Mehiläisillä loisivista tuhoisista punkeista meillä esiintyy 2 lajia:Varroa destructor, n 1 mm mittainen ulkoloinen, alkuaan intian-mehiläisellä loisiva laji, joka on onnistunut siirtymään arviolta1900-luvun puolivälissä meikäläiselle mehiläiselle ja saapui Suo-meen 1970-luvun lopullaAcarapis woodi, sisuspunkki, loisii mehiläisen hengitysputkessaja on siis paljon varroaa pienempi, Suomessa ensi havainnot90-luvulta, todennäköisesti saapui amerikantuontien mukanaLämpimämmissä maissa on myös muita loispunkkeja, pahinnäistä on Tropilaelaps clareae, myös intianmehiläiseltä siirtynytpunkki

Varroa destructorPunkki Varroa destructor vaivaa sekä aikuisia että toukkia:munimaan valmistautuva naaras hakeutuu pian suljettavaan kennoon, muniimunat, joista n 8 vuorokaudessa kehittyy aikuinen punkki. Jälkeläisistä yksi on uros (yleensä toinen), joka hedelmöittää naaraat ennenkuin ne tulevat kennostaTyöläiskennosta ehtii yleensä kehittyä pari tytärtä, kuhnurikennosta 3-4, jotkayleensä siirtyvät joksikin aikaa aikuisille mehiläisille ennenkuin menevät vuo-rostaan kennoihin

Punkki imee mehiläisen ja kotelon hemo-lymfaa> sen elinikä lyhenee, tar-tuntojen vastainen puolustus heik-kenee, kuoriutuu surkastuneita, siivettö-miä mehiläisiäLisäksi punkki myös kuljettaa varsinkinviruksiaKun punkkeja on tarpeeksi, mehiläis-kunta kuolee, tähän menee tartunnastamuutama vuosi, riippuu mahdollisistamuista tartunnoista ja mehiläiskannasta

Punkin kehitys munastanymfiksi ja aikuiseksin 8 vrk

Kehityksen vuosirytmi:loppukesällä punkkeja paljonsuhteessa sikiöintiin

Usein pesä kuolee loppukesällä tai syksyllä: loppukesään sikiöintivähenee, punkkikanta kasvaa> loisittujen kennojen osuus kasvaa>pesään ei synny tarpeeksi terveitä talvimehiläisiäVähenevät mehiläiset eivät pysty huoltamaan sikiöitä> niitä jääkuoriutumatta

Yksi merkki vahvasta punkkikannasta ovat siivettömät mehi-läiset, tosin siivettömyys yleensä ei johdu suoraan punkistavaan sen välittämästä viruksesta. Punkki vaikuttaa myösmehiläisen viruksen vastaisen puolustuksen tehoon

Punkkien lisääntymiseen vaikuttavia tekijöitä

punkillisten kennojen tunnistaminen ja tyhjentäminen (neulatesti t pakastustesti)toisten mehiläisten puhdistaminen punkeista (vaurioituneet punkit)peittosikiökauden pituus (=kuinka monta jälkeläistä punkki ehtii tuottamaan)sikiökauden pituus (montako sukupolvea punkki ehtii saamaan, pitempi talviaiheuttaa isomman talvikuolleisuuden)punkin hedelmällisyys, riippuu ainakin kakkujen iästä (mustuudesta) ja mehiläisten erittä-mistä feromoneista

Näitten tekijöiden pe-riytyvyys antaa mah-dollisuuksia jalostuk-selle, tosin yksittäisilleominaisuuksille mo-nessa tapauksessa onvaikea löytää mitta-reita ja joudutaan tyy-tymään punkkikannanseuraamiseen

Jalostusarvostelussa tavallinen on yhdistelmä neulatesti+pohjalle putoilevat punkit+loppukesän mehiläisnäytteen punkit

Neulatestissä pistellään 50 peittosikiötä ja katsotaan 8-12 tunninpäästä, kuinka suuri osa kennoista on puhdistettuTulokseen vaikuttaa perimän ohella mm kunnan vahvuus, sato-tilanne ja pisteltyjen kennojen sijainti sikiöalalla

Loppukesän mehiläisnäytteeseen tarvitaan 30 g (1,5 dl) mehiläisiä,joista punkit pestään bensalla tai myös pesuaineellaSpivakin muunnelmassa mehiläisiä ei tarvitse tappaa, ne pannaanpurkkiin, päälle sirotellaan pölysokeria, joka irro ttaa punkit ja mehiläiset voidaan palauttaa pesään muutaman minuutin päästäMehiläisnäyte katsotaan 2 kertaa muutaman viikon välein, merkittä-vä on muutosJos pesän punkkikanta on pieni, mehiläisnäytteisiin osumismahdolli-suus on myös pieni ja tulos epävarma

Punkkien lisääntymiseen vaikuttaa isäntätoukkien perimä, tässäon verrattu punkkien jälkeläistuottoa erirotuisissa kunnissaSiihen vaikuttaa se, miten paljon mehiläiset tunnistavat ja tyhjentä-vät loisittuja kennoja ja miten hedelmällisiä kennoissa olevat punkitovat, eri emojen kunnissa jälkeläisettömien punkkien osuus vaihte-lee paljon

Lisääntymättömyyden syy voi olla:hedelmättömyysuroksen puuttuminenviivästynyt kehitysMyös näiden osuudet tuntuvat vaihtelevan eri kunnissa

Varroan torjunta

Hoitotekniikka:kuhnurikakkujen leikkaaminen, sikiökatkos

Käsittelyt:useita aineita kehitetty,antomuotoina savutus, höyrytys, sumutus, syöttö jnemoniin aineisiin liittyy ongelmia, kuten jäämät vahassa tai hunajassa, pitkä säily-vyys varsinkin vahassa ja resistenssiä, ts tehottomuutta punkkia vastaan

Näistä syistä ns synteettiset valmisteet ovat suurelta osalta jääneet käytöstä

Tällä hetkellä hyväksyttyjä ja suositeltavia aineita ovat:muurahaishappo (haihdutus)tymoli (haihdutus)oksaalihappo (tiputus tai kärytys)

Vaikka näitä aineita esiintyyluontaisestikin hunajassa, eikäsittelystä saa aiheutuapitoisuuksien muutoksia,punkkitorjunta on mahdollinensadonkorjuun jälkeen

Torjuntojen suorituksistaMuurahaishappo: iskukäsittelyt 4 vrk välein (esim vaahtomuoviin imeytetty 60 %happo 20-40 ml tai pitkäaikaiskäsittely pussiin tai rasiaan suljetulla imeytysalustallatai geelillä pari viikkoaTymoli pitkäaikaiskäsittely: tymolityyny, Apiguard, A pilife varOksaalihappo tiputtelu sikiöinnin jälkeen 3-3,5 % liuos 4ml kakkukäytäväKärytys 2 g samoin sikiöttömälle pesälleKäsittely voidaan uusia keväällä puhdistuslennon jälkeenSuhteellisen tarkkoja annosteltavia, myös mehiläisille haitallisia yliannoksina, esimmuurahaishappo voi tehdä emotappioitaLämpötila vaikuttaa hapon ja tymolin haihtumiseen, toivottava n 15-20 C

Punkkien vahinkokynnys on laskenut ja torjunnan tarve on vuo-sien varrella lisääntynyt

Tässä näkyy vahinkokynnyksen muutos

Punkki ja DWV vaikuttavat yhdessä,virus estää immuunireaktioita ja punk-ki saa enemmän jälkeläisiä,mutta loisinta suosii myös virusta

Jos ympäristössä on punkkisia pesiä, voi loppukesällä tulla suurtauudelleentartuntaa, mikä voi raunioittaa muuten hyvin menneen tor-junnan

Vaikuttavia tekijöitä: mehiläistiheys, kausi, sadottomuus,lämpötila

Uudelleentartuntaa voisi vähentää:

samanaikainen torjunta naapuritarhoillakaikki ryöstöä vähentävät toimenpiteet, pesien pitäminen vahvana,lentoaukon pitäminen puolustustettavana

Kehitteillä: varroaportti estää punkkien tulon pesään

Yhteenvetona voi todeta, että varroa on muuttanut koko mehiläis-hoidon

Sisuspunkki, Acarapis woodiLoisii keskiruumiin ns päätrakeassa, ilmaputkessaTodetaan keskiruumiista tehdyssä leikkeessäLöytyi 90 luvulla useista tarhoista, joilla useimmiten yhteyksiä Amerikan tuonteihin,joissakin tapauksissa merkittäviä tappioitaNykyisin varsin harvinainen, mikä voi johtua pääosin muurahapon ja tymolin käytön yleisyydestä varroatorjunnassa2007/2008 ilmeisesti aiheutti joitakin talvitappioita

Herkkyydessä sisuspunkillemyös perinnöllisiä eroja,Euroopassa ei ole pidettyongelmana vuosikausiin,toisaalta acarapiksen ilmes-tyminen amerikkalaisiinmehiläisiin aiheutti alkuunsuuria tappioita 80-luvulla

Muita punkkeja:Tropilaelaps clareae aasialainen punkki, hyvin tuhoisa meikä-läiselle mehiläiselleVaatii kuitenkin jatkuvaa sikiöintiä, ei tulle ongelmaksi meilläpitkän sikiöttömän kauden ansiostaIlmitusvelvollisuus!

Braula coeca, mehiläistäi, siivetön kärpänen, kerjää ruokansa,mielellään emon niskassaVarroan torjunnat hävittäneet Suomesta, Ahvenanmaalla vielätavattavissa

Muista loisista voi mainita lennossa mehiläisiin munivanVälimerellä esiintyvän Senotainia tricuspis kärpäsenKärpäsen toukka syö mehiläisen sitten sisältäHavaintoja on myös Keski-EuroopastaVähän vastaavanlainen loinen on amerikkalainen Apocephalusborealis, joka voi loisia kimalaisissa ja jonka siirtyminenmehiläisiin taitaa olla aika uusi ilmiö

Senotainia tricuspis Apocephalus borealis