FRIEDRICH ENGELS

Mikä järjen soilitu sammuikaan,sydän suuri lakkas' sykkimästä! 97

Elokuun 5. paivana uutta lukua (heinäkuun 24. pnä)vuonna 1895 Lontoossa kuoli Friedrich Engels. YstävänsäKarl Marxin jälkeen (kuoli vuonna 1883) Engels oli nykyisenproletariaatin huomattavin t.iederaies ja opettaja kokosivistyneessä maailmassa. Siitä saakka, kun kohtalo satuttiKarl Marxin yhteen Friedrich Engelsin kanssa, molempienystävysten elämäntyö tuli heidän yhteiseksi asiakseen.Voidaksemme siis ymmärtää, mitä Friedrich Engels ontehnyt proletariaatin hyväksi, on tehtävä itsellemme sel-väksi Marxin opin ja toiminnarl merkitys nykyajan työ-väenl iikkeen kehityksessä. Marx ja Engels ensimmäisinäosoittivat, että työväenluokka vaatimuksineen on nykyisentalousjärjestelmän välttämätön tuote, sillä tämä järjestelmäehdottomasti luo ja organisoi proletariaatin samalla kuinporvaristonkin; he osoittivat, että ihmiskunnan vapauttaasitä nykyään painavista vitsauksista järjestyneen proleta-riaatin luokkataistelu eivätkä joidenkin jalomielisten yksi-löiden hyväätarkoittaVat yritykset. Tieteellisissä teoksis-saan Marx ja Engels ensimmäisinä selittivät, ettei sosialis-mi oIe haaveilijoiden keksintö, vaan nykyisen yhteiskunnantuotantovoimien kehityksen lopullinen päämäärä ja vält-tämätön tulos. Koko kirjoitettu historia on tähän saakkaollut luokkataistelun historiaa, toisten yhteiskuntaluokkientoisiin nähden saavuttaman herrunden .ja voittojen vaihtu-mista. Ja näin tulee jatkumaan, kunnes katoavat luokkatais-telun ja luokkaherruuden perusteet: yksityisomistus ja [ärjes-tyksetön yhteiskunnallinen tuotanto. Proletariaatin edutvaativat näiden perusteiden hävittämistä, ja siksi niitä vas-taan on suunnatta va järjestyneiden työläisten tietoinen

luokkataistelu. Ja kaikkinainen luokkataistelu on polfit-tista taistelua.

Nykyään koko proletariaatti, joka taistelee vapautensapuolesta, on omaksunut nämä Marxin ja Engelsin katso-mukset, mutta silloin, kun nämä kaksi ystävystä ottivat40-luvulla osaa sosialistiseen kirjallisuuteen ja aikansayhteiskunnallisiin liikkeisiin, tällaiset katsomukset olivataivan uutta. Silloin oli paljon sekä lahjakkaita että lahjat-tomia, sekä rehellisiä että epärehellisiä ihmisiä, jotka viehät-,'tyneinä taisteluun poliittisen vapauden puolesta, taisteluuritsaarien, poliisin ja pappien yksinvaltiutta vastaan eivätnähneet porvariston ja proletariaatin etujen vastakkaisuutta.Nämä ihmiset eivät voineet ajatellakaan, että työläisetesiintyisivät itsenäisenä yhteiskunnallisena voimana. Toi-saalta oli paljon haaveilijoita, toisinaan nerokkaitakinhaaveilijoita, jotka luulivat, että on vain saatava vallan-pitäjät ja hallitsevat luokat vakuuttumaan nykyisen yh-teiskuntajärjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta, ja silloinon helppo saada maailmaan rauha ja yleinen hyvinvointi.He haaveilivat sosialismin aikaansaamista taistelutta. Javihdoin melkein kaikki silloiset sosialistit ja yleensä työväen-luokan ystävät pitivät proletariaattia vain mätäpaiseena, hekatsoivat kauhistuneina, miten teollisuuden kasvaessa tämämätäpaisekin kasvaa. Sen tähden he kaikki mietiskelivätsitä, miten voitaisiin pysäyttää teollisuuden ja proletariaatinkehitys, pysäyttää »historian pyörä». Vastoin proletariaatinkehityksen aiheuttamaa yleistä kauhua Marx ja Engelsperustivat kaikki toiveensa proletariaatin herkeämättömäänkasvuun. Mitä enemmän proletaareja on, sitä suurempi onheidän voimansa vallankumouksellisena luokkana, sitälähempänä ja mahdollisempaa on sosialismi. Marxin jaEngelsin ansiot työväenluokan suhteen voidaan ilmaistalyhyesti näin: he opettivat työväenluokan tajuamaan jatiedostamaan itsensä ja asettivat haaveiden tilalle tieteen.

Senpä tähden jokaisen työläisen pitää tuntea Engelsinnimi ja elämä, senpä tähden tässä kokoelmassamme, jonkatarkoituksena, samoin kuin kaikkien julkaisujemme tar-koituksena, on herättää luokkatietoisuutta Venäjän työläi-sissä, meidän on esitettävä katsaus Friedrich Engelsin,nykyisen proletariaatin toisen suuren opettajan, elämäänja toimintaan.

Engels syntyi vuonna 1820 Barmenin kaupungissaPreussin kuningaskunnan Reinin maakunnassa. Hänen isän-

sä oli tehtailija. Vuonna 1838 Engelsin oli perhesyiden taldapakko mennä kesken kymnaasin liikeapulaiseksi eräänbremeniläisen kauppahuoneen palvelukseen. Kauppatoimeteivät estäneet Engelsiä tekemästä työtä tieteellisen ja poliitti-sen sivistystasonsa kohottamiseksi. J0 kymnaasilaisena hän al-koi vihata itsevaltiutta ja virkailijain mielivaltaa. Filosofiantutkiminen vei häntä yha pitemmälle. Siihen aikaan Saksanfilosofiassa oli vallitsevana Hegelin oppi ja Engelsistätuli tämän opin kannattaja. Vaikka Hegel itse ihailikinPreussin monarkkista valtiota, jonka pal veluksessa hän oliBerl iinin yliopiston professorina, Hegelin oppi oli vallan-kumouksellista. Hegelin usko inhimilliseen järkeen ja ih-misen oikeuksiin sekä Hegelin filosofian perusteesi, ettämaailmassa on käynnissä alituinen muuttumis- ja kehitys-prosessi, panivat ne berliiniläisen filosofin oppilaat, jotkaeivät halunneet nöyrtyä silloisiin tosioloihin, ajattelemaan,että myös taistelu silloisia tosioloja vastaan, taistelu voi-massa olevaa vääryyttä ja vallitsevaa pahaa vastaan perus-tuu ikuisen kehityksen maailmanlakiin. Kun kerran kaikkikehittyy ja toiset laitokset tulevat toisten tilalle, niin miksisitten Preussin kuninkaan tai Venäjän tsaarin itsevaltius,mitättömän vähemmistön rikastuminen valtavan enemmis-tön kustannuksella, porvariston herruus kansaan jatkuisiikuisesti? Hegelin filosofia puhui hengen ja aatteiden kehi-tyksestä , se oli idealistista filosofiaa. Luonnon, ihmisen sekäihmissuhteiden, yhteiskunnallisten suhteiden kehityksense johti hengen kehityksestä. Marx ja Engels säilyttivätHegelin aja tuksen ikuisesta kehitysprosessista * , muttahylkäsivät ennakkoluuloisen idealistisen katsomuksen; tar-kastellessaan elämää he näkivät, ettei hengen kehitys selitäluonnon kehitystä, vaan päinvastoin - henki on selitettävälähtien luonnosta, materiasta ... Päinvastoin kuin Hegel jamuut hegeliläiset, Marx ja Engels olivat materialisteja.Silmäillessään materialistisesti maailrnaa ja ihmiskuntaahe huomasivat, että samoin ku in kaikkien luonnonilmiöidenpohiana ovat aineelliset syyt, niin ihmisyhteiskunnankinkehitys määräytyy aineellisten voimien,· tuotantovoimienkehityksestä. Tuotantovoimien kehityksestä riippuvat nesuhteet, joihin ihmiset asettuvat toisiinsa nähden inhimillis-

* Marx ja Engels sanoivat monesti, että älyllisestä kehityksestään .he saavat monessa suhteessa kiittää suuria saksalaisia filosofeja jamuiden muassa Hegeliä. »Ilman saksalaista filosofiaa ei olisi tieteel-listä sosialismiakaan», sanoo Engels."

ten tarpeiden tyydyttämiseen tarvittavien esineiden tuotan-nossa. Ja nämä suhteet sisältävät yhteiskuntaelämän kaik-kien ilmiöiden, ihmisten kaikkien pyrkimysten, aatteiden jalakien selityksen. Tuotantovoimien kehitys luo yksityis-omistukseen nojaavat yhteiskunnalliset suhteet, mutta nytnäemme, että tuo sama tuotantovoimien kehitys riistääenemmistöltä omaisuuden ja keskittää sen mitättömänvähemmistön käsiin. Se hävittää omistuksen, nykyisenyhteiskuntajärjestelmän perustan, se pyrkii itse samaanpäämäärään, minkä sosialistit ovat itselleen asettaneet.Sosialistien pitää va in ymmärtää, mikä yhteiskunnallinenvoima on asemansa vuoksi nykyisessä yhteiskunnassa kiin-nostunut sosialismin toteuttamisesta, ja saada tuo voimakäsittämään omat etunsa ja historiallinen tehtävänsä. Tuovoima on proletariaatti. Engels tutustui siihen Englannissa,Englannin teollisuuden keskuksessa Manchesterissa, minnehän muutti vuonna 1842 astuttuaan sen kauppahuoneenpalvelukseen, johon hänen isänsä kuului osakkaana. SielläEngels ei ainoastaan istuskellut tehtaan konttorissa: hänkävi Iikaisissa asuinkortteleissa, missä työläiset asustivat,näki omin silmin heidän käyhyytensä ja hätänsä. Muttahän ei tyytynyt vain omiin havaintoihinsa, vaan luki kaikenmitä ennen häntä oli saatu selville Englannin työväenluo-kan asemasta, tutki huolellisesti kaikki viralliset asiakirjat,[oihin hänellä oli tilaisuus tutustua. Näiden tutkimustenja ha vaintojen tuloksena oli vuonna 1845 ilmestynyt kirja»Englannin työväenluokan asema». Edellä jo mainitsimme,mikä oli Engelsin suurin ansio »Englannin työväenluokanasema» teoksen kirjoittajana. J 0 ennen Engelsiäkin olivatmonet kuvailleet proletariaatin kärsimyksiä ja osoittaneet,että sitä on autettava. Engels ensimmäisenä sanoi, että prole-tariaatti ei ole ainoastaan kärsivä luokka; että juuriseviheliäinen taloudellinen asema, jossa proletariaatti on,sysää sitä vastustamattomasti eteenpäin ja pakottaa taistele-maan lopullisen vapautumisensa puolesta. Ja taistelevaproletariaatti itse auitaa itseään. Työväenluokan poUittinenliike johtaa työläiset kiertämättä tajuamaan sen, ettei heilläoIe muuta ulospääsyä Imin sosialismi. Toisaalta taas sosia-Iismi tulee voirnaksi vasta sitten, kun siitä tulee työväen-luokan. poltittisen. taistclun päämäärä. Nämä olivat pääaja-tukset Engelsirr kirjasse Englannin työväonluokan asemasta,a;attikset, jotka koko ajatte Ieva ja Laisteleva proletariaattion nyt omaksunut, mutta [otka silloin olivat. aivan uusia.

Mainitut ajatukset esitettiin kirjassa, joka oli kirjoitettumukaansatempaavasti ja oli täynnä tosiperäisiä ja järkyttä-viä kuvia Englannin proletariaatin hädästä. Tämä kirjaoli kaamea syytös kapitalismia ja porvaristoa vastaan. Seteki ta vattoman suuren vaikutuksen. Kaikkialla alettiinvedota Engelsin kirjaan teoksena, joka antaa parhaan kuvannykyajan proletariaatin asemasta. Ei ennen vuotta 1845eikä sen jälkeen tosiaankaan oIe ilmestynyt ainoatakaanniin selvää ja tosiperäistä kuvausta työväenluokan hädästä.

Engelsistä tuli sosialisti vasta Englannissa. Mancheste-rissa hän otti yhteyden Englannin silloisen työväenliikkeentoimihenkilöihin ja alkoi kirjoitella englantilaisiin sosialis-tisiin julkaisuihin. Paluumatkallaan Saksaan vuonna 1844hän tutustui Pariisissa Marxiin, jonka kanssa hän oli joaikaisemmin ryhtynyt kirjeenvaihtoon. Ranskalaisten so-sialistien ja Ranskan elämän vaikutuksesta Marxistakin olitullut Pariisissa sosialisti. Siellä ystävykset kirjoittivatyhdessä kirjan: »Pyhä perhe eli kriitillisen kritiikin krit.iik-kiä». Tässä kirjassa, joka ilmestyi vuotta ennen kuin »Eng-lannin työväenluokan asema» ja on suurimmalta osaltaanMarxin kirjoittama, on laskettu perustat sille vallankumouk-sellismaterialistiselle sosialismille, jonka pääajatukset onedellä esitetty. »Pyhä perhe» on leikillinen nimitys filosofi-veljeksistä Bauereista ja heidän seuraajistaan. Nämä herratsaarnasivat sellaista arvostelua, joka on kaikkien tosiolojenyläpuolella, puolueiden ja politiikan yläpuolella, kieltääkaiken käytännöllisen toiminnan ja vain »kriitillisesti»tarkkailee ympärillä olevaa maailmaa ja sen tapahtumia.Herrat Bauerit suhtautuivat proletariaattiin ylimielisestija pitivät sitä arvostelukyvyttömänä massana. Marx jaEngels asettuivat jyrkästi tätä tolkutonta ja vahingollistasuuntausta vastaan. Todellisen ihmispersoonan nimessä,hallitsevien luokkien ja valtion polkeman työläisen nimessähe vaativat taistelua paremman yhteiskuntajärjestyksenpuolesta eivätkä sivusta seuraamista. Proletariaatissa hetietysti näkivät sen voiman, joka pystyy käymään tätätaistelua ja jonka etujen mukaista se on. J 0 ennen »Pyhääperhettä» Engels oli julkaissut Marxin ja Rugen »Saksalais-Ranskalaisissa Vuosikirjoissas'" »Arvostelevia kirjoituksiakansantaloustieteestäe-?", joissa hän tarkasteli sosialisminkannalta silloisen talousjärjestelmän perusilmiöitä yksi-tyisomistuksen herruudesta johtuvina välttämättöminä seu-raamuksina, Kanssakäyminen Engelsin kanssa myötävai-

kutti epäilemättä siihen, että Marx päätti ryhtyä tutki-maan kansantaloustiedettä, sitä tiedettä, jossa hänen teok-sensa saivat aikaan kokonaisen mullistuksen.

Vuosina 1845-1847 Engels oleskeli Brysselissä ja Parii-sissa yhdistäen tieteelliset harrastuksensa käytännölliseentoimintaan Brysselin ja Pariisin saksalaisten työläistenkeskuudessa , Siellä Engels ja Marx ottivat yhteyden salai-seen saksalaisaen Kommunistien Liittoon101, joka antoiheidän tehtäväkseen esittää heidän kehittelemänsä sosia-lismin perusperiaatteet. Siten syntyi vuonna 1848 julkaistuMarxin ja Engelsin laatima kuuluisa »Kommunistisen puo-lueen manifesti». Tämä pieni kirjanen on suurten teostenarvoinen: koko sivistyneen maailman järjestynyt ja taiste-leva proletariaatti elää ja kulkee sen hengessä yhä vieläkin.

Vuoden 1848 vallankumous, [oka puhkesi ensin Rans-kassa, mutta levisi sitten muihinkin Länsi-Euroopan maihin,toi Marxin ja Engelsin kotimaahan. Siellä, Reinin Preussis-sa, he asettuivat Kölnissä ilmestyneen demokraattisen»Uuden Reinin Lehden» johtoon. Ystävykset olivat kaikkienvallankumouksellis-demokraa ttisten pyrkimysten sielunaReinin Preussissa. He puolustivat viimeiseen saakka kansanja vapauden etuja taantumuksen voimilta. Jälkimmäisetpääsivät voitolle, kuten tunnettua. »Uusi Reinin Lehti»102lakkautettiin, Marx, joka oli emigranttielämänsä aikanamenettänyt Preussin alamaisen oikeudet, karkotettiin maas-ta, Engels taas otti osaa aseelliseen kansankapinaan, osall is-tui kolmesti taisteluihin vapauden puolesta ja kapinallistenkärsittyä tappion pakeni Sveitsin kautta Lontooseen.

Sinne asettui myös Marx asumaan. Kohta Engels tuliuudelleen liikeapulaiseksi ja myöhemmin myös l iikekumppa-niksi samaan kauppahuoneeseen Manchesterissa, jossa hänoli palvellut 40-luvulla. Vuoteen 1870 hän asui Mancheste-rissa ja Marx Lontoossa, mikä ei estänyt heitä olemastamitä kiinteimmässä henkisessä yhteydessä keskenään: hekirjoittivat toisilleen miltei joka päivä. Tässä kirjeen-vaihdossa ystävykset vaihtoivat mielipiteitään ja tietojaanja jatkoivat yhdessä tieteellisen sosialismin kehittelyä. Vuon-na 1870 Engels siirtyi Lontooseen ja vuoteen 1883 saakka ,jolloin Man kuol i, jatkui heidän yhteinen tarmokkaantyön täyttämä henkinen elämänsä. Sen tuloksena olivatMarxin »Pääoma», vuosisatamme suurin kansantaloustie-teellinen teos, ja koko joukko suuria ja pieniä Engelsirr

teoksia.Marx tutki kapitalistisen talouden'mutkallisia ilmöitä.Engelsvalaisi erittäin helppotajuisesti kirjoitetuissaja uscinpoleemisissa'teoksissaan mitälyleisimp iä't.ieteelltsiä kysymyk-siä sekä menneisyyden ja nykyisyyden erilaisia ilmiöitä -materialistisen historiankäsityksen ja Marxin taloustieteel-lisen teorian hengessä. Näistä Engelsin teoksista mainitsem-.me seuraavat: poleeminen teos Dühringiä vastaan (jossakäsitellään suurkysymyksiä filosofian, luonnontieteen jayhteiskuntatieteiden alalta)*, »Perheen, omistuksen ja val-tion alkuperä» (käännetty venäjäksi, [ulkaistu: Pietarissa, 3.painos, 1895), »Ludwig Feuerhacha'P" (venäjäksi kääntänyt javarustanut huomautuksilla G. Plchanov, Genave 18(2),kirjoitus Venäjän hallituksen ulkopolitiikasta (käännettyvenäjäksi geneveläisessä »Sotsial-Demokrat» Iehdessä n:o 1ja 2)106, mainiot kirjoitukset asuntckysymyksestä'"? ja vih-doin kaksi pientä, mutta crittäin arvokasta kirjoitustaVenäjän taloudelliscsta kehityksestä (»Friedrich EngelsVenäjästä», V. 1. Zasulitsin käännös venäjän kielelle, Genöve1894)1°8. Marx kuol i ehtimättä tehdä loppuun valtavaateostaan pääomasta. Kuitenkin pääpiirtein se oli jo valmisja niinpä Engels ryhtyi ystävänsä kuoleman jälkeen ras-kaaseen työhön »Pääornan» II ja In osan viimeistelemiseksija [ulkaisemiseksi. Vuonna 1885 hän julkaisi II ja vuonna1894 III osan (IV osaa hän ei ehtinyt saada valmiiksi':").Näiden kahden osan valmistamiseksi oli tehtävä tavattomansuuri työ. Itävaltalainen sosialidemokraatti Adler oli oikeas-sa sanoessaan, että julkaisemal la »Pääoman» rr ja Irr osanEngels pystytti nerokkaalle ystävällecn suurenmoisen muis-tomerkin, johon hän tahtomattaan uursi lähtemättöminpiirtein oman nimensä. Tod ell akin , nämä »Pääornant kaksiosaa ovat kahden miehen - Marxin ja Engclsin - työtä.Muinaistarut kertovat moncnlaisia liikuttavia esimerkkejäystävyydestä. Euroopan proletariaatti voi sanoa, että sentieteen ovat luoneet kaksi tiedemiestä ja taistclijaa, joidcnvälisct suhteet ylittävät liikuttavimmatkin muinaistarutihmisten välisestä ystävyydestä. Engels asetti itsensä aina- ja yleensä aivan oikein - Marxin jälkeen. »Marxin aikanaminä soitin toista viuluae+", kirjoitti hän eräälle vanhalleystävälleen. Ränen rakkautensa elävään lVIarxiin ja ihaileva

* Se on ihmeteltävän rikassisältöinen ja opettavainen kirja103.Valitettavasti siitä on käännetty venäjän kielelle vain vähäinen osa,[oka sisältää historiallisen kuvauksen sosialismin kehityksestä (s'I'io,teellisen sosialismin kehitys», 2. painos, Genave 1892)104. .

kunnioituksensa vainajan muistoa kohtaan oli rajatonta.Tuolla järkkymättömällä taistelijalla ja johdonmukaisellaajattelijalla oli hartaasti rakastava sydän.

Vuosien 1848-1849 vallankumousliikkeen jälkeen Marxja Engels harrastivat maanpaossa muutakin kuin tiedettä.Marx perusti vuonna 1864 Kansainvälisen Työväenliitonja kokonaisen vuosikymmenen ajan johti tätä järjestöä.Myös Engels otti innokkaasti osaa sen toimintaan. Kan-sainvalisen Työväenliiton toiminnalla, jonka tuli Marxinajatuksen mukaan yhdistää kaikkien maiden proletaarit,oli tavattoman suuri merkitys työväenliikkeen kehityksessä.Marxin ja Engelsin osuus yhteenliittäjinä ei päättynyt sen-kään jälkeen, kun Kansainvälinen Työväenliitto Iakkautet-tiin 70-luvulla. Päinvastoin voidaan sanoa, että heidänmerkityksensä työväenliikkeen henkisinä johtajina kasvoia linomaa , sillä itse Iiikekin kasvoi herkeämättä. Marxinkuoleman jälkeen Engels yksin oli edelleenkin Euroopansosialistien neuvoja ja johtaja. Hänen puoleensa kääntyivätneuvoja ja ohjeita saadakseen niin saksalaiset sosialistit,joiden voima karttui nopeasti ja herkeämättä hallituksenvainotoimenpiteistä huolimatta, kuin myös jälkeenjäänei-den maiden edustajat, esimerkiksi espanjalaiset, romanialai-set ja venäläiset, joiden oli harkittava ja punnittava ensim-mäisiä askeleitaan. Kaikki he ammensivat vanhan Engelsinrikkaasta tieto- ja kokemusaarteistosta.

Marx ja Engels, [otka kumpikin taisivat venäjän kielenja Iukivat venäläisiä kirjoja, olivat erittäin kiinnostuneitaVenäjän asioista, seurasivat myötätuntoisesti Venäjän val-lankumousliikettä ja olivat kanssakäymisessä venäläistenvallankumousmiesten kanssa. Kumpikin oli tullut demokraa-tista sosialistiksi, joten demokraattinen vihan tunne poliit-tista mielivaltaa kohtaan oli heissä hyvin voimakas. Tämävälitön poliittinen tunne yhtyneenä poliittisen mielivallanja taloudellisen sorron yhteyden syvään teoreettiseen tun-temukseen sekä rikas el ämänkokernus tekivät Marxin jaEngelsin erittäin herkiksi juuri poliittisessa suhteessa. Senvuoksi se sankarillinen taistelu, jota venäläisten vallanku-mousmiesten vähälukuinen [oukko kävi mahtavaa tsaari-hallitusta vastaan, sai osakseen mitä lämpimintä myötä-tuntoa näiden koeteltujen vallankumousmiesten sisimmässä.Sitä vastoin näennäisten taloudellisten etujen vuoksi tehdytyrity kset kääntyä pois venäläisten sosialistien välittömim-mästä ja tärkeimmästä tehtävästä - poliittisen vapauden

valtaamisesta - nhtdvät heidän siimissään luonnollisestiepäilyttäviltä ja he pitivät niitä jopa suoranaisena petoksenajaloa yhteiskunnallisen vallankumouksen asiaa kohtaan.»Proletariaatin vapautuksen tulee olla proletariaatin omaasia», juuri sitä Marx ja Engels herkeämättä opettivat.P!Mutta voidakseen taistella taloudellisen vapautuksensa puo-lesta proletariaatin pitää vallata itselleen tietyt poliittisetoikeudet. Sitä paitsi sekä Marx että Engels näkivät seI västi,että Venäjän poliittisella vallankumouksella tulee olemaansuuri merkitys myös Länsi-Euroopan työväenliikkeelle.Monarkkinen Venäjä on aina ollut koko Euroopan ta antu-muksen tukipylväänä. Se tavattoman edullinen kansainvä-linen asema , mihin Venäjän saattoi vuoden 1870 sota,1l2joka kylvi pitkäksi aikaa eripuraisuutta Saksan ja Ranskanvälille, tietysti vain lisäsi monar kkisen Venäjän mer kitystätaantumuksellisena voimana. Vain vapaa Venäjä, [oka eikaipaa enempää puolalaisten, suomalaisten, saksalaisten,armenialaisten ja muiden pienten kansojen sortamista kuinmyöskään ainaista Ranskan ja Saksan usuttamista toisiaanvastaan, antaa nykyajan Euroopalle mahdollisuuden hen-gähtää vapaasti sodan rasituksilta, heikentää kaikkia taan-tumuksel lisia aineksia Euroopassa ja lisää Euroopan työ-väenluokan voimaa. Sen vuoksi Lärmenkin työväenliikkeenmenestysten kannalta Engels toi voi pala vasti poliittisenvapauden koittamista Venäjällä. Venäjän vallankumous-miehet menettivät hänessä parhaan ystävänsä.

Ikuinen muisto proletariaatin suurelle taistelijalle jaopettajalle Friedrich Engelsille!

Ktrioitettu syksyllä 1895J ulkaistu ensi kerr an. 1896kokoelmassa »R abotnik» n:o 1-2 Teoksei, 2. osa, s. 1-13