Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys: esimerkkinä Ruka

Matkailukeskus, toimintaympäristö ja

aluekehitys: esimerkkinä Ruka-

Kuusamo Tutkimuksia 1 / 2014

Pekka Kauppila

- 2 -

Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys… Pekka Kauppila

- 3 -


Naturpolis Kuusamo

Tutkimuksia 1 / 2014

Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys: esimerkkinä Ruka-Kuusamo

Pekka Kauppila Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpolis Oy

2014

Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpolis Oy Nuottatie 6 A, 93600 Kuusamo

ISSN 1458-1353 ISBN 978-952-5458-54-1 (nid.) ISBN 978-952-5458-55-8 (pdf)

- 4 -


- 5 -


ESIPUHE

”Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys: esimerkkinä Ruka-Kuusamo” -tutki-

musraportti tarkastelee matkailukeskuksen, toimintaympäristön ja aluekehityksen suh-

teita paikallistasolla käyttäen esimerkkinä Ruka-Kuusamoa. Suomessa voimassa ole-

van kansallisen matkailustrategian mukaisesti tavoitteena on matkailukeskittymien ja -

verkostojen vahvistaminen. Matkailukeskusvetoisuus on läpileikkaava teema myös

maakunta-, seutukunta- ja paikallistason matkailustrategioissa. Tämä on herättänyt

usein keskustelua siitä, mikä on matkailukeskusten ulkopuolisten alueiden merkitys

matkailun kehittämisessä. Tässä raportissa esitetään matkailukeskusten näkökulmasta

ympäröivälle alueelle, toimintaympäristölle, rooleja ja mahdollisuuksia matkailukeskus-

vetoisessa kehittämispolitiikassa. Selvityksen on laatinut tutkija, FT Pekka Kauppila

Naturpolis Oy:stä.

Tutkimusraportti on osa Naturpolis Oy:n, Kuusamon kaupungin ja Oulun yliopiston

”Kansainvälistyvän matkailuelinkeinon vaikuttavuuden lisääminen matkailu- ja alueke-

hityksessä Kuusamossa: alueellis-toiminnallinen malli” -yhteistyöhanketta. Hanketta ra-

hoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Euroopan maaseudun ke-

hittämisen maatalousrahastosta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta.

Kuusamossa 29.4.2014

Pekka Kauppila

Tutkija, FT

- 6 -


- 7 -


SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto ................................................................................................................. 9 Matkailukeskukset aluekehityksen ja matkailukehityksen keskittymiä paikallistasolla ........................................................................................................ 12 Matkailukeskusten aluekehitysprosessi .......................................................... 12 Matkailun keskittymisprosessi .......................................................................... 19 Matkailukeskukset, aluekehitys ja paikallistaso .............................................. 23 Toimintaympäristön aluekehitysvaikutusten lisääminen matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa ......................................................................... 27 Matkustusmallit ja aika tila-malli ...................................................................... 27 Spatio-funktionaalinen malli .............................................................................. 33 Tutkimusalue, -aineistot ja -menetelmät ............................................................... 38 Toimintaympäristön roolit ja mahdollisuudet matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa ............................................................................................ 41 Attraktioympäristö.............................................................................................. 41 Tuote- ja aktiviteettiympäristö ........................................................................... 44 Palveluympäristö ................................................................................................ 51 Imagoympäristö .................................................................................................. 55 Hankintaympäristö ............................................................................................. 60 Yhteenveto .............................................................................................................. 67 Pohdinta .................................................................................................................. 75 Kirjallisuus ja muut lähteet .................................................................................... 78

- 8 -


- 9 -


Johdanto

Matkailukeskukset ja niiden kehitysprosessit ovat maantieteellisen matkailututkimuksen

keskeisiä kiinnostuksen kohteita, mikä ilmenee matkailumaantieteen kansainvälisistä oppi-

kirjoista (esim. Boniface & Cooper 2001; Hall & Page 2006; Williams 2009) ja matkailu-

maantieteen ydinteemoja käsittelevistä artikkeleista (esim. Hall & Page 2009, 2012; Nepal

2009). Edellistä tukee muun muassa se, että The Routledge Handbook of Tourism Geo-

graphies -teoksessa on omana kirjoituksenaan rantalomakeskusten muuttuvia maantie-

teitä sekä niiden kehitysprosesseja ja matkailutilaa koskettava kirjoitus (ks. Shaw & Agar-

wal 2012). Matkailukeskusten keskeinen asema matkailumaantieteessä johtuu siitä, että

ne ovat matkailu-ilmiön ytimessä: keskuksissa matkailukysyntä ja -tarjonta kohtaavat tie-

tyssä ajassa ja tilassa. Kysyntää edustavat matkailukeskuksissa vierailevat matkailijat ja

tarjontaa keskusten julkiset ja yksityiset palvelut. Matkailukeskukset ovatkin markkinata-

louden ehdoilla rakennettuja nimensä mukaisesti ensisijaisesti matkailun tiloja, joiden teh-

tävänä on tyydyttää potentiaalisten matkailijoiden tarpeet (Getz 1999: 24). Matkailukysyn-

nän ja -tarjonnan kohtaamisesta aiheutuu kohdealueelle, matkailukeskukselle, ympäristöl-

lisiä, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia vaikutuksia. Aluekehityksen näkökulmasta pai-

notetaan matkailun ja matkailukeskusten myönteisiä vaikutuksia kohdealueelle.

Matkailukeskus voidaan määritellä usealla tavalla. Prideaux’n (2004: 28 29) mukaan

matkailukeskusten toiminnoista vallitsee kuitenkin yleinen yksimielisyys: ne tarjoavat att-

raktioita ja palveluita sekä päiväkävijöille että yöpyjille. Hän erottaa toisistaan makro- ja

mikrotason näkökulmat. Edellisessä katsannossa matkailukeskus on kaupunkimainen yh-

teisö ja jälkimmäisessä monipuolinen hotellikompleksi. Vuoristo (2002) puolestaan toteaa,

että matkailukeskus kattaa keskukset, joissa matkailu on päätoiminto (esim. ranta- ja hiih-

tokohteet), ja keskukset, joissa matkailu on vain yksi toiminto muiden joukossa (esim. kau-

pungit). Encyclopedia of Tourism -teoksen mukaan matkailukeskuksiin liitetään muutamia

ominaispiirteitä: ensiksi, keskukset sisältävät attraktiota ja palveluita, toiseksi, tilapäiset

vierailijat, matkailijat, muodostavat suuren osuuden keskusten väestöstä ainakin mat-

kailukausien aikana ja kolmanneksi, keskusten talous on huomattavassa määrin sidok-

sissa matkailijoita palvelevaan yritystoimintaan (Aramberri 2002). Matkailukeskuksille on

siis ominaista attraktiot ja palvelut, matkailijat ja keskusten talouden riippuvuus matkaili-

- 10 -


joita palvelevasta yritystoiminnasta. Kuten edeltä käy ilmi, matkailukeskusten koko voi

kuitenkin vaihdella yksittäisestä hotellikompleksista aina kaupunkiin ja matkailun taloudel-

linen merkitys päätoiminnosta yhteen toimintoon muiden joukossa. Näin ollen matkailu-

keskusten vaikutus ympäröivään alueeseen ja mahdollisuus toimia laajemman aluekehi-

tyksen veturina myös vaihtelee.

Suomessa pohjoisen matkailukeskukset ovat olleet tutkimuksellisen mielenkiinnon koh-

teena. Tästä ovat osoituksena 2000-luvulla julkaistut matkailumaantieteen väitöskirjat,

joissa on tarkasteltu matkailukeskusten transformaatioprosessia (Saarinen 2001a), mat-

kailukeskusten kehitysprosessia ja roolia aluekehityksessä paikallistasolla (Kauppila

2004), luonnon merkitystä matkailukeskusten vetovoimatekijänä (Järviluoma 2006) ja pai-

kallisyhteisön näkemyksiä ilmastonmuutoksesta (Kajan 2013). Tutkimuksen lisäksi mat-

kailukeskukset ovat Suomessa matkailun käytännön kehittämistyön ytimessä. Voimassa

olevan valtakunnallisen matkailustrategian (2010) mukaan matkailusektorin sisäisen kehi-

tyksen keskeisiä tavoitteita ovat matkailukeskittymien ja -verkostojen vahvistaminen, yri-

tysten kasvun ja kehittymisen tukeminen sekä matkailualueiden struktuurin parantaminen.

Matkailustrategia (2010: 19 20) painottaa tavoitteissaan ja toimenpiteissään matkailukes-

kittymien ja -verkostojen vahvistamista seuraavasti: ”Matkailuyritysten verkostoitumista

matkailukeskittymiksi vahvistetaan. Matkailukeskukset ja muut maantieteelliset ja toimin-

nalliset keskuspaikat (kuten kaupungit) toimivat myynnin veturiroolissa ja muut verkostoi-

tuneet toimijat ovat sitä kautta asiakkaiden löydettävissä. Menestyviä ja potentiaalia mat-

kailualueita kehitetään kansainväliselle huipputasolle. Matkailukeskittymät ovat ilmentymiä

verkostoituneesta toimintatavasta.”

Valtakunnallisessa matkailustrategiassa (2010) matkailukeskus-käsite sisältää edellä

esitettyä Vuoriston (2002) määritelmää mukaillen kaupungit, joissa matkailu on yksi toi-

minto muiden elinkeinojen joukossa, ja varsinaiset matkailukeskukset, joissa matkailu on

primaarinen ja usein ainoa elinkeino. Viimeksi mainitut sijaitsevat yksittäisen kunnan si-

sällä (esim. Levi, Ruka, Ylläs) tai usean kunnan rajalla (esim. Saariselkä). Valtakunnanta-

son lisäksi matkailukeskusten korostunut rooli on otettu huomioon alempien aluetasojen

matkailustrategioissa. Esimerkiksi maakuntatasolla Lapin (Lapin liitto 2011) ja Pohjois-

Pohjanmaan (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2012) matkailustrategioissa painotetaan matkailu-

- 11 -


keskusvetoista kehittämistä. Edelleen matkailukeskusten vahva asema näkyy seutu- ja

paikallistasolla, kuten Kuusamo Lapland -strategiassa (Kuusamo Lapland 2011).

Matkailukeskusvetoisuus herättää usein keskustelua siitä, mikä on matkailukeskusten

ulkopuolisten alueiden merkitys matkailun kehittämisessä. Vaikka matkailustrategioissa

painotetaan matkailukeskusten ja ympäröivän alueen verkostoitumista ja yhteistyötä, laa-

jemman toimintaympäristön, matkailukeskusten takamaan, rooli jää monessa tapauksessa

hämäräksi. Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan matkailukeskusten näkökulmasta ym-

päröivän alueen, toimintaympäristön, rooleja ja mahdollisuuksia Suomen matkailustrate-

gian (2010) mukaisessa matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan kontekstissa. Toisin-

päin ajateltuna tutkimuksissa on todettu Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten mo-

nipuoliset roolit toimintaympäristön katsannosta (ks. Kauppila 2005, 2006, 2008a).

Raportin alussa käsitteellistetään matkailukeskuksen ja toimintaympäristön suhdetta

keskus periferia-asetelmasta paikallistasolla. Matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan

tuloksia havainnollistetaan myös empiirisesti neljän suuren pohjoissuomalaisen matkailu-

keskuksen Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen aluekehitysprosessin (yritystoimipai-

kat, työpaikat ja väestö) ja matkailun keskittymisprosessin (matkailuklusteri, majoitus- ja

ravitsemustoiminta, virkistys- ja muut palvelut sekä vapaa-ajanasuinrakennukset) näkö-

kulmista paikallistasolla. Aluekehitys- ja matkailun keskittymistarkastelussa keskusten ra-

jaamisessa kunnan sisällä hyödynnetään Tilastokeskuksen paikkatietoa (ruutuaineistot) ja

postinumeroaluetietokantaa (ks. Kauppila 2004, 2011a, 2011b). Tämän jälkeen esitetään

teoreettisia lähtökohtia toimintaympäristön aluekehitysvaikutusten lisäämiseksi matkailijoi-

den liikkumista kuvaavien matkustusmallien ja aika tila-mallin avulla matkailukeskusvetoi-

sessa kehittämispolitiikassa. Lisäksi pohditaan spatio-funktionaalista mallia soveltaen mat-

kailukeskuksen myönteisten aluekehitysvaikutusten levittämistä toimintaympäristöön. Tut-

kimusalueen, -aineistojen ja -menetelmien jälkeen tarkastellaan Rukan ja toimintaympäris-

tön suhdetta Kuusamossa. Empiirisessä osassa toimintaympäristölle hahmotellaan erilai-

sia rooleja ja mahdollisuuksia matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa hyödyntäen

Rukan www-sivuja sekä Kuusamossa ja Rukalla operoivien kansainvälisten matkanjärjes-

täjien www-sivuja (ks. Petäjäjärvi & Miettinen 2013). Tämän lisäksi tuodaan esille käytän-

nön toimenpiteitä, joita toimintaympäristöltä vaaditaan matkailukeskuksen positiivisten

- 12 -


aluekehitysvaikutusten levittämiseksi laajemmalle maantieteelliselle alueelle. Raportti

päättyy yhteenvetoon ja pohdintaan keskeisistä tutkimustuloksista.

Matkailukeskukset aluekehityksen ja matkailukehityksen keskittymiä paikallista-solla

Matkailukeskusten aluekehitysprosessi

Matkailukeskuksen ja toimintaympäristön, ympäröivän alueen, suhdetta voidaan hahmot-

taa keskuksen ja periferian -käsitteillä. Aluekehityksessä keskuksen ja periferian käsitteitä

on sovellettu muun muassa klassisissa Myrdalin (1964), Friedmannin (1966) ja Hirscmanin

(1970) malleissa. Friedmannin (1966) mukaan keskus ja periferia ovat suhteellisia käsit-

teitä ja ne voidaan tunnistaa erilaisissa maantieteen skaalatarkasteluissa. Tämä tarkoittaa

sitä, että käsitteet on mahdollista havaita esimerkiksi paikallistasolla maaseutualueilla.

Edelliseen viitaten maaseudulla, periferiassa, voi olla keskuksia, ytimiä, jotka poikkeavat

ominaispiirteiltään ympäröivästä alueesta. Lisäksi Friedmann painottaa keskuksen ja pe-

riferian luonteen dynaamisuutta: ajan myötä esimerkiksi periferiasta voi kehittyä keskus,

eikä periferia ole siten ”tuomittu” ainiaaksi periferiaksi. Aluekehityksen katsannosta Botterill

ym. (2000) tiivistävät keskuksen ja periferian erilaisuuden talouteen ja väestöön, innovatii-

visuuteen, päätöksenteon valtasuhteisiin sekä infrastruktuuriin ja palveluvarustukseen liit-

tyviin tekijöihin (taulukko 1). Tähän listaan voidaan lisätä vielä etäisyys markkinoihin, joka

on keskuksen kohdalla lyhyt ja periferian pitkä (Stuart ym. 2005: 236 237). On huomat-

tava, että keskuksen ja periferian käsitteillä ei ole pelkästään maantieteellistä ulottuvuutta,

sillä usein korostetaan myös sosiaalisia ja kulttuurisia näkökohtia: periferia sijaitsee etäällä

keskuksesta, markkinoista ja päätöksenteosta (Shields 1991). Hall (2013) erittelee perifee-

risten alueiden ominaispiirteitä nimenomaan matkailun näkökulmasta. Hän lisää esitettyi-

hin piirteisiin julkisen sektorin (kansallinen ja paikallinen taso) väliintulon ja periferian es-

teettiset arvot. Edellinen viittaa siihen, että talousvaikeuksien vuoksi periferiaa luonnehtii

julkisen sektorin voimakas rooli matkailun kehittämisessä. Jälkimmäinen puolestaan mer-

kitsee korkeita luontoarvoja, joita voidaan hyödyntää luontoperustaisen matkailun edistä-

misessä. Korkeilla luontoarvoilla on vaikutusta myös vapaa-ajanasumiseen. Harrison

- 13 -


(2013) ja Wall (2013) korostavat keskus ja periferia -käsitteiden suhteellisuutta, skaalariip-

puvuutta ja dynaamisuutta.

Taulukko 1. Keskuksen ja periferian ominaispiirteet (Botterill ym. 2000: taulukko 1.1). Keskus Periferia Korkea talouden aktiviteetti ja monipuolinen talouden rakenne

Alhainen talouden aktiviteetti ja perinteiset elinkeinot

Kaupunkialueita: kasvava väestömäärä positii-visen muuttotaseen seurauksena ja suhteellisen nuori väestörakenne

Maaseutualueita: vähenevä väestömäärä nega-tiivisen muuttotaseen seurauksena ja ikääntyvä väestörakenne

Innovatiivisuus, edelläkäynti ja hyvät informaa-tiovirrat

Riippuvuus tuoduista teknologioista ja ideoista sekä vaatimattomat informaatiovirrat

Poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen päätök-senteko

Etäisyys päätöksentekoon johtaa luovuttamiseen ja vallan puuttumiseen

Hyvä infrastruktuuri ja palveluvarustus Vaatimaton infrastruktuuri ja palveluvarustus

Matkailumaantieteessä keskus–periferia-käsitepari luotiin 1960 1970-luvulla (ks.

Christaller 1963; Lundgren 1975; Hills & Lundgren 1977). Christaller (1963) korostaa mat-

kailun olevan periferioille tyypillinen ilmiö. Hänen mukaansa matkailijoiden lähtöalueet ovat

pääosin suurkaupungeissa, keskuksissa, ja heidän matkansa suuntautuvat useimmiten

syrjäseuduille, periferiaan. Myöhemmin matkailututkimuksessa keskus periferia-asetel-

malla tarkoitetaan lähinnä kansainvälistä matkailusysteemiä ja sen valtasuhteita kehitty-

neiden (keskus) ja kehitysmaiden (periferia) välillä (ks. Hills & Lundgren 1977; Britton

1980, 1982). Brittonin (1980) mallin kansainvälisen tarkastelun ohella taloudellisia ja poliit-

tisia valtasuhteita korostava, rakenteellinen matkailun keskus periferia-asetelma on ha-

vaittu myös alemmilla aluetasoilla, kuten kansallisella (Weaver 1998; Brown 2006; Chape-

ron & Bramwell 2013) ja alueellisella (Lacher & Nepal 2010a) tasolla. Esimerkiksi Weaver

(1998) käyttää Tobagon ja Barbudan tapauksissa ilmaisua ”periferian periferiat”. Mainitut

saaret ovat maiden pääsaarten, Trinidadin ja Antiguan, periferioita. Pääsaaret ovat taas

kansainväliseltä tasolta katsoen periferiaa, koska ne ovat kehitysmaita. Pearce (1995) on-

kin luokitellut Tourism Today: A Geographical analysis -oppikirjassaan matkailun keskus–

periferia-mallit rakenteellisiksi malleiksi. Chaperon ja Bramwell (2013) kuitenkin korostavat,

- 14 -


että huolimatta keskuksen valtasuhteesta periferiaan, periferialla on jonkin verran mahdol-

lisuuksia vaikuttaa matkailuelinkeinonsa kehittymiseen eikä periferia ja sen matkailukehitys

ole siten täysin alisteinen keskukselle.

Kuten Britton (1991) on todennut, matkailu aiheuttaa pääomien epätasaista

maantieteellistä kasautumista ja siten osaltaan kasvattaa kehityseroja, koska matkailun

keskittymisen vuoksi keskusten ulkopuoliset alueet eivät pääse hyötymään matkailusta ja

sen aikaansaamista myönteisistä sosiotaloudellisista vaikutuksista. Yleisesti paikallinen

pääoma ja omistajuus merkitsevät myös paikallista kontrollia (ks. Keller 1987; Prideaux

2000, 2004). Matkailun kehittämiseen tarvitaan pääomia, joita perifeerisiltä alueilta ei vält-

tämättä löydy. Mikäli matkailu keskittyy paikallistasolla alueen ulkopuolelta johdetun yri-

tystoiminnan kontrollin alla oleviin muutamiin enklaaveihin matkailukeskuksiin, ytimiin,

myönteiset (talous)vaikutukset keskuksia ympäröivään alueeseen, periferiaan, saattavat

jäädä vaatimattomiksi. Näin ollen pääomat ja yritystoiminta kasautuvat keskuksiin ja sa-

manaikaisesti ympäröivä alue joutuu supistumiskierteeseen. Tämä näkyy taloudellisten

vaikutusten vähäisyyden lisäksi siinä, että matkailijat eivät välttämättä ole missään vuoro-

vaikutussuhteessa paikallisväestön kanssa: kohteen työntekijät tulevat muualta eivätkä

paikalliset asu matkailukeskuksessa. Toisaalta matkailukeskusten voimakas kehittyminen

saattaa aiheuttaa hallitsematonta muuttoliikettä perifeeristen alueiden sisällä. Matkailija-

virtojen myötä myös investoinnit painottuvat matkailukeskuksiin, mikä taas merkitsee sosi-

aalisten ja taloudellisten vaikutusten keskittymistä.

Matkailun keskus–periferia-mallista on esitetty myös toisenlainen teoreettinen malli. Pa-

patheodoroun (2004) mukaan ydin matkailukeskusten (core resorts) attraktiot perustuvat

lähinnä rakennettuihin elementteihin, liikenneyhteydet ovat monipuoliset, samoin kuin inf-

rastruktuuri ja palveluvarustus ovat kehittyneet. Lisäksi alueella operoivat kansainväliset

matkanjärjestäjät, hotelliketjut ja lentoyhtiöt. Perifeeriset matkailukeskukset (peripheral

resorts) ovat ominaispiirteiltään ytimien vastakohtia. Papatheodoroun mukaan ydin ja pe-

riferia ovat suhteellisia käsitteitä ja ne voidaan tunnistaa myös eri aluetasoilta. Lisäksi hän

korostaa – toisin kuin esimerkiksi Britton (1980) – dynaamisuutta: ajan myötä perifeeri-

sestä matkailukeskuksesta voi kehittyä ytimiin kuuluva matkailukeskus.

Edellisten, matkailun keskus–periferia-asetelmaa korostavien mallien lisäksi

matkailukeskuksen ja toimintaympäristön suhdetta voidaan tarkastella aluekehityksen kes-

- 15 -


kus–periferia-jaottelun pohjalta ja sitoa se matkailukeskusten kehitysprosessiin (ks. Kaup-

pila 2004, 2006). Suomesta on julkaistu matkailututkimuksia aluekehityksen kes-

kus periferia-asetelmasta paikallistasolta, ja ne ovat käsitelleet neljää suurta pohjoissuo-

malaista matkailukeskusta eli Leviä, Rukaa, Saariselkää ja Yllästä (ks. Kauppila 2004,

2011a, 2011b; Kauppila ym. 2005; Kauppila & Rusanen 2009). Tarkastelu on kohdistunut

matkailukeskuksen ja toimintaympäristön suhteeseen, jolloin polttopisteessä ovat olleet

yritystoimipaikat, työpaikat ja väestö. Aluekehityksen näkökulmasta enklaavin matkailu-

keskuksen ja toimintaympäristön suhde muistuttaa pitkälti Botterillin ym. (2000) jäsennyk-

sen keskus–periferia-asetelmaa paikallistasolla: matkailukeskus on ydin ja toimintaympä-

ristö periferia.

Taulukkoon 2 on kerätty tietoja Pohjois-Suomen suurimpien matkailukeskusten

aluekehitysprosessista viime vuosikymmeniltä. Paikallistasolla myönteiset sosiotaloudelli-

set vaikutukset ovat suuntautuneet pitkälti matkailukeskuksiin, ytimiin, suhteessa niiden

sijaintikuntiin. Erityisen voimakas aluekehitysprosessi on ollut Kittilässä ja Kolarissa.

Vuonna 2011 Levillä oli lähes kolmannes Kittilän ja Ylläksellä (Äkäslompolo ja Ylläsjärvi)

yli 40 prosenttia Kolarin yritystoimipaikoista, vuonna 2010 miltei kolmannes työpaikoista ja

vuonna 2012 yli viidennes vakituisesta väestöstä. Mikäli Leviin lasketaan mukaan läheinen

Könkään kylä, joka on tänä päivänä käytännössä osa matkailukeskuksen tuotetarjontaa,

Kittilän yritystoimipaikoista lähes 40 prosenttia (176 toimipaikkaa), työpaikoista yli 30 pro-

senttia (954 työpaikkaa) ja vakituisesta väestöstä miltei neljännes (1 524 asukasta) sijoit-

tuu Leville (SuomiCD 2013). Rukan pieni suhteellinen osuus verrattuna muihin tarkastelu-

kuntiin johtuu Kuusamon aluetalouden suuresta koosta. Kuusamon aluetalous (yritystoimi-

paikat, työpaikat, väestö) on kooltaan noin nelinkertainen Kolariin ja yli kaksinkertainen

Inariin ja Kittilään nähden. Kaikkien matkailukeskusten suhteellinen painoarvo on kuitenkin

lisääntynyt paikallistasolla aluekehitysmittareiden mukaan, joten keskusten yritystoimipaik-

kojen, työpaikkojen ja vakituisen väestön suhteellinen kasvu on ollut nopeampaa kuin nii-

den sijaintikuntien. Mainitut muuttujat ovat lisääntyneet myös absoluuttisesti tarkastelu-

ajanjaksoilla. Itse asiassa matkailukeskusten yritystoimipaikkojen, Saariselkää lukuun ot-

tamatta, työpaikkojen ja vakituisen väestön määrä on kasvanut tarkastelujaksoilla suhteel-

lisesti nopeammin kuin maassa keskimäärin (STV 1972; Tilastokeskuksen ruutuaineisto

1970, 1980; SVT 1983; SuomiCD 1993, 2013). Kauppilan (2004, 2006) julkituoma malli on

- 16 -


dynaaminen, sillä matkailukeskukset ovat muistuttaneet aluekehityksen käsitteistöllä alku-

vaiheissa periferiaa, mutta kehitysprosessin myötä niistä on muodostunut keskuksia, yti-

miä. Nykyään Pohjois-Suomen suuret matkailukeskukset ovatkin ”ytimiä pohjoisen perife-

riassa”, eli ne ovat enklavisoituneet sosiaalisesti ja taloudellisesti toimintaympäristöstään

(ks. myös Kauppila 2011a, 2011b; Kauppila ym. 2005; Kauppila & Rusanen 2009).

Taulukko 2. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen yritystoimipaikat, työpaikat ja väestö eri vuosina. Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukeskuksen osuuden sijaintikunnasta. Mat-kailukeskusten absoluuttiset määrät ovat sulkeissa (Tilastokeskuksen ruutuaineisto 1970, 1980; SuomiCD 1993, 2013). Matkailu- keskus

Yritystoimipaikat Työpaikat Väestö 1993 2011 1980 2010 1970 2012

Levi 14 % (36) 31 % (152) 3 % (37) 29 % (898) 5 % (365) 21 % (1 324) Ruka 4 % (24) 8 % (73) 3 % (126) 6 % (404) 1 % (175) 3 % (433) Saariselkä 12 % (36) 20 % (69) 5 % (111) 14 % (366) 0 % (28) 5 % (349) Ylläs 16 % (33) 41 % (120) 5 % (58) 30 % (431) 4 % (220) 21 % (804)

Läpikäytyjen mallien ominaispiirteet ja niiden keskeinen sanoma aluekehityksen kes-

kus–periferia-viitekehyksessä on kerätty taulukkoon 3. Kauppilan (2004, 2006) mallia lu-

kuun ottamatta muiden mallien keskiössä ei ole paikallistason aluekehitys, mutta niiden

viestiä voidaan tulkita aluekehityksen näkökulmasta: matkailun kehittyminen joko vahvis-

taa tai aikaansaa periferiassa keskus periferia-asetelman, koska matkailijavirrat keskitty-

vät enklaaveihin matkailukeskuksiin. Matkailijavirtojen myötä myös investoinnit painottuvat

matkailukeskuksiin, mikä taas merkitsee yritystoiminnan, työpaikkojen ja väestön keskitty-

mistä. Näin ollen matkailukeskukset ovat aluekehityksen näkökulmasta ”keskuksia perife-

riassa”.

- 17 -


Taulukko 3. Matkailun keskus–periferia-mallien ominaispiirteet erityisesti paikallistason aluekehityksen näkökulmasta (lisäyksin Kauppila 2008b: taulukko 2). Britton (1980) Papatheodorou

(2004) Kauppila (2004, 2006)

Maantieteellinen aluetaso

Kansainvälinen taso (maat) Paikallistaso (matkailu-keskukset)

Paikallistaso (matkailu-keskukset)

Keskus–periferia-asetelma

Kehittyneet maat (keskus), kehitysmaat (periferia)

Ydin matkailukeskukset (keskus), perifeeriset mat-kailukeskukset (periferia)

Kansalliset/kansainväliset enklaavit matkailukeskuk-set (keskus), ympäröivä alue (periferia)

Staattisuus/ dynaamisuus

Staattinen Dynaaminen: matkailu-keskuksen elinkaarimalli

Dynaaminen: matkailu-keskuksen elinkaarimalli

Sovellusalue Matkailun kansainvälinen aluejärjestelmä; kehittyneet maat ja kehitysmaat

Länsimaiden periferiassa sijaitsevat matkailukeskuk-set

Länsimaiden periferiassa sijaitsevat matkailukeskuk-set

Aluekehitystulkinta Kansainväliset, enklaavit matkailukeskukset; vähäi-nen vuorovaikutus ympä-röivän maaseudun kanssa

Matkailukeskukset ke-hittyvät prosessin edetessä perifeerisistä matkailukes-kuksista ytimiin kuuluvuk-si, enklaaveiksi matkailu-keskuksiksi; vähäinen vuo-rovaikutus ympäröivän alueen kanssa

Matkailukeskukset enk-lavisoituvat kehityspro-sessin edetessä; vähäinen vuorovaikutus ympäröivän alueen kanssa

Matkailukeskuksen rooli aluekehitykses-sä paikallistasolla

Keskus periferiassa Keskus periferiassa Keskus periferiassa

Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on runsaasti esimerkkejä, joissa on huomattu

matkailun aikaansaama aluekehityksen polarisaatio – kasautuminen ja supistuminen –

kehitysmaissa ja länsimaiden perifeerisillä alueilla. Kehitysmaissa tämä on havaittu kan-

sallisella tasolla Antiguassa (Weaver 1988), Turkissa (Tosun ym. 2003, 2004; Akal 2010)

ja Maltalla (Chaperon & Bramwell 2013), alueellisella tasolla Meksikossa (Torres & Mom-

sen 2005), seututasolla Botswanassa (Mbaiwa 2005a, 2005b) sekä paikallistasolla Indo-

nesiassa (Hussey 1989; Shaw & Shaw 1999; Walpone & Goodwin 2000), Meksikossa

(Brenner & Aguilar 2002; Brenner 2005) ja Senegalissa (Diagne 2004). Länsimaiden

reuna-alueilla polarisaatio on tunnistettu alueellisella tasolla Kreikan Kreetalla (Andriotis

2001, 2006), seututasolla Skotlannin ylänköalueilla (Getz 1981, 1986) ja paikallistasolla

Espanjan Pyreneillä (Lasanta ym. 2007). Suomen lisäksi muissakin Pohjoismaissa on to-

- 18 -


dettu matkailun aiheuttamaa polarisaatiota aluekehityksestä ja aluerakenteesta paikallista-

solla (ks. Hall ym. 2009).

Edellä on vilahdellut enklaavi matkailukeskus -käsite, jota sovelletaan usein tarkastelta-

essa periferiassa sijaitsevien matkailukeskusten ja toimintaympäristön suhdetta. Enklaavi

matkailukeskus on rakennettu ensisijassa vain matkailua ja matkailijoita varten monikan-

sallisten yritysten pääomien ja investointien myötäilemänä, joten kehittämisen kontrolli ja

päätöksenteko ovat alueen ulkopuolella. Kohde erottuu fyysiseltä sijainniltaan olemassa

olevasta sosiaalisesta rakenteesta tai kehityksestä, sillä tavoitteena on luoda oma matkai-

luyhteisö: palvelurakenne on suunniteltu pääasiassa kansainvälisille pakettimatkailijoille.

Näin yhteydet ja linkit paikalliseen sosiotaloudelliseen rakenteeseen jäävät vaatimatto-

miksi, ja kohde muodostaa ympäröivällä alueella oman toiminnallisen saarekkeen (Jenkins

1982; Edensor 1998: 45–53; Cohen & Neal 2012: 571 572). Matkailukeskukset ovat

luonteeltaan dynaamisia ja kehitysprosessin edetessä niistä tulee täyden palvelun keskuk-

sia (ks. Butler 1980; Prideaux 1996: 70 74, 2000, 2004). Dynaamisuuteen viitaten kehi-

tysprosessin tuloksena täyden palvelun enklaavit matkailukeskukset erilaistuvat sosiaali-

sesti ja taloudellisesti toimintaympäristöstään (Britton 1980, 1982; Jenkins 1982; Wall

1996; Edensor 1998: 45–53). Tässä vaiheessa matkailukeskusten voidaan tulkita olevan

Meyer-Arendtin ym. (1992) ja Sambrookin ym. (1992) typologioiden mukaisesti kansainvä-

lisen tason omavaraisia, enklaaveja keskuksia.

Keskeisimmät tekijät, jotka johtavat matkailukeskusten enklavisoitumiseen, voidaan

jakaa kahteen ryhmään:

- sosiotaloudelliset linkit keskusten ja toimintaympäristön välillä (esim. Saarinen

2003a, 2007; Torres & Momsen 2005; Akama & Kieti 2007; Meyer 2007; Andriotis

2008; Scheyvens & Momsen 2008; Lacher & Nepal 2010b; Agarwal 2012; Carlisle

& Jones 2012; Timms & Conway 2012; Anderson 2013; Borsje & Tak 2013) ja

- yritysten omistussuhteet (esim. Mbaiwa 2005a, 2005b; Akama & Kieti 2007; Meyer

2007; Andriotis 2008; Scheyvens & Momsen 2008; Lacher & Nepal 2010b, 2011;

Cheer & Peel 2011; Agarwal 2012; Carlisle & Jones 2012; Timms & Conway 2012;

Anderson 2013; Borsje & Tak 2013).

- 19 -


Edellinen korostaa matkailukeskusten integroitumista toimintaympäristön sosiotaloudelli-

seen rakenteeseen, jolloin keskus ei olisi enklaavi vaan osa laajempaa sosiaalis-taloudel-

lista kokonaisuutta. Jälkimmäinen taas painottaa yritystoiminnassa paikallisten omista-

juutta ja paikallista, pienimuotoista yritystoimintaa, jolloin pääomat tulevat huomattavassa

määrin paikalliselta tasolta ja yritystoiminnan kontrolli on paikallistasolla. Linkit aluetalou-

den sisällä ja paikallinen omistajuus tarkoittavat usein yhtäältä mittavampia kerrannaisvai-

kutuksia alueelle ja toisaalta pienempiä vuotoja alueelta, mikä merkitsee lopputulemana

myönteisiä aluetalousvaikutuksia laajemmalle maantieteelliselle alueelle: matkailukeskus

sulautuu osaksi toimintaympäristöä.

Matkailun keskittymisprosessi

Edellä esitettiin tulkintoja, joita todennettiin Pohjois-Suomea koskevalla empirialla, mat-

kailukeskuksen aluekehitysprosessista (yritystoiminta, työpaikat, väestö) keskus–periferia-

viitekehityksessä paikallistasolla. Taustalla on ajatus, että matkailu keskittyy paikallista-

solla matkailukeskuksiin ja aikaansaa siten keskuksissa myönteisiä aluekehitysvaikutuk-

sia. Matkailun keskittymisprosessia paikallistasolla voidaan selvittää empiirisesti tarkaste-

lemalla matkailuklusterin, majoitus- ja ravitsemustoiminnan, virkistys- ja muiden palvelui-

den sekä vapaa-ajanasuinrakennusten jakautumista matkailukeskusten ja muun kunnan

suhteen. Analyysi kohdistuu edelleen Pohjois-Suomen suuriin matkailukeskuksiin eli Le-

viin, Rukaan, Saariselkään ja Ylläkseen.

Matkailuklusteri on määritelty Koillis-Suomen elinkeinoyhtiö Naturpolis Oy:ssä TOL

(2008) -luokitukseen tukeutuen. Matkailuklusteri kuvaa matkailulle tyypillisiä toimialoja,

kuten majoitus- ja ravitsemustoimintaa, liikennepalveluita sekä virkistys- ja ohjelmapalve-

luita. Siitä puuttuvat kuitenkin esimerkiksi huoltamot ja korjaamot sekä vähittäiskauppa.

Lisäksi on huomattava, että kaikki matkailuklusterin kysyntä ei ole matkailijoiden aikaan-

saamaa, sillä osa kysynnästä – toimialasta riippuen – saadaan paikallisväestöltä (Kauppila

2012a: 62–63). Tosin matkailukeskuksissa lähes kaikki kysyntä perustuu matkailuun ja

matkailijoihin.

Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten sijaintikunnissa matkailu on kasautunut

matkailuklusterin henkilötyövuosilla ja liikevaihdolla mitattuna huomattavassa määrin mat-

- 20 -


kailukeskuksiin (taulukko 4). Matkailuklusterin liikevaihto on muutettu Tilastokeskuksen

(2013a) elinkustannusindeksillä vuoden 2011 rahanarvoon. Kittilässä ja Kolarissa lähes

kaikki matkailuklusterin talousvaikutukset ovat keskittyneet kiihtyvällä tahdilla matkailukes-

kuksiin, Leville (Levi ja Köngäs) ja Ylläkselle (Äkäslompolo ja Ylläsjärvi). Kuusamossa ny-

kyään noin puolet matkailuklusterin taloudellisista vaikutuksista on kasautunut Rukalle

(Ruka ja Aikkila). Keskittymiskehitys on vain vahvistunut Kittilässä, Kolarissa ja Kuusa-

mossa 2000-luvulla. Inarissa yli puolet matkailuklusterin talousvaikutuksista kohdistuu

Saariselälle, mutta muista kunnista poiketen 2000-luvulla keskittymisprosessi ei ole enää

edennyt. On korostettava, että kaikkien matkailukeskusten matkailuklusterin henkilötyö-

vuodet ja liikevaihto ovat kasvaneet absoluuttisesti 2000-luvulla.

Taulukko 4. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen matkailuklusterin henkilötyövuodet ja liikevaihto vuosina 2001 ja 2011. Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukeskuksen osuu-den sijaintikunnasta. Matkailukeskusten matkailuklusterin absoluuttiset henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat suluissa. Rahanarvo ilmaistaan vuoden 2011 rahanarvossa (Tilastokeskus 2013b). Matkailukeskus Matkailuklusteri (htv.) Matkailuklusteri (lv., 1 000 euroa)

2001 2011 2001 2011 Levi 76 % (465) 81 % (653) 79 % (48 136) 85 % (82 999) Ruka 34 % (154) 45 % (300) 40 % (17 487) 49 % (34 974) Saariselkä 56 % (233) 53 % (249) 63 % (29 006) 60 % (30 785) Ylläs 81 % (197) 87 % (284) 82 % (20 593) 90 % (34 658)

Matkailun kasautumista paikallistasolla on mahdollista tarkastella majoitus- ja

ravitsemustoiminnan henkilötyövuosien ja liikevaihdon jakautumisella matkailukeskusten ja

muun kunnan suhteen. Majoitus- ja ravitsemustoiminta sisältää TOL (2008) toimialaluokan

I pois lukien toimialan 5629 (henkilöstö- ja laitosruokalat).

Kuten matkailuklusterin tapauksessa, Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten

sijaintikunnissa matkailu on majoitus- ja ravitsemustoiminnalla mitattuna keskittynyt suu-

ressa määrin matkailukeskuksiin (taulukko 5). Majoitus- ja ravitsemustoiminnan liikevaihto

on muutettu Tilastokeskuksen (2013a) elinkustannusindeksillä vuoden 2011 rahanarvoon.

Kittilässä ja Kolarissa miltei kaikki kyseisen toimialan taloudelliset vaikutukset ovat kasau-

tuneet yhä kiihtyvällä tahdilla matkailukeskuksiin, Leville (Levi ja Köngäs) ja Ylläkselle

(Äkäslompolo ja Ylläsjärvi). Kuusamossa majoitus- ja ravitsemustoiminnan henkilötyö-

- 21 -


vuosista ja liikevaihdosta noin 40 prosenttia on keskittynyt Rukalle (Ruka ja Aikkila). Huo-

mionarvioista on se, että keskittymiskehitys ei ole kuitenkaan edennyt 2000-luvun alusta.

Inarissa majoitus- ja ravitsemustoiminta on 2000-luvulla jopa hajautunut, sillä Saariselän

suhteellinen merkitys kunnan sisällä on hieman laskenut. Kuitenkin lähes kaksi kolmas-

osaa kyseisen toimialan henkilötyövuosista ja liikevaihdosta kertyy Saariselältä. Saarisel-

kää lukuun ottamatta matkailukeskusten majoitus- ja ravitsemustoiminnan absoluuttiset

henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat kasvaneet 2000-luvulla.

Taulukko 5. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen majoitus- ja ravitsemustoiminnan henki-lötyövuodet ja liikevaihto vuosina 2001 ja 2011. Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailu-keskuksen osuuden sijaintikunnasta. Matkailukeskusten majoitus- ja ravitsemustoiminnan absoluuttiset henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat suluissa. Rahanarvo ilmaistaan vuoden 2011 rahanarvossa (Tilastokeskus 2013c). Matkailukeskus Majoitus- ja ravitsemustoiminta

(htv.) Majoitus- ja ravitsemustoiminta

(lv., 1 000 euroa) 2001 2011 2001 2011

Levi 83 % (344) 91 % (431) 91 % (32 326) 93 % (50 233) Ruka 35 % (106) 37 % (125) 40 % (12 826) 39 % (13 420) Saariselkä 64 % (198) 59 % (182) 69 % (23 906) 65 % (23 098) Ylläs 90 % (125) 92 % (178) 85 % (13 021) 93 % (19 810)

Toimialoittainen analysointi matkailun keskittymisestä paikallistasolla voidaan ulottaa

majoitus ja ravitsemustoiminnan ohella virkistys- ja muihin palveluiden henkilötyövuosiin ja

liikevaihtoon matkailukeskusten ja muun kunnan välillä. Virkistys- ja muut palvelut sisältä-

vät TOL (2008) -toimialaluokitukseen perustuen ohjelma- ja virkistyspalveluita sekä pieniä

henkilökohtaisiin palveluihin erikoistuneita yrityksiä (ks. Kauppila 2012b).

Virkistys- ja muiden palveluiden kehitystrendi myötäilee jo aikaisemmin esitettyjä

matkailuklusterin sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnan tuloksia: Pohjois-Suomen suurten

matkailukeskusten sijaintikunnissa matkailu on kasautunut pitkälti matkailukeskuksiin

(taulukko 6). Virkistys- ja muiden palveluiden liikevaihto on muutettu Tilastokeskuksen

(2013a) elinkustannusindeksillä vuoden 2011 rahanarvoon. Kittilässä ja Kolarissa kyseisen

toimialan taloudelliset vaikutukset painottuvat yhä suuremmassa määrin Leville (Levi ja

Köngäs) ja Ylläkselle (Äkäslompolo ja Ylläsjärvi). Kuusamossa keskittyminen on huomat-

tavasti maltillisempaa, sillä Ruka (Ruka ja Aikkila) suhteellinen osuus on vaihdellut puo-

lesta aina kaksi kolmasosaan. Sen sijaan Inarissa virkistys- ja muut palvelut ovat 2000-

- 22 -


luvulla jopa hajautuneet, koska Saariselän suhteellinen painoarvo kunnan sisällä on sel-

västi laskenut. Huomionarvoista on se, että suhteellinen väheneminen on koskettanut eri-

tyisesti henkilötyövuosia. Absoluuttisesti tarkasteltuna kaikkien matkailukeskusten virkis-

tys- ja muiden palveluiden henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat kuitenkin kasvaneet 2000-

luvulla.

Taulukko 6. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen virkistys- ja muiden palveluiden henkilö-työvuodet ja liikevaihto vuosina 2001 ja 2011. Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukes-kuksen osuuden sijaintikunnasta. Matkailukeskusten virkistys- ja muiden palveluiden ab-soluuttiset henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat suluissa. Rahanarvo ilmaistaan vuoden 2011 rahanarvossa (Tilastokeskus 2013d). Matkailukeskus Virkistys- ja muut palvelut (htv.) Virkistys- ja muut palvelut

(lv., 1 000 euroa) 2001 2011 2001 2011

Levi 77 % (114) 92 % (216) 83 % (15 413) 94 % (31 935) Ruka 50 % (84) 59 % (149) 62 % (8 971) 66 % (18 818) Saariselkä 68 % (45) 41 % (58) 76 % (6 522) 69 % (6 857) Ylläs 80 % (70) 82 % (99) 87 % (7 679) 90 % (13 839)

Matkailun kasautumista paikallistasolla voidaan selvittää myös vapaa-

ajanasuinrakennusten jakautumisella matkailukeskusten ja muun kunnan suhteen. Poh-

jois-Suomen suurten matkailukeskusten sijaintikunnissa matkailu on keskittynyt vapaa-

ajanasuinrakennuksilla mitattuna kiihtyvällä tahdilla matkailukeskuksiin 2000-luvulla (tau-

lukko 7). Kuntien sisäisessä tarkastelussa matkailukeskuksiin on rakennettu vuosina

2000–2011 suhteellisesti huomattavasti enemmän vapaa-ajanasuinrakennuksia kuin en-

nen 2000-lukua. Erityisesti tämä koskee Kittilää, sillä Levillä sijaitsee kolme neljästä 2000-

luvulla kuntaan rakennetuista vapaa-ajanasuinrakennuksista. Vastaavana ajanjaksona

Kolarissa Ylläkselle on rakennettu yli puolet kunnan vapaa-ajanasuinrakennuksista ja Kuu-

samossa Rukalle lähes puolet. Ainoastaan Inarissa Saariselän suhteellinen osuus on hie-

man alhaisempi kuin muissa kunnissa, mutta Saariselänkin kohdalla vapaa-ajanrakenta-

misessa matkailukeskuksen painoarvo on noussut 2000-luvulla verrattuna ennen 2000-

lukua edeltäneeseen aikaan. Huomionarvoista on se, että vuosina 2000–2011 Leville ja

Ylläkselle on rakennettu absoluuttisesti enemmän vapaa-ajanasuinrakennuksia kuin ennen

2000-lukua. Tilastokeskuksen vapaa-ajanasuinrakennustilastot mittaavat nimenomaan

rakennuksia, eivät yksittäisiä asuntoja. Matkailukeskuksen vapaa-ajanasuinrakennukset

- 23 -


sisältävät usein enemmän kuin yhden asunnon (tai huoneiston) rakennusta kohti, mikä

ilmenee keskuksissa pari- ja rivitaloina. Näin ollen nykyinen tilastointiperiaate yksittäisen

mökin tapauksessa ei kohtele tasapuolisesti Suomen eri alueita, vaan käytännössä mat-

kailukeskuksiin on rakennettu huomattavasti enemmän yksittäisiä vapaa-ajanasuntoja kuin

tilastot osoittavat (Kauppila 2007).

Taulukko 7. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen vapaa-ajanasuinrakennukset rakenta-misvuoden mukaan. Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukeskuksen osuuden sijainti-kunnasta. Matkailukeskusten vapaa-ajanasuinrakennusten absoluuttiset määrät ovat su-luissa (Tilastokeskus 2012). Matkailukeskus –1999 2000–2002 2003–2005 2006–2008 2009–2011 Levi 37 % (632) 71 % (190) 71 % (176) 75 % (183) 74 % (170) Ruka 15 % (737) 36 % (128) 41 % (142) 57 % (227) 42 % (122) Saariselkä 8 % (160) 34 % (31) 27 % (33) 25 % (32) 36 % (33) Ylläs 32 % (397) 58 % (98) 64 % (162) 59 % (172) 55 % (118)

On syytä mainita, että Ylläs määriteltiin vapaa-ajanasuinrakennustarkastelussa vain

Äkäslompolon kylänä. Näin ollen Kolarissa vapaa-ajanasuinrakennusten keskittyminen

laajemmalle Ylläksen alueelle, mukaan lukien Ylläsjärvi, on korkeampi kuin taulukon 7 tu-

lokset osoittavat. Rukan kohdalla kyse on niin sanotusta Rukajärven pienalueesta, joka

kattaa sekä Rukan että Aikkilan. Mikäli Levin läheisyydessä sijaitsevan Könkään kylän

vapaa-ajanasuinrakennukset olisi huomioitu, ne olisivat nostaneet Levin osuutta Kittilän

sisäisessä tarkastelussa eri ajanjaksoina vain 1 2 prosenttia (Tilastokeskus 2012).

Matkailukeskukset, aluekehitys ja paikallistaso

Esitetyt empiiriset, Pohjois-Suomea käsittelevät tarkastelut osoittavat, että aluekehityksen

polarisoitumisprosessi johtuu pitkälti matkailukehityksestä ja sen keskittymisestä paikallis-

tasolla matkailukeskuksiin. Toisaalta niin aluekehitysprosessin kuin matkailun keskittymis-

prosessin voimakkuus vaihtelevat esimerkkikunnittain. Matkailukeskusten rooliin paikallis-

tason aluekehityksessä vaikuttavat maantieteelliset tekijät voidaan jakaa matkailukeskuk-

sen sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin (kuva 1). On huomattava, että tekijät rajataan paikallista-

solle, joka käsitetään kuntatasoksi. Näin ollen yleisesti matkailuun ja sen kehitykseen vai-

kuttavat laajemmat globaalit taloudelliset, poliittiset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät

- 24 -


jäävät kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Maantieteelliset tekijät eivät ota myöskään huo-

mioon poliittisia tekijöitä. Tällä tarkoitetaan elinkeinojen kehittämispolitiikkaa ja sen paino-

pisteitä eri aluetasoilla. Esimerkiksi paikallistasolla voidaan valita erilaisia painotuksia niin

elinkeinojen välillä kuin matkailuelinkeinon sisällä. Edellisessä tehdään valintoja matkai-

luelinkeinon ja muiden elinkeinojen välillä, kun jälkimmäisessä pohditaan muun muassa

matkailukeskuksen painoarvoa matkailun kehittämisessä paikallistasolla.

Kuva 1. Matkailukeskuksen rooliin paikallistason aluekehityksessä vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät (Kauppila 2010a: kuva 1).

Sisäisiin tekijöihin luetaan matkailukeskuksen kausivaihtelut, matkailukeskuksen koko,

matkailukeskuksen kehitysvaihe ja matkailukeskuksen alkuperäinen perusta (Kauppila

2010a). Teoreettisesti matkailukeskuksen pienet kausivaihtelut, suuri koko, paikalli-

nen/seudullinen omistajuus (kehitysvaihe) ja perinteinen tausta (alkuperäinen perusta)

merkitsevät mittavia aluekehitysvaikutuksia paikallistasolla. Näistä tekijöistä on syytä nos-

taa esille alkuperäinen perusta, koska se poikkeaa Saariselän kohdalla muista keskuk-

sista. Matkailukeskukset voidaan jakaa kahteen luokkaan sen mukaan, mikä on niiden

Sosioekonominen ympäristö

Aluerakenne ja saavutettavuus

Kausi-luotoisuus

Koko

Kehitysvaihe Alkuperäinen perusta

- 25 -


historiallinen tausta. Baud-Bovy ja Lawson (1998: 131–133) käyttävät käsitteitä perinteinen

ja integroitu, kun Vuoriston (2003: 152–153) vastaavat ovat perinteinen ja moderni. Perin-

teinen matkailukeskus tarkoittaa kylää tai kaupunkia, joka on erikoistunut matkailukeskuk-

seksi pitkän ajan kuluessa yhden tai useamman erikoisattraktion kautta. Integroitu tai mo-

derni matkailukeskus on puolestaan lähinnä massamatkailun aikakaudella – luontaisten ja

keinotekoisten attraktioiden varaan – perustettu kohde. Kohteella ei ole useinkaan aikai-

sempaa kehityshistoriaa, vaan se on rakennettu pelkästään matkailutarkoituksessa. Alue-

kehityksen näkökulmasta perinteiset matkailukeskukset ovat syvällisemmin sulautuneet

paikalliseen sosioekonomiseen rakenteen ja niillä on linkkejä elinkeinojen välillä. Sen si-

jaan integroidut tai modernit matkailukeskukset muistuttavat aikaisemmin läpikäytyjä en-

klaaveja matkailukeskuksia, jotka ovat enklavisoituneet paikallisesta sosioekonomisesta

rakenteesta fyysisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Tästä johtuen niiden linkit paikalli-

seen sosiotaloudelliseen rakenteeseen ovat heikot. Saariselän kehityshistoria muistuttaa

integroitua tai modernia matkailukeskusta, kun muut keskukset ovat luonteeltaan perintei-

siä keskuksia, joilla on oma sosiaalinen ja taloudellinen kehityshistoria ennen matkailun

aikakautta.

Matkailukeskuksen ulkoisia tekijöitä ovat puolestaan paikallistason laajempi

sosioekonominen ympäristö sekä paikallistason aluerakenne ja saavutettavuus (Kauppila

2010a, 2011a). Ensimmäinen tekijä viittaa matkailukeskuksen ja sijaintikunnan sosioeko-

nomiseen kokoon. Mikäli matkailukeskuksen sosioekonominen koko on suuri suhteessa

sijaintikuntaan, matkailukeskuksella on huomattava rooli paikallistason aluekehityksessä.

Tämä näkyy Kittilässä ja Kolarissa, joissa Levin ja Ylläksen koko on suuri suhteessa niiden

sijaintikuntien aluetalouden kokoon, kun taas Kuusamossa tilanne on päinvastainen.

Vaikka Rukan koko on suurin piirtein samaa luokkaa kuin esimerkiksi Ylläksen, Kuusamon

aluetalouden koko on puolestaan noin nelinkertainen (yritystoimipaikat, työpaikat, väestö)

verrattuna Kolariin. Näin ollen aluekehityksen näkökulmasta Kittilälle ja Kolarille matkailu-

keskukset ovat suhteellisesti ottaen tärkeämpiä kuin Kuusamolle, eli Kittilän ja Kolarin

matkailukeskusriippuvaisuus on suurempi kuin Kuusamon. Toisaalta laajemman sosio-

ekonomisen ympäristön koko ja rakenne vaikuttavat matkailukeskuksen mahdollisuuksiin

linkittyä ja integroitua paikallistason elinkeinoelämään ja sosioekonomiseen rakenteeseen.

- 26 -


Toisessa tekijässä, paikallistason aluerakenteessa ja saavutettavuudessa, viitataan

matkailukeskuksen saavutettavuuteen ja kunnan aluerakenteeseen. Mikäli matkailukes-

kuksen ja kuntakeskuksen välinen absoluuttinen ja suhteellinen saavutettavuus on epä-

suotuisa, tämä on haaste esimerkiksi työvoiman pendelöintiin sekä tavaroiden, palveluiden

ja matkailijoiden liikkumisen näkökulmasta paikallistasolla. Saavutettavuudella on yhteys

myös infrastruktuuriin ja sen kuntoon sekä julkiseen liikenteeseen. Mikäli infrastruktuuri ja

julkinen liikenne ovat puutteellisia, tämä hankaloittaa työvoiman pendelöintiä, matkailijoi-

den liikkumista ja yritysten yhteistyötä kunnan sisällä. Matkailukeskuksen sijainti kunnan

aluerakenteessa syrjäisellä kulmalla kaukana kuntakeskuksesta ja kunnan pääliikenneväy-

lien ulkopuolella heikentää keskuksen roolia paikallistason aluekehityksessä. Edellä läpi-

käydyistä tekijöistä Ylläs poikkeaa muista matkailukeskuksista. Ylläksen etäisyys on noin

45 kilometriä Kolarin kuntakeskuksesta, kun muut keskukset ovat 20–30 kilometrin etäi-

syydellä kuntakeskuksesta. Lisäksi Ylläs sijaitsee Kolarin kunnan koillisnurkassa eikä se

ole pääliikenneväylän varrella.

Kunnan alue- ja matkailurakenteella on myös merkitystä matkailukeskuksen rooliin alue-

kehityksessä paikallistasolla. Tällä tarkoitetaan matkailukeskuksen lisäksi olemassa olevia

kyliä ja niiden sijaintia paikallistason aluerakenteessa, kylien ja niiden ympäristöjen mat-

kailullisia attraktioita ja palveluita sekä sosiaalis-taloudellisia piirteitä. Esimerkiksi Kuusa-

mossa ja Inarissa, pinta-alaltaan laajoissa kunnissa, sijaitsee muitakin matkailullisesti kiin-

nostavia attraktioita ja kyliä kuin vain matkailukeskus ja sen palveluvarustus. Matkailuelin-

keino on siten hajautuneempi Kuusamossa ja Inarissa kuin Kittilässä ja Kolarissa, mikä on

edellä todennettu matkailuklusterin, majoitus- ja ravitsemustoiminnan, virkistys- ja muiden

palveluiden sekä vapaa-ajanasuinrakennusten tasaisemmassa jakautumisessa matkailu-

keskusten ja muun kunnan suhteen. Kaikkiaan Kuusamossa ja Inarissa matkailullinen ja

sosiaalis-taloudellinen rakenne on hajautuneempi kuin Kittilässä ja Kolarissa.

- 27 -


Toimintaympäristön aluekehitysvaikutusten lisääminen matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa

Matkustusmallit ja aika tila-malli

Kuten edellä on käynyt ilmi, matkailukeskukset ovat myönteisten aluekehitysvaikutusten

(yritystoiminta, työpaikat, väestö) ja matkailun keskittymispaikkoja syrjäseuduilla. Matkai-

lun ja matkailijoiden näkökulmasta matkailukeskukset ovat Brenneriä (2005) lainaten läh-

töpisteitä, ikään kuin portteja, tuntemattomaan, attraktiiviseen maaseutuun. Matkailukes-

kukset ovat myös kansainvälistymisen portteja ja solmukohtia laajemmalle maantieteelli-

selle alueelle, sillä ne ovat usein kansainvälisen matkailun kohdealueita (ks. Oppermann

1992; Pearce 1995: 97–108; Williams & Gillmor 1995; Akama 1999; O’Hara & Barrett

1999; Hall 2003, 2004; Tosun ym. 2003, 2004; Bramwell 2004; Mbaiwa 2005a, 2005b;

Agarwal & Shaw 2007; Sharpley & Naidoo 2010).

Mikäli matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa tavoitellaan positiivisten sosiaa-

lis-taloudellisten vaikutusten levittämistä toimintaympäristöön, tämä edellyttää matkailu-

ilmiössä attraktioiden ja majoituspalveluiden hajauttamista sekä infrastruktuurin ja liiken-

neyhteyksien kehittämistä (Getz 1981, 1986). McKercher ja Lau (2008: 358) toteavat, että

kohdealueen sisällä attraktioiden piirteillä (keskittyneet vs. hajautuneet), attraktioiden ja

majoituspalveluiden sijainnilla sekä kohdealueen sisäisellä saavutettavuudella on vaiku-

tusta matkailijoiden liikkumiseen. Tutkimuksissa on nostettu esille matkailijoiden hajautta-

miseen vaikuttavia tekijöitä, jotka voidaan jakaa matkailijoihin, matkaan, matkustustapaan

ja kohdealueeseen liittyviin tekijöihin (ks. Tideswell & Faulkner 1999; Hwang & Fesen-

maier 2003; Wu & Carson 2008; Koo ym. 2012). Kohdealueen maantieteellisistä piirteistä

korostetaan attraktioiden läheisyyttä, täydentävyyttä ja asetelmaa matkustamisen verkos-

tossa: hajautetut attraktiot ja toiminnot mahdollistavat alueellisesti laajemman matkustus-

käyttäytymisen. Seuraavaksi matkailijoiden liikkumista sekä attraktioiden ja palveluiden

sijaintia teoretisoidaan matkustusmallien ja aika tila-mallin avulla.

Matkustusmalleilla tarkoitetaan matkailijoiden kulkureittejä ja liikkumista kuvaavia mal-

leja. Tutkimuskirjallisuudessa on julkaistu matkustusmalleja lähtöalueen ja kohdealueen

välillä (esim. Oppermann 1995; Stewart & Vogt 1997; Lew & McKercher 2002) ja viime

- 28 -


aikoina myös kohdealueen sisäisiä matkustusmalleja (esim. Lew & McKercher 2006; Lau

& McKercher 2007; McKercher & Lau 2008). Ensiksi mainituilla malleilla tarkoitetaan sekä

kansainvälistä että kansallista matkailua. Lähtöalueen ja kohdealueen välisissä malleissa

on otettu huomioon myös tietyiltä osin matkailijoiden liikkuminen kohdealueen sisällä, sillä

mallit kattavat siirtymistaipale-elementin lisäksi kohdealueen kiertomatkaelementin (Mc-

Kercher & Lew 2004; McKercher & Lau 2008). Tämän raportin kannalta mielenkiinto kes-

kittyy matkailijoiden kohdealueen sisäisiin matkustus- ja liikkumismalleihin.

Matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan lähtökohdaksi sopivat erityisen hyvin sellai-

set lähtöalueen ja kohdealueen mallit, joissa yöpyminen tapahtuu matkailukeskuksessa.

Kyse on kohdematkailusta, jossa matkailijat pitävät matkailukeskusta tukikohtanaan yö-

pyvät keskuksessa ja tekevät sieltä (päivä)retkiä toimintaympäristöön. Näin ollen retkien

kohteet sijaitsevat matkailukeskuksen toimintaympäristössä. Matkailukeskusvetoiseen

ajatteluun soveltaen tällaisista matkustusmalleista käytetään kirjallisuudessa nimeä base

camp (Oppermann 1995; Stewart & Vogt 1997), hub-and-spoke (McKercher & Lew 2004),

single destination, sisältäen base camp -mallin, (Lew & McKercher 2002) ja base site (Lau

& McKercher 2007). Kohdealueen sisäisissä malleissa on keskitytty mallintamaan tar-

kemmin paikallistasolla tapahtuvaa matkailijoiden liikkumista, joten mallit ovat kohdealu-

een näkökulmasta luotuja ja yksityiskohtaisempia kuin lähtöalueen ja kohdealueen väliset

mallit.

Tämän kirjoituksen tarkoitusta silmällä pitäen kuvassa 2 on yhdistetty Lew’n ja Mc-

Kercherin (2006) sekä McKercherin ja Laun (2008) julkituomat kohdealueen sisäiset mat-

kustusmallit matkailukeskusvetoiseen kehittämispolitiikkaan. Yhdistetty malli kattaa erilai-

set pistemäiset, ympyränmuotoiset ja näiden yhdistelmät eli monitahoiset mallit. Viimeksi

mainituista Lew ja McKercher nimeävät yhden radiating hub -malliksi, jota on edelleen-

monipuolistettu kuvassa 2. Esitetyn mallin perusajatus on se, että samalla päiväretkellä

voidaan vierailla yhdessä tai useammassa toimintaympäristössä sijaitsevassa kohteessa,

mutta yöpyminen tapahtuu aina matkailukeskuksessa. Kohde käsitetään tässä yhteydessä

nähtävyytenä, tapahtumana, tarjottavana ohjelmapalvelutuotteena, harrastettavana aktivi-

teettina tai palveluna, jolla on matkailullista vetovoimaa. Tämä aikaansaa matkailijan liik-

kumisen matkailukeskuksesta toimintaympäristöön. Toimintaympäristön tähtimäinen

muoto kuvaa liikenneväylien mukaan muodostuvaa matkailukeskuksen päiväkäyntivyöhy-

- 29 -


kettä. On korostettava, että matkailukeskus voi olla osa laajempaa kiertomatkailu- tai

kauttakulkumatkailureittiä, mutta tässä tarkastelussa keskitytään matkailukeskuksen rooliin

kohdematkailun näkökulmasta.

Kuva 2. Kohdealueen sisäiset matkailijoiden liikkumismallit matkailukeskusvetoisessa ke-hittämispolitiikassa (lisäyksin, muokaten ja yhdistäen Lew & McKercher 2006: kuva 2; Mc-Kercher & Lau 2008: kuva 4). Sisäkehä kuvaa matkailukeskusta ja ulkokehä toimintaym-päristöä. Tähdet ovat toimintaympäristössä sijaitsevia nähtävyyksiä, tapahtumia, tarjottavia ohjelmapalvelutuotteita, harrastettavia aktiviteetteja tai palveluita, jotka ovat päiväkäyntie-täisyydellä matkailukeskuksesta. Matkailukeskusta ja tähtiä yhdistävät viivat kuvaavat matkailijoiden liikkumista.

Matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan näkökulmasta on syytä tarkastella yleisellä

tasolla matkojen määrää aika tila-ulottuvuudessa. Tähän soveltuu Hallin (2005a, 2005b:

Matkailu- keskus

- 30 -


20–25, 2005c, 2006, 2008) malli, jonka muuttujina ovat aika, tila ja matkojen määrä (kuva

3). Ajallinen ulottuvuus vaihtelee tunneista vuosiin, kun tilallinen ulottuvuus on määritelty

eri aluetasoina paikallistasolta aina kansainväliselle tasolle. Ajan ja tilan lisäksi Hall yhdis-

tää malliinsa kolmannen muuttujan, matkojen määrän. Pelkistäen mallin mukaan tehtyjen

matkojen määrää vähenee ajan ja etäisyyden lisääntyessä lähtöalueelta, mikä johtuu yk-

silön (matkailijan) aika- ja raharajoitteista. Näin ollen aika–tila-ulottuvuudella on vaikutusta

tehtyjen matkojen määrään. Matkustusmalleissa, joissa matkailukeskus on matkailijoiden

lähtöalue ja tukikohta, lukumääräisesti suurin osa keskuksesta tehtävistä matkoista mää-

rittyy Hallin mallia tulkiten ajallisesti tunneissa ja tilallisesti paikallistasolle suuntautuvina

päiväkäynteinä tai päiväretkinä. Toisaalta yleisesti ottaen matkailutarjonta ja attraktiot eivät

ole tasaisesti jakautuneet tilassa (McKercher & Lew 2003, 2004; McKercher ym. 2008a),

vaan esimerkiksi matkailukeskuksen päiväkäyntikohteet sijaitsevat epätasaisesti tilassa.

Näin ollen matkailukeskuksesta tehtyjen matkojen määrässä voi esiintyä yksittäisiä piik-

kejä, jotka eivät noudata etäisyyden mukaan vähenevää määrää. Tästä ovat esimerkkejä

päiväkäyntivyöhykkeen reunalla sijaitsevat suurta vetovoimaa sisältävät attraktiot, joihin

suuntautuvien matkojen määrät ovat suuremmat kuin etäisyyden mukaan pitäisi olla. Mat-

kailukeskusympäristössä tilankäyttöä rajoittavana tekijänä on pitkälti aika, koska kyse on

toimintaympäristöön kohdistuvista päiväkäynneistä.

- 31 -


Kuva 3. Matkojen määrä aika–tila-ulottuvuudessa (lisäyksin Hall 2005b: kuva 1.5). Origin (home) viittaa matkailukeskukseen.

Päiväkäyntien tai päiväretkien maantieteellinen ulottuvuus voidaan siis käsitteellistää

päiväkäyntivyöhykkeenä tai päiväkäyntietäisyytenä matkailukeskuksesta. Kauppila (2008c,

2010b) on koonnut useiden tutkimusten keskeisiä tuloksia ja määritellyt niiden kautta päi-

väkäyntivyöhykkeen rajaksi absoluuttisesti alle 100 kilometriä ja suhteellisesti alle 1,5

tuntia yhdensuuntaisena matkana (kuva 4). Malli perustuu autoetäisyyteen, automatkaan,

lähtöalueelta ja on muodoltaan tähtimäinen. Tähden sakarat taipuvat liikenneväylien mu-

kaan. Vyöhykkeen absoluuttisiin ja suhteellisiin raja-arvoihin, jotka ovat aikaisempien

tutkimusten ylärajojen vaihteluvälejä, vaikuttavat tiestö, sen kunto ja mahdolliset ruuhkat.

Päiväkäynnit voivat luonnollisesti joskus ulottua yli edellä mainittujen raja-arvojen. Päivä-

käyntivyöhykettä pitääkin tulkita seuraavasti: mikäli matkailija viipyy matkailukeskuksessa

esimerkiksi viikon, hänen on mahdollista vaikka joka päivä tehdä retkiä päiväkäyntivyöhyk-

keen sisällä ilman että hänen matkapäivänsä pituus, sisältäen siirtymiset ja kohteessa

vietetty aika, muodostuu liian pitkäksi. Joinakin päivinä matkailijan päiväkäynnit voivat

Päivä- käynti- etäisyys

- 32 -


ulottua myös laajemmalle maantieteelliselle alueelle kuin edellä esitetyt päiväkäynti-

vyöhykkeen ylärajat määrittävät. Jos kuljetusteknologiassa tai kuljetusinfrastruktuurissa

(esim. tiestön laatu mahdollistaa nopeamman liikkumisen) tapahtuu muutoksia, päivä-

käyntivyöhykkeen absoluuttinen laajuus kasvaa. Kohteet, jotka eivät ennen muutosta si-

sältyneet päiväkäyntivyöhykkeeseen, kuuluvat tässä uudessa tilanteessa päiväkäynti-

vyöhykkeeseen (ks. Hall 2005b: 112–120, 2006). Mikäli matkailukeskuksen päiväkäynti-

vyöhykkeen absoluuttinen laajuus kasvaa, tämä merkitsee usein myös kyseisellä vyöhyk-

keellä sijaitsevien vetovoimaisten kohteiden määrällistä lisääntymistä ja monipuolistumista.

Päiväkäyntivyöhykettä voidaan pitää matkailukeskuksen primaarisena vaikutusalueena.

Kuva 4. Päiväkäynti-, viikonloppu- ja lomavyöhyke absoluuttisesti (kilometreinä) ja suhteel-lisesti (ajoaikana) mitattuna (Kauppila 2008c: kuva 2, 2010b: kuva 1).

On korostettava, että edellä esitetty päiväkäyntivyöhykkeen laajuus perustuu

autoetäisyyteen. Luonnollisesti matkailijoiden käyttämä liikenneväline vaikuttaa heidän

liikkumismahdollisuuksiinsa kohdealueella. Yleisesti ottaen oma tai vuokra-auto mahdol-

listaa omatoimimatkailijoiden liikkumisen kohdealueella ja siten matkailijoiden hajauttami-

sen (Cooper 1981; Debbage 1991; Tideswell & Faulkner 1999; Wu & Carson 2008; Koo

ym. 2012). Jos matkailija on saapunut lähtöalueelta kohdealueella, matkailukeskukseen,

esimerkiksi lentokoneella eikä hänellä ole kohdealueella käytettävissään autoa, matkailijan

Viikonloppu- vyöhyke

Päiväkäynti- vyöhyke

alle 80–100 km/ alle 60–75 min

Lomavyöhyke yli 250–400 km/

yli 3–5 h

alle 250–400 km/ alle 3–5 h

- 33 -


tilankäyttö kohdealueen sisäinen liikkuminen on rajallinen. Tässä tapauksessa auton

vuokraaminen kohdealueella tai kohdealueen sisäinen julkinen liikenne mahdollistavat

matkailukeskusta laajemman, matkailukeskuksen päiväkäyntivyöhykkeellä sijaitsevan

matkailupotentiaalin hyödyntämisen. Toisaalta matkailija on voinut ostaa etukäteen tai pai-

kan päällä matkailukeskuksen päiväkäyntivyöhykkeelle suuntautuvan ohjelmapalvelun,

joka sisältää kuljetuksen keskuksesta kohteeseen ja takaisin keskukseen. Erityisesti kan-

sainväliset talvimatkailijat saapuvat usein lentokoneella Pohjois-Suomen matkailukeskuk-

siin, mikä vaikuttaa heidän tilankäyttöönsä. Jos he ovat ostaneet joko etukäteen tai paikan

päältä päiväkäyntivyöhykkeelle kohdistuvan ohjelmapalvelun, matkailijoiden tilankäyttö

suuntautuu tiettyihin, ennalta määräytyviin kohteisiin. Tilankäyttö voi vaihdella kotimaisten-

kin matkailijoiden kohdalla ja jopa matkailukauden sisällä. Tästä ovat esimerkkinä Saa-

riselän matkailukeskuksen ruskamatkailijat (Saarinen 1997, 2001b). Kyseisissä tutkimuk-

sissa ruskamatkailijat luokiteltiin viiteen ryhmään, joista huvittelijat ja seuramatkailijat viet-

tivät lomansa käytännöllisesti katsoen kokonaan matkailukeskuksen ydinalueella raken-

netussa ympäristössä ja palveluiden äärellä. Näiden ryhmien tilankäyttö kohdistui hyvin

pienelle maantieteelliselle alueelle, eivätkä he liikkuneet edes matkailukeskuksen lähi-

maastossa.

Spatio-funktionaalinen malli

Edellä tuotiin julki teoreettisia lähtökohtia matkailijoiden liikkumiseen sekä attraktioiden ja

palveluiden sijaintiin matkustusmallien ja aika–tila-mallin näkökulmista, kun pohdittiin mat-

kailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa positiivisten sosiotaloudellisten vaikutusten

levittämistä toimintaympäristöön. Lähtökohta on se, että toimintaympäristössä pitää olla

nähtävyyksiä, tapahtumia, tarjottavia ohjelmapalveluita, harrastettavia aktiviteetteja tai pal-

veluita, jotka saavat matkailijat liikkeelle päiväretkille matkailukeskuksista ympäröivälle

alueelle. Edelleen toimintaympäristössä on oltava palveluita ja matkailijoiden on käytettävä

niitä, sillä vasta tästä aiheutuu myönteisiä talousvaikutuksia laajemmalle alueelle kuin pel-

kästään matkailukeskuksiin. Base camp -mallissa päiväkäyntivyöhyke voidaan käsitteel-

listää matkailukeskuksen primaariseksi vaikutusalueeksi. Päiväkäyntivyöhyke asettaa rajat

- 34 -


matkailijoiden liikkumisella ajassa ja tilassa ja siten heidän mahdollisuuksiinsa hyödyntää

toimintaympäristön palvelurakennetta.

Toinen teoreettinen lähtökohta positiivisten sosiaalis-taloudellisten vaikutusten levittämi-

seen matkailukeskusten ulkopuolisille alueille on toimialojen välinen yhteistyö. Tähän yh-

teistyöhön on esitetty paikallistasolle soveltuva spatio-funktionaalinen malli (Kauppila

2004; Kauppila ym. 2009), jota on konkretisoitu käyttäen esimerkkinä Inarin kuntaa (Kaup-

pila 2008b, 2008d). Mallissa korostetaan alueellis-toiminnallista yhteistyötä ja työnjakoa

(kuva 5). Sen avulla matkailun positiiviset sosiotaloudelliset vaikutukset kohdistuvat mat-

kailukeskuksen, ytimen, lisäksi toimintaympäristöön, periferiaan. Alueellisuus käsitetään

keskuksen sisäisenä, mutta ennen muuta keskuksen ja periferian välisenä yhteistyönä.

Toiminnallisuus taas jäsennetään Saarisen (2007) matkailukeskeistä kehitysmallia laajen-

tamalla kahdeksi tasoksi: matkailuelinkeinon sisäiseksi sekä matkailuelinkeinon ja muiden

elinkeinojen väliseksi yhteistyöksi. Tämä tarkoittaa sitä, että aluekehitystä viedään eteen-

päin matkailuvetoisesti, mutta matkailuelinkeino on sisäisen yhteistyön ja muiden elinkei-

nojen välisen yhteistyön kautta aluekehityksen väline, jonka avulla tavoitellaan muun mu-

assa työllisyyttä ja hyvinvointia paikallisten ihmisten tarpeiden näkökulmasta. Spatio-funk-

tionaalisessa mallissa yhdistetään Saarisen matkailukeskeinen ja aluekeskeinen lähesty-

mistapa (ks. myös Burns 1999, 2004). Spatio-funktionaalisen mallin lähtökohtana on siten

matkailukeskusvetoisuus eli matkailuelinkeinon sisäinen, alueellinen yhteistyö, mutta se

ottaa huomioon myös laajemman kohdealueen ja siellä harjoitettavat muut elinkeinot ja

niiden kytkennät matkailuelinkeinoon.

- 35 -


Kuva 5. Spatio-funktionaalinen malli (muokaten ja lisäyksin Kauppila ym. 2009: kuva 3).

Alueellisessa klusteriajattelussa matkailua käytetään esimerkkinä tuotteesta, joka koos-

tuu useista toisiaan täydentävistä palveluista, kuten majoitus-, ravitsemus-, liikenne-, oh-

jelma- ja muista palveluista (ks. Porter 1991, 1998, 2000). Yritykset eivät siten kilpaile kes-

kenään eikä niitä yhdistä sama tuotantoketju, vaan yritykset tarjoavat toisiaan täydentäviä

palveluita. Tällöin on kyseessä diagonaalinen klusteri (Michael 2003, sit. Butler & Wei-

denfeld 2012: 19; Lagos & Courtis 2008). Yritykset voivat matkailuelinkeinon sisällä kui-

tenkin samanaikaisesti sekä tehdä yhteistyötä että kilpailla. Yhteistyö on todennäköisem-

pää, jos yritysten tuotteet ovat erilaisia täydentäen toisiaan eivätkä siten ole toistensa kal-

taisia samanlaisia tuotteita (ks. Porter 1991, 1998, 2000; Kylänen & Rusko 2011; Leiper

ym. 2011; Weidenfeld ym. 2011; Kylänen & Mariani 2012; Mariani & Kylänen 2014; Pearce

2014). Von Friedrichs Grängsjö (2003) käsitteellistää matkailuelinkeinon sisäistä yhteis-

työtä ja kilpailua ilmaisuilla ”yritys palvelee kohdealueen intressejä” ja ”kohdealue palvelee

yrityksen intressejä”. Näitä voidaan tulkita siten, että ensimmäisessä on kyse yritysten yh-

teistyöstä, jotta kohdealueelle saadaan esimerkiksi houkuteltua potentiaalisia matkailijoita

(yhteis)markkinoinnin, palvelukokonaisuuksien ja myönteisen imagontuottamisen avulla.

Matkailu- elinkeino

(matkailukeskus, ydin)

Periferia (toiminta-ympäristö)

Periferia (toiminta-ympäristö)

Matkailu-elinkeino

Muut (paikalliset) elinkeinot

- 36 -


Jälkimmäisessä puolestaan painotetaan kohdealueella yritysten roolia esimerkiksi oman

tuotteensa kehittämisessä, mikä voi merkitä kilpailua samanlaista tuotetta tarjoavien yri-

tysten välillä. Toisaalta kilpailu ”pakottaa” yritykset tuotekehitykseen ja innovointiin. Yh-

teistyöllä tavoitellaan kohdealueen näkökulmasta kollektiivista etua kilpailussa muiden

kohdealueiden kanssa (Huybers & Bennett 2003). Von Friedrichs Grangsjön mielestä tar-

vitaan sekä yritysten yhteistyötä että kilpailua kohdealueen matkailutuotteen kokonaisval-

taisessa kehittämisessä (ks. myös Kylänen & Rusko 2011; Kylänen & Mariani 2012; Ma-

riani & Kylänen 2014; Pearce 2014). Matkailun kohdealueilla kilpailuyhteistyö (co-opetition)

nähdäänkin yhä tärkeämpänä yritysten kilpailukyvylle ja eloonjäämiselle jaettaessa ”yh-

teiskohtaloa” (co-destiny) (Buhalis 2006, sit. Butler & Weidenfeld 2012: 17).

Matkailuelinkeinon sisäiseen yhteistyöhön vaikuttavat lukuisat determinantit, jotka Czer-

nek (2013) jakaa matkailualueen sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ensiksi mainitusta esi-

merkiksi yritysten maantieteellisellä etäisyydellä on vaikutusta yhteistyöhön: yritysten

maantieteellinen läheisyys on usein stimuloiva tekijä päivittäisessä yhteistyössä. Sen si-

jaan pitkä etäisyys koetaan kustannuksia lisäävänä ja siten osaltaan yhteistyötä estävänä

tekijänä. Tässä raportissa matkailuelinkeinon sisäinen yhteistyö kattaa välittömästi mat-

kailusta höytyvät yritykset, jotka tuottavat yhteisiä palvelupaketteja ja -kokonaisuuksia päi-

väkäyntietäisyydeltä matkailukeskuksesta. Näitä ovat muun muassa majoitus- ja ravitse-

muspalvelut, liikennepalvelut ja ohjelmapalvelut. Yhteistyöllä tarkoitetaan tuotannollista

yhteistyötä.

Matkailuelinkeinon ja muiden elinkeinojen yhteistyössä on kyse välittömästi ja välillisesti

matkailusta hyötyvien yritysten yhteistyöstä. Välillisesti matkailusta hyötyvät yritykset toi-

mivat raaka-aineiden, jalosteiden, tavaroiden ja palveluiden tuottajina välittömästi matkai-

lusta hyötyville yrityksille. Kyse on tässäkin tapauksessa tuotannollisesta yhteistyöstä.

Tällaisia toimialoja ja elinkeinoja erityisesti raaka-aineiden ja jalosteiden näkökulmasta

ovat pohjoisilla alueilla esimerkiksi maa- ja metsätalous, porotalous ja kalatalous (ks. Saa-

rinen 2003a, 2007; Kauppila 2004, 2008b, 2008d; Leinonen 2006; Leinonen ym. 2008a,

2008b; Rosqvist 2008; Kauppila ym. 2009). Tutkimuskirjallisuudessa maatalouden linkit-

täminen matkailuun ruuan kautta on saanut runsaasti huomiota osakseen (esim. Telfer &

Wall 1996, 2000; Walpone & Goodwin 2000; Torres 2002a, 2003; Torres & Momsen 2004,

2005, 2011; Fleischer & Tchetchik 2005; Cai ym. 2006; Pratt 2011, 2013; Rogerson 2012;

- 37 -


Scheyvens & Russell 2012; Everett & Slocum 2013). Alueellisessa klusteriajattelussa välil-

lisesti matkailusta hyötyvät toimialat voidaan tulkita matkailun lähi- ja tukialoiksi (ks. Porter

1991, 2000). Yritykset, jotka kuuluvat saman tuotantoketjun eri vaiheisiin ja ovat usein os-

taja myyjä-suhteessa, muodostavat vertikaalisen klusterin (Michael 2003, sit. Butler &

Weidenfeld 2012: 19; Lagos & Courtis 2008).

Organisaatioiden välisillä sosiaalisilla verkostoilla ja matkakohteen kehitysprosessin

vaiheella on havaittu yhteys. Scott ym. (2008) tutkivat Australiassa neljää eri kehitysvai-

heessa olevaa kohdetta ja päätyivät siihen, että mitä suurempi, kansainvälisempi ja pi-

demmälle prosessissa matkailukohde on, sitä laajemmat ja tiheämmät ovat kohteen orga-

nisaatioiden väliset verkostot. Laajuus käsitetään tutkimuksessa maantieteellisenä taka-

maana. Sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä, sillä niiden voidaan tulkita luovan pohjan sekä

matkailukeskusten sisäiselle että matkailukeskusten ulkoiselle yhteistyölle. Jälkimmäisellä

tarkoitetaan matkailukohteen ja ympäröivän alueen linkkejä välittömästi matkailusta hyöty-

vien toimialojen sisällä sekä välittömästi ja välillisesti matkailusta hyötyvien toimialojen

välillä.

Spatio-funktionaalisessa mallissa on pohjimmiltaan kyse matkailukeskusvetoisesta

kehittämisestä, joka ottaa huomioon toimintaympäristön ja sen tarjoamat mahdollisuudet.

Mallissa korostuu toimintaympäristön rooli taloudellisessa mielessä. Toimintaympäristössä

on siis oltava välittömästi ja välillisesti matkailusta hyötyviä yrityksiä, jotta matkailukeskuk-

sessa sijaitsevat yritykset voivat ylipäätänsä tehdä tuotannollista yhteistyötä toimintaympä-

ristön yritysten kanssa ja näin matkailukeskuksen myönteiset sosiotaloudelliset vaikutukset

leviäisivät laajemmalle maantieteelliselle alueelle. Välittömien vaikutusten osalta malli ko-

rostaa palvelupaketteja ja -kokonaisuuksia esimerkiksi kansainvälisiä matkailijoita silmällä

pitäen.

Matkailukeskuksen ja toimintaympäristön yhteistyössä jälkimmäisellä voi olla kuitenkin

useita rooleja matkailukeskuksen näkökulmasta. Näissä rooleissa eivät välttämättä korostu

toimintaympäristöön kohdistuvat taloudelliset vaikutukset vaan niissä painotetaan toimin-

taympäristön merkitystä matkailukeskusten myönteisille sosiaalis-taloudellisille vaikutuk-

sille. Toimintaympäristö ikään kuin luo mahdollisuuksia matkailukeskusten kehittymiselle,

mikä voi puolestaan kärjistää aluekehityksen keskus periferia-asetelmasta katsoen mat-

kailukeskuksen ja toimintaympäristön sosiotaloudellisia eroja sekä matkailun keskittymis-

- 38 -


kehitystä. Toimintaympäristön ominaispiirteet (esim. attraktiot ja palvelut) sekä matkailu-

keskusta ja toimintaympäristöä sitovat fyysiset (esim. infrastruktuuri, saavutettavuus, julki-

nen liikenne, matkailureitistöt) ja taloudelliset (esim. yritysyhteistyö) elementit ovat keskei-

sessä asemassa myönteisten aluekehitysvaikutusten leviämiselle laajemmalle maantie-

teelliselle alueelle.

Tutkimusalue, -aineistot ja -menetelmät

Tutkimuksen esimerkkikeskuksena on Kuusamossa sijaitseva Ruka (kuva 6). Tarkaste-

lussa sovelletaan seuraavaa matkailualuejakoa: Rukan ydinalue, Rukan läheinen alue,

muu Kuusamo, muu Suomi ja ulkomaat. Rukan ydinalue käsittää Rukan matkailukeskuk-

sen palvelutoimintojen ydinalueen. Paikkatietoaineistoilla Rukan ydinalue on määritelty 49

km2 alaksi (ks. Kauppila 2004; 2011a, 2011b; Kauppila ym. 2005; Häkkilä & Kauppila

2009a, 2009b; Kauppila & Rusanen 2009). Rukan läheinen alue puolestaan sisältää Kuu-

samon kaupungin matkailualuejaon mukaisen Rukan osa-alueen, joka kattaa 10 15 kilo-

metrin säteen Rukan ydinalueelta. Muu Kuusamo tarkoittaa Kuusamon kaupungin muita

osa-alueita lukuun ottamatta Rukaa. Muu Suomi on Kuusamon ulkopuoliset alueet ja ul-

komaat Suomen ulkopuoliset alueet. Kaikki muut aluejaot paitsi Rukan ydinalue on muo-

dostettu pitkälti olemassa olevien aluejakojen perusteella. Tässä raportissa toimintaympä-

ristö, matkailukeskuksen takamaa, määrittyy Rukan ydinalueen ulkopuolisena alueena.

Kuusamon kaupunki sisältyy kokonaisuudessaan Rukan päiväkäyntivyöhykkeeseen. Itse

asiassa Rukan päiväkäyntivyöhyke kattaa maantieteellisesti laajemman alueen kuin Kuu-

samon kaupungin hallinnollisen alueen.

- 39 -


Kuva 6. Tutkimuksessa käytetty matkailualuejako (muokaten ja lisäyksin Kuusamon kau-punki 2012).

Aineisto koostuu lähinnä Rukan www-sivuista. Ruka.fi-sivuilta poimittiin tietoja

29.7 2.8.2013 ja 18. 22.11.2013. Ensimmäisenä ajankohtana huomio kiinnittyi nähtä-

vyyksiin ja tapahtumiin, kesämatkailun etusivun vaihtuviin kuviin ja esittelyvideoon sekä

ohjelmapalveluihin ja matkailupalveluihin vuonna 2013. Toisena ajankohtana selvitettiin

talvimatkailun etusivun vaihtuvia kuvia ja esittelyvideota sekä ohjelmapalveluita ja matkai-

lupalveluita vuonna 2014. Talvimatkailun ohjelmapalveluita tarkistettiin epäselvissä tapa-

uksissa vielä soittamalla kyseistä palvelua tarjoavaan yritykseen. Rukan www-sivut ovat

Ruka-Kuusamon matkailuyhdistys ry:n ylläpitämät, ja yhdistyksen jäsenillä on mahdolli-

suus ostaa sivuilta markkinointi-, tiedotus- ja myyntitilaa. Ruka.fi-sivuja voivat siis hyödyn-

N

0 km 30 km

- 40 -


tää erillismaksusta vain Ruka-Kuusamo matkailuyhdistyksen jäsenet. Lisäksi aineistona

käytetään muun muassa ”Matkailukeskukset ja toimintaympäristö: esimerkkejä Pohjois-

Suomesta” -työstetyn raportin (Kauppila 2013) keskeisiä tuloksia, erityisesti kansainvälis-

ten matkanjärjestäjien www-sivujen analyysia (ks. Petäjäjärvi & Miettinen 2013). Tutki-

musasetelman taustalla on toimintaympäristön roolien ja mahdollisuuksien tarkastelu mat-

kailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa siten, että selvitetään matkailukeskuksen,

Rukan, näkökulmasta toimintaympäristössä olevien nähtävyyksien, tapahtumien, tarjotta-

vien ohjelmapalvelutuotteiden, harrastettavien aktiviteettien ja palveluiden maantieteellistä

jakautumista. Nämä ovat tekijöitä, jotka aikaansaavat matkailijoiden liikkumisen matkailu-

keskuksesta toimintaympäristöön, ja näiden tekijöiden kautta tulkitaan toimintaympäristön

roolia matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa.

Aineiston analyysimenetelmä myötäilee teorialähtöistä kvantitatiivista ja kvalitatiivista

sisällönanalyysia. Tarkasti ottaen ensimmäisestä voidaan käyttää nimeä sisällön erittely.

Se on dokumenttien analyysia, jossa kuvataan kvantitatiivisesti esimerkiksi tekstin sisältöä.

Jälkimmäisessä on kyse sisällönanalyysista, ja siinä dokumenttien sisältöä kuvataan sa-

nallisesti. Sisällönanalyysista voidaan kuitenkin puhua tarkoittaen niin sisällön erittelyä

kuin sisällönanalyysia. Teorialähtöinen sisällönanalyysi etenee siten, että ensiksi muo-

dostetaan analyysirunko tutkimuskohteesta. Seuraavaksi analyysirungon sisälle laaditaan

erilaisia aineiston luokituksia tai pelkistyksiä perustuen aikaisempaan viitekehykseen, joka

voi olla teoria tai käsitejärjestelmä. Tämän jälkeen aineisto kvantifioidaan. Kvantifioinnissa

lasketaan, kuinka monta kertaa sama asia esiintyy aineistossa, eli aineisto muutetaan

määrälliseen muotoon. Kaikkiaan sisällönanalyysilla pyritään saamaan tutkittavasta ilmi-

östä kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä muodossa (Tuomi & Sarjajärvi 2004: 93 121).

Tässä raportissa kvantitatiivisessa sisällönanalyysissa, sisällön erittelyssä, Ruka.fi-sivu-

jen yksittäisten yritysten tiedot taulukoidaan Rukan nettisivujen käyttämien yritystoimiala-

luokkien hotellit, mökkikylät, ohjelmapalvelut ja ostospalvelut mukaan pitkälti käytössä

oleviin aluejakoihin perustuviin maantieteellisiin etäisyysluokkiin: Rukan ydinalue, Rukan

läheinen alue, muu Kuusamo, muu Suomi ja ulkomaat. Tarkastelu kohdistuu yritysten si-

jaintitietoon (osoitetietoon) ja ohjelmapalveluyritysten kohdalla myös toiminnan, tuotteiden,

kohdealuetietoon. Tämän jälkeen yritysten sijainti- ja toiminnan kohdealuetiedot lasketaan

yhteen toimialoittain ja etäisyysluokittain. Tulokset esitetään diagrammeina. Rukan www-

- 41 -


sivuja analysoidaan myös kvalitatiivisella sisällönanalyysilla, kun selvitetään nähtävyyksien

ja tapahtumien sijaintia, imagontuottamisessa käytettyjä vetovoimatekijöitä sekä paikallis-

ten raaka-aineiden tuottamista ja jalostamista.

Edellä jo viitattiin ohjelmapalveluyritysten tuotteisiin, joten on paikallaan määritellä kirjoi-

tuksessa sovellettavat käsitteet matkailusta tuotteena. Smith (1994) esittää klassisessa

artikkelissaan tähän useita näkökulmia. Hänen mukaansa matkailu tuotteena voidaan

määritellä markkinointilähtöisesti, jolloin siihen kuuluu olennaisena osana palveluelementti

– matkailu nähdään siis palveluna. Tarjontalähtöisyyttä korostavassa suunnittelukeskei-

sessä näkemyksessä matkailu tuotteena on alueellinen (maantieteellinen) kokonaisuus,

esimerkiksi matkailukeskus. Tarjontalähtöisestä näkökulmasta matkailua tuotteena voi-

daan käsitteellistää myös tuotekeskeisesti, jolloin katsanto on sektorikohtainen. Tällöin

esimerkkejä matkailusta tuotteena ovat matkailuyritys tai aktiviteetti. Tässä tutkimuspor-

tissa sovelletaan kaikki edellä mainittuja matkailutuotteen käsitteitä.

Toimintaympäristön roolit ja mahdollisuudet matkailukeskusvetoisessa kehittämis-politiikassa

Attraktioympäristö

Ruka.fi-sivuilla on linkki ”nähtävyydet”. Kesäsivuilla nähtävyyksinä mainitaan Kuusamosta

Rukan kylä, Kuusamon keskusta, Karhunkierros, Oulangan kansallispuisto, Julma Ölkky ja

Iivaara. Talvisivuilla ”nähtävyydet” löytyvät ”aktiviteetit” linkin alta. Talvella nostetaan esille

Kuusamosta Oulanka, Myllykoski, Riisitunturi, Karhunkierros, Iivaara, Hannu Hautalan

luontokuvakeskus, Kuusamotalo ja muistomerkit. Lisäksi ”nähtävyyksien” alta kesällä link-

kien ”muita luonnonnähtävyyksiä” ja ”muistomerkit ja historiapolku” sekä talvella ”muisto-

merkkejä” kautta löytyy lukematon määrä lähinnä Kuusamossa sijaitsevia luonnon- ja

kulttuurinähtävyyksiä. Talvella nähtävyyksissä mainitaan myös Posion puolella oleva Rii-

situnturi. Ruka.fi-sivujen ”tapahtumat” linkin takaa löytyy Rukalla ja Kuusamossa järjestet-

täviä tapahtumia. Ne on koottu ”tapahtumakalenteriin”, mutta esimerkiksi kesäsivuilla on

erikseen kohta ”Kuusamon kesäteatteri”. Mukana on myös joitakin lähiseudun, Posion,

tapahtumia. Luonnonnähtävyydet painottuvat Kuusamon pohjoisosiin ja kulttuurinähtävyy-

- 42 -


det (muistomerkit) Kuusamon keskustan läheisyyteen. Tapahtumissa painopiste on Ru-

kalla järjestettävissä tapahtumissa, mutta mukaan on otettu myös muualla Kuusamossa

olevia tapahtumia.

Matkailukeskuksen näkökulmasta toimintaympäristössä sijaitsevat nähtävyydet ja järjes-

tettävät tapahtumat monipuolistavat alueellista matkailutuotetta. Samalla matkailukeskuk-

sen tuotteeseen saadaan lisää paikallisuutta ja omaleimaisuutta, mikä puolestaan mahdol-

listaa erottumisen muista vastaavista keskuksista. Nähtävyyksien ja tapahtumien kautta

toimintaympäristön rooli voidaan tulkita matkailukeskuksen attraktioympäristönä (kuva

7).

Kuva 7. Toimintaympäristön rooli attraktioympäristönä. A = attraktio.

Tässä yhteydessä on syytä selventää attraktion ja vetovoiman käsitteitä. Encyclopedia

of Tourism -teoksen mukaan attraktio on kohde tai tapahtuma, mutta mikään kohde, näh-

KESKUS

A A

A A

A

A

A A

A

A

- 43 -


tävyys tai tapahtuma ei ole attraktio ennen kuin sille matkailusysteemin – matkailija mu-

kaan lukien – kautta luodaan attraktion status. Tässä ovat keskeisessä asemassa markki-

nointi ja mainonta. Attraktiot pohjautuvat alueellisiin luonnon- ja kulttuuriresursseihin (Lew

2002). Aho (1994: 175) on puolestaan määritellyt vetovoimatekijät seuraavasti: niitä ovat

kaikki ne tekijät, jotka aikaansaavat vierailuhalukkuutta kohdealueen ulkopuolisessa vä-

estössä. Tästä ovat esimerkkejä luonto, maisemat, kulttuuri, historia, palvelut ja saavutet-

tavuus. Attraktio on siis paikkaan sidottu, resurssien tuotteistamisen kautta luotu kohde tai

tapahtuma, joka sisältää erinäisen määrän vetovoimatekijöitä.

Toimintaympäristön rooli attraktioympäristönä määrittyy päiväkäyntivyöhykkeenä

matkailukeskuksesta. Attraktioympäristö kattaa luonnon- ja kulttuurinähtävyydet sekä ta-

pahtumat, jotka ovat mainitun etäisyysvyöhykkeen sisällä matkailukeskuksesta. Matkailu-

keskuksen näkökulmasta attraktioympäristön avulla monipuolistettu alueellinen matkailu-

tuote mahdollistaa nykyisten matkailijoiden käyntikertojen lisääntymisen, matkailijaseg-

menttien monipuolistumisen ja matkailijoiden viipymän pidentymisen. Toimintaympäristön

monipuoliset luonnon- ja kulttuurinähtävyydet sekä tapahtumat voivat tasata matkailu-

keskuksen kausivaihteluita. Attraktioympäristötarkastelussa painotus on omatoimimatkai-

lijoissa.

Mikäli matkailijat tekevät päiväkäyntejä toimintaympäristöön eivätkä käytä

toimintaympäristön palveluita tai niitä ei ole toimintaympäristössä, myönteiset taloudelliset

vaikutukset kohdistuvat vain matkailukeskukseen. Mikäli taas toimintaympäristössä on

palveluita ja matkailukeskuksen matkailijat käyttävät niitä tehdessään päiväkäyntejä, tällöin

myös toimintaympäristöön kohdistuu positiivisia talousvaikutuksia.

Toimintaympäristön rooli attraktioympäristönä edellyttää luonnon- ja kulttuurinähtävyyk-

sien sekä tapahtumien kartoittamista, tuotteistamista ja esille nostamista markkinoinnissa.

Lisäksi tarvitaan infrastruktuuria, saavutettavuutta ja liikenneyhteyksiä fyysisesti sitovia

elementtejä matkailukeskuksen ja toimintaympäristössä sijaitsevien luonnon- ja kulttuu-

rinähtävyyksien sekä tapahtumapaikkojen välillä, jotta ne ovat matkailijoiden saavutetta-

vissa. Fyysisiin elementteihin kuuluvat myös matkailureitistöt (esim. hiihto-, moottorikelk-

kailu-, vaellus-, maastopyöräily-, kanoottimelontareitistöt). Ne ovat yksi tapa sitoa matkai-

lukeskusta ja toimintaympäristöä toisiinsa.

- 44 -


Tuote- ja aktiviteettiympäristö

Ruka.fi-sivujen kautta yritykset markkinoivat, tiedottavat ja myyvät tuotteitansa. Rukan

www-sivuilla on linkki ”aktiviteetit”, jonka kautta avautuvat tarjolla olevat ohjelmapalvelut.

Yritykset hyödyntävät matkailukeskuksen tunnettuutta ja näkyvyyttä, sillä nettisivujen

kautta markkinoidaan ja myydään huomattavasti laajemman alueen ohjelmapalveluita kuin

vain Rukan matkailukeskuksen ydinalueella sijaitsevien ohjelmapalveluyritysten tuotteita.

Tästä on osoituksena se, että alle puolet kesämatkailun ohjelmapalveluiden yrityksistä,

jotka löytyvät Rukan nettisivuilla, sijaitsevat Rukan ydinalueella (kuva 8). Kun tarkastellaan

kaikkien Rukan www-sivuilla mainittujen ohjelmapalveluyritysten tuotteiden kohdealuetta,

vain 10 prosenttia tuotteista toteutetaan Rukan ydinalueella. Tuotteilla tarkoitetaan tässä

yhteydessä ohjelmapalvelutuotetta, jolle on määritelty toiminnan kohdealue ja hinta. Pel-

kästään yrityksille tarjotut tuotteet jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Mikäli analysoidaan

Rukan ydinalueella sijaitsevien ohjelmapalveluyritysten tuotteiden kohdealueita, alle vii-

dennes tuotteista toteutetaan ydinalueella. Muun Kuusamon suuri osuus johtuu siitä, että

kesällä Rukan ohjelmapalveluyritysten päätuotteet koskenlasku, kanoottimelonta, ka-

lastus, vaellus, maastopyöräily jne. ovat luonteeltaan sellaisia, että ne tarvitsevat toi-

mintaympäristökseen vesistöjä ja laajoja luontoalueita. Näitä löytyy muulta kuin Rukan

ydinalueelta, erityisesti Pohjois-Kuusamosta.

- 45 -


Kuva 8. Ruka.fi-sivuilla olevien ohjelmapalveluyritysten sijainti, tuotteiden kohdealue ja Rukan ohjelmapalveluyritysten tuotteiden kohdealue kesällä vuonna 2013 (Ruka 2013a).

Talvella Ruka.fi-sivujen ohjelmapalveluiden yrityksistä puolet sijaitsee Rukan ydinalu-

eella (kuva 9). Ohjelmapalveluyritysten tuotteista vajaat 15 prosenttia toteutetaan Rukan

ydinalueella. Mikäli analysoidaan vain Rukan ydinalueella sijaitsevien ohjelmapalveluyri-

tysten tuotteiden kohdealueita, vain reilu viidennes tuotteista kohdistuu Rukan ydinalu-

eelle. Aivan kuten kesämatkailun kohdalla, tuotteilla tarkoitetaan tässä yhteydessä ohjel-

mapalvelutuotetta, jolle on määritelty toiminnan kohdealue ja hinta. Pelkästään yrityksille

tarjotut tuotteet jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Talvimatkailun ohjelmapalvelut painottu-

vat lasketteluun, moottorikelkka-, husky- ja porosafareihin, lumikenkäilyyn sekä porotilavie-

railuihin ja pilkkimiseen. Useat näistä aktiviteeteista tarvitsevat lunta ja jäätä, joita löytyy

matkailukeskuksesta ja sen läheisyydestä. Tästä johtuen talvimatkailun ohjelmapalveluista

suurempi osa toteutetaan Rukan ydinalueella ja Rukan läheisellä alueella verrattuna ke-

sämatkailun ohjelmapalvelutuotteisiin. Näin ollen talvimatkailun ohjelmapalveluyritysten

tuotteet painottuvat tilankäytöllisesti intensiivisemmin Rukalle. Huomionarvoista on se, että

kesäsivuilla on kokonaisuudessaan määrällisesti enemmän ohjelmapalveluyrityksiä kuin

talvisivuilla, mutta talvella ohjelmapalveluyritysten tuotteiden lukumäärä on suurempi kuin

kesällä. Suomen matkailun aluerakenne -tutkimuksen mukaan maamme suurimmat mat-

kailukeskukset, joissa matkailu on päätoiminto, sijaitsevat luonnonvetovoimaltaan moni-

puolisissa Pohjois-Suomen kunnissa (Leinonen ym. 2007). Monipuolinen luonto tarjoaakin

- 46 -


erinomaisen resurssipohjan luontoon perustuville ohjelmapalveluille ja aktiviteeteille niin

kesä- kuin talvikaudella.

Kuva 9. Ruka.fi-sivuilla olevien ohjelmapalveluyritysten sijainti, tuotteiden kohdealue ja Rukan ohjelmapalveluyritysten tuotteiden kohdealue talvella vuonna 2014 (Ruka 2013b).

Petäjäjärvi ja Miettinen (2013) selvittivät kansainvälisten matkanjärjestäjien internet-si-

vuilta talven 2013 pakettimatkojen palvelutarjontaa Rukalle ja Kuusamoon. Kansainvälisillä

matkanjärjestäjillä tarkoitetaan brittiläisiä (3 kpl), hollantilaisia (2 kpl) ja venäläisiä (11 kpl)

matkanjärjestäjiä. Yleisesti brittiläisten ja hollantilaisten matkanjärjestäjien pakettimatkat

olivat selkeästi paketoituja ja niihin kuuluivat tietyt ohjelmapalvelut ja aktiviteetit tiettyinä

päivinä. Sen sijaan venäläisten matkanjärjestäjien kohdalla esimerkiksi matkat eivät sisäl-

tyneet kuin yhden operaattorin tarjontaan. Venäläisten tapauksessa kyse oli enemmänkin

siitä, että he tarjosivat omatoimimatkailijoille erilaisia ohjelmapalvelu- ja aktiviteettivaih-

toehtoja, joista matkailijat voivat sitten valita mieleisensä kohteeseen saapumisen jälkeen.

Kaikkien brittiläisten ja hollantilaisten matkanjärjestäjien ohjelmapalvelutuotteisiin ja

aktiviteetteihin kuuluivat lumikenkäily ja huskysafarit. Yhtä hollantilaista matkanjärjestäjää

lukuun ottamatta pakettimatkat sisälsivät moottorikelkkailua. Muita ohjelmapalveluita ja

aktiviteetteja olivat muun muassa vierailut porotiloille, porosafarit, pilkkiminen, vierailu jou-

lupukin luona, laskettelu, hiihto, jääkiipeily, kelkkailu ja revontulien ihailu. Matkailun edis-

tämiskeskus on selvittänyt laajasti brittiläisten matkanjärjestäjien tuotteita Suomessa

- 47 -


(Hook ym. 2014a). Rukan ja Kuusamon tuotteet myötäilivät yleisesti Suomessa tarjottuja

talvituotteita.

Brittiläisten matkanjärjestäjien majoitus sijaitsi joko Rukan ydinalueella tai muualla

Kuusamossa (kuva 10). Ohjelmapalvelut ja aktiviteetit tarjottiin laskettelua ja kelkkailua

lukuun ottamatta Rukan läheisellä alueella, kunnan muilla alueilla tai muualla Suomessa.

Ohjelmapalvelutuotteista vain noin 15 prosenttia toteutettiin Rukan ydinalueella.

Kuva 10. Brittiläisten matkanjärjestäjien (Crystal Ski, Exodus, SkiLapland) Rukalle talvella 2013 suuntautuneiden pakettimatkojen majoituksen ja ohjelmapalveluiden tuotteiden koh-dealueet (muokaten Petäjäjärvi & Miettinen 2013: kuvat 1, 2 ja 3).

Hollantilaisten matkajärjestäjien majoitus sijaitsi joko Rukan läheisellä alueella tai muu-

alla Kuusamossa (kuva 11). Pakettimatkojen ohjelmapalvelutuotteet ja aktiviteetit tarjottiin

laskettelua lukuun ottamatta Rukan läheisellä alueella tai muualla Kuusamossa. Ohjelma-

palveluista ainoastaan noin 10 prosenttia toteutettiin Rukan ydinalueella. Yleisesti hollan-

tilaisten matkanjärjestäjien tarjoamat ohjelmapalvelutuotteet ja aktiviteetit järjestettiin brit-

tiläisiin verrattuna useammin Rukan ulkopuolella. Näin ollen hollantilaisten matkanjärjestä-

jien tilankäyttö on laajempaan kuin brittiläisten matkanjärjestäjien.

- 48 -


Kuva 11. Hollantilaisten matkanjärjestäjien (SNP, Voigt Travel) Rukalle talvella 2013 suuntautuneiden pakettimatkojen majoituksen ja ohjelmapalveluiden tuotteiden kohdealu-eet (muokaten Petäjäjärvi & Miettinen 2013: kuvat 4 ja 5).

Venäläiset matkanjärjestäjien majoitusmahdollisuudet sijaitsivat sekä Rukalla että muu-

alla Kuusamossa. Heidän tarjoamat tyypillisimmät ohjelmapalvelutuotteet ja aktiviteetit oli-

vat vierailu joulupukin luona (Kuusamossa), retki joulupukin luo Rovaniemelle, retki Ra-

nuan eläinpuistoon, vierailu poro- ja huskytiloilla sekä moottorikelkkasafarit. Lisäksi mainit-

tiin laskettelu ja kylpylä. Tarjotut vaihtoehdot toteutettiin laskettelua lukuun ottamatta joko

Rukan läheisellä alueella tai muualla Kuusamossa. Huomionarvoista on se, että osa oh-

jelmapalveluista ja aktiviteeteista suuntautui kokonaan Kuusamon ulkopuolelle. Näin ollen

ne kattoivat tilallisesti laajemman alueen kuin brittiläisten ja hollantilaisten matkanjärjestä-

jien ohjelmapalvelutuotteet ja aktiviteetit. Matkailun edistämiskeskus on selvittänyt Pieta-

rissa ja Moskovassa venäläisten matkanjärjestäjien tuotteita Suomessa (Hook ym. 2014b).

Rukan ja Kuusamon tuotteet eivät poikenneet yleisesti Suomessa tarjotuista talvituotteista.

Erityisesti kesämatkailun, mutta osittain myös talvimatkailun, ohjelmapalveluiden yritys-

ten tuotteiden toteuttaminen kohdistuu pääosin muualle kuin Rukan ydinalueelle. Ohjel-

mapalveluyritysten tuotteet tarvitsevat niille sopivan toimintaympäristön, minkä vuoksi

kaikkia tuotteita ei voida tarjota matkailukeskuksessa tai sen läheisyydessä. Huomattavaa

osaa ohjelmapalveluyritysten tuotteista on mahdollista harrastaa myös omatoimisesti.

Esimerkiksi kesällä tällaisia aktiviteetteja ovat kalastus, kanoottimelonta, vaellus ja maas-

- 49 -


topyöräily. Talvella vastaavasti muun muassa hiihto, moottorikelkkailu, lumikenkäily ja pilk-

kiminen ovat esimerkkejä aktiviteeteista, joiden harrastaminen onnistuu myös omatoimi-

sesti. Ruka.fi-sivuilta löytyy laajasti toimintaympäristöön ulottuvat sauvakävely-, vaellus-,

hiihto- ja moottorikelkkareitistöt. Myös kanoottimelontaa varten on omat reitistönsä.

Matkailukeskuksen alueellinen matkailutuote monipuolistuu ohjelmapalveluiden ja aktivi-

teettien kautta. Lisäksi tarjotut ohjelmapalvelutuotteet voivat korostaa paikallisuutta ja

omaleimaisuutta ja siten edesauttavat erottumista muista vastaavista keskuksista. Ohjel-

mapalveluyritysten tuotteiden ja omatoimisten aktiviteettien kautta toimintaympäristö voi-

daan tulkita matkailukeskuksen tuote- ja aktiviteettiympäristönä (kuva 12).

Kuva 12. Toimintaympäristön rooli tuote- ja aktiviteettiympäristönä. T = ohjelmapalvelu-tuote ja A = aktiviteetti.

Toimintaympäristön rooli tuote- ja aktiviteettiympäristönä määrittyy päiväkäyntivyöhyk-

keenä matkailukeskuksesta. Tuote- ja aktiviteettiympäristöllä tarkoitetaan niitä ohjelmapal-

A

T

T

T A

A T

A T

T KESKUS

- 50 -


veluyritysten tuotteita ja omatoimisia aktiviteetteja, joita toteutetaan ja harrastetaan maini-

tun etäisyysvyöhykkeen sisällä toimintaympäristössä. Tuotteiden osalta tarkastelu kattaa

etukäteen osana laajempaa palvelupakettia tai yksittäisenä tuotteena joko etukäteen tai

paikan päällä ostetut ohjelmapalvelut. Matkailukeskuksen näkökulmasta tuote- ja aktivi-

teettiympäristön avulla monipuolistettu alueellinen matkailutuote mahdollistaa nykyisten

matkailijoiden käyntikertojen lisääntymisen, matkailijasegmenttien monipuolistumisen ja

matkailijoiden viipymän pidentymisen. Monipuoliset ohjelmapalvelutuotteet ja aktiviteetit

voivat tasata matkailukeskuksen kausivaihteluita.

Mikäli ohjelmapalvelutuotteen järjestää matkailukeskuksessa toimiva yritys, tässä

tapauksessa taloudelliset vaikutukset ohjautuvat vain matkailukeskuksen yritystoimintaan.

Jos taas ohjelmapalvelusta vastaa toimintaympäristössä sijaitseva yritys, taloudelliset vai-

kutukset kohdistuvat ohjelmapalvelutuotteen osalta toimintaympäristöön. Kulusjärven

(2012) mukaan tällä hetkellä ja tulevaisuudessa Rukan yritysten mielestä kiinnostavia yh-

teistyötoimialoja Kuusamon muilla alueilla ovat erityisesti ohjelmapalvelut. Rukan ulko-

puolella sijaitsevat matkailuyritykset tekevät puolestaan tällä hetkellä yhteistyötä ennen

muuta Rukan ohjelmapalveluyritysten kanssa, ja kyseisen toimialan kanssa halutaan lisätä

yhteistyötä myös tulevaisuudessa (Ronkainen 2013). Luonnollisesti ohjelmapalvelutuot-

teita ostavat matkailijat ja omatoimisesti aktiviteetteja harrastavat matkailijat voivat käyttää

samalla laajasti toimintaympäristön muita palveluita. Tuote- ja aktiviteettiympäristökatsan-

nossa painotetaan kuitenkin ohjelmapalveluiden roolia, minkä vuoksi talousvaikutukset

rajataan pelkästään ohjelmapalveluihin.

Toimintaympäristön rooli tuote- ja aktiviteettiympäristönä vaatii toimintaympäristön kehit-

tämistä ohjelmapalveluyritysten toimintaedellytysten ja -rakenteiden tarpeita sekä aktivi-

teettien harrastamismahdollisuuksia silmällä pitäen. Luonnollisesti tarvitaan toimintaympä-

ristössä tarjottavien ohjelmapalvelutuotteiden luomista ja niiden esille nostamista markki-

noinnissa, samoin kuin aktiviteettien harjoittamismahdollisuuksista tiedottamista. Lisäksi

edellytetään fyysisiä elementtejä (infrastruktuuria, saavutettavuutta ja liikenneyhteyksiä)

matkailukeskuksen ja toimintaympäristössä toteutettavien ohjelmapalvelutuotteiden kohde-

alueiden välillä, jotta toimintaympäristö on ohjelmapalveluyritysten mikäli ne sijaitsevat

matkailukeskuksessa ja matkailijoiden saavutettavissa. Saavutettavuuden vaade koskee

luonnollisesti myös omatoimimatkailijoiden aktiviteettien harrastamista. Matkailureitistöt

- 51 -


ovat matkailukeskusta ja toimintaympäristöä sitovia fyysisiä elementtejä. Jos palvelupake-

tissa on mukana toimintaympäristössä oleva ohjelmapalveluyritys, tarvitaan välittömästi

matkailusta hyötyvien yritysten tuotannollista yhteistyötä matkailukeskuksen ja toimin-

taympäristön välillä. Tässä lähtökohtana on se, että toimintaympäristössä ylipäätänsä si-

jaitsee ohjelmapalveluyrityksiä. Yritysyhteisyö on esimerkki taloudellisista elementeistä,

jotka sitovat matkailukeskusta ja toimintaympäristöä toisiinsa.

Palveluympäristö

Ruka.fi-sivuilla linkkien ”majoitus”, ”ravintolat” ja ”palvelut” kautta avautuvat tarjolla olevat

majoitus-, ravitsemus- ja ostospalvelut. Kuten edellä kävi ilmi, muutkin kuin Rukalla sijait-

sevat ohjelmapalveluyritykset käyttävät Rukan nettisivuja palveluidensa markkinointiin,

tiedottamiseen ja myyntiin. Tämä ilmenee myös majoitus-, ravitsemus- ja ostospalveluiden

kohdalla, kun tarkastellaan Ruka.fi-sivuilta kesä- ja talvimatkailupalveluita tarjoavien yri-

tysten sijaintia (kuvat 13 ja 14). Majoituspalveluista 50 80 prosenttia ja ravitsemuspalve-

luista noin 70 prosenttia sijaitsee Rukan ydinalueella. Sen sijaan ostospalveluista kesällä

kolmannes ja talvella alle puolet on Rukan ydinalueella. Huomattava määrä ostospalve-

luista, jotka löytyvät Rukan nettisivuilta, sijaitsee siis muualla Kuusamossa, lähinnä Kuu-

samon keskustassa. Huomionarvoista on se, että Ruka.fi-sivujen mukaan kesällä on tar-

jolla runsaammin hotellitasoista majoitusta kuin talvella. Sen sijaan ”mökkikylät” sekä ”ra-

vintolat, kahvilat ja pitopalvelut” ovat talvella enemmän edustettuina kuin kesällä. Vuonna

2011 Rukalla oli noin kahdeksan prosenttia Kuusamon kaikista yritystoimipaikoista. Esi-

merkiksi vähittäiskaupan toimipaikoista Rukalla sijaitsi noin 10 prosenttia, majoituspalve-

luiden yli 40 prosenttia ja ravitsemuspalveluiden neljännes Kuusamon kaikista kyseisten

toimialojen yritystoimipaikoista (SuomiCD 2013). Näin ollen huomattava osa Kuusamon

yritystoimipaikoista ja siten palveluista on muualla kuin Rukalla, mikä ilmeni myös

Kuusamon matkailun keskittymisprosessitarkastelun yhteydessä.

- 52 -


Kuva 13. Ruka.fi-sivuilla olevien hotellien, mökkikylien, ravitsemuspalveluiden ja ostospal-veluiden sijainti kesällä vuonna 2013 (Ruka 2013a).

Kuva 14. Ruka.fi-sivuilla olevien hotellien, mökkikylien, ravitsemuspalveluiden ja ostospal-veluiden sijainti talvella vuonna 2014 (Ruka 2013b).

Rukan www-sivujen kautta laajemman maantieteellisen alueen palvelut ovat osa

matkailukeskuksen palvelutarjontaa. Näin ollen toimintaympäristössä sijaitsevat palvelut

monipuolistavat myös Rukan alueellista matkailutuotetta. Palveluiden hajauttaminen

edesauttaa myös matkailun talousvaikutusten leviämistä laajemmalle alueelle kuin pel-

kästään matkailukeskukseen. Esimerkiksi Skotlannissa (Getz 1981, 1986) on ehdotettu

- 53 -


attraktioiden luomista ja majoituspalveluiden sijoittamista (matkailu)keskusten ulkopuolelle,

jotta kasvusysäykset tavoittaisivat maaseudun.

Mikäli matkailijat hyödyntävät paikallisia palveluita ja tuotteita, palveluympäristö viestii

osaltaan paikallisuutta ja omaleimaisuutta. Tämä puolestaan edesauttaa erottumaan

muista vastaavista keskuksista. Palveluiden kautta toimintaympäristön rooli voidaan tulkita

matkailukeskuksen palveluympäristönä (kuva 15).

Kuva 15. Toimintaympäristön rooli palveluympäristönä. P = palvelu.

Toimintaympäristön rooli palveluympäristönä määrittyy päiväkäyntivyöhykkeenä

matkailukeskuksesta. Palveluympäristöllä tarkoitetaan kaikki niitä palveluita, jotka ovat

saatavilla mainitun etäisyysvyöhykkeen sisällä matkailukeskuksesta. Palveluympäristön

tapauksessa oletetaan, että toimintaympäristössä on palveluita, joita matkailijoilla on mah-

P

P

P P P

P

P P P

P

P

KESKUS

- 54 -


dollisuus käyttää. Palveluilla tarkoitetaan laajasti muitakin palveluita kuin vain ohjelmapal-

veluita. Matkailukeskuksen ja toimintaympäristön yritykset voivat tuottaa myös yhteisiä

palvelupaketteja ja -kokonaisuuksia. Matkailukeskuksen näkökulmasta palveluympäristön

avulla monipuolistettu alueellinen matkailutuote mahdollistaa nykyisten matkailijoiden

käyntikertojen lisääntymisen, matkailijasegmenttien monipuolistumisen ja matkailijoiden

viipymän pidentymisen. Monipuolinen palveluympäristö edesauttaa kausivaihteluiden ta-

saamista.

Palveluympäristön katsannosta matkailukeskus ja sen matkailijat edustavat

toimintaympäristön yrityksille markkinoita. Näin ollen talousvaikutukset suuntautuvat myös

toimintaympäristön yritystoimintaan. Kulusjärven (2012) mukaan tällä hetkellä Rukan yri-

tykset tekevät yhteistyötä Kuusamon muiden alueiden kanssa erityisesti ohjelmapalve-

luissa. Tulevaisuudessa Rukan yritykset haluaisivat lisätä yhteistyötä Kuusamon muiden

alueiden kanssa ennen muuta ohjelmapalveluissa, mutta myös liikennepalvelut katsotaan

mielenkiintoisena yhteistyökumppanina. Rukan ulkopuolella sijaitsevien matkailuyritysten

näkökulmasta tällä hetkellä yhteistyötä tehdään erityisesti Rukan ohjelma- sekä majoitus-

palveluiden kanssa. Tulevaisuudessa kiinnostavimpina yhteistyötoimialana nähdään en-

nen muuta Rukan ohjelmapalvelut, mutta eniten yhteistyötä haluttaisiin lisätä tämänhetki-

seen verrattuna Rukan hoito- ja hyvinvointipalveluiden kanssa (Ronkainen 2013). Majoi-

tus- ja ravitsemus-, liikenne- ja ohjelmapalvelut ovat toimialoja, joiden absoluuttiseen ja

suhteelliseen liikevaihtoon matkailulla on Kuusamossa suuri merkitys (ks. Kauppila

2012b).

Toimintaympäristön rooli palveluympäristönä edellyttää toimintaympäristön palveluiden

kehittämistä. Näiden palveluiden tulisi täydentää matkailukeskuksen tarjontaa. Toimin-

taympäristön palveluiden pitäisi olla sellaisia, joita matkailukeskuksesta ei ole saatavilla.

Lisäksi tarvitaan infrastruktuuria, saavutettavuutta ja liikenneyhteyksiä matkailukeskuksen

ja toimintaympäristössä välillä, jotta toimintaympäristön palvelut ovat matkailijoiden saa-

vutettavissa. Edellisten lisäksi fyysisiin elementteihin voidaan lisätä matkailureitistöt. Mikäli

matkailukeskuksen ja toimintaympäristön yritykset tuottavat yhteisiä palvelupaketteja ja -

kokonaisuuksia matkailijoille, tämä edellyttää välittömästi matkailusta hyötyvien yritysten

välillä tuotannollista yhteistyötä taloudellisesti sitovia elementtejä tuotekehityksessä,

palveluiden tuottamisessa ja paketoinnissa. Yhteistyölle on hyvät edellytykset, sillä Kulus-

- 55 -


järven (2012) mukaan lähes 90 prosenttia Rukan yrityksistä arvioi yhteistyön muiden mat-

kailutoimijoiden kanssa kasvattavan yrityksen liikevaihtoa. Työllisyydenkin kohdalla pro-

senttiluku oli miltei 60. Rukan ulkopuolella sijaitsevista matkailuyrityksistä noin 60 prosent-

tia uskoi yhteistyön Rukan matkailutoimijoiden kanssa kasvattavan yrityksen liikevaihtoa,

kun työllisyyden tapauksessa prosenttiluku oli vajaa 40 (Ronkainen 2013).

Imagoympäristö

Ruka.fi-sivuilla on vaihtuvia kuvia, jotka pyrkivät luomaan matkailukeskuksesta mielen-

kiintoista imagoa ja houkuttelemaan potentiaalisia matkailijoita vierailemaan keskuksessa.

Kyse on matkailukeskuksen imagontuottamisesta. Imagolla tarkoitetaan aktiivisesti tuotet-

tua kuvaa tai käsitystä jostakin matkailualueesta tai -keskuksesta, ja se heijastaa viestin

lähettäjän näkemyksiä alueesta ja sen vetovoimatekijöistä (Kauppila & Äikäs 2002). Mat-

kailuimagon aktiiviseen tuottamiseen osallistuvat eri aluetasojen toimijat: paikalliset yrityk-

set, maakunnalliset ja kansalliset markkinointi- ja myyntiorganisaatiot sekä kansainväliset

matkanjärjestäjät. Imagoa ei välttämättä rakenneta matkailualueen tai -keskuksen omilla

ehdoilla, vaan se heijastaa viime kädessä mainittujen organisaatioiden valtasuhteita.

Kesällä Ruka.fi-etusivun vaihtuvat kuvat esittävät luonnonmaisemia, kanoottimelontaa,

vaellusta ja koskenlaskua. Kesän etusivun esittelyvideossa korostuvat luonnonmaisemat

(erityisesti kosket), koskenlasku, vaellus, kanoottimelonta, kalastus, veneily, kylpylä ja Ru-

kan kesäkelkkarata. Kuviin ja esittelyvideoon viitaten kesällä Rukan ydinalueelta on mu-

kana ainoastaan esittelyvideossa kesäkelkkarata. Talvella puolestaan vaihtuvissa etusivun

kuvissa esitellään Rukan matkailukeskusta ja sen palveluvarusta, luonnonmaisemia (tyk-

kymaisemat ja revontulet) sekä laskettelumahdollisuuksia. Talven etusivun esittelyvide-

ossa painottuvat Rukan matkailukeskus ja sen palveluvarustus, luonnonmaisemat (tykky-

maisemat), laskettelu, moottorikelkkailu, hiihto ja huskysafarit sekä poro. Kuviin ja esittely-

videoon viitaten talvella Rukan ydinalueelta on mukana Rukan palveluita ja laskettelu.

Yleisesti talvella kuvissa ja esittelyvideossa korostuu Rukan ydinalue enemmän kuin ke-

sällä.

Petäjäjärvi ja Miettinen (2013) selvittivät brittiläisten, hollantilaisten ja venäläisten

matkanjärjestäjien nettisivuilta Rukalle ja Kuusamoon talvella 2013 järjestettävien paketti-

- 56 -


matkojen kuvissa esitettäviä vetovoimatekijöitä. Aikaisempia Pohjois-Suomen matkailu-

keskusten ja kuntien tutkimuksia (esim. Kauppila 1996, 1997a, 1997b, 2001; Järviluoma

2001, 2006) mukaillen vetovoimatekijät ryhmiteltiin seuraaviin luokkiin: luonto/maisemat,

kulttuuri/historia, ulkoaktiviteetit, sisäaktiviteetit, palvelut, tapahtumat ja muut. Matkanjär-

jestäjät painottivat ulkoaktiviteetteja, kuten moottorikelkkailua, hiihtoa ja huskysafareita

(kuvat 16, 17 ja 18). Lisäksi lumiset tykkymaisemat ja revontulet olivat esillä ja jonkin ver-

ran saamenpukuiset ihmiset poroineen. Palveluista ainoastaan majoituksesta oli muutamia

kuvia. On huomattava, että venäläisten matkanjärjestäjien pakettimatkojen materiaalin

analyysissa ei ole mukana majoitusta esittäviä kuvia. Tämä johtuu siitä, että matkanjär-

jestäjiä oli lukumääräisesti runsaasti ja vain osasta sivustoja löytyi muutakin materiaalia

kuin majoituskuvia. Majoituskuvat olisivat olleet ylivoimaisesti hallitsevia. Rukan ja Kuusa-

mon imagomarkkinoinnissa korostetut vetovoimatekijät olivat kaikilla matkanjärjestäjillä

huomattavan samankaltaisia. Petäjäjärvi ja Miettinen tarkastelivat myös matkanjärjestäjien

käyttämien kuvien maantieteellistä ulottuvuutta. Analyysin mukaan Rukaa esittäviä tai Ru-

kalta olevia kuvia oli hyvin vähän, ja niissä kuvattiin joko majoituspalveluita tai laskettelua.

Suurimmaksi osaksi kuvat olivat kuitenkin muulta kuin Rukan ydinalueelta.

Kuva 16. Brittiläisten matkanjärjestäjien (Crystal Ski, Exodus, SkiLapland) Ru-kalle/Kuusamoon talvella 2013 suuntautuneiden pakettimatkojen markkinoinnissa koros-tetut vetovoimatekijät ja niiden maantieteellinen kohdentuminen (muokaten Petäjäjärvi & Miettinen 2013: kuvat 6, 7 ja 8).

- 57 -


Kuva 17. Hollantilaisten matkanjärjestäjien (SNP, Voigt Travel) Rukalle/Kuusamoon tal-vella 2013 suuntautuneiden pakettimatkojen markkinoinnissa korostetut vetovoimatekijät ja niiden maantieteellinen kohdentuminen (muokaten Petäjäjärvi & Miettinen 2013: kuvat 9 ja 10).

Kuva 18. Venäläisten matkanjärjestäjien (Aerolink, Labirint, MilleniumVoyage, Viking Tra-vel, NevaTravel) Rukalle/Kuusamoon talvella 2013 suuntautuneiden pakettimatkojen markkinoinnissa korostetut vetovoimatekijät ja niiden maantieteellinen kohdentuminen (Petäjäjärvi & Miettinen 2013: kuva 11).

Erityisesti kesällä, mutta myös talvella, Rukan imagontuottamisessa painottuvat toimin-

taympäristön luonto ja siellä toteutettavat ohjelmapalvelut ja aktiviteetit, kun keskukseen

- 58 -


pyritään houkuttelemaan potentiaalisia matkailijoita. Ruka.fi-etusivujen kuvat, esittelyvide-

oiden sisältö ja kansainvälisten matkanjärjestäjien käyttämät kuvat ovat poikkeuksetta

muualta kuin Rukan ydinalueelta.

Imagontuottamisella pyritään erottumaan muista vastaavista matkailukeskuksista, mikä

tapahtuu korostamalla paikallisuutta ja omaleimaisuutta. Toimintaympäristön rooli voidaan

tulkita matkailukeskuksen näkökulmasta imagoympäristönä (kuva 19).

Kuva 19. Toimintaympäristön rooli imagoympäristönä. V = vetovoimatekijä tai attraktio.

Mikäli attraktioita käytetään imagontuottamisessa, imagoympäristö määrittyy

päiväkäyntivyöhykkeenä matkailukeskuksesta. Imagoympäristöllä tarkoitetaan kaikki niitä

attraktioita, jotka ovat mainitun etäisyysvyöhykkeen sisällä matkailukeskuksesta. Taustalla

on ajatus siitä, että imagomarkkinoinnissa esille nostettujen attraktioiden pitää olla toden-

nettavissa ja saavutettavissa matkailukeskuksesta päiväkäynneillä. Imagon on siten vas-

V

V

V

V V

V V

V V

V

V

KESKUS

- 59 -


tattava todellisuutta, jotta taataan osaltaan matkailijoiden tyytyväisyys. Tavoitteena on

luoda matkailukeskuksen näkökulmasta mielenkiintoinen imago, kun houkutellaan nykyisiä

matkailijoita lisäämään käyntikertojaan, uusia matkailijasegmenttejä ja matkailijoita piden-

tämään viipymää.

Matkailun positiivinen kehitys aikaansaa matkailukeskuksissa myönteisiä

talousvaikutuksia. Mikäli matkailijoita onnistutaan hajauttamaan matkailukeskuksen toi-

mintaympäristöön ja toimintaympäristössä on matkailijoiden tarvitsemia palveluita, joita

matkailijat käyttävät, tällöin toimintaympäristöönkin ohjautuu positiivisia talousvaikutuksia.

Toimintaympäristön rooli imagoympäristönä edellyttää toimintaympäristössä olevia

mielenkiintoisia vetovoimatekijöitä ja attraktioita sekä niiden esille nostamista imagomark-

kinoinnissa. Mitä monipuolisemmat ovat toimintaympäristön vetovoimatekijät ja attraktiot,

sitä monipuolisempia imagoja matkailukeskuksesta voidaan tuottaa erilaisille matkaili-

jasegmenteille. On kuitenkin pidettävä mielessä, että tuotetun imagon on vastattava todel-

lisuutta. Matkailukeskuksen toimintaympäristöstä on siis löydyttävä ne vetovoimatekijät ja

attraktiot, joita imagomarkkinoinnissa korostetaan.

Matkailukeskuksen ja toimintaympäristön roolit ovat dynaamisia ja muuttuvat ajan

myötä (ks. Saarinen 2001a, 2003b, 2004; Kauppila 2004, 2006). Kehitysprosessin alku-

vaiheissa matkailukeskus ja toimintaympäristö muistuttavat toisiaan fyysisesti, kulttuuri-

sesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Sen sijaan kehitysprosessin edetessä erityisesti kan-

sainvälisen tason matkailukeskus erilaistuu toimintaympäristöstään. Samalla se saman-

kaltaistuu lähtöalueidensa ja muiden matkailukeskusten kanssa. Edelliseen viitaten alku-

vaiheissa matkailukeskuksen ja toimintaympäristön ominaispiirteet eivät erotu toisistaan,

joten toimintaympäristön imagoresurssit eivät ole merkittäviä matkailukeskuksen kehityk-

selle. Sen sijaan kehitysprosessin myöhäisemmissä vaiheissa, erityisesti kansainvälisen

tason matkailukeskuksissa, toimintaympäristön imagoresurssit ovat tärkeässä roolissa.

Tätä perustellaan sillä, että matkailukysynnän tulevaisuuden trendeissä nousevat esille

muun muassa matkailijoiden kiinnostus paikallisesta luonnosta, luontoaktiviteeteista, kult-

tuurista, tuotteista ja palveluista (Puhakka 2011). Samankaltaistumis- ja erilaistumispro-

sesseihin viitaten paikallisuutta ei itse matkailukeskuksista juuri löydy, vaan paikallisuus

leimaa lähinnä laajempaa toimintaympäristöä. Matkailukeskusten ulkopuolisten vetovoi-

- 60 -


matekijöiden ja attraktioiden korostaminen keskusten imagomarkkinoinnissa pyrkii nosta-

maan esille juuri paikallisuutta ja omaleimaisuutta.

Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan fordistisesta, perinteisestä massamatkailusta, ja

post-fordistisesta matkailusta, jota kuvaa pienimittakaavaisuus, yksilöllisyys, joustavasti

tuotetut erikoiset ja erilaistetut tuotteet. Tuottajia on suuri määrä. Kuluttajat kuuluvat tiet-

tyyn markkinalohkoon, täsmämarkkinoihin, ja heitä leimaa autenttisuuden kaipuu ja yksilöl-

linen kulutus. Matkailijoita on pieni määrä suhteessa tuotantoon, ja tästä seuraa suuri kate

yksikköä kohti (ks. Urry 1995; Ioannides & Debbage 1998; Poon 1998; Torres 2002b;

Bramwell 2004; Shaw & Williams 2004; Dominguez-Mujica ym. 2011; Clavé 2012; Vai-

nikka 2013). Kaikkiaan dikotominen jaottelu fordistiseen ja post-fordistiseen matkailuun

kuvaa matkailutuotantoa ja matkailukuluttamista toisiaan liian poissulkevasti ja kategori-

sesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että fordistisen matkailun ohella esiintyy post-fordistista mat-

kailua. Post-fordistisen matkailun ilmeneminen ei merkitse fordistisen matkailun loppua

vaan rinnakkaiseloa. Tämän päivän massamatkailussakin voidaan tulkita olevan osaltaan

post-fordistisia piirteitä, jotka koskettavat muun muassa joustavuutta, erilaisuutta ja yksilöl-

lisyyttä (Vainikka 2013, 2014). Näin ollen massamatkailu ei ole staattista vaan siinä on

havaittavissa dynaamisuutta. Kirjallisuudessa on jo jonkin aikaa sovellettu post-fordistisen

matkailun ohella neo-fordistisen matkailun käsitettä (esim. Ioannides & Debbage 1998;

Torres 2002b). Neo-fordistisessa matkailussa on kyse pitkälti fordistisesta matkailusta,

mutta se korostaa joustavuutta, erilaisuutta, erikoistumista, monipuolisuutta ja yksilölli-

syyttä tuottamisessa ja kuluttamisessa fordistisen matkailun sisällä. Neo-fordistisen mat-

kailun yhteydessä käytetään usein ilmaisua massaräätälöinti (mass customization) eli

(massamatkailu)tuotteen osittaista räätälöintiä, jossa lähialueen paikalliset luonto- ja kult-

tuuriattraktiot ovat merkittävässä roolissa. Käytännössä post-fordistisen ja neo-fordistisen

matkailun käsitteelliset erot ovat kuin veteen piirretty viiva.

Hankintaympäristö

Ruka.fi-sivuilta linkin ”ravintolat” alta löytyy omana otsikkonaan ”paikalliset herkut”. Kesän

nettisivuilla todetaan paikallisista herkuista seuraavaa: ”Kuusamolaiset herkut valmistetaan

perinteitä noudattaen paikallisista, puhtaista raaka-aineista. Puhtaat luonnonvedet, vesis-

- 61 -


töjen laajuus sekä kalalajien rikkaus takaavat sen, että tuoretta, erinomaisen hyvänma-

kuista kalaa on Kuusamossa aina saatavilla. Alueen tärkein ja omaleimaisin lihatuote on

puolestaan poro, josta valmistetaan maistuvia herkkuja niin arkeen kuin juhlaankin. Poron-

liha on vähärasvaista ja sen maku on miedosti riistainen. Paikallisten maidontuottajien

maidosta syntyy maukkaita juustoja paikallisessa meijerissä. Marjat ja sienet löytävät

tiensä lähimetsistä alueen ravintoloihin.”

Koillismaan raaka-aineita tuotetaan ja jalostetaan toimintaympäristössä, jossa paikallis-

ten, perinteisten elinkeinojen, kuten kala- ja porotalouden, harjoittamiseen on luontaiset

edellytykset. Kun aluetalouteen saadaan välittömästi matkailusta hyötyvien yritysten sekä

raaka-aineiden tuottajien ja jalostajien välillisesti matkailusta hyötyvien toimialojen vä-

lille hankintaketjuja, matkailun kerrannaisvaikutukset aluetaloudessa lisääntyvät ja vuodot

aluetaloudesta pienenevät. Hankintaketjujen muodostuminen aluetalouteen edesauttaa

välillisesti matkailusta hyötyvien yritysten ja toimialojen liikevaihtoa ja työllisyyttä. Rukan

yrityksistä 80 prosenttia uskoo, että yhteistyö muiden elinkeinojen kanssa voi kasvattaa

yrityksen omaa liikevaihtoa. Työllisyydenkin kohdalla prosenttiluku oli hieman yli 50 (Ku-

lusjärvi 2012). Ronkaisen (2013) mukaan Rukan ulkopuolella sijaitsevat poro-, kala-, mei-

jeri- ja luonnontuotealan yritykset arvioivat matkailun vaikuttavan myönteisesti yritysten

myyntiin ja tulonmuodostukseen Kuusamossa, sillä matkailusesongit näkyvät myyntipiik-

keinä. Matkailu vaikuttaa positiivisesti myös paikallisten tuotteiden vientiponnisteluihin

Kuusamon ulkopuolella. Kun Kuusamoon tulevat (kotimaiset) matkailijat tutustuvat paikalli-

siin tuotteisiin, kotiin palattuaan he etsivät tuttuja kuusamolaisia tuotteita omasta kaupas-

taan. Lisäksi Kuusamo-brändi vaikuttaa yritysten mielestä myönteisesti paikallisten tuottei-

den markkinointiin. Matkailun kautta Kuusamo ja Ruka ovat tunnettuja nimiä, jotka viestivät

puhtaudesta ja pohjoisuudesta. Kuusamo-brändi avulla yritykset säästävät markkinointi-

kuluissa, kun matkailubrändi luo myönteistä imagoa Kuusamosta ja sen elinkeinoista. Pai-

kalliset herkut ilmentävät osaltaan paikallisuutta ja omaleimasuutta sekä paikallista ruoka-

kulttuuria, joka voi puolestaan olla vetovoimatekijä matkailijoiden matkakohteen valinta-

prosessissa (ks. Au & Law 2002; Hall ym. 2003; Cohen & Avieli 2004; Okumus ym. 2007;

McKercher ym. 2008b; Sims 2009; Bartella 2011). Edellistä tukee se, että modernit

humanistit, jotka Matkailun edistämiskeskus on määritellyt aikaisempien tutkimusten pe-

rusteella kansainvälisten markkinointitoimenpiteidensä kohderyhmäksi, ilmoittivat paikalli-

- 62 -


sen ruokakulttuurin yhdeksi tärkeäksi matkakohteen valintakriteerikseen (TNS Group Oy

2012).

Toimintaympäristön katsannosta matkailukeskukset edustavat paikallisille tuottajille ja

jalostajille markkinoita. Näin ollen positiiviset talousvaikutukset ohjautuvat kerrannaisvai-

kutusten kautta toimintaympäristön elinkeinoille ja toimialoille. Paikallisuudella on kytköksiä

myös kestävän kehityksen periaatteisiin. Tutkimuskirjallisuudessa onkin korostettu kestä-

vää kehitystä silmällä pitäen monipuolista elinkeinorakennetta, jossa matkailu olisi yksi

tasavertainen elinkeino muiden (perinteisten) joukossa (esim. Tooman 1997a, 1997b;

Burns 1999, 2004; Saarinen 2003a, 2007; Lasanta ym. 2007). Mitä monipuolisempaa on

toimintaympäristön elinkeinotoiminta, sitä paremmat mahdollisuudet se antaa tyydyttää

matkailuelinkeinon välillistä kysyntää. Syrjäseutujen yksipuolinen elinkeinotoiminta on kui-

tenkin usein rajoittavat tekijä matkailun ja muiden elinkeinojen kytkennöille. On korostet-

tava, että hankintaympäristö tarkoittaa myös laajemmin tavaroiden ja palveluiden hankki-

mista toimintaympäristöstä, ei pelkästään raaka-aineita ja jalosteita. Tältä osin hankin-

taympäristöllä on yhteyksiä esimerkiksi palveluympäristöön. Ruka.fi-sivujen esimerkki kos-

kee kuitenkin suppeasti vain raaka-aineiden ja jalosteiden tuottajia.

Paikallisten herkkujen tuottaminen ja jalostaminen tapahtuu muualla kuin

matkailukeskuksessa. Raaka-aineiden ja jalosteiden avulla nostetaan esille paikallisuutta

ja omaleimaisuutta. Toimintaympäristön roolia voidaan tulkita matkailukeskuksen näkö-

kulmasta hankintaympäristönä (kuva 20).

- 63 -


Kuva 20. Toimintaympäristön rooli hankintaympäristönä. T = raaka-aineiden tuottaminen ja J = raaka-aineiden jalostaminen. Toimintaympäristö on rajattu katkoviivalla, koska toimin-taympäristön maantieteelliselle laajuudelle ei määritellä raja-arvoja.

Toimintaympäristön rooli hankintaympäristönä edellyttää raaka-aineiden tuottamista ja

jalostamista matkailukeskuksen yritysten ja matkailijoiden tarpeisiin. Lisäksi tarvitaan infra-

struktuuria, saavutettavuutta ja liikenneyhteyksiä eli fyysisiä elementtejä, mikä edesauttaa

matkailukeskuksen ja toimintaympäristön vuorovaikutusta ja kanssakäymistä. Luonnolli-

sesti välittömästi ja välillisesti matkailusta hyötyvien yritysten tuotannollinen yhteistyö

taloudellisesti sitovat elementit on keskeisessä asemassa. Vaikka hankintaympäristölle

ei määritellä absoluuttista ja suhteellista etäisyyttä päiväkäyntivyöhykkeenä matkailukes-

kuksesta, paikallistason näkökulmasta raaka-aineiden tuottaminen ja jalostaminen olisi

tapahduttava Kuusamon kaupungin rajojen sisällä, jotta myönteiset taloudelliset vaikutuk-

set kohdistuisivat Kuusamon aluetalouteen. Mikäli kyse on tuotteesta, jota matkailijat itse

J

T J T

J

T T J

T KESKUS

- 64 -


hakevat toimintaympäristöstä, tällöin päiväkäyntietäisyys on relevantti käsite. Tässä yhtey-

dessä hankintaympäristöllä tarkoitetaan kuitenkin välillisesti matkailusta hyötyviä toimi-

aloja.

Koillis-Suomen voimassa olevassa elinkeinostrategiassa korostetaan paikallisten luon-

nontuotteiden merkitystä matkailussa painotuksen ollessa porossa ja kalassa. Lisäksi vii-

tataan juustoihin ja muihin pohjoisessa tuotettuihin elintarvikkeisiin (Koillis-Suomen elin-

keinostrategia 2011 2015). Kulusjärven (2012) mukaan Rukan yritykset painottavat mat-

kailuelinkeinon sekä poro-, kala- ja luonnontuotealan kytkentöjä. Myös Rukan ulkopuolella

sijaitsevissa poro-, kala-, meijeri- ja luonnontuotealan yrityksissä suhtaudutaan myöntei-

sesti matkailuelinkeinon kanssa tehtävään yhteistyöhön (Ronkainen 2013). Yhteistyötä

haluavat siis sekä matkailukeskuksen että toimintaympäristön yritykset, mikä on hyvä läh-

tökohta kehittämistyölle.

Paikalliset, perinteiset elinkeinot tarjoavat tavallisia työpaikkoja eikä pelkästään työtilai-

suuksia majoitus- ja ravitsemusalan nuorille naisille. Näin matkailun avulla voidaan ylläpi-

tää laajemman alueen monipuolista työpaikka- ja elinkeinorakennetta. Toisaalta verkos-

toitumisen kautta muille elinkeinolle ja toimialoille syntyneet työpaikat riippuvat kuitenkin

matkailun kehityksestä. Matkailuriippuvuus asettaakin välillisesti matkailusta hyötyvät toi-

mialat haavoittuviksi vain yhdestä elinkeinosta, matkailusta. Tämän vuoksi esimerkiksi

poro- ja kalatalouden omat vientiponnistelut puoltavat paikkansa ja pienentävät siten

aluetalouden matkailuriippuvuutta ja haavoittuvuutta. Matkailukeskukset tarjoavat paikalli-

sille, perinteisille elinkeinoille yhden merkittävän edun: elinkeinot voivat testata tuotteitaan

matkailijoilla eli suoraan vientimarkkinoilla.

Pohjoisilla alueilla matkailuelinkeinon näkökulmasta porotalous on mielenkiintoinen yh-

teistyökumppani, sillä matkailun ja porotalouden kytkentöjä voidaan hyödyntää sekä mat-

kailuelinkeinon sisällä että matkailuelinkeinon ja muiden elinkeinojen välillä (kuva 21). Po-

rotalous tarjoaa yhtymäkohtia alkutuotantoon (esim. lihantuotanto), jalostukseen (esim.

elintarvikkeet, matkamuistot) ja palveluihin (esim. porosafarit, vierailut porotiloilla). Samoin

käsityöala (esim. nahka- ja luutyöt) on kytköksissä porotalouteen. Porokilpailut ja poro-

markkinat ovat myös merkittäviä matkailutapahtumia matkailukeskusten ulkopuolella. Li-

säksi poroa ja porotaloutta hyödynnetään runsaasti matkailualueiden ja -keskusten ima-

gontuottamisessa ja imagomarkkinoinnissa. Lopputuloksena matkailuelinkeinon ja porota-

- 65 -


louden yhteistyö aikaansaa myönteisiä sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia laajemmin koh-

dealueella kuin pelkästään matkailukeskuksissa. Matkailun ja kalatalouden sekä matkailun

ja luonnontuotealan kytkentöjä on mahdollista jäsentää edellä esitetyn kaltaisessa viiteke-

hyksessä (kuvat 22 ja 23).

Kuva 21. Matkailuelinkeinon ja porotalouden kytkennät.

Porokilpailut, poromarkkinat

Tavarat - lihantuotanto - elintarvikkeet - matkamuistot - käyttöesineet/-tavarat

Alueelliset vaikutukset - ympäristölliset - sosiaaliset - taloudelliset

Palvelut - ohjelmapalvelut

Alueimagot ja mielikuvat alueista

Yritys

Alue

Aineellinen Aineeton

- 66 -


Kuva 22. Matkailuelinkeinon ja kalatalouden kytkennät.

Kuva 23. Matkailun ja luonnontuotealan kytkennät.

Kalastuskilpailut, pilkkikilpailut, kalamarkkinat

Tavarat - kalantuotanto - elintarvikkeet




Yritys

Alue


Luonnontuote-markkinat

Tavarat - marjat, sienet, yrtit - elintarvikkeet




Yritys

Alue


- 67 -


Yhteenveto

Viime aikoina Suomen matkailun kehittämisessä on painotettu matkailukeskusvetoisuutta,

mikä ilmenee eri aluetasojen matkailustrategioista. Niissä korostetaan matkailukeskuksen

ja laajemman toimintaympäristön verkostoitumista ja yhteistyötä. Pohjois-Suomen suurissa

matkailukeskuksissa Levillä, Rukalla, Saariselällä ja Ylläksellä aluekehitysprosessi on

ollut viimeisten vuosikymmenien aikana myönteinen, sillä keskusten yritystoimipaikat, työ-

paikat ja jopa vakituinen väestö ovat lisääntyneet. Matkailukeskusten suhteellinen kehitys

on ollut positiivisempi kuin niiden sijaintikuntien ja maassa keskimäärin. Pohjois-Suomen

suurista matkailukeskuksista onkin muodostunut ”ytimiä pohjoisen periferiaan”. Pohjois-

Suomen suurten matkailukeskusten sijaintikunnissa aluekehityksen polarisoitumisprosessi

johtuu pitkälti matkailukehityksestä ja sen keskittymisestä paikallistasolla matkailukeskuk-

siin. Toisaalta niin aluekehitys- kuin matkailun keskittymisprosessin voimakkuudet vaihte-

levat paikallistasolla heijastaen kuntien sosiaalis-taloudellisia ja matkailullisia ominaispiir-

teitä. Matkailukeskusten myönteinen aluekehitysprosessi antaa hyvät lähtökohdat matkai-

lun positiivisten sosiotaloudellisten vaikutusten levittämiseen laajemmalle maantieteelli-

selle alueelle.

Tutkimusraportissa osoitettiin käyttäen Rukaa esimerkkinä, että matkailukeskukset

tarvitsevat ja hyödyntävät kehitysprossissaan laajempaa toimintaympäristöä (kuva 24).

Toimintaympäristöllä on merkittävä rooli keskusten näkökulmasta attraktio-, tuote- ja akti-

viteetti-, palvelu-, imago- sekä hankintaympäristönä. Vaikka positiiviset sosiaalis-taloudelli-

set vaikutukset näkyvät tilastollisesti lähinnä matkailukeskuksissa, pohjoisten matkailukes-

kusten kasvu ei olisi ollut kuitenkaan mahdollista ilman laajempaa toimintaympäristöä ja

sen monipuolisia rooleja. Tässä on nostettava esille erityisesti tuote- ja aktiviteettiympä-

ristö, sillä pohjoiset matkailukeskukset ovat aktiviteettiperustaisia. Niiden menestyksen

taustalla ovat pitkälti luontopohjaiset ohjelmapalvelutuotteet ja luonnossa harrastettavat

aktiviteetit niin kesällä kuin talvella. Tilastollisesta ”harhasta” käy esimerkkinä ohjelmapal-

veluyritykset: niiden liikevaihto ja henkilötyövuodet kirjautuvat yritysten osoitetiedon mu-

kaisesti matkailukeskukseen, mutta ne tarjoavat tuotteensa kuitenkin huomattavassa mää-

rin toimintaympäristössä.

- 68 -


Kuva 24. Toimintaympäristön roolit matkailukeskuksen näkökulmasta. Sisäkehä kuvaa matkailukeskusta ja ulkokehä toimintaympäristöä.

Toimintaympäristö määrittyy attraktio-, tuote- ja aktiviteetti-, imago- sekä

palveluympäristönä matkailukeskuksen päiväkäyntivyöhykkeellä. Päiväkäyntivyöhykkeen

absoluuttinen etäisyys on alle 100 kilometriä ja suhteellinen etäisyys alle 1,5 tuntia yhden-

suuntaisena matkana, automatkana, matkailukeskuksesta. Base camp -mallin perusajatus

on se, että matkailijat yöpyvät matkailukeskuksessa ja tekevät sieltä päiväkäyntejä toi-

mintaympäristöön. On korostettava, että edellä esitetty päiväkäyntivyöhykkeen laajuus

perustuu autoetäisyyteen. Näin ollen matkailijoiden käyttämä liikenneväline vaikuttaa hei-

dän liikkumismahdollisuuksiinsa kohdealueella. Jos matkailija on saapunut lähtöalueelta

kohdealueella, matkailukeskukseen, esimerkiksi lentokoneella eikä hänellä ole kohdealu-

eella käytettävissään autoa, matkailijan tilankäyttö kohdealueen sisäinen liikkuminen

on rajallinen. Matkailukeskuksen oletetaan sijaitsevan maaseudulla, mutta paikallistason

aluerakenteessa on muitakin palvelukeskittymiä kuin matkailukeskus. Ilman muita palvelu-

keskittymiä toimintaympäristön rooli palveluympäristönä jäisi huomioitta. Hankintaympä-

ristön maantieteelliselle laajuudelle ei määritelty raja-arvoja, mutta paikallis-/seututason

näkökulmasta raaka-aineiden tuottaminen ja jalostaminen olisi tapahduttava kun-

Imago- ympäristö

Palvelu- ympäristö

Tuote- ja aktiviteetti-ympäristö

Attraktio- ympäristö

Matkailu-keskus

Hankinta- ympäristö

- 69 -


nan/seutukunnan rajojen sisällä, mikäli myönteisten talousvaikutusten halutaan kohdistu-

van valitulle aluetasolle.

Toimintaympäristön rooli attraktioympäristönä nostaa esille toimintaympäristön luonnon-

ja kulttuurinähtävyydet sekä tapahtumat, joissa omatoimimatkailijat vierailevat (taulukko 8).

Tuote- ja aktiviteettiympäristö korostaa omatoimi- ja pakettimatkailijoille tarkoitettuja ohjel-

mapalveluyritysten tuotteita ja harrastettavia aktiviteetteja. Toimintaympäristön rooli pal-

veluympäristönä tarkoittaa laajasti toimintaympäristön palvelutarjontaa, ei pelkästään oh-

jelmapalveluita. Palveluiden käyttävät ovat omatoimi- tai pakettimatkailijoita. Imagoympä-

ristö puolestaan painottaa toimintaympäristön vetovoimatekijöitä ja attraktioita imagon-

tuottamisen ja imagomarkkinoinnin katsannosta. Toimintaympäristön rooli hankintaympä-

ristönä nostaa esille välillisesti matkailusta höytyviä paikallisia, perinteisiä elinkeinoja ja

toimialoja, joiden luonteesta johtuen niitä harjoitetaan pääasiassa matkailukeskuksen ul-

kopuolella. Hankintaympäristö voi kattaa raaka-aineiden ja jalosteiden lisäksi muita tava-

roita ja palveluita, ja tältä osin hankintaympäristöllä on yhteyksiä esimerkiksi palveluympä-

ristöön.

Taulukko 8. Toimintaympäristön roolit, niiden merkitys matkailukeskuksille ja edellytykset roolien hyödyntämiselle matkailukeskuksen näkökulmasta.

Toimintaympäristön roolit Merkitys matkailukes-kuksille

Edellytykset toimintaympäris-töltä

Attraktioympäristö (nähtävyydet, tapahtumat)

Tuotteen monipuolistumi-nen

Lisääntyvät käyntikerrat Uudet matkailijasegmentit

Pidemmät viipymät Kausivaihteluiden tasaami-

nen

Paikallisuus, omaleimaisuus

Nähtävyyksiä, tapahtumia Infrastruktuuri, liikenneyhteydet,

saavutettavuus Tuote- ja aktiviteettiympäristö

(tuotteiden ja aktiviteettien kohde-alue)

Toimintaedellytykset ja -rakenteet Infrastruktuuri, liikenneyhteydet,

saavutettavuus (Ohjelmapalvelut)

(Yritysten yhteistyö) Palveluympäristö (palvelutarjonta)

Palvelut Infrastruktuuri, liikenneyhteydet,

saavutettavuus (Yritysten yhteistyö)

Imagoympäristö (vetovoimatekijät, attraktiot)

Paikallisuus, omaleimaisuus

Vetovoimatekijät, attraktiot

Hankintaympäristö (raaka-aineet, jalosteet, tavarat,

palvelut)

Raaka-aineet ja jalostaminen (tavarat, palvelut)

Infrastruktuuri, liikenneyhteydet, saavutettavuus

Yritysten yhteistyö

- 70 -


Matkailukeskusten näkökulmasta attraktio-, tuote- ja aktiviteetti- sekä palveluympäristö

ennen muuta monipuolistavat alueellista matkailutuotetta (ks. taulukko 8). Tämä mahdol-

listaa matkailukeskuksille nykyiset matkailijoiden lisääntyvät käyntikerrat, uusien matkaili-

jasegmenttejä houkuttelemisen ja matkailijoiden viipymän pidentämisen. Monipuolisuus

edesauttaa matkailukeskusten kausivaihteluiden tasaamista. Lisäksi mainitut ympäristöt

tuovat esille osaltaan paikallisia ominaispiirteitä ja omaleimaisuutta, joiden kautta voidaan

erottua muista vastaavista matkailukeskuksista. Imagoympäristön vetovoimatekijät ja att-

raktiot korostavat paikallisuutta ja omaleimaisuutta muihin samankaltaisiin keskuksiin ver-

rattuna. Myös hankintaympäristö nostaa esille keskusten paikallisuuden ja omaleimaisuu-

den raaka-aineiden, jalosteiden, tavaroiden ja palveluiden kautta. Kaikkiaan monipuolistu-

minen näkyy matkailukeskuksen tarjonnassa, kysynnässä ja imagossa. Kirjallisuudessa on tuotu esille, kuinka viime aikoina perinteisten rantalomakeskusten

alueellista matkailutuotetta (sea, sun, sand) on pyritty monipuolistamaan täydentämällä

sitä muun muassa lähiympäristön kulttuuri- ja/tai luonnonvetovoimalla ja sen tuotteistami-

sella. Tästä löytyy lukuisia esimerkkejä ympäri maailmaa:

- Maltalta (Markwick 1999, 2001; Theuma 2004; Chapman & Speake 2011), - entisestä Jugoslaviasta (Jordan 2000; Hall 2003, 2004; Rutin 2010; Borsje & Tak

2013), - Kreikasta (Andriotis 2001, 2006; Spilanis & Vayanni 2004; Tsartas 2003, 2004), - Kyprokselta (Sharpley 2003, 2004, 2007; Farmaki 2012), - Espanjasta (Sharpley 2007; Payeras ym. 2011; Romagosa ym. 2013), - Portugalista (Valle ym. 2011), - Italiasta (Figini & Vici 2012), - Australiasta (King 2007), - Meksikosta (Torres 2002b; Brenner 2005; Agarwal & Shaw 2007) ja - Karibialta (Conway & Timms 2010; Timms & Conway 2012; Dehoorne & Tatar

2013).

Kyse on siis nykyisten matkailutuotteiden täydentämisestä, lisäarvosta tuotekirjoon, ei al-

kuperäisen rantalomatuotteen korvaamisesta (ks. Bramwell 2004, 2007; Ashworth & Tun-

- 71 -


bridge 2005). Edellä mainitut esimerkkitapaukset painottavat nimenomaan vetovoiman

monipuolistamisessa toimintaympäristön roolia, joka nähdään ikään kuin matkailukeskuk-

sen voimavarana ja “lisäresurssina”. Tässä raportissa alueellisen matkailutuotteen moni-

puolistamisella tarjonnan, kysynnän ja imagon on yhteyksiä attraktio-, tuote- ja aktivi-

teetti-, imago- sekä palveluympäristöön. Tutkimuskirjallisuudessa on tuotu esille myös se,

että matkailukeskusten uuden kasvun strategiat perustavat matkailutuotteen uudelleenor-

ganisointiin ja/tai muuttamiseen (monipuolistamiseen) esimerkiksi keskuksen omaa kult-

tuurivetovoimaa ja palvelurakennetta kehittämällä (ks. Agarwal 2002, 2006: Cooper 2006). Pohjoisilla alueilla välillisesti matkailusta hyötyvät yritystoimialat liittyvät pitkälti paikalli-

siin, perinteisiin elinkeinoihin, kuten maa- ja metsätalouteen, kalatalouteen, porotalouteen

ja käsityöalaan (ks. Saarinen 2003a, 2007; Kauppila 2004, 2008b, 2008d; Leinonen 2006;

Leinonen ym. 2008a, 2008b; Rosqvist 2008; Kauppila ym. 2009). Tutkimuskirjallisuudessa

maatalouden linkittäminen matkailuun ruuan kautta on saanut runsaasti huomiota osak-

seen (esim. Telfer & Wall 1996, 2000; Walpone & Goodwin 2000; Torres 2002a, 2003;

Torres & Momsen 2004, 2005, 2011; Fleischer & Tchetchik 2005; Cai ym. 2006; Pratt

2011, 2013; Rogerson 2012; Scheyvens & Russell 2012; Everett & Slocum 2013). Maata-

louden ja matkailun kytkennät lisäävät kerrannaisvaikutuksia ja pienentävät vuotoja alue-

taloudesta. Tooman (1997a, 1997b) puolestaan korostaa matkailun, maatalouden ja käsi-

työalan keskinäistä vuorovaikutusta jo matkailukeskusten kehitysprosessin alkuvaiheissa,

jotta elinkeinorakenne säilyisi jatkossakin monipuolisena. Tässä raportissa välillisesti mat-

kailusta hyötyvät elinkeinot vastaavat hankintaympäristöroolia.

Toimintaympäristön eri roolit vaativat erilaisia toimenpiteitä. Attraktioympäristö edellyt-

tää toimintaympäristön nähtävyyksien ja tapahtumien kartoittamista, tuotteistamista ja esiin

nostamista markkinoinnissa (ks. taulukko 8). Tuote- ja aktiviteettiympäristö puolestaan

painottaa ohjelmapalveluyritysten toimintaedellytysten ja -rakenteiden sekä aktiviteettien

harrastusmahdollisuuksien kehittämistä. Palveluympäristö luonnollisesti edellyttää toimin-

taympäristöltä palveluita. Kaikki edellä mainitut roolit tarvitsevat toimivaa infrastruktuuria,

liikenneyhteyksiä, saavutettavuutta ja matkailureitistöjä eli fyysisiä elementtejä, jotka sito-

vat matkailukeskusta ja toimintaympäristöä toisiinsa. Mikäli ohjelmapalveluyritykset sijait-

sevat toimintaympäristössä, tällöin tarvitaan välittömästi matkailusta hyötyvien, toisiaan

täydentävien yritysten tuotannollista yhteistyötä matkailukeskuksen ja toimintaympäristön

- 72 -


välillä. Tämä koskee tilannetta, jossa matkailukeskus ja toimintaympäristö tuottavat yhtei-

siä palvelupaketteja ja -kokonaisuuksia. Edellytys tähän on se, että toimintaympäristössä

ylipäätänsä sijaitsee ohjelmapalveluyrityksiä. Samoin palveluympäristö, jos palvelupaket-

teja ja -kokonaisuuksia – muiden kuin ohjelmapalveluiden osalta – rakennetaan yhteis-

työssä matkailukeskuksen ja toimintaympäristön välille, edellyttää välittömästi matkailusta

hyötyvien, toisiaan täydentävien yritysten tuotannollista yhteistyötä. Imagoympäristön vaa-

timukset taas kulminoituvat vetovoimatekijöihin ja attraktioihin ja niiden olemassa oloon.

Hankintaympäristö painottaa raaka-aineita ja niiden jalostamista (ottaen huomioon myös

tavarat ja palvelut) sekä infrastruktuurin, liikenneyhteyksien ja saavutettavuuden toimi-

vuutta. Luonnollisesti tarvitaan välittömästi ja välillisesti matkailusta hyötyvien yritysten

tuotannollista yhteistyötä. Monipuolinen yritysyhteistyö on esimerkki matkailukeskusta ja

toimintaympäristöä toisiinsa sitovista taloudellisista elementeistä. Matkailuelinkeinon sisäi-

nen sekä matkailuelinkeinon ja muiden elinkeinojen välinen yhteistyö viittaa spatio-funktio-

naaliseen malliin ja sen periaatteisiin.

Matkailukeskuksen näkökulmasta raportissa esille nousseiden toimintaympäristön roo-

lien painoarvo vaihtelee matkailukausittain (kuva 25). Lähtökohtaisesti matkailukeskusve-

toisessa kehittämispolitiikassa (matkailu)palvelut keskittyvät matkailukeskuksen ydinalu-

eelle, mikä näkyy ydinalueella elinvoimaisena yritystoimintana ja lisääntyvinä työpaikkoina.

Mikäli matkailukeskuksen ulkopuolella on tarjolla palveluita (palveluympäristö) ja matkaili-

jat myös käyttävät niitä, myönteiset taloudelliset vaikutukset voivat ohjautua osaksi toi-

mintaympäristöön. Matkailukeskuksen tuotteet (attraktioympäristö sekä tuote- ja aktiviteet-

tiympäristö) ja imagontuottaminen (imagoympäristö) nojaavat erityisesti kesällä toimin-

taympäristöön, jossa on lukuisia attraktioita ja toimintaympäristö on tarjottavien ohjelma-

palveluiden ja aktiviteettien kohdealueena. Talvella tuotteista lähinnä laskettelu tapahtuu

matkailukeskuksen ydinalueella. Toimintaympäristössä sijaitsevilla attraktioilla ja vetovoi-

matekijöillä on tärkeä rooli matkailukeskuksen imagon näkökulmasta, erityisesti kesällä.

Matkailukeskuksen katsannosta toimintaympäristön merkitys korostuu myös paikallisten

raaka-aineiden ja tuotteiden (jalosteet, tavarat, palvelut) kohdalla (hankintaympäristö).

- 73 -


Kuva 25. Matkailukeskuksen ja toimintaympäristön suhde. Sisäkehä kuvaa matkailukes-kusta ja ulkokehä toimintaympäristöä. Tumma väri ilmaisee kehän merkittävyyttä.

Edellä todettiin, että matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa positiiviset

taloudelliset vaikutukset kasautuvat lähinnä matkailukeskuksiin, jotka ovat talousvaikutus-

ten osalta primaarista vaikutusaluetta. Toimintaympäristöjen rooleilla on kuitenkin myön-

teisiä taloudellisia vaikutuksia matkailukeskuksen ohella toimintaympäristöön ja yhteisvai-

kutuksena laajemmalle maantieteelliselle alueelle (taulukko 9). Mikäli attraktioympäris-

tössä ei ole palveluita tai matkailijat eivät käytä niitä, taloudelliset vaikutukset ohjautuvat

vain matkailukeskukseen. Jos taas toimintaympäristössä on palveluita ja matkailijat käyt-

tävät niitä, taloudelliset vaikutukset suuntautuvat myös laajasti toimintaympäristön yrityk-

siin.

(Matkailu)palvelut (yritystoiminta, työpaikat)

Tuotteet ja imago (kesä) Tuotteet ja imago (talvi)

Paikalliset raaka-aineet ja tuotteet

- 74 -


Taulukko 9. Toimintaympäristön roolin vaikutukset eri alueille ja toimintaympäristön elin-keinoihin/toimialoihin. 0 = ei vaikutusta, + = myönteinen vaikutus ja (+) = mahdollinen myönteinen vaikutus.

Toimintaympäristön roolit Taloudelliset vaikutukset Toimintaympäristön hyötyvä elin-

keino/toimiala Matkailu-

keskus Toiminta-ympäristö

Seutu-/kuntataso

Attraktioympäristö (nähtävyydet, tapahtumat)

+ 0/+ +(+) Laajasti palvelut

Tuote- ja aktiviteettiympäristö (tuotteiden ja aktiviteettien

kohdealue)

+ 0/+ +(+) Ohjelmapalvelut

Palveluympäristö (palvelutarjonta)

+ + ++ Laajasti palvelut

Imagoympäristö (vetovoimatekijät, attraktiot)

+ 0/+ +(+) Laajasti palvelut

Hankintaympäristö (raaka-aineet, jalosteet, tavarat,

palvelut)

0/+ + +(+) Tuottajat ja jalostajat (laajasti elinkei-

noelämä)

Jos tuote- ja aktiviteettiympäristössä ohjelmapalveluyritykset ovat matkailukeskuksessa,

taloudelliset höydyt ohjautuvat pitkälti keskukseen. Sen sijaan mikäli ohjelmapalveluita

tarjoavat yritykset sijaitsevat toimintaympäristössä, taloudelliset vaikutukset suuntautuvat

myös toimintaympäristön ohjelmapalveluyrityksiin.

Palveluympäristönäkökulmassa matkailun taloudelliset vaikutukset ohjautuvat laaja-alai-

sesti toimintaympäristön yrityksiin. Tässä on perusajatus se, että matkailukeskuksen mat-

kailijat käyttävät muitakin toimintaympäristön palveluita kuin ohjelmapalveluita. Toimin-

taympäristön palvelurakenne täydentää matkailukeskuksen palveluita, jolloin myös kes-

kukset hyötyvät base camp -mallia mukaillen taloudellisesti toimintaympäristön palvelutar-

jonnasta. Toimintaympäristö on talousvaikutusten osalta primaarista vaikutusaluetta.

Imagoympäristökatsannossa myönteinen imago pyrkii vaikuttamaan matkailijoiden

paikanvalintaprosessiin ja houkuttelemaan kohteeseen matkailijoita. Mikäli siinä onnistu-

taan, tämä merkitsee matkailukeskuksen taloudellisten vaikutusten lisääntymistä. Jos mat-

kailijat tutustuvat laajemmin toimintaympäristön nähtävyyksiin, tapahtumiin ja käyttävät

palveluita, taloudelliset vaikutukset leviävät myös laaja-alaisesti toimintaympäristön yrityk-

siin.

Hankintaympäristöroolissa kerrannaisvaikutusten ja hankintaketjujen kautta taloudelliset

vaikutukset kohdistuvat ennen muuta toimintaympäristöön. Tässä roolissa toimintaympä-

- 75 -


ristö on primaarista vaikutusaluetta. Matkailukeskuksen yritysten kytkennät laajempaan

toimintaympäristöön ylläpitävät ja kehittävät paikallisia, perinteisiä elinkeinoja. Matkailu-

keskuksen näkökulmasta esimerkiksi paikallinen ruoka ja ruokakulttuuri voivat olla yksi

vetovoimatekijä, jolla saattaa puolestaan olla merkitystä matkailijoiden paikanvalintapro-

sessiin (ks. Au & Law 2002; Hall ym. 2003; Cohen & Avieli 2004; Okumus ym. 2007;

McKercher ym. 2008b; Sims 2009; Bartella 2011) ja siten myös matkailukeskuksen talou-

dellisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi modernit humanistit, jotka on määritelty Matkailun edis-

tämiskeskuksen aikaisempien tutkimusten perusteella Suomeen kansainvälisen markki-

noinnin kohderyhmäksi, ilmoittivat paikallisen ruokakulttuurin olevan yksi tärkeä matka-

kohteen valintakriteeri (TNS Group Oy 2012).

Pohdinta

Aluekehityksen keskus periferia-asetelmasta matkailukeskukset ovat siis ytimiä ja toimin-

taympäristö periferiaa. Matkailullisesta näkökulmasta toimintaympäristön rooleja voidaan

kuitenkin tulkita myös siten, että toimintaympäristö on tietyiltä osin matkailullinen ydin ja

matkailukeskus matkailullinen periferia. Attraktioympäristö on luonnon- ja kulttuurinähtä-

vyyksien sekä tapahtumien kannalta ydintä, koska huomattava määrä nähtävyyksistä ja

järjestettävistä tapahtumista toteutetaan toimintaympäristössä. Tuote- ja aktiviteettiympä-

ristö on ohjelmapalveluiden tuotteiden ja aktiviteettien pääasiallinen kohdealue, erityisesti

kesällä. Imagoympäristössä sijaitsevat imagontuottamisessa ja imagomarkkinoinnissa

esille nostettavat vetovoimatekijät ja attraktiot. Hankintaympäristössä tapahtuu puolestaan

paikallisten raaka-aineiden tuottaminen ja jalostaminen, ja lisäksi hankintaympäristö sisäl-

tää mahdollisten muiden tavaroiden ja palveluiden toimittamisen matkailukeskuksessa

sijaitseville välittömästi matkailusta hyötyville yrityksille. Ainoastaan palveluympäristön

kohdalla (matkailu)palvelut keskittyvät usein matkailukeskukseen eivätkä toimintaympä-

ristöön, kuten matkailun keskittymisprosessin yhteydessä todennettiin. Tosin tässäkin oli

havaittavissa kuntakohtaisia eroja.

Esitettyä base camp -mallia voitaisiin tarkastella myös toisinpäin: matkailijat yöpyisivät

toimintaympäristössä ja tekisivät sieltä päiväkäyntejä matkailukeskukseen. Tässä tapauk-

sessa matkailukeskus näyttäytyisi toimintaympäristölle attraktio-, tuote- ja aktiviteetti-, pal-

- 76 -


velu- sekä imagoympäristönä. Attraktioympäristö sisältäisi matkailukeskuksessa sijaitsevat

luonnon- ja kulttuurinähtävyydet sekä järjestettävät tapahtumat, tuote- ja aktiviteettiympä-

ristö matkailukeskuksen roolin ohjelmapalveluyritysten tuotteiden ja aktiviteettien kohde-

alueena, palveluympäristö matkailukeskuksen palvelutarjonnan ja imagoympäristö mat-

kailukeskuksen vetovoimatekijät ja attraktiot, joita hyödynnetään toimintaympäristön ima-

gontuottamisessa ja imagomarkkinoinnissa. Ainoastaan hankintaympäristö rooli ei olisi

relevantti toimintaympäristön näkökulmasta, koska paikallisia, perinteisiä elinkeinoja har-

joitetaan pääsääntöisesti muualla kuin matkailukeskuksessa. Toisaalta matkailukeskuksen

yritykset saattavat tuottaa muita tavaroita ja palveluita, joita toimintaympäristössä sijaitse-

vat välittömästi matkailusta hyötyvät yritykset tarvitsisivat. Matkailukeskuksen merkitys

toimintaympäristölle painottuisi tuote- ja aktiviteetti- sekä palveluympäristöön. Bramwell

(2004: 24) toteaakin, että matkailukeskuksen ulkopuolisista erikoistuotteista kiinnostuneille

kulttuuri- ja ekomatkailijoille voidaan tarjota esimerkiksi matkailukeskusten korkeatasoisia

majoituspalveluita ja muuta palveluvarustusta.

Bramwell (2004: 24) puhuu rantalomakeskusten yhteydessä ”sun-plus”-tuotteista ”sun-

lust”-tuotteiden sijaan. Tällä hän tarkoittaa keskusten aurinkoon ja siihen liittyvien aktivi-

teettien monipuolistamista lähialueen matkailutarjonnalla. Bramwellin ajatuksia voidaan

soveltavaa myös Pohjois-Suomen matkailukeskuksiin. Tällä hetkellä keskuksissa korostuu

erityisesti kotimaisten matkailijoiden keskuudessa lasketteluun, hiihtoon ja rakennettui-

hin palveluihin painottunut ”ski-lust”-talvimatkailutuote. Mikäli matkailukeskusten lähialueen

monipuolinen luonto-, kulttuuri- ja palvelutarjonta otetaan voimakkaammin mukaan alueel-

liseen matkailutuotteeseen, tällöin pohjoisen keskuksista voitaisiin käyttää ilmaisua ”ski-

plus”-tuote. Kun maantieteellistä aluetta laajennetaan, matkailutarjonnan monipuolistumi-

nen edesauttaa matkailukeskusten kausivaihteluiden tasaamista ja siten osaltaan vä-

hentää investointeihin liittyviä riskejä. Edellistä painottaen ”ski-plus”-tuotteen tarjonta saa-

daan monipuolistettua paremmin talvikauden lisäksi myös kesäkauteen. Base camp -mal-

lia soveltaen matkailukeskusten majoituskapasiteetin käyttöastetta voitaisiin nostaa kesä-

kaudella hyödyntämällä lähialueen monipuolista matkailutarjontaa.

Kuusamo Lapland (2011: 16) -strategipäivityksestä todetaan, että [matkailukeskusten]

palveluita täydentävät sekä kesällä että talvella maaseututuotteet, jotka ovat erityisesti

viime vuosina kehittäneet majoitusta ja ruokailua autenttisessa maaseutuympäristössä.

- 77 -


Samoin päivityksessä mainitaan useiden Lapin kohteiden tarjoavan samankaltaisia palve-

luita, jolloin kohtalon kysymyksenä esitetään, miten Kuusamo Lapland erottuu muista

[vastaavista kohteista] ja saa lisää vetovoimaa. Strategiapäivitystä voidaan tulkita niin, että

siinä itse asiassa nostetaan esille toimintaympäristön tärkeä rooli matkailukeskuksen, Ru-

kan, attraktio-, tuote- ja aktiviteetti-, palvelu-, imagoja hankintaympäristönä. Kuusamo

Lapland -strategia huomioi osaltaan matkailukeskuksen toimintaympäristön mahdollisuu-

det, mutta rooleja voitaisiin vielä huomattavasti terävöittää tulevissa matkailustrategioissa

ja -suunnitelmissa.

Käytännössä niin matkailukeskuksen kuin toimintaympäristön matkailustrategiatyö ja

kehittämistoimenpiteet on sovitettava yhteen ja niitä on tarkasteltava laajempana alueellis-

toiminnallisena päiväkäyntivyöhykeperustaisena kokonaisuutena. Tavoitteena on levittää

matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan tuloksena saavutettuja myönteisiä sosiaalis-

taloudellisia vaikutuksia laajemmalle maantieteelliselle alueelle paikallistasolla. Tämä pe-

rustuu matkailijoiden hajauttamiseen ja yritystoimialojen yhteistyöhön. Taustalla on aluei-

den matkailukeskuksen ja toimintaympäristön täydentävyys sekä matkailullisten omi-

naispiirteiden että yritystoiminnan näkökulmista. Yhdessä matkailukeskus ja toimintaympä-

ristö muodostavat laajemman toiminnallisen aluekokonaisuuden, jossa molemmilla

alueyksiköillä on oma, toisiaan täydentävä roolinsa. Yhteistyöllä vastataan myös kestävän

matkailun haasteisiin korostaen paikallisen ympäristön ja kulttuurin sekä sosiotaloudellisen

rakenteen merkitystä aktiviteettiperustaisessa matkailussa ja laajemmin aluekehityksessä.

- 78 -


Kirjallisuus ja muut lähteet Agarwal, S. (2002). Restructuring Seaside Tourism. The Resort Life Cycle. Annals of

Tourism Research 29: 1, 25 55. Agarwal, S. (2006). Coastal Resort and Restructuring and TALC. Teoksessa Butler, R. W.

(toim.): The Tourism Area Life Cycle, Vol. 2. Conceptual and Theoretical Issues, 201 218. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto.

Agarwal, S. (2012). Resort Economy and Direct Economic Linkages. Annals of Tourism Research 39: 3, 1470 1494.

Agarwal, S. & G. Shaw (2007). Re-engineering Coastal Resorts in Mexico: Some Management Issues. Teoksessa Agarwal, S. & G. Shaw (toim.): Managing Coastal Tourism Resorts: A Global Perspective, 216 232. Channel View Publications, Clevedon and Buffalo.

Aho, S. (1994). Matkailullisen vetovoiman koostumus ja esiintuominen. Teoksessa Aho, S. (toim.): Matkailun vetovoimatekijät tutkimuksen kohteena, 171–190. Oulun yliopisto, Pohjois-Suomen tutkimuslaitos.

Akal, M. (2010). Economic Implications of International Tourism on Turkish Economy. Tourismos 5: 1, 131 152.

Akama, J. S. (1999). The Evolution of Tourism in Kenya. Journal of Sustainable Tourism 7: 1, 6 25.

Akama, J. S. & D. Kieti (2007). Tourism and Socio-economic Development in Developing Countries: A Case Study of Mombasa Resort in Kenya. Journal of Sustainable Tourism 15: 6, 735–748.

Anderson, W. (2013). Leakages in the tourism system: Case of Zanzibar. Tourism Review 68: 1, 62 75.

Andriotis, K. (2001). Tourism Planning and Development in Crete: Recent Tourism Policies and their Efficacy. Journal of Sustainable Tourism 9: 4, 298–316.

Andriotis, K. (2006). Researching the development gap between the hinterland and the coast – evidence from the island of Crete. Tourism Management 27: 4, 629–639.

Andriotis, K. (2008). Integrated Resort Development: The Case of Cavo Sidero, Crete. Journal of Sustainable Tourism 16: 4, 428–444.

Arambelli. J. (2002). Resort. Teoksessa Jafari, J. (toim.): Encyclopedia of Tourism, 503. London, Routledge.

Ashworth, G. J. & J. E. Tunbridge (2005). Moving from Blue to Grey Tourism: Reinventing Malta. Tourism Recreation Research 30: 1, 45–54.

Au, N. & R. Law (2002). Categorical classification ot tourism dining. Annals of Tourism Research 29: 3, 819 833.

Bartella, G. (2011). Knowledge in food tourism: the case of Lofoten and Maremma Toscana. Current Issues in Tourism 14: 4, 355 371.

Baud-Bovy, M. & F. Lawson (1998). Tourism and Recreation. Handbook of Planning and Design. 287 s. The Architectural Press, Oxford.

Boniface, B. & C. Cooper (2001). Worldwide Destinations: the geography of travel and tourism. 3. painos. Butterworth-Heinemann, Oxford.

Borsje, J. & R. Tak (2013). The Regional-local Nexus: A Landscape-based Integral Design Strategy for Sustainable Tourism Development. Tourism and Hospitality Management 19: 1, 65 82.

- 79 -


Botterill, D., Owen, R. E., Emanuel, L., Foster, N., Gale, T., Nelson, C. & M. Selby (2000). Perceptions from Periphery: The Experience of Wales. Teoksessa Brown, F. & D. Hall (toim.): Tourism in Peripheral Areas: Case Studies, 7 38. Channel View Publications, Clevedon.

Bramwell, B. (2004). Mass Tourism, Diversification and Sustainability in Southern’s Coastal Regions. Teoksessa Bramwell, B. (toim.): Coastal Mass Tourism: Diversification and Sustainable Development in Southern Europe, 1 31. Channel View Publication, Clevedon.

Bramwell, B. (2007). Complexity, Interdisciplinarity and Growth Management: The Case of Maltese Resort Tourism. Teoksessa Agarwal, S. & G. Shaw (toim.): Managing Coastal Tourism Resorts: A Global Perspective, 73 89. Channel View Publications, Clevedon and Buffalo.

Brenner, L. (2005). State-planned Tourism Destinations: The Case of Huatulco, Mexico. Tourism Geographies 7: 2, 138–164.

Brenner, L. & A. G. Aguilar (2002). Luxury Tourism and Regional Development in Mexico. The Professional Geographer 54: 4, 500 520.

Britton, S. G. (1980). A conceptual model of tourism in a peripheral economy. Teoksessa Pearce, D. G. (toim.): Tourism in the South Pacific: the contribution of research to development and planning, 1 12. University of Canterbury, NZ National Commission for Unesco/Department of Geography, NZ MAB Report no. 6.

Britton, S. G. (1982). The Political Economy of Tourism in the Third World. Annals of Tourism Research 9: 3, 331–358.

Britton, S. (1991). Tourism, capital, and place: towards a critical geography. Environment and Planning D 9: 4, 451 478.

Brown, F. (2006). Dynamics of Core and Periphery in Tourism: Changing yet Staying the Same! Tourism Recreation Research 31: 1, 79–81.

Burns, P. (1999). Paradoxes in Planning: Tourism Elitism or Brutalism? Annals of Tourism Research 26: 2, 329–348.

Burns, P. (2004). Tourism Planning: A Third Way? Annals of Tourism Research 31: 1, 24 43.

Butler, R. W. (1980). The Concept of a Tourist Area Cycle of Evolution: Implications for Management of Resources. The Canadian Geographer 24: 1, 5–12.

Butler, R. & A. Weidenfeld (2012). Cooperation and Competition During the Resort Lifecycle. Tourism Recretion Research 37: 1, 15 26.

Cai, J., Leung, P. & J. Mak (2006). Tourism’s Forward and Backward Linkages. Journal of Travel Research 45: 1, 36 52.

Carlisle, S. & E. Jones (2012). The beach enclave: A landscape of power. Tourism Management Perspectives 1, 9 16.

Chaperon, S. & B. Bramwell (2013). Dependency and Agency in Peripheral Tourism Development. Annals of Tourism Research 40, 132 154.

Chapman, A. & J. Speake (2011). Regeneration in a mass-tourism resort: The changing fortunes of Bugibba, Malta. Tourism Management 32: 3, 482 491.

Cheer, J. M. & V. Peel (2011). The Tourism Foreign Aid Nexus in Vanuatu: Future Directions. Tourism Planning & Development 8: 3, 253 264.

- 80 -


Christaller, W. (1963). Some considerations of tourism location in Europe: the peripheral regions underdeveloped countries recreation areas. Regional Science Association; Papers XII, Lund Congress 1963, 95 105.

Clavé, S. A. (2012). Rethinking mass tourism, space and place. Teoksessa Wilson, J. (toim.): The Routledge handbook of tourism geographies, 217–224. Routledge, London and New York.

Cohen, E. & N. Avieli (2004). Food in tourism: Attraction an Impediment. Annals of Tourism Research 31: 4, 755 778.

Cohen, E. & M. Neal (2012). A Middle Eastern Muslim Tourist Enclave in Bangkok. Tourism Geographies 14: 4, 570 598.

Conway, D. & B. F. Timms (2010). Re-branding alternative toursim in the Caribbean: The case for ’slow tourism’. Tourism and Hospitality Research 10: 4, 329 344.

Cooper, C. P. (1981). Spatial and Temporal Patterns of Tourist Bahavior. Regional Studies 15: 5, 577 581.

Cooper, C. (2006). The Anatomy of the Rejuvenation Stage of the TALC. Teoksessa Butler, R. W. (toim.): The Tourism Area Life Cycle, Vol. 2. Conceptual and Theoretical Issues, 183 200. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto.

Czernek, K. (2013). Determinants of Cooperation in a Tourism Region. Annals of Tourism Research 40, 83 104.

Debbage, K. G. (1991). Spatial Behavior in a Bahama Resort. Annals of Tourism Research 19: 2, 251 268.

Dehoorne, O. & C. Tatar (2013). Ecotourism at the Heart of Development Strategies: Elements for Reflections Based on the Caribbean Experience. Tourismos 8: 1, 213 231.

Diagne, A. K. (2004). Tourism Development and its Impacts in the Senegalese Petite Côte: A Geographical Case Study in Centre–Periphery Relations. Tourism Geographies 6: 4, 472–492.

Dominguez-Mujica, J., Gonzalez-Perez, J. & J. Parreno-Castellano (2011). Tourism and Human Mobility in Spanish Archipelagos. Annals of Tourism Research 38: 2, 586 606.

Edensor, T. (1998). Tourists at the Taj. Performance and Meaning at a Symbolic Site. 223 s. Routledge, London and New York.

Everett, S. & S. L. Slocum (2013). Food and tourism: an effective partnership? An UK-based review. Journal of Sustainable Tourism 21: 6, 789 809.

Farmaki, A. (2012). A Supply-Side Evalutation of Coastal Tourism Diversification: The Case of Cyprus. Tourism Planning & Development 9: 2, 183 203.

Figini, P. & L. Vici (2012). Off-season tourists and the cultural offer of a mass-tourism destination: The case of Rimini. Tourism Management 33: 4, 825 839.

Fleischer, A. & A. Tchetcnik (2005). Does rural tourism benefit from agriculture? Tourism Management 26: 4, 493–501.

Friedmann, J. (1966). Regional Development Policy: A Case Study of Venezuela. 279 s. M.I.T. Press, Cambridge, Massachusetts.

Getz, D. (1981). Tourism and Rural Settlement Policy. Scottish Geographical Magazine 97: 3, 158 168.

Getz, D. (1986). Tourism and Population Change: Long-Term Impacts of Tourism in the Badenoch and Strathspey District of the Scottish Highlands. Scottish Geographical Magazine 102: 2, 113 126.

- 81 -


Cetz, D. (1999). Resort-Centred Tours and Development of the Rural Hinterland: The Case of Cairs and The Atherton Tablelands. Journal of Tourism Studies 10: 2, 23 34.

Hall, C. M. (2005a). Time, Space, Tourism and Social Physics. Tourism Recreation Research 30: 1, 93–98.

Hall, C. M. (2005b). Tourism: Rethinking the Social Science of Mobility. 448 s. Prentice-Hall, Harlow.

Hall, C. M. (2005c). Reconsidering the Geography of Tourism and Contemporary Mobility. Geographical Research 43: 2, 125–139.

Hall, C. M. (2006). Space-Time Accessibility and the TALC: The Role of Geographies of Spatial Interaction and Mobility in Contributing to an Improved Understanding of Tourism. Teoksessa Butler, R. W. (toim.): The Tourism Area Life Cycle, Vol. 2. Conceptual and Theoretical Issues, 83–100. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto.

Hall, C. M. (2008). Of Time and Space and Other Thing: Laws of Tourism and the Geographies of Contemporary Mobilities. Teoksessa Burns, P. M. & M. Novelli (toim.): Tourism and Mobilities: Local-Global Connections, 15–32. CABI, Wallingford.

Hall, C. M. (2013). Vanishing Peripheries: Does Tourism Consume Places? Tourism Recreation Research 38: 1, 72 77.

Hall, C. M., Mitchell, R. & L. Sharples (2003). Consuming places: The role of food, wine and tourism in regional development. Teoksessa Hall, C. M., Sharples, L., Mitchell, R., Macionis, N. & B. Cambourne (toim.): Food Tourism around the World: Development, management and markets, 25 59. Butterworth-Heinemann, Oxford.

Hall, C. M., Müller, D. K. & J. Saarinen (2009). Nordic Tourism. Issues and Cases. 293 s. Channel View Publications, Clevedon.

Hall, C. M. & S. J. Page (2006). The Geography of Tourism and Recreation: Environment, Place and Space. 3. painos. 441 s. Routledge, London and New York.

Hall, C. M. & S. J. Page (2009). Progress in tourism management: from the geography of tourism to geographies of tourism – a review. Tourism Management 30: 1, 3–16.

Hall, C. M. & S. J. Page (2012). From the geography of tourism to geographies of tourism. Teoksessa Wilson, J. (toim.): The Routledge handbook of tourism geographies, 9–25. Routledge, London and New York.

Hall, D. (2003). Rejuvenation, Diversification and Imagery: Sustainability Conflicts for Tourism Policy in the Eastern Adriatic. Journal of Sustainable Tourism 11: 2–3, 280–294.

Hall, D. (2004). Rejuvenation, Diversification and Imagery: Sustainability Conflicts for Tourism Policy in the Eastern Adriatic. Teoksessa Bramwell, B. (toim.): Coastal Mass Tourism: Diversification and Sustainable Development in Southern Europe, 341 355. Channel View Publication, Clevedon.

Harrison, D. (2013). Vanishing Peripheries and Shifting Centres: Structural Certainties or Negotiated Ambiguities? Tourism Recreation Research 38: 1, 77 84.

Hills, T. L. & J. Lundgren (1977). The Impact of Tourism in the Caribbean: A Methodological Study. Annals of Tourism Research 4: 5, 248 267.

Hirschman, A. O. (1970). The Strategy of Economic Development. 14. painos. 217 s. Yale University Press, New Haven.

- 82 -


Hook, T., Wakonen, K. & A. Shakhnovich (2014a). Trade Follow Up 2013: Iso-Britannia. Brittiläisten matkanjärjestäjien tarjonta Suomesta ja lähialueilta. Julkaisematon moniste. 17 s. Matkailun edistämikeskus, Helsinki.

Hook, T., Wakonen, K. & A. Shakhnovich (2014b). Trade Folloy Up 2013: Moskova ja Pietari. Venäläisten matkanjärjestäjien tarjonta Suomesta ja lähialueilta. Julkaisematon moniste. 18 s. Matkailun edistämiskeskus, Helsinki.

Hussey, A. (1989). Tourism in a Balinese Village. The Geographical Review 79: 3, 311 325.

Huybers, T. & J. Bennett (2003). Inter-firm cooperation at nature-based tourism destinations. The Journal of Socio-Economics 32: 5, 571 587.

Hwang, Y.-H. & D. R. Feisenmaier (2003). Multidestination Pleasure Travel Patterns: Empirical Evidence from the American Travel Survey. Journal of Travel Research 42: 2, 166 171.

Häkkilä, H. & P. Kauppila (2009a). Matkailukeskusten määrittäminen paikkatietotekniikalla ja kehityksen seurantaan soveltuvat paikkatietoaineistot: esimerkkeinä Hiekkasärkät, Ruka, Syöte ja Levi. Pohjois-Pohjanmaan liitto, julkaisu B: 56. 25 s.

Häkkilä, H. & P. Kauppila (2009b). Rukan ja Vuokatin matkailukeskusten sosioekonomiset piirteet paikkatietonäkökulmasta. Oulun yliopisto, Lönnrot-instituutin julkaisuja n:o 13. 53 s.

Ioannides, D. & K. G. Debbage (1998). Neo-Fordism and flexible specialization in the travel industry: dissecting the polyglot. Teoksessa Ioannides, D. & K. G. Debbage (toim.): The Economic Geography of the Tourist Industry, 99 120. Routledge, London and New York.

Jenkins, C. L. (1982). The Effects of Scale in Tourism Projects in Developing Countries. Annals of Tourism Research 9: 2, 229 249.

Jordan, P. (2000). Restructuring Croatia’s Coastal Resorts: Change, Sustainable Development and the Incorporation of Rural Hinterlands. Journal of Sustainable Tourism 8: 2, 525–539.

Järviluoma, J. (2001). Luonnon merkitys matkailun vetovoimatekijänä: esimerkkeinä Levin, Pallaksen, Pyhän ja Luoston matkailukeskukset. Teoksessa Järviluoma, J. & J. Saarinen (toim.): Luonnon matkailu- ja virkistyskäyttö tutkimuskohteena, 51 76. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 796.

Järviluoma, J. (2006). Turistin luonto. Tutkimus luonnon merkityksestä matkailun vetovoimatekijänä neljässä Lapin matkailukeskuksessa. Acta Universitatis Lapponiensis 96. 214 s.

Kajan, E. (2013). Community perceptions to climate change in Finnish Lapland: Examining vulnerabilities and adaptive responses to the changing characteristics of Arctic tourism. Nordia Geographical Publications 42: 1. 63 s.

Kauppila, P. (1996). Miksi Kuusamoon? Tutkimus Kuusamon talvivetovoimatekijöistä. Nordia Tiedonantoja 2/1996. 93 s.

Kauppila, P. (1997a). Miksi Kuusamoon? Tutkimus Kuusamon kesävetovoimatekijöistä. Nordia Tiedonantoja 3/1997. 80 s.

Kauppila, P. (1997b). Kuusamon talvimatkailun vetovoimatekijät. Teoksessa Aho, S., Ilola, H. & J. Järviluoma (toim.): Matkailu ja kehitys. Näkökulmia alueiden ja kohteiden tarkasteluun, 52–91. Lapin yliopiston matkailun julkaisuja B 2.

- 83 -


Kauppila, P. (2001). Matkakohteen valinta ja vetovoimatekijät: esimerkkinä Kuusamon kesämatkailu. Teoksessa Aho, S., Honkanen, A. & J. Saarinen (toim.): Matkailuelämykset tutkimuskohteina, 127 146. Lapin yliopiston matkailun julkaisuja B 6.

Kauppila, P. (2004). Matkailukeskusten kehitysprosessi ja rooli aluekehityksessä paikallistasolla: esimerkkeinä Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs. Nordia Geographical Publications 33: 1. 260 s.

Kauppila, P. (2005). Vierailuja, kehittämistä ja arkielämää: Pohjois-Suomen matkailukeskusten monet toiminnot. Naturpolis Kuusamo, koulutus- ja kehittämispalvelut, tutkimuksia 2/2005, 85–117.

Kauppila, P. (2006). Matkailukeskusten muuttuvat toiminnot tilassa ja ajassa: teoreettinen näkökulma. Matkailututkimus 2: 1, 19–40.

Kauppila, P. (2007). Tilastokeskuksen kesämökkitilasto: matkailukeskusnäkökulma. Matkailututkimus 3: 1, 94–112.

Kauppila, P. (2008a). Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten monet toiminnot: asukkaiden ja työllisten näkökulma. Terra 120: 1, 22–29.

Kauppila, P. (2008b). Inarin kunnan matkailun kehittäminen: näkökulmia keskus–periferia-asetelmasta. Teoksessa Kauppila, P. & J. Saarinen (toim.): Inarin matkailueurot ja -työpaikat, 69–87. Nordia Tiedonantoja 1/2008.

Kauppila, P. (2008c). Missä asuvat Levin ja Rukan mökkirakennusten omistajat? Maantieteellisestä jakautumisesta etäisyysmalleihin. Matkailututkimus 4: 2, 25–48.

Kauppila, P. (2008d). Näkökulmia matkailuun ja aluekehitykseen paikallistason keskus–periferia-asetelmasta: esimerkkinä Inarin kunta. Teoksessa Toivonen, T. & M. Halme (toim.): Kulttuurin, luonnon ja liiketoiminnan näkökulmia matkailuun, 33–56. Sarja/series KR-4: 2008. Turun kauppakorkeakoulu, Turku.

Kauppila, P. (2010a). Resorts and regional development at the local level: a framework for analysing internal and external factors. Nordia Geographical Publications 39: 1, 39–48.

Kauppila, P. (2010b). Resorts, second home owners and distance: a case study in northern Finland. Fennia 188: 2, 163–178.

Kauppila, P. (2011a). Resorts and regional development at the local level: cores in a periphery. Matkailututkimus 7: 1, 24–33.

Kauppila, P. (2011b). Cores and peripheries in a northern periphery: a case study in Finland. Fennia 189: 1, 20–31.

Kauppila, P. (2012a). Matkailu, kaivostoiminta ja aluekehitys: esimerkkeinä Kuusamo, Kittilä ja Sotkamo. Teoksessa Kauppila, P. & K. Kuosku (toim.): Kuusamon aluetalousraportti, 44 168. Naturpolis Kuusamo, tutkimuksia 1/2012.

Kauppila, P. (2012b). Kuusamon matkailutalous vuonna 2010. Teoksessa Kauppila, P. & K. Kuosku (toim.): Kuusamon aluetalousraportti, 8 39. Naturpolis Kuusamo, tutkimuksia 1/2012.

Kauppila, P. (toim.) (2013). Matkailukeskukset ja toimintaympäristö: esimerkkejä Pohjois-Suomesta. Naturpolis Kuusamo, tutkimuksia 1/2013. 253 s.

Kauppila, P., Leinonen, R. & J. Saarinen (2009). Sustainable Tourism Planning and Regional Development in Peripheries: A Nordic View. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism 9: 4, 424–435.

Kauppila, P. & J. Rusanen (2009). A Grid Cell Viewpoint to Resorts: Case Studies in Northern Finland. Scandinavian Journal of Hospitality of Tourism 9: 1, 1–21.

- 84 -


Kauppila, P., Rusanen, J. & T. Muilu (2005). Pohjois-Suomen matkailukeskusten ja niiden sijaintikuntien väestökehitys: paikkatietonäkökulma. Matkailututkimus 1: 1, 26–46.

Kauppila, P. & T. Äikäs (2002). Matkakohteen imagon suunnitteluprosessi: esimerkkinä Kuusamo. Terra 114: 3, 137–148.

Keller, C. P. (1987). Stages of peripheral tourism development Canada’s Northwest Territories. Tourism Management 8: 1, 20 32.

King, B. (2007). The Postmodern Resort and the Pleasure Periphery: The Case of Australia’s Coastal Tourism Resorts. Teoksessa Agarwal, S. & G. Shaw (toim.): Managing Coastal Tourism Resorts: A Global Perspective, 137 153. Channel View Publications, Clevedon and Buffalo.

Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011–2015 (ilman vuotta). Julkaisematon moniste. 27 s. Koo, T. T. R., Wu, C.-L. & L. Dwyer (2012). Dispersal of visitors within destinations:

Descriptive measures and underlying drivers. Tourism Management 33: 5, 1209 1219. Kulusjärvi, O. (2012). Rukan matkailuyritysten yhteistyö Kuusamon matkailu- ja

aluekehityksen edistäjänä. Naturpolis Kuusamo, tutkimuksia 1/2012. Kuusamo Lapland (2011). Kuusamo Lapland – matkalla kansainvälisyyteen 2013.

Strategiapäivitys maaliskuu 2011. Julkaisematon moniste. 39 s. Kuusamon kaupunki (2012). Kuusamon matkailualuejako. Julkaisematon kartta. Kylänen, M. & M. M. Mariani (2012). Unpacking the temporal dimension of coopetition in

tourism destinations: evidence from Finnish and Italian theme parks. Anatolia An International Journal of Tourism and Hospitality Research 23: 1, 61 74.

Kylänen, M. & R. Rusko (2011). Unintentional coopetion in the service industries: the case of Pyhä-Luosto tourism destination in the Finnish Lapland. European Management Journal 29: 3, 193 205.

Lacher, R. G. & S. K. Nepal (2010a). Dependence and Development in Northern Thailand. Annals of Tourism Research 37: 4, 947 968.

Lacher, R. G. & S. K. Nepal (2010b). From Leakages to Linkages: Local-level Strategies for Capturing Tourism Revenue in Northern Thailand. Tourism Geographies 12: 1, 77–99.

Lacher, R. G. & S. K. Nepal (2011). The Economic Impact of Souvenir Sales in Peripheral Areas: A Case Study from Northern Thailand. Tourism Recreation Research 36: 1, 27 37.

Lagos, D. & P. G. Courtis (2008). Business Clusters Formation as a Means of Improving Competitiveness in the Tourism Sector. European Research Studies 11: 1 2, 111 121.

Lapin liitto (2011). Lappi Elämänvoimaa. Matkailustrategia 2011 2014. 73 s. Viitattu 13.8.2013. http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/get_file?folderId=21330&name=DLFE-9293.pdf

Lasanta, T., Laguna, M. & S. M. Vicente-Serrano (2007). Do tourism-based ski resorts contribute to the homogeneous development of the Mediterranean mountains? A case study in the Central Spanish Pyrenees. Tourism Management 28: 5, 1326–1339.

Lau, G. & B. McKercher (2007). Understanding tourist movement patterns in a destination: A GIS approach. Tourism and Hospitality Research 7: 1, 39–49.

Leinonen, R. (2006). Maa- ja metsätaloutta, matkailua vai teollisuutta? Koillis-Suomen yksityisten ja julkisen sektorin toimijoiden näkökulmia aluekehitykseen. Naturpolis Kuusamo, koulutus- ja kehittämispalvelut, tutkimuksia 1/2006, 9 42.

http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/

- 85 -


Leinonen, R., Kauppila, P. & J. Saarinen (2007). Suomen matkailun aluerakenne 2005. Tutkimusraportti. Matkailun edistämiskeskus A: 155. 115 s.

Leinonen, R., Kauppila, P. & J. Saarinen (2008a). Maa- ja metsätalous, matkailu vai teollisuus? Koillis-Suomen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden näkökulmia matkailuun ja aluekehitykseen. Alue ja Ympäristö 37: 1, 29–40.

Leinonen, R., Kauppila, P. & J. Saarinen (2008b). Kestävä matkailusuunnittelu ja syrjäseutujen aluekehitys. Terra 120: 2, 107–112.

Leiper, N., Lamont, M. & N. Hing (2011). Cooperative Business Organizations: Intrinsic in Every Strategically Functional Tourism Industry. Tourism, Culture & Communication 11: 1, 57 67.

Lew, A. A. (2002). Attraction. Teoksessa Jafari, J. (toim.): Encyclopedia of Tourism, 35–37. London, Routledge.

Lew, A. A. & B. McKercher (2002). Trip destinations, gateways and iteneraries: the example of Hong Kong. Tourism Management 23: 6, 609 621.

Lew, A., & B. McKercher (2006). Modelling Tourist Movements. A Local Destination Analysis. Annals of Tourism Research 33: 2, 403–423.

Lundgren, J. O. J. (1975). Tourist penetration/the tourist product/entrepreneurial response. Tourism as a Factor in National and Regional Development, Occasional Paper 4, 60 70.

Mariani, M. M. & M. Kylänen (2014). The relevance of public-private partnerships in coopetition: empirical evidence from the tourism sector. International Journal of Business Environment 6: 1, 106 125.

Markwick, M. (1999). Malta’s tourism industry since 1985: diversification, cultural tourism and issues of sustainability. Scottish Geographical Journal 115: 1, 53–72.

Markwich, M. (2001). Alternative Tourism: Change, Commodification and Contestation of Malta’s Landscapes. Geography 86: 3, 250–255.

Mbaiwa, J. E. (2005a). Enclave tourism and its socio-economic impacts in the Okavango Delta, Botswana. Tourism Management 26: 2, 157–172.

Mbaiwa, J. E. (2005b). The Problems and Prospects of Sustainable Tourism Development in the Okavango Delta, Botswana. Journal of Sustainable Tourism 13: 3, 203–227.

McKercher, B., Chan, A. & C. Lam (2008a). The Impact of Distance on International Tourist Movements. Journal of Travel Research 47: 2, 208 224.

McKercher, B. & G. Lau (2008). Movement Patters of Tourists within a Destination. Tourism Geographies 10: 3, 355–374.

McKercher, B. & A. A. Lew (2003). Distance Decay and the Impact of Effective Tourism Exclusion Zones on International Travel Flows. Journal of Travel Research 42: 2, 159 165.

McKercher, B. & A. A. Lew (2004). Tourist Flows and the Spatial Distribution of Tourists. Teoksessa Lew, A. A., Hall, C. M. & A. M. Williams (toim.): A Companion to Tourism, 36–48. Blackwell, Malden, Oxford and Carlton.

McKercher, B., Okumus, F. & B. Okumus (2008b). Food Tourism as a Viable Market Segment: It’s All How You Cook the Numbers. Journal of Travel & Tourism Marketing 25: 2, 137 148.

Meyer, D. (2007). Pro-poor tourism: from leakages to linkages. A conceptual framework for creating linkages between the accommodation sector and ‘poor’ neighbouring communities. Current Issues in Tourism 10: 6, 558–583.

- 86 -


Meyer-Arendt, K. J., Sambrook, R. A. & B. M. Kermath (1992). Seaside Resorts in the Dominican Republic: A Typology. Journal of Geography 91: 5, 219–225.

Myrdal, G. (1964). Economic Theory and Under-developed Regions. 167 s. Gerald Duckworth, London.

Nepal, S. K. (2009). Tourism Geographies: A Review of Trends, Challenges, and Opportunities. Teoksessa Jamal, T. & M. Robinson (toim.): The Sage Handbook of Tourism Studies, 130–145. SAGE Publications, Thousand Oaks, California.

O’Hare, G. & H. Barrett (1999). Regional Inequalities in the Peruvian Tourist Industry. The Geographical Journal 165: 1, 47 61.

Okumus, B., Okumus, F. & B. McKercher (2007). Incorporating local and international cuisines in marketing destinations: The cases of Hong Kong and Turkey. Tourism Management 28: 1, 253 261.

Oppermann, M. (1992). International Tourism and Regional Development in Malaysia. Tijschrift voor Economische en Sociale Geografie 83: 3, 226 233.

Oppermann, M. (1995). A Model of Travel Itineraries. Journal of Travel Research 33: 4, 57–61.

Papatheodorou, A. (2004). Exploring the Evolution of Tourism Resorts. Annals of Tourism Research 31: 1, 219–237.

Payeras, M., Jakob, M., Carcia, M. A., Alemany, M., Alcover, A. & L. Martinez-Ribes (2011). The Yachting Charter Tourism SWOT: A Basic Analysis to Design Marketing Strategies. Tourismos 6: 3, 111 134.

Pearce, D. (1995). Tourism Today: A Geographical Analysis. 2. painos. 202 s. Longman, Harlow.

Pearce, D. G. (2014). Toward an Integrative Conceptual Framework of Destinations. Journal of Travel Research 53: 2, 141 153.

Petäjäjärvi, J. & M. Miettinen (2013). Kansainvälisten matkanjärjestäjien tarjonta tapaustutkimuksena Ruka/Kuusamo. Teoksessa Kauppila, P. (toim.): Matkailukeskukset ja toimintaympäristö: esimerkkejä Pohjois-Suomesta, 211 237. Naturpolis Kuusamo, tutkimuksia 1/2013.

Pohjois-Pohjanmaan liitto (2011). Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015. Pohjois-Pohjanmaan liitto, julkaisusarja A: 53. 31 s.

Poon, A. (1998). Tourism, Technology and Competitive Strategies. 370 s. CAB International, Wallingford.

Porter, M. E. (1991). Kansakuntien kilpailuetu. 879 s. Otava, Helsinki. Porter, M. E. (1998). Clusters and the New Economics of Competition. Harvard Business

Review 76: 6, 77 90. Porter, M. E. (2000). Location, Competition, and Economic Development: Local Clusters in

a Global Economy. Economic Development Quarterly 14: 1, 15 34. Pratt, S. (2011). Economic Linkages and Impacts across the TALC. Annals of Tourism

Research 38: 2, 630 650. Pratt, S. (2013). Minimising food miles: issues and outcomes in an ecotourism venture in

Fiji. Journal of Sustainable Tourism 21: 8, 1148 1165. Prideaux, B. (1996). The tourism crime cycle: a beach destination case study. Teoksessa

Pizam, A. & Y. Mansfeld (toim.): Tourism, Crime, and International Security Issues, 59 74. John Wiley & Sons, Chichester.

- 87 -


Prideaux, B. (2000). The resort development spectrum a new approach to modelling resort development. Tourism Management 21: 3, 225 240.

Prideaux, B. (2004). The Resort Development Spectrum: The Case of The Gold Coast, Australia. Tourism Geographies 6: 1, 26–58.

Puhakka, R. (2011). Matkailukysynnän tulevaisuuden trendit. Matkailututkimus 7: 1, 34 43.

Rogerson, C. M. (2012). Tourism-agriculture linkages in rural South Africa: evidence from the accommodation sector. Journal of Sustainable Tourism 20: 3, 477 495.

Romagosa, F., Priestley, G. K. & J. E. Llurdes (2013). The Role of Tourism in Sustainable Tourism Strategies. Tourismos 8: 2, 77 95.

Ronkainen, J. (2013). Rukan ulkopuolisten yritysten näkökulmia Kuusamon matkailu- ja aluekehitykseen. Naturpolis Kuusamo, tutkimuksia 3/2013. 92 s.

Rosqvist, H. (2008). Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset Inarin kunnassa vuonna 2005. Teoksessa Kauppila, P. & J. Saarinen (toim.): Inarin matkailueurot ja -työpaikat, 3–52. Nordia Tiedonantoja 1/2008.

Ruka (2013a). Ruka-Kuusamo: luonnon oma huvipuisto. Viitattu 29.7.–2.8.2013. www.ruka.fi.

Ruka (2013b). Ruka-Kuusamo: luonnon oma huvipuisto. Viitattu 18. 22.11.2013. www.ruka.fi.

Rutin, J. (2010). Coastal Tourism: A Comparative Study between Croatia and Tunisia. Tourism Geographies 12: 2, 264 277.

Saarinen, J. (1997). Matkailun motiivit ja ympäristöt: matkailijatyyppien tilasidonnaisuus. Terra 109: 2, 55 65.

Saarinen, J. (2001a). The Transformation of a Tourist Destination. Theory and Case Studies on the Production of Local Geographies in Tourism in Finnish Lapland. Nordia Geographical Publications 30: 1. 105 s.

Saarinen, J. (2001b). Matkailun tilat ja motiivit: Saariselän ruskamatkailun muodot ja ympäristöt. Teoksessa Järviluoma, J. & J. Saarinen (toim.): Luonnon matkailu- ja virkistyskäyttö tutkimuskohteena, 35 50. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 796.

Saarinen, J. (2003a). The Regional Economics of Tourism in Northern Finland: The Socio-economic Implications of Recent Tourism Development and Future Possibilities for Regional Development. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism 3: 2, 91–113.

Saarinen, J. (2003b). Tourist destinations and the production of representations in tourism. Nordia Geographical Publications 32: 2, 1–9.

Saarinen, J. (2004). ’Destinations in change’. The transformation process of tourist destinations. Tourist Studies 4: 2, 161–179.

Saarinen, J. (2007). Tourism in Peripheries: The Role of Tourism in Regional Development in Northern Finland. Teoksessa Müller, D. K. & B. Jansson (toim.): Tourism in Peripheries: Perspectives from Far North and South, 41–52. CAB International, Wallingford.

Sambrook, R. A., Kermath, B. M. & R. N. Thomas (1992). Seaside Resort Development in the Dominican Republic. Journal of Cultural Geography 12: 2, 65–75.

Scheyvens, R., & J. H. Momsen (2008). Tourism and poverty reduction: Issues for small Island states. Tourism Geographies 10: 1, 22–41.

- 88 -


Scheyvens, R. & M. Russell (2012). Tourism and poverty alleviation in Fiji: comparing the impacts of small- and large-scale tourism enterprises. Journal of Sustainable Tourism 20: 3, 417 436.

Scott, N., Cooper, C. & R. Baggio (2008). Destination Networks: Four Australian Cases. Annals of Tourism Research 35: 1, 168–188.

Sharpley, R. (2003). Tourism, Modernisation and Development on the Island of Cyprus: Challenges and Policy Responses. Journal of Sustainable Tourism 11: 2–3, 246–265.

Sharpley, R. (2004). Tourism, Modernisation and Development on the Island of Cyprus: Challenges and Policy Responses. Teoksessa Bramwell, B. (toim.): Coastal Mass Tourism: Diversification and Sustainable Development in Southern Europe, 321 340. Channel View Publication, Clevedon.

Sharpley, R. (2007). A Tale of Two Islands: Sustainable Resort Development in Cyprus and Tenerife. Teoksessa Agarwal, S. & G. Shaw (toim.): Managing Coastal Tourism Resorts: A Global Perspective, 112 133. Channel View Publications, Clevedon and Buffalo.

Sharpley, R. & P. Naidoo (2010). Tourism and Poverty Reduction: The Case of Mauritius. Tourism Planning & Development 7: 2, 145 162.

Shaw, B. J. & G. Shaw (1999). ‘Sun, Sand and Sales’: Enclave Tourism and Local Entrepreneurship in Indonesia. Current Issues in Tourism 2: 1, 68–81.

Shaw, G. & S. Agarwal (2012). Changing geographies of costal resorts: development processes and tourism spaces. Teoksessa Wilson, J. (toim.): The Routledge handbook of tourism geographies, 240–247. Routledge, London and New York.

Shaw, G. & A. Williams (2004). Tourism and Tourism Spaces. 311 s. SAGE Publications, London, Thousand Oaks and New Delhi.

Shields, R. (1991). Places on the margin: alternative geographies of modernity. 334 s. Routledge, London.

Sims, R. (2009). Food, place and authenticity: local food and the sustainable tourism experience. Journal of Sustainable Tourism 17: 3, 321 336.

Smith, S. L. J. (1994). The Tourism Product. Annals of Tourism Research 21: 3, 582–595. Spilanis, I. & H. Vayanni (2004). Sustainable Tourism: Utopia or Necessity? The Role of

New Forms of Tourism in the Aegean Islands. Teoksessa Bramwell, B. (toim.): Coastal Mass Tourism: Diversification and Sustainable Development in Southern Europe, 269 291. Channel View Publication, Clevedon.

Stewart, S. I. & C. A. Vogt (1997). Multi-Destination Trip Patterns. Annals of Tourism Research 24: 2, 458–461.

Stuart, P., Pearce, D. & A. Weaver (2005). Tourism Distribution Channels in Peripheral Regions: The Case of Southland, New Zealand. Tourism Geographies 7: 3, 235–256.

STV = Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1971 (1972). Numero 67. 548 s. Tilastokeskus, Helsinki.

Suomen matkailustrategia 2020 (2012). 4 hyvää syytä edistää matkailutoimialojen kehitystä. 46 s. Viitattu 13.8.2013. http://www.tem.fi/files/27053/Matkailustrategia_020610.pdf

SVT = Suomen Virallinen Tilasto VI C: 106 (1983). Väestö- ja asuntolaskenta 1980. Osa I C: Ammatti ja elinkeino; työpaikan sijainti. 454 s. Tilastokeskus, Helsinki.

Telfer, D. J. & G. Wall (1996). Linkages between Tourism and Food Production. Annals of Tourism Research 23: 3, 635 653.

- 89 -


Telfer, D. J. & G. Wall (2000). Strengthening backward economic linkages: local food purchasing by three Indonesian hotels. Tourism Geographies 2: 4, 421–447.

Theuma, N. (2004). Tourism, Culture and Cultural Tourism in Malta: the Revival of Valletta. Teoksessa Bramwell, B. (toim.): Coastal Mass Tourism: Diversification and Sustainable Development in Southern Europe, 292 306. Channel View Publication, Clevedon.

Tideswell, C. & B. Faulkner (1999). Multidestination Travel Patterns of International Visitors to Queensland. Journal of Travel Research 37: 4, 364 374.

Timms, B. F. & D. Conway (2012). Slow Tourism at the Caribbean’s Geographical Margins. Tourism Geographies 14: 3, 396 418.

TNS Group Oy (2012). Modernit humanistit ja matkustaminen Suomeen 2012. Julkaisematon moniste. 233 s. Matkailun edistämiskeskus, Helsinki.

TOL (2008). Toimialaluokitus (TOL) 2008. Käsikirjoja 4. 402 s. Tilastokeskus, Helsinki. Tooman, L. A. (1997a). Applications of the Life-Cycle Model in Tourism. Annals of Tourism

Research 24: 1, 214 234. Tooman, L. A. (1997b). Multipliers and Life Cycles: A Comparison of Methods for

Evaluating Tourism and Its Impacts. Journal of Economic Issues 31: 4, 918 932. Torres, R. (2002a). Toward a better understanding of tourism and agriculture linkages in

the Yucatan: tourist food consumption and preferences. Tourism Geographies 4: 3, 282–306.

Torres, R. (2002b). Cancun’s tourism development from a Fordist spectrum of analysis. Tourist Studies 2: 1, 87–116.

Torres, R. (2003). Linkages between Tourism and Agriculture in Mexico. Annals of Tourism Research 30: 3, 546 566.

Torres, R. & J. Momsen (2004). Challenges and Potential for Linking Tourism and Agriculture to Achieve Pro-Poor Tourism Objectives. Progress in Development Studies 4: 4, 294 318.

Torres, R. & J. Momsen (2005). Planned Tourism Development in Quintana Roo, Mexico: Engine for Regional Development or Prescription for Inequitable Growth? Current Issues in Tourism 8: 4, 259 285.

Torres, R. M. & J. H. Momsen (toim.) (2011). Tourism and Agriculture: New geographies of consumption, production and rural restructuring. 219 s. Routledge, London and New York.

Tosun, C., Timothy, D. J. & Y. Öztürk (2003). Tourism Growth, National Development and Regional Inequality in Turkey. Journal of Sustainable Tourism 11: 2–3, 132 161.

Tosun, C., Timothy, D. J. & Y. Öztürk (2004). Tourism Growth, National Development and Regional Inequality in Turkey. Teoksessa Bramwell, B. (toim.): Coastal Mass Tourism: Diversification and Sustainable Development in Southern Europe, 85 113. Channel View Publication, Clevedon.

Tsartas, P. (2003). Tourism Development in Greek Insular and Coastal Areas: Sociocultural Changes and Crucial Policy Issues. Journal of Sustainable Tourism 11: 2–3, 116 132.

Tsartas, P. (2004). Tourism Development in Greek Insular and Coastal Areas: Sociocultural Changes and Crucial Policy Issues. Teoksessa Bramwell, B. (toim.): Coastal Mass Tourism: Diversification and Sustainable Development in Southern Europe, 68 84. Channel View Publication, Clevedon.

- 90 -


Tuomi, J. & A. Sarajärvi (2004). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 1. 3. painos. 158 s. Tammi, Helsinki.

Urry, J. (1995). Consuming Places. 257 s. Routledge, London. Vainikka, V. (2013). Rethinking Mass Tourism. Tourist Studies 13: 3, 268 286. Vainikka, V. (2014). Travel agent discourses of mass tourism: beyond stereotypes?

Tourism Geographies, DOI: 10.1080/14616688.2014.888466. Valle, P. O., Guerreiro, M., Mendes, J. & J. A. Silva (2011). The cultural offer as a tourist

product in coastal destinations: The Case of Algarve, Portugal. Tourism and Hospitality Research 11: 4, 233 247.

Von Friedrichs Grängsjö, Y. (2003). Destination networking: Co-opetition in peripheral surroundings. International Journal of Physical Distribution & Logistics Management 33: 5, 427 448.

Vuoristo, K.-V. (2002). Regional and structural patterns of tourism in Finland. Fennia 180: 2, 251 259.

Vuoristo, K.-V. (2003). Matkailun maailma. Kansainvälisen matkailun maantiede. 478 s. WSOY, Helsinki.

Wall, G. (1996). Integrating Integrated Resorts. Annals of Tourism Research 23: 3, 713–717.

Wall, G. (2013). Tourism in Peripheries. Tourism Recreation Research 38: 1, 85 87. Walpole, M. J. & H. J. Goodwin (2000). Local Economic Impacts of Dragon Tourism in

Indonesia. Annals of Tourism Research 27: 3, 559 576. Weaver, D. B. (1998). Peripheries of the Periphery: Tourism in Tobago and Barbuda.

Annals of Tourism Research 25: 2, 292 313. Weidenfeld, A., Butler, R. & A. W. Williams (2011). The role of clustering, cooperation and

complementarities in the visitor attraction sector. Current Issues in Tourism 14: 7, 595 629.

Williams, A. M. & D. G. Gillmor (1995). The British Isles: Tourism and Regional Development. Teoksessa Montanari, A. & A. M. Williams (toim.): European Tourism. Regions, Spaces and Restructuring, 67 85. John Wiley & Sons, Chichester.

Williams, S. (2009). Tourism Geography. A new synthesis. 2. painos 309 s. Routledge, London and New York.

Wu, C.-L. & D. Carson (2008). Spatial and Temporal Tourist Dispersal Analysis in Multiple Destination Travel. Journal of Travel Research 46: 3, 311 317.

- 91 -


Tilastoaineisto SuomiCD 1993, 2013 Tilastokeskuksen ruutuaineistot 1970 ja 1980 Tilastokeskus (2012). Matkailukeskusten ja sijaintikuntien vapaa-ajanasuinrakennukset.

Erillistilaus Tilastokeskukselta, syksy 2012. Tilastokeskus (2013a). Taulukot tilastossa: Kuluttajahintaindeksi. Viitattu 26.9.2013.

http://193.166.171.75/database/statfin/hin/khi/khi_fi.asp Tilastokeskus (2013b). Matkailuklusterin henkilötyövuodet ja liikevaihto

matkailukeskuksittain ja sijaintikunnittain. Erillistilaus Tilastokeskukselta, syksy 2013. Tilastokeskus (2013c). Majoitus- ja ravitsemuspalveluiden henkilötyövuodet ja liikevaihto

matkailukeskuksittain ja sijaintikunnittain. Erillistilaus Tilastokeskukselta, syksy 2013. Tilastokeskus (2013d). Virkistys- ja muiden palveluiden henkilötyövuodet ja liikevaihto

matkailukeskuksittain ja sijaintikunnittain. Erillistilaus Tilastokeskukselta, syksy 2013.

http://193.166.171.75/database/statfin/hin/khi/khi_fi.asp

- 92 -


Documents

Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys: esimerkkinä Ruka