SATUN "MUN JUTTU" O P E - O P I S K E L I J A N A J A T U K S I A J A I H M E T Y K S I Ä T O I S E N A S T E E N

K O U L U T U K S E N U U S I S T A T U U L I S T A , J O I T A " M U N J U T T U - P A R A D I G M A " T U O T U L L E S S A A N O P I S K E L I J O I D E N J A O P E T T A J I E N K Ä Y T T Ö Ö N ,

H Ö Y S T E T T Y N Ä K U V A U K S I L L A J A P O H D I N N O I L L A T I E T O - J A V I E S T I N T Ä T E K N O L O G I A N M A H D O L L I S U U K S I S T A V I R I T T Ä Ä A J A T U K S I A

J A T E K O J A A R K I P Ä I V Ä Ä P I R I S T Ä M Ä Ä N J A H E L P O T T A M A A N . S I I S U U S I A K U J E I T A O P E T U K S E E N J A I N N O S T U M I S E E N .

Satu PöllänenAJA8SJEN, E4278

APTA4003 Tutkiva jakehittävä opettajuus

Jyväskylän ammatillinenopettajakorkeakoulu

syksy 2009

6 . H E L M I K U U T A 2 0 0 9

Bloggauksen alkumetrit

Ajatus blogin kirjoittamisesta on hautunut mielessäni muutaman kuukauden ajan, ja nyt vihdoin viimein loin oman blogini. Olen niin innostunut asiasta. Tämän kaiken takana on omat opettajan pedagogiset opintoni, ja "Mun Juttu- Paradigma, jonka valmennukseen osallistun. Olen saanut valmenuksessa valtavan annoksen uutta tietoa tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksista... olisipa vain aikaa ottaa ne kaikki hyvin haltuun.

Ensimmäisestä valmennusjaksosta on kulunut aikaa jo reilu parisen viikkoa, seuraava jakso on jo lähempänä kuin muistinkaan, reilun viikon kuluttua. Tänään juutuin Ning:n ihmeelliseen maailmaan huomaamattani pitkäksi aikaa, samoin kokeilin ensimmäisen kerran GoogleDocs:a. Ihmettelen, miksi en aiemmin ole ottanut käyttöön näin käytännöllisiä ja mielenkiintosia juttuja? No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Täällä surffaillessani mietin, kuinka näitä voisikaan omassa työssään ja elämässään hyödyntää. Tunnustan olevani nettiriippuvainen, muun muassa mese ja facebook ovat korvaamattomia yhteydenpitovälineitä. Youtube hauskuuttaa yleensä muuten vaan, vaikka kyllähän sieltäkin varsinaista asiaakin löytyy. Ideoitakin alkaa syntyä tässä koneen ääressä istuessa... katsotaan myöhemmin mihin ne johtavat. Uskoisin ainakin opiskelijoiden ottavan innolla tällaiset työskentelytavat vastaan.

6 . H E L M I K U U T A 2 0 0 9

Pakinaa, kipinää, pohdintaa yhdessä toisten valmennettavien kanssa

Tavoitteena tulevaisuudessa on toisen asteen koulutuksen tiiviimpi yhteistyö. Tässä vaiheessa moni jo kysyy, miksi? Tarvitaanko sitä, ja kuinka se voisi edes olla mahdolista? Tämä paradigma tuo mukanaan varmasti paljon haasteita ja vaatii osaltaan myös asenneilmapiirin muutosta, sillä perinteisesti lukio ja ammatillinen koulutus on nähty toistensa kilpailijoina.Tulevaisuudessa ikäluokat pienenevät, kuinka opiskelijoita riittää molempiin laitoksiin? Miksi oppilaitosten tulisikaan kilpailla keskenään, sillä molemmilla on omat vahvuusalueensa. Mutta onko asia näin? Ja miksi kaiken tulisi olla niinkuin aina ennenkin? Yhdistämällä näiden oppilaitosten parhaat puolet, voisimme tarjota opiskelijoille parasta mahdollista koulutusta, joka on räätälöity opiskelijalähtöisesti. Uusi paradigma haastaa miettimään todenteolla toisen asteen koulutuksen sisältöä ja tavoitteita suhteessa varsin nopeasti muuttuvaan maailmaan. Työelämä tarvitsee sekä moniosaajia että erityisosaamista; vastaako toisen asteen jyrkkä kahtiajako lukio- ja ammattiopintoihin tulevaisuuden työelämään valmistautuvien opiskelijoiden todellisiin tarpeisiin?

Satu melko tuoreena opettajana ei näe tässä yhteistyöajatuksessa ongelmaa, eikä käytännön järjestelyjen toimimattomuutta voi aina kaikessa syyttää. Varsinkin tänä päivänä kun tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa

yhteydenpidon ja opiskelun missä vain. Se on varmasti selvää, että ammatillisen puolen opiskelijoista monet hyötyisivät lukio-opinnoista, ja he tietävätkin sen. Mutta tietävätkö tai ajattelevatko lukiopuolen opiskelijat samoin? Etenkin jos heidän jatko-opiskelu suunnitelmansa sijoittuvat yliopistomaailmaan? Eihän lukio ole enää ainoa reitti yliopistoon, mutta... Kaikki opiskelijat lukiossa eivät ehkä hyödy ammatillisista opinnoista haluamallaan tavalla.

Me siis näemme urapolkujen luomisen hyvänä ja mielenkiintoisena, kannattavana uutuutena.Lukion opettajan näkökulmasta nykymuotoinen ylioppilastutkintoa kohtuuttomasti painottava kolmen vuoden rääkki kaipaa uusia tuulia ja enemmän joustavuutta. Monet lukion oppiaineet hyötyisivät käytännön läheisistä syventävistä kursseista ja yhteistyöstä ammatillisen puolen kanssa. Resurssipula ainakin pienissä lukiossa tarkoittaa valitettavasti sitä että lukio-opiskelu on kilpajuoksua yo-tutkinnon vaatimuksia vastaan. Osalle yo-tutkinto on toki tärkeä mittari yliopistoa varten. Mutta mitä konkreettistä hyötyä lukiosta jää käteen niille, joiden jatko-opiskelutoiveet ovat vielä selkiytymättömät tai ne suutautuvat toiselle asteeelle?

Tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksista opetuskäytössä innostumme kovasti. Sillä ajatus siitä, että käyttäisiin opetuksessa niitä viestintävälineitä, joita nuoret jo muutenkin käyttävät, tuntuu hyvältä. Tosin Satua hieman epäilyttää, että haluavatko nuoret sotkea vapaa-ajan ja opiskelun toisiinsa käyttämällä näitä välineitä myös opiskeluunsa? Mutta käyttötapoja on niin monia, ettemme usko sen häiritsevän. Ainakin open elämää voisi helpottaa ja työtä monipuolistaa näillä uusilla mahdollisuuksilla, toki se hankaloittaminenkin onnistuu varmasti helposti. Verkossa saa helposti vietettyä aikaa paljon, mutta kai näitä välineitä voisi käyttää myös tehokkaasti ja napakasti, kun tietää riittävän hyvin päämäärät ja keinot. Täytyyhän opettamista ja kurssisisältöjä suunnitella muutenkin, miksei siis rakentaisi jotain uutta ja mielenkiintoista? Ideoita pilkahtelee mieleen, kuinkahan suuri osuus niistä olisi käyttökelpoisia? Se täytyy testata tulevaisuudessa. Voi opiskelijaparat, kun opettajat näin jostain innostuu... Uuden tieto- ja viestintätekniikan aktiivisen hyödyntämisen koulutyössä tulisi olla itsestäänselvyys sen sijaan että se koetaan välttämättömänä pahana ja viimeisenä selviytymiskeinona.

Uuden paradigman kehittäminen ja toteuttaminen tarvitsee tuekseen muutoksen myös asennepuolella; opettaminen ja oppiminen laajenevat perinteisen lähi- ja luokkaopetuksen ulkopuolelle uutta teknologiaa luovasti hyödyntäen. Uusi opettajuus on koko toisen asteen koulutuksen yhteinen haaste.Opiskelijoiden tulevaisuuspolkujen rakentaminen on haaste myös oppilaanohjaukselle. Valinnanvapaus ja uudet teknologiat tarkoittavat usein myös valinnanvaikeutta. Yksilöllisyys toisella asteella ei saa tarkoittaa yksin kulkemista vaan opiskelijan vahvuuksien ja mahdollisuuksien etsimistä ja tukemista.

9 . H E L M I K U U T A 2 0 0 9

Pohjustusta siihen kuinka tästä tulikaan "Mun juttu", eli miten ja miksi tässä nyt ollaan

Etelä-Savossa on toteutettu laaja selvitys toisen asteen koulutuksen rakenteellisesta uudistamisesta (Etelä-Savon toisen asteen koulutuksen strategia vuoteen 2015). Tulevaisuudessa nykyistä koulutusmallia on kehitettävä aiempaa joustavammaksi palvelemaan sekä opiskelijoiden tarpeita että työelämän tulevaisuuden muutosta. Sillä tulevaisuudessa koulutuksen on turvattava opiskelijoille entistä paremmat toisen asteen koulutusväylät ja jatko-opiskelukelpoisuudet sekä vastattava kasvavaan syrjäytymiskehitysuhkaan.

Edellä mainittu selvitystyö osoittaa, että ammatillisen ja lukion koulutuksen väliin on muodostunut selkeä tarve ”välialueelle”, joka tarkoittaa erilaisten yksilöllisten opinto-ohjelmien, urapolkujen muodostamista. Tällöin tutkinto voidaan muodostaa erilaista ammatillisista (A+L) ja lukio (L+A) opintojen yhdistelmistä tai eri ammatillisten koulutusalojen yhdistelmänä (A+A). Lisäksi tavoitteena on kehittää lukioiden välistä yhteistyötä ja verkostoitumista (L+L). Hankkeen tavoitteena on verkostoitua myös maakunnallisesti sekä pyrkiä synergiaan muiden maakunnallisten hankkeiden kanssa (mm. Etelä-Savon Urheiluakatemia …).

Hankkeeseen osallistuvien Etelä-Savon oppilaitosedustajien tehtävänä on jalkauttaa nk. ”Uusi Paradigma” oman oppilaitostensa toimintaan, kuten; oppilaskuntiin ja johtoryhmiin. Heidän tehtävänä on myös tuoda informaatiota organisaatiossa alhaalta ylöspäin. Hankkeen kohderyhmänä ovat kaikki toisen asteen opiskelijat Etelä-Savossa ja sen tavoitteena on myös oppilaslähtöisen ja oppilasta palvelevan uraohjauksen kehittäminen. Opintopoluista luodaan jokaiselle oma “Mun Juttu”, henkilökohtaisten tarpeiden ja kiinnostusten kohteiden mukaan. Lisäksi hankkeessa kehitetään toimintatapoja, joilla taataan opiskelijoille peruskoulun jälkeen opiskelupaikka, sekä myöhemmin tutkinnon suorittamisen jälkeen myös työpaikka tai jatko-opiskelupaikka. Tavoitteena on huomioida koulutusta suunniteltaessa ja järjestettäessä myös alueen seudulliset tarpeet.

Joensuun yliopiston Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus vastaa hankkeen kahdesta toimenpidekokonaisuudesta: opetushenkilöstön valmennuksesta ja nuorisokyselytutkimuksesta. Valmennuksen teemana on uusi opettajuus. Valmennuksessa tutkitaan ja ratkaistaan yhdessä uuden opettajuuden haastekenttää ja pureudutaan opettajuuden muutokseen. Valmennuksessa toisen asteen opettajat työskentelevät yhdessä kolmen teema-alueen ympärillä, joita ovat tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö lähi- ja etäopetuksessa. Toisessa teema-alueessa pedagogiikka pohtii opetusta ja oppimista mm. ajan kuumien ilmiöiden ja vallitsevan muutoksen sekä opettajan käyttöteorian ja hyvien käytänteiden suunnasta käsin. Viimeisessä teema-alueessa, joka on tutkimus, tarkastellaan yhdessä, mitä ja mistä tutkimus kertoo muuttuvasta työ- ja opiskeluelämästä.

Valmennuksen toimintaidea perustuu yhteiskehittelyyn ja aitojen ongelmien ratkaisemiseen. Kaikissa sen työskentelymuodoissa on tavoitteena kuulla valmennettavia. Lähijaksoilla työskennellään sekä omassa tutussa pienryhmissä että yhtenä isona ryhmänä. Etätapaamisissa kohdataan joko Virtuaaliluokassa tai Joensuun yliopiston Second Life -saarella. Yhteiskehittelyjaksoilla ryhmät tapaavat keskenään saarella tai luokassa. Työskentelymuotojen ja -ympäristöjen tavoitteena on tukea joustavaa, mielekästä ja monipuolista aikuisopiskelua.

Osallistun Mun juttu –paradigmaan ja siihen kuuluvaan valmennukseen oman työyksikköni edustajana. Etelä-Savon jokaisesta toisen asteen oppilaitoksesta on oma edustajansa valmennuksessa, Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistoilta on oma edustajansa myös jokaiselta koulutusalalta. Paradigman tavoitteiden lisäksi odotan myös käytännönläheistä yhteistyötä muiden oppilaitosten opettajien kanssa sekä tietenkin uusia välineitä opetukseen.

Tulevaisuudessa tulen toimimaan yksikkömme yhteishenkilönä toisen asteen oppilaitosten välillä. Tehtävänäni on myös viedä tietoa suunnitelmallisesti eteenpäin omassa oppilaitoksessamme. Hankkeen raportoinnissa hyödynnän uusia tieto- ja viestintäteknologian taitoja, joita valmennuksessa tulen oppimaan. Tavoitteenani on tutustua hankkeen etenemiseen kokonaisvaltaisesti, raportoinblogin hankkeessa ja hankkeeseen. Valmennuksessa hyödynnämme Ning- virtuaaliympäristöä, jonne myös kirjoitan blogia muiden, muun muassa valmennukseen osallistuvien, henkilöiden luettavaksi ja kommentoitavaksi. Hankkeen etenemiseen tutustun myös muun muassa siitä tehtyjen materiaalien avulla sekä tekemällä yhteistyötä hankkeessa olevien työntekijöiden kanssa. Näitä lähteitä hyödynnän myös tulevissa kirjoituksissani tällä Satun ”Mun Jutussa”.

LÄHTEET:

Etelä-Savon toisen asteen koulutuksen strategia vuoteen 2015. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 74:2006.

Hirvonen Heikki & Pesonen Keijo. 2007. Etelä-Savon toisen asteen koulutuksen strategia vuoteen 2015. Esitys toimenpideohjelmaksi. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 89:2007.

Mun Juttu. Toisen asteen koulutuksen uusi paradigma –duaalimallin uusi rakenne. Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto. Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus ja kehittämiskeskus. http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/mun-juttu/

9 . H E L M I K U U T A 2 0 0 9

Satu on ,että W00T eli suu mopon renkaana

Voi sitä ihmetyksen määrää perjantain jälkeen, uutta asiaa tuli paljon, ja minä kun ajattelin edes jo jotain aiemminkin osaavani. Onneksi aina välillä putoaa maanpinnalle, rytinällä. Hauskaa oli kokeilla uusia juttuja, uskon että ainakin sekä Deliciuos että RSS-syötteet auttavat ja orjuuttavat minua tulevaisuudessa. Oman blogini olen aloittanut, se liittyy tähän Mun Juttuun, teen oman "kehityshanke- tehtäväni" pedakoomisiin opintoihini liittyen kirjoittamalla ajatukseni ja pohdintani blogin muotoon. Kiitos Maisalle, tässä blogi-asiassa avustamisessa! Sen verran blogista innostuin, että päätin luoda omalle opiskelijaryhmälleni oman suljetun blogin ns. epäviralliseen viestintään. Osa opiskelijoita innostui ajatuksesta, mutta saa nähdä kuinka se loppuen lopuksi ottaa tulta alleen!

1 8 . M A A L I S K U U T A 2 0 0 9

Sosiaalinen media houkuttaa, koukuttaa...?

Kyselin omalta opiskelijaryhmältäni (suurin osa heistä on -91 syntyneitä) kuinka ja mihin he käyttävät nettiä. Enemmistöllä netti voittaa television tarpeellisuudellaan ja kiinnostavuudellaan. Samaa mieltä olen minäkin, jos näistä kahdesta täytyisi vain toinen valita. Ryhmäni nuoret käyttävät nettiä ja tietokonetta enimmäkseen yhteydenpitoon ja viestintään kavereiden kanssa. Suosituimmaksi välineiksi he nimesivät Mesen, Facebookin, Irc-gallerian. Toisaalta netti on väline myös virallisempaan yhteydenpitoon esimerkiksi sähköpostiviestintää opettajien kanssa, netissä tehdään ostoksia sekä hoidetaan pankkiasiat. Ja tietenkin etsitään tietoa koulutehtäviin.

Vaikka netti onkin ahkerassa käytössä, toisaalta nuoret ilmaisivat senkin, etteivät halua kaiken liittyvän nettiin ja koneisiin. He haluavat esimerkiksi opiskella myös perinteisesti luokassa.

Kevään työssäoppimisjaksoa varten perustin ryhmälleni sosiaalisen ympäristön Ningiin, ja turhaan harmittelin kun en ehtinyt heille käyttöä ohjeistaa atk-luokassa. Niinpä vain kutsuin heidät jäseniksi sähköpostin avulla. Huoleni osoittautui turhaksi, sillä yksi toisensa jälkeen he liittyivät ningiin vaivattomasti. Oma verkosto otettiin siis ryhmässä hyvin vastaan, ja viestintä on alkanut ahkerasti. Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuuksia seurata ningiä säännöllisesti, koska nettiä ei ole käytettävissä. Suurimman osan arkeen netti kuitenkin kuuluu itsestään selvyytenä. Uskon myös opettajana hyötyväni yhteisön perustamisesta, nyt riittää kun vastaan johonkin kysymykseen kerran, niin vastaus on kaikkien saatavilla. Samalla pysyn ajantasalla, mitä opiskelijoilleni kuuluu, kun he vaihtavat ajatuksia ympäristössä. Ajattelin, että kokeilen ningiä myös muilla opintojaksoilla, etenkin nuorisoryhmillä.

2 0 . H U H T I K U U T A 2 0 0 9

Sosiaalisen median mahdollisuudet ja haasteet kutkuttavat mieltä

Oppimiseen vaikuttaa sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, miksi siis opiskelijoiden tulisi opiskella umpiossa, tehdä esimerkiksi yksin tehtäviä kotona ja lähettää niitä koulun verkkoympäristöön saamatta niistä muuta kuin opettajan palautteen? Kenelle opiskelijat tekevät silloin näitä tehtäviä, opettajalle, itselleen? Oppimisen tulisi ennen kaikkea olla sosiaalinen prosessi, ja tähän nykyaikainen teknologia antaa useita ja kokeilemisen arvoisia mahdollisuuksia. Nuoret ovat tottuneet käyttämään yhteydenpitoon kavereiden kanssa useita netin tarjoamia mahdollisuuksia, Irc-galleria, Messenger, Facebook ja monet, monet muut sosiaaliset yhteydenpitokeinot ovat heille arkipäivää. Miksi emme siis ottaisi vastaavia palveluita opiskeluvälineiksikin? Tässä muutoksessa meidän opettajien tulisi pysähtyä ja herätä ajattelemaan omaa toimintaamme, ja valjastaa käyttöön uusia opiskelua tukevia välineitä, pysyä ajassa mukana ja tarttua sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Tulevaisuuden muutokset, muun muassa nopea teknologian kehitys haastaa myös tiedon- ja oppimiskäsitykset muutokseen. Entistä enemmän korostuu se, että opettaja on oppimisen ohjaaja. (kts. Luukkainen 2000). Sosiaalisen ja kulttuurisen oppimisympäristön avulla pyritään ohjaamaan ja tukemaan opiskelijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä. Opettajien tavoitteina on luoda näitä oppimisympäristöjä, jotka huomioivat opiskelijalähtöisyyden sekä ohjata opiskelijoita tiedon lähteille ja aktiiviseen opiskeluun. Tämä oppimiskäsitys ohjaa opetussuunnitelmatyötä ja opetuksen kaikkien vaiheiden toteutusta myös omassa oppilaitoksessamme. (SAMIn strategia 2008). Tämä oppilaitoksemme strategia haastaa ja velvoittaa meidät opettajat vastaamaan näihin edellä mainittuihin haasteisiin.

Ollessani Mun Juttu –valmennuksessa Mikkelissä huhtikuun alussa valmentajamme Maj-Britt Kentz jaTeemu Moilanen toivat meille uusia välähdyksiä maailmalta, siitä mitä teknologia voisi olla jo 5-10 vuoden kuluttua. Jokaisella meistä voi esimerkiksi olla 6.aistin teknologian laitteet koko ajan mukana, ja aina tarvittaessa voimme tarkistaa kaupassa ollessamme vaikka wc-paperipakettien tiedot kätevästi netistä, ja valita sitten vaikka sen kaikkein ekologisimman vaihtoehdon. Tiedon määrä tulee näin ollen olemaan rajaton, ja se luo haasteita meille jokaiselle.

Voi kehitys tuoda mukanaan tietysti myös varjopuolia. Entä jos jäämmekin koukkuun virtuaalimaailmaan, jossa voimme olla erilaisia kuin oikeasti olemme. Vai onko edes tarpeen olla virtuaalimaailmassa erilainen kuin mitä oikeasti on? Virtuaalimaailmaan voimme rakentaa sellaisen minän kun itse haluamme, siellä voimme esimerkiksi olla rohkeampia, sosiaalisempia tai kauniimpia kuin oikeasti olemme. Mutta mitä tästä hyötyisimme? Vaikka jokainen löytää varmasti itsestään osa-alueita, joita haluaisi parantaa. Meiltä vaaditaan siis vahvaa ja tervettä itsetuntoa, jotta voimme kestää virtuaalimaailman haittapuolet. Nykyisin kuulemme jo paljon viestejä, että esimerkiksi koulukiusaaminen ulottuu virtuaalimaailmaankin, ja jatkuu koulun ulkopuolella netin välityksellä. Kuinka voimme vastata kasvattajina näihin ongelmiin? Mediakasvatuksen tulee pysyä ajassa mukana, samoin lasten ja nuorten vanhempien ja meidän kasvatuksen parissa työskentelevien. Toisaalta virtuaalimaailma voi olla oivallinen paikka ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen vaikka silloin, kun ei jostakin syystä voida kohdata kasvotusten. Nämäkin tilanteet vaativat ja haastavat neuvottelijat aivan uudella tavalla. Nämä tällaiset neuvottelutilanteet näkisin tulevaisuudessa olevan luonnollinen osa oppilashuollon toimintaa.

Olen nyt luonut kolmelle nuorten ryhmälle Ningiin oman sosiaalisen verkoston, ja kaikki ryhmät ovat ottaneet sen innolla vastaan. Ningin käyttöönotossa ei ole ollut ongelmia, muun muassa videot ja valokuvat ovat löytäneet nopeasti tiensä jäsenten omille sivuille. Huomasin, että minunkin on helpompi oppia tuntemaan opiskelijat, yhdistää kasvot ja nimet toisiinsa kun voin tutustua heihin verkoston välityksellä. Samalla saan hieman lisätietoa opiskelijoiden harrastuksista, lemmikkieläimistä jne. Omalla ryhmälläni Ning on koko ryhmän yhteydenpitoväline, kahden muun ryhmän kanssa sen sijaan kokeilen ympäristön toimivuutta blogimuotoisen oppimispäiväkirjan luomiseen

sekä tiedon ja linkkien välittämiseen eteenpäin. Opiskelijat saavat kirjoittaa ajatuksiaan ja tehtäviään omaan blogiinsa. Alun kokemukset minulla ovat erittäin hyvät, sillä opiskelijat ovat kirjoittaneet upeita oppimistehtäviä blogiin, jotenkin heidän taitaa olla helppo kirjoittaa vapaamuotoista blogimuotoista tekstiä. Vaikka blogiteksti on vapaamuotoisempaa kuin usein ”perinteisissä oppimistehtävissä” vaadittu, en koe sitä huonona, sillä blogiteksti on luonteeltaan pohdiskelevaa ja siinä on mahdollisuus tuoda esille omia ajatuksia. Tämä voi puolestaan kehittää muun muassa opiskelijoiden itsearviointitaitoja sekä kykyä reflektoida oppimaansa.

LÄHTEET:

Luukkainen Olli. 2000. Opettaja vuonna 2010. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (Opepro) selvitys 15. Loppuraportti. Helsinki: Opetushallitus.

SAMIn strategia 2008. Itä-Savon koulutus kuntayhtymä. Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto. [viitattu 6.4.2009]http://intranet.samiedu.fi

7 . T O U K O K U U T A 2 0 0 9

Eteläsavolaisten nuorten toiveita tulevaisuuden opiskelusta

Mun Juttu -paradigman ajatus uusien opintopolkujen luomisesta toisen asteen koulutukseen on osoittautunut nuorten mielissä tarpeelliseksi, sillä Etelä-Savossa syksyllä 2008 toteutetun nuorisokyselyn mukaan 41 % kaikista perusopetuksen 9-luokkalaisista on kiinnostunut yhdistämään lukion ja ammatillisen koulutuksen opintoja. Lähes 70 % nuorista haluaa jatkaa opintojaan kotiseudulla Etelä-Savossa. Nämä nuorten ajatukset ja tulevaisuuden toiveet haastavat toisen asteen koulutuksen muuttumaan ja kehittymään entistä monipuolisemmaksi. Nuoret haluavat tulevaisuudessa monipuolisia ja heidän tarpeitaan hyvin palvelevia opintopolkuja, esimerkiksi lukiolainen haluaa suorittaa ammatillisia opintoja, jotka auttavat häntä saamaan kesätöitä ja ovat hyödyksi tulevissa opinnoissa vaikka korkeakouluasteella. Valitut opintojaksot voivat auttaa nuorta myös uravalinnassa, kun hän saa jo toisen asteen opintojen aikana muodostettua itselleen realistisen näkemyksen häntä kiinnostavasta ammattialasta.

Joensuun Yliopiston, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen toteuttaman Nuorisokyselyn tavoitteena oli selvittää Eteläsavolaisten nuorten ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kyselyn kohdejoukkona olivat perusopetuksen 9-luokkalaiset sekä viimeistä vuottaan opiskelevat toisen asteen opiskelijat alueen lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista (n=1422). Kyselyssä kartoitettiin nuorten tulevaisuuden suunnitelmia niin ammatteihin, opintopolkuihin kuin oppimisympäristöihin liittyen. Nuorista hieman yli puolet (54 %) uskoi tulevaisuudessa työpaikkansa sijaitsevan Itä-Suomessa. Suuri osa (68 %) 9-luokkalaisista kertoi myös, että Etelä-Savon alueelta löytyy heitä kiinnostavaa koulutusta. Toisen asteen opiskelijoilta kartoitettiin myös jo takana olevia opintoja, ja sitä kuinka opinnot olivat vastanneet heidän odotuksiaan sekä ovatko tulevaisuuden suunnitelmat muuttuneet opiskelun aikana. Lukiolaisista jopa 46 % haluaisi yhdistää ammatillisia opintoja opintoihinsa, jos he nyt voisivat valita uudelleen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 31 % yhdistäisi tutkintoonsa lukio-opintoja. Kaiken kaikkiaan tulosten perusteella noin puolet toisen asteen opiskelijoista haluaisi luoda omanlaisensa opintopolun yhdistämällä opintoja toisesta toisen asteen

oppilaitoksesta jos voisi palata menneeseen. Etelä-Savon alueellisen kehityksen turvaamiseksi tulisi tämän seudun tarjota tuleville työntekijöille niin hyviä opiskelupaikkoja kuin työpaikkojakin, jotta alue ei kokisi tappiollista muuttokehitystä ja väestön ikärakenteen vanhenemista entisestään. Tähän kehitystyöhön on voimakkaasti osallistuttava myös meidän kaikkien nuorten parissa toimivien. Mun Juttu – valmennus haastaa meitä alueen opettajia toimimaan yhteistyössä ja kehittymään sekä luomaan uusia käytänteitä, jotka palvelevat opiskelijoiden tulevaisuutta ja alueellista kehitystä. Valmennuksessa tapaamme alueen muita opettajia, joilla on sama pyrkimys: tuottaa laadukasta ja opiskelijoiden tarpeet huomioivaa koulutusta. Voimme muodostaa luontevasti yhteistyöverkostoja ja levittää eteenpäin toisillemme hyviä käytänteitä, ajatuksia ja kokemuksia.

Ammatillinen koulutus on lisännyt suosiotaan nuorten parissa, ja monet haluavat opiskella myös kaksoistutkinnon. Tulevaisuudessa ollaankin ehkä menossa suuntaan, jossa maassamme on vain yksi toisen asteen koulu, jossa jokainen nuori rakentaa oman opintopolkunsa tarpeidensa ja kiinnostuksensa pohjalta. Toisaalta tällaiset ajatukset tuntuvat vielä kaukaisilta tässä vaiheessa, sillä näin iso muutos aiheuttaa varmasti myös paljon vastarintaa niin oppilaitosten henkilökunnassa kuin yhteiskunnassa laajemminkin.

Mietittäessä paradigman tavoitteita nousee mielestäni yhdeksi ongelmaksi nuorten syrjäytymisen uhka, etenkin niillä nuorilla, jotka eivät ole jostain syystä päässeet tai hakeutuneet toisen asteen opintoihin. Itä-Suomen lääninhallituksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2008 peruskoulunsa päättäneistä nuorista noin 400 henkilöä (5,4 %) ei sijoittunut opiskelemaan toiselle asteelle tutkintoon johtavaan koulutukseen tai lukio-opintoihin. Heistä kuitenkin suurin osa jatkoi opintojaan perusopetuksen lisäopetuksessa, valmentavassa ja kuntouttavassa yksikössä tai vapaan sivistystyön piirissä. Kokonaan ilman opiskelupaikkaa jäi kuitenkin 80 nuorta (1,8 %). Näissä luvuissa ei ole huomioitu vielä aloitettujen opintojensa mahdollisesti keskeyttäneitä nuoria. Opintojen jatkumattomuus tai niiden keskeytyminen voidaan nähdä yhtenä riskitekijänä nuorten syrjäytymiselle, siksi tähän ongelmaan tulisi kiinnittää huomiota. Tässä joukossa olevista nuorista osa olisi mahdollisesti lisäohjauksen ja -tuen tarpeessa jo perusopetuksessa. Kuitenkaan mitään systemaattista järjestelmää ei maassamme ole olemassa tähän haasteeseen vastaamaan.

Yhdeksi keskeisimmäksi koulutuspolun katkeamisen syyksi voidaan nostaa nuoren huono koulumenestys, jonka taustalla voi olla moninaisia syitä, esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai psyko-sosiaalisia ongelmia. Toinen keskeinen syy on se, että nuorella on epärealistiset tulevaisuuden ajatukset, jolloin hän hakee alalle jonne ei sitten pääsekään. Ammatillisen koulutuksen suosion lisääntyessä aloituspaikat eivät myöskään ole lisääntyneet kaikilla aloilla kysynnän mukaan. Samalla pääsyvaatimukset kouluihin ovat kasvaneet hakijamäärien lisääntyessä. Opiskelupaikoista siis kilpaillaan tulevaisuudessa kovasti, etenkin suosituimmilla aloilla.

Tähän syrjäytymisen haasteeseen pyritään maassamme vastaamaan siten, että se on nostettu yhdeksi keskeiseksi painopistealueeksi Koulutuksen ja

tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2007 - 2012. Tavoitteeksi on asetettu, että kaikki nuoret suorittaisivat ammatillisen tutkinnon. Tavoitteena on näin myös muun muassa turvata työvoiman riittävyys maassamme tulevaisuudessa sekä varmistaa hyvinvointi yhteiskunnassamme. Perusopetuksen tukitoimia tulisi entisestään parantaa ja tehostaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Myös ammatillisen koulutuksen tukitoimia ja vaihtoehtoisia opintopolkuja tulisi lisätä, esimerkiksi ammattistarttien muodossa sekä tehostamalla opiskeluhuollon palveluita. Näillä keinoin voitaisiin saada nuori pysymään kiinni koulutuksessa sekä parantaa hänen opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksiaan tulevaisuudessa. Itse olen kokenut hyväksi palveluohjaajien työpanoksen opiskelijahuollossa Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistossa. Palveluohjaaja toimii opiskelijan tukihenkilönä kaikissa mahdollisissa opiskeluun ja elämäntilanteisiin liittyvissä asioissa. Tarvittaessa hän ohjaa tuen ja avun piiriin, jos asiat eivät opiskelijahuollon keinoin ratkea. Opiskelijat tuntuvat ottaneet palveluohjaajan palvelut hyvin käyttöön, ja ryhmänohjaajallekin hän on suuri apu, esimerkiksi opiskeluun liittyvien käytännön asioiden hoitamisessa.

Kaiken kaikkiaan Nuorisokyselyn tulosten mukaan peruskouluaan päättävässä olevat nuoret tuntuvat ymmärtävän hyvin opiskelun tärkeyden ja merkityksen tulevaisuuden kannalta, ja heidän asenteensa työtä ja elinikäistä oppimista kohtaan olivat myönteisiä. Vain hyvin pieni osa (n.6 %) heistä ei haluaisi opiskella ollenkaan. Meidän opetusalan ammattilaisten tulee säilyttää opiskelijoissa tämä opiskeluun syttynyt kipinä, erilaisina keinoina voivat olla esimerkiksi työvaltainen oppimispolku, sosiaalisen median käyttö opetuksessa… ja ennen kaikkea opettajan oma innostuneisuus ja uusiin haasteisiin tarttuminen. Tähän Mun juttu –paradigma meidät haastaa.

LÄHTEET:Kadoksissa kymmeniä, muttei satoja tai tuhansia. Yhteishaussa olleen koulutuksen jääneiden nuorten sijoittuminen syksyllä 2008 Itä-Suomen läänissä. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2008/156.http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/3CD537E48775FB80C2257514004D7A4E/$file/Julkaisu_156.pdf

Koulutus ja tutkimus vuosina 2007-2012. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriö. 2007. [Viitattu 15.2.2009]http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf

Nuorisokyselyn Paradigma yhteenveto. Mun Juttu. http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/wp-content/uploads/2008/09/nuorisokysely_koonti_munjuttu.pdf

Opetusministeriö. Toiminta- ja taloussuunnitelma 2007-2011.

Peräkorpi Ulla & Salmi Saija. 2009. Mun tulevaisuus! Nuorisokyselyraportti. Uusi paradigma - Mun Juttu! Joensuun yliopisto. Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus.

http://edu.savonlinnaseutu.fi/munjuttu/wp-content/uploads/2009/02/kyselyraportti_final.pdf

1 1 . T O U K O K U U T A 2 0 0 9

Minä sosiaalisen median käyttäjänä...

Olen melko uusi blogin kirjoittaja, enkä juuri aiemmin ole muidenkaan blogeja aktiivisesti seurannut. Huomasin, että minulla on ollut pieni kynnys alkaa tuottamaan kirjoituksia ja omia ajatuksia nettiin. Vaikka olen kirjoittanut aiemmin paljon erilaisia juttuja, moniin eri käyttötarkoituksiin. Tällainen samanlainen pelko tai jännitys vaivaa varmasti monen muunkin henkilön mieltä. Jolloin ajatuksiin voi nousta monenlaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi; entä jos minun ajatuksilleni nauretaan? Entä jos saamani kommentit ovatkin lannistavia tai negatiivisia? Sosiaalinen media siis haastaa laittamaan itsensä peliin, on uskallettava rohkeasti heittäytyä. Aina varmasti löytyy joku, joka on asiasta erimieltä kuin sinä itse. Tai joku, joka haluaa vaan provosoida ja saada aikaan kiivastakin mielipiteiden vaihtoa. Aina kannattaa tietenkin pitää mielessä ajatus, että tekstit voivat olla netissä pysyvästi, ja siten harkita tarkkaan mitkä mielipiteensä ja miten ominaan esittää. Toisaalta positiivinen ja kannustava palaute voi tuoda mukanaan onnistumisen kokemuksia ja kannustaa jatkamaan eteenpäin. Itse ainakin koen jo kirjoittamisen itsessään hyväksi itsereflektoinnin välineeksi ja ajatuksien selkiyttäjäksi.

Sosiaalisen median hyöty ilmenee juuri siinä, että mitä useampi sen palveluja käyttää, sitä enemmän sen käyttäjät voivat palveluista hyötyä. Internet mahdollistaa laajan sosiaalisen verkoston luomisen kaikkialle maailmaan. Voin esimerkiksi liittyä minua kiinnostaviin harrastusyhteisöihin, ja saada sitä kautta, niin uusia tuttavia kuin paljon höydyllistä tietoa. Totta kai voin esiintyä sosiaalisessa mediassa vain niille ystäville, joille haluan. Määrittelen vain kenelle annan mitäkin tietoja itsestäni. Lähimmät ystävät saavat tietää minusta kaiken, mutta välttämättä minun ei edes tarvitse näkyä kellekään tuntemattomalle henkilölle.

Olin aiemmin ajatellut, että blogit ovat ihmisille ajanvietettä ja niistä voisi olla hyötyä vain ajanviete- tai harrastusmielessä. Kuitenkin blogeja höydynnetään valtavasti myös opinnoissa ja työssä. Sillä blogi on työväline, jonka

käyttömahdollisuudet ovat rajattomat. Ehkä jo pian tulevaisuudessa ihmisillä on oma blogi, joka on kulkenut heidän mukanaan aina päiväkodista lähtien. Minusta tällainen ajatus kuulostaa hienolta, että voisi kerätä koko elämänkulkunsa johonkin samaan paikkaan. Tässäkin asiassa, jokainen voi itse päättää mitä siellä mukanaan pitää. Sosiaalinen media siis tarjoaa meille mahdollisuuden vaikka luoda oma CV, tai omannäköinen käyntikortti johonkin palveluun. Blogit ja wikit tarjoavat mahdollisuuden myös koulun ja kodin, tai työpaikkojen väliseen yhteydenpitoon.

Voin helposti myös tehostaa omaa työtäni, löytää tarvitsemani palvelut, asiantuntijat tai ohjeet helposti. Materiaalin paljous puolestaan haastaa palvelujen tarjoajat kehittymään ja luomaan entistä helppokäyttöisempiä tiedonhakupalveluja. Meidän käyttäjien tulee myös opetella koko ajan muuttuvaa tiedonhakua. Onneksi meillä on käytössä monia tiedonhaussa helpottavia palveluja, esim. sosiaaliset kirjanmerkit toimivat omana muistilistana. Talletan vain palveluun haluamani verkkosivut ja tiedonhaut, ja voin palata niihin kätevästi missä vain. Nämä omat tietoni voin jakaa muiden käyttäjien kanssa, jolloin he pääsevät helposti löytämään samat tiedot. Näiden palvelujen avulla voin myös tarkastella suosituimpia sivustoja minua kiinnostavasta aiheesta. Itse koen hyödyllisiksi myös verkkopalvelut, joihin voin tallentaa omat tiedostoni. Esimerkiksi työssäni tarvitsemat tiedostot ja esitykset kulkevat aina mukana, sillä ne ovat siellä missä internet. Olen nimittäin useasti etsinyt haluamaani tiedostoa aivan väärästä paikasta, väärältä tietokoneelta tai sitten olen hukannut, unohtanut muistitikkuni johonkin. Voihan tietysti käydä niin, että internet ei enää joku päivä toimikaan… vai voiko?

Minä ainakin itse olen saanut lisää rohkeutta tuoda enemmän ajatuksiani esille sosiaalisen median kautta. Ja tähän haluan kovasti kannustaa muitakin. Mutta ei, ei koko elämäni ole netissä. Sillä haluan tavata ihmisiä myös kasvotusten, vaikka viestintä ja yhteydenpito onkin kovasti muuttanut muotoaan elämässäni.

2 6 . T O U K O K U U T A 2 0 0 9

Tietokoneet, internet... -mitä ihmettä?

Olen aiemmin kirjoittanut sosiaalisen median hyvistä ja huonoista puolista, mutta nyt haluan palata hieman asioissa taaksepäin. Nimittäin, nuorten tietoteknisiin valmiuksiin tai yleensäkin heidän haluunsa käyttää tietotekniikka. Käyttävätkö kaikki nuoret aktiivisesti tietotekniikka? Haluavatko he edes tai onko kaikilla siihen mahdollisuus? Voi olla, ettei nuoren kotona ole tietokonetta tai nettiyhteyttä vaikka saatammekin niin olettaa. Myönnän itse syyllistyväni tähän ajatukseen, sillä olen olettanut, että kaikki nuoret osaavat käyttää tietotekniikka ja että heillä on siihen mahdollisuus. Olen ajatellut, että vain vanhemmista ihmisistä kaikki eivät olisi

sinut koneiden ja niillä työskentelyn kanssa. Näin ei kuitenkaan taida olla vielä tänä päivänä. Omassa lapsuudessani tietokoneella vain kirjoitettiin tekstiä tai pelattiin hyvin yksinkertaisia pelejä. Sähköposti ja internet tulivat minullekin tutuiksi vasta aikuisiällä. Nyt sähköpostia pidetään jo ”vanhanaikaisena”, jota vain vanhat kalkkikset käyttävät. Omaa työtäni se palvelee hyvin, sillä sen avulla tietoa välittyy runsaasti päivittäin, jopa liiaksi asti. Vapaa-ajallani en juuri käytä sähköpostia muuhun kun yhdistystoiminnan tiedonjakoon tai virallisempaan viestintään. Kaverit tavoitan sosiaalisen median kautta. Puhelinkin on hieman menettänyt merkitystään perinteisenä viestintävälineenä, toki se on ainoa väline joka kulkee mukanani lähes joka paikkaan. Puhelimeni on varustettu valmiuksilla, joilla voisin nettiä ja sosiaalisen median palveluita helposti käyttää. Mutta käytän näitä palveluja harvoin, joskus kuitenkin ne tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Haluankin nostaa esille ajatuksen siitä, että onko pakko omistaa tietokone ja hoitaa lähes kaikki asiansa netin välityksellä? Tai onko meidän oltava koko ajan tavoitettavissa sosiaalisen median kautta? Uutisista saamme kuulla, että virastoja ja niiden palveluja lakkautetaan. Ihmisten varmastikin oletetaan hoitavan tulevaisuudessa monet asiat entistä useammin netissä. Onko tälle vaihtoehtoja? Pitäisi olla, sillä on paljon ihmisiä, jotka haluavat vielä palvelua kasvotusten. Itse kuulun joukkoon, joka haluaa useimmiten hoitaa asiansa pikaisesti netissä. Toisaalta monissa tilanteissa peräänkuulutan ja vaadin laadukasta asiakaspalvelua kasvotusten. Sosiaaliseen mediaan jää helposti koukkuun, sen avulla nimittäin pysyy koko ajan kiinni ystävien ja ympäröivän maailman tapahtumissa. Mutta näin kesän lähestyessä, olisikin ehkä hyvä minunkin kokeilla kuinka kauan ja hyvin pystyn olemaan ”offline”, vaikka kesämökillä.

3 . S Y Y S K U U T A 2 0 0 9

Nuoret neuvovat, kun vanhemmat ovat hakoteillä ja ihmeissään…

… näin ainakin netin käytössä tulisi olla, mikäli aikuiset ovat ”pihalla”. Netti on täynnä kaikenlaisia juttuja, pahojakin, ja siksi aikuisten tulisi olla hyvin perillä siitä, mitä nuoret ja lapset netissä tekevät. Parhaimmillaan netti auttaa ja opettaa nuoren kehitystä ja oppimista, mutta se luo myös monenlaisia uhkakuvia. Hyvin jokapäiväinen ja tavallinen ilmiö on esimerkiksi nettikiusaaminen, cyberbullying. Netissä ”kuka vaan voi olla kuka vaan” eli erääksi uhkakuvaksi voi nousta esimerkiksi toiseusidentiteetti ja sen lieveilmiönä esiintyvät ilmiöt, pedofiilit voivat tekeytyä nuorten ikäisiksi ystäviksi ja lähestyä heitä sitä kautta. Tämä aihe herätti runsaasti keskustelua valmennettavien keskuudessa, työskentelemmehän me kaikki nuorten parissa. Mielestäni mediakasvatus, nettietiketti ja hyvien tapojen ohjeistus kuuluvat olennaisena osana jokapäiväiseen työhömme. Varjopuolena koulukiusaamisen muodot leviävät nettiin, ja sen palveluihin. Netissä voidaan muun muassa eristää kaveriporukasta, häiriköidä, mustamaalata, huijata tai provosoida kiusattavaa, ihan niin kuin elämässä muutenkin. Netissä on helpompi kiusata ja arvostella toisia anonyymisti, tämä voi laskea kynnystä vaikka kirjoitella ilkeitä ja negatiivissävytteisiä kommentteja toisten valokuvista tai kommenteista. Kiusata voi niin, tuntemattomia kuin tuttuja ihmisiäkin, ja liian helposti. Tällaiset kiusaustapauksessa tulisi katkaista heti alkuunsa, sillä niillä voi olla kauaskantoiset ikävät seuraukset.

Haasteeksi nousee se, että meidän opettajien ja muiden aikuisten on pysyttävä mukana internetin tarjoamien palvelujen kehityksessä, ja niiden ilmiöissä. Tämä puolestaan edellyttää luottamuksellisia suhteita lapsiin ja nuoriin, sillä he voivat kertoa mitä, miten ja missä he nettiä käyttävät. Tästä saimme hyvää esimakua kun Savonlinnan normaalikoulun yläkoululaiset opastivat meitä Mun Juttu –valmennettavia netin saloihin. Päivän aikana saimme luoda mielenkiintoisen katsauksen nuorten harrastuksiin ja maailmaan. Nuoret olivat heidän opettajansa mukaan ns. tavallisia netinkäyttäjiä. Kuitenkin monille meistä tuli lyhyiden esittelyjen aikana paljon uutta asiaa, nuoret siis kertoivat ja näyttivät meille konkreettisesti kuinka he nettiä käyttävät harrastuksissaan ja vapaa-ajallaan. Pääsimme tutustumaan muun muassa kuvankäsittelyohjelmiin, pikaviestimiin ja musiikinteko-ohjelmaan.

Kaikki tämä näytti sujuvan nuorilta todella näppärästi, ja me opettajat seurasimme ihmetellen ja mielenkiinnolla esittelyjä. Nuoret tuntuvat olevan nopeita oppimaan uutta, sekä kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia ohjelmia ja palveluja. Se ero meissä aikuisissa on, ettemme uskalla kokeilla netin uusia palveluja samalla tavoin, niin ennakkoluulottomasti (ei ainakaan iso joukko meistä). Toisaalta monille aikuisille asettaa suuren haasteen jo uusista asioista perillä pysyminen, vaikka sosiaalisen median kehittymisestä kerrotaan nykyisin paljon perinteisessä mediassakin, muun muassa tv-uutisissa. Eilenkin (2.9.09) Mtv-3 uutisoi suomalaisen puhelinjätti Nokian yhteistyöstä yhteisöpalvelu Facebookin kanssa. Mutta takaako tämäkään uutisointi sen, että nuorten vanhemmat ja muut tärkeät aikuiset pysyvät edes hajulla siitä, mitä kaikkea netissä tapahtuu? Opettajien ja muiden aikuisten jatkuvaan koulutukseen tuskin yhteiskunnallamme on resursseja? Joten oma aktiivisuus on erittäin tärkeää.

Viime päivien aikana on uutisoitu eräiden oppilaitosten kieltäneen

kamerakännyköiden käytön oppilailtaan, ajatuksena ettei ketään kuvattaisi luvatta. Sillä näitä salaa kuvattuja kuvia ja videoita voitaisiin käyttää ikävästi julkaisemalla ne netin palveluissa, jossa ne voivat levitä hurjaa vauhtia. Näin on käynyt esimerkiksi tapauksessa ”Star war kid”, jossa eräs nuori jäljitteli Tähtien sota-elokuvan kohtausta. Video tästä päätyi You tubeen, jossa se levisi kulovalkean lailla ympäri maailman, saaden aikaan uskomattomat mittasuhteet. Video oli tarkoitettu pieneksi pilaksi, mutta se päätyi satojenmiljoonien ihmisten katsottavaksi. Videosta muokattiin matkan varrella myös uusia versioita. Kerran nettiin laitettu pieni videon pätkä alkoi elää omaa elämäänsä käyttäjien maailmassa, eikä sen leviämisen tai muuntelun estämiseksi ollut mitään tehtävissä. Asianomainen henkilö, joka videolla esiintyi, sai vahingonkorvauksia tapahtumista, mutta hänen kasvonsa ovat netin syövereissä ikuisesti. Kannattaa siis miettiä mitä netissä julkaisee ja kenestä, sillä myöhemmin niitä ei voi aina poistaa ja seuraukset voivat olla todella ikäviä. Tätä tulee lapsille ja nuorille teroittaa jatkuvasti. Aikuiset usein ovat liiankin varovaisia miettiessään mitä netissä oikein voikaan tehdä. Siksi monia aikuisia ihmetyttää jo sekin, että kun hakukoneeseen laittaa hakusanaksi oman nimensä, kuinka paljon sieltä tietoa meistä tuleekaan. Käykäähän kokeilemassa!

5 . S Y Y S K U U T A 2 0 0 9

Mun juttu-paradigma alkaa näkyä riviopettajien ja opiskelijoiden työssä

Mun juttu etenee, ja pian sen vaikutukset alkavat näkyä entistä enemmän opettajien ja opiskelijoiden jokapäiväisessä työssä. Tämän syksyn ensimmäinen näkyvä muutos oli Savonlinnan toisen asteen oppilaitosten siirtyminen yhtenäiseen 6.jaksojärjestelmään. Nyt kaikilla oppilaitoksilla on samanpituiset jaksot, tämä mahdollistaa sen, että opiskelijat voivat valita luontevammin opintoja myös muista oppilaitoksista kuin omasta kotikoulustaan. Kurssitarjottimien ja opintojaksojen valintamahdollisuudet puolestaan edellyttävät oppilaitoksilta joustavaa suunnittelua ja uusia ideoita sekä niiden luovaa toimeenpanoa. Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoille tämä muutos tuo mukanaan esimerkiksi sen, että useita ammattitutkintoa täydentäviä aineita (mm. kielet, matematiikka, fysiikka ja kemia) opiskellaan usein hyvinkin tiivistahtisesti samassa jaksossa. Tämä voi tuntua opiskelijoista työläältä ja heidän voi olla vaikea motivoitua tällaiseen opiskeluun, sillä osa heistä on tullut opiskelemaan "ammatillisia aineita", ja haluaisi siten kehittyä ja oppia uutta nimenomaan näissä aineissa. Minusta tuntuu, että opiskelijat ovat pitäneet hyvänä järjestelyä, jossa samoissa jaksoissa on opiskeltu sekä ammatillisia aineita, että ammattitutkintoa täydentäviä aineita. Monet opiskelijat nauttivat päästessään harjoittelemaan oman alan kädentaitoja tekemällä alan työtehtäviä. Tämä yhtälö asettaakin haasteen niihin jaksoihin, joissa on paljon teoriaopetusta, esimerkiksi vieraiden kielten opiskelua. Miten tähän haasteeseen aiomme vastata? Sillä opiskelun tulisi olla mielekästä myös opiskelijalle, joka haluaa suorittaa ammattitutkinnon peruspolulla sekä opiskelijalle, jonka vahvuudet eivät ole näissä aineissa. Kuitenkin näen uuden jaksojärjestelmän siitä hyvänä, että se mahdollistaa opiskelijoille entistä vapaammat kädet sisällyttää opintoihinsa mitä he itse haluavat. Nuorista löytyy paljon opiskelijoita, jotka haluavat täydentää ammatillisia opintojaan

lukion opinnoilla.

Opinto-ohjaajat ja Mun juttu- koordinaattorit keskittyvät parhaillaan miettimään kuinka tulevan kevään yhteishaun hakuoppaaseen merkitään tieto yksilöllisten urapolkujen valintamahdollisuudesta. Tavoitteena on esimerkiksi kartoittaa jo hakuvaiheessa ketkä ammatillisen oppilaitoksen tulevista opiskelijoista haluaisivat valita opintojaan lukiosta, tai kuinka suuri osa tulevista opiskelijoista valitsisi työssäoppimispolun, jossa opintoihin kuuluisi aiempaa enemmän työssäoppimista. Kun nämä asiat ovat selvillä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, on oppilaitosten mahdollisuus huomioida opiskelijoiden toiveet parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden valintojen tekeminen vaatii kunnollista ja kattavaa perehdytystä yläkoululaisille nuorille sekä heidän vanhemmilleen hakeutumisvaiheessa, sekä koko opintojen ajan. Nuorella täytyy olla myös mahdollisuus muuttaa suunnitelmiaan ja toiveitaan joustavasti myöhemminkin. Lisää tietoa Mun jutun mahdollisuuksista tarvitsemme myös me toisen asteen opettajat, ja sitä me onneksi tulemmekin saamaan ihan piakkoin. Hyvä niin, sillä me opettajat olemme etulinjassa markkinoimassa ja mainostamassa erilaisia alueemme opiskelumahdollisuuksia.

2 7 . S Y Y S K U U T A 2 0 0 9

Verkko-opiskelua ja verkottomuutta

Minä sosiaaliseen mediaan hurahtanut osallistuin tässä kuussa Moodle-koulutukseen, jossa opiskeltiin oppimisympäristön alkeiskäyttöä. Eräs työkaverini kysyikin, että mikä taantuma minuun on oikein iskenyt? Taantumako? Minäkö ennakkoluuloinen? Ennen koulutukseen menoa olin hieman ristiriitaisin mielin, sillä en koskaan ole ollut innostunut ko. ohjelman käytöstä. Oman opiskelu-urani aikana olen tutustunut opiskelijana moniin verkko-oppimisympäristöihin, olen käyttänyt muun muassa Moodlea, Optimaa ja R5:ta. Tietenkin käyttö opiskelijana on hyvin erilaista kuin kurssin rakentaminen oppimisympäristöön ja sen onnistunut läpivienti opettajana muutenkin. Ehkä tämä minun pienoinen ennakkoluuloni johtuukin näistä omista kokemuksistani, sillä useilla kursseilla olo on tuntunut ihan etäopiskelijalta, liian etäopiskelijalta, vaikka verkko-oppiminen on ollut vain osa sitä. Onkin siis tarkoin mietittävä kuinka ja mistä aineksista ja mitä varten verkko-opiskelua kulloinkin käyttää, jotta se on oppimisen kannalta tarkoituksenmukaista ja antoisaa.

Toisaalta etenkin yliopisto-opinnoissa verkko-oppiminen mahdollisti hyvin muiden yliopistojen kursseille osallistumisen. Verkko-opintojen suorittaminen vaatiikin usein suurta oma-aloitteellisuutta, että saa opinnot suoritettua itsenäisesti aikataulun mukaisesti. Tämä onkin iso haaste monille opiskelijoille, etenkin niille jotka ovat tottuneet opettajajohtoiseen työskentelytapaan. Tällöin oppimaan ohjauksen rooli korostuu, samoin tuen antaminen opiskelijoille. Verkko-opiskelu tukee hyvin Mun Juttu- hankkeen

tavoitteita. Opiskelijoiden on entistä helpompi ja vaivattomampi osallistua vieraan oppilaitoksen kursseille ja opetukseen.

Myönnän, että koulutus avasi onneksi silmäni. Olin aiemmin ajatellut Moodlea huonosti omiin käyttötarkoituksiini taipuvana oppimisympäristönä, mutta nyt löysinkin sieltä paljon hyvää. Ennakkoluuloni olivat rakentuneet omien opiskeluaikojen myötä jo vuosia sitten. Päätinkin olla ennakkoluuloton, ja tulevaisuudessa lupaan kokeilla Moodlea muun muassa työssäoppimisen ohjauksessa. Moodleen tutustumiseni jatkuu myös toisen koulutuspäivän merkeissä loppusyksystä.

Aiemmin olen kokeillut Ningiä nuorisopuolen opiskelijaryhmille, jotka ottivat palvelun vaivatta haltuun ja käyttöön. Tänä syksynä perustin oman yhteisön lähimmille työtovereilleni, meidän lähihoitajatiimillemme. Yhteisöömme kirjautui kunnioitettava joukko kollegoja, ja he myös kokeilivat itsenäisesti Ningin palveluja. Kuitenkin Ningin käyttö ja kokeilu ovat hiipuneet alun myötä, onneksi kuitenkin edes muutama opettaja innostui ottamaan palvelun käyttöön omalle opiskelijaryhmälleen. Mielestäni suurin syy hiipumiseen on varmasti ollut kiireinen työtahti, jolloin mihinkään ”ylimääräiseen” ei riitä voimia, aikaa ja mielenkiintoa, vaikkakin pienellä tutustumisella voisi tuoda omaan työhönsä varmasti monta hyvää, uutta juttua. Ymmärrän täysin ajatuksen kaiken ylimääräisen poisjättämisestä, sillä oma kalenterini on myös täynnä ja työpäivät venyvät usein iltaan saakka. Tämä sama ajatus kiireestä ja työn kuormittavuudesta tuli mieleeni kun olen kuluneen viikon aikana markkinoinut työkavereilleni oppilaitokseemme hankittua Netti-moppi lääkelaskuohjelmaa. Olen ohjelman pääkäyttäjä oppilaitoksessamme, ja tutustunut siihen siten luonnollisesti. Kaikki lääkelaskuja opettavat opettajat ovat kiinnostuneita ottamaan ohjelman käyttöön, sillä sen avulla opiskelijat voivat harjoitella lääkelaskuja kotoa käsin internetissä, mutta ohjelmaan perehtyminen vaatisi hetken aikaa ja opettelua. Sen toteutumiseen monilla tuntuu valitettavasti olevan tällä hetkellä liian kiire. Nuoret opiskelijat ottivat tämänkin ohjelman haltuun helposti, ja niin ottaisivat myös opettajamme, kunhan vain heille löytyisi siihen sopivaa aikaa.

Moodle-koulutuksessa ollessani oppilaitoksemme tietoverkko oli vaikeuksissa, jonka oli aiheuttanut haittaohjelma. Tietokoneemme olivat poissa käytöstä toista päivää ja myös puhelin- ja kassaliikenne takkuili. Nämä tapahtumat herättivät ajattelemaan taas sitä, kuinka riippuvaisia tästä tieto- ja viestintäverkostosta olemmekaan. Olo oli aika orpo, kun mikään ei tuntunut toimivan ja suurin osa minunkin käyttämistä opetusmateriaalista on sähköisessä muodossa. Onneksi tästä häiriöstä selvittiin nopeasti, ja kaikki toimii taas niin kuin pitääkin. Ja onneksi opiskelu ammatillisessa oppilaitoksessa on paljon muutakin kuin teoriaa ja tietokoneiden käyttöä, esimerkiksi hoitotoimenpiteiden ja kädentaitojen opettelua. Tästäkään huolimatta ilman tietokoneita ja nettiä en halua olla!

2 . L O K A K U U T A 2 0 0 9

Mun juttu- valmennus alkaa olla loppusuoralla, tavoitteena uusien hyvien käytänteiden jalkauttaminen

Mun juttu – valmennuksen viimeinen lähipäivä on takana, melkein kokonainen vuosi on vierähtänyt todella nopeasti. Vastahan me aloitimme valmennuksen viime vuoden joulukuussa. Matkan varrella muutama valmennettava on jättänyt homman kesken, onneksi kuitenkin iso osa on jaksanut loppuun saakka yhtä innostuneina. Ja vaikka muutamat lähipäivät olivat kesäkeskeytyksenkin aikana, oli paikalla iso joukko innokkaita osallistujia. Tämä kertoo valmennettavien halusta kehittyä ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan. Vaikka välillä lähipäivillä onkin esiintynyt pientä ”narinaa” tietotekniikan ja sovellusten hankaluudesta, on kaikesta kuitenkin selvitty hyvän ohjauksen avulla. Olemme ottaneet haltuumme (tai ainakin olemme niihin tutustuneet, ja niiden käyttöä harjoitelleet…) monia sosiaalisen median sovelluksia, esimerkkeinä muun muassa Ning, Netvibes, RSS-syötteet, sosiaaliset kirjanmerkit, pikaviestimet, Facebook, Youtube, Vimeo sekä kuvanjakopalvelut.

Valmennuksen aikana olen oppinut paljon uusia asioita tieto- ja viestintäteknologian käytöstä, lisäksi olen herännyt ajattelemaan uudella tavalla, että näitä sosiaalisen median palveluja voi hyödyntää jouhevasti monin tavoin myös opetuskäytössä. Joitakin sosiaalisen median palveluja olen jo kokeillut omassa opetustyössäni, ja kokemukset näistä kokeiluista ovat olleet erittäin positiivisia. Nuoret opiskelijat ovat ottaneet nämä kokeiluni innolla vastaan, sillä heistä useimmille tietokoneiden ja internetin käyttö on arkipäivää. Toisaalta opiskelijat ovat tuoneet esille senkin näkökulman, etteivät halua tehdä kaikkea koneilla ja netissä. Ja osa heistä ei esimerkiksi halua liittyä facebookiin vain siksi, että sitä käytettäisiin opiskelussa. Mielestäni facebook onkin liian avoin yhteisö opiskeluun liittyviä asioita käsiteltäessä. Sen sijaan suljettu yhteisö, tai sivusto toimii monesti tässä tarkoituksessa paremmin.

Tulevaisuus tuo mukanaan asioita joita meidän on vaikea kuvitella tänä päivänä, Internetin keksimisestäkin on kulunut aikaa vasta vain noin 15 vuotta. Pian siis opiskelijoinamme on nuoria, joiden elämään netti on aina kuulunut. Tämä on haaste opettajille, joiden aikaan netti on syntynyt ja teknologia muutenkin muuttunut huimasti. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti kokeilla uusia sosiaalisen median välineitä mahdollisimman monipuolisesti ja monissa erilaisissa yhteyksissä. Olen esimerkiksi innostunut blogin kokeilusta, sillä itse koen kirjoittamisen hyväksi tavaksi oppia ja reflektoida omia kokemuksiaan. Blogin kirjoittaminen olisi helppoa yhdistää moniin eri opiskelutarkoituksiin, muun muassa työssäoppimisen ohjaamiseen ja oppimispäiväkirjan pitoon.

Viimeisellä Mun Juttulaisten valmennuskerralla ryhmässä syntyi paljon mielenkiintoisia keskusteluja, jaoimme esimerkiksi kokemuksia omista kokeiluistamme ja tavoistamme, pohdimme uusia mahdollisuuksia opiskelijoiden oppimisen ohjaamiseksi ja tueksi, sekä mietimme toisen asteen koulutuksen, opettajuuden, oppimisen ja sosiaalisen median tulevaisuuden

haasteita ja mahdollisuuksia. Oli ihana huomata, että ryhmässämme vallitsee ilmapiiri, jossa voimme vapaasti keskustella, pohtia, ja olla asioista erimieltäkin. Yhdessä tekemisessä ja oppimisessa on voimaa, sillä jos joku ei jotain osannut tai saanut onnistumaan, aina löytyi kaveri joka tiesi ja halusi auttaa. Mahtavaa yhdessä oppimista yli rajojen! Tänään pohdimme myös asenteita, joita tuntuu olevan vielä paljon ilmassa ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä, niin opiskelijoiden kuin muidenkin ihmisten mielissä. Mun Juttu-hankkeen tavoitteena on yhtenäistää näiden koulutuksen järjestäjien käytäntöjä, sekä madaltaa tämän henkisen kynnyksen ylittämistä. Uskon, että tässä ollaan seutukunnassamme jo hyvällä tiellä, mahdollistamassa opiskelijoille uusia, hyviä käytänteitä. Tavoitteenahan on luoda uusia mahdollisuuksia, tuoda opiskelijoille jotain lisää aiempaan verrattuna. Näiden uusien käytänteiden ei ole tarkoitus kilpailla vanhojen tapojen ja käytänteiden kanssa vaan täydentää entisestään opiskelijoiden valinnan mahdollisuuksia. Verkko-oppiminen ja sosiaalinen media on varmasti oikein käytettynä sekä hyvä oppimisen tuki että monien henkisten ja fyysisten kynnysten ylittämisen apuväline.

Mun Juttu- valmennuksen olen kokenut erittäin hyödylliseksi, olen luonut verkostoja alueen muiden toisen asteen opettajien kanssa, sekä saanut paljon ajattelemisen aihetta ja uusia välineitä opettajan työhön. Tämä on ollut ainakin minulle ”uutta opettajuutta”, tätä päivää sekä kipinää tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen katson avoimin mielin, niin toisen asteen koulutuksen muutoksen suhteen kuin uuden moninaisen, haasteellisen opettajuuden suhteen. Mun Juttu- hankkeen työ jatkuu, tulevaisuudessa luodaan ja kehitellään uusia käytänteitä ja jalkautetaan niitä oppilaitosten arkeen. Me valmennettavat varmastikin jatkamme tätä kukin tahoillamme asioista ääntä pitämällä, olemme saaneet siihen kipinän. Tapaamme myös vielä syksyn aikana virtuaalisesti sekä kasvotusten joulukuussa, jolloin on yhteenvedon aika.

Oppiminen: Digitaalisen sukupolven haasteet View more presentations from Harto Pönkä.

Facebook: Online Social Networking Safety Seminar View more presentations from Lisa Thumann.