Download pdf - Pieni lauma 1/2006 D kopio - Kristityn Foorumi · 2019. 1. 8. · Pieni lauma 1/2006 2 Israelin kansa on ollut pieni kansa ja on sitä edelleenkin. Pieni on ollut Her-ran opetuslapsienkin

1 Pieni lauma 1/2006

LAKI JA EVANKELIUMI“ Se mikä laissa on määräys ja käsky, on

evankeliumissa kutsu ja oikeus. Se mikälaissa on tehtävä ja vaatimus, on evanke-liumissa lahja ja oikeus. Laki sanoo: ‘Tulepuhtaana ja täydellisenä Herran luo!’ Evan-keliumi sitä vastoin sanoo: ‘Tule Herranluo sellaisena kuin olet! ‘Laki sanoo:‘Sinun on tehtävä kaikki oikein — tai muu-toin käy huonosti!’ Evankeliumi sanoo:‘Jeesus teki kaiken sinun puolestasi. Siksisinä tulet puhtaaksi ja virheettömäksi Hä-nessä ja saat tulla sellaisena kuin olet’. Lakisulkee meiltä Jumalan valtakunnan synti-emme tähden; evankeliumi avaa meilleoven synneistämme huolimatta Jeesuksentäydellisen teon ansiosta (Room. 4:5).”

Olav Valen-Sendstad: “Unelma vapaastatahdosta”, Suomen RaamattuopistonKustannus Oy, 1986.

•KOKONAAN ANTAUTUMINEN

“Ensimmäinen hapuileva askel sillä tiellä,joka on nimeltään ‘sydän kokonaan Jumalal-le’, osoittaa meille heti sen puutteen ja kurjuu-den, että sydämemme ei koskaan kykene ole-maan jotakin täysin ja kokonaan, vaan on jat-kuvasti niin pohjattoman osittainen ja jaettu.”

Olav Valen-Sendstad: “Ihminen kohtaaJumalan”, Suomen Ev.lut. Ylioppilas jakoululaislähetys, 1972.

•AIKAMME ONNETTOMUUS

“Meidän aikamme kristittyjen onnetto-muutena on se, että evankeliumi on käynytniin päivän selväksi ja synti niin vähäpätöi-seksi. Jumalan anteeksiantamus on niin

itsestäänselvä asia ja uskominen niinhelppoa, että pelastuminen järjestyy yhtäyksinkertaisesti kuin nimen merkitseminenjohonkin jäsenluetteloon.”

Fredrik Wislöff: “Rikkaampaa elämääJumalassa”, Suomen Lähetysseura 1955.

•TÄRKEIN VALVOTTAVA

“Ei kaikilta ole elävä toivo mennytarkielämän vaivoissa ja kiusoissa; monelta sehävisi yhteisessä jumalanpalveluksessa.

Valvovalla kristityllä ei voi olla tärkeäm-pää valvottavaa kuin se, että hän jatkuvastielää armosta.

- - Armosta eläminen on tärkeintä, muttasamalla vaikeinta. Lainalaisuus on ihmisillekuin luontoa. Toimia, yrittää, tarttua ohjak-siin ja tehdä itse kaikki, ollakin kaikki –siihen kyllä suostumme ja sovellumme.Mutta olla kokonaan Jumalan varassa,Hengen johdossa ja paikalla, jossa Hän saavaikuttaa niin tahtomisen kuin tekemisenkin– siihen meidän on vaikea suostua, sillä se onhengellistä.

- - Armosta lankeamisen vaara on joka-aikainen vaara. Harva kristitty on lakannutkokonaan lihaan luottamasta.”

Niilo Tuomenoksa: “Kristusta kohti”,Päivä Oy 1935.

•MAAILMAN VIHA JA YSTÄVYYS“Myötäkäyminen on kristitylle vaaral-

lisempaa kuin vastoinkäyminen. Hymyil-lessään on maailmakin hänelle vaarallisempikuin hampaitaan näytellessään, sillä maailmanvihan kestää, mutta ei maailman ystävyyttä.”

Oskari Vihantola

SÄILYTÄ • ANNA YSTÄVÄLLE • LAINAA

L u k e m i s t o 1/ 2 0 0 6

Pieni lauma on luettavissa ja kopioitavissa myös osoitteesta: www.kristitynfoorumi.fi

“Älkäämme siisnukkuko niinkuin

muut, vaanvalvokaamme ja

olkaamme raittiit.”1. Tess. 5:6

2Pieni lauma 1/2006

Israelin kansa on ollut pieni kansa jaon sitä edelleenkin. Pieni on ollut Her-ran opetuslapsienkin joukko kaikki-na aikoina. Portti taivasten valtakun-taan on edelleen ahdas ja vain harvatsen löytävät.

Pienuus on kristillisen seurakun-nan ja yksilökristityn perusominai-suus. Siellä, missä näin ei ole, ollaanjo vaaravyöhykkeellä.

Lehtisemme nimi on alusta lähti-en (vuodesta 2001) ollut Pieni lauma.

Lehden toiminta-ajatus on ollutkolminainen: Päällimmäinen tarkoi-tus on tehdä itsensä tarpeettomaksi.Se tarkoittaa sitä, että niitä kysymyk-siä, joita lehdessä käsitellään, aletaanavoimesti käsitellä siellä, missä pitäi-sikin – seurakunnissa.

Toinen tarkoitus on rohkaista niitä,jotka kokevat yksinäisyyttä omissa yh-teisöissään ja niiden ulkopuolella.

Kolmas tarkoitus on se, että sa-moin ajattelevat innostuvat toimi-maan yhteisen pääasian hyväksi.

Viime vuosina on ollut havaitta-vissa, että kaikisssa seurakunnissa onyksilöitä, jotka kantavat sisimmäs-sään murhetta siitä, että selkeä Juma-lan armon evankeliumi on saanut osit-tain väistyä, tai että sitä on “täyden-netty” uusilla oivalluksilla, jotka mu-rentavat kristinuskon vuosisataistapohjaa. Tätä muutosta on perusteltu

sanomalla, että nyt on uusi aika ja ettäsanoma on sopeutettava ajan vaati-muksiin.

Monet ovat kokeneet suurta vieraut-ta toimintaan, jonka mallit on saatumaailman estraadeilta, liike-elämästäja Vanhasta testamentista. Tämä ha-vainto on herättänyt uskovia eri tahoil-la etsimään uusia ystävyyssuhteita.

Olemme saaneet olla näkemässä,kuinka pienistä puroista on alkanuthahmottua erilaisia yhteyksiä, joilleon ollut tunnusomaista se, että perin-teiset uskovia erottavat raja-aidatovat menettäneet merkitystään. Huo-mio on kiinnittynyt vain pääasiaan,joka on kaikille yhteinen.

Yhteinen asia on jo muutamanvuoden ajan yhdistänyt henkilöitä eripuolilta Suomea ja yhteisissä kokoon-tumisissa on löytynyt niitä, jotka ovatvalmiita myös toimimaan yhdessäniillä resursseilla, joita kullakin onkäytettävissä.

Eräässä tällaisessa kokoontumi-sessa päätettiin perustaa työryhmäyhteistyön edistämiseksi. Työryh-mään tulivat valituksi Juhani AitomaaLempäälästä, Per-Olof Malk Hyvin-käältä, Olavi Peltola Helsingistä, Mat-ti Pyykkönen Leivonmäeltä, PaavoSuihkonen Muuramesta ja allekirjoit-tanut Jyväskylästä.

Työryhmän veljillä oli jo ennes-

Pieni lauma“Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt

hyväksi antaa teille valtakunnan” (Luuk. 12:32).


tään toimintoja, joiden katsottiin il-man mainittavia muutoksia tukevanyhteistyötä.

Juhani Aitomaa on useita vuosiatoimittanut kuukausittain ilmestyvääjulkaisua “Kristityn foorumi”(www.kristitynfoorumi.fi), jota jul-kaisee samanniminen rekisteröity yh-distys ja joka lähes ainoana julkaisu-na Suomessa on ottanut kantaa kristi-kuntaa hajottaviin liikkeisiin ja näintehnyt jo kirkkohistoriallisestikin aja-tellen merkittävän työn.

Per-Olof Malk on johtanut vuosi-kymmeniä perustamaansa Sanan-saattajat -lähetysjärjestöä ja tehnyt sii-nä mittavan elämäntyön. Nyt hänenjohdollaan toimii EvankeliuminOpintoyhdistys ry (www.evank.org),joka julkaisee n. 8 viikon välein mak-sutonta lehteä, jonka nimi on “Armoriittää”. Yhdessä työryhmän kanssaOpintoyhdistys on järjestänyt Kris-tus-juhlia ja muita kokoontumisia.

Olavi Peltola on työryhmän iäk-käin ja hän on ollut vaikuttajana mo-nissa kristillisissä järjestöissä. Vielänytkin hän jaksaa palvella Herran asi-alla kirjojensa, puheittensa ja erityi-sesti kantaa ottavien internetsivujen-sa (www.kolumbus.fi/rov.o.peltola)välityksellä ollen samalla monien ys-tävien sielunhoitajana ja uskottuna.

Matti Pyykkönen on kymmeniävuosia toiminut Herran elopellollamonissa maanosissa sekä erityisestiKanadassa ja Suomessa. Pyykkönentunnetaan laajalti aktiivisten puhuja-vierailujensa kautta, mutta erityisestikirjansa “Jumala juoksupoikana” kir-joittajana.

Paavo Suihkonen tunnetaan erilai-sissa kristillisissä piireissä ahkeranaja avarakatseisena puhtaan evanke-liumin asialle omistautuneena julis-tajana. Yhdessä Eila-puolisonsa kans-sa he ovat olleet julistustehtävissä jasielunhoitajina myös Suomen rajojenulkopuolella.

Allekirjoittanut on toiminut yh-teistyöryhmän asiassa lähinnä julkai-sujen parissa vaikuttaen sisältöön jatekniseen toteutukseen. Painatteidenjulkaiseminen ja kustantaminen ta-pahtuu Juurikasvu-kustannuksen ni-mellä. Yhteistyöstämme saa hyvänkuvan yhdessä toimitetusta kirjasta“Katso, Jumalan Karitsa”.

On ymmärrettävää, että kaikki ei-vät näe edellämainittujen henkilöidenyhteistyötä pelkästään myönteisenäheidän taustojensa ja opillisten eroa-vuuksien vuoksi.

Emme pidä alkanutta yhteistyö-tämme “yhteiskristillisenä”, vaan pa-remminkin “kristittyjen yhteytenä”,eikä kukaan yhteistyöryhmän jäsenedusta tässä toiminnassa mitään yh-teisöä. Olemme kuitenkin saaneetiloita avoimesta yhdessäolosta ja sii-tä, että pääasiassa vallitsee yksimie-lisyys. Tämä on antanut uskoa siihen,että työmme ei ole turhaa.

- - -Tarkoituksena on vähentää Pieni

lauma -lehden paperiversioiden lähet-tämistä ja siirtyä käyttämään enem-män internettiä. Lehteä pyritään edel-leen lähettämään niille, joilla ei oleinternetyhteyttä.

Paavo Lievonen

4Pieni lauma 1/2006

Vanhan testamentin profeetatnäkivät Israelin kansan kuinlammaslaumana, joka on menossaväärään suuntaan ja joka pitääkutsua turvaan paimenen luo.

Takavuosina saarnamiehet julistivat,että jokaisen pitäisi tehdä parannus.Nykyään ei siihen juurikaan keho-teta. Raamatustakin tuo sana on lä-hes kadonnut. Eikö parannusta enäätarvita?

Tänä keväänä kuulin ensimmäis-tä kertaa teologisessa tiedekunnas-sa saarnattavan parannusta. Opiske-lijoille tiedotettiin uudistuvasta tut-kinnosta, ja tiedekunnan valkopar-tainen hallintopäällikkö totesi lais-kimuksille: ”Tehkää parannus! Sii-hen on syytä opinnoissa ja muuten-kin.” Jäin miettimään, pitäisikö mi-nunkin tehdä parannus.

Syitä parannussaarnan katoami-seen on ainakin kaksi. Toinen syyon itse sanassa ’parannus’, toinenasiassa. Molempia on hyvä pysäh-tyä pohtimaan. Teologit ovat saaneetyksinkertaisen kehotuksen kuulos-tamaan mutkikkaammalta kuin seonkaan.

Parannusta on paha tehdä

Olisi outoa, jos lääkäri sanoisi poti-laalle: tee parannus! Toisin päin senpitää mennä. Jos itsensä pystyisiparantamaan, ei lääkäriä tarvittaisi.Samoin on hengellisessä elämässä.Jos osaisin parantaa itseni, en tar-vitsisi Parantajaa.

Jos masentunutta, epätoivoistaihmistä käsketään ensin paranta-maan itseään, ainakin vähän, ja sit-ten vasta tulemaan Jeesuksen luok-se, vaatimus on kohtuuton. Näin ih-minen tosin luonnostaan ajattelee.Moni vanhus siivoaa ennen koti-avustajan tuloa. Kun Jumalan edes-sä siistiytyminen ei onnistu, pysy-tellään hänestä etäällä.

Osittaisesta parannuksesta ei oli-si hyötyäkään. Jos on kulkemassakohti kuilua, ei lievä suunnanmuu-tos auta. Ja vaikka onnistuisikinkohentamaan elämäänsä, ei se vieläriitä. ”Ellette te noudata Jumalantahtoa paljon paremmin kuin lain-opettajat ja fariseukset, te ette pää-se taivasten valtakuntaan”, sanoiJeesus, Matt. 5:20.

Muut kirjoittavat:

Pitäisikö minun tehdäparannus?


Parannus on käännöskukkanen

Uudessa raamatunkäännöksessä sa-naa ’parannus’ ei juurikaan enääkäytetä siksi, että kyseessä on van-ha käännösvirhe. Vain perinteenvuoksi se on jätetty jonnekin. Mut-ta Jeesus tai Johannes Kastaja eivätkoskaan kehottaneet parannukseen.Nykyisessä käännöksessä he huuta-vatkin: ”Kääntykää!” Mitä he oikeintarkoittivat?

Kreikankielisessä alkutekstissäkäsky kuuluu: metanoeite eli ”aja-telkaa toisin”. Sitäkin on vaikea ym-märtää. Jotkut selittävät asiaa puhu-malla kankeasti ”mielenmuutokses-ta”, mutta kuvitelkaapa Kastajaahuutamassa erämaassa: ”Suoritta-kaa mielenmuutos.”

Pentti Saarikoski suomensi Mat-teuksen evankeliumia tyylikkäästi:”Kääntäkää kelkkanne!” Muutenhieno ratkaisu, mutta mieleen nou-see kuva fariseuksista laskemassaahkiolla alas hiekkadyyniä.

Vanha kutsuhuuto

Oikeasti Jeesus ja Kastaja eivät pu-huneet kreikkaa vaan arameaa, jopahepreaa. Heidän julistuksensa ra-kentui Pyhien kirjoitusten pohjalle.Kuva parannuksesta onkin peräisinVanhan testamentin profeetoilta. Henäkivät Israelin kansan kuin lam-maslaumana, joka on kulkemassaväärään suuntaan. Lampaat piti huu-taa takaisin turvaan, takaisin kotiin.Profeetat huusivatkin kansalle taval-

lista karjan kutsuhuutoa shuuvuu,suomeksi suunnilleen ”ptruii-ii!”

Näin huusivat myös Jeesus jaKastaja oman aikansa ihmisille. Setarkoitti: kääntykää ympäri, tulkaakotiin! Olette menossa kohti vaaraa,tulkaa tänne päin, täällä on ruokaaja hyvä olla. Kutsun tulkitseminenkreikaksi ja siitä suomeksi on hä-märtänyt yksinkertaisen huudon.

Monta kuvaa

Hengellinen perinne on täynnä kie-likuvia siitä mitä tapahtuu, kun ih-misen ja Jumalan suhde tulee kun-toon. Puhutaan uudestisyntymises-tä, kääntymyksestä, parannuksesta,ratkaisusta, paluusta kasteen ar-moon, Jeesuksen kohtaamisesta,löytämisestä, uskoon tulosta... Jo-kaisella sanonnalla on oma koros-tuksensa, mutta kaikki kuvaavat sa-maa asiaa eri tavoin. Hiusten hal-kominen tässä on turhaa. Tärkein-tähän on lopputulos, että eksynytpalaisi takaisin.

Huonoin näistä sanoista on pa-rannus. Sen vaatiminen kuulostaaennakkoehdolta, kuin aidalta jokaon pantu ihmisen ja Vapahtajan vä-liin. Sellaista ei tarvita. Samanlai-seen väärinkäsitykseen perustuu se,jos vaaditaan syvää hengellistä vi-rittäytymistä ennen Herran pyhääehtoollista. Paavali kun puhui vainsiitä, että ehtoollinen on pidettäväerillään tavallisesta ruokailusta, 1.Kor. 11:17-34.

6Pieni lauma 1/2006

Onko sanoma hukassa?

Alkuperäistä, yksinkertaista ”paran-nussaarnaa” tarvitaan nykyisin ehkäenemmän kuin koskaan. Jumala eiedellytä ihmisiltä mitään ryhtiliiket-tä tai itsensä parantelua, vaan ettätoimisimme niin kuin metsään ek-syneet lampaat tai lehmät. Kun isän-nän ääni kuuluu, käännytään siihensuuntaan ja palataan hänen luok-seen. Jos jalat eivät kanna, heikko-kin vastaus riittää. Paimen löytää,kantaa ja pelastaa.

Profeettojen ja Jeesuksen lem-peän kutsun tulisi kuulua niin kuinennenkin: Kääntykää, tulkaa takai-sin! Jos hengellisissä puheissa eienää kutsuta ihmisiä – mitä sanaasitten käytetäänkään – jotain on pie-lessä. Silloin pitäisi puhujan itsen-sä kääntää kelkkansa ensimmäise-nä. Jos paimen tyytyy jutustamaanmukavia lähellä pyörivien lampai-den kanssa, muille käy huonosti.

Kirkot, seurakuntakodit ja jopahengelliset lehdet on tehty siksi, ettävanha karjan kutsuhuuto kuuluisikaikille. Kun lampaat ovat menos-sa väärään suuntaan, paimenen pe-rustehtävä on kutsua ne takaisinkotiin.

Teksti: Lauri Thurén

Kirjoittaja on Joensuun yliopis-ton eksegetiikan professori ja teo-logisen tiedekunnan dekaani.

Julkaistu Sana-lehdessäToukokuussa 2005

Pieni laumaon ”ajaton” kristinuskon perus-asioita ja niihin kohdistuvia uhka-tekijöitä käsittelevä lukemisto ilmanmäärättyä ilmestymispäivää. Sitävoi tilata veloituksetta allaolevastaosoitteesta:

Juurikasvu kustannusMankolantie 16 a40200 JyväskyläPuh. (014) 633 [email protected]

Pieni lauma on tarkoitettuolemaan yhtenä yhdyssiteenälähinnä niiden uskovien kesken,jotka ovat hämmentyneitä seura-kuntiin tulleitten outojen ilmiöidenja oppien johdosta.

Toivomme, että julkaisua eitilata kenellekään ilman asian-omaisen lupaa. On myös tärkeää,että ilmoitat, mikäli et halua jat-kossa olla lehden vastaanottaja.

Kiitämme kaikkia tukijoitam-me, jotka aikaisemmin ovat tuke-neet lehteä taloudellisesti. JatkossaPieni lauma-lehden asemesta tukipyydetään osoittamaan Evanke-liumin Opintoyhdistys ry:lle, jokakantaa taloudellisen vastuunyhteisten juhlien yms. järjestämi-sestä tai Kristityn foorumi ry:lle,joka pitää yllä internetsivuja jatoimittaa Kristityn foorumi -nimistätiedotetta ja KuukausiraporttiaIsraelista.

Evankeliumin Opintoyhdistysry:n tili: 313130-1171701.

Kristityn foorumi ry:n tili:800015-70343674.

JuhaniTekstiruutu

JuhaniTekstiruutu


Viimeisinä kuukausina olen havahtunuttämän hyvin vakavan kysymyksen ää-relle: olenko kuullut väärän evanke-liumin, olenko uskonut väärään evan-keliumiin?

Olen huomannut omasta ja monienmuiden ihmisten elämästä merkkejä,joita olen evankeliumin kirkkaan valonedessä säikähtänyt. Huomaan syylli-syyttä, pahoinvointia, piiloutumista,välinpitämättömyyttä, itsensä aliarvi-ointia ja suorituskeskeisyyttä.

Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat luo-puneet unelmistaan elää lähellä Juma-laa, olen itsekin ollut vähällä antaa pe-riksi. Näen väsyneitä, loppuun ajettujakuoria, jotka huutavat sisälleen elämää.Näen orjia, joiden selästä paistavatruoskan jäljet ja hartioilla painavat ras-kaat vaatimusten valjaat.

Tämän kaiken keskellä olen kysy-nyt itseltäni: tunnemmeko oikean evan-keliumin, olemmeko harhautuneet sii-nä kaikkein tärkeimmässä?

On surullista huomata, että kuulem-me monesti puheita muutamasta aske-leesta tai avaimesta kohti Jumalan täy-teyttä ja ne puheet vetoavat meihin suu-resti. Miksi?

Ne ruokkivat meissä sitä inhimillistäluuloa, että pystymme sittenkin kurot-tautumaan kohti taivasta, ihan vähänkun vielä puristamme. Nämä puheet,joita kuulemme nuortenpäivillä ja oi-keastaan missä tahansa, antavat meillesen kuvan, että Jumalan mielisuosio jakirkkaampi hengellinen vaellus on saa-

vutettavissa tiettyjen tekojen kautta.Näitä tekoja saattavat olla rukous, raa-matun lukeminen / totteleminen, syn-nin vastustaminen, palveleminen – oi-keastaan lista jatkuu lähes loputtomiin.

Mikä tässä on niin väärää?Tällaisena julistettu ”evankeliumi”

vakuuttaa meille, että Jumalan hyväk-syntä ja rakkaus ovat ainakin osittainsaavutettavissa ihmisen oman toimin-nan kautta. Murheellisena olen huo-mannut, että tuossa ilmapiirissä väsy-neet antavat väsyttää itseään lisää, lyö-dyt kääntävät selkänsä uusille lyönneil-le, sidotut sidotaan yhä vahvemmin.Missä on evankeliumin vapauttava to-tuus?

Ymmärtääkseni evankeliumin valo-voimaisuus perustuu siihen, että siinäPyhä Jumala kurottautuu syntisen ih-misen puoleen ja vakuuttaa tälle lem-peästi ikuista hyväksyntää ja rakkaut-ta. Suuri Jumala sitoutuu pienen ihmi-sen arkielämään ja lupaa olla tämänkanssa kaikessa, hyvässä ja pahassa.Vakuudeksi läsnäolostaan Jumala an-taa oman Elämänsä ihmisen sisälle jatämä Elämä alkaa elää omaa jumalal-lista suunnitelmaansa todeksi vajavai-sessa ihmisessä. Eikö tämä ole se ar-mon sanoma, joka on melkein liian vai-keaa uskoa? Mitä tähän voisi enää li-sätä?

Jumalan antama kirkas evankeliumi– ilosanoma – sai aikaan valtavaa vas-tustusta jo Jeesuksen sitä julistaessa jamyös alkuseurakunnan aikana sitä ko-

Olemmeko kuulleet vääränevankeliumin?

8Pieni lauma 1/2006

etettiin muuntaa toisenlaiseksi. Paava-lin suuri huoli oli se, että evankeliumisäilyisi puhtaana, että se pysyisi edel-leen ilman ehtoja Jumalan armon ilmes-tymänä syntiselle ihmiselle. Evankeli-umia on koetettu kautta aikojen inhi-millistää: on yritetty rakentaa omate-koisia siltoja ihmisen tekojen ja evan-keliumissa ilmestyvän kirkkaan armonvälille.

Paavali julisti, että oli olemassa vainyhdenlainen, Jumalan armoon perustu-va evankeliumi, jota ei saisi mistäänhinnasta muuttaa; sellainen evanke-liumi veisi pois Kristuksesta.

Onko evankeliumi tänään puhdas,loistaako se kirkasta valoaan? Vapaut-taako se syyllisyydestä ja taakoista Ju-malan antamaan ilontäyteiseen elä-mään?

Murheellisena ajattelen, että meilläon tarjottavana muutettu sanoma. Se eienää tule suoraan Jumalan rakkauttasykkivästä sydämestä, vaan on muutet-tu ehdollistetuksi ja ainakin piirun ver-ran ihmiskeskeiseksi. Se ei enää ole sitäalkuperäistä, vain Jeesukseen työhönpohjautuvaa.

Emmekö haluaisi irrottautua kaikes-ta ihmiskeskeisyydestä ja lähteä mat-kalle löytämään sitä aitoa ja alkuperäis-tä armon sanomaa, joka omaa itsessäänaivan käsittämättömän muutosvoiman?

Voisimmeko löytää köyhyyden,heikkouden ja avuttomuuden; tulla riip-puvaisiksi Hänestä, joka on meille joaivan kaiken antanut?

Jaakko PirttiahoRistin Voitto 26.4.2006 (Mielipide)

Väitän, ettemme yleensä tajua kuin-ka keskeinen kilvoituksessamme onuskon ja tekojen, armon ja ansion,lain ja evankeliumin välinen suhdeja jännitys. Ne ovat meille vain op-pikäsitteitä. Emme tajua myöskäänkuinka herkästi meidät houkutellaanpois armosta niin että kadotammesilmiemme eteen kuvatun ristiin-naulitun Jeesuksen Kristuksen jasen, että voimme olla Jumalan edes-sä vanhurskaita vain yksin Jumalanarmosta ja yksin uskoessammeevankeliumiin Kristuksesta.

Kenties alamme rakastaa Gala-talaiskirjeen pääsanomaa Kristuk-sen rististä ja uskonvanhurskaudes-ta vasta sen jälkeen, kun joudummeahdistukseen, missä uskomme japonnistelumme tulokset sortuvat jakaikki tähänastiset aikaansaannok-semme ja hyvyytemme osoittautu-vat roskaksi. Vasta omissa silmis-sään parantumattomasti jumalat-tomaksi tulleelle kelpaa tämän kir-jeen sanoma uskonvanhurskaudes-ta.

(Ote Olavi Peltolan kirjasta:“Ainutlaatuinen evankeliumi!”,Perussanoma Oy 2001).

Ainutlaatuinenevankeliumi!


Kovista kokemuksistaan huolimattaHallikaisella on huumori herkässä. Hänon hyväntuulinen pohdiskelija, jokaasettelee sanansa tarkasti.

Kolmetoista vuotta sitten (huom. v.1995) Lauri oli yhdeksäntoistavuotiasja suorittamassa asevelvollisuuttaan.Rovajärven sotaharjoituksissa hän oliraskaan kranaatinheittimen lataaja, kunsattui inhimillinen erehdys.

Yhtäkkiä näin kirkkaan välähdyk-sen ja kuulin terävän räsähdystä muis-tuttavan äänen. Sen jälkeen näin elä-mäni kuin filminauhalta pikakelaukse-na. Sitten jokin suunnattoman pahavoima alkoi vetää minua puoleensa.Samalla tunsin, etten ollut omassa ruu-miissani, vaan sen ulkopuolella. Hä-täännyin hirveästi ja minut valtasi pa-kokauhu ja pelko siitä, mihin olen me-nossa.

Muistin vanhempieni neuvon: Hä-dän hetkellä huuda avuksesi Jeesusta.tartuin tähän toivoon kuin hukkuva pe-lastusrenkaaseen. Heti kun olin sano-nut Jeesuksen nimen, minut ympäröivaltava kirkkaus ja rauhallinen, hyvä

olo. Sitä tunnetta ei pysty mitenkäänkuvailemaan. Mitään vastaavaa en olekokenut maallisen elämäni aikana.

Kirkas hahmo odotti rajan takana

Kun paha oli päästänyt otteensa minus-ta, näin edessäni vasemmalla hyvinkirkkaan hahmon. Hahmo sädehti javalaisi niin kirkkaana, etten erottanutyksityiskohtia. Mitenkä kuvaisin sitävaloa, Lauri miettii ja on hetken hiljaa.

Vaikka se oli valtavan kirkas, se eihäikäissyt eikä jättänyt varjoja. Sen li-säksi se oli lämmin ja minusta tuntuiaivan kuin kokemani hyvä olisi tulvi-nut tästä kirkkauden lähteestä. Hahmonoikealla puolella näin suuret, kallioonhakatut kirjaimet “Jeesus”.

Tekstin alapuolella huomasin kaksihahmoa, jotka heti tunnistin neljän vuo-den ikäisenä kuolleeksi Eero-veljekse-ni ja kaksikymmentävuotiaana meneh-tyneeksi Elli-sisarekseni. Heillä ei ol-lut fyysistä olemusta, vaan paljon kau-niimpi ylösnousemusruumis. He olivat

Räjähdysonnettomuuden uhri Lauri Hallikainen:

Pelkäsin henkiin jäämistäKävin kuoleman rajan takana ja minulle oli

valtava pettymys, kun jouduin tulemaan takaisin.Moni pelkää kuolemaa, kirkkaan valon ja lämmön

ympäröimänä minä pelkäsin henkiin jäämistä,sotaharjoituksissa loukkaantunut

Lauri Hallikainen sanoo.

10Pieni lauma 1/2006

aivankuin enkelihahmoja ja heistä loistitäydellinen onni. Näin heti, että heidänoli hyvä olla.

Pian tämän jälkeen minut palautet-tiin takaisin tähän maailmaan. Tulinosittain tajuihini ja jotenkin kaukaises-ti ymmärsin, että olin joutunut vaka-vaan onnettomuuteen. Käteni olivat ai-van puutuneet enkä pystynyt liikutta-maan niitä. Joka puolella oli pimeää,vaikka tiesin, että silmäni ovat auki.

Kuulin ja tunsin, että minua yrite-tään auttaa, mutta siitä huolimatta hä-täännyin. Halusin takaisin siihen hy-vään, josta minut oli palautettu. Enpelännyt kuolemaa, vaan henkiin jää-mistä.

Harva ihminen saa nähdä taivaan

Lauri ei tiedä, kuinka paljon aikaa ku-lui ennen kuin hänet saatiin siirretyksiRovajärven maastosta Rovaniemenkeskussairaalaan. Joka tapauksessa tus-kat olivat tuona aikana niin kovat, ettäniiden muisteleminenkin näyttää teke-vän kipeää.

Jossain vaiheessa sain kipulääkettäja ambulanssissa vajosin tajuttomuu-teen. Sairaalassa minulle tehtiin neljä-toista tuntia kestänyt leikkaus. Paljonei kuitenkaan ollut tehtävissä. Kasvo-jeni ja käsieni lähellä räjähtänyt kra-naatti oli vienyt näköni ja melkein kaik-ki sormeni.

Lauri oli sairaalassa yhteen menoonpuoli vuotta. Sen jälkeen hän oli hoi-dettavana lyhempiä jaksoja niin, ettäonnettomuuden aiheuttamaa sairaalas-saoloa kertyi kaikkiaan kaksi vuotta.

Sinä aikana hänelle tehtiin kaksikym-mentäkaksi leikkausta.

Tiedän, että maallisen mittarin mu-kaan minun pitäisi olla hyvin katkeraja vihainen, mutta en ole. En myöskäänsyytä ketään. Onnettomuus johtui in-himillisestä erehdyksestä, ei ampuja ta-hallaan laukaissut kranaattia sillä het-kellä, kun olin lataamassa uutta.

Olen onnellinen, että olen saanutelää näin rikkaan elämän. vain harvaihminen saa elämänsä aikana kokea tai-vaan kirkkauden. Sen rinnalla sokeusja vammaisuus eivät ole suuria murhei-ta. Se, mitä minulle näytettiin, on jokolmentoista vuoden ajan ollut minul-le valtava voimanlähde. Kokemus ra-jan takana käymisestä ja Kristuksenkohtaaminen siellä ovat kaiken yläpuo-lella.

Olen kiitollinen vanhemmillenikristillisestä kasvatuksesta ja niistä neu-voista, joita olen lapsena saanut. Arvok-kain perintö, jonka vanhemmat voivatantaa lapsilleen, on opettaa heidät tur-vautumaan Jumalaan ja tuntemaan Jee-sus, johon voi turvautua, olivatpa mur-heet pieniä tai suuria. Ilman vanhem-pieni neuvoja en olisi osannut huutaahädässäni avuksi Herraani.

Se mitä koin ja näin heti onnetto-muuden jälkeen ei ole mitään mieliku-vituksen tuotetta. Tiedän varmasti, ettäolen saanut tuntea esimakua taivaanihanuudesta, Lauri Hallikainen sanoo.

Teksti: Olli Karhi

(Tätä Sana-lehdessä 21.6.1995 olluttaartikkelia on jaettu myös monisteena ai-nakin Jyväskylän seudulla.)

.


“Mitä vanhemmaksi tulee, sitä sel-vemmin näkee omat heikkoutensa,puutteensa ja vikansa.

Vaikka onkin jo vuosikymmenetkilvoitellut Herran askelissa, täytyykuitenkin rehellisesti tunnustaa, ettäkovin vähän on Kristus minussamuotoa saanut. Missä on se nöy-ryys, rakkaus, epäitsekkyys, uhrau-tuvaisuus ja kaikki muut hyveet, joi-den tulisi kaunistaa kristityn elä-mää?

Miten monta kertaa täytyy mur-heella tunnustaa, että “vanhalla ih-misellä” on vielä niin suuri vaiku-tusvalta meidän elämässämme,vaikka sen olisi pitänyt jo aikoja sit-ten tulla ristiinnaulituksi ja kuolete-tuksi. Yhdellä on yhdet vaikeudet,toisella toiset. Jonkun helmasynnitovat henkisellä alalla, toisen lihalli-sella. Kuka on ajatuksissaan ylpeä,itserakas, kateellinen ja anteeksian-tamattoman pitkävihainen. Toinentaas elämän mukavuuksia rakastava,lihallisiin intohimoihinsa lankeileva,syömäri ja juomari, joilla tarkoitanihmisiä, jotka vatsaansa palvovat.

Eiköhän vain ole niin, että mitäkauemmin elämän tietä vaellamme,sitä selvemmin alamme nähdä omat

heikkoutemme ja puutteemme. Sy-venevä synnintunto onkin aivanluonnollinen ilmiö vilpittömän Ju-malan lapsen koettaessa kaikin puo-lin elää Herransa ja Mestarinsa tah-don mukaan.

Mutta yhä syvenevä synnintun-to vaatii vastapainokseen yhä kirk-kaampaa näkemystä Kristuksen ar-moon. Kun oma syntisyys kasvaa yliäyräitten, täytyy Herran kirkkaudennousta taivaaseen asti.

Suuri syntinen tarvitsee suurenVapahtajan. Ja tämä suuri Vapahta-ja ilmenee hänen elämässään niin,että hän tietää Jeesuksen läpikohtai-sesti tuntevan hänet viimeistä piir-toa myöten ja kuitenkin rakastavanhäntä äärettömällä, jumalallisellarakkaudella. Tämän ajatuksen onPaavali Roomalaiskirjeessä pukenutmuotoon “Missä synti on suureksitullut, siinä armo on ylenpalttiseksitullut” (Room 5:20). Hyvä kilvoi-tus, rakas ystäväni, merkitsee sitä,että sinä jättäydyt Jeesuksen Kris-tuksen käsiin sellaisena syntisairaa-na kuin olet ja uskot koko sydämes-täsi, että hän on vaikuttava sinussaniin tahtomisen kuin tekemisenkin.

Ja kun sinä et yhtenäkään päivä-

Syvenevä synnin tunto;silloin katse Jeesukseen

Urho Muroma


nä selviydy sellaisena voittajana,että sinulla ei olisi asiaa Golgatalle,Jeesuksen ristin juurelle, niin ei si-nun kerskauksenasi milloinkaan voiolla oma pyhyytesi ja vaelluksesi,vaan kerskauksenasi on ainoastaanHerra ja Hänen armonsa.

Kun opetuslapset saivat kirkas-tusvuorella nähdä Mestarinsa sätei-levän kirkkauden, päättyy tämä ker-tomus sanoihin “He eivät nähneetketään muuta kuin Jeesuksen yksi-nään” (Matt 17:8). Jeesuksen yksi-nään. Tässä hyvä kilvoitus, Jeesusyhä suuremmaksi. Tässä hyvä kil-voitus, Jeesus kaikeksi kaikessa.Jospa mekin saisimme lähtöhetkel-lämme nähdä ainoastaan Jeesuksen,Hänet, joka kerran kutsui meidätomiksensa, vaikka hyvin tiesi, kuin-ka heikot ja kelvottomat Hän kut-sui, ja joka silloin antoi meille ar-mosta kaikki syntimme anteeksi,puhdisti meidät verellään ja uudes-tisynnytti Sanansa ja Henkensä voi-malla, ja joka siitä pitäen on ääret-tömällä rakkaudella ja uskollisuu-della hoitanut meitä tähän hetkeensaakka, antamalla väsymättä meilleuutta armoa uutta kilvoitusta varten.Niin, jospa lähtöhetkellämme näki-simme vain hänet saaden unhottaakaiken muun.

Oi, Herra, suo tämä armo meillevaivaisille syntisille oman nimesikunniaksi.

(Herää Valvomaan 46-47/1956).

Ennestään välinpitämättömät kir-konkyläläiset olivat hämmästynei-tä, kun melkein jokaisessa talossa jamökissä, missä rippikoululaisiamajaili, veisattiin, puhuttiin Juma-lan valtakunnan asioista ja itkettiinjoskus yökaudet.

Tämä keväällä 1881 alkanut he-rätys levisi kulona kautta koko (Kiu-ruveden) seurakunnan. Siitä vuodes-ta alkaen ruvetaan pitämään seuro-ja yleisesti kodeissa. Kaikkiaan“avautuivat sinä ja lähinnä seuraa-vina vuosina ovet Herralle 75 talos-sa ja ainakin yhtä monessa torpas-sa”. Yksin Lapinsalon kylässä, jo-hon ensinnä on syytä kiinnittää huo-miota, jäi ainoastaan kaksi taloa kos-kemattomaksi, vaikka niitä oli sii-hen aikaan kolmattakymmentä. He-rätys sai aikaan suuren muutoksenKiuruveden oloissa. Hyvin yleisek-si käynyt juoppous vähentyi, tans-sit loppuivat miltei kokonaan, kirk-ko ja seuratuvat täyttyivät ahdin-koon asti ja läheltä ja kaukaa alkoirientää ihmisiä näkemään ja kuule-maan Herran ihmeellisiä tekoja.

(Ote kirjasta: Olavi Kares: “He-ränneen kansan vaellus, osa 1”,WSOY1943)

Millaista onaito herätys?


KATSO, JUMALAN KARITSAMissä me kristittyinä olemme? Minne olemme menossa?Erotammeko oikean väärästä?Eri puolilta Suomea ja erilaisista taustoista koostuva veljesryhmä onmuutamia kertoja kokoontunut pohtimaan, miten voisimme yhdessävaikuttaa Jumalan armon evankeliumin saattamiseksi jälleen kristillisenjulistuksen ja toiminnan pääasiaksi nykyisten äärisuuntausten jaharhojen tilalle.

Koolla olleista muodostettiin työryhmä, joka on koonnut ajatuksiaanyhteiseen kirjaan, jonka nimeksi tuli Katso, Jumalan Karitsa.

Kirjoittajina ovat työryhmän jäsenet: Juhani Aitomaa,Paavo Lievonen, Per-Olof Malk, Olavi Peltola, Matti Pyykkönenja Paavo Suihkonen.

Koko n. 132x190 mm, laajuus 200 sivua, hinta 20,00 euroa

JUMALA ON PYHÄ (Paavo Suihkonen)Jumala on pyhä: hän on kaikkivaltias, kaikkien luotujen yläpuolella olevamajesteetti, synnitön ja syntiä vihaava mutta myös laupias ja armollinen.

Jumalan pyhyys on niin täydellinen ja Jumalan laki niin ehdoton, ettei kenelläkäänole mahdollisuutta pelastua oman kuuliaisuutensa tai ansioidensa perusteella.

Nykyajan kristillisyydessä on piirteitä, jotka kertovat siitä, että Jumalan pyhyydentunto ja Herran pelko ovat paljolti kadoksissa. Jumalan eteen tuodaan vierastatulta, jos hengellisten kokousten ilmapiiri kantaa kauttaaltaan sielullisuudenleimaa.

Se Jumalan palvonta, jonka ihminen itse kehittää, on aina sydämenkiinnittämistä epäjumalaan.

HENGELLINEN HERÄTYS (Matti Pyykkönen)Tietä herätykseen ei tasoiteta eikä sitä pidetä yllä luonnollisen ihmisen kyvyillä:ei puheen, laulun, toiminnan, suunnittelun tai organisoinnin loistolla. Jumalakäyttää puhtaita “saviastioita” voimansa ilmenemisen välikappaleina.

Tien hengelliseen herätykseen täytyy löytyä jostain muualta kuin ihmisen omistaoivalluksista.

Kun Pyhä Henki saa ensiksi näyttää meille todeksi itseriittoisuuden syntimme,avautuu ristin veren kautta tie puhdistukseen, anteeksiantoon, siunauksiinja myös herätykseen.

Matti PyykkönenHengellinenherätys

Eripainos Evankeliuminopintoyhdistys ry:n

julkaisustaKatso, Jumalan Karitsa

Paavo SuihkonenJumalaon pyhä



Yllä olevan kirjan artikkeleista on tehty eri painoksinaseuraavat pikku kirjaset (Hinta 3 euroa/kpl):

KIRJALLISUUTTA:

JuhaniYliviivaus

JuhaniYliviivaus

JuhaniTekstiruutuIlmoitus kirjasista ei enää voimassa -kustantajan toiminta päättynyt


USKONVANHURSKAUS (Olavi Peltola)Sanat vanhurskas ja vanhurskauttaa ovat erittäin tärkeitä ilmauksia Raamatussa.Sanalla vanhurskauttaa Jumala ilmoittaa Poikansa pelastavan työn yksityisenihmisen elämässä. Se on kuvaus siitä, mitä silloin tapahtuu Jumalan edessä, kunsyntisessä syntyy usko Kristukseen. Pyhä Henki on valinnut tämän VT:n aikaisentuomioistuinten käyttämän sanan ja samalla myös siihen sisältyvän kuvantehdäkseen Jumalan pelastussuunnitelman havainnolliseksi.

Vanhurskauttamisessa on kysymys ihmisenä olemisen lopullisesta todelli-suudesta. Siinä todellisuudessa määrätään ihmisen iankaikkinen kohtalo.

Olavi PeltolaUskon-vanhurskausEripainos Evankeliumin

opintoyhdistys ry:njulkaisusta

Katso, Jumalan Karitsa

KRISTITTYJEN YHTEYS (Paavo Lievonen)On monia kristityiksi lukeutuvia, jotka katsovat ristin kuuluvan vain menneisyyteenyhtenä sinänsä välttämättömänä osana pelastustapahtumassa. Mutta ristillä eienää ole sitä asemaa kuin alussa, vaan nyt keskitytään siihen, mitä ihmisestä tuleeja mitä hän uudessa elämässään ja kilvoittelussaan saa aikaan. Ihmisen oletetturakkaus Jumalaan syrjäyttää Jumalan todellisen rakkauden ihmiseen. Juuri tässäkristittyjen tiet erkaantuvat.

Aito kristittyjen yhteys syntyy siitä, että on vain syntisiä ja yksi synnitön —Jeesus Kristus, syntisten Vapahtaja.

Siinä on oppi, joka ei ole teologista kikkailua, vaan se on kestävä kristittyjenyhteyden perustus. Siinä on koko “autuudenjärjestys”, muu on sovellusta.

MENESTYSTEOLOGIA ON MINÄN TEOLOGIAA:(Juhani Aitomaa)Raamatun mukaan todellinen menestys on ensisijaisesti hengellistä. Köyhä jasairas on Jumalan maailmassa menestyjä silloin, kun hänellä on osuus Jumalanvaltakuntaan. Minän teologit sanovat: “Katso Minua, minun työtäni,aikaansaannoksiani, varallisuuttani, järjestöäni ja suurkokouksiani.” Monetkatsovat, ja heidän on “pakko” käydä näiden kokouksissa ja uhrata näille varojaan.He uskovat, että näin voidaan ostaa “Jumalan miehen” suosio ja samalla myösJumalan siunaus. Monet suomalaisetkin ovat erehtyneet näin uskomaan.

Raamattu suuntaa katseemme toisaalle, kun se sanoo meille:“Katso, Jumalan Karitsa”.

RAAMATUN PÄÄSANOMA:Katso, Jumalan Karitsa (Per-Olof Malk)Puhuessamme Jumalan Karitsasta emme puhu Jumalan emmekä kenenkäänihmisen elämässä taakse jääneestä vanhentuneesta asiasta. Jumalan Karitsa ontänäänkin Jumalalle pääasia. Mitään enempää tai tärkeämpää ei ole olemassa.

Täällä kokousten ja opetusten keskukseen nousee monta uutta ja ihmeellistä asiaa.Mutta mitä eniten tarvitsemme? Paluuta Jumalan Karitsan luo.

Ei ole mitään uutta, ei ole mitään syvempää, ei ole mitään elävämpää jaaidompaa kuin Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus.

Juhani Aitomaa



Menestysteologiaon Minänteologiaa

Paavo LievonenKristittyjenyhteys



Per-Olof MalkRaamatunpääsanoma:

Katso, Jumalan KaritsaEripainos Evankeliumin





YLISTYS ENNEN JA NYT (Paavo Lievonen)Raamattu puhuu paljon Jumalan ylistämisestä. Koko kristityn elämän tulisi ollaJumalalle ylistykseksi. On kuitenkin hämmästyttävää, että se ylistyksen muoto,jonka tänään kohtaamme, on tiettyyn kaavaan muotoutunutta, yksipuolista ja jopaepäraamatullista.

Uusi ylistys on muutamassa vuodessa levinnyt seurakuntiin lähes kaikkiallamaailmassa. Samalla uudet musiikkityylit ovat monin paikoin syrjäyttäneet kaikenaikaisemmin hyväksi havaitun musiikin.

Näiden uudistusten myötä kohtaamme jatkuvasti uusia ja epäterveitä oppeja.Mistä siis on kysymys?

Paavo Lievonen

Seuraavat ylistystä käsittelevät kirjaset ovat erillisiä;ne eivät liity kirjaan “Katso, Jumalan Karitsa”.

(Myös näiden kirjasten hinnat ovat 3 euroa/kpl)

OIKEAN JA VÄÄRÄN EROTTAMINENkristillisesssä toiminnassa ja julistuksessaP. Lievonen, P-O. Malk, P. Suihkonen, (työryhmän psta)Uskovaa, joka alkaa erottaa oikean ja väärän, voidaan pitää uskostaan luopuvana,jos hänen uskonsa omiin suorituksiin vähenee ja usko Kristuksen kaikkivoipaisuuteenkasvaa.

Oman yhteisön taholta voi kohdistua paineita sellaiseen, joka menettää uskonsaomaan yrittämiseen ja löytää todellisen Jumalan armotyön.

Väärälle opetukselle Kristus ei riitä, vaan halutaan mennä Kristuksestaeteenpäin, jolloin Raamatun rinnalle tai se jatkoksi avataan ovimyös “uudelle” ja “paremmalle” ilmoitukselle.

YLISTYS JA PALVONTA HARHATEILLÄ (Matti Pyykkönen)”Jumala on tarjonnut meille ’aikakoneen‘, joka tekee meille mahdolliseksi päästäHänen maailmaansa ja läsnäoloonsa. Ylistys ja palvonta on se ’kone‘.”

Ylistys joka ei itsessään pitänyt sisällään yhtään sanoja: ”Rumpali vain soitti jaJumalan pyhyys ja läsnäolo täyttivät käsin kosketeltavasti koko huoneen. Onhienoa huomata, miten suuri vaikutus pelkällä rumpujen soitolla voi olla.”

”Ellei ole ylistystä, ei myöskään ole valtaistuinta eikä siis Jumalan läsnäoloa. Elleiole Jumalan läsnäoloa, ei elämäkään ole mahdollista.”

Tällaista saa nykyisin kuulla ja lukea. Oudot opit ovat valtaamassa kristikuntaa.

On erittäin tärkeää löytää oikea vastaus siihen, onko määrätynlainen ylistysavain, joka avaa tien Pyhän Jumalan Valtaistuinsaliin.

Syrjäyttääkö aikammeylistystrendi Kristuksen

sovitustyön?

Oikean ja vääränerottaminenkristillisessä

toiminnassa ja julistuksessaEripainos Evankeliumin





EvankeliuminOpintoyhdistys ry.

Matt. 4. luvun tarkastelua uskovankiusausten kannalta

Per-Olof Malk

OLIN “VOITELUSSA” (Jouko Nieminen)Tämä kirjan sanoma on vakava. Sen tulisi kuulua niiden suusta,jotka Jumala on pannut kansallemme vartijoiksi. Mutta koska he ovatvaiti, tämä hätähuuto on herätetty tavalla, josta Jeesus sanoi: “Jos nämäolisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Kirjoittaja ei ole ulkopuolinen tarkkailija, vaan on itsetosissaan ollut mukana siinä, mistä kirjoittaa. Siksi sanotullaon painoarvoa.

Hinta 5 euroa/kpl

KIUSAUKSISSA (Per-Olof Malk)Kiusaukset eivät ole mitätöntä kiusoittelua, vaan ne ovat totista totta jokaisenkristityn elämässä. Monet eivät kuitenkaan tunnista vihollisen ääntä sen käyttäessäJumalan sanaa. Näin he eksyvät harhapoluille kuvitellen olevansa Jumalan tahdontiellä.

On hämmästyttävää, että Pyhä Henki ei vienyt Jeesustakaan kasteen jälkeenkunnian kukkuloille, vaan erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Jeesus torjuikuitenkin vihollisen houkutukset saavuttaa maallista loistoa ja välttää sitenkärsimys ja risti.

Tämän kirjasen luettuasi alat nähdä aikamme kristikunnan tapahtumiauudesta näkökulmasta.

Hinta 3 euroa/kpl

AINOASTAAN YKSI… (Matti Pyykkönen)Korpeen eksynyt mies on kuin kuka tahansa tavallinen suomalainen, yksi meistä.Miehellä on vain yksi tulitikku, vain yksi mahdollisuus, vain yksi elämä. Tästäon kysymys. Muut tärkeätkin asiat joutuvat antamaan ensisijan tälle kaikkeintärkeimmälle. Tällaisessa tilanteessa jokaisen mielessä olisi vain yksi asia; se yksitulitikku. Se olisi tärkein pääoma tuossa hetkessä. Nuotion täytyisi syttyä ennenkuin sen liekki sammuisi. Se yksi mahdollisuus täytyisi käyttää oikein – muuten…

Tämä kirjanen opastaa meitä, ettemme menettäisi sitä kaikkein tärkeintä,mikä meillä on.

Hinta 3 euroa/kpl

Tilaukset:Juurikasvu-kustannus, puh. (014) 633 334, e-mail: [email protected]

Evankeliumin opintoyhdistys ry, puh. (019) 41 42 43, e-mail: [email protected] foorumi ry, e-mail: [email protected]


JuhaniTekstiruutu


”Pauhatkoonpa elon meri” (P. Lievonen):Uskovia on vuosikaudet opetettu täyteenyksimielisyyteen sillä seurauksella, ettätervekin arvostelu on hylätty ja sitenerilaiset harhat on nielty sellaisenaan.Kirjassa käsitellään viime vuosina seurakun-nissa tapahtuneita asioita. Niiden tunnista-minen auttaa torjumaan jo ennakolta uusiauhkatekijöitä (Hinta 3,0 euroa).

”…ja Taivas myös” (P. Lievonen):Kristinuskon perusasioiden ymmärtäminenon taivaan matkalaiselle välttämätöntä.Tässä kirjasessa puhutaan avoimesti niistäsudenkuopista, joihin taivaan matkalainenon vaarassa joutua (Hinta 2,0 euroa).

”Uudistusten ansat” (P. Lievonen):Kirjasessa tarkastellaan asioita ja ilmiöitä,joita on pidetty jumalallisina. Kaikki ei olekultaa, mikä kiiltää. Kirjan sivuilla kehote-taan omaaan ajatteluun ja järjen käyttöön.“Uudet evankeliumit” eivät ole evankeliu-mia lainkaan, siksi ne on hyvä tunnistaa(Hinta 2,0 euroa).

”Psykologisten teorioiden haasteseurakunnalle” (Päivi Clay):”Hengellisiksi” terapeuteiksi muuttuneetsaarnaajat saavat kuulijansa käyttäytymäänenemmän tai vähemmän hullunkurisestiyrittäessään kitkeä heistä ”ruma ankan-poikanen” -syndroomaa. Tämän kirjasentarkoituksena on saada uskovat vapautu-maan hyvän tai huonon itsetunnontyranniasta ja epäterveestä itseensä tuijotta-misesta siihen vapauteen, joka onainoastaan Kristuksessa (Hinta 2,0 euroa).

“Kulissien takana” (Yves Brault):Kirja kertoo Braultin perheen kokemuksistaja koettelemuksista maailmankuulujenkarismaattisten julistajien ja ns. uskollapa-rantajien parissa. Kovien kokemustensamotivoimana Yves Brault alkoi tutkia aluksiaitoina pitämiään ilmiöitä ja löysi selvän

yhteyden jo 1700-luvulla löydetyn”mesmerismin” ja nykyisen ”uskollaparan-tamisen” välillä. Monet tunnetut julistajatovat käyttäneet samaa – vanhaa ja tunnettuatekniikkaa – joko tieten tai tietämättään.Kertomus paljastaa näiden julistajienmotiivin. Se on raha ja vaikutusvaltaihmisiin (Hinta 7,0 euroa).

”Uskonto vai Evankeliumi” (P. Lievonen):”Kristillisyyteen” on vaivihkaa tullutmukaan itsestäänselvyyksiä, jotkalähemmässä tarkastelussa osoittautuvatitse asian vastakohdiksi. Tämä kehitysjohtunee oikeiden opettajien ja kriitikko-jen puutteesta.

Kirja käsittelee uskonnon suhdettaevankeliumiin ja se on hyvin epätavallinenkannanotto nykyisessä ajassamme.Elämmehän aikakautta, jolloin ”kaikkienkukkien tulisi antaa kukkia”. Mitäänvarsinaisesti uutta kirjasta ei ole löydet-tävissä, mutta siitä huolimatta sen sanomasaattaa olla jollekin yllätyksellinen, jopaärsyttävä (Hinta 10. euroa).

”Me olemme Kristus – onko Jumala mei-dän juoksupoikamme?” (Matti Pyykkönen):Aikamme julistukseen ja toimintaan on tul-lut yhtä ja toista, mikä hämmentää Herranlaumaa. Jotkut näkevät siinä taivaastaannettua uutta viiniä, toiset Troijan hevosen,jonka sisällä seurakuntiin kuljetetaan tur-miollisia harhaoppeja. Mistä on kysymys?

Matti Pyykkönen on kirjassaan pyrkinytvesien lähteille — sinne mistä nämä kuohutkumpuavat. Kirja antaa rivimiehillekinmahdollisuuden tutkia, juodako uutta viiniä— vai ei (Hinta 12,0 euroa).

Hintoihin lisätään läh.kulut 1 euro/lähetys.

Tilaukset:Juurikasvu-kustannusPuh. (014) 633 334 (mahd. puhelinvastaaja)[email protected]

Vanhemmat kirjat:

JuhaniTekstiruutuIlmoitus ei enää voimassa


Surun hetki

Keskellä kesäpäivää 7.7.2005 sisim-pääni laskeutui äkisti merkillinen suru.Itkin aikani jonkinlaista sisäistä itkuaymmärtämättä syytä. Kunnes vähitel-len surun keskeltä nousi sydämellenisana: “Ja he erkanivat toisistansa”. Tuosana oli täynnä jotakin syvää murhet-ta, niin kuin Jumala olisi itse surrut ta-pahtumaa katkerasti. Mieleeni nousivälittömästi monet ystävät, joiden kans-sa on saanut tehdä uskon taivalta vuo-sikymmeniä, ja jotka sitten ovat vetäy-tyneet vähä vähältä etäämmäs toisen-laisen evankeliumin piiriin.

Löysin kyseisen sanan 1. Moosek-sen kirjan luvusta 13. Se liittyy siihentapahtumaan, jossa Aabraham ja Looteroavat toisistaan juuri ennen kuin Aab-raham pääsee luvattuun maahan! Mi-nua alkoivat vaivata ylen suuret kysy-mykset suurista asioista, ja siksi kirjoi-tan tämän kirjoitelman sen mukaan, kunymmärrystä on ylhäältä annettu.

Merkillinen tapahtuma

Uuden Testamentin todistuksen mu-kaan Jumala puhuu meille VT:n tapah-

tumien välityksellä profeetallista sano-maa: “Tämä, mikä tapahtui heille, onesikuvallista, ja on kirjoitettu varoituk-seksi meille, joille maailmanaikojenloppukausi on tullut.” (1. Kor. 10:11).Älköön siis nyt kukaan ajatelko, ettäAabraham ja Loot vain sattumalta ero-sivat toisistaan juuri silloin, kun kokopitkän vaelluksen tarkoitus oli aivantäyttymäisillään! Ei – vaan eikö Juma-la johdattanut asioita tapahtumaan näinjuuri siksi, että tämäkin meille kirjoi-tettu sana saisi toimia varoituksenasiitä, mitä se sisälleen kätkee. Että meemme kulkisi Lootin tietä ja valitsisi hä-nen laillaan. Onhan nimittäin totta, ettäLootkin oli uskova (ja vanhurskas)mies. Joka samalla tavalla etsi luvattuamaata kuin miten mekin etsimme elä-mämme tarkoitusta Jeesuksen seuras-sa! Sitä tärkeämpää onkin meidän nytkatsoa, mitä tämä varoituksen sana voi-kaan meille puhua tämän merkillisenajan keskellä.

Aabraham ja Loot olivat kulkeneetyhdessä vuosikymmeniä. Heillä oli yh-teinen menneisyys, yhteiset kokemuk-set, taistelut, koettelemukset ja yhtei-nen päämäärä. Mutta nyt – kaiken tä-män jälkeen he erkanevat toisistansa.

“Ja he erkanivat toisistaan”(1. Moos. 13:11)

“Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä mei-dän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän

kanssamme, niin he olisivat meidän kanssammepysyneet…” (1. Joh. 2:19)


Tekstiä lukiessa huomaa, että inhimil-lisesti ajatellen ero onkin järkevää sii-nä tilanteessa. Mutta eroamisen todel-liset syyt ovat niin kuin aina, tässäkintilanteessa syvällä, paljon syvemmäl-lä. Ihmissilmän ja ymmärryksen tuollapuolen. Niitä ei voi kukaan tajuta, elleiPyhä Henki avaa ihmisen sydäntä kä-sittämään jotakin Jumalan kipeistä ai-voituksista lopun ajan seurakunnankeskellä, (joista myös apostoli Paavalikirjoittaa 2. Tess. 2. luvussa).

Loot siis lähtee pois. Juuri ratkai-sevalla hetkellä hän jättää Aabraha-min! Oman innostuksensa valtaamanaja kiitollisena hän lähtee kohti näke-määnsä Jordanin ihanaa laaksoa, jokaon “niinkuin Herran puutarha”. Hänrakastuu näkemäänsä, eikä hänellä olemitään tajua siitä, että Jumala on lähet-tänyt eksyttävän hengen hänen sisim-päänsä. Miksi? Koska kaikkien ihmis-ten ja varsinkin viimeisten sukupolvi-en on tiedettävä, että luvattuun maa-han, taivasten valtakuntaan, pääseevain Aabrahamin uskolla. Kaikiltamuilta on tämä maa suljettu, ja juurisiksi he kaikki itse erkanevat pois en-nen Herramme paluuta! Aivan samallatavalla oli myös Mooseksen kuoltavapääsemättä luvattuun maahan, jotta meuskoisimme, että laki ei ikinä voi lah-joittaa meille taivasta. Loot oli niin lä-hellä Aabrahamia – ja kuitenkaan hä-nellä ei ollut sitä uskoa, joka olisi jak-sanut odottaa loppuun asti. Jos mekinsiis etsimme parempaa uskoa tai parem-paa hengellisyyttä, emmekä jaksa enääuskoa Aabrahamin kanssa, niin meolemme Lootin väkeä. He lähtevät poistämän maailman houkutusten viekoit-

telemina tuomaan taivasta maan pääl-le, kohti “runsasvetistä Herran puutar-haa”. Mutta lopputulos on se, mitä hen-gellisesti kutsutaan Sodomaksi!

Loot varmasti iloitsi elämänsä on-nellisesta käännekohdasta, ja ensinkaikki oli tietenkin hienosti. Mutta –yhtä hän ei voinut mitenkään aavistaa:Jumalan varjelus oli jättänyt hänet. Hänoli kaltevalla tiellä, joka lopulta johti… aina Sodomaan asti. Ei hän sinnetähynnyt – hänhän oli uskova mies!Mutta juuri tässä on ero kevyen Lootinuskon ja Jumalan varaan jäävän Aab-rahamin uskon välillä. Kevyellä uskolla“menee lujaa” ja se pilkkaa ristin va-raan jääneitä, köyhiä ja voimattomiaJumalan lapsia, joita on kuvattu osu-vasti Ilm. 3 luvun jakeissa 8-10. Muttaaika kuluu aina Jumalan lasten hyväk-si. Lopulta tuhon keskeltä Loot itse vie-lä vaivoin pelastuu – mutta vain Aab-rahamin esirukousten tähden. Muttaomalla valinnallaan ja harhautumisel-laan hän vie melkein koko sukunsaja palvelusväkensä tuhoon Jumalanvihan ilmestymisen hetkellä!

Elämän tarkoituksen etsintä

Mekin olemme saaneet uskoon tulles-sa Aabrahamin kehotuksen: Lähde sii-hen maahan, minkä minä sinulle osoi-tan… Jätä kaikki muu ja seuraa mi-nua… Mekin olemme etsineet Juma-lan valtakuntaa ja oman elämämme siu-nattua tarkoitusta – “luvattua maata”.Etsimme sitä yhdessä ja yksinään. Jajoskus mekin koemme jotakin esima-kua sen löytymisestä, kunnes maailmantuuli jättää meidät taas kohta orvoiksi,


vieraiksi ja muukalaisiksi tämän maa-ilman keskellä. Me kaipaamme ja pe-tymme ja kyselemme yhä uudestaankoko elämämme ja hengellisen elä-mämme todellista tarkoitusta.

Myös Aabraham ja Loot olivat et-sintämatkallaan ennenkin saapuneet“luvattuun maahan” (1. Moos. 12).Siellä Jumala ilmestyy Aabrahamille jasanoo: “Sinun jälkeläisillesi minä an-nan tämän maan”. Mutta – ei uskovanelämä ole koskaan näin helppoa. Karutodellisuus ja nälänhätä ajaa heidätkinkohta taas eteenpäin aina Egyptiin asti.Niinpä niin. Kuinka vaivalloista ja han-kalaa ja ristiriitaista onkaan yrittää löy-tää luvattu maa keskeltä hedelmätöntäerämaata, keskeltä ei-mitään, missä ih-missilmä ei näe, tunteet eivät todista jamihin järki ei yhdy. Vaikka Raamattulupaa: Tämä on se maa, minkä minäolen sinulle valmistanut!

Eihän ole ihme, että meillekin Ju-malan lapsille luvattu maa, Jumalansalattu valtakunta, vain ani harvoin kel-paa. Eihän siihen Aabrahamkaan ensintyytynyt. Mutta kun aikaa oli juossutvielä kauan eteenpäin, palasi Aabrahamtakaisin Kanaanin maahan, nöyrempä-nä, vanhempana ja vähempään tyyty-väisenä kuin aiemmin.

Hengellisen elämän suurivalintatilanne

Kun Aabraham näki, että eroaminen onväistämätöntä, oli edessä suuri ja rat-kaiseva valinta. Molemmat vaeltajathyvin tiesivät, että silmäin edessä las-keutuva Jordanin laakso hedelmällisi-ne puutarhoineen suuresti näyttää täyt-

tävän luvatun maan tuntomerkit.Näyttää siis siltä, että jos Jumala meitäjohdattaa hedelmälliseen siunauksenmaahan, niin tuon maan täytyy olla semaa! Ympärillähän on ei-mitään. Pelk-kää asumatonta kivierämaata, ilmanpuita, ilman vettä, ilman siunauksia…Ja Jumala on antanut ihmiselle järjen,aistit ja tajunnan nähdä, mikä on hy-vää. Miksi siis Aabraham ei lähde liik-keelle? Miksi hän ei käytä oikeuttaansanoa ensin, että minä menen tuonne?Miksi hän antaa Lootin ensin valita –parhaat päältä?

Rakkaat ystävät. Totuus on yksin-kertainen: Toki Aabrahamkin inhimil-lisen järjen ja tunteitten kautta haluaisiJordanin puutarhaan. Mutta: hänellä eiole tästä Jumalan sanaa! Hän itse eivoi tehdä valintaa, koska Jumala ei oletästä mitään puhunut. Täysin tietoi-sena tästä hänen on siis annettava Loo-tin valita. Ja Lootin ei tarvitse valin-taansa kuulla Jumalaa. Hän valitsee jär-jen, tunteitten ja aistien varassa sen,mitä hän itse tahtoo ja mitä hän itsepitää parhaana. Hän ei jaksa enääodottaa Jumalaa, hän tahtoo alkaa lo-pultakin elää siunattua elämää ja me-nestyä… Niinpä Raamattu sanoo Loo-tista (13:11): “Niin Loot valitsi itsel-leen…” kun taas Aabrahamille Jumalasanoo (13:15): “Minä annan sinul-le…”

Aabraham väistyy vasemmalle, Ka-naanin maahan. Varmaankin hänkin ko-kee tunteellisesti olevansa hylätty! Hänon valinnut “ristin tien”– ja jää siihen.Mutta sen jälkeen ilmestyy hänelleHerra , joka siunaa Aabrahamin “valin-nan” ja sanoo rakentavansa tästä erä-


maasta Aabrahamin jälkeläisille (siismeille) siunauksen maan! Ja sen maansiunaus ei kasva tämän maailman ar-vostamista hedelmistä eikä vesilähteis-tä, vaan Jeesuksen ristinpuusta ja Py-hän Hengen elävien vesien virrasta.

Loot siis jäi osattomaksi niistä lu-pauksista, jotka Jumala antoi Aabraha-mille. Itse hän oli hurskas mies (2. Piet.2:7), mutta kärsi tappion (1. Kor. 3:15).

Tämä on siis kirjoitettu lupauksek-si ja varoitukseksi meille, viimeisillesukupolville. Se maa, joka näyttää niinihanalta ja hengellisesti rikkaalta jaJumalan valitsemalta, onkin lopulta tu-hon tie. Minä uskon, että tällainen ki-puilu valintatilanteissa on monille tut-tua näinä aikoina. Miksi elämä on niinkarua ja kovaa? Miksi Herra ei auta?Miksi ei kuule eikä vastaa minulle?

Monien ahdistusten kanssa kamp-paileva uskova ja voimaton kansa ko-kee suuren houkutuksen lähteä Lootinvalintojen tielle, jossa ainainen uskos-sa odottaminen loppuisi ja todellinensiunaus alkaisi… Saisi parantua, ehey-tyä, rikastua… Sana loot merkitsee“pois heittämistä” tai “verhoutumista”.Lootin seuraaminen merkitsee Aabra-hamin uskosta luopumista ja verhou-tumista uusiin oppeihin, joiden houku-tusarvo on paljon suurempi kuin van-han Aabrahamin uskon.

Lootin lailla tämän ajan kristillisyyslähtee suurin joukoin pois Aabrahaminuskosta, koska he eivät jaksa odottaaJumalan lupausten täyttymistä kokoelämäänsä, ja ovat siksi kyllästyneitäristiin. Heidän mielestään ihana maa onaivan selvä, näkeehän monesta raama-tunkohdasta nuo “parempien lupaus-

ten” paikat: Menkää ja parantakaa sai-raita, herättäkää kuolleita jne. Siinäpävasta elämää. Sen tähden he valitsevatitselleen tämän hengelliseltä näyttävänJordanin laakson, joka on kuin “Her-ran puutarha”.

Risti jakaa

Ystävät. Näin Raamattu on edeltä pu-hunut sen, minkä myös apostolit ovatselvästi sanoneet. Risti jakaa lopultakristikunnan elävät jäsenet kahtia. Uus-apostolit kulkevat “ristin vihollisina”(Fil. 3:18,19). Ajallinen hyvinvointi(vatsa) on heidän jumalansa…” Vaik-ka jakeissa 20,21 sanotaan, että vastaJeesuksen tullessa meidän alennusti-lamme ruumis muutetaan kirkkaaksi…

Rakastakaa (ja varoittakaa) niitä,jotka ovat heikkoja lähtemään kaikki-en uusien tuulien houkutuksiin. Rukoil-kaa heidän puolestaan.

“Pidä, mitä sinulla on, ettei kukaanottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).

Pysy uskollisuudessa Herraa koh-taan silloinkin, kun seisot keskellä erä-maata yksinäisenä ja hylättynä! Häntulee varmasti, ja hänen lohdutuksensaei odota koskaan liian kauan.

Vaikka et voitakaan tässä maailmas-sa, etkä rikastu tai löydä onneasi tämänajallisen elämän siunauksista, niin si-nulle on varattu parempi aarre, jokapysyy, Jeesus itse. Tämän ajan hengel-lisessä kilpajuoksussa näkyvien siuna-usten perässä tämä unohtuu! Ja kuiten-kin, tässä on KAIKKI kätkettynä.

Anna ihmisten valita ensin. He vie-vät kaiken sen, millä on arvoa tässämaailmassa. Mutta se, millä on arvoa


.

Jumalan valtakunnassa – se jää heiltätähteeksi. Kun olet keskellä ei-mitään,hylättynä ja yksinäisenä, siinä on Aab-rahamin erämaa. Ja Jumala on raken-tava luvatun maan keskelle sitä! OnhanPaavalikin sanonut tämän viisauden: “- - vaan sen, mikä on hulluutta maail-malle, sen Jumala valitsi saattaaksensaviisaat häpeään, ja sen, mikä on heik-koa maailmassa, sen Jumala valitsisaattaaksensa sen, mikä väkevää on, hä-peään, ja sen, mikä maailmassa on hal-pasukuista ja halveksittua, sen Jumalavalitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäk-sensä mitättömäksi sen, joka jotakin on(1. Kor. 1:27,28).

Miksi kirjoitin tämän?

Tälle kirjoitukselle on kaksi syytä. En-siksi: Surutyö kalliiden ystävien menet-tämisestä on ollut omakohtaisesti ko-vin raskasta. Mitä todellisesti tapahtuuSiionissa meidän silmiemme edessä onkuin suoraan Jesajan kirjasta (Jes.29:9): “Hämmästykää ja ihmetelkää,tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksijääkää! He ovat juovuksissa, vaikkei-vät viinistä, hoipertelevat, vaikkeivätväkijuomasta”. Luvussa kuvataan Juu-dan hengellistä sokeutta ja uskon kuo-lemaa.

Toiseksi: Me elämme eittämättähengellisen seulonnan aikaa, jolloinjyvät ja akanat erotetaan toisistaan.Raamatun varoittavissa esimerkeissäon sama linja: Jumalan valtakunta onja pysyy, mutta kaikki eivät itse pysysiinä. Monet jättävät sen ja erkanevatsiitä etsiessään parempaa. Niin kuinLoot jättää Aabrahamin. Ja niin kuin

tosi voitelua etsivät jättävät Johannek-sen ajan seurakunnan (1. Joh. 2). Ja niinkuin tyhmät neitsyet jättävät viisaat –juuri ratkaisevalla hetkellä.

Erottelun uskovien ja uskovien vä-lillä tekee vain ristin työ .

Tämän ajan uususkovat luulevat,että usko on sitä, että se voittaa ristin:“Auta itseäsi ja astu alas ristiltä - -”(Matt. 15:30). Ja luulevat: “- - niin meuskomme sinuun”. Näin profeetallisestiperkele kiusasi Jeesusta. Mutta uskoonkin juuri sitä, että se jää ristille, kai-kesta huolimatta, koska näin on Ju-mala merkinnyt ikuisen elämän tien.

Jouko Nieminen

Palvelutyö“Jos elämämme painopiste onpalvelutyössä, toiminnan lähtökohta-na on useimmiten kristityn omaminä. Meidän kaikkien täytyy oppiaennemmin tai myöhemmin, ettäomat yrityksemme ovat turhaavaivannäköä. Ne eivät tuota todellis-ta hedelmää. Hengellinen kasvummeheikkenee ja kärsii silloin, kun tou-huamisesta tulee pääasia, varsinkinkehityksemme alkuaikoina. Jos sensijaan Kristuksessa kasvaminen saaolla ensimmäisellä sijalla, palvelu-työmme ei mitenkään kärsi. Teemmetyötä silloin, kun Jeesus haluaa jasillä tavalla, kuin hän haluaa. Näinemme joudu fyysisesti, psyykkisestitai hengellisesti murtumapisteeseen.

Miles J. Stanford: “Täytetyn työnvarassa”, Karas-Sana Oy, 1979


Varsinkin nykyaikana puhe ja käsityk-set Pyhästä Hengestä ovat saaneet ou-toja piirteitä. Aiheesta on kirjoitettupaksuja kirjoja, kaikkiin niihin on yri-tetty saada tukea Raamatusta. Monen-laista mystiikkaa niihin on sisällytettyja paljon on yritetty lisätä myös omas-ta päästä.

”Hengen tehtävänä on näyttää to-deksi synti. Tämä Hänen tehtävänsä eilakkaa silloin, kun syntinen kokee kään-tymyksessään Jumalan armon. Silloinvasta se tositeossa alkaakin — silloinnäet, kun sielu on tullut Jumalan kou-luun. Ja Henki näyttää jatkuvasti todek-si synnin. Näin juuri tapahtuu pyhitys.Ei kukaan näe selvemmin syntiään kuinse, joka on tekemisissä Hengen kans-sa.” 1

”Niukassa valossa emme juuri huo-maa vaatteittemme tahroja. Kuta lä-hemmäksi valoa tullaan, sitä enemmännäkyy kaikkinainen lika. Kasvava syn-nintunto ei siis todista sitä, että ihmi-nen olisi joutunut kauas Jumalasta, niin-kuin voi helposti luulla Hengen valon-heittäjän tielle sattunut ihminen. Sepäinvastoin näyttää, että on saatu olla

enemmän tekemisissä Hengen kanssa.Paras keino synnintunnon lisäämisek-si on tehdä täyttä totta pyhityksestä.” 2

”Kristillinen pelastusvarmuus onkaksinainen: Se on ihmisen varmuuttahänen omista synneistään. Ja varmuut-ta Hänestä, joka vanhurskauttaa juma-lattoman.” 3

Jeesus itse sanoo Pyhästä Henges-tä:

“Kun hän tulee, niin hän näyttäämaailmalle todeksi synnin ja vanhurs-kauden ja tuomion; synnin, koska heeivät usko minuun; vanhurskauden,koska minä menen Isän tykö, ettekä teenää minua näe; ja tuomion, koska tä-män maailman ruhtinas on tuomittu……Mutta kun hän tulee, totuuden Hen-ki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuu-teen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei olehänestä itsestään; vaan minkä hän kuu-lee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hänteille julistaa. Hän on minut kirkasta-va, sillä hän ottaa minun omastani jajulistaa teille” Joh. 16:8–14.

“Apostolinen julistus ei ollut suin-kaan mitään Isä-Jumala-uskontoa taiHengen ylistystä. Se oli Kristus-julis-

Pyhän Hengen työ ja tehtäväKristikuntaan on ilmaantunut paljon uutta ja outoa, jonka

väitetään olevan Pyhän Hengen vaikutusta.Monet ovat seurakunnissaan joutuneet suureen

sisäiseen ahdistukseen, kun eivät sisimmässään voi yhtyä“uuteen järjestykseen”. Siksi on jo aika palata siihen,

mitä ennen on opetettu ja Raamatun valossatarkastella, mistä on kysymys.


tusta. ‘Me saarnaamme ristiinnaulittuaKristusta, joka on juutalaisille pahen-nus ja pakanoille hullutus’ (1. Kor.1:23).

On suoranaista väärinymmärrystä javalitettavaa eksymystä, jos luullaan,että Jeesuksen sijaiskuolema vähitellensiirtyy taka-alalle Hengen täyttämän japyhitetyn kristityn elämässä, kun taasHenki astuu etualalle uuden elämänperusteena. Henki ei pyydä mitään it-selleen. Hänen ainoana tarkoituksenaanon kirkastaa Kristusta.” 4

“Ei ole muuta herätyssaarnaa kuinherätyssaarna Pyhässä Hengessä. Miesei voi ketään herättää.” 5

Eräs parhaista Pyhän Hengen esiku-vista löytyy Vanhan testamentin puo-lelta kertomuksessa, jossa Aabrahaminpalvelija ja luottomies, Eleasar, lähteenoutamaan herransa pojalle puolisoa,Raakelia (1 Moos. 24. luku):

“Kun Aabrahamin palvelija koettaasuostutella morsianta, hän kuvaa kaik-kea sitä rikkautta ja kunniaa, minkä isäon antanut pojalleen, sitä rakkautta, jol-la isä rakasti poikaansa: sanalla sanoen,hän toi ilmi kaiken, mikä saattoi kiin-nittää Rebekan sydäntä ja samalla ir-roittaa häntä siitä ympäristöstä, jossahän eli. Tällainen oli Eleasarin todis-tus. Ja sellainen on myös Pyhän Hen-gen todistus. Pyhä Henki puhuu Kris-tuksesta, ylistää Hänen kunniaansa, iha-nuuttaan, täydellisyyttään ja armoaan,julistaa ‘Hänen tutkimattomia rikkauk-siaan’, Hänen olemuksensa suuruutta jaylevyyttä ja Hänen työnsä täydellisyyt-tä.

Vieläpä Pyhä Henki todistaa, kuin-ka autuasta on olla Kristuksen ruumiin

jäsen, Hänen lihaansa ja Hänen luu-taan. Näin Pyhä Henki aina todistaa, jatämä on hyvä koetinkivi, jonka avullasaatamme tutkia jokaisen todistuksenja kaiken saarnan. Todella hengellinensaarna ja oikea todistus julistaa ainaKristusta ja Hänen täydellisyyttään.Hän on aina tämän saarnan sisältönä,sillä Henki ei viihdy muussa kuin Jee-suksessa, eikä halua muuta tietää.” 6

Rebekan äiti ja veli kuitenkin este-livät sanoen: ‘Anna tytön viipyä luo-namme vielä joku aika, edes kymme-nen päivää, sitten saatte lähteä. Näinkuva vielä täydellistyy — lähiomai-set kuvaavat maailmaa ja sielunvihol-lista, jotka pitävät pelastusta “hyvänäasiana”, mutta ehtiihän sen vielä myö-hemminkin — viivy vielä luonammejonkin aikaa!

“Jumala on Henki, eivätkä mieli jaruumis voi pitää yhteyttä hengen kans-sa. Aistituntemukset tai ‘tietoinen’ ruu-miillinen nautinto jostakin oletetustahengen läsnäolosta eivät ole sitä todel-lista hengen yhteyttä Pyhän Hengenkanssa, jota Isä odottaa niiltä, jotkapalvovat Häntä (Joh. 4:24).

Jos me ajattelemme Jumalan olevanmeissä tai ympärillämme palvontammevuoksi tai ‘iloksemme’, me tahtomat-tamme avaamme oven pahoille hengil-le siihen ilmapiiriin, joka meitä ympä-röi”. 7

“Pyhästä Hengestä tuleva voima eikoskaan ole ulkonaisten tekijöiden vai-kuttamaa. Jokaisen, joka haluaa tietää,mitä saarnaaminen sielun voimassa on,tarvitsee vain kuunnella kansan lauluaja tarkkailla yleisön liikehdintää koko-uksessa, jossa on tungokseen saakka


väkeä ja hienot varusteet. Voitte aistiaväentungoksessa erikoisen voiman.Mitä voimaa se on? Tunnetteko voi-man, joka painostaa teitä? Se ei voi ollaPyhän Hengen voima. Se on sielun voi-ma.

Muistakaamme, että Pyhän Hengentoiminta ei koskaan siedä ihmiskädensekaantumista. Pyhä Henki ei koskaankäytä palvelukseensa sielun voimaa.Kaiken voiman on tultava ylhäältä;kaikkien käytettävien keinojen on myöstultava ylhäältä.

Jos voima on Jumalasta, tunnetteolonne kevyeksi ja kirkkaaksi. Muttavihollisen käyttämät psyykkiset voimatilmenevät usein suuren joukon läsnä-ollessa. Kyetkäämme havaitsemaanero, muutoin joudumme petetyksi.

Saatana kiihdyttää kaiken voiman-sa ja käyttää kaikkia keinoja pannak-seen liikkeelle sielun piilevät voimatuskonnollisissa ja mielenterveyttä vaa-livissa piireissä ja vieläpä kristittyjen-kin keskuudessa. Tällaiset tosiasiat ovatedessämme. Meidän on pyydettäväHerralta valoa osataksemme arvostel-la oikein.” 8

“Kristus heitti hengellisyydestäm-me vanhan ihmisen toivottomasti pa-rantumattomana syrjään. Sen hurskaak-si tekemisestä tehtiin Golgatalla loppu.Samalla myös kaikesta siitä hengelli-syydestä, jota kehitellään esille ihmi-sestä itsestään. Syvästi ottaen meillä eiole kristillisyyttä ollenkaan, on vainlainakristillisyyttä, on vain toisen omaa.Savi on mykistyneenä Valajan kädes-sä. Liha on tullut hurskausteittensä pää-hän ja tunnustaa kuuluvansa — ei elä-mälle — vaan kuolemalle. Melu temp-

pelistä on vaiennut.” 9

Kristuksen Henki ei ruoki ihmisenegoa, vaan se on paremminkin nään-nyttämässä sen “nälkään”. Pyhän Hen-gen tehtävänä ei ole synnyttää sielun-hoidollista tarvetta vaan täyttää se!

Kirjoitus on ote kirjasta: P. Lievo-nen, “Uskonto vai Evankeliumi” Juu-rikasvu-kustannus 2002, luku 21.

Alaviitteet:1) Fredrik Wislöff, Rikkaampaa elä-

mää Jumalassa, Suomen Lähetysseura1955, sivu 52.

2) Emt. sivu 67.3) Emt. sivu 103.4) Emt. sivu 52.5) Niilo Tuomenoksa, Kristusta

kohti, Päivä 1935, sivu 153.6) C.H. Mac Intosh, I Mooseksen

kirja, Ristin Voitto 1957, sivut 206, 2077) Jessie Penn-Lewis, Pyhien sota

(War on the Saints), Kuva ja Sana 1976,sivut 60, 61.

8) Watchman Nee, Sielun piilevävoima, Päivä 1982, sivut 65, 58.

9) Niilo Tuomenoksa, Kristukseensidottuja, Kansan Raamattuseuran Sää-tiö 1959, sivu 28.

”Julistus, joka pitää elossa sitä elä-mää, mikä pitäisi kuolla ja joka tuhoaasen elämän, mikä pitäisi elää (Kristuk-sen elämä), saa myönteistä vastakaikuaniin luterilaisissa piireissä kuin vapaissasuunnissa tänään. Tämä on tuhoisaa.Eksytyksen ydin on siinä, että meistätulee jotakin” (Hermod Hogganvik,norjalainen maallikkosaarnaaja).


Dogmatiikan professori Osmo Tiililäkertoi 1960-luvulla kerran luennollaanteologian opiskelijoille matkastaan Ete-lä-Amerikkaan. Valtamerilaivan lähes-tyessä rannikkoa konferenssimatkallaollut Tiililä oli sairastunut vakavasti. Sa-tamasta Tiililä oli viety suoraan paikal-liseen sairaalaan. Kielivaikeudet olivatolleet suuret, tilojen hygienia vaatima-tonta ja sairaalahenkilökunnan päte-vyyskin oli alkanut askarruttaa. Suurinhuolenaihe oli kuitenkin ollut sairaus,joka tuntui vain pahenevan ilman ettäkukaan oikein ymmärsi, mitä tehdä.Luennollaan Tiililä kertoi, miten hänelläsiellä kaukana sairasvuoteella alkoi tullamieleen kuoleman mahdollisuus.

Tällä oli ollut vaikutusta hänen teo-logiaansa. Mitä heikompaan kuntoonhän oli mennyt, sitä merkityksettö-mämmiksi olivat käyneet hänen laajattietonsa hypostaasis-opista, kontrovers-siteologiasta, Dordrechtin synodin kaa-noneista, koherenssipostulaatista, eska-tologiasta, synteettisestä metodista jne.– vaikka nämä ja monet muut asiat kuu-luvat kristillisen dogmatiikan pääkoh-tiin.

Mitä lähempänä kuolemaa Tiililä olikokenut olevansa, sitä yksinkertaisem-maksi hänen kristillinen oppinsa olikäynyt. Lopulta tärkeää oli ollut vainse, että Jeesus Kristus oli kuollut Gol-gatalla ja sovittanut hänen syntinsä jaettä Jumala ei tuomitse niitä, jotka tur-vautuvat Jeesukseen. Siinä oli lopultaollut Tiililän koko dogmatiikka. Meilleolisi hengellisesti terveellistä katsella

kristillisten oppien sisältöä kuolinvuo-teemme näkökulmasta, sillä ”mitä hyö-dyttää ihmistä, jos hän voittaa omak-seen koko maailman mutta menettääsielunsa”? Monen hengellisen asiantarpeellisuus tai tarpeettomuus kävisihelposti ilmi jos arvioisimme niitä elä-mämme lopusta ja viimeiseltä tuomiol-ta käsin. Kun niin teemme, meille käykuten Tiililälle: Moni tärkeäkin asiamenettäisi merkityksensä niin tyystin,ettei meillä olisi vaikeuksia yhtyä sy-dämestämme apostoli Paavalin sanaan:”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunte-minen on minulle arvokkaampaa kuinmikään muu. Hänen tähtensä olen me-nettänyt kaiken, olen heittänyt kaikenroskana pois, jotta voittaisin omakseniKristuksen.” Kuinka selkeä onkaan sekuva, mikä meille välittyy kirkastus-vuorelta. Opetuslapset näkivät Raama-tun suuria hahmoja Jeesuksen seuras-sa, mutta ”samassa tuli pilvi, joka peit-ti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului(Jumalan) ääni: ’Tämä on minun rakasPoikani, kuulkaa häntä!’

Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ym-pärilleen, he eivät enää nähneet sielläketään muuta kuin Jeesuksen yksin.”Tätä me tarkoitamme kun kirjoitammeja puhumme siitä, että oppimme onKristuskeskeinen. Vain se, mikä kuo-leman tullessa ja tuomiolla kestää ja pe-lastaa, on tärkeää. Kristinusko on lo-pulta hyvin yksinkertainen.

Per-Olof Malk(Armo riittää 4/2005)

Oppien arvioiminen lopusta käsin


Uuden testamentin perusteella kristil-linen teologia on toistuvasti torjunutkaikki yritykset rakentaa jumalasuhdet-ta minkään ihmisessä olevan varaan.Moraalisesti hyvä elämä, uskonnolli-suus, tunteet, taivaskaipuu, kristitynrakkaus ja uskollisuus – niin hyviä asi-oita kuin sinänsä ovatkin – ovat pelas-tuksen kannalta arvottomia. Oman van-hurskauden rakennusainekset – kenel-lä niitä sitten on – ovat Kristuksen lah-joittaman pelastuksen rinnalla Paava-lin termein‚ pelkkä “tappio”.

Mitä sitten on se usko, josta pelas-tuksen yhteydessä puhutaan? Entä us-kon teot? Kun Hepralaiskirjeen kirjoit-taja kehottaa “ahkeroimaan” Jumalanvalmistamaan lepoon pääsemisessä(4:11, vuoden 1938 käännös), onkovaivatulla sielulla sittenkin syytä huo-leen?

Raamatun käsitteistössä usko onensisijaisesti luottamusta: luottavaista

turvautumista Jumalan pelastuslupauk-siin ja pelastustahtoon. Se on luottamis-ta Jeesukseen auttajana niin ajallisessakuin hengellisessäkin hädässä. Kutenyhdysvaltalainen raamatunopettajaMiles J. Stanford kyseisestä heprealais-kirjeen kohdasta kirjoittaa: “Lepommeainoa perusta on se, että otamme todestaRaamatun sanan, näytti tilanteemmemiltä hyvänsä - - Meidän on aina jos-sain määrin ‘ahkeroitava’ – luotettavanykyhetken kokemuksen sijasta Raa-matun ikuisesti kestävään todistuk-seen.”

Kristityn “ahkerointi” on keskittyäKristukseen ja torjua kaikki sisimmäs-tään kumpuavat pakkomielteet arvioi-da iankaikkisuuskohtaloaan oman kel-vollisuutensa tai kelpaamattomuuten-sa valossa.

(Ristin Voitto 15.2.2006. Artikke-lia on lyhennetty. )

Jeesuksen risti onpelastusopin perusta

Heikki Salmela

Minun työni ja meidän työmme‘Miksen korostaisi sitä, kuinka paljon teen Jumalalle?’ Koska se on

yksinkertaisesti väärää oppia. ‘Miten niin?’ Korostamalla omaa panostanija omia aikaansaannoksiani suhtaudun ylimielisesti Hänen armoonsa ja

siten varastan kunnian, joka kuuluu yksin Hänelle (1. Kor. 15:10).”

Charles R. Swindoll: “Armoherätys”, Päivä Oy 1993


Ihmeteot jaJumalan koulu

On ihmisiä, jotka pitävät Jumalan ihmetekoja hänen voi-mansa valtavimpina ilmauksina ja ihmeitätekevää uskoauskon suurimpana voittona ja parhaana todistuksena kris-tityn elämän hengellisyydestä.

Uuden testamentin mukaan tämä ei ole oikein. Edes ih-meitätekevä usko ei ole takeena Jumala-elämän omistami-sesta. Antikristus tekee tullessaan ihmeitä hänkin. Niin myösmonet väärät profeetat. Näin monet valitutkin eksytetään,juuri ne, joilla on väärä näkemys ihmeitätekevästä uskosta.

1. Kor. 13. luvussa Paavali puhuu vakavasti siitä, kuin-ka väärin me ihmiset voimme joutua arvioimaan. Jos jolla-kulla on suuria ihmeitä tekevä usko, mutta häneltä puuttuuse, mikä Jumalan silmissä on arvokkaampaa, puuttuu rak-kaus, ei hän ole mitään. Yhtä varmasti kuin voimme omis-taa “kaiken tiedon” ja olla oppineita teologeja vailla Ju-mala-elämää, samoin voimme omistaa ihmeitätekevän us-kon ilman oikeaa uskonelämää.

- - -Jumalan koulussa kukaan ei pääse toisen edelle. Parhaim-matkin vetävät lyhyen korren tärkeimmän oppiaineen tii-moilta: rakkaudenkäskyn. Me emme rakasta Jumalaa kai-kesta sydämestämme emmekä liioin lähimmäistämme niin-kuin itseämme. Mutta kun olemme suurimman käskyn rik-kojia, olemme myös suurimmat syntisistä.

Fredrik Wislöff: “Rikkaampaa elämää Jumalassa”,Suomen Lähetysseura 1955.