoKanit ovat hyvin seurallisia ja naut-tivat yleensä käsittelystä ja rapsut-telusta. Kani nostetaan siten, että toisella kädellä pidetään eläintä rintakehän alta, kainaloista ja toi-sella kädellä tuetaan nostoa taka-puolesta. Kania pidellään niin, et-tei se voi rimpuilla. Jos kani pääsee potkimaan takajaloillaan kovasti sylissä ollessaan, se voi vahingoit-taa selkänsä pahoin. Kania sylissä pidettäessä täytyy myös varoa, et-tei se pääse hyppäämään korkealta. Kania ei missään tapauksessa saa nostaa korvista, koska se on eläi-melle erittäin tuskallista ja korvat saattavat revähtää. Kanin käsitte-lylle täytyy varata aikaa joka päivä.

Kun kani jaloittelee, on aina var-mistettava, että sähköjohdot eivät ole sen ulottuvilla. Muutenkin on katsottava, ettei kani pääse satut-tamaan itseään. Erityisesti kannat-taa varoa askeliaan ja ovien sulke-mista/avaamista, ettei kani jää ih-misen alle tai oven väliin.

Kanin turkki harjataan muuta-man kerran viikossa, sillä harjaa-minen poistaa kuollutta karvaa ja parantaa verenkiertoa. Pitkää turk-kia on syytä harjata useamminkin takkuuntumisen välttämiseksi. Ly-hytkarvaistakin kania kannattaa harjata säännöllisesti. Kani vilus-tuu herkästi ja tästä syystä se pes-

tään vain, jos turkki on hyvin li-kainen. Kani kannattaa totuttaa kynsien leikkuuseen jo poikase-na. Kynnet on hyvä leikata aina-kin joka toinen kuukausi, mieluus-ti useamminkin. Liian pitkät kyn-net vääntävät kanin varpaat vää-rään asentoon, jolloin liikkuminen vaikeutuu. Kynsien kasvuvauhti on yksilöllistä. Kynsiä leikatessa pitää muistaa, että kanilla on verisuoni kynnen tyvessä ja verisuoneen asti kynttä ei saa leikata.

RuokintaKanin perusravintoa on hyvälaa-tuinen kuiva heinä. Sen lisäksi an-netaan joko jyväsekoitusta tai täys-ravintopellettejä. Pelletti on ravin-toarvoiltaan parempaa kuin jyväse-os, ja se myös lihottaa vähemmän. Heinäpellettejä ei kannata ostaa, sillä niiden ravintoarvo on lähes olematon ja kanit harvemmin pi-tävät niistä.

Lisäksi kanille annetaan koh-tuudella tuoreravintoa, esimerkik-si kesäisin tuoretta ruohoa. Talvea varten voi kesällä kuivattaa myös muun muassa nokkosia ja voiku-kanlehtiä. Apilaa tai kaalia ei pidä antaa, eikä myöskään sitrushedel-miä. Ruokavalion vaihtaminen on tehtävä vähitellen, jotta kanin ruo-ansulatus ei kärsi. Vääränlainen ruokinta saattaa aiheuttaa ripu-

lia, ummetusta sekä leukapaiseita. Kannattaa aina noudattaa ruokin-nassa kasvattajan antamia ohjeita. Jos kania pidetään kesäisin ulkona, tai se saa ulkoa kerättyä tuoreruo-kaa, se kannattaa madottaa aina keväisin ja syksyisin.

Kanille voi myös antaa kovaa purtavaa hampaiden kunnossa pitämiseksi. Esimerkiksi puiden (haapa, koivu, paju, pihlaja ja kuu-si) oksat sekä mustikan- ja puolu-kanvarvut sopivat kanille.

HarrastaminenKaniharrastajille on Suomessa oma yhdistyksensä, Suomen Kaniyhdis-tys ry. Yhdistys järjestää näyttelyi-tä ja muuta toimintaa, julkaisee jä-senlehteä sekä ylläpitää rotukani-en kantakirjaa. Yhdistykseen voi-vat liittyä kaikki kaneista kiinnos-tuneet.

Kaninäyttelyt on jaettu kahteen arvosteluluokkaan: ulkomuotoar-vostelu ja lemmikkiarvostelu. Li-säksi kanin kanssa voi harrastaa agilityä ja estekisaamista. Esteki-soissa kanin tulee hypätä esterata läpi mahdollisimman nopeasti ja esteitä rikkomatta. Agilityssä ka-nilla on esteiden lisäksi muitakin tehtäviä, kuten esimerkiksi tunne-lin läpi kulkeminen.

6

TavoiteTutustua marsuun lemmikki-eläimenä ja oppia erilaisista mar-sulajeista.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• lyijykynä• kirja marsuroduista tai in-

ternetsivuilta haettu tieto

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: Jyrsijän jäljilläB-taso g Marsun monet kuviot

AloitusEläintarhaleikki: Kerholaisten joukosta valitaan vuorotellen va-paehtoinen, jolle ohjaaja kuis-kuttaa jonkin lemmikkieläin-kurssilla käsiteltävän eläimen ni-men. Vapaaehtoinen yrittää ku-vailemalla saada muut ymmär-tämään, mikä eläin on kysees-sä.. Esimerkiksi: minä pidän juok-supyörästä, minulla on pitkä hän-tä ja niin edelleen. Oikein arvan-nut leikkijä saa pisteen, väärin arvannut saa yhden jäähykier-roksen. Lopuksi jaetaan pisteet. Leikin avulla voi ohjata kerholai-set arvaamaan juuri tämän ker-hokerran teemaeläimen ja joh-dattaa näin aiheeseen.

TeemaMarsu: Ohjaaja kertoo marsus-ta lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysy-myksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata va-paata keskustelua aiheesta. Esi-merkiksi: Arvaako kukaan, mis-tä marsu on kotoisin? Mikä on marsun elinikä? Mitä marsun kanssa voi harrastaa?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Marsun monet kuviot.

Toinen kerhokertaMARSU

7

Marsut ovat Etelä-Amerikasta kotoisin olevia jyrsijöitä. Nii-tä on pidetty kotieläiminä jopa tuhansien vuosien ajan. Eu-rooppaan marsut kulkeutui-vat 1500–1600-luvuilla, kun kauppamatkustajat toivat nii-tä lapsilleen tuliaisiksi. Nykyi-sin marsut ovat erittäin suosit-tuja lemmikkejä useissa mais-sa, mutta niiden villejä suku-laisia tavataan edelleen Ete-lä-Amerikassa. Marsun turkki vaihtelee pitkä-, karkea- ja ly-hytkarvaisesta täysin karvat-tomaan. Useimmista roduista erotellaan erikseen värimuun-nokset, joita jalostetaan omis-sa linjoissaan. Marsujen elinikä on noin 5–8 vuotta ja täysikas-vuinen marsu painaa noin 1–2 kiloa.

Hankinta Marsu on laumaeläin, joten järke-vintä olisi hankkia kaksi marsua toisilleen seuraksi. Urokset tulevat keskenään toimeen yleensä yhtä hyvin kuin naaraatkin, jos ne ovat olleet poikasesta asti yhdessä. Mar-suja voi ostaa eläinkaupoista ja kas-vattajilta. Kasvattajilta saadut poi-kaset ovat yleensä jo valmiiksi re-kisteröityjä. Luovutusikäisiä mar-

sut ovat aikaisintaan neljänviik-koisina, mutta ne tulisi luovuttaa mieluiten vasta kahden kuukau-den iässä.

Tarvikkeet Yhden marsun häkin on oltava pohjapinta-alaltaan vähintään 80 x 40senttimetriä. Häkin pohjalaa-tikon on hyvä olla 10–15cm kor-kea, etteivät kaikki kuivikkeet len-nä häkin ulkopuolelle. Marsuil-la tulee olla häkissään pesäkoppi, koska ne nukkuvat mielellään pe-sässä. Lisäksi häkkiin tulee sijoit-taa juomapullo, ruokakuppi ja hei-näverkko. Marsuilla pitää olla myös suolakivi ja oksia jyrsittäviksi, kos-ka marsun hampaat kasvavat jat-kuvasti ja kuluvat vain jotain kovaa nakertamalla.

Häkin kuivikkeeksi sopii hyvin eläinkaupasta saatava kutterinpu-ru. Marsun häkkiin ei saa laittaa kissanhiekkaa, koska sen tassun-pohjien herkkä iho vahingoittuu. Marsut ovat erittäin äänekkäitä lemmikkejä, joten on syytä miettiä häkin sijoittamista myös siltä kan-nalta. Häkki siivotaan ainakin kak-si kertaa viikossa, jolloin myös hä-kin pohjalaatikko pestään desinfi-oivalla pesuaineella. Myös juoma-pullo ja ruokakuppi on pestävä päi-vittäin.

Käsittely ja hoitoMarsu nostetaan samalla tavalla kuin kanikin. Toisella kädellä pide-tään eläintä rintakehän alta, kai-naloista ja toisella kädellä tuetaan nostoa takapuolesta. On varottava, ettei marsu pääse rimpuilemaan otteesta vapaaksi ja satuta itse-ään. Marsu tulisi päästää joka päi-vä jaloittelemaan häkin ulkopuolel-le, koska se tarvitsee paljon liikun-taa. Marsua ei saa koskaan jahdata, koska se säikkyy herkästi ja voi saa-da jopa sydänkohtauksen.

Marsun turkkia tulee harjata säännöllisesti, varsinkin pitkäkar-vaisen. Jos marsun turkki on likai-nen, sen voi pestä koirasampoolla. Turkin voi kuivata pesun jälkeen hiustenkuivaajalla. Marsua ei pidä pestä kuitenkaan liian usein, sillä sen turkki alkaa hilseillä ja muut-tuu elottomaksi. Marsun kynnet tulee leikata noin kahden viikon välein. Leikatessa pitää varoa kyn-nen sisällä olevaa verisuonta.

Ruokinta Kasvissyöjänä marsun pääruoka on kuiva heinä, jota sillä tulee aina olla saatavilla. Lisäksi marsun ruo-kavalioon kuuluu päivittäinen an-nos siemensekoitusta. Ne tarvitse-vat myös tuoreruokaa esimerkik-si kurkkua, salaattia, porkkanaa, omenaa ja mansikoita. Marsu ei pysty tuottamaan itse C-vitamii-nia elimistössään, joten on tärke-ää antaa sitä sille päivittäin muun ruuan ohella.

HarrastaminenMarsua voi käyttää näyttelyissä, joista saa lisätietoa Suomen Mar-suyhdistykseltä. Näyttelyissä jär-jestetään marsuille ulkomuoto- sekä lemmikkiluokkia. Marsut kaipaavat paljon virikkeitä, joten niille voi rakennella esimerkik-si omia esteratoja putkista ja ma-talista esteistä. Marsuille järjeste-tään myös pukukilpailuja.

Marsu

Kolmas kerhokertaGERbIILI

TavoiteTutustua gerbiiliin lemmikki-nä ja oppia gerbiiliin liittyvistä maksuista.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• muistiinpanovälineet• jokaiselle leikkijälle lappu,

jossa on lemmikkikerhossa käsiteltävän eläimen nimi

• teippiä

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: Jyrsijöiden jäljilläB-taso g Mitä gerbiilin pitämi-nen maksaa?

AloitusEläimiäleikki:Ohjaaja kiinnittää jokaisen leik-kijän selkään lapun, jossa on lemmikkikerhossa käsiteltävän eläimen nimi. Eläinten nimiä ei saa paljastaa. Vuorotellen leik-kijät menevät muiden eteen ky-selemään omasta eläimestään, jonka muut leikkijät siis tietä-vät. Kysymykset, joilla leikkijä yrittää saada selville omaa eläin-tään, täytyy muotoilla niin, että vastaus on kyllä tai ei. Esimer-kiksi olenko nelijalkainen?

TeemaGerbiili: Ohjaaja kertoo gerbii-listä lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysy-myksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaa-ta keskustelua aiheesta. Esimer-kiksi: Kuinka paljon gerbiili pai-naa? Onko gerbiili yöeläin? Voi-ko gerbiilin kanssa käydä näyt-telyissä?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Mitä ger-biilin pitäminen maksaa?

8

9

Gerbiili on pienikokoinen jyr-sijä, joka on kotoisin pääasi-assa Aasian kuivilta aroilta. Aikuisen gerbiilin vartalo on noin 12 senttimetriä pitkä, ja häntä voi olla yhtä pitkä. Lem-mikkigerbiileistä on useita vä-rimuunnoksia. Gerbiilin elin-ikä on noin 3–5 vuotta ja aikui-nen gerbiili painaa noin 75–120 grammaa.

Hankinta Helppohoitoisuutensa vuoksi ger-biili sopii hyvin ensilemmikiksi. Laumaeläimenä gerbiili ei kuiten-kaan viihdy yksin, joten sillä on hyvä olla seuranaan lajitoveri. Kos-ka gerbiilit lisääntyvät nopeasti, ei kannata hankkia urosta ja naaras-ta, vaan mieluiten kaksi samaa su-kupuolta olevaa yksilöä. Urokset tulevat yhtä hyvin toimeen kes-kenään kuin naaraatkin. Gerbiilit ovat yleisiä eläinkaupoissa, mutta niitä voi ostaa myös kasvattajilta, joilla on tarjolla yleensä monipuo-lisempia värivaihtoehtoja. Gerbiilit ovat luovutusikäisiä aikaisintaan kuuden viikon ikäisinä.

Tarvikkeet Terraario on paras vaihtoehto ger-biilin asuinpaikaksi. Häkissä ne jyr-sivät kaltereita, mikä kuluttaa kuo-nokarvoja ja voi aiheuttaa vaurioi-ta suuhun. Terraario on paras vaih-toehto myös siksi, että sen pohjalle pystyy laittamaan riittävän paksun purukerroksen. Gerbiilit kaivelevat mielellään, joten purua kannattaa olla 10–20 senttimetriä. Häkistä purut lentelevät ympäri huonetta.

Terraarioonsa gerbiilit tarvit-sevat pesäkopin, jona voi käyttää esimerkiksi kukkaruukkua. Lisäk-si terraarioon tarvitaan juomapul-lo ja ruokakuppi. Pesäkoppi ei saa olla muovia, koska gerbiilit jyrsi-vät kaikkea, ja terävät muovinpalat voivat vaurioittaa sen ruoansula-

tuselimiä. Pesän pehmikkeeksi so-pivat esimerkiksi vessapaperi, kan-kaan palaset tai kuiva heinä. Kui-vikkeeksi käy eläinkaupoista saata-va kutterinpuru. Gerbiilit puuhas-televat mielellään vessapaperirulli-en, pahvilaatikoiden ja puiden ok-sien kanssa. Gerbiileille saa laittaa ainoastaan suojatun juoksupyö-rän, koska niiden häntä voi vahin-goittua jäädessään suojaamattomi-en pinnojen väliin.

Käsittely ja hoitoGerbiili tulee totuttaa jo poikasena käsittelyyn. Gerbiilin saa houkutel-tua käteen makupalan avulla. Kun se on kämmenelläsi, pidä toisella kädellä sitä varovasti niskanahasta kiinni. Gerbiili ei kuitenkaan viih-dy paikallaan kovin pitkään. Sitä ei saa koskaan nostaa hännästä, sillä gerbiilin häntänahka voi lähteä, irti ja tällöin häntä voi amputoitua it-sestään.

Gerbiili tulisi päästää säännöl-lisesti jaloittelemaan huoneeseen. Tällöin tulee varmistaa, ettei sen ulottuvilla ole sähköjohtoja tai pie-niä rakoja, joihin gerbiili pääsisi ryömimään, mutta joista se ei ehkä pääsisi pois. Sitä on pidettävä sil-mällä koko ajan, kun se on vapaa-na. Gerbiiliä ei missään tapaukses-sa saa jahdata.. Se on saatava kiinni vaikkapa houkuttelemalla se vessa-paperirullan sisään ja peittämällä rullan suut käsillä ja siirtämällä se sitten terraarioon.

Terraario tulee siivota kahden tai kolmen viikon välein. Aavik-

koeläimen tavoin gerbiili ei virt-saa kovin paljon ja terraario on sii-tä syystä melko hajuton. Gerbiili ei myöskään ole yöeläin toisin kuin monet muut lemmikit. Gerbiilit tarvitsevat turkin kunnossa pysy-miseksi pari kertaa viikossa hiek-kakylpyjä, joihin paras hiekka on chinchillahiekka.

RuokintaGerbiilin pääruokaa on siemense-koitus, jota on oltava aina saatavil-la. Kuitupitoisena ravintona kuivaa heinää on myös hyvä tarjota. Ger-biilin hampaat kasvavat jatkuvas-ti, joten sille tulisi antaa kovaa jyr-sittävää, kuten puiden oksia. Ger-biili tarvitsee myös tuoretta ravin-toa. Erilaiset vihannekset ja mar-jat sopivat hyvin sen ruoaksi. Sil-le voi myös syöttää puuroa. Vaik-ka gerbiilit eivät paljoa juokaan, tu-lee niillä olla aina saatavilla raikasta vettä. Niille voi silloin tällöin antaa myös jauhomatoja, joita saa eläin-kaupoista.

HarrastaminenSuomen Gerbiiliyhdistys järjestää vuosittain useita näyttelyitä ger-biileille. Viralliseen luokkaan voi-vat osallistua kaikki rekisteröidyt gerbiilit. Lemmikkiluokkaan taas voi osallistua myös rekisteröimät-tömät eläimet. Virallisessa luokas-sa arvostellaan, kuinka hyvin eläin vastaa rotumääritelmää. Lemmik-kiluokissa arvostellaan sitä, kuin-ka hyvin eläin on hoidettu ja kuin-ka hyvin se on käsiteltävissä.

Gerbiili

10

Neljäs kerhokerta

HAMSTERI

TavoiteTutustua hamsteriin lemmikki-nä ja oppia, miten järjestetään hamsterin hoito esimerkiksi lo-mamatkan aikana.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• muistiinpanovälineet

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: Jyrsijöiden jäljilläB-taso g Hamsteri hoitoon

AloitusEläinten nimet leikki:Ohjaaja jakaa kullekin kerholai-selle listan, johon on kirjoitet-tu lauseita. Niihin on kätketty eläinten nimiä siten, että kukin nimi on jaettu kahteen sanaan, esimerkiksi: Siisti asu sievän ty-tön kaunistaa (susi), Taas alkoi raha kiertää, sanoi johtaja (koira).

TeemaHamsteri: Ohjaaja kertoo hamsterista lemmikkieläime-nä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläin-

tä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua ai-heesta. Esimerkiksi: Kuinka kau-an hamstereita on ollut lemmik-keinä? Onko hamsteri lauma-eläin? Mistä hamstereita voi os-taa?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Hamste-ri hoitoon.

Luonnonvaraiset hamsterit ovat kotoisin Keski-Euroopan ja Aasian aroilta ja aavikoil-ta. Lemmikkieläimenä hams-teri on tunnettu vasta alle 100 vuotta. Hamstereita on lyhyt- ja pitkäkarvaisia. Lisäksi kar-valaatu voi olla sileää, karkeaa tai kiharaa. Värimuunnoksia on myös useita. Hamsterit elä-vät yleensä 1–3 vuotta ja aikui-nen hamsteri painaa noin 200 grammaa.

HankintaLemmikkeinä olevat hamsterit ovat pääasiassa syyrianhamsterei-ta. Syyrianhamsteri on aina erak-ko, eikä sitä tule koskaan laittaa samaan häkkiin toisen hamste-rin kanssa. Hamstereita voi ostaa eläinkaupoista sekä kasvattajilta. Kasvattajilta hamstereita saa eri-värisinä ja rekisteröityinä, mukaan tulevat myös täydelliset hoito-oh-jeet. Hamsterit ovat luovutusikäi-siä neljäviikkoisina.

TarvikkeetSyyrianhamsterin häkin pitää olla vähintään 80 senttimetriä leveä ja 40 senttimetriä syvä. Häkin vaih-toehtona on myös terraario. Häk-kiin tulee laittaa putkia, tasoja ja tietysti pesäkoppi. Lisäksi on olta-va ruokakuppi, suola- ja kalkkiki-vi sekä juomapullo. Kuivikkeena voi käyttää pölyämätöntä purua ja pehmikkeeksi vessa- ja talouspape-risuikaleita. Puiden oksia on hyvä antaa pureskeltaviksi. Hamstereil-le voi myös laittaa häkkiin juoksu-pyörän, kunhan muistaa katsoa, et-tei hamsteri juokse siinä jatkuvasti. Yöeläimenä hamsteri liikkuu usein iltaisin ja öisin, joten häkin sijoitta-minen kannattaa miettiä sen mu-kaan.

Käsittely ja hoitoHamsterit eivät luonnostaan pidä siitä, että ne otetaan käteen, mut-ta ne voi totuttaa siihen. Alussa hamsteri vaatii omistajaltaan kär-sivällisyyttä kesyttämisen kanssa ja sen voi nostaa häkistä esimerkik-si vessapaperirullan avulla. Hams-terit kuitenkin kesyyntyvät hyvin, kunhan käsittelee niitä aina helläs-ti ja varovasti. Hamstereiden tou-hua on mukava tarkkailla.

Hamsteri nostetaan siten, että pannaan molemmat kädet hitaas-ti ja varovasti ylhäältä takaapäin hamsterin ympärille kuin suojaa-vaksi luolaksi, sitten kädet vie-dään yhteen hamsterin alla ja nos-tetaan. Hamsteri on yleensä vilkas liikkumaan ja sen voi antaa juosta kädestä toiseen. On kuitenkin va-rottava, ettei se pääse tippumaan. Hamsterin on päästävä päivittäin jaloittelemaan huoneeseen. Sitä on valvottava jaloittelun ajan, et-tei se pääse jyrsimään sähköjohto-ja tai muita tavaroita, eikä livahda pieniin hankaliin rakoihin. Häkki puhdistetaan kerran viikossa. Vesi vaihdetaan päivittäin.

RuokintaHamsterin pääruokaa on siemen-seos, jota on oltava jatkuvasti tar-jolla. Lisäksi hamsterille voi tarjota hedelmiä, marjoja, kasviksia, puu-roa, kuivaa heinää ja jauhomatoja. Ruokaa on tarjottava vain niin pal-jon kuin hamsteri kerrallaan syö. Ylijäävän ruoan hamsteri kantaa poskipusseissaan pesäänsä, jossa ruoka helposti pilaantuu. Ruoka-valiota voi täydentää silloin täl-löin myös eläinkaupasta saatavilla hamsterin herkkupaloilla.

HarrastaminenHamstereille järjestetään näyttelyi-tä lemmikkiluokassa ja ulkomuoto-luokassa. Jälkimmäisessä luokassa hamsteri arvostellaan sen mukaan, kuinka hyvin sen ulkoiset ominai-suudet vastaavat hamsterista teh-tyä määritelmää, ja lemmikkiluo-kan tuloksiin vaikuttavat hamste-rin käsiteltävyys ja kunto. Näytte-lyistä saa lisätietoa Suomen Hams-teriyhdistykseltä. Hamsterin kans-sa voi lisäksi harrastaa omatoimi-sesti agilityä rakentamalla sille es-teratoja esimerkiksi legoista ja rul-lista.

11

Hamsteri

Viides kerhokertaHIIRI

TavoiteTutustua hiireen lemmikkinä ja oppia erilaisista hiiriroduista.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• lyijykynä• sakset • liima tai värikynät • joko hiirien hoidosta kerto-

va kirja tai ohjaajan etukä-teen internetistä etsimää tietoa

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: PikkulemmikitA-taso gIik! Hiiri!

AloitusArvauspeli: Lapuille kirjoite-taan lemmikkien nimiä (kani, marsu, hiiri jne.). Laput kiinni-tetään teipillä piirissä istuessa naapurin otsaan, niin ettei naa-puri näe, mitä hänen otsassaan lukee. Kukin yrittää selvittää ot-sassaan olevan nimen siten, että saa kysyä kolmea asiaa. Arvaus on yksi kysymys.

TeemaHiiri: Ohjaaja kertoo hiires-tä lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia ky-symyksiä liittyen eläintä kos-keviin aihepiireihin ja näin ava-ta vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Paljonko hiiri pai-naa? Mikä on hiirelle paras elin-ympäristö? Mitä hiirinäyttelyis-sä arvostellaan?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Iik! Hiiri!

12

13

Hiiren kesyttäminen lemmi-kiksi alkoi 1800-luvun jälki-puoliskolla. Hiiret ovat nyky-ään hyvin suosittuja lemmik-kejä, joista on jalostettu monia erilaisia turkki- ja värimuun-noksia. Hiiret elävät yleensä vain 1–2 vuotta, ja ne painavat 50–80 grammaa.

HankintaHiiret ovat laumaeläimiä, joten on hyvä ostaa kerralla vähintään kaksi naarasta. Uroksia pidetään yleensä yksin. Nykyään hiiriä ei saa kovin usein ainakaan pienemmistä eläin-kaupoista, mutta suuremmissa on yleensä aina rotuhiiriä myytävänä. Suomessa on myös monia hiirten kasvattajia. Jos haluaa näyttelyhii-ren, kannattaa kääntyä kasvatta-jan puoleen. Hiiret ovat luovutus-ikäisiä 4–5 viikon iässä.

TarvikkeetHiirelle paras asunto on terraario. Häkkien pinnavälit ovat usein liian suuria hiirelle. Terraarioon tulee si-joittaa ruokakuppi, suola- ja kalk-kikivi sekä juomapullo. Lisäksi hii-

relle tulee laittaa häkkiin pesäkop-pi. Kuivikkeeksi käyvät kutterinpu-ru ja kuiva heinä, pesämateriaalik-si esimerkiksi vessapaperi. Häkkiin voi myös laittaa viihdykkeeksi suo-jatun juoksupyörän ja vessapaperi-rullia jyrsittäviksi. Hiiret ovat herk-kiä vedolle, joten häkki tulee sijoit-taa paikkaan, missä ei vedä.

Käsittely ja hoitoHiiren saa parhaiten kesytettyä tarjoamalla sille ruokaa suoraan kädestä. Kun hiirtä pitää kädes-sään, on muistettava olla erittäin varovainen, ettei purista sitä, kos-ka hiiri saa helposti sisäisiä vam-moja. Hiirtä ei saa koskaan nostaa käsiin yhtäkkisesti, sillä säikähtä-essään se puree herkästi.

Hiiren voi päästää välillä jaloit-telemaan huoneeseen, mutta riit-tävän suuressa häkissäkin se saa liikuntatarpeensa tyydytettyä. Jos hiiren päästä lattialle, on aina muis-tettava huolehtia, etteivät sähkö-johdot ole hiiren ulottuvilla. Kun hiiri on vapaana, on seurattava, et-tei se livahda mihinkään piiloon.

Hiiren häkki tulee siivota kerran viikossa. Vesi on muistettava vaih-

taa päivittäin. Myös syömättä jää-neet tuoreruoat on poistettava vii-meistään uusia lisättäessä. Hiiren kynsiä ei yleensä tarvitse leikata, sillä ne kuluvat itsestään, mutta vä-hän liikkuvan hiiren kynnet saatta-vat kasvaa ylipitkiksi

RuokintaHiirelle perusruokaa ovat pelletit, jotka sisältävät kaiken tarpeellisen ravinnon. Lisäksi niiden ruokavali-oon kuuluvat vihannekset, hedel-mät ja marjat. Herkästi lihottavia auringonkukan siemeniä ja pähki-nöitä on säännösteltävä. Tuorera-vintoa on syytä tarjoilla myös sään-nöllisesti, mutta vain vähän kerral-laan.

HarrastaminenHiirinäyttelyt ovat suosittuja. Nii-tä järjestää hiirenomistajien yhdis-tys Suomen Näyttely- ja lemmikki-hiiret ry. Rotuhiirille on erikseen oma luokkansa ja sekarotuisille pi-detään lemmikkiluokka. Eri hiiri-lajeille on myös omat näyttelyluok-kansa, joissa arvostellaan hiiren ul-konäköä ja käyttäytymistä.

Hiiri

14

Kuudes kerhokertaKESyRoTTA

TavoiteTutustua kesyrottaan lemmikki-nä ja oppia rottaurheilusta.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• puunoksia• vessapaperirullia• pahvilaatikoita yms.• langanpätkiä tai kangassui-

kaleita

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: Jyrsijöiden jäljilläB-taso g Rottaurheilua

AloitusRotanhäntäleikki: Kerholai-set ovat pareittain. Toiselle an-netaan langanpätkä, jota hän pi-tää kädessään ja kättä selän ta-kana. Parit yrittävät ryöstää toi-siltaan langanpätkiä. Tarkoituk-sena on saada mahdollisimman monta häntää. Parista se, jolla ei ole häntää, suojelee omaa pari-aan. Parit liikkuvat kokoajan kä-sikkäin. Voidaan leikkiä myös si-ten, että jokaisella on oma hän-tä ja kaikki yrittävät saada toisil-taan häntiä.

TeemaKesyrotta: Ohjaaja kertoo kesy-rotasta lemmikkieläimenä. Oh-jaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä kos-keviin aihepiireihin ja näin ava-ta vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Mitä tarvikkeita ro-talla tulee olla häkissään? Kuinka vanhaksi rotat elävät? Onko rot-ta erakkomainen vai seurallinen lemmikkinä?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Rottaur-heilua

Kesyrottien jalostus alkoi 1800-luvulla isorotasta. Ny-kyään kesyrotat ovat erittäin suosittuja lemmikkeinä. Suo-messa turkkimuunnoksia on virallisesti kaksi: sileä- ja kiha-rakarvainen. Pitkäkarvaisia ja karvattomiakin turkkimuun-noksia löytyy muualta maail-masta. Rotat elävät 1–4 vuot-ta ja painavat täysikasvuisina 300–800 grammaa.

HankintaRotta tarvitsee aina lajitoverin, ja siksi kannattaa hankkia kaksi sa-maa sukupuolta olevaa rottaa sa-masta poikueesta. Naaraat tulevat yleensä uroksia paremmin keske-nään toimeen. Urosta ja naarasta ei kannata pitää samassa häkissä, sillä rotat voivat saada kerralla jopa 20 poikasta. Rottia voi ostaa useis-ta eläinkaupoista sekä kasvattajil-ta. Jos haluaa rekisteröidyn rotan, jota voi käyttää virallisissa näytte-lyissä, kannattaa se hankkia suo-raan kasvattajalta. Kesyrotat ovat luovutusikäisiä kuusiviikkoisina.

Tarvikkeet Kahden rotan häkin minimi poh-japinta-ala eläinsuojeluasetuksen mukaan on 40 x 60 senttimetriä. Mitä suurempi häkki, sen parem-pi. Häkiksi sopii hyvin esimerkiksi suuri lintuhäkki, jossa rotalla on ti-laa liikkumiselle ja erilaisille virik-keille. Pesäkopin lisäksi häkkiin tu-lee laittaa useita tasoja, oksia sekä tikapuita. Häkkiin voi laittaa myös riippukeinun pyyhkeestä tai laka-nan palasta. Häkissä tulee olla suo-la- ja kalkkikivet, ruokakuppi ja juomapullo. Kuivikkeina käytetään purua ja kuivaa heinää. Rotat eivät kestä kovin korkeaa lämpötilaa, jo-ten häkki tulee sijoittaa viileään ja varjoisaan paikkaan. Häkki tasoi-neen ja oksineen tulee siivota noin kaksi kertaa viikossa. Vesi on vaih-

dettava päivittäin uuteen ja ruoka- ja juoma-astiat pestävä säännölli-sesti.

Käsittely ja hoitoRotat kannattaa totuttaa käsitte-lyyn jo poikasina, niin ne kesyyn-tyvät erittäin hyvin. Ne ovat niin seurallisia eläimiä, että nauttivat esimerkiksi TV:n katselusta omis-tajansa olkapäällä. Jotta rotasta ei tulisi luonteeltaan arka, on sille pidettävä mahdollisimman paljon seuraa. Arat rotat ovat taipuvaisia puremaan. Rotta kannattaa nostaa pitämällä sitä kädellä vatsan alta, jolloin se ottaa itse noston aikana tukea kiertämällä häntänsä käsi-vartesi ympäri. Rottaa ei tule kos-kaan nostaa hännästä. Rotat naut-tivat kiipeilemisestä ihmisten olka-päillä ja hihoissa. Niiden on päästä-vä huoneeseen jaloittelemaan päi-vittäin. Sähköjohdot on muistetta-va nostaa rotan ulottumattomiin vaaratilanteiden välttämiseksi.

RuokintaKesyrotta on kaikkiruokainen jyr-sijä, jonka pääruokaa on siemense-koitus. Pellettejä on myös hyvä tar-jota ja lisukkeena voi antaa muun muassa kasviksia, vihanneksia, he-delmiä, raejuustoa ja puuroa. Na-kerreltavaksi sille voi antaa näkki-leipää tai puiden oksia. Ruokava-lio tulee pitää monipuolisena, ettei puutostauteja pääse syntymään. Ruoassa ei kuitenkaan saa olla so-keria, suolaa tai mausteita. Myös liika rasva on epäterveellistä rotal-le. Raikasta vettä tulee olla aina tar-jolla.

HarrastaminenRottanäyttelyitä järjestetään sään-nöllisesti mm. Suomen Kesyrotta-yhdistyksen toimesta. Näyttelyi-den lisäksi voi harrastaa rotta-agi-lityä, jossa jokaisella kilpailijalla on kaksi yritystä suorittaa rata kunni-alla läpi. Rottien agilityrata koos-tuu viidestä esteestä, joita ovat sil-ta, tunneli, A-este, köysi ja keinu.

15

Kesyrotta

16

Seitsemäs kerhokertaCHINCHILLA

TavoiteTutustua chinchillaan lemmikki-nä ja oppia sen hoidosta.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• värikyniä• iso paperiarkki

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: PikkulemmikitA-taso g Chinchilla tarvitsee ti-laa ja tekemistä

AloitusRikkinäinen eläinpuhelin:Kerholaiset istuvat ringissä. En-

simmäinen kuiskaa lemmikki-eläimeen liittyvän lauseen toi-selle. Hän kuiskaa sen seuraaval-le ja niin edelleen. Viimeinen sa-noo ääneen, mitä hänelle kuiska-taan ja aloittaja kertoo, mikä lau-se oli aluksi ollut. Leikki jatkuu si-ten, että ensimmäisestä tulee vii-meinen ja toisesta ensimmäinen. Leikkiä voi myös leikkiä niin, että ensimmäinen kuiskaa yhden sa-nan, toinen lisää lauseeseen toi-sen sanan ja kolmas kolmannen jne. Viimeinen lisää vielä sanan ja sanoo sen sitten ääneen. Lisäk-si ohjaaja voi tarkoituksella aloit-taa lauseella, jossa esiintyy päivän eläinaihe, chinchilla.

TeemaChinchilla: Ohjaaja kertoo chin-chillasta lemmikkieläimenä. Oh-jaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä kos-keviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esi-merkiksi: Minkä näköinen chin-chilla on? Mihin chinchillahiek-kaa käytetään? Tietääkö kukaan ketään chinchillan omistajaa?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Chinchilla tarvitsee tilaa ja tekemistä.

17

Chinchilla on Etelä-Amerikan Andeilta kotoisin oleva jyrsi-jä, jota nykyisin pidetään lem-mikkinä yhä enemmän. Se elää 10–15 vuotta, hyvässä hoidos-sa jopa yli 20-vuotiaaksi. Chin-chillat painavat 400–800 gram-maa. Niistä on useita eri väri-muunnoksia.

HankintaKasvattajalta voi ostaa varmimmin terveen, hyväluonteisen ja käsitel-lyn eläimen. Jos haluaa näyttely-tason chinchillan, kannattaa kään-tyä virallisten kasvattajien puo-leen. Monet eläinkaupatkin myy-vät chinchilloja, mutta nämä eläi-met tulevat usein ulkomaisilta tuk-kukasvattajilta tai turkistarhoilta. Niiden joukosta saattaa toki löytyä ihana lemmikki, mutta pettymisen mahdollisuudet ovat suuret. Urok-sen ja naaraan välillä ei ole luonne-eroja.

TarvikkeetChinchilla tarvitsee tilavan häkin, sillä viettäähän se siellä suurimman osan elämästään. Siinä tulisi olla lattiapinta-alaa reilusti, sisustuk-sena hyllytasoja ja pesäkoppi. Ruo-kakupit voivat olla metallia tai ke-ramiikkaa, ne eivät rikkoonnu na-kertelusta tai kolhuista. Häkin ul-kopuolelle sijoitettavan juomapul-lon puolestaan on hyvä olla muovi-nen, jotta se ei rikkoutuisi, jos eläin saa pudotettua sen lattialle. Häkki tulisi sijoittaa vedottomaan paik-

kaan, johon aurinko ei pääse pais-tamaan. Patterin viereen häkkiä ei saa sijoittaa, eikä chinchillaa voi pi-tää ulkona. Häkki siivotaan kerran viikossa. Chinchilla on erittäin ha-juton lemmikki.

Käsittely ja hoitoChinchilla on eloisa ja utelias eläin, joka kesyyntyy rauhallisella ja kär-sivällisellä käsittelyllä luottavai-seksi lemmikiksi, ja sen hoito on helppoa. Chinchilla on hämärä-eläin, joka torkkuu päivisin ja vil-kastuu alkuillasta. Tällöin on myös otollisin aika seurustella sen kans-sa. Chinchillalle tulisi antaa nukku-misrauha päivisin.

Chinchillaa käsitellään pitämäl-lä eläintä toisella kädellä ja toisella kädellä pidetään kiinni aivan hän-nän tyvestä kiinni eli niin kutsu-tulla häntäotteella. Chinchilla hoi-taa turkkiaan pyörimällä chinchil-lahiekassa, joka poistaa rasvaa ja likaa. Kylvetys hoidetaan noin 3-6 kertaa viikossa. Turkin paksuu-den vuoksi chinchillaa ei saa pestä vedellä. Jos turkki vahingossa kas-tuu, se täytyy kuivata hellästi hius-tenkuivaajalla.

Turkkia voi kammata, mikä-li niin haluaa, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Kammata saa enin-tään kerran kuussa, muuten turkki ohenee huomattavasti. Chinchillan kynsiä ei tarvitse leikata.

RuokintaChinchillan oikea ruokinta on sen terveyden kannalta ensiarvoisen

tärkeää. Perusravinto koostuu kui-vasta heinästä, raikkaasta vedestä ja erityisistä chinchillapelleteistä. Heinää ja vettä on aina oltava run-saasti saatavilla. Pelleteistä chin-chilla saa tarvitsemansa vitamii-nit ja hivenaineet. Siksi on tärkeää, että pelletit ovat juuri chinchilloil-le tarkoitettuja. Tuoreita vihannek-sia, ruohoa yms. chinchillalle ei saa antaa. Se voi saada niistä ripulin, joka saattaa olla tappava. Makupa-loiksi chinchilloille soveltuvat näk-kileipä, huolellisesti kuivattu leipä, auringonkukan siemenet sekä jyr-sijäkeksit. Chinchillat pitävät ko-vasti myös rusinoista ja pähkinöis-tä, mutta niitä ei pitäisi antaa liikaa (1–4 viikossa). Chinchillan ruokin-ta on kaiken kaikkiaan hyvin yksin-kertaista, mutta tarkkaa.

HarrastaminenNäyttelyissä käynti on chinchil-lan kanssa mukava harrastus, jos-ta saa lisätietoja Suomen Lemmik-kichinchillayhdistyksestä. Omista-jalle näyttely on sosiaalinen tapah-tuma, jossa tapaa muita chinchil-lan omistajia ja saa ehkä hyviä vih-jeitä oman eläimensä hoitoon. Jos chinchillaa ei ole rekisteröity, sen voi viedä ainoastaan pet-luokkaan, jossa kiinnitetään erityistä huomi-ota eläimen luonteeseen ja siihen, miten se on hoidettu. Rekisteröi-dyn eläimen voi viedä sekä viralli-seen että pet-luokkaan.

Chincilla

18

Kahdeksas kerhokertaFRETTI

TavoiteTutustua frettiin lemmikkinä ja oppia uutta tietoa muistakin har-vinaisemmista lemmikkieläinla-jeista.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• kirjoitusvälineet• tietoa harvinaisista jyrsijöis-

tä esimerkiksi internetistä

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: Jyrsijöiden jäljilläB-taso g Harvinaisuuksien maa-ilma

AloitusFretin häntä: Kerholaiset jae-taan kahteen joukkueeseen. Kummankin joukkueen edes-sä seisoo ”fretti” selkä joukkuee-seen päin. Fretille on vyötärölle kiinnitetty narunpätkä. Ohjaa-ja kertoo onnettomasta fretistä, jonka häntä on liiasta kiipeilys-tä katkeillut. Häntä on kovin ly-hyt ja kerholaisten pitää auttaa ja tehdä fretille uusi pitkä hän-tä (ohjaaja on etukäteen piilotta-nut runsaasti narunpätkiä huo-neeseen). Nyt joukkueet kerää-vät niin monta ”hännänpalas-ta” kuin ehtivät noin kahden mi-nuutin aikana. Sen jälkeen pät-kät solmitaan yhteen ja sidotaan

fretin hännäksi. Voittaja on jouk-kue, jolla fretin häntä on pidem-pi.

TeemaFretti: Ohjaaja kertoo fretis-tä lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysy-myksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaa-ta keskustelua aiheesta. Esimer-kiksi: Minkä näköinen fretti on? Onko fretti liha- vai kasvissyöjä? Mistä frettejä kannattaa hank-kia?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Harvinai-suuksien maailma.

19

Fretti kuuluu näätäeläimiin (kärppä, minkki, lumikko, nää-tä). Frettejä luullaan usein villi-eläimiksi, mutta tosiasiassa ne ovat jo tuhansien vuosien ajan olleet kesytettyjä koti- ja met-sästyseläimiä. Fretin ruumiin-muoto (pitkulainen ruumis, ly-hyet jalat) on sopeutunut tun-keutumaan ahtaisiin paikkoi-hin, minkä vuoksi sitä käytet-tiin häätämään pikkueläimet koloistaan. Nykyään fretti on unohtanut lähes kaikki luon-nolliset metsästäjän vaiston-sa. Se saattaa ajaa takaa hiiriä ja rottia, mutta se ei osaa met-sästää elääkseen. Fretit elävät 8–10-vuotiaiksi ja niistä on ja-lostettu useita eri värimuun-noksia. Yleisimpiä ovat soope-li, valkoinen ja kaneli. Aikuinen fretti painaa 0,5–1,6 kiloa.

HankintaFretit sopivat lemmikeiksi kerros-taloon, koska ne ovat hiljaisia ei-vätkä tarvitse paljoa tilaa. Fre-tit nukkuvat päivisin melko pal-jon ja ovat aktiivisimmillaan iltai-sin. Yksi frettien haittapuolista on näätäeläimille tyypillinen haju. Toi-nen haittapuoli on niiden halu kai-vautua huonekalujen (esim. soh-van) sisälle. Frettejä voi pitää joko yksin, parina tai pienessä ryhmäs-sä. Niitä ei ainakaan vielä ole ko-vin usein myytävinä eläinkaupois-sa, mutta Suomessa on jo muuta-mia frettien kasvattajia, ja lehdissä kaupataan usein vanhempia frette-jä. Fretit ovat luovutusikäisiä aikai-sintaan kahdeksan viikon iässä.

TarvikkeetFretti tarvitsee suuren häkin. Mini-mikoko yhdelle tai kahdelle fretille on 60 x 100 x 60cm. Häkkiin tulee sijoittaa ruoka- ja juomakuppi, pe-säkoppi ja vessalaatikko. Kupit tu-lee kiinnittää häkin seinään. Alu-

siksi häkkiin kannattaa laittaa van-hoja pyyhkeitä tai muita kankaan-palasia. Vessalaatikko laitetaan hä-kin nurkkaan. Parasta olisi, jos fre-tille saisi hankittua pinta-alaltaan suuren kaksikerroksisen häkin. Sil-le voi laittaa häkkiin ajanvietteek-si vaikkapa riippumaton tai tunne-leita. Fretit tarvitsevat myös pal-jon leluja viihtyäkseen, ja esimer-kiksi eläinkaupoissa myytävät kis-sanlelut ovat niille sopivia.

Käsittely ja hoitoFrettiä nostettaessa on tuetta-va sen koko ruumista. Koska sil-lä on raskaampi peräpää, etupääs-tä roikottaminen rasittaa sen sel-kärankaa ja saattaa aiheuttaa va-kavia vammoja. Paras tapa nostaa frettiä on pitää sitä toisella kädel-lä etujalkojen alta ja tukea toisella kädellä nostoa takapäästä. Freteil-le voi opettaa paljon asioita, vaik-ka ne oppivatkin melko hitaasti. Ne kannattaa silti opettaa wc-as-tialle. Frettejä on pidettävä mah-dollisimman paljon vapaana asun-nossa. Niitä on kuitenkin vahdit-tava silloin herkeämättä, koska ne ovat erittäin kekseliäitä ja saatta-vat tehdä kaikenlaista tuhoa, kun silmä välttää. Kaikki pienetkin raot on peitettävä, ettei fretti pääse kai-vautumaan niihin.

Fretit saattavat syödä kaikkea, mitä ne löytävät lattioilta, joten niille vaaralliset tavarat on pidet-tävä niiden ulottumattomissa. Ne ovat hyviä kiipeilijöitä ja osaavat hypätä yllättävän korkealle. Fre-tit saattavat tehdä reiän sänkyyn tai sohvaan ja kaivautua sinne, jol-loin ne voivat jäädä jousen väliin tai joku saattaa istua niiden päälle. Ne saattavat myös syödä sohvan sisuk-sia, jotka voivat tukkia niiden suo-len. Frettejä voi ulkoiluttaa valjais-sa. Niitä ei kannata päästää ulkona vapaiksi, koska ne ovat niin vikke-liä, ettei niitä saa kiinni. Valjaat on laitettava tarpeeksi kireälle, ettei

fretti pääse kiemurtelemaan niistä irti, mutta on pidettävä huoli, että fretti pystyy hengittämään.

Fretin kynnet pitää leikata pa-rin viikon välein. Kaikki fretit tuli-si steriloida 6–8 kk:n ikäisinä. Leik-kaaminen helpottaa lemmikinpi-toa, ja naarailla se estää vaarallisen anemian puhkeamisen. Urokset al-kavat sukukypsiksi tultuaan merk-kailla ja haista voimakkaalta, myös käytös saattaa muuttua aggressii-viseksi, ellei niitä steriloida.

Lemmikkifretit tulee muuta-man viikon ikäisestä lähtien totut-taa käsittelyyn, jotta yhteiselo oli-si mukavaa. Säännöllisiin hoito-toimenpiteisiin kuuluvat kynsien leikkaaminen ja korvien puhdista-minen. Pesulle fretti viedään vain, jos se on selvästi likainen. Flunssa saattaa tarttua ihmisestä frettiin, siksi sitä ei kannata käsitellä fluns-saisena.

RuokintaFretit ovat täysin lihansyöjiä. Eläin-rasvat ja valkuaisaineet ovat niil-le tärkeitä ravintoaineita. Freteil-le suositellaankin korkealuokkaisia kissanpentujen kuivaruokia, koska niissä on paljon proteiinia. Saata-villa on kuitenkin myös varta vas-ten freteille tarkoitettuja kuivaruo-kia ja niillä ruokkiminen olisikin ehkä parasta. Fretin on saatava ra-vinnostaan tauriinia. Ruoka ei saa sisältää kalaa eikä maitotuotteita. Vesi on vaihdettava päivittäin.

HarrastaminenFretin kanssa voi käydä näyttelyis-sä. Näyttelyiden tarkoitus on an-taa freteille arvostelu, joka perus-tuu Suomen Frettiyhdistys ry:n laatimiin standardeihin. Näytte-lytapahtuma on fretin omistajien kohtaamispaikka, siellä voi vaih-taa kokemuksia. Lisäksi yleisöllä on mahdollisuus nähdä frettejä ja saada tietoa freteistä.

Fretti

20

yhdeksäs kerhokertaDEGU

TavoiteTutustua deguun lemmikkinä ja oppia rakentamaan lemmikille viihtyisä häkki.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• iso värikäs kartonki• erivärisiä papereita• heiniä• vessapaperirullia• oksia• hiekkaa• jyviä ym., mitä löydät luon-

nosta tai kotoasi• sakset ja liimaa• leikattava kuva degusta tai

muusta jyrsijästä

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: PikkulemmikitA-taso gJyrsijän tai kanin häkki

AloitusDegun häntä:Ohjaaja piirtää tai liimaa ison ku-van hännättömästä degusta suu-relle paperille ja ripustaa sen sei-nälle. Sitten leikataan toisesta paperista degulle häntä ja piste-tään sen tyveen nuppineula tai sinitarra. Kilpailijat koittavat sit-ten vuorotellen side silmillään asettaa häntää oikeaan paikkaan. Lähimmäksi osunut voittaa. Toi-nen vaihtoehto on piirtää degul-le häntä.

TeemaDegu: Ohjaaja kertoo degusta lemmikkinä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liit-tyen eläintä koskeviin aihepiirei-hin ja näin avata vapaata keskus-telua aiheesta. Esimerkiksi: Onko kukaan koskaan kuullut degusta? Minkä ikäisinä degut ovat luovu-tusikäisiä? Mitä degut syövät?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Jyrsijän tai kanin häkki.

21

Degut elävät luonnonvaraisina Andien vuoristossa Chilessä. Ne eivät ole kovin yleisiä lem-mikkejä. Degut ovat erittäin sosiaalisia eläimiä, kesyynty-vät helposti ja oppivat tunte-maan hoitajansa. Degut äänte-levät paljon ja ovat muutenkin vilkkaita. Ne elävät yleensä 3–6 vuotta, mutta oikein ruokittu-na degu voi elää jopa 10-vuo-tiaaksi. Aikuinen degu painaa noin 200–80 grammaa.

HankintaDegut ovat luovutusikäisiä kahdek-san viikkoisina. Ne viihtyvät lajito-vereidensa seurassa joten on pa-rasta hankkia niitä heti aluksi ai-nakin kaksi. Naaraat tulevat yleen-sä hyvin toimeen keskenään, mut-ta urokset saattavat tapella. Deguja on harvemmin saatavilla eläinkau-poista, joten kannattaa ottaa yh-teyttä kasvattajaan, jolta saa myös kunnolliset hoito-ohjeet.

TarvikkeetDegut tarvitsevat suuren häkin, koska ne liikkuvat paljon. Yhdelle degulle sopiva häkin koko on noin 65 x 35 x 45 cm. Jos haluaa hank-kia degulle terraarion, on 100-lit-rainen sopivan kokoinen. Häkkiin tulee laittaa oksia ja tasoja, joil-

la degu voi kiipeillä. Kuivikkeeksi käyvät kutterinpuru ja heinä. Pe-sämateriaaliksi sopii vaikkapa ves-sapaperi, ja häkkiin tulee laittaa li-säksi juomapullo ja ruokakuppi. Suola- ja mineraalikivi ovat myös tärkeitä. Degulle ei saa missään ni-messä laittaa häkkiin suojaama-tonta juoksupyörää, sillä sen hän-tä voi vahingoittua jäädessään pin-nojen väliin.

Käsittely ja hoitoDegun nosto tapahtuu suurin piir-tein samalla tavalla kuin gerbiilin-kin. Houkuttele se käteen makupa-lan avulla. Kun se on kämmenellä-si, pidä toisella kädellä sitä varovas-ti niskanahasta kiinni. Niin degun kuin gerbiilinkin voi myös nostaa helposti vain ”kaappaamalla” sen kämmeniin niin, että molemmat kädet ovat sen ympärillä. On varot-tava kuitenkin säikyttämästä eläin-tä, koska silloin se voi purra. Degua ei saa koskaan nostaa eikä tarttua hännästä, sillä säikähtäessä se saat-taa tiputtaa häntänsä, eikä katken-neen tilalle kasva uutta. Degut-kin tarvitsevat pari kertaa viikos-sa hiekkakylpyjä chinchillan kyl-pyhiekassa turkin kunnossa pitä-miseksi. Degun pitäisi päästä päi-vittäin häkkinsä ulkopuolelle ja-loittelemaan, mutta sitä ei saa jät-

tää hetkeksikään vartioimatta. On myös muisttava tarkistaa, ettei-vät sähköjohdot ole sen ulottuvil-la. Degun kynnet on leikattava vä-lillä, jos ne kasvavat pitkiksi. Myös hampaita saatetaan joutua lyhen-tämään. Häkki siivotaan ainakin parin viikon välein perusteellisesti. Vesi vaihdetaan päivittäin.

RuokintaDegulla tulee aina olla saatavilla kuivaa heinää. Sen lisäksi sille an-netaan pellettiseosta, josta puolet on marsupellettejä ja puolet chin-chillapellettejä. Lisäksi degulle voi antaa herkkuna porkkanaa, bataat-tia tai alfalfa-heinää. Degu saa joka-päiväiset ravinteet pellettiseokses-ta. Porkkana ja bataatti tyydyttä-vät C-vitamiinin tarpeen. Heinä ja alfalfa puolestaan tyydyttävät pro-teiinintarpeen. Vääränlainen ruo-kinta lyhentää degun elinikää huo-mattavasti ja on erittäin tärkeää, ettei degulle anneta mitään makei-ta hedelmiä eikä vihanneksia.

HarrastaminenDeguja voi käyttää näyttelyissä sekä virallisessa luokassa että pet-luokassa. Degujen näyttelyistä vas-taa Suomen Gerbiiliyhdistys ry.

Degu

22

Kymmenes kerhokerta

TavoiteTutustua maaoravaan lemmikki-nä ja oppia uutta tietoa harvinai-semmista lemmikeistä.

Tarvittavat välineet ja materiaalit• kirjoitusvälineet• sakset ja liimaa tai värikyniä

Teemaan sopiva Top-tehtäväEläimet: Jyrsijöiden jäljilläB-taso g Onpas erikoinen otus

AloitusHajamielinen orava: Ohjaa-ja käskee kerholaiset hetkeksi ulos tai toiseen huoneeseen. Sit-ten hän asettelee osittain näky-ville kuorellisia pähkinöitä tai jo-tain muuta mukavan maistu-vaista ympäri huonetta. Ennen kuin hän laskee kerholaiset si-sälle, näille kerrotaan huoneessa vierailleen hajamielisen oravan, joka on tehnyt herkkukätkö-jään. Ne olisi nyt tarkoitus etsiä ja jokainen saa pitää löytämänsä. Ohjaajan tulee valvoa, että jokai-nen löytö kuuluu sen ensimmäi-senä huomanneelle ja että jokai-nen etsijä löytää oman herkku-kätkönsä.

TeemaMaaorava: Ohjaaja kertoo maa-oravasta lemmikkinä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysy-myksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaa-ta keskustelua aiheesta. Esimer-kiksi: Mistä maaorava on kotoi-sin? Mistä maaoravan voi os-taa?

LopetusTehdään TOP-tehtävä Onpas eri-koinen otus.

MAAoRAVA

Maaoravat elävät luonnonva-raisina pääosin Pohjois-Ame-rikassa, mutta Suomessa ylei-sin lemmikkimaaoravalaji on alkujaan Aasiasta. Lemmikki-nä maaorava on Suomessa vielä melko harvinainen. Se on erit-täin vilkas päiväeläin. Maaora-via on Suomessa valkoisina ja ruskeina, mutta muualla niistä on jalostettu useita värimuun-noksia. Ne elävät 6–10 vuotta ja painavat aikuisena 70–120g.

HankintaEnnen hankintaa kannattaa miet-tiä, onko valmis siivoamaan kuk-kapurkkejaan ja uhraamaan verho-jaan, koska orava on kova touhua-maan. Maaoravat ovat myös seu-rallisia ja viihtyvät hyvin lajitove-reidensa kanssa. Niitä voi siis pi-tää joko yksin tai pareittain erityi-sesti silloin, jos maaoravan kanssa ei itse ehdi seurustella tarpeeksi. Maaoravia voi ostaa nykyään yhä useammin eläinkaupoista, mut-ta niitä voi hankkia myös kasvat-tajilta. Luovutusikäisiä maaoravat ovat noin kahdeksanviikkoisina. Luonnossa elävää oravaa ei voi ot-taa lemmikiksi!

TarvikkeetVilkkautensa vuoksi maaoravat tarvitsevat erittäin suuren häkin, joka on täynnä kiipeilymahdolli-suuksia. Häkkiin on sijoitettava paljon oksia ja tasoja. Jos häkki os-tetaan eläinkaupasta, sen on oltava lintuhäkki, koska jyrsijöiden häkit ovat liian matalia. Myöskään ker-roshäkit eivät kelpaa, koska maa-oravat nauttivat vauhdikkaasta ok-salta toiselle pomppimisesta. Hä-kin pinnojen välit eivät saa olla lii-an suuret, ettei orava pääse karkaa-maan.

Häkkiin kuivikkeeksi käyvät joko kutterinpuru tai kuiva heinä. Häkissä tulee olla pesäkoppi ja jos

oravia on useampia, oma koppi jo-kaiselle. Häkkiin laitetaan lisäk-si juomapullo ja ruokakuppi. Maa-oravat ovat hyvin siistejä eläimiä ja käyttävätkin lähes aina yhtä häkin nurkkausta vessanurkkanaan. Hä-kissä kannattaa pitää aina puun oksia jyrsittävänä. Häkkiin täy-tyy laittaa myös kalkki- ja suolaki-vet. Viihdykkeeksi sinne voi laittaa vessapaperirullia, joissa maaoravat voivat ryömiä.

Käsittely ja hoitoMaaoravat eivät kesyynny täysin, ellei niitä ole totutettu ihmiset kos-ketukseen jo poikasesta lähtien. Ne saattavat jopa alkaa viihtyä sylissä, mutta säikähtäessään kesykin eläin saattaa purra kipeästi. Maaora-via ei saa koskaan nostaa hännäs-tä. Niiden nosto tapahtuu samal-la tavalla kuin chinchillan eli toisel-la kädellä pidetään eläintä rintake-hän alta ja kainaloista ja toisella kä-dellä tuetaan nostoa takapuolesta. Koska maaorava on kuitenkin pal-jon pienempi kuin chinchilla, on ol-tava varuillaan, ettei se pääse vik-kelänä eläimenä karkaamaan ot-

teesta ja satuta itseään. Maaora-vatkin tulisi päästää säännöllises-ti jaloittelemaan häkin ulkopuolel-le. Niitä voi tosin olla hieman han-kala saada takaisin häkkiin, mutta kyllä ne viimeistään nälän yllättä-essä sinne palaavat. On muistetta-va sulkea ikkunat ja ovet, kun orava on vapaana. Maaoravia ei saa kos-kaan jahdata, koska sen seurauk-sena niistä tulee ihmisarkoja. Häk-ki tulee siivota pari kertaa viikossa ja vesi on muistettava vaihtaa joka päivä. Maaoravien kynsiä ei tarvit-se leikata.

RuokintaMaaoravalla on monipuolinen ruo-kavalio. Niille annetaan siemen-sekoitusta, joka saa sisältää myös pähkinöitä ja auringonkukan sie-meniä. Ne hamstraavat siemeniä ja pähkinöitä hamstereiden tapaan eivätkä ahmi kaikkea kerralla, jo-ten ne eivät yleensä liho. Maaora-valle annetaan lisäksi marjoja, he-delmiä, vihanneksia ja muutaman kerran viikossa lihaa. Kesällä maa-oravalle kannattaa hakea tuoreruo-kaa myös ulkoa.

23

Maaorava

4H-harrastuksessa lapsi ja nuori kasvaa kohti vastuullista ja yritteliästä aikuisuutta. Lap-sen ja nuoren kehitysvaiheet huomioon ottavassa toiminnassa opitaan itse tekemällä. 4H-kerhossa omaksutaan käytännön taitoja ja tietoja koulutetun ohjaajan tuella. 4H-koulu-tukset ja -kurssit syventävät nuoren osaamista. Toiminnassa saadaan valmiuksia yrittä-jyyteen ja työelämään.

4H-kerhot ovat avoinna kaikille 6−18-vuotiaille lapsille ja nuorille. 4H-järjestön uudet jä-senet aloittavat usein harrastuksensa juuri 4H-kerhoista. Suomessa toimii tällä hetkellä noin 3000 kerhoa. Lemmikkiteemakerho kokoontuu monissa 4H-yhdistyksissä.

Suomen 4H-liitto www.4h.fi