G E O L O G I N E N T U T K I M U S L A I T O S

SUOMEN G E O L O G I N E N K A R T T A

LEHTl - 4421

H Y R Y N S A L M I

M A A P E R A K A R T A N SELITYS

K I R J O I T T A N U T

K. V I R K K A L A SUOT:

V. V A L O V I R T A

H E L S I N K I 1 9 5 6

Helsinki 195G. Valtioneavoston kirjapaino

' SISALLYSLUETTELO sivu

ALKULAUSE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 KALLIOPERA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 KORKOKUVA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 KVARTAARISET illUODOSTURIAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

UURTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . MOREENI 7

KASAANTUMISMUODOT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 RAKENNE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 AINES . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 0

Petrograf inen kokoomus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Mekaaninen kokoomus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

GLASIFLUVIAALISET MUODOSTUAXAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 LEVINNEISYYS J A MUODOT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 RAKENNE JA AINES . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

RA~VTAMUODOSTURIAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 RANTAKERROSTUMAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 6

MUUT RANTAMERKIT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

LENTOHIETIKOT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 HIESUESIINTYMAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

SUOT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 LEVINNEISYYS JA SUOTYYPIT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 TURVELAJIT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 SOIDENRAKENNE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 TURVEMAIDEN KAYTTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

KVARTXXRINEN KEHITYS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 MANNERJAATIKON LIIKKEET JA SULAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 RANNANSIIRTYWIINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

ICIR. JALLISUUSLUETTELO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

ALKULAUSE

Hyrynsalmen karttalehteen kuuluu Hyrynsalmen kunnan keskiosa, Suo- mussalmen lounaisin nurkkaus seka vahainen alue Ristijarven kunnasta.

Alueen maapera kartoitettiin jo 'vv. 1909-1910 etupaassa J. N. Soi- keron toimesta. Kirjoittaja on vuosina 1946 ja 1947 yhdessii maisteri R. Kanervan kanssa kartoittanut alueen maaperan uudestaan. Kartta- lehden toimittamisessa ja sen selityksen kirjoittamisessa on noudatettu sanzoja periaatteita kuin Suomussalmen karttalehdellakin, kuitenkin silla erolla, et ta oheinen selitys on kirj oitettu huomattavasti suppeampaan muo- toon kuin aikaisemmat (Virkkala 1945, 1954). Tama on ollut mahdollista ennenkaikkea siita syysta, et ta Hyrynsalmen maaperageologiset. suhteet ovat hyvin samankaltaisia kuin pohjoisempana sijaitsevan Suomussalmen kartt,alehden ja sen etelapuolella olevan Nurmeksen yleiskarttalehden alueella.

Turvetutkimuksia ovat alueella vuonna 1949 suorittaneet metsanhoi- taja V. Valovirta, apulaisenaan A. Leino. Maaperakartan merkinnat le- toista on saatu suureksi osaksi Suomen Suoviljelysyhdistyksen toiminnan- johtajan, agronomi A. Kotiahon avustuksella.

Alueen kallioperan tarkempi kuvaus on esitetty Nurmeksen ja Suomus- salmen yleiskarttalehdilla (Wilkman 1924, Matisto 1954) sekg Nurmeksen karttalehden selityksessa (Wilkman 1921).

Alueen ka,lliopera on paaasiassa muodostunut erilaisista graniiteista ja gneissigraniiteista (Wilkman 1921, Matisto 1954). Karttalehden itareunassa sijaitsee 4-5 km levea kaista karjalaiseen liuskevyiihykkeeseen kuuluvia kivilajeja, joihin emaksisten tuffiittien ohella kuuluu myos kvartsiitteja seka pienehkoja esiintymiii ultraemaksisia kivilajeja. Tama vyohyke jatkuu myos karttalehden alueen itapuolelle. Mainittakoon viela, et ta 6-8 km karttalehden lansireunasta lanteen alkaa Puolangan laaja kvartsiittialue, jonka vaikutus tuntuu varsinkin minemalimaalajien kivistossa.

KORKOKUVA

Alueen korkeuskartta on julkaistu jo aikaisemmassa yhteydessa (Virk- kala 1951, 1954). Hyrynsalmen karttalehden korlrokuvaa luonnehtii kolme suurehkoa laaksosysteemia: Emajoen, Tervajarven ja Luvanjarven reitit. Nama kaikki paattyvat Hyrynjarveen, jonka vedenpinta on 155 m mpy. (merenpinnan ylapuolella).

Karttalehden korkein piste, Ristijarven Hiisivaara, kohoaa n. 265 m

mpy. Muista korkeimmista vaaroista mainittakoon Hyrynsalmen Iconi- vaara 226.9 m, Kyparavaara 237.3 m ja Moisionvaara 241.6 m, Ristijarven Lehto~la~ara 11. 260 m ja Suomussalmen Sepanvaara ja Sakaravaara 11.

238-239 m mpy. Paikalliset korkeuserot ovat suurimmat vesistojen varsilla. Konivaara

kohoaa 72 m Hyrynjarvesta, Kyparavaara 66 m Luvanjarvesta ja Moision- vaara on 47 m Likojarven ylapuolella. Vesistojen ylajuoksua lrohti paikal- liset korkeuserot vahitellen pienenevat, samoin vesistoista kohtisuoraan edettaessa. Alueen laajoilla vedenjakajaseucluilla ovat korkeusvaihtelut yleensa alle 10 m, yksinaiset vaarat tai vaararyhmat saattavat kohota n. 20 m ymparistonsa ylapuolelle, vaiklra niiden absolnuttinen korkeus on suurin piirtein sama kuin vesistojen varsilla sijaitsevien vaarojen.

ICVARTAARISET MUODOSTUMAT

UURTEET

Kuten maaperiikartasta nakyy, ovat kalliopaljastulnat alueella jok- seenkin vahaalaisia. Poikkeuksetta on kallioiden pinta terve tai vain vahan rapautunut. Preglasiaalinen rapautumiskuori on - ainakin nykyisen tie- tamyksen mukaan - kaikkialta alueella jatitikoitymisen aikana kulnnut pois.

Karttalehdeiz tarkeinimat uurrehavainnot on esitetty jo eraan aikai- semman j~lkaisuii yhteydessa (Virkkala 1951). Uurrehavainnot osoittavat, et ta jaatikon liikkeet ovat alueella vaihdelleet sangen vahan. J a a on eden- nyt alueen yli suurin piirtein lansiluoteesta vastaten yleissuunt,aa 278"- 300" parinkymmenen havainnon keskiarvon ollessa 294' I ) .

Parissa paikassa on tutkit tu topografian vaikutusta uurteiden suun- taan. Hyrynsalmen kirkolla on tavattu uurteita suunnassa 288" kalliolla, joka on 160 m mpy. Iconivaaran laella, n. 4 km edellisestii koilliseen on uurteiden suunta tiismalleen sama kuin 67 m alemmalla nivoolla. ICypara- vaaralla on uurresuunta 287' n. 230 m mpy. ja pari kilometria vaarasta NE on LuvanjBrveii ranalla n. 170 m mpy. tavattu uurteita suunnassa 290".

Ylliimainitut esimerkit osoittavat, ettg uurteiden syntyessa on jaatikon vahvuus ollut siksi suuri, et ta 60-70 m korkeuserot eivat ole aiheuttaneet mitaan muutoksia jaan virtaussuunnissa. Jaatikon liilrkeet ovat alueelta siten todennakoisesti lakanneet jo ennen ltuin jaa rupesi Iopullisesti sula- maan. ~lmeisesti uurteet on kasitettava jaatikon viimeisen etenemisvaiheen aikana syntyneiksi.

Moreenin yleisin esiintymistapa on kallioperaa paksumpana tai ohuem- pana kerroksena peittava verho, joka suurin piirtein myotailee kallioiden pint,amuotoja. Miss& kalliopera on tasaista, kuten alueen laajoilla oeden- jakajaseuduilla, siella moreenin piiztamuodotkin ovat tasaisia. Vesistojerz varsilla ja muualla suurehlrojen korkeuserojen piirissa suhteellisen ohut rnoreenipeite verhoaa kallioiden muotoja.

J o karttakuvasta voidaan havaita, e t ta moreenimailta yleensa puuttuu suuntaus. Parissa paikassa on tiistj; kuitenkin havaittavissa poikkeuksia. Hyrynsalmen LuvaiijBrven etelapuolella olevalla alueella seka Suomussal- men Pyykkolasta itaan sijaitsevalla laajahkolla vedenjakajaseudulla ovat moreenimaat selvkan suuntautuneita.

Moreenimaiden suuntaus on taalla sama kuin vallitseva uurresuunta.. Osaksi suuntauksen aiheuttavat kallioperan inuodot,, osaksi taasen on kyseessa itsenaiset, jgiitikon liikkeen suuntaiset drumlinit, joista selvimmat on merkitty kartalle on~alla varillaiin. KalliosydBmen ymparille Irasaantu- neita kalliodrunilineita ja kokonaan moreeniaineksesta koostuneita todellisia drumlineita ei useimmissa tapauksissa ole voitu kentalla erottaa toisistaan.

1) S;~unnat illnaistu l~onipnssilul~uina, jolloin it& on 90 ", etela 180 ", lansi 270" j a pohjoi- nen 360 .

Erittain selva drumlini sijaitsee n. 11 km Hyrynsalmen kirkolta kaak- koon. Sen rinteet ovat sangen jyrkkia, harjumaisia ja lahes 30 m korkeita. Aines on laellakin pintaan saakka moreenia, laki on tasainen, harjulaakiota muistuttava ja se viettaa loivasti kaalckoon, miss& sen aines vahitellen muuttuu lajittuneeksi.

Luvankylan drumlinialueen synty lienee syy-yhteydessa jarvireitin suun- taan. Suhteellisen suuret korkeuserot ovat taalla lisanneet moreeniaineksen mahdollisuuksia kasaantua jaan liikkeen suuntaisiksi selanteiksi. Pyykkolan- vaaran itapuolella sijaitsevat tasaisemman maan drumlinit lienevat etu- paassa kalliodrumlineita, joissa jaatikko on sisaltanyt runsaasti moreeni- ainesta. Ylimaarainen aines on talloin helposti kasaantunut jo vahaisten- kin kallioperan epatasaisuuksien ymparille.

RAKENNE

Moreenimuodostumien rakenteen tarkka tunterninen edellyttaa run- saasti ja suuria leikkauksia. Karttalehden alueelta, missa tieverkosto on harva, tallaiset kuitenkin puuttuvat.

Rusinakakkumoreeniksi nimitetty (Virkkala 1948) rakennetyyppi nayttaa olevan Hyrynsalmenkin karttalehdella yleisin. Pintaosissaan, n. metrin sy- vyyteen saakka se tavallisesti on routimisen ja huuhtoutumisen vaikutukses- ta jokseenkin lijyhaa, mutta tulee syvemmii118; huomattavasti tiukemmaksi.

Kuva 1. Kiveton, lamellirsltenteinen hietamoreeni Suomus- saltnen Saka,rajiirveltd.. ,

Suomussalmella yleista kivetonta hietamoreenia tavataan myos Hyryn- salmella, varsinkin sen pohjoisosassa. Usein tahan liittyy selva lamelli- rakenne. Kuva 1 esittaii tyypillista lamellirakenteista kivetonta hieta- moreenia n. 1 km Sakarajarvelta pohjoiseen, Suomussalmen maantien varrelta. Helposti luotavaa ja muruiksi lohkeilevaa moreenia jatkuu tassa leikkauksessa n. 2 m syvyyteen. Sen alla tulee vastaan hyvin tiukka ja pienikivinen moreeni. Kivettomyytensa johdosta ta t8 moreenityyppia voi helposti luulla lajittuneeksi ainekseksi, ellei ole leikkauksia nahtavissa.

Patjaralrenteista moreenia, jossa eri patjojen viilissa on selvat rajat, on alueelta tavattu vain muutamasta paikasta (F7irkkala 1952). Pyykkolan- vaaran itarinteella on lamellirakenteista moreenia, jossa lamellien aines on tiivistynyt 1-3 sm vahvoiksi rajoiksi. Nbma ovst tummempia ja vuo- rottelevat vaaleampien hietaisten osien kanssa. Patjarajat sijaitsevat 50, 60 ja 80 sm syvyydessa. Samanlaisia rakenteita esiintyy Pyykkolanvaaran drumlinialueella useissa paikoissa. Patjarajat nayttavat t a a l a liittyvan drumlinien syntyyn. Drumlinien aines on ilmeisesti kasaantunut paal- lekkain ohuina kerroksina, jolloin patjojen valiset rajat edustavat jaa- tikon liikkeen liukupintoja. Taman seudun drumlinien vaihtelevia kerros- jarjestyksia esittaa kuva 2.

I<uva 2. Drumlinileiltltars Suomussalmen Pyyk- kolastii. 1. Rantallieliliaa, joka on paikoin isltos- t un r~ t 'ntaramsaltsi, 2 0 3 0 stn. 2. Melkein kivetonta, pailioin selvLsti lamellirakcnteista ~noreenia, 60-80 sm. Lamelleissa v~~orot te levat maleat, 2-3 m m vahvat hietalterrokset ja t r ~ ~ n - menimat, 5-10 niln vahvat hiesupitoiset kcr- rokset. 3. Tiivis ltivisoralterros, n. 30 sm palisn. 4. Loyhlhltoa, raltennetta vaills oleva,a rusina- Itakkumoreenia, n. 120 sm syvyydesta a,laspain, aina.ltin 2.5 m syvyyt,een sankka..

Kivien suuntaus kuuluu myos moreeniaineksen rakenteellisiin piirteisiin. Alueelta on tehty toistakymmenta suuntauslaskua aikaisemmin selostettua menetelmaa noudattaen (Virkkala 1948, 195 1). Kivien suuntausmaksilnit ovat yleensa sangen selvia, eivatka jata mahdollisuutta muille tulkinnoille. PBasuuntana on lansiluoteinen. Lisaksi on Hyrynsalmen pohjoisosasta kaksi havaintoa pohjoisesta suuntauksesta moreenissa (354" ja 357'). Taman suunnan merkitykseen palataan jonkin myohemmiin karttalehtiselityksen

291 . yhteydessl. Kuvassa 3 on esitetty tyypillinen alueelta tehty suuntaus- lasku Hyrynsalmen Kyparavaaralta. ~uuntaus l~skussa on erittiiin selvii maksimi, joka kaytannollisesti katsoen on aivan sama kuin vaaralta tavat- tujen uurteiden suunta.

Kuva 3. Moreenilzivien suuntaosdiagranlmi Suuntauslaskut osoittavat siis Hy- Hyrynsa l t ne~~ Kypiravaaral til. r ynsalmenkin alueella varsin tarkasti

j o uurteiden ilrnaisemaa j aMikon lii- kesuuntaa.

A I N E S

P E T R O G R A F I N E h T K O K O O M U S

Moreeniaineksen kivilajistossa voidaan huomsta samat piirteet kuin Suomussalmenkin karttalehdella. Kvartsiittien maara kasvaa saannon- mukaisesti lantta ja luodetta kohti. Karttalehden ulkopuolella sijaitsee Puolangan laaja ja korkea kvartsiittivyohyke, joka alkaa n. 7 km Hyryn- salmen kirkolta lanteen. Emaksisia kivilajeja tavataan alueella yleensa alle 10 % moreenin kiviaineksesta, paitsi alueen itareunassa, missa niiden mBarL on, paikallisesta kallioperasta johtuen, huomattavasti suurempi.

Moisionvaaran kvartsiittikohouman ymparilla on tehty tarkempia tut- kimuksia jaatikkokuljetuksen suunnan ja maaran selvittamiseksi (kuoa 4).

0 1 2 3 4 5 f i m

l iuva 4. Kivilaslz~~ja Moisionvaara,n ympkistossa. I lman sulkeit,a olevat luvut tarkoit tavat kvartsiittien prosenttimaaraa ltivilaskuissa, sulkeissa olevnt hlvnt emaltsisii ltivia. Valkea. alue 011 graniittia, harman Itvartsiittia, viivoitettu emiiksisia kivil. Icvartsiittien l oh l t a r e~ iuh~ ka.n rajat ja. sen keskima3,rainen s u ~ i n t a samoin kuin erait& narrcha.vaintoja merkit ty kuvaan.

Moisionvaara kohoaa n. 30-40 m ymparistoaan ylemmaksi. Itse vaaralla on kvartsiittien maara suhteellisen vahainen, keskimaarin 18 % n~oreenin lrivistijsta. Heti vaaran itslpuolella saavuttaa kvartsiittien osuus moreenin kivissa maksiminsa, 46 %, vlihentyakseen sen jalkeen suurin piirtein tasai- sesti itsla kohti. Kvartsiittien vaikutus voidaan selvasti havaita viela 5-10 km etaisyydella Moisionvsarasta jtakaakkoon. Kvartsiittien osuus on ta115i vyohylrkeella 25.5 % eli n. 10 % keskimiiartiista suurempi. Kivi- laskujell avulla saadun lohkareviuhkan keskijanan suunta yhtyy sangen tarkkaan Moisionvaaralta tehtyjen uurrehavaintojen suuntaan (kuva 4).

Ji.iuvi1 5. \~ihrealiuskelonhos Moisionvaa.ralla. 1. Pystya.sentoisen vihrediuskekallion plallii olevaa nivan pi~iltallist,a ~noreenia. 2. Rieman lzauempaa tullutta moreenia, jonka ltivet n. puoliltsi

ovilt graniitteja ja kvartsiitteja ja puoliksi vihrelliusketta.

Toinenkin havainto Moisionvaaralla valaisee jaatikijn kuljetusta. Heti vaaran lansipuolella on vanha kivilouhos, josta paikallinen asujamisto on louhinut vihrealiusketta uunien tulipesan vuoraukseen (kuva 5). Pysty-

asentoisen vihrealiuskeen paalla on vajaa metri moreeniainesta. Taman alaosa on aivan paikallista, sen kivet ovat 100 %:sti vihrealiusketta. Kivet ovat selvasti kallistuneet alkupertiisesta pystyasennostaan jaan liikkeen suuntaan. Moreenin ylaosa on sen sijaan lrivilajikokoomukseltaan sel- vasti toisenlaista. Siita suoritettu kivilasku antoi seuraavan tuloksen:

graniitteja . . . . . . . . . . . . . . . 38 % kvartsiitteja . . . . . . . . . . . . . 10 % vihrealiusketta . . . . . . . . . . . 52 %

Jaatikon liikkeen suunnassa alkaa laaja graniittialue n. 4 km lanteen (kuva 4). Lahimmalle kvartsiittialueelle lannessa on matkaa n. 36 km. Vajaa puolet moreenin kiviaineksesta on tullut siis vahintaan 4 km etaisyydelta.

Vastaavanlaisia havaintoja on Moisionvaaran ymparistossB tehty useita muitakin. Moisionvaaran koulun luona tehdyt kivilaskut osoittavat, et ta 36 % kivista on kulkeutunut vahintaan 3 km. Honkajarven rannalta teh- dyt kivilaskut antavat n. 6 km kuljetusmatkan 40 %:lie moreenin kivista. Itse iVIoisionvaaralla on graniittisia kivia keskimaarin 47 %, mitka ovat tulleet vahintaan 3-5 km paasta.

Keskimaarin voidaan kivilaskujen tuloksista arvioida, et ta n. puolet moreenin kiviaineksesta on aivan paikallista, 30-40 % on kulkeutunut muutainan kilometrin etaisyydelta ja n. 10-20 %:lla on kuljetusmatka ollut pitempi kuin 10 km. Paikalliset olosuhteet, ennenkaikkea topografia, ovat tahan kuiteilkin aiheuttaneet paljon lisapiirteita ja epasaannollisyyksia.

MEKAANINEN KOKOOMUS

Moreeniaineksen karkeimmista lajitteista voidaan sanoa, etta vahakivi- syys ja -1ohkareisuus on alueen moreenien normaalinen tuntomerkki. Saannonmukaisesti kuitenkin siellL, missa kalliopaljastumia on runsaasti, myos moreeni on normaalia kivisempaa. Tallaisia alueita ovat esim. Suo- mussalmen Sakarajarvesta kaakkoon oleva alue, Hyrynsalmen kirkon ita- puolella olevat seudut seka kirkolta 7-15 km etelakaakkoon sijaitsevat alueet.

Myijskin voimakas huuhtoutuminen on aiheuttanut moreeniaineksessa pintalohkareiden runsautta. Hyrynsalmen Luvankylan Saynajarven lou- naispuolella ovat harjujakson katkeaman kohdalla moreenimaat sulavesien huuhdonnan ansiosta sangen lohkarerikkaita.

Jaatikon mukana kulkiessaan moreeniaines murskaantui ja jauhaantui vahitellen yha pienemmiksi rakeilrsi. Sen hienoimpien lajitteiden maara riippuu siten jaatilton lrulutuksen voimasta ja kuljetuksen pituudesta.

Hietamoreeni on alueen yleisin moreenityyppi. Tavallisesti 011 karkea hieta runsaammin edustettuna kuin hieno hieta. Hietamoreeni on kaik- kialla siksi levinnyt, et ta muut moreenityypit pikemminkin edustavat vain poikkeustapauksia. Suoritetussa n. 20 lajiteanalyysissa on hietaa ollut keskimaarin 45 % ja erikoisen hietarikkaissa moreeneissa saattaa sen maara nousta yli 60 %.

Hiesumoreenit ovat alueella sangen harvinaisia. Niita on tavattu vain Pyykkolanvaaran itapuolella olevalla seudulla ja ne nayttavat liittyvan laheisesti drumlineihin. Ne ovat tavallisesti selvaan lamellirakenteisia ja edustavat pisimmalle kuluneita ja murskaantuneita moreeneita.

Kuva 6. Moreeniaineksen ra~esuuruuskayria lcarttalehden alueelta. 1. Sac- inussnlmi, Pyyklcola,, latiielliraltenteinen hicsumoreeni. 2. Pyyltkola, hie- suinen hietamoreeni. 3. Byrynsalmi, tiivis hietainen pohjamoreeni dru~nlinista~. 4. Snomnssalmi, Palovaara, kiveton, hieltkainen hietanioreeni. 5. l-iyrynsalmi, Hoiltkajarvi, hieta-hieltltatnoreeni. 6. Suomussalnii, Sakara-

ja,rvi, Iriveton, 1ntnellira.ltenteinen hietamoreeni, lcuva 1.

Kuvassa 6 on esitetty eraita tyypillisia moreeniainelrsen lajitekayria karttalehden alueelta.

Moreenimuodostumien synnyn ja ainelrsen teknillisen kaytijn suhteen viitataan Nurmeksen ja Suomussalmen karttalehtien selityksiin. Moreeni- muodostumat ovat naiden karttalehtien alueilla siksi samanlaisia kuin Hyrynsalmella, et ta mitaan oleellista uutta ei ole niihin lisattavissa.

GLASIFLUVIAALISET MUODOXTUMAT

LEVINNEISYYS JA MUODOT

Glasifluviaaliset muodostumat esiintyvat alueella pitkina ja katkonai- sina jaksoina. Tarkeimmat naista ooat: Kangasjoen harju, joka jatkuu kartan pohjoisreunasta Suomussalmen karttalehden puolelle, Emajoki-

laakson hiekkakankaat ja Hyrynsalmen kirkolta itaan suuntautuva jakso. Pienehkoja glasifluviaalisia esiintymia on alueella muitakin. NaistB erilli- sena tavat,aan glasifluviaalista ainesta drumlineissa, varsinkin niiden dis- taaliosissa.

Glasifluviaalinen aines esiintyy alueella harjuina, hiekkatasanteina ja kuoppa-lr~impumaastona.

Harjut ja naihin laheisesti liittyvat kumpnjonot on kartalla merkit,ty omana varinaan. Lahimpana harjun ideaalimuotoa esiintyy Kangasjoen harj u Sarlrkaj arven j a Kangasj arven valilla. Sen laki on tasakorkea, pai- lroin 10-30 m leveaksi tasanteeksi paisuva, mutta useimmiten terava- selkainen, rinteet ovat jyrkkia, 15-20 m korkeita. Muu osa Kangasjoen harjua on kun~pujonoiksi hajoavaa tai levealakista ja loiva- ja kumpuileva- r intei~t~a.

Hyrynsalmelta itaan olevassa jaksossa on aineksen harjunmuotoinen esiintyminen hyvin katkonaista. Nuottijarven pohjoisrannalla sijaitsee n. 1.5 km pitka harju kohoten 45 m jarven ylapuolelle. Kartan itareunassa oleva Ryottisarlrkii on n. 40 m ymparoivien soiden ylapuollella.

Emajokivarren hiekka-alueei; .ovat alunperin myoskin glasifluviaalista ainest'a, vaikka rantavoimat ovat niita myohemmin hu~mat tavast~i tasoi- telleet.

Luonteenomaisia ovat alueella harjujen lakitasanteet. Tarkeimmat naista ovat seuraavat: Kangasjoenharjulla, Omosinkangas 226 m mpy. selta Sarkkajarvesta lanteen olevat tasanteet 226 m ja 230 m mpy., Hyryn- salnlella Nuottijarven pohjoisrannalla 204 m, Joutensarkka Hakojarven

Knva 7. Kivista ha.rjultumpntllnetta Suo~nussalinen Sarkkljarven itapuolella.

S-rannalla 206-208 m ja Ryottisarkka kartan itareunassa 230-231 m mpy. Kaksi viimeksimainittua ovat varsin laajoja tasanteita, n. 1 km pitkia jn 300-400 m leveita ja niiden pinta viettaa loivasti itaan.

Kuoppa- ja kumpualueet liittyvat osaksi harjujen liepeille, osaksi ne taas muodostuvat hajonneista harjun osista. Edellamainitusta on esimerk- kina Nnottijtirven itapuolella leviava Mataskangas, joka on paaasiassa n~uodostunut 1-5 m korkeista harjukummuista valisine laskeumineen. I<urnpuj en j oukossa on myos dyyneja.

Jalkimmaista tyyppia edustaa Kangasjoen harjun itapaa Sarkkajarven it~puolella, missa pohjoisluoteesta tuleva lyhyt sivuhaara yhtyy paahar- juun. Yhtyneet harjut hajoavat hyvin riklrinaiseksi kumpumaastoksi, joiden pint,a-aines on ~ o i m a k k ~ a s t i huuhtoutunutta (kuva 7). Harjukum- mnilla on kuitenkin viela sama suunta kuin itse harjullakin.

Hyrynsalmen Joutensarkan lansipuolisko on muodostunut niinikaan vaih- televareliefiseksi kumpu-kuoppamaastoksi. ICivisten kumpujen joukossa vuorottelevat 10-20 m syvat harjukuopat ja ))sarkBno pituussuunnan kanssa yhdensuunt~aiset harjulaaksot. Eras 7 m korkea kumpu on muodostunut yksinolnaa,n n. puolen metrin lohkareista pyramidimaiseksi keoksi, josta lahtee kolmeen suuntaan lohkareista kasaantuneet, nopeasti alenevat haa- rat. Kuizlpu lienee syntynyt jaatikon pohjalle syoksyvien sulavesien kul- jettainasta karkeimmasta aineksesta.

RAKENNE JA AINES

Alueen glasifluviaaliset muodostumat sijaitsevat etupaassa asumatto- milla ja tiettomilla seuduilla. Niiden rakennetta ei ole sen vuoksi voitu tutkia suoranaisilla havainnoilla, mutta on otaksuttavaa, ettei se poikkea Nurmekseiz ja Suomussalmen karttalehdilla tavatusta. Aineksestakin voi- daan t:ehda vain pintaosia koskevia havaintoja.

Ka.ngasjoen harjujakson aines on huomattavasti karkeampaa kuin ete- 15i.isemm8n. Varsinkin sen itapaan kumpu- ja kuoppamaaston aines on, ainakin piiznaltaan, poikkeuksellisen karkeaa (kuva 7). Myos muualla, nzissa jakso muodostaa harjunselkia, sen aines on etupaassa pikku kivia ja soraa.

Hyrynsalmen jaksossa on harjumaisia selkia vahemman. Sen aineskin on, osaksi tasta johtuen, melkoisesti hienompaa, hienon hiekan muodos- taessa pBBosan siita.

Aineksen kivilajikokoomuksesta voidaan sanoa, ettei se oleellisesti eroa ylnpti.roivan moreenin kivistosta. Kivilaslrut osoittavat, etta harjujen aines on paaasiassa kasaantunut ltinnesta pain.

Jonkin verran eroa on tavattu Emajokivarren glasifluviaalisten muo- dostumien ja niiden liepeilla olevien moreenien kivilajikokoomuksien va-

lilla. Kun edellisessa on kvartsiitteja keskimaarin 12 %, on moreenissa vastaava luku 21 %. On uskottavaa, etta Emajokilaakson hiekat ovat kasanneet mieluummin pohjoisesta ja koillisesta kuin lannesta tulevat sulavedet. Edellinen suunta vastaa jokilaakson suuntaa, johon liihiseudulta peraisin olevat sulavedet ovat keraantyneet.

Glasifluviaalisten kerrostumien synnyn ja niiden teknillisen kayton suh- teen viitataan kirjoittajan aikaisempiin julkaisuihin naapurialueilta (Virk- kala 1948, 1954).

RANTAKERROSTUMAT

Rantakerrostumat ovat alueella varsin yleisia. Sangen tavallisesti ne muodostavat moreeniaineltsen pinnalle ohuen lajittuneen kerroksen, jonka vahvuus on usein vain 20-30 sm, mutta joka selvasti erottuu alustastaan. Maaperiikartalla rantakerrostumien levinneisyytta osoittavat siella taalla olevat hiekan ja soran merkit. Korkeahkojen vaarojen rinteilla hiekat saattavat muodostaa 1-3 m vahvoja kerroksia (esim. Hyrynsalmen Poyta-, Kypara- ja Moisionvaarat, Suomussalmen Keralan ja Pyykkolan ympa- ristot).

Kuva 8. Raesuuruusanalyyseja alueen hiesuista ja rantalccrrostumista. 1. Hyrynsallni, Moisionvai~ri~, MyllylL, hiesua n. 190 In tnpy. 2. Hyryn- salmi, Tervajarvi, hiesua n. 195 m mpy. 3. Hyrynsalrni, Hoikka.jarvi, hiesuhietaa n. 160 in mpy. 4. Iiyrynsalmi, Aholanvaa,ra,, hiesua 181 rn mpy. 5. Suon?ussalmi, Pyylcltola, Suojolti, rantahietaa n. 195 in inpy. G . Hyrynsalmi, Poyt,%va,ara, rantahiekltas n. 200 111 mpy. 7. Hyrynsalrni,

Iconivaara, rantasoras.

R,antakerrostumien lajitekokoomuksesta on kuvassa 8 esitetty eraita kiiyria. Ylecnsa lajittuminen naissa on jokseenkin selva. Kayra 5 edustaa kuitenkin tyyppia, jonka lajitekokoomus ei oleellisesti poikkea alueen mo-

reeneista. Muodostuman stratigrafinen sijainti seka selva habitasero mo- reenista ratkaisee sen kuitenkin kuuluvaksi heikosti lajittuneiden ranta- kerrostumien joukkoon. Tallaiset rantakerrostumat eivat ole alueella har- vinaisia.

Yleisimmin rantakerrostumat alueella rajoittuvat 200-210 m korkeus- kayraan ja sen alapuolisille alueille. Ylimmat selvat rantakerrostumat . .

sljaitsevat n. 220-225 m korkeudessa. Ryottisarkan harjuplatoon pinta- osat 230-231 m mpy. on myijs kasitettava rantakerrostumiksi. Naiden alapuolella rantakerrostumia tavataan alaspain lisaantyvassa maarassa yleisesti Hyrynjarven tasoon saakka.

MUUT RANTAMERKIT

Niiihin on luettu rantatormat ja abraasiopykalat, kallioiden huuhtoutu- misvyohykkeet, pallekivikot ja moreenin pintahuuhtoutuminen.

Rantakerrostnmien jalkeen ovat rantatormat ja huuhtoutumisrajat alueen yleisimmat rantamuodostumat. Seuraavassa luetellaan tarkeimmat niistii tehdyt havainnot korkeusjarjestyksessa.

Hyrynjarven lansiranta, rantatormia, 162 m, Hyrynsalmi, kk., rantatormia harjun rinteilla, 166 m, Suomussalmi, Sakarajarvi, rantatormia, 165-167 m, Hyrynsalmi, Honlramaki, N-rinne, rantatorma, 182 m,

o kirkonkylan harju, rantatorma, 187 m, )) Konivaara, huuhtoutumisraja, 186-190 m, u Huuhkajansarkltb, rantatorma, 194 m,

Suomussalmi, Keralii, rantatormia, 198-199 m, Hyrynsalmi, Konivaara, rantatorma kalliossa, 201.4 m,

0 Huuhkajansarkka, rantatormii, 202 m, D Luvankyla, Autionvaara,, rantatormiii, 208-210 m, I ) Kyparavaara, 211 m,

Suomussalmi, Polho1i-i 3 km S, rantatorma, 212 m, Hyrynsalmi, Moisionvaara, N-rinne, rantatorma, 213 m,

)) , S-rinne, huuhtoutumisraja, 210-215 m, I) Koistinvaara, rantatorma, 214 m, 4 Konivaara, rantatorma kalliossa, 215 m,

Suomussalmi, Kerala 2 lim N, 216 m, u Polhola 2 km S, rantatorml, 216 m,

Hyrynsalmi, Luvankyla, Riihivaara, rantatorma, 218 m, Suoinussa.lmi, Korpijarvi W, rantatormia, 219-220, 223 m.

Useimmat yllaluetelluista korkeusmaarayksista on suoritettu baromet- rille.

- 3 l<nvn 9. Alneen rantamerltliien levin- nrisyys \~ertiltaalisnunnassa. 1. Ran- tamerkltien toclelliset korlteudet. 2. Aluccn ltcsltipistccn kilutta lriillrevallc isobansllle interpoloidut rantaliierltltien ltorlteutlct. 3. Yltsi rantahavainto.

tavat useimmat ja selvimmtit hin korkeusvyohykkeisiin.

Kuvassa 9 : 1 on esitetty kailrki alu- eelta havaitut rantamerkit sijoitettuiza kor- keutta es i t ta~al le pystyakselille. Runsaim- mat havainnot keskittyvat siina seuraaville korkeuksille: 160-170 m, 180-190 m ja 200-230 m mpy. Taman ylapuolelle ko- hoavat alueet ovat siksi vahaisia, ettei voi p&atella rantamerkkien leviamista.

Yllamainitut rantamerkit osoittavat, ettb korkealle ulottuneet vesivaiheet ovat aikoinaan peittaneet paaosan karttalehden alueestia. IVlerenrannikolta tunnettu maan- kohoaminen, joka vielskin jatkuu, on kui- tenkin nostanut nama vanhat rant,amerkit nykyiseen korkeuteensa. Maankohoamisen yhteydessa on samalla tapahtunut maan- kallistumista. Kuten nykyisilla meren ran- noilla, ovat taallakin lantiset ja luoteiset osat nousseet nopeammin kuin itaosat. Samaan vedenpinnan tasoon syntyneet ran- tamerkit ovat alueen lansiosassa siten kor- keammalla kuin itaosassa. Taman huo- mioonottamiseksi on karttalehden keskipis- teen kautta piirretty isobaasien suunt,ainen viiva, jolle jokainen rantahavainto on pro- jisoitu. Samalla on rantojen korkeusarvot muutettu siten, et ta tarnan v i i r a ~ i . ita- puolella on jokaiseen havaintoon lisatty ja lansipuolella siita vahennetty O.G m kilometria kohti maankallistumiseil aiheut- tamana gradienttina. Saadut uudet ranto- jen korkeusarvot on esitetty kuvassa 0 : 2. Taten ryhmittyvat samanaikaiset ranta- havainnot paremmin yhteen, kuten ku- vasta ilmenee. Vaikka rantamerkkeja onkin alueella miltei jokaisella metriluvulla, nayt- iliista pyrkivan kesltittymaan maar8tt.yi-

LENTOHIETIKOT

Alueen lentohiekkakasaumat eli dyynit ovat kaikki kuolleita, kas~i l l i - suudell sitomia, tuuli ei niissa enaa liikuttele hiekkoja.

Dyynit ovat alueella jokseenkin harvinaisia. Poikkeuksetta ne liittyvat glasifluviaalisiin kerrostumiiiz. Yleisimpia ne ovat Emajokilaakson hiekka- kankailla. Suomussalmen maantie kulkee Sakarajarven pohjoisrannalla 5-6 m korkean dyynikumpujonon poikki. Maantieleikkauksessa on selvasti nakyvissa dyynin hietainen aines ja sen epasymmetrinen muoto pohjois- rinteen muodostaessa jyrkemman suojasivun, jolle tuuli on kerrost.anut hietaa.

Hyrynsalmen kirkonkylan ymparistossii tavataan myos runsaasti dyy- neja. Komea, n. 8 m korkea ja lahes kilometrin pituinen dyynikumpujono sijsitsee pohjois-etela-suunnassa n. 1-2 km kirkolta Kuhmon tieta. Runsaasti dyyneja esiintyy myos Nuottijarven pohjoispuolisilla hieklia- kankailla seka taalta itaan olevalla Mataskankaalla.

Savea ei karttalehden alueella tavata ensinkaan ja hiesutkin ovat har- vinaisia. Yleisimmin niita esiintyy jarvien rannoilla, soiden pohjassa ja jokien seka purojen varsilla. Niiden kaytannollinen merkitys on varsin vahainen, paikoin niita kuitenkin kaytetaan muuraukseen. Hiesuja on alueella tavattu mm. seuraavissa paikoissa: Hyrynsalmella Nuotti-, Kokko-, Liko- ja Tervajarvien rannoilla seka Karhu- ja Kokkojokien varsilla, Suo- mussalmella Sakara- ja Korpijarvien rannalla.

Hiesukerrostumien vahvuus on yleensa sangen vahainen. Sakarajarven rannalta on sita kuitenkin kaivettu toista metria pohjaa tapaamatta. Ihvassa 8 on esitetty muutama raesuuruusanalyysi alueen hiesuista.

SUOT

LEVINNEISY Y S JA SUOTY YPIT

Hyrynsalmen karttalehden alueella on soita valtakunnan metsien toisen linja-arvioinniiz mukaan 59 % mas-alasta (Ilvessalo 1948). Tasta maa- rasta on rameita 52 %, korpia 19 %, nevoja 24 % ja lettoja 5 %.

Suot peittavat tiheasilmaisen verkoiz tavoin maaston alavimmat kohdat. Tallainen soitten sijoittuminen on oleellista karjalaiselle suoyhdistyma- tyypille, johon alueen suot lahinna voidaan lukea kuuluvaksi. Yksityiset suot ovat pinta-alaltaan pienia. Niiden keskima&r&iseksi suuruudeksi on saatu 28 ha yhdeksankymmenen suon osalta laskettuna. Suot liittyvat kuitenkin toisiinsa kapein salmelikein muoclostaen suurempia suoliomplek- seja. NiinpB karttalehden alne voidaan ylittaa ita-lansi-suunnassa turve- pohjaisia maita liulkien tarvitsematta poiketa kovalle maalle.

Rameet ja ramettyneet kangasmaat ovat laajimmalle levinneet suo- tyypit alueella. Korvet muodostavat kapeita kaistoja soitten laitamilla. Soita yhdistavat kapeikot ja vesijuoksujen varret ovat niinikaan erityyp- pisia korpia. Nevojen osuus on n. neljannes suoalasta. Karttalehden lansi- ja keskiosissa nevat ovat paaasiassa huonohkoja, tupasluikkaa (Scirpus caespitosus) kasvavia sarasoita. Alueen itaosassa nevat saavat selvasti rehevamman leiman. Ne inuuttuoat ensin ruohoisiksi saranevoiksi ja karttalehden itareunassa ne saavat kenttakerrokseensa runsaasti rusko- sammaleita ja vaihettuvat lopulta ruskosammalsaranevoiksi eli letoiksi. Letot on merkitty maaperakarttaan erikseen vihrealla viivoituksella.

Edellamainittu suotyyppien muuttuminen, joka nakyy selvimmin ne- vojen kohdalla, on riippuvainen kallioperasta. Happamat graniitit ja gneissigraniitit oxrat vallalla karttalehden lansi- ja keskiosissa. Alueen itareunassa sitavastoin sijaitsee emaksisten kivilajien vyohyke. Maapera- ltartasta voidaan selvasti havaita, etta letot sijoittuvat valtaosaltaan juuri emaksisten kivilajien luonnehtimalle alueelle, joka Kokkojarven-Mikitan- jarven levyisena vyohykkeena kulkee etelasta pohjoiseen karttalehden yli.

TURVELAJIT

Taulukko 1 osoittaa Hyrynsalmen alueen turvesuhteita. Arvot perus- tuvat viidesta tarkoin tutkitusta suosta saatuihin keskiarvoihin. Taulukon viimeiseen sarakkeeseen on merkitty koko karttalehden alueen turvesuh- teet. Icuten siita nakyy, on saravaltaisia turpeita yhteensa n. 80 % turve- maarasta ja rahkavaltaisia vajaa 20 %.

Taulukko 1. Hyrynsalmen karttalehden turvesuhteet.

Turve- Hnppa~nien laji kivilajien illue

IlltcrmediaBri- neu nlue

E~niksisten kivilajien alue Koko alue

Turvelajien jakaantuminen happamien, intermediaaristen ja emaksisten kivilajien alueella osoittaa eraita merkittavia piirteita. Rahkasaraturpeiden prosentuaalinen maara pienenee selvin eroin happamien kivilajien alueelta emaksisten kivien alueelle siirryttaessa. Ruskosammalsaraturve ja varsinkin

eutrofinen rahkasaraturve lisaantyy vastaavasti. Samoin sararahkaturve osoittaa lisaantymista ja se on suurimmillaan intermediaarisella alueella. Sararahkaturve, joka alueen lansi- ja keskiosissa on paaasiassa vaatimatto- mien rahka.sammalien muodostamaa turvetta, muuttuu alueen itaosan soissa vaateliaiden rahkasammaleiden (Sphagnum subsecundum, S. teres ja S. Warnstorjii) jaannoksista syntyneeksi turoelajiksi.

Varsinaisten rahkaturpeiden seka puuvaltaisten turpeiden kohdalla havaitaan vahenemista alueen W-osasta E-osaan siirryttaessa.

Soiden turvelajit samoin kuin suotyypitkin ovat edella esitettyjen ha- vaintojen pernsteella kiinteassa suhteessa alueen kallioperaan. Happamien kivilajien alueella suot ovat karuhkoja ja niissa syntyneet turpeet ovat niukasti kasvinravinteita sisaltavia, joten niiden viljelysarvo eli boniteetti on vahainen. Emaksisten kivilajien alueella suot muuttuvat reheviksi ja niiden boniteetti on huomattavasti suurempi kuin happamien ki-vilajien alueella.

SOIDEN RAKENNE

Suokerrostojen turvelajit kuvastavat niita suotyyppeja, jotka aikojen kuluessa ovat vallinneet suolla sen eri kehitysvaiheissa. Hyrynsalmen karttalehdella rahkasaraturve oil yleisin ja paikoin yksinomainen turve- laji. Tallaista turvetta syntyy saranevoissa ja -rameiss&. Kun turvelaji pysyy samanlaisena suon pohjaosista pintaan saakka, on ilmeista, etta myos suotyyppi on sailyttanyt kasvipeitteensa suunnilleen samanlaisena suon alkuvaiheista lahtien.

Suon pohjalla, mineraalimaata vastassa on usein ohuehko kerros puu- valtaista turvetta, joka osoittaa, et ta paikka on ollut ennen soistumista kangasmaana, ts. suo tai suon osa on syntynyt metsamaan soisturnisen tuloksena. Suomen Suoviljelysyhdistyksen toimesta suoritettujen tutki- musten mukaan 76 % soista on sellaisia, joiden pohjalla on soraa tai hiek- kaa ja 24 % sellaisia, joiden pohjalla on limnisissa olosuhteissa syntyneita n~aalajeja, paaasiassa liejua, hiesua tai savihiesua. Edellinen prosentti- luku osoittaa suunnilleen sit& suoalaa, joka on syntynyt kovan, tavalli- sesti metsakasvustojen hallussa olleen maan soistumana. JBlkirnmBinen prosenttiluku (24 %) antaa kuvan siita suoalasta, joka on syntynyt vesi- altaiden umpeenkasvun tieta.

Suoritetut siitepolytutkimukset osoittivat, et ta kovan maan soisturnat karttalehden alueella ovat verrattaiii nuoria, useimmat atlanttisella kau- clella syntyneita. Sitavastoin suot, joiden pohjalla on limnisia kerrostoja, ovat vanhempia, yleensa preboreaalikaudella kehityksensa alkaneita ja seuraavalla eli boreaalikaudella umpeutuneita. Naissakin soissa varsinainen turvemuodostus on alkanut atlanttisella kaudella.

Kuva 10. Pituusprofiili Moisionvaaran Isosuosta. 1. Rahkasaraturve. 2. Ruskosammalsara- tnrve. 3. Puuvaltainen turve. 4. Hienodetrituslieju. 5. Hiesu. 6. Hiekka. 7. BIoreeni.

Profiilipiirrokset kuvissa 10 ja 1 1 osoittavat eraiden karttalehden alueella sijaitsevien soiden rakennetta. Moisioilvaaran Isosuossa (kuva 10) turve- muodostus on alkanut kovan maan soistumana. Suomussalmella, Keralan kylassa sijaitsevassa Antinlammensuossa (kuva 11) on pohjalla kerros liejua, joka osoittaa, et ta altaassa on ollut ennen varsinaista soistumista avo- vetta. Allas on ensin kasvanut umpeen ja sen jalkeen turvemuodostus on levinnyt ymparistoon ja soistuttanut. mineraalipohjaista maaperaa.

Kuva 11. Antinlammensuon proiiili Suo~~inssalrnen I(er%lan l~yliista n. 205 ni 1r .p~ .

Profiilipiirroksista ilmenee myos jossain maarin alueen soiden yleiset kal- tevuussuhteet, jotka noudattavat paapiirteissaan maaston topografiaa. Valuvesien tulosuunnen puoleinen reuna on tavallisesti vastakkaista reunaa korkeammalla, joten suo on pintaprofiililtaan loivasti kalteva tai mata- lasti maljamainen. Usein alusta on kuitenkin niin viettava, et ta suo saa selvasti kuusamolaiselle rinnesuotyypille ominaisia piirteita.

Vaikka Hyrynsalmen karttalehden alueella soita on runsaasti, ei turve- varojen teknillisella kaytolla (polttoturpeena ja turvepehkuna) ole sanotta- vaa merkitysta. Sitavastoin alueen runsaat ja matalaturpeiset suot kasva- vat jo luonnonvaraisinakin hyvanlaatuista metsaa. Varsinkin korpi- ja rame- alueet olisi kiireisesti ojitettava ja siten pyrittBva lisaamaan niiden puustoa. Nain kohoaisi laajojen suoalueiden taloudellinen kayttoarvo huomattavasti.

Karttalehden alueen itaosan rehevat Sara- ja ruskosammalsuot sovel- tuvat erinomaisesti viljelystarkoituksiin, kuten kokemus on osoittanut. Sen tahden uusien asutus- ja viljelystilojen suunnittelussa olisi entista tehokkaammin otettava huomioon ne mahdollisuudet, joita karttalehden alueen viljelysarvoltaan hyvat lettosuot tarjoavat.

KVARTAARINEN KEHITYS

R X A N N E R J ~ ~ ~ ~ T I K O N LIIKKEET J A SULAMINEN

Uurteet ja moreeniaineksen kivien suuntaus osoittavat, et ta jaatikon voimakkain liike- ja kulutussuunta on alueella ollut suurin piirtein Iansi- luoteinen. Kiviaineksen kulkeutuminen moreenissa ja drumlinit osoit- tavat varsin tarkasti niinikaan tat8 samaa suuntaa.. Eraat suuntauslas- kut karttalehden pohjoisosasta viittaavat siihen, et ta viimeiset, alueella enas heikosti tuntuvat jaan liikkeet ovat tapahtuneet likimain pohjoisesta suunnasta.

Topografian vahainen vaikutus uurteiden suuntaan osoittaa, et ta uur- teet ovat syntyneet paaasiassa vahvan jaatikon alla. Kun nykyisen kasi- tyksen mukaan jaan liike on tapahtunut ennenkaikkea jaatikon reuna- osissa (Flint 1947), viittaavat nama havainnot siihen, et ta uurteet olisivat syntyneet ja moreeniaineksen kerrostuminen paikoilleen olisi paaasiassa tapahtunut jo jaatikon etenemisvaiheessa. Laajimman leviamisensa aikoina jaa on ollut etupaassa paikoillaan, jaatyneena pohjaan kiinni.

Kuten naapurialueilla, on Hyrynsalmellakin jaatikon haviaminen ta- pahtunut osaksi sulamalla, osaksi taasen poikimalla jaavuoriksi tai haih- tumalla vesihoyryna ilmaan. Haviamisensa aikana jaMikko ei ole niinlraan paljon ollut yhtenaisena rintamana kuin rikkinaisena ja repaleisena jaa- alueena, jossa paikallinen topografia ja jaan edessa leviava vesipeite ovat naytelleet tarkeaa osaa (Goldthwait 1938).

Jaan havitessa on sen sulavesia esiintynyt alueella sangen runsaasti. Ne kerrostivat alueen nykyiset harjujaksot joko jaan alla tai alaosissa sijaitsevien tunneleiden pohjalle tai avonaisiin, osaksi veden tayttamiin jaatikon railoihin ja lahtiin.

Jaatikon vetaytyessa alueelta pois, valtasi vesipeite miltei kokonaan aikaisemmin jaan peittaman alueen. Todennakoisesti alueen korkeimmat- kin huiput ovat jaasta vapauduttuaan jaaneet veden alle. Tama varhaisin vesivaihe on ollut ns. Karjalan jaameri (Hyyppa 1943), joka Vienanmeresta

ulottui itaisen vedenjakajaseudun kynnysten ylitse a.lueelle (Virkkala 1948, 1951). RIahdollisesti kuvassa 9 esitetyt ylimmat rantamerkit kuuluvat tahan uaiheeseen. Karttalehden alue on kuitenkin siksi matalaa maata, et ta tamanaikaiaset rantamerkit ovat hyvin harvinaisia.

Maankohoamisen johdosta alimpienkin Vieilanmereen johtavien kyn- nysten noustua kuivaksi maaksi, alue joutui Itameren altaaseen silloiil patoutuneen Balttilsisen jaajarven piiriin. Viimeistaan jo tana aikana kor- keimmat osat alueesta rupesivat paljastumaail vesipeitteen alta. Ranta- merkkeja syntyi talloin sangen runsaasti, kuten kuva.sta 9 : 2 ilmenee.

Varsinaiset nykyiset piirteensa alue sai kuitenkin vasta seuraavana kautena, Yoldiameren aikana. Itameri oli talloin joutunut valtameren yhteyteen ja merellista vetta tunkeutui alueelle saakka, t a l k kertaa kui- tenkin etelasta pain, pohjois-Karjalan alavampien maiden kautta. Osaksi alueen hiesuiset sedimentit kerrostuivat tan8 aikana. Ne sisaltavat myos suolaisia piilevia, kuten nakyy aikaisemmin julkaistusta Kokkosuon pro- fiilista (Virkkala 1948, s. 85). Ylimmat Yoldia-ailraiset rantamerkit ovat alueella n. 190-210 m mpy. Tasta alaspain. niita jatkuu erittain run- saasti ja miltei joka paikassa tavattavina Hyrynjarven pinnan tasoon saakka. J o vahan ennen Yoldiakauden paattymista, n. 7 000 vuotta e. Kr . s., oli koko alue vapautunut yhtenaisesta vesipeitteestaan. Kuivan maan ja veden jakaantuminen sai siten alueella jo varsin varhaisessa vaiheessa nykyiset piirteensa .

KIRJALLISUUSLUETTELO

FLINT, R. F. (1947), Glacial geology and the Pleistocene epoch. New York. GOLDTHWAIT, J. W. (1938), The uncovering of New Hampshire by t.he last ice sheet..

Am. Jour. Sci., vol. 245. HYYPP;~, E. (1943), Itameren historia uusimpien Ita-Karjalassa suoritettujen tu t -

kimusten valossa. Esitelmaselostus. Terra 3-4. ILVESSALO, Y. (1948), Nyky-Suomen metsat. Valtakunnan metsien arviointeihin

perustuva kuvaus. Metsatiet. tutkimusl. julk. 35. MATISTO, A. (1954), Suomen geologinen yleiskartta. 1 : 400 000. Kivilajikartta.

Lehti D 5. Suomussalmi. Geologinen tutkimuslaitos. WILKMAN, W. W. (1921), Suomen geologinen yleiskartta. Vuorilajikartan selitys.

Lehti D 4. Nurmes. Geologinen komissioni. -0- (1924), Suomen geologinen yleiskartta. 1 : 400 000. Vuorilajikartta. Lehti

D 4. Nurmes. Geologinen komissioni. VIRKKALA, K. (1948), Suomen geologinen yleislrartta. Maalajikartan selitys. Lehti

D 4. Nurrnes. ~ e o l o ~ i n e n tutkimuslaitos. -0- (1951), Glacial geology of the Suomussalmi area, East Finland. Bull. Comm.

gkol. Finlande 155. -r- (1952), On the bed structure of till in eastern Finland. Bull. Comm. gBol. Fin-

lande 157. -s- (1954), Suomen geologinen kartta. 1 : 100 000. Maaperakartan selitys. Lehti

4422. Suomussalmi. Geologinen tutkimuslaitos.

Maaperakartan 1:100 000 lehtijako. . T u l k n i s t u

I l J. r :; s a 1 nl i , li. Virk!inla. 1956. Lehti 4421