View
4
Download
0
Category
Preview:
Citation preview
Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajinaMIPA-tutkimustulosten yhteenvetoa
Jouni Tourunen, Sari Jurvansuu, Tuuli Pitkänen, Päivi Rissanen, Jouni Puumalainen, Jukka Valkonen,
Timo Ilomäki, Elina Mäenpää, Lotta Hautamäki, Karita Kammonen, Noora Nieminen, Heli Ringbom,
Mirka Elovainio, Suvi Jokelainen, Jiri Sironen, Timo Glad & Jukka Ahonen
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma
2 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
YHTEINEN HANKE Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2015-2018) oli A-klinikkasäätiön koordinoima ja STEA:n Veikkauksen tuotoilla rahoittama kymmenen järjestön ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteinen hanke.
TAVOITE Tutkimusohjelman tavoitteena oli vahvistaa järjestöjen tutkimusyhteistyötä ja tutkimustulosten hyödynnettävyyttä järjestöjen kehittämisen, viestinnän ja vaikuttamisen tukena. Ohjelmassa toteutettiin yhteisiä järjestötyöpajoja ja tutkimusseminaareja sekä kuusi yhteistä tutkimushanketta.
TEEMAT Tutkimukset kohdistuivat järjestöjen toimintaan, järjestöjen toimintaan osallistuvien ja palveluja käyttävien ihmisten elämäntilanteeseen ja hyvinvointiin sekä vapaaehtoisuuteen, vertaisuuteen ja kokemusasiantuntijuuteen järjestöissä.
A-klinikkasäätiö, Ratamestarinkatu 7 A, 00520 HELSINKI. Maaliskuu 2019.
a-klinikkasaatio.fi, @aklinikkasaatio, @MIPAverkosto
JOHDANTO
3 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
Tämän julkaisun tavoitteena on esitellä tutkimusohjelman keskeiset tutkimustulokset tiivistetyssä muodossa. Tulokset on jaettu kolmeen teemaan:
1 Järjestöjen toimintaa ja vapaaehtoisuutta »
2 Järjestöjen toimintaan osallistuvien ihmisten hyvinvointia »
3 Vertaisuutta ja kokemus asiantuntijuutta järjestöissä koskeviin tuloksiin »
Kussakin osiossa on ensin lyhyt katsaus teemoja koskeneeseen aikaisempaan tutkimukseen ja keskusteluun, sen jälkeen esitellään MIPA-tutkimusaineistot ja niihin perustuvat keskeiset tutkimustulokset sekä tehdään lopuksi kokoavia johtopäätöksiä. Kunkin osion lopusta löytyvät myös kaikki teemaan liittyvät MIPA-tutkimusjulkaisut. Viimeiseksi nostetaan esille muutamia keskeisiä näkökulmia tutkimuksen roolista järjestöjen toiminnan osana.
Lisätietoa MIPA-tutkimusohjelmasta, tapahtumista ja julkaisuista: www.a-klinikkasaatio.fi/mipa
4 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
1. Järjestöt ja vapaaehtoisuus
5 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
Järjestötyö muutoksessa Mielenterveys- ja päihdejärjestöjen toiminnan keskeisiä haasteita
ovat järjestöjen toiminnan kasvanut rooli palvelujärjestelmän
täydentäjänä, pyrkimykset yhdistää mielenterveys- ja päih-
depalveluja sekä sote-uudistusprosessi. Julkisen vallan roolin
pienentyminen on lisännyt keskustelua järjestöjen roolista palve-
lujärjestelmän täydentäjinä ja hyvinvointipalvelujen tuottajina
(SÄRKELÄ 2016; MATTHIES 2007; MÖTTÖNEN & NIEMELÄ 2005). Kansallisen
mielenterveys- ja päihdesuunnitelman tavoitteena on tiivistää
yhteyksiä mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisyn, hoidon ja
kuntoutuksen välillä, joustavoittaa palveluihin pääsyä ”yhden oven”
periaatteella sekä vahvistaa asiakkaan asemaa palveluissa (MORING
2010, 66-67). Sote-uudistusprosessiin liittyvien palvelujen yhtiöittä-
mispaineiden riskinä nähdään entistä suurempi sektorien välisten
rajojen hämärtyminen (NIEMELÄ & TURPEINEN 2016).
1990-luvun lama ja Suomen EU-jäsenyys vauhdittivat merkit-
tävällä tavalla julkisten palvelujen markkinoistumiskehitystä ja
pyrkimyksiä sitoa kansalaisjärjestöjä julkisen sektorin kumppa-
neiksi toteuttamaan erilaisia tehtäviä julkisen hallinnon kokonai-
suudessa (MATTHIES 2007). Kolmannen sektorin toiminnan alkupe-
räisiksi arvoiksi mielletyt eettisyys, yhteisöllisyys ja keskinäinen
välittäminen ovat jossakin määrin jääneet markkina-arvoja
korostavan talouspuheen varjoon. Järjestöjen toiminta on mark-
kinaehtoistunut muun muassa palvelutuotannon yhtiöittämisen
muodossa. Kolmannen sektorin omaksuessa sekä julkisen että
yksityisen sektorin toimintaperiaatteita kansalaisjärjestöistä on
muodostunut keskeisiä toimijoita sektorien rajapinnoille. Onnistu-
neimmillaan tämä toisaalta johti hyvinvointipalveluja tehokkaasti
tuottaviin yhteistoimintaverkostoihin (MÖTTÖNEN & NIEMELÄ 2005).
Mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitoa toteuttavien järjestel-
mien perinteisesti erilaiset hoitokulttuurit sekä toimintoja sääte-
levät lait ja käytännöt näyttäisivät asettavan suurimmat haasteet
integraatiotavoitteiden toteutumiselle (STENIUS YM. 2015, 171). Toisaalta
on havaittu, että päihde- ja mielenterveystyön yhdistämispyrki-
mysten ansiosta kolmannen sektorin järjestöt tavoittavat matalan
kynnyksen toimintamuodoissaan sekä mielenterveys- että päih-
deongelmista kärsiviä ihmisiä, joilla on riski jäädä julkisen palvelu-
järjestelmän ulkopuolelle ja joita aikaisemmin siirreltiin päihde- ja
mielenterveyspalvelujen välillä (LUND 2015, 232-233).
Sektorirajojen ylittymistä ja hämärtymistä on englanninkie-
lisen tutkimuskirjallisuuden mukaisesti alettu kutsua hybridisaa-
tioksi. David Billisin (2010, 59-60) mukaan hybridisaatiokehityksen
keskeinen tunnusmerkki on kolmannen sektorin vapaaehtoi-
suuden ihannetta haastava palkkatyöläistyminen. Myös Suomessa
ammattilaiset ovat ottaneet vastuulleen yhä suuremman osan
perinteisestä vapaaehtoistoiminnasta, eikä kaikissa järjestöissä ole
vapaaehtoisia lainkaan (RANTAMÄKI 2016, 639-640). Yhtäältä hybridior-
ganisaatiot kykenevät tarjoamaan vapaaehtoisille entistä monipuo-
lisempia osallistumismahdollisuuksia, toisaalta vapaaehtoisten rooli
kaventuu palkattujen työntekijöiden lukumäärän ja vaikutusvallan
kasvun myötä (LAITINEN & TAAVETTI 2016, 65-66).
1. JÄRJESTÖT JA VAPAAEHTOISUUS
6 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
1. JÄRJESTÖT JA VAPAAEHTOISUUS
Valmisteilla olevat sote- ja maakuntauudistukset muuttavat
toteutuessaan nykyistä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää ja
sen toimintaympäristöä (VALTIONEUVOSTO 2018). Tuija Braxin (2018)
sosiaali- ja terveysalan järjestöjen roolia koskevassa selvityksessä
korostetaan, että riippumatta järjestöjen, maakuntien ja kuntien
lopullisesta työnjaosta kaikkien toimijoiden välisen yhteistyön
toimivuuden tulisi olla yksi maakunta- ja sote-uudistuksen alku-
vaiheen keskeisimmistä tavoitteista. Selvitystä varten tehdyn
kuntakyselyn mukaan kuntatoimijat arvostivat järjestöjen tekemää
hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä erityisesti syrjäytymisen
ehkäisemisessä. Toisaalta järjestöiltä myös odotetaan toimintansa
vaikuttavuuden osoittamista. Jos sote-palvelujen järjestämisvastuu
siirtyy maakunnille ja kuntien ja järjestöjen välille vakiintunut
yhteistyö muuttuu, riskinä on yleishyödyllisten yhteisöjen toiminta-
edellytysten heikentyminen.
Järjestökyselyyn (2016) vastanneiden päihde- ja mielenterveysyhdistysten (n=187) yleisimmät toimintamuodot (% yhdistyksistä)
61 % Päiväkeskus- ja kohtaamispaikkatoiminta
60 % Vertaistukiryhmät
55 % Ryhmäkeskustelut, ryhmämuotoinen tuki
53 % Yksilökeskustelut
51 % Tukihenkilötoiminta
50 % Toiminnallinen vertaisuus
7 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
1. JÄRJESTÖT JA VAPAAEHTOISUUS
Järjestökyselyyn (2017) vastanneissa 199 päihde- ja mielenterveys-yhdistyksessä toimi yhteensä
21 200 Henkilöjäsentä
3 500 Vapaaehtoista
5 600Vertaista
1 000Kokemusasiantuntijaa
804Palkattua työntekijää
MIPA-järjestökyselytMIPA-hankkeessa toteutettiin kaksi laajaa kyselyä päihde- ja
mielenterveysjärjestökentän toimijoille keväällä 2016 ja syksyllä
2017. Kyselyt kohdistettiin tutkimusohjelmassa mukana olevien
järjestöjen sekä niiden paikallisyhdistysten ja jäsenjärjestöjen lisäksi
Ehkäisevän päihdetyön verkostoon, Mielenterveyspooliin ja MPNet
-verkostoon kuuluviin järjestöihin. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi
215 ja jälkimmäiseen 213 järjestötoimijaa. Suurin osa vastaajista oli
paikallisyhdistyksiä, lisäksi vastauksia saatiin valtakunnallisilta
keskusjärjestöiltä ja säätiöiltä.
Vuoden 2016 kyselyssä tarkasteltiin järjestöjen kohderyhmiä,
toimintamuotoja, palvelutuotantoa, toiminnan voimavaroja (jäse-
nistö, vapaaehtoistoimijat, palkatut työntekijät), järjestötoimijoiden
näkemyksiä toimintaan kohdistuvista ajankohtaisista haasteista ja
kehittämistarpeista sekä päihde- ja mielenterveysjärjestöjen välisen
yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita.
Vuoden 2017 kyselyssä keskityttiin kolmeen teemaan: 1) Järjes-
töjen tehtävät, toiminnan tavoitteet ja vaikuttamistoiminnan
kohdentuminen, 2) Toimijoiden (jäsenet, vapaaehtoiset, toimintaan
osallistujat ja palveluiden käyttäjät) osallistuminen järjestöissä sekä
3) Järjestöjen taloudelliset toimintaedellytykset ja niiden kehitys.
8 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
1. JÄRJESTÖT JA VAPAAEHTOISUUS
Keskeiset tutkimustuloksetVapaaehtoistyö yhä paikallisyhdistysten perustana
Lähes puolet kyselyyn vastanneista paikallisyhdistyksistä on pinta-
puolisia hybridejä, yhdistelmiä, joissa yksi tai muutama työntekijä
organisoi vapaaehtoistoimintaa ja toimii vapaaehtoisten tukena.
Näissä ja vapaaehtoisuuteen perustuvissa yhdistyksissä korostuivat
tarve kehittää vapaaehtoisten rekrytointia ja heihin kohdistuvia
tukitoimenpiteitä.
Varsinaisissa hybridiorganisaatioissa vapaaehtoistoiminnan
merkitys koettiin vähäisemmäksi, mutta toisaalta ne näyttävät
saavan toimintaansa uusia vapaaehtoisia muita yhdistyksiä tehok-
kaammin. Työntekijäpanos vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja
toiminnan organisoinnissa nähtiin tärkeänä.
Vain viidennes yhdistyksistä tuotti ostopalveluja, päihdeyhdis-
tykset enemmän kuin mielenterveysyhdistykset. Ostopalvelutuot-
tajien kehittämistarpeet liittyivät toiminnan rahoituspohjan laajen-
tamiseen ja palvelutoiminnan kehittämiseen.
Lähde: Jurvansuu & Rissanen 2017a
Vapaaehtoistoiminnan yhteiset ja eriytyvät merkitykset
Halu auttaa, vaikuttaa ja osoittaa solidaarisuutta yhdistävät päihde-
ja mielenterveysjärjestöjen vapaaehtoistoimijoita.
Muut motiivit vaihtelevat elämäntilanteiden mukaan. Kuntou-
tujat, työttömät ja omaiset hakevat toiminnasta vertaisuuden koke-
musta. Työssäkäyviä ja opiskelijoita motivoi osaamisen hyödyntä-
minen ja ammatillisten valmiuksien kehittäminen.
Omaehtoiseen toimintaan osallistumalla kuntoutujat ja heidän
omaisensa voivat vapautua aktiiviseen toimijuuteen itsensä ja viite-
ryhmänsä hyväksi. Ammattilaiset voivat hyödyntää osaamistaan
vapaammin kuin palkkatyössä.
Mielenterveys- ja päihdeyhdistysten vapaaehtoistoimijoista suuri
osa on työelämän ulkopuolella, mikä korostaa tarvetta toiminnal-
lisuuteen ja yhteisöllisyyden kokemukseen sekä ammatillisten
taitojen ylläpitoon työttömyys- ja kuntoutusjaksojen aikana. Moni
toivoo vapaaehtoistoiminnan avaavan polun työelämään.
Mielenterveys- ja päihdejärjestöissä on tärkeää huomioida toimin-
taan osallistuvien taustat ja tehtävien moninaisuus, jotta vertais-
tuen antaminen ja saaminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen
sekä asiantuntijuuden ja ammattitaidon vahvistaminen tulevat
mahdollisiksi.
Vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä on säilytettävä kolmannen
sektorin ominaislaatu: varmistettava osallistumisen matala kynnys,
tasavertaisuus ja toiminnan vapaus.
Lähde: Rissanen & Jurvansuu 2018
Paikallisyhdistykset yhdistävät päihde- ja mielenterveystyötä
Päihde- ja mielenterveysyhdistykset kohtaavat ja auttavat toimin-
noissaan merkittävässä määrin ihmisiä, joilla on sekä päihde- että
mielenterveysongelma ja jotka tarvitsevat samanaikaisesti monen-
laisia palveluita. Yhdistyksissä kaivataan tehokkaampia keinoja
tukea tätä kohderyhmää.
9 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
1. JÄRJESTÖT JA VAPAAEHTOISUUS
Päihde- ja mielenterveystyön yhdistyminen on useissa päihde- ja
mielenterveysyhdistyksissä toiminnan lähtökohta ja arvopohja.
Tavoitteena on tarpeenmukaisen avun ja tuen tarjoaminen diag-
nooseista riippumatta.
Päihde- ja mielenterveysongelmien yhteisesiintyvyyteen
vastaava tuki toteutuu esimerkiksi erilaisissa neuvonta- ja ohjaus-
palveluissa, matalan kynnyksen päiväkeskus- ja kohtaamispaikka-
toiminnassa sekä kuntouttavassa työtoiminnassa.
Joka kymmenes (10 %) yhdistys ilmaisi tekevänsä sekä päihde- että
mielenterveystyötä samoissa määrin ja kolmannes (31 %) toimi jossain
määrin myös toisella toimialalla. Erityisesti ehkäisevässä työssä raja-
aita päihde- ja mielenterveystyön välillä koettiin keinotekoiseksi.
Asiantuntijuuden vaihto toimialojen välillä on tärkeää. Erityisesti
mielenterveysyhdistyksissä kaivataan lisää päihde- ja riippuvuusil-
miöihin liittyvää osaamista.
Päihde- ja mielenterveysyhdistyksistä löytyvää ammatillista ja
kokemusasiantuntijuutta tulisi hyödyntää sosiaali- ja terveyspalve-
luiden integraation suunnittelussa ja toteutuksessa.
Lähde: Jurvansuu & Rissanen 2017b
59%
Yhdistysten toiminnan päihde- ja mielenterveyserityisyys
Kansalaistoiminta Palveluiden tuottaminen
31% 10%Päihde- ja
mielenterveys-yhdistykset
Päihde- ja mielenterveys-työn
sektorirajoja ylittävät yhdistykset
Päihde- tai mielenterveyserityiset
yhdistykset
10 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
1. JÄRJESTÖT JA VAPAAEHTOISUUS
Omais- ja läheistyötä tehdään joka neljännessä paikallisyhdistyksessä
Omaiset ja läheiset olivat keskeinen toiminnan kohderyhmä 45
%:ssa päihde- ja 29 %:ssa mielenterveysyhdistyksistä. Joka neljän-
nessä päihde- ja mielenterveysyhdistyksessä tehtiin omaistyötä.
Omaiset ovat merkittävä päihde- ja mielenterveysyhdistysten
vapaaehtoistoimijaryhmä. He muodostivat suuren tai kohtalaisen
osan vapaaehtoistoimijoista joka kolmannessa kyselyyn vastan-
neessa yhdistyksessä.
Paikallisyhdistykset tarjoavat omaisille merkittävää vertaistukea
ja virkistystä sekä apua, tukea ja neuvontaa.
Omaistyötä tekevät yhdistykset ylittävät huomattavan usein
sektorirajat ja yhdistävät toiminnassaan päihde- ja mielenterveys-
työtä, mikä kasvattaa molempiin aloihin liittyvää osaamista.
Lähde: Jurvansuu & Rissanen 2016
Paikallisyhdistysten rahoitusohjaus on voimistunut
Päihde- ja mielenterveysyhdistysten mukaan toiminnan ulkopuo-
linen ohjaus on lisääntynyt viime vuosina. 40 %:ssa aineiston yhdis-
tyksistä rahoittajien ja rahoitusmahdollisuuksien koettiin ohjaavan
toimintaa paljon, kolmanneksessa jossain määrin. Yhdistystoi-
mintaa harjoitetaan markkinalogiikan ja aatteellisten lähtökohtien
ristipaineessa.
Avustuksiin liittyviä haku-, arviointi- ja raportointikäytäntöjä pidet-
tiin etenkin vapaaehtoisvoimin toimivissa yhdistyksissä hankalina
ja aikaa vievinä. Monimutkaistuva avustusbyrokratia ja hankemuo-
toinen työ edistävät kolmannen sektorin ammatillistu miskehitystä,
joka ei välttämättä tue järjestötoimintaan liittyviä osal lisuuden ja
kohderyhmän omistajuuden vahvistamisen tavoitteita.
Huolta herättävät erityisesti pienten yhdistysten toimintaedelly-
tykset muuttuvassa toiminta- ja rahoitusympäristössä.
Kolmannen sektorin riittävä autonomia on tärkeää, jotta yhdis-
tysten erityinen asiantuntemus toiminnan kohderyhmän tarpeiden
mukaisesta kehittämisestä tulee aidosti hyödynnettyä.
Lähde: Jurvansuu & Nieminen 2019
Haasteena rahoituslähteiden monipuolistaminen
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen rooli arjen turvan vahvistajana
edellyttää turvallista ja ennakoitavaa toimintaympäristöä. Tämän
toteutumista vaikeuttavat paikallisyhdistysten riippuvuus veikka-
ustulojen kautta kanavoituvasta ja muusta julkisesta rahoituksesta
sekä oman varainhankinnan vähäisyys. Rahoituspohja on yksipuo-
linen ja hauras.
Paikallisyhdistyksissä suuri haaste on rahoituspohjan monimuo-
toistamisen vaikeus ja vaihtoehtoisten rahoituskanavien puute.
Vain joka viidennessä yhdistyksessä oli löydetty uusia rahoitusläh-
teitä viimeisten vuosien aikana.
Kuntien toiminta-avustusten kehitys ja tulevaisuus uudessa
maakuntamallissa huolestuttavat erityisesti pieniä paikallisyhdis-
tyksiä, joilla ei ole juuri muita rahoituslähteitä. Niiden taloudelliset
toimintaedellytykset on turvattava myös suunnitteilla olevissa
sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa ja maakuntamallissa.
Kunta-avustukset olivat vähentyneet lähes joka kolmannella (29 %)
paikallisyhdistyksellä viimeisen viiden vuoden aikana.
Lähde: Jurvansuu 2019
•
11 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
1. JÄRJESTÖT JA VAPAAEHTOISUUS
Johtopäätöksiä• Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toiminta on laajaa,
monimuotoista ja merkittävää. Järjestöt yhdistävät päihde-
ja mielenterveystyötä ja kohtaavat ihmisiä ilman diagno-
sointeja. Järjestöt voivat parhaimmillaan toimia ”arvo-
keitaina” lähellä ihmisiä: arjen tukijoina, hyvinvoinnin
vahvistajina, osallisuuden mahdollistajina ja työllistymisen
edistäjinä.
• Järjestöjen keskeinen rooli on tarjota omaehtoisen osallis-
tumisen mahdollisuuksia ihmisille, joilla on usein muuten
osallisuuden vajeita esimerkiksi hyvinvoinnin, talouden,
työelämän tai vaikutusmahdollisuuksien osalta. Osallis-
tuminen toteutuu erityisesti vertais- ja vapaaehtoistoi-
minnassa, mutta myös järjestöjen tuottamien palvelujen
aatteellinen lähtökohta voi tukea osallisuutta.
• Kansalaistoiminnan ja ammatillistumisen jännitteessä
järjestöissä on tärkeä säilyttää myös vapaaehtoisuuteen
perustuva kansalaistoiminnan eetos.
• Rahoituspaineet ja palveluihin suuntautuminen voivat
toisaalta kaventaa toimintaa tai toisaalta tuottaa uuden-
laisia, monimuotoisia yhdistelmiä järjestötyöhön.
• Palveluntuottajaroolin merkittävä kasvu paikallistasolla ei
näytä todennäköiseltä, vaan yhdistysten ydintoimintana
tulee edelleen säilymään vapaaehtoistoiminnan mahdollis-
taminen ja vertaistuen tarjoaminen. Yhdistysten roolina on
tuottaa muita palveluja täydentäviä ja muiden palveluiden
ulkopuolelle jääviä tavoittavia palveluja.
• Pienten paikallisyhdistysten toimintaedellytyksistä ja
rahoituksesta on pidettävä huolta.
12 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
1. JÄRJESTÖT JA VAPAAEHTOISUUS
LähteetBillis, David (2010): Towards a theory of hybrid organizations. Teoksessa: David Billis (toim.): Hybrid organizations and the third sector: challenges for practice, theory and policy. Palgrave Mac-millan: Basingstoke.
Brax, Tuija (2018): Järjestöjen rooli maakunta- ja sote-uudistuksessa: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 26/2018, Helsinki.
Laitinen, Hanna & Taavetti, Riikka (2016): Valtakunnalliset nuorisojärjestöt ja nuorten osallistumismahdollisuudet. Yhteiskuntapolitiikka 81 (1): 55-68.
Lund, Pekka (2015): Järjestöjen asema ja merkitys sosiaali- ja terveydenhuollon kentässä. Teoksessa: Airi Partanen ym. (toim.): Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015. Miten tästä eteenpäin? THL – Työpaperi 20/2015: 232-238.
Matthies, Aila-Leena (2007): Toisenlainen kolmas sektori: Pohjoismaiden sosiaali- ja terveysjärjestöt tutkimuksen valossa. Yhteiskuntapolitiikka 72 (1): 57-71.
Moring, Juha (2010): THL:n toimeenpano suunnitelma. Teoksessa: Airi Partanen & Juha Moring & Esa Nordling & Viveca Bergman (toim.): Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015: Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): Helsinki, Avauksia 16/2010: 64-70.
Möttönen, Sakari & Niemelä, Jorma (2005): Kunta ja kolmas sektori: Yhteistyön uudet muodot. PS-kustannus: Jyväskylä.
Niemelä, Jorma & Turpeinen, Tapani (2016): Järjestöjen valmistautuminen sote-uudistukseen. Teoksessa: Jorma Niemelä (toim.): Sote sosiaalisen kestävyyden vahvistajana. Diak puheenvuoro 2. Diakonia-ammattikorkeakoulu: Helsinki, 117-148.
Rantamäki, Niina (2016): Onko enää kolmatta vaihtoehtoa? Kolmannen sektorin erityisyys ja ammattimainen sosiaalipalvelujen tuottaminen. Yhteiskuntapolitiikka 81 (6): 632-643.
Stenius, Kerstin & Tammi, Tuukka & Kuussaari, Kristiina & Hirschovits-Gerz, Tanja (2015): Vaikuttaako mielenterveys- ja päihdepalvelujen integraatio? Palvelujärjestelmän integraatio tutkimuksen kohteena. Teoksessa Airi Partanen ym. (toim.): Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015. Miten tästä eteenpäin? THL – Työpaperi 20/2015: 171-182.
Särkelä, R. (2016): Järjestöt julkisen kumppanista markkinoiden puristukseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen muutos sosiaalipalvelujen tuottajana vuosina 1990–2010. Lapin yliopisto, 2016.
Valtioneuvosto (2018) Maakunta- ja soteuudistuksen aikataulu. https://alueuudistus.fi/aikataulu
MIPA-julkaisutJurvansuu, Sari & Nieminen, Noora (2019): Kolmannen sektorin autonomia. Päihde- ja mielenterveysyhdistysten johdon näkemyksiä rahoittajaohjauksesta. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2019.
Jurvansuu, Sari (2019): Päihde- ja mielenterveysyhdistysten rahoitus ja siihen liittyvät haasteet. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 3/2019.
Jurvansuu, Sari & Rissanen, Päivi (2016): Omaiset ja omaistyö päihde- ja mielenterveysyhdistysten toiminnassa. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2016.
Jurvansuu, Sari & Rissanen, Päivi (2017a): Päihde- ja mielenterveysyhdistysten vapaaehtoistoiminta kolmannen sektorin hybridisaatiokehityksen näkökulmasta. Tietopuu: Tutkimussarja 1/2017.
Jurvansuu, Sari & Rissanen, Päivi (2017b): Päihde- ja mielenterveystyön yhdistäminen: sektorirajat ylittävä toiminta päihde- ja mielenterveysyhdistyksissä. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2017.
Rissanen, Päivi & Jurvansuu, Sari (2018): ”Haaveestani tehdä hyvää en ole luopunut”. Vapaaehtoistoimintaan liittyvät merkitykset mielenterveys- ja päihdejärjestöissä. Tietopuu: Tutkimussarja 2/2018.
13 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
2. Järjestojen toimintaan osallistuvien hyvinvointi
14 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
Suomalaisten huono-osaisuus Erilaiset huono-osaisuuden mittaustavat tuottavat hieman
toisistaan poikkeavia arvioita sekä huono-osaisten määrästä
että huono-osaisuuden ilmiöstä. Perinteisin tulkintatapa näkee
huono-osaisuuden erityisesti köyhyyden aiheuttamana yhteiskun-
nallisena eriarvoisuutena. 2000-luvun aikana huono-osaisuuden
tutkimisen ja määrittämisen tavat ovat laajentuneet ja monipuolis-
tuneet. Perinteisten objektiivisten mittarien rinnalle on nostettu
tutkittavien ryhmien subjektiiviset kokemukset. Tutkimus on myös
havainnut huono-osaisuuden laajentumisen ja kasautumisen.
Taloudellinen huono-osaisuus eli köyhyys aiheuttaa myös sosiaa-
lista ja terveydellistä huono-osaisuutta sekä syrjäytymistä yhteis-
kunnallisesta osallistumisesta ja vaikuttamisesta (OHISALO & AL. 2015;
KAINULAINEN & SAARI 2013; KARVONEN & KESTILÄ 2014).
Huono-osaisuus on vahvasti sidoksissa yhteiskunnan eriarvois-
tumiskehitykseen. 1990-lukua edeltäneellä hyvinvointivaltion
rakennuskaudella yhteiskunnalliset erot kaventuivat ja köyhyys ja
huono-osaisuus vähenivät. 1990-luvun taloudellisen laman jälkeen
väestöryhmien väliset erot ovat kasvaneet erityisesti heikompien
ryhmien kustannuksella niin elämänehtojen, yhteiskunnallisen
statuksen kuin käytössä olevien resurssien näkökulmasta tarkastel-
tuna. (SAARI 2015, 68-69) Mitä eriarvoisemmaksi suomalaiset kokevat
yhteiskuntansa, sitä suuremmat ovat yhteiskunnalliset statuserot,
ja sitä enemmän yhteiskunnassa on eriarvoisuudesta aiheutuvia
sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia (ERIARVOISUUTTA KÄSITTELEVÄN
TYÖRYHMÄN LOPPURAPORTTI 2018, 13).
2010-luvulla huono-osaisuuden tutkimuksessa on virinnyt
keskustelu hyvinvointivaltion notkelmista, joihin huono-osai-
suuden ja eriarvoisuuden katsotaan kasaantuneen ja tiivistyneen.
Juho Saari lainaa huono-osaisten asemaa ja eriarvoisuuden koke-
musta kuvatessaan Georg Simmelin muukalaiskäsitettä. Hyvä-
osaiset puolestaan tarkastelevat keskuudessaan eläviä, huono-osai-
suuden notkelmiin päätyneitä kansalaisia ikään kuin yhteiskunnan
ulkopuolisina muukalaisina. Suomalaisen huono-osaisuuden
ytimeen Saari nostaa pitkäaikaisen asunnottomuuden, johon
yleensä liittyvät kaikki muut huono-osaisuuden määritelmät kuten
myös mielenterveys- ja päihdeongelmat. (SAARI 2015, 14-17, 22-23, 30-31)
Huomiota on kiinnitetty myös mm. yksinäisyyteen, lapsiperheiden
köyhyyteen ja nuorten miesten syrjäytymiseen.
Sakari Kainulaisen ja Juho Saaren (2013) mukaan asunnot-
tomuus ja ruokajonojen asiakkuus ovat tilanteita, joissa objek-
tiivinen huono-osaisuus näyttäisi olevan lähimpänä koettua
huono-osaisuutta. Ihmisillä on systemaattinen taipumus mieltää
oma asemansa paremmaksi kuin mitä se objektiivisin mittarein
arvioituna on. Myös vastakkaisesta ilmiöstä on saatu selvää tutki-
musnäyttöä: kaikki objektiivisin mittarein hyväosaisiksi määrit-
tyvät ihmiset eivät koe itseään hyväosaisiksi. Yksilöiden sisäisten
tuntemusten ristiriita ulkoisen todellisuuden kanssa asettaa sekä
huono-osaisuuden tutkimukselle että harjoitettavalle yhteiskun-
tapolitiikalle uudenlaisia haasteita. Tutkimus onkin viime vuosina
suuntautunut sekä huono-osaisuuden kokemiseen että huono-osai-
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
15 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
suuden omaksumiseen identiteettinä.
Subjektiivisen kokemuksen merkityksen hyväksyminen
huono-osaisuuden tutkimuksessa on tarkoittanut myös huono-osai-
suuteen sopeutumisen näkemistä mahdollisena hyvinvointia
tuottavana tekijänä ainakin osalle huono-osaisista. Tällaisissa
tapauksissa objektiivisesti mitatut resurssit ja huono-osaisten
koettu elämänlaatu eivät kohtaa toisiaan. Tällaiset havainnot ovat
suunnanneet huono-osaisuuden tutkimusta esimerkiksi koetun
hyvinvoinnin ja onnellisuuden tutkimukseen (SAARI 2015, 38, 162-163).
Huono-osaisuuden vastapainona onkin tärkeätä suunnata tutki-
musta myös hyvinvointia ja mielenterveyttä ylläpitäviin ja vahvis-
taviin tekijöihin (WAHLBECK YM. 2017).
MIPA-hyvinvointikyselytHankkeessa toteutettiin kaksi hyvinvointikyselyä järjestöjen
toimintaan osallistuville tai palveluja käyttäville. Ensimmäinen
kysely toteutettiin syksyllä 2015 ja alkuvuodesta 2016. Kysely
keskittyi hyvinvoinnin ja sosiaalisen toimintakyvyn vajeisiin sekä
niihin vaikuttaviin tekijöihin. Kysely sisälsi kysymyksiä mm. järjes-
tötoimintaan osallistumisesta, palvelutarpeista, palvelujen käytöstä
ja palvelukokemuksista sekä elämäntilanteesta. Kyselyyn vastasi
1092 henkilöä.
Toinen hyvinvointikysely toteutettiin syksyllä 2017 ja alkuvuo-
desta 2018. Kysely keskittyi hyvinvointia ja terveyttä tukeviin
tekijöihin: niihin voimavaroihin, keinoihin ja olosuhteisiin, jotka
edistävät ihmisten mielenterveyttä ja päihteiden käytön hallintaa.
Kysely sisälsi kysymyksiä mm. osallistumisen muodoista, hyvin-
voinnin kokemuksista ja niihin vaikuttaneista tekijöistä, kohe-
renssin tunteesta sekä positiivisesta mielen hyvinvoinnista. Kyse-
lyyn vastasi 936 henkilöä.
16 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
Keskeiset tutkimustuloksetHyvä- ja huono-osaisuutta voi kokea samanaikaisesti
Suurin osa (56 %) päihdejärjestöjen palvelujen käyttäjistä tunsi
itsensä sekä hyvä- että huono-osaiseksi. 31 % koki itsensä hyvä-
osaiseksi tai erittäin hyväosaiseksi ja vain 14 % huono-osaiseksi tai
erittäin huono-osaiseksi.
Hyvä- ja huono-osaisuuden kokemukseen vaikuttavat monet
tekijät: yksittäin tarkasteltuna kaikilla terveyteen, talouteen ja
elämän merkityksellisyyteen liittyvillä tekijöillä oli voimakkaasti
yhteyttä hyvä- ja huono-osaisuuden kokemukseen.
Kaikkia tekijöitä yhdessä tarkasteltaessa heikoksi itse arvioitu
talous ja toimeentulo sekä vähäinen elämän merkityksellisyyden
ja toisten kanssa yhdenvertaiseksi kokeminen olivat yhteydessä
samanaikaiseen huono-osaisuuden kokemiseen.
Pelkästään huono-osaiseksi itsensä kokeneilla oli keskimäärin
heikompi taloudellinen tilanne, alhaisempi arvio omasta terveydes-
tään sekä useammin yksinäisyyden ja vähemmän merkitykselli-
syyden ja yhdenvertaisuuden kokemuksia kuin muilla.
Ihmiset kokevat usein oman hyvä- ja huono-osaisuutensa eri
tavoin kuin ulkopuoliset. Siksi ulkopuolisten ei tulisi määrittää
muita hyvä- tai huono-osaiseksi omien oletustensa perusteella.
Palvelujärjestelmää tulisi tulevaisuudessa kehittää siten, että talou-
dellisen avun lisäksi luodaan mahdollisuuksia elämän merkitykselli-
syyden ja itsensä toisten kanssa yhdenvertaiseksi kokemiselle.
Lähde: Kammonen 2016
Hyvinvointikysely 1 (2015 - 2016)
Vastaajaryhmät (n=1092)
47 %Oman päihde- tai
mielenterveysongelman
vuoksi osallistuneet
40 %Muun syyn
vuoksi
osallistuneet
13 %Läheisen päihde- tai mielenterveys-
ongelman vuoksi osallistuneet
Miksi osallistut
toimintaan?
n=148
n=512n=432
17 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
Järjestöjen toimintaan osallistuminen voi vahvistaa osallistujien hyvinvointia ja toimintakykyä
Vertaistuen saaminen ja antaminen sekä halu oppia uusia asioita,
tavata ja tutustua uusiin ihmisiin sekä saada mielekästä tekemistä
olivat keskeisiä syitä osallistua järjestöjen toimintaan.
Oman ongelman takia toimintoihin osallistuneet arvioivat
elämäntilanteensa ja toimintakykynsä heikommaksi kuin läheisen
ongelman tai muun syyn vuoksi osallistuneet.
Toimintakyvyn (Paradise24fin) osalta koettiin eniten mielialaan,
kipuihin ja uniongelmiin liittyviä vaikeuksia. Omien ongelmien
takia toimintoihin osallistuneet olivat kokeneet lähes yhtä paljon
vaikeuksia myös arjen hallinnassa, tiedon käsittelemisessä ja sosi-
aalisissa suhteissa. Suurimpia vaikeuksia olivat kokeneet ne, jotka
olivat tulleet toimintoihin mukaan sekä päihde- että mielenterveys-
ongelmiensa vuoksi.
Kokemus yksinäisyydestä ja yhdenvertaisuuden puutteesta sekä
taloudelliset vaikeudet heikentävät osallistujien elämänlaatua
ja toimintakykyä sekä kokemusta palveluissa saadusta avusta ja
tuesta.
Kaikki ryhmät arvioivat kuitenkin toimintaan osallistumisen tai
palvelujen käytön vaikuttaneen positiivisesti omaan elämäntilan-
teeseensa. 62 % oman ongelman ja 66 % läheisen ongelman takia
osallistuneista arvioi osallistumisen parantaneen omaa hyvinvoin-
tiaan.
Myönteisiä muutoksia oli tapahtunut mm. psyykkisessä tervey-
dessä, osallistumisessa, arjen sujumisessa, elämänlaadussa, perhe-
suhteissa, asumisessa ja päihteiden käytössä. Vähiten muutoksia oli
tapahtunut taloudelliseen toimeentuloon ja fyysiseen terveyteen
liittyvissä asioissa.
Lähde: Pitkänen ym. 2017a; Pitkänen & Levola 2016; Pitkänen & Tourunen
2016a
Järjestötutkimus tavoittaa väestökyselyistä sivuun jääviä ryhmiä
THL:n ATH-väestötutkimuksen (nykyisin FinSote) perusteella
päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan osallistuneiden
taloudellinen tilanne oli heikompi sekä yksinäisyyden kokemukset
ja palvelujen tarve suurempia kuin muilla vastaajilla.
ATH-väestötutkimuksessa joka viides oli kokenut yksinäisyyttä
melko usein tai jatkuvasti, mutta MIPA-tutkimuksessa näin arvioi
lähes joka kolmas.
ATH-väestötutkimuksessa n. 14 % järjestöjen toimintaan osallis-
tuvista vastaajista oli kokenut elämänsä vain vähän tai ei lainkaan
merkitykselliseksi, mutta MIPA-tutkimuksessa näin arvioi lähes
neljännes (23 %) oman ongelman takia järjestöjen toimintaan osal-
listuneista vastaajista.
Järjestöjen kautta toteutetun MIPA-tutkimuksen ja ATH-väestö-
tutkimuksen vertailu osoitti, että MIPA-tutkimuksessa tavoitettiin
henkilöitä, joita väestötutkimus ei ollut tavoittanut, erityisesti yksi-
näisiä ja vähätuloisia. Keski-ikäiset yksinäiset miehet on vaikeasti
tavoitettava ryhmä, josta järjestöjen kautta tehty hyvinvointikysely
tavoitti ainakin näytteen.
Järjestöjen keskuudessa tehtävä tutkimus on tärkeää sekä järjes-
töjen toiminnan kehittämisen että järjestöjen tavoittamien kansa-
laisten elämäntilanteen ja näkemysten selvittämisen kannalta.
Lähde: Pitkänen & Tourunen 2016b
18 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
Matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja
EHYT ry:n Elokolot ovat päihteettömiä matalan kynnyksen
kohtaamispaikkoja, joihin kuka tahansa on tervetullut. Toiminnan
tarkoituksena on tarjota kävijöille mahdollisuus toisten ihmisten
tapaamiseen sekä antaa kävijöille tukea ja kannustusta. Tavoitteena
on toimintaan osallistuvien elämänhallinnan, itsenäisen suoriutu-
misen ja päihdeongelmilta suojaavien tekijöiden vahvistuminen.
Suurin osa hyvinvointikyselyyn vastanneista Elokolojen kävi-
jöistä (n=140) piti kohtaamispaikkojen toimintaan osallistumista
itselleen tärkeänä ja oli kokenut osallistumisen vaikuttaneen myön-
teisesti hyvinvointiinsa. Elokolo-toiminta oli tavoittanut erityisesti
henkilöitä, jotka olivat kokeneet yksinäisyyttä ja joilla oli taloudelli-
sesti tiukkaa. Suuri osa heistä oli keski-ikäisiä ja miehiä.
Kyselyn tulokset tukivat Elokoloissa työskentelevien havaintoja
siitä, että toiminnassa yhdistyvät kävijöiden sosiaalinen ja taloudel-
linen tuki: juuri nämä tekijät yhdessä tuovat ihmisiä kohtaamispaik-
kojen kävijöiksi.
Hyvinvointikyselyn tulokset vahvistivat aikaisempia arvioita
siitä, että Elokolojen kohtaamispaikkatoiminta vastaa sille asetet-
tuja tavoitteita. Kyselyn tulokset vahvistivat myös käsitystä, että
toiminnot on suunnattu oikeille kohderyhmille.
Lähde: Pitkänen ym. 2017b
Terveyslähtöinen päihde- ja mielenterveystyö vahvistaa toimijuutta
Terveyslähtöinen päihde- ja mielenterveystyö kohdentuu sairauk-
sien ja ongelmien ehkäisyn sijaan ihmisen hyvinvointiin.
Toimijuuden kokemusta voi pitää päihde- ja mielenterveystyölle
yhteisenä terveyslähtöisen hyvinvoinnin kuvaajana. Toimijuus voi
tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuuksien luomista osallisuuteen ja
mielekkääseen tekemiseen, ihmisen näkemistä toiminnan kohteen
sijaan aktiivisena toimijana ja ihmisen omien kykyjen vahvista-
mista.
Mielenterveys- ja päihdejärjestöt edistävät ihmisten toimijuutta
mm. matalan kynnyksen toimipisteissä. Tarvitaan tarkempaa tietoa
siitä, mitkä asiat toimintaan osallistuvat kokevat itse terveyttään ja
hyvinvointiaan edistäviksi.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ei ole vain järjestöjen
tehtävä, vaan sen tulee olla kaiken yhteiskunnallisen päätöksen-
teon perustana.
Lähde: Valkonen 2017
Kohdatuksi tuleminen edistää hyvinvointia
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan osallistuvat arvi-
oivat, että järjestön toiminnassa heidän hyvinvointiaan on edistänyt
eniten se, että he ovat tulleet kohdatuiksi. Yhdenvertaisuus, muiden
seura ja kuulluksi tuleminen ovat osa kohdatuksi tulemista. Myös
se, että osallistuminen järjestön toimintaan oli lisännyt kokemusta
tärkeydestä, tarpeellisuudesta ja siitä, että joku välittää, tukee koke-
musta kohdatuksi tulemisesta. Tähän yhdistyivät lisäksi mahdolli-
suus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin ja turvallisuuden tunne.
Muut järjestöjen toimintaan osallistumiseen liittyvät hyvinvointia
edistävät asiat olivat yhteydessä mahdollisuuteen toteuttaa itseään
ja avun saamiseen. Itsensä toteuttaminen tarkoittaa esimerkiksi
merkityksellistä tekemistä ja avun saaminen puolestaan vertaiselta,
vapaaehtoiselta tai työntekijältä saatua tukea. Eri tavoin osallistu-
19 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
ville nämä kolme hyvinvointia edistävien tekijöiden ryhmää oli eri
tavoin merkityksellisiä. Vertaisille ja kokemusasiantuntijoille itsensä
toteuttamisen mahdollisuus nousi tärkeimmäksi, muilla kohdatuksi
tuleminen edisti eniten hyvinvointia.
Päihde- ja mielenterveysjärjestöillä on erityinen tehtävä yhteis-
kunnassa. Järjestöjen toiminnan erityispiirre näyttää olevan se,
että ne tarjoavat olosuhteet ja mahdollisuudet tulla kohdatuiksi.
Tästä mahdollisuudesta on syytä huolehtia myös tilanteessa, jossa
vaatimukset toiminnan tehokkuudesta, mitattavuudesta ja kilpail-
tavuudesta vahvistuvat.
Lähde: Valkonen 2018
Vapaaehtoiset voivat hyvin
Vapaaehtoiset kokevat hyvinvointinsa paremmaksi kuin muulla
tavoin järjestöjen toimintaan osallistuvat. He arvioivat järjestön
toimintaan liittyvistä asioista hyvinvoinnilleen tärkeimmäksi yksit-
täiseksi asiaksi mahdollisuuden auttaa muita. Muiden auttaminen
ei kuitenkaan yksin riitä selittämään vapaaehtoisten suurempaa
hyvinvointia verrattuna muihin vastaajaryhmiin. Auttamisen ja
hyvinvoinnin välissä näyttää olevan jokin välittävä tekijä, esimer-
kiksi kokemus tarpeellisuudesta.
Vapaaehtoisten mielestä järjestön toimintaan osallistumisessa
yhdenvertaisuuden kokemus sekä turvallisuuden, tarpeellisuuden
ja tärkeyden tunteet lisäävät heidän hyvinvointiaan. Kohdatuksi
tulemiseen yhteydessä olevat asiat edistävät vapaaehtoisten hyvin-
vointia enemmän kuin mahdollisuus toteuttaa itseä.
Yleisellä tasolla vapaaehtoiset kokevat huumorin edistävän
heidän hyvinvointiaan. Myös ajan viettäminen perheen ja muiden
Hyvinvointikysely 2 (2017 - 2018)
Vastaajaryhmät (N=936)
33 %Päiväkävijä
(käy avoi-
messa kohtaa-
mispaikassa)
20 %Vertainen tai
kokemusasiantuntija
17 %Palvelun
käyttäjä
(tai asiakas tai
asukas)
11 %Vapaaehtoinen
9 %
Muu osallistumistapa
10 %Työllistetty (tai kuntouttavassa
työtoiminnassa)
Miten osallistut
toimintaan?
n=95
n=304
n=190
n=161
n=83
n=103
20 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
läheisten kanssa lisää vapaaehtoisten kokemaa hyvinvointia.
Aktiivisimmin toimintaan osallistuvat vapaaehtoiset kokevat
olevansa onnellisempia ja saavat korkeampia pisteitä positiivisessa
mielen hyvinvoinnissa. Aktiivinen vapaaehtoistyö ei siten ole
uhka hyvinvoinnille, päinvastoin, kunhan sitä ei tehdä jaksamisen
kustannuksella.
Lähde: Ringbom & Valkonen 2018
Järjestöjen toiminta voi tukea osallistujien koherenssin tunnetta
Koherenssin tunne kuvaa ihmisen tapaa suhtautua kuormittaviin
elämäntapahtumiin ja sillä on osoitettu olevan yhteys hänen hyvin-
vointiinsa. Se muodostuu kyvystä ymmärtää tilanteita, mahdolli-
suudesta hallita niitä ja asioiden mielekkyydestä.
Hyvinvointikyselyyn vastanneista ryhmistä vapaaehtoisten
koherenssin tunne on korkein, asiakkailla ja työllistetyillä matalin.
Korkean koherenssin tunteen omaavat kokevat hyvinvointinsa
paremmaksi kuin muut.
Taustatekijöistä ikä, koulutus, työssäolo ja parisuhde vaikuttavat
vastaajien koherenssin tunteeseen. Mitä useampia ja ajankohtai-
sempia ongelmia vastaajalla on, sitä matalammaksi koherenssin
tunne jää.
Järjestön toimintaan osallistuminen on yhteydessä erityisesti
vertaisten, päiväkävijöiden ja työllistettyjen koherenssin tunteeseen.
Vastaajat, joilla on korkea koherenssin tunne, ovat muita onnelli-
sempia, kokevat elämänsä muita merkityksellisemmäksi ja saavat
positiivisen mielen hyvinvoinnin mittarilla muita parempia piste-
määriä. Järjestön toiminnassa erityisesti kokemus kohdatuksi
tulemisesta korreloi koherenssin tunteen kanssa.
Järjestöt voivat tukea eri tavoin osallistuvien koherenssin
tunnetta tarjoamalla mahdollisuuksia kohdatuksi tulemiseen,
itsensä toteuttamiseen ja avun saamiseen. Erilaiset tekijät tukevat
koherenssin tunteen eri ulottuvuuksia.
Lähde: Valkonen & Ringbom 2018
Huumori koetaan hyvinvointia edistävänä
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan osallistuvat arvi-
oivat huumorin olevan eniten omaa hyvinvointia edistävä yksit-
täinen tekijä.
Huumorilla on sosiaalisia vaikutuksia, jotka puolestaan ovat
tärkeitä hyvinvoinnille. Huumori on monella yhteydessä lepoon ja
rentoutumiseen. Tämä voi liittyä siihen, että huumori suojaa stres-
siltä ja auttaa tunteiden hallinnassa.
Selvimmin huumori on yhteydessä positiiviseen mielen hyvin-
vointiin. Huumori edistäisi näin erityisesti psyykkistä toiminta-
kykyä ja vähemmässä määrin myös onnellisuutta.
Järjestöt voivat omassa toiminnassaan luoda huumorille altistavia
tiloja ja tilanteita. Huumori helpottaa sosiaalista kanssakäymistä,
lisää keskinäistä pitämistä, luo yhteenkuuluvuuden ilmapiiriä ja
edistää kokemusta kohdatuksi tulemisesta.
Lähde: Valkonen 2019
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
Johtopäätökset• Suurin osa päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan
osallistuneista tai palveluja käyttäneistä oli kokenut sekä
hyvä- että huono-osaisuutta. Kokemukset olivat yksilöl-
lisiä ja monimuotoisia. Yksinäisyys, taloudelliset vaikeudet
ja yhdenvertaisuuden puute heikentävät hyvinvointia,
toimintakykyä ja palvelukokemuksia. Nämä tekijät olivat
myös yhteydessä koettuun huono-osaisuuteen.
• Järjestöjen toimintaan osallistuneet tai palveluja käyttäneet
ovat kokeneet hyvinvointinsa parantuneen osallistumisen
myötä monilla elämänalueilla kuten psyykkisessä tervey-
dessä, osallistumisessa, arjen sujumisessa, elämänlaadussa,
perhesuhteissa, asumisessa ja päihteiden käytössä.
• Järjestöjen toiminnassa hyvinvointia tukevia tekijöitä ovat
erityisesti kohdatuksi tuleminen, itsensä toteuttaminen
sekä avun ja tuen saaminen.
• Hyvinvointikyselyjen vastauksista piirtyy kuva ihmisistä
aktiivisina toimijoina. Toimijuuden tukeminen edellyttää
yksilöllistä kohtaamista ja osallistujien omien päämäärien
kunnioittamista, ei vain ongelmien ja diagnoosien määrit-
tämistä.
• Useimmille järjestöjen toimintaan osallistuville ja palveluja
käyttäville keskeistä on kohdatuksi tuleminen. Esimerkiksi
vertaisuus, samanarvoisuus ja vastavuoroisuus edistävät
kokemusta kohdatuksi tulemisesta.
• Järjestöt voivat erottautua päihde- ja mielenterveystyössä
antamalla ihmisille tilaa ja aikaa sekä kohtaamisen ja
osallisuuden kokemuksia. Järjestöjen ihmisille tarjoa mat
mahdollisuudet tulla kohdatuksi ovat sote-kentällä
erityisiä. Ihminen tuntee tulevansa kohdatuksi, jos järjestö
kuuntelee hänen ainutkertaista tarinaansa sekä tarjoaa
mahdollisuuksia kirjoittaa uusia toipumisen, kuntoutu-
misen ja osallisuuden tarinoita. Järjestöjen tulisi kilpailla
kohtaamisen laadulla, ei suoritteiden määrällä.
• Järjestöt voivat vaikuttaa omalla esimerkillään siihen, että
kohdatuksi tulemisen kokemukset lisääntyisivät sosiaali- ja
terveyspalveluissa. Palveluiden rahoitus- ja toimintamal-
lien tulisi mahdollistaa työssä ihmislähtöinen ja kunnioit-
tava kohtaaminen.
21 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
22 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
2. JÄRJESTOJEN TOIMINTAAN OSALLISTUVIEN HYVINVOINTI
LähteetKainulainen, Sakari & Saari Juho (2013): Koettu huono-osaisuus Suomessa. Teoksessa: Mikko Niemelä & Juho Saari (toim.): Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa. Helsinki, Kelan tutkimusosasto: 22-43.
Karvonen, Sakari & Kestilä, Laura (2014): Nuorten aikuisten syrjäytymisvaaraan liittyvä huono-osaisuus. Teoksessa: Marja Vaarama, Sakari Karvonen, Laura Kestilä, Pasi Moisio & Anu Muuri (toim.): Suomalaisten hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): 160-177.
Ohisalo, Maria, Laihiala, Tuomo & Saari, Juho (2015): Huono-osaisuuden ulottuvuudet ja kasautuminen leipäjonoissa. Yhteiskuntapolitiikka 80 (5): 435-446.
Saari, Juho (2015): Huono-osaiset: Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus.
Valtioneuvoston kanslia (2018): Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2018.
Wahlbeck, Kristian, Hannukkala, Marjo, Parkkonen, Johannes, Valkonen, Jukka & Solantaus, Tytti (2017): Mielenterveyden edistäminen kansanterveystyön ytimessä. Duodecim 133 (10): 985-92.
MIPA-julkaisutKammonen, Karita (2016): Hyvä- ja huono-osaisuuden kokemus päihdejärjestöjen palvelujen käyttäjillä. Tampereen yliopisto. Kansanterveystieteen pro gradu.
Pitkänen, Tuuli & Levola, Jonna (2016): Päihde - ja mielenterveysongelmat kuormittavat toimintakykyä. Tiimi 5/2016: 26-27.
Pitkänen, Tuuli & Tourunen, Jouni (2016a): Järjestötoiminta lisää osallistujien hyvinvointia laajasti. Tiimi 4/2016: 22-23.
Pitkänen, Tuuli & Tourunen, Jouni (2016b): Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintoihin osallistuneiden kansalaisten hyvinvointi kahden kyselytutkimuksen perusteella. Julkaisussa: Murto, Jukka & Pentala, Oona (toim.): Osallistuminen, hyvinvointi ja sosiaalinen osallisuus – ATH-tutkimuksen tuloksia. THL Työpapereita 38/2016: 20-25.
Pitkänen, Tuuli, Elovainio, Mirka, Jokelainen, Suvi & Tourunen, Jouni (2017a): Ihmisten äänellä: Järjestöjen tavoittamien kansalaisten hyvinvoinnin vajeet ja palvelun tarpeet. A-klinikkasäätiön raporttisarja 65/2017.
Pitkänen, Tuuli, Jokelainen, Suvi, Sironen, Jiri & Glad, Timo (2017b): Matalan kynnyksen kohtaamispaikat edistävät hyvinvointia. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2017.
Ringbom, Heli & Valkonen, Jukka (2018): Vapaaehtoisten mielen hyvinvointi ja sitä edistävät tekijät. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 4/2018.
Valkonen, Jukka (2018): Kohdatuksi tuleminen edistää hyvinvointia. Tiimi 4/2018: 26-27.
Valkonen, Jukka & Ringbom, Heli (2018): Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan osallistuvien koherenssin tunne. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 3/2018.
Valkonen, Jukka (2019): Huumori hyvinvoinnin edistäjänä. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2019.
Valkonen, Jukka (2017): Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen järjestölähtöisessä päihde- ja mielenterveystyössä. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 5/2017.
23 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
3. Vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus järjestöissä
24 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
Kokemusasiantuntijatoiminta vahvistuu ja monimuotoistuu vertaisuuden pohjaltaVertaistuki voidaan määritellä samankaltaisessa elämäntilanteessa
olevien ihmisten haluksi jakaa kokemuksiaan ja tietoaan toisia
kunnioittavassa ilmapiirissä (NYLUND 2005, 203). Vertaistoiminnassa
saman kokemuksen ja elämäntilanteen jakavat vertaiset toimivat
omassa viiteryhmässään ja tekevät palkatonta vapaaehtoistyötä
toisten kuntoutujien kanssa (KOSTIAINEN YM. 2014, 6). Vertaistoimin-
nalla on Suomessa pitkät perinteet ja sitä on toteutettu sekä omaeh-
toisesti että yhdistysten ja järjestöjen organisoimana. Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksen alueellisen terveys- ja hyvinvointitut-
kimuksen (2012-2013) mukaan päihde- ja mielenterveysjärjestöjen
toimintaan osallistuvista merkittävä osa etsii vertaistukea ja apua
elämäntilanteeseensa (KASKELA YM. 2014).
Vertaistoiminnan muodot ovat kuitenkin laajentuneet ulos
perinteisistä vertaisryhmistä ja vertaistoiminnasta on tullut
myös merkittävä osa hyvinvointipalvelujen järjestämistä (LEPPO
& PERÄLÄ 2015). Vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden vahvis-
taminen nostettiin yhdeksi palvelujärjestelmän kehittämisen
kärkihankkeeksi vuoden 2009 mielenterveys- ja päihdesuunnitel-
massa (MORING 2010, 67). Myös järjestöjen toiminnassa vertaisuus on
irronnut tiukasta omaehtoisuuden ihanteestaan, sillä vertaistoi-
minnasta on tullut myös osa järjestöjen toiminnan ja palvelujärjes-
telmän kehittämistä (RISSANEN 2015, 195-198).
Kokemusasiantuntijatoiminta on Suomessa suhteellisen uutta,
mutta se perustuu ainakin jossain määrin vertaistoiminnassa
omaksuttuihin työmuotoihin. Kokemusasiantuntija voidaan määri-
tellä kokemusasiantuntijakoulutuksen käyneeksi henkilöksi, jolla
on kokemus tietystä elämäntilanteesta omakohtaisesti tai läheisenä.
Kokemusasiantuntijalla on halu kehittää palveluita tai auttaa muita
oman kokemuksensa perusteella. Kokemusasiantuntijat toimivat
oman viiteryhmänsä ulkopuolella sosiaali- ja terveydenhuoltojär-
jestelmässä, oppilaitoksissa, järjestöissä ja ammattilaisten rinnalla.
Kokemusasiantuntijatehtävistä maksetaan palkkaa tai palkkiota.
Kokemusasiantuntijatoiminta on viime aikoina laajentunut katta-
maan aikaisemmin ammattilaisille kuuluvia tehtäviä ja alueita,
kuten kouluttamista sekä palvelujen suunnitteluun, kehittämiseen
ja arviointiin tai tutkimustoimintaan osallistumista (KOSTIAINEN YM.
2014, 6). Kehityssuuntana on ollut myös ammattilainen-kokemus-
asiantuntija -työparityöskentelyn, yhteiskehittämisen ja jaetun
asiantuntijuuden vahvistaminen (esim. Verkottajan kammareissa).
Kokemusasiantuntijoiden määrän kasvu voidaan nähdä osana
kolmannen sektorin palkkatyöläistymistä ja hybridisaatioke-
hitystä, joka yhtäältä rikastuttaa ja monipuolistaa toimintaa,
mutta uhkaa toisaalta jättää kokemusasiantuntijat eräänlaiseen
välitilaan ammattilaisten ja perinteisten vapaaehtoistoimijoiden
väliin (HÄYHTIÖ 2017, 16-18): tämä heijastelee yksilötasolla järjestöjen
vaikeuksia asemoida itseään vanhan kolmannen sektorin ihan-
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
25 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
teiden ja uuden kolmannen sektorin toimintaperiaatteiden välissä.
Vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnan yleistyminen on nähty
tutkimuksissa laajemminkin hieman kaksitahoisena ilmiönä.
Yhtäältä toimintamuotojen on todettu edistävän sekä palvelujär-
jestelmän että koko yhteiskunnan demokratisoitumiskehitystä
(RISSANEN 2015, 198-202; KOSTIAINEN YM. 2014). Toisaalta on yhä enemmän
kiinnitetty huomiota myös toiminnan mahdollisiin varjopuoliin
ja piilointresseihin (MERILUOTO 2018). Kriittisimmin tarkasteltuna
toimintamuodot ovat modernin yhteiskunnan tapa käsitellä
toiseutta ja vahvistaa erilaisuuden identiteettejä (RISSANEN 2015,
118-122). Vaarana on nähty, että epäonnistuessaan vertaisten ja koke-
musasiantuntijoiden roolin kasvu saattaa kääntyä vain yhdeksi
ulkopuolelle sulkemisen keinoksi (HÄYHTIÖ 2017, 16-18). On myös
korostettu, että sekä kokemusasiantuntijoiden että ammattilaisten
tunnesidonnaisesta suhtautumisesta toisiinsa ja yhdessä muodos-
tettuun työyhteisöön tarvitaan huomattavasti enemmän tutkimus-
tietoa ennen kuin toimintaa voidaan kokonaisvaltaisesti ar vioida
(HAAPAKOSKI YM. 2018).
26 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
MIPA-tutkimusTutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (2015-2016) analysoitiin vertai-
suuden ja kokemusasiantuntijuuden käsitteitä sekä tehtiin neljä kyselyä.
Työntekijöiltä kysyttiin vapaaehtoisten (n=27) sekä vertaisten ja koke-
musasiantuntijoiden toiminnasta (n=60). Vapaaehtoisilta (n=89) sekä
vertaisilta ja kokemusasiantuntijoilta (n=76) kysyttiin heidän omista
kokemuksistaan.
Vastaajia tavoitettiin hankkeessa mukana olevien järjestöjen ja
niiden Facebook-ryhmien kautta. Kysymykset koskivat mm. vastaajien
taustatietoja, toimintaan osallistumisen muotoa, kestoa ja intensiteettiä
sekä kokemuksia saadusta tuesta tai palkkioista. Ryhmä kokemus-
asiantuntijoita osallistui kysymysten valintaan ja muotoiluun yhdessä
tutkijoiden kanssa.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa (2017-2018) toteutettiin 42 teemal-
lista yksilö- tai ryhmähaastattelua, joihin osallistui yhteensä 82
henkilöä. Haastatteluaineisto sisältää 10 vertaisten yksilöhaastattelua,
10 vertaisten ryhmähaastattelua, 10 kokemusasiantuntijan yksilöhaas-
tattelua, 5 kokemusasiantuntijoiden ryhmähaastattelua, 5 ammattilai-
nen-kokemusasiantuntija -työparihaastattelua sekä 2 työntekijähaas-
tattelua. Vertaisten haastattelut keskittyivät vertaisuuden tehtävään,
tarkoitukseen ja merkityksiin järjestötyössä ja toipumisen tukena.
Kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten haastattelut keskittyivät
kokemusasiantuntijuuden sekä työparityöskentelyn mahdollisuuksiin
ja haasteisiin järjestöjen toiminnan ja palvelujen kehittämisessä.
Ei korvausta
Perustana
omakohtainen
kokemus
Ei perustu
omakohtaiseen
kokemukseen
Kokemusasiantuntija-
toiminta
Vertaistuki
Vertaistuki
Ammatillinen
auttaminen
Vapaaehtoistoiminta
Järjestöjen toiminnan muodot
Palkka /palkkio
27 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
Keskeiset tutkimustulokset Käsitteet ja toiminnan muodot muutoksessa
Vapaaehtoistyö voidaan nähdä palkattomana työnä ja palveluna,
mutta myös aktivismina tai vakavasti käytettynä vapaa-aikana.
Hybridimallissa nämä kolme näkökulmaa yhdistyvät. Tulevaisuu-
dessa vapaaehtoistyö on yhä enemmän episodimaista vapaaehtois-
työtä ja hyödyntää yhä enemmän erilaisia digitaalisia alustoja.
Vertaisuudessa omakohtainen kokemus mahdollistaa sellaisen
tukemisen, jota ei ole mahdollista muuten saada. Vertaisuudessa on
kyse tasa-arvoisesta tukemisesta ja molemminpuolisesta ymmärtä-
misestä.
Kokemusasiantuntijuus toimii laajemmalla toimintakentällä kuin
vertaisuus. Kokemusasiantuntija voi toimia esimerkiksi palvelujen
kehittäjänä, toiminnan arvioijana tai tutkijana. Kokemusasiantun-
tijan toiminnassa voidaan nähdä kolme tasoa: henkilökohtainen
taso (oma toipuminen), palvelujärjestelmän taso (apu ammattilaisille)
sekä yhteiskunnallinen taso (stigman ja syrjinnän ehkäisy).
Lähde: Rissanen & Puumalainen 2016
Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden työpanos on mittava
MIPA-kyselyihin vastanneet vapaaehtoiset, vertaiset ja kokemus-
asiantuntijat (n=165) käyttivät järjestötoimintaan aikaa keskimäärin
6,8 tuntia viikossa. Vertaiset ja kokemusasiantuntijat käyttivät
toimintaan aikaansa huomattavasti enemmän kuin vapaaehtoiset.
Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden joukossa oli vastaajia, jotka
käytännössä olivat kuin kokopäivätyössä.
Vastaajat kokivat pääasiassa saavansa työnohjausta varsin hyvin,
mutta uupumusta oli kokenut kuitenkin kolmasosa vastaajista.
Työnohjauksen merkitys näkyi siinä, että niillä, jotka olivat saaneet
työnohjausta, oli vähemmän uupumiskokemuksia kuin muilla.
Vastaajista noin puolella oli kirjallinen sopimus toiminnasta.
Suurimmalle osalle oli selvitetty toimintaan liittyvät vastuut ja
oikeudet eli perehdytys toimii tämän perusteella hyvin. Järjestön
tai yhdistyksen ei myöskään koettu odottavan vapaaehtoisilta
liikaa. Suurin osa vertaisista ja kokemusasiantuntijoista saa myös
rahallisen korvauksen. Mitä tärkeämpänä rahallista korvausta
pitää, sitä useammin sen on myös saanut.
Lähde: Puumalainen 2017b
Työntekijät arvostavat vapaaehtoisten, vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden työtä
MIPA-kyselyyn vastanneet työntekijät (n=87) arvostivat vapaa-
ehtoisten, vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden toimintaa. Miltei
kolmannes arvioi, ettei järjestö tai yhdistys pystyisi toimimaan
ilman vapaaehtoisten, vertaisten tai kokemusasiantuntijoiden
panosta.
Työntekijöiden vastausten perusteella vain vajaalla puolella järjes-
töistä tai yhdistyksistä vapaaehtoisten, vertaisten tai kokemusasian-
tuntijoiden toiminta perustui kirjalliseen suunnitelmaan.
Vapaaehtoisia palkitaan yleensä jollakin tavoin ja palkitsemis-
tavat ovat hyvinkin kirjavia. Vastanneiden työntekijöiden mukaan
28 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
vapaaehtoisille, vertaisille ja kokemusasiantuntijoille järjestetään
melko hyvin työnohjausta. Myös muita vapaaehtoisten uupumista
ehkäiseviä toimenpiteitä toteutetaan ja joissakin tapauksissa on
käytössä samat työkyvyn tukemisen keinot kuin muullakin henki-
löstöllä.
Lähde: Puumalainen 2017a
Vertaisilla ja kokemusasiantuntijoilla keskeinen rooli päihde- ja mielenterveysalan yhdistyksissä
Järjestökyselyyn vastanneissa yhdistyksissä (n=199) toimi n.
5 600 vertaista ja n. 1 000 kokemusasiantuntijaa. Vapaaehtoisia
oli mukana toiminnassa n. 3 500 ja palkattuja työntekijöitä n. 800.
Yhdistyksissä oli yhteensä n. 21 000 jäsentä.
Vertaisuus on päihde- ja mielenterveysyhdistyskentän toiminnan
ydinelementti. Vain harva päihde- ja mielenterveysyhdistys toimii
täysin ilman vertaistuen elementtiä.
Kokemusasiantuntijatoiminta sen sijaan painottui uudelle
kolmannelle sektorille, jossa se yhdistyi palkattujen työntekijöiden
ammatilliseen osaamiseen sekä osaksi palvelutuotantoa ja palve-
luiden kehittämistä.
Vertaiset ja kokemusasiantuntijat osallistuivat yhdistysten henki-
löstön kokouksiin reilussa puolessa ja koulutuksiin vajaassa puolessa
yhdistyksistä.
Toimijoille kohdistetuissa tukitoimissa ja niiden kattavuudessa
on yhdistyksissä kehitettävää. Esimerkiksi jaksamista tukeviin
työnohjauksiin toimijat pääsivät osallistumaan vain reilussa neljän-
neksessä aineiston yhdistyksistä. Tukemisen käytännöt olivat
laajimmat uudella kolmannella sektorilla ja rajallisia pienillä paikka-
kunnilla toimivissa yhdistyksissä.
Teemahaastatteluissa (n=42) vertaisten ja kokemusasiantunti-
joiden rooleista järjestöissä keskusteltiin paljon. Monet toivat esiin
sen, etteivät vertaisen ja kokemisasiantuntijan roolit tai tehtävät
aina poikkea toisistaan. Lähtökohtaisesti kokemusasiantuntijan
rooli on kuitenkin erilainen järjestössä, sillä heille maksetaan usein
palkkaa tai palkkiota työstään ja he saattavat toimia erilaisissa
rooleissa myös palvelujärjestelmässä ammattilaisen työparina ja/
tai kehittämässä palveluja hankkeissa. Vertaisuus on silti kaiken
toiminnan lähtökohta ja haastateltavat kuvasivat, että kokemus-
asiantuntijaksi tullaan vertaisuuden kautta. Oman kuntoutumisen
edetessä, voimavarojen kasvaessa ja kouluttautumisen myötä
vertaisesta voi halutessaan tulla kokemusasiantuntija.
Lähde: Jurvansuu & Rissanen 2018a, Hautamäki & Ilomäki 2018 ja 2019
Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooleihin ja tehtäviin kohdistuu erilaisia odotuksia
Järjestökyselyn mukaan vertaistoiminnalla on keskeinen mutta
vaihteleva merkitys päihde- ja mielenterveysjärjestökentällä.
Vertaistoiminnan merkitys oli suurempi ja siihen liittyviä toiminta-
muotoja oli enemmän suurilla toiminta-alueilla toimivissa yhdistyk-
sissä. Sen painoarvo korostui etenkin ennen vuotta 1986 peruste-
tuissa yhdistyksissä.
Järjestöjen työntekijöille (n=61) ja vertaisille (n=75) kohdistetun
kyselyn perusteella vertaisten ja työntekijöiden näkemykset
vertaisten roolista järjestöissä erosivat jossain määrin toisistaan.
Työntekijät korostivat vertaisten roolia konkreettisessa auttamis- ja
tukitoiminnassa, vertaiset itse näkivät roolinsa laajemmin myös
29 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
järjestön ulkosuhteissa ja yhteiskunnallisina vaikuttajina.
Teemahaastatteluissa (n=42) yhteiskunnallinen vaikuttaminen
korostui etenkin kokemusasiantuntijoiden puheessa. Monet
odottivat toiminnaltaan yhdistyksen sisäisen yhteisöllisyyden
ja vertaistuen ohella pääsevänsä vaikuttamaan yhteiskuntaan
laajemminkin. Toimijoilla oli halu vaikuttaa palvelujärjestelmään,
hoitosuosituksiin ja vertaistuen asemaan mielenterveys- ja päihde-
työssä.
Joidenkin haastateltujen kokemusasiantuntijoiden odotukset
yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja osallisuudesta järjestön
yhteiseen päätöksentekoon eivät täysin toteutuneet. Toisaalta
etenkin vertaisten kokemusten perusteella kaikki eivät välttämättä
halua vaikuttaa vertaistoiminnan ja oman järjestön päätöksenteon
tasoa laajemmin.
Järjestöjen sisällä tarvitaan avointa vuoropuhelua vertaisten ja
kokemusasiantuntijoiden tehtäväkentästä sekä toimintaa koske-
vista odotuksista ja toimintaperiaatteista.
Lähde: Rissanen & Jurvansuu 2017; Hautamäki & Ilomäki 2019
Vapaaehtoisten, vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden jaksamiseen kiinnitettävä huomiota
Kolmannes vapaaehtoisille ja vertaisille suunnatun kyselyn vastaa-
jista ilmoitti kokeneensa väsymisen tunteita toimiessaan tehtäväs-
sään. Väsyminen oli yhteydessä järjestön taholta tulleisiin liialli-
siksi koettuihin odotuksiin ja riittämättömäksi koettuun tukeen.
Erityisen suuri riski uupumiseen oli vertaistoimijoilla, jotka käyt-
tivät toimintaan paljon aikaa saamatta siitä rahallista korvausta.
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen vertaiset, kokemusasian-
Niiden vastaajien osuudet (%), jotka kokivat joskus väsyneensä tai uupuneensa tehtävissään (2016)
vertaiset (n=76)
vapaaehtoiset (n=88)
päihdejärjestö (n=44)
mielenterveysjärjestö (n=135)
alle 36 v (n=20)
36-50 v (n=43)
51-65 v (n=72)
yli 65 v (n=25)
korkeintaan 5 h/kk (n=33)
6-10 h/kk (n=38)
11-20 h/kk (n=38)
yli 20 h/kk (n=35)
36 %
31 %
50 %
15 %
18 %
31 %
30 %
26 %
42 %
32 %
20 %
46 %
30 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
tuntijat ja vapaaehtoiset tekevät usein vaativaa ja kuormittavaa
auttamistyötä ja monilla toimijoilla on itsellään takanaan vaikeita
elämänkokemuksia. Teemahaastatteluihin osallistuneista vertai-
sista ja kokemusasiantuntijoista monet toivat esiin omien rajojen
tunnistamisen ja kuormittavien tilanteiden purkamisen tärkeyden
oman jaksamisensa kannalta.
Toiminnan hyvinvointia ja kuntoutumista tukevan luonteen
turvaaminen edellyttää riittäviä tukitoimenpiteitä ja resurssointia.
Järjestöt voivat tukea toimijoiden jaksamista tarjoamalla riittä-
västi työhön perehdytystä, työnohjausta, selkeää ohjeistusta ja
informointia, mutta myös arvostusta ja kiitosta toimijoille. Lisäksi
järjestöissä voidaan kiinnittää huomiota toimijoille asetetun työn
odotuksiin: kohtuullisemmat odotukset takaavat sen, että toiminta
tukee edelleen myös vapaaehtoisten ja kokemusasiantuntijoiden
omaa kuntoutumista.
Jotta järjestöt voisivat helpommin suunnata tukea toimijoille,
tarvitaan jatkotutkimusta, jossa kehitellään monipuolisia ja tarkkoja
hyvinvoinnin, jaksamisen ja toimintakyvyn eri osa-alueita kartoit-
tavia mittareita.
Lähde: Jurvansuu & Rissanen 2018; Hautamäki & Ilomäki 2019
Vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminta on tärkeä hyvinvoinnin osatekijä
Vertais- ja kokemusasiantuntijatoimintaan osallistuminen voi tukea
toimijoiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Se tarjoaa yhteisölli-
syyttä ja vastavuoroista vertaistukea, mahdollisuuden arvostetuksi
tulemiseen, myönteiseen identiteetin muuttumiseen ja kuulluksi
tulemiseen. Vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus tarjoavat osal-
lisuuden kokemuksia ja mielekästä toimintaa tärkeiksi koettujen
asioiden puolesta.
Viime vuosina etenkin kokemusasiantuntijuudesta on tullut osin
julkisen ja järjestösektorin palkkatyöhön rinnastettavaa toimintaa.
Monelle kokemusasiantuntijalle myös palkka- tai palkkioperus-
teisen työn tekeminen oli yksi hyvinvoinnin osatekijöistä.
Palkka- tai palkkatyömuotoinen vertais- ja kokemusasiantunti-
jatoiminta on etenkin hauraassa taloudellisessa asemassa oleville
toimijoille toimeentulon kannalta tärkeä resurssi. Palkka- ja palkkio-
perusteisen toiminnan käytännöt ovat kuitenkin kirjavia. Lisäksi
toimijoille tuovat haasteita tulojen ennakoimattomuus ja epäsään-
nöllisyys sekä vaikeus yhteensovittaa ne jäykkiin sosiaaliturvakäy-
täntöihin.
Työurien pidentämisen, yksilöiden osatyökykyisyyden hyödyn-
tämisen, palveluiden kehittämisen ja stigman vähentämisen
näkökulmista vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnalla on myös
laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.
Lähde: Rissanen & Jurvansuu 2019; Ilomäki & Hautamäki 2019
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
Johtopäätökset• Vapaaehtoisuus ja vertaisuus ovat edelleen järjestöjen
perustavaa, keskeistä ja korvaamatonta toimintaa.
• Kokemusasiantuntijuuden merkitys on vahvistunut ja
kokemusasiantuntijuus näyttäytyy monimuotoisesti ja eri
tavoin järjestöissä. Se kaipaa kuitenkin vielä selkeyttämistä
niin käsitteellisesti kuin toiminnallisesti.
• Vapaaehtoisten, vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden
tukeen, koulutukseen ja työnohjaukseen on kiinnitettävä
riittävästi huomiota.
• Järjestöissä tarvitaan palkattujen työntekijöiden, vapaaeh-
toisten, vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden yhteistyötä
sekä toiminnan yhteistä kehittämistä.
• Vertaiset ja kokemusasiantuntijat monipuolistavat myös
järjestöjen tuottamien palvelujen sisältöä. He voivat toimia
välittäjinä asiakkaiden arjen ja palvelujen välissä.
• Vapaaehtois-, vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnasta
toivotaan usein työelämäpolkujen avaajaa. Järjestöjen oma
työllistämispotentiaali on kuitenkin rajallinen, mutta ne
voivat vahvistaa väyliä vertaisuudesta ja kokemusasian-
tuntijuudesta uudenlaiseen osallisuuteen kuntoutumis-,
kouluttautumis- ja työllistymispoluille.
• Monet odottavat järjestöjen toiminnalta yhteisön jäse-
nyyden lisäksi myös mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen
vaikuttamiseen.
31 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
32 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
3. VERTAISUUS JA KOKEMUSASIANTUNTIJUUS JÄRJESTÖISSÄ
LähteetHaapakoski, Kaisa, Kasila, Kirsti & Kettunen, Tarja (2018): Kokemusasiantuntijoiden sisäänpääsy sairaalaorganisaatioon: Päiväkirja-analyysin yhtymäkohdat Norbert Eliasin teoriaan. Janus 26 (1): 40-56.
Häyhtiö, Tapio (2017): Osallisuutta sote-palveluihin palvelumuotoilemalla? Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu 4/2017.
Kaskela, Teemu, Pitkänen, Tuuli, Tourunen, Jouni, Valkonen, Jukka, Suvisaari, Jaana, Härkönen, Janne, Wahlbeck, Kristian & Kaikkonen, Risto (2014): Järjestö- ja harrastustoimintaan osallistuminen ja päihde- ja mielenterveysongelmat – ATH-tutkimuksen tuloksia. Teoksessa: Jalava, Janne ym. (toim.): ATH-tutkimuksen tuloksia – järjestökentän tutkimusohjelma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): Helsinki, Työpaperi 37/2014: 21–28.
Kostiainen, Elisa, Ahonen, Sanna, Verho, Tanja, Rissanen, Päivi & Rotko, Tuulia (2014): Kokemukset käyttöön – kokemusasiantuntijatoiminnan kehittäminen. Työpaperi 36/2014, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): Helsinki.
Leppo, Anna & Perälä, Riikka (2015): Väsynyt vertainen ”tee-se-itse-hyvinvointivaltiossa”. Eriarvoisuus ja sosiaalityö. Abstraktikirja: XVII Valtakunnalliset sosiaalityön tutkimuksen päivät 12. – 13.2.2015 Turun yliopistossa. https://docplayer.fi/10605848-Eriarvoisuus-ja-sosiaalityo-abstraktikirja-xvii-valtakunnalliset-sosiaalityon-tutkimuksen-paivat-12-13-2-2015-turun-yliopistossa.html
Meriluoto, Taina (2018): Making experts-by-experience – Governmental ethnography of participatory initiatives in Finnish social welfare organisations. JYU Dissertations 38, Jyväskylä.
Moring, Juha (2010): THL:n toimeenpanosuunnitelma. Teoksessa: Partanen, Airi, Moring, Juha, Nordling, Esa & Bergman, Viveca (toim.): Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015: Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): Helsinki, Avauksia 16/2010: 64-70.
Nylund, Marianne (2005): Vertaisryhmät kokemuksen ja tiedon jäsentäjinä. Teoksessa: Nylund, Marianne & Yeung. Anne Birgitta (toim.): Vapaaehtoistoiminta: anti, arvot ja osallisuus. Vastapaino: Tampere: 195-213.
Rissanen, Päivi (2015): Toivoton tapaus? Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 88/2015. Kuntoutussäätiö: Helsinki.
Verkottajan kammareissa (2017). Kutsu päihde- ja mielenterveyspalvelujen yhteiskehittämisen tiloihin ammattilaisina ja kokemusasiantuntijoina. Verkottaja 2013-2016. A-klinikkasäätiö 2017. https://a-klinikkasaatio.fi/sites/default/files/julkaisut/verkottajan_kammareissa.pdf
MIPA-julkaisutHautamäki, Lotta & Ilomäki, Timo (2018): Mitä on kokemusasiantuntijuus? Kuinka kokemusasiantuntijaksi tullaan? Tiimi 5/2018: s. 24-25.
Hautamäki, Lotta & Ilomäki, Timo (2019): Toimijoiden kokemuksia vertaisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta päihde- ja mielenterveysjärjestöissä. (tulossa)
Ilomäki, Timo & Hautamäki, Lotta (2019): Palkkioiden merkitys kokemusasiantuntijuus- ja vertaistoiminnassa. (tulossa)
Jurvansuu, Sari & Rissanen, Päivi (2018a): Vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnan laajuus päihde- ja mielenterveysyhdistyksissä ja yhdistysten toimijoille tarjoama tuki. Tietopuu: Katsauksia & näkökulmia 1/2018.
Rissanen, Päivi & Jurvansuu, Sari (2019): Vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminta päihde- ja mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin osatekijänä. (tulossa).
Rissanen, Päivi & Jurvansuu, Sari (2017): Vertaistoiminnan muodot ja merkitys päihde- ja mielenterveysjärjestöissä. Kuntoutus 1/2017: 5-17.
Rissanen, Päivi & Puumalainen, Jouni (2016): Kokemuksen kautta osaamiseen: Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus. Kuntoutus 1/2016: 2-8.
Puumalainen, Jouni (2017a): Yhteenveto kyselyistä järjestöjen työntekijöille vapaaehtoisista sekä vertaisista ja kokemusasiantuntijoista. 28.2.2017. https://tiedostot.a-klinikkasaatio.fi/jarjestotutkimus/Yhteenveto_Tyontekijat_vapaaehtoisista_seka_vertaisista_ja_kokemusasiantuntijoista_JP_090317.pdf
Puumalainen, Jouni (2017b): Yhteenveto kyselyistä vapaaehtoisille, vertaisille ja kokemusasiantuntijoille. 27.2.2017. https://tiedostot.a-klinikkasaatio.fi/jarjestotutkimus/Yhteenveto_Vapaaehtoiset_ja_vertaiset_kokemusasiantuntijat_Kysely_JP_090317_0_2.pdf
33 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
4. Järjestöt ja tutkimus
34 Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen vahvistajina
. Järjestöjen oman tutkimustoiminnan vahvuutena on sen kyky
tavoittaa ihmisiä, joiden ääni ja kokemukset jäävät usein väestötut-
kimuksissa ja palveluiden käyttöä koskevissa tutkimuksissa kuule-
matta. Päihde- ja mielenterveysjärjestöillä on erityinen näkökulma
esimerkiksi toipumiseen ja osallisuuteen liittyviin teemoihin.
Järjestöjen olisi hyvä määrittää tutkimuksen rooli ja tavoite osana
omaa strategiaprosessiaan: miten oman toiminnan tuottama tieto
hyödynnetään, miten seurataan alan tutkimustoiminnan tuloksia
ja toteutetaanko omaa tutkimustoimintaa itse tai yhteistyöverkos-
toissa. Järjestöjen tulee myös sitoutua tiedon analyyttiseen ja kriit-
tiseen käyttöön, tutkimuseettisten periaatteiden noudattamiseen
sekä hyvien tieteellisten käytäntöjen edistämiseen.
Tutkittu tieto voi tukea järjestöjen kehittämis- ja vaikuttamis-
työtä, päätöksentekoa, viestintää, strategiatyöskentelyä, rapor-
tointia ja arviointia. Vahva tietoperusta sekä systemaattinen
tiedonkeruu ja -hallinta vahvistavat järjestöidentiteettiä sekä
sisäistä ja ulkoista luottamusta siihen, että järjestö toimii perusteh-
tävänsä mukaisesti.
Tutkimuksen hyödynnettävyyttä järjestöjen toiminnassa
voidaan parantaa yhdistämällä ammatillista tutkimustyötä ja
järjestötoimijoiden kokemusasiantuntijuutta osallistamalla tutki-
muksen eri osapuolia yhteiseen työskentelyyn kaikissa tutki-
muksen vaiheissa suunnittelusta tulosten tulkintaan. Tutkimus-
tulosten jalkauttaminen ja yhteinen keskustelu tutkimukseen
osallistuneiden kesken on ensiarvoisen tärkeää.
4. JÄRJESTÖT JA TUTKIMUS
LähteetNiemelä, Jorma: Ihmisen ääni, tutkimuksen tieto. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimustoiminta ja sen kehittäminen. Diakonia-ammattikorkeakoulu 2016. https://tiedostot.a-klinikkasaatio.fi/Niemela_Ihmisen_aani_pmjarjestojen_tutkimustoiminta.pdf
Nieminen, Noora & Jurvansuu, Sari: Tutkimustiedon hyödyntäminen järjestötoiminnassa – esimerkkinä A-Kiltojen Liitto ry. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 3/2017: 1-7.
Järjestötutkimuksen tehtävät (Niemelä 2016)
Tieto asiakkaiden
asemasta ja kokemuk-
sista
Tiedonkeruu ilmiöistä
sekä järjestön toimin-
nasta ja palveluista
Poiskäännyttävien
mekanismien ja osal-
lisuutta edistävien teki-
jöiden tunnista minen
Tiedon
näkökukulma
Oikeudenmukai-
suuden näkökulma
Strateginen
näkökulma
Inkluusion
näkökulma
Järjestöjen toiminta,
asema, arvot ja asenteet
sekä yhteiskunnallinen
analyysi
Recommended