SALON TUPURIN-110 MAANTIEHEN LIITTYVÄN ASEMAKAAVA … · Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala)

Suom

en L

uont

otie

to O

y

SALON TUPURIN-110 MAANTIEHEN LIITTYVÄN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2015–2016

Suomen Luontotieto Oy 6/2016Jyrki Matikainen

Näkymä lännen suuntaan Tammirinteen jyrkänteen huipulta

2


Suomen Luontotieto Oy

Sisältö

1. Johdanto ........................................................ 3

2. Aineisto ja menetelmä ................................... 3

3. Tutkimusalue ................................................. 4

4. Tulokset ......................................................... 4

4.1 Alueen yleiskuvaus .................................. 4

4.2 Liito-oravaselvitys .................................... 8

4.2.1 Johdanto ........................................ 8

4.2.2 Käytetty menetelmä ....................... 9

4.2.3 Tulokset ......................................... 9

4.3 Alueen linnusto ....................................... 9

5. Yhteenveto .................................................. 10

6. Lähteet ja kirjallisuus ................................... 11

7. Liitteet ......................................................... 12

3



1. JohdantoSalon kaupunki tilasi syksyllä 2015 Suomen Luontotieto Oy:ltä Salon Tupurin asuinalueen ja maantien 110 väliseen tieyhteyteen liittyvän asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityk-sen. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään tiesuunnitelman ja muun alueen maankäytön suunnittelun tausta-aineistona. Tehtävän yhteyshenkilönä on ti-laajan puolella toiminut kaavasuunnittelija Virpi Elovaara ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen.

2. Aineisto ja menetelmäSuunnittelualueelta (98.5 ha) ja sen välittömästä lähiympäristöstä (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29§), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10§) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 587/2011). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Lakikohteiden lisäksi alueel-ta haettiin yksitäisiä luontoarvoiltaan muusta ympäristöstä erottuvia kohteita (jalopuut, pienet pähkinäesiintymät, siirtolohkareet jne.).

Luontotyyppiselvitys tehtiin 2.10.2015. – 30.3.2016 välisenä aikana. Alueelta tehtiin sa-moilla käyntikerroilla jätöshavaintoihin perustuva liito-oravaselvitys. Ajankohdan vuoksi ei alueelta voitu tehdä pesimälinnustoselvitystä, mutta vaateliaampi paikkalinnusto oli alueelta mahdollista selvittää. asti.

Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkais-tua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiinty-vistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. Maantie 110 eteläpuolelta on

Suojeltavaa pähkinälehto luontotyyppiä

4



tehty tuoreita liito-oravahavaintoja ja alue tarkistettiin myös tämän selvityksen aikana. Alu-eelta on Salon yleiskaavan 2020 teon yhteydessä tehty yleiskaavatasoinen selvitys (Metsätähti Oy 2005), jossa on selvitetty mm. alueen luontotyyppejä, liito-oravia ja pesimälinnustoa. Aluetta on saatettu tutkia myös laajempien maakuntatasoisten selvitysten yhteydessä (mm. kallioalueselvitys).

3. TutkimusalueSuunnittelualue sijaitsee Salon keskustaajaman itäpuolella ja se rajautuu eteläosiltaan 110 maantiehen ja pohjoisosiltaan Tupurin pientaloalueeseen. Käytännössä koko alue on yhte-näistä metsää, jossa risteilee ulkoilureitistö. Alueella on myös telemasto. Alueen metsiä on jo pitkään hoidettu talousmetsinä ja alueella on myös pieniä avohakkuulaikkuja.

Kasvimaantieteellisesti alue kuuluu hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jota myös tammivyöhykkeeksi kutsutaan. Tälle alueelle ovat tyypillisiä jalopuulehdot ja rehevät niityt. Selvitysalueella ei jalopuulehtoja kuitenkaan ole, mutta yksittäisiä tammia (Quercus robur) ja pieniä pähkinäpensaskasvustoja (Corylus avellana) alueella esiintyy. Alueen poikki kulkevan voimalinjan alla kasvaa myös juurivesoista syntynyt metsälehmus (Tilia cordata), muistona aiemmasta emopuusta.

4. Tulokset4.1 Alueen yleiskuvausSuunnittelualue jaettiin yhteensä 8 lohkoon lähinnä metsän kasvuvaiheen, pinnanmuotojen ja ulkoilureittien perusteella. Kultakin lohkolta kuvattiin kasvillisuuden valtalajisto ja mah-dollinen vaateliaampi lajisto sekä kohteen muut luontoarvot, kuten lahopuun määrä. Suun-nittelualue on lähes kokonaan hoidettua talousmetsää ja niukkapuustoiset alueet ovat kal-

Yleiskuva lohkon 1 alueelta

5



liopaljastumia metsän keskellä. Alueen poikki kulkee voimajohto etelä-pohjoissuuntaisesti. Soita tai vesistökohteita ei muutamaa kausikosteaa notkelmaa ja yhtä pohjavesipurkaumaa lukuun ottamatta ole alueella. Alueen kaikki metsäkuviot ovat talouskäytössä eikä alueella ole vanhan metsän kuvioita Tammirinteen aluetta lukuun ottamatta. Alueella ei ole myöskään perinnebiotooppeja tai perinnemaisemia. Alueen länsireunalla on laaja istutettu tammimetsä ja samalla alueella on myös pähkinälehtoa.

Lohko 1Liukkaankallionahteen alueella on laaja, hyvin monotoninen mäntyvaltainen (Pinus sylvest-ris) metsäalue, jossa puusto on harvennettu muutamia vuosia sitten. Jäljellä oleva puusto on harvaa ja tasaikäistä sekä tasakokoista. Aluspuustoa ei käytännössä ole ja niukka pen-saskerros koostuu yksittäisistä katajista (Juniperus communis) ja lehtipuiden taimista. Alu-eetta on hoidettu mäntyä suosien ja lehtipuustoa tai kuusia (Picea abies) alueella kasvaa niukasti. Metsätyyppi alueella on mustikkatyypin kangasta ja vain kallioiden reunamilla on kapea puolukkatyypiksi luokiteltava reunus. Aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) ja metsälauha (Deschamp-sia flexuosa). Muutamilla paikoin kasvaa runsaasti metsäkastikkaa (Calamagrostis arundina-cea) hakkuiden jälkeisenä pioneerikasvina. Alueen eteläreunamalla on sananjalkakasvustoja (Pteridium aquilinum) ja myös metsänalvejuurta (Dryopteris carthusiana) kasvaa hieman run-saammin muutamin kohdin. Lohkon pohjoisreunassa on harvennettu kuusivaltainen alue, jossa ulkoilupolun varrella puustoon kuuluu myös muutamia kookkaampia haapoja (Populus tremula). Alueen keskiosassa on loivarinteinen kallioalue, mutta avokallioita on alueella vain niukasti. Kallioketoja tai kallioketojen kasvillisuutta ei alueella ole. Lahopuuta on alueella hakkuiden jäljiltä niukasti ja kokopuut puuttuvat alueelta täysin. Lohkon alueella kulkee ul-koilureitistö ja alueen eteläosassa on myös parkkialue.

Lohko 2Alueen kaakkoiskulmauksessa on kuusivaltainen entinen korpialue. Ojituksesta huolimatta alue on edelleen paikoin kosteapohjaista. Puusto on varttunutta kuusikkoa. Alue on harven-

Lohkon 2 aluetta

6



nettu muutamia vuosia sitten, eikä alueella ole aluspuustoa tai pensaskerrosta jäljellä. Met-sätyyppi alueella on mustikkatyypin kangasta ja mustikan lisäksi aluskasvillisuuden valtala-jistoon kuuluu muutamin paikoin metsänalvejuuri. Alueella on muutama tuulenkaato, mutta muuten lahopuuta lohkon alueella on niukasti

Lohko 3 pähkinäesiintymäUlkoilupolun varrella kasvaa harvassa männikössä 18 kookasta pähkinäpensasta. Pensaiden ympäriltä on aluspuusto ja muu pensaskerros raivattu ja esiintymä saa hyvin valoa hakkuiden jälkeen. Varsinaista lehtoa ei alueella ole ja lehtolajeista paikalla kasvaa vain yksittäisiä sini-vuokkoja (Hepatica nobilis). Pähkinäpensaiden lukumäärä on liian pieni täyttääkseen suojel-tavan luontotyypin (pähkinälehto) määritelmän.

Lohko 4 Tammirinteen jyrkänne (Metsälakikohde)Tammirinteen jyrkänne on jyrkkä kalliorinne, jonka huipulla on avokallioselänne. Jyrkän-teen huipulta on edustavat näkymät lännensuuntaan. Varsinainen rinne on pääosin puustoi-nen ja jyrkänne jää alhaalta katsottuna puuston peittoon. Jyrkänteen alapuolella on asuttu talo pihapiireineen. Jyrkänteen alla on kallionaluslehto, joka on kuitenkin asutuksen vuoksi muuttunut. Jyrkänteen alla on pihapiiri, jonka ympäristöön on istutettu tammia. Pensasker-roksessa kasvaa kuitenkin luontaista pähkinäpensasta ja kohde on tyypillistä kuivaa lehtoa, jossa aluskasvillisuudessa kasvaa mm. sinivuokkoa ja sormisaraa (Carex digitata). Jyrkänteen päällä puusto on melko vanhaa ja alueella on mm, kilpikaarnamäntyjä. Jyrkänteen itäpuolella puusto on kuusivaltaista ja osin luonnontilaisen kaltaista lyhyen matkan ennen kuin metsä vaihettuu hoidetuksi talousmetsäksi.

Lohko 5 Pohjavesipurkauma ja noro (Metsälakikohde)Tammirinteen pohjoispuolella on rinteiden yhtymäkohtaan syntynyt pohjavesipurkauma, jos-ta lähtee noro. Pohjavesipurkauman ympärillä kasvaa muutamia tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu mm. hiirenporras (Athyrium filix-femina). Purkauma on

Lohkon 3 pähkinäesiintymä

7



sula myös talvikaudella. Kasvukauden aikana purkaumasta laskeva noro on todennäköisesti kuiva. Alueen puusto on varttunutta ja kuusivaltaista. Alueella on jonkin verran lahopuuta, mutta osa lahopuustosta on poistettu jostain syystä. Kohde on selkeä Metsälain 10 § tarkoitta-ma erityisen tärkeä elinympäristö.

Lohko 6Tupurin pientaloalueeseen rajautuva asemakaava-alueen pohjoisosa on osittain kallioista ja paikoin melko niukkapuustoista aluetta. Kallioiden välisissä notkelmissa puustoon kuuluu myös kuusta ja paikoin myös lehtipuustoa. Aivan alueen rajalla on ilmeisesti kaivettu lampi, josta ei jäätilanteen vuoksi saanut selkeää kuvaa. Alueen kalliot ovat paikoin melko kuluneita ja alueella risteilee polkuverkosto. Kallioketoja ei alueella ole. Alueen keskellä on telelii-kennemasto ja tämän kumpareen ympärillä on jonkin verran louhikkoa. Alueella on jonkin verran lahopuustoa ja alueelle on myös ripustettu runsaasti linnunpönttöjä.

Lohkon 5 pohjavesipurkaumaa

Puustoista kalliota lohkon 6 alueella

8



Lohko 7Iso osa lohkon alueesta on varttunutta sekametsää, jossa kuusen ja männyn lisäksi puus-toon kuuluu raitaa (Salix caprea), haapaa ja rauduskoivua. Alueella kasvaa myös yksittäi-siä tammia. Puusto on paikoin melko tiheää ja paikoin aluskasvillisuus on hyvin niukkaa varjostuksen vuoksi. Metsätyyppi vaihtelee paikalla oravanmarjatyypin tuoreesta kankaasta mustikkatyypin tuoreeseen kankaaseen. Lohkon alueella on paikoin melko paljon lahoavaa pienpuustoa ja alueella havaittiin runsaasti tikkojen ruokailujälkiä. Alueella havaittiin run-saasti metsäkauriin jälkiä.

Lohko 8 Pähkinälehto (Luonnonsuojelulain 29 § mukainen suojeltava luontotyyppi)Maantie 110, talon pihapiirin ja jyrkänteen rajaamalle alueelle jää pieni rinnelehtokuvio, jos-sa kasvaa kymmeniä pähkinäpensaita. Alueen puusto muodostuu kuusista, rauduskoivuista ja haavoista ja alue on osittain kasvanut umpeen. Lehtotyypiltään kohde on tyypillistä kuivaa lehtoa, jossa aluskasvillisuudessa kasvaa mm. sinivuokkoa, lehtonurmikkaa (Poa nemoralis) ja sormisaraa. Alueella on runsaasti lahopuuta (joskin sitä on myös poistettu) ja alueella ha-vaittiin peräti 4 tikkalajia. Pesimälinnustoon kuuluu myös puukiipijä. Alueen haapojen alta löytyi liito-oravan jätöksiä (kts. liito-oravaselvitys) ja ympäristöltään alue on liito-oravalle so-pivaa elinympäristöä. Lehdon yläpuolisessa rinteessä on asuttu mäyrän pesäluolasto.

4.2 Liito-oravaselvitys4.2.1 JohdantoLiito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vai-kea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektii-vin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana.

Liito-oravan jätöskasa

9



4.2.2 Käytetty menetelmäAlueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen 2.10.2015.–30.3.2016. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdol-listen oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdol-lisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja ok-sankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle.

4.2.3 Tulokset Alueen eteläreunan pähkinälehdon alueelta (lohko 8) löytyi liito-oravan jätöksiä kahden haavan alta lokakuussa 2015. Jätöksiä oli hyvin vähän (2 papanakasaa) eikä tämän jälkeen alueelta löytynyt merkkejä liito-oravasta, vaikka alue tutkittiin neljästi hyvin tarkkaan läpi. Todennäköisesti kysymyksessä oli läpikulkumatkalla ollut yksilö. Maantie 110 eteläpuolella muutaman sadan metrin päässä tutkimusalueesta, on asuttu liito-oravan elinpiiri, joka sijait-see osittain suojellulla alueella. Alueelta löytyi liito-oravan jätöksiä pellonreunushaapojen alta ja alueella on myös lajille pesintään sopivia kolopuita. Tutkimusalueen jätöshavainnot tehtiin alueella, joka ympäristönsä puolesta on erinomaista liito-oravan elinympäristöä. Päh-kinälehdon alueella kasvaa kookkaita kuusia ja haapoja ja alueella on myös kolopuita. Tätä aluetta voi pitää potentiaalisena liito-oravan elinpiirinä.

4.3 Alueen linnustoAjankohdan vuoksi ei suunnittelualueelta voitu tehdä pesimälinnustoselvitystä, mutta tal-vehtivia tai paikkalintuja oli selvityksessä mahdollista selvittää. Alueen pesimälinnusto on todennäköisesti tyypillistä havumetsien ja asutuksen reunametsien peruslajistoa. Alueen län-sipäässä on jonkin verran enemmän lahopuustoa ja tällä alueella havaittiin selvityksen aikana 4 tikkalajia, joista harmaapäätikka ja palokärki kuuluvat Lintudirektiivin liitteen I lajeihin.

Alue kuuluu harmaapäätikan reviiriin

10



Kummallakin lajilla oli reviiri alueen länsiosassa. Samalla alueella havaittiin harvalukuiseen lajistoon kuuluva pikkutikka. Kanalintuja ei alueella havaittu eikä pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä alueelta löytynyt. Kanalinnuille ja myös petolinnuille alue lienee nykyisin liian rauhaton pesimäympäristö.

5. YhteenvetoAlueella on pienialainen pähkinälehtokuvio, joka täyttää Luonnonsuojelulain 29 § mukaiset vaatimukset suojeltavasta pähkinälehto luontotyypistä. Tammirinteen jyrkänne ja lohkon 5 pohjavesipurkauma ja noro täyttävät Metsälain 10 § mukaisen määritelmän erityisen arvok-kaasta elinympäristöstä. Vesilain mukaisia suojeltavia pienvesiä ei alueella ole.

Suunnittelualueella ei ole perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja. Tutkimusalueen lou-naisosassa havaittiin liito-oravan jätöksiä, mutta jätösten pienen määrän vuoksi kyseessä on todennäköisesti läpikulkumatkalla ollut yksilö. Alueella havaittiin inventoinnin yhteydessä kaksi Lintudirektiivin liitteen I lintulajia (palokärki ja harmaapäätikka), jotka saattavat pesiä alueella. Pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä ei inventoinnissa löytynyt.

Alueella havaittiin metsäkauriita

11



6. Lähteet ja kirjallisuusHanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys

volans, in managed forests. Wildlife biology 4: 33-46.

Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459.

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteelli-nen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki.

Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.

Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kus-tannus & Tapio. 192 s.

Metsätähti Oy (2005). Salon yleiskaava 2020. Luontoselvitys

Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio

Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suo-men ympäristökeskus, Helsinki 128 s.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus 2010.-Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus

Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suo-men seutukaavaliitto, Turku.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. – Suomen Ympäristökeskus. Kirjayh-tymä Oy. Helsinki.

Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R. 2012 (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Hel-sinki

Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi

Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1891&lan=fi

Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9837&lan=fi

12



7. Liitteet

Karttaliite.

Documents

SALON TUPURIN-110 MAANTIEHEN LIITTYVÄN ASEMAKAAVA … · Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala)