KANI

Oryctolagus cuniculus

Seurallinen ja touhukas kani on saavuttanut valtaisan suosion lemmikkinä ympäri maailman.

Mikäli kaneja halutaan hankkia kaksi on suositeltavin vaihtoehto naaras ja leikattu koiras, sillä saman sukupuolen kanit saattavat täysikasvuisina

tapella keskenään rajusti.

alostuksen tuloksena kaniro-

tuja on kymmenittäin. Her-

meliini on yksi suosituim-

mista roduista kokonsa vuoksi,

aikuinen hermeliini painaa ainoas-

taan 600 -1400 gr, joten se ei ole

juuri marsua isompi. Rotujen,

värien, turkinlaatujen ja korvien

pituuksien loputonta kirjoa ei

tässä yhteydessä ole mielekästä

käydä läpi, sillä perushoidoltaan

kaikki kanit ovat samanlaisia.

Kanin keski-ikä vaihtelee yksi-

löittäin 6-9 vuoden välillä, mutta

kani voi elää yli 10-vuotiaaksikin.

REVIIRI Villikanit asuvat suurissa yhtei-

söissä ja muodostavat reviirin,

jonka koko vaihtelee 15-25

hehtaarin välillä riippuen kani-

yhteisön koosta, tarjolla olevasta

ruokamäärästä ja muista lähi-

ympäristön kaniyhteisöistä. Kesy-

kanikin muodostaa reviirin, joka

saattaa käsittää koko huoneiston

tai vain jonkin osan sitä. Tällä

alueella kani viettää aikaa ja

alueen onkin oltava kanille

turvallinen ja miellyttävä.

Huomioi siis seuraavat seikat:

Myrkylliset huonekasvit : kani ei

osaa tunnistaa kasvien myrkylli-

syyttä, vaan syö niitä, jos ne sen

mielestä maistuvat hyvältä.

Sähkö- ja puhelinjohdot on syytä

piilottaa, sillä ei ole tavatonta,

että kani niitä nakertelee.

Koirat ja kissat saattavat vahin-

goittaa kania, mikäli ne jätetään

yksin samaan huoneeseen, joten

kanin on turvallisinta olla häkis-

sään silloin kun muu perhe on

poissa.

Pienet lapset saattavat pahaa tar-

koittamatta olla kovakouraisia ka-

neille. Lapsen tulee siis seurus-

tella kanin kanssa vanhempien

valvonnan alla.

Avoimet ulko-ovet houkuttelevat

kania.

Kuuma ja kostea huone on kanista

epämiellyttävä, kanin paikka ei

ole ainakaan saunan pukuhuo-

neessa.

Veto saattaa aiheuttaa kanille

hengityselinsairauksia. Häkin

paikka onkin valittava muualta

kuin ikkunan tai oven edestä.

Meteli televisiosta tai radiosta on

kanista vastenmielistä.

Maalin, lakan tai hyönteismyrkyn

käyttö vaatii kanin siirtämistä

muualle käytön ajaksi.

REVIIRIN MERKITSEMINEN

Villikanit merkitsevät reviirinsä

perärauhastensa erittämällä haju-

aineella, joka kulkeutuu papanoi-

den mukana aina tarvittaessa.

Kanit saattavat käyttää merkitse-

miseen myös virtsaa, jonka ne

taitavassa kaaressa suihkaisevat

jopa kymmenien senttien

korkeuteen. Tapa liittyy lähinnä

parittelukauteen, jolloin uros-

kanit merkitsevät "omat" naa-

raansa. Kanin alaleuassa on

hajurauhaset, joita se käyttää

yksittäisten asioiden merkit-

semiseen hieromalla leukaan-

sa esinettä vasten. Kaikkien

näiden tuoksujen käyttäminen,

rauhasten koko ja tuoksujen

voimakkuus on yksilöllistä.

Useimmiten ihminen ei tuok-

suja edes huomaa, mutta

joskus varsinkin uroskanit

merkitsevät reviiriänsä niin

innokkaasti, että kanin kast-

rointia on syytä harkita. ELEET JA ÄÄNTELY Nuoleminen vastaa kani-

yhteisön toisilleen tekemää

turkinhoitoa.

Kuonolla töniminen voi

tarkoittaa eri asioita. Jos sylissä

oleva kani tönäisee kuonollaan

silittelijän kättä, se toden-

näköisesti haluaa sylistä pois.

Jos lattialla oleva kani tönii

hoitajansa nilkkoja ja hypäh-

telee hoitajansa jalkojen ympä-

rillä on se osoitus huomion

kaipuusta. Kani saattaa tavoi-

tella huomiota myös mattoja ja

lattiaa kovaäänisesti kaivaen.

Jalkojen tömäytys lattiaan on

merkki koko laumalle: "varo-

kaa, vaara uhkaa! "

J

"Korkein jaloin" seisominen, alas

painettu pää, selän myötäisesti

painetut korvat ja pystyssä oleva

häntä ovat uhkausele, kani haluaa

olla rauhassa.

Jäykkänä matalaksi painuminen ja

pään maahan painaminen on tapa

piiloutua, ehkä kani pelästyi?

Kyljellään tai selällään kieriskely on

osoitus aivan erityisestä hyvän

olon tunteesta.

Lyhyt murina on varoitusääni,

usein tähän liittyy uhkauseleet.

Urinaa ja tuhinaa päästelevä uros

kosiskelee naarasta.

Hampaiden raksuttelu viestii hy-

vänolon tunnetta.

Vikinä on poikasilla voimakasta

niiden kutsuessa emoaan. Aikui-

setkin kanit vikisevät, mutta ääni

on lähes olematon.

Huutava kani on kertakaikkisen

kauhuissaan.

Kaivaminen: Kanit rakastavat kai-

vamista. Luonnossa villikanit

kaivavat syviä tunneleita, joissa

on monta suuaukkoa ja yksi tai

useampi suuri pesäkammio.

Kesykanit harvoin pääsevät to-

teuttamaan vaistojaan luonnossa,

joten ne kaivavat sijaistoimintana

mattoja, lattiaa ja häkkinsä

pohjaa. Tästä harvoin aiheutuu

asunnolle haittaa. Mikäli kanin

omistajalla on mahdollisuus ra-

kentaa kanilleen ulkohäkki kesäk-

si, tulee muistaa tämä kaivamis-

taito. Häkissä pitää ehdottomasti

olla verkkopohja, vaikka maan

alle upotettuna, jotta kani kui-

tenkin saa tuntea tassujensa alla

oikean nurmikon.

KANIHÄKKI Liian isoa häkkiä ei voi hankkia.

Kanille olisi mieluisinta olla va-

paana jatkuvasti, mutta aina se ei

ole mahdollista. Jonkinlaisena

miniminä voidaan pitää 2-3

kiloisille kaneille 120 x 50 cm

kokoista pohjaa ja 3-4 kiloisille

kaneille 140 x 50 cm kokoista

pohjaa. Päivittäinen jaloittelu on

vähintäänkin suositeltavaa. Kani

on touhukas ja seurallinen eläin,

joka häkissä pidettynä masentuu,

turhautuu ja muuttuu äkeäksi.

Häkin varusteina juomapullo,

ruokakuppi, heinäteline ja pesä-

koppi. Pesäkoppi antaa kanille

mahdollisuuden piiloutua, aivan

kuten se luonnossakin tekisi men-

nessään pesätunnelinsa suojaan

vaaran uhatessa.

Pohjamateriaalina voi käyttää

mm. purua, olkipellettiä, olkea tai

puuhaketta. Kokeilemalla löytää

parhaimman vaihtoehdon, puru

on edullisin ja imee kosteutta

hyvin. Usein kani ottaa häkistä

yhden nurkan vessanurkakseen ja

tämän voikin siivota vaikka

päivittäin. Koko häkin putsaa-

minen on syytä tehdä kerran-pari

joka viikko. Monesti kani tekee

asiansa mielellään myös kis-

sanhiekkalaatikkoon, joka voi-

daan sijoittaa häkin sisä- tai

ulkopuolelle.

Varmista kanin häkkiin liityvät

vaatimukset jo ostotilanteessa

Faunatar-liikkeestä.

RAVINTO

Kani on kasvissyöjä ja syö

luonnossa hyvin kuitupitoista

ruokaa. Kanin ruokavalion perus-

tana on kuivattu sekaheinä, jota

tulee olla kanin saatavilla

jatkuvasti. Usein lemmikkinä

pidetyt kanit saavat turhan

rasvaista ravintoa, sillä monissa

siemenseoksissa on paljon aurin-

gonkukkaa, pähkinää ja muita

rasvaisia ravintoaineita. Siemen-

seoksia huomattavasti terveelli-

sempi ravinto on kaneille suun-

niteltu täysrehupelletti, jota

annetaan kohtuullisesti päivittäin.

Lisäruokana kanille tarjotaan

tuoreruokaa, kuten porkkanaa,

omenaa, endiiviä ja muita

salaatteja, kesäkurpitsaa, pää-

rynää, kurkkua ja kurpitsaa.

Kesäisin ulkoa kerättynä mm.

ratamoa, vesiheinää, voikukkaa

ja lehtipuiden oksia. Kaalit,

sipulit ja muut voimakkaat

kasvit eivät kanille sovi. On

myös vältettävä liiallisten herk-

kujen kuten banaanin ja avo-

kadon tarjoamista, sillä kani

lihoo herkästi. Liikalihavuudes-

ta aiheutuu kaneillekin tervey-

dellisiä haittoja, mainittakoon

maksan rasvoittuminen, josta

voi seurata krooninen ripuli.

Mikäli kanin papanat muut-

tuvat löysiksi, ne takertuvat

kiinni toisiinsa tai niissä on

voimakas haju, on syytä jättää

tuoreruoka pois, lisätä kuiva-

heinää ja tarkkailla kania vuoro-

kausi. Mikäli ripuli pahenee, on

otettava yhteyttä eläinlääkä-

riin.

Kanin hampaat kasvavat

jatkuvasti, joten kanilla pitää

jatkuvasti olla jotain kovaa

nakerreltavaa, jotta hampaat

kuluvat. Tähän tarkoitukseen

sopivat lehtipuiden oksat,

näkkileipä ja korput.

Häkkiin tulee sijoittaa mine-

raalikivi ja kalkkikivi mineraali-

en ja kalsiumin saamisen

takeeksi. Kani käyttää niitä,

mikäli siihen on tarvetta.

Lisätietoa kanin ruokin-

nasta voi kysyä läheisestä

Faunatar myymälästä.

MUUT HOITOTOIMENPITEET

Kynsienleikkaus tehdään tarvit-

taessa noin kerran kuussa.

Parhaiten kynsien leikkaus

onnistuu kissoille ja jyrsijöille

tarkoitetuilla kynsisaksilla. Use-

at Faunatar-myymälät tar-

joavat kanin kynsienleikkaus-

palvelua, joten jos et itse

uskalla lyhentää kanisi kynsiä,

kysy asiaa lähimmästä liikkees-

tämme.

Harjaaminen saattaa olla

tarpeen varsinkin karvanlähtö-

aikaan, mutta monet kanit

nauttivat harjaamisesta muul-

loinkin. Pitkäturkkiset rodut

vaativat säännöllistä turkin-

hoitoa. Angorakanit myös keri-

tään säännöllisin väliajoin.

Korvien putsaus tehdään tar-

vittaessa. Mikäli korvakäytävissä

on paljon vaikkua ja korvat haise-

vat pahalle on syytä epäillä

korvapunkkeja, jolloin eläinlääkä-

rin apu on tarpeen. Madotus

voidaan ulkokaneille tehdä keväi-

sin ja syksyisin. Rokotuksia ei

tarvita.

LISÄÄNTYMINEN

Kanilla ei ole säännöllistä kiima-

kiertoa, vaan se pystyy ovuloi-

maan aina halutessaan. Ensi-

astutus kannattaa rodusta riip-

puen tehdä 6-9 kuukauden iässä.

On järkevintä viedä naaras

uroksen luokse ja toistaa astutus

useita kertoja.

Kantoaika on noin 28-33

vuorokautta, jonka jälkeen naaras

synnyttää 2-5 sokeaa ja avutonta

poikasta. Naaras rakentaa poika-

sille karvoista ja heinistä pesän

ennen synnytystä. Synnytetty-

ään naaras viettää aikaa pe-

sässä päivisin hyvin vähän ja

imettää poikasiaan vain muuta-

man kerran vuorokaudessa,

yleensä öisin. Poikaset ovat

luovutusiässä 8 viikon iässä. MUUTA HUOMIOITAVAA Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta,

sillä on ripuli, ummetus tai sen

ruokahalu on huono ota

yhteyttä eläinlääkäriin ja/ tai

kanin myyjään.

Teksti ja kuvat © Faunatar-

ketju. Ohjeen jakaminen ja

kopiointi sallittu ainoastaan

Faunatar-ketjun myymälöille.