Sisältö - Etusivu - Luonnonvarakeskus¤ntutkimuslaitos, Metla, Rovaniemen toimintayksikkö Sisältö 1. Vuodenajat muuttavat luontoa 1. Miten luonto muuttuu vuoden aikana? 2. Kevät

Metsäntutkimuslaitos, Metla, Rovaniemen toimintayksikkö

Sisältö

1. Vuodenajat muuttavat luontoa 1. Miten luonto muuttuu vuoden aikana? 2. Kevät saa mahlan virtaamaan 3. Miksi mänty kellastuu? 4. Männyn talvi

2. Monimuotoinen metsä 1. Kasvit ja kasvupaikat tutuiksi 2. Mikä on metsän valtalaji? 3. Puu saalistaa –peli

3. Puiden kasvu vaihtelee 1. Retki puulajipolulle 2. Minkä puun neulaset, minkä kävyt? 3. Raudus- vai hieskoivu? 4. Lustoihin tallentuu puun historia 5. Minkä ikäisiä puita metsässä kasvaa? 6. Löydä metsikön pisin puu 7. Seurataan puiden kasvua läpimitan avulla 8. Miten sää vaikuttaa männyn kasvuun? 9. Kuinka paljon metsässä on puuta

4. Muutoksia metsän hyvinvoinnissa 1. Mikä vaivaa taimikkoa? 2. Mikä kaarnan alla kaivertaa? 3. Miksi havupuut kellertävät? 4. Miksi neulaset varisevat? 5. Jäkälät paljastavat ilmanlaadun muuttumisen 6. Mitä karike on?

Asiantuntijat:Risto Jalkanen, Timo Törmänen, Anneli Sulkava, Kirsti Derome, Jouni Puoskari,Marja-Liisa Sutinen ja Mauri Timonen

Graafinen suunnittelu ja taitto: Jouni Hyvärinen, Liisa KarintausPiirrokset: Tupu Vuorinen, Reija Kivelä


Tervetuloa tutkimusretkelle metsään

Tutkimusretkelle metsään –oppimateriaali on tarkoitettu erityisesti perusasteelle. Siihen on koottu 22 tehtävää, jotka perehdyttävät luonnon havainnointiin ja kokeelliseen metsäntut-kimukseen. Tehtävät muodostavat neljä kokonaisuutta: 1. vuodenajat muuttavat luontoa, 2. monimuotoinen metsä, 3. puiden kasvu vaihtelee ja 4. muutoksia metsän hyvinvoinnissa. Materiaalin avulla on helppo suunnitella erilaisia luontoretkiä.

Metsän havainnointi ja tutkiminen on helpointa aloittaa Vuodenajat muuttavat luontoa- ja Monimuotoinen metsä –kokonaisuuksista. Tehtävissä opetellaan tarkkailemaan luonnossa tapahtuvia muutoksia eri vuodenaikoina ja pohditaan muutosten syitä. Miksi mahla virtaa keväällä? Metsän monimuotoisuuden tutkimista varten tunnistetaan metsän kasveja, tutki-taan kasvupaikan ja maantieteellisen sijainnin vaikutusta lajistoon sekä tyypitellään metsää.

Puiden kasvu vaihtelee –kokonaisuus opettaa kokeellisen metsäntutkimuksen perusmenetel-miä. Tehtävissä mitataan puiden pituuksia, paksuuksia, ikää, metsän tiheyttä ja kuutiomääriä sekä perustetaan tutkimuskenttiä, joissa mittauksia toistetaan vuodesta toiseen. Perusmitta-usten lisäksi tunnistetaan puulajeja ja tutkitaan puiden kasvun vaihtelua.

Muutoksia metsän hyvinvoinnissa opettaa luonnon tarkkailun lisäksi pohtimaan erityisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kokonaisuuden tehtävissä tutkitaan eläinten jälkiä puiden taimissa, ja etsitään kovakuoriaisia tai niiden käytäviä kaarnan alta. Puiden rungoilta tutki-taan jäkäliä ja latvuksesta arvioidaan varisseet neulaset. Mitkä jäljet kuuluvat luonnon kier-tokulkuun ja mitä muutoksia ihmisen toiminta aiheuttaa?

Jokaiseen tehtävään kuuluu oppilaan ja opettajan sivut. Oppilaan sivulla on työhön ja sen suorittamiseen liittyvät ohjeet. Pohdinta-osion avulla opetellaan analysoimaan mittaustulok-sia ja vertaamaan niitä kirjallisuudesta löytyviin tietoihin. Opettajan sivulla on taustatietoa tehtävien aihepiireistä, ohjeita töiden toteuttamiseen ja kirjallisuusvinkkejä. Monissa tehtä-vissä on mukana myös niihin liittyvät maastolomakepohjat, taulukot ja lajikuvat.

Osa tehtävistä edellyttää tietyn kehitysvaiheen tai tyypin metsää. Se, minkä tyyppinen metsä soveltuu parhaiten kuhunkin tehtävään, selviää tehtävien alusta. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusmetsät soveltuvat Tutkimusretkelle metsään –oppimateriaalin koekentiksi. Ennen tutkimusmetsään menoa kannattaa kysyä alueen työntekijöiltä (yhteystiedot sivulla 25), missä tehtäviin liittyviä tutkimuksia voi tehdä.

Sinikka Jortikka

4Metsäntutkimuslaitos, Metla, Rovaniemen toimintayksikkö

Tehtävät

1. Miten luonto muuttuu vuoden aikana?2. Kevät saa mahlan virtaamaan3. Miksi mänty kellastuu?4. Männyn talvi

Vuodenajat muuttavat luontoa


Kun tutkitaan vuodenaikojen aiheuttamia muutoksia luonnossa, puhutaan fenologisista havainnoista. Tässä tehtävässä seurataan koivunlehtien hiirenkorvalletuloa, kasvua, kellas-tumista ja varisemista. Toinen hyvä tarkkailukohde ovat marjat, mutta niiden kukinta ja marjojen kypsyminen ovat pääosin koulujen kesäloman aikana.

Fenologisten havaintojen teko• Havaintokohteet kannattaa valita koulun lähistöltä, jotta niitä voidaan

vaivatta seurata. Havaintokohteiksi valitaan rauduskoivuja tai hieskoivuja (ks. työkortti: Raudus- vai hieskoivu?).

• Havainnoitaviksi valitaan vähintään viisi täysikasvuista, tervettä koivua, jotka mer-kitään maastoon paaluilla.

• Havainnot tehdään kaksi kertaa viikossa, esimerkiksi maanantaisin ja torstaisin. • Havainnointikaavakkeeseen merkitään (-), jos tarkkailtava ilmiö ei ole toteutunut

ja (+) sen päivän kohdalle, jolloin ilmiö on toteutunut. Ilmiön toteutumisen jäl-keen seuranta lopetetaan.

• Tekemällä havainnot vuodesta toiseen samoilla paikoilla ja samoilla kasveilla, saa-daan tietoa ilmasto- ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta lajin kasvuun.

Koivuista havainnoitavat asiat• lehdet hiirenkorvalla: lehti on juuri puhjennut silmusta,

mutta lehtiruoti ei näy• lehdet puhjenneet: lehti on lehtiruotia myöten työntynyt

silmusta, mutta lehdet pieniä• lehdet täysikasvuiset: tämän jälkeen lehti ei enää

juuri kasva• kellastuminen alkaa: ensimmäisiä keltaisia

lehtiä ilmestyy• variseminen alkaa: ensimmäiset lehdet

varisevat syksyllä• lehdet kellastuneet: yli puolet kaikista puun

lehdistä on muuttanut väriä• lehdet varisseet: yli puolet puun lehdistä

varissut

Pohdittavaa• Kerätkää koulunne tekemät vuosittaiset

havainnot talteen ja verratkaa niitä• Mitä muutoksia havaitsette lehtien puhkeamisessa ja varisemisessa eri vuosina.

Mistä vaihtelut johtuvat?• Verratkaa koulunne havaintotietoja muualla Suomessa tehtyihin havaintoihin. Ver-

tailuaineistoa löytyy Metlan internetsivuilta: www.metla.fi/metinfo/fenologia

Miten luonto muuttuu vuoden aikana?

VÄLINEETnumeroituja puupaaluja

kohteen merkitsemiseksi,havainnointikaavake

ja kynä

6Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen tutkimusasema

OPETTAJAN SIVU:

Fenologiset havainnotFenologia on tieteenala, joka tutkii biologisten ilmiöiden rytmiikkaa ja eri tekijöiden vai-kutusta siihen. Suomi on fenologisen seurannan kannalta erinomainen kohdemaa, sillä vuodenajat ovat selvät ja luonnossa havaittava rytmisyys etenee monien ilmiöiden osalta keväällä aaltomaisesti etelästä pohjoiseen tai syksyllä pohjoisesta etelään. Kasvimaantie-teellinen ulottuvuus keskieurooppalaisten lehtometsien ja boreaalisten havumetsien vaihet-tumisalueelta lähes arktiselle tundralle tarjoaa maankattavalle fenologiselle tutkimukselle mielenkiintoisen ympäristön.

Lähteet:

http://www.metla.fi/metinfo/fenologia/index.htm


Tässä tehtävässä seurataan kevään etenemistä ja todetaan puun elintoimintojen käynnistyminen mahlan kertajuoksutuksen avulla. Keväistä mahlanvirtausta esiintyy esimerkiksi koivulla, tammella ja vaahteralla. Mahlan virtaus alkaa, kun maan pinta sulaa ja puiden vedenotto alkaa. Mahla sisäl-tää puiden varastoimia ravintoaineita, joita puu tarvitsee kasvunsa käynnistämiseen.

Mahlassa on 99 % vettä 0,8-1 % sokereita 0,1 % hedelmähappoja, hiven- ja kivennäisaineita

Mahlan valutus• Muista puhtaat välineet ja kädet!• Katso koivun kyljestä reiän paikka rungon varjopuolelta. Jätä sen alapuolelle niin paljon

tilaa, että mahlan keräysastia sopii reiän alle.• Puhdista valutuskohdasta rungon pinnalta irtonainen aines.• Kairaa reikä 3-4 cm:n syvyyteen hiukan yläviistoon, näin kaikki mahla valuu reiästä alaspäin. • Laita muoviletkun toinen pää tiukasti reikään ja toinen pää valutusastiaan. Tue astia pystyyn koivun juurelle.• Katso, että mahlan keräysastia on varjossa. Jos ympärillä on vielä lunta, voit eristää

astian lumella. Näin mahla ei pääse lämpenemään ja pilaantumaan!• Ja sitten odotetaan!• Kun lopetat mahlan juoksuttamisen, pura keräysvälineet pois koivun kyljestä ja sulje valutusreikä tiiviisti puhtaalla, tuoreella koivutulpalla. • Huuhdo käytetyt astiat ja muut välineet huolellisesti kyl-

mällä vedellä.

Kevät saa mahlan virtaamaan

Tiesitkö,että mahlan keruu ei kuulu

jokamiehenoikeuksiin! Tarvit-set aina maanomistajalta luvan

- mielellään kirjallisena!

PERINNETIETOA Tytöt pesivät keväällä ensimmäiseksi valutetulla mahlalla silmänsä, etteivät

päivettyisi kesällä. Taika ei tehonnut, jos mahlaa oli ehtinyt maistaa.

VÄLINEETpora, elintarvike-

muovinen letku, keräysastia, koivupuinen tulppa, juoma-

kuppeja


OPETTAJAN SIVU:

Mahlan valutusVinkkejä mahlan valutukseen■ Mahlan valumista odotellessa tehdään muuta päivän ohjelmaa koulussa, leirillä,

maastoretkellä. Päivän lopuksi suljetaan puu.■ Valutusreiän saa tiukaksi käyttämällä letkua, jonka halkaisija on 0,5 mm reikää suu-

rempi. Reikään voidaan napauttaa myös tiukka holkki, johon letku kiinnitetään kiris-timillä. Keräysastian voi tiivistää hankkimalla letkuliitännällä varustetun korkin.

■ Jos mahla käytetään elintarvikkeeksi, puhtaus ja viileys ovat tärkeitä, jotta mahla ei pääse pilaantumaan. Mahla säilyy jääkaapissa 1-2 vuorokautta. Pakastaminen on paras tapa säilöä mahlaa. Pilaantumisen huomaa kirkkaan värin samentumisesta ja tunkkaisesta mausta.

Jos mahlaa kerätään useita päiviä■ Viileällä säällä keräysastia vaihdetaan aamuin illoin, ja useammin, jos päivälämpötilat

ylittävät noin 10ºC. Lämpimällä säällä puun elintoiminnot vilkastuvat, ja se tuottaa enemmän mahlaa.

■ Koivu voi saada sienitartunnan kairausreiästä. Viottuma voi alentaa puun arvoa saha- ja vanerikoivuna. Reikään kasvaneen sienen huomaa harmaanvaaleana kerrok-sena rungolla reiän ympärillä ja joskus letkussakin. Valutus lopetetaan, reikä sulje-taan, välineet puhdistetaan ja tehdään uusi valutusreikä samaan puuhun tai vaihde-taan puuta.

■ Jos runkoa ei haluta vioittaa, mahlaa voidaan valuttaa riippuvien oksien kärjistä. Joukko oksankärkiä sidotaan nipuksi, katkaistaan ja laitetaan keräysastiaan. Tällä menetelmällä mahlaa saadaan vähemmän kuin rungosta valuttamalla.

■ Mahlaa voidaan valuttaa samasta puusta vuosittain. Mahlakoivu valitaan puhtaasta ympäristöstä. Mahlan määrä on suhteessa koivun kokoon.

Kevään etenemisen seuraaminen mahlan avulla■ Koivun heräämistä ja elintoimintojen käynnistymistä voidaan myös seurata aloitta-

malla valutus jo silloin, kun koivu vasta heräilee ja seuraamalla mahlan valumisen voimistumista ja hiipumista aina hiirenkorvien puhkeamiseen asti. Koivu lopettaa mahlan tuottamisen, kun lehdet puhkeavat ja alkavat yhteyttää.

■ Mahla-aika alkaa Pohjois-Suomessa, kun lumesta noin puolet on sulanut pälviksi ja koivujen tyvillä on paljasta maata. Se kestää yleensä 10 päivästä kahteen viikkoon, viileänä keväänä pitempään.

■ Kun tiedetään seudun keskimääräinen lehdenpuhkeamisaika, siitä voidaan arvioida mahla-ajan alkaminen laskemalla 2-4 viikkoa taaksepäin keväästä riippuen.

Lähteet:Kallio, H. & Kallio S. 1987: Koivumahla, suomalaisen innovaation perusteet. Kustantaja Advisers Uotinen Ky. Tampere. 35 s. Moniste.

Vinkkejä pohdintaan:- Miten puut heräävät kevääseen?- Mitä mahla on, mihin koivu mahlaa tarvitsee?- Mitä koivussa tapahtuu jo ennen kuin silmut alkavat kasvaa ja lehdet puhkeavat?- Miksi mahlan tuottaminen vähenee ja loppuu?- Miksi eri puiden mahla maistuu erilaiselta - Mihin mahlaa voi käyttää?


VÄLINEET:näytepussi, sakset, kuitunau-

haa, pieniä muovipusseja, kumilenkkejä, vesiastia, teip-

piä, muistiinpanovälineet, paperia ja liimaa


Miksi mänty kellastuu?Työn tarkoituksena on seurata männyn keväistä kellastumista erilaisilla kasvupaikoilla. Kevät-kellastuminen on luonnollinen ilmiö, jonka avulla mänty varjelee neulasiaan vaurioilta. Keväällä riittäisi valoa yhteyttämiseen, mutta alhainen lämpötila ja veden puute estävät sen. Jotta neulasiin ei syntyisi vaurioita kevään edetessä, puu estää yhteyttämistä hajottamalla viherhiukkasia.

Maastokäynti ja laborointiSeurattavat männyt saisivat sijaita lähellä koulua, jotta niiden tarkkailu olisi vaivatonta.

Koeasetelman rakentaminen• Etsi mänty, jonka neulaset ovat selvästi kellertäviä ja merkitse se kuitunau-

halla koepuuksi.• Katkaise männystä 20-30 cm:n oksanäyte jatkotutkimuksia varten. Muista,

että oksien ottamiseen tarvitaan metsänomistajan lupa!• Tuo oksa luokkaan ja ota siitä neulasnäyte. Kiinnitä neulasnäyte paperille

värin seuraamista varten ja merkitse neulasten kohdalle päivämäärä. Säilytä paperi.

• Leikkaa oksaan tuore imupinta katkaisemalla varsi uudelleen ja laita se sitten vesiastiaan. Jos vartta ei leikata, vanha pinta pihkoittuu eikä oksa pysty ime-mään vettä.

• Aseta vesiastiassa oleva männynoksa valoisalle paikalle.

Kokeen seuraaminen• Seuraa ulkona olevaa koepuutasi ja sisään tuotua oksaa muutaman päivän välein

ja tee muistiinpanot neulasten värimuutoksista. • Käy maastossa tarkastamassa männyn neulasten väri ja ota neulasnäyte. Tutki

samalla tavoin sisälle tuotu oksa.• Kiinnitä neulaset samalle paperille kuin aikaisemmat neulasnäytteet, merkitse

neulasten kohdalle näytteiden ottopäivät.• Vertaa koepuuta ja oksaa: mitä havaitset?

Milloin mänty herää kevääseen?Männyn heräämistä talvilevosta ja elintoimin-tojen vilkastumista voidaan seurata siten, että pussitetaan männyn ja sisään tuodun oksan kärjet tiukasti muovipussiin ja seurataan mitä tapahtuu.


OPETTAJAN SIVU:

Männyn kevätkellastuminenVinkkejä kokeen tekemiseen■ Havaintopaikat voidaan valita etukäteen, jotta löydetään kellastuneita mäntyjä. Kellastu-

neita mäntyjä voidaan myös verrata vihreinä säilyneisiin mäntyihin ja niiden kasvupaikkoi-hin.

■ Neulasten kellastumisen pitäisi vähitellen väistyä ja vihreän värin palautua, kun oksa tuo-daan lämpimään ja valoon ja yhteyttäminen alkaa. Yhteyttämisen myötä oksa alkaa haih-duttaa vettä, joka tiivistyy pussiin.

■ Jos on aikaa, männyn seuranta voidaan tehdä kokonaan maastossa. Seurantaa voidaan jatkaa niin kauan, että männyn vihreä väri alkaa palautua. Seurannan kesto riippuu kevään etenemisestä, mutta se olisi hyvä aloittaa ennen kasvukauden alkamista. Samalla voidaan selvittää vuorokautinen keskilämpötila ja kasvukauden alkamisen ajankohta (vuorokauti-nen keskilämpötila ylittää 5 astetta) ja verrata niitä neulasten värin muutokseen.

■ Yhteyttäminen voi alkaa heti, kun puulla on käytössään riittävästi lämpöä, valoa ja vettä. Koska suurin osa puun hienojuuristosta on lähellä maanpintaa, puu saa riittävästi vettä, kun maan pintakerros on sulanut – vaikka maa olisi vielä syvemmältä roudassa.

■ Neulasten värin muutosta voidaan seurata myös mittaamalla neulasten klorofyllin (viher-hiukkasten) määrää ja siinä tapahtuvaa muutosta. Klorofyllin määritykset tehdään spekt-rofotometrillä tai tilaustyönä alan laboratoriossa, jos se on mahdollista.

Männynneulasten kevätkellastuminen■ Männynneulasten kevätkellastuminen on luonnollinen ilmiö, jonka avulla mänty varjelee

neulasiaan vaurioilta. Keväällä valoa on riittävästi yhteyttämiseen, mutta alhainen lämpö-tila ja veden puute estävät yhteyttämisen. Jotta neulasiin ei syntyisi vaurioita kevään ede-tessä, puu estää yhteyttämistä hajottamalla viherhiukkasia ja neulaset kellertyvät. Kevään edetessä ja ilman ja maan lämmetessä vettä alkaa olla riittävästi yhteyttämiseen. Puu rakentaa viherhiukkasensa uudelleen, yhteyttämiskoneisto korjaantuu ja neulaset saavat takaisin vihreän värinsä – puu on valmis kasvukauteen ja kesään.

■ Erot mäntyjen kevätkellastumisessa voivat johtua esimerkiksi puun kasvupaikasta, eroista kasvupaikan valoisuudessa tai puiden välisistä perinnöllisistä eroista, joiden syitä ei tiedetä.

Kirjallisuus:

Mälkönen, E. (toim.) 1998: Ympäristömuutos ja metsien kunto. Metsien terveydentilan tutkimusohjelman loppuraportti. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 691, ss. 39-46, 83-85.


VÄLINEETmännyn oksia tai pottitaimia

taimitarhalta, tussi, muis-tiinpanovälineet, pakastin ja pakastimeen sopiva lämpö-

mittari

Männyn talviTässä tehtävässä tutkitaan männyn valmistautumista talveen. Männyn karaistuminen talven kyl-myyttä vastaan alkaa jo juhannukselta ja syvenee päivän lyhetessä. Karaistuessaan mänty kestää yhä matalampia lämpötiloja vaurioitumatta. Keväällä karaistuminen purkautuu, ja etenkin uusi vuosikasvu on herkkä matalille lämpötiloille.

LaborointiMännyntaimen pakkasenkestävyyttä havainnollistetaan kylmäkäsitte-lyllä. Se voidaan tehdä joko kertakokeena tai koesarjana lukuvuoden aikana.

Kokeen toteutus• Ennen koetta tee oletus kokeen tuloksesta. Mitä arvelet männyille tapah-

tuvan, kun ne pakastetaan?• Merkitse männyntaimiin, miten kauan niitä altistetaan kylmälle. Jätä yksi taimi

vertaamista varten pakastamatta.• Aseta männyntaimet pakastimeen, jonka lämpötila on kylmempi kuin -20ºC. Ota hetken kuluttua yksi taimi pois pakastimesta: mitä on tapahtunut?• Anna muiden taimien olla pakastimessa 15 ja 30 minuuttia.

Tutkittavaa ja pohdittavaa• Haista pakastimessa olleita männyntaimia ja vertaa pakastamattomaan taimeen -

Mitä huomaat?• Jätä taimet toipumaan huoneenlämpöön noin viikoksi.• Mitä taimille on tapahtunut? Pitikö oletuksesi paikkansa?• Pohtikaa, mistä kokeen tulos voisi johtua.• Kokeen voi tehdä vastaavasti männyn oksilla• Terveitä ja vaurioituneita neulasia voidaan tarkastella myös mikroskoopilla. Mitä eroja havaitset?


OPETTAJAN SIVU:

Männyn karaistuminen talvea varten:Vinkkejä kokeen tekemiseen■ Männyntaimen tai –oksan pakkasenkestävyyttä ja karaistumisen etenemistä voidaan

tutkia altistamalla ne erilaisille lämpötiloille. Männyn kärsiminen kylmästä näkyy vuo-sikasvaimen nuokahtamisena, joka palautuu, jos pysyvää vauriota ei ole ehtinyt tapah-tua. Pakkasvaurion oireet tulevat esille neulasten kellastumisena ja ruskettumisena, mihin voi mennä päivistä kahteen viikkoon riippuen siitä, miten karaistunut mänty on.

■ Jos pakkasenkestävyyttä tutkitaan kertakokeena ja käytetään karaistuneita eli ulkona kasvaneita taimia tai oksia, koe kannattaa tehdä heti elokuussa tai vasta huhti-touko-kuussa riippuen kevään etenemisestä. Syksyisin ja keväisin alle -20ºC pakastinlämpö-tilojen pitäisi riittää aiheuttamaan pakkasvaurioita neulasiin. Talviaikaan karaistunut mänty kestää jo hyvin matalia lämpötiloja, ja pakkasvaurion syntyminen vaatii hyvin kylmän pakkas- tai nestetyppikäsittelyn.

■ Pakkasenkestävyyttä voidaan tutkia myös vertaamalla eri lämpötilojen tai altistusai-kojen vaikutusta mäntyihin. Koe voidaan tehdä myös samalle aineistolle (esimerkiksi samat taimialkuperät tai samasta puusta otetut oksat) vaikkapa syksyllä, talvella ja keväällä samassa lämpötilassa, ja katsoa, onko karaistumisessa eroja eri vuodenaikoina. Taimia on varattava tarpeeksi, jotta niitä riittää keväällekin.

■ Taimen nestetyppikäsittely on syytä tehdä opettajan johdolla. Nestetyppeä käsitellään vetokaapissa ja noudatetaan työturvallisuusohjeita. Paleltumisvammoja on varottava.

Taimien hankkiminen■ Jos kokessa käytetään taimia, ne kannattaa tilata taimitarhalta etukäteen jo syksyllä,

jotta taimitarha osaa varata taimet.


Tehtävät

1. Kasvit ja kasvupaikat tutuiksi2. Mikä on metsän valtalaji?3. Puu saalistaa -peli

Monimuotoinen metsä


Kasvit ja kasvupaikat tutuiksiTässä tehtävässä opetellaan tunnistamaan metsäkasveja sekä määrittämään tunnuskasvien avulla kasvupaikkoja. Kasvupaikkatyyppejä eli päämetsätyyppejä ovat karukkokangas sekä kuiva-, kuivahko-, tuore- ja lehtomainen kangas sekä lehto.

Lajintuntemus • Tarkastele tutkimusaluettasi. Montako kasvilajia tunnistat? Tee luettelo tunnistamistasi lajeista.• Löytyykö joukosta tuntemattomia kasveja? Ne voidaan tunnistaa näytekasvien avulla.

Näytteet otetaan ilman juuria katkaisemalla kasvi varovasti varren tyveltä. Vältä turhaa näytteiden keräämistä!

• Kootkaa luokassa kasvinäytteet yhteen ja yrittäkää tunnistaa yhteisvoimin niin monta kuin pystytte. Käyttäkää apuna määrityskirjoja.

• Jatkotyö: kuivatkaa kasvit ja kootkaa niistä näyttely luokkaanne. Näyttelyn voi koota lajeittain, jonkin ominaisuuden tai kasvupaikan mukaan ryhmiteltynä.

Kasvupaikat• Tarkastele metsän kenttä- ja pohjakerrosta. Mitkä kasvilajit kasvavat runsaimpina? • Mitä kasvupaikkatyyppiä metsä on?• Mikä on yleisin puulaji kasvupaikalla?

Pohdintaa• Mitkä kasvilajit viihtyvät männyn seurassa, entä kuusen tai koivun? Mitä lajisto kertoo

kasvupaikkatyypistä ja metsän viljavuudesta?• Tutkitaan kirjallisuuden tai tehtävään liittyvien kuvien avulla, miten samat kasvupaikka-

tyypit muuttuvat etelästä pohjoiseen. Mistä muutokset johtuvat?• Miten ihmisen toiminta vaikuttaa metsän kasvillisuuteen?

VÄLINEETmuistiinpanovälimeet, kasvikirja ja pussi tms. näytteiden keräämistä

varten

VINKKEJÄTiesitkö, että sammalten ja

jäkälien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa! Tunnistatko rauhoitetut ja

uhanalaiset kasvit?


OPETTAJAN SIVU:

Metsän kasvit ja kasvupaikkatyypit

Vinkkejä tutkimuspaikan valintaan■ Oppilaat voidaan ohjata tietyn kasvupaikkatyypin metsiin.■ Tuloksia verrataan esimerkiksi kasvupaikkoihin, joiden kasvillisuutta on hankala sijoittaa

mihinkään kasvupaikkatyyppiin (esimerkiksi kasvupaikkatyyppien välimuodot, lähteiköt, kalliot, soistuneet kohdat), tai metsiin, joiden aluskasvillisuus on muuttunut metsänkäsit-telyn seurauksena, kuten hakkuuaukot, taimikot, metsälle kasvaneet ojitetut suot.

Kasvupaikkatyypit ja metsätyypit■ Kasvupaikkatyyppejä eli päämetsätyyppejä ovat karukkokangas, kuiva-, kuivahko-,

tuore- ja lehtomainen kangas ja lehto. Luokitus on kehitetty 1960-luvulla metsänhoidon ja –tutkimuksen käytännön tarpeisiin yksinkertaistamalla metsätyyppiluokitusta (Cajan-der 1909). Suomen metsistä lähes 80 % on kuivahkoja ja tuoreita kankaita; Etelä-Suo-messa yleisimmät kasvupaikkatyypit ovat kuivahko, tuore ja lehtomainen kangas, Poh-jois-Suomessa kuiva, kuivahko ja tuore kangas.

■ Kasvupaikkatyypit jaetaan metsätyyppeihin aluskasvillisuuden perusteella. Kasvupaikka- ja metsätyyppiluokitus perustuu havaintoon, että kasvillisuus kehittyy tietynlaiseksi samanlaisilla kasvupaikoilla kasvien kasvupaikkavaatimusten ja kilpailun tuloksena.

■ Kasvupaikkatyypit ja metsätyypit kuvastavat kasvupaikan kosteutta ja viljavuutta eli puuntuotoskykyä. Mitä viljavampi kasvupaikka eli lehtomaisempi metsätyyppi, sitä parempi puuston kasvu ja tuotos.

Kasvupaikkatyypit metsäkasvillisuusvyöhykkeillä ■ Metsäkasvillisuuden lajikoostumus muuttuu etelä-pohjois –suunnassa suurilmastoteki-

jöiden vaikutuksesta. Siksi toisiaan vastaavat kasvupaikkatyypit metsätyyppeineen on määritelty erikseen eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä: Etelä-Suomi, Pohjanmaa-Kainuu, Perä-Pohjola, Metsä-Lappi. Esimerkiksi tuoreella kankaalla kasvaa hiukan erilaista kasvi-lajistoa Etelä-Suomessa ja Lapissa.

Metsien tyypittely■ Koska metsätyypitys on tehty täysikasvuisten, luonnontilaisten metsien vakiintuneen

aluskasvillisuuden mukaan, muuttuneita metsiä kuten uudistusaloja ja hakkuuaukkoja tai nuoria metsiä voi olla hankalaa saada sovitettua metsätyyppeihin. Niiden kohdalla joudutaan pohtimaan, ”millaista aluskasvillisuus olisi”, jos metsä jo olisi ehtinyt kasvaa täystiheäksi ja täysikasvuiseksi.


OPETTAJAN SIVU:

■ Metsätyyppiluokitus on yksi ihmisen keinoista luokitella ja jäsentää luontoa, eikä luonto aina taivu ihmisen luokkiin. Kasvillisuus muuttuu luonnossa kasvupaikkatekijöissä tapahtuvien muutosten vuoksi. Metsätyypit voivat vaihettua toisiinsa, jolloin aluskasvilli-suudessa voi olla kahden tai useammankin metsätyypin piirteitä. Myös hyvin laikuttaisia metsäympäristöjä, esimerkiksi pinnanmuodoiltaan vaihtelevia tai kallioisia metsiä, voi olla vaikea sijoittaa mihinkään metsätyyppiin koko metsikkönä, koska aluskasvillisuus muuttuu pienissä kuvioissa notkelmasta nyppylälle ja väleissä voi olla kosteita painan-teita, lähteikköjä ja soita.

Kirjallisuutta:

Hämet-Ahti, Suominen, Ulvinen & Uotila (toim) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. 656 s.

Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I. & Hotanen, J.-P. 2000: Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Metsäntutkimuslaitos ja Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. 384 s.

Tapion taskukirja. Metsäkeskus Tapion julkaisuja. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti, Helsinki.


Kasvupaikkatyypit ja niiden tunnuskasvitKUIVA KANGASMETSÄ

Etelä-Suomi:

kanerva poronjäkälät puolukka hirvenjäkälä

Pohjanmaa-Kainuu:

variksenmarja kanerva jäkälät puolukka

Perä-Pohjola

poronjäkälät variksenmarja kanerva puolukka mustikka

Metsä-Lappi

poronjäkälät variksenmarja kanerva puolukka juolukka mustikka


Kasvupaikkatyypit ja niiden tunnuskasvitTUORE KANGASMETSÄ

Etelä-Suomi:

mustikka seinäsammal kerrossammal oravanmarja puolukka

Pohjanmaa-Kainuu:

puolukka mustikka seinäsammal kerrossammal variksenmarja

Perä-Pohjola:

mustikka seinäsammal puolukka variksenmarja suopursu juolukka

Metsä-Lappi:

mustikka suopursu juolukka puolukka variksenmarja


VÄLINEETkasvikirja,

maastolomake, muistiinpanovälineet

ja

kasvillisuusruudun rajaa-mista varten esim. naru

kulmakeppeineen, kepit tai kehikko ja apuruudukko (neliön kasvillisuusruutua varten 10x10 cm apuruu-

tuja)

Mikä on metsän valtalaji?Kasvilajit, jotka ovat peittäviä ja kasvupaikalleen leimaa-antavia, ovat metsän valtalajeja. Tässä tehtävässä tutkitaan kasvilajien runsautta ja kasvupaikkoja kasvillisuusruutujen avulla. Tuloksien avulla voidaan vertailla eri metsiköitä ja kasvupaikkoja.

Maastotyöohje neliömetrin kasvillisuusruudulle

• Rajaa kasvillisuusruutu maastoon. Varo tallaamasta ruudun sisälle jäävää kasvillisuutta.• Kasvilajien tunnistaminen: Mitä kasvilajeja ruudulla kasvaa? Merkitse lajit lomakkeeseen.• Kasvilajien peittävyys: Aseta apuruudukko varovasti maahan kasviruutusi päälle. Nyt voit arvioida kasvilajien peittävyyttä. Jokainen pikkuruutu vastaa

1 % alaa kasvillisuusruudustasi.• Tarkastele jokaista luettelosi kasvilajia erikseen ja arvioi, montako pikku ruutua se peit-

tää. Lajien yhteenlaskettu peittävyys voi olla yli 100 %, koska kasvit ja niiden lehdet voivat peittää toisiaan.

• Kasvillisuusruudun valtalajit: Mitkä ovat ruutusi peittävimmät lajit eli valtalajit? Niiden avulla voit päätellä kasvupaik-

katyypin.


OPETTAJAN SIVU:

Kasvit kertovat

Mitä kasvillisuusruutujen avulla voi tehdä?■ Kasvilajintuntemuksen harjoitteleminen■ Erilaisten kasvupaikkojen vertaaminen ja opetteleminen, esimerkiksi kasvupaikka- eli pää-

metsätyypit ja suotyypit■ Monimuotoisuuden huomaaminen, esimerkiksi kasvilajien määrä, kasvillisuuden tai

metsän rakenne ja kerrostuneisuus, kasvilajien jakautuminen■ Kasvillisuuden muutos linjatutkimuksena esimerkiksi kasvupaikkatyypiltä toiselle, suolta

tai kalliolta metsään, aukolta tai metsänreunasta metsän varjoihin, harvasta tiheään, valoi-sasta varjoisaan, nuoresta vanhaan metsään, metsän eri kehitysvaiheissa

■ Kasvillisuusruutu voidaan tehdä myös isona puustoruutuna ja havainnoida puiden eri-laista ikärakennetta istutetussa, hoidetussa talousmetsässä ja luontaisesti kasvaneessa met-sässä

■ Tutkimukseen voidaan ottaa mukaan kaikki tai vain osa kasvilajeista tai kasvillisuusker-roksista pohjakerroksesta puihin. Tavallisimmin tutkitaan aluskasvillisuutta (pohja- ja kenttäkerros).

■ Kasvillisuusruutuihin voidaan yhdistää sopivia metsän mittauksia ja tutkimuksia.

Kasvillisuusruudun tekeminen■ Kasvillisuusruudun kokoa ja vaikeusastetta voidaan muunnella tarpeen mukaan. Tavallisin

kasvillisuusruudun koko on 0,5-4 neliömetriä.■ Kasvilajin peittävyyttä eli prosentuaalista osuutta ruudun alasta voidaan arvioida myös

ilman apuruudukkoa, esimerkiksi silmämääräisesti tai käyttämällä apuna muovikalvoa, korttia, kämmentä tms..

■ Lajin runsautta voidaan mitata esimerkiksi laskemalla ruudulta kaikki lajin yksilöt tai monelleko apuruudulle kasvilaji osuu.

Kasvillisuusruudun sijoittaminen maastoon■ Kasvillisuusruudut voidaan sijoittaa maastoon joko systemaattisesti tai satunnaisesti. Tut-

kimuspaikat voidaan valita myös subjektiivisesti, mikäli se sopii tutkimuksen tarkoituk-seen.

■ Subjektiivisesti sijoitetut ruudut sopivat tietyn asian havainnollistamiseen, esimerkiksi kas-vupaikkatyyppien vertaamiseen. Ruudut voidaan sijoittaa paikoille, joiden kasvillisuus on tyypillistä kasvupaikkatyypeille.

■ Tutkimuksissa käytetään yleensä joko systemaattisesti tai satunnaisesti tutkimusalueelle sijoitettuja ruutuja, jolloin tutkittavan asian esiintymiseen ruudulla ei voida etukäteen vaikuttaa. Systemaattisesti ruudut sijoitetaan esimerkiksi linjalle tai ruudukolle tietyille etäisyyksille toisistaan. Ne voivat olla pysyviä maastoon merkittyjä tutkimusruutuja, jol-loin mittaus voidaan toistaa vuosittain. Satunnaisesti ruutujen paikat valitaan esimerkiksi umpimähkään kartalta tai vaikkapa heittämällä esinettä maastossa.


Kasvit kertovat -kasvillisuusruutuMaastolomake Päivämäärä:Tutkijat:

Tutkimuspaikka:

Kasvilaji Peittävyys % Valtalajit (x)


VÄLINEET: sopiva paikka ulkona ja tunnuksia joukkueille

Puu saalistaa -peliPelin tarkoituksena on havainnollistaa valon, veden, lämmön ja ravinteiden välttämättömyyttä puiden (kasvien) kasvulle ja lisääntymiselle. Puut saalistavat kasvutekijöitä. Niistä syntyy uusia puita, kun puu on saanut kiinni yhden kutakin kasvutekijää. Peliä voidaan vaikeuttaa ottamalla mukaan useita kasvutekijöitä.

Pelin aloittaminen• Pelikenttä rajataan ja pelaajat jaetaan puihin (3-5) ja kasvutekijöihin.• Kullekin puulle annetaan oma tunnuksensa. • Myös eri kasvutekijöille (valo, lämpö, vesi ja ravinteet) annetaan omat tunnuksensa• Puut valitsevat itselleen kotipesät, joissa puiden tunnukset säilytetään.

Puut ja kasvutekijätLuonnossa puiden on havaittu saalistavan aktiivisesti kasvutekijöitä. Esimerkiksi kasvien ravinteiden ottoa tutkittaessa on havaittu, että juuret pystyvät aktiivisesti siirtämään ravin-teita maavedestä juurisolukoihin ja kasvattamaan juuria nopeasti ja tehokkaasti pois lai-hasta maasta kohti ravinteikasta maata (”aktiivinen juurisaalistus”). Puiden välillä on myös havaittu yhteistoimintaa sienijuurten kautta. Kasvit esimerkiksi saalistavat valoa kasvatta-malla lehtensä siten, että ne varjostavat toisiaan mahdollisimman vähän. Siten auringon-valoa keräävä lehtipinta on mahdollisimman suuri. Kasvit myös päivän mittaan kääntävät lehtensä auringonvaloon auringon liikkeen mukana.

Aina kun puulla on riittävästi kasvutekijöitä sen lisäksi, mitä se tarvitsee elintoimintojensa ylläpitämiseen, puu pystyy tuottamaan siemeniä tai juurivesoja, joista kasvaa uusia puita.

Pelin kulkuPuut lähtevät saalistamaan kasvute-kijöitä ja kiinni saatuaan kuljettavat heidät kotipesäänsä. Kun puu saa kosketettua kasvutekijää, hänen on lähdettävä suosiolla puun mukaan. Aina kun puu on saanut kotipe-säänsä koko sarjan välttämättömiä kasvutekijöitä, se pystyy lisäänty-mään eli kasvutekijöistä tulee uusia puita. Uudet puut ottavat kotipesän tunnuksen ja alkavat joukkueena saalistaa kasvutekijöitä samaan koti-pesään.

Pisimpään kotipesässä odotta-neet kasvutekijät pääsevät ensin puiksi (esimerkiksi valo, vesi, lämpö).Ylimääräiset kasvutekijät jäävät kotipesään odotta-maan täydennystä.

Peli loppuu, kun kaikki kasvutekijät on saatu kiinni. Lopuksi voidaan laskea, mikä puu jälkeläisineen on voittanut pelin eli ollut tehokkain saalistamaan kasvutekijöitä. Peli-iloa!

23Metsäntutkimuslaitos,Metla, Rovaniemen toimintayksikkö

Tehtävät

1. Retki puulajipolulle2. Minkä puun neulaset, minkä kävyt?3. Raudus- vai hieskoivu?4. Lustoihin tallentuu puun historia5. Minkä ikäisiä puita metsässä kasvaa?6. Löydä metsikön pisin puu7. Seurataan puiden kasvua läpimitan avulla8. Miten sää vaikuttaa männyn kasvuun?9. Kuinka paljon metsässä on puuta?

Puiden kasvu vaihtelee


Retki puulajipolulleMetlan puulajipoluilla ja –puistoissa voit kokea ja nähdä kymmeniä puulajeja. Retki puulajipolulle voi olla elämyksellinen luonnonhavainnointireissu. Siellä voi myös kerätä aineistoa puulajitehtävään tai opetella tunnistamaan puulajeja.

Polut ja niiden varustus• Puulajipolkuja on Kolarissa, Muhoksella, lounaisrannikolla Solbölessä ja Punkaharjulla.

Luontopolkuja löytyy Parkanosta ja Pallasjärveltä.• poluista löytyy lisätietoja: www.metla.fi/metsat.• Puulajipolut on merkitty maastoon ja niiden läheisyydessä on nuotiopaikkoja.• Polkujen varrella on tietotauluja, jotka esittelevät puulajeja.

Varustaudu retkelle• Puulajipolut ovat hyvin merkittyjä eikä niillä ole eksymisvaaraa. Varusteiksi riittää sään mukainen ulkoiluvarustus. Keskustelkaa retken suunnitteluvaiheessa, miten sää huomioidaan varustuksessa.• Retkelle tarvitaan myös eväät.• Tulentekoa varten nuotiopaikoilla on puuta. Pohtikaa ennen retkelle lähtöä, mihin luon-

nossa saa tehdä nuotion ja minkälaista puuta siihen saa käyttää. • Retki tarjoaa mahdollisuuden myös retkeilytaitojen opettelemiseen. Voitte ottaa mukaan

karttoja ja kompasseja suunnistuksen perusteiden opettelemista varten.• Perehdy ennen retkelle lähtöä ja sen jälkeen jokamiehen oikeuksiin.

Älä koske tutkimusvälineistöön

VÄLINEET:sään mukainen varustus, eväät,

karttoja, kompasseja

Muista retkellä• Nauti luonnon äänistä.• Älä erkane ryhmästä.• Pidä luonnosta hyvä huoli.

Retken jälkeen pohdittavaa• Keskustelkaa retkikokemuksistanne tai tehkää kukin taide-

teos retken tai sen suunnittelun mieleen painuneimmasta kokemuksesta.

• Jatkakaa työtä keräämänne aineiston pohjalta. Työkortti: Minkä puun neulaset, minkä kävyt?

Antoisaa luontoretkeä!


OPETTAJAN SIVU:

Metlan tutkimusmetsät ■ Metlan tutkimusmetsäverkostoon kuuluu yhteensä 30 000 hehtaaria maa- ja vesialueita

eri puolilla Suomea. ■ Tutkimusmetsät on perustettu tutkimuksen koetoimintaa varten. Ne ovat metsiä, joita

hoidetaan ja käytetään ennen kaikkea tutkimuksen ehdoilla. ■ Viime vuosien aikana niitä on kehitetty palvelemaan myös tutkimustiedon välitystä. Tut-

kimusmetsissä kävijä voi tutustua metsäntutkimukseen ja sen tuloksiin, erilaisiin puula-jeihin, metsäluontoon ja suomalaisiin kansallismaisemiin.

■ Opetukseen soveltuvia kohteita ovat etenkin luontokeskukset, retkeilyreitit, luontopolut ja kokeiden esittelyt. Ne tarjoavat mahdollisuuden metsätiedon syventämiseen ja luon-nonharrastukseen.

■ Metsäntutkimuslaitoksen ammattitaitoinen henkilökunta opastaa ja neuvoo metsissä vie-railijoita tarvittaessa.

■ Lisätietoja: www.metla.fi/metsat

YhteystiedotTutkimusmetsä/yhteyshenkilö:

Kannuksen tutkimusmetsä Olavi Kohal 050 391 3425

Kivalon tutkimusmetsä Sakari Pasanen 050 391 4476 ‘

Kolarin tutkimusmetsä Kuisma Ranta 050 391 3592

Laanilan tutkimusmetsä Kuisma Ranta 050 391 3592

Lapinjärven tutkimusmetsä Markku Rantala 050 391 2852

Muhoksen tutkimusmetsä Seppo Pohjola 050 391 3730

Paljakan tutkimusmetsä Reijo Seppänen 050 391 3812

Pallasjärven tutkimusmetsä Eveliina Pääkkölä 050 391 4643

Parkanon tutkimusmetsä Hannu Latvajärvi 050 391 4057

Punkaharjun tutkimusmetsä Esko Oksa 050 391 4288

Ruotsinkylän tutkimusmetsä, Tuusula Pentti Kananen 050 391 2495

Solbölen tutkimusmetsä Kaija Puputti 050 391 2840

Suonenjoen tutkimusmetsä Leo Tervo 050 391 4859

Vesijaon tutkimusmetsä Pekka Helminen 050 391 2862

Vilppulan tutkimusmetsä Hannu Latvajärvi 050 391 4057


VÄLINEET kantoastia ja paperisia

näytepusseja,puulajikirja

Minkä puun neulaset, minkä kävyt?Tehtävässä opitaan tunnistamaan eri puulajeja, myös niiden käpyjen ja neulasten avulla.

Maastokohde ja työohjeet• Tähän tehtävään hyvä maastokohde on Metlan puulajipolku: www.metla.fi/metsat.• Tunnista kohdetaulujen avulla puulajit, jotka olet aiemmin nähnyt jossain muualla. Mer-

kitse lajit muistiin.• Kukin ryhmä kerää puulajipolun varrelta tai muusta sekametsästä erilaisia käpyjä, neula-

sia ja lehtiä luokkatyöskentelyä varten.• Näytteet laitetaan paperipusseihin.

Tutkittavaa ja pohdittavaa retken jälkeen

Puulajien tunnistaminen• Tunnistetaan puulajit vertaamalla käpyjä, neulasia ja lehtiä näytekokoelmiin tai lajioppai-

den kuviin.

Neulasten tutkiminen• Millainen on vanha ja nuori neulanen? - mistä iän tietää? - neulasen pinnan tutkiminen: ulkonäkö, vahapinta ja väri• Vertaile eri puulajien neulasia.

Käpyjen ja siementen tutkiminen• Miten siemenet tulevat ulos kävyistä?• Millaisia siemeniä eri puulajeilla on? - erottele ja vertaa, piirrä - tarkastele stereomikroskoopilla - miksi siemenillä on lenninsiivet?

Puun kasvattaminen• Miten siemenestä kasvaa puu?• Miksi kaikki siemenet eivät idä?

Yhteenveto tehtävästäSuunnitellaan ja rakennetaan näyttely metsän puista kerättyjen näytteiden avulla. Näytteiden kiinnitystaustaksi voidaan esimerkiksi piirtää tai maalata aiheeseen sopiva yksi iso tai useita pieniä kuvia.


OPETTAJAN SIVU:

Puulajit

Suomessa kasvavia puulajeja■ Suomessa kasvaa luontaisesti kolmisenkymmentä puulajia, joista kymmenkunta löytyy

Pohjois-Suomesta. Eri puolilla Lappia kasvavia lajeja ovat mänty, kuusi, hieskoivu, rau-duskoivu, haapa, harmaaleppä, tervaleppä, pihlaja, halava, raita ja tuomi.

■ Koko Euroopassa kasvaa yhteensä noin 80 puulajia, itäisessä Pohjois-Amerikassa 250, läntisessä Pohjois-Amerikassa 120 ja Itä-Aasiassa 500. Suuret vaihtelut puulajimäärissä johtuvat siitä, että jääkaudet ovat koetelleet Pohjois- ja Keski-Eurooppaa ankarammin kuin Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa.

■ Vain muutamalla ulkomaisella havupuulla on metsätaloudellista merkitystä. ■ Siperianlehtikuusi ja kontortamänty ovat kotimaisten puulajien kanssa metsätaloudelli-

sesti kilpailukykyisiä havupuita koko maassa. Lisäksi Etelä-Suomessa menestyvät euroo-panlehtikuusi, douglaskuusi, sahalininpihta, serbiankuusi ja makedonianmänty. Lajeista siperianlehtikuusta on istutettu ylivoimaisesti eniten, mutta sitäkin vain 0,1 % Suomen metsäpinta-alasta. Se kasvaa otollisilla kasvupaikoilla yli 20 % paremmin kuin kotimai-nen kuusi.

■ Ulkomaisten puulajien käyttö metsäpuuna, siperianlehtikuusta lukuunottamatta, edellyt-tää ilmoitusta metsäkeskukselle.

Havupuut ovat hyviä pihapuita■ Metsätalouden näkökulmasta useimmat ulkomaiset puulajit menestyvät parhaiten Etelä-

Suomessa. ■ Joukosta löytyy monia hyviä puisto- ja pihapuita myös pohjoiseen. Pienialaisena piha-

puuna monelle lajille voidaan löytää maaperältään ja valosuhteiltaan edullinen kasvu-paikka. Esimerkiksi siperianlehtikuusi on hyvä pihapuu, joka kestää aina Lappia myöten. Muista havupuista poiketen se varistaa neulaset syksyllä. Keväällä neulasten puhjetessa puut ovat heleänvihreitä ja syksyllä kirkkaan keltaisia.

■ Kaiken kaikkiaan viherrakentamiseen sopivia ulkomaisia havupuita on parikymmentä. Ne tuovat pihoille ja puistoihin vaihtelua kotimaisen männyn, kuusen ja katajan rinnalle. Perinteisesti viherrakentamisessa on suosittu lehtipuita, mutta havupuilla on monia etuja niihin verrattuna. Havupuut tuovat vihreyttä ympäri vuoden ja tarjoavat samalla suojaa melua ja talven viimaa vastaan. Lisäksi monet havupuut ovat koristepuina parhaimmil-laan 10-40 -vuotiaina, kun taas lehtipuut ovat näyttävimmillään vasta yli 50-vuotiaina.

Kirjallisuutta:

Silander, V., Lehtonen, J. ja Nikkanen, T. 2000. Ulkomaisten havupuulajien menestyminen Etelä-Suomessa. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 787.

Oskarsson, O. ja Nikkanen, T. 2001. Metsäpuiden erikoismuotoja kultakuusesta luutakoivuun. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 670.


Raudus- vai hieskoivu?Monet kasvilajit muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Lajit voidaan erottaa toisistaan tutkimalla kasvin rakennetta ja vertaamalla tuntomerkkejä määrityskaavioihin. Jotkin lähisukuiset kasvilajit voivat myös risteytyä keskenään, jolloin jälkeläisissä on kummankin kasvilajin piirteitä.

Työohjeet• Tutkitaan koivun runkoa ja merkitään havainnot muistiin.• Kerää pari-kolme koivunlehteä latvuksen ja oksien keski-

osista, hedelmänorkkoja (jos on).• Kiinnitä maastoretken jälkeen lehdet paperiarkille.

Merkitse nuolien ja tekstien avulla lajille ominaiset tuntomerkit.

Rauduskoivun lehti• Lehden muoto on kolmiomainen, ja sen kärki on pitkä ja kapea.• Lehden laidassa on kaksinkertainen hammastus.• Lehtilavan reuna liittyy lehtiruotiin lähes kohtisuorasti.• Lehti on harmaan vihreä, ohut ja kiinteä.• Hedelmänorkot ovat paksuja ja lyhyitä.

Rauduskoivun runko• Kaarna on usein halkeillut syviin, mustapohjaisiin rakoihin.• Tuohi on valkeaa.

Hieskoivun lehti• Lehden muoto on soikeahko ja sen kärkisuippo on

lyhyt. Lehden tyvi on pyöristynyt.• Lehden laidassa on tavallisesti yksinkertainen ham-

mastus.• Lehden rakenne on rauduskoivun lehteä paksumpi ja

löyhempi.

Hieskoivun runko• Tuohi on kellertävä.

PohdittavaaLöytyikö koivuja, jotka eivät sovi määrityskaavaan? Määritä uudelleen! Jos koivut eivät edel-leenkään sovi määrityskaavaan pohdi, mistä se johtuu.

VÄLINEETSuurennuslasi tai luuppi,

kasvikuvakirja jamääritysopas,

muistiinpanovälineet

Hieskoivu

Rauduskoivu

Jos lehdessä näyttää olevan piirteitä sekä

raudus- että hieskoivusta, puu on todennäköisesti

hieskoivu. Se voi olla myös risteymä.


Lustoihin tallentuu puun historiaPuiden vuosilustojen ja niiden paksuuden perusteella pystytään arvioimaan puun kasvua ja kasvun-vaihtelua sekä laskemaan puun ikä. Lustoja voidaan tutkia kairaamalla puusta ikä- eli kasvulastu.

Työohjeet• Etsi puun rungosta rinnankorkeudelta kohta, jossa ei näy kovia oksankohtia eikä

muita kairaamista haittaavia epätasaisuuksia. • Kaira painetaan kohtisuoraan runkoa vasten ja kierretään myötäpäivään kohti puun

ydintä, tässä vaiheessa ilman lastutikkua. • Kun haluttu kairaussyvyys on saavutettu kierretään kairaa takaisinpäin ja työnnetään

lastutikku kairan sisään. • Vedetään lastutikku ulos kairaputkesta, jolloin kasvulastu seuraa mukana. Kierretään

kaira ulos puusta.• Vältä turhaa puiden kairaamista; se jättää aina pysyvän jäljen puuhun.

Tutkittavaa• Laske puun ikä vuosirenkaiden avulla.• Mitä voit päätellä lustojen perusteella sääolo suhteista, joissa puu on kasvanut?• Tutki puun kasvun vaihtelua vuosirenkaiden paksuuden perusteella.• Jos olet tehnyt kairauksen elävästä puusta, merkitse lastuun itsellesi merkittäviä vuosi-

lukuja. Tee tarina, jossa yhdistät omia sattumuksiasi ja vuosiluston paksuuden. Voitte myös hankkia luokan kanssa puukiekon, johon merkitsette luokkanne näkökulmasta tärkeitä vuosilukuja ja tapahtumia.

VÄLINEETkasvukaira ja rintatuki,

aaltopahvia tai muoviputkia lastua varten, kantoastia, ja

muistiinpanovälineet

VINKKEJÄSelvitä itsellesi, miten kasvu-

kairaa käytetään.Käsittele kairaa huolellisesti ja pidä aina terän kärkisuo-jus paikoillaan, kun et käytä

kairaa.Pyydä kokenutta kairaajaa

näyttämään puun kairaamista! Kairaaminen vaatii hiukan

voimaa ja harjaannusta. Voit harjoitella sitä vaikka pölk-

kyyn!

Puiden kairaamiseen tarvitset aina maanomistajan luvan!


OPETTAJAN SIVU:

Vuosilustojen tutkiminenVinkkejä ikä- eli kasvulastun kairaamiseen

■ Kun kairan terän saa kunnolla puuhun, kairaaminen helpottuu terän alkaessa vetää itse kierteittensä avulla. Kairausvinkkejä kannattaa kysellä metsäammattilaisilta.

■ Lastu katkeaa helposti.■ Kairaaminen aiheuttaa puun lahoamisvaaran ja heikentää esim. sahatavaran laatua.

Puiden etsiminen maastosta ohjaa oppilaita kartan käyttöön.

Iän laskeminen ikälastusta■ Metsäntutkimuksissa lastu kairataan tavallisesti joko rinnankorkeudelta (1,3 m maanpin-

nasta) tai kannonkorkeudelta. Lastu kertoo tällöin puun rinnankorkeus- tai kannonkor-keusiän.

■ Jos halutaan selvittää puun biologinen ikä eli tarkka kokonaisikä ikälastun avulla, vuosi-lustojen lukumäärään on lisättävä ne vuodet, jotka puulta on kulunut mittauskorkeudelle kasvamiseen. Ikälisäyksen saa puulajikohtaisista taulukoista, mutta riittävän tarkkuuden saa myös lisäämällä vuosirenkaiden määrään viisi vuotta.

Mitä vuosilustot kertovat■ Vuosilustot kertovat puun iän sekä arvion puun vuotuisesta kasvusta ja kasvun vaihte-

lusta. Menneen kasvun avulla voidaan ennustaa tulevaa kasvua. ■ Lustojen kasvun vaihteluun vaikuttavia tekijöitä ovat ilmasto- ja säätekijät, puun ikäänty-

minen, metsän luontaiset tekijät ja metsän historia. ■ Kaikkia syitä lustojen kasvun vaihteluun ei tutkimuksellakaan aina pystytä selvittämään. ■ Säätekijöistä lustojen kasvuun vaikuttavat Etelä-Suomessa sekä kasvukauden lämpötila

että sateisuus, Pohjois-Suomessa merkittävimmin kasvukauden lämpötila. Kylmät tai kuivat vuodet näkyvät kapeina, lämpimät tai kosteat vuodet leveinä vuosilustoina.

■ Nuoret puut kasvattavat suhteessa leveitä, vanhat kapeita lustoja. Lustojen leveyskas-vussa näkyvät myös metsäpalot, hyönteistuhot ja taudit, ilman epäpuhtaudet, tuulet, tulvat ja myrskyt. Metsänkäsittely, kuten ojitukset, lannoitukset ja metsän harvennukset, ja niistä seuraava varjostuksen ja puiden kilpailun väheneminen, näkyvät usein kasvun voimistumisena.

■ Myös yksittäisen puun kasvupaikalla on vaikutusta vuosilustojen leveyteen; karjasuojan nurkalla ravinteisissa oloissa tai saunan nurkalla kosteissa oloissa lustot kasvavat leveiksi verrattuna saman seudun muihin puihin.

Lisätietoja:

Mielikäinen, K., Nöjd, P., Pesonen, E. & Timonen, M. 1998: Puun muisti. Kasvun vaihtelu päivästä vuosituhanteen. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 703, 71 s.

www.metla.fi/metinfo/


Minkä ikäisiä puita metsässä kasvaa?Puun ikä voidaan määrittää vuosirenkaiden avulla ja nuorilla puilla laskemalla rungosta vuosikas-vainten määrä. Puiden pituuden tai paksuuden perusteella ikää ei voi määrittää, sillä puiden kasvu vaihtelee kasvupaikan ja sään mukaan.

Työohjeet• Valitse tutkimuspaikat erilaisilta kasvupaikoilta. Voit tutkia puita myös valoisalta ja var-

joisalta paikalta samassa metsikössä. • Valitse kultakin paikalta tutkittavaksi nuori mänty. Tee muistiinpanot puusta ja kasvupai-

kasta.• Laske nuoren männyn rungosta vuosikasvainten määrä. Lisää siihen 2-3 vuotta, jotka

ovat kuluneet taimen alkukasvuun. Mikä on puun ikä?• Mittaa vuosikasvainten pituus. Paljonko mänty on keskimäärin kasvanut pituutta vuo-

dessa?• Puun ikä voidaan määrittää myös ikälastusta, jonka saat kairaamalla puuta. Ohjeet löyty-

vät tehtävästä: Lustoihin tallentuu puun historia.• Mittaa tutkimasi männyn pituus. Katso mittausohjeet tehtävästä: Löydä metsikön pisin

puu.

VÄLINEETkeppi ja mittanauha,

tai hypsometri ja latta,kasvukaira ja rintatuki, rinnankorkeusmitta

eli D1,3 -keppi jamuistiinpanovälineet

Tulosten tarkastelu• Kootkaa kultakin kasvupaikalta mitatut tiedot taulukoksi:

vaaka-akselille puun pituus ja pystyakselille puun ikä. • Onko saman ikäisten puiden pituuskasvussa eroja? Mistä

erot johtuvat? Tarkastelkaa tässä yhteydessä puiden kasvupai-koista tekemiänne muistiinpanoja.

• Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että puu kasvaa hyvin pituutta?

•

•

13 v

12 v

11 v

10 v

9 v

8 v

7v

6 v

5 v

4 v2-3 v

Puun iän laskeminenvuosikasvaimista


OPETTAJAN SIVU:

Tutkimme puiden kasvua Maastotehtävään voidaan sisällyttää seuraavia osa-alueita■ kasvi- ja puulajien tunnistaminen■ metsätyyppien tunnistaminen■ puustomittaukset■ kasvupaikkatekijöiden yhteyden ymmärtäminen puun kasvuun ja siihen, mitkä puu-

lajit kasvupaikalla tai metsätyypillä parhaiten menestyvät■ ilmaston ja sääolojen vaikutus puun kasvuun

Puun kasvuun vaikuttavia tekijöitä■ puun ikääntyminen; puun kasvu hidastuu sen ikääntyessä■ kasvupaikan viljavuus, valon määrä, äärevyys kuten karuus, kuivuus tai vetisyys■ sää- ja ilmastotekijät; vuotuiset kasvukauden keskilämpötilan ja erityisesti Etelä-

Suomessa sademäärän vaihtelut, seudun vuotuinen lämpösumma eli kasvupaikan maantieteellinen sijainti sekä kasvukauden aikaiset säänvaihtelut

■ Pohjois-Suomessa lämpö on minimitekijä eli tekijä, josta on eniten ”niukkuutta”■ pienilmastolliset tekijät, rinteen ilmansuunta, korkeus■ puuston tiheys ja kilpailu kasvutilasta, puiden kukkiminen, siementuotanto ja lehti-

pinta-ala ■ puun ”asema” metsässä (esim. aukon reuna, tiheikkö, aluspuu)■ puun maantieteellinen alkuperä■ tuhot, taudit, metsäpalot, tulvat, tuulet ja myrskyt■ metsänhoito, esimerkiksi hakkuut, harvennukset, lannoittaminen ja ojittaminen■ selittämättömät tekijät, päästölähteiden lähialueilla ilman epäpuhtaudet, typpilas-

keuman lannoittava vaikutus■ puun pituuskasvuun vaikuttaa merkittävästi edellisen kesän ilmasto■ puun paksuuskasvuun vaikuttavat puolestaan kyseisen kesän olosuhteet

Lähteet:

Mielikäinen, K., Nöjd, P., Pesonen, E. & Timonen, M. 1998: Puun muisti – kasvun vaihtelu päivästä vuosituhanteen. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 703, 71 s.

Puiden kasvu, kuusen kasvu online kasvukauden ajan: www.metla.fi/metinfo/


Silmäntaso

a.

b.

Puun pituuden mittaaminen1. Katso molemmat silmät auki hypsometrin

läpi puun latvaan. Näetkö yhtä aikaa sekä puun latvan että hypsometrin vaakaviivan ja asteikon?

2. Pituus mitataan metrin kahdessa osassa, a) ensin silmäntasosta puun latvaan ja sitten b) silmäntasosta tyveen (kuva).

VÄLINEET hypsometri ja

latta tai mittanauha,muistiinpanovälineet

Löydä metsikön pisin puuPuuston pituustietoja tarvitaan, jotta voidaan määrittää, kuinka paljon metsässä on puuta. Ensin määritetään puuston keskipituus ja sitten pohjapinta-ala, joiden avulla puuston tilavuus katsotaan taulukosta. Tiedon avulla pystytään arvioimaan metsästä saatavaa tuloa.

Mittausohjeet• Hypsometrillä mitataan puun pituus joko 15 tai 20 metrin etäisyydeltä puusta. • Mittaa ensin etäisyys puusta, ja sen jälkeen puun pituus. • Selvitä ennen maastoon menemistä, miten hypsometriä käytetään ja sen asteikkoa luetaan! Kokeile!

Etäisyyden mittaaminen puusta• Valitse mitattava puu. Aseta latta puun kylkeen silmänkorkeudelle ja kulje puusta pois

päin noin 20 metriä vaakarinteeseen. Etsi paikka, josta näet hyvin sekä tyven että latvan.• Katso lattaa hypsometrin silmän läpi vaakasuoraan. Liiku puuhun tai siitä pois päin,

kunnes latan merkit näyttävät olevan tarkalleen päällekkäin. Nyt olet oikean mittausetäisyyden päässä puusta.• Vaihtoehtoisesti voit mitata etäisyyden puusta mittanauhalla.

Pohdintaa• Jatka työtä määrittämällä saman metsikön puuston pohjapinta-ala.• Katsokaa taulukosta puuston tilavuus.• Pohtikaa puiden pituuskasvuun vaikuttavia tekijöitä.

2a. Tähtää hypsometrillä puun latvaan siten, että vaakaviiva on latvan kärjessä. Lue asteikolta puun pituus ja kirjaa se ylös. Luku kertoo puun pituuden silmäntasosta latvaan.

2b. Käännä nyt hypsometriä alaspäin, kunnes vaakaviiva on puun tyvessä. Lue asteikolta puun pituus ja kirjaa se ylös. Luku kertoo puun pituuden silmäntasosta tyveen.

3. Laske luvut yhteen. Mikä on puun pituus?4. Jos mittauskohdassa seisoessasi vaaka-

suora silmäntasosi on alempana kuin puun tyvi olet tullut puusta katsottuna alarin-teeseen. Muuta mittauskohtasi puusta kat-sottuna vaakarinteen suuntaan ja mittaa puu uudestaan.

5. Vaihtakaa parinne kanssa osia.


OPETTAJAN SIVU:

Puun mittaaminen metsänmittaus-välineillä

Vinkkejä hypsometrillä mittaamiseen■ Se on helppoa ja tarkkaa, kun sen oppii!■ Etäisyys puusta mitatataan vaakasuorasti, jotta puun pituus tulisi oikein. Tämä

onnistuu helposti, kun mittaussuunta valitaan siten, että puun tyvi on silmätasoa alempana.

■ Mitattavaksi puuksi kannattaa valita suhteellisen pystysuoraan kasvava puu; hypso-metri mittaa voimakkaasti kallistuneelle puulle väärän pituuden.

■ Hypsometriä ei saa kallistaa sivusuunnassa.■ Pituuslukemat luetaan oikealta asteikolta, mittaustarkkuudeksi riittää metrin tark-

kuus.■ Mittausetäisyys tarkistetaan hypsometrin käyttöohjeesta (Suunto-hypsometri tai

Blume-Leiss –mittari).

Lisätietoja:

Metsikkökokeiden maastotyöohjeet. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 257 (1987).


Seurataan puiden kasvua läpimitan avullaMittaamalla vuodesta toiseen samojen puiden läpimitta saadaan tietoa puiden kasvusta ja sen vaihtelusta. Seurantaan voidaan ottaa eri puulajeja tai sama puulaji erilaisilta kasvupaikoilta. Puun läpimitta mitataan rinnankorkeudelta.

Puun rinnankorkeuden mittaaminen • Merkitse tutkittava puu siten, että voit seurata saman puun läpimitan kasvua vuodesta toiseen. Merkinnän voit tehdä maalitäplällä tai nauhalla.• Puun rinnankorkeus tarkoittaa rungon korkeutta 1,3 metriä maanpinnasta. Se mitataan joko rinnankorkeuskepillä tai mittanauhalla maanpinnasta. • Muita mittauksia varten rinnankorkeuden voi merkitä puun kylkeen taululiidulla.

Puun läpimitan mittaaminen mittasaksilla tai kaulaimella• Arvioikaa puun läpimitta ennen mittaamista!• Merkitse seurattava puu siten, että samaa puuta voidaan seurata vuodesta toiseen!• Aseta mittasakset tai kaulain puun runkoa vasten rinnankorkeudelle. • Jos käytät mittasaksia, paina niiden leuat kevyesti kiinni kuoreen – varo vahingoittamasta

kuorta! Tarkista, että sakset tai kaulain ovat kohtisuorassa puunrunkoon.• Lue puun läpimitta asteikolta. Kuinka paksu puu on?

Puun läpimitan mittaaminen mittanauhalla• Mittaa rungon ympärysmitta rinnankorkeudelta. Tarkista, että mittanauhasi on kohtisuorassa puunrunkoon eikä siinä ole löysää tai mutkia.• Laske rungon läpimitta sen ympärysmitan avulla. Muistatko laskukaavan matematiikan tunnilta?

Pohdittavaa• Vertailkaa eri kasvupaikoilta

mitattuja tuloksia. Millaisella kasvupaikalla mänty kasvaa par-

haiten?• Vertailkaa eri vuosina mitattuja

läpimittoja. Miten kasvu vaih-telee eri vuosina? Pohtikaa syitä vaihteluun.

• Verratkaa tuloksianne www.metla.fi/metinfo/kasvu -osoitteesta löytyvään kuusen kasvukauden aikaiseen paksuus-kasvuun.

VÄLINEETmittasakset, kaulain tai mittanauha, 1,3 metriä korkea rinnankorkeus-

keppi

tai mittanauha,muistiinpanovälineet,

puiden merkintään esim. nauhaa,

VINKKIpuun läpimitan saat jakamalla ympärysmitan piillä (p = 3,14)

tai kertomalla luvulla 0,32!


OPETTAJAN SIVU:

Puun rungon läpimitan mittaaminen

Rinnankorkeuden käyttäminen mittauskorkeutena■ Oppilaiden kanssa voidaan myös sopia heille soveltuva mittauskorkeus. Jos mittaus-

kohtaan sattuu oksankohta, haara, pahka tai vastaava, sovitaan, minne mittauskohtaa siirretään.

■ Metsänmittauksissa tietyt puiden tunnukset mitataan samalta korkeudelta, jotta eri puiden ja metsiköiden tuloksia voidaan verrata. Mittauskorkeudeksi on sovittu puun rinnankorkeus 1,3 m maanpinnan tasosta (eli puun syntypisteestä). Yleensä rinnan-korkeudelta mitataan rungon läpimitta, kuoren paksuus, puun paksuuskasvu ja ikä.

■ Rinnankorkeus voidaan mitata mittanauhalla tai 1,3 m pituisella rinnankorkeuskepillä. Metsänmittauksissa käytetään yleensä rinnankorkeuskeppiä sen nopeuden, tarkkuu-den ja tulosten vertailukelpoisuuden vuoksi.

Lisätietoja:

Gustavsen, H.G., Roiko-Jokela, P. & Varmola, M. 1988: Kivennäismaiden talousmetsien pysyvät (Inka ja Tinka) kokeet. Suunnitelmat, mittausmenetelmät ja aineistojen rakenteet. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 292, 212 s.

Metsikkökokeiden maastotyöohjeet. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 257, 237 s. (1987)



Kuluvan kesän kasvu

18 cm

16 cm

17 cm

12 cm

12 cm

8 cm

10 cm

9 cm

8 cm

7 cm6 cm

VÄLINEETMittanauha ja

muistiinpanovälineetsekä

tiedot seudun kesä- ja hei-näkuun keskilämpötiloista

aikasarjana (Ilmatieteenlaitos)

Miten sää vaikuttaa männyn kasvuun?Puiden kasvu vaihtelee eri vuosina. Tässä tehtävässä tutkitaan, vaikuttaako sää mäntyjen pituuskas-vuun.

Vuosikasvujen mittaaminen mittanauhalla

Työohjeet• Valitkaa tutkittavasta metsästä samankaltaisilta kasvupaikoilta sattumanvaraisesti vähintään viisi männyntainta tai samana vuonna kaadettua puuta, joissa on vähintään kymmenen oksakiehkuraa. Kukin ryhmä ottaa mitattavakseen yhden puun.• Mitatkaa mäntyjen vuosikasvujen pituudet 1 cm:n tarkkuudella latvasta alkaen. Merkitkää kunkin vuosikasvun kohdalle sen kasvuvuosi. Latvan vuosikasvain on edellisenä kesänä kasvanut vuosikasvu.

Pohdittavaa• Laskekaa luokan mittaamien mäntyjen pituuskasvuista keskiarvot kullekin vuodelle ja kootkaa ne diagrammiksi. Mitä havaitsette?• Laatikaa samanlaiset diagrammit kesä- ja heinäkuun keskilämpötiloista. Verratkaa niitä männyn pituuskasvuun. • Pohtikaa selitystä tulokselle.


OPETTAJAN SIVU:

Männyn pituuskasvu

Tulosten tulkinnasta - männyn pituuskasvu jailmastotekijät■ Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksissa on havaittu, että männyn pituuskasvuun vai-

kuttaa merkittävimmin edellisen vuoden heinäkuun keskilämpötila. Sen sijaan muiden kuukausien keskilämpötiloilla ja vuoden sateisuudella ei näytä olevan merkitystä.

■ Myöskään saman kasvuvuoden sääolosuhteilla ei näytä olevan vaikutusta männyn pituuskasvuun. Tämä johtuu siitä, että mänty muodostaa heinäkuussa kasvusilmut seu-ravan vuoden vuosikasvua varten.

■ Seuraavana vuonna, sääoloista riippumatta, mänty pystyy kasvamaan pituutta vain sen verran kuin mihin se on edellisenä vuonna varustautunut. Männyn pituuskasvu päättyy heinäkuussa, jonka jälkeen puu alkaa muodostaa kasvusilmujaan.

Vuosikasvujen mittaaminen■ Vuosikasvujen pituudet voidaan mitata rungon pinnasta oksakiehkurasta toiseen joko

kasvavasta tai kaadetusta puusta. ■ Oksakiehkuran vaakalinjan löytämistä voi helpottaa vetämällä vaakaviivan kiehkuran

kohdalle. Mittaustulos on tarkin, kun vuosikasvut mitataan kaadetusta, halkaistusta rungosta oksakiehkuran syntypisteestä toiseen.

■ Sopivien puiden kaatamista opetustarkoituksiin Metsäntutkimuslaitoksen mailta voi kysyä tutkimusmetsien hoitajilta.

Vuosikasvujen vertaaminen säätekijöihin■ Puun kasvun vaihtelu on ilmastollisesti ja pinnanmuodoiltaan yhtenäisillä maantie-

teellisillä alueilla suhteellisen samanlaista. Sen vuoksi puun kasvussa voidaan havaita samansuuntaista vaihtelua vuotuisten sääolojen kanssa. Säätiedot saa Ilmatieteenlaitok-selta (internet) tai sen julkaisusarjoista.

■ Jos työ tehdään kevättalvella tai keväällä, viimeisin vuosikasvu on edellisen vuoden kasvu, ja sitä verrataan siten sitä edellisen kesän kuukausien keskilämpötiloihin. Kesä-heinäkuun keskilämpötilojen lisäksi voidaan verrata kasvua myös kuukausien sademää-riin. Koko vuoden kuukaudet kattavien aikasarjojen vertaaminen männyn vuosikas-vuun on havainnollista, mutta melko työlästä ilman tietojenkäsittelyohjel-mia.

Lähteet:

Jalkanen, R. & Tuovinen. M. 2001: Annual needle production and height growth: better climate reconstructors than radial growth? – Dendrochronologia 19.


Kuinka paljon metsässä on puuta?Metsikön puuston tilavuuden arvioimiseen tarvitaan tieto puuston keskipituudesta ja pohjapinta-alasta, joiden avulla puuston tilavuus katsotaan taulukosta. Kuusikoille, männiköille ja koivikoille on omat tilavuustaulukkonsa.

Puuston pohjapinta-ala mitataan relaskoopilla• Asetu relaskoopin kanssa mitattavan metsikön keskelle.• Aseta relaskooppi siten, että varren tai ketjun pää on poskeasi vasten silmän alapuo-

lella ja ojenna varsi tai ketju suoraan. Katso puunrunkoja tähtäysaukon läpi rinnan-korkeudelta (1,3 m).

• Valitse aloituspuu, paina se mieleesi tai pyydä pariasi merkitsemään se. Käänny pai-kallasi kokonaan ympäri ja laske kaikki puunrungot, jotka ovat leveämpiä kuin täh-täysaukko. Rungoista, jotka ovat tähtäysaukon levyisiä, lasketaan mukaan joka toinen.

• Merkitse saamasi luku muistiin.

Arvioi puuston keskipituus Puuston keskipituuden arvioiminenrelaskoopin ja keskimääräisen puun avulla • Keskimääräinen puu valitaan

samalta paikalta, josta mitattiin puiden pohjapinta-ala. Valitse silmävaraisesti puu, jota ohuempia ja paksumpia puita näyttää olevan yhtä paljon. Tällaista puuta kutsutaan mediaanipuuksi. Pyydä pariasi merkitsemään se.

• Tarkista valinta relaskoopilla samalla tavoin kuin mittasit pohjapinta-alan. Laske tällä kertaa mukaan vain puut, jotka ovat ohuempia kuin valitsemasi keskimääräinen puu.

• Vertaa pienten puiden pohjapinta-alaa koko puuston poh-japinta-alaan. Jos keskimääräinen puu on valittu oikein, se on puolet puuston pohjapinta-alasta.

• Mittaa puun pituus ja käytä sitä puuston keskipituutena (Mittausohjeet työkortissa: Löydä metsikön pisin puu).

Paljonko metsässä on puuta?• Katso puuston tilavuus taulukosta pohjapinta-alan, puulajin ja keskipituuden mukaan.• Montako mottia runkopuuta metsikössä kasvaa?• Mihin tietoa metsän puuston tilavuudesta tarvitaan?

VÄLINEET relaskooppi, taulukko,

(josta katsotaan tilavuus), keppi ja mittanauha tai

hypsometri ja

latta,kuitunauhaa tai

taululiitu,muistiinpanovälineet

motti = kuution muotoinenpuupino tai kuutiometri

puuta (1m x 1m).


OPETTAJAN SIVU:

Kuinka paljon metsässä on puuta?

Miksi puuston tilavuutta mitataan■ Sen avulla voidaan arvioida metsänhoitotarvetta eli hakataanko metsä vai kasvatetaanko

edelleen.■ Sen avulla arvioidaan metsän kasvua ja taloudellista tuottoa.

Puuston tilavuuden mittaaminen■ Luotettavan tuloksen saamiseksi relaskopointi voidaan toistaa metsikössä 4-8 kohdassa

ja laskea mittausten keskiarvo. Mitä tasaisempi metsikön rakenne on eli mitä vähemmän puiden pituus vaihtelee ja mitä tasaisemmin puut kasvavat, sitä vähemmän mittauksia tarvitaan.

■ Puulaji vaikuttaa mittaustulokseen. Jos halutaan tarkka tulos, sekametsiköissä suositel-laan tilavuuden mittaamista erikseen kullekin puulajille.

■ Pohjapinta-ala on metsikön puiden runkojen (1,3 m:n korkeudelta) yhteenlaskettu poik-kileikkauspinta-ala neliömetreissä hehtaaria kohti.

Relaskoopin tekeminen■ Relaskoopin voi tehdä myös pahvi- tai muovilevystä sekä narusta tai puukepistä kuvaa-

mataidon tai käsityön tunnilla!

Lähteet:

Gustavsen, H.G., Roiko-Jokela, P. & Varmola, M. 1988: Kivennäismaiden talousmetsien pysyvät (Inka ja Tinka) kokeet. Suunnitelmat, mittausmenetelmät ja aineistojen rakenteet. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 292, 212 s.

Metsikkökokeiden maastotyöohjeet. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 257 (1987).


Taulukko: Männyn runkotilavuus rinnankorkeusläpimitan ja pituuden funktiona Laasasenahon runkokäyräyhtälöiden mukaan. Rinnankorkeusläpimitan mittauksen lähtöpiste on maanpinta

3

4 5

6 7

8 9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

4 3

3 4

4 5

6 6

5 5

5 6

7 8

9 10

11

6 7

7 9

10

11

13

14

15

177

9 10

12

13

15

17

19

21

23

25

8 12

14

15

17

20

22

25

27

30

32

35

9 15

17

20

22

25

28

31

34

37

40

44

47

10

18

21

24

27

31

34

38

42

46

50

53

5711

22

26

29

33

37

41

46

50

55

60

64

69

73

12

31

35

39

44

49

54

59

65

70

76

81

87

92

13

36

41

46

51

57

63

69

76

82

89

95

10

1 10

7 11

314

41

47

53

59

66

73

80

87

95

102

110

117

124

131

137

15

54

61

68

76

83

92

100

108

117

125

134

142

150

157

164

16

62

70

78

86

95

104

113

123

132

142

151

161

170

178

186

194

17

70

79

88

97

107

117

128

138

149

160

170

181

191

200

210

219

227

18

88

98

10

9 11

9 13

1 14

3 15

5 16

7 17

9 19

0 20

2 21

3 22

4 23

4 24

4 25

4 26

3 19

99

110

121

133

146

159

172

185

198

211

224

237

249

260

271

282

292

301

20

122

134

147

161

175

190

204

219

233

248

261

275

288

300

311

323

333

21

134

148

162

177

193

209

225

241

256

272

287

302

316

330

342

355

366

377

22

147

162

178

194

211

228

246

263

281

298

314

330

346

361

375

388

401

413

424

23

17

7 19

4 21

2 23

0 24

9 26

8 28

7 30

6 32

4 34

2 36

0 37

7 39

3 40

9 42

3 43

7 45

0 46

3 47

424

193

211

230

250

270

291

312

332

352

372

391

409

427

444

460

475

489

503

515

527

25

21

0 22

9 25

0 27

1 29

3 31

5 33

7 35

9 38

1 40

2 42

3 44

3 46

2 48

0 49

8 51

4 53

0 54

4 55

8 57

1 58

326

24

8 27

0 29

3 31

6 34

0 36

4 38

8 41

1 43

4 45

7 47

8 49

9 51

9 53

7 55

5 57

2 58

8 60

3 61

7 63

0 64

227

26

7 29

1 31

5 34

1 36

6 39

2 41

7 44

3 46

7 49

1 51

4 53

7 55

8 57

8 59

8 61

6 63

3 64

9 66

4 67

8 69

1 70

328

28

8 31

3 33

9 36

6 39

3 42

1 44

8 47

5 50

2 52

7 55

2 57

6 59

9 62

1 64

2 66

1 68

0 69

7 71

3 72

8 74

2 75

529

336

364

392

421

451

480

509

537

565

591

617

642

665

687

708

728

746

764

780

795

809

30

36

0 38

9 42

0 45

1 48

2 51

3 54

4 57

4 60

3 63

2 65

9 68

5 71

0 73

4 75

7 77

8 79

8 81

6 83

4 85

0 86

531

385

416

448

481

514

547

580

612

643

674

703

731

758

783

807

830

851

871

889

907

923

32

443

477

512

547

583

617

651

685

717

748

778

806

833

859

883

906

927

947

965

983

33

472

508

545

582

619

656

692

727

762

795

826

856

885

912

938

962

985

1006

10

26

1044

34

502

540

578

618

657

696

734

771

808

843

876

908

939

967

995

1020

10

44

1067

10

88

1107

35

57

2 61

3 65

5 69

6 73

7 77

7 81

7 85

5 89

2 92

8 96

1 99

4 10

24

1053

10

80

1106

11

30

1152

11

7336

606

649

693

736

779

822

864

904

943

981

1016

10

50

1083

11

13

1142

11

69

1194

12

18

1240

37

64

2 68

6 73

2 77

8 82

3 86

8 91

2 95

4 99

6 10

35 1

073

1109

11

43

1175

12

06

1234

12

61

1286

13

0838

72

5 77

3 82

1 86

8 91

6 96

2 10

06

1060

10

91 1

131

1169

12

05

1239

12

71

1301

13

29

1355

13

8039

76

5 81

5 86

5 91

5 96

4 10

13 1

060

1105

11

49 1

191

1231

12

68

1304

13

38

1370

13

99

1427

14

5340

858

911

963

1015

106

5 11

15

1162

12

08 1

252

1294

13

34

1371

14

07

1440

14

71

1501

15

2841

903

958

1012

10

66 1

119

1171

12

21

1269

121

5 12

59

1401

14

40

1477

15

12

1545

15

76

1605

42

94

9 10

06

1063

11

20 1

175

1232

12

89

1343

139

6 14

46

1494

15

40

1583

19

03

1944

19

82

2018

43

1056

11

15

1174

123

2 1

289

134

3

1396

144

6 1

494

15

40

1583

16

24

1663

16

99

1733

17

64

44

1107

11

69

1231

129

1 1

350

140

7

1462

151

4 1

565

16

13

1658

17

01

1741

17

79

1814

18

4745

11

60

1225

12

89 1

351

141

3 1

472

15

29 1

584

163

7

1687

17

34

1779

18

21

1860

18

97

1932

46

1282

13

48 1

413

147

7 1

539

15

99 1

656

171

1

1763

18

12

1859

19

03

1944

19

82

2018

47

13

40

1409

147

7 1

543

160

7

1670

172

9 1

786

18

41

1892

19

41

1986

20

29

2070

21

0748

1401

14

72 1

542

161

1 1

678

17

42 1

804

186

4

1921

19

74

2024

20

72

2117

21

59

2198

49

1537

160

9 1

681

175

0

1817

188

1 1

943

20

02

2058

21

10

2160

22

09

2250

22

9150

10

63 1

678

175

2 1

824

18

93 1

960

202

4

2085

21

43

2198

22

50

2298

23

43

2386

pitu

us, m

läpimitta, cm

tilav

uude

t, pl

= 1

Taulukko: Kuusen runkotilavuus rinnankorkeusläpimitan ja pituuden funktiona Laasasenahon runkokäyräyhtälöiden mukaan. Rinnankorkeusläpimitan mittauksen lähtöpiste on maanpinta

3

4 5

6 7

8 9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

4 3

3 3

4 5

5 6

5 4

5 5

6 7

8 9

106

6 7

8 9

11

12

14

15

177

8 10

11

13

14

16

18

21

23

25

8 11

13

15

17

19

21

24

27

30

33

36

9 13

17

19

21

24

27

30

33

37

41

45

48

10

16

20

23

26

29

33

37

41

45

50

55

5911

19

25

29

32

35

39

44

49

54

60

65

71

77

12

31

34

38

42

46

51

57

63

70

77

84

91

98

13

37

40

45

49

54

59

66

73

81

89

97

10

5 11

4 12

214

42

48

52

56

62

68

75

83

92

101

111

120

130

140

150

15

56

60

65

70

77

86

94

104

114

125

136

148

159

170

181

16

66

69

74

80

87

96

106

117

128

140

153

166

178

191

204

216

17

76

79

84

90

98

107

118

130

143

156

170

184

199

213

228

242

256

18

89

94

10

1 10

9 11

9 13

1 14

4 15

8 17

2 18

8 20

4 22

0 23

6 25

2 26

9 28

4 29

8

19

10

1 10

6 11

2 12

1 13

2 14

4 15

8 17

3 18

9 20

6 22

3 24

1 25

9 27

7 29

5 31

4 33

1 34

320

11

9 12

5 13

4 14

5 15

8 17

3 18

9 20

7 22

5 24

4 26

3 28

3 30

3 32

3 34

3 36

3 38

2 21

13

3 13

9 14

8 15

9 17

3 18

9 20

6 22

5 24

4 26

5 28

6 30

8 33

0 35

2 37

4 39

5 41

7 34

322

14

7 15

4 16

2 17

4 18

8 20

5 22

3 24

3 26

5 28

7 31

0 33

3 35

7 38

1 40

5 42

9 45

2 47

6 48

923

170

178

190

205

222

242

263

285

309

333

359

384

410

436

362

288

514

537

549

24

18

7 19

5 20

6 22

2 24

0 26

0 28

3 30

7 33

2 35

8 38

5 41

3 44

0 46

9 49

7 52

5 55

3 58

1 60

0 61

225

204

213

224

240

258

280

303

328

355

383

412

441

471

502

532

562

593

623

652

667

679

26

233

243

259

278

300

324

351

379

409

439

471

503

535

568

600

633

665

697

723

737

749

27

253

264

279

298

321

346

374

404

435

467

501

535

569

604

639

674

708

743

777

798

811

823

28

273

287

301

319

343

369

398

429

462

496

531

567

604

640

678

715

752

789

826

860

875

889

29

31

2 32

5 34

3 36

6 39

3 42

3 45

5 48

9 52

5 56

2 60

0 63

9 67

8 71

7 75

7 79

6 83

6 85

7 91

4 94

2 95

730

335

350

368

389

417

448

482

518

555

594

633

674

715

757

799

841

883

925

966

1008

10

2731

358

378

396

417

443

475

509

546

585

626

668

710

754

798

842

886

931

975

1019

10

63

1100

32

408

425

447

470

502

537

576

616

659

702

747

792

839

885

932

979

1026

19

73

1119

11

6633

43

4 45

6 47

8 50

2 53

0 56

7 60

6 64

8 69

2 73

7 78

4 83

2 88

0 92

9 97

8 10

28

1077

11

27

1176

12

2534

46

0 49

0 51

1 53

6 56

2 59

6 63

7 68

0 72

6 77

3 82

2 87

1 92

2 97

3 10

25

1077

11

29

1181

12

33

1284

35

52

5 54

7 57

1 59

9 62

7 66

9 71

4 76

1 80

9 86

0 91

2 96

4 10

18

1072

11

26

1181

12

36

1290

13

4536

554

584

609

636

666

702

747

796

846

899

952

1007

10

63

1120

11

76

1234

12

91

1348

14

0537

585

624

648

676

706

737

782

832

884

938

994

1051

11

09

1167

12

27

1286

13

46

1406

14

6638

66

2 69

0 71

8 74

9 78

1 81

8 86

9 92

2 97

8 10

35

1094

11

55

1216

12

77

1340

14

02

1465

15

2839

69

7 73

4 76

2 79

3 82

6 86

0 90

6 96

1 10

19 1

078

1139

12

01

1264

13

28

1393

14

58

1524

15

8940

781

809

840

873

908

945

1001

10

60 1

121

1184

12

48

1313

13

80

1447

15

15

1583

16

5141

822

858

889

922

958

994

1041

11

02 1

164

1229

12

95

1363

14

32

1501

15

71

1642

17

1342

862

910

940

974

1010

104

7 10

84

1144

120

8 12

75

1343

14

13

1484

15

56

1629

17

02

1775

43

962

994

1028

106

4 11

02

1140

11

87 1

253

1321

13

92

1463

15

37

1611

16

86

1762

18

38

44

1006

10

51

1085

112

1 11

59

1198

12

37 1

299

1368

14

40

1514

15

89

1666

17

44

1822

19

0145

10

51

1111

11

44 1

180

1219

12

59

1299

134

5 14

16

1490

15

66

1643

17

22

1802

18

82

1964

46

1164

12

06 1

242

1281

13

21

1362

140

3 14

64

1540

16

17

1697

17

78

1860

19

43

2027

47

12

14

1272

130

7 13

46

1387

14

28 1

470

1513

15

90

1670

17

51

1834

19

18

2004

20

9148

1264

13

36 1

375

1414

14

54

1497

153

9 15

81

1641

17

22

1806

18

91

1977

20

65

2154

49

1391

144

7 14

84

1525

15

67 1

611

1654

16

96

1776

18

61

1948

20

37

2127

22

1850

14

47 1

522

1558

15

99

1641

168

5 17

29

1772

18

30

1916

20

05

2096

21

89

2282

pitu

us, m

läpimitta, cm

tilav

uude

t, pl

= 2


OPETTAJAN SIVU:

Kuutiomäärän laskeminen

Puiden kuutiomäärä katsotaan oheisesta taulukosta, kun tiedetään puiden keskikorkeus ja metsikön pohjapinta-ala sekä metsän vallitseva puulaji. Metsikön keskikorkeus saadaan, kun vähennetään puiden pituudesta kolme metriä, katkaistun latvuksen osuus.

Männikkö ja kuusikko Männikkö Kuusikko 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 18 20 22 24 26 28

6 19 23 27 32 37 42 47 52 56 60 64 68 72 53 58 63 69 74 79 8 25 30 36 43 50 57 63 69 74 80 85 90 96 70 77 84 92 99 10610 31 38 46 54 62 71 79 86 93 100 106 113 120 88 97 106 114 123 13212 37 45 55 65 75 85 94 103 112 120 128 136 144 105 116 127 137 148 15914 44 53 64 76 87 99 110 120 130 140 149 158 168 123 136 148 160 172 18516 50 60 73 86 100 113 126 138 149 160 170 181 192 140 155 169 183 197 21218 56 68 82 97 112 127 142 155 167 179 191 204 216 158 174 190 206 222 23820 62 75 91 108 125 142 158 172 186 199 213 226 240 176 194 211 229 246 26422 69 83 100 119 137 156 174 189 204 219 234 249 264 193 213 232 252 271 29124 90 109 130 150 170 189 206 223 239 255 271 288 211 232 253 275 296 31726 118 140 162 184 205 224 242 259 276 294 312 229 252 275 297 320 34428 151 175 198 221 241 260 279 298 317 336 246 271 296 320 345 37030 162 187 212 237 258 279 299 319 339 360 264 290 317 343 370 39732 200 227 252 275 298 319 340 362 384 281 310 338 366 394 42334 241 268 292 316 339 361 385 408 298 329 359 389 419 44936 255 284 310 335 359 383 407 432 316 348 380 412 444 476

pohj

apin

ta-a

la m

2 /ha

Kuutiomäärä kuorineen m3/ha

Keskipituus m


Muutoksia metsän hyvinvoinnissa

Tehtävät

1. Mikä vaivaa taimikkoa?2. Mikä kaarnan alla kaivertaa?3. Miksi havupuut kellertävät?4. Miksi neulaset varisevat?5. Jäkälät paljastavat ilmanlaadun muuttumisen6. Mitä karike on?


VÄLINEET pussi tai astia näytteidenke-räämistä varten, muistiinpa-novälineet, maastolomake,

luokkaan tarvitaan tietokone Internet-yhteyksin

Mikä vaivaa taimikkoa? Tässä tehtävässä tutkitaan puista löytyviä jälkiä. Tarkkailemalla jälkiä pyritään tunnistamaan niiden tekijä. Maastokohteeksi sopii sekataimikko, nuori sekametsä tai Kivalon Koivikkoniemen Riistapolku.

Maastotyöohjeet• Etsi metsästä ja puista erilaisia jälkiä. Tarkastele puiden kaarnaa tai kuorta koko rungosta. Katsele oksia ja latvoja sekä niiden kärkiä. Tutki neulasia ja lehtiä,

etsi rungon mutkia ja monihaaraisia latvoja.• Millaisia vioittumia tai jälkiä löydät? • Tee puista ja niiden rungoilta löytämistäsi jäljistä muistiinpanot vihkoon ja piirrä jälki. Merkitse muistiin: - puulaji - puun kehitysaste (taimi, suuri puu, kuollut vai elävä) - pääoire (luonnehdinta tai piirros) ja muut havainnot - tutki ympäristöä ja päättele vian aiheuttaja• Kerää näytteitä luokassa tehtäviä jatkoselvityksiä varten.

Pohdittavaa luokassa• Selvittäkkää luokkaan tuomistanne näytteistä, mikä niitä on vioittanut.• Hyvä tunnistusapu löytyy Metlan internetsivuilta: www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/tuhontunnistus.• Vertailkaa eri tuhonaiheuttajien tekemiä jälkiä. Piirtäkää havainnot vihkoon tai osaksi

näyttelyä.• Tehkää lopuksi näyttely tunnistetuista tuhonäytteistä ja piirroksista.

OPETTAJAN SIVU:

Mikä vaivaa taimikkoa? Metsä elinympäristönä – pohdittavaa oppilaiden kanssa■ Erilaisista metsistä, esimerkiksi varttuneesta metsästä ja taimikosta, voidaan etsiä eläin-

ten syönnosjälkiä, verrata niitä ja pohtia eroja. Miksi eläimet viihtyvät tietynlaisessa met-sässä – mitä se niille tarjoaa?

■ Puut ovat eläinten luonnollinen ruokapöytä ja osa ravintoketjua. Mitä haittaa puille voi olla syödyksi joutumisesta?

■ Millä tavoin puut puolustautuvat? Millaiset asiat tekevät puista eläinten mielestä houkut-televan tai huonon makuisia?

■ Miten puut toipuvat, korjaavat kasvinsyöjien aiheuttamia vaurioita?■ Mitä muuta eläimet syövät kuin puun eri osia?

Metsän kasvatus ja metsätuhot■ Mitkä eläimet ovat ihmisen mielestä metsän tuholaisia? Miksi?■ Miten taimikkotuhoja voidaan estää, jos tavoitteena on metsänkasvatus?

Eläinten tavallisimpien jälkien tunnistaminen■ Myyrät käyttävät ravinnokseen sekä havu- että lehtipuiden taimia ja viihtyvät heinäisissä

taimikoissa ja metsitetyillä pelloilla. Myyrien syönnösjälkiä ovat juurettomiksi syödyt taimet, paljaiksi jyrsityt aukot puunkuoressa, vanhat aukot koivuntuohessa, havupuiden syödyt kärkisilmut ja katkotut latvat.

■ Hirvi syö nuoria havu- ja lehtipuita. Sen vierailun taimikossa tunnistaa repaleisesti kat-kotuista latvoista ja oksista, syödyistä vuosikasvaimista ja versoista, riivityistä lehdistä tai hampaan ja sarvien jäljistä puun kyljessä.

■ Poro riipii koivut paljaiksi, syö lupon oksilta ja rungoilta noin puolentoista metrin kor-keuteen ja kuluttaa helposti jäkälikön aivan matalaksi.

■ Metson ruokailumaaston tunnistaa aivan pienistä havupuun taimista, joista on syöty kärkisilmut ja katkottu neulasia. Satunnaisesti syöntipaikoilla voi olla pensastuneita eli monilatvaisia taimia. Metsoilla on myös isompia hakomismäntyjä, joiden neulasia ne syövät talvisin.

■ Tukkimiehentäi elää yleisimmin alle kuusivuotiailla männyntaimilla, joskus koivuilla. Sen tyypillinen syöntijälki on kaarnan läpi syöty laikku varsinkin taimen tyviosassa. Männyn-nilurin syömäkuviot männyn tyvellä, kannoissa tai juurissa voivat muistuttaa tukkimie-hentäin tekemiä. Se viihtyy 3-10-vuotiaissa taimikoissa.

■ Jänis ja rusakko ruokailevat männyillä ja lehtipuilla. Jäniksen vierailun tuntee paljaaksi jyrsityistä lehtipuista ja siististi poikki katkaistuista nuorista oksista ja versoista, joiden katkaisukohta on vino ja siisti kuin veitsellä viilletty.

■ jos puusta on syöty latva (hirvi, myyrät, jänis, metso), se kasvattaa uuden latvan silmusta tai oksasta (ranganvaihdos). Tämän kohdan erottaa mutkana, myös vanhan latvan kat-kaisukohta saattaa olla näkyvissä. Toistuvasti syötynä taimi pensastuu.

■ huonokuntoisista tai kuolleista taimista voi tutkia, mikä niitä on vaivannut. Onko esi-merkiksi kuorta syöty puun ympäri tai puuttuvatko juuret.

OPETTAJAN SIVU:

Puiden puolustautumiskeinoja■ Puut voivat välttää kasvinsyöjiä olemalla pahanmakuisia eli muodostamalla ns. haitta-

aineita. Tämä on perinnöllinen ominaisuus, osa puun sopeutumista ja puolustautumista kasvinsyöjiä vastaan. Haitta-aineet voivat esimerkiksi hidastaa kasviravinnon sulamista tai haitata eläimen elintoimintoja. Esimerkiksi metso valitsee hakomismäntynsä puista, joiden neulasissa on vähän haitta-aineita, ja jänis valitsee samoin lehtipuuravintonsa. Jotkin hyönteiset, kuten pistiäistoukat, pystyvät käyttämään haitta-aineita hyödyksi keräämällä niitä elimistöönsä ravinnostaan ja tulemalla itse huononmakuisiksi. Näin ne vuorostaan puolustautuvat hyönteissyöjiä vastaan.

■ Puiden makuun vaikuttavat esimerkiksi lannoitus, kasvupaikka, lehtien tai versojen ikä, kuoren paksuus ja puiden omat haitta-aineet.

■ Tuhoja voidaan ehkäistä esimerkiksi - Jättämällä lehtipuita ja suolakiviä hirvelle ravinnoksi tai houkuttelemalla niiden avulla

hirvet pois taimikoista.- Välttämällä taimettamista myyrävuosina heinäisille paikoille ja torjumalla heinää,

kemiallisin torjunta-ainein (tukkimiehentäi).- Laittamalla suojukset taimien ympärille.- Jalostamalla tuhoja kestäviä puulajeja, esimerkiksi sellaisia, joissa on paljon haitta-

aineita.

Lähteet:

www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/tuhontunnistus

Hyppönen, M., Penttilä, T. & Poikajärvi, H. (toim.) 1997: Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon. Tutkimusseminaari Hetassa 1997. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 678. 141 s.


Mikä kaarnan alla kaivertaa?Tehtävässä tutkitaan havupuiden kaarnan alta paljastuvia syönnöskuvioita. Kuviot ovat usein kaar-nakuoriaisten tai niiden toukkien syönnöskäytäviä.

Maastotyöohjeet• Etsi maastosta kuollutta havupuuta, jonka pinnassa on vielä kaarnaa. Kuolleita

puita löytää helpoimmin samana tai edellisenä kesänä harvennetusta metsästä tai hakkuuaukolta.

• Irrota varovasti kaarnaa puun pinnasta. Millainen kuvio paljastui? Ota näyte tai piirrä kuvio.

• Onko kaarnan alla syönnöskuvioiden lisäksi kaarnakuoriaisia tai muita kovakuoriai-sia tai niiden toukkia?

• Ota varovasti kovakuoriainen purkkiin kannen alle siten, että se ei vahingoitu. Kuvaile sen kokoa, muotoa ja rakennetta.

• Laske kovakuoriainen varovasti vapaaksi.• Mitä muita jälkiä löydätte kuolleista puista? Kerätkää näytteitä.

Tutkittavaa ja pohdittavaa• Tutkikaa luokassa näytteitä ja tunnistakaa eri kaarnakuoriaislajien tekemiä jälkiä• Selvittäkää Metinfon (www.metla.fi/metinfo) avulla kaarnan alla eläviä muita hyönteisiä.• Miksi monia kovakuoriaisia on vaikea tunnistaa paljain silmin?• Miksi kovakuoriaiset elävät juuri kaarnan alla, kaarnan ja puuaineksen välissä?• Voisivatko kovakuoriaiset muuttaa asumaan elävään puuhun? Mitä ne voisivat aiheuttaa

elävälle puulle?

VÄLINEETmuistiinpanovälineet ja maas-tokortti, väline kaarnan irrot-

tamiseen, näytteenkeruuta varten pusseja ja työkäsineitä,

luokassa tarvitaan

määrityskirjoja ja tietokone, jossa on internetyhteys,

luppeja tai suurennuslaseja

OPETTAJAN SIVU:

Mikä kaarnan alla kaivertaa?

Syönnöskuvioiden tunnistaminen■ Syönnöskuviot voidaan tunnistaa Metinfon tai määrityskirjojen avulla näytteistä tai

oppilaiden piirtämistä kuvista. ■ Kuolleen puun kaarnan alla elää aina myös kovakuoriaslajeja, joita on vaikeaa tunnistaa. ■ Näytteiden tunnistamiseen hyvä väline on Metlan Metinfo-palvelu.■ Eri kaarnakuoriaslajit tekevät erilaisia syönnöskuvioita, joiden perusteella voi tunnistaa

lajin tai lajiryhmän. Samassa puussa voi elää useitakin kaarnakuoriaslajeja.■ Kesän maastossa olleen, kuolleen puun kaarna saattaa olla vielä tiukasti kiinni, ja sen

irrottaminen vaatii puukon. Toukat tai kuoriaiset näkyvät käytäviensä päissä. Syksyisin monet kovakuoriaislajit ovat jo lähteneet puista, ja niiden syönnöskuviot ovat tiheitä ja pitsimäisiä, lomittaisia tai päällekkäisiä. Puista, joista kaarna jo irtoilee, pystyy yleensä vielä näkemään syönnöskuviot.

Vinkkejä pohdintaan■ Kovakuoriaiset ovat osa luontoa ja puut niiden luonnollinen elinympäristö. Kukin kova-

kuoriaislaji on sopeutunut sille sopivaan puulajiin, puun osaan, sopivan ikäiseen ja kun-toiseen puuhun tai metsään. Miksi osa niistä on ihmisen mielestä metsän tuholaisia?

■ Jotkin kovakuoriaisla jit, kuten männyn pikakirjoittaja, eivät ole varsinaisia puiden tuho-laisia siinä mielessä, että ne heikentäisivät, kuivattaisivat tai tappaisivat puita, mutta ne tartuttavat puuhun sinistäjäsienen. Sieni aiheuttaa puuaineksen värjäytymistä ja pilaa puun laadun puutavarana.

■ Suuri osa puilla elävistä kovakuoriaisista on harmittomia puille tai puutavaran laadulle. Monia lajeja pidetään hyödyllisinä. Esimerkiksi sarvijaakon toukat tuhoavat haitallisten kaarnakuoriaisten toukkia kaarnan alta ja vähentävät samalla kaarnakuoriastuhoja.

■ Oppilaiden kanssa voidaan pohtia myös sitä, onko puiden kasvupaikalla tai ympäristöllä vaikutusta siihen, miten kovakuoriaiset iskeytyvät puihin. Esimerkiksi - jo valmiiksi heikkokuntoiset puut saavat asukkaita hyväkuntoisia puita helpommin.

Kaikki kovakuoriaislajit eivät pysty asuttamaan lainkaan tervettä tai elävää puuta. - monet kovakuoriaislajit lisääntyvät kaadetussa, tuoreessa kuoripuussa. Tämän vuoksi

puupinot pitää lain mukaan kuljettaa pois metsistä ennen juhannusta, jotta vältytään kovakuoriaisten aiheuttamilta metsätuhoilta.

- paikoissa, joissa säilytetään kuorellista puuta, kuten sahojen, lastauspaikkojen tai sel-lutehtaiden ympäristöissä, näkyy usein ytimennävertäjien tuhoja.

Lähteet:www.metla.fi/metinfo/


Mikä kaarnan alla kaivertaa?Maastolomake Päivämäärä:

Tutkijat:

Piirrä syönnöskuvio: Tietoja puustaPuulaji:_________________ Elävä puu Kuollut puu

Mitä puun osaa tutkit? Oksaa Latvusta Ohutta runkoa Paksua runkoa Kantoa

Puulaji:_________________ Elävä puu Kuollut puu


Puulaji:_________________ Elävä puu Kuollut puu



Lähde: Saalas Uumio 1949: Suomen metsähyönteiset sekä muut metsälle vahingolliset ja hyödylliset eläimet. WSOY, Helsinki, s.719

Piirrokset: Reija Kivelä

Kaarnan alla olevia syönnöskuvioita:

Himmeä monikirjaaja

Esim. Okakaarnakuoriainen

Vaakanävertäjä

KirjanpainajaPikakirjoittaja

Tähtikirjaaja Aitomonikirjaaja

Pystynävertäjä

Kätkökaarnuri


Lähde: Saalas Uumio 1949: Suomen metsähyönteiset sekä muut metsälle vahingolliset ja hyödylliset eläimet. WSOY, Helsinki, s.719

Piirrokset: Reija Kivelä

Kuoriaisia:

Kirjanpainajat

OkakaarnakuoriainenPysty/Vaakanävertäjät

Himmeä monikirjaaja Aitomonikirjaaja

Tukkimiehentäi

Tähtikirjaaja

Nilurit

Luonnollinen koko:3,2-5,2 mm

Luonnollinen koko:8-14 mm


Luonnollinen koko:7-9 mm






Kuusi:

Kaarnan alla asustavat tai lisääntyvät kovakuoriaislajit

Mänty: Puut terveet heikentyneet kuolleet

kasvaimet x x x x x x

x x

kasvaimet x tuore x x x

hyvin xtaimet x x x pystyyn x x

x x x x x x x

x x tuore

x x x x x

x x x x vanhat pystyyn

Ohut kaarna:Kaarnakuoriaiset: vaakanavertäjä (pahin, paikallinen) nelihammaskirjaaja kaksihammaskirjaaja (ei merkitystä)Muut kovakuoriaiset: latvapikikärsäkäs

Paksu kaarna:Kaarnakuoriaiset: pystynävertäjä (paikallinen) okakaarnakuoriainen (Itä- ja Pohjois-Suomi) pikakirjoittaja (Pohjois-Suomi, ei varsinainen tuholainen, levittää sinistäjäsientä)Muut kovakuoriaiset: sarvijaakko (hyödyllinen, ei tuholainen) tyvipikikärsäkäs vaippaniluri (ei merkitystä tuholaisena) havupuunkantojäärä (ei merkitystä) suutari

Ohut kaarna:Kaarnakuoriaiset: aitomonikirjaaja* (paikallinen) kuusentähtikirjaaja (yleisin, harmiton) kiiltokirjanpainaja (merkittävä tuholainen) pikkukirjanpainaja (vähäinen merkitys, paikallinen)Muut kovakuoriaiset: kuusen pikikärsäkäs*

Paksu kaarna:Kaarnakuoriaiset: kirjanpainaja (merkittävä tuholainen) himmeämonikirjaaja*Muut kovakuoriaiset: vaippaniluri (ei merkitystä tuholaisena) ukkoniluri (paikallinen) kuusijäärät (vähäinen merkitys tuholaisena) havupuunkantojäärä (ei merkitystä)

*sekä ohuen että paksun kaarnan alla kuusella


VÄLINEET Paperisia näytepusseja neu-

lasten keräämiseen, maalarin-teippiä tai tarroja näytteiden

merkitsemiseen,

muistiinpanovälineetja luuppi

Miksi havupuut kellertävät?

Neulasten vihreä väri voi muuttua monesta syystä. Värin muuttuminen on luonnollinen osa puiden jokavuotista elämää, kun vanhin neulasvuosikerta kellastuu ja karisee pois. Värin muuttuminen voi kertoa myös siitä, että puun kunto on heikentynyt. Tässä työssä tutkitaan havupuiden neulasten väriä ja sen vaihtelua.

Maastotyöohjeet• Tutki, millainen on terve vihreä neulanen. • Etsi tutkimuspaikkasi puista värivikaisia neulasia. • Ota neulasista varovasti näytteet pussiin. Muista – puun oksia ei saa katkoa ilman

maanomistajan lupaa! • Onko neulasvuosikertojen välillä eroja? Ota näytteet saman oksan kaikista neulas-

vuosikerroista ja merkitse näytteisiin niiden ikä.• Merkitse jokainen näytepussi puun mukaan juoksevalla numerolla • Tee muistiinpanot puun kasvupaikasta. Onko samaa vikaa myös lähipuissa?

Tutkittavaa ja pohdittavaaJatketaan neulasten värinvaihtelun tutkimista luokassa. Neulaset voidaan ryhmitellä:• värivikaisuuden mukaan laittamalla vierekkäin samalla tavalla värivikaiset neulaset - ovatko ne samantyyppisiltä kasvupaikoilta? - mitä niiden kasvupaikoilla voisi olla yhteistä?• kasvupaikkojen mukaan laittamalla vierekkäin samantyyppisiltä kasvupaikoilta kerätyt

näytteet - ovatko ne samalla tavalla vriviallisia? - mitä niiden kasvupaikoilla näyttäisi olevan yhteistä?• neulasvuosikerran iän mukaan - onko eri-ikäisten neulasten terveydessä tai värivikaisuudessa eroja? - pystytäänkö puiden kasvupaikoista päättele-

mään jotakin?• Selvittäkää, mistä neulasten värierot ja –viat

voivat johtua. Mitä ne kertovat puun yleiskun-nosta?

OPETTAJAN SIVU:

Moniväriset neulaset

Maastokohteen valinta ja värivikaisuuden havainnointi■ Värivikaisia neulasia ei löydy joka vuosi eikä jokaisesta metsästä. Ennen maastoon

menemistä maastokohteet kannattaa varmistaa etukäteen. ■ Värivikaisia neulasia löytää todennäköisimmin ääreviltä kasvupaikoilta, esimerkiksi

kuivilta ja vetisiltä paikoilta, soilta, hiekkaisilta tienpenkereiltä ja soranottoalueilta. Männyn väriviat ovat harvinaisia muilla kuin kaikkein äärevimmillä kasvupaikoilla. Kuusella väriviat ovat mäntyä yleisempiä.

Neulasten värivikaisuus■ Neulasten tai lehtien värivikaisuus ja latvuksen harsuuntuneisuus ovat puidentärkeim-

mät kuntotunnukset, koska ne kuvastavat puiden terveydentilaa, yleiskuntoa.■ Havupuiden yleisimmät väriviat ovat neulasten keltakärkisyys ja kellastuminen, män-

nyllä myös neulasten ruskettuminen. Neulasten harmaaväri kertoo karisteesta.■ Puu luokitellaan värivikaiseksi, jos latvuksen neulasista tai lehdistä yli 10 % on väri-

vikaisia silmävaraisesti arvioiden. Arviointi on aina arvioijasta riippuvaa, ja tulokseen vaikuttavat metsän tiheys sekä sää- ja valaistusolosuhteet.

■ Vuosittaista vanhimpien neulasten ruskettumista elo-syyskuussa tai neulasten vihreän sävyn luonnollista vaihtelua esimerkiksi kevätkellastumisen vuoksi ei lasketa väriviaksi.

■ Värivikaisuudessa voi olla eroja neulasvuosikertojen välillä, esimerkkinä männyn neu-lasten kärkien kellastuminen kuivalla kankaalla.

■ Neulasten värivikaisuus voi olla myös harsuuntumisen esivaihe – puun kärsiessä yhdestä tai useasta stressitekijästä se voi karistaa vioittuneet neulaset. Puiden harsuun-tuneisuus ja värivikaisuus vaihtelevat vuosittain; puut voivat toipua niistä täydellisesti.

■ Erilaiset vuosittain vaihtelevat syyt, kuten hyönteisten massaesiintymät, taudit tai anka-rat sääolot, voivat aiheuttaa tilapäisiä värivikoja millaisissa metsissä tahansa.

■ Neulasten väriviat johtuvat usein monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Värivikojen mahdollisia syitä voidaan arvioida esimerkiksi kasvupaikan, vuotuisten sääolojen tai tuholaisten määrän avulla. Tarkan syyn selvittäminen vaatii yleensä tarkkoja laborato-rioanalyysejä.


Samannäköinen värivika voi johtua■ kuivuudesta: kuiva kasvupaikka tai kuiva kasvukausi■ kasvupaikan vetisyydestä: juuriston hapenpuute näkyy neulasten värivikaisuutena■ sääoloista: kylmyys eli halla, kevätahava tai poikkeuksellisen kova pakkanen aiheuttaa

pakkasvaurion, ns. pakkasruskettumisen■ ravinnepuutoksista erityisen karuilla kasvupaikoilla, kuten soilla, turvemailla, soranotto-

paikoilla tai tienpenkereillä■ kasvitaudeista (neulaskaristeet, männynversoruoste, männyn versosurma, mesisieni

männyllä)■ tuhohyönteisten aiheuttamista vioista neulasissa (männyllä punalatikka, männynverso-

kääriäinen, mäntymittari; havupuilla kirvat). Mäntypistiäiset saavat latvan näyttämään värivikaiselta syömällä neulasia, jolloin latva näyttää ruskealta kaarnan värin korostuessa.

■ torjunta-aineiden joutumisesta neulasille (esim. lähellä viljelyksiä)■ tiesuolauksesta, kun suola vioittaa neulasia ja ne ruskettuvat■ ilman epäpuhtauksista (rikki ja typpi)■ edellä lueteltujen yhteisvaikutuksesta

Lähteitä:

www.metla.fi/metinfo/ Reinikainen, A., Veijalainen, H. & Nousiainen, H. 1998: Puiden ravinnepuutokset – metsänkasvattajan ravinneopas – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 688. 44 s.

Lindgren, M. & Salemaa, M. 2000: Metsäpuiden elinvoimaisuuden arviointi. Vuotuisen seurannan (ICP level I) ja ympäristön yhdennetyn seurannan koealat 2000. Maasto-ohjeet. Metsäntutkimuslaitos. Moniste. 43 s.


VÄLINEETkuvitettu maastokortti

latvusten harsuuntumisesta, maastolomake

ja muistiinpanovälineet,

kiikari, mittanaru tai –nauha, kuitunauhaa tai taululiitu

koealan ja puiden merkitse-miseen

Miksi neulaset varisevat?Neulaset varisevat vanhuuttaan. Puun neulaskato voi olla seurausta myös puihin asettuneista tuho-laisista tai ilman laadun heikkenemisestä. Kun neulaset varisevat puun latvus harsuuntuu. Har-suuntuminen kuvaa puun yleistä terveydentilaa. Harsuuntumista tutkitaan arvioimalla latvuksen neulaskadon määrää ja laskemalla oksien neulasvuosikerrat. Tässä tehtävässä selvitetään mäntyjen harsuuntumista.

Valitaan tutkittavat männyt• Rajaa ja merkitse maastoon mittanarun avulla 50x50 m koeala.• Valitse koealalta sattumanvaraisesti 5 samankokoista koepuuta ja numeroi ne nauhalla

tai maalilla.

Tutkitaan latvuksen harsuuntuneisuus• Selvitä männynoksan vuosikasvaimen rakenne, jotta osaat erottaa hedekukinnan jättä-

män neulasettoman kohdan.• Harsuuntuminen arvioidaan elävän latvuksen ylimmästä 2/3 osasta.• Tarkastele koepuiden latvusta kiikarilla myötävaloon siten, että näet latvuksen hyvin.

Arvioi silmävaraisesti jokaisen koepuun harsuuntumisaste (%) vertaamalla latvusta saman koealan harsuuntumattomiin puihin. Tarkkaile myös kuivia oksia ja latvuksen aukkoja – myös nämä kertovat latvuksen harsuuntumisesta.

• Merkitse arvioimasi harsuuntumisaste maastolomakkeeseen.• Mikä on koepuiden kehitysaste: taimi, nuori puu, varttunut tai vanha puu? • Kuvaile koealaasi kasvupaikkana? Mitä merkkejä ihmisen toiminnasta havaitset?

Lasketaan neulasvuosikerrat oksista• Neulasvuosikertoihin lasketaan mukaan vuosikerrat, joissa on vähintään puolet

neulasista jäljellä. Vain elävät neulaset otetaan mukaan.• Tutki kiikarilla koepuiden latvuksen sivuoksia samasta latvuksen osasta, josta

arvioit harsuuntuneisuutta. Valitse jokaisesta puusta sattumanvaraisesti neljä oksaa samalta korkeudelta. Laske oksien neulasvuosikerrat ja merkitse tulos tau-lukkoon kunkin koepuun kohdalle.

• Laske jokaiselle puulle neulasvuosikertojen keskiarvo.

Pohdittavaa• Kootaan oppilaiden mittauksista yhteenveto. Havaittiinko harsuja latvuksia? • Mitä neulasvuosikertojen määrä kertoo harsuuntumisesta tai puiden yleiskunnosta?• Pohditaan, mistä harsuuntuminen tutkimuspaikalla voi johtua. • Voidaanko eri syiden osuutta harsuuntumiseen aina määritellä tai erottaa toisistaan?• Mitä haittaa puille on neulasten menettämisestä?• Toipuvatko puut harsuuntumisesta?• Mitä ihminen voi tehdä harsuuntumisen vähentämiseksi?• Mitkä tekijät aiheuttavat neulasten varisemista.


Maastolomake Päivämäärä:Tutkijat:

Puulaji:

Koe- Harsuuntumis-puu as te*

Neulasvuosikertojen määrä oksissa

Neulasvuosikertojenkeskiarvo

Puun kuntoarvio

1

1. oksa2. oksa3. oksa4. oksa

2

3

4

5





kes-ki-

arvo

Koepuiden kehistysaste: ___ taimi ___ nuori puu ___ varttunut puu ___ vanha puu

Harsuuntumisasteet*:1. ei harsuuntumista2. alle 20 % harsuuntumisaste, ei haittaa puun elinvoimaisuutta3. 21-40 % harsuuntumisaste, lievä harsuuntuminen4. 41-60 % harsuuntumisaste, keskinkertainen harsuuntuminen5. yli 60 % harsuuntumisaste, voimakas harsuuntuminen,haittaa selvästi puun elinvoimaisuutta6. kuollut puu


Harsuuntumistyypit:

1. Terve 2. Alalatvustyyppi 3. Oksittainen

4. Tasainen 5. Latvatyyppinen 6. Oksankärkityyppinen


Miksi neulaset varisevat? Ehdotus työn jatkamisesta■ Tehdään runkojäkälien kartoitus samoista puista ja verrataan kartoituksen ja harsuuntumistutkimuksen tuloksia.■ Pohditaan, miten tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida ilmanlaatua. ■ Pohditaan, kumpi menetelmä on luotettavampi ilmanlaadun ilmentäjänä, latvusten har-

suuntumisen arvioiminen vai jäkäläkartoitus. Miksi?■ Jos tutkitaan harsuuntumista koealalinjalla päästölähteestä poispäin, koealojen tulisi olla

mahdollisimman samanlaisia, jotta niitä voidaan verrata.

Harsuuntuminen ja neulasvuosikerrat puiden kuntotunnuksina■ Latvuksen harsuuntuneisuus ja neulasten tai lehtien värivikaisuus ovat puiden tärkeim-

mät kuntotunnukset, koska ne kuvastavat puiden terveydentilaa.■ Puun elinvoimaisuuden katsotaan alentuneen, kun sen latvus on harsuuntunut yli 20 %.■ Harsuuntuneilla havupuilla on tavallisesti myös vähän neulasvuosikertoja ja paljon

hätäoksia. Terveellä männyllä on luonnostaan Etelä-Suomessa yli kolme ja Pohjois-Suo-messa yli neljä neulasvuosikertaa, kuusella vastaavasti yli kuusi ja kahdeksan neulasvuo-sikertaa.

■ Kun puu jostakin syystä menettää lehti- tai neulasmassaansa eli yhteyttävää pinta-alaa, se pystyy yhteyttämään vähemmän, mikä edelleen vaikuttaa puun kykyyn ylläpitää muita elintoimintojaan eli kasvaa, lisääntyä ja vaikkapa vastustaa tauteja ja tuholaisia.

■ Harsuuntumisen määrä ja syyt vaihtelevat vuosittain ja alueittain.

Harsuuntumisen syiden tutkimisesta■ Harsuuntumisen mahdollisia syitä voidaan arvioida ns. yhteisvaihtelusta. Yhteisvaih-

telulla tarkoitetaan ilmiöiden muuttumista samansuuntaisesti, esimerkiksi kun puiden harsuuntuminen selvästi vähenee etäisyyden kasvaessa päästölähteeseen. Todellisen syyn varmistaminen vaatii kuitenkin kokeellista tutkimusta tai laboratorioanalyysejä, joissa selvitetään neulasista päästöjen aiheuttamia vaurioita tai muutoksia.


Harsuuntumisen syitä voivat ollaLuonnolliset syyt• puun ikääntyminen on yksi havupuiden harsuuntumisen yleisimmistä syistä• sienituhot (neulaskaristeet, männyn versosurma)• hyönteistuhot (ytimennävertäjät, mäntymittari ja -pistiäiset)• ravinnepuutokset, kasvupaikkatekijät (näkyvät myös neulasten värivikaisuutena)• kuivuuden aiheuttama neulasten kariseminen etenkin kuusella, äärimmäisen

kuivilla paikoilla myös männyllä (näkyy myös neulasten värivikaisuutena)• ankara ilmasto, poikkeuksellinen pakkanen, joka tappaa neulasia• luonnollinen kasvinosien vanheneminen ja vanhimpien neulasten kariseminen, joita ei

katsota harsuuntumiseksi

Ihmisestä johtuvat syyt• puiden juurten ja rungon vaurioituminen puun korjuussa, erityisesti kuusella• epätasainen tai voimakas metsän lannoitus (näkyy myös neulasten värivikaisuutena)• ilman epäpuhtaudet: päästölähde lähellä tai alueella on suuri kaukolaskeuma ja alue

sijaitsee vallitsevien tuulten alapuolella (happosateet ja maaperän hap-pamoituminen, suorat rikkilaskeumat neulasille)

Näiden yhteisvaikutus

Tunnistamattomat tekijät

Kirjallisuutta:

Hyvärinen, A., Jukola-Sulonen, E-L., Mikkelä, H. & Nieminen, T. (toim.) 1993: Metsäluonto ja ilmansaasteet. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 446:1-221.

Mälkönen, E. (toim.) 1998: Ympäristönmuutos ja metsien kunto. Metsien terveydentilan tutkimusohjelman loppuraportti. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 691:103-126.

Lindgren, M. & Salemaa, M. 2000: Metsäpuiden elinvoimaisuuden arviointi. Vuotuisen seurannan (ICP level I) ja ympäristön yhdennetyn seurannan koealat 2000. Maasto-ohjeet. Metsäntutkimuslaitos. Moniste. 43 s.

www.metla.fi/metinfo/


Jäkälät paljastavat ilmanlaadun muuttumisenIlman laatua arvioidaan yleensä puilla kasvavien jäkälien avulla, koska ne ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille ja ympäristön tilan muutoksille. Jäkälien herkkyys ilmansaasteille johtuu sekä niiden erikoisesta rakenteesta että tavasta ottaa ravinteita. Tämän tehtävän avulla selvitämme kotipaik-kamme ilman laatua.

Työohjeet• Valitkaa yhdessä tutkittavat puulajit, jäkäläla-

jit ja tutkimuspaikat. • Oppilaat voivat jakautua ryhmiin, jotka

menevät eri tyyppisiin metsiin ja eri etäi-syyksille päästölähteestä.

• Valitkaa tutkimuspaikalta kolme samanko-koista, kookasta puuta.

• Aseta tutkimusruudukko (kalvo!) runkoa vasten siten, että sen alareuna on metrin korkeudella.

• Arvioi lajeittain montako ruutua kukin laji peittää ruudukosta. Merkitse tulos maasto-kaavakkeeseen. Jos et tunnista lajia, merkitse lajit juoksevalla numeroinnilla.

• Mikäli mahdollista ottakaa tunnistamatto-mista lajeista näytteet määritystä varten.

• Tutki kaikki puut samalla tavoin.

Tutkittavaa ja pohdittavaa• Tulosten tarkastelua varten tarvitset Ympäristönmuutos ja metsien kunto –kirjan (MT

691) tai etsi taustatietoa internetistä.• Muunna maastotaulukkoon keräämäsi jäkälien lukumäärät peittävyysprosenteiksi. Näin

tulosten vertailu helpottuu.• Luokan tulokset voidaan koota keskiarvoina taulukkoon tai diagrammiin.• Mitä päättelet jäkäläkartoituksen tuloksesta? Mitä se kertoo lähialueen ilmanlaadusta?

• Perehdy esim. artikkeliin Puiden jäkälät ilmanlaadun indikaattoreina (MT 691). Vertaa siihen luok-

kasi saamia tuloksia.• Jos kotipaikkakuntasi ilmanlaatu havaittiin heikoksi, pohditaan sen

syitä ja seurauksia ja tehdään parannusehdotuksia.• Jäkälänäytteistä ja tuotoksistavoidaan koota ilmanlaadusta kertova

posteri tai näyttely.

VÄLINEET jäkäläopas, tutkimusruu-dukko kalvona, maastolo-

make, muistiinpanovälineetja paperipusseja

näytteenottoa varten

OPETTAJAN SIVU:

Jäkälät paljastavat ilmanlaadun muuttumisen

Vinkkejä työn tekemiseen■ Jäkälälajistoa voidaan seurata samalla paikalla useana perättäisenä vuonna. ■ Osa jäkälälajeista kasvaa runsaimpana oksilla, osa rungoilla, siksi luotettavan tuloksen

saamiseksi tutkitaan sekä oksat että runko. ■ Jäkälälajien kartoittaminen voidaan yhdistää latvusten harsuuntumisen arviointiin.

Ilmanlaadun tutkiminen runkojäkälien avulla■ Runkojäkäliä on käytetty yleisesti ilmansaasteiden indikaattoreina jo 1900-luvun alusta.

Eri puolilla maailmaa käytetään kunkin seudun lajistoon kuuluvia jäkälälajeja tai lajiryh-miä.

■ Tutkimusten perusteella tiedetään, että eri lajien herkkyys ilman epäpuhtauksille vaih-telee. Osa lajeista kestää ilman epäpuhtauksia johonkin rajaan saakka ja pystyy jopa valtaamaan lisää elintilaa herkkien lajien hävitessä puiden rungoilta. Osa lajeista, kuten viherkuprujäkälä leväosakkaineen, hyötyy esimerkiksi ilman typpipitoisuudesta.

■ Suomessa seurataan ilmanlaadun kehitystä jäkälälajeissa, niiden runsaussuhteissa ja kun-nossa tapahtuvien muutosten avulla. Jäkälistä analysoidaan myös esimerkiksi rikin tai raskasmetallien pitoisuuksia.

■ Teollisuuspaikkakunnilla säännöllisesti toistettuja jäkäläkartoituksia käytetään paikallisen ilmanlaadun ja teollisuuden vaikutusten seurannassa. Päästölähteiden ympäristön tutki-miseen on kehitetty standardoitu kartoitusmenetelmä (SFS 1990). Menetelmää pidetään luotettavana yleisen ilmanlaadun muutoksen seurannassa.

■ Metlan tekemissä jäkäläkartoituksissa on havaittu, että kaikki tutkitut jäkälälajit ja –ryhmät (13) olivat runsastuneet inventointijaksolla 1985-95. Selvimmin olivat runsastu-neet ilmansaasteita kestävät lajit ja typen laskeumasta eli ravinteista hyötyvät lajit, mutta myös rikille herkät lajit, kuten lupot ja naavat.

■ Runkojäkälien runsastumiseen voi olla useita mahdollisia syitä, esimerkiksi ilmaston muutokset ja muutokset metsien puulajisuhteissa, iässä ja tiheydessä. Samaan aikaan myös ilman epäpuhtaudet ovat vähentyneet. Vaikka näiden syiden vaikutusten erottami-nen toisistaan on hankalaa, näyttäisivät jäkälien runsaussuhteissa tapahtuneet muutokset heijastelevan ilman epäpuhtauksien, erityisesti rikin laskeuman, vähenemistä ja siten ilmanlaadun paranemista viime vuosikymmeninä.

Kirjallisuutta:

Jukola-Sulonen E-L. & Kleemola, K. 1994: Havupuiden epifyyttijäkälät ympäristöindikaattoreina. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 527:54-71. (menetelmä)

Mälkönen, Eino. (toim.) 1998: Ympäristönmuutos ja metsien kunto. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonanto 691.

Poikolainen, J., Kuusinen, M. & Mikkola, K. 1998: Puiden jäkälät ilmanlaadun indikaattoreina. – Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 691:128-137.


Jäkäliä jahtaamassaMaastolomakeTutkija: Päivämäärä:

Tutkimuspaikka:

Puulaji:

Puut

Jäkälälajit 1 2 3 Keskiarvo Peittävyys- %

Puun jäkälälajityhteensä, kpl

Kaikki jäkälälajityhteensä, kpl

Jäkälien lukumäärien muuttaminen peittävyyksiksi (%) seuraavasti:- 10x10 ruudukossa yksi ruutu vastaa 1 % peittävyyttä ja yksi naava- tai luppoyksilö vastaa 1 % peittävyyttä- 4x5 ruudukossa yksi ruutu vastaa 5 % peittävyyttä ja yksi naava- tai luppoyksilö vastaa 1 % peittävyyttä

Jäkälien arvioiminen silmävaraisesti runsausluokkiin:0. jäkälää ei löydy1. jäkälää on niukasti, juuri löydettävissä rungolta2. jäkälää on kohtalaisesti 3. jäkälää on runsaasti ja sitä löytää helposti monesta kohtaa rungolta etsimättä.


Jäkäliä jahtaamassa

Tutkimusruudukko


VÄLINEETkarikkeen keräystä varten

karikesuppiloita, paperipusseja, suurennuslasi, astioita, joihon

eroteltu karike laitetaan,muistiinpanovälineet

Mitä karike on?Karikkeella tarkoitetaan maahan varisevaa ainesta, joka lahotessaan muuttuu osaksi humusker-rosta. Tässä tehtävässä tutkitaan kariketta ja sitä mistä se muodostuu. Samalla pohditaan karik-keen merkitystä metsälle.

Maastotyöohjeet

• Karikesuppilot sijoitetaan metsään puuston alapuolelle. Suppiloita on hyvä olla useampia.

• Suppilot käydään tyhjentämässä 2-4 viikon välein.• Paperipusseihin tyhjennetty näyte tutkitaan luokassa.

Tutkittavaa ja pohdittavaa• Punnitkaa ensin kunkin pussin karikemäärä.• Erotelkaa eri näköiset karikkeen osat eri astioihin.

• Mistä karike muodostuu?• Miten karikkeen määrä vaihtelee koealoilla samana vuonna? Vertaa

karikkeen määrää myös edellisiin vuosiin. Pohdi vaihtelun syitä.• Mikä on karikkeen merkitys metsälle?• Mitä karikkeelle tapahtuu maassa?

OPETTAJAN SIVU:

Mitä karike on? Karike ja sen merkitys■ Yhdessä kivennäismaan kanssa humus ylläpitää koko metsikön ravinnekiertoa. Metsikön

karikesadolla tarkoitetaan usein vain puuston maanpäällisestä osasta syntyvää kariketta, mutta kariketta muodostuu myös aluskasvillisuuden maanpäällisistä osasta sekä maassa kuolevista juurista sienistä, bakteereista ja muista organismeista. Havupuiden karikkeesta valtaosa on neulasia ja lehtipuiden karikkeesta valtaosa on lehtiä.

■ Karikkeen muodostumisella ja hajoamisella on laaja ekologinen merkitys elollisessa luonnossa. Karikkeen määrä ja koostumus vaikuttavat maan ravinnetilaan ja koko ekosysteemin tuottokykyyn, sillä karikkeen hajotessa eloperäisen aineksen sisältämät ravinteet palautuvat takaisin kasvien käyttöön.

■ Metsikön rakenne ja ikä vaikuttavat vuotuiseen karikesatoon. Karikesadon määrä lisään-tyy yleensä latvuksen sulkeutumiseen asti, minkä jälkeen vuotuinen sato riippuu lähinnä erilaisista ympäristötekijöistä: mm. kasvualustan ravinteisuudesta ja sääoloista, erityisesti ilman lämpötilasta.

■ Poikkeukselliset pakkas- ja kuivuuskaudet, voimakkaat myrskyt sekä neulasia syövien hyönteisten joukkoesiintymät vaikuttavat neulaskarikesadon vuosivaihteluihin. Tutkit-taessa suuresti vuosittain vaihtelevia ilmiöitä, kuten neulasten varisemista, muutaman vuoden pituiset seurantajaksot eivät yleensä riitä. Tarvitaan pitkäaikaisia aineistoja.

Mitä kariketta tutkimalla saadaan selville■ Karikkeiden avulla voidaan selvittää karikkeissa maahan tulevan hiilen ja ravinteiden

määrää.■ Edelleen karikkeiden avulla voidaan seurata pitkän ajan kuluessa tapahtuneita muutoksia

käpy- ja siemensatojen määrässä. ■ Myös muutokset ympäristön tilassa heijastuvat karikkeen määrässä ja kemiallisessa koos-

tumuksessa. Esimerkiksi karikkeesta voidaan selvittää tärkeiden ilmansaasteindikaatto-rien kuten jäkälien esiintymistä ja runsautta.

Metlassa karikeseurannalla pitkät perinteet■ Metsänhoidon professori Risto Sarvas aloitti Metsäntutkimuslaitoksessa laajamittaisen

ja systemaattisen karikkeiden keruun jo 1950-luvun lopulla lähinnä puiden kukinta- ja siemensatotutkimuksia varten. Nämä Metsäntutkimuslaitoksen karikesatoaineistot ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia.

■ Pisimmät yhtenäiset mittausajanjaksot eli aikasarjat ovat tällä hetkellä yli 40 vuoden pituisia.

Lisätietoja:

Mälkönen, Eino. (toim.) 1998: Ympäristönmuutos ja metsien kunto. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 1998.


Esimerkkejä karikkeen koostumuksesta

Neulasia Naavaa ja luppoa Oksia (kuusi)

Lehtiä Käpyjä Oksia (mänty)

Kaarnaa (kuusi) Käpysuomuja Siemeniä (koivu)

Kaarnaa (mänty) Kukintoja (mänty) Siemeniä (kuusi, mänty)

Hyönteisten jätöksiä Jäkälää Sekalaista

Documents

Sisältö - Etusivu - Luonnonvarakeskus¤ntutkimuslaitos, Metla, Rovaniemen toimintayksikkö Sisältö 1. Vuodenajat muuttavat luontoa 1. Miten luonto muuttuu vuoden aikana? 2. Kevät