View
331
Download
2
Category
Preview:
Citation preview
Kansalaistoimijoiden kritiikki ja
vaihtoehdot aktiivipolitiikan
viitekehyksessäVille-Veikko Pulkka (JYU), Sosiaalipolitiikan päivät, Joensuu 23.10.2014
Esitelmän rakenne
Aktiivipolitiikka lyhyesti
Kansalaistoimijoiden kritiikki ja
vaihtoehdot
Johtopäätökset
Aktiivipolitiikka lyhyesti keynesiläinen täystyöllisyyspolitiikka ajautui legitimiteettikriisiin
1970-luvulla → ei kyennyt ratkaisemaan inflaatiota ja työttömyyttä
hyvinvointivaltion uusliberaali kritiikki → kokonaiskysynnän
sääntelyn sijaan työvoiman tarjonnan korostuminen ← taustalla
erityisesti OECD:n myötävaikutus (Sihto 2013)
työvoiman tarjonnan korostamisen taustalla uusklassinen
talousteorian vapaamatkustajaoletus ja Sayn laki → työtön on
taipuvainen valitsemaan vapaa-ajan työnteon sijaan ja tarjonta luo
itse kysyntänsä → työttömyys rakenteellisesta ongelmasta yksilön
valintoihin palautuvaksi ilmiöksi (esim. Ahokas & Holappa 2014)
hyvinvointivaltion paradigmamuutoksen seurauksena (Julkunen
2013) aktivointiuudistukset toden teolla käyntiin kuitenkin vasta
1990-luvulla; ideoiden ja ideologioiden hybridi, kansallisin
erikoispiirtein
Aktiivipolitiikka
käytännössä a) sosiaaliturvan, ennen muuta työttömyysetuuksien, tason madaltaminen ja
keston lyhentäminen sekä tarveharkinnan lisääntyminen
b) ansiosidonnaisten etuuksien tiukempi sitominen työuran pituuteen ja
maksettuihin vakuutusmaksuihin
c) ei-kontributiivisten vähimmäisetuuksien vastikkeellistaminen työllä, harjoittelulla,
opiskelulla, muulla aktiviteetilla tai moraalisäännöillä
d) in-work-etuudet eli sosiaalietuuksien maksaminen työssä käyville joko
pysyvämpänä matalapalkkatukena tai väliaikaisena tukena työhön
sosiaalietuuksien piiristä siirryttäessä
(Julkunen 2013)
= palkkatyön ensisijaisuuden korostaminen
toimeentulon ja osallisuuden lähteenä
Aktivointiuudistuksia
Suomessa1994: työmarkkinatuen käyttöönotto
1996: työmarkkinatuen määräaikainen pidättäminen ilman koulutusta olevilta alle 20-vuotiailta
nuorilta sekä toimeentulotuen määräaikainen alentaminen, jos sen saaja ei ota vastaan
tarjottua työtä
1997: työmarkkinatuen pidättäminen alle 25-vuotiailta
1998: työnhakusuunnitelma & yhdistelmätuki
2001: aktivointisuunnitelma, kuntouttava työtoiminta
2002-2003: ”toinen aalto”: työvoiman palvelukeskukset, yksityiset työnetsijät, työvalmentajat
2003: yhdistelmätuen ehtojen väljentäminen
2004: laki sosiaalisista yrityksistä
2006: työmarkkinatuen aktivointiehto, yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneiden velvollisuus
osallistua aktiivitoimenpiteisiin, ikääntyneiden matalapalkkatuen kokeilu
2011: mahdollisuus leikata koulutuksesta kieltäytyvien alle 25-vuotiaiden nuorten
toimeentulotukea
2013: Nuorisotakuu
Toimiiko aktiivipolitiikka? OECD:n arviot voittopuoleisesti myönteiset arviot (erityisesti
OECD 2005) johtaneet aktivointistrategian suosion kasvuun
korkean työttömyyden oloissa tehokasta
parhaiten toimii henkilökohtaiset haastattelut ja
suunnitelmat sekä työhön patistavat strategiat, huonoiten
työharjoittelu ja julkinen tukityöllistäminen
OECD:n selvitys perustui Tanskaa lukuunottamatta
anglosaksisiin maihin, joissa vaatimaton sosiaaliturva
onko talouskasvun kysyntävaikutuksia huomioitu riittävästi?
Kluven (2010) laajan meta-analyysin mukaan yksityiselle
sektorille kohdistuva tukityöllistäminen tehokkainta,
työvoimakoulutukset ja julkiselle sektorille kohdistunut
tukityöllistäminen tehottomia
Toimiiko aktiivipolitiikka? uusklassinen talousteoria kuvaa huonosti työttömien todellisuutta
sanktioilla ei vaikutusta työmotivaatioon (Griggs & Evans 2010) ←
työttömien työmotivaatio tutkitusti hyvä (esim. Aaltio 2014),
korkeakaan sosiaaliturva ei tee tyytyväiseksi elämään (Eichhorn
2013)
etenkin Suomessa tehdyt tutkimukset osoittaneet sanktioinnin
tehottomuuden (Aho & Vehviläinen 1997; Hämäläinen, Tuomala &
Ylikännö 2009; Palola, Hannikainen-Ingman & Karjalainen 2012)
→ vapaamatkustajaoletus siis erittäin kyseenalainen!
kysymys sanktioista määrittelee viime kädessä aktiivipolitiikan
luonteen!
→ osallistetaanko mahdollistamalla vai kiristämällä?
Toimiiko aktiivipolitiikka?
uusklassinen talousteoria myös taloustieteellisesti
kestämättömällä perustalla
Sayn lain taloustieteellinen perusta kestämätön (Ahokas &
Holappa 2014)
vapaa-ajan valitseminen ei selitä pitkäaikaistyöttömyyttä,
vaan kysymyksessä on työn kysynnän raju muutos (Hiilamo
2014a)
työvoiman tarjonta on supistunut, koska sen kysyntäkin on
alentunut (Haaparanta 2014)
matalan tuottavuuden töiden vähennyttyä tiukoillakaan
työvelvoitteilla tai sanktioilla ei ole mahdollista pakottaa
työttömiä palkkatöihin (Hämäläinen 2013)
Toimiiko aktiivipolitiikka? Geldolf (1999): vähemmän valinnanvapautta, heikompi
toimeentuloturva, moralisoiva paternalismi, sosiaalisen koheesion
heikkeneminen, kustannukset julkiselle taloudelle (myös Eichhorst
& Konle-Seidl 2008), toimeentuloon riittämätön palkkaus,
keinottelu subventoidulla työllä
työhön liittyvät laatukysymykset toissijaisia (Daguerre &
Etherington 2009)
”Saksan työllisyysihme” → minijobsit euron tuntipalkalla kuntien
palveluksessa → epävarmat työsuhteet, työssäkäyvien köyhien
lisääntyminen ja tuloerojen kasvu
90-luvun kritiikki: osallistaminen ei sisällä yhteiskuntakritiikkiä eikä
pyrkimystä rakenteiden muuttamiseen, vaan pyrkii yksilöiden
sulauttamiseen epäoikeudenmukaiseen ja eriarvoiseen
yhteiskuntaan (Julkunen 2001)
Ei ole ratkaissut työttömyysongelmaa!!!
Kvalitatiivinen
verkkohaastattelu tavoitteena hahmottaa kolmen avokysymyksen avulla malliin
liitettyjä ongelmia, mahdollisia myönteisiä puolia sekä
vaihtoehtoisia työvoimapoliittisia ratkaisuja
Google Forms -haastattelulomake jaettiin Facebookin Ei
pakkotyölle ja Kuka kuuntelee köyhää -ryhmiin → 28 vastaajaa →
kyllääntynyt aineisto
sukupuolten mukaan vinoutunut:18 miestä, 9 naista, vastaajien
keski-ikä 46 vuotta
12 työttömänä tai aktiivisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä
teemoittelu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla sekä
kvantifiointi
Kansalaistoimijoiden esittämä kritiikki
– Pakkotyötä halpatyömarkkinoilla vastaajien huolenaiheet varsin yhteneväisiä keskenään,
vaikkakin erilaisia ongelmakohtia mainittiin yhteensä lähes
kolmekymmentä
kaksi ongelmaa nousi kuitenkin korostetusti esille:
halpa-/ilmaistyömarkkinoiden syntyminen (15 mainintaa)
pakko-/orjatyön luonne (13 mainintaa)
→ yhteisenä nimittäjänä työn palkattomuus
Halpa-/ilmaistyömarkkinoiden
syntyminen (15 mainintaa) halpa-/ilmaistyömarkkinoiden katsottiin
polkevan palkkoja
sementoivan heikon toimeentulon
lisäävän katkeruutta työntekijöiden välille
vääristävän kilpailurakennetta
tuottavan yrityksille ansaitsematonta hyötyä
ennen muuta pelkona oli palkkatyön korvautuminen
halpa-/ilmaistyövoimalla (10 mainintaa), mikä johtaisi
työttömyyden lisääntymiseen entisestään
Pakko-/orjatyön luonne (13 mainintaa)
pakko-/orjatyöllä viitattiin työhön, joka:
ei perustu vapaaehtoisuuteen
on palkatonta
sisältää sanktioilla kiristämistä ja viranomaismielivaltaa
muodostaa ristiriidan pakkotyön kieltävien
kansainvälisten sopimusten kanssa
Muita ongelmia
toimenpiteet eivät työllistä avoimille työmarkkinoille (5
mainintaa)
työttömien moralisointi (5 mainintaa)
ihmisarvon vastaisuus/moraalittomuus (5 mainintaa)
työttömän toimeentulo ei parane (4 mainintaa)
juridiset ongelmat (4 mainintaa)
kansantaloudellinen merkityksettömyys/haitallisuus (4 mainintaa)
omaehtoisen aktiivisuuden rajoittaminen (3 mainintaa)
alentuneen työkyvyn ja osallistamisen ristiriita (3 mainintaa)
Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot –
Palkkatöitä ja perusturvaa näkemykset melko yhtenäisiä myös siitä, millä tavoin mallille
asetettuja tavoitteita tulisi edistää:
oikeat palkkatyöt (9 mainintaa)
perustulo/kansalaispalkka (7 mainintaa)
perusturvan parantaminen/vastikkeellisuuden purkaminen
(5 mainintaa)
aktivointitoimenpiteiden vapaaehtoisuus (4 mainintaa)
aktiivinen sosiaalityö (2 mainintaa)
koulutus (2 mainintaa)
asennekampanjat ja tiedottaminen sosiaaliturvan
oikeutuksen lisäämiseksi (2 mainintaa)
Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot –
Palkkatöitä ja perusturvaa vaatimus oikeista palkkatyöpaikoista ei ole yllättävä tulos
ottaen huomioon palkkatyön suuren merkityksen
suomalaisten elämässä (Haavisto 2014)
oikeiden palkkatöiden katsottiin:
mahdollistavan riittävän kulutustason ylläpitämisen
estävän syrjinnän ja kohtelun toisen luokan kansalaisena
liittävän aidosti työyhteisöön
Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot –
Palkkatöitä ja perusturvaa ottaen huomioon jo nykyisen sosiaaliturvan vastikkeellisuuden ja
perusturvan saantiehtoihin vuosien mittaan tehdyt kiristykset
vastikkeettoman perustulon nousemista palkkatyövaatimuksen
jälkeen suosituimmaksi vaatimukseksi voinee pitää aavistuksen
yllättävänä
vastaajien mukaan perustulo poistaisi vanhan kaavan mukaisen
työvelvoitteen, selventäisi ”käsitesotkua”, toisi sosiaaliturvan
helposti kaikkien saataville, lisäisi kannustavuutta, vähentäisi
syrjäytymistä, lopettaisi työttömien syyllistämisen sekä ottaisi
erilaiset voimavarat tehdä työtä huomioon
vähemmän yllättävänä voi sen sijaan pitää vaatimusta perusturvan
parantamisesta/vastikkeellisuuden purkamisesta → riittävän
kulutustason turvaaminen ja sitä kautta syrjäytymisen
ehkäiseminen
Kansalaistoimijat sekä oikeassa että
väärässä kyseessä ei paradigmamuutos, vaikka malli lisäisikin
vastikkeellisuutta ja mahdollistaisi sanktioiden laajemman
käytön ← orjatyöstä tai vastikkeellisesta sosiaaliturvasta
puhuminen voi näyttää ulospäin nykytilan hyväksymisenä
mallilla voidaan saavuttaa myös myönteisiä vaikutuksia:
sähköinen työllistämisseteli, tehtäväkalenteri, etuuden saajat
mukaan suunnitteluun ja toteutukseen, osallistumislisä
→ kategorisen vastustamisen sijaan voisikin olla tehokkaampaa
kohdistaa kritiikki sanktioihin ja painostaa päättäjiä
myönteisten uudistusten toteuttamiseen
Kansalaistoimijat sekä oikeassa että
väärässä huoli työntekijöiden neuvotteluaseman heikentymisestä aiheellinen,
vaikka virallisesti onkin painotettu, ettei malli voi korvata
palkkatyötä
laaja maksuton työvoimareservi ← miksei olisi houkuttelevaa
hyödyntää?
kuntien roolia lisätään merkittävästi ← kunnat talousvaikeuksissa
aina löytyy tekemätöntä työtä, josta ei vaan toistaiseksi ole
maksettu
irtisanomistilanteet
palkkojen polkeminen tarjonnan lisääntyessä
syntyykö julkiselle puolelle uusia työpaikkoja entiseen tapaan?
yritysten mukaanottaminen kyseenalaista → silpputyötä liian
helppo teetättää osallistumistoimenpiteinä ← työntekijät eivät
voi olla uusi yritystuki
Kansalaistoimijat sekä oikeassa että
väärässä vaatimattomat osallistumislisät voivat sementoida köyhyyden, jos
toimenpiteet eivät työllistymiseen avoimille työmarkkinoille
etenkin kuntien roolia halutaan lisätä ← todettu huonoksi
vaihtoehdoksi
Kataisen hallitus korotti perusturvaa ← poliittinen hinta oli kova →
uudet parannukset poliittisesti epätodennäköisiä
vapaaehtoisuus (= ei sanktioita) olisi tärkeä periaate (myös Hiilamo
2014b), mutta... ← voiko kuitenkaan toteutua nykyisen paradigman
sisällä?
→ kansalaistoimijoiden vaihtoehtojen toteutuminen vaatisi
todennäköisesti paradigmamuutoksen
→ työvoiman tarjonnan korostaminen ja moralistinen laiskat työttömät -
diskurssi antavat tukea työvelvoitteen voimistamiselle jatkossakin
”Joskus kultaisella 80-luvulla sanottiin, että työttömän on haettava työtä ja se oli se työttömän homma, mistä sai työttömyyskorvauksen. Työnhaku oikeutti siis työttömyyskorvauksen saamiseen, jos vain oli aktiivinen. Miten työtön on nyt muuttunut muka syrjäytyneeksi ja sosiaaliturvalla eläväksi pummiksi, jonka on haettava oikeutusta sosiaaliturvaan näpertelemällä jotain epäolennaista? Kun
siis ainoa todellinen ongelma on se, ettei saa töitä...”
Nainen, 49
Osallistava sosiaaliturva ei ratkaise
työttömyysongelmaa!
Työvoimapolitiikka kaipaa uusia
innovaatioita!
LähteetAaltio, Elina (2014): Työllisyyspalvelujen vaikuttavuus -projektin väliraportti. Helsinki: Kuntaliitto. Saatavilla <
http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2014/06/tyokykymittari/Raportti%20toimintakykymittarin%20pilotoinnista.pdf >, luettu 22.10.2014.
Aho, Simo & Jukka, Vehviläinen (1997): Keppi ja porkkana. Helsinki: ESR-julkaisut no 3.
Ahokas, Jussi & Lauri, Holappa (2014): Rahatalous haltuun. Irti kurjistavasta talouspolitiikasta. Helsinki: Like.
Daguerre, Anne & David, Etherington (2009): Active Labour Market Policies in International Context: What Works Best? Lessons for the UK. Department for Work and Pensions. Working Paper No 59.
Eichhorn, Jan (2013): The (Non-)Effect of Unemployment Benefits. Variations in the effect of unemployment on life-satisfaction between EU countries. Social Indicators Research. Saatavilla <http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs11205-013-0474-9>, luettu 22.10.2014.
Eichhorst, Werner & Regina, Konle-Seidl (2008): Contigent Convergence: A Comparative Analysis of Activation Policies. IZA. Discussion Paper No. 3905. Bonn.
Geldolf, Dirk (1999): New Activation Policies: Promises and Risks. Teoksessa Linking Welfare and Work. Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Woring Conditions.
Haaparanta, Pertti (2014): Suomen taloudessa ei ole työvoiman tarjontaongelmaa. Blogi. Akateeminen talousblogi. Saatavilla <http://blog.hse-econ.fi/?p=6199>, luettu 22.10.2014.
Haavisto, Ilkka (2014): Neljäs Suomi. EVAn arvo- ja asennetutkimus 2014. Helsinki: Taloustieto. Saatavilla <http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2014/03/Neljas-Suomi.pdf>, luettu 22.10.2014.
Hiilamo, Heikki (2014a): Onko pitkäaikaistyötön vapaamatkustaja? Blogi. Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogi. Saatavilla <https://blogi.thl.fi/web/yp/etusivu/-/blogs/onko-pitkaaikaistyoton-vapaamatkustaja->, luettu
Hiilamo, Heikki (2014b): Voiko osallistava sosiaaliturva lisätä osallisuutta? YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 79 (2014):1. Saatavilla <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114852/hiilamo.pdf?sequence=1>, luettu 22.10.2014.
Hämäläinen, Kari, Juha,Tuomala & Minna Ylikännö (2009): Työmarkkinatuen aktivoinnin vaikutukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 7/2009. Saatavilla<http://www.tem.fi/files/21928/TEM_7_09_nettiin.pdf>, luettu 22.10.2014.
Hämäläinen, Kari: Aktivointipolitiikan talouspoliittiset tavoitteet, tulokset ja merkitys yhteiskunnassa. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka Suomessa. THL, Helsinki 2013, 173-189.
Julkunen, Raija (2001): Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa. Tampere: Vastapaino.
Julkunen, Raija: Aktivointipolitiikka hyvinvointivaltion paradigman muutoksena. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka Suomessa. THL, Helsinki 2013, 21-42.
Kluve, Jochen (2010): The Effectiveness of European Active Labor Market Programs. Labour Economics, 17, 904–918.
Palola, Elina, Katri, Hannikainen-Ingman, & Vappu, Karjalainen (2012): Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina. Tapaustutkimus Helsingistä. Raportti 29/2012. Helsinki: THL. Saatavilla <http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/a889a2a2-ad88-4c1a-ae22-1504801857c1>, luettu 22.10.2014.
OECD (2005): Labour Market Programmes and Activation Strategies: Evaluating the Impacts. Pariisi: OECD Employment Outlook.
Sihto, Matti: Työllisyys- ja aktiivipolitiikan tulevaisuudennäkymiä. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka Suomessa. THL, Helsinki 2013, 190-206.
Recommended