Embed Size (px)
Citation preview
2/2009
SSaannaahheelliinnääääkköö??
SSaarrkkaajjuuhhllaa
OOssaa 22
PäätoimittajaKadetti Juha Puurunen
UlkoasuKadetti Aki Säkkinen
Toimituksen osoiteMaanpuolustuskorkeakouluKadettitoverikunta / KALPA
PL 7 00861 Helsinki
MainosmyyntiKadetti Juha Puurunen
JulkaisijaKadettitoverikunta ry
www.kadettitoverikunta.fi
PainopaikkaEdita Prima Oy
KuvatKadettikurssit /
Kadetti Mats Nybo
Kadettitoverikunta ryKadettitoverikunta on kadettien
aatteellinen järjestö, jonka toimin-nan tarkoituksena on perinteiden
vaaliminen, isänmaallisen hen-gen, maanpuolustustahdon sekä kadettiveljeyden lujittaminen ka-dettien keskuudessa. Kadettitove-
rikunta on samalla yksi Kadettikunnan piireistä. Kadetti-toverikuntaan kuuluu Maanpuo-lustuskorkeakoulussa upseerin
ylempää tai alempaa korkeakoulu-tutkintoa suorittavia kadetteja.
KalpaKalpa-lehti on Kadettitoverikun-
nan pää-äänenkannattaja
4
Edellisestä Kalpa-lehden numeros-ta on nyt vierähtänyt reilut kaksi kuukautta, tänä aikana on koulus-samme sattunut ja tapahtunut: 92. kadettikurssi valmistui, MPKK:n rehtori vaihtui, nuorin kurssi on siirtynyt puolustushaara-kouluille. Näiden tapahtumien välissä ovat kadetit olleet monessa mukana, niin juhlimisen kuin urheilunkin saralla.
Tämän Kalpa-lehden kesänume-ron sisältö on nyt hieman tavan-omaista kevyempi, ja lehden artikkeleiden teemana on opiske-lun ohessa tapahtuva toiminta. Mielestäni juuri nämä ”kevyem-mät” tapahtumat ovat tärkeitä te-kijöitä niin kurssihengen, kurssien välisen yhteistyön ja yksittäisen kadetin henkisen hyvinvoinnin kehittämisessä.
Seuraavan lehden julkaisu sijoit-tuu syyskuulle, jolloin 95. kadetti-kurssi on ottanut vetovastuun
Kadettitoverikunnassa. Tällöin päätoimittajana on uusi henkilö, jonka kanssa syksyn numero tul-laan tekemään yhteistuumin.
Kesäloma, Kauvvan sitä on ooteltu ja nyt se on tiällä. Muistakkee siis
työ kadetit nyt levätkee, rentou-tukkee sekä naattikkee perheitten-ne ja ystävienne seorasta. Vapise Lappeenranta, mie oon tulossa.
Päätoimittaja, kadetti Juha Puuru-nen
5
Nykyaikana puolustusvoimat ja siviilimaailma ovat tulleet yhä lä-hemmäs toisiaan. Hyvänä esi-merkkinä voidaan pitää esimerkiksi Maanpuolustuskor-keakoulun ovien avautumista sivii-leille, mistä kirjoitin edellisessä Kalpa-lehden numerossa. Yhteis-työ siviilien ja muiden maiden ka-dettien kanssa on puhuttanut paljon tämän kevään aikana, joten katson parhaaksi omistaa tämän sivun kertoakseni yhteistyön mer-kityksestä kadeteille.
Tuntuu siltä että maanpuolustus koetaan hyvinkin trendikkäänä asiana nykyaikana. Kiinnostus kouluamme kohtaan on huomatta-vassa kasvussa, muutenkin kuin tanssiaisten saralla. Sain itse olla osana järjestämässä tänä keväänä ensimmäistä kertaa toteutettavaa pienoismaanpuolustuskurssia. Pie-noismaanpuolustuskurssi on suo-men ylioppilasliiton jäsenille tarkoitettu kahden päivän koulu-tustapahtuma jossa pureudutaan kriisinajan tilanteiden johtami-seen yhteiskunnan eri toimielin-ten kesken. Kurssille haetaan erillisellä vapaalla hakemuksella ja valinnat tekee Maanpuolustus-korkeakoulun järjestävä organi-saatio. Kevään 2009 aikana hakupapereita satoi postiluukusta kasapäin. Satojen hakijoiden jou-kosta kurssille valikoitui 20 onne-kasta.
Monia kurssille osallistujia kiin-nosti hyvin paljon kadetin elämä Santahaminassa ja toverikunnan toiminta sekä viime lehdessä mai-nitsemani Maanpuolustuskorkea-koulun oppilaskuntaprojekti. Näyttäytyminen siviiliyliopistojen
vuosijuhlilla ja yhteistyö eri ainejärjestöjen ja ylioppilaskun-tien kanssa on selvästi tuottanut tuloksia ja kiinnostus koulutus-tamme kohtaan on selvästi lisään-tynyt. Toverikunnan hallitus ottikin lopputalvesta yhdeksi pää-tavoitteekseen luoda uusia yhteyk-siä ja vahventaa jo valmiita suhteita ulkomaailmaan. Tässä vaiheessa voin todeta, että tehty työ on kannattanut ja olemme on-nistuneet tavoitteissamme.
Moni varmasti ajattelee että yh-teistyö ja yhteyksien luominen si-viilimaailmaan olisi turhaa, koska toimintaympäristömme on sotila-sorganisaatio. Itse näen asian toi-sin. Suhteiden luominen ei välttämättä vielä tässä vaiheessa tunnu merkittävältä, mutta siitä voi olla hyötyä kaukana tulevai-suudessa. Upseerin uran myöhem-mässä vaiheessa yhteistyö siviilien kanssa lisääntyy huomattavasti ja jo opiskeluvaiheessa luodut yhteis-työsiteet saattavat olla eduksi mo-nissakin asioissa.
Siviilimaailma ei ole ainoa johon kadetin kannattaa luoda suhteita. Myös sotilasorganisaatio on täyn-nä mahdollisuuksia, ja varsinkin tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat ulkomaalaiset virkaveljem-me. Hyvänä esimerkkinä voin mai-nita maaliskuussa järjestettyjen sarkajuhlien pohjoismaalaiset ka-detti- ja upseerivieraat. Ruotsista, Norjasta, Virosta ja Tanskasta tuli
vieraaksemme parisenkymmentä kadettia joita viihdytimme mel-kein tauotta kolme päivää. Suoma-laiseen vieraanvaraisuuteen oltiin erittäin tyytyväisiä, varsinkin kel-larin puhelukulttuurista oltiin erit-täin kiinnostuneita ja innoissaan. Saimmekin pian juhlien jälkeen Ruotsista kutsun vastavierailulle. En sano sitä, että yhteistyötä tulisi tehdä vain huvitukset mielessä, vaan ajatellen myöhemmin uralla eteen tulevia ulkomaille suuntau-tuvia virkatehtäviä tai rauhantur-vaamisoperaatioita, joissa tuttavuuksiin törmääminen voi helpottaa palveluksen suorittamis-ta.
Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina oma operaationsa. Puhuttaes-sa nyt virallisessa kontekstissa ja kadettien esiintymistä ulkomaail-massa sekä sotilasorganisaatiossa, tulee muistaa se, että ko. henkilö edustaa itseään, kadetteja ja oi-keastaan koko sotilasorganisaatio-ta. Tällöin on jokaisen hyvä pysähtyä miettimään, mitä on soti-luus ja mitkä ovat hyvät käytösta-vat. Omasta koulutuksesta ja sen historiasta kertominen aiheuttaa jo suurta mielenkiintoa. Olkaa yl-peitä siitä mitä opiskelette, sillä ai-van kuten Länsi-Suomen sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Kari Siiki lippujuhlapäivän puheessaan mainitsi, on puolustusvoimat monilla mittareilla mitattuna arvostettu instituutio. Olkaa siis
6
toiminnassanne tuon arvostuksen veroisia, toisinsanoen tosi hyviä.
Toiminnassa ei kuitenkaan saa jäy-kistellä liikaa, vaan pitää muistaa olla tietenkin oma itsensä. Kevään kääntyessä kesäksi kadetti kömpii ulos tutkijan kammiostaan ja sosi-aaliset vaistot heräävät taas kyl-män talven jäljiltä henkiin. On aika nauttia auringon paisteesta ja luoda uusia tuttavuuksia vaikkapa aurinkorannalla loikoillessa tai te-rassilla istuskellessa. Olkaa avoi-mia ja nauttikaa etelän hetelmistä. Nyt kumminkin haluan toivottaa kaikille Kalpan lukijoille lämmintä kesää ja leppoisaa lomaa.
PS. Muistakaa seurata tulevia ta-pahtumia toverikunnan nettisivuil-ta: www.kadettitoverikunta.fi.
”Poikana haaveilin veturinkuljet-tajan urasta, kuten moni muukin siinä iässä on tehnyt. Mutta kun koulunkäynti suuntautui yhä ylemmäs ja luokkatovereitani ei enää kiinnostanut tämä ura, luovuin minäkin ajattelemasta sitä. Sen sijaan kavereitani häi-pyi ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Helsinkiin ja sitten he palasivat sieltä yksi kirkas tähti kaulukses-saan ollen hyvin komeita.
Kuitenkaan en valinnut upseerin uraa tämän tähden, vaan katsoin olevani tällä tavoin parhaiten hyödyksi isänmaalleni. Valintani oli puolen vuoden harkinnan tu-los. Kyselin neuvoja vanhoilta up-seereilta, tein havaintoja upseerin ammatista asevelvolli-suusaikanani ja lopuksi päätin antautua alalle, joka vaatii pal-jon, mutta joka joskus myös an-taa paljon. En tarkoita tällä sitä, että taloudellinen puoli on aivan ensiluokkainen, vaan että ihmi-nen oppii erittäin paljon opettaes-saan töissä. Ei ihme, että jotkut ovat täydellä tehollaan antautu-neet työhönsä. Myöskin itse olen sitä mieltä, että ottaessaan sellai-sen vastuun harteilleni kuin Suo-men parhaan nuorison kouluttamisen ja kasvattamisen isänmaan palvelukseen, on todel-la tehtävä parastaan. Olen näh-nyt upseereita, jotka vain ovat ja nostavat palkkaa. Heille olisi pa-rasta siirtyä muulle alalle. Tosin on ilahduttava todeta, etteivät he olleet kadettiupseereita.
Olen aina pitänyt reippaasta ul-koilmaelämästä. Kouluaikanani retkeilin ja urheilin paljon. Ehkä tässä on ollut sellainen pieni ve-toulkoilu, se kysyy sekä fyysistä että henkistä kuntoa. Ja tätähän suomalainen upseeri saattaa tar-vita millä hetkellä tahansa. Tä-män näki äskeisten sotiemme aikana. Jopa sanomalehdistössä
ulkomaalaiset sanomalehtimiehet kiittelivät suomalaisten upseerien kuntoa sodan rasituksissa.
Mennäkseni lopuksi taloudellisiin vaikutteisiin päädyin tulokseen, että valtion leipä on hiukan ka-peahko mutta se on aina varmaa. Ja onhan nykyään näkynyt hyviä merkkejä myös upseeriston palk-katason noususta. Lisäksi pukua-vustus on noususuunnassa.
Olen varma, etten tule katumaan urani valintaa. Tunnen olevani oi-kealla paikalla yhteiskunnassa ja sehän on päämäärä tällä hetkellä koko maailmassa."
Näin kirjoitti nimimerkki ”Flagga” upseerin uralle päätymisestään vuonna 1950. Oletko sinä mietti-nyt, miten sinä päädyit upseerin uralle? Oliko kyseessä varusmies-palveluksen aikana syttyneestä ki-pinästä johtunut tietoinen ratkaisu, vai vietitkö kenties jo lap-suutesi puinen kivääri olalla koti-reviiriä puolustaen?
Onko yhteiskunta olemassa meitä varten vai olemmeko me olemassa yhteiskuntaa varten? Nykyajan suuri trendi on omasta työstään pitäminen. Sanotaan, ”ihan sama mitä teet, kunhan pidät työstäsi”. Soveltuuko tämä ajatus myös up-seereille? Oliko meillä varaa valita ammatti, josta pidämme, vai valit-simmeko upseerin uran, koska si-ten olisimme eniten hyödyksi
isänmaallemme?
Oletteko miettineet, miksi hakeu-dutte kansainvälisiin tehtäviin? Onko mielessänne etelän matka, jonka tarkoituksena on tuoda Au-di Suomeen, vai onko kyseessä matka jonkin itseä suuremman tarkoituksen vuoksi? Suomi osal-listuu kansainvälisiin tehtäviin YK:n periaatteiden mukaisesti aut-taakseen apua tarvitsevia. Suomi osallistuu kansainvälisiin tehtä-viin säilyttääkseen uskottavat Puo-lustusvoimat. Miksi sinä osallistut kansainvälisiin tehtäviin?
Lukiessa vanhoja kirjoituksia up-seerin arvomaailmasta, tulee usein miettineeksi, onko nykyinen upseeriaines entisen veroinen. Maailma muuttuu, kulttuuri muut-tuu, upseeri muuttuu. Mutta muuttui upseeri miten paljon ta-hansa, hän alkaa sikiämään edel-leen niistä samoista arvoista, joista häntä ennen jo niin monet ovat kasvunsa alkaneet. Kunnioit-takaamme vanhempien upseeri-polvien meille jättämää perintöä ja kantakaamme univormujamme ylpeinä siniristilipun alla. Hyvät veljet ja siskot, älkäämme koskaan unohtako sanoja Constantem Decorat Honor – Kunnia kestävän palkka.
8
Kadettitoverikunta pyrkii sääntö-jensä mukaisesti viihteellisemmän ja sosiaalisen ulottuvuutensa ohel-la myös valvomaan jäsentensä etu-ja. Edunvalvonta tarkoittaa siis yksinkertaisesti niitä toimia, joita Kadettitoverikunta tekee edistääk-seen kadettien hyvinvointia. Mitkä ovat sitten tärkeimpiä ajettavia etuja ja mitä käytännössä niiden eteen tehdään?
Kadeteilla on valvottavia etuja ai-nakin opintososiaalisissa asioissa, jotka tuntuvat useissa yhteyksissä olevan päällimmäisiä huolia. Kela on osoittautunut monessa yhtey-dessä epäoikeudenmukaiseksi ja arvaamattomaksi vastapeluriksi kadetille. Opintojen sisältöön ja suunnitteluun liittyy aina toiveita ja yllättävän moni kantaa huolta opintojen tarkoituksenmukaisuu-desta, vaikka muutokset eivät hän-tä itseään enää koskisikaan. Opintojen arvostelu saattaa kestää liian kauan, eikä opintojakson to-teutus aina vastaa opinto-oppaan tavoitteita. Jo opiskeluaikana on myös hyvä kiinnittää huomiota nuoren upseerin palkkaukseen, uraan ja virkaehtoihin. Lisäksi up-seerihenki ja perinteet ovat jatku-vasti opiskeluissa esillä.
Pysyvänä edustuksena kadeteilla on asiantuntijajäsenyys Upseerilii-ton hallituksessa, hallituksen jäse-nyys Kadettikunnassa, kaksi paikkaa Upseeriliiton Santahami-nan osaston johtokunnassa, edus-taja Akavan opiskelijavaltuus- kunnassa sekä paikka opetusneu-vostossa. Lisäksi olemme nykyään mukana kahdessa MPKK:n ope-tuksen kehittämiseen ja laadun-varmistukseen liittyvässä työryhmässä.
MPKK:n suhteen edunvalvonnalla voidaan yrittää vaikuttaa suoraan opetuksen toteuttamiseen ja suun-nitteluun. Kelaan liittyviä tukion-gelmia on yritetty ratkoa yhdessä
Kadettikoulun kanssa ja parannus-ta epäjärjestelmällisiin tukipäätök-siin odotetaan oman opintotukilautakunnan aloittaessa työnsä lähiaikoina. Upseeriliiton piirissä tehtävän edunvalvonnan tärkein kohde ovat kadetin opin-toetuudet kuten päiväraha ja mat-kakorvaukset sekä nuorta upseeria koskettavat asiat. Akavas-sa meillä on mahdollisuus vaikut-taa opiskelijoiden asemaan kansallisesti ja tuoda esille oman koulutuksemme erityispiirteitä. Kadettikunta puolestaan edistää kadettiperinteitä ja suomalaista upseerihenkeä, minkä vuoksi se on Kadettitoverikunnalle sen päi-vittäisessä toiminnassa hyvin tär-keä taho.
Edunvalvonnan suhteen ongelma-na on usein saada yksittäisen jäse-nen ääni kuuluviin. Monella saattaa olla sama ongelma, mutta sitä ei tuoda esille. Joskus epäkoh-tiin ei uskalleta puutua tai yrittä-minen vaikuttaa turhalta. Kaikissa niissä kokouksissa, joissa olen käy-nyt, minut on kuitenkin otettu lämpimästi vastaan. Opiskelijoi-den mielipiteelle on ollut lähes kaikkialla kysyntää. Vaikuttami-nen ei ole jäänyt ainakaan paikois-ta kiinni.
Toinen vuosikurssi hoitaa lähes kaikkia Kadettitoverikunnan teh-täviä. Upseeriliittokadetti vastaa pääasiallisesti kadettien edunval-vonnasta toimimalla yhdyshenki-lönä etujärjestöjen ja Kadettitoverikunnan välillä. Hän edustaa kadetteja Upseeriliiton ko-kouksissa sekä muissa edunval-vontaan liittyvissä yhdistyksissä. Onneksi edunvalvonta ei kuiten-kaan ole yhden miehen (freak) show, vaan mukana on useampi henkilö.
Tehtävät vaihtuvat vuosittain. Tuntuu siltä, että juuri kun hom-man oppii, on aika tehdä tilaa seu-
raavalle. Tässä nopeatempoisessa vaihtoruletissa korostuu siten uusien toimijoiden perehdytys. Kaikkia asioita ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan jokaisen toimijan tulisi varmistaa, että jatkaja pää-see työskentelyyn sujuvasti mu-kaan. Edunvalvonnassa on vahvasti kysymys jatkumosta, jos ei tiedä mitä on jo tehty ja mitä on jäänyt tekemättä, ei pysty asioihin kunnolla vaikuttamaan.
Elämme kadettien edunvalvon-taan liittyen todellista muutoksen aikaa, koska pian kadettien edun-valvonnan tehtäviä siirtyy runsaas-ti Maanpuolustuskorkeakoulun oppilaskunnan hoidettaviksi. Op-pilaskunnan valmistelun eteen tehty työ kadettien osalta on jo tässä vaiheessa hienolla tolalla. Tä-mä työ on varmasti nykyisellään tärkein yksittäinen edunvalvonta-kysymys. Hienoa on, että tulevai-suudessa työtä voidaan tehdä yhdessä muiden MPKK:n opiskeli-jaryhmien kanssa ja saavuttaa näin lisää vaikuttavuutta. Muuta-man vuoden kuluttua kadetteja on vain alle puolet opiskelijamääräs-tä, joten kuulostaa järkevältä yh-distää voimat muiden opiskelijaryhmien kanssa. Monet ongelmat ovat varmasti yhteisiä. Uskon myös, että aktiivisina toimi-joina kadetit tulevat olemaan hy-vinkin vaikuttava ryhmä oppilaskunnan sisällä.
Kehotan kaikkia edunvalvonnan tärkeästä työstä kiinnostuneita nuorempia kadetteja ottamaan rohkeasti yhteyttä Kadettitoveri-kunnan hallitukseen. Työ saattaa olla suuremmalle yleisölle vielä nä-kymätöntä, mutta tähän on luvas-sa muutosta. Oma vuoteni edunvalvonnan parissa on puoles-sa välissä. Lupaan painia tärkei-den asioiden parissa vielä toisen puolikkaan ja lopulta saatella uu-det toimijat areenalle.
9
Ole luja kuin teräs taistelussa parhaimpien aatteiden puolesta.
Älä koskaan horju voiman edessä, jota et voi hyväksyä.
Ole peloton taistelija, ole elämän ritari.
Silloin luo nouseva aurinko säteitään sinuun ja antaa sinulle voimia.
Ritari von Grönhagen
”Kun kerran juhlitaan, niin juhli-taan sitten kunnolla!” Tämä oli kieltämättä 13-päisen sarkajuhla-toimikuntamme huulilla juhlatyö-tä käynnistettäessä. Ennalta arvattavaa oli, että helpolla ei juh-lien järjestelyistä päästäisi. Tästä huolimatta yhden juhlan aiheutta-ma työmäärä yllätti meidät suures-ti.
Onneksi kurssimme Sarkajuhlatoi-mikunta valittiin jo lokakuussa 2008 eli hyvissä ajoin ennen juh-laa. Aikaa oli kylliksi ja toimikunta ryhtyi heti tuumasta toimeen. En-sin selvitettävänä oli kunkin osa-a-lue ja tehtävien jako päällekkäisyyksien välttämiseksi. Toimikunnan puheenjohtajana it-selleni tuli pian selväksi, kuinka tärkeitä kukin toimiala tulee ole-maan juhlien onnistumisen kan-nalta.
Mikään juhlahan ei ole ilmainen, niinpä varainkeruu juhlaa varten tuli aloittaa välittömästi. Tässä ko-ko kurssin apu oli tarpeen. Ensisi-jaisesti varainkeruu tähdennettiin tämän lehden mainosmyyntiin, mutta myös muualta pyrittiin hankkimaan varoja.
Itse sarkajuhlaviikolla elettiin toi-mikunnan osalta varsin kiireistä aikaa jäsenten säntäillessä itse ku-kin omalla tahollaan töitään vii-meistellen. Hyvänä esimerkkinä tästä, eräs MPKK:n päärakennuk-sen kolmannen kerroksen käytä-viä kahta päivää juhlaa edeltävänä yönä noin aamuneljän aikoihin kulkenut ohikulkija kertoo, kuinka pöytäkartoista vastaava toimikun-nan varapuheenjohtaja nojaa kyy-närpäillään TV-aulan
sohvapöytään, tuijottaa maanises-ti kannettavaansa ja hokee: ”tää on pakko saada nyt valmiiksi, huo-menna ehtii nukkua!”. Samanai-kaisesti parvekkeella tulostuksesta ja osaltaan ulkoasusta vastaava konemestari hengittää hermostu-neen näköisenä pitkiä henkäyksiä savukkeestaan. ”Nyt täytyy olla meneillään jotain todella tärkeää”, tuumii ohikulkija. Itse voin näin jälkeenpäin todeta: ”tekivät työtä, jolla todellakin oli tarkoitus!”
Itse perinnepäivä oli varsin pitkä, mutta sitäkin ikimuistoisempi. He-rätettiinhän meidät simput jo hy-vissä ajoin aamusta nauttimaan tuota jokaiselle upseerille tuttua, katkeraa juomaa. Kasvu simpusta nuorukaiseksi saattoi alkaa…
Tämän myötä aamumme jatkui ka-dettilupauksen kautta maakunta-aamiaiselle ja erinäisiin Kadetti-koulun perinnepäivän tapahtu-miin paraateineen, ohimarsseineen ja cocktail-tilai-suuksineen. Pian nuorimmalle
kurssille tuli viimeistään selväksi, kuinka tärkeitä perinnepäivän ar-vokkaat tapahtumat ja sarkajuhla ovat upseeriperinteen ja sen jatku-vuuden kannalta.
Sarkajuhlamme oli pitkälti vanho-ja perinteitä kunnioittaen suunni-teltu, mutta pyrki samalla myös omaperäisyyteen ja näyttävyyteen varsinkin somistusten osalta. Oli-han kyseinen päivä itsenäisen Suo-men kadettikoulun 90 -vuotisperinnepäivä ja koko suo-malaisen upseerikoulutuksen 230 -juhlavuosi. Mikäpä sen hienom-paa kuin olla tämän katkeamatto-man ja kunniakkaan ketjun jatkona.
Vieraita juhlassa oli kaiken kaikki-aan 420 sisältäen koulun johtoa, opettajia ja muuta henkilökuntaa, puolustushaarakoulujen edustajia sekä vanhempia kadetteja. Myös siviilikouluista Sibelius-Akate-mian, Svenska Handelshögskola-nin, Teknillisen korkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopis-ton ylioppilaskunnan edustajia oli saapunut juhlaamme. Niin ikään kansainvälisyyttä tunnelmaan toi-vat ulkomaalaiset upseerit ja kade-tit, joiden läsnäolo tuntui suurelta kunnianosoitukselta. Yhtälailla hienoa oli, että 50 vuotta aikai-semman kummikurssimme edus-tajat kenraali Gustav Hägglund ja kommodori Heikki Mahlamäki oli-vat läsnä.
Sarkajuhla käynnistyi soittokun-nan soittaessa Ateenalaisten lau-lun. Tunnelma luonnollisesti nousi välittömästi sille odotetulle tasolle. Alkupalojen jälkeen, pu-heensa myötä koulunjohtaja pal-kitsi Kadettikoulun hyväksi
11
tehdystä työstä edeltäjänsä, evers-ti Jari Kallion sekä kuluneena ke-väänä valmistuneen kurssin, 92. kadettikurssin johtajan, majuri Ti-mo Ristimäen.
Pääruoan jälkeen kuuntelimme jännittyneinä kenraali Hägglundin puhetta, joka lopulta sai koko juh-laväen nauramaan ja vapautu-maan sekä osoittamaan suosiotaan seisaaltaan puheen päätteeksi. Entinen komentajam-me osoitti erinomaista kykyä ottaa yleisönsä ja sovittaa sanansa tilai-suuden tunnelmaan muutamilla kevennyksillä, mutta luoden silti samalla vahvan sotilaallisen ylpey-den ja arvokkuuden tunteen.
Mieleenpainuvimpana hänen pu-heestaan jäi elämänevästys, joka sopii niin nuorelle kadetille kuin vanhemmallekin siviili- tai sotilas-henkilölle: ”Jos haluat elää kauan, älä vihaa, sillä se syövyttää sisintä. Älä kadehdi, sillä se kaivelee miel-tä, äläkä murehdi tulevaa, sillä se pilaa nykyhetken vaan ihaile kau-niita näkymiä. Juo lasi viiniä sil-loin tällöin ja nauti vastakkaisen sukupuolen läheisyydestä.”
Pöytäosuuden ensimmäisen puo-liskon päättävänä nähtiin pukuka-valkadi, jossa kadettien juhla-asuja esiteltiin kautta ai-kain. Tällainen lienee ollut, varsin-kin koulun ulkopuolelta tulleelle näkemisen arvoista. Pukukavalka-din päätteeksi nähtiin myös perin-teinen ruutukäyttäytyminen kadetti Erik Korhosen toimesta, kun hän vanhimman sotilashenki-lön luvalla kävi ilmoittamassa tulleensa valituksi uudeksi perinteiden pojaksi.
Tauon jälkeen kadettikuoro esitti kummankin salin puolella kaksi kappaletta: Kadetin serenadin ja Oman kullan silmät. Oman kullan silmät sai osakseen hilpeyttä hiukan muunnellulla sanoituksel-laan. Kadetin serenadin myötä puolestaan oli silmin nähden havaittavaa joidenkin juhlaväen naispuolisten silmäkulman kostu-minen kadetti Antti Tikkasen soo-lo-osuuksien tunneilmaisun ansiosta.
Jälkiruoan, kahvin ja tietysti kon-jakin saattelemana havahduimme jokaisen pöytäjuhlan tärkeimpiin sanoihin, varapuheenjohtaja ka-detti Mika Suokkaan toimesta. Hil-peän herkkä puhe naiselle, sitä seurannut ruusun ojennus daamil-le, mieskvartetin laulama Romans-si – ja tunnelma oli jälleen taattu!
Henkilökohtaisena illan kohokoh-tana on ehdottomasti mainittava ilotulitus, joka oli erittäin näyttä-vä. Taustakappaleena soi Finlan-dia-hymni ja aikaisempia äänellisen ja visuaalisuuden yhdis-telmiä nähneenä, oli itselläni var-sin varauksellinen suhtautuminen sen onnistumiseen. Neljännesvuo-sisataisen elämäni aikana tämä oli kuitenkin paras näkemäni suori-tus! Taustamusiikki ja ilotulitus toimivat toisiaan täydentäen erin-omaisesti.
Ilotulituksesta häkeltyneenä juhlaväki riensi juhlasaliin, jossa päivällä puolustusvoimien kultai-sella ansiomitalilla palkitun, Åke Blomqvistin johdolla tanssittiin hymyssä suin - kuinkas muuten - wanhat tanssit. Hiukan myöhem-
12
min salissa saatiin nauttia taattua stand-up-komiikkaa Jukka Puoti-lan esittämänä.
Shown jälkeen jatkettiin vapaalla tanssilla ja seurustelulla niin ruo-kasalin kuin Kadettikellarinkin puolella. Koko illan huipensi pe-rinteinen, ainoastaan kynttilöiden valossa tanssittava kynttilävalssi. Levollisten liekkien hiipuessa yksi kerrallaan, nähtiin lattialla lämpi-miä tunteita, soljuvia tanssiaske-leita ja muutama onnen kyynelkin. Viimeisenkin kynttilän vähitellen sammuttua alkoivat vai-meat kalahdukset johdatella hiljai-sia pareja kohti miekkakujaa ja Juhlasalirakennuksen ovea. Oli vaikea uskoa, että ilta todellakin lähestyi loppuaan – tuntui siltä kuin se olisi vasta alkanut… Pikku hiljaa Juhlasalirakennuksen vaie-tessa juhlijat jatkoivat kukin omil-le tahoilleen. Joillakin intoa riitti aina aamun pikkutunneille asti.
Juhliminen on aina hauskaa, var-sinkin kun juhlan järjestelyt onnis-tuvat. Jokaisessa juhlassa kuitenkin löytyy aina kehitettävää, niin myös tässä. Joissakin kohdin illan mittaan allekirjoittajan ham-paat narskuivat kuin hiekkainen, huoltamaton rynnäkkökivääri, pohtien ”mitenköhän tuo mahtaa onnistua?”. Mitään silmiin pistä-vän suurta ei onneksi pieleen men-nyt. Muutamat käsikirjoituksen poikkeamat saattoi vain hämmäs-tyneellä ajatuskuplalla varustettu toimikuntalainen tunnistaa... Ne puitiinkin selväksi heti seuraavan viikon kokouksessa, jolloin saa-toimme ottaa oppia virheistämme sekä näin antaa parhaan mahdolli-sen evästyksen ja tuen tulevalle 96. kadettikurssin toimikunnalle.
Myös kurssilta kerätyn palautteen myötä saatiin esiin muutamia ke-hitettäviä puolia juhlaan liittyen. Tärkeimpänä huomiona näistä tahdon mainita äänentoiston hei-kon tason, joka sai jotkut tunte-maan itsensä kuin Markus-sedän aalloille ikään! Ottaen huomioon,
että elämme kohta 2010-lukua, ei mielestäni nostalgiaa tarvitse vuo-desta toiseen väkisin hakea, vaan suhteessa pienillä investoinneilla kyettäisiin tulevaisuudenkin sarka-juhlia, puurojuhlia ja toukotans-
siaisia nauttimaan entistä paremmassa hengessä.
Kaiken kaikkiaan juhla oli mieles-täni varsin onnistunut päätellen siitä kiitosten määrästä, jotka olen saanut osakseni kuulla. Nämä olen parhaani mukaan pyrkinyt välittämään niin suuren työmää-rän tehneille toimikuntamme jäse-nille kuin meitä tukeneille tahoille: kuraattorille, edelliselle sarkajuhlatoimikunnalle sekä Ka-dettitoverikunnan hallitukselle. Osansa ansaitsevat ehdottomasti myös käytännön järjestelyistä vas-tanneet ravitsemuspäällikkö Hilk-ka Torvi osastoineen, lähes 60 vanhemman vuosikurssin kadettia sekä 40 Varia ammattioppilaitok-sen kokki- ja tarjoilijaopiskelijaa, jotka tekivät ilottelumme sujuvuu-dellaan mahdolliseksi.
Joskus asiat sujuvat kuin elokuvis-sa ikään, toisinaan ei. Toimikun-taa tulee valvoa, johtaa ja ohjata sen toimintaa sekä sopia yhteisesti asioista kokouksissa. Työn tiimel-
lyksessä on täytynyt antaa vapauk-sia, mutta aika ajoin myös rajoit-teita ja palautetta: tuulettimeen on hyvä asetella sitä mieluummin pipetillä kuin lapiolla. Näin turhalta kireydeltä vältytään, hen-
ki säilyy rehtinä ja kannustavana. Henkilökunnan ja kurssin ajan ta-salla pitäminen on sekin ollut oma haasteensa, jota ei pidä väheksyä.
Jälkikäteen pohtiessa, sanotta-koon, että sarkajuhla ja sen val-mistelu on ainakin minulle ollut, mitä ikimuistoisinta, toisaalta ai-kaa vievää puuhaa. Sen valmiste-luiden myötä on oppinut uutta ja saanut tehdä työtä, josta pitää – nautin siitä, kun saan muiden suu-pielet nousuun. Ainakin tässä voimme toimikuntamme kanssa todeta onnistuneemme.
13
Vappupäivä, kadettikellari klo 0700. Lihaa 12kg, check. Simaa tölkeissä ja pulloissa 54litraa, check. Salaattia neitosille parin kasvimaan verran, check. Essut, vappunenät, pari selväpäistä apu-laista takakonttiin ja iso teltta, check. Kaikki oli valmista aurin-koiseen ja iloiseen päivään Kaivo-puistossa.
Kadettitoverikunnan yksi päätar-koituksista on tuottaa kadeteille vapaa-ajan viihdykettä ja toimin-taa sekä parantaa yhteistä viihty-vyyttä, ja siihen myös tällä vapputapahtumalla tähdättiin. Sik-si raha ei saanut olla esteenä, jo-ten eväätkin olivat sen mukaiset. Ullanlinnanmäelle olivat kutsut-tuina kaikki kadetit seuralaisineen koulun henkilökuntaa unohtamat-ta, jokaiselle jäi vain huolekseen selviytyä itse paikalle ja löytää telt-takolhoosimme tuhansien muiden seurueiden joukosta.
Saapuessamme ennen kahdeksaa puistoalueelle, oli tilaa vielä varsin runsaasti. Muutaman rivakan pot-kun jälkeen apuritkin heräilivät aamun kohmeeseen, ja eipä aikaa-kaan kun teltta oli pystyssä ja gril-li kuumana. Ihmisiä valui hiljalleen lokkien kauniin laulun säestämänä milloin mistäkin: osa tuli suoraan baarista, osa kotoaan ja osa tuskin edes muisti viimei-sien tuntien kulkua. Siitäkin huoli-matta, kaikille oli luvassa palautusjuomia ja kevyttä ruokaa yhdessäolon merkeissä. Paikalle varasimme myös seurapelejä, ku-ten Mölkyn, joka herättikin varsin lämpimiä tunteita etenkin päätoi-mittajan pelivuorojen aikana. Tur-ku oli savolaiselle varsin paha vastus lyötäväksi.
Noin kello 12.00 jälkeen alkoi pai-
kalla olla jo varsin runsaasti ihmi-siä ja kadetteja. Suurempi ate-riointi järjestettiin päivän aikana kahteen otteeseen, johtuen päivän aurinkoisuudesta, mikä olisi saat-tanut tuottaa hieman ongelmia ruualle, jos ne olisivat olleet esillä jatkuvasti. Mutta juomaa oli kyllä tarjolla, pitäähän nestehukkaa yrittää torjua etenkin lämpiminä päivinä. Ylen TV-uutisetkin kävi-vät paikanpäällä ja varsin de-mokraattisella äänestyksellä luovutimme haastatteluvastuun nuorimman kurssin edustajalle, jo-ka tähän hommaan myös aivan välttämättä halusi. Kyseinen pätkä löytyy vieläkin Ylen sivuilta uu-tisarkistosta.
Täytyy käyttää hyväkseen tätä leh-teä ja onnitella koneteekkareita hienosta ilmapalloketjusta, joka varmaan ylettyi ainakin 20 metriä korkealle kaivopuiston yläpuolel-le. Pahoittelen kuitenkin huono-laatuista naruanne, joka ei selvästi kestänyt erikoisjoukkomme iskua ja suunnatonta intoa nähdä nuo vangitut ilmapallot Helsingin yllä. Parempaa vartiointionnea ensi vappuna, veljet.
Iltapäivään mennessä väkeä oli jo
melkein yli tarpeen. Toisessa kat-tauksessa ruoka ei riittänyt enää läheskään kaikille nälkäisille, mut-ta onneksi myös omia eväitä oli kaikilla mukana. Juomatkin olivat loppu noin viiden pintaan, joten päätimme laittaa teltan matalaksi ja laittaa tavarat sekä päätoimitta-jan pakettiauton takakonttiin ja suunnata kohti Santahaminaa. Oli-han allekirjoittaneellakin raskas päivä takana, ja nesteiden nautti-minen oli syytä aloittaa pian, ettei opiskelijan perinteinen vappu nyt täysin unohtuisi.
Vappu oli onnistunut ja aurinkoi-nen, järjestelyt toimivat ja kaikki olivat tyytyväisiä, joidenkin van-hemman kurssilaisten johtamis-kohtauksista nuorimpia kohtaan huolimatta. Ensi vuonna toivotta-vasti sama paikka, sama aika ja en-tistä suurempi porukka. Kadettitoverinkunta kiittää kaik-kia Wappu 2009:ään osallistunei-ta, kiitos!
14
Kadettitoverikunta järjesti perin-teiset Toukotanssiaiset Santahami-nassa 23.5.2009. Tanssiaisten teema on vaihdellut vuosittain. Ai-kaisemmin teemana ovat muun muassa olleet 50-luku sekä yliopis-toissa suositut ”sitsit” (pöytäjuh-lat). Tänä vuonna teemana oli voimakkaasti tanssiminen. Juhli-joita tanssiaisiin oli ilmoittautu-nut n. 150. Kutsuttuina oli kadetteja, Maanpuolustuskorkea-koulun henkilökuntaa sekä mui-den oppilaitosten opiskelijoita. Pukeutumiskoodina oli pieni juh-lapuku, joka vastaa smokkietiket-tiä ”siviilimaailmassa”. Pukeutuminen toi iltaan lisää ar-vokkuutta, kuten hienoihin tans-siaisiin kuuluukin.
Tanssiaiset aloitettiin teeman mu-kaisesti tanssimalla. Kaartin soit-tokunnan varusmiesbändi tahditti tanssiaskeleita pitkin iltaa moni-puolisella tanssimusiikilla. Ruoka-sali avattiin vieraille vasta puoli tuntia tanssiaisten aloittamisen jälkeen, joten ennen juhla-ateriaa jokaisella oli mahdollisuus veres-tää tanssitaitojaan. Herkullinen cocktail-pöytä tarjosi monipuoli-sia herkkuja eikä aikatauluakaan ollut rajoitettu, joten samalla oli mahdollisuus jatkaa tanssimista. Myöskään juhlijoita ei ollut plasee-rattu kutsuvieraita lukuun otta-
matta. Juhlaväki sai itse valita paikkansa, joten tapahtumaan muodostui sosiaalisempi ilmapii-ri, kun ei tarvinnut istua samalla paikalla saman seurueen kanssa koko iltaa.
Jälkiruoka aloitettiin yhteisesti näyttävällä jälkiruokaseremonial-la. Seremoniassa kolmen hengen miekkapartio toteutti kakun leik-kaamisen yhdenaikaisten ja tyylik-käiden miekkaotteiden sävyttämänä.
Illan pääesiintyjiksi oli kutsuttu kilpatanssijoita eri tanssiseurois-ta. Kolme tanssiparia näyttivät esi-merkkiä siitä, miltä tanssi hienoimmillaan näyttää. Yksi tans-sipareista tanssi latinalaisia tans-seja ja kaksi paria tanssivat vakiotansseja. Jokainen pari tans-si kaksi tanssia aina keralla ja näin
tanssittiin kaksi kierrosta. Lopuk-si kaikki tanssiparit tanssivat vielä Wienin valssin kaikki parit yhtä ai-kaa lavalla.
Ilta jatkui esiintyjien jälkeen vielä tanssien merkeissä aina 24.00 as-ti, jonka jälkeen iltaa sai kukin va-lintansa mukaan jatkaa joko Kadettikellarilla tai kaupungilla. Moni juhlijoista oli ottanut hotelli-huoneen Katajanokan Hotellista, joka on vanha vankila, mutta si-sustettu todella hienoksi hotellik-si. Ilta Santahaminassa päättyi klo 01.00, jolloin myös hotellikyyti lähti kohti hotellia.
15
16
Kadettikuoro on toiminut 1850 - luvulta alkaen. Nykyisin jokaisesta kadettikurssista muodostetaan ka-dettikuoro ja valitaan sille kuoro-kadetti. Kadettikuorossa laulamisen on tarkoitus olla haus-kaa ja rentouttavaa vastapainoa opiskelulle, mutta samalla se on monella tapaa opettavaista. Kadet-tikuorossa laulaminen on kadeteil-le vapaaehtoista. Kadettikuoro esiintyy usein juhlatilaisuuksissa aina perinnepäivän tilaisuuksista henkilökunnan läksiäisiin. Kuoros-ta voidaan tehdä monta eri ko-koonpanoa esiintymisen mukaan. Vuodesta 1998 kadettikuoroa on johtanut Matti Orlamo.
Kadettikuoro on matkustanut ul-komaille monta kertaa. Näin teki myös 94.KadK / 77.MeK kadetti-kuoro. Matkustimme Tukholmaan viime joulukuun puolessa välissä. Tarkoitus oli tutustua Tukhol-maan, ruotsalaiseen upseerikoulu-tukseen, esiintyä, pitää hauskaa ja kohottaa yhteishenkeä. Matka toi-mi kuorolaisille ikään kuin syyslu-kukauden loppuhuipennuksena. Matkan aikana oli tarkoitus pitää kuoron kesken perinteinen kvar-tettilaulukilpailu.
Matka alkoi lupaavasti. Yksi kadet-ti nukkui pommiin, eikä ehtinyt lähtöä edeltäviin harjoituksiin, yh-den kadetin ääni oli mennyt ja yk-si kadetti teloi lähtöä edeltävänä päivänä polvensa ja pystyi kävele-mään ainoastaan kainalosauvojen kanssa. Pidimme lähtöä ennen harjoitukset ja lähdimme linja-au-tolla kohti Katajanokan satamaa. Matkaan lähti käytännössä koko kuoro, 22 henkilöä kuoronjohtaja mukaan lukien. Laivaan päästyäm-me menimme heti syömään buffet-illallista, jonka nauttimiseen saim-me kulumaan kaksi tuntia. Lop-
puilta vierähti sitten lauluääntä hioessa laivan karaoke-baarissa.
Aamupalan laivassa nautittuam-me siirryimme julkisilla kulkuväli-neillä Tukholman kadettikoululle joka toimii Karlbergin linnassa, ai-van keskustan tuntumassa. Ensim-mäiseksi nautimme koululla lounasta jonka jälkeen oli ensim-mäisen esiintymisen vuoro. Esi-timme kaksi kappaletta koulun kappelissa järjestetyssä hartaudes-sa. Tämän jälkeen meille esiteltiin koulun tiloja ja tutustuimme ruot-salaiseen upseerikoulutukseen. Esittelyn jälkeen vuorossa oli kvar-tettikilpailu. Kuorosta oli koottu kolme tiukkaa kvartettia joille pi-dettiin leikkimielinen kilpailu. Jo-kaisen kvartetin täytyi esittää yksi kaikille pakollinen ja yksi vapaava-lintainen kappale. Jury koostui muutamasta ruotsalaisesta, kuo-ron johtajasta ja niistä kadeteista jotka eivät osallistuneet kilpai-luun. Tiukan taiston jälkeen kaik-ki osallistujat palkittiin ensiluokkaisilla palkinnoilla. Muun muassa kuminalla ja sitruu-nalla maustetut snapsit menivät kuin kuumille kiville. Kilpailun jäl-
keen söimme päivällisen ja tapa-simme ensimmäistä kertaa paikal-lisia kadetteja. Tähän asti heitä ei juurikaan ollut näkynyt, koska he olivat valmistautumassa johonkin tärkeään kokeeseen. Vierailun ajankohta ei siis ollut täydellinen. Päivällisen jälkeen siirryimme koulun oleskelutilaan, joka muistutti käyttötarkoitukseltaan etäisesti omaa kellariamme. Muu-taman oluen jälkeen lauloimme ruotsalaiset suohon koko kuoron voimin ja löydettyämme paikallise-t ”tynnyrin veljekset”, saimme kuulla majoitusrakennuksessa järjestettävistä bileistä. Loppuilta meni aika tyypillisesti. Ilman paitaa ei kuulemma valkoinen mies Tukholmassa saa tanssia ei-kä paikallinen taksiyrittäjä oikein arvostanut suomalaisia toimintata-poja. ”Keep the meter running!”
Seuraavana aamuna oli väsyneen porukan kasaan saaminen työn ta-kana, mutta aamupalan syötyäm-me pääsimme lopulta liikkeelle. Jätimme Karlbergille hyvästit ja siirryimme julkisilla keskustaan. Nyt oli aikaa tutustua pääkaupun-gin ihmeellisyyksiin. Tunnelma ei
tosin ollut kovin katossa, sillä ha-luamamme liikkeet eivät olleet vie-lä niin aikaisin auki ja hampurilaisravintolastakaan ei saanut kuin aamiaismenuun. No, juotiin sitten pelkkää limpparia. Osa shoppaili enemmän, osa vä-hemmän ja osa ajeli limusiinilla ympäri kaupunkia ja jotkut kävi-vät armeijamuseossa. Laiva lähti iltapäivällä kohti Helsinkiä ja syöksyimme suoraan buffet-illalli-sen kimppuun. Pari tuntia vierähti taas helposti ja tämän jälkeen sau-naosasto osoittautui suosituksi paikaksi. Yön aikana osalla laiva keinui enemmän, osalla vähem-män ja joku oli kuullut jäiden hak-kaavan laivan kylkeen. Aamulla siirryimme linja-autolla Santaha-minaan. Matka oli päättynyt.
Kaiken kaikkiaan matka oli onnis-tunut. Matkalaiset ja kuoronjohta-ja olivat tyytyväisiä ja uskon, että matkan tavoitteet tulivat täytettyä. Suuri kiitos kuuluu Kadettikoulun tukisäätiölle, sotilaskotiyhdistyk-selle ja kadettitoverikunnalle ka-dettikuoron tukemisesta. Kiitos
myös koko kuorolle onnistuneesta reissusta!
94. ja 95.KadK kadeteista ja Matti Orlamosta koottu työryhmä on saanut vihdoinkin valmiiksi Kadet-titoverikunnan laulukirjan. Ky-seessä on ensimmäinen kadettien tekemä laulukirja. Kirjaa on tar-koitus käyttää juhlissa, vapaa-ai-kana ja kadettikellarilla. Laulukirjan mahdollistaa kadet-tien tutustumisen muissa yliopis-toissa kovin yleiseen sitsit - kulttuuriin. Ajatuksena onkin ol-lut sitsien järjestäminen omalla saarellamme. Kirja sisältää juoma-lauluja, viihde-, sotilas- ja isän-maallisia lauluja. Kirja jaetaan kadeteille veloituksetta. Aurinkois-ta kesää kaikille!
17
NOKA 2009 on pohjoismaisten kadettien tapaaminen Tanskassa 26-29.5. NOKA-päiville osallistuu 40 kadettia kustakin Pohjoismaas-ta (pl. Islannista, tunnettujen sota-voimiensa takia). NOKA-päivissä lähennetään pohjoismaisia kadet-teja kilpailemalla monikansallisi-na joukkueina, osallistumalla keskusteluseminaareihin ja totta kai pitämällä sotilaallisesti haus-kaa. Kadetit jaetaan neljään jouk-kueeseen (punainen, valkoinen, sininen ja vihreä), jotka jaetaan ta-saisesti viiteen lajiryhmään ja jo-kaisessa ryhmässä 2 kadettia kustakin maasta.
Saimme hyvissä ajoin hyvin tiiviin tietoiskun tapahtumasta ja pitkän karsinnan jälkeen saimme selville,
ketkä onnekkaat lähtevät edusta-maan ja missä lajissa. Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävar-muus, joten loukkaantumisten jäl-keen lopullinen osasto varmistui noin kuukauden ennen lähtöä. Seuraavaksi olikin vuorossa hyvin nopea lajiharjoittelu, jota vaikeut-ti lievä tietämättömyys lajien sisäl-löistä, mutta urheiluhan on tärkeintä. Suurimmat muutokset koettiin ampumajuoksun osalta, joka osoittautuikin jouksuestera-takranaatinheittoviesti-kilpailuksi eli biathloniksi (ampumahiihto). Loppujen lopuksi kaikki saatiin valmiiksi ja matka oli valmis alka-maan 26.5.
Sotaanlähtötarkastuksen jälkeen nousimme ajoneuvoon varhain tiistaiaamuna 26.5 suuntana Helsinki-Vantaa lentokenttä, josta siirryimme ilmakuljetteisesti jal-kautumisalueelle Kööpenhami-naan. Jalkauduttuamme saimme pienen henkilökohtaisen liikkeene-distämisoperaation jälkeen ensim-
mäisen viholliskontaktin, paikalli-sen järjestelykyvyn, kuten jokaine-n hyväkin suunnitelma toimii ensimmäiseen laukaukseen saak-ka, ei poikkeusta tapahtunut, mut-ta tehtävä jatkui keskeytymättä. Saavuimme lähtöasemaan paikalli-seen Army Academyyn jalkaväen kellon mukaan noin 1000. Pikaisen varustuksen vaihdon jälkeen, saimme aikaa kohteen tiedustelulle ja soluttautumiselle. Pikaisen tiedustelun tuloksena huomasimme paikallisen ”huoltokeskuksen” aloittaneen toimintansa jo 1100, jonne soluttauduimme nopeasti. Pian huomasimme, että kyseinen koh-de kiinnosti muitakin ja kohtasim-me tulevat taistelutoverimme, sekä yhteysupseerimme capt Carlsbergin ja maj Tuborgin. Tar-kan ”tiedustelun” jälkeen olimme valmiita liittouman ensimmäiselle muonitukselle. Proteiinipitoisen muonituksen jälkeen olimme val-miita suorittamaan operaation ”NOKA 2009”. Koska kyseinen operaatio ei ollut taktiikan operaa-tio, jatkan raportointia
18
suomeksi…
Lounaan jälkeen vuorossa oli ava-jaiset, joiden jälkeen kadetit jaet-tiin joukkueisiin. Päivä kuluikin nopeasti toisiimme tutustuessa ja omia lajeja harjoiteltaessa, joko mentaaliharjoittein ”huoltokes-kuksessa” tai esteradan montussa ryömien, valintojen maailma. Il-lan ohjelmana oli vuorossa kanaa-liristeily Kööpenhaminassa, jolloin tutustuimme maailman vanhimman monarkian tuotok-siin, pienessä myrskyssä. Myöhäi-sillan/yön aikana tutustuimme keskustan ostosmahdollisuuksiin, yhdessä ystävämme cadet I. Smir-noffin kanssa. Ostosten ja suori-tusta parantavien venyttelyjen jälkeen siirryimme lepäämään uusien ulkomaalaisten tupakave-rien kanssa yhteisiin hotellihuo-neisiimme.
Seuraavan kahden päivän aikana vietimme aamupäivät potemassa matkaväsymystä seminaareissa, joiden aiheina oli johtaminen, strategia, taktiikka ja voimankäyt-tö kansainvälisissä operaatioissa. Seminaarien kulku oli selkeä, no-pea alustus, jonka jälkeen vetäy-dyimme keskustelemaan pienryhmiin ja lopuksi esittelim-me aikaansaannoksemme. Aihees-ta riippumatta ensimmäisenä nousi aina esille, maiden erilai-suus, Norja ja Tanska luottavat sotilasliittoon ja keskittyvät täysin kansainväliseen toimintaan, Ruot-si toimii puolueettomana valtiona keskittyen kansainvälisiin operaa-tioihin, kun taas Suomi panostaa kansalliseen puolustukseen ja on Ruotsin tapaan sotilasliiton ulko-puolella. Tämä lähtökohta tekikin monista keskusteluista vilkkaita aiheuttaen monenlaisia tuntemuk-sia ja vieden matkaväsymyksen tiehensä. Vaikka olemmekin niin lähekkäin, olemme kuitenkin niin erilaisia turvallisuuspoliittisesti ja sotataidollisesti ajateltuna, jäikin monien mieleen keskustelujen tu-loksena.
Seminaarien jälkeen vietimme ilta-päivät urheilukilpailuiden parissa, jotka muodostuivatkin tärkeim-mäksi osaksi matkaa. Ensimmäise-nä päivänä oli vuorossa
esteratakilpailu, jossa koko ryh-män oli suoritettava täysimittai-nen esterata mahdollisimman nopeasti, karsintojen jälkeen voit-tajaksi selviytyi suomalaisjohtoi-nen punainen joukkue, joka tiukalla aloituksella ja omalla ”tyy-lillään” katkaisi henkisen kaulan muilta. Esteradan jälkeen vuoros-sa oli jalkapallon ensimmäiset kar-sinnat. Päivän viimeinen laji oli puistoviesti, joka muistuttaa hyvin paljon RUK:n isoympyräviestiä, tämän kilpailun voittajaksi selviy-tyi sininen joukkue. Päivän kilpai-luiden jälkeen, venyttelyn yhteydessä oli selkeästi huomatta-vissa tiukan kisahengen synty-neen, joukkueiden laskiessa omia pisteitään. Päivän kilpailuiden jäl-keen suuntasimme kulkumme il-laksi Tivoliin, jossa hauskanpidon ja yöllisten ostosten avulla rasittu-neet lihakset saivat aikaa palautua ja kerätä nestettä seuraavan päivän koetuksia varten.
Seminaarien jälkeen oli aika taas urheilun huumalle, toiseen päi-vään startattiin tilanteessa, jossa kolme joukkuetta oli tasapisteissä, all for the victory! Lihakset huip-pukuntoon ”venyteltynä”, päivän aloitti biathlon (juoksuesteratakra-naatinheittoviesti), jossa kukin kil-pailija juoksi n.500m välissä
suorittaen muutaman esteen ja lo-pulta päätyen kranaatinheittopai-kalle, jossa kilpailija heitti kaksi kranaattia, joukkueen taktikointi määräsi millä tyylillä, ohi heitetys-tä kranaatista seurasi n.150m sak-kokierros, tiukan kilpailun suvereenin voiton vei valkoinen joukkue, joka nosti tällä itsensä ta-kaisin kilpailuun. Seuraavaksi vuo-rossa oli jalkapallonfinaalit, tiukan väännön ja hektisten tilan-teiden jälkeen voittajaksi selvisi punakone. Viimeinen kilpailu al-koi punakoneen johtaessa yhdellä pisteellä, sinistä joukkuetta ja val-koisen joukkueen hengittäessä he-ti perässä. Ratkaisu taisto käytiin Military Team Sport kilpailussa, joka oli useiden lajien yhdistelmä viestiä ja ryhmäkilpailua, osa-a-lueina oli juoksu, pakettiauton ve-to ja työntö, esterata ”evakuoitavan” esineen kanssa, renkaan veto 400m, pikasuunnis-tus, pistooliammunta ja esineiden kantaminen. Tiukan kilpailun voit-ti loppuen lopuksi suvereenisti pu-nainen joukkue. PUNAINEN
19
ba...paita yhdistää. Palkintojen jaon jälkeen siistiydyttyämme, vuorossa oli illallinen, jonka nau-timme sivistyneesti keskustellen samalla pieniä määriä alkoholilla maustettuja juomia nauttien illan ja yön aikana.
Illanvietosta virkeänä aloitimme päivän tiukkojen aikamääreiden mukaan luovuttamalla hotellit ajallaan ja siirtymällä NOKA-päi-vien päätösseremoniaan. Nopean juhlallisuuden jälkeen hyvästel-tyämme ulkomaiset taistelutove-rimme, siirryimme virkeänä kohti eläintarhaa, jossa saimme rauhas-sa ihastella luonnon ihmeellisyyt-tä ja moninaisuutta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, joten fyysisesti raskaan viikon jälkeen vuorossa oli paluulento omalle Saarellem-me.
Kokonaisuutena tapahtuma oli us-komattoman hyvä, mutta tapahtu-man jälkeen arvostaa taas enemmän suomalaista tapaa orga-nisoida tapahtumia. Ehkä olemme jäykkiä ja tarkkoja, mutta toisaalta näillä annamme kuvan, ettei mi-
tään jätetä sattuman varaan ja, et-tä välitämme ja huolehdimme to-sissamme taistelutovereistamme. Jokaiselle jäi taskuun varmasti liuta mahtavia kokemuksia ja uusi-a tuttavuuksia. Vaikka aikaisem-min totesinkin, että olemme erilaisia, mutta vain tällä kapealla sotilaallisella sektorilla, niin olem-me kuitenkin hyvin samanlaisia monessa muussa. Erityiset kiitokset haluankin antaa yhtey-supseereillemme.
20
tätä sanontaa on monta kertaa toisteltu meille mustiin pukeutu-ville miehille niin Suomenlinnassa kuin Santahaminassakin. Tällä kirjoituksella haluan hieman sel-ventää sitä, miksi me ”merimie-het” olemme sellaisia kuin olemme.
Suurimpana syynä kaikkeen näen itse meidän vanhat ja pitkät perin-teemme, jotka joidenkin mukaan tulevat jopa itse Royal Navyn alus-ten vanhoista puisista skansseista sekä messeistä. Oma vaikutuksen-sa periteisiin on varmasti myös ol-lut tietynlaisella suomalaisella hulluudella sekä sillä paljon puhu-tulla merimiesten taikauskoisuu-della. Pitkät ja vanhat perinteet velvoittavat sekä samalla määrää-vät meidän elämäämme täällä Santahaminan saarellakin hyvin paljon. Koska olen merikadetti, en kerro tässä kirjoituksessa perin-teistämme vaan enemmänkin sii-tä, mitä niillä haetaan meidän kohdallamme ja mitä ne edellyttä-vät tulevalta meriupseerilta.
Jotta ymmärtää sen kaiken miksi me teemme monia asioita omalla tavallamme, pitää minun mielestä-ni käsittää sekä tietää hyvin paljon meidän lähtökohdistamme sekä siitä, mitä meiltä odotetaan tulevi-na meriupseereina. Tällä tarkoitan ennen kaikkea sitä, mistä perin-teissä on oikeastaan kyse. Omissa perinteissämme kuten esimerkiksi esimiesruokailuissa on hyvin vah-vasti mukana opetustarkoitukset. Juuri näissä ruokailuissa tulee mielestäni parhaiten esiin se kaik-ki mitä odotetaan meriupseerilta. Hyvä käytös kuuluu tietenkin jokaisen upseerin olemukseen yh-dessä hyvien pöytä- sekä seuruste-
lutapojen kanssa, mutta merikade-tin osalla asia on kompleksisempi kokonaisuus. Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi tulee omata laaja tietämys omasta aselajista sekä niistä paljon puhutuista omista perinteistä.
Myös tiukka suhtautuminen nuo-rempaan kadettiin on oma osansa tätä kokonaisuutta. Alusta pitäen meiltä haluttiin aina vaatia enem-män kuin ehkä muilta kadettivel-jiltämme. Omalla osallani suurin shokki olikin juuri näiden kaik-kien vaatimusten täyttämisen vai-keus. Aluksi toivottomalta tuntuva asioiden ulkoa pänttääminen sekä jatkuva varusteiden puunaaminen alkoi muodostaa mieleeni kuvaa siitä, että ehkä takana onkin joku suurempi merkitys. Vähitellen ym-märsin tarkoituksen olevan mei-dän kasvattaminen ihmisenä sekä tulevana meriupseerina. Vähitel-len myös silloinen nuori ja surkea simppu alkoi oppia merikadettien tavoille ja parhaiten tämä tulikin eteen sillä meidän muistoissamme jo kultaantuneella koulutuspurjeh-duksella, jossa haltuumme tuli myös niitä merellä olemisen ope-tuksia. Jotta kestää useita viikkoja merellä samojen ihmisten kanssa tulee omata aimo annos kärsivälli-syyttä sekä yhteistyökykyä. Lisäksi meren luonteen takia sekä aluksel-la olemisen takia on tärkeää tietää merestä sekä vanhoista perinteistä hyvin paljon. Tämä sen takia ettei
tarvitse olla ne kuuluisat nollat taulussa.
Hyvin usein meidän merikadet-tien olemukseen, käytökseen sekä perinteisiin liitetään runsas alko-holin ottaminen. Tällä on oma osansa tietenkin myös meidän elä-mässämme täällä Santahaminassa sekä muualla, mutta tämän tietyn-laisen kliseen olemassaolon syyksi lukisin itse perinteisen kuvan sata-makapakassa hilluvasta merimie-hestä. Ajat ovat muuttuneet ja edes siviilimerimiehet eivät ehdi riehumaan maissa, vaikka kovasti toisin väitetään. Merikadettien kohdalla en näe eroa muihin ka-dettiryhmiin vaan ennen kaikkea näen joidenkin stereotypioiden vaikutuksen tämän kaiken taustal-la.
Tällä hetkellä kun olemme jo lä-hestymässä vanhuksen asemaa täällä koulussa, voin sanoa että olen suuressa määrin sisäistänyt monia erilaisia asioita. Tunnustan omaa väriäni jos on tarve, mutta enemmän vietän aikaani myös muidenkin kurssiveljieni kanssa. Suosittelen myös muille merikade-teille, vaikka vaarana onkin katso-muksen laajentuminen. Tämän takia haluankin sanoa lopuksi, että koettakaa hieman ymmärtää meitä ”mustia miehiä” niin me pyrimme samaan teidän muiden kanssa.
21
Kesäkuntoon 2009, tai UPE (uusi parempi elämä), ovat olleet ke-vään tunnettuja trendisanoja kou-lussamme, nyt on aika poimia hedelmät tai todeta taas antaneen-sa katteettoman lupauksen ja va-lehdelleen itselleen sunnuntaiaamuna. Jokaiselle jo-tain ja vähän kaikille mahdolli-suuksien mukaan, omasta aktiivisuudesta riippuen.
Kevään aikana kadetit ovat edusta-neet useissa urheilutapahtumissa, niin opiskelija kilpailuissa, kuin si-viili puolenkin kilpailuissa, vaihte-levan hyvällä menestyksellä. Jalkapallon, salibandyn ja jääkie-kon osalta jätän raportointi vas-tuun muille, mutta kaikesta huolimatta ainoat kultamitalit ka-dettitoverikunnalle on tuotu Länsi-väyläjuoksun joukkuekilpailusta. Länsiväyläjuoksu juostiin 26.4.2009 Espoon Otaniemessä. Juoksujoukkueessa juoksivat Kadalik Pekka Patteri, Kad Aki Säkkinen ja Kad Erik Stenström. Juoksu oli pikamatka eli n.6,5 km, josta koko joukkueen yhteisaika ratkaisi voiton. Tulevaisuudessa toivonkin, että Kadettitoverikunta jatkaa edustamista kyseisessä ta-pahtumassa.
Helsinki City Run tapahtumaan kadetit osallistuivat aktiivisesti ja kokonaisuutena kadettien ajat ky-seisessä puolimaratonissa olivat hyviä. Jatkossa korostankin roh-keutta lähteä kokeilemaan, yhtei-nen kärsimys yhdistää. Kokonaisuutena kevät on ollut erittäin hektinen ja vapaita viikon-loppuja ei ole juurikaan ollut, jo-ten omien urheilutapahtumien järjestäminen on jäänyt väliin. Ke-sän tai syksyn aikana on tarkoitus järjestää urheilu/TYKY-päivä ka-deteille ja maanpuolustuskorkea-koulun henkilökunnalle.
Kesän ja syksyn aikana opiskelijoi-den järjestämät kilpailut ovat vä-hissä, mutta golf-kausi on vasta alkamassa. Kesän aikana onkin tarkoitus lähettää kadetteja edus-tamaan golf-kilpailuihin niin soti-las-, kuin siviilipuolellakin. Tänä kesänä RUK:n järjestämän Isoym-pyräviestin edustusvastuu siirtyy 95.KadK:lle, jonka toivonkin jatkavan 94.KadK:n aloittamaa voiton tietä.
Jos mieleenne juolahtaa hyviä rea-listisia ajatuksia, tai oma mielen-kiintonne herää jotain kilpailua kohtaan, mutta ette tiedä miten lähteä liikkeelle ym. niin pyydän-kin teitä ottamaan yhteyttä [email protected].
Tammikuussa aloitettiin perintei-nen projekti nimeltä Nijmegen. Projekti onkin osoittautunut ke-vään suurimmaksi työn ja henki-sen, sekä fyysisen tuskan on aiheuttajaksi urheilutoimen alueel-la. Alussa halukkaita Heinäkuussa järjestettävälle Nijmegen-marssil-le Hollannissa, oli runsaasti, joten tiukka harjoittelu aloitettiin. Nij-megen-marssi on neljä päivää kes-tävä marssitapahtuma, jossa
jokaisena päivänä joukkue marssii 40km, vähintään 10kg henkilökoh-taisen kantamuksen kanssa.Lukuisten klo. 0400 aloitettujen marssiharjoitusten aikana osasto muodostui sellaiseksi kuin se nyt on. Suurimmaksi karsivaksi teki-jäksi joukkueessamme ei osoittau-tunut yöherätykset, vaan kurssimme kadettien uskomaton halu pariutua puolisoidensa kanssa juuri Heinäkuussa ja vieläpä kadettihäin, joten nopeasti marssiosasto, joka yleensä on koostunut vain 2.vuosikurssin kadeteista, muuttuikin monikurssilliseksi (multicourse) joukkueeksi.
Harjoitusten aikana on koettu uni-velan lisäksi, jäätä, lunta, kylmyyt-tä, vettä ja hellettä. Joukkueen aktiivisimmilla jäsenillä kilometre-jä alkaakin olla kasassa marssilei-rin ja harjoitusten jälkeen noin 500km, joten enää jäljellä on ken-raaliharjoitus, pidennetty ”Ke-säyön marssi” (30km + 30km + 20km). Tämän jälkeen voinkin ol-la varma, että joukkue on valmis Hollantiin. Tämän vuoden marssi-joukkueeseen kuuluvat: joukku-een johtaja Ylil Rusila, joukkueen huoltaja Kad Sairanen (93KadK), joukkueen kadettijohtaja Kadalik Pekka Patteri, Kad Räsänen, Kad
22
23
Silvani, Kad Nieminen, Kad Karp-pinen, Kad Kinnunen, Kad Pelli-nen, Kad Nykänen, sekä nuoremman kurssin edustajat Kad Palokangas ja Kad Suokas. Kohti Via Dolorosaa…
Viimeisenä Hollantiin valmistava-na harjoituksena toteutettiin pi-dennetty Kesäyön marssi 5-6.6. Kesäyön marssissa joukkue mars-si 30+30km, jonka jälkeen mars-simme vielä lisäksi noin 12km Santahaminasta Sörnäisiin. Ta-pahtuma oli mukavaa vaihtelua jo
varsin kulutetulle Laajasalon suo-ralle. Marssin aikana joukkue pys-tyi harjoittelemaan toimintaa taukopaikoilla, ruuhkaisessa läh-dössä ja tietysti marssilauluja. Ta-pahtuma oli hyvin järjestetty ja oli kokonaisuudessa mukava koke-mus, suosittelenkin vastaisuudes-
sa muitakin kuin Nijmegen -jouk-kuetta osallistumaan tapahtumaa-n. Lauantai iltana marssien jälkeen oli aika palautumiselle so-tahistorian laitoksen saunalla, jos-sa väsymys saatiin nopeasti väistymään tiukalla loppuvenytte-lyllä.
Viime artikkelia kirjoittaessamme elettiin tammikuuta, ja sotilas-5-ottelijoilla oli menossa peruskun-tokausi. Tällöin sää oli pakkasen puolella, ja harjoittelu oli lähinnä juoksua, uintia ja lihaskuntotree-nejä. Huhtikuun loppupuolella Suomen säät alkoivat lämmetä, mikä puolestaan mahdollisti laji-harjoittelun aloittamisen. Viikolla 17 olimme leirillä Upinniemessä, jolloin pääsimme tekemään tämän kauden ensimmäiset esterata- ja heittoharjoitukset. Näiden tree-nien tarkoitus oli löytää tuntuma talven aikana estyneiden lajien harjoitteluun. Esimerkiksi ensim-mäisissä esterataharjoituksissa keskityttiin vain estetekniikoihin. Suhteellisen kylmä sää vaikutti myös harjoittelutehojen ja -toisto-
jen pitämiseen alhaisina, jotta vältyttäisiin turhilta loukkaantu-misilta. Upinniemen jälkeen olim-me toukokuun puolessa välissä Lahdessa lajileirillä, jossa harjoit-telimme esteuintia lukuun otta-matta kaikkia lajeja, erityisesti ammuntaa. Tällä leirillä sää oli jo huomattavasti lämpimämpi, jol-loin treenejä oli mahdollista tehdä kovemmilla tehoilla ja suuremmil-la toistomäärillä.
Meille kahdelle Lahden leiri oli myös samalla kilpailuun valmista-va harjoitusviikko, sillä tätä artik-kelia kirjoittaessamme (30.5.) olemme paraikaa Leccessä, Italias-sa. Takana on kilpailuviikko Leccen kansainvälisissä kisoissa, joten kilpailukautemme on nyt vi-rallisesti avattu.
Leccen kisoissa 5-ottelun lajit oli-vat jakaantuneet neljälle kilpailu-päivälle. Saavuimme Italiaan maanantaina, ja tiistai oli varattu lajien harjoittelulle ja kilpailupaik-koihin tutustumiselle. Ammuntaa ei ollut mahdollista harjoitella tiis-taina, vaan kilpailupäivänä oli nor-maalia pidempi harjoittelu aseiden kohdistamiselle. Keskiviik-ko oli ensimmäinen kilpailupäivä, ja ottelu alkoi ammunnalla 200 metristä. Torstai-iltapäivällä puo-lestaan kilpailtiin esteradalla. Per-jantaina suoritettiin kaksi lajia: aamupäivällä oli esteuinti 50 met-rin ulkoaltaalla, ja iltapäivällä suo-ritettiin käsikranaatin heitto. Ottelu päättyi lauantaiaamulla kahdeksan kilometrin maastojuok-suun.
Lajien puolesta päivät olivat lyhyi-tä, koska vain perjantaina suoritet-tiin kaksi lajia. Otteluviikko oli kuitenkin kokonaisuudessaan mel-ko raskas niin fyysisesti kuin henkisestikin. Päivistä muodostui kokonaisuudessaan pitkiä, sillä vireystilan ylläpitämiseksi kilpai-lusuoritusta ei voinut vain odotella makaamalla sängyssä ko-ko päivää. Lajien jälkeen oli myös tärkeää tehdä hyvät loppuverrytte-
24
Ma Ti Ke To Pe
Ap Ammunta Aamulenkki + ammunta
Aamulenkki + ammunta
Aamulenkki + ammunta
Esterata
Ip Heittoharj. + pk-juoksu
Esterata Heittoharj. + pk-juoksu
Uinti
Ilta Venyttely Venyttely Hieronta Hieronta
Ma Ti Ke To Pe La Su
AP Esteuinnin ja heiton har-joittelu
Ammunta Kevyt verryt-tely + räjäh-tävyys
Esteuinti Maasto-juoksu
Lähtö Italias-ta
IP Saapuminen Italiaan
Esteradan harjoittelu
Kevyt verryt-tely + räjäh-tävyys
Esterata Käsikran. heitto
ILTA Venyttely 30 min
Kevyt verryt-tely
lyt ja venyttelyt sekä seuraavaa la-jia valmistavat treenit. Leccen il-masto toi myös oman haasteensa kilpailuviikolle, sillä melkein joka päivä aurinko paistoi lähes pilvet-tömältä taivaalta, ja lämpötila oli 30 asteen tienoilla, parhaimmil-laan jopa 36 astetta. Auringossa ei siis kannattanut viettää liikaa ai-kaa, ja veden sekä energiajuomien tankkaus oli erittäin tärkeää.
Kilpailuviikko sujui kokonaisuu-dessaan aika hyvin, sillä monessa lajissa tuli omaan tasoomme näh-den hyviä suorituksia ja omien en-nätysten rikkoontumisia. Samalla tuli myös huomattua, kuinka kova taso kansainvälisissä kilpailuissa on, sillä Euroopasta löytyy suuri määrä todella kovia ottelijoita. Oma paikkamme on vielä aika kaukana kärjestä, mutta kilpailu-kokemuksen karttuessa tuloskäy-rämme kehittyy toivottavasti koko ajan ylöspäin. Leccen kisat olivat kuitenkin erittäin hyvä ja opetta-vainen kokemus. Ottelun perus-teella sai hyvän kuvan tämän hetkisestä kunnosta sekä omista
vahvuuksista ja heikkouksista.
Omien tuntemusten ja lajeista saa-
dun palautteen perusteella pystyy
nyt suunnittelemaan hyvin loppu-
kauden harjoittelun. Lajianalyysit
auttavat kehittämään harjoittelua
heikommin sujuvien lajien osalta,
ja niiden avulla pyritään myös es-
tämään samojen virheiden uusiu-
tuminen seuraavissa kilpailuissa. Seuraavat kilpailut ovatkin nimit-täin kauden päätavoitteemme eli Norjassa 5.-11.7. järjestettävät Pohjoismaiden mestaruuskilpailu-t, josta lähdetään tavoittelemaan taas uusia ennätyksiä ja hyviä kil-pailusuorituksia.
Joukkueen ensimmäisten kiinnos-tuminen heräsi kotimatkalla Hel-singistä Turkuun. Joukkueen varsinainen perustaminen sai al-kunsa koulussa pitkän luentopäi-vän jälkeen pidetyllä lyhyellä briiffillä lajista. Kiinnostuneita saatiin noin 20 ja varusteet tilat-tiin Englannista maasotakoululle, jossa varsinainen harjoittelu alkoi. Vaikeinta joukkueen perustami-sessa oli maalivahdin houkuttelu, lopulta maalin suulle saatiin Sa-von ihmemies lätkähousut jalassa.
Kiinnostus oli alussa varsin hyvää ja harjoituksia pidettiin lähes päi-vittäin. Sotaharjoitusten tullessa eteen harjoittelu jäi vähemmälle, mutta se ei kiinnostusta laskenut. Juuri kesäloman alkaessa saimme
mahdollisuuden osallistua Turku turnaukseen yhdessä toisen jouk-kueen kanssa. Turnauksen oli tar-koitus palvella harjoitus mielessä ensi kauden pelejä. Joukkueen varsinainen pioneeri ja alulle lait-taja kuitenkin karkasi etelän läm-pöön ja pojat saivat pärjätä omillaan englannista ja hollannis-ta asti tulleiden vahvistusten kans-sa. Pelit meni aika lailla harjoitellen ja maalivahti oli maa-lin suulle enemmän tai vähemmän
saatiin kunnialla vietyä loppuun asti ja jo-pa yksi peli voitettiin. Maalien ma-kuun pääsi ”ykkönen” kakkosen tuhlatessa paikkoja lähes loputto-miin Turnauksen ollessa kaksi päivänen varsinaista turnaus kes-tävyyttä koeteltiin vasta toisena päivänä.
Maasotakoululta takaisin Helsin-kiin tullessa suunnitelmat olivat kovia talven harjoittelusta, mutta niitä sitten valitettavasti rajoitti jonkin verran kiivas opiskelutahti
ja yhä nopeammin pimenevät il-lat. Syksyn loppuun saimme järjes-tettyä harjoitusottelun Helsinki Coyotesia vastaan ja turpaahan sii-nä tuli, mutta kokemus karttui. Talven harjoittelu jäi jokseenkin vähäiselle, mutta kaikkea muuta lajia tukevia harjoituksia kyllä teh-tiin ja suhteita luotiin aina Helsin-gin yöelämään asti.
Kevään ehtiessä jo pitkälle ilmoit-tautuminen sarjaan oli edessä. Varsinainen sarjaan ilmoittautu-minen ei ollut vaikea prosessi, mutta mistä rahoitus? Rahoitus saatiin hoidettua pitkään kestänei-den neuvotteluiden jälkeen FYKA ryhmän kanssa, josta kiitos kuu-luu heille. Oli aloitettava harjoitte-lu tosissaan, jotta olisimme valmiita ensimmäiseen sarjape-liin, joka tuli yllättävän nopeasti johtuen osiltaan toukotanssiai-sista. Joukkue saatiin parsittua kokoon ja matka ensimmäi-seen sarjapeliin Turkuun lähti 0800 mistä muualta kuin
26
kadettitalon edestä. Matkaan lähti kaiken kaikkiaan huoltajan lisäksi 12 pelaajaa. Vastaan asettui viime kauden hallitseva Suomen mestari Turku Titans, joten lähdimme peliin liikoja odottamatta ja vastustajaa kun-nioittamatta. Peli lähti käyntiin ja 3-0 häviötilanteessa maalivahtim-me polvi hajosi ja edessä oli odottamaton tilanne. Maalin suul-le meni tämä kyseinen pioneeri rangaistukseksi viime kesän kar-kuruudesta tai vapaasta tahdostaa-n, sitä voidaan vain kysyä. Peli päättyi 11 - 0, joten hieman jäätiin tavoitteesta, joka oli varovaisen optimistinen 9-1.
Toukokuun puoliväliä elettäessä edessä on neljä turnaus viikonlop-pua eri puolilla Suomea, joista kaukaisin on Vaasassa asti. Jouk-kueen tavoite on olla sarjassa kah-deksan parhaan joukossa ja välttyä totaalisilta nöyryytyksiltä ja tietysti pitää hauskaa kentällä ja kentän ulkopuolella. Lajin jatku-vuutta MPKK:lla ei voida luvata, mutta nuorempaa vuosikurssia edustava maajoukkuepuolustaja on vastuussa tästä ja siihenhän riittää ainoastaan sotilaskäsky.
Lacrosse pähkinänkuoressa: jalka-pallokentällä haavien kanssa pelat-tava fyysinen kontakti- sekä taitolaji. Kentällä on yhtä aikaa maalivahti ja yhdeksän kenttäpe-laajaa, joista maksimissaan neljä saa pelata ”pitkällä” mailalla. Rin-geten tapaan kenttä on jaettuhyökkäys- ja puolustusalueisiin, joissa kummassakin pitää olla vä-hintään kolme kenttäpelaajaa. Pe-liaika on jaettu neljään neljännekseen, joiden pituus on sm-sarjassa 15min. Vähimmäisva-rusteet ovat maila, hanskat, kypä-rä ja rintapanssari. Edestä ja sivusta kohdistuvat taklaukset ova-t sallittuja pallollista pelaajaa koh-taan ja pallon ollessa maassa kolmen metrin säteellä olevia pe-laajia kohtaan. Mailalla saa löydä mailaan ja hanskoihin, mutta muutamaa lyöntiä käsivarsiin ei lasketa virheeksi.
27
Jos lajiin kiinnostus heräsi niin tu-tustu Suomen lacrosseliiton sivui-hin http://www.lacrosse.fi tai ota yhteyttä allekirjoittaneeseen: [email protected]
