Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti | HELMI ry:n jäsenlehti | 22. vuosikerta

2 / 2 0 1 3

HELMI ry:n 30-vuotis- juhlanumero

Veikko Päiviö – Helmin perustaja

Virpi Hämeen-Anttila ja pelastavat sivupersoonat Mielenterveyden diagnosoinnin villit vuosikymmenet

Leena Luostarisen huikeat kissapedot

Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti, HELMI ry:n jäsenlehtiHelmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tai tuo HELMI-lehdelle tarkoitettu posti toimitukseen, osoitteeseen Pasilan Puistotie 7, 00240 Helsinki tai lähetä sähköpostia: helmi@mielenterveyshelmi.f iPäätoimittaja: Arto Mansikkavuori | Taittaja, toimitussihteeri: Annikki Kilgast | ISSN-L 0788-9828 ISSN 0788-9828 (Painettu) ISSN 2242-6140 (Verkkolehti) | 22. vuosikerta | Painopaikka: Lönnberg Painot Oy Helsinki | Ilmoitusmyynti: Markku Pentikäinen, p. 044 716 8262, sähköposti: markku.pentikainen@tjm-systems.f i. lmoitusaineistot: TJM-Systems Oy: PL 75, 02921 Espoo, p. (09) 849 2770, faksi (09) 852 1377, sähköposti:

| Kannen kuvassa helmiläisiä Pasilan jäsentalon pihalla, kuva Tanja Talaskivi. | Tilaushinta Suomeen: 30 euroa vuodessa (4 numeroa). Tilaukset tai (09) 8689 070

Kult tuur i-, miel ipide - ja t iedeleht ien l i i t to KULT TI r y:n jäsenlehti . w w w.kult t i .net

vaki

tuis

et PÄÄKIRJOITUS 3

UUTISIA 4

SIELUn HELMIÄ 24

MIELIPIdE 50

HELMI Ry:n JÄRJESTöSIVUT 52

5 HELMI ry:n syntyMiten kaikki alkoi?

8 VEIkko PäIVIöLegendaarinen puheenjohtaja muistelee mielenterveysaktivismin syntyhetkiä

11 sIrkku kIVIstöHuolenpitoa ja yhdessä tekemistä

12 HELMI Itä-HELsInGIssätoivoa, iloa ja yhteistä tekemistä

14 nEuroosI VaI dEPrEssIo?Mielenterveyden diagnosoinnin vuosikymmenet

16 VIrPI HäMEEn-anttILadissosiaatiohäiriön kuvaus jäi kriitikoilta ja lääkäreiltä huomaamatta

18 assosIaatIoIta dIssosIaatIostarutta ja riitta seikkailevat sivupoluilla

22 FELIcIa FELdt: näkyMätön tytärMiten selvitä kasvatuksesta?

28 LEEna LuostarInEn tiikerinpiirtäjän huikea retrospektiivi

5

sisällys

30 VanHEMMuus ja MIELEntErVEysVanhempi, lapsi, kuntoutuja

32 syöMIsHäIrIöElämä on taistelua syömishäiriön kanssa

34 kaaoksEsta ELäMänHaLLIntaanuusi hoitomenetelmä dissosiaatiohäiriöön

37 caFE PasILan HELMIIhana kahvila kutsuu keskustelemaan

38 Lotan sarjIksEt: rEkku HILjaa!taiteilua kuilun yllä ja Pavlovin koirat

38

40 osastoHoIdon Muutos ouLussakuntoutujat tyhjän päälle?

41 sELVIytyMIstarInaElämä ei aina mene niinkuin haluaisi

42 MonIäänIrockkukunori ry:n riemukas musiikkitapahtuma

45 kIrjat: EutanasIakärsimys vai avustettu kuolema?

46 kIrjat: dEMonItIhminen loi jumalat vai loiko?

47 kIrjat: nEuroMaanIonko tämä kirjallisuutta?

48 Hanna koPPELoMäkIHaastattelussa aika Parantaa -verkoston kehittäjä

49 jukka suurMäkIalvin toiminnanjohtaja ja mielenterveysalan vahva toimija

51 kEsäMEnoja, rIstIkkoMukavia vinkkejä kesäisiin hetkiin ja visainen krypto

pääkirjoitus

HELMI ry:n toimintaa tukevat RAY ja Helsingin kaupunki

m i e l e nte r ve ys y h d i s t ys

Helmi 2/2013 3

30 vuotta mielenterveysväen asiallaSUOMALAISTEn mielenterveysyhdis-tysten historia on ollut mutkikas ja monipolvinen. Eteenpäin on kuitenkin menty ja saatu aikaan hyvää julkista keskustelua ja konkreettisia toimia so-siaalisten ja hoitoa koskevien epäkoh-tien korjaamisesta. yksi ensimmäisistä aktivisteista, ilkka Taipale, kiteytti jo 1960-luvulla tulevaisuuden vaihtoeh-dot muotoon ”sorto, sekasorto, sosiaa-lipolitiikka”. toisin sanoen, yhteiskun-nallinen sorto ja eriarvoisuus johtavat sekasortoon ja kapinaan, ellei epäkoh-tia korjata ajoissa sosiaalipolitiikan keinoin.

HELMIn VIIME VUOnnA toteutettu jäsentutkimus toi näkyviin sen monin eri tavoin tapahtuvan sorron, jonka kohteeksi mielenterveyskuntoutujat ovat joutuneet. juuri näinä aikoina nä-emme tukholman lähiöissä, millaiseen kapinaan ratkaisemattomat epäkohdat voivat johtaa. samanlaisia purkauksia on toistuvasti nähty Pariisin ja Lontoon köyhissä kaupunginosissa.

suomessa on mahdollista saada epäkohdat korjattua rauhanomaisin keinoin. suomi on voinut näyttää esi-merkkiä muille Euroopan maille raken-tavasta yhteistyöstä julkisen vallan ja ruohonjuuritason toimijoiden välillä.

TÄHÄn LEHTEEn on juhlan kunniaksi haastateltu Helmin perustaja-puheen-johtajaa Veikko Päiviötä. Haastattelu kertoo niistä vaiheista ja ongelmista, joita on ollut ruohonjuuritason kansa-laisliikkeen tiellä, mutta myös siitä, että alussa asetettuja tavoitteita on saavu-tettu. Helmin ensimmäisiä tavoitteita oli esimerkiksi päästä tasavertaisena samaan neuvottelupöytään muiden mielenterveysyhdistysten sekä mielen-terveysalan ammatillisten järjestöjen kanssa. tämä tavoite saavutettiin lopul-ta vuonna 2012, kun yhdistys hyväksyt-tiin mielenterveyspoolin jäseneksi.

HELMI On nÄyTTÄnyT mielenterveys-alalla esimerkkiä jo 30 vuoden ajan. se on ollut osaltaan mukana viemässä tär-keää kehitystä eteenpäin. saavutuksia ovat olleet muun muassa: yhteiskun-nallisen ilmapiirin muuttuminen psyyk-kisiä vaivoja kohtaan selvästi myöntei-sempään suuntaan, hoitokäytäntöjen kehittyminen potilasta enemmän ar-vostaviksi, pakon käytön vähentymi-nen hoidossa, palveluohjaustoiminnan käynnistyminen suomessa ja dialogi-suuteen perustuvan hoitomallin peri-aatteiden edistäminen.

MUTTA MAAILMA ei ole vielä valmis. Helmiä tarvitaan edelleen ja työtä on paljon. Edellä mainittuja kehityskulkuja pitää edelleen tukea, koska emme pidä nykytilannetta vielä riittävän hyvänä.

Erityisesti tarvitaan rakenteellisia sosiaalipoliittisia toimia, joilla mielen-terveysväki nostetaan yhteiskunnan syrjästä takaisin tasavertaisiksi kansa-laisiksi. osatyökyisille tarvitaan mah-dollisuuksia tehdä työtä ja saada palk-kaa, jolla parantaa omaa elämänlaatua ja toteuttaa unelmia sekä tulevaisuu-densuunnitelmia. Myös terveydellisistä syistä kokonaan työelämän ulkopuolel-la olevien elämäntilannetta ja taloudel-lista asemaa pitää parantaa, jotta elä-män näköalat laajenevat. Minimieläke ei ole tarkoitettu koko elämän mittai-seksi toimeentuloksi.

HELMI Ry On KEHITTynyT ja kasvanut kolmen vuosikymmenen aikana merkit-täväksi toimijaksi suomalaisessa järjes-tökentässä. työmme jatkuu paremman ja ihmisläheisemmän maailman puo-lesta!

Juhlikaamme 30-vuotiasta Helmiä!

Olli Stålström ja Arto Mansikkavuori

tue Helmin ruohonjuuritason toimintaa ja osallistu keräykseen! Voit lahjoittaa helposti

tekstiviestillä. Lisätietoa lehden takakannessa.

Helmi 2/20134

uutisia

Helmin puheenjohtaja Olli Stålström osallistui Turussa pidetyille sosiologi-päiville maaliskuussa. Hän piti Helmin jäsentutkimusta käsittelevän puheen-vuoron työryhmässä, joka käsitteli hy-vinvoinnin ja eriarvoisuuden mekanis-meja. Työryhmää vetivät Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari ja Soccan (Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus) tutkija Ma-ria Ohisalo.

Stålström kertoi jäsentutkimuksessa selvinneen, että monet sosiaaliset ongel-mat kasautuvat mielenterveysväen har-teille. Tämä oli tutkimuksen tekijöille jonkinasteinen järkytys. Helmin jäsenet ovat kokeneet huomattavan paljon muu-

ta väestöä enemmän vaikeita ja haastavia elämäntapahtumia ja ongelmia. Helmin jäsenet olivat kokeneet jopa monin-kertaisesti seuraavia elämäntilanteita: vakava onnettomuus, asunnottomuus, päihdeongelma, ongelmallinen avioero, väkivaltarikos, vaille tarvittavaa hoivaa jääminen, vakava fyysinen sairaus, pit-käaikainen työttömyys ja köyhyydessä eläminen.

Sosiologipäivien työryhmää kiinnos-ti suuresti juuri tämä erilaisten sosiaali-poliittisten ongelmien suuri kasautumi-nen niiden ihmisten harteille, joilla jo ennestäänkin on elämässään vaikeuksia. Todettiin, että on välttämätöntä tehdä lisätutkimusta asiasta.

Juho Saari ehdotti, että hän voisi teettää opinnäytetyönä Itä-Suomen yli-opistossa tutkimuksia Helmin jäsenten kohtaamista sosiaalipoliittisista ongel-mista. Erityisesti kiinnostaa miksi ja missä olosuhteissa Helmin jäsenet jou-tuvat pakkotoimien, (henkisen, hengel-lisen ja fyysisen) väkivallan ja syrjinnän kohteiksi. Helmin aktivistit ja henki-lökunta voisivat osallistua tutkittavien rekrytointiin ja tutkimuksen tekemi-seen samoilla tavoilla kuin aikaisem-minkin. Juho Saaren kanssa sovittiin, että molemmat osapuolet tekevät taus-taselvitystä ja suunnittelevat tutkimus-kysymyksiä ja syventävät opinnäytetyöt aloitetaan syyslukukauden 2013 aikana.

Sosiologipäivillä sovittiin tutkimusyhteistyöstä

HELMI ry:n kevätkokouksessa 21.5. kiinnitettiin huomiota itsemääräämis-oikeuden rajoittamiseen asumispalvelu-yksiköissä. Valviran julkaisemaan selvi-tyksen mukaan asumispalveluyksiköissä käytetään lakien, ohjeiden tai sopimus-ten vastaisia rajoittamistoimenpitei-tä, joita ovat yleisimmin rauhoittavien lääkkeiden käyttö, aineiden ja esineiden haltuunotto, asiakkaiden huoneen tar-kistaminen ja alkometrin käyttö.

Valviran raportista ilmenee, että asumisyksiköissä kansalaisten perusoi-keuksia on rajattu järkyttävillä tavoilla. Asukkaalle tuleva posti avataan yhdes-sä vartijan kanssa, rahan käyttöä rajoi-tetaan, asumisoikeuden purku uhkaa kolmen varoituksen jälkeen ja kotilomia voidaan perua. Lisäksi tupakoinnin ja

herkkujen syönnin rajoittamista sekä viikkorahan pidättämistä käytetään rangaistusten muotona. Oman tietoko-neen käyttö on kiellettyä, samoin kuin seurustelu tai seksuaalinen kanssakäy-minen toisten asukkaiden kanssa.

Raportti kertoo, että lakien ja ohjei-den perusteella Suomi on ihmisoikeuk-sien ja yhdenvertaisuuden mallimaa, mutta konkreettinen tilanne kentällä on kuitenkin toinen.

HELMI ry on järkyttynyt että kun-toutujien perusoikeuksia loukataan systemaattisesti. HELMI on kuitenkin tyytyväinen, että Valvira on nostanut kissan pöydälle. Laittomat, ihmisoi-keuksia polkevat teot on saatava loppu-maan asumispalveluyksiköissä.

”Jotta tilanne saadaan parantumaan, on kuntoutujat otettava mukaan palve-luiden ja hoidon kehittämiseen. Kuun-telemalla ja ymmärtämällä asiakasta vältetään rajoituksiin ja rankaisuihin johtavat käytännöt. Huolestuttavaa on, että yhä suurempia voittoja tavoittelevat ahneet yksityisyritykset kurjistavat en-tisestään kuntoutujien olosuhteita. Hy-vään hoivaan kuluu ammattitaitoinen ja riittävästi mitoitettu henkilökunta”, sanotaan kevätkokouksen julkilausu-massa.

Valviran raportti: http://www.valvira.fi/tietopankki/selvitykset/sosiaalihuolto

HELMI ry:n kevätkokous:

Laittomuudet saatava loppumaan asumisyksiköissä

Ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden mallimaa?

uutisia

Helmi 2/2013 5

HELMI ry:n perustamisesta 30 vuotta

näin kaikki alkoiMaaliskuun 5. päivänä 1983 järjestet-tiin Helsingin nuorisotoimiston tiloissa, Porthaninkatu 2:ssa, Helsingin Mie-lenterveysyhdistys Helmin perustava kokous. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Veikko Päiviö ja sihteeriksi P. Saja sekä pöytäkirjantarkastajiksi ja ääntenlaskijoiksi H. Touru ja S. Kaarne.

Asialistan kohta 5: Yleiskeskuste-lu mielenterveyden häiriöistä kärsivi-en asemasta. Runsaasti puheenvuoroja. Asioita: Asunto-ongelmat, huoltoviras-ton arvostelu toimintakeinojen osalta, sairauden hyväksikäyttö ja samaistu-minen, perusturvallisuuden tarve ym. Kysyttiin myös kantaa pakkohoitoon. Ehdotettiin tukihenkilötoimintaa (esim. malliin AA tai SPR). Lisäksi päiväkes-kuksen suuntaviivoja selvitettiin läsnä-olijoille.

Kohta 6. Päätettiin Helmin perus-tamisesta ja hyväksyttiin yhdistykselle säännöt. Pidettiin 20 min. kahvitauko.

Kohta 7. Jäsenmaksut. Vuotuisjäsen 10 mk. Ainaisjäsen 150 mk. Yhteisöjäsen 300 mk. Kannatusjäsen 20 mk.

Kohta 8. Todettiin, että johtokunta laatii ensi tilassa toimintasuunnitelman.

Kohta 9. ja 10. Johtokuntaan valittiin seuraavat henkilöt (äänimäärät suluis-sa): Puheenjohtaja: Veikko Päiviö. Joh-

tokunnan varsinaiset jäsenet: H. Nis-sinen (17), M. Kyrönlahti (16), P. Saja (15), P. Saranen (14), S.-M. Kaarne (14), H. Touru (13), M. Blomstedt (13), A.-L. Syrjänen (12). Varajäsenet: R. Rannala, P. Rusi, V. Tammi, E. Boström.

KOKOUKSIEn SARJA

Johtokunnan järjestäytymiskokous oli heti 9.3.1983, jossa päätettiin käytännön asioista, mm. toimintaohjelmaluonnok-sen laatimisesta. Lisäksi käytiin keskus-telua kerhotoiminnasta. 23.3. pidetyssä kokouksessa keskusteltiin mm. päivä-keskushakemuksesta, joka hyväksyttiin. Pöytäkirjasta selviää, että kerhotoiminta oli jo vilkasta. Kerhopäivät olivat tiistai, torstai ja uutena perjantai.

8.4. kokouksessa todettiin, että yh-distyksen jäsenmaksun oli maksanut 32 jäsentä. Hannu Nissinen valittiin ehdokkaaksi Helsingin kaupungin vam-maisasiain neuvottelukuntaan. Helmin kerhot toimivat 31.5. asti Porthaninkatu 2:ssa, toistaiseksi ei tietoa saadaanko ti-lat jatkossa Siltasaarenkadulta.

3.5. Todettiin, että kerhojen uusi osoite 1.6. alkaen on Siltasaarenkatu 12 A 8. krs. Kerhot: Keskustelua oli myös kirjekerhosta.

5. maaliskuuta 1983 pidetyn HELMI ry:n perustamiskokouk-sen säännöissä lukee:

y yhdistyksen tarkoituksena on: – koota yhteiseen järjestöön kaik-ki mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista kärsivät henkilöt ja toimia heidän tukijärjestönään. – saada mielenterveyden häiriöt samanarvoisiksi fyysisten sairauk-sien kanssa sekä hoito- että asen-netasolla.

y tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys:– Pyrkii jäsentensä keskinäisen avun periaatteella löytämään rat-kaisuja jäsentensä kaikkiin ongel-miin, kuten hoito-, asunto-, työ-, toimeentulo- eläke-, ihmissuhde- ja yksinäisyysongelmiin keskuste-lujen, opastuksen ja neuvonnan avulla.– Pyrkii vaikuttamaan viranomai-siin ja lainsäädäntöön mielen-terveysongelmaisten hoito- ja elinolosuhteiden parantamiseksi siten, että yhteiskunta tuottaisi kaikki tarvittavat palvelut.

yhdistyksen säännöissä on edel-leen lähes samat kirjaukset tar-koituksesta ja toiminnasta.

Hannu nissinen puhkaisee oviaukon toimistohuoneesta käytävään 1985.

Helmi 2/2013 6

LOPPUVUOTTA KOHTI TAHTI KIIHTyy

Elokuun ensimmäisessä kokouksessa todettiin, että jäsenmäärä oli noin 55 ja että terveyslautakunta oli perusta-nut työryhmän Pasilan puistotien talon käyttöä suunnittelemaan.

Kokouksia pidettiin tiiviiseen tahtiin ainakin kahdeksan kappaletta vuoden loppuun mennessä. Päätettiin aloittaa mm. lentopallon pelaaminen Kisahal-lissa. Todettiin, että Sonja Mäkinen on lahjoittanut yhdistykselle radion. Li-säksi lähetettiin avustushakemukset RAY:lle ja Mielenterveysseuralle. En-simmäinen toiminnan tarpeita selvit-tänyt kyselytutkimus toteutettiin myös syksyn aikana.

Syksyn aikana valmisteltiin toimin-tasuunnitelmaa vuodelle 1984 ja sen laatimisesta lausuttiin kiitos Maria Vainiolle ja Leena Lohtanderille. Arja Alhoon oli oltu yhteydessä ja pyydetty

neuvoja ja apua RAY:n avustushakemuk-sen suhteen.

Lokakuun kokouksessa nousi esiin mm. itsemurhat Helsingissä tilastojen valossa sekä Kalle Achtén artikkeli Hel-singin sanomissa, jonka mukaan Hes-perian sairaala vastaanottaa noin viisi-henkeä päivässä. Johtokunta suunnitteli, että HELMI perustaisi SOS-tyyppisen päivystävän puhelimen, mutta ei ennen uusien tilojen saamista.

Joulukuun kokouskutsussa on teksti: ”Kaupunginhallitus ei ole laittanut tik-kua ristiin 7.5.1984 päivätyn asuntokir-jelmämme johdosta, eikä Kyläsaaren ho-listisuojassakaan ole kaikille antaa edes kovalevyä. Osa viettää yönsä ahtauden vuoksi istuvillaan. Otamme mm. tähän kantaa.”

Joulukuun kokouksen pöytäkirjassa päätettiin pitää joulujuhla 17.12. klo 13. Hyväksyttiin, että työryhmän ehdotta-ma asuntokirjelmä lähetään apulaiskau-punginjohtaja Heikki S. von Hertzenille ja edelleen sen ajan koville nimille kuten Jakob Södermanille, Matti Louekoskel-le, Pirjo-Riitta Antvuorelle. Päätettiin tehdä myös lähetystövierailuja samoille tahoille

Pasilan jäsentalo 1985.Erkki tuomioja Helmin vieraana 1986, oikealla Veikko Päiviö.

Päiväryhmän luova hetki 1986.

TOIMInTA ALKAA MUOTOUTUA

Kokouspöytäkirja 6.5.1983 kertoo jo hyvin paljon asioista, joista tuli yhdis-tyksen toiminnan suuntaviivoja. Näitä olivat kaupunginhallitukselle jätetty päiväkeskushakemus, jäsenten esiinty-minen tiedotusvälineissä ja järjestölli-sen itsenäisyyden merkityksen koros-taminen. Ihmisten välisten kontaktien edistämistä ja jonkinlaista ”ystäväjärjes-telmää” pohdittiin. Tämä voisi tapahtua esim. päiväkeskukseen perustettavan ”päivystävän puhelimen” avulla. Myös elokuvakerhon perustamista esitettiin. Keskustelua oli myös simpukka-aihei-sesta kaulariipuksesta, josta tulisi yhdis-tyksen symboli.

Kiinnostava asia oli se, että sosiaali-politiikan laitokselle päätettiin ehdottaa opinnäytetyötä aiheesta psyyken sairau-det tai asuntotilanne. Päätettiin myös ylei-sötilaisuuksien järjestämisestä syksyllä.

lloa yhdessä -tapahtuma Espalla 1989.

Viiri Veikolle 1988.

Helmi 2/2013 7

Poimintoja alkuvuosien toimintakertomuksista

Musiikkiryhmä 1986.

LISÄÄ ASUnTOJA!

Asuntokysymys oli keskeinen asia, jon-ka eteen yhdistys teki viranomaisiin kohdistuvaa painostusta. Toimintaker-tomuksessa todetaan, että viranomaiset liikkuvat kuin ”täit tervassa”. Kiireestä ei ole tietoa. Oli laskettu, että tarve on noin 1200 asuntoa tai asuntolapaikkaa. Helmin mukaan viranomaiset lähinnä näpertelevät asian tiimoilla. Yhdistys oli yhteydessä kaupunginhallitukseen, joka antoi merkityksettömän vastauksen. Sit-ten käännyttiin Uudenmaan lääninhal-lituksen puoleen.

Tilannetta kuvaa hyvin toimintaker-tomuksen teksti: ”Pursimiehenkadun asuntolasta häädettiin 51 miestä ja nais-ta. Lääninhallitus oli näin päättänyt. Joukossa oli runsaasti psyykepotilaita ja muita sairaita. Suoraan kadulle. Viran-omaisten tyypillinen, täysin vastuuton norsunluutornissa tehty päätös.”

KUnnOLLISTA RUOKAA!

Psyykepotilaiden kehnosta ravitsemus-tilanteesta oli lähetetty kirjelmä kau-punginhallitukselle. ”Tiedämme, että psyykepotilaissa on runsaasti sellaisia, joitten ruokailu on puutteellista sai-raudesta johtuen.” Asiassa käännyttiin myös ravitsemusterapeuttien yhdistyk-sen puoleen. Kun kirjelmä lähti lausun-tokierrokselle, oli tämä asiantuntijalau-sunto sensuroitu pois. ”Tapaus kuvaa tyypillisen viranomaistoiminnan tason. Tason, jonka kanssa potilasjärjestö jou-tuu miltei päivittäin kamppailemaan. Se on aivan uskomattoman matala taso”, sanotaan vuoden 1984 toimintakerto-muksessa.

SAIRAALAVÄKIVALTA

Kesäkuussa 1984 kerrottiin Helsingin Sanomissa miten potilaita oli pahoin-pidelty Hesperian sairaalassa. HELMI selvittää asiaa ja sai tietää, että pahoin-

pitelyjä Hesperian sairaalassa kirjataan ainakin 70 vuosittain. Syyskuussa HEL-MI lähetti terveysvirastolle tiukkasanai-sen vaatimuksen asian selvittämiseksi. ”Vastauksessa kysymyksiin jätettiin suurimmaksi osaksi vastaamatta ja että virastoa eivät juuri mokomat pahoinpi-telyt kiinnosta, eikä virasto tunne ole-vansa tilivelvollinen potilasjärjestöille mielisairaaloitten hoito-olosuhteista, jotka surkeudessaan etsivät vertaistaan.” Tämän jälkeen yhdistys kääntyi välittö-mästi lääkintöhallituksen puoleen, jossa asiaa oli jo entuudestaankin selvitetty Eduskunnan oikeusasiamiehen vaati-muksesta.

LÄÄKKEILLE VAIHTOEHTOJA

Terveysvirastolle lähetettiin 1.9.1984 esitys psykoterapian järjestämisestä lääkinnällisenä kuntoutuksena lain ja lääkintöhallituksen asiasta antamien ohjeiden mukaisesti. HELMI esitti, että psykoterapiaa on annettava tasavertai-sesti muitten kuntoutusmuotojen kans-sa. Tämä näkemys lääkehoidon vaihto-ehdoista ja vapaaehtoisuudesta on ollut Helmin tavoitteena tästä lähtien. Helmin nykyisissä tavoitteissa lukee: ”Ketään ei saa pakottaa tai painostaa lääkehoitoon. Lääkehoitoon suostumisen on aina olta-va kuntoutujan oma valinta. Lääkehoi-don vaihtoehtoja on kehitettävä.”

EdUSKUnnASSA KUULTAVAnA

1984 yhdistyksen edustajat kutsuttiin Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuultavaksi apulaisoikeusasiamiehen tarkastuskertomuksen johdosta. Tar-kastus oli tehty vuonna 1981 Hesperian ja Nikkilän sairaaloihin. Toimintaker-tomuksessa todetaan: ”Yhdistyksen edustajat lukivat ja jättivät varsin seik-kaperäisen selvityksen valiokunnalle mielisairaanhuoltopiirin ankeista olois-

ta. Perustuslakivaliokunnan käsittelyyn on syytä suhtautua varsin toiveikkaasti.”

JOHTO VASTUUSEEn

Toimintakertomuksessa korostetaan sitä, että yhdistyksen ryöpyttämä kri-tiikki hoitojärjestelmää kohtaan ei koh-distu suorittavaan henkilöstöön. Hel-min mukaan ”henkilöstö joutuu monasti työskentelemään olosuhteissa, jotka ovat aivan ylivoimaisen vaikeita.” Syylliset löytyvät toimintakertomuksen mukaan vastuunalaisista viranomaisista, jotka ovat suhtautuneet kevyesti mielenter-veyssektorin ongelmiin ja laiminlyöneet alan jatkuvan kehittämisen.

HEIKKOJEn JA VÄHÄOSAISTEn PUOLELLA

Vaikka toimintakertomus onkin varsin lohdutonta tekstiä, sieltä löytää kuiten-kin joitakin positiivista tapahtumia. Myönteisenä asiana nähtiin Niemiko-tisäätiön toiminnan käynnistyminen vuonna 1983. ”Säätiö on kaupungin oma avohoito- ja asuntolatoiminnan muoto, jolla yritetään korvata pahoin rämetty-nyttä virallista psykiatrista sektoria.” Myönteisenä nähtiin myös se, että yhdis-tys on saanut kaupungilta toimintaansa varten avustusta. Jäsenmäärä oli myös kasvussa. Vuoden 1984 lopussa jäsen-määrä oli 90.

Kuten näistä perustamisvuoden asia-kirjoista huomaamme, yhdistyksen alku on ollut heti yhteiskunnallisesti erittäin aktiivinen. Yhdistys profiloitui voimak-kaasti vähäosaisten ja sairaiden puo-lestapuhujana. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kannamme edelleen tätä yhteiskunnallisen vaikuttamistoimin-nan ja sorrettujen vähemmistöjen puo-lustamisen perintöä.

Arto Mansikkavuori ja Juha PorkolaKuvat: Helmin arkisto

Vierailulla nikkilässä 1987.

Helmi 2/2013 8

HELMI ry:n perustaja-puheenjohtaja Veikko Päiviö:

Veikko Päiviö oli HELMI ry:n ensim-mäinen puheenjohtaja. Perustamisen jälkeen hän luotsasi yhdistystä kymme-nen vuotta. Hänen panoksensa yhdis-tyksen rakentamisessa ja kasvussa on erittäin merkittävä. Nykyisenkaltaista Helmiä ei varmastikaan olisi ilman Vei-kon tarmoa.

”Keväällä Helmin arkistoja penko-essani minua innosti erityisesti Veikko Päiviön jämäkkä ja suorapuheinen kir-joitustyyli. Itsekin paljon julkisesti pro-testoineena aktivistina ihailen Veikko Päiviön räväkkää, suoraan epäkohtiin kohdistuvaa tyyliä, joka ei kuitenkaan sorru perusteettomiin yleistyksiin sote-alan työntekijöitä kohtaan. Jo pelkästään tästä syystä oli erittäin kiinnostavaa lähteä tapaamaan häntä”, toteaa Helmin nykyinen puheenjohtaja Olli Stålström.

Vanhoja papereita lukiessaan Stål-ström huomasi Veikko Päiviön osanneen suunnata kritiikin kärjen yksilöiden si-jasta todelliseen taustalla olevaan epä-kohtaan: siihen piittaamattomuuteen, jolla vastuunalaiset virkamiehet ovat suhtautuneet mielenterveyssektorin on-gelmiin ja laiminlyöneet alan jatkuvan kehittämisen.

HyVÄnTUULInEn TAPAAMInEn

Hämeenlinnalaisen ravintolan pöydäs-sä istuva Päiviö on iästään huolimatta erittäin hyvinvoivan näköinen, pirteä ja hoikka. Yksi syy hyvinvointiin saattaa olla talvien viettäminen lämpimässä.

– En pärjää täällä kylmässä ja liuk-kaassa talvessa. Siksi asun talvisin Ka-

narian saarilla. Olisi mielenkiintoista perustaa palvelutaloja Kanarian saarille. Ei olisi lämmitysongelmia. Harvoin on niin kylmiä hetkiä, että tarvitsisi sähkö-lämmitystä. Yölämpö on 16 astetta joka yö! En usko että palvelutalo tulisi kal-liimmaksi kuin Suomessakaan. Mutta Suomessa on vaikea saada aikaan muu-toksia. Virkamiehet ajattelevat, että teh-dään kuten ennenkin.

Veikko oli kiinnostunut jo varhain maailman parantamisesta ja oikeuden-mukaisesta kohtelusta. Hänestä tuli nuorena ammattiyhdistysaktiivi ja hän toimi työnjohtajana hengenvaarallisia kemikaaleja tuottavassa liikkeessä.

ALKUVAIHE OLI JUMITTUnUT KAHVIKERHOILUKSI

Veikko kertoi oppineensa jo kauan sit-ten, että painomuste on se, mitä virka-koneisto pelkää. Mutta vaikeuksia ai-heutti myös omien joukkojen mieliala. Alkuvuosina mielenterveysväen asenteet olivat usein hyvin nöyristeleviä ja varo-vaisia. Alussa hänellä oli vain muutamia kuntoutujaystäviä, jotka todella uskalsi-vat toimia.

Veikon mukaan alkuvuosina mielen-terveysjärjestöjen liikehdintä oli varsin jumittunutta, eikä juuri muuta saatu ai-kaan kuin kahvikerhoja.

Veikko Päiviö jäi yhteiskunnallisen vaikuttamishalunsa kanssa aluksi melko yksin. Sitten selvisi mikä oli jumittanut. Paljastui, että eräs silloinen johtaja oli ohjannut rahat omalle tililleen.

– Kyllä ne meni käräjille nimikirjoi-tusten väärennöksestä. En tiedä PKE:n tilanteesta sen enempää sen jälkeen. En ollut kiinnostunut PKE:stä, jätin sen sit-ten ja keskityin Helmiin.

VALPPAUTTA TARVITAAn

Veikko Päiviön mukaan kaikissa organi-saatioissa vaaditaan valppautta.

– Tällainen huijaus ei ole mitenkään harvinaista. Sitä voi sattua kaikissa or-ganisaatioissa. Tilintarkastuskaan ei sitä kokonaan ratkaise, vaan kaikissa orga-nisaatioissa vaaditaan silmälläpitoa ja valvontaa.

Veikko oli helpottunut, kun hän kuuli Helmin taloudenhoidon olevan

Helmin nykyinen puheenjohtaja Olli stålström tapasi yhdistyksen legendaarisen perustajahahmon Veikko Päiviön. Lounastapaaminen venyi yli kol-men tunnin syväsukellukseksi mielenterveysaktivis-min syntyhetkiin. HELMI pitää edelleen lujasti kiinni syntyhetkensä missiosta ja kamppailee mielenter-veysväen tasa-arvoisen kohtelun puolesta.

Helmi 2/2013 9

kunnossa ja valvonnan hyvin järjestetty. Hyvin hoidettu talous näkyy myös siinä, että Helmin avustuspotti on viime vuo-sina kasvanut tasaista tahtia ja mm. toi-mitilaa on voitu vuokrata lisää.

IRTI HÄPEÄLEIMASTA JA MATALASTA ITSETUnnOSTA

Veikko muistutti siitä, miten mielenter-veyskuntoutujilla on perinteisesti ollut matala itsetunto ja he ovat hävenneet ti-laansa ja pelkäävät tulla esiin vaatimuk-sineen. Hän muistutti, että ennen sotia tunnettiin vielä “seinähullun” käsite.

– Psyykkinen sairaus puhkeaa noin parinkymmenen ikävuoden kynnyksel-lä. Psykiatrinen potilas kokee olevansa

ala-arvoinen ja hyljeksitty. Psykiatrian historiasta tunnetaan käsite seinähullu. Maataloissa skitsofreenit pantiin kiin-ni seinään ja sitä hävettiin, että meidän perheessä on tällainen. Sitä leimaa on vielä jäljellä ja nyt pelätään, että mieli-sairaat on väkivaltaisia. Se on aikamoi-nen pelko vaikka mielisairaat on keski-määräistä kiltimpiä.

Veikon mukaan on kuitenkin hieman päästy eteenpäin ja nyt jo hyväksytään masennus, että sellainenkin voi olla.

– Yksi keskeinen asia on biologiaan kuuluva pelko, väistetään vaaraa. Kun pelko kasvaa liian suureksi, alkaa sairas-tua. Kyllä muut vammat aletaan hyväk-syä, psyykkistä sairautta vielä pelätään.

Ihminen luonnostaan pelkää sitä mitä ei tunne.

Alkuvaiheessa joillekin jäsenille oli alemmuudentunteen johdosta mahdo-ton ajatus, että me olisimme ansainneet RAY:n tukea.

– En sanoisi että kukaan vastusti aktiivisesti, mutta epäilys oli niin suuri kun me ollaan tämmöisiä.

Pitää olla luotettava taho, joka tukee raha-anomuksia. Onneksi saimme tukea ja apua Suomen Mielenterveysseurasta. Teimme hakemuksen ja lähetin sen Vap-pu Taipaleelle kysyen voiko hän puoltaa

Veikko oli kiinnostunut jo varhain maailman paran-tamisesta ja oikeudenmu-kaisesta kohtelusta.

Helmi 2/2013 10

tällaista. Toinen luotettava taho oli Arja Alho. Rahanhakemisessa piti voittaa it-sesyrjintä ja omaan tilaan kohdistuvat ennakkoluulot.

JÄRJESTöKEnTTÄ MUOTOUTUU

Ennen Helmin perustamista Suomessa toimi kolme keskeistä mielenterveysalan järjestöä: Suomen Mielenterveysseura, Psykiatrisesti Kuntoutettavien Etujär-jestö PKE ja Mielenterveyden keskus-liitto. PKE ja Mielenterveysseura tekivät tiivistä yhteistyötä Helsingissä ja Iisal-messa syksyllä vuonna 1971 perustettu Mielenterveyden keskusliitto toimi pit-kälti Helsingin ulkopuolella.

Pari vuotta mukana PKE:n toimin-nassa ollut Veikko Päiviö alkoi luotsata PKE:stä irtaantunutta helsinkiläisten kuntoutujien ryhmää, joka halusi kes-kittyä erityisesti yhteiskunnalliseen vai-kuttamiseen. Tämä porukka ei halunnut olla pelkkä kahvikerho. HELMI syntyi vuonna 1983 tämän ryhmän ympärille. Yhdistyksen nimivalinta ”mielenter-veysyhdistys” pakotti Mielenterveysseu-ran nimeämään omat alueelliset yhdis-tykset seuroiksi.

– Mielenterveysseura oli perustanut kaikkialle Suomeen mielenterveysyhdis-tyksiä, mutta ei vielä Helsinkiin. Kun HELMI perustettiin, mentiin vähän Mielenterveysseuran reviirille, koska

me otimme tämän mielenterveysyhdis-tys-nimen.

Nimivalinnasta johtunut sekaannus oli Veikon mukaan tahatonta.

– En lainkaan ajatellut että olimme astuneet heidän reviirilleen ja huomasin sen vasta jälkeenpäin. HELMI-lyhenteen keksi alkuaikojen aktivisti Hannu Nis-sinen.

Helmille oli luontevinta pysytellä Mielenterveysseuran, MTKL:n ja PKE:n ulkopuolella itsenäisenä toimijana. Toi-mintasuunnitelmassa vuodelta 1987 il-menee myös suora maininta toiminnan erilaisuudesta. ”Toiminnallisen erilai-suuden vuoksi HELMI ry ei ole liittynyt MTKL:n jäseneksi…” Suurin ero nähtiin siinä, että MTKL ei pitänyt painopistee-nään yhteiskunnallista vaikuttamista vaan harrastus-, auttamis- ja virkistys-toimintaa.

EnSIMMÄInEn TAVOITE SAAVUTETTU

Mielenterveysjärjestöt ja muut alan toi-mijat ovat viime vuosina löytäneet he-delmällisiä yhteistyön muotoja. Hyvä esimerkki tästä on euroopanlaajuisesti ainutlaatuinen Mielenterveyspooli, joka toimii koko kentän yhteistyöverkostona. Poolin tarkoituksena on mm. edistää kansalaisten mielenterveyttä ja kohen-taa kuntoutujien ja heidän omaisten ase-maa ja parantaa palveluja.

HELMI hyväksyttiin mukaan poo-liin viime vuonna. Veikko ilahtui täs-tä tiedosta silminnähden ja kertoi, että Helmin perustajien ensimmäinen tavoi-te 30 vuotta sitten oli päästä psykiatriyh-distyksen kanssa saman pöydän ääreen.

ROHKEITA TEKOJA TARVITAAn

Veikko kertoi kerran pysäyttäneensä maaherra Södermanin kadulla vastus-taessaan köyhien ja kodittomien heittä-mistä ulos yömajoista. Hän kysyi maa-herralta miten olisi jos siirrettäisiin Hesperian sosiaalihoitajat sosiaalitoi-meen ja he saisivat heti tiedon asiak-kaasta: onko paikka ja vuokra maksettu?

Heikko tiedon kulku ja eriytyneet rakenteet ovat Veikon mukaan ongel-ma. Hänen mukaansa esimerkiksi psy-kiatrisessa sairaalassa pitäisi olla sosi-aalitoimen työntekijöitä. Heidän pitäisi seurata, että systeemi toimii. Muutenkin nykyjärjestelmässä on monia helposti korjattavia asioita.

– Palauttaisin esimerkiksi rahastajat busseihin ja ratikoihin, koska he pitivät järjestystä. Myös entisaikojen talonmie-het pitivät järjestystä, eikä ongelmia päässyt syntymään.

Veikko neuvoo Helmiä olemaan kan-nanotoissaan rohkea.

– Helmi ei saa pelätä suuria asioita. Ne pitää nostaa tapetille. Ei saa pelätä. Hyvä että istutte samassa pöydässä mie-lenterveysjohdon kanssa. Potilaiden pi-tää sanoa miten asioiden pitää olla.

ME VIELÄ nOUSEMME VUOSISATOJEn PIMEydESTÄ!

Veikko Päiviön intoa muuttaa maailmaa kuvaa hyvin hänen loppupontensa Hel-min vuoden 1984 toimintakertomuk-sessa, josta jyrisee maailmaa muuttava paatos: ”Epätoivoon ei kuitenkaan ole varaa, vaan kovakorvainen hallintoko-neisto on saatava hereille, vaikka olem-mekin kärpäsensurinaa viranomaisten korvissa. Jos kuvittelevat meidän anta-van periksi, niin erehtyvät. Me tulemme vuosisatojen pimeydestä nousemaan ja vaadimme itsellemme ihmisarvoa tasa-veroisina Suomen kansalaisina”.

Teksti: Olli Stålström ja Arto MansikkavuoriKuvat: Tanja Talaskivi

”kovakorvainen hallin-tokoneisto on saatava hereille, vaikka olem-mekin kärpäsensurinaa viranomaisten korvissa”

Helmi 2/2013 11

Helmin ensimmäinen palkallinen työn-tekijä psykologi Sirkku Kivistö saapuu juttutuokioon Helmin Pasilan toimita-lolle Työterveyslaitokselta. Sirkku täytti huhtikuussa 70 vuotta ja jäi eläkkeelle jo viisi vuotta sitten, mutta työstä on hän-tänä vielä pari projektia. Kun ne on saa-tu päätökseen on aika jättää jäähyväiset pitkäaikaiselle työpaikalle. Se ei kuiten-kaan merkitse, että Sirkku jättäytyisi toimettomaksi. Hän jatkaa toimintaansa Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:ssä, jonka johtokunnan jäsen ja rahastonhoi-taja hän on.

Ennen Helmiin palkkaamista Sirk-ku toimi mm. Vantaalla terveyskeskus-psykologina ja työjaksoja riitti myös Hesperian ja Rauhan sairaalassa. Kun Sirkku näki lehdestä ilmoituksen, jossa haettiin työntekijää HELMI ry:hyn, hän kiinnostui heti. Tuntui houkutteleval-ta päästä tekemään järjestötyötä. Kun Helmin puheenjohtajan Veikko Päiviön tekemä haastattelu oli ohi, alkoi mielen-kiintoinen ja työntäyteinen kolmen vuo-den jakso Helmissä.

KALAKEITTO KÄRySI HELLALLA

Sirkku oli ensimmäinen palkallinen työntekijä mielenterveyssektorilla, asia jota ihmeteltiin ulkomaiden sisarjärjes-töjä myöten. Perustamisesta oli kulunut

kolme vuotta, kun Sirkku vuonna 1986 tuli mukaan Helmiin. Järjestön toimin-taa pyöritti tuolloin noin kolmenkym-menen jäsenen aktiivijoukko, jäseniä oli yli sata. Työntekijän palkkaaminen tuli mahdolliseksi kun Helmi alkoi saa-da avustuksia toimintaansa. Sirkulle oli tärkeää vapaaehtoisten kanssa yhdessä toimiminen. Paperityöt Sirkku teki aa-mulla ennen kuin muu porukka alkoi saapua paikalle. Päivä kului sitten yh-dessä asioita tuumaten ja hoitaen. Meno oli joskus melkoista tohinaa. Kerrankin kävi niin erään apulaiskaupunginjoh-tajan ollessa vierailulla, että huoneessa alkoi tuntua aikamoinen palaneen käry. No, kalakeittohan se kärysi hellalla. Hella oli kaiken tohinan keskellä jäänyt päälle.

Tuolloin toiminnassa mukana olleet ihmiset olivat useimmiten sairautensa vuoksi eläkkeelle joutuneita. Sirkku ker-too oppineensa, ettei kukaan jää eläk-keelle turhaan. Psyyken sairaudet eivät ole leikintekoa. Porukassa oli hyvä hen-ki ja toisista pidettiin huolta. Kun joku alkoi oireilla, asiaan puututtiin ja autet-tiin hakemaan hoitoa. Hankaliltakaan tilanteilta ei vältytty. Helmissä oli pe-riaatteena, että siellä ei hoideta sairaita vaan sairaanhoito kuuluu muille tahoil-le. Porukassa naurettiin, että Sirkku on

joukossa ainut terve, koska häntä ei ole diagnosoitu.

”ÄnKyRÄ”JÄRJESTöKSIKIn HAUKUTTIIn

Puheenjohtaja Veikko Päiviöllä oli näke-mystä edunvalvonnasta. Hän veti jämä-kästi Helmin linjaa. Kokoukset muiden mielenterveysjärjestöjen kanssa olivat joskus hankalia ja Helmiä nimiteltiinkin ”änkyrä” järjestöksi, kun se ajoi muita kovempaa linjaa eikä alistunut muiden pehmeämmille muotoiluille. Helmissä haluttiin olla itsenäisiä toimijoita.

Toiminnan laajetessa ja kun Raha-automaattiyhdistys alkoi antaa tukea, Helmiin palkattiin viisi uutta työnte-kijää. Jäsenmääräkin oli vuoteen 1990 mennessä kivunnut neljän ja viiden-sadan välille. Psyykepotilaita alettiin kutsua kuntoutujiksi. Sirkun siirtyessä Helmistä muihin tehtäviin, oli järjestön toiminnalle luotu jo hyvä pohja.

Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry tekee mielenterveystyötä Libanonissa, mutta on siirtämässä työn painopistettä Suomeen. Sirkkua kiinnostaa yhteistyö myös Helmin kanssa.

Teksti: Seija PaakkunainenKuva: Tanja Talaskivi

Sirkku Kivistö:

Mukavinta oli yhdessä tekeminen

Psykologi sirkku Kivistö kuului Hel-min ensimmäisten toimintavuosien voi-mahahmoihin Veikko Päiviön ja voimiaan säästämättä toimin-taa pyörittäneiden vapaaehtoisten ohella.

Helmi 2/2013 12

Helmin Itä-Helsingin jäsentalo aloitti toimintansa Kontulassa vuonna 2001 kahden ohjaajan voimin. Itse olin tuol-loin vielä susirajan takana, joten olen haastatellut sellaisia jäseniä, jotka sil-loin kävivät jäsentalolla.

KOnTULAn AIKA

Suurin osa jäsenistä muisteli, että Kon-tulan jäsentalo oli pieni ja kodikas. Si-sälle pääsi vain ovikelloa soittamalla, sillä jäsentalo sijaitsi kerrostalon kivi-jalassa ja seutu oli tuolloin rauhatonta. Jäsentalon tilat käsittivät pari pienehköä huonetta.

Työntekijöinä toimivat jäsentoimin-nanohjaaja ja palveluohjaaja. He vetivät kaikki ryhmät. Toiminta oli alusta läh-tien taidepainotteista. Ohjaajalla saattoi olla samana päivänä kaksikin ryhmää. Luovan kirjoittamisen ohjaajaksi saatiin sitten ammattilainen eli dramaturgiksi opiskeleva Okko Leo. Kirjoittajilta il-mestyi vuonna 2004 antologia. Toinen kokoelma helmiläisten kirjoituksista julkaistiin 2006. Ensimmäinen tehtiin jäsentalolla monistamalla ja niittaamal-la vihkoksi. Toinen antologia valmistet-tiin sitten kirjapainossa.

Seuraavaksi jäsenohjaajat aloittivat kuvataiteen piirissä. Maria Santasalo ja Marja Suhonen jatkavat edelleen.

Helmin Itä-Helsingin jäsentalon historiaa kevyesti

Jäsenet, jotka asuivat Kontulassa oli-vat ahkeria jäsentalon käyttäjiä. Vuonna 2006 oli sitten hankittava suuremmat tilat.

SIILITIE 7 A HERTTOnIEMESSÄ

Uusi jäsentalo löytyi Herttoniemestä Siilitieltä. Tiloissa oli toiminut raken-nuksen valmistumisesta 1950-luvulta saakka kolme erillistä kauppaa, joissa myytiin maitoa, leipää, lihaa ja kalaa sekä siirtomaatavaroita. Koska ympäris-tössä oli paljon kaupungin vuokrataloja, joiden asukkaina oli levotonta nuorta väkeä, varustettiin kauppojen ikkunat kaltereilla. Kauppojen jälkeen tiloihin tuli vanhusten päivätoimintaa. Meille helmiläisille kalterit toimivat maamerk-kinä ja turvallisuustekijänä. Eräs vierai-leva psykiatri kyseli kauhistuneena, että emmekö ahdistuneet noista kaltereista. Yksimielinen vastaus kuului, että ei ol-lut tullut mielenviereenkään moinen.

Uusien tilojen myötä Itä-Helsingin jäsentalon toiminta lisääntyi. Työnte-kijöitäkin on kolmin kappalein. Jäsen-toiminnanohjaaja, työtoiminnanohjaa-ja sekä kolmanneksi vakituiseksi saatu palveluohjaaja.

Siilitielle tuli lounasruokailu ihan pöytiin tarjoiltuna. Työtoiminnanohjaa-jan opastamana Siilitien keittiössä val-

mistettiin hyvää kotiruokaa. Luova kir-joittaminenkin sai toisen ryhmän. Koko ajan on ollut kirjoitusryhmiin enemmän halukkaita tulijoita kuin on voitu ottaa. Nykyinen ohjaajamme Heidi valmistui juuri toukokuun lopussa dramaturgiksi ja siitä haluamme hänelle toivottaa on-nea ja menestystä.

Kuvataiteen puolella toiminta on jat-kunut vilkkaana. Taidenäyttelyt kahdes-ti viikossa vaihtuvine näyttelyineen ovat houkuttaneet tekijöitä ammattilaisista uusiin harrastajiin. Kuvienteon ohella keskustelut ovat lainehtineet laidasta laitaan. Meissä kaikissa asustaa Da Vin-ci ja työt ovat kiehtovia mielenmaise-mia. Välillä on ollut ammatti-ihmisten vetämiä taidekursseja ja harjoittelijat ovat tuoneet oman osaamisensa meille jaettavaksi.

Liikuntaakaan ei ole unohdettu eikä laihdutustakaan. Meille helmiläisille useat lääkkeet aiheuttavat painonnou-sua enemmän kuin kukaan haluaisi. Välillä kurssitellaan ja muistutellaan mieliin kuinka voi syödä hyvää ruokaa lihomattakin. Lounasaterian tekeminen on antanut usealle jäsenelle työtä ja toi-mintaa ja totuttanut säännölliseen päi-värytmiinkin.

Käsityöryhmä on vetänyt kävijöitä ja tekijöitä vuodesta toiseen. On tehty

Uutta...

Helmi 2/2013 13

Helmin Itä-Helsingin jäsentalon historiaa kevyesti

mollamaijoja, tilkkutöitä ja vanhoista farkuista kasseja. Jotkut jäsenistä kor-jailevat vanhoja vaatteitaan tai tekevät ihan uusia. Työtoiminnanohjaajan laaja tietämys ja taito takaa sen, että saadaan aikaiseksi muutakin kuin ”hiirelle tak-ki”. Useampi kuin yksi jäsen on oppinut kutomaan villasukan kantapään. Käsi-työryhmässä käy sellaisiakin, jotka eivät muuhun toimintaan osallistu. Perjantai- aamupäivä on heille viikon kohokohta.

Kankaanpainantaakin on opeteltu jo Kontulan ajoista lähtien. Joulukortit, pääsiäiskortit unohtamatta ystävänpäi-vä-kortteja on vuodesta toiseen tehty Siilitiellä.

Valokuvausta digitaalisesti on ope-teltu ja syyskuussa 2011 oli kurssilaisilla viikon näyttely Kalasatamassa. kuvaEl-ma onnistui sateisesta säästä huolimatta hyvin, sillä näyttelyyn tutustui yli sata kävijää Kurssin piti ja näyttelyn ohjasi Petra Piitulainen.

Siilitiellä aloitti 2009 laulu- ja esiin-tymisryhmä. Joka vuotuisiksi esiinty-misiksi on Helmin Närhillä (på svenska Helmis Närhet) muodostunut jouluisin Tiernapojat ja Helmin päivän laulunäy-telmä. Närhien maailmankiertuekin on aloitettu esiintymällä pari kertaa Haa-gan palvelutalossa. Ryhmään osallistuu

toistakymmentä laulajaa ja uusiakin ote-taan ilomielin mukaan.

Kun toiminta Siilitiellä kasvoi ja tilo-ja uhkasi putkiremontti, piti kodikkaan ja ahtaanpuoleisen jäsentalon tilalle löy-tää uusi.

MÄEnLASKIJAnTIEn JÄSEnTALO HERTSIKASSA

Uuden Itä-Helsingin jäsentalon löyty-minen oli oikea onnenpotku persuuk-sille. Helsingin kaupunki oli jo heittä-nyt hanskat nurkkaan ja ilmoittanut, että väistötiloja ei nyt ole tarjolla. Sit-ten saatiin tietää, että Mäenlaskijantie 4:ssä on syksystä saakka ollut tyhjänä tila, jossa toimi Herttoniemen neuvola. Tosi nopealla aikataululla saatiin pape-rit kuntoon ja tila vuokratuksi. Muutto Siilitieltä Mäenlaskijantielle hoitui niin, että jäsentalo idässä oli suljettuna vain yhden päivän. Uudessa jäsentalossa on enemmän tilaa ja keittiöremontin jäl-keen saatiin ruokailukin toimimaan jo maaliskuun 23. päivä. Ruokasalin avasi Ari leikkaamalla punaisen nauhan. Sak-sia emme saaneet siihen hätään kultaise-na, mutta Fiskarsin keltaiset leikkasivat kyllä hyvin.

Ryhmät ovat toimineet koko kevään uusissa tiloissa. On musiikkihuone, jossa myös kirjoitellaan ja taideluokka

erikseen. Koko talon sydämenä toimii olohuone, jossa ”pyöreän maton ritarit” kokoontuvat pohtimaan syntyjä syviä. Uudet tyylikkäät nojatuolit ovat hyvin suosittuja ja ei kannata poistua tuolista, sillä uusi ritari valloittaa sen oitis.

Vappu juhlittiin uusissa tiloissa serpentiinien, ilmapallojen ja siman ja munkkien voimin. Varsinaiset juhlat ja avajaiset vietettiin Mäenlaskijantiel-lä Helmin päivänä 7. toukokuuta. Noin kahdeksankymmentä kävijää ruokittiin ja kahvitettiin päivän aikana. Helmin Närhet esittivät näytelmän Meksikon pikajuna harjoittelija Roopen avusta-mana. Lisäksi ensiesityksensä sai uusi Närhien laulu. Kiertueteatterin näyt-telijä Mi Grönlund esitti monologin Norsunluunainen. Juhlat sujuivat oikein hyvin ja Vuoden Helmeksi kruunattiin Mimmu.

Uusia ryhmiä on aloittanut jo toi-mintansa ja lisää saadaan, kun ehdi-tään. Tässä tuli kerrottua Itä-Helsingin jäsentalon toiminnasta reilun vuosi-kymmenen ajalta. Paljon jäi kertomatta. Lopuksi haluan erikoisesti kiittää hen-kilökuntaa, joka mahdollistaa toimin-nan jäsentaloilla.

Teksti: Eeva HelameriKuvat: Ami Ahonen, Arto Mansikkavuori

ja Helmin arkisto

Uutta... ...ja vanhaa

Helmi 2/2013 14

kokemusasiantuntija Kirsi Rekola kertoo Irti häpeäleimasta -kirjassa saaneensa 1980-luvulla diagnoosikseen ahdistusneu-roosin. 2000-luvulla hänen päädiagnoosi-naan oli jo yleinen ahdistuneisuushäiriö.

y diagnoosit ovat historiallisesti muotoutuneita käsitteitä,joihin vaikuttavat lääketieteen lisäksi ai-kakauden aatteet, arvot ja ihmis-kuva sekä tieteitten ja teknologian kehitys.

y ahdingon oirekuvia on nimet-ty 1800-luvulta alkaen useilla eri diagnooseilla, joista neurastenia, neuroosi ja depressio ovat olleet yleisimmät.

y tarvitsemme hoidon ja diagnostii-kan rinnalle uusia demedikalisoi-via näkökulmia ahdinkoon. (Petteri Pietikäisen ja jari turusen yhteenvetoa diagnoosien kehityk-sestä.)

lääketieteeseen. Katie Erikssonin oppi-kirja Vårdprocessen oli jo vuonna 1979 herättänyt kansainvälistä huomiota. Syntyi hoitotieteellinen ohjelma, jossa korostettiin ihmisen kokonaisvaltai-suutta. ”Lääkärit parantavat sairauksia, hoitajat parantavat ihmisiä” oli hoito-alan iskulause. Lääkäripuolen (ja lääke-teollisuuden) vasta-argumentti oli, että mielen ja ruumiin sairaudet ovat samaa luokkaa ja siksi molemmissa tarvitaan lääkkeitä.

1990-LUKU - KAnSALLInEn TERAPIA-PROJEKTI, PSyKOVAALIT, dEPRESSIO

Laman jälkimainingeissa pääministeri Esko Aho asetti vuonna 1993 työryh-män, jonka tehtävänä oli laatia kansa-laispuheenvuoro Suomen henkisestä tilasta ja tulevaisuudennäkymistä. Mo-nille oli yllätys, että puheenjohtajana ei ollut yhteiskunta- tai käyttäytymis-tieteilijä vaan filosofi Ilkka Niiniluoto. Ryhmän näkyvin jäsen, kirjailija ja kult-tuurintutkija Jari Ehrnrooth julisti, että Suomen henkinen tila edellytti kansal-lista terapiaprojektia, koska ongelmien syynä oli vuosisadan alusta juontuva epäterve persoonallisuuden rakenne. Ehdotetun ohjelman aatteellisena taus-tana oli psykoanalyyttinen tulkinta, jonka mukaan suomalaisille on omi-naista ”vahva yliminä ja heikko ego”. Jos suomalaiset oppisivat puhumaan tun-teistaan, voitaisiin vähitellen saavuttaa yhteiskunnallisia eroja hävittävän oi-keudenmukaisuuden ihanne. Psykopo-liittista keskustelua käytiin erityisesti Image-lehdessä ja Kivivuoren mukaan se johti osaltaan uusliberaalisen, mm. kansalaispalkkaa ajavan Nuorsuoma-laisen puolueen perustamiseen. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa nuorsuomalai-set saivat kaksi paikkaa.

Kivivuori puhuukin vuosien 1994 ja 1995 ”psykovaaleista”. Kun presidentti valittiin ensimmäisen kerran suorilla kansanvaaleilla, ehdokaspaletti oli ta-

vasti sairaalakokemuksiin. Yhdistys-toiminta lievien häiriöiden avohoidossa kehittyi samaan aikaan, kun ns. itsehoi-to-oppaat ilmestyivät kirjamarkkinoille.

1980-LUKU – nEUROOSIT, HOITOTIEdE

1980-luvulla poliittisuuden korvasi mo-nin paikoin uussubjektivismiksi nimet-ty arvoilmiö. Vuoden 1981 kirjallinen tapaus oli kiistämättä Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä. Kuvitteellisesta, elämässä ja erotiikassa paikkaansa et-sivästä kirjallisuudenopiskelijasta, enti-sestä taistolaisesta, tuli roolimalli mo-nelle vuosikymmenen alun nuorelle ja varttuneemmallekin naiselle. Romaanin Sonja vietti puolitoista vuotta Lapinlah-den mielisairaalassa ja selvisi kriiseis-tään solmimalla rakkaussuhteen toisen naisen kanssa. Janne Kivivuori katsoo kirjassaan Psykokulttuuri (Hanki ja Jää, 1992), että ”psykokulttuuriin alkoi liit-tyä hulluuden tai poikkeavuuden posi-tiivinen arvottaminen”.

Samana vuonna Sonja O:n kanssa il-mestyi Dan Steinbockin Narsismin fa-sismi. Kirjassa kehotettiin muun muassa hyväksymään lasten ujous ja varotettiin kasvattamasta heitä itsetunnoltaan nar-sistisiksi. Ehkä tästä provosoituneena opiskelijanuoriso alkoi järjestää iloisia ”narsismi-iltoja” ravintola Kaisanie-messä.

Kivivuoren mukaan hulluuden juh-linta salattuna totuutena ja ” järjen toise-na” oli 80-luvun luonnollisuutta koros-tavan psykologian ytimessä. ”Kulttuuri, joka tukahduttaa viettiluonnon energia-vuon, luo neurooseja. Siispä mitä neu-roottisempi ihminen on, sitä väkeväm-pi on luonnon välitön aitous hänessä.” Kivivuoren sanoin ”Psykokulttuuri de-mokratisoi romanttisen taiteilijaneron luovuuden koskemaan itse kutakin.” Esimerkin luovasta neurootikosta tarjo-sivat myös Woody Allenin elokuvat.

Samoihin aikoihin Suomen ammat-tilaispiireissä käytiin keskustelua hoito-työn ja hoitotieteen asemasta suhteessa

Kirsin ja muiden pitkän linjan mielen-terveyskuntoutujien havainnot diag-noosien kehityksestä saavat tukea mm. Petteri Pietikäisen ja Jari Turusen tut-kimuksista. 1980-luvulla jako neuroot-tisiin ja psyykkisiin häiriöihin hälveni, ja 1990-luvulta alkaen lääkkeitä edellyt-tävät diagnoosit yleistyivät. Nyt taas ke-hitellään ohjelmia lääketieteellistämisen vähentämiseksi eli demedikalisaation puolesta. Kokemustutkijoiden ja -asian-tuntijoiden roolit korostunevat tulevai-suudessakin.

”Yhteiskunnan ulkopuolelle joutu-neiden, jo stigmatisoitujen ja syrjään-sysättyjen näkeminen vallankumouk-sellisena luokkana oli sekin tietysti eräs näköharha ja idealisointi niiden taholta jotka asettivat näille ihmisille samalla aivan epärealistisia vaatimuksia ja odo-tuksia.” (Kuvien takana, 1973, suom. Pentti Saaritsa). Tämä Claes Anders-sonin irtiotto mielenterveyspotilaiden poliittisesta holhoamisesta ja vaatimus näiden omaehtoisuuden puolustami-sesta oli Suomessa aikaansa edellä. Ro-maanissa mielisairaalan henkilökunta ja potilaat perustavat yhteisen etujärjestön ajamaan viimeksi mainittujen tärkeiksi kokemia asioita. 1960 – 1980-luvuilla tällainen vertaistoiminta liittyikin vah-

neurooseista depressioksi

Helmi 2/2013 15

stakEs (nykyisin tHL) antoi vuonna 1996 kuntien sosiaali- ja terveyspalveluille ohjeita eri masennustyyppien tunnistamisesta. silloin kliinisen masennuksen ajateltiin koskevan kuutta prosenttia väestöstä. nykyään MtkL:n arvio on 13 %. Lähde: Mieli maasta meidän kunnassa! Miten terveys- ja sosiaalitoimi voi yhdessä auttaa masennuksesta kärsivää? stakes 1996.

y Normaali tunnetila tietyissä tilanteissa– suru– mielipaha– epäonnistuminen

y Oire monissa mielenterveyshäiriöissä– mielialan lasku– voimakas surullisuus, apeus

y syndrooma = oireyhtymä– mielialan lasku– mielihyvän kokemisen puute– toivottomuus– itseväheksyntä– liiallinen syyllisyyden tunne– kiinnostuksen puute– kuoleman toive

y spesifinen mielenterveyshäiriö = diagnoosi– tautiluokituksen kriteerit

uusliberalismia puoltavan naisystävänsä filosofi Ayn Randin kanssa. Englannis-sa termi viittaa arvostukseen ja asen-teeseen, mutta Pohjoismaissa vastineet självkänsla ja itsetunto alettiin nopeasti nähdä yksilön psyykkisenä ominaisuu-tena, jota oli lupa ihailla tai vähätellä.

Neuroosit poistettiin DSM-IV-tau-tiluokituksesta 1990-luvulla, ja niiden osatekijöinä pidettyjen masennuksen, riippuvuuksien ja pakko-oireiden diag-nooseja itsenäistettiin. Monien mielestä kehitykseen vaikutti lääketeollisuuden lobbaus. Depressio oli otettu tautiluoki-tukseen jo edellisellä vuosikymmenellä. Masennusdiagnoosien määrä kasvoi jo 90-luvulla rajusti, ja vuonna 1996 STA-KES antoi kuntien sosiaali- ja terveys-toimille ohjeita eri masennustyyppien tunnistamisesta (kaavio).

2000-LUKU – MEdIKALISAATIO, dEMEdIKALISAATIOJoukko terveyssosiologeja, ns. Kuopion koulukunta, oli jo herättänyt kansainvä-listäkin huomiota medikalisaatiota eli arkisten asioiden lääketieteellistämistä

vallista kirjavampi. Claes Andersson ja Pertti ”Veltto” Virtanen puhuivat vaalitilaisuuksissaan psykoterapiasta. Elisabeth Rehnin kampanjapäällikkö Uma Aaltonen selitti vaalien jälkeen, että Rehniä äänestäneillä on hyvä itse-tunto ja Martti Ahtisaarta äänestäneillä huono itsetunto. Vielä oltiin kuitenkin kaukana nykyajasta, jolloin psyykkises-ti sairaaksi leimaaminen on olennainen osa vihapuhetta ja -kirjoittelua.

Itsetuntoajattelu oli muuten lyönyt itsensä läpi enemmänkin liikkeenjoh-don konsulttien kuin tutkijoiden ansi-osta. Psykoterapeutti Nathanael Bran-den oli kehittänyt self-esteem -käsitteen 1960-luvun lopulla yhdessä taloudellista

arvostelevilla kannanotoillaan. Vuonna 1999 ilmestynyt Medikalisaatio – ai-kamme sairaus -kirja aloitti Suomessa keskustelun depressiolääkkeiden tar-peellisuudesta. Neljä vuotta myöhem-min ilmestyi itseoppineen Kari Siimek-sen avoimesti lääkekriittinen teos SSRI: onnenpilleri vai aikapommi.

Viime vuosikymmen puolivälissä ku-koistanut psykonomia-liike, jonka edus-tajia ovat mm. Jorma Heikkinen ja Kirsi Rekola, kannatti ajan kansanvälisten esi-kuvien kuten Vejlen julistuksen mukaises-ti lääkehoitojen korvaamista psykososi-aalisilla hoitomenetelmillä. Wikipediassa psykonomia määritellään mielenterveys-alan yhdistystoimintaan nivoutuvaksi toiminta- ja ajatusmalliksi, johon kuu-luu mm. itsehoito-, oma-apuajattelu, vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus. Psykonomian tavoitteisiin kuuluu myös mielisairaan stigman ja leiman purka-minen. Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa 2009 – 2015 an-netaan paljon painoa kolmannen sekto-rin kokemusasiantuntijuudelle.

Petteri Pietikäinen ja Jari Turunen ovat ehdottaneet demedikalisoivaa tar-kastelutapaa. Antropologiaa ja toimin-nan teoriaa yhdistävässä sosiosomatii-kassa ihmisen tilannetta selvitettäisiin kolmen ikkunan – diagnostiikan, koke-muksen ja toiminnan – avulla. Kyse on toimintamallista, jossa diagnostiikan ja lääkehoidon ohessa otetaan huomioon muuttuva elämäntilanne unohtamatta ihmisen omia kokemuksia ja käsityksiä. Sosiosomatiikassa kunkin ihmisen eri-tyistilannetta pyritään hahmottamaan samanaikaisesti sekä lääketieteen väli-nein että esimerkiksi ammatillisen ana-lyysin keinoin, jos ahdinko liittyy työ-hön ja työelämän muutokseen. (Petteri Pietikäinen ja Jari Turunen: Oirekuvien historiaa – ahdingon diagnosointi ennen ja nyt. Duodecim 14/2007)

Kaikki kunnia sosiosomatiikalle, mutta hoitotiedekin voisi olla lähtökoh-tana, kun halutaan vähentää medika-lisaation valta-asemaa. Tämän vuoden maaliskuussa Venny-palkitun Katie Erikssonin ajatuksia kannattaisi ehkä tehdä tunnetuksi mielenterveysyhdis-tyksissäkin. On muuten todettu, että ny-kyään huomattava osa diagnosoiduista lievistä mielenterveysongelmista koskee juuri burn outin ja masennuksen ko-kenutta terveydenhuollon henkilöstöä, joten kokemusasiantuntijoita löytynee heidänkin joukostaan.

Teksti: Juhani WeijolaKuvat: Annikki Kilgast

Lue koko artikkeli: http://juhaniweijola.wordpress.com/

Helmi 2/2013 16

Itä-Helsingin toimitalolle kokoontunut runsas helmiläisten joukko kuunteli hiirenhiljaa kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan kertomusta traumaattises-ta lapsuudestaan ja selviytymisestään. Maaliskuun 27. päivänä järjestetyn tilai-suuden järjestivät kirjoitusryhmäläiset, jotka olivat tutustuneet Hämeen-Antti-lan romaaniin Tapetinvärinen. Siinä kir-jailija kertoo sairastamastaan Suomessa vähän tunnetusta mielen häiriöstä, dis-sosiaatiosta.

Riitta Excellin esitettyä tilaisuuden aluksi itkuvirren Tapetinvärisen tekstiin Virpi kertoi, ettei lapsena koskaan itke-nyt eikä nauranut. ”Itku pysähtyi jonne-kin, se ei saanut tulla ulos. Satuttajalle ei saanut näyttää että sattui. Kukaan ei saanut nähdä, olin turvassa kun kukaan ei nähnyt. Muutuin näkymättömäksi”.

Virpiä hämmästyttää ja surettaa, et-tei kirjaa ole osattu lukea sairauskerto-muksena. Varsinkin romaanin positii-vista loppua, mielen eheytymistarinaa, monet kriitikot ovat moittineet huo-noksi. Myöskään lääkärit eivät ole olleet kiinnostuneita Virpin kokemuksista,

Virpi Hämeen-Anttila Helmin vieraana

Lapsuuden trauma laukaisi dissosiaatiohäiriön

”Elämänrakkaus pelasti. Rakastin ja säälin sitä, joka kidutti.”

vaikka dissosiaatiohäiriön kuvauksia on vain vähän esitetty Suomessa.

Ennen Virpin veljen kolme vuotta sitten tapahtunutta menehtymistä si-sarukset ehtivät käydä kirjeenvaihtoa lapsuuden kokemuksistaan. Virpi totesi, että seitsemän vuotta vanhempi veli oli vielä pahemmin traumatisoitunut kuin hän. Kun vanhemmatkin olivat jo kuol-leet, oli tullut aika kertoa isän luomasta perhehelvetistä ja sen seurauksista.

ULKOISESTI HyVIn PÄRJÄÄVÄ, SISÄISESTI HAJALLA

Virpi on pärjännyt hyvin ulkoisesti, hän valmistui filosofian maisteriksi Helsin-gin yliopistosta, hän opettaa, kääntää ja on kirjoittanut jo kymmenen romaania. Menestyksestään huolimatta hän kertoo olleensa sisäisesti hajalla. Kirjan kir-joittaminen oli itseterapointia, lapsuu-den ahdistuksen ja pelon aiheuttaminen muistin ”mustien aukkojen” täyttämistä. Se oli minän eheytymisprosessi ja sa-malla tarkoitettu vertaistueksi samasta sairaudesta kärsiville. Kun Virpi oli kek-sinyt sanallisen muodon ahdistuksen ja

kauhun kokemuksilleen, kirjoittaminen oli helppoa.

Virpin isä ei pahoinpidellyt perhet-tään fyysisesti. Hän harjoitti henkistä terroria, hajotti huudollaan muut per-heenjäsenet kappaleiksi. Virpi kertoo, miten isä anasti häneltä kaiken sen mitä hänessä oli minää. ”Jäljelle jäi vain kuo-ri, kun kaikki tunteet olivat kadonneet pois.” Isä saattoi yöllä nousta huuta-maan, että hän kyllä tietää, mitä tyttö ajattelee, että lapselta on katkaistava selkäranka, jotta isäkasvattaja voi istut-taa omat oppinsa tämän päähän. Äiti oli alistunut ja poissaoleva. Hän ei puuttu-nut isän raivokohtauksiin. Hänessä ei ollut värejä eikä tunteita. Jos Virpi olisi sanonut: menen takahuoneeseen hirt-täytymään, äiti olisi vastannut: mene vain kultaseni.

PELKÄSI AIKUISIA, RAKASTI KIRJOJA JA ESInEITÄ

Pahinta aikaa Virpi Hämeen-Anttilan elämässä olivat vuodet kahdeksasta kah-teenkymmeneen. Hänet täytti jähmet-tynyt viha, kukaan ei välittänyt, hän ei

Helmi 2/2013 17

luottanut aikuisiin. Rakkaiksi tulivat kirjat, esineet ja eläimet, ne eivät olleet pahoja. Niistä hänen on vaikea luopua vieläkin. Ennen Helmin tilaisuutta Vir-pi oli tosin remontin yhteydessä raas-kinut toimittaa antikvariaattiin kolme hyllymetriä kirjoja. Virpi kärsi syömis-häiriöistä, fobioista ja itsetuhoisuudesta. Puoli vuotta elämästä häipyi kokonaan pois, kun hän sairastui vakavaan masen-nukseen. Tällöin ensimmäisen kerran vanhemmat ottivat hänen sairautensa vakavasti, näkivät ettei asiaa enää voi-nut lakaista maton alle.

Virpin pelastukseksi muodostuivat hänen kehittämänsä sivupersoonat, toi-set, kuten hän minänsä eri puolia nimit-tää. Kirjassa toiset kertovat päähenkilön tarinan. Romaanin loppuosassa, jota kriitikot eivät ole ymmärtäneet, esiintyy valoisa ja myönteinen Chagall, joka ku-vaa Virpiä itsensä terapeuttina ja saattaa tarinan onnelliseen loppuun, päähenki-lön mielen eheytymiseen.

TÄydELLInEn MUISTInMEnETyS

Esimerkkinä toisten avusta Virpi kertoo esiintymisensä TV1:n Inhimillisessä te-kijässä. ”Paniikki iski päälle studiossa, mutta Rohkea ja Puhelias hoitivat hom-

man kotiin.” Virpi ei muistanut jälkeen-päin mitään siitä mitä oli tapahtunut. ”iski täydellinen muistinmenetys”. Tuon tapahtuman jälkeen Virpi alkoi hyväk-syä sivupersoonansa ja pitää niitä ystä-vinään eikä enää torjunut niitä. ”Kaikki ovat osa minua ja tietoisia toisistaan.”

Virpi on lukenut paljon psykiatrian kirjoja ja on itse diagnosoinut itsensä. Hän pitää sairauttaan lievänä. Virpi välttää sellaisia tilanteita, jotka nostavat menneet pintaan. Hän on valinnut ym-pärilleen parantavia asioita. Kirjoitta-minen on ollut hyvää terapiaa. Kun Vir-pi 90-luvun taitteessa oli työttömänä, hän alkoi kirjoittaa. Hänellä oli kuiten-kin huono omatunto, olisi pitänyt hakea töitä. Mies kehotti jatkamaan kirjoitta-mista, kertoi ettei koskaan aikaisemmin ollut nähnyt Virpiä yhtä onnellisena. Mies on ollut kärsivällinen Virpin sai-rauden kanssa, kestänyt hänen pitkään jatkuneen epäluuloisuutensa ja autta-nut iloisella luonteellaan. ”Mies on hyvä nauramaan.”

”KOSKAAn EI OLE MyöHÄISTÄ SAAdA OnnELLInEn LAPSUUS”

Virpi on diagnosoinut myös isänsä. Isä oli kieltänyt trauman, joka oli kulkenut

suvussa sukupolvien ajan. Virpi on iloi-nen, ettei ole siirtänyt traumaa omiin lapsiinsa. Vanhempana onnistuminen on rakentanut itsetuntoa. Lasten kanssa leikkiessä hänestä tuntui, että hän sai omaakin lapsuuttaan takaisin. Virpi to-teaa, että eheytymisprosessin myötä hän on oppinut ymmärtämään myös isäänsä, joka oli taiteellisesti lahjakas, mutta ei saanut mahdollisuutta toteuttaa lahjo-jaan. Isä ei myöskään pystynyt käsittele-mään negatiivisia tunteitaan.

Kirjan kirjoittamisen myötä Virpi on löytänyt lapsuudestaan myös hyviä asioita ja toteaa että hänen kohdallaan klisee ”koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus” on totta. Romaanin kirjoittaminen on auttanut myös siinä, että nyt hän pystyy puhumaan julkisesti sairaudestaan.

Virpin kertomuksen pohjalta käytiin vilkas keskustelu ja tilaisuuden päät-teeksi Riitta ojensi Virpille kiitokseksi ison pehmonallen ja nipun Helmi-leh-den numeroita.

Teksti: Seija PaakkunainenValokuva: Annikki Kilgast

Virpi Hämeen-anttila: ”Vesivärimaalaus on tehty rakkaassa kesä-paikassamme! siinä katson pihlajan läpi koivun lehvästöä”.

Helmi 2/2013 18

Assosiaatioita dissosiaatiosta

Rutta katseli kuvaa pää kallellaan ja mietti mitä piirustuksen naiselle oli ta-pahtunut. Kemiassa dissosiaatio tarkoit-taa molekyylin hajoamista korkeassa lämpötilassa. Tämän Ruttakin tiesi.

– ”Munki housu hajosiva ku koulussa niille tippus rikkihappoo. Onk joku ti-puttanu kuuman kive naisen päähä vai onk pää muute vaa kuumentunu liikka ja sit o koko ihmine menny rikki?” uteli Rutta ja juoksi tiehensä, mutta sanoi pa-laavansa pian takaisin.

KÄSITTEIdEn KÄSITTELyÄ

Dissosiaatio on psyykkinen puolustus-mekanismi, jolla ylläpidetään psyyk-kistä tasapainoa. Traumatilantees-sa dissosiaatio ehkäisee psyykkisen ylikuormittumisen erottamalla jonkin psyykkisen toiminnon muista psyykki-sistä toiminnoista esim. ajatuksen sii-hen liittyvästä tunteesta, mutta mieltä järkyttäneen tilanteen lauettua pirs-toutuneita osia aletaan jälleen yhdistää toisiinsa, jolloin tapahtuu eheytymis-tä. Tätä a lkanutta eheytymisprosessia Sailan piirros minusta hienosti kuvaa. Dissosiaatiohäiriössä on dissosiaation käyttö lisääntynyt häiritseviin mitta-suhteisiin aiheuttaen vaikeuksia joka-päiväisessä elämässä, kun ihminen ei kykene enää tietoisuudessaan yhdistä-mään ajatuksiaan, tunteitaan, havainto-

nÄKyMÄTön LAPSI

Rutta keskeyttää tuumailuni, pukkaa Tove Janssonin muumikirjan käteeni ja komentaa minut lukemaan näyttämäs-tään kohdasta. Teen työtä käskettyä:

”Jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi. Ninniä säikytteli pahasti eräs täti, joka oli ottanut tytön hoiviinsa, vaikkei pi-tänyt hänestä. Tapasin tädin, ja hän oli kauhea. Ei vihainen, käsitättekö, sellai-senhan voi ymmärtää. Hän oli jäätävän kylmä ja ironinen aamusta iltaan ja lo-pulta lapsen ääriviivat alkoivat häipyä ja hän muuttui näkymättömäksi.”

Näkymätön lapsi Ninni tulee vähi-tellen esille muumimamman viisaan hoidon ansiosta eikä edes pelästyessään haihdu näkyvistä. Lopulta vain pää puuttuu eikä sen näkyviin saamiseksi tahdo mitkään keinot tepsiä. Kun Nin-ni näkee muumipapan kiusoittelevan mammaa, hän kokee sen oikeaksi kiu-saamiseksi ja hän suuttuu. Silloin kasvot

LEMMInKÄISEn ÄITI

Äideistä parantavin on ilman muuta Lemminkäisen äiti. Kadonnutta poi-kaansa etsiessään hän lähtee pitkä ha-rava kädessä Tuonelan joelle ja haravoi vettä, kunnes saa kaikki palaset poikan-sa ruumiista kokoon, sovittaa ne yhteen ja laittaa niistä loitsujen ja voiteitten avulla Lemminkäisen entisellensä.

Tapasin joku aika sitten ihan oikean, lihaa ja verta olevan Lemminkäisen äidin. Olin jäsentalolla katsomassa ly-hytelokuvaa Kekki-koodi, joka on oma-elämäkerronnallinen dokumentti skit-sofreniaan sairastuneen viisaan miehen, shakkitaiturin ja runoilijan Jorma Ke-kin elämästä. Aikoinaan Kullervoa ja Tuonelan joutsentakin näytellyt Jorma esitteli äitinsä nätisti Lemminkäisen äi-diksi.

Maailmanrauhaa tavoitteleva, lenno-kasajatuksinen elokuva on Jorman käsi-alaa alusta loppuun, ohjauksesta, kuva-uksesta ja leikkauksesta on huolehtinut Kimmo Rekola. Jorma on lahjoittanut kaksi Kekki-koodiaan Helmille, yhden kappaleen molemmille jäsentaloille.

Rutta kummasteli dvd-kannen ym-pyrän muotoon piirrettyjä numeroita.

tulevat näkyviin eivätkä ne enää haihdu kun Ninni on uskaltanut ilmaista tun-teistaan pelottavimman, vihansa.

saila

tur

kka

”Kasvot eivät enää haihdu kun Ninni on uskaltanut ilmaista tunteistaan pelotta-vimman, vihansa”

jaan tai muistojaan mielekkääksi koko-naisuudeksi. Aiheuttaja on aina trauma, joka on useimmiten toistuva ja alkanut lapsuudessa. Dissosiaatiohäiriöstä kär-sivä kokee usein voimakkaita psyykkisiä oireita, mutta häiriö voi ilmetä myös ke-hollisina oireina, joihin ei löydy lääke-tieteellistä syytä.

Helmi 2/2013 19

naana sarmian tulkinta akseli Gallen-kallelan maalauksesta ”Lemminkäisen äiti tuonelan joella”.

MAHdOTTOMUUKSIEn RAJOISSA

Jos olisi valittava jatkanko elämää mah-dollisuuksien rajoissa vai mahdotto-muuksien rajoissa, kallistuisin jälkim-mäiseen.

– Nii määki! huusi Rutta. Me molem-mat haluamme elää maailmassa, jossa kaikkea ei tarvitse todistaa tieteelli-sesti, jossa ”enemmän on vähemmän ja vähemmän enemmän” ja jossa saa halti-oitua pienistäkin asioista. Jossa voi ajau-tua keskelle ihmettä ja nähdä kuinka huumorin kukka, armo ja lämpö kukois-tavat ihmisten kesken ja jossa pään tuu-letuskin onnistuu. ”Pää on auki ja tuu-letettu. Kukaan ei käske korvien välissä: ’Pää kiinni’. Vieraat ajatukset haihtuvat taivaan tuuliin. Vain oma ajatus jää pää-hän. Vihreä valo palaa.”

Pääkopastaan avonainen nainen on kenties toipunut dissosiaatiohäiriöstä ja on nyt tyyni ja tyytyväinen vapauduttu-aan päänsisäisestä älämölöstään ja uhas-ta tulla jonkun tukistamaksi.

Katri Tapolalta ja Virpi Talvitiel-tä ilmestyi toinen ihastuttava aikuisille tarkoitettu kuvakirja: Mahdottomuuksi-en rajoissa – Matkakirja (Teos 2013). Sa-maisten aivopuolisoiden edellinen kirja oli Ihmetyksiä – Tarinoita ja kuvia häm-mästyneille (Tammi 2006). Kummas-sakin kirjassa Talvitien yksityiskohdil-taan runsaat kuvat seurailevat osuvasti Tapolan taitavaa sanoilla leikittelevää lyhytproosaa, tosin kuvitus myös laajen-taa tekstiä ja avaa lisää ovia merkitysten ymmärtämiseen. Mutta ”mikä pakko ih-misen aina on kaikkea ymmärtää. Voi-han olla myös ymmärtämättä, hämmäs-tynyt ymmällään olo se vasta kätkeekin toivon valosta sisäänsä.”

KIRJA On KUIn KAnSSAMATKAAJIEn KAVALKAdI

Kirjan sivuilla tulee vastaan monen-moista kanssakulkijaa kuten minää, yleisluovuttajaa, jarrumiestä, jouto-miestä, syrjästäkatsojaa, aikuista nais-ta, kestomiestä jne. Hahmot saattaisivat edustaa vaikka persoonallisuuden eri osia, jotka dissosiaation johdosta ovat joutuneet erilleen toisistaan. Mikäpä estää etsimästä kirjasta itseään parhai-ten kuvaavaa persoonan osaa? Rutta etsi ja Rutta löysi. Hän tunnisti itsensä minäkuvaltaan heilahtaneeksi ja kävi repäisemässä lapsuuden albumistaan to-distuskappaleeksi tähän juttuun kauan kadoksissa olleen osasensa.

”Joukossamme kulkee ylivalottunei-den, alivalottuneiden, epätarkkojen ja muuten vain naarmuuntuneiden ohel-la myös minäkuvaltaan heilahtaneita. Minäkuvan heilahdus johtuu väistely-liikkeistä, joita henkilö on tavan takaa suorittanut pelosta tulla niputetuksi, lä-vistetyksi ja leimatuksi.”

Mahdottomuuksien rajoissa kirjan äärellä on mahdollista pysähtyä ja jät-

täytyä hetkeksi hektisen maailmanme-non ulkopuolelle, jossa edes ”kenenkään ei tarvitse parantua pikaisesti. Parane pian -toivotus aiheuttaa potilaalle pelk-kää painetta aivan kuin ymmärtämisen pakko lukijalle. Siksi on syytä kääntää maailma sopivasti kallelleen ja kuiskata lempeästi: parane rauhassa, parane pe-rin pohjin.” Tapolalta osuva toivotus ny-kyihmiselle, jolle vaikeinta lienee juuri odottaminen.

Evi Riitta Excell

Heilahtanut rutta

Niitä oli kaikkiaan 37 kappaletta, mutta ne olivat täysin käsittämättömässä jär-jestyksessä. Niitä oli vaivalloista, muttei mahdotonta luetella numerojärjestyk-sessä.

– ”Ei mikkä muu ol mahrotont, ku kuuman puuro syämine ja tukattoman tukistamine”, totesi Rut ta . Ol in sa-maa mieltä ja n i in luet tel imme ke-hä n luv ut 1 – 36.

Virp

i tal

viti

e: P

ää a

uki.

Helmi 2/2013 20

sielun helmiä

– Hei onks noi keinuva pikkutytöt minä-kuvaltas heilahtaneit niinku määki, ky-syi Rutta ja naputti sormella yöpöydäl-läni lepäävää kirjan kantta.

– Epätarkkuus johtuu keinun liik-keestä ja sitä paitsi tyttöjä on vain yksi, selitän

– Älä narraa, motkotti Rutta. Minä valistamaan, että toinen keinu-

ja on ensimmäisen peilikuva tai varjo oi-keastaan. Varjo taas tarkoittaa keinujan minän vastakohtaa sisältäen asioita, joi-ta keinuja ei tunnista itseensä kuuluvik-si, vaikka ne tosiasiassa hänen persoo-naansa kuuluvatkin. Kirjan kansikuva on kuin avain kirjan sisällön hahmotta-miseksi.

– Kui keinu voi olla avain, ny meni yli hilseen, sanoi Rutta ja pani lauluksi:

– Oli kaksi pientä ja pikkuinen sanoi, että keinutaan ja he keinuivat ja he kei-nuivat. Toinen putosi, jäi jäljelle yksi ja se pikkuinen sanoi, että keinutaan! Nyt Rutta muisti Eino Leinon keinun:

– Kenen korkeat jumalat keinuun-sa ottavat kerta, eivät ne häntä yhdessä kohden pidä, he heittävät häntä välillä taivaan ja maan – siksi kuin järjen valon häneltä vievät, hän lausui.

Virpi Hämeen-Anttilan Tapetin-värinen kertoo siitä, että itsensä unoh-tamalla ja omat rajansa kadottamalla muuttuu tapetinväriseksi. Järjen valo ei häneltä elämänkeinuissa kadonnut. Päinvastoin hän nosti järjen sekasor-toisten tunteittensa yläpuolelle.

– Oisipa mulla voimaa kuin suurella härjällä, ettei tarttis aina pelata järjellä, lauloi Rutta ja hävisi silmistäni. Kuunte-lin rallatustaan ja avasin Tapetinvärisen umpimähkään:

”Ei koskaan tiedä, milloin ja miksi. Ei osaa varoa. Ei osaa varautua. Ei muuten kuin muuttumalla näkymättömäksi… Olen unohtanut ajat sitten, miltä vitsa ja remmi tuntuivat. Mutta en ole unohta-nut, miltä tuntui varoa ja pelätä ja kuun-nella sitä loputonta huutoa. Inhoan edel-leen kovaa ääntä. Muutun vapisevaksi lapseksi, kun joku alkaa huutaa minul-le. Ei. Käytän lieviä sanoja. Hajoan. Se minulle tapahtuu. En ymmärrä vihaa. Suuttumuksen ymmärrän, en vihaa. Vi-haa ilkeämpi terrorin siittäjä on kuiten-kin epävarmuus… Hyvin epävarman on tehtävä toisista hyvin heikkoja, mielui-ten olemattomia.”

– Kato mitä löysin, Rutta hihkaisi tö-käten vanhan valokuvansa käteeni.

– Totinenpa olet, totesin.

Tapetinväristä dissosiaatiota

– Tais jo tuolloin mulla olla korkian-paikan kammo. Ei mun keinu heilunu maan ja taivaan väliä, jökötti paikallas vaa. Niinpä munki järken on tallella, vaikkei se ain hyvi juaksekka, nykki o nii seisattunu olo, et eiks nää assosiaa-tiot voitais jo lopetta ja juastais vaik uima, Rutta ruinasi.

– Mene sinä edeltä, minun pitää vielä esitellä kirja, josta kiinnostukseni aihee-seen lähti liikkeelle. Sain sen Traumate-rapiakeskukselta Helmi-lehden käyttöön koska kirjastoissa olevat muutamat kir-jat olivat niin varattuja, että olisinko kirjaa sieltä saanut edes jouluksi, rupat-telin.

– Emmää ny ilman sunt voi uima läh-te, ku kerta olen sun nahoissas. Määhä ole sun oma pikku sivupersoonas, valis-ti Rutta ja jatkoi, että tota paljo selattu kirjaaks sää meinaat, jonka vieres kovia-kokenu Riku-kissa makka nukkumas. Nyökkäsin viisastelijalle ja myös viisaal-le kissalle.

Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen. otava 2012.

sielun helmiä

Helmi 2/2013 21

Hollantilainen traumaterapeuttitrio (Suzette Boon, Kathy Steele ja Onno van der Hart) on koonnut jämäkän työ-kalupakin yksiin kansiin ja se on en-simmäinen suomenkielinen dissosiaa-tiohäiriön vakauttamiseen keskittyvä käsikirja: Traumaperäisen dissosiaatio-häiriön vakauttaminen. Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille.

Kirja on tiivis tietopaketti dis-sosiaation ja traumaperäisten oirei-den ymmärtämiseen, samalla se antaa konkreettisia ja käytännönläheisiä apu-välineitä oireiden kanssa selviämiseksi ja niiden lievittämiseksi. Kirja pitäy-tyy pelkästään oireiden hallintaan ja toimintakyvyn tukemiseen sillä liian aikainen altistus traumatapahtumaan liittyville muistoille estää toipumista ja voi olla jopa vahingollista. Valitettavasti traumaperäisen dissosiaatiohäiriön tun-nistaminen ja hoito ovat vaativaa eri-tyisaluetta. Perinteinen psykoterapia ei useinkaan auta vaikean traumataustan ja vaihtelevien tietoisuudentilojen kans-sa kamppailevaa ihmistä. Siksi jokaisen

Työkalupakki dissosiaatiohäiriön työstöön

terapeutin pitäisikin lukea tämä kirja huolella, sillä masennusten, paniikki- ja ahdistusoireiden alla saattaa piillä juuri dissosiaatiohäiriö.

Vaikka kirja esittelee ryhmämallia dissosiaation vakauttamiseen, se so-pii myös yksilöterapian tueksi. Kirjaa ei suositella käytettäväksi itsenäisesti, mutta minusta se sisältää hyviä arkisia ohjeita, joita jokaisen kannattaa kokeil-la. Harjoituksissa vahvistetaan läsnäoloa ja lisätään ymmärrystä traumaoireista jakamatta menneisyyden traumahisto-riaa.

– Lopet ny jo, emmää jaksa tämmöst sun dissosiaatiohöpinääs enä yhtä enem-pä, marmatti Rutta.

– Taidat haluta jakamatonta huo-miotani ja päästä pulahtamaan meren aaltoihin, vai mitä? kysyin.

– Hyvä sulleki tekke huljutta välil päätäs meren aallois, ettei sun assosiaa-tiokäämit vaa kuumennu iha liikka. Tule ny mennään, hihkui Rutta. Johon minä, että mennään, mennään.

Evi Riitta Excell

Lopet ny jo, emmää jaksa tämmöst sun dissosiaatio-höpinääs enä yhtä enem-pä, marmatti Rutta.

suzette Boon, Kathy steele ja Onno van der Hart: Traumaperäisen dissosi-aatiohäiriön vakauttaminen. Taito-ohjel-ma potilaille ja terapeuteille. traumate-rapiakeskus 2011.

Helmi 2/2013 22

”Olen alkanut ymmärtää. Raakasydä-meni, se, joka minulla oli aivan alussa. Se, joka alusta lähtien oli täynnä pelkkää luottamusta ja toivoa. Siitä sydämestä tuli eräänlainen viestikapula. Ensim-mäinen, joka otti sen käteensä, ei pys-tynyt huolehtimaan siitä (äiti), toinen ei ollut paikalla (isä), ja kolmas (Vincent) otti sen vastaan ja piti sitä hetken kädes-sään. Sitten hän ei enää tiennyt mitä oli-si sillä tehnyt. Ongelmana on, että se on edelleen hänen taskussaan. Ja hän kul-kee tuolla jossain se mukanaan.”

Paljastuskirjassaan Näkymätön tytär Felicia Feldt kuvaa lapsuuttaan ja nuo-ruuttaan Suomessakin hyvin tunnetun kasvatusasiantuntija Anna Wahlgrenin suurperheessä. Kotiolot eivät vain Feld-tin mukaan olleet yhtä ruusuisia kuin Wahlgrenin luomasta julkisuuskuvasta sekä hänen 1983 kirjoittamansa Lapsi-kirjan kasvatusohjeista saattaisi päätel-lä. Felicia Feldtin kaoottista lapsuutta leimasi äidin vapaa seksielämä ja alko-holismi, alati vaihtuvat isäpuolikandi-daatit, väkivalta sekä jatkuvat paikka-kunnanvaihdokset.

Viina virtaa samoin kuin virtaavat erilaiset ihmiset Felicia Feldtin lapsuu-denkotien läpi. Joka ilta, juhlia, juhlia. Miesystävien ja aviomiesten lukumää-rässä Felician äiti kilpailee Liz Taylo-rin kanssa eikä maailman parasta las-tenkasvattajaa haittaa että yksi hänen seksipartnereistaan on vasta 16-vuotias koulukotinuori. Felicia ja muut lapset koventavat tv:n ääntä että se peittäisi äidin huoneesta kuuluvan naintivoihki-nan, yleisen hälinän, tai hajoavien huo-nekalujen kolinan. Viinapäissään äidin miesystävät yltyvät väkivaltaisiksi tai lähentelevät Feliciaa ja tämän sisaruk-sia, mutta Wahlgrenin perheessä min-

käänlaista kritiikkiä äidin elämäntyyliä kohtaan tai muitakaan eriäviä mielipi-teitä ei hyvällä katsottu. Se, joka uskalsi nostaa kissan pöydälle, sai ilonpilaajan maineen ja suljettiin perheyhteisön ul-kopuolelle.

Kasvatusgurun pedagogiseen reper-tuaariin kuului eristämisen lisäksi mm. keittiöveitsellä uhkailua, itsemurhapala-vereja sekä mykkäkouluja, mutta toimit-tajien edessä näyteltiin täydellistä per-hettä. Lapset olivat äitinsä egotrippailun sivuhenkilöitä, koulittuja mallinukkeja jotka vastasivat kuten oli sovittu: että äiti on maailman paras. Yhtä hyvä kas-vattamaan lapsia kuin mitä kirjoittaa.

Tällaisessa perheessä oppii tietyn-laisia selviytymisstrategioita, jotka seu-raavat sitkeästi aikuisuuteen saakka. Ole kiltti ja ystävällinen. Pidättyvä, tarkkai-leva, varovainen. Ole iloinen, viihdytä. Ole aina käytettävissä. Unohda itsesi. Älä ota kantaa. Älä puhu siitä mikä vaa-tii strategioita. Muuta kauas. Irtisano suhteesi äitiin.

Kerronta etenee lyhyinä episodeina ja on hajanaista ja fragmentaarista kuin kompleksisesti traumatisoituneen minä-käsitys. Pienistä sirpaleisista muistojen katkelmista rakentuu enemmän tai vä-hemmän eheä kuva Felician varttumi-sesta, masennuksesta, aikuisuuden ih-missuhdevaikeuksista.

Aikatasolla liikutaan 1970-luvulta 2000-luvulle nopein leikkauksin. Tyyli on pitkälti dokumentaarista ja rapor-toivaa, mutta sisäisen maailman kuva-ukset saavat ajoittain jopa runollisia sävyjä.

Feldt kuvaa masentuneen mielen-maisemaa, merkityksettömyyttä ja tyh-jyyttä. Ulkopuolisuuden tunne, kaipaus, kokemus ettei tule hyväksytyksi, kaikki

torjunnat, kaikki eit muodostavat Felici-an elämän helminauhan. Sydämessä on reikä, jota mitkään vakuuttelut eivät voi paikata. ”Mikään suhde ei onnistunut täyttämään sitä, missä äiti epäonnistui. Oikeus omaan arvoon, kunnioitukseen, ei synny itsestään.” Ajoittain halu luo-vuttaa ja vain vajota lokaan saa yliotteen ja Felicia päätyy House of Katarinan sai-raalaan.

”En pääse irti. En etene minnekään. Vai etenenkö? Joinain päivinä voin yhä tuntea olevani ihminen. Useimpina päi-vinä olen kuitenkin vain tyhjä kuori. Joka etsii tarkoitusta elämälleen ja it-seään.”

Felicia Feldtin puheenvuoro muis-tutti jälleen kerran, kuinka kauaskan-toiset ja syvälleluotaavat jäljet vaikea lapsuus jättää, ja ettei äitisuhteen mer-kitystä lapselle pitäisi syyllistämisen pelossakaan vähätellä. Feldt ei ole yksin, hänellä on toivoa ja apujoukkoja lähi-piirissä ja silti on kovin vaikea nousta jaloilleen. Tässä mielessä kirja toimii mainiona silmienavaajana. Lukukoke-musta tosin hieman häiritsee teoksen epäkronologinen kerronta, joka on vä-lillä liiankin poukkoilevaa. Juuri kun on esitelty uusi tilanne, muutamalla rivillä väläytetty muisto, hypätään jo seuraa-vaan. Tulee tunne, ettei tarinaan pääse kunnolla sisälle. Siitäkin huolimatta, tällaisia kirjoja ehdottomasti tarvitaan.

Teksti ja piirros: Lotta Lindroos

Anna Wahlgrenin tytär Felicia Feldt ja selviytymisen strategiat

Lapsuus kasvatusgurun varjossa

kasvatusasiantuntija Anna Wahlgrenin suurperheessä lapset olivat äitinsä egotrippailun sivuhenkilöitä, koulittuja mallinukkeja jotka vastasivat kuten oli sovittu: että äiti on maailman paras.

Felicia Feldt: Näkymätön tytär. otava 2013.

Helmi 2/2013 23

Helmi 2/2013 24

Eikä mikään maailmassaole tärkeämpääkuin että lapsetvoivat hyvin,vaikka vanhempia jaaikuisiatekisimikä vääryyssairaaksija kipeäksi.skitsot,henkien taistelut,uskovat marttyyrit,älkää rikkoko rajojannevaan kunnioittakaaestojanne janiin pääsemmeparatiisiinilman rikkinäisiä.silmälaseja.oliko tässäelämänmittainenteema työstettäväksi?kun minä on pahuutta ja perverssiyttä täynnä.Henkivalta vain?

Satu Kristiina Ranne

Vanhan kone rahisee,yksinäisiä tuskiaja vaiheita,lukuisia valheitavirrenveisuun ja valokuvien lomassa.Lohdutus tunkeeelämään. En tiedä,muistanko,jaksanko ainavastaanottaa.sinä,sinun joku muu todellisuus, ja rakkaus olikinjuotattavaa tragediaaja harhakuvaa.anna, minullevielä armon vuosiayrittääkoota palasiaja toteuttaasalaisia siunauksia.sanat,jotka loukkasivat,etäälle hautasivat. kitke pois paha, vihdoin.

Satu Kristiina Ranne

nukkuva aurinko

sinä sadat sisään minun ikkunastanisylisi on ääretön meripinnasta vielä lämminvaikka aurinko on karannut

koetan vangita palan valoailta painaa taivastasyreenin tuoksu leijuu kuistilla

eikä minulla ole sanojaei merkityksellisiä äänteitävain sävelmä kaukaa menneestäsamana säilynyt

sinä sadat pölyn pois kaduiltajanoinen ruoho kumartuumaa kiertyy sykkyrälleja näyttää onnelliselta

minulla ei ole suuntaahämärä on täynnä outoja reittejämutta kuljen aina sinua kohti

vähitellen kadotan itsenitaloani ympäröivään usvaansen keskeltä aistin lämpimän hehkunja tiedän missä aurinko nukkuu.

Roosa Tiensuu

Päivä aurinkoinen

Mökki on lasitetun verannan runkolasiveranta on idylli ylevä

haparoin lumessaauringonsäteet häikäisevät

jää on ikuinenranta on rajallinen

puistikot ovat talven syömiäavoläikät maassa väsähtäneitä

ymmärrän vasta kotimatkan päätyttyäettä tämä talvi oli minun viimeinen talveni

Anna Koponen

annan kuu

Minulla onpi oma planeettase on annan kuusitä koristelen, sisustelen ja asustelen

olen risukasakuivunut rättiruusunvarren yksi piikinkärki

olen myös selvinnyt erämaastatullut takaisin terveenä kaupunkiinolen rajallisen elämän heittelemä

Helmi-talo on juna-aseman läheisyydessäen halua junaan mennävaikka tiedän

että siellä alkaisi matka kohti tamperetta

Anna Koponen

Peilin eteen

vähenenkynsilakkani rapistuumenetän kiiltonimiten kukaan nyt tunnistaakuinka arvokas olen

ainoajoka kampasiletitti hiuksenikatsoi vilkaisua pidempäänoli minä

hupenenpuhun syönnielaisen huulipunanise kertyy elimistöönija sairastuttaa minut

kukaankuuntelee minuasamalla tarkkaavaisuudellakuin huoltoasemalevyäauton kaiuttimista

mitäänon käsissänitäyttää sylinputoaa maahanei pue minua enää

jokulävisti korviin reiätvalitsi hopeiset korutohjasi peilin eteenolen unohtanut kuka.

Roosa Tiensuu

sielun helmiä

Pimeys

Pimeys ojennetaan.kukaan ei näe.kuusta keltainen viiva.

Veikko Jäppinen

kuva

: ann

ikki

kilg

ast

Helmi 2/2013 25

olen sekaisin, en kunnolla tajua mitä tapahtuuPäähän jää soimaan sanat:

Hyödyt ovat suuremmat kuin haitatHaittaakse, että joutuu syömään kolmea eri lääkettä

Haittaa minua, ei haittaa lääkäriä

Paino nousee roimasti lääkkeen aloituksen myötäsyön aina, paino nousee 12 kiloa kolmessa kuukaudessa

Hyödyt ovat suuremmat kuin haitatHaittaakse, että paino nousee koko ajan

Haittaa minua, ei haittaa lääkefirmaa

Hikoilen ja haisen kuin pieni eläinHikoilen vaikken liikkuisikaan

Hyödyt ovat suuremmat kuin haitatHaittaakse, että hikoilen ja haisen

Haittaa minua, ei haittaa hoitojärjestelmää

rauhoittava lääke saa minut nukahtamaannukahdan hetkessä, en vaan pysy hereillä

Hyödyt ovat suuremmat kuin haitatHaittaakse, että silmät painuvat kiin-

ni lasten kanssa leikkiessäHaittaa minua, ei haittaa lääketeollisuutta

Paino alkaa tippua uuden lääkkeen myötänäläntunne on poissa, ei vaan muista syödä

Hyödyt ovat suuremmat kuin haitatHaittaakse, että paino laskee alle normaalin

Haittaa minua, ei haittaa neuvolaa

Lääke saa seksin tuntumaan turhaltaHaluaisin haluta seksiä, haluaisin tuntea

Hyödyt ovat suuremmat kuin haitatHaittaakse, että ei halua seksiä

Haittaa minua, ei haittaa hoitajaa

käteni vapisee ja täriseeHaluaisin pystyä piirtämään kunnollaHyödyt ovat suuremmat kuin haitat

Haittaakse, että hanskat tärisevät koko ajanHaittaa minua, ei haittaa lääkefirman omistajaa

Päätäni jomottaa päivästä toiseenFyysinen kipu vastaan henkinen kipuHyödyt ovat suuremmat kuin haitat

Haittaakse, että lääkevaihto voisi viedä särytHaittaa minua, ei haittaa psykiatrista yksikköä

Lääkkeet ja terapia syövät kotihoidontukeniyksityinen terapia on kallista ja lääkkeet maksaa

Hyödyt ovat suuremmat kuin haitatHaittaakse, että kaikki rahat menevät hoitoonHaittaa minua, ei haittaa yksityistä terapeuttia

Haittaakse – lääkkeiden haittavaikutuksia

sielun helmiä

Lääkkeiden haittavaikutukset haittaavat elämääMinun elämääni

Potilaan arkeaHaittaa sosiaalista elämää, parisuh-

detta, itsetuntoa, minäkuvaa, perhettä, fyysistä terveyttä, taloutta, järkeä

Haittaakse?

-Saila 2013-

Helmi 2/2013 26

MainossivuHelmi-lehti 2_13 s. 26.pdf

Helmi 2/2013 27

MainossivuHelmi-lehti 2_13 s. 27.pdf

Helmi 2/2013 28

Leena Luostarista pidetään yhtenä mer-kittävimmistä suomalaisista nykytaitei-lijoista. Hänen näyttelynsä Taidehallissa oli hänen uransa suurin retrospektiivi, joka esitteli taiteilijan teoksia eri vuo-sikymmeniltä. Luostarinen on opiskel-lut Taideakatemiassa ja myös opettanut siellä. Hän täydensi opintojaan New Yor-kin Pratt Institutessa, jossa hän opiske-li klassista kiinalaista maalaustaidetta. Uransa aikana hän on saanut lukuisia palkintoja ja apurahoja kuten Pro Fin-

landia -palkinnon vuonna 1995 ja hänet on valittu 1988 Helsingin Juhlaviik-kojen Vuoden taiteilijaksi. Taidehallin näyttelyssä oli noin 60 teosta taiteilijan 40-vuotisen uran varrelta.

”VILLI” nAISTAITEILIJA

Syitä Luostarisen menestykseen on mo-nia. Luostarinen kuuluu 1970–1980-lu-kujen vaihteessa läpilyöneiden vahvojen naistaiteilijoiden joukkoon. Ehkä aika oli kypsä näille, ”villeiksi naistaiteili-

joiksi” sanotuille. Luostarisen teokset ovat värikylläisiä ja voimakkaita. Ehkä teosten eksotiikka lumosi suomalaisylei-sön. Luostarinen on vahva maalari, joka osoitti ettei perinteinen maalaustaide ole kuollut. Hän on myös taitavasti ra-kentanut myytin taiteilijapersoonalli-suudesta ja hallitsee mediapelin. Luos-tarinen on aina myynyt hyvin, hänen töitään on yksityiskokoelmissa sekä mu-seoissa ympäri maailman. Taiteilija on silti säilyttänyt katu-uskottavuutensa ja hänen railakkaasta boheemielämästään liikkuu paljon tarinoita.

RÄISKyVÄ EKSPRESSIOnISTI

Leena Luostarisen töiden ilmeisen kau-neusarvon peittämänä on jotakin ei niin ilmeistä. Samaa teemaa on viljelty use-ammassa teoksessa. Työt ovat täynnä unikuvia, kaukokaipuuta ja eksotiikkaa. Niissä seikkailevat sfinksit, iibislinnut ja kukat. Rohkeat värit ja viiva vangit-sevat, mutta teosten aiheet tuntuvat jopa häiritsevän kliseisiltä. Kuka vakavasti otettava taiteilija piirtää sfinksejä? Ar-voitukselliset kissapedot kuitenkin lo-pulta lumosivat.

Taiteilija on itse sanonut, että hänen teoksistaan puuttuu postmoderni iro-nia. Teoksia voidaan silti pitää postmo-derneina, koska niissä on tila ja muoto pääosassa. Luostarinen myös viljelee teoksissaan taidehistoriallisia lainoja, joka on yksi postmodernismin merkki. Teokset ovat kooltaan suuria ja niissä on paljon väriä. Taidehallissa nämä suuret työt pääsivät oikeuksiinsa. Teoksissa on romanttisia, symbolistisia ja ekspressii-visiä aineksia. Aikaisemmassa tuotan-nossa oli raivokasta ekspressiivisyyttä, joka tyyntyy 80-luvulla raukeina loju-viin kissapetoihin.

Luostarisen luomisvoima ei kuiten-kaan loppunut hänen kultakauteen-sa. Taidehallin näyttely esittelee myös Luostarisen herkemmän puolen maala-rina. Hänen uusimmat teoksensa ovat edelleen valtavia mutta harmonisen kauniita.

kissapetojen mestari

Leena Luostarinen, sfinksi, 2003, öljy kankaalle, 195 x 166 cm, yksityiskokoelma.

Leena Luostarisen retrospektiivi Taidehallissa

näyttely Tiikerinpiirtäjä on nähtävissä syksyllä Etelä-karjalan taidemuseossa.

Helmi 2/2013 29

VÄRIEn MESTARI

Taidehallissa esillä olleet teokset olivat kiehtovia etenkin värimaailmailmal-taan ja tunnelmaltaan. Taiteellinen taso oli kuitenkin hyvin vaihtelevaa. Minua kummastutti kovasti maalaus palmu-rannasta (Sfax, 1984). Epäuskoisena ky-selin itseltäni oliko taiteilija tosissaan maalatessaan tätä taulua vai nauraako hän yleisölleen? Näyttelyn parasta an-tia oli aloitusteos Sfinksi (2003), joka ei kuitenkaan esittänyt sfinksiä. Se on kuva naisista, toinen makasi sfinksi-mäisenä kuvan alareunassa. Se on upea väreiltään ja työssä on kerroksellisuutta. Ehkä tässä teoksessa käsitellään ihmisen orjallista mukautumista kulttuuriinsa ja sen kuvastoon. Pidin myös näyttelyn viimeisessä huoneessa olevista uusim-mista teoksista. Ne olivat vaikeammin avautuvia ja lyyrisiä. Niissä oli viivan herkkyyttä, hillittyjä värejä ja paikoin itämaista tunnelmaa.

VÄLIMEREn VALOA JA ITÄMAISTA fILOSOfIAA

Näyttelyssä nähtiin myös taiteilijan luonnoskirjoja, joihin hän oli tehnyt merkintöjä matkoillaan ympäri maail-man. Niissä päästään lähemmäksi taitei-lijan työskentelytapoja. Luonnoskirjat

eivät varsinaisesti sisällä kuvia teoksista vaan enemmänkin ne ovat päiväkirja-maisia muistumia pienistä yksityiskoh-dista. Taiteilijan maalausjälki näyttää-kin olevan hyvin intuitiivista ja nopeasti tehtyä. Hän maalaa märällä märälle ker-tasuorituksena.

Maalarina Luostarinen on individu-alisti, joka kuitenkin tukeutuu vahvasti länsimaiseen kulttuuriperintöön. Hänen teostensa aiheet ovat monesti viittauksia taidehistoriaan ja mytologioihin, joka kielii taiteilijan viehtymyksestä vierai-siin kulttuureihin. Taiteilija matkusteli aikoinaan stipendin turvin Italiassa ja Kreikassa. Häntä, kuten monia muita-kin taidemaalareita kiehtoi välimerelli-nen valo. Hän halusi kokea sen niin kuin Matisse ja Picasso aikoinaan.

Luostarinen on saanut vaikutteita myös kiinalaisesta maalausperinteestä. Taideteosten viitteet itämaisiin kulttuu-reihin voivat jäädä monilta katsojilta hä-märän peittoon. Mutta tämä ei hiljennä Luostarisen loistoa.

Näyttely oli herkullinen keitos, johon on lisätty mausteita monesta eri kult-tuurista. Taustalla on kuitenkin yleis-maailmallisia teemoja kuten ihmisen orjallinen suhde kulttuuriinsa ja elämän kiertokulku ja loppumattomuus.

Leena Luostarisen näyttely tiikerinpiirtäjä taidehallissa 12.1.–3.3.2013. taidehalli.fi/näyttely on nähtävissä myös Etelä-karjalan taidemuseos-sa (kaakkois-suomen alue-museo) 17.9.– 8.12.2013. lappeenranta.fi/museot

PITÄÄKö TAITEILIJAn ELÄÄ TAITEILIJAn ELÄMÄ?

Näyttely antoi aihetta miettiä katsojan suhdetta näkemäänsä. Luostarisen teok-sista löytyy paljon tuttua, länsimaisen kulttuurin muistomerkkejä. Onko yli-päänsä merkitystä mitä taiteilija ajatte-lee maalatessaan teosta vai katsojan oma tulkinta siitä mitä hän näkee? Pitääkö taidemaalarin elää boheemielämä tul-lakseen kuuluisaksi vai riittääkö pelkkä lahjakkuus? Tuntuu siltä että Luostari-sella on kaikki valtit käsissään, mutta se on pitkälle omaperäisten ja jossain mielessä helposti lähestyttävien teosten ansiota.

Teksti: Pessi JuvonenKuvat: Taidehallin kuvapankki

Leena Luostarinen: sunrise - tiger, 1981, öljy kankaalle, 90 x 176 cm, rafaela & kaj Forsblom kokoelma, kuva: jussi tiainen.

Leena Luostarisen töissä seikkailevat villit kissapedot, sfinksit, iibislinnut ja lootuskukat.

Helmi 2/2013 30

Unicefin mukaan viisi prosenttia lapsis-ta joutuu kotonaan väkivallan uhriksi. Ongelmiin otetaan kantaa uutisoinnin avulla. Tämä keskustelu perheestä avasi kodin ja mielenterveysongelmaisen per-heen yhteiskunnallisen, jopa poliittisen määrittelyn kohteeksi. Tätä määrittelyä käyvät sekä kansanedustajat, toimittajat ja muut vaikuttajat että tavalliset kansa-laiset ja me.

Jos meitä ihmisinä arvostellaan vää-rin, on meillä oikeus ottaa esiin tunte-mamme kokemukset ja tuntemukset. Pelkkä mielenterveys”ongelma” ei tee sitä, että koti olisi automaattisesti huo-no kasvualusta. Usein jopa päinvastoin, kun pitää miettiä asioita enemmän kuin terve ihminen tulisi ajatelleeksi.

Vaikka jokin onkin tilastotietojen perusteella tosiasia, sitä ei pidä yleistää koskemaan kaikkia perheitä. Asiaa on tutkittu tarkemminkin. Haitallisinta lapselle on psykoottisen vanhemman kohtaaminen, koska lapsi ei kykene ym-märtämään aikuisen harhaisuutta, ja se luo lapselle epätietoisuutta. Lapsi ei vält-tämättä kärsi vanhemman sairaudesta, vaan sairaudesta aiheutuvista elämän-olosuhteista, kuten eristäytymisestä.

LAPSI JA PSyyKKISESTI SAIRAS VAnHEMPI

Kasvattaminen on psyykkinen ja sosiaa-linen prosessi, johon yhteiskunnan eri toimijat osallistuvat. Yhteiskunta ohjaa, miten meidän sen mielestä tulee toimia. Myös arvomaailmamme ohjaa sitä, mi-hin kasvattajina pyrimme. Psykiatrian näkökulmasta psyykkisesti oireilevan vanhemman lapset ovat olleet näkymä-tön saareke. Claes Andersson esittää artikkelissaan, joka on ilmestynyt 2001 kirjassa Näkymätön lapsi, että tulee sa-mastua lapseen ja ymmärtää maailma samoin kun hän.

Lapsi omaisena -projekti järjestettiin vuosina 2002 – 2005. Siinä huomioitiin,

että lapsen kokemus ja näkökulma van-hemman sairauteen on tärkeä. Minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäi-riö 2006 sen jälkeen kun oma lapseni oli syntynyt. Sitä ennen olin porskutellut elämän aalloissa vähän niin & näin taju-amatta, että minulla on psyykkinen on-gelma, vaikka olin ollut opiskelemassa mielenterveyshoitaja-linjalla terveyden-huolto-oppilaitoksessa.

Minun tulee kertoa lapselleni, mitä sairastan ja miettiä, miten se vaikuttaa meidän väliseemme suhteeseen. Avoin ilmapiiri on tutkimusten mukaan tärkeä. Että voidaan puhua asioista ja ratkaista ongelmia. Oma psyykkinen ”sairaus” ei merkitse sitä, että lapsi perii saman sai-rauden. Silti voi olla huolestunut juuri tästä. Mistä apua? Kenellä on oikeus kas-vattaa minun lastani? Tutkimusten mu-kaan on tärkeää kertoa lapselle, mistä on

kyse, sillä siten hän oppii ymmärtämään kokemuksiaan vanhemmista ja perhees-tään. Tärkeää on tunneyhteys ja se, että lapsi ymmärtää, että mahdollinen ongel-ma on vanhemmassa eikä lapsessa. Kes-kustelu helpottaa lapsen ehkä kokemaa syyllisyyttä.

Piilotettu tai piiloutunut ongelma on pahin. Tällöin vanhempi ei tiedosta, mistä perheen ongelmat ovat syntyneet, eikä hän ehkä saa apua psykiatrian po-liklinikaltakaan, jos perheellä on hoito-suhde.

KÄSITyS KASVATUKSESTA

Monilla ihmisillä, joilla on diagnosoi-tu mielenterveyden ongelma, on myös lapsia. Suurin osa selviää ilman ongel-mia, mutta vastaako yhteiskunta niiden tarpeisiin, jotka tahtoisivat saada lisää tukea elämässään vanhempina? Kuka

Oikeus vanhemmuuteen

Lapsi ei välttämättä kärsi vanhemman sairaudesta, vaan sairaudesta aiheutu-vista elämänolosuhteista, kuten eristäytymisestä.

Helmi 2/2013 31

järjestösivut

päättää millaisia palveluja saamme? On sosiaalivirasto, lastensuojelu, Kela, lain-säädäntö, poliisi, psykiatrinen hoito, päiväkoti. Onko joku jäänyt vaille tar-vitsemaansa tukea? Miten voimme vai-kuttaa? Voiko minun kokemukseni olla tärkeämpi kuin tilastotieto? Onko mi-nun kokemukseni lapsestani tärkeämpi kuin se, että minulla on mielenterveys-ongelma?

KUInKA KERTOA OMASTA SAIRAUdESTA LAPSELLE?

Kyky ymmärtää oma sairaus ohjaa sitä, miten siitä voi kertoa toiselle. Kiinty-myssuhde on perusta lapsen tiedollisel-le ja psyykkiselle kehitykselle Lapsella ei ole ennakkoluuloja sairautta kohtaan vaikka se vaikuttaa perhedynamiik-kaan. Voi vain toivoa, että kertomiseen ei liity häpeää, jota mielen ongelmia

kohtaan on usein tunnettu. Psyykkisistä sairauksista kertovien kirjojen lukemi-nen voi joskus olla hankalaa, käsitteiden omaksuminen tuskallista. Voipa herätä jopa terve kriittisyys, että luokitellaan-ko minut tähän kategoriaan näiden asi-oiden vuoksi, kun olen muutakin, olen ihminen ja äiti tai isä.

Kertomisen tulee tapahtua vuoro-vaikutuksessa lapsen kanssa hänen ke-hitystasonsa huomioon ottaen. Tulee myös antaa tilaa lapselle ilmaista omia tunnereaktioitaan – piirtäen, maalaten, keskustellen. On tärkeä tiedostaa, että psyykkinen sairaus ei välttämättä va-hingoita lapsen ja vanhemman suhdetta. Voi olla jopa, että hänelle kehittyy mm. ihmissuhde- ja luovuuskykyjä, joita ei muuten olisi syntynyt. Mutta ei kaikille.

Vanhemman mielenterveysongel-masta puhuminen on äärettömän herkkä

koulurauhakeskusteluun liittyen Helsingin sanomat kirjoitti, että arviolta viidennes lapsista elää perheissä, joissa vähintään toi-sella vanhemmista on päihde- tai mielenterveysongelma. Ihan näin yksinkertaista huonon lapsuuden ja mielenterveysongelman yhteenkietominen ei ole.

”Onko minun kokemukseni lapsestani tärkeämpi kuin se, että minulla on mielen-terveysongelma?”

aihe. Tarkoitus on auttaa tasapainoiseen vanhemmuuteen. Näkymätön lapsi yleen-sä ymmärtää enemmän kuin samanikäi-nen toverinsa, jolla ei ole hänen huoltaan vanhemmasta kannettavana.

VAnHEMMUUS ILMAn OngELMIA?

Lähes kaikki perheet joutuvat joskus myöntämään, että heillä on jonkinlai-nen ongelma. Perhe elää, ja se, joka kiel-tää omat ongelmansa, on epäterve perhe. Mielenterveyskuntoutujan koti ei ole tästä poikkeus. Lastensuojelu voi auttaa ongelmakausina, mutta suurin osa per-heistä selviää ilman ulkopuolista apua.

KUInKA LAPSET nÄKEVÄT VAnHEMPAnSA

Lapsi tarvitsee aikuisia, mutta voi ko-kea monenlaisia ei-toivottuja tuntemuk-sia kasvatusprosessissa. Ben Furmanin kirja Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus kertoo niistä lapsis-ta, jotka olisivat tarvinneet ulkopuolis-ta apua silloin kun olivat lapsia ja elivät epäterveessä perheessä. Leimaahan per-heen ”sosiaalinen aura” lapsiakin monta vuotta ennen heidän täysikäisyyttään.

Teksti: Eija ToivialaKuva: Timo/Saila Turkka

LaPsI oMaIsEna – loppuraportti 2002 – 2005 www.otu.fi/cms/images/otupdf/lapsi_omaisena_loppuraportti.pdf

Helmi 2/2013 32

Syömishäiriöstä kärsii ihmisen mieli ja keho. Uskon ettei koskaan ole kyse pelkästään syömisongelmasta, vaan taustalla on psyykkisiä ongelmia. Syö-mishäiriö voi olla tapa reagoida elämän stressitilanteissa tai tapa saada purettua tuskaa ja ahdistusta. Monilla sairastu-neilla on ongelmia itsetunnon kanssa, taustalla koulukiusaamista ja suoritus-paineita. Tietenkään näin ei ole jokaisen kohdalla. Syömishäiriössä minäkuva on kuitenkin jollain tavalla häiriintynyt.

ELÄMÄnI VALTASI SyöMISHÄIRIöHIRVIö

Viikko on vierähtänyt, päivät ovat taas kuluneet liian vähällä ravinnolla. Aa-mupäivisin annan itselleni luvan naut-tia jogurtin ja illalla sämpylän, ehkä hedelmän, siinä kaikki. Tämän enem-pää en anna itseni syödä, etten vaan li-hoisi ja muuttuisi rumaksi. Saan tutun luotettavan kumppanin, nälän tunteen, kulkemaan kanssani. Ajoittain palelen valtavasti, luultavasti tämä johtuu liian vähäisestä energiasta.

Aamuisin teen vähintään tunnin len-kin, illalla kahden, jopa kolmen tunnin lenkin. Monena päivänä viikossa suun-taan myös kuntosalille. Pakkomielteistä

liikuntaa, joka on vaan suoritettava, ei ole vaihtoehtoa, se vaan kuuluu tehdä, olen riippuvainen rääkistä. Joku sisällä-ni päättää, käskee ja komentaa, on suo-ritettava syömättömyyttä ja sairaalloista liikuntaa. En edes osaa kyseenalaistaa onko siinä järkeä, onko se normaalia. Pakko liikkua, saada itsensä tuntemaan se tuska, hallita tunteita, vaikka ne oli-sivatkin kovia ja tuskaisia, kunhan vain hallitsee ja tuntee.

IHAnASTA nÄLÄSTÄ SAIRAASEEn AHMIMISEEn

Koen nälkää, erilaista nälkää, nautin-nollista nälkää. Tunne siitä, että saa kulutettua ja laihduttua. Välistä on jo vaikea syödä, nakerran kuin lintu säm-pylää. Mutta ei enempää, ettei vaan liho. Peilistä tutkailen ja ihailen lommolle painunutta vatsaa ja kärsin vatsakivuis-ta. Nautin näistä vatsakivuista.

Lauantaisin on herkkupäivä jolloin syöminen saa mennä todella ”överiksi”. Iltaherkuksi suuri täytetty patonki, jät-tipussi karkkeja, suklaata, perunalastu-ja, jopa limsaa tai siideri, joka sisältää kauhean määrän kaloreita. Kaloreitahan vältän viimeiseen asti. Olen tutustunut ruokien energiasisältöön tarkasti ja tie-dän mikä sisältää vähiten kaloreita, oli sitten hyvää tai ei. Oikeastaan kaikki maistuu hyvältä kun on se hetki päivästä kun saa syödä. Lauantain elokuva pyöri-mään, ahmimista, ahmimista, ahmimis-ta, järjetöntä, sairaalloista ahmimista. Sairaalloista syömistä ja kehonhallinnan tunnetta, kunnes vatsa on aivan liian täysi, ei pysty enää syömään muruakaan.

Seuraavassa hetkessä makaan todella sairaan oloisena vessan lattialla sikiö-asennossa, olo on kertakaikkisen huo-no ja tuskainen. Välistä nousen lattialta kurkottaakseni wc-pöntölle, työnnän sormet kurkkuun, yökkäilen nieluni ki-peäksi, mutten oksenna. Monista oksen-nusyrityksistä huolimatta en missään vaiheessa saa oksennettua ja oloani hel-pottumaan. Kieriskelen tuskasta lattial-la, itken ja pitelen särkevää vatsaani. Tuntuu kuin vatsani ja ruoansulatuseli-meni räjähtäisivät.

TUSKAA JA EPÄOnnISTUMISTA

Tuskaa lisää huonommuuden ja epäon-nistumisen tunne siitä, että olen taas syönyt ja kamalan paljon. Olen surkea ja kelvoton. Päätän kylmällä kaakelilla maatessani, ettei enää koskaan, tiedän sen valheeksi. Viikon päästä tiedän ah-mivani uudelleen. Keinuttelen itseäni hiljaa kyynelten virratessa poskille, ki-vun ja tuskan sykkiessä sisälläni. Itken tuskaani, itken hämmennystäni. Miksi teen tämän itselleni, vaikka nautinkin tunteiden ja olon hallinnasta, eikö tämä

Syömishäiriö on kehon ja mielen sairaus

syömishäiriön kanssa eläminen voi olla yksi elämän suurimpia taisteluja.

Helmi 2/2013 33

ole jo liikaa. Käyn sisäistä kamppailua itseni kanssa. Muistelen joskus huuta-neeni ääneen, miksi. Aivan kuin var-taloni olisi mustan demonin vallassa, jonka sisällä virtaa verinen möykky. Ka-mala, paha ja tuskainen olo. Olo josta en saa kiinni, tunteita joita en osaa käsitel-lä, elämää jota en ymmärrä tai osaa elää.

Herään yöllä kovalta kylmältä kaa-kelilattialta, tärisen vilusta, mutta huo-maan vatsasäryn helpottaneen. Pystyn nousemaan jäykin raajoin ylös kylmältä lattialta, raahaudun sänkyyn jatkamaan uniani. Makaan hetken hiljaa sängyssä-ni, tunnen suurta tyhjyyttä sisälläni, en oikein mitään, olen lopen uupunut, eli-mistöni on lopen uupunut rääkistä.

Seuraavana aamuna minut valtaa mieletön ruokakrapula ja morkkis, kun olen mennyt syömään niin paljon. Olen muuttu-nut yhdessä yössä taas lihavam-maksi ja rumemmaksi. Luvassa siis hiki-päin lisää liikuntaa ja entistä vähemmän ravintoa, kunnes taas koittaa ahminta-päivä. Maanantaina kaikki alkaa taas alusta.

SyöMISHÄIRIö-HISTORIAAnI

Syömishäiriöni oireili ensimmäisen ker-ran ollessani 18-vuotias. Uudelleen oi-reet alkoivat ollessani 20- ja 23-vuotias. Viimeisen kerran syömishäiriö oireili yhtä aikaa synnytysmasennuksen ja uu-pumuksen kanssa. Koen syömishäiriön olevan tapani reagoida elämän vaikeuk-siin ja kriiseihin: kun en oikein hallitse tunteitani, voin hallita syömistäni.

Syömishäiriöstä tulee ikäinkuin ad-diktio, koukuttava tunne ja tunteiden hallintaa. Mahtava hyvänolon tunne al-kuun, jota haluaa lisää. Tavoitteena on pudottaa painoa viisi kiloa, kun tavoite täyttyy, haluaa vielä pudottaa yhden ki-lon ja vielä lisää. Mahtava onnistumisen tunne. Kun alkuhuuma hälvenee jäljelle jää vain suunnaton tuska, hätä ja häpeä, ei vaan pysty lopettamaan vaikka haluai-si. Valehtelee sujuvasti läheisilleen juuri syöneensä ja menevänsä kohta syömään. Joutuu elämään valheiden viidakossa ja välttelemään sosiaalisia ruokatilanteita, ettei jäisi kiinni. Sairasmieli viettelee.

Toisaalta ymmärtää olevansa sairas, muttei halua luopua ihanasta laihasta vartalosta. On mielestään kaunis vaikka on alipainoinen, jos tulee yksikin kilo lisää, kokee itsensä taas rumaksi ja liha-vaksi. Peili valehtelee, saa näyttämään rumalta. Kun joku mainitsee: ”kauheaa, oletpa laihtunut”, kannustaa tämä jatka-maan, olen onnistunut, minut huoma-taan. Itsetunto kohenee valheellisesti. On oman itsensä ja mielensä vanki.

Teksti: Saila TurkkaKuvat: Timo/Saila Turkka

syömishäiriö on sekä fyysinen, että psyykkinen sairaus, ja näin ollen vaatisi aina sekä ravitsemuksellista, psyykkistä että fyysistä hoitoa. tunnetuimpia syömishäiriön muotoja ovat anoreksia nervosa ja bu-limia. aina kyseessä ei kuitenkaan ole alipainoinen vaan myös liika-painoinen voi kärsiä syömishäiriöstä. joidenkin tutkimusten mukaan ahmimishäiriöt ovatkin yleistyneet.

yleisimmin syömishäiriöt ovat tyttöjen ja naisten sairaus, mutta myös poikien ja miesten. Länsimaissa syömishäiriöt ovat viime vuosi-na lisääntyneet. syömishäiriö yhdistetään usein virheellisesti pelkäs-tään laihuuteen. kuitenkin vain pieni osa syömishäiriöitä sairastavista on niin laihoja että lääketieteellisen aliravitsemuksen kriteerit täytty-vät. näin syömishäiriö voi pysyä helposti piilossa.

Lisätietoa: www.syomishairioliitto.fi/ www.terveyskirjasto.fi/

Saila Turkka

Monenlaisia syömishäiriöitä

Helmi 2/2013 34

Lapsen varhainen, pitkäkestoinen ja va-kava traumatisoituminen jättää syvät ja pitkälle aikuisuuteen vaikuttavat jäljet. Traumatisoitumisesta johtuva dissosi-aatiohäiriö on ollut pitkään vaikeasti tunnistettava ja hoidettava oireyhtymä. Nyt Suomeen on tuotu Hollannista uusi ryhmämuotoinen hoitomuoto, jonka päämääränä on saada potilaan nykyi-syyteen jatkuvasti tunkeutuvat trauma-oireet hallintaan ja integroida jakaan-tunut persoonallisuus yhdeksi ehjäksi kokonaisuudeksi.

TERAPIAPROSESSI JA PERSOOnAn OSAT

Olen oirehtinut psyykkisesti monin eri tavoin niin kauan kuin muistan. Psyko-terapian aloitin kuitenkin vasta nuorena naisena, 24-vuotiaana, vaikka apua oli-sin tarvinnut jo paljon ennen tätä. Kol-me kertaa viikossa tapahtuvan terapian myötä aloin hahmottaa elämäntarinaani ja itseäni, mutta vielä yli viiden vuoden terapiaprosessin jälkeen rankimmat ja kaoottiset oireet jatkoivat elämäänsä yhtä massiivisina kuin terapian alussa.

Kumpikaan meistä, en minä eikä kokenut ja koulutettu terapeuttini, ei ymmärtänyt, mistä on kyse, kun lähes joka kerralla terapiaan saapui eri ihmi-nen samoissa ulkoisissa kuorissa. Välil-lä analysoin tarkkanäköisesti itseäni ja toimintatapojani, mutta jo seuraavassa

hetkessä olin käsittämättömiä höpise-vä jähmeä ihmismöykky tai maanisesti kikattava ja pulputtava puhekone. Viisi vuotta terapeuttini yritti yksin ymmär-tää patologiaani, kunnes tuli siihen tu-lokseen, että minulle on tehtävä perus-teelliset psykologiset tutkimukset, jotta selviäisi, mistä on kyse. Hän sanoi myös minulle, että kahdestaan emme pärjää problematiikkani kanssa, vaan tarvit-semme myös hoitotoimia saadaksemme minut parempaan kuntoon.

Psykologiset tutkimukset tehtiin, ja ne paljastivat, että psykoottisuuden sijaan kärsin dissosiatiivisesta identi-teettihäiriöstä, eli lapsuusiästä alkaneen traumatisoitumisen johdosta persoo-nallisuuteni eri osat ovat joutuneet toi-sistaan täysin erilleen. Tämän vuoksi välillä pystyn toimimaan näennäisesti normaalisti ja aikuismaisesti, mutta sit-ten kuitenkin persoonani muuttuu ja toi-min toisista käsittämättömällä tavalla.

Persoonan osia minulla ei ole aino-astaan kaksi, vaan myös tämän päivän aikuisosat ja menneisyyden osat ovat jakaantuneet edelleen eri osikseen, ja nämä osat saattavat olla tietämättömiä toisistaan eikä niillä ole välttämättä yhteyttä toistensa muistikuviin. Kos-ka dissosiaatiohäiriössä on kyse täysin toisenlaisesta problematiikassa kuin psykoosisairauksissa, eivät neuroleptit tietenkään auta toivotulla tavalla. Myös-

kään psykoanalyyttinen terapia ei yk-sinään ole riittävä hoitomuoto vaikean traumataustan ja vaihtelevien tietoisuu-den tilojen vuoksi, vaan lisäksi tarvitaan myös traumaterapian välineitä. Onnek-seni sain tietää, että kotikaupungissani Oulussa on alkamassa syksyllä 2012 uusi vaikeasti traumatisoituneen hoitomuo-to, johon minun olisi mahdollista hakea.

VAKAVA TRAUMATISOITUMInEn JA VAnHEMMUUS

Kokeneet hollantilaiset traumaterapeu-tit, Suzette Boon, Kathy Steele ja Onno van der Haart, ovat kehittäneet hoito-ohjelmaa vaikeasti traumatisoituneille ja 30 vuoden hoitotyökokemusten poh-jalta laatineet käsikirjan dissosiaatio-häiriöin hoitoon. Tätä teosta, Traumape-räisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen – taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille (2011), ei käytetä ainoastaan kirjallisessa muodossa, vaan sen pohjalta on myös luotu uusi hoitomuoto dissosiaatihäi-riöisi l le.

Tässä terapiamuodossa hoitoproses-si tapahtuu ryhmässä, jonka tarkoituk-sena on vakauttaa vaikeista traumoista kärsivät erottamaan menneisyys nykyi-syydestä ja tätä myöten pystyä elämään nykyisyyttä ilman, että traumat häirit-sevät jatkuvasti elämää. Tämän terapi-amuodon tarkoituksena ei ole käsitellä traumoja, vaan ajatellaan, että ennen

Traumaoireet hallintaan uuden hoitomuodon avulla

Kaaoksesta oman elämänsä hallitsijaksi

Traumatisoitumisesta johtuva dissosiaatio-häiriö on ollut pitkään vaikeasti tunnistetta-va ja hoidettava oireyhtymä.

Helmi 2/2013 35

sanna Mattila: Pilvi.

traumojen käsittelyvaihetta potilaan psykeen ja persoonan on oltava riittävän vakaa ja integroitunut sekä nykyisyy-teen orientoitunut, jotta traumojen työs-täminen on turvallista ja hedelmällistä.

Suomessa tämä hoitomuoto tapahtuu tällä hetkellä projektiluonteisena Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana, ja sen nimi on Vakava traumatisoituminen ja vanhemmuus. Nimensä mukaisesti terapiamuoto on ensisijaisesti tarkoitet-tu vaikeasta traumataustasta kärsiville vanhemmille, mutta ryhmään on mah-dollista päästä mukaan myös, vaikka ei olisi lapsia. Hoidon järjestävät Trauma-terapiakeskukset Oulussa ja Helsingissä, ja ryhmä, jossa aloitin syksyllä 2012, on ensimmäinen varsinainen ryhmä lu-kuunottamatta pilottiryhmiä.

Ryhmä kestää yhden lukuvuoden ajan kerran viikossa aina kaksi tuntia kerrallaan, ja siihen valitaan haastatte-

lujen pohjalta kahdeksan dissosiaatihäi-riöstä kärsivää henkilöä. Haastattelujen tarkoituksena on varmistaa, että kyse on dissosiaatiohäiriöstä sekä luoda sellai-nen ryhmä, jonka jäsenten oireilussa on riittävän paljon yhteistä. Valtaosa vali-tuista on vanhempia. Ehtona hoitomuo-toon osallistumiselle on se, että rinnalla kulkee myös oma yksilöterapia, jonka ei tarvitse olla viitekehykseltään traumate-rapiaa.

Ryhmää vetää kolme traumatera-peuttia, eli kyse ei ole vertaistukiryh-mästä, vaikka vertaistukeakin toisista ryhmäläisistä toki saa. Ryhmässä kes-kustellaan ainoastaan traumaoireiden vaikutuksesta nykypäivään, joten me ryhmäläiset emme tiedä toistemme trau-mataustoista mitään.

Myös omaiset pääsevät osaksi pro-sessia, ja vuoden aikana järjestetään läheisille kaksi tiedotusiltaa, joissa

kerrotaan dissosiaatiohäiriön syistä, il-menemismuodoista ja ryhmässä tapah-tuvista vakauttamiskeinoista. Lisäksi on mahdollista käydä keskustelemassa henkilökohtaisesti lähiomaisensa kans-sa ryhmän vetäjien kanssa muutamia kertoja.

ITSEnSÄ LAAJA-ALAISTA yMMÄRTÄMISTÄ

Jokaisella ryhmäkerralla on teeman-sa. Vuoden aikana käsiteltäviä teemoja ovat dissosiaation ja traumaperäisten oireiden ymmärtäminen, päivittäisen elämänlaadun parantaminen,, selviyty-minen traumaan liittyvien muistojen ja laukaisevien tekijöiden kanssa ja tuntei-den ja kognitioiden ymmärtäminen.

Kokoontuminen aloitetaan aina va-litsemalla jokin asia, minkä avulla ank-kuroi itsensä tähän päivään. Tämän jälkeen käsitellään edellisen kerran ai-

Helmi 2/2013 36

sanna Mattila: Family Portrait.

heuttamia ajatuksia, tunteita ja reak-tioita sekä käydään läpi kotitehtävät, joita tulee joka kerralla. Kotitehtäviä ei tarvitse suorittaa koulumaisesti eikä kontrolloida, onko tehtävät tehty. Sen sijaan niiden tehtävänä on saada potilas tarkastelemaan ja pohtimaan sitä, kuin-ka dissosiaatiohäiriö ilmenee. Kotiteh-tävien läpikäynnin jälkeen esitellään uusi aihe.

Vakava ja varhainen traumatisoitu-minen ja tätä seurannut dissosiaatiohäi-riön kehittyminen sekoittavat henkilön persoonallisuuden kokonaisvaltaisesti. Kaikilla on elämässä haasteensa, mutta dissosiaatiohäiriössä persoona on ja-kaantunut eri osiin ja yhdessä kehossa elääkin useita eri persoonia usein aivan omaa elämäänsä. Vakauttamisproses-sin myötä on mahdollisuus tutustua eri osiinsa ja saada selityksiä sille, miksi oma elämä on tuntunut niin kovin kaoottisel-ta. Valmista ja ehyttä persoonaa ei hoi-tomuodossa ole tarkoitus saada aikaan, vaan asioiden käsittely jatkuu ryhmän päättymisen jälkeen omassa yksilötera-piassa, jossa myös dissosiaatiohäiriön aiheuttamia traumoja käsitellään.

EI SUORAVIIVAISTA ETEnEMISTÄ

Integroitumisprosessi ei ole suoravii-vaista. Välillä etenemistä tapahtuu no-peasti, kunnes tulee takapakkia. Proses-si ei etene myöskään siten, ettei traumoja käsittelisi vakauttamisvaiheen aikana

ollenkaan, vaan omassa yksilöterapiassa kuluneen vuoden aikana menneisyys on ollut myös puheissa paljon.

Dissosiaatiohäiriö kehittyy henki-lön suojaksi, jotta on mahdollista jatkaa sietämättömistä olosuhteista huolimatta elämäänsä. Kullakin kehittyneellä per-soonan osalla on funktionsa eikä ke-tään niistä tarvitse syyllistää vaan sen sijaan ymmärtää niitä. Vähitellen it-sensä ymmärtämisen myötä persoona kykenee yhdistymään yhdeksi ehyeksi henkilöksi, joka kykenee elämään aikui-sen elämäänsä. Itse olen oppinut tämän hoitomuodon myötä valtavasti itsestäni ja olen saanut vastauksia siihen, mikä minua oikein on vuosikaudet vaivan-nut. Olen kokenut, että ei ole vain yhtä minää, mutta nyt olen saanut vastauk-sia sille, että kokemukseni pitää todella paikkansa ja myös selityksiä sille, miksi näin on.

Kokoontumiskertoja minun ryhmäl-läni on enää jäljellä kolme. En tiedä, missä pisteessä olisin ilman tätä hoi-tomuotoa, mutta sen tiedän varmasti, etten ainakaan näin pitkällä. Terapia-työ ei missään nimessä ole valmis, vaan dissosiaatiohäiriö on edelleen osa jo-kapäiväistä elämääni – usein totaalisen lamaannuttavassakin määrin. Muutos vuoden takaiseen tilanteeseen on kui-tenkin huomattava, sillä nyt tiedän, mistä on kyse ja mitä minussa tapahtuu. Vaikka varsinainen ryhmä loppuu, on

meillä kaikilla ryhmäläisillä käsitelty materiaali itsellämme ja siihen voi pa-lata aina uudestaan ja uudestaan oman terapeutin kanssa.

Hoitomuodon myötä myös puolisoni on oppinut ymmärtämään paljon aiem-min käsittämättömänä näyttäytynyttä toimintaani ja meidän välisemme kom-munikaatio on parantunut huomatta-vasti kuluneen vuoden aikana; toisaal-ta aviomieheni tietää, mistä on kyse ja myös minä pystyn selittämään, miksi toimin ja reagoin kullakin tavalla.

Lapseni ovat vielä vaippaikäisiä, mutta ovat takuulla saaneet jo osansa äidin traumaoireista, kun ajoittain men-neisyydessä elävät lapsiosat lyövät aikui-sen äitiosan läpi. Tämä hirvittää minua, mutta minua on kannustettu, että enim-mäkseen lapseni ovat kuitenkin saaneet elää turvallista lapsen elämää ja koska olen saanut apua jo silloin, kun he ovat vielä aivan pieniä, on luvassa vielä useita vakaita vuosia. Voin myös kertoa heille myöhemmin omista taustoistani ja hei-dän varhaisvuosistaan, jos on tarve. Mi-nun on muistettava, että he eivät elä sa-maa traumaattista lapsuutta kuin minä, vaan heillä on aivan oma elämänsä kah-den rakastavan vanhemman kanssa. Su-kupolvien yli siirtyvien traumojen ketju on osaltani katkeamssa.

Aikuinen lapsi

Helmi 2/2013 37

Café Pasilan Helmi avasi ensimmäinen kerran ovensa vuoden 2012 loppupuo-lella. Kahvila avattiin ensin parin per-jantai-illan kokeiluna. Moni löysi tiensä kahvilaan ja perjantaisesta Helmi Cafés-ta tuli osa Helmin vakituista perjantai-iltojen toimintaa.

SUOLAISTA, MAKEAA JA SUVAITSEVAISUUTTA

Kahvilassa on tarjolla edulliseen hin-taan vaihtelevasti monenlaista suolaisia ja makeita leivonnaisia, salaatteja, leipiä, makeisia, kahvia, teetä, kaakaota ja lim-saa. Suurin osa suolaisista ja makeista herkuista valmistuu Helmitalon omas-sa keittiössä Helmin jäsenistön voimin. Kahvilaa pyöritetään Helmin jäsenistön ja henkilökunnan voimin. Helmi Cafén hinnat ovat varmasti Helsingin edul-lisimpia kahvilahintoja. Monille kun-toutujille keskustan kahviloiden hinnat ovat turhan kalliita. Kahvila tarjoaa avointa ja helposti lähestyttävää toimin-taa mielenterveysyhdistyksessä sekä so-siaalista kanssakäymistä uusien ja van-hojen tuttujen parissa.

Helmitaloon astuessa Cafésta kuu-luu yleensä eteiseen saakka iloinen ja innokas puheensorina ja ilmassa on tuoreiden herkkujen ja kahvin tuoksu-ja. Pöydissä käydään yleensä innokasta ja lennokasta keskustelua, samalla her-kuista nauttien. Keskusteluun on helppo liittyä, uusien ja vanhojen kävijöiden. Keskustelut muodostuvat isojen pöytien ympärille, joihin mahtuu paljon asiak-kaita ja jokainen saa puheenvuoronsa. Monesti keskustellaan mielen päällä ole-vista mielenterveysasioista, uutisoinnin nostamista aiheista, kuntoutujien oi-keuksista ja omista kokemuksista. Tar-jolla on parasta mahdollista vertaistu-kea, kokemuksia ja näkemyksiä kokijalta toiselle sekä mahdollisuus keskustella ja ottaa kantaa.

KAIKILLE AVOIn CAfE

Kaikki ovat tervetulleita kahvilaan nauttimaan herkuista ja tutustumaan Helmitalon ja yhdistyksen toimintaa ja sen jäsenistöön –kynnyksetöntä toimin-

taa. Kahvilan ovet ovat avoinna kaikille halukkaille, niin Helmin jäsenille kuin muillekin, tule tutustumaan ja tuo ys-täväsi mukana. Café Pasilan Helmi on turvallisen oloinen olohuone, jonne voi mennä juuri sellaisena kuin on. Eteises-sä on iso kyltti jossa sanotaan: ”syrjin-nästä vapaa alue”. Tämä todella toteu-tuu.

Kahvilassa käy paljon HELMI ry:n jäseniä, muttei suinkaan pelkästään keskustella mielenterveysasioista. Vaih-dellaan kuulumisia, puhutaan arkisesta elämästä, lapsista, vaikka naiseudesta. Minun ja lasten perjantai-iltaan kuuluu usein vierailu Helmi Caféssa, syödään herkkuja ja lapset pääsevät pelaamaan. Äitikin pääsee hetkeksi hengähtämään ja mukaan innokkaaseen keskusteluun aikuisten kanssa, lasten pelatessa. Kaik-ki ovat siis tervetulleita vauvasta vaa-riin.

Helmi Cafésta löytää laajan valikoi-man lautapelejä sekä lasten suosikin Wii-pelikoneen.

KÄyTTÄJÄKOKEMUKSIA

– Aaron 7 vuotta: ”Helmi Caféssa paras-ta on Wii-peli ja herkut, siellä on kivaa.” – Jaakko 5 vuotta: ”Peli ja pulla on pa-ras.” – Olli Stålström, HELMI ry:n hallituk-sen puheenjohtaja: ”Rentoa menoa, fik-sua porukkaa, kuplivan kirpeätä keskus-telua ja halvat kahvilahinnat.”

Olli myös muistuttaa, että perjan-taisin ennen kahvilaa kokoontuu Hel-min vaikuttamisryhmä, jonka aiheista voidaan jatkaa rennommissa merkeissä Café Pasilan Helmessä. Helmin vaikut-tamisryhmä on osa yhdistyksen aktii-vista toimintaa.

Teksti Saila TurkkaKuvat: Saila Turkka ja Tanja Talaskivi

Café Pasilan Helmi – kaikkien yhteinen olohuone

Kokeilusta pysyväksi toiminnaksi

café Pasilan Helmen löydät Länsi-Pasilassa sijaitsevasta keltaisesta Helmitalosta, Pasilan puistotie 7, 00240 Helsinki

Helmi 2/2013 38

sarja

kuva

t: Lo

tta

Lind

roos

Helmi 2/2013 39

Helmi 2/2013 40

Oulussa psykiatristen sairauksien hoi-dossa on tapahtumassa suuria muu-toksia, kun kaupungin alainen ai-kuispsykiatrian laitoshoito siirretään kaupungilta kokonaan Pohjois-Pohjan-maan sairaanhoitopiirille vuoteen 2014 mennessä. Tämän jälkeen Ouluun ei jää yhtään psykiatrista avo-osastoa.

Tähän asti vastuu Oulun aikuispsyki-atrisesta laitoshoidosta on jaettu kahdel-le eri organisaatiolle, Oulun kaupungille ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopii-rille. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että kaupungin osastot on tarkoitet-tu oululaisille osastohoitoa tarvitseville potilaille ja sairaanhoitopiirin osastot Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja jopa koko Pohjois-Suomen psykiatris-ta osastohoitoa vaativille psykiatrisille potilaille. Kaupungin alaisuudessa on toiminut kolme osastoa: psykiatrinen akuuttiosasto, psykiatrinen vaativan hoidon osasto ja psykiatrinen avo-osas-to. Sairaanhoitopiirin alaisuudessa puo-lestaan toimii 15 osastoa, joista kaikki ovat suljettuja osastoja.

Vuoteen 2014 mennessä tapahtuu kuitenkin suuri muutos, kun Oulun kau-pungin kaikki aikuispsykiatriset osastot lakkautetaan ja vastuu osastohoidosta siirtyy kokonaan sairaanhoitopiirille. Syynä lakkauttamiselle on se, että on syntynyt kaksi rinnakkaista järjestel-mää, joilla ei ole varaa kehittyä.

Muutos koskee isoa joukkoa ihmisiä, sillä vuoden 2013 kuntaliitosten myötä Oulusta tuli Suomen viidenneksi suurin kaupunki, ja muutoksen myötä sairaan-hoitopiirin alueella asuu 738 000 henki-löä.

HUOLI TULEVASTA

Eniten psykiatrisia potilaita huolettaa se, ettei Ouluun jää muutoksen myötä ainoatakaan avo-osastoa, vaan kaik-ki sairaanhoitopiirin osastot pysyvät edelleen suljettuina. Iso joukko tällä hetkellä osastohoitoa tarvitsevista, jos-kus tarvinneista ja mahdollisesti tule-vaisuudessa sitä tarvitsevista pitää sul-jettuja osastoja liian radikaalina, mutta pelkkää avohoitoa puolestaan riittämät-tömänä hoitomuotona. Kynnys mennä avo-osastolle hoitoon on huomattavasti pienempi kuin mennä suljetulle osastol-le. Yleinen kanta näyttää olevan se, että potilas itse hakeutuu riittävän ajoissa hoitoon avo-osastolle ennen kuin tilan-ne kärjistyy niin pahaksi, että osaston on oltava suljettu henkilön tilanteen ol-lessa niin huono. Avo-osastolla on saa-nut apua muun muassa vaikeaan unetto-muuteen ja vaikeaan ahdistuneisuuteen. Nämä ongelmat ovat kuitenkin kaukana siitä, millaista hoitoa levottomilla sulje-tuilla osastoilla muun muassa vaikeasti psykoottiset potilaat tarvitsevat. Osas-

tohoito ei autakaan unetonta, vaan pa-hentaa tilannetta.

MITÄ TILALLE

Ammattilaiset rauhoittelevat huolestu-neita potilaita. Vaikka sairaanhoitopii-rin osastot ovat suljettuja osastoja, nii-den profiileja suunnitellaan erilaisiksi siten, että erilaiset potilaat pääsevät heille parhaiten soveltuvalle osastol-le tilanteessa, jossa mitkään avohoidon keinot eivät ole riittäviä. Muutos ei siis merkitsee ainoastaan kaupungin psy-kiatristen osastojen lakkauttamista, vaan myös sairaanhoitopiirin osastojen profiileja muokataan ja uudistetaan.

Oulun kaupungin entinen avo-osas-to ei myöskään tule jäämään tyhjilleen muutoksen myötä, vaan tilalle suunni-tellaan avohoitoyksikköä, jossa tukea tarvitseva voi käydä kotoa käsin tiiviisti ja viipyä siellä jopa iltaan asti.

Tulevaisuus näyttää, millaiset seu-raukset taloudellisista syistä johtuvasta muutoksesta tulee olemaan. Pahentuuko tiivistä psykiatrista hoitoa tarvitsevien oululaisten tilanne, vai parantaako mah-dollisimman paljon avohoidossa toteu-tettu hoito potilaan elämänlaatua.

Anni KetolaLäHtEEt:otakantaa.fi: otakantaa.fi, 30.4.2013kaleva 30.5.2012

Osastohoidon suuri muutos Oulussa ku

va:s

aila

tur

kka

Helmi 2/2013 41

Sitä joutui luopumaan niin paljosta, kun sairastui mielen sairauteen ja muutenkin se silloinen elämä oli yhtä tuskaa, ahdistusta ja kyyneliä.

Olin sairaalahoidossa viimeksi vuonna 2003, mutta “kop, kop”... tosin silloin kun sitä apua kipeimmin tarvitsi, ei sitä saanut. Muistan päässeeni osastolle, vasta kun uhkailin itsemurhalla. Mutta kuitenkin, silloinen sairaalahoito ei ol-lut oikein hoitoa. Ja muistankin saanee-ni jonkinasteisen hermoromahduksen. Yritin pyytää apua, mutta hoitajat vaan istuivat kahvilla juoruilemassa. Niin-pä, potilaat hoitivat toisiaan ja hoitajat kahvittelivat. Olin “ joutunut” pyöröo-viliikkeeseen, mutta sain sen katkaistua ystäväni avulla. Ja tämä ystävä, jonka olen tuntenut koko ikäni auttoi minut kuntoutumisen polulle.

POLUn ALUSSA

Ystäväni ei kohdellut minua silkkihan-sikkain, vaan “patistamalla” ja “potki-

malla persuuksille”. Ystäväni “metodi” toimi minuun, mutta se tie oli pitkä ja tuskallinen ja mutkitteleva. Rämmin suossa ja olin enemmän tai vähemmän sekaisin. Olen siellä tiellä edelleenkin. Niin paljon kyyneleitä ja pahaa oloa. Olo oli niin kamala, että yritin itsemurhaa ja yritin sitä useamman kerran.

POLULLA KULKIJA

Kai sillä oli joku tarkoitus, että jäin tän-ne, enkä enää sitä yrittäisi. Se ystäväni pakkasi minulle repun matkan varrelle. Ja siinä repussa on sisällä toivoa, “pot-kua” ja rakkautta. Enkä voi muuta, kun olla kiitollinen hänelle, mutta nyt voin minä puolestani olla hänelle olkapää ja tuki. Senkin ystäväni neuvoi, että elä-mässä on lukuisia erilaisia mahdolli-suuksia, jos niihin vaan haluaa tarttua.

On niin tärkeää oppia elämään tässä ja nyt. Ja on niin tärkeää oppia nautti-maankin elämästä ja eräs hoitaja sanoi-kin, että “olet onnesi ansainnut”.

POLULLA EdELLEEnKIn

Elämässä tapahtuu ihmeitä... Olen kun-touttanut itse itseäni ja olen kuntoutunut terapeutin avulla ja tuella. Kyllä. Se oli “kovaa ja hidasta työtä”, mutta nyt nau-tin elämästä ehkä enemmän kuin kos-kaan ennen. Olenkin nyt niin elämänha-luinen, että tuskin malttaa nukkumaan mennä. Rakkauskin löytyi, vaikka olin jo heittänyt kirveen kaivoon. Ja mitä sairauteeni tulee, oireita on nyt paljon vähemmän. Aina kannattaa olla toivoa!

Eräs kulkija

Eräs tarina

Helmi 2/2013 42

Moniäänirockissa esiintyi kaikkiaan 61 artistia ja 13 bändiä eri puolilta Suomea edustaen eri järjestöjä. Esitysten jälkeen ammattilaisraati kommentoi esityksiä ja antoi rakentavaa palautetta artisteil-le. Raatiin kuuluivat musiikkiterapeut-ti Markus Raivio, muusikot Kristian Meurman ja Riku Turpeinen, muusik-ko/toimittaja Pirita Tiusanen sekä muu-sikko/kriitikko Arto Pajukallio. Lisäksi esiintyjät saivat kulttuuriministeri Paa-vo Arhinmäen signeeraamat kunniakir-jat osallistumisestaan tapahtumaan.

TÄHTI On SyTTynyT

Päivän iloisin yllätys oli ehdottomasti Adjektiivi. Hän oli Sopimusvuori ry:n

edustaja. Tämä nuori tamperelainen naisräppäri sai paitsi yleisön myös tuo-mariston syömään kädestään. Yleisö jo-rasi tuomaristoa myöten. Adjektiivi oli melko valmis paketti. Hänellä on paitsi sanomisen palo myös sanomisen lah-ja. Adjektiivi tekee kaiken musiikkinsa itse sanoituksia ja taustoja myöten. Hän osoitti myös olevansa luonteva esiintyjä, jolla on sana hallussa.

nUORIA KOnKAREITA

Tapahtuma ei ollut vain amatöörien juh-laa. Päivän kokeneimpia esiintyjiä oli Vamos Band joka edusti nimensä mu-kaisesti VAMOSTA. Kokoonpano esiin-tyi ammattimaisen levollisesti. He esit-

tivät esimerkiksi Pink Floydin Wish you were heren ja Pearl Jamin Aliven herkällä otteella. Nautittavaa soitantaa ja laulan-taa, karismaa ja akustista fiilistä. Tämä bändi oli jo levyttänyt eikä tarvitse olla ammattialinen povatakseen sille valoi-saa tulevaisuutta musiikkialalla.

dIAgnOOSIT nURKKAAn

Hämmästyttävintä oli persoonien ja musiikkityylien kirjo sekä taiteen taso. Lavalla nähtiin parhaimmillaan koke-neita bändejä ja loistavia lahjakkuuk-sia. Bändit edustivat useita eri genrejä kuten trancea, iskelmää, räppiä, rockin räimettä, grungea ja pehmeää poppia. Osa bändeistä soitti cover-biisejä, mut-

VAMOS BAnd

Helmi 2/2013 43

Moniäänirock on kuntoutujien valta-kunnallinen musiikkifestivaali. se jär-jestettiin 5.4. nuorten toimintakeskus Hapessa toista kertaa. Moniäänirockin järjesti tuore kuntoutujien kulttuuri-järjestö kukunori ry.

ta myös artistien itse tekemää musiikkia kuultiin lavalla. Sanoitusten ja musiikin kautta käsiteltiin vaikeitakin asioita.

Parasta tässä tapahtumassa onkin ja-kaa omia kokemuksia musiikin välityk-sellä kohtalotovereille. Musiikki antaa äänen yhteiskunnan hiljaisille. Esiinty-jät voivat heittää diagnoosit nurkkaan ja kohota hetkeksi vaikean arjen yläpuo-lelle. Monelle tapahtuma oli hauskaa yhdessä tekemistä. Samalla eri järjestöt kohtasivat ja saivat äänensä kuuluviin.

LOPUSSA KIITOS SEISOO

Juuri kun luulin nähneeni ja kuullee-ni kaiken, Nirvanan soinnit räjäyttävät tajuntani. Suomen Curt Cobain, Ant-ti Fagerholm, kuulosti hyvältä ja näytti angstiselta. Esimerkiksi Nirvanaa soit-tanut Fungus Mungus sai myös suitsu-tusta tuomareilta. Hyvän tapahtuman loistava päätös. Kaiken kaikkiaan tun-nen mieleni ravituksi. Artistit lunasti-vat paikan yleisön sydämissä mukaan lukien al lekirjoittaneen. Tapahtuma esitteli lahjakkaita artistin alkuja. En-nen kaikkea he tekivät tämän tapahtu-man, joka oli kaikkiaan hauska ja viih-dyttävä.

Teksti ja kuvat: Pessi JuvonenMoniäänirock-logo: Otso Pohto

AdJEKTIIVI

fUngUS MUngUS

Helmi 2/2013 44

MainossivuHelmi-lehti 2_13 s. 44.pdf

Helmi 2/2013 45

Eutanasia puhuttaa

kirjat

Esko seppänen & ilkka Taipale: Euta-nasia. Puolesta ja vastaan. Into-kustan-nus 2013.

Eutanasia, puolesta & vastaan -kirjassa on 23 eutanasiaa käsittelevästä artikke-lia. Kirjoittajina ovat kirjan toimittajat Esko Seppänen ja Ilkka Taipale sekä esimerkiksi Terhokodissa työskentelevät ylilääkäri Juha Hänninen ja sairaan-hoitaja Aija Immonen, emerituspiispa Eero Huovinen, filosofi Timo Airaksi-nen ja koskettavasti isänsä päiväkirjo-jen välityksellä hänen sairaudestaan ja matkasta Sveitsiin kuolemaan Dignitas-klinikalle kirjoittava Minna Pekola sekä monia muita.

Kirjoituksissa käsitellään saattohoi-toa, eutanasiakeskustelun historiallista taustaa, Suomen Lääkäriliiton näkemys-tä eutanasiaan ja monia muita teemaan liittyviä aiheita. Kaikki kirjoitukset ovat painavia kannanottoja tärkeästä asiasta. Keskustelu käy todella puolesta ja vas-taan kannanottojen myötä.

Tässä keskustelussa eutanasia tar-koittaa potilaan surmaamista hänen omasta vakaasta tahdostaan, antamalla hänelle tappava annos myrkkyä toisen ihmisen toimesta kestämättömien ja hel-pottamattomien kärsimysten ollessa ky-seessä silloin, kun toivoa paranemisesta ei ole ja kuolema on joka tapauksessa lähellä. Eutanasiaa oletettavasti toivoisi-

vat jotkin syöpäpotilaat tai etenevää her-mostollista sairautta, esimerkiksi ALS:a potevat. Mikäli Suomessa säädettäisiin laki eutanasiasta, se tulisi olemaan to-dennäköisesti maltillinen ja mahdollis-tamaan eutanasian vain edellä mainitun kaltaisessa tilanteessa. Eutanasiaa ei toi-vota mahdollistettavan ainoastaan kuo-leman toiveen perusteella, vaan kyseessä pitäisi olla aina parantumaton fyysinen sairaus ja tilanne, jossa paranemisesta ei ole enää pienintäkään toivetta.

Kirjoittajien näkemykset eutanasi-asta vaihtelevat sen torjumisesta asen-teeseen, jossa eutanasian toteuttaminen on armollinen teko kuolevalle ihmiselle. Perusteena kielteiselle kannalle euta-nasiaan on esimerkiksi huoli kaltevan pinnan efektistä, eli että eutanasian salliminen lainsäädännössä johtaisi sen käytön hallitsemattomaan lisääntymi-seen. Myös uskonnollinen vakaumus ja älä tapa käsky on peruste kielteiselle kannalle sekä lääkärin etiikka. Tähän tehtävään vapaaehtoisten lääkäreiden-hän on ajateltu toteuttavan eutanasian käytännössä, mikäli se sallittaisiin.

Osa kirjoittajista asettaa eutanasian ja saattohoidon vastakkain. Kuitenkaan saattohoito ei ole tänä päivänä Suomessa itsestäänselvyys. Saattohoito on hoitoa jossa elämää pitkittävistä hoidoista luo-vutaan ja jatketaan potilaan hoitamista tavalla, jolla pyritään turvaamaan hä-

nen toimintakykyään ja elämänlaatuaan tilanteessa, jossa kuolema väistämät-tä lähestyy eikä toiveita paranemisesta enää ole.

Saattohoidosta kirjoittaa muun mu-assa Merja Sankelo, joka toteaa, että saattohoitosuunnitelmaa ei tehdä kai-kille sitä tarvitseville. Vuonna 2000 tehdyssä kyselytutkimuksessa siihen vastanneista hoitajista 29 prosenttia oli sitä mieltä, että saattohoitopäätös teh-dään harvoin tai sitä ei tehdä lainkaan. Terveyskeskusten vuodeosastoilla ja sai-raaloissa ei ole välttämättä saattohoidon erityisosaamista, joten olosuhteet joissa ihminen kuolee vaihtelevat paljon. Ter-veyskeskusten vuodeosastoilla kuolevis-ta esimerkiksi vain noin kolmasosalla on mahdollisuus yksityishuoneeseen ja näin yksityiseen kuolemaan. Varsinai-sissa saattohoitokodeissa läheisillä on mahdollisuus esimerkiksi yöpyä kuo-levan luona. Läheisten mukanaolo ja huomioiminen on oleellinen osa saatto-hoitoa. Esimerkiksi syöpään kuolee vuo-dessa noin 10 000 ihmistä, joista noin tuhat on elämänsä loppuvaiheet saatto-hoitokodissa.

Vuonna 2014 saattohoito on valta-kunnallisen Yhteisvastuukeräyksen pää-kohde. Tarkoituksena on vuosina 2015 ja 2016 kouluttaa henkilöstöä ja lisätä tie-totaitoa tälle alalle.

Auroora

Helmi 2/2013 46

Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään. suom. Tiina Arppe. Wsoy 2007.

”Mieheni toimiessa lähetyssaarnaajana Afrikassa pidimme tärkeänä kahta asi-aa; että alkuasukaspalvelijamme luopui-sivat perinteisestä taikauskostaan ja että he omaksuisivat länsimaiset hygienia-käsityksemme. Kerran näin keittiöpii-kamme Momon käsittelevän huolimat-tomasti vihanneksia, ja selitin hänelle kärsivällisesti, miksi ne pitää puhdistaa kunnolla. Kerroin, että kaikkialla on ba-silleja, pieniä näkymättömiä olioita, jot-ka aiheuttavat ihmisille vaarallisia sai-rauksia jopa kuoleman. Momo kalpeni ensin, mutta sitten hänet sievät mustat kasvonsa ratkesivat leveään hymyyn ja hän kujersi, ’mutta Missus, emmehän me kristityt sellaisiin usko!”

Yllä oleva kasku 80-luvun Valituista Paloista tuli tahattomasti mieleen, kun luin maallikkosaarnaaja Pirkko Jalo-vaaran aiheuttamasta kohusta. Jalovaa-ran väitettiin sanoneen, että demonit aiheuttavat ihmisille mm. mielen saira-

uksia. Saarnaaja itse kielsi yhdistäneensä demoneja sairauksiin, mutta toimineen-sa ”asiakaslähtöisesti”. Hän oli rukoillut sellaisten uskovien parantumista, jotka olivat puhuneet hänelle sairauksistaan ja sellaisten ihmisten vapautumista de-moneista, jotka olivat puhuneet hänelle demoneistaan.

KUKA KEKSI dEMOnIT, KOSKA JA MIKSI?

Ranskalainen kognitiivisen uskontotie-teen edustaja Pascal Boyer esittää teok-sessaan Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään, että uskonto sellaise-na kuin me sen tunnemme syntyi, kun nykymuotoisilla aivoilla varustettu ih-minen eli 50 000 – 100 000 vuotta sit-ten. Ihmisille tuli tarve tulkita merkkejä ja johtaa niistä päätelmiä kuvittelemalla mielessään, mitä esi-isät ja henget tah-toivat heille välittää.

Näin syntyi informaatiota, jota esiin-tyy suhteellisen samanlaisena eri aika-kausina ja eri paikoissa. Uskonnolliset käsitteet ja käyttäytymistavat kuuluvat tähän joukkoon. Ne ovat hyvien tari-noiden raaka-ainetta. Jotkin näistä ta-rinoista koskevat yliluonnollisia toimi-joita. Esi-isillemme nämä toimijat ovat muistuttaneet näkymättömiä ja vaaral-lisia saalistajia.

KIInnOSTUSTA RIITTÄÄ

Jokin aika sitten mielenterveyskuntou-tujien Euroopan verkoston ENUSPin keskustelupalstalla käytiin keskustelua uskonnon roolista mielenterveysasi-oissa. Vilkasta vuoropuhelua kävi mm. kaksi oman kulttuurinsa toisinajatte-lijaa, puolalainen ateisti Piotr Iwaney-ko ja ruotsalainen roomalais-katolinen Maths Jesperson. ENUSP pyrkii kiin-nittämään huomiota mielenterveys-palvelujen käyttäjien psykososiaalisen ympäristöön biolääketieteellisen lääke-keskeisyyden asemesta.

Tunnettu esimerkki eksorsismista eli pahojen henkien karkottamisesta Suo-messa on teologian tohtori Juha Mola-rin Tuomiokirkon portailla vuonna 2010

suorittama rituaali, jolla haluttiin torjua terrorismia ja täydentää Suojelupoliisin toimenpiteitä.

Tampereen piispa Matti Repo mietti Facebookissa eksorsismia ja Martti Lut-herin kastekaavaa, jossa kastaja lausuu: ”Lähde ulos, sinä saastainen henki, ja anna tilaa Pyhälle Hengelle”. Kastekaava oli käytössä Suomessa aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Tanskan luterilai-sessa kirkossa irtisanoutuminen paho-laisesta on yhä käytössä. Myös Suomen ortodoksisen kirkon kaavassa on eksor-sismia. Islamissakin uskotaan demonei-hin, ja juutalaisen Talmudin mukaan demoneita on olemassa 7 405 926 kap-paletta.

Tällaisia käsityksiä voidaan Matti Rimpelän jaottelun mukaan nimittää irrationaalisiksi eli järjenvastaisiksi tai perustelemattomiksi. Näiden käsitysten mukaan terveyttä ja tauteja hallitsevat tuonpuoleiset voimat, joita ihmisten tu-lee pelätä ja totella.

Tutkimuksen mukaan Suomessa 67 prosenttia kirkon työntekijöistä uskoo Saatanaan, demoniuskoa ei kai ole tutkit-tu. Kun lukee reaktioista, joita Jalovaa-ra on nostattanut teologien ja lääkärien keskuudessa, herää lisää kysymyksiä. Valtavirtateologit eivät usko demonei-hin vaan ihmisen persoonalliseen pa-huuteen. Viittaako tämä perisyntiin sai-rauksien aiheuttajana?

TULEHTUnEET IHMISSUHTEET

Esimerkkinä siitä, kuinka taikauskoiset ajatusrakenteet säilyvät arkikielessä, voidaan nähdä suomalaisten vetoami-nen ”tulehtuneisiin ihmissuhteisiin”. Abstrakti käsite ihmissuhteet saa pu-heessa aktiivisen yliluonnollisen toi-mijan roolin; aineettomien suhteiden väitetään vaikuttavan konkreettisiin asioihin, joissa lähemmin tarkasteltuna on kyse vain ihmisten itsekkäistä eturis-tiriidoista.

Juhani Weijola

demoneita – onko heitä?

kirjat

Helmi 2/2013 47

kirjat

Jaakko yli-Juonikas: Neuromaani. ota-va 2012.

Turkulaisen Jaakko Yli-Juonikkaan (ent. Mikkola) tuorein teos Neuromaa-ni on mitä erikoisin painotuote. Teksti-nä kriitikot ovat verranneet sitä Irmari Rantamalan Harhamaan ja Hans Selon Diivaan. Mieleen tulee vielä mm. Ota-niemen teknologiakylässä 1980-luvun lopussa vaikuttanut, viime vuosikym-menellä virtuaalisesta voimaantumises-ta tohtoriksi väitellyt Klaus Oesch ja Helmi-lehteen omintakeista minäjour-nalismia kirjoittava ja kansanperinnettä harrastava Riitta Excell.

Romaanin alussa kaksi neurologia on matkalla tekemään poliisivankilassa olevalle kertojalle, mielentilatutkimus-ta. Tutkittava kuulee päässään vieraan äänen, joka kehottaa tekemään mitä milloinkin. Romaanin ”minä”, Silvo Näre, ja ääni Gereg Bryggman, tarinan todellinen päähenkilö, ovat sen yhteen sulautunut kertojahahmo.

Potilaan ja hänen kuulemansa äänen lisäksi tajunnanvirtaan kutsutaan osal-listumaan vielä lukijakin. Lukija voi ni-mittäin ohjata kertomuksen kulkua siir-tymällä numeroidusta luvusta toiseen

Tämäkö kirjallisuutta?kirjoittajan vihjeen mukaan. Esimerkki luvusta 28.3 Anomia, jossa Gereg tuntee itsensä irralliseksi kulttuuripääkaupun-ki Turussa: ”Tällaisen juurettoman pul-lataikinan paisunutta angstia tasoittaa yleensä parhaiten joko uskonto tai alko-holi. Kaksi vaihtoehtoa. Tulisiko mieles-täsi Geregin kääntyä Jumalan puoleen, vai voitaisiinko tunne-elämän kova ko-laus parantaa kivalla kulauksella? Kum-paa ratkaisua suosittelet? Uskontoa (127) vai alkoholia (129)?”

Neuromaanin tapahtumapaikkana on siis sekä aivotutkimuksen maailma että aivojen maailma. Alussa esitellyt tutkijat ovatkin vuosituhannen vaih-teessa tuomitut aivoprofessorit Urpo Rinne (mm. törkeä petos ja virka-ase-man väärinkäyttö) ja Paavo Riekkinen (mm. törkeä kavallus ja vaimon pahoin-pitely). Suomen Kuvalehden haastatte-lussa viime syksynä Yli-Juonikas kertoi koonneensa skandaaleihin liittyvää ai-neistoa toistakymmentä vuotta.

”Aivotutkijat puhuvat ihmismielen arvoituksen ratkaisemisesta lennokkain sanakääntein, varsinkin isoja rahoituk-sia kerätessään”, hän esittää. ”Tärkeä aivotutkimuksen teema on kriminaali-psykologia ja se, miten rikollisen mieli

toimii. Kun tutkijat paljastuvat itse ri-kollisiksi, siinä oli mielestäni hauska oikosulku.”

Valmiita vastauksia Yli-Juonikas ei yritä antaa. ”Minulla ei ole selkeää kan-taa esimerkiksi siihen, määrääkö aivo-kemia kaiken, mitä päässä liikkuu.”Yli-Juonikkaan parodia korostuu ala-viitteistä ja lähteistä, joita hän ilmoittaa käyttäneensä. Aivotutkimuksen ja psy-kologisten teosten rinnalla on viittauk-sia suojelupoliisin raportteihin ja erilai-siin oma-, pien- ja palvelukustanteisiin. Kielelliset tyylit sekoittuvat toisiinsa tieteellisestä tekstistä slangiin.

Ikään kuin tekstin ja juonen hajot-taminen yksien kansien väliin ei olisi riittänyt, osa kirjaa julkaistiin niiden ulkopuolella, Nuori Voima -lehden nu-merossa 5/2012. Rajojen rikkomista merkitsee sekin, että graafinen suun-nittelija Markus Pyörälä sai teoksen ul-koasusta Suomen kirjataiteen komitean vuosittain myöntämän Vuoden kaunein kirja -palkinnon.

Juhani Weijola

Helmi 2/2013 48

Tapaan Hanna Koppelomäen Hakanie-messä sijaitsevassa toimistohotellissa, jossa Aika Parantaa -verkostolla on pie-ni viihtyisä työhuone, Tovitupa. Hanna on juuri palannut työmatkalta Pietaris-ta. Keskustelemme siitä miten Hannan ideoima kanssaihmisten henkisen hy-vinvoinnin parantamiseen tähtäävä ver-kosto syntyi.

Hanna aloitti lääketieteen opin-not 1980-luvun lopulla Leningradissa. Kaupungin nimi oli ehtinyt muuttua Neuvostoliiton romahdettua Pietariksi, kun opinnot keskeytyivät 1990-luvun puolivälissä. Oireilu oli hyvin voima-kasta ja Hanna joutui sairaalahoitoon. Monien vaiheiden jälkeen Hannalla diagnosoitiin kaksisuuntainen mieliala-häiriö. Hanna puhuu nykyään omalla kohdallaan mieluummin periytyneistä ominaisuuksista kuin sairaudesta,” toki sairaudesta voidaan puhua kun oireet ovat vakavia ja vaativat sairaanhoitoa”, niin kuin hänellä tuolloin. Hanna ver-taa kaksisuuntaista mielialahäiriötä diabetekseen:” diabeetikolla verensoke-ri heittelee ja voi ajatella, että mieliala-häiriöisellä mielialahormonit heittelevät samantapaisesti”.

Hanna on ollut työelämässä mukana lyhyitä sairauslomia lukuun ottamatta. Venäjä-osaajana ja terveysalaa opiskel-leena Hannan työt ovat liittyneet sosi-aali- ja terveysalan Venäjä-yhteyksiin. Viimeksi ennen Aika Parantaa -ver-kostoa Hanna teki kv. asiantuntijatöitä Sosiaali- ja terveysministeriölle. Jokin alkoi kuitenkin hiertää. Mielenterveys-kysymykset ovat vieläkin tabu, Hanna

ei voinut eikä halunnut puhua omasta asiastaan. Tuntui että hän oli pikkuisen väärässä asennossa itseensä ja maail-maan nähden.

STAdIn AIKAPAnKKI OLI ALKUSySÄyS

Kun Stadin Aikapankki perustettiin kol-me vuotta sitten, Hanna meni mukaan sen toimintaan. Se oli alkusysäys Aika Parantaa -verkoston synnylle. Aikapan-kissa kiehtoi se, että se toimii rahata-louden ulkopuolella. Palveluja tarjotaan ja ostetaan aikaa vastaan ja kaikki työ on yhtä arvokasta. Aikapankin ”valuut-taa” kutsutaan toviksi ja yksi tovi on yksi tunti aikaa.

Toinen sysäys jaksamisen tuen yh-teisön luomiseksi aikapankin puitteisiin oli päivystystyö Mielenterveysseuran kriisipuhelimessa. Hanna huomasi, että hänellä on taustansa vuoksi aitoa tietoa ja kokemusta ja että hän tietää mistä pu-hutaan kun on kysymys mielialahäiri-öistä, itsetuhoisuudesta, ahdistuksesta. Hän alkoi herätä mielen hyvinvointiin ja ihmisen jaksamiseen liittyviin asioihin.

Kolmas tärkeä tekijä Hannalle oli Mindfulness – tietoisen läsnäolon – me-netelmään tutustuminen. Harjoitukset ovat auttaneet paitsi oman poukkoilevan mielen hallintaan ja ymmärtämiseen myös oman kokemuksen arvostamiseen. Syntyi ajatus ryhtyä testaamaan, olisiko mahdollista aikapankin puitteissa mui-den tietojen ja taitojen ohella jakaa myös inhimillistä tukea, ikään kuin kierrättää voimavaroja. Ajatus otti tulta aikapan-

kissa ja tarjottavaa tukea alettiin kutsua tovitueksi.

Kun Kaakkois-Suomen Sosiaali-psy-kiatrinen yhdistys ry:n ja Aika Parantaa -verkoston yhteinen hankeidea Tovituki tunnetuksi sai RAY:lta rahoituksen tä-män vuoden alusta, tuli mahdolliseksi perustaa Tovitupa Hakaniemeen ja Han-na palkattiin hankkeen työntekijäksi. Kysymyksessä on pilottihanke, jonka avulla tovitukitoimintaa voidaan kehit-tää ja levittää myös uusille paikkakun-nille.

REILUT KUUSIKyMMEnTÄ TOVITUKIJAA

Pääkaupunkiseudulla Aika Parantaa -verkostossa on tällä hetkellä reilut 60 tovitukisitoumuksen tehnyttä tovituki-jaa, jotka ovat läpikäyneet valintapro-sessin ja sitoutuneet yhteisön eettisiin periaatteisiin. Puolella heistä on am-matillinen tausta, he ovat ihmissuhde-, opetus- ja sosiaalialoilta. Toinen puoli tukijoista on elämänkokemuksen päte-vöittämiä. ”Perinteisesti suomalainen hoitojärjestelmä on hierarkinen, tässä tietoisesti rikotaan tätä asetelmaa: läh-detään siitä että kuka tahansa voi ja saa tarvita välillä apua ja taustasta riippu-matta ihmisellä voi olla sellaista tietotai-toa ja kykyjä, jotka voivat olla suureksi tueksi toiselle ihmiselle.”

Tovitukijat voivat keskusteluavun lisäksi auttaa myös käytännön asioiden hoitamisessa, esim. Kelan viidakossa tai arkiaskareissa. Verkostolla on Stadin ai-kapankin kanssa perustettu tiimi, josta saa apua mm. lastenhoidossa tai siivouk-sessa, kun omat voimavarat ovat riittä-mättömät.

Aika Parantaa -verkostoon osallis-tuminen avun tarvitsijana tai tukijana edellyttää pääkaupunkiseudulla liitty-mistä Stadin aikapankkiin. Liittyjällä täytyy olla sähköpostiosoite ja pääsy nettiin. Stadin aikapankkiin voi tutus-tua sen kotisivulla osoitteessa www.sta-dinaikapankki.wordpress.com. Sieltä löytyvät liittymisohjeet. Aika Parantaa -verkoston tiedot löytyvät osoittees-ta www.aikaparantaa.net. Sivulta löy-tyy valmis liittymiskaavake. Liittyä voi myös suoraan sähköpostiosoitteessa ai-kaparantaa@aikaparantaa.net.

Teksti: Seija PaakkunainenKuva: Tanja Talaskivi

Aika Parantaa -yhteisön Hanna Koppelomäki:

nettiverkostosta löytyy monenlaista apua

”-- kuka tahansa voi ja saa tar-vita välillä apua ja taustasta riippumatta ihmisellä voi olla sellaista tietotaitoa ja kykyjä, jotka voivat olla suureksi tuek-si toiselle ihmiselle”

Helmi 2/2013 49

Jukka Suurmäki tunnetaan niin Mie-lenterveysyhdistys Helmissä kuin muis-sakin järjestöissä sekä kaupungin päät-täjien joukossa. Jukka toimi 12 vuotta Alvi ry:n toiminnanjohtajana. Hän on koulutukseltaan psykoterapeutti. Hän onkin yhdistelmä terapeuttia ja busi-ness-miestä. Seija Järvinen otti hänet vuonna 1996 taloon. Alunperin Jukka kuuli Alvista nykyiseltä Alvila-kodin ohjaajalta Outi Lindgren-Näsmanilta.

Jukka toimi alkuun kolme vuotta oh-jaajana ja sen jälkeen kaksi vuotta vas-taavana ohjaajana. Vuonna 2001 hänet valittiin toiminnanjohtajaksi. Hänen uransa onkin ollut monenkirjava. Jukka on toiminut aikaisemmin tekstiiliagent-tina ja sittemmin opiskellut mm. Van-taan terveydenhuolto-oppilaitoksessa, Vuorovaikutusprosessien tutkimuskes-kuksessa ja Akateemisessa yrittäjäkou-lussa. Toisin sanoen hän on opiskellut koko Alvissa olonsa ajan ja hän päätyi-kin oikealle uralle, kun ammatinvalin-takokeen tulos oli pappi tai hoitaja.

TULEVAISUUdEn SUUnnITELMIA

Tänä keväänä Jukka jäi viettämään an-saittuja eläkepäiviä, mutta on hänellä suunnitelmiakin... kenties hänestä tu-lee vielä professori, eikä hän unohda Alviakaan.

“Koko kenttä on ollut mielenkiin-toinen, haastava, kun tiedän tekeväni jotain hyvää, yhteiskunnallisestikin hy-vää”. Hän painottaa, että on ollut hie-noa, kun on voinut työskennellä haasta-vien, ihanien, persoonallisten ihmisten parissa – niin asiakkaiden kuin ohjaa-jienkin kanssa.

Jukka kertoo eräästä entisestä asiak-kaasta, joka tuli Kartanoyhteisöön (en-tinen Alvi ry:n laitoskuntoutusyksikkö) lähetteellä. Tätä asiakasta oli pidetty toi-vottomana tapauksena. Kaikki mahdol-linen oli tehty, eikä ulospääsyä tuntunut löytyvän. Vuosia kestävä kuntoutus kui-tenkin alkoi, hitaasti, yhteisön tuella. Asiakkaan tie kulki silloiseen Tukipiste Laturiin, jossa hän kuntoutui edelleen. Hän sai Alvin yksiköissä niin hyvää tu-kea kuntoutumiseen, että hän työsken-telee tänään oikeassa työpaikassa. Jukka sanookin: “koskaan ei kannata luovut-taa, sillä aina on toivoa ja mahdollisuus päästä parempaan ja ennen kaikkea kun-toutua hyvin”.

KUnnIAKIRJA

Harmillista Alvin toiminnassa on jat-kuva palveluiden kilpailuttaminen ja sinnittely. Esim. Laturin Tukiyhteisön täytyy joka vuosi hakea tukea.

Jukka Suurmäki näytti minulle ylpe-änä kunniakirjaa, jonka Tukipiste Latu-

ri sai Ihmisoikeusliitolta vuonna 2010. Se oli ihmisoikeuspalkinto ja sen Jukka ja Laturin Tukiyhteisö tosiaan ansaitsi-vatkin. Jukka onkin aina pienen ja hei-komman ihmisen puolella. Kaikkia kun ei aina kohdella hyvin ja oikeudenmu-kaisesti, eivätkä kaikki kykene itse pitä-mään itsestään huolta.

TULEVAISUUdEn HAAVE

Jukalla on hieno ja kaunis haave, jonka hän toivoisi joskus toteutuvan. Se haave on hotelli tai ehkä joku kahvila, eli “oi-kea” työpaikka, jossa mielenterveyskun-toutuja voisi olla työssä, vaikka onkin sairaus. Se olisi työpaikka, jossa ei diag-nooseja kyseltäisi.

Jukka sanoo lopuksi, että on ollut kivaa työskennellä asiakkaiden ja ohjaa-jien kanssa. Hän toivoo, että Alvi ry ke-hittyisi vielä enemmän tulevaisuudessa ja ottaisi uusia aluevaltauksia, jotta use-ampi tällaista tukea tarvitseva pääsisi toiminnan piiriin.

Jukka haluaa kiittää kaikkia, joiden kanssa hän on toiminut ja kiittää siitä tuesta, jota hän on saanut. Niin mekin kiitämme Jukkaa, joka on ollut hyvä ja voimakas tuki ja “pomo”. Toukokuussa Jukan seuraajana Alvin toiminnanjohta-jana aloitti Juha Järvinen.

Teksti ja kuva:Tanja Talaskivi

Jukka Suurmäki:

Koskaan ei kannata luovuttaa

Helmi 2/2013 50

Hullun mylly -palstalla julkais-taan mielipidekirjoituksia. Lähe-tä napakka tekstisi osoitteella: Helmi-lehti, PL 32, 00241 Helsinki tai sähköpostilla helmi@mielen-terveyshelmi.fi.

Muista ilmoittaa meille myös nimesi ja yhteystietosi, vaikka mielipide olisikin tarkoitus jul-kaista nimimerkillä.

Olen edelleen sitä mieltä, että hoitohen-kilökunnan asenteet ovat niitä, joita pi-tää voida muuttaa. Muuten homma jää puuhasteluksi. Ei meillä osata hoitaa lapsuuden traumoja ja kaltoinkohte-lusta tulleita ongelmia. Kun menet tai joudut hoitoon sinut leimataan ja sinua yritetään muuttaa. Yhtäkkiä sinä olet se, jossa on vikaa, kun et kestänyt. Kukaan ei myönnä, että sinulle on tehty pahaa ja että ei ole sinun syysi, että mielesi ei

kestä. Kukaan ei ole kiinnostunut si-nun elämästäsi saati että saisit rauhassa työstää sitä turvallisessa ilmapiirissä. Turvallisuus tulee siitä, että kokee ole-vansa hyväksytty sellaisena kuin on tun-teineen ja tarpeineen.

Olen tullut siihen tulokseen, että yhteiskunta ei kestä sitä, että se ei pys-ty huolehtimaan kansalaisistaan. Kun jotain tapahtuu ajatellaan usein, että se oli mieleltään sairas ihminen, joka sen teon teki.

Minulta on mennyt luottamus ko-konaan mielenterveyspalveluihin enkä käytä niitä. En jaksa enää sitä, että en pysty suojelemaan itseäni ja pitämään puoliani hoitohenkilöstön loukkaavaa ja välinpitämätöntä käytöstä vastaan. Nuo tilanteet herättivät suunnatonta vihaa ja ei ole oikein, että lähimmät ihmiseni sitten saivat koko taakan kannettavak-seen. Onneksi he jaksoivat sillä muuten en olisi enää elossa. Kokemus on osoitta-nut, että elämä ilman mielenterveyspal-veluita mahdollistaa ihmisarvoisemman elämän. Avun tarpeeni ei ole kadonnut, mutta kun ei saa sitä mitä tarvitsee on pärjättävä ilman. 35 vuotta potilasuraa saa riittää.

Ulla Tiitu

Asenteista

kuva: Mariella järvisalo

Helmi 2/2013 51

jokaIsELLa kIrjaIMELLa on oMa nuMEro.

HELMIjuHLakryPto

ratkaisija katuosoite ___________________________________________

Postinumero _______________ Postitoimipaikka ______________________________________ Puh. _______________

HELMIn JUHLAKRyPTO

Laatinut: juha Porkola

Palauta ratkaistu ristikko osoitteeseen: Helmin toimitus, Pasilan Puistotie 7, 00240 Helsinki. kuoreen sana: Helmin juhlakrypto. arvotaan kaksi yllätyspalkintoa. Hyvää kesää!

Helmi 2/2013 52

pääkirjoitus

sEnaatIntorILLa 13.–15.6.2013. Poh-jois-karjala tuo ilon Helsinkiin, maakun-tajuhlille. Vapaa pääsy.

EsPaFoLk ma 17.6. klo 17–19 kan-santanssi- ja kansanmusiikkiesityksiä Espan lavalla (Esplanadin puisto). Vapaa pääsy.

taItEIdEn yö 22.8. klo 20 seura-saaressa antin aukiolla. ja tietysti koko taiteiden yön tapahtumat. Vapaa pääsy.

tHE taLL sHIPs racEs HELsInkI 2013. tapahtuma-aika 17.07.–20.07.2013.

the tall ships races Helsinki 2013 -purjehduskilpailuun osallistuu noin 100 alusta, mukanaan noin 3 000 nuor-ta purjehtijaa.

suurten purjelaivojen kilpailu järjes-tetään Itämerellä joka neljäs vuosi, ja Helsingin lisäksi kisaa isännöivät tänä vuonna aarhus tanskassa, riika Latvias-sa ja szczecin Puolassa. Edellisen kerran Helsinki oli isäntäkaupunkina vuonna 2000. kilpailun taustalla on sail training International, joka on kansainvälinen

voittoa tavoittelematon järjestö.tapahtuma-alue Hietalahden, Hieta-

lahden telakan, jätkäsaaren ja sinebry-choffin puiston alueella.

Vapaa pääsy. ohjelmaa päivittäin klo 10–22.

Harakan LuontokEskus on avoinna 2.5.–30.9.2013 klo 10–17, lauantaisin suljettu.

yhteysvene lähtee ullanlinnan laitu-rilta kahvila ursulan vierestä, Iso Puis-totien eteläpää. Edestakaisen matkan hinta on aikuisilta 4 euroa ja lapsilta (4 - 16 v.) sekä eläkeläisiltä 2 euroa.

näyttELyt: Visa Hietalahden va-lokuvia vedenalaisesta Itämerestä, ka-semattikellari III.

akvaariotalon murtovesiakvaariois-sa on esillä levävyöhykkeiden elämää – kaloja, leviä, äyriäisiä ja muita eliöitä. suomenlahden kalat esitellään myös oi-keankokoisina näköismalleina.

rantakatoksessa Harakan historiasta ja luonnosta kertova näyttely. saares-

sa kiertää energialuontopolku, jonka varrella vierailijat voivat tutustua kiin-teistökohtaisiin uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden ratkaisuihin.

sIPoonkorVEn kansaLLIsPuIstosipoonkorven alue on yksi harvoista suurista yhtenäisistä metsäalueista pää-kaupunkiseudun lähellä. sipoonkorven kansallispuisto tarjoaa elinpaikan lähes kahdeksallekymmenelle uhanalaisel-le ja silmälläpidettävälle lajille. siellä on myös monipuoliset ulkoilumaastot, jotka houkuttelevat virkistäytymään. Byabäckenin jokilaakson perinnemai-semat ja niitä ympäröivät metsät si-jaitsevat sipoonkorven pohjoisosassa. alueella on mm. mahdollisuus tutustua luontopolkuun perinteikkäässä uus-maalaisissa maaseutumaisemassa.

tämän sivun osoite on www.luon-toon.fi/sipoonkorpi

Juha Porkola

Kesällä ja syksyllä – Juhan menovinkit

HELMI ry:n henkilökunta: (vasemmalta) Eetu karppanen, tiina Finnberg, Minna Papunen, Minna jääskeläinen, Mari säävälä, tuula aitto-oja, anna-Mari Myöhänen ja arto Mansikka-vuori. kuvasta puuttuu Mia tervahauta.

HELMI ry:n hallitus. ylärivissä vasemmalta: juhani ojala, allan Wilen, auli ojala, tuula Haglund, anne Majuri ja arja Pieviläinen. alarivissä vasemmalta: jaana Lindberg, olli stålström, juha Porkola ja Eeva Helameri. kuvasta puuttuu Heidi skelemen-Leiponen. kuvat: tanja talaskivi.

HELMI ry:nhallitus ja henkilökunta

Helmi 2/2013 53

Upeat tupaantuliaiset Herttoniemessä

Helmin närhet – suoraan Villistä Idästä?

Helmin Itä-Helsingin jäsentalon tupaantuliaisia juhlittiin näyttä-västi Helmi-päivänä 7.5. ohjelmassa oli vauhdikas Helmin närhet –ryhmän Meksikon pikajuna -esitys, kansallisteatterin näyttelijä Mi Grönlundin monologi Norsunluunainen sekä tietysti kakkukahvit. aurinkoinen ja lämmin sää houkutteli valoisalle jäsentalolle noin 80 juhlavierasta.

Helmi-päivän perinteeseen kuului myös vuoden hel-miläisen äänestyksen tuloksen julkistaminen. tällä kertaa kukkaseppeleen sai Mirjam ”Mimmu” lind. työtoiminnassa aktiivisesti mukana ollut Mimmu on tuonut Itä-Helsingin jäsentalolle iloa, hyvää mieltä ja yhteisöllisyyttä jo usean vuoden ajan.

Helmi 2/2013 54

järjestösivut

LiikuntaryhmätLiikuntaryhmiä käynnistyy syksyn aika-na taas monta ja kirjo on monipuolinen. seuraa tarkempaa ilmoittelua yhdistyk-sen kotisivuilta (tapahtumakalenteri) ja Helmi-talojen ilmoitustauluilta. ryh-mistä tiedotetaan sitä mukaa kun ne varmistuvat.

Liikuntaryhmiin ilmoittautumiset alkavat porrastetusti viikosta 32 alkaen – varmistathan kunkin liikuntaryhmän ilmoittautumisaikataulun heinäkuun aikana em. paikoista.

tällä hetkellä ainoa varmistunut lii-kuntaryhmä on keilaus. keilat kaatuvat taas talin keilahallilla keskiviikkoisin klo 14–15, ryhmä alkaa 7.8. keilaryhmään ilmoittautumiset anna-Marille Pasilan jäsentalolle kesäkuun aikana, paikkoja voi kysellä myös 5.8. alkavasta viikosta eteenpäin. keilailun hinta 50 € / kausi (+ mahd. keilakenkien vuokra keilahal-lilta).

Robin Hood kesäteatterissaHelmi-taloilla on vielä jäljellä muutamia edullisia lippuja suomenlinnan kesäte-atterin Robin Hood ryövärin rakkaustari-na -näytökseen! Lippuja on torstain 4.7. klo 19 näytökseen.

suomenlinnan kesäteatterissa näh-dään tuore tulkinta lainsuojattomasta robin Hoodista. siinä robin ryöstää rikkailta muttei annakaan köyhille vaan pitää rikkaudet itsellään.

Marion-neidon tehtäväksi jää puo-lustaa köyhiä ja opettaa robinille su-vaitsevaisuutta ja heikomman puo-lustamista. robinin olisi kuunneltava sydäntään jos maa aiotaan pelastaa. robin ei kuitenkaan ole helposti va-kuutettavissa ja hän joutuu oppimaan monta läksyä ennen kuin rakkaus mur-taa kovan ulkokuoren.

Lipun omavastuu jäsenille 15 € (norm. 28 €). Lippuja vielä muutamia jäljellä lehden painoon mennessä ja ne ovat lunastettavissa anna-Marilta Pasi-lasta tai Marilta Herttoniemestä. Ei en-nakkovarauksia.

Kesä Helmi-taloillaPasilan ja Herttoniemen Helmi-talojen ryhmät jäävät kesätauolle juhannuk-seen mennessä – poikkeuksena Pasilan levyraati, jossa upeat kappaleet kajah-tavat vielä to 27.6. klo 14.

Pasilan Helmi-talo on avoinna koko kesän. talo on avoinna kesällä 20.6.– 31.7. joka päivä arkisin klo 9 ja viikon-loppuisin klo 10 alkaen. arkisin talo on avoinna ainakin klo 15 asti. Viikonlop-puisin sulkemisaika riippuu jäsenpäi-vystäjästä. talolle voi aina soittaa ja kysellä jäsenpäivystäjältä päivän aika-tauluista, puhelinnumero on (09) 8689 0731. kesän ohjelmaan kuuluu mukavaa ja rentoa yhdessäoloa ja esim. grillaus-ta. Lisäksi on mahdollisuus tehdä vaik-kapa yhteisiä torikäyntejä jäätelön ja

kahvittelun merkeissä. retkistä pääte-tään yhdessä.

juhannusviikonloppuna pe 21.6. – su 23.6. Pasilan Helmi-talo on avoinna klo 10–16. tervetuloa viettämään keskike-sän juhlaa Pasilaan!

Pasilan lounaskeittiö on kesätauolla 20.6. – 31.7. Lounas on normaalisti tar-jolla taas elokuun alusta alkaen.

Herttoniemen Helmi-talo on kiinni kolme viikkoa ajalla 15.7. – 4.8. kävijät voivat viettää nämä heinäkuun kuumat viikot vaikkapa Pasilan talolla.

ryhmät käynnistyvät taas pikkuhil-jaa elo-syyskuun aikana. syksyn toimin-nasta tiedotetaan jäsenkirjeessä elo-kuussa. Verkkosivuja kannattaa myös seurata.

Café Pasilan Helmi Perjantaikahvila café Pasilan Helmi on avoinna läpi kesän klo 16–19. juhan-nusaattona kahvila on kiinni. juhan-nuksesta elokuun alkuun kahvila toimii normaalia pienimuotoisemmin ja tal-koovoimin. tervetuloa viettämään mu-kavia hetkiä kahvikupposen ja leivon-naisten ääreen Helmi-talolle Pasilaan. café Pasilan Helmi on avoinna kaikille! (osoite: Pasilan puistotie 7)

Juhan kesäkurpitsapaistos

1 1/2 dl basmatiriisiä (uuninkestävän vuoan pohjalle)2–3 tomaattia1 sipuli1 kesäkurpitsa, pilkotaan parin cm:n viipaileiksi,mausteeksi vaikka rouhittua mustapippuria tai yrttimaustetta1/2 koskenlaskija-sulatejuustoa (viherpippuri)2 1/2 dl ruokakermaa1/2 dl maitoa– 225 asteiseen uuniin, paista n. 20 minuuttiaota hetkiksi pois uunista ja lisää päälle1 paketti pekonia (leikkaa saksilla viipaleet kolmeen osaan) takaisin uuniin vielä 20–25 minuutiksi. se on siinä!

Kuunteleva puhelin päivystääPerjantaisin 16–20Lauantaisin ja sunnuntaisin 12–16p. (09) 8689 0727

järjestösivut

Mielenterveysyhdistys HELMI ryPasilan puistotie 7, 00240 Helsinki

Puhelinvaihde: (09) 8689 070www.mielenterveyshelmi.fi

PASILAn JÄSEnTALOarto Mansikkavuori, toiminnanjohtaja p. 0400 327 649

Minna jääskeläinen, järjestösihteeri p. (09) 8689 0723, 040 557 6228

Mia tervahautajäsentoiminnanohjaaja,keittiötoiminnan vastaavap. (09) 8689 0730, 040 837 0374

anna-Mari Myöhänenjäsentoiminnanohjaaja p. (09) 8689 0726, 050 405 4839

tiina Finnberg, palveluohjaaja p. (09) 8689 0732, 040 545 1679 Vapaaehtoistyön ohjaaja Eetu karppanen (kuunteleva Puhelin) p. (09) 8689 0725, 044 777 4998

ITÄ-HELSIngIn JÄSEnTALOtuula aitto-oja, työtoiminnanohjaaja p. (09) 8689 0741, 040 755 0607

Mari säävälä jäsentoiminnanohjaaja p. (09) 8689 0740, 040 541 0317

Minna Papunen Palveluohjaajap. (09) 8689 0742, 0400 528 661

HELMI ry:n jäsentalot ja yhteystiedot

PASILAn JÄSEnTALO HELMI ry:n Pasilan jäsentalo sijaitsee osoit-teessa Pasilan Puistotie 7. se on avoinna arki-sin klo 9–16 ja viikonloppuisin klo 11–14.30. Lounas arkisin klo 11.30–12.15 ja la&su klo 12.15–13.jäsentoiminnanohjaajina Pasilan talolla toi-mivat anna-Mari Myöhänen ja Mia terva-hauta (yhteystiedot ohessa).Löydät jäsentalolle helposti raitiovaunuilla 7a ja 7B. jää pois Länsi-Pasilassa, kyllikinportin pysäkillä.

ITÄ-HELSIngIn JÄSEnTALOHELMI ry:n Itä-Helsingin jäsentalo sijaitsee osoitteessa Mäenlaskijantie 4. talo on avoin-na arkisin klo 9–15. jäsentoiminnanohjaaja-na talolla toimii Mari säävälä (yhteystiedot ohessa).

Herttoniemen metroasemalta nopein kä-velyreitti on, kun jatkat linja-autojen luota Hiihtomäentietä oikealle ja käännyt talojen 16 ja 18 välistä kävelytielle ja kävelytien pääs-tä vasemmalle Mäenlaskijantielle. jäsentalo sijaitsee vaaleansinisessä matalammassa ra-kennuksessa kerrostalon edessä. nouse mäki talon vasemmalta puolelta tai portaat talon oikealta puolelta. sisäänkäynti talon ”takana”.

Sähköposti henkilökunnalle on muotoa: etunimi.sukunimi@mielenter veyshelmi.f i

Voit liittyä jäseneksi myös netissä web-liittymislomakkeella www.mielenterveyshelmi.fi

Nimi: _________________________________________________

Osoite: ________________________________________________

Postitoimipaikka: ________________________________________

Sähköposti:_____________________________________________

Syntymävuosi: __________________________________________

Allekirjoitus: ____/____20__ ______________________________

 liittyä HELMI ry:n jäseneksi (sisältää Helmi-lehden). Vuosimaksu on 15 euroa.

tilata Helmi-lehden 30 euroa/vuosi.

saada lisätietoja HELMI ry:stä.

että päivitätte osoitteeni. Tässä uusi osoite.

Haluan saada tietoa Helmin tapahtumista sähköpostitse.

Mielenterveysyhdistys HELMI ry

Tunnus 5008300

00003 VASTAUSLÄHETYS

m i e l e nte r ve ys y h d i s t ys

mielenterveysyhdistys

Suomen suurin yksittäinen mielenterveysyhdistys, HELMI ry on tehnyt käytännönläheistä työtä mielenterveysväen arjessa jo 30 vuotta. Helmin työ perustuu matalan kynnyksen toimintaan, vertaistukeen ja vaikeissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kohtaamiseen.

Lahjoittamalla rahaa Helmille apusi menee yhdistyksen konkreettiseen työhön. Lahjoituksilla saadaan käynnistettyä esimerkiksi uusia vertaisryhmiä ja lisättyä harrastustoimintaa, yhteisöllisiä tapahtumia sekä kulttuurielämyksiä.

Rahankeräyslupa: 2020/2012/4873. Luvan saaja: Mielenterveysyhdistys HELMI ry. Myöntäjä: Poliisihallitus. Lupa on voimassa 17.4.2013-16.4.2014 koko Suomen alueella lukuun ottamatta Ahvenanmaata.

Kerätyt varat käytetään toimintaan vuosien 2013 ja 2014 aikana.

jotka auttavat eteenpäin

www.mielenterveyshelmi.fi

Keräystili: FI25 1011 3000 2697 29 Viitenumero: 1300

Lahjoita

1 euro » viesti: 1E HELMI

5 euroa » viesti: 5E HELMI

10 euroa » viesti: 10E HELMI

20 euroa » viesti: 20E HELMI

Viestit numeroon 16588

Lahjoita helposti

Tue ruohonjuuritason mielenterveystyötä

Lahjoitusvaroilla aktiivisuutta ja säpinää

tilisiirrolla!

tekstiviestillä

Koh

taamisia